MYÖHEMPIEN AIKOJEN PYHIEN JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKKO

Maailmanlaajuinen johtajien koulutuskokous”Vanhurskaan jälkipolven kasvattaminen”

9 . H E L M I K U U T A 2 0 0 8

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen KirkkoSUOMI

© 2008 Intellectual Reserve, Inc.Kaikki oikeudet pidätetäänPrinted in Germany, 2008

Hyväksytty englanniksi: 5/07Hyväksytty käännettäväksi: 5/07

Alkuperäisjulkaisun nimi: Worldwide Leadership Training Meeting, ”Building Up a Righteous Posterity,” February 9, 200806761 130

Finnish

SisällysluetteloYleiset mallit ja oma elämä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2

Vanhin Jeffrey R. Holland

Perhejulistus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4Presidentti Boyd K. Packer

Pyöreän pöydän keskustelu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10Vanhin Dallin H. OaksVanhin Jeffrey R. HollandJulie B. BeckSusan W. TannerCheryl C. Lant

Turvapaikka maailmalta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29Presidentti Thomas S. Monson

2 H E LM IKUU 2008

Perheen jatkuva tähdentäminen

Veljet ja sisaret, toivotamme teidättervetulleiksi vuoden 2008 maailman-laajuiseen johtajien koulutuslähetyk-seemme. Tämänpäiväinen johtoai-heemme ”Vanhurskaan jälkipolvenkasvattaminen” jatkaa kirkon tähden-tämää perheteemaa. Kaksi vuotta sit-ten lähetyksen aiheena oli ”Perheentukeminen”, ja se sisälsi neuvoja, joi-hin tänään viittaamme.

Olette myös kuulleet muita puhut-tuja ja kirjoitettuja sanomia, kuten

huolellisesti muotoiltuja ensimmäisenpresidenttikunnan kirjeitä, jotka kos-kevat tarvetta vahvistaa ja suojellaperhettä. Yhdessä niistä kirjeistä, jotkaon tarkoitettu luettaviksi sakramentti-kokouksissa sekä jaettaviksi perheillekotiopettajien välityksellä, sanotaanseuraavasti: ”Vetoamme vanhempiin,että he tekisivät parhaansa opettaak-seen ja kasvattaakseen lapsiaan evan-keliumin periaatteiden mukaisesti japitäisivät heidät näin kirkon piirissä. – – Olivatpa muut pyyteet tai toimin-nat miten kelvollisia ja asiallisia ta-hansa, niiden ei saa sallia syrjäyttääJumalan antamia velvollisuuksia, jotkavain vanhemmat ja perheet voivatasianmukaisesti täyttää.”1

Huomaatte, että tässä lähetyksessäosoitamme sanamme kaikille kirkonaikuisille. Naimattomien nuortenaikuisten pyytäminen mukaan keskus-telemaan pääasiassa vanhurskaan jäl-kipolven kasvattamisesta saattaa vai-kuttaa epätavalliselta. Olemme kuiten-kin tietoisesti esittäneet tämän kut-sun. Teistä naimattomista aikuisista

täytyy tulla tulevaisuuden vanhempia,ja niin teistä tuleekin. Ja valmistau-tuessanne sitä tilaisuutta varten olettesuuressa määrin osa omien vanhem-pienne jälkipolvea nyt ja tulevaisuu-dessa. Rukoilemme, että olette kaikkivanhurskaasti omistautuneita kirkonja vanhempienne omaksumille per-hettä koskeville periaatteille.

Tiedämme myös, että kuulijakun-nassamme ja kirkossa on niitä, jotkaeivät tällä hetkellä ole naimisissa, eikätoisilla ole ehjää perhettä, joka vastaisisitä ihannetta, mihin kirkossa säännöl-lisesti viittaamme. Vakuutamme teille,että olemme täysin tietoisia niistämonista erilaisista olosuhteista, joissajäsenemme elävät. Rakastamme teitäjoka ainoaa. Ymmärrämme myös, ettäkun yhä useammissa perheissä vallit-see epäjärjestys ja kun monet kulttuu-rilliset vaikutukset alentavat avioliiton,lasten ja perinteisen perhe-elämänarvoa, kirkon johtavat auktoriteetit jaylimmät virkailijat kokevat lisääntyväätarvetta puhua ihanteista ja evankeliu-mikeskeisistä periaatteista. Muussatapauksessa maailmassa väistämättö-mästi vallitseva moraalittomuus voisisaattaa meidät tilanteeseen, jossa vil-pittömät ihmiset sekä kirkossa ettäsen ulkopuolella olisivat todella tuuli-ajolla tuntematta niitä jumalallisiaodotuksia, jotka koskevat avioliittoaja iankaikkisen elämän periaatteita.

Malleja ja kopioita

Saanen käyttää vertausta, jonka toi-von selventävän tätä ajatusta, olipaaviosäätynne tai perhetilanteennemillainen tahansa. Kun en parempaa-kaan nimeä keksinyt, kutsun sitävertaukseksi kotitekoisesta paidasta.Rakas äitini oli mainio ompelija.

Yleiset mallit ja oma elämäVA N H I N J E F F R E Y R . H O L L A N Dkahdentoista apostolin koorumista

H ELM IKU U 2008 3

Lapsuusvuosinani, kun rahat olivatvähissä eikä uusia vaatteita ollut hel-posti saatavilla, hän teki joskus itsekouluvaatteemme. Kun näin jonkinpaidan kaupan ikkunassa tai posti-myyntiluettelossa, äitini saattoi sanoa:”Minä osaan varmaan tehdä samanlai-sen.” Katseltuaan paitaa mahdollisim-man tarkkaan hän leikkasi kankaanja ompeli saumat niin, että tulos vas-tasi likimain sitä kallista alkuperäis-kappaletta.

Ihailen häntä siksi, että hän sekähalusi että osasi tehdä sen. Mutta hänei tehnyt sitä mielellään sillä tavoin.Vaikka hän pystyikin tutkimaan myyn-nissä olevaa tuotetta ja päätymään mil-tei samaan tulokseen, oikeastaan hänhalusi kaavan malliksi. Kaavan avullahän sai oikeisiin kohtiin kulmat ja sau-mat ja ompeleet, joita oli muutoinvaikea havaita. Sitä paitsi, jos hän tekivielä toisen tai kolmannenkin paidan,hän käytti aina täydellistä alkuperäistäkaavaa, ettei toistaisi tai lisäisi kopionvikoja.

Varmaan ymmärrätte, mitä tarkoi-tan – ja miksi hän toimi niin. Olemmetaatusti pulassa, jos paita tehdäänpaidan mukaan, joka on tehty paidanmukaan. Virhe tai kaksi ensimmäisessätekeleessä – joilta ei välty ilman kaavaa– toistuu, korostuu ja suurenee, japaidasta tulee sitä omituisempi, mitäuseammin se kopioidaan, kunneslopulta koulukäyttöön tarkoitettupaita ei kerta kaikkiaan sovi minulle.Toinen hihoista on liian pitkä. Toinentaas liian lyhyt. Toinen olkasauma onetumuksellani, toinen selkäpuolella.Ja kauluksen nappi löytyy niskasta.Voin vakuuttaa, ettei sellainen tyylikelpaa seitsemäsluokkalaisille.

Ihanteellinen malli Jumalalta

Toivon, että tämä auttaa teitäymmärtämään, miksi puhumme avio-liiton ja perheen mallista, ihanteesta,vaikka tiedämme varsin hyvin, etteivätkaikki tällä hetkellä elä sellaisessatilanteessa. Se johtuu nimenomaansiitä, ettei monilla ole sellaista ihan-netta eivätkä monet ole kenties kos-kaan nähneetkään sitä, ja siitä, ettäjotkin kulttuurilliset vaikutukset loi-tontavat meitä vakaasti siitä ihan-teesta, josta puhumme – siitä, mitätaivaallinen Isämme toivoo meille ian-kaikkisessa suunnitelmassaan omialapsiaan varten.

Aviosäädyn ja perhetilanteiden erotedellyttävät yksilöllisiä sovelluksia.Voimme kuitenkin kaikki hyväksyämallin, sillä se tulee Jumalalta, javoimme parhaamme mukaan pyrkiätoteuttamaan sitä.

Johtavat auktoriteetit ja ylimmätvirkailijat on kutsuttu opettamaanHerran antamia yleisiä sääntöjä. Te jame elämme sitten omaa elämäämme,

ja meidän täytyy pyrkiä saamaanHerran johdatusta omissa olosuhteis-samme. Jos mitään yleistä ihannetta jaopillista periaatetta ei luotaisi eikä –meidän tapauksessamme tänään –toistettaisi, vallitsisi valtava sekaannusja evankeliumin lupaukset menetettäi-siin. Saamme suurta voimaa tietäes-sämme, että Herra on puhunut näistäasioista, ja hyväksymme Hänen neu-vonsa silloinkin, kun ne eivät ole järinsuosittuja.

Kiitokset siitä, että ymmärrätte,miksi huolehdimme kaikkien perheen-jäsenten suojelemisesta, olittepa minkäikäisiä tahansa, ja miksi puhumme niitäsuuntauksia ja vaikutuksia vastaan,jotka pyrkivät tuhoamaan minkätahansa osan Jumalan iankaikkisestaonnensuunnitelmasta. Kuinka kiitolli-sia olemmekaan siitä, että Herra onsanonut: ”Minä annan teille mallinkaikkeen, jotta ette eksyisi” (OL 52:14).

VIITE1. Ensimmäisen presidenttikunnan kirje,

11. helmikuuta 1999.

Voimme hyväksyä mallin, sillä se tulee Jumalalta, ja voimme parhaamme mukaanpyrkiä toteuttamaan sitä.

4 H E LM IKUU 2008

Ihmeellisiä ajatuksia

Olen kiitollinen saadessani osallis-tua tähän kokoukseen ja tervehtiäteitä kaikkia ympäri maailman tässäerittäin pyhässä ja juhlallisessa tilai-suudessa kenties tärkeimmässäasiassa, mitä voimme tuoda teillekirkon johtajilta. Kuten tekin, meolemme katselleet maailman mallejaja huolestuneet yhä enemmän kotiaja perhettä koskevista asioista.

Myöhempien Aikojen PyhienJeesuksen Kristuksen Kirkko onpalautettu kirkko, ja se sai alkunsaIsän ja Pojan ilmestymisestä profeettaJoseph Smithille. Siinä suuressaensimmäisessä näyssä, kuten me sitänyt nimitämme, ilmoitettiin kaksisuurta, ihmeellistä ajatusta, jotkaovat ohjanneet kirkkoa siitä asti.

Ensimmäinen oli se, että Hän onIsä. Kaikista niistä nimistä, jotkaJumala itse olisi voinut antaa itselleen,Hän valitsi sen, joka on meitä kaikkialähinnä. Hän on Isämme. Me hyväk-symme sen – että me olemmeJumalan lapsia. Ja koska läsnä olimyös Poika, siitä tuli perheen esittely.Isä ja Poika siis ilmestyivät.

Pian sen jälkeen saadussa ilmoituk-sessa Herra sanoi: ”Sen tähden, koskaminä, Herra, tiesin suuren onnetto-muuden, joka kohtaisi maan asuk-kaita, minä kutsuin palvelijaani JosephSmith nuorempaa ja puhuin hänelletaivaasta ja annoin hänelle käskyjä”(OL 1:17).

Ilmoituksen mukaan eläminen

Ja se oli alku. Se oli malli, jonkamukaan meidän tulee toimia ja järjes-täytyä ja elää niiden ilmoitustenmukaisesti, jotka Herra oli antanut.Kuten tiedätte, nämä Opin ja liittojenkirjaan kootut ilmoitukset sekäMormonin kirjassa ja Kallisarvoisessahelmessä olevat ilmoitukset muodos-tavat kirkon pyhien kirjoitusten perus-tuksen.

Me saimme tietää, ettei Herra jär-jestänyt kirkkoa muiden maailmankirkkojen mallien mukaan. Toisinsanoen meillä ei ole ammattipapistoa.Meillä ei ole pappisseminaareja, joissavalmistuisi mies- tai naispappeja johta-maan kirkkoa. Se on sanottu ytimek-käästi eräässä toisessa lauseessa, että”jokainen ihminen puhuisi Jumalan,Herran, – – maailman Vapahtajan,nimessä” (OL 1:20).

Huomaamme siinä yhdenvertaisuu-den pappeudenhaltijoiden ja heidänrinnallaan olevien naisten välillä. Meteemme työtä yhdessä, ja meidät onjärjestetty ensin perheiksi. Meillä kai-killa on oikeus innoitukseen ja ilmoi-tukseen, ja sitä me todella tarvitsemmetässä maailmassa, etenkin suuressaperheen kasvattamisen haasteessa.

Vanhurskaan jälkipolven

kasvattaminen

Tämän kokouksen aiheena on van-hurskaan jälkipolven kasvattamisenvelvoite. Ensimmäinen Aadamille jaEevalle annettu käsky oli, että heidänoli määrä lisääntyä ja täyttää maa,

PerhejulistusP R E S I D E N T T I B O Y D K . PA C K E Rkahdentoista apostolin koorumin presidentti

H ELM IKU U 2008 5

ja heille annettiin heidän kehoonsalisääntymisen ja maan täyttämisenedellytykset. Ja se malli olisi käytän-tönä kautta koko ihmiskunnan histo-rian aikakirjojen.

Niin meillä oli ensimmäinen perhe– Aadam ja hänen vaimonsa Eeva jasitten heidän lapsensa. Tiedämme,että taivaassa oli ollut sota ja että sielläoli ollut kapina ja että Saatana oli kar-kotettu. Hän oli päättänyt tuhotaKaikkivaltiaan työt ja hänellä oli riittä-västi tietoa tai viisautta tai jopa innoi-tusta tietää, että kohta, josta hänenpitäisi aloittaa tuhoaminen, oli perhe.Me näemme sen kertomuksessaAadamista ja Eevasta. Kuten sittenkirkon historia osoitti, esiin nousivanhempien ja lasten vastuu.

Julistus maailmalle

Vain muutamia vuosia sitten syntyimaailmassa liike, joka liittyi perhee-

seen. Yhdistyneet kansakunnat kutsuikoolle perhettä käsittelevän kokouk-sen Pekingiin Kiinaan. Lähetimmedelegaatioita tuohon perhettä koske-vaan kokoukseen ja muihin kokouk-siin, joita pidettiin. Ja sitten ilmoitet-tiin, että yksi niistä pidettäisiin lähelläkirkon keskuspaikkaa, ja me ajatte-limme: ”No, jos he tulevat tänne, mei-dän on parasta julistaa kantamme.”

Julistus on kirkossa jokin merkit-tävä, tärkeä tiedonanto. Niitä onannettu hyvin vähän kirkon alustalähtien. Ne ovat merkittäviä; ne ovatilmoitusta. Ja tuohon aikaan, siisvähän yli kymmenen vuotta sitten,johtavat veljet antoivat julkisuuteenasiakirjan ”Perhe – julistus maail-malle”. Se on voimassaan pyhien kir-joitusten kaltainen.

Kuulette muissa esityksissä, joitapidetään, monia viittauksia perhejulis-tukseen. Ajattelin, että minun kannat-

taisi lukea se teille. Tiedämme, ettäolemme lukeneet sen. Mutta josluemme sen hitaasti, huolellisesti jaselkeästi, siinä saattaa olla enemmänilmoitusta kuin voisi luullakaan.

Kun haluatte tietää, miksi olemmesellaisia kuin olemme ja miksiteemme sitä mitä teemme ja miksiemme tee jotakin sellaista, mitäemme tee, voitte löytää siihen perus-telut tästä perhejulistuksesta. On het-kiä, jolloin meitä syytetään suvaitse-mattomuudesta, koska emme hyväksytai tee sellaista, minkä katsotaan ole-van normi yhteiskunnassa. No, onasioita, joita emme kerta kaikkiaantee. Ja niitä asioita, joita emme tee,emme voi tehdä, koska noudatammeHerran antamaa mittapuuta.

