mikä on totuus valtion yhtiöistä?

of 12 /12
Impulsseja Toukokuu 2016 Markku Kuisma Mikä on totuus valtion yhtiöistä? Keskustelu valtionyhtiöistä on enimmäkseen ideologista ja yksinkertaistavaa. Historiallinen tarkastelu osoittaa, että valtionyhtiöt ovat käytännössä keskenään erilaisia siinä missä perhe- ja pörssiyhtiötkin. Yrityksen toimiala ja koko määrit- tävät usein luovuutta tai tehokkuutta enemmän kuin omistustausta. Jos 1970-luvun kuvaputkiyhtiö Valco kertoo valtion yhtiöistä kaiken oleellisen, silloin Olkiluodon voimalaskandaali yhdessä Talvivaaran kanssa on totuus yksi- tyisten yritysten saavutuksista. Onnistua ja epäonnistua voi monelta taustalta. Valtion yhtiöt eivät ole aina parhaita tai ylivertaisia, mutta Suomi modernisoitui Nesteen, Outokummun ja Rautaruukin ynnä muiden vanavedessä. EVAn tuore raportti Laiska jättiläinen tarjoilee viisi syytä valtion omistuksen ke- ventämiseksi, mutta tarkemmassa analyysissä niistä yksikään ei pidä edes kärjis- tyksenä paikkaansa. Suomen ei ole syytä uhrata tuottoisia kruununjalokiviään globaaleihin sijoituspeleihin vain harhaisten uskomusten ja väärin ymmärretyn sijoittajamyönteisyyden vuoksi.

Author: kalevi-sorsa-saeaetioe

Post on 30-Jul-2016

223 views

Category:

Documents


2 download

Embed Size (px)

DESCRIPTION

Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Markku Kuisma kysyy ajatuspaja Kalevi Sorsa -säätiölle kirjoittamassaan Impulsseja-artikkelissa "Mikä on totuus valtion yhtiöistä?." Kuisma haastaa Hannu Leinosen EVAlle tekemän raportin Laiska jättiläinen, jonka viisi teesiä valtion omistuksen keventämisestä eivät tarkemmassa analyysissä pidä edes kärjistyksenä paikkansa. Jos kriitikoiden mielestä 1970-luvun kuvaputkiyhtiö Valco kertoo valtion yhtiöistä kaiken oleellisen, silloin Olkiluodon voimalaskandaali yhdessä Talvivaaran kanssa on totuus yksityisten yritysten saavutuksista. Kuisma tähdentää, että onnistua ja epäonnistua voi monelta taustalta.

TRANSCRIPT

  • Impulsseja Toukokuu 2016

    Markku Kuisma

    Mik on totuus valtion yhtiist?

    Keskustelu valtionyhtiist on enimmkseen ideologista ja yksinkertaistavaa.

    Historiallinen tarkastelu osoittaa, ett valtionyhtit ovat kytnnss keskenn

    erilaisia siin miss perhe- ja prssiyhtitkin. Yrityksen toimiala ja koko mrit-

    tvt usein luovuutta tai tehokkuutta enemmn kuin omistustausta.

    Jos 1970-luvun kuvaputkiyhti Valco kertoo valtion yhtiist kaiken oleellisen,

    silloin Olkiluodon voimalaskandaali yhdess Talvivaaran kanssa on totuus yksi-

    tyisten yritysten saavutuksista. Onnistua ja eponnistua voi monelta taustalta.

    Valtion yhtit eivt ole aina parhaita tai ylivertaisia, mutta Suomi modernisoitui

    Nesteen, Outokummun ja Rautaruukin ynn muiden vanavedess.

    EVAn tuore raportti Laiska jttilinen tarjoilee viisi syyt valtion omistuksen ke-

    ventmiseksi, mutta tarkemmassa analyysiss niist yksikn ei pid edes krjis-

    tyksen paikkaansa. Suomen ei ole syyt uhrata tuottoisia kruununjalokivin

    globaaleihin sijoituspeleihin vain harhaisten uskomusten ja vrin ymmrretyn

    sijoittajamynteisyyden vuoksi.

  • MIK ON TOTUUS VALTION YHTIIST?

    2

    Sisllys

    Valtionyhtiit ja valtion yhtiit 3

    Arvon ja innovaatioiden luojat 3

    Vahva valtio, vahva talouselm 4

    Eurooppa harhapoluilla 5

    Totuus valtionyhtiist 5

    Poikkeuksista sntj 6

    Viisi vr vitett valtio-omistuksesta 8

  • WWW.SORSAFOUNDATION.FI

    3

    Valtionyhtiit ja valtion yhtiit

    Keskustelu valtion yritysomistuksen tulevaisuudesta ky kierroksilla. Siihen on

    ptevi syit. Valtiolla on ratkaiseva rooli yhteiskuntien ja kansantalouksien me-

    nestykselle. Niin on ollut ja on aina oleva.

