EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel, 16.10.2002

C(2002)3576fin

Asia: Valtiontuki N:o N 195/2002 –Suomi

Meriliikenteen alan verotusta koskeva laki (Tonnistoverolaki)

Arvoisa ulkoministeri,

1. MENETTELY

Komissiolle ilmoitettiin 13. maaliskuuta 2002 päivätyllä kirjeellä yhteisön perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti esityksestä Suomen tonnistoverolaiksi. Ilmoitus kirjattiin vastaanotetuksi 15. maaliskuuta 2002 viitteellä SG(2002) A/3009. Komissio pyysi lisätietoja 17. toukokuuta 2002 päivätyllä kirjeellä. Suomi toimitti lisätiedot 28. kesäkuuta päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin vastaanotetuksi komissiossa 3. heinäkuuta 2002 viitteellä SG(2002) A/6734.

2. TUEN YKSITYISKOHTAINEN KUVAUS

2.1. Nimike

Meriliikenteen alan verotusta koskeva laki (Tonnistoverolaki tai lakiesitys HE 234/2001).

2.2. Tiivistelmä

Tonnistoverotus on uusi verojärjestelmä, jota sovelletaan kansainvälistä meriliikennettä harjoittaviin varustamoihin. Yhtiöt, jotka täyttävät tietyt edellytykset ('tonnistoverotettavat yhtiöt') voivat valita kansainvälisten meriliikennetoimintojensa tuottaman voiton tuloverotuksen sijasta alusten nettovetoisuuden perusteella määräytyvän tonnistoveron. Yhtiötä, joka valitsee tonnistoveron ('tonnistoverovelvollinen yhtiö'), ei veroteta tonnistoverokauden aikana voitosta, joka on saatu tonnistoverotuksen piiriin kuuluvilla aluksilla ('tonnistoverotettavat alukset') harjoitetusta meriliikenteestä.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja Laivastokatu 22 FIN – 00160 HELSINKI

Commission européenne, B-1049 Bruxelles / Europese Commissie, B-1049 Brussel - Belgia. Puhelin: (32-2) 299 11 11.

Jos useampia hyväksymisedellytykset täyttäviä suomalaisia yhtiöitä kuuluu samaan konserniin, niiden on kaikkien valittava tonnistoverotus. Muuta kuin tonnistoverotuksen piiriin kuuluvaa liiketoimintaa verotetaan tavanomaisten tuloverotusta koskevien säännösten mukaisesti. Lain on määrä tulla voimaan sen jälkeen, kun komissio on hyväksynyt valtiontuen.

2.3. Tonnistoverojärjestelmä

Käsiteltävänä olevassa tonnistoverojärjestelmässä tonnistoverotettavilta varustamoyhtiöiltä1 perittävän veron määrä määritetään niiden tonnistoverotettavan aluskannan nettovetoisuuden perusteella. Kunkin tonnistoveron piiriin kuuluvan aluksen osalta määritetään alukseen liittyvästä toiminnasta perittävä vero kiinteänä summana, joka lasketaan seuraavasti aluksen nettovetoisuuden mukaan 100 nettotonnia kohti vuorokaudessa riippumatta siitä, onko alus kunakin vuorokautena käytössä:

1 000 tonniin asti 0,4 euroa 100 tonnia kohti 1 001–10 000 tonnia 0,3 euroa 100 tonnia kohti 10,001–25 000 tonnia 0,2 euroa 100 tonnia kohti Yli 25 000 tonnia 0,1 euroa 100 tonnia kohti Koska yhteisövero on Suomessa 29 prosenttia, edellä mainitut tonnistoverokannat vastaavat järjestyksessä 1,38, 1,03, 0,69 ja 0,57 euron määriä, kun niitä vertaillaan niihin verokantoihin, joita muut jäsenvaltiot ovat jo ottaneet käyttöön2 verotettavan tulon määrittämiseksi (eikä suoraan yhteisöveroon).

Vero on maksettava myös niiltä ajanjaksoilta, joina alus ei esimerkiksi telakoinnin takia ole käytettävissä meriliikenteessä.

Tonnistoverosta ei voi tehdä mitään vähennyksiä. Sellaisia veroja tai maksuja, joita varustamo on maksanut toisessa valtiossa, jonka kanssa Suomi ei ole tehnyt verotusta koskevaa sopimusta, ei hyvitetä suoritettavasta tonnistoverosta.

2.4. Tausta

Suomen varustamoala on jakautunut siten, että kansainvälisessä meriliikenteessä toimii yhtäältä muutamia suuria ja hyvin menestyviä varustamoja, merkittävimpinä neljä suurta pörssiyhtiötä, ja toisaalta noin 20 huomattavasti pienempää varustamoa tytäryhteisöineen. Viimeksi mainittujen yhtiöiden kannattavuus on yleensä huomattavasti pörssivarustamoja heikompi. Niiden toiminnasta ja tuloksesta olennaisen osan muodostaa vanhojen alusten myyminen. Neljän suurimman yhtiön osuus Suomen koko

1 Ks. 2.8 kohta jäljempänä.

2 Ks. 2.14 kohta jäljempänä.

2

meriliikenteen alan liikevaihdosta on 90 prosenttia. Niiden osuus koko alan voitosta ennen varauksia ja veroja on noin 95 prosenttia.

Varustamojen liikevaihto ja kannattavuus sekä niiden maksaman tuloveron määrä olivat viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana seuraavat (määrät milj. euroa):

Vuosi 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000

Liike-vaihto

951 1 112 1 189 1 389 1 550 1 553 1 628 1 796 1 882 1 967 2 111

Välittömät verot

14 20 12 10 23 21 15 24 34 37 68

Tilikauden voitto

40

54

15

39

43

52

28

55

98

100

211

Lähde: Tilastokeskus. Vuoden 2000 poikkeuksellisen suuret voitot ja tuloverot johtuvat yhden varustamotoimintaa harjoittavan monitoimialayrityksen toimialaluokittelun muuttumisesta. Vuoden 2000 tiedot kattavat 97 prosenttia varustamoiksi luokiteltujen yritysten liikevaihdosta.

Varustamoala on viime vuosikymmenen aikana kansainvälistynyt voimakkaasti. Yhtenä syynä tähän on ollut Suomen liittyminen EU:hun ja sen myötä täytäntöön pannut säännökset, jotka ovat helpottaneet alusten rekisteröintiä toisen Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion alusrekisteriin. Suomen merilain aluksen lippua koskevia säännöksiä väljennettiin vuoden 1999 lopulla Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisten sijoittautumisvapautta koskevien vaatimusten täytäntöön panemiseksi. Merilain säännösten mukaan alus on oikeutettu käyttämään Suomen lippua, jos Suomen taikka – asetuksessa säädetyin edellytyksin – muun Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion kansalainen tai oikeushenkilö omistaa aluksesta enemmän kuin kuusi kymmenesosaa. Lain uudet säännökset helpottavat myös alusten siirtämistä Suomen rekisteristä jonkin toisen Euroopan talousalueeseen kuuluvan maan rekisteriin.

Suomen alusrekisterissä oli vuoden 2001 lopussa 611 alusta, joiden bruttovetoisuus oli yhteensä 1,676 miljoonaa tonnia. Näistä vain 125 alusta oli kansainvälisessä liikenteessä, mutta kansainvälisen liikenteen alusten osuus kokonaisbruttovetoisuudesta oli suuri (1,6 miljoonaa tonnia). Kansainvälisessä liikenteessä olleesta 125 aluksesta 109 oli lastialuksia, joiden bruttovetoisuus oli yhteensä 945 000 tonnia. Sellaisia suomalaisomistuksessa olevia aluksia, joita käytetään kansainvälisessä liikenteessä mutta jotka eivät ole Suomen alusrekisterissä, oli 65 kappaletta, ja niiden bruttovetoisuus oli yhteensä 1,22 miljoonaa tonnia. Näistä 61 oli lastialuksia, ja näiden lastialusten bruttovetoisuus oli 1,11 miljoonaa tonnia.

