Metsätieteen aikakauskir' a

Metsävarat

Hannu Hirvelä

Valtakunnan metsien 9. inventointiin perustuvat hakkuumahdollisuusarviot vuosille 1997-2027 Rannikon metsäkeskuksen alueella

Hirvelä, H. 2000. Valtakunnan metsien 9. inventointiin perustuvat hakkuumahdollisuusarviot vuosille 1997-2027 Rannikon metsäkeskuksen alueella. Metsätieteen aikakauskirja I B/2000: 233-253.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Rannikon metsäkeskuksen alueen hakkuumahdollisuudet vuosille 1997-2027. Hakkuulaskelmat tehtiin MELA-ohjelmistolla. Laskelmissa käytettiin valtakunnan metsien 9. inven-toinnin koeala- ja puutiedoista muodostettuja laskelma-aineistoja.

Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion metsänkäsittelysuositusten perusteella hakkuukypsää ja hakkuukyp-säksi tulevaa puuta riittää hakattavaksi inventointia seuraavalla kymmenvuotiskaudella Rannikon metsäkeskuk-sen alueella yhteensä 5,6 miljoonaa kuutiometriä vuodessa: Etelärannikon alueella 2,9 ja Pohjanmaan alueella 2,7 miljoonaa kuutiometriä. Tämä kertymätaso on Etelärannikon alueella 2,5-kertainen ja Pohjanmaan alueella 2,2-kertainen vuosina 1987-1996 keskimäärin toteutuneisiin hakkuisiin verrattuna ( I, 1 ja 1,3 miljoonaa kuutio-metriä käyttöpuuta vuodessa). Hakkuumahdon kokonaan hyödyntäminen kuitenkin pienentää puuntuotantoon käytettävissä olevan metsä- ja kitumaan puuvarantoa vuosikymmenessä Etelärannikon alueella 21 ja Pohjan-maan alueella 24 prosenttia nykyisestä. Toisella kymmenvuotiskaudella hakkuumahto on vastaavasti 2, 1 ja 1,6 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Jos hakkuita halutaan nykyisestään lisätä hakkuumahdollisuuksien vähenty-mättä tulevaisuudessa, osa nyt hakattavissa olevasta puustosta on säästettävä tuleville vuosikymmenille. Suu-rimman jatkuvasti hakattavissa olevan käyttöpuumäärän arvio ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella on Etelä-rannikon alueella 2,2 ja Pohjanmaan alueella 1,9 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.

Esitetyt hakkuumahdollisuusarviot eivät o le puun tarjonnan eivätkä todennäköisesti toteutuvan tulevaisuu-den ennusteita. Laskelmissa ei otettu huomioon mm. metsiköiden sijaintia suhteessa toisiinsa tai käyttöpistei-siin, eikä näiden tekijöiden vaikutusta puustamaksukykyyn tai puun kysyntään. Nämä tekijät yhdessä metsän-omistajien omien ja yhteiskunnan asettamien tavoitteiden kanssa saattavat kuitenkin ratkaista sen, väheneekö puuntuotannossa olevien metsien määrä, jäävätkö nuoret metsät hoitamatta, korjataanko puuta ensiharven-nuskohteilta ja kohdentuvatko hakkuut hakkuukypsimpiin puustoihin.

Asiasanat: hakkuumahdollisuusarvio, suurin kestävä hakkuukertymä, hakkuumahto, MELA-ohjelmisto, valta-kunnan metsien 9. inventointi, Rannikon metsäkeskus Yhteystiedot: Metla, Helsingin tutkimuskeskus, Unioninkatu 40 A, 00170 Helsinki Sähköposti hannu.hirvela@metla.fi Hyväksytty 6.3. 2000

233

Metsätieteen ::ikakau~kirja I B/2000

1 Johdanto

Vallakunnan metsien 8. inventojntiin (VMI8) saakka Helsingin ja Pohjanmaan (Vaasan) metsälautakuntien alueiden metsiä koskevat VMJ-metsävaratiedot raportoitiin erikseen metsälauta-kuntajaon mukaisesti. Vuonna 1996 tehdyn metsä-keskusjaon yhteydessä nämä kaksi aluetta yhdistet-tiin Rannikon metsäkeskukseksi. Helsingin aluees-ta käytetään tässä nimitystä Etelärannikon alue ja Pohjanmaan alueesta Pohjanmaan alue.

Valtakunnan metsien 5. inventoinnin (VMI5) yh-teydessä julkaistun hakkuusuunrutteen käyttöpuu-määrä oli Helsingin piirimetsälautakunnan alueelle 1,7 miljoonaa kuutiometriä vuodessa (taulukko 1 ), josta 0,2 miljoonaa kuutiometriä oli polttopuuksi rinnastettavaa havuohutpuuta ja lebtipuuhalk.oa (Kuusela 1967). Vastaava käyttöpuumäärä Vaasan piirimetsälautaku1111an alueelle oli 1,5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa (taulukko 2), josta 0,2 mil-joonaa kuutiometriä oli havuohutpuutaja lehtipuu-halkoa (Kuusela ja Salovaara 1969). Laskentamene-telmä perustui, kuten myös VMI6:nja VMI7:n yh-teydessä, tavoitehakkuulaskelman (Kuusela 1959, Kuusela 1964, Kuusela ja Nyyssönen 1962) sovel-tamiseen.

VMI6:n tulosten yhteydessä esitetty suurin kes-tävä hakkuusuunnite oli Helsingin piirimetsälauta-kunnan alueelle 1,8 miljoonaa kuutiometriä vuodes-sa, josta tukki- ja kuitupuuta oli 1,7 miljoonaa ja hukkapuuta 0, 1 miljoonaa kuutiometriä (Kuusela ja Salovaara 1974). Hakkuusuunnitteen laadinnan yh-teydessä arvioitiin lisäksi suojeluvähennys, joka oli 0,06 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Vaasan pii-rimetsälautakunnan alueelle suurin kestävä hakkuu-suumute oli 1,5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa (Kuusela ja Salminen 1976). Tukki- ja kuitupuun määrä oli L,3 miljoonaa, huk.kapuun määrä 0,2 nul-joonaa ja suojeluvähennys 0,02 miljoonaa kuutio-metriä vuodessa.

VMI7:n tulosten yhteydessä esitettiin suurin kes-tävä poistumasuunnite, joka oli Hels ingin piirimet-sälautakunnan alueelle 1,7 miljoonaa kuutiometriä vuodessa (Kuusela ja Salminen 1980). Poistuma-suunnite jaettiin hakkuusuunnitteeseen, luonnon-poistumaan ja suojeluvähennykseen. Hakkuusuun-nite sisälsi tukki- ja kuitupuun kertymäsuunnitteen (1,5 miljoonaa kuutiometriä) ja metsätähteen (0,1

234

Met$3var:.1t

T aulukko 1. Helsingin piirimetsälautakunnan (VMIS-VM17) ja metsälautakunnan (VMl8) alueen metsä- ja kitu-maan pinta-alat, puuston määrät ja hakkuumäärän arviot eri inventoinneissa. Hakkuusuunnite (VMl5-VM17) perus-tuu tavoitehakkuulaskelman soveltamiseen. Suurimman kestävän hakkuukertymän arvio (VMl8) on laskettu MELA-ohjelmistolla.

lnvcntoinli VMl5 1l (miuausvuodct) (1965)

Pinta-ala, 1000 ha metsämaa 352 metsä- ja k.itumaa yht. 4 12

Tilavuus, milj. m3 metsämaa 40,3 5) metsä- ja k.itumaa yht. 42,1 5)

Hakkuusmmnitteeu kiiyllö-puuosa, milj. m3/v metsä- ja k.itumaa yhl. 1.7 5)

Suurimman kestävän hakkuu-kertymän arvio, miJj. m3/v metsä- ja k.itumaa yht.

11 Kuusela (1967).

VMl6 2) VMl7 3J VMl8 41 (1971) (1977-78) (1986)

352 348 378 419 402 427

41 , 1 39,0 52,6 43,3 40,l 53,9

1,7 1,5

1,96)

2J Kuusela ja Salovaara ( 1974), 3) Kuusela ja Salminen (1980). 4> S,1lmincn ( 1993), 5> Tilavuuden Jaskcntamcnctclmäs1il johtuen ku111iom(färii11 on tehty

3 prosentin korotus (Kuusela 1978). 6J Salminen jn Salminen (1998),

miljoonaa kuutiometriä). Vastaava suurin kestävä poistumasuunnite oli Vaasan piitimetsälautakunnan alueelle l,8 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, jos-ta tukki- ja kuitupuun kertymäsuunnite oli 1,6 mil-joonaa kuutiometriä (Kuusela ja Salminen 1983).

VMI8:n tulosten yhteydessä hakkuumahdolli-suuksia havainnollistettiin MELA-ohjelmistolla (Siitonen ym. 1996) tehdyllä kahdella hakk:uulas-kelmalla (Salnunen ja Salminen 1998). MELA-oh-jelmisto perustuu käsittely- ja kehitysvaihtoehtojen simulointiin ja lineaariseen optimointiin. Tarkastelu-alueen hakkuu määrät, puuston kehitys ja esimerkik-si keskimääräiset ko1juukustannukset määräytyvät simuloitujen käsittely- ja kehitysvai..htoehtojen sekä alueen metsätaloudelle asetettujen laskentateknis-ten tavoitteiden ja rajoitteiden perusteella valitun tuotanto-ohjelman mukaisesti. Laskelmissa metsä-varat, puuston kasvu ja hakkuut ovat aina ehdolli-sia edeltävien kausien metsävarojen, puuston kas-vun ja toimenpiteiden suhteen.

Hirvelä Valtakunnan metsien 9. Inventointiin perustuvat hakkuumahdollisuusarviot vuosille 1997-2027 Rannikon ...

Taulukko 2. Vaasan piirimetsälautakunnan (VMIS-VMl7) ja Pohjanmaan metsälautakunnan (VM18) alueen metsä-ja kitumaan pinta-alat, puuston määrät ja hakkuumäärän arviot eri inventoinneissa. Hakkuusuunnite (VMIS-VM17) perustuu tavoitehakkuulaskelman soveltamiseen. Suurim-man kestävän hakkuukertymän arvio (VMl8) on laskettu MELA-ohjelmistolla.

Lnventointi VMl5 ll (miuausvuodct) ( [968)

Pinta-ala, 1000 ha metsämaa 420 metsä- ja kiturnaa yht. 460

Tilavuus, milj. m l metsämaa 39,3 SJ metsä- ja kitumaa yht. 39,8 S)

Hakkuusuunnitteen kriyllö-puuosa, milj. m3/v metsä- ja kitumaa yht. 1,5 5)

Suurimman kestävän hakkuu-kertymän arvio, milj. m3/v metsä- ja kitumaa yht.

VMJ6 2l VM17 3J VM18 4) (1974) (1981 ) ( 199[)

445 459 476 485 483 500

37,3 43,0 47,9 37,9 43,3 48,4

1,3 1,6

1,7

11 Kuusela ja Salovaara ([969). 2) Kuuselaja Salminen ( 1976). 3) Kuusela ja Salminen (1983). 4l Salminenjn Salminen {]998), ~) Tilavuuden laskentamenetelmästä johtuen kuutiomliäriin on tehty

3 prosentin korotus (Kuusela 1978).

VMI8:a seuraavalla kymmenvuotiskaudella hak-kuumahto eli metsänhoitosuositusten mukaan ilman kestävyysrajoitteita hakattavissa olevan käyttöpuun määrän arvio oli Helsingin rnetsälautakunnan alu-eelle 2,9 miljoonaa ja Pohjanmaan metsälautakun-nan alueelle 3,0 miljoonaa kuutiometriä vuodessa (Salminen ja Salminen 1998). Suurimman jatkuvasti hakattavissa olevan käyttöpuun määrän arvio oli vastaaville alueille 1,9 ja 1,7 miljoonaa kuutiomet-riä vuodessa. Suojelualueet oli rajattu laskelmien ulkopuolelle. Hakkuu laskelmat olivat arvioita met-sien tuotantomahdollisuuksista ja niiden kehitykses-tä erilaisilla hakkuutasoilla - eivät hakkuusuunnit-teita eivätkä toteutuvan tulevaisuuden ennusteita.

