Nro 24

KIIMINKIJOEN VESISTN

JOKIUOMIEN TILA

Pekka Hynninen

Mika Koskinen

VESI-JÄYMPÄRISTHILITUKSENMONISTESÄRJÄ

Nro 24

KIIMINKIJOEN VESISTN

JOKIUOMIEN TILA

Pekka Hynninen

Mika Koskinen

Vesi- ja ympäristöhallitusHelsinki 1987

tekijät ovat vastuussa julkaisun sisällöstä, eifl siihen voidavedota vesi- ja ympäristöhallituksen virallisena kannanottona.

Julkaisua saa Oulun vesi— ja ympäristöpiiristä.

ISBN 951—46—9653—0ISSN 0783—3288

Painopaikka: Vesi- ja ymprist6hal1ituksen monistamo, Helsinki1987.

3

SISÄLLYSSivu

JOHDÄNTO 5

2 AINEISTO JA MENETELMÄT 5

3 VESISTALUEEN YLEISKUVÄUS 6

4 VESISTÖN NYKYINEN TILA 124.1 Kiiminkijoen pääuoma ja Nuorittajoki 12

4.1.1 pH ja alkaliteetti 124.1.2 Happi 124.1.3 Sähkönjohtavuus 124.1.4 Veden väri 134.1.5 Kemiallinen hapenkulutus

(CODM) 134.1.6 Rauta, alumiini, mangaani,

magnesium, kupari ja kokonais—rikki 13

4.1.7 Kiintoaine 174.1.8 Kloridi 194.1.9 Typpi 194.1.10 Fosfori 234.1.11 Biologinen hapenkulutus

(30D7) 274.1.12 Lämpökestoiset kolimuotoiset

bakteerit ja fekaalisetstreptokokit 27

4.1.13 a—klorofylli 294.2 Muut sivujoet ja purot 29

4.2.1 Yläjuoksun purotPuolangalla 29

4.2.2 Nuorittajoen alue 314.2.3 Kiiminkijoen alue välillä

Utajärvi - Haukipudas 31

5 TULOSTEN TÄRKÄSTELU 345.1 Veden fysikaalis-kemiallinen laatu

ja sen vaikutukset vesistön tilaan 345.2 Vesistön käyttökelpoisuus 44

5.2.1 Virkistyskäyttöluokitus 445.2.2 Kalavesiluokitus 445.2.3 Yleisluokitus 45

6 TIIVISTELMÄ 45

KIRJALLISUUS 46

LIITTEET

5

JOHDÄNTO

Kilminkijoen vesistöaiueen tilaselvitys liittyyOulun vesi- ja ympäristöpiirissä tehtävään Kiirninkijoen vesiensuojelusuunnitteluun. Pohjois-Pohjanmaallasijaitseva Kiiminkijoki on rakentamaton, polyhumoosi—nen vesistö, joka kuuluu Project Äguan ohjelmassatieteellisiksi tutkimuskohteiksi varattujen vesistöjen luetteloon. Kiiminkijokea on esitetty suojelukohteeksi komiteanmietinnössä “Erityistä suojelua vaativat vedet” (1977) ja Kiiminkijoen vesistön vesienkäytön kokonaissuunniteimassa (1977) ja toimenpidesuosituksisa (Vesihallitus 1930 ja 1986) . Suojeluntavoitteena on säilyttää joen luonnontila sekä sainal—la ylläpitää valurna—alueen vesitalous ja kalakannatmahdollisimman luonnonmukaisina. Lisäksi koskien suo—jelutoimikunnan mietinnössä (1982) on ehdotettu Kiiminkijoen rauhoittamista voimatalousrakentamiselta.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Kiiminkijoen vesistön jokivesien tila. Raportissa keskeiselläsijalla ovat Kiiminkijoen pääuoma ja sen suurin sivu—joki, Nuorittajoki, joiden veden laatua on havainnoi—tu vuosina 1983 - 85. Kilminkijoesta ja Nuorittajoesta tehtyjen porifytonkokeiden tulokset käsitellään muussa ynteydessä. Kiimirikijoen vesistöalueenjärvien tilasta tehdään erillinen raportti.

2 AINEISTO JA i1ENETELMT

KilminkijoesLa ja Nuorittajoesta on otettu vesinäysteitä vuosina 1983 — 85 kerran kuukaudessa. Havainto—uaikat olivat Haukipudas, Huttukylä, Ylikiiminki,Jokikokko, Huoseus, Perätalon kalankasvatuslaitoksenyläpuoli ja Juorkuna Kiiminkijoella sekä Nuorittajokisuu, Vilnikoski ja Määtänperä Nuorittajoella (kuva 1)Pertaion kalankasvatuslaitoksen yläpuolelta on otettu näytteitä vain vuonna 1983 ja Huoseuskosken kohdalta vuosina 1984 ja 1985. Liltteessä 1 on esitettyhavaintopaikkojen koordinaatit ja havaintoj en luku—määrät.

Vesistöaluecn pienemmistä joista on vcdenlaatuaineis—toa huomatLavasti vähemmän ja usein vain kesäajalta.Analyysitulokset ko. jokien osalta esitetään lilttees—sä 3. Kiiminkijoen yLäjuoksu kuuluu Kainuun vesi-piirin alueeseen. Oulun vosipiirin ja Kainuun vesi—piirin raja kuLkee ULajärven ja Puolangan kunnan rajaapitkin. Kainuun vesipiirin alueella olevien havainto—oaikkojen vesinäytteet on analysoiLu 1ainuun vesipii—rin ‘icsitoimiston laboratoriossa. Vesianalyysit ontehty vesiha1iinnossa käyLössä olevin menetelmin(Erkomaa ym. 1977) . AnaLvysituloksia käsiteltäessähavaintoaineisto ryhmitel tim “uodenaikoihin seuraavasti:

6

1 talvi: 1.12. — kevättulvan alku (valuma < 101/s.Icm2)

2 1II kevät: kevättulva (valuma > 10 l/skmIII kesä: valuma 10 1/s.km2 — O15.9.IV syksy: 16.9.—30 1

Luvassa 5 tarkastefiaan, miten hyvin Kiiminkijoki jaNuorittajoki sopivat virkistyskäyttöön ja kalavesiksisekä määritetään niiden yleinen käyttökelpoisuusluokka. Luokittelussa käytetään Vesihallituksen työryhmän(Heinonen ym. 1985) laatimaa ehdotusta vesistöjen laa—dulliseksi käyttökelpoisuusluokitukseksi. Äineistonakäytetään tarkkailun tuloksia vuosilta 1983 — 85.Havaintojen puutteellisuuden vuoksi Kiiminkijoen muitasivujokia ja latvapuroja ei ole luokiteltu.

3 VESISTÖALUEEN YLEISKUVÄUS

Kiiminkijoki alkaa Puolangan vaara-alueelta, 150 mmerenpinnan yläpuolella olevasta Kivarinjärvestä,johon vesistön latva—alueen vedet laskevat Keskijokeapitkin. Puolangalta Kiiminkijoki virtaa Utajärven,Ylikiimingin ja Kiimingin kuntien läpi laskien Perämereen Oulun pohjoispuolella, Haukiputaalla, n. 170km:n päässä Kivarinjärvestä. Kiiminkijoen valuma-alueulottuu myös Pudasjärven kuntaan (kuva 1) . Kiiminkijoen vesistöalueen pinta—ala on 3845 km2 ja järvisyys3,4 % (Vesihallitus 1931)

Kiiminkijoen suurin sivujoki, Nuorittajoki, yhtyypääuomaan 72 km:n päässä jokisuulta. Sen valuma—alueensuuruus on 1141 km2 ja järvisyys 2,1 % Kiiminkijoenyhtymäkohdassa. Valuma—alueiltaan seuraavaksi suurimmat sivujoet ovat Tilanjoki - Pirttijoki 396 km2,Jolosjoki 172 km2 ja Vepsänjoki 162 km2 (Mansukoski1973)

Kiiminkijoki on maisemallisesti varsin arvokas vesis—tö. Joen arvokkaimmat maisemakohteet ovat suurimmatkosket Hepoköngäs, Kalliuskoski ja Koiteli. Kaikkiaan Kiiminkijoesta on luetteloitu yhteensä 25 koskea(Mansukoski 1973) . Koskiksi luokiteltavien jokiuomankohtien lukumäärä on kuitenkin huomattavasti suurempi. Pitkin jokivartta esiintyy myös erikoisia vyörytörmiä ja kalliorantoja sekä vaikuttavia suomaisemia.

Kiiminkijoen vesistöalueen huomattavimmat järvetsijaitsevat keski— ja latva-alueilla. Pinta—alaltaansuurimpia järviä ovat Kalhamajärvi 6,97 km2, IsoOlvasjärvi 4,55 km, Vihajärvi 3,8 km2, Auhojärvi

1) Kevättulva-ajan katsottiin päättyneeksi viimeistään 5.6., mikäli tulva-valumat jatkuivat edelleen.

Ku

va

1.

Kii

min

kij

oen

valu

ma-a

lue

jase

nsij

ain

tisek

ätä

rkeim

mät

siv

ujo

et

jah

av

ain

top

aik

at,

OT

host

etu

nto

rkk

IIu

nhav

ainto

paU

<ko

AM

uuhov

aIn

tok

k0

Vrt

oam

nhavain

topoik

ka

o5

05

km

8

3,8 km2 Puolankajärvi 2,99 km2 Hakojärvi 2,7 km2,

Kivarinjärvi 2,6 km2, Juorkunajärvi 2,49 km2 ja Vii

pusjärvi 2,2 km2 (Vesihallitus 1986)

Kiiminkijoen vesistössä virtaamat vaihtelevat hyvin

suuresti vuoden aikana johtuen valuma—alueen kapeu—

desta, vähäjärvisyydestä ja järvien sijoittumisesta

latva-alueilla. Virtaamahuiput sijoittuvat huhtikuun

loppuun tai toukokuun alkupuoliskolle (kuva 2). Pie

nimmillään virtaamat ovat yleensä maaliskuussa, jol

loin Haukiputaalla mitataan yleisesti alle 10 m3/s

arvoja. Nuorittajoki poikkeaa pääuomasta hydrologisil

ta oloiltaan siten, että virtaamat vaihtelevat Nuo—

rittajoessa paljon jyrkemmin kuin pääuomassa: kevät-

tulvan ja kesätulvien huiput ovat selvästi voimakkaam

pia ja vastaavasti minimivirtaamat ja —valumat suh

teellisesti paljon pienempiä (kuva 2, taulukko 1)

Tämä johtuu Nuorittajoen vähäisestä järvisyydestä.

Nuorittajokeen purkautuu vettä jo keskisuurilla tul—

villa lijoen vesistöön kuuluvasta Jongunjärvestä.

Perttusen havaintoasemalla lijoen tulvavesien koko—

naistilavuus oli keväällä 1982 n. 30 milj. m3. Huipun

arvio oli 80 m3/s, ja sen ajankohta oli 6 vrk Jongun

järven ylimmän vedenkokeuden jälkeen (Kuusisto 1983)

Nuorittajoki vaikuttaa selvästi jokien yhtymäkohtien

alapuolisen pääuoman hydrologiaan ja aikaansaa ala—

juoksun tulvahuipun (Haapala ym. 1976). Taulukossa 2

on virtaamatietoja Kiiminkijoen suulta Haukiputaalta

ja Jokikokosta, Torniontalon havaintopaikalta sekä

Nuorittajoen alajuoksulta, Perttusesta.

— Houkipudaslornontoto

80 J Perttunen

20J

_

Kuva 2, Keskivirtaamien kuukausiarvot Kiiminkijoen

(Haukipudas ja Torniontalo) ja Nuorittajoen (Perttu

nen) mittauspaikoilla 1971 - 80.

9

Vuotuinen sademäärä Kiiminkijoen vesistöalueella olivuosina 1931 - 60 keskimäärin 548 — 558 mm ja vuosina1961 — 75 keskimäärin 616 — 633 mm. Sateesta lähespuolet tulee lumena, jonka vesiarvot ovat varsin kor—keat keskiarvo vuosina 1931 oli 114 — 140 mm ja vuosina 1961 — 75 jopa 138 — 170 mm (Vesihallitus 1981)

Taulukko 1. Kiiminkijoen vesistöalueen virtaamienkeski— ja ääriarvot Kiiminkijoen alajuoksulla Hauki—putaalla, Nuorittajoessa ja pääuomassa Nuorittajoenyhtymäkohdan yläpuolella (Vesihallitus 1983, Hydrologian toimiston havaintoaineisto vuosilta 1983 - 1984)

K1iminkioki Nuorittajoki

Haukioudas Torniontalo Perttunen

valuma—alue (km2) 3645 1880 1045

järvisyys (%) 3,4 4,0 2,3

Vuodet 1971—80 1983 1984 1971—80 1983 1984 1971—30 1983 1984

NO (m3/s) 40 52,5 46,2 21 34,5 23,3 11,7 19,5 12,8

NO (m3/s) 606 479 299 219 178 123 340 284 155,2

MHQ (m3/s) 400 154 162

NNQ (m3/s) 6,5 3,5 0,7

NO (m3/s) 4,2 12,0 8,6 1,0 6,4 5,2 0,2 2,2 1,7

Vesistöalueen absoluuttjset korkeussuhteet on esitetty kuvassa 3. Maaston korkeus kasvaa vähitellenrannikolta sisämaahan päin mentäessä. Latvapurojenvedet virtaavat 120 — 200 m korkeudella. Yli 200 mmaanpintaa ylempia alueita on ainoastaan vesistoalu—een itäisimmässä osassa. Kiiminkijoen pituusprofiilion esitetty kuvassa 5.

Kiiminkijoen vesistöalue kuuluu Pohjanmaan aapasuoalueeseen. Kiiminkijoen valuma-alueesta on tätä selvitystä varten peruskartoilta tehtyjen mittausten mukaansuota 58 %. Nuorittajoen valuma—alueen suoprosentti on72 Vesiston tumma van johtuu paaosin alueen suurestasoiden määrästä.

Kiiminkijoen alajuoksulla Haukiputaan, Kiimingin ja

Ylikiimingin kuntien alueella vallitsevia kivilajeja

ovat fylliitti, kiilleliuske, kiillegneissi ja

kvartsi-maasalpaliuske Kiiminkijoen keskijuoksu on

suurimmaksi osaksi graniittigneissi aluetta. Vesistö

alueen latvaosissa esiintyy edellä mainittujen kivi-

lajien lisäksi kvartsiittia ja graniittia (Koutanie—

mi 1982) (kuva 4)

10

Kuva 4. Kiiminkijoen vesistöalueen kivilajikartta.Presvekokarelidinen pohjakompleksi: (1) graniittijuonia pohjagneississä, (2) kiilleliuske ja kiille—gneissi. Svekokarelidit: (3) graniitti, (4) graniittijuonia rnigmatiittisessä gneississä, fylliitti, kiille—liuske, kiillegneissi, kvartsi—maasälpäliuske jagneissi, (5) metabasaltti, vihreäkivi ja amfiboliitti,

(6) kvartsiitti (Koutaniemi 1982)

i ‘EJ 2 3 4 ff1111 5 6 —

- LJJ

Kuva 3. Kiiminkijoen vesistöalueen absoluuttisetkorkeudet. (1) alle 40 m, (2) 40—80 m, (3) 80—120 m,(4) 120—200 m, (5) 200—280 m, (6) yli 280 m (Kouta—niemi 1982)

27° 28°

2 3 5 -: 6 c

0 5 10 15 20kl1

11

H

--11I-

0

aO

z•4)

aO

‘3)0

-H

Lfl

(ti

£

0

0

£

-J

0

ftOn

lOi

-

12

4 VESISTÖN NYKYINEN TILA

4.1 KIIMINKIJOEN PÄÄUOMÄ JA NUORITTÄJOKI

4.1.lpH ja alkaliteetti

Happamuusastetta ja alkaliteettia koskevat tiedot onesitetty liitteessä 2, Tehtyjen havaintojen mukaanKiiminkijoen veden happamuusaste vaihteli välillä5,5 - 7,4. Koko aineiston keskiarvo oli 6,6. Nuorit—tajoen pH—arvo oli hieman alhaisempi vuosikeskiarvonollessa 6,5 (vaihteluväli 5,2 — 7,2)

pH oli kevättulvien aikana Kiiminkijoessa keskimäärin6,2 ja Nuorittajoessa 5,9 laskien Nuorittajoessa ajoittain jopa 5,2:een. Myös syystulvien aikana havaittiinpH:n alenemista, joskaan ei niin selvää kuin keväällä.Korkeimmillaan pH oli kesällä, Kiiminkijoessa keskimäärin 6,8 ja Nuorittajoessa 6,7.

Veden puskurikyky on verrattain alhainen sekä Kiiminki— että Nuorittajoessa. Kiiminkijoessa alkaliteettioli vuosikeskiarvona eri havaintopaikoilla 0,14 - 0,24mmol/l ja Nuorittajoessa 0,13 - 0,26 mmol/l. Älirnil—laan alkaliteetti oli kevättulvan aikana ja alkukesällä alle 0,1 mmol/1. Syksyllä alkaliteetti laski uudelleen syyssateiden vaikutuksesta. Korkeimmillaan alkaliteetti oli kevättalvella. Korkein arvo, 0,7 mmol/l,mitattiin Nuorittajoesta Viinikosken havaintopaikalta(liite 2/8) -

4,1.2 Happi

Hapen kyllästysarvot vaihtelivat talvikausia lukuunottamatta välillä 80 — 95 % Kiiminkijoessa ja välillä75 — 90 % Nuorittajoessa (liite 2) . Ylikyllästystähavaittiin Kiiminkijoessa Ylikiimingissä (15.7,1985,29.7.1985 ja 12.8.1985, liite 2/4) ja Haukiputaalla(24,6.1985, liite 2/6) . Nuorittajoessa ei todettuylikyllästystä, vaan suurimmat arvot olivat kesällä1984 97 % Määtänperän havaintopaikalla (liite 2/7)Talvella alhaisin pääuoman happipitoisuus 9,7 mg 02/1(kyllästysaste 67 %) mitattiin 24.1.1983 Joki-Kokossafliite 2/3) ja 16.1,1984 Huoseuksessa (liite 2/2)Nuorittajoen vastaava arvo 7,8 mg 02/1 (kyllästysaste54 %) mitattiin 14,3.1983 Viinikosken kohdalla (liite2/8) . Talvikauden aritmeettiset keskiarvot eri havaintopaikoilla olivat Kiiminkijoessa 73 - 84 % ja Nuorit—tajoessa 64 — 77 %.

4.1.3 5 ä h k ö n j o h t a v u u s

Kiiminkijoessa sähkönjohtavuus vaihteli havaintopaikan aikana välillä 2,0 — 8,1 mS/m vuosikeskiarvonollessa 4,5 mS/m (liite 2). Haukiputaan havaintopai

13

kaila 23.7.1985 mitattu hyvin suuri arvo 132 mS/mjohtunee meriveden sekoittumisesta jokiveteen. Kiiminkijoen alajuoksulla (liitteet 2/4 — 2/6) arvot olivathieman suurempia kuin yläjuoksulla (liitteet 2/1 -

2/3) . Nuorittajoessa sähkönjohtavuus oli hieman alhaisempi kuin Kiiminkijoessa; vuosikeskiarvo oli 3,7mS/m ja vaihteluväli 1,6 - 8,5 mS/m (liitteet 2/7 —

2/9).

4.1.4 Veden väri

Veden värin vuodenaikaisvaihteluista saa käsityksenkuvasta 6. Kiiminkijoen vedelle on tyypillistä vedenvoimakas ruskea väri, joka johtuu suuresta humuspitoi—suudesta. Humus on peräisin pääasiassa jokea ympäröiviltä soilta ja metsäojitus- sekä turvetuotantoalueilta. Kiiminkijoen värilukujen vuosikeskiarvot vuosina 1983 — 85 olivat eri havaintopaikoilla 120 — 150mg Pt/1 ja vaihteluväli 80 - 250 mg Pt/l, joten joenruskea väri on selvästi Suomen vesien keskiarvoa 91mg Pt/l (Laaksonen 1970) voimakkaampi. Kirkkainta vesioli aivan joen latvaosissa Puolangan alueella Kalliuskoskella 80 mg Pt/l.

Nuorittajoen valuma—alueella on runsaasti soita, enemmän kuin Kiiminkijoen alueella. Veden ruskea väriolikin selvästi voimakkaampi kuin Kiiminkijoen. Vuosikeskiarvot olivat Nuorittajoen havaintopaikoilla180 — 200 mg Pt/l ja vaihteluväli 120 — 400 mg Pt/l,Kiiminkijoen alajuoksun havaintopaikoilla Nuorittajoen yhtymäkohdan alapuolella väriarvot olivat suuremmat kuin yläjuoksulla (liite 2).

4.1.5 Kemiallinen hapenkulutus

(CODM)

COD:n vuosikeskiarvot Kiiminkijoessa olivat havainto-jakson aikana 14,4 - 17,0 mg/l 02 ja vaihteluväli8,8 - 30,0 mg/l 02. Nuorittajoessa C0D:n vuosikeskiarvooli 18,0 — 19,1 mg/l 02. Nuorittajoen vesi lisäsi pää—uoman alajuoksun COD-arvoja (liite 2).