    Vittely valtion omistamien yhtiiden tehtvist ja tulevaisuudesta politisoituu

    aina. Niin pitkin. Se voi olla yhtiille kiusallista ja jopa hetkellisesti haitallista.

    Se mik ei tapa, vahvistaa. Avoimessa yhteiskunnassa vittely kuuluu asiaan,

    ainakin yht lailla kuin vilkas kytvpolitikointi ja valtataistelut kuuluvat isojen

    amerikkalaisten prssifirmojen arkeen.

    Perussyy on ilmeinen. Valtio ei ole yksi ihminen, ei edes kunnolla pieni sispiiri.

    Valtio ei yliptn ole yksilinjainen tai -tuumainen monoliitti, vaan vaihtelevien

    tahtojen, etujen, instituutioiden ja riippuvuuksien ristiriitainen sulautuma. Kenel-

    le yhti kuuluu, kun se kuuluu valtiolle, on aina tarpeellinen kysymys.

    Tst syyst valtionyhtit ovat keskenn hyvin erilaisia, aivan niin kuin perhe-

    ja prssiyhtitkin. Omistus on tavattoman keskeinen yhteiskunnallinen instituu-

    tio, mutta sen muodosta on harvoin vedettviss yleisptev syy-yhteytt lii-

    keyrityksen luovuuteen, tehokkuuteen, hydyllisyyteen ynn muuhun sellaiseen.

    Toimiala ja koko yhdistvt enemmn kuin omistustausta.

    Siksi puhuisin mieluummin valtion yhtiist: karaktriltn yksilllisist yrityk-

    sist, joilla eri syist sattuu olemaan sama pomistaja. Tutumpi ksite valtionyh-

    tit kantaa vahvoja mielikuvia, jotka ovat kyttkelpoisia agitaatiossa ja propa-

    gandassa, mutta harvemmin hydyksi kytnnllisess ongelmanratkaisussa.

    Sidoksista vapaassa tarkastelussa ksite saattaa olla suorastaan harhaanjohtava.

    Kuka tahansa liike-elmn ja valtion suhteisiin kvartaalivuosituhannen perspek-

    tiivill paneutunut havaitsee tmn nykykeskustelua seuratessaan. Julkisen val-

    lan korkeista asemista ja elinkeinoelmn norsunluutorneista lausutaan valtion,

    markkinoiden ja luovan uudistumisen suhteista sen kaliiberin kummallisuuksia,

    ett Axel Oxenstierna tulee vhemmstkin mieleen.1

    Arvon ja innovaatioiden luojat

    On kiinnostavaa huomata, ett enimmt valtion ja yhtimaailman suhteiden asi-

    antuntijat ovat ptyneet samoihin ptelmiin. Uskoakseni valtaosa jakaa mys

    kummastuksen populismilta tuoksahtavaan valtion parjaukseen. Harjoitettu poli-

    tiikka ansaitsee arvostelua, mutta se on toinen asia.

    Tutkijoista esimerkiksi Mariana Mazzucaton teesit yrittjhenkisest valtiosta

    tai valtiosta entreprenrin on vaivaton allekirjoittaa Suomea koskevien ha-

    vaintojen perusteella. Valtiolliset yhtit ovat olleet kasvun ja uudenaikaistumisen

    1 Poikani, kunpa tietisit, miten vhll jrjell tt maailmaa hallitaan, Ruotsin valtakunnankansleri

    Axel Oxenstierna (15831654) rohkaisi kykyjn epillytt poikaansa.

  • MIK ON TOTUUS VALTION YHTIIST?

    4

    keskeisi lhteit: dynaamisia uusien toimialojen ja trkeimpien teollisten inno-

    vaatioidemme luojia.2

    Viimeiset vuosikymmenet globaalia agendaa mritellyt uusvanha markkinalibe-

    ralismi sen sijaan luokittelee vain yksityiset yritykset innovatiivisiksi arvon-

    luojiksi ja valtiot veroriistolla lihoviksi parasiiteiksi.

    Julkisesta sektorista on sen vuoksi tehtv mahdollisimman pieni, kuuluu ideo-

    loginen uskontunnustus uskontunnustus siksi, ett se ei perustu realiteetteihin,

    vaan sosialismin tavoin kauniiseen fantasiaan.

    Kumpikaan ideologia ei ole kyennyt toteuttamaan ihannemalliaan missn eik

    koskaan. Keinot puutteiden poistamiseksikin ovat samaa lajia: enemmn sosia-

    lismia, vaativat yhdet, enemmn valtiota kutistavaa markkinaehtoisuutta, edellyt-

    tvt toiset.

    Yksinvaltiaina molemmat laidat ovat saaneet aikaan enimmkseen onnettomuut-

    ta. Reaalisosialismi ja reaalikapitalismi ovat jotakin aivan muuta kuin niiden in-

    nostuneet asianajajat kuvittelevat.