Ensimmäinen Aadamille ja Eevalle annettu käsky oli, että heidän oli määrälisääntyä ja täyttää maa. Sama malli on ollut käytäntönä kautta kokoihmiskunnan historian.

6 H E LM IKUU 2008

Saanen siis lukea julistuksen teille.Kuunnelkaa sitä ja katsokaa, ettekönäe siinä niitä asioita, jotka ovat nytpinnalla yhteiskunnassa, politiikassa,valtionhallinnossa ja uskonnossa jaaiheuttavat eniten huolta ja vaikeuk-sia. Ja te löydätte siitä vastauksia.Ja siinä olevat vastaukset ovat tämänkirkon vastauksia.

”Perhe – julistus maailmalle””Myöhempien Aikojen Pyhien

Jeesuksen Kristuksen Kirkon ensim-mäinen presidenttikunta ja kahden-toista apostolin neuvosto

Me, Myöhempien Aikojen PyhienJeesuksen Kristuksen Kirkon ensim-mäinen presidenttikunta ja kahden-toista apostolin neuvosto, julistammejuhlallisesti, että avioliitto miehen janaisen välillä on Jumalan säätämä jaettä perhe on keskeisellä sijalla Luojansuunnitelmassa [kaikkien] Hänen las-tensa iankaikkiseksi päämääräksi.”

Aikaisempi olemassaolo

Me kirkossa tiedämme meilleilmoitettujen oppien perusteella, ettämeillä on ollut kuolevaisuutta edel-tävä olemassaolo. Kaikki ei saanutalkuaan siitä, kun ihmiskunta kansoittimaailman. Eivätkä evankeliumin opitolleet uusia, kun ne ilmoitettiin pro-feetta Joseph Smithille. Ne olivat kai-kesta iankaikkisuudesta ja ovat kaik-keen iankaikkisuuteen. Kuunnelkaanyt tarkoin:

”Kaikki ihmiset – miehet ja naiset –on luotu Jumalan kuvaksi. Jokainenheistä on taivaallisten vanhempienrakas henkipoika tai -tytär, ja sellai-

sena jokaisella on jumalallinen luonneja päämäärä. Sukupuoli on yksilönkuolevaisuutta edeltävän, kuolevai-suuden aikaisen ja iankaikkisen iden-titeetin ja tarkoituksen oleellinen omi-naisuus.

Kuolevaisuutta edeltävässä maail-massa henkipojat ja -tyttäret tunsivatJumalan iankaikkisena Isänään ja pal-velivat Häntä sellaisena sekä hyväksyi-vät Hänen suunnitelmansa, jonkamukaan Hänen lapsensa voivat saadafyysisen ruumiin ja saada maanpääl-listä kokemusta edistyäkseen kohtitäydellisyyttä ja toteuttaakseen lopultajumalallisen päämääränsä iankaikki-sen elämän perillisinä. Jumalallinenonnensuunnitelma tekee mahdolli-seksi perhesuhteiden jatkumisen hau-dan tuolla puolen.”

Suuri onnensuunnitelma

Huomatkaa, että tässä sitä kuvataanonnensuunnitelmaksi. Sitä kuvataan

muualla, Mormonin kirjassa, suureksionnensuunnitelmaksi (ks. Alma 42:8).

”Jumalallinen onnensuunnitelmatekee mahdolliseksi perhesuhteidenjatkumisen haudan tuolla puolen.Pyhissä temppeleissä tarjolla olevatpyhät toimitukset ja liitot suovat yksi-löille mahdollisuuden palata Jumalankasvojen eteen ja perheille mahdolli-suuden tulla liitetyksi yhteen iankaik-kisuudeksi.

Ensimmäinen käsky, jonka Jumalaantoi Aadamille ja Eevalle, koski hei-dän mahdollisuuttaan aviomiehenä ja vaimona tulla vanhemmiksi. Mejulistamme, että Jumalan lapsilleenantama käsky lisääntyä ja täyttää maaon yhä voimassa. Me julistammetämän lisäksi Jumalan määränneen,että pyhiä lisääntymisen voimia tuleekäyttää ainoastaan miehen ja naisenkesken, jotka on laillisesti vihitty avio-mieheksi ja vaimoksi.”

Huomaatte, kun luemme tätä läpi,että tällaiset julistukset asetetaankyseenalaisiksi. Maailma haluaa muut-taa sen. Me emme muuta. Emme voitehdä sitä. Kun mietitte, keitä meolemme ja miksi me olemme, muista-kaa, että meillä on tämä malli ja menoudatamme sitä.

”Me julistamme, että keino, jollakuolevainen elämä luodaan, onJumalan säätämä. Me vahvistamme,että elämä on pyhä ja että se on tärkeäJumalan iankaikkisessa suunnitel-massa.”

Kantamme sellaisiin asioihin kuinavioero, abortti ja sukupuolikysymyk-set ilmaistaan ja esitetään ilmoituk-

sissa, ja perhejulistus on selkein lau-sunto, mitä meillä noista asioista on.

Vanhempien velvollisuudet

”Aviomiehellä ja vaimolla on vakavavelvollisuus rakastaa toinen toistaan jahuolehtia toisistaan sekä rakastaa lap-siaan ja huolehtia heistä. ’Lapset ovatHerran lahja’ (Ps. 127:3). Vanhemmillaon pyhä velvollisuus kasvattaa lap-sensa rakkaudessa ja vanhurskau-dessa, huolehtia heidän fyysisistä jahengellisistä tarpeistaan ja opettaaheitä rakastamaan ja palvelemaan toi-siaan, noudattamaan Jumalan käskyjäja olemaan lainkuuliaisia kansalaisia,missä tahansa he asuvatkin. Avio-miehiä ja vaimoja – äitejä ja isiä –pidetään Jumalan edessä tilivelvolli-sina näiden velvollisuuksien täyttä-misestä.

Perhe on Jumalan säätämä. Häneniankaikkisessa suunnitelmassaan onolennaista miehen ja naisen välinenavioliitto.”

Emmekä me kirkossa tunnustamitään muuta avioliittomallia kuinavioliiton miehen ja naisen välillä.

”Lapsilla on oikeus syntyä aviolii-tossa ja saada kasvatuksensa sellaiseltaisältä ja äidiltä, jotka pitävät avioliitto-lupaukset kunniassa olemalla täysinuskollisia. Perhe-elämän onni saavute-taan todennäköisimmin silloin, kun sen perustana ovat HerranJeesuksen Kristuksen opetukset.”

Minusta on aina tuntunutsiltä, että kirkon kaikkien toi-mintojen ja ohjelmien lopul-linen päämäärä on siinä,

että mies ja nainen ja heidän per-heensä ovat onnellisia kotona.

”Onnistuneet avioliitot ja perheetperustuvat uskon, rukouksen, paran-nuksen, anteeksiannon, kunnioituk-sen, rakkauden, myötätunnon, työn ja tervehenkisen virkistystoiminnanperiaatteille ja säilyvät näitä periaat-teita noudattamalla. Jumalallisensuunnitelman mukaan isän on määräjohtaa perhettään rakkaudessa ja van-hurskaudessa, ja hän on velvollinensuojelemaan perhettään ja huolehti-maan sen toimeentulosta. Äiti on ensi-sijaisesti vastuussa lastensa hoivaami-sesta. Näissä pyhissä tehtävissä isillä jaäideillä on velvollisuus auttaa toisiaantasavertaisina kumppaneina. Vamma,kuolema tai muut olosuhteet saattavatvaatia yksilöllisiä sovellutuksia. Su-kulaisten tulisi tarvittaessa antaatukeaan.”

Varoitus

”Me varoitamme” – emmeusein käytä tätä sanaa,

mutta tähän se sopii – ”Me varoi-tamme, että ne, jotka rikkovat sivey-den liittoja, jotka kohtelevat pahastipuolisoaan tai jälkeläisiään tai jotkajättävät perhevelvollisuudet täyttä-mättä, seisovat eräänä päivänä tilivel-vollisina Jumalan edessä. Varoitammeedelleen, että perheen hajoaminentuo yksilöille, yhteisöille ja kansakun-nille ne onnettomuudet, joista mui-naiset ja nykyiset profeetat ovatennustaneet.

Me vetoamme vastuuntuntoisiinkansalaisiin ja viranhaltijoihin kaik-kialla sellaisten toimenpiteiden edistä-miseksi, joiden tarkoituksena on yllä-pitää ja vahvistaa perhettä yhteiskun-nan perusyksikkönä.”1

8 H E LM IKUU 2008

Opit ja toimitukset

Kuulette tämän koko kirkon laajui-sen kokouksen esityksissä käytännönsovelluksia, opetuksia, neuvoja jaopastusta, mutta ne kaikki keskittyvätpyhien kirjoitusten ilmoituksiin jaoppiin sekä periaatteisiin, joita tässäperhejulistuksessa julistetaan.

Kun te nuoret, jotka nyt odotatteavioliittoa ja perhe-elämää, katsotteympärillenne ja näette vaarat, täällämaan päällä on vain yksi paikka, jossaperhettä voidaan täysin suojella, ja seon Jeesuksen Kristuksen evankeliu-min toimitusten ja oppien turvissa.Eläkää evankeliumin mukaan, niin teselviätte kyllä.

Maailma ei ole kovin miellyttäväpaikka elää, ja eteemme tulee haas-teita, sairauksia, elämää ja kuolemaa

ja kaikkia ongelmia, mutta vastauksetlöytyvät, kun ymmärrämme, ettäperhe on kirkon perusyksikkö. Kaikkitoiminta kirkossa on tarkoitettu vah-vistamaan perhettä.

Apu perheitä varten

Saatamme toisinaan harhautua hie-man tehtävästämme tukea perheitäniin että pidämme perheiden tehtä-vänä kirkon tukemista. Paikallistenjohtajien tulee huolellisesti järjestääkirkon toimintaa ja ohjelmia, jotkaauttavat nuoria miehiä ja nuoria naisiaeteenpäin ja valmistavat heitä avioelä-mään ja auttavat sitten heitä heidänavioliittonsa alkuvuosista aina vanhuu-teen asti.

Olen pannut merkille, että vanhuuson kiinnostava kokemus. Olen pohti-

nut rakkauden ja perheyhteyden sekänuoruuden romanttisen rakkaudenmallia. Säilyykö se? Kyllä vain. Se eipelkästään säily vaan kirkastuu jaenentyy.

Ei ole helppoa perustaa perhettätässä elämässä ja kasvattaa lapsia.Mutta koska kirkko on mitä on, löy-dätte kaipaamanne avun.

Osaamme rukoilla, osaamme opet-taa, mutta on hetkiä, jolloin tarvit-semme apua. Aina ja kaikkialla onjoku paikallinen pappeusjohtaja.Meille on opetettu ilmoituksen mal-leja ja tiedämme, että voimme saadahenkilökohtaista ilmoitusta. Kunolemme epävarmoja, voimme kääntyäpaikallisten pappeusjohtajien puo-leen. Ja jos seuraamme heitä, sel-viämme turvallisesti nykyajan elä-mästä lapsinemme ja lastenlapsi-nemme.

Meidän perheessämme on lasten-lapsia ja lastenlastenlapsia, ja meilläon yhä tarve kääntyä paikallisten pap-peusjohtajien puoleen tehdäksemmesen, mitä meidän yleensä odotetaantekevän kirkossa. Ajoittain on haas-teita ja vaikeuksia ja vaaroja ja petty-myksiä, mutta perheiden suojelemi-sestahan kirkossa on kyse. Meteemme kaiken voitavamme kirkossasuojellaksemme perhettä, ja sittenovat pappeusjohtajat, voima, joka onläsnä kaikkialla maailmassa, jokaisenkansakunnan keskuudessa, missäkirkko on olemassa: miehet, jotka onasetettu pappeuteen, ja naiset, jotkaovat viisaita ja äidillisiä äidillisine vais-toineen.

Ei ole helppoa perustaa perhettä tässä elämässä ja kasvattaa lapsia, muttakirkosta saat tarvitsemaasi apua.

H ELM IKU U 2008 9

Kun lapsemme lähtivät kotoa kauaspois ja perustivat perheen jossakinkaukaisessa kaupungissa, katselimmeheidän lähtöään ja tunsimme lohtuatietäessämme, että siellä heillä olisiperhe. Ja kerroimme lapsillemmeuseammin kuin kerran: ”Et voi soittaameille kovin usein, koska se on kal-lista. Mutta sinulla on siellä isoäiti.Mistä siellä löydät isoäidin? Apu-yhdistyksestä. Ja saat viisaita neuvojaja voit saada samaa voimaa, jotasinulla on ollut meidän perhees-sämme. Näin lähtösi vain laajentaaperhepiiriä.”

Jos nyt kuuntelette ohjeita, joitatässä kokouksessa annetaan, huo-maatte, että niissä on innoitusta jajohdatusta. Tietäkää myös, että kunmeidät kastetaan MyöhempienAikojen Pyhien Jeesuksen KristuksenKirkkoon, on olemassa toinen toimi-tus, joka on erillään kasteesta ja jossaannetaan Pyhän Hengen lahja. Veljet,joilla on valtuus, panevat kätensä kun-kin henkilön, kunkin kastetun ihmi-sen pään päälle ja antavat hänelletuon lahjan, ja se on oleva valo jaopettaja, oikaisija ja opas, kun kul-jemme elämän halki.

Ohjausta ja siunauksia

En usko, että kirkon jäsenillä onaihetta elää pelossa – nähdä kaikki,mitä ympärillämme tapahtuu, jasanoa: ”Kuinka voimme kasvattaa per-heen, kun ympärillämme on kaikkianäitä kiusauksia ja vaikeuksia?”

Te voitte, koska te voitte saadaopastusta ja te voitte opettaa lap-sianne saamaan opastusta. Kaiken senansiosta voitte elää onnellista elämääja huomata kaiken tämän täyttymyk-sessä, seuraavassa olemassaolossa,että perhe voi olla yhdessä.

Joskus on niitä, jotka ovat eksyk-sissä. Profeetat ovat luvanneet meille,etteivät he ole menetettyjä pysyvästi,vaan että jos heidät on sinetöity temp-pelin toimituksin ja jos liitot pidetään,niin aikanaan, kun kaikki tarpeellisetojennukset on annettu, he eivät enääole menetettyjä.

Niinpä annan siunaukseni kaik-kialla kirkossa kaikille teille, jotka nau-titte perhe-elämästä joko vanhempinatai lapsina tai minkä tahansa mallinmukaan, joka on teidän mallinne, ettäteitä siunataan ja varjellaan, että PyhänHengen voima on läsnä elämässänneja aina läsnä oleva pappeuden varje-leva voima on kanssanne ja oikaiseeteitä, siunaa teitä, kannustaa teitä jalujittaa todistustanne.

Jumala on meidän Isämme!

Tiedän, että Jumala elää, että Hänon meidän Isämme, että Hän on mei-dän Isämme! En oikein tiedä, kuinkasanoisin tuon sanan. Se on sana,jonka sanomme melkein ohimennen.Mutta Hän on meidän Isämme. Hänrakastaa meitä. Ja samaa mallia nou-dattaen meillä, jotka johdamme kirk-koa, on tuo sama tunne kaikkia niitäkohtaan, jotka ovat kirkon jäseniä, jakaikkia, jotka voisivat olla. Niinpä

rukoilen Herran siunauksia teille kai-kille ja Isän siunauksia kaikille teillekirkon jäsenille, kun edessämme onvastuu vanhurskaan jälkipolven kas-vattamisesta. Jeesuksen Kristuksennimessä. Aamen.

VIITE1. ”Perhe – julistus maailmalle”, Liahona,

lokakuu 2004, s. 49.

