n.k.ala nro 3 - ekumenia.fi · aittansa salvat kun aukaisee. näin paljosta muillekin riittää,...

näköala-utsikt 3/2003SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

3/2003

NÄKÖALA/ UTSIKT 3/20032

Sisällys

näköala-utsikt 2/2003SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

2/20033/2003

Julkaisija / UtgivareSuomen ekumeeninen neuvostoEkumeniska rådet i Finland

Päätoimittaja / ChefredaktörJan Edström

Toimitussihteeri / RedaktionssekreterareSanna Ylä-Jussila

Toimituskunta / RedaktionskommitteJan Edström, Thorleif Johansson,Heikki Jääskeläinen, Marko Tervaportti,Sirpa-Maija Vuorinen, Sanna Ylä-Jussila

Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessaTidskriften utkommer fyra gånger om året

Tilaushinta / PrenumerationsprisKotimaahan ja ulkomaille / till hemlandetoch utlandet 12 €Opiskelijoille / för studerande 8 €

Ilmoitushinnat / Annonspris

1/1 s 200 €1/2 s 135 €1/4 s 85 €

Toimituksen osoite / Redaktionens adressPL / PB 185Katajanokankatu 7 / Skatuddsgatan 700161 Helsinki / HelsingforsPuh. (09) 180 2369Faksi (09) (09) 174 313Sähköposti / E-post:[email protected]@kolumbus.fiwww.kolumbus.fi/sen

PankkiyhteysNordea 101830-74403

ISSN 0357-3684

Painopaikka: Saarijärven offsetSaarijärvi

Kannen kuva:EKK:n yleiskokouksen avajaisjumalan-palvelusta vietettiin Nidaros-katedraalissaTrondheimissa.

Kuva: CEC-Photo, G. Westermoen.

Jan EdströmEvankeliointi paneeekumenian koetteelle ................................ 3

Jan EdströmEvangelisation prövar ekumeniken .......... 4

Kortin kanssa hyllyjen välissä ......................... 5

Matti PeiponenEuroopan kirkot etsivät parannustaja sovitusta ................................................ 8

Laura HyttiSillanrakennusta ja yhdessä tekemiseniloa – Stuerttina Trondheimissä ............... 11

Jan EdströmUskonnonvapaus edistää rauhaa ........... 13

Sirpa-Maija VuorinenUskonnot yhdessä suvaitsevaisuudentiennäyttäjinä ........................................... 14

Minna Hietamäki, Aaro RytkönenEkumeenisen liikkeen päämäärääei vielä saavutettu ................................... 16

Ekumeeninen kronikka .................................. 18

Thorleif JohanssonKouvola siunattiin taivaalta käsin ............ 21

Sirpa-Maija VuorinenSiruja ........................................................ 22


JAN EDSTRÖM

Evankeliointi panee ekumeniankoetteelle� Aikamme ekumeenisen liikkeen juuret ovat niissä evankeliointipyrkimyksissä, jotka huipen-tuivat Edinburghin maailmanlähetyskonferenssiin vuonna 1910. Tuosta konferenssista kasvoi va-kaumus, että kirkot on kutsuttu keskinäiseen yhteyteen. Vakaumuksen perusta on Jeesuksen esi-rukous: “että he kaikki olisivat yhtä” (Joh. 17:21). Siitä lähtien lähetys ja ekumenia ovat kuulu-neet erottamattomasti yhteen – ainakin teoriassa. Käytännössä näin ei kuitenkaan aina ole ollut.

Vaikeuksia ovat aiheuttaneet sellaiset käsitteet kuin uskonnonvapaus, kristittyjen yhteys, lähe-tys, evankeliointi, proselytismi ja evankeliumin suhde meitä ympäröivään kulttuuriin.

Täysi uskonnonvapaus takaa kirkkojen oikeuden lähetykseen ja evankeliointiin. Siksi tämänvapauden puolustaminen on kirkkojen edun mukaista.

Kristittyjen yhteydestä puhuttaessa on täysin selvää, ettei ekumeenisissa pyrkimyksissä ole ky-se superkirkon rakentamisesta. Lähtökohtana on ajatus, että kristittyjen yhteys on yhteyttä Jee-suksessa Kristuksessa. Yhteyden on tultava näkyväksi, mutta tavat, joilla yhteys saadaan näkyviin,vaihtelevat paikallisista oloista riippuen.

Kirkkojen maailmanneuvostolla on kokonaisnäkemys lähetyksestä ja evankelioimisesta. Evan-keliumiin kuuluvat sekä Jumalan valtakunnan julistaminen että Jeesuksen Kristuksen kautta saa-mamme rakkaus, joka velvoittaa osallistumaan taisteluun oikeudenmukaisuuden, rauhan ja luo-makunnan loukkaamattomuuden puolesta.

Evankelikaaliset kirkot painottavat saavuttamattomien kansojen evankelioinnin tärkeyttä.Evankeliumin julistamisen ensisijaisena tavoitteena tulee olla ihmisten kääntyminen. Yhteiskun-nallisen oikeudenmukaisuuden hyväksi tehtävä työ ei ole samaa kuin evankeliointi, mutta se kuu-luu kirkkojen tehtäväkenttään. Käytännössä nämä kuuluvat erottamattomasti yhteen.

Katolinen kirkko on tehnyt selväksi, että kirkon keskeinen tehtävä on evankeliointi. Evanke-lioinnin ja kulttuurin välinen suhde on otettava vakavasti. Elämme aikaa, jolloin ihmisestä taistel-laan niin tieteen, kulttuurin kuin median kentillä. Maallistuneita yhteiskuntia on evankelioitavauudelleen.

Ortodoksiset kirkot korostavat, että evankelioinnin juuret ovat trinitaarisessa teologiassa.Kristus lähettää apostolit niin kuin Isä on lähettänyt Pojan Pyhässä Hengessä. Ortodoksinen to-distus on perinteisesti tullut näkyväksi perheissä, luostareissa ja jumalanpalvelusten liturgiassa.Vuodesta 1989 lähtien niin ortodoksisissa kirkoissa kuin monissa muissakin Itä-Euroopan kirk-kokunnissa on ollut käynnissä intensiivinen jälleenrakennustyö. Tämä on syytä pitää mielessämyös keskusteltaessa evankelioinnista ja proselytismistä.

Tuoreen tutkimuksen mukaan usko muuttuu maassamme yhä yksityisemmäksi. Kristillinensanoma ei useinkaan tunnu ajankohtaiselta. Uskon sisältö muuttuu epämääräiseksi. Yhä harvem-mat tunnustavat uskonsa julkisesti. Tästä syystä kirkot ovat yhteisvastuussa suomalaisten tavoitta-misesta evankeliumilla. Jos kirkkojen maailmanlähetyksen kohderyhmänä ovat ne, jotka eivätvielä usko, ovat evankelioinnin kohderyhmänä myös ne, jotka eivät enää usko.

Ensi vuoden tammikuussa järjestetään kansallinen evankeliointikongressi – ensimmäinen kol-meenkymmeneen vuoteen. Tavoitteena on selvittää, mitä todistus Kristuksesta merkitsee maas-samme tänään, innostaa kirkkoja, seurakuntia ja yksilöitä evankeliumin julistamiseen ja vahvistaayhteistä kristillistä todistusta. Kongressi järjestetään Kristittyjen ykseyden rukousviikon aikana jase on avoin kaikille maamme kristillisille kirkoille ja yhteisöille. Toivon, että kongressi auttaahautaamaan viimeisetkin kirkollisen ja hengellisen nurkkapatriotismin jäänteet ja antaa tilaa ai-dolle avoimuudelle, joka kunnioittaa jokaisen ihmisen tietä Jeesuksen Kristuksen luo. Yhteinentodistus on uskottava todistus.


JAN EDSTRÖM

Evangelisation prövar ekumeniken� Den moderna ekumeniska rörelsen har sina rötter i de evangelisationssträvanden som kulmine-rade i världsmissionskonferensen i Edinburgh 1910. Utifrån denna konferens växte övertygelsenom att kyrkorna är kallade till enhet baserad på Jesu förbön om att de alla skall vara ett(Joh.17:21). Sedan dessa har mission och ekumenik varit oupplösligt förenade, åtminstone i teo-rin. I verkligheten har det emellertid inte alltid varit så. Svårigheterna har gällt förståelsen avbegrepp som religionsfrihet, kristen enhet, mission, evangelisation, proselytism och evangelietsförhållande till den omkringliggande kulturen.

Full religionsfrihet garanterar kyrkornas rätt till mission och evangelisation. Därför ligger i detkyrkornas intresse att värna om denna frihet.

När det gäller kristen enhet är det fullständigt klart att ekumeniska strävanden inte handlar ombyggandet av en superkyrka. Utgångspunkten är att kristen enhet är enhet i Jesus Kristus, attdenna enhet skall göras synlig, men att sätten på vilka enheten synliggörs varierar beroende på delokala förhållandena.

Kyrkornas världsråd har en holistisk syn på mission och evangelisation. Evangeliet inkluderarsåväl proklamerandet av Guds rike och kärleken genom Jesus Kristus som ansvaret att delta ikampen för rättvisa, fred och skapelsens integritet.

Evangelikala kyrkor betonar vikten av att evangelisera onådda folk. Evangeliets förkunnelse medmänniskans omvändelse som mål bör ha högsta prioritet. Arbetet för social rättvisa är inte det-samma som evangelisation, men hör till kyrkornas mandat. I praktiken är de oupplösligt före-nade.

Katolska kyrkan har klargjort att kyrkans centrala uppgift är evangelisation. Förhållandet mellanevangelisation och kultur måste tas på allvar. Kampen om människan förs idag på vetenskapens,kulturens och mediernas arenor. Sekulariserade samhällen behöver återevangeliseras.

De ortodoxa kyrkorna betonar att evangelisation är rotad i en trinitarisk teologi. Kristus sänder utapostlarna liksom Fadern har sänt Sonen i den heliga Anden. Det ortodoxa vittnesbördet hartraditionellt synliggjorts i familjen, klostren och firandet av liturgin. Sedan 1989 pågår ett inten-sivt återuppbyggnadsarbete i de ortodoxa kyrkorna, liksom i många andra kyrkosamfund, i Ös-teuropa. Det är mot denna bakgrund diskussionen om evangelisation och proselytism bör ses.

Enligt en färsk undersökning privatiseras tron allt mer i vårt land. Det kristna budskapet upplevsofta irrelevant. Trons innehåll blir allt mer diffust. Allt färre bekänner sin tro offentligt. Därförhar kyrkorna ett gemensamt ansvar när det gäller att nå finländarna med evangelium. Om målg-ruppen för kyrkornas världsmission är de som ännu inte tror är målgruppen för evangelisationockså de som inte längre tror.

I januari nästa år arrangeras en nationell evangelisationskongress, den första på trettio år. Målet äratt klargöra vad vittnesbördet om Kristus betyder i vårt land idag, inspirera kyrkor, församlingaroch enskilda att dela evangeliet och att stärka det gemensamma kristna vittnesbördet. Kongressenarrangeras under Böneveckan för kristen enhet och är öppen för alla kristna kyrkor och samfundi vårt land. Jag hoppas att kongressen kan bidra till att begrava de sista resterna av kyrklig ochandlig knutpatriotism och ge rum för en äkta öppenhet med respekt för varje människas väg tillJesus Kristus. Ett gemensamt vittnesbörd är ett trovärdigt vittnesbörd.


Mitä löytyy vastuullisen kulut-tajan ostoskorista? Mitä minäkannan jääkaappiini – ja mitäsinne kannattaisi kantaa? Tä-män vuoden vastuuviikon ai-neisto rohkaisee kuluttajia vai-kuttamaan valinnoillaan. Os-toskorillaan voi äänestää parem-man maailman puolesta valitse-malla sinne kotimaista lähiruo-kaa, luomua ja Reilun kaupantuotteita sekä välttämällä yli-kansallisia tuotteita.

� Ulf Särs KUAsta kertoo kort-tiajatuksen syntyneen aineisto-työryhmässä, kun siellä haikail-tiin aikoinaan hyvin suositunVastuullisen kuluttajan muisti-listan perään. Joku muistelimyös sota-aikojen ostokortteja,joilla kontrolloitiin ostettujentavaroiden määrää.

Ideoinnin tuloksena syntyiruokaostoskortti, jossa yhdisty-vät sekä muistilista kuluttajalleettä omien kulutustottumustentarkastelu. Ruokaostoskortti so-pii käytettäväksi yksin ja yhdes-sä. Esimerkiksi jokin seurakun-nassa toimiva porukka voi haas-taa itsensä muutamaksi viikoksitarkastelemaan sitä, mitä kärryi-hin tulee kaupassa kerättyä. En-sin voidaan tehdä viikon ajanostokset normaaliin tapaan, jakatsoa, mihin sarakkeisiin raste-ja kertyy. Sitten voidaan yhdessätutustua ruokaostoskirjan tar-joamiin vaihtoehtoihin, luo-muun, Reilun kaupan tuottei-siin, lähiruokaan ja tehdä seu-raavalla viikolla tietoisia valin-toja näiden vaihtoehtojen suun-taan. Näyttääkö ruokaostos-kortti nyt erilaiselta? Yhdessävoidaan jälleen kokoontua kes-kustelemaan siitä, millä perus-teella valintoja tulee tehtyä.Mitkä asiat vaikuttavat kulu-tustottumuksiimme? Voiko ku-luttamalla vaikuttaa? Ruokaos-toskortin käyttäjän apuna voitoimia myös Vastuullisen kulut-tajan ruokaostoskirja, jossa eri-

Kortin kanssa hyllyjen välissälaisten ostosten vaikutusta maa-ilman nälkään on ruodittu hie-man tarkemmin.

