ohjelma - jyväskylän yliopisto16.00 ano sirppiniemi: propellerheads reason -musiikkiohjelmiston...

SUOMEN MUSIIKINTUTKIJOIDEN 9. VALTAKUNNALLINEN SYMPOSIUM

Jyväskylän yliopisto

17.-19. 3. 2005

OHJELMA

2

KÄYTÄNNÖN ASIAA

Info- ja ilmoittautumistiski päivystää

• joka aamu puoli tuntia ennen ohjelman alkua

• ohjelman tauoilla

Musiikin laitoksen uusi studio ja tutkimuslaboratoriot (pohjakerros)

• avoimet ovet torstaina ja perjantaina klo 11-13

Lounasta ja kahvia läheltä:

• Yliopistolla mm. Musican kahvio ja Yliopiston kirjaston kahvio, sekä Lozzi ja Ilokivi

• Menuetti, JAMK, Pitkäkatu 18-22

Katariina Liimataisen konsertti torstaina 17.3. klo 19.00 (JAMK, Pitkäkatu 18-22)

• Lipun saa alennushintaan 7 € (normaali 10 €, opiskelijat 5 €) symposiumin nimilapulla. Lippuja ennakkoon infotiskiltä.

”Kuvia musiikista” –konsertti: Tuomas Niininen (piano) ja Petri Toiviainen (tietokone), perjan-taina klo 19.00, Sali M103, Vapaa pääsy

Muuta kulttuuriohjelmaa:

• Jyväskylän päivän esitteessä yhteenveto viikon tapahtumista pe 18.3. alkaen

• Jyväskylän ammattiopiston Konservatoriolla (Pitkäkatu 19-21) torstaina 17.3.

o klo 17.00 valmentava konsertti, Esa Perämäki, sähkökitara

o klo 19.00 päättökonsertti, Jaana Pesonen, piano

• Jyväskylän kaupunginkirkossa klo 19.00, Mozart: Requiem

• Jazzbar (Puistokatu 2-4):

o to 17.3. TUOMO DAHLBLOM TRIO (Tuomo Dahlblom-g Pekka Törmänen-b Osmo Blomquist-dr)

o pe 18.3. KALA JA LAIVOJA (Pietu Lias-g. Tatu Hellstén-g,Mikko Pellinen-b, Jaakko Kiiskilä-voc,harp, Jani Lahtinen-dr)

o la 19.3. CLUBBEN ILTA; SERKKUPOJAT, DJ:T ROOPE K JA APOSTO

Esitelmöitsijät

3

ESITELMÖITSIJÄT (ESITYSJÄRJESTYS)

Pirkko Paananen ...........................................8 Atte Tenkanen, Erkki Huovinen...................8 Teemu Mäki-Patola ......................................9 Ava Numminen.............................................9 Pekka Gronow ............................................11 Kaarina Kilpiö ............................................11 Vesa Kurkela & Heikki Uimonen ..............11 Tommi Harju ..............................................12 Tuire Ranta-Meyer .....................................13 Helena Tyrväinen .......................................15 Marjaana Virtanen ......................................16 Erkki Huovinen...........................................16 Elina Packalén ............................................17 Suvi Laiho...................................................18 Lari Aaltonen..............................................18 Jari Eerola ...................................................19 Jan Hellberg................................................20 Alfonso Padilla ...........................................20 Riitta Rautio................................................20 Helena Tyrväinen .......................................21 Jaakko Erkkilä ............................................22 Kari Riikkilä ...............................................22 Geoff Luck..................................................23 Esa Ala-Ruona............................................23 Elina Paukkunen .........................................24 Heikki Laitinen ...........................................25 Rauno Nieminen .........................................26 Mikko Anttila, Antti Juvonen.....................27 Jaana Utriainen ...........................................28 Mikael Laurson, Henri Penttinen ja Vesa Välimäki .....................................................29

Henri Penttinen ja Vesa Välimäki ..............29 Jyri Pakarinen .............................................30 Laura Ahonen .............................................31 Tarja Rautiainen-Keskustalo ......................32 Yrjö Heinonen ............................................32 Miikka Salavuo...........................................33 Mika Sihvonen............................................34 Leena Unkari-Virtanen...............................35 Ossi Kimmelma , Jukka Parviainen ja Vesa Välimäki .....................................................35 Jukka Rauhala ja Vesa Välimäki ................36 Susanna Välimäki .......................................37 Antti-Ville Kärjä.........................................38 Ano Sirppiniemi .........................................38 Kalev Tiits ..................................................39 Tuomas Eerola & Petri Toiviainen.............41 Anna Pienimäki ..........................................41 Janne Seppänen...........................................42 Olivier Lartillot...........................................42 Tuire Kuusi .................................................43 Ulla Pohjannoro..........................................43 Maija Fredrikson ........................................44 Kaisu Asikainen..........................................45 Jukka Louhivuori & Veli-Matti Salminen..46 Kai Åberg ...................................................46 Heli Reimann..............................................47 Marko Aho & Anne Tarvainen...................48 Olli Heikkinen ............................................48 Lotta Ilomäki ..............................................49 Eeva Mäkinen.............................................49

Aikataulu 4

ESITELMÄT & AIKATAULUT

Torstai 17.3.2005 9.00 Keskustelutilaisuus Musiikkikasvatus-aiheisesta julkaisusta (sali M103)

Torstai 17.3. Esitelmät 1a (Sali M007) Petri Toiviainen, pj

10.00 Pirkko Paananen: Reaaliaikainen soinnuttaminen MIDI-ympäristössä harmo-nian kehittymisen heijastajana kouluiässä

10.30 Atte Tenkanen ja Erkki Huovinen: Laajan musiikillisen korpuksen sävel-tasorakenteiden tietokoneavusteinen tutkimus

11.00 Teemu Mäki-Patola: Viiveen vaikutus musiikissa 11.30 Ava Numminen: Oppiiko aikuinen laulamaan? Tutkimus laulutaidottomuu-

den lukoista ja niiden aukaisemisesta Torstai 17.3. Esitelmät 1b (Sali M103) Vesa Kurkela, pj

10.00 Pekka Gronow: Radio, äänilevy ja musiikit 10.30 Kaarina Kilpiö: Käyttömusiikin affektien leviäminen elokuvasta radioon 11.00 Vesa Kurkela: Radioilmaisu, musiikin käyttö ja paikallisuus 11.30 Heikki Uimonen: Virtaviivaistettu idealismi – osallistavasta radiotoiminnasta

soittolistakäytäntöihin Torstai 17.3. Esitelmät 1c (Sali M308) Matti Vainio, pj

10.00 Tommi Harju: Johann Gottfried Waltherin elämä kirjeidensä valossa 10.30 Tuire Ranta-Meyer: Erkki Melartinin musiikin vastaanotto ja julkisuuskuva

1896-1937 11.00 Helena Tyrväinen: Suomen laulajatarlähettiläät Pariisissa — Huomioita Ida

Ekmanin Ranskan-urasta 11.30 Marjaana Virtanen: Teos esityksenä. Neuvotteluja teoksesta Einojuhani Rau-

tavaaran pianokonserttojen harjoituksissa Torstai 17.3. Kutsuvierasesitelmä (Sali M103)

13.00 Eric Clarke (Sheffield University, Englanti), Good Stories and Awkward Evidence: Empirical Musicology

Torstai 17.3. Esitelmät 2a (Sali M007) Tuomas Eerola, pj

14.00 Erkki Huovinen: Empiricism in musicology 14.30 Elina Packalén: Derek Matraversin kausaalikäsitys musiikin aiheuttamista

tunnekokemuksista 15.00 Suvi Laiho: Musiikin tunnemerkitykset nuoruudessa

Torstai 17.3. Esitelmät 2b (Sali M103) Tarja Rautiainen-Keskustalo, pj

14.00 Lari Aaltonen: Kenttätyöstä Nepalissa – ”keräämisen” problematiikkaa 14.30 Jari Eerola: Musiikki, perinteen vaaliminen ja modernisaatio - Kenttäkokemuksia

keski-vepsän kylistä

Aikataulu

5

15.00 Jan Hellberg: Layered identities influencing personal decision-making within a pro-cess of musical change- The case of music agents in the Evangelical Lutheran Church in Namibia

Torstai 17.3. Esitelmät 2c (Sali M308) Anne Sivuoja-Gunaratnam, pj

14.00 Alfonso Padilla: Vielä kerran kaanoneista, musiikin autonomiasta ja musiik-kianalyysista

14.30 Riitta Rautio: Kehitysmuotoinen ritornelloprototyyppi Bachin kantaattiaari-oissa

15.00 Helena Tyrväinen: Nykyaikaisella leikkikalullaan, modernilla suurorkesteril-la hän tekee suunnilleen mitä haluaa” — Uuno Klamin ranskalais-venäläisen orkesterityylin kehitys

Torstai 17.3. Esitelmät 3a (Sali M007) Petri Toiviainen, pj

16.00 Jaakko Erkkilä: Musiikkiterapiaimprovisaatio tutkimuksen kohteena 16.30 Kari Riikkilä: Musiikkiterapiaimprovisaatioiden musiikillisten piirteiden

analyysi 17.00 Geoff Luck: Mapping emotional responses to musical features of music the-

rapy improvisations 17.30 Esa Ala-Ruona: Musiikki ja musiikillinen vuorovaikutus tietolähteenä asia-

kaskontaktin alkuvaiheessa Torstai 17.3. Esitelmät 3b (Sali M103) Yrjö Heinonen, pj

16.00 Elina Paukkunen: Tanssintutkija osana kenttäänsä 16.30 Heikki Laitinen: Maskun Hemmingin virsikirjan neljä vuosisataa (1605-

2005): veisaajan kokemuksia 17.00 Rauno Nieminen: Soitinten tutkiminen kopioita rakentamalla

Torstai 17.3. Esitelmät 3c (Sali M308) Riitta Rautio, pj

16.00 Mikko Anttila & Antti Juvonen: Musiikkikasvatuksen merkityksiä luokan-opettajien koulutuksessa? Luokanopettajaopiskelijoiden musiikilliset orien-taatiot ja musiikin opiskelumotivaatio

16.30 Jaana Utriainen: Uuno Klamin laulusävellykset ja luova prosessi

18.00 Vastaanotto (JAMK, luokka 157)

19.00 Konsertti: Katariina Liimatainen, piano (JAMK, Kamarimusiikkisali)

Perjantai 18.3.2005 Perjantai 18.3. Paneelikeskustelu (Kamarimusiikkisali, JAMK)

9.00-12.00

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tutkimus-, kehitys- ja koulutustoi-minta musiikin alalla

Perjantai 18.3. Kutsuvierasesitelmä (Sali M103)

13.00 Anahid Kassabian (Fordham University, Yhdysvallat): Listening: the hole in the middle of media studies, film studies, and popular music studies

Aikataulu 6

Perjantai 18.3. Esitelmät 4a (Sali M007) Tuomas Eerola, pj 14.00 Mikael Laurson, Henri Penttinen ja Vesa Välimäki: Väresuotimen sovelluk-

sia kitarasynteesissä 14.30 Henri Penttinen ja Vesa Välimäki: Akustisen kitaran näppäyskohdan arvioin-

ti 15.00 Jyri Pakarinen: Slidekitarasynteesi soitinmallinnuksen avulla

Perjantai 18.3. Esitelmät 4b (Sali M103) Antti-Ville Kärjä, pj

14.00 Laura Ahonen: Populaarimusiikin tekijyyttä rakentamassa 14.30 Tarja Rautiainen-Keskustalo: Tuotteistuminen ja populaarimusiikkikulttuuri

myöhäismodernissa yhteiskunnassa – joitakin teoreettisia ja metodologisia näkökulmia

15.00 Yrjö Heinonen: Arkisto ja kenttä populaarimusiikin tutkimuksessa Perjantai 18.3. Esitelmät 4c (Sali M308) Pirkko Paananen, pj

14.00 Miikka Salavuo: Musiikin verkko-opetuksen suuntia 14.30 Mika Sihvonen: Musiikillinen tieto multimedia-avusteisessa oppimisproses-

sissa 15.00 Leena Unkari-Virtanen: Musiikin ammattiopiskelija ja musiikinhistoria

Perjantai 18.3. Esitelmät 5a (Sali M007) Petri Toiviainen, pj

16.00 Ossi Kimmelma, Jukka Parviainen ja Vesa Välimäki: Musiikkiäänitteiden digitaalinen vanhentaminen

16.30 Jukka Rauhala ja Vesa Välimäki: Pianon äänen synteesi Perjantai 18.3. Esitelmät 5b (Sali M103) John Richardson, pj

16.00 Susanna Välimäki: "Kansallisen identiteetin rakentajasta meta-musiikilliseen kritiikkiin: Musiikki Tuntematon sotilas -elokuvissa"

16.30 Antti-Ville Kärjä: The Case of the Max Rebo Band: Diegetic Music in the Star Wars Movies

Perjantai 18.3. Esitelmät 5c (Sali M308) Miikka Salavuo, pj

16.00 Ano Sirppiniemi: Propellerheads Reason -musiikkiohjelmiston käyttäjien verkkoyhteisöt

16.30 Kalev Tiits: Tube Screamer ja muut matolaatikot. Analogisten särölaitteiden historiasta ja tekniikasta popmusiikissa

17.00 Suomen etnomusikologisen seuran vuosikokous (M 307)

17.30 Musiikkitieteellisen seuran vuosikokous (M 308)

19.00 Konsertti: ”Kuvia musiikista”, Tuomas Niininen (piano) ja Petri Toiviainen

(tietokone), Sali M103 (vapaa pääsy)

Aikataulu

7

Lauantai 19.3.2005 Lauantai 19.3. Kutsuvierasesitelmä (Sali M103)

9.00 Kjell Lemström (Helsingin yliopisto), Dementia, geometria, kännykkä ja jukeboxi

Lauantai 19.3. Esitelmät 6a (Sali M007) Vesa Välimäki, pj

10.00 Tuomas Eerola & Petri Toiviainen: Musiikin metrin laskennallinen tunnista-minen

10.30 Anna Pienimäki: Symbolisessa muodossa olevien digitaalisten musiikkiko-koelmien järjestäminen

11.00 Janne Seppänen: Melodioiden samanlaisuusmittarit ja variaatio 11.30 Olivier Lartillot: Automating Motivic Analysis Through a Modeling of Lis-

tening Strategies Lauantai 19.3. Esitelmät 6b (Sali M103) Susanna Välimäki, pj

10.00 Tuire Kuusi: Osajoukkoluokkasuhde ja yhteiset sävelet läheisyyshavaintoa ohjaavina tekijöinä

10.30 Ulla Pohjannoro: ”Jäljellä oli enää yksi, joka oli uutta: se mikä oli vanhaa” - Säveltäjän työskentelyprosessi

Lauantai 19.3. Esitelmät 6c (Sali M308) Erja Kosonen, pj

10.00 Maija Fredrikson: Mitä kehollisuus voi merkitä osana musiikillista kehitystä ja oppimista erityisesti varhaisiän laulamisen yhteydessä?

10.30 Kaisu Asikainen: Säveljonon hallinta 11.00 Jukka Louhivuori & Veli-Matti Salminen: ”Lauletaan yhdessä” - kulttuu-

rienvälinen näkökulma sosiaalisen pääoman kasvuun musiikillisissa yhtei-söissä

12.00 Päiväkahvi musiikin tahdittamana

Lauantai 19.3. Esitelmät 7a (Sali M007) Petri Toiviainen, pj

13.00 Kai Åberg: Maskuliinisuus ja musiikki – Maskuliinisuuden merkitys empiiri-sessä musiikintutkimuksessa

13.30 Heli Reimann: analysing jazz ballad: the aspects of structure, expressiveness and dynamism in Stan Getz’ ballad ´first song´

Lauantai 19.3. Esitelmät 7b (Sali M103) Yrjö Heinonen, pj

13.00 Marko Aho & Anne Tarvainen: Laulu Irenelle 13.30 Olli Heikkinen: Kenen kertosäkeistöä laulat, sen virtuaalileipää syöt. Ker-

tosäkeistön merkitys äänitteellä Lauantai 19.3. Esitelmät 7c (Sali M308) Maija Fredrikson, pj

13.00 Lotta Ilomäki: Muusikon taidot ja joustavuuden ihanne 13.30 Eeva Mäkinen: Pianisti cembalistina – Cembalotekniikka cembalonsoittoa

aloittavan pianistin ongelmana

Esitelmät 1

8

REAALIAIKAINEN SOINNUTTAMINEN MIDI-YMPÄRISTÖSSÄ HARMONIAN KEHITTYMISEN

HEIJASTAJANA KOULUIÄSSÄ

Pirkko Paananen


Kouluikäisten lasten kyky ymmärtää tonaalista harmoniaa ja soinnuttaa melodioita koskettaa mu-siikinopettajaa käytännön työssä usein. Harmonian oletetaan kehittyvän suhteellisen myöhään lapsuudessa. Harmonian havaitsemista on tutkittu konsonanssin /dissonanssin ja tonaalisen ka-denssin (Imberty 1969/ 1981) näkökulmista. Melodian (Zenatti 1969; Serafine 1988) ja tonalitee-tin (Lamont & Cross 1994) havaitsemista sointukonteksteissa on niin ikään tutkittu. Tapaustut-kimukset viittaavat siihen, että ainakin 10-vuotiailla lapsilla on kykyä kohdistaa tarkkaavuutensa harmoniaan ja soinnuttaa melodioita (mm. Wiggins 1994). Sointuvaihdoksiin, harmonisiin suhtei-siin ja soinnuttamiseen kohdistuvia poikittaistutkimuksia kouluikäisillä ei tiettävästi ole aiemmin tehty.

Tässä tutkimuksessa kuvataan 6–11-vuotiaiden lasten (n=36) improvisatorisia soinnutuksia ja py-ritään alustavasti selittämään, tonaalisen harmonian stabiileimpien elementtien kehittymistä. Eks-ploratiivisen poikittaistutkimuksen testikontekstin muodosti lastenlaulutyyppinen C-duurimelodia. Koehenkilöt käyttivät neljää tarroin merkittyä syntetisaattorin kosketinta (1-viivainen c, d, f ja g), joista kustakin kuului duurikolmisointu perusasemassaan, ja improvisoivat säestyksen reaaliajassa. Ikään liittyvää kehitystä tutkittiin tilastollisesti analysoimalla 1) kunkin soinnun frekvenssi ja kolmen ikäryhmän harmoniset profiilit, 2) harmonian ja melodian välinen koordinoituminen, 3) tonaalinen sulkeutuminen, 4) tapahtumien ja sointuvaihdosten frekvenssit, sekä 5) metri. Klusterianalyysin avulla löytyi lisäksi kuusi harmonian tuottamistyyppiä.

LAAJAN MUSIIKILLISEN KORPUKSEN SÄVELTASORAKENTEIDEN

TIETOKONEAVUSTEINEN TUTKIMUS

Atte Tenkanen, Erkki Huovinen

Turun yliopisto

Kymmeniä tunteja käsittävä miditallennettu kosketinsoitinimprovisaatiokorpus muodostaa tutki-jalleen mielenkiintoisen kohteen, eräänlaisen sävelluokkamassan, joka erityisluonteensa vuoksi toisaalta tarjoaa tutkijalleen ainutlaatuisen koeaineiston, mutta toisaalta auetakseen myös vaatii varta vasten kehitettyjä työkaluja. Varsin yksinkertaisin keinoin tällaisesta sävelluokkamassasta voidaankin poimia analyyttisesti mielenkiintoista tietoa, jonka tuloksia on mahdollista verrata ja soveltaa myös sävellettyyn, aikaisemmin tunnettuun musiikkiin.

Esitelmät 1

9

Käyttämällä hyväksi eräitä musiikin joukkoteorian piirissä kehitettyjä perustyökaluja kuten inter-valliluokkavektoria ja samankaltaisuus- (tai etäisyys-) mittareita (similarity measures), pystytään aineistosta poimimaan niin sille tyypillisiä keskimääräisiä kuin dynaamisiakin ominaispiirteitä. Vaikka tutkimuksessamme käytetty segmentointimenetelmä on karkea ja eräät valituista para-metreistä on sovitettu vastaamaan mahdollisimman monentyyppiseen tilanteeseen, tulokset vai-kuttavat lupaavilta. Koska kokeissa käytetyt otoskoot ovat suuria (n. 3 milj. kosketinpainallusta), tulosten varmuustaso korvaa valittujen mittareiden ja tutkimuksissa käytetyn segmentointitavan puutteet.