    Vahva valtio, vahva talouselm

    Tuhansien vuosien sivilisaatiohistoria ei tunne ainuttakaan menestynytt yhteis-

    kuntaa, jossa valtio olisi pieni, heikko ja talouselmn puuttumaton.

    Heikolla valtiolla synnytetn sortuvia talouksia ja romahtavia valtioita. Sellaisis-

    ta on iloa vain Isisin tapaisille asemieslaumoille ja kaikenlaisille klaaneille, mafi-

    oille ja rosvoparoneille.

    Yhdysvallat on suuren vaikutuksensa vuoksi erityisen kiinnostava tapaus sinns

    inhimillisest identiteettivinoutumasta. Amerikkalaisilla on vkev kollektiivinen

    usko menestyksens yksilkeskeisist syist. Julkisella sektorilla on siin paik-

    kansa lhinn taakkana: dynaamisen kasvun esteen.

    Uskon tll puolen, oikeassa elmss, kehitys kulkee pinvastaisessa jrjestyk-

    sess.

    Tavallaan on rohkaisevaa, ett ninkin vrss voi olla, kun ei erehdy toimimaan

    uskonsa mukaisesti. Yhdysvaltain nousu maailmantalouden ja teknologian kr-

    kimaaksi on tulosta ennen muuta valtion vahvasta roolista huippuinnovaatioiden

    synnyss. Mukana mausteena on tuhti annos protektionismia sit muulta maa-

    ilmalta kielletty kehitysapua.

    2 Mariana Mazzucato: The Entrepreneurial State. Debunking Public vs. Private Sector Myths. Anthem

    Press, 2013.

  • WWW.SORSAFOUNDATION.FI

    5

    Eurooppa harhapoluilla

    Euroopan kannalta surullista on, ett iso osa poliittisesta ja taloudellisesta eliitis-

    t uskoo, mit amerikkalaiset sanovat, eivtk katso, mit nm tekevt.

    Yksi nkyv seuraus on Euroopan taloushistorian pisin taantuma, toinen viimeis-

    ten aikojen privatisointiaalto, joka hukkaa entisestn uuden nousun instrument-

    teja. Harhainen politiikka uhkaa yhteiskunnallisen koheesion ohella rapauttaa

    dynaamisen talouskehityksen.

    Ideologioissa rajana on vain mielikuvitus. Ihmisill ja kokonaisilla kansakunnilla

    on sit paitsi uskomaton kyky huijata itsen. Sen vuoksi kannattaisi ajatusko-

    keena knt plaelleen mys suositut markkinaliberaalit vitteet valtiosta.

    Ent jos onkin niin, ett nimenomaan valtiot ovat innovaatioiden, markkinoiden

    ja talouskasvun ratkaisevia luojia? Ksitykselle on enemmn asiaperusteita kuin

    itsestnselvyydeksi vakiintuneella liberaalikapitalismin liturgialla.

    Vasta kun on tajunnut asian tmn puolen, kannattaa peruuttaa tasapainoiseen

    kokonaiskuvaan, jossa korostuu vahvan julkisen sektorin ja terveen yksityisen

    yritteliisyyden dynaaminen vuorovaikutus kansantalouksien menestyksen sa-

    laisuutena.

    Ylivahva, kahlitseva ja tyrannisoiva valtio on kaikenlaisen surkeuden varmin tae,

    mutta niin on mys finanssimarkkinoiden ja plutokraattien ylivalta.

    Totuus valtionyhtiist

    Miten tarina muutamasta suomalaisesta valtionyhtist liittyy mitenkn maail-

    manlaajuisiin nkymiin?

    Ensinnkin siten, ett tuntemani valtion suurteollisuusyhtit eivt ole nyttneet

    lainkaan laiskoilta jttilisilt, vaan dynaamisilta uusien alojen ja trkeimpien

    teollisten innovaatioidemme synnyttjilt. Virkavaltaisten laitosten sijaan niist

    on hehkunut luova yritteliisyys, rohkea riskinotto ja vahva liikkeenjohto.

    Mink tielt tmmiset pit likvidoida? Jonkin heikomman, joka ei rehellisess

    kilpailussa prj? Vai ovatko yhteiset omistukset niin houkutteleva saalis sijoit-

    tajille, ett rahaa kannattaa kytt poliittisen maapern muokkaukseen?

    Mik yliptn on totuus valtion yhtiist?

    Jotkut vittvt, ett 1970-luvun kuvaputkiyhti Valco kertoo asiasta kaiken

    oleellisen. Siin tapauksessa Kreikka on totuus eurosta, Donald Trump totuus

    Yhdysvalloista ja Olkiluodon voimalarakennusskandaali yhdess Talvivaaran

    kanssa totuus yksityisten yritysten parhaista saavutuksista.

