teita etsiija määritteleejokainen ihminen itse. Tera-peutin ammattitaito ei sitä voi eikä saakaan määri-tellä. Terapeutti voi kuitenkin olla avuksi. Elämän-halunsa menetettyään ja elämäntarkoituksensa ka-dotettuaan ihminen joutuu usein haparoimaan pi-meässä useita kuukausia, jopa vuosia. Tärkeää on,että kysymykset otetaan esille ja että niille annetaanaikaa ja tilaa. Joillakin päihdeongelmaisilla ei olekykyä hahmottaa eksistentiaalisia ongelmiaan kes-kustelun avulla; heille voi jonkinmuotoinen ryhmä-toiminta tai muu kontaktiterapia olla paras vaihto-ehto.

Kriisijuopoilla on yleensä löydettävissä noin kah-den kolmen vuoden takaa jokin elämänmuutos.Usein asianomainen aluksi itse vähättelee sen mer-kitystä. Runsaampi juominen on kuitenkin alkanutjuuri tuohon aikaan tai välittömästi sen jälkeen.Tällaisia kriisejä voivat olla läheisen kuolema, avio-ero, vammautuminen, työolojen muuttuminen, asu-misolojen muuttuminen tai taloudelliset asiat. Huo-mattavaa on, että kriisi voi aiheutua myös ns. positii-visista elämänmuutoksista, kuten lapsen syntymäs-tä tai ylenemisestä uralla. Hoidossa on tärkeäätapahtuman merkityksen huomaaminen ja muuttu-neen tilanteen kohtaaminen - pysähtyminen. Krii-sille on annettava aikaa ja rauhaa. Usein ei kuiten-kaan tarvita montakaan hoitokäyntiä kriisin kohtaa-miseen, jopa yksi käynti voi riittää.

Edellä kerrotusta on tullut esille, kuinka moninai-set ovat juomisen taustaongelmat. Tässä ei ole tilaaselvittää, kuinka moninaiset ovat myös ongelmajuo-misen tavat. Päihdeongelmainen on yksilö niin on-gelmiensa kuin juomatapojensa suhteen.

Tämä asettaa varsin suuren haasteen päihdehuol-lolle. Moninaisiin ongelmiin pitää löytää moninaisethoitomuodot. Ei ole olemassa yhtä hoitomallia, jokasopii kaikille, vaikka näin on virheellisesti markki-noitu.

Päihdehuollon työntekijä on melkoisten vaati-musten edessä. On opittava tunnistamaan ongelmatasiakkaan usein melko sekavastakin kerronnasta jaIöydettävä niihin sopivat terapeuttiset menetelmät.Yksilöllisiin ongelmiin on löydettävä yksilölliset lä-hestymistavat. Tässä tarvitaan myös melko laillaluovuutta.

Harri Kosonen

Humalan keönoistaja laadusta

Hyvät suurj uopot, kohtuukäytt äjät, ja raittiitkinjos joukossa sellaisia on! Ainoa mahdollinen syy,

miksi minua on pyydetty puhumaan humalasta,krapulasta ja raittiudesta, on Alkoholipolitiikka-lehdessä (2/l9B+) julkaisemani essee. Toinen mah-dollinen syy olisi se, että tiedän jotain alkoholitutki-muksesta; en tiedä siitä mitään. Kun kysyn itseltäni,miksi en tiedä, ei vastaus ole, ettei minulla ole ollutaikaa sitä opiskella vaan ettei se kiinnosta minua.Että en tarvitse sitä.

Alkoholitutkimus muistuttaa eräissä suhteissa so-

tilaallista tutkimusta. Kumpikin työllistää mahta-vat määrät tiedemiehiä. Sotatiede pystyy ratkaise-maan useimmat sotilaallista toimintaa koskevat on-gelmat. Vain yhden edessä se on täysin voimaton:Miten vähentää aseita? Samoin tietää alkoholitutki-mus viinasta lähes kaiken muun paitsi sen, miten sen

kulutusta voi vähentää. OIen viisaampi kuin kokoyhdistetty viinatiede, koska minä tiedän sen asian.Enkä vain sen, että voi ollajuomatta, vaan myös sen,

että on hyvä olo, kun on juomatta. Johdan teitätahallani harhaan: yksilön juomattomuus ei ole tie-teellinen vaan moraalinen kysymys. Sanan mos (lat.'tapa') merkityksessä: elämäntapaa koskeva ky-symys.

