"meillä meni oikein rattosasti koko homma"

5·2006

"Meillä meni oikein rattosasti koko homma"

Työeläkekuntoutujien kokemuksia

Tutkimustieto

kuntoutuksesta ja kuntoutusjärjestelmästä

Joulukuu 2006 Esa Suominen Tilaukset:SAKpuh. +358 20 774 00

SAK · Tutkimustieto 5/2006 1

Sisällys

Tiivistelmä........................................................................................ 3Johdanto – taustaa kuntoutuksesta .............................................. 41 Esittelyssä ammatillinen kuntoutus............................................ 8

1.1 Mitä on ammatillinen kuntoutus................................................ 81.2 Työeläkekuntoutuksen aikainen toimeentulo ......................... 101.3 Työeläkekuntoutukseen pääsy............................................... 11

2 Kuntoutuksen tunnusluvut ........................................................ 132.1 Kuntoutushakemusten ja kuntoutujien määrä ........................ 132.2 Kuntoutuksen kustannukset ................................................... 142.3 Miksi kuntoutukseen? ............................................................ 142.4 Hakemusten hyväksyntä........................................................ 152.5 Kuntoutuslajit ......................................................................... 15

3 Vaikuttavuus ............................................................................... 163.1 Yhteiskunnallinen ja yksilöllinen näkökulma........................... 163.2 Vaikuttavuuteen vaikuttavat tekijät javaikuttavuuden arviointi ............................................................... 17

4 Kokemuksia työeläkekuntoutuksesta– kuntoutuneet kertovat................................................................ 22

4.1 Tutkimukselliset lähtökohdat .................................................. 224.2 Kuntoutukseen hakeutuminen ja pääseminen ....................... 234.3 Kuntoutustoiminnan sisältö .................................................... 274.4 Työuran jatkuminen ja suhtautuminen jatkokuntoutukseen ... 29

5 Johtopäätöksiä ........................................................................... 33Lähteet............................................................................................ 36

SAK · Tutkimustieto 5/20062


TIIVISTELMÄ

Selvityksen tavoitteena oli tarkastella työeläkekuntoutukseen osallistunei-den henkilöiden kokemuksia kuntoutuksesta, järjestelmän toiminnasta jasen piiriin hakeutumisesta. Selvityksessä pyritään luomaan käsitystä siitä,mitkä tekijät vaikuttavat kuntoutukseen hakeutumiseen ja millä tavalla kun-toutus on vaikuttanut kuntoutujien elämään ja työuran jatkumiseen. Aineis-tona käytettiin kuuden työeläkekuntoutukseen osallistuneen henkilönhaastatteluita, jotka purettiin kirjalliseksi aineistoksi. Henkilöt olivat perin-teisten työntekijäammattien edustajia aloilta, jotka ovat SAK:n ja sen liitto-jen edunvalvonnan piirissä.

Keskeistä on ymmärtää kuntoutuksen merkitys myös muusta kuin taloudel-lisesta näkökulmasta. Kuntoutusta voidaan pitää onnistuneena yhteiskun-nallisena investointina, mikäli siihen suunnatut varat aiheuttavat säästöäeläke- ja terveydenhuoltomenoissa. Kuntoutuksella on kuitenkin huomatta-va määrä muitakin merkityksiä, jotka liittyvät ihmisten odotushorisontin jaelämänhallinnan paranemisen kautta henkiseen hyvinvointiin.

Työn ja siitä suoriutumisen merkitys kuntoutujille oli vahva. Haastateltavatkorostivat työn merkitystä paitsi taloudelliselta kannalta, myös osallisuudenja identiteetin rakentamisen muodossa. Sairastuminen ja työelämäsuhteenkriisiytyminen oli monelle henkisesti raskas paikka. Merkittävä osa kuntou-tustoimintaa onkin ennen kaikkea uusien mielekkäiden elämänprojektienhahmottamisessa auttaminen ja muutoksen virittäminen.

Selvityksen keskeisiin havaintoihin liittyvät kuntoutuksen monien merkitys-ten lisäksi monet järjestelmään liittyvät ilmiöt. Haastateltavien arvioissamerkittävimmät ongelmat kuntoutuspolulla sijoittuvat työpaikkatasolle jatyöterveyshuoltoon. Merkittävimmät viivytykset suhteessa kuntoutukseenhakeutumiseen ja pääsyyn tapahtuvat täällä. Havainto on merkittävä ottaenhuomioon viimeaikaisen lainsäädäntökehityksen, jonka puitteissa on ni-menomaisesti pyritty aikaistamaan kuntoutukseen pääsyä. Eläkelaitostentoimintaan oltiin laajalti tyytyväisiä.

Työilmapiirillä ja työsuhteen laadulla koettiin olevan merkitystä työhön pa-luulle. Myös nämä olivat korostuneesti paikallistason haasteita. Uudelleen-koulutettavat korostivat vertaistuen merkitystä kuntoutusta helpottaneenatekijänä. Järjestelmä sai haastateltavilta varsin hyviä arvioita ja motivaatioosallistua uuteen kuntoutusjaksoon tai jatkokoulutukseen oli korkealla.


JOHDANTO – TAUSTAAKUNTOUTUKSESTA

Ammatillista kuntoutusta on usein pidetty osana länsimaissa 1990-luvullasijaa saaneen workfare –politiikan keskeisenä ilmentymänä. Se on osalaajempaa yhteiskuntapoliittista toimenpidepakettia, jonka perusideana ontyökyvyttömyyden uhan alla olevien sekä työttömien aktivoiminen. Aktivoin-tipolitiikassa on kyse paitsi työttömyyden ja työkyvyttömyyden hoidosta jaennaltaehkäisemisestä, myös työn ja sosiaaliturvan uudenlaisesta suh-teesta. Aktivoinnille on ollut vaikea löytää mitään erityisen kestävää määri-telmää ja sen sisältö on saanut erilaisen muodon maittain.

Kuntoutuksen tavoitteet, sisällöt ja toimintatavat muuttuvat yhteiskunnanmuuttuessa. Kuntoutus ei tänään tarkoita samaa kuin vaikka kymmenenvuotta sitten. Suomalaisen kuntoutustoiminnan alkuperä voidaan jäljittääaina 1940- ja 50-lukujen sodissa ja tapaturmissa vammautuneiden vam-mojen ja vaurioiden korjaamiseen. Suunta kuntoutuksessa ja sen koko kä-sitteessä onkin sotien jälkeisenä aikana ollut siirtymä korjaavista toimenpi-teistä kohti ehkäiseviä toimenpiteitä. Tämä on erittäin keskeinen kehityskul-ku, joka on vaatinut merkittävää ajattelullista muutosta. Kuntoutuksen pe-rinteinen, vajavuuskeskeinen toimintamalli on antamassa tilaa uudelle,valtaistavalle toimintamallille, jossa korostetaan myös kuntoutujan osallis-tumista ja ymmärretään kuntoutus kuntoutujan ja hänen ympäristönsäsuhteen muutokseksi (STM, 2004, 24, Nikkanen, 2006, 9)

Taulukko1: Kuntoutuksen kehitysvaiheita(Härkäpää, Järvikoski, 2004, 37)Kuntoutuksen alku-,ns. kiteytymisvaihe

Korjaava, palauttava toiminta,erityispalvelu

Integroituminenyleisiin palvelujärjestelmiin

Kuntoutuksen ”normalisoituminen”

Kuntoutuksen laajentuminen Asiakaskunnan määrällinen kasvu,laadullinen ja strateginen laajentumi-nen, sairauskäsityksen muutos

Muutos kohti integroitumista osaksi muuta palvelujärjestelmää käynnistyi1960-luvulta lähtien yhdessä hyvinvointivaltion laajentumista. Tällä hetkelläkuntoutus on moniammatillinen ja monipuolinen toimintakokonaisuus, jokajakaantuu useiden järjestelmien piiriin. Lääkinnällinen kuntoutus tukee am-matillista kuntoutusta ja on usein ehto sen onnistumiselle. Se nähdään en-nen kaikkea osana toimintakokonaisuutta, ei erillisenä osana.

Nykykuntoutuksen vahva taloudellinen painotus on suhteellisen uusi ilmiö.Tutkija Heidi Paateron (2002) mukaan tämä näkyi ennen kaikkea vuoden2002 hallituksen kuntoutusselonteossa, jossa kuntoutus sidottiin entistäselkeämmin niihin hallitusohjelman painopisteisiin joissa korostettiin työ-elämässä pidempään jatkamista (ks. myös HE 116/2002, s.2). Kuntoutus-


selonteko 2002 määrittelee lisäksi kuntoutuksen käsitettä. Kuntoutustoi-minta on pysynyt keskeisenä välineenä tekijänä työurien pidentämisen kei-novalikoimassa, vaikka sitä kohtaan on ajoittain esitetty myös varauksia(mm. VNK, 2003, 27).

Kuntoutustoiminta voidaan ymmärtää paitsi toimenpiteiden kokonaisuutena,myös prosessina ja yhteiskunnallisena toimintajärjestelmänä. Kuntoutuk-sessa ei pyritä pelkästään kuntoutujan tilanteen muuttamiseen vaan myösmäärittelemään uudelleen yksilön ja ympäristön välistä suhdetta. Tämänvuoksi kuntoutus tarjoaa mielenkiintoisen tutkimuskohteen yhteiskuntatie-teelle. Kuntoutus toimenpiteiden kokonaisuutena tarkoittaa suunnitelmal-lista toimintaa kuntoutujan elämänprojektin toteuttamisen sekä hänen elä-mänhallintansa ylläpitoa tilanteessa, jossa hänen mahdollisuutensa ovatheikentyneet. Prosessionäkökulma taas painottaa kuntoutuksen palvelu-ketjua, mutta myös kuntoutusta aktiivisena muutosprosessina. Yhteiskun-nallisena toimintajärjestelmänä kuntoutus on ennen muuta osa aktiivistatyövoima- ja sosiaalipolitiikkaa, jolla pyritään varautumaan julkisten meno-jen kasvuun (Härkäpää, Järvikoski, 2004, 18-22).

Yleisemmän aktivointiajattelun, josta kuntoutus on vain yksi esimerkki,taustalla voidaan nähdä ikärakenteen ja elatussuhteen muuttumisen sekärakenteellisen työttömyyden aikaansaamat huolet hyvinvointivaltion rahoi-tuspohjan kestävyydestä. Se lähtee myös ajatuksesta, jonka mukaan ihmi-sen on parempi olla työssä kuin työtön ja elää sosiaaliturvan varassa. Sa-ma koskee työkyvyttömyyden ennalta ehkäisemisen korostumista. Sosiaa-listen oikeuksien ja niihin liittyvän sosiaalisen kansalaisuuden laajentami-sen rinnalle on noussut työorientoituneen käyttäytymisen kannustaminen(Nikkanen, 2006, 13).

Työelämässä on havaittavissa kahtiajakautumisen merkkejä. Työolot, työnsisältö, työmäärä ja työympäristön laatu yhdessä monien riski- ja kuormi-tustekijöiden ohella vaihtelevat suuresti eri ammattien ja toimialojen välillä.Työelämään on tulossa uusia riskejä samaan aikaan kun perinteisiä työym-päristön riskitekijöitä edelleen torjutaan ja ehkäistään (mm. Pensola, 2006).Työvoiman osaamisvaatimusten jatkuva kasvu vaatii työntekijöitä kaikillaaloilla myös mukautumiskykyä, joustoa ja erikoistumista (VNK 2/2006, 16).

Yhteiskuntatieteilijät ovat etsineet aktivointiajattelun juuria milloin uuslibera-listisesta talouspolitiikasta, milloin taas sosiaalisen osallisuuden lisäämi-sestä sekä yksilön ja yhteiskunnan välisten suhteiden uudelleen määrittä-misestä. Yhtä kaikki, tavoitteena työelämästä poistumisen myöhentäminenja työttömien aktivointi sekä toimenpiteenä ammatillinen kuntoutus ovateheä ja keskeinen osa työhön perustuvan yhteiskunnan rakentamista javahvistamista. Tätä korostaa myös näkemys osallistamisesta velvoitteidenkautta. Ammatillisen kuntoutuksen nousu osaksi keskeistä työttömyydenvastaista toimintaa nojaa myös ajatukseen siitä, että hyvä elämänhallinta,työkyky, elämänlaatu ja aktiivisuus lisäävät työttömän tai työkyvyttömyydenuhkaaman työntekijän mahdollisuuksiaan osallistua tai pysyä työmarkki-noilla.


Ammatillisella kuntoutuksella on kaksi perusstrategiaa. Toisella pyritäänvaikuttamaan työvoiman tarjontaan eli käytännössä kuntoutujien työmarkki-nallisiin valmiuksiin, toisella taas vaikutus kohdistuu työvoiman kysyntäas-pektiin. Tämä tarkoittaa pyrkimystä luoda työmarkkinoille sellaisia olosuh-teita, jotka lisäävät kysyntää kuntoutujan työpanokselle. Käytännössä nämätoimenpiteet ovat ensimmäisessä tapauksessa koulutusta, valmennusta taityöntekijän fyysisen ja psyykkisen kunnon parantamista, toisessa taas en-nen muuta työympäristön suunnittelua ja muotoilua työssä selviytymistä tu-kevaksi (Härkäpää, Järvikoski, 2004, 195-196).

Suomessa merkittävintä käännettä ammatillisen kuntoutuksen suhteen ovatedustaneet lait kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001, voimaan syys-kuussa 2001) sekä vuoden 2004 alusta voimaan tulleet kuntoutusta koske-vat lakiuudistukset (186-190/2003). Jälkimmäinen velvoitti Kansaneläkelai-toksen ja työeläkelaitokset järjestämään asianmukaista kuntoutusta henki-lölle, jota uhkaa työkyvyttömyys. Kelan kuntoutuksen kohdalla tämä sääntöoli jo voimassa, vuoden 2004 alusta se tuli koskemaan myös työeläkeva-kuuttajia. Lakimuutoksen yhteydessä luotiin erittäin keskeinen oikeus valit-taa kuntoutuspäätöksestä. Valitusoikeus tulee laajenemaan ja koskemaanjatkossa myös paitsi itse päätöstä, myös kuntoutuksen sisältöä.

