KEIKALLA

©www.keikalla.net

MARKKU PELTONIEMEN YHTYE, LAULU- JA SOITINYHTYE JUHONPOJAT SEKÄ JUHONPOJAT TANSSIORKESTERI

(Mauri Peltoniemi muistelee)

MARKKU PELTONIEMEN YHTYE

Yhtyeen alkuperäisessä kokoonpanossa esiintyivät Markku Peltoniemi – kitara, Olli Peltoniemi – basso, Seppo Teerikangas – rummut, Mauri Peltoniemi – laulu sekä Eero Myllymäki – koskettimet ja haitari (kuva yllä). Yhtye oli jo jonkin aikaa ollut aktiivinen, mutta nimen saatuaan se alkoi

KEIKALLA

©www.keikalla.net

keikkailla ahkerasti. Kaikki viikonloput perjantaista sunnuntaihin olivat myytynä, kesäaikana keskiviikotkin olivat kysyttyjä. Kesälavoja ja talvipaikkoja oli 70-luvulla Pohjanmaalla paljon. Näiden lisäksi työllistivät myös ravintolat ja hotellit, joihin varsinkin talviaikaan tehtiin kuukauden kestäviä kiinnityksiä. Lavoilla ja taloilla se oli sitä kuuluisaa konkariaikaa. Yhtye teki kaksi Amerikan/Kanadan kiertuetta. Vuonna 1973 yhtye oli kahden viikon kiertueella jalkapalloseura Kokkolan Pallo Veikkojen mukana. KPV pelasi pelejä ja soittajat viihdyttivät illalla tansseissa sikäläisissä suomalaispaikoissa. Seuraavana vuonna alkoi ”valloista” tulla tiedusteluja, josko tehtäisiin tulevana syksynä uusi kiertue. Se toteutui ja saman vuoden marraskuussa yhtye lähti viiden viikon mittaiselle kiertueelle vähän laajemmalle alueelle sekä Amerikkaan että Kanadaan. Esiintymispaikkoja oli tällä kertaa paljon enemmän, joten rasittavuudeltaan tämä kiertue oli aivan eri luokkaa. Siirtymät olivat pitkiä ja esiintymiset vielä samana iltana, jonka jälkeen isäntäpariskunnan kanssa kesti useimmiten aamutunneille kertoa Suomen kuulumisia. Tällä tavalla täytyi vähän kortteerista maksaa. Siellä sai kyllä suomipoika ylenpalttista ystävyyttä kun näillä pariskunnilla oli pientä kilpailua ja kyräilyä siitä, kuka saisi majoittaa soittajia. Tanssipaikoista tuolta reissulta ovat mieleen jääneet mm. Imatra -haali, samoin Little Finlandia -ravintola keskellä Manhattania, kuvitelkaa Manhattan ja suomalainen humppamusiikki. Sen aikainen Seuralehden toimittaja, Isto Lysmä teki kiertueesta lehtijutun, jonka jälkeen yhtyeen keikkailu vilkastui Suomessa. Muistoja Amerikan matkalta 1974 (Mauri Peltoniemi) - Se viiden viikon reissu oli rankkuudellaan kova vääntö, oltiin nuoria miehiä eikä päätä palellu. Orkesterin soittokamat lähetettiin Suomesta jo ennalta ja se ei ollut mikään halpa rahti. Niillä oli kilohinta ja sen ajan äänentoistolaitteet olivat kookkaita ja painavia. Kaustisen Säästöpankin lainarahan turvin menivät kamat ja miehet valtoihin. Kuten tuli todettua ei siinä nuorten miesten päätä palellut ja samalla tuli nähdyksi maailmaa. - Thunder Bay oli paikka, johon lensimme ja josta kiertue alkoi. Seudulla on paljon suomalaisasutusta ja avajaistansseissa oli paljon väkeä. Täältä vuokrasimme pikkubussin, jolla lähdimme matkaan. Kuski tuli myös Thunder Baysta. Kanadan puolella kiersimme suuret suomalaiskeskukset kuten Sault Ste. Marie, Sudbury, Toronto ym. Torontosta oli aikomus jatkaa Amerikan puolelle Niagaralta. Siinä ihasteltiin putoukset ja lähdimme ylittämään rajaa. Amerikan tulli nappasi orkesterin kiinni ja vietimme tovin aikaa rajavalvojien komennossa, kunnes palauttivat meidät takaisin Kanadaan. Puhelinsoitto kiertueen järjestäjälle, että tämä reissu tyssäsi sitten tähän. Puhelimen toisessa päässä lohduteltiin, että kyllä tämä järjestyy, soittakaa tunnin päästä uudelleen. Huomatkaa, että silloin ei ollut kännyköitä vaan puhelut hoidettiin puhelinkopista. Uusi soitto tunnin kuluttua kiertuejärjestäjälle. Hän tiesi Torontossa kaverin, joka oli hoitanut mm. Eino Grönin, Veikko Ahvenaisen ym. kiertueita, joten suuntasimme takaisin Torontoon. Niin vain miljoonakaupungista löysimme kyseisen herran, joka kehitti uuden suunnitelman. Syytä olikin, sillä Amerikan puolella odotti parikymmentä keikkaa ja kotona Kaustisen Säästöpankin pankkilaina. Kaikki johtui siitä, että orkesterilla ei ollut työlupaa Amerikan puolelle ja siellä oltiin sen kanssa varsin tarkkoja. Luvattomilla teillä - Yön selkään lähdettiin ylittämään rajaa uudelleen, mutta tällä kertaa eri kohdasta, idempää, Buffalon tullista. Tämä Toronton kaveri järjesti asiat niin, että hän ajoi meidän bussimme rajan yli ja me menimme noin kahden tunnin kuluttua hänen henkilöautollaan perässä. Kyllä tuo rajanylitys jälkeenpäin ajateltuna oli hiuskarvan varassa. Sen verran tarkasti Buffalon tulli meitä ratsas.