Suomalaisten yhtiöiden eniten suosima rekisteröintipaikka vuonna 2000 oli Bahamasaaret. Sen rekisterissä oli ulosliputettuina 14 alusta. Toisena oli Ruotsi (11 alusta) ja kolmantena Saksa (9 alusta).

Alla olevista kansainvälisessä liikenteessä olevien alusten määrää ja bruttovetoisuutta koskevista luvuista käy ilmi ulosliputuksen kehitys viimeksi kuluneiden 13 vuoden aikana.

3

Suomen rekisterissä olevat alukset

Ulkomaisissa rekistereissä olevat alukset

Vuo-si

Luku-määrä

Brutto-vetoi-suus

(tuhatta tonnia)

Lu-ku-

mää-rä

Osuus kaikista aluksista

Brutto-vetoi-suus

(tuhatta tonnia)

Osuus kokonais-

bruttovetoi-suudesta

1988 104 845 64 38 % 1120 57 %

1989 112 972 65 37 % 1310 57 %

1990 107 1094 87 45 % 1580 59 %

1991 115 1084 91 44 % 1630 60 %

1992 116 1193 87 43 % 1950 62 %

1993 114 1280 79 41 % 1800 58 %

1994 115 1376 73 39 % 1730 56 %

1995 116 1417 72 38 % 1770 56 %

1996 116 1393 72 38 % 1870 57 %

1997 118 1445 67 36 % 1710 54 %

1998 122 1500 76 38 % 1900 56 %

1999 125 1525 76 38 % 1960 56 %

2000 123 1490 61 33 % 1330 47 %

2001 125* 1449* 53* 30 % 1150* 44 %

* Lokakuun lopun tieto.

4

Suomen alusrekisterissä olevien alusten osuus Suomen ja ulkomaiden välisestä tavara- ja matkustajaliikenteestä kehittyi vuosina 1988–2001 seuraavasti:

Vuosi Suomen rekisterissä olevien

alusten osuus kuljetetusta tonnimäärästä (%)

Suomen rekisterissä olevien alusten osuus kuljetetusta

matkustajamäärästä (%) 1988 43,6 65,3 1989 42,4 64,9 1990 34,6 61,4 1991 34,2 61,9 1992 35,0 59,6 1993 39,2 60,5 1994 38,9 67,0 1995 40,6 68,7 1996 42,2 70,9 1997 42,8 68,8 1998 42,9 67,1 1999 43,7 67,1 2000 40,1 61,8 2001 37,6 61,6

2.5. Tuen mahdolliset vaikutukset

2.5.1. Ennuste: vaikutukset Suomen lipun alla purjehtivaan aluskantaan

Suomen viranomaiset arvioivat huolestuneina, että ilman tonnistoverojärjestelmän käyttöönottoa ainoastaan 30 prosenttia niistä uusista aluksista, joilla korvataan vanhempaa aluskantaa, merkitään tulevaisuudessa Suomen alusrekisteriin. Tämä johtaisi Suomen alusrekisteriin merkittyjen alusten määrän asteittaiseen vähenemiseen. Jos taas uusi verojärjestelmä otetaan käyttöön, viranomaisten arvioiden mukaan jopa 60 prosenttia suomalaisten yhtiöiden alushankinnoista rekisteröidään Suomen alusrekisteriin. Tämän seurauksena Suomen lipun alla purjehtivan aluskannan bruttovetoisuus kasvaisi 15 prosenttia vuosina 2002–2007.

2.5.2. Ennuste: yhteisön merenkulkijoiden työllisyys

Suomen alusrekisterissä olevat kansainvälisen liikenteen lastialukset työllistävät noin 2 300 merenkulkijaa. Näistä 98 prosenttia on Suomen kansalaisia, vaikka lainsäädäntö ei aseta esteitä ulkomaalaisten palkkaamiselle. Tämä suuri osuus on seurausta alan työmarkkinaosapuolten välisistä hyvistä suhteista.

Sen sijaan ulkomaisen lipun alla purjehtivien, suomalaisomistuksessa olevien alusten miehistöjen jäsenistä ainoastaan arviolta 50 prosenttia on EU:n kansalaisia, mukaan luettuina suomalaiset merenkulkijat.

5

Merenkulkijoiden kokonaismäärässä ei ole viiden viime vuoden aikana tapahtunut olennaisia muutoksia. Sen sijaan 1980-luvun alkuun verrattuna alustyöpaikkojen määrä on laskenut lähes puoleen. Kansainvälisessä meriliikenteessä olevilla aluksilla työskenteli vuonna 1999 henkilötyövuosina mitattuna hieman alle 8 000 merenkulkijaa. Tästä kokonaismäärästä 30 prosenttia toimi kansiosastolla, 18 prosenttia koneosastolla ja 52 prosenttia palvelu-

keittiö- ja ravintolatehtävissä. Viimeksi mainitusta henkilöstöryhmästä yli 80 prosenttia työskenteli matkustaja-aluksilla ja autolautoilla, kun vastaava osuus kaikissa kolmessa henkilöstöryhmässä oli 60 prosenttia.

Suomalaisten merenkulkijoiden työttömyysaste oli lokakuussa 2001 noin 5 prosenttia.

Suomen viranomaiset arvioivat edellä selostettujen rekisteröintimääriä koskevien oletusten perusteella, että tonnistoverojärjestelmän käyttöönotto lisäisi EU:n jäsenvaltion kansalaisuuden omaavien merenkulkijoiden määrää 170:llä. Jos taas järjestelmää ei toteutettaisi, EU:n jäsenvaltioista olevien merenkulkijoiden määrä vähenisi 190:llä.

2.6. Talousarvio

Suomen tonnistoverojärjestelmä rahoitetaan valtion tuloja vähentämällä. Suomen viranomaiset arvioivat verotulojen menetyksen kokonaissuuruudeksi pitkällä aikavälillä noin 20 miljoonaa euroa vuodessa.

2.7. Kesto

Järjestelmän voimassaoloaika on rajoittamaton. Tonnistoveron valitsevien yritysten on sitouduttava järjestelmään kymmeneksi vuodeksi. Tonnistoverokauden päättyessä on mahdollista valita järjestelmä uudestaan kymmeneksi vuodeksi.

2.8. Tonnistoverotettava toiminta ja tonnistoverotettavat alukset

Tonnistoverojärjestelmää sovelletaan hakemuksesta Suomessa asuviin osakeyhtiöihin:

- joita johdetaan Suomesta;

- jotka harjoittavat tavaroiden tai matkustajien kuljettamista tonnistoverotettavilla aluksilla;

- jotka harjoittavat toimintaansa Suomesta; ja

- jotka ovat toiminnastaan verovelvollisia Suomessa.

Tonnistoveroa voidaan soveltaa myös muualla asuvan yhtiön kiinteään toimipaikkaan Suomessa.

Suomessa on noin 30 varustamoa, joilla on kansainvälisessä liikenteessä olevia aluksia. Näistä alle kymmenen arvioidaan hakevan tonnistoverovelvollisiksi.

Tonnistoverotettavia ovat alukset:

a) joita käytetään pääasiallisesti tavaroiden tai matkustajien kuljettamiseen;

b) jotka toimivat pääasiallisesti kansainvälisessä meriliikenteessä 6

c) joita johdetaan strategisesti ja kaupallisesti Suomesta; ja

d) joiden nettovetoisuus on alle 100 tonnia.

Luettelon a kohdan nojalla tonnistoverojärjestelmää ei sovelleta muihin kuin tavaroiden tai matkustajien kuljetuksessa käytettyihin aluksiin. Näin ollen kalastusalukset, ruoppaajat, satamahinaajat, jäänmurtajat, luonnonvarojen etsimiseen ja hyödyntämiseen käytettävät alukset, merellä suoritettavaan työhön käytettävät alukset sekä muut samankaltaiset alukset eivät kuulu tonnistoverojärjestelmän piiriin.