Kuntoutuksen ensisijaisuutta eläkkeeseen nähden on korostettu myös vuo-den 1996 työeläkeuudistuksessa. Keskeinen oli myös aktiivinen sosiaalipo-litiikka –ryhmän panos, joka korosti työllisyyskeskeisen sosiaalipolitiikanmerkitystä sekä yksilöiden että yhteiskunnan kannalta. Keskeisenä nähtiinkaikkien työikäisten työmarkkinakelpoisuuden vahvistaminen ja etuuksienkannustinvaikutus. Työeläkekuntoutuksen muututtua lakisääteiseksi etuu-deksi hylkäysosuudet ovat pienentyneet kasvaneista hakemusmääristähuolimatta. Tämä kertoo siitä, että aiemmin piilossa ollutta kuntoutustar-vetta on lakimuutoksen myötä päästy purkamaan ja saattamaan ihmisiätoimenpiteiden piiriin.

Suomalaisessa kuntoutusjärjestelmässä vastuu kuntoutuksen järjestämi-sestä jakaantuu monille eri tahoille. Tämän selvityksen näkökulma on kes-keisen työeläkekuntoutuskeskeinen. Työeläkejärjestelmällä on päävastuutyöelämässä olevien ammatillisesta kuntoutuksesta.

Työeläkekuntoutuksesta vastaavat työeläkevakuuttajat. Työeläkekuntou-tusasioista on pääsääntöisesti vastuussa se työeläkevakuuttaja, jossa hen-kilön työpaikan työeläkevakuutus on tai jossa vakuutus viimeksi oli.

Työeläkekuntoutukseen pääsyn kannalta oleellista on, että henkilö on va-kiintuneesti kiinnittynyt työelämään ja yhteys työelämään on säilynyt. Näis-sä tapauksissa asiakkaan tilanne on sellainen, että työeläkekuntoutuksentoimenpiteillä häntä voidaan useimmiten parhaiten auttaa. Viimeisten laki-uudistusten myötä tämän kuntoutuksen rooli on korostunut, koska aiempaauseampi kuntoutuja tulee työelämästä. Tätä korostaa myös järjestelmännykyinen keskittyminen jo tapahtuneen työkyvyn menetyksen sijasta työky-vyttömyyden uhkaan. Sellaisten henkilöiden kuntoutuksesta, joilla ei olemerkittävästi aiempaa työhistoriaa, vastaa Kela.


Selvityksen luonneTässä selvityksessä pyritään sekä taulukoiden että haastatteluiden kauttahahmottamaan kuntoutuksen vaikuttavuutta ja kuntoutuskokemuksia työn-tekijöiden keskuudessa. Aineisto koostuu erilaisia työeläkekuntoutusjaksojakäyneiden ihmisten teemahaastatteluista ja Eläketurvakeskuksen tilastois-ta, joissa tarkastellaan kuntoutuksen jälkeisiä työuria kyseisillä aloilla. Vali-tut alat edustavat perinteisiä ja vakiintuneita ammattialoja, joiden työntekijätjärjestäytyvät SAK:n liittoihin.

Selvityksen laadullisen osuuden kautta pyritään hahmottamaan kuntoutuji-en omia kokemuksia kuntoutuksesta. Kokivatko he kuntoutuksen innosta-vana mahdollisuutena uuteen vaiko pikemminkin velvoittavana ja epämoti-voivana? Tätä kautta pyritään saamaan syvyyttä kuntoutuksesta käytyynkeskusteluun. Monet tutkimukset painottavat sitoutumisen ja motivaationtärkeyttä, jotta kuntoutus voi tuottaa yksilölle todellista hyötyä. Tämän sel-vityksen pienimuotoisella laadullisella osalla haetaan lisävalaistusta tähänaiheeseen.

Tarkastelussa ovat myös kuntoutujien käsitykset omasta suhteestaan työ-hön ja työntekoon. Monilla heidän edustamistaan SAK:n ja sen liittojenedunvalvonnnan piirissä olevista aloista elinkeinorakenteen nopea muutoson tarkoittanut suurta murrosta. Monia laman aikana hävinneitä työpaikkojaei syntynyt uudelleen poikkeuksellisen nopean taloudellisen kasvun aikana,vaan ne joko katosivat kokonaan tai siirtyivät nopeassa tahdissa edenneenglobalisaation myötä kehittyviin maihin.

Muutos on jatkunut myös taloudellisen taantuman väistyttyä. Osaamisvaa-timukset ovat kasvaneet ja moni vaihtaa työpaikkaa useaan kertaan työ-uransa aikana. Erityisesti ikääntyviä työntekijöitä kohtaavat ristiriitaiset pai-neet. Toisaalla työtehtävät muuttuvat ja osaaminen vanhentuu entistä no-peammin vaikeuttaen työssä pysymistä, toisaalta valtion taholta pyritäänlisäämään työllisyyttä ja pidentämään työuria.

Monet työeläkekuntoutujista ovat pitkän työuran tehneitä henkilöitä, joiltapuuttuu pohjatason muodollinen koulutus tai se on monin paikoin vanhen-tunutta. Ammatti-ihmisen identiteetti elää kuitenkin vahvana. Katkos ja uu-den opettelu voi olla raskasta ja vaikeaa, ei vain koulun penkille siirtymisenmuodossa, vaan myös identiteetin kannalta.

Haastatteluaineisto sisältää myös kuntoutujien omia arvioita järjestelmäntoimivuudesta ja pullonkauloista. Monet ongelmat ovat paikannettavissapaikallistasolle ja työpaikkojen arkipäivään. Toinen merkittävä ongelma-kohta koskee aikaista puuttumista terveydellisiin ongelmiin. Vaikka vuoden2004 lakimuutokset, kuten monet aikaisemmatkin toimenpiteet ovat koros-taneet varhaisen puuttumisen merkitystä, on todellisuus vielä monilta osintoisenlainen.


1 ESITTELYSSÄ AMMATILLINENKUNTOUTUS

1.1 Mitä on ammatillinen kuntoutusAmmatillinen kuntoutus on tukea työn tai ammatin vaihtoon silloin kuntyöntekijä ei voi terveydentilansa takia enää jatkaa entisessä työssään.Kuntoutuksen tavoitteena on työntekijän palaaminen työhön ja työelämässäpysyminen. Sen avulla pyritään parantamaan tai ylläpitämään kuntoutujantyökykyä ja ansiomahdollisuuksia. Kuntoutustoimenpiteet tulevat ajankoh-taisiksi silloin, kun omat ja työpaikan keinot eivät yksin riitä. Tilanteessa,jossa sairaus ei ole merkittävä, voidaan pyrkiä parantamaan työntekijänosaamista. Työkykyä uhkaamattoman sairauden ilmaantuessa keinoinaovat hoito, lääkinnällinen kuntoutus ja työkykyä ylläpitävä toiminta, työkyvynvaarantuessa tai uhan syntyessä työeläke- tai Kelan järjestämä kuntoutus(Piispanen, 2006, kalvosarja).

Suomessa ammatillinen kuntoutus jakaantuu työeläkevakuuttajien rahoit-tamaan työeläkekuntoutukseen ja Kelan hoitamaan ammatilliseen kuntou-tukseen. Sosiaalinen kuntoutus on puolestaan kuntien sosiaalitoimen vas-tuulla. Työelämässä olevat ihmiset ovat työeläkelaitosten järjestämän kun-toutuksen piirissä, merkittävää työhistoriaa vailla olevat Kelan järjestämänkuntouksen piirissä. Tämä koskee erityisesti nuoria työntekijöitä. Kelanvastuulla on myös työkykyä ylläpitävä ja parantava valmennus eli Tyk-toiminta. Tätä kuntoutusta tarjotaan vajaakuntoisille henkilöille joiden työky-ky ja ansiomahdollisuudet ovat oleellisesti heikentyneet. Tämän lisäksi onolemassa ns. Aslak-kuntoutusta, joka on ammatillisesti syvennettyä lääke-tieteellistä kuntoutusta, joka liittyy läheisesti työpaikkojen työkykyä ja työhy-vinvointia ylläpitävään toimintaan.

Jos kuntoutuksen tarve johtuu työtapaturmasta, ammattitaudista tai liiken-nevahingosta, on ensisijainen vastuu myös kuntoutuskysymyksissä tapa-turma- tai liikennevakuutuksella. Kansainvälisessä vertailussa suomalainenjärjestelmä on poikkeuksellisen hajautunut. Muissa pohjoismaissa vastuukuntouttamisesta on keskittynyt jollekin viranomaistaholle selvästi Suomeaselvemmin. Vaikka tilanne onkin parantunut, ei kaikissa tilanteissa ei edel-leenkään ole selvää, mille taholle kuntoutuksen järjestäminen kuuluu. Tarveyhteydenpidolle eri toimijoiden kesken on ensisijaisen tärkeää.


Taulukko2: Kuntoutusasiain neuvottelukunnan työryhmän ohjeetammatillisen kuntoutuksen ensisijaisesta vastuunjaosta(Vakuutuskuntoutus VKK 2003)

Asiakkaan tilanne Ensisijainenvastuutaho

Lyhytaikainen työkyvyttömyys (sairaus) terveydenhuolto,työterveyshuolto

Pitkittyvä tilapäinen työkyvyttömyys terveydenhuolto,työterveyshuolto

Menetetty tai uhattu työ- ja ansiokyky työtapa-turman, ammattitaudin tai liikennetapaturmanvuoksi

tapaturma- tailiikennevakuutus

Työkyvyttömyyden uhka tai työkyky- ja ansio-mahdollisuuksien olennainen heikentyminenKUN ei oikeutta työeläkekuntoutukseen

Kela

Työkyvyttömyyden uhka tai työkyvyttömyys sai-rauden, vian tai vamman vuoksi KUN yhteystyöelämään säilynyt

työeläkelaitos

Nuoret pitkäaikaissairaat tai vammaiset henkilötvailla vakiintunutta työhistoriaa

Kela

Vajaakuntoiset työttömät ja työttömyysuhanalaiset

Työhallinto

Ammatillinen kuntoutus voi olla ammatinvalinnanohjausta, kuntoutustutki-musta, työ- ja koulutuskokeiluja, työhönvalmennusta, ammatillista ja muutakoulutusta, työvoimaneuvontaa ja työhönsijoitusta, elinkeinotukea sekätyöhön tai opiskeluun liittyviä apuvälineitä ja työolosuhteiden järjestelytu-kea. Se voi myös olla muuta kuntoutusta tukevaa Kelan vastuulla olevaalääkinnällistä kuntoutusta. Työeläkekuntoutuksen kohteena on aina yksilö.Kuntoutustarpeen arviointi ja kuntoutussuunnitelma perustuvat hänen ko-konaistilanteeseensa ja toimenpidevalikoima tapauskohtaiseen harkintaan.

Suomessa useat eri tahot tarjoavat työntekijän työllistymisedellysten pa-rantamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Työkykyä ylläpitävän toiminnan pitäisiolla osa työpaikan työsuojelutoimintaa. Työpaikkojen työkykyä ylläpitäväntoiminnan periaatteet määritellään työterveyshuoltolaissa. Kuntoutuksen al-kaessa selvitellään ensin töiden järjestely- ja uudelleensijoitusmahdollisuu-det omalla työpaikalla. Jos omalla työpaikalla tai työnantajalla ei löydy teh-täviä, joissa työkyvyttömyyden uhkaa voidaan vähentää, selvitetään kun-toutujan mahdollisuudet saada työtä muualta. Vasta tämän jälkeen harki-taan uudelleenkoulutusta.

Työeläkekuntoutus voi kustantaa tutkimuksia, joilla hankitaan lisätietojakuntoutujan ammatillisista kuntoutusmahdollisuuksista. Käytännössä tämätarkoittaa lähetettä tutkimuspalveluita tarjoavaan laitokseen tai kuntoutus-poliklinikalle. Tärkeä osa kuntoutusta on kuntoutukseen liittyvä neuvonta,ohjaus ja konsultointi. Kuntoutusasiantuntijat neuvovat ja ohjaavat asian


käsittelyn eri vaiheissa kuntoujaa sopivan kuntoutusohjelman suunnittelus-sa sekä järjestävät työeläkekuntoutuksen rahoituksen toimenpiteille.

Työpaikalla järjestettävä kuntoutus voi olla työkokeilua tai työhönvalmen-nusta. Tämä voi koskea sekä työssä olevaa että työkyvyttömyysjaksolta ta-kaisin työelämään pyrkivää. Perimmäisenä tarkoituksena on mahdollisim-man sujuva siirtyminen työtehtävästä toiseen sekä ansiotyössä jatkaminen.Työkokeiluista siirrytään usein työhönvalmennukseen. Keskeistä työpai-kalla tapahtuvan kuntoutuksen osalta on ohjausjärjestelmän toimivuus.

Jos työpaikan järjestelyt eivät ole riittäviä henkilön jatkamiseksi entisessätehtävässään, voi työeläkekuntoutus olla ammatillista koulutusta uuteenammattiin. Uuden alan tulee olla sairauden tai muun työkyvyttömyydensyyn kannalta sopiva. Työeläkejärjestelmän alkuperäisiin tehtäviin ei olekuulunut pohjakoulutuksen tukeminen, mutta eteen tulee yhä useammin ta-pauksia, jossa koulutustason nostaminen olisi tarpeellista työelämässä jat-kamisen takaamiseksi. Näin on erityisesti silloin kun henkilöllä on vanhen-tunut pohjakoulutus, jonka vuoksi hänen mahdollisuutensa selviytyä am-matillisen koulutuksen piirissä tapahtuvasta kuntoutusjaksosta on heikko.Tämä on yleistä monilla SAK:n ja sen liittojen edunvalvonnan piiriin kuulu-villa aloilla.