4.1.6 Rauta, alumi mi , mangaanimagnesium , kupari ja kokona i s rikki

Kiiminkijoen vesistölle on ominaista veden korkearautapitoisuus. Rautapitoisuuden keskiarvo oli v.1983 - 85 pääuomassa 1,7 mg/l (vaihteluväli 0,8 — 3,4mg/l) . Laaksonen (1970) on esittänyt koko maan keskiarvoksi 1,1 mg/l. Nuorittajoen rautapitoisuus olihuomattavasti pääuomaa korkeampi vuosikeskiarvonollessa 2,8 mg/l (vaihteluväli 0,8 — 7,3 mg/l)Pääuoman rautapitoisuus vaihteli verrattain paljon

14

eri havaintopaikoilla (kuva 7) Nuorittajoen liitty

män yläpuolisella osalla pääuoman rautapitoisuuden

keskiarvo oli 1,3 mg/l, kun taas yhtymäkohdan alapuo

lella vastaava arvo oli 2,0 mg/l (liite 2)

Älumiinia on mitattu tarkkailujakson aikana vuonna

1983 yhden kerran kunakin vuodenaikana Haukiputaan

havaintopaikalla Mitatut alumiinipitoisuudet olivat

talvella 110 pg/l, kevaalla 220 iig/l, kesalla 360

pg/l ja syksyllä 270 pg/l.

Myös mangaania, mangesiumia, kuparia ja rikkiä mitat

tiin ainoastaan Haukiputaan havaintopaikalta. Veden

mangaanipitoisuus oli suurin keväällä keskiarvon olles

sa 1,30 pg/1. Talvella mangaania oli 36 pg/l, kesällä

67 pg/l ja syksyllä 109 ug/l.

Mangesiumin korkeimmat pitoisuudet mitattiin talvella

keskiarvon ollessa 2,0 mg/1. Keväällä veden magne—

siumpitoisuus oli 1,0 mg/l, kesällä 1,2 mg/1 ja syk

syllä 1,3 mg/1.

Kuparipitoisuus oli selvästi korkein keväällä (7,6

ig/l) ja alhaisin kesällä (0,7 pg/l) . Talvellä pitoi—

suus oli keskimäärin 2,0 pg/l ja syksyllä 2,3 ig/l.

Kokonaisrikkipitoisuus oli korkein tälvella (1,7 mg/l)

ja syksyllä (1,5 mg/l) . Keväällä ja kesällä rikkiä oli

vedessä 1,2 mg/l.

1 i h

61 km

rrrrUJi tul u I1di1II1B1.rI.jL.r.

11111

ii iii ii ii 11111111 11111 ii123456? 89131fl 12345678 91311 123456789131112

Vuosi 1983 Vuosi 1984 Vuosi 1985

43 km

A = JuorkunoB = Huoseus0 = Joki-kukkoD = YtikiimjnkjE = HuttukyläF HaukipudosG MaatonperoH Viinikoski1 = Nuorittojokisuu

Kuva 6 Veden van Kiiminkijoen (Ä—F) ja Nuorittajoen(G-I) havaintopaikoilla sekä havaintopaikkojen etäisyysjokisuusta

15

300

2a3A

III ‘111 1 i lilil 11I lhl[jITr1l111_11111_uIj1j

300 B200

11Ii, 1 iI, 11111111 J111I, ii

111111! iDWiii iIIU H 111111111

I iiIi

--km 300

200

100

0

300

200

112 km 100

0

80 km 300

200

100

Nuori ttioki

Hu H

__

I1J300

200

100

0

300

200

100

liii

D yhtyy

34 km

0 km

‘‘liii

III 11111300

200

100

0

Väri019 P1/500

400 -

liii 1111111 liii

300 F200100 llllhiH ii II

2345678 91311121 234567891dI11l 234O56?8i9Vu11

Vuosi 1983 Vuosi 1984 Vuosi 1985

0 km

16

63

6p

60

A

II 1 iiB11 i iiII

UiI uL iiii-U1I-L 135 km

IhJ1r1,h111t1,hi1jh,1flob,!.h.o111i Jliiii 80 km 64)

Nuorittojoki

D

1 1 tILuiiii ILmiitiit

4.0

24)

0

64)

20

0

6

LfJ

24)

Oli ilililli IOOOIO’OOOO 46km

______

36km

II iI hililiili 0kmyhtyy

VuosI 1983 Vuosi 198% Vuosi 1965

61 kmiii 111011 ii -41111 Olli Ii 111O4

tE

iii ihili iii 11111 II

60

Iso

232

0

Fe1119/

1 0.p

64)

24)

c

•3 km111111

IIiiJhji IJtiijiIiihiJI11111 1 1 Ii II 4

1 2345678910111211 23L56789101I1 2345678910111Vuosi 1983 Vuosi 19B4 Vuosi 1985

-0km

A = JuorkunQB Huoseu0 Joki-k-ukkoD = YlikiiminkiE = HuttukyäF HaukipudosG = MäätänperäH Viinikoski1 = Nuorittojokisuu

Kuva 7. Veden rautapitoisuus Kiiminkijoen (Ä-F) jaNuorittajoen tG—I) havaintopaikoilla seka havaintopaikkojen etaisyys jokisuusta

17

4.1.7 Kiintoaine

Kiintoaineen vuodenaikaisvaihtelu on esitetty kuvissa8 ja 9. Kiiminkijoen vedessä oli kiintoainetta vuosikeskiarvona laskettuna eri havaintopaikoilla 2,6 —

4,7 mg/l (vaihteluväli 0,5 - 31,1 mg/1) , mikä on selvästi Suomen virtaavien vesien keskiarvoa 13 mg/l(Laaksonen 1970) pienempi. Nuorittajoen kiintoaine—pitoisuus oli keskimäärin hieman suurempi ollen4,6 — 5,9 mg/1 (vaihteluväli 1,8 - 31,5 mg/1). Kunto—ainepitoisuus oli pääuomassa Nuorittajoen liittymänalapuolella keskimäärin hieman korkeampi kuin yläpuolella. Eniten kiintoainetta oli Haukiputaalla (keskimäärin 4,7 mg/l (liite 2/6) ja Juorkunassa (3,5 mg/l,liite 2/1)

Selvasti suurimmillaan kiintoainepitoisuus oli kevat—talvien aikana keskimaarin 7,5 mg/l ja alimmillaantalvella pääuomassa 2,1 mq/l ja Nuorittajoessa 3,9mg/ 1

Kuva 8. Veden kiintoainepitoisuus Kiiminkijoen (Ä-F)ja Nuorittajoen CG—I) havaintopaikoilla sekä havainto-paikkojen etäisyys jokisuusta.

III

A

11hh11

16

12

8

0

16

12

0

20

16

12

8

8

Iii iiii Ii’ II1IUU

18

16

136 km 12

8

016

12

112km

0

16 -

-80km 12 -

8-

4-

Norttajoki

1 i 1 11 iI1

6

111111 II Ii,II ii••l

•Op_jIf...1 1 -66 km

1 i

0

Iii_IIIlll1IiLj1IIlIIIII t 1H1 liil

II

JIiliiIihiiiiIiIIIiii _IIIiiJ1 234 5678 91d1l1 123L 67B9111d1 23%56789tn2

Vuosi 1963 Vuosi 1984 Vuosi 1985

0km

16

12

: 11. JII III(ILIjI

Iii 11iiii11ii1Ii1i1iIJIII 11111111 11111

Kiirtooinemg!I2%

20 -

16

12

JIII)lLiI 1i,i1h1110 liii Ii II123456789i1111234S67891011121234567B9flh11

Vuosi 1983 Vuosi 198% Vuosi 1985

yhtyy

61 km

43km

1 km

8=0=D=

6=H=1=

JuockunoHuoseusJoki -kukkoYIikiimjn<iHuttukyläHou:kipudasMäätänperäVi in iko skiNuori ttajo ki suu

‘9

Kuva 9. Kiintoainepitoisuuden keskiarvo kesälläKiiminkijoen (yhtenäinen viiva) ja Nuorittajoen(katkoviiva) havaintopaikoilla yläjuoksulta alaspäinmentäessä.

418 Kloridi

Kiiminkijoen ja Nuorittajoen kloridipitoisuus olivuosikeskiarvona havaintojakson aikana 2,3 mg/1,johon ei ole laskettu mukaan Haukiputaalla 23.7.1985mitattua erittäin korkeaa arvoa 82 mg/l. Tämä arvojohtunee meriveden sekoittumisesta jokiveteen. Kloridi—pitoisuus oli alimmillaan kevättulvien aikana ja korkeimmillaan talvella (liite 2)

4.1.9 Typpi

Typpipitoisuudet eri havaintopaikoilla, eri vuoden-aikoina on esitetty liitteessä 2)

Paauomassa suurimmat kokonaistyppipitoisuudet esiin—tyivat kevattulvien aikana ja talvella (kuvat 10 ja11) . Älimmillaan kokonaistyppipitoisuus oli kesällä(keskiarvo 430 pg/l). Nuorittajoen kokonaistyppipitoisuus oli pääuoman pitoisuutta korkeampi. Kesällä seoli keskimäärin 480 iig/l. Nuorittajoen vesi lisäsi pääuomassa kokonaistyppipitoisuutta.

KuntoGine myIl

7

6

-

L-

L5

4

3

2

Juorkuna Huoseus 1 Joki-kokkojYlikiiminki

Möötönperö Viinikoski Nuoritta -

jokisuu

j Huttukylä jHaukipuUas

20

d1LL1LIUL i1] )]rhi

400

0800

600

100

0 UL-1-,-

E

JLL

1000

800

80 km 600

400

200

Nuorittojokiyhtyy

Kuva 10. Veden kokonaistyppipitoisuus Kiiminkijoen

(Ä-F) ja Nuorittajoen (G-I) havaintopaikoilla sekähavaintopaikkoj en etäisyys j okisuusta.

110)

000

olO

600

•OO

101)

1)

10110

1400

olO

0

136 km

-112 km

1000

80(1

1400

600

200

0

600

400

200

0

Lt Ä J

1000

800

1400

400

2110

0

000

800

olO

46km

3% km

0 km11Wh hlli 61 km

irT 11111Ii 22456 ?bokJllIlII 23i5628510fl11 234 56789’4)fl1

Vuosi 1993 Vuosi 1981, Vuosi 1985

11101

)J911

1200

1000

800

600

600

200

0

A=

c=

0=H=

lll6785)lIII23%56?8931l12l1234567691011t2

\,oi,, 1983 Vuosi 1984 ‘/uosi 1485

JuorkunaHuoseusJoki-kukkoYli k jim jn k 1HuttukytäHaukipudasMäätänperäViinikoskiNuori t t ajo k 1 suu

0 km

21

600

300

200 T

100

1 -—

Juorkur c Huoseus Jok-KokkoYkiimInk Huttuky(a Haukipudas

Maotunperu nkosk Nuoujoksuu

Kuva 11. Kokonaistyppipitoisuuden keskiarvo kesälläKiiminkijoen (yhtenäinen viiva) ja Nuorittajoen (katkoviiva) havaintopaikoilla yläjuoksulta alaspäin mentä—essä.

Zmmonium- ja nitraattitypen yhteenlasketut pitoisuudetolivat Kiiminkijoessa ja Nuorittajoessa keskenään samaasuuruusluokkaa (kuvat 12 ja 13). Pitoisuuksien keski—arvot olivat suurimmillaan talvella (70 tg/l + 190ig/l) ja pienimmillään kesällä (7 ig/l + 14 ig/l),jolloin ravinteet ovat kasvillisuuden käytössä. NH4 +

N03-N -pitoisuuksien keskiarvot olivat Kiiminkijoenalajuoksulla hieman suurempia kuin yläjuoksulla.

22

Kuva 12. ?mmonium- ja nitraattitypen yhteenlasketutpitoisuudet Kiiminkijoen fÄ-F) ja Nuorittajoen (G-I)

havaintopaikoilla sekä havaintopaikkojen etäisyys joki-suusta.

A

•1 1’O_O 1 Oi.Oi 11Fr1 1 ii

-I 1

Ji ii1I,I

1B11,

500

600

300

200

100

0

500

600

300

200

100

0

500

400

300

200

100

0

500

0a

300

200

100

0

1II I.,ItI IiG

__________

‘ km

500

400

136km 300

200

100

0

300

200

112km ioo

500

400

80km 300

200

1 00

Nuoritto joki

iI[Ii ii 11111111

H

i 1

Oli [I.[ hjiO .L Opi

ii 110101000

iii1L110111B1 HH

31. km

0kmyhtyy

Iii

1

itiil2345678b9111213456?891382l123456?8913111

Vuosi 1983 Vuosi 1984 Vuosi 1985

D

r il!1

E

iii

300

200

1QO

NO3- N -NH6 -Nl.J9 11

600

500

400

300

E 11

1.5 kmii, Oi hiIiil

iI .IiL flF

II•1•. 1 1 i 1 1 1

l2345&7891011123L56789IJ1112l1234S6769131l1Vuosi 1983 Vuosi 1984 VuoSi 1985

A = Juorkuna8 HuoseusC = Joki-kukkoD = YlikiiminkiE = HuttukyläF HoukipudQsG = MöötänperäH Viinikoski1 = Nuorittajokisuu

0km

23

1HL O NO

jgi

30 -

26

2—

—]uor<una Huoseus Joki-Lokc Yknminki Huttukylo Houkipudos

Moatonpero Vunikask Nuorittu -

,oks u

Kuva 13. Armuonium- ja niträaLtitypen yhteenlaskettujen pitoisuuksien keskiarvot kesällä Kiiminkijoen(yhtenäinen viiva) ja Nuorittajoen (katkoviiva)havaintopaikoilla yläjuoksulta alaspäin mentäessä.

4.1.10 F o s f o r i

Kiiminkijoen pääuomassa kokonaisfosforipitoisuudenvuosikeskiarvo oli eri havaintopaikoilla 26 - 34 pg/lvaihteluvälin ollessa 14 - 86 pg/l. Nuorittajoessakokonaisfosforipitoisuus oli huomattavasti korkeampi.Vuosikeskiarvo eri havaintopaikoilla oli 42 - 52 ig/l(vaihteluväli 24 — 231 ig/1) (liite 2) . Nuorittajoenvaikutus näkyi selvästi pääuomassa: alajuoksun koko—naisfosforipitoisuus oli suurempi kuin yläjuoksun.Suurimmillaan kokonaisfosforipitoisuus oli kevättul—vien aikana ja pienimmillään kesällä (kuvat 14 - 15)

Kesällä 1985 seurattiin Joki-Kokon ja Viinikoskenhavaintopaikoilla kokonaisfosforipitoisuuden vuoro—kausivaihtelua kahtena yhden vuorokauden mittaisenahavaintojaksona. Ensimmäistä havaintojaksoa edelsipitkä sateeton kausi ja toista havaintojaksoa sade—kausi. Ensimmäisen jakson aikana kokonaisfosfori—pitoisuus vaihteli Joki-Kokossa välillä 23 - 47 pg P/1ja Viinikoskella 42 — 61 pg P/l. Toisella havaintoker—ralla kokonaisfosforipitoisuus vaihteli Joki-Kokossavälillä 23 — 34 ig P/l ja Viinikoskella 51 — 68 ig P/l.Sateet eivät siis vaikuttaneet selvästi fosforipitoisuuden vaihteluväliin (Saari 1986).

24

Kuva 14. Kokonaisfosforipitoisuus Kiiminkijoen fA-F)

ja Nuorittajoen CG-I) havaintopaikoilla sekä havainto-

paikkojen etäisyys jokisuusta.

HIUIH 1iHi 11111 IiIIIIkI -136 km

tIiiiiIi iiII 111111 IitiiI

60

40

20

60

40

20

0

60

40

20

0

60

60

20

0

6-0

60

20

G

illhII 1

IIO 1-1 •OO

II60

40

-112 km 20

80 km

0 -! 1 i- 0 0

lililii liii hIh iii 1 iIIWIII 1 II 1

j1-1 1 l•I -I 1 1 0-0

i iUHWiiiii

111111 1111 II- i••0•1•I••IO lIilIOlII

It[c 160

40

20

Nuorittaioki

-34 km

yhtyy

60

0

20

0

61 km

12365 678 90112I12 34 56789 1dfld1234S678810111

Vuosi 1983 Vuosi 1984 Vuosi 1985

E

IHI hiiiiIit

ptot•igfl

100

80

60 F

ilM ii iii1 2 3456718’93iIl1I

2j45i61718 19hIilI2I 1VuOSI 1983 Vuosi 1984 Vuosi 1985

0:D:

1=

JuorkunuHuoseusJoki - kukkoYtikiiminkiHuttukyläHoukipudosMäätänperäViinikoskiNuori t tQjo k 1 suu

0 km

25

60

50 J

40

] Juorkuno 1 Huoseus 1 Jok-kokkoEYhkBmtnk IHuttukylä Houkipudosi

Mootanpero’ Vunkosk Nuortta -

joksuu

Kuva 15.. Kokonaisfosforipitoisuuden keskiarvo kesälläKiiminkijoen (yhtenäinen viiva) ja Nuorittajoen (katko-viiva) havaintopaikoilla yläjuoksulta alaspäin mentäessä.

Havaintojakson aikana fosfaattifosforin pitoisuus olieri havaintopaikoilla vuosikeskiarvona 6 - 14 ig/l(kuvat 16 ja 17) Nuorittajoessa fosfaattifosforiaoli selvästi enemmän, 16 - 18 ig/l (vaihteluväli 1 - 56.ig/l). Tämä näkyy pääuoman alajuoksun yläjuoksua suurempina pitoisuuksina. P04-P -pitoisuus oli suurintalvella ja pienin kesällä, jolloin kasvit sitovatvedessä fosforia.

26

20

0

Kuva 16. Fosfaattifosforipitoisuus Kiiminkijoen (Ä-F) jaNuorittajoen (G-I) havaintopaikoilla sekä havaintopaikkojen etäisyys jokisuusta.

A

40

20

0

40

20

0

40

20

0

40

Iii6

1 f1’1llI III 1II km

II ii

Ii’ 1 3I km

III 1 1

20

1 t.11hi1l

km

IhlIII!LIIIlI

F

1980 Vjø 198%

0 km

A = JuorkunoB Huoseuso = Joki-kukkoD = YlikiiminkiE = HuttukytäF = Haukipudas6 = MäätänperäH = Viinjkoskj1 = Nuorittajokisuu

27

— J

Kuva 17. Fosfaattifosforipitoisuus kesällä Kiiminkijoen (yhtenäinen viiva) ja Nuorittajoen (katkoviiva)havaintopaikoilta ylajuoksulta alaspain mentaessa

4111 Biologinen hapenkulutus(30D7)

Kiiminkijoessa BOD n keskiarvot olivat talvella 1,4mg/l (vaihteluväli 0,7 — 3,2 mg/l) ja kesällä 1,1mg/l (0,5 - 1,7 mg/1) . Nuorittajoessa BOD:n keskiarvooli talvella 1,8 mg/l (vaihteluvali 1,4 — 2,9 mg/l)ja kesalla 1,7 mg/1 (0 - 2,4 mg/l) Nuorittajoen vaikutus näkyy pääuoman alajuoksun yläjuoksua korkeampanaBOD:n arvoina (liite 2)

4.1.12 Lämpökestoi set kolimuotoisetbakteerit ja fekaalisets treptokoki t

Lääkintöhallituksen (1979) mukaan uimaveden mikrobiologisen laadun arvostelu tapahtuu ensisijaisesti lämpö—kestoisten kolimuotoisten bakteerien määrän perusteella Lisaksi suositellaan fekaalisten streptokokkienmaarittamista Ohjearvot hyvalle uimavedelle ovatlämpökestoisten kolimuotoisten bakteerien ja fekaalisten streptokokkien osalta alle 100 kpl/lOO ml.Välttävän uimaveden ohjearvo on 100 - 1000 kpl/lOO mlja huonon yli 1000 kpl/lOO ml. Lääkintöhallituksen

16

15

14

13

L12j

___

Jörkuna Huoseus Joki-kokko tY1krnnkTHuttukyIÖ kipudas

Moatonpero Vinikoski Nuorttuoksuu

28

(1980) mukaan talousveden mikrobiologisen laadun

arvosteluperusteena tulee käyttää ensisijaisesti

lämpökestoisten kolimuotoisten bakteerien määrää.

Terveydenhoitolain 56 §:n mukaan määritellyssä hyväs

sä vesijohtovedessä ja muussa talousvedessä ei em.

bakteereja saa olla osoitettavissa. Välttävässä muus

sa talousvedessä lämpökestoisia kolimuotoisia baktee

reja saa olla 1 - 10 kpl/ilO ml. Muu talousvesi on

huonoa, jos näitä bakteereja on yli 10 kpl/100 ml.

Karjanhoidossa käytettävälle vedelle on asetettu samat

vaatimukset kuin muulle talousvedelle (Maa— ja metsä—

talousministeriön päätös nro 300 v. 1975)

Taulukosta 2 nähdään Nuorittajoen ja Kiiminkijoen ve

den hygieeninen laatu uimavetenä eri havaintopaikoilla

havaintokerroittain kesällä. Koleja jastreptokokkeja

oli vähiten Kiiminkijoen Juorkunassa (x = 4 ja 12,3). Huo

seuksen kohdalla fekaalisten streptokokkien lukumäärä

lisääntyi voimakkaasti. 19.6. ja 15.7.1985 niitä oli

110 — 206 kpl/lOI ml. Koleja oli keskimäärin 21 kpl/

100 ml. Kalankasvatuslaitoksia koskevien kirjallisuus-

tietojen (esim. Niemi 1985) ja veivoitetarkkailutulos

ten perusteella fekaalisten streptokokkien lukumäärän

lisääntyminen näyttää johtuvan osaksi n. 10 km ylem

pänä sijaitsevasta M. Perätalon kalankasvatuslaitok

sesta. Lämpökestoiset kolimuotoiset bakteerit viittaa

vat sen sijaan ihmisten ja karjan ulosteperäisten jäte—

aineiden joutumiseen jokiveteen. Joki—Kokkoon men

nessä fekaalisten streptokokkien lukumäärä väheni

selvästi, mutta lämpökestoisten kolibakteerien määrä

oli edelleen samaa luokkaa, Nuorittajoen yhtymäkohdan

alapuolella Ylikiimingin havaintopaikalla lämpökestois

ten kolien lukumäärä suureni selvästi ja pysyi samalla

tasolla Huttukylän kohdalle mentäessä. Havaintojen

pienempi määrä estää Haukiputaan havaintopaikan vertai

lun muihin nähden.