Sävelluokkamassan tilastollisella tarkastelulla voidaan tutkia erilaisten intervalliluokkasisältöihin liittyvien trendien kautta esimerkiksi tyylin koherenttisuutta ja tyylimuutoksia. Jossain määrin jo nyt työkaluja voidaan käyttää myös sävellysten tyylilliseen kategorisoimiseen. Voipa tietoko-neavusteinen, tilastollisia menetelmiä käyttävä menetelmämme paljastaa jotain jopa muusikon sielunelämästäkin.

VIIVEEN VAIKUTUS MUSIIKISSA

Teemu Mäki-Patola

Teknillinen korkeakoulu

Guidelines for making musical instruments have so far been highly intolerant towards latency. Two to ten milliseconds is usually suggested as the maximum latency in instrument design. Ho-wever, perception of latency (subconscious or conscious) is a complex issue and depends on seve-ral factors, such as instrument sound, musical piece, familiarity of the instrument and properties of the human perception. This article reviews the earlier latency related research and argues that also larger latencies are acceptable in many situations as they do not increase the errors in playing.

OPPIIKO AIKUINEN LAULAMAAN? TUTKIMUS LAULUTAIDOTTOMUUDEN LUKOISTA JA

NIIDEN AUKAISEMISESTA

Ava Numminen

Sibelius-Akatemia

Tutkimuksen tarkoitus on selvittää laulutaidottomuutta ilmiönä ja tarkastella aikuisen nuotilleen laulamaan oppimista. Laulutaidottomuudella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa kyvyttömyyttä lau-laa nuotilleen. Ilmiötä tarkastellaan mahdollisimman holistisesti neljästä eri näkökulmasta: 1) lau-laminen ja laulutaito kulttuurisena ilmiönä 2) laulaminen subjektiivisena kokemuksena 3) laula-miseen yhteydessä olevat kognitiiviset prosessit sekä 4) laulaminen fysiologisena ilmiönä. Työssä hahmotellaan pedagoginen malli ”Laulamisen tukitikkaat nuotilleen laulamisen parantamiseksi ja kehittyvän laulajan avuksi”.

Esitelmät 1

10

Tutkimuksen viitekehyksen muodostaa kulttuuripsykologinen lähestymistapa. Metodologisesti kyseessä on toimintatutkimus. Tutkimuksessa toteutettiin ”Lauletaan-projekti” ja tutkija toimi opettajana projektissa.

Tutkimukseen osallistui kymmenen vuosina 1945 - 1979 syntynyttä aikuista. Osallistujat pitivät projektin alkaessa itseään laulutaidottomina, heillä oli ollut epämiellyttäviä laulamiskokemuksia ja he jännittivät laulamista. Viidellä osallistujalla oli lisäksi suuria ja kolmella melko suuria on-gelmia sekä sävelkorkeuksien tuottamisessa äänielimistön tasolla että sävelkorkeuksien erottami-sessa musiikillisen aineksen kognitiivisen hahmottamisen tasolla. Ääniala oli lähtötilanteessa useimmilla kapea ja kattoi lähinnä vain puheäänialan.

Osallistujat saivat puolentoista vuoden aikana sekä ryhmä- että yksityisopetusta. Ryhmätunneille osallistuttiin enimmillään 50 tuntia (20 kertaa) ja vähimmillään 28 tuntia (11 kertaa) ja yksityis-tunneille enimmillään 12 tuntia (16 kertaa) ja vähimmillään kolme tuntia (neljä kertaa).

Tutkimus osoittaa, että laulutaidottomuus ei ole pysyvä yksilön ominaisuus vaan laulutaitoa voi kehittää lähtötasosta riippumatta myös aikuisiällä. Kyky havainnoida ja tuottaa sävelkorkeuksia kehittyi kaikilla. Näyttää siltä, että laulamisen harjoittelu kehitti myös kykyä erotella sävelkorke-uksia. Kaikkien ääniala laajeni erityisesti ylöspäin. Jokainen osallistuja lauloi projektin loppuessa ainakin joitakin lauluja nuotilleen pianon tai toisen äänen tukemana. Kehittyneimmät lauloivat nuotilleen myös ilman pianon tai toisen äänen tukea. Osallistujat olivat varsin motivoituneita ke-hittämään laulutaitoaan ja kokivat monia onnistumisen elämyksiä. Projektilla oli myönteisiä vai-kutuksia myös esimerkiksi itseilmaisuun, esiintymisvarmuuteen ja itseluottamukseen.

Osallistujille tehtiin Karman musikaalisuustesti ennen ensimmäisen opetusperiodin alkua ja sen päätyttyä. Tulokset vastasivat normaalia aikuisväestön keskiarvoa. Ei ollut havaittavissa yhteyttä nuotilleen laulamisen taidon ja testitulosten kanssa.

Ulkopuoliset henkilöt, 35 kirkkokuorolaista, arvioivat cd-näytteiden perusteella, että osallistujat menestyivät sekä yhteislaulutehtävissä että papinlaulamistehtävissä paremmin niissä näytteissä, jotka edustivat laulutaitoa projektin lopputilanteessa. Ero alku- ja lopputilanteen välillä oli tilas-tollisesti merkitsevä (p<.05).

Tutkimuksessa pohditaan laulamiskulttuuria esteettisen ja praksiaalisen musiikki- ja musiikkikas-vatusnäkemysten valossa. Esteettiseen näkemykseen perustuvissa musiikkiopetusinstituutioissa ei pääsääntöisesti ole tarjolla laulunopetusta laulutaidottomille, mikä vahvistaa vallitsevaa laulutai-dottomuuden attribuointia yksilön sisäiseksi ja pysyväksi ominaisuudeksi. Praksiaalinen musiik-ki- ja musiikkikasvatusnäkemys tarjoaa hedelmällisen lähtökohdan laaja-alaisen näkemykselle laulamisesta ja laulamaan oppimisesta. Tutkimuksessa esitetään, kuinka laulutaito tai -taidottomuus määräytyvät kulttuuristen ja lähiympäristön käsitysten ja käytänteiden sekä yksilön taitojen, uskomusten ja kokemusten vuorovaikutuksen tuloksena. Työssä tehdään myös ehdotus hyvän laulusuhteen määritelmäksi. Käsitteen ”laulutaidoton” asemesta olisi perusteltua käyttää käsitettä ”kehittyvä laulaja”.

Pedagogisessa mallissa ”Laulutaidon tukitikkaat” esitetään, että opetuksen on perustuttava moni-puolisiin harjoitteisiin, joissa voi kehittää lauluääntä aluksi vailla nuotilleen laulamisen vaatimus-ta. Ilmapiirin opetustilanteissa on oltava rohkaiseva ja turvallinen. Palautteen on kohdistuttava ennen kaikkea onnistuneisiin seikkoihin, ei virheisiin. Laulutaidon kehittymiseksi yksilöllinen opastus on tavallisesti välttämätöntä, mutta myös ryhmässä tapahtuva opetus on hyödyllistä.

Esitelmät 1

11

RADIO, ÄÄNILEVY JA MUSIIKIT

Pekka Gronow

YLE

Alustuksessa pohditaan, missä määrin etnomusikologiassa käytetty "musiikkien" käsite (pluraa-lissa) on yhä käyttökelpoinen jälkiteollisessa yhteiskunnassa, ja tarkastellaan mahdollisuuksia hyödyntää sitä radion ja äänilevyteollisuuden tarjoaman musiikin tutkimuksessa.

KÄYTTÖMUSIIKIN AFFEKTIEN LEVIÄMINEN ELOKUVASTA RADIOON

Kaarina Kilpiö

Helsingin yliopisto

Radioasemat strukturoivat kohderyhmien työpäivää ja vapaa-aikaa avainsananaan tehokkuus ja "aktiivisen aikuisen" kaltaiset kuluttajakansalaisen määritelmät.

”NRJ:n arkipäivissä klo 10.00–14.00 René jakaa arjen kanssanne ja pitää huolen että jaksatte ko-ko pitkän päivän!”

”...joka arkipäivä 14–18, kun iltapäivissä otetaan selvää kummalla menee lujempaa Jaajolla vai töistä palaavan autolla. […] hyvää musiikkia, vähän asiaa ja paljon hassunhauskoja kilpailuita.”

Käsitys musiikin käyttämisestä mielialojen ja sittemmin (työ)tehokkuuden säätelyyn on levinnyt audiovisuaalisista yhteyksistä taustamusiikin kaupallisen hyödyntämisen kautta radioilmaisuun. Voidaanko itse toteutetussa musiikkipolitiikassa kenties nähdä jatkumo, jonka alkupäässä erottuu mykkäelokuvan musiikin affektijaottelun kaltaisia käyttömusiikin rationalisointi-ilmiöitä?

USKO, TOIVO JA PETOLLINEN RAKKAUS - DEREGULAATIO, MUSIIKKI JA

RADIOPOLITIIKKA -

Vesa Kurkela & Heikki Uimonen

Sibelius-Akatemia, Tampereenyliopisto

Esitelmässä käsitellään musiikkitarjonnan vaiheittaista muutosta suomalaisessa radiossa vuoden 1985 lähetystoiminnan vapautumisesta nykypäivään. Deregulaatioprosessista alkoi eurooppalai-sen kansanvalistukseen perustuvan ja amerikkalaisvaikutteisen mainosrahoitteisen järjestelmän välinen kilpailu. Tarkasteltavan periodin olemme jakaneet kolmeen vaiheeseen, jotka ovat nimel-tään usko, toivo ja petollinen rakkaus. Ylen tietoisella musiikkipolitiikalla tai sen puuttumisella

Esitelmät 1

12

on esitelmässä keskeinen osuus. Tämän lisäksi kiinnitämme huomiota paikallisuuden käsitteeseen nykyaikaisessa radiokulttuurissa.

Huoli nuorten kuuntelijoiden vähäisyydestä sai Yleisradion aloittamaan Rockradioksi kutsutut lähetykset kesällä 1980. Niin yleisönosastoissa kuin Yleisradion sisällä polemiikkia aiheuttivat epämuodollinen radiopuhe sekä suomenkielinen rocklyriikka, jotka koettiin loukkaavana ja nuori-soa turmelevana.

Vuonna 1985 kaupalliset radiokanavat aloittivat lähetystoimintansa. Alkuun myönnettiin kaksi-kymmentäkaksi lupaa kahden vuoden koeajalle. Keskeisenä myöntöperusteena oli paikallisuus. Uusiin radioihin liitettiin suuria odotuksia, sillä niiden toivottiin lisäävän kulttuurista itseilmaisua ja demokraattista osallistumista. Aluksi tilanne piristi musiikkitarjontaa: kanavat alkoivat kilpailla siitä, kuka soittaisi ensimmäisenä tuoreimmat hitit kuulijoilleen. Myös radioilmaisu muuttui: ar-kikielen käyttö lisääntyi ja ohjelmissa alettiin käsitellä aiemmin tabuiksi koettuja aiheita, kuten uusnatseja, huumeita ja seksuaalisia vähemmistöjä.

Seuraavan vuosikymmenen alussa kaiken kaikkiaan 28 kanavaa kilpaili päällekkäisillä kuulu-vuus- ja markkina-alueilla. Laman seurauksena radioasemat joutuivat harvempien haltuun. Oh-jelmatarjontaa virtaviivaistettiin, jonka tuloksena marginaalisemmat musiikinlajit vähenivät. Pian tämän jälkeen kansainväliset toimijat ilmestyivät markkinoille ja yhä useammat radiot omaksuivat amerikkalaisen formaattiradion mallin.

Ääni- ja kuvatallennetuottajien julkaiseman National Airplay Chartin mukaan suomalaiset hitit ja anglo-amerikkalainen rock dominoivat suomalaisten nykyradioiden musiikkitarjontaa. Samat suo-sikkikappaleet soivat useasti päivässä eri radiokanavilla.

Deregulaation tuloksena aiemmin ärsyttänyt ja vastakulttuurisia ominaisuuksia sisältänyt suomi-rock on tullut osaksi virtaviivaistettua radiotarjontaa. Nykypäivän vaihtoehtoinen musiikki ei pää-se radioaalloille. Kaupalliset ja julkisrahoitteiset radiokanavat ovat muuttaneet median musiikki-tarjontaa ja julkista ääniympäristöä siten, että voidaan puhua kaikkialla läsnäolevasta rockista.

Monopolin purkamisen jälkeen Yleisradion oli otettava käyttöön samat metodit, kuin kaupalliset kilpailijansa. Toisaalta Ylellä olisi resursseja muuttaa parhaaseen lähetysaikaan soitettavan mu-siikin sisältöä. Radiotarjonnan paikallisuutta ei puolestaan tule ymmärtää enää maantieteellisenä käsitteenä vaan paremminkin imagona tai kaupallisena brändinä. Paikallista musiikkia lähetetään paikallisesti, mutta samalla kappaleet soivat muiden radioketjuun kuuluvien kanavien lähetyksis-sä.

JOHANN GOTTFRIED WALTHERIN ELÄMÄ KIRJEIDENSÄ VALOSSA

Tommi Harju


Esitelmäni liittyy äskettäin valmistuneeseen pro gradu-tutkielmaani ja se käsittelee Johann Gott-fried Waltherin (1684-1748) elämää. Esitelmäni tarkoitus on selvittää Waltherin elämän vaiheita säveltäjänä, urkurina ja teoreetikkona J. G. Walther on jäänyt monien aikalaistensa tavoin Johann Sebastian Bachin varjoon. Tutkimus lähtee liikkeelle kaanonkriittisestä lähtökohdasta, ja sen yksi

Esitelmät 1

13

tarkoitus on osoittaa kaanonin ulkopuolelle jääneiden säveltäjien tärkeyttä sekä merkitystä osana musiikin historiaa.

Näkökulman Waltherin elämään tarjoavat hänen kirjoittamansa 47 kirjettä. Kehittyneen lähdekri-tiikin mukaan näitä kirjeitä voidaan pitää hyväksyttävinä lähteinä. Tämä ajatus esiintyy myös mikrohistoriassa. Kirjeitä voidaan pitää muisteluna, jossa on olennaista aiemmin ohitetun tai nä-kymättömän menneisyyden näkyväksi tekeminen ihmisen omien kokemusten kautta. Waltherin elämää peilataan myös julkisen ja yksityisen profiilin kautta.

Walther toimi elämänsä aikana urkurina Erfurtissa (1702-1707) ja Weimarissa (1707-1748). Weimariin tullessaan hän sai oppilaakseen Saksen-Weimarin prinssi Johann Ernstin, joka oli kiin-nostunut italialaista konsertoista. Tämä ajanjakso on jättänyt musiikin historiaan mielenkiintoisen kokoelman urkusovituksia konsertoista. Näiden sovitusten ohella Walther tunnetaan ennen kaik-kea ensimmäisen saksankielisen musiikkitietosanakirjan Musicalisches Lexi conin (1732) koko-ajana, jonka kokoamisprosessia tarkastellaan osana esitelmää. Walther oli syvästi oppinut teoree-tikko ja säveltäjä, joka oli aikalaistensa keskuudessa erittäin tunnustettu. Hän osoitti suurta kiin-nostusta myös alkemiaan. Waltherin säilyneet urkuteokset osoittavat hänen olleen poikkeukselli-nen laajasti tietoinen musiikillisista muodoista. Vielä elämänsä loppuvaiheessa hän sovelsi ajassa liikkuneita virtauksia sävellyksiinsä.

ERKKI MELARTININ MUSIIKIN VASTAANOTTO JA JULKISUUSKUVA 1896-1937

Tuire Ranta-Meyer

STADIA

Säveltäjä Erkki Melartin (1875-1937) ja hänen musiikkinsa ovat nousemassa enenevän kiinnos-tuksen kohteiksi aikalaisensa Jean Sibeliuksen varjosta. Melartiniin aiemassa musiikkikirjoittelus-sa liitetty hieman vähättelevä leima ”pienten muotojen mestarina” on väistymässä sitä mukaa, kun hänen suurimuotoisempiaan teoksia on saatu esitetyksi ja levytetyksi nykypäivän kuulijoiden ja kriitikoiden arvioitavaksi.

Olen tekemässä vuonna 2003 valmistuneen lisensiaattityöni ”Ei päivää ilman kynänpiirtoa. Erkki Melartinin säveltäjäntyö, teosten tyyli ja vastaanotto vuosina 1896 – 1911” jatkona väitöskirjaa Jyväskylän yliopistoon. Väitöskirjatyön kysymyksenasettelu kohdistuu lisensiaattityötä enemmän Melartinin musiikin saamaan vastaanottoon lehdistössä, ja kattaa nyt hänen koko säveltäjäuransa. Musiikin vastaanoton ohella tarkastellaan Melartiniin säveltäjäkuvan muodostumista lehtikirjoit-telussa ja sen muutoksia säveltäjäuran eri vaiheissa.

1800- ja 1900-lukujen vaihde ja 1900-luvun ensimmäiset vuosikymmenet olivat suomalaisen identiteetin, kansallisvaltion, kansallisen taiteen ja musiikin syntymisen suhteen aivan erityinen ajanjakso maamme historiassa. Siksi musiikkielämään ja säveltäjän työskentelytapoihin liittyviä ilmiöitä tai ammattiin liittyviä sosiaalisia reunaehtoja on tarkoitus myös nostaa esiin ja arvioida samalla sitä, millaiset yhteiskunnalliset voimakentät taustalla mahdollisesti ovat vaikuttaneet. Eri-tyisesti tutkimuksessa tarkastellaan vastaanottoa suhteessa teosten syntyhistoriaan ja säveltäjän omiin käsityksiin. Tämän kaltaista aspektia reseptiotutkimukseen ovat tuoneet esiin mm. Mikko Heiniö (1999) ja Pirkko Moisala (2001, 369-383). Matti Huttunen on korostanut Sibelius-

Esitelmät 1

14

reseption kohdalla sitä, miten säveltäjän asemaa Suomessa ei kyseisellä aikakaudella voi ymmär-tää, ellei ota lukuun niitä suuria tulevaisuuden toiveita, joita säveltäjän tuotteisiin kohdistettiin (Huttunen 1999, 272). Tämän aspektin toin esiin Melartinin kohdalla jo vuonna 1994 hänen sä-veltäjäntyötä ja vastaanottoaan käsittelevässä pro gradu –työssäni. Säveltäjän ja ympäristön suhde

Koska Melartinista ei käytännöllisesti katsoen ole tehty juuri lainkaan tutkimusta, väitöskirjaani sisältyy katsaus hänen säveltyäjäntyöhönsä lähinnä teosten syntyhistorian vuoksi. Teosten synty-historian selvittämisen avulla on mahdollista paitsi selvittää mitä sävellyksiä ylipäätään syntyi, mitä esitettiin, mitkä syntyivät tilaustöinä etc., myös purkaa tai jäsentää Melartinin säveltäjälaa-tuun ja hänen teoksiinsa kytkettyjä luonnehdintoja, jos niille ei aineiston perusteella löydy vahvis-tusta. Esimerkiksi Mikko Heiniö on havainnut Melartin-reseption tietyn epäloogisuuden: kuudes-sa sinfoniassaan säveltäjä on osoittanut kiistatta hallitsevansa alan, mitä sävellysteknisiin, amma-tillisiin näkökohtiin tulee. Kuitenkin on usein muistutettu, että hän oli lyyrikko, pikemminkin pienten tunnelmakuvien kuin suurten muotojen taitaja. (Heiniö 2000). Vastaavalla tavalla Tomi Mäkelä on artikkelissaan Edgar Varèse – sukupolvensa rohkein avatgardisti vai ajanhengen uhri tarkastellut niitä klisheitä, joiden varassa kyseistä säveltäjää on totuttu tarkastelemaan. Mäkelä havainnollistaa, miten vaikeaa tutkimuksen on ollut löytää vaihtoehtoisia luonnehdintoja ”radi-kaalimmin originellin” tai ”suuren tulevaisuutta ennakoivan kokeilijan” attribuuttin saaneelle Varéselle ja miten tuoreimmat laajat säveltäjää koskevat monografiatkaan eivät ole kyseistä ku-vaa kyenneet korvaamaan. Kyseisessä artikkelissa säveltäjän muotokielen suhdetta perinteeseen tutkiva Mäkelä muistuttaa, että niin edistyksellinen Varése kuin olikin, tyylihistoriallisesti hän seurasi varsin tarkasti ajan henkeä säveltämällä 1900-luvun alussa oopperoita ja sinfonisia runoja - yltäen ennätyksellisen suureen orkesteriin Schönbergin Gurreliedien hengessä. (Mäkelä 1990)

Kysymyksenasettelu koskee Melartinin sävellysten reseptiota ja hänen julkisuuskuvaansa. Suo-malainen musiikkielämä oli nuorta ja säveltäjiä varsin vähän, joten Melartinin asemaa arvioidaan myös tässä kontekstissa. Millaisiin seikkoihin erityisesti suomalaisten lehtien kritiikeissä kohdis-tettiin huomiota. Verrattiinko Melartinia Sibeliukseen? Havainnoitiinko hänen teoksissaan leimal-lisesti kansallisia painotuksia tai sävyjä? Muuttuiko kritiikin yleissävy merkittävästi kyseisenä ajanjaksona? Millaisia karakterisointeja ja attribuutteja säveltäjään tai teoksiin liitettiin?