1.2 Työeläkekuntoutuksen aikainen toimeentuloKuntoutuksen aikainen toimeentuloturva suuruus ja ehdot vaihtelevat. Tur-va määräytyy kuntoutusta antavan tahon mukaan. Kuntoutuksen ajan toi-meentulo varmistetaan viiden eri etuuden kautta:

Kuntoutusraha: Kuntoutusrahaa maksetaan työelämästä suoraan kuntou-tukseen lähtevälle. Suuruudeltaan se on työlakien mukaisen työkyvyttö-myyseläkkeen suuruinen korotettuna 33%:lla. Kyseistä etuutta maksetaanaktiivisen kuntoutuksen ajalta. Mikäli kuntoutus suoritetaan työajalla ja pal-kan piirissä, ko. etuus suunnataan työnantajalle.

Osakuntoutusraha: Puolet kuntoutusrahan määrästä, jota maksetaan mikälihenkilö osallistuu kuntoutukseen samaan aikaan kuin jatkaa osittain ansio-työssä. Osakuntoutusrahan tarkoitus on ennen kaikkea entistä paremmintoteuttaa työelämän tarpeita ja mahdollistaa jatkuva työelämäkytkentä sil-loin kun se on mahdollista.

Harkinnanvarainen kuntoutusavustus: Tämä harkinnanvarainen etuusmyönnetään kuntoutussuunnitelman laatimisajalle, kuntoutuksen alkamisenodotus- ja väliajalle tai kuntoutuksen jälkeiselle alalle, mikäli kuntoutujalla eiole muuta toimeentuloa. Suuruudeltaan se on määräaikainen työkyvyttö-myyseläke.

Kuntoutustuki: Kuntoutustuki on määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä, jotamaksetaan kun sairauspäivärahakausi ei ole ollut riittävä työkyvyn palau-tumiseen.


Kuntoutuskorotus: Kuntoutuskorotusta saavat ne kuntoutujat, jotka tulevatkuntoutukseen eläkkeeltä. Kuntoutustuen tai työkyvyttömyyseläkkeen lisäk-si myönnettävä korotus, jota maksetaan aktiivisen kuntoutuksen ajalta. Ko-rotus on 33% maksettavan eläkkeen määrästä.

1.3 Työeläkekuntoutukseen pääsyViimeisimmät merkittävät muutokset kuntoutuslainsäädäntöön tulivat voi-maan vuoden 2004 alusta. Tämän uuden kuntoutuslainsäädännön tavoit-teena on varhentaa kuntoutuksen aloittamista. Se myös korostaa kuntou-tuksen ensisijaisuutta eläkkeelle siirtymiseen verrattuna.

Työeläkekuntoutus on lakisääteinen etuus työkyvyttömyyseläkkeen tapaan.Vaikka vuoden 2004 alusta siitä tulikin subjektiivinen oikeus, säädelläänsitä tarkoituksenmukaisuuskriteerein. Työeläkekuntoutukseen osallistujallatulee olla asianmukaisesti diagnosoitu sairaus, vika tai vamma, jonka vuok-si häntä kohtaa työkyvyttömyysuhka. Hänellä tulee olla tietty määrä työelä-kelakien piiriin kuuluvia ansioita viimeiseltä viideltä vuodelta eikä työsuh-teen päättymisestä saa pääsääntöisesti olla kulunut vuotta pitempää aikaa(ETK, 2006, 9). Työelämäyhteyden tulee olla todettavissa. Tämän lisäksi onvoitava katsoa, että kuntoutuksesta on siihen osallistuvalle todellista hyötyäja että sillä on tätä kautta myös eläkemenoja säästävä vaikutus (HE116/2002, 11).

Työkyvyn määritteleminen ei ole itsestäänselvä prosessi. Kuntoutustutki-mus erottaa kolme eri mallia. Ne ovat lääketieteellinen työkykykäsitys, työ-kyvyn tasapainomalli sekä integroitu työkykykäsitys. Lääketieteellisessämallissa työkyky rinnastetaan terveyteen, kun taas tasapainomallissa työ-kyvyn tarkastelu perustuu yksilön resurssien ja työn vaatimusten väliseensuhteeseen. Integroitu työkykymalli painottaa työkyvyn yhteisöllistä näkö-kulmaa, jonka mukaan yksittäisen työntekijän työkykyä ei voida tarkastellaerillään työorganisaation työkyvystä. Suomalaista sosiaaliturvajärjestelmääja sen työkykykäsitystä luonnehtii tällä hetkellä parhaiten yksilökeskeinentasapainomalli (Järvikoski, Härkäpää, 2004, 112-114). Työkyvyn käsitteenmoninaisuuden tavoittaminen järjestelmiä suunnitellessa on vaativa tehtä-vä.

Vuoden 2004 alusta voimaan tulleen lakiuudistuksen keskeinen tarkoitus oliaikaistaa ammatillisen kuntoutuksen aloitusta. Kuntoutuslainsäädännönmuutos oli osa yksityisalojen työeläkkeiden kehittämisestä tehtyä kokonais-sopimusta. Työmarkkinaosapuolet olivat aktiivisesti mukana lainsäädännönuudistuksen valmistelussa. Taustalla oli usein toistunut havainto siitä, mitenparhaita tuloksia saavutettiin mitä aiemmin kuntoutukseen päästiin. Ky-seistä näkökulmaa korostivat myös useat lausunnonantajat lausunnoissaaneduskunnalle. Ennen uudistusta voimassa olleen lain mukaan kuntoutuk-seen pääsi vasta kun työkyky ja ansiomahdollisuudet olivat oleellisesti hei-kentyneet. Tämä tarkoitti käytännössä varsin korkean kynnyksen synty-


mistä ja usein kuntoutuksen liian myöhäistä aloittamista, jonka vuoksi tu-lokset jäivät laihoiksi.

Työterveyslaitoksen lausunnossa eduskunnan työelämä- ja tasa-arvoasiainvaliokunnalle nostettiin esille myös työterveydenhuollon keskeinen merkityssekä kuntoutuksesta vastaavien tahojen yhteistyön sujuvuuden tärkeys.Monesti havainnot kuntoutustarpeen syntymisestä tehdään tällä tasolla.Työterveyslaitos korosti myös työkyvyn käsitteen riittävän laaja-alaista ym-märtämistä, jotta varhainen puuttuminen olisi mahdollista (Työterveyslaitos,2002).

Kuntoutuksen tarpeen tunnistaminen on keskeinen kysymys kuntoutusta jasen toimivuutta arvioitaessa. On keskeistä tehdä ero kokemuksellisen jatodellisen tarpeen välillä. Kuntoutusbarometrin mukaan kansalaisryhmienkoettu kuntoutuksen tarve oli noin 10-20%. Arvio vaihteli tutkimuskysy-mysten ja otannan mukaan (Kela, 2002, 23). Kuntoutusbarometri on suo-malaisten kuntoutuksen järjestäjien yhteistyöhanke. Barometri perustuupääosin asiantuntijoiden arviointeihin kuntoutusjärjestelmän eri puolien toi-mivuudesta.

Nykylainsäädännön mukaan kuntoutuspäätöksen saajalla on oikeus valittaapäätöksestä. Ennen vuotta 2004 tätä oikeutta ei ollut. Valitusoikeus koskeeitse päätöstä sekä kuntoutusetuuden maksuaikaa ja -määrää, ei kuntoutuk-sen sisältöä. Tähän on kuitenkin tulossa muutos vuoden 2007 alusta, jolloinmyös kuntoutuksen sisältö on valitusoikeuden piirissä. Tämän on nähtytuovan helpotusta nykytilanteeseen, jossa itse kuntoutuspäätöksen ja sensisällön erilainen käsittely on aiheuttanut hankaluuksia. Uudistuksen onkatsottu myös yksinkertaistavan muutoksenhakuasetelmaa (Suvanto, 2006,12-13)


2 KUNTOUTUKSEN TUNNUSLUVUT

2.1 Kuntoutushakemusten ja kuntoutujienmääräVuoden 2005 aikana työeläkelaitoksissa tuli vireille 6223 kuntoutushake-musta (ETK, 2006, 11). Määrä on hieman pienempi kuin vuotta aikaisem-min jolloin hakemuksia pantiin vireille 6909. Vuoden 2005 aikana työeläke-laitokset kuntouttivat kaikkiaan 6834 henkilöä (ETK, 2006). Heinäkuuhun2006 mennessä hakemuksia oli tullut vireille 3653 kappaletta. Hakemustenmäärän nopean kasvun (lähes viisinkertaistunut vuodesta 1992, kolmin-kertaistuneet vuodesta 1996) voidaan siis katsoa saavuttaneen lakipisteen-sä ja normalisoituneen.

Kelan kuntoutuspalveluita sai vuonna 2005 kaikkiaan 86 800 henkilöä,joista selkeästi suurin osa sai lyhytaikaista ja harkinnanvaraista kuntoutus-ta. Eläketurvakeskuksen tilastoraporttien mukaan nopea kasvu johtui pää-asiassa lakimuutosten, erityisesti vuoden 2004 uudistuksen saamasta julki-suudesta. Muita selittäviä tekijöitä ovat kuntoutuksen tehostuminen sekäTELA:n ja Kelan väliset yhteistyösopimukset (ETK: Työeläkekuntoutus2005, 2006, 11). Työeläkekuntoutuksen piirissä olevien määrä verrattunaerityisesti Kelan kuntoutujiin verrattuna on pieni, mutta on kasvanut viimevuoteen asti nopeasti.

Taulukko3: Myönteiset työeläkekuntoutuspäätökset vuosina 1992-2005 (lähde: Eläketurvakeskus)

744 627819 950

13651668 1785

2327

2764 26582966

3457

3950

4442


2.2 Kuntoutuksen kustannuksetTyöeläkevakuuttajien kustannukset vuonna 2005 olivat n. 40 miljoonaa eu-roa. Vertailukohdaksi voidaan ottaa Kelan kuntoutusmenot, jotka olivat sa-mana vuonna 285 miljoonaa euroa. Työkyvyttömyyseläkemenot olivatvuonna 2004 kaikkiaan 2 242 miljoonaa euroa. Kuntoutuksen kokonaisme-noista ei ole olemassa tuoretta tietoa, uusimmat luvut ovat vuodelta 2000(Kela, 2005, 12).

Työeläkevakuuttajien kustannuksista palvelukulujen osuus oli 6 miljoonaaeuroa loppujen varojen kuluessa kuntoutusavustusten, osakuntoutusrahansekä kuntoutusrahan – ja korotuksen maksuihin. Palvelukulujen kasvu onollut useiden vuosien ajan varsin maltillista. Toimeentulon turvaamiseksiyksittäiselle henkilölle maksettiin harkinnanvaraista kuntoutusavustusta tai–rahaa keskimäärin 1779 euroa kuussa, tai eläkkeen päälle kuntoutusko-rotusta 449 euroa (ETK, 2006).

2.3 Miksi kuntoutukseen?

Taulukko4: Työeläkekuntoutuspäätökset diagnoosin mukaan vuonna2005 (%) (Lähde: Eläketurvakeskus)

Työeläkekuntoutukseen hakeutumisen pääsyynä ovat edelleen tuki- ja lii-kuntaelinten sairaudet. Vuonna 2005 kuntoutuspäätöksen saaneista ylipuolen diagnoosina oli tuki- ja liikuntaelinsairaus. Mielenterveydellisistäsyistä kuntoutuksen piiriin tulee joka viides kuntoutuja. Heistä huomattavansuuri osa (65%) on naisia (ETK, 2006, 13).

6

20

51

23

0

10

20

30

40

50

60

Hermostosairaudet

Mielenterveys- jakäyttäytymishäiriötTuki- jaliikuntaelinsairaudetMuut sairaudet


2.4 Hakemusten hyväksyntäKaikki työeläkelaitoksissa vireille tulleet kuntoutushakemukset eivät päätyhyväksyntään. Hakemusten käsittelyä ohjaa Eläketurvakeskuksen yleiskirjetyöeläkelaitoksille. Kuntoutusoikeuden ratkaiseva eläkelaitos on viimeinenlaitos, jonka vakuuttamassa työsuhteessa työntekijä on ollut. Hylkäystenmäärä kaikista hakemuksista oli vajaa neljännes (24%).Tässä on laskuavuodesta 2004 13%. Työssä olevien kuntoutushakemuksia hylättiin suh-teessa enemmän kuin eläkkeeltä tulevien (28% ja 14%).

Hakemuksien hylkäämisissä myös iällä on merkitystä, nuorempien kuntou-tushakemuksia hylätään vanhempia hakijoita useammin. Eläketurvakes-kuksen tilastojen mukaan keskeisin syy kuntoutushakemuksen hylkäämi-seen on se, ettei hakijalla ole voitu todeta työkyvyttömyyden uhkaa. Vuon-na 2005 tällä perusteella hylättyjen hakemusten osuus kaikista hylkäyksistäoli 65%.

Hylkäyksiä myös riitautetaan. Valitusoikeus koskee nimenomaisesti kun-toutuksen hylkäämistä. Vuonna 2005 valituksia tuli työeläkelaitoksiin vireille329, eläkelautakuntiin puolestaan 286. Valitukset johtavat päätösten muu-toksiin vain harvoin.

2.5 KuntoutuslajitTyöeläkekuntoutuksen lajeista tyypillisin on edelleen koulutus, vaikkakintyöpaikalla tapahtuva kuntoutus on kipuamassa sen rinnalle. Tässä näkyyuudistuksen vaikutus. Vuonna 2005 kaikkiaan 2728 henkeä sai työhön taiammattiin tähtäävää koulutusta. Tämä on 38% kaikista kuntoutujista. Työ-paikalla esimerkiksi työkokeilujen ja työhönvalmennuksen piirissä oli 2705ihmistä. Työpaikkakuntoutus on yleisin kuntoutusmuoto erityisesti ikäänty-neiden joukossa. Työpaikkakuntoutus on myös kustannuksiltaan edullisinkuntoutusmuoto. Työpaikkakuntoutusta saaneiden osuus kaikista kuntoutu-jista on kohonnut nopeasti, edellisvuodesta nousua oli vuonna 2005 11%.Kuntoutustutkimusta käytettiin kaikkiaan 1266 henkilön eli 18%:n kohdalla(ETK, 23-24). Työeläkejärjestelmä ei lähtökohtaisesti tue pohjakoulutustatai sen tason nostamista, joskin tämä ei ole kategorista.


