T e k s t i R i i t t a K y l ä n p ä ä K u v a t H a n n u L i n d r o o s

�

16 SUOMEN KUVALEHTI | 41/2005

SK Istanbulissa

� Orhan Pamuk istuttiOlli Rehnin työhuoneensalaiskanlinnaan. Pamukinystävä, hänen kirjojensasuomentaja Tuula Kojoseurasi tapaamista.

Kirjailija Orhan Pamuk ja komissaari

Olli Rehn tapasivat idän ja lännen rajalla.

He puhuivat vainottujen sananvapaudesta,

islamin ymmärtämisestä ja yhteisestä

matkasta lumiseen kaupunkiin.

Mitä saa sanoa?Mitä saa sanoa?

On lauantai kahdeksas lokakuuta.Mustaltamereltä puhaltava tuulipakkautuu Bosporinsalmeen ja ra-

visuttaa katuja reunustavia plataanipuita.Kirjailija Orhan Pamuk odottaa komissaariOlli Rehniä kolmen huoneen ja keittiön työ-huoneistossaan Cihangirin kaupunginosassa.

Pamuk on jännittynyt ja kävelee rauhatto-mana huoneesta toiseen.

Häntä painaa joulukuussa alkava oikeu-denkäynti, jossa häntä syytetään »turkkilai-sen identiteetin julkisesta loukkaamisesta».Hän voi saada siitä kolmen vuoden vanki-latuomion. Eikä syyte perustu kuin siihen,että Pamuk totesi helmikuussa sveitsiläisenlehden haastattelussa Turkin surmanneenmiljoona armenialaista 1915 ja viime vuosi-kymmeninä 30 000 kurdia. Ne ovat kiellet-tyjä puheenaiheita Turkissa, vaikka kansakeskustelee niistä kiivaasti.

Pamuk vilkaisee taas ikkunasta, mutta ka-tu on edelleen autio. Hän pelkää, että pai-kalla on lauma toimittajia, jotka kertovathuomisen lehdissä,kuinka hän yrittää hyötyäkomissaarin tapaamisesta. Hän ei yritä!

»En edes usko, että Rehn kykenisi autta-maan minua», Pamuk sanoo ja miettii jopatapaamisen perumista.

Hän vannottaa, etteivät tapaamista ainoi-na todistavat Suomen Kuvalehden ja turkki-laisen Milliyetin toimittajat kysy häneltä ai-noatakaan kysymystä Turkin ihmisoikeusti-lanteesta tai politiikasta. Hän ei halua enääyhtään lisää vaikeuksia.

Pelko muuttuutodeksi

Se,mitä Pamuk pelkää,muuttuu todeksi het-keä ennen yhtätoista. Huhu hänen ja komis-saari Rehnin tapaamisesta on kiirinyt uutis-nälkäisille toimittajille, eikä heidän ole tar-vinnut kuin seurata komissaaria hänen juuripäättyneestä tapaamisestaan pääministeriTayyip Erdoganin kanssa.

Laajentumiskomissaarin musta auto po-

liisisaattueineen pysähtyy talon eteen, jasiinä samassa kymmenen, kolmekymmen-tä, viisikymmentä valokuvaajaa, kamera-miestä ja toimittajaa lehahtaa kuin tyhjästäpaikalle ja piirittää autosta nousevan Reh-nin.

Asemastaan tietoinen komissaari käveleeturvamiesten raivaamaa tietä rauhallisesti Pa-mukin ovelle. Turvamies sulkee oven kysy-myksiä syöksevän toimittajalauman edessä.

Rehn nousee hissillä neljänteen kerrok-seen.

KaksiOrhania

Vainotun kirjailijan ja ihmisoikeuksia puo-lustavan komissaarin kädenpuristus on lyhytmutta vahva. Ei turhia korusanoja. Tervetu-loa ja istumaan. Juoko vieras kahvia vai tee-tä? Kahvia kiitos.

Työhuoneen suurista ikkunoista tulvii si-sään lempeän armeliasta lokakuun valoa.

