Matka AVOmerelleAVOIMUUTTA JA VERKOSTOMAISTA TOIMINTAKULTTUURIA TUTKIMASSA

Yrjö LappalainenTAMPEREEN YLIOPISTO

2

Sisältö

2

SisällysLUKIJALLE .....................................................................31. JOHDANTO ...............................................................52. TEOREETTINEN VIITEKEHYS JA TUTKIMUSMENETELMÄT ......................................9

2.1 Etnografia ............................................................92.2 Toimintatutkimuksellinen ote ........................10

3. AINEISTO JA SEN ANALYYSI ............................114. HANKKEEN TAVOITTEET JA KOHDERYHMÄT .......................................................13

4.1 Päätavoitteet ......................................................134.2 Tavoitteesta johdetut tuotokset ......................134.3 Kohderyhmät ....................................................18

5. HANKETOIMINNAN ARVIOINTI JA KEHITTÄMINEN .......................................................19

5.1 Avoimuuden määritelmä ................................195.2 Tavoitteiden määrittely ja seuranta ................215.3 Verkostomainen toimintamalli ja

vertaisuus .........................................................245.4 Avolaisuutta etsimässä .....................................295.5 Vertaisuus hankeverkostossa ..........................325.6 Viestintä ja välineet ..........................................345.7 Hyvät käytännöt ja epäonnistumiset .............405.8 Yhteenveto hanketoiminnan arvioinnista ....41

6. HANKETOIMIJOIDEN NÄKEMYKSIÄ HANKKEEN VAIKUTTAVUUDESTA ...................47

6.1 Vaikuttavuuden Itsearviointi IKKU-mallin avulla ........................................47

6.2 Yhteenveto vaikuttavuudenitsearvioinnista................................................67

6.3 Hankkeesta opittuja asioita .............................687. KOHDERYHMIEN NÄKEMYKSIÄ VAIKUTTAVUUDESTA ............................................71

7.1 Lisätyn todellisuuden koulutukset .................717.2 Johdatus virtuaalimaailmojen

opetuskäyttöön ...............................................767.3 Open Knowledge Roadshow ..........................807.4 Online ITK: 12 asiaa, joita et tiennyt

tekijänoikeuksista ...........................................827.5 Innostu ja innosta sosiaalisessa mediassa .....857.6 Datajournalismikoulutukset ...........................897.7 Internetin työkalut yhdistyksille ....................937.8 Yhteenveto koulutuspalautteista ....................94

8. JOHTOPÄÄTÖKSET ..............................................958.1 Hanketoiminnan arviointi ..............................958.2 Vaikuttavuuden arviointi ................................96

9. POHDINTAA...........................................................99LOPUKSI.................................................................... 101LÄHTEET .................................................................. 103

Suomen eOppimiskeskus ry, Vankanlähde 7, 13100 Hämeenlinna, info@eoppimiskeskus.fi • Taitto: Inkeri AhonenPaino: Nurmiprint Oy • ISBN 978-952-6669-02-1 (painettu julkaisu) • ISBN 978-952-6669-03-8 (sähköinen julkaisu)

3

Tulin mukaan Avoimuudesta voimaa oppimisver-kostoihin (AVO2) -hankkeeseen lokakuussa 2012, jolloin hanke oli ollut käynnissä jo lähes vuoden. Hanke oli suoraa jatkoa Avoimet verkostot oppi-miseen (AVO) -hankkeelle, jonka raportteihin ja hanketutkimukseen olin alustavasti tutustunut. AVO2:n hanketutkimukseen ryhtyessäni en osan-nut kuitenkaan vielä aavistaa, kuinka ikimuistoinen matka minulla olisi edessä.

Ensimmäisten työviikkojen aikana informaatio-tulva oli valtava, ja laajaan hankkeeseen perehty-minen vei aikansa. Hankkeen yhteisestä Google Drive -kansiosta, wikistä ja muista arkistoista nousi esiin jatkuvasti uusia dokumentteja, ja oleellisen hahmottaminen tuntui aluksi haasteelliselta. Myös hankkeen toimintatavat ja välineet olivat itselleni jossain määrin uusia, vaikka olenkin toiminut ver-kossa vuodesta 1995 lähtien.

Ensimmäinen ihmetyksen aihe oli hankkeen ta-voitteet ja käsitteet, jotka vaikuttivat aluksi hieman ympäripyöreiltä ja irrallisilta. Näin AVO2-hank-keessa aluksi neljä erillistä osahanketta, jotka eivät näyttäneet juurikaan liittyvän toisiinsa. Vähitellen kuitenkin oivalsin, että kaiken hanketoiminnan ta-voitteena oli edistää tavalla tai toisella avoimuutta: kaikissa osahankkeissa pyrittiin rikkomaan rajoja, verkostoitumaan, oppimaan yhdessä sekä kokei-lemaan uusia välineitä ja toimintatapoja. Viimeis-tään tuolloin ymmärsin, kuinka vallankumouksel-lisesta hankkeesta oli kyse. Mieleeni tuli Eugène Delacroix’n kuuluisa maalaus Vapaus johtaa kan-saa, jossa feodalismia vastustavat kansalaiset pyrki-vät kohti vapautta symboloivaa naista. Maalauksen väkijoukko on kirjava, ja yhtä lailla myös AVO2:ssa oli mukana erilaisia toimijoita, joilla oli erilaisia tu-

Lukijalle

lokulmia ja syitä olla hankkeessa mukana. Kaikilla oli kuitenkin selkeä yhteinen suunta: eteenpäin, kohti avoimuutta!

Hanketutkimuksella oli AVO2-hankkeessa kaksi keskeistä tehtävää: hanketoiminnan arviointi ja kehittäminen sekä hankkeen vaikuttavuuden ar-viointi. Tutkimus pohjautuu ensisijaisesti hanketoi-mijoiden haastatteluihin. Lisäksi aineistoa kerättiin tapahtumien ja koulutusten yhteydessä palautelo-makkeilla. Hanketutkimuksen kautta sain tutus-tua avoimen toiminnan edelläkävijöihin ja todelli-siin huippuammattilaisiin, ja hankkeessa vietetyn reilun vuoden aikana opin uutta todennäköisesti enemmän kuin koko opiskeluaikanani. Sain kerta toisensa jälkeen kuunnella, kuinka hanketoimijat kuvailivat uusien toimintatapojen ja välineiden mahdollisuuksia innosta puhkuen. Lisäksi hanke lennätti minutkin aina Online Educa Berlin -kon-ferenssiin asti avoimuutta edistämään.

Matka AVOmerelle kuvaa sitä huikeaa oppimis-matkaa, jolla minä ja muut hanketoimijat saim-me olla mukana. Toivon tämän raportin valotta-van avointa verkostomaista toimintakulttuuria ja innostavan kaikkia lukijoita samalla tavalla kuin AVO2-hanke on innostanut minua. Haluan sa-malla kiittää lämpimästi kaikkia hanketoimijoita, joiden kanssa sain työskennellä. Hankkeet tulevat ja menevät, mutta taistelu avoimuuden puolesta jatkuu - niin kauan kuin tarve vaatii!

Tampereella tammikuussa 2014

Yrjö Lappalainen

4

5

1. Johdanto

Avoimuudesta voimaa oppimisverkostoihin (AVO2) -hankkeen tavoitteiden edistymistä, hanketoiminnan sujuvuutta sekä hankkeen vai-kuttavuutta arvioitiin tutkimuksella, josta vastasi Tampereen yliopisto.

Hanketutkimuksella oli AVO2-hankkeessa kaksi keskeistä tehtävää:

1) hanketoiminnan arviointi ja kehittäminen sekä 2) hankkeen vaikuttavuuden arviointi

Hanketoiminnan arvioinnin osalta tavoitteena oli tunnistaa hyviä käytäntöjä sekä käytännön hanketyöhön ja tavoitteiden saavuttamiseen mahdollisesti liittyviä haasteita. Tunnistettuihin ongelmakohtia pyrittiin puuttumaan jo hank-keen aikana. Hanketutkimuksen kautta pyrittiin myös luomaan uutta ymmärrystä avoimen ver-kostomaisen toimintakulttuurin sekä hankkeen lukuisten eri sisältöalueiden mahdollisuuksis-ta ja haasteista. Hanketutkimus pyrki osaltaan myös herättämään ja ylläpitämään keskuste-lua hankkeen tavoitteista sekä auttamaan han-ketoimijoita hahmottamaan yhteisiä teemoja erillisistä osaprojekteista huolimatta. Hanke-tutkimuksen ajatuksena oli alusta alkaen, että hankkeessa opittuja asioita voitaisiin tiivistää hankkeen päättyessä yhteen muutoinkin kuin listana saavutetuista tuloksista. Tämä raportti koostaa yhteen hankkeessa opittua ja tekee sa-malla näkyväksi myös sellaisia hiljaista tietoa, joka ei välttämättä muutoin olisi päätynyt hank-keen raportteihin asti.

Hanketutkimuksen toinen päätehtävä oli arvi-oida hankkeen vaikuttavuutta niin hanketoi-mijoiden kuin kohderyhmienkin näkökulmas-ta. Vaikuttavuuden itsearvioinnissa sovellettiin Pirttilän ja Pääkön (2001) kehittämää IKKU-vaikuttavuusmallia. Hankkeen kohderyhmien osalta vaikuttavuuden arviointi perustui koulu-tusten ja tapahtumien yhteydessä toteutettuihin kyselyihin. IKKU-malli ja vaikuttavuuden arvi-oinnin prosessi on kuvattu tarkemmin luvussa 6.

Hanketutkija vaihtui kesken hankkeen, ja uusi hanketutkija aloitti työnsä lokakuussa 2012. En-simmäiseksi hanketutkija jatkoi aikaisemmin aloitettua tavoitteiden ja käsitteiden määrittelyä. Hanketoimijoita pyydettiin kommentoimaan ja muokkaamaan määritelmiä Google Docsissa, ja pohdintaa jatkettiin lisäksi verkon välityksellä yhteisissä termitalkoissa. Loppuvuodesta 2012 hankkeen tavoitteet ja käsitteet alkoivat olla han-ketutkimuksen toteuttamisen kannalta riittävän ymmärrettävällä tasolla. Seuraavaksi hanketut-kija laati yhdessä hanketoimijoiden kanssa kaik-kiin hankkeen koulutuksiin tarkoitetun palaute-lomakkeen, joka otettiin käyttöön maaliskuussa 2013. Lomakkeeseen liitettiin koulutuspalaut-teiden lisäksi myös vaikuttavuuteen liittyviä ky-symyksiä.

Hanketoimintaa oli alun perin tarkoitus arvioida myös hanketoimijoiden osalta kyselyjen avulla. Hanketutkija päätti kuitenkin kerätä aineistoa haastattelemalla toimijoita, koska halusi tutustua hanketoimijoihin henkilökohtaisesti ja kerätä sy-vällisempää tietoa kuin mitä kyselyjen avulla oli-si ollut mahdollista. Hanketutkija laati hankkeen tavoitteiden pohjalta haastattelurungon, johon

6

kuului esimerkiksi tavoitteiden edistymiseen, hankkeen käsitteisiin, viestintään ja välineisiin sekä jokaisen osatoteuttajan omiin sisältöaluei-siin liittyviä kysymyksiä. Haastattelut toteutet-tiin touko-kesäkuussa 2013.

Aineiston analysointi jatkui kesän 2013 aikana, ja alustavia tuloksia esiteltiin koko hankkeen yh-teisessä tapaamisessa elokuussa 2013. Tapaami-sessa toteutettiin myös työpaja, jossa arvioitiin yhteisesti hankkeen vaikuttavuutta IKKU-mallin avulla. Työpaja muodosti pohjan vaikuttavuuden itsearvioinnille. Aineistoa täydennettiin lisäksi hanketoimijoiden haastattelujen sekä muiden dokumenttien ja havaintojen pohjalta. Kohde-ryhmien osalta vaikuttavuuden arviointi pe-rustuu koulutusten ja tapahtumien yhteydessä kerättyyn palautteeseen. Tämä tutkimusraportti valmistui tammikuussa 2014.

Raportti jakautuu kahteen osaan. Ensimmäises-sä osassa käydään läpi hanketoimijoiden näke-myksiä hanketoiminnan sujuvuudesta sekä laa-jemminkin verkostomaisen toimintakulttuurin mahdollisuuksista ja haasteista. Raportin toises-sa osassa tarkastellaan sekä hanketoimijoiden (luku 6) että kohderyhmien (luku 7) näkemyksiä hankkeen vaikuttavuudesta.

7

OSA I: Hanketoiminnanarviointi ja kehittäminen

8

9

2. Teoreettinen viitekehys ja tutkimusmenetelmät

AVO2-hanketta edeltäneessä Avoimet verkostot oppimiseen (AVO) -hankkeessa hanketutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin toiminnan teoriaa, jonka avulla pyrittiin hahmottamaan hanketoiminnan keskiössä olevia muutosprosesseja

ja ymmärtämään esiin nousevia ristiriitaisuuksia (ks. Kalalahti 2012). AVO2-hankkeen hanketutkimuksessa toimintaa haluttiin lähteä tarkastelemaan alusta

alkaen käytännönläheisellä ja kuvailevalla otteella. Lähestymistapa on etnografinen, sillä tutkimus pyrkii tarkastelemaan, ymmärtämään ja kuvailemaan AVO2-hankkeen sisäistä kulttuuria. Toisaalta hanketutkimuksen tavoite oli myös

tunnistaa mahdollisia ongelmakohtia ja pyrkiä vaikuttamaan niihin jo hankkeen aikana, eli tutkimukseen sisältyi myös toimintatutkimuksellisia piirteitä.

2.1 Etnografia

Etnografinen tutkimus on tutkimusstrategia, jonka tavoitteena on kuvata ja selittää ihmisten toimintaa heidän ympäristössään tai ryhmän jäsenten tulkin-toja ja käsityksiä ympäristöstään ja toiminnastaan (Jyväskylän yliopisto 2013). Etnografisessa tutki-muksessa tutkija viettää aikaa tutkimansa kulttuu-rin piirissä ja opettelee elämään sen sosiaalisissa ja kulttuurisissa järjestyksissä. Osallistumisen ja analyyttisen etäännyttämisen vuorottelu auttaa tutkijaa ymmärtämään tutkimuskohteena olevan yhteisön jäsenten elinehtoja. (Ådahl 2004; tässä Lappalainen ym. 2007.)

Etnografisessa tutkimuksessa pyritään ymmärtä-mään ja kuvaamaan esimerkiksi yhteisön sosiaa-lisia käytäntöjä, tietämystä, uskomuksia, asenteita ja toimintamalleja. Etnografiselle tutkimusotteelle on myös ominaista ennakko-oletusten ja tarkas-ti määriteltyjen sääntöjen puute, koska kulttuuria ja siihen liittyviä ilmiöitä pyritään tarkastelemaan

mahdollisimman aidossa ja jokapäiväisessä ym-päristössä. Menetelmän tärkeimmät työkalut ovat kentällä tapahtuva osallistuva havainnointi ja haas-tattelut. Tutkijan tavoite on päästä sisälle yhteisöön ja havainnoida sitä sisältä käsin. Esimerkiksi työ-paikalla tutkija voi havainnoida työntekoa ja sen käytäntöjä, seurata kokouksia, tutustua työväli-neisiin ja työtiloihin sekä haastatella työntekijöitä. (Hughes ym. 1992; Ormerod ym. 2003; tässä Vuo-rinen 2005.) AVO2-hankkeessa kulttuuriin tutus-tuminen sisältäpäin tapahtui luonnostaan, koska hanketutkija oli itsekin yksi hanketoimija muiden joukossa. Hanketutkimuksen lisäksi tutkijalla oli hankkeessa myös muita tehtäviä.

Hinen (2001) mukaan fyysisellä läsnäololla ja mat-kustamisella johonkin paikkaan on ollut perintei-sesti etnografiassa suuri merkitys, ja juuri matkus-taminen on tavallaan oikeuttanut etnografisten kertomusten autenttisuuden. Välitteisiä kommuni-kointitapoja ei ole aikaisemmin pidetty riitettävän vuorovaikutteisina, ja tutkimuksen arvovaltaisuu-

10

den on katsottu nousevan ainoastaan ensikäden havainnoista tutkimuskentällä. Kokonaan tai osit-tain verkon välityksellä toimivia yhteisöjä tutkit-taessa ei kuitenkaan voida enää puhua samankal-taisesta fyysisestä matkustamisesta, ja etnografista tutkimusta voidaankin nykyisin tehdä myös nou-sematta omalta työtuoliltaan. Fyysisen matkusta-misen tai fyysisten ympäristöjen puuttuminen ei kuitenkaan tarkoita, että etnografin, lukijan ja tut-kimuskohteiden väliset suhteet olisivat oleellisesti muuttuneet. (Hine 2001.) Tämä korostui varsinkin AVO2-hankkeessa, jossa toimijat olivat maantie-teellisesti eri puolilla maata, eikä kaikille yhteistä fyysistä työympäristöä ollut lainkaan.

2.2 Toimintatutkimuksellinen ote

Toimintatutkimuksessa pyritään sekä tutkimaan että muuttamaan vallitsevia käytäntöjä. Toiminta-tutkimukseen kuuluu keskeisesti tutkijan osallis-tuminen toimintaan sekä mukanaolo organisaati-on arkipäivässä. Tutkimusprosessi on luonteeltaan syklinen, ja siihen kuuluu tavanomaisesti lähtöti-lanteen kartoitus, toimintamallin laatiminen, inter-vention eli vaikuttavan toimenpiteen toteuttami-nen sekä vaikutusten seuraaminen ja havainnointi. (Kuula 2006.) Tämän hanketutkimuksen puitteissa tutkija tunnisti haastattelun ja havainnoinnin kaut-ta joitakin hanketoimintaan liittyviä haasteita, esit-teli ne hanketoimijoille ja pyrki herättämään niistä keskustelua, mikä voidaan nähdä myös eräänlaise-na interventiona. Käytännössä prosessi ei kuiten-kaan edennyt toimintatutkimukselle ominaiseen sykliseen tapaan, vaikka tutkija pyrkikin osaltaan kehittämään toimintatapoja jo hankkeen aikana.

11

lisesti, eli teksti muunnettiin kirjakielelle murre- ja puhekielen ilmaisut poistaen (Kananen 2008).

Haastattelujen lisäksi tutkija osallistui resurssiensa puitteissa havainnoijana joihinkin hankkeessa jär-jestettyihin koulutuksiin ja tapahtumiin sekä osa-hankkeiden sisäisiin kokouksiin. Aineistona käytet-tiin myös hankkeen Yammer-verkostoissa käytyjä keskusteluja, kokousten muistiinpanoja sekä muita hankkeessa tuotettuja dokumentteja ja raportteja. Elokuussa 2013 hanketutkija järjesti koko hank-keen yhteisen tapaamisen yhteydessä myös vaikut-tavuustyöpajan, joka muodosti pohjan hankkeen vaikuttavuuden arvioinnille. Vaikuttavuuden arvi-oinnin prosessi on kuvattu tarkemmin luvussa 6. Hankkeen kohderyhmien osalta aineistoa kerättiin koulutus- ja tapahtumakyselyjen avulla.

3. Aineisto ja sen analyysi

Hankkeen ydintoimijoille tehtiin touko-kesäkuus-sa 2013 haastattelut, joihin osallistui yhteensä 18 hanketoimijaa. Haastattelut olivat puolistruktu-roituja, eli kaikille haastateltaville esitettiin tietyt kysymykset samassa järjestyksessä. Kaikille yhteis-ten kysymysten lisäksi jokaiselta haastateltavalta kysyttiin heidän omiin sisältöalueisiinsa liittyviä kysymyksiä. Haastattelun teemoja on visualisoi-tu kuvassa 1. Jokainen haastattelu kesti noin kaksi tuntia. Osa haastatteluista toteutettiin hanketoimi-joiden omissa toimipisteissä, osa puolestaan ver-kossa Adobe Connectin avulla. Jokaista mukana olevaa organisaatiota edusti vähintään yksi henki-lö, koska kaikkien ääni haluttiin saada kuuluviin. Haastattelut tallennettiin ja litteroitiin. Tallennetta syntyi yhteensä noin 35 tuntia. Tallenteet litteroi-tiin kesän 2013 aikana, ja litteroitua tekstiä syntyi yhteensä 327 sivua. Tallenteet litteroitiin yleiskie-

Kuva 1: Haastattelun teemoja

12

13

4. Hankkeen tavoitteet ja kohderyhmät

AVO2-hankkeen tavoitteena oli vahvistaa ja tukea avoimuuden toteutumista verkostomaisen toimin-taympäristön lähtökohtana ja tavoitteena. Hank-keen neljässä osahankkeessa pyrittiin luomaan edellytyksiä, kouluttamaan, selvittämään ja tuke-maan avoimen oppimisen ja osallistumisen sekä sisällöntuotannon mahdollisuuksia teknologia-avusteisesti. AVO2-hankkeen neljä osahanketta olivat AVO-opisto, Toimikas, Nettikansa ja 3DM:

• AVO-opisto -osahankkeen tavoitteena oli edistää työkalujen, sisältöjen ja tiedon jaka-mista ja yhteiskehittelyä sekä avoimia yhteis-työmalleja opetuksessa, julkishallinnossa ja kansalaisten toiminnassa.

• Toimikas (Toiminnallisen ja aktiivisen oppi-misen mallit) -osahankkeen tavoitteena oli uusien, kokonaisvaltaisen oppimisen mallien tuominen perinteisen oppiainejakoisen ope-tuksen rinnalle, oppijalähtöisten ja yhteisöl-listen oppimistapojen toteuttamiseen.

• Nettikansa (Nettiajan kansalaisyhteiskunta) -osahankkeessa kokeiltiin ja mallinnettiin verkon mahdollistamia osallisuutta edistä-viä toimintamalleja yhteiskunnallisten asioi-den käsittelyssä. Osahankkeen tavoitteena oli vahvistaa kansalaisverkostojen osaamista sekä edistää rajat ylittävää yhteistyötä erityyppisten toimijoiden kesken.

• 3DM (Kolmiulotteiset ja mobiilit oppimis- ja osallistumisympäristöt) -osahankkeessa tut-kittiin virtuaalimaailmojen, lisätyn todellisuu-den sekä mobiililaitteiden mahdollisuuksia oppimisen ja osallistumisen tukena. Osahank-

keessa myös toteutettiin oppimisympäristöjä, joissa voidaan toimia ja oppia uusien tekno-logioiden avulla. Osahankkeen pilottien koh-teena oli mm. hyvinvointiala ja erityisoppijat.

4.1 Päätavoitteet

1. Yhteisöllisen, osallistavan ja verkostomaisen toimintakulttuurin synnyttäminen ja vahvis-taminen osallistuvissa oppilaitoksissa ja orga-nisaatioissa sekä näiden sidosryhmissä

2. Raja-aitojen ylittäminen verkostomaisella toi-mintamallilla (yhteisöt, yritykset, julkishallin-to, koulutusorganisaatiot, järjestöt)

3. Luodaan edellytyksiä, koulutetaan, selvitetään ja tuetaan avoimen oppimisen ja osallistumi-sen sekä sisällöntuotannon mahdollisuuksia teknologia-avusteisesti.

4.2 Tavoitteesta johdetut tuotokset

1. Opettaja- ja asiantuntijaverkostojen sekä oma-ehtoisten oppimisverkostojen tuettu kasvu

2. Yhteisöllisen oppimiskulttuurin edistäminen kansalaistoiminnassa, kouluissa ja oppilai-toksissa sekä ja virkatyössä (virkamiehen uusi ammattiosaaminen)

3. Verkostomaisen toimintamallin tuominen kansalaisaktiivisuuden lisäämiseksi

4. Etäosallistumisen ja vertaisoppimisen lisäämi-nen opetuksessa, julkishallinnossa sekä kansa-laistoiminnassa

14

5. Avoimien sisältöjen, avoimien ohjelmistojen ja avoimen opetuskulttuurin edistäminen kan-salaisten toiminnassa, opetuksessa sekä julki-shallinnossa

6. Kolmiulotteisten oppimis- ja osallistumisym-päristöjen opetuskäytön mallit

7. Käytänteitä oppiainerajoja ylittävän opetuksen käytännön järjestelyihin sekä aktiivisen oppi-misen kokeiluja eri kouluasteilla

8. Mobiililaitteiden hyödyntämisen mallit opis-kelussa ja työssä oppimisessa

9. Sisältöjen ja sovellusten laadukkaan toimin-tatavan näkyväksi tekeminen, edistäminen ja tehostaminen

Seuraavissa kappaleissa esitellään tarkemmin jo-kainen näistä tavoitteista sekä toimenpiteet, joilla tavoitteet pyrittiin saavuttamaan.

4.2.1 Opettaja- ja asiantuntijaverkostojen sekä omaehtoisten oppimisverkostojen tuettu kasvu

AVO2-hankkeen keskeinen tavoite oli synnyttää ja vahvistaa verkostoja ja verkostomaista toimin-takulttuuria sekä osallistuvissa organisaatiossa että niiden sidosryhmissä. Kaikki osahankkeet pyrkivät tekemään jo olemassaolevia sisältöaluei-siin liittyviä verkostoja tunnetuiksi ja kasvatta-maan sekä osallistuvien ihmisten että toiminnan määrää. Hankkeen aikana perustettiin myös uusia verkostoja. Lisäksi verkostoitumisen etuja tuotiin esille lukuisissa eri tapahtumissa ja koulutustilai-suuksissa.

Toimenpiteet• Olemassaolevien verkostojen tunnetuksi te-

keminen ja kasvattaminen• Uusien verkostojen ja verkkoryhmien perus-

taminen• Verkostoista ja verkostomaisesta toimintata-

vasta tiedottaminen: esim. infopisteet tapah-tumissa tai erikseen järjestettyinä, taskuloun-aat, ohjaus koulutustilaisuuksien yhteydessä, henkilökohtainen avustus

• Vuorovaikutus ja materiaalien jakaminen verkostoitumista tukevien välineiden ja kana-vien avulla: esim. blogit, wikit, Google Docs, Etherpad, kalenterit, sähköpostilistat, han-goutit, Skype, Yammer, Facebook

• Verkostoitumista edistävien tapahtumien ja koulutustilaisuuksien järjestäminen

• Osallistuminen muiden järjestämiin tapah-tumiin, esim. ITK / DCL / Mobiilikesäkoulu

• Verkostoitumista edistävien työtapojen hyö-dyntäminen hankkeen koulutuksissa, esim. keskustelut ja yhteistoiminta, työpajat

• Verkostoitumista edistävät yhteistuotanto-projektit

4.2.2 Yhteisöllisen oppimiskulttuurin edistäminen kansalaistoiminnassa, kouluissa ja oppilaitoksissa sekä virkatyössä (virkamiehen uusi ammattiosaaminen)

Kaikki osahankkeet pyrkivät edistämään yhtei-söllistä oppimiskulttuuria, jossa oppiminen pe-rustuu vertaisuuteen, yhdessä tekemiseen sekä asioiden avoimeen jakamiseen. Yhteisöllisen oppimiskulttuurin kasvua pyrittiin tukemaan järjestämällä aiheeseen liittyviä koulutuksia ja tapahtumia sekä suosimalla yhteisölliseen oppimiseen soveltuvia välineitä ja toimintata-poja. Hanke pyrki myös tarjoamaan virkamie-hille tiedotusta, koulutusta, konsultaatioita ja materiaaleja päätöksenteon läpinäkyvyyden li-säämiseksi sekä lisäämään tietoutta avoimeen toimintaan liittyvistä välineistä ja vuorovaiku-tustaidoista.

Kaikki osahankkeet

pyrkivät tukemaan osaltaan

verkostoitumista ja edistämään

verkostomaista toimintamallia.

15

Toimenpiteet• Yhteisöllisen oppimiskulttuurin periaattei-

den noudattaminen AVO2-hankkeen sisäi-sessä toiminnassa: esim. yhdessä tekeminen, keskustelut, asioiden avoin jakaminen, ver-taisuus, prosessimaisuus, keskeneräisyyden hyväksyminen

• Yhteisöllisen oppimiskulttuurin kasvua edistävien tapahtumien ja koulutusten jär-jestäminen

• Yhteisöllistä oppimiskulttuuria edistävien työtapojen hyödyntäminen hankkeen kou-lutuksissa, esim. keskustelut ja yhteistoimin-ta, työpajat

• Yhteisöllistä oppimiskulttuuria edistävien vä-lineiden ja alustojen hyödyntäminen: esim. wikit, Google Docs, Etherpad, kalenterit, sähköpostilistat, hangoutit, Skype, Yammer, Facebook, Wikiopisto, Wikikirjasto

• Osallistujien rohkaiseminen ja innoitta-minen toiminnan jatkamiseen hankkeessa toteutetun koulutuksen tai tapahtuman jäl-keen. Tavoitteena tiedon ja osaamisen leviä-minen ihmisten omiin verkostoihin virallis-ten koulutustapahtumien ulkopuolelle

4.2.3 Verkostomaisen toimintamallin tuominen kansalaisaktiivisuuden lisäämiseksi

Kaikki osahankkeet pyrkivät tukemaan osaltaan verkostoitumista ja edistämään verkostomaista toimintamallia. Kansalaisaktiivisuuden osalta ta-voitteeseen pyrki vastaamaan erityisesti Netti-kansa-osahanke, jossa etsittiin, kokeiltiin ja mal-linnettiin verkon mahdollistamia osallisuutta edistäviä toimintamalleja yhteiskunnallisten asi-oiden käsittelyssä. Osahankkeen tavoitteena oli tukea avoimemman verkostomaisen toiminta-kulttuurin leviämistä laajemmalle yleisölle niin, että nyt vielä uudet toimintamallit muuttuvat ajan myötä tavanomaisiksi hyviksi käytännöik-si. Tavoitteena oli tarjota mahdollisuuksia avoi-meen tiedottamiseen ja osallistumiseen sekä tu-kea avoimen toimintakulttuurin syntymistä niin kansalaisten kuin virkamiestenkin keskuudessa.

Toimenpiteet• Verkostomaisen toimintamallin hyödyntä-

minen AVO2-hankkeen sisäisessä toimin-nassa

• Verkostomaisen toimintamallin mahdollis-taminen ja edistäminen avoimen tuotan-toprosessin ja avoimien välineiden avulla

• Kansalaisaktiivisuutta lisäävän verkosto-maiseen toimintaan liittyvien tilaisuuksien ja tapahtumien järjestäminen

• Verkostomaisen toimintamallin etujen ja haasteiden esiintuominen hankkeen järjes-tämissä koulutuksissa, tapahtumissa sekä materiaaleissa

• Päätöksentekoon ja yhteiskunnalliseen toi-mintaan kytkeytyvien verkostojen muo-dostaminen sekä niihin liittyvän toimin-nan edistäminen

• Kansalaisaktiivisuutta edistävien välinei-den käyttö- ja sovellusmahdollisuuksista tiedottaminen

4.2.4 Etäosallistumisen ja vertaisoppimisen lisääminen opetuksessa, julkishallinnossa sekä kansalaistoiminnassa

AVO2-hankkeessa järjestettiin runsaasti webi-naareja sekä muita tilaisuuksia verkossa, ja myös lähitapahtumiin pyrittiin järjestämään etäosal-listumismahdollisuus. Lisäksi tavoitteena oli kartoittaa etäosallistumisen mahdollistavia vä-lineitä, kerätä etäosallistumiseen liittyviä hyviä käytäntöjä sekä kehittää uusia ympäristöjä etä-osallistumisen mahdollistamiseksi. Etäosallis-tumisen ja vertaisoppimisen mahdollisuuksista järjestettiin myös koulutuksia ja tapahtumia, ja hankkeen kohderyhmiä tuettiin etäopetuksen ja vertaisoppimisen suunnittelussa sekä peda-gogisissa että teknisissä kysymyksissä. Ver-taisoppimista tuettiin ottamalla lähtökohtaises-ti käyttöön tiedon jakamista tukevia palveluja. 3DM-osahankkeessa tarkasteltiin myös virtuaa-limaailmoja etäosallistumisen ja vertaisoppimi-sen välineenä.

16

Toimenpiteet• Etäosallistumismahdollisuuden järjestämi-

nen ja verkkoisännöinti/emännöinti kaikissa AVO2-hankkeen tapahtumissa

• Etäosallistumisen ja vertaisoppimisen mah-dollisuuksista tiedottaminen esim. koulutuk-sissa, tapahtumissa sekä hankkeen tuottamis-sa materiaaleissa

• Etäosallistumisen mahdollistavien välineiden kartoitus

• Etäosallistumisen hyvien toimintakäytän-töjen kartoitus, esim. mitä on käytännössä huomioitava verrattuna lähiosallistumiseen

• Uusien ympäristöjen kehittäminen etäosal-listumisen mahdollistamiseksi (esim. realX-tend-virtuaalimaailma)

• Hankkeen kohderyhmien tukeminen etä- ja vertaisopetuksen suunnittelussa sekä peda-gogisissa että teknisissä kysymyksissä

4.2.5 Avoimien sisältöjen, avoimien ohjelmistojen ja avoimen opetuskulttuurin edistäminen kansalaisten toiminnassa, opetuksessa sekä julkishallinnossa

Kaikki AVO2-hankkeessa tuotetut materiaalit py-rittiin julkaisemaan avoimilla lisensseillä, jotta ne olisivat kenen tahansa kiinnostuneen käytettävis-sä ja jatkojalostettavissa. Myös käytetyissä ohjel-mistoissa pyrittiin suosimaan mahdollisuuksien mukaan avoimen lähdekoodin sovelluksia. Avoi-mien sisältöjen osalta tavoitteeseen vastasi eri-tyisesti AVO-opisto, jonka tavoite oli kannustaa yhteiskunnan eri toimijoita sisältöjen ja tiedon jakamiseen. AVO-opiston tehtäviin sisältyi tie-dottamista, koulutuksia, laatutyötä, verkostojen toiminnan tukea sekä tapahtumien järjestämistä. Osahanke pyrki tukemaan avointa sisällöntuo-tantoa myös hankkeen sisällä mm. neuvomalla julkaisualustojen ja lisenssien valinnassa.

Toimenpiteet• Avoimuuden edistäminen hankkeen sisäises-

sä toiminnassa (esim. läpinäkyvyys, tiedon jakaminen, vertaistuotanto, avoimet ohjel-mistot, avoin julkaiseminen)

• Avoimiin sisältöihin, avoimiin ohjelmistoi-

hin sekä avoimeen opetuskulttuuriin liittyvi-en tapahtumien ja koulutusten järjestäminen

• Yhteiskunnan toimijoiden kannustaminen sisällön ja tiedon jakamiseen

• Olemassaolevista avoimista sisällöistä tiedot-taminen

• Tekijänoikeustiedotuksen tarjoaminen opet-tajille Opettajantekijanoikeus.fi -sivustolla

• Avoimien ohjelmistojen edistäminen (esim. VALO-yhteisö ja Pyramus-yhteisö, avoimen lähdekoodin virtuaalimaailmat)

• Avoimista sisällöistä tiedottaminen (esim. CreativeCommons.fi)

• Avoimen opetuskulttuurin tukeminen opet-tajaverkostojen kautta

• Oppimateriaalien yhteistuotannosta tiedotta-minen ja yhteistuotannon lisääminen

4.2.6 Kolmiulotteisten oppimis- ja osallistumisympäristöjen opetuskäytön mallit & Mobiililaitteiden hyödyntämisen mallit opiskelussa ja työssä oppimisessa

Näihin kahteen tavoitteeseen vastasi 3DM-osa-hanke, jonka tavoitteena oli kolmiulotteisten ja mobiilien oppimis- ja osallistumisympäristöjen mahdollisuuksien selvittäminen ja käyttömalli-en tuottaminen. Osahankkeessa tutkittiin vir-tuaalimaailmojen, lisätyn todellisuuden sekä mobiililaitteiden mahdollisuuksia oppimisen ja osallistumisen välineenä sekä toteutettiin oppi-misympäristöjä, joissa voidaan toimia ja oppia uusien teknologioiden avulla. Lisäksi 3DM-osa-hankkeen yhtenä tavoitteena oli luoda malleja mobiililaitteiden opetuskäyttöön erityisesti hy-vintointialan kontekstissa. Osahankkeessa kar-toitettiin, kokeiltiin ja koostettiin erityisryhmiä tukevia mobiilipalveluita. Osahankkeessa myös kehitettiin ja pilotoitiin osallistumista helpottavia sovelluksia.

Toimenpiteet• Lisätyn todellisuuden opetus- ja osallistu-

miskäytön mahdollisuuksien selvittäminen oppimisympäristöpilottien kautta

• Virtuaalimaailmojen opetuskäytön mahdol-lisuuksien selvittäminen, painotus avoimeen lähdekoodiin perustuvissa ympäristöissä

17

(esim. OpenSim, realXtend)• Lisätyn todellisuuden, virtuaalimaailmojen

sekä mobiililaitteiden käyttöön liittyvien mallien ja palvelukuvausten tuottaminen

• Aihealueeseen liittyvien koulutusten ja ta-pahtumien järjestäminen

• Aihealueeseen liittyvän tiedon jakaminen sekä verkostoituminen sisältöalueesta kiin-nostuneiden toimijoiden kanssa

• Opasmateriaalien tuottaminen lisätyn todel-lisuuden sovellusten toteuttamiseksi

• Lisätyn todellisuuden sovellusten toteuttami-nen ja pilotointi

• Erityisryhmiä tukevien mobiilipalveluiden kartoittaminen, kokeileminen ja koostami-nen

• Mobiililaitteiden käytön osaamisen kehittä-minen

• Mobiililaitteiden opetus- ja osallistumiskäy-tön mallien ja kuvausten tuottaminen

• Osallistumista helpottavien sovellusten kehit-täminen ja pilotointi

4.2.7 Käytänteitä oppiainerajoja ylittävän opetuksen käytännön järjestelyihin sekä aktiivisen oppimisen kokeiluja eri kouluasteilla

Tavoitteeseen vastasi Toimikas-osahanke, jonka tavoitteena oli uusien, kokonaisvaltaisen oppi-misen mallien tuominen perinteisen oppiaine-jakoisen opetuksen rinnalle oppijalähtöisten ja yhteisöllisten oppimistapojen toteuttamiseen. Tavoitteena oli lisätä yhteisöllistä työskentelyä ja oppimaan oppimisen taitoja käytännössä. Hank-keessa järjestettiin ilmiöpohjaisen oppimisen pi-lotteja ja tuotettiin toiminnalliseen ja aktiiviseen oppimiseen liittyviä sisältöjä.

Toimenpiteet• Ilmiöpedagogiikan tunnetuksi tekeminen

ja kehittäminen aiheeseen liittyvien infoti-laisuuksien, tapahtumien sekä koulutusten avulla

• Ratkaisujen etsiminen oppiainerajoja ylittä-vän opetuksen järjestelyihin ja opettajien yh-teistyön toteuttamiseen (rehtoritapaamiset)

• Pilottiopettajaryhmien muodostaminen kai-

kilta yleissivistävän koulutuksen asteilta• Oppiainerajoja ylittävän opetuksen ideointi

ja jalostaminen oman oppiasteen hautomo-työskentelyn sekä kerran lukuvuodessa jär-jestettävän seminaarin avulla

• Hautomotyöskentelyssä tuotettujen ideoiden ja suunnitelmien vieminen käytäntöön

• Käytännön toteutusten tukeminen nomadi-opettajan avulla

• Ilmiöpohjaisen oppimisen laajentaminen myös koulujen ulkopuolelle: asiantuntemuk-sen ja vahvuuden hakeminen mm. yrityksistä ja järjestöistä

4.2.8 Sisältöjen ja sovellusten laadukkaan toimintatavan näkyväksi tekeminen, edistäminen ja tehostaminen

AVO2-hankkeessa pyrittiin seuraamaan ja kehit-tämään toiminnan ja tuotettujen sisältöjen laatua. Hankkeen aikana järjestettiin myös laatuasiohin liittyviä webinaareja ja kehitettiin laatunäkemys-tä yhdessä eri sisältöalueiden asiantuntijoiden kanssa. Hankkeen aikana tehtiin myös jatkuvaa hankearviointia, ja hankearvioinnin kautta esiin nousseita ongelmakohtia käsiteltiin yhteisesti. Hyviä käytäntöjä pyrittiin jakamaan koulutusten, webinaarien sekä lukuisten hankkeessa syntynei-den tuotosten kautta. Onnistuneiden ja hyvien käytäntöjen lisäksi hankkeessa pyrittiin jakamaan myös tietoa ja kokemuksia epäonnistumisista ”iloisen mokan” hengessä.

Toimenpiteet• Koordinaation avoin toiminta ja dokumen-

taation jakaminen• Laatunäkemyksen työstäminen yhdessä eri

sisältöalueiden asiantuntijoiden kanssa• Webinaarien järjestäminen hanketuotosten

tekemisen tueksi• Tiedon jakaminen hankkeen tuotoksista• Tiedon jakaminen myös epäonnistumisista

(iloisen mokan henki)• Hankkeessa syntyvien tuotosten tuotteista-

minen tuotteistamisseminaarien avulla• Jatkuva hankearviointi

18

useat hanketoimijat tekivät hankkeen puitteissa läheistä yhteistyötä myös muiden hankkeiden ja organisaatioiden kanssa. Hankkeessa järjes-tetyt tapahtumat ja koulutukset olivat pääosin ilmaisia ja kaikille avoimia, joten niihin saattoi osallistua käytännössä kuka tahansa aihepiiristä kiinnostunut. Kohderyhmien ja toiminnan määrä ja moni-muotoisuus aiheuttivat merkittäviä haasteita toiminnan seurannalle ja arvioinnille, sillä eri osahankkeiden toiminnan arviointiin oli vaikea muodostaa yhtenäisiä kriteerejä. Samasta syys-tä johtuen hankkeessa ei ollut myöskään mah-dollista tehdä lähtötilanteen kartoitusta, johon hankkeen lopputuloksia oltaisiin voitu verra-ta. Kaiken hanketoiminnan seurantaan ei ollut myöskään hanketutkimuksen puitteissa riittä-västi resursseja. Toiminnan seurantaan ja arvi-ointiin liittyviä haasteita kuvaillaan tarkemmin tämän raportin luvussa 7.

4.3 Kohderyhmät

Virallisessa hankepäätösasiakirjassa hankkeen kohderyhmät oli määritelty seuraavasti:

Kohderyhmänä ovat suomalaiset oppijat; oppi-laitoksissa toimivat, virkamiehet, organisaatioi-den henkilöstö sekä kansalaistoimintaan osallis-tuvat. Oppimisen sisällöllisestä ja tietoteknisestä ympäristöstä vastaavat tahot ovat avainasemassa vaikuttamassa oppimisen kulttuuriin, toimin-tamalleihin ja edellytyksiin eri konteksteissa. Verkoston on tarkoitus toimia avoimesti ja sen toimintaan voivat tulla mukaan kaikki asias-ta kiinnostuneet. Varsinaisena kohderyhmänä ovat erilaiset avainryhmät kuten opettajat, hy-vinvointi- ja tvt-alan ammattilaiset, järjestöak-tiivit ja kansalaisverkostot, jotta niihin kuulu-vat osaisivat hyödyntää uudenlaisia oppimis- ja toimintaympäristöjä työssään vastaantulevissa tilanteissa.

Hankkeen tärkeimpiä kohderyhmiä on visuali-soitu kuvassa 2. Näiden kohderyhmien lisäksi

Kuva 2: Hankkeen kohderyhmiä

19

5. Hanketoiminnan arviointi ja kehittäminen

mintakulttuuriin kuuluu keskeisesti myös valmius tarjota apua muille. Oman toiminnan näkyväksi tekeminen ja tuotosten jakaminen avoimesti tar-joaa suuremmalle joukolle mahdollisuuden osal-listua toimintaan ja kehittää ajatuksia, materiaaleja ja tuotoksia eteenpäin:

”Avoimuus tarkoittaa minulle sitä, että kenellä ta-hansa on mahdollisuus osallistua toimintaan, mah-dollisuus ottaa niitä tuotteita tai tuotoksia ja tehdä tämmöistä twiikkailua ja parantaa jotain. Tämä liittyy ihan lisensointijuttuihin ja avoimeen lähde-koodiin … että voidaan ottaa joku, mitä on tehty ja viedä sitä eteenpäin.”