KEIKALLA

©www.keikalla.net

- Buffalon puolella oli sovittu tapaaminen, missä autot vaihdetaan ja Amerikkaa aletaan kiertämään. Autokuskimme teki, ehkä hädissään pahan virheen siinä Amerikan tullissa, kun sanoi tullimiehelle, että käymme vain yhden vuorokauden ajan Amerikan puolella. Tullimies kirjasi passeihin merkinnän ”oleskeluaika 1 vuorokausi”. Todellisuudessa siellä viivyttiin kuitenkin alun kolmatta viikkoa. Henkisesti kovan vuorokauden jälkeen löytyi Amerikan puolelta sopiva motelli, jossa yövyimme. Aamulla, kun herättiin, ilmoitti autokuskimme, että hänellä on keuhkonkuume ja että hän lähtee tästä Bostoniin ottaakseen sieltä lennon Thunder Bayhin. Meni nähtävästi ”pupu pöksyyn” tuon passeihin merkityn ajan vuoksi. No, siitäpä lähti Kaustisen pojat omin nokkinensa kohti ensimmäistä keikkaa, joka odotti jo samana iltana Fitchburgissa, suomalaisten suuresti asuttamalla alueella. Mainittakoon, että matka Buffalosta Fitchburgiin on yli 400 mailia joten sitä matkaa kesti pikkubussilla körötellä helposti 7-8 tuntia yhtä kyytiä. - Hauska muistikuva on tältä matkalta, kun ei vielä oltu perillä ja arvelimme olevamme kuitenkin lähellä. Tienposkesta löytyi puhelinkioski, jossa aikani selailtuani löytyi nimi Liedes Valio, joten huusin kavereille, että ei hätää, Halsualla olhan. Soitto Valiolle ja hän kysyy, että missä ootte. Sanoin, että Amerikassa, tuolla seinällä lukee sitä ja tuolla seinällä lukee tuota. Valio sanoi, että siitä on vielä noin 30 mailia matkaa ja että he tulevat vastaan. Niin päästiin Amerikan puolella ensimmäiselle keikkapaikalle. - Seuraavat keikat olivat New Yorkissa. Siellä olisi maalaispoikien ajotaito loppunut. Orkesterilla kävi kuitenkin tuuri, kun Fitchburgista löytyi syntyjään Toholammilta oleva kaveri, joka oli työstään sairauslomalla ja lupautui jatkamaan meidän kanssa kiertuetta. Seuraavat osavaltiot tuli kierrettyä Amerikan puolella: New York, Pennsylvania, Ohio, Indiana, Illinois, Michigan, Wisconsin ja Minnesota. Esiintymisiä oli suomalaispaikoissa mm. seuraavissa kaupungeissa: New York, Cleveland, Detroit, Chicago, Milwaukee, Marqutte, Ironwood, Minneapolis, ja Duluth. Joillain paikkakunnilla oli keikka kahtenakin iltana. - Duluthissa alkoi jännitys iskemään päälle. Sieltä oli palattava takaisin Thunder Bayhin, Kanadaan. Miten onnistuisi rajanylitys? Olimmehan olleet luvattomilla teillä. Vielä 50 vuoden takaa muistuu mieleen kuinka syylliseltä olo tuntui. Olimme tullessamme ennen rajaa hävittäneet pääsylippuja ym. materiaalia, joka viittasi siihen, että olimme työhommissa ja mitä seuraa, jos nyt jäämme kiinni. Kun tämä meidän kuski lähti sitten tullin kanssa selvittelemään rajatarkistuksia ja alkoi viipyä, kyllä siinä jännitys puserossa kasvoi entisestään. Vieläkin muistuu mieleen kuskin ja tullimiehen tulo autollemme ja kyseisen tullivirkailijan nostaessa sormet kasvojensa eteen. Helpotukseksemme se tarkoitti sitä, että katsotaan läpi sormien. Oli varmaan yksistään tästä tullivirkailijasta kiinni, että pääsimme rajan yli takaisin Kanadaan. Hyvä näin! Thunder Bayssa ja siinä lähiseudulla oli vielä 2-3 keikkaa, jonka jälkeen lensimme Toronton ja New Yorkin kautta kotimaahan aika monta kokemusta rikkaampana. Ei rikastuttu, mutta ei köyhyttykään ja muailmaa tuli nähtyä musiikin kautta. MAURI PELTONIEMEN YHTYE – 1979 Yhtyeen kosketinsoittaja vaihtui pian Amerikan kiertueen jälkeen. Eero Myllymäen tilalle tuli Juha Virkkala ja jonkun ajan kuluttua tuli Esko Valo haitariin. Vuonna 1978 jäi Olli Peltoniemi pois bassosta ja hänen tilalleen tuli Ari Peltoniemi. Markku Peltoniemi lopetti keikkailun samana vuonna ja siirtyi opiskelemaan haitarinsoittoa. Työelämäkään ei siinä vaiheessa mahdollistanut keikkailua. Niin yhtye jatkoi nelimiehisenä kokoonpanon ollessa Juha Virkkala – koskettimet, Ari Peltoniemi – basso ja laulu, Seppo Teerikangas – rummut ja Mauri Peltoniemi – laulu. Yhtyeen nimi muuttui