Pamukin silmien viesti on kahtiajakoinen;onni ja ilo Rehnin tapaamisesta sekä pelko jamurhe sen mahdollisista seurauksista vaih-televat edelleen hänen mielessään.

On kuin hänessä olisi edelleen ne lapsuu-den kaksi Orhania, joista ensimmäinen tun-tee jatkuvaa syyllisyyttä ja toinen sanoo, ettänyt Orhan lähdetään elokuviin. (Pamuk ker-too lapsuudestaan vuosi sitten suomeksi il-mestyneessä muistelmateoksessaan Istan-bul, muistot ja kaupunki.)

Rehn haluaa rauhoittaa Pamukia: »Sillä,että toistuvasti Nobel-ehdokkaiden joukossamainittua kirjailijaa syytetään, on myös ylei-sempää merkitystä. Se on sananvapaudenmittatikku Turkissa.»

Kahvin miehet juovat parvekkeella.Komissaari Rehn otti kantaa Pamukin

puolesta heti tuoreeltaan tämän syytteeseenasettamisen jälkeen syyskuussa. Rehn tuo-mitsi syytteen poliittiseksi provokaatioksiEuroopan unionia vastaan. »Nyt myös Tur-kin hallituksen edustajat totesivat pitävänsä �

18 SUOMEN KUVALEHTI | 41/2005

� Pamuk ja Rehn ovat yhtämieltä islamin merkityksestä:Euroopan on välttämätöntäymmärtää sitä.

� Komissaarin ja kirjailijantapaamisesta tuli Turkissaetusivun uutinen.

� Pamukista alkoi tuntua, että kaikki mitä hänsanoo, voidaan kääntää häntä vastaan.

Istanbulin piirisyyttäjän päätöstä provokaa-tiona», Rehn kertoo.

Komissaari pitää Pamukin tapausta osoi-tuksena siitä,että »Turkin uusi rikoslaki mah-dollistaa liian väljän tulkinnan,eikä siksi vas-taa Euroopan unionin periaatteita sananva-pauden osalta». Hänen mukaansa Pamukinasettaminen syytteeseen rikkoo Turkin hy-väksymää EU:n ihmisoikeussopimusta, jon-ka mukaan kaikilla kansalaisilla on oikeusvapaaseen mielipiteeseen.

Pamukin oikeudenkäynti alkaa 16. joulu-kuuta, tasan vuosi sen jälkeen, kun EU päät-ti neuvottelujen aloittamisesta Turkin kanssa.

Kirjarovioita,tappouhkauksia

Pamuk ei puhu komissaarille omasta ta-pauksestaan. Siitä, kuinka hänen elämänsävaikeutui heti hänen helmikuussa antaman-sa haastattelun jälkeen. Kuinka hänen kirjo-jaan on poltettu ja henkeään uhattu.

Kannatustaan viime aikoina nostaneet na-tionalistiset ja ääri-islamilaiset voimat ovatorganisoineet Turkissa mielenosoituksia hän-tä vastaan. Hälyn ollessa pahimmillaan hänmuutti Yhdysvaltoihin.

»Kirjoitin kolme kuukautta Amerikassa»,hän toteaa myöhemmin lyhyesti Rehnille.

Lokakuun alussa hän oli taas etusivun uu-tinen Turkissa. Göteborgin kirjamessuillakirjailijaa haastatellut Svenska Dagbladet olitulkinnut häntä väärin väittämällä, että Pa-mukin turkkilainen kollega Yashar Kemalolisi välttänyt vankilan lupaamalla vaieta po-litiikasta viideksi vuodeksi.Vaikka lehti pyy-si väärinkäsitystä julkisesti anteeksi, Pamu-kin arvostelijat saivat vettä myllyynsä.

Myös kirjailijan tukijat olivat ihmeissäänmutta surivat myöhemmin väärinkäsitystähänen puolestaan. Pamukistakin alkoi tun-tua, että kaikki mitä hän sanoo, voidaankääntää häntä vastaan.

