maaseutumaisen - verkkopalvelu matkailun, kulttuurin ja ... · skotlannista, norjasta ja...

M a a s e u t u p o l i t i i k a n y h t e i s t y ö r y h m ä n j u l k a i s u j a

42010

ISSN 1238-6464ISBN 978-952-227-445-8 (Painettu)ISBN 978-952-227-446-5 (Verkkojulkaisu)

Maaseututapahtumat ovat usein kaupunkimaisen ja maaseutumaisen kulttuurin kohtaus-paikkoja. Niihin tullaan valmistautuneena kohtaamaan määrätynlaisia sisältöjä mutta myös yllätyksille avoimena. Maaseututapahtumat heijastelevat niin ikiaikaisia perinteitä ja historiaa kuin myös kepeämpää viihteellisyyttä ja populaarikulttuuria. Ne ovat monella tavalla hyödyllisiä paikalliselle yhteisölle, identiteetille ja aluetaloudelle.

www.maaseutupolitiikka.fi

Kari Ilmonen, Ilkka Luoto & Olli Rosenqvist

Maaseutumaisen kulttuuritapahtuman olemus, kehitys ja menestysKymmenen kehityskertomusta Suomesta, Skotlannista, Norjasta ja Uudesta-Seelannista

4

2010M

aaseutumaisen kulttuuritapahtum

an olemus, kehitys ja m

enestysM

aaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja

Maaseutumaisen kulttuuritapahtumanolemus, kehitys ja menestys Kymmenen kehityskertomusta Suomesta, Skotlannista, Norjasta ja Uudesta-Seelannista


Julkaisusarja: Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 4/2010

Julkaisija:Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä

Ulkoasu: John Zetterborg

Painopaikka: Vammalan Kirjapaino Oy, Sastamala

ISSN 1238-6464ISBN 978–952–227–445–8 (Painettu)ISBN 978–952–227–446–5 (Verkkojulkaisu)

Sisällysluettelo

Sisällysluettelo ....................................................................................................................................3 Tiivistelmä ........................................................................................................................................7 Sammandrag ....................................................................................................................................8 Abstract ............................................................................................................................................9 Alkusanat ..........................................................................................................................................11Johdanto ..................................................................................................................................................14 Maaseutukulttuuri ..............................................................................................................................15 Poliittis-hallinnollinen ohjaus ..............................................................................................................17 Aluekehittäminen ...............................................................................................................................17Maaseutumaisen kulttuuritapahtuman olemus ............................................................................................20 Tapahtuma paikkana ja elämyksenä ....................................................................................................21 Tapahtumaluokittelu ..........................................................................................................................22 Juurevuus, maaseutumaisuus, maisema ja tunnettavuus .......................................................................24Kymmenen kehityskertomusta ....................................................................................................................27Finnskogdagene – Suomalaismetsäpäivät...................................................................................................30 Johdanto ...........................................................................................................................................31 Kehityskertomus .................................................................................................................................31 Sisältö ..............................................................................................................................................31 Yleisö ................................................................................................................................................32 Talous ...............................................................................................................................................32 Yhteistyömuodot ................................................................................................................................32 Markkinointi ja media .........................................................................................................................33 Alueellisuus .......................................................................................................................................33 Maaseutumaisuus ..............................................................................................................................34 Menestystekijät ..................................................................................................................................34 Haasteet ja tulevaisuus ......................................................................................................................35 Pohdinta ...........................................................................................................................................35Skábmagovat – Kaamoksen kuvia ..............................................................................................................37 Johdanto ...........................................................................................................................................38 Kehityskertomus .................................................................................................................................38 Sisältö ..............................................................................................................................................38 Yleisö ................................................................................................................................................39 Talous ...............................................................................................................................................39 Yhteistyömuodot ................................................................................................................................40 Markkinointi ja media .........................................................................................................................40 Alueellisuus .......................................................................................................................................41 Maaseutumaisuus ..............................................................................................................................41 Menestystekijät ..................................................................................................................................42 Haasteet ja tulevaisuus ......................................................................................................................42 Pohdinta ...........................................................................................................................................43

Feis Ile – Musiikin ja mallaksen festivaali ...................................................................................................44 Johdanto ...........................................................................................................................................45 Kehityskertomus .................................................................................................................................45 Sisältö ..............................................................................................................................................45 Yleisö ................................................................................................................................................46 Talous ...............................................................................................................................................46 Yhteistyömuodot ................................................................................................................................47 Markkinointi ja media .........................................................................................................................48 Alueellisuus .......................................................................................................................................48 Maaseutumaisuus ..............................................................................................................................49 Menestystekijät ..................................................................................................................................49 Haasteet ja tulevaisuus ......................................................................................................................50 Pohdinta ...........................................................................................................................................50Jutajaiset Folklorefestivaali .......................................................................................................................51 Johdanto ...........................................................................................................................................52 Kehityskertomus .................................................................................................................................52 Sisältö ..............................................................................................................................................53 Yleisö ................................................................................................................................................53 Talous ...............................................................................................................................................54 Yhteistyömuodot ................................................................................................................................54 Markkinointi ja media .........................................................................................................................55 Alueellisuus .......................................................................................................................................55 Maaseutumaisuus ..............................................................................................................................55 Menestystekijät ..................................................................................................................................56 Haasteet ja tulevaisuus ......................................................................................................................56 Pohdinta ...........................................................................................................................................57Highland Games – Ylämaan kisat ..............................................................................................................58 Johdanto ...........................................................................................................................................59 Kehityskertomus .................................................................................................................................59 Sisältö ..............................................................................................................................................60 Yleisö ................................................................................................................................................61 Talous ...............................................................................................................................................62 Yhteistyömuodot ................................................................................................................................63 Markkinointi ja media .........................................................................................................................63 Alueellisuus .......................................................................................................................................64 Maaseutumaisuus ..............................................................................................................................65 Menestystekijät ..................................................................................................................................65 Haasteet ja tulevaisuus ......................................................................................................................66 Pohdinta ...........................................................................................................................................67Täydenkuun Tanssit ..................................................................................................................................69 Johdanto ...........................................................................................................................................70 Kehityskertomus .................................................................................................................................70

Sisältö ..............................................................................................................................................70 Yleisö ................................................................................................................................................71 Talous ...............................................................................................................................................71 Yhteistyömuodot ................................................................................................................................72 Markkinointi ja media .........................................................................................................................72 Alueellisuus .......................................................................................................................................73 Maaseutumaisuus ..............................................................................................................................73 Menestystekijät ..................................................................................................................................74 Haasteet ja tulevaisuus ......................................................................................................................74 Pohdinta ...........................................................................................................................................75Traktorijatzit .............................................................................................................................................77 Johdanto ...........................................................................................................................................78 Kehityskertomus .................................................................................................................................78 Sisältö ..............................................................................................................................................78 Yleisö ................................................................................................................................................79 Talous ...............................................................................................................................................79 Yhteistyömuodot ................................................................................................................................79 Markkinointi ja media .........................................................................................................................80 Alueellisuus .......................................................................................................................................80 Maaseutumaisuus ..............................................................................................................................81 Menestystekijät ..................................................................................................................................81 Haasteet ja tulevaisuus ......................................................................................................................82 Pohdinta ...........................................................................................................................................83Eukonkannon MM-kisat .............................................................................................................................84 Johdanto ...........................................................................................................................................85 Kehityskertomus .................................................................................................................................85 Sisältö ..............................................................................................................................................85 Yleisö ................................................................................................................................................86 Talous ...............................................................................................................................................86 Yhteistyömuodot ................................................................................................................................87 Markkinointi ja media .........................................................................................................................87 Alueellisuus .......................................................................................................................................88 Maaseutumaisuus ..............................................................................................................................88 Menestystekijät ..................................................................................................................................89 Haasteet ja tulevaisuus ......................................................................................................................89 Pohdinta ...........................................................................................................................................90Gumboot Day – Kumisaapaspäivä ..............................................................................................................91 Johdanto ...........................................................................................................................................92 Kehityskertomus .................................................................................................................................92 Sisältö ..............................................................................................................................................93 Yleisö ................................................................................................................................................93 Talous ...............................................................................................................................................94

Yhteistyömuodot ................................................................................................................................94 Markkinointi ja media .........................................................................................................................95 Alueellisuus .......................................................................................................................................95 Maaseutumaisuus ..............................................................................................................................96 Menestystekijät ..................................................................................................................................96 Haasteet ja tulevaisuus ......................................................................................................................96 Pohdinta ...........................................................................................................................................97Maaseututapahtuman olemus ja menestys ................................................................................................100 Perinteistä kohti symbolista maaseutua .............................................................................................101 Tapahtumat, yhteiskunta ja luova talous ............................................................................................102 Mallit ja jäljittely ..............................................................................................................................104 Yleisiä menestymisen ehtoja .............................................................................................................105 Tapahtuman viesti ja henki ...............................................................................................................106 Lopuksi ...........................................................................................................................................108 Loppuviitteet ...................................................................................................................................110 Kirjallisuus ......................................................................................................................................111 Haastattelut ....................................................................................................................................114 Liite 1, haastattelurunko ...................................................................................................................115

Tiivistelmä

ISSN 1238-6464 ISBN 978-952-227-445-8 (Painettu)

ISBN 978-952-227-446-5 (Verkkojulkaisu)

Kokonaissivumäärä115

JulkaisijaMaaseutupolitiikan yhteistyöryhmä

Julkaisun nimiMaaseutumaisen kulttuuritapahtuman olemus, ke-hitys ja menestys. Kymmenen kehityskertomusta Suomesta, Skotlannista, Norjasta ja Uudesta-See-lannista

Julkaisusarja 4/2010

Ilmestymisajankohta marraskuu 2010

TekijäMaaseutupolitiikan yhteistyöryhmä

Avainsanatmaaseutukulttuuri, maaseututapahtumat, kehitys, menestys

Julkaisun kuvausMaaseututapahtumat ovat usein kaupunkimaisen ja maaseutumaisen kulttuurin kohtauspaikkoja. Niihin tul-laan valmistautuneena kohtaamaan määrätynlaisia si-sältöjä mutta myös yllätyksille avoimena. Maaseututa-pahtumat heijastelevat niin ikiaikaisia perinteitä ja his-toriaa kuin myös kepeämpää viihteellisyyttä ja populaa-rikulttuuria. Ne ovat monella tavalla hyödyllisiä paikalli-selle yhteisölle, identiteetille ja aluetaloudelle.

Tutkimus toteutettiin vuosina 2009–2010, ja sitä varten haastateltiin 24 tapahtumajärjestäjää Suomesta, Skot-lannista, Norjasta ja Uudesta-Seelannista. Tutkimukses-sa tarkasteltavat tapahtumat ovat:

• Finnskogdagene – Suomalaismetsäpäivät, Svullryan kylä, Grue, Norja

• Skábmagovat – Kaamoksen kuvia, Inari, Suomi• Feis Ile – Musiikin ja mallaksen festivaali, Islay, Skot-

lanti• Jutajaiset Folklorefestivaali, Rovaniemi, Suomi• Highland Games – Ylämaan kisat, Cupar, Skotlanti• Highland Games – Ylämaan kisat, Crieff, Skotlanti• Täydenkuun Tanssit, Pyhäjärvi, Suomi• Traktorijatzit, Suovanlahden kylä, Viitasaari, Suomi• Eukonkannon MM-kisat, Sonkajärvi, Suomi• Gumboot Day – Kumisaapaspäivä, Taihape, Uusi-See-

lanti

Suomalaismetsäpäivät ja Skábmagovat pyrkivät vahvis-tamaan ja edistämään etnisten vähemmistöjen identi-teettejä ja vähemmistökulttuurien säilymistä. Feis Ile, Jutajaiset ja Ylämaan kisat ovat monipuolisesti juurtu-

neita ja perinteistä ponnistavia, mutta samalla aktiivi-sesti aluetalouteen integroituneita tapahtumia. Täyden-kuun Tanssit ja Traktorijatzit hyödyntävät maaseutuym-päristöä lähtökohdiltaan kaupunkimaisen tapahtuman kehyksenä. Samalla ne ovat onnistuneet tuottamaan ai-toa maaseudun ja kaupungin välistä vuoropuhelua eri yhteistyömuotojen kautta. Eukonkannon MM-kisat ja Kumisaapaspäivä ovat esimerkkejä tapahtumista, joi-den menestys perustuu maaseutu- ja kaupunkikulttuu-rin stereotypioista nousevaan hedelmälliseen, humoris-tiseen ja arvaamattomaan kohtaamiseen tapahtumati-lassa.

Tutkimuksessa selvisi, että maaseututapahtumien jär-jestäjät kokevat kehittymisen eetoksen haasteelliseksi. Näkyvimpänä vaarana on, että maaseututapahtumat yhdenmukaistuvat ja menettävät ainutlaatuisuutensa etsiessään toimintamalleja, jotka ovat yleisö- ja turis-tiystävällisiä.

Maaseutumaisen kulttuuritapahtuman olemukseen ja menestykseen vaikuttavat tekijäjoukon sitoutuneisuus, tapahtuman perinteet ja tapahtuman ainutlaatuinen kehityskertomus. Järjestäjät kokevat yhdessä tekemisen tärkeäksi ja kohottavaksi paikallisuuden voimavarak-si. Tapahtumaorganisaatio toimii usein ympärivuotises-ti, jolloin vapaaehtoisuuden, innostusenergian, idealis-min ja ”positiivisen hulluuden” varassa rakentuu arvo-kasta sosiaalista ja kulttuurista pääomaa. Festivaalivie-raiden näkökulmasta mielenkiintoinen tapahtuma on sellainen, joka tarjoaa kokijalleen jatkuvasti uudelleen hahmottuvia arvorakenteita ja emootioita sekä näihin liittyviä omalaatuisia elämyksiä – jopa suoranaisia yl-lätyksiä.

Sammandrag

ISSN 1238-6464 ISBN: 978-952-227-445-8(häftad)

ISBN: 978-952-227-446-5(PDF)

Sidantal115

UtgivareLandsbygdspolitiska samarbetsgruppen

PublikationDet landsbygdsmässiga kulturevenemangets väsen, utveckling och framgång. Tio utvecklingsberättelser från Finland, Skottland, Norge och Nya Zeeland

Seriens nummer4/2010

Utgivningsdatumnovember 2010

FörfattareLandsbygdspolitiska samarbetsgruppen

Nyckelordlandsbygdsevenemang, landsbygdskultur, utveck-ling, framgång

Beskrivning av publikationenLandsbygdsevenemangen är ofta mötesplatser för stadsmässig och landsbygdsmässig kultur. Till dem kom-mer man beredd på att möta vissa slags innehåll men också öppen för överraskningar. Landsbygdseveneman-gen speglar såväl urgamla traditioner och historia som också lättsammare underhållning och populärkultur. De är på många sätt nyttiga för den lokala gemenskapen, identiteten och den regionala ekonomin.

Undersökningen genomfördes åren 2009–2010, och för den intervjuades 24 evenemangsarrangörer från Fin-land, Skottland, Norge och Nya Zeeland. De evenemang som granskades i undersökningen är:

• Finnskogdagene, Svullrya by, Grue, Norge• Skábmagovat – Kaamoksen kuvia – filmfestival i mid-

vintermörkret, Enare, Finland• Feis Ile – musik- och maltfestival, Islay, Skottland• Jutajaiset – folklorefestival, Rovaniemi, Finland• Highland Games – Höglandsspelen, Cupar, Skottland• Highland Games – Höglandsspelen, Crieff, Skottland• Täydenkuun Tanssit – dansfestival, Pyhäjärvi, Finland• Traktorijatzit – jazzfestival, Suovanlahti by, Viitasaa-

ri, Finland• VM i kärringkånk, Sonkajärvi, Finland• Gumboot Day – gummistöveldagen, Taihape, Nya

Zeeland

Finnskogdagene och Skábmagovat strävar efter att stär-ka och främja de etniska minoriteternas identitet och minoritetskulturernas bevarande. Feis Ile, Jutajaiset och Höglandsspelen är välinrotade och traditionsförankra-

de, men samtidigt i den regionala ekonomin aktivt in-tegrerade evenemang. Täydenkuun Tanssit och Traktori-jatzit utnyttjar landsbygdsmiljön som ram för ett i grun-den stadsmässigt evenemang. Samtidigt har de lyckats få till stånd en äkta dialog mellan landsbygd och stad genom olika samarbetsformer. VM-tävlingarna i kär-ringkånk och Gummistöveldagen är exempel på eve-nemang vilkas framgång grundar sig på att landsbyg-ds- och stadskulturens stereotypier har utmynnat i ett fruktbart, humoristiskt och oförutsebart möte i evene-mangsrummet.

I undersökningen framgick det att landsbygdsevene-mangens arrangörer upplever att etoset om utveckling är krävande. Den tydligaste faran är att landsbygdeve-nemangen förenhetligas och förlorar sin unika karak-tär när man försöker finna verksamhetsmodeller som är publik- och turistvänliga.

Det landsbygdsmässiga kulturevenemangets väsen och framgång påverkas av arrangörsstabens engagemang, evenemangets traditioner och evenemangets unika ut-vecklingsberättelse. Att arbeta tillsammans upplevs av arrangörerna vara en viktig och förhöjande resurs för den lokala samhörigheten. Evenemangsorganisationen arbetar ofta året runt, varvid man utifrån frivilliga insat-ser, entusiasmens energi, idealism och rent av en ”po-sitiv galenskap” bygger upp ett värdefullt och kulturellt kapital. Ur festivalbesökarnas synvinkel är ett intressant evenemang ett sådant som erbjuder värdestrukturer och emotioner i ständigt ny skepnad samt med dessa sam-manhängande unika upplevelser – till och med direkta överraskningar.

Summary

ISSN 1238-6464 ISBN 978-952-227-445-8 (Printed)

ISBN 978-952-227-446-5 (PDF)

Number of pages115

PublisherRural Policy Committee

PublicationThe essence, development and success of rural cul-tural events. Ten narratives from Finland, Scotland, Norway and New Zealand

Serial number4/2010

Date of publicationNovember 2010

AuthorRural Policy Committee

Keywordsrural events, rural culture, development, success

SummaryRural events are frequently points of contact between urban and rural culture. People come there prepared to encounter certain types of content but are also open to surprises, as the events themselves reflect not only his-tory and age-old traditions but also elements of light entertainment and popular culture. And most important, they are of practical benefit in many ways to the local community and its identity and economy.

This research carried out in 2009–2010 was based on interviews with 24 organizers of such events in Finland, Scotland, Norway and New Zealand. The events them-selves were:

• Finnskogdagene – Finnish Forest Festival in the village of Svullryan, Grue, Norway

• Skábmagovat – Reflections of Endless Night, Inari, Finland

• Feis Ile – Festival of Music and Malt, Islay, Scotland• Jutajaiset – Folklore Festival, Rovaniemi, Finland• Highland Games – Cupar, Scotland• Highland Games – Crieff, Scotland• Täydenkuun Tanssit – Full Moon Dance, Pyhäjärvi, Fin-

land• Traktorijatzit – Tractor Jazz, in the village of Suovan-

lahti, Viitasaari, Finland• Eukonkannon MM-kisat – Wife-Carrying World Cham-

pionships, Sonkajärvi, Finland• Gumboot Day, Taihape, New Zealand

The first two of these are clearly intended to strengt-hen and promote the identity and culture of a minori-

ty population, while the next four are well-established events that are grounded in tradition yet at the same time actively integrated into the local economy. The Full Moon Dance and Tractor Jazz represent attempts to exp-loit a rural setting for what is essentially an urban func-tion, succeeding at the same time in producing a genui-ne dialogue between town and countryside through va-rious forms of cooperation. By contrast, the last two are examples of events that have arisen out of fruitful clas-hes of an unpredictable and humorous kind between ru-ral and urban cultures.

The organizers felt that the development ethos pre-sented a challenge for them, and that the most conspi-cuous danger was that of rural events becoming more and more alike and losing their originality as they sear-ched for means of appealing to the public and attrac-ting tourists.

The nature and success of a rural cultural event is depen-dent on the commitment shown by those responsible for it, its traditions and the unique narrative of its develop-ment. The organizers attach great importance to wor-king together and look on this as a major local resour-ce. The work of organizing such an event frequently goes on all the year round, so that this voluntary activity and the enthusiasm, idealism and “creative madness” asso-ciated with it serve to build up a great deal of social and cultural capital. A festival that manages to interest its visitors is one that continues to provide those who experience it with sets of values and emotions that re-new themselves from year to year, coupled with unique – even surprising – experiences.

Pojilla oli takanaan kivikkoinen tie. Wallkillin kaupunginisät olivat peruneet sopimuksen tajuttuaan,

mitä viisikymmentätuhatta ihmistä voisi tehdä heidän pikku kylälleen. He eivät myöskään pitäneet järjestäjien iskulauseesta ”Kolme päivää rauhaa ja musiikkia”,

koska uskoivat sen houkuttelevan paikalle sotaa vastustavia mielenosoittajia. Woodstock-nelikko pelkäsi, että peli oli pelattu.

Naapurikaupungit ja -kylät estäisivät taatusti konsertin järjestämisen alueellaan samoista syistä. Silloin minä astuin kuvaan ja annoin konsertille kotipaikan.

Tiber & Monte 2009, 97

11

Alkusanat

BBC:n uutiset kirjoittaa internet-sivuillaan1, että suomalaiset ovat intohimoisia hullunkuristen kilpailu-jen järjestäjiä: ”Lista sisältää saappaan heittoa, eukon kantoa, hyttysten tappoa, matkapuhelimen heit-toa, suopotkupalloa… ja monia muita vastaavia lajeja.” Kirjoittajan mukaan suomalaiset kansanhuvit perustuvat siunattuun hulluuteen. Simo Tapio Puupponen alias Aapeli kirjoittaa romaanissaan Siunattu hulluus, että ”hyviä on vähän, pahoja vielä vähemmän, mutta meitä siunatusti hulluja on laskematon määrä”. 2 Siunattu hulluus ei ole vain suomalaisten yksinoikeus, vaan myös muilla kansakunnilla näyttää olevan omasta agraarista historiastaan viriäviä omaleimaisuuden tuulahduksia.

Euroopan kuten myös siirtomaiden kulttuuriseen maaseutuun porautuvat juuret ovat historiallisesti suhteellisen lähellä ja yhä selvästi nähtävissä. Yleisenä kehityspiirteenä voidaan huomata, että toisen maailmansodan jälkeisellä voimakkaan teollistumisen ja taloudellisen nousun aikakaudella maaseutu-maisuuteen suhtautuminen muuttui valtakulttuurissa häpeileväksi, junttimaisuutta marginalisoivaksi ja kaupunkilaisia arvoja ihailevaksi. Tultaessa 1980-luvulle ajattelussa on tapahtunut muutoksia ja maaseutumaisia asioita, tyylejä ja arvoja on alettu kasvavassa määrin uudelleen kierrättää. Nykyisin puhutaan jopa maaseutumaisuuden renessanssista ja muodikkaasta maaseutumaisuudesta.

Maaseututapahtumat ovat herkullinen tutkimuksen kohde. Niissä tiivistyvät monet tekijät, jotka ku-vaavat nykyihmisen suhdetta maaseutuun. Tapahtumissa yhdistyvät niin ikiaikaiset perinteet ja his-toria kuin myös kepeämpi viihteellisyys ja populaarikulttuuri. Maaseututapahtumat voivat olla monella tapaa hyödyllisiä paikalliselle yhteisölle ja aluetaloudelle. Leikkimielisenä puuhasteluna käynnistynyt maaseututapahtuma on saattanut niittää maailmanlaajuista mainetta, kuten on tapahtunut Sonka-järven Eukonkannon MM-kilpailujen kohdalla. Toisaalta yli satavuotiseen perinteeseen perustuva lähes muuttumattomana säilynyt tapahtuma kerää yhä edelleen katsojia ja esiintyjiä. Näin on Skotlannissa järjestettävien Ylämaan kisojen osalta.

Tässä tutkimusraportissa maaseututapahtuma ymmärretään laajassa ja humanistisessa merkitykses-sä. Päädyimme ratkaisuun suhteellisen varhaisessa vaiheessa huomatessamme, että maaseutumaisen tapahtuman määrittelyssä tärkeää ei ole niinkään tapahtuman sijainti, vaan tapahtuman välittämä ja heijastelema maaseutumaisuus muodossa tai toisessa. Toinen merkittävä tekijä, joka ohjasi kiinnostuk-semme suuntaa, oli maaseututapahtumien vahva yhteiskunnallinen ulottuvuus. Huolimatta siitä, että tapahtumat ovat hyvinkin erilaisia ja perustuvat eri lähtökohtiin, yhdistävänä tekijänä voidaan löytää sanoma. Se voi olla kepeä, piiloinen tai pintaa raaputtamalla jopa syvällinen. Kaikki tapahtumat ovat aina ja monin tavoin sidoksissa yhteiskunnallisiin rakenteisiin, puhetapoihin, ideologioihin ja eettisiin arvoihin sekä markkinoihin.

Olisi helppoa viisastella sellaisilla tapahtumilla, joiden aurinko on tummunut tai tipahtanut taivaanran-nan taakse lopullisesti. Käsillä olevassa raportissa tehtävä on haasteellisempi; pyrimme löytämään ja konstruoimaan menestyneistä suomalaisista ja ulkomaisista maaseutumaisista tapahtumista sellaisia aineksia ja piirteitä, jotka voisivat sopivasti idealisoituina viitoittaa, tukea ja innostaa maaseutumaisen

12

tapahtumatuotannon parissa työskenteleviä ja harrastavia ihmisiä. Esitämme joitakin kriittisiä huomi-oita, mutta pääasiassa kuljetamme tekstiä kulttuuristen sisältöjen, yhteisöllisyyden, henkisen ja talou-dellisen hyvinvoinnin sekä maaseutumaisen aluekehityksen parasta ajatellen.

Vain yhden ainoan kerran järjestetty Woodstock 15.–18.8.1969 oli luultavasti historian menestynein ”maaseututapahtuma”. Tuolloin liikkeellä oltiin kukkaishengessä niin järjestäjien kuin yleisönkin puo-lesta. Sadattuhannet ihmiset kahlasivat mutavellissä ja olivat onnellisia. Paikalla vallinneen yhteisyyden tunteen kerrotaan olleen ainutkertainen ja jäljittelemätön. Tästä voidaan oppia jotakin myös maaseu-tumaisten kulttuuritapahtumien kehittämisen yhteydessä. Nimittäin, menestystä voidaan mitata kovin monella tavalla. Se saattaa tulla myös yllättäen ”puun takaa”, kuten tavataan sanoa. Muodinmukai-suuden, turismin ja kannattavuuden ehdoilla toimiminen voi huonoimmillaan tuottaa täysin hengettö-män lopputuloksen. Ehkä menestyksen resepti sisältää sopivasti idealismia, realismia sekä mausteeksi siunattua hulluutta.

Haluamme välittää suuret kiitokset 24 haastateltavallemme Suomessa, Skotlannissa, Norjassa ja Uu-dessa-Seelannissa. We would like to express our greatest thanks for the 24 interviewees in Finland, Scot-land, Norway and New Zealand. Tutkimuksen on rahoittanut maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä (YTR). Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen tutkijatiimi kiittää luottamuksesta ja toivoo, että raportti löytää lukijakuntansa maaseudun kehittäjien ja tapahtumajärjestäjien keskuudessa.

Kokkolassa 20.9.2010, Kari, Ilkka ja Olli

Tämän konsertin jälkeen Woodstock Ventures voi järjestää festivaalin White Lakessa joka vuosi. Se merkitsee valtavaa vuosittaista rahavirtaa.

Meistä voi tulla Massachusettsin Tanglewood tai Skotlannin Edinburgh. Meillä voisi olla turisteja ympäri vuoden, ja saisimme kansallista huomiota ja arvostusta.

Se herättäisi tämän kaupungin kuolleista. Kiinteistöjen arvo nousisi, ja veropohja vahvistuisi niin, että voisimme tarjota parempaa koulutusta ja kehittää kaupungin infrastruktuuria.

Tienatuilla rahoilla voitaisiin kunnostaa koko aluetta.


14

Johdanto

Suomi voidaan perustellusti nimetä – varsinkin ke-säajaksi – tapahtumien luvatuksi maaksi. Tutkijat kiinnostuivat tapahtumista ja niiden vaikutuksis-ta 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Siitä alkaen onkin tehty lukuisia tutkimuksia ja selvityksiä kulttuuri- ja erityisesti musiikkitapahtumista. On arvioitu tapahtumien toimintarakenteita, yleisöä, yksityisiä ja julkisia resursseja, taloudellisia, sosi-aalisia ja henkisiä vaikutuksia sekä tapahtumien merkitystä osana paikallisyhteisöjen ja alueiden kehitystä sekä sittemmin osana luovaa taloutta. Tarkkojen talousvaikutusten arvioinnin rinnalla tutkimuksellinen kiinnostus on kohdistunut tapah-tumien tertiäärisiin eli näkymättömiin, pitkäaikai-siin ja prosessuaalisiin vaikutuksiin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tutkimuksen painopiste on siirtynyt taloudellisista kysymyksistä sosiaali-sen ja kulttuurisen pääoman merkityksen arvioin-tiin. Kvantitatiivisten talouslaskelmien lisäksi on kvalitatiivisin menetelmin analysoitu ja tulkittu diskursseja eli puhetapoja, jotka ovat avanneet ja samalla luoneet tapahtumien paikallista, alu-eellista ja yhteiskunnallista kokonaismerkitystä ja joissa talouden ja kulttuurin määreet ovat nivou-tuneet luontevasti yhteen.3

Tutkimuksessamme olemme luvanneet selvittää maaseudun tai maaseutumaisten kulttuurita-pahtumien kotimaisia ja ulkomaisia kehitysker-tomuksia ja luoda niiden pohjalta tiedollisia ja asenteellisia edellytyksiä ja innovaatioita suo-malaisten maaseututapahtumien kehittämiseksi ja alueelliseksi hyödyntämiseksi. Valitsemiemme kehityskertomusten ja niihin liitettyjen vahvuuksi-en ja haasteiden avulla tarjoamme ideoita ja nä-kemyksiä, joiden pohjalta maaseututapahtumille on luotavissa niiden omiin erityispiirteisiin poh-jautuvia kehittämispolkuja. Raportin kantavana tavoitteena on nostaa esille sellaisia näkökulmia,

jotka vahvistavat maaseudun tapahtumatuotan-toon liittyvää osaamista.

Olemme valinneet näyttämölle tarkempaa ana-lyysiä varten kymmenen maaseutumaista tapah-tumaa Suomesta, Skotlannista, Norjasta ja Uu-desta-Seelannista. Keskeiseksi valintakriteeriksi nostettiin tapahtuman menestys. Alkuvaiheessa tulkitsimme vihjeiksi menestyksestä tapahtumien tunnettavuuden, hyvän tai eksoottisen maineen ja kulttuurisesti tai taiteellisesti verrattain korkean tason sekä jokavuotisuuden. Valituista kotimaisis-ta tapauksista kaksi sattuvat kuulumaan Finland Festivals ry:n jäsenlistalle ja nämä samat tapah-tumat saavat myös valtionavustusta; vuonna 2010 Täydenkuun Tanssit 75 000 euroa ja Jutajaiset 25 000 euroa. Ulkomaisten tapausten mukana olo mahdollistaa suomalaisille ehkä hieman vieraiden piirteiden hyödyntämisen ja soveltamisen koti-maisten maaseututapahtumien kehittämistyössä.

Sen lisäksi, että kulttuuri-käsitteemme avartuu sangen laveaksi unohtamatta joissakin tapa-uksissa niin sanottua korkeakulttuurista ydintä (kaunotaiteesta esimerkkinä Täydenkuun Tanssit), valitut tapahtumat edustavat tarkoituksellisesti toisistaan poikkeavia maaseutukulttuurin ilme-nemismuotoja. Tämä juontaa juurensa laajasta maaseutukulttuurin määritelmästä, joka ottaa perinteisten toimintojen lisäksi huomioon maa-seudun symbolisen tuotannon. Niin ikään olemme halunneet osoittaa kaupunki- ja maaseutukult-tuurin riippuvuussuhteen. Tulkintamme mukaan ne eivät empiirisessä todellisuudessa esiinny kos-kaan puhtaina, vaan ammentavat voimaa toinen toisiltaan. Valitsemamme esimerkkitapahtumat ovat seuraavat:

• Finnskogdagene – Suomalaismetsäpäivät, Svull-ryan kylä, Grue, Norja

• Skábmagovat – Kaamoksen kuvia, Inari, Suomi

15

• Feis Ile – Musiikin ja mallaksen festivaali, Islay, Skotlanti

• Jutajaiset Folklorefestivaali, Rovaniemi, Suomi• Highland Games – Ylämaan kisat, Cupar, Skot-

lanti• Highland Games – Ylämaan kisat, Crieff, Skot-

lanti• Täydenkuun Tanssit, Pyhäjärvi, Suomi• Traktorijatzit, Suovanlahden kylä, Viitasaari,

Suomi• Eukonkannon MM-kisat, Sonkajärvi, Suomi• Gumboot Day – Kumisaapaspäivä, Taihape,

Uusi-Seelanti

Maaseutukulttuuri

Opetusministeriö järjesti vuonna 1973 seminaa-risarjan, jossa pohdittiin maaseutukulttuurin sisältöjä. Seminaarisarjan keskeinen anti julkais-tiin Maaseutu ja kulttuuri -otsakkeen alla.4 Maa-seutukulttuurin sisältöjä lähestyttiin elokuvan, teatterin, musiikin, kuvataiteen ja ympäristön teemojen kautta. Vaikka kuvattu lähestymistapa vaikuttaa tässä hetkessä kankealta ja vanhan-aikaiselta, sillä on kuitenkin yhä oikeutuksensa. Nimittäin maaseudun tapahtumia ja festivaaleja tarkasteltaessa voidaan yllättäen huomata, että jo 1970-luvulla jokseenkin laajasti esitetyt maa-seutukulttuurin sisällöt ovat edelleen hyvin pit-källe päteviä. Nykyisin järjestettävät tapahtumat ja festivaalit perustuvat monelta osin usein juuri yllä mainittuihin sisältömuotoihin (ks. lisää sivut 22–24, tapahtumaluokittelu).

Kaikesta huolimatta maaseutu hieman pakon-omaisesti kulttuuriin liitettynä käsitteenä saattaa arveluttaa. Kustantaja Vilho Viksten kysyykin Maa-seutu ja kulttuuri -kirjassa: ”Mikä on maaseutu-kirjailija? Onko se kirjailija, joka elää maaseudulla vai kirjailija, joka kirjoittaa maaseudusta, vaikka olisikin juuriltaan kaupunkilainen. Kustantaja ei

oikeastaan näe asiaa niin, että hänellä olisi maa-seutu- ja kaupunkilaiskirjailijoita. Hänellä on kir-jailijoita, jotka osaavat ammattinsa tai eivät sitä taida.”5 Juuri tästä on kysymys maaseutukulttuurin kohdalla. On jossakin määrin yltiöpäistä väittää, että kulttuuri voidaan yksiselitteisesti määritellä sen perusteella, tehdäänkö kulttuuria taajamis-sa, kaupungeissa, kylissä vai maaseudulla. Juuri tästä johtuu myös maaseutukulttuurin määrittelyn vaikeus ja siitä seuraava maaseututapahtuman määritelmän haasteellisuus.

Jokapäiväisessä puhekielessä maaseutukulttuu-rilla tarkoitetaan juuri perinteisesti ja selvärajai-sesti määrittyviä maaseutukulttuurin osa-alueita tai sitten yleisemmin maaseudulla tehtävää tai sinne sijoittuvaa taidetta. Erityisessä merki-tyksessä maaseutukulttuurilla tarkoitetaan ta-lonpoikaiskulttuuria. Tällaisia hyvin perinteisiä maaseutukulttuurin osa-alueita ovat pelimannimu-siikki, perinnerakentaminen, kansanparantaminen ja kansantanssit. Kolmas tapa maaseutukulttuurin määrittelyyn johdattaa tarkastelemaan maaseudun elämänmuotoja, tapoja ja arvoja yleiskulttuurisena ilmentymänä. Yleisessä määritelmässä on kuiten-kin ilmeisenä vaarana maaseudun ja kaupungin vanhakantainen vastakkainasettelu: oletetaan, että kulttuurit ovat yhdenmukaisia ja että elinympäristö määrittää ihmisen henkisiä ominaisuuksia. Voidaan perustellusti kysyä, kuinka määritellään vaikkapa Miina Äkkijyrkän (Liina Lång) peltilehmät Helsingin kaupunkimaisemassa? Onko kysymys maaseutu- vai kaupunkikulttuurista? Toisaalta tapahtumia tutkittaessa voidaan yhtä hyvin kysyä, millaista kulttuuria edustavat perisuomalaiset lavatanssit tai raviurheilutapahtumat? Eittämättä kaikissa mainituissa esimerkeissä on sekä maaseutumaisia että kaupunkimaisia ominaispiirteitä.

Edellä esitetyn valossa herää muitakin kysymyk-siä. Muodostavatko maaseutu ja provinsiaaliset

16

pikkukaupungit globalisaatiosta, jälkimodernien yhteiskuntien moniarvoistumisesta sekä yhteisö-jen uudenaikaistumisesta huolimatta yhä kasvu-keskuksista ja metropoleista poikkeavia fyysisiä ja symbolisia paikkoja? Onko ylipäätään miele-kästä arvioida ja ymmärtää kulttuurisia ilmiöitä, palveluita tai tuotteita joko maaseutumaisina tai kaupunkimaisina? Luontoa, rauhaa, turvallisuutta sekä tietynlaista identiteettien ja arvojen vakautta on tavattu pitää maaseudun tai maaseutumai-suuden erityispiirteinä verrattuna kaupunkiympä-ristöjen keinotekoisuuteen, hälyyn, levottomuuteen ja identiteettien häilyvyyteen. Toisaalta maaseutua saatetaan pitää yhä pysähtyneenä, takapajuisena ja lapsenomaisena verrattuna kaupunkien innova-tiivisuuteen, dynaamisuuteen ja kulttuuriseen ai-kuisuuteen. Tällaista jyrkkää mielikuvallista vas-takkainasettelua ei sellaisenaan kannata pitää empiirisen kulttuurintutkimuksen lähtökohtana – tai jos tahtoo pitääkin, korkeintaan otaksuma-na, joka on kenties kumottavissa. Tarkemmassa empiirisessä analyysissä voidaan tulla sellaiseen-kin johtopäätökseen, että suuremmissa kunnissa korostuu ”yksilökeskeisyys, sisäisesti ohjautu-minen ja hedonismi, kun taas väestömäärältään pienemmissä kunnissa arvojen painopiste asettuu yhteisökeskeisyyden, ulkoisesti ohjautumisen ja vastuuntunnon puolelle”. 6

Maaseutukulttuuria voidaan määritellä myös humanistisesta näkökulmasta. Tällöin sillä tar-koitetaan kaikentyyppisiä maaseudun traditioi-hin, toimintoihin ja symboleihin perustuvia ih-mistoimintoja. Maaseutumainen identiteetti voi tarkoittaa eri ihmisille erilaisia asioita. Ihmisen kunnioittamiseen perustuvasta humanistisesta näkökulmasta mitään maaseudun ymmärtämi-sen tapaa ei voida pitää vääränä eikä maaseu-tua voida määrittää yksiselitteisesti kaupungille vastakkaiseksi ja siitä irtileikkautuvaksi elämän alueeksi. Maaseutukulttuurin humanistinen mää-

ritelmä hylkää maaseutupoliittisten valtakoneis-tojen maaseutumääritelmät, alueelliset typologiat tai sellaiset näkökulmat, joissa maaseutu ja maa-seutumaisuus alistetaan yksisilmäisesti hyöty-näkökohdille. Humanistinen ajattelutapa pyrkii välttämään hukkumista päämäärien verkostoon tuomalla esiin laajempaa ja syvällisempää ym-märrystä maaseutumaisuuden ulottuvuuksista ja sen yhteiskuntaa rikastavista vaikutuksista. 7

Humanistiseen näkökulmaan perustuva maaseu-tutapahtuman määrittely edellyttää laajaa tarkas-teluhorisonttia ja sen tosiseikan tunnistamista, että maaseutumaiset ja kaupunkimaiset toiminnot sekä arvot eivät useinkaan esiinny puhtaina. Suo-malaisessa kulttuurissa jako maaseutumaiseen ja kaupunkimaiseen tuntuu keinotekoiselta. Ne sekoittuvat keskenään ja saavat vaikutteita toinen toisiltaan. Monet kaupunkilaisilta näyttävät asiat ovat alkuperältään itse asiassa maaseutumaisia. Leikkimielellä voidaan sanoa, että rulla- ja lumi-lautailijoiden esikuvat ovat yhtä hyvin 1930-luvun tukinuittoperinteestä kuin yhdysvaltalaisesta nuo-risokulttuuristakin. Se mikä eilen oli mennyttä ja vanhanaikaista, on jälleen muodikasta. Maaseu-tuasuminen, talonpoikaishuonekalut ja ekologi-set kulutustottumukset sekä käytänteet voidaan nähdä osana ylempien sosiaaliryhmien elämän-tapavalintoja, joissa ne ammentavat äkkiväärää ja kulttuurisesti jalostunutta symbolista voimaa maaseudun perinteistä ja arvoista.8

Humanistisessa tarkastelussa maaseudun ja kau-pungin vastakkainasettelua voidaan käyttää myös retorisena välineenä, joka tuottaa yhteiskunnalli-seen keskusteluun uusia avauksia ja näkökulmia. Kun stereotyyppisesti kaupunkimainen asia tuodaan maaseudulle tai vastaava maaseutua ilmentävä asia sijoitetaan kaupunkiin, synnytetään symbolista ja kulttuurista uudelleen hahmottumista. Vastak-kaisuuden sijaan saatetaan löytää samanlaisuutta,

17

mutta toisaalta myös sellaista erilaisuutta, jota ei aikaisemmin tiedostettu olemassa olevaksi. Maa-seutumaiset tapahtumat ovat ajallisesti ja tilalli-sesti rajallisia paikkoja, joissa urbaanit ja ruraalit merkitykset saatetaan keskusteluyhteyteen. Niiden yhteisvaikutusta voidaan ”testata” rentoutunees-sa ja toisinaan jopa leikkimielisessä ilmapiirissä. Esimerkiksi ELMA-Helsingin maaseutumessut il-moittaa räväkästi tuovansa maaseudun keskelle kaupunkia. Inarissa puolestaan Skábmagovat-tapahtuma hyödyntää Lapin eksotiikkaa, mutta yh-distää sen samalla alkuperäiskansojen kulttuuriin ja nykyaikaiseen elokuvataiteeseen.

Poliittis-hallinnollinen ohjaus

Maaseudulla kulttuuripalvelut ovat perinteisesti toimineet pääasiassa kolmannen sektorin ja yk-sittäisten yhteisöjen sekä tulisielujen varassa. EU-osarahoitteinen ohjelmatyö on tuonut varsin-kin maaseudulle uudenlaisen kulttuuripoliittisen instrumentin. Esimerkiksi Leader-rahoitusta ovat voineet hakea julkisen, kolmannen ja yksityisen sektorin toimijat. Oman kulttuurialansa muo-dostaa maaseudun tapahtumatuotanto, josta määrällisesti vain pieni osa on opetusministeriön tuen piirissä ja valtakunnallisen kulttuuripolitii-kan valvonnassa. Valtionavustuksia 154 valta-kunnalliselle kulttuuritapahtumalle vuonna 2010 myönnettiin noin 4,5 miljoonaa euroa. Vaikka suurimmat tapahtumakaupungit Helsinki, Tam-pere ja Turku esiintyvät avustuslistalla verrattain tiheästi ja suurin eurovolyymein, myös eräät maa-seutukaupungit ja -kunnat saavat osansa: esim. Kuhmo, Viitasaari, Haapavesi, Kaustinen, Urjala ja Kustavi. Useissa tapauksissa kunnallinen kult-tuuripolitiikka on maaseututapahtumien taustalla verrattain ohuesti, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että kunnallinen resursointi tapahtumiin on suhteellisen vaatimatonta.

Finland Festivalsin teettämässä selvityksessä sen jäsenfestivaalien omarahoitusosuus oli keskimää-rin 69 prosenttia, joka kerättiin lipunmyynnillä, yritysyhteistyöllä ja muunlaisen tulonhankkimisen kautta. Loppuosa kertyi kunnan, valtion ja erilais-ten säätiöiden avustuksista.9 Kaiken kaikkiaan maaseudun tai maaseutumaisten tapahtumien paikalliset toiminta- ja rahoitusrakenteet ovat monenkirjavat.

Maaseutupolitiikan tavoitteena on kehittää maa-seutualueiden elinvoimaisuutta ja toimivuutta.10 Valtakunnallisissa maaseutupoliittisissa ohjelmis-sa on kiinnitetty huomiota muiden kulttuuripalve-lujen ohella myös maaseudun tapahtumiin. Yhden-laiseksi strategiseksi linjaukseksi on kiteytetty, että maaseudun kulttuuritapahtumia ei tulisi jättää yksinomaan markkinavoimien tai satunnaisten pai-kallisten rahoitusmuotojen varaan, vaan niistä olisi otettava kansallisesti pitkäjänteinen maaseutu- ja kulttuuripoliittinen vastuu.11 Muutamia Finland Festivals -ketjuun kuuluvia maaseututapahtumia lukuun ottamatta tämä tuntuu olevan melko uto-pistinen linjaus varsinkin nyt, kun eletään julkisen talouden ongelmissa ja palvelutuotannon rakenne-muutoksessa. Joka tapauksessa maaseudun kult-tuuritapahtumilla katsotaan olevan monenlaisia vaikutuksia aina imagohyödyistä elinkeinoelämän, matkailun, elämänlaadun, viihtyvyyden, vetovoi-man ja identiteetin vahvistumiseen. Tapahtumat nähdään mahdollisuutena myös kulttuuriyrittäjyy-teen.12 Toisaalta tuoreimmissa maaseutupoliitti-sissa asiakirjoissa maaseudun tapahtumatuotanto jää suhteellisen pienelle maininnalle.13

Aluekehittäminen

Alueellisissa suunnitelmissa, ohjelmissa ja stra-tegioissa kulttuuri ja taide ovat saaneet yhä voi-makkaamman painoarvon. Voidaan puhua alue-kehittämisen kulttuurisesta käänteestä, joka sai

18

alkunsa 1990-luvulla maailmanlaajuisesti ja ran-tautui nopeasti myös Suomeen. 2000-luvun asia-kirjoissa kulttuurista ja taiteesta puhutaan muo-dikkaasti paikallisena, alueellisena, kansallisena ja kansainvälisenä voimavarana; kulttuuri ja taide voivat edistää alueen imagoa ja kilpailukykyä sekä vahvistaa elinkeinoelämän mahdollisuuksia.14 Vii-me aikoina ohjelmateksteissä on perusteltu kult-tuurin ja taiteen olemassaoloa myös asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä korostavilla puhetavoil-la.15 Opetusministeriön selonteossa tällä tarkoite-taan sitä, että taide ja kulttuuri merkityksellistävät elämää, voimauttavat, osallistavat ja vahvistavat arjen toimijuutta, edistävät sosiaalista koheesiota ja ehkäisevät syrjäytymistä. Taidetta ja kulttuuria käytetään myös esimerkiksi hoito- ja hoivatyössä, terveydenhuollossa ja terapiassa.16

Maaseutujen kulttuurit saattavat esiintyä maa-kuntien ja kuntien ohjelmissa ja visioissa, mikä tosin ei vielä merkitse kovin tiheää kulttuuripoliit-tista sääntelyä saati rahallisia resursseja, joskaan ei myöskään markkinataloudellisesti ruusuisia kehityspolkuja. Varsinkin suuret kulttuuritapah-tumat esiintyvät alueellisissa tai kunnallisissa strategiateksteissä, myös matkailustrategioissa, sen sijaan pienemmät tapahtumat eivät niinkään. Kiintoisaa olisi selvittää, missä määrin paikalliset ja alueelliset tapahtumat on kirjattu esimerkiksi suomalaisten kyläsuunnitelmien vahvuuksiin ja mahdollisuuksiin.