KEIKALLA

©www.keikalla.net

Mauri Peltoniemen yhtyeeksi. Esiintymiset painottuivat paljolti ravintoloihin, joskin kesälavat ja talvipaikat työllistivät nekin vielä jonkin verran. Tällä kokoonpanolla yhtye esiintyi vuoteen 1984 saakka.

LAULU- JA SOITINYHTYE JUHONPOJAT – 1980 Mauri Peltoniemen yhtyeen rinnalle perustettiin laulu- ja soitinyhtye, jonka ensimmäiseen kokoonpanoon kuuluivat Heimo Peltoniemi, Tapani Peltoniemi, Mauri Peltoniemi ja Heino Paavola. Juhonpojat -nimi otettiin käyttöön junamatkalla Helsinkiin 1970- ja 80-luvun vaihteessa, kun miesten eräänlainen laulelmayhtye oli menossa tekemään äänitettä Yleisradiolle soittiminaan kaksi kannelta ja mandoliini – Mauri oli pestattu laulumieheksi. Matkalla mietittiin yhtyeelle nimeä ja palattiin muistelmissa aikaan, jolloin perimätiedon mukaan Kaustisen ensimmäinen asukas oli laskenut purtilolla Perhonjokea pitkin ja asettunut seudulle. Hänen nimensä samaisen perimätiedon mukaan oli Juho, joten se otettiin nyt käyttöön. Yhtye julkaisi kasetin Nostalgisia kansanlauluja vuonna 1981 ja vinyylilevyn Juhonpojat Kaustiselta vuonna 1983.

MAURI PELTONIEMEN YHTYE

Takana vas. Juha Virkkala – koskettimet, Seppo Teerikangas – rummut.

Edessä vas. Mauri Peltoniemi – laulu ja Ari Peltoniemi – basso ja laulu.