Raittiuden perusteluja terävöittää humalan javiinan käsitteellinen erottaminen toisistaan. Viinarhumala on humalan yksi laji, viina on yksi keinosaada humala. Moraalinen kauhu viinaa ja sen

seurauksia kohtaan on voimatonta. Sen sijaan kan-iattaa kysyä, kestääkö viina arvostelun humalankeinona. Vastaan: Ei kestä.

Minkä asioiden kanssa viina sitten humalan kei-nona kilpailee? Kokoelman vastauksia voi kerätärunoilijoilta ja kirj ailijoilta, vertausten, metaforienja symbolien ammattimaisilta käyttäjiltä. Viinalla ei

ole vain paljon ilmauksia, sitä on myös pa§oonverrattu. Luulin ensin, että ilmaukset "humalassatyöstä, matkasta tai rakkaudesta" olivat metaforia;mitä kauemmin ajattelin asiaa, sitä vähemmän nealkoivat niiltä näyttää. Tästä avautui paras tietämä-ni raittiuden filosofia. Mutta katsokaapa ensin si-

taattien kokoelmaani.Nuoruus on lakkaamatonta huumausta; se on järjen

kuumetta. (La Rochefoucauld)Mitä villikansat nykyisin ensiksi omaksuvat eurooppa-

laisilta? Viinan ja kristinuskon, eurooppalaiset huumaus-aineet. (Nietzsche)

Sanat ovat ihmiskunnan voimakkain huumausaine.(Kipling)

On aina oltava humalassa, siinä kaikki. Mutta mistä?Viinistä, runoudesta, tai hyveestä, mielen mukaan. (Bau-delaire)

Elämänjanoaan hän luulijanoksi, jajoi viiniä. (T§ehov)

Työtä käytetään usein samaan tarkoitukseen kuin alko-

Puhe Eino Leino -seurassa 20.12.1984

153

holia: se viihdyttää mieltä ja saa ihmisen unohtamaanitsensä. (A. Huxley)

Hän juopui toisten virheistä, moraalin juopporatti. (E.Canetti)

Työ on paras huumausaine. (Koskenniemi)Moni hyvä uskovainen käyttää armoa kuin narkoottista

ainetta, ei parannukseen vaan kivuntunteen poistamiseen.(O. Kares)

Sinä (rakastettu) olet ainoa humala, jota kohmelo eiseuraa. (Hellaakoski)

Monien päähän menee viina - muutamien virka -molemmat ovat humalassa. (W. Jokinen)Vain ne, jotka juopuvat samoista syistä, voivat täysin

ymmärtää toisiaan. (Sylvi Kekkonen)Ylpeys on päihtymyksistä vaarallisin järjen tuhoaja.

(Kalervo Tuukkanen)Kun suomalainen menee autoon, menee auto suomalai-

seen ja on kuin viina päässä. (Samuli Paronen)

Luetteloa voi jatkaa, kirjallisuudesta tai omistakokemuksista. Siitä puuttuvat niinkin vahvat huma-lakeinot kuin matkailu ja urheilu.

Humalan keinona viina on passiivinen, mekaani-nen ja toistuva. Se vaikuttaa aina, siksi se sopiilaiskalle ja epäuteliaalle mielelle. Viinahumalan Iu-mon merkillinen paradoksi on siinä, että se toistuuaina samana ja että se silti halutaan uusia lukemat-tomia kertoja.Juopumusta luulisi tilaksi, jonka "op-pii", jossa joidenkin kokemuskertojen jälkeen ei olemitään uutta, ei yhtä ainoaa yllätyksen hippusta.Silti kyllästyminen viinahumalan toistamiseen onhyvin harvinainen reaktio. Pelkästään tämän yksi-tyiskohdan miettiminen saattaa vakavasti horjuttaauskoa ihmisluontoon.