    Mazzucaton hengess on viisasta kysy, olisiko totuus valtionyhtist sittenkin

    esimerkiksi Valcon aikalaisessa Televassa.

  • MIK ON TOTUUS VALTION YHTIIST?

    6

    Televa oli posti- ja lenntinhallituksen alainen valtionyhti, joka kokosi nuoret,

    ennakkoluulottomat puhelinmiehet yhteen ja josta tuli digitaaliajan puhelinkes-

    kuksen tuotekehityksen kehto. Valtionyhti valmisti jalokiven, jonka Nokia po-

    liittisilla suhteillaan kaappasi Suomen kautta aikain kansainvlisesti merkitt-

    vimmksi teknologiaprojektiksi.3

    Vai olisiko totuus valtionyhtiist 1900-luvun Outokumpu: maailmanlaajuisesti

    mullistavan liekkisulatusteknologian kehittj ja Suomi-nimisen pienen kansa-

    kunnan hengenpelastaja toisen maailmansodan myrskyiss?

    Outokumpu oli aikanaan maan kannattavimpia ja innovatiivisimpia yrityksi

    juuri niin vuosikymmenin, kun sen piti nykyliturgian mukaan olla tyls, teho-

    ton ja laiska.4

    En vit, ett valtion yhtit ovat aina parhaita.

    Enk varsinkaan vit valtiota parhaaksi omistajaksi. Se saattaa silti huonona

    omistajanakin olla elintrke ja tuloksekas. Valtion yhtiitkin on moneen lh-

    tn, eik valtio todellakaan ole yleens erityisen viisas tai edes luonteva yhti-

    omistaja.

    Olemme oppineet ymmrtmn ja arvostamaan yksityisen yritteliisyyden luo-

    vuutta ja markkinatalouden elinvoimaa. Nyt meidn olisi hydyllist opetella

    ajattelemaan valtiosta aivan uudella, vanhat rajat ja ennakkoluulot ylittvll

    tavalla.

    Poikkeuksista sntj

    Poliitikkojen valitsemat painopistealueet eivt aina ole elinkelpoisia, mist oma

    taloushistoriamme esimerkiksi kuvaputkiyhti Valcoineen tarjoaa vahvat todis-

    teet, Hannu Leinosen Elinkeinoelmn Valtuuskunnalle EVAlle kirjoittama ra-

    portti Laiska jttilinen perustelee privatisointilinjaansa.5

    Linja voi olla hyv, ainakin se on vanha. Menneen maailman liberaali Axel Soli-

    tander puhui samoin svyin, hyvss 1800-luvun hengess, valtiollisen teollisuu-

    den demobilisaatiota 1930-luvulla ajaessaan. Perustelut vain eivt vakuuta.

    Valco ilment esimerkkin valtionyhtiit yht osuvasti kuin Nokian ja liike-

    pankkien kalliit harharetket maailmalla todistavat yksityisyritysten kykyj. Muu-

    tenkin oman taloushistoriamme todistukset viittoilevat kovin toisennkiseen

    kehityskuvaan kuin Leinosen raportti.

    Raportin keskeinen vite on trke ja ongelma todellinen: poliitikot ovat ilman

    muuta yht erehtyvisi kuin liikkeenjohtajat ja kapitalistit, toisinaan erehtyvi-

    sempikin. Vastuu yhteisest rahasta on vakava asia, mutta rajat hilyvt ja vel-

    vollisuudentunnon mrt ja kohteet vaihtelevat.

    3 Martin Sandelin & Juha Partanen: Tarina suomalaisesta DC-200 puhelinkeskuksesta. Mediakasvo, 2015.

    4 Ks. Markku Kuisma: Kuparikaivoksesta suuryhtiksi. Outokumpu 19101985. Outokumpu Oy, 1985.

    5 Hannu Leinonen: Laiska jttilinen viisi syyt, miksi valtion omistusten keventminen hydyttisi

    Suomea. EVA Analyysi, 2016.

  • WWW.SORSAFOUNDATION.FI

    7

    Kuka edes on valtio ja kuka yhteisen ja yleisen edun mrittelee? Toisaalta ei

    ttkn ikuisuusongelmaa kannata liioitella. Sallimme poliitikkojen johtaa valti-

    oitakin.

    Sit paitsi pitkn yrityshistoriamme esimerkit varta vasten todistavat, etteivt

    poliitikot ole juuri koskaan valinneet valtion yhtiiden painopistealueita tai edes

    valtion yhtiit. Valitsijat ja perustajat ovat olleet asialleen omistautuneita yritt-

    jtyyppej, jotka ovat puskeneet tai taiteilleet ison ideansa lpi ainoalla tavalla,

    jolla se on ollut mahdollista toteuttaa.

