Marja-Liisa Latvatalo

LITURGINEN TANSSI – Vesper kehittämishankkeena Isossakyrössä

Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Kansalaistoiminta ja nuorisotyö Maaliskuu 2009

TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ

Yksikkö Humanistinen ja kasvatus-ala, Ylivieska

Aika 9.3.2009

Tekijä Marja-Liisa Latvatalo

Koulutusohjelma Kansalaistoiminta ja nuorisotyö Työn nimi Liturginen tanssi – Vesper kehittämishankkeena Isossakyrössä Työn ohjaaja TT Vesa Nuorva

Sivumäärä 60

Työelämäohjaaja Kirkkoherra Erik Silvola Opinnäytetyön aiheena on Liturginen tanssi – Vesper kehittämishankkeena Isossakyrössä. Isossakyrössä kehittämishankkeena toteutettu vesper sisälsi liturgista tanssia. Vesperiin ja sen toteutukseen osallistuneilta kysyttiin heidän mielipidettään tanssin soveltuvuudesta jumalanpalveluselämään. Vesperiin osallistui 65 henkilöä, joista kyselyyn vastasi 38 henkilöä. Seurakuntalaisten näkökulmaa edusti 28 vastausta ja 11 vastausta oli järjestelyihin osallistuneilta. Valtaosa vastaajista oli sitä mieltä, että tanssi soveltuu jumalanpalveluselämään joko hyvin 17 kpl, tai erittäin hyvin 16 kpl. Kaksi vastaajaa ei osannut kertoa mielipidettään ja kolmen mielestä tanssi soveltuu jumalanpalveluselämään huonosti. Sanalliset kommentit paljastivat, että vastaajien tieto liturgisesta tanssista oli hyvin vähäistä. Hämmennystä aiheuttivat erityisesti sanan ”tanssi” käyttö ja liikeilmaisun vähäeleisyys. Rauhallinen liikehdintä sai aikaan sekä hyväksyntää että pettymystä. Osa vastaajista jäi vielä pohtimaan näkemäänsä, eikä osannut ilmaista omaa mielipidettään heti vesperin jälkeen toteutetussa kyselyssä. Pettyneille tuntuivat olevan tutumpia vauhdikkaammat tanssin muodot, mutta ilahtuneet kokivat rauhalliset liikkeet kauniiksi ja teksteihin sopiviksi. Kokonaisuutta pidettiin hillittynä, hallittuna ja tarkkaavaisuutta lisäävänä. Joissakin vastauksissa tanssin todettiin syventäneen sanomaa ja korostaneen pyhyyden kokemusta. Kristillisen tanssin historia on katkennut 1700-luvulla. Suomessa kirkkotanssi on alkanut elpyä uudelleen1960-luvun lopussa, mutta ennakkoluulot, tietämättömyys ja väärinkäsi-tykset eivät ole vielä väistyneet. Liturgisen tanssin kehittämiseksi tarvitaan sinnikästä asian esillä pitämistä, maltillisia toteutuksia, lisääntyvää koulutusta ja yhteistyötä tanssin ja liturgian asiantuntijoiden kesken. Asiasanat Tanssi, kristillinen tanssi, liturgia, liturginen tanssi

ABSTRACT

CENTRAL OSTROBOTHNIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES

Date 9.3.2009

Author Marja-Liisa Latvatalo

Degree programme Humanities and Education Name of thesis Liturgical dance – Vespers as A development project in Isokyrö. Instructor TT Vesa Nuorva

Pages 60

Supervisor Vicar Erik Silvola Abstract The subject of the thesis is Liturgical dance – Vespers as a development project in Isokyrö. The vespers was carried out in Isokyrö and it included liturgical dance. People, who took part in the vespers or carrying out the vespers, were asked whether they think dance is suitable for church. 65 people took part in the vespers and 38 replied to the questionnaire. Of the total number of replies, 28 were of the parishioners and 11 were of the organizers. The majority of the respondents thought that it is appropriate to have dance in church. 17 of the respondents found that dance fits to worship well and 16 respondents thought that it fits to worship very well. There were two respondents who could not say their opinion and three thought that dance fits to church poorly. Comments revealed that the respondents had very little information about liturgical dance. Especially the use of the word “dance” and the spareness of the motions caused confusion. Peaceful motions were seen both a positive thing and as disappointing. Part of the respondents could not say their opinion right away after the vespers, and they were still thinking over of what they had seen. Those who were disappointed were more fami-liar with more energetic dances, but those who were delighted saw the stillness of the motions beautiful and suitable for the lyrics. The entity was considered as subdued and controlled, and it was thought to improve attentiveness. Some respondents felt that dance had deepened the message and emphasised the holiness of the experience. In the 18th century there was a break in the history of Christian dance. The use of dance in church began to revive at the end of the 1960s, but there are still prejudices, ignorance and misconceptions. For developing liturgical dance persistent efforts to keep the topic in public, sensible realizations, more education and more cooperation of specialists of dance and liturgy would be needed. Key words Dance, Christian dance, liturgy, Liturgical dance.

1 JOHDANTO 1

2 TANSSI MEILLÄ JA MUUALLA 3

2.1 Tanssin alkuperä ja tehtävä 3

2.2 Tanssi Suomessa 5

2.3 Tanssi tutkimuskohteena 8

2.4 Tanssin ja liikkumisen uskonnollinen ulottuvuus 10

3 KRISTILLINEN TANSSI 14

3.1 Kristillisen tanssin määrittelyä 14

3.2 Kristillinen tanssi verrattuna muihin tansseihin 15

3.2.1 Tanssi, sukupuoliroolit ja seksuaalisuus 16

3.2.2 Erityisen ilmaiseminen 17

3.2.3 Tansseja eri tarpeisiin 18

3.3 Kristillisen tanssin vaiheita 21

3.4 Kristillinen tanssi Suomessa 23

4 LITURGINEN TANSSI 26

5 HANKE ISONKYRÖN SEURAKUNNASSA 32

5.1 Hankkeen yhteistyötahot 32

5.2 Hankkeen sisältö 33

5.3 Hankkeen tavoitteet 34

5.3.1 Liturgian syventäminen ja rikastuttaminen 34

5.3.2 Liturgian arvon huomaaminen 35

5.3.3 Kristillisen tanssin tekeminen tutuksi 37

5.4 Hankkeeseen liittyviä uhkakuvia 38

5.5 Hankkeen etenemisen vaiheita 39

6 KYSELYN TULOKSET 42

6.1 Osallistujat 42

6.2 Tanssin soveltuvuus liturgiaan 43

6.3 Sanalliset kommentit 44

7 HANKKEEN TILAAJAN PALAUTE 51

8 POHDINTA 53

LÄHTEET 55

LIITE

1

1 JOHDANTO

Valtaosan elämäni sunnuntaiaamuista olen viettänyt jumalanpalvelusten äärellä.

Pyhä ei ole tuntunut oikealta pyhältä, ellei ole saanut osallistua messuun tai

seurata sitä edes radion välityksellä. Ilokseni suuren osan työurastani olen saanut

toimia tehtävissä, jotka ovat antaneet siihen mahdollisuuden. Lähes 50 vuoden

ajan olen elänyt läpi jumalanpalvelukseen kohdistuneita muutoksia, liittyivätpä ne

sitten virsikirjaan, Raamatun uuteen suomennokseen tai liturgiaan. Pidän itseäni

keskimääräistä aktiivisempana kirkonpenkin kuluttajana.

Muistaakseni keväällä 2006 näin hauskan unen, jossa toimin työntekijänä

sellaisessa työpaikassa, jonka työetuna oli saada tanssia ylistystansseja. Ylistys-

tanssien tanssiminen oli unessa puhdas etu. Siihen ei liittynyt mitään työnantajan

taka-ajatuksia samalla tavalla, kuin voi liittyä työetuna saatuun kännykkään,

tietokoneeseen tai autoon. Olin saamastani ylistystanssiedusta unessa hyvin iloi-

nen. Herättyäni kerroin untani hauskana vitsinä joillekin perheen jäsenille, suku-

laisille ja tuttaville. Tanssi ei tuolloin kuulunut lempiharrastuksiini, koska 1960-

luvulla saamaani kristilliseen kotikasvatukseeni sisältyi ajatus tanssin

synnillisyydestä. Eräs unestani lausuttu toteamus pysäytti minut. Sen sisältö oli

jokseenkin seuraavan kaltainen: ”Aamen. Unesi toteutukoon!” .

Unesta ja sitä seuranneesta rohkaisevasta kommentista alkoi elämässäni uusi

prosessi, joka on johtanut siihen, että kristillisestä tanssista on tullut tärkeä osa

elämääni. Olen saanut olla kotipaikkakunnallani organisoimassa ihmisiä opet-

tamaan ja oppimaan ylistystansseja. Samalla olen saanut itsekin olla opettelemassa

kristillisen tanssin eri muotoja. Olen myös rohkaistunut yhdessä ystäväni Tarja

Soinin kanssa kokoamaan ylistystanssista kiinnostuneiden joukon, Ilon Sirpaleet.

Syksystä 2007 saakka olemme yhdessä ihmetellen kyselleet mikä on paikkamme ja

tehtävämme kristillisen tanssin saralla omassa elämässämme ja ympäristössämme.

2

Projektin toteuttamisen aikoihin aloitin työni uudessa työpaikassa ja uudessa

tehtävässä. Nykyinen työyhteisöni on ottanut kristillisen tanssin avoimesti

vastaan.

Tässä opinnäytetyössä kohtaavat elämäni tutut ja tuoreet elementit, kun

suunnittelen ja toteutan iltarukoushetkeä, vesperiä, jossa kristillinen tanssi on

kiinteä osa liturgiaa. Opinnäytetyöni teoriaosuudessa olen vertaillut kristillistä

tanssia muihin tansseihin. Tavoitteenani on ollut esitellä erityisesti sellaisia

kristillisen tanssin piirteitä joilla pyritään tukemaan tai ilmaisemaan hengellisiä

kokemuksia ja rakentamaan seurakuntaa. Opinnäytetyön tutkimusosio ei sisällä

samankaltaista vertailua. Sen sijaan siitä voi koota tietoa siitä, miten liturgista

tanssia sisältävän vesperin toteuttajien näkemykset eroavat vesperiin osallistujien

näkemyksistä. Tutkimuksen kohteena on liturgisen tanssin soveltuvuus

jumalanpalveluselämään. Myös muun tyyppistä liikuntaa on tarjolla kristillisissä

puitteissa, kuten gospel-jumppa, mutta osan päämääränä on lähinnä liikunnan ilo,

fyysisen kunnon kohotus ja ylistys suljetussa ryhmässä (Tampereen NNKY).

Liturginen tanssi on eräs kristillisen tanssin muoto, joka on suunniteltu toteutet-

tavaksi jumalanpalveluselämän yhteydessä. Se soveltuu erityisen hyvin aloit-

telijoille, koska liturginen tanssi on muodoiltaan yksinkertaista ja hillittyä. Se ei

vaadi välttämättä erityisiä liikunnallisia tai tanssillisia taitoja. Projektina

valmistettavan vesperin tanssiosuuksien suunnitteluun ja toteuttamiseen osallis-

tuvat henkilöt ovat pääosin aikuisia. Kenelläkään ei ole runsaasti aikaisempaa

tanssikokemusta. Hanke on myös yksi vastausyritys Kotirannan (2005)

tutkimuksen tiivistelmässä olleeseen toteamukseen ettei Suomessa ole luontevaa

tapaa integroida tanssi osaksi liturgista toimintaa.

Opinnäytetyöni on ollut monen ihmisen ja yhteisön kannustuksen, yhteistyön ja

vaivannäön tulos. Kiitän teitä jokaista hyvästä yhteistyöstä.

3

2 TANSSI MEILLÄ JA MUUALLA

2.1 Tanssin alkuperä ja tehtävä

Tanssin alkuperästä on olemassa useita käsityksiä. Tanssi on ollut luontevaa

yhteisöllistä jakamista ja kommunikaatiota kaikissa kulttuureissa. Se ymmärretään

ihmisen perusolemukseen kuuluvaksi ja usein mainitaan, että jo luolamaalaukset

kuvaavat tanssivia ihmisiä. Tanssi on saanut ilmiasunsa liikkeissä siihen liitetyn

rytmin tai musiikillisen elementin kanssa. Tanssin alkuperän selvittämiseksi ei ole

olemassa mitään keinoa. Siksi on tyydyttävä vain pohtimaan erilaisia teorioita.

(Jussilainen 2007, 20–21; Kotiranta 2005, 1–2: Karina 1981)

Tanssia on käytetty parannuskeinona, loitsuna ja metsästämiseen tai taisteluun

valmistautumisen keinona. Jääkauden ihminen tanssi hirvennahka yllään. Ennen

metsästystä tanssin tarkoituksena oli saada yliote eläimestä. Metsästyksen jälkeen

tanssilla pyrittiin lepyttämään kuolleen eläimen henkeä. (Karina 1981, 11–12.)

Tanssin ja laulun avulla on myös kevennetty työn tekoa kaikkialla maailmassa

(Gronow 1969, 9).

Jotkut teoriat ehdottavat, että tanssi syntyi auttamaan ihmistä selviytymään

tuntemattomista tapahtumista. Spontaani liike oli keino lievittää tunneperäistä

jännitystä, joka syntyi jatkuvasta henkiinjäämisen taistelusta. Tunteet muutettiin

liikkeiksi, jotka palvelivat yksilöä ja yhteisöä. Tanssin motiivina oli yksilön ja ryh-

män säilyttäminen, erityisesti olemassaolon rajatapauksissa. Tanssi muuttui suh-

teessa kulttuurin muutoksiin. (Jussilainen 2007, 20–21; Kotiranta 2005, 1–2.)

Primitiivisessä yhteiskunnassa tanssia ohjasi päällikkö, pappi tai shamaani.

Tanssiin sisältyi kaikki mitä nykyään kutsutaan voimisteluksi tai urheiluksi. Äänet

huudot ja kirkaisut korvasivat musiikin ja kiihottivat liikkumaan. Karina toteaa,

4

että primitiivisten kansojen parissa ”tanssiminen” ja ”taisteleminen” olivat lähes

sama asia. Sanalla ”tanssi” oli erilainen merkitys, koska se sisälsi myös voima- ja

taitosuorituksia. Uskonnollisesta toiminnasta tanssi on siirtynyt viihteen

palveluksen. Se on kulkeutunut pyhäköistä juhlasaleihin, näyttämöille,

kapakoihin ja bordelleihin. Nykyään tanssi nähdään keinona saavuttaa terveyttä

tai hyvää kuntoa ja mahdollisuutena ilmaista tunteita. (Karina 1981, 11, 14–17.)

Italiassa oli tapana järjestää 1400-luvun alusta alkaen tanssiaisia ja hovijuhlia.

Toisinaan tanssijat olivat ammattilaisia, mutta useimmin hoviväkeä, jotka

tanssivat päivän muotitansseja. Tanssit antoivat hoviväelle tilaisuuden esitellä

loisteliaita pukujaan. (Gronow 1969, 47.) Tanssimestarit olivat korkeitten herrojen

palveluksessa seremoniamestareina. He saattoivat sovittaa kansantansseja myös

hovin tarpeisiin. Kansantanssit olivat vilkkaampia kuin ylempien säätyjen tanssit.

Ylempien säätyjen edustajia hillitsivät etiketin määräykset ja painavat vaatteet.

(Karina 1981, 14, 16.)

Esittävän tanssin kehittymiseen on vaikuttanut mm. pukeutumiseen ja esiinty-

mistilaan liittyvät seikat. Naisten balettitanssin kehittymistä haittasi 1600-luvulla

naisten pukeutumiseen liittyneet pitkät ja raskaat hameet, jotka estivät

liikkumista. Siksi 1700-lukua ja 1800-luvun alun balettitanssia hallitsivat

miestanssijat. Vasta naisten hameiden lyhentymisen ja keventymisen myötä he

saivat enemmän liikuntavapautta. Niin kauan kuin yleisö seurasi esitystä

tanssisalin seinustoille rakennetuista kohoavista katsomoista, baletin pääpaino oli

ryhmän muodostamilla kuvioilla. Kun tanssijat siirtyivät noin silmän korkeudella

olevalle näyttämölle, oli välttämätöntä kehittää taitavampaa ja yksilöllisempää

tanssitekniikkaa. (Gronow 1969, 48.)

Monet pedagogiset aatteet vaikuttivat 1700-luvulla siihen, että voimistelu sai

tanssia suuremman sijan. Voimistelunohjaajat olivat usein sotilaita tai

5

miekkailumestareita. He käyttivät hyväkseen vuosisatoja vanhaa liiketutkimusta,

joka oli tallennettu taistelutekniikkaa koskevissa kirjoituksissa ja taiteilijoiden

ihmisruumiin kuvauksissa. (Karina 1981, 21–22.)

Ensimmäinen ammattitanssijoille julkaistu oppikirja ilmestyi 1820. Sen julkaisi

italialainen balettimestari Carlo Blasis. Kirjan julkaisuaikaan vallalla oli

yliopistoissa opetettu tiede, estetiikka, jossa opetettiin normeja kaikille taiteen

aloille. Tiede lähti käsitteistä, jotka vaikuttavat nykyään epämääräisiltä, kuten

kauneus, hyvä maku ja luonnollisuus. Vasta 1950 englantilaisen balettilääkärin,

Celia Spargersin julkaisema kirja osoittaa, että monet estetiikan vaatimukset ovat

ihmisruumiille kohtuuttomia. (Karina 1981, 20–21.)

1930-luvun lamakaudella tanssia käytettiin runsaasti elokuvateollisuudessa.

Viihdemaailmaan sijoitetut tarinat antoivat mahdollisuuden tuoda esiin satoja

loisteliaasti puetettuja tanssityttöjä. Köyhtynyt yleisö pakeni mielellään rahaan

liittyviin päiväunelmiin. Täydet elokuvasalit pitivät lippujen hinnat alhaisina ja

elokuvat silti tuottoisina. (Gronow 1969, 27.)