3 VAIKUTTAVUUS

Kuntoutusta ja sen vaikuttavuutta voidaan arvioida monin tavoin, yksinker-taisilla laskennallisilla malleilla tai laajemmin ihmisen ja ympäristön muu-tosprosessina. Kuntoutumisen aikana ihminen voi löytää itsestään uusiavoimavaroja ja oppia uusia tapoja toimia. Nämä hyödyt eivät välttämättänäy suoraan tilastoissa, vaikka niillä on selkeä toimintakykyä ja elämän-laatua parantava vaikutus (Järvikoski, Härkäpää, 2004, 19).

Kuntoutuksen vaikuttavuus on noussut merkittäväksi kiinnostuksen koh-teeksi erityisesti taloudellisista syistä. Kuntoutuksen onnistumiseen ja ih-misten työhön palaamiseen vaikuttavat luonnollisesti useat tekijät itse kun-toutustoiminnan lisäksi. Keskeistä on yleinen yhteiskunnallinen tilanne, riit-tävä työvoiman kysyntä sekä työllistymistä tukevat päätökset erityisesti elä-kepoliitiikassa. Kuntoutustutkimus on Suomessa varsin laajaa, mutta haja-naista. Tähän kiinnitti huomiota mm. Raimo Sailaksen johtama työllisyys-työryhmä (VNK, 2003, 27).

Pirjo Nikkanen on tutkimuksessaan Kelan Tyk-kuntoutukseen osallistunei-den kokemuksista ja kuntoutumistarinoista koonnut yhteen suomalaistakuntoutuksesta tehtyä tutkimusta. Myös hänen arvionsa mukaan tieto jatutkimus ovat hajaantuneet eri tieteenaloille ja eri yksiköihin. Kuntoutuksentiimoilta on viime vuosina julkaistu useita väitöskirjoja erityisesti yhteiskun-tatieteissä (Nikkanen, 2006, 22-25).

3.1 Yhteiskunnallinen ja yksilöllinen näkökulmaVaikuttavuutta voidaan arvioida kahdesta suunnasta, yhteiskunnallisesta jayksilöllisestä. Edellisellä viitataan usein julkistaloudellisiin kustannuksiin,jälkimmäisellä taas yksilön omaan tilanteeseen. Kuntoutusta voidaan pitääonnistuneena mikäli sillä kyetään pidentämään henkilön työuraa ja nosta-maan eläkkeelle siirtymisikää. Onnistuessaan kuntoutus siis pienentää elä-kemenoja ja lieventää työeläkemaksujen korotuspaineita. Tavoitteena on,että kuntoutuksen kokonaiskustannukset olisivat pienemmät kuin vastaavateläkemenot olisivat.

Veijo Notkola toteaa Kuntoutus-lehdessä (2/2006) kuntoutuksen olevan sitäkannattavampaa, mitä enemmän sitä tutkitaan. Yhteiskunnan näkökul-masta työeläkekuntoutus vaikuttaa kannattavan. Kun työkyvyttömyyseläk-keen vuotuiset kustannukset/henkilö olivat vuonna 2005 keskimäärin 11900 euroa ja onnistuneelle kuntoutukselle (kaikkien ohjelmien kustannuksetlaskettuna yhteen ja jaettuna onnistuneiden ohjelmien, eli sellaisten ohjel-mien, jotka johtivat joko työllistymiseen tai työkyvyn palautumiseen) las-kettu keskimääräinen kustannus 17 100 euroa, maksaa kuntoutus itsensätakaisin jo puolessatoista vuodessa. Samaan aikaan on voitu nähdä on-nistuneiden ohjelmien kustannustason lasku, jonka pääsyynä pidetään ly-hytkestoisen työpaikoilla tapahtuvan kuntoutuksen lisääntymistä.


Vuoden 2005 aikana päättyi kaikkiaan 2867 kuntoutus- ja tutkimusohjelmaa2814 henkilöltä. Kuntoutettavista 68% oli kuntoutuksen aloittaessaan ollutjoko työelämässä tai työttömänä. Ohjelmansa päättäneistä 63% palasi ta-kaisin työelämään, 6% kuntoutui muuten ja 18% siirtyi eläkkeelle. Loputkeskeyttivät, kokivat elämänmuutoksia tai siirtyivät muiden järjestelmien pii-riin. Viime vuosina on ollut nähtävissä kuntoutujien aikaisempaa parempityöllistyminen. Entistä harvempi siirtyy kuntoutuksen jälkeen työelämän ul-kopuolelle. Vielä vuonna 1996 46% kuntoutuksen läpikäyneistä siirtyi eläk-keelle (ETK, 2006, 26). Kuntoutustaustan lisäksi erityisesti iällä on merki-tystä sen suhteen, kykeneekö työntekijä palaamaan työhön kuntoutusjak-son jälkeen. Mitä nuoremmasta kuntoutujasta on kyse, sitä suuremmallatodennäköisyydellä hän palaa työelämään.

Keskeistä on luonnollisesti makrotason lisäksi yksilötaso. Vuonna 2002 il-mestyi laaja-alainen STAKESin raportti otsikolla ”Kannattaako kuntoutus?”.Siinä pyrittiin arvioimaan ammatillisen kuntoutuksen vaikuttavuutta erilaisis-sa keskeisissä ongelmaryhmissä tuolloin olemassa olleen tieteellisen tutki-muksen perusteella. Laajan raportin mukaan kuntoutuksen vaikuttavuu-desta on olemassa näyttöä erilaisissa sairaus- ja ongelmaryhmissä. Kun-toutuksen vaikutukset olivat selvimmin havaittavissa moniammatillisessakuntoutuksessa (Rissanen ja Aalto, Härkäpää, 2002). Nikkasen havainnotkorostavat

3.2 Vaikuttavuuteen vaikuttavat tekijät javaikuttavuuden arviointiKeskeisiä vaikuttavuuteen vaikuttavia tekijöitä olivat kuntoutujan sitoutumi-nen kuntoutussuunnitelmaan sekä hyvien käytäntöjen ja toimien kohdista-minen myös työelämään yleensä eikä ainoastaan yksilöön. Tätä viimeksimainittua ominaisuutta korostaa tutkimuksissa esiintynyt havainto työnteki-jöiden taipumuksesta määritellä työsuoriutumisensa ongelmat yksilökeskei-sesti. Monesti kuntoutujat määrittävät työssä selviytymistään haittaavat te-kijät sairaus- tai oirekeskeisesti, vaikka taustalta saattaa löytyä nimen-omaan työhön ja työprosessiin liittyviä tekijöitä. Työ on lähes aina yhteisös-sä tapahtuvaa ja sillä on suuri merkitys niin sille, miten työssä jaksetaankuin sille, miten siihen palaaminen onnistuu (Järvikoski, Härkäpää,183,2004).

Kuntien eläkevakuutuksen tutkijat Saari ja Forma (2003) tutkivat laadulli-sesti kuntoutusprosessin kulkua, toteutusta sekä kuntoutusjakson jälkeistätoimintaa. Tutkimuksen kohteet olivat osallistuneet uudelleenkoulutukseen.Tutkimukseen vastanneista henkilöistä n. kolmannes oli sitä mieltä, ettätoimenpiteet aloitettiin heidän kohdallaan liian myöhään. Tutkimuksen mu-kaan omilla työpaikoilla oli tehty muutoksia vain harvoin, toisin sanoen on-gelmat nähtiin korostuneesti yksilöissä, ei työolosuhteissa. Tämä tukeeedellä esitettyä havaintoa, joka on korostunut piirre suomalaisessa työelä-mässä.


Kuntoutustarpeen aikaisella havaitsemisella ja toimenpiteiden pariin oh-jaamisella on siis erittäin keskeinen merkitys. Korostuneen merkittävänävoidaan myös nähdä kuntoutuksen huolellisen kohdentamisen tarve. Erityi-senä huomiona ”Kannattaako kuntoutus?” –raportti nostaa erilaisten ryhmi-en erilaiset kuntoutustarpeet. Mielenterveyspotilailla tuettu työllistäminentuottaa parempia tuloksia kuin työhön valmennus ja työharjoittelu (ETK,2006, kalvosarja).

Vaikuttavuuden arvioinnin kannalta keskeinen kysymys on kuka vaikutuksiaarvioi. Tämä koskee myös ns. asiantuntija-arvioita. Eräs kuntoutusbaromet-rihankkeen keskeisiä havaintoja oli se, että mitä kauempana itse toimin-nasta arvioitsija toimi, sitä heikompi oli hänen käsityksensä kuntoutuksenvaikuttavuudesta. Asiakastyössä toimivien, jotka näkivät kuntoutuksen vä-littömät, usein kokemukselliset vaikutukset, olivat arvioissaan positiivisem-pia (Kela, 2002, 38-39)

”Kannattaako kuntoutus” –raportti piti sisällään huomattavan määrän tietoasiitä, miten kuntoutustutkimusta tulisi kehittää. Kuntoutusmenetelmien ke-hittämisen näkökulmasta tarvitaan lisää tietoa menestyksekkäistä kuntou-tusprosesseista. Moniammatillinen kuntoutus on tehokasta, mutta johtuukotämä ennen kaikkea siitä, että asiantuntijat onnistuvat tiiminä asianmukai-sessa palvelussa vai siitä, että heidän neuvonsa kuntoutujalle ovat yhden-suuntaisia? Kuntoutuksen yksilötason ilmiöistä tarvitaan enemmän tietoa.Tätä korostavat havainnot kuntoutujien oman motivaation ja asenteen mer-kityksen keskeisyydestä kuntoutuksen onnistumiselle.

Kansaneläkelaitoksen vuonna 2002 julkaisema raportti kuntoutusbaromet-rihankkeen ensimmäisistä havainnoista korosti eri asiakasryhmien välisiäeroja sen suhteen, miten palvelut toteutuivat. Varhais- ja vammaiskuntou-tuksen osalta palveluiden katsottiin toimivan varsin hyvin, sen sijaan syr-jäytyneiden kuntoutuksessa oli huomattavia ongelmia. Asiantuntija- ja kun-toutuksen järjestäjätahojen näkemyksen mukaan sama kaava oli nähtävis-sä kyseisten ryhmien osalta jatkuvuudessa. Kerran syrjäytymään päässei-den saaminen takaisin työelämään tai muuhun tarkoituksenmukaiseen toi-mintaan on hyvin vaikeaa (Kela, 2002, 27-32).

Mika Ala-Kauhaluoma (2005) on tutkinut vuonna 2001 voimaan tullutta la-kia kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001) ja sen myötä sovellettujentoimenpiteiden vaikutusta työttömien työmarkkina-asemaan ja sosiaaliseenhyvinvointiin. Keskeistä on aktivointisuunnitelmien vaikuttavuus. Aktivoin-nin, mukaan luettuna ammatillinen kuntoutus, vaikutusten arviointi on useinvaikeaa. Syynä tähän on se, että ohjelmien vaikutusta sinänsä on ajoittainvaikea erottaa yleisen talous- ja työllisyyskehityksen tai sosiaaliturvaantehtyjen muutosten vaikutuksesta. Kysymys on toisin sanoen siitä, ovatkomahdolliset vaikutukset ulkoisten tekijöiden vai itse ohjelmien vaikutusta, eliolisiko henkilö työllistynyt korkeasuhdanteessa myös ilman tukea.

Tutkimusten valossa ammatillinen kuntoutus ja aktivointi kannattavat. Ala-Kauhaluoman (2005) aktivointisuunnitelmia koskeva tutkimus osoitti suun-nitelmien läpikäyneiden henkilöiden työttömyyden vähentyneen 6-8 kuu-


kauden aikana 50%:lla kun kyseisen tutkimuksen vertailuryhmässä samaoli tapahtunut vain 35%:lla. Ongelmaksi voitiin katsoa avoimille työmarkki-noille työllistyneiden vähäinen määrä. Näitä oli aktivointisuunnitelmienavulla työllistyneistä vain 8% (Ala-Kauhaluoma, 2005, 46). Aktivointisuun-nitelmilla ja toimenpiteisiin osallistumisella katsottiin olevan työttömien elä-mänlaatua ja hyvinvointia parantava vaikutus, tosin lähinnä siten, ettäsuunnitelmiin osallistuneiden mahdollisuus saavuttaa hyvä elämänlaatu olityöttöminä pysyneitä korkeampi. Aktivointitoimenpiteet eivät suoraan tar-koittaneet kasvanutta hyvinvointia, mutta kasvattivat potentiaalia.

Keskeistä vaikuttavuustutkimuksessa on myös pitkäaikaisempi seuranta.Kuntoutuksensa päättäneiden työhön paluussa on sairausryhmittäisiä jaalueellisia eroja. Mielenterveyden häiriöistä kärsineiden ennuste työhönpalaamisessa kuntoutusjakson jälkeen on selkeästi muita ryhmiä huonom-pi. ETK:n tilastojen mukaan vain joka neljäs vuonna 2000 kuntoutuksensapäättänyt mielenterveydellisten ongelmien vuoksi kuntoutukseen joutunutoli työssä vuonna 2003. Ero vaikkapa tuki- ja liikuntaelinsairauksista kärsi-neisiin on huomattava. Heistä vastaavalla ajalla työssä oli lähes puolet.Myös alueelliset erot ovat merkittäviä. Vuoden 2003 lopussa työssä olevienosuus vuonna 2000 työeläkekuntoutuksensa päättäneistä (jotka olivat en-nen kuntoutustaan työelämässä), vaihteli Uudenmaan 42%:sta Päijät-Hämeen, Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson 66%:iin.

Vuoden 2006 aikana on käynnissä Eläketurvakeskuksen ja Kuntoutussää-tiön laaja yhteistyöhanke koskien työeläkekuntoutuksen toimivuutta. Tutki-mus on seurantaa, jota kohdistetaan työeläkekuntoutuksen asiakkaihin se-kä järjestelmän toimintaan. Erityisen huomion kohteena on vuonna 2004voimaan tulleen uudistuksen vaikutusten tutkiminen sen suhteen onkokuntoutujien joukko muuttunut, miten kuntoutukseen hakeudutaan, kenelleoikeus kuntoutukseen myönnetään ja mitä kuntoutusmyönnön tai –hylkäyk-sen jälkeen tapahtuu.