Vaikuta valinnoillasi

Ruokaostoskortti ja Vastuullisenkuluttajan ruokaostoskirja aut-tavat pohtimaan maailman näl-kää ruohonjuuritasolla. On tot-ta, että maailman ruokatilantee-seen vaikuttavat monimutkai-set kaupalliset ja poliittiset kou-kerot, joiden edessä pieni kulut-tuja tuntee itsensä helposti voi-mattomaksi. On kuitenkin tär-keää muistaa, että pitkän pel-lolta kauppaan johtavan tuotan-toketjun päässä olen minä – taisinä, yksittäinen kuluttaja, jokavalitsee tavaraa omaan ostos-kärryynsä. Valinnoillamme mevoimme sanoa sanamme pa-remman ja oikeudenmukaisem-man maailman puolesta. Hyvinkonkreettisesti voi vaikuttaa esi-merkiksi pyytämällä omaa lähi-kauppiasta huolehtimaan siitä,että vaikkapa Reilun kaupantuotteita on tarjolla. Kun tuot-teita löytyy hyllystä, on mui-denkin helppo napata niitä kär-ryynsä.

Ostoskärryissä hyvä omatunto

Ruokaostoskortin tarkoituksenaei suinkaan ole aiheuttaa käyt-täjälleen suurta syyllisyyttä epä-eettisistä valinnoista tai tunti-kausien kauppareissuja pak-kausselosteita perusteellisestitutkaillen. Kortin tarkoituksenaon herättää ihmisiä huoma-maan, että valinnoilla on väliä javaihtoehtoja löytyy. Jo yksikintietoisesti tehty oikea valinta onaskel parempaan suuntaan. Jakun oman lähikaupan valikoi-mat tulevat tutuiksi, ei pakkaus-selosteita tarvitse tutkia hyllyjenvälissä suurennuslasin kanssalöytääkseen hyviä vaihtoehtojaeettisen kuluttajan ostoskassiin.Tapio Saraneva on kirjoittanut

Vastuullisen kuluttajan ruoka-ostoskirjassa, että jokapäiväiseenleipään liittyvien vääryyksien eitarvitse pilata ruokahaluamme.”Jumalan tarkoitus on, ettänauttisimme ruokamme kiitolli-sina ja iloiten. Tärkeää on tie-dostaa epäkohdat ja toimia nii-den korjaamiseksi, mutta yhtätärkeää on kyetä iloitsemaan täs-tä päivästä ja nauttimaan tämänpäivän aterioista. Kristinuskonydinsanoma on, että keskeneräi-sinä ja puutteellisina saammeiloita kaikesta hyvästä, jotameille on suotu. Tämä ilo antaavoimaa myös taisteluun se puo-lesta, että kaikki maailman ih-miset saisivat jokapäiväisen lei-pänsä”.

”Paljosta hyvä on antaa”

”Ei siinä voi muuta kuin kiittää,aittansa salvat kun aukaisee.Näin paljosta muillekin riittää,niille, ken puutteessa tarvitsee.Niin runsasta leipää syömme,niin raikkaat on lähteet maan.On siunattu jälkiä työmme, pal-josta hyvä on antaa.”

Nämä Lasse Heikkilän Suo-malaisen messun kiitoslaulunsanat ovat soineet tänä syksynämonesti mielessäni, kun olenreissannut ”eettisen kuluttami-sen matkasaarnaajana” pääkau-punkiseudun seurakuntien jajärjestöjen nuortenilloissa jamuissa tapahtumissa. SEN:in jaKUAn tämän syksyn vastuuvii-kon projekti on ollut vapaaeh-toisporukan jalkautuminen sin-ne, missä nuoret ja nuoret ai-kuiset ovat koolla. Olemme pe-lanneet nuorten kanssa ruoka-peliä ja kertoneet, kuinka ruo-kaostoskorttia voi käyttää. Yh-dessä on pohdittu sitä, mitä vä-liä on sillä, ostaako luomua vaitavallista, tai mistä tietää, että neylimääräiset sentit, joita maksanReilun kaupan kahvista, mene-vät todella perille kahvin tuotta-jalle.


Tärkeimpänä viestinä olem-me kuitenkin halunneet viedäeteenpäin sitä, mikä Heikkilänsanoituksessakin käy ilmi. Kunme annamme, me annamme yl-täkylläisyydestämme. Paljostaon hyvä – tosin ei aina kovin-kaan helppo - antaa. Kun minämaksan euron enemmän kahvi-paketistani, jotta saan sen Rei-lun kaupan merkillä varustettu-na, on tuo euro minulle vainyksi monista. Mutta sille, jokakahvini on kasvattanut, tuoeuro voi olla paremman elämänedellytys.

SANNA YLÄ-JUSSILA

Reilun kaupan viikko toikauppoihin uuden tuotteen,ananaksen

� Suomalaiset Reilun kaupantuotteiden ostajat tukivat kehi-tysmaan viljelijöitä viime vuon-na 1,3 miljoonalla lisäeurolla.Tämänsyksyinen Reilun kaupanviikko pyörähti käyntiin perjan-taina 17. lokakuuta. Viikon ai-kana Reilua kauppaa tehtiin tu-tuksi kymmenissä eri tapahtu-missa.

Viikko avattiin virallisestilauantaina 18. lokakuuta Hel-singissä Kolmen sepän patsaalla,missä banaanipukuiset vapaa-ehtoiset jakoivat ohikulkijoilletietoa Reilusta kaupasta sekätarjosivat maistettavaksi Reilunkaupan teetä ja hunajaa. Oulus-sa järjestettiin valtakunnallisetReilun kaupan markkinat, jotkakokosivat yhteen eettisestä kau-pankäynnistä kiinnostuneita ta-hoja ja herättivät keskustelua sii-tä, miten kuluttaja voi tietää os-tamansa tuotteen alkuperän.Kaksipäiväisillä markkinoilla oliyli 30 näytteilleasettajaa. Valta-kunnalliset markkinat järjestet-tiin nyt toista kertaa.

Reilun kaupan viikon aikanajärjestettiin tuttuun tapaanmyös kymmeniä tuotemaista-tuksia esimerkiksi ruokakau-poissa ja seurakunnissa.

Reilun kaupan viikko toi

suomalaiskuluttajien saatavillemyös uuden Reilun tuotteen:Reilun kaupan ananakset ilmes-tyivät K-kauppojen hedelmätis-keille 17.10. Ananasten ansiostaReilun kaupan tuotteiden määräkasvoi Suomessa kahdeksaan. Joaiemmin myynnissä ovat olleetkahvi, tee, kaakao, banaanit,suklaa, sokeri ja hunaja.

Reilun kaupan tuotteidensuosio kasvaa tasaisesti

Reilun kaupan tuotteiden me-nekki kasvoi viime vuonna edel-lisvuodesta keskimäärin 20 pro-senttia. Parhaiten suomalaisillekäyvät kaupaksi Reilun kaupanbanaanit. Niitä ostettiin vuonna2002 yhteensä 2,8 miljoonaa ki-loa. Se on viisi prosenttia kokoSuomen banaanikaupasta.

Myös Reilun kaupan kahvinsuosio kasvaa. Kahvia hörpittiinvuonna 2002 yli 12 prosenttiaenemmän kuin sitä edeltäneenävuonna. Reilun kaupan kahvion saanut innostuneen vastaan-oton varsinkin maan seurakun-nissa. Jo sadassa luterilaisessaseurakunnassa on siirrytty käyt-tämään Reilua kahvia kirkko- jamuissa kahvituksissa. Reilunkaupan edistämisyhdistyksenperustajajäsen Kirkon ulko-

Ruokaostoskortti rohkaisee kuluttajia miettimään omien valintojensa vaiku-tusta maailman nälkään. Kortin kääntöpuolelta löytyy tiivis tietopaketti eetti-sestä kuluttamisesta.

maanapu on kehottanut kaikkiaseurakuntia käyttämään Reilunkaupan kahvia.

Reilun kaupan järjestelmätuo konkreettisia parannuksiakehitysmaiden ihmisten elä-mään. Järjestelmän ansiosta ke-hitysmaiden pienviljelijät saavatviljelemistään tuotteista kor-vauksen, joka kattaa tuotanto-kustannukset ja takaa perheillekohtuullisen elintason. Järjestel-män ansiosta perheet voivat esi-merkiksi lähettää lapsensa kou-luun. Suurtilojen työntekijöilleReilu kauppa takaa muun muas-sa lainmukaisen palkan ja työ-ajat sekä mahdollisuuden liittyäammattiyhdistykseen.

Reilun kauppa kiinnostaasuomalaisia

Reilun kaupan tuotteita myytiinSuomessa viime vuonna noin 8miljoonan euron arvosta. Se tar-koittaa, että kehitysmaiden vil-jelijät saivat Reilun kaupan ansi-osta suomalaisilta noin 1,3 mil-joonan euroa enemmän rahaakuin he olisivat saaneet myydes-sään tuotteensa paikallisille vä-littäjille.

Reilun kaupan merkkijärjes-telmä on käytössä 17 maassa.Niissä myytiin viime vuonna


Reilun kaupan tuotteita yhteen-sä 260 miljoonalla eurolla. Rei-lun kaupan tuotteiden viljelystäsaa elantonsa noin 900 000 ke-hitysmaiden viljelijää. Kun mu-kaan lasketaan heidän perheen-sä, Reilu kauppa tarjoaa toi-meentulon noin viidelle miljoo-nalle kehitysmaan asukkaalle.Viljelijöistä suurin osa on pien-viljelijöitä, jotka omistavat maa-ta alle viisi hehtaaria.

HEIDI KORVAKirjoittaja on Reilun kaupanedistämisyhdistyksen tiedottaja.

Hyvän kirkkokahvinsalaisuus on oikeassaannostelussa

� Helsingin Alppilan seurakun-nan ylivahtimestari Arto Kuro-nen näyttää tyytyväiseltä. Alp-pilan seurakunnassa tarjoillaanerikoisen hyvät kirkkokahvit japullat joka sunnuntai, ja messu-jen kävijämääräkin on noussutmuutamassa vuodessa kymme-nillä ihmisillä. Kuronen hymyi-lee ajatukselle, että messukansankasvusta voisi kiittää hyviä tar-joiluja. ”Mutta kyllä kahvistatulee kehuja joka viikko!”

Alppilan seurakunnan tilai-suuksissa on jo kohta kaksivuotta juotu vain reilun kaupanperiaatteilla tuotettua Kirkko-kahvia. ”Eettisen kuluttamisenperiaate on iskostunut täällämeillä ajatteluun. Jos jotain tuo-tetta hankitaan, niin se on Rei-lua”, Kuronen kertoo. Alussakahvimerkin vaihtaminen he-rätti hieman epäluuloja, koskamonet kahvittelijat olivat tottu-neet toiseen merkkiin. ”Oikeallaannostelulla saa kuitenkin juurioikeanlaiset kahvit: ei liian vah-vaa eikä liian laimeaa. Kirkko-kahvia pitää annostella vähän ta-vallista kahvia vähemmän”, Ku-ronen vinkkaa.

Pannusta Kirkkokahvi siirtyivaivihkaa myös seurakunnanbudjettiin ja toimintakertomuk-seen. Kuronen myöntää, ettäKirkkokahviin siirtyminen tulee

Reilun kaupan tuotteiden suomalaisena tunnuksena ollut norsu jää eläk-keelle, kun Euroopassa siirrytään käyttämään uutta yhteistä Reilun kaupanmerkkiä. Kuva: Reilun kaupan edistämisyhdistys.

seurakunnalle kalliimmaksikuin tavallisen kahvin käyttämi-nen. Kuluuhan kahvia vuosit-tain 100–140 kg. Alppilassa ol-laan kuitenkin ylpeitä valinnas-ta. Reilun kahvin valinta on ar-kinen ratkaisu suuriin ongel-miin, ja hyödyt näkyvät köyhienelämässä kehitysmaissa.

Kuronen kertoo, että Alppi-lassa ollaan siirtymässä myös rei-

lusti tuotetun teen käyttöön.Reilujen tuotteiden viljelijät saa-vat oikeudenmukaisen korvauk-sen työstään ja vastaavasti tuot-tajilta vaaditaan sitoutumistaympäristömääräyksiin ja ihmis-oikeussopimuksiin. Reilua työ-voimaa ovat aikuiset, eivät kehi-tysmaiden lapset.

KT/ELINA MANNINEN


Berliinin muurin murtumisenjälkeen Eurooppa on muuttunutsuurien ja yllättävien muutostentantereeksi. Mitä sanottavaaEuroopan kirkoilla on näidenmuutosten keskellä? Tätä poh-dittiin Norjan kirkollisessa”pääkaupungissa” Trondhei-missa, kun noin 800 eri kirk-kojen edustajaa kokoontui ar-vioimaan Euroopan kirkkojenkonferenssin (EKK) toimintaa,pohtimaan Euroopan suuriahaasteita ja päättämään EKK:ntulevista linjauksista.

� Yleiskokouksen puitteet oli-vat juhlavat. Avajaisjumalan-palvelus pidettiin Trondheiminkatedraalissa, Nidaros-kirkossa,joka on kuninkaallisten kruuna-jaispaikka ja Norjan tärkein py-hiinvaelluskohde. Kokousväkikulki viikon verran Norjan suo-jeluspyhimyksen Pyhä Olavinjalanjäljissä.

Norjan valtio ja kirkot olivatsatsanneet kokoukseen sekä ta-loudellisesti että henkisesti pal-jon. Kuningas Harald oli muka-na avajaisissa. Kaikki virallisettilaisuudet olivat hyvin valmis-teltuja ja monarkkisen juhlalli-sia. Norjalaisten motivaatio ko-kouksen isännöintiin oli ihail-tavaa, vaikka suurimman osanviikosta veivätkin yleiskokouk-sen täysistunnot, jaostojen ko-koontumiset ja EKK:n sisäisetkysymykset. Ajoittain mietin,miltä tuntuisi olla norjalainen,joka joutuu kuuntelemaan pit-kiä puheenvuoroja Euroopanunionin arvopohjasta ja talou-dellisista vaikutuksista. Kysy-mykset EU:sta, yhteisestä valuu-tasta ja syvenevästä Euroopanintegraatiosta tuntuivat etäisiltä,kun ajattelin Norjan kala- ja öl-

MATTI PEIPONEN

Euroopan kirkot etsivätparannusta ja sovitusta– EKK:n 12. yleiskokous Trondheimissa Norjassa 25.6. – 2.7. 2003

jyrikkauksia. Toisaalta Norjanvaltio ja kirkot ovat kautta ai-kojen kunnostautuneet merkit-tävinä kansainvälisinä toimijoi-na, joten paikallisilla oli myöspaljon annettavaa muun muassakeskusteluun alkuperäiskanso-jen oikeuksista ja ympäristön-suojelusta.