Luettelon b kohdan nojalla tonnistoverojärjestelmää ei sovelleta aluksiin, jotka toimivat ensisijaisesti Suomen sisäisessä liikenteessä. Aluksen katsotaan toimivan b kohdassa tarkoitetulla tavalla pääasiallisesti kansainvälisessä meriliikenteessä, kun se liikennöi suomalaisen ja ulkomaisen sataman välillä, ulkomaisten satamien välillä tai ulkomaisen sataman ja avomeren välillä, ei kuitenkaan, jos alus liikennöi yksinomaan kahden samassa valtiossa olevan sataman välillä.

Luettelon c kohdassa tarkoitettu kaupallinen johtaminen sisältää muun muassa reittisuunnittelun, tavara- ja matkustajaliikennepalvelujen myynnin, alusten muonituksen, varastoinnin, terminaalipalvelut, henkilöstöhallinnon ja muut tonnistoverotettavan toiminnan harjoittamisen edellyttämät palvelut. Strategisella johtamisella tarkoitetaan aluksia koskevaa ylemmän tason liikkeenjohtoa. Strategista ja kaupallista johtamista koskevat oikeudelliset vaatimukset ovat erillisiä ja itsenäisiä yhtiölle ja sen johdolle asetettuihin vaatimuksiin nähden. Tonnistoverotuksen piiriin eivät voi kuulua muualta kuin Suomesta johdetut alukset, vaikka kyseistä yhtiötä johdettaisiinkin Suomesta ja se olisi Suomessa verovelvollinen.

Verotuen keskeisenä tavoitteena on alusten säilyminen Suomen lipun alla. Näin ollen tonnistovero on rajoitettu Suomen lipun alla purjehtiviin aluksiin. Tässä suhteessa järjestelmän soveltamisala on sama kuin aikaisempien lastialusten miehistökustannustukien3.

Tonnistoverotettavia voivat olla ainoastaan alukset, jotka toimivat pääasiallisesti kansainvälisessä meriliikenteessä. Näin ollen esimerkiksi kasino- tai hotellilaivat ja kaikki tällaisilla aluksella harjoitettava liiketoiminta eivät voi kuulua tonnistoverotuksen piiriin, vaan ne ovat tavanomaiseen tapaan tuloverovelvollisia. On kuitenkin mahdollista, että alusta, jota käytetään pääasiallisesti kansainvälisessä meriliikenteessä, käytetään osa vuodesta muihin tarkoituksiin kuin kansainväliseen tavara- ja matkustajaliikenteeseen. Tällaisessa tapauksessa alus voidaan katsoa koko vuoden ajan tonnistoverotettavaksi sen aluksella harjoitettavan toiminnan osalta, joka kuuluu tonnistoverotuksen piiriin, mutta samalla se kuuluu ei-tonnistoverotettavan toiminnan osalta tavanomaisen tuloverotuksen piiriin. Veroviranomaiset arvioivat kansainväliseen liikenteeseen käytetyn ajan perusteella, toimiiko alus pääasiallisesti kansainvälisessä meriliikenteessä. Siltä osin kuin alusta käytetään kansainvälisen meriliikenteen lisäksi myös

3 Tuki N 856/2000 ja tuki N 801/2001, ks. 2.12 kohta jäljempänä.

7

rannikko- tai sisävesiliikenteessä, pääasiallinen käyttö arvioidaan kuitenkin kuljettujen matkojen perusteella.

Aluksen tonnistoverotettavuuden edellytykset arvioidaan erikseen kunkin vuoden osalta. Jos esimerkiksi alusta käytetään yhtenä vuonna pääasiallisesti rannikkoliikenteessä ja seuraavana vuonna pääasiallisesti kansainvälisessä meriliikenteessä, se kuuluu vain jälkimmäisen vuoden osalta tonnistoverotuksen piiriin.

2.8.1. Vuokralle otetut alukset

Myös seuraavat vuokralle otetut alukset voivat kuulua tonnistoverotuksen piiriin:

- alukset, jotka on merkitty Euroopan unionin jonkin jäsenvaltion alusrekisteriin ja jotka tonnistoverotettava yhtiö on ottanut vuokralle ilman (vuokralle antajan toimittamaa) miehistöä:

- alukset, jotka on merkitty Euroopan unionin jonkin jäsenvaltion alusrekisteriin ja jotka varustamoyhtiö on ottanut vuokralle (vuokralle antajan toimittamine) miehistöineen.

Lisäehtona tonnistoverojärjestelmän soveltamiselle on, että yhtiön itse omistamien tonnistoverotettavien alusten osuus bruttovetoisuutena laskien on vähintään 25 prosenttia sen kaikkien tonnistoverotettavien alusten bruttovetoisuudesta. Lisäksi yhtiön miehistöineen vuokralle ottamien alusten bruttovetoisuus saa olla enintään 50 prosenttia sen kaikkien tonnistoverotettavien alusten bruttovetoisuudesta. Tämä osuus voidaan kuitenkin väliaikaisesti ylittää kohtuullisena ajanjaksona varustamon toiminnan laajentumisen johdosta. Tämä edellyttää Suomen Konserniverokeskuksen arviointia sekä sitä, että hyväksymisedellytykset muutoin täyttyvät. Poikkeuksen ensisijaisena tarkoituksena on, että sellaisten pienvarustamojen, joilla ei ole varaa uusien alusten ostamiseen ja jotka joutuvat näin ollen ylittämään väliaikaisesti edellä mainitun 50 prosentin rajan, olisi helpompaa laajentaa liiketoimintaansa.

2.8.2. Liitännäistoiminnot

Tonnistoverotettavilla aluksilla suoritetusta tavaroiden ja matkustajien kuljettamisesta saatujen tulojen lisäksi tonnistovero poistaa tuloverotuksen piiristä tulot, jotka saadaan:

a) aluksella tapahtuvasta tavaroiden ja palvelujen myynnistä aluksella kulutettaviksi;

b) tavaroiden ja matkustajien kuljettamiselle välttämättömistä ja siihen läheisesti liittyvistä toiminnoista, kuten lastauksesta, purkamisesta ja varastoinnista sekä matkustajien kuljetuksesta alukselle ja alukselta, edellyttäen, että tällaiset palvelut tarjotaan omakustannushintaan;

8

c) aluksen antamisesta vuokralle miehistöineen edellyttäen kuitenkin, että vuokralle ottaja käyttää alusta toiminnassa, joka on tai olisi vuokralle antajan harjoittamana tonnistoverotettavaa;

d) tonnistoverotettavassa toiminnassa käytettyjen tonnistoverotettavien alusten ja irtaimen poistokelpoisen käyttöomaisuuden luovuttamisesta;

e) merellä tapahtuvasta hinauksesta kansainvälisessä liikenteessä.

Jos alus täyttää tonnistoverotuksen edellytykset, mukaan luettuna vaatimus, joka koskee toimimista pääasiallisesti kansainvälisessä meriliikenteessä, aluksen käyttö tavaroiden tai matkustajien kuljetuksessa sekä a kohdassa tarkoitettu myynti ovat tonnistoverotettavia toimintoja. Samoin tonnistoverotettavia ovat rannikko- ja sisävesiliikenne tonnistoverotettavalla aluksella. Edellä olevan luettelon a kohdassa tarkoitetut palvelut ovat tonnistoverotettavia ainoastaan siltä osin kuin niissä on kysymys palvelujen myynnistä aluksella kulutettaviksi. Esimerkiksi matkustajille maissa järjestetyt risteilyihin liittyvät toiminnot eivät ole tonnistoverotettavia.

Esimerkkeinä b kohdassa tarkoitetuista toiminnoista laissa mainitaan tavaroiden ja matkustajien kuljettaminen satama-alueella, tavaroiden lastaus ja purkaminen sekä lastin käsittelyn edellyttämä väliaikainen varastointi. Tämä luettelo ei ole kattava, vaan sen tarkoituksena on antaa esimerkkejä tyypillisistä meriliikenteeseen liittyvistä toiminnoista, joille varustamo määrittää usein erikseen hinnan osana liikennepalvelusta perittävää hintaa. Varustamon harjoittama liikennepalvelu edellyttää myös monia muita liitännäistoimintoja, joita ei mainita erikseen laissa. Tällaisia ovat aluksen varustaminen ja huolto, markkinointi ja lipunmyynti. Varustamo ei peri näistä palveluista erikseen maksua asiakkaalta, vaikka ne muodostavat osan toiminnoista, joiden tarkoituksena on tulojen saaminen liikennepalveluista. Se, että nämä toiminnot ovat tonnistoverotettavia, on tärkeää, koska se merkitsee sitä, että niistä aiheutuvat menot eivät ole vähennyskelpoisia.

