1

2

Vetoomuksen perusteluissa on lähdetty johdonmukaisesti alakoululaisten lasten kehitystasosta, laitteiden avaamista toimintamahdollisuuksista ja nettiympäristön luonteesta.

Perustelut tuovat esiin objektiivisesti havaittavissa olevia riskejä sekä kysymyksen vanhempien oikeuksista asiassa. Tämän nojalla koululla voi sanoa olevan velvollisuus huomioida linjauksissaan vetoomus ja sen perustelut, vaikka nämä eivät tukisi koulun johdon henkilökohtaisia mielipiteitä.

3

- Tilanteessa, jossa oppilaat käyttävät kännyköitä vapaasti välitunneilla, koululla ei edes teoriassa, ja vielä vähemmän käytännössä, ole resursseja valvoa käyttöä asianmukaisesti ja varmistaa, että käyttö tapahtuu kunkin kodin hyväksymissä rajoissa.

- Jos kännykät ovat normitoimintaa välitunnilla, on valvonta huomattavasti mutkikkaampaa ja työläämpää, kuin jos pelkkä kännykän vilahtaminen välitunnilla riittää perusteeksi laitteen ottamiseksi pois ja passittamiseksi reppuun. On siis kaikin puolin yksinkertaisinta, että kännykät pidetään lähtökohtaisesti repussa.

4

- Vetoomuksen tavoite on pyhittää välitunnit lasten perinteiselle sosiaaliselle ja liikunnalliselle kanssakäymiselle, jossa lapsella on mahdollisimman yhtäläiset mahdollisuudet virkistyä ja viettää aikaa kaveriryhmässä. Kännykkä on koulun välitunnilla yksinkertaisesti täysin tarpeeton kapistus, koska se ei parhaimmillaankaan edistä välitunnin perimmäistä tarkoitusta, joka on lapsen fyysisen ja henkisen vireyden lisääminen siten, että keskittyminen seuraavalla oppitunnilla onnistuu mahdollisimman hyvin.

- Kännykän käyttö on koukuttavaa, toisille enemmän ja toisille vähemmän. Jos aikuiset eivät johdonmukaisesti rajoita pelaamista tai muuta kännykän käyttöä, siitä voi helposti koitua haittaa, etenkin alakouluikäiselle lapselle. Suurimmalla osalla lapsista

pelkkä tv:n katselu täyttää päivittäisen enimmäisruutuajan. Miksi tätä ruutuaikaa

pitäisi lisätä vielä välituntien aikaisella kännykän käytöllä ja vieläpä vanhemmilta

kysymättä?

- Tuoreen tutkimuksen mukaan lapset, jotka viettävät runsaasti aikaa televison, tietokoneen ja pelikonsoleiden ääressä, menestyvät heikommin koulussa kuin lapset, joille kertyy ruutuaikaa alle kaksi tuntia päivässä. Tutkimustulokset julkaistiin kansainvälisessä liikuntalääketieteen lehdessä Medicine and Science in Sports and Exercise.

5

6

7

- Teemu K. totesi (sähköpostiketjussa) oppilaiden keskinäisistä vertailuista, että jos niitä ei tehdä kännyköillä, niin sitten muilla varusteilla. Toki lapset vertailevat lippiksiä, penaaleita ym. Harvempi lippis maksaa kuitenkaan satoja euroja, joita älypuhelimista liittymäkuluineen kertyy. Lippiksellä on myös varsin hallittu käyttötarkoitus: se lämmittää mukavasti päätä syksyllä, mutta tuskin levittää sinne mitään täitä haitallisempaa. Silti tällainenkaan vertailu ei toki ole toivottavaa. Tilanteessa, jossa kaikilla ei ole varaa edes lippikseen, on älypuhelimilla tapahtuva kilpaileminen vieläkin julmempaa ja asettaa lapsen entistä enemmän alakynteen korostamalla materialistisia eroja. Valitettavasti välituntikäytön salliminen ruokkii lasten mankumista kalliiden laitteiden perään,

keskinäistä vertailua ja alemmuuskomplekseja sekä vanhempien harrastamaa

kilpavarustelua asiassa.

- Kiusaamisen laajetessa fyysisestä maailmasta sähköiseen, sitä on entistä vaikeampi havaita – alakoululaisten kohdalla kyse on useammin tekstailusta ja kuvien lähettelystä kuin sosiaalisesta mediasta. Lisäksi asiaan liittyy tulkintaongelmia: näennäisesti harmiton viestittely voi olla koko viestikontekstin tuntevan lapsen kokemana selvää kiusaamista. Sähköinen viestikanava avaa kiusaamiselle uuden väylän, ja rutkasti luovia mahdollisuuksia. Se, että kiusaamista esiintyy tavanomaisesti muuallakin, ei ole syy

tarjota siihen uusi, ja vieläpä entistä salakavalampi väline kouluaikana. Kännyköiden kieltäminen välitunneilla ei toki poista jo syntynyttä kiusaamista, mutta on omiaan helpottamaan uusien kiusaamistapausten sekä muidenkin lieveilmiöiden syntymistä: tilaisuus tekee varkaan, ja lisätilaisuuksien tarjoaminen lisää varkaita.