Mitään edellisen vuonna1997 pidetyn yleiskokouksen jasitä edeltäneen Euroopan toisenekumeenisen yleiskokouksenkaltaista Grazin ”kirkkopäiväi-lyä” tai kansanjuhlameininkiä eiTrondheimissa näkynyt. Ko-kouksen näyttelyosasto, Torg,oli hyvin vaatimaton noin 30järjestön ja organisaation ka-valkadi pimeässä urheiluhallis-sa. Myöskään mitään norjalais-ten tai muiden vierailijoidentulvaa ei ilmaantunut. Norjankirkon nuorisopäivien osanotta-jat, muutaman kymmenen nuo-ren joukko, vierailivat kokouk-sessa yhtenä iltapäivänä.

Sovitus ja parannus –niille on käyttöä tänäänkin

Kokouksen teemana oli ”JeesusKristus parantaa ja sovittaa – to-distuksemme Euroopassa”. Ko-kouksen aihe jatkoi Grazissaesillä ollutta sovitus-tematiik-kaa. Grazissa oltiin yksimielisiäsiitä, että sovitusta tarvitaansekä ihmisen ja Jumalan välises-sä suhteessa että ihmisten väli-sissä suhteissa. Nyt sovituksenrinnalle nostettiin parantamisenajatus, etenkin ”muistojen pa-rantaminen”, Healing of memo-ries. Trondheimin teema oliKristus-keskeinen. Siinä koros-tui, että Jeesus Kristus on sovit-taja ja parantaja. Kokouksen te-maattisen työskentelyn avainky-

symys oli, kuinka Kristuksen so-vittajan ja parantajan ”toimen-kuvat” parhaiten kääntyisivätmeidän aikakautemme ja tämänpäivän eurooppalaisen todelli-suuden kielelle. Tämä ”kään-nöstyö” on välttämätöntä, jottakirkot voisivat todistaa Sovitta-jasta ja Parantajasta tämän päi-vän maailmassa.

Itse kokouksessa päähuomiokiinnittyi juuri todistamisen ky-symyksiin, sillä yhdessä nimet-tiin lukemattomia asioita, joissasovitusta ja parantamista akuu-tisti tarvitaan ja joissa kirkkojenpanos on välttämätön. Yksimie-lisiä oltiin myös siitä, että kirk-kojen ja kristittyjen tulisi rukoil-la ja edistää sovituksen ja paran-nuksen henkeä maanosammevaikeiden haasteiden ja kytevienkriisien keskellä.

Piirun verran edistystä

Trondheimin kokous ei jääEKK:n historiaan mullistavanatai uusia uria aukovana tapah-tumana. Toisaalta monet hank-keet ja suunnitelmat saivat ko-koukselta siunauksen ja liikah-tivat piirun verran eteenpäin.Tällaisia olivat etenkin kysy-mykset Euroopan kaikkien kirk-kojen ekumeenisesta yhteistyös-tä, kirkkojen roolista Euroopanintegraatiossa sekä kirkkojen pa-noksesta vähemmistö- ja siirto-laiskysymyksissä. Kokous ottinäiden lisäksi kantaa monenlai-siin kirkkojen elämää, Euroo-pan haasteita ja maailmapoliit-tista tilannetta koskeviin kysy-myksiin. Trondheimissa nuoretolivat hyvin näkyvästi ja voi-makkaasti esillä kokouksen oh-jelmassa ja asiakirjoissa. Huoliekumeenisen liikkeen tulevai-


suuden toimijoista, eteenpäinviejistä, oli tiedostettu jäsenkir-koissa ja eurooppalaiset nuori-sojärjestöt tuntuvat vakiinnutta-neen asemansa Euroopan kirk-kojen nuorten äänenä myösEKK:n piirissä.

Charta Oecumenicalle käyttöämyös uskontojen välisessädialogissa

Hyvin myönteisen ja innostu-neen vastaanoton kokouksessasai Charta Oecumenica –proses-si, joka on kirjattu EKK:n ja Eu-roopan katolisten piispainko-kousten neuvoston yhteisessäasiakirjassa vuodelta 2001. Tä-mä kirkkojen ekumeeninen so-pimus on ainutlaatuinen koostekirkkojen yhteisiä toimintape-riaatteita ja pelisääntöjä Euroo-passa. Keskusteluissa tuotiinesille, että asiakirja voisi palvellaei ainoastaan kristillisten kirk-kojen vaan myös eri uskonto-jen välisessä dialogissa. Euroo-pan kasvava monikulttuurisuusja moniuskonnollisuus tulivat-kin esille joka käänteessä yleis-kokouksessa. Ne nähtiin sekäkirkkojen uutena mahdollisuu-tena, mutta myös varoituksenasiitä, että kristillinen perinne jakristilliset arvot saattavat jäädämuiden uskontojen ja aatteidenjalkoihin. Etenkin islamin voi-mistuva läsnäolo ja lisääntyvänäkyvyys Euroopassa puhuttivatkokouksen edustajia.

Ekumeenisen yhteistyön ra-joja koeteltiin myös itse yleisko-kouksen ohjelmassa: Nidarosinkatedraalissa pidetyssä Armeni-an ortodoksisen kirkon liturgia-palveluksessa ehtoollispöytäänkutsuttiin kaikkia, jotka uskovatkolmiyhteiseen Jumalaan. Mo-net ”toisuskoiset” ottivat kutsunvastaan, mikä keskustelutti ko-kousväkeä jälkeenpäin vilkkaas-ti. Charta Oecumenican syn-tyyn ovat vaikuttaneet merkit-tävästi Euroopan ekumeenisetkokoukset Baselissa vuonna1989 ja Grazissa vuonna 1997.Trondheimissa päätettiin, ettäseuraava vastaava kokous jär-

jestettäisiin itäisessä Euroopas-sa vuonna 2007.

Ei uusia rajoja yhdentyväänEurooppaan!

Eurooppa-kysymys nousiTrondheimissa hyvin keskeisek-si. Mielipiteitä vaihdettiin vilk-kaasti etenkin laajenevan ja enti-sestään voimistuvan Euroopanunionin tuomista haasteita Eu-roopan asukkaille ja kirkoille.Ahkerasti keskustelua käytiinEuroopan unionin arvopohjastaja siitä, miten tulisi ylipäätäänmääritellä ”kristilliset arvot”.EKK:n lobbaus oli ollut tulok-sekasta: Euroopan unionin pe-rustuslakiluonnokseen on sel-keästi kirjattu kirkkojen ja ei-tunnustuksellisten järjestöjenasema. Tässä artiklassa numero51 korostetaan kirkkojen ja val-tioiden suhdetta kansallisestiratkaistavana kysymyksessä sekätähdennetään kirkkojen ja unio-nin välistä säännöllistä vuoro-puhelua. Keskustelua herättivätmyös EU:n perustuslain alku-kaneetit: olisiko niissä pitänytmainita Jumala tai edes viitataEuroopan kristilliseen perin-töön. Etenkin ortodoksistenkirkkojen edustajat olisivat kai-vanneet tällaista mainintaa.

Vaikka lopullisessa perus-tuslakiluonnoksessa ei tällä haa-vaa mainitakaan Jumalaa eikäkristillisyyttä, pidettiin Trond-heimissa merkittävänä, että kris-tinuskon perusarvot kuten va-paus, oikeudenmukaisuus, rau-ha, solidaarisuus ja kansalaisvai-kuttaminen ovat perustuslaissamukana. Monissa yhteyksissäkeskusteltiin myös Euroopanintegraation sosiaalisista ja ta-loudellisista seurauksista. Huo-lestuneina kysyttiin, kuinka syr-jäytyneiden, siirtolaisten, etnis-ten vähemmistöjen ja EU:n ul-kopuolisen Euroopan kansalais-ten käy, kun EU koko ajan laa-jenee ja ulottaa lonkeronsa yhäsyvemmälle ihmisten arkipäi-vään. Kokouksen yhteinen toiveoli, ettei yhdentyvään Euroop-paan syntyisi uusia ihmisiä ja

ryhmiä erottavia rajoja.

Vähemmistöt saivat äänensäkuuluviin

Kokouksessa nousivat esillemyös vähemmistö- ja siirtolais-kysymykset. Erityisesti kokoustapuhuttivat romanit, maahan-muuttajien kirkot, mustat kir-kot ja hallinnollisen kysymykse-nä Euroopan kirkkojen siirto-laiskomission (CCME) liittymi-nen osaksi EKK:ta. Romani-ky-symyksessä myös Suomen tilan-ne oli esillä tapauskertomukse-na, sillä meillä luterilainen kirk-ko ja romanit ovat kovasti lä-hentyneet 1990-luvulla. Roma-nien edustajat painottivat, kuin-ka kirkot ovat osaltaan vaikut-taneet romanien syrjimiseen javetosivat siihen, että kirkot ka-tuisivat ja pyytäisivät tätä an-teeksi. Samalla he korostivat,että kirkot voivat murtaa tänäpäivänä romaneihin kohdistuviaennakkoluuloja.

Toinen etninen kysymys olimaahanmuuttajien omien kirk-kojen rooli Euroopassa. Todet-tiin, että näiden kirkkojen jäsen-määrä on kasvanut voimakkaastisiirtolaisuuden ja monikulttuu-ristumisen myötä. Samalla tie-dostettiin, kuinka vaikeaa täl-laisten kirkkojen on löytää paik-kaansa perinteisistä eurooppa-laisista kirkoista. Kokouksessaesitettiin mustien kirkkojenedustajille erillistä paikkaa myöskeskuskomiteaan, mutta tämähanke ei toteutunut.

Trondheimin kokouksen arvo:koolla kirjava joukko

Trondheimissa, kuten kaikissaekumeenisissa suurkokouksissa,pohdittiin käytäväpuheissa ky-symystä tällaisten kokoustenhyödyllisyydestä ja arvosta. Täl-laiset pohdinnat ovat ymmärret-täviä ja oikeutettuja tulosvas-tuullisuuden, kirkkojen vähene-vien taloudellisten resurssien jaköyhtyvien ekumeenisten orga-nisaatioiden Euroopassa.

Ekumeenisten suurten ko-


kousten arvo on jossain muuallakuin pelkissä ympäripyöreissäteemoissa, uuvuttavissa täysis-tunnoissa tai maailmaa syleile-vissä päätöksissä. Näin Trond-heimissakin. Kokous toimimyös kirkkojen foorumina, jollekokoonnuttiin yhteen. EKK:njäsenkunta on kovin kirjava, jo-ten kokous on oivallinen tilai-suus oppia tuntemaan muidenkirkkojen elämää ja samallamiettiä, mitä esimerkiksi suo-malainen luterilaisuus oikeas-taan on laajemmassa kristillis-ten kirkkojen kontekstissa.

Kokouksilla on myös selkei-tä päämääriä, jotka eivät olekonkreettisia ja helposti saavu-tettavia: rauhan rakentaminen,oikeudenmukaisuuden edistä-minen ja Kristuksen kirkon yk-seyden edistäminen. Näidenpäämäärien abstraktisuus ei kui-tenkaan tee kokoontumista tar-peettomaksi! Etenkin Trond-heimissa valkeni, että Euroopanmuutokset, integraation haas-teet ja Euroopan jokapäiväisetkysymykset edellyttävät myöskirkkojen valppautta, seurantaaja kannanottoja. Kirkkojen yh-teinen mielipide ja ääni on huo-mattavasti vakuuttavampi japainoarvoltaan suurempi kuinyksittäisten kirkkojen omat lob-

baukset, lausunnot ja vaikutus-kanavat.

Ei itsenäinen toimija vaanyhteisen toiminnanmahdollistaja

EKK:n ja sen 125 jäsenkirkkoaja 40 jäsenorganisaatiota ovatopetelleet edellisen yleiskokouk-sen jälkeen uutta toimintakult-tuuria. Enää EKK:n ei odotetaolevan teemojen, kokoontumis-ten ja keskustelujen vetäjä taialullepanija. EKK:lta odotetaanenemmän kirkkojen ja organi-saatioiden välisen yhteistyön jakanssakäymisen koordinoijan,verkostoijan ja välittäjän roolia.Tästä uudesta toimintakulttuu-rista oli esillä monia hyviä ja lu-paavia esimerkkejä. Tämä tuleeolemaan EKK:n rooli jatkossa-kin. EKK:kin on siirtynyt mää-rätietoisesti verkostojen maail-maan.

Canterburyn uudenarkkipiispan terveisiä

Trondheimissa saattoi bongatamonia kirkollisia ja poliittisiavaikuttajia, kuten Norjan pää-ministerin, Sambian entisenpresidentin ja Konstantinopolinekumeenisen patriarkan. Yksi

julkkiksista oli viime vuonnatehtäväänsä valittu Canterburynarkkipiispa Rowan Williams, jo-ka siirsi meidät päätösjumalan-palveluksessa Nidelven-joen ää-reltä Sykarin kaivolle, jolla Jee-sus kohtasi samarialaisen naisen.Williamsin mukaan Jeesuksen jasamarialaisen naisen kohtaami-sen tekee ainutlaatuiseksi se, ettäJeesus pyysi vettä ja näin osoittitarvitsevansa naisen apua. Avuntarvitseminen ja sen pyytämi-nen ovat todellisen yhteydenmerkkejä. Sovitus ei ole mah-dollista tässä maailmassa ilmanettä kumpikin osapuoli ja kaikkiasianomaiset myöntävät tarvit-sevansa toinen toistaan, olevan-sa avun tarpeessa. Globaalissamaailmantaloudessakaan ei pidälähteä siitä, että rikkaat pyrkivättekemään köyhien elämästä pa-remman. Maailmanlaajuisenkaupallisen toiminnan tavoit-teena – janon kohteena – tulisiolla kaikkien yhteinen hyvin-vointi.

