M A A I L M A N V A I H T O A´ 2/2011

latin americalatin americatheme:latinalainen

latinalainenteemana: amerikkaamerikka

2

SISÄLLYS2-34-56-7

8-910-1112-1314-1617-1920-2122-2324-2526-2728-2930-3132-3334-35

36

sisällys & mission statementpääkirjoitus / editorialuutisetvapaaehtoista tilintekoamaailmanvaihto lattareissakiireitä quitossa, taukoja vuoristossatervetuloa kolmanteen maailmaanmexico in finland and finland in mevolunteering with the disabledelämä luistaa costa ricassatähtäimessä sademetsien suojelusuomi-intia/intia-suomikulmikasta arkea intiassaayumi muutti meillea documentary film on volunteering in finlandilmoituksia&tulevia tapahtumialehden työryhmä

3

Mission Statement of the International Cultural Youth Exchange (ICYE) ICYE’s mission is:

• To provide challenging intercultural learning expe-riences for young people.

• To promote their social and personal development through international volunteer programmes.

• To promote intercultural understanding, equality of opportunity, tolerance and peace among people in the world.

Maa i lmanva ihdon toiminta :Maailmanvaihto eli Suomen ICYE on yli 50-vuotias nuorisovaihtojärjestö.Maailmanvaihto lähettää suomalaisia nuoria va-paaehtoistyöhön Aasiaan, Afrikkaan, Eurooppaan, Latinalaiseen Amerikkaan ja Oseaniaan sekä vas-taanottaa ulkomaisia vapaaehtoistyöntekijöitä. Lähetämme ja vastaanotamme 30-40 vapaaehtois-työntekijää vuodessa.Toiminnan tarkoituksena on kulttuurien välisen ym-märryksen edistäminen ja oppimismahdollisuuksien tarjoaminen nuorille aikuisille.

4

PÄÄKIRJOITUS

”Suomen ICYEn jäsenlehti oli aloittaessani Maailmanvaihdon pääsihteerinä 1994nimeltään ICYE info. Newlsletter-nimisenä sitä alettiin toimittaa 1997.Ensimmäiset päätoimittajat ja samalla taittajat olivat Anniina Lahtinen,Sari Heinonen ja uusiseelantilainen vapaaehtoinen Cameron Sang.

Aluksi newsletter oli kopioitu lehtinen. Sitä alettiin kehittää 2000-luvun alussa. Lehden kehittämiseen ovat olleet vaikuttamassa monet

hallituslaiset sekälehden taitosta vastanneet vapaaehtoiset. Erityisesti Meri Tennilällä onollut tärkeä rooli.

Lehti on muuttanut muotoaan myös sisällöllisesti. Viitisentoista vuotta sitten se oli puhtaasti järjestön sisäinen tiedotuslehti. Nykyisin lehdellä on tärkeä rooli järjestön ulkoisessa tiedottamisessa.”

Anni Koskela

Kevät on mennyt hurjan nopeasti. Omaa kevättäni on tosin syönyt kuukau-den reissu Madagaskarissa, jonka aika-na Maailmanvaihto on ehtinyt saada uu-den, vuoteen 2016 luotaavan vision sekä jä-senlehti uuden nimen: Maailman Vaihtoa – Volunteers’ Voices. Vapaaehtoiset ovat perinteisesti pitäneet suurinta ääntä leh-dessä, vaikka isäntäperheet, hallituksen jäsenet ja muutkin järjestön toiminnas-sa mukana olevat ovat osallistuneet leh-den tekoon. Isäntäperheen kokemuksista voit lukea tästäkin lehdestä. Maailmanvaihdon jäsenlehteä on julkaistu jo yli viidentoista vuoden ajan. Tätä lehteä kootessani pyysin järjestön pääsihteeri Anni Koskelaa kertaamaan lyhyesti lehden aiem-pia vaiheita. Voit lukea niistä lisää tällä si-vulla näkyvästä infolaatikosta. Vaikka ensi syksyllä Maailmanvaihdonkin kotisivulla avataan vapaaehtoisohjelmiin osallistuvien yhteinen blogi, ei jäsenlehti ole katoamassa minnekään niin kauan, kuin lehdellä riittää tekijöitä ja lukijoita. Tämän lehden teemana on Latinalainen Amerikka. Seuraavilta sivuil-ta voit lukea Ecuadorissa työskentelevien

Katjan ja Hanna Kaisan, costaricalaistuneen Eevan sekä Meksikosta Helsinkiin vaihta-neen Aidan kokemuksista. Jos kesällä liikut Kuopiossa päin, kannattaa pistäytyä kau-pungin luonnontieteellisessä museossa, jos-sa on esillä hondurasilaisten lasten valokuva-otoksia sademetsäluonnosta. Sisäsivuilta sii-täkin lisää. Kesän joutotunneista pääsee tar-vittaessa eroon Vapaaehtoistoiminnan haastekampanjan osallistumisko-neessa. Tuntitilityksiä voi tehdä myös Maailmanvaihdolle. Luovat tuotokset syys-kuussa ilmestyvän jäsenlehteen ovat kovin tervetulleita! Suomessa työskenteleville vapaaeh-toisille kesä merkitsee töiden päättymistä ja viimeisiä reissuja Pohjolassa. Kesän mittaan Suomeen palaa myös koko joukko puolesta vuodesta vuoteen maailmalla olleita suoma-laisnuoria. Hallitus pitää heinäkuun kesälo-maa ja toimiston seinät saavat uutta väriä 10. kesäkuuta. Ovi on auki maalareille. Aurinkoista kesää kaikille!

Suvi Lindgrenjäsenlehdestä vastaava

Maailmanvaihdon hallituksen jäsen

Lattaritunnelmissa kesään

5

EDITORIAL

”Th e membership bulletin of ICYE Finland carried the name ICYE info at the time I started as Secretary General in Maailmanvaihto in 1994. Th e name was changed to newsletter in 1997. Anniina Lahtinen, Sari Heinonen and a New Zealandese volunteer Cameron Sang were the fi rst chief editors and did the laoyout.

At fi rst newsletter was a copied leaf. It has evolved since the turn of the millennium as several board members and volunteers have contributed to shaping the bulletin. Meri Tennilä has had a key role in this process.

Th e bulletin has changed also in terms of its content. Fifteen years ago it was only a tool for the internal communication of the organization. Now it has an important role in sharing information of the activities of Maailmanvaihto with a wider public as well.”

Anni Koskela

Summer in the air...

Th is year the spring has been in a hurry, or that’s how it feels after having ”lost” one month in Madagascar. Anyway, Maailmanvaihto has recent-ly got a new vision and this membership bulletin, formerly known as Newsletter, has been renamed to Maailmanvaihtoa – Volunteers’ Voices. Traditionally it has been the volunteers whose voices have carried the furtherst even though not only they have contributed to the bulletin. Indeed, it would be diffi cult to compile the bulletin without host families, members, camp animators, support persons, board members and the staff in-cluding interns and civil servants. Th e membership bulletin has already been published for more than fi fteen years. While com-piling this issue I asked the Secretary General Anni Koskela to let us know a bit about the earlier phases of the bulletin. Have a look on Anni’s reply the box down on this page. As long as there are doers and readers the bulletin won’t be brought to an end – even though a couple of volunteers are going to start a blog on our website after the summer. Th e theme of this issue is Latin America. In the following pages you can read about the expe-riences of three Finnish volunteers in Ecuador and Costa Rica, and learn from Aida, a Mexican vo-lunteering in Helsinki. If you happen to be around Kuopio in the summer, you might like to stop off into the museum of natural sciences. Displayed are photos on rainforest nature taken by Honduran children. Th e summer is drawing closer and closer but so is the end of the volunteering programs: it is time for the last work days, last trips and many more last-time moments before the take-off from or return to Finland. Th e walls of the Maailmanvaihto offi ce are about to get new colour on 10th of June. Th e door is open for you, painters... Have a great summer!

Suvi Lindgrenthe chief editor and

a board member of Maailmanvaihto

6

Uusi visio varmistuiMaailmanvaihto on laajasti tunnet-tu asiantunteva ja luotettava laa-dukkaiden vapaaehtoistyöohjelmien järjestäjä, joka tarjoaa kulttuurien välisiä oppimiskokemuksia nuorille aikuisille. Näin kuuluu Maailmanvaihdon vuoteen 2016 luotaava visio. Tulevissa kokouksissa hallitus päät-tää vielä strategisista tavoitteista, joilla visiota kohti mennään.