8

- Koulu ei ole esittänyt kestäviä perusteita välituntikäytön puolesta. Koulun johdolta ja vanhempaintoimikunnan puheenjohtajalta sähköpostissa saadut kommentit kännykän välituntikäytön ”edistyksellisyydestä” ovat joukko kriittistä tarkastelua kestämättömiä aasinsiltoja. ”Edistyksen” kriteerinä näyttää olleen kaupallisten tuotteiden (tässä kännyköiden) yleistymisen ja kaupallisten kuluttajatrendien mukailu - ja tässä yhteydessä monien asiaan liittyvien riskien ja ei-toivottujen vaikutusten yksisilmäinen hyväksyminen. Vastaamatta on jäänyt perimmäinen kysymys, mikä tekee käytännössä

valvomattomasta kännyköiden välituntikäytöstä alakoulussa edistyksellistä tai

ylipäätään tarpeellista, ja miten tätä mitataan? Ilmiötä tai hanketta voi nimittää edistykselliseksi, jos se todistetusti palvelee jotakin yleisesti hyväksyttyä päämäärää. Valvomattomalle välituntikäytölle alakoulussa on kovin vaikea osoittaa tällaista potentiaalia. Sitä vastoin sen voidaan osoittaa pikemminkin lisäävän alakoululaisten lasten riskejä ja tarjoavan huonon vaihtoehdon perinteiselle välituntitoiminnalle.

9

10

11

12

Suurin osa sopimattomasta nettisisällöstä tulee lapsille vastaan vahingossa. Jokainen Googlen kuvahakua tai YouTubea enemmän selannut on varmasti törmännyt mitä erikoisimpiin hakutuloksiin. Kaiken lapselle haitallisen sisällön ei myöskään tarvitse olla seksiä tai väkivaltaa. Ahdistava sisältö voi liittyä esim. sairauksiin tai aiheisiin, joiden tulkinta on riippuvainen perheen kulttuurista ja katsomuksista. Koulu voi ja sen tuleekin valistaa lapsia ikätason mukaisesti tietotekniikan yleisistä vaikutuksista, hallinnasta sekä sovelluksista koulun opiskelussa, MUTTA koko maailmaa (joka on internetissä läsnä

koko kirjollaan) ei kuitenkaan ole syytä tuoda kännyköiden välityksellä alakoulun

välitunneille joko lapsen omalla tai kaverin kännykällä. Kodeilla on myös valistustehtävä, joka vanhemmilla on velvollisuus ja oikeus täyttää lapsellensa sopivaksi katsomallaan tavalla. Aktiivinen ja edistyksellinen koulu voi halutessaan tukea vanhempia tässä tarjoamalla vanhemmille tietoa ja ohjaamalla heitä mediakasvatusta tukeville tietolähteille (vanhempaintoimikunta voisi organisoida tällaista).

13

Nettikäytön normittamisen vaikeus

Alakoululaiset ymmärtävät parhaiten ja tasapuolisimmin selkeitä ja konkreettisia normeja (älä varasta, älä töni, pidä kännykkä repussa). Kun ohjeisiin ja normeihin lisätään erilaisia ehtoja, ymmärtäminen vaikeutuu - esim. saa käyttää kännykkää MUTTA

ei saa mennä aikuisten sivuille --> mitä ne ovat, ja entäs jos sinne joutuu vahingossa? Ovatko esim. Madonnan, Rihannan tai Lady Gagan videot (repertoaariahan löytyy) opettajan suosittamaa välituntiviihdettä vai eroottista aikuisviihdettä?

Isoilla värinäytöillä varustettujen kännyköiden kautta levittyvä sisältö peleistä musiikkiin on kuvien hallitsemaa, mikä lisää sisällön vaikuttavuutta. Musiikin kuuntelukaan ei ole enää vain musiikin kuuntelua, se on kaupallisten ja usein eroottisia stereotypioita,

liioittelua ja aggressiivisuutta vilisevien videoiden katselua - ja nyt siis osa koulupäivää ja koulun lapselle tarjoamaa ja hyväksymää kasvatusta.

14

Älypuhelinten ja internetin myötä lasten elämänpiirin huima laajentaminen paikallisympäristöstä globaaliin verkkoympäristöön, jonka rajana on vain mielikuvitus, sekä käsitteellistä ajattelua vaativan tilannekohtaisen päätöksenteon (toiminko tässä

näin tai noin vai enkö tee mitään) sysääminen huollettavassa iässä oleville lapsille ilman aikuisen päälle katsovaa silmää on abstraktiudestaan huolimatta todellinen riski, joka varmasti realisoituu ajan myötä. Hyvässä tapauksessa tieto tällaisesta tavoittaa jossain vaiheessa aikuiset ja jopa opettajat.