10 H E LM IKUU 2008

Pyöreän pöydän keskustelu

V A N H I N D A L L I N H . O A K Skahdentoista apostolin koorumista

VA N H I N J E F F R E Y R . H O L L A N Dkahdentoista apostolin koorumista

J U L I E B . B E C KApuyhdistyksen ylijohtaja

S U S A N W. TA N N E RNuorten Naisten ylijohtaja

C H E R Y L C . L A N TAlkeisyhdistyksen ylijohtaja

H ELM IKU U 2008 11

Luojan suunnitelma

Vanhin HollandSeurassamme on vanhin Dallin H.

Oaks kahdentoista apostolin kooru-mista, Apuyhdistyksen ylijohtaja, sisar Julie Beck, Nuorten Naistenylijohtaja, sisar Susan Tanner, sekäAlkeisyhdistyksen ylijohtaja, sisarCheryl Lant. Nämä johtajat ovat ystä-vällisesti kutsuneet minut joukkoonsapöydän ääreen, ja he pyysivät minuajohtamaan keskustelua.

Maailmanlaajuisessa perhejulistuk-sessa sanotaan: ”Hänen iankaikkisessasuunnitelmassaan on olennaista mie-hen ja naisen välinen avioliitto”1. Kunpuhumme kirkossa avioliitosta ja per-heestä, miksi asetamme sen Jumalansuunnitelman yhteyteen? Niinhän mesanomme, ja niin me epäilemättäsanomme täälläkin tänä iltana. Miksiasetamme sen iankaikkisuuden ja ylei-sen pelastussuunnitelman yhteyteen?

Vanhin OaksPerhejulistuksessa meille sanotaan,

että ”perhe on keskeisellä sijallaLuojan suunnitelmassa Hänen las-tensa iankaikkiseksi päämääräksi”.Se tarkoittaa sitä, että avioliittoa sekälasten synnyttämistä ja kasvattamistakoskevilla päätöksillämme ja toiveil-lamme on valtavan suuri iankaikkinenmerkitys. Meidän täytyy noudattaasiinä Jumalan käskyjen ja Hänen pal-velijoidensa opetusten neuvoa eikäsitä, mikä on vallitsevan kulttuurinmukaista tai poliittisesti korrektia.Mielestäni se on tärkein sanoma, mikämeidän tulee pitää mielessämme, japäätarkoitus sille, että osoitamme

tässä tärkeässä lähetyksessä sanammekaikille kirkon aikuisille.

Vanhin HollandHyvä. Kiitos. Sisaret, mitä ajatte-

lette tämän kaiken iankaikkisestaluonteesta, siitä, miksi emme ole vainjokin sosiaalinen järjestelmä tai miksiemme ole pelkästään jokin yhteisöntarpeisiin vastaava elin? Mitä ajatte-lette siitä?

Kolmen osapuolen välinen sitoumus

Sisar TannerMielestäni avioliittositoumus –

sehän on sitoumus, vaikka maailma eitaida lainkaan pitää sitä sitoumuksena– on kolmen osapuolen välinen sitou-mus. Mies ja vaimo sitoutuvat toi-siinsa, mutta he sitoutuvat ehdotto-masti myös taivaalliseen Isäämme.Rakkaus, Kristuksen puhdas rakkaus,on tätä avioliittosuhdetta sitovavoima. Kun meillä on tätä rakkauttatoisiamme kohtaan, se ei pelkästäänvedä meitä toistemme puoleen, vaanse vetää meidät lähemmäksi taivaal-lista Isäämme ja sen tähden lähem-mäksi toinen toistamme aviosuh-teessa.

Vanhin HollandLiittyen siihen pieneen kolmioon,

jonka juuri piirsit käsilläsi, koros-tamme erityisesti sitä, että yritämmetuoda taivaan kotiimme, yritämmetuoda Jumalan avioliittoomme.Voisitteko antaa joitakin neuvoja vel-jille ja sisarille, nuoremmille tai van-hemmille, jotka yhä yrittävät tehdäniin? Herättääkö se ajatuksia?

Sisar LantMieleeni tulee se, että kun

puhumme iankaikkisesta perheestä,emme tarkoita täydellistä perhettä,vaan perhettä, joka yrittää lopulta tullatäydelliseksi ja palata takaisin taivaalli-sen Isämme luokse. Joten kun tuotesille tämän ajatuksen kolmiosta,jossa taivaallinen Isämme auttaa meitäselviytymään elämän haasteista,minusta se kuvastaa täydellistä per-hettä tässä elämässä. Se ei ole vaillahaasteita, vaan sillä on haasteita ja setekee työtä selvitäkseen niistä taivaalli-sen Isämme avulla.

Sisar BeckHaluaisin sanoa jotakin naisista,

jotka ovat jääneet syystä tai toisestayksin, jotka aviomies on hylännyt taijotka ovat jääneet leskeksi. Meillä onmonia naisia, jotka sitoutuivat täydelli-sessä uskossa ja uskollisina kokosuunnitelmaan, kun heidät sinetöitiin,ja nyt he huomaavat olevansa yksin.Tunnen monia näistä uskollisista nai-sista, jotka ovat sanoneet: ”Hyvä on.Minä sitouduin suunnitelmaan, enkäaio luopua siitä vain siksi, että olenyksin. Pidämme edelleen perheru-kouksen. Luemme edelleen pyhiäkirjoituksia perheenä. Pidämme per-heillan. Koulutamme lapsemme.Huolehdimme perheestämme Herransuunnitelman mukaisesti.” Arvostanja kunnioitan noita rohkeita naisia,jotka tekevät niin. He eivät hylkääsuunnitelmaa siitä syystä, että ovatyksin. Se on vaikeampaa, kun onyksin, mutta se onnistuu kyllä.

12 H E LM IKUU 2008

Vanhin OaksHerra ei ole sanonut, että se olisi

helppoa, mutta Hän on vakuuttanutmeille, että se on mahdollista.

Perheen keskeinen asema

Sisar BeckKysyimme, miksi perhe on keskei-

sellä sijalla Luojan suunnitelmassa.Mistä me tiedämme sen? Profeettojensaamat ilmoitukset antavat ymmärtää,että elimme taivaassa ennen synty-määmme, että kuolevaisuutta edeltä-vässä maailmassa osallistuimme suu-reen taisteluun saadaksemme etuoi-keuden olla osa iankaikkista perhettä.

On olemassa iankaikkinen perhe-yksikkö, ja se on koko suunnitelmanydin. Sitten kaikki muu, mitä meilläon, liittyy siihen suunnitelmaan.

Vanhin HollandTaivaassa saattaa olla seurakuntia ja

vaarnoja – en tiedä niistä mitään – taisiellä saattaa hyvin olla joitakin muitaorganisaatioita, joista emme tiedä pal-jonkaan. Mutta sen me tiedämme,että taivaassa on perheitä. Suurin osasiitä, mitä tuonpuoleisesta elämäs-tämme, iankaikkisesta elämästämme,selestisestä elämästämme, on ilmoi-tettu, keskittyy perheeseen ja sitentemppelin korkeisiin periaatteisiin,siellä tekemiimme liittoihin.

Toivomme, että tämä auttaa kirkonjäseniä sekä kirkkoon kuulumattomiaymmärtämään, miksi puhumme siitäniin paljon.

Vanhin OaksSuurella osalla siitä, mihin keski-

tymme kuolevaisuudessa – valta,

asema, omaisuus, maine – ei tietä-mämme mukaan ole mitään merkitystätulevassa elämässä. Mutta perheellä on.

Ykseys ja epäitsekkyys avioliitossa

Vanhin HollandAiomme siirtyä keskusteluun per-

heestä, lapsista ja lasten synnyttämi-sestä, kasvattamisesta ja rakastami-sesta sekä siitä, miten autamme heitäolemaan kaikkea, mitä heidän täytyyolla. Mutta ensiksi, entä avioliitonhenkilökohtaiset puolet?

Kuinka teemme työtä avioliitoneteen niin, että se tulee tarjoamaansen ympäristön, johon lopultahaluamme lasten syntyvän ja jossahaluamme heidän varttuvan?

Sisar LantKysyit, kuinka valmistaudumme

perustamaan perheen ja saattamaanlapsia maailmaan. Onnistuakseensiinä aviomiehellä ja vaimolla täytyyolla hengellinen perusta, yhteisettavoitteet ja käsitykset siitä, millaisenkodin ja perheen he haluavat.

Sisar BeckYksi yksinkertaisimmista ohjeista

sen tekemiseksi on EnsimmäisenMooseksen kirjan toisessa luvussa,jossa Herra sanoo, että mies jättääisänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa,niin että he tulevat yhdeksi lihaksi(ks. 1. Moos. 2:24). Siinä pariskunnilleannetaan heti alussa kolme tehtävää:he lähtevät sieltä, missä he olivat, liit-tyvät toisiinsa ja tulevat yhdeksi. Ja joshe tekevät töitä näiden kolmen peri-aatteen eteen, he alkavat kehittäätuota suhdetta Herran kanssa.

Vanhin OaksNaimisiin menevälle nuorelle

parille kerron mielelläni, että avioliit-tosuhteessaan heidän tulee ensiksikääntyä toinen toisensa puoleen,aivan kuten he tekevät alttarilla avio-liittoseremonian aikana – eikä ensiksivanhempiensa, sisarustensa tai ystä-viensä puoleen. Heidän tulee ensiksikääntyä toinen toisensa puoleen rat-kaistessaan kaikkia ongelmiaan, koskaheidän välillään oleva ykseys äskenmainitsemassasi kolmiossa, joka toi-mii taivaallisen Isän rakastavalla joh-dolla, vie heidät yli ongelmien, joitaavioliitossa väistämättä tulee.

Sisar TannerAjattelen mielelläni tätä ensim-

mäistä kertomusta, tätä Aadamin jaEevan ensimmäistä rakkaustarinaa.Kun Aadam luotiin, Herra antoi hänellekaiken. Herra antoi hänelle kauniinmaailman. Hän loi kukkia, eläimiä, senihanan puutarhan, jossa elää. MuttaAadam ei voinut edistyä. Ihminen eivoinut kehittyä, ennen kuin hän saisopivan kumppanin, henkilön, joka

H ELM IKU U 2008 13

sanoneen minulle yhä uudelleen, ettähyvän avioliiton eteen on tehtäväahkerasti työtä; siihen tarvitaan jatku-vaa työtä. Hän ei väittänyt, ettei heilläolisi hyvä avioliitto, mutta hän tar-koitti, ettei saa antaa päivänkään kuluailman että ajattelee, kuinka voi siunataaviopuolisoaan ja auttaa vastaamaanhänen tarpeisiinsa.

Puolison valinta

Sisar BeckKuulemme usein nuorten aikuisten

sanovan: ”Etsin sielunkumppaniani.”Ja he lykkäävät avioliittoa, koska usko-vat, että on olemassa yksi täydellisensopiva sielunkumppani, josta tuleeikuisesti heidän paras ystävänsä. Mitäheidän tulisi oikeastaan etsiä, jos hepyrkivät saamaan Herran siunauksiaja muodostamaan iankaikkisen avio-liiton? Kuinka he tekevät sen?

Vanhin OaksEpäilykseni heräävät aina kun kuu-

len, että joku odottaa löytävänsä hen-kilön, joka olisi taivaassa ennalta mää-rätty hänelle. Sellaisiakin tapauksiasaattaa olla. Mutta useimmat meistäetsivät jotakuta, jota rakastamme, jollaon samat ihanteet ja periaatteet jajonka rinnalla voimme olla ja kulkeaeteenpäin muodostaen iankaikkisenperheen. Luulen, että jos joku odot-taa, kunnes saa kuin salamaniskunvoidakseen sanoa ”Tässä se nyt on”,avioliiton solmiminen vain lykkäytyyja joskus estyy kokonaan.

Vanhin HollandOlemme varmaan kaikki kuulleet

sellaisia kommentteja kuten: ”Ennenkuin menen naimisiin, minun on

ensin saatava opintoni päätökseen”tai ”Tarvitsen työpaikan” tai ”Minunon saatava vähän rahaa säästöön” tai”Me tarvitsemme auton”. Kuulemmeyhteiskunnassamme kasvavassa mää-rin sentyyppisiä ehtoja. Haluammekaiken olevan valmiina.

Pidän kovasti James Thurberin vuo-sia sitten esittämästä yksinkertaisestarakkauden määritelmästä. Hän sanoi:”Rakkaus on sitä, mitä te koetteyhdessä.”3

Teidän naimattomien aikuisten eitulisi jäädä vaille niitä kokemuksia,jotka sitovat meidät yhteen nuoruu-dessamme ja vaikeuksissamme jauhrauksissamme samoin kuin van-huusvuosinamme, jolloin rahaa onehkä vähän enemmän.

Vanhin OaksMuistakaa, että taivaallinen Isä on

olemassa, ja kun teemme, mitä Hänon pyytänyt meitä tekemään, Hän siu-naa meitä. Älkäämme kieltäkö Häneltätilaisuutta täyttää lupauksensa toimi-malla ikään kuin meidän pitäisi tehdäse kaikki itse.

Sisar LantEmme silti mitenkään halua kan-

nustaa nuoria tinkimään tasovaati-muksista – viittaan kirkon mittapuihin– heidän ei pidä tyytyä solmimaanavioliittoa jonkun sellaisen kanssa,joka ei ole heidän rinnallaan evanke-liumissa ja Herran palvelutyössä.

Älkää eläkö pelossa

Sisar TannerMielestäni naimisissa oleminen,

perheen perustaminen, uskollisenapysyminen ja uhrausten tekeminen

sopi hänelle kaikin tavoin – henkisesti,hengellisesti ja fyysisesti.

Siinä kerrotaan sellaisesta kump-panuudesta, joka meillä tulee ollahyvässä avioliitossa. Meidän täytyysopia toinen toisellemme. Meidäntulee miettiä, kuinka voimme auttaakumppanuutta kehittymään. Jokainenmeistä tuo avioliittoon perustavanlaa-tuisia, luontaisia ominaisuuksiaan, jameillä on henkilökohtaisia tehtäviäavioliitossa. Mutta meidän on myöskatsottava ympärillemme ja oltavaepäitsekkäitä siinä kumppanuudessaja autettava toisiamme.

Vanhin HollandOlen kuullut presidentti Hinckleyn

sanovan, että itsekkyys saattaa ollasuurin yksittäinen haaste avioliitossa2.Voisitteko esittää joitakin neuvoja kir-kolle siitä, kuinka voi oppia kysymään,miten sinun päiväsi sujui, sen sijaanettä mietittäisiin, miten oma päivä onsujunut?

Sisar LantNykymaailmassa on niin paljon

puhetta siitä, saadaanko omat tarpeettyydytettyä. Siitä puhutaan niin paljon.

Vanhin HollandNiin, tarpeet on todella tärkeä sana.

Sisar LantNiin, ”se ei vastaa tarpeitani”.

Ajattelen, että jospa vain voisimmepäästä siihen pisteeseen, että ajatte-lemme jonkun toisen tarpeita, niin sil-loin omat tarpeemmekin täyttyvät.Paras tapa saada omat tarpeemme täy-tettyä on huolehtia jostakusta toisesta.

Sisar TannerVartuin kodissa, jossa vallitsi oikein

hyvä avioliitto, mutta muistan äitini

14 H E LM IKUU 2008

evankeliumin tähden on kaikki rie-mullista. Se tuo elämäämme todellistailoa. Meidän tulee muistaa se ja koros-taa sitä. Perhe-elämä on meille suu-renmoinen siunaus.

Vanhin HollandKun ajattelee kaikkea ympäril-

lämme tapahtuvaa, kansainvälisesti jamuutenkin, luulen, että ilmenee pal-jon pelkoa. Kuulen yksinäisten nuor-ten aikuisten ja teini-ikäisten pohtivankovasti peloissaan, onko tulevaisuuttaolemassakaan: ”Elänkö tarpeeksi pit-kään voidakseni mennä naimisiin?”