Viime viikolla turkkilaiskirjailija keskus-telutti myös Nobelin kirjallisuuspalkinnostapäättävää komiteaa.Lehtitietojen mukaan seolisi siirtänyt palkinnosta päättämistä tälleviikolle Orhan Pamukia ympäröivän poliitti-sen kohun takia.

Silta idän jalännen välillä

Kirjailija ja komissaari ihailevat parvekkeel-la huikeaa näköalaa yli Bosporin ja Istanbu-lin.Edessä on moskeija ja sen minareetti.Pa-mukin käsi viittilöi vuoroin oikealle, vuoroinvasemmalle.

Siinä on Bosporinsalmi.Tuo tuolla on län-nen ja idän, Euroopan ja Aasian, kristityn jaislamilaisen maailman yhdistävä silta. Se, jo-hon Pamuk on verrannut usein itseään.

Ilmassa sekoittuvat sinisen meren ja kau-pungin pakahduttavat tuoksut. Mustaltame-

reltä tulevat rahtilaivat kuljettavat tavaraaBosporin kautta Marmaramerelle ja takaisin.Yhteysalukset vievät istanbulilaisia kaupun-gin lukuisilta rannoilta toisille.

Idän ja lännen yhtymäkohta ei voisi olla tä-tä näkyä kauniimpi.

Sisällä Pamuk istuttaa Rehnin suureenlaiskanlinnaan. Hän itse istuu kevyelle noja-tuolille tätä vastapäätä. Huoneiston kaikkiseinät on vuorattu kirjoilla.

Kirjoja on läjäpäin myös työpöydällä,mut-ta keskelle jää pieni tyhjä tila, jolle Pamukmahtuu asettamaan vihkonsa.Hän kirjoittaakaiken käsin. Puolitoista liuskaa valmistatekstiä päivässä.

Kirjoittaessaan Pamuk kuulee moskeijanrukouskutsut. Hän itse ei kuulu mihinkäänuskonnolliseen yhteisöön.

Rehn kertoo Pamukille, kuinka hän pettyiislamilaistaustaisen AK-puolueen valtaan-

nousuun vuoden 2002 vaaleissa. Rehn ei ol-lut ainoa, joka pelkäsi silloin, että Turkki va-litsee Iranin tien. Nyt AK on ajamassa Turk-kia EU:n jäseneksi.

»Turkkia ympäröivien islamilaisten mai-den media on laajasti iloinnut Turkin jäse-nyysneuvottelujen alkamisesta. Se vahvistaauskoa siihen, että Turkki todella voi olla siltaislamin ja Euroopan välillä», Rehn toteaa.

»Euroopan unioni on ennen kaikkea rau-han projekti. Varsinkin arabi-intellektuellitovat hyvillään», Pamuk lisää mutta siirtääkeskustelun nopeasti toisaalle.

On tultu vaarallisille vesille.

Onko sinullaperhettä?

Onko Rehnillä lapsia,ehtiikö hän olla heidänkanssaan, Pamuk tiedustelee.

Kirjailija itse kertoo eronneensa kolme

20 SUOMEN KUVALEHTI | 41/2005

� Romaani Lumi vahvisti Olli Rehnin käsitystä siitä, että Turkin tä

vuotta sitten.Avioliitosta hänellä on 14-vuo-tias tytär. Heillä on tapana käydä yhdessäelokuvissa ja keskustella niistä.

Nykyisin Pamuk asuu yksin muutamavuosi sitten ostamassaan lapsuudenkodis-saan Nisantasin kaupunginosassa. Kun hänoli lapsi,neljäntoista huoneen asunnossa asuipuoli sukua. Kolmea Amerikan vuotta lu-kuun ottamatta hän on asunut aina Istanbu-lissa. Istanbulin kohtalo on myös hänen koh-talonsa.

Lapsuuttaan muistellessaan miehet löytä-vät yhteisen kiinnostuksen kohteen: sarjaku-vasankari Tintin. Pieni Orhan olisi toivonut,että hahmon luoja, Hergé, olisi innostunutmyös Istanbulista, mutta tämä ei koskaanpiirtänyt Tintin seikkailuja hänen kotikau-pungissaan.