Juomisen motiiveja on monia, ja niitä on paljoneritelty. Halu tulla humalaan on juomisen syistäautenttisin, selkeää tavoitteellista toimintaa, jokavarmasti johtaa päämäärään. Kehitys tuntuu kui-tenkin vievän siihen, että tämä on yhä harvinaisem-pijuomisen vaikutin. Yleisimpiä, ja mielestäni type-rin, syiden joukossa on sosiaalinen tapa, tilanteenlaukaisema juominen. Yhdessäoloon liitetään pa-konomainen juomisriitti, joka vaatii kaikilta läsnäolevilta yhdenmukaisuutta. Koska vähemmistöjensuojelu kuuluu älymystön tehtäviin, sen olisi suojel-tava myös raittiita: raittiit ovat vähemmistö. Heidänpoikkeavuuttaan ei saisi rangaista, heitä ei tulisieristää, sulkea ulkopuolelle. Kokemuksesta voin sa-noa, että vaikka yksilön juomattomuutta aluksi vas-tustetaan, siihen silti ajan mittaan alistutaan. Erityi-sesti älymystö on oppivaista: vuodessa tai kahdessase alistuu yhden jäsenensä juomattomuuteen.

Yhdessäolojuominen on mielestäni alalaji rohkai-sujuomista, monessa merkityksessä. Me pelkäämmetoistemme kohtaamista, ratkaisemme tilanteen su-muttamalla väliimme riittävästi viinanhöyryä. Yh-dessäoloon liitetyn juomariitin avulla vältymme

kohtaamasta toisiamme. Se, mitä sanomme taiteemme, irtoaa meistä itsestämme. Sen sanoo taitekee toinen, jonka nimi on Humala. Jokainen onkuullut, miten juoppo kertoo seikkailuistaan. Aivanselvästi hän ei kerro itsestään vaan toisesta henkilös-tä. Kun toinen mokaa, me nauramme; kun itsemokaamme, kauhistumme. Mutta kun juoppo ker-toojuomarista, joka mokasi, hän nauraa: siispä hänei kerro itsestään. Hän onjakautunut persoona, häntarvitsee kaksoisolentonsa, jonka tilille hän paneeosan sanomisiaan ja tekemisiään.

On yleinen uskomus, että viinaja luovuus liittyvätjotenkin toisiinsa, ajatus, jonka luulisi viihtyvänhyvin suuren runoilijan ja suuren juopon nimikko-seurassa. Epäilen kuitenkin, että viinan vaikutuksetluovuuteen ovat välillisiä, luovuuden esteitä poista-via.Jokin meissä voisi tehdäjotakin, elleijokin muumeissä sitä estäisi. Viina voi poistaa esteen ja tekotulla tehdyksi. Jatkuva luovuuden esteiden raivaa-minen viinalla johtaa kuitenkin siihen, että muutkeinot jäävät kokeilemätta, tutkimatta - parhaatehkä löytämättä?

Elämän voi hyvin käsittää tajuntaan vaikuttami-sen keinoihin kohdistuvana etsintänä, kokeiluna jatutkimuksena. Viinanjuonti on obsessiivinen (pak-komielteinen) tapa tehdä se. Juoja on kuin lapsi,joka on niin ihastunut yhteen leluun, ettei tiedä eikäsaa tietää muita leluja olevan olemassakaan. Kunkäytin alkoholia, luulin, että viina on kymmenenasiaa, pitkä kuin Alkon hinnasto, ja raittius yksi asia.Kunnes oivalsin, että viina on yksi asia, etyylialko-holi, raittius kymmenen asiaa, sadan asian mahdol-lisuus. Nykyinen ambivalenssini on siinä, että halu-an ja en halua puolustaa raittiutta. Raittiutta onjärjetöntä puolustaa, se on kuin puolustaisi terveyt-tä. Se on sen sanomista, minkä kaikki jo tietävät;sanomisen perustelee vain se, että tietäjät eivät usko.