Nuorittajoessa suolistobakteereja esiintyi enemmänkuin pääuomassa. Vuoden 1985 elokuussa lämpökestoisten kolien määrä osoitti ajoittain kaikilla havainto—paikoilla hygienisen laadun uimavetenä välttäväksi.Maksimimäärä 424 kpl/ilo ml mitattiin 26.8. ylimmällähavaintopaikalla Määtänperäilä. Tällä kohdalla etenkin lämpökestoisten kolien lukumäärän keskiarvo oliselvästi suurempi kuin alempana Viinikosken kohdalla.Nuorittajoen suuhun mennessä suolistobakteerien lukumäärä edelleen väheni. Mittaustulokset ovat osoituksena siitä, että jokeen tulee jatkuvasti ihmisten jakarjan ulosteista peräisin olevia jätteitä.

Talousvetenä ja karjataloudessa käytettävänä vetenäKiiminkijoen ja Nuorittajoen vesi on useimmiten ollutvälttävää tai huonoa.

29

Taulukko 2. Uimaveden hygieninen laatu Kiiminkijoenja Nuorittajoen havaintopaikoilla lämpökestoistenkolimuotoisten bakteerien perusteella luokiteltunafLaakintohallitus 1979) Numerot ilmaisevat havaintojen lukumaaran

Havaintopaikka 1.6.—15.9.1983 l.6.—15.8.1984 l.6.—15.9.1985

Hyvä Välttävä Hyvä Välttävä Hyvä Välttävä

KIIMINKIJOKIHau)dpudas 4 0 2 0Huttukylä 3 0 2 0 6 0Ylikiiminld — — 2 0 5 1Joki-Kokko 3 0 2 0 6 0Huoseus — — 2 0 6 0Juorkuna 3 0 2 0 6 0

NUOPITTÄJOKINuorittajokisuu 2 0 2 0 5 1Vi.imkosk; 3 0 1 1 4 1Maatanpera 3 0 1 1 4 2

4113 a—klorofylli

a-klorofyllia mitattiin kesina 1984 — 85 Kiiminki—joessa a-klorofyllipitoisuuden kesäkeskiarvo oli 6,7iig/1 (vailiteluväli 3,4 — 13,9 pg/l) . Nuorittajoessavastaava arvo oli korkeampi keskiarvon ollessa 9,6pg/l (vaihteluväli 4,1 - 17,1 pg/l) . Suurimmat pitoi—suudet mitattiin Viinikosken havaintopaikalla (keskiarvo 10,2 pg/1, liite 2/8) . Suurimmillaan pitoisuuspääuomassa oli Juorkunassa (keskiarvo 7,8 pg/1, liite2/1) ja alimmillaan Huoseuksessa (keskiarvo 5,1 iig/l,liite 2/2)

4.2 MUUT SIVUJOET JA PUROT

4.2.1 Ylä juoksun pu r o t Puola ng alla

Viitala ja Hyvärinen (1986) ovat esittäneet Puolangankunnan alueella olevien purojen vedenlaatutietoja.Tärkeimmistä puroista on otettu vesinäytteet heinäkuussa 1985. Näytteenottoaikana ja kahtena sitä edeltäneenä viikkona Puolangalla vallitsi sateeton helle-sää. Aineisto käsittää myös aikaisemmin tehtyjä mit—tauksia. Uomien sijainti ja vedenlaatutiedot selviävätliitteestä- 4. Viitalan ja Hyvärisen (emt.) mukaan Kiiminkijoen latvapurojen väriarvot ja COD olivat keskimäärin pienempiä kuin pääuomassa. Tutkituista puroistaJänisjoki, Portinjoki, Kapustajoki ja Vanhajoki olivatvarsin kirkasvetisiä. Väriarvot puroilla olivat 10 -

30 mg Pt/l.

30

Useimmissa tutkituista puroista oli näytteenottoaikanaverrattain vähän fosfori- ja typpiravinteita. Seuraavissa puroissa rautapitoisuudet kesän 1985 tutkimus—tulosten mukaan olivat 70 - 450 jiq/1: Vanhajoki, Heinäpuro, Matkalamminpuro, Kouerjoki, Jänisjoki, Portin—joki, Kapustajoki, Honkajoki, Liejeenjoki, Salmijokija Heinijoki. Muuten rautapitoisuus tutkituissa puroissa oli 470 - 1700 iiq/1, lukuunottamatta Syväjokea,jossa rautapitoisuus oli 4100 pg/l. Kiiminkijoen pääuomassa ja Nuorittajoessa on yleensä ollut enemmänrautaa kuin latvapuroissa.

Kesäaikaiset pH—arvot vaihtelivat rajoissa 6,2 — 7,6.Korkeimmat alkaliteettiarvot ( 0,5 mmol/l) mitattiinJänisjoessa, Portinjoessa, Kapustajoessa, Syväjoessaja Salmijoessa. Näissä joissa olivat myös suurimmatsähkönjohtavuuden arvot ( 6,5 mS/m) -

Palosenjoesta, Kuorejoesta, Kouerjoesta, Vilpusjoesta,Heinijoesta ja Liejeenjoesta on myös talvikauden veden—laatutuloksia. Kaikissa joissa ovat kevättalven pH—arvot ja Kuorejokea lukuunottamatta myös happipitoisuudet olleet hyviä. Huhtikuussa 1978 hapen kyllästysprosentti oli Kuorejoessa 63 % ja helmikuussa 198558 %. Happipitoisuudet olivat tuolloin 8,8 ja 8,5mg 02/1. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että useimpien tutkimusalueen purojen veden laatu näyttää sovel—tuvan hyvin purotaimenelle ja harjukselle.

31

4.2.2 Nuorittajoen alue

Vesianalyysitulokset on esitetty liitteessä 3 ja

havaintopaikat kuvassa 1.

Älaoja

Älaoja alkaa Pudasjärven kunnassa sijaitsevasta Äitto—

jarvesta ja laskee Nuorittajokeen muutama kilometri

Viinikosken yläpuolella. Älaojaan tulee haja-asutuksen

ja maa— sekä metsätalouden kuormituksen lisäksi turve—

tuotantotoiminnan aiheuttamaa kuormitusta

Älaojan veden väri oli kesällä vuonna 1984 - 85 120 —

320 mg Pt/l Kiintoainetta oli vedessa suhteellisen

runsaasti, 6 - 39 mg/l. Puron fosforipitoisuus oli

hyvin korkea.Kokonaisfosforipitoisuus vaihteli kesäaikana välillä

74 - 140 ig P/l (keskiarvo 80 ig P71) ja fosfaatti

fosforipitoisuus välillä 26 — 66 pg P/l (keskiarvo

32 ig P/l)

Sorsuanoj a

Sorsuanoja alkaa Utajärven kunnan alueella sijaitse—

vasta Kivisorsuanjärvestä, josta virtaa Saarisorsuan

kautta Nuorittajokeen Sorsuanperän kohdalla. Sorsuan

ojaan laskee osa Vainionsuon turvetuotantoalueen

vesistä. Tuotantosuo saattaa vaikuttaa ajoittain

selvästi puron veden laatuun. Havaintoaineiston

perusteella taman puron veden laatu ei poikkea sel

västi Nuorittajoen veden laadusta.

423 Kiimink;j oen alue valilla

Utajärvi - Haukipudas

Vesianalyysitulokset on esitetty liitteessa 3 ja

havaintopaikat kuvassa 1.

Lavaoja ja Korpisenoja

Lavaoja alkaa Ylikiimingin ja Puolangan kuntien

rajalla sijaitsevasta Lavajarvesta ja yhtyy Kiiminki—

jokeen Äla-Vuoton seutuvilla. Ojan pituus on n. 10 km.

Korpisenoja alkaa Pudasjärven kunnan alueella sijait

sevan Siiransuon järvistä ja laskee n. 20 km päässä

Kiiminkijokeen.

Purojen veden väri oli hyvin tumma, 140 - 280

mg Pt/1. Typpi- ja fosforipitoisuudet olivat samaa

luokkaa kuin Kiiminkijoessa.

32

Keihäsoj a

Keihäsojan valuma—alue on järvetön ja ojittamaton.

Valuma—alueella on mahdollisesti suoritettu muita

metsänhoitotoimenpiteitä. Karttatarkastelun perus

teella puron vaikutusalueella on jonkin verran haja—

asutusta. Puron valuma—alueella on suota 71 % alueen

pinta-alasta eli enemmän kuin Kiiminkijoen vesistö

alueella yleensä. Humuksen määrää kuvaavien laatu—

muuttujien arvot ovatkin korkeammat kuin Kiiminki

joessa. Veden väri oli kesällä 1984 keskimäärin 300

mg Pt/1, kemiallisen hapen tarpeen keskiarvo oli 33

mg/l 2 ja rautapitoisuuden keskiarvo 2,9 mg/l.

Fosforipitoisuus oli kesällä 1984 huomattavasti suu

rempi kuin pääuomassa. Kokonaisfosforipitoisuus oli

kesällä keskimäärin 51 iiq/l ja fosfaattifosforipitoi

suus 26 pg/l. Typpiravinnepitoisuudet olivat samaa

luokkaa kuin pääuomassa.

Leipioja

Leipioja alkaa Utajärven kunnan alueelta sijaitse

van Leipiharjun alueelta ja laskee Kiiminkijokeen

joitakin kilometrejä Huoseuskosken yläpuolella. Ojan

pituus on n. 15 km.

Humuksen määrää kuvaavien vedenlaatumuuttujien arvot

olivat selvästi korkeammat kuin Kiiminkijoessa vastaa

valla korkeudella. Väriluku vaihteli avovesikaudella

välillä 220 - 325 q Pt/l. Kemiallinen hapenkulutus

oli Leipiojassa huomattavan korkea, 25 - 34 mg/l

Myös rautapitoisuus oli korkea, 2,5 - 4,0 mg/l, joka

on huomattavasti enemmän kuin pääuomassa. Hapen kylläs—

tysaste vaihteli avovesikaudella välillä 65 — 76 %.

Typpi- ja fosforipitoisuudet olivat suurempia kuin

Kiiminkijoessa vastaavalla korkeudella, Kokonaistyp

peä oli avovesikauden aikana 630 - 725 pg/l ja koko

naisfosforia 34 - 58 pq/l. Puron valuma-alueella

kunnostusvaiheessa ja tuotantokunnossa olevat turve—

tuotantosuot vaikuttavat ilmeisesti eniten veden laa

tuun.

Palloja

Pahoja alkaa Ylikiimingin kunnan alueella sijaitse—

vasta Mustasuosta ja laskee Kiiminkijokeen Joki-Kokon

yläpuolella. Ojan pituus on noin 15 km.

Vuoden 1985 kesällä tehtyjen havaintojen perusteella

veden väri vaihteli välillä 160 - 400 mg Pt/l. Pallo

jassa oli fosforia selvästi enemmän kuin pääuomassa.

Kokonaisfosforipitoisuus oli 39 - 91 pg/l ja fos—

faattifosforipitoisuus 30 - 59 ig/l. Typpiravinteista

ammoniumtyppeä oli enemmän kuin Kiiminkijoessa,31 — 89 g N/l.

33

Säynäjäjoki

Saynajajoki sijaitsee Utajarven kunnassa Joki alkaaSaynajajarvesta ja laskee noin 14 km paassa Hakojarven Taikinaisenlahteen. Noin 5 km ennen jokisuutaSäynäjäjokeen yhtyy idästä Särkijärvestä alkavaSärkijoki.

Säynäjäjoessa humuksen määrää kuvaavien laatumuuttajien arvot olivat korkeammat kuin Kiiminkijoessavastaavalla korkeudella Variarvot vaihtelivat valil—lä 180 — 250 mg/l ja COD välillä 18,2 — 25,6mg/l 2 Rautapitoisuus oli 1,5 — 2,7 mg/1, mika onhieman vahemman kuin aiemmin kasitellyissa sivujoissa Ravinnepitoisuudet olivat korkeammat kuin paauomassa ollen Nuorittajoen luokkaa.

Vepsanj oki

Vepsanjoki saa alkunsa Vepsanjarvesta Ylikiiminginkunnassa ja laskee Kiiminkijokeen noin 8 km Yliicii—mingin kirkon alapuolella Joen pituus on noin 25 km

Vepsänjoen väriluku oli havaintoaikana keskimäärin270 mg Pt/l ja COD 26 mg/l Myös rautapitoisuusoli korkea, 3,9 mg/l. Kokonaisfosforipitoisuus olikesäaikana 36 - 76 pg/l. Vepsänjoen veden laatu olilahempana Nuorittajoen kuin Kiiminkijoen paauoman jasen sivujokien veden laatua

Juuanj oki

Juuanjoki saa alkunsa Iso Juuanjarvesta ja lasiceeKiiminkijokeen Laurinkosken alaouolella noin 2 kmennen Kiimingin kirkonkylaa Joen pituus on noin14 km

Juuanjoen veden pH on kesaaikana vaihdellut valilla6,4 — 7,0 ja alkaliteetti välillä 0,48 — 0,83 mmol/l.Suhteellisen korkea alkaliteetti osoittaa puskurikykya nappamuuden vaihteluja vastaan Joen elektrolyyt—tipitoisuus oli viela korkeampi kuin edella mainitussa Jolosjoessa Kesaaikana sahkonjohtavuus oli6,4 — 13,0 mS/m.

Juuanjoen väriluku kesäaikana oli 170 mg Pt/l, kemiallinen hapen tarve 20 mg/l ja rautapitoisuus 2,8mg/l. Typpeä oli kesäaikana keskimäärin 510 ig/l jafosforia 18 ig/l.

Jolosjoki

Jolosjoki alkaa Ylikiimingin kunnassa sijaitsevastaMannilanjarvesta, johon Jolosjarven vedet virtaavatKeskimmaisenojaa pitkin Jolosjoki laskee Kiiminki—

34

jokeen Tirinkylän kohdalla Kiimingin kunnassa. Joen

pituus on noin 25 km. Joki on perattu maanparannus—

töiden yhteydessä 1950-luvulla lähes koko pituudel

taan.

pH on vaihdellut Jolosjoessa kesäaikana rajoissa

6.2 - 7,0. Älkaliteetin vuosikeskiarvo oli 0,3 mmol/1,

mikä on korkeampi kuin Kiiminkijoen ja hieman korke

ampi kuin koko maan keskiarvo 0,24 mmol/l (Laaksonen

1970). Joen elektrolyyttipitoisuus oli korkeampi kuin

Kiiminkijoessa ja sen ala— sekä keskijuoksun sivu-

joissa Juuanjokea lukuunottamatta. Sähkönjohtavuus

Jolosjoessa vaihteli havaintoaikana välillä 4,8 — 9,6

mS/m.

Jolosjoen vesi on hyvin tummaa. Keskimääräiset väri—

luvut olivat kesäisin 185 — 260 mg Pt/l. COD—arvot

ja rautapitoisuus olivat kesällä 1983 suoritettujen

mittausten mukaan melko korkeita (COD 17 — 27 mg/1

2 ja rautapitoisuus 2,4 - 4,3 mg/l) . Typpipitoisuus

oli samaa luokkaa kuin Kiiminkijoessa Ylikiimingin

ja Haukiputaan välillä, Fosforipitoisuus oli sen

sijaan suurempi.

Onkamonoj a

Onkamonoja alkaa läheltä Haukiputaan ja Kiimingin

kunnan rajaa sijaitsevasta Alajärvestä. Älajärveen

laskevat Loukkojärven, Tervajärven ja Kotajärven

vedet Runsaan 10 kilometrin paassa Älajarvesta

Onkamonoja laskee pieneen Onkamonjärveen, josta

Onkamonoja jatkuu edelleen ja laskee lopuksi Kiiminki—

j okeen.

Väriarvot ovat havaintoaikana vaihdelleet välillä

100 — 200 mg Pt/l ja COD välillä 15,9 — 22,1 mg/l.

Kesällä 1983 rautapitoisuus vaihteli Onkamonojassa

rajoissa 1,9 — 3,1 mg/l.

Ravinnepitoisuudet ovat pienempiä kuin esim. Kiiminki

joessa Haukiputaan havaintopaikan kohdalla. Keskimää

räinen typpipitoisuus on ollut kesällä 370 pg N/l ja

fosforipitoisuus 21,4 g P/1.

5 TULOSTEN TARKÄSTELU

5.1 VEDEN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN LÄZTU JA SEN VAIKUTUKSET

VESISTÖN TILAAN

Suomen vesistöissä yleisin pH-taso on 6,6 - 7,1

(Laaksonen 1970) . Kiiminkijoen koko aineiston

pH-arvojen keskiarvo oli 6,6 (vaihteluväli 5,5 - 7,4)

ja Nuorittajoessa 6,5 (vaihteluväli 5,2 — 7,2) . Pie—

nimmät arvot mitattiin kevättulvan aikana.

35

Kiiminkijoen vesistön purojen ja jokiuomien verrattain heikosta puskurikyvysta johtuen veden happamuus—aste muuttuu nerkasti Kiiminki— ja Nuorittajoessaalkaliteetin vuosikeskiarvo oli eri havaintopaikoilla0,13 - 0,26 Kevattulvien aikana alkaliteetti olilumensulamisvesista johtuen pienimmillaan laheslopussa. Älkaliteetti oli korkeimmillaan kevättalvella. Kiimingin kalkkialueen läpi virtaavissa Juuanjoessa ja Jolosjoessa alkaliteetti oli selvästi pääuomanarvoja korkeampi. Puolangan latvapuroissa todetutjokiuomia korkeammat alkaliteettiarvot johtuvat lähinnä erilaisesta maa- ja kallioperästä sekä topografiasta.

Haapalan ym. (1975) mukaan Kiiminkijoen vesistössävallitsee pH:n ja virtaaman välillä selvä negatiivinen korrelaatio. Happamuus lisääntyy virtaaman kasvaessa Kevaalla happamuuden lisaantyminen johtuu paa—asiassa runsaista lumensulamisvesista Myos kesaaikanaja syksyllä ilmenee runsaiden sateiden yhteydessähappamoitumista. Hynnisen (1978) mukaan heinäkuun1974 voimakkaan tulvahuipun aikana pH laski Nuoritta—joen Nuoritassa 5,3 een oltuaan ennen tulvan voimistu—mista 5,7 Kiiminkijoen Joki—Kokossa pH laski samanaikaisesti 6,6 sta 5,7 aan Happamuusaste oli laskenut jo em ennen tulvahuippua mitatussa tilanteessatulvasta johtuen kesäajan normaalitasoa alemmaksietenkin Nuorittajoessa. Sadeveden happamuudella onvaikutusta jokiveden pH-arvon alenemiseen etenkinkesä- ja syystulvien aikana. Tällöin ilmiöön vaikuttavat kevään sulamiskautta enemmän soilta huuhtoutu—vat orgaaniset ja epäorgaaniset hapot.

Eräiden kalalajien kriittiset pH-arvot kalojen lisääntymiselle ovat seuraavat (Älmer ym. 197$, ks. Johansson ja Nvberg 1981)

Kalalaji pH

Mutu 5,5(Phoxinus phoxinus)Särki 5,5(Rutilus rutilus)Nieriä 5,2(Salvelinus alpinus)Taimen 5,0(Salmo trutta)

Muikku 5,0(Coregonus albula)Hauki 4,4—4,9(Esox lucius)Ahven 4,4-4,9Perca fluviatilis)Änkerias 4,5(Änquilla anguilla)

36

Luettelosta puuttuu lohi, joka on lohikaloista herkinpH:n alenemiselle. Eri lajien välisten erojen lisäksisaman lajin eri kannoilla on todettu eroja sietokyvynsuhteen. Esim. purotaimen ei ole yhtä herkkä happamuuden lisääntymiselle kuin esim. muut lohikalat(Swedish ministry of agriculture 1982) . Tästä syystätanimukkapurot kannattaisi säilyttää nimenomaan purotaimenvesinä. Särki on hyvin herkkä alhaisille pHarvoille, joten se on erinomainen indikaattoriorganis—mi happamoitumisen suhteen. Särkeä esiintyy yleisestimm. Nuorittajoessa ja Kiiminkijoessa.