Kuulkaahan, vaikeuksia on ollutaina. Maailman historiassa ei ole kos-kaan ollut aikaa, jolloin ei olisi ollutongelmia, jolloin ei olisi ollut mitäänpelättävää. Siksi meillä on evanke-liumi. Emme voi elää siinä pelossa –emme tässä kirkossa – etteivät asiatonnistuisi tai että on olemassa liianpaljon pahoja uhkia, jotka vielä hyök-käävät. Kyseessä voi olla henkilökoh-tainen pelko tai yhteiskunnassa vallit-seva yhteinen pelko. Meidän on vainelettävä evankeliumin mukaisesti, tur-vattava uskoomme, saatava vastauksiarukouksiimme ja kuljettava eteenpäin.Niin on tehty aina ennenkin.

Vanhin OaksPyhien kirjoitusten kohtaa mukail-

lakseni: ”Täydellinen [Herran] rak-kaus karkottaa pelon” (1. Joh. 4:18;ks. myös Moroni 8:16).

Tasavertaiset kumppanit

Vanhin OaksHaluaisin esittää tähän liittyvän

kysymyksen. Olen kuullut joidenkui-den avioliittoa suunnittelevien nuor-

ten sanovan seurustellessaan: ”Jos mevain tekisimme luettelon asioista,jotka sinä teet ja jotka minä teen, niinsitten sitä luetteloa ja sitä sopimustanoudattamalla saamme onnellisenavioliiton.” Mitä sanotte siihen?

Sisar BeckSe ei ole luetteloasia. Luettelo vaih-

telee. Tilanne muuttuu vuorovedentavoin päivittäin.

Sisar TannerOn eräs ihana lainaus kirjailija

John Miltonin eeppisestä runostaKadotettu paratiisi, jossa Aadam ylis-tää Eevaa seuraavin sanoin: ”– – viehä-tykset nuo, nuo säteet tuhannet, joit’ympärilleen hän töin ja sanoin kylvääilmi tuoden niin alttiin lempensä”4.Olisi ihanaa, jos kumppanuutemmevoisi olla täynnä sellaisia päivittäisiäviehätyksiä – että ajattelemme, mitäme voimme tehdä sanoin ja teoinosoittaaksemme rakkautta.

Sisar LantTiedättehän, että avioliitossa on

oltava jonkinlainen työnjako, koskakaikkea ei voi tehdä itse. Mutta olenhuomannut – no, sehän on päivänsel-vää – että tuo työnjako on nykyajannuorilla pareilla erilainen kuin se olisilloin, kun itse menin naimisiin.Seuraan oman perheeni nuoria pareja– lapsiani puolisoineen – ja kuinka hetekevät asioita omassa perheessään.Se on erilaista kuin meillä oli. Silti hesaavat työn tehtyä. He työskentelevätyhdessä eri tavalla. Ja se on monellatavoin parempi kuin tapa, jolla meteimme sen. Asian ydin on kuitenkin,että se on henkilökohtainen kysymys.

Jokaisen pariskunnan on ratkaistava,kuinka he toimivat.

Vanhin HollandSe muistuttaa minua perhejulistuk-

sesta, jossa puhutaan tasavertaisistakumppaneista. Emme sano pelkäs-tään: ”Sinun tehtäväsi on olla ainoahoivaaja ja minä olen ainoa, joka huo-lehtii rahasta tai muuta sellaista.”Siihen liittyy vuoroveden kaltaistavaihtelua. Siihen liittyy tasapainoa.Meidän on tehtävä se yhdessä.Kummankin on tehtävä osansa.Minusta se on juuri sitä, mitä julis-tuksessa sanotaan.

Toisessa kohdassa julistuksessasanotaan: ”Perhe-elämän onni saavu-tetaan todennäköisimmin silloin, kunsen perustana ovat Herran JeesuksenKristuksen opetukset.” Mielestänisiinä sanotaan: ”Minun olisi parastakiinnittää huomio omiin virheisiiniennen kuin huolehdin kaikkien mui-den virheistä.”

Vanhin OaksMielestäni se on yksinkertaisesti

osoitus siitä, mitä Jeesus opettisanoessaan, ettei pidä yrittää ottaaroskaa toisen silmästä ennen kuinon ottanut hirren omasta silmästään(ks. Matt. 7:3–5; Luuk. 6:41–42; 3. Nefi14:3–5).

Myöhempien aikojen pyhien

kulttuuri

Sisar BeckAjattelen eräiden sellaisten ystä-

vieni esimerkkiä, jotka ovat kirkonkäännynnäisiä, eikä heidän kulttuuris-saan ja perheissään ollut tätä ykseyttäja Kristuksen kaltaista esimerkkiä. Se

H ELM IKU U 2008 15

ei kuulunut heidän saamaansa perin-töön. Mutta he olivat liittyneet kirk-koon ja he ottivat vastaan Vapahtajanopetukset. He kysyivät naimisiin men-nessään: ”Minkälaista kulttuuria mei-dän perheemme mahtaa edustaa?Minkälainen kulttuuri meillä tulee ole-maan?” Ja he tekivät hyvin huolelli-sesti päätöksen edustaa myöhempienaikojen pyhien kulttuuria. He tutkivatpyhiä kirjoituksia, he tutkivat oppejakysyen, miltä heidän perheensä tulisinäyttää ollakseen sopusoinnussa senkanssa, minkä he tiesivät olevan totta.He rakensivat kotinsa Kristuksen kal-taisten periaatteiden varaan. MitäVapahtaja opetti? Kuinka me kohte-lemme toinen toistamme? Hyvät tavat,ystävällisyys, kunnioitus.

Nyt, vuosien vieriessä, perheestäon tullut tuon tavoitteen mukainenperhe. He eivät edusta oman maansakulttuuria. Heidän kodissaan vallitseeevankeliumin kulttuuri.

Vanhin OaksJa se, myöhempien aikojen pyhien

kulttuuri, on paljon parempi perustaavioliitolle kuin tehtäväluettelo.

Sisar LantOlemme kertoneet omille lapsil-

lemme, kun he ovat menossa naimi-siin, että tärkeintä ei ole se, kuka onoikeassa, vaan se, mikä on oikein.Kumpikin tuo tullessaan oman per-heensä perinteitä, ja kun niitä toivot-tavasti vertaillaan, heidän täytyy kat-soa, mikä on oikein – heidän täytyykääntää katse evankeliumin periaattei-siin ja päättää se – sitten he ovat pal-jon vahvempia kuin kummankaanoma perhe on ollut. Heidän per-heensä tulee olemaan vahvempi, setulee olemaan parempi.

Lasten saaminen uskossa

Vanhin HollandSisar Tanner, mainitsit Aadamin ja

Eevan. Olen ollut hyvin kiitollinen

Toisen Nefin kirjan toisesta luvustaMormonin kirjassa, jossa meille kerro-taan Aadamin ja Eevan tekemästä pää-töksestä enemmän kuin kukaan muuon koskaan saanut tietää.

Lukiessani kohtaa 2. Nefi 2 on päi-vänselvää, ettei Aadamille ja Eevalleolisi voinut syntyä lapsia puutarhassa(ks. jae 23). Luulen, ettei suurin osamaailmaa tiedä sitä. Meillä se onperustavanlaatuinen opillinen kohta,joka korostaa jälleen ajatusta iankaik-kisesta suunnitelmasta, perheen kes-keisestä asemasta, mistä olette kaikkipuhuneetkin suunnitelmaan liittyen.

Sisar TannerMinusta tuntuu, että olemme

todella siunattuja kirkossamme, kunmeillä on perhejulistus. Mielestäni mevoimme pitää tätä asiakirjaa lähespyhien kirjoitusten kaltaisena, koskaolemme saaneet sen eläviltä profee-toilta ja apostoleilta. Ja siinä meitämuistutetaan, että Jumalan Aadamilleja Eevalle antama käsky lisääntyä jatäyttää maa aviomiehenä ja vaimonaon yhä voimassa.

Muistan, että ollessani yksinäinennuori aikuinen sekä avioliittoni alku-vuosina kuulin, kuinka apostolit japrofeetat saarnasivat sitä käskyä. Olinkiitollinen tuosta neuvosta. Muistankuulleeni heidän opettavan meille,että meidän tuli mennä naimisiin,saada lapsia ja hankkia koulutus, ikäänkuin samanaikaisesti, niin mahdotto-malta kuin se kuulostaakin. Ehkä sekuulostaa mahdottomalta; on var-masti ihmisiä, jotka asettavat senkyseenalaiseksi ja ihmettelevät,kuinka se on mahdollista.

Pyhissä tehtävissään isillä ja äideillä on velvollisuus auttaa toisiaantasavertaisina kumppaneina.

16 H E LM IKUU 2008

Kun olen ajatellut tämän lisäänty-miskäskyn voimassaolon jatkumista,tiedän sen olevan totta ja oikein.Uskon myös sen vaativan meiltäsuurta uskoa ja suurta rohkeutta jausein suurta uhrausta. Siinä vaaditaan,että olemme sopusoinnussa Herrankanssa voidaksemme saada henkilö-kohtaista ilmoitusta, ja mielestänisiinä vaaditaan puhdasta sydäntä,ettemme tuomitsisi toisia ihmisiä,jotka harjoittavat omaa uskoaan jajoilla on oma henkilökohtainen ilmoi-tuksensa tuon käskyn suhteen.

Vanhin OaksMielestäni se, mitä sisar Tanner

juuri sanoi, on totta ja äärimmäisentärkeää. Kiitos niistä sanoista. Minustatuntuu, että nykyään on vaarana, ettäkirkon jäsenet asettavat maailmallisetasiat etusijalle tehdessään päätöksiälasten hankkimisesta. Sen sijaan, ettähe tekisivät nuo päätökset uskoenHerran lupauksiin ja luottaen siihen,mitä tiedämme suuresta onnensuun-nitelmasta ja elämän tarkoituksesta,he kiinnittävät huomionsa muihin läh-teisiin – televisioon tai nykymaailmantunnettuihin aatteellisiin johtajiin taijopa naapureiden painostukseen –tehdessään päätöksiä, jotka ovatperustavanlaatuisia ja iankaikkisia jajotka pitää tehdä rukoillen Herranedessä.

Sisar BeckMinusta se on uskon asia.

Tiedämme, että monin paikoin eripuolilla maailmaa on asuntopula.Kuinka juuri vihitty pariskunta voiedes perustaa perheen, saati sittenhankkia lapsia, kun he eivät edes

löydä paikkaa, missä asua? Uskon, ettäse on uskon asia. Me emme hanki lap-sia siksi, että meillä on rahaa tai ettämeillä on varaa siihen. Me hankimmelapsia, koska meillä on uskoa.

Uskon, että ihmisen elämässätapahtuu ihmeitä, kun tuntee ja asen-noituu niin, että pyrkii saamaanHerran siunauksia suunnitelmanmukaisesti. Jos olette seudulla, jossaon pulaa asunnoista, mahdollisuusilmaantuu. Aivan kuten kymmenystenmaksaminen on uskon asia, lastenhankkiminenkin on uskon asia.Kymmenyksiä ei makseta rahalla,lapsia ei hankita rahalla.

Vanhin OaksVoimme lisätä siihen, että ope-

tamme johtavia periaatteita, koskaolemme johtavia auktoriteetteja jaylimpiä virkailijoita.

Sisar TannerRakastan sanontaa: ”Tilaisuus tulee,

jos vaellamme uskossa.” Minulla onhenkilökohtainen todistus siitä, ettätilaisuuksia tulee, kun olemme uskol-lisia. Kun olimme vastanaineita,appeni antoi miehelleni siunauksen,jossa sanottiin: ”Noudata evankeliu-min periaatteita – tee tässä aviolii-tossa, mitä sinun pitää, ja kuljeuskossa – niin tilaisuus tulee tavalla,jota et juuri nyt voi nähdä.”

Uskossa vaeltaminen ei tarkoitavastuuntunnotonta vaellusta. Meidäntulee olla hyvin viisaita tehdessämmepäätöksiä ja tehdä sitten ahkerastityötä ja olla halukkaita tekemäänuhrauksia ja ehkä tulemaan toimeenilman joitakin asioita. Mieheni ja minätiedämme, että hänen isänsä antama

siunaus toteutui elämässämme. Meilletuli tilaisuuksia, joita emme aiemminvoineet nähdä. Tiedän, että se on tosiperiaate kenelle tahansa, joka vaeltaauskossa.

Sisar LantPuhuit siitä, kuinka pitää olla halu-

kas tekemään työtä. Lasten saaminentuo paljon työtä. Eikä meidän pidäpelätä sitä, sillä juuri ahkera työntekoja se, että on halukas tekemään kaikenvaadittavan, tekee meistä sen, keitäme olemme. Uhrausten tekeminentekee meistä sen, keitä me olemme.Haluan todistaa ilosta, joka tulee per-heen perustamisesta ja lasten hankki-misesta. Se ei ole pelkästään Herrankäsky, vaan siihen liittyy suurenmoisialuvattuja siunauksia.

Vanhin OaksMuistakaamme se asia, että monin

paikoin maailmaa, missä ihmisetkuuntelevat tätä lähetystä, ajatusta las-ten hankkimisesta hyljeksitään. Taisanotaan, että yksi lapsi on tarpeeksija on typerää tai epäisänmaallistahankkia enemmän kuin yksi lapsi.Maailmassa on monia ajatuksia, jotkaovat evankeliumin suunnitelman vas-taisia. Ja kuten isä Lehi sanoi: ”Onvälttämätöntä, että kaikessa on vasta-kohtaisuutta” (2. Nefi 2:11). Emme voiodottaa saavamme suosionosoituksiaaina kun teemme sen, minkä tie-dämme oikeaksi. Mutta Jumala siunaateitä.

Sydämen halu

Sisar BeckTiedän, että on monia pariskuntia,

jotka haluavat saada lapsia eivätkä saa

sitä siunausta. Heidän haasteenaanon se, etteivät he saa lapsia. Meidäntäytyy kuunnella ja tukea ja kannustaaheitä. Uskon myös, ettei yksinäistensisarten ja näiden avioparien halusaada lapsia todennäköisesti häviä,jos he ovat vanhurskaita, sillä se onJumalalta peräisin oleva halu. Se liittyyheidän luonteeseensa ja siihen koulu-tukseen, jonka he saivat taivaassa.Kaipuu ei häviä, mutta Herra on siu-naava heitä.

Vanhin OaksJa sillä kaipuulla on merkitystä

viimeisellä tuomiolla. Yksi kaikkeinlohdullisimmista pyhien kirjoitustenkohdista minulle on Opin ja liittojenluvussa 137 jakeessa 9, jossa meillesanotaan, että Herra tuomitsee mei-dät tekojemme ja sydämemme halunmukaan.

Perhe on ensi sijalla

Vanhin HollandKeskustellaanpa lasten kasvattami-

sesta, siitä, kuinka me täytettyämmekäskyn hankkia lapsia edistämme hei-dän iankaikkista kehitystään antamallaheille kuolevaisuuden tilaisuuden.Nuo velvollisuudethan liittyvät toi-siinsa. Minusta Herran käsky meille eitarkoita pelkästään lasten hankkimistavaan sitä, että lapsia hankitaan tarkoi-tuksena pelastaa heidät.

Vanhin OaksKun nyt keskustelemme tästä

aiheesta, niin mitä tarkoitetaan sanon-nalla, että perhe on ensi sijalla? Mesanomme niin ja uskomme siihen,mutta mitä sillä tarkoitetaan, ettäperhe on ensi sijalla?

Haluan lainata silmälasejasi käyt-tääkseni Neal Maxwellin kielikuvaa.

Hän ehdotti erääseen toiseen aihee-seen liittyen, että kirjoittaisimme jota-kin silmälasiemme sisäpuolelle niin,että aina kun katselisimme jotakin,näkisimme sen sanoman. Samoin voi-simme sanoa, että kun tarkastelemmepäätöksiä siitä, kuinka perhe käyttääaikaansa tai kuinka seurakunta organi-soi toimintoja, olemme kirjoittaneetomien silmälasiemme sisäpuolelle:”Perhe on ensi sijalla.”