2.2 Tanssi Suomessa

Tanssista puhuttaessa taustalla on jo jonkinlainen kulttuurin muokkaama käsitys

tanssista. Käsitys muovautuu ajan myötä jatkuvasti ja sen muokkaamiseksi

voidaan tehdä myös aktiivisesti työtä. Suomi kuuluu Länsimaisen kulttuurin

alueeseen, jossa tanssi ilmiönä ja sanana kuvaa erillistä aluetta, liikettä. Monissa

kulttuureissa tanssille ei ole olemassa omaa erillistä sanaa, vaan tanssia ja

musiikkia kuvaa yksi ja sama sana. (Jussilainen 2007, 7.) Toisaalta kuuluumme

alueeseen, jota on jo alkanut värittää myös tanssikulttuuriin vaikuttava

globalisaatio ja monikulttuurisuus. (Välipakka 2003, 7).

6

Tanssin liikekieli symboloi henkilökohtaisia tunteita ja yksilön aistillista

maailmaa. Urheilun liikekieli kuvastaa työtä ja yksilön tai ryhmän ponnistelua

päämäärän saavuttamiseksi. Tanssi on liitetty syntiin ja turhuuteen ja urheilu on

nähty moraalia kohottavana, yhteisölle myönteisenä toimintana. Sen vuoksi

tanssin liikekieli on ollut huonosti suomalaisten omaksuttavissa. Tanssille on

täytynyt keksiä hyviä selityksiä, kuten alkoholi, nuoruus tai terveellinen liikunta.

Kun tanssi on valjastettu tanhupiireiksi tai vakiotanssikursseiksi, sille on saatu

hyväksyttävä tuottavan työn symboliikka. (Piekkari 1988, 145.)

Suomalaisen tanssikulttuurin elävämpiä muotoja ovat lavatanssikulttuuri,

nuorison disko- ja klubikulttuuri, kansantanssiseurat ja erityisesti lukemattomien

eri lajien tanssin opetus. Siirtymäriiteistä tanssia kuuluu Suomessa ainoastaan

häihin. (Jussilainen 2007, 7–8.) Tosin voidaan sanoa, että nuorten tyttöjen

siirtymäriitteihin kuuluu tanssi ja musiikki. Esimerkiksi 1980-luvulla ympäristönä

usein oli Dingon konsertti.(Piekkari 1988, 144.) Edellä mainitun tyyppiset

”siirtymäriitit” eivät ole kuitenkaan yhteisön auktoriteeteista lähtöisin.

Lavatanssin elinvoimaa aiemmin ylläpiti myös se, että tanssi oli lähes ainoa

huvittelun muoto. 2000-luvun alle 30-vuotias lavojen tanssisukupolvi ei enää peri

lavakulttuuria, tanssiaskeleita ja käytöstapoja vanhemmilta sukupolvilta, vaan se

joutuu itse etsimään tietonsa ja taitonsa. (Laine 2003, 3.) Tanssin historiaan on

vaikuttanut päinvastaisesti sota-aikana ollut tanssikielto (Knaapi 2009).

Kulttuurissamme musiikki ja tanssi ymmärretään erillisinä alueina, jotka voivat

toimia myös yhdessä. Pohjan tälle luo mm. se, että suomenkielessä tanssille ja

musiikille on olemassa omat erilliset sanat. Näin ei ole kaikissa kulttuureissa, vaan

on olemassa kieliä, joissa yksi ja sama sana ilmaisee sekä tanssia että musiikkia.

Itsenäinen sana ”tanssi” antaa mahdollisuuden myös tanssin aseman

itsenäistämiseen. Taidetanssi on halunnut erottautua myös vain liikkeenä, eikä

7

nykytanssissa välttämättä käytetä lainkaan musiikkia tai ääntä. (Jussilainen 2007,

7.) Myös kristillisessä tanssissa on samantyyppisiä suuntauksia. Esimerkiksi TV7

on Esitetty Ylistysliike-nimisessä ohjelmassa Riikka Virtasen tanssiteos, jonka

taustalla on luettua Raamatun tekstiä (Virtanen 2008). Isonkyrön seurakunnassa

toteutettavassa hankkeessa kokeilemme myös tanssia ilman musiikkia.

Suomessa tanssia käytetään myös terapiamuotona. Tanssiterapia on luoviin

terapioihin kuuluva hoito- ja kuntoutusmuoto. Tanssiterapiassa saavutetaan

yksilöllisiä hoitotavoitteita vuorovaikutuksessa asiakkaan ja terapeutin kanssa.

Vuorovaikutuksen välineenä on tanssi ja liike. Tanssiterapiaa voidaan käyttää

itsenäisenä hoitomuotona tai muiden hoitojen rinnalla, yksilö- tai ryhmäterapiana.

Tanssiterapialla voidaan hoitaa ja ennaltaehkäistä fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia

oireita ja sairauksia. Tanssiterapia sopii kaikille ikäryhmille ja sitä ohjaa

tanssiterapeutiksi kouluttautunut henkilö. (Suomen Tanssiterapiayhdistys ry.)

Tanssiterapian eräs ennaltaehkäisevä muoto on vanhempien ja vauvan

vuorovaikutuksen tueksi kehitetty vuorovaikutustanssi (Jouhki & Markkanen

2007).

Tanssiterapian kuuluva keskeinen ajatus on, että ihmiset voivat lisätä

ymmärrystään tunnekokemuksiinsa, jos he tulevat tietoisiksi kehonsa tunte-

muksista liikkeistä ja asennoista. Tiedostamisen jälkeen ihmisille voidaan opettaa,

miten kontrolloida tunteita manipuloimalla liikkeitä. Tanssiterapiassa käytetään

myös tilanteeseen liittyvää kosketusta. Osallistujat voivat pitää toisiaan kädestä

kiinni tanssiessaan tai hieroa toistensa selkää. Jos potilas, luontevammin lapsi,

ilmaisee tarpeensa hoivaan, terapeutti voi pitää häntä sylissä ja keinuttaa.

(Svennevig 2005, 98–99.)

Oma koskettava kokemukseni tanssiterapian käytännön menetelmiin tutustu-

miseen sattui opiskellessani Seinäjoen AMK:ssa syksyllä 1998. Meneillään oli

8

jakso, jossa tutustuimme luoviin terapioihin. Kesken kurssipäivän nuori opiskelija

sai tiedon isoäitinsä kuolemasta ja joutui lähes hysteeriseen mielentilaan. Yhtäkkiä

kurssi sai uuden suunnan käytännön harjoituksille. Kurssin ohjaajan johdolla

teimme peitosta ”kehdon”, jossa keinuttelimme menetyksen kokenutta opiskelija-

toveriamme ja lauloimme tuttua hengellistä lastenlaulua. Vähitellen hysteerinen

itku muuttui nyyhkytykseksi ja nyyhkytys harveni loppuen kokonaan. Kokemus

oli meille kaikille ikimuistoinen ja voimauttava.

2.3 Tanssi tutkimuskohteena

Vaikka tanssi on kansainvälinen ilmiö, sen tutkimus on ollut vähäistä. Tanssin

kuvaaminen ja analysointi on vaikeaa, ja se on vaikuttanut tanssin arvostukseen

tutkimuskohteena. Monet tutkijat ovat ratkaisseet ongelman kääntämällä huo-

mion pois itse tanssista ja keskittyneet rakenne- ja teosanalysointiin, historiaan ja

tanssin syihin (Hoppu 2003, 22). Suomessa tanssintutkimukseen on tarjolla vain

vähän mahdollisuuksia, vaikka muiden taiteiden tutkimus on osa yliopisto-

instituutiota. Tanssista ja ruumiin kokemuksista on vaikea kirjoittaa tieteellisessä

formaatissa, koska ne toimivat eri tasoilla. On myös vaikea kirjoittaa lukijalle, jolla

ei ole samankaltaista tietoa tai kokemusta tutkimuksen kohteena olevasta asiasta

ja etenkin sen ruumiillisesta ulottuvuudesta. (Jussilainen 2007, 13–14.)

Tanssin tutkimuksen lisääntymisestä ovat esimerkkinä mm. lähdeaineistoksi

saamani tutkimukset. Koska olen keskittynyt pohtimaan lähinnä tanssin

uskonnollista ulottuvuutta, on luontevaa, että tutkimuksista poimin enemmänkin

niitä osioita, jotka painottuvat tanssin uskonnollisten kokemusten ilmaisuun

eivätkä sen fyysiseen puoleen. (Jussilainen 2007; Kotiranta 2005; Välipakka 2003.)

Tanssin syrjäytymistä kulttuurissamme on edesauttanut kristinuskossa aiemmin

vallalla ollut ruumiin väheksyminen ja hengen korostuminen. Etenkin uuspla-

tonismi vaikutti siihen, että joissakin kristillisissä piireissä tuli hallitsevaksi

9

ruumiin halveksunta ja ruumista halveksuva asketismi. Kokonaisvaltaisempi

ihmiskäsitys on muokkaamassa tanssia arvostetummaksi tutkimuskohteeksi ja

myös kristillisen kulttuurin osaksi. (Jussilainen 2007; Kotiranta 2005; Kainulainen

2008).

Kristinuskon ihmiskäsitys ankkuroituu käsitykseen, jonka mukaan ihminen on

luotu Jumalan kuvaksi (1. Moos. 1:27). Luomiskäsityksestä johtuen kristinuskon

ruumiskäsitys on Lindqvistin mukaan positiivinen. Kaikki on luotu hyväksi.

(Lindqvist 1997, 33). Kristillisen tradition keskeisimmät opit korostavat

ruumismyönteisyyttä, kuten inkarnaatio eli Jumalan tuleminen ihmisruumiiseen

Kristuksessa. Myös sakramentit, kaste ja ehtoollinen ovat luonteeltaan ruumiillisia

tapahtumia; pesemistä, syömistä ja juomista. Tämä positiivinen alkuasetelma on

unohtunut, mutta nykyteologiassa nousee esiin yhä enemmän halua palauttaa

kokonaisvaltainen tietäminen. Siinä yhdistyvät mm. ihmisen järki, tunne ja

ruumiillinen tietäminen. (Kainulainen 2008.) Apostoli Paavalin toteamus

ruumiista Pyhän Hengen temppelinä on osa kristillistä myönteistä suhtautumista

ruumiillisuuteen. Raamatunkohta sisältää myös kehotuksen tuottaa ruumiilla

Jumalalle kunniaa. Roomalaiskirjeessä, vuoden 1938 suomennoksessa, kehotetaan

antamaan ruumis eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi järjellisenä

jumalanpalveluksena. (1. Kor. 6:19–20; Room. 12:1.)

Myös materialistinen, ruumiillisuutta esineellistävän ihmiskuvan synty liittyy

kokonaisvaltaisen ihmiskäsityksen syrjäytymiseen. Se on seurausta luonnon-

tieteen kehityksestä viimeisen parin sadan vuoden ajalta. Ymmärrys ihmisestä ja

luonnosta on kaventunut, kun se on pelkistetty ja rinnastettu tietoon tai

tutkimustuloksiin. Tiedon ja tutkimustulosten myötä olennaisin koko luoma-

kunnasta häviää. (Rekola 1997, 100.)

10

Länsimainen tanssi on tutkimuskohteena yhä moninaisempi. Yhteiskunnalliset

ilmiöt vaikuttavat tanssiin, ja se prosessoi aikansa ilmiöitä, kuten urbani-

soitumista, muuttovirtoja, globalisoitumista ja monikulttuurisuutta. Tanssiesityk-

set voivat ottaa kantaa myös etnisyyteen, rotuun, vammaisuuden kysymyksiin

sekä sukupuolten asemaan. Vakiintuneiden taidetanssimuotojen rinnalla esiintyy

tanssityylejä, jotka yhdistelevät etnisiä tanssiperinteitään länsimaisiin tekniikoihin.

Tällaisia tanssimuotoja tutkijat ovat alkaneet nimittää hybrideiksi tanssimuodoik-

si. Hybridin tanssimuodon ovat saaneet mm. aasialaisen, afrikkalaisen ja afro-

karibialaisen tyylin yhdistyminen länsimaisiin tekniikoihin. (Välipakka 2003, 7.)

2.4 Tanssin ja liikkumisen uskonnollinen ulottuvuus

Tanssilla on ilmaistu yksilön kokemuksia, ympäröivää yhteisöä tai yhteisön

rituaaleja. Monet tutkijat tunnistavat tanssin nimenomaan rituaaliseksi käyt-

täytymiseksi, sillä se eroaa arkikäyttäytymisestä. Alkuperäiskansojen kulttuu-

reissa on vaikea erottaa uskontoa tai tanssia erilliseksi käsitteeksi elämän

kokonaisuudesta. Alun perin tanssin arvellaan olevan uskonnollisen ihmisen

kokonaisuuden ilmaisua. Tanssi oli mm. mystistä juhlintaa, palvontaa ja rukousta.

Se tapahtui rituaalisesti pyhitetyssä paikassa ja sen avulla voitiin kutsua

yliluonnollisia voimia. Liike ja tunne olivat merkittäviä uskonnon ominaisuuksien

ilmaisemisessa. (Jussilainen 2007, 21; Kotiranta 2005, 1–2.)

Nigerin hausa-heimon uskonnossa esiintyy suuri joukko henkiä, joiden uskotaan

vaikuttavan ihmisten elämään. Ongelmia katsotaan syntyvän erityisesti siitä, kun

ihmiset rikkovat henkiä vastaan. Rikkomukset voidaan sovittaa transsissa esitetyn

tanssin avulla. Hausojen käsityksen mukaan tanssijat toimivat jumalten välineinä,

sillä henget esittäytyvät tanssivien ihmisten välityksellä. Kaikki eivät kykene

vaipumaan transsiin, vaan tehtävän saavat ainoastaan kulttiin vihkiytyneet.

Kulttiin pääsevät yhteisön reunajäsenet, kuten prostituoidut ja muualta

11

muuttaneet, jotka ovat sairastaneet jonkin vakavan sairauden. Kultti antaa

yhteisön huono-osaisille mahdollisuuden arvonnousuun ja tilaisuuden selvitellä

omia syyllisyydentuntojaan kulttuurin mytologian avulla. (Piekkari 1988, 138.)

Juutalaiseen uskonnolliseen perinteeseen tanssi on kuulunut mm. silloin, kun on

haluttu ylistää Jumalaa. Israelin kansan vapautumista Egyptin orjuudesta juhlittiin

laulaen ja tanssien.

Ja naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti vaskirummun käteensä, ja kaikki naiset seurasivat häntä vaskirumpuja lyöden ja karkeloiden. 2. Moos. 15:20

Myös muut uskonnollisesti merkittävät tapahtumat ovat olleet juutalaisuudessa

tanssin ja karkeloimisen arvoisia. Esimerkiksi silloin, kun Herralle pyhitetty

Liitonarkku tuotiin filistealaisten hallusta, monien vaiheiden jälkeen, takaisin

Jerusalemiin. Tuolloin tanssiin osallistuivat kuningas Daavidin lisäksi koko

Israelin kansa. Ilojuhlaan kuului tanssin lisäksi, laulu, soitto ja eläinuhrit. (2.

Sam.6.) Myös monissa juutalaista alkuperää olevissa Psalmeissa kehotetaan

karkeloimaan ja ylistämään Jumalaa (Ps. 87, Ps. 149, Ps. 150).

Juutalaiseen synagogajumalanpalvelukseen kuuluu juutalaisten miesten liturgista

tanssia mm. lehtimajajuhlan yhteydessä (succot-juhla). Tooran ilojuhlassa (Simhat

Tora –juhla) kukin mies kantaa sydämellään isoa synagogan Toora-kääröä

tanssien piirissä ja laulaen samalla kiitos- ja ylistyspsalmeja. Lauluissa ja tansseissa

ilmenee ilo Toorasta. (Silvola 2009.)

Useat lähteet pitävät tanssia juutalaisuudessa luontevana osana kulttuuria ja

jumalanpalveluselämää, kuten asia onkin. Harvoin tulee ilmi se, että tanssi

juutalaisessa jumalanpalveluselämässä on herättänyt historiansa aikana myös

toisenlaisia mielipiteitä. Esimerkiksi Puolassa ja Venäjällä 1700-luvulla noussut

juutalainen herätysliike, hasidismi eli ”hurskaat”, aiheutti kiivasta vastustusta.

Muutoin vanhoillisena pidetty liike toi spontaanisuutta ja iloa jumalan-

12

palveluksiin mm. tansseillaan. Liikkeen edustajien katsottiin rabbien mielestä

vaarantavan jopa koko juutalaisuuden olemassaolon. (Illman 1999, 141.)

Eurytmia on liikuntataidetta, jossa musiikki ja puhe muunnetaan liikkeen ja eleen

taiteeksi. Suomessa se liitetään yleensä Steiner-koulujen ylläpitämään Steiner-

pedagogiikkaan. Eurytmialla tavoitellaan kehon ja liikkeen hallintaa. Eurytmia

kääntynee parhaiten kreikkalaisen ”eu” -etuliitteensä vuoksi ”harmonisiksi

rytmeiksi”, joilla tarkoitetaan sekä kehoa että henkeä. Eurytmia suuntautuu

liikeaiheisiin jotka esiintyvät koko luomakunnassa ja myös ihmiselimistössä. Se

luo vastavuoroisen yhteyden ihmisen ja maailmankaikkeuden välillä ja opettaa

ihmistä mikrokosmoksena ymmärtämään makrokosmosta. Taiteellis-esittävän ja

kasvatuksellis-opettavan eurytmian lisäksi on olemassa mm. hoitoeurytmiaa.

Hygieninen eurytmia tarkoittaa säännöllisiä päivittäisiä harjoituksia, joiden avulla

puhdistutaan mm. päivän kiireistä ja suuntaudutaan sisäisiin mielikuviin.

(Helsingin Rudolf Steiner –koulu; Koskinen 1984.)