Johansson ja Nybergin (1951) mukaan yksinomaan alhaiset pH-arvot aiheuttavat harvoin haittoja kalakannoille, mutta edellä esitetyt arvot antavat käsityksensuuntaviivoista ja ennen kaikkea tekevät mahdolliseksieri kalalajien herkkyyden vertailun, Kalojen kuolemasaattaa aiheutua myös esim. alhaisen pH:n ja kohonneenalumiini- tai rautapitoisuuden yhteisvaikutuksesta

Äkilliset happamuuden muutokset ovat kaloille haital—lisempia kuin pelkkä happamuus. Tästä syystä keväänsulamiskausi saattaa olla hyvinkin kriittinen ajankohta.Toisaalta lähes jäätymispisteessä oleva veden lämpötilavähentänee happamuuden haittavaikutuksia, koska kalojen elintoiminnot ovat tällöin hitaita,

Kalojen mäti on herkempi alhaisille pH-arvoille kuinvastakuoriutuneet tai uintikykyiset poikaset, Viimeksimainitut sitä vastoin ovat herkempiä mm, alumiinille. Älumiinin ja useiden muiden metallien liukoisuuslisääntyy pH:n laskiessa, On osoitettu, että alumiiniesiintyy luonnossa useissa eri muodoissa ja ainoastaanepäorgaaninen alumiini on myrkyllistä kaloille, Orgaaninen alumiini ei ole myrkyllistä. Viimeksimainittuselittää sen, että kalat voivat elää ruskeassa, humuspitoisessa vedessä huolimatta ajoittain alhaisistapH-arvoista (Johansson ja Nyberg 1981) . Myös muueliöstö, mm, kalojen ravintoeläimet, näyttävät sietä—vän humusvesissä happamuutta paremmin kuin kirkkaissavesissä. Älumiininlisäksi rauta ja mangaani voivatmyös aiheuttaa vahinkoa kalakannoille. Tällöin onlähinnä kyse kuten alumuininkin kohdalla siitä, ettänäitä aineita tarttuu flokkeina kalojen kiduksiin,Fiokkautuminen voi tapahtua vedessä, josta flokittarttuvat kiduksiin tai saostuminen voi tapahtuakiduksissa, Rauta saostuu kiduksiin pH-arvon ollessaalle 5,5. Älumiini on myrkyllisimmillään, kun pH onvähän yli 5. Grahnin (1980) mukaan alumiini on pH:ssa5,0 erittäin myrkyllinen kaloille, kun pitoisuus on200 ig Äl/l tai enemmän. Tästä aiheutuu suhteellisenlyhyessä ajassa (esim. 2-3 d) kalojen kuolema. Kalojenkuolema saattaa aiheutua myös esim, alhaisen pH:n jakohonneen alumiini— tai rautapitoisuuden yhteisvaiku—tuksesta. Kiiminkijoessa Haukiputaan havaintopaikallaaluiniinipitoisuus oli keväällä 220 ig/l ja kesällä360 .ig/1. Voimakkaasta humuspitoisuudesta johtuen

37

Kiiminkijoen melko suuret alumiinipitoisuudet eivätaiheuttane tulva—aikoinakaan ainakaan suurta haittaa.

Laaksonen (1970) on esittänyt koko maan rautapitoisuuden keskiarvoksi 1,1 mg Fe/1 Kiiminkijoessa rauta—pitoisuuden keskiarvo oli v 1983 - 85 1,7 mg re/l(vainteluvali 0,8 — 3,4 mg/l) Nuorittajoen rauta—pitoisuus oli vastaavasti 2,8 mg Fe/l (vaihteluvali0,8 - 7,3 mg/l) Nuorittajoen yhtymakohdan ylapuo—lella rautapitoisuuden keskiarvo oli 1,3 ja yhtyma—kohdan alapuolella 2,0 mg Fe/l Rautapitoisuus olialimmillaan avovesikaudella ja korkeimmillaan talvel—la. Suurikaan rautapitoisuus ei ole haitallista esim.kaloille, jos rauta on liukenemattomassa ferrimuodos—sa. Liuenneen ferroraudan haitallisuus on tunnettua.Koska rauta kulkeutuu Kiiminkijoen vesistössä suurimmaksi osaksi orgaaniseen kiintoaineeseen ja “liuennee—seen humukseen sitoutuneena (esim. Heikkinen 1985)siita ei yleensa aiheutune ainakaan voimaxasta haittaakaloille Raudan eri olomuodoista ja niiden vaihte—lusta eri vuodenaikoina ei ole kaytettavissa mittaus—tuloksia

Raudan ja muiden metallien seka tulva—aikoina ajoittain suuren happamuuden suhteellisen vahaisesta haital—lisuudesta kalanpoikasille on osoituksena Utajärvelläsijaitsevalta M. Perätalon kalankasvatuslaitokseltasaadut kokemukset. Laitoksella on kasvatettu pääasiallisesti kirjolohen poikasia, joille veden laatu eiole aiheuttanut ongelmia. Hautomolle johdettava vesijoudutaan kuitenkin suodattamaan rahkaturpeen läpi.Muutoin mati peittyisi muutamassa paivassa veden mukana tulevan orgaanisen aineksen alle (Matti Peratalonsuullinen ilmoitus 5 2 1987) Nuorittajoessa ja Kiiminkijoen alajuoksulla esiin rautaa on eneinman jasiita voinee aiheutua kriittisempi tekija kaloillekuin ylempana paauomassa Esim turvetuotannon laajeneminen voinee lisata mm haitallisessa muodossa olevienmetallien esiintymistä ja haittojen esiintymisen riskisaattaa kasvaa.

Nuorittajoessa on todettu ajoittain talvella selväähapenvajausta. Pienin happipitoisuusarvo 7,8 mg 02/1(kyllästysprosentti 54) mitattiin Viinikosken kohdalla.Pienin paauomasta mitattu happipitoisuusarvo oli 9,7mg 02/1 (kyllastysprosentti 66) Heinosen (1974 s 167)mukaan seuraavia happipitoisuuksia voidaan pitaa erai—den kalalajien viihtyisyyden alarajana

— lohen suvun lajit ja siika seka muikku 8 mg 02/1— kuha, hauki ja ahven 6— lahna ja särki 5— ankerias, suutari ja ruutana 4

Syyskutuisten lohikalojen mädin kehitykseen tarvittavat hapen pitoisuudet vaihtelevat kirjallisuustietojen mukaan 7 - 8 mg 02/1 (Seppovaara 1962, Heinonenym. 1985)

38

Sähkönjohtavuusmittauksilla saadaan käsitys veteen

liuenneiden suolojen kokonaismäärästä (elektrolyyt

tipitoisuudet) . Hynnisen ja Sepposen (1983) mukaan

elektrolyyttipitoisuuden vuodenaikaiset vaihtelut ovat

selvästi yhteydessä virtaamaan. Virtaaman voimistuessa

elektrolyyttipitoisuus laskee, ja vastaavasti virtauk

sen heiketessä elektrolyyttipitoisuus kasvaa. Suurim

millaan sähkönjohtavuus on talvella, maksimiarvot esiin

tyvät yleensä maaliskuussa tai huhtikuun alkupuolella.

Kevaalla elektrolyyttipitoisuus laskee minimiin, mika

johtuu paaasiassa runsaista lumensulamisvesista, Joi

den elektrolyyttipitoisuus on alhainen.

Vartiovaaran (1978) mukaan vähintään 70 % Suomen joki

en Itämereen kuljettainasta orgaanisesta aineesta on

värillistä humusta. Kiiminkijoen ja sen sivujokien

vedelle on tyypillistä suuresta humuspitoisuudesta

johtuva voimakas ruskea väri. Humus on peräisin pää

asiassa valuma—alueen soilta ja metsäojitus— sekä tur—

vetuotantoalueilta. Viime aikoina on raportoitu tie

toja, joiden mukaan turve- ja kivennäismaiden avohak—

kuut ja niihin liittyvät toimenpiteet lisäävät mm.

humusyhdisteiden nnuhtoutumista Tama nakyy van— ja

COD-arvojen suurenemisena (Ahtiainen ja Kenttämies

1985)

Kiiminkijoen veden värin vuosikeskiarvot 120 - 150

mg Pt/l ovat selvästi Suomen vesien keskiarvoa 91

mg Pt/l suurempia. Suurimman sivu—uoman Nuorittajoen

humuspitoisuus oli hyvin suuri Kiiminkijoen veden van

oli tummaa jo paauoman lahtokohaasta Kivarinjarvesta

alkaen. Väri voimistui alaspäin mentäessä. Selvin

muutos tapahtuu Nuorittajoen yhtymäkohdalla, jossa

paauoman humuspitoisuus lisaantyi selvasti Myos mm

Vepsänjoen ja Jolosjoen sekä useimpien muidenkin sivu

uomien vesi oli hyvin tummaa.

Hynnisen (197$) mukaan Nuorittajoessa kevättulvan aikai

silla lumensulamisvesillä on ollut huomattava veden

varia vaalentava vaikutus Ilmio esiintyy myos paa—

uomassa em. sivu-uoman yhtymäkohdan yläpuolella.

lijoen tulvavesien virtaaminen Jongunjärvestä Nuoritta—

jokeen vaikuttanee myös veden värin vaalenemiseen

niina kevaina, jolloin tulvavesien maara on suuri

Veden väri voimistuu uudelleen jo ennen tulvan päätty

mistä. Väri on vaalentunut huomattavasti myös kesällä

jatkuneen vähän veden aikana. Väriarvot ovat olleet

Hynnisen (1978) ja tämän tutkimuksen aineiston mukaan

talvella yleensä verrattain suuria.

39

Veden voimakkaalla luontaisella humuspitoisuudellaei liene todettu olevan suoraan tai ravintotekijöi—den kautta haitallisia vaikutuksia lohikalakantoihin.

Kiintoainepitoisuudet olivat Nuorittajoessa yleensäsuurempia kuin pääuomassa ennen Haukipudasta Nuorit—tajokialueella on suuresta suomäärästä johtuen erityisen paljon metsäojituksia. Alueella on myös muutavesistöaluetta runsaammin turvetuotantotoimintaa.Haukiputaalla Kiiminkijokisuussa keskimääräinen kuntoainepitoisuus oli samaa luokkaa kuin Nuorittajoessa.Kiintoainepitoisuuksien keskiarvot (2,6 - 5,9) olivatkaikilla havaintopaikoilla selvästi Suomen virtaavienvesien keskiarvoa 13 mg/l (Laaksonen 1970) pienempiä.Mitattua luokkaa olevat suurimmatkaan kiintoainepitoisuudet eivät aiheuta suoraan kaloille haittaa (Älabaster ja Lloyd 1982). Liettymisen ja siitä aiheutuvienhaittavaikutusten esiintymisen kannalta pohjaan laskeutuvan kiintoaineen määrällä ja laadulla on keskeinen merkitys.

Kiintoaines ja etenkin sen orgaaninen osa, jota tutkituissa vesissä kulkeutuu ajoittain suuresti, vaikuttaa kutualueiden päälle laskeutuessaan mädin kehitty—miseen heikentämällä mätijyvästen hapensaantia.

Eroosioainesten vaikutukset ovat mitä ilmeisimminvoimakkaampia puroissa, esim. kalaston elinmahdolli—suudet saattavat oleellisesti heikentyä (Karhu 1979,Viitala ja Hyvärinen 1985, ks. myös Sallantaus 1986s. 144) . Mm. Nuorittajoessa on todettu metsäojituk—sista johtuvia liettymiä (Hynninen ja Sepponen 1983)Myös tämän tutkimuksen tekijät ovat todenneet niitäOulun vesipiirin vesitoimistolle tehtyjen liettymistäkoskeneiden selvityspyyntöjen yhteydessä. Viime vuosina kirjoittajat ovat tehneet eräitä havaintoja liettymisestä myös turvetuotantoalueiden laskuojien kohdilla vesistössä. Muun metsätalouden (mm. auraukset)ja maatalouden aiheuttamalla eroosiolla lienee yleensä suhteellisen pieni osuus tutkittujen jokiuomienkiintoainekuormituksesta.

Vesistön järvisyyden ja keskimääräisen fosforipitoi—suuden välillä on erittäin merkitsevä negatiivinenkorrelaatio (Wartiovaara 1978) . Kiiminkijoen vesistönjärvet ovat pieniä ja sijaitsevat vesistön latvaalueilla. Vähäjärvisyydestä johtuen mm. fosforiasedimentoituu suhteellisen vähän järviin. Suurin osaKiiminkijoen veden fosforista kulkeutuu vedelle väriäantavan orgaanisen aineen ja kiintoaineen mukana(Haapala ym. 1976, Heikkinen 1985) * Kiiminkijoessakokonaisfosforipitoisuuden ja virtaaman välillä onselvä positiivinen korrelaatio. Virtaamnan suuretessafosforipitoisuus kasvaa ja pienetessä vähenee. Ilmiötä ei ole todettu Nuorittajoessa (Hynninen 1978)Tutkituissa vesissä osa humuksen mukana kulkeutuvastafosforista on ilmeisesti levien käytettävissä (Haapala

40

ym. emt) . Suoraan levien ja muun kasvillisuuden käy—

tettavissa olevan fosforin pitoisuuksia on tassa tut

kimuksessa mitattu fosfaattifosforimaarityksilla

Fosfaattifosforipitoisuus on ollut yleensä pienimmil—

lään jokiuomassa kesän kuivakausina (kuva 16, Hynni

nen 1978) . Tällöin fosforia huuhtoutuu suhteellisen

vähän vesistöön. Toisaalta vesimääräkin on pieni.

Käyttökelpoisen fosforin pitoisuuden pieneneminen

kuivakautena selittynee suureksi osaksi sula, etta

kasvillisuuden merkitys jokivesien fosforun sitojana

on suurimmillaan kuivakausina, jolloin joen virtaama

on jokiuoman pinta-alaan nähden pieniinmillään. Sama

koskee myös typpiravinteita.

Nuorittajoen suun havaintopaikalla (kuva 17) fosfaat—

tufosforiputoisuus oli kesaaikana keskimaarin 12tg P/l (vaihteluväli 6 - 22 pg P/l) . Kiiminkijokisuun

(kuva 17) havaintopaikalla P04-pitoisuuden keskiarvooli 6 iig P/l (vaihteluväli 4 — 8 pg P/1. Nuorittajoen

yhtymäkohdan yläpuolisessa pääuomassa vastaavat keski-

arvot olivat eri havaintopaikoilla 4 — 3 ig P/l.Viitalan ja Hyvärisen (1986) mukaan Puolangan latvajoissa ja -puroissa kokonaistosfori- ja typpipitoisuu

det olivat huomattavasti pienempiä kuin vastaavissa

alempana vesistöalueella sijaitsevissa uomissa. Epä—

orgaanisten ravinteiden pitoisuuksia ei ole mitattuPuolangan puroista. Nuorittajoki lisäsi selvästiKiiminkijoen fosfori- ja typpipitoisuuksia, Sama asia

on todettu jo 1970-luvun alkupuolella (Haapala ym.

1976)

Tärkeimpiä joen perustuotantoon vaikuttavia tekijöitäovat valo, lämpötila, virtausnopeus, veden viipymä,kasvinravinteet, leväyhteisöjen koostumus ja fysiologinen tila sekä herhivorien aiheuttama kulutus.

Virtausnopeudella ja virtaamien suuruudella sekä niiden vaihtelulla on hyvin voimakas vaikutus joen kokoeliömaailmaan ja sen kehitykseen. Matalissa nopeastivirtaavissa joissa pohjalevät ja sammalet muodostavatusein suurimman osan joen pohjan perustuottajista.Nopeasti virtaavissa joissa veden mukana kulkeutuulähes yksinomaan pohjasta veden mukaan tempautuneitaleviä. Joen suuretessa ja virtausnopeuden pienentyes—sä makrofyyttien merkitys kasvaa. Viipymän kasvaessavedessä planktisesti kasvavien levien osuus suurenee

(esim. Hynninen 1984).

Kiiminkijoessa virtausnopeus on vähän veden aikanasuvantojaksoissa hidas. Viipymä on tällöin riittävänpitkä planktisesti kasvavan leväbiomassan kehittymiselle (Hynninen 1978) . Pohjalevillä, sammalilla ja

putkilokasveilla on kuitenkin keskeinen merkitysperus tuottaj ina.

4’

Joissa pohjalevien ravinteiden saantia säätelevätennen kaikkea pitoisuudet ja virtausnopeus. Pitoi—suuden kasvu vaikuttaa eutrofioivasti. Veden virtaustuo uusia ravinnevaroja kasvien kaytettavaksi Lisak—si virtaus iahentaa hengitysta ja ravinteiden ottoahidastavien “kehien” syntymista kasvien mikroymparis—toon Siten virtaaman ja samalla virtausnopeuden kasvu vaikuttaa eutrofioivasti Virtausnopeuden kasvuvaikuttaa lisayksen suuruudesta ja lajikohtaisistaominaisuuksista riippuen ennemmin tai myohemmin ero—doivasti pohjaleviin Myos talla levien irtoamisellavoinee olla levätuotantoa lisäävää vaikutusta. Irtoavat levät antavat kasvutilaa uusille leville. Suurimerkitys leväyhteisöille on myös irtoamisella, jotatapahtuu levien vuorokausirytmiikkaan liittyen.

Horner ja Welch (1981) havaitsivat, että pohjalevienakkumulaatio lisääntyi virtausnopeuden kasvaessa aina50 cm iin s1 asti silloin, kun veden fosfaattifosforipitoisuus oli 40 — 50 ig l- Kun pitoisuus oli alhaisempi, virtausnopeuden kasvu vahensi akkumulaatiotaVirtausnopeuden ylittaessa 50 cm s1, yha suurempiosa pohjalevakasvustosta irtosi alustalta Horner jaWelch (emt ) otaksuivat, etta virran aiheuttama eroo—sio vähentää akkumulaatiota, jollei ravinnepitoisuusole niin suuri, että turbulenttisen diffuusion aiheuttama positiivinen, kasvua lisäävä vaikutus voittaakitkan hankaavan vaikutuksen.

Tutkituissa jokiuomissa fosfaattifosforipitoisuudetovat huomattavasti pienempiä kuin Horner ja Welchin(emt ) tutkimuksessa havaittu vahimmaisarvo levienjatkuvalle voimakkaalle akkumulaatiolle Tama viittaasiihen, etta fosforikuormituksen suureneminen onhaitallista, vaikka pitoisuudet olisivatkin jo kohonneet suhteellisen korkeiksi Vastaava ilmio koskeneemyos typpiravinteita

On osoitettu, että typpi rajoittaa pohjalevien kasvuaesim. eräissä Pohjois—Amerikkalaisissa joissa (Marcus1980, Bott 1983) . Yleensä pidetään kuitenkin fosforiaperustuotantoa raj oittavana tekijänä.

Typen suhde fosforiin on leväsoluissa tavallisesti 7(esim. Ärmstrong 1965) , mutta vaihtelee riippuen mm.leväsolun ravitsemustilasta. Voidaan kuitenkin todeta,etta kun N/P—sunde on alhainen, on typpi kasvua rajoit—tava tekija Epaorgaanisen typen ja fosfaattifosforinkonsentraatioiden perusteella voidaan arvioida ravin—teiden valitonta vaikutusta levien kasvuun Hynninen(1978) on todennut 1970—luvun alkupuolella tehdyissamittauksissa, etta fosfaattifosfori loppui vedestaKiiminkijoen alajuoksulla suhteellisen pitkän kuivakauden aikana. Epäorgaanisten typpi— ja fosforiravinteiden suhde osoitti yleisimmin fosforia kasvuarajoittavaksi tekijäksi myös muina ajankohtina kesäi

sin eri havaintopaikoilla. Tämän tutkimuksen perus—

42

teella Nuorittajoessa epäorgaanisten typpiravinteidensuhde epäorgaaniseen fosforiin vaihteli välillä 0,17 -

3,4 (E = 1,5 n = 13, liite 2/10). Näin ollen levillekäyttökelpoisessa muodossa olevista ravinteista typpinäyttäisi olevan levien kasvua rajoittava ravinneennemmin kuin fosfori. Kokonaistypen suhde kokonaisfosforiin ei ole yhtä selväpiirteinen. Osa havain—noista osoittaa selvästi fosforia rajoittavaksi ravinteeksi Nuorittajoessa. Koska veden viipymä on joessasuhteellisen lyhyt, lienee em. epäorgaanisten ravin—teiden suhde luotettavampi kasvua rajoittavaa tekijääarvioitaessa.

Kiiminkijoessa Nuorittajoen yhtymäkohdan yläpuolella(Joki-Kokko) epäorgaanisten ravinteiden suhde osoittaaeräissä tapauksissa verrattain selvästi fosforia kasvuarajoittavaksi tekijäksi ennemmin kuin typpeä. Useissatapauksissa ko. suhde ei osoita kumpaakaan rajoitta—vaksi tekijäksi. Suuressa osassa havaintoja näyttäisityppi olevan verrattain selvästi levien kasvua rajoittava ravinne. Kokonaistypen ja —fosforin suhde osoittaa Joki-Kokossa useimpien havaintojen mukaan fosfo—ria verrattain selvästi kasvua rajoittavaksi ravinteek—si. Joki-Kokossa epäorgaanisten fosfori- ja typpiravinteiden pitoisuudet ovat kesäaikana olleet yleisestipieniä. Etenkin tällaisessa tilanteessa molempienravinteiden lisääminen voinistanee eniten levätuotan—toa.

Haukiputaalla epäorgaanisten typpi- ja fosforiyhdis—teiden suhde osoitti yleensä typpeä ns. minimiravin—teeksi. N/P-suhde oli seitsemässä tapauksessa 0,7 -

2,8, kolmessa 6,8 — 7,0 ja yhdessä 9,8. Kokonaistypensuhde kokonaisfosforiin osoitti usein verrattain selvästi fosforia minimitekijäksi. N/P oli 11,3 — 27,9.Eo. perusteella näyttäisi siltä, että sekä typpi— jafosforiravinteiden lisäyksellä on keskeinen merkitystutkittuja jokiuomia rehevöittävinä tekijöinä. Näinollen tulisi välttää sekä typen että fosforin lisäämistäjokivesiin. Lisävalaistusta kasvua rajoittavien ravin—teiden tarkasteluun saataisiin tekemällä asiaa koskevia levätestejä. Kasvinravinteilla on merkitystä levi-en kasvua rajoittavina tekijöinä erityisesti vähänveden aikoina kesäisin.

Yhtä Ylikiimingin kohdalla tehtyä havaintoa lukuunottamatta Kiiminkijoen vesi on kaikilla kesäajanhavaintokerroilla eri havaintopaikoilla ollut hygieeniseltä laadultaan hyvää uiaavettä. Näin on asianlaita myös Nuorittajoen suun havaintopaikalla. Sivuuomassa Viinikosken ja Määtänperän kohdalla vedenhygieeninen laatu on ollut ajoittain välttävä.Talousvesikäyttöön ja karjatalouden käytettäväksiKiiminki- ja Nuorittajoen vesi on useimmiten ollutvälttävää tai huonoa.