Luettelon b kohta koskee varustamojen itse tarjoamia ja niiden oman liikennetoiminnan edellyttämiä palveluja. Jos yhtiö tarjoaa tällaisia palveluja muille yhtiöille, mukaan luettuina samaan konserniin kuuluvat yhtiöt, näistä toiminnoista saatavat tulot ovat tuloverotettavia riippumatta siitä, ovatko muut yhtiöt tonnistoverotettavia.

Luettelon b kohdassa tarkoitettuja toimintoja voidaan pitää "ydintoimintoihin" kuuluvina. Niiden lisäksi myös muualla kuin satama-alueella tapahtuvista kuljetuksista saadut tulot voidaan poikkeustapauksissa hyväksyä tonnistoverotuksen piiriin. Tonnistoverotettavasta toiminnasta saatuna tulona pidetäänkin myös kuljetuspalvelun hintaan sisältyvästä, satama-alueen ulkopuolella tapahtuvasta henkilökuljetuksesta saatua tuloa, jos

9

tonnistoverovelvollinen yhtiö on ostanut palvelun toiselta yritykseltä. Osapuolille ei koidu hyötyä näiden maakuljetusten sisällyttämisestä tonnistoverojärjestelmään, koska niiden hinta määräytyy markkinoilla ja koska palvelusta maksettavaa hintaa ei voida vähentää tonnistoverovelvollisen yhtiön verotettavasta voitosta.

2.8.3. Toiminnot, jotka eivät kuulu tonnistoveron piiriin

Tulot, jotka on saatu muista kuin edellä luetelluista tonnistoverojärjestelmän soveltamisalaan kuuluvista toiminnoista, kuuluvat tavanomaisen tuloverotuksen piiriin. Jos tonnistoveron piiriin kuulumattomia toimintoja, esimerkiksi tavaroiden myyntiä muualla kuin aluksella kulutettaviksi, harjoitetaan tonnistoverotettavalla aluksella, nämä toiminnot ovat tuloverotettavia. Tuloverotettavia ovat myös meriliikenteeseen läheisesti liittyvät kaupalliset palvelut, jotka tarjotaan saman konsernin muille yhtiöille tai ulkopuolisille varustamoille, sekä alusten antaminen vuokralle ilman miehistöä.

Niin ikään tuloverotettavia tuloja ovat kiinteästä omaisuudesta, rakennuksista, osakkeista ja muusta niihin verrattavasta omaisuudesta saatavat luovutusvoitot ja muut tulot sekä rahoitusomaisuudesta ja muista saamisista saadut korot ja muut tulot, esimerkiksi osingot. Tätä sääntöä sovelletaan myös yhtiöihin, joiden omaisuutta on käytetty tonnistoverotettavassa toiminnassa tai joiden rahoitusomaisuus tai muut saamiset ovat kertyneet tonnistoverotettavasta toiminnasta. Näin ollen osingot, jotka on saatu varustamoalalla toimivista koti- tai ulkomaisista yrityksistä, kuuluvat normaalin tuloverotuksen piiriin.

Laissa ei ole luetteloa, joka sisältäisi esimerkkejä tonnistoverotuksen piiriin kuulumattomista toiminnoista, kuten kalastus, ruoppaus ja luonnonvarojen hyödyntäminen. Suomen viranomaiset eivät ole katsoneet tarpeelliseksi antaa säännöksiä, joilla nimenomaisesti suljettaisiin joitakin toimintoja tonnistoverojärjestelmän ulkopuolelle tonnistoverotettavien toimintojen käsitteen selkeyttämiseksi. Tonnistoverojärjestelmän rajat käyvät riittävän selvästi ilmi lakiin sisältyvästä tonnistoverotettavan toiminnan määritelmästä sekä säännöksistä, jotka koskevat tonnistoverotettavien alusten käyttöä ja rakennetta. Tonnistoverotettavia toimintoja ovat kuljetukset, myyminen ja tonnistoverotettavilla aluksilla matkustajille tapahtuva ruoan, juomien ja muiden palvelujen myynti aluksella kulutettaviksi. Lisäksi alusten on oltava verovuoden aikana pääasiallisesti kansainvälisessä meriliikenteessä.

Jos tonnistoverotettavaa alusta käytetään osa verovuodesta muihin kaupallisiin tarkoituksiin kuin kuljetuksiin, esimerkiksi uivana varastona tai tuotantolaitoksena, näistä toiminnoista saatava voitto kuuluu tuloverotuksen piiriin. Jos alusta ei käytetä verovuoden aikana pääasiallisesti kansainvälisessä meriliikenteessä, alusta ei sen vuoden osalta katsota tonnistoverotettavaksi. Tällaisessa tapauksessa

10

kaikki aluksella harjoitettu toiminta kuuluu tuloverojärjestelmän piiriin.

2.9. Toimintojen erottelu

Toimintojen erottelu käsittää ne olennaiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on ehkäistä tonnistoveron piiriin kuulumattomia toimintoja suosivat "valumisvaikutukset".

Tonnistoverojärjestelmään liittyvä yleinen sääntö on, että verovelan perusteella ei voi tehdä minkäänlaisia vähennyksiä. Lisäksi tonnistovero on maksettava riippumatta siitä, onko varustamon liiketoiminta voitollista vai tappiollista. Tonnistoverojärjestelmän piiriin kuuluvan varustamotoiminnan tappiota ei voida vähentää muista toiminnoista saadusta voitosta. Tämä pätee myös siinä tapauksessa, että yhtiöiden muodostamaa konsernia verotetaan yhteistä verotusta koskevien sääntöjen mukaisesti.

2.9.1. Erilliskirjanpito

Jos sama varustamo harjoittaa sekä tuloverotettavaa että tonnistoverotettavaa toimintaa, sen on tonnistoverotuksen piiriin kuuluakseen pidettävä erilliskirjanpitoa. Yhden tulolähteen tappiota ei voida näin ollen vähentää toisen tulolähteen voitosta.

Tonnistoverolain mukaan yhtiön on:

- laadittava kirjallinen ja ajan tasalla pidettävä selvitys hinnoitteluperiaatteista, joita noudatetaan sen liiketoimissa siihen omistuksen kautta suhteessa olevien yhtiöiden kanssa,

- selvitettävä erikseen tonnistoverotettavasta ja tuloverotettavasta toiminnasta saatavat tulot sekä niihin kohdistuvat menot ja varat,

- selvitettävä laskentaperiaatteet, joita yhtiö noudattaa tulojen ja menojen kohdentamisessa tonnistoverotettavan ja tuloverotettavan toiminnan välillä.

2.9.2. Markkinaehtoperiaate

Laki sisältää myös säännöksiä avointen markkinaehtojen soveltamisesta tonnistoverovelvollisten yhtiöiden ja samaan konserniin kuuluvien muiden yhtiöiden välisissä suhteissa (ks. myös 2.9.6 kohta). Samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden välillä on noudatettava liiketoimissa ehtoja, joita olisi noudatettu toisistaan riippumattomien osapuolten välillä. Tonnistoverovelvollisen yhtiön on tämän vuoksi laadittava yksityiskohtainen kirjallinen selvitys soveltamistaan hinnoitteluperiaatteista.

Yhtiön on selvitettävä erikseen tonnistoverotettavasta toiminnasta saadut tulot ja tuloverotettavan toiminnan tulot sekä kuhunkin toimintaan kohdistuvat menot ja vähennykset. Samoin sen on laadittava selvitys niistä laskentaperiaatteista, joita se noudattaa

11

yhtiön tulojen ja sen toimintaan kohdistuvien menojen kohdentamisessa yhtiön tonnistoverotettavaan ja muuhun toimintaan.