Vanhin HollandPidän hyvin paljon – me kaikki

pidämme – tästä kohdasta Saarnaajankirjassa: ”Kaikella on määrähetkensä,

18 H E LM IKUU 2008

aikansa joka asialla taivaan alla”(Saarn. 3:1). Meillä on vain tiettymäärä aikaa, mutta meillä kaikilla onsitä saman verran. Uskon siis, että jospidämme huolta asioiden tärkeysjär-jestyksestä, voimme asettaa per-heemme ensi sijalle. Uskon, ettävoimme tehdä työmme paremmin.

Vanhin OaksJa kun puhumme perheen asetta-

misesta ensi sijalle, meidän täytyy aja-tella sellaisia asioita kuten perheru-kous, perheilta, pyhien kirjoitustentutkiminen perheenä, ajan järjestämi-nen näille asioille, joilla on iankaik-kista merkitystä lastemme hengelli-selle kasvulle. Se on osoituksena siitä,että ”perhe on ensi sijalla”.

Perheen mallit

Vanhin HollandPalatkaamme aloituspuheenvuo-

rossa käyttämääni sanaan malli. Onasioita, joita luultavasti pidämme itses-tään selvinä ja joita ei saisi pitää itses-tään selvinä, kuten pyhien kirjoitustenlukeminen perheenä, perherukous,perheilta – puhumme niistä ikäänkuin kaikki ymmärtäisivät ne, eikä asiaole niin. Niistä pitäisi tulla osa per-heen mallia.

Sisar TannerYksi toivoa antava ajatus malleista

on se, että vaikka ymmärrämme vaja-vuutemme yrittäessämme vakiinnut-taa näitä malleja, koemme merkittä-vänä ja tyydyttävänä sen, että näemmelastemme jatkavan niitä, vaikka emmetunnekaan olleemme aivan täydellisiäniissä.

Vanhin HollandOsa siitä meni perille.

Sisar TannerAviomieheni sanoi isänsä hautajai-

sissa, ettei hän ollut koskaan oppinutmitään sellaista kirkossa, mitä hän eiolisi oppinut jo kotona. Se on todelli-nen kunnianosoitus hänen vanhem-milleen, suuren perheen vanhem-mille. Hän kertoi, kuinka lapset ko-koontuivat joskus vanhempien sän-gylle, ja isällä oli tapana laskea alasmakuuhuoneen vanha kierrekaihdinja tehdä siihen piirros pelastussuunni-telmasta. Mieheni sanoi: ”Opimmepelastussuunnitelman, kun istuimmeyhdessä äidin ja isän sängyllä. Emme-kä oppineet pelkästään evankeliumintotuuksia, vaan meillä oli myös tapanamennä ulos ja pelata pelejä yhdessäperheenä.” Tuossa perheessä käytet-tiin perheen yhteistä aikaa hyväksitekemällä paljon hyviä asioita, jotkalähensivät heitä toisiinsa, opettivat jaloivat muistoja.

Vanhin OaksMuistan perheessämme olleen

säännön – joka perheessä on sääntöjä– ettei televisio ollut koskaan päälläaterian aikana, koska meidän mieles-tämme tämä yhteen kokoontuminenoli varattu keskustelulle: ”Mitä sinäteit tänään?” ”Mikä sinua harmittaa?””Kuinka voimme auttaa?” Perhe-aterialla ei synny keskustelua uutistenpauhatessa, olivatpa ne kuinka tär-keitä tahansa. Meillä ei ollut varaapikaruokaan, joten meillä ei ollut sitärajoittavia sääntöjä. Mutta meillä olisääntönä olla ilman televisiota ja kes-kustella paljon, ja olimme myös kaikkikotona päivällisellä. Olosuhteistammejohtuen emme kaikki voineet ollayhdessä aamiaisella, mutta oli yksi ate-ria, jolloin olimme kaikki paikalla. Seoli todella hyvä asia perheellemme.

Sisar TannerMeillä oli samanlaisia kokemuksia.

Puhuit keskustelusta ja yhdessäolostakeskustelun yhteydessä. Se ei ole vain

yhdessäoloa ja tietojen jakamista, seon hauskaa. On mahdollista nauraayhdessä ja kertoa hienoista kokemuk-sista. Meillä oli tavallisesti perheru-kous aamiaisella ja päivällisellä, koskaaterioimme silloin yhdessä. Meidänperherukouksemme oli usein se tapa,jolla keskustelunaiheet aterialla avat-tiin. Joskus mieheni rukoili leikkauk-seen menevän isoäidin puolesta. Taihän rukoili jossakin päin maailmaaolevien ihmisten puolesta, jotka kärsi-vät maanjäristyksen tai jonkun luon-nonmullistuksen takia. Sitten aterianyhteydessä keskustelimme niistä mie-lenkiintoisista aiheista, ja tämä aikayhdessä sitoi meidät yhteen per-heenä.

Sisar BeckMinä vartuin isossa perheessä.

Vanhemmillani oli paljon lapsia. Semerkitsi monia mielipiteitä ja paljontyötä perheestä huolehtimisessa.Vanhempani käyttivät perheiltaa väli-neenä meidän opettamisessamme.Joka viikko lauloimme alkulauluna”Kotiin juhlan tuntu saa”. Muistan aja-telleeni teini-ikäisenä, että oli tylsäälaulaa sitä joka viikko.

Vanhin OaksJoskus sitä laulua lauletaan ham-

masta purren.

Vanhin HollandJa siksi, että se kuuluu asiaan.

Sisar LantJoskus hammasta puree äiti.

Sisar BeckSe siis tehtiin enemmän uskon

kuin tavan vuoksi. Mutta joka viikkoisä sanoi: ”Nyt laulamme alkulauluna’Kotiin juhlan tuntu saa’.” Kun olin

H ELM IKU U 2008 19

noin 14- tai 15-vuotias, siinä iässä, jol-loin kaikki asetetaan kyseenalaiseksi,kysyin isältäni: ”Miksi meidän pitäälaulaa tätä joka viikko? Laulukirjassaon paljon hyviä lauluja, joita voisimmelaulaa.”

Hän katsoi minua hyvin tiukasti jasanoi: ”Kun olette oppineet ensim-mäisen opittavan, opetan teille toi-sen.” En tiedä, mikä toinen opittavaoli, emme koskaan päässeet sinneasti. Mutta minun täytyy sanoa, ettäkun näin vuosien kuluttua tarkastelenperhettäni, me tosiaan rakastammetoisiamme. Vuosien vieriessä opimme,jollakin tavoin, rakastamaan toi-siamme, koska se oli ensimmäinenopittava, jonka vanhempani halusivatopettaa. He eivät yrittäneet opettaakaikkea. He tiesivät, että jos he aloit-taisivat tästä, se toimisi.

Eräs erinomainen nuori äiti tuliluokseni. Hänellä oli neljä alle kuusi-vuotiasta lasta, ja hän sanoi minulle:”Me yritämme uskollisesti tutkia pyhiäkirjoituksia perheenä joka aamu,mutta se on katastrofi. Aina joku

itkee, eivätkä he keskity.” Minä kysyin:”Kuinka kauan yritätte tehdä sitä?”Hän sanoi: ”Olemme asettaneettavoitteeksi kymmenen minuuttia päi-vässä.” Yrittäessäni keventää hänenhuoltaan minä sanoin: ”No, kuulija-kunnan huomioon ottaen se kestäävarmaan kahdeksan minuuttia liiankauan.” Hänellä oli kyllä hyvä malli,mutta hänen täytyi soveltaa sitä kuuli-jakunnan ikään. Ehkä he voisivat aloit-taa näyttämällä Aadamin ja Eevankuvaa ja kertoa siitä sen sijaan ettäyrittäisivät auttaa kaksivuotiasta luke-maan pyhiä kirjoituksia. Mutta hän oliuskollinen, ja rakastan häntä senvuoksi. Uskon kuitenkin, että on tär-keää, että aivan pienetkin lapset kuu-levat, kun heille luetaan pyhiä kirjoi-tuksia. Pyhien kirjoitusten kielenpitäisi tulla heille yhtä tutuksi kuinheidän vanhempiensa kieli.

Älkää tuomitko muita

Sisar LantVanhin Holland, haluaisin sanoa

jotakin toisten tuomitsemisesta.Katselemme ihmisiä, eivätkä asiatole aina sitä, miltä ne näyttävät.Ajattelemme niiden olevan tietyllätavalla, eivätkä asiat aina ole niin.

Meillä oli suuri perhe ja mieheni olipiispana, kun kaikki lapset olivat vieläihan pieniä. Minun piti ahkeroidakoko lauantaipäivä ja koko sunnun-taiaamu saadakseni lapset kirkkoon.Minun oli saatava heidät sinne ajoissatai sitten emme päässeet ollenkaan.Täytimme koko penkin – koko keski-penkki toiseksi viimeisellä rivillä olitäynnä meidän lapsiamme – ja

20 H E LM IKUU 2008

olimme siellä aina ennen kokouksenalkua.

Muistan, kuinka eräänä päivänäeräs sisar tuli taakseni ja kumartuipuoleeni sanoen: ”Sisar Lant, josminun lapseni olisivat yhtä kilttejäkuin sinun ja jos se olisi minulle yhtähelppoa kuin sinulle, niin minullakinolisi suuri perhe.”

Aloin itkeä ja itkin koko kokouksenajan. Mieheni katseli minua ikään kuinkysyäkseen: ”Mikä on hätänä? Mikä onhätänä?” Menin sekaisin. Olin täysinriekaleina, koska se ei todellakaanollut helppoa.

Meillä on taipumus tuomita toi-siamme. Tuomitsemme ankarasti. Taituomitsemme epäoikeudenmukai-sesti katsoessamme toisia epäystävälli-sesti. Emmekä aina oikein tiedä tois-temme olosuhteita. Meidän täytyyvain rakastaa toisiamme.

Vanhin HollandJa pitää kiinni opista, näistä ihan-

teista. Meidän on kiivettävä tälle vuo-relle parhaan kykymme mukaan.Joskus se on erilaista jokaisen per-heen kohdalla.

Yhdessä työskenteleminen

Vanhin OaksSiihen liittyy toinenkin asia:

haaste isille ottaa johtovastuu.Perhejulistuksessa pyydetään isääjohtamaan. Isän tulisi kutsua per-heensä kokoon perherukousta varten.Isän tulisi varmistaa, että pidetäänperheiltoja. Joskus on parasta antaasuunnittelu äidin tehtäväksi; hän saat-taa olla siinä paljon parempi kuin isä.Mutta Herra pitää isää vastuullisena.

Siksi voimme lukea perhejulistuk-sesta, että ”isän on määrä johtaa”.

Isät, kohotkaa tehtävänne tasolleja hoitakaa se.

Vanhin HollandSe sopii yhteen sen kanssa, mitä

sanoimme aiemmin, että monet maa-ilman vaikutukset yrittävät saada ihmi-set pois kodeistaan. Tämä on toinenesimerkki siitä, että me yritämmesaada ihmiset tulemaan kotiin,mukaan lukien isät, ja erityisesti isät.

Sisar LantIsä johtaa ja kutsuu perheensä

ympärilleen. Mutta äidin on autettavasiinä. Heidän täytyy tehdä mahdolli-seksi se, että perhe kokoontuuyhteen, ja heidän on valmistettavatietä sille, että siitä tulee hyvä koke-mus.

Sisar BeckKun olette yhdessä, kun tiedätte –

palataksemme takaisin alussa mainit-tuun periaatteeseen – että perhe onJumalan säätämä ja että se on yhtei-nen asianne, niin te tietenkin suunnit-telette yhdessä ja huolehditte siitä,että niin tapahtuu. Te autatte yhdessäsen toteutumista.

Sisar LantJa lasten tulee haluta sitä. Teini-

ikäisten tulee haluta sitä.

Sisar BeckJoskus he haluavatkin sitä.

Vanhin OaksEi mikään helppo tehtävä.

Sisar LantTehkää silti niin. Tehkää silti niin.Nämä periaatteet, joista olemme

puhuneet, kaikki nämä periaatteet

siitä, mihin perheen tulisi perustua,suuntaavat meidät kohti temppeliä.Mielestäni temppeli on todellinensiunaus elämässämme, olipa per-heemme jo käynyt temppelissä taitoivomme saavamme perheen, jokamenee temppeliin. Kaikki nämätotuudet ja perhe-elämän periaatteetsaavuttavat huippunsa temppelin siu-nauksissa, koska juuri siellä meistätulee iankaikkisia perheitä.

Vanhin Ballard on sanonut: ”Onselvää, että niille meistä, joille onuskottu kallisarvoisia lapsia, on an-nettu pyhä, ylevä huoneenhaltijantehtävä, sillä me olemme niitä, joilleJumala on antanut tehtäväksi ympä-röidä tämän ajan lapset rakkaudella jauskon tulella ja ymmärryksellä siitä,keitä he ovat.”5 Se kertoo kaiken siitä,mitä meidän on tehtävä vanhempina.

Sukulaiset

Vanhin HollandVoisimmeko puhua vielä muista,

jotka voivat auttaa perheitä – isovan-hemmista, tädeistä, sedistä, sellaisistahenkilöistä, joilla ei tällä hetkellä olekokonaista perhettä? Mainitsimmealussa, etteivät kaikki sovi tähän kaa-vaan, mutta voimme kaikki olla sitou-tuneita ihanteeseen, voimme kaikkiolla sitoutuneita oppiin. Mitä haluai-sitte sanoa siitä, kuinka perheet sananlaajemmassa merkityksessä voivattehdä osansa?

Sisar LantÄitinä en todellakaan haluaisi aja-

tella sitä, etten saisi apua keneltäkään.Olen kiitollinen niistä hyvistä ihmi-sistä, joilla on ollut vaikutusta lapsiini.

Ja heitä on monia, opettajista naapu-reihin, ystäviin, sukulaisiin. Muut aut-tavat lapsiani monin tavoin. Olen kii-tollinen siitä. Se on lisätodistuksenaniistä asioista, joita yritämme opettaaheille. Joskus eteen tulee tilanne, jol-loin ei itse voi vaikuttaa lapsensa tilan-teeseen, mutta joku muu voi.

Jotkut lapsistani ovat asuneet ulko-mailla. Nuorin tyttäreni asuu aviomie-hensä kanssa Espanjassa, ja hän saiensimmäisen vauvansa siellä. Hän olitietenkin kaukana isoäidistä, ja olinhuolissani siitä ja olin huolissanihänestä, mutta ihanat pyhät sielläolivat hänelle kuin perhe. He olivathänen luonaan, he auttoivat häntä jahe kokoontuivat hänen vierelleen jahe rakastivat häntä ja vauvaa. Kuinkakiitollinen olinkaan heistä ja heidänhuolehtimisestaan ja vaikutuksestaantyttäreni elämään.

Vanhin OaksVartuttuani yksinhuoltajaperheessä

isäni kuoltua vähän ennen 8-vuotispäi-vääni ymmärrän omasta kokemukses-tani isovanhempien, tätien, setien jaserkkujen vaikutuksen. Olen iloinnutnähdessäni lähisukulaisten tuomanvahvuuden matkustaessani Yhdys-valtojen ulkopuolella.

Luulen, että monissa osissa maail-maa suvun merkitys on suurempikuin mitä se on nykyään Pohjois-Amerikassa. Kehotan kaikkia pohjois-amerikkalaisia jäseniä pyrkimään sii-hen, että he ojentaisivat kätensä vah-vistaen siteitä lähisukulaisiin ja tietäisi-vät, että maailmassa on alueita, joissatuo tilanne toimii paremmin kuinPohjois-Amerikassa.