”Minulle se [avoimuus] tarkoittaa tässä sitä yhdessä kehittämistä, arvokkaan tiedon jakamista. Että se ei ole vaan dataa, vaan jo prosessoitua ja jollain lailla jo arvotettuakin sisältöä, jota tulee monesta eri pai-kasta … ja lukija tekee ikään kuin taas sen oman arvotuksensa. Se on sellaista jatkuvaa dialogia. Se dialogisuus on semmoinen keskeinen jotenkin tässä avoimuudessa … tämä mahdollistaa sen dialogin.”

5.1.2 Avoimet sisällöt ja lisenssit

Jotta tuotokset olisivat vapaasti jaettavissa ja jatko-jalostettavissa, on huomioitava myös tekijänoike-uksiin ja käytettävien työkalujen lisensointimallei-hin liittyvät kysymykset. Yksi hankkeen keskeisistä tavoitteista oli avoimien sisältöjen ja ohjelmistojen edistäminen. Avoin sisältö tarkoittaa tekijänoikeu-den tai lähioikeuden suojaamaa aineistoa, joka on

5.1 Avoimuuden määritelmä

“Avoimuus on sitä, että ei poissuljeta. Poissulkemi-nen on helppoa, nopeaa ja ilmaista.”

Avoimuutta tavoittelevassa hankkeessa on luon-tevaa lähteä liikkeelle avoimuuden määritelmästä. AVO2-hankkeen päätavoitteet (verkostomaisen toimintakulttuurin edistäminen, raja-aitojen ylittä-minen sekä avoimen oppimisen, osallistumisen ja sisällöntuotannon tukeminen) edellyttävät monen-laista avoimuutta niin työkalujen ja sisältöjen kuin tuotanto- ja julkaisuprosessienkin osalta. AVO2-hankkeen toimijoilla oli alusta alkaen erilaisia tulo-kulmia avoimuuteen, ja avoimuuden käsitteestä ol-tiin käyty runsaasti keskustelua jo AVO2-hanketta edeltäneessä Avoimet verkostot oppimiseen (AVO) -hankkeessa (ks. Kalalahti 2012).

5.1.1 Hanketoimijoiden näkemyksiä avoimuudesta

Haastatteluissa hanketoimijoilta kysyttiin, mitä avoimuus heidän mielestään tarkoittaa. Erään han-ketoimijan mukaan avoimuus voidaan määritellä toimintatavaksi, jossa toimitaan yhdessä ja jaetaan sekä toiminnan prosessit että tuotokset. Avoimen toimintakulttuurin lähtökohta on ennakkoluuloton asenne ja valmius jakaa omia ajatuksia ja tuotok-sia muiden kanssa, mikä edellyttää toisaalta myös kykyä ottaa vastaan kommentteja ja kontribuuti-oita muilta toimijoilta ja muokata omaa toimin-taa niiden mukaisesti. Vastaavasti avoimeen toi-

20

julkaistu avoimella sisältölisenssillä (esim. Creative Commons). Ilman avointa lisenssiä aineiston hyö-dyntämismahdollisuudet ovat rajalliset, koska teki-jällä on yksinoikeudet aineiston kopiointiin, levit-tämiseen ja muokkaamiseen. Avoin lisenssi antaa muille tyypillisesti oikeuden kopioida aineistoa ja muunnella sitä eri tarkoituksiin alkuperäisen teki-jän nimitiedot sekä avoimen lisenssin säilyttäen. AVO2-hankkeessa yksi tärkeä tavoite oli copyleftin perusperiaatteen avaaminen. Avoimissa lisensseis-sä toteutuu copyleft-periaate (leikillisenä vastakoh-tana copyright-käsitteelle), eli tekijä luopuu osasta yksinoikeuksiaan. Toimintatapa poikkeaa tavalli-sesta tekijänoikeuskäytännöstä, ja siksi luovutta-miseen tarvitaan nimenomainen suostumus, joka ilmaistaan sisältölisenssillä.

5.1.3 Avoimet työkalut

Erään hanketoimijan mukaan avoimuus on sitä, ettei suljeta ketään pois, vaan kaikilla tulisi olla tasavertaiset mahdollisuudet esimerkiksi vaikut-taa ja saada tietoa. Toinen hanketoimija määritteli avoimuuden puolestaan vuorovaikutustilanteeksi, johon kuka tahansa voi osallistua omalla presens-sillään esimerkiksi organisaation statuksen sijasta. Tällöin perinteiset hierarkiat ja asemat menettävät merkitystään.

Tiedon saaminen ja tuotantoprosessiin osallis-tuminen edellyttää avoimien työkalujen käyttöä. Vaikka VALO-ohjelmien (vapaat ja avoimen lähde-koodin ohjelmat) edistäminen kuuluikin hankkeen tavoitteisiin, käytettiin hankkeessa kuitenkin myös muita - pääosin maksuttomia - työkaluja, jotka mahdollistivat paikasta riippumattoman osallistu-misen. Yhteiskirjoitukseen käytettäviä välineitä oli-vat esimerkiksi Google Docs, Etherpad ja erilaiset wikit, kun taas palaverit järjestettiin tavanomaisesti Adobe Connectissa, Skypessä tai Google Hangouts -palvelussa. Syy tähän oli yksinkertaisesti se, ettei avoimen lähdekoodin vaihtoehtoja ollut aina tar-jolla, tai niiden ylläpitoon ja hallinnointiin ei olisi ollut tämän hankkeen puitteissa resursseja. Erään hanketoimijan mukaan täydellinen tekninen avoi-muus on tavoiteltavaa, mutta käytännössä vaikeas-ti saavutettavissa. Avoimilla työkaluilla viitataan tässä raportissa kaikkiin sellaisiin yhteistuotannon

ja vuorovaikutuksen mahdollistaviin työkaluihin, joiden peruskäyttö on loppukäyttäjille maksutonta. Monet näistä työkaluista eivät ole kuitenkaan esi-merkiksi Free Software Foundationin (FSF) mää-ritelmän1 mukaisia vapaita ja avoimia ohjelmia, koska niiden lähdekoodi ei ole vapaasti saatavilla tai muokattavissa.

5.1.4 Avoimuudesta käyty keskustelu

Avoimuuden käsitteestä käytiin paljon keskustelua jo AVO1:n aikana, jolloin hanketoimijat huomasivat käsitteen olevan kaikkea muuta kuin yksiselitteinen. Erään hanketoimijan mukaan avoimuus määritte-leekin jo käsitteenä itsensä avoimeksi. Toinen toimi-ja puolestaan luonnehti avoimuutta ameebamaiseksi ja liiankin inklusiiviseksi käsitteeksi, koska kukaan ei yleensä vastusta avoimuutta sellaisenaan. Tämän vuoksi avoimuus on helposti hyväksyttävissä ja yh-distettävissä lähes mihin tahansa. Eri määritelmiä yhdistäviä tekijöitä näyttäisivät olevan läpinäky-vyys sekä yhdessä tekemisen ja jakamisen kulttuu-ri. Erään hanketoimijan mukaan avoimuudessa on kyse hyvin vahvasti myös tietynlaisesta asenteesta tai mielentilasta:

” … kuvaavaahan oli se, että AVO1:n loppumetreillä ruvettiin miettimään, että mitä se itse asiassa se avoin toiminta tarkoittaa … ja todettiin, että olemme siitä erimielisiä … mutta sitten me saatiin jonkinnäköi-nen määritelmä tehtyä AVO2-hakemukseen, että on suunnilleen yhteinen lähtökohta. Kyllä se filosofia on se hyvien juttujen ja miksei myöskin huonojen juttu-jen jakaminen julkisesti. Tavallaan siis se asiantunti-juuden jakaminen. Kaikissa toimijoissa enemmän tai vähemmän konkretisoituu tämä tuleva mainetalous, että tehdään asioita omalla nimellä julkisesti verk-koon … avoimella lisenssillä leviää, ja sillä sitä saa sitä näkyvyyttä … eetos varmaan jotenkin on … että tehdään hyviä juttuja, vaikkei välttämättä olisikaan maksumiestä tiedossa.”

”Myöskin tämmöinen tietynlainen … ehkä en sanoi-si maailmankatsomus, mutta kuitenkin ajatus sem-moisesta modernista yhteishyvästä. Jos ajatellaan että osuustoimintaliike oli voimissaan silloin kansallisen

1 https://fsfe.org/about/basics/freesoftware.en.html

21

heräämisen aikaan … niin tämä Suomi-somen herää-misajan osuustoimintaliike on sitten tiedon, osaami-sen ja taitojen jakaminen. Siihen tulee myöskin syste-matiikkaa ja tällaisia tavallaan laillisia keinoja, että me pystytään laittamaan lisenssejä siihen sisältöön, mitä me jaetaan … ja määrittelemään sitten myöskin sitä taloudellista toiminnallisuutta … ja kyllä se on hyvin paljon myöskin asenne ihmisissä, tietynlainen mielentila.”

5.1.5 Erilaisten näkemysten hyväksyminen

Hanketoimijoilta kysyttiin myös, haittaako heitä toimijoiden erilaiset näkemykset avoimuudesta. Enemmistö hanketoimijoista koki erilaiset tulo-kulmat lähinnä toisiaan täydentäviksi, ja erään hanketoimijan mukaan ihminen ei ole ymmärtänyt avoimuutta, jos kokee erilaiset näkemykset haitta-na. Toisen hanketoimijan mukaan hankkeen yksi tarkoitus olikin nimenomaan hioa yhteistä näke-mystä ja saada keskustelua aikaiseksi. Toisaalta osa hanketoimijoista totesi, ettei yhteisen ja kaikenkat-tavan näkemyksen muodostaminen näin suuren ja kirjavan toimijajoukon kesken olisi yksinkertaisesti mahdollista. Eräs hanketoimija myös toivoi, että hankkeessa pystyttäisiin hyväksymään erilaisten näkemysten ohella paremmin myös erilaisia toi-mintatapoja:

”Ei se mitenkään haittaa, se on mielestäni hyväksi. Jos meillä on erilaisia näkemyksiä avoimuudesta, ehkä se kokonaisuus ottaa huomioon sitten mah-dollisimman useita näkökulmia siihen avoimuu-teen. Mutta sitä toivon, että pystytään hankkeessa hyväksymään ne erilaiset näkemykset, koska nyky-maailmassa … me ei pystyttäisi tekemään kaikkia asioita, mitä me tässä hankkeessakin tehdään, jos me hyvin tiukasti tuijotettaisiin niitä avoimuuden kriteerejä vain yhdestä näkökulmasta. Täytyy myös huomioida se, mikä on nykyvaihe. Ideaalitilannehan se on, että kaikki on kaikilla tavoin avointa … mut-ta täytyy hyväksyä ja ymmärtää, että se on hidas ja pitkä tie … semmoinen tietynlainen maltillisuus ja tämmöisen hitaan etenemisen hyväksyminen on niitä keinoja. Tiedän, että meidän hankkeessa on sellaisiakin tahoja, jotka ehkä toimivat vähän ag-gressiivisemmin, ja mielestäni sekin on ihan sallittua … mutta ei ehkä aina kaikessa se toimi kuitenkaan.”

5.2 Tavoitteiden määrittely ja seuranta

5.2.1 Tavoitteiden hahmottaminen

Hanketoimijoiden haastattelut aloitettiin kysy-mällä, kuinka selkeitä oman osahankkeen tavoit-teet ovat. Useimpien hanketoimijoiden mukaan oman osahankkeen tavoitteet olivat olleet selkei-tä jo hankkeen alusta alkaen, koska moni toimija oli ollut mukana myös hankevalmisteluvaiheessa. Toisaalta konkreettiset toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi kirkastuivat monelle vasta matkan varrella, ja jäsentyminen vaati erään hanketoimijan sanojen mukaan ajoittain “huomattavaakin panos-tusta”. Tavoitteiden ja käsitteiden kirkastamiseksi järjestettiin koordinaation ja osahankkeiden kes-ken työpajat kesällä 2012.

Hanketoimijoilta kysyttiin myös, ovatko koko hankkeen tavoitteet ja käsitteet selkeitä ja ym-märrettäviä. Suurin osa hanketoimijoista tunnisti koko konsortion tavoitteet yleisellä tasolla, mutta yksityiskohtia muiden tavoitteista ja toiminnasta ei välttämättä tunnettu. Tämä riippui tiedotuksen ohella paljon myös siitä, kuinka aktiivisesti toimi-jat itse ottivat asioista selvää tai olivat yhteydessä muihin hanketoimijoihin. Osa toimijoista myös tiedotti toiminnastaan hankkeen aikana huomatta-vasti näkyvämmin kuin toiset. Jotkut toimijat esi-merkiksi kirjoittivat blogeihinsa hankkeen aikana aktiivisesti, jolloin heidän toimintaansa oli myös helppo seurata. Jotkut toimijat totesivat olevansa tekemisissä keskenään myös AVO2-hankkeen ul-kopuolella, minkä vuoksi osa asioista oli tuttuja myös arkisten keskustelujen kautta.

Tavoitteiden hahmottaminen oli luonnollisesti haastavampaa etenkin sellaisille toimijoille, jotka tulivat mukaan kesken hankkeen tai eivät olleet osallistuneet lainkaan hankevalmisteluun. Joissa-kin tapauksissa hankevalmisteluun osallistunut henkilö ei ollut enää edes samassa organisaatiossa töissä, jolloin linkki alkuperäiseen suunnitelmaan oli kadonnut kokonaan. Näissä tapauksissa hanke-toimijat joutuivat pohtimaan, mitä tavoitteilla oli alun perin tarkoitettu, ja miten ne konkreettisesti saavutettaisiin. Toisaalta tavoitteissa oli myös jon-

22

kin verran liikkumavaraa, eli uudet toimijat saivat jossain määrin vaikuttaa tavoitteisiin myös itse.

5.2.2 Tavoitteista käyty keskustelu

Tavoitteista keskusteltiin yhteisesti AVO1:n puo-lella ja AVO2:n alkuvaiheessa. Hanketoimijoilla oli eri näkemyksiä siitä, olisiko tavoitteista ja nii-den saavuttamisesta pitänyt keskustella enemmän yhteisesti koko hankkeen tasolla. Osan mielestä keskustelu oli ollut riittävää, osan mielestä taas keskustelua oltaisiin voitu käydä enemmän eten-kin hankkeen alkuvaiheessa. Erään hanketoimijan mukaan keskustelu tavoitteista jäi AVO2:ssa ehkä hieman vähemmälle, koska samaa keskustelua oli käyty jo AVO1:ssä. Uusi hanke jatkoi siitä, mihin AVO1 jäi, joten kaikki eivät välttämättä enää koke-neet keskustelua tarpeelliseksi. Dialogin haasteena oli etenkin sopivan ajan ja areenan löytäminen, ja moni hanketoimija totesi, että turha viestintä ja ylimääräiset kokoukset vievät helposti aikaa var-sinaisesta tekemisestä. Haasteita aiheuttivat myös henkilövaihdokset ja uusien hanketoimijoiden mu-kaantulo kesken hankkeen:

Tutkija: ”Tässä taitaa olla semmoinenkin taustal-la, että tuolla AVO1:ssä on jo aika paljon käyty keskustelua ja määrittelyä? ” ” Joo, ja sen huomasi tosi hämmentävänä siinä jos-sain vaiheessa. Että tuli kysyneeksi jotain, mitä ei olisi saanut kysyä … tai no [vastattiin] selkeästi että “tämä asia on jo keskusteltu” -tyylisesti. Että huo-maa, että ihmisillä on se historia tottakai, niinhän se on kaikissa työyhteisöissä.”

Lisäksi tarve keskustelulle riippui varmasti paljon myös siitä, kuinka tarkkaan rajattua oma toiminta oli alun perin ollut. Eräs hanketoimija ei kokenut tavoitteista keskustelua tarpeelliseksi, koska omat

tavoitteet olivat alusta alkaen niin tarkkaan määri-teltyjä, ja osahankkeen sisälläkin toimijat toimivat itsenäisesti. Toisaalta erään hanketoimijan mukaan tavoitteista keskusteleminen muiden toimijoiden kanssa voi olla hankkeen alkuvaiheessa haastavaa, jos tavoitteet eivät ole vielä itsellekään täysin selviä. Erään hanketoimijan mukaan olisi varsin epärea-listista, että tämän kokoisessa konsortiohankkeessa kaikilla olisi yhteinen näkemys kaikista tavoitteista ja käsitteistä, mutta jonkinlaiseen konsensukseen tulisi silti pyrkiä. Riskinä voi olla kuitenkin kes-kustelun pitkittyminen:

”Varmaan hankekauden alussa se [keskustelu] on tosi tärkeää. Mutta sitten siinä on semmoinen pe-tollinen vaara, että jos kauhean paljon keskustellaan metatasolla tavoitteista … niin sitten se toiminta jää vähän puolitiehen.”

5.2.3 Tavoitteiden “avoimuus”

Osa hanketoimijoista totesi, että myös tavoitteet tulisi määritellä sopivassa määrin avoimiksi. Liian tiukkaan määritetyt tavoitteet eivät anna liikku-mavaraa, mutta toisaalta liian avoimiksi jätetyt ta-voitteet voivat hankaloittaa siirtymistä konkreetti-seen tekemiseen. Hanketoimijoiden mukaan tulisi myös tiedostaa, että aihealueet kehittyvät jatkuvas-ti, minkä vuoksi muutoksiin pitäisi pystyä tarvitta-essa reagoimaan nopeasti:

”Kyllä ne [tavoitteet] ovat olleet alusta asti selkei-tä periaatteellisella tasolla. Mutta ne on kirjoitettu tietyssä määrin avoimiksi … että siinä näkee, että tässä ollaan tekemässä hyviä juttuja ja on konkreti-aa … mutta kuitenkin niin, että siinä säilyy se tul-kinnanvaraisuus. Ettei sitouduta siihen, että kahden vuoden päästä meidän on pakko tehdä x, koska me kirjoitettiin sillä tavalla hankesuunnitelmaan.”

23

”… tottakai tuo on semmoinen alue, joka kehittyy kaiken aikaa. Ei voi sanoa sillä tavalla, että on niin kuin lukkoon lyöty ja naulittu ja tämä on tässä … vaan tietenkin myös reagoidaan aina siihen, mitä maailmassa tapahtuu. Se on niin ylätason lähes-tymistapa, että se myös hyvin paljon liikkumatilaa sinne toteutusten sisälle.”

Toisaalta tavoitteiden avoimuus ja laaja-alaisuus herätti joissakin toimijoissa hämmennystä. Eräs hanketoimija totesikin, että rahoittajan kanssa oli kyllä sovittu määrällisistä tavoitteista, mutta sisäl-töjen suhteen ei oltu tehty tarkempia sopimuksia. Tämän vuoksi sisällöt myös elivät ja kehittyivät hankkeen aikana. Toisaalta sama laaja-alaisuus mahdollisti myös sen, että toimijat pystyivät ke-hittämään toimintaa oman osaamisensa ja kiin-nostuksensa pohjalta:

”… ja sitten minulle tuli sellainen olo, että jos ei ihan tarkkaan tiedetä, mitä ollaan tekemässä, voi vaikuttaa vielä siihen mitä tehdään ... että nyt voin muokata tätä meidän kakkua siihen suuntaan, mitä osaan tehdä.”

5.2.4 Tavoitteiden seuranta

Hanketoimijoilta kysyttiin, seurataanko osahank-keiden sisällä tavoitteiden edistymistä. Vastausten perusteella tavoitteiden edistymistä seurattiin osa-hankkeiden keskinäisissä palavereissa, mutta osa-hankkeiden käytännöissä oli suuria eroja. Eräässä osahankkeessa tavoitteiden edistyminen käytiin läpi puolen vuoden välein, toisessa niistä keskus-teltiin viikoittaisissa palavereissa. Tarve yhteiselle keskustelulle vaihteli paljon myös hankkeen vai-heen mukaan. Eräässä osahankkeessa järjestettiin hankkeen alkuvaiheessa kuukausipalavereja Sky-pessä, mutta toteuttamisvaiheeseen siirtymisen jäl-keen myös palaverien määrä väheni. Osatoteuttajat vaikuttivat toimivan melko itsenäisesti myös osa-hankkeiden sisällä.

Määrällisten tavoitteiden seurantaa varten luotiin Google Driveen seurantataulukko, johon oli tarkoi-tus päivittää tavoitteisiin liittyviä tilastoja ja listata hankkeen tapahtumat, koulutukset ja tuotokset. Taulukko luotiin alun perin siksi, että alkuperäi-

nen hankepäätösasiakirja oli joidenkin hanketoi-mijoiden mielestä vaikeaselkoinen. Taulukon oli myös tarkoitus tehdä osahankkeiden toimintaa näkyväksi ja helpottaa täten niin koordinaation, hanketutkijan kuin hanketoimijoidenkin työsken-telyä. Käytännössä kovinkaan moni hanketoimija ei kuitenkaan päivittänyt seurantataulukkoa sään-nöllisesti hankkeen aikana. Hanketoimijat vaikut-tivat luottavan siihen, että tavoitteet tulevat saa-vutettua, vaikka niiden edistymistä ei jatkuvasti seurattaisikaan:

”Valitettavasti [määrällisten tavoitteiden] tauluk-koa ei ole tullut silmäiltyä vähään aikaan. Mennään aika lailla sillä tuntumalla, että se luottamus on että kyllä ne tulee ne tavoitteet saavutettua … ihmiset osallistuu moniin juttuihin ja tehdään kauheasti monenlaisia asioita.”

Hanketoimijoilta kysyttiin, ovatko he perillä mui-den osahankkeiden edistymisestä. Hanketoimijat totesivat tuntevansa muiden osahankkeiden toi-minnan yleisellä tasolla, mutta suurin osa ei tiennyt kuitenkaan yksityiskohtia muiden edistymisestä. Hankkeen kaikki toiminta raportoitiin wikiin ja yhteisiin dokumentteihin, mutta monen hanketoi-mijan mukaan aika ei kuitenkaan riittänyt muiden osahankkeiden aktiiviseen seuraamiseen. Hanke-toimijoiden mukaan osahankkeiden edistyminen näkyy julkaistuissa tuloksissa ja järjestetyssä toi-minnassa, mutta varsinaisia raportteja moni toi-mija totesi lukevansa vain harvoin. Tavoitteiden edistymisestä keskusteltiin vapaamuotoisesti koko hankkeen tasolla koordinaation järjestämissä maa-nantaihangouteissa sekä hankkeen yhteisessä Yam-mer-ryhmässä, mutta näihin keskusteluihin osal-listuminen oli vapaaehtoista ja satunnaista. Erään hanketoimijan mukaan Yammerin käyttöönoton taustalla oli alunperin ajatus siitä, että sen kautta voisi ripotella tietoa muille hanketoimijoille vähi-tellen. Hanketoimijan mukaan Yammer ei kuiten-kaan ehkä toiminut käytännössä niin hyvin kuin oli ajateltu (ks. myös kappale 5.6, Viestintä ja välineet).

Erään hanketoimijan mukaan AVO2:n kokoises-sa konsortiohankkeessa kaikkien toimijoiden ei olisi ehkä mahdollistakaan tietää kaikkea. Kaikki tavoitteet eivät myöskään koskeneet suoraan kaik-kia hanketoimijoita. Toisen hanketoimijan mukaan

24

koko hankkeen ja muiden osahankkeiden perus-ajatuksen ymmärtäminen olisi kuitenkin tärkeää, jotta toimijat pystyisivät mieltämään oman toimin-tansa osaksi kokonaisuutta ja perustelemaan, mil-lä tavalla he itse kuuluvat siihen. Hanketoimijan mukaan ideaalitilanteessa kaikki toimijat tuntisivat kaikkien tavoitteet, ja osaisivat tunnistaa ja tarttua potentiaalisiin yhteistyömahdollisuuksiin:

”… siis ideaalihan se olisi, että kaikki näkisi heti tosi selkeästi, että vaikka me ei itse tuon tavoitteen eteen juurikaan toimittaisi … mutta jos omassa osapro-jektissa nousee esiin joku asia, missä tarvisi apua sen toisen tavoitteen eteen toimivilta toimijoilta ... niin osaisi tunnistaa sen ja tarttua siihen.”

5.2.5 Hanketoimijoiden ehdotuksia tavoitteiden määrittelyyn

Monen hanketoimijan mukaan tavoitteiden mää-rittelyssä onnistuttiin kokonaisuutena melko hy-vin, eikä tavoitteissa tapahtunut hankkeen aikana suuria muutoksia. Toimintatapoja sopeutettiin jon-kin verran tilanteiden mukaan, mutta muutokset olivat pitkälti priorisointia ja työpanoksen tasapai-notusta. Joukkoon mahtui positiivisia yllätyksiä-kin, sillä osana hanketta syntyi myös useita sellaisia tuotoksia, joita ei oltu kirjattu alkuperäiseen han-kesuunnitelmaan.

AVO2-hankkeen työpaketit olivat moneen muu-hun hankkeeseen verrattuna erittäin itsenäisiä, eli eri osahankkeiden ei ollut käytännössä pakko tehdä lainkaan yhteistyötä omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Hankkeen kantava ajatus oli kui-tenkin yhdessä tekeminen, yhdessä oppiminen ja rajojen rikkominen, minkä vuoksi synergiaa ja yl-lättäviäkin yhteistyökuvioita olisi voinut löytyä en-tistä avoimemman dialogin kautta. Toisaalta use-ampikin hanketoimija totesi, että osahankkeiden välisiä yhteistyökuvioita olisi pitänyt suunnitella konkreettisemmin jo hankevalmisteluvaiheessa, koska niitä on vaikea liimata myöhemmin muun tekemisen päälle. Eräs hanketoimija ehdottikin, että rahoituksen varmistumisen jälkeen olisi ollut hyvä järjestää toinen valmistelukierros, jossa oltai-siin kirkastettu tavoitteet yhteisesti koko hankkeen tasolla. Tätä kautta myös konkreettisia yhdessä te-

kemisen paikkoja olisi voinut löytyä helpommin:- … heti sen jälkeen kun oli tieto siitä, että hanke toteutuu … niin olisi oikeastaan pitänyt alkaa uusi kierros siitä hankevalmistelusta … Eli nyt tiedetään, että ollaan saatu rahaa näillä lupauksilla tähän asi-aan … niin mites me tehdään tämä konkreettisesti ihan oikeasti? … Niin se olisi varmaan ihan silloin hankkeen alkuvaiheessa … jo sitä kautta olisi löyty-nyt suorempaa niitä konkreettisia yhdessä tekemisen paikkoja. Nyt sen jälkeen kun kaikki ovat tehneet omat suunnitelmansa ja lähteneet niitä paukutta-maan osahankekohtaisesti, niin sen jälkeen niiden yhtymäkohtien löytäminen aina tarkoittaisi, että tavallaan pitää neuvotella uudelleen itsensä kanssa se, että mitä on jo suunnitellut tekevänsä ja mihin on jo suunnitellut käyttävänsä aikaa ja resursseja …

5.3 Verkostomainen toimintamalli ja vertaisuus

5.3.1 Verkostomaisen toimintamallin määritelmä

“... siellä on ihmisiä, jotka tekevät yhdessä ja heidän välillään on luottamus. Ei välttämättä kaikilla sa-maa päämäärää, mutta he työskentelevät yhdessä ja saavat tukea toisiltaan.”

AVO2-hankkeen keskeinen tavoite oli synnyttää ja vahvistaa verkostomaista toimintakulttuuria. Han-ketoimijoiden mukaan verkostomainen toiminta-malli on toimimista siten, ettei tehdä päällekkäin samaa työtä vaan yhdistetään useamman toimijan voimavarat, jotta saadaan hyödynnettyä kaikkien yhteinen osaaminen mahdollisimman tehokkaas-ti. Eräs hanketoimija määritteli verkoston “enem-män tai vähemmän rajatuksi joukoksi toimijoita tai noodeja, jotka ovat jollain tavalla saman kri-teerin alaisia”. Avoimien verkostojen tapauksessa verkostoon voi periaatteessa liittyä tai kytkeytyä kuka tahansa, mutta toisaalta verkostot voivat olla myös suljettuja, jolloin mukaan pääsee esimerkiksi vai tiettyjen organisaatioiden edustajat.

Avoin verkostomainen toimintamalli edellyttää toiminnan näkyväksi tekemistä sekä tehokasta viestintää eri toimijoiden välillä. Fyysisesti etäällä

25

toimittaessa hyödynnetään yhteistoiminnan mah-dollistavia verkkotyövälineitä. Avoimessa verkos-tomaisessa toiminnassa organisaatio ei ole mää-rittävä yksikkö, vaan hierarkiat ja organisaatiot korvautuvat monien yksilöiden välisillä suhteilla. Avoimet verkostot ovat luonteeltaan dynaamisia, eli niihin voi tulla mukaan tai niistä voi poistua toimijoita verkoston eri kypsyysvaiheissa. Toisaal-ta tämä dynaamisuus rikkoutuu osittain hanke-toiminnassa, sillä hanketoiminta sitouttaa jotkut ihmiset tietyksi ajaksi verkoston toimintaan.

Avoimille verkostoille on leimallista ennen kaikkea vapaaehtoisuus sekä intuitiivinen, ihmisten oman osaamisen ja kiinnostusten kautta syntyvä työn-jako. Avoin verkostomainen toiminta on yleensä ketterää ja nopeaa, mutta toisaalta siihen kuuluu usein myös tuotosten keskeneräisyys. Kaikkien verkoston toimijoiden ei tarvitse osata tai tietää kaikkea, koska tieto ja osaaminen ovat jakautuneet verkostoon. Avoimen tekemisen myötä voi syntyä helposti myös kokonaan uusia verkostoja ja yh-teistyökuvioita:

”… sitten kun on jotain tekemistä, niin pystyy laitta-maan sen näkyville, ja sitten sieltä verkoston kautta löytyy niitä kumppaneita, joiden kanssa sitä teh-dään. Se voi olla ihan pienimuotoista tai huomatta-vasti syvällisempää, että löytyy jotain pidempiaikai-sia yhteistyökumppanuuksia sen takia että toiminta on avointa ja näkyvää … ilman, että tarvitsee etu-käteen sopia, että nyt aletaan tekemään tätä yhdessä … Sillä ei ole merkitystä oikeastaan, että onko joku ihminen jossain organisaatiossa vai ei, vai tekeekö sitä työkseen vai vapaa-ajalla … kunhan motivaatio on kaikilla kunnossa, ja kaikki hyötyy siitä jotenkin.”

Verkostomaiseen toimintamalliin kuuluu keskei-sesti toisten auttaminen ja avun saaminen muilta verkoston jäseniltä. Erään hanketoimijan mukaan verkostomainen toimintatapa onkin juuri sitä, että apua esimerkiksi ideointiin ja ongelmien ratkai-suun on aina saatavilla. Tämä voidaan nähdä myös eräänlaisena vaihdantana:

”Siihen [verkostomaiseen toimintamalliin] kuuluu tietysti vapaaehtoisuus. Ihmiset verkostoituvat nii-den kanssa kenen kanssa niitä huvittaa. Työelämän puolella toki - jos ajatellaan vaikka hankkeen piiris-

sä ja hankkeen ympärillä - niin toki se verkostoitu-minen sitten on myös työhön kuuluvaa. Mutta silti siinä on leimallista se vapaaehtoisuus ja erittäin kes-keistä vaihdanta. Ja niin, että se ei ole sellaista vaih-dantaa, että vaihdettaisiin päittäin jonkun ihmisen kanssa … vaan nimenomaan niin, että vaihdanta tapahtuu verkoston kanssa, jolloin se ei rasita niin paljoa. Voin auttaa toista, silloin kun tiedän jon-kun asian tai osaan jonkun asian. Ja se on minulle helppoa, siinä ei mene kuin pieni hetki. Sitten voin luottaa siihen, että verkostosta taas löytyy joku joka vastavuoroisesti auttaa minua. Se ei mene päittäin kuten jossain muussa vaihdannassa.”

5.3.2 Muiden toimijoiden tuntemus

Hanketoimijoiden mukaan verkostomainen toi-minta ei välttämättä edellytä muiden toimijoiden tuntemista henkilökohtaisesti, sillä esimerkiksi tiettyyn aihepiiriin liittyvän tapahtuman järjestä-misestä kiinnostunut vapaaehtoisten joukko voi tutustua toisiinsa vasta tapahtuman aikana. Ver-kostomaisessa toiminnassa on kuitenkin tärkeää vähintäänkin tietää ja tunnistaa oikeat henkilöt. Erään hanketoimijan mukaan syvällisempi yhteis-työ edellyttää luottamusta, joka syntyy vain vähitel-len. Muiden osaaminen ja motiivit tulevat yleensä parhaiten tutuiksi yhteisen toiminnan kautta:

”Jos sinänsä alalla tuntematon ihminen kirjoittaa hyvän blogikirjoituksen ja läiskäisee sen Faceboo-kiin ja sieltä joku edes sen bongaa, niin kyllä se voi lähteä liikkeelle tuolla tavalla, ainakin semmoinen kevyt kommentointi … mutta sitä isommat panokset voi olla pelissä, mitä enemmän on luottamusta. Ja se luottamus ei synny muuta kuin vähitellen.”

”Kyllä sanoisin, että se [tunteminen] on aika pitkälti kaikki kaikessa. Ei ehkä tunteminen sinänsä, mutta semmoinen luottamus … en näe välttämättä, että kaikki ihmiset jotka ovat nimenä AVO-yhteystie-toluettelossa … en koe, että niistä kaikki olisi suin-kaan verkostossani … koska ei välttämättä ole ollut mitään riittävään konkreettista yhdessä tekemistä tai mitään semmoista tietoa tai muuta, mikä toisi tämän kyseisen ihmisen mieleeni silloin kun voisi olla joku semmoinen linkityksen paikka. Mutta tie-tysti silloin kun on yhteistä tekemistä … yhteisen

26

tekemisen kautta sitä oppii tuntemaan nämä muut ihmiset, heidän osaamisen ja toisaalta motiivit … niin silloin kun tulee joku tilanne päälle, niin sil-loin saattaa muistaa että “toi tyyppi oli kiinnostunut tästä, se saattaisi muuten varmaan innostua tästä … tai se tyyppi tietää tosi paljon tästä, voin kysyä siltä” ... mutta jos ei ole ollut tämmöistä mitään yh-teistä yhdessä tekemistä, niin pelkästään se että on nimenä samalla AVO-hankelistalla niin se ei vielä tee sitä verkostoa.”

5.3.3 Hankeverkoston luontevuus

Hanketoimijoilta kysyttiin, onko hanketoimijoi-den verkosto heidän mielestään luonteva, keinote-koinen tai jopa pakotettu. Hanketoimijat totesivat AVO2-hankeverkoston olevan suurilta osin luon-teva, koska kaikki toimijat työskentelivät samojen tavoitteiden alla. Vaikka toimijoilla olikin hieman eri tulokulmia ja syitä olla hankkeessa mukana, olivat kaikki tavalla tai toisella tekemisissä avoi-men oppimisen ja osallistumisen kanssa. Toisaal-ta hankeverkoston todettiin olevan siinä mielessä keinotekoinen, ettei se ollut syntynyt täysin vapaa-ehtoisuuteen perustuvana, vaan hankkeeseen oli palkattu ihmisiä. Osa hanketoimijoista totesikin ymmärtävänsä verkoston olevan luonteva joillekin hanketoimijoille, mutta ei kuitenkaan kokenut sitä luontevaksi omasta näkökulmastaan:

”Minun näkökulmasta se on keinotekoinen. Näen sen kyllä, että se on luonteva niille ketkä luontevasti tässä maailmassa … ovat jo toimineet pitkään. Heille se on se ilma, mitä he hengittävät. Minulle se on keinote-koinen … tai siis rakennettu - keinotekoinen on ehkä liian rankka - mutta siis rakennettu tätä varten.”

Erään hanketoimijan mukaan verkosto myös elää jatkuvasti, ja toimijajoukon sisällä syntyy jatkuvasti joihinkin tilanteisiin tai tiettyihin toiminnallisuuk-siin liittyviä hetkellisiä verkostoja:

”… verkostossa on varmaan aina semmoisia pai-nottuneita osia. Eli tämmöisen supreme-verkoston sisällä on sitten pienempiä verkostoja. Meillä on AVO2:ssa valtava määrä ihmisiä kiinni … melkein 150 ihmistä kiinnitetty tähän verkostoon. Mutta osa-han niistä on siellä verkoston reunoilla tekemässä

vaan jotain pientä juttua, ja osa on sitten siellä tii-viissä ytimessä. Sitten siellä on niitä vahvoja linkkejä … jotkut ihmiset ovat koko ajan tekemisissä, ja jotkut sitten harvemmin. Se on semmoinen elävä, eikä se ole mitenkään lukittu … että se vaihtelee ajasta ja paikasta riippuen, missä se vahvin linkki siinä ver-kostossa on … ja kuinka paljon ihmisillä on tilanteen mukaan tarve olla kehenkin yhteydessä.”

5.3.4 Hankeverkoston roolit ja säännöt

Hanketoimijoiden mukaan AVO2-hankkeen hen-keen kuului, ettei kirjoitettuja sääntöjä juurikaan ollut. Rahoituspäätös ja raportointiin liittyvät sään-nöt muodostivat sääntökehikon, jonka puitteissa oli kuitenkin mahdollista toimia melko vapaasti:

”Meillä on sääntönä, että pitää tehdä tietyt raportit, toimia tietyllä tavalla. Pitää raportoida tietyt kustan-nukset, kerätä tietyt allekirjoitukset. Ihan tämmöisiä hankehallinnollisia sääntöjä, jotka eivät ole välttä-mättä kauhean kivoja, mukavia, käytännöllisiä tai helppoja. Mutta itse näen sen sillä tavalla, että ne ovat se hinta mikä me maksetaan siitä rahasta, mitä me saadaan tämän hankkeen toteuttamiseen … että meillä on paljon vapautta tehdä asioita. Sitten meillä on tietyt asiat, joissa ei ole piiruakaan joustamista.”

Moni hanketoimija totesi myös, ettei jäänyt kai-paamaan hankkeen aikana sääntöjä. Kirjoitettujen sääntöjen sijasta verkoston toimintaan todettiin kuitenkin kuuluvan paljon yhteisiä toimintatapo-ja, jotka liittyvät esimerkiksi viestintään, toisten auttamiseen ja tulosten jakamiseen avoimesti. Osa toimintamalleista oli syntynyt hankkeen aikana il-menneiden epäkohtien kautta:

”Kirjoitettuja sääntöjä meillä nyt ei niin voimak-kaasti ole. Meillähän on se käsikirja, mitä silloin yhdessä tapaamisessa tehtiin, ja siinä aika kivasti kyllä jäsentyi sitä toimintatapaa ja toimintamallia. Että ehkä niitä tärkeimpiä sovittuja sääntöjä on ni-menomaan tuohon tiedotukseen liittyen. Eli jos on tiedotettavaa, laitetaan maanantaikirjeeseen. Jos on kalenteritapahtumia, ne viedään aina kulloiseenkiin kalenteriin, ulkoiseen tai sisäiseen. Varsinkin siellä alkuajoillahan oli sillä tavalla, että näistä ei oikein pidetty kiinni, ja se tuotti hankaluuksia. Että sitten

27

samaan päivään tuli useampia tapahtumia, tai ih-miset eivät tienneet jostain tapahtumasta mikä olisi kiinnostanut. Että se on minusta hyvä, että siihen luotiin tällainen toimintamalli.”

Erään hanketoimijan mukaan avoin toimintakult-tuuri luo myös itsessään tietyntyyppistä käytöstä tai normistoa esimerkiksi ajankäyttöön liittyen. Tämä voidaan kokea toisaalta myös velvoittavana ja pai-nostavana:

”Ehkä jotain kirjoittamattomia sääntöjä tai siis me-nettelytapoja liittyen tähän avoimuuteen. Sisällöt laitetaan esimerkiksi maksutta nettiin jakoon … Näkisin tämän avoimuuden monessakin mielessä. Toisaalta se luo tämmöistä kulttuurista käytöstä tai tietyntyyppistä normistoa sellaisenaan, että mihin käytetään aikaa ja millä tavalla. Siinä mielessä koen että on [sääntöjä], vaikka ei mitään virallista koodis-toa tai säännöstöä nyt ehkä olekaan.”

”On vähän koko ajan sellainen tunne, että pitäisi jotenkin enemmän … esimerkiksi juuri se asioista ulospäin viestiminen. Pystyisin hyvin piirtämään sellaisen kuvan ideaali-ihmisestä AVO-hankkeessa, joka toimisi tietyllä tavalla … että on semmoinen tietty ideaali, miten pitää toimia, ja sitten jotenkin yritetään puskea kaikkia sitä kohti, että pitäisi toimia sillä tavalla. En voi ehkä nyt sanoa täysin rehellisesti, että meidän hankkeessa hyväksytään ihmisten eri-laisuutta, vaikka tavallaan halutaan antaa sellainen kuva ...”

5.3.5 Verkostomaisen toimintamallin haasteita

Hanketoimijoilta kysyttiin erikseen, millaisia haas-teita ja mahdollisia uhkia verkostomaiseen toi-mintamalliin liittyy. Hanketoimijoiden mukaan verkostoissa toimiminen edellyttää ensinnäkin viestintävälineiden ja muiden työkalujen hallin-taa. Uudet toimintatavat tulevat mahdollisiksi vasta silloin, kun erilaisten välineiden käyttöönotto ja omaksuminen on luontevaa. Erään hanketoimi-jan mukaan ihmisillä on edelleen paljon pelkoja ja osaamattomuutta erilaisten verkon työkalujen käytössä. Ihmiset saattavat nähdä uusien välinei-den opiskelun myös suurena investointina:

”… vallitseva ajatus niille jotka ei heti hyppää mu-kaan … niin ne ajattelee aina kutakin uutta välinet-tä valtaisana investointina, vähän niin kuin opis-kelisi uuden kielen. Että käytänkö nyt kaksi vuotta elämästäni siihen, että opiskelen Google Docsia? Mitäs sitten jos Google Docsia ei puhutakaan enää kahden vuoden päästä?”

Toinen merkittävä haaste liittyy ajankäyttöön, sil-lä omien aikataulujen hallinta ja verkostossa toi-mivien ihmisten aikataulujen yhteensovittaminen saattaa olla haasteellista. Toisaalta kääntöpuolena on, että verkostomainen toimintamalli voi tarjota joustoa esimerkiksi työaikoihin:

”Ajankäyttö on varmaan sellainen, joka voi olla haasteellista. En itse miellä omaa aikaani niin, että olisi palkkatyö ja sitten oma aika, vaan urakoina. Jos meillä on joku juttu tehtävänä niin sitten se tehdään, ja sitä voidaan tehdä ihan mihin nyt sitten sattuu olemaan paras aika tehdä. Olen yöihminen, ja teen usein töitä epätyypillisiin aikoihin, minkä koen tosi hyvänä myöskin tässä. Mutta varmaan se voi olla joillekin ihmisille haasteellista hallita sitä omaa työ-aikaansa. Sitten taas joillekin se on nimenomaan tosi hieno juttu … että minun ei tarvi ikinä tehdä väsyneenä töitä.”

Avoimissa verkostoissa ihmiset saavat määritel-lä itse osallistumisensa tason ja muodon. Täysin vapaaehtoisuuteen perustuvassa toiminnassa ih-misiä ei voida kuitenkaan velvoittaa mihinkään, minkä vuoksi verkostotyöskentely edellyttää han-

Hanketoimijoiden mukaan

AVO2-hankkeen henkeen

kuului, ettei kirjoitettuja

sääntöjä juurikaan ollut.

28

ketoimijoiden mukaan toimiakseen jonkinlaista koordinointia ja mahdollisesti myös palkattuja työntekijöitä:

”… ei sitä oikeasti mitään tule, jos ei siellä ole joku joka sitä kuitenkin koordinoi. Jos annettaisiin vaan jollekin verkostolle joku tehtävä x, ja sitten ilmoi-tettaisiin että tämän pitäisi olla valmiina puolen vuoden päästä, niin ei olisi mitään varmaan to-dennäköisesti valmiina … tai jonkun intomielisen tuotos olisi siellä sitten edustamassa koko verkoston tuotosta.”