VMI9:n maastomittaukset tehtiin Rannikon met-säkeskuksen alueella vuosina 1.997-1998 (Tomppo ym. 2000). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli sel-vittää MELA-ohjelmiston avulla Rannikon metsä-keskuksen alueen hakkuumahdollisuusarviot vuo-

kahdelle seuraavalle kymmenvuotiskaudelle. 1-Iak-kuumahdollisuuksia tarkastellaan hakkuumahdon ja suurimman kestävän hakkuukertymän avulla erik-seen Etelärannikon ja Pohjanmaan alueilla. Nämä hakkuulaskelmat eivät ole toteuttamisohjelmaksi tarkoitettuja. Tuloksia verrataan vuosien 1987- 1996 keskimäärin toteutuneisiin hakkuisiin ja niitä vas-taavaan metsien kehitykseen. Tulokset esitetään puuntuotantoon käytettävissä olevalle metsä- j a kitu-maalle ellei toisin mainita.

VMI9-aineistoon perustuvia ja MELA-ohjelmis-ton avulla tehtyjä hakkuumahdoUisuusarvioita on aikaisemmin esitetty Kymen (Hirvelä 1999), Etelä-Pohjanmaan (Hirvelä ym. 1998), Keski-Suomen ja Pohjois-Savon metsäkeskusten (Hirvelä ym. l 999) sekä Ahvenanmaan maakunnan alueelle (Hirvelä ja Härkönen 1999).

2 Aineisto Laskelmissa käytettiin VMI9:n vuonna 1997 mita-tuista Pohjanmaan alueen ja vuonna 1998 mitatuis-ta Etelärannikon alueen koeala- ja puutiedoista (Valtakunnan metsien ... 1997, Valtakunnan metsi-en ... 1998) muodostettuja laskelma-aineistoja. Ran-nikon metsäkeskuksen alueen (kuva l) laskelma-aineistot sisälsivät metsä- ja kitumaan koealat puut-tomia sivukuvioita lukuunottamatta: Etelärannikon alueella 1713 ja Pohjanmaan alueella 1912 koealaa.

siJle 1997- 2007 sekä niitä vastaavien hakkuumah- Kuva 1. Rannikon metsäkeskuksen alue (metsäkeskus-dollisuuksieu ja metsävarojen ehdollinen kehitys jako 1.3. 1996).

235

VMI9:n koealatiedot täydennettiin MELA-koeala-tiedoiksi sekä luku- ja koepuutiedotMELA-kuvaus-puutiedoiksi (ks. Siitonen ym. 1996, s. 263).

Koska koealan pieni koko saattaa vaikuttaa metsi-kön puuston määrän arvioinnin ja metsikön käsitte-Iytarpeen päättelyn luotettavuuteen, laskelma-ai-neistoja tehtäessä jokaisesta koealasta muodostettiin metsikkökuviota vastaava laskentakuvio,johon yh-distettiin koealan lisäksi kahdesta viiteen puusto- ja kasvupaikkatunnuksiltaan vastaavaa koealaa. Koe-alojen yhdistelyssä käytetyt kuviokohtaiset tunnuk-set olivat maaluokka, kasvupaikkatyyppi, puuston pohjapinta-ala, kehitysluokka, puuston keskiläpimit-ta, vallitseva puu laji, puuston biologinen ikä, kasvu-paikan päätyyppi (alaryhmä) ja vallitsevan puulajin osuus. Yhdistellävät koealat valittiin koealatunnus-ten sijasta VMI:ssa arvioitua koko metsikkökuviota koskevien tunnusten perusteella, jotta koealat kuvai-s ivat rnetsikkökuvion sisäistä vaihte lua.

Laskentakuviot jaettiin alkuperäisten VMI9-koe-alojen perusteella kolmeen käsittely luokkaan: ensi-s ijaisesti puuntuotannossa, rajoitetussa puuntuotan-nossa ja puuntuotannon ulkopuolella oleviin. Ensi-sijaisesti puuntuotantoon käytettävissä olevilla alueilla sallittuja hakkuutapoja olivat harvennus-, avo-, siemenpuu- ja suojuspuuhakkuut sekä ylispui-den poisto. Rajoitetussa puuntuotannossa olevilla alueilla metsätalouden ha1joittamiseen vaikuttivat esimerkiksi suojelulliset, maisemalliset tai virkistys-käyttöön liittyvät tekijät. Näillä alueilla sallittuja hakkuu tapoja olivat harvennushakkuut j a luontai-nen uudistaminen. Puuntuotannon ulkopuolella oli-vat mm. kansallis- ja luonnonpuistot sekä luonnon-suojelulain nojalla rauhoitetut alueet. Näillä alueil-la ei sallittu mitään toimenpiteitä.

Laskentakuvion käsittely luokka määriteltiin maa-luokan, maaluokan tarkennuksen, puuntuotannon rajoituksen tarkennuksen ja osin myös puuntuotan-non rajoituksen avulla (taulukko 3). Kitumaat luo-kiteltiin maaluokan perusteella rajoitettuun puun-tuotantoon kuuluviin alueisiin. Käsittely luokan tär-kein määrittelijä oli puuntuotannon rajoituksen tar-kennus, joka ilmaisi suoraan sallitut tai suositelta-vat toimenpiteet ilman varsinaista rajoituksen syy-tä (Valtakunnan metsien ... 1998). Avainbiotoopeik-si luokiteltiin vain kohteet, jotka maastossa arvioi-den täyttivät metsälain tarkoittaman monimuotoi-suuden kannalta erityisen tärkeän elinympäristön

236

Metsävarat

Taulukko 3. Valtakunnan metsien 9. inventoinnin muut-tujien avulla muodostetut laskenta-aineiston käsittelyluo-kat ( 1 = ensisijaisesti puuntuotannossa olevat, 2 = rajoi-tetussa puuntuotannossa olevat ja 3 = puuntuotannon ulkopuolella olevat).

VMl9-mtllllllljal 1) Laskelma~aincis1011 ktisiuelyluokkn

1 2 3

Maaluokka 1 metsälllaa X 2 kitumaa X

Maaluokan larkennus 0 ei tarkennusta X 1 pieni metsätalousmaan kuvio muun

kuin metsätalousmaan keskellä X 3 saari, jossa metsätalousmaata

korkeintaan I ha X 4 saari.jossa metsätalousmaata 1- 100 ha X

Puuntuotannon rajoituksen tarkennus - ei moninaiskäytöstä johtuvia

puumuotannon rajoituksia X 1 kaikki toimenpiteet kielletty X 2 hakkuut sall ittu alueen luonteen

säilyttämiseksi, esim. hakkuut lehtojensuojelueella X

3 vain varovaiset hakkuut sallitaan X 4 mäiiriiaikainen toimenpidekielto X 5 hakkuut luvanvaraisia, esim. osa

kaava-alueista X 6 vain varovaiset hakkuut suositeltav i,1 2> X 6 kuviota ta i sen osaa käsitellään

tavanomaista voimakkaammin 3> X 7 hakkuut salli ttu, mutta alueen vesi-

talous on säilytettävä ennallaan X 8 alueella rajoitus, joka ei vaikuta

metsätalouden haijoittarniseen X

Puuntuotannon rajoitukset 103 soidensuojelualue X X 4) 303 ojitusrauhoitusalue X X S) 307 kaupunkien ja kuntien lähi virkistysalueet X 308 puolustusvoimien harjoitusaluect X 402 soidensuojeluohjelma X X 4)

1) Muullujicnja luoki1us1cn tliydcllise1 scli1yksc1. ks. Vallakunnan melsicn ... 1997. Valmkunnan mclsicn ... 1998.

2) Vnllakunnan me1sien ... 1997. 3) Vnllakunnan mc1sie11 . .. 1998. -l) Valtion hrillinrrnssa olevat maal sekä muiden kuin vallion hallinnassa

olevat turvemaat. 5) Turvemaal (Mclstihalliiukscn ohjeki1je 1982. Jarmo Leskiuen

(Mc1sähalli1us) sunll. 19.11.1997).

Hirvelä Valtakunnan metsien 9. Inventointiin perustuvat hakkuumahdollisuusarvlot vuosille 1997-2027 Rannikon ...

Taulukko 4. VMl9-maastoaineistosca muodostetun laskenta-aineiston mukaiset käsittely-luokkien pinta-alat ja puuston t ilavuudet Etelärannikon alueella.

Käsittelyluokka 11 Metsämaa Kitum::m Yhteensä Osuus, % Pinla-ala. 1000 ha

Ensisijaisesti puuntuotanto 277,8 _ 2) 277,8 69,2 Rajoitellu puuntuotanto 57,4 29,4 86,8 2 1,6 Puuntuotannon ulkopuolella 17, 1 19,6 36,7 9,L Yhteensä 352,3 49,0 401,3 100,0

Tilavuus. milj. m3

Ensisijaisesti puuntuotanto 41,0 _2) 41,0 73,2 Rajoitettu puuntuotanto 9,4 1,4 10,8 19,4 Puuntuolannon ulkopuolella 3,3 0,9 4,2 7,4 Yhteensä 53,7 2,3 56,0 100,0

l) Kllsittelyluokka, ks. 1aulukko 3. 2> Kitunurnl ovat joko rajoitetussa puuniuotannossn rai puuntuotannon ulkopuolella.

Taulukko 5. VM19-maastoaineistosta muodostetun laskenta-aineiston mukaiset käsittely-luokkien pinta-alat ja puuston tilavuudet Pohjanmaan alueella.

Käsiuclyluokka I) Mctsilmna Kilumaa Yhteensä Osuus, % Pinta-ala, 1000 ha

Ensisijaisesti puuntuotanto 443,7 _ 2) 443,7 89,6 Rajoitettu puuntuotanto 19,S 18,6 38, 1 7,7 Puuntuotannon ulkopuolella 7,9 5,7 13,6 2,7 Yhteensä 471,1 24,3 495,4 100,0

Tilavuus, milj. 1113

Ensisijaisesti puuntuotanto 46,6 _2) 46,6 92,4 Rajoitettu puuntuotanto 2,4 0,4 2,8 5,5 Puuntuotannon ulkopuolella 0,8 0,2 1,0 2,1 Yhteensä 49,8 0,6 50,4 100,0

l) Käsittelyluokka, ks. taulukko 3. 2) Kitumaal ovnl joko rajoitetussa puuntuotannossa tai puumuornnnon ulkopuolella.

vaatimukset yleisyysarviointia lukuunottamatta (ks. Valtakunnan metsien ... 1998). Jos avainbiotooppi-esiintymä käsitti vain osan kuviosta, vaadittiin li-säksi, että avainbiotooppiesiintymän piti olla laa-juudeltaan vähintään puolet avainbiotoopin arvioin-nista käytetyn 30 metrin säteisen ympyrän pinta-alasta (ks. Valtakunnan metsien ... 1998).

Käsittelyluokitusta tarkennettijn lisäksi soiden-suojelualueiden, ojitusrauhoitusalueiden, soidensuo-jeluobjelmien, kaupunkien ja kuntien lähivir.k.istys-alueiden sekä puolustusvoimien hatjoitusalueiden osalta puuntuotannon rajoituksen perusteella, joka ilmaisi rajuilukstn syyn. Jos alkupträistllä VMI9-

koealalla oli useita samanaikaisia käyttörajoituksia, laskentakuvion lopullinen käsittelyluokka määräy-tyi vahvimman käyttörajoituksen perusteella.