43

Haapala ym. (1976) ja Hynninen (1978) ovat mitanneetNuorittajoen ja Kiiminkijoen a-klorofyllipitoisuuk—sia v. 1973 - 75. Hynnisen (emt.) mukaan a-klorofyllipitoisuuden aritmeettinen keskiarvo oli kesällä1975 eräillä Nuorittajoen ja Kiiminkijoen havainto-paikoilla seuraava:

Nuorittajoki (neljä hav.paikkaa) 9,1 ig/lKiiminkijoki

- Joki-Kokko 4,5 ‘

— Vesala (Ylikiiminki) 6,7- Haukipudas 5,6

Kesällä 1974 a-klorofyllipitoisuudet olivat useimmilla havaintopaikoilla pienempiä. Syynä oli jokiuomientulviminen suurimman osan kesästä.

Levien kasvipigmenttipitoisuudet olivat järvistä mitattuihin vastaaviin arvoihin nähden korkeita (Hynninen1978) . Tässä tulee ottaa huomioon arvioitaessa pigmenttipitoisuuksien perusteella esim. rehevyystasoa.

Kesinä 1984 - 85 a-klorofyllipitoisuuksien aritmeettisetkeskiarvot olivat seuraavat:

Nuorittajoki:— Viinikoski 10,2, s 2,84, vaihteluväli 5,4—13,4, n 21— Kesti 8,8, s 3,15, vaihteluväli 4,6—13,4, n 5

Kiiniinkijoki:— Juorkuna 7,8, s 0,70, vaihteluväli 7,1— 8,5, n 3— Huoseus 5,0, s 0,78, vaihteluväli 4,4— 5,5, n 2— Joki—Kokko 6,7, s 2,75, vaihteluväli 3,4—13,9, n 22

Tehtyjen havaintojen perusteella Kiiminkijoen Joki—Kokon a-klorofyllipitoisuus näyttäisi suurentuneenv. 1975 pitoisuustasoon (Hynninen emt.) nähden.

a-klorofyllimittaukset osoittavat jonkinasteista rehe—vöitymistä. Pohjalevälajistoa ja niiden kasvun voimak—kuutta koskevat mittaukset, jotka julkaistaan myöhemmin muussa yhteydessä, tulevat antamaan lisävalaistus—ta jokiuomien rehevyystasosta.

FT Pertti Uotita on tutkinut Kiiminkijoen ja Nuorittajoen korkeampaa kasviilisuutta 1970-luvun alkupuolella. V. 1986 Uotila on tehnyt havaintoja mahdollisista kasvillisuudessa tapahtuneista muutoksista. Uotilan suullisen tiedonannon 8.9.1986 mukaan korkeammassavesikasvillisuudessa ei näyttäisi tapahtuneen selviämuutoksia.

Kiiminkijoen HaukipuLaan hdvaintopaikalLa on vedenlaatuhavaintoja vuodesta 1963 lähtien. Havaintoja ontehty etenkin alkuaikoina vain yksi kunakin vuoden-aikana. Veden laadun voimakkaasta vaihtelusta johtuenkolmen vuoden liukuvien keskiarvojen perusteella ei

44

ollut nähtävissä selviä kehityssuuntia eri veden—laatutekijöistä.

Älasaarela ja Heinonen (1984) ovat tutkineet alkaliteetin muuttumista jaksolta 1911 — 1931 jaksolle v.1962 - 1979, Tutkimuskohteina olivat mm. Kemijoki,lijoki, Oulujoki ja Siikajoki sekä kuusi muutaPohjanmaan jokea. Alkaliteetti on laskenut kaikissahavaintopaikoissa. Älkaliteetti on laskenut ennen muuta

kevättulvan aikana. Selvä tason lasku on havaittavissa

myös Pohjois—Suomen suurissa joissa. Jokiveden happa—moitumisen kannalta alkaliteetti on pohjoisessa selväs

ti turvallisemmalla tasolla kuin Etelä-Suomessa. Eo.viittaa siihen, että alkaliteetti on voinut pienentyä myös Kiiminkijoessa.

5.2 VESISTÖN KÄYTTöKELPOISUUS

5.2.1 Virkistys käyttö 1 u o k i t u s

Kiiminkijoen voidaan katsoa kuuluvan virkistyskäyttöluokituksessa (Heinonen ym. 1985) luokkaan hyvä jaNuorittajoen luokkaan tyydyttävä.

Sekä Kiiminkijoki että Nuorittajoki soveltuvat yleisesti ottaen hyvin erilaisiin virkistyskäyttömuotoihin.Luokituksessa painotetaan yksittäisinä virkistyskäyttömuotoina eniten veden kelpoisuutta uintiin ja virkistyskalastukseen.

Kiiminkijoen vesi on bakteeri- ja a-klorofyllitulostenperusteella uimavetenä hyvää, mutta Nuorittajoen vesitummempana, ravinteikkaampana ja hygieeniseltä laadultaan huonompana tyydyttävää.

Virkistyskalastusvetenä Kiiminkijoen vesi on laadultaan

hyvää. Mm. Kiiminkijoen happitilanne ja pH pysyvät läpivuoden suhteellisen hyvinä. Nuorittajoki on virkistyskalastusvetenä huonompaa. pH:n vaihtelu on suurta, jatalvella on todettu ajoittain selvää happivajausta.Lisäksi veden rautapitoisuus on ajoittain huomattavankorkea.

5.2.2 Kala vesi luo k i t u s

Kiiminkijoen pääuoma voidaan laskea kuuluvan kalavesiluokituksessa kelpoisuusluokkaan II, hyvä (kts. arvi—ointiperusteet Heinonen ym. 1985) . Veden väriluvunperusteella Kiiminkijoki sijoittuisi tyydyttävään luok

kaan. a—klorofyllipitoisuus on verrattain korkea. Tar—

kastelussa on kuitenkin otettava huomioon tutkittujenvesien leväbiomassan suhteellisen suuri klorofyllipitoi

suus (kohta 5.1) . Jokiuomien kalalajisto on monipuoli

nen ja arvokas, joten se nostaa käyttökelpoisuuden sel

västi luokkaan hyvä. Paikallisia taloudellisestimerkittäviä lajeja ovat mm. hauki, ahven, lahna jaharjus. Paikallisten lajien lisäksi

45

joen lajistoon kuuluvat lohi, taimen, vaellussiika ja

nahkiainen (esim. Viitala ja Hyvärinen 1986) , joista

siika ja nahkiainen ovat taloudellisesti merkittäviä

lajeja. Monissa latvapuroissa esiintyy tammukkaa.

Nuorittajoki kuuluu kelpoisuusluokkaan III, tyydyttävä.Ärvokaloista Nuorittajoessa on tavattu paikallisiltaasukkailta saatujen tietojen mukaan harjusta sekä jos

sain maarin lohta ja taimenta, mutta joki on kuitenkinselvasti heikompi arvokalavetena kuin KiiminkijokiKirjoittajien tekemien havaintojen mukaan ainakinlatvapuroissa esiintyy tammukkaa

Kiiminkijoen vesistöalue on ollut hyvä rapuvesi, mut

ta 1960-luvun alkupuolella rapukanta tuhoutui joenala- ja keskijuoksulla, ja vuonna 1982 rapurutto tuhosi joen yläjuoksun kannan (Ylitalo 1984). Vesistö—alueen latvapuroissa ja Nuorittajoessa on pieniä rapurutolta säästyneitä kantoja, mutta niiden taloudellinen merkitys on nukyisin pieni.

523 Yleisluokitus

YLeisluokitus icuaa veden kayttokelpoisuutta y1esestiollen yhueenveto käyttömuotokohtaisten luokitusten

sisällöstä (Heinonen ym, 1985) . Kiiminkijoki kuuluulaatuluokkaan II, hyvä ja Nuorittajoki laatuluokkaanIII, tyydyttävä. Esim. turvetuotannon mahdollinenlisääntyminen selvästi nykyistä suuremmaksi saattaisipudottaa Kiiminkijoen pääuoman tulevaisuudessa tyydyttävään luokkaan. Mm. joen ravinnepitoisuudet ovat jonykyisin korkeahkoja, joten kuormitusta tulisi saadavähennetyksi nykyisestä. Lisäksi pääuoma Nuorittajoenyhtymäkolidan alapuolella on jo nykyisin NuorittajoenvaikuLuksesta laatuluokan hyva a1araoi1la

6 T 1 1 V 1 S T E L M Ä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Kiiminkijoen vesistöalueen nykyinen tila. Kiiminkijoen vesis—tön joet ja purot ovat suhteellisen luonnontilaisia.Vesistörakennelmia on vähän, ja alueella ei ole vesis—töä likaavaa suurteollisuutta. Vesistöaluetta kuormittavat taajamista ja haja—asutuksesta tulevat päästöt,turvetuotannon, metsätalouden, maatalouden ja kalan—kasvatus laitoksen aiheuttama kuormitus.

Tutkimusta varten kerättiin vesinäytteitä vähintäänkerran kuukaudessa v 1983 — 85 Havaintopaikkoja oliyhdeksan, joista kuusi Kiiminkijoella ja kolme Nuorit—tajoella. Vesistöalueen vedenlaatu on yleisesti ottaensuhteellisen hyvä. Kiiminki- ja Nuorittajoen vedelleon tyypillistä humuksen aiheuttama veden voimakasruskea väri ja korkea rautapitoisuus. Kiiminkijoensuurimman sivujoen Nuorittajoen vedenlaatu poikkeaaverrattain paljon pääuoman vedestä. Nuorittajoen vesion tummempaa ja rautapitoisempaa. Nuorittajoessahavaittiin ajoittain talvella selvää happivajausta.

46

Kiiminkijoen ja Nuorittajoen kiintoainepitoisuudetovat Suomen vesistöjen keskiarvoa pienempiä, muttakiintoaineen aiheuttama liettyminen saattaa haitatakalaston viihtyvyyttä.

Typpi- ja fosforiravinteiden määrät vaihtelivat vesistöalueella suuresti. Selvästi pienimmillään ravinteidenmäärä oli Puolangan latvajoissa ja —puroissa. Nuorit—tajoki lisäsi selvästi Kiiminkijoen fosfori— ja typpi—pitoisuuksia. Tutkimuksen perusteella näyttäisi, ettäsekä typpi- että fosforiravinteiden lisäyksellä onkeskeinen merkitys tutkittujen jokiuomien rehevöitymiseen, mistä syystä tulisi välttää sekä typen ettäfosforin lisäämistä jokivesiin. a—klorofyllipitoisuudet osoittivat Nuorittajoen selvästi Kiiminkijokearehevämmäksi.

Kiiminkijoen vesi oli hygieeniseltä laadultaan hyvääuimavettä. Nuorittajoen suussa vesi oli hyvää uima—vettä, mutta Viinikosken ja Määtänperän kohdalla ajoittain vain välttävää, Talousvetenä ja karjataloudenvetenä Kiiminki- ja Nuorittajoen vesi oli useimmitenvälttävää tai huonoa.

KIRJALLISUUS

Ähtiainen, M. & Kenttämies, K. 1985. Ennakkotietojaavohakkuun ja metsäojituksen vaikutuksistaympäristöoloihin Nurmes-tutkimuksessa. Pohjois-Karjalan vesipiirin vesitoimisto jaVesihallitus.

Älabaster, 1.5. & Lloyd, R. 1982. Water qualitycriteria for freshwater fish, 2 nd ed.Cambridge. 361 p. ISBN 0—408—10849—5.

Älasaarela, E. & Heinonen, P. 1984. Alkalinity andchemical oxygen demand in same finnish riverduring the periods 1911 - 1931 and 1962 -

1972, Tiivistelmä: Eräiden Suomen jokienalkaliniteetti- ja COD-arvoja vuosilta1911 — 1931 ja 1962 — 1979. Vesientutkimus—laitoksen julkaisuja 57, s. 3—13.IS3N 951—46—8081—2, ISSN 0355—0982.

Ärmstrong, F.Ä. 1965. Phosphorus. In: Riley, I.P. &

Skirrow, G. (eds.). ChemicaToceanography 1.London & New York. p. 304-323.

Bott, T.L. 1983. Primary productivity in streams.

In: Barnes, I,R. & Minshall, G,W. (eds.)Stream ecology, application and testing of

general ecological theory. New York and

London, Pienum Pvess. 399 s.

47

Erityistä suojelua vaativat vedet, 1977. Helsinki.59 s. Komiteamietintö 1977:49.ISBN 951—46—2921—3.

Erkomaa, K., Mäkinen, 1. & Sandman, 0. 1977. Vesi-viranomaisten ja julkisen valvonnan alaistenvesitutkimuslaitosten fysikaaliset ja kemialliset analyysimenetelmät. Helsinki. 54 s.Vesihallitus, tiedotus 121.ISBN 951—46—2543—9, I$$N 0355—0745.

Grahn, 0. 1980. Fishkills in two moderately acidlakes dve to high aluxninum comcentration.In: Drab1s, 0. & Tollan, H. (eds,)Ecological impact of acid precipitation.Oslo—Ås, SNSF—project. P. 310—311.

Haapala, H. Sepponen, P. & Meskus, E. 1975. Effectof spring floods on water acidity in theKiiminkijoki area, Finland, Oikos, vol 26,p. 26—31.

Haapala, H. Hynninen, P., Hiltunen, R., Sepponen, P. &Niemelä, K. 1976. The influence upon theriver Kiiminkijoki of water from its tributaryNuorittajoki. Äquilo Ser, Bot,, vol. 14, p.32—45.

Heikkinen, 1<. 1985. Jokiveden ja turvetuotantoalueidenvalumavesien humuksen ominaisuuksista javesistövaikutuksista Kiiminkijoen valumaalueella. Vesihallituksen tiedotus nro 266,s. 47—98. ISSN 0355—0745, ISBN 951—46—9152—0.

Heinonen, P, 1974. Vesiensuojelun ja vesistötutki—muksen perusteita. Helsinki, Kunnallinenterveydenhoitoyhdistys. 174.

Heinonen, P.,, Herve, S., Myllymaa, U,, Nyroos, H.,Savisaari, R., Teräsvirta, H. & Vuoristo, H.1985. Vesistöjen laadullisen käyttökelpoisuuden luokittaminen. Helsinki, Vesihallitus.36 s. Vesihallituksen monistesarja 1985:332.1SBN 951—46—8420—6, ISSN 0358—7169.

Horner, R.R. & Welch, E.3. 1981. Stream periphytondevelopment in relation to current velocityand nutrients. Can. 1. Fish. Aquatic Sci.,vol, 38, p. 449—457.

Hynninen, P. 1978. Kasviplanktonin biomassan, lajis—ton, trotanron ja kasvipigmenttien sekäkasviplanktoniin vaikuttavien ekologistentekijöiden vuodenaikaisvaihtelusta Kiiminkijoen vesistössä. Oulu, Oulun yliopisto. 207 s.Fil. lis, tutkielma, Kasvitieteen laitos.

48

Hynninen, P. 1984. Eutrofiering ± rinnande vatten.

In: Jordbrukets förovaning av vattenmiljön,

tjugonde nordiska symposiet cm vatten

forskning. Nordisk miljövårdsserien

pubiikation 1984, Nr. 2, p. 157—166.

Hynninen, P. & Sepponen, P. 1983. Erään suoalueen

ojituksen vaikutus purovesien laatuun Kiimin—

kijoen vesistöalueella, Pohjois—Suomessa.

Synunary: The effect of drainage om the

quality of brook waters in the Kiiminkijoki

river basin, Northern Finland. Silva Fennica,

17. vsk. nro 1, s. 23—42.

Johansson, K. & Nyberg, P. 1981. Försurning av Svenska

ytvatten - effekter och omfattning 1980.

Drottningholm 117 p. Information Från

sötvattenslaboratoriet nr. 6.

Karhu, 1. 1978. Puuntuotantoon kuulumattomat metsän—

käyttömuodot Puolangan kunnassa ja metsä—

taloustoimistojen vaikutukset niihin. Hel

sinki, Helsingin yliopisto. 96 s. Pro gradu

-tutkielma, ympäristönsuojelulaitos.

Koskien suojelutoimikunnan mietintö, 1982, Helsinki.

163 s. Komiteamietintö 1982:72.ISBN 951—46—5772—1, ISSN 0356—9470.

Koutaniemi, L. 1982. The relationship between ralative

height and micvorelief: three case studies

from bovthern Finland. Fennia, vol. 160,no. 2, p, 277—294. ISSN 0015—0010.

Kuusisto, E. 1983. Suuren tulvan esiintymisestä lijoel—

la. Oulu. 16 s. Ävustavan virkamiehen lausun

to Irni-, Polo- ja Kerojärven säännöstelyn

lopputarkastuksessa. Oulun vesipiirin vesi—toimisto.

Laaksonen, R. 1970. Vesistöjen veden laatu. Summary:

Water quality in the water systems. Soil

Hydrotech. Invest. nr. 47, 132 p.

Lääkintöhallitus. 1979. Terveydenhoitolain (469/65)ja —asetuksen (55/67) nojalla annetut yleisiä uimarantoja koskevat määräykset ja ohjeet.

Helsinki. 17 s. Lääkintöhallituksen yleiskirje nro 1683.

49

Lääkintöhallitus. 1980. Talousveden terveydellisenlaadun valvonta. Helsinki. 18 s. Lääkintöhallituksen yleiskirje nro 1701.

Maa- ja metsätalousministeriö. 1975. Helsinki. Maa-ja metsätalousministeriön päätös nro 300.

Mansukoski, R 1972 Kiiminkijoella vireilla olevienhankkeiden merkitys Project Äguan tavoitteil—le. Oulu. Oulun yliopisto. 82 s. Diplomityö,rakennusinsinööriosasto.

Marcus, M.D. 1980. Periphytic community response tochromic nutrient enrichment by a reservoirdischarge. Ecology, vol. 61. no. 2, p. 387-399.

Niemi, M. 1985. Fecal indicator bacteria at freshwaterrainbow trout (Salmo gairdneri) farms. Helsinki. 49 p. Vesientutkimuslaitoksen julkaisu 64. ISBN 951—46—9057—5, ISSN 0355—0982.

Saari, P. 1986. Vedenlaatumallien käyttö virtaavassavedessä - sovellutuskohteena Kiiminkijoki.Helsinki, Vesihallitus. 139 s. Vesihallituksen monistesarja 1985:393. ISBN 951—46—8965—8, ISSN 0358—7169.

Sallantaus, T. 1986. Soiden metsä- ja turvetaloudenvesistövaikutukset - kirjallisuuskatsaus.Helsinki, Maa— ja metsätalousministeriö.203 5. Luonnonvarajulkaisuja 11. ISBN 951—46—9524—0, ISSN 0782—8993.

Seppovaara, 0. 1962. Zur systematik und ökologie desLachses und der Forellen in des Binnenge—wässern Finnlands, Änn. Zool, Soc. Vanamo,24. Ig., nr. 1, s. 1—86.

Swedish ministry of agriculture. 1982. Äcidificationtoday and tomorrow. Uddevalla. 232 s.

Wartiovaara, 1. 1978. Phosphorus and organic matterdischarged by finnish rivers to the balticSea. Tiivistelmä: Suomen jokivesien Itämereenkuljettama fosfori ja orgaaninen aine. Helsinki, Vesihallitus. 42 s. Vesientutkimus—laitoksen julkaisuja 29. ISBN 951—46—3692—9,ISSN 0355—0982.

Vesihallitus. 1977. Ii- ja Kiiminkijoen sekä Kuusamonvesistöjen vesien käytön kokonaissuunnitelma.Helsinki. 331 s. Vesihallituksen tiedotus136. ISBN 951—46—3235—4, ISSN 0355—0745.

Vesihallitus. 1980. Ii— ja Kiiminkijoen sekä Kuusamonvesistöjen vesien käytön kokonaissuunnitelmantoimenpidesuositukset 16. Helsinki. 10 s.

50

Vesthaflitus. 1981. Hydrologinen vuoikira 19781979. Helsinki. 205 s. Vesientttkimuslaitok—sen julkaisuja 45. XSBN 951—46—6069-2,IflN 0356-4053.

Vesihallitus 1983. Hydroloqinen vuosikirja 19*0.Helsinki. 174 g. Vesientutkimuslaitoksenjulkaisuja 53. ISBN 951—46—7492—8.

Vesihallitus. 1986. Onlujoen, Ii— ja Kiiminkijoen sekäguusamcn vesistöjen k&ytön kokonaissuuntitel

- mn- flflnnn — -s • Vesihallituksen julkaisuja 49. ZSBN 951—46—9480—50, tSSN 0355—9297.

Viitala, 1,. & Hyvarinen, P. 1986. Kiiminkijoen vesisatäalueen taiaen— ja harjuspurojen tilaselvi—tys. Helsinki. 63 s. Vesihallituksen moniste—sarja 391. tSBN 951—46—8963—1, ISSN 0358—7169.

Ylitalo, A • 1984 • Oulun lflnin raputalouden elvytys.Oulu, Oulun kalastuspiiri. Moniste. 25 s.

51 LIITE 1/1

Liite 1. Tehostetun tarkkailun havaintopaikat ja havaintojen

lukumäärä kuukausittain vuosina 1983 - 85. x = yksi havainto,

2 x = kaksi havaintoa jne. Ei merkintää = ei havaintoa. Suluis

sa on esitetty havaintopaikkojen koordinaatit.

1<1 IMINKIJOKI

____________

Lfl Q Lfl.D -HO r—

Q QdLfl :rtI

rdl rHI H1 I 01iQ >-G D Om

.fl 1cn H -H1 1JcNCN 4J(N -H(N

r— — r— 0 r : r- — >-

NUORITTÄJ OKI

—

CN >r cO tfl C’.(t CN H -HLfl co

c tI)Q aco 0 c 0 -HcO

4i -r1 0-HI (til fiil U)I

U)— -tiC cO CmD 4JL0 ,SCN0CN 4) . r— •4© -Hr(fi 0 :(tI > 0 0 .-f CN CN0 CN U) CN 0 CN 0 (NN Wtir— -.. —. .

