Metsänhoidon suositukset

Metsien kestävän hoidon ja käytön perusteet

Johtoryhmälle 18.12.2012

2(25)

12.12.2012

Sisällys

Johdanto .................................................................................................................... 3

1 Metsänhoitosuositusten lähtökohdat ..................................................................... 5

1.1 Metsänomistajien tavoitteet ......................................................................................................................... 5

1.2 Metsän merkitys metsänomistajille .............................................................................................................. 6

1.3 Riskien hallinta ............................................................................................................................................... 7

1.4 Ilmastonmuutos ............................................................................................................................................. 9

2 Talousmetsien käytön perusteita .......................................................................... 14

2.1 Kestävä metsätalous .................................................................................................................................... 14

2.2 Metsän käsittely tarkoituksenmukaisin kohderajauksin ............................................................................. 15

2.3 Kasvupaikat .................................................................................................................................................. 15

2.4 Talousmetsien luonnonhoito....................................................................................................................... 16

2.5 Metsän käytön rajoitukset........................................................................................................................... 16

2.6 Kansainväliset sitoumukset ......................................................................................................................... 17

LIITTEET ................................................................................................................... 18

Liite 1. Metsätalouden kestävyyden yleiseurooppalaiset kriteerit ................................................................... 18

Liite 2. Kestävän metsätalouden kriteerien toteuttaminen metsänhoitosuosituksissa.................................... 19

Liite 3. Metsän käyttöä ohjaavia säädöksiä ....................................................................................................... 22

Liite 4. Kansainväliset sitoumukset.................................................................................................................... 23

3(25)

12.12.2012

Johdanto

Suomessa metsävarat ja metsien kasvu ovat lisääntyneet viime vuosikymmenien aikana merkit-tävästi. Puuston määrä metsätalousmaalla on yli 2 miljardia kiintokuutiometriä ja puuston vuo-tuinen kasvu on yli 100 miljoonaa kiintokuutiometriä (kuva 1). Edellä kuvattu kehitys on saavu-tettu aktiivisella panostuksella metsien hoitoon ja käyttöön. Tehokkaan metsänhoidon ohella on pidetty huolta myös metsien muista arvoista. Talousmetsien luonnonhoito on vakiintunut osa kestävää metsänhoitoa. Luonnonhoitoa ovat muun muassa vesiensuojelun toimenpiteet, arvokkaiden luontokohteiden ja maiseman huomiointi sekä säästöpuuston jättäminen hakkuis-sa.

Kuva 1. Puuston vuotuinen kasvu ja poistuma Metsänhoitosuositusten lähtökohtana on metsänomistaja ja hänen erilaiset tavoitteensa. Met-sänhoitosuositukset on työväline, josta metsänomistaja löytää vaihtoehtoja metsänkäsittelyyn ja joka auttaa omien tavoitteiden määrittämisessä. Tavoitteet, kuten taloudellinen kannatta-vuus, luonnon monimuotoisuus ja hyvä maisema eivät ole toisiaan poissulkevia. Metsänomistaja voi valita, kuinka paljon haluaa kutakin tavoitetta painottaa. Suositukset ovat myös toimihenkilöiden, yrittäjien ja työntekijöiden tuki sekä työväline metsän-omistajien neuvonnassa ja palveluiden tuottamisessa.

4(25)

12.12.2012

Tärkeimmät, ajankohtaiset metsänhoitosuositusten laadinnassa huomioon otetut kokonaisuu-det ovat: 1) metsänomistajakunnan tavoitteiden monipuolistuminen,

2) metsälainsäädännön muutoksen tuomat mahdollisuudet,

3) ilmastonmuutoksen ennakoidut vaikutukset metsiin.

Suositukset perustuvat uusimpaan tutkimustietoon sekä käytännön metsätaloudesta ja luon-nonhoidosta saatuihin kokemuksiin. Suositusten eri osa-alueita päivitetään, kun metsien käsitte-lystä ja hoidosta saadaan uutta tietoa ja kokemuksia. Myös toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset otetaan huomioon päivittämisessä. Eri toimenpiteisiin liittyvät riskit pyritään tuomaan esille. Tavoitteena on, että kun metsänomis-taja tekee päätöksen metsien käsittelystä, hän tunnistaa niin toimenpiteen hyödyt kuin mahdol-liset riskitkin.

Metsänhoidon suositukset ovat maa- ja metsätalousministeriön rahoittama palvelu metsätalou-delle. Suositusten vahvuus on, että ne ovat metsänomistajien ja koko metsäalan yhdessä muo-dostama näkemys hyvästä metsänhoidosta. Siten niiden noudattamisesta on hyötyä kaikille osapuolille. Metsänhoitoa ohjaa metsänhoitosuositusten lisäksi säädöstasolla metsälainsäädäntö sekä va-paaehtoiset ja markkinaperustaiset sertifiointijärjestelmät. Metsälainsäädännön keskeisenä periaatteena on turvata metsätalouden kestävyyden toteutu-minen. Se asettaa minimivaatimukset metsien käytölle ja hoidolle. Säädöksiä on tarkoitus muut-taa siten, että metsänomistajalle voitaisiin tarjota entistä monipuolisempi valikoima metsänkä-sittelymenetelmiä.

Suomalaiset talousmetsät ovat valtaosin sertifioitu PEFC- tai FSC-standardin mukaisesti. Sertifi-kaatti osoittaa puutuotteiden ostajille ja kuluttajille, että tuotteiden valmistuksessa käytetty puu on peräisin kestävän metsätalouden periaatteiden mukaisesti hoidetuista metsistä. Sertifiointijärjestelmistä löytyy tietoa internetistä www.pefc.fi ja www.finland.fsc.org.

5(25)

12.12.2012

1 Metsänhoitosuositusten lähtökohdat

Suositusten tavoitteena on tarjota metsänomistajalle vaihtoehtoja metsän käsittelyyn hänen ta-voitteidensa ja arvostustensa mukaisesti. Metsänomistaja voi painottaa eri metsikkökuvioilla ja alueilla metsän taloudellista hyödyntämistä, virkistyskäyttöä tai esimerkiksi maiseman hoitoa. Tavoitteet ovat myös yhteen sovitettavissa. Metsänomistajakunnan rakenne on muuttunut viime vuosina ja myös arvoissa ja arvostuksissa on tapahtunut muutoksia. Ikääntyminen on jatkunut ja naisten osuus metsänomistajista on kas-vanut. Yhä useammin metsänomistaja asuu kaukana metsästään

1.1 Metsänomistajien tavoitteet Metsänomistajan ja häntä palvelevan metsäammattilaisen on syytä yhdessä pohtia, mitä tavoit-teita metsänomistaja asettaa metsiensä käytölle yleisellä tasolla sekä metsikkökohtaisesti. Tämä on tärkeää erityisesti metsäsuunnitelmaa laadittaessa. Kun päätetään yksittäisistä toimenpiteis-tä, on hyvä kerrata metsänomistajan tavoitteet lopputuloksen kannalta. Metsäammattilaisen tu-lee tarjota metsänomistajalle, hänen niin halutessaan, vaihtoehtoja metsien käsittelyyn. Tällöin on tärkeää kuvata menetelmien tunnetut hyödyt ja riskit tasapuolisesti. TIETOLAATIKKO: metsänomistajilla on monipuoliset tavoitteet.