    Outokummun perustaja Eero Mkinen on tst paras esimerkki, Nesteen perusta-

    jakolmikko Vin Vartiainen, Albert Sundgren ja Uolevi Raade oikeastaan yht

    hyv.6

    Valco on siis se ainut poikkeus, jossa sinns hyvst asiasta innostuneet poliiti-

    kot olivat aktiivisia valitsijoita. Olivatko he silti sen syyllisempi kuin Talvivaaran

    uudesta jalostusteknologiasta innostunut yksityinen kaivosyrittj? Maailman

    tervimmt finanssiaivot Lontoon Cityss jrjestivt joka tapauksessa miljardira-

    hoituksen yksityiselle Talvivaaralle. Suljetaanko City?

    Tss yhteydess kuuluu heiluttaa veronmaksajat-korttia: valtion yhtin toteu-

    tuneet riskit maksaa veronmaksaja, yksityiset kantavat itse tappionsa!

    Ninhn ei ole. Viimeisen vastuun yrityskatastrofeista, yksityispankkikriiseist

    ynn muista kantavat aina valtiot ja kansantaloudet. Katsokaa mit tapahtuu Tal-

    vivaarassa nyt. Kansa maksaa aina, vain muodot vaihtelevat. Toteamus ei ole po-

    pulismia, vaan realiteetti. Toisin ei voi olla, vaikka miten haluaisimme.

    Hdn hetkell muita kuin valtio ei ole. Ylpeimmt markkinaliberalistitkin hakeu-

    tuvat silloin anomaan valtiolta perlautaa tai muita turvakeinoja. Niin teki mui-

    den mukana mys Sampo 2008 alkaneen finanssikriisin pahimmassa turbulens-

    sissa. Hpeily valtio-omistuksesta unohdettiin hetkeksi.

    Ajanhenki tuntuu joka tapauksessa huutavan varsinkin valtionyhtiiden ja

    osuuskuntien avaamista, sill niin sijoittajat haluavat. Kaiken yhdenmukaistami-

    nen on tt piv.7

    Asian hiertv ydin osuuskunnissa ja valtion yhtiiss on sama: kumpiakaan ei

    voi vaivatta vallata suursijoittajien pelimerkeiksi. Taitavien ja reipasotteisten

    sijoittajien ksiss osuuskunnista ja valtion yhtiist olisi jalostettavissa uusien

    oligarkkien ruhtinaskuntia kansalta aidattuja, luonnollisesti, mutta siksip juuri

    hienoja.

    Puheet kansantaloudellisista tehokkuuseduista ovat niss yhteyksiss enim-

    mkseen kallista konsulttihumpuukia. Mink osaoptimoinneilla voittaa, sen ko-

    konaistaloudessa ja yhteiskunnan toimivuudessa monin kerroin hvi. Juuri

    siksi hallituksessa tarvittaisiin markkinalogiikan, maailmantalouden dynamiikan,

    kansantalouden ja yhteiskunnallisen koheesion tajua.

    6 Markku Kuisma: Kylm sota, kuuma ljy. Neste, Suomi ja kaksi Eurooppaa 19481979. WSOY, 1997.

    7 Markku Kuisma: Vaihtoehto oligarkkitaloudelle. Teoksessa Kapinallinen kauppa. Helsingin Osuus-

    kauppa Elanto 19052015. Siltala, 2015.

  • MIK ON TOTUUS VALTION YHTIIST?

    8

    Laiska jttilinen viisi syyt miksi valtion omistuksen keventminen hydyttisi

    Suomea ei niss suhteissa ole tydellinen opas. Jos se heijastelee elinkeinoel-

    mn huipun yleist ymmrryst kohtuullisen isoista kysymyksist, taidamme olla

    hukassa. Huonosti ky maan, Tony Judt varoitteli vastaava nkym edessn.8

    Raportin tavoite voi olla hyv, ja monet sen havainnot osoittavat oikeita ongel-

    makohtia. Silti ainoakaan annetuista viidest syyst ei pid edes krjistyksen

    paikkaansa.

    Taloushistorian knoppologia sikseen, mutta jos maailmaa ja talouden dynamiik-

    kaa hahmottaa perustavanlaatuisesti harhakuvina, kuinka uskottavina rohkenee

    pit niin hataralta pohjalta laadittua tiekarttaa tulevaisuuteen.

    Viisi vr vitett valtio-omistuksesta

    Laiskan jttilisen viidest vitteest ensimminen kuuluu: valtio-omistus politi-

    soituu aina.

    Niin tekee. Eturiviss asialla ovat viimeiset sata vuotta olleet yksityisen elinkei-

    noelmn agitpropyksikt. Jos politisoituminen on ongelma, yhtimaailmahan

    voisi pidttyty ja kske mys EVAn hiljaiseksi.