Tutkimuksessa pyrkimyksenä on löytää tyypillisiä Melartiniin ja hänen tyyliinsä liitettyjä luon-nehdintoja sekä esittää tulkintoja kritiikin yleissävystä ja siitä, miten se heijastaa aikakauttaan yli-päänsä. Onko vuosien 1896 - 1937 päivä- ja aikakauslehtien kritiikeistä löydettävissä reseptiova-kioita, käsitekenttiä tai jopa stereotyyppisiä ilmaisuja, joihin Melartinin musiikkia koskevat käsi-tykset kiteytyisivät. Tällaisen tutkimusmetodin perustajana voidaan pitää Hans Heinrich Egge-brechtiä, joka Beethoven-reseption historiassaan on käsitellyt topoksia, niitä teksteistä toiseen siirtyviä luonnehdintoja ja kielikuvia, jotka vaikuttaneet sekä säveltäjästä muodostuneeseen hen-kilökuvaan että sävellyksistä annettuihin arvioihin. Eggebrechtin reseptiotutkimuksen metodi on ollut pohjana esimerkiksi Herman Danuserin Mahler-monografiassa. Sen yhdessä osassa hän ku-vaa erilaisia Mahlerin sävellyksiin liitettyjä hermeneuttisia metaforia, esimerkiksi valoa, taivasta ja rauhaa (Licht-, Himmel- und Frieden-Metaphorik) tai vaikkapa säveltäjän juutalaisuuteen liit-tyviä kielellisiä vihjeitä. Suomalaisista musiikintutkijoista tämän kaltaista lähestymistapaa edus-tavat mm. Mikko Heiniö (1999) ja Matti Huttunen (1997, 1998, 1999)

Tutkimuksessa tarkastellaan Erkki Melartinin uraa ja säveltäjäntyötä myös suhteessa niihin histo-rialliskulttuurisiin tai musiikkisosiologisiin reunaehtoihin, jotka vaikuttivat hänen toimintakon-tekstissaan. Suomen vasta kehittymässä olevassa taide-elämässä toimijoita oli lukumääräisesti vähän. Jos musiikkikulttuuriin liittyi henkilöristiriitoja tai valtapoliittisia aspekteja, niiden merki-tys on voinut yksilöille olla arvaamattoman suuri. Tutkimus on mikrohistoriasta vaikuttunutta si-

Esitelmät 1

15

käli, että se kohdistuu vähän tutkitun säveltäjän reseptiohistoriaan sekä lehdistöaineiston että hen-kilökohtaisen lähdeaineiston analyysin ja tulkinnan avulla. Tutkimuksen yhtenä herätteenä on ol-lut Mikko Heiniön puheenvuoro Melartin-juhlaseminaarissa vuonna 2000. Hän nosti esiin Melar-tinin ”feminiinisen toiseuden” maamme absoluuttisen ilmaisun arvostuksessa ja saksalais-kolonialistisessa musiikkikulttuurissa. Mahdollisena kiinnostavana tarkastelukohteena puheen-vuorossa pidettiin niitä taidemusiikkikulttuurimme mekanismeja ja ideologioita, jotka ilmentävät mitä maassamme arvostetaan ja miksi, mikä nostetaan aktiivisesti esiin ja minkä annetaan passii-visesti painua unhoon. (Heiniö 2000, 44-46).

Symposiumissa pidettäväksi aiotun esitelmän tarkoituksena on kuvata reseptiohistoriallisen ja säveltäjäkuvan rakentumiseen, kehittymiseen ja muuttumiseen liittyvän imagotutkimuksen teo-reettisia lähtökohtia sekä väitöskirjatutkimuksen jäsennystä näiden teorioiden valossa.

SUOMEN LAULAJATARLÄHETTILÄÄT PARIISISSA — HUOMIOITA IDA EKMANIN

RANSKAN-URASTA

Helena Tyrväinen

Sibelius-Akatemia

Kosmopoliittinen Pariisi eri kansallisuuksia edustavine musiikin ammattilaisineen, konservatori-oineen, oopperoineen ja konserttisaleineen oli 1860-luvulta alkaen suomalaisille laulajille merkit-tävä opiskelukaupunki ja myöhemmin myös esiintymisfoorumi. Sopraano Ida Ekman, joka on esitelmäni keskipisteessä, teki siellä 1900-luvun vaihteessa huomattavan konserttilaulajan uran. Esitelmäni on ensimmäinen ja alustava yritys selvittää Ekmanin Ranskan-uran elementtejä ja merkitystä. Aineistostani nousee esiin laulajan työhön ja laulumusiikkiin niin erottamattomasti liittyvän kielikysymyksen ja sen implikoiman kulttuurisidoksen merkitys.

Otsikkoni muotoilu ”Suomen laulajatarlähettiläät Pariisissa” on tarkoitettu poleemiseksi, sillä Ida Ekmanin — ja muiden suomalaisten laulajattarien — Ranskan-toimintaa tarkasteltaessa esiin nousee itsenäisen toimijan ja välittäjän rooli. Suhtaudun varauksellisesti ajatukseen, että Ida Ek-manin ja muiden suomalaisten laulajattarien ammatillinen toiminta Pariisissa 1900-luvun vaih-teessa olisi ollut luonteenomaisesti ja ensisijaisesti kansallista toimintaa ja kansallisen musiikki-kulttuurin päämäärätietoista edistämistä. Tällaisia painotuksia on voinut syntyä, kun suomalaisen kansallisen musiikinhistoriankirjoituksen kontekstissa on muistettu esim. Aino Acktén, Maikki Järnefeltin ja Ida Ekmanin esiintymisiä Helsingin kaupunginorkesterin konserteissa vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä tai korostettu Ekmanin roolia Sibelius-tulkkina.

Esitelmät 1

16

TEOS ESITYKSENÄ. NEUVOTTELUJA TEOKSESTA EINOJUHANI RAUTAVAARAN PIANOKONSERTTOJEN HARJOITUKSISSA

Marjaana Virtanen

Turun yliopisto

Teoksen ja esityksen väliset suhteet ovat olleet innokkaan tarkastelun kohteena viime vuosina mm. "performance and analysis" –keskusteluissa Yhdysvalloissa. Lydia Goehrin (1992) esittä-mästä autonomisen teoskäsityksen kritiikistä onkin edetty useiden tutkijoiden, mm. Nicholas Cookin (1999, 2003), ehdotuksiin esityslähtöisen musiikkianalyysin luonteesta. Ehdotukset ovat harvoin kuitenkaan johtaneet konkreettisiin sovelluksiin, joissa musiikkia todella analysoitaisiin esityksenä tekstin sijaan. Lisäksi etnografisen aineiston käyttö esitysten tarkastelussa on ollut vä-häistä, ja onkin syytä pohtia, onko esityslähtöisten uudelleentulkintojen tekeminen musiikkiteok-sesta ylipäätään mahdollista ilman kentällä tapahtuvien esitysten tarkastelua.

Esitelmässä vastataan esityslähtöisen teosanalyysin haasteisiin tarkastelemalla Einojuhani Rauta-vaaran pianokonserttoja esityksinä, kenttätyönä koottuun etnografiseen aineistoon (harjoitusten ja esitysten taltiointeihin) nojautuen. Huomion keskiössä on se, miten esiintyjät konstruoivat teoksia harjoitusprosessien aikana keskinäisissä neuvotteluissaan, jotka tapahtuvat sekä verbaalisesti että nonverbaalisesti soittoeleiden kautta. Neuvottelujen analysointiin sovelletaan mm. Robert Hatte-nin (2004) teoriaa musiikillisesta eleestä ja Erving Goffmanin (1959, 1974) näkemyksiä sosiaali-sesta vuorovaikutuksesta.

Harjoituksissa käytyjen neuvottelujen analyysi osoittaa, että teoksia ja niihin "sisään sävellettyjä" eleitä ja rakenteita ei yksinkertaisesti "löydetä" harjoitusprosessin aikana. Sen sijaan niistä käy-dään hienovaraisia neuvotteluja, kunnes yhteinen näkemys tai kompromissi teoksesta saavutetaan. Neuvottelujen aikana teostulkinta--ja myös näkemys teoksesta--voi muuttua suurestikin, mikä kertoo teoksen lopulta varsin neuvottelunvaraisesta ja epäautonomisesta luonteesta taidemusiikin kentällä. Esitelmä päättyykin harjoitusprosessien analyysin pohjalta esitettyihin uudelleentulkin-toihin musiikin teoskäsityksestä.

EMPIRICISM IN MUSICOLOGY

Erkki Huovinen

University of Turku

This paper reviews some conceptions of empiricism and their applications within musicology. ”Empiricism” is generally taken to imply an emphasis on experience or observation. In Chapter 1, a distinction is drawn between empiricism as a criterion of cognitive meaningfulness and empiri-cism as a methodical orientation of studying whatever that is deemed cognitively meaningful. Chapter 2 introduces two further distinctions between different conceptions of empirical musico-logy. Firstly, empirical musicology can be understood either as a historical or as a systematic dis-cipline, according to whether the empirical findings are integrated together using a narrative or

Esitelmät 2

17

using induction. Secondly, the central emphasis on experience may refer to the experience of the researcher or that of the informants. In Chapter 3, it is argued that a viable empirical approach to musicology may only be developed by paying due attention to the role of theories in empirical research.

DEREK MATRAVERSIN KAUSAALIKÄSITYS MUSIIKIN AIHEUTTAMISTA

TUNNEKOKEMUKSISTA

Elina Packalén

Turun yliopisto

Vaikka formalistit saattavatkin suhtautua kielteisesti musiikin kuvailuun sellaisilla ulkomusiikilli-silla esteettisillä adjektiiveilla kuin kaunis, tasapainoinen ja ilahduttava, sekä maallikot että asi-antuntijat käyttävät näitä ilmaisuja teoksista ja niiden esityksistä puhuessaan. Yksi keskeinen näissä kuvauksissa käytettyjen ilmaisujen ryhmä ovat emootiotermit, esimerkiksi melankolinen, ahdistunut tai riemullinen. Emootiotermeihin liittyy kuitenkin se ilmeinen ongelma, että kirjai-mellisesti nämä ilmaisut sopivat vain elollisiin, tunteviin subjekteihin, mutta eivät musiikkiteok-siin tai muihin taide-entiteetteihin. Miten siis selitämme emootiotermien primääri-ja sekundääri-käytön välisen eron?

Musiikin ja tunteiden yhteyttä on tutkittu paljon musiikkipsykologiassa (esim. Gabrielsson, Alf; Sloboda, John), mutta aihe on sangen keskeinen myös musiikin filosofisissa tarkasteluissa. Vii-meaikaista filosofista keskustelua on hallinnut kolme näkemysten pääsuuntausta. Esimerkiksi Pe-ter Kivy (1990, 2002) on kannattanut kognitivistista näkemystä, jossa musiikista esitetyt emoo-tiokuvaukset selitetään itse musiikissa kuulluilla emootio-ominaisuuksilla. Symbolisuuntauksessa (Langer 1942; Addis 1999) musiikin ilmaisuominaisuudet selitetään viittaamalla siihen, miten musiikki toimii symbolina meidän psykologisille tiloillemme. Dispositionaalisia käsityksiä ovat selitykset Platonin moodien vaikutuksia koskevista ajatuksista aivan viime aikojen kausaaliteori-oihin, ja yhteistä näillä on se, miten musiikin ajatellaan herättävän kuulijoissaan musiikista lähtöi-sin olevia tunteita.

Keskityn esityksessäni yhteen dispositionaaliseen näkemykseen, Derek Matraversin (1998) kau-saaliteoriaan. Matraversin käsityksen ydin on seuraavanlainen: teos x ilmaisee emootiota e, jos x herättää kuulijassaan p sellaisen affektin a, joka olisi sopiva reaktio jonkun henkilön ilmaisemaan emootioon e. Tarkastelen tätä teoriaa dispositionaalikäsityksiä kohtaan esitetyn yleisen kritiikin valossa. Otan siis esille ongelmia, jotka koskevat mm. musiikin negatiivisia tunneominaisuuksia, musiikin kuulemista emotionaalisena ilman kuulijan kokemaa emootiota sekä ”tunnelääkkeillä” aikaansaatujen vaikutusten ja musiikista peräisin olevien kokemusten teoreettista eroa.

Esitelmät 2 18

MUSIIKIN MERKITYS NUORTEN TUNTEIDEN SÄÄTELYSSÄ

Suvi Laiho


Tutkimukseni tarkastelee musiikin psykologisia ja tunteisiin liittyviä merkityksiä nuorten arki-elämässä. Symposiumissa esittelisin aihetta käsittelevän empiirisen haastattelututkimuksen, joka on osa väitöskirjatutkimustani. Haastattelututkimuksen tavoitteena oli syventää teoreettista ym-märrystä musiikin tunnemerkityksistä nuoruudessa ja selvittää prosesseja, joiden kautta musiikki toimii tunteiden säätelyn välineenä. Haastateltavat olivat yläaste- ja lukioikäisiä nuoria. Aineisto kerättiin ryhmähaastattelujen ja seurantakaavakkeiden avulla, ja analyysissä käytettiin Grounded theory -lähestymistapaa. Aineistoanalyysin pohjalta rakentui teoreettinen malli musiikin avulla tapahtuvan tunteiden säätelyn mekanismeista ja päämääristä. Tutkimus selvensi tunteiden sääte-lyyn liittyvien prosessien vuorovaikutuksellista luonnetta ja roolia yksilön psyykkisen toiminnan laajemmassa kontekstissa.

KENTTÄTYÖSTÄ NEPALISSA – ”KERÄÄMISEN” PROBLEMATIIKKAA

Lari Aaltonen

Tampereen yliopisto

Esitelmäni käsittelee kenttätutkimustani nepalilaisten taidemuusikoiden parissa, jonka toteutin Nepalissa keväällä 2003 viiden kuukauden aikana Tampereen yliopiston Musiikintutkimuksen laitokselle tekemääni etnomusikologian pro gradua varten. Valmistunut tutkielmani käsittelee ke-räämäni etnografiseen aineistoon pohjautuen nepalilaisen taidemuusikon identiteettiä, joka koos-tuu monesta osatekijästä: nykyisestä fyysisestä, sosiaalisesta ja kulttuurisesta ympäristöstä, itse musiikista sekä taidemusiikin traditiosta ja historiasta.

Kenttätyöni aikana perehdyin tutkijan ja informanttien eri rooleihin, tutkijan ja ”tutkittavan koh-teen” esioletuksiin ja esiymmärrykseen, kielikysymykseen sekä oman ajatteluni kehittymiseen ja muotoutumiseen kenttätyön aikana. Esitelmässäni pohdin myös omaa positiotani kentällä tutkija-na, muusikkona ja informanttien kanssa eri äidinkieltä puhuvana valkonaamana, jonka saapumi-nen Nepalin pieniin taidemuusikkopiireihin vaikutti sekä itse kenttään että oman tutkimukseni painotuksiin.

Esittelen myös mahdollisuuksia kokonaisvaltaisempaan kenttätyöhön omien kokemusteni pohjal-ta. Tutkimukseni aikana minulle muodostui monta eri ”kenttäroolia”, kuten muusikko ja musiikin opiskelija, länsimainen tutkija, mies, musiikin harrastaja, konsertin yleisön jäsen tai innokas nuori mies, joka tahtoisi oppia ymmärtämään nepalin kieltä ja kulttuuria. Näiden roolien aktiivinen pohdinta ja reflektoiminen tutkimuksen kirjoitusvaiheessa auttaa kentän hahmottamisessa hyvin monipuolisena fyysisenä, sosiaalisena ja kulttuurisena tilana.

Esitelmät 2

19

Paneudun esitelmässäni myös kenttätyössä törmäämiini käytännön ongelmiin, byrokratiaan, tek-nisiin toteutuksiin ja haastattelujen etenemiseen. Sovellan omia kokemuksiani pohtiessani yleis-tämisen ja yleistettävyyden ongelmaa tutkimuksessa – kuinka saadaan totuudenmukainen kuva kentästä, ketkä ovat oikeita informantteja ja kuinka paljon heitä tulisi olla?

MUSIIKKI, PERINTEEN VAALIMINEN JA MODERNISAATIO - KENTTÄKOKEMUKSIA

KESKI-VEPSÄN KYLISTÄ

Jari Eerola

Tampereen yliopisto

Venäjällä suhtauduttiin neuvostovallan aikana ja vähän aikaisemminkin vihamielisesti kirkkoon ja myös kansanuskontoihin. Kirkkoja tuhottiin ja ne, jotka säilyivät muutettiin kulttuuritaloiksi tms. Samalla poistuivat monilta kansoilta monet perinteiset juhlat ja tavat virallisesti. Kuitenkin esimerkiksi monissa vepsäläiskylissä vanhoja juhlia vietettiin ns. epävirallisesti. Kaikki eivät kui-tenkaan viettäneet juhlia. Yleensä näissä uskonnollisilla praasnikoiksi kutsutuilla juhlilla oli (on) vain naisia. Koska perinteisesti tietyt rituaalit kuuluivat miehille täytyi miesten puuttuessa naisten hoitaa myös miesten tehtävät.

Samaista ilmiötä esiintyy myös musiikin parissa. Lähes jokaisessa kylässä, jossa olen käynyt, on ollut naisista muodostunut joko kuoro tai ryhmä, joka omaksi ilokseen on harrastanut laulamista ja/tai tanssimista. Monet haastateltavat ovat kertoneet, että aikoinaan myös miehet lauloivat ja musisoivat. Myös arkistoista löytyy näytteitä miesten laulamisesta. Nykyään miehet mielellään vetäytyvät sivuun ja vain harva ottaa osaa kuoro ym. harrastuksiin. Joissakin kuoroissa saattaa olla yksi mies mukana, jonka tehtävänä on yleensä soittaa venäläistä taljankkaa.

Yleensä naisten muodostamat ryhmät, joita olen tavannut, ovat koostuneet jo iäkkäämmistä nai-sista. Tähän löytyy varmasti useampiakin syitä. Tärkeä tekijä on yksinkertaisesti se, että monista vepsäläiskylistä nuorempi sukupolvi on muuttanut kaupunkeihin. Monia kyliä uhkaakin totaalinen katoaminen. Niissä kylissä, joissa vielä on nuorempia naisia, löytyy myös kiinnostusta perinteiden vaalimiseen ja keräämiseen. Esimerkiksi Vilhalan kylän koulun opettajat olivat muodostaneet oman perinnekuoron. Kuoron toiminta kuitenkin näytti jotenkin salaperäiseltä, joka herätti monia kysymyksiä.

Esitykseni perustuu tekeillä olevaan väitöskirjatyöhöni: Vepsäläiset pajot ja monikulttuurisuus. Työssäni keskityn erityisesti vastaamaan siihen, millaisia laulutyylejä vepsäläisillä esiintyy ja missä niitä on laulettu. Tutkimukseni kohteena on muistinvarainen musiikkityyli ja erityisesti lau-lutyyli. Tutkimukseni edetessä on yhä enemmän alkanut näyttää siltä, että tutkimuskohteekseni on myös eräällä tapaa muodostunut naisten alakulttuurit. Tässä kulttuurissa naiset toimivat aktiivisi-na kulttuurin säilyttäjinä, niin pitkälle kuin se vain on mahdollista. Toisaalta naiset omalta osal-taan muokkaavat usein tiedostamattaan perinteitä tekemällä myös perinteiset miesten osuudet. Esityksessäni näytän muutaman mielenkiintoisen esimerkin videolta naisten kuoroja tanssitoi-minnasta ja tavasta esittää lauluja. Pohdin myös sitä mistä johtuu, että miehet eivät ota osaa ja miksi naiset toimivat perinteiden vaalijoina. Tarkastelen myös sitä, toimivatko vepsäläisnuoret eri tavalla?

Esitelmät 2 20

LAYERED IDENTITIES INFLUENCING PERSONAL DECISION-MAKING WITHIN A

PROCESS OF MUSICAL CHANGE- THE CASE OF MUSIC AGENTS IN THE EVANGELICAL

LUTHERAN CHURCH IN NAMIBIA

Jan Hellberg

Åbo Akademi

This conference presentation is part of an ethnographic study of change in the music culture of the Evangelical Lutheran Church in Namibia (ELCIN). I am interested in how members of this church strive to express the Christian faith with musical means that are relevant in the cultural context in which they live. The music culture of ELCIN is shaped by a process of transculturati-on, which is influenced by the choices of individual music agents in the church. These choices are based on each person’s cultural identity, which is a layered identity consisting of multiple ele-ments. These elements can be reflected to greater or lesser degrees in that person’s musical identi-ty. Each person’s conception of the relative importance of the elements of her cultural identity, and of how these elements can and should be represented in musical performance, are a base for her motivation in making choices that influence the process of musical change in ELCIN. The extent to which the elements of her cultural identity are reflected in her musical identity is a base for her capacity to make such choices.