- 13-i — fr) Z

x

x

x

x

2x

x

x

2x

x

x

x

x x

x

x x

x x

x x

x x

x x

x x

1983

1

II

III

IV

V

VI

VII

VIII

Ix

xXI

XII

1984

1

II

III

IV

V

VI

VII

VIII

IX

X

XI

XII

x

x

2x

x

x

x

x

2x

x

x

x

x

x

x

2x

x

x

x

2x

x

3x

2x

x

x

x

x

x x 2x

x

2x

x x

2x x 2x

x x

2x

x

x

x

x x x

x x x

2x 2x 2x

x x x

x x x

x x 3x

2x x 4x

4x

x x 3x

x x x

x x x

x x x

x x

x x

x x

x x

x x

x 2x

x x

x x

x

x

2x

x

x

x

2x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x

x x

x x

2x x

x x

x x

x 2x

2x 3x

4x

x 3x

x x

x x

x x

x

x

x

x

x

4x

4x

6x

3x

3x

x

x

HH

H-1

H1-

1H

HH

HH

cxH

HU

itz

j

Ui

Haukip

udas

<<

X>

>(7

23230—

56370)

wH

utt

uk

ylä

(722099—

44657)

Mr’

Jw

MY

likii

min

ki

<(7

21536—

460:0

0)

Jok

i-K

ok

ko

X(7

21933—

46755)

H

Huose

us

(720261—

48342)

Perä

talo

nkala

nkasv.l

ait

os

yp.

(720190—

49024)

Ju

ork

un

a(7

20708—

49918)

Nuori

ttajo

kis

uu

(722050—

46352)

Vii

nik

osk

i(7

22725—

48482)

w—

.iw

Määtä

nperä

<x

>(7

22857—

49202)

JUO

PäU

NÄ

Hap

i

Hap

pi-%

Sai

reus

Kunto

Säh

kö

AJJ

cail

pH Väri

QD

DH

A

ähk

.N

NO

2

NO

3

NH

4

Kok.P

P04

Klo

ridi

Fe

Fek

.str

ep

t.

Ko

li44

BO

D7

Klo

rof.

talv

i

x5

min

max

n

10

,60,6

79,6

11

,910

735,2

066

8410

2,6

0,8

71,5

4,0

8

1,6

0,6

30,8

2,5

10

5,2

0,7

44,0

6,2

10

0,3

10

,09

0,1

80

,41

8

6,5

0,1

26,3

6,6

10

130

14,6

100

140

8

14,0

2,7

710,8

18,4

10

470

61

,039

053

09

53

,45

212

7

932

3,7

6613

09

4424,6

996

10

245,1

417

329

144,1

57

209

2,3

0,2

82

,02,7

7

1800

387,2

1200

2400

10

kevät

x5

min

max

nx

10,3

0,7

39

,311,0

4

8110,4

6690

4

2,8

0,3

11

,63

,34

7,2

5,6

73

,315,6

4

2,6

0,2

62,2

2,8

4

0,1

0,0

30

,07

0,1

34

6,0

0,3

85,5

6,3

4

120

26,3

9014

04

16

,62,1

813,9

19

,24

550

37,0

500

580

4

20,5

01

24

5319,6

3374

4

92,8

75

124

317,4

124

414

63,1

12

94

1,4

1,1

41,3

1,5

2

880

155,9

760

1100

4

8,9

0,5

87

,99

,615

884

,84

7695

15

2,7

0,9

01

,85,1

13

4,0

1,1

32

,96

,215

3,3

0,3

52

,53

,815

0,1

80

,04

0,1

20

,25

13

6,8

0,1

76,4

7,1

15

100

17

,980

140

13

12

,82,7

53

,918,0

15

390

10

7,7

230

630

15

11

,38

04

13

66,2

71

2015

911,6

042

15

273

,42

2234

15

31,6

21

715

1,9

0,2

51

,52

,512

1100

164,7

890

1500

15

12,3

18,8

060

15

43,4

00

10il

1,1

0,2

80,9

1,3

2

7,8

0,7

07,1

8,5

3

syksy

5m

inm

axn

x

koko

vu

osi

5m

inm

axn

10

,01,2

37,9

13,0

36

838,4

366

9536

2,7

1,0

21

,56,2

32

3,5

2,5

40

,315,6

36

3,8

1,0

52

,26

,236

0,2

00

,09

0,0

70,4

132

6,6

0,3

35

,57

,136

120

21

,580

160

32

14,4

3,1

33

,92

0,4

36

460

175,7

230

1300

35

32,4

60

1231

333

8,9

113

035

1821,9

096

36

264,8

317

4135

65,1

91

2035

2,0

0,3

61,3

2,7

27

1300

409,5

760

2400

36

1,3

0,2

60,9

1,5

5*

0) 0 H ct

‘ H

kesä

5m

inm

axn

x

11,2

1,2

49,5

13,0

7

881,5

185

907

2,7

1,5

91

,76

,27

3,1

1,4

21

,96

,27

3,3

0,2

73,0

3,3

7

0,1

70,0

40

,U0,2

17

6,5

0,3

45

,96,9

7

130

19,2

100

160

7

17

,42,4

11

4,2

20

,47

530

34

8,0

330

1300

7

L.J

cI CD t’J

H.

01

< CD H

pJp)

pJ

Hrt

rtC

DO

rt

jJL

J.

Hpi

Ccl

H-

CD

0’

r0

PD

) r1

ct

CD L]. 1 rtP

ttH

PJH LJ.

1,4

0,2

31

,11,5

3

*

32,1

41

67

2812,9

948

7

73,5

92

137

243,8

920

307

41,2

23

67

2,2

0,2

51

,92

,66

ilO

O14

5,2

970

1300

7

hav

ain

toja

ei

ole

kaik

ilta

vuodenajo

ilta

hav

ain

toja

ei

ole

kaik

ilta

vuodenajo

ilta

HU

OSE

US

talv

ikevät

kesä

x5

min

max

nx

Sm

inm

axn

x5

min

max

nx

syksy

5m

inm

axn

x

ko

ko

vuosi

5m

in

H ti

max

n

Hap

pi

10,7

0,5

79

,81

1,7

8

Hap

pi

%74

3,9

367

808

Sam

eus

2,5

0,7

21

,43

,58

Kunto

1,4

0,3

21

,12,0

8

Säh

kö

5,1

0,7

63,8

6,1

8

Alk

ali

0,3

20

,08

0,1

70

,39

8

6,4

0,0

56

,46

,58

Väri

130

14

,412

016

08

UO

DH

a1

5,5

2,6

71

2,3

19,4

8

Kok

.N

470

66

,334

054

07

NO

24

2,8

11

97

NO

311

330,0

8015

07

NE4

298

,66

1741

8

Ko

k.?

252

,67

2229

7

P04

143

,37

818

7

Klo

ridi

2,5

0,2

62

,22,9

7

Fe

1800

28

6,6

1300

2100

8

Fek.s

trept.

--

—-

-

Koi

44—

——

——

Klo

rof.

10,7

0,5

010,3

4,0

2

830,7

182

832

2,7

0,5

02,3

3,0

2

3,6

1,2

72

,74,5

2

2,5

0,0

2,5

2,5

2

0,1

10

,01

0,1

00

,12

2

6,1

0,2

85

,96

,32

957,0

790

100

2

15

,92

,19

14,3

17,4

2

475

7,0

747

048

02

20,7

11

22

429

,19

3548

2

50

,71

45

2

290

,029

292

62

,12

47

2

1,4

0,0

1,4

1,4

2

870

16

9,7

750

990

2

8,8

0,4

78

,09

,49

896,7

572

959

2,2

0,5

41

,83

,69

2,7

0,7

11,8

4,0

9

3,3

0,2

32

,93

,69

0,1

80

,06

0,1

10,3

39

6,8

0,1

36,6

7,0

9

105

16,6

8012

59

12,8

2,1

98,8

15,4

9

390

69

,829

053

0-9

11,2

00

49

159,3

130

9

74,4

63

189

284,5

722

379

31

,05

15

9

2,0

0,1

41

,82

,39

870

314,6

10il

OO

10

6467,3

820

68

2130,1

292

8

5,0

0,7

84

,45

,52

11

,21,2

69

,81

2,7

6

870,7

586

886

2,9

2,0

21,6

6,9

6

3,5

2,9

01

,89,3

6

3,4

0,3

13,1

3,8

6

0,1

60

,04

0,1

10,2

26

6,6

0,3

46,1

7,0

6

120

29,4

8016

06

17

,72,3

414,7

20

,36

410

37,9

340

440

6

21,5

51

56

3918,0

1763

6

92,0

76

126

254,2

421

336

41,0

33

56

2,2

0,1

52

,02,3

6

1200

172,2

1000

1400

6

40

,04

41

10,1

1,2

78

,012,7

25

838,0

567

9525

2,5

1,0

91,4

6,9

25

2,6

1,6

61

,19,3

25

3,8

1,0

22

,56

,125

0,2

20,1

00,1

0,3

925

6,6

0,2

95

,97

,025

120

23

,080

160

25

15

,12,9

68,8

20,3

25

430

67

,329

054

024

22,0

60

924

5245,3

115

024

1411,7

341

25

264,0

2137

24

75

,22

113

24

2,1

0,3

51

,42,9

24

1200

472,4

10

,421

0026

5766,0

420

69*

*

*h

av

ain

toja

ei

ole

kaik

ilta

vuodenajo

ilta

H bi

JOK

I-K

OK

KO

talv

ik

ev

ät

kesä

xS

min

max

nx

5m

inm

axn

x5

min

max

nx

syksy

ko

ko

vuosi

Sm

inm

axn

xS

min

max

n

Hao

pi

11

,10

,64

9,7

11,9

15

Hao

pi

%76

4,3

067

8115

Sm

seus

2,9

1,2

11,6

6,1

12

Ku

nto

1,8

1,3

90,7

5,6

15

Säh

kö

5,1

0,6

34,1

6,2

15

AJk

ali

0,3

10

,08

0,1

80,4

212

pH6,4

0,1

36,2

6,6

15

Väri

140

16

,812

016

012

00

0H

A1

5,0

2,7

811,0

19

,015

Kok

.N53

0139,4

370

910

14

No2

42,2

91

911

NO

..14

44

6,3

7226

014

NH

440

46,9

219

115

Ko

k.?

3018,2

1586

14

P04

156,4

19

3514

Klo

ridi

2,6

0,3

72

,23

,411

Rau

ta19

003

60

,314

0028

0015

Fek

.str

ept.

2525,0

050

3

Ra1144

——

——

—

8007

1,3

0,7

00,8

2,3

4

Klo

rof.

10,6

0,9

89,3

11,5

5

862,2

482

875

3,0

1,5

91

,45

,35

8,$

8,1

13

,322,4

5

2,4

0,2

02

,12

,65

0,0

80,0

20

,06

0,1

05

6,1

0,2

55

,76

,35

140

38,5

100

200

5

18

,32,2

15,0

20,7

5

570

10

1,6

430

740

5

21

,10

13

5

501

8,9

3581

5

54

,36

010

5

329

,29

2146

5

73

,65

312

5

1,6

0,1

01

,51

,73

1200

360,9

880

1800

5

00

00

1

60

66

1

9,0

0,5

18,1

9,7

15

905,5

473

9615

2,5

0,5

21

,64

,378

2,7

1,4

51

,27

,534

3,3

0,2

92

,53

,834

0,1

70

,03

0,1

10,2

432

6,8

0,2

26,1

7,1

34

120

24

,480

160

30

13

,82

,72

10

,218,9

15

420

88,9

240

610

34

24,2

90

2533

1515,5

0,0

7236

54,5

20

2235

275

,23

1447

77

41

,67

113

77

2,1

0,2

71,8

2,8

12

1200

138,1

880

1500

15

222

8,3

034

13

151

1,6

034

11

0,9

0,5

00

,51

,22

6,7

2,7

53

,413,9

22

11,5

1,2

810,1

13,4

9

881,8

$86

929

2,5

0,7

81

,63

,99

2,7

0,8

11

,63

,99

3,4

0,3

13

,03

,89

0,1

60,0

40,1

10

,21

9

6,6

0,3

06

,06

,99

140

20,0

100

160

9

18,9

3,3

114,3

23

,49

459

12

8,6

310

760

9

21,9

40

69

141

5,9

1862

9

137,4

85

279

253,4

322

329

41

,13

36

9

2,4

0,4

61

,93

,43

1300

153,7

1100

1500

9

323

1,1

1054

2

560

5656

1

10

,41,3

28

,115,4

44

847,5

967

9644

2,5

0,7

31,4

6,1

104

3,0

3,0

10,7

22

,463

3,7

0,9

32

,16,2

63

0,1

90,0

80,0

60,4

258

6,6

0,3

15,7

7,1

63

150

25,4

8020

056

15,8

3,4

510,2

23,4

44

460

120,3

240

912

62

33,4

60

2558

5057,6

026

064

1526,9

019

164

288,2

714

3610

5

64,8

01

3510

5

2,3

0,4

61

,53,4

34

1500

415,0

880

2800

44

2326,4

084

19

1715,9

056

*1

,10,6

20

,52,3

6

ui

ui

YL

flC

IIM

INK

talv

i

sm

inm

axn

kesä

nx

syksy

Sm

inm

axn

X

koko

vu

osi

5m

in

H t’)

max

n

Hap

pi

11,4

0,8

11

0,2

13,3

11

Hap

pi

%78

5,7

970

9211

Sam

eus

3,5

1,1

205,0

8

Kunto

1,8

0,7

50

,52

,811

Säh

kö

5,4

1,1

73

,88,1

11

Mkali

0,3

40

.09

0,1

80

,48

8

pH6

,50

,14

6,3

6,7

11

Väri

160

15

,514

018

08

COD

H2\

15,0

2,9

311,7

20

,411

Kok

.N60

02

07

,844

011

6010

NO

24

2,1

91

77

NO

318

14

9,5

110

247

10

NH

451

30

,32

292

11

Ko

k.?

351

3,9

2272

10

204

133

,73

1224

10

Klo

ridi

2,7

0,3

52

,43

,37

Rau

ta25

00415,8

1600

2900

11

Fek

.str

ept.

291

4,5

2046

3

111

44—

——

——

3007

1,7

1,0

60,8

3,2

4

Klo

rof.

kevät

xS

min

max

n

11

,10,5

710,7

11,5

2

882

,83

3690

2

3,6

1,4

92

,54

,62

5,7

0,6

45

,26

,12

2,4

0,0

72

,32,4

2

0,0

80,0

10,0

70,0

82

6,2

0,1

46,1

6,3

2

130

42,4

100

160

2

17,3

3,2

515,0

19,6

2

530

56,7

540

620

2

10

,01

12

391

2,0

3047

2

741

63

2

340

,034

342

31,4

17

92

1,5

0,0

1,5

1,5

2

1350

70

,713

0014

002

xS

min

max

9,3

0,5

18

,39

,811

958

,53

7510

611

2,3

0,4

1,5

3,0

9

2,5

0,6

41

,53,3

11

3,4

0,4

02,9

4,1

11

0,1

80

,04

0,1

80,2

39

6,9

0,1

56,7

7,2

11

120

20,3

9016

09

15,5

3,4

312,4

24

,211

400

75,0

280

510

11

11,1

30

49

19

,519,9

0,0

7011

32

,46

0,0

811

308,7

121

5411

52,3

81

911

2,3

0,2

61,9

2,8

9

1500

31

5,7

1200

2300

11

3320,5

256

10

4850,9

414

48

1,3

0,6

40

,81

,72

6,4

1,7

64

,88,2

3

11,5

1,2

510,4

13,4

6

902,3

487

936

3,2

1,0

81

,34,4

6

3,7

1,1

2,0

4,9

6

3,2

0,3

32,9

3,6

6

0,1

40

,04

0,0

90,1

96

6,5

0,3

66

,16,9

6

150

11,0

140

160

6

20

,11,9

81

7,7

22

,46

570

26

3,6

400

1100

6

20,3

21

36

5111,6

2952

6

126

,56

221

6

283

,67

2233

6

81,3

37

106

2,3

0,2

51,3

2,5

6

1500

225,1

1300

1300

6

420

4242

1

730

7878

1

10,6

1,3

08,3

13

,430

879,6

7010

630

3,0

1,0

31,5

5,0

25

2,7

1,3

00,5

6,1

30

4,1

1,3

12,3

8,1

30

0,2

10,1

10

,07

0,4

325

6,6

0,3

16,1

7,2

30

140

24,0

9018

025

16

,33

,47

11

,72

4,2

30

520

191,5

280

1160

29

21

,85

07

24

831

4,8

0,0

247

29

235

2,4

0,0

292

30

3110,0

2172

29

106

,31

124

29

2,3

0,4

21,5

3,3

24

1900

590,0

1200

2900

30

3318,2

256

14

5148,6

414

49*

1,5

0,8

90

,83

,26*

*h

av

ain

toja

ei

ole

kaik

ilta

vuodenajo

ilta

*havain

toja

ei

ole

kaik

ilta

vuodenajo

ilta

H H t’.)

UI

1120

ft1

talv

i

Sm

inm

axn

kev

ät

kesä

xS

min

max

nx

Sm

in

syksy

ko

ko

vuosi

Sm

inm

axn

xS

min

max

nH

app

i11,5

0,5

910,6

12

,311

Hap

pi

479

4,0

7384

11S

amau

s4

,11

,16

2,4

5,6

8K

unto

1,8

0,5

20

,32,8

11S

ähkö

5,5

0,6

84,2

6,6

11A

Lkal

i0

,34

0,0

80

,18

0,4

18

pH6,5

0,1

26

,36

,711

Väri

170

32,5

140

240

8CO

DH

a1

5,1

3,2

11

,12

0,2

10K

ok.S

540

12

6,6

390

889

10N

O2

32

,12

16

7N

O3

209

74,4

120

376

10N

H4

333

2,2

111

611

Ko

k.?

3712,6

2470

10P

0421

4,7

313

2710

Klo

ridi

3,0

0,3

82,5

3,6

7R

auta

2500

376,3

1700

3000

11F

ek.

str

ept.

706

9,7

2215

03

Ko1144

——

-—

—

B00

71,3

0,6

20,7

2,1

4K

loro

f.

11

,20,4

210,9

890,7

188

3,4

1,2

2,5

4,9

0,5

04,5

2,4

0,0

72

,3

0,0

80,0

10,0

7

6,3

0,0

76

,2

130

42

,410

0

17,6

2,3

315,9

540

84

,948

0

10

,01

417

,07

36

72

,12

5,0

360,7

135

92,1

27

1,5

0,0

71

,4

1350

70

,713

00

11

,52

892

4,5

2

5,2

2

2,4

2

0,0

92

6,3

2

160

2

19,2

2

600

2

12

462

8,0

2

362

102

1,5

2

1400

2

max

nx

8,9

0,4

98

,39,7

14

905,9

274

9813

2,4

0,5

01

,63

,112

2,7

0,8

11,9

4,5

14

3,6

0,5

12

,74

,614

0,1

90,0

50,1

10

,28

12

6,8

0,1

56

,67

,014

135

23,1

100

180

12

16,9

4,6

812,6

30,0

14

445

13

1,3

260

795

14

10

,90

412

191

9,1

266

14

143

9,5

115

114

303,0

524

3714

61,5

63

814

2,4

0,4

11

,53

,212

1700

361,3

1200

2300

14

3431,6

498

12

3934,3

694

11

1,4

0,0

1,4

1,4

2

6,8

1,7

64

,88,2

3

11,3

1,5

69

,21

3,4

6

383

,482

926

3,3

1,1

01

,84,7

6

3,7

1,4

21

,65,1

6

3,5

0,3

83,1

4,0

6

0,1

40,0

40

,09

0,2

6

6,4

0,4

6,0

6,9

6

150

10,3

140

160

6

20

,11,8

517,4

22,1

6

500

173,3

390

350

6

20,7

51

36

608

,84

4469

6

147

,45

324

6

303,8

524

356

90,5

53

96

2,4

0,3

11,9

2,7

6

1600

225,1

1400

1900

6

300

3030

1

260

2626

1

10,4

1,4

83,3

13,4

33

866

,78

7398

32

3,1

1,1

11,6

5,6

28

2,7

1,2

0,8

5,2

33

4,1

1,6

72,3

6,6

33

0,2

10,1

00

,07

0,4

128

6,6

0,2

86,0

7,0

33

150

27,9

100

240

2a

17,0

3,9

811,1

30,0

32

490

137,6

260

859

32

21

,48

06

27

8794,8

237

632

2032,5

115

133

327,9

724

7032

117,3

23

2732

2,5

0,5

31,4

3,6

27

1900

530,5

1200

3000

33

4140,0

415

016

*

3832,9

694

12*

1,4

0,4

90,7

2,1

6*

HA

UK

IPU

DÄ

Sta

lvi

5

kev

ät

min

max

nx

5m

inm

axn

x5

kesä

min

max

n

syksy

5m

inm

axn

x

koko

vuosi

Sm

inm

axn

1:-’

I-1 rJ

Hap

pi

12,2

1,0

10,9

14

,316

Hao

pi

%84

6,7

7598

16

Sam

eus

3,3

1,0

1,7

5,3

13

Ku

nto

3,7

4,5

1,2

18

,516

Säh

kö

6,0

0,9

4,6

7,4

16

Alk

ali

0,3

20

,07

0,2

20,4

113

pH6

,50

.18

6,3

6,3

16

Väri

160

30

,480

200

13

cOD

HA

16

,13

,83

10,9

24

,216

Kok

.N59

0163,6

450

1110

15

NO

23

2,4

41

313

NO

320

15

9,3

9129

816

NH

442

76

,71

325

16

Kok

.P35

8,2

323

5316

P04

227

,31

1342

16

Klo

ridi

3,4

0,5

42,8

4,1

4

Fe

2600

443

1800

3400

15

Fek

.str

ept.