ETK:n ja Kuntoutussäätiön selvitystyö on toistaiseksi vasta käynnissä,mutta taulukosta 5 voidaan nähdä muutamia kehityskulkuja SAK:n kannaltakeskeisillä ammattialoilla. Kaavioon on yhdistelty alakokonaisuuksittain Ti-lastokeskuksen vuoden 2001 ammattiluokituksen pääluokat 5, 7, 8 ja 9 jasiitä selviää 1,5-2 vuotta sitten kuntoutuspäätöksen saaneiden asema tällähetkellä. Taulukossa mukana olevat henkilöt ovat olleet töissä yksityiselläsektorilla ja tulleet kuntoutukseen työelämästä.


Taulukko5: Työeläkekuntoutukseen osallistuneiden tilanne 1,5-2 vuot-ta kuntoutuspäätöksen jälkeen neljällä ammattialalla (Lähde: ennak-koaineistoa Eläketurvakeskuksen ja Kuntoutussäätiön selvityksestä).

Koska määritelmällisesti kaikilla työeläkekuntoutukseen osallistuvilla onkriteerien mukaan työkyvyttömyyden uhka, voi työmarkkinoiden käyttöönsiirtyneiden suurta osuutta pitää merkkinä hyvästä kehityksestä. Eläketur-vakeskuksen luvut vuodelta 2005 kertovat kuntoutuksen välittömän tulok-sellisuuden olleen 72%:n luokkaa. Vuonna 2001 työelämästä tulleista kun-toutuksensa päättäneistä lähes puolet palasi työelämään, osuus oli samakolmen vuoden kuluttua. (ETK, 2006, 27-29). Tähän verrattuna tässä kuvi-ossa esitellyillä aloilla kuntoutus näyttää olevan varsin vaikuttavaa ja tulok-sellista. Kuntoutuksen jälkeistä työtilannetta, toisin sanoen sitä, ovatkohenkilöt työssä vai työttöminä, ei ennakkotiedoista kuitenkaan ole saatavis-sa.

Kaaviosta selviää myös eroja ammattialojen välillä. Rakennus-, korjaus- javalmistusalan työntekijät päätyvät vertailuryhmistä useammin työkyvyttö-myyseläkkeelle kuntoutusjaksonsa jälkeen. Prosessi- ja kuljetusalojentyöntekijöiden eläkkeelle siirtyminen on lähes vastaavalla tasolla.

Alkamassa on myös Työeläkevakuuttajat TELA:n ja Duodecimin yhteinenprojekti koskien toimintakyvyn arviointia. Tämä projekti toteutetaan vuosina2006-2008. Projektin tavoitteena on yhdenmukaistaa ja kehittää toimintaky-vyn arviointia lääkärien keskuudessa. Tällä voi toteutuessaan olla merkittä-viä vaikutuksia kuntoutukseen pääsyn sekä kansalaisten oikeusturvan kan-nalta (Piispanen, 2006, kalvosarja) .

Aikaisemman vaikuttavuustutkimuksen kenties oleellisin havainto on se,miten keskeisessä asemassa kuntoutuksen onnistumisen kannalta onkuntoutujan oman työpaikan ja työnantajan asennoituminen kuntoutukseen.Aktiivinen, työnantajapuolen kanssa tiiviissä yhteistyössä järjestetty toi-minta on selkeästi vaikuttavinta. Ala-Kauhaluoma (2005, 52) korostaa suo-

0 % 20%

40%

60%

80%

100%

A vus tavat työntek ijät

P rosess i ja kuljetus

Rakennus -, korjaus ja valm is tus

P alvelualat, m m . m yynti- jahoitoala

kuntoutus päättyny t, eieläkkeelläedelleen kuntoutuksessa

kuntoutus päättyny t,eläkkeellä


malaisen aktivointipolitiikan tarkastelun korostunutta kohdistumattomuuttatyönantajiin. Erityisesti työssä jaksamisen tukemista pitäisi korostaa entistäenemmän, meillä politiikka korostuu liiaksi työllistymisen tukemiseen ilmanjaksamiselementtiä. Työyhteisön ilmapiirillä, työn organisointitavoilla jaesimiesten ja työtoverien tuella on suuri merkitys myös siinä vaiheessa, kuntyökyky on jo heikentynyt tai työkyvyttömyys uhkaa. Työllistymisen jälkei-nen vaihe jää työmarkkinoiden sisäiseksi kysymykseksi.

Ala-Kauhaluoman havainnot saavat tukea myös muusta kuntoutustutki-muksesta, joissa painotetaan työkyvyn moniulotteisuutta. Työkykyä, ja sitäkautta kuntoutuksen tarvetta ei voida tarkastella vain yksilöllisenä ilmiönä,vaan on otettava huomioon ne olosuhteet ja ympäristö, joista kuntoutuja ontulossa ja jonne hän on menossa. Työkyvyn realisoituminen on riippuvainenpaitsi siitä spesifistä työstä ja ammatista, jossa työntekijä toimii, kuin myössiitä toimintaympäristöstä, jossa työnteon raamit muotoutuvat (Järvikoski,Härkäpää, 2004, 116).


4 KOKEMUKSIATYÖELÄKEKUNTOUTUKSESTA –KUNTOUTUNEET KERTOVAT

4.1 Tutkimukselliset lähtökohdatTämän selvityksen tiimoilta haastateltiin muutamien perinteisten työntekijä-ammattien edustajia heidän kuntoutuskokemuksistaan. Aineistoksi kerättiinteemahaastatteluita. Selvitykseen osallistuneet kuntoutujat olivat käyneetläpi kuntoutusjaksoja, joiden sisältö vaihteli muutaman viikon lyhyistä jak-soista ammattikorkeakoulututkinnon suorittamiseen. Kaiken kaikkiaanhaastatteluita kerättiin kuusi kappaletta, joista yksi tehtiin puhelimitse.Haastatelluista miehiä oli neljä ja naisia kaksi. Mukana oli entisiä rakennus-alan ammattilaisia, lasten kanssa työtä tehneitä sekä puunjalostus- ja pape-rialan työntekijöitä. Julkisella sektorilla haastatelluista oli alun perin työs-kennellyt kaksi henkilöä.

Haastateltaville yhteistä oli monipuolinen ja pitkä työura. Työttömyyttä olikoettu vain vähän. Alkuperäinen koulutus oli ammattioppilaitostason kou-lutusta. Kuntoutustoimenpiteet olivat tulleet tarpeellisiksi terveydellisten on-gelmien vuoksi. Nämä ongelmat olivat korostuneesti selkä- ja liikuntaelin-vaivoja. Kuntoutuksen jälkeen heistä yhtä lukuunottamatta kaikki olivat jat-kaneet työelämässä. Rakennusalan työntekijät olivat sijoittuneet opetus- jahoitoalalle, päiväkodissa työskennellyt haastateltava toimistotehtäviin kutenmyös puunjalostusalan haastateltava. Haastateltavista kaksi oli käynyt insi-nöörikoulutuksen, yksi datanomikoulutuksen, yksi hoitoalan koulutuksen jakaksi saanut lyhyempikestoista kuntoutusta. Paperialan työntekijä oli siirty-nyt myyntitöihin.

Haastateltavat löytyivät yhteistyössä työeläkevakuuttajien kanssa. Haas-tattelut aloitettiin yleensä haastateltavien omilla kertomuksilla työuransa tä-hänastisesta kulusta, jonka jälkeen keskustelua johdateltiin selvityksenkannalta oleellisten kysymysten äärelle. Usein tätä ei kuitenkaan erityisestiollut tarpeellista tehdä, vaan haastateltavien kertomuksissa tuli esille moniaselvityksen kannalta keskeisiä teemoja ilman erityisiä kysymyksiä. Haas-tattelut olivat pituudeltaan neljästäkymmenestäviidestä minuutista yli puo-leentoista tuntiin. Haastattelut siirrettiin kirjoitusmuotoon sanasta sanaan,jonka jälkeen niitä pyrittiin lukemaan useaan kertaan ja löytämään merkittä-viä asiakokonaisuuksia. Asiakokonaisuudet muotoutuivat selvityksen alku-peräisten teemojen sekä haastateltavien kerronnasta nousevista teemoista.

Selvitys pyrkii antamaan äänen kuntoutujille. Analyysi on korostuneen ai-neistolähtöinen. Aineiston pohjalta pyritään löytämään yhteisiä näkemyksiäja kokemuksia niin kuntoutusjärjestelmästä kuin työelämästä yleensäkin.Tarinallisessa lähestymistavassa ihmistä tarkastellaan aktiivisena, toimin-nalleen merkityksiä antavana toimijana. Haastattelua tehtäessä kysymys onkertomusten, tarinoiden keräämisessä. Tätä kautta pyrittiin hahmottamaan


kuntoutuksen merkitystä kuntoutujille myös muusta kuin taloudellisesta nä-kökulmasta. (Eskola, Suoranta, 2000, 20).

4.2 Kuntoutukseen hakeutuminen japääseminenKuntoutukseen hakeutumisen merkitystä haastateltaville ilman käsitystäheidän asennoitumisestaan työntekoon ja elämään ylipäänsä. Monelle pe-rinteisten työntekijäammattien edustajalle niin identiteetti kuin taloudellinenturvallisuuskin on ollut vahvasti sidottu palkkatyöhön. Kuntoutuksen piiriinpääsy on kuitenkin jo määritelmällisesti tarkoittanut tämän suhteen ajautu-mista kriisiin. Myös tämän selvityksen haastatteluaineistosta nousee erittäinvoimakkaasti esiin työn ja työnteon merkitys haastateltavien omanarvon-tunnolle ja elämälle.

Sosiologi Matti Kortteinen on kuvannut työelämää ja suomalaisen työn ee-tosta termillä "kunnian kenttä" (Kortteinen, 1992). Edelleen työ ja ammattiinliittyvä identiteetti on yksi keskeisimpiä identiteettiä muodostavia kokonai-suuksia. Suomalaista valtavirtaa edustavassa elämässä työ on välttämätönsosiaaliselle asemalle ja sen kohoamiselle. Työttömyys tai menestymättö-myys nähdään henkilökohtaiseksi häpeäksi. Työelämäsuhteen kriisiytyessäterveydellisten ongelmien vuoksi moni haastateltavista oli kokenut voimak-kaita tuntemuksia, joihin oli liittynyt pettymystä omaan itseen ja omiin suo-rituksiin.

"Kyllä sitä sillon meinas masentua että oonks mä jotenkin ihan kelvotonraakki et iso kuoppa ja nappi ottaan … Masennus pukkaa välillä päälle nivaik miten olis eläväinen ihminen niin kyllä joskus niinku alkaa väkisinkinpainaa mieltä lyttyyn että onko sitä jonkinlainen raakki vaan."- nainen, entinen varastotyöntekijä, Uusimaa

Työ ja sen tekeminen määrittää monella tapaa ihmisen elämää ja on osahänen minäkuvansa ja identiteettinsä muodostumista. Monet haastatelta-vista korostivat korkeaa työetiikkaansa ja tekemisen meininkiään. Heille olitärkeää osoittaa, ettei heidän ajautumisessaan ongelmiin entisessä työ-tehtävässään ollut kyse laiskuudesta tai "turhan valittamisesta".

"Mä sanon että tän vaivan hoitaminen on ollut tosi inhottavaa. Lumihanges-sa en oo päälläni seisonu kun kukaan ei ole sanonu että se auttais. Muttasinnekin meen jos joku sanoo, varmaan kokeilen. Että mä oon kokeilluvaikka mitä."- nainen, entinen varastotyöntekijä, Uusimaa

"Sitä oli niin tottunu siihen työhön ja se nivelreuma pysy aika hyvin kurissasillä lääkityksellä. Että kyllä minä sen kanssa pärjäsin, että jalat oli joskuskipeet mutta ei se nyt muuten niin."- mies, entinen rakennusalan työntekijä, Itä-Suomi


"Mulla ei oo kun kuuskytäyheksän työttömyyspäivää elämässäni. Ja mie enoo ollut pimeissä hommissa vaan aina kunnon. Että mulla on ollut hyvätyöhistoria. Ja sekin sitten, että kun mie en oo ollu sairaslomalla yhtään."- mies, entinen rakennusalan työntekijä, Pohjois-Suomi

"Mä kotona tän koiven kans tappelen. Musta olis ihan kiva olla töissä…Semmonen luopuminenhan tässä on kun miettii ettei voi enää tehdäkäänniitä juttuja mistä sä tykkäät."- nainen, entinen varastotyöntekijä, Uusimaa

"Olen mä ajatellu et nyt jos kokeillaan sitä leikkausta ja jos se ei sittenkäänkestä niin mitä sitten tehdään. Mul on kädet tämmöiset ja selkä on tällanenvaivainen ja jalka ni… mut hullultahan tuntuu se eläkekin. Että tuntis ittensätarpeelliseks. Että jotain pitäis saada tehdä."- sama

Tätä taustaa vasten on oleellista ymmärtää kuntoutukseen hakeutumisenvaativan kuntoumispolun alussa olevalta henkilöltä myös henkisiä panos-tuksia ja asenteiden muutosta. Työn merkitys näkyi myös tarpeessa tehdätyö kunnolla. Sama koski Nikkasen haastattelemia Tyk-kuntoutujia (Nikka-nen, 2006, 60). Työn luonteen muutos hyvinkin konkreettisesta toiminnastaesimerkiksi ihmisten kohtaamiseen aiheuttaa myös muutoksen työn onnis-tumisen arvioinnissa. Tämä voi osoittautua vaikeaksi. Hyvän esimerkin an-taa hoitoalalle siirtynyt rakennusalan työntekijä.