Artikkelin kirjoittaja haluaa erottaa eurytmian tanssista, jolla on selkeästi

uskonnollinen alkuperä. Silti se sisältää sellaisia rituaalisia, myyttisiä, kokemuk-

sellisia ja filosofisia aineksia, joita voidaan pitää uskonnollisina (Koskinen 1984;

Smart, 2005, 12–24.) Myös eurytmiassa oleva käsite ihmisen vuorovaikutuksesta

maailmankaikkeuden kanssa sisältää samoja asioita kuin uskonnollisena ilmiönä

koettu tanssi (Jussilainen 2007, 21).

Tanssin ja voimistelun lisäksi moniin uskontoihin kuuluu rituaalista kulkemista

pyhinä pidetyille paikoille, joka on eräs uskonnon fyysinen ilmentymä. Pyhiin-

vaellukset kuuluvat osana uskonnollisia rituaaleja mm. hindulaisuudessa ja

buddhalaisuudessa (Smart 2005, 55, 96). Myös kristilliseen perinteeseen kuuluu

pyhiinvaellusmatkat mm. niille paikoille jotka olivat yhteydessä Jeesuksen elämän

eri vaiheisiin. Suomessa pyhiinvaellusmatkoja toteutetaan mm. kristinuskon

13

merkittäviin historiallisiin paikkoihin. Kristillisiä pyhiinvaellusmatkoja varten on

perustettu järjestöjä ja yrityksiä, jotka keskittyvät toteuttamaan pyhiinva-

ellusmatkoja Suomessa tai Raamatun maihin (Pyhän Henrikin ekumeeninen

pyhiinvaellus, Toiviomatkat). Suomessa toteutettavat kirkkovaellukset ovat

lisänneet suosiotaan 1990 -luvulta alkaen. Vaeltajat kokevat olevansa kuitenkin

enemmän uskonnollisia kotiseutumatkailijoita kuin pyhiinvaeltajia. (Kirkon

tiedotuskeskus 28.10.1999.)

Luther suhtautui pyhiinvaelluksiin kriittisesti. Hän mainitsi ne yleensä luette-

loissa, jotka eivät olleet autuudelle välttämättömiä tai mainintana sellaisissa

yhteyksissä, joiden koki olevan vahingollisia tekoja. Tällaisia luetteloita löytyy

mm. hänen Huonepostillassa olevista saarnoistaan. (Luther 1927)

Joissakin yhteyksissä pyhiinvaelluksiin kuuluu olennaisena osana tanssi.

Esimerkiksi Etelä-Espanjassa, Andalusian itsehallintoalueella tehdään keväisin

pyhiinvaelluksia Neitsyen ilmestymispaikoille. Näihin pyhiinvaelluksiin kuuluvat

myös laulut ja tanssit. Useimmilla Andalusian juhlilla on uskonnollinen sävy,

joissa lauletaan suurpiirteistä kristillisyyttä edustavia flamencolauluja. Juhlissa

kaikki esiintyvät ja kaikki katsovat. Ketään ei hävetä huutaa, laulaa tai tanssia.

(Lindroos ym. 1999, 167.)

Juutalaisten viettämistä juhlista erityisesti lehtimajanjuhla on saanut myös

kristittyjen suosion (3. Moos. 23:33–44). Kristittyjen matkoja Jerusalemin

lehtimajajuhlille järjestetään monista eri maista. Niitä voidaan kutsua myös

pyhiinvaellusmatkoiksi, mutta useiden ihmisten kanssa käydyissä keskusteluissa,

sanan ”pyhiinvaellus” sisältö koetaan enemmänkin etuoikeutena, kuin

velvollisuutena. Jerusalemin kansainvälisen suurlähetystön Suomen osaston

sivustoilta löytyvän tiedon mukaan kristillinen tanssi on kristillisten

lehtimajanjuhlien olennainen osa. (ICEJ Suomen osasto).

14

3 KRISTILLINEN TANSSI

3.1 Kristillisen tanssin määrittelyä

Suomessa ei ole vielä vakiintunutta kristillistä tanssia koskevaa termistöä. Kuvaa-

vaa on, että yleisestä suomalaisesta asiasanastosta ei löytynyt ainoatakaan

kristilliseen tanssiin viittaavaa sanaa (VESA). Tanssin luonne ei avaudu yksin

tekemällä, vaan vaatii rinnalleen sen käsitteellistämisen (Parviainen 1994, 3).

Aloittelevana kristillisen tanssiryhmän ohjaajana olen kokenut ymmärrykseni

kristillisestä tanssista lisääntyvän eniten pyrkimällä hahmottamaa sitä mitä

kristillinen tanssi teoreettisessa mielessä on.

Kristillinen tanssi sisältää monenlaisia tanssin muotoja. Monet tutkijat ovat

päätyneet ratkaisuun, jossa käsite kristillinen tanssi on yläkäsite. Kristillisellä

tanssilla tarkoitetaan kristillisessä kontekstissa käytettyjä tanssillisia liikesarjoja

kirkkokunnasta ja tanssimuodosta riippumatta. Toiset kokevat sanan ”ylistys-

tanssi” itselleen läheisempänä kuin kristillisen tanssin (Kotiranta 2005, 4, 30.)

Yleisilmaisuna kristillinen tanssi vaikuttaa laaja-alaisemmalta. Se ei sulje pois

mitään tanssityyppiä. Esimerkiksi Isossakyrössä toteutettavassa adventin vespe-

rissä en luonnehtisi yhtään ohjelmistoon otettua tanssia ylistystanssiksi, vaan

mieluimmin liturgiseksi tanssiksi.

Sanan ”ylistystanssi” suosio lienee alkuaan Raamatullisesta yhteydestä. Heprean

kielessä on useita ylistystä tarkoittavia sanoja, kuten: ”jada”, ”toda”, ”halal” ja

”barak”. Useilla heprealaisilla ylistystä tarkoittavilla sanoilla on hyvin fyysinen

sisältö. Esimerkiksi sana ”jada” tarkoittaa mm. ojentaa käsi. Sana esiintyy

esimerkiksi kehotuksessa: Kiittäkää (JADA) Herraa, sillä Hänen armonsa pysyy

15

iankaikkisesti (2. Aikak.20:21). ”Toda” tarkoittaa käden ojentamista ylistyksen,

hyväksymisen tai myöntämisen merkiksi. Sanaa ”toda” käytetään mm. Ps.50:15,

23. ”Halal” tarkoittaa olla kirkas, loistaa, säteillä, kerskata, panna esille, ylistää

maasta taivaaseen, juhlia, olla äänekkäästi hupsu. ”Barak” merkitsee mm.

polvistumista ja Herran siunaamista. (Matikka 2007.)

Vaikka kristillisen tanssin keskustelukentällä on olemassa kirjavaa nimikkeistöä,

useimmista asioista ollaan yksimielisiä. Kristilliselle tanssille haetaan perusteita

Raamatusta (Matikka 2007, Virtanen 2008, Silvola 2007). Kristillistä tanssia

tanssivat kokevat tanssiessaan rukoilevansa ja tanssivansa Jumalalle (Lampinen

2009). Kristillisen tanssin yhteydessä vältetään tanssin liikekielen ja esiintymis-

asujen seksuaalista vihjailevuutta. Tosin liikekielen ja pukeutumisen seksuaalivih-

jailevuus on myös kulttuurisidonnaista ja sen vuoksi haasteellista. (Virtanen 2008,

Tiusanen 2008.)

Suhteellisen lyhyen nykyhistorian puitteissa kristillisellä tanssilla on rohkeutta

etsiä omia toimintakanaviaan. Eräs tuoreimmista kristillisen tanssin

käyttötarkoituksista lienee sielunhoito (Syrjä 2006). Liturginen tanssikin on ollut

muuttamassa kirkollista keskustelua. Vanha aihe ”onko tanssi syntiä” on

vaihtunut pohdintaan ”millaiset ilmaisumuodot sopivat sakraalitilaan”(Paarma

1999).

3.2 Kristillinen tanssi verrattuna muihin tansseihin

Seuraavaksi olen päätynyt avaamaan kristillisen tanssin käsitettä vertaamalla sitä

muihin tanssilajeihin. Kristillinen tanssi sisältää sekä eroja että yhtäläisyyksiä

verrattuna muihin tanssin lajeihin. Erojen ja yhtäläisyyksien hahmottaminen

16

auttaa sijoittamaan kristillisen tanssin oikealle paikalle suhteessa muihin

tansseihin.

3.2.1 Tanssi, sukupuoliroolit ja seksuaalisuus

Tanssioppaat sisältävät seikkaperäisiä ohjeita tanssiaskelille, kohteliaille käytös-

tavoille sekä miehen ja naisen erilaisille rooleille tanssilattialla. (Blomqvist 1976,

Horwood 2006) Seksuaalisuutta ja sukupuolikeskeisyyttä pidetään tanssimaail-

massa usein itsestään selvänä. Tanssin ihmiskehon liikkeen katsomisena ajatellaan

sisältävän seksuaalisen latauksen. (Järvinen 2000, 46.) Sukupuolirooleja ja

seksuaalisuutta korostetaan pukeutumisella, liikekielellä ja käytöstavoilla

(Blomqvist 1976, Korhonen 1994, Horwood 2006, Tiusanen 2008 ). Esimerkiksi

rumba on uskalias tanssi, jossa mies tavoittelee naista. Siihen liittyy vietteleviä

liikkeitä ja musiikin on oltava hitaan seksikästä. (Horwood 2006, 98.)

Musiikkivideoissa suositaan vähäpukeista ja seksuaalivihjailevaa tanssia

(Tiusanen 2008). Itämainen tanssi on naisen keino ilmaista feminiinisyyttä

(Seppänen 1993, 23).

Kristillistä tanssia voidaan toteuttaa yksin, pareittain tai ryhmässä. Vain harvoin

siihen liittyy samanlaisia sukupuolisidonnaisia rooleja, kuten seuratansseissa.

Tanssilla ei pyritä yleensä kommunikoimaan mahdollisten tanssikumppaneitten

kanssa, vaan ilmaisemaan jotain olennaista tanssijan ja koolla olevan seurakunnan

uskosta ja etenkin uskon kohteesta (Kotiranta 2005, 4).

Kristillisessä tanssin kokonaisilmaisussa mietitään mm. pukeutumista ja

liikekieltä. Tavoitteena on olla loukkaamatta katsojia liikkeillä tai pukeutumisella,

jotka voitaisiin tulkita eroottisiksi. Kristillisellä tanssilla ei ole tarkoitus korostaa

tanssijan sukupuolisuutta eikä taitoja, vaan sanomaa. (Virtanen 2008.) Toisaalta

”maallista” liikekieltä voidaan käyttää myös lähtökohtana ja tehokeinona

17

kuvaamaan ihmisessä tapahtuvaa muutosta. Sen avulla voidaan ilmaista mm.

mitä tapahtuu ilotytölle, kun Jumalan Sana kohtaa hänet ja liikekielestä jää pois

halu vietellä miehiä. (Välipakka 2003, 35.)

Tanssijan sukupuolella on kristillisessä tanssissa merkitystä myös silloin, jos

tulkittavana oleva tanssirooli on sukupuolisidonnainen. Näin voi olla esimerkiksi

kun, tulkitaan tanssimalla jotain Raamatun kertomusta tai silloin, kun tanssi on

osa musikaalia. Sukupuolisidonnaisia tanssirooleja on mm. Lasse Heikkilän

kristillisissä projekteissa, kuten 2004 ilmestyneen musikaalin käsikirjoituksessa

Joulun sankari, jossa tanssijoina ovat mm. äiti ja tytär (Heikkilän projektit).

Myös muualla kuin kristillisessä tanssissa on sukupuolirooleista ja seksuaa-

lisuudesta vapaata tanssia. Esimerkiksi lasten parissa tehtävä tanssikasvatus

korostaa ilmaisua, tietoa ja taitoa (Anttila 1994, 19). Termillä ”uusi tanssi” tarkoi-

tetaan asennetta, joka sisältää tietynlaisen tavan suhtautua ruumiillisuuteen,

minuuteen, ruumiilliseen ilmaisuun ja koko elämään. Siinä on keskeistä

kokeellinen ja tutkiva ote tanssin mahdollisuuksiin. (Jussilainen 2007, 43.) Ilmavaa

ja koskettavaa tanssia on nähty Helsingin Kansallisteatterin tanssiryhmän

toteuttamana mm. vuonna 2007. He saivat vieraakseen norjalaiskoreografin, jonka

metodin pohjana on improvisaatio. (Yli-Honko 2007.)

3.2.2 Erityisen ilmaiseminen

Flamencoon perehtynyt tanssija tunnustaa kyllästyneensä ja kuulleensa liian usein

välihuudahduksena ”olè”. Sitten hän oivaltaa, että sana perustuu sanaan ”Allah”.

Aivan kuten Jumalankaan nimeä, sitä ei saa lausua turhaan. Ainoastaan sellaisina

hetkinä, kun tavoitetaan jotain olennaista sanan olè voi sanoa hiljaa tai kuiskaten.

(Lindroos 1999, 6.)

18

Kristillisen tanssin tavoitteena on myös saavuttaa tai tulkita jotain olennaista

uskosta Jumalaan tai kristinuskon perusperiaatteista. Esittävän tanssin tavoitteena

on innoittaa seurakuntaa, yleisöä ja tanssijaa uskonnolliseen kokemukseen

(Kotiranta 2005, 4). Erityisen ilmaisemiseen voidaan käyttää mm. muotoja tai

liikekieltä. Esimerkiksi kristillinen risti on sovituksen merkki, jolla ilmaistaan

kuulumista ristiinnaulitun Kristuksen seurakuntaan (Lempiäinen 2002, 49). Ristin

voi toteuttaa tanssissa mm. jalkatyöskentelynä, jolloin askeleitten suuntaa vaihta-

malla kuljetaan ristin muotoista reittiä. Ristin voi toteuttaa myös hetkeksi

pysähtyneenä liikkeenä ristiinnaulitun muodossa, kädet sivulle levitettynä.

Tanssia käytetään myös uskontokasvatuksessa. Esimerkiksi lattiakuva-menetelmä,

jota voidaan käyttää päiväkotien, päiväkerhojen, pyhäkoulujen ja alakoulujen

uskontokasvatuksessa, sisältää ohjeita joiden avulla voidaan toteuttaa tanssia

tuttujen hengellisten laulujen ja virsien tahtiin. (Mäkinen 2007.)

3.2.3 Tansseja eri tarpeisiin

Erilaiset tanssityylit voidaan jakaa joko karkeasti kahteen alalajiin tai useampaan

eri suuntaukseen. Karkean jaon mukaan tanssi voi olla joko esittävää tai

osallistuvaa. Esittävä tanssi sisältää mm. modernia tanssia, klassista balettia ja

tanssiteatteria. Osallistuvia tansseja ovat mm. luova tanssi, kasvatuksellinen

tanssi, heimo- ja rituaalitanssi, seuratanssi ja tanssiterapia. Lisäksi on tanssilajeja

jotka voivat olla sekä osallistuvia, että esittäviä. Tällaisia ovat mm. kansantanssi,

breakdance ja etniset tanssit. (Anttila, 1994, 8.) Puhtaitten tanssityylien lisäksi

nykyään on nähtävissä myös globalisaation ja monikulttuurisuuden vaikutukset

tanssiin, joka näkyy uusina esteettisinä muotoina ja uusina kulttuurisina sisältöinä

(Välipakka 2003, 7–8).

19

Kristillinen tanssi voidaan jakaa myös karkeasti esittäviin ja osallistuviin

tansseihin sekä niiden alalajeihin. Tosin kristillisen tanssin termistö on

vakiintumatonta, joten ei ole mahdollista tyhjentävästi luonnehtia kristillisen

tanssin lajeja. Kristillinen tanssi eroaa muista tansseista siinä, että jokaisella

tanssityylillä on selkeästi oma hengellinen tehtävänsä. Kristillisen tanssin

ympärillä olen eri lähteistä ja eri tilanteissa löytänyt mm. seuraavanlaista

termistöä; ylistys, palvonta, hengellinen sodankäynti, profeetallinen tanssi,

juhlinta, liturginen ja parantava tanssi (Matikka 2007; Virtanen 2008; Silvola 2007;

Kotiranta 2005; Lampinen 2009).

Myös kristillisen tanssin alalla tanssi kehittyy ja muokkaantuu samaan tapaan

kuin muullakin tanssikentällä. Siinäkin on toisinaan vaikea tehdä eroa esittävän ja

osallistuvan tanssin välille. Esimerkiksi lähtiessään tilaisuuteen, jossa luulee

näkevänsä israelilaista tanssia, saattaa löytääkin itsensä tanssijoiden joukosta.

Olemme Ilon Sirpaleitten kanssa kokeneet myös ryhmänä vastaavaa. Meidät on

kutsuttu kertomaan ryhmämme vaiheista ja esittelemään jotakin ohjelmistos-

tamme, mutta olemme kokeneet pakottavaa tarvetta kutsua yleisön tanssimaan

kanssamme. Kutsu on otettu vastaan joko arasti empien tai yllättyneen

innostuneesti.

Kristillisestä tanssista tyypillisin osallistuva tanssi on mielestäni spontaaniin

improvisaatioon perustuva ylistystanssi. Sitä voidaan toteuttaa joko julkisessa

hengellisessä tilaisuudessa tai yksityisessä intiimissä tilanteessa. Tanssi ei ole

tarkoitettu esitettäväksi, vaan toimii henkilökohtaisena ylistysrukouksena.

Tanssimuodoiltaan ylistystanssi voi vaihdella nuorison suosimista tanssitrendeistä

balettiin saakka. Ylistystanssin askelkuviot ovat usein eloisia, hyppyineen ja

pyörähdyksineen. Kädet voivat olla kohotettuina, tai niillä voidaan taputtaa

musiikin tahdissa. Palvovassa ylistystanssissa askeleet ja liikkeet voivat olla hyvin

20

hitaita, kädet ovat ylös kohotettuina ja tanssija hiljentyy Jumalan kaikkivaltiuden

edessä. Esittävän ylistystanssin koreografia on ennalta suunniteltua. (Kotiranta

2005, 31.)