VMI9-metsävaratulosten mukaan Etelärannikon alueen metsä- ja kitumaan pinta-ala oli yhteensä 401 300 hehtaaria, puuston tilavuus 56,0 miljoonaa kuutiometriä ja puuston kasvu inventointia edeltä-neellä viiden vuoden jaksolla keskimäärin 2,1 mil-joonaa kuutiometriä vuodessa (Tomppo ym. 2000). Alueen metsä- ja kitumaan pinta-alasta oli laskelma-aineistossa puuntuotannon ulkopuolella 36 700 heh-taaria, jota vastaava puuston tilavuus oli 4,2 miljoo-naa kuutiometriä (taulukko 4). Vastaavasti Pohjan-

237

Met~ätietl:!en aikakau~ki1ja I B/2000

maan alueen metsä- ja kitumaan pinta-ala oli yhteen-sä 495 400 hehtaaria, puuston tilavuus 50,4 miljoo-naa kuutiometriä ja puuston kasvu 2,1 miljoonaa kuutiometriä vuodessa (Tomppo ym. 2000). Metsä-ja kitumaan pinta-alasta oli puuntuotaimon ulkopuo-lella 13 600 hehtaaria,jota vastaava puuston tilavuus oli 1, 1 miljoonaa kuutiometriä (taulukko 5).

3 Menetelmät 3.1 Käsittely- ja kehitysvaihtoehtojen

perusteet

Hakkuulaskelmat tehtiin MELA-ohjelmistolla (Sii-tonen ym. 1996, Nuutinen ym. 1998) 50 vuoden las-kelma-ajalle, joka jaettiin viiteen kymmenvuotis-kauteen. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin pääasi-assa vain ensimmäisen 30 vuoden jaksoa. Hakkuu-laskelmien laadinnassa oli kaksi vaihetta: vaihto-ehtoisten käsittely- ja kehityssarjojen simulointi las-kentakuvioille ja simuloiduista vaihtoehtoisista kä-sittely- ja kehityssa1joista aluetason tehokkaiden tuotanto-ohjelmien hakeminen lineaariseJla opti-moinnilla.

Laskentakuvioiden käsittely- ja kehityssarjat luo-tettiin puukohtaisiin malleihin perustuvalla MELA-ohjelmiston metsikkösimulaattorilla (Siitonen ym. I 996, Hynynen I 998, Nuutinen ym. 1998). MELA-ohjelmistossa Juonnonprosessimalleina käytettiin Ojansuu n ym. ( l 991) metsien uudistumiseen ja puuston kehitykseen, Ojansuu n ( 1996) kasvupaikan kuvaukseen, Hynysen ( 1996) puuston kasvuun ja luonnonpoistumaan sekä Hökän (l 996) suometsien kasvuun liittyvien mallien uusimpia versioita. Mal-lien em,ustama kasvu oli ko1jattu kasvuindeksien avulla vastaamaan puuston keskimääräistä kasvun-tasoa viimeisen 30 vuoden aikana (Hynynen ym. 1999).

Käsittelyt perustuivat Metsätalouden kehittämis-keskus Tapion metsänkäsittelysuosituksiin vuodel-ta 1994 (Luonnonläheinen metsänhoito 1994). Hak-kuuvaihtoehtoina olivat runkolukuun ja pohjapinta-alaan perustuvat harvennukset, avo-, siemenpuu- ja suojuspuuhakkuut sekä ylispuiden poisto.

Uudistushakkuissa hehtaarikohtaisesta hakkuu-kertymästä vähennettiin viisi kuutiometriä, joka vastasi keskimäärin avohakkuualoille ns. säästöpui-

238

Metsävarat

Taulukko 6. Vuosina 1986-1995 Etelä-Suomessa toteu-tuneiden hankintahintojen vuoden 1995 hintatasolla las-ketut keskiarvot (mk/m3) puutavaralajeittain. Etelä-Suo-mi käsittää metsäkeskukset 0-11. (Metsätilastollinen vuo-sikirja 1996)

Tukkipuu Kuitupuu

Mänty 270 172 Kuusi 223 196 Koivu 271 166

najätettävää puustoa (Metsäluonnon hoito ... 1997). Laskelmissa sallittuja metsänkäsittelyjä olivat

hakkuiden lisäksi metsänuudistamiseen liittyvä rai-vaus, maanpinnan käsittely ja viljely sekä taimikon-hoito. Ojitetuilla turvemailla harvennushakkuiden yhteydessä tehtiin kunnostusoj itus. Lannoitus, uu-disojitus ja pystypuiden karsinta eivät olleet muka-na käsittelyvaihtoehtojen simuloinnissa.

MELA-ohjelmiston käsittelyvaihtoehtojen simu-loinnissa toteutuskelpoiset toimenpiteet pääteltiin koko laskentakuvio11 keskimääräisten tietojen pe-rusteella, jotka määritettiin laskentakuvioon kuulu-vien koealojen avulla. Toimenpiteet toteutettiin erik-seen laskentakuvion jokaisella koealalla, mutta op-timoinnissa käytettävät päätösmuuttujat ja raportoi-tavat tulokset kerättiin vain alkuperäisiltä maasto-koealoilta, joita oli yksi jokaisella laskentakuviol-la. Siten MELA-ohjelmistolla saatujen tulosten las-kennassa käytettiin samoja koealoja kuin varsinais-ten VMI9-metsävaratulosten (Tomppo ym. 2000) laskennassa.

Nettotulojen nykyarvon laskenta perustui tien-varsihintoihin. Nettotulot saatiin vähentämällä tien-varsibintaisista hakkuutul.oista ko1juun ja metsän-hoidon kustannukset. Tienvarsihintoina käytettiin vuosina 1986-1995 Etelä-Suomessa toteutuneiden hankintahintojen (Metsätilastollinen vuosiki1ja 1996) vuoden 1995 hintatasolla laskettuja keski-arvoja puutavaralajeittain (taulukko 6).

K01juukustannukset laskettiin k01juun ajanmene-kin ja korjuun yksikköhintojen (taulukko 7) tulona. Ajanmenekit perustuivat työtutkimuksiin (Kuitto ym. [994, Rummukainen ym. 1993). Jokaisessa hakkuuvaihtoehdossa MELA-ohjelmisto valitsi aina edullisimman ko1juuvaihtoehdon (metsurihakkuun tai hakkuun rnonitoimikoneella). Metsänhoitotöiden

Hirvelä Valtakunnan metsien 9. Inventointiin perustuvat hakkuurnahdollisuusarviot vuosille 1997- 2027 Rannikon ...

Taulukko 7. Laskelmissa sovelletut korjuun yksikkö-hinnat.

Työlnji

Metsäkuljetus Hakkuu monitoimikoneella Metsuri hakkuu

Yksikköhinta, mk/h

280 420 120

Taulukko 8. Metsänhoitotöiden vuosina 1986-1995 toteutuneet keskimääräiset yksikköhinnat vuoden 1995 hintatasoon muutettuna. (Metsätilastollinen vuosikirja 1996)

Työlaji

Raivaus Maan muokkaus Männyn kylvö Männyn islutus Kuusen islulus Koivun istutus Männyn täydennysistutus Kuusen täydennysistutus Koivun täydennysistutus Ruohous Taimikon perkaus Kunnostusojitus

Yksikkö

mk/ha

mk/100 tainta

mk/ha

mk/ha

Y ksikköhinla

373 850

1 015 180 200 230 200 220 260 530 835 750

kustannukset laskettiin työmäärien ja vuosina 1986-1995 toteutuneiden keskimääräisten, vuoden J 995 hintatasoon muutettujen yksikköhintojen (taulukko 8) tulona.

Puutavaralajit laskettiin L aasasenahon (1982) puun rinnankorkeusläpimittaan ja pituuteen perus-tuvien runkokäyräyhtälöiden avulla. Mäntytukin kuorellisena minimilatvaläpimittana käytettiin 14,5 cm, kuusitukin 17,0 cmja lehtipuutukin 16,5 cm. Kuitupuun kuorellinen rninimiläpimitta oli männyllä 6,3 cm ja kuusella sekä lehtipuilla 6,5 cm. Kuilu-osan minimipituutena käytettiin 2,0 m. Minimimitat eivät täysin vastanneet niitä mittoja, joiden perus-teella VMI9:ssä pystypuusto on jaettu puutavara-lajeihin (Valtakunnan metsien ... 1998). Koska run-gon mittoihin perustuva apteeraus ei ota huomioon puutavaran laatuun liittyviä tekijöitä, tukkipuun määrää korjattiin erillisellä tukkivähennysmallilla VMI7:n pystyyn apteerattujen koepuiden tasolle (Ojansuu ym. 1991). Erulus siirtyi kuilupuuksi.

Tukkivähennysmallin selittävinä muuttujina olivat puun puulaji, rinnankorkeusikä ja läpimitta rinnan-korkeudelta.

VMI9-metsävaratulosten mukaan tukkipuun osuus puuston runkotilavuudesta metsä- ja kitumaal-la oli Etelärannikon alueella keskimäärin 33 ja Poh-janmaan alueella 24 prosenttia (Tomppo ym. 2000). Tukkipuun määritysmenetelmästä ja erilaisista ap-teerausohjeista johtuen vastaavat tukkiosuudet MELA-laskelmissa olivat VMI7:ään perustuvan tukkivähennyksen jälkeen keskimäärin yliarvioita (tukkiosuudet 46 ja 36 prosenttia). Siksi VMJ7:n tukkivähennysmallin avulla saatua tukki puun koko-naismäärää kalibroitiin puulajikohtaisilla tasokertoi-rnilla vastaamaan laskelmien alkuhetkellä VMI9:ssä arvioituja tukkiosuuksia puulajeittain. Etelärannikon alueelJa männyn tukkiosuus oli 31, kuusen 43, koi-vun 23 ja muiden lehtipuiden 17 prosenttia tilavuu-desta (Tomppo ym. 2000). Vastaavasti Pohjanmaan a lueella männyn tukkiosuus oli 24, kuusen 32, koi-vun 7 ja muiden lehtipuiden 8 prosenttia (Tomppo ym. 2000).

3.2 Hakkuulaskelmavaihtoehdot

Aluetason tuotanto-ohjelmat haettiin lineaariseen optimointiin perustuvalla JLP-ohjelmistolla (Lappi 1992). Lineaarisen optimoinnin tavoitefunktiona o li nettotulojen nykyarvon maksimointi. Optimointiteh-tävän tavoitefunktio määritteli näin puuntuotannon taloudelliseksi toiminnaksi. Toiminnan kannatta-vuusvaatimus määräytyi nettotulojen nykyarvon laskennassa käytetyn Jaskentakoronja optimoinnis-sa sovellettujen rajoitteiden yhteisvaikutuksena.

H akkuulaskelmavaihtoehdot olivat

I hak.kuumahto, II suurimman kestävän hak.kuukertymän toteuttava

laskelma ja Ill vuosien 1987-1996 keskimääräiset hakkuut jat-

kossakin toteuttava laskelma.

Hakkuumahto (vaihtoehto I) laskettiin maksi-moimalla nettotulojen nykyarvoa viiden prosentin korkokannalla ilman toiminnan kestävyys- ja loppu-tilan puustovaatimuksia (Siitonen ym. 1996, s. 103). Laskdmassa hakalliin kaikki soveJlettujen metsän-

239

Metsätieteen aikakauskirja I B/2000

käsittelysuositusten mukaan hakattavissa olevat kobteet,jotka eivät täyttäneet kasvattamisen ehdoksi asetettua kannattavuusvaatimusta. Teknisesti vuo-tuinen hakkuumahto oli kymmenvuotiskauden puo-li välissä hakattavissa oleva puumäärä jaettuna kym-menellä.

Suminunan kestävän eli suurimman jatkuvasti hakattavissa olevan hakkuukertymän toteuttavassa laskelmassa (vaihtoehto II) otettiin huomioon myös puuntuotannon kestävyys. Laskelmassa maksimoi-tiin nettotulojen nykyarvoa neljän prosentin korko-kannalla (vrt. Siitonen ym. 1996, s. 104). Puuntuo-tannon kestävyys laskelma-ajan kuluessa varmistet-tiin siten, että kokonaishakkuukertymätja nettotulot olivat aina vähintään edellisen kymmenvuotiskau-den tasolla, tukkipuukertymät pysyivät koko laskel-ma-ajan vähintään ensimmäisen kymmenvuotiskau-den tasolla ja puuston tuottoarvo neljän prosentin korkokannalla laskettuna oli laskelma-ajan lopussa vähintään laskelman alkuhetken tasolla.