VIELÄ KERRAN KAANONEISTA, MUSIIKIN AUTONOMIASTA JA MUSIIKKIANALYYSISTA

Alfonso Padilla

Helsingin yliopisto

KEHITYSMUOTOINEN RITORNELLOPROTOTYYPPI BACHIN

KANTAATTIAARIOISSA

Riitta Rautio


Barokkimusiikin muodonnan periaatteita ymmärretään edelleenkin puutteellisesti (Lester 2002). Barokin pienoismuotoja on yritetty sovittaa temaattis-harmonisten muotokaavojen taksonomiaan, joka kehitettiin klassisromanttisen kauden muotojen tyypitykseen. Fischerin 1915 esittelemä ke-

Esitelmät 2

21

hitysmuoto (Fortspinnungstypus) on edelleenkin adekvaatti käsite barokkimusiikin muotojen ku-vaamiseen.

Tutkimuksessa tarkennetaan Fischerin kehitysmuodolle antamaa kuvausta funktionaalisen muo-don (Caplin) ja kognitiivisen skeemateorian (Schank & Abelson) käsitteistön avulla. Pyrkimykse-nä on kuvata kehitysmuodon funktiot ja niitä toteuttavat soinnulliskontrapunktiset skeemat. Mää-rällisenä tavoitteena on löytää eri muodon tasoilla useimmin toistuvat rakenteet, joista voidaan konstruoida prototyyppisen ritornellon kuvaus.

Aineistona on 125 J. S. Bachin kantaattiaarioiden aloitusritornelloa (mollisävellajit), jotka edusta-vat kehitysmuotoa. Analyysi pohjautuu kognitiiviseen psykologiaan nojautuviin reduktioperiaat-teisiin (Meyer 1973, Lerdahl & Jackendoff 1983).

Kehitysmuotoisista ritornelloista voidaan paikantaa viisi funktiota (aloitus, toonikalta poistumi-nen, poissaolo toonikalta, paluuvaihe (silta) ja lopetus). Kullekin funktiolle löytyy useita sitä to-teuttavia soinnulliskontrapunktisia skeemoja. Alkusoittoprototyyppi on mahdollista muodostaa useimmin esiintyvien skeemojen pohjalta. Bachin aariaritornelloista voidaan paikantaa paluuvai-hetta edustava ns. siltafunktio ja sitä toteuttavat yleisimmät skeemarakenteet.

Funktionaalinen muotokäsitys tarjoaa toimivan lähestymistavan kehitysmuodon tarkasteluun. Tyylillisesti (ja lajin suhteen) rajatussa aineistossa on mahdollista tarkentaa kehitysmuodon kuva-usta identifioimalla toistuvat skeemat eri hierarkkisilla tasoilla. Skeemateorian kautta tulkittuna muototyyppi voidaan käsittää perinteisen muoto-opin muotorakenteista poikkeavalla tavalla. Toi-sin kuin tonaalis-temaattisessa kaavassa, olennaista ei ole materiaalin toistuvuus, vaan lähinnä harmonisista seikoista määräytyvä osien funktionaalisuus. Muotofunktioiden perättäiskululle voi-daan myös löytää analogioita niin draaman kuin kertomustenkin juonirakenteista.

”... NYKYAIKAISELLA LEIKKIKALULLAAN, MODERNILLA SUURORKESTERILLA HÄN

TEKEE SUUNNILLEEN MITÄ HALUAA” — UUNO KLAMIN RANSKALAIS-VENÄLÄISEN

ORKESTERITYYLIN KEHITYS

Helena Tyrväinen

Sibelius-Akatemia

Uuno Klamin (1900—1961) orkesterityylin esikuvat ovat löydettävissä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun lopun taidemusiikin ”ranskalais-venäläisestä” suuntauksesta. Tämän tyylin edustajana hän on Suomessa ainoa laatuaan. Klamia kyseiseen suuntaukseen yhdistävät piirteet tavoitetaan tyylin alueelta, ei pinnallisia muistumia etsimällä. Tähän hänen ominaislaatuunsa aiempi tutkimus ei ole kiinnittänyt huomiota.

Klamia on silloin tällöin kutsuttu Suomen taitavimmaksi orkesterinkäyttäjäksi. Klami näyttää ra-kentaneen kirkkaan, vilkasliikkeisen ja ennen pitkää huomattavan virtuoosisen orkesterityylinsä perustaa joltain osin systemaattisesti. Esitelmä tarkastelee kyseisen orkesterityylin peruskom-ponentteja alkaen vuonna 1925 syntyneestä Polkasta ja päätyen 1943 valmistuneeseen Kalevala-sarjan lopulliseen versioon. Klamille on tavallista alistaa harmonia ja melodiankirjoitus soinnilli-

Esitelmät 2 22

sille päämäärille ja artikuloida ne rytmisesti. Hän kuitenkin käyttää samoja teknisiä perusratkaisu-ja hyvin erilaisten esteettisten päämäärien saavuttamiseksi.

MUSIIKKITERAPIAIMPROVISAATIO TUTKIMUKSEN KOHTEENA

Jaakko Erkkilä


Esitelmä perustuu meneillään olevaan tutkimusprojektiin "Älykkäät musiikkijärjestelmät musiik-kiterapiassa". Kyseessä on Suomen Akatemian rahoittama kolmivuotinen projekti (2003-2006). Sen nimi viittaa tietokoneavusteiseen, automaattiseen piirreirrotukseen, jonka kohteena ovat mu-siikkiterapiatilanteissa syntyneet kliiniset improvisaatiot.

Musiikkiterapiaimprovisaatioille on tyypillistä musiikillinen vapaus ja muutoinkin "epäperintei-nen" musiikillinen ilmaisu. Tästä syystä sävelletyn musiikin analysointiin tarkoitetut menetelmät ovat joko osin tai kokonaan poissuljettuja musiikkiterapiaimprovisaatioita analysoitaessa – eten-kin, kun musiikkiterapeutin kiinnostuksen kohteet improvisaatioita analysoitaessa ovat varsin alaspesifejä ja kliinisesti relevantteihin tulkintoihin painottuneita. Esitelmän tavoitteena on kuvata tutkimusprojektia yleisesti sekä esitellä tutkimuksen nykyvaihetta. Erityisnäkökulmana on auto-maattisesti suoritetun piirreirrotuksen ja musiikkiterapeuttien tekemien subjektiivisten arviointien välisen suhteen selvittely. Ongelman asettelu on tällöin: "onko tietokonevusteisella piirreirrotuk-sella kliinistä merkitystä?"

MUSIIKKITERAPIAIMPROVISAATIOIDEN MUSIIKILLISTEN PIIRTEIDEN ANALYYSI

Kari Riikkilä


Improvisaatiolla on musiikkiterapiassa keskeinen asema. Improvisaatioiden analysointiin on kehi-tetty useita menetelmiä (mm. Bruscia, 1987), mutta niiden käyttö kliinisessä työssä on vähäistä. Syy tähän on menetelmien vaatima runsas ajankäyttö.

Musiikkiterapiaimprovisaatioiden analyysimenetelmissä musiikillisten piirteiden määrittely ja niiden esiintymisen mittaaminen vaihtelee improvisaation yleisvaikutelman kuvaamisesta hyvin-kin tarkkoihin detaljeihin.

Tässä tutkimuksessa on sovellettu kognitiivisen musiikkitieteen tutkimuksen tuottamia automaat-tisen piirreirrotuksen menetelmiä (mm. Eerola & Toiviainen, 2004) kehitysvammaisten musiikki-terapiaan. Tutkimuksen ensimmäisen vaiheen tavoitteena on ollut yhteistyöverkoston luominen ja kliiniseen käyttöön soveltuvan MIDI-improvisaatioiden keräys- ja tallennusjärjestelmän kehittä-minen.

Esitelmät 3

23

MAPPING EMOTIONAL RESPONSES TO MUSICAL FEATURES OF MUSIC THERAPY

IMPROVISATIONS

Geoff Luck


Previous work suggests that people’s perception of the different characteristics of a piece of mu-sic can be reduced to the perception of three key concepts: evaluation, activation, and strength. In the present study, connections between people’s perception of these concepts and a number of musical features extracted from music therapy improvisations were investigated using a con-tinuous response methodology. The musical features were extracted using the Music Therapy ToolBox (MTTB), a compilation of functions for analysing and visualising MIDI files in the MATLAB programming environment, developed at the University of Jyväskylä. Participants we-re presented with twenty short (60 sec) excerpts of keyboard improvisations produced by music therapy clients drawn from an established network of therapy institutions around Finland. All twenty excerpts were presented three times, in three identical blocks, with excerpt presentation order randomised within blocks. For each block, participants had to rate their perception of one of the three key concepts mentioned above, using a continuous response method to do so. Ratings were sampled at 500 ms intervals throughout each excerpt. Initial results indicate that all three concepts may be useful to music therapists in analysing and interpreting the improvisations pro-duced by their clients. Specific details of the relationships between these concepts and the extrac-ted musical features will be presented at the conference.

MUSIIKKI JA MUSIIKILLINEN VUOROVAIKUTUS TIETOLÄHTEENÄ

ASIAKASKONTAKTIN ALKUVAIHEESSA

Esa Ala-Ruona


Terapian aloittaminen ja terapiasuhteen luominen edellyttää jo virallisistakin syistä monenlaista tietoa sekä asiakkaasta että terapian mahdollisuuksista. Suuri osa apua tai tukea tarvitsevista kommunikoi kuitenkin niin niukasti, että perinteisillä lähestymistavoilla saadaan vain vähän tietoa tilanteen kartoittamiseksi ja tarvittavien suunnitelmien tekemiseksi. Arviointi musiikkiterapiassa tarjoaa vaihtoehtoisen lähestymistavan tutustua asiakkaaseen ja selvittää hänen valmiuksiaan, on-gelmiaan ja edellytyksiään hyödyntää suunniteltua hoitoa tai kuntoutusta.

Musiikkiterapia-arvioinnin peruslähtökohta on, että asiakkaan tuottaman ja tärkeäksi kokemansa musiikin katsotaan heijastelevan monin tavoin hänen olevaisuuttaan. Ja että hänen tapansa toimia musiikillisessa vuorovaikutustilanteessa kertoo jotakin olennaista hänen sisäisestä (esim. kosketus omiin tunteisiin) ja ulkoisesta (tapa olla muiden kanssa vuorovaikutuksessa) kommunikaatiostaan tuoden esille hänen valmiuksiaan sekä mahdollisia ongelmiaan näillä alueilla. Voidaan ajatella,

Esitelmät 3 24

että asiakkaan yksilöllinen tapa ilmentää itseään musiikillisen maailman kautta on linkki hänen psyykkisen tilansa piirteisiin ja ominaisuuksiin.

Asiakkaan ja terapeutin välisen vuorovaikutuksen tutkiminen on tärkeä tiedonkeruun muoto. Käy-tännössä toiminta eli yhdessä tekeminen, kokeminen, tilanteessa kohtaaminen, tunnekokemuksen jakaminen ja koetun yhdessä purkaminen mahdollistaa musiikillisen, sanallisen ja ei-sanallisen vuorovaikutuksen havainnoinnin. Havainnot asiakkaan käyttäytymisestä musiikillisissa tilanteissa voivat erota muissa yhteyksissä tehdyistä havainnoista. Mahdolliset eroavuudet voivat antaa viit-teitä mm. asiakkaan piilossa olevista resursseista (jokin musiikissa on mahdollista tai onnistuu, vaikka muuten ei), hänen identiteettinsä selkeydestä (esim. ikätasoisuus ja sukupuoli) sekä ylei-semminkin hänen ongelmiensa luonteesta (esim. itsetunto, mieliala, minäkuvan realistisuus, rajat-tomuus ja mahdollinen hajanaisuus).

Toinen tärkeä kartoitettava alue on asiakkaan henkilökohtainen musiikkisuhde. Musiikkisuhteen selvittämisellä voidaan saada yhtäältä hyvin konkreettista tietoa asiakkaan musiikillisesta harras-tuneisuudesta ja musiikin käyttötottumuksista ja toisaalta sillä saadaan viitteitä esimerkiksi asiak-kaan kulttuurisesta taustasta, sosiaalisesta kontekstista, yhtymäkohdista alakulttuureihin, asenteis-ta, tunne-elämän sävyistä sekä muuten elämäntilanteeseen liittyvistä ajankohtaisista ja tärkeistä teemoista. Asiakkaan musiikkisuhteen kartoittaminen tuo arviointiin kontekstuaalisen ulottuvuu-den, jonka avulla asiakkaan ja terapeutin väliseen vuorovaikutukseen liittyvät havainnot saavat joko tukea tai vastaperspektiiviä. Asiakkaalle tärkeän musiikin tyyli ja luonne, kulttuuriset ja elä-mänvaiheisiin liittyvät viitteet sekä musiikin symboliikka ja tunnesisältö antaa terapeutille lisätie-toa ja tuo syvyyttä keskinäisen suhteen ja asiakkaan maailman ymmärtämiseen.

Musiikkiterapia-arvioinnissa käytetään useita tietolähteitä kokonaiskäsitystä muodostettaessa. Käytännössä se tarkoittaa tiedonkeruun monimenetelmäisyyttä ja kerätyn tiedon laaja-alaista ref-lektointia. Musiikkiterapeutit eivät rajoita arviointityötään koskemaan pelkästään asiakkaan mu-siikillista ilmaisua tai hänen musiikillista käyttäytymistään vaan arvioinnissa korostuu kokonais-valtaisuus ja eri tilanteissa havaitun käyttäytymisen vertaileva havainnointi sekä näiden havainto-jen suhteuttaminen aikaisemmin saatavilla olleeseen esitietoon.

Musiikkiterapia-arvioinnin merkittävänä etuna verrattuna verbaaliseen kontaktiin nähdään mah-dollisuus tiedon ja kokemusten keräämiseen silloinkin, kun se on muuten vaikeaa. Musiikillisen vuorovaikutuksen luonne eroaa olennaisesti keskusteluun pohjautuvasta kanssakäymisestä ja se on lähestymistapana pehmeämpi ja useille luontevampi kuin pelkkä keskustelu, joka voidaan ko-kea liian suoraksi ja pelottavaksikin.

TANSSINTUTKIJA OSANA KENTTÄÄNSÄ

Elina Paukkunen

Joensuun yliopisto

Musiikki- ja tanssiantropologiassa on aina korostettu kenttätyön merkitystä, ja kenttätyön olen-naisena osana on pidetty osallistuvaa havainnointia, joka pitää yleensä sisällään myös käytännön musiikin- ja/tai tanssinopiskelua. Kuitenkin kenttä on useimmiten nähty jonain tutkijan ulkopuoli-sena, ”toisena”, varsinkin jos tutkimuskohteena on ollut vieras kulttuuri. Tässä esitelmässä pohdin mahdollisuutta ajatella tutkijaa osana kenttäänsä erityisesti etnografisen tanssintutkimuksen kan-nalta: voisiko omien tanssiopintojen kautta saatavan ”hiljaisen tiedon” vieraasta kulttuurista ja

Esitelmät 3

25

tanssityylistä rinnastaa esimerkiksi haastattelujen ja videotallenteiden avulla hankittavaan, konk-reettisemman tuntuiseen informaatioon?

Olen mieltynyt ajatukseen kentästä sosiaalisena maisemana tai ihmissuhteiden verkostona, jossa tutkijan on etsittävä omaa paikkaansa eli rakennettava identiteettiään tutkijana. Loogisesti tutkija itsekin on osa tätä maisemaa tai verkostoa - kenttää, jolta hän etsii tietoa tutkimuskohteestaan. Käytännön tanssikokemusten kautta vieras tanssiperinne tulee osaksi tutkijan identiteettiä ja tutki-ja entistä selkeämmin osaksi omaa kenttäänsä. Näin ollen tutkijan omien kokemusten tarkastelu voisi vieraidenkin tanssikulttuurien tutkimuksessa muodostaa yhden tiedonlähteen eikä pelkäs-tään havainnollistaa tutkijan positiota kentällään. Omien tanssikokemusten hyödyntäminen voisi myös tarjota yhden tavan irrottautua stereotyyppisistä tavoista tarkastella vierasta kulttuuria, siis jonkinlaisen postkolonialistisen näkökulman, sillä oman ruumiin kautta tutuksi tullutta tanssipe-rinnettä on vaikea nähdä ”eksoottisena toisena”.

MASKUN HEMMINGIN VIRSIKIRJAN NELJÄ VUOSISATAA (1605-2005): VEISAAJAN

KOKEMUKSIA

Heikki Laitinen

Sibelius-Akatemia

Maskun kirkkoherran Hemminki Hollon (k. 1619) runoteos Yxi Vähä Suomenkielinen Wirsikiria ilmestyi 1605. Siinä oli kaikkiaan 242 runoa. Teos oli ensimmäinen suomenkielinen runoantolo-gia ja merkittävin Ruotsinvallan aikana ilmestyneistä runokirjoista. Hemminki Hollon runoja on kirjassa 135. Hän oli suomentanut runonsa ruotsista, saksasta, latinasta ja tanskasta. Parillekym-menelle runolle ei ole löytynyt esikuvaa. Tarkkaa lukua on mahdotonta sanoa, sillä Hemminki tyytyi harvoin sanatarkkaan kääntämiseen. Sanonta on joskus alkuperäisrunoja lyhyempää ja yti-mekkäämpää, usein vuolasta ja alkuperäisrunoihin verrattuna moninkertaista, häpeämättömän suorasukaista. Viha, rakkaus, kosto, epävarmuus, epätoivo, synti ja syyllisyys, kiitos ja ylistys sanotaan Hemmingin runoissa ääneen, pidättelemättä ja kaunistelematta. Rehevä kansanomainen puhe on vielä mukana alkuaskeliaan ottavassa kirjakielessä. Toisaalta kansanomaisten ilmaisujen ja murteiden käyttö kirjallisen ilmaisun rikastuttajana oli barokin peruspiirteitä. Hemmingin Wir-sikirian olemus paljastuukin vasta, kun sitä tarkastellaan barokin kirjallisuutena.

Yksitoista vuotta Wirsikirian jälkeen ilmestyi vuonna 1616 Hemminki Hollon toinen runokirja Vanhain Suomen maan Pijspain, ja Kircon Esimiesten Latinan kielised laulud. Se sisälsi 76 kes-kiaikaisen koululaulun suomennosta. Hemmingin julkaistujen runojen kokonaismäärä on näin 211. Säkeitä runoissa on kymmenentuhattakuusisataa. Kuinka Hemmingistä tuli vanhoilla päivil-lään suomenkielisen kirjallisen runon ensimmäisten vuosisatojen merkittävin runoilija? Kuinka hänestä oli tullut niin kielitaitoinen? Missä hän oli oppinut runonteolle?

Hemmingin virsikirja aloitti yhdessä Jacobus Finnon virsikirjan (1583) kanssa suomenkielisen laulun säkeistöaikakauden. Suuri murros tapahtui myös laulun säkeen rakenteessa. Muutokset sai-vat pysyvän merkityksen vuonna 1701, jolloin ilmestyi runoantologia, joka oli kirkon virallisena virsikirjana lähes kaksisataa vuotta ja jota nykyään kutsutaan Vanhaksi Virsikirjaksi. Se oli aikan-sa suosituin kirja lukuisine painoksineen. Siitä tuli kirjallisen suomenkielisen runouden historial-linen kivijalka. Hemminki oli teoksen tärkein runoilija, hänen runojaan oli mukana eniten. Poik-

Esitelmät 3 26

keuksellisesti barokki ei jäänytkään historiaan, vaan eli kaikkia yhteiskuntaluokkia yhdistävänä veisuuna. Tällä on eittämättä ollut arvaamattoman suuri vaikutus suomenkieliseen mentaliteettiin ja kulttuuriin.

Hemmingin mielenkiintoiset metriset ratkaisut poistettiin virsistä 1800-luvun uudistustyössä. Körttiseuroissa opin lapsena kuitenkin veisaamaan Maskun Hemmingin virsiä niiden alkuperäi-sessä asussa. Veisatessa säkeet olivat luontevia, rytmisesti ilmeikkäitä ja arkaaisina runoina mer-killisen ilmaisuvoimaisia. Veisuu oli monivivahteista metriikan ja melodiikan kontrapunktia. Suo-menkieliseen lauluun Hemmingin metriset oivallukset palasivat suomirokin runoudessa.