Tanssissa voidaan käyttää myös lippuja, viirejä, nauhoja tai kankaita saamaan

liikkeille näyttävyyttä. Kirsi Niemi totesi TV7 olleessa haastatteluohjelmassa, että

lippujen koko kuvaa hänelle sitä miten läheisenä hän Jumalan kokee. Niemen

ylistystanssissa käyttämät liput ovat saaneet suurentua hänen tanssihistoriansa

aikana. Myös lippujen värillä ja symboleilla on oma henkilökohtainen

merkityksensä. Eri väreillä voi kuvata omia tunteita tai Jumalan ominaisuuksia,

kuten Jumalan kuninkuutta, kirkkautta tai pyhyyttä. Keltaista väriä Niemi

käyttää kuvaamaan iloa. Valkoinen asu tai lippu kuvaa Jeesuksen puhtautta tai

”vanhurskauden vaatetta”. (Niemi 2008.) Vanhurskaus on pelastukseen ja

anteeksiantoon viittaava sana. (VESA-verkkosanasto). Perinteisissä kristillisessä

julistuksessa sillä tarkoitetaan Jumalalle kelpaavaa. (Yksimielisyyden ohje)

Esittävästä tanssista suomalaisen kansantanssin piirteitä kristillisessä tanssissa on

nähty mm. Suomalaisessa messussa (Heikkilän projektit). Tutuin kristillinen

kansantanssilaji lienee israelilaiset kansantanssit, koska niitä on tanssittu

Suomessa 1980–1990 lukujen taitteesta lähtien. Ne ovat tulleet tutuiksi myös

Israeliin suuntautuneen matkailun ohessa. Juutalaisesta tanssiperinteestä nousevia

tansseja kutsutaan heprealaisiksi, messiaanisiksi tai israelilaisiksi silloin, kun

tanssien sanoma koetaan kristilliseksi. (Kotilainen 2005, 35.) Messiaaninen

tarkoittaa messiaan ilmestymiseen uskovaa (VESA-verkkosanasto). Messiaaninen

juutalaisuus tarkoittaa liikettä, joka yhdistää opeissaan ja jumalanpal-

veluselämässään juutalaisen tradition ja kristillisen teologian. (Wikipedia)

Monet mieltävät israelilaiset tanssit usein samoin kuin Israelin kansan, josta 2.

Moos.19:6 mukaan sanotaan että se on pyhä kansa. Jos Israelin kansa on pyhä

21

kansa, heidän keskuudessaan syntyneitten tanssienkin koetaan usein olevan

”kaikkein pyhimpiä” tansseja. Sen vuoksi muut kristillisen tanssin muodot voivat

olla vähemmän arvostettuja. Esimerkiksi eräs tanssiryhmäämme tutustumaan

tullut henkilö ei halunnut liittyä meihin, koska emme tanssi israelilaisia tansseja.

Monien etnisten ryhmien tansseja voi opetella mm. Jyväkylän kristillisen

tanssikoulun opetusohjelmassa tai nähdä maahanmuuttajien toteuttamissa

esityksissä (Kristillinen tanssikoulu; Espoon seurakuntasanomat 28.10.2008).

Kristillistä tanssiteatteria on tarjolla jonkin verran lähinnä opiskelija- ja

harrastelijavoimin (Heikkilän projektit, Taidelinja). Jouluksi 2008 toteutetaan

yhteiskristillisin voimin Isonkyrön ja Ylistaron alueella Lasse Heikkilän Joulun

sankari (Markko 2008).

3.3 Kristillisen tanssin vaiheita

Kristinusko sai alkunsa juutalaisessa ympäristössä (Räisänen 1999, 157). Sitä

ympäröi myös juutalainen tanssitraditio. Ensimmäisten vuosisatojen aikana

kristityt jatkoivat tottumustaan ja osallistuivat jumalanpalveluksiin ja kirkollisten

juhlapyhien juhlintaan tanssimalla. Tanssi miellettiin alkukirkon aikana enkelten

ja pelastettujen taivaallisen ilon ja Jumalan ihailun elementeiksi. Myös kristillinen

kuvataide on kuvannut laajasti tanssivien ja laulavien enkelten kuoroa. (Kotiranta

2005, 9–10.)

Myöhemmin kristinusko alkoi suhtautua ruumiillisuuteen ja tanssiin kielteisesti.

Toledon kirkolliskokous vuonna 589 tuomitsi tanssin kirkossa. Teologi J.G. Davi-

esin mukaan kristinuskon ensimmäisen tuhannen vuoden aikana sen johtajat eivät

rohkaisseet tanssimiseen, ainakaan kirkoissa. Tanssi nähtiin ”irstailevana ajan-

vietteenä”. Keskiajalla tanssiminen levisi taas kirkkoihin. (Jussilainen 2007, 25–26.)

22

Varhaisen kristillisen kirkon jäsenet olivat tottuneet ilmaisemaan tunteitaan

tanssin avulla. Liturgia heijastelee niitä tapoja, joilla ihminen on pyrkinyt

kommunikoimaan Jumalan kanssa. Reformaatio vaikutti kirkollisen tanssin

lamaantumiseen. Koulutuksen lisääntyminen, älyn korostaminen ja ruumiil-

lisuuden väheksyminen muistuttivat monia kristittyjä tanssin pakanallisista

jäänteistä. Myös kristillisen kirjallisen materiaalin lisääntyminen teki ruumiin

tarpeettomaksi uskonnollisen kasvun tiellä. Protestanttinen papistokin alkoi

suhtautua tanssiin, kuin se olisi syntiä. Kristillisen tanssin historia katkesi 1700-

luvulla, jolloin roomalaiskatolinen ja protestanttinen kirkko eivät hyväksyneet

tanssia enää jumalanpalveluksiinsa. Tanssin jäänteitä jäi näkyviin messujen

liturgisiin liikkeisiin. (Kotiranta 2005, 11–13, Jussilainen 2007, 26.)

Martti Luther ei itse tuonut tanssia esiin kielteisessä valossa. Paarman mukaan

Luther hyväksyi liturgisen näytelmän ja tanssin (Paarma 1999). Ilmeisesti Paarma

tarkoittaa sitä, että Luther hyväksyi tanssin tapakulttuurina, mutta ei liittänyt sitä

jumalanpalvelukseen, kuten lauseyhteydestä voisi virheellisesti päätellä

(Jussilainen 2007, 26; Kotiranta 2005, 12).

Länsimaisessa kulttuurissa Shaker-liike on eräs mielenkiintoinen esimerkki

tanssin ja kristinuskon suhteesta. Liike syntyi 1700-luvun alkupuolella kveekari-

liikkeen sisällä Englannissa. Nimitys ”shakers” oli alun perin halventava nimitys,

joka tuli heidän jumalanpalveluksistaan. He ylistivät Jumalaa ja pyrkivät

vapautumaan synneistään sanattomin lauluin ja kiihkeään tärinään ja vapinaan

yltyvin tanssein. Shakerit haastaa yleisen käsityksen tanssista kristinuskon sisällä.

(Jussilainen 2007, 26–27.)

Varhaisen kauden shaker-jumalanpalvelukset olivat spontaaneja ja kaaosmaisia.

Myöhemmin he kehittivät niihin monimutkaisia ryhmätansseja joissa oli

23

systemaattinen muoto. Heillä oli mm. kierteleviä tansseja, marsseja ja piiritansseja.

Yhteisö eli kukoistuskauttaan 1830–1840, jolloin heitä oli noin kuusi tuhatta.

Selibaatissa elävä yhteisö laajeni kääntymisten ja adoptioiden avulla, mutta on

päättänyt olla ottamatta uusia jäseniä. Yhteisöt alkoivat kadota 1900-luvun

puolivälissä, mutta heidän tanssiperintönsä elää. Eräs shakereiden tanssi-

perinteestä innostuksensa saanut on suomalainen koreografi Tero Saarinen.

(Jussilainen 2007, 27–29.)

3.4 Kristillinen tanssi Suomessa

Suomalaisessa kristillisyydessä tanssilla on ollut vähäinen merkitys. Kirkko-

historiassa on kuitenkin kuvauksia hengellisestä tanssista. Vuonna 1817 sai

Eurassa alkunsa Länsi-Suomen hyppyherätyksenä tunnettu liike. Liikkeen

alkuvaiheessa heränneet innostuivat lyömään käsiään yhteen ja hyppäämään.

Myöhemmin hyppyherätyksessä esiintyi myös tanssia, jota perusteltiin Vanhassa

testamentissa olevilla teksteillä (2. Moos.15:20; 2. Sam 6.). Myös heränneitten

piiritansseista on kuvauksia. Niitä tanssittiin arkkiveisujen säestämänä. Hyppy-

herätyksen laantumisen myötä myös hengellinen tanssi vaimeni suomalaisessa

kristillisyydessä. (Kotiranta 2005, 15; Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys ry.)

Ortodoksihäiden seremoniassa on kohta, joka on jäänne liturgisesta tanssista,

Jesajan karkelosta. Se kuvaa päättymättömyyttä ja ikuisuutta, kuten sormuskin.

pappi taluttaa vihkiparia kolme kertaa analogin ympäri kuoron laulaessa

”Riemuitse Jesaja”. (Sissonen 2008).

Monien kristillistä tanssia harrastavien lasten ja nuorten taustalta löytyy yhteys

maailmanlaajuiseen King’s Kids –organisaation toimintaan. Työmuoto toimii

kansainvälisesti ja yli seurakuntarajojen. Se kokoaa lapsia kristillisen opetuksen,

urheilun ja tanssin pariin. Suomessa toiminta alkoi vuonna 1989 Päivi ja Pentti

24

Mataran organisoimana. Ryhmiä kokoontuu kymmenillä eri paikkakunnilla

ympäri Suomen. (Kotiranta 2005, 17; Youth With A Mission.)

Suomessa vaikuttaa vuonna 1998 perustettu taide- ja kulttuuriyhdistys Creative

Arts Europe Finland ry. Yhdistys on osa laajempaa Creative Arts Europe -

organisaatiota, jonka päämääränä on edistää sisällöltään ja sanomaltaan tasokasta

taidetta. Yhdistys järjestää kursseja, esityksiä, konsertteja ja tapahtumia.

Kristillisen tanssin päivät ovat yksi yhdistyksen järjestämistä tapahtumista. Eräs

yhdistyksen aktiivisia jäseniä on Titta Tunkkari. Hän on ollut mukana myös

kristillisessä tanssiryhmässä, Xariksessa, sen perustamisesta saakka eli vuodesta

1996. (Kotiranta 2005, 18; Tiittanen 2006.)

Kristillistä tanssia tehdään Suomessa nykyään tunnetuksi monilla eri keinoilla.

Kenties laajin alueellinen merkitys tällä hetkellä on King’s Kids –toiminnalla ja

TV7 välityksellä tapahtuvilla tanssiesitysten välittämisellä. Myös kiertueille

lähtevät ammattilaisten ja harrastelijoitten ryhmät vaikuttavat asenteiden muok-

kaukseen. Kristillinen tanssi kohtaa muiden uusien asioiden tavoin muutos-

vastarintaa. Eräs ystäväni, joka kohtaa työssään paljon vanhuksia, sanoi jo

käyttäneensä koko sanavarastonsa yrittäessään puolustella kehittämishankkeena

toteutettua - liturgista tanssia sisältänyttä - vesperiä asiakkailleen.

Tyypillistä kristilliselle tanssille on se että tanssi kokoaa muitten taiteiden tavoin

kristittyjä yli seurakuntarajojen. Osaksi se johtuu kristillistä tanssia edistävien

tahojen yhteiskristillisestä luonteesta ja toisaalta myös kristillisen tanssin

kannattajajoukon vähäisyydestä. Vähäiset voimavarat on koottu yhteen yli

seurakuntarajojen. Kristillinen tanssi voi saada vastustusta, paitsi itse tanssin

paheksunnasta tai sen soveltuvuudesta hengelliseen kontekstiin, myös sen

yhteiskristillisestä luonteesta johtuen.

25

Yhteiskristillinen toiminta on usein yksittäisten ihmisten epävirallista yhteistyötä.

Se voidaan kokea arveluttavana, koska yhteistyössä ei määritellä toiminnan

opillisia rajoja, vaan tehdään yhteistyötä käytännön tasolla. Yhteistyönä voidaan

toteuttaa yhteiskristillisiä tapahtumia tai näytelmiä, joiden sisältöön kaikki voivat

sitoutua (Markko 2008). Ekumenia on kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen viral-

linen yhteistyömuoto. Sen tavoitteena on hajallaan elävän kristikunnan saat-

taminen keskinäiseen yhteyteen. Ekumenian tausta-ajatuksena on Jeesuksen

rukous (Joh. 17: 21). Ekumeenisen ajattelun mukaan kristittyjen yhteys on sekä

uskon että elämän yhteyttä. (Suomen ekumeeninen neuvosto.)

26

4 LITURGINEN TANSSI

Koska Isonkyrön seurakunnassa toteutettavassa projektissa käytetään kristillisen

tanssin lajeista juuri liturgista tanssia, on syytä tutustua siihen tarkemmin. Tässä

luvussa kerron suomalaisen liturgisen tanssin lähihistoriasta ja nykytilasta sekä

liturgiseen tanssiin liittyvistä erityispiirteistä.

Tanssiminen suomalaisissa kristillisissä piireissä elpyi 1970-luvun molemmin

puolin. Modernin tanssin ja kirkkotanssin uranuurtaja Riitta Vainio toi liturgisen

tanssin Suomeen Yhdysvalloista. (Kotiranta 2005, 16.) Vainio on suunnitellut ja

toteuttanut 1960-luvulta lähtien kirkkotansseja ja liturgista tanssia eri puolilla

Suomea, useimmiten pääkaupunkiseudulla. Hän on opiskellut ja vieraillut myös

ulkomaisissa kirkkonäytelmäkeskuksissa. Kirkkotanssia vastaan esitetyt argumen-

tit 1960–1970 luvulla ovat liittyneet mm. pelkoon pyhän häpäisemisestä, huoleen

seurakuntalaisista ja vetoamiseen kirkon oppiin. (Vainio 1.) Vastustusta Vainio on

kokenut uransa aikana myös sen vuoksi, että on tuonut tanssin kristillisiin

puitteisiin ja kirkkotilaan. Nuorena hän pyrki jopa aktiivisesti eroon tanssista,

mutta ymmärsi myöhemmin että on saanut aivan erityisen tehtävän tuoda

”Taivaallisen Tanssin” sanomaa ihmisille. (Vainio 1982.)

Simojoen ja Kaskisen yhteistyönä syntynyt Afrikkalainen gospelmessu kanta-

esitettiin Kotkan Lähetysjuhlilla 1981. Messussa otettiin käyttöön myös tanssin ja

draaman keinoja. Se viitoitti tietä rytmistä liikuntaa sisältäville messuille.

Kansanmessun, Jumalan kansan ehtoollisjuhlan, (I985) sävelmaailma on peräisin

israelilaisesta kansanmusiikista. Sanoituksista vastasivat Aino Piirola ja Miikka

Ruokanen. Liturgiaan liittyivät oleellisesti israelilaiset kansantanssit, joita

tanssittiin pääasiassa piiritansseina ja kulkueina. (Kotiranta 2005, 16.) Lasse

27

Heikkilän Suomalainen Messu, kansanmusiikki – ja tanssiteos ilmestyi 1998. Saila

Seurujärven ja Lasse Heikkilän yhteistyönä syntyi Tunturimessu 2007.(Heikkilä.)

Sana liturginen tarkoittaa jumalanpalvelukseen kuuluvaa (Dhima 2008,18). Sen

vuoksi liturginen tanssi voidaan määritellä tanssiksi, joka kuuluu jumalanpalve-

luselämään. Jumalanpalveluselämällä tarkoitetaan kaikkea seurakunnan kokoon-

tumisia sanan ja sakramenttien äärelle. Sen keskiössä on seurakunnan joka

pyhäinen jumalanpalvelus, joka voi olla messu eli ehtoollisjumalanpalvelus tai

sanajumalanpalvelus. Muita jumalanpalveluselämän muotoja ovat erityisti-

lanteiden messut ja jumalanpalvelukset, rukoushetket, kirkolliset toimitukset ja

kotien rukouselämä. (Suomen ev.lut. kirkko.)

Liturginen tanssi voi olla tukemassa lähes mitä tahansa jumalanpalveluksen osaa

alkusoitosta/kulkueesta päätössoittoon/kulkueeseen asti ja kaikkea niiden väliltä.

Silti sitä tulee käyttää hyvin harkiten. Tanssista ei saa tulla liturgian keskeisin osa,

vaan sen tulee tukea liturgiaa (Lampinen 2009). En pidä tarkoituksenmukaisena,

että liturgista tanssia toteutetaan esimerkiksi ehtoollisen aikana. Yleensä se ei ole

edes mahdollista käytännön syistä, kuten tilaongelmien vuoksi. Ehtoollisen toteut-

taminen vaatii kirkossa osin saman tilan, jossa yleensä liturginen tanssikin

toteutetaan. Lisäksi sekä ehtoolliseen että tanssiin liittyy samoja elementtejä, jotka

voisivat sekoittua keskenään, häiritä toisiaan tai jäädä huomaamatta. Tällaisia

samantyylisiä elementtejä ovat fyysisyys, pyhyys ja usko.