Myös vaihtoehdossa lil (vuosien 1987- 1996 keskimääräinen kertymätaso) maksimoitiin netto-tulojen nykyarvoa neljän prosentin korkokannaJla. Kertymätaso haettiin käyttämällä optimoinnissa ra-joitteena vuosina 1987- 1996 keskimäärin toteutu-neita puutavaralajeittaisia hak.kuukertymiä (Metinfo 1999). Kertymätilasto sisälsi myös polttopuun, jos-ta oletettiin teollisuuden ainespuuksi kelpaavaksi puulajista riippumatta 30 prosenttia (ks. Ryynänen ja Tuomi 1982).

4Tulokset 4.1 Etelärannikon alue

Vuosien 1987-1996 keskimääräinen hakkuu-kertymä

Etelärannikon alueen metsistä hakattiin vuosina l987-l996 keskimäärin runsas l , J miljoonaa kuu-tiometriä käyttöpuuta vuodessa (Metinfo J 999). Käyttöpuu sisälsi markkina.hakkuiden ja piensaho-jen käyttämän puun lisäksi teollisuuden ainespuun mitat täyttävän osan polttopuusta. Vuosien 1987-1996 hak.kuukertymästä oli mäntyä 35, kuusta 50 ja lehtipuuta 15 prosenttia.

Jos hakkuutovatjatkossakin vuosien 1987-1996

240

Hakkuukcnymä, milj. m3tv

3,5 • Lehtipuu 3,0

2,5

2,0

1,5

1,0

0,5

0,0

11

III

1998-2007

ts! Kuusi • Mänty

11

llI

2008-2017 Kausi

Metsävarat

IJ

IlJ

2018-2027

Kuva 2. Hakkuukertymä puulajeittain vuosina 1998-2027 vaihtoehdoissa 1, 11 ja 111 Etelärannikon alueella.

keskimääräisellä tasolla (kuva 2, vaihtoehto TII), puuvarannon arvioidaan karttuvan puuntuotantoou käytettävissä olevalla metsä- ja kitumaalla 1,0 mil-joonan kuutiometrin vuosivauhdilla (kuva 3). Puu-varannon suureneminen johtuu pääosin kuusi varan-non lisäyksestä. Vastaavalla alueella malleilla las-ketun puuston kasvun (kuva 4) arvioidaan olevan ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella 2,4 miljoo-naa kuutiometriä vuodessa ja sen ennakoidaan nou-sevan 2,7 miljoonan kuutiometri.n tasolle kolman-nella kymmenvuotiskaudella. Koko metsä- ja kitu-maan alueella puuston vuotuisen kasvun arvioidaan olevan ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella 2,5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.

Hakkuumahto

Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion metsän-käsittelysuositusten (Luonnonläheinen metsänhoito 1994) perusteella hak.kuukypsää ja hakkuukypsäk-s i tulevaa puuta (hakk:uumahto) riittää hakattavaksi ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella 2,9 miljoo-naa kuutiometriä vuodessa (kuva 2, vaihtoehto D. Kertymästä on mäntyä 42, kuusta 39 ja lehtipuuta vajaa 20 prosenttia.

Hakkuumahdon mukaiset hakkuut kuitenkin pie-nentävät puuvarantoa ja tulevia hakk:uumahdolli-suuksia. Puuntuotantoon käytettävissä o.levalla met-

Hirvelä Valtakunnan metsien 9. inventointiin perustuvat hakkuumahdollisuusarvioc vuosille 1997- 2027 Rannikon ...

Tilavuus. milj. m3

90

80

70

60

50

40

30

20

10

0

1

• Lehtipuu

ll 111

1998

!:\'!Kuusi

II 1

2008

• Mtlnty 111 [IJ

lll

ll ll

r I

2018 2028 Vuosi

Kuva 3. Puuston tilavuus puulajeittain puuntuotantoon käytettävissä olevalla metsä- ja kitumaalla vuosina 1998-2028 vaihtoehdoissa 1, 11 ja 111 Etelärannikon alueella.

Kasvu, milj. m3/v

3,0 D Lehtipuu SI Kuusi • Mänty rn

2,5 II III u Ill II

2,0

1,5

1,0

0,5

0,0 1998-2007 2008-2017 2018-2027

Kausi

Kuva 4. Puuston kasvu puulajeittain puuntuotantoon käy-tettävissä olevalla metsä- ja kitumaalla vuosina 1998-2027 vaihtoehdoissa 1, 11 ja 111 Etelärannikon alueella.

sä- ja kitumaalla puuvaranto pienenee vuosikym-menessä 21 prosenttia nykyisestä (kuva 3). Toisel-la kymmenvuotiskaudella (vuosina 2008- 2017) vuotuinen hakkuumabto on 2, l miljoonaa kuutio-metriä ja puuston kasvu puuntuotantoon käytettä-vissä olevalla metsä- ja kitumaalla 2,0 miljoonaa kuutiometriä vuodessa (kuva 4). Järeän puun (rin-nankorkeusläpimitta yli 20 cm) varanto (kuva 5) pienenee 24 prosenttia ja hakkuumahdollisuudet (kuva 6) 34 prosenttia ensimmäisen kymmenvuo-

Tilavuus, milj. m3 90 • ... 10cm 1:\'11 J. .. 20cm E:121...30 cm • 31... cm 80

70

60

50

40

30

20

10

0

I II

1998

ILl 11 1

2008

III

111

II

1

Vuosi 2018

111

ll 1

2028

Kuva 5. Puuston tilavuus läpimittaluokittain puuntuotan-toon käytettävissä olevalla metsä- ja kitumaalla vuosina 1998-2028 vaihtoehdoissa 1, 11 ja 111 Etelärannikon alu-eella.

Hakkuukertymä, milj. m3/v

3,5

3,0

• ... 10cm l:\'I l l. .. 20cm Eil21...30cm • 31... cm

2,0

1,5

1,0

0,5

0,0

II 11 1

111 111

1998-2007 2008-2017 Kausi

11

II!

2018-2027

Kuva 6. Hakkuukertymä läpimittaluokittain vuosina 1998-2027 vaihtoehdoissa 1, 11 ja 111 Etelärannikon alu-eella.

tiskauden aikana. Puuvaranto on pienimmillään kah-denkymmenen vuoden kuluttua,jonkajälkeen puu-varannon ennakoidaan lisääntyvän.

Hakkuumahdon mukaisesti toimittaessa harven-nushakkuiden osuus kertymästä vuosina 1998-2007 on 30 prosenttia ja koko kolmenkymmenen vuoden tarkastelujakson aikana keskimäärin 40 prosenttia (kuva 7). Kokonaishakkuuala on ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella 20 000 hehtaaria (kuva 8).

241

Metsätietee,, dikdkau,ki, ja l B/2000

Hakkuukcrtymä, milj. m3/v

3,5 • Ylispuiden poisto ISI Harvennus • Uudistushakkuu 3,0

2,5 II -2,0

1,5 III

1,0

0,5

0,0 1998-2007

II ....

III -

2008-2017 Kausi

II

lII

2018-2027

Kuva 7. Hakkuukertymä hakkuutavoittain vuosina 1998-2027 vaihtoehdoissa 1, 11 ja 111 Etelärannikon alueella.

Hakkuupinta-ala, 1000 ha/v 25 • Ylispuiden poisto ISI Harvennus • Uudistushakkuu

20 I II

II - --15 10 III - III .... 5

0 .L.11-----1998-2007 2008-2017 2018-2027 Kausi

Kuva 8. Hakkuupinta-alat hakkuutavoittain vuosina 1998-2027 vaihtoehdoissa 1, 11 ja 111 Etelärannikon alu-eella.

Suurin kestävä hakkuukertymä

Jos hakkuita halutaan nykyisestään lisätä hakkuu-mahdollisuuksien kuitenkaan vähentymättä tulevai-suudessa, osa nyt hakattavissa olevasta puustosta on säästettävä tuleville vuosikymmenille. Suurimman jatkuvasti hakattavissa olevan käyttöpuumäärän ar-vio on koko kolmenkynm1enen vuoden tarkastelu-

242

Melsävaral

Taulukko 9. Poistuman rakenne (milj. m3/vuosi) puun-tuotantoon käytettävissä olevalla metsä- ja kiturnaalla vuosina 1998-2007 Etelärannikon alueella. Laskelmissa ei ole edellytetty puulajikohtaista kestävyyttä, joten puu-lajien osuudet saattavat vaihdella huomattavasti eri kyrn-rnenvuotiskausilla. Tukkipuun määrä on kalibroitu vas-taamaan VMl9:ssä arvioitua tukkipuun määrää (ks. luku Käsittely- ja kehitysvaihtoehtojen perusteet).

Tunnus Vaihtoehto 1 Vaihtoehto 11 Vaihtoehto 111

Kokonaispoistuma 3,21 2,54 1,50 Mänty l,28 1,09 0,50 Kuusi 1,19 0,79 0,63 Koivu 0,52 0,46 0,25 Muu lehtipuu 0,22 0,20 0,12

Hakkuupoistuma 2,97 2,30 l ,20 Hakkuukert ymä 2,87 2,22 1,15

Tukki kertymä 1,19 0,89 0,46 mäntytukki 0,44 0,38 0,15 kuusituklå 0,60 0,38 0,27 koivulukki 0,12 0,10 0,03 muu lehtipuutukki 0,04 0,03 0,00

Kuitupuukertymä 1,68 1,32 0,69 mäntykuitu 0,76 0,63 0,26 kuusikuitu 0,51 0,34 0,29 koivukuitu 0,30 0,25 0,10 muu lehtipuukuilu 0,10 0,10 0,04

Hakkuutähde 0,10 0,08 0,05

Luonnon poistuma 0,24 0,25 0,29

jaksolle 2,2 miljoonaa kuutiometriä vuodessa (kuva 2, vaihtoehto II).

Ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella suurim-man kestävän hakkuukertymän arviosta on mäntyä 46, kuusta 33 ja lehtipuuta vajaa 22 prosenttia. Las-kelmissa ei edellytetty puulajikohtaista kestävyyt-tä. Kuusen osuuden arvioidaan nousevan selvästi kahden seuraavan kymmenvuotiskauden aikana. Koko kolmenkymmenen vuoden tarkastelujaksolla suurimman kestävän hakkuukertymän arviosta on mäntyä keskimäärin 35, kuusta 44 ja lehtipuuta 21 prosenttia.

Suurimman kestävän hakkuukertymän arviota vastaava kokonaispoistuman arvio puuntuotantoon käytettävissä olevalle metsä- ja kitumaalle on en-simmäisellä kymmenvuotiskaudella 2,5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa (taulukko 9). Kokonaispois-tuma koostuu hakkuupoistumastaja metsiin jäävästä luonnonpoistumasta. Hakkuupoistuma sisältää tuk-

Hirvelä Valtakunnan metsien 9. inventointiin perustuvat hakkuumahdollisuusarviot vuosille 1997- 2027 Rannikon ...

Hakkuukertymä, milj. m3/v 3,5 • Turvemaa • Kivennäismaa 3,0

2,5

2,0

1,5

l,O

0,5

0,0

n -

III -

1998-2007

II --m -

2008-2017 Kausi

II --

III -

2018-2027

Kuva 9. Hakkuukertymä kivennäis- ja turvemailla vuo-sina 1998-2027 vaihtoehdoissa 1, 11 ja 111 Etelärannikon alueella.

ki- ja kuitupuun, hakkuiden yhteydessä hakkuutäh-teenä metsään jäävän kuitupuun minimimittoja pie-nemmän runkopuun sekä raivauksessa ja taimikon-hoidossa metsään jäävän runkopuun. Malleilla las-kettu puuston kasvun arvio on ensimmäisellä kym-menvuotiskaudella 2,3 miljoonaa kuutiometriä vuo-dessa (kuva 4). Toisella kymmenvuotiskaudella hakkuita vastaava kokonaispoistuman ehdollinen ennuste on 2,4 ja kasvun 2,2 miljoonaa kuutiomet-riä vuodessa ja kolmannella kaudella vastaavasti 2,4 ja 2,4 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Koko met-sä- ja kitumaan alalla puuston kasvun arvioidaan olevan ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella 2,4 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.