Uuden vuosituhannen yhteiskunnalliset innovaa-tio- ja strategialinjaukset ovat ulottuneet maaseu-dulle niin Suomessa, Iso-Britanniassa, Norjassa kuin Uudessa-Seelannissakin. Maaseututapah-tumat ovat osa yhteiskunnan yleistä kaupallis-tumiskehitystä. Yleishyödyllinenkään tapahtuma ei koskaan ole täysin pyyteetön, vaan jokaisella tapahtumalla on jokin enemmän tai vähemmän selkeä kohdejoukko ja tarve pärjätä taloudellises-

ti. Tietenkin on niin, että useimmat tapahtumat ovat edelleen hyvin tärkeitä järjestäjilleen hen-kisessä ja sosiaalisessa mielessä. On myös niin, että mikä tahansa tapahtuma on voimainkoetus ja yhteispelin taidonnäyte. Usein tapahtumaa on järjestämässä asialleen omistautunut vapaaeh-toisten toimijoiden yhteenliittymä.

Uusliberalistinen arvomaailma on tuonut tapah-tumakenttään julkikuvaa, mediaa ja taloutta korostavia puhetapoja. Maaseudun kulttuurita-pahtumat on alettu nähdä yhtenä tärkeänä osana aluetalouden yhteen punoutuvia säikeitä, jotka yhdessä muodostavat vahvempia taloudellisen toimeliaisuuden ja hyvinvoinnin verkostoja. Ta-pahtumakentässä tietynlainen viattomuuden ja kotiseutuhenkeen perustuvan puuhastelun aika on auttamattomasti ohi. Näyttää siltä, että huo-miontavoittelusta ja medianäkyvyydestä on tullut tapahtumajärjestäjille keskeinen toimintaa oh-jaava arvo. Se ei kuitenkaan ole ainoa arvo, joka johtaa onneen ja menestykseen, kuten tulemme raportissamme esittämään.

Maaseutumaisen tapahtuman sisällön ja ta lou-denpidon arvomaailmojen kohtaaminen ei ole on-gelmatonta. Tätä kuvastaa hyvin Kaustinen Folk Music Festivalin viime vuosien vaikeudet. Tapah-tuma ajautui vähitellen taloudelliseen kriisiin, joka huipentui vuoden 2009 aikana Kaustisen kunnan luottamuksen loppumiseen ja lainatakauksesta ir-tisanoutumiseen. Kansanmusiikkisäätiö ehdittiin jo hakea konkurssiin vuoden 2010 toukokuussa. Konkurssi kuitenkin purettiin Pohjanmaan kärä-jäoikeuden uudella päätöksellä vain kaksi päivää myöhemmin. Nyt tapahtumaa pystytetään jo täyttä vauhtia vuodelle 2010 uudistuneen organisaation voimin. Ohjelman suhteen tarkoituksena on myös palata askel taaksepäin, tapahtuman alkujuurille kansanmusiikin ilosanomaa ja tapahtuman alku-peräistä henkeä kunnioittaen.

19

Kaustisen tapahtuman vaikeudet voidaan nähdä esimerkkinä yleisemmästäkin maaseututapah-tumille tyypillisestä oireyhtymästä, jossa me-nestymisen eetos yhdistettynä taiteellisesti kun-niahimoiseen ohjelmakokonaisuuteen raskauttaa tapahtumien organisaatio- ja kulurakennetta. Ta-pahtumat ovat koostaan ja tulorakenteestaan riip-pumatta pakotettuja onnistumaan taloudellisesti

hyvin lyhyessä ajassa: tyypillisesti yhden päivän tai viikon mittaisessa ajanjaksossa. Yksin huono säätila voi aiheuttaa yleisökadon ja lipputulojen oletettua suuremman aleneman. Tähän perustu-en on ilmeistä, että tapahtumien strategisessa ja taloudellisessa suunnittelussa korostuu erityisesti pitkän aikavälin riskien hallinta.

20

Maaseutumaisen kulttuu-ritapahtuman olemusFestivaali tai tapahtuma on kertaluontoinen tai useasti toistuva yhteisöllinen ja ohjelmallinen ko-koontuminen. Arkikielessä festivaali-sanalla on mahtipontisempi kajahdus kuin tapahtuma-sanal-la. Festivaali viittaa astetta juhlavampaan (vrt la-tinan festum17 eli juhla-sana, mutta myös festus18 eli juhlavuus-sana), suurempaan ja arjesta irtoa-vaan teemalliseen ja ohjelmalliseen tapahtumaan. Käytämme tässä tutkimusraportissa sekä tapah-tuma- että festivaali-käsitettä, mutta pääsään-töisesti kiinnitymme tapahtuma-sanaan, jolla on ehkä aavistuksen verran neutraalimpi ja laajempi sisältö kuin vierasperäisellä festivaali-sanalla.

Tapahtumat kohoavat aina irti tavanomaisesta arkipäivästä korostaen omaa tapahtumallista luonnetta. Niillä on historialliset juuristonsa, joi-den lonkerot voidaan dokumentoidusti juontaa aina Rooman valtakunnan ajalle. Tuolloin kansalle tunnetusti tarjottiin leipää ja sirkushuveja. Jo tätä aikaisemminkin yhteisöt järjestivät erilaisia riitte-jä, juhlia ja seremonioita, joiden tarkoituksena on ollut metsästyksen, maanviljelyn ja perhetapahtu-mien merkityksen korostaminen määrätyissä sosi-aalisissa tai kalenteriin perustuvissa yhteyksissä. Suomalainen festivaalikulttuuri on saanut alkun-sa Kansanvalistusseuran sihteeri A. A. Granfeltin vierailtua Tallinnan laulujuhlilla 1880. Tämän seurauksena hän aloitti musiikillisen juhlakoko-uksen järjestelyt Jyväskylään kesäksi 1881. Gran-feltin esimerkin innoittamana käynnistyi kehitys, jossa kansallistunnetta herättelevät laulujuhlat alkoivat yleistyä maassa 1890-luvulla. Tultaessa 1900-luvulle juhlat erikoistuivat ohjelmasisällöil-tään. Kansainvälisesti menestyneen laulajattaren Aino Acktén aloitteesta järjestettiin ensimmäiset Savonlinnan oopperajuhlat 1912. Modernilla ajal-la kesätapahtumat alkoivat yleistyä Suomessa

1960-luvun lopulla. Muun muassa Pori Jazz ja Kaustinen Folk Music Festival aloittivat toimin-tansa tuolloin ja Finland Festivals -kattojärjestö perustettiin 1968.19

Maaseudulle sijoittuvat tai maaseutumaisuut-ta heijastelevat tapahtumat muodostavat hyvin laajan kirjon erilaisia joukkokokoontumisia. Ta-pahtumien tutkimuksen ja kehittämisen kannalta on olennaista ymmärtää, minkälaisesta tapahtu-masta on rakenteellisesti ja teemallisesti kysymys. Donald Getzin maanläheisen yleismääritelmän mukaan ”tapahtuma on julkinen tee ma juh la”.20 Yleisen määritelmän mukaan tapahtuma on ker-taluontoinen tai toistuvasti järjestettävä jouk-kokokoontuminen, joka on kestoltaan rajallinen. Tapahtuma on suunnitelmallinen, organisoitu ja tietynlaiseen ohjelmaan sidottu tilaisuus.21 Tapah-tumilla on aina jokin rakenne, muoto ja teema sekä näihin kytkeytyvä ilmeinen tai piiloinen yhteiskun-nallinen viesti. Lähtökohtaisesti voidaan ajatella, että tapahtuma pyrkii aina kertomaan jotakin. Jopa näennäisen organisoimatonkin kokoontumi-nen kääntyy viimeistään sille annettujen tulkin-tojen kautta viestiksi tai sanomaksi. Tapahtuma ei siis voi välttyä muuttumasta sanomaksi, joka nostaa toisia merkityksiä näkyviin, kun se samalla peittää toisia merkityksiä alleen. Tapahtuma saa sanomallisen muodon esimerkiksi median, pai-kallisyhteisön tai muun tiedottavan ryhmittymän toimesta. Se voi tapahtua myös täysin suunnitte-lemattomasti sosiaalisessa mediassa tai muissa vastaavissa vertaisryhmissä.

Maaseututapahtumia voidaan jaotella sijainnin, maaseutumaisuutta kantavien sisältöjen sekä teeman perustella. Muitakin jaottelutapoja tai näi-den yhdistelmiä voidaan tietenkin käyttää. Karke-asti ottaen maaseututapahtumia on kolmenlaisia. Yhtäältä voidaan tunnistaa sellaiset tapahtumat, joiden kohdalla ei ole olennaista se, sijaitseeko ta-

21

pahtuma fyysisesti maaseudulla tai kaupungissa, vaan se, minkälaisia maaseutumaisuuden ilmen-tymiä, sisältöjä ja symboleja tapahtuma sisältää tai välittää. Tällaiset tapahtumat ovat saaneet alkunsa maaseudulta tai maaseutumaisesta kult-tuurista. Esimerkkinä voidaan mainita Seinäjoen tangomarkkinat, joka pohjaa lavatansseihin ja suomalaiseen tangoperinteeseen. Toiseen luok-kaan sijoittuvat tapahtumat, jotka sijaitsevat maaseudulla hyödyntäen maaseutumaisuutta kulissinkaltaisena näyttämönä, mutta joiden si-sältö ei suoranaisesti liity maaseutumaisuuteen. Esimerkistä käy hyvin Täydenkuun Tanssit Pyhä-järvellä. Kolmanteen kategoriaan sijoittuvat maa-seututapahtumat, jotka sijaitsevat maaseudulla ja joiden sisältö liittyy maaseudun kulttuuriin, tuotteisiin ja traditioihin. Esimerkkinä voidaan mainita Feis Ile -tapahtuma Islayn saarella Skot-lannissa tai Suomalaismetsäpäivät Norjassa.

Tapahtuma paikkana ja elämyksenä

Festivaali- tai tapahtuma-areena tarvitsee fyysis-tä tilaa, johon ihmiset ja tapahtuman toiminnot käytännössä sijoittuvat. Monesti kysymyksessä on alue, joka on normaalisti muussa käytössä, kuten urheilukenttä, jäähalli, luonnontilainen joutomaa, puistoalue tai näiden yhdistelmä. Maaseudulle si-joittuvat tapahtumat hyödyntävät helposti tarjolla olevaa tilaa ja maisemaa, kuten vesistöjä, nur-mialueita, metsää, suota ja kulttuuriympäristöä. Periaatteessa tapahtuma sisältöineen voi sijaita missä hyvänsä, mikäli fyysistä tilaa on vain riit-tävästi. Tapahtumat yhtäältä kiinnittyvät tai ne tietoisesti kiinnitetään tiettyyn sijaintiin. Samalla ne kuitenkin perustuvat paikattomuuteen ja väli-aikaisuuteen, koska ne asettavat oman teemalli-suutensa jonkin tietyn paikan päälle tai sisälle.

Tapahtuma samaistetaan usein johonkin paik-kakuntaan, jonne se on ehtinyt juurtua. Yleisö

odottaa, että tapahtuma säilyttää alkuperäiset juurensa olivatpa ne sitten viisi tai sata vuotta vanhoja. Musiikkifestivaali Raumanmeren ju-hannus siirrettiin Raumalta Porin Kirjurinluodolle vuonna 2008 ja samalla nimi vaihtui RMJ Party Camp -festivaaliksi. Siirto ei suinkaan ollut on-gelmaton ja uusi omistaja SK Festivals Oy on saanut yleisöltä runsaasti kritiikkiä. Asiaa ei ole helpottanut negatiivinen julkisuus koskien nuori-son huumeiden käyttöä ja festivaalilla sattuneita tapaturmia. Viimeisenä käänteenä festivaali pa-lasi takaisin synnyinseudulleen Raumalle (2010) luotsinaan tapahtuman alkuperäinen perustaja Riku Räsänen.

Tapahtumien ominaispiirre ympäri maailmaa on, että ne järjestetään tyypillisesti yleisten lomakau-sien aikana. Paikalle saapuu ihmisiä, jotka ovat tulleet ensisijaisesti viihtymään, rentoutumaan ja etsimään omaehtoista, -tahtoista ja -tahtista yh-teenkuuluvuutta. Nykymuotoisissa tapahtumissa ei niinkään ole kysymys klassikkososiologi Emile Durkheimin ”kollektiivisen tietoisuuden rakentu-misesta”, vaan pikemminkin moniäänisyyden ja monikulttuurisuuden kohtaamisesta, mihin ta-pahtuman puitteet antavat ajallisesti ja paikal-lisesti rajautuvan mahdollisuuden. Laajemmassa mielessä tapahtumat vaikuttavat etnisyyden, ala-kulttuurien, kertomuksellisuuden ja kumoukselli-suuden uudelleen määrittelyssä sekä erilaisuuden mutta myös samuuden kohtaamisessa. Maaseu-tutapahtumat ovatkin eräänlaisia ”testialustoja” kaupunkimaisten ja maaseutumaisten arvojen, asenteiden ja tapojen risteytymille.

Tapahtuma on tihentyneiden elämyksien ja kulu-tusmahdollisuuksien paikka, jossa tietynlainen teemallinen kokoelma erilaisia toimintamahdol-lisuuksia ja ohjelmaa on tuotu rajalliseen tilaan. Tapahtumapaikalla ihmiset ovat fyysisesti lähek-käin rajatussa tilassa, jossa merkitykset tiivisty-

22

vät. Merkityksiä kiihdytetään tietoisesti tapahtu-majärjestäjän ja esiintyjien toimesta. Näin vieraat altistetaan osallistumiselle ja elämyksille. Tapah-tumaan tullaan valmistautuneena kohtaamaan määrätynlaisia sisältöjä mutta myös yllätyksille avoimena. Tapahtuma on arjen katkos, jossa ih-miset vaihtavat hymyjä, poskisuudelmia ja koke-muksia keskenään. Tapahtuma voidaan ymmärtää myös varaventtiilinä, joka tarjoaa mahdollisuuden tabujen rikkomiseen, eroottisten merkitysten leik-kiin ja jopa hullutteluun.22

Tapahtumajärjestäjät pyrkivät ohjaamaan tietys-sä määrin tapahtumaan osallistuvien kokemuk-sia. Onkin syytä teroittaa, että tiettyyn pisteeseen saakka paikan hengen hallitseminen tarkoittaa paikan käyttäjien mielentilojen hallintaa. Voi-daankin ajatella, että myös maaseutumaisen ta-pahtuman olemus aukeaa yhtäaikaisena sepitteen ja todentuntuisuuden sekoituksena. Se ilmenee paikkaan – mutta myös tapahtumaan – kohdis-tuvana kiinnostuksena, jossa toden ja kuvitteen kumppanuus liikuttaa kokijan mielikuvitusta. Mikäli yleisön mielikuvitusta pyritään ohjaamaan liian näkyvästi ja voimallisesti, tapahtumaan liit-tyvät yllätystekijät vähenevät, henkilökohtaisen löytämisen ilo katoaa ja samalla tunneperäisen kokemuksellisuuden mahdollisuus latistuu.

Tapahtumaluokittelu

Tapahtumia voidaan luokitella niiden edustaman pääasiallisen teeman mukaan, niiden koon tai alueellisen rajautuvuuden mukaan sekä niiden rakenteen mukaan. Getz korostaa myös mahdol-lisuutta tarkastella tapahtumia niiden hengen, symbolismin, poliittisten merkitysten sekä po-pulaarikulttuuristen kytkentöjen kautta.23 Nämä ovat tärkeitä huomioita etenkin pohdittaessa tapahtuman maaseutumaisuutta ja sen kykyä välittää jotakin sanomaa tai toimia sellaisena

kohtauspaikkana, jossa erilaiset arvot ja viestit sekoittuvat.

Tähän tutkimusraporttiin kehittämämme luokit-telujärjestelmä perustuu tapahtuman sisältöön ja teemaan. Maaseututapahtuman kohdalla on tärkeä tunnistaa, minkälaisesta tapahtumasta on sisällöllisesti kysymys. Kun tapahtuman luo-kitus tai luokitukset tunnistetaan, on helpompi käsitellä maaseutumaisuuden kiinnittymistä kul-loinkin tarkasteltavana olevaan tapahtumaan. Olemme luokitelleet maaseudulla järjestettävät tai maaseutumaisuutta heijastelevat tapahtumat kahdeksaan pääluokkaan (A–H) ja edelleen tar-vittavaan määrään alaluokkia. On kuitenkin syytä huomioida, että mikä tahansa yksittäinen tapah-tuma voi sisältää useampia määritelmiä, eivätkä käyttämämme luokkarajat ole luonnollisesti ab-soluuttisia. Alla esiteltävä maaseututapahtumia koskeva luokittelu tulee ensisijaisesti ymmärtää apuvälineeksi tapahtumien suunnittelussa ja ke-hittämisessä.

A. Alue- ja paikallistapahtuma• A1: Kotiseututapahtumat sisältävät monitasois-

ta ohjelmaa, joka pohjaa paikalliseen osaami-seen ja kotiseutuhengen vahvistamiseen. Ta-pahtumat ovat yleensä pienimuotoisia ja niitä järjestetään useilla eri paikkakunnilla.

• A2: Markkina/toritapahtuma perustuu useiden yksittäisten myyjien torille sijoittuviin myynti-pisteisiin. Maaseudulla markkinat keskittyvät usein paikallisten tuottajien ja tuotteiden esit-telyyn mutta myös markkinoita ammattimaises-ti kiertävien myyjien tuotteiden esittelyyn.

• A3: Perinnekulttuuritapahtuma nostaa esille pe-rinnettä tai toimintamallia, joka voi olla tuotan-nollinen tai kulttuurinen.

• A4: Vähemmistökulttuuritapahtuma vahvistaa ja esittelee jonkin alueellisen tai etnisen ryhmit-tymän identiteettiä ja perinteitä.

23

B. Musiikkitapahtuma• B1: Kansanmusiikkitapahtuma perustuu kan-

sanmusiikkiin. Tästä esimerkkinä voidaan mainita Kaustinen Folk Music Festival, joka on toiminut kansanmusiikin ystävien kohtauspaik-kana jo vuodesta 1968 alkaen.

• B2: Pop, rock tai jazz -tapahtuma kokoaa yhteen musiikin ystäviä lukuisiin tapahtumiin ympäri maata, joista useat sijoittuvat maaseudulle. Viitasaaren Traktorijatzit -tapahtuma kokoaa yhteen niin Suovanlahden kyläläisiä kuin lähi-alueen kesäasukkaitakin.

• B3: Klassisen musiikin tapahtuma tarjoaa klas-sista konsertti- ja kamarimusiikkia. Esimerkiksi noin 3 000 kävijää vierailee vuosittain Korshol-man musiikkijuhlilla Vaasan seudulla.

C. Esittävän taiteen tapahtuma• C1: Yleistapahtuma yhdistelee etupäässä esit-

täviä taidemuotoja mutta myös muita alatapah-tumia. Rovaniemen Jutajaiset Folklorefestivaali edustaa tyypillistä monialatapahtumaa sisältä-en mm. tanssia, laulua, yhtyesoittoa, teatteria, puhetilaisuuksia ja markkinat.

• C2: Tanssitapahtumaa edustaa Täydenkuun Tanssit Pyhäjärvellä. Maaseutukulttuurin kan-sanomaisena ilmentymänä voidaan pitää pe-rinteisiä orkesteri- ja lavatansseja, jotka ovat suosittuja etenkin kesäisin.

• C3: Ooppera- tai kuorotapahtuma on nimensä mukaisesti ooppera- ja kuoromusiikkiin kes-kittyvä tapahtuma. Kokkolan oopperakesä on uudeh ko tapahtuma, joka järjestetään toistu-vasti heinäkuun alussa.

• C4: Teatteritapahtuma on teatteriharrastajien kokoontuminen, mutta sellaiseksi voidaan lukea myös lukuisat maaseudun kesäteatteriesitykset, jotka omaavat usein pitkän perinteen järjestä-vällä paikkakunnalla.

D. Kirjallisuus-, elokuva-, kuvataide- ja mediata-pahtumat• D1: Kirjallisuustapahtumassa kohtaavat kirjai-

lijat, kirjallisuuden tutkijat ja lukijat. Pentinkul-man päivät Urjalassa on järjestetty vuodesta 1978 alkaen.

• D2: Elokuvatapahtuma esittelee elokuvia ja elo-kuvien tekijöitä. Esimerkkinä voidaan mainita Sodankylän elokuvajuhlat kesäkuussa.

• D3: Kuvataidetapahtuma esittelee taiteilijoiden töitä. Punkaharjulla on 1970-luvulta alkaen jär-jestetty kesätaidenäyttely Retretti, joka on sit-temmin vakiinnuttanut toimintansa jatkuvaksi.

• D4: Mediataidetapahtumat pitävät sisällään vuorovaikutteisia installaatiota ja mediatekno-logian esilläoloa. Tapahtumat ovat maaseudulla harvinaisia.

E. Kulinaristinen tapahtuma• E1: Kulinaristinen tapahtuma perustuu maaseu-

dulla valmistettavaan tai maaseudulta lähtöisin olevaan elintarvikkeeseen tai nautintoaineeseen sekä näiden valmistusmenetelmiä esitteleviin teemoihin. Toukokuisessa Skotlannin Feis Ile -tapahtuman keskiössä ovat Islayn-saarella valmistettavat mallasviskit.

F. Urheilutapahtuma• F1: Kansanhuvit perustuvat johonkin leikkimieli-

seen tai jopa absurdiin lähtökohtaan. Hyrynsal-mella järjestetään vuosittain Suopotkupallon ja Umpihankifutiksen MM-kilpailut.

• F2: Urheilutapahtuma kokoaa yhteen urheilijoita ja urheilun ystäviä. Pihtiputaan keihäskarne-vaalit järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1970 keihäsgurujen Leo Pusan ja Jorma Kinnu-sen aloitteesta.

• F3: Moottoriurheilutapahtuman pääosassa ovat kilpailevat moottoriajoneuvot. Esimerkiksi Suo-men Traktoriurheiluliitto järjestää vuosittain kuusi maaseudulle sijoittuvaa traktorivedon SM-osakilpailua.

24

• F4: Eläinurheilutapahtumassa kilvoittelevat ihmisten sijaan eläimet. Tällaisia ovat esimer-kiksi ravit, tottelevaisuus- ja metsästyskoirakil-pailut.

G. Muu tapahtuma• G1: Näyttely- ja messutapahtuma kerää paikalle

tietyn alan yhdistyksiä, kaupallisia toimijoita ja alan harrastajia. Suuri vuosittainen maatalous-näyttely järjestetään nykyään keskitetysti maa-seutukeskusten toimesta maakunnissa.

• G2: Kiertuetapahtumat, kuten sirkus ja tivoli perustuvat toimintamalliin, jossa tapahtuma on suunniteltu kiertämään ja tavoittamaan maa-kuntien ja maaseudun yleisöä laajasti. Esimer-kiksi Suomen Tivoli on toiminut vuodesta 1888 alkaen erilaisissa kokoonpanoissa ja muodois-sa.

• G3: Uskonnollinen joukkokokoontuminen jär-jestetään usein maaseutuympäristössä. SRK:n Suviseurat ovat vanhoillislestadiolaisen herä-tysliikkeen kesäjuhla, johon osallistuu noin 70 000 seuravierasta.

H. Spontaanit joukkokokoontumiset• H1: Äkkiryhmä (flash mob) tapahtumissa jouk-

ko ennestään tuntemattomia ihmisiä kokoontuu yhteen julkiselle paikalle ja suorittaa jonkin en-nalta sovitun tehtävän, riitin tai toiminnon. Ta-pahtuma kutsutaan koolle yleensä sosiaalisen median välityksellä.

• H2: Mielenosoitukset ovat kertaluontoisia ta-pahtumia. Mielenosoituksissa joukko ihmisiä kokoontuu edistämään tai vastustamaan jota-kin tiettyä asiaa. Traktorimarsseilla on edistet-ty maaseudun asioita Euroopassa mutta myös Suomessa. Luumäen Jurvalan kylän asukkaat tukkivat liikenteen kuutostiellä kyllästyttyään alati kasvavaan rekkaliikenteeseen kesällä 2008.

Juurevuus, maaseutumaisuus, maisema ja tunnettavuus

Maaseututapahtumia on kesäisin Suomessa tar-jolla jokaiselle päivälle ja toisinaan useitakin tapahtumia yhdelle päivälle. Vastaava kehitys on huomattavissa myös muualla Euroopassa. Kesät täyttyvät lukemattomista tapahtumista, joista toiset ovat vetovoimaisempia kuin toiset. Jokai-nen tapahtuma on luonteeltaan omanlainen ja toteuttajajoukoltaan ainutkertainen. Siten ei voi-da myöskään antaa yksiselitteistä reseptiä, joka tyhjentävästi selittäisi maaseututapahtuman ole-muksen.

Tapahtuman järjestävän organisaation toiminta-periaatteet vaihtelevat suuresti. Toisia tapahtu-mia johdetaan yritysmäisemmin, kun taas toiset tapahtumat nojaavat väljempään ja vapaaehtoi-suuteen perustuvaan toimintamalliin. Yleisenä periaatteena on, että useimmat maaseututapah-tumat pohjaavat toimintansa vapaaehtoisuuteen, eivätkä aktiivisesti tavoittele taloudellista voittoa. Maaseututapahtumat nauttivat usein julkista tu-kea jossakin muodossa ja saattavat olla riippuvai-sia projektien muodossa saatavasta rahoitukses-ta.

Tapahtuman olemusta ja sen kehitysmahdolli-suuksia voidaan hahmottaa neljän pääasiallisen tekijän yhteisvaikutuksena (ks. kuvio 1). Ensinnä-kin tapahtumalla voi olla kiinnikkeitä paikalliseen tai alueelliseen identiteettiin ja historiaan. Tätä ulottuvuutta kutsumme juurevuudeksi. Toisaal-ta tapahtuman sisältö voi esittää suoraan mut-ta myös symboloida maaseutumaisuutta ja sen kulttuurisia muotoja. Maaseutumaisuuden ulot-tuvuudella hahmotetaan sitä, miten maaseutu on käsitteellisesti erotettavissa kaupunkikulttuu-rista, yleiskulttuurista tai kaupunkiympäristöstä. Esimerkiksi voidaan viitata väitettyyn maaseudul-la vallitsevaan, kaupunkia syvempään yhteisölli-

25

syyteen. Kolmas tapahtumaa määrittelevä tekijä on ympäristö ja maisema. Kulttuuritapahtuma voi saada maaseutumaisuuden ilmentymiä ja ilmiasuja sijaitsemalla maaseutumiljöössä, -ym-päristössä ja -maisemassa. Tätä ulottuvuutta kutsumme maisemaksi. Neljäntenä tapahtuman olemukseen vaikuttavana tekijänä voidaan pitää tapahtumaa koskevaa viestintää sekä tapahtuman mainetta ja medianäkyvyyttä. Tätä ulottuvuutta kutsumme tunnettavuudeksi. On ajateltavissa, että juurevuus ja maisema ovat vakaita tekijöitä, joiden muunneltavuus on tietyssä määrin rajallis-ta, kun taas maaseutumaisuus ja tunnettavuus saavat nopeastikin vaihtuvia tulkintoja riippuen tapahtuman sidosryhmistä, yhteiskuntasuhteista ja viestinnästä.

Juurevuus, maaseutumaisuus, maisema ja tun-nettavuus määrittävät tapahtuman eri tapoja

kiinnittyä maaseudulle ja maaseutumaisuuteen. Kuviossa 1 olevien akseleiden vastakkaisissa päissä olevat tekijät ovat riippuvuussuhteessa toisiinsa nähden. Esimerkiksi juurevuus ja mai-sema selittävät toinen toisiansa, kuten on myös maaseutumaisuuden ja tunnettavuuden kohdalla. Vertaamalla neljää eri tekijän painoarvoja toisiinsa nähden, voidaan arvioida maaseutumaisen kult-tuuritapahtuman olemusta, kehitystä ja menestys-tä. Raportin loppuluvussa Maaseututapahtuman olemus ja menestys olemme niin ikään luokitelleet kulttuuritapahtumat neljään eri luokkaan, jotka pohjautuvat yllä kuvattuun nelijakoon. Kyse ei ole eksaktista menetelmästä. Juurevuuden, maaseu-tumaisuuden, maiseman ja tunnettavuuden suh-teiden analyysi perustuu tutkimushaastatteluihin, tutkijan persoonallisuuteen ja kokemukseen sekä aineistolle annettuihin tulkintoihin suhteessa tut-kimusaineiston muodostamaan kokonaisuuteen.

Tunnettavuus Maisema

Juurevuus Maaseutumaisuus

Maaseutumainenkulttuuritapahtuma

Kuvio 1. Maaseututapahtuman neljä keskeisintä ulottuvuutta.24

Festivaalia edeltäneinä kymmenenä päivänä aika ja paikka alkoivat käyttäytyä omituisesti ja odottamattomasti.

Tila kutistui ja ajantaju katosi. Vastakulttuuri oli nielaissut todellisuuden, ainakin Bethelin asukkaiden jakaman todellisuuden.

Kaikki säännöt olivat menneet uusiksi. Woodstock todisti, että kun ihmisiä on tarpeeksi, he voivat tehdä vapaasti sellaisia asioita, joita eivät muuten tekisi,

varsinkin jos eivät toiminnallaan vahingoita ketään.


27

Kymmenen kehitys- kertomustaOlemme haravoineet useita kymmeniä tapahtu-mia, joista halumme ja sitkeytemme ansiosta tai lopulta käytännön sanelemana ovat valikoituneet mukaan kulttuuritapahtumat, joista viisi sijaitsee Suomessa, kolme Skotlannissa, yksi Norjassa ja yksi Uudessa-Seelannissa. Tutkimukseen olisim-me voineet valita toki muitakin kehityskertomuk-sia, mutta jonnekin oli tutkakuva hidastettava semminkin kun ulkomaisten tapahtumien sitout-taminen tutkimukseen ei ole ollut kovin helppoa.Tutkimuksen aineisto koostuu alan kirjallisuudes-ta, avainhenkilöiden teemahaastatteluista joko puhelimitse tai kasvokkain, tapahtumien internet-sivuista, tapahtumaesitteistä, tapahtumia koske-vista lehtiartikkeleista, mahdollisista historiikeista sekä paikallisista ja alueellisista suunnitelma-asiakirjoista. Tärkeimmässä asemassa ovat kui-tenkin haastattelemamme 24 avainhenkilöä, jotka edustavat lähinnä tapahtumaorganisaatioita tai niiden keskeisiä sidosryhmiä joko julkisella, kol-mannella tai yksityisellä sektorilla (ks. sivu 114). Haastatteluissa ja muissa materiaaleissa olemme kiinnittäneet huomiota erityisesti tapahtumien ke-hitykseen, sisältöihin, yleisöön, talouteen, yhteis-työmuotoihin, markkinointiin ja medianäkyvyyteen, ilmilausuttuihin menestystekijöihin, alueellisuu-teen, maaseutumaisuuteen sekä tulevaisuuden haasteisiin. Koska pelkillä kvantitatiivisilla tun-nusluvuilla ei päästä vielä kovin pitkälle, analyy-simme pohjautuvat pääasiassa haastateltavien antamiin tietoihin sekä kertomamuotoihin. Haas-tatteluista kumpuavat kertomamuodot sisältävät positiivista kehittämispotentiaalia, mutta myös haasteisiin liittyvää pohdiskelua (ks. tarkemmin haastatteluteemat liitteessä 1).

Raportissa esiteltävät kehityskertomukset eivät edusta yksiselitteisen objektiivista kuvaa vali-

tuista tapahtumista. Mukana kulkee tutkijoiden ääni, kokemus ja tulkinnat. Tämä mahdollistaa tutkimuksen aikana syntyneiden kehittämispoten-tiaalia sisältävien ideoiden ja näkemysten kierty-misen saatujen tapahtuma-aineistojen sisälle ja ympärille. Tämän kaltainen näkemyksellinen ja kokemuksellinen tutkimusmenetelmä sopii käsi-tyksemme mukaan hyvin raportille lähtökohdaksi, jonka päämääränä on antaa vahvoja eväitä ja vinkkejä maaseutumaisten tapahtumien järjestä-miseen ja kehittämiseen.

Tapahtumista suurin osa ajoittuu keskikesäl-le; poikkeuksina tästä ovat Inarin Skábmagovat talvella, Skotlannin Feis Ile keväällä ja Uuden-Seelannin Kumisaapaspäivä syksyllä. Vanhin ta-pahtuma on Ylämaan kisat Skotlannissa (1870) ja uusin tulokas Traktorijatzit Viitasaarella (2004). Tapahtumien budjetit asettuvat 4 000–230 000 euron välimaastoon; pienimmän budjetin ilmoit-taa Kumisaapaspäivä, suurimman puolestaan Jutajaiset Folklorefestivaali. On kuitenkin huomat-tava, että tapahtuminen järjestäjät eivät määrit-tele budjettejaan yhtenäisellä tavalla. Esimerkiksi Kumisaapaspäivä ja Täydenkuun Tanssit eivät budjeteissaan ota lainkaan huomioon luontais-suorituksia. Samoin on skotlantilaisten tapah-tumien kohdalla, joiden talouden avaaminen on haasteellista johtuen Iso-Britannialle tyypillisestä vapaaehtoissektorin lahjoitus- ja vaihdantatalou-desta. Tapahtumien kävijämäärät ovat liikkuneet pääasiassa 2 000–6 000 tietämissä, sen sijaan Rovaniemen Jutajaisissa on käynyt peräti 20 000 ihmistä. Tapahtumien toisistaan poikkeavia pro-fiileja olemme hahmotelleet laatimamme tapahtu-maluokituksen pohjalta (ks. taulukko 1).

28

Taulukko 1. Tutkimuksessa tarkasteltavien tapahtumien perustiedot.

Tapahtuma nimi ja paikka

Ajankohta ja kesto

Aloitusvuosi Budjetti Yleisömäärä Tapahtuma- luokitus

Finnskogdagene – Suomalaismetsäpäivät, Svullrya, Norja

heinäkuu,3 päivää

1970 350 000 kr1 3 000 – 4 000 A3, A4, C1

Skábmagovat – Kaamoksen kuvia, Inari, Suomi

tammikuu, 5 päivää

1998 70 000 € 3 000 – 4 000 A4, D2

Feis Ile – Musiikin ja mallaksen festivaali, Islay, Skotlanti

toukokuu,7 päivää

1985 20 000 £2 3 500 A1, E1

Jutajaiset Folklorefestivaali,Rovaniemi, Suomi

kesä-heinä-kuu,5 päivää

1973 230 000 € 20 000 C1

Highland Games –Ylämaan kisat, Cupar, Skotlanti

heinäkuu,1 päivä

1979 13 000 £3 3 000 A3, B1, F2

Highland Games –Ylämaan kisat, Crieff, Skotlanti

elokuu,2 päivää

1870 45 000 £4 6 000 A3, B1, F2

Täydenkuun Tanssit, Pyhäjärvi

heinäkuu5 päivää

1992 200 000 € 2 500 – 3 000 C2

Traktorijatzit, Suovanlahden kylä, Viitasaari

heinäkuu2 (3) päivää

2004 25 000 € yli 2 000 B2

Eukonkannon MM-kisat, Sonkajärvi, Suomi

heinäkuu,2 päivää

1992 120 000 € 5 000 F1, F2, A2

Gumboot Day –Kumisaapaspäivä, Taihape, Uusi-Seelanti

maaliskuu,1 päivä

1985 8 000 $5 3 000 – 4 000 F1, A2

1 Noin 44 700 € tilivaluutan keskikurssin mukaan 4.5.2010.2 Noin 23 100 € tilivaluutan keskikurssin mukaan 4.5.2010.3 Noin 15 000 € tilivaluutan keskikurssin mukaan 4.5.2010.4 Noin 52 000 € tilivaluutan keskikurssin mukaan 4.5.2010.5 Noin 4 300 € tilivaluutan keskikurssin mukaan 4.5.2010.

29

Raportin seuraava luku sisältää kymmenen itse-näistä kehityskertomusta, jotka rakentuvat edel-lä kuvattuun aineistoon sekä tutkijoiden omiin tulkintoihin. Raportti on rakentunut siten, että jokaista kehityskertomusta voi lukea itsenäise-nä esimerkkinä. Kehityskertomukset valottavat, kuinka tapahtuma on saanut alkunsa, millaisia käännekohtia tapahtuman historiassa on koettu sekä millaiset tekijät ovat vaikuttaneet tapah-tuman menestykseen tai menestymättömyyteen. Näin ollen jokainen tapaus muodostaa yhden ai-nutkertaisen tutkimuksellisen kertomuksen, jota tapahtumien kehittäjät voivat suhteuttaa omiin kokemuksiinsa ja kehittämistarpeisiinsa.

Raportin loppupuolella kokoamme yhteen esille nousseita yleisempiä teoreettisia ja käytännöllisiä

näkemyksiä. Emme ole halunneet kirjoittaa tapah-tumajärjestäjän opasta, koska niitä on saatavilla useita.25 Siksi valitsimme lähestymistavan, jossa painottuu maaseudun kehittämisen tarveläh-töisyys. Tästä johtuen loppuluvuissa esitettävä materiaali rakentuu kehittämisorientoituneesti, jolloin käyttämämme aineiston perusteella tehtä-vät yleistykset voidaan helpommin siirtää suoraan tapahtumia koskevaan kehitystyöhön. Emme kui-tenkaan esitä juurikaan suoria ehdotuksia, joiden avulla tapahtumia voidaan parantaa, vaan pyrim-me antamaan työkaluja, jotka auttavat paremmin ymmärtämään maaseutumaisuutta, tapahtuma-tuotantoa ja tapahtuman olemusta. Näitä työka-luja soveltamalla ja käyttämällä on mahdollista tarkastella mitä tahansa maaseutumaista tapah-tumaa.

30

Finnskogdagene – SuomalaismetsäpäivätPaikka: Svullryan kylä, Gruen kunta, Norja. Aika: heinäkuun toinen viikonloppu.

40 vuoden ikään ehtinyt Finnskogdagene järjestetään Itä-Norjan maaseudulla aivan Ruotsin rajan tun-tumassa, pienessä Svullryan kylässä. Kesätapahtuma on luonteeltaan maaseutuhenkinen ja ammentaa metsäsuomalaisten vuosisataisista perinteistä, jotka liittyvät rakennuskulttuuriin sekä arjen ja juhlan tapoihin. Tapahtuman järjestävät paikalliset yhdistykset, mutta myös Norjan valtion rahoittaman Suo-malaismetsämuseon rooli on keskeinen.

www. finnskogdagene.no

Kuva 1. Metsäsuomalaisten

maahanmuuttoa Norjaan muistellaan

teatteriesityksin.

Kuva: Birger Nesholen.

Kuva 2. Metsäsuomalaisten vanhaa

tapakulttuuria kuvastaa hääkulkue

Svullryan kylämiljöössä.

Kuva: Birger Nesholen.

31

Johdanto

Tapahtuman syntytarinaan liitetään vahvasti nor-jalaisen maaseudun rakennemuutokset. Metsä-suomalaisten alueella Norjan ja Ruotsin rajaseu-dulla hupenevaa raaka-ainetta eli metsävarantoja oli sukupolvien myötä toimitettu teollisuudelle. Toi-sen maailmansodan jälkeen metsäelinkeino koki mullistavia muutoksia, muun muassa radikaalin koneellistumisen. Samaan aikaan maaltamuut-to alkoi voimistua ja alue muuttui yhä enemmän harvaanasutuksi alueeksi. Yleiset näkymät olivat pessimistisiä. Varsinkin 1960-luvulla tilanne oli huolestuttava; ajateltiin yleisesti, ettei Finnsko-genilla ole enää tulevaisuutta. Myös viranomaiset olivat tyytymättömiä tilanteeseen.

Ensimmäistä festivaalia pidetään eräänlaisena vastavetona yleiselle pessimismille. Maaseutu-alueen huonon kehityskierteen vastavoimaksi synnytettiin vapaaehtoisvoimin vuonna 1970 ta-pahtuma, joka määrätietoisesti alkoi ammentaa metsäsuomalaisten historiasta ja jonka avulla seutua alettiin nostaa ihmisten tietoisuuteen ar-vokkaana kulttuurialueena.

Tapahtuman kautta alettiin korostaa alueen kiin-toisia puolia ja eritoten traditioita, jotka liittyivät 1600-luvun alussa alueelle muuttaneiden suo-malaisten historiaan.26 Keskeinen persoona oli muuan pelimanni, joka keksi idean festivaalista. Vapaaehtoiset ihmiset panivat toimeksi. Varsinkin paikallinen urheiluseura ja nuorisoseura olivat aktiivisia. Viranomaiset eivät olleet mukana ta-pahtuman alkuvaiheessa, mutta he kiinnostuivat tapahtumasta myöhemmin. Huomion arvoista on se, että tuolloin ei ollut vastaavia tapahtumia Norjassa; tapahtuma oli aikansa uniikki. Aluksi tärkeänä tehtävänä oli markkeerata Finnskogen kulttuurialueena koskien koko rajaseutua sekä Norjan että Ruotsin puolella.

Kehityskertomus

Tapahtuman alkuvaihe oli talkoopainotteista, yk-sinkertaista ja pienimuotoista toimintaa. Vaikka metsäsuomalainen kulttuuri oli tapahtuman läh-tökohtana, hyvin pitkään tarjottiin myös tunnettu-ja artisteja Norjasta, lähinnä tanssiyhtyeitä, jotka vetivät tapahtumaan paljon yleisöä. Tanssilavail-lat veivät sangen paljon tilaa tapahtuman ohjel-mistosta. Ajan myötä kustannukset kävivät liian suuriksi ja nimekkäistä tanssiyhtyeistä luovuttiin – tämän seurauksena yleisön määrä laski. Varsi-nainen kulttuurinen sisältö eli metsäsuomalaisuus alkoi saada enemmän painoarvoa.

Heti aluksi periaatteena oli, että tapahtuman tulee olla arvokas ohjelmistoltaan ja että kaupallisuutta ja markkinameininkiä myyntipöytineen vältetään verrattuna muihin vastaaviin tapahtumiin Norjas-sa.

Tapahtuman vetonauloina olivat pitkään tanssior-kesterit, jotka vetivät suuria yleisöjä tanssilavalle. Silti tapahtuman koko historiaa ja perusluonnetta on leimannut kulttuurisen sisällön eli metsäsuo-malaisuuden vaaliminen ja esille tuominen; tätä piirrettä ja tehtävää on viime vuosina korostettu yhä voimakkaammin.

Sisältö

Tapahtuman perimmäisenä tarkoituksena on tuo-da esille paikallista metsäsuomalaiskulttuuria ja sen yhteyttä Suomen ja Ruotsin lähialueisiin. Ta-pahtumaan on sisältynyt näytöksiä metsäsuoma-laisen arkipäivän elämäntavasta ja vanhan ajan hääseremonioita kirkkohäineen, kulkueineen ja tansseineen sekä rekvisiittoineen, muun muassa vaatetuksineen ja hevoskärryineen. Teatteriesi-tykset, näyttelyt, kuoromusiikki, kiertoajelut met-säsuomalaisten alueella ja lastenohjelmat ovat

32

olleet tapahtuman perusantia. Esiintyjiä on saatu omalta alueelta mutta myös Suomesta, Ruotsis-ta, Virosta ja Venäjältä (mm. 50-henkinen ryhmä, joka esitti suomalais-ugrilaisia tansseja ja laulu-ja). Joskus esiintymässä on ollut jopa intiaaneja. Nykyään annetaan entistä enemmän painoarvoa näyttelyille ja tiedonvälitykselle.

Vuonna 2007 perustetun Suomalaismetsämuse-on rooli on keskeinen; museo esimerkiksi kutsuu tapahtumaan vieraita kauempaakin, kuten Suo-mesta ja Venäjältä – tätä kautta museo osallistuu myös festivaalin kustannuksiin. Festivaali toteu-tetaan museoalueella ja sen rakennuksissa, mutta myös museoalueen ulkopuolisissa paikoissa, kuten puistossa, urheilukentällä, koulussa, nuorisoseu-ran talolla, kirkossa, kirkonmäellä ja erilaisissa näyttelytiloissa. Periaatteessa koko kylä on festi-vaalialueena tapahtumaviikonloppuna.

Koko perheen kansanjuhlana esittäytyvässä ta-pahtumassa monipuolinen ohjelmisto ammentaa metsäsuomalaisten historiasta ja kulttuuritradi-tioista ja tapahtumaan haetaan esiintyjiä myös naapurimaista ja kauempaakin.

Yleisö

Tapahtuman yleisömäärä on ollut noin 3 000 net-tokävijää, bruttomäärä lienee noin 4 000 kävijää. Suurin osa yleisöstä on tullut lähialueelta 15–25 kilometrin säteeltä, mutta myös Oslon alueelta. Jonkin verran kävijöitä on saapunut koko maasta ja naapurimaista – Suomesta välillä jopa enem-män kuin Ruotsista.

Alussa suositut tanssitilaisuudet vetivät väkeä paljon, joten siihen verrattuna yleisömäärät ovat vähentyneet mutta pysyneet viime vuosien aikana vakaina.

Tyypiltään tämä etupäässä alueellinen tapahtuma vetää väkeä jonkin verran kauempaakin Norjasta, varsinkin paikkakunnalta aikoinaan poismuutta-neita. Yleisöä tulee jonkin verran myös Ruotsista ja Suomesta asti.

Talous

Tapahtuman kokonaisbudjetti on noin 350 000 Norjan kruunua (noin 45 000 euroa), josta lippu-tulojen osuus on suurin eli noin 200 000 kruunua. Hedmarkin lääni on tukenut tapahtumaa noin 20 000 kruunulla. Myös Hedmarkin Säästöpankki ja alueellinen säätiö ovat tukeneet rahallisesti. Suomalaismetsämuseo on tukenut tapahtuma-budjetin ulkopuolelta 40 000–50 000 kruunun edestä muun muassa työpanoksen muodossa. Mukana ollut teatteri on hakenut resurssinsa omin päin. Norjan valtio ei ole tukenut tapahtumaa suo-raan. Varsinkin alkuaikoina kun tanssiohjelmaa oli enemmän, lipputulojen merkitys oli suuri, mutta lipputulojen osuus on yhä keskeinen.