Tutkimustuloksia metsänomistajien tavoitteista Metsänomistajien tavoitteet ovat muuttuneet hieman 2000-luvun kuluessa. Monitavoitteiset metsänomistajat ovat edelleen suurin ryhmä: vajaa kolmasosa metsänomistajista lukeutuu mo-nitavoitteisiin ja heidän osuutensa yksityismetsien pinta-alasta on kaksi viidesosaa. Valtaosalle metsänomistajista puuntuotanto on edelleen tärkeä tavoite. Se on tärkeä tavoite myös esimerkiksi suurelle osalle virkistyskäyttöä painottavista metsänomistajista. Toisaalta taas taloutta painottavista huomattava osa pitää luonnonhoitoa ja sen monimuotoisuuden hoitoa yhtenä tavoitteena. Suuri osa metsänomistajista pitää omistamaansa metsää ennemminkin turvallisuutta luovana varallisuutena kuin varsinaisena tulonlähteenä. Yli puolelle metsätulot ovat merkityksettömiä tai melko merkityksettömiä säännöllisinä tuloina tai suurten investointien rahoituslähteenä. Sen si-jaan yli puolet painottaa metsän merkitystä inflaatiolta suojattuna varallisuutena. Hänninen, H., Karppinen, H. ja Leppänen, J. 2011. Suomalainen metsänomistaja 2010. Metlan työraportteja 208. http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp208.htm

Kumela, H. & Hänninen, H. 2011 Metsänomistajien näkemykset metsänkäsittelymenetelmien monipuolistamisesta Metlan työraportteja 203. http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp203.htm

6(25)

12.12.2012

1.2 Metsän merkitys metsänomistajille Metsätalouden osuus ja merkitys metsänomistajan kokonaistaloudessa vaihtelee suuresti. Tällä on olennainen vaikutus metsänomistajan tekemiin päätöksiin metsien hoidossa ja käytössä. Osa metsänomistajista arvioi metsätaloutta kiinteänä osana kokonaistalouttaan, osa ei koe metsää merkittävänä tulojen lähteenä. Jokaisella metsänomistajalla tulisi olla oikea käsitys oman metsäomaisuuden arvosta ja siitä, mi-ten hänen omaisuutensa arvo ja siitä saatavat tulot voivat kehittyä eri metsänkäsittelyvaihtoeh-doilla. Metsän kasvatuksessa jokainen toimenpide vaikuttaa seuraavaan toimenpiteeseen. Tehokkuus ja kustannustietoisuus kaikissa metsänkasvatuksen vaiheissa parantavat osaltaan metsätalou-den harjoittamisen kannattavuutta. Tehokkuutta voidaan lisätä ja kustannuksia säästää teke-mällä tarpeelliset hoitotoimet huolellisesti ja oikeaan aikaan, suurentamalla käsiteltävän alueen kokoa ja huolehtimalla hyvistä korjuuolosuhteista sekä metsätiestön kunnosta. Myös yhteistyöl-lä ja yhteishankkeilla tilojen kesken voidaan alentaa kustannuksia. Yhteishankkeet ovat erityisen hyödyllisiä esimerkiksi turvemaametsien käsittelyssä.

Kun metsänkasvatuksessa painottuvat taloudelliset tavoitteet, metsänomistajan on hyvä pohtia yhdessä metsäammattilaisen kanssa, halutaanko metsästä säännöllisesti hyviä puunmyyntitulo-ja vai tavoitellaanko mahdollisimman suurta tuottoa pääomalle. Keskimäärin hyvät hakkuutulot mahdollistuvat, kun puustoa kasvatetaan runsaana ja pitkällä kasvatusajalla. Pääoman sitoutu-essa pitkäksi ajaksi runsaaseen puustoon, pääoman tuottoprosentti kuitenkin laskee. Puuston kasvatusajan jatkaminen taloudellisesti suositeltavien uudistusajankohtien ylärajoille on perusteltua, jos puuston laatu ja terveys ovat hyviä, eikä metsänomistajalla ole välitöntä ra-han tarvetta tai sopivaa vaihtoehtoista sijoituskohdetta. Metsänomistaja voi parantaa metsätalouden kannattavuutta käyttämällä omaa työpanostaan metsien hoidossa, jos oman työn kustannukset ovat alhaisemmat kuin ostopalvelujen. Valinnas-sa voivat painaa myös oman työn tuottamat muut kuin taloudelliset hyödyt. Edellytyksenä tuot-tavalle omalle työlle on, että metsänomistaja hallitsee työmenetelmät ja -välineet sekä tekee työt turvallisesti. Jos metsänomistajalla ei ole mahdollisuutta tehdä itse esimerkiksi taimikonhoitotöitä, ostopal-veluiden käyttö on järkevää. Tärkeimpien hoitotöiden laiminlyönnistä aiheutuvat taloudelliset tappiot heikentävät merkittävästi metsätalouden kannattavuutta.

7(25)

12.12.2012

1.3 Riskien hallinta Taloudellisten ja muiden riskien tunnistaminen ja hallinta ovat oleellinen osa metsätalouden harjoittamista. Tarve metsätalouden riskien hallintaan vaihtelee kuitenkin metsänomistajakoh-taisesti. Tuloksellisen metsätalouden harjoittamista helpottaa ajantasainen metsäsuunnitelma, jossa on otettu huomioon myös metsätalouden riskit. Riskien hajautus on tärkein riskien hallintakeino myös metsätaloudessa. Kullakin kasvupaikalla kannattaa kasvattaa alkuperältään ja muilta ominaisuuksiltaan sille soveltuvia puulajeja ja pitää tilan metsien ikäluokkajakauma suhteellisen tasaisena. Näin metsänomistajalla on hyvät mah-dollisuudet hyödyntää metsää omien tavoitteidensa ja markkinoiden mukaan. Riskiä voi myös hajauttaa käyttämällä tilatasolla monipuolisesti eri metsänkasvatus- ja käsittelymenetelmiä.

Metsätuhoja ei voida ehkäistä kokonaan metsänhoidollisin keinoin. Oikein mitoitettu metsäva-kuutus on tämän vuoksi olennainen osa riskien hallintaa.

1.3.1 Puumarkkinat ja puun käyttö

Puuston pitkien kasvatusaikojen vuoksi metsään sitoutuneen pääoman määrä ja sille laskettava korkotuotto vaikuttavat suuresti metsätaloudesta saatavaan taloudelliseen tulokseen ja sen ar-viointiin. Puutavaralajien - tukkipuun, ainespuun ja energiapuun - kysyntä- ja hintakehitys on pitkällä aikavälillä vaikeasti arvioitavissa, jolloin on hyvä, että metsissä on saatavilla eri puutava-ralajeja.

Kuva 2. Raakapuun käyttö eri käyttötarkoituksiin 1955-2010.

8(25)

12.12.2012

Metsätaloudessa ja puun käytössä on käynnissä merkittävä rakennemuutos, jonka lopputulosta on vaikea ennakoida. Hyvin todennäköistä kuitenkin on, että maailman erittäin voimakas väes-tönkasvu, ilmastonmuutos sekä fossiilisten raaka-ainelähteiden ehtyminen aiheuttavat jatkossa tarpeen käyttää puuta monipuolisesti erilaisten hyödykkeiden ja energian tuottamiseen. Metsäteollisuuden puunkäyttö vastaa valtaosasta Suomen puunkäytöstä (kuva 2). Nykyiset met-säteollisuuden tuotteet ovat kehittymässä ja uusia tuotteita on kehitteillä; sellu- ja paperiteh-taat ovat muuttumassa biojalostamoiksi. Puun merkitys kestävänä ja uusiutuvana rakennusma-terialiina tulee jatkossa korostumaan. Puun käyttö energiatuotantoon on viime vuosina kasva-nut merkittävästi. Suomen yhtenä energiapoliittisena tavoitteena onkin nostaa metsähakkeen käyttö nykyisestä 7,5 miljoonasta kiintokuutiometristä 13,5 miljoonaa kiintokuutiometriin.