Suurimman kestävän hakkuukertymän arviossa puuvaranto pienenee puuntuotantoon käytettävissä olevalla metsä- ja kitumaalla 6 prosenttia nykyises-tä tasosta vuosikymmenen aikana. Vastaava puu-varannon pieneneminen koko kolmenkymmenen vuoden tarkastelujakson aikana on 10 prosenttia (kuva 3). Männyn ja lehtipuiden kokonaistilavuus pienenee vajaan neljänneksen kolmen vuosikymme-nen aikana. Kuusen tilavuus lisääntyy 10 prosent-tia. Rinnankorkeusläpimitaltaan 21- 30 cm:n puun varanto pienenee runsaan neljänneksen samalla ajanjaksolla (kuva 5). Kolmenkymmenen vuoden kuluttua tukkipuun kokonaistilavuuden ennakoidaan olevan 5, mäntytukkipuun tilavuuden 45 ja lehti-

Taulukko I O. Ensimmäisen kymmenvuotiskauden hak-kuumahdollisuusarvioita kuvaavia keskimääräisiä tunnuk-sia puuntuotantoon käytettävissä olevalla metsä- ja kitu-maalla Etelärannikon alueella.

Tunnus Vaihtoehto 1 Vaihtoehto 11 Vaihtoehto 111

Keskikasvu, m3/ha/v 5,9 6,3 6,5 Korjuukustannus, mk/1113 50 49 50 Hakkuukertymä, 1113/ha 143 138 145

puutukin 39 prosenttia pienempi kuin laskelmakau-den alussa. Kuusitukin tilavuus on 32 prosenttia suurempi kuin Jaskelmakauden alussa. Kolmen vuosikymmenen tarkastelujakson jälkeen puuvaran-non ennakoidaan lisääntyvän ja olevan 50 vuoden kuluttua jo 3 prosenttia nykyistä puuvarantoa suu-rempi. Vastaavana ajankohtana puuvarannon enna-koidaan olevan koko metsä- ja kitumaan alalla lO prosenttia nykyistä puuvarantoa suurempi.

Tukkipuukertymän arvioidaan olevan 0,9-1 ,0 mil-joonan kuutiometrin vuositasolla koko kolmenkym-menen vuoden tarkastelujakson ajan. Suurimman kestävän hakkuukertymän mukaisesta tukkipuuker-tymästä suurin osa on kuusitukkia, keskimäärin 59 prosenttia kolmen vuosikymmenen aikana. Kuusi-kuitupuun osuus kuitupuukertymästä on keski-määrin 34 prosenttia. Mäntytukkipuun ja -kuitupuun vastaavat osuudet ovat 28 ja 40 prosenttia.

Harvennushakkuiden osuus kestävien hakkuu-mahdollisuuksien mukaisesta käyttöpuusta on en-simmäisellä kymmenvuotiskaudella 35 prosenttia ja koko kolmenkymmenen vuoden aikana keskimää-rin 44 prosenttia (kuva 7). Ensimmäisellä kymmen-vuotiskaudella kokonaishakkuuala on 16 000 heh-taaria vuodessa, josta harvennushakkuuta on noin puolet (kuva 8). Uudistushakkuiden osuus kokonais-hakkuualasta on runsas 40 prosenttia. Laskelmissa ko1juukustannukset ovat keskimäärin 49 mk/m3 (taulukko l 0). Keskimääräiset korjuukustannukset ovat uudistusbakkuissa 45 mk/m3 sekä harvennus-hakkuissa ja ylispuiden poistossa 57 mk/m3.

Turvemaiden osuus kestävistä hakkuumahdolli-suuksista on vuosina 1998- 2027 keskimäärin 9 pro-senttia (kuva 9). Harvennushakkuiden osuus turve-maiden hakkuumahdollisuuksista on samalla ajan-jaksolla keskimäärin 37 prosenttia. Turvemaiden

243

Metsätieceen aikakauskirja J B/2000

osuus on männyn hakkuukerlymästä keskimäärin 8, kuusen 8, koivun 12 ja muiden lehtipuiden 8 pro-senttia.

Puuntuotannon rajoitusten - kuten erityisten luontokohteiden huomioon ottamisen - vaikutuk-sia tarkasteltiin tekemällä laskelmat, joissa oletet-tiin rajoitetussa puun tuotannossa ja puuntuotannon ulkopuolella olevien alueiden kuuluvan ensisijaisesti puuntuotannon piiriin. Ainoastaan maaluokan pe-rusteella tehty käyttörajoitus oli voimassa (kaikki metsämaat ensisijaisesti puuntuotannossa ja kitu-maat rajoitetussa puuntuotannossa). Puuntuotannon rajoitusten poistaminen lisää suurimman kestävän hakkuukertymän arviota ensimmäisellä kymmen-vuotiskaudella 13 prosenttia ja hakkuumahtoa 24 prosenttia. Koko kolmenkymmenen vuoden tarkas-telujaksolla vastaavan lisäyksen ennakoidaan ole-van suurimman kestävän hakkuukertymän arviossa keskimäärin 13 ja hakk.uumahdon arviossa l 2 pro-senttia.

4.2 Pohjanmaan alue

Vuosien 1987-1996 keskimääräinen hakkuu-kertymä

Pohjanmaan alueen metsistä hakattiin vuosina 1987- 1996 keskimäärin 1,3 miljoonaa kuutiomet-riä käyttöpuuta vuodessa. Käyttöpuu sisälsi myös teollisuuden ainespuun mitat täyttävän osan poltto-puusta. Vuosien 1987-1996 kertymästä oli mäntyä 31, kuusta 46 ja lehtipuuta 23 prosenttia.

Jos hakkuut säilyvät vuosien 1987- 1996 keski-määräisellä tasolla (kuva 10, vaihtoehto 1Il), puu-varannon arvioidaan karttuvan puuntuotantoon käy-tettävissä olevalla metsä- ja kitumaalla 0,7 miljoo-nan kuutiometrin vuosivauhdilla (kuva 1 1 ). Sumfo osa puuvarannon lisäyksestä on mäntyä. Vastaavalla alueella malleilla lasketun puuston kasvun (kuva 12) arvioidaan olevan ensimmäisellä kymmenvuotis-kaudella 2,2 miljoonaa kuutiometriä vuodessa ja sen ennakoidaan nousevan 2,4 miljoonan kuutiometrin tasolle kolmannella kymmenvuotiskaudella. Myös koko metsä- ja kitumaan alueella puuston vuotui-sen kasvun arvioidaan olevan ensimmäiseJlä kym-menvuotiskaudella 2,2 miljoonaa kuutiometriä vuo-dessa.

244

Metsavarat

Hakkuukertymä, mi lj. m3/v 3,0

r • Lchtipuu ~Kuusi • Mänty -2,5

2,0 ll II II r-- r-1.5

l l r-III III lll -

1,0

0,5

0,0 - -1997-2006 2007-2016 2017-2026 Kausi

Kuva 10. Hakkuukertymä puulajeittain vuosina 1997-2026 vaihtoehdoissa 1, 11 ja 111 Pohjanmaan alueella.

Hakkuumahto

Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion metsän-käsittelysuositusten perusteella hakkuukypsää ja hakkuukypsäksi tulevaa puuta riittää hakattavaksi ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella 2,7 miljoo-naa kuutiometriä vuodessa (kuva 10, vaihtoehto I). Kertymästä on mäntyä 35, kuusta 47 ja lehtipuuta 18 prosenttia.

Hakkuumahdon kokonaan hakkaaminen kuiten-kin pienentää puuvarantoa puuntuotantoon käytettä-vissä o levalla metsä- ja kitumaalla vuosikymmenes-sä 24 prosenttia nykyisestä (kuva 11). Toisella kym-menvuotiskaudella vuotuinen hakkuurnahto on 1,6 miljoonaa kuutiometriä ja puuston kasvu puuntuo-tantoon käytettävissä olevalJa metsä- ja k.itumaalla 1,8 miljoonaa kuutiometriä vuodessa (kuva 12). Jä-reän puun (rinnankorkeusläpimitta yli 20 cm) varan-to (kuva 13) pienenee 40 prosenttia ja hakkuu mah-dollisuudet (kuva J 4) 52 prosenttia ensimmäisen kymmenvuotiskauden aikana. Puuvaranto on pie-nimmillään kahdenkymmenen vuoden kuluttua, jon-ka jälkeen puuvarannon ennakoidaan lisääntyvän.

Harvennushakkuiden osuus hakk.uukertymästä vuosina 1997-2006 on 24 prosenttia ja koko kol-menkymmenen vuoden tarkastelujakson aikana kes-kimäärin 36 prosenttia (kuva 15). Kokonaishakkuu-aJa on ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella 21 600 hehtaaria (kuva 16).

Hirvelä Valtakunnan metsien 9. inventointiin perustuvat hakkuumahdollisuusarviot vuosille 1997- 2027 Rannikon ...

Tilavuus. milj. m3 80

70

60

50

40

30

20

10

0

I

• Leh1ipuu

n IIl

1997

&,Kuusi

lll 11

1

2007

• Mtinly 111

lJ[

[l 11

r I

Vuosi 2017 2027

Kuva 11. Puuston tilavuus puulajeittain puuntuotantoon käytettävissä olevalla metsä- ja kitumaalla vuosina 1997-2027 vaihtoehdoissa 1, 11 ja 111 Pohjanmaan alueella.

Kasvu, milj. m3/v 3,0 • Lehtipuu ~Kuusi • Mänty 2,5 JIJ 11 III - II - II -

III -2,0 - -1,5

1,0

0,5

Tilavuus, milj. m3 80 • ... JO cm &l 11. .. 20 cm g;j 2 1...30cm • 31... cm 70

60

50

40

30

20

lO

0

1 II UI

I

1997

(l]

111 11 II

1

2007 Vuosi

2017

lJ[

II r

2027

Kuva 13. Puuston tilavuus läpimittaluokittain puuntuo-tantoon käytettävissä olevalla metsä- ja kitumaalla vuo-sina 1997- 2027 vaihtoehdoissa 1, 11 ja 111 Pohjanmaan alu-eella.

Hakkuukenymä, milj. m3tv

3.0 D ... IOcm &ll!. . . 20cm ~21...30cm • 31...cm 2.5 -

2,0

1.5

1,0

0,5

I1

l III

II .!! .!

111 lll

0,0 - - 0,0 -2007-2016 2017-2026 1997-2006 2007-2016 2017-2026 Kausi

Kuva 12. Puuston kasvu puulajeittain puuntuotantoon käytettävissä olevalla metsä- ja kitumaalla vuosina 1997-2026 vaihtoehdoissa 1, 11 ja 111 Pohjanmaan alueella.

Suurin kestävä hakkuukertymä

Suurimman jatkuvasti hakattavissa olevan käyttö-puumäärän arvio on ensimmäisellä kymmenvuotis-kaudella 1,9 miljoonaa kuutiometriä vuodessa ja sen ennakoidaan nousevan 2,0 miljoonaan kuutiomet-riin vuodessa kolmannella kymmenvuotiskaudella (kuva 10, vaihtoehto ll). Ensimmäisellä kymmen-vuuliskauudla suurinrnian kestävän hakkuukerty-

1997-2006 Kausi

Kuva 14. Hakkuukertymä läpimittaluokittain vuosina 1997-2026 vaihtoehdoissa 1, 11 ja 111 Pohjanmaan alueella.

män arviosta on mäntyä ja kuusta 39 prosenttia sekä lehtipuuta 22 prosenttia. Laskelmissa ei edellytetty puulajikohtaista kestävyyttä ja kuusen osuuden ar-vioidaankin nousevan kahden seuraavan kymmen-vuotiskauden aikana. Koko kolmenkymmenen vuo-den tarkastelujaksolla suurimman kestävän hakkuu-kertymän arviosta on mäntyä keskimäärin 39, kuusta 44 ja lehtipuuta vajaa 18 prosenttia.