H ELM IKU U 2008 21

Seurakuntaperhe

Sisar BeckJa seurakuntaperhekin on ole-

massa. Kuten olemme maininneet,jokaisesta seurakunnasta löytyy koke-musten ja haasteiden kirjo. Jotkutnäistä naisista voivat saada lapsia, jot-kut ovat naimisissa, jotkut ovat leskiä,jotkut taas eivät. Itse asiassa muuta-mat naisista voivat saada todella pal-jon lapsia. Tässä seurakuntaperheessämeidän tulisi kannustaa ja tukea niitä,jotka toivottavat lapsia tervetulleeksiperheeseensä. Suuren perheen hank-kiminen on haasteellista. Toivon to-della, ettei yksikään kirkon jäsenistälähestyisi toista seurakunnan sisartasanoen: ”Olet hullu, kun hankit lisäälapsia”, vaan iloitsisi hänen kyvystäänja hänen halustaan hankkia lapsia jasanoisi: ”Olen tukenasi. Haluan tehdäparhaani ja rohkaista ja auttaa sinua.”

Vanhin OaksOlen iloinen, että mainitsit sen,

koska saamme tosiaan joskus kuulla,että jotkut myöhempien aikojen pyhätarvostelevat toisia myöhempien aiko-jen pyhiä siitä, että nämä hankkivatlapsia. Muistan, kuinka avioliittonialkuaikoina vaimoni June odotti vii-dettä lastamme ja eräs hyvin aktiivi-nen sisar seurakunnastamme sanoi:”Mitä te oikein yritätte tehdä, täyttäämaan ihan itse, vai?” Olin ylpeäJunesta, kun hän vastasi saman tien:”En taida tietää ketään, jolta se kävisiparemmin.”

Vanhin HollandYmmärrämme kaikki – sisar Tanner

mainitsi asiasta – että on olemassa ter-veysnäkökohtia ja muita näkökohtia,jotka eivät ole aineellisia. Kyseessä ei

ole raha eikä poliittinen korrektius taiyhteisön kunnioittaminen; kyseessäovat oikeat evankeliumiin keskittyvätasiat, joita me tarkkailemme ja mit-taamme. Sitä suuremmalla syylläemme saa tuomita. Me opetamme, mekannustamme, me innostamme jarohkaisemme ihmisiä etsimään omaapäämääräänsä evankeliumin puitteissa.

Älkää antako koskaan periksi

Sisar TannerPuhuessamme lasten kasvattami-

sesta yleisössämme on varmaankinihmisiä, jotka alkavat tuntea syylli-syyttä. Ristiriita ihanteen ja arkielämäntodellisuuden välillä tuntuu meistääideistä ja isistä toisinaan hyvin suu-relta. Mutta uskon, että äitinä tai isänäoleminen on iankaikkinen tehtävä,iankaikkinen kutsumus, ja kutenminkä tahansa kutsumuksen kanssa,me saamme yllemme viitan. Me tarvit-semme tuota viittaa, meillä täytyy ollatuon viitan henki kanssamme jatku-vasti, kun kasvatamme lapsiamme. Itseasiassa ajattelen, että Elisan lailla tarvit-semme kaksinkertaisen annoksen sitähenkeä, kun kasvatamme lapsiamme(ks. 2. Kun. 2:9). Tiedän, että taivaalli-nen Isä antaa meille sen siunauksen.He ovat Hänen lapsiaan, ja Hän siunaameitä kaksinkertaisella annoksella sitähenkeä, kun pyrimme kasvattamaanheidät vanhurskaudessa.

Vanhin OaksJotkut ovat yksinkertaisesti hanka-

lampia kuin toiset. Kaikkien lasten tasa-puolista kohtelua ei ole olemassakaan,mitä tulee vanhempien antamaan huo-mioon tai joihinkin perustavanlaatui-siin päätöksiin. Voimme valintamme

22 H E LM IKUU 2008

mukaan olla tasapuolisia omaisuudenjaon suhteen, mutta emme tosiaan-kaan voi olla tasapuolisia ajan jakami-sessa, koska tarpeet ovat erilaisia.

Sisar BeckNäin varttuessani esimerkin tästä

ajan jakamisesta omassa kodissani.Vanhin sisareni, kymmenestä lapsestavanhin, menetti kuulonsa kaksivuo-tiaana. Äitini ei voinut millään sanoa:”Annan kymmenen minuuttia tällelapselle ja kymmenen minuuttia seu-raavalle.” Ei ole epäilystäkään siitä,että tuo tytär vei perheessä melko pit-kään leijonanosan ajasta.

Olen myös sitä mieltä, että apu javoima iankaikkisesti sinetöityä per-hettä varten tulee temppelistä. Aivankuin vaarnanjohtajalle annetaan avai-met ja voima ja valtuus johtaa vaarnaaja piispalla on avaimet ja valtuus joh-taa seurakuntaansa ja toimia siellä,vanhemmat saavat temppelissä voi-man saada vastauksia, saada ilmoi-tusta niiden ongelmien ratkaisemi-seksi, joita heillä on ratkaistavanaan.

Vanhin OaksTuohon näkemykseen kuuluu

ymmärrys siitä, että Jumala on anta-nut heille – Hänen lapsilleen – vallantehdä valintoja. Heidän kypsyessääntulee aika, jolloin heidän täytyy tehdävalintoja ja olla vastuussa niistä.

On aina valitettavaa, kun vanhem-mat kantavat syyllisyyden taakkaa kokoaikuiselämänsä jokaisesta lastensatekemästä päätöksestä. Me emmesaa koskaan, koskaan, koskaan antaaperiksi. Ja me olemme vastuussa siitä,että opetamme oikeita periaatteita jateemme kaiken voitavamme rakas-tamalla ja taivuttelemalla ja niin

edelleen. Kaikki ne ovat pappeudenperiaatteita, joita tulee käyttää niin per-heessä kuin kirkon tehtävissäkin.Mutta viimeisenä kohtana sanon kaltai-silleni aikuisille vanhemmille ja isovan-hemmille, rukoilkaa jatkuvasti, yrittä-kää jatkuvasti, mutta laskekaa harteil-tanne se suuri syyllisyyden taakka,koska ihmiset, joille on annettu valtatehdä valintoja, tulevat tekemään vää-riä valintoja. Joskus ainoa keino, jollajotkut ihmiset voivat oppia, on tehdäväärä valinta ja nähdä sen seuraukset.Sitten luotamme Herramme jaVapahtajamme Jeesuksen Kristuksenihmeelliseen sovituksen voimaan. Onhyvin harvoja syntejä, joita voimmetehdä kuolevaisuudessa ja joita eioikeiden periaatteiden perusteellavoi saada anteeksi Herran sovitustyönvoiman ansiosta.

Hoivaavan ilmapiirin luominen

Sisar LantOlemmeko sanoneet tarpeeksi

siitä, että todella rakastammetoinen toistamme? Olemmepuhuneet pitkään siitä,kuinka meidän tulisiopettaa lapsiamme jamitä meidän ontehtävä.

Mielestäni meidän yksinkertaisesti täy-tyy myös rakastaa toisiamme. Olenkuullut sanottavan, ettei isä voi tehdälapsilleen mitään suurenmoisempaakuin rakastaa heidän äitiään. Se päteejokaiseen perheenjäseneen – etsikäätodella tapoja osoittaa ja ilmaista rak-kautta.

Vanhin HollandKirkossa yritetään kovasti saada

ihmisiä tulemaan takaisin kotiin, isämukaan lukien. Pyydämme isää ja äitiäkumpaakin olemaan kotona niin pal-jon kuin mahdollista.

Vaimoni isä kuoli jokin aika sitten,ja vaimoni on surrut sitä niin kuintytär suree isänsä menetystä. Minälohduttelin vaimoani, ja hän sanoi:

H ELM IKU U 2008 23

”Mutta hän rakasti minua niin paljon.Hän lauloi minulle. Hän laittoi minutnukkumaan. Hän peitteli minut.”Vaimoni sanoi: ”Voin tuskin muistaailtaa, jolloin hän ei peitellyt minuavuoteeseen ja laulanut minulle.”Yritän tähdentää sitä, että isien tuleeolla kotona. Kunnioitan poikiani, jotkaovat parempia kuin itse koskaan olinvaihtaessaan vaippoja ja viedessäänlapsia käytävälle rauhoittumaan kir-kon kokousten aikana.

Sisar LantMaailmassa on mielestäni suuria

voimia, jotka yrittävät viedä meitä poispaitsi kodistamme niin myös kauem-mas niistä asioista, joilla on todellistamerkitystä. Kun tarkastelen sitä, mikäsaa meidät väärille raiteille perheessä,niin joskus se johtuu siitä, että meilläon liian paljon, ja joskus se johtuusiitä, että meillä on liian vähän. Muttase kaikki liittyy aineellisiin asioihin.Mielestäni meidän täytyy todella tar-kastella huolellisesti elämäämme jatärkeysjärjestystämme: Onko meilläliian kiire? Yritämmekö tehdä liian pal-jon? Meidän on tarkasteltava niitäasioita, joilla on todellista merkitystälastemme elämässä, ja varmistuttavasiitä, ettemme sulje pois juuri hengel-lisiä asioita.

Sisar BeckEn usko, että Herran suunnitelman

noudattaminen vaatii paljon ylimää-räistä toimintaa tai aikaa. Sen voitehdä yksinkertaisin keinoin. Mieles-täni yksi tärkeimmistä käsitteistä,joita vanhempien on ymmärrettäväkodista, on ilmapiirin luominen.Mittaamme usein asioita tehtävien,saavutusten, asioiden tai luetteloiden

mukaan. Mutta voimme ajatella ilma-piiriä, joka on suotuisa kasvulle.Sanalla hoivaaminen tarkoitetaansitä, että autetaan jotakin kasvamaan.Mikään ei kasva siellä, missä on liiankuivaa tai liian kylmää tai maaperä onliian kova. Vanhempien tehtävä lastenkasvattamisessa on ylläpitää ilmapiiriä,missä voidaan kasvaa Hengen avulla,missä vallitsee usko, toivo ja rakkaus.

Tapasin Meksikossa erään suuren-moisen äidin. Hänellä oli etuovenulkopuolella pieni piha, ja hän olimaalannut aitaan puutarhan. Hänelläei ollut maata puutarhaa varten.Hänellä oli aita, joten hän maalasipuutarhan kukkineen, puineen jasuihkulähteineen. Hän halusi luodaperheelleen kasvua edistävän ilmapii-rin. Kuinka kaunis ajatus onkaan, ettähänen perheellään oli paikka, jossa hevoivat saada näkemyksen kasvusta.

Vanhin OaksÄitini lainasi mielellään seuraavia

Pearl Buckin sanoja: ”Rakastan lap-siani koko sydämestäni, mutta en voirakastaa heitä koko ajallani.”6 Niinpähän käytti tarkkaan rajallisen aikansaollessaan perheensä elättäjä. Hän kat-soi tarkkaan, mitä teimme sinä vähäi-senä aikana, jolloin meillä oli etuoi-keus olla yhdessä. Hän halusi meidänhuolehtivan töistä yhdessä. Nyt muis-telen sitä suuremmalla rakkaudellakuin siihen aikaan. Tuntui kuin äitiolisi aina ollut järjestämässä meitäautotallin siivoukseen. Mutta näin jäl-kikäteen ymmärrän, että hänellä olilastensa vanhempana hyvin tärkeätehtävä saada lapset työskentelemäänyhdessä ja vanhempiensa kanssa.

Joissakin kaupunkikulttuureissa,joissa monet elävät, on yhä vaikeam-paa tehdä niin. Vähemmän kehitty-neissä osissa maailmaa, missä avio-mies, vaimo ja lapset työskentelevätyhdessä riisipelloilla, ihmisillä ei olesamanlaista ongelmaa. Mutta periaatetoimii kaikkialla, ja se on hyvin, hyvintärkeä meille.

Kodinhoidon periaatteet

Sisar LantPuhut periaatteista. Mielestäni mei-

dän on todella käännyttävä tässä kes-kustelussamme periaatteiden puo-leen, sillä perheet ja perhetilanteetovat erilaisia kaikkialla maailmassa.Mutta evankeliumin perusperiaatteet– työnteko, rakkaus, epäitsekkyys,anteeksiantavaisuus ja palvelu – niihinmeidän on palattava tietääksemme,kuinka kasvattaa lapsiamme ja raken-taa suhdettamme.

Vanhin OaksMielestäni perhejulistuksessa

meille annetaan näitä periaatteita:”Jumalallisen suunnitelman

mukaan isän on määrä johtaa perhet-tään rakkaudessa ja vanhurskaudessa,ja hän on velvollinen suojelemaanperhettään ja huolehtimaan sen toi-meentulosta. Äiti on ensisijaisesti vas-tuussa lastensa hoivaamisesta.” Siinäei sanota yksinomaan. ”Näissäpyhissä tehtävissä isillä ja äideillä onvelvollisuus auttaa toisiaan tasavertai-sina kumppaneina.”

Joissakin olosuhteissa äidin täytyyehkä olla perheensä elättäjä. Minä var-tuin sellaisessa kodissa. Terveydentilavoi estää isää suorittamasta velvolli-suuksiaan. Mutta kun ongelmia rat-

kaistaan tasavertaisen kumppanuudenperiaatteella, tällaisista olosuhteistavoidaan selviytyä taivaallisen innoituk-sen avulla.

Sisar TannerKodinhoidossa, kodin hoitamisessa,

tarvitaan tietoa tietyistä periaatteistaja tiettyjä taitoja. Kodinhoitotaitojenpuute – enkä tarkoita vain leivän leipo-mista – on luonut emotionaalisenkodittomuuden tunteen, jolla on joita-kin samoja sivutuotteita kuin fyysiselläkodittomuudella. Sellaisilla ihmisillä,joilla ei ole paikkaa, jonne mennä jajossa vallitsisi Henki, emotionaalinentasapaino ja jossa opetetaan arvoja japeriaatteita, on monia samoja ongel-mia kuin kodittomilla: epätoivoa, huu-meiden käyttöä ja moraalittomuutta.Meillä on hyvä tilaisuus – äidin ja isäntyöskennellessä yhdessä – olla kodinhoitajia, luoda ympäristö, joka tekeekodista kodin. Koti on enemmän kuinvain paikka; siinä on mukana tunne jahenki.

Vanhin OaksOlen iloinen, että puhuit kodin

hoitamisesta, koska kodinhoito on joi-denkin mielestä väheksyvä termi, eikäse saisi olla sitä. Meidän on ehkä tar-peen määritellä se. Kodinhoito onmuutakin kuin leivän leipomista ja sii-voamista. Se on sellaisen ympäristönluomista, joka on välttämätön las-temme kasvattamisessa kohti iankaik-kista elämää, mikä on velvollisuu-temme vanhempina. Ja sellainenkodinhoito on yhtä paljon isän kuinäidinkin velvollisuus.

Sisar LantKodin on sitten oltava turvallinen

paikka, jonne kaikki perheenjäsenet

24 H E LM IKUU 2008

voivat tulla ja jossa he voivat tietää,että heitä rakastetaan ja että he ovatturvassa siltä, mikä on maailmasta,ja että he ovat hyväksyttyjä.

Vanhin OaksMitä tulee töiden jakamiseen, on

varmasti paljon kotitöitä, joita voidaanantaa muiden tehtäväksi, muttei oleyhtään kodin hoitamiseen liittyväätehtävää, jonka voisi antaa muille.Emme anna perheillan johtamista jon-kun muun tehtäväksi. Emme annaperherukousta jonkun muun tehtä-väksi. Emme anna äidin ja isän lapsil-leen osoittamaa rakkautta tai sitä hen-kilökohtaista aikaa, joka on niin välttä-mätöntä kasvulle ja kehitykselle, jon-kun muun tehtäväksi. Tehdään erosen välillä, mikä kuuluu kotitöihin jamikä kuuluu kodinhoitoon.

Sisar LantEmme voi antaa muille vastuuta

noista tehtävistä, mutta voimmejakaa ne.

Vanhin OaksNiin voimme tehdä.

Vanhin HollandHuomioni kiinnittyi vanhin Oaksin

sanoihin siitä, ettei sitä voi antaamuiden tehtäväksi, ei yhteiskunnantehtäväksi, sitä ei voi antaa kauppa-kamarin tehtäväksi…

Vanhin OaksEi edes kirkon tehtäväksi.