UUTISET

HarjoittelijavaihdoksiaMaailmanvaihdon toimistolla työskente-levän medianomi Saana Maunun harjoit-telujakso päättyy 8.kesäkuuta. Saanan saappaisiin astuu Turussa Italian kään-tämistä opiskeleva Kaisa Karjalainen. Kiitos Saanalle Maailmanvaihdon puo-lesta ja Kaisalle tervetuloa!

Lähtölaskenta 30:lle maailmalle suuntaavalle

Yhdistetty valmennusleiri suomalaisille vapaaehtoistyöhön lähteville ja loppuarviointileiri ulkomaalaisille vapaaehtoistyöntekijöille järjestettiin Antverkassa 12. -15.toukokuuta. Valmennettavia oli 15. He ovat lähdössä seuraaviin maihin: Bolivia, Costa Rica, Ecuador, Ghana, Kenia, Kolumbia, Meksiko, Nepal ja Uganda. Loppuarviointitapaamiseen osallistui 15 ulkomaalaista nuorta seuraavista maista: Bolivia, Costa Rica, Intia, Japani, Kenia, Kolumbia, Meksiko, Saksa, Sveitsi ja Taiwan.

Newsletteristä tuli Maailman Vaihtoa – Volunteer’s Voices

Maailmanvaihdon jäsenlehti koki nimenvaihdoksen huhtikuun lopulla. Ehdotuksia uudeksi nimeksi tuli muutamia. Valittu nimi on yhdistelmä Maailmanvaihdon puheenjohtaja Marika Heinosen ja harjoittelija Saana Maunun ehdotuksista. Kiitos kaikille ideointiin osallistuneille!

7

Kuvat Antverkan

leiriltätoukokuu

2011Photos from the Antverka camp

may 2011

8

9

Maailmanvaihto on mukana vapaaehtois-toiminnan haastekampanjassa. Kampanjan verkkosivustolla kansalaiset voivat luvata aikaa erilaisiin vapaaehtoistyötehtäviin.

Suomessa vapaaehtoitoiminnan muotoja riittää. Mieleistään toimintaa voi etsiä esi-merkiksi Tuntitili.fi -verkkosivuston haku-koneen avulla. Hakua voi määritellä omien kiinnostusten kohteiden sekä toiminnan muotojen mukaan. Osa vapaaehtoisteh-tävistä on vain muutaman tunnin pätkiä, toiset pidempiaikaisia pestejä.

Haastekampanja konkretisoi meneillään olevaa EU:n vapaaehtoistoiminnan juhla-vuotta Suomessa. Kampanjan kuin myös juhlavuoden tavoitteena on tuoda esiin va-paaehtoistoiminnan merkitystä ja lisätä sen arvostusta. Kampanja lisäksi yhdistää mu-kana olevia järjestöjä hakukoneen kautta löytyviin uusiin vapaaehtoisiin.

Lauantaihin 21.5.2011 menessä palveluun oli tilitetty yhteensä 21 643 tuntia. Eniten tunteja oli annettu Pohjois-Pohjanmaalla ja suosituin kohde on Globaalikysymykset, kansainvälisyys sekä kehitysyhteistyö.

Esimerkkejä vapaaehtoistoiminnan tunti-tilityksistä Maailmanvaihdossa:

1 minuutti: Klikkaa/Tykkää Maailmanvaihdon nettisivuista ja Facebook-yhteisöstä1 tunti: Kerro vapaaehtoiskokemuksistasi Maailmanvaihdon infoillassa2 tuntia: Esittele Maailmanvaihdon toi-mintaa tapahtumaständillä5 tuntia: Tee kouluvierailu Maailmanvaihdon esittelijänä10 tuntia: Kirjoita juttuja tai kuvaa Maailmanvaihdon jäsenlehteen20 tuntia: Ryhdy tukihenkilöksi ulkomaa-laiselle vapaaehtoiselle Suomessa48 tuntia: tarjoa ulkomaalaiselle vapaa-ehtoiselle yösija ja ikkuna suomalaiseen elämäntapaan6kk-1vuosi: toimi isäntäperheenä vapaaeh-toiselle tai hae Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoiseksi ulkomaille

Vapaaehtoiset voivat toimia Maailmanvaihdossa myös isäntäperheinä, ATK-tukena, leiriohjaajina ja -kokkeina, tiedotustiimin puikoissa, messuesittelijöi-nä sekä valintahaastattelijoina.

Suomessa vapaaehtoistoi-minnan vuotta koordinoivat Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neu-vottelukunta KANE ja Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi. Juhlavuoden suojelija on tasavallan presidentti Tarja Halonen.

10

ECUADOR

PANAM

A

COSTA RIC

A

NICARAGUA

HONDURAS

GUATEMALA

BELIZE

MEKSIKOKUUBA

TETT MAL

Quito: Katja Palokangas, avustaja vammaisten toimintakeskuksessa

Tegucigalpa:Antonio Rosales Alvarez Alkio-opistossa Korpilahdella

Ciudad Quesada: Diana Weckman. vil-lieläinten hoitokoti, avustajaSan José: Eeva Mäkinen, avustava-na englanninopettajana naisjärjestössäMonto Negro: Omar Augusto Mora Parada Länsi-Suomen opistolla Huittisissa

Tuxla:Kalle-Pekka Hietala, eri-tyiskoulussa ohjaajana ja kouluavustajanaOcotlán: Marjo Siltala, ohjaajana/ avusta-jana orpokodissaToluca: Linda Karvonen, ohjaaja katulas-ten tukikeskuksessaPuebla: Tiina Frosterus, avustaja ravitsemuskeskuksessaMetepec: Aida Elías Calles Menchacha MiCasita-päiväkodissa Helsingissä.Puebla: Alejandro Vázquez NuorisokeskusOlkassa Ylöjärvellä

latinalainen latinalainen amerikkaamerikka

teemana:

latin americalatin americatheme:

11

BOLIVIA

PARAGUAY

ARGENTIINA

CHILE

PERU

KOLUMBIA

VENEZUELA GUYANASU

RINAME

RANSKAN

GUYANACA

HAITI

DOMINIKAANIN

EN TASAV-

ALTA

BRASILIA

A

A

Ipiales: Elina Aintila, ohjaaja SOS-lapsikyläBogota: Katariina Miettinen, avustaja kuurojen lasten koulussaBogotá: Rocio Marcela Garzón Aguilera Päiväkoti Tuikussa

Sucré : Hanna Rajala, avustaja alkupe-räisväestön asemaa edistävässä kansalaisjärjestössä La Paz: Riikka Romppainen avustaja lastenkodissaCochabamba: Leino Kuuluvainen avustaja katulasten tukikeskuksessaLa Paz: Aino Itkonen, avustaja lastenkodissaSanta Cruz: Diego Zapata Vaca avustajana Mi Casita -päiväkodissa Helsingissä

Porto Alegre: Outi Klang, avustava englannin ja matematiikan opettaja köyhien lasten tuki-ja vapaa-ajan keskuksessa

MAAILMANVAIHTOA LATINALAISESSA

AMERIKASSA

Neljätoista suomalaista osallistuu parhaillaan

ICYE-ohjelmaan Latinalaisessa Amerikassa.

Vuonna 2010 – 2011 Suomessa on työskennellyt

yhteensä kuusi etelä- ja keskiamerikkalaista

12

Takana on reilu kolme viikkoa hektis-tä elämää Ecuadorin pääkaupungissa Quitossa. Ensimmäiset viikot töissä-ni ovat lähteneet rullaamaan täydellä teholla, kirjoittaa Hanna Kaisa Salmi.

Työpaikkani sijaitsee Ecudorin ICYE:n vapaaehtoistyötä koordinoi-vassa Fundación Vase:n toimistossa, jossa teen tutkimusta liittyen IVY+10 ja EVY juhlavuoteen sekä vapaaeh-toistyön ilmenemiseen ja arvostami-seen. Tänä vuonna juhlimme siis sekä eurooppalaisen vapaaehtoistyön vuot-ta (European Year of Volunteering) että kansainvälisen vapaaehtoistyön juhlavuoden kymmenenvuotispäivää (International Year of Volunteering + 10). Juhlinnan päämääränä on saada vapaaehtoistyölle näkyvyyttä, lisätä sen arvostusta, kannustaa vapaaehtoistyö-hön osallistuvia järjestöjä toimintaan sekä helpottaa nuorten mahdollisuutta osallistua vapaaehtoistyöntekoon.