Olen kuullut kriittisen kommentin valtakunnallisesta miestapahtumasta, Miestä

väkevämpi. Tapahtuma toteutettiin Seinäjoella 13.10.07 eri yhteistyötahojen

toimesta (Kustannus oy Uusi tie 2007). Mukana olija paheksui sitä, että Heikkilän

Suomalainen messu toteutettiin siten, että ehtoollisen aikana oli ollut liturgista

tanssia sisältävä kappale (Hölsö 2007). Ilmeisesti messua on toteutettu useimmiten

tilanteissa, joihin ei liity ehtoollisen viettoa ja sen vuoksi sen toteuttajille on sattu-

28

nut inhimillinen erehdys. Jos liturgista tanssia toteutetaan messussa ehtoollisen

aikana, ymmärrän hyvin että se saa aikaan vastustusta

Liturginen tanssi jää helposti huomaamatta myös silloin, kun liturgiassa on kohta,

jolloin seurakunta seisoo. Seisovat seurakuntalaiset ovat mahdollisen tanssi-

esityksen edessä, mikäli sellainen toteutetaan kirkon edessä. Liturgian kohdat,

jossa seurakunta kunnioittaa Jumalaa nousemalla seisomaan, ovat kuitenkin

otollista uskon ainesta ja soveltuisivat siksi hyvin myös riemulliseen liturgiseen

tanssiin. Liturgisen tanssin muotoja ja näkyvyyttä pohtimalla Jumalaan

kohdistuvaa kiitollisuutta ja kunnioitusta vahvistavaa tanssia voidaan hyvin

käyttää näissä tilanteissa.

Sirpa Lampinen on kanttori, joka on lähtenyt tekemään yhteistyötä tanssin

osaajien kanssa ja ollut mukana toteuttamassa erityylisiä tanssimessuja mm.

Lohjalla ja Jyväskylässä. Lampinen näkee liturgisen tanssin suurimpana haasteena

ammattitaidon ja asiantuntemuksen yhdistämisen. Hänen mukaansa tanssin ja

jumalanpalveluksen asiantuntijoiden kohtaamista ja vuoropuhelua tarvitaan

paljon, jotta tanssi voisi tulla yhä enemmän messuun toimimaan seurakunnan

rakennukseksi. Liturgisen tanssin päämääränä on toimia sanan ja rukouksen

kielenä. Tanssien lähtökohtana tulee olla messun sisältö. (Lampinen 2004 ja 2009.)

Liturgisen tanssin tuominen jumalanpalveluselämään on parhaimmillaan

taiteiden ja jumalanpalveluselämän asiantuntijoiden osaamisen yhdistämistä.

Lampinen näkee liturgisen tanssin mahdollisuutena uudistaa jumalan-

palveluselämää ja saada lisää maallikoita mukaan toteuttamaan messuja. Kansan-

musiikkimessuun liittyvät yhteistyökokemukset pelimannien ja tanhuajien kanssa

ovat olleet rohkaisevia. Omien alojensa asiantuntijat tekevät mielellään yhteistyötä

ja jopa kiittävät siitä, että heidät laitetaan töihin. Taiteen tekijät eivät välttämättä

29

ole selvillä messun rikkauksista ja mahdollisuuksista ja siksi tarvitaan myös

jumalanpalvelusten asiantuntijoita. (Lampinen 2004.)

Moniammatillisuus voi osin yhdistyä myös yhdessä ja samassa persoonassa. Useat

kristillisen tanssin ammattilaiset ja harrastajat omaavat runsaasti tietoa ja

ammattitaitoa myös liturgiasta ja teologiasta. Ja myös tanssin ammattilaisilla on

mahdollisuus olla tekemässä aloitteita omien vahvuuksiensa esille tuomiseen

kristillisissä puitteissa.

Tanssin harjoitteleminen, harrastaminen ja toteuttaminen vaativat tiloja. Har-

joitteluun, balettiin, lavatanssiin ja kilpailuihin on olemassa tilavia saleja, lavoja ja

näyttämöitä. Kristillistä tanssia toteutetaan usein sellaisissa tiloissa, joita ei ole

suunniteltu liikunnalliseen ilmaisuun (Virtanen 2008). Kristillisen tanssiperinteen

katkeaminen on aiheuttanut sen, ettei tanssin ole ajateltu kuuluvan liturgiseen

elämään, eikä sen tarpeita ole huomioitu sakraalitiloissa. Useimmissa kirkoissa ja

rukoushuoneissa tila on täynnä kiinteitä tuoleja tai penkkejä ja salin etuosassa on

lukupulpetti ja/tai saarnatuoli sekä alttari ja alttarikaide.

Kristillinen tanssi alkoi elpyä Suomessa 1970-luvun molemmin puolin (Kotiranta

2005, 16). Tanssi ei ole vielä ehtinyt saada niin vakiintunutta asemaa kristillisessä

elämässä, että se olisi pystynyt vaikuttamaan tilakysymyksiin seurakunnissa.

Lisäksi useimmat kirkot ovat vuosisatoja vanhoja arvokkaita ja suojeltuja

rakennuksia, joten pikaista muutosta tilanteeseen ei ole tulossa. Sen vuoksi

kristillisen tanssin on täytynyt sopeutua olemassa olevaan tilanteeseen ja

kulloinkin eteen tuleviin tiloihin. Yleensä se tarkoittaa tiiviimpää ryhmä-

muodostelmaa, pienempiä liikkeitä ja lyhempiä askeleita. Toisinaan liturgisessa

tanssissa voidaan huomioida tilan erityispiirteet ja viedä tanssi alttariosan lisäksi

myös kirkon käytäville, etenkin jos tila on esiintyvälle ryhmälle entuudestaan

tuttu.

30

Liturginen tanssi on kenties kaikkein eniten vastustusta kokeva kristillisen tanssin

muoto, koska sitä toteutetaan ihmisten pyhinä kokemissa paikoissa ja tilanteissa,

eli useimmiten kirkoissa pidettävissä jumalanpalveluksissa. Aiemmin syntinä

pidetty tanssi tai pelko pyhien paikkojen halventamisesta kuohuttaa tunteita. Kun

kristillisen tanssin historia on katkennut ja tanssia on käytetty runsaasti viihteessä

ja eroottisissa viitekehyksissä, on ymmärrettävää, että tanssin liittäminen litur-

giaan saa osakseen vastustusta.

Muutokseen suostutaan yleensä vasta sitten, kun se on välttämätöntä (Lanning,

Roiha & Salminen. 1999, 11). Liturgisen tanssin vastustajat eivät koe muutosta

välttämättömänä, eivätkä näe siihen kätkeytyviä mahdollisuuksia. Liturgisen

tanssin äänekkäät vastustajat haluavat pitäytyä tutussa ja turvallisessa. Kenties he

edustavat iäkkäämpää ihmisjoukkoa, joka ei ole joutunut kohtaamaan kaikkia

aisteja turruttavaa informaatiotulvaa. Toisaalta he voivat olla myös eri-ikäisiä

ihmisiä, joita silmien kautta tulevat viestit eivät puhuttele. Heille riittää sanan,

musiikin ja sakramenttien välityksellä tarjottu mahdollisuus harjoittaa uskoaan.

Eikä siinä ei ole mitään moitittavaa. Monipuolisempaa viestintää kaipaavat saavat

kristillisestä tanssista sellaista hengellistä ravintoa, mitä on vaikea pukea sanoiksi.

Siksi tämä mahdollisuus pitäisi käyttää hyödyksi.

Luterilaisessa kirkko-opissa on Mannermaan mukaan korostunut näkemys sanan

ja sakramenttien julistamisesta ja jakamisesta. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se,

että kirkko on myös rakkauden ja uskon yhteisö. (Mannermaa 1997, 19.) Vaikka

liturginen tanssi pyrkii vahvistamaan kristillistä sanomaa, se on sanattoman

viestinnän muotona lähempänä uskoa, kuin sanaa. Koska uskon merkitys kirkossa

on vähäisempi kuin sanan, on luonnollista että myös uskonelämään selkeästi

liittyvä tanssikin saa osakseen väheksyntää ja vastustusta.

31

Haasteena on myös ajatteluamme rasittava naisen esineellistämisen proble-

matiikka. Länsimaiskristillisessä kahtiajaossa nainen on totuttu näkemään joko

”pyhänä Madonnana” tai ”katuvana ilotyttönä”. (Välipakka 2003, 35.) Valtaosa

kristillisen tanssin toteuttajista, ainakin Suomessa, näyttää olevan naisia. Katsojien

asenteiden on muututtava runsaasti, jotta tanssijat voitaisiin nähdä tasavertaisina

julistajina muiden julistajien rinnalla.

32

5 HANKE ISONKYRÖN SEURAKUNNASSA

5.1 Hankkeen yhteistyötahot

Kehittämishankkeella oli alussa useita yhteistyötahoja, joita yhdistävä tekijä on

Isonkyrön seurakunta, joko työnantajana tai kotiseurakuntana (Isonkyrön srk.).

Osa mukana olleista yhteistyötahoista jäi pois loppuvaiheessa, koska hankkeen

toteuttamisen ajankohta muuttui sunnuntai-aamusta 30.11.2008 lauantai-iltaan ja

uusi ajankohta ei sopinut kaikille aluksi mukana olleille.

Vesperin toteuttamispaikkana toimi Isonkyrön pääkirkko, joten Isonkyrön

seurakunta ja sen kirkkoherra Erik Silvola olivat hankkeen merkittävimmät

yhteistyötahot. He mahdollistivat puitteet sille, että vesper pystyttiin toteutta-

maan. Isonkyrön kanttori Suvi Koivisto tuli mukaan hankkeeseen vasta sen

loppuvaiheessa, koska hän aloitti seurakunnan työntekijänä vasta syksyllä 2008.

Hän tuli johtamaan musiikkiryhmään, jota tarvittiin vesperin synnintunnustuksen

paikalla toteutettavassa musiikkikappaleessa. Koivisto ideoi ryhmälle myös toisen

vastuualueen liturgiassa. Musiikkiryhmässä esiintyivät sisarukset Hanna, Pekka ja

Mikko Hölsö.

Ilon Sirpaleet on Isossakyrössä harjoitteleva kristillinen tanssiryhmä, joka on

aloittanut toimintansa syksyllä 2007. Ryhmä koostuu pääasiassa aikuisista

henkilöistä, joilla ei ole aikaisempaa tanssiharrastuskokemusta. Syksyllä 2008

mukaan tuli yksi äiti lapsiensa kanssa. Osa lapsista on toisinaan mukana ryhmän

esiintymisissä. Myös vesperissä he osallistuivat tanssien esittämiseen. Ryhmän

nuoresta iästä johtuen se vielä etsii omaa linjaansa ja mahdollisuuksiaan palvella

33

kristillisellä tanssilla. Ryhmän vetäjinä toimivat Tarja Soini ja Marja-Liisa

Latvatalo.

5.2 Hankkeen sisältö

Kehittämishankkeen sisältönä oli toteuttaa iltavesper Isonkyrön kirkossa siten,

että sen kiinteänä osana on kristillistä tanssia, jota voidaan luonnehtia liturgiseksi

tanssiksi. Lisäksi vesperiin osallistuville tehtiin kyselytutkimus kristillisen tanssin

sopivuudesta jumalanpalveluselämään. Tutkimus toteutettiin vesperin välit-

tömässä yhteydessä jakamalla kyselylomakkeet jokaiselle kirkkoon tulijalle. Myös

vesperin toteuttamiseen osallistuvien näkemyksiä kartoitettiin siten, että kirkko-

kansan ja vesperin toteuttajien näkemyksiä on mahdollista vertailla keskenään.

Tutkimuksen pääteemana oli kysyä vesperiin osallistuvien mielipidettä liturgisen

tanssin sopivuudesta jumalanpalveluselämään. Kysymyksen tarkoituksena oli

saada ihmiset pohtimaan ja perustelemaan omaa näkemystään liturgisesta

tanssista. Tutkimuksessa haluttiin saada tieto sellaisilta henkilöiltä, joilla oli

kokemus tutkittavasta aiheesta, niin etteivät väärät mielikuvat pääse häiritsemään

tutkimustulosta. Toisaalta hankkeen, siitä tiedottamisen ja kyselyn avulla haluttiin

olla lisäämässä ihmisten tietoa liturgisesta tanssista ja muokata osallistujien

asennetta suopeammaksi liturgiselle tanssille.

Vesperin ajankohdaksi muodostui ensimmäisen adventin aatto 29.11.2008 klo

18.00. Adventinseutu on yksi kirkkovuoden ajankohdista, jolloin seurakunnan

tapahtumiin osallistuminen on runsasta. Siksi olin iloinen kehittämishankkeen

ajankohdasta. Toisaalta se sisälsi myös mahdollisuuden sille, etteivät pienellä

paikkakunnalla asuvat ihmiset jaksa osallistua kaikkiin tarjolla oleviin

tapahtumiin kovin suurilukuisena. Kirkkovuoden teema vaihtuu tuomio-

34

sunnuntaista adventin iloon, vaikka juhlan kohteena oleva Jeesus käveleekin jo

kohti ristinkuolemaa (Suomen ev.lut. kirkko). Kirkkovuodessa olevasta ilosta

huolimatta päädyimme tanssien liikekielessä hillittyyn muotoon.

Hankkeen alussa selvimmät tanssilliset osuudet olivat synnintunnustus ja Isä

meidän - rukous. Myöhemmin kolmanneksi tanssilliseksi osaksi vahvistui ajan-

kohtaan liittyvän psalmin tanssiminen. Alun perin vesperin tanssillisia osuuksia

oli tarkoitus jakaa muillekin kuin tanssiryhmän jäsenille, mutta hankkeen edetessä

näytti selvimmältä, että yhteistyötahoja rajataan alkuperäistä suunnitelmaa

suppeammaksi.

5.3 Hankkeen tavoitteet

5.3.1 Liturgian syventäminen ja rikastuttaminen

Radio Dein päätoimittaja kaipasi radiokolumnissaan jumalanpalveluselämän ja

kirkkokansan virkistämistä erityisesti taiteilla. Hän myönsi, että usein

jumalanpalvelukset sujuvat levon merkeissä, vaikka lepo sinällään ei liene

pahasta. Kiireeseen ja monenlaiseen viestintään tottuneen ihmisen ajatukset har-

hautuvat usein, etenkin saarnan aikana. (Rostamo 2008).

Olemme tottuneet ajatukseen, että kirkko on ”sanaa ja sakramentteja”. Kuitenkin

Augsburgin tunnustuksessa todetaan, että kirkko on pyhien yhteisö, jossa

evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan (Augsburgin

tunnustus). Evankeliumin julistamiselle Augsburgin tunnustus ei aseta sellaisia

kriteerejä, että sen pitäisi tapahtua vain sanallisessa muodossa. Kristinuskon

keskeinen sisältö on se, että Sana tuli lihaksi (Joh.1:14). Siksi meidänkin tulisi

löytää evankeliumin puhtaaseen julistamiseen konkreettisempia tapoja, koska

evankeliumin sisältö on konkreettinen.

35

Yhteispohjoismainen televisiojumalanpalvelus 14.9.08 oli poikkeus sanallisen

julistamisen tulvaan. Århusin Lystrupin kirkon jumalanpalveluksessa oli Anne

Reiter Odensenin ja tanskalaistaiteilija Arnt Uhren keskustelusaarna. Uhre kertoi

ilmestyksestä, joka muutti hänen elämänsä ja jätti jälkensä hänen taiteeseensa.

Kodikkaan pieni kirkkosali oli koristeltu saarnassa mukana olleen taiteilijan

tauluilla. Mukana oli myös niitä tauluja joita Uhre oli maalannut ennen

kokemaansa ilmestystä. Hengellisen kokemuksen vaikutuksen pystyi jokainen

huomaamaan selvästi esillä olleista tauluista. (YLE/TV1.)

Evankelis-luterilainen kirkko on huomioinut sanattoman ja kokonaisvaltaisen

viestinnän tärkeyden monilla toimintansa aloilla. Seurakunnan viestinnän tueksi

on koottu myös ”Välitä viestiä” -opetuspaketti, joka löytyy kirkon omilta

nettisivuilta. Siellä todetaan mm. 90 % viesteistä olevan sanattomia. (Suomen

ev.lut. kirkko) Silti ajatus sanattomiin viesteihin panostamisesta ei ole saanut

runsaasti sijaa perinteisessä jumalanpalveluselämässä.

Jo kirkkojen maailmanneuvoston vuonna 1968 Upsalassa pidetyssä kokouksessa

on todettu uskon ja jumalanpalveluksen olevan kriisissä, joka johtuu maallis-

tumisesta. Nykyhetkestä käsin katsottuna ko. kriisi, on pikemminkin pysyvä

olotila, kuin ohimenevä ilmiö. Kirkolle se antaa haasteen uudistaa uskonnollista

kieltään ja liturgisia ilmaisutapojaan jatkuvasti. (Kotila 2004, 46–47.)

5.3.2 Liturgian arvon huomaaminen

Monet antavat ristiriitaisia lausuntoja jumalanpalveluksen liturgiasta. Nuoret

saattavat kokea jumalanpalveluksen tylsänä tai virkistävinä tapahtumina, kuten

Koskelaisen artikkelissa näkemyksensä ilmaisseet 17-vuotiaat pojat (Koskelainen

36

2005, 71). Myös aikuisväestö ilmaisee mielipiteensä jumalanpalveluksista

poissaolollaan, koska niihin osallistuvien viikoittainen kävijämäärä esimerkiksi

vuonna 2006 oli vain 3,1 % keskiväkiluvusta (Kirkon tilastollinen vuosikirja 2006).

Kotikirkossani huomaan, että useimmat rippikoululaisten vanhemmat kuljettavat

nuoriaan kirkkoon, rippikoulun edellyttämiin jumalanpalveluskäynteihin, mutta

eivät itse osallistu niihin. Kuitenkin monet niistäkin, jotka pitävät liturgiaa yksi-

toikkoisena, matkustavat Ranskan Burgrundissa sijaitsevaan Taize-yhteisöön ja

osallistuvat mukisematta ja vieläpä innoissaan yhteisön päivittäisiin rukoushetkiin

(Silfverhuth 2005, 152).

Mitä muuta Taize-rukoushetket ovat, kuin ”tylsää” liturgiaa (Taize-yhteisö). Onko

intoon syynä myös matkustelun, kansainvälisyyden tai ekumeenisuuden tuoma

hurma. Johtuuko se syvästä yhteisöllisyyden kokemuksesta? Täytyykö matkustaa

kauas nähdäkseen paremmin lähelle? Vaikka liturgian syvyys voi avautua uudella

tavalla Taize-matkan kautta, on monia joille se ei ole mahdollista. Talouteen,

elämäntilanteeseen tai terveyteen liittyvät seikat voivat rajoittaa matkustamista.