SOITINTEN TUTKIMINEN KOPIOITA RAKENTAMALLA

Rauno Nieminen

Sibelius-Akatemia

Vanha jousisoitin jouhikko eli aina 1900-luvun alkuvuosikymmenille asti Euroopan syrjäisillä paikoilla Karjalassa ja Viron ruotsinkielisessä saaristossa ja rannikolla. Perinne oli jo katketa, mutta 1900-luvun lopulla jouhikonsoitto on uudelleen elpynyt. Uusi aika on tuonut uudentyyliset soittimet, soittotyylit ja musiikin. Entistä arvokkaammaksi ovat käyneet kaikki vanhasta perin-teestä säilyneet dokumentit: soittimet, valokuvat fonogrammi-ääniteet soitosta jne. Jouhikoita on säilynyt museoissa noin 50 ja sävelmiä on tallennettu 90 kpl.

Tutkin jouhikkoa mahdollisimman kokonaisvaltaisesti: historia, musiikki, soittimet. Suuren ko-konaisuuden muodostaa itse soittimen tutkimus. Museoiden soittimista ei enää yksikään ole soit-tokunnossa. Ainoa tapa tutkia soitinta on kopioiden rakentaminen. Vaikka kopioiden rakentami-nen soitintutkimuksen menetelmänä on tunnettu jo pitkään, ei siitä löydy kuitenkaan vanhoja tut-kimuksia. Enemmänkin kopioiden rakentamiset ovat olleet yksittäisiä hankkeita. Tutkin ja mit-taan kaikki 50 jouhikkoa ja teen niistä kopioita noin 15-20 kpl. Keskeinen tehtävä on kehittää soitinten kopioimisesta tutkimusmenetelmä. Kopioiden rakentamisen avulla on tarkoitus selvit-täää miten jouhikko on soinut 1800-luvulla ja tutkia samalla sitä, minkälaisia asioita voidaan tut-kia kopioita rakentamalla.

Tutkimuksen toinen keskeinen osa on jouhikko-nuottikirjan ja soitto-opas. Tähän kirjaan tulevat kaikki vanhat jouhikkosävelmät ja soitto-ohjeet.

Tutkimusotteeni on hyvin empiirinen. Asioiden teoreettisen tarkastelun ohella tutkin jouhikkoa itse rakentamalla ja soittamalla. Tähän antaa hyvän taustan yli kaksikymmentä vuotta pitkä toi-mintani soitinrakentajana ja jouhikonsoittajana.

Esitelmät 3

27

MUSIIKKIKASVATUKSEN MERKITYKSIÄ LUOKANOPETTAJIEN KOULUTUKSESSA –

LUOKANOPETTAJAOPISKELIJOIDEN MUSIIKILLISET ORIENTAATIOT JA MUSIIKIN

OPISKELUMOTIVAATIO

Mikko Anttila, Antti Juvonen

Joensuun yliopisto

Kehitys yhteiskunnassa ja erilaisissa musiikkikulttuureissa aiheuttaa kehityspaineita perinteiselle musiikkikasvatustyölle niin koulumaailmassa kuin opettajankoulutuksessakin. Vaikka musiikin harrastaminen ja kuluttaminen ovat lisääntyneet, musiikki kouluaineena on menettämässä merki-tystään. Aikaisempien tutkimusten mukaan nykypäivän opettajankoulutus ei pysty kovin hyvin vastaamaan luokanopettajaopiskelijoiden taitoalueenkehittämisen haasteisiin. Myös monet työssä olevat luokanopettajat kokevat aineenhallinnan puutteiden vaikeuttavan musiikinopettamista.

Opiskelumotivaatio on henkinen tila, joka määrittää oppijan mielenkiinnon ja tavoitteisen käyt-täytymisen suuntaa ja intensiteettiä kullakin hetkellä. Sen laatu on yhteydessä oppimisprosessin laatuun, mm. sitoutumiseen, vastuuseen ja valintoihin opiskelussa, oppimistyylien, opiskelustra-tegioiden ja tiedon prosessointitapojen käyttöön sekä oppimistuloksiin. Musiikillista orientaatiota voidaan pitää monien musiikkiin liittyvien asenteiden, arvojen ja toimintatapojen yhteisnimittäjä-nä. Se käsittää lähinnä musiikkiarvojen ja -asenteiden, musiikkimaun ja sitä kautta myös musiikil-lisen maailmankuvan myötä sen suhtautumisen, joka yksilöllä musiikkia kohtaan on. Musiikilliset orientaatiot ja niiden huomioon ottaminen musiikin ja musiikkikasvatuksen opetuksessa ovat kiin-teässä yhteydessä opiskelumotivaatioon.

Tämä tutkimus selvittää luokanopettajaopiskelijoiden musiikin opiskelumotivaatiota ja musiikilli-sia orientaatioita. Tutkimus hyödyntää menetelmällistä triangulaatiota siten, että sekä laadullista että määrällistä aineistoa kootaan useilla menetelmillä. Opiskelumotivaation osalta tutkimus kar-toittaa opettajankoulutuksen musiikkikasvatuksen yleisiä sekä opetusjärjestelyihin ja -menetelmiin liittyviä merkityksiä opiskelijoille ja sitä, miten he kokevat musiikkikasvatuksen opetuksen vastaavan tulevasta opettajantyöstä nouseviin tarpeisiin. Orientaatiotutkimus puoles-taan selvittää yleisten ja erityisorientaatioiden suhdetta, ja pyrkii selventämään orientaatiokäsittei-tä empiirisen analyysin keinoin.

Esitelmät 3 28

UUNO KLAMIN LAULUSÄVELLYKSET JA LUOVA PROSESSI

Jaana Utriainen


Kymenlaaksolainen säveltäjäakateemikko Uuno Klami (1900-1961) on kansainvälisesti tunnettu säveltäjä, jonka päätuotanto on orkesteri- ja kamarimusiikkiteoksissa. Näiden lisäksi ja ohessa hän sävelsi myös laulutuotantoa (noin 28 kpl ) tilauksesta ja orkesterisävellysten välityönä.

Tutkielman tavoitteena on analysoida Klamin laulusävellyksiä ja niiden (luovaa) teonprosessia: miten hän tuotti laulut, mitä aiheita ja teemoja hän käytti, mitä laululuokkia ja kenen teksteihin hän sävelsi laulut sekä mitä instrumentteja Klami käytti laulusävellyksissä.

Tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt muun muassa Heinosen (1995) ja Slobodan (2000) sävel-lysprosessi-, säveltäjäpersoona- ja luonnostyyppianalyysiä sekä Aho & Valkosen (2000) sävel-lyskausiluokittelua. Lisäksi olen käyttänyt Klamin haastattelu- ja elämänkertakirjallisuuslähteitä (sanaluokka-menetelmä) sekä laulunuottimateriaalia.

Tutkimuksen tuloksena voidaan havaita, että Klami oli yleisesti määrätietoinen, hiljainen (miltei sanaton) ja syrjäänvetäytyvä säveltäjä, joka musiikin avulla ”puhui” ja ilmaisi itseään. Hän oli kaunosielu, jolla oli huumoria ja moderneja näkemyksiä. Lisäksi hän oli vahva ja luova persoona, jolla oli vahvasti tunteet mukana. Klami oli tasapainoinen ja luonnonläheinen, mutta vastakohtai-sesti hänellä voidaan havaita räikeitä mustavalkoisia persoonallisuuden piirteitä, muun muassa äkkipikaisuutta ja ristiriitaisia tunne-elämän kuohuntoja.

Tutkielman tuloksia havainnollistan Klamin laululuokka-analyysillä ja luovan persoonal-lisuuden piirrekartalla Lopuksi teen johtopäätöksiä Klamin sävellysprosessista ja persoonallisuuden-piirteistä laulusäveltäjänä.

Esitelmät 4

29

VÄRESUOTIMEN SOVELLUKSIA KITARASYNTEESISSÄ

Mikael Laurson, Henri Penttinen ja Vesa Välimäki

Sibelius-Akatemia, Teknillinen korkeakoulu

Tutkimusryhmämme on työskennellyt kitarasynteesin parissa usean vuoden ajan. Tuloksena on saatu demonstraatioita, joissa mallinnetaan perussoittotekniikoita. Soitinmallinnuksessa käyttä-mämme kitarankielen malli on aaltojohtosuodin, johon on lisätty ensimmäisen asteen alipääs-tösuodin. Se simuloi paitsi kielen värähtelyn vaimenemista myös yläsävelrakenteen muutosta, jos-sa korkeammat yläsävelet eli harmoniset vaimenevat nopeimmin. Kielimalli toimii hyvin kitara-mallinnuksessa ylempien kielien osalta. Kuitenkin tämä malli, jossa alin harmoninen vaimenee aina hitaimmin, ei vastaa kaikissa tapauksissa todellisuutta. Erityisesti tämä seikka korostuu pu-notuissa bassokielissä, joissa todellisuudessa pisimpään soi perustaajuuden sijaan joku korkeampi harmoninen, usein esimerkiksi toinen harmoninen.

Lisäämällä uusi väresuodin (engl. ripple filter) kielimalliin mikä tahansa harmoninen voidaan sää-tää soimaan pisimpään. Väresuodin toimii siten, että kielimallista luetaan informaatiota, jolla on korkeampi taajuus kun kielen perustaajuus. Lukupaikka ilmaistaan kertoimena, joka on harmoni-sen järjestysluvun käänteisluku (esimerkiksi toista harmonista vastaa kerroin 0,5). Lisäksi vä-resuotimessa on myötäkytkentäkerroin (hyvin pieni luku), joka ilmaisee kuinka paljon tästä in-formaatiosta syötetään takaisin kielimalliin.

Väresuodin tuo uusia mahdollisuuksia soitinmallinnukseen. Bassokielten käyttäytymisen lisäksi voidaan mallintaa tarkemmin soittotapahtumia, kuten huiluäänet ja kielen kuoletus oikean käden sormella. Varsinkin huiluäänien soitto on kiinnostavaa väresuotimen avulla, koska sillä huiluää-neen saadaan todenmukainen ajallinen rakenne: pizzicatomaisen alukkeen jälkeen haluttu yläsävel syttyy myöhemmin kuin varsinainen aluke. Tämä viivästyminen on sitä selvempi mitä korkeampi harmoninen on kyseessä.

Yksinkertaisesta rakenteestaan huolimatta väresuodin tarjoaa mielenkiintoisen uuden työkalun, jonka avulla voidaan elävöittää akustisten kielisoittimien mallinnusta ja luoda uusia virtuaalisia sointeja.

AKUSTISEN KITARAN NÄPPÄYSKOHDAN ARVIOINTI

Henri Penttinen ja Vesa Välimäki


Akustisen kitaran näppäyskohdan arviointi äänisignaalista onnistuu kohtuullisen helposti tallan alle asetetun värähtelymikrofonin ja kehittämämme signaalinkäsittelymenetelmän avulla. EMFi-kalvoon perustuvasta tallamikrofonista saatava kitaran ääni digitoidaan ja siirretään tietokonee-

Esitelmät 4 30

seen tai signaaliprosessoriin. Digitaalisesta signaalista näppäyskohta voidaan selvittää irrottamal-la näppäysäänen alusta yksi jakso ja laskemalla siitä autokorrelaatiofunktio (näytejonon korrelaa-tio itsensä kanssa eri aikaviiveillä), jonka minimikohta kertoo näppäysherätteen paikan. Alukkeen irrotuksessa käytetään alukkeenetsintäalgoritmia, joita tunnetaan ennestään useita. Menetelmän arviointivirhe on noin 1 cm, mitä pidämme riittävänä tarkkuutena käytännön sovelluksia ajatellen.

Aiemmin kitaran kielen näppäyskohta on pyritty selvittämään signaalin spektristä käsin. Tulokset ovat olleet kohtuullisen hyviä vapaita kieliä näppäiltäessä, mutta menetelmä on laskennallisesti työläs. Siinä tarvitaan välttämättä mm. FFT-algoritmi spektrin määrittämistä varten. Ehdotta-mamme signaalin alukkeen käsittely on helpompi ja laskennallisesti kevyempi lähestymistapa.

Olemme toteuttaneet reaaliajassa toimivan järjestelmän, joka määrittää näppäyskohdan soiton ai-kana. Näppäyskohdan tietäminen tarjoaa mahdollisuudet erilaisiin sovelluksiin. Sitä voidaan käyt-tää hyväksi esimerkiksi äänisyntetisaattorin tai jonkin tehosteen (efektin) ohjauksessa. Se mahdol-listaa myös näppäystapojen uudenlaisen ja tarkan analyysin, mitä voidaan soveltaa akustisen kita-ran synteesissä.

Reaaliaikainen ohjelmistomme on nimeltään Pulmu. Se on kirjoitettu C-kielellä Pd-ympäristössä (PureData) ja on saatavana www-osoitteesta http://www.acoustics.hut.fi/demos/plucking-point/.

Esitelmässämme esittelemme lyhyesti värähtelevän kielen fysiikkaa ja näppäyskohdan vaikutuk-sen kitaran sointiväriin. Kuvien avulla havainnollistamme miten näppäyskohdan arviointi tapah-tuu. Esitämme myös tuloksia kokeista, joissa olemme näppäilleet kitaraa eri kohdista kaikkien kielten kaikilta nauhoilta ja menetelmämme on arvioinut automaattisesti näppäyskohdan. Tulok-set näyttävät millaisia virheitä arvioinnissa sattuu ja osoittavat menetelmän kohtuullisen luotetta-vaksi.

SLIDEKITARASYNTEESI SOITINMALLINNUKSEN AVULLA

Jyri Pakarinen


Esitelmäni käsittelee fysikaalisen mallinnuksen avulla tehtävää slidekitarasynteesiä. Slidekitarak-si kutsutaan erästä tiettyä kitaran soittotapaa lähinnä afroamerikkalaisessa folkja bluesmusiikissa. Siinä akustista teräskielistä kitaraa soitetaan lasi- tai metalliputken avulla siten, että putkea pide-tään kitaran kaulalla olevan käden sormessa, ja putkea liu'utetaan kielten pinnalla kielten otelau-taan painamisen sijaan. Tuloksena on sävelkorkeudeltaan portaattomasti muuttuva, hieman ihmis-äänen kaltainen sointi.

Esitelmä keskittyy etupäässä värähtelevän kielen mallinnukseen, soittimen muut ääneen vaikutta-vat osat (lähinnä kaikukoppa tai resonaattori) on toteutettu yksinkertaisella digitaalisella suotimel-la. Kielimallin toteutuksessa on käytetty ns. aikamuuttuvia aaltojohtoja. Tämän menetelmän etu aikaisempiin aaltojohtokielimalleihin verrattuna on vapaus muuttaa kielimallin pituutta simulaati-on aikana ilman, että pituuden muutos vaikuttaa mallin energiaan. Perinteiset aaltojohtokielet vaimenevat häiritsevästi kielen pituutta muutettaessa ajonaikaisesti. Aikamuuttuvat aaltojohdot koostuvat tavallisen viivesilmukan sijaan muuttuvan viiveen omaavista passiivisista kokopääs-tösuotimista, jotka perustuvat analogisten piirielementtien diskretoinnissa käytettyihin aaltodigi-

Esitelmät 4

31

taalisuodintekniikkoihin. Kyseessä on varsin uusi menetelmä, josta ei toistaiseksi ole vielä tieteel-lisiä julkaisuja saatavilla.

Toinen slidekitaralle ominainen ilmiö, slideputken ja kielen välinen kitkaheräte, on mallinnettu suodatettuja kohinapulsseja käyttäen. Suodatuksen ja kohinasignaalin parametrejä muuntelemalla voidaan simuloida eri materiaaleista tehtyjen slideputkien kieleen aiheuttamaa kitkaääntä. Mallin parametrit on säädetty kaiuttomassa huoneessa äänitettyjen slidekitaranäytteiden perusteella. Aion havainnollistaa esitystäni ääniesimerkein kyseistä ei-reaaliaikaista synteesialgoritmia käyttämällä.

POPULAARIMUSIIKIN TEKIJYYTTÄ RAKENTAMASSA

Laura Ahonen

Helsingin yliopisto

Esityksen aiheena on tekijyyden rakentuminen populaarimusiikissa, erityisesti rockin ja elektroni-sen tanssimusiikin välisten tekijyyden rakenteiden vertailu. Tekijyyden konstruktiot ovat usein arvolatautuneita ja hierarkkisia. Usein artistien arvottaminen perustuu siihen, miten suuri tekijäl-linen vastuu artistilla on musiikin luomisen ja tuotannon eri vaiheissa. Esimerkiksi romantiikan ajalla yleistynyt usko neronkaltaiseen luovaan yksilöön elää edelleen vahvasti populaarimusiikin tietyillä osa-alueilla, etenkin rockin genressä. Romantiikan idea yksilöllisestä taiteilijanerosta toi-mii populaarimusiikin tekijyydessä eräänlaisena myyttisenä rakennelmana, jonka voidaan nähdä huipentuvan rockin auteurin käsitteeseen.

Romantiikan tekijäkuvan rinnalle on viime vuosikymmeninä noussut uusia tekijyyden rakennel-mia. Erityisesti Roland Barthesin ja Michel Foucault’n ajatusten seurauksena populaarimusiikin tekijyys on alettu yhä useammin nähdä taiteilijan ekspressiivisen itseilmaisun sijaan sosiaalisena prosessina, jossa myös vastaanottajan aktiivinen rooli huomioidaan. Poststrukturalistinen tekijä-käsitys näyttää rantautuneen etenkin teknologiaan hyödyntäviin musiikkigenreihin, kuten tanssi-musiikkiin. Näissä genreissä on noussut esiin aivan uudenlaisia tekijyyden muotoja, kuten tuotta-ja, teknikko ja DJ.

Esitelmän tavoitteena on myös selvittää, miten populaarimusiikin tekijyys on muuttunut uuden musiikkiteknologian myötä. Erityisesti digitaalinen musiikkiteknologia on mullistanut musiikin tekemistä monin tavoin. Samalla tekijyyden, luovuuden, originaalisuuden, teoksen ja autenttisuu-den käsitteet ovat saaneet uusia merkityksiä ja termien uudelleen määrittely on ollut välttämätön-tä. Edellä kuvattujen teknologisten ja ideologisten muutosten seurauksena populaarimusiikin te-koprosessista on yhä enenevässä määrin tullut monimuotoinen, kollektiiviseen toimintaan pohjaa-va prosessi.

Esitelmät 4 32

TUOTTEISTUMINEN JA POPULAARIMUSIIKKIKULTTUURI

MYÖHÄISMODERNISSA YHTEISKUNNASSA - JOITAKIN TEOREETTISIA JA METODOLOGISIA

NÄKÖKULMIA

Tarja Rautiainen-Keskustalo

Tampereen yliopisto

Tarkastelen alustuksessani niitä haasteita, joita myöhäismodernin kulttuurin piirteet kuten medio-ituminen, talouden kulturisoituminen ja elämyskulttuurin merkityksen kasvu luovat populaarimu-siikin tutkimukselle. Yksi seuraus tästä kehityksestä on ollut hybridituotteet: musiikin myynti kie-toutuu monin tavoin television, lehdistön ja jopa mobiilipalvelujen tuottajien intresseihin. Jossain tapauksessa voi olla vaikeaa erottaa sitä, onko kysymys enempi mainoksesta kuin perinteisestä musiikkiteoksesta.

Pohdinkin esityksessäni sitä, millaisen teoreettisen ja metodologisen viitekehyksen avulla tämän päivän musiikillisia tuotteita tulisi tarkastella. Erityisesti nostan esiin se, miten usein käytettyjä artisti-, genre- tai teos-lähtöisiä lähestymistapoja on mahdollista laajentaa kulttuurintutkimuksesta lainatulilla näkökulmilla.

Tarkoituksena ei ole aliarvioida musiikin merkitystä, vaan pikemminkin väitän, että musiikilla on tämän päivän yhteiskunnassa yhä merkittävämpi rooli siinä mielessä, että se halutaan kytkeä yhä vahvemmin esimerkiksi talouden ja politiikan alueelle.

ARKISTO JA KENTTÄ POPULAARIMUSIIKIN TUTKIMUKSESSA

Yrjö Heinonen


Suuri osa populaarimusiikin tutkimusta on luokiteltavissa empiiriseksi tutkimukseksi, jossa tutkit-tavaa ilmiötä tarkastellaan luonnollisessa ympäristössään käyttäen hyväksi monenlaista empiiristä aineistoa. Aineiston hankinnassa käytetään havainnointia ja haastattelua, mutta aivan erityisesti valmiita media-aineistoja. Havainnointi ja haastattelu ovat perinteisesti kuuluneet kenttätyön me-todiikkaan, kun taas koko kenttätyön idea voidaan käsittää kritiikiksi valmiiden aineistojen käyt-töä kohtaan.