Vanhin HollandEi edes kirkon tehtäväksi. Juuri sitä

tarkoitin. Puhutaanpa siitä. Siirrytäänsiihen, kuinka kirkko voi auttaa per-hettä ja olla siunaukseksi perheelle.On joitakin asioita, joita ei voi eikätodennäköisesti pitäisi antaa kirkon

eikä kenenkään muunkaan tehtäväksisiksi että kyseessä on todellakin per-heasia.

Toimintojen aikataulu

Vanhin HollandMinkälaisia neuvoja voisimme

antaa yhteisesti kirkon johtajille, jottaperheiden auttaminen sekä toiminto-jen ja tapahtumien aikataulut ja niidenyhteensovittaminen olisivat tasapai-nossa? Seurakunnissa ja vaarnoissakoetaan ajan riittämättömyyttä.

Vanhin Oaks, kuinka käsittelemmeaikataulujen yhteensovittamista?

Vanhin OaksSaanen puhua piispoille ja vaarnan-

johtajille, jotka johdatte seurakunta-neuvostoja ja vaarnan neuvostoja.Pitäkäämme vanhemmuuden vaatimaaika mielessä, kun teemme aikatau-luja, ettemme vain sovittaisi jokaistamahdollista kokousta ja toimintaa kir-kon kalenteriin kiinnittämättä huo-miota siihen, mitä se merkitsee per-heille.

Vanhin HollandHaluamme olla siunaukseksi yksit-

täisille henkilöille, mutta meidän onmyös suojeltava perheyksikköä.

Sisar BeckVuosia sitten tein itselleni pienen

säännön, joka voisi soveltua kaikille.Hyvänä syynä seurakunnan tai vaar-nan toiminnalle voi pitää sitä, että metarvitsemme sitä ja se vahvistaa per-heitämme ja yksilöitä. Huonona syynätoiminnan järjestämiselle voi pitääsitä, että kyseessä on perinne tai tiettyjuhlapäivä. Puhuessamme evankeliu-min malleista tiedämme kyllä tarpeet.

H ELM IKU U 2008 25

Suunnitelkaamme niihin tarpeisiinliittyviä toimintoja, ja vaikka tiettytoiminta oli edellisenä vuonna hieno,se ei tarkoita sitä, että siitä pitäisimuodostaa perinne.

Vanhin OaksVoimme myös sanoa, että on

parasta, että kirkon aikatauluissa ote-taan perheet huomioon, jolloin taakkaarki-iltaisin ja viikonloppuisin ei oleliiallinen eikä poista mahdollisia tilai-suuksia viettää perheen yhteistä aikaa.

Meidän täytyy lisätä muistutus siitä,että jos annamme mahdollisuudenlisätä perheen yhteistä aikaa, vanhem-pien on otettava enemmän vastuutahuolehtiakseen siitä, ettei se vain lisääurheilua, television katselua, henkilö-kohtaisia liikuntaharrastuksia tai osal-listumista lukuisiin hyviin paikkakun-nalla järjestettäviin lasten toimintoi-hin. Emme yritäkään kilpailla kirkossaliikaa muiden toimintojen kanssa.Yritämme rajoittaa kirkon kokouksiaja toimintoja perheen hyväksi. Ja se

aika on tarkoitettu perhettä varteneikä siihen, että pyydämme muitatäyttämään sen.

Sisar LantTiedättehän, se palauttaa vastuun

takaisin perheelle, eikö totta?

Vanhin OaksNiin palauttaa.

Seurakuntaneuvostot ja

perheneuvostot

Sisar BeckSeurakuntaneuvoston tai johtokun-

nan kokoontuessa sanotaan usein”Kuinka saamme ihmiset tukemaanorganisaatiotamme?” tai ”Siellä oli pal-jon ihmisiä, paljon kannatusta.” Se ontodella nurinkurista. Kun seurakunta-neuvosto kokoontuu tai johtokuntakokoontuu, heidän tulisi aloittaa sano-malla: ”Kuinka voimme tukea per-hettä?” Silloin se, mitä me teemme,on seurausta asioista, joista on tukeaperheille, eikä toisinpäin. Mielestäni

meidän kaikkien tulisi katsoa asiaavastakkaisesta suunnasta.

Vanhin OaksSe on suurenmoinen aihe seura-

kuntaneuvostoille, joissa kokoontuutällainen ryhmä kuin me täällä tänäänja joissa kullakin on oma näkökul-mansa. Piispa tekee päätökset, muttahän kuuntelee kaikkia ryhmiä ja yrit-tää asettaa toimintojen tason ja sovit-taa aikataulut mainitsemiemme peri-aatteiden mukaisesti.

Vanhin HollandMielestäni voi olla tärkeää keskeyt-

tää tämä keskustelu hetkeksi ja sanoakirkon kuulijakunnalle, että vaikkaemme välttämättä pyrkineet siihen,esitämme tässä tavan, jolla haluai-simme kirkon miesten ja naisten toi-mivan.

Vanhin OaksJokaisessa kulttuurissa.

Vanhin HollandJokaisessa kulttuurissa. Tällä tavalla

seurakuntaneuvostoissa tulisi keskus-tella. Mielestäni tällä tavalla aviomie-hen ja vaimon tulisi keskustella. Meolemme kunnioittavia, olemme kiin-nostuneita, meillä on ajatuksia,jaamme ajatuksiamme. Joissakin kult-tuureissa – tämähän on maailmanlaa-juinen lähetys – tämä voi olla vastoinjoidenkin ihmisten perinteitä, histo-riaa ja tapoja. Mutta evankeliuminkulttuurin on aina päästävä voitolle.Jos paikallisena tapana tai perinteenäei ole ollut kuunnella sisaria taiilmaista sellaista hienoa kunnioitusta,jota nämä sisaret ovat osoittaneetpappeutta kohtaan – toivomme, ettäkaikki tämä välittää kirkolle tarpeen

Kun seurakuntaneuvosto tai johtokunta kokoontuu, heidän tulisi pohtia kysymystä:“Kuinka voimme tukea perhettä?”

26 H E LM IKUU 2008

kuunnella ja rakastaa toinen toistaan,puhua keskenään, saada esiin parhaitaajatuksia, rukoilla ohjausta ja saadasen seurauksena parempia perheitä japarempi kirkko. Sen ei pitäisi ollavähäisin lähetyksessämme tänä iltanakäsitellyistä asioista.

Tarpeiden ja voimavarojen

kohtaaminen

Vanhin OaksVanhin L. Tom Perry esitti maail-

manlaajuisessa johtajien koulutus-kokouksessa tammikuussa 2003 erin-omaisen periaatteen. Haluan lukeaosan hänen sanoistaan vain korostaak-seni niitä jälleen. Hänen sanansa ovatvielä tärkeämpiä tänä päivänä kuin neolivat viisi vuotta sitten, jolloin hänlausui ne. Hän sanoi:

”Seurakunnan, piirin tai vaarnankehittämisen salaisuutena on jäsen-tenne tunteminen. Tuntekaa heidänkykynsä, heidän tarpeensa ja rakenta-kaa ohjelmanne saatavilla oleviin joh-tajiin ja jäsentenne tarpeisiin perus-tuen. – –

Kaikessa mitä teette muistakaa,että suurempi ei välttämättä oleparempaa. Kasvakaa siinä tahdissakuin yksikkönne koko ja toiminta-asteedellyttävät. Säilyttäkää jäsentennevoimavarat.”7

Se on vapauttava periaate.

Sisar LantNäin on. Ja ajattelen, kuinka se tar-

koittaa myös apujärjestöjen johtajaa,Alkeisyhdistyksen johtajaa seurakun-nassa. Usein kun Alkeisyhdistyksenjohtaja kutsutaan, hän tutkii Alkeis-yhdistyksen ohjelmaa ja ajattelee:”Kuinka voin tehdä kaikki nämä

asiat?” Niinpä hän yrittää tehdä nuoasiat ja etsii vielä lisää tehtävää.

Meidän täytyy saada perhekeskei-syys kaikkeen työhön, jota meidäton kutsuttu tekemään, koska meidänei tarvitse tehdä enempää. Joskusvoimme ottaa ohjelman esiin, kiinnit-tää huomion jäsentemme tarpeisiinja tehdä vähemmän.

Vanhin HollandMieleeni muistui, että vanhin Scott

on joskus sanonut, ettei tehtävänäolevaa työtä pidä laajentaa vaan yksin-kertaistaa8. Tehtävä tarkentuu, teh-dään parempia päätöksiä. Laatu onparempi, mutta työn määrä voi ollapienempi eikä suurempi. Se on mie-lestäni yhtä vapauttava ajatus – etteivälttele työtä eikä velttoile, vaan tar-kastelee todella vakavasti kokonais-kuvaa, perhe mukaan lukien, ja tekeejoskus vähemmän.

Sisar LantMonet apujärjestöjen johtajat ovat

niin kyvykkäitä, he voivat saada niinpaljon aikaan, että me innostummeliikaa. Meidän täytyy tarkkaillaitseämme, ettemme tekisi niin ja kes-kittyisimme ihmisiin eikä ohjelmaan.

Viisautta ja harkintaa

Sisar TannerArvostan pappeusjohtajia, jotka

ottavat perhetilanteen huomioon,ennen kuin he kutsuvat tehtäviin.Tiedän, että kutsut tehtäviin ovatinnoitettuja, mutta niihin vaaditaanmyös pappeusjohtajien viisautta jaharkintaa.

Vanhin OaksJoissakin yksiköissä, joissa on

vähäinen joukko aktiivisia jäseniä, on

pulaa tekijöistä. Johtajien tulisi ollavarovaisia, etteivät täytä kaikkia tehtä-viä niin, että antavat seurakunnassasamoille kymmenelle henkilölle kulle-kin neljä tai viisi tehtävää. Sillä tavallaei saa aikaan vahvaa perhettä. Sillätavalla ei saa aikaan vahvaa seurakun-taa. Innoitetun pappeusjohtajan tulisialoittaa ehdotuksesta, ettei kiireisillävanhemmilla tulisi olla useampia teh-täviä.

Ohjelmaa voi jonkin verran yksin-kertaistaa, jotta se vastaisi vanhinPerryn opettaman periaatteen vaati-muksia, jotka hän esitti maailmanlaa-juisessa johtajiston koulutuslähetyk-sessä tammikuussa 2003.

Vanhin HollandYmmärrämme kaikki myös – jokai-

nen tämän pöydän ääressä ymmärtääsen – että uhraus on yhä periaateJeesuksen Kristuksen evankeliumissa.Teemme uhrauksia toistemme puo-lesta perheessä, ja viemme sen edel-leen seurakuntaan ja vaarnaan.Kaikkia meitä on kutsuttu tehtäviin,jotka ovat saaneet meidät venymään,ja meidän on täytynyt tehdä joitakinpäätöksiä siitä, miten voimme suojellaperhettämme ja suojella kirkkoa jakuinka varmistua siitä, että kirkkokukoistaa samoin kuin perhekin.

Tarvitsemme viisautta ja harkintaavoidaksemme tehdä sen kaiken,mutta emme voi tehdä sitä kaikkeasamalla kertaa, eikä meidän aina tar-vitse tehdä kaikkea sitä, mitä olemmetehneet. Mutta olemme siunattujatehdessämme olennaiset asiat.

Sisar BeckMuistan, kuinka mainiosti vanhin

Ballard opetti meille viisautta: ”Olkaa

H ELM IKU U 2008 27

viisaita valitessanne näitä asioita.”9

Uhrauksen periaate on tärkeä. Jotkintodistukseni ensimmäisistä tuntemuk-sista – kun kykenin ensimmäisiä ker-toja sanomaan: ”Tämä on suurenmoi-nen kirkko” – koin nähdessäni van-hempieni palvelevan ja näkevän vaivaaja oppivan omissa tehtävissään. Se oliminulle opiksi. Ja minä olen joutunutvenymään ja tulemaan lähelle Herraaoman palvelutyöni myötä. En voisikoskaan sanoa, että on valittava perhetai palvelu. Sen täytyy olla yhdistelmäsitä, kuinka teemme sitoumuksenHerralle auttaessamme rakentamaanHänen valtakuntaansa ja sitä, mihinolemme sitoutuneet perustaessammeperheen. Ne kuuluvat yhteen. Se eitarkoita vain jompaakumpaa.

Sapatin ilo

Vanhin HollandVoisinko esittää pyynnön omalle

joukollemme ja kirkolle laajemmin-kin, että tekisimme kaiken voita-vamme saadaksemme takaisin lepo-päivän ilon? En tiedä parempaa keinoaperheen ykseyden vahvistamiseksi kir-kossa kuin todella nauttia sunnun-taista. Ja me todella nautimme siitä.Minä nautin siitä. Niin kiireinen kuinolenkin, sunnuntai on viikkoni koho-kohta. Mutta varhaiset pyhien kirjoi-tusten julistukset, aivan erityisestiVanhasta testamentista alkaen ainaOpissa ja liitoissa oleviin sanoihin,ovat käsitelleet sapatin iloa, jumalan-palveluksen iloa ja sapatin tuomaa rie-mua. Voimme varmasti viettää entistäparemmin lepopäivää yhdessä.Meidän on joissakin tapauksissakevennettävä lukuisia tehtäviämme,

jotta yhtä tärkeä osa evankeliuminmukaista elämää voi tapahtua kotona.

Sisar BeckSinäkin puhut lepopäivästä ja siitä,

kuinka parantaa sen kokemista.Luulen, että usein kiire ja tehtävät,jotka tungemme lepopäivään voidak-semme suoriutua kirkon tehtävistä,vievät meidät poispäin todellisestasyystä, miksi käymme kirkossa.Käymme siellä uudistaaksemme liit-tomme. Jos perheet valmistautuisivatsiihen ja keskittyisivät siihen lepopäi-vän vietossaan, jos he aloittaisivatsiitä, luulen, että perheemme saisivatpaljon siunauksia. Me menemme kirk-koon nauttiaksemme sakramentin,ja kaikki muu tulee sen lisäksi. Se eiole toisarvoinen seikka, se on pääsyykirkossa käymisellemme.

Luulenpa, että joskus kiireittemmekeskellä tuo sanoma häviää lapsil-tamme. Ja sen pitäisi olla ensimmäi-nen asia, jonka opetamme heille.

”Tulkaa syömään”

Vanhin HollandKodinhoidon todellisessa hengessä,

sanan parhaimmassa ja korkeimmassamerkityksessä, toivon, että voimme jäl-leen istuutua yhteiseen päivällispöy-tään perheenä. Luulen, että melkeinkaikki sosiologit sanoisivat – ja sano-vatkin – ettei perheen viikko-ohjel-massa kenties ole mitään yhdistäväm-pää tekijää kuin yhdessä syöminensovittuna ruoka-aikana.

Sisar BeckYksi lempikohdistani pyhien kirjoi-

tusten esimerkeistä on Johanneksenevankeliumin viimeisessä luvussa, jossa

Perheen viikko-ohjelmassa ei kenties ole mitään yhdistävämpää tekijää kuinyhdessä syöminen.

Vapahtaja kutsui opetuslapsensakokoon Tiberiaanjärvellä. Hänellä olihiillos ja kalaa, ja Hän sanoi: ”Tulkaasyömään.” Se merkitsee jonkin verranvalmisteluja. Ateria oli valmiina – voi-simme jopa sanoa, että perheateria – jaHän pyysi heitä tulemaan syömään, eivain kipaisemaan hakemaan jotakinpurtavaa, vaan tulemaan syömään.Pyhissä kirjoituksissa sanotaan myös:”Kun he olivat syöneet”, Herra alkoiopettaa heitä ja esitti sen hienon ope-tuksen Hänen lampaidensa ruokkimi-sesta (ks. Joh. 21:9–15). Yhdessä syö-minen ja rentoutuminen on jotakin eri-tyistä, siinä on tunnelmaa. Miltä tuoopetus olisi vaikuttanut, jos Hän ei olisivalmistanut paikkaa, jossa opettaa sitä?