”Sen itse asiassa näkee tässä verkostotyöskentelyssä ja vapaaehtoistyöskentelyssä … että vapaaehtoiset ihmiset tekevät asioita joista ne ovat kiinnostuneita ja jotka ovat hauskoja. Mutta sitten yleensä ottaen jos tehdään mitään semmoista oikeasti merkittävää … niin sitten jonkun tarvii tehdä raaka nostotyö siellä, ja aika harva tekee sitä vapaaehtoisesti. Jol-lekin tarvii maksaa palkkaa siitä. Näen, että rahan tehtävä on saada joku tekemään asia, jota kukaan ei tee vapaaehtoisesti. Syy voi olla se, että kukaan ei halua tai kukaan ei pysty.”

Hanketoimijoiden mukaan yksi verkostomaisen toimintamallin haaste liittyy myös epävarmuuden, keskeneräisyyden ja kritiikin sietämiseen. Avoin verkostomainen toiminta perustuu siihen, että toimijat asettavat omat ajatuksensa ja tuotoksen-sa jatkuvasti toisten arvioitaviksi. Toisaalta myös toisten ihmisten tuotoksiin puuttuminen voi olla aluksi haasteelliselta. Toimintakulttuurin muutos on suuri, ja henkilökohtainen rohkaistuminen voi viedä paljon aikaa:

”… se, että uskaltaa ihan oikeasti tarttua semmois-ten ihmisten teksteihin, jotka [ovat asiantuntijoita] jossakin tai esittää vasta-argumentteja tai muuta … kun joudut tekemään sen kirjallisena. Että kyllä-hän silloin kun ollaan livetilanteessa tai hangoutissa tai muualla niin pystyt sen siellä esittämään paljon sujuvammin. Mutta kun se täytyy kaikki kirjoittaa auki, niin se ei aina heti lähde.”

Erään hanketoimijan mukaan verkostomaisen toimintamallin haasteena voi olla myös se, ettei fyysistä työyhteisöä ole olemassa, eikä työntekoa välttämättä myöskään valvota samalla tavalla kuin

perinteisessä työyhteisössä. Jotkut ihmiset saattavat kokea työskentelytavan yksinäiseksi, ja yhteisölli-syyden tunteen luominen voi olla haaste laajassa verkostossa:

”Kun meillä ei vielä ole semmoisia hyviä käytänteitä tästä, että kuinka tätä tehdään, niin osa ihmisistä saattaa kokea tämän yksinäiseksi. Jos vaikka asuu pienellä paikkakunnalla tai muuten ei ole sen oman verkoston ihmisiä juuri siinä omassa fyysisessä lä-hiympäristössä. He voivat kokea sen aika yksinäi-seksi sen työskentelyn, jos ne ihmiset ovat vaan siellä verkossa … sen yhteisöllisyyden tunteen luominen voi olla haaste. Että mihin minä kuulun? Miten se määritellään sitten tämmöisessä avoimessa verkos-tossa?”

Joidenkin hanketoimijoiden mukaan verkostomai-nen työskentelytapa ei yksinkertaisesti sovi kaikille, koska osa ihmisistä kaipaa selkeämpiä hierarkia-suhteita ja strukturoidumpaa ympäristöä:

”Itselleni on luontaista semmoinen oma-aloitteisuus … siinä mielessä verkostoissa toimiminen on minul-le helppoa ja luontevaa. Mutta voin kuvitella, että sitten taas ihminen joka on tottunut olemaan sem-moisessa perinteisemmässä palkkatyö-ympäristössä, jossa on johtaja joka kertoo että kuinka sinä teet tämän asian, ja sitten siitä vielä neuvotellaan … niin voi olla, että tämmöisen työtavan omaksuminen ei olekaan niin helppoa kuin luulisi.”

”Olen sitä mieltä, että tämmöinen verkostomainen työ ei sovi kaikille. Se on persoonakysymys, työta-pakysymys, luonnekysymys … kaikki ihmiset eivät sovi toimimaan tämmöisessä. Osa ihmisistä kaipaa strukturoidumpaa ympäristöä, esimerkiksi selkeäm-piä hierarkiasuhteita ja selkeämpää työnkuvaa. Ja sekin on hyväksyttävä … että kaikille tämä ei ole luonteva työn tekemisen muoto. Ja se on ihan ok sekin, koska ihmiset ovat erilaisia.”

5.3.6 Verkostomaiseen toimintamalliin liittyviä uhkakuvia

Verkostomaisen toimintamallin yksi uhkakuva on hanketoimijoiden mukaan uudenlaisen eriarvoi-suuden syntyminen. Vaikka avoin verkostomainen

29

toiminta toisaalta synnyttää uusia mahdollisuuksia, saattaa riskinä olla, että osa ihmisistä jää esimer-kiksi taitojen puutteen vuoksi entistä enemmän toiminnan ulkopuolelle. Verkostomainen toimin-tamalli vaatii ihmisiltä uusia taitoja, ja siinä ko-rostuvat myös toisenlaiset luonteenpiirteet kuin perinteisessä työskentelyssä:

”Se varmaan aiheuttaa uudenlaista epätasa-arvoi-suutta … tässä korostuu toisenlaiset taidot ja toisen-laiset luonteenpiirteet. Erilaiset ihmiset pärjäävät verkostomaisessa maailmassa. Se saattaa olla uhka, jos on vaikka kuinka kova asiantuntija muttei sit-ten olekaan verkostomaisen toiminnan asiantuntija … niin jos tämä toimintatapa ottaa vallan, saattaa ikään kuin syrjäytyä siinä mielessä. Että se vaatii uudenlaista taitosettiä ihmisiltä. Kyllähän verkos-tomaisessa korostuu tosi paljon kuitenkin myöskin sosiaaliset taidot ja sen tyyppinen kyvykkyys.”

Erään hanketoimijan mukaan uhkana voi olla myös klikkiytyminen ja verkostojen sulkeutumi-nen. AVO2-hankkeessa pyrittiin toimimaan kaikin puolin avoimesti, mutta toisaalta joidenkin hanke-toimijoiden mukaan klikkiytymistä tapahtui jos-sain määrin myös hankkeen sisällä:

”Tietynsorttinen semmoinen klikkiytyminen, että verkosto kehittyy johonkin semmoiseen suuntaan, että se on enemmän uusia ihmisiä poissulkeva kuin sisäänottava. Mutta mielestäni tässä on näitä toi-mintamalleja, joissa tämä avoimuus on sitten täm-möisenä vastapuolena tälle klikkiytymiselle.”

”… meillä on omia kavereita ja omia hiekkalaatikoi-ta. Esimerkiksi meidän [osahankkeen] hiekkalaati-kolla leikitään kavereiden kanssa, mutta emme tie-dä, mitä toisessa hiekkalaatikossa tapahtuu. Tämä on se haaste tässä hankkeessa.”

5.4 Avolaisuutta etsimässä

5.4.1 Hankkeen ydinajatus

Hanketoimijoiden mukaan hankkeen ydinajatus tiivistyi hyvin pitkälti hankkeen nimeen: “avoi-muudesta voimaa oppimisverkostoihin”. Toimijoil-

la oli hieman eri tulokulmia avoimuuteen, mutta yhteiset teemat ovat kaikille erittäin selkeät: avoin, verkostomainen ja osallistava yhdessä tekeminen ja oppiminen, osaamisen ja resurssien jakaminen, rajojen rikkominen sekä näitä tukevien välineiden ja palveluiden kokeileminen, kouluttaminen ja jal-kauttaminen. Suurempana ajatuksena taustalla oli eräänlainen oppimisen ja osallistumisen vallan-kumous - ajatus siitä, että oppia voi koska tahansa ja missä tahansa, ja jokainen voi osallistua halua-mallaan panoksella oman osaamisensa puitteissa.

5.4.2 “Avolaisuuden” tunnusmerkit

Hanketoimijoilta kysyttiin leikkimielisesti, onko olemassa jonkinlaista avolaista ideologiaa tai filo-sofiaa. Vastausten perusteella tietynlainen asenne-maailma yhdisti selkeästi hanketoimijoita. “Avolai-suuteen” kuuluu vahvasti toiminnan läpinäkyvyys, jakaminen, yhdessä tekeminen ja toisten auttami-nen, uuden kokeileminen sekä halu kehittää ja uudistaa. Erään hanketoimijan mukaan toiminta muiden “avolaisten” kanssa oli luontevaa, koska näitä asioita ei tarvinnut perustella erikseen muille toimijoille:

”… henki on mielestäni samanlainen, se asennemaa-ilma, missä ihmiset liikkuu. Jotenkin se semmoinen tienraivaaja/uudistajatyyppisyys. Silloin kun me tavataan keskenämme, niin tuntuu että ajatukset kulkee tosi hyvin yhteen.”

”Minusta tuntuu, että kaikkia ajaa semmoinen muutos … että halutaan olla mukana tekemässä muutosta. Osa haluaa tehdä sitä koulupuolelle, uu-distaa opetusta ja tuoda sinne teknologian mahdol-listamia asioita. Osa haluaa tehdä sitä järjestö- tai kansalaispuolella. Me ollaan sillä tavalla idealistipo-rukka, että kaikki haluaa nähdä sinne tulevaisuu-teen ja mennä kovaa vauhtia sitä kohti. Muuttaa asioita, ja kokeilla mikä on mahdollista ja mikä ei. Just tämmöinen vapaus, veljeys ja tasa-arvo ... ”

Toisaalta “aatteellisuus” oli joillakin toimijoilla sel-västi vahvempaa kuin toisilla. Mukana oli useita toimijoita, jotka olivat tehneet samoja asioita jo pit-kään myös hankkeesta riippumatta, ja todennä-köisesti tekisivät niitä muodossa tai toisessa myös

30

ilman hanketta. Osa toimijoista koki puolestaan olevansa vain työntekijänä hankkeessa, vaikka to-tesikin olevansa avolaisuuden hengessä mukana. Erään hanketoimijan mukaan hankkeen taustalla on suurempi ajatus, mutta kaikkien toimijoiden fokus ei välttämättä ole suuremmassa kontekstissa:

”On siellä minusta semmoinen isompi ajatus taus-talla, eli kaikkien hanketoimijoiden … suuri kiinnos-tus edistää ja kehittää näitä tämmöisen oppimisen ja osallisuuden tavoitteita. Hanketoimijat asemoi-tuvat siinä joukossa eri paikkoihin, että osa pystyy toteuttamaan sitä ideologiaa ihan joka päivä, sitten taas toiset tulevat ehkä erilaisista positioista käsin. Joku tulee sen tekemisen kautta, ja se fokus ei ole ehkä siinä isommassa kontekstissa … sitten taas toi-set ovat ehkä vähän etäämmällä siitä ytimestä kat-somassa, että mitä täällä olisi kaikkea mahdollista.”

5.4.3 Hankkeen yhtenäisyys

Hanketoimijoilta kysyttiin, onko AVO2-hanke yh-tenäinen kokonaisuus. Enemmistön mielestä hank-keessa oli melko selkeästi neljä itsenäistä osahan-ketta, jotka olisivat mahdollisesti voineet toimia myös kokonaan omina hankkeinaan. Varsinkin hankkeen alkuvaiheessa yhtenäisyyttä haettiin myös joidenkin osahankkeiden sisällä. Joidenkin toimijoiden mielestä kokonaisuus oli hieman kei-notekoinenkin, koska osahankkeet olivat jo lähtö-kohtaisesti eri tyyppisiä:

”… vähän tällainen että tässä on erilaisia objekteja, ja sitten päälle on vedetty kuuden tuuman rauta-naulalla semmoinen yhdistävä seitenkasinelonen tukemaan niitä. Vaikka niistä yksi on ollut pallo, yksi on ollut tiili ja yksi on ollut lauta ja yksi on ollut savimöykky.”

Erään hanketoimijan mukaan AVO2:ssa oli kon-sortiohankkeeksi “kohtuullisesti yhtenäisyyttä”. Moni hanketoimija oli kuitenkin sitä mieltä, että konkreettisia yhdessä tekemisen paikkoja eri osa-hankkeiden kesken olisi voinut olla enemmänkin. Käytännön kiireet pakottivat kuitenkin osahank-keet ja osatoteuttajat keskittymään pitkälti omaan tekemiseensä, jolloin aikaa ja energiaa yhteisiin asi-oihin ei välttämättä jäänyt. Erään hanketoimijan

mukaan hankkeen rikkaus oli kuitenkin juuri se, että jokainen saattoi toteuttaa omia tavoitteitaan saman katon alla:

”Tavallaan ensimmäinen ajatus on kyllä, että kyl-lä nämä ovat yhtenäisiä … koska minulle nousee ne sanat oppiminen, jakaminen, verkostot … niin mielestäni näissä kaikissa on sitä. Mutta tietenkin jokaisella on omat spesialiteettinsa, eli se on sekä että. Mielestäni se on hyvä … se on rikkaus, että on asioita, jotka yhdistää näitä osahankkeita ja ollaan saman katon alla … mutta jokainen tekee kuitenkin sitten niitä omia erityisjuttujansa.”

5.4.4 Muiden hanketoimijoiden tuntemus

Hanketoimijat kertoivat tuntevansa toisiaan hyvin vaihtelevasti. Oman osahankkeen toimijat tunnet-tiin yleensä paremmin, koska heidän kanssaan pi-dettiin myös säännöllisemmin yhteyttä. Koko hank-keen tasolla kaikkia hanketoimijoita ei kuitenkaan välttämättä tunnettu. Moni hanketoimija kertoi tuntevansa muut toimijat “riittävän hyvin hankkeen hankkeen toteuttamisen kannalta”, eikä kokenut kaikkien hanketoimijoiden tuntemista tai jatkuvaa yhteydenpitoa heidän kanssaan edes välttämättö-mäksi. Eri tasoisten yhteyksien todettiin muutenkin olevan tyypillisiä verkostotyöskentelylle:

”Osan tunnen, osa on nimiä paperilla. Ne, ketkä ovat olleet noissa yhteisissä jutuissa ja ketkä ovat aktiivisia tuolla, ne kokee tuntevansa. Voisin sanoa että ehkä ⅔ on semmoisia. Loput on sellaisia että on nähnyt nimen mutta ei muuten tiedä.”

”Sanoisin että [tunnen] riittävän hyvin siihen näh-den, mikä se meidän juttu tässä on … ei minun tarvit-se olla kaikkiin yhteydessä. Riittävän hyvin sillä taval-la, että pystytään tekemään järkevää työtä yhdessä.”

”Sanotaanko näin, että tunnen ainakin riittävästi nyt, jos ajattelee tämän hankkeen toteuttamista. Mutta varmaan … miten sitä verkoston kuuluvien yhteis-työtä voi syventää, on se yhdessä tekeminen ... että siinä törmää tähän heikkoon yhteyteen sitten näi-den muiden osahankkeiden osalta. Ja sehän saattaa vaihdella eri ihmisille … mutta semmoistahan se on se verkostotyöskentely.”

31

Hankkeen aikana järjestettiin useita hanketapaa-misia sekä kasvotusten että verkon kautta, mutta kaikki haastateltavat eivät silti kokeneet tuntevan-sa muita hanketoimijoita tai heidän toimintansa substanssia erityisen hyvin. Erään hanketoimijan mukaan on tärkeää tuntea myös ihmisten työtapoja ja työrytmejä. Näiden tunnistaminen saattaa olla hankalaa etenkin verkon kautta työskennellessä:

”Kyllä minusta tuntuu, että suurin piirtein ainakin tiedän … mutta paljonhan siinä on sitä, että täy-tyy tuntea myös työtapoja ja työrytmejä. Nyt alkaa päästä kärryille myös siitä, että mikä on kenenkin se työskentelytapa. Mutta siinä on ehkä mennyt pi-dempi aika, mitä itse ajatteli. Juuri siksi … että me ei olla fyysisesti samassa paikassa, niin ihmisen toi-mintatapojen tunteminenkin kestää pidempään…”

5.4.5 Yhteenkuuluvuuden tunne

Hanketoimijoiden näkemykset yhteenkuuluvuu-desta vaihtelivat. Moni hanketoimijoista totesi kokevansa muiden kanssa ainakin jonkinlaista yhteenkuuluvuutta, mutta ei kuitenkaan kaikkien hanketoimijoiden kanssa samalla tavalla. Yhteen-kuuluvuuden tunne riippui luonnollisesti myös siitä, olivatko toimijat tunteneet toisiaan ennen hanketta, ja kuinka tiiviisti he työskentelivät yh-dessä tässä hankkeessa. Osa kertoi myös kokevansa ylpeyttä siitä, että saa olla osa hankeverkostoa:

”…kyllä on tietysti luontevaa [ajatella], että ollaan samassa veneessä tai venekunnassa. Mutta tietysti eniten nyt niiden kanssa, joiden kanssa on tehnyt jo sieltä AVO1:stä asti hommia.”

”Ehkä tämmöinen sitoutuminen niihin, mitkä olen nyt kokenut avon jonkin sortin arvoiksi … ja koke-nut sitä oppipoikamaista roolia siihen, että kun saa osallistua sitten erilaisiin kokouksiin, missä oman yksittäisen tämmöisen sisällön puitteissa ihmiset kertovat ja näkevät asioita. Niin sen on kokenut tärkeäksi … että saa siinä jengissä olla mukana.”

”Kyllä koen tietyllä tavalla ylpeyttä olla osa avo-verkostoa. Olen ylpeä siitä, että tässä projektissa on niin paljon huippuhienoja asiantuntijoita. Ja jos tar-vitsen jonkun tietyn alan asiantuntijan, voin soittaa

[ja pyytää apua]. Arvostan näitä ihmisiä ja heidän asiantuntemustaan todella korkealle. Ja tavallaan se on se juttu siinä juuri, että voi soittaa ja voi mennä käymään … ja aina on joku tuttu tai avittava osa-puoli paikalla.”

Osa hanketoimijoista totesi kuitenkin yhteenkuu-luvuuden olleen hyvin vaatimatonta etenkin mui-den osahankkeiden toimijoiden kanssa. Eräs han-ketoimija totesikin, etteivät osahankkeet tai koko AVO2-hanke ole välttämättä itsessään luontevia identifioinnin ympäristöjä. Enemmänkin hank-keessa työskennelleitä ihmisiä näytti yhdistävän samantyyppinen arvomaailma ja samantyyppiset tavoitteet.

5.4.6 Osahankkeiden välinen vuorovaikutus

Hanketoimijoilta kysyttiin, miten osahankkeet voisivat olla enemmän vuorovaikutuksessa keske-nään. Monen hanketoimijan mukaan osahankkei-den välistä yhteistyötä tulisi suunnitella konkreet-tisemmin jo hankevalmisteluvaiheessa (ks. myös kappale 5.2.5), koska käytännön kiireiden vuoksi muiden toimijoiden seuraaminen ja yhteistyö-mahdollisuuksien tunnistaminen voi olla hanka-laa hankkeen myöhemmissä vaiheissa. Useampikin hanketoimija ehdotti yhteistyön lisäämiseksi myös osahankkeiden välistä toimistonvaihtoa, jossa eri toimivat voisivat siirtyä organisaatiosta tai toimi-paikasta toiseen myös fyysisesti. Hanketoimijoiden mukaan toimistonvaihto voisi avata uudenlaisia yhteistyökanavia ja ymmärrystä muihin toimijoi-hin:

”Tuli mieleen esim. toimistonvaihtokuvio … en tie-dä, onko suoraan hankkeen kannalta mitään mer-kitystä muuta kuin että avautuu niitä yhteistyöka-navia ja sitä ymmärrystä sitten muihin. Tietysti sillä tavalla on taas ihan eri tavalla kärryillä siitä, mitä muut tekevät. Jos nyt joku AVO3 tehdään, niin jo-tain tuollaista voitaisiin miettiä siihen.”

”Semmoinen ajatus, mitä voi jatkossa ehkä pohtia enemmän on se, että tulisiko tämä osahankkeiden keskeinen yhteinen yhteistyö vahvemmaksi, jos en-tistä enemmän vaihtaisi porukkaa? Ja samat poru-

32

kat tekisivät eri asioita … että osahankkeet konkreet-tisesti vaihtaisivat ihmisiä keskenään … niin se voisi tuoda huomattavan paljon enemmän synergiaa.”

5.5 Vertaisuus hankeverkostossa

“… hierarkia on kyllä aika nollassa oikeastaan.”

5.5.1 Vertaisuuden määritelmä

Hanketoimijat määrittelivät vertaisuuden siten, et-tei hankeverkostossa ole vahvoja hierarkkisia suh-teita tai merkittäviä auktoriteetteja, vaan toimijat ovat keskenään tasavertaisessa asemassa. Vertaisuu-teen kuuluu keskeisesti myös hanketoimijoiden vä-linen oppiminen, toisten auttaminen sekä avun saa-minen muilta hanketoimijoilta. Eräs hanketoimija määritteli vertaisuuden myös eräänlaiseksi kommu-nikatiiviseksi asenteeksi, eli toimijoilla on jatkuva mahdollisuus haastaa toisiaan uusilla näkökulmil-la. Toimijoiden taustoilla tai muulla muodollisella pätevyydellä ei ole verkostomaisessa toiminnassa myöskään suurta merkitystä, vaan kaikki toimijat voivat tehdä ehdotuksia ja vaikuttaa toimintaan oman osaamisensa puitteissa. Vertaisuuden to-teutumisen todettiin kuitenkin edellyttävän myös riittävää sisällöllistä asiantuntemusta, eli toimijoilla on oltava vähintäänkin perustietämys aihealueesta. Toisaalta erään hanketoimijan mukaan oppimisen ulottuvuus syntyy juuri siitä, että toimijoiden tie-doissa ja taidoissa on eroja:

”Vertaisuus tarkoittaa sitä, että ollaan tietyllä lailla samalla tasalla, vaikka välttämättä tietysti tiedot ja

taidot eivät ole samanlaiset. Nimenomaan siitä sitten syntyy se oppimisen ulottuvuus siinä vertaisuudessa.”

”… ymmärrän vertaisuuden yhdessä tekemisen ja yhdessä oppimisen kontekstissa. Että siellä ei ole semmoisia niin merkittäviä auktoriteetteja, jotka sanelisivat eteenpäin, että mitä tehdään, vaan ollaan ikään kuin samassa veneessä tekemässä jotain asi-aa, ja tiedetään siitä suurin piirtein yhtä paljon. On yhteisiä tavoitteita ja kaikki tekee parhaansa, eikä niin että pitäisi aina katsella vasemmalle ja yläviis-toon että ”mitäs tässä nyt sit seuraavaksi tehdään” … vaan että kaikilla on aito mahdollisuus tehdä eh-dotuksia. ”

”… pidän sitä ainakin semmoisena, että voin oppia joka päivä jotain uutta ... eli vertaisiltani opin jota-kin, ja toivottavasti he voivat oppia minulta. Se on oppimista, opettamista, ohjaamista, auttamista … ja sitten se on myöskin tämmöistä vertaistukea. Että vaikka kuinka olisi iloista, niin kyllä niitä kuitenkin tulee niitä notkahduksiakin välillä. Että sen takia juuri nuo AVO-hangoutit ovat tosi tärkeitä, kun edes kerran viikossa näet niitä toisia työkavereita siellä linjan päässä, ja sitten voit kertoa siinä jos joku nyt painaa sydäntä tai on jotain …”

5.5.2 Vertaisuuden toteutuminen hankeverkostossa

Koordinaation roolia lukuunottamatta hankever-kostossa ei ollut erityisiä hierarkkisia suhteita. Suurin osa toimijoista oli mukana jonkinlaisessa asiantuntijaroolissa, eikä koordinaatio puuttunut sisällöllisiin asioihin. Enemmistö hanketoimijoista koki vertaisuuden toteutuneen hankeverkostossa erittäin hyvin:

”Jos ajatellaan, että vertaiset ovat hierarkialtaan sa-manlaisia tai hierarkioista piittaamatonta, niin mie-lestäni se kyllä toteutuu hyvin. Että eihän täällä sel-laista patsastelua ole, että position perusteella ikään kuin määriteltäisiin se, miten hanketoimijaan suh-taudutaan. Vaan paras argumentti voittaa, ja se on mielestäni osa sitä verkostomaista toimintatapaa.”

Eräs hanketoimija totesi kuitenkin tämäntyyppisen konsortiohankkeen edellyttävän, että mukana on

Koordinaation roolia

lukuunottamatta

hankeverkostossa ei ollut

erityisiä hierarkkisia suhteita.

33

myös ammattimaisia projektityöntekijöitä, jotka ottavat projektissa vastuuta eivätkä ota asioita hen-kilökohtaisesti:

”Tämänkin kokoinen konsortio melkein edellyttää sitä, että siellä on sitten … ammattimaisia projekti-työntekijöitä. Että se projekti saadaan ylipäätään pi-dettyä hengissä, se vaatii sitten tietynlaisia ammat-tilaisia, jotka eivät ehkä ota asioita enää henkilöinä vaan että tehdään niiden asioiden ja sen projektin kautta. Sillä tavalla [on ollut] kaikin puolin hyvä projektikulttuuri tässä … tai miten sen nyt haluaa määritellä, onko se projektihenki tai projektivertai-suus.”

5.5.3 Taustojen ja osaamisen vaikutus

Enemmistö hanketoimijoista oli toiminut ai-healueella jo pitkään, ja monelle myös muiden toimijoiden sisältöalueet olivat tulleet ainakin jos-sain määrin tutuiksi jo AVO1:n aikana. Tämän vuoksi enemmistöllä hanketoimijoista oli myös riittävät valmiudet käydä keskustelua ja kommen-toida muiden toimintaa ja tuotoksia. Erään han-ketoimijan mukaan taustojen sijasta tärkeämpää onkin se, että toimijat puhuvat “samaa kieltä”:

Tutkija: ”Vaikuttaako toimijoiden erilaiset taus-tat verkostossa toimimiseen?” ”Varmaan vaikuttaa, mutta toisaalta maailmassa ylipäätään on ihmisiä erilaisista taustoista. Verkos-tomaisessa toiminnassa nimenomaan niillä taus-toilla ei ole niin suurta arvoa ... tausta ei se ole ensisijainen valintakriteeri, vaan se, että kenellä on siihen asiaan jotain sanottavaa, annettavaa, kiinnostusta tai muuta. Sitten on tietysti se, että … jos on hyvin erilaiset taustat niin ei oikein löydy sitä yhteistä kieltä ylipäätään, vaikka olisikin jotain yhteisiä päämääriä. Mutta en nyt ole kokenut että tässä AVO2:ssa olisi ainakaan mitään semmoisia ristiriitaisuuksia.”

Muutama toimija totesi kuitenkin tunteneen-sa etenkin hankkeen alkuvaiheessa lievää alem-muuden tunnetta, koska ei kokenut olevansa si-sällöllisessä osaamisessa samalla tasolla muiden toimijoiden kanssa:

”Aluksi oli sillä tavalla, että kun tunsi vielä vähem-män … kun puhuttiin siitä, että silloin kun poruk-ka tuntee nämä jutut kuin omat taskunsa, niin sil-loin on vaikea asettua siihen asemaan, jos ei tunne sitä. Mutta mielestäni [vertaisuus on toteutunut] hirveän kivasti … ei siinä ole yhtään sellaista snob-bailua, että ’me tiedetään’’”

5.5.4 Saako verkoston kautta apua?

Hanketoimijoiden mukaan hankeverkoston kautta sai hyvin apua hankkeeseen liittyvissä asioissa, eikä avun kysymistä tarvinnut häpeil-lä. Avuliaisuuden todettiin liittyvän keskeisesti avoimuuteen ja verkostomaiseen toimintakult-tuuriin, ja osa hanketoimijoista totesi kokevansa ajoittain jopa huonoa omatuntoa, jos ei pysty-nyt aina auttamaan toisia muista kiireistä joh-tuen. Toisaalta omiin sisältöalueisiin liittyvissä kysymyksissä moni hanketoimija totesi käänty-vänsä myös muiden verkostojen puoleen. Erään hanketoimijan mukaan hankeverkoston kautta sai apua parhaiten kohdistamalla kysymyksen suoraan tietylle ihmiselle. Toisaalta tämä edel-lyttää myös henkilöiden ja heidän osaamisensa tunnistamista:

”Saa, jos sitä pyytää … ihmiset ovat sen verran kiireisiä tässä … että jos aloitat jonkun asian ja alat huutelemaan että kuka tulisi, niin aika vai-kea aktivoida ihmisiä sitä kautta. Mutta kun kysyt kahden kesken, niin sitä [kautta] se menee. Sitä feediä varmaan tulee ihmisille niin paljon, että semmoinen yleinen huutelu ei tuota tulosta. Mut-ta sitten jos osaa identifioida joidenkin ihmisten mukaan ja kysyt heiltä, niin en ole kertaakaan saanut eitä vastaukseksi.”

Tutkija: ”Eli tässä pitää tietää, kuka tekee mi-täkin ja kuka voi vastata mihinkin?” ”Kyllä tämä on semmoinen henkilöverkosto tietyl-lä tavalla. Ei ole oleellista tietää, missä se tieto on, vaan … kenellä se tieto on. Kuka tietää, tai kuka osaa ohjata eteenpäin. Se on ehkä yleisemminkin tietoyhteiskunnan juttu, että tieto alkaa personoi-tua ihmisiin. Ja se ihminen ei välttämättä tiedä, mutta se tietää missä se tieto on. Tai se tietää, kuka siitä tietää.”

34

5.5.5 Eriävien mielipiteiden esittäminen

Hanketoimijoilta kysyttiin, voiko verkostossa il-maista eriäviä mielipiteitä. Enemmistön mielestä eriävien mielipiteiden esittäminen oli hankever-kostossa sallittua. Erään hanketoimijan mukaan hankkeeseen oli valikoitunut samanhenkisiä ih-misiä, mutta etenkin hankkeen alkuvaiheessa käy-tiin silti ajoittain kiivastakin keskustelua esimer-kiksi hankkeen tavoitteisiin ja käsitteisiin liittyen. Eräs hanketoimija luonnehti keskustelua leikki-mielisesti “sissiliikkeen sisäiseksi valtataisteluksi”:

”… me ollaan semmoinen sissiliike, joka on käynyt sisäistä valtataistelua. Ongelma on tietysti se, että kun ei ole yhtä johtajaa jota syrjäyttää … niin sit-ten täytyy jotenkin käydä semmoista sisäistä val-tataistelua. Ja se on sikäli hyvä kuvio, että kun me ollaan vinoiltu toisillemme täyslaidallinen hyvässä hengessä … niin ihmissuhteet joko kestävät sen tai sitten eivät. Ja meillä on käynyt hyvin.”

Enemmistön mukaan keskustelu oli ollut mie-lenkiintoista, ja erilaisten mielipiteiden koettiin yleensä täydentävän toisiaan. Moni hanketoimi-ja kuitenkin totesi, että eriävät mielipiteet tulisi osata ilmaista rakentavalla tavalla hyökkäämättä suoraan toisten asiantuntijuutta vastaan. Vaikka sana oli hanketoimijoiden keskuudessa käytän-nössä vapaa, todettiin mielipiteiden esittämisen olevan pitkälti myös toimijoista itsestään kiinni. Ihmiset ovat erilaisia, ja persoona vaikuttaa paljon siihen, uskaltaako tai haluaako ilmaista eriäviä mielipiteitä vai ei:

”Kyllähän tässä ilmaistaan eriäviä mielipiteitä. On toimijoita, jotka ovat vahvasti eri mieltä … mutta siitä keskustellaan ja sitä asiaa viedään eteenpäin. Ja sitten ihmiset ovat vain omanlaisiaan ja on tiet-tyä mieltä eri asioista, ja se on ihan sallittua.”

”Kyllä ainakin itse koen, että rohkeus riittää tässä porukassa … vaikka en olisi samaa mieltä jostain asiasta. En tiedä sitten, kokeeko kaikki samalla ta-valla. Olen persoonana myös sellainen, että harva paikka on sellainen … missä en kykenisi ollenkaan sanomaan. Ehkä joku hillitympi persoona saattaisi AVO2:ssa kokea jonkinlaisia estoja.”

”Minua ei oikeastaan kiinnosta, onko se [mielipitei-den esittäminen] sallittua vai ei. Esitän niitä joka ta-pauksessa … minulla on sen tyyppinen itsetunnon rakenne, etten pelkää sitä, että saisin ikävän kaverin maineen. Kun tämä palvelee sitä eetosta, mikä on mi-nulle korkein … ja se on totuuden saavuttaminen.”

Kaikki hanketoimijat eivät kuitenkaan kokeneet, että mielipiteiden esittäminen olisi johtanut hedel-mälliseen keskusteluun tai konsensuksen muodos-tamiseen. Osa toimijoista olisi toivonut enemmän aikaa keskusteluun ja selkeämpää yhteisen näke-myksen muodostamista:

”Periaatteessa voi [esittää mielipiteitä] ja halutaan ylläpitää meistä sellaista kuvaa, ja ehkä osa just ko-keekin että voi hyvin tehdä näin. Mutta siis mieles-täni ne eivät ole ikinä johtaneet mihinkään kauhean hedelmälliseen keskusteluun … mielestäni keskuste-lussa pitäisi olla tavoitteena, että kun on kaksi täysin vastakkaista mielipidettä, niin pyrittäisiinkiin muo-dostamaan joku uusi yhteinen niistä molemmista. Että myös kuunneltaisiin … ja minulla on vähän semmoinen olo, että semmoista keskustelua ei tässä kauheasti synny. Että on tietyt just ne semmoiset säännöt ja totuudet.”

5.6 Viestintä ja välineet

AVO2-hankkeessa oli valittu yhteisiksi viestinnän ja työskentelyn välineiksi päivittäiseen viestintään tarkoitettu Yammer, yhteiskirjoittamiseen soveltu-va Google Drive sekä Confluence wiki raportointia ja arkistointia varten. Näiden lisäksi hanketoimi-joilla oli kuitenkin täysi vapaus kokeilla erilaisia välineitä, kanavia ja toimintatapoja, ja kokeilevuus kuuluikin keskeisesti hankkeen luonteeseen. Tä-män seurauksena hankkeessa oli käytössä runsaasti erilaisia viestintävälineitä ja -kanavia, joista keskei-simmät on lueteltu kuvassa 3.

5.6.1 Viestintäympäristön selkeys

Koska käytössä olleiden välineiden ja kanavien kirjo oli niin laaja, hanketoimijoilta kysyttiin, oli-ko eri kanavien ja välineiden käyttötarkoitus heil-

35

selvästi ilmi, että tämäntyyppiseen viestintäympä-ristöön perehtyminen vie aikansa, minkä vuoksi erilaisten kanavien, välineiden, viestintäkäytän-töjen ja tärkeimpien dokumenttien listaaminen ja dokumentointi olisi tärkeää etenkin uusien toi-mijoiden kannalta.

5.6.2 Osahankkeiden sisäinen viestintä

Eri osahankkeilla oli käytössä laaja valikoima eri-laisia välineitä ja kanavia. Esimerkiksi Etherpad-tekstieditoria käytettiin eräässä osahankkeessa ko-kousten taustamuistiona ja pikaisen suunnittelun apuvälineenä, kun taas pysyvämpiä ja tärkeämpiä dokumentteja käsiteltiin Google Drivessä. Vastaa-vasti Skypeä ja Google Hangouts -palvelua käy-tettiin pääsääntöisesti pienempiin palavereihin, Adobe Connectia puolestaan suurempiin kokoon-tumisiin ja webinaareihin. Ihmisillä on omat miel-tymyksensä välineiden ja kanavien suhteen, minkä vuoksi välineiden ja kanavien valinta kehittyi pit-kälti toimijajoukon mieltymysten mukaan.

Toimijoiden omat blogitAvoinvirta-koosteblogiFacebookTwitterMaanantaikirjeCon�uence-wikiMuut wikitSlidesharePainetut julkaisut, esim. SeOppi-lehti

Julkaisukanavat

Yammer (avolaiset + omat ryhmät)Adobe ConnectSähköpostiSähköpostilistatPuhelinSkype-puhelut + chat taustakanavanaGoogle Hangouts, maanantaihangoutFacebookVirtuaalimaailmatLivetapaamiset“ollaan samassa työhuoneessa”WhatsappGoogle+xTune

Viestintävälineet ja -kanavat

Google-dokumentitEtherpadWikit

YhteiskirjoitusvälineetMaanantaihangoutMaanantaikirjeViikko- ja kuukausipalaveritSorsastus myös verkoston ulkopuolelta

Käytännöt

SymbalooTrelloMindmeisterDiigo

Organisointi ja visualisointi

Kuva 3: AVO2-hankkeen viestintävälineitä, kanavia ja käytätntöjä

le selvä. Erään hanketoimijan mukaan viestinnän pirstaloituminen on tyypillinen haaste sosiaali-sessa mediassa, ja myös tässä hankkeessa viestin-täympäristö tuntui joidenkin toimijoiden mielestä etenkin alkuvaiheessa sekavalta. Hankkeen loppu-puolella toimijat eivät kuitenkaan enää kokeneet pirstaloitumista erityiseksi ongelmaksi. Hankkeen “virallisten” kanavien ja työkalujen eli hankewi-kin, Google Driven ja Yammerin käyttötarkoitus oli kaikille hanketoimijoille erittäin selkeä.

Pakollisten kanavien rinnalla käytettyjen välinei-den ja kanavien valinta riippui pitkälti toimijoista itsestään. Käytetyissä välineissä ja kanavissa oli hanketoimijoiden mukaan jonkin verran pääl-lekkäisyyttä, eli sama asia on mahdollista tehdä monellakin eri välineellä. Toisaalta hankkeen luonteeseen kuului myös uusien välineiden tes-taaminen ja vertailu. Erään hanketoimijan mu-kaan oman haasteensa aiheuttavat myös nopeasti muuttuvat palvelut, jolloin muutoksiin täytyy rea-goida nopeasti ja tarvittaessa jopa vaihtaa käytet-tävää palvelua lennossa. Hankkeen aikana kävi

36

Myös viestintäkäytännöt vaihtelivat hyvin paljon osahankkeiden välillä ja myös osahankkeiden si-sällä. Osa toimijoista piti esimerkiksi viikko- tai kuukausipalavereja, osa taas yhteisen osahankepa-laverin puolen vuoden välein. Muutama toimija ei kokenut osahankkeen sisäistä viestintää lain-kaan tarpeelliseksi, koska oma tekeminen oli ollut alusta alkaen niin selkeästi rajattua ja itsenäistä. Osahankkeiden sisäinen viestintä oli myös melko kausittaista ja tarvelähtöistä, eli viestinnässä oli vä-lillä pidempiäkin taukoja toimijoiden keskittyessä käytännön tekemiseen. Tätä ei kuitenkaan yleisesti ottaen koettu ongelmaksi, vaan normaaliksi osaksi hanketyötä. Lisäksi erään hanketoimijan mukaan riippuu myös paljon ihmisistä itsestään, kuinka paljon kukin haluaa omasta toiminnastaan viestiä.

Hankkeen ensimmäisen vuoden aikana yhteisiä toi-mintatapoja haettiin vielä jonkin verran, ja joissakin osahankkeissa yhteisiä tapaamisia oli vain vähän tai ei lainkaan. Myös hanketoimijoiden erilaiset työpa-nokset hankkeessa olivat haaste yhteiselle palave-roinnille. Yhteisiä aikoja saattoi olla vaikea löytää, eikä pienemmillä prosenteilla työskentelevillä han-ketoimijoilla ollut välttämättä aikaa, kiinnostusta tai mahdollisuuksiakaan keskustella koko osahanketta koskevista asioista:

”… se, mikä siinä on ehkä ongelmallista on se, että kun kaikki osahankkeessa mukana olevat ihmiset eivät ole sillä tavalla yhtä suurella panoksella mukana. Että jos joku tekee sitä 100%, joku tekee 60% ja joku 3,2% niin se luo vähän sellaista epätasapainoa …”

”… kyllä se on tässä haaste ainakin itselleni - kun työs-kentelen näin vähällä prosentilla - niin aina päästä joka paikkaan ja joka palaveriin. Että sillä tavalla tietysti paljon tulee semmoista toisen kädenkin tietoa.”

Haastattelujen perusteella suurin osa hanketoimi-joista oli kuitenkin tyytyväisiä osahankkeiden si-säiseen viestintään hankkeen toisella puoliskolla. Välineiden ja kanavien osalta maanantaihangout, maanantaikirje ja Yammer koettiin toimivaksi yhdis-telmäksi. Hankkeessa järjestetyt maanantaihangoutit korvasivat joissain tapauksissa myös osahankkeiden sisäistä viestintää, koska osahankkeen toimijat olivat säännöllisesti hangout-sessiossa paikalla. Erään han-

ketoimijan mukaan tämä oli ainoastaan positiivista, sillä se teki toimintaa näkyväksi myös muille ja mah-dollisti ideoinnin muiden hanketoimijoiden kans-sa. Verkkopalaverien lisäksi osa hanketoimijoista työskenteli myös fyysisesti samassa paikassa, minkä vuoksi he olivat yhteydessä keskenään muutenkin.

5.6.3 Osahankkeiden välinen viestintä

Monen hanketoimijan mukaan viestintää olisi voi-nut olla osahankkeiden välillä enemmänkin, mut-ta toisaalta hankkeen aikana ei keksitty täydellistä ratkaisua siihen, missä tällaista keskustelua oltaisiin voitu käydä. Moni hanketoimija totesi, että turha viestintä ja turhat kokoukset vievät aikaa varsinai-sesta tekemisestä. Luonnollisesti myös hanketoimi-joiden kiireet vaikuttivat siihen, paljonko he ehtivät seuraamaan muita tai etsimään yhteistyörajapintoja. Erään hanketoimijan mukaan kyseessä oli eräänlai-nen muna-kana-ongelma: osahankkeiden välinen yhteistyö syntyy dialogista, mutta toisaalta dialogin syntyminen edellyttää mahdollisuuksien tunnista-mista etukäteen edes jossain määrin. Jos mahdol-lisuuksia ei ole tunnistettu etukäteen, eivät ihmi-set myöskään koe kovin mielekkääksi palaveerata. Erään hanketoimijan mukaan syvällisempi yhteistyö syntyy juuri avoimen dialogin ja yhteisen kehittä-misen kautta:

”En jotenkin usko siihen kauheasti, että saan infor-maatiota ja tietoa … kyllä mielestäni se syvällisem-pi yhteistyö lähtee jostain dialogisuudesta ja yhdessä kehittämisestä, siinäkin siitä avoimuudesta. Ei riitä pelkästään, että on tietoa jossakin.”

5.6.4 Hankkeen viestintäkäytäntöjä

MaanantaihangoutKoordinaatio järjesti joka maanantai Google Han-gouts -palvelussa “maanantaihangoutin”, jossa hanketoimijoilla oli mahdollisuus keskustella va-paamuotoisesti ajankohtaisista asioista. Maanan-taihangout koettiin hyväksi tavaksi keskustella koko hankkeen tasolla ja kohdata muita hanketoi-mijoita verkon välityksellä. Hangouts-sessiot olivat usean hanketoimijan mielestä hyvä foorumi ko-kemusten vaihtamiseen ja myös oman toiminnan

37

näkyväksi tekemiseen. Joillekin hanketoimijoille hangouts-sessiot olivat käytännössä ainoa mahdol-lisuus keskustella säännöllisesti muiden avolaisten kanssa, koska he tekivät töitä kotoaan käsin, maan-tieteellisesti erillään muista toimijoista. Toisaalta maanantaihangoutiin osallistuminen oli täysin va-paaehtoista, eikä osa hanketoimijoista osallistunut siihen hankkeen aikana lainkaan.

MaanantaikirjeKoordinaatio koosti maanantaihangoutin pohjalta tiiviin yhteenvedon ajankohtaisista asioista, joka lä-hetettiin kaikille hanketoimijoille sähköpostitse. Ke-nellä tahansa hanketoimijalla oli myös mahdollisuus lisätä sisältöä kirjeeseen Google Docsin kautta, mi-käli halusi viestiä jotakin koko hankkeelle. Maanan-taikirje koettiin lähes yksimielisesti erittäin hyväksi käytännöksi ja selkeäksi parannukseksi AVO1:een verrattuna. Maanantaikirjeessä oli tiivis yhteenveto ajankohtaisista asioista, ja se oli hanketoimijoiden mukaan helppo silmäillä nopeasti läpi. Maanan-taikirje olikin käytännössä ainoa koostettu viesti, jonka kautta hanketoimijat pystyivät seuraamaan muiden tekemisiä. Maanantaikirje otettiin käyttöön helpottamaan viestintää koko hankkeen tasolla:

”Se maanantaikirje oli tosi hyvä keksintö silloin. Se nousi siitä, että ei haluttu semmoista että jokainen joutuu itse viestittelemään ja että niitä viestejä kertyy viikossa valtava määrä, ja kuka laittaa mitäkin kana-vaa pitkin. Että meillä on tuollainen koottu. Että ne kaikki viestit löytyy sieltä Google-dokumenteista ja se tulee kerran viikossa.”