Suurinta kestävää hakkuukertymää vastaava

245

Metsätieteen aik~k~u:;kirj~ ! B/2000

Hakkuukertymä, mi lj. m3/v

3,0 D Ylispuiden pois to ISI Harvennus • Uudistus hakkuu I

2,5

2,0 11 II II -I I

1,5 -III III III 1,0

0,5

0,0 1997-2006 2007-2016 2017-2026

Kausi Kuva I S. Hakkuukertymä hakkuutavoittain vuosina 1997- 2026 vaihtoehdoissa 1, 11 ja 111 Pohjanmaan alueella.

Hakkuupinta-ala, 1000 ha/v

25 D Ylispuiden poisto ISI Harvennus • Uudisrnshakkuu I

20 II

15

10 III

5

0 1997-2006

n

III

2007-2016 Kausi

II

III

2017-2026

Kuva 16, Hakkuupinta-alat hakkuutavoittain vuosina 1997-2026 vaihtoehdoissa 1, 11 ja 111 Pohjanmaan alueella.

kokonaispoistuman arvio puuntuotantoon käytettä-vissä olevalle metsä- ja kitwnaalle on ensimmäisellä kymmenvuotiskaude)la 2,2 miljoonaa kuutiometriä vuodessa (taulukko 11 ). Malleilla laskettu puuston kasvun arvio on ensimmäisellä kymmenvuotiskau-della 2, 1 miljoonaa kuutiometriä vuodessa (kuva 12). Toisella kymmenvuotiskaudella hakkuita vas-taava kokonaispoistuman ehdollinen ennuste on 2,2

246

Metsävärat

Taulukko 11. Poistuman rakenne (milj. m3/vuosi) puun-tuotantoon käytettävissä olevalla metsä- ja kitumaalla vuosina 1997- 2006 Pohjanmaan alueella. Laskelmissa ei o le edellytetty puulajikohtaista kestävyyttä, joten puu-laj ien osuudet saattavat vaihdella huomattavasti eri kym-menvuotiskausilla. Tukkipuun määrä on kalibroitu vas-• taamaan VMl9:ssä arvioitua tukkipuun määrää (ks. luku Käsittely- ja kehitysvaihtoehtojen perusteet).

Tunnus Vaihtoehto I Vaihtoehto U Vaihtoehto UI

Kokonaispoistuma 3,12 2,24 1,61 Mänty 1,05 0,82 0,49 Kuusi l,38 0,79 0,63 Koivu 0,58 0,51 0,40 Muu lehtipuu 0,12 0,11 0,09

Hakkuupoistuma 2,89 1,99 1,34 Hakkuukertymä 2,73 1,87 1,26

Tukkikerlymä 0,90 0,58 0,44 mäntylukki 0,33 0,26 0,16 kuusitukki 0,Sl 0,27 0,24 koivutukki 0,05 0,04 0,03 muu lehtipuutukk.i 0.01 0,01 0,0 1

Kuitupuukertymä 1,83 1,29 0,82 mäntykuitu 0,62 0,48 0,24 kuusikuilu 0,78 0,45 0,33 koivukuitu 0,35 0,29 0,20 muu lehtipuukuitu 0,08 0,07 0,05

Hakkuulähde 0, 16 0,13 0,08

Luonnonpoistuma 0,24 0,24 0,27

ja kasvun 2,0 miljoonaa kuutiometriä vuodessa ja kolmannella kaudella vastaavasti 2,2ja 2,1 miljoo-naa kuutiometriä vuodessa. Koko metsä- ja kitu-maan alalla puuston kasvun arvioidaan olevan en-simmäisellä kymmenvuotiskaudella 2,2 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.

Suurimman kestävän hakkuukertymän arviossa puuvaranto pienenee puuntuotantoon käytettävissä olevalla metsä- ja kitumaalla 3 prosenttia nykyises-tä tasosta vuosikymmenen aikana. Vastaava puu-varannon pieneneminen kolmen vuosikymmenen tarkastelujakson aikana on 8 prosenttia (kuva 11). Männyn kokonaistilavuus lisääntyy 43 prosenttia kolmenkymmenen vuoden aikana. Kuusen tilavuus pienenee 35 ja koivun 40 prosenttia. Järeän (rinnan-korkeusläpimitta yli 20 cm) puun varanto supistuu 23 prosenttia kolmen vuosiky1mnenen aikana (kuva 13). Kolmenkymmenen vuoden kuluttua tukkipuun kokonaistilavuuden ennakoidaan olevan 22, kuusi-

Hirvelä Valtakunnan metsien 9. inventointiin perustuvat hakkuumahdollisuusarviot vuosille 1997-2027 Rannikon ...

Hakkuukertymä, milj. m3/v 3,0

I • Turvemaa • Kivennäismaa 2,5

2,0 II 11 II --1,5

..! I -rn m II! - - -1,0

0,5

0,0 -2007-2016 1997-2006 2017-2026

Kausi

Kuva 17. Hakkuukertymä kivennäis- ja turvemailla vuo-sina 1997- 2026 vaihtoehdoissa 1, 11 ja 111 Pohjanmaan alu-eella.

tukkipuun tilavuuden 35 ja lehtipuutukin tilavuu-den 50 prosenttia pienempi kuin laskelmakauden alussa. Mäntytukin tilavuus on 2 prosenttia suurempi kuin laskelmakauden alussa. Kolmenkymmenen vuoden tarkastelujakson jälkeen puuvaranto lisään-tyy, mutta sen ennakoidaan olevan vielä 50 vuoden kuluttua nykyistä puuvarantoa pienempi.

Tukkipuukertymän arvioidaan olevan keskimää-rin 0,6 miljoonan kuutiometrin vuositasolla. Järeim-män (rinnankorkeusläpimitta yli 30 cm) puun osuus hakkuumahdollisuuksista vähenee kuitenkin hieman kolmannella kymmenvuotiskaudella (kuva 14). Suu-rimman kestävän hakkuukertymän mukaisesta tuk-kipuukertymästä suurin osa on kuusitukkia, keski-määrin 57 prosenttia kolmen vuosikymmenen aika-na. Kuusikuitupuun osuus kuitupuukertymästä on keskimäärin 37 prosenttia. Mäntytukkipuun ja -kui-tupuun vastaavat osuudet ovat 36 ja 40 prosenttia.

Harvennushakkuiden osuus kestävien hakkuu-mahdollisuuksien mukaisesta käyttöpuusta on en-simmäisellä kymmenvuotiskaudella 46 prosenttia j a kolmenkymmenen vuoden tarkastelujakson aikana keskimäärin 43 prosenttia (kuva 15). Ensimmäisel-lä kymmenvuotiskaudella kokonaishakkuuala on 17 900 hehtaaria vuodessa, josta harvennushakkuuta on kaksi kolmasosaa (kuva 16). Uudistushakkuiden osuus kokonaishakkuualasta on vajaa 30 prosent-tia. Laskelmissa ko1juukustannuksct ovat kcskimää-

Taulukko 12. Ensimmäisen kymmenvuotiskauden hak-kuumahdollisuusarvioita kuvaavia keskimääräisiä tunnuk-sia puuntuotantoon käytettävissä olevalla metsä- ja kitu-maalla Pohjanmaan alueella.

Tunnus Vaihtoehto I Vaihtochlo 11 Vaih1ochto fil

Keskikasvu, m3/ha/v 4, 1 Ko1juukustannus, mk/m3 55 Hakkuukertymä, m3/ha 126

4,4 57

104

4,5 52

]52

rin 57 mk/m3 (taulukko 12). Keskimääräiset ko1juu-kustannukset ovat uudistushakkuissa 49 mk/m3 sekä harvennushakkuissaja ylispuiden poistossa 66 mk/ ml.

Turvemaiden osuus kestävistä hakkuumahdolli-suuksista on ensimmäisellä kymmenvuotiskaudel-la 20 prosenttia, josta se nousee kolmenkymmenen vuoden tarkastelujakson aikana 27 prosenttiin (kuva 17). Harvennushakkuiden osuus turvemaiden hak-kuumahdollisuuksista on kolmenkymmenen vuoden aikana keskimäärin 34 prosentti.a. Turvemaiden osuus on männyn hakkuukertymästä keskimäärin 25, kuusen 18, koivun 36 ja muiden lehtipuiden 10 prosenttia.

Puuntuotannon rajoitusten - kuten erityisten luontokohteiden huomioon ottamisen - vaikutuk-sia tarkasteltiin tekemällä laskelmat, joissa oletet-tiin rajoitetussa puun tuotannossa ja puuntuotannon ulkopuolella olevien alueiden kuuluvan ensisijaisesti puuntuotannon piiriin. Vain maaluokan perusteel]a tehty käyttörajoitus oli voimassa (kaikki metsämaat ensisijaisesti puuntuotannossa ja kitumaat rajoite-tussa puuntuotannossa). Puuntuotannon rajoitusten poistaminen lisää suurimman kestävän hakkuuker-tymän arviota ensimmäisellä kymmenvuotiskaudel-la 3 prosenttia ja hakkuumahtoa 6 prosenttia. Koko kolmenkymmenen vuoden tarkastelujaksolla vastaa-van lisäyksen ennakoidaan olevan suurimman kes-tävän hakkuukertymän arviossa keskimäärin 3 ja hakkuumahdon arviossa 4 prosenttia.

247

Metsätieteen aikakauskirja I B/2000

S Tulosten tarkastelu S. I Menetelmään liittyvät varaukset

Esitetyt hakkuumahdollisuusarviot perustuvat ole-tuksiin, että puuntuotantoon käytettävissä oleva metsäala sekä puuston kasvuun vaikuttavat tekijät ja puiden reagointi niihin eivät muutu. Muutokset kasvuun vaikuttavissa tekijöissä ja puiden reagoin-nissa kasvutekijöihin saattavat vaikuttaa puuston tulevan kasvun ennusteisiin ja sitä kautta hakkuu-mahdollisuusarvioihin.

Tuloksia tulkittaessa on otettava huomioon tulos-ten luotettavuuden olevan sitä huonompi mitä kau-emmaksi tulevaisuuteen laskelmia tehdään. Jokais-ta kymmenvuotiskautta koskevat arviot ovat aina ehdollisia tehdyille oletuksille (esimerkiksi hinta-ja kustannusrakenteelle, hinta- ja kustannustasolle sekä käytettävissä olevalle ko1juuteknologialle) ja aikaisempien kymmenvuotiskausien arvioille. Tu-loksiin liittyvän epävarmuuden vuoksi tuloksia ei voi pitää toteutuvan kehityksen ennusteina, vaan olemassaolevan tiedon ja tehtyjen oletusten varas-sa laskettuina arvioina.

Aineiston käsittelyluokan määrittelyssä otettiin avainbiotoopeista huomioon vain kohteet, jotka maastossa arvioiden täyttivät metsäJain tarkoittaman monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeän elin-ympäristön vaatimukset. VMI:n yhteydessä esite-tyt arviot voivat kuitenkin olla yliarvioita todelJis-ten lakikohteiden määrästä, koska VMI:ssa ei maastotöiden kuluessa oteta huomioon alueellisia tekijöitä, esim. avainbiotooppiluokkien tai avainbio-tooppien piirteiden yleisyyttä lakikohdetta määri-tettäessä. Siten lakikohteisiin on luettu kaikki mää-ritelmän täyttävät alueet (Tomppo ym. 2000).

Laskelmissa ei otettu huomioon metsiköiden si-jaintia suhteessa toisiinsa, metsiköiden sijaintia suh-teessa puun käyttöpisteisiin eikä näiden vaikutusta puustamaksukykyyn tai puun kysyntään. Nämä te-kijät yhdessä saattavat ratkaista sen, jääkö esimer-kiksi osa turvemaista tai ensiharvennuspuustoista todellisuudessa puuntuotannon ulkopuolelle.