Rehn on juuri ostanut kaikki sarjakuviinperustuvat Tintti-elokuvat. Hän lukee Tintti-

kirjoja ranskaksi yhdessä nuorimman tyttä-rensä kanssa.

Pamukin isovanhemmat edustivat istan-bulilaista ylhäisöä, myös vanhempien arvo-maailma oli länsimainen.Kirjailijalle on ollutlapsesta pitäen selvää, että hän on euroop-palainen.

Yhtä selvää hänelle on ollut myös se, ettäTurkilla on kaksi sielua. Eikä se ole sairaus,hän on kirjoittanut.

Länsimaistaminenhämmentää

»Turkin länsimaistaminen on tuonut muka-naan myös paljon hämmennystä ja luonut sa-malla pohjaa voimistuvalle nationalismille»,Pamuk aloittaa.

Hänestä ei ole lainkaan kummallista, ettävaikka hän puhuu Turkin EU-jäsenyyden jasen edellyttämän uudistusreformin puolesta,

hän myös arvostelee maansa voimakasta län-simaalaistamispolitiikkaa. Se alkoi 80 vuottasitten Kemal Atatürkin noustua valtaan.EU-jäsenyyden hakeminen on sille luonnol-lista jatkoa.

»Me emme saa unohtaa emmekä kieltäähistoriaamme», Pamuk jatkaa.

Rehn kertoo Pamukille joutuneensa vas-tatusten nationalistien kanssa vierailullaanKayserin yliopistossa.

»Ilmapiiri oli jännittynyt ja nuoret taputti-vat nationalistisia äänenpainoja korostaneil-le kysymyksille. Junttakokous. Monet väittä-mät EU-jäsenyyden tuomista seurauksistaolivat täysin perättömiä.»

Rehnille Eurooppa on kuin »mosaiikki,jossa tulee kunnioittaa erilaisia kulttuureita».Hän sanoo olevansa samaa mieltä juuri ta-paamansa Turkin pääministerin kanssa.

»Erdogan totesi, että Turkki ei halua assi-milaatiota vaan integraatiota. Ei sulautumis-ta vaan yhdentymistä.»

»Turkki tuo Eurooppaan oman moniulot-teisen kulttuurinsa», Rehn tiivistää.

Media haluaayksinkertaistaa

Nyt keskustelu kääntyy meidän eurooppa-laisten ennakkoluuloihin.

Kun Turkin jäsenyysneuvottelujen aloitta-misesta keskusteltiin EU:ssa, eräs asia jäiharmittamaan Rehniä. Jotkut Turkin jäse-nyyden vastustajat peittivät islamin ja erilai-sen kulttuurin pelkonsa vetoamalla Turkinihmisoikeuskysymykseen – vaikka se sinän-sä onkin tärkeä.

»Keskustelussa unohdettiin, että TurkinEU-neuvottelut vahvistavat demokraattistasuuntautumista islamilaisessa maailmassa»,Rehn moittii.

Pamuk innostuu silminnähden. Häntä är-syttävät median viljelemät voimakkaat yleis-tykset ja yksinkertaistukset – koskivatpa nesitten itää tai länttä.

»Ne ruokkivat ennakkoluuloja ja luovatpohjaa äärimmäisille mielipiteille», hän sa-noo ja sivaltaa moneen otteeseen ilmaa pit-källä kädellään.

Pamukia eurooppalaisessa keskustelussaharmitti se,että Turkin ja Euroopassa asuvienkolmen miljoonan turkkilaissiirtolaisen vä-lille vedettiin yhtäläisyysmerkki.

»Sopeutumisvaikeuksien kanssa kamppai-leva siirtolainen ei ole sama kuin keskiluok-kainen maallistunut istanbulilainen», hänärähtää.

»Mutta lehdet elävät yksinkertaistuksista

2141/2005 | SUOMEN KUVALEHTI

�

n täysjäsenyys Euroopan unionissa on välttämätön.