Kirjoittaja on luterilainen pasto-ri, Espoon seurakuntien kansain-välisen vastuun projektisihteeri jaEKK:n keskuskomitean uusi jä-sen.

KUVA

: MAT

TI P

EIPO

NEN

Iltajuhlassa Niedel-joen rannalla kokousvieraat tanssivat kreikkalaisin rytmein.


”Mitä sinä menet sinne teke-mään?”, kyselivät ystäväni en-nen Trondheimin-matkaa, sillämonikaan ei ollut kuullut mah-dollisuudesta lähteä stuertiksiekumeeniseen kokoukseen. Vaik-ka selitinkin meneväni kokous-apulaiseksi tekemään käytännöntyötehtäviä henkilökunnanavuksi, herätti sana ”stuertti”hauskuutta ihmisten liittäessäsanan lentokoneen miehistöön.

� Minun lisäkseni EuroopanKirkkojen Konferenssin yleisko-koukseen lähti vahva stuertti-edustus Suomesta: Miika Ahola,Kaisa Aitlahti, Topi Haarlaa,Antti Härmä, Antti Laine jaValtteri Mujunen. Lisäksi mu-kana oli myös Aaro Rytkönen,joka koordinoi stuerttiohjelmaa.

Aluksi ohjelmassa oli kahden

LAURA HYTTI

Sillanrakennusta ja yhdessä tekemiseniloa – Stuerttina Trondheimissä

päivän orientaatio tiiminraken-nusleikkeineen. Kulttuuri-illois-sa jokaisella oli tilaisuus esitelläkotimaataan. Suomi tuli esitel-tyä saunavihtoineen päivineenratkiriemukkaan saunaesityksenavulla, kruununa kaiken päälläsalmiakki ja ruisleipä. Kokouk-seen valmistauduttiin myös toi-mimalla sillanrakentajina: yksiryhmä teki sillanpuolikkaan as-kartelupapereista, ja toinen ryh-mä rakensi siihen toisen puolen.Tämä vaati yhteydenpitoa jatoisen ryhmän huomioimista.Sillanrakennus symboloi tehtä-väämme kokouksessa ja sen jäl-keenkin luottamuksen ja yhtey-den siltojen rakentajina.

Orientaation jälkeen työs-kentelimme kokouksessa. Työs-kentelyn ohessa tarjoutui loista-va tilaisuus oppia lisää eku-

meenisesta liikkeestä sekä nähdämiten ekumeeninen kokous toi-mii ja mitä se pitää sisällään.Trondheim, vanha pyhiinvael-luskohde, tarjosi kauniit puit-teet kokoukselle. Pyhiinvaellus-traditio ja upea katedraali ruu-suikkunoineen henkivät moni-en sukupolvien jatkumoa.

Näköalapaikka rukouselämään

Osa stuerteista työskentelimuun muassa täysistuntosalissatai kirjakaupassa. Minä saintyöskennellä jumalanpalvelus-ryhmässä. Valmistelimme altta-rin ja salin, jaoimme materiaa-leja sekä luimme rukouksia jatekstejä. Varmasti esimerkiksikokoussalin stuertit saivat eri-laisen näköalan kokoukseen.Meidän näköalamme painottui

Kokouksen stuerttien kirjava joukko.

KUVA

: CEC

-PH

OTO

, G. W

ETER

MO

EN


ekumeeniseen rukouselämään,joka onkin oleellinen osa ko-kouksia. Ekumenia ei ole vainopillista vääntöä, vaan koko-naisvaltainen hengellinen asia.

Suunnitteluryhmä oli käyt-tänyt luovuutta rukoushetkiäsuunnitellessaan. Joukossa olisaamelainen rukoushetki, jakonkreettisuutta tuotiin esimer-kiksi osallistujille jaettavilla iko-nikorteilla ja alttarin isolla kul-makivellä. Alttarin koristelussanähtiin vaivaa ja se muuttui päi-vittäin. Kaunis kokonaisuussyntyi pienistä tekijöistä. Mu-siikki oli upeaa, ja osallistujatsaivat kokousta varten tehdynlaulukirjan. Osa kokousedusta-jista kehui jumalanpalveluselä-mää poikkeuksellisen rikkaaksi.Kokouksen aikana oli mahdolli-suus osallistua myös armenialai-seen liturgiaan, jossa meilleosoitettiin vieraanvaraisuuttakutsumalla ehtoollispöytään!

Kirkkojen, kulttuurien jakotimaiden kirjoa

Kokouksessa oli mielenkiintoi-sia puhujia, kuten Sambian en-tinen presidentti KennethKaunda sekä Canterburyn ark-kipiispa Rowan Williams. Ko-kous vilisi aiemmin vain lehdis-tä ja kirjoista näkemiäni eku-meenisessa liikkeessä vaikuttaviahenkilöitä. Kokouksessa kiinni-tettiin erityishuomiota nuoriin,jotka ovat oleellisia ekumeeni-sen liikkeen tulevaisuuden kan-nalta, ja järjestettiin täysistunto,johon oli kutsuttu nuoria puhu-maan.

Stuerttina toimiminen olihieno kokemus ja suosittelensitä muille. Kokouksesta pääl-limmäiseksi mieleeni jäi iloinenstuerttijoukko, muodostamam-me ekumeeninen yhteisö, jonkajäsenet tulivat monista eri kir-koista, kulttuureista ja taustoistaNorjasta Armeniaan ja BelgiastaValko-Venäjälle asti. Pohjoinenja etelä, itä ja länsi, koko Eu-rooppa laajuudessaan oli edus-tettuna. Muistoissani ovat yhtei-set rukoushetket ja yhdessä te-

kemisen ilo. Huolimatta mah-dollisista eroistamme voimmejakaa asioita ja kokea yhteyttäkeskenämme.

Uskon, että kokouksen tee-ma ”Jeesus Kristus parantaa jasovittaa – Todistuksemme Eu-roopassa” ei jäänyt vain korulau-

seeksi. Yhdessä rukoushetkessäjaoimme pieniä kirjakääröjä,jotka samalla kuvasivat vuode-mattoja. Kääröissä luki: ”Nouse,ota vuoteesi ja kävele.” Mekinvoimme nousta ja lähteä liik-keelle, elää todeksi yhteistä to-distustamme Euroopassa.

Luterilaisten, anglikaanien ja protestanttien yhteistä ehtoollismessua vietet-tiin Nidaroksen katedraalissa.

KUVA

: CEC

-PH

OTO

, G. W

ESTE

RM

OEN


Ei ole maailmanrauhaa ilmanuskontojen rauhaa. Tähän pro-fessori Hans Küngin ajatukseenkiteytyy suuri totuus, jota viime-aikaisetkin maailmantapahtu-mat tuntuvat tukevan. Esimer-kiksi Afganistanin ja Irakin so-tia koskevassa uutisoinnissa onraportoitu uskonnosta niin pal-jon, että tokko näin tapahtunutkoskaan aikaisemmin. Uskon-not eivät ole menettäneet merki-tystään, vaikka maailman sano-taankin maallistuneen. Voidaanjopa puhua uskontojen paluusta.Erityisesti uutisoinnissa kaksiuskontoa on noussut keskiöön.Kristinusko ja islam on asetettutoisiaan vastaan.

� On täysin ymmärrettävää,että uskonnot nähdään maail-man sotien ja konfliktien synti-pukkeina. Joka päivä media ra-portoi enemmän ja vähemmänuskonnollisesti motivoituneistaryhmistä, jotka ovat valmiita vä-kivallantekoihin jopa tekijänoma elämä panoksena. On kui-tenkin melko lailla yksinkertais-tettua syyttää uskontoja maail-man konfliktien ja sotien al-kuunpanosta. Todellisuus onpaljon mutkikkaampi.

Uskonto sinänsä ei ole kon-fliktien alkuperä. Sodilla ja vas-takkainasetteluilla on juurensatietämättömyydessä, pelossa,kateudessa, vallanhalussa ja so-siaalisessa epäoikeudenmukai-suudessa. Sodan voi aloittaa il-man uskontoa, mutta sitä vas-toin on vaikeampaa pitää ylläniin kutsuttua taistelumoraaliailman uskonnollisesti väritty-nyttä propagandaa. Uskontoakäytetään siis häpeämättä hy-väksi sotaretoriikassa. ”Me” vas-taan ”ne”, mutta koska Jumalaon ”meidän” puolellamme, voi-tamme varmasti.

Bob Dylan lauloi jo 60-lu-vulla laulussaan With God onour side:

Uskonnonvapaus edistää rauhaaMeillä aseet on uudet vaaralliset.Napin painallus riittäämitään kysele et.Yksi painallus riittääpuolesta maan.Maan, jolla Luoja on puolellaan.(Suomennos Rauli Nordbergin)

Onko sinulla hyvä uskonto, ky-syy negrospirituaali vanhasta af-roamerikkalaisesta lauluaarteis-tosta. Kysymys on ajankohtai-sempi kuin koskaan aikaisem-min. Vaikuttaahan yhä selvem-mältä, että olisi hyvää ja huonoauskontoa. Valitettavan tavalli-nen malli tuntuu olevan se, jossakritiikittömästi tarkastellaanomaa uskontoa ja samalla näh-dään toinen uskonto arvottoma-na.

Nähkäämme sen sijaan us-konto rauhan perspektiivistä,jossa inhimillinen selviytyminenja rauhanomainen rinnakkaiseloovat päämäärinä. Tästä perspek-tiivistä on huono uskonto Dyla-nin kuvailema: ”mitään kyseleet”. Hyvä uskonto puolestaan eisalli tulevansa hyväksikäytetyksimahtipoliittisiin tarkoituksiin,vaan on avoin dialogille ja vasta-vuoroisuudelle. Tällainen us-konto haluaa rauhaa, sovintoa jaluomakunnan eheyttä. Hyvä us-konto ei luovu totuuden vaateis-taan, mutta myöntää kuitenkinjokaiselle ihmiselle oikeuden ha-kea omaa tietään Jumalan luok-se.

Kirkkopäivävieraana kau-pungissamme ollut englantilai-nen tohtori Ataullah Siddiquikertoi, että hänen kaupungis-saan ovat uskonnolliset johtajatsopineet, että vastaisku yhtä us-kontoa vastaan otetaan vastais-kuna kaikkia uskontoja vastaan.Suurista eroista huolimatta onsiis mahdollisuuksia kunnioi-tukseen, solidaarisuuteen ja yh-teistyöhön.

Täydellinen uskonnonva-paus on yksi rauhan ja sovinnonedellytys. Maamme uusi uskon-

nonvapauslaki astui voimaanvajaa viikko sitten. Laki vahvis-taa yksilön uskonnonvapautta,antaa uskonnollisille yhdyskun-nille laajemman autonomian jatasavertaisuuden lain edessä.Tästä seuraa lisääntyvä tarve us-kontojen kohtaamisille ja dia-logille yhä monikulttuurisem-massa maassamme.

Uskontojen kohtaaminen eitarkoita suljettujen ovien eikäpelkästään akateemisen tasonkohtaamisia. Se tarkoittaa taval-listen enemmän ja vähemmänuskonnollisten ihmisten kohtaa-misia. Ohjenuoraksi voi ottaatutun säännön ekumenian pii-ristä: Tehkää yhdessä se, mitä onmahdollista, mutta älkää vähä-telkö erottavia tekijöitä.

Syksyllä 2001 tasavallan pre-sidentti Tarja Halonen tapasimuutamia maamme uskonnolli-sia johtajia presidentinlinnassa.Näiden tapaamisten seuraukse-na syntyi ajatus kansallisesta us-kontojen foorumista, jossa eriuskontojen edustajat voisivat ta-vata ja keskustella ajankohtaisis-ta kysymyksistä. Tämä foorumivoisi rakentua niistä kokemuk-sista, joita on uskontojen koh-taamisissa jo saatu eri puolillamaatamme.

Pelko, ei uskonto, on sodanmerkittävimpiä syitä. Pelko oliyksi Hiroshiman pommin pu-dottamisen syistä. Pelko oli yksiIrakin sodan syistä. Mutta em-me voi rakentaa tulevaisuuttam-me pelolle. Tulevaisuus tulee ra-kentaa toivon varaan. Toivo rau-hasta ja yhteisymmärryksestä onyhä mahdollinen. Ja mikäli oi-kein tulkitsen, en ole tämän il-lan ainoa toivorikas.

Lopuksi tervehdin teitä van-halla fransiskaanien pyhiinvael-tajien tervehdyksellä: Pax et bo-num! Rauhaa ja kaikkea hyvää!

Tämän puheen SEN:in pää-sihteeri Jan Eström piti Hiroshi-man muistopäivän tilaisuudessa6. elokuuta Helsingissä.


Euroopan kulttuuripääkaupun-ki Itävallan Graz oli heinäkuus-sa viiden päivän ajan myös Eu-roopan ”kulttipääkaupunki”kun kahdeksan eri uskonnon janeljänkymmenen eri kansalli-suuden edustajat kokoontuivatkaupunkiin teemanaan Yhtei-nen elämä - yhteisymmärrys.Euroopan uskontojen kokoukses-sa todettiin, että uskonto onkulttuurin olennainen osa ja onitsestään selvää, että uskonnotovat näyttävästi esillä myös kult-tuuripääkaupungin ohjelmassa.Uskontomaantiede on viimevuosina kokenut melkoisia ra-jansiirtoja. Tämä haastaa jat-kuvaan yhteistyöhön sekä hyvientoimintamallien etsintään jaesittelyyn. Kokouksen parastaantia olivatkin käytännön esi-merkit toteutetuista suvaitsevai-suutta edistävistä projekteista.