Laskelmissa ei ole otettu huomioon metsänomis-tuksen rakennetta tai metsänomistajien käyttäyty-mistä. Suurimman kestävän hakkuukertymän arvio ei siis ole hakkuusuwmite, joka perustuu taJouden-ha1joittajan ontiin tavoitteisiin. Esitetyt hakkuumah-

248

Metsävarat

dollisuusarviot eivät myöskään ole puun ta,jonnan ennusteita. Todellisuudessa metsänomistajat yhdes-sä puun ostajien kanssa ratkaisevat markkinoille tulevan puumäärän ja metsien hoidon.

Metsien hakkuumahdollisuudet pienenevät tässä esitetyistä, jos esim. puuntuotantoon käytettävissä olevien metsien määrä vähenee, nuoret metsät jää-vät hoitamatta, puuta ei ko1jata turvemailta tai jos hakkuut eivät kohdistu hakkuukypsimpien metsien puustoihin.

S.2 Päätelmät

Hakkuumahto (vaihtoehto I) kuvaa metsänhoitosuo-situsten mukaan hakattavissa olevan puuston mää-rää. Määritelmän mukaisesti hakkuumahdon lasken-nassa ei tavoiteltu puuntuotannon kestävyyttä. En-simmäisen kymmenvuotiskauden hakkuumahto on lyhyen aikavälin puuntatjonnan ehdoton yläraja eli se puumäärä, joka markkinoille voi lakeja ja suosi-tuksia rikkomatta tulla. Tämä kuitenkin edellyttää, että kaikelle markkinoille tulevalle puulle on kysyn-tää ja että metsänomistajat myyvät puuta ja hakkaa-vat metsiään metsikkökohtaisten suositusten ja vii-den prosentin tuottovaatimuksen mukaisesti. Suu-rimman kestävän hakkuukertymän arvio (vaihtoehto II) on hakkuusuunnitteen yläraja, jos puuntuotan-non kestävyyttä metsäkeskuksen alueella pidetään tavoiteltavana. Vuosien 1987- 1996 keskimääräis-ten hakkuiden mukainen laskelma (vaihtoehto ill) havainnollistaa, miten metsävar·at kehittyvät hakkui-den jäädessä huomattavasti alemmalle tasolle kuin metsävarojen käytön kannalta on mahdollista.

Rannikon metsäkeskuksen alueella hakkuumah-don arvio ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella on yhteensä 5,6 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, joka on 2,3-kertainen vuosina 1987-1996 ja 2,4-kertai-nen vuosina 1993- 1997 keskimäärin toteutuneisiin hakkuisiin verrattuna. Hakkuumahdon arvio on Etelärannikon alueella 2,5-kertainen ja Pohjanmaan alueella 2,2-kertainen vuosien 1987- 1996 keski-määräisiin hakkuisiin verrattuna. Hakkuumahdon kokonaan hyödyntäminen kuitenkin pienentää puu-varantoa j a tulevia hakkuumahdollisuuksia. Puu-varannon ennakoidaan lisääntyvän kummallakin alueella kolmannella vuosikymmenellä, mutta hak-kuumahdollisuuksiin puuvarannon lisäys ei vielä

Hirvelä Valtakunnan metsien 9. inventointiin perustuvat hakkuumahdollisuusarviot vuosille 1997- 2027 Rannikon ...

kolmenkymmenen vuoden tarkastelujaksolla ehdi vaikuttaa. Hakkuumahdon mukaiset hakk:uumahdol-lisuudet ovat pienentymisestä huolimatta kuitenkin koko kolmenkymmenen vuoden tarkastelujakson ajan suuremmat kuin vuosien J 987-1996 keskimää-räiset hakkuut.

Suurimman kestävän hakkuukertymän arvio en-simmäisellä kymmenvuotiskaudella on Rannikon metsäkeskuksen alueella yhteensä 4,1 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, joka on 1,7-kertainen sekä vuosina 1987- 1996 että 1993- 1997 keskimäärin toteutuneisiin hakkuisiin verrattuna. Etelärannikon alueella suurimman kestävän hakk:uukertymän arvio on vajaa neljänneksen pienempi kuin metsänkäsit-telysuositusten mukainen hakkuumahto ja lähes kaksinkertainen vuosina 1987-1996 keskimäärin toteutuneisiin hakkuisiin verrattuna. Pohjanmaan alueella suw·irnman kestävän hakkuukertymän arvio on vastaavasti noin kolmanneksen pienempi kuin hakkuumahto ja vajaa 50 prosenttia suurempi kuin vuosien 1987-1996 hakkuut.

Suurimman kestävän hakkuukertymän arvio en-sirnmäiseJlä kymmenvuotiskaudella on Eteläranni-kon alueella 15 ja Pohjanmaan alueella 13 prosent-tia suurempi kuin VMI8:n suurimman kestävän hak-kuuke1tymän arvio. Hakk:uuke1tymän arvio on nous-sut, vaikka esim. Etelärannikon alueella VMI9:n metsä- ja kitumaan pinta-alan arvio on 6 prosenttia pienempi kuin vastaava VMI8:n arvio (Tomppo ym. 2000). Vastaava kokonaispoistuman hehtaarikohtai-nen arvio puuntuotantoon käytettävissä olevalle metsä- ja kitumaalle on noussut VMI8:n yhteydes-sä arvioidusta 5,4 m3/ha/v tässä esitettyjen tulosten mukaiseen 7,0 m3/ha/v (kuva 18). Vastaavasti myös VMI9:n hehtaarikohtaisen kokonaistilavuuden arvio metsä- ja kitumaa.lla on selvästi suurempi kuin VMI8:n tilavuuden arvio (kuva I 9). Pohjanmaan alueella suurimman kestävän hak:k:uukertymän ar-viota vastaava kokonaispoistuma on noussut VMI8:n arvioidusta 4,0 m3/ha/v tämän tutkimuk-sen mukaiseen 4,7 m3/ha/v (kuva 20). Hehtaarikoh-tainen keskitilavuus metsä- ja kitumaalla on nous-sut 5 prosenttia VMI8:n ja VMI9:n välisenä aikana (kuva 21).

Suurimman kestävän hakkuukertymän arviossa harvennuspuun osuus hakkuukertymästä kohoaa vuoteen 2026 mennessä Etelärannikon alueella 36 prosentista 47 prnsenltiin. Pohjanlllaan alutxlla har-

vennushakk:uiden osuus vastaavalla ajanjaksolla on keskimäärin 43 prosenttia. Turvemailta saatavan puun osuus on Etelärannikon alueella keskimäärin 9 ja Pohjanmaan alueella 23 prosenttia. Turvemai-den puustojen kasvuun ja hakkuumahdollisuuksiin saattaa vaikuttaa esimerkiksi metsäojien kunnon muuttuminen.

Etelärannikon ja Pohjanmaan alueilla puuntuotan-non rajoitusten hak:k:uumahdollisuuksia pienentävät vaikutukset ovat puuntuotannon ulkopuolella ole-vien alueiden määrästä johtuen erilaiset. Puuntuo-tannon ulkopuolella olevien alueiden pinta-ala on Etelärannikon alueella 9 ja Pohjanmaan alueella vajaa 3 prosenttia metsä- ja kitumaan alasta. Kol-menkymmenen vuoden tarkastelujaksoila Eteläran-nikon alueella suurimman kestävän hak:k:uukerty-män arviossa vaikutus on keskimäärin 13 ja hak-kuumahdon arviossa 12 prosenttia. Vastaavat osuu-det Pohjanmaan alueella ovat 3 ja 4 prosenttia.

Hakkuumahdossa puuntuotannon rajoitusten vai-kutukset painottuvat ensimmäiseen kauteen, jolloin hakataan kaikki alkutilanteen hakkuukypsät ja en-simmäisellä kaudella hakkuukypsiksi tulevat met-sät. Puuntuotannon rajoitusten vaikutuksia koko-naishakkuukertymään ei voi tulkita VMI6:n ja VMI7:n yhteydessä esitetyksi, lähinnä puuntuotan-non ulkopuolelle jäävään puustoon ja sen kasvuun perustuvaksi suojeluvähennykseksi. Jos puuntuotan-toon käytettävissä olevien metsien rakenne muut-tuu, oplimoinniIJa haetuissa tehokkaissa tuotanto-ohjelmissa hakkuut saattavat kohdentua myös ra-kenteellisesti eri tavalla ja siten suojelun kokonais-vaikutuksia ei välttämättä voida Luotettavasti arvi-oida pelkästään pinta-alan, puuvarannon tai puus-ton kasvun perusteella.

Sekä Etelärannikon että Pohjanmaan alueella suu-rimman kestävän hak:k:uukeitymän arviossa männyn osuus ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella on suu-rempi ja kuusen pienempi kuin hakkuumahdon pe-rusteella voisi olettaa. Etelärannikon alueella tähän saattaa olla syynä se, että yli 100-vuotiaista metsis-tä runsas 70 prosenttia oli mäntyvaltaisia. Kuusi-valtaisten metsien osuus oli suurimmillaan 41- 80-vuotiaisissa metsistä (Tomppo ym. 2000). Suurim-man kestävän hakk:uukertymän arviossa ei edelly-tetä puulajikohtaista kestävyyttä, mikä mahdollis-taa hakkuiden kohdentumisen uudistuskypsiin män-niköihin ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella ja

249

Metsätieteen aikakausklt·ja I B/2000

m3/ha/v

8 OVMI:n mitattu kasvu

7 • Suunnitella/suurinta kestävää hakkuumäärää 6

5

4

3

2

0

vastaava kokonaispoistuma

5 6 7 8 Valtakunnan metsien inventointi

9

Kuva 18. Puuston mitattu kasvu (m3/ha/v) sekä hakkuu-suunnitetta (VMl5-VM17) ja inventointia seuraavan kym-menvuotiskauden suurimman kestävän hakkuumäärän arviota (VM18-VM19) vastaava kokonaispoistuma (m31ha/ v) eri inventoinneissa. Alueena Helsingin metsälautakun-ta (VMl5-VMl8) ja Rannikon metsäkeskuksen Eteläran-nikon alue (VMl9). (Kuusela 1967, Kuusela 1978, Kuuse-la ja Salminen 1980, Kuusela ja Salovaara 1974, Salminen 1993, Salminen ja Salminen 1998, Tomppo ym. 2000)

Tilavuus, m3/hn 160

140

-120

100 -80

60

40

20

0 5 ( 1965) 6 (1971) 7 (1977-1978) 8 (1986) 9 (1998)

Vahakunnan metsien invcn1ointi (m.ittausvuodct)

Kuva 19. Puuston tilavuus (m31ha) metsä- ja kitumaalla Helsingin metsälautakunnan (VMl5-VMl8) ja Rannikon metsäkeskuksen Etelärannikon (VM19) alueella. (Kuuse-la 1967, Kuusela 1978, Kuusela ja Salminen 1980, Kuu-sela ja Salovaara 1974, Salminen 1993, Tomppo ym. 2000)

250

Mctstivarat

m3JhaJv

5 • VM!:n mitallu kasvu • Suunnitella/suurinta kestävää hakkuumäärää

4 vastaava kokonaispoistuma

3

2

0 5 6 7 8 9

Valtakunnan metsien inventointi

Kuva 20. Puuston mitattu kasvu (m3/ha/v) sekä hakkuu-suunnitetta (VMl5-VM17) ja inventointia seuraavan kym-menvuotiskauden suurimman kestävän hakkuumäärän arviota (VMl8-VM19) vastaava kokonaispoistuma (ml/ha/ v) eri inventoinneissa. Alueena Vaasan piirimetsälauta-kunta (VMl5-VMl7), Pohjanmaan metsälautakunta (VM18) ja Rannikon metsäkeskuksen Pohjanmaan alue (VM19). (Kuusela 1978, Kuusela ja Salminen 1976, Kuusela ja Sal-minen 1983, Kuusela ja Salovaara 1969, Salminen ja Sal-minen 1998, Tomppo ym. 2000)

Tilavuus, m3Jl,a 120

100 --80 60

40

20

0 S (1968) 6 (1974) 7 (1981) 8 (1991) 9 (1997)

Vallakunnan mc1sic11 inventointi (miunusvuodcl)

Kuva 21. Puuston tilavuus (ml/ha) metsä- ja kitumaalla Vaasan piirimetsälautakunnan (VMl5-VMl7), Pohjanmaan metsälautakunnan (VM18) ja Rannikon metsäkeskuksen Pohjanmaan (VMl9) alueella. (Kuusela 1978, Kuusela ja Salminen 1976, Kuusela ja Salminen 1983, Kuusela ja Salo-vaara 1969, Salminen ja Salminen 1998, Tomppo ym. 2000)

Hirvelä Valtakunnan metsien 9. inventointiin perustuvat hakkuumahdollisuusarvioc vuosille 1997- 2027 Rannikon ...

kuusen hakkuiden lisäämisen vasta toisella ja kol-mannella kymmenvuotiskaudella. Varttuneiden kuusikoiden osuus puu varannosta lisääntyy tarkas-telujakson aikana, mihin liittyviä riskejä (esimer-kiksi tyvilahoa) ei laskelmissa kuitenkaan otettu huomioon.