Keskeinen kysymys on, asetetaanko "mediatodellisuus" ja "empiirinen todellisuus" toistensa on-tologisiksi vastakohdiksi, jolloin "mediatodellisuutta" on tutkittava eri tavalla kuin "empiiristä todellisuutta" (Pekkilä 1996). Populaarimusiikin "luonnollinen ympäristö" on mediatodellisuus, joten "kulttuurituotteet" (äänilevyt, musiikkivideot, radio- ja TV-ohjelmat, sanoma- ja aikakaus-

Esitelmät 4

33

lehtijutut sekä Internetin ääni-, kuva- ja tekstimateriaali) ovat väistämättä olennainen osa populaa-rimusiikin "kenttää". Myös tätä "luonnollista ympäristöä" voidaan tutkia empiirisesti, ja "arkisto-tutkimuksella" on tässä keskeinen asema.

Mediatekstien tutkimuksessa aineiston sisältö ja rakenne määräytyy "arkistoon" sisältyvän rele-vantin ja riittävän informaation perusteella (Fairclough 1992). Tällöin "arkisto" viittaa diskursii-visen käytännön kokonaisuuteen: tutkimusaihetta koskevaan dokumentoituun menneisyyteen tai ajankohtaiseen käytäntöön, usein molempiin. Yhtäältä tämä tarkoittaa tietoa siitä, mitä on saata-villa ja miten siihen pääsee käsiksi. Toisaalta se tarkoittaa mentaalista mallia sen alan tai niiden instituutioiden diskurssijärjestyksistä (ml. valtasuhteista), joita tutkimus koskee.

Arkistodataa voidaan täydentää muilla menetelmillä, joista Fairclough mainitsee asiantuntija-paneelit ja haastattelun. Omat viimeaikaiset kokemukseni arkistodatan täydentämisestä havain-noinnilla ja haastatteluilla puhuvat vahvasti tämänkaltaisen triangulaation puolesta. Arkisto- ja kenttädatan suhde voi kuitenkin painottua myös toisin: kentältä havainnoimalla ja haastattelemal-la saatua dataa voidaan täydentää arkistotutkimuksen avulla. Molempia painotuksia tarvitaan.

MUSIIKIN VERKKO-OPETUKSEN SUUNTIA

Miikka Salavuo


Esitelmän tarkoituksena on luoda yleiskatsaus musiikin verkko-opetuksen tämän hetkiseen tilaan. Esityksessä valotetaan teknologian hyödyntämistä ja sen soveltuvuutta sekä verkkoavusteisessa musiikinopiskelussa että etäopiskelussa. Samalla tarkastellaan lähemmin sellaisia verkko-opetuksen käytänteitä, joiden katsotaan tuovan jonkinlaista lisäarvoa eri tyyppisiin musiikin opis-kelukulttuureihin.

Monesti tarjolla olevat välineet ja oppimistutkimuksen esittämät metodit ovat samoja kaikille op-piaineille. Kuitenkin opiskelukulttuuri voi olla hyvinkin erilainen. Esimerkiksi oppimisalustoja hyödyntävässä musiikinopiskelussa pääpaino ei ole niinkään verkkokeskusteluissa, vaan enem-mänkin eri muotoisessa toiminnassa. Etenkin korkeakouluopetuksessa musiikkia opiskellaan varmasti enemmän pienryhmissä kuin massaluennoilla. Lisäksi opettajan työmäärä voi kasvaa muita oppiaineita enemmän, jos hänen tarvitsee valmistella oppimateriaalia musiikkia sisältävien tiedostojen muodossa. Verkko-opetuksen taustalla olevia oppimisteoreettisia malleja voikin olla vaikea soveltaa suoraan musiikinopetukseen.

Verkkoavusteisessa musiikinopiskelussa oppimisalustoja voidaan hyödyntää representaatioiden ulkoistamisessa ja musiikillisen tiedon ja käsitysten tuomisessa koko yhteisön nähtäväksi ja käsi-teltäväksi. Muodollinen koulutus voi oppia epämuodollisista verkkoyhteisöistä toiminnan laajen-tuessa lähiopetustilanteiden ulkopuolelle. Nuorille omien kappaleidensa jakaminen Internetin vä-lityksellä, musiikista keskustelu ja eri tyyppinen ongelmanratkaisu ovat arkipäivää epämuodolli-sissa verkkoyhteisöissä (esim. www.mikseri.net).

Musiikin etäopetuksessa on hyödynnetty poikkeuksellisen paljon videoneuvottelutekniikkaa. Esi-merkiksi syrjäseutujen peruskouluissa ja musiikkiopistoissa on opetettu musiikkia videovälittei-sesti ja kansainvälisen tason mestariopettajilla on ollut mahdollisuus opettaa myös muualla olevia oppilaitaan.

Esitelmät 4 34

MUSIIKILLINEN TIETO MULTIMEDIA-AVUSTEISESSA OPPIMISPROSESSISSA

Mika Sihvonen


Symposiumesitelmä tarkastelee musiikillista tietoa osana multimedia-avusteista musiikinoppi-misprosessia. Lisensiaatin tutkimuksessaan Sihvonen on perehtynyt interaktiiviseen multimediaan musiikinoppimateriaalina ja pyrkinyt mallintamaan oppimisprosessia, joka tapahtuu multimedia-muotoista materiaalia käytettäessä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on kognitiivis-konstruktiivinen. Regelski (1981, 354-356) toteaa, että musiikin oppiminen, kuten muukin oppi-minen tapahtuu, kun oppija sisäistää eli uudelleen konstruoi vastaanottamaansa informaatiota. Käsite opitaan, kun oppija kykenee yhdistämään yhden tai useamman kokemuksensa. Oppimis-prosessin tarkastelun yhteydessä on tärkeä selvittää, millaisesta tiedosta tai taidosta on kysymys. Musiikkikasvatuksen filosofisissa tutkimuksissa musiikillista tietoa on käsitelty runsaasti (ks. esim. Swanwick 1988; Elliot 1995; Väkevä 1999). Musiikillinen tieto on eriytettävissä esimerkik-si ääni-informaatioon ja tietoon musiikillisista kaavoista. Tiedon ja tietämyksen käsitteeseen sa-moin kuin oppimiseen liittyy aina myös muuta tietoa, kuten ns. hiljaista tietoa, jonka syntyminen on oppijalle tiedostamatonta. Kognitiivis-konstruktiivisen viitekehyksen mukaan oppimisproses-sissa tulisi pyrkiä ns. korkean tason oppimiseen, jossa oppijalle kehittyisi vahva ymmärrys opetet-tavasta aiheesta. Esimerkiksi kuullessamme jonkin tutun iskelmän, voimme melko nopeasti tun-nistaa laulajan, käytetyt soittimet ja tahtilajin. Tiedämme teoksesta tiedostettuja ja tiedostamatto-mia asioita, jos kyseinen musiikki on yleistä elinpiirissämme. Lisäksi meillä voi olla muodollisia valmiuksia analysoida musiikkia kuulonvaraisesti, kuten tietoja intervallien nimistä tai sointura-kenteista. Multimedia-avusteinen oppimistilanne voidaan rakentaa ja käsikirjoittaa oppimispro-sessia tukevalla tavalla, kun käsiteltävä tieto on määritelty. Tilanteessa voidaan pyrkiä korkeam-man tason oppimiseen alleviivaamalla ja havainnollistamalla musiikillisia tietoja usean media-muodon keinoin. Samalla voidaan kaventaa oppijoiden välisiä yksilöllisiä eroja, sekä tarjota mah-dollisuus opiskella ja harjoittaa jotakin asiaa luokkaopetuksen ulkopuolella. Multimedia-avusteisesti tapahtuvassa ongelmanperustaisessa oppimistavassa oppijalle voidaan esittää asian-tuntijan ongelmanratkaisutapoja, joiden perusteella oppija voi suorittaa simuloituja tehtäviä mul-timediaympäristössä. Samalla teoreettinen tieto voidaan sitoa käytäntöön.

Esitelmät 4

35

MUSIIKIN AMMATTIOPISKELIJA JA MUSIIKINHISTORIA

Leena Unkari-Virtanen

Sibelius-Akatemia

Esitelmässäni tarkastelen empiirisen aineiston valossa klassisen musiikin ammattiopiskelijoiden suhdetta musiikinhistoriaan toisaalta oppiaineena, toisaalta menneiden tapahtumain kulkuna. Ai-neisto – opiskelijoiden selonteot musiikinhistorian opiskelusta – on kerätty ensimmäisen vuosi-kurssin musiikinhistorian kurssilta Helsingin ammattikorkeakoulussa Stadiassa lukuvuonna 2003-2004. Aineisto liittyy laajempaan tutkimuskokonaisuuteen. Kurssi, jolta aineisto kerättiin, toteu-tettiin osittain oppimisalustalla. Kurssiin kuului kolme 15 tunnin luentoperiodia, ja periodien vä-lillä opiskelijat tekivät erilaisia tehtäviä oppimisalustalla. Opiskelutapa oli useimmille opiskeli-joille uusi, ja tehtävät edellyttivät henkilökohtaista havainnointia, vertailemista ja kuvailemista. Osa tehtävistä julkaistiin oppimisalustalla, osa palautettiin vain opettajalle.

Kurssilaisten suhde musiikinhistoriaan näyttäytyi aineistossa ristiriitaisena. Toisaalta ammatilli-sen opiskelun kohteena oleva klassinen taidemusiikki oli ”historiallista”, koska sen säveltämiseen ja syntyyn liittyneet tapahtumat sijoittuvat menneisyyteen. Muusikon ammatin perinteisiin velvol-lisuuksiin kuuluu noiden menneen tapahtumainkulun pääpiirteiden tunteminen, mutta historiatieto koettiin helposti myös ulkokohtaiseksi, käytännölle vieraaksi. Toisaalta menneisyydessä synty-neet teokset ovat musiikinopiskelijoille aktiivista nykyhetkeä ja tulevaisuutta, koska niiden edel-leen välittäminen soittamalla ja opettamalla on olennainen osa muusikko-pedagogin ammattia.

Historiasuhteen tarkastelussa sovellan Heideggerin esittämää näkemystä: historialla voidaan tar-koittaa (1) jotakin, joka on jo päättynyt, (2) jotakin päätynyttä mutta edelleen vaikuttavaa tai (3) kaikkea periytyvää, tiedostettua ja tiedostamatonta. Opettamisen tavoilla on aineistoni perusteella vaikutus opiskelijoiden historiasuhteeseen. Esitelmässäni erittelen aineistosta koostamieni malli-tarinoiden avulla esimerkkejä opiskelijoiden historiasuhteesta ja opiskelun vaikutuksesta tuohon suhteeseen.

MUSIIKKIÄÄNITTEIDEN DIGITAALINEN VANHENTAMINEN

Ossi Kimmelma , Jukka Parviainen ja Vesa Välimäki


Tietokoneiden ja äänenkäsittelytekniikan kehittyminen ovat tehneet mahdolliseksi vanhojen ää-nitteiden laadun parantamisen eli restauroimisen. Tässä esitelmässä esittelemme äänenkäsittely-menetelmiä, jotka mahdollistavat käänteisen toimenpiteen uuden - digitaaliäänitteen muokkaami-sen vanhanaikaiseksi ja äänenlaadultaan heikoksi.

Esitelmät 5 36

Musiikkiäänitteiden restaurointiin liittyvää tutkimusta ja käytännön sovelluksia on harjoitettu noin 30 vuoden ajan. Esimerkiksi vanhoilla äänilevyillä esiintyvää suhinaa ja napsahduksia voi-daan nykyisin vaimentaa merkittävästi tai jopa täysin kuulumattomiin. Digitaalinen restaurointi mahdollistaa vanhojen äänitteiden julkaisemisen CD-levyllä tai esittämisen radiossa ja televisios-sa.

Tässä esitelmässä näytämme miten hyvälaatuisesta hifi-äänitteestä voidaan tehdä äänenlaadultaan huononnettu lo-fi-kopio (engl. low fidelity). Tämä vaatii entisaikojen äänitystekniikoiden, tallen-teiden ja niissä esiintyvien häiriöiden syntymekanismien ymmärrystä. Esittelemme lyhyesti äänit-tämisen historiaa, kuten vuosien 1877 ja 1925 välillä käytössä ollutta akustis-mekaanista tallen-nusta, vuosina 1925-1950 yleisiä savikiekkoja ja niiden jälkeen 1990-luvulle asti käytössä olleita LP-levyjä. Esitelmässämme selitämme mm. mekaanisen ja sähköisen kohinan sekä äänilevyjen kulumisen, pölyn, naarmujen ja vääntymisen aiheuttamien häiriöiden tuottamisen digitaalisesti. Lisäksi digitaalisen suodatuksen avulla voidaan matkia vanhan äänityslaitteiston, tallenteen tai äänentoistolaitteen rajoittunutta basso- ja diskanttitoistoa ja muita taajuusvasteen virheitä.

Tekemistämme kokeiluista käy ilmi, että joistain moderneista äänitteistä on mahdotonta tehdä ai-dosti vanhanaikaisen kuuloisia, vaikka tekniset virheet toteutetaan oikeaoppisesti. Yksi syy tähän on studiotekniikan, kuten moniraitaäänitys- ja miksaustekniikoiden, kehittyminen, minkä vuoksi materiaali kuulostaa häiriöidenkin seasta modernilta. Muita syitä voivat olla musiikin tyylien, lau-lujen sanoituksen ja äänentoistolaitteiston kehittyminen. Esitelmämme sisältää useita ääniesi-merkkejä erilaisista todellisista ja digitaalisesti tuotetuista häiriöistä sekä vanhennetuista moder-neista äänitteistä.

PIANON ÄÄNEN SYNTEESI

Jukka Rauhala ja Vesa Välimäki

Teknillinen Korkeakoulu

Piano on mielenkiintoinen kohde fyysiselle soitinmallinnukselle. Se on hyvin otollinen äänisyn-teesiin, koska sitä ohjataan normaalissa soitossa vain kolmella parametrillä: painetun koskettimen järjestysnumero, koskettimen painonopeus sekä pedaali. Käytännössä pianon mallinnus on osoit-tautunut erittäin haastavaksi. Tässä esityksessä luodaan katsaus pianon äänen mallinnukseen ylei-sesti ja lisäksi tarkastellaan lähemmin joitakin mallinnuksen erityiskysymyksiä, kuten dispersiota.

Pianon äänen muodostuminen voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan: vasaraniskusta aiheutuva heräte, kielen värähtely ja äänen säteily kaikupohjan välityksellä. Herätteen mallintaminen on osoittautunut vaikeaksi johtuen vasaran epälineaarisesta käyttäytymisestä. Vasara on päällystetty huovalla, jonka joustavuusominaisuudet muuttuvat vasaran osuessa kieleen. Kielen mallinnukses-sa on sitä vastoin edistytty hyvin, vaikka siinäkin törmätään haasteisiin, kuten dispersio, äänen kaksi-vaiheinen vaimeneminen ja aaveharmoniset (engl. phantom partials). Digitaalinen aaltojoh-totekniikka on osoittautunut sopivaksi synteesimenetelmäksi kielen osalta. Kaikupohjalla on tär-keä vaikutus pianon äänenvoimakkuuteen ja myös äänenväriin, mutta näistä kolmesta osa-alueesta sitä on toistaiseksi tutkittu vähiten.

Dispersio on yksi mallinnuksessa kohdattava ilmiö. Dispersiivisyys tarkoittaa sitä, että värähtelyn nopeus riippuu taajuudesta: korkeataajuiset värähtelyt etenevät pianon kielessä nopeammin kuin matalataajuiset. Dispersio on tyypillinen kiinteiden aineiden piirre, ja pianossa se aiheutuu kielen

Esitelmät 5

37

jäykkyydestä. Käytännössä dispersio ilmenee äänen epäharmonisuutena: pianon äänen ylä-äänekset eivät ole tarkkaan ottaen perustaajuuden kerrannaisia. Aaltojohtosynteesissä dispersio mallinnetaan lisäämällä kielimalliin digitaalinen kokopäästösuodin (engl. allpass filter), joka pyr-kii matkimaan värähtelyn kokemaa aikaviivettä eri taajuuksilla. Uutena havaintona esitämme, että Thiranin suunnittelumenetelmä soveltuu hyvin dispersion mallinnukseen, koska sen avulla voi-daan muodostaa suljetun muodon kaava kokopäästösuotimen parametreille. Tämä mahdollistaa suotimen käytön soitinmalleissa ilman erityistä optimointia sekä epäharmonisuuden määrän muut-tamisen reaaliaikaisesti eli soiton aikana.

KANSALLISEN IDENTITEETIN RAKENTAJASTA META-MUSIIKILLISEEN KRITIIKKIIN:

MUSIIKKI TUNTEMATON SOTILAS -ELOKUVISSA

Susanna Välimäki

Helsingin yliopisto

Tarkastelen esityksessäni musiikkia kahdessa Tuntematon sotilas -elokuvassa (Laine 1955, Moll-berg 1985). Lähestymistapani kuuntelee elokuvamusiikkia identifikaatio-prosessien herättäjänä ja siten identiteetin rakentajana. Teoreettisesti nojaan Anahid Kassabianin (2001) kehittelemään lähestymistapaan sekä ylipäätään yleisesti siihen musiikintutkimukseen, joka lähestyy musiikkia merkityksiä ja ideologiaa tuottavana semanttisena käytäntönä.

Tarkastelemani elokuvaversiot Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta edustavat erilaisia rat-kaisuja elokuvamusiikin suhteen. Laineen versio käyttää runsaasti musiikkia. Sen partituuri on sekoitus läpisävellettyä elokuvamusiikkia (säv. Ahti Sonninen) ja kompilaatiomusiikkia. Kan-sanmusiikki-, virsi-, maakunta- ja marssilaulut, militaristiset aiheet sekä Sibeliuksen Finlandia muodostavat sen keskeisen musiikillisen kielen: partituuri tarjoaa selkeästi sulauttavan kansalli-sen identiteetin. Mollbergin myöhempi Tuntematon sotilas muodostaa musiikillisesti Laineen ver-sion vastakohdan: siinä missä Laineella on ylenmääräinen partituuri, Mollbergin versiossa ei ole tavallista elokuvamusiikkipartituuria ollenkaan. Mollbergin Tuntematon sotilas on tässä mielessä musiikiton. Se vähä diegeettinen musiikki, jota siinä on, rakentaa äärirealistisuuden ja autentti-suuden pyrkimyksessään, groteskiudessaan ja taisteluelokuvalle epätyypillisessä anti-ylevyydessään vieraannuttavan, anti-musiikillisen funktion: eräänlaisen metamusiikillisen kritii-kin.

Siinä missä Laineen elokuvassa musiikilla rationalisoidaan kansallista traumaa esittämällä se mu-siikillisestikin kertomuksena, jossa on mieli ja logiikka (”hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni Suomi”), Mollbergin elokuvassa musiikki – oikeastaan musiikittomuus ja anti-musiikki – synnyt-tää kriittisen diskurssin. Partituurin puute yli kolme tuntia kestävässä sotaelokuvassa on voimakas keino ja paradigmaattista sen aiheelle ja eetokselle. Tässä mielessä musiikittomuus on myös po-liittinen kannanilmaus ja muodostaa Laineen version kritiikin.

Esitelmät 5 38

THE CASE OF THE MAX REBO BAND: DIEGETIC MUSIC IN THE STAR WARS MOVIES

Antti-Ville Kärjä

Turun yliopisto

The music of the Star Wars pentalogy (so far) has been the subject of numerous studies, and it has been argued that in the very first release of the series in 1977 a significant and nostalgic turn was made in film music towards the symphonic tradition of classical Hollywood cinema. This inter-pretation, however, deals only with the so-called non-diegetic music (ie., score), and what is sel-dom acknowledged is that there is also scenes in which diegetic (ie. source) music is performed. In other words, in addition to the majestic symphonic "background" score there is also music that is performed in the (ultra-)fictitious world of a science fiction that takes place "long time ago, in a galaxy far far away..."

In this paper I aim to examine the relationship between sci-fi imagery and musical sounds. Through demonstrating changes in one particular scene, namely that where the Max Rebo Band is performing in Return of the Jedi, in different releases of the episode, I will argue that while the imagery might take us millions of lightyears away, the musical choices are less capable of doing so. In the two editions of the episode, from 1983 and 1995, the music changes from (some sort of) disco to (some sort of) rhythm'n'blues, but it is precisely the connectedness of certain musical fea-tures to certain genres and their social implications that attaches those implications to even the most unrealistic cinematic experiences. In this way, I will argue, aspects of musical orientalism are also present in the diegetic music in Star Wars.