Tähänastiset tehtävänäni ovat koos-tuneet tiedonhankinnasta ja projek-tivierailuista, jotka pääasiassa ovat liittyneet lasten hyvinvointiin, tervey-teen ja koulutukseen. Projektivierailut

ovat antaneet tärkeää perspektiiviä siitä, miten monella tavalla vapaaeh-toistyöllä voi vaikuttaa. Lähiviikkoina tarkoitukseni on myös aloittaa va-paaehtoistyöntekijöiden, isäntäper-heiden ja projektien työntekijöiden haastattelut vapaaehtoistyön arvosta-misen, vaikuttavuuden ja näkyvyyden selvittämiseksi.

Isäntäperheeni asuu noin tunnin ajomatkan päässä työpaikastani. Työmatkani taittuu ensin auton la-valla matkustaen kohti moottoritietä ja siitä eteenpäin kahdella eri bussil-la ylemmäs vuoristoon kohti Quiton keskustaa. Perheeseeni kuuluu isä, äiti, ja kolme sisarusta, joista kaksi eivät asu enää kotona. Ecuadorissa perhe on tärkeässä asemassa ja suurin osa va-paa-ajastani kuluukin perheen kanssa keskustellessa. Kyseessä ei kuitenkaan ole vain ydinperhe vaan lähellä asuvat tädit, sedät, serkut ja isovanhemmat piipahtavat usein vierailulle.

Kolmessa viikossa olen jo ehtinyt tulla isäntäperheeni täysivaltaisek-si jäseneksi. Olen kulkenut muka-na suvun yhteisissä tapahtumissa

K Q ,

13

osallistuen pääsiäisen ja äitienpäivän viettoon, vauvakutsuille ja jopa hauta-jaisiin. Yhteiskuntaluokkien väliset erot ovat silmiinpistäviä jo kotikadullani: sii-nä missä yksillä on muurien suojaama linnamainen talo, toisilla on lekaharkois-ta kyhätty ikkunalasiton hökkeli.

Lyhyessä ajassa Ecuador on yllättänyt minut jo useaan kertaan: Maassa oles-keluni aikana ilmasto on muuttunut sateisesta ja kylmästä kuivaksi ja tukah-duttavan kuumaksi – ja edelleen kyl-mäksi ja sateiseksi. Enpä olisi osannut odottaa, että mukanani tuoma talvitak-ki osoittautuisi suoranaiseksi aarteeksi öisessä Quitossa hytistessä. Pikkuhiljaa alan sopeutua myös muihin vuoristoisen sijainnin tuomiin oireisiin, sillä lihaksia ja päätä ei enää särje, väsymys alkaa väis-tyä eikä hengästyminen vaivaa pienellä kävelymatkalla.

Odotan innolla mitä Ecuadorin kauniilla luonnolla, rikkaalla historialla, kulttuu-risella moninaisuudellaan ja runsailla nähtävyyksillään on minulle tarjottavana seuraavan viiden kuukauden aikana!

teksti ja kuvat: Hanna Kaisa Salmi

”Työmatkani taittuu ensin auton lavalla mat-kustaen kohti moottoritietä ja siitä eteenpäin

kahdella eri bussilla ylemmäs vuoristoon kohti Quiton keskustaa.”

”Pikkuhiljaa alan sopeutua myös muihin vuo-ristoisen sijainnin tuomiin oireisiin, sillä li-haksia ja päätä ei enää särje, väsymys alkaa väistyä eikä hengästyminen vaivaa pienellä

kävelymatkalla.”

14 Lakkoja, ulkonaliikkumiskieltoja, mielenosoituksia, sähkökatkoja… Presidentti Rafael Correa repimässä kravattiaan raivoten tyytymättömälle yleisölle: ”Tappakaa minut jos haluatte!” Siitä on Tarja Halosen viilipyttymäisyys kaukana. Koettuani kaiken edellämainitun Ecuadorissa ensimmäisten viikkojen aikana, tuli vapaaehtoistyöpaikkani toimitusjohtaja toivottamaan surkuhupaisasti: ”Tervetuloa kolmanteen maailmaan.”Nyt kun noista tapahtumista on kulunut jo puoli vuotta, en voi kuin sanoa, että kolmannella maailmalla, ja tässä tapauksessa Ecuadorilla, on hyvin

monenlaiset kasvot. Siinä missä yksi vapaaehtoinen voi tuudittautua rikkaiden peluconien amerikkalaisuutta ihannoivaan, materialistiseen elämänmenoon, joutuu toisen vapaaehtoisen host-isä tekemään kahta työtä tuodakseen leivän perheen pöytään. Isäntäperheitä, kuten myös työpaikkoja, on siis joka lähtöön. Rikastuttavaa onkin vierailla mahdollisimman monen ja hyvin erilaisen perheen kotona, sekä tutustua myös toisten vapaaehtoisten projekteihin.Omaa isäntäperhettäni en vaihtaisi mistään hinnasta. Toki ilmapiiri on ajoittain kireä kotona, koska virkamiehenä työskennellyt host-isäni irtisanottiin viime vuonna, ja nyt hän istuu tyhjän panttina ja masentuneena

kotona kaiket päivät, mikä ei tietenkään miellytä kotiäitinä toimivaa host-äitiäni.Eniten ongelmia minulle täkäläisessä perhe-elämässä aiheuttaa epäitsenäisyys: asuttuani jo kolme vuotta omillani Suomessa on välillä rasittavaa olla jatkuvasti tilivelvollinen perheelleni, ja ikävöin välillä kovasti omaa rauhaa. Masentavaa on myös iänikuinen television tuijotus ja se, ettei kukaan lue ikinä mitään, mikä tuntuu kuitenkin olevan tavallista täällä. Olen silti ikionnellinen mahdollisuudesta asua paikallisessa perheessä, uskon sillä tavalla saavani paljon enemmän irti tästä vuodesta.Sanotaan, että matkustamista ajatellen kompaktin kokoinen Ecuador on kuin

TERVETULOA KOLMANTEEN MAAILMAAN

15Etelä-Amerikka pienoiskoossa: hytistyäni Cotopaxi-tulivuoren lumisessa perusleirissä 5000 metrin korkeudessa, hikoiltuani Tyynen valtameren hiekkarannoilla ja työnnettyäni uppotukkiin jämähtänyttä kanoottiamme Amazonian sademetsän piraijoita kuhisevassa joessa, en voi muuta kuin allekirjoittaa tämän.Galapagos-saaret ovat tietysti oma lukunsa. Jo pelkästään pääkaupunki Quiton sääolojen sanotaan (hieman sovinistisesti) vaihtelevan kuin naisen mieliala; yhden päivän aikana voi kokea kaikki neljä vuodenaikaa, vaikka periaatteessa Quitossa vallitsee ikään kuin ikuinen kevät.Ja jos Ecuador on kuin Etelä-Amerikka

pienoiskoossa, on minun työpaikkani Hermano Miguel -säätiö kuin Ecuador pienoiskoossa: erilaisia kuntoutus- ja terveyspalveluita tarjoava säätiö työllistää 50 eri puolilta Ecuadoria kotoisin olevaa, iältään 20 – 70 -vuotiasta henkilöä kaikista varallisuusluokista. Siinä missä huoltomies pystyy hädin tuskin elättämään kuusilapsisen perheensä 240 dollarin keskivertopalkalla, pyyhältää johtoportaan työntekijä viettämään viikonloppua rantahuvilalleen, mikä on suurten tuloerojen Ecuadorissa hyvin tyypillistä. Ja tietysti työpaikallamme on oma kolumbialais- ja kuubalaisvähemmistönsä, kuten koko yhteiskunnassa hieman laajemmassa

mittakaavassa. Välillä minulla on niin kotiutunut ja arkinen olo täällä, etten aina edes muista olevani gringa, ennen kuin joku toinen muistuttaa siitä kadulla pitkällä vihellyksellä tai muulla vaivaannuttavalla huomionosoituksella. Etukäteen olin varautunut siihen, että täsmällisenä suomalaisena turhautuisin odottelemaan paikallisia. Minut kuitenkin yllätti varsinkin oman perheeni täsmällisyys, sillä kun kerran sovitaan, että lähdetään tiettyyn kellonaikaan, silloin myös lähdetään. Se on sitten toinen juttu, muistavatko he mainita minulle että ylipäätään ollaan lähdössä jonnekin...