15

16

Pelaamisen määrästä

Alakoululaisen lapsen päivittäinen suositeltava ruutuaika on tuoreen käsityksen mukaan enintään 2 tuntia päivässä http://www.nuorisuomi.fi/artikkeli?id=33209359-lasten-runsas-ruutuaika-on (tämä

vastaa myös THL :n suositusta). Tähän lasketaan kaikki näyttöruudun edessä vietetty aika tv:stä tietoteknisiin laitteisiin. Jos aika jatkuvasti ylittyy, alkaa haittoja ilmetä. Sosiaalisia ja psykologisia vaikutuksia:

- eristäytyminen pelien maailmaan- sosiaalisten suhteiden kaventuminen- riidat perheessä esim. pelaamisen rajoittamisesta- mahdollinen riippuvuuskäyttäytyminen- koulumenestyksen heikentyminen- masennusoireet- stressireaktiot

(Lähde: THL http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/268fdb96-abe2-4a3d-889a-9b2e3374fa87 s. 10 joka on kyllä ihan huomionarvoinen)

Mikäli pelit sisältävät ikäkaudelle sopimatonta sisältöä kuten väkivaltaa, on näillä lisävaikutuksensa.

Alakoululaiset tuskin pelaavat välitunneilla ”pitkäjännitteisyyttä kasvattavia verkkopelejä” (edes datayhteyksien laadun takia), kuten juonellisia virtuaalimaailmapelejä, jotka ovat yläkoululaisten ja siitä ylöspäin heiniä tietokoneella. Välitunneilla kyse voi olla käytännössä kännykkämallin omista peleistä tai netistä ladatuista Angry Birds, Pou, Mine Craft, ym. joita omatkin lapset kavereineen ovat pelanneet ja pelaavat edelleen, ja joiden rajoittamisesta on kyllä tullut useinkin riitaa.

Lisäksi tuoreen tutkimuksen mukaan lapset, jotka viettävät runsaasti aikaa televison,

tietokoneen ja pelikonsoleiden ääressä, menestyvät heikommin koulussa kuin lapset,

joille kertyy ruutuaikaa alle kaksi tuntia päivässä. (Tutkimustulokset julkaistiin kansainvälisessä

liikuntalääketieteen lehdessä Medicine and Science in Sports and Exercise.)

17

- Älylaitteiden käytön ilmiöt lapsilla ovat kaikkiaan monimutkainen kokonaisuus, jonka kehitystä säätelevät useat muuttuvat tekijät, esim. käyttötapoihin liittyvien vaikutteiden leviäminen oppilaiden keskuudessa, oppilaiden käytettävissä olevien laitteiden ja ominaisuuksien kehittyminen, uusien pelien, sisältöjen ja palveluiden markkinoille tulo ja erilaiset muoti-ilmiöt. Lisäksi seuraukset tulevat näkyviksi vaihtelevasti ja viipeellä. Tästä seuraa, että kehityksen ennustaminen ei voi olla kovin yksioikoista. Ts. on täysin

kestämätön oletus, että koska ongelmia ei koulun x opettajan havaintojen mukaan ole

ollut tähän mennessä, ei niitä olisi tulevaisuudessakaan.

- Tyhmyys tiivistyy myös kännykässä. Matka sanoista tai ajatuksista konkreettisiin tekoihin on alakoululaisille lapsilla vielä hyvin lyhyt. Kuinka monta kertaa lapsille on perusteltu erinäisiä ohjeita ja käyttäytymismalleja, mutta kun tarpeeksi houkutteleva tilanne tulee, kuinka käykään? Valistus jää jonnekin taustalle juuri sillä hetkellä, kun tarveimpulssi iskee. Matka ajatuksista tekoihin voi olla olematon, kun käsissä on väline, jonka ansiosta esim. kiusatessa teon kohdetta ei tarvitse katsoa silmiin, teon voi tehdä ympäristölle näkymättömästi, ja kun toimitaan osana porukkaa. Ja kun väline ylipäätään palkitsee lyhytjännitteistä tarpeentyydytystä. Tämä on valitettavasti yleisinhimillinen taipumus.

- Tietotekniikka ja kännykkäteollisuus ovat mullistaneet ihmisen kyvyn ja vallan vaikuttaa omaan ja muiden elinpiiriin. Valitettavasti vallan edellyttämä vastuullisuus ei ole kehittynyt samassa tahdissa (edes aikuisilla). Yksilön käyttäytymisen hallinnalla on myös ikään sidottu biologinen perusta. Käyttäytymisen ohjaaminen sosiaalisilla sopimuksilla vaatii tiettyä ikävuosien tuomaa kypsyystasoa, jota ei alakoululaisilla vielä ole.

18

19

20