PROPELLERHEADS REASON -MUSIIKKIOHJELMISTON KÄYTTÄJIEN

VERKKOYHTEISÖT

Ano Sirppiniemi

Helsingin yliopisto

Musiikin tuotantovälineiden ja musiikkiin liittyvän toiminnan tietokoneistuminen seuraa yhteis-kunnan yleistä tietoteknistymiskehitystä. Musiikin alalla laskentatehojen ja muistikapasiteetin kasvu ovat mahdollistaneet esimerkiksi digitaalisen äänentallennuksen ja –toiston ja musiikkitie-dostojen nopean ja edullisen siirron tietoverkoissa, kuten internetissä.

Tietotekniikan jatkuva halpeneminen on synnyttänyt 1980-luvulta alkaen joukon uusia musiikin tekemisen ja kuluttamisen muotoja. Musiikin tuotantovälineiden ja jakeluun tarvittavan teknolo-gian halpeneminen ja tietoteknistyminen on tuonut lähes ammattitason tuotantotekniikkaa myös harrastajien ulottuville.

Esitelmät 5

39

Ruotsalainen Propellerheads Reason on musiikintuotanto-ohjelmisto, joka koostuu erilaisista oh-jelmistosyntetisaattori-, sampleri- ja efektilaitemoduuleista. Ohjelma mahdollistaa musiikkitiedos-tojen ja samplekokoelmien jakamisen ohjelman käyttäjien kesken yhtiön omilla verkkosivuilla ja erilaisissa verkkoyhteisöissä.

Tutkin tekeillä olevassa väitöskirjatyössäni Reasonin käyttäjiä ja kahden Reason-verkkoyhteisön toimintaa välineiden, median ja toimijuuden käsitteiden kautta. Musiikkiteknologia saa merkityk-sensä käyttöjensä kautta, jotka puolestaan muotoutuvat ihmisten toiminnan tuloksena. Toisaalta tekniset välineet muokkaavat aina myös käyttäjiään. Keskeinen tutkimuskysymykseni on: Miten edulliset tietotekniset musiikintuotantovälineet ja jakelumahdollisuudet muuttavat musiikinhar-rastajien musiikin tekemiseen liittämiä merkityksiä?

Tutkimissani verkkoyhteisöissä on kummassakin tuhansia rekisteröityneitä käyttäjiä. Yhteisöjen toiminta koostuu keskusteluista, musiikkitiedostojen ja soundikokoelmien jakamisesta, arvoste-luista sekä ohjelman käyttämiseen liittyvistä artikkeleista.

Esitelmässäni käyn läpi Reason-ohjelmiston taustaa ja tutkimieni verkkoyhteisöjen toimintaa se-kä hahmotan ohjelmiston käyttäjien näkemyksiä musiikin tekemisen ja teknologian suhteesta te-kemieni kyselytutkimusten ja haastattelujen pohjalta.

TUBE SCREAMER JA MUUT MATOLAATIKOT. ANALOGISTEN SÄRÖLAITTEIDEN HISTORIASTA JA TEKNIIKASTA

POPMUSIIKISSA

Kalev Tiits

Sibelius-Akatemia

Sähkösoittimien äänen muokkaamiseen tarkoitetut efektilaitteet ovat jättäneet jälkensä populaa-rimusiikin – ja myös uuden taidemusiikin – sointiin yli 40 vuoden ajan. Tutkimuskohteena efek-tilaittein muokattu ääni on kuitenkin saanut niukalti huomiota. Projektini tavoitteena on syventyä särökytkentöjen perusteisiin yleensä, ja erityisesti kartoittaa suositun Ibanez Tube Screamer-laitteen tekniikkaa ja olemusta.

Sähkösoittimien säröpedaaleita koskeva keskustelu sivuaa lähes väistämättä ennemmin tai myö-hemmin amerikkalaista blueskitaristia Stevie Ray Vaughania (1954-1990). Vaughanin soinnin voidaan sanoa jakaneen sekä muusikoita että yleisöä. Oleellisena osana hänen sointiaan on pidet-ty Ibanezin Tube Screamer –pedaalia, jota tunnetussa TS-9 –versiossaan valmistettiin vuosina 1982-85. TS-9:n asemasta Vaughan käytti paljon myös Tube Screamerin varhaisempaa versiota TS-808:a. Monet lähteet pitävät TS-808:a itse asiassa ‘alkuperäisenä SRV-pedaalina’. Vanhat TS-808:t ovatkin nykyään äärimmäisen haluttuja.

Elektronisen rakenteensa puolesta nämä laitteet edustavat tavallista 1970- ja 80-luvun massatuo-tantoa. Signaalia vahvistetaan reilusti kytkennällä, joka perustuu IC-piirin, ns. operaatiovahvis-timen (opamp) käyttöön. Kytkentää analysoitaessa yleensä päädytään toteamaan, että soinnin kan-nalta opamp-tyyppi on melko merkityksetön.

Esitelmät 5 40

Tube Screamer- keskusteluissa opampia ja sen sointia koskevat mielipiteet ovat olleet kuitenkin erityisesti esillä. Jotkut muusikot väittävät kuulevansa eroja eri mallien välillä. Kaikkien aikojen parhaaksi on väitetty 4558-opampia, ja eri valmistajien 4558:ista Japan Radio Corporationin 1970- ja 1980-luvuilla tekemä JRC4558D:tä.

Sekä tämän legendan vastustajat että sen puoltajat ovat löytäneet faktaperusteluja. Vastustajat toteavat, että säröä muodostavan diodileikkurin tuottamaan sointiin nähden opamp-mallien hiuk-senhienot erot ovat merkityksettömiä.

Vastakkainen perustelu väittää, että erityisesti sellaisissa kytkennöissä, joissa komponentit toimi-vat normaalin lineaarisen toiminta-alueensa ulkopuolella, ne ovat voimakkaassa vuorovaikutuk-sessa keskenään. Tällä perusteella opamp ehkä vaikuttaa sointiin välillisesti muiden mukana ole-vien, signaalia voimakkaammin muokkaavien osien kautta. Mahdollisesti tätä kautta pienetkin eroavaisuudet saattaisivat tuottaa kuultavia eroja eri laiteyksilöiden soinnissa.

Asian ympärillä vellova keskustelu alkoi kiinnostaa, ja päätin testata legendaa koejärjestelyllä. Valmistan neljä Tube Screamer –kloonia. Kaksi pedaaleista seuraa TS-808:n kytkentää, toiset kaksi puolestaan TS-9:n. Kummassakin koejärjestelyssä käytetyssä pedaaliparissa toiseen yksi-löön asennetaan JRC 4558D opamp, toiseen taas korvaava siru. Koehenkilön tehtävänä on pää-tellä, onko laitteilla kuultavaa eroa, sekä järjestää laitteet paremmuusjärjestykseen.

Monet efektipedaalin sointiin vaikuttavat tekijät ovat luonteeltaan dynaamisia, sekä soittimesta, vahvistimesta että soittajan tekniikasta riippuvaisia. Tästä syystä sointia ei voi helposti arvioida esimerkiksi tehdyn äänitteen jälkityöstössä studiossa. Arvioiminen onnistuu periaatteessa parhai-ten muusikolta, jolla on tilaisuus kaikessa rauhassa soitella laitteilla tutustuen niiden ominaisuuk-siin erilaisissa tilanteissa. Kun käytetään ulkoisesti identtisiä pedaaleja, voidaan A/B –testiasetelman objektiivisuutta parantaa. Käytössä tulisi myös olla useita vahvistimia ja kitaroita. Tarkoitus on testauttaa laitteita useilla kitaristeilla, jotka voivat kukin sanoa kommenttinsa pedaa-lin soinnista ilman että päältäpäin on nähtävissä, sisältääkö laite “legendaarisen piilastun” vai ei.

Esitelmät 6

41

MUSIIKIN METRIN LASKENNALLINEN TUNNISTAMINEN

Tuomas Eerola & Petri Toiviainen

Musiikin laitos, Jyväskylän yliopisto

Metrin tunnistaminen on keskeistä monissa musiikillisissa toiminnoissa, soittamisessa, tanssimi-sessa ja kappaleen tunnistamisessa. Metrillä tarkoitetaan tässä yhteydessä musiikillisten tapahtu-mien järjestäytymistä jaksoittaisesti (periodisesti) siten, että sävelmä voi olla joko tasa- tai kolmi-jakoinen tai se voidaan todeta myös tarkemmin kulkevan esimerkiksi 4/4 tai 6/8 tahtilajissa. Tut-kimme millä tavoin autokorrelaatioon perustuva metrin tunnistamismenetelmä toimii soveltamalla sitä kahteen suureen kansanmusiikkikokoelmaan (N=12368), joissa tahtilajit kullekin sävelmälle on tiedossa. Aluksi selvitimme tilastollisen erotteluanalyysin avulla, miten hyvin autokorrelaati-oon perustuva menetelmä kykeni erottelemaan tasa- ja kolmijakoiset kappaleet toisistaan. Seuraa-vaksi tutkimme erilaisten melodisten aksenttien merkitystä tässä erottelussa. Lopuksi tarkaste-limme tarkemmin eri tahtilajityyppien erottelukykyä menetelmän avulla. Havaitsimme menetel-män toimivan verrattain hyvin jo pelkkien nuottien alukkeiden ajankohtien perusteella (virheitä alle 10%). Melodiset aksentit eivät suuresti parantaneet tulosta, vaikka virheiden määrä saatiin pudotettua alle 5 prosenttiin. Virheanalyysin perusteella useat menetelmän tuottamat tahtilajien väärinluokittelut olivat joko harmittomia virheitä (esim. 2/4→4/4) tai olivat pelkän musiikillisen tiedon perusteella tulkittuna metrisesti moniselitteisiä sävelmiä.

SYMBOLISESSA MUODOSSA OLEVIEN DIGITAALISTEN MUSIIKKIKOKOELMIEN

JÄRJESTÄMINEN

Anna Pienimäki

Helsingin yliopisto

Tässä artikkelissa esitellään uusi musiikkianalyysia hyödyntävä menetelmä musiikkikokoelmien järjestämiseen. Menetelmän avulla voidaan järjestää musiikkikokoelmia, jotka koostuvat symbo-lisesta musiikkidatasta, kuten esimerkiksi MIDI-tiedostoista.

Menetelmä koostuu analyysivaiheesta, samankaltaisuusmatriisien muodostamisesta sekä järjes-tämisvaiheesta. Analyysivaiheessa jokainen kokoelman sisältämä musiikkiteos analysoidaan käyt-täen haluttuja analyysimenetelmiä. Menetelmien tulokset tallennetaan teosta kuvailevaksi rep-resentaatioksi, joka käytännössä muistuttaa vieruslistakuvausta. Jokaista käytettyä analyysimene-telmää kohden laaditaan etäisyysmitta, jonka avulla analyysituloksia voidaan vertailla. Verratta-essa kokoelman sisältämiä teoksia toisiinsa, kutakin analyysia kohden laaditaan samankaltai-suusmatriisi kyseiselle analyysille soveltuvaa etäisyysmittaa käyttäen. Samankaltaisuusmatriisista nähdään kokoelman teosten väliset samankaltaisuudet käytetyn analyysimenetelmän näkökulmas-ta. Matriiseja hyödyntämällä voidaan kokoelma järjestää painottaen haluttuja analyysimenetelmiä. Järjestystä on myös mahdollista vaihtaa kesken selailuprosessin.

Esitelmät 6 42

Menetelmää on testattu painottamalla eri analyysimenetelmien tuloksia ja tarkastelemalla synty-nyttä järjestystä. Testituloksia tarkastelemalla on havaittu, että analyysien tulosten painotukset heijastuivat kokoelman järjestykseen mielekkäällä tavalla. Sen sijaan yleisen etäisyysmitan löy-täminen on osoittautunut ongelmalliseksi.

MELODIOIDEN SAMANLAISUUSMITTARIT JA VARIAATIO

Janne Seppänen


Esitelmässä tarkastellaan miten hyvin erilaiset melodioiden samanlaisuutta kuvaavat mittarit pys-tyvät tunnistamaan melodioiden variaatioita suurista tietokannoista. Esimerkkiaineistona on Vie-nan Karjalasta tallennettuja variaatioita suomalaisista kansanlauluista. Näitä variaatioita verrataan Suomen Kansan eSävelmät -tietokannan aineistoon (Eerola & Toiviainen, 2004), käyttäen sävel-luokka-, intervalli-, aika-arvojakaumiin ja melodian kaarroksiin perustuvia mittareita sekä arvioi-daan systemaattisesti eri mittareiden toimivuutta.

AUTOMATING MOTIVIC ANALYSIS THROUGH A MODELING OF LISTENING STRATEGIES

Olivier Lartillot


This research project aims to build a computational system of automated motivic analysis, ena-bling complete and objective studies of one of the most complex dimension of music expression. Computer may help achieving ambitious projects initiated by twentieth century musicology and music semiotics. Yet computational researches face up to tremendous difficulties too, that we propose to solve through a cognitive modeling of music perception. Indeed, the difficulties of pat-tern discovery mainly come from combinatorial redundancies, that the human cognitive system is able to control efficiently, and that our research attempts to reconstruct. A specificity relation is defined between pattern descriptions, unifying suffix relation – between patterns – and inclusion relation – between multi-parametric pattern descriptions – and enabling a filtering of redundant descriptions. Successive repetitions of patterns imply another kind of combinatorial proliferation, which can be managed with cyclic patterns. The system may be used either for musicology re-searches, as an improvement of traditional analysis techniques, or for industrial application to au-tomated analysis of musical databases.

Esitelmät 6

43

OSAJOUKKOLUOKKASUHDE JA YHTEISET SÄVELET LÄHEISYYSHAVAINTOA OHJAAVINA

TEKIJÖINÄ

Tuire Kuusi

Sibelius-Akatemia

Työssä tutkittiin joukkoluokkasuhteen ja yhteisten sävelten vaikutusta läheisyyshavaintoon. Työs-sä käytettiin viisi- ja nelijäsenisiä joukkoluokkia, joista muodostettiin 16 joukkoluokkaparia. Näistä kahdeksassa osajoukko-luokkasuhde toteutui ja kahdeksassa ei toteutunut. Jouk-koluokkapareja edusti 95 sointuparia, joissa yhteisten sävelten määrä vaihteli 0:n ja suurimman mahdollisen (3 tai 4) välillä.

Musiikkikoulutusta saaneet koehenkilöt arvioivat sointujen läheisyyttä (samanlaisuutta). Kun vas-taukset analysoitiin, osoittautui‚ että tärkein läheisyyshavaintoa ohjaava tekijä oli yhteisten sävel-ten määrä (korrelaatio arvioiden ja yhteisten sävelten välillä oli 0,885, p ‹ .001). Kun arvioita ver-rattiin t-testillä, osoittautui, että niitä pareja, joissa osajoukkoluokkasuhde toteutui, ei arvioitu lä-heisemmiksi kuin niitä pareja, joissa osajouk-koluokkasuhde ei toteutunut (t = 1,236, p = .220; N1 = 51, N2 = 44). Mutta kun verrattiin vain niitä pareja, jois-sa oli suurin mahdollinen yhteisten sävelten määrä, osa-joukkoluokkasuhteiset parit osoittautuivat selvästi lähei-semmiksi kuin ei-osajoukkoluokkasuhteiset (t = 5,216, p ‹ .001; N1 = 10, N2 = 9).

Näin ollen voidaan todeta, että osajoukkoluokkasuhde sinänsä ei ohjannut läheisyyshavaintoa. Se oli kuitenkin tärkeä taustatekijä, sillä osajoukkoluokkasuhteisissa pareissa oli mahdollista olla enemmän yhteisiä säveliä sointujen välillä kuin pareissa, joissa osajoukkoluokkasuhdetta ei ollut.

”JÄLJELLÄ OLI ENÄÄ YKSI, JOKA OLI UUTTA: SE MIKÄ OLI VANHAA”: SÄVELTÄJÄN

TYÖSKENTELYPROSESSI

Ulla Pohjannoro

Sibelius-Akatemia

Tutkimuksen kohteena on elävien säveltäjien taiteellinen prosessi ja sen kehitys. Tutkimuksessa keskitytään ammatilliseen luovuuteen, säveltäjän jokapäiväisen arkisen työn kuvaamiseen ja ym-märtämiseen. Tavoitteena on kuvata säveltäjän keksimisen, ajattelun ja ongelmanratkaisun pro-sesseja suhteessa toisiinsa sekä siihen, mitä näiden prosessien tuloksena syntyy. Pyrkimyksenä on kuvata, mitä säveltäjä ajattelee ja tekee säveltäessään, minkälaiset seikat säätelevät näitä ajatuksia ja tekoja, ja miten tämä kaikki näkyy nuottipaperilla.

Tutkimuksen informantteina on kaksi uransa keskivaiheilla olevaa nk. taidemusiikin ammat-tisäveltäjää. Kummankin säveltäjän yhden teoksen sävellysprosessia seurataan sen alkuideasta valmistumiseen saakka. Lisäksi säveltäjien ouvreja tutkitaan sävellysprosessin kehittymisen nä-kökulmasta. Tutkimusaineistoina ovat (1) stimulated recall -tyyppiset haastattelut, joissa sävel-

Esitelmät 6 44

lykset ja niiden luonnokset toimivat virikkeinä, joiden perusteella informantti kuvailee työskente-lyään; (2) informanttien tuottamat kirjalliset dokumentit.

Tutkimus on monitieteinen; sen tiedeperusta löytyy ihmistieteistä, taidefilosofiasta, estetiikasta sekä musiikintutkimuksesta. Tutkimus sijoittuu erityisesti luovuustutkimuksen sekä taidefilosofi-an konteksteihin. Tutkimus on laadullinen ja se liittyy hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen. Sen ote on kuvaava, mutta lopullinen tavoite on lisätä ymmärrystä inhimillisen elämän ja inhimillisen kulttuurin kehittymisen kannalta keskeisestä dynaamisesta voimasta, luovuudesta.

Esitelmässä esitellään edellä kuvatun empiirisen tutkimuksen teoreettista taustaa. Aiheina ovat säveltäminen, säveltäjäksi kasvaminen, luovan prosessin filosofia, estetiikka ja psykologia.

MITÄ KEHOLLISUUS VOI MERKITÄ OSANA MUSIIKILLISTA KEHITYSTÄ JA OPPIMISTA

ERITYISESTI VARHAISIÄN LAULAMISEN YHTEYDESSÄ?

Maija Fredrikson


Väitöskirjatutkimuksessani (Fredrikson 1994) olen tarkastellut alle kolmevuotiaiden päiväkotilas-ten musiikillista kognitiota varhaisissa laulutoisinnoissa. Lähestymistapaani olen kuvannut kogni-tiivis-etnomusikologiseksi, jolloin tarkastelun keskiössä ovat olleet laulutoisintojen musiikilliseen oppimiseen viittaavat yksilölliset piirteet ja lasten laulujen arvioiminen osana lasten musiikin gen-reä. Päädyin tarkastelussani arvioimaan laulutoisintoja enkulturaatioprosessin (ks. Sloboda 1985) näkökulmasta ja jäsentämään toisinnot enkulturaatioprosessin eri vaiheiden ilmentyminä. Tässä aineistospesifissä tarkastelussani laulujen tuottamiseen liittyvät kokemukset jäivät vielä vähäiselle pohdinnalle, mutta toisinnot vaikuttivat yksilöllisiltä ja niiden tuottamisprosessi kokonaisvaltai-selta ilmaisulta, jossa leikin kontekstilla ja kehon liikkeillä näytti olevan suuri merkitys.

Kehityspsykologisesti pienten lasten musiikillisen käyttäytymisen tutkiminen on erittäin haasteel-linen tehtävä, joka vaatii monitieteisen lähestymistavan ja lapsikeskeisen tarkastelun. Lasten mu-siikilliseen kehitykseen liittyvä tutkimuskirjallisuus ei vielä kerro esimerkiksi lasten erilaisista musiikin hahmottamiseen ja oppimiseen liittyvistä strategioista. Erityisesti lasten musiikin oppi-misen erityispiirteet vaativat huomiota. Tieto lapsen monista tavoista muodostaa käsityksensä musiikista onkin musiikkikasvatuksen tutkimuksen ydinkysymyksiä. Tämän tietoisuuden lisäämi-seksi on lapsen oman äänen ja kokemuksen esiintuomista korostettava. Lapsi oppii kokemustensa kautta. Pienen musiikin oppijan ja tuottajan oman kokemuksen esille saaminen edellyttää tutki-musmetodologisia innovaatioita ja naturalistisen tutkimusotteen toimintamuotojen kehittämistä. Ns. ”uuden lapsitutkimuksen” paradigma (ks. Kinos 2002; Leppänen 2004) antanee myös varhai-sen musiikin oppimisen tutkimukselle oikean lähtökohdan samalla kun pyritään hyödyntämään monitieteistä musiikintutkimusta. Oppimiskäsityksen näkökulmasta lähtökohta on tällöin huma-nistis-kokemuksellinen, jossa aikuinen ja lapsi ovat tasa-arvoisia, ja lapsi aktiivinen ja sosiaalinen toimija. Lapsi nähdään toiminnan subjektina, joka osallistuu ja tekee päätöksiä.

