NÄKÖKULMIA USKONNON OPPIMISEEN

Markku SalakkaKASOPE

Oulun yliopisto

NÄKÖKULMIA USKONNON OPPIMISEEN

• 1-3 (Hull 2000, 2002)• 1. oppia uskonto(on)• 2. oppia uskontoa• 3. oppia uskonnosta• 4. poisoppia uskonto tai uskonnosta –”luopumus”

• Eri muodot saattavat vaihdella

1. oppia uskonto(on)– Oppia ja sisäistää jokin uskonto ja omaksua se

omaksi vakaumuksekseen– Esim. kasvaa uskontokunnan jäsenyyteen ja

sisäistää uskonnollinen identiteetti omakseen– Oppia kokemaan uskonnon arvot ja normit

omikseen– Sisäistää ja alkaa elää kyseisen uskonnon arvojen

mukaista elämäntapaa todeksi omassa elämässään– Kasvatusympäristönä on tällöin uskonnollinen

mikro- ja markoyhteisö ja kulttuurinen muoto, johon oppija on sitoutunut

2. Oppia uskonnosta• Oppia tarkastelemaan uskontoa sen ulkopuolelta, – Vaihtoehtoisesta uskonnollisesta viitekehyksestä tai

perspektiivistä tai– ei-uskonnollisesta perspektiivistä

• Prosessi vaihtelee riippuen siitä onko lähtötilanteena kyseisen uskonnon jäsenyys vai ei– Jos kyseessä on jäsenyys – perspektiivi muuttuu ja vaihtuu

sisäpuolisesta ulkopuoliseksi– Tällöin ulkopuolinen perspektiivi pitää opetella ja oppia

uutena– Ulkopuolinen perspektiivi voi olla myös valmis, ”annettu”

(ateismi, sekularismi)

3. Oppia uskontoa • Oppia tapaa eläytyä uskontoon, sen omaan

näkökulmaan, kun lähtökohtana on oppijan ulkopuolisuus suhteessa kyseiseen uskontoon

• kyky ymmärtää toisin, itselle vierasta näkökulmaa tai kulttuuria

• Kyky eläytyä itselle outoon näkökulmaan• Eläytyä ”turistina”, ei pysyvään oppimistulokseen

pyrkien• Eläytyä pyrkimyksenä sisäistää tuo toinen näkökulma

vaihtoehtoiseksi näkökulmaksi ja osaksi omaa maailmankuvaa

4. Poisoppia uskonnosta• Uskonto nähdään kielteisenä ja negatiivisena

tekijänä ihmiselle, yhteiskunnalle ja kulttuurille• Uskontoa ei opeteta lainkaan• Ideologinen poisopettaminen uskonnosta– mustamaalaaminen

• Ideologiset vaihtoehdot; – Vaihtoehtoinen uskonnollinen katsomus– Ateismi (sekularismi)– Agnostismi– Kvasiuskonnollisuus ideologioissa

USKONNON ULOTTUVUUDET JA USKONNOLLINEN KOKEMUS

USKONNOLLINEN ELÄMÄNTAPA JA USKONNON HARJOITTAMINEN

• Voidaan aistia ja tunnistaa, sen ilmetessä• Näkyy käyttäytymisenä ja tapana elää• Uskonnollisesti merkitystäyteisenä maailmanku-vana • Uskonnollisena kasvatuksena• Rukouksena• Osallistumisena uskonnollisiin riitteihin ja kulttiin• Osallistumisena uskonnolliseen toimintaan• Uskonnollisen yhteisön jäsenyytenä

• Uskonnollisena puheena (ajatukset, sisäinen ja ulkoinen puhe)• Uskonnollisina ja uskontopohjaisina asenteina, arvoina, normeina• Uskonnollisina primäärisinä sosiaalisina suhteina, joihin

käyttäytymistä säätelevien arvojen ja normien muotoutuminen perustuu

• Ajankäytössä ja siihen liittyvissä valinnoissa ja perusteissa• Vallankäytössä ja siihen liittyvissä valinnoissa ja perusteissa• Uskonnollisten, henkisten ja aineellisten artifaktien ja

kulttuuristen rakenteiden• Uskonnolliset paikat, johon liittyvät uskonnolliset kokemukset

– Yksilöllinen uskonnollinen kokemus ja elämänhistoria– Yhteisöllinen ja kulttuurinen uskonnollinen kokemus ja elämänhistoria

• Kenelle se näkyy? (yhteisölle, yhteiskunnal-le, yksilölle, ”Jumalalle”)