SIRPA-MAIJA VUORINEN

Uskonnot yhdessä suvaitsevaisuudentiennäyttäjinä

� Keski- ja Etelä-Euroopanmaiden asukkaat elävät hyvinmonikulttuurisessa ympäristös-sä ja uskontojen kohtaaminensekä yhteistyö on itsestäänsel-vyys tai ainakin sen toivotaanolevan. Myös meillä Suomessauskontomaantiede on muuttu-nut ja siksi olikin kiinnostavaaja varsin antoisaa osallistua ko-koukseen, joka oli järjestetty yh-teistyössä Sarajevon kaupunginkanssa. Järjestelyjen keskiössäoli Grazin rauhan ja kehityksentoimisto, Das Grazer Büro fürFrieden und Entwicklung. Toi-misto on vuodesta 1988 toimi-nut kaupunginvaltuuston kaik-kien puolueiden vahvan tausta-tuen sekä myös kaupungin ta-loudellisen tuen turvin rauhan,kehityksen, suvaitsevaisuuden,sovinnon ja ihmisoikeuksienedistämiseksi. Monipuolista ja

aktiivista toimintaa johtaa toh-tori Karl Kumpfmüller.

Kokouksen islam-kasvoksiprofiloitui sarajevolainen Reisu-l-Ulema Dr. Mustafa ef. Ceric,joka tunnetaan hyvin muunmuassa WCRP:n (World Con-ference on Religion and Peace)kunniapuheenjohtajuudestaan.Hänen viisaissa puheissaan ko-rostui luottamus tulevaisuuteenja uskontojen yhteisymmärryk-seen. Monien esiintyjien jou-kosta suomalaisille tunnetuim-mat olivat professori HansKüng ja vuoden 1976 Nobelinrauhanpalkinnonsaaja MaireadCorrigan-Maguire. Hans Küngilmaisi huolensa siitä, että Irakinsotaa lietsottiin valheiden voi-malla ja lisäksi etumerkillä”Kristillinen Amerikka vastaanislamilainen Irak”, edelleenkinsiis käydään sotia uskonnon ni-

Yhteisestiavajaisissalaulettu We shallovercome välittikaikkialle toivonsanomaa.Lavalle laula-maan nousivatmuun muassarouva Azra Ceric,Dr. Mustafa efCeric, pormestariSigfried Nagl,professori HansKüng, aikaisempipormestari AlfredStingl, kardinaaliFranz König,rouva MaireadCorrigan-Maguire,piispa EgonKapellari jaevankelisenkirkon super-intendenttiHermann Miklas.

KUVA

: LAB

NER

/DIÖ

ZEAN

E PR

ESSE

STEL

LE G

RAZ

-SEC

KAU


missä. Ilman uskontojen dialo-gia ei rauhaa saavuteta. ”Kuun-nelkaamme siis sydäntemmekieltä aseiden kielen sijasta”, hänvetosi. Mairead Corrigan-Ma-guire pohti huolestuneena sitä,että me ihmiset työpaikoillam-me ja kodeissamme rupattelem-me Irakin sodasta ja kyselemme,mikä mahtaa olla seuraava koh-de. Tällaiset asiat eivät kevyenkeskustelun aiheita, vaan mei-dän tulee toimia rauhan hyväk-si. Erityisesti hän vetosi van-hempiin rauhan ja suvaitsevai-suuden teemojen esillä pitämi-seksi kodeissa.

Hyvät käytännöt

Kokoukseen 5.-9.7. osallistuinoin 300 osanottajaa ja se oliosa kulttuuripääkaupungin oh-jelmaa ja avoin kaikille. Samassayhteydessä piti WCRP omanyleiskokouksensa. Päivien aika-na ei käsitelty uskontojen opilli-sia kysymyksiä, vaan keskityttiinarkielämän kysymyksiin. Tär-keän osan ohjelmassa saivat”Models of Good Practice” elihyvien käytäntöjen mallit.Nordhein-Westfalen Saksassa jaAlankomaat ovat yhdessä pan-ostaneet poliisien suvaitsevai-suuskoulutukseen hyvin tulok-sin. Wielandin koulussa Grazis-sa oli ollut laaja uskonnonope-tusprojekti, jossa uskontoja onopetettu osittain yhteisesti. Tä-mä sisälsi paljon yhteistyötävanhempien kanssa sekä myösjuhlia ja yhteisiä aterioita. Tu-loksekkaasta projektista olikoottu näyttely kannustamaanmuitakin tekemään samansuun-taista työtä. Duisburgista Sak-sasta saatiin dokumentaatiotaonnistuneesta kaupunginosa-projektista ja Grazin yläasteikäi-set esittelivät omaa ”News4you” tiedotuskampanjaansa,joka esitteli eri uskontojen ih-misten arkea ja juhlaa.

Hyvien käytäntöjen puittei-siin kuuluu myös yli 200-sivui-nen pokkarikokoinen kirja:Wege zu Gott – Die Kirchen unddie Synagoge von Graz. Kirjan

on julkaissut Katholische Stadt-kirche Graz. Siinä on esiteltykaupungin ja lähitienoon kaikkikristilliset kirkkorakennuksetkatolisista protestanttisten kaut-ta vanhakatolisiin sekä synago-ga, joka on valmistunut vuonna1998 kuusikymmentä vuotta ai-kaisemmin tuhotun tilalle enti-selle paikalleen Mur-joen ran-nalle. Kirja on ulkoasultaankaunis, sakraalitilojen esittelytovat lyhyitä ja ytimekkäitä jakuvitus erinomainen. Tässähaastetta meillekin. Nürnbergi-läinen professori Johannes Läh-nemann toi kokoukseen kirjanOffene Türen, jossa esitelläänkaikki uskonnolliset yhteisötNürnbergissä ja ympäristössä.Kirjan on julkaissut WCRPNürnberg.

Kokouspäivä päättyivät kor-keatasoisiin taide-elämyksiin.Kuoroja ja lauluryhmiä oli mo-nesta maasta. SarajevolainenPontiama-kuoro sykähdyttävineesityksineen on yksi hyvän käy-tännön malli. ”Pontiama” on la-tinaa ja tarkoittaa ”hengellistäsiltaa”. Kuoro on perustettuvuonna 1996 ja siinä esiintyyjuutalaisia, muslimeja sekä kris-tityistä ortodokseja, katolisia japrotestantteja. Kuoroon otetaanlaulajia, jotka ovat juurtuneetomaan uskontoonsa ja jotka ha-luavat olla voittamassa ennakko-luuloja ja rakentamassa siltojakansojen ja uskontojen välille.

Musikaali Exodus esitettiinkaksi kertaa, kokouksen ensim-mäisenä iltana Grazin synago-gassa ja toisen kerran virallisessaavajaistilaisuudessa. Musikaalis-sa esiintyy grazilaisia eri uskon-toja edustavia nuoria ja sen mu-siikki rakentuu juutalaisen pe-rinteen pohjalle. Lasten ja nuor-ten kauniit äänet ja esittämisenilo luovat yleisöönkin yhteisölli-syyden vahvan latauksen.

Hyvät käytännöt Suomessa

Myös Suomi on monikulttuu-rinen maa. Suomen ekumeeni-sessa neuvostossa on jo useanvuoden ajan toteutettu Kirkot ja

maahanmuuttajat -ohjelmaa,jonka tarkoituksena on tukeamaahanmuuttajien ja paikallis-ten seurakuntien vuorovaiku-tusta. Osallistuin Grazin-ko-koukseen ainoana suomalaisenalomani aikana työnantajanimyöntämällä tuella ja koen saa-neeni vahvaa eurooppalaistakannustusta työllemme oikeu-denmukaisuuden ja sovinnonhyväksi.

Euroopan komission Sokra-tes-ohjelmaan kuuluvan projek-tin puitteissa on julkaistu ai-kuisopetuksen käsikirja Integra-tion contra Nationalism. Moni-puolinen julkaisu on Itävallan,Saksan ja Suomen yhteistyönätoteutettu ja suunnattu kaikille,jotka haluavat toimia syrjäyty-misen vastustamiseksi. Suomes-sa projektista vastaa TyöväenAkatemia, jonka aktiivista ja ra-kentavaa osuutta Grazissa ylis-tettiin. Oli hauska kuulla, mitensana Kauniainen kauniisti lau-suttiin Grazin rauhantoimistos-sa, kun sinne ensimmäisen ker-ran astuin ja suomalaisuutenipaljastui.

Ehdoton eimaailmanuskonnolle

Professori Johannes Lähnemanntoi puheenvuorossaan esille, ettäeri uskontojen edustajien ko-koontumiset eivät missään ni-messä ole synkretismiin tähtää-viä. Selvää kuitenkin on, että us-kontojen kehitys on ollut erään-laista synkretismiä. Nykypäivänyhteistoiminnassa on jokaisenuskonnon identiteetti otettavavakavasti, emmekä ole luomassayhteistä maailmanuskontoa.Hans Küngiä lainaten hän tote-si, ettei yhteistä maailmanus-kontoa ole syytä toivoa eikä pe-lätä.


Kirkkojen maailmanneuvosto(KMN) järjesti Bosseyssa sijait-sevassa ekumeenisessa kurssi- jatutkimuskeskuksessa 7.-13.7.seminaarin aiheesta ”The Natu-re and Goal of the EcumenicalMovement”. Seminaarin osallis-tujat työskentelivät viikon ajantavoittaakseen yhteisen käsityk-sen ekumeenisen työn päämää-rästä. Tavoitetta ei saavutettu.Silti seminaari ei ollut turha.

� Seminaariin osallistui 23osanottajaa yhteensä kuudesta-toista maasta ja kahdeksasta eritunnustuskunnasta. Osallistuja-lista oli Eurooppa- ja Pohjois-Amerikka -painotteinen, muttakaikki maanosat olivat seminaa-rissa edustettuina. Osallistuja-joukko oli yllättävän heterogee-ninen. Syynä lienee se, että ai-noastaan kolmannes osallistujis-ta oli valittu kurssille hakemus-ten perusteella. Loput olivat se-minaariin erityisesti kutsuttujaekumeenisten instituuttien joh-tajia sekä KMN:n työntekijöitä.Osallistujien keski-ikä oli kor-kea ja ainoastaan neljä osallistu-jista oli naisia. Tästä huolimattaseminaarin osallistujien erilaisettiedot ja taidot tekivät seminaa-rista kokonaisuudessaan onnis-tuneen ja mielenkiintoisen jopasiinä määrin, että monet kokivaterilaisten ihmisten kohtaamisenolleen seminaarin parasta antia.Näyttää siltä, etteivät yhteiskun-tamme kansainvälistyminen taiglobaalit ilmiöt ole hävittäneetekumeenisissa kokoontumisissatapahtuvien henkilökohtaistenkohtaamisten viehätystä.

Kahvitaukojen ja illanvietto-jen lisäksi kurssiin kuului luen-toja sekä pienryhmäkeskustelu-ja. Työskentelyn kantavana tee-mana oli kysymys ekumeenisenliikkeen suunnasta, minkä puit-

MINNA HIETAMÄKI, AARO RYTKÖNEN

Ekumeenisen liikkeen päämäärääei vielä saavutettu

teissa käsiteltiin kysymyksiäekumeenisen toiminnan mene-telmistä sekä ekumenian pää-määrästä. Alustukset pohjusti-vat teemoja keskittyen joko jon-kin tunnustuskunnan tai muunviiteryhmän näkökulmaan.

Nostamme seuraavassa esiinmuutamia seminaarin kuluessaesiin nousseita ekumeenisentyöskentelyn haasteita.

Onko ekumeeninen liikekriisissä?

Seminaarin käytetyimmäksi kä-sitteeksi nousi ’ekumeenisenliikkeen kriisi’. Kriisi-teemankäsittelyn keskeinen näkökulmatuli Kirkkojen maailmanneu-vostosta itsestään: viimeistenvuosien aikana Kirkkojen maail-manneuvosto on joutunut uu-della tavalla etsimään omaapaikkaansa ekumeenisessa liik-keessä. Selkeimpänä osoitukse-na tästä etsinnästä on prosessi,joka johti kahden ekumeenisenliikkeen itseymmärryksen kan-nalta merkittävän asiakirjansyntymiseen. KMN:n keskusko-mitea hyväksyi 1997 ’Towards aCommon Understanding andVision of the World Council ofChurches’ (CUV) -asiakirjan javastaanotti syksyllä 2002 orto-doksien osallistumista Kirkko-jen maailmanneuvoston toimin-taan tutkineen Erityiskomissionloppuraportin. Ekumeenisenliikkeen kriisiä pidettiin semi-naarissa yhtä aikaa sekä haas-teellisena että mahdollisuuksialuovana. Myönteisesti tulkittu-na sana kriisi merkitsee muu-toksen tilaa. Pääsihteeri KonradRaiser puhuikin alustuksessaanekumeenisen työskentelyn para-digman muutoksesta. Kriisikutsuu ekumeenista liikettä etsi-mään aktiivisesti uusia tapoja

vastata ympäristössä herääviinkysymyksiin ja pohtimaan uu-delleen omien toimintatapojen-sa mielekkyyttä.

Ekumeenisen liikkeen muoto

Ekumeeninen liike on laajempikuin sen kansalliset tai kansain-väliset institutionaaliset muo-dot. Näyttää kuitenkin siltä,että ekumeenisen työskentelyneri muotojen yhteensovittami-nen on tulevaisuudessa yhä suu-rempi haaste. Erityisiä kysy-myksiä herättävät järjestöeku-menian ja paikallisen tason eku-menian sekä ekumeenisten or-ganisaatioiden ja kirkkojen väli-set suhteet. On totta, että alueel-lisilla ja maailmanlaajuisilla jär-jestöillä on juuri kansainvälisyy-tensä vuoksi paitsi poliittista nä-kyvyyttä myös resursseja kootaihmisiä eri puolilta maailmaayhteisiin tapaamisiin. Silti vii-kon aikana heräsi kysymys siitä,voiko pienen, kansainvälisesti jaekumeenisesti orientoituneenaktiivijoukon toimintaa pitääekumeenisen työskentelyn yti-menä. Jos kristittyjen ykseydenpuuttuminen on todellinen haa-va Kristuksen ruumiissa, onmyös paranemisen tapahduttavakoko siinä yhteisössä, joka onKristuksen ruumis.