    Se ei olisi suositeltavaa. Valtio-omistuksen yksi isoimmista vahvuuksista on sii-

    hen kohdistettu kova kyseenalaistava kritiikki. Se on ollut repivksi tarkoitet-

    tunakin rakentavaa. Paras esimerkki tst on edelleen vuoden 1931 laki valtion

    osakeyhtiist, joka vapautti yritykset komeaan lentoon.

    Politisoitumista kannattaa toivottaa kaikille suuryhtiille omistuspohjasta riip-

    pumatta. Se kuuluu moderniin markkinatalouteen. Sit paitsi taloudelliset ja po-

    liittiset kehityskulut kietoutuvat alati toisiinsa haluistamme piittaamatta. Jokai-

    nen yhti on kulttuurihistoriallinen ja poliittinen olento, on ollut kaikkialla maa-

    ilmassa ja tulee aina olemaan.

    Valtio-omistaja syrjytt yksityist yritteliisyytt, kuuluu toinen teesi. Pahim-

    millaan niin voi tapahtua, mutta itsemurha ei edelleenkn ole paras lke tur-

    haan kuolemanpelkoon. Toteutuneita raskaan sarjan esimerkkej saa etsimll

    etsi, eik lyd.

    Kenet Outokumpu ja Rautaruukki syrjyttivt? Kuka olisi perustanut Nesteen

    sijasta ljynjalostamon, rakentanut rautatiet ja niin edelleen? Pitisik kykene-

    mttmi ja kyhi suosia niin, ett kukaan ei tasapuolisuuden nimiss tee mi-

    tn? Maa olisi autio. Luonto sentn kiittisi.

    Taloushistoriamme esimerkit todistelevat aivan toisenlaisesta yhteydest. Tyh-

    jiin aukkoihin nousseet valtion yhtit ovat luoneet synty- ja kasvumahdollisuuk-

    sia yksityisille, joita ei olisi olemassakaan ilman valtiollista teollisuutta. Iso osa

    kukoistavimmista yrityksistmme on joko alkujaan valtiollisia tai valtion yhtii-

    den kyydiss kasvaneita.

    8 Tony Judt: Huonosti ky maan. Tutkielma nykyisest surkeudestamme. Suom. Petri Stenman. Like,

    2011 (Ill Fares the Land, 2010).

  • WWW.SORSAFOUNDATION.FI

    9

    Huono omistaja? Ei, mutta rikkauksia himoaville sijoittajille tyls.

    Liiketoimintariskit eivt kuulu veronmaksajille. Siihen vastataan: valtion yhtiiden

    toteutuneita riskej ei ole juuri veronmaksajilla maksatettukaan, yksityisen liike-

    elmn isoja harha-askelia valitettavasti sitkin enemmn. Siisp liikepankit val-

    tiolle?

    Yhtiitettyin valtion firmat ovat hoitaneet rahoituksensa markkinoilta. Veron-

    maksajien periaatteessa rajaton takaus on silti, mynnetn, tavallaan kilpai-

    luetu sama jonka valtio tarjoaa yksityispankeille.

    Onko etu esimerkiksi elintrken energiahuollon kohdalla kohtuuttomampi kuin

    koko maailman kriiseihins sotkeneille pankeille, se on oma kysymyksens. Ja

    miss on luvattu, ett maailma yliptn on oikeudenmukainen. Toiset syntyvt

    lohduttoman sairaina, toiset kauniina ja rohkeina.

    Toisaalta estk mikn yksityisyhtit pyrkimst valtion leiriin, jos periaat-

    teellinen rajaton takaus kovasti kaihertaa kateutena. Menestyv yritys saatettai-

    siin ottaa lahjoituksena tai sopuhintaan vastaan. Varma ei voi olla. Suomen valti-

    on taloudellinen menestys rikkoo pivn pyhi kirjoituksia siin mrin vakavas-

    ti, ett hallitus tuskin hyvksyisi lahjoitusta.

    Kannattaisi kenties harkita uusia valtionyhtiit saman edun piiriin, vaikkapa

    Solidiumin omistettavaksi ja kehitettvksi. Palomuurin takana politikoinnilta

    suojassa, mutta samalla vakaassa, perlautoja pahimmissa paikoissa tarjoavassa

    omistuksessa voisi olla yksi uuden yritteliisyyden kasvualusta ja vanhemman

    menestyvn toiminnan lypsypaikka?

    Miksi muuten samat tahot, jotka sekakuorona kiljuvat veroista, kannattavat in-

    nokkaimmin valtion lypsvien lehmien lahtausta?

    Luulisi, ett taatusti aina politisoituva verotus olisi niin eilist piv valtion tu-

    lomuodostuksessa. Osingot ja joissakin tapauksissa arvonnoususta hytyminen

    eivt kuitenkaan jostain syyst liberalisteille kelpaa verojen korvaajina. Asiat

    kuulemma on viisaampi hoitaa verotuksella joka tosin pit laihduttaa olemat-

    tomiin. Millainenhan valinnan yhteiskunta tmn tien pss hmtt.