"Ei se kehitys… ei se silleen tapahdu nopeasti ja sopeutuminen vaan tääon ollu ihan hyvä, että tässä on ollu aikaa… ja sitten viime syksynä esimer-kiksi suhtauduin tähän työhön ihan eri tavalla kun nyt. Hyvin mustavalko-sesti. Että ajattelin kun kaveri täältä lähtee ni se elää onnellisena päihteet-tömänä elämänsä loppuun asti, se on saanu avun… Joskus oon verrannujopa tätä asiaa siihen, että kun rakensin taloja niin se talo kesti kymmeniävuosia, ei se romahtanu kahden viikon päästä. Kun täältä lähtee asiakas nise saattaa kahden viikon päästä olla takasin elikä se mitä työtä hänenkanssa on tehty ni se on tavallaan hukkaanheitettyä ollut. Mutta toisaalta…se tuntuu että se on hukkaanheitettyä mutta toisaalta pitää ajatella silleen,että jotain siitä on jääny kuitenkin ja mahdollisesti seuraavan kerran onnis-tuu että… Tähän pitää uskoa."- mies, entinen rakennusalan työntekijä, Itä-Suomi

Kuntoutukseen hakeutuminen oli kaikkien haastateltavien tarinoissa kiinniennen kaikkea heidän omasta aktiivisuudestaan. Erääksi selvityksen kes-keisimmistä havainnoista nouseekin ongelmien keskittyminen työpaikkata-solle. Useimmilla haastateltavilla oli myönteisiä kokemuksia kuntoutusjär-jestelmän toiminnasta kunhan sen piiriin oli päästy. Ongelmat liittyivät ni-menomaan kuntoutuspolun alkupäähän, työpaikoilla syntyvien ongelmienhavaitsemiseen ja niihin puuttumiseen. Aikaisessa puuttumisessa tervey-dellisiin ongelmiin sekä työnantajien asenteissa oli huomattavasti paranta-misen varaa.


"Ensimmäinen vaihtoehtohan näissä on työnantajan sisäinen järjestely…Mutta se jäi silleen että ei edes sähköpostia asiasta vaihdettu. Kerran minäpuhuin siitä, mutta asennuspäällikkö sanoi että sinun pitäis vaihtaa sittenpaikkakuntaakin… Työnantaja ei ollu mitenkään yhteydessä sen jälkeenkun sairaslomalle jäin."- mies, entinen rakennusalan työntekijä, Itä-Suomi

"Pomo oli semmoinen vanha mies, ni sehän ei ottanu mitään kantaa. Ettäse ajatteli että nuori jätkä ja selkä ni sehän vaan lusmuilee."- mies, entinen paperialan työntekijä, Häme

"Älä unta näe! Ei mitään. Et vähän niinku semmonen että heikot sortuuelontiellä."- nainen, entinen varastotyöntekijä, Uusimaa

"Ei niillä ollu muuta paikkaa… Sitte se tuota, sovittiin pomon kanssa ettämiksi minä joudun jäämään pois. Virallisestihan ne ei minua… kun ei sai-rauden takia saa laittaa pois mutta se sano sillä lailla että kyllähän sinä tie-dät miksi nyt pitäisi lähteä pois."- mies, entinen puualan työntekijä, Pohjois-Suomi

Kuntoutukseen pääsemisen pullonkaulaksi oli useiden haastateltavienmielestä muodostunut työterveyshuolto. Aikaa oli monissa tapauksissa ku-lunut huomattavan kauan ennen kuin kuntoutusratkaisuja oli lähdetty sel-vittämään. Eläkelaitosten toiminnan nopeuteen haastateltavat olivat pää-sääntöisesti tyytyväisiä. Kuntapuolella työskennelleen naistyöntekijän vai-keuksia pahensi sisäisen viransiirron hitaus. Hän joutui odottamaan organi-saation sisäistä siirtoa peräti kuusi vuotta ja oli ennen kuntoutukseen pää-semistään pyrkinyt osa-aikaeläkkeelle selkävaivojen takia.

"Puolitoista vuotta ramppasin tuossa lääkäreillä ennen ku hoksattiin ettämunhan on selkä ihan sökö. Lääkäri oli semmonen vanha juurakkopää eikäse voinu oikeen millään uskoa että mistä on kyse. Sitten se viimein kun mieite hermostuin ni pani miut sinne LKS:lle ettei tämä homma muuten etene.Sitten siellä se sano heti se lääkäri että löyty se vika."- mies, entinen rakennusalan työntekijä, Pohjois-Suomi

"Kuus vuotta etittiin tätä paikkaa eikä tääkään nyt vakituinen paikka oo…Näin kauan etittiin paikkaa ni oishan se ollu kiva et se olis löytyny aika-semmin kun ei ollu enää hyvä olla. Kyllähän sitä itekin tuli kateltua kaik-kia… Mutta sitten olis pitäny olla se paikka."- nainen, entinen päiväkotityöntekijä, pääkaupunkiseutu

"Mä ajattelin että miks työterveyslääkäri ollenkaan on kun sinne ei koskaanpääse. Et siellä yritin kovin niin ne sanoivat että mee vaan oman kuntasterveyskeskukseen et työterveyslääkäril on ihan turha yrittää. Mä aikanitappelin ennen kun pääsin. Kyl se sit lähti, mut sinne oli niin saakutin vai-kee päästä."- nainen, entinen varastotyöntekijä, Uusimaa


"Monta vuottahan siinä meni. Ennen kun otettiin mitään kuvia edes. Ensin-hän sitä passiteltiin pitkin terveyskeskuksia ja kaikkia ja sitte otettiin rönt-genkuvat ja ei tääl oo mitään vikaa. Ja sit mä hankkiuduin yksityiselle puo-lelle … Eli pitää olla niinku erikoisalan lääkärin lausunto ja tai jotkut kuvatsitte… Ku mulla oli se lausunto ni katottiin työterveydessäkin ihan eri lailla.- mies, entinen paperialan työntekijä, Häme

"Siellä ihan alkupäässä ni siellähän.. ei tämä paikallinen terveyskeskuksentoiminta että sitähän vetkuteltiin siellä päässä. Ite tästä systeemistä niinkusiitä Kelan ja… vakuutusyhtiön kautta sitten tuli se koulutus ni se oli hyvä.Mutta ennen kun tehtiin mitään tolle selälle ni sehän kesti vuosikausia."- mies, entinen puualan työntekijä, Pohjois-Suomi

Työterveyslääkäri toimii erittäin keskeisenä portinvartijana kuntoutuspro-sessin käynnistämisen suhteen. Lääkärin näkemysten kiistäminen ja omienoikeuksien vaatiminen tilanteessa, jossa kuntoutukseen hakeutuminen japääsy viivästyy voi olla vaikea paikka heikentyvän työkyvyn kanssa kamp-pailevalle työntekijälle.

Ajatus kuntoutukseen hakeutumisesta oli ollut monelle haastateltavalle vai-kea. Tutun työn jättäminen ja siirtyminen johonkin uuteen epäilytti, her-mostutti ja jopa pelotti. Erityisesti tämä korostui niiden kohdalla, jotka olivatvaihtamassa alaa tai joilla ei ollut tietoa tulevasta. Sairauden tai muun vai-van ilmaantuminen korosti tätä näkemystä.

Kyse kuntoutukseen hakeutumisen korkeassa kynnyksessä oli usein paljonmuussakin kuin omassa taloudessa. Erityisesti miesten kertomuksissa nä-kyi myös ajatus siitä, ettei "kouluihin enää ollut tarkoitus mennä". Muodol-lista koulutusta ei lähtökohtaisesti pidetty erityisen tavoittelemisen arvoise-na toimintana, identiteetti rakentui ennen kaikkea työn ja sen tekemisenkautta.

"Vaikeeta oli mennä. Kun ammattikoulusta pääsin pois ni ajattelin että kunpaperit sain niin ettei ikinä enää kouluun. Et tää on tässä."- mies, entinen paperialan työntekijä, Häme

"Valmistuin kaheksankaheksan, olin siinä vuoden puolitoista töissä ja lähinsuoraan muuraripuolelle vielä vuojeksi. Tarkoitus oli koulunkäynti kyllä jät-tää siihen."- mies, entinen rakennusalan työntekijä, Pohjois-Suomi

"Kyllähän se alussa vähän… puolet oli semmosia teinejä ja… meitä olisemmonen puolenkymmentä aikuista siinä ni se oli hyvä mutta kyllä seoutoo oli siinä alussa istuu koulunpenkillä"- mies, entinen puualan työntekijä, Pohjois-Suomi

"Oli aina tottunu tekemään käsillä töitä ja tommosta tavallista duunarinhommaa ni se tuntu ouolta istuu kaiket päivät pulpetissa. Istuu yhessäpaikkaa ja minä oon kuitenki tottunu tekemään. normaali töitä. Kyllä mä sitä


monesti sanoin etten oo koskaan päässy noin helpolla työelämässä kusiellä. Ku sitä ajattelee ettei tuommonen oo työtä ollenkaan."- sama

Uudelleenkoulutuksen läpikäyneitä miespuolisia haastateltavia oli arvelut-tanut yleisen koulunkäynnin lisäksi oma ikänsä. Tutkinto-opiskeluun osal-listuneet olivat usein huomattavasti opiskelijatovereitaan vanhempia. Hoito-alalle siirtynyt rakennusalan ammattilainen oli kurssinsa ainoa mies. Ver-taistuella voi olla huomattavaa merkitystä opiskelulle ja opinnoista suoriu-tumiselle. Samassa tilanteessa olevien kuntoutujien läsnäolo ryhmässä ko-ettiin mielekkääksi ja tärkeäksi. Se loi oppilaitokseen luontaisen sosiaalisenyhteisön.

"Olihan ne sellaisia poikasia sellasta kahestakymmenestä kahteenviiteen.Se porukka mitä täältä tullee niin ne on vähän vanhempaa. Se mikä olimulla hyvä oli kuitenkin se, että sattu tämä toinen kaveri joka oli minua pik-kasen vanhempi niin sillä oli sama homma. Ni se oli minun kanssa ja sittenvielä yks entinen työnjohtaja tuli insinööriks lukemaan. Ni meillä oli semmo-nen kolmen hengen tiimi. Meillä meni oikeen rattosasti koko homma."- mies, entinen rakennusalan työntekijä, Pohjois-Suomi

Rakennusalalta hoitoalalle siirtynyt miespuolinen haastateltava painotti ute-liaisuuden ja ennakkoluulottomuuden merkitystä. Ratkaisua perusteltiin tie-donhalulla ja rohkeudellakin. Lähihoitajakoulutustaan lopetteleva, jo alantöissä oleva mies oli suuntautunut päihde- ja mielenterveyspuolelle. Hänkatsoi monipuolisen työhistoriansa ja elämänkokemuksensa varustaneenhäntä kohtaamaan uudenlaisen toimintaympäristön ja asiakkaat. Tämä olikuitenkin vaatinut huomattavaa omaa ajattelutyötä ja uudelleen suuntautu-mista, joka ei ollut tullut helpolla ja ilmaiseksi, Tämän työn tukeminen ja sii-nä onnistuminen on kuntoutuksen tuloksellisuuden kannalta erittäin kes-keistä.

4.3 Kuntoutustoiminnan sisältöHaastateltavat olivat varsin tyytyväisiä omiin vaikutusmahdollisuuksiinsakoskien kuntoutussuunnitelman laadintaa ja toimeenpanoa. Kaikilla olimuistikuvia käydyistä keskusteluista ja he kokivat saaneensa vaikuttaasuunnitelmien laadintaan ja sisältöön. Vain yksi haastateltava kertoi eläke-laitoksen hylänneen hänen ensisijaisen uudelleenkouluttautumisvaihtoeh-tonsa. Yhteistyö eläkelaitosten suuntaan koettiin toimivaksi ja sujuvaksi.

Koulutustoiminnan sisällön suhteen monilla oli näkemyksiä ja huomautetta-vaa, vaikka kaikki olivatkin tyytyväisiä kuntoutusjaksoihinsa. Käytännön töi-hin perehtyneet mieshaastateltavat, joilla oli takanaan uudelleenkoulutus,kaipasivat tutkintoihinsa enemmän käytännön opiskelua.

"Jos ihan rehellisii ollaan niin siellä on ainakin kolkytä rosenttia sanonkoihan täyttä askaa. Sellasta jolla ei oo mitään tekemistä koko rakentamis-homman kanssa. Jotakin… no esimerkiks pohjonen ympäristö ja lappilai-


suus. Mitä tekemistä sillä on niinku rakentamishomman kans? Tuommosiakursseja oli viikkotolkulla oli niinku pakko tehä. Ja jotain semmosta mitä pitinetissä täyttää semmosia josta sai opintopisteitä… Ihan niinku tyhjänpäi-västä hommaa."- mies, entinen rakennusalan työntekijä, Pohjois-Suomi

"Minkä minä koin nin aika vähiksi jäi tällaiset vuoteessapesemiset ja muutettä se oli hyvin pintapuolista se harjoittelu siellä kouluaikaan. Että se tulisitten esille siellä työssäoppimisjaksolla. Että että… mielestäni se voisi ollakoulutuksen alkuvaiheessa aika niinku shokeeraavastikin tuoda esillesemmoiset realiteetit siitä. Että sitä korjataan paskaa, sitä vedetään käsinjohonkin ja sitten pestään että se on sitä todellisuutta. Mulle se oli aikamoi-nen kynnys kun sitä en ollu ennen tehny."- mies, entinen rakennusalan työntekijä, Itä-Suomi

"Ni tällaista että ihan mielenkiintoistahan se oli minulle tämä opiskeluaika.Vois sitä ajatella että pelleilyä ja leikkimistä ja leikittiinhän siellä, tehtiinnäytelmiä ja… ja sitten tuota päiväkodin lapset tuli katsomaan sitä meidännäytelmää. Että sellaista eläytymiskykyähän se vaatii että ei saa olla ihankangistunu asioihin. Se tässä onkin aikamoinen… kun siitä metsätyöstäpitää lähteä jotain näytelmää kehittelemään. Mutta sitten nämä askartelutoli minulle… Että kun jostain pahvista hattua väännettiin niin niitä minä enkokenu kovin antoisaksi."- sama

"Välillä oli semmosia aikoja että teki mieli lopettaa ja meinasin lopettaa.Mutta sitten tuli semmonen vastaus että korvaukset pitää maksaa takasin… Kyllä siellä oli paljon turhaakin. Ja meillä kävi huono tuuri siinä kun semeidän opettaja ei ollu mikään oikea opettaja. Sillä ei ollu oikeen hommahanskassa välillä ollenkaan. Mutta kyllä siitä hyötyä oli."- mies, entinen puunjalostusalan työntekijä, Pohjois-Suomi.