2.9.3. Rahoitustuloja ja -menoja koskevat säännöt

Usein on mahdotonta osoittaa, että korkomenot kohdistuvat nimenomaisesti joko tonnistoverotettavaan tai tuloverotettavaan toimintaan. Tämä korkomenojen vähennyskelpoisuuteen liittyvä ongelma ratkaistaan siten, että korkomenot kohdennetaan näihin kahteen toimintatyyppiin suhteellisesti toimintatyyppeihin liittyvien varojen kirjanpidollisen arvon mukaan. Tämä koskee myös kurssivoittoja ja -tappioita.

Tonnistoverotettavaan toimintaan liittyvä osa nettomenoista ei ole verovähennyskelpoista. Tonnistoverotettavaan toimintaan liittyviä varoja ovat tonnistoverotettavat alukset, muu tonnistoverotettavaa toimintaa kokonaan tai osaksi palveleva käyttöomaisuus sekä vaihto- ja rahoitusomaisuus. Korkomenoista ja kurssitappioista on vähennyskelpoista ainoastaan muuhun kuin tonnistoverotettavaan toimintaan liittyvä osa.

2.9.4. Ylikapitalisointia koskevat säännöt

Yhdenmukaisesti edellisessä kohdassa selostetun periaatteen kanssa "ylikapitalisointia" koskevilla säännöillä varmistetaan, ettei konserni voi pääasiallisesti rahoittaa tonnistoverotettavaa toimintaansa omalla pääomalla ja vastaavasti muiden, tuloverotettavien yhtiöiden toimintaa vieraalla pääomalla, jonka korkomenot olisivat vähennyskelpoisia.

Tonnistoverolaki sisältääkin sen vuoksi säännökset, joiden tarkoituksena on ehkäistä 'ylikapitalisointi" konsernin tonnistoverotettavassa toiminnassa. Korkomenojen vähennyskelvottomuus tonnistoverotuksessa ja vastaavasti niiden vähennyskelpoisuus tuloverotuksessa saattaisivat houkutella kohdistamaan vieraan pääoman pääasiassa konsernin tuloverotettaviin yhtiöihin ja oman pääoman ensisijaisesti tonnistoverotettaviin yhtiöihin. Siksi laissa rajoitetaan tällaisia järjestelyjä, jotka vääristävät rahoitusrakennetta ja pienentävät veropohjaa. Jos tonnistoverotettavan yhtiön vieraan pääoman määrä on pienempi kuin puolet oman pääoman määrästä, veronalaiseksi tuloksi luetaan näiden kahden määrän erotus kerrottuna yhdellä prosenttiyksiköllä lisätyllä viitekorolla.

2.9.5. Varojen jakoon kohdistuva verotus

Tonnistovero rajoittuu jakamattomaan voittoon. Tonnistoverovelvollisen yhtiön jakamiin osinkoihin sen sijaan sovelletaan Suomen yhteisöverotuksessa käytössä olevaa yhtiöveron hyvitysjärjestelmää. Tässä järjestelmässä jaetusta voitosta maksettu vero (29 prosenttia verotettavasta voitosta) vähennetään osingon saajan tuloverotuksessa. Tämän vuoksi tonnistoverovelvollisen yhtiön jakamiin osinkoihin kohdistetaan täydennysvero. Tätä

12

sovelletaan myös tapauksissa, joissa osakkaille jaetaan osinkojen sijasta varoja.

2.9.6. Konserni

'Konsernin' määritelmä perustuu määräysvallan käsitteeseen, joka on määritelty Suomen osakeyhtiölaissa. Jos osakeyhtiöllä on määräysvalta toisessa kotimaisessa tai ulkomaisessa yhteisössä, on edellinen emoyhtiö ja jälkimmäinen tytäryhteisö. Emoyhtiö tytäryhteisöineen muodostaa konsernin.

Osakeyhtiöllä on määräysvalta toisessa yhteisössä, kun sillä on:

1) enemmän kuin puolet kaikkien osakkeiden, jäsenosuuksien tai yhtiöosuuksien tuottamasta äänimäärästä ja tämä ääntenenemmistö perustuu omistukseen, jäsenyyteen, yhtiöjärjestykseen, yhtiösopimukseen tai niihin verrattaviin sääntöihin taikka muuhun sopimukseen;

taikka

2) oikeus nimittää enemmistö jäsenistä toisen yhteisön hallitukseen tai siihen verrattavaan toimielimeen taikka toimielimeen, jolla on tämä oikeus, ja nimitysoikeus perustuu samoihin seikkoihin kuin 1 kohdassa tarkoitettu ääntenenemmistö

Osakeyhtiöllä on määräysvalta toisessa yhteisössä myös silloin, kun osakeyhtiöllä yhdessä yhden tai useamman tytäryhteisönsä kanssa taikka tytäryhteisöllä yksin tai yhdessä muiden tytäryhteisöjen kanssa on asiaa koskevan pykälän 2 momentissa tarkoitettu määräysvalta.

Tonnistoverolaissa säädetään, että tonnistoveron soveltaminen edellyttää kaikkien konserniin kuuluvien varustamojen4 kuulumista tonnistoverotuksen piiriin.

Tämä sääntö koskee yleisesti myös tilanteita, joissa konsernin osaksi tuleminen tapahtuu lain voimaantulon jälkeen. Jos yhtiö, joka ei kuulu tonnistoverotuksen piiriin, tulee yritysoston myötä osaksi konsernia, jossa yksi tai useampi yhtiö on tonnistoverovelvollinen, uuden yhtiön on haettava tonnistoverovelvolliseksi. Jos näin ei tapahdu, muut yritykset eivät voi säilyttää tonnistoverovelvollisen asemaansa. Tällöin niiden tonnistoverovelvollisuus päättyy, ja yhtiöille määrätään takautuvasti aiempia voittoja koskeva tulovero.

Velvoitetta, jonka mukaan kaikkien samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden on haettava tonnistoverovelvollisiksi, sovelletaan myös yhtiöihin, joissa yhdellä tai useammalla luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä tai näillä yhdessä on edellä mainitussa 2 momentissa tarkoitettua määräysvaltaa vastaava määräysvalta.

4 Yhtiö kuuluu konserniin, jos samalla luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on yli 50 prosenttia kyseisten yhtiöiden osakepääomasta tai yli 50 prosenttia niiden äänimäärästä.

13

2.9.7. Edullisen verotuskohtelun peruuttaminen

Jos tonnistoverojärjestelmän soveltamisen edellytykset lakkaavat täyttymästä kesken kymmenen vuotta kestävän tonnistoverokauden, yhtiö poistetaan järjestelmästä. Tällaisessa tapauksessa koko tonnistoverokauden voitolle määrätään tulovero ikään kuin yhtiö ei olisi milloinkaan ollut tonnistoverovelvollinen. Lisäksi vero määrätään 10 prosentilla korotettuna. Tarkoituksena on, että hakiessaan tonnistoverovelvolliseksi varustamo on valmis sitoutumaan järjestelmän sääntöihin koko kymmenen vuoden kauden ajaksi. Ei olisi hyväksyttävää, että yhtiö voisi aina niin halutessaan siirtyä järjestelmästä toiseen verokustannusten minimoimiseksi.

Yhtiö poistetaan tonnistoverojärjestelmästä myös, jos

a) se on osallisena liiketoimessa tai järjestelyssä, jonka ilmeisenä tarkoituksena on vapautua suoritettavasta tuloverosta tai tonnistoverosta;

b) se antaa rahalainaa osakkailleen tai poikkeaa muun osakkailleen tai muille konserniin kuuluville yhteisöille myöntämänsä rahoituksen suhteen ehdoista, joita se noudattaa liiketoiminnassaan riippumattomien osapuolten kanssa;

c) se ei noudata velvollisuuttaan ilmoittaa ja selvittää tulonsa ja menonsa veroviranomaisille.