Ecuadorilaiset ovat hyvin ylpeitä omasta maastaan, ja syystäkin, sillä sen monimuotoisuutta ei käy kiistäminen. Eniten minua täällä ihastuttaakin heterogeenisyys: pelkästään eri etnisistä ryhmistä mainittakoon enemmistö mestitsit, eurooppalaisten valloittajien valkoiset jälkeläiset, afroecuadorilaiset sekä yli 40 eri intiaanikansaa. Suomalainen katukuva mahtaakin näyttää hyvin yksitoikkoiselta tämän vuoden jälkeen. Ecuadorin monipuolisuus takaa sen, ettei täällä helposti kyllästy, ja nähtävää ja ihmeteltävää täällä riittäisi paljon vuodeksi jos toiseksikin.

Teksti ja kuvat: Katja Palokangas

“ Minut kuitenkin yllät-ti varsinkin oman perheeni täsmällisyys, sillä kun ker-

ran sovitaan, että lähdetään tiettyyn kellonaikaan, silloin

myös lähdetään. Se on sit-ten toinen juttu, muistavat-ko he mainita minulle että ylipäätään ollaan lähdössä

jonnekin...”

16

A mexican girl ended up as volunteer in Finland and has found

many reasons to stay for so far.

“In the kitchen there is food spiced in the

Latin American way but also

Karjalanpiirakka and puuro.”

“Th ere are people from Cuba, Peru,

Mexico, Spain, Bolivia, Argentina

and even from Somalia working in “Mi Casita”. It is a

great mixture!”

Mexico in Finland

and

Finland in me

17

My name is Aida Maria Elías Calles Menchaca and I come from Mexico. Right now I am doing my voluntary work in Helsinki in a Spanish speaking daycare called “Mi Casita”. I mostly work with the smaller children group but I also do other tasks like helping in the kitchen, doing some crafts or going out to trips with the children.

Th e main feature of this daycare is that it enables the children to learn from diff erent cultures, and nurtures their equal co-existence. Some children go to “Mi Casita” not because of the new language they can learn but mainly because the cultural interchange happening there.

Finland is beginning to have more and more immigrants. Th e children at “Mi Casita” don t just see this “diff erent” people on the street but they get to know them and their culture. Th ere are people from Cuba, Peru, Mexico, Spain, Bolivia, Argentina and even from Somalia working in “Mi Casita”. I think that is the greatest thing of my project. It is a great mixture!

Some children speak both Spanish and Finnish languages at home, and consider themselves Latino/Spanish and Finnish at the same time. Th ey learn Spanish as well as I learn some Finnish

from them. In the kitchen there is food spiced in the Latin American way but also Karjalanpiirakka and puuro.

Th e people I work with are very nice and it is very interesting for me to get to know their reasons for being here. Some came because of political reasons, others because of their family or someone they met.

Th e fi nnish weather has also been one of the best experiences. I had never been in the snow before, but now I know many diff erent types of snow and I know ice. I was a little sad because I wanted to remember the ice when it was melting on the lake, but I couldn’t fi nd a way. Th en I saw that Iittala is incredibly accurate at representing the ice.

I didn’t have any reason to come specifi cally to Finland but once here I found many reasons to stay this whole year in Finland. My host family is always teaching me new things. Recently I learned how to store wood for the sauna and take care of summer cottage, and also how to prepare Sima for Vappu. I keep learning and living new things I have never imagined.

Text and photos: Aida Maria Elías Calles Menchaca

18

Overcoming linguistic challenges I was overwhelmed by this brand new working place, where I had to “switch off ” my French brain for a while and manage to pronounce correctly the daily “hyvää huomenta”. And it has nothing to do with the inability to pronounce the “h” sound, but this sound is silent in French. So it took me one month to say in one breath “hyvää huomenta” and “hyvää ruokahalua”. And now I do perceive this “h” as a linguistic sound. But, on the other hand, I started to often forget

words in my language. Fortunately for me, there are some students and workers in Ruskis who speak excellent French and they could remind me about the rules of my own language! It has been very interesting for me to make “correlations” between the spoken French language and the spoken Finnish language. Namely in both languages people usually shorten sentences when they use their language in daily and informal situations. By instance when in Finnish “Minä en tiedä” becomes “En mä tiiä”, in french

When I fi rst faced Ruskeasuon Koulu building, I have to admit that I somewhat suff ered from a specifi c “vertigo”. Th e fi rst day I spent the-re made me feel positively dizzy. So many rooms, so many possibilities, so many people.

“I´m still so amazed about how much the students I´m working with have given to me – – Th ey are amazing people and I can hardly hide how leaving them is tearing

me apart.”

19the “Je ne sais pas” would be “jsais pas” ( or sometimes “chai pas” [ché pa] ). Of course the main point of this article is not about similarities or diff erences between languages. Th e language theme was omnipresent, though. And sometimes, the language barrier was the main obstacle in my project. A project which was about “intercultural exchange within a specialised structure for disabled pupils”.

Waking up from the culture shock Even if I could always use the non-verbal communication. In the beginning of October I was hit by the cultural shock. It was sudden and not really understandable. Th e more the daily routine went on, the more I was got confused about simple things. As weird as it might seem, this cultural shock is a complicated “mix” of diff erent emotions when, facing a diff erent country and culture, you feel “taken by surprise”. So you would feel diff erent emotions such as “uprooting feeling”, frustration, homesickness, unwillingness to integrate within a community. And, after being under those impressions FOR A WHILE, then you realize how wrong you have been. What you considered like “shyness” and “quietness” is, actually, more about a cultural way of “being”. Th e best example would be this one: when you are having a conversation with a Finn, if, then, you stop talking, she or he will take a while before answering you. But this period

of time is a way to respect your speech. Th is way, he or she is making sure that you are through talking so that he could answer you or follow your idea without interrupting you. But my experience in Ruskeasuon Koulu is not only about linguistic exchange and how to face separateness, but it is also and mainly about sharing with the students ideas about our culture, our language(s), or even about daily worries, teenagers‘ thoughts. Working with disabled kids is tough work. And it IS getting more complicated when you actually don t share the same language and culture. And it s always important not to “rush” with those teenagers, but, quite to the contrary, give them the time to open themselves. Everyone marches to a diff erent drummer. I m still so amazed about how much the students I m working with have given to me and how much my experience with them has defi nitely made me a better person. Without judging me, they accepted me within their daily schedule, encouraging me and laughing with me. Th ey are amazing people and I can hardly hide how leaving them is tearing me apart. So I will end up with a quote from a famous French ethnologist Yves Delaporte:

“If you want to be able to speak about people, you have to know them, and to know them, you have to socialize with them.”

Text and photos: Emilie Lelouarn

20

Istun sängyllä kuunnellen Eppu Normaalia huoneessa, jonka jaan kolmesta ticasiskostani keskimmäisen kanssa. Organisoivan luonteeni omaisesti tavarani ovat harmonisessa epäjärjestyksessä lattialla, sinisessa Haltin rinkassa, sängyllä sekä kahdella hyllyllä, jotka siskoni Daniela on minulle kohteliaasti tyhjentänyt.

En yleensä kuuntele suomiklassikoita, mutta nyt tuntuu etta tarvitsen pienen tauon reggaetonista, joka on koko latinalaisamerikkaa hallitseva jumputusmusiikkigenre. Vaihtoehtoisesti jos etsii tarmokkaasti, löytää itselleen mielekkäämpaa musiikkia, kuten minulle Jamaicavaikutteista reggaeta, Karibian meren puolelta. Samoin salsa, merengue ja cumbia kukoistavat tanssikulttuuria.

Asun kahdeksan kilometriä länteen San Josésta, Escazú-nimisella hyvinvoivalla

vuoristoalueella. Hyvinvoivalla tarkoitan, että alueella asuu paljon gringoja, latinojen käyttämä termi kaikille valkoihoisille,(vaikka alunperin se tarkoitti vain pohjoisamerikkalaisia), joita näkyy katukuvassa etenkin keski-Amerikan suurimmassa Multiplaza-ostoskeskuksessa, eri maiden suurlähetystöissä, sekä pohjoisamerikkalaisissa ravintolaketjuissa.

Costa Rica, pieni tasavalta Nicaraguan ja Panaman välissä on hyvin ylpeä luonnostaan ja kulttuuristaan. Sanonta Pura Vida hallitsee koko Costa Ricaa tarkoittaen lähes kaikkea mitä voi kuvitella. Voit käyttää sitä paikallisen halparuokakauppaketju Palín kassalla ostaessasi aineksia ticojen jokapäiväiseen papuriisisekoitus Gallo Pintoon, jutellessa mukavia Imperial-oluen ääressä tai ihan muuten vaan todeta ¡Pura Vida! Pure Life!