1.3.2 Luonnontuhot Luonnontuhoihin on mahdollista varautua huolehtimalla puuston terveydestä ja esimerkiksi välttämällä erittäin voimakkaita hakkuita tuulituhoille alttiilla alueilla. Metsäpalojen riski on ny-kyisin melko pieni, mutta eri tuhoeläinten ja hirvien aiheuttamat vahingot ovat metsätaloudelle merkittäviä. Voimakkaimpien myrskyjen aiheuttamia tuhoja ei juuri pystytä vähentämään metsätalouden toimin. Pienempiä tuulituhoja voidaan ehkäistä merkittävästi vähentämällä jyrkkiä rajoja avo-hakkuualojen ja varttuneiden havupuuvaltaistenmetsiköiden välillä. Riskiä pienentää myös erit-täin voimakkaiden harvennusten välttäminen. Oikein ajoitettu taimikonhoito ja harvennushak-kuu tekevät metsästä kestävämmän myrsky- ja tuulituhoja vastaan. Jos myrskyssä kaatuu suuria määriä havupuita kerralla, myrskypuiden korjuulla ehkäistään kas-vamaan jääneen puuston hyönteistuhoriskiä. Lahopuuta on kuitenkin muutoin syytä jättää luonnon monimuotoisuuden vuoksi. Tuhopuiden jättämisessä tulee ottaa huomioon metsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta annetun lain vaatimukset. Tasoltaan riittäväksi mitoitettu metsävakuutus on tärkeä keino varauduttaessa luonnontuhoihin.

Luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen vahvistaa metsien sopeutumiskykyä ympäristön muutoksille ja vähentää haavoittuvuutta yksittäisille tuhohyönteislajeille. Toimenpiteet on valittava kohteen mukaan. On huomattava, että esimerkiksi myyrä- ja hirvitu-hojen riski vaihtelee ajallisesti ja paikallisesti.

9(25)

12.12.2012

1.3.3 Kustannukset Riskitekijöiden määrässä ja laadussa on merkittäviä eroja eri metsänkäsittelytapojen välillä. Kannattavan metsänkasvatuksen näkökulmasta on tärkeää välttää turhia kustannuksia. Kustan-nusten säästäminen väärässä paikassa johtaa kuitenkin helposti merkittäviin tulojen menetyk-siin. Esimerkiksi halvimmilla metsänuudistamismenetelmillä ei välttämättä saada aikaan toivottua lopputulosta, jolloin työ joudutaan tekemään uudelleen. Toisaalta metsänuudistamiseen käytet-ty suurikin panos voidaan hukata laiminlyömällä tarpeelliset hoitotyöt jatkossa. Hyvä lopputulos syntyy, kun metsänomistaja tai hänen apunaan oleva metsäammattilainen tietävät hyvin käsi-teltävän metsikön ja käsittelyvaihtoehto harkitaan tapauskohtaisesti.

1.4 Ilmastonmuutos Ilmastonmuutoksen arvioidaan merkitsevän ennen kaikkea lämpenemistä (kuvat 4 ja 5). Jatkos-sakin on kylmiä talvia, mutta niitä on harvemmin. Kesällä kuumat päivät yleistyvät ja kuivat jak-sot pitenevät. Sateisuus lisääntyy etenkin talvella ja runsassateisten päivien määrä lisääntyy. Lämpenemisen vuoksi routajaksot lyhenevät ja Etelä-Suomessa voi maa jäädä roudattomaksi. Myös tuulisuuden arvioidaan lisääntyvän hieman.

Kuvat 4 ja 5. Keskimääräinen tehollinen lämpösumma jaksolla 1971-2000 ja 1981-2010 (lähde: Ilmatieteenlaitos).

10(25)

12.12.2012

Metsien hoidossa ja käytössä tehtävien päätösten ja toimenpiteiden vaikutukset ulottuvat mo-nissa tapauksissa vuosikymmenten päähän. Ilmastonmuutos ei nykytietojen mukaan pysähdy nopeasti, vaikka fossiilisten polttoaineiden poltosta syntyviä hiilidioksidipäästöjä saataisiin pie-nennettyä tuntuvasti. Tämän vuoksi muutoksen metsille tuomat riskitekijät on tunnistettava ja otettava huomioon metsänhoidossa. On tärkeää huomata, että ilmastonmuutoksen vaikutukset vaihtelevat puulajeittain ja kasvupaikoittain.

1.4.1 Vaikutukset puuston kasvuun

Kasvukausi on pitenemässä ja lämpösumma kasvaa, minkä ansiosta metsien kokonaiskasvun ar-vioidaan lisääntyvän. Kuusen kasvun arvioidaan kuitenkin jopa taantuvan hyvin vettä läpäisevillä kasvupaikoilla kuivuuden rajoittaessa kasvua. Arvioitu puuston kasvun lisäys on suurin Pohjois-Suomessa. Kasvava puusto sitoo ilmasta hiilidioksidia, jolloin puuvarannon kasvaessa myös met-sään sitoutunut hiilivarasto kasvaa. Lämpeneminen parantaa luontaisen uudistumisen edellytyksiä. Nykyilmaston alhainen läm-pösumma rajoittaa siementen tuleentumista erityisesti Pohjois-Suomessa.

1.4.2 Tuuli- ja lumituhot sekä metsäpalot Metsien tuulituhoriski on lisääntymässä, vaikka voimakkaiden tuulten ei nykytietojen mukaan oleteta yleistyvän merkittävästi. Puiden juuret ovat roudan ankkuroimia entistä lyhyemmän ajan erityisesti myöhäissyksystä varhaiskevääseen eli tuulisimpana aikana. Lisäksi pääosan voimak-kaista tuulista oletetaan esiintyvän Etelä- ja Keski-Suomessa juuri roudattomana aikana. Varttu-neissa kasvatusmetsissä tuulituhoriski on suurin kuusikoissa. Tuuli- ja lumituhoihin liittyy myös seurannaistuhoja ja erityisesti kasvanut kaarnakuoriaistuhojen riski. Lumituhoriskin arvioidaan vähenevän pitkällä aikavälillä. Lähivuosikymmeninä suuria lumenker-tymiä voi kuitenkin esiintyä, jolloin lisääntyvä roudattomuus pahentaa tuhoja. Nuoret mänty- ja koivumetsät ovat alttiita vaurioille erityisesti, jos hoito on laiminlyöty tai myöhästynyt. Ilmaston lämmetessä metsäpaloille otolliset olosuhteet lisääntyvät jonkin verran. Palokuormaa on mahdollista vähentää muun muassa korjaamalla hakkuutähteet avohakkuualalta. Metsän-hoidollisin keinoin ei voida juuri vaikuttaa metsäpaloherkkyyteen Suomen oloissa.

1.4.3 Kasvitautien sekä tuhohyönteisten ja – eläimien aiheuttamat tuhot Ilmastonmuutos hyödyttänee monia tuhonaiheuttajia. Tuholaisten elinkierto on puustoa nope-ampi, jolloin ne pystyvät myös sopeutumaan nopeammin muutoksiin. Pidentynyt kasvukausi li-sää havupuilla tyvilahoa aiheuttavien sienten, kuten juurikäävän, tuhoja. Lisäksi lämpeneminen edistää niiden leviämistä Pohjois-Suomeen.