Toisaalta osa hanketoimijoista huomautti, ettei maa-nantaikirje välttämättä kerro paljoakaan toiminnan substanssista, motiiveista tai vaikutuksista, vaan toi-mii nimensä mukaisesti ainoastaan tiedotteena vält-tämättömissä hanketoimintaan liittyvissä asioissa. Lisäksi maanantaikirjeen ideointi oli vapaaehtoista, minkä vuoksi siinä saattoi painottua yksittäisten ak-tiivisten osallistujien toiminta:

”Koen ehkä että ne ovat enemmänkin just semmoisia välttämättömiä ja enemmänkin ihan siis hanketoi-minnan pyörittämiseen liittyviä asioita tai tiedotteita jostain tapahtumista. Mutta en niistä maanantaitie-dotteista saa mitään irti sellaista, että mitä tietyissä osahankkeissa on tehty … se ei ole sen tason viestin-

tää, eikä ehkä tarkoitettukaan.” YammerYammer oli useimpien hanketoimijoiden mielestä toimiva väline yhteiseen viestintään, vaikka hank-keen alkupuolella Yammerin oletusasetukset aihe-uttivat jonkin verran hämmennystä. Oletuksena Yammerissa näkyi ainoastaan seurattavien ihmisten viestit, minkä vuoksi osa toimijoista ei nähnyt aluksi toistensa viestejä. Joissakin osahankkeissa Yamme-rin avulla yritettiin tietoisesti korvata osahankkei-den sisäistä sähköpostittelua ja tehdä viestintää läpi-näkyväksi, jotta myös muut hanketoimijat pystyivät halutessaan seuraamaan keskustelua ja tarttumaan heitä kiinnostaviin asioihin. Erään hanketoimijan mukaan Yammerin kaltaisten palveluiden riskinä on kuitenkin se, että tärkeätkin viestit saattavat hukkua muun informaation sekaan:

”… tuleva trendi on se, että kaikki pois sähköpostista ja laitetaan se jonnekin hienoon sosiaaliseen intra-nettiin, vaikka Yammeriin sinne streamiin … mikä on tietysti hirveän kivaa ja modernia, mutta se tar-koittaa sitä, että sitten ne samat ihmiset joiden olisi oikeasti pitänyt reagoida johonkin … niin se vaan menee niiltä ohi, koska ne ei edes huomaa sitä siellä streamissa.”

Erään hanketoimijan mukaan Yammer oli kuitenkin merkittävä parannus AVO1:een verrattuna, koska Yammerissa oli mahdollisuus osahankekohtaiseen viestintään omissa ryhmissä:

”Se on AVO1:een verrattuna parannus toi Yammer ja se, että siellä on nämä osahankekohtaiset [ryhmät]. Että kaikki mahdollinen ei tule sähköpostiin, joka ei koske tavallaan sinua millään lailla. Ykkösessä mie-lestäni tuli kaikki … parempi systeemi on ollut tämä että hanketiedottaminen maanantaitiedotteessa ja sitten Yammerissa on nämä ryhmät.”

Yammerissa keskusteli aktiivisemmin lähinnä tietty-jen ydintoimijoiden joukko, ja keskustelu näytti myös hiipuvan aika ajoin. Erään hanketoimijan mukaan keskustelun hiipumisessa oli kyse kuitenkin luonnol-lisista hankkeen vaiheisiin liittyvistä suvantovaiheista:

”Se on ihan hyväkin, että on tavallaan tämmöisiä suvantovaiheita. Luulen, että se liittyy myöskin tähän hankkeen sykliin … että siinä vaiheessa kun ollaan

38

vielä siellä alkupuolella, niin sehän teettää varsinkin uusille hanketoimijoille todella paljon töitä … että ne pääsee siihen työhön kiinni. Ja varmaan tässä on nyt just tämä kevätkausi ollut sitä aikaa, jolloin ihmiset ovat olleet siinä työssä kiinni ja päässyt sitten niihin käytännön toteutuksiin. Ja ei ole niin paljon ollut enää sitä semmoista tavallaan luomista ja kehittelytyötä, mihin on tarvinnut toisten tukea.”

Google DriveGoogle Driven todettiin olevan teknisesti vakaa ja helppokäyttöinen, mutta hanketoimijoilla oli hyvin erilaisia mielipiteitä informaation organisointiin liittyen. Ihmiset jäsentävät tietoa eri tavoin, minkä vuoksi osa hanketoimijoista olisi kaivannut yhteisen dokumenttien organisointiin selkeyttä, osa taas ei. Erään hanketoimijan mukaan sisältöjen organisoin-ti vaatisi ehkä tehtävään erikoistuneen työntekijän, mutta kaikkia miellyttävää järjestystä voisi olla silti mahdotonta saada aikaan. Hankkeessa dokumentit syntyivät evolutiivisesti, minkä vuoksi joukossa oli myös paljon keskeneräistä ja hylättyä sisältöä. Tyy-pillistä olikin, että dokumentteja työstettiin niiden ollessa ajankohtaisia, mutta tämän jälkeen niihin ei enää välttämättä palattu myöhemmin. Erään hanke-toimijan mukaan digitaalista siivouspäivän vastinet-ta ei ole olemassa, minkä vuoksi yhteisiin kansioihin kertyy helposti ylimääräistä materiaalia:

”Jos ajattelee, että nämä kaikki bittiavaruudessa leijuvat dokumentit ja wikit ovat AVO2-hankkeen konttori, niin se konttori on kyllä aika sekainen ja sotkuinen. Että jos meillä olisi fyysisenä työpaikkana yhtä sekainen ja sotkuinen konttori, niin ihmiset jo-tenkin reagoisivat siihen paljon nopeammin ja alkaisi-vat siivoamaan sitä … ainakin omasta toiminnastani havaitsen, että semmoinen digitaalisen materiaalin kuratoiminen ja vanhan kaman poistaminen, niin siihen ei vain ole rutiineja ... eikä ole sitä semmoista digitaalista siivouspäivän vastinetta olemassa.”

Hankkeen dokumentteja varten perustettiin Goog-le Driveen jaettu kansio, jonka sisältö oli luokiteltu alunperin osahankkeittain. Hankkeen kuluessa han-ketoimijat kuitenkin loivat dokumentteja yhteisiin kansioihin organisointia tai nimeämistä juurikaan miettimättä. Lopputulos oli monen hanketoimijan mielestä sekava, ja moni totesikin etsivänsä doku-mentteja lähinnä hakukentän avulla tai kysymältä

muilta toimijoilta:”… mutta kyllä tuo on minusta ihan kauhea kaaos tuo wiki ja Google Docsin AVO2-kansio … nykyään itsekin toimin sillä tavalla, etten jaksa välittää enää vaan laitan sinne omalla logiikalla. Mutta sitten en välttämättä löydä edes niitä omia juttuja sieltä.”

”Minulle on ihan sama, millä tavalla ne on organi-soitu, kun en koskaan käytä mitään puita. Lyön ha-kukenttään asiasanat, ja jos ei se löydy niin kysyn joltain. Että minulle on täsmälleen sama, millainen se puu on, koska se ei koskaan toimi minulle.”

Confluence wikiHankkeen virallinen raportointipaikka oli eOppimis-keskuksen hallinnoima wiki, jonka alustana toimi Confluence-organisaatiowikiohjelmisto. Confluence wiki otettiin käyttöön, koska kaikilla hankkeeseen liittyvillä aineistoilla on viiden vuoden säilytysvelvol-lisuus. Wikin käyttö oli kuitenkin monen hanketoi-mijan mielestä hankalaa, minkä vuoksi wikiä päivi-tettiinkin lähinnä raportoinnin yhteydessä. Wikiin oli tehty hankkeen alkuvaiheessa kaikille sisällöille yhteinen ylätason organisointi, mutta tämän jälkeen osahankkeilla oli vapaus organisoida sisältöjä halua-mallaan tavalla. Tämän seurauksena myös wiki oli joi-denkin hanketoimijoiden mielestä sekava, eikä sisältö löytynyt helposti. Osa toimijoista kritisoi myös sitä, että avoimuutta ja verkostomaista toimintaa edistävän hankkeen toiminnasta raportoitiin suljetussa wikissä. Tämä johtui kuitenkin siitä, että samassa wikissä oli myös hanketoimijoiden henkilökohtaisia tietoja, min-kä vuoksi wiki ei voinut olla täysin avoin. Confluence wiki oli kuitenkin ainoa väline, joka herätti hanketoi-mijoiden keskuudessa suoranaista vastustusta:

”Confluencen wiki on aivan syvältä ahterista. En mene sinne muuta kuin pakottamalla, aseella uhaten silloin kun on ihan pakko mennä sinne… ymmärrän tavallaan sen tarkoituksen, mihin se Confluence wiki on valittu. Sen takia, että Google Docsien ja monen muun asian arkistoitavuus on kyseenalaista, koska ne ei ole omassa hallussa. Se on nyt vaan sen takia Con-fluence wiki, että eOppimiskeskuksella sattuu olemaan Confluence wiki, ja eOppimiskeskus sattuu olemaan tämän AVO2-hankkeen koordinaattori. Siinä on pyy-tämättä ja kysymättä asetettu tämmöinen työkalu, ja se ei mielestäni toimi. Mutta pakottamalla sinne ilmeisesti saadaan sitten ihmiset ne pakolliset raapus-

39

tuksensa tekemään.”LähitapaamisetVaikka hankkeen keskeisenä tavoitteena olikin verkostomaisen ja paikasta riippumattoman toi-minnan edistäminen, olivat hankkeessa järjeste-tyt lähitapaamiset monen hanketoimijan mielestä erityisen tärkeitä ja innostavia. Erään hanketoimi-jan mukaan yhteiset suunnittelupäivät ovat hyviä tilaisuuksia saada tuntumaa muiden tekemiseen, koska informaalin keskustelun kautta on helpom-pi tarttua kiinnostaviin asioihin. Lähitapaamiset voivat olla työläitä järjestää, mutta toisaalta ne ovat hyviä tilaisuuksia vaihtaa ideoita ja tutustua muihin toimijoihin. Erään hanketoimijan mukaan myös verkossa toimiminen voi olla helpompaa, jos on tavannut henkilön ensin kasvokkain. Osa han-ketoimijoista totesi kuitenkin, ettei lähitapaamis-tenkaan tulisi olla pelkkää toiminnan raportointia, vaan niihin pitäisi jättää enemmän myös vapaa-muotoista aikaa:

”Kasvotusten tapaamiset ovat todella hienoja hetkiä, että niitä ei ainakaan saa ottaa meiltä pois. Kas-vokkain tapaamisia tarvitaan, varsinkin silloin kun tulee uutta väkeä mukaan, niin heidän on erittäin tärkeää nähdä, ketä kaikkia tässä on mukana … niin sitten se kommunikointi ja työskentely on hel-pompaa.”

”[lähitapaamisetkin] ovat mielestäni ehkä vähän raskaita … en tykkää siitä, että koko ajan tehdään. Tykkäisin siitä, että keskusteltaisiin. Vaadin aika paljon aikaa uusien ihmisten kanssa … toivoisin myös sitä, että niissä olisi just sellaista vapaamuo-toista aikaa … ehkä se vähän liiankin formalisoituu, että nyt kun ollaan yhdessä niin täytyy olla tosi teho-kas ja saada hirveästi aikaan … ehkä tahti voisi olla niissä semmoinen, että enemmän jäisi semmoista ihan vapaamuotoisempaakin keskustelua.”

”Joka kerta kun on ollut AKTIIVI-seminaari tai muu suunnittelupäivä niin aina ne on ollut hyviä ja hyödyllisiä. On tietysti resursointikysymys, että paljonko koordinaatio käyttää siihen aikaa ja pal-jonko sitten ihmisillä on matkustusaikaa ja näin. Ei niitäkään pidä liikaa olla. Tuntuisi, että se tahti on ollut ihan kohtuuhyvä, jos AVOssa on ollut nyt parit suunnittelupäivät vuodessa ja AKTIIVI järjestää puolivuosittain suunnilleen sekin jonkinnäköisen

tämmöisen kokoavan seminaarin.”

5.6.5 Dokumentoinnin ja viestinnän yhtenäisyys

Hanketoimijoilta kysyttiin myös, pitäisikö doku-mentointia ja viestintää yhtenäistää hankkeessa jollakin tavalla. Suurin osa hanketoimijoista koki, että vapaus kokeilla, käyttää ja adaptoida eri ka-navia ja työkaluja sopi hyvin hankkeen henkeen, koska tällä tavalla saatiin kerättyä myös arvokasta tietoa eri työkaluista. Toisaalta joidenkin toimijoi-den mielestä eri välineiden käyttöä olisi ollut hyvä dokumentoida järjestelmällisemmin:

”… voisi ohjeistaa siihen, että miten näitä välinei-tä sitten käytetään oikeasti. Ehkä itsellekin välillä tulee semmoinen tunne, että me tuudittaudutaan siihen ajatukseen, että kyllähän me nyt nämä asi-at hanskataan, ja sitten kuitenkin jollain voi olla iso aukko tiedoissa … eikä uskallakaan ottaa sitä puheeksi.”

Muutama hanketoimija olisi kaivannut yhtenäi-syyttä erityisesti dokumentointiin ja dokument-tien organisointiin hankewikissä ja yhteisessä Google Drive -kansiossa. Näiden toimijoiden mukaan raportointi ja tiedon löytäminen olisi voinut olla helpompaa, jos dokumentointi sekä dokumenttien nimeäminen ja organisointi oltai-siin tehty alusta alkaen tietyn kaavan mukaan. Toisaalta myös nämä henkilöt totesivat, ettei olisi ollut hankkeen hengen mukaista pakottaa kaik-kia toimijoita tiettyyn muottiin. Informaatioym-päristön selkeyttämiseksi hankkeessa kokeiltiin esimerkiksi Symbaloo-kirjanmerkkipalvelua, jon-ka avulla voidaan koota keskeisiä linkkejä erään-laiseksi aloituspisteeksi. Muita hankkeen aikana esiin nousseita ratkaisuehdotuksia olivat esimer-kiksi projektinhallintatyökalu tai wikin ja yhteis-kirjoitusdokumenttien systemaattisempi käyttö:

”Toinen on projektinhallintatyökalu, joka meiltä puuttuu. Se pitäisi ehdottomasti olla. Tai sitten wi-kiä tai yhteiskirjoitusdokumentteja pitäisi käyttää vielä systemaattisemmin. Esimerkiksi voisi olla en-nakkoon nimetyt yhteiskirjoitusdokumentit, millä on selkeä url ja ne voisi linkittää vaikka wikiin.

40

Urlin loppuosa kertoo, mikä on tämän yhteiskir-joitusdokumentin funktio.”

5.6.6 Viestintä hankkeesta ulospäin

Virallisen raportoinnin ohella yksittäiset hanke-toimijat käyttivät tiedottamiseen esimerkiksi omia blogeja, wikejä sekä Twitteriä. Avoinvirta-koos-teblogiin tuotiin automaattisesti sisältöä hanke-toimijoiden omista blogeista, ja hanketoiminnasta raportoitiin aktiivisesti esimerkiksi Suomen eOp-pimiskeskuksen SeOppi-lehdessä. Yhteisesti koos-tettua viestintää hankkeesta ulospäin ei kuitenkaan käytännössä ollut. Ratkaisuksi tähän ehdotettiin yhteistä blogia, johon osahankekoordinaattorit koostaisivat koordinaation kanssa tekstiä ajan-kohtaisista asioista maanantaitiedotteen tapaan. Tämänkaltainen viestintä tarjoaisi tiedotusta sekä muille hanketoimijoille että hankkeesta ulospäin, ja toimisi samalla myös eräänlaisena arkistointi-paikkana. Maanantaitiedotteesta poiketen blogissa voitaisiin myös reflektoida esimerkiksi toimintaan liittyviä haasteita, onnistumisia, uusien asioiden oppimista sekä hankkeen vaikuttavuutta. Hanke-toimijoiden kiireiden vuoksi yhteistä blogia ei kui-tenkaan perustettu hankkeen aikana.

5.7 Hyvät käytännöt ja epäonnistumiset

“Ei elämässä voi kehittyä, jos ei välillä mokaa ja munaa itseään. Joka päivä täytyy hävetä ja hikoil-la, mielellään myös suurten väkijoukkojen edessä. Ei täällä kukaan siloposkisena säily. Välillä täytyy ryvettyä oikein kunnolla!”

5.7.1 Hyvien käytäntöjen tunnistaminen ja dokumentointi

Hankkeen aikana keskusteltiin useaan otteeseen siitä, miten hankkeen toiminnan kautta havaittuja hyvä käytäntöjä ja toisaalta epäonnistumisia voisi dokumentoida ja tuoda esiin. Moni hanketoimija suhtautui kuitenkin kriittisesti “hyvien käytäntö-jen” käsitteeseen. Hankkeen aikana keskusteltiin

kyllä hyvistä ja huonoista käytännöistä, ja hank-keessa esiin nousseita hyviä käytäntöjä ja haasteita kuvailtiin esimerkiksi hankeraporteissa ja muissa hankkeessa tuotetuissa materiaaleissa. Yhteistä dokumentointikäytäntöä tai konkreettista hyvi-en käytäntöjen arkistoa hankkeessa ei kuitenkaan ollut.

Erään hanketoimijan mukaan hyvät käytännöt saattavat olla myös hankalia tunnistaa, koska ne ovat hiljaista tietoa ja niitä pitäisi pysähtyä ref-lektoimaan ajan kanssa. Hyvät käytännöt saatta-vat myös hautautua helposti hankeraportteihin ja hankkeiden verkkosivuille. Erään hanketoimijan mukaan suurin haaste on silti hyvän käytännön toistettavuus, eli jossakin tilanteessa toiminutta hy-vää käytäntöä ei ole välttämättä edes mahdollista toistaa samanlaisena toisessa ympäristössä. Lisäksi moni asia on sidoksissa yksittäisten henkilöiden asiantuntijuuteen:

”Hyvät käytänteet on vähän sellainen ilmiö, johon voisi suhtautua kriittisesti. Ehkä oleellisempi on se toimintatapa, ja kyky analysoida aina tilannekohtai-sesti … että miten kannattaa toimia. Että ei ole jo-tain sellaista pakettia, että nyt meillä on tämä paket-ti ja viedään tämä taas tuohon kohtaan … oikeasti se vaatii sellaista kykyä analysoida niitä tilanteita ja nähdä vähän sen oman jutun yläpuolelle, ja myöskin nähdä toisen kanssa. Että pystyy dialogiin, pystyy kuuntelemaan muita ja sovittamaan. Semmoista tietynlaista toiminnallisten juttujen designia.”

5.7.2 Epäonnistumisten jakaminen

Hankkeessa pyrittiin edistämään alusta alkaen “moka on lahja” -mentaliteettia. Epäonnistumisten dokumentointia varten perustettiin mokawiki, jo-hon hanketoimijoilla oli mahdollisuus kirjata omia epäonnistumisiaan. Vaikka hanketoimijat olivat lähes yksimielisiä siitä, että epäonnistumiset ovat opettavaisia ja jäävät helpommin mieleen kuin hy-vät käytännöt, ei epäonnistumisia kuitenkaan jaettu hankkeen aikana kovin innokkaasti. Moni totesikin, ettei ollut kuullut muiden hanketoimijoiden epäon-nistumisista mitään. Itse mokawikin perustaminen ei kuitenkaan sujunut täysin ongelmitta:

41

”No se mokawiki on mielestäni hyvä idea … mutta mokawikin perustaminen mokattiin. Saatiin kyllä mokawiki pystyyn, ja todettiin että sinne pääsee 3 ihmistä sisään … ehdittiin vielä laittaa se sopivasti Facebookiin ja kaikkialle muualle.”Erään hanketoimijan mukaan riippuu paljon yk-sittäisten ihmisten luonteenpiirteistä, pystyykö myöntämään epäonnistumista saati sitten jaka-maan sitä muille. Toiset jakavat mielellään kaiken, kun taas toisille ylipäätään epäonnistumisen myön-täminen saattaa olla äärimmäisen kiusallista. Eräs hanketoimija totesi myös, että epäonnistumisten tunnistaminen ja reflektointi vaatisi aikaa ja pa-nostusta samalla tavalla kuin hyvät käytännötkin:

”… mutta miten sen mokan tunnistaa … Se on mie-lestäni paljon hankalampi homma kuin tunnistaa onnistuminen, ellei nyt ole tullut joku täydellinen floppi. Kyllähän niitä löytäisi varmaan kymmenen mokaa päivässä ja eri laajuisia … mutta se on vä-hän sama kuin se kaiken muunkin jakaminen, että aikaahan se vaatii ja sellaista tarkastelua ja tutkis-kelua.”

5.7.3 Hyvien käytäntöjen ja epäonnistumisten näkyväksi tekeminen

Hanketoimijoiden mukaan hyvien käytäntöjen ja-kamiseen tulisi löytää sopiva formaatti ja areena, jossa kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Ulkopuolisen voi olla vaikea tarttua hyviin käytäntöihin ja sovel-taa niitä omaan käyttöön, jos niitä viedään mark-kinointihenkisesti eteenpäin. Erään hanketoimijan mukaan olisi myös hyödyllistä kiteyttää parhaita paloja sen sijaan, että listataan kaikki mahdolliset käytännöt:

”… tavallaan se, että kertoo vaan että tämä hom-ma on toiminut, niin se ei vielä tarkoita että ku-kaan muu ikinä toimisi samalla tavalla kuin sinä … ehkä edelleenkin tuntuu olevan … pikkuisen lii-kaakin ehkä mietitään sitä määrää että “näitä hyviä käytäntöjähän on vaikka kuinka paljon”, kun voisi olla niin että oikeasti sieltäkin valitsisi helmiä ja toisi niitä esille … voimakkaammin niitä tosi hyviä jut-tuja. Tähän sitä nyt tietysti itsekin aina sortuu, että on niin kiva listata nämä kaikki näppärät jutut … mutta kuka sitten oikeasti ottaa sen listan käteen ja

alkaa soveltamaan niitä, niin sitä ei välttämättä ole mietitty sen vastaanottajan näkökulmasta.”

Erään hanketoimijan mukaan olisi tehokasta doku-mentoida hyviä käytäntöjä, jotta niihin voidaan vii-tata sopivissa yhteyksissä. Jos joku kysyy verkoston kautta neuvoa, voidaan kysymys tällöin linkittää hyvien käytäntöjen arkistoon:

”… olisi hyvä, että semmoinen sorsastusmentaliteetti nimenomaan yleistyisi. Että jos et tiedä jotain tai jos sinulla on joku ongelma tai haaste … ja oletat että joku tässä verkostossa tietää sen paremmin … niin sitten heität sen kysymyksen johonkin foorumille. Sitten se joka tietää, pystyisi tosi helposti ja kevyesti linkittämään johonkin jo olemassaolevaan doku-mentoituun käytäntöön. Niin silloin siinä kohtaisi se tarve ja sitten se ennalta valmisteltu paketti, jossa se käytäntö on kiteytetty. Mutta jos vaan valmistelen sen paketin, laitan sen hienon blogipostauksen ja sitten alan spammaamaan sitä eri puolille … niin voi olla että joku siihen tarttuu, mutta melkeinpä veikkaan että aika harva.”

Myös hankkeen sisällä järjestetty AVO-opintoker-ho nähtiin hyväksi tavaksi jakaa tietoa hyvistä käy-tännöistä ja mokista rennossa ilmapiirissä:

”… se opintokerho … oli esimerkiksi mielestäni sel-lainen foorumi. Sinne kokoontui semmoisia ihmi-siä, ketkä janosivat sitä tietoa tai olivat halukkaita neuvomaan, eivätkä [tuskastuneet] siihen että mitä nuo taas kysyvät samaa asiaa. Se oli sellainen hyvä hankkeen sisäinen mokien ja jakamisen matalan kynnyksen paikka. Sitä voisi kehittää jotenkin … vahvemmin siihen alkuvaiheeseen. Ja aina kun joku tulee [hankkeeseen] niin jotenkin olisi sellainen is-kuryhmä joka auttaisi.”

5.8 Yhteenveto hanketoiminnan arvioinnista

Hanketutkimusraportin ensimmäisessä osassa luotiin katsaus hankkeen tavoitteisiin sekä ku-vailtiin hanketoimijoiden näkemyksiä mm. ver-kostomaisesta toimintakulttuurista, hankkeen yhtenäisyydestä sekä vertaisuuden toteutumises-ta hankeverkostossa. Lisäksi kuvailtiin hankkeen

42

viestintävälineitä ja käytäntöjä sekä hyvien käy-täntöjen ja epäonnistumisten jakamista. Hanke-toiminnan arvioinnin kautta nousi esiin mm. seu-raavia huomioita:

Tavoitteiden määrittely• Tavoitteet olivat alusta alkaen selkeitä niille,

jotka olivat osallistuneet hankevalmisteluun. • Tavoitteiden hahmottaminen oli haastavam-

paa sellaisille toimijoille, jotka tulivat mukaan kesken hankkeen. Joissakin tapauksessa link-ki alkuperäiseen suunnitelmaan katosi myös henkilövaihdosten myötä, kun hankevalmis-teluun osallistunut henkilö siirtyi muihin teh-täviin.

• Konkreettiset toimenpiteet tavoitteiden saa-vuttamiseksi kirkastuivat vähitellen hankkeen aikana. Tavoitteita kirkastettiin hankkeen ai-kana myös työpajatyöskentelyn avulla.

• Tavoitteille pitäisi löytää jo määrittelyvaihees-sa sopiva abstraktiotaso.

• Hankevalmistelu pitäisi tehdä tiiviimmin yh-dessä alusta alkaen.

Hankkeen yhtenäisyys• Tietynlainen asennemaailma yhdisti hanke-

toimijoita, mutta “aatteenpalo” oli joillakin toimijoilla vahvempaa kuin toisilla.

• Yhteenkuuluvuutta muiden hanketoimijoiden kanssa koettiin vaihtelevassa määrin. Osa-hankkeet tai AVO2 eivät olleet välttämättä it-sessään luontevia identifioinnin ympäristöjä.

• Käytännön tekemisen tasolla hankkeessa oli pitkälti neljä erillistä osahanketta: konkreet-tiset yhteisprojektit olivat vähissä, eikä toisten tekemisistä tiedetty yksityiskohtia

• Yhteinen tekeminen ei välttämättä synny spontaanisti, vaan yhteistyötä pitäisi suunni-tella jo hankevalmisteluvaiheessa.

Viestintä ja välineet• Osahankkeiden sisäinen viestintä määrittyi

pitkälti toimijaporukan mukaan: käytännöissä ja käytetyissä välineissä oli paljon eroja.

• Viestintä oli kausittaista ja tarvelähtöistä.• Maanantaihangout, maanantaikirje ja Yam-

mer koettiin hyväksi yhdistelmäksi.• Yhteistyö ei synny raportoinnista vaan dialo-

gista. Yhteistä viestintää toivottiin enemmän,

mutta sopivaa viestintämekanismia ei löydetty hankkeen aikana.

• Koostettua yhteistä viestintää hankkeesta ulospäin ei ollut, vaan viestintä riippui pitkälti yksittäisistä toimijoista. Ratkaisuksi esitettiin osahankekoordinaattorien ja koordinaation säännöllisiä palavereja, joista koostettaisiin tekstiä esim. blogiin.

Hyvät käytännöt ja epäonnistumiset• Hyviä käytäntöjä jaettiin ja niistä keskustel-

tiin, mutta yhteistä dokumentointikäytäntöä tai konkreettista ”hyvien käytäntöjen arkistoa” hankkeessa ei ollut.

• Osa hanketoimijoista suhtautui kriittisesti hyvien käytäntöjen käsitteeseen: voiko hyvää käytäntöä paketoida ja siirtää eteenpäin sel-laisenaan? Tärkeämpää on pystyä viestimään, mitä ollaan tehty ja missä olosuhteissa.

• Epäonnistumisia ei jaettu hankkeessa kovin innokkaasti. Riippuu myös paljon ihmisestä, haluaako paljastaa epäonnistumisiaan vai ei. Myös epäonnistumisia voi olla vaikea tunnis-taa tai reflektoida.

• Mokawikin perustaminen mokattiin!

43

44

45

OSA II: Hankkeenvaikuttavuuden arviointi

46

47

Vaikuttavuus on käsitteenä kaikkea muuta kuin yksiselitteinen. Yleisesti ottaen vaikuttavuuden arvioinnissa on kuitenkin kyse toiminnalle asetet-tujen tavoitteiden ja saavutettujen tulosten välises-tä vertailusta. Vaikuttavuuden arviointiin sisältyy sekä vaikuttamisen prosessi että prosessin seuraus eli vaikutus. AVO2:n tapaiset kehittämishankkeet pyrkivät vaikuttamaan kohderyhmiin monin ta-voin. Arvioinnin kannalta haasteeksi muodostuu kuitenkin se, että monessa tapauksessa toiminnan vaikutukset näyttäytyvät vasta pidemmällä aikavä-lillä. Tämän vuoksi aktuaalisiin vaikutuksiin pe-rustuvan arvioinnin lisäksi tarvitaan myös poten-tiaaliseen vaikuttavuuteen kohdistuvaa tarkastelua. (Pääkkö & Makkonen 2003; Dahler-Larsen 2005; Suopajärvi 2013.)

6.1 Vaikuttavuuden Itsearviointi IKKU-mallin avulla

Yksi työkalu vaikuttavuuden arviointiin on Pirt-tilän ja Pääkön (2001) kehittämä IKKU-vaikut-tavuusmalli, joka on kehitetty yksittäisten tutki-musten sekä tutkimusohjelmien yhteiskunnallisten vaikutusten arviointiin. Koska vaikutus voi olla todella erilaista ja monesta erilaisesta projektista koostuva ohjelma voi vaikuttaa useilla eri tavoilla, IKKU-malli pyrkii arvioimaan projektien ja pro-jektiohjelmien yhteiskuntapoliittisia vaikutuksia neliulotteisesti: instrumentaalisella, käsitteellisellä,

konsultatiivisella ja uskoa luovalla ulottuvuudel-la. IKKU-mallia sovellettiin myös AVO-hankkeen vaikuttavuuden arvioinnissa (ks. Kalalahti & Oja-nen 2012). Pirttilä ja Pääkkö (emt.) kuvaavat mallia seuraavasti:

”Ensinnäkin tutkimukset (sekä tutkimus- ja kehittä-misprojektit) voivat toimia välittöminä instrument-teina (I) yhteiskuntapoliittisessa päätöksenteossa. Tutkimus voi olla käytännöllisen muutostyön väline. Malli mahdollistaa jonkin tutkimuksen vaikutusten monistamisen, eli samaa tutkimusmallia (esim. ba-rometria) voidaan käyttää eri aikoina ohjaamas-sa päätöksentekoa. Toiseksi yhteiskuntatieteellinen tutkimus voi välillisesti ja hiipivästi valistaa käy-tännön toimijoita. Tutkimus voi osaltaan – yhte-nä tiedonlajina (vrt. myös esimerkiksi mediatieto) – muuttaa praktikoiden ja päätöksentekijöiden kä-sitteellistä toimintakehikkoa. Tällöin on hyvä puhua käsitteellisestä (K) vaikuttamisesta ja vaikuttavuu-desta. Toimintatutkimus tähtää muutokseen jonkin yhteiskunnallisen käytännön suhteen. Muutos ei synny sattumalta, vaan toimintatutkijan on konsul-tatiivisesti kyettävä ohjaamaan muutosta. Tutkiva ”konsultaatio” edellyttää analyysia ja ennen muuta jatkuvaa vuorovaikutusta käytännön toimijoiden kanssa. Tutkijat ja käytännön toimijat muuttavat yhdessä toimintatapoja ja organisaatioita. Tätä toi-mintatutkimuksiin nivellettyä vaikutusta ja vaikut-tavuutta kutsumme konsultatiiviseksi (K). Usko ja uskomukset ovat ihmisten toiminnassa keskeisiä.

6. Hanketoimijoiden näkemyksiä hankkeen

vaikuttavuudesta

48

InstrumentaalinenMiten hanke on toiminut käytännöllisen muutos-työn välineenä?

KäsitteellinenMiten hanke on muuttanut kohderyhmien käsit-teellistä toimintakehikkoa?

KonsultatiivinenMiten hanke on ohjannut kohderyhmiä kohti muutosta?

Uskoa luovaMiten hanke on luonut ja vahvistanut uskoa?

toimijoita ja päätöksentekijöitä muuttaen heidän käsitteellistä toimintakehikkoaan - esimerkiksi kehittämällä ja vakiinnuttamalla käsitteitä omal-la toiminta-alueella suhteessa koko yhteiskuntaan ja kohderyhmään, tai onnistunut synnyttämään kohderyhmässään uutta ymmärtämistä suhteessa toimintaan liittyviin käsitteisiin?

Konsultatiivinen vaikuttavuusMiten hanke on onnistunut muuttamaan yhteis-kunnallista käytäntöä, kuten toimintatapaa tai organisaatiota, esimerkiksi toimimalla konsulta-tiivisesti kohderyhmän toimijoiden kanssa ja sitä kautta auttamaan kohderyhmää muuttamaan käy-täntöjä omassa organisaatiossaan, tai saamalla ai-kaan muutosta jollakin tasolla ko. yhteiskunnalli-sessa käytännössä?

Uskoa luova vaikuttavuusMiten hanke on onnistunut luomaan ja vahvista-maan uskoa esimerkiksi tuottamalla rohkaisevia esimerkkejä käytännön toimijoille?

Itsearvioinnin lisäksi hankkeen vaikuttavuutta arvioitiin kohderyhmältä kerättyjen palautteiden avulla. Palautekyselyillä haluttiin saada tietoa mm. siitä, lisääntyikö tietoisuus uusista toimintatavoista ja aihepiireistä hankkeen kautta, rohkaisiko hanke kokeilemaan uutta tai saiko se aikaan verkostoitu-mista. Kohderyhmien näkemyksiä hankkeen vai-kuttavuudesta esitellään luvussa 7.

Tutkimukset voivat ottaa tavoitteekseen käytännön toimijoiden uskon luomisen ja vahvistamisen. Tämä malli on ristittävissä uskoa luovaksi vaikutukseksi ja vaikuttavuudeksi (U)”

Vaikuttavuuden arvioinnin pohjan muodosti ke-sällä 2013 koko hankkeen yhteisessä lähitapaa-misessa järjestetty “Avoimet ikkunat” -työpaja. Paikalla olleita hanketoimijoita pyydettiin ensin pohtimaan itse, millaisia vaikutuksia heidän omalla toiminnallaan on ollut. Toimijoita pyydettiin kir-jaamaan vaikutukset ylös IKKU-mallin mukaisesti. Tämän jälkeen hanketoimijat keskustelivat vaiku-tuksista oman osahankkeen kesken ja täydensivät toistensa merkintöjä. Lopuksi jokainen osahanke kertoi vuorotellen arvionsa vaikuttavuudesta muil-le. Hanketutkija koosti havainnoista yhteenvedon ja täydensi aineistoa myöhemmin hanketoimijoi-den haastattelujen sekä muiden dokumenttien ja havaintojen pohjalta. Hanketoimijoita ohjeistettiin arvioimaan hankkeen vaikuttavuutta seuraavien kysymysten kautta:

Instrumentaalinen vaikuttavuusMiten hanke on onnistunut toimimaan käytännöl-lisen muutostyön välineenä, esimerkiksi monista-maan toimintamalleja muiden käyttöön tai tuot-tamaan uusia välineitä hankkeen kohderyhmälle?

Käsitteellinen vaikuttavuusMiten hanke on onnistunut valistamaan käytännön

49

Seuraavissa kappaleissa esitellään IKKU-mallin mukaisen itsearvioinnin tulokset. Luvussa 4 esi-tellyt tavoitteet olivat osittain päällekkäisiä, minkä vuoksi hanketutkija tiivisti tavoitteet seuraaviksi kokonaisuuksiksi:

• Verkostojen tuettu kasvu ja verkostomaisen toimintakulttuurin edistäminen

• Yhteisöllisen oppimiskulttuurin ja vertaisop-pimisen lisääminen

• Kansalaisaktiivisuuden lisääminen verkosto-maisen toimintamallin avulla

• Etäosallistumisen lisääminen• Avoimien sisältöjen, avoimien ohjelmistojen ja

avoimen opetuskulttuurin edistäminen• Kolmiulotteisten oppimis- ja osallistumisym-

päristöjen sekä mobiililaitteiden opetuskäytön edistäminen

• Oppiainerajoja ylittävän opetuksen edistämi-nen

• Sisältöjen ja sovellusten laadukkaan toimin-tatavan näkyväksi tekeminen, edistäminen ja tehostaminen

6.1.1 Verkostojen tuettu kasvu ja verkostomaisen toimintakulttuurin edistäminen

Instrumentaalinen tasoAVO2-hankkeen keskeinen tavoite oli tukea opettaja- ja asiantuntijaverkostojen sekä oma-ehtoisten oppimisverkostojen kasvua. Verkos-tot, ryhmät sekä niihin liittyvät kanavat ja alus-tat ovat myös itsessään tärkeitä käytännöllisen muutostyön välineitä. AVO2-hankkeen toimijat olivat keskeisesti mukana esimerkiksi Sometu-verkoston2, Vinkkiverkon3 sekä Lemill-yhteisön4 toiminnassa. Myös hankkeessa järjestetyt tapah-tumat ja koulutukset toimivat käytännöllisen muutostyön välineinä. Hankkeessa järjestettiin runsaasti eri sisältöalueisiin liittyviä tapahtumia ja koulutuksia, joiden tavoitteena oli tehdä ai-healueita ja verkostomaista toimintatapaa tun-netuksi sekä edistää toimijoiden verkostoitumis-ta. Koulutusten ja tapahtumien laajuus vaihteli

2 http://www.sometu.fi/3 http://vinkkiverkko.ning.com/4 http://lemill.net/

aina yksittäisistä puheenvuoroista monipäiväi-siin tapahtumiin. Suurempien tapahtumien li-säksi hankkeessa järjestettiin myös yksittäisiä tempauksia kuten Oppikirja uusiksi -sessio5 ITK 2013:ssa sekä Jaa jotain -päivä6 11.3.2013. Osa hanketoimijoista oli keskeisessä roolissa myös Open Knowledge Festival -tapahtuman7 sekä avoimen tiedon kuntakiertue Open Knowled-ge Roadshow’n8 järjestelyissä. Osana Sometu-verkoston toimintaa järjestettiin vuoden 2013 aikana myös 6 kuukausitapahtumaa9, joissa eri paikkakuntien kokoontumistilat yhdistettiin vi-deoneuvottelun avulla toisiinsa. Tilaisuuksissa oli aktivoivia alustuksia, jonka jälkeen aihetta työstettiin paikallisissa kokoontumistiloissa ja jaettiin lopputulokset muille. Kuukausitapah-tumien tarkoituksena oli mahdollistaa vaivaton osallistuminen paikasta riippumatta. Lemillistä löytyy kuukausitapahtumien konseptin kuvaus10, joka on myös itsessään käytännöllisen muutos-työn väline.

Koulutusten ja tapahtumien ohella opettaja- ja asiantuntijaverkostojen kasvua tukevia muutos-työn välineitä ovat myös hankkeessa tuotetut raportit, oppaat, koulutusmateriaalit sekä muut julkaisut, joiden kautta hankkeessa tunnistettuja hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja voidaan le-vittää kohderyhmille. Kaikki hankkeessa tuotetut materiaalit ovat saatavilla verkossa, ja osa mate-riaaleista on julkaistu lisäksi myös painettuina. Myös painettuja kappaleita on jaettu ilmaiseksi lukuisten eri tapahtumien yhteydessä. Osa jul-kaisuista myös työstettiin yhteiskirjoitusvälineitä hyödyntäen, mikä saattoi edistää osaltaan toimi-joiden verkostoitumista. Esimerkiksi Viisautta virtuaalimaailmoihin ja lisättyyn todellisuuteen11 -wikikirjan kirjoitustyöhön osallistui myös hank-keen ulkopuolisia toimijoita, mikä toi aihepiiristä kiinnostuneita ihmisiä yhteen. Osana hanketta aloitettiin myös Avoimen hanketoiminnan kä-sikirja12, jonka tavoitteena on tiivistää AVO2-hankkeen avoimeen toimintakulttuuriin liittyviä

5 https://sites.google.com/site/oppikirjauusiksi/6 http://wiki.creativecommons.org/Case_Studies/FI:Jaa_jotain_11.3.20137 http://2012.okfestival.org/8 http://fi.okfn.org/roadshow/9 http://sometu.wikispaces.com/Sometun+kuukausitapahtumat10 http://lemill.net/methods/videoneuvottelu-paikallisin-kohtaamisin11 http://goo.gl/o5I4xC12 http://books.okf.fi/avoimen-hanketoiminnan-kasikirja

50

tekijöitä yleiseksi oppaaksi. Nettikansa-osahank-keessa tuotetussa Avoimet verkostot13 -opinto-kokonaisuudessa puolestaan tarkastellaan inter-netin mahdollisuuksia kansalaisyhteiskunnassa ja erityisesti avoimen yhteistoiminnan koordi-noinnissa. Opintokokonaisuudessa tuodaan esille avoimien ja läpinäkyvien toimintamallien mah-dollisuuksia osana koko AVO2-hankkeen ajat-telua.

Käsitteellinen tasoVerkostoitumisen ja verkostomaisen toiminnan etuja tuotiin käsitteellisellä tasolla esille lukuis-ten eri koulutustilaisuuksien, tapahtumien ja julkaisujen kautta. Verkostojen perustamisesta, koordinoinnista ja fasilitoinnista tuotettiin kuva-uksia esimerkiksi Avoimet verkostot -opintoko-konaisuuteen. Myös Suomen eOppimiskeskuksen SeOppi-lehdessä14 julkaistiin lukuisia artikkeleja avoimeen verkostomaiseen toimintakulttuuriin liittyen. Hankkeen kautta tuotiin esiin ja vahvis-tettiin verkostomaiseen toimintaan liittyviä uusia käsitteitä ja toimintamalleja, kuten nettikätilöin-tiä, verkostotarhurointia sekä parvityöskentelyä. Avoimen toiminnan kannalta keskeisen yhteis-kirjoittamisen periaatteita sekä erilaisia yhteis-kirjoitusvälineitä (Google Docs, Etherpad, wikit) tehtiin tunnetuiksi koulutustilaisuuksien, ohjei-den ja kuvausten kautta.

Konsultatiivinen tasoKaikkien osahankkeiden tavoitteena oli tehdä jo olemassaolevia sisältöalueisiin liittyviä verkosto-ja tunnetuiksi sekä kasvattaa osallistuvien ihmis-ten ja toiminnan määrää näissä verkostoissa. Esi-merkiksi Sometu-verkoston jäsenmäärä kasvoi hankkeen aikana 4202 jäsenestä 4895 jäseneen. Toisaalta on haasteellista mitata, kuinka suuri osa tästä kasvusta on nimenomaan AVO2-hankkeen ansiota, ja kuinka aktiivisia eri verkostojen jä-senet ovat. Hankkeen toiminnan seurauksena pe-rustettiin myös muita uusia verkostoja ja ryhmiä (esim. lisätyn todellisuuden Sometu-ryhmä15).

AVO2-hankkeen puitteissa toimintaa pyrittiin kasvattamaan esimerkiksi kertomalla verkos-

13 http://fi.wikiversity.org/wiki/Avoimet_verkostot_-opintokokonaisuus14 http://www.eoppimiskeskus.fi/tietopalvelut/seoppi15 http://sometu.ning.com/group/lisatty-todellisuus

toista eri tapahtumissa, ylläpitämällä keskuste-lua verkostoissa, järjestämällä tapahtumia sekä tiedottamalla kohderyhmiä mielenkiintoisista tapahtumista ja koulutuksista lukuisilla eri ka-navilla, kuten AVO2-hankkeen kalenterissa, Avoinvirta-koosteblogissa16, Twitterissä sekä hankkeen Facebook-sivulla. Lisäksi eri osapro-jekteilla oli käytössä omia kanavia, joiden kautta tiedottaminen ja vuorovaikutus oli mahdollista. Erään hanketoimijan mukaan jo pelkkä läsnäolo verkostoissa aktivoi ihmiset ja saa aikaan verkos-tojen kasvua. Toisaalta esimerkiksi keskustelu verkkoryhmissä ei välttämättä synny itsestään, vaan sitä pitäisi ylläpitää jatkuvasti. Haasteellista tästä tekee kuitenkin se, että hankkeilla on tietyt aikataulut, mutta verkostot elävät aina omaa elä-määnsä. Hanketoimijoiden resurssit eivät tällöin välttämättä riitä verkostojen jatkuvaan “tarhu-rointiin” työajan puitteissa.