Pohjanmaan alueella mäntyvaltaisista metsistä on alle 40-vuotiaita lähes 60 prosenttia ja yli 100-vuo-tiaita 15 prosenttia. Kuusivaltaisissa metsistä yli 100-vuotiaita on 30 prosenttia. Uudistuskypsiä ja uudistuskypsyyttä lähellä olevia kuusikoita sääste-tään tukkipuun saannon turvaamiseksi pidemmälle aikavälille. Kuusitukin säästämiseen ensimmäisen kymmenvuotiskauden aikana liittyvän tyvilaho-riskin lisäksi tukki kertymän tasaisuusvaatimukseen liittyy riskejä pidemmällä aikavälillä myös istutus-männiköiden laadun suhteen.

Tukkikertymän tasoon ja puulajikohtaisiin tukki-kertymiin vaikuttaa se, että mm. muuttuneista ap-teerausohjeista (ks. Tomppo ym. 2000) johtuen Etelärannikon alueella männyn tuk:kipuun osuus ti-lavuudesta on pienentynyt VMI8:ssa arvioidusta 48 prosentista (Salminen 1993) VMI9:ssa arvioituun 31 prosenttiin (Tomppo ym. 2000). Kuusen tukki-puun osuus on pienentynyt 47 prosentista 43 pro-senttiin. Pohjanmaan alueella vastaavat muutokset ovat männyllä 38 prosentista 24 prosenttiin ja kuu-sella 39 prosentista 32 prosenttiin (Salminen ja Sal-minen 1998, Tomppa ym. 2000).

Laskelmissa tukkipuun määrä saatiin korjaamal-la rungon mittoihin perustuvan apteerauksen mu-kaista tukk:ipuun määrää erillisellä tukkivähennys-mallilla VMI7:n pystyyn apteerattujen koepuiden tasolle. Näin laskettua tukkipuun määrää kalibroi-tiin lisäksi puulajikohtaisilla tasokertoimilla vastaa-maan laskelmien alkuhetkellä VMI9:ssä arvioituja puulajeittaisia tukkiosuuksia. Suurimman kestävän hakkuukertymän toteuttavassa laskelmassa tukki-puun määrä on näillä oletuksilla Etelärannikon alu-eella 0,9-1 ,0 ja Pohjanmaan alueella 0,6 miljoonan kuutiometrin vuositasolla. Jos tukkipuun määrä olisi määritetty vain VMI7:n koepuibin perustuvan tukki-vähennysmallin avulla ilman VMI9:ään perustuvaa puulajikohtaista kalibrointia, tukkipuun osuus olisi ollut Etelärannikon alueella männyllä 54 ja kuusel-la 52 prosenttia. Vastaavasti sumimman kestävän hakkuukertymän arviossa tukk:ipuun määrä olisi ol-1.ut 1,2-1,3 miljoonan kuutiometrin vuositasolla.

Pohjanmaan alueella pelkän VMI7:ään perustuvan tukkivähennysmallin avulla tukkipuun osuus olisi ollut männyllä 38 ja kuusella 46 prosenttia. Suu-rimman kestävän hakk:uukertymän arviossa tukki-puun määrä olisi ollut vastaavasti 0,9- 1,0 miljoo-nan kuutiometrin vuositasolla.

Kiitokset Alkuperäisen maastoaineiston on kerännyt valtakun-nan metsien inventointi. VIT Juha Lappi ja MH Markku Siitonen ovat esittäneet käsiki1joitukseen huomionarvoisia kommentteja. Parhaimmat kiitok-set kaikille tutkimuksen valmistumiseen myötävai-kuttaneille.

Kirjallisuus Hirvelä, H. 1999. Valtakunnan metsien 9. inventointiin

perustuvat hakkuumahdollisuusarviot vuosille 1997-2026 Kymen metsäkeskuksen alueella. Metsätieteen aikakauski1ja 3B/1999: 587-601.

-& Härkönen, K. 1999. Uppskaltningar av avverknings-möjligheterna inom landskapet Åland åren 1997- 2026. Metsätieteen aikakauski1ja 4B/ 1999: 769- 783.

- , Nuutinen, T. & Salminen, 0. 1998. Valtakunnan metsien 9. inventointiin perustuvat hakkuumahdolli-suusarviot vuosille 1997-2026 Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen alueella. Metsätieteen aikakauski1ja 2B/1998: 279-291.

- , Nuutinen, T. & Salminen, 0. 1999. Valtakunnan metsien 9. inventointiin perustuvat hakkuumahdolli-suusa.rviot vuosille 1996-2025 Keski-Suomen ja Poh-jois-Savon metsäkeskusten alueilla. Metsätieteen aika-kausk.iija 2B/1999: 289-307.

Hynynen, J. 1996. Puuston kehityksen ennustaminen MELA-jä1jestelmässä. Julkaisussa: Hynynen, J. & Ojansuu, R. (toim.), Puuston kehityksen ennustami-nen - MELA ja vaihtoehtoja. Tutkimusseminaari Van-taalJa 1996. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 612: 21-37.

- 1998. Mitä käyttäjän tulisi tietää MELAn kasvumal-leista . Julkaisussa: Nuutinen, T. & Mäkkeli, P. (toim.), MELA98 ja tietojätjestelmälaajennukset. MELA-käyt-täjäpäivät 7.5.1998 Helsingissä. Metsäntutkimuslai-toksen tiedonantoja 713: 18- 29.

- , Oj ansuu, R. , Hökkä, H., Salminen, H., Haapala, P., Härkönen, K., & Repola, J. 1999. Muuds fur prt:ui1.:-

251

ting stand development - Version för description of biological processes in MELA System. Metsäntutki-muslaitos. Käsiki1joitus.

Hökkä, H. 1996. Suometsien uudet kasvu- ja pituusmal-lit. Julkaisussa: Hynynen, J. & Ojansuu, R. (toim.), Puuston kehityksen ennustaminen - MELA ja vaihto-ehtoja. Tutkimusseminaari Vantaalla 1996. Metsän-tutkimuslaitoksen tiedonantoja 612: 57- 68.

Kuitto, P-J., Keskinen, S., Lindroos, J., Oijala, T., Raja-mäki, J., Räsänen, T. & Terävä, J. 1994. Puutavaran koneellinen hakkuu ja metsäkuljetus. Metsätehon tie-dotus 410. 38 s. + liitteet.

Kuusela, K. [959. Suurin kestävä hakkuusuunnite ja menetelmä sen arvioimiseksi. Summary: Largest per-manent allowable cut and a method for its calculati-on. Acta Forestalia Fennica 71 ( 1 ). 39 s.

- 1964. Increment-drain forecast for a large forest area. Seloste: Kasvun ja poistuman ennuste sumelle melsä-alueelle. Acta Forestalia Fennica 77(5). 79 s.

- 1967. Helsingin, Lounais-Suomen, Satakunnan, Uuden maan-Hämeen, Pohjois-Hämeen ja Itä-Hämeen metsävarat vuosina 1964-65. Summary: Forest resour-ces in the Forestry Board Districts of Helsinki, Lou-nais-Suomi, Satakunta, Uusimaa-Häme, Pohjois-Häme and Itä-Häme in 1964-65. Folia Forestalia 27. 56 s.

- J 978. Suomen metsävarat ja metsien omistus l 971-1976. Summary: Forest resources and ownersbip in Finland 1971- 1976. Communicationes Instituti Fores-talis Fenniae 93(6). 107 s.

- & Nyyssönen, A. 1962. Tavoitehakkuulaskelma. Sum-mary: The cutting budget for a desirable growing stock. Acta Forestalia Fennica 74(6). 34 s.

-& Salminen, S. 1976. Pohjois-Karjalan metsävarat vuosina 1973-74, Etelä-Pohjanmaan, Vaasan ja Kes-ki-Pohjamnaan vuonna 1974 sekä Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan vuonna 1975. Summary: Forest resour-ces in the Forestry Board Districts of Pohjois-Kmjala in 1973-74, Etelä-Pohjanmaa, Vaasa and Keski-Poh-janmaa in 1974, Kainuu and Pohjois-Pohjanmaa in 1975. Folia Forestalia 274. 43 s.

-& Salminen, S. 1980. Ahvenanmaan maakunnan ja maan yhdeksän eteläisimmän piirimetsälautakunnan alueen metsävarat 1977- 1979. Summary: Forest resources in the province of Ahvenanmaa and the nine southernmost forest1y board districts in Finland 1977-1979. Folia Forestalia 446. 90 s.

-& Salminen, S. 1983. Metsävarat Etelä-Suomen kuu-den pohjoisimman piirimetsälautakunnan alueella 1979-1982 sekä koko Etelä-Suomessa 1977-1982. Summary: Forest resources in the six northemmost Forestry Board Districts of South Finland, l 979-1982,

252

Me'"

Hirvelä Valtakunnan metsien 9. inventointiin perustuvat hakkuumahdollisuusarviot vuosille 1997- 2027 Rannikon ...

Rummukainen, A., Alanne, H. & Mikkonen, E. 1993. Puunhank.inta muutospaineessa. Voimavaratarpeiden arviointimalli vuoteen 2010. Helsingin yliopiston metsävarojen käytön laitoksen julkaisuja 2.

Ryynänen, S. & Tuomi, S. 1982. Polttopuun k01juu ja käyttö maatiloilla. Tilakohtainen inventointi v. 1979. Työtehoseuran julkaisuja 241.

Salminen, S. 1993. Eteläisimmän Suomen metsävarat 1986-1988. Summary: Forest resources of Southern-most Finland, 1986-1988. Folia Forestalia 825. 111 s.

- & Salminen, 0. 1998. Metsävarat Keskisessä Suomes-sa 1988-1992 sekä koko Etelä-Suomessa 1986-1992. Summary: Forest Resources in Middle Finland, 1988-92, and in South Finland, 1986-92. Metsäntutkimus-laitoksen tiedonantoja 7 IO. J 37 s.

Siitonen, M., Härkönen, K., Hirvelä, H., Jämsä, J. Kilpe-läinen, H. Salminen, 0. & Teuri, M. 1996. MELA Handbook 1996 Edition. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 622. 452 s.

Tomppo, E., Korhonen, K. T., Ihalainen, A., Tonteri, T., Heikkinen, J. & Henttonen, H. 2000. Skogstillgångar-na inom Kustens skogscentral och deras utveckling 1965- 98. Metsätieteen aikakauski1ja lB/2000: 83-232.

Valtakunnan metsien 9. inventointi (VMI9). 1997. Maastotyön ohjeet 1997. Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa (eteläosa) ja Rannikko (länsiosa). Metsän-tutkimuslaitos, Helsingin tutkimuskeskus. Moniste. 154 s.

Valtakunnan metsien 9. inventointi (VMI9). 1998. Maastotyön ohjeet 1998. Etelä-Suomi. Metsäntutki-muslaitos. Moniste. 150 s .

37 viitettä

253

MA-kansi-2000-1B-kirja.pdfMA-2000-1B-2.pdf