11(25)

12.12.2012

Puunkorjuu vaikeutuu huonosti kantavilla mailla routajakson lyhentyessä. Puuta korjataan jat-kossa aiempaa yleisemmin sulan maan aikaan, jolloin tulee kiinnittää huomiota maasto- ja puus-tovaurioiden välttämiseen. Puunkorjuun kannalta vähäsateisena kesänä ovat puunkorjuu-olosuhteet useasti paremmat kuin roudattoman talven aikana. Ilmaston lämpeneminen lisää sellaisten taudin- ja tuhonaiheuttajien leviämistä, jota aiemmin on ehkäissyt kylmä ilmasto. Muun muassa kuusen ja männyn juurikäävän ennakoidaan ilmaston-muutoksen seurauksena entisestäänkin yleistyvän (kuvat 6 ja 7). Tämän takia kantokäsittelyn to-teuttaminen on erittäin tärkeää. Uusia lajeja voi saapua esimerkiksi ilmavirtausten tuomina tai ulkomaisten taimien, puutavaran tai puisten pakkausmateriaalin mukana. Ne voivat levitä no-peasti alueille, joiden puustoille ei ole syntynyt luontaista vastustuskykyä.

Kuvat 6 ja 7. Kuusen ja männyn juurikäävän esiintymisalueet. Ilmastonmuutos voi vaikuttaa myyrien kannanvaihteluun ja vaihtelun syklisyyteen. Hirvivahinko-jen määrään vaikuttaa lähinnä kannan suuruus. Talvien lauhtuminen ja lumipeitteen ohentumi-nen parantaa hirvien sekä valkohäntä- ja metsäkauriin menestymistä nykyistä pohjoisempana.

1.4.4 Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen Luonnon monimuotoisuuteen ilmastonmuutos vaikuttaa sekä suoraan että välillisesti. Yksittäis-ten lajien ja kokonaisten kasvillisuusvyöhykkeiden levinneisyys voi siirtyä pohjoisemmaksi. Välil-liset vaikutukset voivat silti olla merkittävämmät. Metsien hoito vaikuttaa yhdessä ilmaston-muutoksen kanssa metsien ikä- ja puulajisuhteisiin. Hakkuutähteen ja kantojen korjuu sekä maanmuokkaus uudistushakkuualoilla muuttavat ympä-ristöoloja, mikä vaikuttaa eri kasvilajien menestymiseen. Merkittäviä vaikutuksia on myös esi-

12(25)

12.12.2012

merkiksi sieniin, hyönteisiin ja maaperän eliöstöön. Lämpeneminen voi lisätä metsämaan ravin-teisuutta nopeuttamalla typen vapautumista. Tämä edistää heinien ja ruohojen kasvua. Ener-giapuun korjuuseen ja kasvatukseen on metsänhoitosuosituksissa kuvattu menettelytapoja, joil-la riskiä voidaan välttää. Kun ainespuun ja muun metsäbiomassan käyttöä lisätään ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, on huolehdittava, ettei esimerkiksi järeän lahopuun määrä metsissä vähene. Tämä olisi metsien monimuotoisuudelle haitallista, koska monet uhanalaiset lajit ovat riippuvaisia juuri järeästä la-hopuusta. Metsänhoitosuosituksilla pyritään varmistamaan myös ekologista kestävyyttä.

1.4.5 Ilmastonmuutokseen varautuminen Ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvät tuhoriskit on otettava huomioon metsänhoidossa, met-säsuunnittelussa ja puunkorjuussa. Puustojen elinvoimaisuuteen ja vastustuskykyyn on kiinni-tettävä entistä suurempaa huomiota. Metsänuudistamisessa on otettava huomioon eri puulajien siementen ja taimien ilmasto- ja kasvupaikkavaatimukset. On valittava kohteelle sopiva puulaji, viljelymateriaalin alkuperä ja uu-distamistapa. Ilmastonmuutokseen voidaan varautua paremmin käyttämällä siemenviljelyssie-menestä tuotettua, ilmastoon sopeutunutta ja hyvän viljelyvarmuuden osoittanutta jalostettua materiaalia kuin käyttäen metsiköistä kerättyä siementä.

Puuston nopeutuva kasvu merkitsee harvennusten aikavälin sekä puuston kiertoajan lyhenemis-tä. Puuston harvennuksia voidaan joissakin tapauksissa tehdä nykyistä useammin ja/tai voimak-kaampina. Juurikäävän torjunnassa on otettava huomioon riskialueen laajeneminen, jota ilmaston lämpe-neminen edistää. Puuston tuuli- ja lumituhonkestävyyttä voidaan ylläpitää tekemällä taimikonhoito ja harvennuk-set, erityisesti ensiharvennus, ajallaan. Ylitiheydestä kärsineet nuoret kasvatusmetsiköt ovat harvennuksen jälkeen alttiita lumituhoille. Tuhoriskejä voidaan hallita ottamalla metsä- ja lei-mikkosuunnittelussa huomioon kovien tuulten ja suurten lumenkertymien toistuvuus, vallitseva tuulensuunta sekä maan routatilanne.

Tuhohyönteisten haitallista leviämistä voidaan ehkäistä tuuli- ja myrskytuhopuiden korjuulla se-kä oikein toteutetulla havupuutavaran varastoinnilla. Metsän hyönteis- ja sienituhojen torjun-nasta annettua lakia on noudatettava muistaen kuitenkin luonnon monimuotoisuuden ylläpito.

Puulajistoltaan monipuolinen metsä ei ole yhtä altis yksittäisille tuhonaiheuttajille kuin laajat yhden puulajin metsäalueet. Havupuustojen lehtipuusekoitusta on syytä ylläpitää. Ilmaston-muutosta voitaneen myös hillitä tehostamalla metsien hiilensidontaa ja lisäämällä hiilivarastoja metsissä sekä puutuotteissa.

13(25)

12.12.2012

Taulukko 1. Ilmastonmuutoksen odotettavissa olevat vaikutukset metsiin ja metsätalouteen se-kä mahdolliset sopeutumistoimet, lyhyellä (2010-2039) ja, keskipitkällä (2040-2069) aikajänteel-lä. Selitteet: lisääntyy vähän ↑, melko paljon ↑↑, huomattavasti ↑↑↑, ja vähenee vähän ↓, melko paljon ↓↓, huomattavasti ↓↓↓.

Lähde (sis. tarkemmat lähtökohdat): Ruuhela, Reija (toim.) 2012. Miten väistämättömään ilmastonmuutokseen voi-daan varautua? – yhteenveto suomalaisesta sopeutumistutkimuksesta eri toimialoilla. Maa- ja metsätalousministeriö 6/2011. s. 41.

14(25)

12.12.2012

2 Talousmetsien käytön perusteita

2.1 Kestävä metsätalous

Metsien kestävä hoito ja käyttö tarkoittavat metsien ja metsämaiden hoitoa ja käyttöä siten, et-tä säilytetään niiden monimuotoisuus, tuottavuus, uusiutumiskyky, elinvoimaisuus ja mahdolli-suus toteuttaa nyt ja tulevaisuudessa merkityksellisiä ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia toi-mintoja paikallisella, kansallisilla ja maailmanlaajuisilla tasoilla sekä siten, ettei aiheuteta vahin-koa muille ekosysteemeille. Edellä kerrottu hyväksyttiin metsien kestävän hoidon ja käytön käsitteeksi Euroopan metsämi-nisterikonferenssissa Helsingissä 1993. Tällaista kestävyyden määrittelyä käytetään myös esi-merkiksi kansallisessa metsäohjelmassa. Suomen metsien kestävyyttä arvioidaan ja seurataan pääasiassa yleiseurooppalaisten kriteerien ja niiden toteutumista mittaavien indikaattorien avulla. Kriteereitä sekä niiden toteuttamista metsänhoito suositusten avulla on kuvattu tarkemmin liitteissä 1–2.