Elämä luistaa Costa Ricassa

21Täällä pari viikkoa vajaat kuusi kuukautta olleena voin sanoa oppineeni ainakin kaksi asiaa elämästä Costa Ricassa. Ensiksi, täällä täytyy oppia odottamaan. Euroopasta tulevilla voi olla vaikeuksia sopeutua paikalliseen ¡ahorita!-aikakäsitteeseen, jonka mukaan paikalle saapuminen puolikin tuntia sovitun ajan jälkeen on täysin normaalia.

Toinen asia on riisi. Riisi tulee automaattisesti KAIKEN kanssa. Pastan. Papujen. Ranskalaisten perunoiden. Eli elämä on vaikeaa jos ei pidä riisistä. Itse olen kasvissyöjä ja ruoan suhteen ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia. Tyypilliseen casadoon kuuluu riisi, pavut, salaatti, paistetut plantaanit, pico de gallo ja vapaavalintainen liha. Pico de Gallo on tomaattisipulimarinadisekoitus, jota syödään melkein kaiken kanssa.

Työni piti aluksi olla paikallisessa Escazún hallituksessa, mutta suunnitelma kaatui byrokratian takia ja päädyin LIMPAL-nimiseen kansallisjärjestöön töihin. Olen ollut hyvin tyytyväinen projektiin, sillä saan olla osallisena hyvin tärkeiden asioiden, kuten naisten ja pakolaisten oikeuksien, parissa. Opetan englantia naisille, joilla ei ole ollut aiemmin mahdollisuutta englannin opiskeluun, ja olen päässyt myös osallistumaan huomattavasti laajempaan mielenosoitukseen kuin Suomessa. Olen onnekas myös sikäli, että työni täällä liittyy vahvasti opiskelualaani, ja saan hyväksiluettua työni harjoitteluna.

Perheeseeni kuuluu kolme suurin piirtein samanikäistä siskoa ja äiti. Ticaäideille on tyypillistä, että he pesevät lastensa

pyykit ja tuovat ruuan pöytään lasten iästä riippumatta kunnes nämä menevät naimisiin ja muuttavat pois kotoa. Usein lapset tosin muuttavat naapuritaloon, eikä mikään käytännössä muutu. Itselleni oli varmasti suurin muutos taantua omasta asunnosta ja sen tuomasta itsenäisyydestä perhe-elämään. Mutta kaikkeen sopeutuu! On yllättävää huomata, kuinka helposti tottuu vakuuttelemaan äitiään viidesti päivässä, että ei, en ole nääntymässä nälkään 10 minuuttia viimeisen aterian jälkeen.

Tällä hetkellä Costa Rica tuntuu jo kodilta, ehdottomasti, kiitos ihanien ystävällisten ihmisten, upeiden paikkojen sekä muiden vapaaehtoisten, joiden kanssa olen voinut jakaa elämäni täällä.Ihmisten iloisuus ja rento elämänasenne tarttuu, on hyvin vaikea löytää totisia ja huumorintajuttomia ticoja. Ongelmat ratkaistaan toteamalla ¡tranquila! Costa Rican pienuuden hyviä puolia on, että minnekään ei ole kovin pitkä matka – ei sademetsiin, rannoille eikä naapurimaihinkaan. Bienvenidos a Costa Rica, suosittelen!

Teksti ja kuvat: Eeva Mäkinen

22

Elettiin kesäkuuta 2007. Vapaaehtoisvuoteni Hondurasissa, pienessä Las Mangasin kylässä oli lä-hestymässä loppuaan. Olin oppinut pärjäämään latinokulttuurissa espan-jan kielellä, löytänyt ihmeellisiä aar-teita sademetsistä ja koralliriutoilta sekä onnistunut aloittamaan uuden sademetsien biologiseen tutkimukseen liittyvän ohjelman vapaaehtoistyöpai-kassani, ympäristökasvatusjärjestössä nimeltä Guaruma.

Olin pitänyt Las Mangasin lapsil-le ja nuorille ympäristökasvatus- ja tietotekniikkakursseja ja seuran-nut kateudesta vihreänä heidän

valokuvauskurssejaan. ¡Qué pena! (= mikä harmi) etteivät muut työt ol-leet sallineet minun osallistua kurs-sille oppilaana. Jotkut kylän tenavat olivat jo alle vuoden harjoittelun jäl-keen minua paljon, paljon taitavampia valokuvaajia.

”Sinähän, Mari, sitten järjestät näis-tä lasten ottamista kuvista valokuva-näyttelyn Eurooppaan?” heitti pomoni Jimmy Andino, mainio pieni veikko. ”Juu juu, totta kai järjestän!” lupasin hövelisti kuten sielläpäin maailmaa on tapana, ja jatkoin asiaa sen kummem-min miettimättä matkalaukun pak-kaamista Suomeen lähtöä varten.

Katso juttu näyttelystä seuraavalta aukeamalta!

23Lupauksen lunastus

Ihme kyllä en unohtanut keskustelua, vaikka lupausten unohtaminen on Latinalaisessa Amerikassa enemmän sääntö kuin poikkeus. Kolme vuotta myöhemmin tieni oli tuonut minut sat-tumankaupalla Kuopioon luonnontie-teelliseen museon näyttelypäällikök-si. Näyttelykalenteri on suunniteltava hyvissä ajoin, ja niinpä kesäkuussa 2010 kokoonnuimme tiimin kanssa pähkäilemään seuraavan vuoden näyt-telyitä. Päätin, että nyt on aika lunastaa Hondurasissa kevyesti annettu lupaus. Esittelin Guaruman toimintaa ja lasten ottamia, hämmästyttävän hienoja luon-tokuvia, ja ehdotin yhteistyössä toteu-tettavaa valokuvanäyttelyä. Hieman tiimini epäröi, sillä sekä aihe että yh-teistyökumppani kuulostivat kovin kaukaisilta, mutta suostui kuitenkin ehdotukseen.

Itse näyttelyn rakentamisessa oli toki omat kommervenkkinsa. Tilasimme

selailtavaksi lähemmäs parisataa ku-vaa, joista valittiin lopulta 33 parasta. Ilman internetyhteyksiä kuvien hank-kiminen olisi ollut todella vaikeaa, sillä etanapostin matelu Hondurasista Suomeen kestää ainakin puolitois-ta kuukautta, jos edes tulee perille. Konkreettinen toteutus kuvien tulosta-misineen ja kehystämisineen oli luon-nontieteellisen museon harteilla.

Näyttelyn nimeksi tuli Sademetsän lapset. Tammikuun 18. päivänä oli avajaisten aika. Kuopion museon par-vihuoneeseen oli ripustettu kuvia ja-lokiven lailla hohtavista kolibreista, kämmenenkokoisista hämähäkeistä ja vehreistä sademetsämaisemista. Kaskaan siritys, lintujen liverrys ja mölyapinoiden möykkä viimeistelivät trooppisen tunnelman. Minun ja Las Mangasin nuorten yhteinen pieni unel-ma oli toteutunut.

Teksti ja kuvat: Mari Wikholm

24

Guaruma (www.guaruma.org) on hondurasilainen ympä-ristökasvatusjärjestö, jonka tavoitteena on opettaa syrjä-seutujen nuorille ympäristön kannalta kestäviä elinkeinoja. Järjestön toimintaan kuuluvat ammattilaisten opettamat ympäristökasvatus-, digikuvaus- ja tietotekniikkakurssit sekä englannin opiskelu. Kun nuorten taidot ovat karttu-neet tarpeeksi, he voivat työskennellä esimerkiksi luonto-oppaina, valokuvaajina tai tutkimusapulaisina.

Uudet elinkeinot ovat sademetsäympäristös-sä kipeästi tarpeen. Kovapuun runsas kysyntä teollisuusmaissa kannustaa päiväntasaajan seu-dun ihmisiä hakkaamaan sademetsiä kestämät-tömän paljon. Hondurasin metsäkadon nopeus on yksi maailman hurjimmista: tätä menoa sa-demetsät lukemattomine eliölajeineen häviävät maasta alle viidessäkymmenessä vuodessa.