KEIKALLA

©www.keikalla.net

JUHONPOJAT – 1984

JUHONPOJAT, KONSERTTIKOKOONPANO

Takana vas. Seppo Pekkarinen, Markku Peltoniemi, Sakari Pekkarinen ja Tapani Peltoniemi

Edessä vas. Mauri Peltoniemi ja Ari Peltoniemi

KEIKALLA

©www.keikalla.net

Pekkarisen veljekset Kinnulasta pyydettiin mukaan vuonna 1984, kun yhtyeelle oli sovittuna äitienpäiväkonsertti Kälviällä ja niin yhtye vakiintui viiden miehen tanssiorkesteriksi, jonka keikkareviiri ulottui Rovaniemeltä Helsinkiin. Tanssiyhtyeestä alettiin käyttää pelkkää Juhonpojat nimeä. Toki konserteissa esiinnyttiin edelleen, mutta omimmillaan yhtye oli silloin, kun se esiintyi tanssivalle yleisölle. Tapani Peltoniemi vahvisti orkesteria konserteissa. Tanssiyhtyeen ensimmäisen kokoonpanon muodostivat Sakari Pekkarinen – haitari, Seppo Pekkarinen – rummut ja laulu, Ari Peltoniemi – basso ja laulu sekä Markku Peltoniemi – kitara ja Mauri Peltoniemi – laulu (alempi kuva). Yhtye keikkaili paljon ympäri Suomen, 2-3 iltaa viikossa lähinnä viikonloppuisin ja teki kaksi LP:tä Tatsia levy-yhtiön kanssa Tatsian studiolla Helsingissä. Niiltä levyiltä löytyykin useita radiossa toivottuja ja soitettuja kappaleita.

Sakari Pekkarisen siirryttyä autuaammille soittoareenoille hänen tilallaan esiintyi monia tuuraajia kuten mm. Teemu Harjukari, Jarmo Kuusisto ja Rauno Paananen. Ari Peltoniemi lopetti myös samoihin aikoihin ja hänen tilalleen basistiksi tuli Timo Moisio Viitasaarelta. Vakituiseksi hanuristiksi tuli Eero Korpimo Vetelistä. Keski-Suomen miesten Seppo Pekkarisen ja Timo Moision jäätyä pois tulivat Jorma Pellinen basistiksi ja Jukka Kemppainen rumpuihin. Jukka jäi kuitenkin jo ensimmäisen vuoden jälkeen pois ja hänen tilalleen tuli Jyrki Rastas Seinäjoelta. Tämän jälkeen yhtyeen nimen yhteydessä käytettiin usein myös Mauri Peltoniemen nimeä. Ennen viimeisintä levytystä esiintyväksi kokoonpanoksi oli vakiintunut Mauri Peltoniemi – laulu, Markku Peltoniemi – kitara, Jyrki Rastas – rummut, Eero Korpimo – hanuri sekä Jorma Pellinen – basso ja saksofoni. Levy julkaistiin heinäkuussa 2005. Juhonpojat -yhtye esiintyi viimeisen kerran saman vuoden marraskuussa, jonka jälkeen yhtyeen jäsenet ovat keikkailleet erilaisissa kokoonpanoissa näihin päiviin saakka.

Mauri Peltoniemi (takana vas.), Seppo Pekkarinen, Ari Peltoniemi,

Markku Peltoniemi ja edessä Sakari Pekkarinen

KEIKALLA

©www.keikalla.net

MAURI PELTONIEMI

Juhonpoikien keikkailun jälkeen päätti Mauri pitää pienen paussin kaikesta. Pienestä paussista tuli kuitenkin lähes viidentoista vuoden mittainen. Satunnaisia laulukeikkoja on viime vuosina tullut tehtyä. Harrastuksiin on tullut mukaan myös erilaiset laulukilpailut, joista viimeisin toi Maurille tittelin Tangoseniori. Tangoseniori -laulukilpailun finaalit pidettiin heinäkuussa 2019 Seinäjoen Tangomarkkinoiden Tangokadun Katulavalla (aiheen lehtileike 1 ja lehtileike 2). Seinäjoelta on perheelle tuonut menestystä myös tytär Maarit, joka kruunattiin tangoprinsessaksi vuonna 1994, jolloin kirkkaimmat kruunut veivät Sauli Lehtonen ja Tiina Räsänen.

Kuva: KP 21.7.2019 / Antti Varonen

KEIKALLA

©www.keikalla.net

JUHONPOIKIEN KOKOONPANOT, LEVYT JA KASETIT LAULU- JA SOITINYHTYE JUHONPOJAT - 1980 Mauri Peltoniemi, Tapani Peltoniemi, Heino Paavola

Nostalgisia kansanlauluja (KJC1 – 1981) sisältää kappaleet: Ilta Halsuanjärvellä, Elegia, Nuorisomarssi, Laulu metsästä, Pertun porthalla, Paavolan marssi, Muistojen valssi, Tapanin marssi, Hääviesti, Pienen pojan toive, Sunnuntaina, Kaunein marssi, Palmujen varjot, Paavolan sillalla, Kantelemarssi, Kukka ja niittäjä, Menneet päivät.