Kuva 8. Yleisesti kestävyys jaetaan kolmeen eri ulottuvuuteen: taloudelliseen, ekologiseen ja so-siaaliseen kestävyyteen. Nämä näkökulmat menevät osittain päällekkäin. Edellä mainittujen kolmen ulottuvuuden lisäksi kulttuuriin liittyvät asiat voidaan nähdä omana kokonaisuutena. Usein ne kuitenkin sisällytetään sosiaalisen kestävyyden osaksi.

15(25)

12.12.2012

2.2 Metsän käsittely tarkoituksenmukaisin kohderajauksin

Metsien hoidossa ja käytössä tarvitaan tietoa metsätilan puustosta, kasvupaikoista, luontokoh-teista ja puunkorjuun mahdollisuuksista ja rajoitteista. Suunnittelussa tulee kiinnittää huomiota toimenpidealueiden tarkoituksenmukaiseen rajaukseen ja riittävän suureen kokoon. Tällöin puunkorjuun yksikkökustannukset pysyvät kohtuullisina.

Metsän tilannetta tarkastellaan metsiköittäin, joita kutsutaan usein kuvioiksi. Toimenpiteet voi-daan kohdistaa käsittelyaloille, jotka muodostuvat yhdestä tai useammasta metsiköstä.

Metsikkö (=metsikkökuvio) on kasvupaikaltaan, käsittelytavoiltaan ja puuston kehitysvai-heeltaan yhtenäinen metsän osa. Tavallisesti metsiköiden koko vaihtelee Etelä-Suomessa alle hehtaarista muutamiin hehtaareihin. Metsikön sisällä voidaan erottaa pieniä osametsiköitä muun muassa maaperän pienpiirteisen vaihtelun perusteella tai muusta metsiköstä poikkea-van kasvillisuuden perusteella. Käsittelyala tai korjuulohko on yhdestä tai useammasta metsiköstä tai osametsiköstä koos-tuva kokonaisuus. Metsän käsittelyala rajataan niin, että se on metsän kasvatukselle nyt ja jatkossa tarkoituksenmukainen. Rajauksessa otetaan puunkorjuun lisäksi huomioon met-sänuudistuminen, metsäluonnon monimuotoisuus, maisema ja metsien monikäyttö. Arvok-kaat elinympäristöt rajataan niiden luonnollisten rajojen mukaisesti.

2.3 Kasvupaikat Kasvupaikalla tarkoitetaan kaikkia niitä ympäristötekijöitä, jotka vaikuttavat puuston ja kasvilli-suuden kehitykseen. Tärkeimmät kasvupaikan ympäristötekijät ovat maaperä ja ilmasto. Kasvu-paikan puuntuotoskykyyn vaikuttavat maaperän ravinne-, vesi- ja lämpöolot sekä ilmavuus. Maaperän ominaisuudet, erityisesti ravinteisuus, vaikuttavat muun muassa puulajivalintaan. Valtaosa maamme metsistä kuuluu pohjoiseen, boreaaliseen havumetsävyöhykkeeseen. Vain lounaisin rannikkoseutumme on tammivyöhykettä. Ilmastomme on melko kylmä ja kostea. Puuntuotannollisesti olosuhteet ovatkin maan eri osissa hyvin erilaiset. Alueen lämpimyyttä ku-vataan kasvukauden tehoisalla lämpösummalla. Kasvupaikkojen luokituksessa käytetään pintakasvillisuuteen perustuvaa metsä- ja suotyyppi-luokitusta, joka kuvaa välillisesti maaperän puuntuotoskykyä. Pintakasvillisuuteen perustuva luokitus on osoittautunut hyväksi käytännön keinoksi määrittää kasvupaikan puuntuotoskyky. Kivennäismaiden kasvupaikkatyyppejä ovat: lehdot, lehtomaiset kankaat, tuoreet kankaat, kui-vahkot kankaat, kuivat kankaat ja karukkokankaat. Turvemaiden kasvupaikkaluokittelu perustuu kivennäismaiden metsätyyppeihin rinnastettaviin turvekangastyyppeihin. Näitä ovat: ruohoturvekangas, mustikkaturvekangas (I ja II), puolukka-turvekangas (I ja II), varputurvekangas ja jäkäläturvekangas.

16(25)

12.12.2012

Turvemaiden puuntuotoskykyä arvioitaessa tulee ottaa huomioon niiden erityispiirteet kuten vesitalous, maaperän mahdollinen ravinne-epätasapaino ja ojituksen vaikutukset.

2.4 Talousmetsien luonnonhoito Talousmetsien luonnonhoito on yleisnimitys toimille, joilla toteutetaan puuntuotannolle rinnak-kaisia tavoitteita metsänkäsittelyssä. Luonnonhoidon toimilla vaikutetaan luonnon monimuotoi-suuden turvaamiseen, vesistöjen puhtauteen, metsämaisemaan, metsien kiinteiden muinais-jäännösten säilymiseen tai monikäyttömahdollisuuksien edistämiseen. Talousmetsien luonnon-hoito on kiinteä osa metsätaloutta. Metsätilat ja yksittäiset metsiköt ovat olosuhteiltaan vaihtelevia. Vaihtelua luovat esimerkiksi maastonmuotojen ja kasvupaikkojen viljavuuden erot, paikallinen metsänkäytön historia, sa-tunnaiset luonnonilmiöt tai jopa yksittäiset puut. Talousmetsien luonnonhoidolla turvataan metsien luontainen vaihtelu ja monimuotoisuus. Metsänomistajien arvot ja tavoitteet ovat ratkaisevia Suomen metsien monipuolisuuden kannal-ta. Metsänomistaja voi suosia puuston pitkiä kasvatusaikoja, sekapuustoisuutta, riistalle sopivia elinpaikkoja tai ylläpitää tilan muita luonnonarvoja. Luonnonhoidon toimenpiteet on syytä suunnitella metsätilan ja metsikön ominaisuuksien mukaan. Luonnonhoidon toimenpiteiden vaikutus puuntuotantoon riippuu siitä, kuinka paljon metsän-omistaja haluaa painottaa luonnonhoitoa ja metsän monikäyttöä. Monia luonnonhoidon toimia voidaan kuitenkin tehdä ilman puuntuotannon merkittävää vähentymistä.

2.5 Metsän käytön rajoitukset Metsien hoitoon ja käyttöön kohdistuu eriasteisia rajoituksia ja luvanvaraisuutta. Ennen hakkui-ta on tehtävä metsänkäyttöilmoitus. Mahdolliset rajoitukset ja kohteiden rajaukset on selvitet-tävä ja otettava huomioon jo toimenpiteiden suunnittelussa. Sallitut toimenpiteet vaihtelevat kohteen luonteen ja rajoituksen mukaan. Keskeiset, lainsäädännössä asetetut metsien hoitoon ja käyttöön liittyvät velvollisuudet ja rajoitukset on esitelty liitteessä 3. Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt on tunnistettava aina toimenpiteitä suunniteltaessa, vaikka niitä ei olisi merkitty metsäsuunnitelmaan. Toimenpiteitä toteuttava metsänomistaja tai muu toimija voi tarkistaa Suomen metsäkeskuksesta, onko kyseessä metsälain tarkoittama eri-tyisen tärkeä elinympäristö. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat muinaisjäännökset säilytetään metsätalouden toimissa. Kiin-teät muinaisjäännökset ovat muinaismuistolain mukaan suojeltuja ilman erillistä päätöstä. Tar-kempia tietoja kohteista saa museovirastosta tai maakuntamuseoista (Muinaisjäännösrekisteri: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx).