Sademetsien tulevaisuus riippuu loppujen lo-puksi meidän teollisuusmaiden kuluttajien valinnoista. Kahvia, hedelmiä tai huonekaluja ostettaessa on mahdollista valita ympäristöys-tävällisempiä vaihtoehtoja, jotka on merkitty ympäristösertifi kaatilla. Yksi tehokkaimmista sademetsän suojelukeinoista on tukea pieniä, ruohonjuuritason kehitysyhteistyöhankkeita. Kun Guaruman tapaiset järjestöt opettavat lap-sille valokuvaamista tai tietokoneiden käyttöä, ne jarruttavat sademetsien häviämistä ja tarjoavat samalla syrjäseutujen ihmisille uutta toivoa tulevaisuuteen.

Sademetsän lapset –näyttely on esillä Kuopion museossa (Kauppakatu 23) 11.9.2011 saakka. Lisätietoja näyttelystä ja museosta löytyy osoitteesta www.kuopionluonnontieteellinenmuseo.fi

Sademetsän lapset

guaruma

kuva:Eeva Mäkinen

25

Heli Vartiainen oli Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoistyöntekijänä Intiassavuosina 2008-2009. Ikävä toi Helin takaisin samaan vapaaehtoistyöpaikkaan, Sudana Residential Schooliin viime vuoden alussa. Elokuussa 2010 Heli palasi Suomeen koulunjohtajana toimivan Vijay Harvinin kanssa. Visiitti Suomeen oli odotettu ja mieleenpainuva.

Putturissa Sudana Schoolissa Harvin oli majoittanut Heliä omassa kodissaan, mutta nyt Harvinin ja Helin roolit vaihtuivat. Vijay Harvin kiersi Helin kanssa Suomea kolmen viikon ajan, minkä jälkeen hän jatkoi matkaa Saksaan siellä asuvien vapaaehtoistyössä Sudana Schoolissa olleiden vieraaksi.

Suomessa Harvin näki ja koki paljon. Ajokilometrejä tuon vierailun aikanakertyi yli tuhat. Matkan aikana tuli nähtyä niin Etelä-Suomea, Itä-Suomea kuin myös Pohjois-Suomeakin. ”Everything is possible in Finland”, Harvin totesi moneen otteeseen nähdessään maamme elintasoa niin kodeissa, kouluissa, vanhainkodeissa ja kaupoissa.

Teksti ja kuvat: Heli Vartiainen

KATSO KUVAT SEURAAVALLA AUKEAMALLA!

1

26

2

3

4

5

6

7

8

1. (edellinen sivu) Harvin ihmetteli puun määrää Suomessa. Hän silitteli puisia kaiteita ja ovia ja halusi itsestään tämän kuvan, jotta voisi näyttää Intiassa suomalaista arkkitehtuuria.2. Harvinin ensimmäinen majoituspaikka oli Es-poon Matinkylässä Leena Koiviston luona. Leena oli Sudanassa vapaaehtoistyöntekijänä 2004-2005.3. Istuin aina Intiassa ollessani Harvinin kyydissä. Nyt osat vaihtuivat: kuljettajana toiminkin minä, suomalainen nainen.4. Synttäreitä juhlittiin vanhempieni mökillä Itä-Suomessa. Näitä juhlia ei unohdeta!5. Harvinin vierailun aikaan Aaltosen Pertin ja Helin tytär, Suvi, oli aloittelemassa vapaaehtoistyövuottaan Sudanassa. Harvin näki siis ensin Suvin vanhemmat ja Suvin kodin Helsingissä! Taustalla Suvin kummit.6. Odotettu tapaaminen: intialainen isäni ja suomalaiset vanhempani tapasivat toisensa.7. Kävimme tervehtimässä mummoani Patolakodissa Helsingissä. Yhteistä kieltä mummollani ja Harvinilla ei ollut, mutta hymyllä sai jo paljon aikaan.Harvin ihmetteli ensin, miksi suomalaiset aikuiset lapset eivät hoida itse vanhempiaan. Myöhemmässä vaiheessa hän ymmärsi, miten paljon vanhainkodit

27

1011

13

14

tarjoavat vanhuksille: hyvän hoidon lisäksi seuraa muista ihmisistä, erilaista viriketoimintaa yms.8. Oli siinä siskoni lapsillani ihmeteltävää, kun tumma mies tuli taloon.9. Harvinin pyynnöstä otettu kuva: täydellisessä kunnossa oleva asfaltoitu tie, eikä yhtään autoa!10. Harvinin toimesta yksityinen, englanninkielinen Sudana School toimii ja laajenee koko ajan Putturissa. Tutustuminen suomalaiseen kouluun avasi uusia näkökulmia intialaisen koulun parantamiseen. ”Your school is perfect, you have everything!”11. Kierrätyssysteemimme Suomessa sai paljon kiitosta Harvinilta. Intiassahan kierrätys toimii niin, että roskat heitetään kadulle ja lehmät, kulkukoirat ja -kissat syövät sieltä lounaansa. Intialaisilla on paljon oppimistasuomalaisilta.12. Historian lehdet havisivat, kun Anni Koskela tapasi ensimmäistä kertaa ulkomailta tulleen isäntäperheen isän. Juttua riitti kahvipöydässä.13. Suomen kauppojen siisteys, valikoiman paljous ja hirveän kallis hintataso sai intialaisen pään pyörälle.14. Pohjoisin vierailukohteemme oli Napapiirillä. Kävimme tervehtimässä myös joulupukkia.

12

9

Kuvat: Heli Vartiainen

28

Viime syksynä saavuin Intiaan, Andra Pradeshiin, työskennelläkseni vapaaehtoisena opettajana Ramasamudramissa – paikassa, jota Googlekaan ei juuri tuntenut. Siten etukäteistiedot tulevasta olivat hatarat.Tänne saapuessa vastassani oli 35 000 asukkaan maalaiskaupunki, josta löytyy kuitenkin pieni sairaala, mikä onkin tärkeä asia herkkävatsaisille vapaaehtoisille. Ensimmäisiltä päiviltä mieleen ovat jääneet myös pölyävät tiet, joilla paikalliset miehet vyötäröille kietaistut lungit lanteillaan ajavat heinää vankkureillaan.Yleistietoa opettamaanNyt, yli seitsemän kuukautta myöhemmin, Ramasamudramista on tullut yksi koti lisää ja urani opettajana Modern English Medium Schoolissa on juuri päättynyt. Koulu on pienehkö; siinä on luokkia eskareista viidenteen seka tarharyhmä. Yhdeksän

kuukauden pestistäni on jäljellä enää vain kesälomaa, jonka kulutan reissaten ennen paluulentoani.Heti ensimmäisenä koulupäivänäni sain osakseni pitää oppitunteja ypöyksin esikouluikäisille. Puolessa välissä päivää kaipasin kovasti seka korvatulppia etta erittäin voimakkaita Mynthoneita. Pian koulun rutiineihin, kiljuviin iloisiin lapsiin, askeettisiin luokkiin sekä iltapäivisin läheisellä pellolla pelattaviin krikettiotteluihin kuitenkin tottui ja niistä alkoi nauttia.Koulussa työskentelee lisäkseni kaksi muuta vapaaehtoista, ja opettamamme aine on General knowledge – kätevä aine, joka voi pitää sisällään mitä ikinä vapaaehtoisten kieroutuneet mielet keksivätkään! Emme tietysti ole kovinkaan kieroja, joten ohjelmistossa on ollut kaikenlaista: askartelua, piirtämistä, englantia sekä maantietoon tai kulttuureihin liittyviä aiheita.