    Taustalla vaikuttaa sijoittajien luonnollinen kiinnostus pst kiinni arvokkaa-

    seen julkiseen omaisuuteen. Tss kohdassa kannatta ottaa oppia Yhdyspankin

    pjohtajan Rainer von Fieandtin pttelytavasta. Jos Ehrnrooth vastustaa, idean

    tytyy olla hyv, johtava liikepankkimies perusteli mynteist kantaansa Nesteen

    jalostamoprojektiin.9

    Jos uusliberaalit kannattavat veroja osinkojen sijaan, on viisainta tehd tsml-

    leen toisin liberaali pankkiiri neuvoo esimerkilln.

    Etenkin Carunan kaltaiset verkko- ja energiamonopolit kannattaa pit valtiolla,

    kunnilla tai aidosti kansankapitalistisilla yrityksill. Perusinfrastruktuurin kyt-

    tmaksut ovat aina ernlaista veronkantoa, jota ei koskaan kannata privatisoida.

    9 Kuisma 1997, 160161. Nesteen vastustaja Gran Ehrnrooth oli von Fieandtin lhin apulainen ja seu-

    raaja Yhdyspankissa.

  • MIK ON TOTUUS VALTION YHTIIST?

    10

    Kokemusta on. Meill Ruotsissa tt tehtiin 1600-luvulla yleisesti: valtio vuokrasi

    veronkannon yksityisille rahamiehille. Sijoittajat rikastuivat, valtio kyhtyi ja

    kauppiaat kapinoivat.

    Vuosisatoja sitten kelvottomiksi todettuja valtion perustoimintojen yksityist-

    misinnovaatioita ajetaan nyt meill uudestaan rautateille, terveydenhuoltoon ja

    vaikka mihin. Suursijoittajat taputtavat taas. Tulokset on jo nhty, vain tietmt-

    tmt toistavat historiaa.

    Mutta onhan pakko tehd jotain, sill valtio-omisteiset yhtit ovat jykempi.

    Totta puhuaksemme kaikki suuryritykset ovat hierarkkisia byrokratioita ja toi-

    mivat sellaisilla lainalaisuuksillaan kaikissa omistuksellisissa olomuodoissa. No-

    kia havaittiin taannoin vikapksi jhmen hitauteen ja kai jykkyyteenkin. Ja

    Nokia ei siis ole valtionyhti.

    Valtionyhtiill on kuulemma mys taipumus pit tarpeettoman suurta henki-

    lst, jolle se maksaa liian korkeita palkkoja. Aplodeja, jos nin todella olisi. Ni-

    t yhtiit lis ja paljon, jos uusiutumista ja innovaatioita toivotaan. Valitetta-

    vasti havaittavat erot taitavat olla posin toimialakohtaisia ja yrityskokoon liit-

    tyvi.

    Ja siis totta kai valtio pomistajana on omiaan pitmn prssikurssia maltilli-

    sena, mutta mik tss oli ongelma? Yhtins uskovalle omistajalle oleellisia

    ovat tulovirta, tulevaisuus ja monet muut hydyt.

    Nopealiikkeiset sijoittajat kaipaavat rahastamisen paikkoja, se on selv. Kaivat-

    koot. Sen takia ei kannata luopua tuloistaan ja omistuksistaan. Sijoittajien tehtv

    ei ole maailman parantaminen tai Suomen kansantalouden edistminen. Meidn

    on itse pidettv huoli itsestmme.

    Suomella ei ole muuta syyt uhrata tuottoisia kruununjalokivin globaaleihin

    sijoituspeleihin kuin tukevasti maankamarasta irrottautuneet uskomukset ja

    vrin ymmrretty sijoittajamynteisyys. Talonpojalle pit olla ankara mutta

    reilu, herraluokan nyrkkisnt muistutti ennen vanhaan. Viisas herra vaihtaa

    tnn talonpojan tilalle sijoittajan.

    Asia on vakava. Sijoittajat rakentavat kaikkialla maailmassa poliittista painetta

    valtio-omistusta kohtaan omista intresseistn ksin. Teollisuuden, yritysten,

    yhteiskunnan ja kansantalouden parhaalla ei ole siin muuta kuin vlinearvoa.

    Poliitikoilla ja liike-elmll olisi paljon vartijoina tss kohdin syit ryhdisty-

    ty.

    Viides Hannu Leinosen EVAlle kirjaama syy valtion likvidoimiseksi on puhuttele-

    va: Valtio-omistus alentaa koko talouden suorituskyky, koska valtion yritykset

    ovat yksityisi yrityksi tehottomampia.