Siksi on hyvä huomata, että meillä on jo kaikki se sama mitä muualta lähdetään

hakemaan. Sitä on tarjolla joka sunnuntai useimmissa suomalaisissa kirkoissa

ainakin klo 10.00.

Muusikko Jukka Leppilampi kertoi konserttinsa lomassa päivittäisistä rukous-

hetkistään, liturgioista, ja kannusti meitä osallistumaan jumalanpalveluksiin

oikealla asenteella (Leppilampi 2008). Kenties parhaiten liturgian syvyyden ovat

oivaltaneet ortodoksit. Heidän pääjumalanpalveluksensakin on lyhyesti ja

ytimekkäästi nimeltään Liturgia. (Suomen ortodoksinen kirkko.)

Havahduin myös huomaamaan millaisen aarteiston virsikirjan liite sisältää, kun

siellä on valmiina monenlaisia liturgioita päivän rukoushetkiin (Virsikirja 2003).

Iloitsen myös jokaisesta vaihtoehtoisesta messusta, joka on johdattamassa eri-

37

ikäisiä ihmisiä liturgioiden äärelle. Liturgia sisältää vahvoja aineksia ihmisen

hengellisen elämän hoitamiseen. Yksi uusimmista tulokkaista lienee Metallimessu,

johon liittyen julkaistaan CD-levy 27.8.08 (Metallimessu).

Odotan innolla sitä, että yhä useammat suomalaiset löytävät jumalanpalveluksen

todellisen sisällön ja ennakkoluulottoman asenteen liturgiaan. Jumalanpalvelus-

elämän sanattomia viestejä lisäämällä voidaan ihmisiä auttaa tämän oivalluksen

lähteille. Omalta osaltani haluan olla edesauttamassa sitä, että ihmiset löytävät

uuden syvyyden omaan jumalanpalveluselämäänsä sen toteuttajina tai siihen

osallistujina. Tanssi sanattomana viestintänä voi avata rukouksesta, tekstistä ja

musiikista sellaisia hengellisiä ulottuvuuksia, mikä ei ole sanoille tai musiikille

yksinään mahdollista.

5.3.3 Kristillisen tanssin tekeminen tutuksi

Kuten edellä olen todennut, kristillinen tanssi on Suomessa hyvin vähäistä ja sen

hauras historia on aikojen kuluessa päässyt katkeamaan. Kristillistä tanssia on

tutkittu vain vähän ja sen opettaminen ja toteuttaminen on harvojen tahojen

harteilla. Koska kristillinen tanssi ja tieto siitä ovat kristillisen kulttuurissa

niukkaa, ne saavat osakseen myös vastustusta ja ennakkoluuloja. Kehittämis-

hankkeen yhtenä tavoitteena on tuoda kristillistä tanssia seurakuntalaisten ja

kirkon työntekijöiden tietoisuuteen.

Hankkeen toteuttamiseen osallistuvalla henkilöllä ei ole taustallaan pitkää

tanssiharrastusta. Tanssiryhmän jäsenillä on vain muutaman esiintymisen verran

aikaisempaa kokemusta julkisesta tanssista. Tiedon ja oikean asenteen lisäksi

kristillinen tanssi vaatii myös rohkeutta sen toteuttamiseen. Vesper ja Isonkyrön

seurakunnan pääkirkko tarjoavat juhlalliset puitteet, jotka ovat omiaan

rohkaisemaan ihmisiä eteenpäin kristillisen tanssin parissa.

38

5.4 Hankkeeseen liittyviä uhkakuvia

Kehittämishanketta mahdollisesti uhkaaviksi ongelmiksi näin etukäteen

liturgisesta tanssista vastaavien yhteistyökumppaneitten lukumäärän, joka nousi

kolmeen. Vaikka jokaisella yhteistyötaholla vastuulla oli suhteellisen pieni osuus,

jokainen osio vaatisi valmistautumista ja harjoittelua. Koin myös tärkeäksi, että

pystyisin ennen varsinaista harjoittelua kertomaan jotakin yleistä kristillisestä

tanssista hankkeeseen lupautuneille vastuuryhmille, jotta he voisivat motivoitua ja

asennoitua tehtäväänsä oikealla tavalla. Sekä motivointi, harjoittelu että toteutus

vaativat yhteistä aikaa.

Koska hankkeen toteuttamisen alkuperäiseen suunnitelmaan kuului sekä aikuisia

että nuoria, ajankäyttöön oli tiedossa monenlaisia rajoitteita: koulunkäynti, työajat,

harrastukset, perheeseen, seurakuntaan ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen

liittyvät vastuualueet. Yhteisen ajan löytyminen eri yhteistyötahoille tuntui jo

alkuvaiheessa haasteelliselta. Hankkeen aluksi oli tiedossa ainakin yksi toden-

näköinen työeste toteutuspäivälle. Hankkeen edetessä koululaisryhmä ja

näytelmäkerhon jäsenet jäivät toteutuksesta pois käytännön ongelmien vuoksi.

Yhteisen harjoitteluajan rajallisuuden olin pyrkinyt huomioimaan siten, että kaikki

tanssilliset vastuualueet ovat kestoltaan lyhyitä ja liikeradoiltaan yksinkertaisen

selkeitä, jotta ne olisi helppo omaksua nopeasti. Tanssiryhmälle oli sovittuna

harjoitusaika ja –paikka kerran viikossa tapahtuvaan harjoitteluun. Se oli edellytys

ryhmän tanssiosuuksien oppimiseen. Syksyllä alkaneeseen toimintakauteen läh-

dimme uudella aikataululla, koska aiemmin käytössämme ollut aika oli varattua.

39

Sen myötä yksi aiemmista tanssijoista joutui jättämään harjoitukset, mutta saimme

kaksi uutta tanssijaa tilalle.

Tanssi ja musiikillinen vastuu vaativat tiettyä terveyden tasoa ja liikunnallisia

valmiuksia. Siksi eräs mahdollinen uhka oli hankkeeseen lupautuneiden sairastu-

minen tai loukkaantuminen kriittiseen aikaan, joko harjoittelun tai toteuttamisen

kannalta. Tätä uhkakuvaa pyrittiin ennakoimaan kutsumalla koululaisia vastuu-

seen hieman todellista tarvetta enemmän. Lopulta koululaiset kuitenkin jäivät pois

ja tanssivastuu keskittyi kokonaan Ilon sirpaleille. Oleellisemmaksi seikaksi

vesperin onnistumiselle muodostui se, että tanssien koreografioiden toteuttamisen

keskiössä ei ollut tanssiryhmän koko, vaan pyhyyden kokemukseen tähtäävä

liikekieli.

Hankkeeseen liittyvä kysely tullaan toteuttamaan vesperin välittömässä

yhteydessä, koska on tärkeää, että vastaajat ovat osallistuneet ainutkertaiseen

tapahtumaan. Tilaisuuden jälkeen ihmiset ovat yleensä malttamattomina

kiirehtimässä pois kirkosta. On todennäköistä, että useimmat kyselylomakkeet

jäävät täyttämättä. Siksi on tarkkaan pohdittava missä ja miten kysely toteutetaan.

Myös se miten kyselystä tiedotetaan tilanteen aikana, vaikuttaa kyselyn

onnistumiseen.

5.5 Hankkeen etenemisen vaiheita

Ensimmäiset yhteydenotot Isonkyrön seurakuntaan tein jo syksyn 2007 aikana

(Isonkyrön sreurakunta). Tuolloin tavoitteenani oli toteuttaa seurakuntaviikon

kehittämishanke draaman keinoin. Kirkkoherra Erik Silvola suhtautui yhteistyö-

ehdotukseen suopeasti, eikä hänen asenteensa muuttunut, vaikka yhteistyön

menetelmä muuttui hankkeen edetessä toisen tyyppiseksi. Toki minua rohkaisi

40

menetelmän muuttamiseen tieto siitä, että kristillinen tanssi on toimintatapana

Erik Silvolalle tuttu.

Isonkyrön seurakunnan kanttori viimeisteli vesperin ohjelman musiikillisen

osuuden marraskuun 2008 aikana. Hän valitsi ohjelmasta puuttuvat virret sekä

alku- ja loppumusiikin. Lisäksi hän harjoitutti musiikkiryhmän musiikkiosuuksia.

Kun alustava sopimus oli tehty, oli helpompi lähteä miettimään hankkeen

käytännöllistä toteutusta, kuten tilaisuuden luonnetta ja tanssittavia osuuksia.

Kevään 2008 aikana aloin etsiä lähteitä ja teoreettista pohjaa opinnäytetyölle.

Kesän 2008 aikana syntyi ajatus hankkeen luonteesta, siitä että keskittyisimme

liturgiseen tanssiin.

Kesän 2008 aikana syntyivät myös ensimmäiset koreografiat. Synnintunnustuksen

koreografiaa Harri Heleniuksen kappaleeseen ”Taisteluni” käytettiin ensimmäisen

kerran kesällä 2008. Paikkana oli Laihian seurakunnan rippikoululeirin

leirijumalanpalvelus ja toteuttajina olivat leirin isoset. Isä meidän -rukouksen

koreografia valmistui yhteistyössä Tarja Soinin kanssa ja se sai ensiesityksensä

ollessani työpaikkahaastattelussa. Sekä synnintunnustuksen, että Isä meidän

rukouksen toimivuutta kokeiltiin ennen vesperiä myös Vaasan vankilassa

toteutetussa jumalanpalveluksessa. Psalmin koreografia tehtiin Ilon sirpaleitten

syyskauden 2008 alussa koko ryhmän yhteistyönä.

Ilon sirpaleille pohdin kristillisen tanssin roolia jo keskelle draamaa. Sen valmiste-

lujen pohjaksi ryhmä sai keväällä 2008 vieraakseen Seinäjoelta Ulla Lehtisen, joka

opetti ryhmälle israelilaisen tanssin. Hän on toinen, Seinäjoella vaikuttavan

kristillisen tanssiryhmän, Yadahin, ohjaajista. Kun kehittämishanke muotoutui

liturgista tanssia sisältäväksi vesperiksi, kävi ilmi että keväällä harjoitteluun otettu

41

israelilainen tanssi ei sovellu tähän kokonaisuuteen. Kuitenkin asennemuokkaus

sille, että ryhmä tulee osallistumaan hankkeeseen, alkoi alkuvuodesta 2008.

Hankkeen loppuvaiheessa sen ajankohta muuttui. Alkuperäisen suunnitelman

mukaan liturgista tanssia sisältävä tilaisuus piti olla ensimmäisen adventin

jumalanpalvelus. Seurakunnassa olevan suunnitelman mukaan kyseinen juma-

lanpalvelus piti olla messu. Työtä ohjaavan opettajan mukaan liturginen tanssi

uutena asiana vaatii ympärilleen tilaa, joten messu ei soveltunut sen

toteuttamispaikaksi parhaiten. Messua ei haluttu enää muuttaa sanajumalan-

palvelukseksi, koska siitä oli tiedotettu jo kuukausia aiemmin koteihin lähteneessä

syystiedotteessa. Ilon Sirpaleet oli valmistellut tanssin mm. adventin tekstiin, joten

hankkeen toteuttamiselle oli löydettävä paikka läheltä adventtia. Seurakunnan

täydestä tapahtumakalenterista löytyi yksi paikka, joka soveltui tähän

tarkoitukseen, ja se oli ensimmäisen adventin aatto.

Hankkeesta tiedotettiin Isonkyrön srk:n Internetsivuilla sekä kirkollisissa

uutisissa. 17.11.2008 julkaistiin ennakkojuttu Pohjankyrö ja Kyrönmaa -nimisissä

paikallislehdissä. Lehdet kattavat yhdessä alueen, joka käsittää alueen Isokyrö,

Vähäkyrö, Laihia, Ylihärmä ja Ylistaro. Perjantaina 28.11.2008 klo 16.40 lähetettiin

Pohjanmaan radiossa lyhyt juttu, joka käsitteli tulossa olevaa vesperiä.

Tilaisuudesta jaettiin tietoa myös ilmoittamalla tapahtumasta mm. maakun-

nallisten lehtien ”menot”-palstalle. Lisäksi Ilon Sirpaleet jakoivat kutsuja

henkilökohtaisesti, sähköpostitse ja julkisten tilojen ilmoitustauluille.

42

6 KYSELYN TULOKSET

6.1 Osallistujat

Adventinaaton vesperiin 29.11.2008 klo 18.00 osallistui kirkkopäiväkirjan mukaan

65 henkeä. Heistä kyselyyn vastasi 11 järjestelyissä mukana ollutta ja 27 seura-

kuntalaista. Järjestelyissä mukana olleilla tarkoitan musiikkiryhmää, seurakunnan

työvuorossa olleita työntekijöitä ja Ilon sirpaleita. Kaikkiaan kyselyyn halusi

vastata hieman yli puolet osallistujista.

Tilastojen mukaan Isonkyrön seurakunnan, joulunavauksen yhteydessä, järjes-

tettyihin vespereihin on osallistunut vuonna 2008 55 henkeä, vuonna 2007

osanottajia oli 75 henkeä ja vuonna 2006 läsnä oli 65 henkeä. Tilastojen valossa

hankkeeseen liittyvä vesper keräsi lähivuosien varrella toteutettuihin joulunajan

vespereihin verraten tavanomaisen määrän osallistujia.

Kyselylomakkeen ensimmäinen kysymys koski vastaajan sukupuolta. Seurakun-

talaisista 4 eivät olleet vastanneet sukupuolta koskevaan kysymykseen. Suku-

puolensa ilmaisseista vastaajista 13 oli naisia ja 10 miehiä. Järjestelyissä mukana

olleitten ikää ja sukupuolta ei kysytty, koska vastaajien joukko oli niin pieni, että

tunnistaminen olisi tullut liian helpoksi. Kyselyyn vastanneiden seurakuntalaisten

ikä jakaantui taulukon 1 mukaan. Kyselyyn vastanneista seurakuntalaisista

pääosa, 22 kpl, oli yli 46-vuotiaita. Yksikään vastaajista ei ilmoittanut iäkseen alle

20 vuotta.

TAULUKKO 1. Vastaajien ikäjakauma

Ikä vuosina <20 21–30 31–45 46–59 yli 60 Yhteensä Seurakuntalaiset 0 3 2 10 12 27

43

6.2 Tanssin soveltuvuus liturgiaan

Tutkimuksen tärkein kysymys koski tanssin soveltuvuutta liturgiaan (Taulukko

2). Kysymys oli tärkeä sen vuoksi, että liturgisen tanssin historia on ehtinyt

katketa kirkkohistoriassa. Suomeen liturgista tanssia on alettu tuoda uudelleen

1960-luvulta alkaen. Se ei ole kuitenkaan ehtinyt saada vankkaa asemaa kristil-

lisissä piireissä. Kristillisen tanssin hyväksymistä on hankaloittanut mm. aiemmin

synnillisenä pidetyn toiminnan, tanssin, tuominen pyhiin tiloihin. Ihmisten

mielipiteet perustuvat usein ennakkoluuloihin, joihin voidaan parhaiten vaikuttaa

asioita kyseenalaistamalla ja keskustelua lisäämällä. Sen vuoksi kyselylomakkeen

kysymys tanssin soveltuvuudesta jumalanpalveluselämään oli yksi tärkeä keskus-

telun avaaja Isossakyrössä. Julkisuudessa vesperistä annettu ennakkotieto on

tuonut keskustelun niidenkin lähettyville, jotka eivät itse tapahtumaan osallis-

tuneet.

TAULUKKO 2. Tanssin soveltuvuus liturgiaan

Kristillinen tanssi soveltuu mielestäni jumalanpalvelus-elämään

Erittäin huonosti

Huonosti En osaa sanoa

Hyvin Erittäin hyvin

Yhteensä

Järjestäjät 0 1 0 6 3 11 Seurakuntalaiset 0 2 2 11 12 27 Yhteensä 0 3 2 17 16 38

Sekä järjestäjistä, että seurakuntalaisista pääosa koki tanssin sopivan jumalan-

palveluselämään joko hyvin (17) tai erittäin hyvin (16). Huonosti se sopi vain

kolmen vastaajan mielestä ja kaksi vastaajista ei osannut sanoa miten tanssi

soveltuu jumalanpalveluselämään.

44

6.3 Sanalliset kommentit

Kyselyyn vastaajille annettiin mahdollisuus sanallisesti perustella omaa mielipi-

dettään (Taulukko 3). Sanallisia vastauksia kyselyyn antoi 16 vesperiin osallistujaa

ja 8 vesperin toteuttamiseen osallistunutta. Hankkeen tilaajan sanallinen palaute

on kokonaisuudessaan viimeisenä. Seurakuntalaisilta saatu sanallinen palaute oli

myönteistä 9 vastauksessa ja kielteistä yhdessä vastauksessa. Hämmennystä

heidän vastauksissaan ilmaisivat viisi vastausta. Kolmessa niistä hämmennys oli

painottunut positiivisesti ja liikkeitä pidettiin sopivina tai kauniina hämmen-

nyksestä huolimatta. Kahdessa vastauksessa ilmaistiin ainoastaan hämmennystä.

Yksi vastaus oli sisällöltään ristiriitainen. Lomakkeessa olleen rastitettavan

vastauksen mukaan tanssi sopii jumalanpalveluselämään hyvin, mutta ilmeisesti

vesperissä nähty tanssi ei vastannut seurakuntalaisen odotuksia, koska sanallinen

palaute sisälsi aluksi vähättelyä, mutta päätyi varovaiseen ”ehkä” vastaukseen.

Sekä järjestäjiltä (8 kpl.) että hankkeen tilaajalta saatu sanallinen palaute oli

myönteistä.