Joulukuvaelman näyttelijäpoppoo sekä vapaaehtoiset

29

Hauskinta on ehkä ollut viimeisellä viikolla pitämäni suomen kielen alkeiskurssi, jonka jälkeen koululaiset ovat intoutuneet kyselemään toistuvasti vointiani.Kulttuurivaihtoa teekupin äärelläRamasamudramissa ei ole juurikaan ole vapaa-ajan aktiviteettimahdollisuuksia, joten joka iltapäiväinen rituaalimme oli menna rehtorimme rouva Ushan luo nauttimaan kupillinen teetä. Paikallinen sisustaminen on melko askeettista, mutta värit ja tunnelma ovat kohdallaan: pinkiksi maalatun huoneen katon rajaan on kiinnitetty pahvilaatikko, jossa asustaa lintuperhe useine poikasineen. Lintujen takia kattotuuletinta ei kuitenkaan voi käyttää, mistä johtuen rouva Ushan perhe joutuu kuumimpina öina pakenemaan tuulettimilla varustettujen luokkahuoneiden lattialle nukkumaan.Teenjuonnin lomassa saimme puida ja pohtia monenlaisia intialaisen kulttuurin puolia järjestetyistä avioliitoista uskontoihin, naisten asemaan ja kastisysteemiin. Rehtorimme on avarakatseinen ja opiskellut nuorena Amerikassa, mutta on mielenkiintoista nähdä kuinka intialaiset perinteet istuvat silti tiukassa: hän kertoo, kuinka heidän perheensä järjestämän avioliiton osapuolet saavat

puhua etukäteen puhelimessa, ja kuinka he myös käyttävät ruuanlaitossa heidän kastiltaan kiellettyä ainesta, sipulia – ”because our family is a little modern, you see!”Kaikesta huolimatta, tai pikemminkin kaiken takia, aikani Intiassa on ollut erittain antoisaa, joskin välilla muun muassa moskeijasta raikaavat rukouskutsut ja opettajatar-naisena olemisen rajoitettu vapaus ovat nakertaneet kärsivällisyyttä. Tiedän, että tulen kuitenkin ennen pitkää kaipaamaan sekä jokailtaista chapatien kaulimista, etta tätä paikallista absurdiutta. Suomessa kukaan ei tervehdi kadulla aamuisin tai heitä eläviä kanoja bussin hattuhyllylle. Täytynee siis pian taas opetella uusille tavoille: syömään haarukalla ja veitsellä ja tunnistamaan nimensa ilman ”-miss” –loppuliitettä...teksti ja kuvat: Ella Saarinen

”Opettamamme aine on General knowledge – kätevä aine, joka voi pitää sisällään mitä ikinä va-paaehtoisten kieroutuneet mielet keksivätkään!”

Nelkkiluokkalaiset (taustalla m

aalaamam

me puu ja lasten

tekemiä papukaijoja)

30

Vieraan, tuntemattoman ulkomaalaisen aikuisen ihmisen muuttaminen omaan kotiin keskelle perheen omaa tavallista arkea voi tuntua hyvinkin hankalalta tai pelottavalta, tai siten se voi tuntua mielenkiintoiselta tai jopa positiivisella tavalla jännittävältä.

Kun Paijalan koulu Tuusulasta mainosti tällaista mahdollisuutta toimia isäntäperheenä japanilaiselle Ayumille, niin jostain syystä me innostuimme heti, mutta samalla kyllä melko kriittisestikin pohdimme, että onko koko homma vaivan arvoista. Nyt jälkeenpäin on helppo sanoa, että oli se. Ehdottomasti.

Perheen yhteinen päätösKun keskustelimme vakavammin koko perheen kanssa mahdollisuudesta majoittaa Ayumi meille, niin käytännön järjestelyistä eniten meitä huoletti tila. Halusimme antaa Ayumille käyttöön oman huoneen, mikä tarkoitti, että puolen vuoden ajan tyttäremme Lotta (10 v.) ja Veera (9 v.) jakaisivat huoneen.

Mietimme myös, mihin kaikki tavarat

mahtuvat, ja osaratkaisu oli, että kärräsimme melko paljon vanhoja leluja läheiseen päiväkotiin, jossa niille löytyi käyttöä. Muuten emme olleet kovin huolissamme siitä, miten arki uuden perheenjäsenen kanssa sujuu.

Lopullinen päätös tehtiin kuitenkin vasta, kun olimme lukeneet Ayumin hakemuksen ja ”motivaatiokirjeen”, jossa hakija kertoo miksi hän on vapaaehtoiseksi lähdössä. Ayumi vaikutti kivalta tyypiltä. Kun hänen tulonsa meille varmistui, alkoi tietysti sähköpostin vaihto. Siinä vaiheessa, kun tapasimme ensimmäistä kertaa, tuntui, ettemme enää olleetkaan ihan vieraita.

Tavallista arkea – ja kielikouluaNormaali arkielämä Ayumin kanssa oli erittäin helppoa. Kommunikointia

Lotta ja Ayumi s u s h i a t e r i a l l a Ahojen kotona.

AYUMI MUUTTI MEILLE

Ahojen perhe asutti japanilaisen Ayumi Matsudan kotiinsa Tuusulaan elokuusta 2010 helmikuuhun 2011. Kokemus oli jännittävä sekä myönteinen.

31

helpotti se, että Ayumi puhui jo tullessaan erittäin hyvää englantia ja oppi myös suomea aivan valtavaa vauhtia. Lotta oli ollut jo muutaman vuoden ajan hyvin innostunut opiskelemaan englantia ja Ayumin kanssa vietetty puoli vuotta oli hänelle aivan loistava kielikoulu.

Veera sen sijaan jäi aluksi ehkä keskusteluissa vähän ulkopuoliseksi. Onneksi Veera itse kyseli, että mistä me puhumme, niin huomasimme alkaa tulkata keskusteluita myös hänelle. Perheen normaalia arkea Ayumin isäntäperheenä toimiminen ei juuri muuttanut; mentiin ja tultiin ihan niin kuin ennenkin, välillä tehtiin jotain yhdessä ja välillä ei taas tehty yhtään mitään – ihan

tavallista arkea siis.

Avartavia kokemuksiaAntoisinta meille Ayumin kanssa oli kokemusten ja ajatusten jakaminen. Keskustelimme paljon kulttuurien ja käyttäytymisen eroista. Keskustelimme

ruoasta ja teimme ja söimme sekä suomalaista, että japanilaista ruokaa. Ayumi myös opetti origamia ja muita käsitöitä tytöille.

Opimme myös itse paljon suomenkielestä, kun Ayumi kyseli hyvin mielenkiintoisia

kysymyksiä kuten: ”Poliisiasema, paloasema, terveyskeskus. Miksi sanotaan keskus eikä asema?” tai ”Aavikko ja autiomaa, mikä on niiden ero?” tai ”Luulla, tietää, epäillä, olettaa, milloin käytetään mitäkin?”.

Itse pidän hyvänä, että Ayumilla on ollut mahdollisuus vapaaehtoisvuotensa aikana asua kahdessa eri perheessä. Eri perheiden kanssa näkee varmasti eri asioita ja kuva suomalaisesta elämäntavasta on vieläkin laajempi. Oman ikäisten ystävien löytäminen vapaaehtoisvuoden alkuaikoina on ehkä viihtyvyyden kannalta yksi suurista haasteista, jos sekä työpaikalla että isäntäperheessä on vain vanhempia ja nuorempia ihmisiä.

Teksti: Mika Aho, kuva: Johanna Aho

”Perheen normaalia arkea Ayumin isäntäperheenä toimiminen ei juuri muuttanut; mentiin ja tultiin ihan niin kuin ennenkin, välillä tehtiin jotain yhdessä ja välillä ei taas tehty yhtään mitään.” Mika Aho

32

All along the spring two medianom students planned, shot and edited a fi lm on the Maailmanvaihto program for the foreign volunteers. Now that it’s almost ready we asked the authors to tell about the project.

Who are you and how did it come up to make a fi lm on volunteering in Finland through Maailmanvaihto?We are fi nal year Media Technology Student from Metropolia University of Applied Sciences, Kashiram Gauli and Ademola Somoye. Basically, we are majoring in Audio Visual Production, thats why we took interest to make a documentary fi lm in good subject thats what made us to choose ICYE Finland.

Can you tell more about the fi lm?Th e idea was that we were going to highlight the objective of Maailmanvaihto: giving the youth theopportunity to travel abroad to help out in volunteering work. We wanted to showcase the essence and role volunteering means to the volunteers and the society as a whole. Th ere were fi ve basic questions (see the box) which we tried to fi nd the answer.

You introduced the idea of the fi lm to Maailmanvaihto in January. Since then, how did you proceed with the project?We asked for the emails of all the volunteers and all their work places. Once we got the consent of all the volunteers who were willing to appear on the documentary we started brainstorming on how to structure the whole documentary. Th e purpose was to draw out a storyboard so as to visualize how we were going to proceed with it.

Since then you have made a number of trips to meet the volunteers at their work place or with their host families and done a lot of interviews, fi lming and editing – did I forget something?Well, the planning involved consulting Mailmaanvaihto. We got much information of ICYE from your websites as we had already heard about diff erent volunteering organizations in our home country. Technically,

A DOCUMENTA RY FILM ON

33

we were also experimenting DSLR shooting during the project.