Teologinen näkökulma

• Kysymys “jumalasta”, “jumaluudesta” tai “tuonpuoleisuudesta”, tai “arvopohjasta– Monoteismi, polyteismi, panteismi, ateismi,

agnostismi, panenteismi• Kasvatus toimintana tähtää asetettuihin

ihanteisiin, jotka ilmenevät arvoina• Arvot suuntaavat käyttäytymistä, yhteiskuntaa

ja identiteettiä rakentavaa normistoa• ihanteet ovat aina jotain toteutumatonta

KIRKKOPEDAGOGIIKKA USKONNONOPETUKSEN MENETELMÄNÄ

Kirkko oppimisympäristönä – oppiminen viidellä aistilla

SYMBOLIDIDAKTIIKKA

• Synballein = ”heittää yhteen”, liittää toisiinsa kaksi asiaa, jotka kuuluvat yhteen, mutta jotka ovat toisistaan erillisiä

• Symboli viittaa itsestään poispäin johonkin toiseen• Kerrostuneet toisiinsa liittyvät merkitykset• Kerrokselliset tai toisiinsa verkottuneet merkitykset• Raamatun vertaukset ja vertauskuvat• Jeesuksen sanat: ”minä olen elämän leipä/hyvä

paimen/lammasten ovi/• Kylväjä vertaus

KIRKKOPEDAGOGIIKKA

• Kirkko tulee sanasta ”kyriachee” (kr.) Herran oma ja se viittaa kristilliseen yhteisöön ”seurakuntaan”

• Kirkot rakennettiin usein esikristillisille pyhille paikoille

• Kirkko symboliympäristönä• Kirkkorakennus uskonnollisena tilana ja

pedagogisena tilana täynnä pedagogisia viestejä, joka liittyy symbolididaktiikkaan, opettamiseen symbolien avulla

OPPIMISYMPÄRISTÖ

• Ei intentionaalisesti muotoutunut pedagoginen ympäristö, joka sinänsä ei ole tietoisesti muodostettu tai rakennettu oppimisympäristöksi, mutta jossa kuitenkin oppimista tapahtuu (esim. luonto)

• Intentionaalisesti muotoutunut eli rakennettu pedagoginen oppimisympäristö, jossa näkyy selkeästi pedagoginen intentionaalisuus (esim. koulu tai kirkko)

OPPIMISYMPÄRISTÖ

• Oppiminen on jatkuva tapahtuma, jossa oppiva organismi on vaikutussuhteessa ympäristöönsä

• Tämän vaikutuksen ymmärtäminen vuorovaikutukseksi

• Tämän vaikutuksen ymmärtäminen intentionaaliseksi ts. että vaikutuksella on jokin tiedostettu tarkoitus intentio

• Vaikutuksen ymmärtäminen pedagogisesti intentionaaliseksi tarkoitukselliseksi toiminnaksi

OPPIMISYMPÄRISTÖ

• FYYSINEN• KULTTUURINEN• SOSIAALINEN• PSYYKKINEN• ESTEETTINEN• EETTINEN • USKONNOLLINEN• SPIRITUAALINEN• PEDAGOGINEN

FYYSINEN OPPIMISYMPÄRISTÖ• Ei-intentionaalinen ympäristö saa konstruoituu

uskonnolliseksi oppimisympäristöksi (vrt. Jaakobin uni - Beetel)

• Intentionaalinen fyysinen oppimisympäristö• ”Reaaliympäristö”, esineet fyysiset kohteet,

materiaaliset objektit• Havaittavat ja havaitsemattomat objektit• Kirkkorakennus fyysisenä objektina (mitat, muodot,

paino, materiaaliset ominaisuudet)• Fenomenologinen kuvaustapa, jossa objektiin liitetään

intentionaalinen merkitys (stoola, epistolapulpetti tai alttarikaide)

KULTTUURIYMPÄRISTÖ

• Kulttuuriympäristö (ihmisen muokkaama)• Kulttuuriympäristö ihmisen vastauksena fyysisiin

olosuhteisiin (vrt. pohjoiset kylmien olosuhteiden kulttuurit)

• Ihmisen vastaus fyysiseen ympäristöön – luo(ko) se vasta oppimisympäristön(Jaakobin uni – kivi – Beetel)

• Kirkkorakennuksen kulttuurinen funktio tekee siitä erityisen oppimisympäristön – uskonnollis-hengellisen ja moraalisen oppimisympäristön

• Oulun eri kirkkorakennukset ja uskonnolliset rakennukset esimerkkinä. Jokaisella ominaisleimansa

SOSIAALINEN OPPIMISYMPÄRISTÖ

• Oppimisyhteisö, joka on luonteeltaan ”tapahtuma”, prosessi, jonka kesto voi vaihdella

• Sosiaalisen tapahtuman tilannesidonnaisuus ja ajallinen rajoittuneisuus

• Toteutuu ryhmän (ryhmien) sosiaaliseen vuorovaikutukseen sitoutuneena

• Esim. seurakunnan kokoontuminen tapahtuma, jossa konkreettiset yksilöt oppivat konkreettisessa reaaliaikaisessa tilanteessa