156

204

1839

03

Ko1144

-—

-—

-

60D

71,6

31,2

70

,33,1

3

Klo

rof.

-—

-—

—

Man

gaa

ni

361

5,2

2553

4

Kok

.S1,7

0,2

61

,31,9

4

Kupar

i2

,02

,24

0,5

7,0

8

Ahm

i.11

00

110

110

1

Mag

nesi

um2

,00

,21

1,3

2,1

2

S04

5,3

1,1

3,8

7,2

7

10

,91

,38

,21

2,4

9

905

,278

958

4,1

1,8

1,7

7,1

9

8,5

8,9

2,9

31

,19

3,1

1,3

2,0

6,4

9

0,1

10

,07

0,0

40

,28

9

6,4

0,9

86

,07

,09

130

22,1

100

160

9

17

,01

,57

14,3

19

,19

530

17

9,7

380

1000

9

11

,51

04

9

871

55

,51,0

500

9

203

4,1

2,0

110

9

4317,3

2632

9

138

,19

427

9

1,6

0,1

81

,41,8

4

1700

592

1300

3000

9

160

1616

1

240

2424

1

127

97

,970

240

3

1,1

0,2

41

,01

,43

7,6

8,5

0,6

19

,04

220

022

022

01

1,0

0,1

50

,91

,23

4,4

2,0

3,2

7,4

4

9,2

0,4

8,5

10

,011

944

,189

101

11

3,0

1,1

1,6

5,7

9

3,3

1,3

1,9

6,2

11

15,9

38,5

3,1

132

11

0,2

0,0

60

,11

0,2

83

6,9

0,3

36

,57

,411

165

44,7

9025

09

15,9

3,4

611,4

24,2

11

530

17

4,6

350

950

10

32

,56

13

8

13,5

11

,52,0

3710

6,3

11

,41,0

3810

294

,37

2136

11

61,2

94

811

3,5

11

,29

2,4

4,9

4

2000

455

1300

2600

11

169

,62

230

7

2915,8

1052

5

1,1

0,5

70,7

1,5

2

6722,8

4181

3

1,1

0,3

60

,81,5

3

0,7

0,2

20,5

1,0

5

360

036

036

01

1,2

0,2

81,0

1,4

2

3,9

0,5

3,2

4,3

5

12

,01,1

10,4

13

,711

922

,936

9611

3,5

1,1

2,2

6,0

11

4,2

1,3

2,9

9,1

11

4,1

0,5

3,3

4,9

11

0,1

50,0

60,0

90,2

99

6,5

0,1

26

,36,7

11

160

26

,612

020

011

19,5

4,3

713,3

27

,411

510

90

,542

068

09

31,7

61

69

7432,3

2611

09

261

9,1

4,0

629

315

,025

419

91,8

37

139

3,0

0,5

62,4

3,7

4

1900

500

1400

3200

11

20

22

1

109

70,2

6719

03

1,5

0,4

01

,11,9

3

2,3

3,3

0,3

10,0

6

270

027

027

01

1,3

0,0

71,2

1,3

2

3,4

1,1

2,1

4,2

3

11

,21,5

58,2

896,5

675

3,5

1,2

91,6

4,7

5,0

31,2

7,3

18

,62,0

0,2

10,1

10

,04

6,6

0,3

36,0

150

33

,150

17,0

3,7

513,9

560

156

330

32

,19

0

109

103

1,0

265

0,5

1,0

3410,5

21

143,7

54,0

7,8

19

,81,4

2000

596

1300

5010

32,0

281

4.3

15

1,4

0,9

90

,7

8163,4

25

1,4

0,3

80

,8

2,8

4,4

90,3

240

104

110

1,3

0,4

0,9

4,6

1,2

2,1

14

,347

101

46

7,1

42

3147

132

47

0,4

139

7,4

47

250

12

27

,447

1110

43

539

500

44

323

44

8245

4245

8216

3400

46

390

12

526*

3,j•

243

13

1,9

13

1923

360

4

2,1

9

7219

*havain

toja

ei

ole

kaik

ilta

vuodenajo

ilta

Alk

ali

0,4

40

,15

0,2

30,6

9

p86,4

0,0

86,3

6,5

Väri

190

43,1

120

250

DD

HA

13

,82

,96

8,6

17

,8

Kok

.N

630

131,4

470

910

NO

25

4,1

52

13

NO

319

062,2

9627

0

NH

471

39

,120

143

Kok

.2

499

,00

3663

204

341

0,6

2056

Klo

rid

i2,6

0,4

32

,13

,4

Fe

4000

909,7

2200

5100

Fek

.st

rep

tok

.18

018

18

Xci

44

kevät

Sm

inm

ax

10

,01

1

336,0

327

39

136,5

67

20

4521,0

3069

1819,6

741

1,3

0,0

71,2

1,3

1800

305,5

1500

2100

xS

min

max

nx

8,7

0,8

27

,410,1

21

856

,33

7297

21

5,4

3,3

02,1

22,0

33

6,8

4,5

82

,83

1,5

37

3,3

0,5

12

,04

,337

0,1

90

,06

0,0

70,3

131

6,7

0,2

45,9

7,0

37

190

43

,812

028

035

18

,94,0

12,9

26

,020

470

89

,332

081

03

21,2

00

637

161

2,6

045

37

81

2,4

073

37

4810,5

3088

37

134,7

26

2337

2,1

0,3

31

,72

,912

2600

916,1

12

,840

0022

686

4,0

418

211

108

142,2

1242

410

1,7

1,1

20

24

11,3

1,2

89

,312,8

8

843,6

879

888

3,0

0,9

51

,95,0

8

4,0

1,1

72

,76

,08

2,7

0,2

72

,33

,18

0,0

90,0

30,0

60,1

47

6,2

0,2

55,8

6,5

8

170

23,9

140

200

8

21

,22

,32

18

,225,8

8

510

78,9

360

590

8

32,6

41

98

3110,9

1544

8

148,0

40

258

324,9

625

388

94

,26

116

8

2,0

0,3

31

,62

,44

1700

33

5,7

1200

2200

8

ko

ko

vuosi

Sm

inm

ax

9,6

1,3

37,4

12,8

41

616

,42

5997

41

5,5

3,8

01

,922,0

52

5,8

3,9

52,4

31,5

57

3,5

1,2

61,9

8,4

57

0,2

10,1

30,0

20

,69

52

6,5

0,3

15

,87,0

57

182

41,2

120

280

54

18,3

4,3

18,6

26,0

40

510

111,7

320

913

56

32,3

30

1255

4465,4

027

056

1929,2

014

357

4511,6

2588

56

1610,1

156

56

2,1

0,4

91,2

3,4

25

2700

1128,8

12,8

5100

426

3,7

62,7

4,0

182

12*

H H ‘-3 t) -J

MäT

KP

ER

- x

talv

i

Sm

inm

ax

Hap

pi

Hapi

Kon

eus

Kunto

Säh

kt

9,9

68 9,3

3,7

5,9

n

kes

ä

0,7

03,6

4,7

559

5,2

83

,3

0,9

32,4

1,3

24

,0

10,9

75 17

,0

5,3

8,4

syksy

Sm

inm

axn

x

10,1

61

3,2

5,7

2,0

0,0

5

6,0

150

20,6

610

0,7

09

,410,8

2,0

679

83

1,7

42,0

5,2

1,1

94

,77,0

0,0

61

,92

,0

0,0

30,0

10,0

9

0,1

75

,96

,2

30

,612

018

0

4,5

41

5,6

24,5

119,3

530

750

9 9 8 9 9 8 9 8 9 8 7 8 9 8 8 7 9 1

3 3 3 3 3 4 3 3 3 3 3 3 3 3 3 2 3

BO

D7

a—

klo

rofy

li

ui

4

*havain

toja

ei

ole

kaik

ilta

vuodenajo

ilta

VII

NIK

CG

KI

talv

i

x5

ndnm

ax

nx

kevät

s•

min

max

nx

nx

ko

ko

vuosi

Hap

pi

9,4

0,9

07,8

11,0

9

Hap

pi

%64

5,9

854

759

Sam

eus

10

,45,5

43,6

18,0

8

Kunto

4,9

1,2

23

,26,3

9

Säh

kö

6,2

1,2

84,4

8,5

9

Alk

ali

0,4

70,1

40,2

50,7

08

pH6

,30,1

06

,26

,59

Väri

210

29,7

160

250

8

OD

Fil

14,1

4,1

5,1

18,6

9

Kok

ON

650

77,2

580

790

8

NO

25

4,0

22

147

NO

318

065,8

8326

08

NH

385

25,2

4713

09

Kok

.P

538,8

739

638

P04

349,2

023

538

Klo

ridi

2,9

0,4

12,4

3,6

7

Fe

5100

11

89

,531

0073

009

Fek

.st

repto

k.

H I-E3

tri

9,7

1,0

98

,31

0,9

4

770,5

876

774

3,4

1,7

82

,16

,04

8,9

5,3

94

,816,7

4

2,0

0,3

01,6

2,3

4

0,0

40

,03

0,0

10,0

94

5,7

0,3

55,2

6,0

4

170

34

,612

020

04

21

,32

,25

19

,62

4,0

4

605

11

3,9

500

750

4

21,0

01

34

314

,11

2736

4

96,0

65

184

466

,48

3853

4

176

,29

II24

4

1,5

0,2

81

,31

,72

2200

67

5,8

1400

2900

4

kesä

3m

in

8,5

0,5

27

,3

846,3

772

6,0

1,1

41

,8

6,3

2,1

23,3

3,5

0,5

32,1

0,1

90,0

60,0

7

6,6

0,2

65

,9

200

54,7

140

19,2

4,0

115,0

510

11

3,4

260

21

,30

0

191

3,4

0

98

,80

0

541

2,7

933

164,6

17

2,2

0,3

01

,7

2700

1001,3

770

5590,7

0

555

9,2

12

10,2

2,8

45,4

max

9,1

93 8,8

12

,0

4,5

0,3

1

7,0

400

27

,3

780

10 56 31 150

27 2,9

4200

308

180

syksy

Sm

inm

axn

10,7

1,0

79,2

12,2

7

811

,68

7984

7

3,4

1,0

52,1

5,0

7

4,0

0,9

52,3

5,4

7

3,0

0,7

22,5

4,5

7

0,0

90,0

30,0

60

,14

7

6,1

0,2

05

,96,5

7

170

25

,114

020

07

23

,62

,12

0,4

26

,37

470

106,4

260

780

7

32

,67

18

7

4013,4

1655

7

208

,64

1034

7

378,7

925

537

112,5

59

167

2,2

0,3

11,8

2,7

6

1800

31

0,1

1400

2300

7

280

2828

1

13 12 78 31 31 31 31 29 13 31 31 31 31 78 78 12 14 11 10

xS

min

max

n

9,3

1,1

37

,312,2

33

772

,54

5493

32

6,1

2,4

21,8

13

,097

5,9

2,5

12,3

16,7

51

3,8

1,4

01,6

8,5

51

0,2

10,1

50,0

10

,70

50

6,4

0,3

65,2

7,0

51

200

47,5

120

400

48

19,1

4,8

95

,12

7,3

33

540

12

0,3

260

790

30

32,5

00

1449

486

3,8

026

050

243

1,7

013

051

521

2,3

2515

097

187,6

97

5397

2,3

0,5

11,3

3,6

27

3100

1574,9

770

7300

34

48,5

84,4

030

813

Koli

44

30D

7

klo

rofy

lli

1,7

0,3

51

,41,9

2

*

17,1

21

havain

toja

ei

ole

kaik

ilta

vuodenajo

ilta

NU

OR

ITI’

PJO

suu

Hap

pi

lappi

%

Sneus

Ku

nto

Säh

ko

Älk

ali

PE Väri

DH

A

Kok

.N

NO

3

NH

4

Kok

.9

904

Klo

ridi

Fe

Fek

.st

rep

tok

.

Ko

li44

5nii

nm

ax

10

,10

,97

8,9

11

,0

834,6

277

87

3,5

2,0

72,0

6,9

7,4

3,7

84

,714,0

2,0

0,2

31

,62

,2

0,0

50

,03

0,0

10,0

8

5,9

0,4

05

,26,2

190

40

,014

025

0

22

,03

,16

17

,52

5,6

560

95,6

420

650

21,1

01

3

386

,80

3047

114,2

14

14

396,5

428

44

112,2

48

14

1,5

0,2

1,3

1,7

1800

308,2

1500

2300

100

1010

320

3232

kesä

x5

min

max

8,8

0,3

48

,19,4

14

903,9

181

9514

3,9

0,6

22

,45

,314

4,3

2,0

02

,51

0,0

14

3,7

0,5

32

,94

,514

0,2

30

,06

0,1

10,3

013

6,9

0,1

66

,57,2

14

180

19,8

150

200

14

17,1

3,1

813,4

22

,214

430

134,0

260

660

14

20,7

51

313

121

0,2

030

13

55

,49

021

14

565

0,7

3123

114

124

,52

622

13

2,4

0,3

02,1

3,1

9

2700

577,5

1700

3900

14

282

8,3

1088

9

3115,0

1256

9

8,8

3,1

54,6

13

,45

11

,11

,23

13

,29

,79

852,8

682

919

4,1

1,6

91,9

7,2

9

5,5

2,8

11

,812,2

9

3,0

0,5

62

,54,1

9

0,1

20,0

70,0

60,2

89

6,4

0,4

25

,87,0

9

180

30,7

140

240

9

21,9

2,2

41

8,6

25,8

9

530

101,0

380

700

9

42,1

21

89

6511,3

4888

9

2512,9

752

9

3810,6

2456

9

144

,72

922

9

2,4

0,3

61,8

2,9

8

2100

511,8

1500

3200

9

3126,9

1250

2

704

8,1

3610

42

koko

vuosi

Sm

in

10,2

1,3

58

,1

846

,468

4,7

2,4

61,5

4,6

2,5

21,8

3,9

1,4

61,6

0,2

30,1

50,0

1

6,5

0,4

25,2

190

33,9

125

18,0

4,1

57

,6

530

141,7

260

32,2

1

8591,7

0

2831,5

0

473

1,9

24

1810,3

6

2,5

0,5

51,3

2800

1104,7

1400

2726,1

10

382

4,6

12

max

n

13,2

41

9540

14

,041

14,0

40

7,8

41

0,5

839

7,2

41

300

39

25,0

41

857

40

123

8.

310

38

130

41

231

40

4338

4,1

31

6200

41

8812

* *10

412

*havain

toja

ei

ole

kaik

ilta

vuodenajo

ilta

H t1

x

talv

ikevät

5m

inm

ax

nx

nx

syk

sy

5m

inm

axn

x1

1,2

0,6

39

,9

774

,16

68

6,6

3,3

01

,5

3,3

0,7

02,0

5,6

1,1

14

,0

0,3

90

,11

0,2

2

6,4

0,1

46,1

200

44

,412

5

14

,83

,15

7,6

630

127,5

390

42

,73

2

210

73

,811

0

613

4,9

19

467

,28

35

309

,82

11

2,9

0,5

12,2

3900

1109,9

1400

12

,0

82 14 4,8

7,8

0,5

8

6,6

300

16,6

857

12 310

130

56 43 4,1

6200

13 12 13 12 13 12 13 12 13 12 11 11 13 12 11 11 13

5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 5 3 5 1 1B

OD

71,6

01

,6

Klo

rofy

lli

1,6

1

H

LIITE 2/10 62

Liite 2/10. Typpi-fosforisuhtejta Kiiminkijoen (Haukipudas,Joki-Kokko, Juorkuna) ja Nuorittajoen (Nuorittajokisuu) havaintopaikoilta kesäajalta.Mineraalityppi

=+ NO3 + NH4.

O fl 0 64 0

O 73 00 64 YO .4 ao 01 0 0 -4 03 60 00

o .--i ni 7.2 . 7.0 64 -.4 -.4—4 00 02 74

O - 90- 10 00 9 7% 0•4 r— 9.764 74

4-0

O

00

7% 0 10 01 00 74 73 9 0 .7 74 •:0 0

— ! 4-’ — 0- .-4 —4

O

00 7. 71 7.2

7% o On 01 00 00 —4 ‘0 0 00 02 02 00 74

O0173-.4 06010 -4-.4•7 -4.7

O 4- 7.3. 11 N

O Q 6- 74 10 Ui .-4 . 0 10 64 ‘0 74 01

O 0 0 6- 0‘0 - 6- -

O 74 10 6- 63 73 00 0 7.- ‘0 0 10 On

9 4- —‘ 9 -‘

O ‘0 0 0 63 On

O 74 73 ‘0 64 -.3 2-4 • 0 00 10 7- 73 74

On On 63 6-63 -.4(0274 -474

‘0O 4-) 74 00 7- o-4 7- O 74 •4 0 -.1 0

0 63 —4 —4 —I 02 74 4-4 —4

10

01-4

7-

7474

40

1 9O .4 -4 00 7- 10UI 74 -4

40 01

10 10 74 74 ‘7 -401 73 -173

o 7- -.4 .7 760 -4 -4

1•0 7%

0 10

00 0 00 --4 00

0 01 On

9 0 7- 10 7- 62 7474 0 64

10

. 1 01

0 7% 10 01 74 001 01 7-4 .4

0 On7% -

0 74 10 .7 6- 60 74

9 74 -4

0 - 97- 0 60 02 01 On ,-4

0 203 202 -4-.4 00

0 74 7.

0 74 202 7% 10 -.0 0‘0 01 4-02 .-4 -4 0-4

01

.70101

9 0 64 0 10 06- 60 On --4 64 —4

9 0 60 01 23 00 ‘YO007401 4

9-

01 74 10 4-04 01 73 -4‘0 10 4 4-4 64

(0 01

‘0r 9

O 0 01 ‘-1 6- 01 001 ‘0 7464 .7

7.4 On

6- -o 00 7- 7.3 ‘0 -400 60

-4 4-4

7%6- -4

10O 0 -4 6- 74 00 0

9900-4

O 7.’ •?

0 01 00 .4 0’ 74‘077.10 74.360 -

0

7% 74 -4 74O 40 60

4fl 0

o 40 10 10 .4

(7. On

0 01 0 20 10 .70)9747401 -4

O 0 74 0 On 0

7% 0 - 01 - -O 74 On 10 40 10 00 • 0 40 0 7$ 0

7- 40 00 .3 00 .4 9 On 64 o—4 7.4 o—4

4-- - - 4-1O 0 6- ‘0 o4 00 00 0 40 - 01 On

40 10 72 10 7- no 10 7- —

-464 74 -.4

7. (4) 7.3 0’i

7% 74 0 64 74 10 0 0 00 .-4 02 10 no

—; 10 60 7.4 10 —4 202 On 7.4 64

O 4•4 74 .7 7%00 - - 40 -

o 7% 60 10 60 01 • 0 On 00 0 74 40‘00160.4737.310 6067

9 9. 1 9O 74 On 60 7- 10 40 40 0 On 00 .4 60 6-

7- 74 00 .-4 7.2 . .4 -.4 (03

0110

1 . 9 b4

O 0 10 ‘0 01 60 00 01 0 40 00 74 10 On7.0 10 60 00 0 7.0 74 -4 (04

-110 0010

00 -

7.3 On

- 0 10 7% 10 On 00

.4 01

74

7% -4 00 7- 01On 4-4 .4 .7

0

7% 4--

.7 0

O 0 l 00 00 404 1040 00 74o-4 7.4

-4 00

6- 00 01 10 01 6- OnO 74 7.3 •4 74

10 On‘0 -

O 0 On 00 7% 404 74

O -440 -

O 0 40 01 01 On .4

9974.4

‘0 74

7.4 60

74

7% 0 01 0 (0 OnO 00 7.3 7.2

40 0 107.4 7.4

20 ‘0

20

63 10

10 7.-

9 7- 4, 44-

O 0 0 0

9 7.4 74

00 10 N .7

9 r• 01 70 7.4

74 74

0 10 74 0 74 7440747.4 -.47.4 74

0 7.4 73 On 10 o-4

-07.3- .7 -46- 60

h HOlo jJ

. 00 001 -

0 0 10 01 -.4 00 7%9963 7.2

0 01 On10 -

O 0 27. 0 6- 74 607.3 7% 62 .473 74

. 1 1Q7%960On00

0 74 06- - -

• 006-4000746001 10 74 -.474 0?

(0 7%

00 0 7.4 ‘0 10 74 ‘0. 4-00 424 .4 7.4

6- 00

01

9 9 Olo

-

90

On-4

‘0

74424

On7.3

- --07.36-0 64010 .7

On

74734007.40 0041

0 On

0017200 6443 On 01 72‘0

01

-

01

p

4J-

SE

6-

.,.4jo

.o

0(n

o0

5:.,

.

5:5:

5:

0H

um

.—

•4.-

0.