17(25)

12.12.2012

2.6 Kansainväliset sitoumukset Suomi on sitoutunut useisiin kansainvälisiin sopimuksiin, jotka vaikuttavat metsien käyttöön. Tavoitteena on mm. hillitä ilmaston muutosta ja turvata luonnon monimuotoisuutta. Samalla on sitouduttu esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvattaminen. Metsätalouden kannalta keskeiset sitoumukset on esitelty tarkemmin liitteessä 4. Metsänhoitosuositukset on laadittu siten, että ne ovat sopusoinnussa kansainvälisten sitoumus-ten toteutumisen kannalta.

18(25)

12.12.2012

LIITTEET

Liite 1. Metsätalouden kestävyyden yleiseurooppalaiset kriteerit Suomen metsien kestävyyttä arvioidaan ja seurataan pääasiassa yleiseurooppalaisten kriteerien ja niiden toteutumista mittaavien indikaattorien avulla. Yleiseurooppalaiset kestävän metsäta-louden kriteerit ja indikaattorit perustuvat edellä esitettyyn metsien kestävän hoidon ja käytön käsitteeseen. Kriteereissä kestävyys on jaettu kuudeksi osa-alueeksi.

1) Metsävarojen ylläpito ja tarkoituksenmukainen lisääminen sekä niiden positiivinen vai-kutus maailmanlaajuiseen hiilen kiertokulkuun.

2) Metsäekosysteemin terveyden ja elinvoiman ylläpito. 3) Metsien puun ja muun tuoton ylläpito ja tarkoituksenmukainen lisääminen. 4) Metsäekosysteemien luonnon monimuotoisuuden ylläpito, suojelu ja tarkoituksenmu-

kainen lisääminen. 5) Metsien ympäristöä, erityisesti maaperää ja vesistöjä suojelevan vaikutuksen ylläpito ja

tarkoituksenmukainen lisääminen. 6) Metsien muiden sosioekonomisten merkitysten ylläpito.

Kriteereitä ja indikaattoreita sekä niiden toteuttamista hyvän metsänhoidon suositusten avulla on kuvattu liitteissä 2 ja 3.

Kuva 9. Yleiseurooppalaisissa kestävän metsätalouden kriteereissä kestävyys on jaettu kuudeksi osa-alueeksi.

19(25)

12.12.2012

Liite 2. Kestävän metsätalouden kriteerien toteuttaminen metsänhoitosuosituksissa Tässä liitteessä esitetään, miten metsätalouden kestävyyttä voidaan edistää toimimalla metsän-hoitosuositusten mukaan. Suomen metsien kestävyyden arviointi tapahtuu yleiseurooppalaisen kriteeristön ja indikaattorikokoelman avulla. Ensimmäinen indikaattorikokoelma Euroopan kes-tävän metsänhoidon mittaamiseen kehitettiin vuosina 1993–1995 ja vahvistettiin käytettäväksi Lissabonissa 1998. Se tarkistettiin vuosina 2002–2003. Eräissä asiayhteyksissä on tehty kansalli-sia lisämittareita, tai muutettu yleiseurooppalaista indikaattoria vastaamaan paremmin kansalli-sia olosuhteita. 1. Metsävarojen ylläpito ja tarkoituksenmukainen lisääminen sekä niiden positiivinen vaikutus maailmanlaajuiseen hiilen kiertokulkuun Suomessa metsävarat ja metsien kasvu ovat lisääntyneet vuosikymmenten ajan aktiivisen met-sänhoidon ansiosta. Puun käyttö ei ole kasvanut samassa määrin, joten metsävarojen lisäämisen ohella on syytä kiinnittää huomiota olemassa olevien metsävarojen käyttöön. Biomassan lisään-tyvä merkitys energiantuotannossa ja puun uudet käyttömuodot mahdollistavat metsävarojen nykyistä laajemman hyödyntämisen tulevaisuudessa. Metsien käytön voimakkuus riippuu metsänomistajien asenteista ja tavoitteista. Metsänhoi-tosuosituksilla voidaan vaikuttaa siihen, että, puuta, keskeistä uusiutuvaa raaka-ainetta tuote-taan tehokkaasti ja ekologisesti. Suomen metsät ovat sitoneet viimeisten 10 vuoden aikana kes-kimäärin 35 miljoonaa tonnia ekvivalenttista hiilidioksidia vuodessa, mikä vastaa noin 50 %:ia Suomen teollisuuden vuotuisista hiilen päästöistä. 2. Metsäekosysteemin terveyden ja elinvoiman ylläpito Metsäekosysteemin terveyden ja elinvoiman turvaaminen otetaan huomioon metsänhoi-tosuosituksissa, metsäsuunnittelussa ja metsien käsittelyssä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset pyritään sopeutumaan. Metsänhoitosuosituksissa esitetyillä toimenpiteillä ohjataan metsän käyttöä siten, että moni-muotoisuudelle arvokkaat rakennepiirteen säilyvät tai niiden määrä kasvaa. Ekosysteemin ter-veyttä tuetaan monipuolisilla metsikkörakenteilla ja monimuotoisuutta tukevalla metsien erira-kenteisuudella. Metsät uudistetaan erityistapauksia lukuun ottamatta Suomen luontaiseen lajistoon kuuluvilla puulajeilla niin, että kasvupaikalle saadaan kohtuullisessa ajassa tuottava, terve ja täystiheä metsä. Metsänviljelyaineiston edellytetään olevan alkuperältään kasvupaikalle soveltuvaa. Metsien käsittelyssä huolehditaan siitä, että kasvupaikan tuottokyky säilyy ja hakkuissa nouda-tetaan metsänhoitosuositusten korjuujälkikriteereitä. Toimenpiteillä ei aiheuteta tarpeetonta puuston vaurioittamista tai vesien laadun heikkenemistä.