� Pamuk esitteli Rehnille lumisesta itäturkkilaisesta Karsinkaupungista otettuja kuvia. »Sehän onkuin Mikkelistä», huomaa Rehn.

22 SUOMEN KUVALEHTI | 41/2005

ja sensaatioista; ne tarvitsevat isoja, myyviäotsikoita.Media ei ole kiinnostunut taustois-ta eikä vakavasta pohdinnasta», Pamuk to-teaa surullisena.

Ääri-islamistiennahoissa

Pamuk tarkastelee asioita kaikilta mahdol-lisilta kanteilta.1999 Time-lehti nimesi hänetyhdeksi neljästätoista eurooppalaisesta, joi-den uudenlainen ajattelu näyttää maanosal-le tietä uudelle vuosituhannelle.

Kaksi vuotta sitten ilmestyneessä romaa-nissaan Lumi Pamuk sukelsi ääri-islamilais-ten nahkoihin.

»Se oli minun yritykseni päästä selvillefundamentalismin juurista.Mutta se on myösensimmäinen ja viimeinen poliittinen ro-maanini», hän vannoo Rehnille.

Maailmalla »dostojevskilaiseksi» luonneh-dittu romaani on ollut arvostelumenestys,mutta Turkissa se on nostattanut kritiikkiäkaikilla äärilaidoilla.

Ääri-islamistien on mahdoton sulattaa si-tä, että romaanissa myös kiihkeimmät us-konharjoittajat ovat seksuaalisia olentoja.Maallistuneiden turkkilaisten on ollut vaikeakäsittää Pamukin halua ymmärtää kirjassaanpoliittisia islamisteja.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat »hyvin köy-hään, hyvin kauniiseen ja hyvin surulliseen»Karsin kaupunkiin Turkin ja Armenian ra-jalle. Runoilija Ka palaa sinne kahdentoistaSaksassa viettämänsä pakolaisvuoden jäl-keen kirjoittamaan juttua lähestyvistä kun-nallisvaaleista ja huivistaan luopumaan pa-kotettujen muslimityttöjen itsemurha-aal-losta. Hänen mielessään on myös Karsissaasuva kaunis Ipek, johon hän oli tutustunutyliopistossa opiskellessaan.

Vaikka romaanissa eletään 1990-luvun al-kua, on Pamukin analyysi fundamentalisminluonteesta ja sen väkivaltaisen tukahdutta-misen seurauksista täysin ajankohtainen.

Lumisen Karsinlumoissa

Rehn etsi Lumi-romaania Brysselin kirja-kaupoista pian sen ilmestyttyä, mutta sitä eioltu vielä ranskannettu. Sitten hän löysi kir-jan Helsingistä – Lumi kuten myös Pamukinmuistelmateos käännettiin suomeksi ennenmitään muuta kieltä.

Kirja vahvisti Rehnin käsitystä siitä, miksiTurkin täysjäsenyys Euroopan unionissa onvälttämätön. Hän on myös suositellut kirjanlukemista niille, jotka ovat ihmetelleet hänenhaluaan ajaa Turkin EU-neuvotteluja ja ym-märtää islamilaista kulttuuria.

Rehn on vieläkin niin Pamukin romaaninlumoissa, että esitti turkkilaisille isännilleenvierailua Karsissa, romaanin lumen saarta-massa kaupungissa, jossa alkaa tapahtua

ikäviä asioita. Karsin sijaan hänelle järjestet-tiin vierailu ulkoministeri Abdullah Gülinkotikaupunkiin Kayseriin.

Pamukia naurattaa. Eikä se ole mikään vi-no virnistys,vaan raikuva,kaiken alleen peit-tävä hohotus, joka ravisuttaa koko hänen ke-hoaan.»Minä lupaan viedä sinut Karsiin», Pamuksanoo.

»On mentävä silloin, kun siellä sataa lun-ta», Rehn vastaa.