Joistakin tapahtumaa tukevista palveluista on myöhemmin pitänyt maksaa verrattuna alkuai-koihin. Talous ei ole ollut mitenkään ”säteilevän” hyvä; ei ole ollut taloudellista reserviä, joten ei ole voitu panostaa niin paljon tapahtuman kehittämi-seen kuin olisi haluttu. Tosin suuria taloudellisia ongelmiakaan ei ole ollut.

Tapahtuman talous ei ole kohdannut suuria on-gelmia ja se on nojannut etupäässä lipputuloihin, mutta myös alueelliseen yksityiseen rahoitukseen (säätiö ja pankki) ja julkiseen suoraan tai epäsuo-raan rahoitukseen (lääni ja museo).

Yhteistyömuodot

Tapahtumaorganisaatiossa urheiluseura ja nuo-risoseura ovat alusta alkaen olleet merkittäviä toimijoita. Mukana on ollut myös kotiteollisuus-

33

yhdistys. Suomalaiskulttuuriin erikoistunut mu-seo Finnetunet, joka kuuluu nykyisin samaan kokonaisuuteen Suomalaismetsämuseon kanssa, on ollut keskeinen toimija tapahtumaorganisaa-tiossa. Organisaatiota johtaa edellä mainituista yhteistyötahoista koostettu hallitus, jolla on myös taloudellinen vastuu. Suomalaismetsämuseon hallinnollinen johtaja hoitaa tapahtuman hallin-toa ympäri vuoden. Toimijaverkostossa on mukana muitakin tahoja ja yhdistyksiä; esimerkiksi ne tar-joavat työvoimaa ja tekevät ja esittelevät alueen sukututkimusta. Kunnalla ei ole mitään virallista asemaa festivaaliorganisaatiossa eikä se ole juu-rikaan antanut taloudellista tukea.

Alun perin tapahtuma järjestettiin eräänlaisena mielenilmauksena kunnan päättäjille ja viran-omaisille, jotka eivät olleet järin kiinnostuneita tapahtumasta; myöhemmin tilanne on parantu-nut ja yhteistyö on toiminut. Organisaatio toimii hyvin; kullakin toimijalla on omat tehtävänsä ja vastuunsa. Suomalaismetsämuseon työpanosta lukuun ottamatta kaikki henkilöt ovat yhä palkat-tomia vapaaehtoisia.

Tapahtuman osalta hyviä yhteyksiä on pidetty naapurialueisiin ja Suomeen, varsinkin Norjan Suomen suurlähetystöön.

Tapahtuman olemassaolo perustuu yhä aktiiviseen ja jo 40 vuotta vaikuttaneeseen kolmannen sek-torin toimintaan, jota on sittemmin vahvistanut Suomalaismetsämuseon perustaminen. Yhteydet naapurimaihin ovat olleet tärkeitä.

Markkinointi ja media

Tapahtuman markkinointi on ollut pääasiassa alu-eellista ja pieneltä osin valtakunnallista. Kaupal-liseen markkinointiin ei ole panostettu kovinkaan paljoa johtuen rajallisista resursseista.

Tapahtuman äänitorvia ovat kaksi paikallislehteä, jotka tekevät vuoden ympäriinsä etukäteisjut-tuja ja julkaisevat maksullisia ilmoituksia, joita ne voivat myös sponsoroida. Julisteita ja esittei-tä jaetaan koko lähialueella. Myös nettisivujen kautta mainostetaan tapahtuman ohjelmistoa. Tapahtuma järjestetään aina heinäkuun toisena viikonloppuna, joten tämä edistää markkinointia ja sen tehoa. Myös alueellinen TV ja radio (kahden läänin lähetysalue) on ollut tekemässä juttuja. Re-portaaseja kirjoitetaan tapahtumasta jälkikäteen usein myös valtakunnan lehdissä. Suomesta TV ja radio ovat olleet silloin tällöin tekemässä ohjelmia tapahtumasta ja metsäsuomalaisuudesta.

Sekä maksullinen että journalistinen markkinoin-ti kohdistuu lähes kokonaan lähialueelle, joskin tapahtuman suola eli metsäsuomalaisuus on he-rättänyt huomiota laajemmaltikin aina Helsingin Sanomia myöten.

Alueellisuus

Järjestäjien mielestä alueelliset organisaatiot ja yritykset sekä lääni olisivat voineet hyödyntää tapahtumaa paljon enemmän esimerkiksi alueen markkinoinnissa, sillä vuosikymmenien myö-tä metsäsuomalaisten alueesta on tullut paljon tunnetumpi ja imagollisesti positiivisempi kuin aiemmin. Silti on pidettävä mielessä se, että kos-ka kulttuurinen ydin on pääasia, tapahtumaan ei haluta hirveästi kaupallista oheistoimintaa – on laitettu jopa rajoja sellaiselle. Myönteiseksi kat-sotaan toki, että esimerkiksi paikallinen motelli hyötyy tapahtumasta.

Alue voisi levittää tunnettavuutta itsestään ja mo-nikulttuurisesta historiastaan entistä tehokkaam-min festivaalin kautta. Erityisesti paikkakunnalta pois muuttaneille tapahtuma on ollut tärkeä sosi-aalinen kohtauspaikka kerran vuodessa.

34

Olisi toivottavaa, että myös lähikunnat tukisivat festivaalia, samalla saataisiin laajempaa yleisö-pohjaa. Järjestäjien mukaan pientä naapurikate-utta saattaa ilmetä siitä, että Gruen kunnassa on näin iso, tunnettu ja kauan toiminut festivaali.

Vaikka tapahtuman osalta kaupallisuutta ja markkinameininkiä halutaan yhä välttää, histo-riallisesti monikulttuurinen alue voisi paremmin hyödyntää ja hyödyttää tapahtumaa markkinoin-nillisesti ja taloudellisesti. Tämä koskee alueen or-ganisaatioita, yrityksiä, naapurikuntia ja lääniä.

Maaseutumaisuus

Maaseutumaisuus on sekä ympäristöllisesti että symbolisesti juureva osa tapahtuman olomuotoa. Paikalliset ihmiset ovat ottaneet omakseen fes-tivaalin eikä konflikteja ole ollut alueella. Tosin jotkut ovat välillä ilmoittaneet väsymyksensä ta-pahtuman vuosittaiseen järjestämiseen. Mutta jos tapahtuma nyt lopetettaisiin, kaikki sanoisivat, että se olisi suuri häpeä.

Tapahtuma ammentaa mahdollisimman aidos-ti alueen historiallisesta maaseutukulttuurista, vuosisataisesta metsäsuomalaisuudesta, mikä on yhä harmoniassa alueen ihmisten arvomaailman kanssa.

Menestystekijät

Menestyksen punaisena lankana on ollut kulttuu-risen ytimen säilyttäminen; metsäsuomalainen historia ja kulttuuri. Menestystekijöitä ovat olleet muutamat vuosittain toistuvat tilaisuudet, kuten metsäsuomalaisten arkea kuvaavat esitykset, hääseremoniat ja teatteriesitykset. Ohjelmistossa on ollut sopiva sekoitus huumoria ja vakavaa, jopa ylevää sisältöä. Alueella on lukuisa määrä vanhoja suomalaisrakennuksia, jotka herättävät vuodesta

toiseen tapahtuman yleisön ja matkailijoiden kiin-nostuksen.

Tapahtuma on säilyttänyt aitoutensa ja vältty-nyt kaupallistumiselta ja markkinakrääsältä. Tapahtuman syntymisen jälkeen on käynnistetty Norjassa useita festivaaleja, mutta monista on kehittynyt tivolimaisia ja kaupallisia tapahtumia. Mottona on, että Suomalaismetsäpäivillä on oma kulttuuriprofiilinsa ja erityisasemansa muiden ta-pahtumien joukossa.

Tapahtuman toimijoissa on mukana yhä sitoutu-neita ihmisiä ja tahoja 40 vuoden ajalta, joskin myös uusia sukupolvia, siis nuoria ja lapsiakin on tullut tapahtuman järjestämiseen ja ohjelmis-toon mukaan. Ei olisi ollut mahdollista järjestää tällaista tapahtumaa haja-asutusalueella, ellei mukana olisi ollut parisataa vapaaehtoista ihmis-tä eri tehtävissä. Jotkut keskeiset aktiivit ovat vä-lillä väsähtäneet, mutta sitkeys ja motivaatio ovat voittaneet.

Tapahtumaan liittyvä erikoisuus ja samalla mark-kinointivaltti on Finnskogenin tasavalta, joka on julistettu aina tapahtuman ajaksi autonomiseksi Norjan kuningaskunnasta ja jolla on oma päämi-nisterinsä, hallituksensa ja lippunsa. Tasavallan päämääränä on vaalia alueen metsäsuomalais-ten perinteitä. Tasavallan kansalaiseksi voi liittyä kuka tahansa.

Tapahtuman menestystekijöitä ovat olleet vanhan kulttuuriperinteen vaaliminen, sitoutuneet pai-kalliset yhdistykset ja aktiiviset vapaaehtoiset, sopivan kokoluokan säilyttäminen, kaupallisuu-den vastainen asenne, Suomalaismetsämuseon perustaminen, hyvät verkostot naapurimaihin ja erikoisuutena autonominen Finnskogenin tasa-valta.

35

Haasteet ja tulevaisuus

Vaikka suuria konflikteja ei ole ollut, on käyty kes-kusteluja siitä, pitäisikö festivaalia suurentaa ja rekrytoida enemmän ihmisiä festivaalitoimintaan. Yksi ehdotus on, että festivaali laajennettaisiin Norjan ja Ruotsin Metsä-Suomen tapahtumaksi. Olisi tärkeää integroida koko alue jotenkin festi-vaaliin. Tällainen laajempi foorumi voisi kokoon-tua kerran vuodessa. Varsinkin Suomalaismet-sämuseon tulisi olla näyteikkuna koko Norjan ja Ruotsin metsäsuomalaisesta alueesta eikä vain paikallisesta kulttuurista.

Järjestäjien mukaan tapahtumaa ei pidä uudistaa mihin hintaan hyvänsä. Keskustelua on kuiten-kin käyty vuosien aikana siitä, tulisiko ohjelmis-toa jotenkin uudistaa. Yhtenä ideana heitetään suomalais-ugrilaisen kansanmusiikkifestivaalin järjestäminen.

Tapahtuman laajentamiseen liittyvä ongelmakysy-mys on, selviydyttäisiinkö enää vapaaehtoisvoimin ja löytyisikö rahoitusta toimijoiden palkkauksiin. Nimittäin kehkeytyisi aivan uudenlainen sosiaa-linen ”karuselli”, jonka seurauksena voisi syntyä noidankehä; jos yhdelle maksettaisiin palkkaa, sitten pitäisi maksaa toisellekin.

Yleisesti nähdään, että tapahtumalla on hyvä tulevaisuus nimenomaan sellaisen profiilin va-rassa, jossa tavoitteena ei ole vain yleisön viih-dyttäminen. Päätehtävänä tulee olla yhä tiedon välittäminen monikulttuurisesta alueesta. Pitäisi siis entistä huolellisemmin vahvistaa ja profiloida tapahtuman kulttuurista ydintä, sillä metsäsuo-malaisten historiallinen maahanmuutto tiedetään yleisellä tasolla, mutta faktatiedosta ei olla kovin-kaan hyvin perillä.

Tapahtuman sosiaalista verkostoa tulisi vahvis-taa ja laajentaa. Tapahtumaorganisaatioon olisi

tärkeää houkutella mukaan yhä enemmän ihmisiä ja tahoja, jotka kantaisivat tapahtuman eri osa-alueista vastuuta. Lisäksi tulisi aktiivisemmin kutsua vieraita samankaltaisilta monikulttuurisil-ta alueilta ympäri maailmaa.

Keskeinen kysymys on se, tulisiko tapahtuma ja museotoiminta laajentua koko Norjan ja Ruotsin Metsä-Suomea koskevaksi foorumiksi ja näyteikku-naksi. Laajentamisen myötä haasteena olisi vapaa-ehtoisten tahojen ja ihmisten mukana pitäminen ja lisääminen mutta myös mahdollisten palkallisten toimijoiden rekrytoiminen, mikäli resursseja löytyisi. Tapahtuman kulttuurista profiilia tulisi entisestään vahvistaa sekä sosiaalisia verkostoja laajentaa ja sitouttaa tapahtumaorganisaatioon.

Pohdinta

Suomalaismetsäpäivät edustaa maaseudun van-hoja perinteitä vaalivaa tapahtumatyyppiä, jonka kuriositeettina on entisaikojen vähäväkisten maa-hanmuutto. Metsäsuomalaiset ovat vuosisatojen aikana sulautuneet Norjan valtaväestöön, mutta heidän kulttuuriansa on paikkakunnalla haluttu huolella museoida ja vuosikymmenestä toiseen kerran kesässä elävöittää myös näytöksinä. Pai-kallinen kolmas sektori on onnistunut luomaan kiehtovan tapahtuman, jota vahvistaa valtiollisin varoin ylläpidettävä Suomalaismetsämuseo. Ta-pahtuman epäkaupalliseen luonteeseen nähden tämä paikallisesti kehittynyt kulttuuripolitiikka on ollut menestyksen kulmakivi, mutta arvoiltaan uusliberalisoituvassa maailmassa mutkikkaitakin haasteita saattaa tulla eteen: välttämättömyys yksityisen sponsoroinnin kasvattamiseen, mat-kailupalvelujen parantamiseen ja markkinoinnin tehostamiseen. Toisaalta Suomalaismetsäpäivät saattaa tulevaisuudessakin menestyä parhaiten eräänlaisena vaihtoehtomatkailun kohteena, josta liiallinen markkinapörinä on poissa.

36

Kuva 3. Suomalaismetsäpäivien esite vuodelta 1980.

37

Skábmagovat – Kaamoksen kuvia

Paikka: Inari, Suomi. Aika: tammikuun loppu.

Skábmagovat eli kaamoksen kuvia -tapahtuma on alkuperäiskansojen elokuvafestivaali. Inarissa syvim-pään kaamosaikaan järjestettävässä tapahtumassa eri puolilla maailmaa sijaitsevat alkuperäiskanso-jen elokuvantekijät voivat esitellä omaa kulttuuriaan sekä tavata toisia elokuvantekijöitä. Tapahtuman järjestävät tahot ovat Saamelaistaiteen Tuki ry (Sámi Dáidaga Doarjjasearvi rs ) sekä SIIDA – Saamelais-museo ja Ylä-Lapin luontokeskus.

http://www.skabmagovat.fi/

Kuva 4. Revontuliteatterin katto

on tähtitaivas ja toisinaan myös

revontulet.

Kuva: Siida saamelaismuseo ja

luontokeskus.

Kuva 5. Lumirakenteinen

Revontuliteatteri on mitoitettu 100

hengelle. Myös valkokangas on

rakennettu lumesta.

Kuva: Siida saamelaismuseo ja

luontokeskus.

38

Johdanto

Tapahtuma sai alkunsa 1990-luvun loppupuolella aatteellisten ihmisten pohtiessa, mitä mukavaa voidaan kehittää pimeän talviajan keskelle. Ide-ana oli, että Inarin keskitalvi tulisi saada jollakin tavalla katkaistua. Kehittelyn lähtökohdaksi otet-tiin kulttuuritapahtuma.

Inariin perustettiin kolmiosainen kaamostapahtu-ma: luontokuvatapahtuma Kamera Borealis, Sieiva-govat-seminaari valokuvan ja saamelaistutkimuk-sen suhteista sekä Skábmagovat-elokuvafestivaali. Sittemmin Kamera Borealis siirrettiin marraskuun lopulle ja Sieivagovat lopetettiin kokonaan. Skábma-govat järjestettiin siis ensimmäisen kerran vuonna 1999. Tapahtuman ideana on alkuperäiskansojen kohtaaminen Lapin kaamoksessa. Yhtenä ponti-mena oli SAKK:n (Saamelaisalueen koulutuskeskus) käsikirjoittajakoulu, joka oli alkamassa samoihin aikoihin. Samalla huomattiin uusi mielenkiintoinen tapa tuoda saamelaista identiteettiä esille.

Kehityskertomus

Saamelainen elokuva syntyi 1980-luvun lopul-la. Sitä ennen saamelaisen kulttuurin kuvaukset olivat useimmiten ulkopuolisten tekemiä. Skáb-magovat-tapahtuman taustajoukot ovat olleet voimakkaasti mukana ajamassa saamenkielis-tä lastenohjelmatarjontaa yleisradioon. Asiasta kampanjointiin useamman vuoden ajan, ja se huipentui Helsingissä järjestettyyn mielenosoituk-seen vuonna 2006.

Festivaali on kehittynyt vuosien saatossa vahvis-taen samalla myös ympäröivää maaseutua. Inarin SAKK ja sen tarjoama elokuva-alan koulutus on noussut yhdeksi kulmakiveksi. Voidaan sanoa, että festivaali ja paikallisesti tarjottava elokuva-alan koulutus yhdessä ovat nostaneet esiin koko-naan uuden elokuvien tekijäsukupolven.

Skábmagovat pystytettiin Leader-hankkeen voi-min. SIIDA (Saamelaismuseo ja Ylä-Lapin luon-tokeskus) avattiin samaan aikaan vuonna 1998. Alussa festivaali oli jokseenkin pieni tapahtuma. Ohjelmaa oli perjantaista sunnuntaihin aamu-päivän klo 10:stä iltapäivän klo 17:ään saakka. Seuraavana toimintavuonna mukaan tuli erityinen lasten päivä ja ohjelmaa lavennettiin myös torstai-päivälle. Huomionarvoista onkin, että festivaali oli tuolloin vuosituhannen vaihteessa ainoa paikka, jossa lapset saattoivat katsoa saamenkielisiä oh-jelmia.

Vuosituhannen alussa festivaalin rahoituspohja laajeni. Uskottavuuden kasvun myötä tapahtuma sai ulkoministeriön rahaa, kehitysyhteistyörahaa, valtion elokuvatoimikunnan rahaa ja Pohjoismai-den kultuurirahaston rahaa. Tapahtumaa on kehi-tetty ja kasvatettu hankerahoituksen kautta. Esi-merkiksi vuosina 2002–2003 oli EU-rahoitteinen SIIDA:n ja Inarin talvimatkailun kehittämishanke, jossa panostettiin festivaalin lumiteatteriin. Al-kuperäiskansojen elokuvatapahtumasta on tullut Ylä-Lapin vilkkain kulttuuritapahtuma. Tapah-tumalle myönnettiin muutama vuosi sitten Lapin läänin kulttuuripalkinto.

SAKK:n koulutustarjonta ja tapahtuma yhdessä ovat tukeneet toisiaan saumattomasti. Toistuvat elokuvatapahtumaa sivuavat projektirahoitukset ja asialleen omistautuneet tekijät ovat kehittäneet festivaalia vuosien saatossa.

Sisältö

Keskimäärin tarkastellen suomalaisilla on huono tietämys saamelaiskulttuurista. Vanha stereotyyp-pinen käsitys Lapista ja lappalaisista istuu sitke-ässä edelleen. Skábmagovat-tapahtumassa olen-naista on, että tarjolla on alkuperäiskansojen oma näkemys ja tulkinta kulttuuristaan ilman, että se

39

suodattuu valtakulttuurin tulkintojen värittämä-nä. Kysymys on kulttuurin voimauttavasta vaiku-tuksesta. Käsillä on myös prosessi, jossa ajatus erilaisten representaatioiden hallinnasta liittyy et-nisen itseyden näyttämiseen omista lähtökohdista ja vapaaehtoisesti tehdyistä tulkinnoista käsin.

Sisällöllisenä ideana on, että vuosittain kutsuvie-raskäytännön mukaisesti vieraana on jokin tietty vähemmistökulttuurin edustaja jostakin päin maailmaa. Tarkoituksena on, että valitun vieraan tuotantoa esitetään ja esitellään laajasti.

Tapahtuma järjestetään saamelaismuseon audito-riolla, jossa on vajaat 100 istumapaikkaa. Lisäksi vanha matkamuistomyymälä muutetaan tapahtu-man ajaksi lisätilaksi, jolloin saadaan toiset 100 yleisöpaikkaa. Varsinainen vetonaula on kuitenkin Revontuliteatteri, jossa katsotaan paljaan täh-titaivaan alla elokuvia – joskus jopa 40 asteen pakkasella. Lumiteatteriin mahtuu reilut 100 ih-mistä kerrallaan. Se rakennetaan yksinomaan lu-mesta ilman tukirakenteita. Lumiteatteri symboloi taiteellisen kokemuksen ainutkertaisuutta, koska joka talvi rakennetaan uusi teatteri.

Tapahtuma on viisipäiväinen: se alkaa torstaina ja päättyy seuraavana maanantaina. Festivaalilla esitetään pääasiassa lyhytelokuvia, mutta myös pitkiä elokuvia. Lasten päivän aikana tarjotaan ohjelmaa perheen pienemmille, kuten tv-ohjelma-nauhoitusta ja satuhetkiä. Samaan aikaan tarjolla on muita festivaalin teemaan liittyviä tapaamisia. Tapahtuma alkaa aina kutsuvieraiden esittelyllä. Tarjolla on niin ikään tapahtuman teemaan liittyvä seminaari. Tapahtumaa höystävät iltakonsertit ja kiihkeät kulttuuridebatit paikallisissa ravintolois-sa.

Festivaalin sisältö on hyvin profiloitunut tukemaan alkuperäiskansojen kulttuuria. Elokuvien taiteelli-

set ja dokumentaariset visiot nousevat alkupe-räiskansojen omista lähtökohdista ja esittämisen tavoista.

Yleisö

Skabmagovat-tapahtuman kävijämäärä vaih-telee 3 000–4 000 henkilön välillä. Käytännössä koko asiakaspaikkakapasiteetti on käytössä, eikä mahdollisuutta laajenemiseen ole ennen kuin uusi kulttuurikeskus valmistuu vuonna 2012. Yleisö koostuu paikallisesta väestöstä, saamelaisakti-visteista ja koulutetusta kulttuuriväestä. Yleisöstä valtaosa on saamelaisia, mutta myös muita Lapin asukkaita on ajateltu, sillä filmejä käännetään suomen kielelle.

Tapahtumaa on kehuttu juuri sen intiimin tunnel-man johdosta. Tärkeää on myös, että keskusteluja elokuvista käydään pienissä piireissä ilman tur-haa taustahumua. Tapahtuma on toteutettu vie-raiden osalta kutsukäytännön mukaan ja samalla yleisön tilarajoitteet huomioiden.

Tapahtuman keskiössä oleva intressiryhmä on tarkkarajainen, vaikkakin tapahtuma houkuttelee lähialueelta myös muita vieraita. Festivaalilla on oma intiimi tunnelmansa, joka kutoutuu saame-laisuuden, elokuvataiteen ja valikoidun kulttuuri-porukan varaan.

Talous

Tapahtuman budjetti on noin 70 000 euroa. Sum-massa ei näy kaikki palkkamenot, koska tapahtu-majärjestelyt perustuvat pääasiallisesti vapaaeh-toistyöhön, jolloin mukana olevat ihmiset saavat varsinaisen palkkansa muualta. Rahaa kerätään useasta lähteestä. Saamelaiskäräjät ja -neuvosto tukevat festivaalia, samoin kehitysaputukea tulee ulkoministeriöstä. Myös Kanadan suurlähetystö

40

avusti vuonna 2010 tapahtumaa. Sponsoritulot eivät ole kovin merkittäviä. Inarin kunnan elinkei-noyhtiöltä tulee 2 000 euroa ja lisäksi joitakin pie-nempiä summia, joita on saatu kasaan vuosittain. Pääsylipputulot muodostavat budjetista reilun 10 prosenttia.

Tapahtuma on riippuvainen useasta lähteestä saatavasta ulkopuolisesta tuesta, sillä pääsy-lipputulot kattavat vain pienen osan budjetista. Tapahtuman järjestelyihin osallistuvat henkilöt pystyttävät tapahtuman vapaaehtoisvoimin oman päätyönsä ohessa.

Yhteistyömuodot

Kysymyksessä on paikallinen tapahtuma eli koko kylä on hengessä mukana. Pienyrityksetkin os-tavat kannatusmainoksia, sillä lähes kaikki ha-luavat omalta osaltaan tukea festivaalia. Tässä toteutuu vastavuoroisuuden periaate eli yritykset saavat myös asiakkaita tapahtuman aikana pa-remmin. Laajassa mielessä koko saamelaisalue on mukana tukemassa festivaalia.

Festivaali on ollut yhteistyössä Tampereen eloku-vafestivaalin kanssa. Heiltä on saatu valkokangas ja asiantuntija-apua Skábmagovatin käyttöön. Tapahtuman taiteellinen johtaja on vuosittain vieraillut muilla vastaavilla festivaaleilla, kuten syksyllä 2008 Torontossa Amerikan alkuperäiskan-sojen festivaaleilla (ImagineNative ).

Suurin osa verkostoista syntyy epämuodollisten kontaktien kautta. Kysymys on monta kertaa puh-taasti salapoliisityöstä, kun yritetään selvittää tie-tyn elokuvan tekijöitä ja näiden tekijöiden suhdetta alkuperäiskansaan. Mielenkiintoisen taiteilijan koh-taaminen tai löytyminen saattaa siis parhaimmil-laan johtaa kutsuun saapua Inariin Skábmagovat-tapahtumaorganisaation kustannuksella.

Vuonna 1999 Australiasta saapui aboriginaali suoraan tropiikin lämmöstä Inarin kaamokseen. Tuolloin oli kipakka 52 asteen pakkanen. Kyseinen vieras oli jo lentokentällä kääntymässä takaisin, mutta onneksi vastaanottajilla oli antaa kunnon pakkasvarusteet lainaksi. Vieras oli myöhemmin kotona Australiassa kertonut ystävilleen, että La-pin kylmyydestä saa esimakua, kun laittaa käden pakastimeen ja kuvittelee sen sitten kaksi kertaa kylmemmäksi.

Voimakkaasti profiloituneen festivaalin verkosto-jen synnyttäminen vaatii toisinaan pitkäjänteistä salapoliisityötä taiteellisen työn osalta. Tapahtu-ma on verkostoitunut paikallisesti, alueellisesti ja kansainvälisesti.


Tapahtumaorganisaatiolla ei ole erikseen tehtä-vään palkattua tai osoitettua tiedottajaa, vaan kulloinkin tilanteeseen sopivin henkilö hoitaa työn. Perusesitteet ja kaikki tapahtumatiedotteet läh-tevät kolmella kielellä (saame, suomi ja englanti) tiedotusvälineille ja sidosryhmille. Festivaalilla on myös internet-sivut kolmella kielellä.

Mediasuhteiden hoitamisessa tuttujen toimittaji-en verkosto on keskeisessä asemassa. Helsingin Sanomat ja BBC ovat vierailleet Inarissa. Samoin joissakin matkakirjoissa on maininta tapahtu-masta. Panostuksen määrä huomioonottaen näky-vyys on suhteellisen hyvä ja laaja. Pohjoisen media seuraa tapahtumaa hyvinkin tarkasti, mutta ete-län mediassa näkyvyys on sattumanvaraisempaa. Paikallinen media käsittelee festivaalia luonnolli-sesti ja arkisesti, koska toimittajat ovat hyvin si-sällä aiheessa ja kulttuurissa. Mitä kauemmaksi Inarista mennään, sitä ulkokohtaisemmaksi juttu-jen painopiste muuttuu.

41

Median suhtautuminen on ollut pääasiassa myön-teistä. Aiheesta on tehty gradukin ja sen tekijän mukaan mediassa ei niinkään käsitellä elokuval-lisia ansioita, vaan enemmän sisältöjä ja alku-peräiskansojen olosuhteita. Tapahtuman saama rahoitus edellyttääkin juuri tämänkaltaista näky-vyyttä, sillä festivaali saa ulkoministeriön rahaa sekä tiedotustukirahaa, jolloin tarkoituksena on tiedottaa ja tehdä tunnetuksi alkuperäiskansojen ihmisten arkipäivää.

Medianäkyvyydessä korostuu alkuperäiskansojen näkökulma. Valtamediat näkevät myös oman mah-dollisuutensa osallistua keskusteluun laajemmilla yhteiskunnallisilla aiheilla, kuten ihmisoikeusky-symykset.

Alueellisuus

Skábmagovat-tapahtuman konkreettinen elin-keinollinen merkitys on aivan ilmeinen hiljaiselle Inarin seudulle. Tapahtuma on yksi vuoden merk-kitapahtumista paikallisten yrittäjien kannalta. Tapahtuman aikaan majoitusliikkeet ovat 4–5 päivää aivan täynnä. Kuvaavaa on, että kumpikin majoitusliikkeistä on laajentanut toimintaansa. Ilman tapahtumaa tammikuun lopun aika olisi täydellistä hiljaiseloa. Inarissa tavataan sanoa, että porukkaa on lähes yhtä paljon kuin huonona ruskavuotena.

Tapahtuma on erinomainen ponnahduslauta Lapin omille elokuvantekijöille. Sillä on ollut suuri vaiku-tus saamelaisten elokuvantekijöiden kehittymisen kannalta. Tässä on myös linkki maaseutukulttuu-riin. Tähdellistä on alkuperäiskansojen identiteetti ja heidän näkökulmansa. Alkuperäiskansojen suhde luontoon ja maaseutuun on poikkeuksetta välittö-mämpi kuin valtaväestöllä. Tapahtuman keskeiset tukijoukot, vaikuttajat ja osin myös rahoittajat si-jaitsevat Lapissa saamelaiskulttuurin kotialueella.

Eräs Helsingin Sanomien toimittaja kertoi, että hänestä on tullut ihmisoikeustaistelija Skábma-govat-tapahtuman ansiosta. Helsingin Sanomia luetaan kaiketi tarkkaan, sillä sähköpostit ovat tukkeutuneet sen jälkeen kun lehti on julkaissut terävästi kirjoitettuja juttuja vähemmistökulttuu-reista ja tapahtuman sisällöistä.

Alueen saamelaisten tuki tapahtumalle on vank-kumaton. Inarin elinkeinoelämän kannalta keskel-le kaamosta sijoittuvalla tapahtumalla on suuri taloudellinen ja henkinen merkitys.

Maaseutumaisuus

Maaseutu on kiinteä osa tapahtumaa saame-laiskulttuurin kautta. Tapahtuman kohderyhmä sijaitsee maaseutumaisilla saamelaisalueilla eli Saamenmaassa mukaan lukien Norjan ja Ruot-sin Saamenmaa. Huomioitavaa on, että saamen kielessä on kymmenisen eri murrealuetta, joista laajin on pohjoinen murrealue.

Filmien sisällöt ovat maaseutumaisia, kuten on niiden esityspaikkakin. Tapahtuma korostaa oman kielen merkitystä identiteetin rakentumisessa. Ta-pahtumalla on siten yhteiskunnallinen, taiteellinen ja filosofinen merkitys, joka ankkuroituu saamelai-seen kulttuuriin, samalla sitoen saamelaisuuden laajempaan alkuperäiskansojen yhteyteen mutta myös maaseudun kehittämisen ja maaseutukult-tuurin kontekstiin.

Järjestäjät kertovat, että tapahtumassa keski-tytään elokuvien katselemiseen, eikä siellä ole kaupunkikulttuurille ominaista näyttäytymisen meininkiä – kuten varsin monilla kulttuuritapah-tumilla on – joissa pääosassa ovat ”fiilistely” ja ”seurapiirileikit”.

42

Saamelaisuus ja alkuperäiskansojen asema si-joittuvat osaksi Suomen Lapin maaseutukulttuu-rin näkökulmaa. Tässä kontekstissa saamelaisuus voidaan ymmärtää kansallisena voimavarana ja rikkautena.

Menestystekijät

Kaikki lähtee tapahtuman teemasta, joka on ainut-laatuinen. Toisaalta ulkona sijaitseva lumiteatteri erottaa Skábmagovatin muista auditorioista. Ta-pahtumalle on syntynyt vuosien varrella hyvä mai-ne; festivaalipaikka on intiimi ja lähellä luontoa.

Näkyvien rakenteiden taustalla on joukko ihmisiä, jotka uskovat asiaansa. Aatteellisuutta on ilmassa ja tietty hulluus pitää olla lähtökohtaisesti, koska festivaalityötä ei voi verrata normaaliin työhön. Tapahtumajärjestelyistä vastaavien tulisi kyetä työskentelemään epävarmuuden ja yllätyksellisyy-den ilmapiirissä. Käytännössä tapahtumaorgani-saatio on vuosien saatossa hyvin hioutunut. Se on selvinnyt aika tiukoistakin paikoista. Yllättävissä tilanteissa mitataan sitä, miten improvisoidaan ja miten organisaatio joustaa, muuntuu ja tekee tarvittaessa jopa pieniä ihmeitä.

Tapahtumajärjestelyissä motivaatio ratkaisee eli jos järjestäjät kokevat festivaalin itselleen tärkeäksi, niin se näkyy myös vieraille ja yleisölle. Yhdistystoi-minnassa tarvitaan aina ne muutamat puuhaihmi-set, jotka jaksavat puurtaa vuodesta toiseen.

Tärkeässä osassa on myös yhteistyö muiden toi-mijoiden kanssa. Ei ole myöskään syytä vähätellä sitä, että pienessä kylässä tämä lisää yhteishen-keä. Tapahtuman menestystä voi mitata myös sillä, että filmintekijät ovat saaneet tapahtuman kautta meriittiä ja vauhtia ammatilliselle kehi-tykselle. Tapahtumasta on muodostunut ikkuna, jonka kautta voi seurata, kuinka uusi filminteki-jäsukupolvi kasvaa, voimistuu ja kehittyy.

Tapahtuman onnistuminen on kiinni tekijöidensä sitoutumisesta ja asenteesta. Taiteellisen tapah-tuman menestystä voidaan mitata myös sillä, kuinka se edesauttaa nuorten taiteentekijöiden uraa ja kasvua.


Tapahtuman tulevaisuuden kannalta rahoitus on suurin yksittäinen haaste. Toiminnan turvaami-seksi tulisi saada pysyvä rahoitusrakenne. Nyky-muodossaan hanketyö on keskeinen osa tapah-tuman kehittämistä. Esimerkiksi juuri nyt (2009) on meneillään Pohjoismaisen kulttuurirahaston työpajahanke, jonka avulla tuotetaan filmejä fes-tivaaleille. Niin ikään käynnissä on lumiteatteriin liittyvien matkailutuotteiden kehittäminen.

Tapahtuman tulevaisuus näyttää valoisalta. Ta-pahtuman järjestämistä ei enää voi lopettaa, kos-ka se on alkanut elää omaa elämäänsä erilaisissa verkostoissa. Perinteet siis velvoittavat. Yleinen trendi on, että alkuperäiskansojen kulttuurien suhteen on tapahtunut uudelleen heräämistä. Myös elokuvapuolella tämä näkyy selvästi. Samal-la elokuvakalustot ja tuotanto- ja julkaisumene-telmät ovat halventuneet sekä keventyneet, mikä on vaikuttanut positiivisesti elokuvan ”demokrati-soitumiseen” taiteenlajina.

Uusimpana haasteena on, miten saadaan piak-koin valmistuva 250-paikkainen auditorio täyteen katselijoita. Varoittavana esimerkkinä pidetään Kuhmoa. Siellä siirryttiin aikanaan vanhasta kan-sakoulusalista pois, jolloin osa ihmisistä totesi, että pilalle meni koko tapahtuma ja sen omape-räinen tunnelma. Myös Skábmagovat-tapahtuman järjestäjillä on pienoinen pelko, että tapahtuman intiimi henki saattaa hiipua uusien tilojen valmis-tuttua. Toisaalta uuden auditorion myötä tapahtu-ma on valmistautunut vastaanottamaan suurem-man joukon festivaalivieraita Inariin.

43

Tapahtuman rahoitus on haasteellista. Nyt ra-hoitus kootaan useista pienemmistä lähteistä ja osaprojekteista. Vuonna 2012 valmistuva uusi auditorio tulee olemaan koetinkivi tapahtuman luonteen säilymisen kannalta.

Pohdinta

Skábmagovat-tapahtuma ponnistaa omalaatui-sesta lähtökohdasta, jonka keskiössä ovat alku-peräiskansat. Yhtäältä tapahtuman idea on pai-

kallinen ja alueellinen koskien Lapin saamelaisia, mutta toisaalta hyvin kansainvälinen kutsuen mukaan maailman kaikkia alkuperäiskansoja. Tapahtumaa on kehitetty määrätietoisesti paloit-telemalla sen eri osia projekteiksi, joille on myös onnistuttu hakemaan rahoitusta. Tapahtuman kasvulle on edelleen olemassa hyvät edellytykset johtuen etnisyyden ja alkuperäiskansojen suosion kasvusta, Lapin matkailun vetovoimasta sekä alu-eella annettavasta elokuvataiteen opetuksesta.

44

Feis Ile – Musiikin ja mallaksen festivaali

Paikka: Islayn saari, Argyll, Skotlanti. Aika: toukokuun viimeinen viikko.

Feis Ile on gaelin kieltä ja se tarkoittaa Islayn festivaalia. Tapahtuman ytimiä ovat musiikki, tanssi ja mallasviski. Festivaali on koko saaren yhteisöllinen tapahtuma, jonka järjestää Feis Ile -toimikunta yhdessä saarella toimivien viskitislaamojen kanssa. Tapahtuma houkuttelee saarelle myös viskiin vaka-vasti suhtautuvia alan harrastajia sekä ammattilaisia.

http://www.theislayfestival.co.uk/

Kuva 6. Bruichladdich-

tislaamon sisäpihalle on kertynyt

runsas väkijuomia maisteleva

väkijoukko tislaamon oman

festivaaliteemapäivän aikana.

Kuva: Bruichladdich-tislaamo.

Kuva 7. Säkkipilliyhtyeet ovat

olennainen osa skotlantilaista

perinnekultuuria – näin on myös Feis

Ile -festivaalissa.

Kuva: Bruichladdich-tislaamo.

45

Johdanto

Aikanaan 1960-luvulla Woodstockin musiikki-tapahtumaan saapui kymmenkertainen määrä oletettua enemmän ihmisiä. Islayn tapahtuma on yhdysvaltalaista legendaarista esikuvaansa mukaillen saanut pienessä piirissä lisänimen ”peatstock”, koska savunmakuiset mallasviskit ovat imeneet tunnetun arominsa juuri saarelle ominaisesta polttoaineesta eli turpeesta (peat ). Ongelmakin on hieman samanlainen kuin Wood-stockilla ammoin, sillä Islayn saarella ei ole enää riittävästi majoituskapasiteettia Feis Ile -festi-vaaliin saapuville vieraille.

Islayn saari sijaitsee Atlantin valtameressä Skot-lannin länsirannalla ja on osa Sisä-Hebridien saariryhmää. Islay on reilut 40 kilometriä pitkä ja noin 30 kilometriä leveä itä-länsi suunnassa. Noin tuhannen asukkaan Bowmore on saaren pää-kaupunki, kaiken kaikkiaan saarella asuu 3 500 asukasta. Islayn pääelinkeinot ovat viskin val-mistus, matkailu ja maatalous. Saarelle voi len-tää Glasgow’sta tai saapua lautalla Kennacraigin satamasta mantereelta. Lauttamatka mantereelta saarelle kestää noin kaksi tuntia.

Kehityskertomus

Feis Ile alkoi vuonna 1985 alun perin kaksi viikkoa kestävänä paikallisena festivaalina. Pääosassa oli paikallinen kulttuuri: musiikki, tanssi ja yhdessä viihtyminen. Feis Ilen yhtenä ideana oli jo tuolloin turistien houkutteleminen saarelle.

Tapahtuma kamppaili taloudellisissa vaikeuk-sissa 1990-luvulla. Yhtenä keskeisenä käänne-pisteenä oli paikallisaktiivien tutustumismatka vuonna 1997 mantereelle Speysiden viskifestivaa-liin. Matkan aikana syntyi ajatus saaren omasta viskifestivaalista. Tuolloin hoksattiin, että Islayn saarella on maantieteellinen mittakaavaetu puo-

lellaan, sillä saaren kaikki tislaamot ovat kohtuul-lisen lähellä toisiaan. Samalla syntyi myös idea seitsemästä viikonpäivästä ja seitsemän tislaa-mon avoimista ovista.

Vuosien 2009–2010 välisenä aikana on tapahtu-nut paljon muutoksia järjestäjätahon henkisessä ilmapiirissä. Toimikunta on käytännössä kokonaan vaihtunut ja toiminta on ammattimaistunut sekä tehostunut. Järjestelytoimikunnassa ovat puheen-johtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri, kaksi varain-hoitajaa, gaelinkielisten tapahtumien koordinaat-tori sekä kolme rivijäsentä. Tarvittaessa kutsutaan ulkokehällä olevia asiantuntijoita ja innokkaita saarelaisia mukaan toimintaan. Toimikunnan sih-teeri saa työstänsä osa-aikaista palkkaa.

Feis Ile -toimikunta suunnittelee varsinaisen ta-pahtumaa koskevan pääohjelman sekä koordinoi muita alatapahtumia saarella. Tislaamot puoles-taan järjestävät omat teemapäivänsä ja ohjel-mansa suhteellisen vapaasti.

Tapahtuma alkoi vuonna 1985 saaren kulttuuriin ja musiikkiin painottuvana yleisfestivaalina. Laa-jemman yleisön kiinnostus heräsi viskitislaamojen tullessa mukaan tapahtumaan omalla ohjelmal-laan vuosituhannen vaihteessa.

Sisältö

Festivaali kestää viikon toukokuun lopussa. Se alkaa virallisesti lauantaina ja loppuu sitä seu-raavana lauantaina. Tarjolla on muun muassa perhetanssiaiset, nuorten tyttöjen esittämiä Ylä-maan tansseja ja paikallisten yhtyeiden musiikkia. Perheille suunnatussa ulkoilutapahtumassa meri-pelastajat esittelevät toimintaansa. Vuoden 2010 festivaalissa esiintyy Skotlannin nouseva suuruus Simple touch -yhtye. Käytännössä viikon jokaiselle illalle on jotakin musiikillista ohjelmaa.

46

Lapset ovat tärkeä osa festivaalin kulttuuripuolen ohjelmaa. Esimerkiksi viime vuonna paikallinen orkesteri kiersi kouluissa ja esiintyi vain lapsille. Kuvaavaa onkin, että ohjelmassa yksi päivä on omistettu kokonaan lapsille. Vanhempi saaren vä-estö viihtyy kaikkein perinteisimmissä alatapah-tumissa.

Suosituin tapahtuma on viskin maistelujuhla Ramsay-salissa, Port Ellenissä. Kaikki tislaamot ovat paikalla kyseisenä iltana. Mukana ovat myös saaren olutpanimo ja suklaatehdas, joka valmis-taa viskillä maustettua suklaata. Koko halli on yleensä täynnä yleisöä seuraamassa maistelukil-pailua, jossa pyritään tunnistamaan Islayn tis-laamojen tuotteita lähinnä tarkkaa nenää mutta myös kieltä apuna käyttäen. Järjestäjien näkemyk-sen mukaan Pohjoismaista, erityisesti Ruotsista tulee todellisia asiantuntijoita, jotka ovat aivan omaa luokkaansa.

Käytännössä jokaisella tislaamolla on oma teema-päivä festivaalin aikana. Bruichladdichilla se on sunnuntai eli festivaalin toinen päivä. Bruichlad-dich tarjoaa erilaista ohjelmaa tislaamon pihalla ja rakennuksissa. Ohjelmassa on säkkipilliorkeste-ri, Ylämaan tanssia ja ohjatut tislaamokierrokset. Alueelta voi ostaa paikallisia maataloustuotteita, kuten ostereita, erilaisia vihanneksia ja käsitöitä.

Feis Ile -viikon aikana koko Islayn saari on suu-ri tapahtuma-areena. Ohjelma jakautuu kahteen osaan: yhtäältä tarjolla on perinteistä skotlan-tilaista musiikkipainotteista iloittelua, toisaalta mallasviskiin perustuvaa harrastuneisuutta.

Yleisö

Feis Ile -viikon aikana saarella vierailevat ovat yleensä mallasviskiharrastajia, keskimäärin hyvin toimeentulevia ja koulutettuja. Tyypillinen tapah-

tumavieras on mieshenkilö, hänen ikänsä on noin 35–50 vuotta ja hän on todennäköisesti liikkeellä osana suurempaa miesjoukkoa, joka koostuu 3–6 henkilöstä. Hyvin suurella todennäköisyydellä ky-seisen profiilin omaava vieras on kotoisin Pohjois-Euroopasta.

Erityisesti Pohjoismaista tulee paljon osallistujia. Joukossa on myös yhdysvaltalaisia, saksalaisia, tanskalaisia ja sveitsiläisiä. Tapahtumavieraat ovat kävijäuskollisia eli Feis Ilessä käydään use-ammin kuin kerran. Tyypillisesti mallasviskihar-rastajat varaavat koko majoituskapasiteetin jo vuosi ennen varsinaista tapahtumaa edellisen vierailunsa yhteydessä.

Tapahtuman tarkkaa kävijämäärää ei tunneta. Valistuneen arvion mukaan tapahtumaviikon ai-kana saarella vierailee noin 3 500 kävijää. Yksin Bruichladdichin teemapäivän aikana tislaamon alueella vierailee noin 2 000 ihmistä, joista mo-net saapuvat kylän alueelta ja muualta saarelta. Se on jo niin iso määrä ihmisiä, että turvallisuu-teen täytyy kiinnittää erityistä huomiota. Poliisi ja vapaaehtoiset liikenteenohjaajat auttavat lii-kennejärjestelyissä, sillä kapeat tiet kylällä ovat tukossa. Monin paikoin saarella on todella heikosti parkkitilaa autoille.

Tapahtuman yleisö koostuu saaren asukkaista ja innokkaista mallasviskiharrastajista. Usein mal-lasviskiharrastajat tulevat ulkomailta ja ovat vie-railleet saarella jo aikaisemminkin.

Talous

Tapahtuman budjetti on Feis Ile -toimikun-nan vastuun osalta noin 20 000 puntaa (noin 23 600 euroa). Sponsori- ja mainostulot muo-dostavat budjetista 35 prosenttia. Loput 65 pro-senttia muodostuvat tapahtuman omista tuloista.

47

Toimikunnalla on vuoden mittaan erilaisia varain-keruutilaisuuksia, joten budjetin kasaaminen on ympärivuotista työtä. Kolme vuotta sitten kansal-linen lottosäätiö antoi tapahtumalle 5 000 puntaa. Argyll-Buten maakunta maksaa myös vuosittain pienen symbolisen tukisumman. Festivaalin ohjel-makirjaa painetaan 3 000 kappaletta ja jokaises-ta veloitetaan 1 punta. Ohjelmakirjaan myydään myös kannatusmainoksia.