Avoin verkostomainen toiminta edellyttää sosiaa-lisen median välineiden hallintaa, minkä vuoksi osana hanketta järjestettiin myös erilaisten väli-neiden käyttöön liittyvää koulutusta ja neuvon-taa. Esimerkiksi Toimikas-osahankkeessa opet-tajia neuvottiin sosiaalisen median välineisiin liittyvissä kysymyksissä kasvotusten, puhelimitse, sähköpostitse, Facebookissa sekä muilla kana-villa. Hankkeen tapahtumissa ja koulutuksissa pyrittiin myös mahdollisuuksien mukaan hyö-dyntämään verkostoitumista edistäviä työtapoja, kuten keskusteluja sekä yhteistoiminnallisia työ-pajoja. AVO2-hankkeen sisällä järjestettiin myös opintopiirejä ja AVO-alustuksia, joiden tarkoi-tuksena oli tutustuttaa hanketoimijoita toisiin-sa, levittää osaamista hanketoimijoiden kesken sekä oppia uutta yhdessä. Osana hanketoimintaa tehtiin myös vierailuja muihin organisaatioihin. Hanketoimintaa esiteltiin myös lukuisissa eri ta-pahtumissa sekä Suomessa että ulkomailla (esim. ITK, DCL, Online Educa Berlin).

AVO2-hankkeen toimijat olivat keskeisessä roo-lissa Open Knowledge Finland17 -verkoston ja sen lukuisten alaverkostojen ja ryhmien perus-tamisessa (ks. myös kappale 6.1.3). Syksyllä 2013 järjestetyn Open Knowledge Roadshow -kunta-

16 http://www.avoinvirta.fi/17 http://fi.okfn.org/

51

kiertueen tavoitteena oli puolestaan käynnistää ja tukea paikallista avoimen tiedon toimintaa ja vahvistaa samalla avoimen tiedon verkostoa maan laajuisesti.

Uskoa luova tasoAVO2-hankkeen toiminta ja osana hanketta tuotetut materiaalit toimivat hanketoimijoiden mukaan itsessään hyvänä esimerkkinä verkosto-maisesta toimintatavasta. Hankkeessa pyrittiin edistämään kaikin tavoin “yksin tekemisen aika on ohi” -mentaliteettia, eli kohderyhmiä kannus-tettiin keskustelemaan, toimimaan yhdessä sekä jakamaan avoimesti sisältöjä ja osaamista. Erään hanketoimijan mukaan hanke näytti hyvää ja in-nostavaa esimerkkiä yhdessä tekemisestä ja on-nistui synnyttämään dialogia sekä verkossa että sen ulkopuolella.

Erilaiset raportit, artikkelit ja tapahtumat ovat ja-kaneet tietoutta verkostomaisesta toimintamal-lista. Yhteisesti tuotetut materiaalit ovat samalla konkreettisia esimerkkejä organisaatiorajat ylit-tävän yhteistyön ja yhteistuotannon mahdolli-suuksista. Kaikki materiaalit pyrittiin jakamaan avoimesti verkostoitumista tukevien välineiden ja kanavien avulla. Avoimesti verkossa toimimi-nen, kaikille avoimien tapahtumien, webinaarien ja muiden yhteistempausten järjestäminen sekä erilaisten välineiden ja toimintatapojen kokeile-minen ja hyödyntäminen näytti myös osaltaan hyvää esimerkkiä avoimesta verkostomaisesta toimintatavasta. Erään hanketoimijan mukaan monet yksittäiset hanketoimijat ovat varmasti kannustaneet muita toimimaan verkostomaisesti, vaikkei AVO2-hanke itsessään välttämättä näyt-täydy ulkopuolisille tunnistettavana verkostona:

”Luulen, että jokainen avolainen kyllä … tai aina-kin suurin osa näyttää erittäin hyvää siitä verkos-tomaisesta toimintamallista omalta osaltaan. Tääl-lä on varmaan moniakin semmoisia ihmisiä, jotka ovat inspiroineet ja kannustaneet edelleen monia muita toimimaan verkostomaisesti. Mutta en usko, että AVO-hanke ylipäätään on semmoinen, mitä kenenkään ulkopuolisen voisi kuvitella tunnistavan yhdeksi verkostoksi ... enemmän organisatorinen verkosto kuin semmoinen substanssiverkosto.”

6.1.2 Yhteisöllisen oppimiskulttuurin ja ver-taisoppimisen lisääminen

Instrumentaalinen tasoLukuisat hankkeen tunnetuksi tekemät tai perus-tamat verkostot ja verkkoryhmät tarjoavat ympä-ristön yhteisöllisen oppimiskulttuurin ja vertaisop-pimisen kasvulle. Hankkeessa järjestettiin myös yhteistuotantoprojekteja, asiantuntijapaneeleja sekä työpajoja, joihin kutsuttiin eri alojen asiantun-tijoita sekä hankkeesta että sen ulkopuolelta, mikä mahdollisti ajatusten vaihtamisen ja toisilta oppimi-sen. Koulutuksissa ja tapahtumissa pyrittiin mah-dollisuuksien mukaan hyödyntämään osallistavia ja vertaisoppimista tukevia työtapoja. Esimerkik-si Nettikansa-osahankkeessa järjestetyt Innostu ja innosta -koulutukset perustuivat vahvasti yhteisöl-liseen oppimiseen ja yhdessä tekemiseen. Samoin Toimikas-osahankkeen ilmiöpohjaisen oppimisen toteutukset (ks. myös kappale 6.1.7) olivat konk-reettinen esimerkki yhteisöllisen oppimiskulttuu-rin ja vertaisoppimisen edistämisestä. Yhteisöllistä oppimiskulttuuria ja vertaisoppimista tukevia toi-mintatapoja kuvaillaan myös useassa hanketuotok-sessa, kuten AVO-opiston Avoimen hanketoimin-nan käsikirjassa, Toimikkaan Ilmiöoppaassa18 sekä Nettikansan Avoimet verkostot -opintokokonaisuu-dessa. Myös 3DM-osahankkeen yhteisjulkaisusta Kohti uusia ulottuvuuksia19 löytyy kuvaus Innostu ja innosta Second Lifessa -koulutuksista, joissa pe-rehdyttiin yhteisöllisen oppimisen pedagogiikkaan sekä Second Lifessa toimivan ryhmän ohjaamisen erityispiirteisiin.

Käsitteellinen tasoHanketoimijat määrittelivät yhteisöllisen oppimi-sen eräänlaiseksi kaikkien oppijoiden yhteiseksi ja vuorovaikutteiseksi oppimismatkaksi, jolla luodaan yhteistä tietämystä ja ymmärrystä. Yhteisöllisessä oppimisessa ei ole välttämättä selkeitä asiantuntija-rooleja tai muita auktoriteetteja, vaan ihmiset ottavat asioista selvää yhdessä ja opettavat toinen toisiaan. Yhteisölliseen oppimiseen kuuluu toisaalta myös vastavuoroisuus, eli tehokas toiminta edellyttää ai-nakin jossain määrin toimijoiden sitoutumista yh-teisiin tavoitteisiin ja jaettuun toiminnan arviointiin. Yhteisöllisessä oppimisessa uuden oppiminen pe-

18 https://sites.google.com/site/ilmioopas/19 http://tampub.uta.fi/handle/10024/94880

52

rustuu yhdessä tekemiseen, keskusteluun sekä asi-oiden avoimeen jakamiseen:

”Näkisin sen sillä tavalla, että on porukka jolla on kiinnostusta oppia uutta, mutta kukaan ei välttä-mättä osaa sitä erityisen hyvin. Tai että siellä on eri ihmisiä jotka osaa vähän jotain. Ja se yhteisö oppii kokonaisuutena toisiltaan jatkuvasti, eikä niin että siellä olisi yksi tai pari opettajaa, jotka valuttaisivat sitä tietoa tai oppia alaspäin.”

”… siihen mielestäni vahvasti rinnalle tulee se ver-taisoppiminen. Eli [ei ole] semmoisesta hierarkkisesta oppimisesta kyse, jossa joku on asiantuntija ja joku toinen on kisälli. Vaan että kun ollaan oppimistilan-teessa ja luodaan sitä vuorovaikutusta siinä, niin se oppimisen summa on tavallaan paljon suurempi sillä yhteisellä tekemisellä ja kysymysten ja ajatusten vaih-dolla … kuin sillä, että istutaan hiljaa ja kuunnellaan kun joku kertoo jotakin.”

Vertaisoppiminen tarkoittaa hanketoimijoiden mu-kaan puolestaan oppimistilannetta ja työtapaa, jossa oppijat toimivat yhdessä toisiaan opettaen ja omaa asiantuntemustaan jakaen. Vertaisoppimista voi ta-pahtua missä tahansa ja koska tahansa. Vertaisoppi-minen perustuu luottamukseen ja toisten osaamisen kunnioittamiseen. Vertaisoppiminen hämärtää pe-rinteisiä oppimiseen liittyviä roolirajoja, sillä tietoa ei enää kaadeta ylhäältä alaspäin, vaan uutta tietä-mystä muodostetaan oppijoiden aikaisemman asi-antuntemuksen, yhdessä toimimisen ja oppijoiden välisen oppimisen kautta. Vertaisoppiminen voi ke-hittää myös itsereflektiota, koska oppijat joutuvat seuraamaan ja arvioimaan muiden lisäksi jatkuvasti myös omaa oppimistaan. Oppijoiden mahdollisesti toisistaan poikkeavat taustat ja erityyppinen osaa-minen saattavat täydentää toisiaan ja tuoda esiin uudenlaisia näkökulmia.

Hanketoimijoiden mukaan yhteisöllistä oppimista tai vertaisoppimista ei tuotu välttämättä käsitteinä korostetusti esiin, vaikka periaatteet olivatkin vah-vasti läsnä kaikessa hanketoiminnassa. Hanketoi-mijat pyrkivät jatkuvasti toimimaan läheisessä yh-teistyössä muiden kanssa, oppien samalla uutta ja jakaen omaa tietämystään ja osaamistaan. Erään hanketoimijan mukaan koko hanke rakentui taval-la tai toisella yhteisöllisyyden varaan:

”Koko hankeidea … tämä tekeminen rakentuu taval-la tai toisella … siinä edellytetään sitä yhteisöä. Että ehkä tämä on hyvä tulokulma tämän yhteisöllisyyden avaamiseen ja kehittämiseen, mutta ei me olla sitä tässä hankkeessa varmaan kauhean analyyttisesti yritetty ratkoa, vaan jotenkin jokainen on sen yhtei-söllisyyden sieltä sitten bongannut siihen hanketoteu-tukseen sillä ajattelemallaan tavalla.”

Konsultatiivinen tasoHankkeen järjestämissä koulutuksissa pyrittiin hyö-dyntämään yhteisöllistä oppimista edistäviä työta-poja, kuten keskusteluja, työpajoja sekä muunlaista yhteistoimintaa. Hankkeessa hyödynnettiin ja teh-tiin tunnetuksi myös yhteisöllistä oppimiskulttuu-ria ja vertaisoppimista tukevia verkkovälineitä ja -alustoja sekä tarjottiin kohderyhmille uudenlaisia osallistumismahdollisuuksia. Hankkeen sisällä uutta tietoa tuotettiin yhteistyössä muiden hanketoimijoi-den kanssa, ja ongelmatilanteita ratkaistiin yhteisesti verkoston muiden toimijoiden kanssa.

Uskoa luova tasoHankkeessa toteutetut vertaistuotantoprojektit ovat konkreettisia esimerkkejä yhteisöllisen oppimisen ja vertaisoppimisen mahdollisuuksista. Hankkeen toi-mintaan osallistuneita myös rohkaistiin jatkamaan toimintaa hankkeessa toteutettujen koulutusten tai tapahtumien jälkeen, ja tavoitteena olikin alusta al-kaen tiedon ja osaamisen leviäminen myös ihmisten omiin verkostoihin virallisten koulutustapahtumi-en ulkopuolelle. Erään hanketoimijan mukaan hyvä esimerkki yhteisöllisestä oppimisesta AVO2:ssa on datajournalismi:

”Ihan hyvä esimerkki AVO2:ssa on datajournalismi … siinä on lähtökohtana ollut se, että tämä on uusi, kiinnostava ja ehkä trendikäskin teema, josta oike-astaan kukaan ei tiedä Suomessa mitään … sitten sitä on lähdetty opiskelemaan ja opettamaan samaan aikaan, ottamaan selvää. Tässä on yliopiston journa-listiikan professorit samalla viivalla kuin ensimmäi-sen vuoden journalismin opiskelijat tai muuten vaan datasta kiinnostuneet. Että kaikki on [suhteellisen] samalla viivalla ollut, ja sitten kaikki on opiskellut vä-hän omissa oloissaan. Mutta se yhteisö on ollut sem-moinen jakamisen paikka, missä sitten näitä oppeja levitetään. Yhteisö oppii sitä kautta nopeammin kuin kukaan yksilö pystyisi yksinään oppimaan.”

53

6.1.3 Verkostomaisen toimintamallin tuominen kansalaisaktiivisuuden lisäämiseksi

Instrumentaalinen tasoTähän tavoitteeseen vastasi erityisesti Nettikan-sa-osahanke, jonka tavoitteena oli etsiä, kokeilla ja mallintaa verkon mahdollistamia osallisuut-ta edistäviä toimintamalleja yhteiskunnallisten asioiden käsittelyssä. Käytännöllisen muutos-työn välineitä olivat esimerkiksi Open Know-ledge Finland -verkosto sekä siihen kytkeyty-vät lukuisat alaverkostot ja ryhmät (esim. avoin demokratia, avoin hallinto, avoin data, avoin kulttuuri ja avoin tiede). Osana hanketta syn-tyi myös Avoimet verkostot -opintokokonaisuus Wikiopistoon. Opintokokonaisuus on vapaasti hyödynnettävissä erilaisille oppilaitoksille, op-piville ryhmille sekä omatoimisille opiskelijoille. Opintokokonaisuuteen integroitiin myös mui-den AVO2-organisaatioiden tuottamia sisältö-jä. Myös hankkeessa järjestetyt koulutukset ja tapahtumat (esim. Open Knowledge Festival, Open Knowledge Roadshow) sekä avoimet työ-välineet (esim. Etherpad, Google Docs) ovat it-sessään käytännöllisen muutostyön välineitä.

Käsitteellinen tasoAVO2-hankkeessa pyrittiin edistämään avoi-muutta, yhteisöllistä oppimiskulttuuria sekä verkostomaista toimintamallia niin kansalais-ten kuin virkamiestenkin keskuudessa. Tavoit-teena oli lisätä päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja saada aikaan myös suurempaa asennemuutosta. Erään hanketoimijan mukaan myös virkamiehen on tärkeä tiedostaa, ettei voi itse tietää tai osata kaikkea. Koska yhteiskunnassa on paljon erilai-sia toimijoita ja intressejä, kuuluu virkamiehen vastuuseen tasapuolisesti kaikkien kuuleminen ja mukaan ottaminen. Erään hanketoimijan mu-kaan hanke onnistui viemään uusia toimintata-poja ja välineitä suoraan kohderyhmien omiin toimintaympäristöihin, jolloin myös hyödyt oli-vat kohderyhmille välittömästi ja konkreettisesti näkyvissä. Arkisten tilanteiden kautta tapahtu-neet oivallukset voivat olla myös mieleenpainu-vampia ja tehokkaampia kuin yksittäiset kou-lutukset:

”Tietysti myös paljon koulutusten ja erilaisten ta-pahtumien yhteydessä … ollaan aktiivisesti levitetty näitä käytäntöjä. Koulutuksillakin on tehoa sinänsä, mutta jotenkin se että kun se tulee sieltä arjen työn kautta ikään kuin yllättäen, ja sitten siitä näkee heti ne hyvät puolet … niin ne on varmaan aika mieleen-painuvia juttuja monilla. Että sitä kautta on AVOn vaikutuspiiri laajentunut ja käytännössä lähtenyt leviämään. Oletettavasti sitten myös ne, ketkä ovat saaneet sen yhden kosketuksen ollessaan jossain yh-teydessä AVOon, saattavat sitten pistää sitä samaa menetelmää eteenpäin.”

Avoin data, avoin sisältö, avoin tieto, avoin tiede, avoin demokratia, avoin yhdistystoiminta, avoin hanketoiminta ja datajournalismi ovat joitakin esimerkkejä avoimuuteen ja avoimeen toimintaan liittyvistä käsitteistä, joita vahvistettiin ja vakiinnu-tettiin hanketoiminnan kautta. Käsitteitä selven-nettiin ja tehtiin tunnetuiksi esimerkiksi järjestä-mällä koulutuksia ja tapahtumia sekä tuottamalla Wikipedia-artikkeleja, oppimateriaaleja ja muuta sisältöä. Hanketoimijoiden mukaan AVO2-hanke onnistui myös synnyttämään ja vahvistamaan eri toimijoiden välistä dialogia. Lisäksi hankkeessa tuotettiin konkreettisia kuvauksia esimerkiksi ver-kostojen käynnistämisestä ja perustamisesta sekä erilaisista avoimuuteen liittyvistä toimintatavoista. Nettikansa-osahankeessa tarjottiin virkamiehille tiedotusta, koulutusta, konsultaatioita ja materi-aaleja päätöksenteon läpinäkyvyyden lisäämiseksi. Lisäksi hankkeessa tehtiin tunnetuksi avoimen ja verkostomaisen toiminnan mahdollistavia väli-neitä ja vuorovaikutustaitoja. Tärkeässä osassa oli etenkin yhteiskirjoitus ja siihen liittyvät työväli-

Tavoitteena oli lisätä

päätöksenteon läpinäkyvyyttä

ja saada aikaan myös

suurempaa asennemuutosta.

54

neet, esimerkiksi Etherpad-tekstieditori20. Erään hanketoimijan mukaan yhteiskirjoitus on mullis-tava keksintö, joka säästää työaikaa ja nopeuttaa päätöksentekoa:

Tutkija: ”Miksi Etherpad on sitten mielestäsi niin kova juttu?””Siinä näkee ruudulta koko ajan, mitä kirjoitetaan. Asiakirjojen kirjoittaminen tapahtuu reaaliajassa verkon yli monenkeskeisesti ... nykyään kun pide-tään palavereja, on niin monta läppäriä pöydällä kuin ihmisiäkin. Kaikki ovat samassa verkossa, mut-ta jokainen kirjoittaa omia muistiinpanoja. Sitten yksi on sihteerinä ja lähettää yhdet muistiinpanot sähköpostilla kaikille. Sitten jokainen kommentoi sähköpostilla, sitten ne viedään sähköpostista pöy-täkirjaan, sitten lähettää korjatun muutosehdotuk-sen, sitten toinen, kolmas, neljäs korjauskierros. Sinä on kulunut 3-4 viikkoa aikaa … yhteiskirjoituksessa kaikki ovat nähneet kokouksen kuluessa, mitä pöytä-kirjaan tulee, ja se voidaan vaikka allekirjoittaa siitä saman tien. Se säästää ihmisten työaikaa, nopeuttaa päätöksenteon ja toimeenpanon väliaikaa. Virheiden määrä vähentyy, kaikilla on sama tieto oikeassa pai-kassa oikeaan aikaan, ei enää vääriä versioita koska versiohistoria tallentuu. Se on mullistava keksintö!”

Konsultatiivinen tasoOsa Nettikansa-osahankkeen toimijoista oli keskei-sessä roolissa Open Knowledge Finland -verkoston ja siihen liittyvien alaverkostojen ja ryhmien pe-rustamisessa. Vuoden 2012 lopussa perustettu yh-distys liittyi vuoden 2013 aikana virallisesti osaksi kansainvälistä Open Knowledge Foundation21 -ver-kostoa. Verkostojen perustamisen ohella olemas-saolevia sisältöalueisiin liittyviä verkostoja tehtiin tunnetuksi lukuisten koulutusten ja tapahtumien yhteydessä. Syyskuussa 2012 Helsingissä järjestet-tiin viikon mittainen Open Knowledge Festival -tapahtuma, jonka ohjelma koostui esimerkiksi työpajoista, luennoista, ohjelmointisessioista sekä verkkovälitteisistä tapahtumista. Tapahtumaan osallistui paikan päällä yli 1000 kävijää. Festivaali oli monen järjestäjän yhteistyön tulos, mutta Net-tikansa-osahankkeella oli ratkaiseva rooli tapahtu-man järjestelyiden käynnistämisessä ja Suomeen saamisessa.

20 http://muistio.tieke.fi/21 http://okfn.org/

Erään hanketoimijan mukaan verkostojen syntyä ja kasvua tuettiin käytännössä esimerkiksi järjes-tämällä tapahtumia, luomalla verkkosivuja sekä pystyttämällä sosiaaliseen mediaan vaadittavaa infrastruktuuria:

”Verkoston rakentaminen on siis sitä, että järjeste-tään tapahtumia, pistetään nettiin pystyyn nettisi-vuja, pystytetään sosiaaliseen mediaan infrastruk-tuuria ja linkataan nämä kolme toisiinsa. Nettisivut heittävät sinut sosiaaliseen mediaan, siellä mainos-tetaan livetapahtumia, livetapahtumissa kohdataan kasvokkain ja väliajoilla työskennellään sähköpos-tin, sosiaalisen median ja yhteiskirjoitusvälineiden avulla. Ideoidaan, brainstormataan, kehitellään yh-teisiä projekteja, jaetaan tietoa, ratkotaan toisten ongelmia, tehdään yhteistyötä.”

Syksyllä 2013 Nettikansa-osahanke järjesti Open Knowledge Roadshow -kuntakiertueen, jonka ta-voitteena oli vahvistaa avoimen tiedon verkosto-ja, levittää hyviä käytäntöjä sekä tukea paikallista avoimen tiedon toimintaa. Tapahtumien puitteet hoidettiin keskitetysti, mutta muuten tapahtumat järjestettiin täysin paikallisten toimijoiden ehdoil-la. Roadshow-tapahtumista kerättyä palautetta kä-sitellään kappaleessa 7.3. Nettikansa-osahankkeen toimijat tekivät myös läheistä yhteistyötä lukuis-ten eri verkostojen, hankkeiden ja muiden tahojen kanssa. Erään hanketoimijan mukaan yhteistyö-kumppaneille ehdotettiin rohkeasti uudenlaisia toimintatapoja ja välineitä:

”… kaikkien erilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa ollaan hyvin rohkeasti viety sinne näitä uu-dempia toimintatapoja. Että ollaan menty kokouk-seen ja kysytty että voitaisiinko tässä nyt avatakin tämä yhteiskirjoitusdokumentti, johon kirjoitetaan tämän kokouksen muistiota samalla, ja sitten jaet-tu linkkejä avoimesti. Välillä siellä on ihmiset pyö-ritelleet silmiään … mutta yleensä vastaanotto on ollut suht. positiivista. Ehkä tämä hankekonteksti on antanut itsellekin sellaista rohkeutta ehdottaa näitä toimintatapoja … että jos olisi vain yksinäise-nä soturina liikenteessä, niin saattaisi jättää ehdot-tamatta ja mennä ikään kuin isännän ehdolla. Nyt on vähän proaktiivisemminkin ehdotettu, että ’hei meillä tätä tehdään näin, että voitaisiinko kokeilla?’”

55

Erään hanketoimijan mukaan konkreettisia vaiku-tuksia on ollut nähtävissä runsaasti jo hankkeen aikana:

”Vaikka kuinka paljon … on tietysti jo osittain AVO1:n peruja. AVO2 on sitä jatkanut. Valtio on ottanut Valtiovarainministeriölle nakitetun avoi-men tiedon ohjelman. Valtiovarainministeriön aa-mukahveilla on keskustelut avoimesta datasta … me ollaan Helsinki Region Infosharen kanssa tehty tosi paljon yhteistyötä. Nyt Tampereella on myös datan avaushanke, ja sillä menee hyvin … Tampereen yli-opiston ylioppilaskunta tulee joukkoistamaan … toi-mintasuunnitelmansa ensi syksynä, mikä on tärkein asiakirja heillä. Kyllä nopea vastaus on, että vaiku-tukset ovat hyviä. Ei tarvi vastata, että vaikutukset nähdään parin vuoden päästä, vaan kyllä meidän toiminnalla vaikutuksia nähdään koko ajan.”

Uskoa luova tasoUskoa luovalla tasolla Open Knowledge Finland -verkosto toimii hanketoimijoiden mukaan it-sessään hyvänä esimerkkinä avoimen toiminnan mahdollisuuksista. Yhdistyksen kaikki toiminta on avointa ja julkista. Erään hanketoimijan mukaan yhdistys on myös konkreettinen taho, joka jatkaa AVO2-hankkeessa aloitettuja asioita:

Tutkija: ”Mikä on oman osahankkeen suurin saa-vutus tähän mennessä?””... sanoisin että se on varmaankin tuo OKF:n perus-taminen ja siihen johtanut verkoston kehittäminen … siellähän on ollut tosi hienoja juttuja, esim. Open Knowledge Festival, mikä oli mahtava iso juttu, joka osaltaan rakensi sitä verkostoa. Luulen, että se on semmoinen, millä on nyt ainakin kauaskantoisia vaikutuksia. Että se tietyllä tavalla jatkaa niitä asi-oita, mitä AVOssa on tehty.”

Erään hanketoimijan mukaan hanke onnistui tar-joamaan osallistumismahdollisuuksia myös sellai-sille ruohonjuuritason toimijoille, jotka eivät olleet sosiaalisen median käytön etujoukkoa. Nettikansa-osahankkeessa toteutettiin järjestötoimijoille suun-nattuja Innostu ja innosta sosiaalisessa mediassa -koulutuksia, joissa yhdisteltiin sosiokulttuurisen innostamisen elementtejä ja sosiaalisen median välineitä. Koulutusten ajatuksena oli tarkastella, millä tavalla sosiaalinen media voi tuoda lisäarvoa

sosiokulttuurisen innostamisen prosesseihin. So-siokulttuurisen innostamisen ajatuksena on antaa ääni ja valtaa sellaisille ihmisille, joille ei niitä ole. Innostamiseen liittyy vahvasti myös dialogisuus, tutkimuksellisuus sekä yhteisen tiedon tuottami-nen. Erään hanketoimijan Innostu ja innosta so-siaalisessa mediassa -opintojakso onnistui herät-tämään keskustelua, ja opintojakso oli innostava myös itselle, koska menetelmät osoittautuivat käy-tännössä toimiviksi:

”Se [opintojakso] oli hyvin innostava itsellekin. Kun tässä koko ajan itsekin opitaan niitä yhteiskirjoitta-misen välineitä, niin se oli semmoinen luova prosessi [erään hanketoimijan] kanssa, kun me väännettiin niitä menetelmiä tukemaan tämmöistä innostumi-sen filosofiaa ja prosessia. Ja ne toimi kyllä sitten ihan käytännössä, että siinä syntyi hyvää keskuste-lua. Meillä oli aina semmoinen alustus jostain sosi-okulttuurisen innostamisen elementeistä, ja sitten tuli joku sosiaalisen median väline … niin ne näytti tukevan toinen toisiaan hyvin.”

Erään hanketoimijan mukaan osallistujat suhtau-tuivat mielenkiinnolla Innostu ja innosta -koulu-tuksiin, ja pilottiryhmä oli helppo saada kasaan. Koulutusten markkinoinnissa pyrittiin tuomaan esiin erilaisia tulokulmia, kuten ihmisten moti-vointia, välineiden opiskelua sekä ajankohtaisten haasteiden ratkaisemista. Erään hanketoimijan mukaan koulutuksiin suhtauduttiin innostuneesti, ja osa koulutuksiin osallistuneista kertoi alkavan-sa käyttää menetelmiä omassa toiminnassaan (ks. myös koulutuspalaute, kappale 7.5). Eräs hanke-toimija arvioi koulutuksen myös rohkaisseen uusia toimijoita ottamaan sosiaalisen median työkaluja käyttöön:

Tutkija: ”… mutta ehkä koulutus kuitenkin roh-kaisi heitä?””Kyllä, ja hyvin arkojakin ihmisiä tämän suhteen … me mentiin hyvin sillä tavalla hitaasti kertaillen ja koetettiin välttää sitä “hei me osataan ja tepäs ette osaa” -asennetta. Jossain ensimmäisellä kerral-la mentiin jonkun mielestä liian nopeasti, niin sit-ten sovittiin, että on semmoinen hätänappula, jolla painetaan … koska tässä tietokoneiden maailmassa kun sieltä putoaa kärryiltä, niin siinä on sitten mah-doton päästä mukaan.”

56

6.1.4 Etäosallistumisen lisääminen

Instrumentaalinen tasoHankkeessa kokeiltiin ja kartoitettiin runsaasti erilaisia etäosallistumisen mahdollistavia välinei-tä, kerättiin niihin liittyviä hyviä käytäntöjä ja jul-kaistiin erilaisia kuvauksia ja ohjeita. Suurin osa hankkeen sisäisistä palavereista pidettiin etänä esimerkiksi Adobe Connectin, Skypen tai Google Hangouts -palvelun avulla. Myös muihin hank-keen tapahtumiin pyrittiin järjestämään etäosal-listumismahdollisuus. Hankkeessa järjestettiin myös koulutuksia ja tietoiskuja erilaisten sosiaa-lisen median välineiden käytöstä. Myös AVO1-hankkeessa aloitetun Kouluttajan työkalupakki22 -opastekokoelman tuottamista jatkettiin. Kokoel-masta löytyy ohjeet esimerkiksi Adobe Connec-tin ja Etherpadin peruskäyttöön. Työkalupakin opasteet on julkaistu avoimilla lisensseillä, joten ne ovat kenen tahansa vapaasti käytettävissä ja jatkojalostettavissa.

Käsitteellinen tasoEtäosallistumisella tarkoitetaan teknologian avul-la toteutettua mahdollisuutta osallistua tilaisuu-teen fyysisestä välimatkasta tai muusta esteestä huolimatta. Etäosallistuminen tapahtuu erilaisten päätelaitteiden (esim. tietokoneet, tablet-laitteet ja älypuhelimet) sekä verkkopalveluiden ja -so-vellusten avulla. Hanketoimijoiden mukaan etä-osallistumismahdollisuus helpottaa olennaisesti verkostomaista toimintaa, sillä se mahdollistaa yhteistyön verkoston eri toimijoiden välillä fyysi-sistä etäisyyksistä riippumatta. Etäosallistuminen vähentää myös tapaamisten järjestämiseen liitty-viä kustannuksia ja ympäristöhaittoja, ja kynnys etäosallistumiseen on yleensä lähitapaamiseen osallistumista matalampi. Etäosallistuminen voi edistää osaltaan myös toimijoiden vertaisuutta, sillä tiedon ja kokemusten jakaminen koetaan usein helpommaksi verkossa kuin kasvotusten.

AVO2-hankkeessa dokumentoitiin etäosallistu-misen hyviä käytäntöjä ja tehtiin niitä näkyväksi myös hankkeen ulkopuolelle. Hankkeen kautta tehtiin tunnetuksi erilaisia sosiaalisen median palveluita. Erään hanketoimijan mukaan erilaisia

22 http://bit.ly/someopasteita

sosiaalisen median palveluita on paljon, eivätkä kaikki taivu kaikkiin tarkoituksiin. Sosiaalisessa mediassa viestintä myös pirstaloituu helposti eri kanaviin, eikä omiin tarkoituksiin parhaiten so-veltuvan palvelun valinta ole aina itsestäänselvää (ks. myös kappale 5.6, viestintä ja välineet):

Tutkija: ”Onko viestintä pirstaloitunutta?””Se on ihan selvä asia. Se on ensimmäisiä asioita, mitä ihmisille aina opetan, kun menen luennoi-maan sosiaalisesta mediasta … että sitä on sitä ka-navaa ja se ei ole niin itsestäänselvää, että milloin pitää valikoida ne tietyt ja toimia niissä … koen kunnia-asiana tässä hanketoiminnassa, että saan olla ihmisiä auttamassa ja neuvomassa ja autta-massa ihan kädestä pitäen, että miten tätä somea nyt käytetään ja mihin eri tarkoituksiin, ja mihin eri kanaviin tehdään mitäkin eri asiaa.”

Konsultatiivinen tasoHanketoimijoiden mukaan AVO2-hanke edisti etäosallistumista esimerkiksi tarjoamalla apua ja tukea, koulutuksia, erilaisia materiaaleja sekä konsultointia. Sosiaalisen median palveluista tie-dottamisen lisäksi hankkeessa järjestettiin koulu-tuksia esimerkiksi yhteiskirjoitusvälineiden kuten Google Docsin ja Etherpadin käytöstä. Toimikas-osahankkeessa toimi lisäksi erillinen nomadioh-jaaja, jonka yksi tehtävä oli tukea opettajia sosiaa-lisen median välineiden haltuunotossa (ks. myös kappale 6.1.7). 3DM-osahankkeessa tarkasteltiin myös virtuaalimaailmoja etäosallistumisen väli-neenä. Aiheeseen liittyen järjestettiin koulutuksia ja webinaareja, ja virtuaalimaailmojen mahdol-lisuuksista tuotettiin myös julkaisuja (ks. myös kappale 6.1.6).

Uskoa luova tasoHanketoimijat työskentelivät maantieteellisesti eri puolilla Suomea, joten hanke toimii itsessään esimerkkinä etäosallistumisen perustuvan työs-kentelytavan mahdollisuuksista. Myös lukuisten webinaarien järjestäminen sekä virtuaalimaail-moissa toimiminen loi varmasti osaltaan uskoa etäosallistumisen mahdollisuuksiin. Eräässä osa-hankkeessa järjestettiin esimerkiksi pilotti, jossa käytettiin Adobe Connectia ja Etherpadia yhdis-tyksen toimintasuunnitelman ja säännöstön laa-timiseen. Kohderyhmällä ei ollut lainkaan aikai-

57

sempia kokemuksia näiden välineiden käytöstä, mutta erään hanketoimijan mukaan he suhtautui-vat niihin hyvin innostuneesti. Etäosallistumisen hyödyt tulivat ilmi hyvin arkisella tavalla:

Tutkija: ”Miten [eräs pilottiryhmä] on sitten suhtautunut näihin uusiin välineisiin?””On siis tosi hyvin … ensimmäisessä oli ehkä 9-10 koolla … kaikki elävät hektistä aikataulutettua elämää. Tämä mahdollistaa sen, ettei ole muulta perheeltä pois, että äiti on läppäri sylissä ja luurit korvilla kun ne lapset leikkii siinä. Yksikin ripusti pyykkiä samalla kun osallistui tähän keskusteluun. Kaikki heti ottivat sen sillä tavalla … että käytän tätä [välinettä] niin kuin se minun elämään ja tähän hetkeen sopii. Ja sitten kun nämä ihmiset tuntevat toisensa … niin se on semmoista toisten-sa päälle huutamista enemmänkin kuin virallista kokoustamista.”

6.1.5 Avoimien sisältöjen, avoimien ohjelmistojen ja avoimen opetuskulttuurin edistäminen

Instrumentaalinen tasoAvoimia sisältöjä ja sovelluksia tehtiin tunnetuk-si erityisesti AVO-opisto -osahankkeessa, jonka tavoitteena oli kannustaa yhteiskunnan eri toimi-joita sisältöjen ja tiedon jakamiseen. Käytännöl-lisen muutostyön välineinä toimivat erityisesti Opettajan tekijänoikeus23 ja Creative Commons Suomi24 -sivustot, joille tuotettiin hankkeen aika-na useita tekijänoikeuksiin ja avoimiin sisältöi-hin liittyviä uutisia ja tapauskertomuksia. Opet-tajan tekijänoikeussivustolla julkaistiin yhtensä 75 konkreettista tekijänoikeuspulmaa, jotka ovat konkreettinen tietopankki opetushenkilöstölle. Lisäksi osana hanketta pidettiin aiheeseen liitty-viä webinaareja, koulutuksia sekä muita puheen-vuoroja. Avoimia sisältöjä ja lisenssejä sivutaan myös hankkeessa tuotetussa Avoimen hanketoi-minnan käsikirjassa.

Käytännöllisen muutostyön välineenä toimi myös Kopiokissa-sarjakuva25, jonka jokaisessa osassa

23 http://www.opettajantekijanoikeus.fi24 http://creativecommons.fi/25 http://www.opettajantekijanoikeus.fi/kopiokissa/

valotettiin yhtä opetuksen kannalta relevanttia tekijänoikeussääntöä viihdyttävään tyyliin. Sar-jakuvaa julkaistiin vuoden 2013 aikana samanai-kaisesti Opettaja-lehdessä ja verkossa. Sarjakuvat on suunnattu sekä opettajille että heidän oppi-lailleen, ja niitä saa käyttää vapaasti opetuksessa. Opettaja-lehden levikki on 98118 kpl (LT 201226), joten tekijänoikeustietoa saatiin levitettyä hank-keen kautta erittäin laajalle yleisölle. Myös itse sarjakuva on julkaistu avoimella lisenssillä, joten sitä saa vapaasti kopioida, muunnella, levittää ja esittää haluamallaan tavalla, kunhan alkuperäiset tekijät mainitaan. Kopiokissa on myös kopioi-tavissa julisteena esimerkiksi koulujen seinille.

Avoimiin ohjelmistoihin liittyen järjestettiin we-binaareja. Käytännöllisen muutostyön välineenä toimi myös jo AVO1:n aikana perustettu koulujen Educoss-postituslista27, jonka ylläpitoa jatkettiin AVO2:ssa. Myös tiedotusta jatkettiin Educoss-blogin28 ja Twitterin kautta. 3DM-osahankkees-sa yhtenä tutkimuksen ja kehittämisen kohteena olivat avoimen lähdekoodin virtuaalimaailmat. Osahankkeessa vertailtiin eri alustoja toisiinsa, ja järjestettiin aiheeseen liittyviä koulutuksia ja webinaareja. Vertailun tuloksista julkaistiin myös raportti Retki maailmojen rajoille29.

Käsitteellinen tasoAVO-opisto -osahankkeessa selvitettiin ja tehtiin tunnetuksi tekijänoikeuksiin, avoimiin lisenssei-hin sekä avoimeen lähdekoodiin liittyvää uutta käsitteistöä erilaisten tapahtumien, koulutusten, julkaisujen ja blogikirjoitusten kautta. Tekijän-oikeustiedotuksen kautta avoimia lisenssejä sekä tekijänoikeuslainsäädännön kiemuroita tehtiin tunnetuksi tuhansille opettajille. Kopiokissa-sarjakuva toi tekijänoikeuksiin liittyviä käsitteitä esiin hauskalla ja helposti lähestyttävällä tavalla. Yksittäiset AVO2-hankkeen toimijat onnistuivat myös herättämään hankkeen aikana runsaasti keskustelua avoimista oppisisällöistä ja saamaan aiheelle valtakunnallista näkyvyyttä, vaikkei sitä voidakaan välttämättä lukea suoraan AVO2-hankkeen ansioksi.

26 http://www.levikintarkastus.fi/levikkitietokanta27 http://lists.coss.fi/mailman/listinfo/educoss28 http://educoss.blogspot.fi/29 https://tampub.uta.fi/handle/10024/94881

58

Erään hanketoimijan mukaan VALO-ohjelmistoi-hin liittyvien peruasioiden toisteleminen vie asioita eteenpäin, mutta todelliset muutokset tapahtuvat hitaasti. Kahden vuoden sykli on esimerkiksi oh-jelmistojen laajamittaisissa käyttöönotoissa varsin lyhyt aika. Lisäksi VALO-ohjelmistoihin liittyvän tiedon määrä on edelleen alhainen, ja ohjelmisto-jen käyttöönottoa hankaloittaa osaltaan myös tar-koituksellisesti luodut virhekäsitykset:

Tutkija: ”Millaisena ihmiset kokevat yleensäkin nämä VALO-ohjelmistot? Näkevätkö he siinä sa-man potentiaalin kuin sinä, vai näkevätkö he siinä enemmänkin näitä haasteita?””Ihmiset näkevät erilaisia todellisia tai kuviteltuja etuja kaikki. Lähinnä se lähtee siitä, että ensim-mäinen askel on se, että “okei, ne ei maksa mitään”. Sitten kun niille sanoo että se finninaamainen po-nihäntäpää, joka ylläpitää niitä, niin se maksaa … ja sen osaa myöskin nämä suljetun lähdekoodin toimijat argumentoida hyvin, ja sehän on näin. Ja se tie siihen, siitä semmoisesta että kaikki me-nee niin kuin it-osasto käskee siihen että meillä on oikeasti oikeus määrittää se, että miten meidän systeemit toimii ja oikeus ostaa sellaisia … niin se on todella pitkä tie.”

Konsultatiivinen tasoAVO-opiston tehtävänä oli kertoa tekijänoikeusasi-oista sekä hankkeen kohderyhmille että hankkeen sisäisesti. Tekijänoikeustietoa levitettiin lukuisil-la eri foorumeilla, joista tärkeimmät olivat Opet-tajan tekijänoikeus ja Creative Commons Suomi -sivustot sekä Opettaja-lehdessä julkaistu Kopio-kissa-sarjakuva. Tämän lisäksi järjestettiin useita tekijänoikeuksia ja avoimia sisältöjä käsitteleviä webinaareja ja osallistuttiin yhteistuotantopro-jekteihin hankkeen sisällä. Myös olemassaolevia avoimia sisältöjä ja resursseja, esimerkiksi Wiki-opistoa30, pyrittiin tekemään tunnetuksi. Osahan-ke neuvoi myös muita AVO2-hankkeen toimijoita esimerkiksi lisensseihin ja julkaisualustojen valin-toihin liittyvissä kysymyksissä. Kaikki hankkeessa tuotettu sisältö pyrittiin julkaisemaan avoimilla lisensseillä, jotta se olisi avoimesti saatavilla ja jat-kojalostettavissa. Hanketoimijat esittivät tekijänoi-keuksiin ja lisensseihin liittyviä kysymyksiä muun

30 http://fi.wikiversity.org

muassa hankkeen sisäisellä Yammer-kanavalla. AVO2-hankkeen toimijoita oli mukana myös Jär-keä tekijänoikeuslakiin31 -kansalaisaloitteen sekä julkishallinnon avoimen datan lisenssimallin JHS-työryhmässä32. Työryhmä päätyi suositta-maan CC BY 4.0 -lisenssiä kaikelle julkishallin-non avoimelle datalle. Lisäksi AVO-opisto -osa-hankkeesta konsultoitiin esimerkiksi Kopioston asiantuntijoita sekä julkishallinnon virkamiehiä. Erään hanketoimijan mukaan juuri tämäntyyppi-nen yhteydenpito eri alojen organisaatioihin on hankkeen kannalta arvokasta työtä, vaikka sitä ei voida etukäteen suunnitella kovin tarkasti.

Avoimien ohjelmistojen osalta toimenkuvaan kuului VALO-ohjelmistojen käyttöön, hankinta-asioihin, käyttöehtoihin ja lisensseihin liittyvä neuvonta. Erilaiset organisaatiot aina oppilaitok-sista kuntiin ja palveluyrityksiin ottivat suoraan yhteyttä ja kysyivät neuvoa VALO-ohjelmistoihin liittyvissä kysymyksissä. Kysymyksiin vastailtiin myös Educoss-postituslistalla. Osahankkeesta osallistuttiin lisäksi muun muassa Opetushalli-tuksen VALO oppilaitoksissa33 -oppaan tuotta-miseen sekä Pyramus-oppilaitoshallintajärjes-telmän34 kehittämiseen. Erään hanketoimijan mukaan perinteisten toimintamallien haastami-nen on kuitenkin monille toimijoille hankalaa, vaikka yhteydenottoja tuleekin:

”Nämä kontaktit mitä minulle tulee ovat sellaisia, että on organisaatio tai organisaatioryhmittymä tai yritys x, ja ne ottaa yhteyttä sitten jossain tietys-sä asiassa … ja olen antanut sitten heille neuvoja sen asian ratkaisemiseen, ja sanonut että voimme järjestää vaikka webinaareja tai koulutustilaisuuk-sia. Sitten kun on … saatu perusasiat selville, niin yhteistyö onkin loppunut siihen … että open source on ihan ok silloin kaikille, kun siinä ei tarvi tehdä mitään asennuksia tai liikuttaa rahaa. Mutta sitten kun tarvisi ruveta tekemään semmoisia päätöksiä, jotka oikeasti haastaa ne perinteiset toimintamallit, niin sitten tuleekin hidastumista ja hankaluutta.”