Lopuksi kaksi kommenttia kahdelle kohtalotove-rille, jotka ovat julkisuudessa ilmoittaneet raittiu-tensa. Toinen on kirjailija Jorma Ojaharju, toinenon säveltäjä Heikki Sarmanto.

Ojaharju sanoi raittiudestaan huolimatta pitä-vänsä edelleen raittiusliikettä typeränä. Tämä lau-sunto kiinnostaa minua syvästi. Juomattomuusnäyttää poikkeavuutena pienemmältä kuin raittius-liikkeen kannattaminen. Haluan kuitenkin raitistaakäsitteitä. Raittius ei ole muuta kuinjuomattornuut-ta. Liike ei ole muuta kuin tietoinen pyrkimysedistää jotain asiaa. Joka kehuu lehdissä raittiuttaanja samalla inhoaa raittiusliikettä, on verrattavissasiihen, joka vihaa neekereitä ja rasismia tai vastus-taa aseita ja rauhanliikettä. En pysty väistämäänjohtopäätöstä, että Ojaharju defacto kannattaa rait-tiusliikettä. Kuten minäkin teen, muun muassa kokotämän puheen ajan.

154

MöhsiJeppe ei juo -n ökö kulmöa r aött öut e en

Sarmanto sanoi, että hän pitää keittiön kaapissaviinaa vieraitaan varten, vaikka ei itse käytä alkoho-lia. Tämä lausunto liikuttaa minua syvästi. Voinvain riisua aseeni tällaisen lähimmäisenrakkaudenedessä. Jos haluatte tulla juomaan minun luokseni,pullo ei odota teitä keittiöni kaapissa.

Ojaharjun ja Sarmannon lausuntojen yhdistävätekijä on, että he pyytävät anteeksi raittiuttaan. Se

on dramaattinen näyte juomatavan yleisyydestä,norminmukaisuudesta, ja kääntäen raittiuden poik-keavuudesta. Poikkeava pyytää aina anteeksi, josaadakseen luvan jatkaa poikkeavuuttaan. Jalomie-linen enemmistö antaa luvan, milloin ei laukeaprimitiivireaktioon, enemmistön terroriin. Minä enpysty pyytämään anteeksi raittiuttani. Olen kiinnos-tuneempi aivan toisesta asioiden tilasta: siitä ettäjuovat alkaisivat pyytää anteeksi juomistaan. Tämätavoite ei toteudu koskaan. Minä edistän sitä kuinSisyfos, kuin Don Quijote.

Markku Enaall

mästä päihtymisestä" vaihtoehtona alkoholipäihty-mykselle, vedotaan raittiuden puolesta meissä ole-vaan lapseen. "Elämästä päihtymisessä alkoholi-päihtymyksen süaan ei ole kysymys mistään alem-man vietin jalostamisesta, vaan synnynnäisen inhi-millisen kyvyn säilyttämisestä. Lapset ovat tästähyvä todistus: he osaavat päihtyä elämästä." Näintoteaa Maksimainenja nimeää alkoholistaja muistahuumeista päihtymisen tämän synnynnäisen kyvynvieraantuneeksi muodoksi.

On ilmeistä, että alkoholin käytön motiiveissameillä Suomessa on - tiedostamattomalla - "lap-sellisuudella" vankka sija. "Raskas työ vaatii ras-kaat huvit", kuuluu yksi perusteellisen juopotteluntunnetuimmista perusteluista. Halutaan irrottautuapitkäjänteisyyttä kysyvästä arkitodellisuudesta japäästä alkoholin avulla hetkeksi vapaaksi vastuunvaljaista. Lapseen kohteissaan vetoavat myös mai-nostajat vihjatessaan alkoholin käyttöön liittyvän"intiimisyyttä, romantiikkaaja pieni annos pariseik-kailua" (Christo{fer Tigerstedt: Uusia arvoja vanho-jen rinnalle. Uusi keskiluokka rynnistää olutmai-noksiin. Alkoholipolitiikka I /85) . Isoa miestä lapset-taa Mauri Sariolan romaaneissa, kun kirjailija ku-vaa tämän infantiilia asennoitumista tunnettuunkonjakkimerkkiin.