Valtaosa eli noin 70 prosenttia järjestetyistä ala-tapahtumista tuottaa voittoa organisaatiolle. Toimikunnan pankkitilillä on keskimäärin vuosi-budjetin verran puskurivaroja. Toimikunta antaa vuosittain tuottamastaan voitosta suuren osan hyväntekeväisyyteen. Käytännössä rahaa jaetaan instansseille, joka ovat osallistuneet tapahtuman järjestämiseen. Lahjoituksia annetaan suoraan kouluille: esimerkiksi vuonna 2009 Juran ala-as-teelle annettiin stipendi musiikki-instrumenttien hankintaan. Näin toimittiin myös ylämaantanssi-joiden ja nuorisokuoron kanssa, jotka saivat tukea toimikunnalta.

Esiintyjien matkakustannukset ja majoitukset ovat suurin yksittäinen kuluerä tapahtumalle. Vähänkin tunnetummat esiintyjät maksavat paljon. Lautta-yhtiö tukee tapahtumaa jonkin verran alennetuin lippuhinnoin.

Festivaalin talous on kaksijakoinen samalla taval-la kuin sen ohjelmakin on. Vastakkain ovat vapaa-ehtoistyö ja monikansallisessa omistuksessa ole-vat tislaamot. Tislaamot myyvät viskiä festivaalin aikana jopa tynnyreittäin. Paikan päällä voi täyttää myös oman pullon, johon saa oman sarjanumeron ja etiketin. Yksin Bruichladdich-tislaamo myy täl-laisia erikoistuotteita oman teemapäivän aikana satamäärin. Vaikka tislaamojen viskimyymälät tekevät todennäköisesti Feis Ile -viikon aikana hyvän taloudellisen tuloksen, tärkeämpi tekijä on

kuitenkin julkisuus- ja markkinointiarvo, jonka ta-pahtuma synnyttää.

Tapahtuma elää kaksoistaloudessa. Feis Ile -ko-mitea järjestää 20 000 punnan budjetilla koko saarta koskevaa ohjelmaa. Tislaamot puolestaan järjestävät omaa ohjelmaa ja myyvät samalla tis-laamon tuotteita viskituristeille.

Yhteistyömuodot

Toimikunta on yrittänyt olla yhteydessä toisiin vis-kifestivaaleihin, mutta huonolla menestyksellä. Kulttuurista vaihtoa on harrastettu ainoastaan irlantilaisten kanssa. Naapurisaaren Juran kans-sa ei myöskään ole mitään virallista sopimusta, vaikkakin ohjelmavaihtoa tapahtuu puolin ja toi-sin siellä järjestettävän tapahtuman kanssa.

Erilaisia tiedusteluja tulee melko säännöllisesti nykyisin etenkin sähköpostilla. Paikallisyhteisön vapaaehtoispalvelu porukka, CVS (Community Vo-luntary Service ) on myös mukana järjestämässä tapahtumaa.

Viskitislaamot eivät ole jokaisesta asiasta yhtä mieltä, mutta kun puhe on Feis Ilestä, niin kaikki ovat rakentamassa yhdessä hyvää tapahtumaa. Saarella viskityöntekijät tuntevat hyvin toisensa. Paikalliset tulevat auttamaan myös tislaamojen tapahtumajärjestelyissä. He pystyttävät telttoja ja tekevät muita töitä, joissa tarvitaan useita autta-via käsiä.

Tapahtumalla on vain muutamia verkostomaisia yhteyksiä, jotka nekin ovat lähinnä paikallisia. Tislaamoilla on omat tuotantoon ja markkinointiin erikoistuneet monikansalliset verkostonsa. Saaren tapahtuma näyttää pärjäävän hyvin ilman aktii-vista kontaktihakuisuutta.

48


Feis Ile -järjestelykomitealla ei ole markkinointi- tai tiedotusstrategiaa. Islay on pieni yhteisö ja joskus henkilökemiat ovat olleet hidastamassa lehtijuttujen julkaisua, mutta pääsääntöisesti ta-pahtumasta kirjoitetaan hyvin. Arvostettu Whisky-Magazine on ollut kiinnostunut tapahtumasta ja se luovutti jopa ilmaista mainostilaa tapahtumal-le kaksi vuotta sitten. BBC:n gaelinkielinen kana-va on joskus tehnyt pienimuotoista juttua, mutta valtamediat eivät ole koskaan löytäneet tietänsä saarelle tapahtuman johdosta.

Yleensä ottaen tapahtuman markkinointi ei ole kovin voimakasta. Mallasviski markkinoi itse it-seään, koska aktiiviset harrastajat hakevat tietoa ja hakeutuvat saarelle hyvin omatoimisesti. Feis Ile -toimikunnan internet-sivut ovat juuri (2010) uudistuneet. Jokaisella tislaamolla on omat inter-net-sivustonsa, joka on nykyisin tärkein kanava tiedonhakua ja markkinointia ajatellen.

Markkinoinnista on viime aikoina keskusteltu toi-mikunnan sisällä paljon. Tulevaisuudessa tulisi päättää, haetaanko saarelle suurempia tähtiä esiintymään vai pysytäänkö suhteellisen pienessä ja traditionaalisessa muodossa.

Tapahtuma on perusolemukseltaan paikalliskult-tuuritapahtuma. Haastateltavien mukaan saari sananmukaisesti avaa viikoksi ovensa samalla kun saarelaiset avaavat sydämensä vieraille – toki siinä sivussa saatetaan avata myös jokunen vis-kipullo. Saarella ei kuitenkaan haluta, että tapah-tumasta tulisi markkinointigurujen tahdistama ja koristelema turistihoukutin. Saarelaisten käsityk-sen mukaan vierailijat viihtyvät, koska saarella voi tutustua oikeaan tekemiseen ja oikeaan elämään. Saaren tyyliin sopii huonosti oven pielessä seisova muoviukko tai kravattikalle.

Feis Ile -tapahtuman markkinointi on ollut hyvin vähäistä. Toisaalta tislaamot saavat vieraita vis-kiturismin muodossa ilman mitään markkinointia. Oikeastaan parasta markkinointia skotlantilaisel-le mallasviskille on hiljaisuus tai jopa tietoinen piilottelu, joka korostaa turistisen löytämisen iloa ja tuotteen autenttisuutta.

Alueellisuus

Tapahtuman vaikutus paikallistaloudelle on mer-kittävä. Saarelle saapuvilla viskiharrastajilla on tietty määrä rahaa käytettävissä, jonka he mää-rätietoisesti tuhlaavat vierailunsa aikana. Yhden arvion mukaan Feis Ile -viikon kohdalla puhutaan 750 000 punnan suuruisesta arvon lisäyksestä paikallistalouteen. Totuus on, että ihmiset ostavat saarelta paljon viskiä, istuvat ravintoloissa syö-mässä ja juomassa. Toisin sanoen, he käyttävät saaren yrittäjien tarjoamia palveluja.

Tapahtuma on vaikuttanut saarella jonkin ver-ran lasten musiikkiharrastukseen ja sen elinvoi-maisuuteen. Tapahtuma on oivallisella tavalla nostanut saaren omaa paikallista musiikkiperin-nettä esille. Vaikutusta on ollut myös siihen, että gaelinkielinen yläkoulu on jatkanut toimintaansa elinvoimaisena.

Saarelaisten mukaan tapahtuma ei sinänsä pa-ranna yhteisön yhteenkuuluvuutta ja yhteisön hen-keä. Islay on pieni saari eli siellä on jo lähtökoh-taisesti hyvä yhteisen tekemisen ja välittämisen henki. Saarella on aina totuttu auttamaan toinen toisiansa. Saarella ei ole tavattu ryhtyä sellaisiin toimiin, jotka ärsyttävät tai aiheuttavat pahaa mieltä asukkaille. Tätä voi kutsua vaikka maaseu-tumaiseksi paikallisdemokratiaksi, jossa ihmiset asetetaan kaiken muun edelle.

49

Tapahtuma tuo korostetusti esille mallasviskin valmistamisen kiistämättömän vaikutuksen saa-ren talouteen, turismiin ja kulttuuriin.

Maaseutumaisuus

Islayn saari edustaa ainutlaatuista Sisä-Hebridien saariston meriluontoa. Paikalliset asukkaat muo-dostavat maaseutumaisen saaren yhteisön. Viskin valmistamisen suhteen ei ole epäilystäkään, että lopputuote ei olisi maaseutuun pohjautuva. Viskin perusta ovat maaseudulta saatavat luonnonvarat: vesi, ohra ja turve. Esimerkiksi Bruichladdich-tis-laamo käyttää paikallista ohraa siinä määrin kuin sitä on tarjolla. Peräti 30 prosenttia Bruichlad-dichin ohrasta tulee saarelta, mikä tarkoittaa noin 700 tonnia vuosittain. Turpeen polttamisesta syn-tyvä savu kuivattaa maltaat ja antaa viskille sen savumaisen aromin. Viskinvalmistus myös edus-taa käsityöperinteeseen pohjautuvaa osaamista, jonka juuret ovat maaseutumaisessa elämänta-vassa sekä varhaisessa teollisessa perinteessä.

Skotlannissa on tapana kutsua suunnittelemat-tomia tapaamisia ceilidh-nimellä. Se tarkoittaa sosiaalista tilaisuutta, jossa tullaan yhteen spon-taanisti, kerrotaan juttuja, soitetaan musiikkia, otetaan ehkä lasillinen tai kaksi ja juodaan vähän teetäkin. Tämä henki näkyy myös erityisen hyvin Feis Ile -tapahtuman mutkattomassa maaseutu-maisessa olemuksessa.

Mallasviskin valmistuksessa käytetään paikallis-ta vettä, ohraa ja osaamista. Feis Ile -tapahtuman ympäristö ja sisällöt ovat mitä suurimmassa mää-rin maaseutumaisia. On kuitenkin syytä huomioida, että viskiteollisuuden osalta maaseutumaisuus on sidoksissa kansainväliseen alkoholiteollisuuteen.

Menestystekijät

Menestyksen perustana on loistava sijainti. Tapah-tuman menestystä siivittävät tietynlainen ylpeyden tuntu, joka nousee saaren yhteisöstä ja tietenkin pääosassa olevasta viskistä. Saarelaiset uskovat, että viskituristit etsivät arvoa sijoitukselleen; he eivät haluta muovilta maistuvaa ja ylihinnoiteltua tapahtumaelämystä, vaan etsivät pikemminkin aitoja kokemuksia, turvallisen ympäristön, hyvää ruokaa ja mallasviskiä.

Vierailijat arvostavat myös saaren ystävällisiä ih-misiä ja poikkeuksellista luonnonkauneutta. Ehkä tapahtumasta huokuu jotenkin tietynlaiseen ”vaa-timattomuuteen puettu ylpeys” paikan historiasta ja samalla vilpitön halu kertoa siitä muillekin.

Tärkeä seikka on valinnanvapaus. Saarelle voi tul-la ilman, että maistaa yhtään viskiä, mutta nauttii musiikista, ihmisten tapaamisesta, tanssista ja patikoinnista.

Yksi menestyksen avaimista on se, että kaikki puhaltavat asian suhteen yhteen hiileen. Vaikka osalla tislaamoista onkin laaja rahoittajapohja, tislaamotyötä kuitenkin arvostetaan paikallisesti, koska se tuo työmahdollisuuksia saarelaisille. Vii-me kädessä osaaminen on ja pysyy saarella vaikka teollisuuden rahoittajat olisivat muualla.

Tapahtumasta tuli järjestäjien näkemyksen mu-kaan menestyksellinen sen jälkeen, kun tapah-tumaan sisällytettiin näkyvästi viskitislaamoiden osuus. Tietynlainen vaatimattomuus yhdistettynä ylivertaiseen osaamiseen alkoholiteollisuuden alalla ovat tehneet Islayn saaresta ja Feis Ile -ta-pahtumasta suositun.

50


Tapahtuma hajaantuu viikon aikana joka puolelle Islayn saarta. Hankalin pullon kaula ovat majoi-tuspalvelut. On vaikea kasvattaa tapahtumaa, koska saarella ei ole suuria hotelleja eikä riittä-västi majoituskapasiteettia. Toinen tapahtuman kasvua hidastava tekijä ovat matkakustannukset, jotka ovat saarelle tuleville esiintyjille mutta myös vieraille suhteellisen suuret. Vierailijan tulee näh-dä kohtuullisen paljon vaivaa osallistuakseen Feis Ile -tapahtumaan.

Liikenne saarella on ongelmallista, sillä tiet ovat kapeita ja vieraat liikkuvat aika paljon omilla au-toillaan, vuokra-autoilla ja minibusseilla.

Uusi toimikunta on asettanut päämääräkseen kehittää tapahtumaa. Feis Ilekin on astumassa vääjäämättömään kehityksen pyörään. Tapahtu-masta halutaan nykyaikaisempi, houkuttelevampi ja suurempi. Tässä visiossa on omat vaaransa. Tapahtuman kasvu peittää alleen aina jotakin vanhaa ja arvokasta. Kokonaisuutena tapahtu-man tulevaisuus näyttää valoisalta, sillä mallas-viskiharrastajien määrä on yhä kasvussa. Tämän voidaan olettaa heijastuvan positiivisesti myös tapahtuman tulevaisuudennäkymiin.

Suurin yksittäinen haaste on, kuinka tapahtuman järjestäjät malttavat seurata hallitua ja harkittua

kasvu-uraa, jossa traditiot ovat keskiössä. Nopea kehittyminen voi johtaa tapahtuman alkuperäisen luonteen katoamiseen.

Pohdinta

Tapahtuma jakautuu kahteen osaan: yhtäällä toi-mikunta järjestää saaren musiikkitapahtumia ja toisaalla viskitislaamot järjestävät omat kilpai-levat ohjelmansa. Tämä kaksijakoisuus saattaa muodostua tulevaisuudessa raskaaksi painolas-tiksi, jos vastakkainasettelu rikkaan ja ammatti-taitoisen viskiteollisuuden sekä köyhemmän ja va-paaehtoisuuteen perustuvan Feis Ile -toimikunnan välillä jännittyy liiallisesti.

Islayn kerrotaan olevan maailman rikkain saari tilastollisesti, kun katsotaan siellä tehtävää vis-kiteollisuuden rahallista tulosta. Tosin näiden ra-havirtojen pääuomat valuvat muualle kuin saaren hyvinvointiin. Sanotaan, että saarella ei ole tis-laamojen eikä liioin saarelaisten välistä kilpailua, koska kaikki asukkaat – olivat he sitten viskinte-kijöitä tai eivät – ovat ensisijaisesti saarelaisia. Ehkä tähän vahvuuteen voidaan luottaa myös Feis Ile -tapahtuman tulevaisuuden suhteen.

51

Jutajaiset Folklorefestivaali

Paikka: Kemijoen ranta, Rovaniemi, Suomi. Aika: Kesä-heinäkuun vaihteessa.

Jutajaiset on vuonna 1973 aloittanut maaseudun nuorison kulttuuriseen sivistystyöhön pohjaava kesä-tapahtuma, jonka ohjelmallinen perinne nousee kansanmusiikista ja -tanssista. Nykymuodossaan se on tapahtumatarjonnaltaan yleisfestivaali. Tapahtuman järjestävät Lapin Nuorison Liitto, Kalevan Nuoret, Sivistysliitto ja Opintokeskus Kansalaisfoorumi.

http://www.jutajaiset.fi

Kuva 8. Jutajaisten tanssiesitys

kesäisellä torilla. Etniset värit

näyttäytyvät yhä useammin

suomalaisen maaseudun

kesätapahtumissa.

Kuva: Jutajaiset Folklorefestivaali.

Kuva 9. Yöllä säteilevän auringon

taika on hyvä syy juhlia aina

pikkutunneille asti.

Kuva: Jutajaiset Folklorefestivaali.

52

Johdanto

Lapin nuorisoseurojen vuosittain maakuntaa kier-tänyt Suvijuhla on nykyisen tapahtuman edeltäjä. 1970-luvun alkupuolella alkoi itää idea suurem-masta kulttuuritapahtumasta, jonka pääosassa olisivat Lapin omat harrastajat ja taitajat. Mallia haettiin myös vastikään (1968) perustetulta Kaus-tisen kansanmusiikkitapahtumalta. Kaustislaiset olivat puolestaan hakeneet oman festivaalin mal-linsa Walesin Llangollenista.

Kuohuvan 1960-luvun lopun nuorisoliikkeiden laineet ulottuivat myös Lappiin saakka – tosin loivempina. Muotoutui idea maakunnan henkeä il-maisevasta kansanmusiikkiin ja -tanssiin perustu-vasta kesätapahtumasta, joka aloitti toimintansa vuonna 1973. Jutajaisten tukikohdaksi muodostui Sodankylä, johon kunnan myötämielinen suhtau-tuminen vaikutti suuresti. Ensimmäinen tapah-tuma ristittiin Kesäjutajaisiksi, myöhemmin se lyhennettiin ytimekkäämmin Jutajaiset-muotoon.

Jutajaisten alkuperäinen idea on yhä taustalla, vaikkakin se on sekoittunut runsaan ohjelmatar-jonnan moniäänisyyteen. Ideana oli alun perin ja on myös edelleen Lapin maaseudun nuorison ja muun väestön kulttuurinen sivistystyö. Nykymuo-toisen tapahtuman virallinen nimi on Jutajaiset Folklorefestivaali, joka kuvaa hyvin myös tarvetta vastata muuttuvan ja globalisoituvan yhteiskun-nan haasteisiin.

Kehityskertomus

Jutajaisten aloittamisen aikaan maata koetteli 1970-luvun syvä lama, jonka keskelle tapahtu-ma toi henkistä kirkastusta. Tapahtuman sisältö oli soittamisen ja laulamisen alkukantaisessa ilossa ja Lapin maakunnan henkisen tilan kohot-tamisen tahdossa. Aina 1980-luvulle asti mentiin kesäjuhlamaisessa euforiassa yhä tutummiksi

käyviä latuja kulkien. Yhteiskunnallinen ilmapiiri alkoi muuttua 1980-luvulta lähtien, jolloin alet-tiin pohtia syvällisemmin myös ohjelmaan liittyviä laatuasioita. Tämä johti siihen, että ohjelmakoko-naisuuksia alettiin rakentaa teemojen mukaan. Samaan aikaan esiintyvien taiteilijoiden ammat-timaistuminen ja kansainvälistyminen olivat mer-kittäviä tapahtuman kehitystä ohjaavia piirteitä.

Jossakin vaiheessa tapahtuma muuttui sisään-lämpiäväksi. Samaan aikaan taisteltiin 1990-lu-vun laman kuristuksessa kuntapäättäjien kanssa festivaalin taloudellisesta tuesta. Loppupeleissä Sodankylän kunta asettui kannalle, että festivaali on pikemminkin alueellinen tapahtuma, eikä niin-kään paikallinen. Kunta asetti myös strategisen panostuksen kohteeksi kansainvälisesti tunnetun Sodankylän elokuvafestivaalin. Kun henkinen sekä taloudellinen tuki Jutajaisille romahti, festivaalior-ganisaatio oli näin muodoin pakotettu pohtimaan, kuinka tilanteessa päästään eteenpäin.

Vuonna 1995 tapahtui muutto Rovaniemelle. Muutto oli kriisin paikka, koska monet eivät enää tunteneet tapahtumaa omakseen. Vähitellen kas-vukipujen kera festivaali siirtyi maalaiskaupunki-ympäristöön. Jälkiviisaasti ajatellen tapahtuman toimintamahdollisuudet, resurssit ja tapahtuma-järjestelyyn liittyvät logistiset asiat helpottuivat huomattavasti Rovaniemellä.

Alkujaan Sodankylässä Jutajaiset kestivät kaksi päivää, sitten tapahtumasta tuli 3-päiväinen ja Rovaniemellä tapahtuma muuttui 5-päiväisek-si. Viimeisimpänä virstanpylväänä on liittyminen kansainväliseen folklore-tapahtumaketjuun.

Festivaalin merkittävin kriisi on koettu muuton yhteydessä Sodankylästä Rovaniemelle. Muutto oli myös mahdollisuus uuteen kukoistukseen ja toimi-vaan yhteistyöhön Rovaniemen kaupungin kanssa.

53

Jutajaiset on kehittynyt vuosien ja erilaisten mal-tillisten kokeilujen kautta nykymuotoonsa – esittä-vän taiteen folklorefestivaaliksi.

Sisältö

Vuodesta 1979 lähtien erilaiset teemat ovat ol-leet ohjelman runkona. Tämä asettaa myös aina tiettyjä haasteita. Tapahtumamalli Rovaniemen festivaalialueella on sama, mutta sisällöt elä-vät teemojen mukaan. Esimerkiksi aikaisemmin Sodankylässä järjestettiin muun muassa valta-kunnalliset kotiseutupäivät festivaalin sisään ra-kennettuina. Usein on myös niin, että järjestäjille tarjotaan aktiivisesti jotakin teemaa.

Festivaaliorganisaatio ei ole ohjelmatoimisto, vaan se pyrkii rakentamaan sillan festivaalin pe-rusideologian ja kulloinkin valitun teemaan välille. Teemoissa ja tapahtumassa toteutuu määrätynlai-nen vastavuoroisuus: yhtäältä maakunnan kult-tuuriosaajat pääsevät näkyville, mutta toisaalta kansainväliset tuulet pääsevät puhaltamaan yli maakunnan.

Ohjelma painottuu musiikkiin ja skaala ulottuu aina hengellisestä populaariin saakka. Esimer-kiksi vuoden 2009 ohjelmistosta löytyy lauluyh-tye Rajaton, harmonikkataiteilijoita, Jukka Poika, kirkkokonsertti, Kultainen Harmonikka -konsertti, keskiaikaista rukouslaulua, Jorma Kääriäinen, Lappilaisia kuoroja, Katri Helena ja kirkollinen juh-lamessu. Kylätori Lordin aukiolla on areena vaihte-levalle ohjelmalle ja perinteiselle markkinahumul-le. Jutajaisten ohjelmassa on myös lavatanssit, tanssiklubi ja lasten ohjelmaa.

Verrattaessa festivaalin alkuaikoihin muutos on ollut selvästi yleisfestivaalin ja populaarikulttuu-rin suuntaan. Järjestäjien näkemyksen mukaan perinne ja oma kulttuuri eivät kanna nyky-yleisön

vaatimustason mukaista festivaalikokonaisuutta yksin, vaan mukaan tarvitaan myös tähtiainesta. Festivaaliorganisaatiossa asia koetaan ongel-mallisena. Asiaa on perusteltu sillä, että veto-voimatekijät tuovat tarvittavia lipputuloja, mikä puolestaan mahdollistaa sen, että on voitu tehdä ympärivuotista kasvatustyötä kulttuurin harrasta-jien eteen.

Jutajaiset on nykyisin yleiskarnevaali, jossa vai-kuttavat kansallisesti tunnetut artistit. Tapah-tuma on seurannut yhteiskunnallisia virtauksia aktiivisesti. Uudempi folklore-henki luo hienova-raisen viitteen Lapin mystiikkaan, joka puolestaan vetoaa vierailijoihin.

Yleisö

Jutajaisten yleisö tulee Rovaniemen ympäristös-tä ja maakunnasta. Vuonna 1973 myytiin 1 500 lippua, kun vuonna 1974 myytiin jo 8 000 lippua. Kävijämäärät ovat sittemmin yltäneet parhaim-millaan jopa 30 000 kävijään. Karkeasti ottaen voidaan sanoa, että kävijämäärät ovat vaihdelleet 20 000 kahta puolen viime vuosina.

Kävijäprofiili on yleisfestivaalissa hyvin laaja. Kulttuurisen hyvinvoinnin eetos näkyy paitsi mo-nipuolisessa ohjelmistossa myös festivaalin hin-noittelussa, joka pyrkii huomiomaan lapset, työt-tömät, eläkeläiset ja varusmiehet. Ohjelmistosta löytyy myös maksuttomia tilaisuuksia. Jutajaiset on liittynyt kulttuurista eliksiiriä jakavien palve-luntuottajien joukkoon hyväksymällä maksuväli-neeksi verovapaan kulttuurisetelin.

Festivaali pyrkii vastaamaan laajan yleisön tar-peisiin. Tapahtumaa järjestetään myös tietyn-laisen kulttuurisen eetoksen ja kasvatuksellisen näkökulman hengessä. Kävijämäärät vaihtelevat vuosittain 20 000 henkilön kahta puolen.

54

Talous

Tapahtuman alkuhistoriassa budjetti oli noin 15 000 markkaa. Jo kolmansista Jutajaisista alkoi selvä kasvu-ura. Nykyisin festivaalin budjetti on noin 230 000 euroa, josta puolet on lipputuloja. Julkisen tuen osuus on 25 prosenttia ja sponso-reiden osuus 15–20 prosenttia. Loput 5–10 pro-senttia muodostuu muista pienemmistä festivaa-lituloista.

Festivaaliorganisaatiolla ei ole päätoimista työn-tekijää. Festivaalijärjestelyt jakautuvat moneen pieneen osaan, joita tehdään muiden töiden ohes-sa tai projektitöinä. Festivaalin markkinointiin on yritetty saada projektirahoitusta, mutta siinä ei ole onnistuttu erityisen hyvin.

Tapahtumalla on päätukijat ja pienemmät tukijat. Lisäksi festivaaliorganisaatio saa erilaisia yh-teistyöehdotuksia vuosittain. Tyypillisesti tiettyjen esiintyjien yhteyteen on saatettu haluta näkyvyyt-tä. Esimerkiksi metsähallituksen juhlavuonna yksi tapahtumapäivä rakennettiin tämän yhteistyö-kumppanin toiveiden pohjalta.

Jutajaiset rahoitetaan lipputuloilla, julkisella tu-ella, sponsorituilla sekä muilla tapahtumatuloilla. Organisaation toiminta perustuu vapaaehtoistyö-hön. Kokonaisbudjetti on noin 230 000 euroa.

Yhteistyömuodot

Jutajaisten festivaaliorganisaatiossa hallitus vastaa kokonaisuudesta ja nimeää johtoryhmän, jossa vaikuttavat festivaalijohtaja, pääsihteeri, ohjelmavastaava, kv-asioiden hoitaja ja tapah-tumasihteeri. Organisaation henkilölukumäärä on 7–9 välillä ja se vaihtelee tilanteen mukaan. Fes-tivaalilla on vahva verkosto taustalla, jossa vai-kuttavat yliopisto, seurakunta, kolmannen sektorin

vapaaehtoistoimijat, koulutus- ja taidelaitokset ja muita pienempiä toimijoita.

Toimintaympäristö Lapissa on rikas osaamisesta ja luovuudesta, joten on luontevaa, että maakun-nallinen osaaminen ja luovuus valjastetaan osak-si tapahtumaa. Nykyisin myös Folkolere-verkosto CIOFFin (The International Council of Oraganisa-tions for Folklore Festivals and Folk Art ) kautta tulee jatkuvasti erilaisia yhteydenottoja koskien muun muassa erilaisia ammattilaisia, jotka kier-tävät festivaaleja maailmalla. Suomessa on kah-deksan folklore-tapahtumaa ja tämän yhteistyön puitteissa on kehitetty festivaalikävijän folklore-passi.

Tapahtuman kannalta oma jäsenkenttä on kes-keisin. Tietenkin mukaan lasketaan myös muut lappilaiset harrastajat, eri alojen asiantuntijat sisältöjen rakentajina sekä kuntien nuoriso- ja kulttuuritoimet.

Sodankylän aikana talkootyö oli huipussaan, sil-lä lähemmäs 300 ihmistä osallistui festivaalin rakentamiseen. Rovaniemellä festivaalin organi-sointi on ammattimaistunut. Talkoohenki ei myös-kään ole samanlaista kuin ennen, vaan nyt töitä tehdään oman seuran tai ryhmän eteen. Kysymys on eräänlaisesta vaihtokaupasta, jossa järjestöt ja urheiluseurat hakevat toimintaedellytyksiä, kun taas festivaaliorganisaatio ostaa tapahtumajär-jestelypalveluja.

Jutajaiset perustuu nuorisojärjestökentän omaan sekä lähialueen instituutioiden verkostomaiseen yhteistyöhön. Festivaali on osallisena kansainvä-lisessä folklore-verkostossa. Perinteinen vastik-keeton talkootyö on verkostomaisessa rakenteessa muuttunut vaihtokaupaksi ja järjestöjen varain-hankinnaksi.

55


Jutajaisten markkinointipanokset ovat olleet mi-nimaalisia. Markkinointi on tarkasti keskitettyä. Tapahtumaa mainostetaan lehdessä, radiossa ja televisiossa. Valtakunnallista markkinointia tuo-tetaan jonkin verran lähellä Jutajaisten toimintaa olevien yhteistyökumppaneiden kautta.

Tapahtumalla ei kuitenkaan ole varsinaista me-dia- tai markkinointistrategiaa. Tästä huolimatta organisaation tiedottaminen ja markkinointi ovat lujasti omissa ja osaavissa käsissä. Festivaali on onnistunut hyvissä lehdistösuhteissa ainakin lähialueella. Jatkuvasti on oltu myös valtakunnal-liseen lehdistöön yhteydessä. Mediasuhteet perus-tuvat maakunnassa tiiviiseen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. Ihmiset tuntevat toisensa puolin ja toisin, jolloin kanssakäyminen perustuu luon-tevaan kommunikaatioon. Joskus maakuntaleh-dessä on saattanut olla kakkoslaadun juttuja, kun kesäharjoittelijat ovat olleet kirjoittajina.

Festivaali ei ole yrityksistä huolimatta päässyt kunnolla valtakunnalliseen tv-näkyvyyteen. Televi-sionäkyvyyttä haluavalla tulisi olla rahaa omassa taskussa noin 20 000 euroa materiaalin tuottami-seen ja kaluston paikalle tuomiseen. Tätä taustaa vasten suomalaiset kesätapahtumat eivät ole sa-malla lähtöviivalla.

Festivaalin markkinointi ja mediasuhteet ovat omissa ja osaavissa käsissä. Tapahtuman tiiviit yhteistyöverkostot toimivat pääasiallisina markki-nointi- ja tiedostuskanavina.

Alueellisuus

Maaseudun sivistystyössä ohjaava näkökulma on, että yksittäinen ihminen on aina tärkeä riippumat-ta siitä, asuuko hän maaseudulla vai maaseutu-kaupungissa. Oppimista ja kehittymistä tapahtuu

aina, kun joku osallistuu Jutajaisiin esiintyjänä tai työntekijänä. Tapahtumalla on mahdollisuus myös kasvattaa yleisöä, kun löydetään kultainen kes-kitie, jossa kaupallisuuden ja ideologian rajapin-nalla taiteilu tapahtuu onnistuneesti. Laajemmin kysymys on kulttuurista ja arvoista, jotka liittyvät suomalaisuuteen, yhteisöllisyyteen, alueellisuu-teen ja paikallisuuteen.

Lapissa on koettu monelta taholta, että juuri Juta-jaiset on vuotuinen yhteinen ponnistus, joka tuot-taa alueellista hyvinvointia niin henkisessä kuin myös jossakin määrin taloudellisessa mielessä. Taloudellisessa katsannossa alueen majoitus- ja ruokapalvelut sekä liikenneasemat hyötyvät ta-pahtumasta. Tapahtuma on henkisen muutoskyvyn symboli kahdessakin mielessä. Yhtäältä on sellai-sia tapahtumavieraita, jotka eivät ole aikaisem-min käyneet edes Rovaniemellä, jolloin monikult-tuurinen tapahtuma toimii ikkunana maailmalle. Toisaalta tapahtuma on järjestäjilleen jatkuvan uuden etsimisen ja kehittymisen haaste, mikä edellyttää tarkkaa tasapainoilua Lapin kulttuurin ja valtakulttuurin välillä.

Festivaali tukee lappilaista identiteettiä ja ihmis-ten viihtymistä omalla kotiseudulla. Se edistää myös alueen henkistä ja taloudellista elinvoimai-suutta. Festivaali on nuorisojärjestöjen jäsenistöl-le hyvin tärkeä vuotuinen kohtauspaikka.

Maaseutumaisuus

Perinteinen pelimannihenki ei ole säilynyt tapah-tuman ytimessä, mutta yhteydet maaseutuun ja alueen kyliin ovat edelleen vahvat ja koko festi-vaalin henkinen ja historiallinen perusta. Tämä näkyy erityisesti festivaalin teemoissa, joissa perifeerisen ihmisen olemus on keskiössä. Tapah-tumapaikkana Rovaniemi on myös hyvin maaseu-tumainen kylien kaupunki. Yksi kantava ajatus on,

56

että niin esiintyjät kuin yleisökin kokisivat aitoa osallisuutta Jutajaisissa.

Ohjelmiston suunnittelijoina ja mukana olevilla esiintyjillä on usein suorat kytkökset maaseutuun. Ohjelmaideat ja arvomaailma nousevat kentältä. Motivoivana tekijänä on mahdollisuus tuoda esitys Rovaniemen estradille.

Vaikka perinteinen pelimannihenki on jäänyt taus-talle, festivaali hyödyntää maakunnan kykyjä. Lapin kylät ovat aktiivisesti mukana Jutajaisia to-teuttavassa verkostossa. Nykymuotoinen folklore-festivaali puhuttelee yleisöä kysymään oman iden-titeettinsä perään, joka on nopeasti muuttuvassa maailmassa myös jatkuvan uudelleen määrittelyn kohteena.

Menestystekijät

Festivaali tarvitsee yleisöä ja se edellyttää ”hou-kuttimia”. Ajassa eläminen on tärkeä menestyste-kijä. Tulisi kyetä oivaltamaan, millaiset asiat ovat muodikkaasti pinnalla mutta samalla yhteisön identiteetin rakenteissa. Filosofisessa mielessä voidaan ajatella, että kulloinkin valittu ohjel-makokonaisuus puhuttelee kulttuurista muistia alitajuisesti mutta myös suoraan markkinoinnin rajapinnassa. Ohjelmatarjonta lähtee siitä, että on jotakin suoraan aisteille ja samalla jotakin itse oivallettavaksi tarkoitettua.

Haastateltavien näkemyksen mukaan hyvä festi-vaaliohjelma imaisee viekkaalla tavalla ihmisen sisäänsä niin, että hän on valmis heittäytymään elämyksen vietäväksi ja valmis tulemaan seu-raavana vuonna uudelleen. Toinen keskeinen menestystekijä on tiivis verkottuminen yhteistyö-kumppaneiden ja muiden tapahtumaa edistävien toimijoiden kanssa. Kolmantena tekijänä on ra-hoittajien luottamuksen säilyttäminen vuodesta

toiseen. Neljäntenä tekijänä onnistuneessa festi-vaalityössä on tekemisen intohimo. Menestykseen vaikuttaa olennaisesti se, että mukana on ihmisiä, jotka hengeltään uskovat toimintaan. Viidentenä tekijänä on kansainvälisyyden merkityksen ym-märtäminen, sillä maailman avautuminen kiin-nostaa entistä enemmän myös suurta yleisöä, ei vain festivaalia järjestäviä tahoja. Kuudentena tekijänä on sisällön ymmärrettävyys, innostavuus ja elämyksellisyys ympäröivän maaseutualueen kontekstissa.

Onnistumisen reseptin keskiössä on usko toimin-taan ja sen jatkuvuuden edellytyksiin. Tätä uskoa täytyy osata välittää myös laajasti ympäristöön. Sisällön tulee palvella oman alueen ihmisiä ja toimijoita selkeästi ymmärrettävällä ja elämyksel-lisellä tavalla.


Suuret haasteet tulevat yhteiskunnan kautta ja ne liittyvät talouteen. Kaikesta muusta festivaa-liorganisaatio todennäköisesti selviää, mutta jos taloudellinen tuki menetetään, niin silloin voi käy-dä huonosti. Haastavaa on myös, miten puhutaan tapahtuman ydinfilosofia auki sidosryhmille ja yleisölle. Rahoittajat yleensä kuuntelevat tuuliviiri-mäisesti vain markkinoiden viestejä. Tappiovuodet ovat harmillisia, mutta kokonaisuutena onnistumi-sia on ollut paljon enemmän kuin vastoinkäymisiä. Kenties suurin yksittäinen haaste on se, millä ta-valla saadaan säilytettyä festivaalin ideologinen ydin ilman, että siitä tulisi vain kauppatavaraa.

Haastateltavien mukaan toisinaan huolta aihe-uttaa tapahtuman koko elinkaari. Saattaa olla mahdollista, että tapahtumajärjestäjät eivät pys-tyisikään kehittymään sillä tavalla, että Jutajaiset säilyttäisi vetovoimaisuutensa myös tulevaisuu-dessa.

57

Kehittämismahdollisuutena on pohdittu vieläkin näkyvämpää rantautumista maakunnan kylille, jolloin ohjelmaa voitaisiin tuottaa paikallisesti osana pääfestivaalia. Myös internet avaa mah-dollisuuksia tapahtuman kehittämiseen ja etenkin markkinointiin. Sitäkin on pohdittu, että Jutajaiset voisi teemoiltaan liikkua vastavirtaan suhteessa yhteiskunnan muoti-ilmiöihin. Lapista löytyy hil-jaisuutta, autioitumista, luontoa ja positiivista hulluutta.

Talousasiat ovat haasteellisia, mutta myös kan-sainvälisyys tulee edelleen kasvamaan, mikä tulee huomioida festivaalin suunnittelussa. Tulevaisuu-dessa tarvitaan rohkeutta liikkua myös trendikkäi-tä päävirtoja vastaan.

Pohdinta

Kansamusiikkiin ja nuorisotyön maaperään juurtu-nut itu on vuosien varrella kasvanut monihaarai-seksi ja sitkeäksi Lapin petäjäksi. Nykymuotoinen Jutajaiset on kansainvälinen monialafestivaali. Festivaalin kasvua nykyisiin mittoihin ja muo-toihin on edistänyt aktiivinen kehittyminen sekä yhteiskunnan muutoksiin vastaaminen, mikä on ollut nuorisojärjestötoiminnalle itse asiassa hy-vinkin luonteva tapa toimia. Tapahtuman nopea ”kaupungistuminen” saattaa tulevaisuudessa asettaa haasteita pelimannihenkeen perustuvan maaseutumaisen lähtökohdan säilyttämisen ja vaalimisen suhteen.

58

Highland Games – Ylämaan kisat

Paikka: Cupar, Fife / Crieff, Perth and Kinross, Skotlanti. Aika: Cupar, heinäkuun ensimmäinen sunnuntai. Crieff, elokuun kolmannen viikon sunnuntai.

Ylämaan kisat on perinnetapahtuma, joka noudattaa yleistä tapahtumamallia Skotlannin maaseudulla. Ylämaan kisojen ohjelma sisältää raskaansarjan kilpailulajeja, säkkipillimusiikkia ja Ylämaan tansseja. Cuparin kisojen järjestelyistä vastaavat paikalliset Rotary- ja Round Table -yhdistykset, Crieffin kisoista vastaa paikallisista aktiiveista koostuva johtokunta.

http://www.cuparhighlandgames.org/ http://www.crieffhighlandgathering.com/ http://www.shga.co.uk/

Kuva 10. Nuoret Ylämaan

tanssijatytöt perinteisissä asuissaan

keskittyneessä tanssin hurmassa.

Kuva: Ron Russell.

Kuva 11. Kohta varren päässä oleva

kivi saa kyytiä. Raskassarjalaisten

lajeissa kilpaillaan tosissaan, mutta

sopivasti karnevaalihengessä.

Kuva: Ron Russell.

59

Johdanto

On suorastaan hämmästyttävää, että Ylämaan kisoista ei löydy juurikaan kirjoitettuja lähteitä, jotka valottaisivat tapahtuman historiaa seikka-peräisesti. Joissakin lähteissä kerrotaan kuiten-kin, että Kuningas Malcolm III järjesti 1000-luvul-la kilpailun, jossa kilpailijoiden tuli juosta Craig Choinnichin huipulle Ylämaan takeissa ja sotava-rustuksessa.

On oletettavaa, että Ylämaan kisojen alkuperä on vähitellen kehittynyt klaanien välisen paremmuu-den kilvoittelusta ja sotilastaitojen harjaannutta-misesta. Nykyisten kisojen edeltäjiä järjestettiin ympäri Skotlantia aina vuoden 1746 Cullodenin taisteluun saakka. Jakobiittikapinan kukistumi-nen ja Charles Edward Stuartin kärsimä tappio englantilaisille johti lakiin, joka kielsi säkkipilli-musiikin, kilttiin pukeutumisen, joukkokokoontu-miset ja aseiden kantamisen. Kun laki kumottiin noin 30 vuotta myöhemmin, skotlantilaisen kult-tuurin synkkä ajanjakso päättyi Ylämaan kulttuu-riin nopeaan elpymiseen. Tämä johti jopa etnisten ja kansallisten tunnusmerkkien ylikorostumiseen niin Skotlannissa kuin myös uudella mantereella, jossa alati kasvava siirtolaisten yhteisö ylläpiti kansallisia perinteitä.

Nykymuotoisia Ylämaan kisoja on järjestetty 1780-luvulta alkaen ja tultaessa 1800-luvulle ki-sat yleistyivät kaikkialla Skotlannissa. Yhdysval-loissa Ylämaan kisoja on järjestetty säännöllisesti 1800-luvun puolesta välistä alkaen.

Kehityskertomus

Kattojärjestö Scottish Highland Games Associatio-nilla on 60 jäsentapahtumaa ja se on perustettu vuonna 1947. Useimmat Skotlannissa järjestet-tävät Ylämaan kisat ovat SHGA:n jäseniä. Pää-sääntöisesti Ylämaan kisat muodostavat vuo-

tuisen kesäaikaan sijoittuvan tapahtumasarjan, joka perustuu perinteiseen tapahtumamalliin ja säännöstöön. Sääntöjä noudattavat osakilpailut lasketaan mukaan kansalliseen ranking-sarjaan ja yleiseen tulostilastointiin. Kattojärjestöllä ei ole palkattua henkilöstöä, vaan kaikki toimihenkilöt toimivat vapaaehtoispohjalta.

Kilpailujen välillä on joitakin ohjelmallisia eroja riippuen tapahtuman historiasta, paikasta ja jär-jestävästä tahosta. Esimerkiksi etelässä Glasgo-win ja Edinburghin alueilla yleisö ja kilpailijat ovat jonkin verran enemmän kiinnostuneita juoksu- ja pyöräilylajeista sekä ylämaan tansseista, kun taas pohjoisessa painottuvat raskaan sarjan kilpailut.Alkujaan (1979) Cuparin Ylämaan kisat oli hyvin pieni tapahtuma. Fifen maakunnassa (council area noin 350 000 asukasta) sijaitseva Cupar on maaseutumainen kaupunki, jossa asuu noin 9 000 asukasta. Kisoja perustettaessa tarkoituksena oli elävöittää ja elvyttää paikallisyhteisöä. Vuosi-tuhannen vaihteessa kisat saivat toimintaan si-toutuneen pitkäaikaisen sponsorin. Alussa tapah-tumassa oli vain 200–300 maksanutta kävijää, nykyisin maksavia kävijöitä on noin 3 000–5 000 riippuen vallitsevasta säätilasta.

Cuparissa paikallinen Rotary-yhdistys ja Round Table -yhdistys ovat tapahtuman järjestelyistä vastaavat organisaatiot. Heidän jäsenistöstä tu-levat myös järjestelykomitean jäsenet. Näin ollen jäsenet ovat hyvin usein myös liike-elämän edus-tajia.

Crieff on puolestaan perinteinen 6 000 asukkaan markkinapaikka. Ympäröivässä maakunnassa asuu kaiken kaikkiaan noin 129 000 ihmistä. En-simmäiset Ylämaan kisat järjestettiin Crieffissä vuonna 1870. Kisat alkoivat alakoulun paikalla, mutta sittemmin ne siirrettiin nykyiselle paikal-leen. Tapahtuma on järjestetty vuosittain vain

60

muutamaa sotavuosien poikkeusta lukuun otta-matta. Crieffin Ylämaan kisat on yksi vanhimmis-ta tapahtumista Skotlannissa.

Crieffin kisoja organisoi 25 henkilön johtokunta. Johtokunta koostuu eri sosiaaliryhmiä edustavis-ta, arvostetuista yhteisön jäsenistä. Johtokuntaan kutsutaan ihmisiä, joilla on jokin intressi tai vahva kiinnostus Ylämaan kisoja kohtaan. Usein kiinnos-tus Ylämaan kisoja kohtaan kulkee suvussa.

Ylämaan kisojen historia juontaa juurensa aina 1700-luvulle. Tapahtuma on säilyttänyt paikkansa näihin päiviin saakka perinteisenä skotlantilai-sena kesätapahtumana. Cuparissa kisat alkoivat vuonna 1979, Crieffissä puolestaan jo vuonna 1870.

Sisältö

Ylämaan kisat koostuvat monista yhtäaikaisista tapahtumista areenalla, joka on yleensä nurmi-kenttä tai muu vastaava tarkoitusta varten ai-dattu alue. Tapahtumaan pintapuolisesti pereh-tyneille Ylämaan kisat tarkoittaa usein kisojen näyttävintä lajia eli tukinheittoa. Tässä raskaan sarjan lajissa kilpailija nostaa noin 50 kiloa pai-navan tukin pystyyn nojaamaan olkapäätänsä vasten. Lyhyen vauhdin jälkeen kilpailija heit-tää tukin ilmaan. Tukinheitto tapahtuu tarkasti heittäjän suuntaisesti siten, että tukki kierähtää ilmassa 180 astetta. Olennaista on, että suorituk-sen alussa ilmassa ollut tukin pää osuu ensim-mäisenä maahan. Tyylipuhtaassa heitossa tukki kaatuu suoraan heittäjästä poispäin. Heiton pi-tuus ei ole tärkeää.

Muita raskaan sarjan lajeja ovat muun muassa painon heitto, kuulan työntö, lekan heitto ja olki-lyhteen korkeusheitto heinähangolla. Naiset ja juniorit käyttävät kilpailuvälineinä kevyempiä

painoja. Ylämaan kisat sisältävät myös ylämäki-juoksukilpailuja, ratajuoksukilpailuja, pyöräilykil-pailuja ja muita urheilullisia kisoja, kuten jouk-kueköydenvetoa ja jopa autojen vetokilpailuja.

Ylämaan kisoissa urheilullisia tapahtumia ta-sapainottaa kisojen musiikillinen sisältö. Säkki-pilliyhtyeet ja Ylämaan tanssijat ovat vähintään yhtä suosittuja kuin voima- ja kestävyyslajitkin. Perinteinen Ylämaan tanssikilpailu sisältää neljä eri tanssia: The Sword Dance, The Sèan Triubhas, The Reel of Tulloch ja The Highland Fling. Miek-katanssin (The Sword Dance ) sanotaan juon-tavan juurensa vuodelta 1054, jolloin kuningas Malcom III joutui taisteluun Macbethin soturin kanssa. Voittoisan taistelun merkiksi kuningas asetti miekkansa ristiin vastustajan aseen pääl-le. Tämän jälkeen iloinen kuningas tanssi aseiden muodostaman ristin päällä. Legendan mukaan tapahtumasta syntyi tapa, jossa klaanien soturit asettivat miekkansa ristin muotoon ennen taiste-lua. He pyrkivät tanssimaan miekkaristillä siten, että eivät koskisi jaloilla miekkoihin. Onnistunut suoritus ennakoi voittoisaa taistelua.