31 https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/7032 http://goo.gl/DPsdrK33 http://www.edu.fi/tvt_opetuksessa/valo_oppilaitoksissa34 http://www.otavanopisto.fi/avoinlahdekoodi/pyramus

59

Uskoa luova tasoHanketoimijoiden mukaan hankkeen tulosten ja-kaminen avoimilla lisensseillä toimii esimerkkinä ja mallina muille suomalaisille toimijoille. Kaikki hankkeessa syntyneet tuotokset ovat avoimien lisenssien ansiosta vapaasti käytettävissä ja myös jatkojalostettavissa lisenssiehtojen mukaisesti. Myös 11.3.2013 järjestetyn Jaa jotain35 -tapah-tuman tavoitteena oli nimenomaan rohkaista ih-misiä jakamaan omia oppisisältöjään avoimilla lisensseillä. Erään hanketoimijan mukaan asi-oista kirjoittaminen blogeissa ja muissa viestin-täkanavissa muuttaa vähitellen asenneilmastoa, koska “metelin pitäminen” esimerkiksi VALO-ohjelmistoihin liittyvissä kysymyksissä antaa muillekin ihmisille luvan ajatella toisin. Verkos-sa omalla nimellä ja omilla kasvoilla toimimi-nen luo myös uskottavuutta, koska tällöin ei olla persoonattomia toimijoita. Erään hanketoimijan mukaan oman asiantuntemuksen jakaminen jul-kisesti ja avoimesti tuo ainoastaan lisää näkyvyyt-tä eikä “haittaa bisnestä” lainkaan:

Tutkija: ”Miten kohderyhmiä on kannustettu sisältöjen ja tiedon jakamiseen?””Ainakin tietysti esimerkillä … eli kaikki mitä AVO-hankkeessa tehdään on avoimella lisenssil-lä jaossa … vaikka teemme materiaalia … jotka ovat avoimella lisenssillä ja maksutta saatavilla, ja kuka vaan voi ottaa ne ja rakentaa niistä vaik-ka oman oppaan, niin silti kumma kyllä meillä on aika paljon kysyntää sitten koulutus- ja kon-sultointihommissa. Se on konkreettinen esimerkki siitä, että kun sen asiantuntemuksen ulkoistaa ja pistää jakoon julkisesti ja jopa avoimesti … niin se ei haittaa bisnestä lainkaan … Se reitti avoi-meen julkaisuun on se, että ensin hyödyntää jotain avoimesti jaettua … ja ensin he ovat itse hyötyneet siitä, että netissä on paljon avointa sisältöä … niin sen jälkeen voi tulla mieleen, että ehkä olisi reilua että minäkin laitan jotain jakoon sitten avoimesti.”

35 http://wiki.creativecommons.org/Case_Studies/FI:Jaa_jotain_11.3.2013

6.1.6 Kolmiulotteisten oppimis- ja osallistumisympäristöjen sekä mobiililaitteiden opetuskäytön edistäminen

Instrumentaalinen tasoNäihin tavoitteisiin vastasi 3DM-osahanke, jonka tavoitteena oli kolmiulotteisten ja mobiilien oppi-mis- ja osallistumisympäristöjen mahdollisuuk-sien selvittäminen sekä niihin liittyvien toimin-tamallien tarkasteleminen ja dokumentoiminen. Käytännöllisen muutostyön välineenä toimivat 3DM-osahankkeessa järjestetyt koulutukset ja ta-pahtumat. Osahankkeessa tuotettiin myös virtu-aalimaailmojen, lisätyn todellisuuden, Kinectin ja mobiililaitteiden tiimoilta erilaisia oppaita, ra-portteja sekä koulutusmateriaaleja, joiden kautta hankkeessa opittua voidaan levittää laajemman yleisön tietoisuuteen. Osahankkeen yhteisjulkaisu Kohti uusia ulottuvuuksia kokoaa yhteen hank-keessa esiin nousseita kokemuksia. Kaikki mate-riaalit ovat verkossa vapaasti saatavilla, ja myös painettuja versioita on jaettu ilmaiseksi lukuisissa eri tapahtumissa. Kirjallisten materiaalien lisäksi hankkeessa tuotettiin esimerkiksi Ryhmänohjaus virtuaalitiloissa36 -video.

Käsitteellinen tasoYksi 3DM-osahankkeen tavoitteista oli tehdä li-sättyä todellisuutta käsitteellisellä tasolla tunne-tuksi ja auttaa kohderyhmiä näkemään se yhtenä mahdollisena opetusteknologiavalintana muiden joukossa. Erään hanketoimijan mukaan koulu-tustilaisuuksiin osallistuneet ihmiset suhtautuivat positiivisesti uuteen teknologiaan ja keksivät lisä-tylle todellisuudelle potentiaalisia käyttökohteita yllättävänkin nopeasti. Koulutuspalautteiden ja koulutuksissa käytyjen keskustelujen perusteella tietoisuus lisätystä todellisuudesta kasvoi, ja moni osallistuja myös kertoi aikovansa kokeilla lisättyä todellisuutta omassa toiminnassaan (ks. koulutus-palautteet kappaleesta 7.1).

Virtuaalimaailmojen osalta osahankkeessa jatket-tiin jo AVO1:n aikana aloitettua työtä järjestämäl-lä Second Life -koulutuksia. Koulutusten kautta virtuaalimaailmojen mahdollisuuksia tehtiin tun-

36 http://youtu.be/eygt55n8BBs

60

netuksi niin opettajille kuin järjestötoimijoillekin. Koulutuspalautteiden perusteella toiminta lisäsi tietoisuutta virtuaalimaailmojen mahdollisuuk-sista. (ks. Johdatus virtuaalimaailmojen opetus-käyttöön -koulutuksen palaute kappaleesta 7.2). Erään hanketoimijan mukaan mukaan osahank-keessa järjestetyt koulutukset onnistuivat hyvin, ja osallistujat ymmärsivät virtuaalimaailmoissa toimimisen ydinajatuksen. Myös itse koulutusti-lanteet pyrittiin rakentamaan siten, että ne olisivat itsessään havainnollistavia esimerkkejä virtuaali-maailmoissa toimimisen mahdollisuuksista. Kou-lutustilaisuuksien rakentamisessa hyödynnettiin yhteisöllisen oppimisen muotoja:

”Me aina yritetään rakentaa ne koulutustilanteet sillä lailla, että se miten me koulutetaan on tavallaan se … että tälläkin lailla voisi toimia. Että ei vaan niin että kerrotaan … vaan aina yritetään että se opetustilanne on semmoinen havainnollinen esimerkki yhdestä mah-dollisuudesta järjestää joku yhteisöllinen oppimistilan-ne. Mielestäni siinä onnistuttiin. Ihmiset näkivät siinä ihan uudenlaisiakin tapoja ja saivat ideoita siitä, että miten siellä virtuaalimaailmassa voisi tämmöistä teh-dä … ja toisaalta sitten monille oli taas ihan uusi [asia] tämä innostaminen ja muu tämäntyyppinen ideologia, että sai siitäkin ihan uutta tietoa.”

Second Lifen lisäksi osahankkeessa tutkittiin ja py-rittiin tekemään tunnetuksi myös avoimen lähde-koodin virtuaalimaailma-alustoja, jotka ovat olleet toistaiseksi suurelle yleisölle melko tuntemattomia. Osahankkeessa vertailtiin Second Lifea viiteen avoi-men lähdekoodin alustaan, ja vertailuun liittyen jär-jestettiin myös realXtend-alustan koulutustilaisuus. Vertailun tuloksista syntyi julkaisu Retki maailmo-jen rajoille. Avoimen lähdekoodin virtuaalimaail-moja vertailemassa. Lisäksi aiheesta julkaistiin artik-kelit Suomen eOppimiskeskuksen SeOppi-lehdessä, ja vertailun tuloksia levitettiin myös webinaarien kautta. Vertailun perusteella avoimen lähdekoodin virtuaalimaailma-alustat tarjoavat potentiaalisen vaihtoehdon Second Lifelle, koska niiden hankinta ja peruskäyttö on ilmaista ja ne ovat pitkälle muo-kattavissa. Toisaalta suuremmat muutostyöt edellyt-tävät aina ohjelmointitaitoja ja ymmärrystä palvelin-ympäristöstä joko omasta takaa tai ulkopuoliselta taholta ostettuna.

Virtuaalimaailmojen ja lisätyn todellisuuden pe-ruskoulutusten lisäksi hankkeessa pyrittiin jatku-vasti seuraamaan alan kehitystä ja tuomaan esiin myös uusia teknisiä ratkaisuja, joiden avulla vir-tuaaliympäristöjen käyttö helpottuu ja ympäristöt voidaan kytkeä luontevammin osaksi fyysistä ym-päristöä. Selainpohjaiset asiakasohjelmat, liikeoh-jaus, datalasit, lisätty ja yhdistetty todellisuus sekä virtuaaliympäristöjen mobiilikäyttö ovat vain joi-takin esimerkkejä kehittyvistä tai jo tarjolla olevis-ta mahdollisuuksista. Myös näitä mahdollisuuksia pyrittiin tuomaan esiin hankkeen koulutuksissa ja webinaareissa.

Konsultatiivinen tasoLisätyn todellisuuden, virtuaalimaailmojen, Kinec-tin sekä mobiililaitteiden opetuskäyttöä pyrittiin tukemaan ja edistämään järjestämällä tapahtumia ja koulutuksia, perustamalla aihealueisiin liittyviä verkostoja, kannustamalla alan toimijoita yhteis-työhön, tarjoamalla konsultaatiota, kehittämällä omia sovelluksia sekä tuottamalla aiheeseen liitty-viä julkaisuja. Lisätyn todellisuuden opetuskäytön mahdollisuuksista järjestettiin useita koulutusti-laisuuksia ja työpajoja sekä aihepiirille omistetut ARea-seminaarit Lahdessa 2012 ja Tampereella 2013. Myös virtuaalimaailmojen opetuskäyttöön liittyen järjestettiin yksittäisiä koulutustilaisuuk-sia (esim. Johdatus virtuaalimaailmojen opetus-käyttöön) sekä laajempia koulutuskokonaisuuksia kuten Innostu ja innosta Second Lifessa -ryhmän-ohjaajakoulutukset, joissa tutustuttiin Second Life

Koulutusten ja julkaisujen kautta

pyrittiin lisäksi korostamaan,

ettei pelkästään opettajan

tarvitse tuottaa sovelluksia, vaan

myös opiskelijat voidaan ottaa

tuotantoprosessiin mukaan.

61

-virtuaalimaailmaan yhdessä tekemisen ja oppi-misen paikkana. Kinect-alustaa pilotoitiin puo-lestaan Palvelukeskus Virvelinrannassa siten, että Kinect-pelituokiot integroitiin osaksi opiskelijoi-den harjoittelua. Erään hanketoimijan mukaan ohjeistusta annettiin tarvittaessa jopa kädestä pi-täen. Osahankkeessa myös kartoitettiin, kokeiltiin ja koostettiin erityisryhmiä tukevia mobiilipalve-luita. Koulutusten lisäksi hankkeessa järjestettiin lukuisia aihealueita käsitteleviä webinaareja. Lisäk-si hankkeen toimintaa myös esiteltiin lukuisissa tapahtumissa.

Lisätty todellisuus on ollut Suomessa toistaiseksi melko tuntematon aihealue, eikä toimijoiden vä-lillä ole tapahtunut vielä merkittävää verkostoitu-mista. Hankkeen seurauksena perustettiin Some-tu-verkostoon lisätyn todellisuuden ryhmä, joka pyrkii tuomaan alan kotimaisia toimijoita yhteen. Erään hanketoimijan mukaan AVO2-hanke onnis-tui synnyttämään lisätyn todellisuuden opetuskäy-tön verkostoa:

”Lisätty todellisuus on uusi alue, missä ei ole vie-lä hirveästi mitään toimijaverkostoja. Suomessa on tietyt tahot kuten VTT ja varmaan jokaisella teknil-lisellä yliopistolla on jotain lisättyyn todellisuuteen liittyvää … ollaan pystytty synnyttämään sellaista lisätyn todellisuuden opetuskäytön verkostoa, että alkaa löytyä Suomesta toimijoita. Tiedän heti, mihin tahoihin voin ottaa yhteyttä.”

Erään hanketoimijan mukaan koulutusten kautta onnistuttiin tekemään lisättyä todellisuutta tun-netuksi ja muuttamaan osallistujien opetustek-nologian käyttöä siten, että lisätty todellisuus on yksi potentiaalinen vaihtoehto muiden joukossa. Koulutusten ja julkaisujen kautta pyrittiin lisäksi korostamaan, ettei pelkästään opettajan tarvitse tuottaa sovelluksia, vaan myös opiskelijat voidaan ottaa tuotantoprosessiin mukaan.

3DM-osahanke koordinoi myös Viisautta virtu-aalimaailmoihin ja lisättyyn todellisuuteen -wiki-kirjan tuotantoa, johon osallistui toimijoita sekä hankkeesta että sen ulkopuolelta. Wikikirjastoon tuotettu kirja on vapaasti luettavissa ja myös muo-kattavissa. Wikikirjan tuotantoon osallistuneilta kerättiin palautetta, jonka perusteella osallistumi-

nen oli mielenkiintoinen ja positiivinen kokemus. Koordinoinnin todettiin olevan kuitenkin tärkeä edellytys vertaistuotantoprosessin onnistumiselle.

Hankkeessa järjestettiin syksyllä 2013 lisätyn todel-lisuuden ja virtuaalimaailmojen tiimoilta laatupa-neeleja, joihin kutsuttiin suomalaisia virtuaalimaa-ilmojen ja lisätyn todellisuuden parissa toimivia henkilöitä. Paneelien tavoitteena oli hahmottaa ymmärrystä eri virtuaaliympäristöihin ja lisättyyn todellisuuteen liittyvien toimijoiden mahdolli-suuksista ja rajoitteista sekä muista ympäristöjen ja sovellusten laatuun vaikuttavista tekijöistä. Li-säksi paneelityöskentelyn tavoitteena oli edistää toimijoiden välistä yhteistyötä.

Hankkeessa kehitettiin myös omia virtuaaliym-päristöjä ja sovelluksia yhteistyössä oppilaitosten ja sovelluskehittäjien kanssa. Sovellusten kautta pilotoitiin lisätyn todellisuuden ja Kinectin ope-tuskäyttöä. Nämä tuotokset toimivat samalla myös konkreettisina ja monistettavina esimerkkeinä näiden teknologioiden mahdollisuuksista. Esi-merkiksi Kinect-pilotissa lähdettiin kehittämään yksinkertaisia ja helppokäyttöisiä, palvelukeskus Virvelinrannan kehitysvammaisten asiakkaiden tarpeisiin paremmin soveltuvia sovelluksia:

Tutkija: ”Tässä kehitetään myös niitä omia Ki-nect-sovelluksia. Millaisia ne ovat?””Periaatteessa hyvin käytettäviä, selkeäkontrastisia, helppokäyttöliittymäisiä sovelluksia, mitä voi asiak-kaan oman toimintakyvyn mukaan säädellä. Aika simppeleitä pelejä, ei mitään vaikeita rakenteita että miten edetään. Enemmän on se sisältö siinä tärkeää kuin se, miltä se näyttää. Koska se kävi ilmi selkeäs-ti kun niitä kaupallisia pelituotteita käytettiin, että ne on täysin riittämättömiä tällaisten asiakkaiden tarpeille.”

Uskoa luova tasoHankkeessa tuotetut lisätyn todellisuuden sovel-lukset ja muiden tekemien esimerkkien esittely lisätyn todellisuuden koulutuksissa loivat hanke-toimijoiden mukaan uskoa siihen, että teknologi-alle löytyy sovelluskohteita ja että sovellusten teko on helppoa. Myös verkoston rakentaminen lisätyn todellisuuden opetuskäytöstä kiinnostuneiden toi-minnan tueksi (Sometun Lisätty todellisuus -ryh-

62

mä, ARea-seminaarit) loi varmasti osaltaan uskoa tuomalla samasta aihepiiristä kiinnostuneita toi-mijoita yhteen.

Opetuksen järjestäminen virtuaalimaailmoissa näytti hanketoimijoiden mukaan itsessään hyvää esimerk-kiä, antoi uusia ideoita sekä rohkaisi uusia toimijoita kokeilemaan virtuaalimaailmoja (ks. myös koulutus-palaute kappaleesta 7.2). Myös hankkeen sisällä syntyi runsaasti keskustelua virtuaaliympäristöjen, lisätyn todellisuuden ja luonnollisten käyttöliittymien tule-vaisuudesta, ja hanketoimijat pyrkivät seuraamaan aktiivisesti alan kehitystä. Hanketoiminnan lomas-sa nousi esiin mm. ajatus yhdistetyn todellisuuden ympäristöstä, jossa voitaisiin hyödyntää koko 3DM-osahankkeen osaamista. Keskustelu innosti myös hanketoimijoita, ja keskustelun kautta syntyneitä ajatuksia pyrittiin tuomaan myös laajemman yleisön tietoisuuteen hankkeen julkaisuissa ja webinaareissa.

Hanketoimijoiden mukaan hanke avasi myös ovia mobiililaitteiden opetuskäyttöön sosiaali- ja terve-ysalalla. Erään hanketoimijan mukaan onnistumi-set ja oivallukset näkyivät niin opiskelijoiden arjessa kuin työharjoitteluraporteissakin. Hanke pystyi myös osoittamaan konkreettisesti, että alun perin viihde-käyttöön tarkoitettu Kinect-laite voi tarjota kokonaan uudenlaisia osallistumismahdollisuuksia esimerkik-si erityisryhmille. Hankkeen seurauksena Kinectiä alettiin käyttää oma-aloitteisesti palvelukeskus Vir-velinrannassa. Kinect-pelituokiot toivat paitsi iloa palvelukeskuksen asiakkaille, myös laajensivat työn-tekijöiden käsitteellistä toimintakehikkoa:

Tutkija: ”Entä Virvelinrannan asiakkaat? Miten he suhtautuvat näihin uusiin teknologioihin?””Se on oikeastaan yksi asia tässä, mikä hanketta kan-nattelee. Viime kesänä [kun järjestettiin] näitä Kinect-pilotteja, he pitivät niistä aivan valtavasti … ja nyt kun lähdettiin näistä uusista piloteista keskustelemaan, niin tätä asiakkaiden positiivista kokemusta eivät voineet työntekijätkään ohittaa. Ehkä työntekijät olivat silloin vuosi sitten vähän skeptisempiä … mutta nyt he ovat varmaan monella tapaa nähneet sen, että kuinka pal-jon se on tuottanut iloa. Tämä toinen pilotti oli lähes 100% helpompi neuvotella sinne sisään kuin se ensim-mäinen. Mutta juuri se, että saadaan ihmiset kokeile-maan asioita, niin siinä varmaan se kovin kynnys on.”

6.1.7 Oppiainerajoja ylittävän opetuksen edistäminen

Instrumentaalinen tasoTähän tavoitteeseen vastasi Toimikas-osahanke, jonka tavoitteena oli uusien, kokonaisvaltaisen oppimisen mallien tuominen perinteisen oppi-ainejakoisen opetuksen rinnalle oppijalähtöisten ja yhteisöllisten oppimistapojen toteuttamiseen. Toimikas-osahankkeessa käytännöllisen muu-tostyön välineitä olivat esimerkiksi osahankkeen wiki37 ja blogi38, joihin dokumentoitiin hanketoi-minnan edistymistä sekä ilmiötoteutuksiin liit-tyviä kokemuksia. Toimikkaan wiki ja blogi ovat konkreettisia arkistoja kenelle tahansa ilmiöpoh-jaisesta oppimisesta kiinnostuneelle. Facebook-ryhmä Toimikkaan konehuone39 toimi puolestaan konkreettisena verkostoitumisen paikkana. Osa Toimikkaan konehuoneessa julkaistuista materi-aaleista kerättiin myös Toimikkaan wikiin. Ilmiö-pohjaisen opetuksen toteuttamista tuettiin lisäksi koululta toiselle kiertävän nomadiohjaajan avulla, ja toimintamalli dokumentoitiin nomadiohjaajan tuotekuvaukseksi40. Käytännöllisen muutostyön välineenä toimii myös osahankkeessa tuotettu Il-miöopas, jossa jäsennetään ilmiöpohjaisen oppi-misen toteutukseen liittyviä tekijöitä ja esitellään toteutettuja aktiivisen oppimisen ja oppiaineita integroivan opetuksen toteutuksia. Ilmiöoppaan toteutuksessa oli mukana AVO2-hankkeen toimi-joiden lisäksi vapaaehtoisia eri puolilta Suomea.

Käsitteellinen tasoToimikas-osahankkeen keskeinen tavoite oli teh-dä ilmiöpohjaista oppimista tunnetuksi. Ilmiö-pohjaisen oppimisen ydinajatus on, ettei maail-ma ylipäätään rajoitu erillisiin oppiaineisiin, vaan maailmassa asiat ovat ilmiöitä, joita voidaan tut-kia erillistieteiden kautta. Toimikas-osahankkeen tavoitteena oli tuoda samanlaista lähestymistapaa oppimiseen:

”… luodaan sitä samaa lähestymistapaa näiden erillisoppiaineiden oppimiseen, koska oppimisen puolella yksi hankalia asioita on ollut opittavan sisällön määrän lisääntyessä pirstaloituminen.

37 http://toimikas.wikispaces.com/38 http://toimikas.blogspot.fi39 https://www.facebook.com/groups/Toimikkaankonehuone/40 http://goo.gl/VXva7o

63

Oppilaat eivät ole kyenneet yhdistämään asioita. Esimerkiksi historianluokassa opittu asia pitää siellä filosofian tai uskonnon tunnilla kerrata ihan uudestaan … että tämmöinen oppimisen transfer on hirvittävän vaikea. Että tuodaan sellaisia oppi-misprojekteja tai oppimisen kohteita, jotka sitten toimivat tavallaan sellaisena liimana, joka sitoo sitten eri asioita yhteen. Samalla myöskin opitaan yhdistämään erilaisten ihmisten osaamista ja tai-toa, joka on tulevaisuuden työelämän kannalta äärimmäisen tärkeä taito. Että se ei ole pelkkää sellaista ryhmätyötä … vaan osataan myöskin yh-distää yli tämmöisten oppiainerajojen sillä lailla, että joku toinen voi olla vaikka matemaattisesti suuntautunut siihen ilmiöön, toinen piirtää ja te-kee kuvia, kolmas kirjoittaa tekstiä, neljäs selittää sen asian englanniksi ja muuta … olen itse saanut omana kouluaikana oppia ilmiöpohjaisesti …ne jäi hirveän hyvin mieleen. Siinä tulee semmoinen innostus ja oppimisen ilo ja luovuus.”

Ilmiöpohjainen oppiminen lähtee liikkeelle ni-mensä mukaisesti ilmiöstä ja ihmisten välisestä yhteistyöstä, eikä mitään ole välttämättä valmii-na. Hankkeessa mukana olleiden ilmiökoulujen toteutustavat vaihtelivatkin erään hanketoimijan mukaan aina yksittäisistä ilmiökursseista ilmi-öpäiviin tai koko lukuvuoden toteutuksiin:

”Se idea onkin juuri tässä ilmiöpohjaisessa oppimi-sessa, että mitään ei ole valmiina, vaan se lähtee siitä ilmiöstä liikkeelle, ja siitä yhteistyöstä. Ja sen-kin voin sanoa, että kun wikistä katsoo tuota listaa noista ilmiökouluista ja heidän ilmiöitä, niin … ensinnäkin ilmiöt ovat erilaisia, ja se on erilaista, että miten se koulu on lähtenyt liikkeelle … osa on tehnyt yhden ilmiöpäivän, joku on tehnyt yhden ilmiökurssin, ja joillain on voinut olla … se koko lukuvuosi sitä ilmiötä. Ja samoin se on voinut olla niin, että asiasta kiinnostuneet ovat tulleet siihen mukaan, tai koulu on osoittanut että tämä luok-ka tekee tämän … tai koko koulu osallistuu. Tä-mäkin on hirveän uutta toimintatapaa, että ei ole ollut yhtä ainoaa tapaa, miten tätä ilmiöpohjaista oppimista on tässä Toimikas-osahankkeessa viety eteenpäin.”

Toimikas-osahankkeessa muodostettiin ilmiö-pohjaisesta oppimisesta kiinnostuneiden opet-

tajien pilottiryhmiä, jotka kokoontuivat kerran lukukaudessa päivän mittaiseen hautomotyös-kentelyyn ideoimaan opetusta. Hautomotyös-kentelyn lisäksi osahankkeessa järjestettiin myös muita ilmiöpohjaisen oppimisen työpajoja. Erään hanketoimijan mukaan hautomotyösken-telyn haasteena oli se, että opettajat lähtivät usein suunnittelemaan opetusta hyvin perinteisellä ta-valla. Osa opettajista suhtautui myös torjuvasti hanketoimijoiden tarjoamaan neuvontaan. Erään hanketoimijan mukaan hautomotyöskentely sai kuitenkin opettajat uudelleenarvioimaan toimin-tatapojaan, ja lopulta suunnitelmissa annettiin enemmän tilaa myös oppijoille. Tämä on konk-reettinen osoitus osallistujien käsitteellisen toi-mintakehikon laajentumisesta:

”Mielestäni oli hienoa … siellä hautomojutuissa, kun opettajaryhmä oli oivaltanut, että “hei, me lai-tettiin ensimmäinen suunnitelma roskakoriin. Me huomattiin, että me suunniteltiin valmiiksi kaikki, mitä oppijoiden pitää tehdä. Eli me toteutettiin sitä ihan vanhaa mallia”. Ja sitten he olivat ruvenneet suunnittelemaan sitä niin päin, että oppijoille tulee tilaa myöskin itse tuoda sitä juttua. Että siinä on varmaan aika paljon vielä sellaista uudistettavaa.”

Konsultatiivinen tasoYksi Toimikas-osahankkeen tavoitteista oli et-siä ja luoda käytänteitä oppiainerajoja ylittävän opetuksen käytännön järjestelyihin. Erään han-ketoimijan mukaan nykyisetkään opetussuun-nitelmat eivät estä ilmiöpohjaisen oppimisen toteuttamista, mutta esimerkiksi aikataululliset ja muut hallinnolliset seikat asettavat haasteita oppiainerajoja ylittävälle opetukselle. Haasteiden ratkaisemiseksi hankkeessa järjestettiin rehtorien kanssa tapaamisia, joissa etsittiin yhteisesti rat-kaisuja käytännön kysymyksiin kuten opiskeli-joiden arviointiin ja suoritusmerkintöihin. Reh-toreille esiteltiin myös case-kuvauksia muualla toteutetuista vastaavista projekteista. Erään han-ketoimijan kokemuksen mukaan monet rehtorit näkevät ilmiöpohjaisen oppimisen kiinnostavana suuntana kehittää opettamista, mutta aineenopet-tajille rajojen ylittäminen saattaa olla toisinaan haasteellista:

64

”... rehtoreista monet näkevät tämän hyvin kiin-nostavana suuntana kehittää opettamista. Ja se hallinnollinen malli eri asteille on sitten ehkä siellä se pullonkaula. Opsit eivät mitenkään estä - nämä nytkin voimassaolevat - päinvastoin ne mahdol-listavat ihan hyvin ilmiöpohjaisen oppimisen. Ai-neenopettajilla ehkä vähän saattaa olla ne rajat korkealla, ja sitten kyky irrottautua siitä hallin-nasta.”

Ilmiöpohjaisen opetuksen suunnittelua ja toteu-tusta tuettiin myös koululta toiselle kiertäneen nomadiohjaajan avulla, jonka työtehtäviin kuului perehdytystä, opastusta ja ohjausta monessa eri muodossa. Hankkeessa laaditun Nomadiohjaajan tuotekuvauksen mukaan nomadiohjaaja on tar-peen mukaan rooliltaan vertaiskouluttaja, mentori tai teknispedagoginen tukihenkilö ja avustaja sekä opettajille että opiskelijoille. Tehtäviin kuului ilmi-öpohjaisen opetuksen suunnitteluun ja toteutuk-seen osallistumisen lisäksi esimerkiksi sosiaalisen median käyttöön, avoimeen toimintakulttuuriin, yksityisyydensuojaan, tekijänoikeusasioihin sekä tiedonhaun tehostamiseen liittyvää ohjausta ja opastusta. Lisäksi nomadiohjaaja pyrki edistämään asiantuntijaverkostojen yhteistyön edistämistä, toi-minnan näkyväksi tekemistä sekä hyvien käytäntö-jen jakamista. Nomadiohjaaja ei kuitenkaan puut-tunut pedagogisiin ratkaisuihin:

”Olen korostanut sitä että olen nomadiohjaaja, enkä ole missään vaiheessa puuttunut mihinkään peda-gogisiin ratkaisuihin. Eli opettajat hoitavat ne ihan täysin. Eli tulen paikalle ja olen tämmöinen tekno-logiaohjaaja. Autan siinä, että miten se saadaan se homma pyörimään ja juttu näkyväksi. Ja apua on annettu, jos apua on haluttu, eli en ole sitten ruven-nut tyrkyttämään, jos ei ole apua haluttu … sekin on haaste, että otetaanko sitä annettua ohjausta vastaan.”

”…siinä olen sitten neuvonut kuinka luodaan Gmail-sähköpostiosoite, koska useammalta sem-moinen puuttui … sitten osalle on luotu Facebook-tunnuksia ja muutamille vähän näyttänyt miten Twitter toimii. Sitten olen esitellyt tämän wikin ja kertonut että täältä löytyy lisää tietoa. Ja sitten olen näyttänyt, miten blogia kirjoitetaan. Että ihan kä-destä pitäen näyttänyt, kuinka otsikko kirjoitetaan

ja kuinka se teksti luodaan ja miten sitä muotoil-laan, ja koittakaa muistaa laittaa ne tunnisteet sin-ne, että ne löytyy sieltä … aika monet ne on unoh-tanut, niin olen käynyt jälkikäteen lisäämässä sinne blogiin sitten niitä tunnisteita. Se on myös heidän työn seurantaa, että onnistuuko se nyt niin kuin olen heitä opastanut.”

Toimikas-osahankkeessa tehtiin yhteistyötä mui-den kehittämishankkeiden kanssa ns. hankekum-mitoimintana. Kummitoiminnan ajatuksena on tehdä löyhää yhteistyötä ilman rahallista panos-tusta. Hankekummit voivat olla niin kehittämis-hankkeita, yrityksiä kuin yksittäisiä ihmisiäkin. Yhteistyö voi olla yksinkertaisimmallaan toisen hankkeen toiminnan seuraamista ja kommentoin-tia tai tapahtumista tiedottamista. Erään hanketoi-mijan mukaan tämäntyyppiset epämuodolliset yh-teydet voivat olla olla hyvin rikastavia ja toisinaan jopa tehokkaampia kuin rahoittajan järjestämät viralliset tilaisuudet:

”Kun me edistetään samantyyppistä asiaa, niin ol-laan tietoisia siitä, mitä toinen tekee, ettei ole ke-hittämishankkeet samaa asiaa tekemässä toinen toisistaan tietämättöminä. Sitten myöskin tämä tiedotusnäkyvyys, että kumpikin tiedottaa toisen jutuista omissa kanavissaan, eli tämmöistä levit-tämis/näkymisyhteistyötä. Sitten myös tämmöistä reflektointia. Se on ihan hyvä että on joku joka on ulkopuolella, joka sitten kysyy tai katsoo … se on semmoinen toimintamalli, mitä oikeasti suosittelen. Olen ollut vetämässä kehittämishankkeita jo silloin opettajana, niin yhdessä kehittämishankkeessa meil-lä oli 6 vai 7 hankekummia … ja jokainen kävi - vähän niin kuin kummit tuovat lahjoja - tuomassa virtuaalisia kuulumisia ja laittoivat omia juttujaan, ja se toimi hirmuisen hyvin. Että kun löytää vaan ne ihmiset ja organisaatiot jotka puuhaavat samo-jen asioiden ympärillä, niin yleensä se koetaan ni-menomaan rikastavaksi, että on sitten tämmöisiä yhteyksiä epävirallisesti. Se on ihan eri asia kuin se, että joku rahoittaja järjestää tilaisuuden, jossa sitten pitäisi yks kaks yllättäen jonkun kylvöpäivän aikana kohdata ja jakaa, niin mielestäni tämmöinen vähän epämuodollisempi ja sen hankkeen prosessin aikana tapahtuva kohtaaminen ja vaihtaminen tuo jotenkin pitkäjänteisempää...”

65

Uskoa luova tasoErään hanketoimijan mukaan oppijalähtöisyyteen ja erilaisiin rajanylityksiin liittyvä virtaus on ollut käynnissä jo pidemmän aikaa, ja Toimikas-osahan-ke onnistui osaltaan vahvistamaan ja edistämään toiminnallaan ilmiöpohjaisen oppimisen asemaa Suomessa. Toimikas-osahanke toimi myös itses-sään innostavana ja konkreettisena esimerkkinä uudella tavalla toimimisesta. Hanketoimijoiden mukaan hankkeessa mukana olleiden ilmiöopet-tajien keskinäinen verkostoituminen ja yhteistyö vahvistui, ja myös opettajien rohkeus kysyä apua ja esitellä omaa toimintaa muille lisääntyi. Hankkeen uskoa luovasta vaikuttavuudesta kertoo kuitenkin ennen kaikkea se, että useampikin ilmiötoteutuk-sissa mukana ollut koulu kertoi aikovansa jatkaa toimintaa myös hankkeen jälkeen:

”Luulen, että meidänkin osahankkeen myötä [il-miöpohjainen oppiminen] varmaan tulee lisäänty-mään. Useampikin noista kouluista … aikoo tehdä ensi vuonnakin tämmöisen ilmiöpäivän, ja samoin [eräällä koululla] on ollut ennenkin vähän tämän tyyppisiä projekteja, niin … nyt he aikovat sitä taas jatkaa. Samoin [eräs koulu] … päätti valita seitse-männet luokat kaikki mukaan siihen ilmiöön, jot-ta sitten ensi vuonna kun nämä seiskat ovat kasil-la, niin he voivat sitten seuraavan vuoden seiskoja opastaa siihen ilmiöön. Ainakin kolme koulua on sa-nonut ihan ääneen, että kyllä he aikovat tätä jatkaa. Se tuo semmoista vaihtelua siihen normiopiskeluun. Lapset ja nuoret tajuavat, että oppimista voi tehdä niin monella tavalla, ettei se ole sitä perinteistä että tietoa kaadetaan päälle, vaan että he lähteävät itse tutkimaan asiaa ja he itse tekevät periaatteessa sen oppimateriaalin siinä samalla, kun he kokoavat sitä näkyvyyttä siitä asiasta.”

6.1.8 Sisältöjen ja sovellusten laadukkaan toimintatavan näkyväksi tekeminen, edistäminen ja tehostaminen

Instrumentaalinen tasoHankkeessa pyrittiin seuraamaan ja kehittämään toiminnan ja tuotettujen sisältöjen laatua sekä do-kumentoimaan ja levittämään hyväksi havaittuja käytäntöjä. Hyviä käytäntöjä ja haasteita levitettiin esimerkiksi koulutusten, tapahtumien, raporttien,

artikkelien sekä muiden julkaisujen kautta. Lisäksi osa hanketoimijoista dokumentoi ja reflektoi toi-mintaansa esimerkiksi blogien, wikien ja muiden kanavien kautta. AVO2-hankkeen toimijoita oli runsaasti mukana myös AKTIIVI-verkoston hy-vien käytäntöjen webinaarisarjassa41 syksyllä 2013. Onnistuneiden ja hyvien käytäntöjen lisäksi hank-keessa pyrittiin jakamaan tietoa myös epäonnistu-misista, ja tarkoitusta varten perustettiin Iloinen moka hanketyössä42 -niminen wiki.

Hankkeen sisällä järjestettiin AVO-alustuksia, joi-den kautta hyviä käytäntöjä ja substanssiosaamista haluttiin levittää oman verkoston kesken. Loppu-vuodesta 2012 perustettiin myös AVO-opintoker-ho, jonka tarkoituksena oli siirtää hiljaista tietoa hankekonkareilta uusille hanketoimijoille. Hank-keen yhteisiä tavoitteita pyrittiin kirkastamaan hanketutkimuksen kautta sekä erillisissä verkko-työpajoissa että hankkeen yhteisissä tapaamisissa.

Käsitteellinen tasoHankkeessa tehtävän laatutyön haastena oli toi-minnan monimuotoisuus. Osahankkeet olivat jo lähtökohtaisesti erilaisia niin tavoitteiltaan kuin toimintatavoiltaankin, minkä vuoksi yhteisten laa-tunimittäjien löytäminen oli haasteellista. Erään hanketoimijan mukaan pienimuotoisissa ja tark-kaan rajatuissa hankkeissa laatukysymykset olisi helpompi ratkaista, koska toteuttajat ja mahdolli-sesti myös kohdejoukko ovat tiedossa. Monimuo-

41 http://some.lappia.fi/blogs/aktiiviplus/webinaarisarja-syksylla-2013/42 http://iloinenmoka.purot.net/

Hankkeen uskoa luovasta

vaikuttavuudesta kertoo kuitenkin

ennen kaikkea se, että useampikin

ilmiötoteutuksissa mukana ollut

koulu kertoi aikovansa jatkaa

toimintaa myös hankkeen jälkeen.

66

toisessa verkostomaisessa toimintaympäristössä mukaan tulevat kuitenkin esimerkiksi osallistami-seen ja joukkoistamiseen liittyvät kysymykset:

”Jos on vaikkapa verkkokurssi tai verkossa oleva re-surssi tai monien käyttämä työalue, niin pelkistetysti sitä voisi katsoa niin, että on kaksi laadun tekijää: toiminnallinen laatu ja tekninen laatu. Eli toimin-nallinen laatu vastaa kysymykseen, että vastaako se tarkoitusta ja tavoitteita … ja tekninen laatu, toimii-ko se moitteettomasti ja jouhevasti. Siihen tietysti voi sitten liittää haluttaessa taloudellisuuden tai tuo-tantotavallisen jouhevuuden. Tässä verkostossa sii-hen tulee sitten muita asioita mukaan, jotka esimer-kiksi tulevat tähän osallistamiseen. Että onko siihen osallistuneet monet eri toimijat, ja onko se käynyt millaisen vertaisten tai verkostossa olevan porukan prosessin läpi, aina sieltä tuotannosta, validoinnista ja rikastamisesta sitten aina ylläpitoon. Se on sen oppimistuotteen tai oppimisaihion laatuun liittyvää. Toimintatavan laatu ehkä sitten voidaan määritellä enemmän niin - jota nyt vasta ollaan hahmotta-massa - siihen varmastikin liittyy se … osanottaji-en määrä ja heidän keskinäinen intensiivisyytensä. Ja myöskin se, että kuinka selkeästi yhteisesti niitä tavoitteita ja toimintatapoja ja toimintapolitiikkaa on määritetty.”

Hanketoimijoiden mukaan heidän oma ymmär-ryksensä laadun arvioinnista verkostomaisessa toi-minnassa monipuolistui hankkeen kuluessa. Perin-teisesti laatua on arvioitu vertaamalla toimintaa tai tuotoksia johonkin olemassaolevaan määrittelyyn, jolloin laatutyön ensisijainen tavoite on ollut var-mistaa prosessin tai lopputuloksen virheettömyys. Erään hanketoimijan mukaan laadun arviointia ei tulisi kuitenkaan nähdä erillisenä kokonaisuutena, vaan se olisi tärkeä hahmottaa osaksi arkista työtä:

”Usein jotenkin ajatellaan, että sen laadun pitäisi tulla vasta siinä vaiheessa mukaan kun on havait-tu joku toiminnallinen haittavirhe tai virheellinen menettely. Että laatu olisi ikään kuin huonon kor-jaamista. Meillä se näkökulma on enemmän ehkä sitä, että laatu on sen hyvän parastamista. Ja siinä mielessä tämä perinteinen laatunäkökulma … että lopputulos olisi mahdollisimman paljon määrittelyn mukainen … niin se on teollisen ajan laatukäsitystä.”

Konsultatiivinen tasoHankkeen aikana järjestettiin myös laadun asian-tuntijapaneeleja ja työpajoja, joissa avoimeen ver-kostomaiseen toimintaan sekä eri sisältöalueisiin liittyvää laatunäkemystä työstettiin yhdessä asian-tuntijoiden kanssa. Paneeleihin osallistui toimi-joita sekä hankkeen sisältä että sen ulkopuolel-ta. Laatunäkemystä ei haluttu kaataa ylhäältä alaspäin, vaan paneelit toimivat koostavina ja kehittävinä yksiköinä. Vuonna 2013 järjestettiin yhteensä neljä lisättyyn todellisuuteen ja virtuaali-maailmoihin keskittynyttä laadun asiantuntijapa-neelia. Myös yhteisissä hanketapaamisissa pyrit-tiin varaamaan aikaa laatuasioiden työstämiseen:

”Jos on joku tämmöinen hanketapaaminen … niin siellä ollaan sitten aina pyritty varaamaan se oma aika siihen, että koordinaation puitteissa on tälle laadulle aikaa. On se sitten tehtävien tai muiden asioiden kautta. Tarkoitus niissä on ollut aina se, että ei saarnata, vaan annetaan jotain jota voi-daan jumpata sitten eteenpäin, jotta sille laadulle olisi tilausta. Ehkä tämmöinen ajatusten herättä-jän rooli.”

AVO1-hankkeesta poiketen laatutyö ei ollut AVO2:ssa oma työpakettinsa vaan lähempänä koordinaatiota oleva yleinen funktio, jota eri osahankkeet saattoivat halutessaan hyödyntää. Tavoitteisiin oli kirjattu joitakin laatuun liittyviä työpajoja ja paneeleja, mutta tämän lisäksi osa-hankkeilla oli mahdollisuus saada laatutoimijoilta laatuun liittyvää neuvontaa. Lisäksi laatutoimi-jat osallistuivat pyynnöstä joidenkin julkaisujen tuottamiseen.

Hanketutkimus pyrki osaltaan kirkastamaan hankkeen yhteisiä tavoitteita ja tekemään toi-mintaa näkyväksi. Kesällä 2012 järjestettiin kak-si verkkotyöpajaa, joissa selvennettiin hankkeen yhteisiä tavoitteita. Tavoitteiden ja terminologian tarkennustyötä jatkettiin koko hankkeen yhtei-sessä tapaamisessa elokuussa 2012. Loppuvuo-desta 2012 käsitteiden määrittely jatkui verkko-työskentelynä, ja hanketoimijoita pyydettiin myös kommentoimaan ja muokkaamaan määritelmiä Google Docsissa. Termityön ohella hanketutkija laati taulukon, johon hanketoimijoita pyydettiin listaamaan hankkeen tapahtumat, koulutukset ja

67

tuotokset sekä merkitsemään taulukkoon muita tavoitteisiin liittyviä tilastoja. Taulukon tarkoituk-sena oli tehdä osahankkeiden toimintaa näkyväk-si ja helpottaa täten niin hanketutkijan, koordi-naation kuin hanketoimijoidenkin työskentelyä.

Myös kesällä 2013 tehtyjen hanketutkimushaas-tattelujen kautta tunnistettiin joitakin hanke-työskentelyyn liittyviä haasteita, joita käsiteltiin koko hankkeen yhteisessä tapaamisessa elokuus-sa 2013. Samassa tapaamisessa järjestetty IKKU-työpaja vaikutti myös itsessään hanketoimijoihin konsultatiivisesti, sillä se sillä se ohjasi hanketoi-mijat reflektoimaan omien tavoitteidensa täytty-mistä ja hankkeen vaikuttavuutta.