Tällainen yhtiö voi kuitenkin välttää tonnistoverojärjestelmästä poistamisen, jos se korjaa määräaikaan mennessä edellä mainittuja toimintatapojaan, jotka muussa tapauksessa johtaisivat poistamiseen. Yhtiö poistetaan kuitenkin välittömästi järjestelmästä a kohdassa mainituissa tapauksissa, jos menettely on ollut suunnitelmallista tai sillä on tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä. Tällaisissa tapauksissa yhtiölle määrättävää tuloveroa korotetaan seuraamuksena 40 prosentilla 10 prosentin sijasta.

2.10. Lippukytkentä

Suomen tonnistoveroa sovelletaan ainoastaan Suomen alusrekisterissä oleviin aluksiin (alusrekisterilaki N:o 512/1993). Kyseisen rekisterin lisäksi tonnistoverovelvolliset lastialukset on merkittävä kauppa-alusluetteloon ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain (N:o 1707/1991) mukaisesti. Tämä luettelo liittyy miehistökustannuksia koskevaan hallintoon, ja sitä käytetään myönnettäessä miehistökustannustukea (valtiontukiasiat N 856/2000 ja N 801/2001). Tässä yhteydessä on muistettava, että Suomen rekisteri on avoin kaikille ETA-maiden yhtiöille.

2.11. Tuen tarkoitus

Tonnistoverojärjestelmä on tärkeä osa Suomen merenkulkualan tukipakettia. Sen tarkoituksena on parantaa suomalaisten varustamojen kilpailukykyä tukemalla erityisesti niiden omistamien ja Suomen lipun alla purjehtivien alusten käyttämistä ulkomaisessa tavara- ja matkustajaliikenteessä.

14

Tavoitteena on ensinnäkin turvata suomalaisille varustamoille yhtä kilpailukykyiset toimintaedellytykset kuin varustamoilla on tietyissä johtavissa merenkulkumaissa, kuten eräissä Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Toiseksi tavoitteena on poistaa kotimaisten varustamojen tarve liputtaa ulos aluksiaan verotussyistä. Suomi katsoo, että sen on tärkeää säilyttää tietty Suomen lipun alla purjehtiva aluskanta, jotta kyettäisiin takaamaan huoltovarmuus kriisitilanteissa ja säilyttämään suomalaisen merenkulun alalla riittävä työllisyystaso ja osaaminen.

Koska Suomen kansantalous on pieni ja avoin, se on voimakkaasti riippuvainen ulkomaankaupasta. Näin ollen toimivat meriliikenneyhteydet ovat elintärkeitä Suomen talouden kannalta. Suomen viranomaisten mukaan ympärivuotinen meriliikenteen ylläpitäminen edellyttää, että käytettävissä on riittävästi jäävahvistettua tonnistoa. Toisaalta katsotaan, että maan huoltovarmuuden turvaamiseksi on tarpeen säilyttää alukset Suomen rekisterissä. Tällaisen huoltovarmuutta koskevan politiikan ensisijaisena tavoitteena on varmistaa kuljetus-, varastointi- ja jakelujärjestelmien riittävä toimintakyky kriisitilanteiden varalta.

Lisäksi ammattitaitoisen suomalaisen merimieskunnan säilyttäminen on tärkeä tekijä varustamoalan kehityksen kannalta. Kun alus siirretään pois Suomen rekisteristä jonkin muun maan lipun alle, varustamo miehittää usein aluksen suomalaisen miehistön sijasta ulkomaisella miehistöllä alentaakseen palkkakustannuksia. Tällöin on vaarassa, että miehistön koulutuksen taso laskee ja ammatti- ja kielitaito heikkenevät, mikä puolestaan heikentää meriturvallisuutta. Ammattitaitoinen suomalainen miehistö, jolla on koeteltu kokemus vaikeista navigointiolosuhteista, parantaa turvallisuutta sekä yleisesti meriliikenteessä että erityisesti Suomen vesillä. Ulosliputus kolmansiin maihin voi myös johtaa turvallisuusmääräysten ja työolosuhteiden valvonnan heikkenemiseen.

Suomi pitää tärkeänä, että suomalaisten varustamojen omistamien, kotimaan rekisterissä olevien alusten osuus ulkomaanliikenteestä ei enää pienene entisestään.

2.12. Muut samanaikaisesti Suomessa sovellettavat järjestelmät

Meriliikennettä harjoittavat yhtiöt, joilla on kansainvälisessä liikenteessä olevia lasti- ja matkustaja-aluksia, saavat jo tukea, jonka tarkoituksena on vähentää niiden miehistökustannuksia (komission 23. maaliskuuta 2001 hyväksymä tuki N 856/2000 ja komission 13. maaliskuuta 2002 hyväksymä tuki N 801/2001).

Tuki N 856/2000 on toistaiseksi merkittävin Suomen merenkulkualalla sovellettava tukimuoto. Ulkomaanliikenteen kauppa-alusluetteloon merkittyjen alusten omistajat saavat tukena määrän, joka vastaa merenkulkijoiden merityötulosta toimitettuja veroja, työantajan sosiaaliturvamaksuja sekä varustamotyönantajan maksamia merimieseläke-, työttömyysvakuutus-, tapaturmavakuutus- ja ryhmähenkivakuutusmaksuja. Ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelo koskee ensi sijassa lastialuksia, joihin kuuluvat kuitenkin myös alukset, joissa on alle 120 matkustajapaikkaa.

15

Edellä mainittu tuki myönnetään suomalaisille varustamoille, jotka harjoittavat varustamotoimintaa Suomen alusrekisteriin merkityillä aluksilla. Lisäedellytyksenä on, että suomalaisen työnantajan omistamilla aluksilla työskentelevistä työntekijöistä vähintään 50 prosenttia on Suomen tai jonkin muun ETA-sopimuksen jäsenenä olevan valtion kansalaisia. Kauppa-alusluetteloon merkityt alukset työllistävät 2 200 henkilöä. Tuen määrä oli 40,9 miljoonaa euroa vuonna 2001. Tuen piirissä oli 106 alussa, ja tuki vähensi kokonaistyövoimakustannuksia noin 43 prosenttia.

Tuessa N 801/2001 on kysymys tämäntyyppisen miehistökustannustuen laajentamisesta kaikkia Suomen lipun alla purjehtivia ja säännöllistä kansainvälistä liikennettä Suomen satamiin ja satamista harjoittavia matkustaja-aluksia koskevaksi. Tämän tuen intensiteetti on 97 prosenttia merenkulkijoiden ennakonpidätyksestä. Vuonna 2002 vallitsevassa tilanteessa tuen kokonaismäärä on 27,7 miljoonaa euroa vuodessa. Järjestelmä koskee noin 15:tä alusta ja (henkilötyövuosina laskettuna) 4 300:aa merenkulkijaa.

Komissio on lisäksi hyväksynyt rajoitetumman "jäämaksuluokkavähennystä" koskevan tukijärjestelmän, jolla tuetaan Suomen merenkulkualaa (tuki N 582/1998). Tässä järjestelmässä varustamot voivat tehdä verotettavasta voitostaan 3 prosentin vähennyksen ostaessaan uuden aluksen.

Edellä olevia tietoja käytetään arvioitaessa, onko sovellettavaa tuen enimmäismäärää noudatettu5.

2.13. Suomen sitoumukset

Suomen viranomaiset ovat sitoutuneet toimittamaan komissiolle kahden vuoden välein kertomuksen, jossa selostetaan tonnistoveron vaikutuksia Suomesta käsin operoitavaan yhteisössä rekisteröityyn aluskantaan ja EY:n merenkulkijoiden työllisyyteen.

3. TUEN ARVIOINTI

3.1. Onko tuki EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan: "jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan".

Suomen viranomaiset aikovat tonnistoverojärjestelmää soveltamalla myöntää tukea valtion varoista ja suosivat tätä kautta tiettyjä yrityksiä, koska toimenpide koskee ainoastaan varustamoalaa. Tällainen tuki uhkaa vääristää

5 Ks. 3.3.4 kohta jäljempänä.

16

kilpailua ja voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, koska kyseistä varustamotoimintaa harjoitetaan pääasiallisesti kansainvälisessä liikenteessä, jossa vallitsevat tasapuoliset toimintaedellytykset. Tästä syystä tukitoimenpide on EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

3.2. Arvioinnin oikeusperusta

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohta, jossa määrätään sosiaalisesta tuesta, luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman vahingon korvaamiseen tarkoitetusta tuesta ja tiettyjen Saksan liittotasavallan alueiden taloudelle myönnettävistä tuista, ei ole sovellettavissa tässä tapauksessa.