Toinen suuri kysymys liittyyjärjestöjen ja kirkkojen suhtei-siin. Viime vuosina on saatuhuomata, että esimerkiksi opilli-siin kysymyksiin liittyen kirkko-jen väliset kahdenkeskeiset neu-vottelut ovat osoittautuneet tu-loksellisemmiksi kuin KMN:norganisoimat oppia käsittelevätprojektit.

Ekumeenisiin järjestöihinkohdistuu hyvin ristiriitaisia toi-veita. KMN on pyrkinyt välttä-mään sitä, että se leimattaisiin


jonkinlaiseksi ’superkirkoksi’.Kysymys KMN:n suhteestakirkkoihin tai universaaliinkirkkoon on kuitenkin hyvinmonimutkainen. Mikä onKMN:n suhde jäsenkirkkoihin-sa ja miten tämä suhde ilmeneeekumeenisen liikkeen toimin-nassa?

Opin ja käytännön suhdeekumeenisen liikkeenteologiassa

Ekumeenisen liikkeen teologiaakäsiteltiin seminaarissa pitkältiennalta arvattavasti: keskeisinkysymys oli opillisen pohdinnanja käytännön työn suhde. Eni-ten keskustelua herättäneen pu-heenvuoron käytti S. WesleyAriarajah, joka analysoi eku-meenisen teologian perusteitasiitä näkökulmasta, kuinka syväja laaja yhteys sen perusteella onmahdollista muodostaa. Ariara-jahin näkökulma oli uskonto-teologinen, mutta hänen ana-lyysinsä on merkittävä myöspelkästään kristillisen konteks-tin sisällä. Ariarajahin mukaanekumeeninen liike perustuu lii-an yksipuolisesti kristosentrisel-le missiologiselle ajatukselle. Tä-män vuoksi toisaalta kysymyk-set kirkon luonteesta sekä luo-misen teologian merkitys ovatjääneet ekumeenisen työskente-

lyn ulkopuolelle, toisaalta suhdetoisten uskontojen edustajiin onjännitteinen. Ongelmat johtu-vat Ariarajahin mukaan siitä,että kristittyjen Jumala ymmär-retään liian pieneksi, kristittyjenkäsitys evankeliumista liian ka-peaksi ja kristinuskon käsitysuniversaalista missiosta liiansuppeasti.

Ariarajahin mukaan eku-meenisen liikkeen alkuaikoinavallinnut yhteinen lähetysinnos-tus, joka tuohon aikaan palvelikristittyjen yhteistä toimintaa,on muodostunut kultaiseksi hä-kiksi. Kristittyjen ykseydestä ontullut yhteisen mission väline.Ekumeenisen liikkeen epäviral-liseksi tunnukseksi muodostu-nutta Johanneksen evankeliu-min jaetta (17:21) luetaan lo-pusta käsin … jotta maailma us-koisi… vaikka painotuksen ehkätulisi olla jakeen alussa … Minärukoilen, että he kaikki olisivatyhtä, niin kuin sinä, Isä, olet mi-nussa ja minä sinussa. Niin tuleeheidänkin olla yhtä meidän kans-samme, jotta maailma uskoisi si-nun lähettäneen minut.

Kirkkojen suunta:kohti toisiaan

Seminaarin kuluessa kävi sel-väksi, että yhden yhteisen pää-määrän löytäminen ekumeeni-

Pilvettömästä kesä-taivaasta huolimattaekumenian päämäärätjäivät osittain varjoonBosseyn ekumeenisentutkimuskeskuksenseminaarissa

selle liikkeelle on mahdotonta.Päällimmäiseksi kokemukseksijäi, että yhteistä on ainoastaannäkemys ekumeenisen liikkeenkriisistä ja toive jostakin yhtei-sestä. Konkreettisesti tämä nou-si esiin osallistujien työstäessäseminaarin lopulla yhteistä ra-porttia seminaarin annista. En-simmäiseksi seminaarin osallis-tujat yrittivät lähteä työstämäänesiin nousseita teemoja yhdessätai pienryhmissä. Lopulta pää-dyttiin raporttimosaiikkiin, jo-ka koostui jokaisen yksittäisenosallistujan lyhyestä subjektiivi-sesta kokemuksesta, jossa jokai-nen määritteli oman näkemyk-sensä ekumeenisen liikkeen pää-määrästä. Olimme kuitenkintyytyväisiä lopputulokseen.

Vaikka päämäärästä ja sensaavuttamiseen liittyvistä kei-noista oli useita eri mielipiteitä,olivat kaikki osallistujat yhtämieltä siitä, että kirkkojen suun-ta on kohti toisiaan; ei toisistapois päin. Yhteinen suunta kos-kee sekä kirkkoja että yksittäisiäkristittyjä. Ei voida sanoa, ettäeri kirkkokunnan olisivat lähen-tyneet seminaarin aikana toisi-aan. Yksittäisten kristittyjen vä-lillä lähentymistä tapahtui.Tämä on osa Kristuksen ruu-miin parantumista.


EKUMEENINEN KRONIKKASuomen ja Ruotsin luterilaisetja katolilaiset jatkoivatoppikeskustelujaan Turussa

� Pohjoismaiden luterilaiset jakatolilaiset kävivät keskinäisiäneuvotteluja opillisista kysy-myksistä. 16.-17. lokakuuta Tu-russa pidetyissä oppikeskuste-luissa teemana oli vanhurskaut-tamisoppi. Nämä neuvottelutolivat järjestyksessä kolmannet.

Keskustelujen sarjassa käsi-tellään myös piispan virkaa sekäkirkko-oppia eli kysymystä siitä,mikä kirkko pohjimmiltaan on.Tällaisten teemojen pohdinnanjälkeen on mahdollista ryhtyätarkastelemaan sitä, voivatkokirkot edetä ehtoollisyhteydentiellä.

Aloitteen yhteisten keskuste-lujen aloittamisesta teki vuonna1993 Vatikaanin Kristittyjenykseyden edistämisen neuvos-ton silloinen johtaja, kardinaaliEdward Idris Cassidy. Hän osal-listui tuolloin Ruotsin kirkonvieraana Upsalan kokouksen400-vuotisjuhliin. Pohjoismai-set opilliset keskustelut käynnis-tyivät keväällä 1998.

Kardinaali Kasper tutustuiSuomen kirkkojen elämään

� Katolisen kirkon kardinaaliWalter Kasper vieraili Suomes-sa 12.-15. lokakuuta. Saksalais-syntyinen kardinaali johtaa Va-tikaanissa toimivaa Kristittyjenykseyden edistämisen neuvos-toa. Kardinaali Kasperin johta-ma neuvosto vastaa koko katoli-sen kirkon ekumeenisista suh-teista sekä suhteista mm. juuta-laisuuteen. Ensimmäisen viralli-sen vierailunsa aikana kardinaaliKasper tutustui muun muassaekumeeniseen tilanteeseen Suo-messa.

Kardinaali Walter Kasper tu-li Suomeen luterilaisen kirkonarkkipiispan, Jukka Paarman jaHelsingin katolisen piispan, Jó-zef Wróbelin SCJ yhteisestä

kutsusta. Kasper tapasi erityises-ti Suomessa toimivien kirkkojenja kristillisten yhteisöjen edusta-jia, tutustui Helsingin katoli-seen hiippakuntaan ja Suomenekumeeniseen neuvostoon. Vie-railunsa aikana Kardinaali Kas-per piti Helsingin yliopistossayleisöluennon aiheesta ”näkö-kulmia ekumeeniseen vuoropu-heluun 2000-luvun alussa”. Li-säksi hän vietti messua PyhänHenrikin katedraalissa.

Kardinaali Walter Kasperkuuluu aikamme tunnetuim-piin katolisiin teologeihin. Hä-net on vihitty papiksi 1957.Hän on väitellyt tohtoriksi teo-logiasta ja filosofiasta ja opetta-nut molempia aineita eri yli-

opistoissa. Hän on toiminutRottenburg-Stuttgartin hiippa-kunnan piispana. Vuonna 1999paavi kutsui Kasperin Kristitty-jen ykseyden edistämisen neu-voston sihteeriksi. Hänestä tulineuvoston johtaja 2001, kunkardinaali Edward Idris Cassidyjäi eläkkeelle.

Kardinaali Kasper osallistuivuonna 1999 allekirjoitetun lu-terilais-katolisen asiakirjan “Yh-teinen julistus vanhurskautta-misopista” laatimiseen. Luteri-laisen maailmanliiton yleisko-kouksessa Kanadassa viime hei-näkuussa kardinaali Kasper pai-notti yhteisen julistuksen hen-gellistä merkitystä. (KT)

KUVA

: SAN

NA

YLÄ-

JUSS

ILA

”Hieman leikillään meidän ortodoksien sanotaan olevan naimisissa luteri-laisten kanssa, mutta se ei ole vain leikkiä. Se on totta ja arkea”, metropoliit-ta Panteleimon totesi syyskokouksen tiedotustilaisuudessa. Hän korosti täl-lä sitä, että ekumenia on kirkoille elintärkeä asia. Ilman toimivaa yhteistyötäetenkin pienten kirkkojen toiminta olisi hankalaa.


EKUMEENINEN KRONIKKASEN kokousmatkalla Oulussa

� Suomen ekumeenisen neu-voston syyskokous järjestettiinOulussa 13.-14.10. Neuvostooli pohjoisella kokousmatkal-laan kolmen kirkkokunnan, lu-terilaisen, ortodoksisen ja kato-lisen, vieraana.

Kokouksen aluksi pidetyssätiedotustilaisuudessa sekä arkki-piispa Jukka Paarma että metro-poliitta Panteleimon kehuivatOulun ekumeenista ilmapiiriähyväksi. Teknologiakaupunkinatunnettu Oulu on Paarman mu-kaan myös kaupunki, jossa teh-tävä kirkkojen yhteistyö kelpaisimalliksi muillekin.

Metropoliitta Panteleimonkertoi kerran kuussa vietettävänekumeenisen jumalanpalveluk-sen olevan paikallisen ekumee-nisen liikkeen erikoisuus ja vah-vuus. Jumalanpalvelusta viete-tään vuorotellen katolisessa, or-todoksisessa ja luterilaisessa kir-kossa. Kokousvieraat pääsivätkokemaan sen myös käytännös-sä, kun ensimmäisen kokouspäi-vän iltana tuomiokirkossa vie-tettiin ekumeenista juhlajuma-lanpalvelusta runsaan kirkko-kansan voimin.

Kirkon tutkimuskeskuksenjohtaja, TT Kimmo Kääriäinen,luennoi kokouksessa aiheesta”Uskonnollisuus Suomessa tä-nään”. Kääriäinen pohti luen-nossaan, onko paljon puhuttumaallistuminen todella reali-teetti tämän päivän Suomessa.Hän selvitti myös, minkälaistaon tämän päivän suomalaistenuskonnollisuus ja mitä haasteitase asettaa kirkoille ja uskonnolli-sille yhdyskunnille.

Kuningatar Elisabet palkitsiJuhani Forsbergin

� Kuningatar Elisabet II onkutsunut teologian tohtori Ju-hani Forsbergin Brittiläisen im-periumin ritarikunnan kunnia-jäseneksi (MBE). Perusteluina

ovat hänen osuutensa anglikaa-nis-luterilaisen niin sanotunPorvoon sopimuksen syntyyn,osallistumisensa Porvoon kirk-koyhteisön teologiseen työsken-telyyn ja hänen antamansa tukiSuomessa toimivalle anglikaani-selle Pyhän Nikolaoksen seura-kunnalle.

Juhani Forsberg on muunmuassa toiminut Helsingin yli-opistossa ekumeniikan assistent-tina, Suomen Lähetysseuran lä-hetysteologina ja vuosina 1994-2002 Kirkon ulkoasiain osastonteologisena sihteerinä. Eläkkeel-le jäätyään hän on jatkanuturaansa Luther-keskuksen teo-logisena asiantuntijana Witten-bergissä, Saksassa.

Porvoon sopimus allekirjoi-tettiin vuonna 1996 ja se toteut-ti läheisen kirkollisen yhteydenPohjolan ja Baltian luterilaistenja Brittein saarten anglikaanis-ten kirkkojen kesken. Porvoonkirkkoyhteisön jäsenkirkkoihinkuuluu yhteensä yli 50 miljoo-naa jäsentä.

Suurlähettiläs Matthew Kirkluovutti kunniamerkin Britan-nian suurlähetystössä Helsingis-sä 4. syyskuuta järjestetyssä tilai-suudessa. (KT)

Kirkkojen maailmanneuvostonpääsihteeriksi valittiinkenialainen Samuel Kobia

� Kenialainen pastori SamuelKobia valittiin torstaina 28. elo-kuuta Kirkkojen maailman-neuvoston (KMN) uudeksi pää-sihteeriksi. Toisena ehdokkaanaoli norjalainen tuomiorovastiTrond Bakkevig.

Kobia aloittaa pääsihteerinätammikuussa 2004. Nykyinenpääsihteeri Konrad Raiser jääeläkkeelle tämän vuoden lopus-sa toimittuaan pääsihteerinä yh-teensä 11 vuotta.

Samuel Kobia (s. 1947)työskentelee tällä hetkellä Kirk-kojen maailmanneuvostossa Af-rikan asioiden johtajana ja eri-

tyisedustajana. Hän on toimi-nut KMN:ssa eri tehtävissä vuo-sina 1978-1984 ja uudelleenvuodesta 1993 alkaen. Vuosina1984-1993 hän työskenteli ko-timaassaan Keniassa kansallises-sa kirkkojen neuvostossa. Kobiaon vihitty papiksi Kenian meto-distikirkossa.