Uskoa luova tasoSekä kohderyhmiä että hanketoimijoita kannus-tettiin monin tavoin niin hyvien käytäntöjen kuin epäonnistumistenkin jakamiseen. Hanketoimi-joiden omat onnistumiset ja hyvät käytännöt nä-kyvät konkreettisesti hankkeen lukuisissa julkai-suissa, ja hanketoimijoiden esimerkki on varmasti kannustanut monia kohderyhmään kuuluvia te-kemään omaa toimintaansa näkyväksi, jakamaan toimintansa tuloksia sekä tekemään yhteistyötä muiden kanssa.

Myös laatunäkemystä työstettiin työpajoissa eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Verkostomaisessa toimintaympäristössä laatua ei voi tarkastella ir-rallisena standardina, vaan sen on oltava arjessa mukana oleva näkökulma. Erään hanketoimijan mukaan AVO2-hankkeen laatutyön tavoitteena oli ennen kaikkea laadukkaan toimintatavan edis-täminen ja toimijoiden innostaminen:

”…tässä laatutyössä on koitettu käyttää vähän tämmöistä termiä ’from inspection to inspiration’. Että laatu ei tarkoitakaan sitä, että käydään jollain metrimitalla tai kapalla mittaamassa, vaan että se on nimenomaan sitä laadukkaan toimintatavan istuttamista … että se ei tarkoita kontrollifunktion kautta tulevaa näkökulmaa, joka ei meidän näkö-kulma ole oikeastaan missään vaiheessa ollutkaan.”

6.2 Yhteenveto vaikuttavuuden itsearvioinnista

Edellisissä kappaleissa esiteltiin IKKU-mallin avulla toteutetun vaikuttavuuden itsearvioinnin tulokset. Arvioinnin pohjalta voidaan todeta, että AVO2-hanke onnistui vaikuttamaan kaikilla IKKU-mallin ulottuvuuksilla. Tiivistettynä AVO2-hanke:

• Toimi konkreettisen muutostyön välineenä esimerkiksi tuottamalla materiaaleja43, jär-jestämällä koulutuksia ja tapahtumia, pe-rustamalla uusia verkostoja sekä tukemalla olemassaolevien verkostojen kasvua.

• Edisti avoimuuteen ja verkostomaiseen toi-mintakulttuuriin sekä hankkeen sisältö-alueisiin liittyvää käsitteellistä ymmärrystä erilaisten koulutusten, tapahtumien ja jul-kaisujen kautta. Hanke synnytti myös dialo-gia sekä jäsensi, vahvisti ja vakiinnutti sisäl-töalueisiin liittyviä uusia käsitteitä.

• Tuki kohderyhmiä uusien toimintatapojen omaksumisessa niin koulutusten ja tapahtu-mien kuin henkilökohtaisen neuvonnankin kautta. Hankkeessa myös tuotettiin erilai-sia ohjeita, oppaita ja case-kuvauksia uusista välineistä ja toimintatavoista.

• Loi uskoa uudenlaisten toimintatapojen ja välineiden käyttöön jakamalla hyviä käy-täntöjä ja onnistuneita kokemuksia. Han-ke on myös itsessään konkreettinen osoitus uudenlaisten toimintatapojen ja välineiden mahdollisuuksista.

Hanketoimijoiden mukaan AVO2-hanke onnistui edistämään avoimuutta ja verkostomaista toimin-tamallia pitämällä esillä avoimia menetelmiä, väli-neitä ja ympäristöjä. Hanke herätti myös runsaasti keskustelua, synnytti yhteistyötä sekä loi ja vahvisti lukuisia eri verkostoja. Hankkeen tuottamat jul-kaisut, raportit, koulutus- ja oppimateriaalit sekä muut sisällöt ovat arvokas materiaalivaranto, joka on kenen tahansa saatavilla ja jatkojalostettavissa myös hankkeen jälkeen. Hanketoimijoilta kysyttiin

43 http://bit.ly/avomateriaalit

68

haastattelujen loppupuolella, mitkä olivat heidän mielestään oman osahankkeen suurimmat saavu-tukset. Hanketoimijat vastasivat mm. seuraavaa:

Mikä on oman osahankkeen suurin saavutus tähän mennessä?

• OKF:n perustaminen, Open Knowledge Festival• Olemme tarjonneet uutta tietoa virtuaali-

maailmoista ja lisätystä todellisuudesta• Olemme kehittäneet uudenlaisia tapoja toi-

mia virtuaalimaailmoissa• Olemme synnyttäneet lisätyn todellisuuden

verkostoa• Olemme edistäneet mobiililaitteiden ja Ki-

nectin käyttöä hyvinvointialalla• Olemme vieneet pelillisyyttä Virvelinrantaan• Saimme Kopiokissa-sarjakuvan Opettaja-

lehteen• Olemme kehittäneet opettajaverkostoja• Olemme edistäneet avoimuuden kulttuuria• Olemme nostaneet ilmiöpohjaisen oppimi-

sen Suomessa esiin• Olemme vieneet toimintaa oppijan arkeen• Olemme tuottaneet Avoimet verkostot -opin-

tokokonaisuuden• Yhteistyö on kasvanut myös omassa organi-

saatiossa

6.3 Hankkeesta opittuja asioita

Hanketutkimushaastattelun lopuksi hanketoi-mijoilta kysyttiin, mitkä olivat tärkeimmät asiat, mitä he olivat itse hankkeesta oppineet. Esiin nou-sivat seuraavat asiat:

• Verkostomainen toimintatapa• Sosiaalisen median välineiden käyttö• Hanketoiminnan koordinointi ja hallinnointi• Joukkoistamisen filosofia• Erilaisten ihmisten kanssa toimiminen• Keskeneräisyyden sietäminen• Omiin sisältöalueisiin syventyminen• Laadun näkökulman monipuolistuminen• “Aina voi oppia uutta”• Avoin asenne

Hanketoimijoiden mukaan hanketoiminnassa löytyi myös parannettavaa. Haasteita esiin nousi-vat etenkin uusien toimijoiden perehdyttäminen, informaation visualisointi ja jäsentely, viestintä sekä laajemminkin hankkeen yhtenäisyys. Osa hanketoimijoista toivoi myös syvällisempää ta-voitteiden ja päämäärien reflektointia hankkeen aikana. Erään hanketoimijan mukaan hankkeessa opitut asiat pitäisi myös pystyä jalostamaan niin, etteivät ne jäisi pelkästään hanketoimijoiden hil-jaiseksi tiedoksi. Pelkkä raportointi ei välttämättä takaa mitään, vaan toiminnalle pitäisi löytää myös jatkajia:

”Ehkä kannan huolta … kun tässä on paljon täm-möistä uuden kokeilua … niin miten niitä erilaisia kokeiluja pystytään jalostamaan sillä tavalla, että … voidaan sanoa, että tämä kokeilu onnistui ja tämä ei … ja että nämä on ne opit … Toivoisi, ettei kävisi niin, että hirveän suuri määrä siitä opista … jäisi pelkästään hanketyöntekijöiden hiljaiseksi tiedoksi. Sen puristaminen sieltä semmoiseen muo-toon, että sitä pystytään välittämään edelleen … ja että sillä olisi myös niitä edelleenvälittäjiä. Pelkäs-tään se, että tekee jonkun julkaisun, raportin tai vaikka videon YouTubeen … niin se ei vielä takaa mitään. Vaan että siinä olisi ympärillä semmoisia ihmisiä, jotka haluavat viedä sitä asiaa eteenpäin.”

Hanketoimijoilta kysyttiin myös, tekisivätkö he jotakin toisin jos nyt palattaisiin takaisin hanke-valmisteluvaiheeseen tai hankkeen alkuun. Esiin nousi seuraavia huomioita:

Tekisitkö jotakin toisin, jos nyt palattaisiin ta-kaisin hankkeen alkuun tai hankevalmisteluun?

• Ei liian suuria lupauksia tavoitteisiin• Tavoitteet voisi ilmaista selkeämmin• Asiat on parempi kirjoittaa auki kuin käyttää

termejä, jotka vaativat avaamista myöhem-mässä vaiheessa

• Aikaisemmista hankkeista voisi ottaa enem-män opiksi

• Hankevalmistelun jälkeen pitäisi myös pro-jektisuunnitelma käydä tarkasti yhdessä läpi

• Enemmän keskustelua myös päämääristä, “mikä on se barrikadi, jolle noustaan?”

• Hankkeen suunnittelijoiden pitäisi sparrata

69

hankkeen toteuttajat• Pikaopas hanketoimintaan olisi ollut hyödyl-

linen hankkeen alusta alkaen

Haastattelun viimeisenä kysymyksenä hanketoi-mijoilta kysyttiin, mikä on koko AVO2:n suurin saavutus, tai mitä hankkeesta jää käteen sen pää-tyttyä. Yksittäistä suurinta saavutusta oli vaikea nimetä, mutta hanketoimijoiden mukaan monet hankkeen kautta syntyneet kontaktit ja verkostot jäävät elämään myös hankkeen päätyttyä. Erään hanketoimijan mukaan verkostojen ja kontaktien sekä erilaisten tuotosten ohella arvokasta AVO2-hankkeessa oli myös suunnan näyttäminen ja te-kemisen meininki:

Tutkija: ”Mikä on AVO2:n suurin saavutus tähän mennessä? Mitä tästä jää käteen?””Kyllä tästä jää ihmiset, heidän verkostonsa. Se kaik-ki, mitä on tuotettu … erilaisia sisältöjä ja toimin-tamalleja. Tietynlainen semmoinen tekemisen mei-ninki, henkinen vire. Vaikka se on aika näkymätön asia, niin se on tosi iso asia, kun ajattelee, että … vaikka me eletään hyvinvointiyhteiskunnassa ja aika rikasta aikaa noin pitkällä tähtäimellä, niin tosi mo-nessa yhteydessä ihmiset keskustelevat hyvin nega-tiivisesti. Ja erilaiset … työelämän huonontuminen on monella lailla tapetilla … työuupumus, väsymys ja ahdistus myös meidän näiden kohdejoukkojen puolella. Sellainen jonkinlainen toimettomuus. Olen sellainen tee-se-itse-ihminen, niin minusta on joten-kin niin omituista se maailma, missä ihmiset odot-tavat että he saavat kaiken valmiina. Että mielestäni AVO on näyttänyt ja antanut suuntaa sille, että me itse luomme ja teemme näitä juttuja. Että rajat on, mutta ne on helppo ylittää.”

70

71

7. Kohderyhmien näkemyksiä vaikuttavuudesta

Kohderyhmien osalta vaikuttavuutta pyrittiin ar-vioimaan koulutusten ja tapahtumien yhteydessä välittömästi kerätyn palautteen avulla. Palaut-teen keräämiseen liittyi kuitenkin useita haas-teita. Hankkeen alkuvaiheessa hanketoimijat ke-räsivät palautetta omista lähtökohdistaan, kukin itse laatimiensa lomakkeiden avulla. Koko hank-keelle tarkoitettu yhteinen palautelomake saatiin otettua käyttöön vasta maaliskuussa 2013, jolloin hankkeessa oli jo järjestetty useita koulutuksia ja tapahtumia. Hanketoimijoita ohjeistettiin käyt-tämään samaa lomaketta kaikissa hankkeen tilai-suuksissa, mutta käytännössä palautetta saatiin kerättyä lopulta vain pienestä osasta tapahtumia. Osa hanketoimijoista myös kieltäytyi yhteisen palautelomakkeen käytöstä, koska koki sen liian kuormittavaksi vastaajille.

Hankkeen vaikuttavuutta on haasteellista arvioida heti koulutusten jälkeen, sillä monet mahdollisis-ta vaikutuksista ilmenevät vasta pidemmällä aika-välillä. Toisaalta myös välitön palaute oli tärkeää, koska yksittäisiin koulutuksiin osallistuneet eivät välttämättä pysty vastaamaan koulutusta koske-viin kysymyksiin pidemmän ajan kuluttua. Lisäksi koulutuspalautteiden avulla hanketoimintaa py-rittiin kehittämään jo hankkeen aikana. Katta-vampi vaikuttavuuden arviointi kohderyhmien näkökulmasta olisi kuitenkin edellyttänyt pi-demmän aikavälin seurantaa, mikä ei ollut hank-keen monimuotoisuuden, suhteellisen lyhyen toiminta-ajan sekä hanketutkimuksen rajallisten resurssien vuoksi mahdollista. Lisäksi kohderyh-mien osalta vaikuttavuutta oltaisiin voitu arvioi-

da kattavammin esimerkiksi tuotoksia arvioivien kyselyjen, laajempien loppukyselyjen sekä haas-tattelujen ja havainnoinnin avulla. Käytännössä tämä olisi kuitenkin edellyttänyt huomattavasti suurempia resursseja.

Tähän raporttiin on valittu esimerkinomaisesti muutama hankkeessa järjestetty koulutus ja ta-pahtuma. On kuitenkin tärkeää huomata, että näi-hin kyselyihin vastanneet edustavat vain murto-osaa AVO2-hankkeen toimintaan osallistuneista, ja joidenkin tapahtumien ja koulutusten osalta myös otos oli pieni. Tämän vuoksi palautteiden perusteella ei ole mahdollista tehdä yleistyksiä vaikuttavuudesta koko hankkeen tasolla. Palaute valottaa kuitenkin joidenkin osallistujien näke-myksiä hankkeen vaikuttavuudesta.

7.1 Lisätyn todellisuuden koulutukset

Tampereen yliopisto järjesti hankkeessa useita lisätyn todellisuuden koulutuksia, joihin osallis-tui kaiken kaikkiaan noin 100 ihmistä. Kyselyi-hin saatiin yhteensä 28 vastausta. Koulutuksista kerättyä palautetta käsitellään yksityiskohtaisesti myös 3DM-osahankkeen yhteisjulkaisussa Kohti uusia ulottuvuuksia.

72

1 - Ei lainkaan 0 0%2 2 7%3 6 21%4 15 54%5 - Erittäin paljon 5 18%

3. Koetko oppineesi uutta tämän koulutuksen aikana?

0

3

6

9

12

15

54321

Arvioi, kuinka olet oppinut....

Eritt

äin

huon

osti

Mel

ko h

uono

sti

Mel

ko h

yvin

Eritt

äin

hyvi

n

EOS

• ymmärtämään aihepiiriin liittyvät käsitteet 1 1 14 124% 4% 50% 43%

• ymmärtämään, millaisiin tarkoituksiin aihepiiri soveltuu 3 15 1011% 54% 36%

• käyttämään aihepiiriin liittyviä sovelluksia 1 13 9 2 34% 46% 32% 7% 11%

• soveltamaan aihepiiriä omaan toimintaympäristöösi 1 9 14 44% 32% 50% 14%

• ymmärtämään aihepiiriin liittyviä rajoitteita ja haasteita 1 2 20 54% 7% 71% 18%

0

3

6

9

12

15

54321

1 - Ei lainkaan tuttu 5 18%2 13 48%3 6 21%4 4 14%5 - Erittäin tuttu 0 0%

1. Kuinka tuttu koulutuksen aihepiiri oli sinulle entuudestaan?

73

7.1.1 Ennakkotiedot aihepiiristä ja uusien asioiden oppiminen

Lisätty todellisuus ei ollut entuudestaan tuttu aihepiiri enemmistölle vastaajista (64% 2-taso tai alempi). Enemmistö vastaajista koki oppi-neensa koulutuksen aikana paljon uutta (72% 4-taso tai parempi). Enemmistö vastaajista arvi-oi oppineensa ymmärtämään “melko hyvin” tai “erittäin hyvin” aihepiirin liittyvät käsitteet (50% melko hyvin, 43% erittäin hyvin), käyttötarkoi-tukset (54% melko hyvin, 36% erittäin hyvin) sekä rajoitteet ja haasteet (71% melko hyvin, 18% erittäin hyvin.

Sen sijaan aihepiiriin liittyvien sovellusten käyttö sekä aihepiirin soveltaminen omaan toimintaym-päristöön jakoivat mielipiteitä. 46% luonnehti op-pineensa käyttämään aihepiiriin liittyviä sovelluk-sia “melko huonosti”, 32% “melko hyvin” ja 7% “erittäin hyvin”. Samoin 50% arvioi oppineensa so-veltamaan aihepiiriä omaan toimintaympäristöön “melko hyvin”, 32% taas “melko huonosti”.

Avoimissa vastauksissa monet totesivat saaneensa hyvät perustiedot lisätystä todellisuudesta. Lisäk-

si moni vastaaja oli tyytyväinen siihen, että pää-si kokeilemaan lisätyn todellisuuden sovelluksia käytännössä: -Sain tietää uutta asiaa lisätyn todellisuuden tule-vaisuuden sovellutuksista ja haasteista. Sain realis-tisen kuvan sovellutuksista ja pystyn hyppäämään mahdollisuuteen, kun tekniikka kehittyy- Koulutuksessa sai hyvän tietopaketin aiheesta ja pääsi myös itse kokeilemaan sovelluksia käytännös-sä. Yksi sovelluksista oli minulle jo entuudestaan tuttu, muut uusia.- Sain tuntumaa lisätyn todellisuuden opetuskäyt-töön, aikaisemmin minulla ei ollut mitään käsitystä asiasta. Lisäksi oli mukava saada tietoa lisätyn to-dellisuuden selaimista.- Laajensi osaamista aiheesta, kuulin hyviä esimerk-kejä ja opin uutta aurojen tekemisestä, myös jälkikä-teen muiden osallistujien kanssa jutellessa. Ja kiitos hyvistä ja CC-lisensoiduista matskuista!

74

En aio hyödyntää 0 0%Mahdollisesti 17 61%Ehdottomasti 9 32%En osaa sanoa 2 7%

6. Aiotko jatkossa hyödyntää aihepiiriä omassa toimintaympäristössäsi?

En osaa sanoa

Ehdottomasti Mahdollisesti

En aio hyödyntää

7.1.2 Koulutusten vaikuttavuus

Enemmistö vastaajista koki, että aihepiiristä olisi hyö-tyä omassa toimintaympäristössä (50% täysin samaa mieltä, 39% jokseenkin samaa mieltä). Vastaajien mukaan koulutukset myös tarjosivat hyödyllisiä esi-merkkejä aihepiiriin liittyen (50% täysin samaa mieltä, 43% jokseenkin samaa mieltä) sekä rohkaisivat kokei-lemaan aihepiiriä tai hyödyntämään sitä entistä moni-puolisemmin (57% jokseenkin samaa mieltä, 32% täy-sin samaa mieltä). Myös koulutusten työtavat edistivät vastaajien mukaan muiden osallistujien kohtaamista ja yhteistyötä heidän kanssaan (57% jokseenkin samaa mieltä, 11% täysin samaa mieltä). Sen sijaan näkemyk-set koulutusten verkostoivasta vaikutuksesta jakautui-vat. 39% vastaajista oli “jokseenkin samaa mieltä” siitä, että koulutukset auttoivat verkostoitumaan muiden osallistujien kanssa. 21% vastaajista oli kuitenkin “jok-

Vastaa seuraaviin väittämiin...

Täys

in e

ri m

ieltä

Joks

eenk

in e

ri m

ieltä

Joks

eenk

in sa

maa

mie

ltä

Täsy

in sa

maa

mie

ltä

EOS

• Koen, että aihepiiristä olisi hyötyä omassa toimintaympäristössäni 3 11 1411% 39% 50%

• Koulutus tarjosi hyödyllisiä ja käyttökelpoisia 2 12 14

esimerkkejä aihepiiriin liittyen 7% 43% 50%

• Koulutus rohkaisi minua kokeilemaan aihepiiriä ja hyödyntämään 3 16 9

sitä entistä monipuolisemmin 11% 57% 32%

• Koulutuksen työtavat edistivät muiden osallistujien kohtaamista 1 5 16 3 3

ja yhteistyötä heidän kanssaan 4% 18% 57% 11% 11%

• Koulutus auttoi minua verkostoitumaan muiden osallistujien kanssa 7 6 11 2 2

25% 21% 39% 7% 7%

75

seenkin eri mieltä” ja 25% “täysin eri mieltä”. Tämä on selitettävissä myös sillä, että koulutukset olivat erilaisia laajuudeltaan ja toteutustavoiltaan. Esimerkiksi webi-naareissa ja tunnin mittaisissa pikakoulutuksissa ta-voitteena ei ollut verkostoituminen, vaan enemmänkin tiedon jakaminen ja käytännön esimerkkien esittely.Enemmistö vastaajista aikoi hyödyntää jatkossa aihepiiriä omassa toimintaympäristössään (61% mahdollisesti, 32% ehdottomasti) Avoimissa vas-tauksissa nousi esiin, että hyödyntäminen edel-lyttäisi kuitenkin riittäviä resursseja sekä vielä syvällisempää tutustumista teknologiaan:

- Aioin hyödyntää elävöittämään tulostettuja ma-teriaaleja.- Aion testata monia esitettyjä sovelluksia eri tar-koituksiin ja ympäristöissä, jos aika sallii.- Pyrin täydentämään museon näyttelyitä lisätyl-lä todellisuudella. Tarkoituksena on tuoda filmi ja kuvamateriaalia laajentamaan esim. kaupun-kikuvan muutoksen esittämistä.- En vielä täysin tiedä, miten tulen oppimaani so-veltamaan. Pitää vielä vähän lisää tutustua lisätyn todellisuuden olemassaoleviin kokeiluihin. Olen kiinnostunut esim. siitä, miten ar soveltuisi ihmisen anatomian opiskeluun, miten taidetta ja kulttuuria voitaisiin opiskella esim. ar taideteos-ten avulla ( mitä kaikkea tietoa taideteos voisi kätkeä). Kiinnostaa myös, miten lasten kanssa sekä huvi että hyötykäytössä voitaisiin käyttää li-

sättyä todellisuutta. Mahdollisuudet ovat varmas-ti paljon suuremmat kuin mitä osaan nyt ajatella.- Käytännössä resursseja isoihin projekteihin ei tällä hetkellä ole juurikaan. Seurailemme teknolo-gian kehittymistä ja mahdollisesti teemme jotain pieniä kokeiluja.

7.1.3 Hyödyntämisen haasteet ja esteet toimintaympäristössä (3 suurinta)

Toimintaympäristössäni ei olevielä riittävästi tietoa aihepiiristä

16 57%

Toimintaympäristössäni ei ole riit-täviä resursseja aihepiirin hyödyn-tämiseen

15 54%

Minulla ei ole riittävää teknistä osaa-mista aihepiiriin liittyvien sovellus-ten käyttämiseen

7 25%

Muita mahdollisia haasteita ja esteitä

- Aika- ja ideapula - Itselläni ajan puute . . . Minulla on useita projek-teja menossa perustyön lisäksi.- Tarkennus edelliseen vastaukseen: toimintaym-päristössäni ei ole riittävästi resursseja aihepiirin laajempaan hyödyntämiseen. Kokeilemaan kyllä pääsee, mobiililaitteita vain on vielä toimintaym-päristössäni käytössä työnantajan puolesta melko vähän (omia laitteita kyllä).- Teknisiä välineitä puuttuu. Käytössäni ei ole yh-tään vempainta, jolla voisi katsella näitä. Ilmeisesti myös luomisessa ei riitä minun koneeni ja vanha puhelimeni.- Hyötykäytön idean keksiminen.

76

7.1.4 Koulutuksen yleisarvosana ja jatkokoulutustarpeet

Muuttaisitko jotenkin koulutuksen sisältöä tai toteutusta? Nousiko esiin jatkokoulutustarpeita?

- Lisää aikaa ryhmätöiden tekemiseen ja käytännön sovelluksen rakentamiseen ja testaamiseen kouluttajan avustuksella ja asiantuntemuksella tuettuna.- Lisätyn todellisuuden ja pedagogiikan yhdistäminen on varmaan hyvin haasteellista ja siihen voisi perehtyä paljon syvällisemmin kuin mitä tämän kurssin aikana oli mahdollista.- Voisi jättää aikaa enemmän sille käytön harjoittelulle, jotta saisi sen onnistumisen elämyksen. - Yhdessä voisi vielä testata Layarin ja wikituden käyt-töä. Kädestäpitäen oppiminen on kuitenkin aika kivaa.- Nyt kun pääsee käytännössä kokeilemaan, voisiko saada ”jatkokurssin” n. puolen vuoden päähän? Mitä sillä ajalla on tapahtunut ja miten asiat menneet eteen-päin eri organisaatioissa.

7.2 Johdatus virtuaalimaailmojen opetuskäyttöön

Maaliskuussa 2013 3DM-osahankkeessa järjestet-tiin Second Life -peruskoulutus, johon osallistui yhteensä 15 henkilöä. Kyselyyn saatiin yhteensä 11 vastausta. Koulutuksista kerättyä palautetta käsi-tellään yksityiskohtaisemmin 3DM-osahankkeen julkaisussa Retki maailmojen rajoille.

1 - Ei lainkaan 0 0%2 1 9%3 3 27%4 6 55%5 - Erittäin paljon 1 9%

4. Koetko oppineesi uutta tämän koulutuksen aikana?

0

1

2

3

4

5

6

54321

1 - Ei lainkaan tuttu 3 27%2 2 18%3 3 27%4 2 18%5 - Erittäin tuttu 1 9%

2. Kuinka tuttu ympäristö Second Life oli sinulle ennen tätä koulutusta?

0.0

0.5

1.0

1.5

2.0

2.5

3.0

54321

1 - Heikko 0 0%2 2 7%3 3 11%4 17 61%5 - Erinomainen 6 21%

8. Arvioi koulutusta asteikolla 1(heikko) - 5(erinomainen) - Koulutuksen yleisarvosana

0 5 10 15 20

5

4

3

2

1

77

7.2.1 Ennakkotiedot aihepiiristä ja uusien asioiden oppiminen

Vastaajien Second Life -kokemuksissa esiintyi jonkin verran hajontaa. Osalle Second Life oli ainakin jossain määrin tuttu ympäristö jo ennes-tään, mutta yhtä suuri osa osallistujista mainitsi tutustuvansa maailmaan ensimmäistä kertaa tä-män koulutuksen myötä. Enemmistö vastaajis-ta koki oppineensa koulutuksen aikana paljon uutta (64% 4-taso tai parempi). Enemmistö vas-taajista arvioi oppineensa hyvin myös ymmär-tämään aihepiirin liittyvät käsitteet (73% melko hyvin, 18% erittäin hyvin), käyttötarkoitukset (73% melko hyvin, 27% erittäin hyvin) Second Lifen peruskäytön (85% melko hyvin, 9% erittäin hyvin) sekä rajoitteet ja haasteet (64% melko hy-vin, 18% erittäin hyvin).Second Lifen soveltaminen omaan toimintaym-päristöön jakoi puolestaan hieman mielipiteitä. 55% vastaajista luonnehti oppineensa soveltamaan Second Lifea “melko hyvin”, 45% puolestaan “mel-ko huonosti”. Tähän vaikutti varmasti osaltaan se, ettei koulutuksessa ollut tiukan aikataulun vuoksi mahdollista keskustella yksittäisten osallistujien kanssa mahdollisista jatkosuunnitelmista virtu-aalimaailmojen suhteen. Tämä näkyi myös kou-

Arvioi, kuinka olet oppinut....

Eritt

äin

huon

osti

Mel

ko h

uono

sti

Mel

ko h

yvin

Eritt

äin

hyvi

n

EOS

• ymmärtämään virtuaalimaailmoihin liittyvät keskeiset käsitteet 8 2 173% 18% 9%

• ymmärtämään, millaisiin tarkoituksiin Second Life soveltuu 8 373% 27%

• käyttämään Second Life -ohjelmaa 9 1 182% 9% 9%

• soveltamaan Second Lifea omaan toimintaympäristöösi 5 645% 55%

• ymmärtämään Second Lifeen liittyviä rajoitteita ja haasteita 1 1 7 29% 9% 64% 18%

lutuspalautteessa, jossa toivottiin yksityiskohtai-sempaa jatkokoulutusta. Avoimissa vastauksissa monet totesivat saaneensa hyvän yleiskäsityksen Second Lifesta sekä oppineensa vähintäänkin asiakasohjelman peruskäyttötaidot. Koska koulu-tuksen fokuksena oli Second Lifen opetuskäyttö, mainittiin myös opetuskäyttöön liittyvät työkalut luonnollisesti useassakin eri vastauksessa:

- Ylipäätään hyvä saada kokemus ja havainto sii-tä mitä Second Life on ja ajatuksia ja ideoita siitä mihin sitä voisi käyttää.- Koska maailma oli lähes uusi tuttavuus, niin uut-ta tuli paljon. Liikkuminen, yhteydenpito.- Opin tuntemaan uusia opetusvälineitä SL:ssä, jot-ka tuntuvat hyvin käyttökelpoisilta.- Hyvä kertaus perusteista sekä hyvin järjestetty esittely eri osa-alueista.- Osa asioista oli tuttuja, osa oli uutta. Aina oppii tai saa vahvistusta jo osaamalleen, jos haluaa.

78

7.2.2 Koulutuksen vaikuttavuus

Enemmistö vastaajista koki, että aihepiiristä olisi hyötyä omassa toimintaympäristössä (55% jok-seenkin samaa mieltä, 36% täysin samaa mieltä). Vastaajien mukaan koulutukset myös tarjosivat hyödyllisiä esimerkkejä aihepiiriin liittyen (82% täysin samaa mieltä) sekä rohkaisivat kokeile-maan aihepiiriä tai hyödyntämään sitä entistä monipuolisemmin (73% täysin samaa mieltä). Myös koulutusten työtavat edistivät vastaajien mukaan muiden osallistujien kohtaamista ja yh-teistyötä heidän kanssaan (55% jokseenkin sa-maa mieltä, 36% täysin samaa mieltä). Vastaajien näkemykset koulutuksen verkostoivasta vaiku-tuksesta sen sijaan jakautuivat. 45% vastaajista oli “jokseenkin eri mieltä” siitä, että koulutukset auttoivat verkostoitumaan muiden osallistujien kanssa. 18% vastaajista oli kuitenkin “jokseen-kin samaa mieltä” ja 27% “täysin samaa mieltä”. Tämä selittynee sillä, että koulutus oli lyhytkes-toinen, eikä osallistujien vapaamuotoiseen ver-kostoitumiseen oltu varattu aikaa.

Vastaa seuraaviin väittämiin...

Täys

in e

ri m

ieltä

Joks

eenk

in e

ri m

ieltä

Joks

eenk

in sa

maa

mie

ltä

Täsy

in sa

maa

mie

ltä

EOS

• Koen, että Second Lifestä olisi hyötyä omassa toimintaympäristössäni 1 6 49% 55% 36%

• Koulutus tarjosi hyödyllisiä ja käyttökelpoisia 2 9

esimerkkejä Second Lifeen liittyen 18% 82%

• Koulutus rohkaisi minua kokeilemaan Second Lifeä ja hyödyntämään 1 2 8

sitä entistä monipuolisemmin 9% 18% 73%

• Koulutuksen työtavat edistivät muiden osallistujien kohtaamista 1 6 4 1

ja yhteistyötä heidän kanssaan 9% 55% 36% 9%

• Koulutus auttoi minua verkostoitumaan muiden osallistujien kanssa 5 2 3 1

45% 18% 27 9%

En aio hyödyntää 0 0%Mahdollisesti 5 45%Ehdottomasti 5 45%En osaa sanoa 1 9%

12. Aiotko jatkossa hyödyntää Second Lifea omassa toimintaympäristössäsi?

En osaa sanoa

Ehdottomasti

Mahdollisesti

En aio hyödyntää

79

Enemmistö vastaajista aikoi hyödyntää jatkossa aihepiiriä omassa toimintaympäristössään (45% mahdollisesti, 45% ehdottomasti), ja avoimissa vas-tauksissa esitettiin useitakin konkreettisia ideoita Second Lifen jatkokäyttöön. Osa vastaajista totesi jatkokäytön kuitenkin edellyttävän vielä syvälli-sempää perehtymistä virtuaalimaailmaan:

- Aion tutustuttaa henkilöitä virtuaalimaailmaan - ehkä joskus puiseviakin palavereja voisi siirtää virtuaaliympäristöön ja saada uudenlaisia ideoita. - Ehkä, jos pääsen siihen enemmän sisään ja saan lisää tarvittavia tietoja, mutta toistaiseksi vaikuttaa hyvin vaivalloiselta, myös tekniikan vaatimien lait-teistovaatimusten jne. osalta.- Eri opintopiirien kanssa tehdessä yhteistyötä voisi saada kursseille ... tarpeeksi osallistujia ja myös mahdollisesti syrjäseutujen asukkaille mahdolli-suuden osallistua.

7.2.3 Hyödyntämisen haasteet ja esteet toi-mintaympäristössä (3 suurinta)

Toimintaympäristössäni ei olevielä riittävästi tietoa virtuaalimaa-ilmoista

8 80%

Minulla ei ole riittävää teknistä osaa-mista virtuaalimaailmasovellusten käyttämiseen

7 70%

Toimintaympäristössäni ei ymmärre-tä virtuaalimaailmojen hyötyjä

6 60%

7.2.4 Koulutuksen yleisarvosana ja jatkokoulutustarpeet

1 - Heikko 0 0%2 0 0%3 1 9%4 5 45%5 - Erinomainen 5 45%

8. Arvioi koulutusta asteikolla 1(heikko) - 5(erinomainen) - Koulutuksen yleisarvosana

0 1 2 3 4 5

5

4

3

2

1

Muuttaisitko jotenkin koulutuksen sisältöä tai toteu-tusta? Nousiko esiin jatkokoulutustarpeita?

- Teemallisia työpajoja.- Harmi ku ois älynnyt osallistua siihen ryhmäoh-jaajakoulutukseen. Olen kiinnostunut kaikesta jat-kokurssi tai peruskurssi.- Samanmittainen koulutusjakso, missä mennään pi-demmälle teknisissä asioissa, esim. ”miten järjestän luokkakokouksen virtuaalimaailmassa”.- Tämä oli johdatuksena loistava. hlökoht. kävisin kaikki lisäkoulutukset mitkä vaan kykenisin. :)- Toivoin enemmän käytännön neuvoja siihen, miten pystyisin hyödyntämään näitä ympäristöjä jatkossa, eli itse perustamaan tänne jonkun koulutusympäristön.- Opastusta kurssin rakentamiseen SL:ssa. Nyt kou-lutus oli esittelyä siitä, mitä SL mahdollistaa, mutta ei siitä miten kurssi sinne tehdään.

80

Nettikansa-osahankkeen toimijat järjestivät yhdessä Open Knowledge Finland ry:n, Oikeusministeriön de-mokratiayksikön sekä paikallisten järjestäjäkumppanien kanssa syksyllä 2013 avoimen tiedon kuntakiertueen. Tapahtumia järjestettiin kuudella paikkakunnalla, ja tapahtumiin osallistui yhteensä arviolta 570 henkilöä. Tapahtumien yhteydessä toteutettiin kysely, johon saatiin yhteensä 54 vastausta. Kyselylomakkeen kentät eivät olleet pakollisia, joten osa vastaajista jätti vastaamatta joihinkin kysymyksiin. Myös asteikko oli muista koulu-tuksista poiketen 1-7.

1 - Ei lainkaan tuttua 3 6%2 4 8%3 5 9%4 6 11%5 15 28%6 11 21%7 - Erittäin tuttua 9 17%

Kuinka tuttua avoin tieto ja siihen liittyvä toiminta olisinulle entuudestaan?

0

3

6

9

12

15

7654321

1 - Erittäin vähän 0 0%2 0 0%3 5 9%4 3 6%5 17 32%6 16 30%7 - Erittäin paljon 12 28%

Opitko uusia asioita avoimesta tiedosta?

0

5

10

15

20

7654321

7.3.1 Ennakkotiedot aihepiiristä ja uusien asioiden oppiminen

Vastausten perusteella avoin tieto ja siihen liittyvä toiminta oli ennestään tuttu aihepiiri enemmistöl-le vastaajista (66% 5-taso tai ylempi). Enemmistö vastaajista koki silti oppineensa tilaisuuden aika-na uusia asioita avoimesta tiedosta (85% 5-taso tai ylempi).

7.3 Open Knowledge Roadshow

81

1 2 3 4 5 6 7

• Voitko soveltaa kiertuekaupungin tapahtumien 2 3 9 15 17 7

antia omassa toiminnassasi? 4% 6% 17% 28% 32% 13%

• Tavoittivatko kiertuekaupungin tapahtumat 2 5 13 19 4 1

tärkeimmät paikalliset toimijat? 5% 11% 30% 43% 9% 2%

• Edistivätkö kiertuekaupungin tapahtumat paikka- 3 7 20 17 3

kunnalla keskeisten toimijoiden verkottumista? 6% 14% 40% 34% 6%

• Edistivätkö kiertuekaupungin tapahtumat paikallisen avoi- 1 5 12 26 5

men tiedon toiminnan käynnistämistä tai kehittämistä? 2% 10% 24% 53% 10%

• Antoivatko kiertuekaupungin tapahtumat 3 1 7 19 16 3

konkreettisia työkaluja ja toimintamalleja 6% 2% 14% 39% 33% 6%

paikalliseen avoimen tiedon toimintaan?

Vastausten perusteella:• Vastaajat kokivat voivansa soveltaa kiertue-

kaupunkien tapahtumien antia omassa toi-minnassaan (71% 5-taso tai parempi)

• Kiertuekaupunkien tapahtumat tavoittivat jossain määrin tärkeimmät paikalliset toi-mijat (54% 5-taso tai parempi)

• Kiertuekaupunkien tapahtumat edistivät paikkakunnalla keskeisten toimijoiden ver-kostoitumista (80% 5-taso tai parempi)

• Kiertuekaupunkien tapahtumat edistivät paikallisen avoimen tiedon toiminnan käyn-nistämistä tai kehittämistä (87% 5-taso tai parempi)

• Kiertuekaupunkien tapahtumat antoivat konkreettisia työkaluja ja toimintamalle-ja paikalliseen avoimen tiedon toimintaan (78% 5-taso tai parempi)

Sanallisissa palautteissa tarjottiin konkreettisia ehdotuksia työpajojen menetelmiin. Joissakin kommenteissa myös todettiin, ettei sana ollut ulottunut kaikkien korviin. Myös verkottumiselle ja keskusteluille kaivattiin enemmän aikaa. Erään osallistujan mukaan tilaisuus oli innostava ja he-rätti paljon ajatuksia:

”Verkottumista ja asian aitoa edistämistä ajatellen olisi hyvä, jos tulevien tapahtumien pyöreät pöydät (aamupäivän tapahtumat) olisivat entistä enemmän keskustelevia. Kuuleman mukaan monissa sessioissa jäi esityksiltä niukalti aikaa keskustelulle, mikä on keskeistä silloin kun toimijoiden pitäisi löytää jotain yhteistä. Keskustelun fasilitointi ei aina ole helppoa, mutta joskus voisi kokeilla vetää ko. pyöreät pöydät täysin ilman esitysaineistoa. Toki tarvittaessa voisi tukeutua havainnemateriaaliinkin. Oli aivan tosi hyvä kokonaisuus! Minulle kaupungin virkamie-henä päivä kaikkine keskusteluineen oli innostava ja uusia ajatuksia herättävä. Ajatuksia heräsi niin tiedon avaamisen hyödyistä kuin siitä, miten voisi pyrkiä muuttamaan toimintatapoja sen valossa, mi-ten avoimen tiedon asiantuntijat näyttivät näkevän/kokevan julkishallinnon toiminnan ja päätöksente-on. Kiitokset!”

7.3.2 Kuntakiertueen vaikuttavuus

82

1 - Erittäin huonosti 0 0%2 0 0%3 0 0%4 4 8%5 16 33%6 22 46%7 - Erittäin hyvin 6 13%

Vastasivatko kiertuekaupungin tapahtumat paikallisiin tarpeisiin?

0

5

10

15

20

25

7654321

1 - Erittäin huonosti 0 0%2 1 2%3 0 0%4 3 6%5 13 25%6 21 41%7 - Erittäin hyvin 13 25%

Kuinka hyödylliseksi koit kiertuekaupungin tapahtuman tulevan paikallisen avoimen tiedon toiminnan kannalta?

0

5

10

15

20

25

7654321

7.3.3 Tapahtumien hyödyllisyys ja vastaa-vuus paikallisiin tarpeisiin

Vastausten perusteella kiertuekaupunkien tapah-tumat vastasivat paikallisiin tarpeisiin erittäin hy-vin (92% 5-taso tai parempi). Lisäksi enemmistö vastaajista koki kiertuekaupunkien tapahtumat hyödylliseksi paikallisen avoimen tiedon toimin-nan kannalta (91% 5-taso tai parempi).

7.4 Online ITK: 12 asiaa, joita et tiennyt tekijänoikeuksista

Online ITK -webinaarit ovat verkossa järjestettä-viä maksuttomia tapahtumia, jotka ovat avoimia kaikille kiinnostuneille. Helmikuussa 2013 jär-jestettiin webinaari, jossa esiteltiin opetuksessa tärkeitä tekijänoikeuden osa-alueita. Webinaarin jälkeen toteutettiin kysely, johon saatiin yhteensä 6 vastausta.

1 - Ei lainkaan tuttu 1 17%2 0 0%3 2 33%4 2 33%5 - Erittäin tuttu 1 17%

1. Kuinka tuttu koulutuksen aihepiiri oli sinulle entuudestaan?

0.0

0.5

1.0

1.5

2.0

54321

83

Arvioi, kuinka olet oppinut....

Eritt

äin

huon

osti

Mel

ko h

uono

sti

Mel

ko h

yvin

Eritt

äin

hyvi

n

EOS

• ymmärtämään aihepiiriin liittyvät käsitteet 1 2 317% 33% 50%

• ymmärtämään, millaisiin tarkoituksiin aihepiiri soveltuu 2 433% 67%

• käyttämään aihepiiriin liittyviä sovelluksia 1 4 117% 67% 17%

• soveltamaan aihepiiriä omaan toimintaympäristöösi 4 267% 33%

• ymmärtämään aihepiiriin liittyviä rajoitteita ja haasteita 1 2 317% 33% 50%

1 - En lainkaan 0 0%2 0 0%3 2 33%4 4 67%5 - Erittäin paljon 0 0%

3. Koetko oppineesi uutta tämän koulutuksen aikana?

0.0

0.5

1.0

1.5

2.0

2.5

3.0

3.5

4.0

54321

7.4.1 Ennakkotiedot aihepiiristä ja uusien asioiden oppiminen

Vastausten perusteella aihepiiri oli ainakin jossain määrin tuttu lähes kaikille vastaajille (83% 3-taso tai parempi). Enemmistö vastaajista koki oppi-neensa koulutuksen aikana kuitenkin paljon uutta (67% 4-taso). Enemmistö vastaajista arvioi myös oppineensa ymmärtämään hyvin aihepiirin liitty-vät käsitteet (50% erittäin hyvin, 33% melko hyvin), käyttötarkoitukset (67% erittäin hyvin, 33% melko hyvin) sekä rajoitteet ja haasteet (50% erittäin hyvin, 33% melko hyvin). Enemmistö arvioi myös oppi-neensa käyttämään aihepiiriin liittyviä sovelluksia (64% melko hyvin, 17% erittäin hyvin) sekä sovel-tamaan aihepiiriä omaan toimintaympäristöönsä (50% erittäin hyvin, 33% melko hyvin).Avoimissa vastauksissa tilaisuuden todettiin mm. täydentäneen aiempaa osaamista:

- Täydensi aiempaa osaamista. Tässä asiassa ei tule valmiiksi. - “Sitaattina voi toimia mikä tahansa teosmuoto.” Joitakin yksityiskohtia.

84

7.4.2 Tilaisuuden vaikuttavuus

En aio hyödyntää 0 0%Mahdollisesti 2 33%Ehdottomasti 4 67%En osaa sanoa 0 0%

6. Aiotko jatkossa hyödyntää aihepiiriä omassa toimintaympäristössäsi?

Ehdottomasti

Mahdollisesti

En aiohyödyntää

En osaa sanoa

Vastaa seuraaviin väittämiin...