Niin ikään ei voida soveltaa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohtaa, jossa määrätään tuesta taloudellisen kehityksen edistämiseen alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma. Tämä johtuu siitä, että tarkasteltavana oleva toimenpide vaikuttaa merenkulkualaan eikä kohdistu erityisesti mihinkään tiettyyn maantieteelliseen alueeseen tai alueisiin.

Meriliikenteen alalle myönnettävään tukeen eivät myöskään ole sovellettavissa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohta, jossa määrätään tuesta Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen tai jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen, eikä 87 artiklan 3 kohdan d alakohta, joka koskee tukea kulttuurin ja kulttuuriperinnön edistämiseen.

Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Näin ollen tämä kohta muodostaa mahdollisen perustan poikkeukselle. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa komissio katsookin 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan muodostavan tapaukseen sovellettavissa olevan oikeusperustan.

Yleisesti ottaen tukijärjestelmiä ei saisi toteuttaa muiden jäsenvaltioiden kansantalouden kustannuksella, ja niiden on oltava sellaisia, etteivät ne todennäköisesti vääristä jäsenvaltioiden välistä kilpailua yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Valtiontuki on aina rajoitettava tavoitteen saavuttamisen kannalta välttämättömään, ja se on myönnettävä avoimella tavalla. Kaikkien valtion viranomaisten (kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla) myöntämien tukien yhteisvaikutus on aina otettava huomioon.

Merenkulkualalle myönnettävää tukea on tarkasteltava erityisesti vuonna 1997 annettujen meriliikenteen valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen6 (jäljempänä 'suuntaviivat') valossa. Niissä määritellään valtiontukijärjestelmiä, joita voidaan ottaa käyttöön yhteisön merenkulun tukemiseksi, kun pyritään saavuttamaan sellaisia yleisiä tavoitteita kuten:

6 Yhteisön suuntaviivat meriliikenteen valtion tuelle; EYVL nro 97/C 205/05. 17

• yhteisön työpaikkojen turvaaminen (sekä aluksilla että maissa)

• turvallisuuden parantaminen

• merenkulun osaamisen säilyttäminen yhteisössä ja merenkulkutaitojen parantaminen (joihin pyritään käsiteltävänä olevalla järjestelmällä).

3.3. Aikaisemmat päätökset, jotka koskevat muiden jäsenvaltioiden samankaltaisia järjestelmiä

Komissio on viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana jo hyväksynyt samaa oikeusperustaa soveltaen useita merenkulun alaa tukevia tonnistoverojärjestelmiä, joiden säännökset ovat osapuilleen samoja:

- Hollannin tonnistoverojärjestelmä (asia N 738/95, hyväksytty 20. maaliskuuta 1996);

- Yhdistyneen kuningaskunnan tonnistoverojärjestelmä (asia N 790/1999, hyväksytty 2. elokuuta 2000);

- Tanskan tonnistoverojärjestelmä (asia N 563/2001);

- Saksan tonnistoverojärjestelmä (asia N 396/98, hyväksytty 25 marraskuuta 1998);

- Espanjan tonnistoverojärjestelmä (asia N 736/2001);

Nyt käsiteltävänä oleva järjestelmä eroaa useimmista edellä mainituista järjestelmistä olennaisesti siinä, että sen lisäetuina ovat ehdoton lippuvaatimus sekä kattavat toimintojen erottelutoimenpiteet.

3.4. Arviointi

Suuntaviivojen 3.1 kohdassa mainitaan erityisesti tonnistoverojärjestelmät erimerkkeinä verotustoimenpiteistä, jotka voidaan hyväksyä: "Valtion tukea on myös tietyissä jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa noudatettu järjestelmä, jossa tavanomainen yritysverojärjestelmä on korvattu tonnistoverolla. Tonnistoverolla tarkoitetaan sitä, että varustamo maksaa veroa käytössään olevan tonniston perusteella. Yrityksen todelliset tulot, voitot tai tappiot eivät vaikuta tonnistoveroon." . Suuntaviivoissa määritetään kuitenkin tiettyjä vaatimuksia, jotka tällaisten järjestelmien on täytettävä: "Edellä mainitut veroedut on siis rajoitettava koskemaan ainoastaan merenkulkua. Näin ollen, jos laivanvarustamo harjoittaa myös muuta kaupallista toimintaa, edellytetään selkeää kirjanpitoa, jotta estetään tuen 'valuminen' toimintaan, joka ei liity merenkulkuun. Tämä lähestymistapa, jossa merenkulkualan verorasitus vastaisi muualla maailmassa sovellettavaa, lisäisi EY:n merenkulkualan kilpailukykyä, mutta säilyttäisi jäsenvaltion tavanomaisen verotason muussa toiminnassa ja osakkeenomistajien ja johtajien henkilökohtaisen palkitsemisen". Seuraavassa tarkastellaan näiden vaatimusten täyttymistä.

18

3.4.1. Tuen tarve

Suomalaisten varustamojen kansainvälistä kilpailukykyä heikentäviä tekijöitä ovat ennen kaikkea kilpailijamaita korkeammat miehistökustannukset ja epäsuotuisa yhteisöverotus.

Perinteinen keino, jota varustamot käyttävät sekä Suomessa että muualla kustannusten vähentämiseksi, on alusten ulosliputus niin kutsuttujen "mukavuuslippumaiden" avoimiin alusrekistereihin. Tästä toimenpiteestä koituu hyötyä kahdessa suhteessa: ensinnäkin se alentaa miehistökustannuksia ja toiseksi se mahdollistaa verorasituksen pienentämisen kyseisten maiden edullisemman verojärjestelmän ansiosta. Useat valtiot ovat reagoineet kehitykseen ottamalla perinteisten alusrekisteriensä lisäksi käyttöön rinnakkaisrekisterejä. Näin ne voivat yhtäältä ehkäistä kotimaisten varustamojen omistamien alusten ulosliputusta ja toisaalta houkutella varustamoja siirtämään avoimiin rekistereihin merkittyjä aluksia takaisin kotimaan lipun alle. Rinnakkaisrekisterien avulla voidaan vähentää miehistökustannuksia, vaikka alus pysyy kyseisen maan rekisterissä.

Tämän lisäksi useat OECD-maat ovat ottaneet käyttöön erityisiä verotustoimenpiteitä ja muita tukimuotoja parantaakseen varustamojensa kilpailukykyä, estääkseen ulosliputuksen jatkumisen ja houkutellakseen varustamoja siirtämään aluksiaan takaisin kansallisiin rekistereihin. Useissa maissa varustamoalalle on annettu verotuksellinen erityisasema. Yleisesti sovellettuja varustamotoiminnan tukimuotoja ovat varustamotulojen osittaiset verovapaudet, korotetut poisto-oikeudet, alushankintavaraukset sekä alennetut verokannat. Kehitys on kulkemassa siihen suuntaan, että kansainvälisessä kilpailussa toimivien varustamojen tosiasiallisen verotuksen taso on muodostumassa hyvin alhaiseksi. Edellä mainittujen toimenpiteiden tarkoituksena on parantaa varustamojen kilpailukykyä sikäli kuin varustamot työllistävät jäsenvaltioiden kansalaisia.

Tämä kansainvälinen kehityssuuntaus on johtanut siihen, että suomalaisten varustamojen kilpailukyky on viime vuosina merkittävästi heikentynyt. Suomen viranomaisten mukaan suurimmat varustamot ovat uhanneet ulosliputtaa aluksiaan lähinnä joihinkin muihin EU:n jäsenvaltioihin, kuten Tanskaan, Alankomaihin tai Saksaan. Voimassa olevan verojärjestelmän erityisenä heikkoutena on pidetty yritykseen jätettyyn voittoon kohdistuvaa veroa. Se lisää yritysten verokustannuksia ja heikentää tätä kautta niiden kannattavuutta.