Pamuk ei ole käynyt Karsissa kirjan il-mestymisen jälkeen, koska siitä tulisi »isopoliittinen tapaus». Karsilaisia myös harmit-taa, että heidän kaupunkinsa tytöt oli pantukirjassa tekemään itsemurhia, vaikka todel-lisuudessa itsemurha-aalto koetteli naapuri-kaupunkia.

Pamuk löytää kirjahyllystään kasan mus-tavalkokuvia Karsista.

Rehn jää tutkimaan lumista katukuvaa:»Sehän on kuin Mikkelistä.»

Naistenasialla

Pamukia huvittaa. Hän kertoo Rehnille yl-lättävänsä kaikki ja kirjoittavansa seuraavanromaaninsa istanbulilaisen yläluokan elä-mästä. Ei politiikasta!

»Tarkastelen uuden ja vanhan,perinteisenja modernin, idän ja lännen törmäystä Tur-kissa tällä kertaa seksuaalisuuden kautta»,hän jatkaa.

Traditiota edustavat järjestetyt avioliitot,naisten neitsyyskultti ja naisten kunnian var-tioiminen. Modernia on kaikki, mikä tuleelännestä; individualismi ja feminismi.

Rehn innostuu: »Kirjahan antaa loistavanmahdollisuuden tarkastella naisen asemaaTurkissa.»

Rehn on kantanut vierailunsa aikana huol-ta Turkin naisten huonosta asemasta. Naisiinkohdistuva väkivalta on Turkissa syvällä ra-kenteissa, ja jo nyt EU on myöntänyt rahaaprojekteihin, joiden tarkoituksena on koulut-taa paikallisviranomaisia kohtaamaan naisia.

»Kyse ei ole vain lain noudattamisestavaan yleistä asenteesta naisiin»,Rehn sanoo.

»Minä enunelmoi»

Vaikka Turkin jäsenyysneuvotteluista on po-vattu pitkiä ja vaikeita, Rehn arvelee Pamu-kille, että Turkki kykenee toteuttamaanEU:n vaatimat uudistukset jopa kymmenes-sä vuodessa.

»Minä en unelmoi», Pamuk sanoo totise-na. »Minulle riittää, että saan kirjoittaa rau-hassa ja sanoa mielipiteeni vapaasti.»

Rehnillä alkaa olla kiire lentokentälle –kuudelta alkaa Kroatian ja Ruotsin jalkapal-lo-ottelu Zagrebissa, Kroatian pääkaupun-gissa. Jalkapallohullu Rehn on selittänyt vai-keat asiat jalkapallokielellä myös Turkissa.Pamuk sanoo, että hänkin kyllä potkisi pal-loa, mutta »yli viisikymppisille sitä ei taidetasuositella».

Kirjailija ja komissaari katsovat toisiaan:he tietävät, mikä heitä odottaa ulko-oven ta-kana.

Vain hetkeä myöhemmin he seisovat ka-dun tukkivan kuvaaja- ja toimittajajoukonedessä.

Kysymykset sinkoilevat. Komissaari Reh-nistä, »Mustafa-Ollista», pidetään Turkissa.

Rehn vastaa: »Mikäli Turkki mielii EU:njäseneksi, sen on myös kunnioitettava eu-rooppalaisia arvoja, ja sananvapaus on yksiniitä. Orhan Pamukilla kuten kaikilla muillakirjailijoilla sekä lehdistöllä pitää olla vapausilmaista mielipiteensä.»

Seuraavana päivänä tapaus on etusivunuutinen Turkin kaikissa lehdissä.Toisin kuinOrhan Pamuk pelkäsi, jutut on kirjoitettumyönteiseen sävyyn.

Vapauttakaa kirjailija Orhan Pamuk syyt-teestä! �

Lisää kuvia Orhan Pamukin ja Olli Rehnintapaamisesta sekä Pamukin kirjojensuomentajan Tuula Kojon haastatteluinternetissä: www.suomenkuvalehti.fi.

Palkittu kirjailijaIstanbulissa syntynyt jasiellä asuva Orhan Pamuk,53, on opiskellut arkkiteh-

tuuria ja journalismia Istanbulinyliopistossa. Hänen tuotannostaanon suomennettu romaanit Valkoinenlinna (Tammi 1993), Uusi elämä(1995), Musta kirja (1998), Nimenion punainen (2000), Lumi (2004) jaIstanbul (2004).