Säkkipilliyhtyesoitossa rummut ovat keskeinen instrumentti säkkipillien ohessa. Säkkipillin soi-tossa kilpaillaan myös soolosoittona. Kilpailusuo-rituksissa ei tarkkailla ainoastaan teknistä puolta, kuten sormitusta ja puhtaita nuotteja. Yhtä olen-naista on vaativan instrumentin kokonaisvaltai-nen hallinta: kuinka hyvin se on viritetty ja kuinka sen olemus on osattu valjastaa osaksi esitettävää kappaletta.

Cuparin kisoista löytyy perinteisen ohjelman mu-kaisesti raskaan sarjan kilpailuja, mäkijuoksukil-pailu, pyöräkilpailu, juoksukilpailu, Ylämaan tans-sikilpailu ja säkkipilliyhtyekilpailu. Viime vuosina myös lasten Ylämaan kisat ovat tulleet mukaan ohjelmaan. Tosin tukki ja painot ovat hyvin pieniä

61

verrattuna aikuisten vastaaviin kisavälineisiin. Cuparin kisojen uusin vetonaula tulee olemaan vuonna 2010 puuronsyöntikilpailu.

Kisapaikkana toimii paikallinen jalkapallokenttä. Siellä on myös kaikille avoin paikallisen Rugby-seuran ylläpitämä virvoketeltta. Komitealla itsel-lään on teeteltta ja pienimuotoinen kahvila, joka on varattu etupäässä tapahtuman sponsoreille ja seremoniajohtajille (chieftan ), mutta myös muille tapahtuman järjestelyyn osallistuneille.

Aikaisemmin Crieffin kokoontuminen oli kahden päivän mittainen, mutta nykyisessä muodossaan se kestää vain päivän. Tapahtuma alkaa tavallaan jo edeltävänä lauantaina kaupungin keskustorilla, jossa järjestetään paikallinen toritapahtuma. Tar-jolla on säkkipillin soittoa ja Ylämaan tanssia. Näh-tävillä ja hypisteltävänä on myös raskaan sarjan kilpailuvälineitä. Tämä antaa ihmisille konkreetti-sen kuvan kilpailuvälineistä ja samalla markkinoi seuraavan päivän varsinaista kilpailutapahtumaa.

Crieffin Ylämaan kisat järjestävät Skotlannin ras-kaan sarjan kansallisen mestaruuskilpailun, mikä tekee tapahtumasta erityisen tärkeän. Crieffin tapahtuma on myös hyvin ammattimaisesti jär-jestetty ja noudattaa tarkasti SHGAn sääntöjä ja suosituksia järjestelyiden suhteen.

Ylämaan kisat noudattavat perinteistä muotoa, jossa edustettuina ovat raskaan sarjan lajit, juoksu- ja pyöräilylajit, säkkipilliyhtyekilpailut ja Ylämaan tanssikilpailut. Nykyisin ovat yleistyneet myös erilaiset vetonaulat ja erikoisohjelmanume-rot kisojen loppupuolella.

Yleisö

Kesäaikaan ympäri Skotlantia järjestettävät Ylä-maan kisat kokoavat yhteen samanhenkisiä kilpai-

lijoita, muusikoita ja tanssijoita. Tästä muodostuu myös tapahtumien selkäranka, eräänlainen va-kiintunut tapahtumakiertäjien joukko. Urheilijoil-la, muusikoilla ja tanssijoilla on usein mukana perheitä. Esimerkiksi Ylämaan kisoja kiertävistä tanssijoista useimmat ovat teinejä, joten on luon-tevaa, että vanhemmat kulkevat mukana.

Cuparissa yleisön ydin muodostuu paikallisista perheistä ja lähialueen koulujen oppilaista. Pää-asiassa yleisö on siis Fifen alueelta. Osallistujia ja katsojia tulee kuitenkin kaikkialta Skotlannista ja myös ulkomailta. Joka toinen vuosi osallistuu muun muassa säkkipilliorkesteri Uudesta-See-lannista. Yksi pienempi mutta huomionarvoinen ryhmä ovat moottoripyöräilevät pariskunnat tai motoristiryhmät, jotka etsivät kesäisin skotlanti-laisia kulttuurielämyksiä.

Cuparissa lipun ostaa keskimäärin 3 000 ihmis-tä. Perhelippu maksaa yhteensä 10 puntaa. Jos tapahtumapäivän sää on kaunis, voi saapua jopa 5 000 katsojaa. Kokoontuminen on hyvin sääherk-kä ja siihen sisältyy aina melkoinen riski. Toisi-naan koko tapahtuma on jouduttu peruuttamaan sään johdosta. Tällöin on tullut suuria taloudelli-sia tappioita.

Crieffin kisoihin lippuja myydään keskimäärin 6 000 kappaletta. Alun perin kysymyksessä on ol-lut perhetapahtuma, mutta nykyisin Crieffin kisat on yleistapahtuma, jossa vanhat ystävät, sukulai-set ja Crieffiin erilaisia siteitä omaavat ihmiset kokoontuvat yhteen kerran vuodessa. Ydinjouk-koa edustavat tavalliset paikalliset perheet noin 25 kilometrin säteellä kaupungista, jotka tulevat viettämään rentouttavaa ohjelmallista päivää ul-kona. Lisäksi ovat turistit, joita on nykyisin paljon. Huomionarvoinen seikka on, että organisaatiol-la on arkistoituna tapahtuman vieraskirjat aina 1870-luvulta alkaen.

62

Eräästä St Andrewsin Ylämaan kisoja käsittele-västä tutkimuksesta selvisi, että 40 prosenttia yleisöstä on muualta Isosta-Britanniasta, 40 pro-senttia ulkomailta ja ainoastaan 20 prosenttia lä-hialueelta saapuvia. Paikallisen väestön kannalta asia on siten, että kun on nähnyt yhden Ylämaan kisan, on periaatteessa nähnyt ne kaikki. Yleensä ne, jotka käyvät useammassa tapahtumassa ovat alan harrastajia tai vankkumattomia kannatta-jia.

Nykymuotoisista Ylämaan kisoista on tullut turis-tien kannalta viihteellinen tapa tutustua skotlan-tilaiseen kulttuuriin. Viimeisimmät kävijätutki-mukset antavat viitteitä, että tapahtuma ei enää olisi paikallisten asukkaiden näkökulmasta yhtä kiinnostava kuin aikaisemmin.

Talous

Kaksi viimeistä vuotta (2008–2009) ovat olleet Ylämaan kisoille vaikeata aikaa taloudellisesti johtuen kehnosta kesäsäästä. Ulkoilmatapahtu-mien taloudellinen kannattavuus perustuu hyvin pitkälle siihen, että porteista kävelee sisään mak-savia katsojia riittävästi.

Cuparin kisojen keskiarvobudjetti on vuosittain noin 12 000–15 000 puntaa (14 000–18 000 eu-roa). Keskeisimmät tapahtuman kustannukset tulevat kentän vuokrasta, vessojen vuokrasta ja urheilijoille maksettavista palkintorahoista (6 000–7 000 puntaa). Käsiohjelman painaminen maksaa noin 800 puntaa, joka saadaan kuiten-kin ilmoituskuluina takaisin. Julkisia tukia täytyy aktiivisesti anoa. Kaksi vuotta sitten järjestelyi-hin saatiin rahaa Skotlannin hallitukselta, mutta hallituksen rahaa ei voi hakea vuosittain samalle tapahtumalle. Rahaa haetaan ja saadaan myös jonkin verran Cuparin paikallisilta yrityksiltä.

Cuparin tapahtumalle on ominaista, että tapah-tuman voitto tuloutetaan erilaisiin hyväntekeväi-syyskohteisiin. Vuodesta 1979 alkaen tapahtuma-organisaatio on lahjoittanut eri tarkoituksiin rahaa 35 000 puntaa.

Crieffin kokoontumisen tapahtuma-alueen (4,5 eekkeriä, noin 1,8 hehtaaria) omistaa Crieff Highland Gathering Ltd. Jokaisella johtokun-nan jäsenellä on yhden punnan arvoinen osake. Crieffin kisojen kokonaisbudjetti on keskimää-rin 45 000 puntaa (noin 53 000 euroa). Silloin kun tapahtumalla on niin kutsuttu pääsponsori, sponsorointitulot kattavat kolmanneksen tapah-tumabudjetista. Loppu summa katetaan käytän-nössä lipputuloista. Pääsylippu maksaa nykyisin 7 puntaa, kun se 1870 maksoi vain kuusi penniä. Viime vuonna ilman pääsponsoria budjetti oli 3 000 puntaa alijäämäinen ja vuosi aikaisemmin tappiota tuli 5 000 puntaa. Toisaalta kolme vuotta sitten pääsponsorin kanssa tapahtuma oli yhtä paljon voitollinen. On syytä mainita, että tapahtu-maorganisaatio saa tuloja myös yhtiön tekemistä finanssi-investoinneista, kuten valtion osakkeista ja muista pitkäaikaisesti sijoituksista. Crieffin kokoontumien ei saa valtiollista eikä muutakaan julkista tukea.

Highland Games Ltd:n ohessa tapahtumaorga-nisaatiolla on hyväntekeväisyysrekisteröity rin-nakkaisyhdistys, jonka tarkoituksena on edistää Ylämaan perinneurheilua, -musiikkia ja -tanssia. Aina kun tapahtuma tuottaa voittoa, osa siitä tu-loutetaan automaattisesti yhdistykselle, joka puo-lestaan jakaa stipendejä paikallisyhteisön jäsenil-le, kuten vähävaraisille nuorille muusikoille.

Pelkästään palkintoina kilpailijoille annetaan ta-pahtumabudjetista ulos vuosittain noin 11 000 puntaa. Tapahtuman sponsorointisopimukset pa-ketoidaan tuotteiksi siten, että yritykset voivat os-

63

taa erilaisia näkyvyyden ja osallisuuden muotoja, jotka on hinnoiteltu vaihtelevin tavoin. Esimerkiksi 10 hengen lounaspöytäpaikka maksaa 600 puntaa yritykselle. Se sisältää viiden ruokalajin lounaan, juomat ja erinomaisen näkymän kentän kilpailu-tapahtumiin.

Ylämaan kisojen taloudellinen onnistuminen on lipputulojen varassa. Sponsorituottojen hankkimi-nen on muodostunut vuosittain yhä haasteellisem-maksi. Tapahtumat varautuvat toiminnassaan eri tavoin myös tappiovuosiin.

Yhteistyömuodot

Kansainvälisten yhteydenottojen määrä on lisään-tynyt nopeasti viimeisten vuosien aikana. Katto-järjestö SHGA:lle saapuvien yhteydenottojen taus-talla on, että samankaltaiset tapahtumat hakevat omalle tapahtumalleen korkeampaa statusta, mikä näyttäisi olevan juuri nyt hyvin trendikästä.

Skotlannissa SHGA järjestää kaikille avoimia Ylä-maan kisojen harjoituspäiviä, joiden aikana tu-lokkaat voivat kokeilla perinteisiä lajeja. SHGA on jalkautunut myös kouluihin, joissa lajia esitellään pienempien painojen avulla. Kouluja koskevaa ke-hittämistyötä varten on suunnitteilla kansallinen projekti, johon haetaan parhaillaan (2010) projek-tirahoitusta.

Cuparin tapahtumalla ei ole virallisia kansainvä-lisiä yhteyksiä. Sähköpostissa tulee säännöllisesti erilaisia tiedusteluja ulkomailta, lähinnä turisteil-ta. Vapaaehtoisten työntekijöiden osasto koostuu pääasiassa Rotary- ja Round Table -yhdistysten jäsenistä. Myös koululaiset osallistuvat pienimuo-toisesti järjestelytöihin. Partiolaiset ovat auttaneet autopaikoituksessa ja opastuksessa, urheiluseu-rat puolestaan järjestyksen valvonnassa.

Crieffin kisoilla on suora ja toimiva yhteys SHGA:an, mutta yhteydet muihin Ylämaan kisoihin ovat sa-tunnaisia. Johtokunta on luonut yhteydet yhdysval-talaiseen kattojärjestöön ASGF:än (Association of Scottish Games and Festivals ). Tähän yhteyteen pe-rustuen Crieffin tapahtumalla on Ohion osavaltiossa ystävyystapahtuma. Ideana on, että kisajärjestäjät voivat oppia toinen toisiltansa. Yhdysvalloissa on lukuisia Ylämaan kisoja, jotka pohjaavat vahvasti musiikkiin ja ammattimaiseen markkinointiin.

Tapahtumajärjestelyjä koskien toimitaan pai-kallisten viranomaisten ja yhdistysten kanssa tiiviissä yhteisyössä. Crieffin kisojen johtokunta jakautuu pienempiin toiminnallisiin alaryhmiin, joissa tehtävät ovat tarkemmin määriteltyjä. Esi-merkiksi yksi ryhmä keskittyy sponsorisopimuksien valmisteluun ja yksi ryhmä vastaa festivaaliaree-nan rakenteista. Turvallisuusjärjestelyistä aree-nalla vastaa yksityinen yritys. Nykyisin vaaditaan kattava pelastussuunnitelma, joka huomioi kaikki mahdolliset onnettomuustyypit, jopa terrorismin mahdollisuuden.

Ylämaan kisoista on tullut maailmanlaajuinen toimintamalli. Tämä mahdollistaa monitahoisen verkostoitumisen, mutta luo myös jännitteitä. Esimerkiksi Yhdysvalloista käsin toimiva IHGF (In-ternational Highland Games Federation) järjestää vuosittain raskaan sarjan maailmanmestaruuski-sat valitsemassaan maassa ja paikassa.


Kattojärjestö SHGA:lla ei ole omaa markkinointi-vastaavaa, eikä liioin kokoavaa markkinointi- tai mediastrategiaa. Kokonaisuutta tarkasteltaessa tiedotus on aika hajaantunutta, sillä jokaisella tapahtumalla on nykyisin omat internet-sivut. Valtamedian kannalta tukinheiton tulokset eivät ole kiinnostavia, varsinkin kun kisatapahtumia on

64

kesäisin jatkuvasti. Sellainen ikävä puoli median suhtautumisessa on, että silloin uutisoidaan, kun tulee jotakin negatiivista esiin, kuten huumeiden käyttöä ja onnettomuuksia.

Päämediat näyttävät Ylämaan kisoista vain lyhyi-tä välähdyksiä, mutta esimerkiksi gaelin kielen kanavalla on ollut kolme puolen tunnin ohjelmaa Alva-televisiossa. Yleisen mielipiteen mukaan ne ovat olleet hieman puuduttavia katselukokemuk-sia. Suuri yleisö tarvitsisi toisenlaisen ohjelmafor-maatin, jossa olisi draamaa ja säpinää. Sellainen oli jopa suunnitteilla, mutta se kaatui lopulta ra-hoituksen puutteeseen.

Cuparissa tapahtuman sihteeri tekee itsenäises-ti markkinointityön pois lukien internet-sivuston ylläpidon. Sihteeri käyttää aktiivisesti paikallisia radioasemia ja paikallisia lehtiä tapahtuman markkinoinnissa. Informaatio välitetään myös matkailutoimistoihin esitteiden muodossa. Pai-kallinen lehti tekee etukäteen jutun kisoista sekä julkaisee myös kisoja koskevan kokosivun ilmoi-tuksen. Media käsittelee Cuparin kisoja pääsään-töisesti hyvin. Pienessä kaupungissa kaikki tun-tevat Fife Newsin toimittajat henkilökohtaisesti ja uutisoinnin suhteen ollaan yhteisellä asialla.

Crieffin johtokunnassa on henkilö, joka vastaa eri-tyisosaamisalanaan tapahtuman markkinoinnista ja mediasuhteista. Tapahtuman markkinointiin käytetään suhteellisen paljon panoksia. Tapahtu-malla on käsiohjelma ja muutakin mainontaa on runsaasti: muun muassa lentolehtisiä ja esitteitä jaetaan turistineuvontapisteisiin ympäri Skotlan-nin. Tapahtumaa mainostetaan myös Skotlannin radiossa. Markkinointikeinoina ovat myös eri ta-voin ja eri kohdejoukoille kohdistetut leikkimieliset kilpailut. Tällaiset kilpailuun tai arvontaan pe-rustuvat markkinointimuodot ovat osoittautuneet yllättävänkin tehokkaiksi.

Yksi suurimmista printtimedioista Scotsman kir-joittaa aina mielenkiintoisella tavalla tapahtu-masta. On myös niin, että vastavuoroisesti Dun-dee Courier ja muut paikalliset mediat harjoittavat löysää journalismia. Usein paikallisen median ju-tut on tehty ilman, että on vaivauduttu edes pai-kan päälle.

Ylämaan kisoja kritisoidaan toisinaan paikalleen pysähtyneiksi. Tapahtuman julkisuutta ja julkiku-vaa hallitsee pinnan alla piilevä ristiriita: mark-kinointia ja medianäkyvyyttä halutaan kehittää, mutta toisaalta tapahtuman pitkä historia vel-voittaa perinteiden vaalimiseen.

Alueellisuus

Skotlannissa erilaisia rahankeruutapahtumia on päivittäin ja ne muodostavat merkittävän pai-kallistaloutta vahvistavan oravanpyörän, jossa raha kiertää yhteisössä. Tämänkaltainen ”lahjoi-tustalous” on Isolle-Britannialle hyvin tyypillistä. Toisin kuin esimerkiksi Suomessa, yritykset saavat verovähennyksen hyväntekeväisyyteen lahjoitetta-van summan perusteella. Skotlannin hallituksen laskelmien mukaan Ylämaan kisat tuovat noin 20 miljoonaa puntaa paikallistalouksille ympäri maata järjestettävissä noin 100 erillisessä pai-kallistapahtumassa vuosittain. Yksin palkintora-hoja jaetaan Ylämaan kisoissa 250 000 punnan edestä.

Cuparissa tapahtuma houkuttelee ihmisiä vierai-lemaan kaupungissa. Monet kävijöistä ovat lomal-la tai tulevat ulkomailta. Samalla osa vieraista myös kiertää itse kaupungissa, tekee ostoksia, yöpyy kaupungissa ja ostaa polttonestettä.

Tapahtuma tuottaa epäilemättä aluetaloudellisia vaikutuksia myös Crieffiin ja sen ympäristöön. Tie-tenkin on vaikea erotella sellaisia ihmisiä, jotka

65

eivät muuten välttämättä tulisi ollenkaan paikka-kunnalle. Johtokunnan valistunut arvaus on, että tapahtuma tuo noin 3 000 ylimääräistä ihmistä alueelle viikonlopuksi. On arvioitu, että he kulut-tavat noin 200 puntaa keskimäärin. Tästä voidaan laskea, että ”normaalin” kulutuksen ylittävää kas-savirtaa tulee paikallistalouteen 600 000 puntaa.

Ylämaan kisat ovat alueen talouden ja paikallisen identiteetin kannalta tärkeitä tapahtumia. Kisojen sijoittuminen eritoten pienille ja maaseutumaisille paikkakunnille korostaa niiden merkitystä ympä-röiville alueille.

Maaseutumaisuus

Perusfilosofialtaan Ylämaan kisat on maaseutu-mainen tapahtuma. Kisat ovat etupäässä paikal-lisyhteisön lähtökohdista syntyneitä joukkokokoon-tumisia muutamaa suurempaa poikkeusta lukuun ottamatta. Monille pienemmille paikkakunnille kysymyksessä on vuoden päätapahtuma. Huhupu-heiden mukaan Ceresin kisoissa paikallinen pubi myy tapahtuman aikana enemmän olutta kuin koko vuoden aikana yhteensä.

Tapahtuman urheilulajit periytyvät vanhoista maa-seudun työtavoista sekä maaseudulla tarvittavista avuista ja taidoista. Esimerkiksi tukinheiton sano-taan saaneen alkunsa metsätyöläisten keskinäises-tä kisailusta. Arvellaan, että alun perin ajatuksena on ollut tukkien saaminen jokeen mahdollisimman nopeasti ja näyttävästi. Tukkia heittämällä työmies on voinut osoittaa voimiansa ja taitojansa – siis eräänlaista leikkiä hyvinkin raskaan työn lomassa. Useiden Ylämaan kisojen ohjelmassa oleva jouk-kueköydenveto on esimerkki myös maaseutumai-sesta reipashenkisestä kisailusta.

Kattojärjestön näkökulmasta maaseutumaisen perinteen säilyttäminen on tärkeällä sijalla. On

valittu tietoisesti sellainen linja, että ei mennä liikaa kaupallistamisen tielle. Valtaosa Ylämaan kisojen ystävistä seuraa tapahtumaa perinneta-pahtumana, eikä kokoelmana huomiota hakevia hullutuksia, kuten sattumanvaraisesti valittuja ja heiteltäviä esineitä.

Tapahtuman pitkä historia yhdistyy niin kansa-kunnan kuin maaseudunkin laajempaan kehitys-kertomukseen. Tapahtuma korostaa myös tietyllä äkkiväärällä tavalla marginaaleista nousevan kulttuurin omanarvontuntoa sekä maaseutumai-sen elämäntavan hyveitä.

Menestystekijät

Ylämaan kisat ovat edelleen hyvin suosittuja Skotlannissa. Yksi SHGA:n tehtävistä on tarkkail-la ainakin päällisin puolin järjestettävien kisojen laatua. Ensimmäisenä vuonna uudelle tapahtu-malle lähetetään aina kaksi tarkkailijaa, jotka seuraavat, että kisajärjestelyt sujuvat asiallises-ti. Tärkeää tapahtuman menestymisen kannalta on ajankohdan ja paikan valinta. Tapahtuman kannalta on suosiollista, mikäli tapahtuma-alueella on turisteja liikkeellä. Tapahtumalla tulisi olla myös asialleen omistautunut järjeste-lykomitea. Säätä ei voi hallita, mutta se on yksi keskeistekijä ulkoilmatapahtuman onnistumisen kannalta.

Cuparissa on vuosien saatossa opittu, että ta-pahtuman ehkä tärkein vetovoimatekijä on sen ainutlaatuinen ja omaperäinen historia. Tämän voi huomata siitä, että useimmat turistit ovat kiinnostuneita kentällä tehtävien urheilusuoritus-ten taustoista ja historiasta. Saatetaan esimer-kiksi kysyä, kuinka Ylämaan tanssit ovat saaneet alkunsa. Sitäkin kysytään, miksi seremoniapääl-liköt marssivat lippuineen kentällä; keitä he ovat ja miksi he marssivat? Käytännössä tapahtuman

66

onnistumiseen vaikuttaa myös se, kuinka tapah-tuma-areenan toiminnot organisoidaan. Tapahtu-man tulee olla riittävän värikäs, äänekäs ja vilkas, jotta se pitää katsojien mielenkiintoa jatkuvasti yllä.

Crieffin Ylämaan kisoista saatujen kokemuksien perusteella onnistunut kisajärjestely edellyttää organisointikykyä. Johtokunnan innovointikyky yh-distettynä ripeään tekemisen meininkiin on tärke-ää tapahtuman kannalta. Aktiivinen johtokunta on kaiken lähtökohtana eli siihen tulisi valita ihmisiä, joilla on intohimo tapahtuman järjestämiseen ja kehittämiseen. Edelleen tulee olla halu nähdä laa-jemmin, kuinka perinteinen tapahtuma säilyttää olemuksensa, mutta vastaa samalla ajan tarpei-siin riittävässä määrin.

Crieffin johtokunta muuttui kymmenen vuotta sit-ten aika paljon. Heti seuraavana vuonna tapah-tuma-areenalle kutsuttiin tivoli. Vanhoillinen siipi totesi, että tivolin tilan tarve on liian suuri ja se on urheilijoiden kannalta liian meluisa. Tivoli sai lähtöpassit, mutta tuloksena oli, että lapsiperheet eivät kokeneet tapahtumaa enää yhtä mielekkää-nä. Uudistusmielinen johtokunta oli ollut alun pe-rin oikeassa, koska tivoli kutsuttiin vähin äänin takaisin.

Paikallinen suurtapahtuma yhdistää Crieffin asukkaita monin tavoin. Ylämaan kisat on ainoa paikallinen tapahtuma, joka saa ihmiset aidosti puhaltamaan yhteen hiileen.

Ylämaan kisojen menestyksen lähtökohta perus-tuu järjestelykomitean kykyyn toimia ja haluun ke-hittää tapahtumaa. Kaikki menestyksen avaimet eivät ole omissa käsissä. Tapahtumien kävijä-määriin vaikuttavat muun muassa punnan kurssi ja vallitseva säätila.


Ylämaan kisojen uudenaikaistamisesta puhutaan paljon. Kuitenkin kattojärjestön (SHGA) näkökul-masta tarkoitus on pitäytyä perinteessä. Vastaan-otettu jäsenistön palaute rohkaisee jatkamaan totutulla tiellä. Virtaviivaistaminen ja nopeat muutokset sekä liian päällekäyvä markkinoin-ti muuttaisivat tapahtuman ydintä ja lopulta se saattaisi jopa kuihtua pois.

Cuparin näkövinkkelistä suurin haaste on rahoitus, joka on työlästä ja vuosi vuodelta vaikeampaa. Or-ganisaatiolla tulee olla jonkinlainen summa sääs-tössä sen varalta, että tapahtuma tuottaa vuoden tai kahden tappiotuloksen. Eräänlainen ongelma on myös se, että palkintorahat ovat yhteenlas-kettuna suhteellisen suuri summa tapahtuman kokonaisbudjetista. Järjestelykomitea tarvitsisi kipeästi myös nuoria ihmisiä mukaan toimintaan, mutta he eivät halua istua palavereissa.

Crieffin tapahtuman internet-sivut on vastikään uudistettu. Internet on tänä päivänä yhä tärkeämpi kanava, jonka kautta ihmiset etsivät tietoa omiin tarpeisiinsa. Internetin ja sosiaalisen median ke-hityksessä tulee menestyvän tapahtumankin olla vahvasti mukana. Kaksi vuotta sitten esiteltiin mahdollisuus ostaa lippuja internetistä. Netistä ostetut liput ovat tuloja tapahtumalle, vaikka se sään puolesta epäonnistuisi. Jos ihmiset päättä-vät olla tulematta, lipputuloja on kuitenkin tullut jo sisään.

Crieffissä on tehty lähes kaikki mahdollinen koski-en tapahtuma-areenaa ja sen helppoa sekä kus-tannustehokasta pystyttämistä. Joitakin vuosia sitten investoitiin varastorakennukseen, jossa säi-lytetään kaikki tapahtuman kannalta olennainen tarpeisto. Aikaisemmin tuoleja, aitoja ja kilpailu-välineitä haettiin useasta eri paikasta, mikä oli logistisesti haastavaa. Parhaillaan neuvotellaan

67

(2010) nykyisen tapahtuma-alueen myymises-tä supermarketketjulle. Se puolestaan on valmis luovuttamaan tapahtumalle uuden maa-alueen kaupungin ulkopuolelta, joka olisi nykyistä huo-mattavasti isompi. Samalla Crieffin nuoret saisi-vat kaksi uutta jalkapallokenttää.

Tulevaisuuden kannalta on varsin selvää, että nuoriso täytyy saada innostumaan riittävästi pe-rinteisistä kilpailulajeista ja -kulttuurista, sillä tapahtuman ydin lepää niin raskassarjalaisten kuin myös musiikin ja tanssin harrastajien har-teilla. Talousasiat ovat haasteellisia ja vaativat vuosittain yhä enemmän voimavaroja. Toisaalta tapahtuman kansainvälistyminen ja internet tar-joavat uusia mahdollisuuksia kehittämiselle.

Pohdinta

Lopuksi voidaan pohtia, mikä Ylämaan kisoissa on ytimellistä Skotlantia. Kisoja on totuttu pitämään periskotlantilaisena tapahtumana näkyvästi esillä olevien kilttien, tartaanien ja säkkipillien johdos-

ta. Kuitenkin Ylämaan kisoista lähtöisin olevasta toiminnasta on tullut maailmanlaajuista ja se pe-rustuu samankaltaisena toistuvaan tapahtuma-malliin. Vaarana on, että kulttuuri ja sen tunnus-merkistöt latistuvat markkinoiden puristuksessa vain esteettiseksi muodinmukaisuudeksi, jolloin alkuperäinen jo 1700-luvulta periytyvä historialli-nen yhteys peittyy matkailua edistävien ilmikuvien alle. Nykyisinkin on jo nähtävissä tilanteita, missä Ylämaan kisoista jäljellä on enää vain kansallis-merkistöä äänekkäästi kaiuttava törähdys tai fan-faari.

Toisaalta voi hyvinkin olla, että kutistuvassa maa-ilmassa huoli on ennenaikainen, sillä yhä useam-min tapahtumien kilpailijajoukko kansainvälistyy. Näin on käymässä myös yleisön kohdalla. Lukuisat maailmalla järjestettävät tapahtumat osoittavat, että perinne on hyvin säilynyt ainakin jossakin muodossa. Skotlannin maaperällä järjestettäville Ylämaan kisoille tämä tarkoittaa suurta haastetta ja velvoitetta.

68

Kuva 12. Crieffin Ylämaan kisojen mainos vuodelta 1920. Tuolloin vetonaulana mainostettiin maksutonta

yleisölennätystä.

69

Täydenkuun Tanssit

Paikka: Pyhäjärven kaupunki, Suomi. Aika: heinäkuu.

Täydenkuun Tanssit on kohta 20 vuoden ikään yltävä pienen maaseutukaupungin tapahtuma, jonka si-sältö rakentuu nykytanssin kursseista, katselmuksista ja esityksistä. Taiteilijoiden osalta tapahtuma on vahvasti kansainvälinen. Tapahtuman järjestää Pyhäsalmen Tanssi ry paikallisine, kansallisine ja kansainvälisine yhteistyökumppaneineen.

www.fullmoondance.fi

Kuva 13. Pyhäjärvellä yleisö puhkeaa

aplodeihin tanssiesityksen päätteeksi.

Kuva: Kari Ilmonen.

Kuva 14. Monikerroksinen kuva Täydenkuun

Tanssien julisteesta kesällä 2009 ennen

esityksen alkua.

Kuva: Kari Ilmonen.

70

Johdanto

Täydenkuun Tanssit sai alkunsa vuonna 1992 professionaalisten ja laajalti tunnettujen tanssi-taiteilijoiden myötävaikutuksella. Tanssitaiteili-jat olivat esiintyneet paikkakunnalla jo 1970- ja 80-luvuilla ja he olivat ohjanneet paikkakunnalla myös tanssikursseja. Tapahtuman syntymisen kannalta ratkaisevaa oli se, että he hankkivat paikkakunnalta vanhan koulun kesäpaikakseen ja harjoitustilakseen. Yhteistyö paikallisen tanssiak-tiivin kanssa alkoi tuottaa tulosta. Myös paikalli-set talkooihmiset ja tanssinharrastajat sekä kunta saatiin mukaan suomalaisen nykytanssifestivaa-lin järjestämiseen. Syvähenkisenä ideana oli jo tuolloin: ”Taiteilijoiden virikkeellinen hengähdys-paikka keskellä kesäistä Suomea.”27

Jo ennen tapahtuman alkua oli alueella ollut ak-tiivista tanssitoimintaa erilaisine tilaisuuksineen ja koulutuksineen. Historiallisen pohjatyön osuus nähdään merkityksellisenä, mutta ratkaisevaa siis oli, että huippuammattilaiset tulivat mukaan. Ta-pahtuman nimi kehkeytyi siitä, että ensimmäinen festivaali osui täydenkuun aikaan. Suomea ryvet-tänyt syvä taloudellinen lama ei säikäyttänyt in-nokkaita ja omaan taidelajiinsa uskovia ihmisiä.

Kehityskertomus

Tapahtuman alkumetreillä paikalliset asukkaat ja päättäjät eivät olleet kovin innostuneita tapah-tumasta. Tämä johtui siitä, että tuolloin mukana oli käsittämätön määrä hulluutta ja riskinottoa – esimerkiksi omalaatuinen performanssi ostoskär-ryillä kaupan pihalla. Tanssijoiden alastomuuskin saattoi hämmentää paikallisia asukkaita. Pikku hiljaa ilmapiiri alkoi kuitenkin muuttua myöntei-semmäksi.

Alkuaikojen kaoottisuudesta ja epämääräisyy-destä mentiin koko ajan ammattimaisempaan ja

kansainvälisempään suuntaan – myös julkinen rahoitus vahvistui. Nuorten tanssitaiteilijoiden esittäytymisfoorumista kasvoi 2000-luvun alkuun mennessä suomalaisen uuden tanssin näyteikku-na sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Tuote-merkki Fullmoon Dance rekisteröitiin ja tapahtuma hyväksyttiin Finland Festivalsin jäsenlistalle.

Kehityksestä huolimatta tapahtuman intiimi henki on pyritty säilyttämään. ”On lähdetty pienestä ja tultu isoksi, mutta ei niin isoksi, että se olisi mah-doton hallita.”

Pienestä ja kokeilevasta sekä paikallisten asuk-kaiden keskuudessa ristiriitaisiakin tuntemuksia herättävästä tapahtumasta kehittyi Finland Fes-tivals -kelpoinen ja rekisteröity tuotemerkki sekä ammattimainen, kansallinen ja kansainvälinen huippukatselmus – kadottamatta tapahtuman intiimiä henkeä.

Sisältö

Ohjelmisto on ollut kaksijakoinen. Perusanti on koostunut nuorten taiteilijoiden kursseista ja kat-selmuksista, mutta ohjelmaa on tarjottu myös laajemmalle yleisölle: välillä vaikeammin ja vä-lillä vaivattomammin avautuvin taide-esityksin. Periaatteena on ollut, että pysyttäydytään nyky-tanssissa eikä lähdetä ”hörhöilemään” tai valit-semaan ohjelmistoon ”puolivillaisia” tyylilajeja. Tällaisen rajauksen katsotaan olevan tapahtuman kestävin voima. Lisäksi vuodesta toiseen ohjel-misto on pohjautunut ammattitaiteilijoiden tai sellaisiksi pyrkivien teoksiin.

Tapahtuman sisältö rakentuu esityksistä, kurssi-toiminnasta, workshopeista, festivaaliklubeista, ex tempore -esityksistä ja keskustelutilaisuuk-sista. Vuoden 2009 tapahtumassa nähtiin muun muassa kotimaiset esiintyvät naiskoreografit Liisa

71

Pentti, Johanna Tuukkanen ja Elina Pirinen sekä japanilaisen residenssitaiteilija Annan sooloteos. Myös tapahtuman alkuajoista lähtien vaikuttanut taiteellinen voimahahmo Tommi Kitti oli mukana koreografiallaan. Teokset ovat ryhmätyötä par-haimmillaan: koreografien ja tanssijoiden lisäksi tarvitaan valo-, lavastus-, ääni- ja pukusuunnit-telun osaajia.

Ohjelmiston laatii taiteellinen johtaja suhteellisen itsenäisesti, vaikka toki ydinryhmässä keskus-tellaan vaihtoehdoista erityisesti budjetillisessa mielessä. Ohjelmiston laatiminen ei ole välttä-mättä helppoa, sillä siinä tulee ottaa huomioon taiteelliset ja kansainväliset haasteet sekä sa-malla paikallisen väen kiinnostus.

Kansallisen ja kansainvälisen ohjelmiston selkeä-nä profiilina on ollut koko ajan taiteellinen kor-keatasoisuus, jopa avantgarde 6 . Taidelähtöisestä profiilista ei haluta tinkiä mahdollisten suurem-pienkaan yleisömäärien vuoksi.

Yleisö

Tapahtuman bruttokävijämäärä on vaihdellut 2 500 ja 3 000 välillä riippuen siitä, järjestetään-kö isompia ilmaistapahtumia. Päiväkävijät ovat pääasiassa lähialueilta. Kurssilaiset puolestaan ovat etupäässä ympäri Suomea ja maailmaakin. Tapahtumassa käy vuodesta toiseen paljon sa-moja kurssilaisia ja yleisöjä, joten kovin laajasta ja monipuolisesta kävijäprofiilista tuskin voidaan puhua.

Alusta alkaen mottona ollut, ettei tapahtuma saa kasvaa liian suureksi, eräänlaiseksi ”tanssitaiteen Kaustiseksi”, vaan tapahtumaa tulee kehittää tanssin ja tanssijoiden ehdoilla. Väkeä saa tulla

6 Ranskan kielen avantgarde on lainasana, jolla tarkoi-tetaan perinteitä rikkovaa, kokeilevaa taidetta.

sen verran kuin sitä on luontevasti tullakseen. Yleisöä ei kuitenkaan pidä varjella taiteelta. Var-sinkin ulkoilmaesitykset ovat houkutelleet paikalle ”tavallista yleisöä”.

Tapahtumaviikon aikana kursseille osallistuu alan ihmisiä ympäri Suomea ja maailmaakin, kun taas varsinainen yleisö on pääasiassa lähialueilta. Tai-dekasvatuksellisessa mielessä paikallisen yleisön kulttuurinen pääoma on rikastunut.

Talous

Tapahtuman alkumetreillä rahaa ei juuri ollut ja esiintyjät ja opettajat olivat mukana lähinnä talkoopohjalta. Matkalla on ollut niinkin huonoja vuosia, että järjestäjät ovat laittaneet likoon omia palkkarahojaan. Vuonna 1993 kaupungiksi muut-tunut Pyhäjärvi alkoi panostaa projektin eteenpäin viemiseen ja teatteritilan remontointiin. Jossain vaiheessa mukana on ollut myös paikallisia spon-soreita, mutta niitä on vaikea saada mukaan, sillä nykytanssi ei välttämättä ole helppo tuote yksityi-sen sektorin kannalta.

Vuonna 2000 Pyhäsalmen Tanssi ry sai tuntuvan nelivuotisen EU-tuen, mistä seurasi rakenteellinen ja ympärivuotisen toiminnan vahvistuminen. Vuon-na 2009 kaupunki tuki tapahtumaa 12 000 eurolla ynnä ilmaisilla tiloilla. Kaupungin ja aluekeskuk-sen myöntämän tuen yhteissumma oli 45 000 euroa. Opetusministeriön tuki oli 58 000 euroa. Epäsäännöllisiin tukiin ovat kuuluneet Suomen Kulttuurirahaston vuonna 2009 myöntämä 20 000 euron tuki. Pienempiä summia on saatu kansain-välisiltä edustustoilta. Tapahtuman vuosibudjetti on lähes 200 000 euroa. Jos talkootyö, ilmaiset ti-lat ja laitteet laskettaisiin mukaan, kokonaisbud-jetti olisi peräti 250 000–300 000 euroa.

72

Alkuaikojen taloudellisesta minimalismista ja epävarmuudesta on edetty verrattain tukevien julkisten tukien piiriin opetusministeriötä myöten. Julkinen rahoitus on tosin vuosittain koetuksella, kun rahoitushakemuksia laaditaan.

Yhteistyömuodot

Tapahtuman järjestäjä on Pyhäsalmen Tanssi ry, jonka hallitus päättää puitteista, joissa toimitaan. Ottaen huomioon ohjelmiston monipuolisuuden ja osallistujien kansainvälisyyden, kevyellä organi-saatiolla on iso vastuu. Taiteellinen johtaja asuu Helsingissä ja käy paikalla tapahtuman aikana ja muutoinkin tarvittaessa. Palkallinen toiminnan-johtaja puolestaan hoitaa organisoinnin ja rahoi-tushakemukset. Talkooihmisiä on yhä runsaasti mukana. Yksityismajoitukset ovat erinomainen ratkaisu, ja myös hotelli ja koulut sekä leirintäalue toimivat osallistujien majoitustiloina.

Talkootyön panos on ollut laajaa ja vahvaa alusta alkaen. Vuosina 1992–1995 tapahtuman selkä-rankana oli ”uskollisten tusina”. Sittemmin myös taiteelliset johtajat ovat tulleet mukaan ja he ovat vaihtuneet noin kolmen vuoden välein.

Tapahtuman historian aikana organisaatiouudis-tuksia on tehty ja mukaan on saatu muun muassa edustajia kaupungin hallintoelimistä. Tapahtu-man ja kaupungin yhteistyö on ollut sujuvaa. Mak-suttomien tilojen lisäksi kaupunki on tarjonnut työntekijöitä.

Tapahtuman laajemmat yhteistyökumppanit ovat valtakunnallisia ja kansainvälisiä; esimerkiksi vuoden 2009 tanssituotantoa ajatellen Pohjois-Karjalan ammattiopisto, Itäisen Tanssin Alue-keskus, Tanssin tiedotuskeskus, Zodiak – Uuden tanssin keskus ja Suomen Japanin instituutti.

Yhdistyksen, talkooväen, kaupungin, toiminnan-johtajan, taiteellisen johtajan sekä kansallisten ja kansainvälisten verkostojen myötävaikutuksella tapahtumaan rikastuu monipuolista sisällöllistä ja toiminnallista osaamista.


Tapahtumaa markkinoidaan monipuolisesti inter-net-sivuin, paikallisesti kesälehtisivuin ja makse-tuin mainoksin, mainoslehtisin ja sähköpostitse kohderyhmittäin (mm. oppilaitokset). On karsittu pois kalliita mutta tuottamattomia markkinoin-titapoja, esimerkiksi lehtimainoksia ja esitteiden postittamista. Kaupallista markkinointia ei juu-rikaan tarvita eikä siihen olisi resurssejakaan. Parasta markkinointia on juttujen ja tiedotteiden tarjoaminen eri lehtiin tietyin väliajoin. Toimintaor-ganisaatiossa on tiedotusalan ammattilainen, jol-le tulee vähän väliä haastattelupyyntöjä. Lehdistö ja media ovat olleet todella kiinnostuneita, muun muassa Helsingin Sanomat ja televisio. Myös eri-laisissa paikallisissa ja valtakunnallisissa nyky-tanssin tilaisuuksissa tuodaan tapahtumaa esille. Media on käsitellyt tapahtumaa ja esityksiä jopa silkkihansikkain, joten tietyllä tavalla tapahtuma on ollut median lempilapsi. Leikekirjassa (2008) on juttuja tanssitapahtumasta tai sitä sivuavista tilaisuuksista ja taiteilijoista valtava määrä.

Tapahtumassa on vieraillut kansainvälisiä tuotta-jia ja toimittajia, jotka muokkaavat ja levittävät omalta osaltaan kuvaa Täydenkuun Tansseista ja suomalaisesta nykytanssista maailmalla.

Tapahtumaa markkinoidaan monipuolisesti ja am-mattimaisesti mutta verrattain pienin kustannuk-sin. Alueellinen ja valtakunnallinen media on ollut ja on kiinnostunut tekemään juttuja tapahtumas-

73

ta; tapahtuma on ollut maankattavasti ”median lempilapsi”.

Alueellisuus

Tapahtuma ja tanssitaide on tietyssä määrin val-jastettu alueellisen kehittämisen keulakuvaksi, peräti työpaikkailmoituksia myöten. Oikeastaan mistään muusta paikkakunta ei saakaan nä-kyvyyttä kuin kaivostoiminnasta ja Täydenkuun Tansseista. Tunnustetaan, että tapahtumien kautta markkinointi on parasta maaseudun mark-kinointia, mutta realismia kuvastaa se, että Täy-denkuun Tanssit ei kerää suuria yleisöjä eikä se ainakaan lyhyellä tähtäimellä lisää alueen talou-dellista hyvinvointia.

Tapahtuman alueellinen vaikuttavuus parhaimmil-laan on ennalta ehkäisevä henkinen, sosiaalinen ja terveydellinen hyvinvointityö. Kaunista voidaan teh-dä tyylikkäästi myös pienistä lähtökohdista ja vähin resurssein – ja tuottaa mielihyvää alueen ihmisille. Tanssin hyöty ilmenee terapiana eri kohderyhmille, esimerkiksi seniori-ikäisille. Paikkakunta saa toki myös mainetta, sillä tapahtuman katsotaan olevan huippusuoritus maaseudun kontekstissa.

Kaupungin tarkoituksena on hyödyntää enemmän järveä ja matkailua. Kesäasukkaillekin tulee jär-jestää tapahtumia läpi kesän; esimerkiksi pai-kalliset Kihu-päivät, pelimannitapahtuma ja ke-säteatteria. Kaupunkistrategiassa sivistystoimen yhtenä painopisteenä on tukea tanssifestivaalia ja tanssin aluekeskuksen kehittämistä.

Tapahtuman alueelliset hyödyt kulminoituvat kau-pungin imagossa matkailullisena vetovoimana, mutta ennen kaikkea alueen ihmisten henkisessä ja sosiaalisessa hyvinvoinnissa. Aluekehittämisen näkökulmasta tapahtumasta tulisi ammentaa enemmän imagohyötyä.

Maaseutumaisuus

Jo alkuvaiheessa tapahtuman ohjelmistossa oli teoksia, jotka sopivat maaseudun olosuhteisiin, erityisesti luontoon ja ulkoilmaan. Tietynlaista kontrastia aiheutti se, että ympärillä oli uskonnol-lisia ja vanhoillisiakin tahoja – ei siis lähtökoh-taisesti kovin kehonkulttuuri- ja tanssimyönteistä seutua. Varsinkin alkuvuosien kummallisia perfor-mansseja ihmeteltiin; alastomat tanssijat kaupan katolla oli melkoinen juttu maaseutupaikkakun-nalla. Pienellä paikkakunnalla voivat ristiriidat korostua, varsinkin jos uskonnollisuus on vahvaa ja poliittisesti yksiarvoista. Paikkakunnalla tapah-tuma on joskus mielletty myös elitistiseksi tapah-tumaksi.

Pitkällä aikavälillä tapahtuma on kuitenkin edis-tänyt maaseudulla erilaisuuden ymmärtämistä ja avarakatseisuutta; tapahtuma on herättävä, ky-seenalaistava ja silmiä avaava. Tapahtuman myö-tä kansainvälinen ja monikulttuurinen ilmapiiri on herännyt kesäisin eloon. Toiminnanjohtajan 6-vuo-tisen jakson aikaa voi kutsua hyväksynnän ajaksi; tosin aina on ihmisiä, jotka eivät vieläkään pidä tapahtumasta.

Kansainvälisesti ajatellen taidetanssia on yleensä tarjolla metropoleissa eikä maaseudulla. Tapah-tuman katsotaankin edustavan suomalaista hul-luutta, joka on sijoitettu yllättävään ympäristöön. Joka tapauksessa tapahtuman katsotaan sopivan maaseutuympäristöön ja ympäröivään luontoon erittäin hyvin. Yhdistelmä tuo lisäarvoa sekä taiteilijoille että maaseudulle. Paikalliset saatta-vatkin todeta: ”Meidän aidan nurkalla tapahtuu jotain sellaista, joka on aivan ihmeellistä.”

Tapahtuma on säteillyt lähialueiden tanssitaiteen harrastukseen muutoinkin ympärivuotisesti, muun muassa kurssitoiminnan muodossa. Jos syntyisi ympärivuotisia työtilaisuuksia vaikkapa tanssi-

74

opetuksen saralla, saataisiin sen myötä uusia ih-misiä asettumaan maaseudulle.

Kokeilevan ja hulluuttakin hipovan tanssitaiteen sijoittaminen konservatiiviseen maaseutuym-päristöön herätti aluksi paikallisissa ihmisissä hämmennystä ja paheksuntaa, mutta kulttuurisen kontrastin kautta ilmapiiri on vähitellen kehittynyt eetoksellisessa mielessä avarakatseisemmaksi ja monikulttuurisemmaksi sekä imagomielessä jopa maaseudun ylpeydeksi.