Teoreettisiin opintoihin suhtauduttiin kahdella tapaa. Toisaalta niitä arvos-teltiin tarpeettomuudesta, toisaalta teorian hallintaa arvostettiin ja todettiinsen olevan sinällään uutta ja mielenkiintoista. Teoriaopinnoista suoriutumi-nen jännitti monia entiseltä ammattioppilaitos- ja työkokemustaustalta pon-nistaneita. Paperialalla toiminut haastateltava koki syrjäytyneensä opinto-jensa alkupuolella opiskelijayhteisöstä lähinnä siksi, että hän joutui kulutta-maan huomattavan määrän iltojaan ja vapaa-aikaansa teoria-aineidenopiskeluun.

Naispuoliset haastateltavat olivat osallistuneet lyhyempikestoisiin kuntou-tustoimenpiteisiin, toinen kahteen kahden viikon jaksoon kuntoutuslaitok-sessa, toinen puolestaan sairasloman jälkeiseen kolmen kuukauden mittai-seen työkokeiluun. Heistä molemmat olivat tyytyväisiä kuntoutusjaksojensasisältöön.

"Siellä oli semmoisia ryhmäkeskusteluita ja sitte ihan liikuntaa ja… Se olihirveen monipuolinen mä tykkäsin ihan hirveesti siitä. Tosi kokonaisvaltai-


nen se kuntoutus. Että käydään läpi ei vaan se selkä vaan myös päästävarpaisiin."- nainen, entinen päiväkotityöntekijä, pääkaupunkiseutu

”Mä toivon, että ihmiset hakis ja pääsis, koska se oli semmonen kokonais-valtainen eikä vaan sitä että sä jumppaat ja vedät siellä selkää kuntoonvaan että siellä pistetään miettimään tätä elämänkaarta ja muuta. Paljonavaa ovia. Joutuu miettimään. Mulla on sittenkin hyvin, joka varmaan mo-nesta asiasta pelastaa. Selkä vie niin mukanaan… että kun se on kipee nisitä ei nää eikä kuule muuta kun että mun selkä on kipee. Kuitenkin niin,että on jotain hyvääkin…”- sama

”Mielenkiintoinen se kokeilu oli. Joillekin ihmisille vois olla vaikeeta se…riippuu ihmisestä. Sitä paperijuttuu oli paljon että kirjotapa se oma tarinastohon ja… ja sellaista sitten. Mäkin vähän mietin, että miten se minulta käy.Mutta hyvä että on tommosia. Hyvinhän se meni mulla.”- nainen, entinen varastotyöntekijä, Uusimaa

Päiväkodissa työskennelleen haastateltavan kertomus korostaa kuntou-tustoiminnan valtaistavaa roolia. Nikkinen (2006, 76) korostaa kuulluksi tu-lemisen merkityksellisyyttä. Ihmisten kohtaaminen on keskeisessä ase-massa kuntoutuksen onnistumisessa. Kuulluksi tulemisen kokemus jamahdollisuus omien näkemysten esittämiseen nostaa itsetuntoa ja luotta-musta omiin kykyihin. Tämä korostaa ruohonjuuritason toiminnan merki-tystä, onnistuneet kokemukset kuntoutuksesta nojaavat niin järjestelmänyleiseen toimivuuteen ja matalaan kynnykseen kuin itse kuntoutustapahtu-man sujumiseen. Onnistunut vuorovaikutus kuntoutujan ja kuntoutusalanammattilaisen välillä on keskeistä.

4.4 Työuran jatkuminen ja suhtautuminenjatkokuntoutukseenEntisen työuran päättyminen ja siirtyminen johonkin uuteen edellyttää jos-tain luopumista. Tämä liittyy usein entisen työn pohjalta luotuun minäku-vaan, identiteettiin ja sen pohjalta luotuun asemaan yhteisössä. Kuntoutuk-seen osallistuminen ja muutamilla haastateltavilla tapahtunut alan vaihtoolivat haastaneet heitä etsimään vastauksia kysymyksiin siitä, keitä heovat. Pirjo Nikkanen tekee Kelan Tyk-kuntoutujia koskeneessa tutkimuk-sessa havainnon, jonka mukaan kuntoutuksella oli positiivinen vaikutuskuntoutujien itsetuntoon ja sillä kyettiin luomaan uudenlaista suhtautumistaomiin tarpeisiin (Nikkanen, 2006, 64-65). Näkemys saa tukea tämän selvi-tyksen aineistosta.

"Siitä lyhyestä jaksosta on saanu apua moneen. Ku sai vähän miettiä. Sittesitä antaa ittellensä myöten, että ei pystykään tekemään mitä pitäis. Kauansiinä menee. Että ei tartte auttaa. Vaikka mies laitto kenkiä jalkaan välilläkun en ite saanut."- nainen, entinen päiväkotityöntekijä, pääkaupunkiseutu


”Sisulla mentiin, mutta kyllä mä aika uuvuksissa olin, että nyt mieskin onsanonu että on paljon parempi. Että kyllä se oli niin että tuntu ettei tästä tuumitään. Ni se on helpottunut ja oli hyvä ratkaisu.”- sama

"Tässä ollaan kuitenki aika rajallisia ihmisiä kaikki. Se on hyväksyttävä se,että on rajallinen."- mies, entinen rakennusalan työntekijä, Itä-Suomi

Kuntoutus nähtiin ennen kaikkea oven avaamisena johonkin uuteen. Monihaastateltava oli kokenut saaneensa kuntoutuksesta uusia eväitä ja val-miuksia maailman kohtaamiseen. Tässä sillä on erittäin merkittävä rooli.Terveydellisten ja niiden myötä tulevien ammatillisten vaikeuksien kanssakamppailevan ihmisen näköala voi kaventua ja uusia mahdollisuuksia onvaikea hahmottaa ilman tukea. Kuntoutuksella on mahdollisuus keskittääkuntoutujan huomio tämänpäiväisten vaikeuksien sijasta uusiin mahdolli-suuksiin. Kaikki haastateltavat ilmaisivat mielenkiintonsa osallistua kuntou-tustoimenpiteisiin myös jatkossa, mikäli tarvetta ja mahdollisuuksia ilme-nee. Merkittävä vaikuttava tekijä oli asioiden sujuvuus ja vaivattomuus siinävaiheessa kun kuntoutukseen pyrittiin.

”Avashan tää ihan älyttömästi… Kyllähän mie lähen, ei siinä ongelmaa oo.Kyllä oon sukkestoitunu tähän.”- mies, entinen rakennusalan työntekijä, Pohjois-Suomi

”No kyllähän tuo sosiaalipuolen koulutus on kiinnostanut jonkun verran.Mutta todennäkösesti en ihan heti.”- mies, entinen rakennusalan työntekijä, Itä-Suomi

”Jos tarvetta tulee ja mahdollisuus niin varmasti lähtisin. Niin positiivisettunnelmat jäi. Kun vaan anto kunnon selvitykset niin pärjäs.”- mies, entinen paperialan työntekijä, Häme

”Tottakai! Ihan ilman muuta jos se tulee eteen. Sehän on minun etu. Ainaoppii uutta.”- nainen, entinen päiväkotityöntekijä, pääkaupunkiseutu

"Kyllä ja minähän koitinkin että olisin lähteny vielä jatkokoulutukseen.Tuommonen… tuo datanomi ei oo ammattina oikeen yhtään mikkään. Kylläminä olen senkin alan töitä hakenu mutta ne ottaa niitä ammattikorkeenkäyneitä mieluummin. Yritin sitä… mutta ei. Sanoivat siellä että se on vaanse kolme vuotta mitä ne voi antaa sieltä."- mies, entinen puualan työntekijä, Pohjois-Suomi

Kuntoutuksen jälkeiseen elämänvaiheeseen miltei kaikki haastateltavatsuhtautuivat luottavaisesti ja luottivat työuransa jatkumiseen ilman merkit-täviä ongelmia. Haastatelluista kuntoutuneista vain yksi oli joutunut kun-toutuksen jälkeen uudelleen sairauslomalle ja vain hän ilmaisi pelkoa jaepävarmuutta suhteessa jatkoon. Myös päiväkotityössä työskennelleen


naisen jatkoa leimasi epävarmuus työsuhteen jatkumisesta, hänet oli pal-kattu sijaistamaan sairauslomalla olevaa toimistonhoitajaa. Rakennusalanmiehistä toinen oli siirtynyt hoitoalalle ja toinen oli työsuhteiden välissäpohtimassa mahdollisuutta siirtyä opettajaopintojen kautta aikuiskoulutus-keskuksen opettajan tehtäviin. Paperialan työntekijä oli työllistynyt tutkin-tonsa suorittamisen jälkeen myyntialalle. Epävarmuus työn ja sitä kauttatoimeentulon ja työn kautta tapahtuvan osallisuuden puutteesta nousihaastatteluissa esiin tulevaisuutta varjostavana tekijänä.

Eräs merkittävimmistä havainnoista haastateltavien kanssa keskustellessaoli kuntoutustoimenpiteenä suoritetun koulutusjakson toimiminen porttinamyös aivan uudenlaisiin töihin, myös tilanteessa, jossa sen sisältö oli oh-jannut saman alan toimiin. Insinöörikoulutuksen katsottiin kuitenkin avan-neen ovet myös näiden uusien töiden tekemiseen. Datanomiksi kouluttau-tunut mies katsoi koulutuksen olleen keskeisin syy siihen, että hän kykenijatkamaan omaa työuraansa. Tämä on yhteydessä myös työn ja muunelämän suhteen muutokseen. Työn ei enää vastaavalla tavalla annetamäärätä omasta elämästä.

”Ennen sitä koulutusta ei olis voinu miettiikkään että lähtee johonki myyjänhommiin. Niin että sillon se… tosi paljon avas. Sitä koulusta mitä mä pa-lautetta sain ni siellä mulle suositeltiin opettajan ammattia… Ja itse asiassamulla olikin yks homma tonne ammattikouluun nitä mä kävin siellä haas-tattelussakin.”- mies, entinen paperialan työntekijä, Häme

”Mie en oo näihin insinöörihommiin hakenukkaan… lähinnä tän omanhomman takia. Vuodenvaihteessa pitäis lähtee aikuiskoulutuskeskukselleopettajaks sitte… En lähe mielelläni rakennustyömaan mestariksi. Sen mieoon nähny enkä siihen ruppee. Se on niin sotkunen hom,ma ja ympäripyö-reitä päiviä kuukausipalkalla. Sen mie kyllä jätän heti sen. ”- mies, entinen rakennusalan työntekijä, Pohjois-Suomi

Työelämän laatu ja työolot ovat laaja kokonaisuus, jonka osatekijät vaikut-tavat työkykyyn. Haastateltavista naiset korostivat eniten työpaikan sosiaa-lisen ympäristön merkitystä työhön palaamiselle. Sosiaalinen tuki vastaaihmisen perimmäisiin tarpeisiin kuulua ryhmään. Työpaikan yhteishengennähtiin vaikuttavan merkittävästi työntekoon ja jopa terveyteen. Jaksamisennähtiin vaikeutuvan erityisesti kiusanteon ja selän takana puhumisen vuok-si.

"Tuolla on ollu huono yhteishenki. Kun ne on ollu siellä vuosikaudet… Etsiellä ne on kaikki ollu niin kauan eikä ne tiedä muusta maailmasta mitään.Niin sinne on hirveen vaikee päästä sisään. Tuolla on se, että se kuka onpois ni sitä haukutaan. Mä olin sentään vähän tuttu mut kyllähän ne sipisiniin jumalattomasti mun selän takana."- nainen, entinen varastotyöntekijä, Uusimaa

Keskeiseksi syyksi huonoon työilmapiiriin haastateltava arvioi työpaikan lu-kuisat määräaikaiset työsuhteet. Työkokeilua suorittava kuntoutujan nähtiin


uhkaavan muiden vakinaistamismahdollisuuksia. Toinen naishaastateltavaoli puolestaan erittäin tyytyväinen omaan työpaikkaansa ja sen ilmapiiriin,jonka hän katsoi helpottaneen omaa sopeutumistaan uusiin tehtäviin. Täs-sä näkyy myös kuntoutuksen merkitys. Päiväkodissa työskennellyt haasta-teltava korosti uusien perspektiivien avautumista kuntoutuksen myötä, toi-nen taas ei. Hänen kuntoutusjaksonsa ei ollut suunnannut häntä tai mah-dollistanut hänen siirtymistään uusiin työtehtäviin.

"Että silleen on hirveen hyvä tehdä töitä tässä kun kaikki tietää sen tilan-teen. Mä en oo mikään ammattityöntekijä. Ja sit just tuo että… jos jotainnostetaan niin sä et tuu tähän selkäs kanssa. Mutta kyllä täällä on hirveenhyvin huomioitu. Hyvät, ihanat työkaverit, tietävät mitä tekevät."- nainen, entinen päiväkotityöntekijä, pääkaupunkiseutu

Yksi haastateltavista oli kokenut työpaikkatasolla tapahtuvan yhteistyönvaikeaksi, koska ryhmän kokoaminen oli annettu hänen tehtäväkseen. Sa-moin kokeilun yhteydessä tapahtuneet kokoontumiset olivat hänestä tuntu-neet ”tuomiopenkiltä”. Toisessa kokoontumisessa oli päätetty työkokeilunjälkeisestä vakinaistamisesta. Haastateltavaa oli jäänyt vaivaamaan myöse, mitä olisi tapahtunut, mikäli häntä ei olisi vakinaistettu. Tämän pohdinnanteki akuutiksi uudelleen alkanut sairausloma.