Pamuk sai Orhan Kemalinkirjallisuuspalkinnon 1983, Madara-lin kirjallisuuspalkinnon 1984 jaImpac-palkinnon 2003.

2341/2005 | SUOMEN KUVALEHTI

EU päätti viime viikolla aloittaa jä-senyysneuvottelut Turkin ja Kroa-tian kanssa.Vaikka neuvottelujen

avaamista edelsi kiivas kaupankäynti, rat-kaisu osoitti EU:n pystyvän merkittäviinpäätöksiin. Näin EU näytti epäileväisillepyrkivänsä irtautumaan kriisistä, johon seajautui perustuslakihankkeen romuttuessa.

EU varautuu neuvottelemaan Turkinkanssa ainakin vuosikymmenen. Turkillaon paljon tehtävää ennen kuin maa täyttääEU:n jäsenyyskriteerit. Yhtenä Turkinkipupisteenä on Kyproksen tunnustami-nen. Neuvottelut aloitetaan kuitenkinhelpommista aiheista, jotta ne lähtisivätliikkeelle myönteisessä hengessä.

Turkin jäsenyys unionissa toteutuu – jostoteutuu – luultavasti lähempänä vuotta2020. Siihen mennessä moni asia voi ollatoisin.

Turkki-neuvottelut pakottavat EU:ntarttumaan entistä päättäväisemmin uudis-tuksiin, jotka piti toteuttaa perustuslailla.Nykyinen EU ei ole kypsä sulauttamaan 65-miljoonaista Turkkia osaksi unionia, tästäEU:n piirissä ollaan melko yksimielisiä. �

J a r k k o V e s i k a n s a

Edessä vuosikymmenen neuvottelut

Armenialaisten vaino ja kansan-murha ovat varjostaneet vuosi-kausia Turkin tietä EU:n jäsenek-

si. Euroopan parlamentti hyväksyi jo 1987vaatimuksen, jossa Turkin edellytettiintunnustavan armenialaisten kansanmurhan1915–17.

Turkki pyrki pitkään kiistämään kansan-murhan, joka taas on muodostunut arme-nialaisille tärkeäksi identiteettikysymyksek-si. Keväällä Turkin hallitus kuitenkin ilmoittiolevansa valmis perustamaan Armeniankanssa komission, joka tutkii tapahtumat.

Ensimmäisen maailmansodan aikaisistaveriteoista vallitsee turkkilainen jaarmenialainen käsitys. Turkkilaisessahistoriakäsityksessä maan armenialaisvä-hemmistö nousi kapinaan liittoutuenVenäjän kanssa. Kapinaa seuranneessa»järjestyksenpalautuksessa» kuoli Turkinmukaan 200 000 armenialaista, heistäkinsuuri osa nälänhätään ja epidemioihin.

Armenialaisessa käsityksessä Turkki syyl-listyi järjestelmälliseen kansanmurhaan.Vallassa olleen nuorturkkilaisen hallituksentavoitteena oli ratkaista »armenialaisongel-ma» samalla tavalla kuin natsi-Saksassajuutalaiskysymys: totaalisella tuhoamisella.

Teloituksissa, polttomurhissa, pakkosiir-roissa ja muissa tuhoteoissa kuoli erilaistenarvioiden mukaan 0,6–1,5 miljoonaaarmenialaista.

Laajasta tuhosta huolimatta armenialais-ten kohtalo painui pitkäksi aikaa pimen-toon. Adolf Hitler vetosikin siihen suunni-tellessaan juutalaisten kansanmurhaa.»Kuka enää muistaa Armenian kansan-murhaa», Hitlerin kerrotaan todenneenvastustelijoille. �

J a r k k o V e s i k a n s a

Kansanmurha varjostaa EU-tietä

� Turkin ja EU:n liput liehui-vat vieretysten Istanbulissaviime lauantaina.