Kobia on valmistunut teolo-giksi Keniassa ja opiskellut lisäk-si USA:ssa.

Kirkkojen maailmanneuvos-to on maailman suurin kirkko-jen yhteenliittymä. Siihen kuu-luu 341 kirkkoa yli 100 maastaeri puolilta maailmaa. Katolinenkirkko ei ole järjestön jäsen,mutta toimii yhteistyössä senkanssa. Järjestö perustettiinvuonna 1948 ja sen keskustoi-misto sijaitsee Genevessä. (KT/KMN)

Uskonnot ovat rauhan väline

� Kristinuskon, juutalaisuudenja islamin edustajat tapasivat or-todoksisen kirkkokunnan kes-kustalossa Kuopiossa uskonto-jenvälisen foorumin merkeissätorstaina. Foorumin koollekut-sujana oli ortodoksikirkon ark-kipiispa Leo.

Uskontojen edustajien ta-paamiset saivat alkunsa vuonna2001, kun presidentti Tarja Ha-lonen kutsui eri uskontojenedustajia yhteiseen neuvonpi-toon syyskuun 11. päivän terro-ri-iskujen jälkeen.

Nyt yhteisten keskustelujenteemoina olivat muun muassauskontojen käsitykset sodasta jarauhasta, uskonto ja joukkotie-dotus sekä uskonnonvapaus.Foorumin osallistujat olivat yk-simielisiä, että uskonnot ovatrauhan väline, eivät konfliktienaikaansaajia. Uskontojen tuleeolla ongelmien ratkaisijoita eikäniiden luojia.

Yhteisiä neuvotteluja pää-tettiin jatkaa seuraavan kerranensi vuoden tammikuun lopullaHelsingin juutalaisen seurakun-


EKUMEENINEN KRONIKKAnan vieraana. Seuraavaan ko-koontumiseen mennessä valmis-tellaan uskontojenvälisen kes-kusteluorganisaation laajenta-mista, jotta jatkossa päästään sy-vempään vuoropuheluun.

Kuopiossa järjestettyyn kes-kustelutilaisuuteen osallistuivatluterilaisen kirkon arkkipiispaJukka Paarma, yleisvikaari Tuo-mo Vimpari katolisesta kirkos-ta, puheenjohtaja Gideon Bo-lotowsky Helsingin juutalaises-ta seurakunnasta, puheenjohtajaOkan Daher Suomen Islam-seurakunnasta, imaami KhodrChehab Suomen islamilaisestayhdyskunnasta sekä Suomenekumeenisen neuvoston pääsih-teeri Jan Edström. Ortodoksi-sen kirkon edustajana mukanaoli arkkipiispa Leo. (KT)

Pohjoismainen ekumeeninenneuvosto päätettiin lakkauttaa

� 15.-18.8. järjestettiin Islan-nin Skalholtissa Pohjoismaisenekumeenisen neuvoston vuosi-kokous. Kokous tulee jäämäänyhdeksi neuvoston viimeisistä,sillä vuosikokous päätti yksimie-lisesti lakkauttaa Pohjoismaidenekumeenisen neuvoston. Sään-töjen mukaan sama päätös pitäätehdä kahdessa vuosikokoukses-sa, joten ensi vuonna Ruotsissapidettävä kokous tulee pane-maan pisteen neuvoston toi-minnalle. Suomesta kokoukseenosallistuivat piispa Juha Pihkala,Kirkon ulkoasianosaston johtajaRisto Cantell ja SEN:in pääsih-teeri Jan Edström.

Neuvoston lakkauttamisensyynä on se, että Norjan ja Tans-kan luterilaiset kirkot sekäRuotsin baptistikirkko ilmoitti-vat vetäytyvänsä neuvostosta.Tämän myötä Pohjoismaisenekumeenisen neuvoston talou-dellinen pohja ei ole riittävänvakaa toiminnan jatkamiseen.

Norjan ja Tanskan irtautu-mispäätöksiin on vaikuttanutse, että viime vuosina maiden

kansalliset ekumeeniset neuvos-tot ovat vahvistaneet asemaansaja toimintaansa.

Pohjoismainen ekumeeni-nen toiminta ei kuitenkaan neu-voston lakkauttamisen myötälopu. Ruotsin ja Suomen lute-rilaiset kirkot, Islannin kirkko jaSuomen ortodoksinen kirkkopohtivat yhteistyön tuleviamuotoja. Tällä hetkellä on ole-massa suunnitelmia Pohjois-maisen ekumeenisen instituutinperustamisesta.

Uusi uskonnonvapauslaki

� Uusi uskonnonvapauslakituli voimaan 1.8.2003. Tämälaki korvaa edellisen, vuodelta1922 olevan uskonnonvapaus-lain.

Uskonnonvapaus on jokai-sen ihmisen perustuslain mukai-nen perusoikeus. Siihen kuuluuoikeus tunnustaa ja harjoittaauskontoa, oikeus ilmaista va-kaumus sekä oikeus kuulua taiolla kuulumatta uskonnolliseenyhdyskuntaan. Vuoden 2004alusta tulee voimaan uusi hauta-ustoimilaki, joka liittyy uskon-nonvapauslakiin omana säädök-senään. Evankelis-luterilaisestaja ortodoksisesta kirkosta sääde-tään lisäksi näitä kirkkoja kos-kevissa erityislaeissa, kuten tä-hänkin asti.

Uskonnonvapauslaki perus-tuu positiivisen uskonnonva-pauden käsitteelle, joka tarkoit-taa sitä, että uskonto ymmärre-tään paitsi yksilön valinnaksimyös yhteisön perinteen osaksi.Näin ollen valtion tehtävänä onturvata uskonnonvapaus ja luo-da edellytykset sen toteutumi-selle.

Yksi uuden lain ekumeeni-sesti mielenkiintoisista kohdistaon kysymys kaksoisjäsenyydes-tä. Lain mukaan ”jokaisella onoikeus päättää uskonnollisestaasemastaan liittymällä sellaiseenuskonnolliseen yhdyskuntaan,joka hyväksyy hänet jäsenek-

seen, tai erota siitä.” Käytännös-sä tämä tarkoittaa sitä, että hen-kilö voi periaatteessa kuuluauseampaankin uskonnolliseenyhdyskuntaan samaan aikaan.Uskonnolliset yhdyskunnat voi-vat itse päättää, sallivatko heomille jäsenilleen nk. kaksoisjä-senyyden. Uusi käytäntö tuleekuitenkin voimaan vasta kol-men vuoden siirtymäajan jäl-keen, eli 1.8.2006.

Uusi uskonnonvapauslaki li-säsi rekisteröidyn uskonnollisenyhdyskunnan autonomiaa. Us-konnolliset yhdyskunnat saavatesimerkiksi entistä vapaamminmääritelllä yhdyskunnan ja pai-kallisyhteisöjen suhteet omientarpeidensa ja oman katsomuk-sensa mukaisesti. Uskonnollisenyhdyskunnan perustamiseentarvitaan entiseen tapaan vähin-tään 20 henkilöä. Siitä, vastaa-vatko perustettavan yhdyskun-nan tarkoitus ja toimintamuo-dot laissa säädettyä määritelmää,tulee antamaan lausunnon Ope-tusministeriön yhteydessä toi-miva asiantuntijalautakunta.Rekisteriviranomaisena uskon-nollisia yhdyskuntia koskevissaasioissa toimii jatkossa Patentti-ja rekisterihallitus.

Uusi uskonnonvapauslakivaikuttaa myös uskonnonope-tukseen. Käsite ”tunnustukselli-nen uskonnonopetus” on kor-vattu termillä ”oman uskonnonopetus”. Lain positiivisen hen-gen mukaisesti korostetaan oi-keutta saada oman uskonnonopetusta, eikä oikeutta vapautuauskonnon opetuksesta, kutenaiemmin. Uuden lain mukaanevankelisluterilaisen ja ortodok-sisen uskonnon opettajilta eienää edellytetä asianomaisenkirkon jäsenyyttä, aineenhallin-ta riittää.


Herran siunaus kuului Kouvo-lassa ja sen lähiympäristön paik-kakunnilla perjantaina 5. syys-kuuta epätavalliselta suunnalta,kun kolme pastoria lausui senCredo-kuumailmapallossa, jokanousi Jäähallilta ja lipui eteläänlaskeutuen lopulta UmmeljoelleElimäen rajalle.

� Herran siunausta edelsivät va-paamuotoiset rukoukset ja Mat-ti Nikusen ”Sinua siunata tah-don”-laulu kaikui taivaalta mie-hekkään jämäkkänä laulumies-ten esityksenä.

Korissa taivaalla leijui kolmepappia taivaan portilla, kutenyksi lennolla mukana olleista,Vapaaseurakunnan Asko Tynjälätotesi. Toiset kaksi pastoria oli-vat Kouvolan evankelisluterilai-sen seurakunnan Juha Palm jahelluntaiseurakunnan TuomoMantsinen.

- Kuulin jossakin yhteydessä,että Kouvolassa eri kirkkokun-tien edustajat olivat yhdessä hoi-taneet koko kesän Manskin elikävelykadun terassipappiprojek-tia, kertoo Thorleif Johansson,siunauslennon idean keksijä. –Yhdistin kuullun ja Raamatunajatuksen siitä, että tulee har-rastaa sen paikkakunnan hyvää,jossa asuu ja elelee, ja niin ehdo-tin paikkakunnan siunaamistasiltä suunnalta, mistä me muu-tenkin odotamme siunaustentulevan.

Paikallinen media havaitsilennon hyvin. Paikallisradiokertoi siitä etukäteen, ja Kouvo-lan Sanomissa oli siitä kuudenpalstan uutinen otsikolla ”Lä-hemmäksi Jumalaa”. ”Kymen-laakson yläpuolella lentäessäänpastorit olivat tiiviissä rukous-yhteydessä taivaalliseen työnan-tajaansa”, uutisessa todettiin.Pastorit eivät olleet ensimmäistäkertaa yhdessä urheilemassa: jokeväällä he hiihtivät Manskinkatukisassa saavuttaen neljän-nen sijan.

Kouvola siunattiin taivaalta käsin

Credo-pallo on tuttu näkyKymenlaakson taivaalla, silläsen omistaa kuusankoskelainenVeini Ravantti.

- Credo-teksti pallon kyljes-sä on Kotimaa-konserniin kuu-luvan CredoNet Oy:n logo. – Semerkitsee kuitenkin jotakin ai-van muuta kuin jonkun yrityk-sen nimeä tai imagoa. Ensinnä-kin Credo kristikunnan yhteise-nä uskonilmaisuna yhdistää:vasta sen tulkinnoissa ilmeneeeroja. Credo on latinaa ja tar-koittaa ”minä uskon”. Toiseksi

Pastorit lähdössä iloisina taivaan portille: vasemmalta Asko Tynjälä Kouvo-lan vapaaseurakunnasta, Tuomo Mantsinen helluntaiseurakunnasta sekäJuha Palm evankelisluterilaisesta seurakunnasta.

pallon kyljessä lentävä rukouskertoo myös, että ei ole erikseenuskovaisten tuulia ja muun yh-teiskunnan virtauksia, vaan len-toreitti on yhteinen. Sama tuulikuljettaa niin Credo-palloa kuinSoneran tai Canonin tai CostaRica-kahvinkin palloja, Credo-pallon maajoukkoja vetävä Jo-hansson toteaa.

Lisätietoja Credo-pallosta jakuumailmapalloista yleisestilöytyy osoitteessa www.credo.fi/balloon.

KUVA

: LAS

SI J

OH

ANSS

ON

KUVA

: LAS

SI J

OH

ANSS

ON


Ekumeeniseen ja erityisesti seni-läiseen slangiin on syntynyt uusitermi, Pafo, Paikallisekumeeni-nen foorumi, joka kokoontui en-simmäiseen istuntoonsa loka-kuun alussa.

Kokous pidettiin ikoninäyttelynsiimeksessä Helsingin ortodok-sisen seurakunnan seurakunta-salissa. Paikallisekumeenistentyöryhmien ja SEN:n välistä he-delmällistä vuoropuhelua on ol-lut pitkään, mutta järjestettynäyhteentulemisena Pafo oli en-simmäinen. Paikalla oli ilahdut-tavan runsaslukuinen ekume-nian edistäjien joukko eri puo-lilta Suomea. Osanottajien esit-täytymiselle oli varattu tavan-omaista nimenhuutoa enem-män aikaa ja kierroksesta tulikinmainio paikallisekumenian esit-telypaketti. Monilla paikkakun-nilla on vakiintunutta ja vahvaaekumeenista toimintaa toimi-kuntien muodossa ja sitten onesimerkiksi Maaninka-Pielavesi-akseli, jossa ekumeenisen ”toi-mikunnan” muodostavat ArtoPenttinen ja Olavi Matsi, luteri-lainen ja ortodoksinen pappi.Lähtökohtana on paikallinen ti-lanne, jossa on paljon ortodok-sis-luterilaisia seka-avioliittoja.

Pääsihteeri Jan ja Paikallisenekumenian jaoston sihteeri Vei-jo Koivula korostivat oman suo-malaisen mallin tärkeyttä pai-kallisten työryhmien ja kansalli-sen neuvoston suhteiden vakiin-nuttamisessa. Kirkkomaantiedeon otettava huomioon eikä esi-merkiksi Ruotsin malli sellaise-naan sovellu maamme oloihin.