Levyllä soittavat kanteletta Heimo Peltoniemi, Heino Paavola ja Tapani Peltoniemi, laulusolistina Mauri Peltoniemi.

Juhonpojat Kaustiselta (VIP 83105 – 1983) sisältää kappaleet: Hiljaisuus, Orvon osa, Elegia, Pienen pojan toive, Kysymyksiä, Pelimannien aamu, Lapin tyttö, Suviyö, Laulu metsästä, Paavolan marssi, Tunteita. Levyllä soittavat Tapani Peltoniemi – kantele, Markku Peltoniemi – kontrabasso, Heino Paavola – mandoliini, Heimo Peltoniemi – kantele, Mauri Peltoniemi – laulu ja Ari Peltoniemi – laulu.

JUHONPOJAT - 1984 Mauri Peltoniemi – laulu, Markku Peltoniemi – kitara, Ari Peltoniemi – basso ja laulu, Sakari Pekkarinen – harmonikka ja Seppo Pekkarinen – rummut ja laulu

Yksinäinen mies (KJC3 – 1985) sisältää kappaleet: Yksinäinen mies, Kylän kaunein tyttö, Olin nuori, Kaivaten Karjalaan, Lastesi toiveet, Lapsuuteni maisema, Tunturimaja, Tyhjä ikkuna, Muista kiittää, Hiljainen kitara, Lapin kesä. Levyllä soittavat Mauri Peltoniemi – laulu, Ari Peltoniemi – laulu, Sakari Pekkarinen – hanuri ja mandoliini), Seppo Pekkarinen – rummut, Markku Peltoniemi – basso, Tapani Peltoniemi – kantele ja Heimo Peltoniemi – kantele.

KEIKALLA

©www.keikalla.net

Ruusu sinulle (KJC4 – 1991) sisältää kappaleet: Ruusu sinulle, Kesän muistoja, Tatuoitu ruusu, Kalan kyyneleet, Kohtalo, Uni, Hiljaisuus, Jäähyväiset kotimökille, Toiveloma, Elegia, Sydämen salaisuudet, Haavetyttö. Levyllä soittavat Mauri Peltoniemi – laulu, Ari Peltoniemi – laulu ja bassokitara, Sakari Pekkarinen – harmonikka ja mandoliini, Seppo Pekkarinen – rummut, Markku Peltoniemi – kitara, Tapani Peltoniemi – sähkökantele, Minna Luomala – taustalaulu, Tarja Kuorikoski – taustalaulu, Tero Kuorikoski – taustalaulu, Joona Känsälä – taustalaulu ja Juha Ojala – taustalaulu.

Ota syliisi vielä – Mauri Peltoniemi & Juhonpojat (TATSIACD 076 – 1996) sisältää kappaleet: Ota syliisi vielä, Sinua muistellen, Anna vielä yksi yö, Kulkijan huolet, Eron kyyneleet, Unohtunut kirje, Yksi ainoa tango, Elonkorjuun aika, Valssi ystävälle, Täysihoitoon humppa, Kievarin humppa, Ootathan mua rakkahin, Katulyhdyn alla, Hiljaisuus. Levyllä soittavat Mauri Peltoniemi – laulu, Sakari Pekkarinen - harmonikka, Markku Peltoniemi – kitara, Ari Peltoniemi – bassokitara ja laulu sekä Seppo Pekkarinen – rummut ja laulu.

MAURI PELTONIEMI & JUHONPOJAT – 2005 Mauri Peltoniemi – laulu, Markku Peltoniemi – kitara, Jyrki Rastas – rummut, Eero Korpimo – hanuri ja Jorma Pellinen – basso ja saksofoni.

Kohtalo (TATSIACD 135 – 2005) sisältää kappaleet: Kesä sydämessä, Kuudenkympin kumarrus, Kohtalo, Syysillan tuuli, Tuokioksi lämpösi jaa, Muistojen yö, Hevonen ja heili, Karjalan kiesit, Viimeisestä illasta, Tatuoitu ruusu, Kaunis pohjolan maa, Ruusujen aika, Menneitä muistellessa, Haavetyttö, Kuuskytviis, Hän lähti pohjoiseen, Hiljaisuus. Peruskokoonpanon lisäksi levyllä esiintyy useita vierailevia muusikoita.