    Halutaanko tll sanoa, ett Fortum on tehottomampi kuin jokin yksityinen ver-

    rokki? Mik se mahtaisi olla? Kelpaako naapurimaan saman toimialan yritys Vat-

    tenfall? Se saattaa olla Fortumia kaikin puolin parempi ja tuottoisampi ja Ruot-

    sin valtion sataprosenttisesti omistama. Mainio malli meille siit, miten olisi ollut

    viisasta toimia. Nyt se on tsskin asiassa myhist.

  • WWW.SORSAFOUNDATION.FI

    11

    Kenties lhinurkista lytyy Nestett tehokkaampi ja innovatiivisempi ljynjalos-

    taja? Outokumpu, Valmet, Metso, Stora Enso ja Sampo nyt kumminkin toimivat

    surkeasti valtio-omistajataakkansa takia. Valtion synnyttm Kemira on kai ker-

    rassaan kelvoton, saman lajityypin Outotec onneton ja Okmetic kelpaa vain kiina-

    laisille.

    Vitteest on hankala havaita sijoittajalhtist populismia syvemp realismia

    edes tarkemmilla mittareilla. Tehokkuuseroja ei ole, jos ottaa toimiala- ja yritys-

    kokokohtaiset tekijt asianmukaisesti huomioon.

    Missn tapauksessa olemattomista eroista ei ole perusteluiksi valtio-omistuksen

    alasajolle. Maailman ja Suomen taloushistoria ja tulevaisuuden skenaariot puhu-

    vat sen sijaan eportodoksisten lhestymistapojen siunauksellisuudesta.

    Kokemuksistakin on sit paitsi lupa oppia, vaikkapa niin kuin brittihistorioitsija

    Tony Judt osuvasti toteaa:

    Olemme vapautuneet 1900-luvun puolivlin oletuksesta joka ei ollut koskaan

    universaali ett valtio on todennkisesti paras ratkaisu mihin tahansa mrt-

    tyyn ongelmaan. Nyt meidn on vapauduttava vastakkaisesta ksityksest, siit,

    ett valtio on mritelmllisesti ja aina huonoin mahdollinen vaihtoehto.10

    Kirjoittaja

    Markku Kuisma on Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Helsingin yliopis-

    tossa. Hn on kirjoittanut muun muassa Outokummun (1985), Nesteen (1997) ja

    Kansallis-Osake-Pankin (2004) yrityshistoriat sek Suomea maailmantalouden

    osana tarkastelevan pitkn aikavlin synteesin Metsteollisuuden maa. Suomi,

    metst ja kansainvlinen jrjestelm (1993, 2006). Syksyll 2016 ilmestyy Kuis-

    man kirja Valtion yhtit. Nousu ja tuho Siltalan kustantamana.

    10

    Judt 2011 (2010).

  • Impulsseja-sarjassa ilmestynyt 20152016

    BUSSEMER, Thymian, KRELL, Christian & MEYER, Henning: Sosialidemokraatti-

    set arvot digitaalisessa yhteiskunnassa Neljnnen teollisen vallankumouksen

    haasteita. Huhtikuu 2016. (20 s.)

    LIIKANEN, Erkki, SORSA, Pertti & IIVARI, Ulpu: Kalevi Sorsa ja Suomen Pankki.

    Maaliskuu 2016. (20 s.)

    JOKINEN, Saana-Maria: Syyrialaispakolaiset taistelevat toimeentulosta Turkissa.

    Helmikuu 2016. (12 s.)

    Sosialidemokratia vapausaatteena Kirjoituskilpailun parhaat. Helmikuu 2016.

    (32 s.)

    KAIVO-OJA, Jari: Suomen innovaatiojrjestelmn kehitys ja tulevaisuus: Miten

    selvitn finanssikriisist ja leikkauksista? Joulukuu 2015. (32 s.)

    HARJUNIEMI, Timo: Ordoliberalismi, euro ja eurokriisi saksalainen talous-

    perinne yhteisvaluutan ytimess. Marraskuu 2015. (15 s.)

    KAJALA, Jussi: Innovatiiviset julkiset hankinnat: Miten kurotaan umpeen puolet

    Suomen kestvyysvajeesta? Syyskuu 2015. (22 s.)

    SINISALO, Samuli: Sosiaalidemokratia ja yrittjyys. Keskuu 2015. (21 s.)

    KALELA, Jorma: Perustulo ja omaa elmist koskeva itsemrminen. Keskuu

    2015. (20 s.)

    BENGTSSON, Jesper: Anders Borg ja Ruotsin porvariallianssin politiikan tylli-

    syysvaikutukset. Huhtikuu 2015. (10 s.)

    KUUSELA, Hanna & YLNEN, Matti: Ulkoistajan ja yhtiittjn ksikirja.

    Helmikuu 2015. (30 s.)

    Kalevi Sorsa -sti on sosiaalidemokraattinen ajatushautomo,

    joka yllpit yhteiskunnallista, tasa-arvoa ja demokratiaa

    edistv keskustelua.

    www.sorsafoundation.fi