• Liittyy em. Kulttuuritasoon esim. siten, että on osa tiettyä historiallista jatkumoa

• Oma yhteisömme: alakoulun ammattiin opiskelevien yhteisönä kokoonnumme tiettyyn kirkkotilaan, joka pedagogisoituu tästä näkökulmasta (muuttuu sosiaalisesta pedagogiseksi)

PSYYKKINEN OPPIMISYMPÄRISTÖ• Perustuu psykologian eri osa-alueisiin• Lähtökohtana havaintopsykologia (aistit ja

oppimisstrategiat ja –tyylit)• Koko oppimispsykologiseen näkökulmaan

(esim. motivaatio ja erilaiset oppimiskäsitykset)• Kirkko yksilön kokemana ja kokemuksen

yksilöllisyys (hengellinen, pedagoginen, sosiaalinen psyykkinen ympäristö yksilön kokemana)

• Oppijan aistivalmiudet, ikä, sukupuoli, tempperamentti

ESTEETTINEN OPPIMISYMPÄRISTÖ

• Esteettinen arvoympäristö kauneuden ja kauneusihanteiden ilmentymänä

• Ympäristön kauneus palvelee oppimista• Ympäristön pedagoginen kaunistaminen –

estetisointi• Kirkko uskonnollisena rakennuksena

estetisoitu• Kauneuden, hengellisyyden ja pedagogiikan

yhdistäminen

EETTINEN OPPIMISYMPÄRISTÖ

• Arvoympäristö, ympäristö koetaan suhteessa arvoihin, arvokkaana, vähäarvoisena tai arvottomana

• Normiympäristö ympäristöön sisältyy normeja ja normit määrittyvät suhteessa ympäristöön ja sen kautta

• Uskonnolliset ja hengelliset ympäristöt sisältävät symboliviestinnässään ja –pedagogiikassaan arvoja ja normeja

• Esim. suuntien arvottuminen, ylhäällä – alhaalla, oikealla – vasemmalla, edessä takana

USKONNOLLINEN OPPIMISYMPÄRISTÖ

• Luonnolliset ympäristöt saavat uskonnollisia sisältöjä (em. Beetel, Gehenna, Jerusalem)

• Esim. uskonnollinen ja hengellinen maantiede• Ympäristöjen hengellistyminen ja hengellinen

merkitys yhteisölle tai yksilölle– Ympäristön merkitys ja arvo (tässä on jotain

suurempaa)

SPIRITUAALINEN ELI HENGELLINEN OPPIMISYMPÄRISTÖ

• Paikat ja ympäristöt, jotka tulevat tärkeiksi ja johon liittyy ja tiivistyy merkityksiä, merkitykseen liittyviä syvyysulottuvuuksia

• Liittyvät tapahtumiin, jotka saavat hengellisen merkityksen

• Paikassa koetaan jotain erityistä, ”suurempaa”• Yksilö, yhteisö, kulttuuritaso• Liittyy paikan erityisluonteeseen; esim. Beetel,

SPIRITUALITEETTI JA SPIRITUALITEETTIKASVATUS

• Auttaa lapsia tutkimaan hiljaisuutta• Keskittymään itseensä• Tulemaan tietoiseksi läsnäolostaan ja

läsnä olevasta yhteisöstä ja toisista ihmisistä

• Tulemaan tietoiseksi tässä ja nyt• Tulemaan tietoiseksi arvoistaan

(arvotietoisuus) ja niiden vaikutuksesta elämäänsä

• Uskonnollinen spiritualiteetti = hengellinen ulottuvuus– Esim. kristillinen, islamilainen, hindulainen

spiritualiteetti • Uskonnoton spiritualiteetti 0 henkisyys

Lapsen herkkyys spiritualiteettiin liittyvänä ominaisuutena Eettinen herkkyysSpirituaalinen herkkyys

Kyky ymmärtää sanatonta ja symbolistaNäiden kykyjen kunnioittaminen ja vahvistaminenTutustuminen lapsen omaan uskonnolliseen ja

katsomukselliseen perinteeseen, tapoihin ja käytänteisiinAnnetaan valmiuksia lapsen oman uskonnollisen ja

katsomuksellisen identiteetin rakentamiseen ja lähellä olevien uskontojen ja katsomusten tapoihin

Uskonnollis-katsomuksellisen orientaation lapsikohtaisista sisällöistä sovitaan lapsen vanhempien kanssa

Miten ihmiset uskonnon pohjalta ilmaisevat itseään yksilöinä ja uskonnollisten yhteisöjen jäseninä