Pastori ja patristiikan tutkijaAri Ojell tukeutui myös maan-tieteen termeihin johdatelles-saan keskustelua Charta Oecu-menican sisältöön. Ahkerassakäytössä asiallisesti kulunuttakoulun peruskarttaa näyttäenhän haasti kuulijoita pohtimaankartan merkitystä vaelluksel-

SIRPA-MAIJA VUORINEN

Siruja

lamme. Millä tavoin ekumenianmaastossa on syytä suunnistaa?Arin mukaan paikallista eku-meenista toimintaa on peilatta-va yhteisiin ekumeenisiin tavoit-teisiin. Vanhassa koulun perus-kartassa on valtioita ja rajoja,joita ei enää ole. Rajat muuttu-vat, valtiot häviävät ja uusia syn-tyy, mutta maasto ei muutu.CO: aa kohtaan on esitetty epäi-lys, että se olisi Euroopan Unio-nin mainos. Ojellin mukaanasiakirja on jäänyt sanonnois-saan ehkä vähän vajaaksi, silläEuroopan integraatio -ajatuk-sessa ei ole tarkoitus antaa suo-raa tukea EU:lle, eikä asiakirjaaole tarkoitettu EU:n esitteeksi.Ojell korosti, että CO täyttäähyvän ekumeenisen asiakirjantunnusmerkit, mutta sen käyttölähtee alhaalta ylös, vaikka seonkin annettu ylhäältä alas.Ekumeniassa ei milloinkaan olekysymys nöyristelystä, vaan ih-misen ikävästä toisen luo.

Paikallisen suunnistuksenavuksi on SEN:ssa hyväksyttyEkumenian hyvät tavat -suosi-tukset. Veli-Pekka JärvinenTampereelta toi loistavan idean:hyvät tavat -asiakirja olisi pai-kallaan näkyä huoneentaulunajokaisen seurakunnan tiloissa.Siitä vaan kehystämään!

Kirsti Keltikankaan esiteltyäPaikallisen ekumenian ideapank-kia, virisi keskustelu muun mu-assa siitä, voiko ekumenia ollamerkitty seurakunnan yhdenpapin työalaksi, vaikka se kuu-luu koko kirkon olemukseen.Myös ekumeenisten työryhmienjärjestäytymiskysymys nousikeskusteluun. Onko se hyvä vaikarkottaako järjestäytyminen

sellaisia, jotka muuten haluaisi-vat osallistua? Työalan henkilöi-tyminen ja työryhmien järjes-täytyminen saivat kannatusta.Esimerkiksi Oiva VoutilainenKuopiosta piti ekumeenisen toi-mikunnan toimintasääntöä tar-peellisena. Tämä takaa sen, ettäkaikki mukana olevat tietävät,mihin on sitouduttu. Työalanmääritys taas saa aikaan sen, ettävastuu on ainakin yhdellä. Jos seon kaikilla, ei se ole kenelläkään!

Marja-Liisa Laihia kertoi lu-terilaisen kirkon maahanmuut-tajatyöstä, jonka lähtökohtanaon lähimmäisenrakkaus. Kirkonhän toivoi avaavan oveaan niin,että esille tulevat missionääri-syys, ekumeenisuus, diakonia,profeetallisuus ja dialogisuus.Missionäärisyyden tiimoiltakäytiin vilkasta keskustelua. Ta-pani Rantala Turusta totesi, ettäon rohkeaa, että missionäärisyysnäkyy asetetuissa tavoitteissakun taas käännyttäminen on eh-dottoman vastenmielistä. Mar-ja-Liisa kertoi, että missionääri-syys-termiä on uskallettu käyt-tää, koska esimerkiksi maahan-muuttajatyötä tekeviltä diako-neilta usein kysytään, mitä hei-dän oma uskonsa merkitseeheille. Maahanmuuttajia saattaaihmetyttää, mitä kristinusko oi-kein on kun se ei ihmisten arjes-sa näy.

Ihmisiä ei kuitenkaan saahoukutella tilaisuuksiin, joihinhe eivät halua tulla. On siis ainakerrottava, mistä on kysymys.On kerrottava, että on kysymyskristillisestä tilaisuudesta ja siel-lä rukoillaan. Kaikki ovat terve-tulleita ja on kaikille osapuolillehelpompaa kun salakavaluudes-ta ei ole pelkoa. Evankeliuminsanoman on oltava esillä, muttaliittyminen kirkon jäseneksi eisaa olla diakonian edellytyksenä.

Veijo Koivulan mukaan Pa-fo-päivä oli 1975 perustetunPaikallisen ekumenian jaostonhistorian tärkein päivä. Vuodenkuluttua järjestetään uusi Pafo.Turun seudun ekumeenisen pii-rin puheenjohtaja Jouni Elomaaesitti kutsun saapua Turkuun.


Siellä on järjestäytyneellä pai-kallisekumenialla jo vähän per-spektiiviä, sillä ensi vuonna vie-tetään 50-vuotisjuhlaa.

Ruusu ekumenialle

Turussa on ekumeenista työtäkunnioitettu istuttamalla eku-menian ruusu Wäinö Aaltosenseuran toimitalon puistoalueel-le, jossa kukoistaa 1994 perus-tettu rosarium. Ruusun istutti-vat emeritusarkkipiispa JohnVikström puolisoineen, Nikeanmetropoliitta Johannes ja eme-ritamaaherra Pirkko Työläjärvipuolisoineen. Ruusuksi oli va-littu kirkonruusujen ryhmäänkuuluva Rosa Francofort. Kaup-pilan puutarhasta Turusta ker-rottiin, että kysymyksessä onmatala pensasruusu, jolla onhyvä talvenkestävyys ja jokahehkuu vaaleanpunaisin kukin.Mikä sen osuvampaa kuin valitaekumenian ruusuksi kirkonruu-su, jolla hyvä talvenkestävyys.Ekumeniassa kun vuodenaikoi-hin liittyvä symboliikka onusein esillä. On takatalvea, ke-vättä ja kesää riippuen siitä, mis-sä kurssissa laiva milloinkin me-riä seilaa. Rosa Francofurtana –ruusulajikeryhmää kutsutaankirkonruusuryhmäksi, koska sii-hen kuuluu vain muutama laji-ke, jotka usein esiintyvät kirk-komailla tai pappiloiden pihoil-la. Ensimmäinen lajike on löy-detty vuonna 1583 Frankfurtam Mainista, josta ryhmännimi. Ekumenian ruusun istut-tamisen primus motorina ontoiminut Wäinö Aaltosen seu-ran puheenjohtaja, turkulainenekumeenikko Antti Lehtinen.

Ruusuihin on tieteellisesti

perehtynyt muun muassa hel-sinkiläinen FL Pirkko Liitiä,joka kulttuurihistorian alaanliittyvässä pro gradu -työssäänon käsitellyt ruusua osana kes-kiajan ja renesanssin kulttuuria.Soitin Pirkko Liitiälle, joka ker-toi aiheen kiinnostavuudessaanimaisseen hänet kokonaan. Li-sensiaattityössään hän käsittelikeskiajan ruusulegendoja sekäruususatuja, joita ovat kirjoit-taneet muun muassa Lagerlöf,Topelius, Swan ja Andersen. Ka-toliset ruusulegendat ovat näissäpohjajuonteena.

Keskiajan ja renesanssinkulttuurissa oli Liitiän mukaankaksi pääjuonnetta: ruusunsymbolinen merkitys taiteissa jakäyttö rohdoskasvina. Kristilli-nen kirkko oli alkujaan tuomin-nut ruusun pakanallisena Afro-diten kukkana, mutta keskiajal-la ruusun viljely yrttikasvinakeskittyi luostaripuutarhoihin.Munkkikammioista on myöslähtöisin ruusuun liittyvä us-konnollinen symboliikka, jossaruusu kuvaa Kristusta, Mariaa jamarttyyreita.

Ruususta tuli kukkien ku-ningatar. Neitsyt Marialle onomistettu kymmeniä kasveja,mutta keskeisin niistä on ruusu.Katolisissa kirkoissa Mariaa esit-tävät patsaat on usein koristetturuusuilla. Katoliseen hurskaus-elämään liittyy läheisesti ruu-sukko, rukousketju, jossa on vii-si kymmenen helmen sarjaa janäiden välissä yksi helmi eli ruu-su. Antiikin tarustojen kauttaruususta tuli myös kristikunnas-sa vaikenemisen symboli. Rippi-tuoleihin tuli ruusua kuvaaviapuuleikkauksia. Se mitä rippi-isälle kerrottiin, puhuttiin ”subrosa”, ruusun alla ja sitä koskipapin vaitiolovelvollisuus.

Suomen ev.lut. kirkon vaa-kunassa on yrjönristin saatteenaneljä hopearuusua. Lutherinkäyttämässä sinetissä, ns. Lut-her-ruusussa on musta risti pu-naisen sydämen keskellä. Sydänon valkoisen ruusun keskellä.Luther itse kirjoittaa, että sydä-men tulee olla valkoisen ruusun

sisällä, jotta näkyisi, että uskotuo mukaan iloa, lohdutusta jarauhaa. Siksi ruusu on valkoi-nen, eikä punainen, sillä valkoi-nen on enkelien väri.

***Tarkkana saa olla ruusujen jayleensäkin kukkien symboliikansuhteen. Myös määrä on tärkeä,kukkia pitää ojentaa paritonmäärä. En ole tätä parittomuut-ta kovin tosissani ottanut, muttatörmäsin sen merkitykseen taan-noin Lapissa. Olimme viettä-mässä kahden ystävän yhteisiäsyntymäpäiviä. Pienenä ryhmä-nä aloimme miettiä, että pitäisisaada ruusu kummallekin. Mitätehdä, kun lähimpään kukka-kauppaan on pitkä matka? Hok-sasimme ison ruusuasetelmanravintolan pianon päällä. Ky-syimme rohkeasti tarjoilijalta,voisimmeko saada ostaa siitäkaksi. Saimme ystävällisen vas-tauksen, että ilman muuta, eikämaksa mitään. Hetken kuluttuatarjoilija tuli huolestuneena ker-tomaan, että häntä jäi kovastivaivaamaan se, että otimme kak-si kukkaa, sillä parillista luku-määrää ei missään nimessä saaantaa, sillä siitä seuraa huonoonni. Onneksi saimme hänenhelpotuksekseen kertoa, ettäolemme oikeilla jäljillä, silläruusut menevät jakoon yksi ker-rallaan.

Lukusymboliikka olisi taasoman messunsa väärtti. Paritto-milla luvuilla 1, 3, 5 ja 7 on hyväkaiku, mutta myös parillista lu-kua 10 arvostetaan suuresti mil-tei kaikissa kulttuureissa. Pari-ton 11 taas on ”paholaisen tusi-na”. 12 hipoo täydellisyyttä,mutta voi paritonta lukua 13!Uskomukset luvusta 13 epäon-nen tuojana juontuvat pakanal-liselta ajalta. Kristikunnassaluku kuvaa Kristusta ja kahta-toista apostolia. Että kristittyinävoimme vapain sydämin, mi-tään kyselemättä asettua hotel-lissa asumaan huoneeseen, jokatulee huonenumeron 12 jäl-keen, mutta jonka ovessa jostainsyystä onkin numero 14!


Palautusosoite:Suomen ekumeeninen neuvostoPL 185, 00161 Helsinki

Rauhani minä annan teille– Kristittyjen ykseyden rukousviikko 18.-25.1.2004

Vuodesta 1964 alkaen rukousviikkoa on vietetty säännöllisesti meillä Suomessa. 40-vuotisjuhlan merkeissä järjestetään Helsingin vanhassakirkossa rukousviikon valtakun-nallinen ekumeeninen avaustapahtuma sunnuntaina 18. tammikuuta klo 15.

Suomen ekumeeninen neuvosto toivoo, että rukousviikolla järjestetään ekumeenisiarukoushetkiä, ristisaattoja, kirkkovaelluksia ym. kristittyjen yhteyttä rakentavia tilaisuuksiakaikkialla Suomessa. Rukousviikko tarjoaa hyvän mahdollisuuden avata ekumeeninenyhteistyö myös sellaisilla paikkakunnilla, joissa sitä ei ole ennen ollut.

Rukousviikon teema on Rauhani minä annan teille ja tekstit ovat Johanneksen evanke-liumin 14. luvusta jakeista 23-31. Aineisto on tullut kristityiltä, jotka elävät ja todistavathistoriallisessa Aleppon kaupungissa Syyriassa.

Lähi-idän rauhanpyrkimykset ja monien kansojen samankaltaiset pyrkimykset muodosta-vat erityisen taustan vuoden 2004 kristittyjen ykseyden rukousviikon vietolle ja mietiske-lylle. Aikamme maailmassa rauha on alati häilyvä ja joka hetki uhattuna; siksi pyrkimysrauhaan ja sen myötä toivo ovat juuri nyt tärkeä osa rukousta, joka kohoaa sydämistäm-me Jumalan armollista sydäntä kohti.

Aineisto on suomeksi internetissä www.kolumbus.fi/sen ja se on myös saatavissavihkosena. Tilaukset: [email protected] tai puh. (09) 180 2369 tai faksi:(09) 174 313. Vihkonen saapuu Näköala 4:n välissä lukijoillemme. Ruotsinkielinenaineisto: www.skr.org

Maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoitaavustavien henkilöiden koulutuspäivä

Koulutuspäivä järjestetään 26.3.2004 Ruoholahden kansainvälisessä kristillisessäkeskuksessa Helsingissä. Päivä on suunnattu kristillisten kirkkojen työntekijöille

ja vapaaehtoisille, jotka tekevät työtä maahanmuuttajienja turvapaikanhakijoiden parissa.

Päivän aikana käsitellään mm. ulkomaalaislain sisältöä ja tulkintaasekä ihmisoikeustyön mahdollisuuksia kirkoissa ja seurakunnissa.

Koulutuspäivän järjestävät Ev.-lut. kirkon maahanmuuttajatyöSuomen ekumeeninen neuvosto. Ilmoittautumiset 12.3.2004 mennessä.

Ilmoittautumiset ja tiedustelut:Marja-Liisa Laihia, puh. (09) 1802 410,

e-mail: [email protected].

n.k.ala nro 3 - ekumenia.fi · aittansa salvat kun aukaisee. näin paljosta muillekin riittää,...

Documents