Suomen viranomaisten mukaan eräät suuret suomalaiset varustamot ovat ilmoittaneet, että jos tonnistoveroa ei oteta käyttöön, ne liputtavat asteittain ulos koko tonnistonsa. Tämä taas vaarantaa suomalaisten merenkulkijoiden työpaikat. Varustamot ovat myös esittäneet, että uuden verojärjestelmän olisi mahdollistettava aluskannan uusiminen ilman veroseuraamuksia.

19

3.4.2. Vaikutukset yhteisön talouteen ja työllisyyteen

Suuntaviivoissa edellytetään, että kaikkien verohelpotusten on vaikutettava merkittävästi yhteisön merenkulkualan talouteen ja työllisyyteen. Suomen tonnistoverojärjestelmä, joka sisältää lippua koskevan vaatimuksen, täyttää selvästi tämän suuntaviivojen edellytyksen toisin kuin eräiden muiden jäsenvaltioiden voimassa olevat tonnistoverojärjestelmät, joissa tällaista nimenomaista lippuvaatimusta ei ole. Lippua koskeva vaatimus ei ole suuntaviivoissa pelkästään sallittu, vaan sen soveltamiseen myös kehotetaan7.

On ilmeistä, että lippua koskeva vaatimus parantaa Suomen aluskannan kilpailukykyä maailman meriliikenteen markkinoilla. Tämän päätöksen 2.5.2 kohdassa selostettujen tietojen perusteella voidaan myös olettaa, että tämä ehto lisää EU:n kansalaisten ja erityisesti suomalaisten merenkulkijoiden työpaikkoja.

3.4.3. Erottelutoimenpiteiden tehokkuus

Tonnistoveron kautta myönnettävät veroetuudet rajataan koskemaan ainoastaan matkustajien ja tavaroiden merikuljetuksia ja tiettyjä niihin liittyviä toimintoja, jotka on kuvattu edellä. Järjestelmän piiriin eivät kuulu toiminnot, jotka eivät liity meriliikennetoimintaan.

Tonnistoverojärjestelmän rajoja täsmennetään edelleen sulkemalla nimenomaisesti sen ulkopuolelle tietyt toiminnot, kuten muualla kuin merellä suoritettava hinaus, ruoppaus, kaupalliset satamatoiminnot, se osa ovelta ovelle -kuljetusketjusta, jota ei toteuteta merellä, sekä kaikki muut toiminnot, joiden tarkoituksena ei ole matkustajien ja tavaroiden kaupallinen kuljettaminen eri lähtö- ja määräpaikkojen välillä.

Lisäksi markkinaehtoperiaate, rahoitustuloja ja -menoja koskevat säännöt, ylikapitalisointia koskevat säännöt, eri toimintatyyppien erottelua koskevat säännöt sekä konsernin sisäisiä transaktioita koskevat säännöt antavat vankat takeet siitä, ettei tuki "valu" toimintoihin, jotka eivät kuulu suuntaviivojen soveltamisalaan.

Näiden säännösten perusteella komissio katsoo, että järjestelmässä asetetut rajoitukset täyttävät riittävällä tavalla suuntaviivojen vaatimukset.

7 Ks. suuntaviivojen 3.1 kohta: "Yhteisessä merenkulkupolitiikassa valtion tuen tavoitteena on edistää EY:n alusten kilpailukykyä maailman laivaliikenteen markkinoilla. Näin ollen verohelpotusjärjestelyissä on yleensä edellytettävä yhteyttä yhteisön lippuun."

20

3.4.4. Kasaantuminen – tuen enimmäismäärä

Komissio toteaa, että tukijärjestelmät N 856/2000 ja N 801/2001 ovat jo suuntaviivoissa asetetuissa rajoissa siltä osin, mikä koskee miehistökustannusten alentamista sosiaaliturvamaksujen helpotusten avulla. On huomattava, että nämä järjestelmät eivät vaikuta varustamoilta perittävään yhteisöveroon.

Ainoa tukijärjestelmä, jolla voi olla vaikutusta yhteisöveroon, on tuki N 583/1998, jonka avulla varustamojen oli mahdollista saada 3 prosentin vähennys verotettavista tuloista, jos ne hankkivat uuden aluksen vuosien 1998 ja 2000 välillä. Tällaista vähennystä ei kuitenkaan enää sovelleta, kun tonnistoverojärjestelmä tulee voimaan.

Näin ollen mikään muu voimassa oleva tukijärjestelmä ei voi vaikuttaa kumuloivasti käsiteltävänä olevan järjestelmän mahdollistamaan yhteisöveron helpotukseen.

Tavanomaisen yhteisöveron korvaaminen tonnistoverolla hyväksytään nimenomaisesti suuntaviivoissa edellä mainituin edellytyksin, koska sen myötä myönnettävä tuki ei ylitä "laivaliikenteestä (...) kerättävien verojen (...) kokonaismäärää"8. Lisäksi on huomattava, että verokannat, joita käytetään veron määrittämiseksi nettovetoisuuden perusteella, ovat käsiteltävänä olevassa tapauksessa hieman korkeammat kuin muissa komission jo hyväksymissä tonnistoverojärjestelmissä.

Näin ollen komissio katsoo, että käsiteltävänä olevassa tapauksessa noudatetaan suuntaviivojen mukaista tuen enimmäismäärää.

Komissio haluaa kuitenkin muistuttaa Suomea siitä, että on tarpeen varmistaa suuntaviivojen 10 kohdassa määritetyn tuen enimmäismäärän noudattaminen siinä tapauksessa, että tonnistoverovelvollisille yhtiöille myönnetään tulevaisuudessa yksittäisiä tukia.

3.4.5. Kertomukset

Suomi on sitoutunut toimittamaan joka toinen vuosi komissiolle kertomuksen tonnistoverojärjestelmän toteutuksesta ja järjestelmän vaikutuksista yhteisössä rekisteröityyn aluskantaan sekä EY:n merenkulkijoiden työllisyyteen, siten kuin suuntaviivoissa vaaditaan.

3.5. Päätelmät

Suuntaviivat huomioon ottaen tonnistovero on perusteltavissa oleva verotustoimenpide, jonka tarkoituksena on estää näköpiirissä oleva Suomen lipun alla purjehtivan meriliikenteen aluskannan pieneneminen, ylläpitää

8 Ks. suuntaviivojen 10 kohta.

21

22

suomalaista merenkulun osaamista, pitää Suomen aluskanta ja sen kaupallinen ja strateginen johto Suomessa sekä säilyttää Suomessa merkittävä määrä EY:n merenkulkijoiden työpaikkoja.

Lisäksi tonnistovero rajoitetaan koskemaan ainoastaan kansainvälistä meriliikennettä harjoittavia Suomen yhteisöveron alaisia yrityksiä ja ainoastaan tonnistoverotettavilla aluksilla harjoitettavasta tonnistoverotettavasta toiminnasta saatavaa voittoa. Edellä mainituista syistä tonnistoveron käyttöönotto nykyisessä muodossaan Suomessa on suuntaviivojen mukaista.

4. PÄÄTÖS

Komissio on näin ollen päättänyt, että tuki on EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvaa.

Jos tämä kirje sisältää luottamuksellisia tietoja, joita ei saa julkistaa, ilmoittakaa tästä komissiolle viidentoista työpäivän kuluessa kirjeen vastaanottamisesta. Jos komissio ei saa perusteltua pyyntöä määräajassa, se katsoo, että olette antanut suostumuksenne koko kirjeen tiedoksi antamiseen kolmannelle ja julkaisemiseen todistusvoimaisella kielellä Internet-sivustossa http://europa.eu.int/comm/secretariat_general/sgb/state_aids/. Pyyntö on lähetettävä kirjattuna kirjeenä tai faksilla seuraavaan osoitteeseen:

European Commission Directorate-General for Energy and Transport Directorate A - General Affairs B-1049 Brussels Faksinumero: + 32 2 296 41 04

Kunnioittavasti

Komission puolesta

Loyola de Palacio

Varapuhemies