Menestystekijät

Alueella tanssitaide on ollut aktiivista jo ennen festivaalia. Tapahtuman taustalla on ollut voi-makkaita persoonia, jotka ovat vieneet asioita eteenpäin. Tarvitaan muutama sitoutunut aktiivi, joilla on vaikutusvaltaa ja jotka ovat valmiita pa-nostamaan asiaan. Lisäksi keskeistä on yksittäi-sen ihmisen peräänantamattomuus ja intohimo. Moni tapahtuma voi kuolla, jos yksittäisen ihmi-sen voimavarat loppuvat. Yhdistyksen merkitys on ollut keskeinen ja tanssiopiston kautta on uudis-tunut niin väki kuin tapahtumakin.

Tapahtuman menestystekijöiksi listataan omalei-maisuus, dialogisuus ja kokeilevuus sekä ainut-laatuisuus. On pysytty myös ajan hermoilla tanssi-kentän kansainvälisessä kehityksessä. Ei ole pyritty tekemään yleisöennätyksiä, vaan tärkeintä on ollut taiteellisesti laadukas tanssitapahtuma, jossa suo-malaiset nykytanssijat voivat esitellä ulkomaisille asiantuntijoille osaamistaan ja sitä kautta lisätä työtilaisuuksiaan. Tapahtuman profiili pähkinän-kuoressa on nykytanssi, jota tarjotaan pienessä, intiimissä ympäristössä, jossa luonto on lähellä.

Tapahtuman menestystekijöitä ovat olleet alueen vahva tanssiperinne, aktiivinen yhdistys, voimak-kaat ja osaavat persoonat, maaseudun luonto

ulkoilmaesityksissä, korkeatasoiset taiteelliset pyrkimykset ja selkeä profiili sekä kansalliset ja kansainväliset verkostot.


Tapahtumaorganisaatiolle on ehdottoman tärke-ää julkisen rahoituksen säilyttäminen ja kustan-nusten kasvaessa jopa sen vahvistaminen; ilman julkista rahoitusta tapahtuman järjestäminen ei kerta kaikkiaan onnistu. Tavoitteena on valtion rahoituksen vakaus ja pitkäaikaisuus, eikä vuosit-taisuus kuten nyt, mikä luo epävarmuutta. Talou-dellisen taantuman keskellä toivotaan, että kunpa myös kuntarahoitus säilyisi edes suurin piirtein entisellä tasolla.

Haasteena on myös tapahtuman kehittäminen koko ajan niin, että sen kiinnostavuus säilyy il-man että sen oma identiteetti kärsii. Uhkana on nykytanssiin perustuvan taidekonseptin loppuun uuvahtaminen maaseudulla – onhan osa taitei-lijoista nähnyt jo kyseisen kylän moneen kertaan. Joka tapauksessa tapahtuman tulevaisuuteen us-kotaan vahvasti.

Konkreettisemmin tarkastellen paikkakunnan palvelut eivät toimi viimeisen päälle; majoitus- ja ruokailupalveluissa olisi kehittämisen varaa. Lisäksi löytyisikö alueen matkailupuolelta jotain erityistä tapahtuman ajaksi? Voitaisiin synnyttää yhteistyöfoorumi oheispalvelujen tuottajien kanssa sisältäen ravintola-, kahvila-, majoitus- ja mat-kailutoiminnan. Esimerkiksi voitaisiin järjestää myytäväksi vaatteita kaduille ja kahviloissa voisi olla festaritarjouksia. Odotuksia siis suunnataan yhtäältä paikallisille yrityksille, jotka voisivat pa-nostaa tapahtumaviikkoon enemmän, ja toisaalta tapahtumajärjestäjille, jolloin tapahtuma voisi näkyä paikkakunnalla entistä enemmän esimer-kiksi katutapahtumien muodossa.

75

Haasteina ovat julkisten resurssien varmistami-nen ja vahvistaminen, tapahtuman identiteetin säilyttäminen, palveluiden parantaminen, tapah-tuman katukuvallinen rikastaminen ja yhteistyön vahvistaminen paikallisten yritysten kanssa.

Pohdinta

Ohjelmistoltaan kansainvälinen Täydenkuun Tanssit on taiteellisesti ja ammatillisesti korkea-tasoinen tapahtuma, jonka sijoittuminen pieneen maaseutukaupunkiin on jo sinänsä valtaisa ja hätkähdyttävä postmoderni performanssi. Tukevan julkisen tuen ja paikallisen aktiivisuuden ansiosta

tapahtumalle on onnistuttu luomaan suhteellisen vahvat toimintarakenteet, mikä onkin näillä nä-kymin turvallisin ratkaisu, sillä aivan heti ei ole näköpiirissä suurempien sponsorien innostumis-ta yhteistyöhön maantieteellisesti perifeerisen ja taiteellisesti marginaalisen tapahtuman kanssa. Haasteena on yhä alueen ihmisten ja yritysten aktivointi tapahtuman yleisöiksi ja tukijoiksi. Il-man paikallista tukea tapahtuma saattaa leijailla omaksi saarekkeekseen lähimaaseudun ihmisten mielissä, jolloin tapahtuman luova kontrasti saat-taa muuttua taakaksi. Kuitenkin Finnskogenin ta-voin tapahtuman vahvuutena on tinkimättömyys kulttuurisen sisällön laadusta ja autonomiasta.

76

Kuva 15. Täydenkuun Tanssit -tapahtuman internet-sivuilta löytyy muun muassa vuoden 2010 ohjelma.

77

Traktorijatzit

Paikka: Suovanlahden kylä, Viitasaaren kaupunki, Suomi. Aika: heinäkuu.

Viitasaaren Suovanlahden kylässä järjestettävä Traktorijatzit on verrattain nuori kesätapahtuma, joka sisältää jazzin lisäksi muutakin rytmimusiikkia. Tapahtuman syrjäinen sijainti ja pienehkö koko ei ole esteenä sille, että tapahtuman ohjelma on kansallisesti ja kansainvälisestikin laadukas ja tapahtuma itsessään on imagoltaan kiehtova. Tapahtuman pääjärjestäjä on Traktorijatzit ry.

www.traktorijatzit.fi

Kuva 16. Traktorijatzien yleisöä kesäillan

himerryksessä veneestä katsoen.

Kuva: Ari Raiskio.

Kuva 17. Kahvituvan tunnelmallinen

pihapiiri kesällä 2009 ennen Traktorijatzeja.

Kuva: Kari Ilmonen.

78

Johdanto

Tapahtuman alkutarina on erityisen viehättävä ja hauskakin. Viitasaarelle muuttanut musiikin lää-nintaiteilija ja paikallinen kyläkauppias kiersivät kaupungin kyliä ja etsivät sopivaa ympäristöä jazz-tapahtuman järjestämiseen. Läänintaiteilija kiinnostui Suovanlahden kylämiljööstä, jota koris-tivat kesäkahvila Myllytupa, entinen kyläkauppa, vehreä luonto vesistöineen ja hieman loitompana hyvin säilynyt Maamiestalo. Kun miehet juttelivat Myllytuvan pihalla, ohitse ajoi paikallinen isäntä traktorilla. Miehistä toinen tokaisi ”traktori” ja toi-nen ”jazz”, ja näin sai tapahtuma kielellisen alku-muotonsa, jota he yhdessä muokkasivat enemmän maalaisretoriikan suuntaiseksi. Nimeksi muotou-tui siis Traktorijatzit, jonka haluttiin säteilevän maaseutumaista tunnelmaa ja henkeä. Traktori ei ole pelkkää maalaissymboliikkaa, vaan traktorilla on päässyt tapahtumaan ilmaiseksi sisään, aina-kin kuski.

Kehityskertomus

Järjestäjien suureksi pettymykseksi alkuajan yri-tykset saada tapahtumalle Leader-hankerahoi-tusta epäonnistuivat. Hanketoimijoiden selityksen mukaan tapahtuma oli liian moderni, olisi pitänyt olla ”maalaisempi” ja ”enemmän kiinni perinteis-sä”. Näin ollen kyläkauppias ryhtyi kyselemään ra-hoitusta alueen yrityksiltä, jotka lähtivätkin hyvin mukaan. Ensimmäinen tapahtuma (budjetti 2 800 euroa) heinäkuussa 2004 saatiin yllättävän hyvin myytyä ja yrityksetkin halusivat tehdä kunnon fes-tivaalin. Seuraavalle vuodelle saatiin kasaan jo 15 000 euroa sponsorirahaa ja tapahtuma laajen-nettiin viiden päivän mittaiseksi.

Pian kuitenkin huomattiin, että näin pitkäkestoi-sessa tapahtumassa ohjelmisto sirpaloituu ja pai-kalliset yhdistykset ja aktiivit eivät tahdo jaksaa olla mukana. Tapahtuma lyhennettiin torstai-illan

Maamiestalon konsertiksi ja varsinaiseksi 2-päi-väiseksi festivaaliksi (perjantai-lauantai). Myös muina vuodenaikoina on järjestetty teeman ympä-rille joitakin tapahtumia, esimerkiksi Joulurock ja toukokuussa Traktorijatzit Rock. Nämä ovat olleet lähinnä alueen nuorisolle tarkoitettuja tilaisuuk-sia, joissa on esiintynyt alueen omia yhtyeitä.

Tapahtuman lyhyen historian aikana monenlaista kokeilua ja sovittelua on ollut. Tapahtuma-alueen koon ja toimivuuden osalta ollaan nyt käänne-kohdassa; jatketaanko entisellä vai suuremmalla mittakaavalla?

Rahoituksellisten alkuvaikeuksien ja erilaisten mittakaavakokeilujen kautta tapahtumalle on löydetty sponsoripainotteinen rahoitusrakenne ja sopiva laajuus, joskin nyt katsotaan oltavan kään-nekohdassa – jatketaanko samassa kokoluokassa vai laajennetaanko?

Sisältö

Tapahtuman kansallinen ja kansainvälinen jazz-anti on ollut alusta alkaen keskeinen sisältö. Esimerkiksi trumpetisti Verneri Pohjola ja eräät newyorkilaiset muusikot ovat kuuluneet va-kioesiintyjiin. Taiteellinen johtaja on huolehtinut itsenäisesti jazz-ohjelmiston suunnittelusta ja organisoinnista, entinen kyläkauppias on puo-lestaan hoitanut rockimman ohjelmatuotannon (esim. Pelle Miljoona vuonna 2008).

Erimielisyyttä näyttää olevan siitä, mihin suun-taan tapahtumaa tulisi musiikillisesti uudistaa, toisin sanoen tulisiko popularisoida enemmän vai tulisiko tapahtuman ytimenä pitää edelleen tai-depainotteinen sisältö eli jazz. Joka tapauksessa tyylilajien rajanylitystä on ollut ja tämä joustava linjaus tulee jatkumaan.

79

Tulevaisuudessa perjantaina tarjotaan popimpaa ohjelmistoa ja lauantaina jazz pysyy ytimenä. Ta-pahtumaan on ollut helppo saada esiintyjiä. Oh-jelmatoimistojen ohella myös itse artistit ottavat yhteyttä ja tarjoutuvat esiintymään.

Ohjelmiston taiteellinen laatu on ollut korkeata-soinen; tasapainoa haetaan taiteellisen ja popu-laarin sisällön välille.

Yleisö

Yleisö on koostunut lähinnä sponsoritahojen työn-tekijöistä, kesäasukkaista, viitasaarelaisista ja lähialueiden ihmisistä. Yleisömäärä on hitaas-ti kasvanut. Vuoden 2009 tapahtumassa oli yli 2 000 ihmistä kolmen päivän (torstai + perjantai ja lauantai) aikana.

Tapahtuman luonteeseen ja fyysiseen tilaan näh-den yleisöä on ollut sopivan paljon ja sen määrä on kasvanut hallitusti. Kesäasukkaiden rooli on ollut keskeinen.

Talous

Vuonna 2009 tapahtuman kokonaisbudjetti oli 25 000 euroa. Sponsoritulojen osuus oli peräti 70 prosenttia, kaupunki avusti noin 3 000 eurolla ja loput varat koostuivat lipputuloista. Aiemmin on saatu satunnaisesti alueen taidetoimikunnalta 500 euroa. Pääsylippujen hinnat on pyritty pitä-mään alhaisina.

Vuosien varrella viitasaarelaiset yritykset ja yh-teisöt ovat avustaneet tapahtumaa 200 eurosta ylöspäin. Suurimmat sponsorit ovat Atria ja Valt-ra, joiden osalta puhutaan jo 1 000–2 000 euron panostuksista VIP-lippuja vastaan. Saksalaisen yrityksen Metablon tuki on ollut taloudellisesti ja imagollisesti erityisen tärkeä. Alueen kesäasuk-

kaiden joukossa on kyseisten yritysten työntekijöi-tä, jotka haluavat pitää tapahtuman korkeatasoi-sena. Kyläkauppiaan ansioksi on todettava, että yritysrahoituksen saaminen on edellyttänyt kovaa ja sinnikästä työtä ja se on tuottanut myös häm-mästyttävää tulosta. Huolta kannetaan kuitenkin nyt siitä, että taloudellisen taantuman myötä sponsorirahan osuus on pudonnut lähes kolman-neksen.

Erilaisista vaiheista ja kokeiluista huolimatta talous on pysynyt hallinnassa koko ajan; velat on maksettu velkojien kanssa hyvässä yhteisym-märryksessä. Vuoden 2009 budjetista on jäänyt hieman voittoakin, joka on käytetty hyvänteke-väisyyskonsertin järjestämiseen. Tilaisuudessa ovat päässeet esille alueen nuoret bändit. Täten on nollattu budjetti vuoden loppuun mennessä ja seuraava tapahtumavuosi voidaan aloittaa alus-ta.

Siitä hieman purnataan, miksi Musiikin Aika saa kaupungilta 40 000 euroa, kun Traktorijatzit saa ainoastaan 3 000 euroa.

Tapahtuman talous on pysynyt hallinnassa ja kasvanut tasapainoisesti rakentuen voimakkaas-ti sponsorituen varaan. Yksityisen rahoituksen vahva osuus voi muodostua myös riskiksi riippuen taloudellisista suhdanteista.

Yhteistyömuodot

Traktorijatzit ry on tapahtuman keskeisin toimija-taho. Tapahtuman verkostoon kuuluvat useat sponsorit ja Viitasaaren kulttuuritoimi. Ohjelmis-toverkostoon on kuulunut tunnettuja valtakunnal-lisia ja ulkomaisia rytmimusiikin edustajia.

Paikalliset yhdistykset tuovat tapahtumaan muun muassa järjestysmiehet ja makkaranpaistajat.

80

Omalla yhdistyksellä ei ole muuta kaupankäyntiä kuin lippujen ja paitojen myynti. Kaikki muut mak-sulliset palvelut ja tuotteet on ulkoistettu.

Tapahtuman aktiivinen ydinporukka uudistui vuonna 2009, jolloin mukaan saatiin yritys- ja markkinointipuolen asiantuntijoita. Ydinporukas-sa on nyt toistakymmentä aktiivia. Aiemmin vain parin aktiivisen toimijan varassa tilanne alkoi olla jo huolestuttava. On opittu se, että yhdistystä on hoidettava kuin yritystä.

Tapahtuman taustalla ovat olleet aktiiviset ja si-toutuneet paikalliset yhdistykset ja henkilöt, alu-een sponsorit sekä kansalliset ja kansainväliset muusikkoverkostot.


Tapahtuman markkinoinnissa käytetään omaa ko-tisivua ja julistetta, ollaan aktiivisesti yhteydessä alueen mediaan ja tehdään puffeja. Maksulliseen mainontaan panostetaan noin 2 000 eurolla. Myös kesäasukkaille jaetaan tiedotteita tienvarsilla. Kahvila Myllytuvalla järjestetään pieniä tietoisku-ja kesäasukkaille, joiden toivotaan tuovan tapah-tumaan myös vieraitaan. Medianäkyvyys on ollut verrattain hyvä MTV:n uutisointia, Kauppalehden aukeamaa ja Suosikkia myöten. Pääasiallista kiinnostusta ovat kuitenkin osoittaneet alueen omat lehdet. Panostukseen nähden tapahtuman näkyvyys mediassa on ollut hyvä. Kaupunki on pe-rustanut organisaation Viitasaari Festivals, joka markkinoi myös Traktorijatzeja.

Kaupungin rooli markkinoinnissa on olla välittä-jäorganisaatio, mutta kaupungin markkinoinnissa todetaan puuttuvan rahaa ja osaamista. Tapah-tuman oikeat kohderyhmät tulisi tunnistaa ja ta-voittaa varsinkin internet-sivujen kautta. Yleinen markkinointi valtakunnallisessa mediassa tuskin

kannattaisi arvioitaessa panoksen määrää suh-teessa saatavaan hyötyyn.

Tapahtumaa on markkinoitu resursseihin nähden kustannustehokkaasti ja monipuolisesti. Medianä-kyvyys on painottunut omalle alueelle, mutta myös valtakunnallista näkyvyyttä on ollut.

Alueellisuus

Maaseudun elinkelpoisuuden kannalta tärkeintä ovat tietenkin työmahdollisuudet, jotka pitävät ihmiset maaseudulla. Tapahtumilla ei ehkä ole ratkaisevaa merkitystä maaseudun selviytymises-sä, mutta niiden innovatiivinen merkitys voi olla erittäin suuri. Voi käydä niinkin, että joku kaupun-kilainen jää maaseutumeininkiin koukkuun hyvän kylätapahtuman myötä. Pitemmällä tähtäyksellä alueelle voi muuttaa enemmänkin uusia asukkai-ta, jotka kaipaavat rauhallista elämäntapaa.

Nyt pitäisi huomio kiinnittää taiteilijoihin, jotka haluavat muuttaa ja asua maaseudulla. Kulttuu-rin ympärille voisi kehittyä vireää yhteisöllisyyttä. Esimerkiksi tyhjien kyläkoulujen asuttamiseksi tu-lisi taiteilijoille myöntää halpoja ja pitkiä lainoja. Suovanlahti voisi esittäytyä Traktorijatzien vana-vedessä virikkeellisenä ja houkuttelevana asuin-ympäristönä.

Tapahtuman taloudellinen vaikuttavuus katso-taan myös merkittäväksi. Tapahtuman aikana kylän sydämessä liikevaihto on arviolta kymmeniä tuhansia euroja. Esimerkiksi kesäkahvilaa ei olisi olemassa ilman tapahtumaa. Hyötyjiä ovat myös kylätaksit, muikunpaistajat ja lähialueella sijait-sevat kaupat.

Kaupungilta odotetaan tapahtumaan teknistä osaamista ja se voisi olla fyysisesti enemmän mukana tapahtuman aikana, esimerkiksi esitte-

81

lemässä kaupungin toimintaa. Kaupungissa on pidetty ykköstapahtumana pitkäaikaista Musiikin Aikaa, jonka kanssa olisi järkevää tehdä yhteistyö-tä. Maakuntaliiton tehtävänä olisi viedä eteenpäin kulttuurin kärkihankkeita, joten kaikki apu, joka tarvitaan tapahtuman kehittämisen ja näkyvyy-den ylläpitämiseksi, olisi tervetullutta. Tapahtuma voisi olla taantuvien alueiden kehittämishanke (1-tukialuetta), joten kannattaisi vielä yrittää rahoitusta tapahtumaympäristön parannusta ja markkinoinnin tehostamista varten.

Kuntaparia Viitasaari-Pihtipudas yhdistää Wii-taunioni, jonka kulttuuristrategiassa 2008–2013 tuodaan esille myös ”tapahtumien kehittäminen ja Viitasaaren kulttuurikesän profilointi yhteis-työssä järjestäjien kanssa”. Tapahtumista maini-taan muun muassa Musiikin Aika, Traktorijatzit ja Luomulaulu.

Tapahtuman taloudelliset ja symboliset hyödyt tunnistetaan ja niihin vedoten toivotaan vahvem-paa julkista tukea tapahtumalle, jotta se voisi tehokkaammin toimia brändinä lähialueen asut-tamisessa esimerkiksi taiteilijoilla – yhteistyössä muiden Viitasaaren tapahtumien kanssa.

Maaseutumaisuus

Suovanlahden kylä on asukasmäärältään (nyt alle 200 asukasta), työpaikoiltaan ja palveluil-taan heikentynyt melko dramaattisesti eivätkä rakenteelliset ennusteetkaan lupaa kovin hyvää. 1990-luvun puolivälin tilanteeseen verrattuna kyläkoulu, kyläkauppa, pankki, useimmat lypsyti-lat, teolliset naistyöpaikat ja vanhusten lähipal-velut ovat kadonneet. Uhkana on, että jäljelle jää muutama suuri maatila ja muutaman kymmenen asukkaan kylä. Tulevaisuudessa kylä saattaa olla pääasiassa kesämökkialuetta.

Ongelmista huolimatta on haluttu tehdä erilais-ta kyläkulttuuria tapahtuman myötä. Ylpeyttä on tunnettu siitä, että ”meidänkin kylällä tarjotaan ja saadaan korkeatasoista kulttuuria”. Tässä mie-lessä Traktorijatzit nostaa kyläläisten omanarvon-tuntoa ja kylän symbolista arvoa.

Tapahtuman yhteys maaseutuun tulee myös kont-rastista: perinteisesti urbaanina kulttuurimuotona käsitetty jazz ja suomalainen maalaismaisema yhdistyvät. Järjestysmiehinä, makkaranmyyjinä, roudareina ja taiteilijoiden majoittajina on ihmi-siä, jotka eivät välttämättä tiedä jazzista yhtään mitään eivätkä ole kovin kiinnostuneitakaan, mut-ta ovat siitä huolimatta mukana. Juuri tällä taval-la ennakkoluuloja tulisikin hälventää. Käänteisesti ajateltuna kylä on juuri oikea paikka tapahtumal-le: maisema musiikillistuu ja henkistyy. Samalla rakentuu luonnon ja maaseudun kuvittamaa mu-siikkia, kun jazz tuodaan kylämiljööseen.

Tapahtuma ei pelasta kylää rakenneongelmilta, mutta se elähdyttää ihmisiä kiehtovalla kontras-tillaan, monipuolistaa ja moniarvoistaa kyläkult-tuuria, henkevöittää kylämaisemaa sekä moderni-soi maaseutukulttuuria.

Menestystekijät

Suovanlahti tapahtuman toimintaympäristönä on luontevaa jatkoa sille, että kylä on ollut aina aktiivi-nen, luovalle hulluudelle otollinen ja ”kyläläiset ovat aina olleet kulttuurin perään”. Tapahtumia on kyläl-lä järjestetty ennen Traktorijatzejakin. Kulttuuritoi-menjohtaja pelkäsi 1980-luvulla, että kulttuuriak-tiivisuuden vuoksi maanviljelijöiltä jää kohta omat työt tekemättä. Jo tuolloin varsinkin kyläyhdistys ja maamiesseura olivat aktiivisia toimijoita.

Tapahtuma syntyi sopivaan saumaan Suomen ta-pahtumakesässä. Puolihuumorilla keksittiin, että

82

idylliseen kylämaisemaan tehdään jotain muuta kuin sitä perinteistä pellavanloukutusta ja tukin-uittoa, toisin sanoen perinteistä kylätapahtumaa, jollaista on riittävästi alueella muutenkin. Kaikki hyvät jutut eivät vaadi akateemista tai virkamies-mäistä prosessia taustalle. Hyvä tuote vaatii myös uskottavuutta ja terävyyttä, joka voi syntyä vain asiantuntemuksella. Tärkeää on säilyttää kun-nianhimoinen taiteellinen taso, jopa yleisönkin kustannuksella. Taiteellisuuden rinnalla tapahtu-malla tulee olla myös bisnesuskottavuutta.

Ylipäätään menestyksen edellytyksenä on hyvä ja tarpeeksi hullu idea – ei kuitenkaan päätön sellai-nen. Toisella kerralla viimeistään pitää tapahtu-man järjestämisessä tulla ammattimaisuus mu-kaan. Pitää olla mukana ammattilaisen jalanjälki varsinkin taiteellisessa panoksessa.

Yksi tapa mitata menestystä on se, miten ihmi-set puhuvat tapahtumasta. Yleisöä tulee kauem-paakin kuulopuheiden perusteella. Tapahtuman ei tarvitse olla massatilaisuus, vaan eräänlainen kulttuurinen olohuone, jonne on helppo tulla, jossa esiintyjät ovat tasokkaita (mm. tähtiä Suomesta ja New Yorkista) ja jossa vessaan ei tarvitse jonottaa. Tapahtuman pienuus mahdollistaa viihtyvyyden. Taloudellisiin vaikeuksiin ajaudutaan helpommin, jos tähdätään jatkuvaan kasvuun. Tapahtuman paikka on luonnonkaunis ja sopivan ränsistynyt. Tapahtuman rajaamassa paikassa ja hetkessä yhdistyvät maaseutuhenkisyys ja korkeakulttuuri-nen vivahdus.

Menestystekijöitä ovat tapahtuman sopiva koko, korkea taso ja yhteys miljööseen sekä paikallinen sitoutuminen. Onnistumisen resepti on: ruvetaan tekemään yhdessä eikä tuhlata liiaksi aikaa pa-lavereihin eikä EU-tukien hakemiseen, jos se tie näyttää olevan kohtuuttoman kivinen.


Tapahtuma-alueen rakennelmat (esim. lava) tulisi uusia yleisö- ja artistiystävällisemmiksi. Myös ti-laa tapahtumalle olisi saatava lisää. Esimerkiksi alueen vaarallinen kivikko tulisi poistaa. Yksi eh-dotus on, että osa konserteista siirretään kaupun-gille, vaikka Suovanlahti pysyisi pääpaikkana.

Nykyiselläkin tasolla tapahtuma on toimiva, mutta keskusteluja laajentamisesta tullaan käymään. Jos laajennukseen ryhdytään, siinä tulisi olla mu-kana julkista tukea paljon enemmän (rakennelmat, infrat, vessat jne). Leader-rahan anomisen osalta ollaan aiempien kokemusten valossa turhautunei-ta. Kaupungilta ja taidetoimikunnalta toivotaan aiempaa suurempaa panostusta tapahtumaan. Tapahtuman jättikasvua ei kuitenkaan tavoitella.

Suuri haaste on se, että mukana pysyisivät ne ak-tiiviset ihmiset, jotka tekevät tapahtuman eteen työtä; se on maaseutukulttuurin keskeinen on-gelma ja haavoittuvuus. Ihmiset ovat tärkein voi-mavara ja jos paloa riittää, raha ei ole lopullinen ongelma. Haasteena on myös ohjelmisto. Tärkeää on, ettei tapahtuma ala toistaa itseään. Moni ta-pahtuma kuolee siihen, että toistetaan samaa; sponsorit lähtevät, yleisö katoaa. Oikeastaan joka kesä tulisi keksiä jokin uusi ”koukutus”.

Suomi on täynnä rytmimusiikin tapahtumia. Silti on nuoria, jotka haluavat löytää jotain erilaista ja uutta, joten tapahtuman ohjelmaprofiilia kannat-taisi miettiä siltäkin kantilta. Nuoren friikkiyleisön tai ylipäätään nuoren yleisön löytäminen olisi tär-keää unohtamatta kesäasukkaita ja heidän jälke-läisiään. Yksi villi idea olisi järjestää tapahtuman yhteydessä Zetorien kokoontumisajot. Olisi myös kiinnitettävä huomiota yksittäisten iltojen pake-toimiseen, esimerkiksi jazz-ilta olisi puhtaasti sitä itseään. Jos Jyväskylästä asti tulee yleisöä, se ostaa sen illan lipun ja kuuntelee ja analysoi

83

jazzia. Ei kannattaisi sumentaa sitä, että kysees-sä on myös kunnianhimoinen kulttuuritapahtu-ma – ollaan sopivan vakavasti asialla, huumoria unohtamatta.

Haastateltujen avainhenkilöiden keskuudessa esiintyy hieman erimielisyyttä koskien ohjelmiston profiilia: Jazz vain pop? Kulttifestari vai kansan-festari? Nämä toki voidaan yhdistää edellä mai-nitulla tavalla eli segmentoimalla ja profiloimalla musiikki-iltoja.

Suomalaisissa pientapahtumissa ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota yleisön viihtyvyyteen ja help-pouteen olla siellä. Pitää olla sujuvaa tulla tapah-tumaan ja olla siellä. Järjestelyiden pitää toimia auton parkkeerausta, oheistuotteita ja -palveluita myöten. Ruokatarjontaa ja gastronomiaa tulisi kehittää. Miten olisi esimerkiksi paikallinen muik-kupizza? Tapahtuman oheispalveluun on kuulunut laivaristeily, jota voidaan kehittää. Ylipäätään palveluosaamisen parantamiseen tulisi panostaa.Jos halutaan tapahtumaan enemmän yleisöä, käy-tettävissä tulisi olla alueellisen tapahtumamark-kinoinnin asiantuntija, jolta ostettaisiin nämä palvelut. Laajempi markkinointi tulisi suunnata Kuopioon ja Jyväskylään (niiden päälehtiin), jois-sa sijaitsevat isot potentiaaliset yleisöt. Toisaalta pienen tapahtuman edut voidaan menettää ja sa-malla taloudelliset riskit kasvavat.

Tulevaisuuden kehittämiskohteita ja haasteita ovat tapahtuma-alueen uudistaminen ja mahdol-

linen laajentaminen, ohjelmiston kiinnostavuuden ylläpitäminen ja tuotteistaminen, rahoituksen tur-vaaminen, palvelutason parantaminen ja mark-kinoinnin ammattimaistaminen sekä aktiivisten toimijoiden mukana pysyminen.

Pohdinta

Vielä nuoressa iskussa olevaan Traktorijatzeihin liittyy villiä luovuutta ja rohkeutta. Syrjäisessä maaseutukylässä idyllinen tapahtumamiljöö täy-dentyy kesäisin korkeatasoisella rock-, blues- ja jazzmusiikilla, jonka yleisönä on pääasiassa alu-een omaa väestöä ja kesäasukkaita. Verrattain hätkähdyttävää on se, että tapahtuma on saanut tukijoikseen runsaasti alueen yrityssponsore-ja, mikä onkin ollut välttämätöntä, sillä julkinen tuki tapahtumalle on ollut sangen vähäistä. Pai-kallisen kyläkauppiaan, läänintaiteilijan ja kol-mannen sektorin aktiivisuudella on synnytetty jo nyt kulttimaineeseen yltänyt musiikkitapahtuma, jossa yhdistyvät moderni rytmimusiikki, kaunis kylämaisema ja maalainen ”traktorihenki”. Huolta kannetaan kuitenkin siitä, miten pääasiassa lip-pu- ja sponsorituloista koostuva tapahtumatalous kestää yhteiskunnan taloudelliset lasku- ja nou-susuhdanteet. Tapahtuman pysyvyyttä ajatellen julkisen tuen vahvistaminen on välttämätöntä – täten tapahtuma voisi olla peräti maaseudun malliesimerkki yksityisen, kolmannen ja julkisen sektorin yhteistyöstä.

84

Eukonkannon MM-kisat

Paikka: Sonkajärvi, Suomi. Aika: heinäkuun ensimmäinen viikonloppu.

Eukonkannon MM-kisat on urheilullinen mutta leikkimielinen kesä- ja markkinatapahtuma, jonka ytimen muodostaa eukonkantokilpailu. Kisassa mies kantaa naista selässään, ja 253,5 metriä pitkän radan nopeimmin kiertänyt pari on voittaja. Tapahtuman järjestää Sonkajärven yrittäjien omistuksessa oleva Sonkajärven Eukonkanto Oy.

http://www.eukonkanto.fi/

Kuva 18. Ankaraa taistelua upottavalla hie-

kalla. Eukonkantajilta kysytään sitkeyttä, kestä-

vyyttä ja ennen kaikkea hyvää kuntoa.

Kuva: Hannu Keränen.

Kuva 19. Eukonkannon vaativimpia osuuksia

on vesieste. Sen voi mennä nopeasti tai sitten

nautiskellen kylmästä vedestä.

Kuva: Hannu Keränen.

85

Johdanto

Kaikki alkoi vuonna 1986 käynnistyneistä Sonka-järven pitäjänmarkkinoista. Ajan kuluessa pitä-jänmarkkinat juuttuivat yllätyksettömälle uralle. Lopulta vuonna 1992 pohdittiin, mitä uutta tulisi kehittää tapahtuman eteenpäin viemiseksi. Jos-sakin vaiheessa – ensin lähinnä puolileikillään – alettiin vakavasti pohtia ideaa eukonkannosta. Tähän vaikuttivat osaltaan epämääräiset huhut, joiden mukaan niin kutsuttua eukonkantoa oli harjoiteltu paikallisessa anniskeluliikkeessä jopa baaritiskin ympäri juosten.

Kehityskertomus

Erään version mukaan jossakin palaverissa joku vain keksi, että ruvetaan kantamaan eukkoa. Kun-nansihteeri tarttui ajatukseen ja kirjoitti samalla auki Sonkajärven historiasta löytyvän legendan Rosvo Ronkaisesta, joka toimii eukonkantoa taus-toittavana kehyskertomuksena. Tämän 1700-lu-vun lopussa vaikuttaneen Herkko Rosvo-Ronkaisen hämärät retket ulottuivat aina Karjalaan saakka. Rosvo-Ronkainen testasi joukkionsa mieskuntoa selässä kannettavan ruissäkin avulla. Oli myös niin, että elintapojensa vuoksi Ronkainen joutui kavereineen hakemaan naisseuraa toisinaan puo-liväkisin. Naapurikylien tyttöjä silloin kuulemma etupäässä jahdattiin.

Ensimmäisenä vuonna pohdittiin yleisesti, onko tapahtumassa mitään järkeä. Alussa mukana oli 17 paria kilpailemassa ja yli 3 000 ihmistä katso-massa. Viidessä vuodessa osallistujamäärä kasvoi jo 50 parin tietämille. Myöhemmin ulkomaalaisten kilpailijoiden määrä on korostunut tapahtumas-sa. Vuoteen 1996 saakka puhuttiin Eukonkannon SM-kilpailuista, siitä lähtien MM-kilpailuista. Par-haimmillaan kilpailijoita on ollut 14 maasta aina Australiaa ja Yhdysvaltoja myöten.

Eukonkantotapahtuman omistaa Sonkajärven Eu-konkanto Oy, joka on perustettu verotuksellisista syistä. Osakeyhtiön omistaa Sonkajärven yrittäjät ry. Vaikka tapahtuman ydin on melko lailla ur-heilullinen ja kilpailun voittajilla näyttäisi olevan usein vankka urheilutausta, tietynlainen hurtti huumori on pyritty säilyttämään mukana tapahtu-massa. Kilpailun säännöissä sanotaan, että niin kilpailijoilla kuin katsojillakin tulisi olla hauskaa.

Tapahtuma on kehittynyt suhteellisen nopeasti al-kuideasta SM-kilpailuksi, sitten MM-kilpailuksi ja lopulta yleisesti tunnetuksi positiivisen suomalai-sen hulluuden symboliksi. Yrittäjät ja Sonkajärven kunta ovat olleet alusta alkaen mukana kehittä-mässä toimintaa.

Sisältö

Varsinaisen eukonkannon ympärillä on monenlais-ta markkinahumua, tosin tämä on ollut alkupe-räinen pitäjänmarkkinoiden idea. Tapahtumapai-kalla on näyttelyitä, Rosvo-Ronkaisen rosvoleiri ja laavuhotelli, lapsille puuharata ja aarteenetsintä, musiikkiesityksiä, Eukonkantokaraokekisa, eng-lanninkielinen jumalanpalvelus Sonkajärven kir-kossa ja markkinatanssit.

Kaiken keskiössä on kuitenkin itse eukonkantokil-pailu, jossa noudatetaan Eukonkannon kansainvä-lisen sääntökomitean EKSVK:n, (International Wife Carrying Competition Rules Committee, IWCCR) laatimia sääntöjä. Hiekkapohjaisen radan pituus on 253,5 metriä ja radalla on yksi metrin syvyinen vesieste sekä kaksi kuivaestettä. Kannettava euk-ko voi olla oma tai toisen, mutta hänen tulee olla yli 17-vuotias. Jossain vaiheessa sääntöjä muu-tettiin ja tarkennettiin eukon minimipainon osalta, kun kilpailijat alkoivat kysellä, onko eukonkanto-kilpailusta tulossa kääpiönkantokilpailu. Uudiste-tuissa säännöissä eukon tulee painaa vähintään

86

49 kiloa. Mikäli paino jää tämän alle, selkään lai-tetaan lisäpainoja sisältävä reppu. Eukonkannos-sa on myös joukkuesarja ja sprinttikisa.

Eukonkannolla on innostunut kansainvälinen har-rastajajoukko. Maailmalla järjestetään karsinta-kilpailuja. Kanadassa on karsintakilpailut, kuten on myös Yhdysvalloissa. Toukokuussa on Austra-lian karsintakisa. Karsintakisoja järjestetään niin ikään Brasiliassa, Irlannissa, Englannissa ja Sak-sassa. Virossa on ystävyyskunta, joka järjestää Vi-ron mestaruuskisan. Tanskassa Politiken-lehti jär-jesti kisan muutamana vuonna. Etelä-Koreaankin on annettu lupa kisojen järjestämiseen ja näyttää siltä, että Israel on tulossa seuraavaksi mukaan.

Tapahtuman tunnettuus perustuu omaperäiseen ja humoristiseen sisältöön, joka on ammattimai-sesti markkinoitu yrittäjävetoisen taustajoukon toimesta. Maailmalla järjestettävät osakilpailut todistavat osaltaan, että sisältö ei ole ainakaan toistaiseksi menettämässä hohtoaan.

Yleisö

Paikan päälle saapuvat katsojat ovat valtaosin Sonkajärven lähiympäristöstä kotoisin. Lisäksi osalla katsojista on siteitä tai ystäviä Sonkajär-vellä, jolloin he saattavat ajoittaa kesälomareis-sunsa tapahtuman mukaan. Kolmantena ryhmänä ovat kilpailijat taustajoukkoineen, jotka tulevat hyvinkin pitkän matkan takaa. Keskimääräinen tapahtuman kävijämäärä liikkuu 4 000–7 000 katsojan kieppeillä. Parhaimmillaan 8 000 henkeä on ollut katsomassa kisaa. Se on hyvä saavutus, kun ajatellaan, että Sonkajärvellä asuu vajaat 5 000 asukasta.

Tapahtuma kyllä tunnetaan hyvin Suomessa, mut-ta kansainvälisesti siitä ollaan huomattavasti enemmän kiinnostuneita, koska media on tehnyt

tapahtuman hyvin tunnetuksi maailmalla. Ylei-söksi ei tässä mielessä tulisi laskea ainoastaan paikan päälle tulevia katsojia. Reuters informoi tapahtumajärjestäjiä kertomalla, että heidän kauttaan noin 500 miljoonaa ihmistä näkee vä-lähdyksiä heti seuraavana päivänä kilpailusta.

Eukonkannosta on tullut ylipaikallinen brändi, joka tunnetaan myös maan rajojen ulkopuolella. Samalla se on paikallinen kesätapahtuma, josta alueella asuvat ihmiset voivat kokea aitoa ylpeyt-tä.

Talous

Eukonkannon MM-kisojen kokonaisbudjetti on noin 120 000 euroa. Tapahtuman tulot kattavat noin 2/3 osaa koko budjetista, lisäksi tulevat Sonkajärven kunnan osuus sekä muut täydentävät tulolähteet. Kunta tukee tapahtumaa myös kunnan työntekijöi-den työpanoksen muodossa. Talkootyö on iso osa tapahtuman kokonaistaloutta. Eri järjestöt saavat korvauksen tekemästään työstä. Esimerkiksi ur-heiluseurat hoitavat oluttarjoilun, pystyttävät telt-toja, valvovat järjestystä ja hoitavat lipunmyynnin. Erityisen hyvä asia on, että seuroille maksettu palkka rikastuttaa paikallista nuorisotyötä.

Muutamana vuonna on ollut isoja sponsorisopi-muksia, esimerkiksi MEK (Matkailun edistämis-keskus) on ollut sponsorina kahdesti. Sponsoreina ovat olleet myös Vaasan leivät ja vakuutusyhtiö Pohjola. Kanadalaisen Golden Palace internet-ka-sinoyrityksen kautta tuli oppia myös tapahtuma-järjestäjille koskien sitä, mitä suuren mittakaavan markkinointi on ja kuinka sitä toteutetaan. Golden Palace panosti suurehkolla summalla Eukonkan-non MM-kilpailuihin. Vastineeksi he saivat paljon julkisuutta tuodessaan vuonna 2005 koripalloilija Dennis Rodmanin Sonkajärvelle.

87

Sponsorointitilanne on ollut pitkän ajanjakson tar-kastelussa hyvä. Kuitenkin viime vuosina asiassa on tapahtunut jonkinlainen käänne ja sponsori-rahan saaminen on vaikeutunut huomattavasti. Yhtenä vaikuttavana tekijänä ovat olleet kaksi kylmää ja kosteaa kesää.

Tapahtuma on vuosien varrella saanut suuria sponsorituloja, vaikkakin viime vuosina sponsori-tulot ovat vähentyneet. Tapahtuman taloudenpito on yrittäjähenkistä ja ammattimaista.

Yhteistyömuodot

Eukonkannon MM-kisat on järjestelyiltään nykyisin huomattavan iso tapahtuma. Käytännön järjeste-lyihin osallistuu noin 500 ihmistä. Sonkajärven Eukonkanto Oy sitoo ympärillensä laajan toimi-jakentän, joka koostuu yksityisyrittäjistä, kunnan henkilöstöstä, järjestöistä ja urheiluseuroista. Paikkakunnalle kesäisin saapuvat sonkajärve-läiset kielitaitoiset opiskelijat toimivat oppaina televisio-ryhmille ja muille vieraille. Koulutettujen nuorten kautta verkosto on luontevasti laajentunut muualle Suomeen. Keskeinen osa tätä tapahtumaa ovat osakilpailut muualla maailmalla, jotka voi-daan laskea eräänlaiseksi idean monistamiseksi tai laajennukseksi. Osakilpailuja on jo niin mones-sa maassa, että voidaan perustellusti puhua jopa formaatista tai toimintamallista.

Tapahtumaa on suunnittelemassa ja pystyttämäs-sä useampi sektori yhtä aikaa. Talkootyön osuus on tapahtumassa hyvin suuri. Osalla porukasta homma on mennyt veriin. Eukonkanto-tapahtu-masta on tullut elämäntapa ja jokavuotisia festi-vaaleja odotetaan aina innolla. On joukko ihmisiä, joille kisojen talkootyö ikään kuin kuuluu itsestään selvänä osana kesän ohjelmaan. Haasteeksi voi-daan lukea, että aktiivinen ydinporukka vanhenee nopeasti. Tapahtuman kehittäminen edellyttääkin

tuoretta voimaa ja näkemystä järjestävään or-ganisaatioon. Se olisi tärkeää myös tapahtuman uudis tumisen ja jatkuvuuden kannalta.

Yhteistyö voi saada hyvinkin kiinteitä ja jopa ta-pahtumaa itsessään jäljitteleviä toimintamuotoja. Nimittäin Reutersin toimittaja nappasi Sonkajär-veltä erään paikallisen naisen vaimoksi Englan-tiin; siis eukon ryöstö sanan varsinaisessa merki-tyksessä ja aidosti Rosvo-Ronkaisen hengessä.

Eukonkannon MM-kilpailujen suunnittelu ja pystytys tuo yhteen eri sektoritoimijat. Hyvillä henkilösuhteilla on suuri merkitys. Paikallinen sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma lujittuvat merkittävästi, kun 500 ihmistä saadaan puhalta-maan yhteen hiileen.


Tapahtuman tiedottamisesta vastaa henkilö, joka hoitaa työn ammattimaisesti. Haastateltavien mukaan tapahtumalla pitää aina olla tiedotetta-vaa. Eukonkanto itsessään ei ole enää aikapäiviin ollut uutinen. Siksi vuosittain tulisi löytää aina jo-kin uusi ja raikas lähestymistapa, jolla tapahtuma tuodaan mediaan.

Markkinointi on jatkuvaa tuotekehitystyötä. Eräs tie luovuuteen on ollut se, että saadaan eri sek-toreiden toimijoita vuorovaikutukseen keskenään. Mitä suurempi luottamuspääoma, sitä helpompaa toiminta on ja sitä turvallisempaa on ideoida hul-luja ajatuksia.

Tiedottaminen on myös kovaa ja sitkeää työtä. Tapahtuman järjestäjät ovat 1990-luvulta alkaen kylväneet lehdistötiedotteita valtakunnan medial-le. Maailmanlaajuisesti sanoma alkoi levitä Reu-tersin kautta. Tämä puolestaan oli löytänyt asiaa koskevan uutisen Ruotsin tiedotusvälineistä. Wall

88

Street Journalin etusivulla oli uutinen eukonkan-nosta ja sieltä asia siirtyi Suomen ulkoministeriön internet-sivuille. Jossain vaiheessa UM:stä viesti-tettiin, että sinne on saapunut eukonkantoa kos-kevia tiedusteluja.

Tapahtuma on panostanut lehdistöpalveluiden laatuun monin tavoin. Tapahtumapaikalle on jär-jestetty erittäin ammattimaiset lehdistöpalvelut koko viikonlopun ajaksi. Kaikista toimittajista, ku-vausryhmistä, kilpailijoista ja vieraista pidetään henkilökohtaisesti oppaiden avulla hyvää huolta. Hurjimpina vuosina paikalla on ollut 70 toimitta-jaa ja kahdeksan televisio-ryhmää.

Eukonkannon MM-kilpailuissa media- ja markki-nointistrategiat kulkevat käsi kädessä. Julkisuus tuo näkyvyyttä, joka puolestaan tuo sponsoreita ja yleisöä. Ylivoimainen medianäkyvyys on myös ris-ki, sillä se jossakin määrin vääristää tapahtuman paikallisia mittasuhteita. Media voi aiheuttaa myös muita ei-toivottuja lieveilmiöitä.

Alueellisuus

Tapahtumalla on iso merkitys paikallisella tasolla yhteisöllisyyteen kasvattamisessa. Tässä toteu-tuu myös eri sektorirajat ylittävä toiminta, kun kolmas sektori, kunnan virkamiehet, yrittäjät ja jopa koululaiset rakentavat yhteistä vuosittaista tapahtumaa. Eukonkanto-tapahtuma tuo vireyt-tä ja aktiivisuutta ympäri vuoden. Se parantaa harrastamisen mahdollisuuksia ja yhteisöllisyyttä koko pitäjässä. Tapahtuman järjestäminen ja sen laajalle levinnyt tunnettuus nostattaa paikallista itsetuntoa.

Pienillä yhteisöillä on nykyisessä yhteiskunnalli-sessa tilanteessa mahdollisuus kehittyä tavarayh-teiskunnasta enemmän vuorovaikutusyhteiskun-nan suuntaan. Tapahtumajärjestely on yksi keino,

jolla voidaan tuottaa paikallisuutta ja paikallista omanarvontuntoa sekä identiteettiä. Tulevaisuu-den voittajia saattavat olla sellaiset yhteisöt, jotka etsivät kilpailukyvyn lisäksi myös onnellisempaa yhteiselämää.