TAULUKKO 3. Vastaajien sanalliset kommentit

Sanalliset kommentit

Myöntei-nen

Myönteinen ja hämmentynyt

Hämmentynyt Vähättelevä, ”ehkä”

Kielteinen

Seurakuntalaiset 9 3 2 1 1 Järjestäjät 8 0 0 0 0 Yhteensä 17 3 2 1 1

Sekä myönteisesti, että hämmentyneesti suhtautuneiden yhteinen sanallinen

palaute sisälsi yllätystä ja osin myös pettymystä siitä, että vesperissä käytetty

liikehdintä ei vastannut heidän odotuksiaan tanssista.

45

Olin yllättynyt tanssin luonteesta. Eleet olivat kauniita ja sopivat teksteihin. (Nainen 21–35v.) Varsinaista tanssia ei ollut. Vähän levotonta. Kaipaa sulattelua. (46–59 v.)

Sanallinen palaute kertoo sen, että vastaajien tieto kristillisestä tanssista on vä-

häistä. Nekin, jotka suhtautuvat siihen myönteisesti tunnistavat yleensä vain pari

kristillisen tanssin muotoa; ylistystanssin ja israelilaiset tanssit. Lisäksi israeli-

laisiin tansseihin liitetään usein Israeliin eli Pyhään maahan sisältyvää eksotiikkaa

ja erityistä arvostusta.

Toisaalta vastaukset heijastelevat myös liturgin johdantosanojen ja pukeutumisen

nostattamia odotuksia. Hän puhui ylistämisestä siihen tapaan, että kuulijat

saattoivat olettaa illassa esitetyn tanssien olevan luonteeltaan ylistystä. Lisäksi

liturgilla oli alban päällä juutalaisen miehen rukousviitta. Keskustelimme asiasta

ennen vesperin toteutusta, emmekä tanssiryhmänä nähneet asialle mitään estettä.

Emme kuitenkaan osanneet ajatelle mitä vaikutuksia rukousviitan käytöllä

saattaisi olla ennakko-odotuksille tai kyselyn vastauksille.

Tanssiryhmänä olimme valmistelleet hillittyä liturgista tanssia vesperiä varten, ja

myös liturgi oli nähnyt ne etukäteen. En kuitenkaan muista että olisin käyttänyt

ilmaisua ”liturginen tanssi” hankkeen tilaajan kanssa keskustellessani. Osaksi se

johtui siitä, että viestintä tapahtui pääosin puhelimen, sähköpostin ja tekstiviestien

välityksellä, joten viestintä oli niukkaa. Sekä hankkeen tilaajan, että opinnäytetyön

tekijän työtehtävät asettivat yhteisille tapaamisajankohdille runsaasti rajoituksia.

Ilmeisesti liturgille oli jäänyt epäselväksi se, että illan pääteemaksi muodostui

ajatus liturgisesta tanssista.

Myös sanan ”tanssi” käyttäminen keräsi mielipiteitä. Itse pitäydyin siinä tietoisesti

koko sen ajan, kun hanke vaihtui menetelmältään tanssiin. Opinnäytetyön lähtö-

kohtana oli ylistystanssi, joka työn edetessä vaihtui kristilliseksi tanssiksi ja

46

täsmentyi lopulta liturgiseen tanssiin. Sanan ”tanssi” pois jättämistä en edes

harkinnut koko hankkeen aikana. Asiaa vahvisti myös Anttilan toteamus siitä, että

mikä tahansa liike voi olla tanssia (1994, 11). Myös ajatus siitä, että liikkeen

tiedostaminen ja siihen syventyminen tekevät liikkeestä tanssia tuntuivat

vahvistavan rohkeutta puhua liikkeistä tanssina (Anttila 1994, 24). Koreografiat

olivat seurausta kuukausia kestäneestä jaksosta, joka sisälsi runsaasti liikkeiden

etsintää ja niiden hiomista. Ellei se ole tanssia, jonka pohjana on liikkeen

tiedostaminen ja siihen syventymistä, niin mitä se on?

Liikehdintä sopii hyvin. Tanssi nimitys oli hieman hämmentävä (Nainen yli 60). Onko tanssi-sana oikea kuvaamaan liikkeitä? (Mies yli 60v).

Toisaalta ymmärrän kritiikin, jos mukana olija vertasi liikkeitä, niiden kurinalai-

suutta ja ilmaisua ammattilaisten, tai pitkään tanssia harrastaneiden ilmaisuun.

Kristillistä tanssia ei ole tarkoitettu arvioitavaksi samalla tavoin kuin ”maallista

tanssia”. Se näkyy, mutta se ei ole esitys. Esimerkiksi Isä meidän –rukous on

rukous silloinkin kun se tanssitaan. On vaikea sanoa, että se on huono, koska siinä

on Jeesuksen opettamat sanat (Matt. 6:9–13, Luuk. 11:2–4). Itse valmisteltu

sanallinen rukous voi olla ”huono” tai sen sisältö itsekäs. Useimmat kristityt

arvostavat Isä meidän rukousta juuri sen vuoksi, ettei se ole tavallisen ihmisen

tekemä, vaan Jeesuksen opettama.

Vaikka valmistelemamme koreografia ja toteutus saattoi jonkun mielestä olla

huono, se voi silti olla toista puhutteleva, sillä se sisälsi Isä meidän -rukouksen

sanat. Toisinaan epätäydellinen voi puhutella enemmän, kuin täydellinen. Mah-

dollisuuteen epätäydellisen puhuttelevuudesta sisältyy ajatus ristin teologiasta. Se

asettaa yleiset arvot uuteen järjestykseen. Ristin teologia näkee pienessä suurta,

heikossa vahvaa, sairaassa terveen ja syntisessä vanhurskaan. (Lindqvist 1997, 38.)

47

Kokemus siitä, että koreografian liikkeet ovat hioutuneet oman ryhmän työn

tuloksena ”kotitanhuvilla”, antaa tanssijalle erityisen arvon. Ihmisten odotukset

ovat niin moninaiset, ettei niihin voi vastata. Mielekkyyden säilymisen kannalta

on oleellista olla omalle kutsumukselleen uskollinen. (Virtaniemi & Käyhty 1997,

262.) Näin sanotaan sielunhoidon menetelmistä, mutta se soveltuu hyvin

useimmille ihmisten parissa toteutetuille työmuodoille. Tulevaisuudessa kuiten-

kin kiehtoo myös ajatus voimavarojen yhdistämisestä tanssia pitempään harras-

taneiden kanssa.

Kristillisen tanssin kentällä on tilaa sekä ammattilaisille että harrastajille, koska

tanssijoiden joukko on suhteellisen pieni. Kristillisen näkemyksen mukaan kaikki

ovat yhtä arvokkaita toimijoita kristillisen tanssin saralla (Virtanen 2008). Tanssijat

ovat osin myös ”lainsuojattomia” omissa seurakunnissaan, koska kristillisen

tanssin asema on vielä vakiintumaton. Tanssi on seurakunnissa toimintamuotona

edelleen melko tuntematon ja siihen kohdistuu runsaasti ennakkoluuloja ja

väärinkäsityksiä. Sen vuoksi tanssijat ovat tottuneet rohkaisemaan toisiaan ja

etsimään sitä mikä toisten ryhmien tuotoksissa on hyvää.

Voiko näin vaatimatonta liikehdintää ilman rytmiä/musiikkia kutsua tanssiksi? Ensivaikutelma: Ei tuonut mitään lisäarvoa jumalanpalvelukseen, mutta toisaalta visuaalisuus on päivän trendi. Siis miksi ei visuaalisuutta myös jumalanpal- velukseen (Nainen 46–59 v).

Edellä oleva, pikaisesti kyhätty, kriittinen kommentti vaikuttaa luettuna kenties

tylymmältä kuin se on tarkoitettu. Myös väite, ettei liikkeissä ollut rytmiä tai

taustalla musiikkia on epätosi. Yhden esityksen taustalla oli musiikki ja kaksi

osiota toteutettiin luetun tekstin rytmissä. Jos liturginen tanssi ei tuo mitään uutta

jumalanpalveluselämään, miksi se nostattaa joillakin niin suuria tunteita? Olet-

taisinkin, ettei kriittisimmän kommentin kirjoittaneella vastaajalla ole runsasta

kokemusta jumalanpalveluselämästä, vaan enemmän tanssista. Hän ei ole ottanut

48

huomioon tilaisuuden luonnetta, tilakysymyksiä tai sitä, että esitykset toteutettiin

kokolattiamatolla. Kaikkea sitä, mitä pystytään toteuttamaan tanssisaleissa puoli-

ammattilaisten toimesta, ei ole mahdollista eikä tarkoituksenmukaista toteuttaa

kirkon alttarilla tuoreen harrastelijaryhmän toimesta.

Eräs vastaaja ehdotti toteutuksiin mukaan rippikoululaisia:

Jeesuksesta iloitseva tanssi voisi enemmän ilmentää riemua ja ylistystä. Nyt tanssi näytti vielä aika varovaiselta, mutta kauniiltakin paikoin esim. päivän Psalmin yhteydessä. Mukaan enemmän vaikka rippikoululaisia. He varmaan tykkäisivät suunnitella koreografioita/asuja ym. eri lauluihin. En näe mitään syytä miksi tanssi ei sopisi Jumalanpalveluksiin. (Nainen 46–59).

Vesperin valmistelu toteutettiin vapaa-aikana sellaisen työn ohessa, johon ei kuulu

yhteyksiä rippikoululaisiin, joten käytännön järjestelyt olisivat olleet hankalia.

Toteutetun projektin aikana nuoriin liittyneet yhteistyöyritykset kariutuivat juuri

käytännön ongelmiin, kuten aikapulaan, mielenkiinnon puutteeseen ja nuoria

osallistujia koskeviin kuljetusongelmiin. Lisäksi jo etukäteen oli tiedossa, että

seurakunnan rippikoulutyöstä vastaava työntekijä on pitkään virkavapaalla ko.

syksynä. Yhteistyö tilapäistyöntekijöitten kanssa olisi tuonut omat lisähanka-

luutensa. Tanssin vieminen rippikouluun olisi edellyttänyt ensin seurakunnan

työntekijöiden ja isosten motivointia, joka olisi lisännyt projektin kestoa

kohtuuttomasti.

Rippikouluun viety tanssi olisi oman projektin aihe ja silloin myös tanssin luonne

olisi ollut toinen. Nyt tavoitteeksi asetettu liturginen tanssi ei välttämättä olisi

ollut paras aihe rippikoululaisia ajatellen. Uskon myös, ettei rippikoululaisten

tieto liturgisesta tanssista ole sen suurempaa kuin vesperin tutkimukseen osallis-

tuneiden seurakuntalaisten. Kristillisen tanssin suhteen täysin tietämättömiä, ja

kenties vastentahtoisesti osallistuvia, ihmisiä olisi ollut haasteellisempi motivoida.

Nyt sain tehdä yhteistyötä sellaisten ihmisten kanssa, jotka olivat mukana

innokkaasti ja omasta tahdostaan. Rippikoululaisten kehitystasoon kuuluu

49

epävarmuus omasta vartalosta. Tanssia fyysisenä ilmaisumuotona, tulee käyttää

harkiten rippikoululaisten parissa. Rippikouluun voin ottaa kristillistä tanssia

harkinnan mukaan sitten, kun teen työtä itse heidän parissaan.

Pettymysten suurimmat syyt olivat mielestäni tiedon puute, väärät odotukset ja

tottumattomuus. Ainoa sanallinen kommentti vastaajista, joiden mielestä kristil-

linen tanssi soveltuu huonosti jumalanpalveluselämään, koski juuri sitä ettei

luterilaisessa kirkossa ole totuttu tanssiin (Mies yli 60 v). Se, ettei johonkin ole

totuttu ei vielä todista sitä että asia olisi huono. Hupaisimman, mutta positiivisen,

ilmaisun kuulin vesperin jälkeen. Eräs mukana ollut mies oli todennut, ettei liike

ollut tanssia, vaan hengellistä huojuntaa.

Valtaosa seurakuntalaisten sanallisista vastauksista oli myönteistä palautetta.

Tanssi koettiin mm. kauniina, rauhallisena, sanaa elävöittävänä ja koskettavana.

Yli 60-vuotias nainen kirjasi kokeneensa tanssin Pyhän Hengen hoitona. Toinen,

myös yli 60-vuotias nainen, toivoi lisää samankaltaisia tilaisuuksia. 46–59-vuotias

mies totesi tanssin olevan Jumalan tahdon mukaista ylistystä psalmien 149 ja 150

mukaan.

Jumala on luonut ihmisen kokonaisuudeksi, joten meidän tulee ylistää Häntä kaikin mahdollisin keinoin. (nainen 46–59 v.)

Tuo mielenkiintoa ja lisää tarkkaavaisuutta/kuuntelua. ja onhan papeillakin noita ”liikkeitä ja manoovereita”. Hillittyä/ hallittua. HYVÄ! (Mies 46–59.)

Toivottavasti saamme tällaisia tilaisuuksia lisää. (Nainen yli 60)

Vesperistä ilahtuneet olivat joko tulleet paikalle avoimella mielellä, tai he olivat

ymmärtäneet oikein tilaisuuden ennakkomainonnassa painotetut seikat. Litur-

gisella tanssilla tavoiteltiin liikkeen tuomista mukaan pyhyyden kokemuksen

50

tukemiseen. Sanalle ”tanssi” haluttiin antaa uudenlainen sisältö ja suurin osa

kyselyyn vastanneista sellaisen saivat.

Valtaosa vesperin järjestelyihin osallistuneista kyselyyn vastaajista kuului Litur-

gisesta tanssia valmistelleeseen ryhmään, Ilon sirpaleihin. Sen vuoksi sanalliset

vastaukset heijastelivat harjoitustilanteissa, esiintymisissä ja koulutuksissa käytyjä

yhteisiä keskusteluja ja hankittua tietoa. Vastauksissa todettiin liikkeen syventä-

vän sanomaa tai elävöittävän jumalanpalvelusta. Joku iloitsi siitä, että esitykset

menivät niin hyvin kuin vain voivat mennä. Lisäksi todettiin, että kun tanssi

toteutetaan oikeassa hengessä Jumalan kunniaksi, se on ”OK”. Tanssin todettiin

olevan kohdallaan, kun se tukee sanomaa.

Tanssin todettiin havainnollistavan tekstiä, jolloin se voi antaa voimakkaamman

kokemuksen tekstin sisällöstä. Yksi järjestelyihin osallistuneista muistutti siitä, että

ennenkin on tanssittu Jumalan kunniaksi. Toisen mielestä tanssin pitää soveltua

kulloiseenkin tilaisuuteen eikä se saa olla pelkkää esittämistä. Eräs vastaaja totesi,

että Jumala on luonut meistä kokonaisuuden; kehon, sielun ja hengen. Siksi

voimme myös julistuksessa olla sanoman välittäjinä kokonaisina ihmisinä.

51

7 HANKKEEN TILAAJAN PALAUTE

Hankkeen tilasi Isonkyrön seurakunta. Seurakunnan yhteyshenkilönä toimii

kirkkoherra Erik Silvola. Vesperin jälkeen ryhmämme sai seuraavan palautteen

yhteyshenkilöltä, joka toimi myös vesperin liturgina.

Ylistys on olennainen osa jumalanpalvelusta. Kunnia ja kiitosvirsi ovat sitä. Jumalanpalveluksen päätös vuoroylistyksenä on loppuhuipennus. Ihmisen koko olemus on siinä mukana. Kristityn liikunta eleliikkein keskittää ajatuksen ydinsanomaan. Ajatus ja liike tukevat toisiaan. Näin liikunta ja laulu auttavat kokonaisvaltaiseen keskittymiseen. Ne ovat myös ihmisen vastaus Jumalan hyvyy- teen ja rakkauteen. Ylistys on ilonilmaus ja ilo on voima. Rohkeus tulee voiman kokemisen myötä. Tätä rohkeutta kristitty tarvitsee. Adventtivesperi on koettu myönteisenä. Isä meidän rukouksen sanat ja liikkeet oli koettu myönteisenä. Paikalla oli yli 60 henkilöä. Puhe keskittyi adventin aiheeseen:" Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen." Kokonaisuutena sisällöltään ja kestoltaan hyvä ja hallittu kokonaisuus. Suunnitte- lusta ja toteutuksesta kiitos!

Hankkeen toteuttamisen jälkeen halusin saada tietoa tilaajan näkemyksistä yhteis-

työn onnistumisesta. Erityisesti olin kiinnostunut siitä miten Silvola koki viestin-

nän, joka oli lähinnä sähköisten viestimien varassa. Jäikö sen vuoksi jotakin

oleellista tietoa puuttumaan? Olin halukas tietämään myös olisiko tilaaja toivonut

voivansa vaikuttaa enemmän projektin sisältöön. Mikä Silvolan mielestä oli

parasta, mikä olisi voinut olla toisin? Minua askarrutti myös kysymys oliko termi

”Liturginen tanssi” hänelle entuudestaan tuttu.

Sähköisen viestinnän hankaluudeksi tilaaja totesi sen, ettei ole voinut vastata

välittömästi, mutta eduksi hän mainitsee joustavuuden. Vastaukset on voinut

antaa silloin, kun siihen on ollut aikaa. Mitään oleellista tietoa ei ole jäänyt

puuttumaan. Tilaaja on luottanut toteuttajan kykyyn tehdä kokonaisuudesta

hyvän. Silvolalle liturginen tanssi on tullut tutuksi Lehtimajajuhlilla (Succot-

juhla), joita hän on ollut viettämässä 19 kertaa Jerusalemissa. Ylistystanssit ovat

52

yksi juhlien keskeisin elementti. Israelilainen Sofar-torvi olisi voinut tilaajan

mielestä olla vesperin loppuosassa. (Silvola 2009.)

Tilaajan mielestä vesperissä parasta oli toteuttamiseen osallistuneiden into. He

halusivat viestiä koko vartalolla sydämen iloa. Kokonaisuus oli mielenkiintoinen,

etenkin nuoria innostava, mutta tervettä vaihtelua varttuneemmillekin. Sanomalle

voidaan löytää luovasti uusia ilmaisutapoja. Silvola odottaa samankaltaista

enemmän suomalaiseen jäyhään messuun. Tilaaja haluaa kiittää toteuttajia

kaikesta vaivannäöstä ja toivottaa rohkeutta jatkossakin. (Silvola 2009.)