Hän loi oppimisympäristön tuolleverrattomalle opetukselle, ja se oliyhteinen ateria. En usko, että se olisattumaa.

Pitäkää kiinni opista

Vanhin OaksKaikessa siinä, mistä olemme puhu-

neet, on mielestäni olennaisinta,ettemme ota maailman mallejaoppaaksemme vanhemmuuteen,avioliittoon ja kaikkiin niihin asioihin,joilla on iankaikkista merkitystä.Muistan, miten Toisen korinttilaiskir-jeen kuudennessa luvussa apostoliPaavali neuvoi niitä, joilla oli evanke-liumi. Hän sanoi: ”Älkää ryhtykö epä-uskoisen aisapariksi. Mitä tekemistä onkeskenään oikeudella ja vääryydellä?”(2. Kor. 6:14.) Hän sanoo meille, etteimeillä ole varaa seistä rinnatusten

28 H E LM IKUU 2008

maailman kanssa, kun yritämme tehdänäitä olennaisia iankaikkisia päätöksiä.

Vanhin HollandMinusta tuntuu, että jos pidämme

kiinni kirkon opista – palaan taas takai-sin tämän keskustelun alussa esitettyynajatukseen, että on suunnitelma ja neu-vot, jotka meidän taivaallinen Isämmeantoi meille ennen kuin tulimme tänne– jos voimme pitää kiinni opista, meselviydymme, saamme vastauksetrukouksiimme ja pysymme tosi peri-aatteiden perustalla.

Olen usein ajatellut, ja olen kerto-nut omille lapsilleni, että ne vanhem-mat, jotka jatkoivat matkaansa ohiChimney Rockin ja Martin’s Coven(eivätkä muutamat päässeet sitäpidemmälle), missä on pieniä hautojasiellä täällä kautta tuon kirkkommehistorialle tärkeän maiseman – heeivät tehneet sitä jonkin ohjelmantai sosiaalisen toiminnan tähden. Hetekivät sen, koska usko JeesuksenKristuksen evankeliumiin oli heidänsielussaan, se oli heidän luidensa yti-messä. Millään muulla tavoin nuo äiditeivät olisi voineet haudata vauvaansaleipälaatikossa ja jatkaa eteenpäinsanoen: ”Luvattu maa on edessäpäin.Aiomme päästä laaksoon asti.”

Se, että he voivat sanoa niin, joh-tuu liitoista, opista, uskosta, ilmoituk-sesta ja Hengestä. Jos me pidämmene perheessämme ja kirkossa, monetmuut asiat alkavat hoitua itsestään.Ehkäpä monet muut vähemmän tär-keät asiat ikään kuin putoavat vankku-reista. Olen kuullut, että käsikärryihin

mahtui vain tietty määrä tavaraa. Aivankuten pioneerien oli valittava, mitäottaa mukaansa, ehkä 2000-luku saameidät päättämään: ”Mitä voimmelaittaa tähän käsikärryyn?” Ja se on sie-lumme ydin, se on se, mikä on luit-temme ytimessä. Meillä tulee olemaansiunattu perhe ja kirkko, jos kyke-nemme pitämään kiinni näistä ilmoi-tuksista.

Vanhin OaksVanhin Holland, noihin sanoihin

on hyvä päättää.

Vanhin HollandVanhin Oaks, sisar Beck, sisar Lant,

sisar Tanner, koko kirkon puolesta kii-tän teitä ajastanne, rakkaudestanne,palvelustanne, uhrauksistanne ja siitävakaumuksesta, joka teillä on sielus-sanne perhe-elämästä ja rakkaudestaJeesuksen Kristuksen evankeliumiin.Kiitos teille. Ja veljet ja sisaret, kii-tämme kaikkia teitä.

VIITTEET1. ”Perhe – julistus maailmalle”, Liahona,

lokakuu 2004, s. 49.2. Ks. ”Uskollisuus”, Liahona, toukokuu

2003, s. 59.3. Ks. ”Thurber”, Life, 14. maaliskuuta

1960, s. 108.4. Kadotettu paratiisi, suom. Yrjö Jylhä,

rivit 600–603, 1933.5. M. Russell Ballard, ”Katsokaa pienokai-

sianne”, Valkeus, lokakuu 1994, s. 40.6. Pearl S. Buck, ”At Home in the World”,

Marriage and Family Living, helmikuu1942, s. 2.

7. L. Tom Perry, ”Perusyksikköohjelma”,Ensimmäinen maailmanlaajuinen joh-tajien koulutuskokous, tammikuu 2003,s. 9.

8. Ks. Richard G. Scott, ”Apujärjestöjenopillinen perusta”, Maailmanlaajuinenjohtajien koulutuskokous, tammikuu2004, s. 8.

9. Ks. M. Russell Ballard, ”Oi, olkaa viisaita”,Liahona, marraskuu 2006, s. 17–20.Valokuva © 2005 Robert Casey Valokuva© 2006 Robert Casey

H ELM IKU U 2008 29

Taivaan tuominen kotiimme

Veljeni ja sisareni, päätän tämäninnoittavan kokouksen nöyryydenhengessä. Ajatuksemme ovat keskitty-neet kotiin ja perheeseen, kun meilleon muistutettu, että ”koti on vanhurs-kaan elämän perusta” ja ettei ”mikäänmuu taho voi ottaa sen paikkaa taitäyttää sen perustehtäviä”1.

Kuten tiedämme, perheitä voi ollaulkonaisesti monenlaisia. Joissakin onisä, äiti, veljiä ja sisaria, kun taas toisetvoivat koostua yksinhuoltajavanhem-

masta ja lapsista. Joihinkin voi kuuluavain yksi henkilö.

Olipa oma perheemme minkälai-nen tahansa, jos noudatamme tässäkokouksessa saamiamme ohjeita,pääsemme lähemmäksi Herraa jatuomme kotiimme enemmän taivasta.

Kun Jeesus kulki niiden kaupun-kien ja kylien pölyisiä kujia, joita menykyään kutsumme kunnioittavastiPyhäksi maaksi, ja kun Hän opettiopetuslapsiaan kauniissa Galileassa,Hän puhui usein vertauksin – käyt-täen kieltä, jota ihmiset ymmärsivätparhaiten. Hän viittasi usein kodinrakentamiseen ja vertasi sitä kuulijoi-den elämään.

Jeesus julisti: ”Eikä myöskään – –perhe kestä, jos sitä repivät riidat”(Matt. 12:25). Myöhemmin Hänvaroitti: ”Katso, minun huoneeni onjärjestyksen huone, – – ei epäjärjes-tyksen huone” (OL 132:8).

Maailma on yhä enenevässä määrintäynnä kaaosta ja sekasortoa. Meitäympäröivät viestit, jotka ovat kaikkeasitä vastaan, mitä pidämme arvok-

kaana – houkutellen meitä käänty-mään pois siitä, mikä on ”hyveellistä,rakastettavaa tai hyvältä kuuluvaa taikiitettävää” (UK 13) ja omaksumaanajattelutavan, joka usein vallitseeJeesuksen Kristuksen evankeliuminulkopuolella. Kuitenkin silloin, kunperheemme ovat yhtä tarkoituksessaja kun kodissa vallitsee rauhan ja rak-kauden ilmapiiri, siitä tulee turva-paikka maailmalta.

Kun olemme väsyneitä tai sairaitatai masentuneita, kuinka ihanan loh-dulliselta tuntuukaan, että voi kääntyäkotiin päin. Olemme siunattuja kuu-luessamme perheeseen, jossa meilläon oma paikkamme.

Toisinaan kotimme ja perheemmeja tuttu ympäristö saattavat kyllästyt-tää tai ärsyttää meitä. Ne saattavat tun-tua aina samanlaisilta, kaikkea muutakuin kiehtovilta, ja muut paikat voivatjoskus tuntua jännittävämmiltä. Muttakun olemme kokeneet paljon ja kul-keneet kauas ja kun olemme nähneet,kuinka katoavaa ja joskus pinnallistasuuri osa maailmasta on, kiitollisuu-temme kasvaa etuoikeudesta olla osajotakin luotettavaa – kotia ja perhettäja rakkaittemme uskollisuutta.Opimme tietämään, mitä tarkoittaa,että olemme sidoksissa toisiimme vel-vollisuuden, kunnioituksen ja yhteen-kuulumisen ansiosta. Opimme, etteimikään voi täysin korvata perhe-elä-män siunattuja suhteita.

Me kaikki muistamme lapsuuden-kotimme. Useimmat meistä emmeajattele sitä, oliko talomme suuri vaipieni, olivatko naapurit hienostoa vai

TurvapaikkamaailmaltaP R E S I D E N T T I T H O M A S S . M O N S O NMyöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon presidentti

30 H E LM IKUU 2008

laitapuolen kulkijoita. Sen sijaan muis-telemme mielihyvin perheemmeyhteisiä kokemuksia.

Margaret Thatcher esitti Englanninpääministerinä ollessaan seuraavatsyvälliset ajatukset: ”Perhe on yhteis-kunnan rakennuskivi. Se on lastenhoitopaikka, koulu, sairaala, vapaa-ajanviettokeskus, turvapaikka ja lepo-paikka. Siihen sisältyy koko yhteis-kunta. Se muovaa käsityksemme, ja sevalmistaa meidät loppuelämäämme”2.

Saanen tarjota kolme suuntaviivaa,jotka auttavat takaamaan, että ko-timme on onnellinen turvapaikka.

Rukouksen malli

Ensimmäiseksi, ottakaamme tavak-semme rukous.

Emmekö me kansana olekin kiitol-lisia siitä, ettei perherukous ole van-

hentunut tapa meidän keskuudes-samme? Koko maailmassa ei olemitään kauniimpaa kuin nähdä perherukoilemassa yhdessä. Herra määräsi,että meillä tulee olla perherukous,sanoessaan: ”Rukoilkaa perheissänneIsää, aina minun nimessäni, jotta vai-monne ja lapsenne olisivat siunattuja”(3. Nefi 18:21).

Kun rukoilemme perheemmekanssa päivittäin, autamme luomaanturvaa, jota me kaikki niin kipeästitarvitsemme nykymaailmassa.

Oppimisen kirjasto

Toiseksi, olkoon kotimme oppimi-sen kirjasto.

Yksi tärkeä osa tätä oppimisenkirjastoamme ovat hyvät kirjat.Lukeminen on yksi elämän todellisistanautinnoista. Tänä massakulttuurin

aikakautenamme, jolloin niin suuriosa eteemme tulevasta on lyhennet-tyä, muutettua, väärennettyä, revittyäja latistettua, on mieltä hivelevää jainnoittavaa istuutua yksikseen muka-van kirjan ääreen.

Tunnettu kirjailija James A.Michener on sanonut: ”Kansakunnastatulee sen mukainen, mitä sen nuoretlukevat nuoruudessaan. Silloin muo-kataan sen ihanteet, sen tavoitteethakataan kiveen.”

Herra on neuvonut: ”Etsikää par-haista kirjoista viisauden sanoja; etsi-kää oppia vieläpä tutkimalla sekäuskon kautta” (OL 88:118).

Kirkon pyhät kirjat tarjoavat tieten-kin kaikkein parhaimman oppimisenkirjaston, josta puhun. Lukekaammeniitä usein, sekä itseksemme että per-heemme kanssa, jotta voisimme saadavalistusta ja rakentuisimme ja pääsi-simme lähemmäksi Herraa.

Rakkauden perintö

Kolmanneksi, nauttikaamme rak-kauden perinnöstä.

Lapsemme huomaavat näennäisenvähäpätöisiä asioita, kun he itsekseenseuraavat vanhempiensa esimerkkiä.Varmistukaamme siitä, että anta-mamme esimerkki on seuraamisenarvoinen. Kun kodissamme siirretääneteenpäin rakkauden perintöä,emme saa Jaakobin nuhteita, joistaMormonin kirjassa kerrotaan: ”Teolette särkeneet herkkien vaimojennesydämen ja menettäneet lastenneluottamuksen huonon esimerkkinnevuoksi heidän edessään; ja heidän

Kun rukoilemme perheemme kanssa päivittäin, autamme luomaan turvaa, jotame kaikki niin kipeästi tarvitsemme nykymaailmassa.

H ELM IKU U 2008 31

sydämensä nyyhkytykset kohoavatylös Jumalan luokse teitä vastaan”(MK Jaak. 2:35).

Olkoot perheenne ja kotinne sensijaan täynnä rakkautta: rakkautta toi-sianne kohtaan, rakkautta evankeliu-mia kohtaan, rakkautta lähimmäis-tämme kohtaan ja rakkautta Vapah-tajaamme kohtaan. Sen seurauksenataivas tulee olemaan vähän lähem-pänä täällä maan päällä.

Tehkäämme kodistamme turva-paikka, johon perheemme jäsenethaluavat aina palata.

Kaipuu kotiin

Jotkut teistä saattavat muistaa ker-tomuksen aivan pienestä pojasta, jokaryöstettiin vanhemmiltaan ja kodis-taan ja vietiin kaukaiseen kylään.Noissa olosuhteissa pienestä pojastakasvoi nuori mies, joka ei oikeastaanpystynyt muistamaan vanhempiaan taikotiaan. Pojan varttuessa hänen sydä-meensä tuli halu palata vanhempiensaluokse kotiin.

Mutta mistä koti löytyisi? Mistähänen äitinsä ja isänsä löytyisivät? Voi,kunpa hän vain muistaisi heidännimensä, niin hänen tehtävänsä eiolisi niin toivoton. Epätoivoissaan hänyritti palauttaa mieleensä edes väläh-dyksen lapsuudestaan.

Kuin innoituksen väläyksenä hänmuisti kylän kirkontornin kellonäänen, joka kaiutti kutsunsa jokapyhäaamu. Nuorukainen kulki kylästäkylään kuullakseen tutun kellon

äänen. Jotkin kellot olivat samantapai-sia, toiset aivan erilaisia kuin hänenmuistamansa ääni.

Lopulta eräänä sunnuntaiaamunauupunut nuorukainen seisoi eräänaivan tavallisen kaupungin kirkonedessä. Hän kuunteli tarkkaavaisena,kun kellonsoitto alkoi. Ääni oli tuttu.Se oli erilainen kuin mikään muu,minkä hän oli kuullut, paitsi se kello,joka kumisi hänen lapsuusaikojensamuistoissa. Kyllä, se oli sama kello.Sen ääni kuulosti oikealta. Hänen sil-mänsä täyttyivät kyynelistä. Hänensydämensä riemuitsi. Hänen sielunsatäyttyi kiitollisuudella. Nuorukainenvaipui polvilleen, kohotti katseensakellotorniin – ja taivaaseen – ja kuis-kasi kiitosrukouksensa, ”Kiitos olkoonJumalan. Olen kotona.”

Pidän paljon näistä laulun sanoista:Oi koti rakkain, missä kuljenkaan,

merillä tai mailla vierailla.

Kun vuodet vierii, kaipuu kasvaa

vaan taas päästä käymään koti-

seudulla!

On edessäni kauniit maisemat,

ystävät rakkaat ympärillä mun,

elämän täyttää riemulaulelmat,

vaan sydämeni kaipaa luokses sun3.

Pyrkikäämme aina tekemään kodis-tamme rakkauden, rauhan ja onnensatama, jossa Herran Henki haluaisiasua. Tämä on rukoukseni meidänkaikkien puolesta. JeesuksenKristuksen nimessä. Aamen.

VIITTEET1. David O. McKay, lainattuna julkaisussa

Ensimmäisen presidenttikunnan kirje,11. helmikuuta 1999; ks. myös Kirkonpresidenttien opetuksia: Harold B. Lee,2001, s. 148.

2. Nicholas Wood, ”Thatcher Championsthe Family”, The Times, 26. toukokuuta1988, s. 24; ks. myös ”Onnellisen kodintunnusmerkit”, Liahona, lokakuu 2001,s. 3.

3. Ks. ”O Home Beloved”, Hymns, 337.

4 02067 61130 2

FINNISH

06761 130