Paikalliset kauppiaat ja yrittäjät saattavat toisi-naan todeta, että ei tapahtumalla ole juuri mitään positiivisia vaikutuksia. On kuitenkin varsin selvä asia, että paikkakunnalle tulevat vieraat ostavat ruokaa, tankkaavat polttonestettä ja usein myös majoittuvat majoitusliikkeissä. Esimerkiksi pai-kallisella pientalotehtaalla on ollut avoimet ovet tapahtuman aikoihin. Tapahtumalla on kiistatto-masti ympäröivää maaseutua elävöittävä vaiku-tus. Se tuo myös lähialueella majailevia mökkiläi-siä yhteen paikallisyhteisön kanssa.

Tapahtuman vaikutukset paikallisyhteisölle ja lähialueelle ovat ympärivuotisia. On varsin ole-tettavaa, että henkiset ja imagolliset vaikutukset säteilevät myös taloudelliselle puolelle. Humoristi-nen tapahtuma on oivallinen keppihevonen vaka-vampienkin liikeasioiden edistämiselle.

Maaseutumaisuus

Alkujaan kylät ja kylätoimikunnat olivat tapahtu-man järjestelyissä mukana selvästi aktiivisemmin. Se on kuitenkin vähentynyt, mikä on tietyllä taval-la harmillista. Tapahtuman teema on itsessään maaseutumaisuuteen ja maaseutuun viittaava. Tapahtuman sponsorin Vaasan leipien iskulause kuului aikanaan: ”Mistä tämä hullu kansa saa kaiken energiansa?” Juuri tämänkaltaisia suoma-laiset ihmiset ovat: työteliäitä, kekseliäitä ja posi-tiivisella tavalla hulluja.

Eukonkantokilpailu edustaa perinteistä ajatusta maaseutumaisesta yhteisöllisyydestä, ehkä hie-man paradoksaalisestikin, sillä Rosvo-Ronkainen

89

lienee aikanaan ollut myös yhteisöllisyyttä koette-leva henkilö. Eukonkannolla on myös syvemmälle kollektiiviseen alitajuntaan ulottuvia maaseutu-maisuuden ilmentymiä. Kaiken takana kummit-telee ikimuistoinen legenda ja pelko naisen ryös-töstä. Pelko voi saada myös toiveen muodon, kun esille nostetaan kaikkien kansojen tuntema tarina valkoisesta ratsusta ja prinssistä, joka tulee ja vie uuteen onnelliseen elämään.

Eukonkanto on suora symboli maaseutumaisiin kansanhuveihin. Itse tapahtuma sijoittuu maa-seudulle ja se myös kehittää ympäröivän maaseu-dun toimintaedellytyksiä. Eukonkanto viittaa myös ikiaikaisiin legendoihin vetoamalla kollektiiviseen alitajuntaan.

Menestystekijät

Alkuun Sonkajärvellä ajateltiin, että tapahtuman elinkaari saattaa olla suhteellisen lyhyt. Järjestä-jille itselleen on ollut pienoinen yllätys, että sana tapahtumasta levisi yllättäen kaikkialle maail-malle. Yhtenä menestystekijänä on tietynlainen tapahtuman välittämä ennakkoluulottomuus ja huumori. Haastateltavien näkemyksen mukaan huumoripitoisella sanomalla on myös syvempi ulottuvuus. Suomen Sonkajärveltä voidaan toi-mittaa kerran vuodessa yksi hymyjä nostattava uutinen maailmalle. Se on pieni mutta tärkeä ja positiivinen tuulahdus kaikkien sota-, terrorismi- ja tuhouutisten keskellä.

Keskeinen menestystekijä tapahtuman onnistu-misen kannalta on ollut eri sektorirajat ylittävä yhteistyö ja toimivat paikalliset henkilösuhteet. Ilman suurta ja sitoutunutta toteuttajajoukkoa ta-pahtuman järjestäminen olisi mahdotonta.

Kaikki ei kuitenkaan ole kaupan yrittäjävetoisesta organisaatiosta huolimatta. Esimerkiksi eräs lehti

tarjosi tapahtumajärjestäjille suurehkon summan rahaa, jos koripallotähti Denis Rodmanin selkään voidaan ottaa eräs julkisuuden henkilö. Järjestäjät kieltäytyivät kohteliaasti tästä kunniasta, koska he halusivat tehdä selväksi, että eukonkannon tarkoi-tuksena ei ole missään tapauksessa alentaa naisia.

Tapahtuman menestystekijä on positiivinen julki-suuskuva ja sen onnistunut hallinta järjestäjien toimesta. Menestykseen vaikuttaa myös sektori-rajat ylittävä hedelmällinen yhteishenki. Toisaalta kisajärjestelyjen taustalla on aito halu tuottaa hy-vää mieltä tapahtuman laajalle yleisölle.


Tulevaisuudessa kilpailuun osallistuvien karsin-toja lisätään, jolloin jotkin kilpasarjat siirtyvät ammattimaiselle pohjalle. Eukonkantoon liittyvien tuotteiden verkkomyyntiä on myös mietitty. Samal-la on pohdittu verkkomedian mahdollisuuksia ta-pahtuman välittämiseksi ja arkistoimiseksi.

Eukonkantosesonki on hyvin lyhyt, vain kahden päivän mittainen. Yhtenä ideana on väläytelty talvella järjestettäviä eukonkantokilpailuja yh-teistyössä hiihtokeskuksien kanssa. Mediaan on pyritty saamaan myös asiaa tapahtumasta varsi-naisen kesäsesongin ulkopuolella.

Tapahtumalle on yritetty saada projektirahoitusta, mutta rahoitusanomukset eivät ole toistaiseksi menneet läpi. Haastateltavat toteavat, että jär-jestäjiltä eivät ideat lopu, mutta käytettävissä oleva aika ja taloudelliset resurssit ovat kehittä-mistä rajoittavia tekijöitä. Työtä tehdään päätöi-den ohessa ja siksi aikaa kehittämiseen ei tahdo löytyä mistään.

Jossakin välissä pitää muistaa myös valvoa omia oikeuksia globaalisti, sillä tapahtuma on suojattu

90

niin tapahtumana kuin tavaramerkkinäkin. Tapah-tumalla on erilaisia sitoumuksia ja näitä koskevia yhteydenottoja tulee säännöllisesti. Vuoden aikana kirjoitetaan ja solmitaan monenlaisia yhteistyöso-pimuksia.

Suurimpana haasteena on löytää voimavaroja tapahtuman kehittämiseen. Tietyssä pisteessä tapahtuman elinkaarta tullaan tilanteeseen, jossa vaaditaan kovempia panoksia niin yleisen osaa-misen, tapahtuman oheissisältöjen kuin verkos-toitumisenkin puolella.

Pohdinta

Aikanaan 1990-luvun alussa Sonkajärven pitäjän-markkinoiden vetonaulaksi keksittiin hauska idea eukonkannosta, jota yksi idean valmistelijoista lähti voimakkaasti ajamaan ja kehittämään. Ta-

pahtumajärjestäjät ovat kohdanneet yllättävääkin menestystä maailmanlaajuisen medianäkyvyyden muodossa. Voidaan sanoa, että Eukonkannon MM-kilpailuista on tullut jossakin määrin myös oman menestyksensä vanki. Useat osakilpailut maailmalla todistavat, että alati laajeneva kilpai-lijoiden joukko odottaa innokkaasti Sonkajärven järjestävän vuotuisen päätapahtuman totuttuun tapaansa.

Mutta mistä tapahtuman menestyksessä loppujen lopuksi on kysymys? Eukonkannon MM-kilpailut oli Suomessa tiettävästi ensimmäinen laajemmin tunnettu tapahtuma, joka rohkeasti hyödynsi ab-surdia lähtökohtaa – leikkimielistä kansanhuvia – maaseutumaisen tapahtuman keskeissisältönä. Myöhemmin samaa asetelmaa on kopioitu lukui-sissa yhteyksissä enemmän tai vähemmän onnis-tuneesti.

91

Gumboot Day – Kumisaapaspäivä

Paikka: Memorial Park, Taihape, Uusi-Seelanti. Aika: Maaliskuussa, alkusyksystä.

Kumisaapaspäivä on pienessä uusiseelantilaisessa maaseutukaupungissa vuodesta 1985 lähtien jär-jestetty hauskanpito- ja markkinatapahtuma. Tapahtuma syntyi kaupungin yrittäjien ja yhdistysten elin-keinopoliittisen yhteistyön hedelmänä. Alkuperäisenä ideana oli ohikulkijoiden pysäyttäminen kaupunkiin ostoksille. Nyttemmin tapahtuma myy ohikulkijoille ja laajemminkin kaupunkilaisille maaseutuidylliä myös abstraktimmalla mielikuvien tasolla. Tapahtuman järjestäminen yhdistää erilaisia paikallisia vä-estöryhmiä yhteiseen taisteluun kaupungin elinkelpoisuuden säilyttämiseksi.

http://www.taihape.co.nz/

Kuva 20. Aaltopeltitaiteilija Jeff Thompsonin

Gumboot-ikoni on Taihapen maailmankuulu

maamerkki.

Kuva: Olli Rosenqvist.

Kuva 21. Markkinatunnelmaa Taihapen

Kumisaapaspäivä-tapahtumassa 20.3.2010.

Kuva: Olli Rosenqvist.

92

Johdanto

Uudessa-Seelannissa poistettiin maataloustuet käytöstä vuonna 1985, jolloin maatalouden harjoit-tajien oli pakko ryhtyä miettimään toimeentuloaan uudella tavalla. Pakon edessä maataloustuottaji-en oli luontevaa etsiä ja löytää yhteistyömahdolli-suuksia muiden yrittäjien kanssa. Yhteistyön kes-keisenä resurssina oli Taihapen 3 500 asukkaan alueen (kaupungissa 1 800 ja ympäröivällä maa-seudulla 1 700 asukasta) sijainti Uuden-Seelannin Pohjoissaaren keskellä, valtion ylläpitämän valta-tie 1:n varrella, ohikulkijoiden pysähtymistarpeita ajatellen sopivalla etäisyydellä saaren suurimmis-ta kaupungeista.

Ohikulkuliikenteen pysäyttämisen helpottamiseksi ryhdyttiin pohtimaan keinoja, joilla Taihape voi-taisiin nostaa kansalliseen tietoisuuteen. Tässä tilanteessa avuksi tuli satiirikko John Clarke, joka oli luonut sekä näyttämöllä, elokuvissa että televi-siossa esiintyneen Fred Dagg -nimisen kuvitteel-lisen henkilöhahmon. Tämä hahmo oli karikatyyri Taihape-nimiseen paikkaan identifioituneesta maalaismiehestä, joka esiintyy kumisaappaissa, shortseissa, mustassa, hihattomassa aluspaidas-sa ja lierihatussa. Hahmon huumori ei perustunut ensisijaisesti vitsien kerrontaan, vaan pikemmin-kin puheen äänenpainojen ja rytmin vaihteluihin. Jotkut kokivat tällaisen huumorin loukkaukseksi maaseutua ja maalaisia kohtaan.

Taihapen yrittäjät päättivät kuitenkin kääntää ja kiihdyttää Fred Dagg -hahmoon liittyvän pilkan ja huomioarvon omaksi edukseen käyttämällä hahmoa kaupungin valtakunnallisen maineen kasvattamiseen. Kumisaapas otettiin kaupun-gin ikoniksi – symboliksi, joka erotti Taihapen muista kaupungeista. Kumisaappaasta ideoitiin Kumisaapaspäivä-tapahtuma, jonka ensisijaise-na tavoitteena oli ohikulkijoiden pysäyttäminen ostoksille (stop and shop ). Toisaalta tapahtuma

palveli myös kaupungin maineen synnyttämistä ja vakiinnuttamista. Myynnin kasvattamisen tavoite osattiin hienosti pukea huumorin, hauskanpidon ja rennon kiwi-elämäntyylin ilmiasuun. Kiwi viit-taa tässä ainutlaatuiseksi kuvattuun uusiseelan-tilaiseen ihmiseen.

Kehityskertomus

Sisällöiltään Kumisaapaspäivä on muuttunut 1980-luvun puolivälistä tähän päivään hyvin vä-hän. Sen sijaan tapahtuman taustafilosofiat sekä tapahtumapaikat ja -ajankohdat ovat muuttuneet. Osa tapahtuman järjestäjistä ja kaupungin asuk-kaista alkoi vähitellen kyllästyä Fred Daggin tah-dittamaan ”junttihuumoriin”, ja 1990-luvun lop-pupuolella alkoikin esiintyä pyrkimyksiä kehittää tapahtumaa korkeakulttuurisempaan suuntaan (sikäli kuin se kumisaappaan kontekstissa on mahdollista). Fred Dagg työnnettiin markkinoin-nissa sivummalle ja uudistetun imagon symboliksi tilattiin kansallisesti tunnetulta aaltopeltitaiteilija Jeff Thompsonilta nelisen metriä korkea, metalli-nen, mutta kuitenkin eloisan oloinen kumisaapas-patsas pystytettäväksi kaupungin maamerkiksi. Kaupungin markkinoinnissa käytetty Gumboot City -logo muutettiin muotoon Gumboot Country. Täl-lä haluttiin korostaa sitä, että Taihape voi tarjota kaupunkilaisille paitsi tavanomaisia kauppatava-roita myös maaseutumaista elämäntapaa ja maa-seutuidylliä.

Kumisaapaspäivä koki 2000-luvun alussa taan-tuman: halukkaita aktiiveja tapahtuman järjes-täjiksi oli vähän ja kävijämäärät laskivat. Uuden piristysruiskeen tapahtuma sai vuonna 2007, kun perustettiin Taihapen kehittämissäätiö (Taihape Community Development Trust ). Säätiö on perus-tamisestaan lähtien koordinoinut Kumisaapaspäi-vän järjestämistä ja vakiinnuttanut toimintatapo-ja. Nykyisin tapahtuma pyritään näkemään osana

93

laajempia aluekehitysprosesseja, joissa korostu-vat yhtäältä paikalliset ja toisaalta globaalit ke-hityskulut. Erityisesti matkailun kehittäminen Tai-hapessa ja sen ympäristössä nähdään kasvavana mahdollisuutena. Kumisaapaspäivä on yhden päi-vän aikana toteutettava, hybridi tapahtuma, jossa yhdistyvät kumisaapassymboliikan alkukantainen rahvaanomaisuus ja maaseutuidyllin keskiluok-kaisuus.

Taihapen keskusta on rakennettu määrätietoisesti ohikulkijoiden pysäyttämistä silmällä pitäen. Kau-pat sijaitsevat tiiviisti vieri vieressä kaupungin leveän pääkadun eli valtatie 1:n varrella. Sekä etelästä että pohjoisesta tulevien ohikulkijoiden on helppo kurvata autonsa ostosten tekemisen ajaksi kadun varret täyttäviin, vinottain sijoitet-tuihin parkkiruutuihin. Tapahtuman alkuvuosina Kumisaapaspäivä järjestettiin pääkadun varrella siten, että valtatie suljettiin ja liikenne ohjattiin kaupungin sivukatujen kautta. Keskeinen sijainti palveli hyvin kaupungin yrittäjien tarpeita. Sit-temmin tiehallinto alkoi suhtautua nihkeästi täl-laiseen toimintamalliin, ja tapahtuma siirrettiin rautatieaseman lähelle, sadan metrin päähän pääkadusta. Jotkut yrittäjät kokivat siirron mene-tykseksi. Vuoden 2010 Kumisaapaspäivä siirrettiin puolen kilometrin päässä pääkadulta sijaitsevalle Memorial Park -virkistysalueelle: tapahtumaan oli hankittu määrällisesti enemmän tilaa vievää toi-mintaa kuin aiemmissa tapahtumissa. Siirto Me-morial Parkiin kuvasti myös sitä, että tapahtuman määrittäjinä muiden toimijoiden kuin yrittäjien merkitys oli kasvanut.

Olosuhteiden pakosta yrittäjät ja muut paikalliset toimijat oppivat omista lähtökohdistaan luomaan kotikaupungilleen omaperäisen ja olosuhteisiin hyvin sopivan imagon ja sitä pönkittävän maaseu-tutapahtuman. Kumisaapas-symboli on kantanut Taihapen kaupunkia ja Kumisaapaspäivä-tapah-

tumaa kansallisesti ja kansainvälisesti tunnetuik-si maaseutumaisuuden näyteikkunoiksi.

Sisältö

Sisällöltään Kumisaapaspäivää voidaan luonneh-tia maatalousnäyttelyn perinteestä ponnistavaksi moderniksi maaseutunäyttelyksi. Tapahtuman keskeisen sisällön muodostaa rentoutuneen, kiwi-elämäntavan mukaisen, maaseutumaisen elä-mäntavan esille pano. Maaseutuidylli on kehystetty leikkimielisellä saappaanheitolla, myyntikojuilla, elävällä musiikilla, näyttelyillä, kilpailuilla, lam-paan keritsemisnäytöksillä ja arpajaisilla. Tapah-tuman koristeeksi on hankittu tai saatu muutamia kansallisesti tunnettuja esiintyjiä ja ulkomaisia vieraita.

Tapahtuman sisältö muodostaa formaatin, johon eri toimijoiden – tapahtuman järjestäjien, myynti-kojujen pitäjien, esiintyjien ja yleisön – on helppo heittäytyä.

Yleisö

Kumisaapaspäivän yleisö muodostuu noin 15 000 asukkaan paikallishallintoalue Rangitikei Distric-tin asukkaista, ohikulkijoista, joiden on pakko val-tatie 1:tä käyttäessään kulkea Taihapen keskustan läpi sekä kauempaa, jopa ulkomailta, varta vasten tapahtumaa kokemaan saapuneista matkailijois-ta. Vuoden 2010 tapahtumassa kävi noin 3 000 vierasta.

Paikallisesti tapahtuma saattaa yhteen Taihapen keskustan ’kaupunkilaiset’ ja maaseutualueen ’maalaiset’, samoin kuin muutoin suhteellisen erillään toisistaan elävät ’maorit ’ ja ’pakehat ’. Maorit ovat Uuden-Seelannin alkuperäiskansaa, kun taas pakeha-termillä viitataan niihin, jotka eivät ole maoreja. Taihapen kaupunkilaisilla on

94

tapana sonnustautua Kumisaapaspäivä-tapahtu-maan kumisaappain, stetson-hatuin ja muutoin-kin rennosti pukeutuen. Maatalouden harjoittajat voivat tulla paikalle omana itsenään. Maorit ja pa-kehat voivat olla luontevasti vuorovaikutuksessa keskenään esimerkiksi leikkimielisen saappaan-heittokilpailun yhteydessä. Taihapen ulkopuolelta tuleville vierailijoille Kumisaapaspäivä muodos-taa ikkunan maaseutumaiseen elämäntapaan ja maaseutuidylliin.

Kumisaapaspäivä houkuttelee yhteen monenlaisia ihmisryhmiä. Tällaiset tapaamiset avaavat mah-dollisuuksia uudenlaisten vuorovaikutussuhteiden syntymiselle eri väestöryhmien kesken.

Talous

Kumisaapaspäivä on perinteisesti järjestetty mo-nen toimijatahon yhteistyönä. Tapahtuman talout-ta ei ole aina seurattu kovin tarkasti. Tapahtuman pääorganisaattorilla on ollut käytössään pieni rahallinen budjetti ja sen lisäksi julkiselta ja yk-sityiseltä sektorilta niin sanottuina luontaissuo-rituksina saatuja ja kulutettuja etuuksia (in-kind support ), kuten työsuorituksia, tavarapalkintoja, vouchereita ja kaupungin matkailuneuvonnan palveluja.

Tapahtuman pääorganisaattorilla oli rahaa vuo-den 2010 Kumisaapaspäivän järjestämiseen 8 000 Uuden-Seelannin dollaria (noin 4 300 euroa), josta puolet tuli avustuksena paikallishallinnosta vastaavalta elimeltä (Rangitikei District Councilil-ta ) ja puolet edellisestä tapahtumasta jääneistä säästöistä. Jatkokehittelyjä varten organisaatto-ri haluaisi saada selville ja näyttää eri tahoille, kuinka paljon Kumisaapaspäivän järjestäminen – luontaissuoritukset huomioon ottaen – todel-lisuudessa maksaa. Pääorganisaattorin lisäksi esimerkiksi myyntikojujen pitäjillä, yhdistyksillä ja

kauppiailla on omat, tapahtumaan liittyvät bud-jettinsa, joita ei tämän tutkimuksen yhteydessä pystytä arvioimaan.

Kumisaapaspäivän taloutta ei suunnitella eikä seurata kovin täsmällisesti. Kuitenkin tapahtu-man järjestämistä pidetään myös taloudellisesti perusteltuna, sillä sen arvioidaan lisäävän Tai-hapen kauppojen ja ravitsemusliikkeiden myyntiä merkittävästi. Toisaalta vilkkaan ohikulkuliiken-teen ansiosta kaupungin kauppiaat sampoavat rahaa tasaisesti ympäri vuoden.

Yhteistyömuodot

Kumisaapaspäivän lähtökohtana ovat olleet yrit-täjät ja heidän tarpeensa. Paikalliset yrittäjät ovat olleet valmiita laittamaan tapahtuman hyväksi li-koon paitsi työpanostaan myös sponsorirahoitusta. Tämä on ollut tärkeää paitsi taloudellisessa mie-lessä myös paikallisten yritysten verkostoitumista ja yhteistyötä edistävänä tekijänä. Kansallisesti merkittävät sponsorit, kuten kumitehdas Skelle-rup, ovat tuoneet tapahtumalle valtakunnallista näkyvyyttä.

Paikalliset rotarien, vapaamuurarien, maorien ja kulttuuritoimijoiden yhdistykset sekä urheiluseu-rat ovat tuoneet tapahtumaan vahvaa sosiaalista ulottuvuutta ja sosiaalisen pääoman karttumista. Sosiaalistavassa mielessä tapahtuma on ollut tärkeä kaikille Taihapen asukkaille: tapahtuman yhteydessä he ovat päässeet tutustumaan vieraili-joihin, mikä on omalta osaltaan ehkäissyt nurkka-kuntaisuuden ilmapiirin syntymistä kaupunkiin.

Myös julkisen sektorin toimijat ovat olleet pienellä panoksella mukana tapahtuman organisoinnissa. Kuitenkin vapaaehtoistyön merkitys on kaikilla toimijasektoreilla ollut ratkaiseva. Ajan mukana toimijaverkoston painopiste on siirtynyt hivenen

95

yrityksistä yhdistysten ja julkisen sektorin suun-taan. Nyt vastuuorganisaationa on Taihapen ke-hittämissäätiö, jonka toivotaan tuovan pitkäjän-teisyyttä tapahtuman kehittämiseen.

Vaikka Kumisaapaspäivän sisältö on säilynyt suu-rin piirtein ennallaan, tapahtuman organisointiin osallistuneet toimijat ja verkostot ovat vaihtuneet suhteellisen usein. Vaihtumisen taustalla on ol-lut esimerkiksi aktiivien kyllästymistä ja muut-toa pois kaupungista. Erityisesti myyntikojujen pitäjille Kumisaapaspäivän tapaiset tapahtumat ovat formaatti, jota on helppo hyödyntää. Valta-kunnallisesti kiertäville myyntikojujen pitäjille jat-kuvasti eri puolilla Uutta-Seelantia järjestettävät maaseututapahtumat tarjoavat hyviä elinkeinon harjoittamisen mahdollisuuksia. Paikallisille yh-distyksille myyntikojut ovat osoittautuneet hyväksi varain hankinnan keinoksi. Vuoden 2010 tapah-tumassa oli yli 60 myyntikojua, jotka jakautuivat suurin piirtein tasan paikallisten ja valtakunnal-listen toimijoiden kesken.

Vuoden 2010 tapahtuman yhtenä erikoisuutena oli Euroopassa toimivan saappaanheiton kan-sainvälisen keskusjärjestön, International Boot-Throwing Association IBTA:n, vierailu Taihapessa ja Kumisaapaspäivä-tapahtumassa. Suomalai-sista ja saksalaisista saappaanheittoihmisistä koostuneen retkikunnan tarkoituksena oli tunnus-tella mahdollisuuksia laajentaa alan yhteistyötä maapallon laajuisesti. Vierailua voidaan pitää esimerkkinä maaseudun kulttuurisesta globalisoi-tumisesta.28

Formaattinsa ansiosta tapahtuma on säilynyt hy-vin 25-vuotisen historiansa kuluessa. Vaikka ih-miset ovat vaihtuneet, tapahtuma on säilyttänyt luonteensa ja Taihape tunnetaan edelleen kansal-lisesti ja kansainvälisesti maailman kumisaapas-pääkaupunkina.


Kun Kumisaapaspäivää alettiin järjestää 1980-lu-vun puolivälissä, aika oli otollinen television ja ra-dion innostumiselle asiasta. Kumisaapas nostet-tiin hätkähdyttävästi tapahtuman pääteemaksi, ja muutoinkin Kumisaapaspäivä kulki maaseutu-tapahtumien innovoinnin eturintamassa. Valta-kunnallisessa televisiossa esitettiin tapahtumaa koskevia erityisohjelmia tai ainakin mainittiin uutisissa.

Nykyisin Kumisaapaspäivä on näkyvästi esillä Tai-hapen internet-sivuilla (www.taihape.co.nz), mikä takaa sen, että tapahtuma on helposti löydettä-vissä. Tapahtuman ennakkomainontaan kuuluvat internetin lisäksi sopimuksiin perustuva radioyh-teistyö, sanomalehtijutut ja -ilmoitukset sekä lä-hialueelle ripustettavat ulkomainokset.

Vuoden 2010 tapahtuman osalta Uuden-Seelannin TV1:n One News -uutiset innostui jälleen tulemaan paikan päälle tekemään juttua tapahtumaan saa-puneista Kansainvälisen saappaanheittoliiton, IBTA:n, ihmisistä.

Tapahtuman omaperäinen teema ja uudistuvat ilmiöt sen ympärillä jaksavat kiinnostaa mediaa. Toisaalta medianäkyvyyden merkitystä Taihapen tapauksessa on turha ylikorostaa, sillä tapahtu-man menestys lepää suurelta osin tapahtuman ja koko kaupungin maineen varassa.

Alueellisuus

Markkinoinnin ja yleisön osalta tapahtuma on hyödyntänyt tehokkaasti alueellisia potentiaaleja. Tapahtuma tunnetaan paitsi koko Uudessa-See-lannissa myös Australiassa ja Euroopassa.

Kumisaapaspäivän järjestämiseen osallistuvat sekä paikalliset että valtakunnalliset toimijat.

96

Matkailuyhteistyön kehittämisessä paikallishal-lintoyksikkö Rangitikei Districtin alueella, alue-hallintoyksikkö Manawatu-Wanganui Regionin ja koko Pohjoissaaren tasolla on vielä kehittämisen varaa.

Tapahtuma tunnetaan laajasti, mutta sen nivomi-sessa alueelliseen ja kansalliseen matkailujärjes-telmään on vielä tekemistä.

Maaseutumaisuus

Tapahtuman symbolilla, yleisenä työjalkineena maatiloilla käytetyllä kumisaappaalla, on luon-teva yhteys maaseutuun ja maaseutukulttuuriin. Kumisaapaspäivän tapauksessa saapas on jopa noussut irti alkuperäisestä merkityksestään, omalakiseksi merkikseen, joka luo ympärilleen uudenlaisia maaseututiloja. ’Gumbootin ’ kansal-lista erityismerkitystä uusiseelantilaisten mie-lenmaisemassa korostaa se, että kumisaapasta kutsutaan esimerkiksi Isossa-Britanniassa ’wel-lington bootiksi ’ ja yleisemmin Euroopassa ’rub-ber bootiksi ’.

Kumisaapas-symboli on pystytty kaupungin ima-gon kautta tuotteistamaan maatalouden har-joittajien ja muiden yrittäjien yhteistyöllä. On syntynyt maaseudun yrittäjien verkosto, joka myy maaseutumaista elämäntapaa ja maaseutuidylliä kaupunkilaisille. Yrittäjät osallistuvat Taihapessa paitsi taloudellisen myös sosiaalisen ja kulttuuri-sen pääoman kasaamiseen. Yritysten tukena ovat yhdistys- ja julkisen sektorin toimijat.

Pienen maaseutukaupungin erilaisista ihmisryh-mistä koostuva yhteisö on sisäistänyt paikkamark-kinoinnin idean ja hyödyllisyyden. Intressiristiriidat osataan käsitellä ilman, että niistä muodostuu vuosikausia kestäviä riesoja.

Menestystekijät

Kumisaapaspäivän keskeiset menestystekijät ovat kansallinen ja kansainvälinen tunnettuus, sijainti valtatie 1:n varrella ja siihen liittyvä uusiseelan-tilaisten ”autohulluus”, tapahtuman yritysläh-töisyys, vapaaehtoistyöhalukkuuden säilyminen, tapahtuman formaatti, Taihapen kaupungin hyvät palvelut ja perusmukavuudet sekä Rangitikein alueen kauniit, lampaiden parturoimien kukku-loiden ja niiden välissä mutkittelevan Rangitikei-joen luonnehtimat jylhät maisemat. Tunnettuus aiheuttaa sen, että Taihape on syöpynyt ihmisten mieliin: vaikka he eivät aina ohi kulkiessaan py-sähtyisikään kaupunkiin, he kuitenkin aika ajoin käyvät ”tarkistamassa tilanteen”.

Taihapella ja Kumisaapaspäivällä on muutamia tehokkaita valttikortteja, jotka erottavat kaupun-kia ja tapahtumaa muista vastaavista. Tällaisia ovat esimerkiksi omaperäinen maine, optimaa-linen maantieteellinen sijainti, hyvä paikallinen yhteishenki, monipuoliset palvelut ja perusmuka-vuudet sekä seudun kauniit maisemat.


Myöhäismodernina aikana Taihapen kaupunki ja Kumisaapaspäivä joutuvat väistämättä tekemi-siin sellaisten ilmiöiden kanssa, jotka liittyvät paikallisen ja globaalin kohtaamiseen. Globaa-lissa maailmassa yksilöllisyys lisääntyy. Toisaal-ta paikallisuuden ja paikallisten erityispiirteiden puolustaminen koetaan tärkeäksi.

Taihapen kaupunkilaiset kokevat pulmalliseksi sen, että kansalliset ja jopa kansainväliset kauppaket-jut ja kauppiaat tulevat jakamaan markkinoita paikallisten kauppiaiden kanssa. New World -ket-juun kuuluva supermarket huolehtii tällä hetkellä suurelta osin kaupungin päivittäistavarahuol-losta. Epäluuloa hälventää kuitenkin hieman se,

97

että supermarketissa toimii franchising-yrittäjänä kiinalaistaustainen Taihapen oma kasvatti, jonka suku on pitänyt kaupungissa ruokakauppaa kol-men sukupolven ajan. Kaupunkilaiset eivät vielä ole aivan varmoja, oliko McDonaldsin tulo kaupun-kiin hyväksi vai pahaksi. Varsinaista tavarataloa kaupungissa ei ole – monet ovat sitä mieltä, että sellainen olisi kohtalokas kaupungin paikallisille pienkauppiaille.

Matkailuyrittäjyyden osalta on ollut havaittavis-sa, että paikalliset juuret omaavien toimijoiden on ollut helpompaa ryhtyä yrittäjiksi alueella kuin muualta muuttaneiden. Matkailun kehittämises-sä on omat haasteensa myös siinä mielessä, että osa alueen asukkaista asettaa alueelle tyypillisen luonnonrauhan säilyttämisen matkailuyrittäjyyden kehittämisen edelle.

Kumisaapaspäivän osalta kehittämistarpeet liitty-vät rahoituspohjan vahvistamiseen, alueellisen ja kansainvälisen yhteistyön tiivistämiseen ja tapah-tuman kiinnostavuuden ylläpitämiseen sisältöä sopivalla tavalla uudistamalla. Yksi ajatus tapah-tumaan liittyvän alueellisen yhteistyön kehittämi-sessä voisi olla se, että paikallishallintoyksikkö Rangitikei Districtin alueelle synnytettäisiin Ran-gitikei District Festivals -organisaatio, jonka teh-tävänä olisi edistää alueen tapahtumatuotantoa. Kansainvälisen yhteistyön osalta mahdollisuuksia

ovat yhteistyön virittäminen australialaisen Tully Golden Gumboot Festival -tapahtuman kanssa sekä Uuden-Seelannin saappaanheittoliiton pe-rustaminen Kansainvälisen saappaanheittoliitto IBTA:n jäsenliitoksi.

Taihapen asukkaat ja Kumisaapaspäivän järjes-täjät joutuvat jatkuvasti tekemään töitä, jotta kaupunki ja tapahtuma säilyisivät taloudellises-ti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti globalisoituvan maailman tietoisuudessa.

Pohdinta

Kyllä Siperia opettaa! Hauskaa pitämällä ja sel-keää erikoistumis- ja erottautumisstrategiaa nou-dattamalla pieni maaseutukaupunki on ottanut paikkansa maailmankartalla ja on esimerkkinä globalisoituvasta kulttuurisesta maaseudus-ta. Kulttuurinen maaseutu ei pullistele ihmisten eikä mammonan määrällä, vaan kaupunkimaista paremmalla elämänlaadulla. Vaikka Kumisaa-paspäivä-tapahtuman organisoinnissa ja myös Taihapen kaupungin yleisessä kehityksessä on havaittavissa menestyksekkään aluekehityksen tunnusmerkkinä pidettyä nopeaakin rakennemuu-tosta, tapahtuma on silti – suurelta osin formaat-tinsa ansiosta – säilyttänyt ominaispiirteensä ja kiinnostavuutensa.

98

Kuva 22. Kumisaapaspäivän historiaa Taihapen paikallislehden kuvaamana. Lähde: Jen Byfordin arkisto.

”Tämä on enemmän kuin pelkkä festivaali. Täällä on syntymässä uusi kansakunta – Woodstock-kansa. Me vastustamme sotaa. Me kunnioitamme vapautta, musiikkia ja ihmisoikeuksia.

Tulkaa tänne ja liittykää Woodstock-kansaan!”


100

Maaseututapahtuman olemus ja menestys

Raportissamme olemme tarkastelleet maaseudun tai maaseutumaisten kulttuuritapahtumien kehi-tystystarinoita Suomessa, Skotlannissa, Norjassa ja Uudessa-Seelannissa. Edellä esittelemämme kymmenen maaseutumaista tapahtumaa osoit-tavat, että maaseutukulttuurin ilmentyminen riippuu tapahtuman historiasta, sijainnista, tee-masta, yleisöstä ja sisältöjen kiinnittymisestä maaseutumaisuuteen. Unohtaa ei tietenkään sovi tapahtuman kytkentöjä ympäröivään yhteiskun-taan ja sen kulttuuria tukeviin järjestelmiin. Mää-ritelmällisenä lähtökohtana voidaan ajatella, että maaseututapahtumat sijaitsevat maaseudulla tai symboloivat maaseutumaisuuteen liittyviä asioi-ta tai ilmiöitä. Periaatteessa maaseutumainen tapahtuma voi sijaita myös kaupungissa, mikäli sen maaseutusymboliikka on ilmeistä ja perustel-tavissa.

Maaseututapahtuman menestyminen tai onnistu-minen on aina suhteellista, eikä sen mittaamiseksi ole olemassa yksiselitteistä tapaa. Pieni paikallinen kylätapahtuma, johon osallistuu pari sataa ihmistä, voidaan kokea menestykselliseksi ja arvokkaaksi. Monesti on niin, että pakonomainen kehittäminen voi jopa johtaa alkuperäisen idean kuihtumiseen ja tapahtuman näivettymiseen. Nykyisin kehittämis-tä ja kehittymistä on vaikea välttää. Tapahtuman järjestäjät, mutta myös tapahtumatutkijat suhtau-tuvat tapahtumiin kehittämisen ja arvioinnin koh-teina. Instrumentaalinen lähestymistapa johtaa kovin helposti pehmeämpien näkökulmien sivuut-tamiseen. Maaseututapahtumat sisältävät tärkei-tä kulttuurisia, taiteellisia sekä perinteen säilyttä-miseen ja välittymiseen liittyviä arvoja, jotka eivät ole suoraviivaisesti mitattavissa kävijämäärän tai taloudellisen menestymisen kautta.

Menestymisen ja kehittymisen eetos on johtanut siihen, että maaseututapahtumia suunnitellaan ja järjestetään kasvavassa määrin vierailijoita var-ten. Turistisen näkökulman sisällyttäminen tapah-tumien suunnitteluun on yleistynyt. Tapahtumien välisen kilpailun kiristyminen on johtanut myös asiakasnäkökulman ylikorostumiseen. Tapahtu-mia saatetaan tulkita turhankin kaksinapaisesti vieraan ja paikallisen yhteisön vastakkainasette-luna. Lavalla ja toreilla esitettävän ohjelman on katsottu edustavan vierailijoille tarkoitettua ”kei-notekoista” maaseutua, kun taas lavan takana tai muualla tapahtuva toiminta edustavat ”todellis-ta” maaseutua. Picardin ja Robinsonin mukaan jaottelu perinteeseen (folk ) ja perinteen esittämi-seen (fake ) antaa maaseututapahtumasta liian yksiselitteisen kuvan. Etenkin kun tapahtuman tarkoituksena on juuri yleisön ja esiintyjien saatta-minen vastakkainasettelun sijaan hedelmälliseen vuorovaikutukseen keskenään. 29

Kehityskertomuksia varten tekemämme tutkimus-haastattelut osoittavat, että vastakkainasettelu turistisen ja paikallisen näkökulman välillä on todellinen. Haastateltavamme toivat tämän esil-le monin eri tavoin. Jokainen tapahtuma on koh-dallaan joutunut puntaroimaan, kuinka paljon sisällöissä painotetaan vierailijan houkuttelua ja viihdyttämistä. Yhtälö on hankala, sillä tapahtu-mat saavat suuren osan tuloistaan sisäänpää-symaksuina sekä tapahtumaan liittyvänä oheis-myyntinä. Yleensä asia on ratkaistu eräänlaisena kompromissina, jossa tapahtuman perinteet ja ytimellisyys pyritään säilyttämään, vaikka rinnalle on samaan aikaan tuotu vetovoimaisempaa po-pulaaria ohjelmaa. Yleistä on myös, että joitakin perinteen osia tai tyylejä jatkojalostetaan tapah-tuman vetovoimatekijöinä.

101

Perinteistä kohti symbolista maaseutua

Olemme esitelleet raportissa kymmenen kehitys-kertomusta siten, että liike on ollut juurevista ja perinteisistä tapahtumista kohti maaseutumai-suuden jälkimoderneja ilmentymiä. Tämä jatkumo on tulkittavissa sivulla 25 esittämiemme maa-seutumaisen kulttuuritapahtuman neljän perus-ulottuvuuden – juurevuuden, maaseutumaisuuden, maiseman ja tunnettavuuden – avulla. Perusulot-tuvuuksiin pohjautuen raportin maaseututapah-tumat voidaan karkeasti jakaa neljään luokkaan, jotka ovat: 1) vähemmistökulttuuritapahtumat, 2) maaseutumaisuutta korostavat tapahtumat, 3) maaseutuympäristöä hyödyntävät tapahtumat ja 4) symbolista maaseutumaisuutta korostavat tapah-tumat. Tapahtumaluokat eivät sulje toisiaan pois, vaan joissakin tapahtumissa saattaa olla mukana piirteitä useammista luokista. Kyse on pikemminkin siitä, mikä piirre tapahtumaa hallitsee.

Suomalaismetsäpäivien ja Skábmagovatin sisäl-löissä painottuvat vähemmistökulttuurien näkö-kulmat. Ne heijastavat vähemmistöjen arvomaail-moja ja ovat sitoutuneet paikalliseen ympäristöön ja juurtuneet alueen kulttuuriin. Feis Ile, Jutajaiset ja Ylämaan kisat ovat monipuolisesti juurtuneita ja maaseutumaisia. Niillä on vahvat sidokset pai-kalliseen toimintakulttuuriin, mutta ne sisältävät myös maaseutumaisuuden symbolisia piirteitä. Täydenkuun Tanssit ja Traktorijatzit hyödyntävät maaseudun maisemaa, maaseutuympäristöä ja maaseutumaisuutta enemmän teatraalisena kulissina kuin symbolisena voimavarana. Keino-tekoiselta kalskahtavasta maaseutusuhteestaan huolimatta ne ovat onnistuneet kiinnittymään kiitettävällä tavalla sosiaalisesti paikalliseen toi-mintaympäristöön. Eukonkannon MM-kisat ja Ku-misaapaspäivä käyttävät jälkimodernilla tavalla maaseutumaisia merkkejä, symboleja ja tarinoita välineinä, joiden avulla ne pyrkivät kasvattamaan tunnettavuuttaan ja menestystään.

Vähemmistökulttuuritapahtumat nostavat esille maaseutumaisen juurevuuden teemoja. Vähem-mistökulttuurin tai paikalleen juurtuneen perinteen ympärille syntyneet tapahtumat keräävät osallistu-jia lähiympäristöstä ja asialleen omistautuneista muualta saapuvista ihmisistä. Perinteeseen tai eri-koisosaamiseen perustuva alueellinen sidoksisuus muodostaa kokonaisuuden, joka antaa tapahtumal-le oman toimintakulttuurin, hengen ja identiteetin. Paikoilleen juurtunut tapahtuma ei ole siirrettävissä muualle ilman, että se muuntuisi joksikin muuksi. Tapahtumien vahvuus on paikalliseen identiteettiin, kulttuuriin ja omaperäisyyteen nojaava sisältö. Mi-käli tapahtuman sisältö on hyvin kapea-alainen ja pitkälle erikoistunut, ongelmaksi saattaa muodos-tua sisäänlämpiävyys. Kehittämismahdollisuuksia saattaa löytyä esimerkiksi tunnettavuuden ja kan-sainvälistymisen suhteen.

Maaseutumaisuutta korostavat tapahtumat pon-nistavat alueelle ominaisista sisällöistä, mutta pyrkivät samalla painottamaan alueen elinvoi-maisuuden merkitystä. Näiden tapahtumien oh-jelmaideaan on sisäänrakennettu vahva alueke-hittämisen pyrkimys. Mikäli ohjelman sisältö ja alueen intressit kohtaavat luontevasti, esimerkiksi tavalla jossa sisältö nousee alueellisista vahvuuk-sista, tapahtumalla on terve perusta. Mahdollisia haasteita aiheuttaa tyypillisesti perinnekulttuurin ja yrityskulttuurin kohtaaminen. Ilmeisenä uhkana voi olla kasvuhakuisuuden myötä tapahtuva sisäl-lön ohentuminen ja paikallisen sidoksen katoami-nen. Maaseutumaisuutta korostavat tapahtumat ponnistavat hyvin moninaisista lähtökohdista. Maaseutumaisuuden sekä osittain juurevuuden-kin muodot ovat vahvasti läsnä kuitenkaan unoh-tamatta maaseudun ja alueen elinvoimaisuutta korostavia pyrkimyksiä.

Maaseutuympäristöä hyödyntävät tapahtumat pe-rustavat ohjelmansa taiteellisiin ja kulttuurisiin

102

sisältöihin, joilla ei ole yksiselitteisesti todennet-tavaa yhteyttä maaseutumaisuuteen. Tällaisen tapahtuman perusidea on helposti kopioitavissa muualle, koska tapahtuman sisällöt eivät kiinnity olennaisilta osiltaan paikalliseen kulttuuriin tai perinteeseen. Tapahtumien sijoittuminen maa-seudulle tekee niistä kuitenkin eittämättä maa-seutumaisia. Uhkakuvana on lisääntyvä kilpailu: samankaltaista konseptia käyttävien tapahtumi-en kynnys astua markkinoille on matala. Tapahtu-malla voi olla hyvätkin edellytykset säilyä elinvoi-maisena, mikäli tapahtumajärjestäjät kykenevät tunnistamaan kilpailun ja asemoimaan sekä eri-laistamaan tapahtumaa riittävässä määrin. Maa-seutuympäristöä hyödyntävät tapahtumat eivät ole perusolemukseltaan juurevia, vaikkakin niistä voi ajan myötä tulla sellaisia. Alueelle juurtumisen ratkaisee järjestäjätahon sosiaalinen verkostoitu-minen ja yleinen aktiivisuus. Sijoittuminen maa-seudulle tekee niistä maaseutumaisia ja sellaise-naan houkuttelevia esimerkiksi kesäasukkaiden ja vierailijoiden silmissä.

Symbolista maaseutumaisuutta korostavien ta-pahtumien järjestäjät joutuvat näkemään enem-män vaivaa pohtiessaan tapahtuman sisällöllistä ydintä. Perusidea voi olla hyvinkin toimiva, mikäli esimerkiksi leikkimielisyyteen yhdistyy jokin va-kavasti otettava teema, kuten urheilu. Näin on esimerkiksi Hyrynsalmen suopotkupallon MM-kisoissa. Toisaalta tapahtuman uhkana on hu-moristisen tai äkkiväärän idean nopea loppuun kuluminen. Jatkuvuuden kannalta tapahtumaa rahoittavien taustatahojen vakuuttaminen saat-taa olla pitkällä aikavälillä hyvinkin työlästä. Symbolista maaseutumaisuutta korostavat ta-pahtumat herättävät kyllä ansaittuakin huomio-ta, mutta juurevuuden ja maaseutumaisuuden vaikeaselkoisuus tai jopa keinotekoisuus aihe-uttaa samalla paljon haasteita. Kumisaapaspäi-vän osalta voidaan todeta, että maaseutumaisen

symbolin käyttö on valjastettu tehokkaasti tapah-tuman ja koko maaseutukaupungin maineen yllä-pitämiseen. Sisältöihin katsomatta tapahtuman järjestäminen sinänsä on riittänyt kannattele-maan kaupungin mainetta.

Edellä esitetyn perusteella voidaan huomata, että maaseutumaiset kulttuuritapahtumat kiinnittyvät eri tavoin maaseudun ympäristöön, tilaan, sosi-aaliseen verkostoon ja symboliikkaan. Festivaa-lit ovat olleet vastaamassa myös yhteiskunnan rakennemuutoksiin, kuten maaseudun nopeaan tyhjenemiseen 1960-luvulla. Esimerkiksi Jutajais-ten ja Kaustisen kansanmusiikkifestivaalin synty-hetket ajoittuvat juuri kyseiselle ajanjaksolle. Osa tapahtumista omaa selvästi näkyvän liitoksen maaseutualueeseen, kun taas toiset tapahtumat nojaavat enemmän maaseutukulttuuriin. Mikäli kytkentä maaseutualueeseen tai maaseutukult-tuuriin on vahva, tapahtuman maaseutumainen olemus tulee korostetummin esille. Toisaalta, kun kytkökset maaseutualueeseen tai maaseutukult-tuuriin heikkenevät, tapahtuman yhteydet kaupun-kimaiseen kulttuuriin ovat näkyvämmin esillä. On kuitenkin niin, että kaikki nykymuotoiset maaseu-tumaiset kulttuuritapahtumat ovat jollakin tavoin yhteydessä kaupunkien kulttuureihin. Maaseutu ja kaupunki eivät elä irrallaan toisistaan, vaan tar-vitsevat toinen toisiansa (ks. kuvio 2).