53

8 POHDINTA

Liturgista tanssia sisältänyt vesper oli Isonkyrön seurakunnassa toteutettu uuden

tyyppinen hanke. Sen suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuivat tanssiryhmä

Ilon sirpaleet yhteistyössä Isonkyrön seurakunnan kirkkoherran ja kanttorin sekä

musiikkiryhmän kanssa. Vesper toteutettiin adventin aattona 29.11.2008.

Vaikka kristillistä tanssia on jonkin verran ollut esillä Isossakyrössä ja jopa

kirkossa, sitä ei ole aikaisemmin sisällytetty liturgiaan. Sen toteutus oli uusia uria

avaava hanke, joka jakoi selkeästi mielipiteitä. Kristilliseen tanssiin ennakko-

luuloisimmin suhtautuneet tosin jäivät kotiin, eikä heidän osuutensa hankkeen

tutkimukseen osallistuneissakaan ollut kovin merkittävä.

Hankkeeseen kriittisesti suhtautuneitten palaute oli arvokasta sekä palautteen

kirjoittajalle, että sen saajalle. Kärkevinkin mielipide tuli kuulluksi ja kirjatuksi

tutkimustulokseen. Se myös haastoi pohtimaan ja perustelemaan tehtyjä valintoja.

Pelkkä myönteinen palaute olisi tehnyt tutkimustuloksen yhteenvedosta kapea-

alaisemman ja sisällöltään köyhemmän.

Valtaosa vesperiin ja sen toteuttamiseen osallistuneista piti kokonaisuutta onnis-

tuneena. Saatu palaute ja muilta liturgisen tanssin parissa toimineilta henkilöiltä

saadut kokemukset kannustavat tanssiryhmää jatkamaan kristillisen tanssin

parissa. Muualla Suomessa toteutetut alan projektit saavat pohtimaan myös sitä

miten yhteistyö tanssin ammattilaisiin voisi vahvistua. Nyt kun olen enemmän

perehtynyt jumalanpalveluselämään myös teoriassa, voisin moniammatillisessa

yhteistyössä keskittyä hyödyntämään enemmän osaamistani jumalanpalveluse-

lämässä.

54

Adventinaaton vesper oli ryhmällemme mielenkiintoinen, ja tavoitteellinen

kokemus. Hankkeen kuluessa olemme keskustelleet mm. koreografian tekemi-

sestä Herran siunaukseen. Jatkossa olisi voimavaroja säästävämpää keskittyä

liturgisessa tanssissa valmistelemaan sellaisia tansseja, jotka tukisivat liturgian

kiinteitä osia. Vesperiin valmisteltu adventin psalmi vei paljon aikaa. Ilmeisesti

ehdimme sen koreografian jo unohtaa ennen kuin seuraava mahdollisuus sen

esittämiseen tulee. Kiinteille osille, kuten synnintunnustukselle, rukouksille ja

ylistykselle voisi löytyä useammin käyttöä.

Jo vesperin valmistelun aikana Ilon sirpaleet sai kutsun osallistua Lassen Heikki-

län kirjoittaman ja säveltämän joulumusikaaliin ”Joulun sankari”. Kokosin tanssi-

ryhmän ideoista koreografian musikaalin kappaleeseen ”Rauhanruhtinas” ja

olimme mukana musikaalin esityksissä sekä Ylistarossa (21.12.2008) että Isossaky-

rössä (2812.2008). Olemme tanssineet kappaletta myös musikaalin ulkopuolella.

Hankkeeseen osallistuminen kartutti koko ryhmän näkemystä kristillisestä

tanssista. On ilmeistä, että jatkossakin Ilon Sirpaleet haluaa olla monipuolista

kristillistä tanssia valmisteleva ryhmä.

55

LÄHTEET

Anttila, E. 1994. Tanssin aika. Opas koulujen tanssikasvatukseen. Helsinki: Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 139. Augsburgin tunnustus. Saatavilla http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/augstunn.html Luettu 17.9.2008 Blomqvist, Å. 1976. Opi helposti tanssimaan: Uusittu tanssiopas alkajille. Helsinki: Uudenmaan kirjapaino. Dhima. S. 2008. Tila tilassa. Liturgian ja tilan dialogi alttarin äärellä. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. Teologinen tiedekunta. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-4708-4 Luettu 5.1.2009. Espoon seurakuntasanomat 28.10.2008. Saatavissa: http://www.esse.fi/content/view/1182/1/ Luettu 5.11.2008 Gronow, P. (suom.) 1969. Musiikki ja tanssi. Sarjasta ”Moduli - karttuvaa tietoa”. Helsinki: Tammi. Heikkilä, L. Projektit. Saatavissa: http://www.lasse.net/musiikki_projektit.php Luettu 5.11.2008 Helsingin Rudolf Steiner –koulun Internetsivusto. Saatavissa: http://rudolfsteinerkoulu.fi/ Luettu 4.11.2008 Hoppu, P. 2003. Tanssintutkimus tienhaarassa. Teoksessa Helena Saarikoski (toim.) Tanssi tanssi. Kulttuureja ja tulkintoja. Helsinki: SKS 19–51. Horwood, C. R. 2006. Tanssi. BBC:n Tanssii tähtien kanssa –tuomari opettaa sinut tanssimaan! Helsinki: readme.fi. 1. painos. Hölsö M. 2007. Miestapahtumaan osallistuja. Keskustelu lokakuussa 2007. ICEJ Suomen osasto. Saatavissa: http://www.icej.fi/lehtimajanjuhlat.shtml Luettu 5.11.2008 Illman, K-J. 1999. Juutalaisuus. Artikkeli teoksessa Hyry K. & Pentikäinen, J. (toim.) 1999. Uskonnot maailmassa. Helsinki: WSOY. 136–156. Isonkyrön srk. Saatavissa: http://www.isonkyronsrk.fi/. Luettu 21.8.2008

56

Jussilainen, A. 2007. Uuden tanssin uskontokulttuuriset ulottuvuudet. Pro gradu –tutkielma. Turun yliopisto: Kulttuurien tutkimuksen laitos. Jouhki, T. & Markkanen R. 2007. Perhosen siivin. Opas vuorovaikutustanssiin. Helsinki: Edita. 1. painos. Järvinen, H. 2000. Yleisön katse neromyytin luojana. Teoksessa Immonen, K., Hapuli R., Leskelä, M. ja Vehkalahti, K. (Toim.). Modernin lumo ja pelko. Kymmenen kirjoitusta 1800–1900 –lukujen vaihteen sukupuolisuudesta. Helsinki. Suomen Kirjallisuuden Seura 44–79. Kainulainen, P. 8.1.2008. Kristillinen hengellisyys palaa ruumiillisille alkulähteilleen. Teologia.fi –verkkojulkaisussa. Saatavissa: http://www.teologia.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=318&Itemid=16 Luettu 25.8.2008 Karina, L. 1981. Tanssiliikunta. (Suomentanut Esko Rausmaa) Helsinki: Otava. Kirkon tiedotuskeskus. Uutinen 28.10.1999. Saatavissa: http://www.evl.fi/kkh/kt/uutiset/lok99/vaellus.htm Luettu 5.11.2008 Kirkon tilastollinen vuosikirja 2006. WWW-dokumentti. Saatavissa: http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/65CB45B6608F9B7EC225736F004577CC?OpenDocument&lang=FI Luettu 21.8.2008 Knaapi R. 2009. Tanssiinkutsu Kyrönmaan lukioon. Yleisöosastokirjoitus. Pohjankyrö -lehti. 26.2.2009, 3. Korhonen, E. 1994. Tanssiurheilun käsikirja. Helsinki: Suomen Tanssiurheiluliitto ry. 3. uusittu painos. Koskelainen, H. 2005. Nuori ja jumalanpalvelus. Teoksessa Paananen, T., Tuominen, H. (toim.) 2005. Nuorisotyön käsikirja. Helsinki: Kirjapaja 71–80. Koskinen, I. 1984 (Suom.) Mitä eurytmia oikeastaan on. Saatavissa: http://hengentiede.info/artikkeleita/mitaeurytmiaon.htm Luettu 4.11.2008 Kotila, H. 2004. Liturgian lähteillä. Helsinki: Kirjapaja. 3 painos Kotitanta, T. 2005. Kristillinen tanssi uskon ilmaisijana. Pro gradu-tutkielma. Helsingin yliopisto: Teologinen tiedekunta.

57

Kristillinen tanssikoulu. Saatavissa: http://www.kristillinentanssikoulu.fi/ Luettu 5.11.2005 Kustannus oy Uusi Tie. 2007 Saatavissa: http://www.uusitie.com/fin/etusivu/uusin_lehti/?id=20&selectedNumber=146&selNews=813 Luettu 14.2.2009 Laine, J. 2003. Suomalaisten nuorten tanssilavakulttuuri – modernia kansankulttuuria? Pro gradu-tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Saatavissa: internetissä http://thesis.jyu.fi/v03/G0000125.pdf Luettu 4.1.2009 Lampinen, S. 2.1.2009. Haastattelu. Kanttori, Liturgisen tanssiryhmän ohjaaja. Jyväskylän srk. Lampinen, S. 2004. Liturginen tanssi – ”Jumalan kansa liikkeessä”. Crux-lehti 3–4/2004. s. 42–43. Lanning, H., Roiha, M. & Salminen A. 1999. Matkaopas muutokseen: miten kehität organisaatiota tehokkaasti ja hallitusti. Helsinki: Karisto. Lempiäinen P. 2002. Kuvien kieli: vertauskuvat uskossa ja elämässä. Helsinki: WSOY Leppilampi, J. 15.8.2008. Isokyrö. Konsertin lomassa pidetyt puheenvuorot. Lindroos, K., Helariutta, M., Böök O., Huotari, M. & Niinimäki A.1999. Flamenco. Jyväskylä: Like. Lindqvist, M.1997. Kristillinen ihmiskäsitys. Teoksesta Aalto K, Esko M. ja Virtaniemi M-P (toim.) Sielunhoidon käsikirja. Helsinki: Kirjapaja.29–43 Luther, M. 1927 Huonepostilla.(suom. Vainio N.) Helsinki: SLEY Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys ry. Saatavissa: http://www.rukoilevaisuus.com/pukanhaava.php#1 Luettu 7.1.2009 Mannermaa, T. 1997. Sielunhoidon tulkinta ja paikka kirkossa. Teoksesta Aalto K, Esko M. ja Virtaniemi M-P (toim.) Sielunhoidon käsikirja. Helsinki: Kirjapaja. 14–28. Markko, P. Keskustelu 11.11.2008. Isokyröläinen musikaaliryhmän kokoonkutsuja ja tiedottaja.

58

Matikka, A. 4.8.2007. Miten ylistys hoitaa ja rakentaa minua hengellisesti. Raamattuluento ylistystanssikurssilla Orisbergissa. Metallimessun WWW-sivusto. Saatavissa: http://metallimessu.com/ 20.8.2008 Missio, visio ja strategia 2010: Jumala on. Elämä on nyt. Rakkaus liikuttaa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lapsi- ja nuorisotyön missio, visio ja strategia 2010. Saatavissa: http://www.evl.fi/pdf/lapsi_ja_nuorisotyon_strategia04.pdf Luettu 20.8.2008 Mäkinen, A. 2007. Lattiakuvat. Helsinki: Lasten Keskus Oy. Niemi, K. 11.5.2008. Mirjan matkassa. Haastatteluohjelma TV7. Saatavissa TV7 ohjelma-arkistossa http://vod.tv7.fi/vod/ Luettu 19.1.2009 Paananen, T. & Tuominen, H. (toim.) 2005. Nuorisotyön käsikirja. Helsinki: Kirjapaja.

Paarma, J. 28.1.1999. Liike tekee tekstin eläväksi. Puhe kirkon kulttuuripalkinnon luovutustilaisuudessa. Saatavissa: http://www.evl.fi/arkkipiispa/jpkp98.htm Luettu 7.1.2009

Parviainen, J.1994. Tanssi ihmisen eksistenssissä. Filosofinen tutkielma tanssista. Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta vol 51. Tampere: Tampereen yliopisto. Piekkari, J. 1988. Tanssin parantavat askeleet. Teoksesta Siironen E. (toim.) Uuteen liikuntakulttuuriin. Tampere: Vastapaino. 134–147 Pyhän Henrikin ekumeeninen pyhiinvaellus. Saatavissa: http://www.henrikin.fi/sthenrik/ Luettu 5.11. 2008 Raamattu. Kirkolliskokouksen vuonna 1933/38 käyttöön ottama suomennos. Raamattu. Kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos. Rekola Juhani, 1997. Psykoterapia ja sielunhoito. Teoksesta Aalto K, Esko M. ja Virtaniemi M-P (toim.) Sielunhoidon käsikirja. Helsinki: Kirjapaja. 90–104 Rostamo, K. 16.9.2008. Radiokolumni: Radio Dei. Räisänen, H.1999. Kristinusko. Teoksessa Hyry K. & Pentikäinen, J. (toim.) 1999. Uskonnot maailmassa. Helsinki: WSOY. 157–173.

59

Seppänen S. 1993. Itämainen tanssi. Helsinki: Tammi Silfverhuth O-P. 2005. Kansainvälisyys on kirkossa. Teoksessa Paananen, T., Tuominen, H. (toim.) 2005. Nuorisotyön käsikirja. Helsinki: Kirjapaja. 147–155. Silvola, E. 3.8.2007. Ylistyksen ja ylistystanssin Raamatulliset perusteet. Raamattuluento Isonkyrön Orisbergissa. Silvola, E. 8.2. 2009. Kirje.

Sissonen, R. 2008. Naimisiin.info. Saatavissa http://www.naimisiin.info/haaopas/ortodoksi.html Luettu 19.1.2009

Smart, N. 2005. Uskontojen maailma. Keuruu: Otava. Suomen ekumeeninen neuvosto. Saatavissa: http://www.ekumenia.fi/ Luettu 14.2.2009 Suomen ev.lut. kirkko. Saatavissa: http://evl.fi/ Luettu 26.8.08 Suomen ortodoksinen kirkko. saatavissa: http://www.ort.fi/fi/index.php Luettu 17.9.2008 Suomen tanssiterapiayhdistys ry. Saatavissa: http://www.tanssiterapia.net/index.php Luettu 4.11.2008 Svennevig, H. 2005. Kehon mieli. Kehontuntemuksesta itsetuntemukseen. Helsinki: WSOY Syrjä, H. 2006. Tanssi sielunhoidossa. Diakonia 2/2006 s. 42–43. Taidelinja SEKL Saatavissa: http://www.kansanlahetysopisto.fi/linjat/taidelinja/ Luettu 15.11.2008 Taize-yhteisö. Saatavissa: http://www.taize.fr/fi. Luettu 21.8.2008 Tampereen NNKY http://www.tnnky.fi/gospel_info.html. Luettu 18.8.2008

Tiittanen, A. 25.1.2006. Tanssia Romanian orvoille. Vantaan Lauri. Saatavissa http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2007/2007-01-25/paivaelamaa/Tanssia_Romanian_orvoille Luettu 19.1.2009

Tiusanen, P. 2008. Tiede ja taide kertovat Jumalasta. Uusi tie –lehti 25.9.2008. s.20

60

Toiviomatkat. http://www.toiviomatkat.fi/ Luettu 5.11.2008

Vainio, R. 1982. Uskoni, luova kasvu ja tanssi. Suomen sairaanhoitajain kristillisen seuran julk. viesti nro 4/1982. Saatavissa: http://www.riittavainio.net/Lehtileikkeet1978-1998.pdf Luettu 7.1.2009

Vainio, R. 1. Saatavissa: http://www.riittavainio.net/Riitta%20Vainion%20kirkkotanssit.pdf Luettu19.1.2009

VESA-verkkosanasto. Yleinen suomalainen asiasanasto. Saatavilla http://vesa.lib.helsinki.fi/ Luettu 26.8.2008 Virsikirja.2003. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirja. Hyväksytty kirkolliskokouksessa 13. helmikuuta 1986. Pieksämäki: Raamattutalo. Virtanen, R. Tanssikouluttaja. 1-2.8.2008. Ylistystanssikurssi. Orisberg: Isokyrö. Virtaniemi M-P & Käyhty marja-Leena.1997. Menetelmien kirjo ja keskustelun alku. Teoksessa Aalto K., Esko M., Virtaniemi M-P (Toim.) 1997. Sielunhoidon käsikirja. Helsinki: Kirjapaja. 258–273. Välipakka, I. 2003. Tanssien sanat. Akateeminen väitöskirja. Joensuun yliopiston humanistinen tiedekunta. Wikipedia. Vapaa tietosanakirja. Saatavissa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Wikipedia:Etusivu Luettu 2.3.2009 Yksimielisyyden ohje. Saatavissa: http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/yo/index.html Luettu 14.2.2009 YLE/TV1. Yhteispohjoismainen jumalanpalvelus 14.9.2008. klo 10.00–10.45. Yli-Honko, K. 2007. Ina Christer Johannessen – hallitsemattomuuden kesyttäjä. Tanssi-lehti 5/2007. Youth With A Mission. Saatavissa: http://www.ywam.fi/pages/fin_main.html Luettu 19.1.2009

LIITE

KYSELYLOMAKE A. Vastaajan sukupuoli

1) nainen □ 2) mies □ B. Vastaajan ikä vuosina

1.) alle 20 □ 2.) 21–30 □ 3.)31–45□

4.) 46–59□ 5.) yli 60 □

C). Kristillinen tanssi sopii mielestäni jumalanpalveluselämään

1) erittäin huonosti □ 2) huonosti □

3) en osaa sanoa□ 4) hyvin□

5) erittäin hyvin□ D) Lisäksi haluan perustella vastaustani ja/tai kertoa seuraavan mielipiteeni: _________________________________________________________________________ _________________________________________________________________________ _________________________________________________________________________ _________________________________________________________________________ Halutessasi voit jatkaa kääntöpuolelle. Kiitos mielipiteestäsi!