Täys

in e

ri m

ieltä

Joks

eenk

in e

ri m

ieltä

Joks

eenk

in sa

maa

mie

ltä

Täsy

in sa

maa

mie

ltä

EOS

• Koen, että aihepiiristä olisi hyötyä omassa toimintaympäristössäni 6100%

• Koulutus tarjosi hyödyllisiä ja käyttökelpoisia 1 5

esimerkkejä aihepiiriin liittyen 17% 83%

• Koulutus rohkaisi minua kokeilemaan aihepiiriä ja hyödyntämään 3 3

sitä entistä monipuolisemmin 50% 50%

• Koulutuksen työtavat edistivät muiden osallistujien kohtaamista 1 2 1 1 1

ja yhteistyötä heidän kanssaan 17% 33% 17% 17% 17%

• Koulutus auttoi minua verkostoitumaan muiden osallistujien kanssa 1 4 1

17% 67% 7%

Kaikki vastaajat kokivat, että aihepiiristä olisi hyötyä omassa toimintaympäristössä (100% täy-sin samaa mieltä). Vastaajien mukaan tilaisuus myös tarjosi hyödyllisiä esimerkkejä aihepiiriin liittyen (83% täysin samaa mieltä). Joidenkin vastaajien mielestä tilaisuus myös rohkaisi ko-keilemaan aihepiiriä tai hyödyntämään sitä en-tistä monipuolisemmin (50% jokseenkin samaa mieltä, 50% jokseenkin eri mieltä). Tilaisuus ei kuitenkaan edistänyt verkostoitumista muiden osallistujien kanssa (67% jokseenkin eri miel-tä), koska kyseessä oli lyhytkestoinen webinaari.

85

Perustele vastaustasi edelliseen kysymykseen. Mi-ten aiot tai miksi et aio hyödyntää aihepiiriä omas-sa toimintaympäristössäsi?

- Opettaminen verkossa vaatii asian ymmärtämistä.- Asia on keskeinen verkko-opetuksessa ja -oppi-misessa.- Opetusvälineiden sähköistymisen myötä tekijänoi-keuskysymykset ovat keskeisiä opetuksessa ja niitä on tärkeä tuoda opettajien tietoisuuteen. Lisäksi jo-kaisella opettajalla on velvollisuus ohjata oppilaita tekijänoikeuksien ymmärtämisessä.

7.4.3 Koulutuksen yleisarvosana ja jatkokoulutustarpeet

1 - Heikko 0 0%2 0 0%3 0 0%4 5 83%5 - Erinomainen 1 17%

8. Arvioi koulutusta asteikolla 1(heikko) - 5(erinomainen) - Koulutuksen yleisarvosana

0 1 2 3 4 5

5

4

3

2

1

Muuttaisitko jotenkin koulutuksen sisältöä tai to-teutusta? Nousiko esiin jatkokoulutustarpeita?

- Materiaalia olisi toivonut omaan käyttöön. Ja tie-toa, löytyykö webinaari tallenteena jostakin, että voisi katsoa toistamiseen.- Kiitokset tämän mielenkiintoisen webinaarin jär-jestämisestä! Erinomaisesti tiukkaan puristettuna uusimmat jutut tekijänoikeuksista.

7.5 Innostu ja innosta sosiaalisessa mediassa

Nettikansa-osahankkeessa toteutettiin järjestö-toimijoille suunnattuja Innostu ja innosta sosi-aalisessa mediassa -koulutuksia, joissa yhdistel-tiin sosiokulttuurisen innostamisen elementtejä ja sosiaalisen median välineitä. Kyselyyn saatiin yhteensä 6 vastausta.

7.5.1 Ennakkotiedot aihepiiristä ja uusien asioiden oppiminen

1 - En lainkaan tuttu 0 0%2 2 33%3 2 33%4 2 33%5 - Erittäin tuttu 0 0%

1. Kuinka tuttu koulutuksen aihepiiri oli sinulle entuudestaan?

0.0

0.5

1.0

1.5

2.0

54321

86

1 - En lainkaan 0 0%2 0 0%3 0 0%4 4 67%5 - Erittäin paljon 2 33%

3. Koetko oppineesi uutta tämän koulutuksen aikana?

0.0

0.5

1.0

1.5

2.0

2.5

3.0

3.5

4.0

54321

Arvioi, kuinka olet oppinut....

Eritt

äin

huon

osti

Mel

ko h

uono

sti

Mel

ko h

yvin

Eritt

äin

hyvi

n

EOS

• ymmärtämään aihepiiriin liittyvät käsitteet 4 267% 33%

• ymmärtämään, millaisiin tarkoituksiin aihepiiri soveltuu 3 350% 50%

• käyttämään aihepiiriin liittyviä sovelluksia 1 2 317% 33% 50%

• soveltamaan aihepiiriä omaan toimintaympäristöösi 1 3 217% 50% 33%

• ymmärtämään aihepiiriin liittyviä rajoitteita ja haasteita 4 267% 33%

Vastaajilla oli vaihtelevia kokemuksia aihepiiris-tä. Kaikki vastaavat kokivat kuitenkin oppineensa koulutuksen aikana paljon uutta (100% vähintään 4-taso). Vastaajat kokivat oppineensa ymmärtämään aihepiiriin liittyvät käsitteet, käyttötarkoitukset, aihe-piiriin liittyvien sovellusten käytön, aihepiirin sovel-tamisen omaan toimintaympäristöön sekä aihepii-riin liityvät rajoitteet pääsääntöisesti “melko hyvin” tai “erittäin hyvin”. Avoimessa palautteessa vastaajat totesivat oppineensa välineiden käytöstä paljon uut-ta, vaikka osa niistä olikin ennestään tuttuja:

- Koulutuksessa käytiin läpi mielekkäällä tavalla omaa toimintaamme samalla kehittäen sosiaalisen median välineitä. Osa välineistä oli minulle tuttuja, mutta löysin koulutuksen kautta myös uusia työvä-lineitä ja opin hyvin niiden käytön.- Opin erilaisten sosiaalisen median välineiden käyt-töä ja lähes kaikki välineet olivat minulle uusia.- Löysin kokonaan uusia välineitä työskentelyyn, jotka ovat saman salasanan jne. takana.- Opin paljon uutta jo tutuista välineistä. Lisäksi opin myös uusien välineiden käyttäjäksi (välineiden, joita tiesin olevan olemassa, mutta en ollut koskaan jaksanut perehtyä kunnolla)- Tutustuin ja pääsin kokeilemaan minulle tunte-mattomia työtapoja. Uskon että pystyn ja osaan hyödyntää niitä jatkossa omassa työssäni.

87

7.5.2 Koulutuksen vaikuttavuus

Vastaa seuraaviin väittämiin...

Täys

in e

ri m

ieltä

Joks

eenk

in e

ri m

ieltä

Joks

eenk

in sa

maa

mie

ltä

Täsy

in sa

maa

mie

ltä

EOS

• Koen, että aihepiiristä olisi hyötyä omassa toimintaympäristössäni 6100%

• Koulutus tarjosi hyödyllisiä ja käyttökelpoisia 1 5

esimerkkejä aihepiiriin liittyen 17% 83%

• Koulutus rohkaisi minua kokeilemaan aihepiiriä ja hyödyntämään 3 3

sitä entistä monipuolisemmin 50% 50%

• Koulutuksen työtavat edistivät muiden osallistujien kohtaamista 3 3

ja yhteistyötä heidän kanssaan 50% 50%

• Koulutus auttoi minua verkostoitumaan muiden osallistujien kanssa 1 3 217% 50% 33%

Kaikki vastaajat kokivat, että aihepiiristä olisi hyötyä omassa toimintaympäristössä. Vastaajien mukaan koulutus myös tarjosi hyödyllisiä esi-merkkejä aihepiiriin liittyen (83% täysin samaa mieltä) sekä rohkaisi kokeilemaan aihepiiriä tai hyödyntämään sitä entistä monipuolisemmin (50% täysin samaa mieltä, 50% jokseenkin samaa mieltä). Myös koulutuksen työtavat edistivät vas-taajien mukaan muiden osallistujien kohtaamista ja yhteistyötä heidän kanssaan (50% täysin samaa mieltä, 50% jokseenkin samaa mieltä. Vastaajien mukaan koulutus auttoi myös verkostoitumaan muiden osallistujien kanssa (50% jokseenkin sa-maa mieltä, 33% täysin samaa mieltä.

88

7.5.3 Hyödyntämisen haasteet ja esteet omassa toimintaympäristössä (3 suurinta)

Toimintaympäristössäni ei ole vielä riittävästi tietoa aihepiiristä

3 60%

Toimintaympäristössäni ei ole riit-täviä resursseja aihepiirin hyödyn-tämiseen

3 60%

Minulla ei ole riittävää teknistä osaa-mista aihepiiriin liittyvien sovellus-ten käyttämiseen

2 40%

Muita mahdollisia haasteita ja esteitä

- Minun ongelmani oli koulutuksen päällekkäisyys muiden työtehtävien kanssa, joten valitettavasti en päässy kunnolla aiheeseen sisään. Kaikki ne pari jak-soa, jotka osallistuin koulutukseen tuntuivat hyviltä ja arvokkailta.- Kaikilla seuratoimijoilla ei ole mahdollisuutta / osaamista käyttää ja hyödyntää kaikkia välineitä. Toivon kuitenkin, että voin jakaa oppimaani ja sitä kautta saada myös kenttätyön käyttöön uusia väli-neitä.- Resurssien vähyydellä tarkoitan tässä, että teknisesti työpaikkamme laitteet ovat hyvin vanhat ja osaksi aikaansa jäljessä. Jos rahallisia resursseja olisi enem-män, olisi laitteisto ajan tasalla ja käyttäisin välinei-täkin paljoan enemmän.- Minulla ei ole riittävästi aikaa harjoitella uusia toi-mintatapoja.

Kaikki vastaajat aikoivat hyödyntää aihepiiriä omassa toimintaympäristössään “ehdottomasti”. Avoimissa vastauksissa esitettiin useita konkreetti-sia ideoita välineiden ja toimintatapojen käyttöön omassa toimintaympäristössä:

- Suunnittelu- tai ideointityökaluna [Mindmeister] toimi mielestäni hienosti. Google drive on erinomai-nen alusta säilyttää, jakaa ja täydentää yhdessä asiakirjoja. Samanaikaista puhe/kuvayhteyden ja asiakirjapalvelun käyttöä tulen myös hyödyntämään enemmän.- Aiomme käyttää somen välineitä esim. johtokun-tatyöskentelyssä ja erilaisissa järjestön työryhmissä ja toimikunnissa.- Aion hyödyntää, koska työkaverini työskentelevät eri puolilla maatamme. Yhdessä työskentely onnistuu verkon kautta nopeammin, tehokkaammin ja tieten-kin myös halvemmalla.- Sosiaalisen median työkalujen käyttöönottaminen säästää aikaa, kun samaa asiaa pystytään työstä-mään yhdessä, vaikka ollaan fyysisesti eri paikoissa.

En aio hyödyntää 0 0%Mahdollisesti 0 0%Ehdottomasti 6 100%En osaa sanoa 0 0%

6. Aiotko jatkossa hyödyntää aihepiiriä omassa toimintaympäristössäsi?

Ehdottomasti

En osaa sanoaMahdollisestiEn aio hyödyntää

89

7.5.4 Koulutuksen yleisarvosana ja jatkokoulutustarpeet

1 - Heikko 0 0%2 0 0%3 1 17%4 5 83%5 - Erinomainen 0 0%

8. Arvioi koulutusta asteikolla 1(heikko) - 5(erinomainen) - Koulutuksen yleisarvosana

0 1 2 3 4 5

5

4

3

2

1

7.6 Datajournalismikoulutukset

Nettikansa-osahankkeessa järjestettiin keväällä 2013 useita datajournalismin koulutuksia. Kyse-lyihin saatiin yhteensä 5 vastausta.

7.6.1 Ennakkotiedot aihepiiristä ja uusien asioiden oppiminen

1 - En lainkaan tuttu 0 0%2 2 40%3 3 60%4 0 0%5 - Erittäin tuttu 0 0%

1. Kuinka tuttu koulutuksen aihepiiri oli sinulle entuudestaan?

0.0

0.5

1.0

1.5

2.0

2.5

3.0

54321

Muuttaisitko jotenkin koulutuksen sisältöä tai toteutusta? Nousiko esiin jatkokoulutustarpeita?

- Seuraava vastaava koulutus voisi perehdyttää tarkemmin facebookin, twitterin käyttöön järjes-tötyössä.- Ylläpito ja päivityskoulutus/vertaisryhmä pari kertaa vuodessa. Aina tulee uusia sovelluksia ja ohjelmia päivitetään.- Ehkä en olisi valinnut kaikkia työmuotoja koulu-tukseen joita nyt käytiin läpi, vaan lisännyt vielä harjoittelun määrää.

1 - En lainkaan 0 0%2 0 0%3 1 20%4 2 40%5 - Erittäin paljon 2 40%

3. Koetko oppineesi uutta tämän koulutuksen aikana?

0.0

0.5

1.0

1.5

2.0

54321

90

Datajournalismi oli jossain määrin entuudestaan tuttu aihepiiri kyselyyn vastanneille (60% 3-taso). Enemmistö vastaajista koki oppineensa koulutus-ten aikana paljon uutta (80% 4-taso tai parempi). Enemmistö vastaajista arvioi myös oppineensa ymmärtämään hyvin aihepiirin liittyvät käsitteet (100% melko hyvin), käyttötarkoitukset (80% mel-ko hyvin, 20% erittäin hyvin) sekä rajoitteet ja haas-teet (80% melko hyvin, 20% erittäin hyvin. 80% vastaajista arvioi myös oppineensa käyttämään ai-hepiiriin liittyviä sovelluksia “melko hyvin”. Aihe-piirin soveltaminen omaan toimintaympäristöön jakoi hieman mielipiteitä. 60% vastaajista luonnehti kuitenkin oppineensa soveltamaan aihepiiriä “mel-ko hyvin”.

Arvioi, kuinka olet oppinut....

Eritt

äin h

uono

sti

Mel

ko h

uono

sti

Mel

ko h

yvin

Eritt

äin

hyvi

n

EOS

• ymmärtämään aihepiiriin liittyvät käsitteet 5100%

• ymmärtämään, millaisiin tarkoituksiin aihepiiri soveltuu 4 180% 20%

• käyttämään aihepiiriin liittyviä sovelluksia 1 520% 80%

• soveltamaan aihepiiriä omaan toimintaympäristöösi 2 340% 60%

• ymmärtämään aihepiiriin liittyviä rajoitteita ja haasteita 4 180% 20%

Avoimissa vastauksissa osallistujat totesi-vat oppineensa taulukko-ohjelman käyttöä. Erään osallistujan mukaan myös kynnys hakea ja löytää dataa aleni koulutuksen kautta:

- Harjoitus oli juuri kaipaamaani konkretiaa. Lu-entokin oli hyvä, mutta siinä oli jo tuttuakin asiaa.- Exelin osaaminen koheni kaksinkertaiseksi. Goog-len työkalujen käyttö vielä enemmän, koska niihin olin tutustunut vain kokeilujen, en varsinaisen työn kautta. Kynnys hakea ja löytää datoja aleni myös aika paljon.- Opin enemmän excelin käyttöä, sitä mikä on pivot-taulukko ja miten dataa järjestellään.

91

Vastaa seuraaviin väittämiin...

Täys

in e

ri m

ieltä

Joks

eenk

in e

ri m

ieltä

Joks

eenk

in sa

maa

miel

tä

Täsy

in sa

maa

mie

ltä

EOS

• Koen, että aihepiiristä olisi hyötyä omassa toimintaympäristössäni 1 1 320% 20% 60%

• Koulutus tarjosi hyödyllisiä ja käyttökelpoisia 1 1 3

esimerkkejä aihepiiriin liittyen 20% 20% 60%

• Koulutus rohkaisi minua kokeilemaan aihepiiriä ja hyödyntämään 1 3 1

sitä entistä monipuolisemmin 20% 60% 20%

• Koulutuksen työtavat edistivät muiden osallistujien kohtaamista 1 1 3

ja yhteistyötä heidän kanssaan 20% 20% 60%

• Koulutus auttoi minua verkostoitumaan muiden osallistujien kanssa 1 2 220% 40% 40%

7.6.2 Koulutuksen vaikuttavuus

Enemmistö vastaajista koki, että aihepiiristä olisi hyötyä omassa toimintaympäristössä (60% täy-sin samaa mieltä). Enemmistön mukaan koulutus myös tarjosi hyödyllisiä esimerkkejä aihepiiriin liittyen (60% täysin samaa mieltä) sekä rohkai-si kokeilemaan aihepiiriä tai hyödyntämään sitä entistä monipuolisemmin (60% jokseenkin samaa mieltä, 20% täysin samaa mieltä). Koulutusten työtavat edistivät jossain määrin muiden osallis-tujien kohtaamista ja yhteistyötä heidän kanssaan (60% jokseenkin samaa mieltä), mutta vastaajien näkemykset koulutusten verkostoivasta vaikutuk-sesta vaihtelivat (40% jokseenkin eri mieltä, 40% jokseenkin samaa mieltä). 80% vastaajista aikoi hyödyntää aihepiiriä omassa

En aio hyödyntää 0 0%Mahdollisesti 4 80%Ehdottomasti 1 20%En osaa sanoa 0 0%

6. Aiotko jatkossa hyödyntää datajournalismia omassa toimintaympäristössäsi?

Ehdottomasti

Mahdollisesti

En aio hyödyntääEn osaa sanoa

92

Muuttaisitko jotenkin koulutuksen sisältöä tai toteu-tusta? Nousiko esiin jatkokoulutustarpeita?

- Antoi varmaan eniten toimittajille ja tietopalvelun edustajalle. Visualisointia haluaisin opetella lisää. Nyt ei juuri jäänyt aikaa.- Tutoriaali vietiin läpi aika vauhdikkaasti. Jatkossa voitaisiin lähteä liikkeelle oman aiheen ideoinnista ja toteuttaa se.- A) Tila ei ollut kovin hyvä (istutaan vinosti koulut-tajan nähden samassa tasossa vrt. kunnon auditorio). B) Harjoituksissa kannattaisi ehkä pyrkiä kurinalai-sempaan tomintaan. Ekaksi jonkinlainen kouluttajan antama tehtävänmäärittely ja yleiset tekniset ohjeet. Sen jälkeen kaikki voisivat tehdä samaa perustehtä-vää (nyt oli monta tehtävää, jotka osallistujat tekivät, missä järjestyksessä halusivat, jotenhomma taisi olla kouluttajille työlästä ja kurssilaiset eivät välttämät-tä saaneet tehokkaasti neuvoja). Vasta syventävässä harjoituksessa kukin voisi yrittää tehdä itsenäisen harjoituksen.- Kaksituntinen ennakkotehtävävideo olisi pitänyt katsoa omalla ajalla.- Uudestaan vaan harjoitusten tekemistä. Säännölli-siä datajournalismin ns. ”laskuharjoituksia”

1 - Heikko 0 0%2 0 0%3 4 80%4 1 20%5 - Erinomainen 0 0%

8. Arvioi koulutusta asteikolla 1(heikko) - 5(erinomainen) - Koulutuksen yleisarvosana

0 1 2 3 4 5

5

4

3

2

1

7.6.4 Koulutuksen yleisarvosana ja jatkokoulutustarpeet

toimintaympäristössään “mahdollisesti”. Avoimi-en vastausten perusteella osalla vastaajista oli jo tiedossa aiheeseen liittyviä projekteja. Haasteena avoimissa vastauksissa nousi esiin resurssit:

- Tulossa projektia tänä vuonna. Ei vielä tietoa tarkemmin.- Luultavasti hyödynnän. Informaatikkona teen kui-tenkin asioita enimmäkseen pyydettynä. - Olemme jo tehneet esimerkiksi maallemuutosta kunnittain jutun kartta- ja muine grafiikkoineen. Muitakin pikkuprojekteja ja suunnitelmia on.- Yritän, mutta en tiedä, annetaanko minulle siihen työaikaa.- Opin koulutuksessa paljon, mutta toisaalta sain myös paljon apua. Koen tarvitsevani vielä tukea, jos teen datajournalistisia juttuja. Jos resurssitilanne on hyvä, tämä varmasti on mahdollista, mutta tiukem-pana päivänä voi olla että oma osaaminen ei riitä jos tukihenkilöt ovat esim. lomalla.

7.6.3 Hyödyntämisen haasteet ja esteet omassa toimintaympäristössä (3 suurinta)

Toimintaympäristössäni ei ole vielä riittävästi tietoadatajournalismista

4 80%

Toimintaympäristössäni ei ole riittäviä resursseja datajournalismin hyödyntämiseen

4 80%

Minulla ei ole riittävää teknistä osaamista datajournalismiin liittyvien sovellusten käyttämiseen

3 60%

Muita mahdollisia haasteita ja esteitä:

- En siis tiedä, onko meillä aikaa tähän. Ideointiin ja itse tekemiseen. Luultavasti yhdessä selviäisimme käytännön esteistä, vaikkei kukaan meistä täysinoppinut datajour-nalisti olekaan.- Kun ei ole aikaa paneutua datajournalismiin kuin silloin tällöin (työmäärän salliessa), ei pääse syntymään rutiineja vaan joka kerran pitää käyttää melko paljon aikaa perus-asioiden tekemiseen. Työskentely ei siis ole tehokasta, mikä johtaa kierteeseen kustantajan kanssa: kun ei saa nopeasti aikaan tuloksia, datajournalistista työtä ei suosita.

93

Koulutuspalautteen perusteella koulutusten järjes-telyt onnistuivat hyvin. Vastaajat kokivat myös saa-neensa koulutuksesta uutta tietoa (keskiarvo 3.79). Kaikkien vastaajien mielestä koulutuksista oli myös hyötyä heidän yhteisönsä toiminnan toteutukseen (keskiarvo 3.65). Avoimessa palautteessa toivottiin syventymistä keskittymistä johonkin asiaan sekä lisää käytännön harjoituksia:

- Liikaa asiaa yhteen koulutukseen. Perehtyminen jäi vähäiseksi. Jatkoa kiitos!- Syventymistä johonkin. Vain eläkejärjestöille ke-hitellä oma juttu.- Käytännön harjoittelu - tekemällä opin parhaiten.- Ehkä osa meistä ei jaksanut keskittyä ja se häiritsi kokonaisuutta.- Lyhyessä ajassa paljon asiaa - kaipaisin jatkossa syvällisempää käyttökoulutusta.- Lyhyessä ajassa monen uuden asian läpikäyminen on hankalaa. Silloin saa jokaisesta vain pintaraapai-sun. Olisi ehkä voinut valita yhden tai pari asiaa, joihin olisi keskitytty syvällisemmin.- Enemmän käytännön harjoituksia, vähemmän teoriaa.

7.7.1 Koulutuksen toteutus1 2 3 4 Keskiarvo

• Kouluttaja hallitsi kouluttamansa asian sisällön hyvin 2 22 3,92

• Kouluttajan esiintyminen oli ymmärrettävää ja mielekästä 3 16 6 3,25

• Koulutuksen ajankohta oli sopiva 2 6 16 3,58

• Koulutuksen pituus oli sopiva 1 5 18 3,71

• Tiedotus ja järjestelyt koulutuksen aikana onnistuivat hyvin 5 18 3,63

• Koulutustilat soveltuivat koulutuksen toteutukseen 3 21 3,88

7.7.2 Koulutuksen vaikuttavuus

• Sain koulutuksessa uutta tietoa 5 19 3,79

• Koulutuksesta on hyötyä yhteisömme toiminnan toteutukseen 8 15 3,65

7.7 Internetin työkalut yhdistyksille

Vuonna 2012 Nettikansa-osahankeessa järjestettiin järjestö- ja yhdistystoimijoille suunnattuja koulutuksia, joissa pilotoitiin samalla Avoimet verkostot -opintokokonaisuuden aineistoja. Kyselyihin saatiin yhteensä 24 vastausta. Kyselylomakkeen asteikko oli 1-4.

94

7.8 Yhteenveto koulutuspalautteista

Tässä luvussa esiteltiin kohderyhmien näkemyksiä hankkeen vaikuttavuudesta joidenkin hankkeessa järjestettyjen koulutusten ja tapahtumien kautta. Luvun alussa mainittujen syiden vuoksi näiden koulutuspalautteiden perusteella ei ole kuiten-kaan mahdollista tehdä pitkälle meneviä yleistyk-siä koko hankkeen vaikuttavuudesta. Näiden kou-lutusten ja tapahtumien osalta voidaan kuitenkin todeta seuraavaa:

• Palaute oli pääosin erittäin positiivista.• Koulutukset tarjosivat hyödyllisiä esimerkke-

jä ja tekivät tunnetuksi aihepiirien mahdolli-suuksia ja haasteita sekä aihepiireihin liittyviä käsitteitä.

• Vastaajat kokivat aihepiirit pääosin hyödyl-lisiksi.

• Vastaajat kokivat oppineensa tilaisuuksissa paljon uutta.

• Vastaajat kokivat koulutusten rohkaisseen hei-tä kokeilemaan aihepiirejä tai hyödyntämään niitä entistä monipuolisemmin.

• Lähes kaikki vastaajat aikoivat hyödyntää ai-hepiirejä “mahdollisesti” tai “ehdottomasti”.

• Uusien toimintatapojen ja välineiden omak-sumisen tavanomaisimpia haasteita vastaajien toimintaympäristöissä: ei riittävästi tietoa, ei riittäviä resursseja, ei tarvittavaa teknistä osaa-mista, ei ymmärretä hyötyjä.

• Verkostoitumista ei juurikaan tapahtunut ly-hytkestoisten koulutusten kautta.

• Vastaajat toivoivat syvällisempiä jatkokoulu-tuksia.

95

le, jotka tulivat mukaan kesken hankkeen. Joissakin tapauksessa linkki alkuperäiseen suunnitelmaan katosi myös henkilövaihdosten myötä, kun han-kevalmisteluun osallistunut henkilö siirtyi muihin tehtäviin. Joidenkin hanketoimijoiden mukaan konkreettiset toimenpiteet tavoitteiden saavutta-miseksi kirkastuivat vähitellen hankkeen aikana. Hanketoimijoiden mukaan tavoitteille pitäisi myös löytää jo määrittelyvaiheessa sopiva abstraktiotaso, ja hankevalmistelu pitäisi tehdä tiiviimmin yhdessä alusta alkaen.

8.1.2 Hankkeen yhtenäisyys

Tietynlainen asennemaailma yhdisti hanketoimi-joita, mutta “aatteenpalo” oli joillakin toimijoilla vahvempaa kuin toisilla. Myös yhteenkuuluvuutta muiden hanketoimijoiden kanssa koettiin vaihtele-vassa määrin. Hanketoimijoiden mukaan osahank-keet tai AVO2 eivät olleet välttämättä itsessään luontevia identifioinnin ympäristöjä. Käytännön tekemisen tasolla hankkeessa oli pitkälti neljä eril-listä osahanketta: konkreettiset yhteisprojektit oli-vat vähissä, eikä toisten tekemisistä yleensä tiedetty yksityiskohtia. Hanketoimijoiden mukaan yhtei-nen tekeminen ei välttämättä synny spontaanisti, vaan myös yhteistyötä pitäisi suunnitella tarkem-min jo hankevalmisteluvaiheessa.

8.1.3 Viestintä ja välineet

Osahankkeiden sisäinen viestintä määrittyi pitkälti toimijaporukan mukaan, minkä seurauksena käy-tännöissä ja käytetyissä välineissä oli osahankkei-den välillä suuria eroja. Viestintä oli myös kausit-

8. Johtopäätökset

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin Avoimuudesta voimaa oppimisverkostoihin (AVO2) -hankkeen tavoitteiden edistymistä, hanketoiminnan suju-vuutta sekä hankkeen vaikuttavuutta niin hanke-toimijoiden kuin kohderyhmienkin näkökulmasta. Tämä hanketutkimusraportti valottaa avoimen ver-kostomaisen toimintakulttuurin mahdollisuuksia ja haasteita, koostaa yhteen hankkeessa opittua ja tekee näkyväksi myös sellaisia hiljaista tietoa, joka ei välttämättä muutoin olisi päätynyt hankkeen ra-portteihin asti. Tutkimuksen tulokset vahvistavat ja täydentävät Avoimet verkostot oppimiseen (AVO) -hankkeessa toteutetun hanketutkimuksen tulok-sia (ks. Kalalahti 2012). Tiivistetysti tutkimuksessa havaittiin seuraavaa:

8.1 Hanketoiminnan arviointi

Hanketutkimusraportin ensimmäisessä osassa luotiin katsaus hankkeen tavoitteisiin sekä ku-vailtiin hanketoimijoiden näkemyksiä mm. ver-kostomaisesta toimintakulttuurista, hankkeen yhtenäisyydestä sekä vertaisuuden toteutumises-ta hankeverkostossa. Lisäksi kuvailtiin hankkeen viestintävälineitä ja käytäntöjä sekä hyvien käy-täntöjen ja epäonnistumisten jakamista. Hanke-toiminnan arvioinnin kautta nousi esiin mm. seu-raavia huomioita:

8.1.1 Tavoitteiden määrittely

Hankkeen tavoitteet olivat olivat alusta alkaen sel-keitä niille, jotka olivat osallistuneet hankevalmis-teluun. Tavoitteiden hahmottaminen oli kuitenkin ymmärrettävästi haastavampaa sellaisille toimijoil-

96

taista ja tarvelähtöistä, eli välillä viestinnässä saattoi tulla pitkiäkin suvantovaiheita. Hanketoimijat ko-kivat maanantaihangoutin, maanantaikirjeen sekä Yammer hyväksi yhdistelmäksi. Hanketoimijoiden mukaan syvällisempi yhteistyö ei kuitenkaan synny raportoinnista vaan dialogista. Yhteistä viestintää toivottiin enemmän, mutta sopivaa viestintäme-kanismia ei kuitenkaan löydetty hankkeen aikana. Hankkeessa ei ollut myöskään koostettua yhteistä viestintää hankeesta ulospäin, vaan viestintä riip-pui pitkälti yksittäisistä toimijoista. Ratkaisuksi viestintään esitettiin osahankekoordinaattorien ja koordinaation säännöllisiä palavereja, joista koos-tettaisiin tekstiä esim. blogiin. Yhteistä blogia ei kuitenkaan otettu hankkeen aikana käyttöön.

8.1.4 Hyvät käytännöt ja epäonnistumiset

Hanketoimijoiden mukaan hankkeessa jaettiin hy-viä käytäntöjä ja niistä keskusteltiin, mutta yhteistä dokumentointikäytäntöä tai konkreettista ”hyvien käytäntöjen arkistoa” hankkeessa ei kuitenkaan ol-lut. Osa hanketoimijoista suhtautui myös kriitti-sesti hyvien käytäntöjen käsitteeseen: voiko hyvää käytäntöä paketoida ja siirtää eteenpäin sellaise-naan? Hanketoimijoiden mukaan tärkeämpää on pystyä viestimään, mitä ollaan tehty ja missä olo-suhteissa. Hanketoimijoita kannustettiin jakamaan myös epäonnistumisia, mutta käytännössä niitä ei jaettu hankkeessa kovin innokkaasti. Hanketoi-mijoiden mukaan riippuu myös paljon ihmisestä, pystyykö myöntämään epäonnistumisiaan saati sit-ten jakamaan niitä julkisesti. Erään hanketoimijan mukaan myös epäonnistumisia voi olla vaikea tun-nistaa tai reflektoida.

8.2 Vaikuttavuuden arviointi

Hanketutkimusraportin toisessa osassa tarkastel-tiin hankkeen vaikuttavuutta niin hanketoimijoi-den kuin kohderyhmänkin näkökulmasta. Han-ketoimijoiden mukaan AVO2-hanke onnistui edistämään avoimuutta ja verkostomaista toimin-tamallia pitämällä esillä avoimia menetelmiä, väli-neitä ja ympäristöjä. Hanke herätti myös runsaasti keskustelua, synnytti yhteistyötä sekä loi ja vahvisti lukuisia eri verkostoja. Hankkeen tuottamat jul-

kaisut, raportit, koulutus- ja oppimateriaalit sekä muut sisällöt ovat arvokas materiaalivaranto, joka on kenen tahansa saatavilla ja jatkojalostettavissa myös hankkeen jälkeen. IKKU-mallin avulla to-teutetun vaikuttavuuden itsearvioinnin pohjalta voidaan todeta, että AVO2-hanke onnistui vaikut-tamaan kaikilla IKKU-mallin ulottuvuuksilla. Tii-vistettynä AVO2-hanke:

• Toimi konkreettisen muutostyön välineenä esimerkiksi tuottamalla materiaaleja, jär-jestämällä koulutuksia ja tapahtumia, pe-rustamalla uusia verkostoja sekä tukemalla olemassaolevien verkostojen kasvua.

• Edisti avoimuuteen ja verkostomaiseen toi-mintakulttuuriin sekä hankkeen sisältö-alueisiin liittyvää käsitteellistä ymmärrystä erilaisten koulutusten, tapahtumien ja jul-kaisujen kautta. Hanke synnytti myös dialo-gia sekä jäsensi, vahvisti ja vakiinnutti sisäl-töalueisiin liittyviä uusia käsitteitä.

• Tuki kohderyhmiä uusien toimintatapojen omaksumisessa niin koulutusten ja tapahtu-mien kuin henkilökohtaisen neuvonnankin kautta. Hankkeessa myös tuotettiin erilai-sia ohjeita, oppaita ja case-kuvauksia uusista välineistä ja toimintatavoista.

• Loi uskoa uudenlaisten toimintatapojen ja välineiden käyttöön jakamalla hyviä käy-täntöjä ja onnistuneita kokemuksia. Han-ke on myös itsessään konkreettinen osoitus uudenlaisten toimintatapojen ja välineiden mahdollisuuksista.

Kohderyhmien näkemyksiä hankkeen vaikutta-vuudesta tarkasteltiin joidenkin hankkeessa jär-jestettyjen koulutusten ja tapahtumien kautta. On kuitenkin tärkeää huomata, että näihin kyselyi-hin vastanneet edustavat vain murto-osaa AVO2-hankkeen toimintaan osallistuneista, ja joidenkin tapahtumien ja koulutusten osalta myös otos oli pieni. Tämän vuoksi palautteiden perusteella ei ole mahdollista tehdä yleistyksiä vaikuttavuudes-ta koko hankkeen tasolla. Näiden koulutusten ja tapahtumien osalta voidaan kuitenkin todeta seu-raavaa:

97

• Palaute oli pääosin erittäin positiivista.• Koulutukset tarjosivat hyödyllisiä esimerk-

kejä, tekivät tunnetuksi aihepiirien mahdolli-suuksia ja haasteita sekä aihepiireihin liittyviä käsitteitä.

• Vastaajat kokivat aihepiirit pääosin hyödyl-lisiksi.

• Vastaajat oppivat paljon uutta.• Vastaajat kokivat koulutusten rohkaisseen hei-

tä kokeilemaan aihepiirejä tai hyödyntämään niitä entistä monipuolisemmin.

• Lähes kaikki vastaajat aikoivat hyödyntää ai-hepiirejä “mahdollisesti” tai “ehdottomasti”.

• Uusien toimintatapojen ja välineiden omak-sumisen tavanomaisimpia haasteita vastaajien toimintaympäristöissä: ei riittävästi tietoa, ei riittäviä resursseja, ei tarvittavaa teknistä osaa-mista, ei ymmärretä hyötyjä.

• Verkostoitumista ei juurikaan tapahtunut ly-hytkestoisten koulutusten kautta.

• Vastaajat toivoivat syvällisempiä jatkokoulu-tuksia.

98

99

9. Pohdintaa

Hanketutkimuksen toteuttamiseen liittyi lukuisia haasteita. Hanketutkija vaihtui lokakuussa 2012, kun hanke oli ollut käynnissä jo lähes vuoden. Uudella hanketutkijalla hankkeeseen perehtymi-sessä kesti aikansa, minkä vuoksi hanketutkimus saatiin aloitettua toden teolla vasta vuoden 2013 alkupuolella. Lisäksi luvussa 4 kuvailtu kohde-ryhmien ja toiminnan monimuotoisuus aiheutti merkittäviä haasteita toiminnan seurannalle ja ar-vioinnille. Laajassa hankkeessa toimintaa oli mää-rällisesti paljon, ja se oli myös sisällöllisesti hyvin monimuotoista. Toiminta oli osittain myös pääl-lekkäistä hanketoimijoiden muiden työtehtävien ja toisten hankkeiden kanssa. Samoja asioita edis-tetään myös muissa hankkeissa, minkä vuoksi toi-sinaan on käytännössä mahdotonta erottaa, mitkä mahdolliset vaikutukset kohderyhmissä ovat juuri AVO2-hankkeen aikaansaannosta. Kohderyhmien ja toiminnan monimuotoisuudesta johtuen kaiken toiminnan arviointiin oli vaikea muodostaa yh-teisiä kriteerejä. Samasta syystä ei ollut myöskään mahdollista tehdä kattavaa lähtötilanteen kartoi-tusta, johon lopputuloksia oltaisiin voitu verrata. Tämä monimuotoisuus oli myös erään hanketoi-mijan havainto. Hänen mukaansa osahankkeet poikkesivat jo lähtökohtaisesti toisistaan niin pal-jon, että niiden vertaileminen ja yhteisen mittaris-ton muodostaminen oli haasteellista:

”Hankedynamiikan kannalta se kysymys onkin - joka edelleenkin varmaan pohdituttaa - on se, että kun on neljä aika erilaista osahanketta, niin pitäi-sikö niille olla yhteinen mittaristo? Koska osahan on toimintatavan kehittämistä, osassa on ehkä enem-män tällaista joukkoistamista. Joissain on taval-laan valmiimpia toimintaympäristöjä, joissain sitä toimintaympäristöä vasta rakennetaan. Haaste on

siinä mielessä tehdä yhteinen mittaristo. Jos ottaa esimerkin yhtiöstä, jossa on tuotekehitysosasto ... myyntiosasto ja henkilöstöhallinto, niin voiko sitä kaikkea mitata samalla mittaristolla? Koska aika-jänne on erilainen, toimintatapa on erilainen, toi-mintakenttä on erilainen.”

Hanketutkimuksen ja avoimen verkostomaisen toimintamallin yhteensovittamiseen liittyi haas-teita myös tulosten jakamisen suhteen. Avoimeen verkostomaiseen toimintamalliin kuuluu keskei-sesti toiminnan läpinäkyvyys ja myös keskeneräis-ten tuotosten jakaminen. Hanketutkimuksen tu-loksia on kuitenkin vaikea jakaa keskeneräisenä, koska tutkija ei voi tehdä pitkälle meneviä joh-topäätöksiä ennen aineistojen perusteellista läpi-käyntiä ja analysointia. Hanketoimijoiden kuor-mittaminen laajoilla ja keskeneräisillä aineistoilla kesken hankkeen tuskin palvelisi ketään. Hank-keen aikana nousi kuitenkin esiin ajatus myös han-ketutkimuksen joukkoistamisesta: hanketoimijat olisivat voineet olla aktiivisemmin mukana esimer-kiksi palautteiden keräämisessä ja analysoinnissa, ja jatkuva itsearviointi oltaisiin voitu kytkeä osaksi arkista hanketyöskentelyä esimerkiksi kuukausit-taisten palaverien muodossa. Tämä olisi kuitenkin edellyttänyt, että myös hanketutkimus olisi kirjattu alusta alkaen konkreettisemmin osahankkeiden tavoitteiden sisään.

100

101

Lopuksi

Hanketoimijoiden haastattelun loppupuolella toimijoilta kysyttiin, mikä oli heidän mielestään tärkein hankkeessa opittu asia. Hetken asiaa mie-tittyään eräs hanketoimija vastasi minulle näin. Mielestäni näihin neuvoihin kiteytyy kaikki se, mistä AVO2-hankkeessa oli pohjimmiltaan kyse:

”Ole itse avoin omista ideoista ja omasta tekemises-täsi. Kerro niistä muille, ja kuuntele avoimella kor-valla toisten ideoita ja tekemistä. Sillä pystyt yhdis-tämään yhteen eri ihmisiä, tekijöitä ja voimia, joka saattaa luoda jotakin uutta, ennennäkemätöntä ja suurtakin. Ja sen sijaan että antaisit perusteltua kri-tiikkiä, anna perusteltuja ratkaisuehdotuksia. Että voisiko tämän tehdä tällä tavalla, koska nykytilanne on hiukan heikko, ja tämä uusi tapa olisi tämän ja tämän verran parempi.”

102

103

Lähteet

Dahler-Larsen, P. 2005. Vaikuttavuuden arviointi. Helsinki: Stakes. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/77071/vaikuttavuuden_arv.pdf

Hine, C. 2001. Virtual Ethnography. London: Sage.

Jyväskylän yliopisto 2013. Etnografinen tutkimus. Jyväskylän yliopiston Koppa [verkkosivu] https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapol-kuja/menetelmapolku/tutkimusstrategiat/etnogra-finen-tutkimus

Kalalahti, J. 2012. AVOimesti törmäyskurssilla - haasteita reaali- ja verkkomaailman yhdistämises-sä. Suomen eOppimiskeskus ry.

Kalalahti, J. & Ojanen, R. 2012. AVO:n laineet liplattavat - avoimuutta näkyvissä. Suomen eOp-pimiskeskus ry.

Kananen, J. 2008. Kvali. Kvalitatiivisen tutkimuk-sen teoria ja käytänteet. Jyväskylä: Jyväskylän am-mattikorkeakoulu.

Kuula, A. 2006. Toimintatutkimus. Teoksessa Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. 2006. KvaliMOTV - Menetelmäopetuksen tietovaranto [verkkojulkaisu]. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopefi-tus/kvali/

Lappalainen, S., Hynninen, P., Kankkunen, T. ym. 2007 (toim.) Etnografia metodologiana. Lähtökoh-tana koulutuksen tutkimus. Tampere: Vastapaino.

Pirttilä, I. & Pääkkö, E. 2001. Tutkimuksen vaiku-tus ja IKKU-arviointimalli. Yhteiskuntapolitiikka 66(6), 537-544.

Pääkkö, E. & Makkonen. S. 2003. Arviointi ja itse-arviointi projektin työvälineinä. Itä-Suomen lää-ninhallituksen julkaisu nro 82. Itä-Suomen läänin-hallitus, Joensuu.https://wiki.oulu.fi/download/at-tachments/26688127/Arviointi+ja+itsearviointi.pdf

Suopajärvi, L. 2013. Opas projektiarviointiin. La-pin yliopiston yhteiskuntatieteidentiedekunnan julkaisuja C. Työpapereita 55. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/93875/suo-pajärvi%20leena.pdf

Vuorinen, K. 2005. Etnografia. Teoksessa Ovaska, S., Aula, A. & Majaranta, P. (toim.) Käytettävyystut-kimuksen menetelmät. Tampereen yliopisto, Tie-tojenkäsittelytieteiden laitos B-2005-1. http://www.cs.uta.fi/usabsem/luvut/5-Vuorinen.pdf

Matka AVOmerelle on raportti Avoimuudesta voimaa oppimisverkostoihin (AVO2) -hankkeessa toteutetusta hanketutkimuksesta. Tutkimuksella oli kaksi keskeistä tehtävää: hanketoiminnan arviointi ja kehittäminen sekä hankkeen vaikuttavuuden arviointi. Tutkimus pohjautuu ensisijaisesti hanketoimijoiden haastatteluihin. Tutkimuksen lähestymistapa on etnografinen, sillä tutkimus pyrkii tarkastelemaan, ymmärtämään ja kuvailemaan AVO2-hankkeen sisäistä kulttuuria. Toisaalta hanketutkimuksen tavoite oli myös tunnistaa mahdollisia ongelmakohtia ja pyrkiä vaikuttamaan niihin jo hankkeen aikana, eli tutkimukseen sisältyi myös toimintatutkimuksellisia piirteitä. Hanketoimijoiden haastatteluiden lisäksi aineistoa kerättiin hankkeessa järjestettyjen tapahtumien ja koulutusten yhteydessä palautelomakkeilla.

Raportti jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa käydään läpi hanketoimijoiden näkemyksiä hanketoiminnasta sekä laajemminkin verkostomaisen toimintakulttuurin mahdollisuuksista ja haasteista. Toisessa osassa tarkastellaan hankkeen vaikuttavuutta niin hanketoimijoiden kuin kohderyhmienkin näkökulmasta. Vaikuttavuuden itsearvioinnissa sovellettiin IKKU-arviointimallia.

Avoimuudesta voimaa oppimisverkostoihin (AVO2) -hanke toteutettiin vuosina 2012-2014 valtakunnallisessa Manner-Suomen ESR-kehittämisohjelman toimintalinjassa 3: Avoimissa oppimisympäristöissä aktiiviseksi kansalaiseksi. Rahoittajana toimi Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry ja mukana oli kaikkiaan 11 organisaatiota.

ISBN 978-952-6669-02-1 (painettu julkaisu)ISBN 978-952-6669-03-8 (sähköinen julkaisu)