•4.,

4‘-4

1-

,-4.,

41-

4.4,

4—

4.“-,

S’

;

On

kar

on

oja

)3—

7236

32--

4393

5)

x8

,587

2,7

4,0

3,6

0,1

56

,616

81

9,5

370

16

,23

21,4

22,5

2,8

5

S0

,57

1,1

51

,15

0,6

10

,50

0,0

50

,46

39

,03

,22

54

,30,7

15

,22

2,1

52,

880,

840,3

60,7

60,1

4K

esä

t83

ja85

min

7,9

361,8

3,1

3,0

0,1

5,8

100

15

,929

00

01

181

2,1

1,9

4,9

rtex

9,0

884,6

4,8

4,0

0,2

17,0

200

22

,142

02

147

253

2,6

3,3

5,1

n3

35

55

55

53

55

55

55

33

2

Jalo

sjcki

(3—

7228

92—

4391

0)

8,7

844

,33,9

6,7

0,3

16,7

260

22

,244

02

195

3811

3,9

3,6

50,9

54

,93

1,6

80

,90

1,7

20,1

30,3

22

0,8

5,1

09

4,5

1,5

38

,33

4,0

49,

945,

031,0

31,0

2K

esä

83

min

7,8

812,4

2,9

4,8

0,1

66,3

240

17

,233

00

121

286

2,8

2,4

max

9,7

905,4

4,5

8,1

0,4

16,9

280

27

,451

03

289

4716

4,8

4,3

n3

33

33

33

33

33

33

33

33

Jolo

sjo

ki

(3—

7228

34—

4391

3)

x5

,34,0

7,7

0,3

46

,721

045

03

254

4213

5,2

S1

,36

1,5

71

,15

0,0

70,2

14

7,8

115,1

1,2

73

1,9

4,5

87

,18

4,9

91,6

8

min

1,7

1,8

5,6

0,2

16,2

140

190

10

028

12,2

Kesä

t84

ja85

max

7,9

7,7

9,6

0,4

57,0

320

730

712

016

5120

8,0

n20

2020

2020

1820

2020

2020

2020

Juuan

joki

(3—

7226

30—

4450

0)

7,9

775,8

2,3

9,6

0,6

16,8

170

20

,851

02

3213

185

3,3

2,8

S0

,67

6,3

62,

470

,48

2,7

20

,19

0,2

73

4,6

5,5

21

57

,01,6

79

,98

6,3

81,4

82,

771,0

80

,55

min

7,5

722,5

1,8

6,4

0,4

86,4

120

16

,333

01

194

162

2,1

2,2

Kesä

t83

ja85

max

8,7

818,6

3,0

13

,00,8

37,0

200

27

,068

05

4720

209

4,2

3,2

n3

25

55

35

53

55

55

55

Vepsä

njo

ki

(3—

7214

82—

4531

5)

7,6

755,3

4,3

5,1

0,1

76,5

270

26

,346

02

438

5428

4,2

4,0

2,8

30,5

35

,77

2,3

01

,48

0,8

50

,09

0,1

66

6,2

9,6

61

00

,70

,45

25

,68

,05

15

,51

6,1

1,0

40

,76

2,2

6

min

7,2

682,0

2,9

3,9

0,0

56,3

160

17

,333

02

141

358

3,0

3,1

1,2

Kes

ät83

ja85

max

8,2

787,2

6,4

5,8

0,2

56

,732

03

6,5

560

383

1976

484

,94

,54,4

n3

35

55

55

53

55

55

55

33

2

r1Q

CD

LJ. pi:

Hh

pi

<.P

JH

-ct

’

Ict

CD

LJ

H-

Pi

U)

QH

’

Ww

LJ.

0 03 ri 1 0 rt PJ LJ 0 CD i) CD

t:-CD

)—H p

ijt

j

H

LJ.

PiH

pi:

CDH H

(J

Til

an

jok

i(3

—72

0700

—51

105)

9,0

881,8

2,5

2,5

0,1

56

,611

013,5

370

17

31,1

76

,56

0,3

50,8

60

,23

0,0

10

,25

20

,21,7

510

5,8

1,0

2,0

min

7,7

821,4

1,6

2,2

0,1

46,4

9011,8

250

05

max

10

,095

2,1

3,3

2,6

0,1

66

,912

515,3

450

29

n3

33

33

33

33

33

3

Til

anjo

ki

f3—

7207

03—

5110

0)

29.8

.9

,086

1,7

1985

J

0o•1

—0 -4

4-,

0-4

.,4

-‘,-

n0

00

.,.

—z

0‘0

an

.0

0:0

-4

zz

zo

,—

‘-4

oH

uan.

Säynäjä

joki

(3—

7205

33—

5031

7)

8,2

813,2

4,9

3,9

0,2

46

,721

02

2,1

480

12

254

112

,52,2

50,4

3,5

0,7

41

,10

1,0

70,1

20

,40

36

,13

,72

81

,40

0,5

81

,00

16,3

3,79

0,7

60,6

4K

esä

63

min

7,8

782,4

3,6

2,7

0,1

26,2

180

18

,239

01

11

367

1,7

1,5

max

8,6

853,8

5,5

4,8

0,3

66,9

250

25,6

540

12

368

143

,22,7

n3

33

33

33

33

33

33

33

33

20

.10

.11,5

804,3

4,5

4,4

0,2

66

,624

022,3

530

169

3740

141,8

Talv

in

1982 Ko

uerj

ok

i(3

—72

0550

—53

650)

0,8

81,2

4,8

0,2

67,2

557

,932

011

417

20

,4

S0

00

,85

00

,14

21

,20

10

6,1

00

2,1

20

0,2

1

min

0,8

01,2

4,2

0,2

67,1

407

,924

011

415

20

,2

max

0,8

81,2

5,4

0,2

67

,370

7,9

390

114

182

0,5

n1

12

12

21

21

12

12

4.2

.0

,77

7,6

0,5

56

,650

9,3

310

100

,4

1985

txj

t\j

220

2,0

82

,08

018

422

33

21

,61,3

1,0

0,1

20

,10

11

,51,2

31

,71

,4

33

3

3,0

0,1

56

,890

12,5

290

212

1,1

Kes

ä83

n=

1

Vil

pu

sjo

ki

(3—

3197

70—

5346

0)

1,5

4,0

3,5

0,2

67,1

808,6

450

104

271

0,6

30

,07

00

,35

00

,14

56

,60

35,4

00

6,3

60

0,0

7

min

1,4

4,0

3,2

0,2

67,0

408

,642

010

422

10

,5

max

1,5

4,0

3,7

0,2

67,2

120

8,6

470

104

311

0,6

n2

12

12

21

21

12

12

Vil

pis

jok

i

4.2

.1

2,3

841,1

5,9

0,4

06

,750

10,4

570

260

,4

1985

10

,08,6

4,4

0,2

36,5

160

30

,01

2,8

8,0

0,4

96

,740

0

Kcrp

isenoja

(3—

7214

96—

4753

0)

x7

,15,1

3,3

0,1

86,6

210

S3

,18

0,9

90

,92

0,0

80

,07

100,0

4,8

4,4

2,6

0,1

26,5

140

9,3

5,8

3,9

0,2

46,6

180

22

22

22

520

636

84

,97

,78

16

,3

6065

40

41

,03

6,8

27,6

4,2

2,8

3

Lav

aoja

(3—

7212

77—

4760

3)

5,3

4,4

3,2

0,2

06,6

200

S2

,62

0,6

40

,85

0,0

60,2

85

6,6

min

3,4

3,9

2,6

0,1

46

,416

0

max

7,1

4,8

3,8

0,2

36,8

240

n2

22

22

2

Leip

ioja

(3—

7202

70—

4919

0)

x s max

11

,48,1

5,2

0,3

36,6

290

6,6

50

,78

2,2

60,2

40,1

4155,6

6,7

7,5

3,6

0,1

66,5

180

16,1

8,6

6,8

0,5

06,7

400

22

22

22

420

214

626

7

02,1

25

,66

2,1

29

,90

4,9

5

420

010

419

3

420

310

733

10

22

22

22

730

339

6758

49

,51

,41

4,2

460,1

36

,8

690

236

2432

760

442

110

84

22

22

2

600

321

2180

103,1

263

10,1

11

,42

2,2

370

14

541

770

1139

4114

0

1818

1818

18

2,7

1,2

0

1,8

3,5 2

dø

10

-z

maO

aO

Pahoja

(3—

7220

00—

4689

8)

20

,010

,76,2

0,3

66,6

280

S14,1

2,97

2,5

50,1

80

,14

169,

7

n2

22

22

2

klu

an.

min

max

n

460

024

3139

202,2

580

1147

8991

596

,2

22

22

22

2

500

110

333

104

,4

63,6

1,4

12

,12

1,4

11

3,4

4,9

53,2

5

450

08

223

62,1

540

211

442

136

,7

22

22

22

2

ui

Ala

oja

(3—

7230

85—

4876

6)

7,5

11

,93,9

0,2

06,5

260

S4,1

18

,90

0,4

80

,09

0,3

161,1

min

1,1

5,9

3,1

05,9

120

max

18

,03

9,3

4,6

0,3

86,8

320

n18

1818

1818

16

256

,7

21

,25,9

4

102

,5

4010,9

22

t:—38

9,0

1—)

11,4

5,0

2

263

,7

662

4,1

W

1818

Kuore

joki

(3—

7203

26—

5288

98)

9,5

902,9

10,0

50,2

16,3

61,4

012

,9

min

9,3

851,8

0,8

max

9,6

944,5

19,1

n2

23

2

20.4

.78

8,8

632,1

4.2

.85

8,5

585,1

Hein

ijoki

(3—

7191

50—

5387

3)

20.4

.78

11,6

331,0

7.2

.85

12,1

830,7

10.7

.85

0,6

Lie

jesn

jold

(3—

7187

67—

5382

0)

7.2

.85

13,0

891,0

10.7

.0,7

Kir

vesro

(3—

7211

36—

5300

37)

15.7

.85

1,3

Syväjo

ki

(3—

7216

09—

5318

7)

15.7

.85

7,7

Van

haj

oki

(3—

7216

98—

5362

2)

15.7

.85

Hei

näp

uro

(3—

7215

86—

5372

8)

15.7

.85

0,4

Mat

kal

mri

nin

pir

o(3

—72

1403

—53

873

15.7

.85

0,5

4

Vil

tajo

ki

(3—

7202

80—

5192

6)

3.7

.85

1,6

Ohta

p.i

ro(3

—72

0920

—53

278)

15.7

.85

1,3

15

.40

0

:0Z

Q’

a.-4

-40

ao

oz

zz

4—

..-

4-.

442

,-4

.4

4-4

,—1

1-4

,.41

-4.

-4-4

-.4

0-

‘-4

-.4

’-..

&l

“H

uan.

4,2

0,2

27,0

8010,3

340

36

192

1,1

1,2

10,0

90,4

113,2

3,7

890,0

2,83

2,1

210,1

1,4

10,3

1K

esät

83,

83,

85

3,1

0,1

56,4

708,1

260

14

111

0,8

5,5

0,2

87,2

100

14,7

420

57

323

1,4

32

44

34

22

42

3

H tri

9,6

376

5112

51,3

5,3

260

131,3

6,3

452

7411

60,5

4,7

210

110,4

4,6

150

50,4

2,9

170

170,3

4,1

120

70,4

5,8 7,0 4,8

5,0 4,3 5,6 4,9 3,1 6,5 5,2 3,6 3,7 3,1 2,6

0,38

6,3

0,4

96,1

0,3

46,8

0,36

6,7

0,3

37,0

0,4

0.

6,7

0,3

47,0

0,1

66,3

0,5

97,0

0,3

17,0

0,2

56,8

0,2

67,0

0,2

07,0

0,1

06,4

90 80 50 40 35 35 40 90 120

30

70 70 100

100

13,1

280

11,3

260

4,2

140

12,1

270

11,9

250

16,9

340

7,1

430

18 16

7 11 10 12 23

1,3 4,1

0,3 0,4 0,4 0,7 1,0

dø

ui.

0:0

•.

zZ

D.

hT

änis

joki

(3—

7208

62—

5417

3)

15.7

.85

0,2

66,6

0,5

07,3

103,6

120

30,0

7

PorU

njo

ld(3

—72

0442

—54

158)

11.7

.85

6,5

0,5

02,6

254

,316

014

0.2

Kapsta

jok

i(3

—71

9726

—53

524)

10

.7.8

50

,62

9,7

0,7

57,0

202

,911

05

0,2

Hork

ajo

ki

(3—

7189

46—

5276

7)

15

.7.3

50

,53

1,6

0,0

46,2

701

2,4

300

90

,3

Kal

iro

npuro

(3—

7187

49—

5402

6)

15

.7.8

50,9

3,1

0,2

37,0

708,4

170

100

,7

Haukij

ok

i(3

—71

8682

—54

762)

29.8

.85

3,3

860

,76

1,8

0,0

25

,790

16

,939

014

0,9

Salr

nij

oki

(3—

7185

74—

5322

5)

15

.7.8

51,0

7,1

0,5

27,4

507,3

280

160

,4

Palo

sen

jok

i(3

—72

1524

—53

327)

4.2

.35

12

,435

0,8

45

,30

,33

6,2

901

3,2

320

100,6

4.7

.35

1,6

4,1

0,2

97,2

708,1

190

il0,6

Hau

tajo

ki

(3—

7214

50—

26.7

.83

5,7

7,2

120

230

88

196

1,2

Hau

tajo

ki

(3—

7210

02—

5231

8)

4.7

.35

2,6

4,9

0,3

87,2

908,7

190

141

,7

Pir

ttij

oki

(3—

7210

02—

,231

2)

29

.8.8

58,8

860

,97

3,0

0,1

76

,950

3,5

410

130

0,7

tri w

4]

‘-4 E

-‘-

40

z0,

‘0—

—0

flC

rn

1.2

22

0,

.jZ

O.4

0,

-,—

1.-

,-

,-4

“,

-4—

—0

Hu

.h

‘-,‘

300

32,6

440

315

559

,313

02

15

Sors

uanoj a

x s min

max

n

340

212

113

0,7

2

260

110

420

213

22

2

327

10

02

,12

2,8

325

8

328

12

22

2

Keih

s0

ja 9,8

812,0

s1

,34

1,1

min

max

n7

76

851

26

320

19

1-1

Ij (?J

77

77

77

7

2,9

730,0

7

4,1

3,4

3,0

0,1

86,6

140

1,0

1,1

0,4

0,0

60,4

0

3,4

2,6

2,7

0,1

46,3

140

4,8

4,2

3,2

0,2

26,8

140

22

22

22

1,6

0,7

1

1,1

2,1 2

Lii

te4

.V

edenla

atu

tieto

jaK

iim

inkij

oen

latv

apuroil

taP

uo

lan

galt

a.

Hav

ain

top

aik

an

num

ero

vii

ttaa

liit

teeseen

4/3

.

na

tL

eenott

osy

Y

1arp

.Li

la

0

‘5

‘1

1.

Til

an-

2.

Pir

tti—

4.

Kir

ves-

5.

Syy

s—7.

Vanha-

8.

Hei

nä—

9.

Mat

kal

am—

04

12,0

9,5

kyi

1

,,.,

mcu

SiT

ti

2r

mS

m

ikä

n;t

eett

1

p14

väril

uku

06

rng/1

000M

nrn

g/1

02

Ko

k.

Nug,’

l

Ko

k.

0y

/l

Fe

pg/1

0,8

41,6

5,3

4,1

0,3

30,2

9

1,3

3,1

0,1

6

6,8 90

12,5

290

Y1

1100

7,7

6,5

0,5

9

6,2 90

13,2

320 10

630

7,2 70

8,1

190 11

610

6,3 90

13

,1

280 18

1300

7,0

120

11,3

260 16

4100

joki

jok

i3.

Palo

senjo

ki

puro

oja

joki

puro

min

pure

10.

Vii

tajo

ki

19

85

19

85

19

65

1985

1985

1985

1983

19

85

19

85

19

85

19

85

1985

238.

29.8

.4

.2.

4.7

.15.7

.1

5.7

.2

6.7

.4.7

.15.7

.1

5,7

.1

5.7

.3.7

.

0,2

1,0

0,1

0,1

0,1

0,1

0,1

0,1

0,1

0,1

0,1

0,7

13,4

1.1

,413,2

19,0

11

,116

21,0

21,0

14,4

0,t

)8,8

12

,4

6686

85

1,7

097

2,6

0,4

90,5

41,6

3,0

3,0

5,7

4,9

5,2

3,6

3,7

3,1

0,1

50

,17

0,3

80,3

10,2

50

,26

0,2

6,9

7,2

7,2

7,0

6,8

7,0

7,1

50120

9030

7070

10

0

8,5

8,7

4,2

12

,111,9

16,9

410

230

190

140

270

250

340

1319

147

1111

12

680

1200

1700

33

0370

370

660

12.

OhL

a—14.

Jän

is—

15

.P

ort

in—

16

.K

apust

a—

11

.K

uore

3o

ki

puro

13.

Kouerj

oki

1ä7

81982

19

85

1985

1985

19

83

1985

19

85

20.4

.27.7

.4.2

.3

.7.

15

.7.

4.7

.4.2

.9.7

.

0,2

0,1

0,1

0,1

0,1

0,1

0,1

0,1

0,4

16,0

0,1

13,8

30

,50,1

16

,2

8,8

9,3

8,5

11,1

6394

5876

2,1

2,5

5,1

1,8

1,3

0,7

70,8

80

,26

0,3

70

,62

5,8

7,0

4,0

2,6

5,4

7,6

4,2

6,6

6,5

9,7

0,3

80,4

90

,28

0,1

0,5

50,2

60

,50

0,5

30

,75

7,3

6,1

7,1

6,4

7,1

6,6

7,3

7,3

7,6

7,0

8580

70100

7050

4010

252

0

8,1

5,3

8,2

7,1

9,3

7,9

3,6

4,3

2,9

350

260

210

430

240

310

39

0120

160

110

ii13

1223

1510

183

145

1300

790

1000

450

380

240

7t

210

230

näy

tteen

ott

osy

v.

läm

pöta

la

02 sam

eus

“25

alk

ali

nit

eett

i

väri

luku

CO

DM

0

Ko

k.

N

Kok,

P

Fe

‘5 oc

g/1

ky

il.

%

FTU

mS

/rn

mm

o1 /

1

P6

mg/1

mg/1

02

pg

/1

g/1

jok

i

19

85

15

.7.

0,1

9,5

jok

i

1985

11.7

0,1

9,3

jok

i

1985

10

.7

0,1

11

,2

6,3 90

9,6

376 12

1339

H 1-3

rj H

LIITE 4/2

--4

.-1UI(0

(‘1(4

‘-4

:344

(3‘-4

0E-444

:4’:

-4(‘4

-‘4 447

.1,: teo ‘-n -4

4)4)

4) 447‘4 te-331

-4

UI(-4

--4 447 1-

Ote’17--4 •4 -4

--4.1’:0

UI:3

-4--4-:4,

r—

-4 ‘4’

-4 Cl m UI

UI UI C

O -3 0-4 UI te 0 40 T C%- - te - - - -

O UI UI (‘7 o-1 447040

4’-- -4

te -4terflrc

UI ‘4’ UI r

te -

447 te UI UI

UI 4 UI te

70

-4 (‘4

4444 -4 •—.0131

-4 — 4) 4) 0-4 0-4 -4 -4

UI •— 0U 313&- UI 0 3313113431131

00 E.4C 4)0 4)

0O4

434]

UIUI4]

-‘4 130 -

UI --4 13 Z 3113 -4 —4 043 UI --4 X4) 4(1,4,4 1- CI

(‘4 (‘4 UI (‘3 ‘—4 = :44 0 0 0 UI0041 -44

4(1 t ‘.1 -4te -

Cl UI UI -4-4 0-4 -4

O(‘3

-,4 447 -4 -4 UI -4 fl (‘1 0 40 C13

- te - - - - - te te o-4 te

o 31 447 UI (‘- —4 (- UI r- C (‘4 (‘1

--4 -4 0-4 0-4

Ote (‘4

.4 447 te 0-4 UI te te -4 te UI UI te 0 ‘1 UI

te ‘ - - te - - - 31 te ‘.4 (‘1

o te te UI te UI ‘.4 UI te (‘1 te

-n -4 (‘4 .—4 -4

O(‘1

o u ‘.4 UI te ‘.4 (-3 UI UI UI UI UI

1-4 te - - - - - r- -r- .-4 UI

13 te 447 UI (‘4 UI (‘1 UI C te ‘.4 1’-

-4

—4 UI 1 UI r- UI

O - -(‘4 UI

UI UI-4 ‘4’

-4’

4(1 te UI C UIfl - r’- ‘.

(‘3 0-3 (‘7

447 te UI 447 UI(‘7 - Ui te

1 (‘7

UI r- UI ‘.4 UI‘4’ - ‘.4 ‘4

(‘3 4-,

UI 4-7 (3 ‘.-1 4-’.

447 - 447 ‘.4te ‘4’ 447

‘T UI te UI‘UI r

(‘4 (‘7 (‘3

-4

te447 4-’. (‘3 (‘4 UI te UI (‘3 UI

-(‘((‘3 4—

‘—44-7 UI (‘- te

‘40 ‘.1 te ‘4’ (‘- UI ‘4’ UI te UI

te - - - -((1 r(3 UI

—4 447 UI te UI te ‘4’

-4

- (‘3 UI UI UI —3 UI

- - ‘-(‘4 4-— (07 ‘40

• (‘4 4-’ • 40

te

te - - -4 .—4 -4 4-’ UI (‘7

te 4-4 - - -te - - - -

te ‘ UI UI (‘1 UI 447 UI 40

-4

te ‘.1 UI- - - -

te UI UI UI -4

-4 (‘4 -4

te(07 31 te (‘4 tete - - - -

UI ‘4 UI 40

4•1t00

te-4

-4 te

UI (-44-,

- te

UI te-4

tete07-4

417 0 -4 -4 -4

te (‘4 - - -

07 ‘ UI UI (3

0-4 -4

(‘7 UItete UI UI

-4

>

UI04]3]o UI0 —4UI --4UI 4]4] :04313.>10UI UI0

LIITE 4/371

Liite 4/3. Kiiminkijoen yläjuoksun tutkitut purot Puolangalla.Numerointi viittaa liitteisiin 4/1-2.

1 uoluerajo

— — -— Kc,nnanrojo

1. OOOOO

r