Tämän esityksen tavoitteena on luoda teoreettista viitekehystä sille laajemmalle tutkimushank-keelle, jossa pyrin selvittämään musiikillista kehitystä varhaislapsuudessa ennen kouluikää eri-tyisesti laulamiseen liittyvän musiikillisen kokemuksen ja sen merkityksen näkökulmasta. Alle kouluikäisen lapsen kokemukset liittyvät lapsen kokonaisvaltaiseen toimintaan ja ilmaisuun. Näin

Esitelmät 6

45

tapahtuu myös musiikissa. Tarkoitukseni on tarkastella tätä kokonaisvaltaisuutta nimenomaan ke-hollisuuden (body experience tai embodiment ks. Merleau-Ponty 1968 ja Juntunen 2004) näkö-kulmasta pyrkien samalla kehittämään uusia menetelmiä tutkia lapsen musiikillisissa vuorovaiku-tustilanteissa esiin tulevaa nonverbaalista, spontaania musiikin kokemista (ks. Addessi et al 2004). Kutsun tätä lapsilähtöistä tutkimustapaa kehon kielen eli kehon narratiivien (mahd. kehon kieliopin) tutkimiseksi. Kehollisuuden merkitys korostuu erityisesti alle kouluikäisen lapsen mu-siikin kokemisessa. Myös sosiaalipsykologisesti kehon liikkeillä on merkitystä tunneilmaisun vä-littymiseen Tarkoitukseni on pyrkiä löytämään keinoja nimenomaan myönteisen kokemuksen syntymisen problematiikan selvittämiseksi. Tässä tapauksessa kehollisuus nähdään tärkeässä roo-lissa osana lasten musiikin genren esittymistä musiikillisissa vuorovaikutustilanteissa. Laulami-seen liittyvinä kontekstuaalisina ja situationaalisina tekijöinä tarkastellaan liikkeen ja leikin vuo-rovaikutusta.

SÄVELJONON HALLINTA

Kaisu Asikainen

Sibelius-Akatemia

Musiikinteoria on oppiaineena hierarkkinen; peruskäsitteiden hallinta muodostaa tietoperustan myöhempien käsitteiden oppimiselle. Siksi ongelmat peruskäsitteiden hallinnassa vaikuttavat kaikkien ylempien käsitteiden hallintaan. Peruskäsitejärjestelmän ja sen käsitteenmuodostuksen mallintamisella on siten suuri merkitys musiikin alueen didaktiikan kehittämisessä. Tarkoitukseni on esittää säveljonon hallinnan määritelmän lisäksi tekijöitä, jotka näyttävät vaikeuttavan säveljo-non hallintaa.

Musiikillinen käsite voidaan kuvata kolmen käsitetason avulla, jotka yhdessä muodostavat reaali-sen teoreettisen käsitteen. Nämä kolme käsitetasoa ovat sisältötaso (E), abstraktiotaso (A) ja sym-bolitaso (S).

Musiikin teoreettisina peruskäsitteinä voidaan viivastomerkintäjärjestelmän pohjalta pitää kan-tasäveliä. Nämä muodostavat melodis-harmonisten käsitteiden peruskäsitejärjestelmän, säveljo-non. Säveljonossa jokaisella kolmella käsitetasolla on oma jononsa: soiva säveljono (E), sävelni-mijono (A) ja sävelkorkeussymbolijono (S). (Matematiikassa lukujonon vastaavat kolme käsiteta-soa ovat lukumääräjono (E), lukusanajono (A) ja numeromerkkijono (S). Termit ovat kirjoittajan.)

Säveljonon hallinta voidaan määritellä matematiikan lukujonoa koskevan tiedon avulla. Säveljo-non hallinta on lyhyesti em. käsitetasojen kokonaisintegraatiota, ja se ilmenee sujuvuutena liikkua käsitetasojen välillä ja muuntaa yksittäinen käsitetaso toiseksi. Säveljonon kokonaisintegraation onnistumisen edellytyksenä on jokaisen yksittäisen jonon rakenteen hallinta ja käsitetasojen in-tegraation hallinta.

Tutkimuksessani osoitin käsiteanalyysin avulla, että sekä säveljonokäsitteen abstraktisuus että oppimisympäristöön liittyvät tekijät vaikeuttavat säveljonon hallintaa. Abstraktisuus on seurausta siitä, että toisaalta käsitetasojen E ja A integraatio ja toisaalta käsitetasojen A ja S integraatio on hyvin vaativaa. Oppimisympäristökään ei näytä tukevan käsiteintegraation syntyä. Näillä tekijöil-lä näyttää olevan suuri vaikutus oppimisvaikeuksiin musiikin teoria-aineissa. Peruskäsitejärjes-telmän, säveljonon, hallintaa on ilmeisen vaikea saavuttaa.

Esitelmät 6 46

”LAULETAAN YHDESSÄ” - KULTTUURIENVÄLINEN NÄKÖKULMA

SOSIAALISEN PÄÄOMAN KASVUUN MUSIIKILLISISSA YHTEISÖISSÄ

Jukka Louhivuori & Veli-Matti Salminen


Ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavat Markku T. Hyypän mukaan ”perinteisten” terve-ystekijöiden ohella myös sosiaaliset tekijät, kuten esimerkiksi ystävien määrä, koettu yleinen luot-tamus tai yhdistystoiminta. Yksi tärkeimpiä yhdistystoiminnan muotoja tässä mielessä on kuoro-harrastus. Nämä väitteet herättivät tutkimusintressimme ja synnyttivät seuraavia tutkimuskysy-myksiä: onko kuoroharrastus erityinen sosiaalisen pääoman lähde ja ovatko kuorolaulajat keski-määräistä yhteisöllisempiä, osallistuvampia ja kenties terveempiä? Entä voiko kuoroharrastus ra-kentaa siltoja myös esimerkiksi poliittisten, kulttuuristen tai etnisten jakolinjojen yli? Onko kuo-roharrastuksen yhteisöllinen ulottuvuus tärkeämpi kuin musiikillisen ilmaisun ulottuvuus?

Kysymyksiä selvittämään on Jyväskylän yliopiston musiikin laitoksella käynnistetty Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke, jonka nimi on tässä otsikkona. Tutkimuksessa kerätään lomakekyselyllä laaja kvantitatiivinen aineisto. Aineistoksi haetaan suomalaisia kuoroja; kulttuu-rienvälistä vertailukohtaa tuo Etelä-Afrikassa kerättävä kuoroaineisto. Kuorolaisilta kysytään hei-dän musiikkiharrastuksestaan, yhdistystoiminnasta, yhteiskunnallisesta osallistumisesta, luotta-muksesta, kuorolauluun liittyvistä voimakkaista tunnekokemuksista sekä hyvinvoinnista.

Tutkimus antaa tietoa suomalaisten kuoroharrastuksesta, sen motivaatiosta ja vaikutuksista, sekä laajemmin ajatellen yhden harrastajaryhmän yhteisöllisyydestä ja sosiaalisista kiinnikkeistä. Ete-lä-Afrikan osalta voidaan myös selvittää, miten kuoroharrastus on osaltaan vaikuttanut kymme-nen vuotta sitten päättyneen apartheid-hallinnon jättämien ristiriitojen ratkaisuun. Tutkimushank-keen tieteellinen perusta on musiikkikasvatuksessa ja sosiologiassa. Musiikilliset tunne-episodit puolestaan liittyvät läheisesti musiikkipsykologiaan.

MASKULIINISUUS JA MUSIIKKI - MASKULIINISUUDEN MERKITYS EMPIIRISESSÄ

MUSIIKINTUTKIMUKSESSA

Kai Åberg

Joensuun yliopisto

Esitelmät 7

47

ANALYSING JAZZ BALLAD: THE ASPECTS OF STRUCTURE, EXPRESSIVENESS AND DYNAMISM

IN STAN GETZ’ BALLAD ´FIRST SONG´

Heli Reimann

Helsingin yliopisto

The objective of current study is to examine the ballad performance style of Stan Getz through transcription and analysis of the ballad ´First Song´.

The ballad improvisation is an exceptional realm in jazz improvisation. Instead of prelearned ve-hicles like patterns, licks, humorous quotes, change-running, and repetition prevailing in “or-dinary” virtuosic performances, the ballad ´´ rendition, which provides opportunity for lyrical ex-pression, relies on heavily on player´s musical maturity and ability to translate inspiration and emotions into musical sound. One of the most outstanding figures of ballad improvisation in jazz history was saxophonist Stan Getz. The basis of Getz’s popularity was in his ballad renditions, which are as mentioned by Maggin (1996) “one of the most beautifully conceived expressions of romantic yearning in all of American popular music.”

In order to understand jazz ballad improvisation and the intricate sonic world of Stan Getz this study takes into account wide array of analytical aspects including formal structural analysis (me-lody contour, techniques of improvisation), expressive devices (sound, phrasing, articulation etc.), dynamism (analysis of tension and release patterns and forward motion) and biographical back-ground information. The study draws upon number of sources—analysis, biographical informati-on, interviews and audio. The method of the study is informed by a phenomenological attitude involving the integration of ideas and concepts from ethnomusicology, formal analysis and expe-riential theories. The basic tool is free phenomenological description guided by ´open´ listening.

The term dynamism comes from speculative-practical theory of Ernst Kurt. Kurth, along with se-veral other authors (Kretzschmar, Schering) belongs to an early twentieth century branch of re-form which produced a genre of music-theoretical literature that is relatively unfamiliar today. The theories of Kurt, which might be described as experiential, attempted to heighten the re-creative listening processes and searched for physic content of music thorough aural experience of music in analysis.

In conclusion, the two questions answered in the course of the study are what (in terms of formal structure and improvisational techniques) and how (in terms of expressive capability and idiosyn-crasies of a soloist, and instrument playing techniques).

Esitelmät 7 48

LAULU IRENELLE

Marko Aho & Anne Tarvainen

Tampereen yliopisto

Tässä artikkelissa esitämme yksinkertaisen kysymyksen, johon emme oleta olevan yksinkertaista vastausta: mihin perustuu ihmisäänen ilmaisevuus? Lauluääni on jäänyt musiikintutkimuksen tut-kimuskohteena jossain määrin marginaaliin, onhan se juuri eräs niistä keskeisistä esitykseen liit-tyvistä tekijöistä, joihin perinteisillä, teoksen rakenteelliseen visualisointiin pyrkivillä ana-lyysimetodeilla ei päästä juurikaan pureutumaan.

Lauluääni, musiikillisista ilmaisukeinoista intiimein, luo mielestämme erityisen otolliset puitteet huomion siirtämiseksi soivan musiikin välittömiin vaikutuksiin. Roland Barthesin klassisen feno-laulu / genolaulu -teoretisoinnin seurauksena tutkijat oppivat ajattelemaan laulua kokemuksen nä-kökulmasta. Laulua on kuitenkin käytännössä lähestytty analyyttisesti lähinnä kaikesta kokemuk-sesta irrallisena fysiologisena, anatomisena ja akustisena ilmiönä (esim. Sundberg 1988). Me eh-dotamme toista, lauluäänen fenomenologiaan perustuvaa analyysivaihtoehtoa, jossa metodina toimii kuulonvarainen analyysi.

KERTOSÄE JA MAALTAMUUTTO

Olli Heikkinen


Populaarilaulun muodoista kertosäkeistörakenne on tällä hetkellä yleisin ja suosituin. Sen ylei-syys on saanut monen tutkijan pitämään rakennetta populaarilaulun ainoana rakennemuotona, mutta näin asia ei suinkaan ole. Vaikka kertosäkeistörakenteen juuret ovat kaukana kansanperin-teessä, nykyisen valta-asemansa kertosäkeistö sai hyvin lyhyen siirtymäperiodin aikana 1960-luvun puolivälissä. Ennen tätä yleisin ja suosituin rakennetyyppi oli 32-tahtinen AABA-rakenne erilaisine variantteineen.

Kertosäkeistön suosion nousu vuosina 1965-66 oli niin äkillinen ja raju tapahtuma, että sen selit-täminen pelkästään musiikin sisäiseen logiikkaan vetoamalla ei tunnu uskottavalta, varsinkin, jos taloudellisten ja yhteiskunnallisten tekijöiden suuri merkitys populaarimusiikin kehitykselle ote-taan huomioon. Niinpä pyrinkin löytämään yhteyden kertosäkeistön yhteisöllisyyttä korostavan rakenteen ja maaltamuuton aiheuttaman juurettomuuden ja vieraantuneisuuden tunteen välillä. Medioituneen (äänite, radio, TV) kertosäkeistön avulla populaarimusiikin kaupungistunut yleisö artikuloi itsensä virtuaalisiksi yhteisöiksi.

Populaarilaulun suurta muodollista kumousta pyrin todistamaan listamenestystä saaneita äänitteitä analysoimalla ja eri rakennetyyppien yleisyyttä laskemalla. Tutkimusaineistoni koostuu kaikista vuosina 1954 - 1999 Suomen, Englannin ja Yhdysvaltain single- ja hittilistojen Top 20:een sijoit-tautuneista äänitteistä. Näitä äänitteitä on yhteensä n. 16.000, joista tällä hetkellä olen kerännyt yli 10.000. Äänitteiden analysoinnin olen aloittanut listaykkösistä, joista jatkan listakakkosiin jne.

Esitelmät 7

49

Esitelmässäni kerron tutkimukseni tämän hetkisistä tuloksista sekä ongelmista, joita tämän tyyp-piseen empiiriseen tutkimukseen liittyy. Ongelmista suurin on luokittelu. Toisin kuin esimerkiksi eläinlajit ja alkuaineet, laulurakenteet eivät ole ns. luonnollisia lajeja, eikä niiden luokitteluun näin ollen ole olemassa tutkijasta riippumattomia DNA-ketjuun tai atomirakenteeseen verrattavia objektiivisia kriteerejä. Toinen suuri ongelma on yhteyden osoittaminen musiikin rakenteiden ja yhteiskunnallisten ilmiöiden välillä. Pohdin, mitä diskurssin käsitteellä voisi olla annettavaa tässä yhteydessä.

MUUSIKON TAIDOT JA JOUSTAVUUDEN IHANNE

Lotta Ilomäki

Sibelius-Akatemia

The philosopher John Dewey saw habits of action as forming the basis of human knowledge of the world. For him, meaningful knowing is manisfested as a flexibility of habits. The Deweyian conception of flexibility can be applied to discuss some conditions for a meaningful development of analytic skills in music when educating performing musicians.

Through participation in music making, musicians develop habits of sound production, which in-volve multiple sensory modalities. Drawing on data from different student pianists, I will discuss different manifestations of the flexibility of these actions. A key question is whether or not a mu-sician is able to imagine possible alternatives to a single musical situation. The sense of musical alternatives can be developed through playing by ear, inventing musical continuations or va-riations, or making music through other media but ones main instrument, like vocal production.

The flexibility of musical habits brings depth to symbols referring to materials of music: a single musical situation gains meaning from the musician’s awareness of its possible alternatives. The flexibility of actions may therefore be conceived as a perquisite for meaningful analytical awa-reness of music.

PIANISTI CEMBALISTINA – CEMBALOTEKNIIKKA CEMBALONSOITTOA

ALOITTAVAN PIANISTIN ONGELMANA

Eeva Mäkinen


Tutkimukseni tavoitteena oli haastatteluaineiston pohjalta kartoittaa, luokitella ja kuvata niitä soittoteknisiä ongelmia, joita cembalonsoittoa aloittava pianisti kohtaa uuden soittimen parissa. Lisäksi tarkastelin laadullisen aineiston valossa cembalonsoittoon ja sen opettamiseen perehty-neiden asiantuntijoiden erilaisia käsityksiä hyvästä cembalotekniikasta.

Esitelmät 7 50

Cembalonsoiton lähtökohtana pidettiin hyvää, rentoa, levollista ja ergonomista soittoasentoa. Kaikki haastatellut korostivat aktiivisten ja nopeiden sormien merkitystä, mutta kehottivat toisaal-ta välttämään liian suuria käden, käsivarren ja vartalon liikkeitä sekä turhan voiman käyttämistä. Artikulaatio nousi haastatteluissa cembalonsoiton ilmaisukeinoista tärkeimmäksi, ja sen opiskelu nähtiin välttämättömäksi heti alusta alkaen. Myös kosketuksen ja soinnin hallinnan katsottiin vaa-tivan aloittelevalta cembalistilta kärsivällisyyttä ja totuttelua. Kosketuksen ja soinnin kannalta pidettiin tärkeänä sitä, että ei käytetä liikaa voimaa (sormen tunnettava kynnen raapaisu), ja että soitetaan läheltä koskettimia ja mielellään koskettimien etureunalta.

Tutkimuksessa nousi esille muutamia ongelma-alueita, joissa cembalonsoitto eroaa selkeästi pia-nonsoitosta. Ensinnäkin pianoon tottunut soittaja käyttää cembaloa soittaessaan liikaa voimaa ja tekee vartalollaan, käsivarsillaan ja ranteillaan epätarkoituksenmukaisen suuria liikkeitä. Alussa myös ero pianonsoitosta tutun legatosoiton ja cembalonsoiton irtonaisen peruskosketustavan, ”ar-tikuloidun melodiasoiton” välillä saattaa tuntua pianistista hankalalta. Vielä enemmän aikaa ja sitkeyttä vaatii vivahteikkaan artikulaation opiskeleminen. Harjaantumista vaativat myös eriai-kaistamisen ja arpeggiotekniikan opetteleminen sekä uusi tekniikka matalaan käden asentoon siir-ryttäessä.

Haastateltavien käsityksissä oli myös yksilöllisiä piirteitä. Lähinnä kyse oli painotuseroista: yksi korosti klavikordia pedagogisena soittimena, yksi piti continuosoiton aloittamista tärkeänä heti ensimmäisenä vuonna, yksi korosti muita enemmän dynamiikan merkitystä cembalonsoitossa ja kaksi toi esille matalaa käden asentoa. Näiden selkeiden painotusten lisäksi oli myös joitakin pie-nempiä käsityseroja. Keskeisimmistä perusasioista kaikki cembalistit olivat varsin yksimielisiä.

51

PANEELIKESKUSTELU

Perjantai 18.3. klo 9.00-12.00

Avaus

koulutusalajohtaja Hannu Ikonen, JAMK/kulttuuri

Ammattikorkeakoulut ja tutkimus- ja kehitystointast rategiat sekä Bologna-prosessi

rehtori Mauri Panhelainen, JAMK

Ammattikorkeakoulut ja kulttuurialan tutkimus- ja k ehitystoiminta


Musiikin koulutusohjelmien tutkimus- ja kehitystoim inta

lehtori Annu Tuovila, STADIA

Tutkimus- ja kehitystoiminnan tapauskuvauksia

professori Anne Sivuoja-Gunaratnam, Turun yliopisto

projektipäällikkö Päivi-Sisko Eerola, Suomalainen musiikkikampus

musiikkipedagogiopiskelijat Katri Susitaival ja Heini Vesterinen, lehtori Annu Tuovila, STADIA

Tauko

Kommenttipuheenvuorot

opettaja Leena Unkari-Virtanen, STADIA

tutkija Alfonso Padilla, Helsingin yliopisto

professori Matti Vainio, Jyväskylän yliopisto

yliopettaja Markku Pöyhönen, JAMK

Paneelikeskustelu

Päätös


Symposium artikkelit julkaistaan osoitteessa

http://www.jyu.fi/musica/symposium/julkaisu2005/

Symposiumin järjestävät:

• Jyväskylän yliopiston Musiikin laitos

• Jyväskylän ammattikorkeakoulun musiikin koulutusohjelma

• Suomalainen musiikkikampus (Länsi-Suomen lääninhallituksen rahoittama ESR-hanke)

Kiitokset myös

• Jyväskylän yliopiston humanistinen tiedekunta

• Suomen Akatemia

• Suomen musiikkitieteellinen seura

• Suomen etnomusikologinen seura

ohjelma - jyväskylän yliopisto16.00 ano sirppiniemi: propellerheads reason -musiikkiohjelmiston...

Documents