20(25)

12.12.2012

Metsien hoidossa ja käytössä otetaan huomioon metsätuhojen riskit, joita pienennetään ja joi-hin varaudutaan ennakoivilla toimenpiteillä. 3. Metsien puun ja muun tuoton ylläpito ja tarkoituksenmukainen lisääminen Metsiä hoidetaan metsänomistajan tavoitteiden mukaisesti niin, että ne tuottavat arvokasta puuta. Metsän eri kasvatustapoja soveltamalla sekä tarvittaessa lannoituksilla ja kunnostusoji-tuksilla parannetaan kasvatettavan puuston elinvoimaisuutta, tuottavuutta ja laatua. Metsien muuhun tuottoon kuuluvat keräilytuotteet kuten marjat ja sienet sekä riista. Lisäksi metsä on tärkeä tuotannontekijä erityyppisiä luonto- ja virkistyspalveluja tarjoaville. Pohjois-Suomessa poronhoito kuuluu metsien perinteiseen monikäyttöön. Suosituksissa otetaan huo-mioon metsien monikäytön vaatimukset. Tavoitteet ja metsän käsittely voivat vaihdella tilan metsiköiden välillä. Tilan metsiköiden välillä voi taloudellisen tuloksen rinnalla tai sijasta olla muita arvoja vaikuttamassa käsittelypäätöksiin. Esimerkiksi asutuksen läheisyydessä metsänomistaja voi hoitaa maisemaa välttämällä voimak-kaita hakkuita tai toisaalta avaamalla maisemia hakkuilla. 4. Metsäekosysteemien luonnon monimuotoisuuden ylläpito, suojelu ja tarkoituksenmukainen li-sääminen Metsässä luonnon monimuotoisuus ilmenee lajiston elinmahdollisuuksina sekä elinympäristöjen ja niiden ominaisuuksien runsautena. Talousmetsissä ylläpidetään sellaista vaihtelua, joka luo edellytykset runsaalle ja elinvoimaiselle eliöstölle. Metsänhoitosuositukset tähtäävät monimuo-toisuuden ylläpitoon ja tukevat monimuotoisuutta edistäviä toimenpiteitä. Luonnonhoito ote-taan huomioon kaikissa metsänhoidon toimenpiteissä. Suositukset ottavat huomioon metsä- ja luonnonsuojelulain sekä Kansallisen metsäohjelman ta-voitteet ja vaatimukset metsien monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Kansallisen metsäohjelman mukaan ekologisen kestävyyden turvaamisen tavoitteena on metsien eliölajien ja elinympäristö-jen suotuisan suojelutason saavuttaminen ja ylläpitäminen. Keinona on riittävä yhdistelmä luonnonsuojelualueita sekä monimuotoisesti käsiteltyjä talousmetsiä. Toisaalta luonnon moni-muotoisuuden lisäämisessä otetaan huomioon mahdolliset kasvaneet metsätuhoriskit. 5. Metsien ympäristöä, erityisesti maaperää ja vesistöjä suojelevan vaikutuksen ylläpito ja tar-koituksenmukainen lisääminen Metsätalouden vesiensuojelulla pyritään siihen, ettei pintavesien ekologinen tai kemiallinen tila eikä pohjavesien kemiallinen tila heikkene tai määrä vähene. Metsänhoitosuosituksissa esite-tyissä metsätalouden toimenpiteissä pyritään käyttämään parhaimpia ja taloudellisesti tehok-kaimpia vesiensuojelutekniikoita.

21(25)

12.12.2012

Metsien käsittelyssä huolehditaan siitä, että toimenpiteillä ei aiheuteta tarpeetonta ravinteiden huuhtoutumista vesistöön. Metsänhoidon toimenpiteissä vältetään maastovaurioiden syntymis-tä sekä tarpeeseen nähden liian voimakasta maanpinnan käsittelyä. 6. Metsien muiden sosioekonomisten merkitysten ylläpito Metsätaloudella ja -teollisuudella sekä biomassaa käyttävällä energiateollisuudella on merkittä-vä rooli Suomen taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen perustana. Metsätalous on tärkeä maa-seudun elinvoimaisuuden ja aluetalouden ylläpitäjä. Metsäpalvelu-, metsäkone- ja kuljetusyrit-täjät ovat keskeisiä toimijoita metsien hyödyntämisessä. Metsien hoito ja käyttö turvaavat osal-taan maan eri osien säilymistä asuttuina. Metsätaloudessa sosiaalinen kestävyys tarkoittaa kaikkien väestöryhmien metsiin liittyvien hy-vinvointitarpeiden oikeudenmukaista huomioon ottamista. Keskeisellä sijalla ovat metsänomis-tajien sekä metsäalan yrittäjien ja työntekijöiden toimeentulo, työolot sekä työkyvystä huoleh-timinen. Metsien monikäyttö tarkoittaa metsän eri käyttömuotojen sovittamista yhteen. Perinteisiä met-sien käytön kulmakiviä ovat metsien monipuolinen taloudellinen käyttö, jokamiehen oikeudet sekä kansalaisten lukuisat luontoharrastukset ja yleinen kiinnostus metsiin. Virkistyskäyttömuodoista kalastus, metsästys ja luonnontuotteiden keruu perustuvat vanhoihin, aiemmilta sukupolvilta omaksuttuihin perinteisiin. Uudempia luontoon perustuvia virkistyskäyt-tömuotoja ovat muun muassa retkeily ja luontomatkailu. Metsähoitosuositukset tukevat metsi-en monikäyttöä. Kulttuuri kertoo yhteisön arvostuksista, perinteistä ja tavoitteista. Suomalaisessa kulttuurissa kuten taiteessa metsä näkyy monella tavalla.

22(25)

12.12.2012

Liite 3. Metsän käyttöä ohjaavia säädöksiä

Metsälaki (12.12.1996/1093) 5 § Puuston hakkuu: - sallitut hakkuutavat; uudistamis- ja kasvatushakkuu - uudistushakkuun edellytykset - kasvatushakkuussa jätettävän puuston vähimmäismäärä ja laatu - hakkuualalle kasvamaan jätettävän puuston vahingoittamisenvälttäminen 6 § Hakkuu erityiskohteissa 7 § Metsän hakkaajan vastuu 8 § Uuden puuston aikaansaaminen uudistushakkuun jälkeen 9 § Vastuu uuden puuston aikaansaamisesta 10 § Monimuotoisuuden säilyttäminen ja erityisen tärkeät elinympäristöt 12 § Metsätalous suojametsissä 13 § Suoja-alueet Laki metsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta (263/1991) 2 § Puutavaran poistaminen hakkuupaikalta ja välivarastosta 3 § Puutavaran pitkäaikainen varastointi 5 § Vahingoittuneiden puiden poistaminen metsästä (13 § Vahingonkorvausvelvollisuus) Luonnonsuojelulaki 25 §, alueen määräaikainen rauhoittaminen 29 §, suojellut luontotyypit 34 §, maisema-alueet 38–39 §, rauhoitetun linnun pesäpuu 47 ja 49 §, erityisesti suojeltavat ja EU-direktiivilajit 64–69 §, Natura 2000 -verkostoa koskevat erityissäännökset sekä - luonnonsuojelualueet - vahvistettujen luonnonsuojeluohjelmien alueet Ympäristönsuojelulain vesistön ja pohjaveden pilaamiskielto Vesilaki Laki vesienhoidon järjestämisestä Muinaismuistolain suojelemat muinaisjäännökset Maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset toimenpiderajoitukset Kestävän metsätalouden rahoituslaki - kestävän metsätalouden rahoituslain 19 § mukaisesti ympäristötukisopimuksella sovitut rajoitukset.