5 JOHTOPÄÄTÖKSIÄKeskeistä kuntoutuksen vaikuttavuuden ja siihen liittyvien havaintojen te-kemiselle on ymmärtää taustatekijänä vaikuttava työn merkitys. Tämä nousivahvasti esiin haastatteluaineistosta. Työelämästä syrjään joutuminen ko-ettiin raskaana ja motivaatio työn tekemiseen oli korkealla. Työ nähdäänkeskeisenä elämänsisältönä, jonka puute aiheuttaa myös muunlaista ah-dinkoa kuin taloudellista. Kokemus hyödyttömyydestä voi olla tuskallinen,mikäli elämään on vaikea löytää korvaavaa sisältöä työn tilalle tai mikälikuntoutustoimenpiteillä ei kyetä työkykyä palauttamaan tai tukemaan alanvaihtoa. Tämä asettaa haasteita kuntoutustoiminnalle, jonka olisi kyettäväpaitsi saamaan aikaan toivottuja työllisyysvaikutuksia, myös avaamaan ih-misille uusia perspektiivejä oman elämänsä järjestämisen suhteen valtais-tavan toimintamallin periaatteiden mukaisesti.

Kuntoutusta tulee tarkastella huomattavasti laajempana ilmiönä kuin pel-kästä taloudellisesta näkökulmasta. Parhaassa tapauksessa työeläkekun-toutus auttaa ihmistä löytämään takaisin kadonneen työmotivaation, ko-hentamaan mielialaa ja antamaan uutta sisältöä elämään tai ainakin hel-pottamaan sen löytämisessä. Onnistunut kuntoutustoiminta antoi huomat-tavia resursseja ja mahdollisti uudenlaiset uravaihtoehdot. Kuntoutusoh-jelman onnistumista voidaankin arvioida monella eri tapaa.

Kuntoutujien haastattelujen perusteella järjestelmän suurimmat ongelmatovat työpaikoilla, työterveyshuollossa ja terveyskeskuksissa. Kuntoutustut-kimuksissa on osoitettu selkeästi aikaisen ongelmiin puuttumisen merkitys,kuten myös kuntoutuksen onnistumisen kannalta keskeinen yhteistoimintatyöpaikalla. Molemmissa näyttäisi haastatteluaineiston perusteella olevanparantamisen varaa. Kuntoutujilla oli kokemuksia suoranaisesta syrjinnästävian tai sairauden vuoksi eikä monikaan työpaikka ole kyennyt tai halunnutjoustaa työntekijöidensä kustannuksella. Tukea on tullut lähinnä työtove-reilta. Työterveyshuoltoon pääsyn vaikeus ja asioiden hidas eteneminenovat osaltaan pahentaneet koettuja terveydellisiä ongelmia.

Työpaikkojen työilmapiirin merkitys työhön palaamiselle ja työkykyyn vai-kuttavalle henkiselle hyvinvoinnille on merkittävä. Hyvä kysymys on, mitentähän ongelmaan voidaan tehokkaimmin tarttua? Keskusteluissa nousiesiin myös muita puutteita erityisesti työsuojelussa. Nämä puutteet ovatomalta osaltaan olleet mukana pahentamassa työntekijöiden terveydellisiäongelmia ja edesauttaneet työkyvyttömyyden syntyä.

Työelämän koventuneet vaatimukset näkyivät useiden haastateltavien ker-ronnassa. Erityisesti varastotyössä työskennelleen naisen kertomukset jul-kisesta työnantajastaan ja siellä koetusta henkilöstöpulasta verrattunaodotuksiin ovat pysähdyttäviä. Kahdesta julkisella sektorilla työskennel-leestä naishaastateltavasta toinen oli puolestaan joutunut osaamisvalmiuk-sien puutteessa odottamaan uudelleensijoitusta peräti kuuden vuoden ajan.Määräaikaisten työsuhteiden olemassaolon ongelmallisuus näkyy myöstyöpaikkojen arjessa ja työntekijöiden suhtautumisessa toisiinsa. Työnteki-


jät, joista moni on määräaikainen ja joilla saattaa olla mahdollisuus vakinai-seen työsuhteeseen, kääntyvät toisiaan vastaan. Tuloksena on huono il-mapiiri, ongelmia tiedonkulussa ja lisääntyneitä poissaoloja, jotka entises-tään vaikeuttavat työn tekemistä huolella.

Eläkelaitosten toimintaan kuntoutuskysymyksissä haastateltavat olivat var-sin tyytyväisiä. Merkittävää kritiikkiä ei myöskään kohdistunut kuntoutus-toimenpiteiden sisältöön, lukuun ottamatta joitakin tutkinto-opiskeluun liitty-viä osia. Nekin oltiin enimmäkseen valmiita hyväksymään osana kokonai-suutta. Oman motivaation merkitystä korostettiin useassa haastattelussa.Kuntoutus tulee suunnitella siten, että kuntoutuja kokee sen mielekkääksi.Kuntoutustavoitteiden on lähdettävä kuntoutujasta itsestään, jotta hän jak-saa ja kykenee sitoutumaan vaativaan prosessiin ja viemään sen läpi. Hy-vällä yhteistyöllä eläkelaitoksen kanssa oli erittäin merkittävä vaikutus myössuhtautumiselle uusiin kuntoutusjaksoihin. Monet olivat erittäin motivoitu-neita osallistumaan myös uudelleen kuntoutukseen. Tämä koski myös niitä,jotka olivat alun perin suhtautuneet epäilevästi kuntoutuksen tarjoamiinmahdollisuuksiin.

Osa haastateltavista painotti aikaisempaa työhistoriaansa merkittävänävoimavarana uudessa työssään. Tämä kävi ilmi erityisesti rakennusalallatyöskennelleiden miesten kertomuksissa. He pitivät monipuolista työhistori-aansa tekijänä, joka paitsi helpotti alan vaihtoa, myös teki heistä valmiimpiauuteen työhön. Alan vaihto koettiin "ihmisenä kasvamiseksi" ja osoitukseksiennakkoluulottomuudesta. Tätä kautta kyettiin rakentamaan uutta positii-vista minäkuvaa entisen ammatti-identiteetin tilalle. Tämä voidaan myösnähdä eräänlaisena uutena mallina "pärjätä työssä" ja osoittaa henkilö-kohtaista vahvuutta ja kyvykkyyttä. Tällä on keskeinen merkitys henkisenhyvinvoinnin kannalta.

Vertaistuen merkitys korostui myös uudelleenkoulutuksessa. Tutkinto-opintoja suorittavat kuntoutujat ovat usein huomattavasti muita opiskelijoitaiäkkäämpiä. Muiden samanikäisten tai samankaltaisessa tilanteessa olevi-en läsnäolo samoissa opetusryhmissä koettiin tärkeäksi. Tätä kautta syntyymyös sosiaalinen yhteisö, joka tukee kuntoutujaa opinnoissa ja niissä ete-nemisessä.

Ammatillisen auttamistyön, jota kuntoutustoimintakin on, olennainen ulottu-vuus on muutoksen virittäminen ja mahdollistaminen. Uusia näkökulmiaavaava keskustelu on erittäin oleellinen osa kuntoutusta. Tämä näkökulmanousi esiin useissa haastatteluissa. Kuntoutusjaksot antoivat uutta toivoa jaaineksia uuteen, positiiviseen elämäntarinaan ja uusiin elämänprojekteihin,uusiin odotushorisontteihin. Tässä ne ovat erittäin merkittäviä. Haastattelu-aineistosta nousee esiin pääasiassa onnistumisia, mutta erityisesti yhdenhaastateltavan kohdalla myös osittainen epäonnistuminen. Hänen kuntou-tusjaksonsa ei ollut onnistunut auttamaan häntä näkemään uusia mahdolli-suuksia. Tämä näkyi heikentyneenä mielialana ja korostuneena huomionkiinnittämisenä entiseen työpaikkaan ja sen ongelmiin uusien mahdolli-suuksien sijasta.


Työkyvyn menettämisen tai heikentymisen aikaansaama pelko ja ahdistusihmisissä ovat todellisia ongelmia, joilla on kerrannaisvaikutuksia lähipiiriin.Siksi sairauden tai vajaakuntoisuuden kanssa elämään oppiminen, omanrajallisuuden myöntäminen itselleen ja sen hyväksyminen on tärkeää paitsiihmisen itsensä, myös heidän perheidensä ja muun sosiaalisen verkoston-sa kannalta. Kuntoutus voi merkittävästi tukea ihmisiä tässä työssä, saadaheidät kokemaan välittämisen ja huomioon otetuksi tulemisen tunteita.

Tässä selvityksessä on paikallistettu huomio SAK:n ja sen liittojen edunval-vonnan kannalta keskeisiin ammattiryhmiin. Näille ryhmille on ominaistavoimakas ammatti-identiteetti ja omakuvan rakentaminen palkkatyön ja sentekemisen ympärille. Työ mielletään kunnia-asiaksi, jonka tekeminen hyvinja ahkerasti on keskeistä omanarvontunnon ja osallisuuden kannalta. Useinvähäisen pohjakoulutuksen omaavat, jo nuorena työuransa aloittaneet ih-miset ovat muuttuvassa maailmassa usein vaaravyöhykkeellä, jonka vuoksiheidän tukemiseensa muutoksessa on kiinnitettävä merkittävästi huomiota.Kuntoutustoiminnalla on tässä selvityksessä haastateltujen henkilöidenkohdalla ollut keskeinen merkitys sekä heidän työuriensa jatkumisen, ettämyös henkisen hyvinvointinsa kannalta.


LÄHTEET

Ala-Kauhaluoma, Mika: Keppiä ja porkkanaa. Voidaanko aktivoinnilla vai-kuttaa työttömien työllistymiseen ja hyvinvointiin?. Yhteiskuntapolitiikka1/2005, s. 42-53, STAKES, Helsinki 2005.

Eskola, Jari ja Suoranta, Juha: Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vasta-paino, Tampere, 2000.

Hallituksen esitys Eduskunnalle kuntoutusta koskevan lainsäädännönmuuttamiseksi. HE 116/2002

Härkäpää, Kristiina: Varhaiskuntoutuksen vaikuttavuus. Teoksessa”Kannattaako kuntoutus? Asiantuntijakatsaus eräiden kuntoutusmuotojenvaikuttavuudesta.”s. 29-42, STAKES, Helsinki, 2002

Järvikoski, Aila ja Härkäpää Kristiina: Kuntoutuksen perusteet. WSOY,Vantaa, 2004

Kansaneläkelaitos: Arvioita suomalaisesta kuntoutusjärjestelmästä. Kun-toutusbarometrihankkeen ensimmäisiä havaintoja. KELA, Helsinki 2002.

Kansaneläkelaitos: Kuntoutustilasto 2005. Virallinen tilasto, Sosiaaliturva2006, Helsinki

Nikkanen, Pirjo: Oon vahvempi kuin ennen. Pitkään työelämässä olleidenkuntoutumistarinat. Kela, Vammala 2006.

Notkola, Veijo: Kuntoutus ja työelämä, pääkirjoitus Kuntoutus 2/2006

Paatero, Heidi: Kuntoutusselonteot kuntoutuspolitiikan välineinä. Kuntoutus25, 4, 3-10. 2002

Pensola, Tiina: Työntekijöiden ikääntyminen, yhteinen haasteemme, pää-kirjoitus, Kuntoutus 1/2006

Piispanen, Pekka: Työeläkevakuuttajat työ- ja toimintakyvyn edistäjinä, kal-vosarja esitelmästä Äkäslompololla 21.-23.9.2006. TyöeläkevakuuttajatTELA.

Rissanen, Pekka ja Aalto, Anna-Mari: Yhteenvero kuntoutuksen vaikutta-vuuden arvioinnista. Teoksessa ”Kannattaako kuntoutus? Asiantuntijakat-saus eräiden kuntoutusmuotojen vaikuttavuudesta.”s. 1-26, STAKES, Hel-sinki, 2002

Saari, P. ja Forma: Tutkimus ammatillisesta uudelleenkoulutuksesta ja senvaikuttavuudesta kunta-alalla. Kuntien eläkevakuutuksen monisteita1/2003. KEVA, Helsinki, 2003


Sosiaali- ja terveysministeriö: Aktiivinen sosiaalipolitiikka –työryhmän muis-tio. Helsinki, Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita, 1999.

Sosiaali- ja terveysministeriö: Kuntoutuksen tutkimuksen kehittämisohjel-ma. Kuntoutusasiain neuvottelukunta, Helsinki. Sosiaali- ja terveysministe-riön julkaisuja 19, 2004.

Suvanto, Pertti: Valitusoikeus kuntoutuksen sisällöstä ei tuo mullistusta.Vakuutuskuntoutus 2/2006, s.12-13

Toimeentuloturva 2006 – lakisääteinen sosiaaliturva ja vapaaehtoiset va-kuutukset. Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma, Edita, Helsinki 2006.

Työeläkekuntoutus 2005. Eläketurvakeskuksen tilastoraportteja 7/2006.Eläketurvakeskus, Edita, Helsinki 2006.

Työeläkekuntoutuksen perusteet, tutkimustietoa ja tilastoja. Kalvosarja.Eläketurvakeskus, 2006.

Työterveyslaitos: Lausunto Eduskunnan työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnalle HE 116/2002. Työterveyslaitos, 27.9.2002

Valtioneuvoston kanslia: Työllisyystyöryhmän loppuraportti. Valtioneuvos-ton kanslian julkaisuja 5/2003. Helsinki 2003.

Valtioneuvoston kanslia: Tulevaisuusfoorumit 2005. Hyvä yhteiskunta kai-kenikäisille. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja, 2/2006. Helsinki 2006.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAKHakaniemenranta 1, PL 157 FI-00531 Helsinkipuh. +358 20 774 000fax +358 20 774 0225www.sak.fi

"meillä meni oikein rattosasti koko homma"

News & Politics

untoutus ptty ny

entinen paperialan tyntekij

entinen puualan tyntekij

entinen rakennusalan tyntekij

ja sit

entinen varastotyntekij

entinen pivkotityntekij

ja terveysministeri