A raw version of the fi lm was presented in the media highschool of Helsinki in May. Short after that the fi lm was handed to the Project Coordinator Mari Takalo. After a bit of editing the fi lm is ready to be relased.

So, is it possible to see the fi lm?Th e Distribution of footage depends on Maailmanvaihto if the organization wants to give each volunteers as memory ( perhaphs in DVD) or uploading to video sharing sites, when they fi nish the program.

Mari’s & Anni’s comment: Maailmanvaihto will use the fi lm as information material i.e. in the trainings of the volunteers. It would be nice to organize a premiere for the fi lm at some point.

Th e volunteers were asked the following questions:

1. Why did you choose Finland for their voluntary work?2. What was your role(s) as a volunteer? What kind of daily activities did you have?3. What did you feel having gained mentally, physically and psychologically throughout the whole year?4. Descibe your living conditions. Did you live within the project or in the host family – and how did you experience it?5. What would you miss about Finland when leaving for your respective country?

VOLUNTEER ING IN FINL A ND

34

ilmoituksia

Vuodenvaihteessa kaukomaille?Tammi-helmikuussa 2012 alka-vissa ICYE-ohjelmissa on va-paita paikkoja seuraavissa mais-sa: Bolivia, Honduras, Meksiko, Intia, Nepal, Nigeria ja Ghana. Vapaaehtoistyöjakso on kuuden kuu-kauden pituinen, ja työtä on pääasi-assa lasten ja nuorten parissa orpoko-deissa, kouluissa, katulasten keskuk-sissa sekä päiväkodeissa. Paikkoihin tulee hakea mahdollisimman pian, viimeistään 15.syyskuuta.

Luovaa EVS-vapaaehtoistyötä VenäjälläMaailmanvaihto etsii vapaaeh-toistyöntekijää Steinerpäiväkotiin Venäjälle, lähelle Kazakstanin rajaa. Vapaaehtoisen tehtävänä on avustaa päiväkodissa sekä mahdollisesti toi-mia myös ohjaajana erilaisissa ku-vataide-, musiikki- ja askartelutyö-pajoissa. Työ alkaa syyskuussa 2011 ja kestää 12 kuukautta. EU:n nuori-sotoimintaohjelma kattaa ohjelman pääasialliset kulut. Hakulomake ja lisätietoja hankkeesta: maailman-vaihto@maailmanvaihto.fi

Mukaan leiritiimiin elokuussaJos olet kiinnostunut toimimaan Maailmanvaihdon kansainväli-sillä leireillä ohjaajana, niin otat-han yhteyttä järjestösihteeri Mari Takaloon: hosting@maailman-vaihto.fi . Seuraavan kerran oh-jaajia tarvitaan 11.–20.8.2011 Tulovalmennusleirillä. Tervetuloa mukaan kirjavaan joukkoomme!

Isäntäperheeksi tai vapaaehtoistyöpaikaksi?

Elokuussa saapuvien vapaaehtoistyö-tekijöiden sijoituksia valmistellaan parhaillaan. Haluaisitko tutustua uu-teen ihmiseen ja kulttuuriin kotisoh-vallasi ja samalla vahvistaa kielitaito-asi? Löytyisikö työpaikaltasi työnsar-kaa ulkomaalaiselle vapaaehtoiselle? Järjestösihteeri kertoo asiasta mielel-lään lisää.

Etsitään esittelijöitä eri tapahtumiinEtsimme ICYE –ohjelmaan tai EVS –vapaaehtoistyöhön osallistuneita esittelemään toimintaamme ja ker-tomaan kokemuksistaan seuraaviin infotilaisuuksiin: 24.8. yhteisinfo KVT:n, Alliansin Nuorisovaihdon ja ETVOn kanssa; 14.9. vapaaehtoistyö-info Turussa; 4.10. vapaaehtoistyöinfo Jyväskylän yliopistolla; 6.10. vapaaeh-toistyöinfo Tampereella; 12.10. vapaa-ehtoistyöinfo Helsingissä.

Tammerkosken lukio(Tampere) on kiinnostunut saamaan vapaaehtois-työstä äskettäin palanneen kertomaan kokemuksistaan 1.11. Puhujaksi voit ilmoittautua Annille, maailmanvaih-to@maailmanvaihto.fi .

35

TULEVIA TAPAHTUMIA28. – 29.5. Maailma kylässä -festivaali Helsingissä: Maailmanvaihto paikalla2.6. Mahdollisuuksien tori Tampereella: Maailmanvaihto paikalla11 – 20.8. Tulovalmennus ulkomaalaisille vapaaehtoistyöntekijöille24.8. Yhteisinfo KVT:n, Allianssin Nuorisovaihdon ja ETVOn kanssa Helsingissä 9.9. Maailman Vaihtoa -lehden deadline, teemana Eurooppa14.9. Turun infopäivä4.10. Vapaaehtoistyöinfo Jyväskylän yliopistolla6.10. Tampereen infopäivä12.10. Helsingin infopäivä11.11. Maailman Vaihtoa -lehden deadlin, teemana Aasiaelo-syyskuu Tukihenkilökoulutus (aika ja paikka varmistuvat myöhemmin)lokakuu Koulutusviikonloppu Maailmanvaihdon toiminnasta kiinnostuneille29. -30.10. Palanneiden tapaaminen ICYE-ohjelmaan ulkomailla osallistuneille, Espoo30.11. – 1.12. Studia-messut Helsingissä: Maailmanvaihto paikalla

Tukihenkilöksi tai -perheeksi syksystä alkaen?Etsimme tukihenkilöitä ja -perhei-tä uusille ulkomaalaisille vapaaeh-toistyöntekijöille elokuusta lähtien. Koska vapaaehtoiset sijoittuvat eri puolille Suomea, tarvitsemme myös tukihenkilöitä ja -perheitä useam-malta paikkakunnalta.

Tukihenkilö on vapaaehtoisen ka-veri, joka tutustuttaa ulkomaalais-ta nuorta suomalaiseen elämäntyy-liin ja uuteen kotipaikkakuntaan. Vapaaehtoinen ja tukihenkilö ta-paavat tarpeen mukaan, ja on tär-keää, että tukihenkilö on vapaaeh-toisen tavoitettavissa.

Tukiperheellä on tärkeä merkitys työ-paikan yhteydessä asuvalle vapaaeh-toiselle, joka pääsee tutustumaan suo-malaiseen kulttuuriin tukiperheen kautta. Vapaaehtoinen viettää tukiper-heessä viikonloppuja esimerkiksi ker-ran kuukaudessa.

Kysy lisää Maailmanvaihdon harjoit-telijalta Kaisa Karjalaiselta (harjoit-telija@maailmanvaihto.fi ). Halukkaat saavat täytettäväkseen pienimuotoisen tukihenkilöhakemuksen. Syksyn alus-sa valituille tukihenkilöille ja tukiper-heille järjestetään koulutustilaisuus. Tukihenkilönä ja -perheenä oleminen on antoisa kokemus!

Maailmanvaihto ry. - ICYE FinlandOikokatu 3, 00170 Helsinki.

tel. +358-9-774 11 01fax. +358-9-731 04 146

maailmanvaihto@maailmanvaihto. iwww.maailmanvaihto. i

www.icye.org

Seuraava aineistopäivä: 9.9.2011Juttuehdotukset ja yhteydenotot osoitteeseen

suvi.lindgren@maailmanvaihto.fi

Toimituskunta lehdessä 2/2011: Mika Aho / Kashiram Gauli / Virva Hautala / Anni

Koskela / Emilie Lelouarn / Suvi Lindgren / Aida Menchaca / Eeva Mäkinen / Katja Palokangas / Ella Saarinen

Hanna Kaisa Salmi / Ademola Somoye / Heli Vartiain

Maailmanvaihtoa – Volunteer’s Voices on Maailmanvaihto ry:n neljästi vuodessa ilmestyvä jäsenlehti, jonka tarkoitus on toimia kanavana kulttuuristen kokemusten jakamisessa ja niistä oppimisessa. Lehdessä julkaistaan järjestön toimintaan osallistuvien kirjoituksia.

Lehti lähetetään kaikille yhdistyksen jäsenille ja sitä myös jaetaan tiedotustapahtumissa. Viime vuosien Newsletterit löytyvät myös Maailmanvaihdon verkkosivuilta.

Julkaisija: Maailmanvaihto ryVastaava toimittaja: Suvi Lindgren

Taitto: Jenny AsantiPainopaikka: Itä-Helsingin Monistus