23(25)

12.12.2012

Liite 4. Kansainväliset sitoumukset (Lähde: Metla/Metinfo) YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa (UNCED) Rio de Janeirossa vuonna 1992 solmittiin il-mastonmuutosta koskeva puitesopimus, biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus (CBD), aavikoitumissopimus sekä hyväksyttiin metsien hoitoa, käyttöä ja kestävää kehitystä kos-kevat periaatteet eli ns. metsäperiaatteet. Maailmanlaajuinen metsäkeskustelu on jatkunut sittemmin hallitusten välisessä metsäpaneelis-sa (IPF) ja metsäfoorumissa (IFF) sekä vuodesta 2001 lähtien YK:n metsäfoorumissa (UNFF). Neuvottelujen yhtenä tavoitteena on ollut päästä sitovaan maailmanlaajuiseen metsäsopimuk-seen. Metsäfoorumin kokouksessa vuonna 2007 päästiin yhteisymmärrykseen maailman kaikkia met-siä koskevasta oikeudellisesti ei-sitovasta asiakirjasta (’Kaikentyyppisiä metsiä koskeva oikeudel-lisesti sitomaton asiakirja’). Se sisältää neljä maailmanlaajuista tavoitetta:

1. metsien häviämisen pysäyttäminen kaikkialla maailmassa ja metsäpinta-alan kääntämi-nen kasvuun

2. metsiin perustuvien taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöllisten hyötyjen lisääminen 3. suojeltujen ja muiden kestävästi hoidettujen ja käytettyjen metsien pinta-alan, ja kestä-

västi hoidetuista metsistä saatavien tuotteiden osuuden merkittävä lisääminen 4. metsien kestävän hoidon ja käytön kehitysyhteistyövarojen vähenemisen pysäyttämi-

nen. Tavoitteet tulisi saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus eli biodiversiteettisopimus (CBD) sisältää myös metsiä koskevia tavoitteita ns. metsien monimuotoisuuden työohjelman kautta, jolla halu-taan turvata muun muassa metsien suojelu ja kestävä käyttö, monimuotoisuuden mittarit ja metsien ns. ekosysteemipalvelut. Viimeisimmässä sopimuksen osapuolikokouksessa Japanin Nagoyassa 2010 päästiin yhteisym-märrykseen yhteisistä tavoitteista luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä. Kokouksen tehtiin geenivarapöytäkirja (ABS), jolla pyritään varmista-maan maailman geenivarojen saatavuus ja sovitaan periaatteista, joilla kasveista, eläimistä ja mikrobeista saatavia perintöaineksia kuten geenejä ja DNA:ta voidaan käyttää esimerkiksi pro-sessi-, lääke- tai kosmetiikkateollisuudessa siten, että käytön hyödyt jakautuvat oikeudenmukai-sesti. YK:n ilmastosopimusta täydentävässä Kioton pöytäkirjassa vuodelta 1997 on määritelty teolli-suus- ja siirtymätalousmaille päästövähennystavoite kaudelle 2008–2012 pitäen vuoden 1990 päästötasoa sallittavien päästöjen lähtökohtana. Yksittäinen valtio voi toteuttaa päästöjen vä-hentämisen joko omilla toimenpiteillään, yhteistyöllä toisten valtioiden kanssa tai erityisesti ke-hittyvien maiden päästöjen rajoittamista koskevilla järjestelyillä.

24(25)

12.12.2012

Ilmastopoliittisena kansainvälisenä tavoitteena on lämpenemisen estäminen siten, että keski-lämpötilan nousu ei saa ylittää maailmanlaajuisesti +2 C astetta 1900-luvun tasosta. Ilmaston-muutoksen maailmanlaajuisissa kokouksissa on pyritty saamaan kaikkia valtioita sitova sopimus päästöjen vähentämisestä, mutta yhteisymmärrystä ei ole toistaiseksi löytynyt. Viimeisimmässä kokouksessa Meksikon Cancunissa 2010 päästiin sopimukseen ilmastorahastosta ja lämpötilan nousun pysähdyttämistasosta kahteen asteeseen, mutta ei tehty päätöksiä konkreettisista pääs-töjen vähentämistavoitteista eikä Kioto-kauden jälkeisistä toimenpiteistä. Euroopan metsiä käsittelevillä metsäministerikonferensseilla (Ministerial Conference on the Protection of Forests in Europe – FOREST EUROPE) on tärkeä rooli Euroopan valtioiden välisessä metsäyhteistyössä. Ensimmäinen metsäministerikonferenssi järjestettiin Ranskan ja Suomen aloitteesta Strasbourgissa vuonna 1990. Sittemmin konferensseja on järjestetty neljä: Helsingis-sä vuonna 1993, Lissabonissa vuonna 1998, Wienissä vuonna 2003 ja vuonna 2007 Varsovassa. Kuudes konferenssi järjestettiin 2011 Oslossa. Seitsemäs konferenssi järjestetään Madridissa 2015 tai 2016. Ministerikonferensseissa on korostettu erillisten päätöslauselmien avulla tärkeitä ja ajankohtai-sia metsäpoliittisia aiheita. Tärkeimmät saavutukset ovat olleet yhteisymmärryksen saavuttami-nen kestävästä metsien hoidosta ja käytöstä, kansallisten metsäohjelmien metsäpoliittisen mer-kityksen tunnistaminen sekä mittareiden kehittäminen metsätalouden kestävyyden seurantaan. Oslon ministerikonferenssissa 2011 tehtiin päätös Euroopan metsiä koskevan oikeudellisesti si-tovan sopimuksen sopimusneuvottelujen käynnistämisestä. Suomen liittyminen Euroopan unioniin vuonna 1995 merkitsi samalla myös EU:n metsiä koske-vien säädösten huomioon ottamista kansallisessa lainsäädännössä. Vaikka EU:lla ei ole yhtei-seen maatalouspolitiikkaan verrattavaa yhteistä metsäpolitiikkaa, metsiin liittyvät asiat sisälty-vät useisiin EU:n eri sektoreiden toimintoihin, kuten maatalous, maaseudun kehittäminen, ym-päristö, kauppa, sisämarkkinat, tutkimus, teollisuus ja energia sekä kehitysyhteistyöasiat. Etenkin maatalous- ja ympäristöpolitiikan alalla on useita asetuksia ja direktiivejä, jotka vaikut-tavat suoraan tai välillisesti myös metsätalouteen ja -teollisuuteen. Esimerkkinä on uusiutuvan energian puitedirektiivi (RES) vuodelta 2008, jonka 20 %:n uusiutuvien energialähteiden velvoite asettaa Suomelle huomattavaa metsäbioenergian (lämpö, sähkö ja biopolttoaineet) lisäämistar-vetta. Direktiivi sisältää myös lukuisia tavoitteita, jotka koskevat kestävästi tuotettua metsäbio-massaa ja rakentamissektoria. Päämääränä on säästää energiaa sekä vähentää päästöjä materi-aaleja valmistettaessa. Metsäasioiden edistämistä pyritään koordinoimaan ja hahmottamaan EU:n metsästrategian kautta. Metsästrategia hyväksyttiin vuonna 1998. Metsästrategian pohjalta valmisteltiin vuonna 2005 EU:n alueella olevia metsiä koskeva toimintaohjelma, joka hyväksyttiin vuonna 2006. Met-sästrategian päivitys aloitettiin 2011. Samassa yhteydessä EU:ssa keskustellaan myös yhtenäi-sen, metsiä koskevan tiedonkeruujärjestelmän rakentamisesta metsäkysymysten käsittelyä var-ten. EU:n biodiversiteettistrategiaan 2020 liittyy myös metsiä koskevia tavoitteita, kuten mm. metsien monimuotoisuuden seurantaa tukevien indikaattorien kehittäminen. Myös Natura 2000 -direktiivit kohdistuvat osaltaan metsien suojeluun ja monimuotoisuuden turvaamisen.

25(25)

12.12.2012

EU:n laittomia hakkuita ja laittomia puutuotteita koskeva FLEGT-toimintaohjelma (2003) ja lisä-toimiasetus (2010) tähtäävät siihen, että EU:n alueelle ei tuoda laittomasti hakattua puutavaraa, eikä alueella liiku laittomasti hakattua puuta. Asetuksen soveltaminen edellyttää myös EU:n jä-senmaiden kansallisten lakien täydentämistä.