Kun näin on, raittiusväki menettelee aivan oikeinpyrkiessään osoittamaan kansalaisille lupaaja mah-dollisuuksia vaihtaa vapaalle, rentoutua ja nauttialapsen lailla elämän aidoista antimista korviketyy-dytyksen tuovien päihteiden süasta. Yhden kielelli-sen huomautuksen tässä tekisin: puhuisin mieluum-min elämästä hurmaantumisesta tai haltioitumises-ta kuin päihtymisestä. Viimeksi mainittu nimitysliittyy niin kiinteästi (keinotekoisiin) päihteisiin,että "elämästäkin päihtyminen" saattaa monen ta-junnassa vääntyä alkoholin ja muiden huumeidenmainokseksi, siis alkuperäisen sisältönsä vastakoh-daksi.

Vanhemman kohdalla raittius saattaa tietenkinolla aiemman ikäkauden ympäristön sanelemaa al-koholin käytön sovinnaista tai/ja moralisoivaa tuo-mitsemista. Tällaiseksihan raittius usein - sovin-naisesti tailja moralisoivasti - toisin ajattelevientaholta leimataan, mutta väite ei sisällä koko totuut-ta, ei edes vanhemman asenteista. Raittiusperintees-sä voi olla ja on mukana myös sukupolvissa kulkeu-tunut ja nykypäivänkin kokemuksen vahvistamatietoisuus siitä, että alkoholin vaikutuksen alainenyksilö usein käyttäytyy tavalla, jota hän itsekään einormaalitilassa pitäisi suotavana. Päihtynyt "type-rehtii" saattaen itsensä naurun alaiseksi, tuottaatoisille häiriötä, on väkivaltainen. Tällaisen käyttäy-tymisen vierastamista, joka on vanhemmalle omi-naista, ei tule tulkita yksioikoisesti vain sovinnaisuu-

"Moalima viisastuu ja meijän poejat kanssa."

Tämä entisen savolaisisännän optimistinen arvropalautuu mieleen Alkoholipolitiikan palstoilla käy-tävää keskustelua seuratessa. Jepen juomista koske-van klassisen kysymyksen rinnalle on pohdittavaksinoussut myös se seikka, miksiJeppe ei juo. Eli toisinsanoen: miksi raittiit ovat raittiita? Ongelmaa sivu-sivat osaltaan lehden tämän vuoden ensimmäisessänumerossa Martti Lindqvist, Kari Saari, Tero Mak-simainen ja Heleena Lönnroth.

Kannan osaltani korren keskustelun kekoon jayritän tarkastella raittiutta transaktio-käsitteistönkehyksissä. Kyseiseen ihmisen käyttäytymistä selit-tävään teoriaan sen tarkemmin puuttumatta totean,että siinä meistä itse kustakin tavataan kolmikkolapsi, vanhempija aikuinen. Jokainen näistä persoo-nallisuutemme osatekijöistä etsii tilaisuutta vaikut-taa päätöksiimme ja päästä esille käyttäytymises-sämme. Lapsi edustaa impulsiivista, estotonta, naii-viaja välittömästi luovaa minuuttamme. Vanhempikoostuu niiden auktoriteettien äänistä, jotka elä-mänhistoriassamme ovat vaikuttaneet omaksu-miimme arvoihin, asenteisiin, käsityksiin oikeastajaväärästä erilaisissa tilanteissa. Aikuinen tuo minä-kuvaan itsenäisen harkinnan, realiteettien tajun,tietoiset, järkevät ja tarkoituksenmukaiset valinnat.

Kun puhutaan, kuten Tero Maksimainen, "elä-

t55