Tapahtumat, yhteiskunta ja luova talous

Olipa sitten kyse kaupunkimaisesta tai maaseu-tumaisesta tapahtumasta, selvää on, ettei sel-lainen leijaile omassa majesteetillisessa yksinäi-syydessään eikä täten synny, menesty, riemuitse, vaikeroi tai surkastu läpinäkymätön huntu pääs-sä. Tapahtuma on aina ja joka vaiheessa monin tavoin sidoksissa yhteiskunnallisiin rakenteisiin, puhetapoihin, ideologioihin ja eettisiin arvoihin sekä tietysti markkinoihin. Tapahtuman perusta

103

tai ainakin rihmastot ovat yhteydessä myös pai-kalliseen, alueelliseen ja jopa valtakunnalliseen poliittis-hallinnolliseen ohjaukseen sikäli kuin ta-pahtuma on onnistunut hankkimaan itselleen jul-kista rahoitusta; tässä yhteydessä puhutaan siis kulttuuripolitiikasta, maaseutumaisuuden ollessa kyseessä toki myös maaseutupolitiikasta. Kulttuu-ripolitiikkaa harrastavat – joskus tietämättään – myös tapahtumaa työstävät aktiiviset ihmiset ja yhteisöt sekä sponsoroivat yritykset.

Erityisesti 2000-luvun puolivälin jälkeen luovan talouden retoriikka on toiminut pontimena sisällyt-tää kulttuuri laajassa mielessä aluekehittämisen tekstimaailmaan. Useimmat tuntevat professori Richard Floridan ainakin nimeltä ja myös pääkoh-diltaan hänen teesinsä ”luovasta luokasta” ja sen yhteydestä dynaamiseen aluekehitykseen.30 Myös Suomessa on esitetty ja ruodittu luovan talouden näkymiä ja mahdollisuuksia, joissa sangen kette-rästi solmitaan yhteen luovat alat, yritystoiminta, innovaatiopotentiaalit, taloudellinen ja henkinen

Kuvio 2. Maaseututapahtumien sijoittuminen suhteessa maaseutukulttuuriin, maaseutuympäristöön ja kaupun-

kimaisuuteen.

Ylämaan kisat, Crief

Kiinnittyminenmaaseutu-kulttuuriin

Kiinnittyminenmaaseutu-ympäristöön

Kaupunkimaisuus

Ylämaan kisat, Cupar

Kumisaapaspäivä

Eukonkannon MM-kisat

Jutajaiset

Traktorijatzit

Täydenkuun Tanssit

Suomalaismetsäpäivät

Skábmagovat

Feis Ile

104

hyvinvointi sekä alueiden kilpailukyky. Aluekehittä-jien toiveena on monissa yhteydessä luovien alojen markkinaistaminen tai ainakin yrittäjyyden liiketoi-mintapotentiaalin kehittäminen.31 Maaseutumais-ten tapahtumienkin yhteydessä saatetaan käyttää yleisesti taloustermejä liiketoiminta, tuotekehitys, tuotteistaminen ja markkinointi. Suotavana kehi-tyksenä nähdään se, että julkisen sektorin rinnalle tulisi yhä enemmän yksityisiä ja kolmannen sekto-rin toimijoita ja resursseja. Kuitenkaan ainakaan opetusministeriön tuoreessa selonteossa hyväksi koettua pohjoismaista kulttuurin hyvinvointimallia ei haluta muuttaa ratkaisevasti anglosaksisem-paan suuntaan; yhteiskunnan tulisi yhä turvata taiteen ja kulttuurin perusedellytykset.32 Lisäksi on huomattava, että luovaan talouteen sisällytetään sellaista yritystoimintaa, esimerkiksi lehti- ja kir-japainoala, joka on luonteeltaan sangen kaukana varsinkin taiteen kenttien perinteisistä arvoista ja toimintatavoista.

Luovan talouden tekstillinen energia soveltuu epäilemättä metropolien, suurten kaupunkien ja kasvukeskusten todellisuuteen, mutta mitä maa-seutukulttuuriin ja maaseudun tapahtumiin tulee, suhtaudumme sangen realistisesti puheen todis-tusvoimaisuuteen. Silti voidaan toki arvioida ja vi-sioida, missä määrin ja miltä osin luovan talouden potentiaaleja voitaisiin toteuttaa myös maaseudul-la.33 Nähtäväksi jää, miten kulttuuri ja luova talous konkretisoituvat esimerkiksi alueellisissa koheesio- ja kilpailukykyohjelmissa, joiden vaikutusalueella ovat myös erilaiset maaseutualueet ja niiden luovat toimialat. Tulevaisuuden haaste on se, että samalla kun kulttuuri ja luova talous kukoistavat pääkau-punkiseudulla ja isoissa keskuksissa, pienten paik-kakuntien ja kylien kulttuuritarjonta ja -palvelut saattavat kokonaan kuihtua.34

Tutkimuksemme kehittämispainotteisuuden kan-nalta kiintoisa on Lappeenranta-Imatra -kau-

pun kiseudulle laadittu tapahtumatuotannon toi menpideohjelma Kyllä tapahtuu!. Alueen ta pah-tumatuotannon kehittämiseksi raportissa ehdote-taan viittä toimenpidekokonaisuutta: 1) tapahtu-matuottajien osaamisverkoston ja ”sparraus ringin” luominen, 2) tapahtumatuottajien osaamisen hyödyntäminen alueen ympärivuotisessa kulttuu-rimatkailussa, 3) materiaalisten resurssien jär-jestäminen tapahtumatuottajien yhteiskäyttöön, 4) alueen tapahtumien yhteismarkkinointi ja 5) kuntien tapahtumarahoituksen vakiinnuttaminen. Tapahtumien koordinoinnin ja yhteissuunnittelun ohella raportissa painotetaan kunnallisten resurs-sien ohjaamista näiden toimenpidekokonaisuuk sien toteuttamiseen.35 Toisessa tuoreessa raportissa Suomalaisten kulttuuritapahtumien matkailullinen merkittävyys ja kansainvälinen potentiaali tullaan suosituksiin, joissa painotetaan tapahtumatuotan-non tueksi muun muassa tehokkaampaa projekti-hallintaa ja -johtamista, tapahtumien keskinäistä verkostoitumista ja sisällöllistä yhteistyötä sekä sosiaalisen median hyödyntämistä markkinoinnis-sa.36

Mallit ja jäljittely

Tapahtumatuotannon kehittäminen ja sen liittä-minen aluekehityspuhuntaan saattaa johtaa ojas-ta allikkoon. Joskus maaseutumaisen tapahtuman lähtökohtana on saattanut olla suoraviivainen aluekehittämisen näkökulma ilman juurevuutta tai sisällöllistä syvyyttä. Kuvatunlaisessa lähtö-kohdassa vaarana on, että tapahtuma kehite-tään hengettömäksi ja hengiltä. Eräänlaiseksi ongelmaksi on muodostunut myös nuoren polven projektiammattilaisten loputon kehitysoptimismi. Hyvää tarkoittava tehokkuus ja markkinahenki-syys saattaa joissakin tilanteissa kääntyä itseään vastaan. Kehittäjäsukupolvi seuraa ja haistelee myös aktiivisesti yhteiskunnallisia trendejä, muo-teja ja joukkoliikkeitä. Ehkä yhtenä näkyvimpänä

105

seurauksena on ollut, että tapahtumat yhdenmu-kaistuvat etsiessään toimintamalleja ja teemoja, jotka olisivat yleisön kannalta houkuttelevia.

Kulttuuriteollisuudessa formaatit eli mallit ovat tulleet osaksi kulttuurin tuotteistamista. Vaikut-taa siltä, että osa kulttuurin ja viihteen kulutta-jista on alttiimpia vastaanottamaan taiteellisia, tiedollisia ja viihteellisiä sisältöjä, mikäli ne saa-tetaan onnistuneesti perusjuonelliseen muotoon. Internet-palvelut ja televisio-ohjelmat käyttävät malleja järjestelmällisesti. Sama kehitys näkyy tapahtumatuotannossa. Onnistunut esikuva saa nopeasti kilpailijoita, mutta toisaalta myös alku-peräistä tapahtumaa vahvistavia yhteistyökump-paneita. Sonkajärven Eukonkannon MM-kilpailujen karsintakilpailuja käydään Virossa, Saksassa, Ka-nadassa ja Yhdysvalloissa. Ei myöskään ole kovin harvinaista, että viinifestivaaleja järjestetään pai-koissa, joissa viinintuotannon perinteet puuttuvat kokonaan. Onnistunut konsepti on markkinatalo-udessa vapaasti kopioitavissa ja menestyneitä edelläkävijöitä pyritään jäljittelemään. Tämä pe-rustuu uskomukseen, että menestys voidaan sel-laisenaan vaivattomasti siirtää myös muualle.

Valmiit tapahtumamallit ja ideoiden kierrätys herättää useita kysymyksiä. Onko sellaisella ta-pahtumalla edellytyksiä muodostua kestäväksi menestystarinaksi, joka perustuu lainattuun tai monistettuun ideaan? Nykytilanteessa voidaan jo puhua formaattien jatkuvasta evoluutiosta. Kaupallisesti menestyvimmät tapahtumat ovat pitkälle hiottuja tuotteita, joiden taustavoimina toimivat ammattilaiset ovat erikoistuneet oman alan tapahtumien järjestämiseen tai tapahtumien tukitoimien järjestämiseen. Suurempi periaatteel-linen kysymys on, mitä alkuperäisyydellä tarkoi-tetaan? Viime kädessä kaikki kulttuurin muodot ja ilmentymät ovat velkaa edeltäjillensä. Monta kertaa niin kutsuttu uutuus tai innovaatio perus-

tuu jo olemassa olevien asioiden yhdistelyyn tai esittämiseen aikaisemmasta poikkeavassa asia-yhteydessä.

Yleisiä menestymisen ehtoja

Donald Getz kirjoittaa artikkelissaan Miksi festi-vaalit epäonnistuvat?, että epäonnistuminen on itse asiassa hyvin yleistä. Hänen suorittamassaan kyselyssä IFEA:n (International Festival and Events Association) jäsenille 31 vastaajaa 39 jäsenestä ilmoitti festivaalin lopettamisesta tai vakavista vaikeuksista viimeisen viiden vuoden aikana vas-taajan edustamalla alueella. Kyselyn perusteella vaikuttaa siltä, että useat tapahtumat katoavat kartalta kokonaan, kun taas toiset muuttavat ni-meä ja organisaatiorakennetta aloittaen jälleen puhtaalta pöydältä. Getzin mukaan yleisimmät syyt epäonnistumiselle ovat kurjat sääolosuhteet, riittämättömät sponsoritulot, liiallinen riippuvuus yhdestä rahoituslähteestä, harrastelijamainen markkinointityö sekä puutteellinen strateginen suunnittelu. 37

Goldblatt toteaa, että ainakin viiteen kysymykseen tulee vastata onnistuneesti ennen kuin tapahtu-malta voidaan odottaa menestystä: miksi, kenelle, milloin, missä ja mitä? 38 Tapahtuman suunnittelu aloitetaan kysymällä, miksi tapahtuma tulisi jär-jestää? Onko tapahtumalle olemassa hyvä syy, lähtökohta ja perusta? Onko tapahtumalla jokin syvällisempi viesti välitettävänä? Hyvin tärkeää on, kuka vastaa järjestelyistä ja kenelle tapahtuma suunnataan? Löytyykö idean taustalta asiallensa innostunut ryhmä ihmisiä, jotka ovat vaivojansa ja aikaansa säästämättä valmiita työskentelemään tapahtuman eteen? Mikäli tapahtumajärjestäjät ja kohdeyleisö ovat määriteltävissä, voidaan myös luontevasti löytää vastaukset kysymyksiin milloin ja missä tapahtuma tulisi järjestää. Seuraa-vaksi tulisi onnistuneesti vastata kysymykseen,

106

mikä on tapahtuman muoto ja teema? Edelleen tapahtuman sisällön kannalta tulee määritellä, minkälaista ohjelmaa tullaan tarjoamaan. Brown & James teroittavat, että lisäksi on vielä syytä vastata kysymykseen, mitä tapahtumalla tavoi-tellaan ja mihin ennalta asetettuihin laadullisiin ja mitattaviin päämääriin tapahtumajärjestäjät ovat tähtäämässä? Tämä on tärkeää asetettujen tavoitteiden seurannan ja arvioinnin kannalta.39

Mitkä yleiset tekijät selittävät onnistuneen tapah-tuman olemusta ja muotoa? Alla oleva lista perus-tuu kirjallisuuteen40 sekä tutkimushaastatteluista ja kymmenestä kehityskertomuksesta esiin nous-seisiin teemoihin ja huomioihin:

• Tapahtuma perustuu vahvaan taiteelliseen pa-nokseen, perinteeseen, tuotteeseen, osaami-seen tai paikallishistoriaan.

• Tarjottava sisältö on riittävässä määrin omape-räistä.

• Tarjottava sisältö on laadukasta.• Tapahtuma erottuu muista vastaavanlaisista

tapahtumista.• Sisällöt hahmottuvat selkeästi ja muodostavat

vaihtuvia teemoja.• Sisällöt tarjoavat yllätyksellistä elämyksellisyyt-

tä.• Tapahtuman ajankohta on kohderyhmälle sopi-

va.• Tapahtuman ajankohta on vierailijoille sopiva.• Tapahtumalla on toimiva ja asialleen omistau-

tunut organisaatio.• Tapahtumajärjestäjät uskovat asiaansa ja ovat

motivoituneita.• Tapahtumajärjestäjät omaavat riittävät kyvyt ja

taidot toimia tehokkaasti ja tuloksellisesti.• Tapahtumalla on riittävästi työntekijöitä ja va-

paaehtoistyöntekijöitä.• Organisaatiolla on ajantasainen strategia ja

visio tulevaisuudesta sekä yksityiskohtainen toimintasuunnitelma.

• Tapahtuman taloudenpito on kestävällä pohjal-la.

• Talouden suunnittelu perustuu realismiin, ei vääränlaiseen optimismiin.

• Tapahtuman strategia ja taloussuunnitelma pe-rustuu riskianalyysiin.

• Rahoitus koostuu useasta lähteestä.• Sisäänpääsy ja palvelut on hinnoiteltu oikealla

tavalla.• Tiedottaminen on uskottavaa ja ytimekästä.• Tiedottaminen avaa kertomusrakenteita ja jät-

tää tilaa mielikuvitukselle.• Järjestäjien suhteet mediaan ovat toimivat.• Tapahtumajärjestelyt ovat laadukkaita.• Yleisölle tarjottavat oheispalvelut ovat laaduk-

kaita ja vastaavat riittävästi kysyntään.• Alueen turvajärjestelyt ovat riittäviä.• Alueella liikkuminen ja suunnistaminen on help-

poa.• Järjestävä organisaatio on verkottunut paikal-

listen toimijoiden kanssa.• Yhteydet alueen julkiseen sektoriin ja yrityksiin

ovat toimivia.• Järjestäjillä on yhteyksiä alueen ulkopuolisiin

verkostoihin ja kattojärjestöihin.• Järjestäjillä on kansainvälisiä yhteyksiä.• Tapahtumassa syntyy hyvää henkeä ja yhteen-

kuuluvuutta.

Tapahtuman viesti ja henki

Tarkastelemamme maaseututapahtumat ovat ole-massa hyvin erilaisista syistä. Ehkä tärkeimpänä syynä voidaan pitää innokkaiden järjestäjien teke-mää vapaaehtoisuuteen perustuvaa työtä. Tapahtu-man järjestämisen taustalta voidaan löytää vaihte-levia motiiveja, mutta yhtenä ratkaisevana tekijänä on jokin sanoma tai viesti, jonka välittäjänä tapah-tuma toimii. Tapahtuman välittämiä viestejä voi olla useita ja tapahtuman järjestäjät yksilöinä antavat näille viesteille myös hyvin erilaisia tulkintoja.

107

Vähemmistökulttuurien kohdalla koetaan tärkeäk-si vähemmistöjen kotiseutuidentiteetin, paikalli-suuden tai paikallisen osaamisen näytteille saat-taminen. Tapahtumat viestivät vahvasti yhteisön sisäistä yhteenkuuluvuutta, mutta myös ulospäin säteilevää ylpeyden tuntua. Tapahtuman tarkoi-tuksena saattaa olla myös oman ryhmän etujen ajaminen eli poliittinen motiivi.

Maaseutumaisuutta korostavat tapahtumat ha-luavat nähdä itsensä osana aluetta ja yleisiä yhteiskunnan kehitysmekanismeja. Tapahtumat pyrkivät viestimään paikallista osaamista ja pe-rinnettä kiinteänä osana alueen yritystoimintaa ja aluetaloutta. Yleensä tämän luokan tapahtumat alleviivaavat viestinnässään maaseudun hyveitä tuotteina ja kulutuksen kohteina. Maaseutumai-suutta korostavat tapahtumat esittävät maa-seutua asumisen, hyvinvoinnin, vapaa-ajan ja viihtymisen tilana. Nämä tapahtumat haluavat usein myös viestiä hyvää tunnelmaa, viihteellistä tai korkeakulttuurista yhdessäoloa sekä rentoutu-nutta ilmapiiriä.

Maaseutuympäristöä hyödyntävien tapahtumien henki syntyy osittain sen yllätyksen kautta, että pääsääntöisesti kaupunkikulttuuriin kuuluva si-sältö tuodaan maaseutuympäristöön. Ne viestivät korkeakulttuuristen raja-aitojen madaltamisesta sekä maaseudun tarjoamista perinteisistä hyveis-tä tarjoten samalla kulttuurisen sekoittumisen mahdollisuuksia puolin ja toisin.

Symbolista maaseutumaisuutta korostavat ta-pahtumat viestivät moniselitteisesti ja vetoavat toisinaan jopa piiloisiin sekä alitajuisiin symbo-lisuhteisiin. Tapahtuman perustuvat usein kau-punkimaisuuden ja maaseutumaisuuden hedel-mälliseen ristiriitaan, jossa merkityksillä leikittely saattaa ensi näkemältä vaikuttaa kepeältä, vaik-ka taustalla on usein pyrkimys saattaa maaseutu-

kulttuuri ja kaupunkimainen elämäntapa aidosti koettavaan yhteyteen.

Tapahtuman viestillä ja sanomalla on yhteys ta-pahtuman vaikeammin hahmotettavaan henkeen ja menestykseen. Millä tahansa tapahtumalla voi olla hyvä henki, mutta yleensä tapahtumat, jotka ovat viestinnässään vilpittömiä ja konstai-lemattomia, kykenevät saavuttamaan yhteyden yleisöönsä helpommin. Varma tapa pilata maa-seututapahtuman mahdollisuudet onnistumiseen on ulkokultaisten ja väärällä tavalla ihanteellista-vien viestien lähettäminen julkisuuteen. Suurella rahalla toteutetut megafestivaalit ja niiden am-mattimainen markkinointi perustuvat ylivoimai-sen medianäkyvyyden hyödyntämiseen. Yleisöä voidaan saada paljonkin, mutta hengen luominen on jo huomattavasti haasteellisempaa. Toisaalta rajallisilla resursseilla toteutettu markkinointi voi olla hyvin tehokasta, kun se toteutetaan suorasel-käisesti, kohdistetusti ja tapahtuman alkuperäi-selle idealle uskollisena.41

Mutta mistä tapahtuman henki lopultakin syntyy tai on syntymättä? Tapahtuman lopullinen sano-ma ei ole lähtöisin yksin tapahtumajärjestäjän kynästä. Sanoma on aina yhteydessä tapahtuman yleisöön. Mitä kiinteämmästä yhteydestä on kysy-mys, sitä todennäköisemmin tapahtuma kykenee synnyttämään yhteenkuuluvuutta, hyvää oloa ja vahvoja tunnelatauksia. Hyvin hengittävässä ja henkeä rakentavassa tapahtumassa festivaali-vieraat kohtaavat jatkuvasti uudelleen hahmottu-misen tilassa olevia arvorakenteita ja emootioita, jotka tiivistyvät vahvoiksi elämyksiksi tapahtuma-tilan rajaamassa yhteisöllisyydessä.

Maaseutumaisilla kulttuuritapahtumilla on myös yksi kokoava viesti. Kaikissa tutkimukseen valituis-sa kymmenessä tapahtumassa yhdessä tekeminen koettiin haastateltavien mukaan tärkeäksi sekä ko-

108

hottavaksi voimavaraksi. Näin ollen maaseutumai-set kulttuuritapahtumat viestivät olemassaolollaan paikallisen identiteetin, osaamisen ja perinteen korkealle kohoavaa arvoa yhteisön jäsenille. Tämä arvo perustuu hyvin paljon tapahtuman taustaorga-nisaation usein ympärivuotiseksikin luonnehdittuun järjestelytyöhön, jonka pohja rakentuu vapaaehtoi-suuden ja innostusenergian varaan.

Lopuksi

Talouden ehdoilla toimiminen on johtanut siihen, että alueet kilpailevat asukkaista ja yrityksien sijoittumisesta. Maaseutumaiset kulttuuritapah-tumat ovat tahtoen tai tahtomattaan osana kan-sainvälisen ja kotimaisen kilpailun asettamia pai-neita. Tämä heijastuu myös tapahtumajärjestäjien työhön, jossa kilpailun ja kehittymisen pakko on koettu toisinaan ahdistavaksi ja lamaannuttavak-si voimaksi. Mutta mitä kehittämisellä itse asias-sa tarkoitetaan? Ovatko maaseututapahtumat jo lähtökohtaisesti nukkavieruja pakkokehittämisen kohteita? Tätä taustaa vasten tapahtumajärjestä-jät voidaan haastaa pohtimaan ehkä tärkeintä yk-sittäistä kysymystä: miksi jokin tietty tapahtuma ylipäätään järjestetään?

Raporttia varten haastattelemamme 24 henkilöä, jotka edustivat kymmentä eri tapahtumaa, eivät kyenneet antamaan edellä esitettyyn kysymykseen yksiselitteistä vastausta. Tämän perusteella ole-tetaan, että tapahtumia ei yleensä ottaen järjeste-tä jonkin yksittäisen syyn tai motiivin perusteella. Tapahtuman mieli ja henki syntyy sitä järjestävän verkoston ja toimijajoukon nosteessa, yhdessä te-kemisen huumassa. Huippuhetki eli varsinainen tapahtuma on pitkän työn odotettu lopputulos. Menestys tai menestymättömyys muotoutuu vas-ta tapahtumajärjestäjien, yleisön ja esiintyjien yhteisvaikutuksessa. Työn hedelmä voi olla vain päivän mittainen, eikä täydellistä varmuutta lop-putuloksesta ole koskaan olemassa.

Tapahtumajärjestäjät ovat hyvin erikoislaatuinen joukko ihmisiä. He ovat valmiita kestämään epä-varmuutta ja laittamaan itsensä likoon kokonais-valtaisesti. Woodstock-festivaalin aktiivina toimi-nut Elliot Tiber kuvaakin suhdettaan tapahtumaan samaistumisen kautta: ”Olin osa tätä ihmisjouk-koa, valtavaa ihmisyyden merta. Kaikki olivat kokoontuneet kolmeksi päiväksi kuuntelemaan musiikkia ja hyvässä lykyssä saamaan osakseen hieman rakkautta. Voisiko mitään sen parempaa edes toivoa?” 42

Maaseututapahtuman olemukseen ja maineeseen vaikuttaa sen historia ja ainutlaatuinen kehitys-kertomus. Jokainen tapahtuma on jossakin mää-rin omaleimainen. Tapahtuman vakiinnuttaessa maineensa ja paikkansa tapahtumakentällä työ ei suinkaan helpotu, vaan todelliset haasteet ovat vasta alkamassa, kuten raportin kehitys-kertomukset osoittavat. Maaseututapahtuman menestys riippuu ensisijaisesti siitä, mikä on sen perimmäinen merkitys järjestäjilleen. Tähän lähtökohtaan perustuvat muut menestystekijät: millaisen hengen tapahtuma onnistuu luomaan ympärilleen, millaiseen yksilölliseen ja kollektiivi-seen emotionaaliseen vaikutukseen se kykenee ja millaista yhteiskunnallista vuoropuhelua se syn-nyttää. Lopuksi voidaan sanoa, että idealismi on maaseututapahtumien vapaaehtoistyön käyttövoi-ma. Idealismia tulee ruokkia riittävästi realismilla kuitenkaan tukahduttamatta idealismin liekkiä.

Tämä ei kuitenkaan yksin riitä menestykseen, vaan mukaan tarvitaan mausteeksi jo alkusanoissa pe-räänkuuluttamaamme ”siunattua hulluutta”. Sitä ei voi harjoitella, opetella tai jäljitellä. Omaperäi-syyden henki on näkymätön ja liikkuu arvaamatto-masti. Kun sitä ei tavoittele tietoisesti, se asettuu aloilleen – toisinaan jopa hyvinkin lähelle.

Woodstock oli elävä organismi, joka noudatti omia lakejaan ja jonka mahti ylitti hurjimmatkin kuvitel-mamme. Kaikki Bethelissä tiesivät menettäneensä tapahtuman hallinnan.

Monet halusivat ratsastaa aallon harjalla, mutta useimmat olivat yksinkertaisesti kauhuissaan.


110

Loppuviitteet

1 BBC, 18.2.20102 Aapeli 1948/1992, 1533 Suomalaisia tapahtumatutkimuksia ovat esim. Sai-

ranen 1988; Karjalainen 1991; Jalava 1992; Cantell

1993; 1996; 1998; 2003; Ilmonen ym. 1995; Ilmonen

1998; Tyni & Aho 1999; Kainulainen 2004; 2005; Mik-

konen ym. 2008; Pasanen & Hakola 2009 4 Välilehto 19755 Viksten 1975, 686 Rosenqvist 2005, 2627 Wright 1987, 18, 22, 165, 170, 1728 Luoto & Rosenqvist 2009, 59 Suomi kulttuurimatkailun kohdemaana 2009, 9 10 Maaseutu ja hyvinvoiva Suomi. Maaseutupoliittinen

kokonaisohjelma 2009–2013, 911 Elinvoimainen maaseutu – yhteinen vastuumme.

Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2005–200812 Kulttuuriohjelma. Toimenpiteitä maaseudun kulttuurin

toimintaedellytysten edistämiseksi vuosille 2005–2008.

Pietarisen toimittamassa Maaseudun yrittäjyyden ke-

hittämisohjelmassa 2020 (s. 50–51) vain mainitaan

kulttuuriyrittäjyys ilman tarkempaa sisältömäärittelyä.13 Maaseutu ja hyvinvoiva Suomi. Maaseutupoliittinen

kokonaisohjelma 2009–2013; Vastuuta ottava pai-

kallisyhteisö. Kylätoiminnan ja Leader-ryhmien valta-

kunnallinen ohjelma 2008–201314 Ilmonen 2009 a & b & c; ks. myös Kainulainen 2005;

Purontaus 2008; Ruokolainen 200815 Esim. Keski-Pohjanmaa 2010; ks. myös Kulttuuri –

tulevaisuuden voima 2010 16 Kulttuuri – tulevaisuuden voima 2010, 1717 Pitkäranta 2006, 13818 Pitkäranta 2006, 44219 Kauhanen ym. 16–17; ks. myös Silvanto 2007, 11–1220 Getz 1991, 5421 Kainulainen 2005, 6722 Picard & Robinson 2006, 9–1323 Getz 1991, 54–6024 Vrt. Halfacree 2007, 12725 Esim. Allen, J. ym. 2008

26 Ruotsin ja Norjan metsäsuomalaiset olivat alun perin

savolaisia, jotka muuttivat Keski-Skandinavian ha-

vupuuvyöhykkeille 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun

alkupuolella. He viljelivät ruista laajoilla kaskimailla.

Ilman ristiriitojakaan alueen norjalaisen kantaväestön

ja kaivosteollisuuden kanssa ei selvitty. Jokseenkin vai-

ettu ja osin aktiivisesti syrjittykin metsäsuomalaiskult-

tuuri koki Finnskogenissa renessanssin 1970-luvulla,

jolloin alueella alettiin tutkia ja vaalia vanhoja tapoja

ja rakennuksia, muun muassa savupirttejä ja savu-

saunoja. Tärkeä käänne oli ensimmäiset metsäsuo-

malaisten kesäjuhlat vuonna 1970 ja museotoiminnan

käynnistyminen. Tapahtuman ajaksi tapahtumapaikka

Svullrya julistetaan Metsäsuomen tasavallaksi ja alu-

eella 1800-luvun alkupuolella kierrelleen suomalaisen

tutkijan Carl Axel Gottlundin muistomerkki seppelöi-

dään. Vaikka alueella ei suomenkielistä paikannimistöä

lukuun ottamatta kukaan osaa enää suomea (savoa),

metsäsuomalaisilla on nykyään Norjassa vähemmistö-

kansan asema.27 Hannele Jyrkkä on toimittanut Täydenkuun Tansseista

informatiivisen ja elämyksellisen kymmenvuotisjuh-

lakirjan Pyhäsalmen ihme (2001). Tapahtumakuvauk-

sessa esiintyy joissakin kohdin teoksen muisteluksia.28 Ks. Woods 200729 Picard & Robinson 2006, 2130 Florida 200531 Ks. luovasta taloudesta esim. Wilenius 2004; Inkinen

ym. 2006; Luova talous ja kulttuuri innovaatiopolitii-

kan ytimessä 2009; Taalas 2009 32 Kulttuuri – tulevaisuuden voima 2010, 2533 Ks. Luova maaseutu – luovan talouden ja kulttuurin

kehittäminen maaseudulla 200934 Kulttuuri – tulevaisuuden voima 2010, 2335 Kyllä tapahtuu! 2008, 23–2736 Pasanen & Hakola 2009, 88–9137 Getz 200238 Goldblatt 199739 Brown & James 2004, 6040 Yeoman. ym. 2004, myös Kauhanen ym. 200241 Ks. aiheesta lisää Luoto 2008, 222–22442 Tiber & Monte 2009, 110

111

Kirjallisuus

Aapeli (1948/1992). Siunattu hulluus. WSOY, Por-voo.

Allen, J., W. O’Toole, R. Harris & I. McDonnell (toim. 2008). Festival & special event management. John Wiley & Sons, Milton.

BBC (18.2.2010). Finland’s passion for crazy contests. http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/8211639.stm

Brown, S. & J. James (2004). Event design and man-agement: ritual sacrifice? Teoksessa Yeoman, I., M. Robertson, J. Ali-Knight, S. Drummond. & U. McMahon-Beattie (toim.) Festival and events management. An international arts and culture perspective. Elsevier, Amsterdam, s. 53–64.

Cantell, T. (1993). Musiikkijuhlien yleisöt. Kaus-tinen, Kuhmo, Viitasaari. Taiteen keskustoimi-kunta, Helsinki.

Cantell, T. (1996). Kaupunkifestivaalin yleisöt: Kuopio Tanssii ja Soi, Tampereen Teatterikesä, Turun musiikkijuhlat, Ruisrock. Tilastotietoja taiteesta nro 14. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki.

Cantell, T. (1998). Yleisfestivaalien yleisöt: Hel-singin juhlaviikot, Joensuun Laulujuhlat. Tilas-totietoja taiteesta nro 19. Taiteen keskustoimi-kunta, Helsinki.

Cantell, T. (2003). Nykytanssin yleisöt: tutkimus Tanssiareena 2000-festivaalin kävijöistä. Ti-lastotietoja taiteesta nro 31. Taiteen keskustoi-mikunta, Helsinki.

Elinvoimainen maaseutu – yhteinen vastuumme (2004). Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2005–2008. Maaseutupolitiikan yhteistyöryh-män julkaisu nro 10, Helsinki.

Florida, R. (2005). Luovan luokan esiinmarssi. Ta-lentum, Helsinki.

Getz, D. (1991). Festivals, special events, and tou-rism. Van Nostrand Reinhold, New York.

Getz, D. (2002). Why festivals fail. Event Manage-ment 7, s. 209–219.

Goldblatt, J. (1997). Special events – Best prac-tices in modern event management. John Wiley & Sons, New York.

Halfacree, K. (2007). Trial by space for a ‘radical rural’: Introduction alternative localities, repre-sentations and lives. Journal of Rural Studies 23, s. 125 –141.

Ilmonen, K. (1998). Kulttuuri alueen käyttövarana. Kulttuuripolitiikan hallitsevat ja marginaaliset diskurssit Keski-Pohjanmaalla. Joensuun yli-opiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja nro 32, Joensuu.

Ilmonen, K., J. Kaipainen & T. Tohmo (1995). Kunta ja musiikkijuhlat. Kunnallisalan kehittämis-säätiö, Helsinki.

Ilmonen, K. (2009a). Kulttuurin ja aluekehittämi-sen jännitteet ja mahdollisuudet. Teoksessa Virkkala S & R. Koski (toim.) Yhteiskuntatieteen maailma. Vaasan yliopiston opetusjulkaisuja nro 59. Aluetiede 5, Vaasa, s. 80–90.

Ilmonen, K. (2009b). Kulttuuri ja aluekehittämi-nen. Konflikteja ja kommunikaatiota. Teoksessa Grahn, M. & M. Häyrynen (toim.) Kulttuurituo-tanto. Kehykset, käytäntö ja prosessit. Suoma-laisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, s. 44–61.

Ilmonen, K. (2009c). The role of culture in region-al development work – changes and ten-sions. Kokkolan yliopistokeskus Chydenius. Jyväskylän yliopisto, Kokkola. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-3744-7

Inkinen, S., S. Karkulehto, M. Mäenpää & E. Timo-nen (toim. 2006). Minne matka luova talous? Kustannus Oy Rajalla, Oulu.

Jalava, K. (1992). Kulttuuritapahtuman paikalliset vaikutukset. MaailmanKarnevaali-tapahtuma Seinäjoella. Maaseudun tutkimus- ja koulu-tuskeskuksen raportteja ja artikkeleita nro 17. Helsingin Yliopisto, Seinäjoki.

112

Jyrkkä, H. (toim. 2001). Pyhäsalmen ihme. Täyden-kuun Tanssit -festivaali 1992– 2001. Maahenki Oy, Helsinki.

Kainulainen, K. (2004) Elämyksistä elinkeinoja. Kulttuuritapahtumien paikallistaloudelliset merkitykset maaseutukunnille ja kaupungeille. Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus. Hel-singin yliopisto, Seinäjoki.

Kainulainen, K. (2005). Kunta ja kulttuurin talous. Tulkintoja kulttuuripääoman ja festivaalien aluetaloudellisista merkityksistä. Tampere Uni-versity Press, Tampere.

Karjalainen, T. (1991). Kuhmo Chamber Music Festival. The structure of the festival´s economy and the economic impact of festivals. Työpape-reita nro 3. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki.

Kauhanen, J., A. Juurakko & V. Kauhanen (2002). Yleisötapahtuman suunnittelu ja toteutus. WSOY, Porvoo.

Keski-Pohjanmaa (2010). Keski-Pohjanmaan maa-kuntasuunnitelma 2030 ja maakuntaohjelma 2011–2014. Elinvoimainen kestävän kasvun maakunta. Keski-Pohjanmaan liitto, Kokkola.

Kulttuuri – tulevaisuuden voima (2010). Toimi-kunnan ehdotus selonteoksi kulttuurin tulevai-suudesta. Opetusministeriön julkaisuja nro 10, Helsinki. http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/julkaisuhaku?lang=fi&aihealue=Kulttuuri&kieli=fi&vuosi=2010&tyyppi=

Kulttuuriohjelma (2005). Toimenpiteitä maaseu-dun kulttuurin toimintaedellytysten edistämi-seksi vuosille 2005–2008. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisu nro 2, Helsinki.

Kyllä tapahtuu! (2008). Tapahtumatuotannon toi-menpideohjelma. Lappeenranta-Imatra -kau-punkiseudun aluekeskusohjelman julkaisuja nro 1. Humak, Humanistinen ammattikorkea-koulu. http://www.lappeenranta-imatra.fi/?newsid=3392&deptid=16865&showmodul=20&languageid=3&news=1

Luoto, I. (2008). Paikan tekstit ja niiden henki. Joh-datus geosemiotiikkaan – matkakertomus pai-kan kulttuuriseen ytimeen. Nordia Geographical Publications 37:2, Oulu.

Luoto, I. & O. Rosenqvist (toim. 2009). Perspec-tives on cultural rural. Abstract book: Rurality as a cultural product – Pre-conference sympo-sium in Kokkola, Finland. University of Jyväs-kylä, Kokkola University Consortium Chydenius. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-3779-9.

Luova maaseutu – luovan talouden ja kulttuurin kehittäminen maaseudulla (2009). Opetusmi-nisteriön julkaisuja nro 25, Helsinki.

Luova talous ja kulttuuri innovaatiopolitiikan yti-messä (2009). Opetusministeriön julkaisuja nro 30, Helsinki.

Maaseutu ja hyvinvoiva Suomi (2009). Maaseutu-poliittinen kokonaisohjelma 2009–2013. Maa-seutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja nro 5, Helsinki.

Mikkonen, J., K. Pasanen & H. Taskinen (2008). Itä-suomalaisten tapahtumien asiakasprofiilit ja aluetaloudellinen vaikuttavuus. ESS vaikuttaa -arviointihankkeen tutkimusraportti. Matkai-lualan opetus- ja tutkimuslaitoksen julkaisuja nro 1. Matkailualan opetus- ja tutkimuslaitos, Savonlinna.

Pasanen, K. & E.-M. Hakola (2009). Suomalaisten kulttuuritapahtumien matkailullinen merkittä-vyys ja kansainvälinen potentiaali. Matkailu-alan edistämiskeskus A: 166, Helsinki. http://www.mek.fi/w5/mekfi/index.nsf/(pages)/Kult-tuuritapahtumien_matkailullinen_merkitt%C3%A4vyys?opendocument&ind=W5/mekfi/index.nsf&np=F-30

Picard, D. & M. Robinson (2006). Remaking worlds: Festivals, tourism and change. Teoksessa Pi-card, D. & M. Robinson (toim.) Festivals, tou-rism and social change: Remaking worlds. Channel View Publications, Bristol, s. 1–31.

113

Pietarinen, H. (toim. 2010). Maaseudun yrittäjyy-den kehittämisohjelma 2020. Yrittäjyyden tee-maryhmä. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja nro 1, Helsinki.

Pitkäranta, R. (2006). Lexicon Finnico-Latino-Fin-nicum. WSOY, Helsinki.

Purontaus, S. (2008). Toiveiden tynnyri. Osalli-suus Kokkolan kaupungin kulttuuripoliittisessa suunnittelussa. Joensuun yliopiston humanisti-sia julkaisuja nro 54, Joensuu.

Rosenqvist, O. (2005). Maalaisten ja kaupunki-laisten arvoeroista Suomessa. Terra 117: 4, s. 247–264.

Ruokolainen, O. (2008). Kulttuuri ja aluekehittä-minen. Luova Tampere -ohjelma uusien mah-dollisuuksien avaajana. Sente-julkaisuja nro 28. Alueellisen kehittämisen tutkimusyksikkö. Tampereen yliopisto, Tampere. http://www.uta.fi/laitokset/yhdt/sente/julkaisut/sentejulkai-sut/Kulttuuri_ja_aluekeh.pdf

Sairanen, K. (1988). Tutkimus Savonlinnan Ooppe-rajuhlista. Matkailun koulutus- ja tutkimuskes-kus, sarja A:6, Savonlinna.

Silvanto, S. (2007). Tervetuloa kaupunkifesti-vaaleille! Urbaanin festivaalikulttuurin nou-su. Teoksessa Silvanto, S. (toim.) Festivaalien Helsinki. Urbaanin festivaalikulttuurin kehitys, tekijät ja kokijat. Helsingin kaupungin tietokes-kus, Helsinki, s. 9–15.

Suomi kulttuurimatkailun kohdemaana (2009). Opetusministeriön politiikka-analyysejä nro 4, Helsinki. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2009/liitteet/pol0409.pdf?lang=fi

Taalas, S. L. (2009). Kohti hybriditalouden haastet-ta. Keskustelua luovasta taloudesta Suomessa. http://www.tem.fi/files/25450/taalas101209.pdf

Tiber, E. & T. Monte (2009). Taking Woodstock. Rakkauden vallankumous. Like, Helsinki.

Tyni, M. & S. Aho (1999). Sodankylän elokuvajuh-lat. Yleisön rakenne ja arviot sekä talousvai-kutukset. Lapin yliopiston osaamiskeskuksen tiedotteita, Rovaniemi.

Vastuuta ottava paikallisyhteisö (2008). Kylätoi-minnan ja Leader-ryhmien valtakunnallinen ohjelma 2008–2013. Suomen kylätoiminta ry:n julkaisusarja nro 2, Suomusjärvi.

Viksten, V. (1975). Kustantaja ja maaseutukirjaili-ja. Teoksessa Välilehto, H. (toim.) Maaseutu ja kulttuuri. Kirjayhtymä, Helsinki, s. 68–70.

Välilehto, H. (toim. 1975). Maaseutu ja kulttuuri. Kirjayhtymä, Helsinki.

Wilenius, M. (2004). Luovaan talouteen. Kulttuuri-osaaminen tulevaisuuden voimavarana. Sitran julkaisusarja nro 266. Edita, Helsinki.

Woods, M. (2007). Engaging the global country side: globalization, hybridity and the recon stitution of rural place. Progress in Human Geography 31: 4, s. 485–507.

Wright, G. H. (1987). Humanismi elämänasentee-na. Otava, Helsinki.

Yeoman, I., M. Robertson, J. Ali-Knight, S. Drum-mond & U. McMahon-Beattie (toim. 2004). Fes-tival and events management. An international arts and culture perspective. Elsevier, Amster-dam.

Haastattelut

Finnskogdagene – Suomalaismetsäpäivät: Skábmagovat – kaamoksen kuvia:Birger Nesholen Jorma LehtolaDag Raaberg Sari Valkonen

Feis Ile – Musiikin ja mallaksen festivaali: Jutajaiset Folklorefestivaali:Ella Edgar Maria-Liisa MalvalehtoMeri Ferguson Timo TervoJim McEwanDuncan McGillivray

Highland Games – Ylämaan kisat: Täydenkuun Tanssit:Frank Duncan Arja SaastamoinenIan Grieve Jukka LehtosaariRosemary Middleton

Traktorijatzit: Eukonkannon MM-kilpailut:Ilkka Rantamäki Eero PitkänenJorma Rihto Veikko TervonenAri Raiskio

Gumboot Day – Kumisaapaspäivä:Michael AbrahamJen ByfordElizabeth MortlandHugh Wallis

Liite 1, haastattelurunko

Tapahtuman perustiedotTapahtuman nimi suomeksi:Tapahtuman nimi englanniksi:Lyhyt kuvaus:Järjestävä organisaatio(t):Yhteyshenkilö(t):Yhteystiedot:Tapahtuman kotipaikka:Vuosibudjetti (noin): Sponsorit (%-osuus):Tapahtuman tulot (%-osuus vuosibudjetista):Julkinen raha (%-osuus):Kävijämäärä:Aloitusvuosi:Historia lyhyesti:

A Tapahtuman historia ja kehityskulku– mistä tapahtuma saanut alkunsa– ketkä olivat perustamassa– mikä oli alkuperäinen idea– kehityskaari eli keskeiset käännekohdat tapah-

tuman kehityksessä

B Sisältö, muodot ja käyttäjät– tapahtuman nykyinen ohjelma ja sisältö (vuosi

2008–2009)– vaihtuuko vuosittain vai onko aina sama ohjel-

ma (teemat)– kuinka (kuka) sisällöt/ohjelma laaditaan– taustaryhmä, yhdistys, johtokunta tmv.– onko tapahtuman teemoilla yhteyttä maaseu-

tuun ja maaseutukulttuuriin– miten tämä yhteys on nähtävissä?

C Toimintaympäristö ja verkostot– julkiset yhteistyötahot– vapaaehtoissektori (kolmas sektori)– yksityiset yhteistyötahot– maantieteelinen kattavus: paikalliset, alueelli-

set ja kansainväliset verkostot

D Menestystekijät– keskeiset menestystekijät– miksi ihmiset tulevat tapahtumaan– onnistumisen resepti, osaatteko esittää?– profiili suhteessa muihin festivaaleihin ja ta-

pahtumiin– tapahtuman taiteellinen/yhteiskunnallinen/fi-

losofinen merkitys– tuleeko muita menestykseen liittyviä tekijöitä

mieleen

E Markkinointi ja medianäkyvyys– miten tapahtumaa markkinoidaan– paljonko satsataan kaupalliseen markkinointiin– millaiset ovat mediasuhteet, miten ne hoidetaan– mitä tiedotusvälineitä/-kanavia käytetään– kenelle markkinointi etupäässä suunnataan– miten media on käsitellyt tapahtumaa– poikkeaako median näkökulma tapahtumajär-

jestäjien näkökulmasta

F Tapahtuman tulevaisuus– millaisia haasteita horisontissa– tapahtumaan liittyvät haasteet ja ongelmat– kuinka tapahtumaa on tarkoitus kehittää– miten tapahtuman markkinointiin panostetaan

tulevaisuudessa

G Jokerit– kehittääkö tapahtuma maaseutua itsessään– miten alue/kaupunki voisi paremmin olla mu-

kana festivaalin toiminnassa– tuoko kulttuuri lisäarvoa maaseudulle taloudel-

lisesti, sosiaalisesti ja henkisesti– tapahtuman laajempi yhteiskunnallisen / kult-

tuuripoliittinen merkitys– festivaalien välinen kilpailu: miksi toiset me-

nestyvät, mutta toiset eivät– kaupunki vs. maaseutumaiset festivaalit

M a a s e u t u p o l i t i i k a n y h t e i s t y ö r y h m ä n j u l k a i s u j a

42010

ISSN 1238-6464ISBN 978-952-227-445-8 (Painettu)ISBN 978-952-227-446-5 (Verkkojulkaisu)

Maaseututapahtumat ovat usein kaupunkimaisen ja maaseutumaisen kulttuurin kohtaus-paikkoja. Niihin tullaan valmistautuneena kohtaamaan määrätynlaisia sisältöjä mutta myös yllätyksille avoimena. Maaseututapahtumat heijastelevat niin ikiaikaisia perinteitä ja historiaa kuin myös kepeämpää viihteellisyyttä ja populaarikulttuuria. Ne ovat monella tavalla hyödyllisiä paikalliselle yhteisölle, identiteetille ja aluetaloudelle.

www.maaseutupolitiikka.fi


Maaseutumaisen kulttuuritapahtuman olemus, kehitys ja menestysKymmenen kehityskertomusta Suomesta, Skotlannista, Norjasta ja Uudesta-Seelannista

4

2010M

aaseutumaisen kulttuuritapahtum

an olemus, kehitys ja m

enestysM

aaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja

maaseutumaisen - verkkopalvelu matkailun, kulttuurin ja ... · skotlannista, norjasta ja...

Documents