OPAS UNIAPNEAA SAIRASTAVILLE

Hengitysliitto edistää hengitysterveyttä ja hengityssairaan hyvää elämää.

2 | Opas uniapneaa sairastaville

Mikä on uniapnea?

Uniapnea eli ylähengitysteitä ahtauttava uni­apneaoireyhtymä on sairaus, jossa esiintyy tois­tuvia unenaikaisia hengityskatkoksia. Katkok­set syntyvät, kun nielun alueen lihakset veltos­tuvat unen aikana ja nielun kudokset painuvat kiinni aiheuttaen osittaisen tai täydellisen ylä­hengitysteiden tukkeuman.

Katkoksen kesto voi olla muutamasta sekunnis­ta jopa yli minuuttiin. Se päättyy usein korah­dukseen ja nukkujan havahtumiseen, vaikka hänellä ei ole mielikuvaa havahtumisestaan jälkeenpäin.

Toistuvat katkokset häiritsevät syvää unta, heikentävät unen laatua ja saattavat aiheuttaa hapenpuutetta. Seurauksena on päiväaikaista väsymystä, nukahtelutaipumusta ja katkeilevaa kuorsausta.

Lisääntyvän tietoisuuden ja tehostettujen tutki­musten myötä uniapnea diagnosoidaan entistä useammin. Uniapnean voidaan sanoa olevan jo kansantaudin luokkaa. Sitä sairastaa Suomessa ainakin 300 000 henkilöä.

Opas uniapneaa sairastaville | 3

4 | Opas uniapneaa sairastaville

Syyt uniapnean taustalla

Merkittävin uniapneaa aiheuttava tekijä on yli­paino. Uniapneaa sairastavista 50–70 prosenttia on ylipainoisia. Ylipainoisilla ylähengitysteiden alueelle kertynyt rasvakudos ahtauttaa selin­makuulla ylähengitysteitä. Keskivartalon rasva painaa ylähengitysteitä ja keuhkoja kasaan.

Normaalipainoisilla uniapneaa sairastavilla kas­vojen ja kaulan rakenteelliset tekijät voivat altis­taa uniapnealle; heillä on usein pieni alaleuka ja kupera kasvojen profiili, heillä esiintyy myös ristipurentaa muita useammin.

Muita uniapnealle altistavia tekijöitä ovat ra­kenteellisesti ahdas nielu, pitkäaikainen nenän tukkoisuus ja suuret nielurisat. Myös kilpi­rauhasen vajaatoiminta voi altistaa uniapnealle.

Unenaikaisia hengityskatkoja esiintyy noin kymmenellä prosentilla kuorsaavista henkilöis­tä. Ei tiedetä tarkkaan, miksi joillekin kuorsaa­jille kehittyy uniapnea. Todennäköisesti kysees­sä on monen eri tekijän yhteisvaikutus, mutta myös perintötekijöillä on merkitystä.

Uniapnea mielletään usein vain keski­ikäisten miesten sairaudeksi. Tämä ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa. Uniapneaa esiintyy niin miehillä kuin naisilla, mutta naissukuhormonit suojaavat naisia osittain. Vaihdevuosien jälkeen uniapnea on yhtä yleistä miehillä ja naisilla.

Yleisintä uniapnea on 40–65­vuotiailla, mutta sitä voi esiintyä myös lapsilla.

Obstruktiivinen eli ylähengitysteitä ahtauttava uniapnea

Obstruktiivinen uniapnea tarkoittaa hengitysilmavirtauksen rajoittumista tai estymistä, joka johtuu ylähengitysteiden unenaikaisesta ahtautumisesta.

Sentraalinen uniapnea

Sentraalisen uniapnean taustalla on harvinaisempi hengityksen säätelyhäiriö, joka keskeyttää ilmavirtauksen ja hengitysponnistelut. Vain 5–10 prosen­tilla sairastuneista esiintyy tätä uni­apnean muotoa.

Uneen liittyvä hypoventilaatio eli vähentynyt keuhkotuuletus

Tarkoittaa voimakasta hengityksen vai­menemista ja hapen puutetta unen aika­na. Taustalla ovat unenaikaiset muutok­set hengityksen säätelyssä ja hengitys­lihasten toiminnassa yhdessä jo valveilla olon aikana esiintyvän hengityksen vajaatoiminnan kanssa.

Hypoventilaatiota esiintyy erityisesti rintakehän seinämän liikkuvuutta rajoittavissa sairauksissa ja vaikeassa keuhkoahtaumataudissa.

Opas uniapneaa sairastaville | 5

Uniapnean oireet

Uniapnea aiheuttaa unenaikaisia hengitys­katkoksia. Ne ovat toistuvia ja kestävät jopa yli minuutin kerrallaan.

Hengityskatkos näyttää ulkopuoliselle siltä, että nukkuja pidättää hengitystään. On taval­lista, että uniapneatutkimuksiin hakeudutaan sen jälkeen, kun puoliso tai joku muu samassa huoneessa nukkuva henkilö huomauttaa äänek­käästä kuorsauksesta tai huolestuu hengitys­katkoksista.

Kuorsaus ei aina tarkoita, että henkilöllä on uniapnea, mutta uniapneaa sairastavilla kuor­saus on yleinen oire. Kuorsaus on äänekästä ja katkeilevaa.

Sairastunut saattaa heräillä tukehtumisen tun­teeseen, lisääntyneeseen virtsaamistarpeeseen tai voimakkaaseen hikoiluun nukkuessa. Hänel­lä voi olla myös unettomuutta.

Uniapnean tavallinen oire on päiväaikainen väsymys, joka voi olla voimakastakin. Hoita­matonta uniapneaa sairastava voi tuntea olonsa herätessään yhä uniseksi ja päivällä uupuneek­si. Paikallaan istuessaan hänen on vaikea pysy­tellä hereillä ja hän nukahtaa helposti esimer­kiksi television ääreen.

Tunnista uniapnean oireet• Unenaikaiset hengityskatkokset

• Kuorsaus ja suun kuivuminen

• Päiväaikainen väsymys ja nukahtelu esimerkiksi television eteen

• Heräily tukehtumisen tunteeseen, lisääntyneeseen virtsaamistarpee­seen tai voimakkaaseen hikoiluun

• Aamupäänsärky

• Ärtyneisyys ja masentuneisuus

• Sukupuolivietin aleneminen

• Keskittymiskyvyttömyys ja muistamattomuus

6 | Opas uniapneaa sairastaville

Uniapnean toteaminen

Uniapnean tunnistaminen ja hoitaminen on tärkeää, koska hoitamattomana vaikea­asteinen uniapnea altistaa monille muille sairauksille. Se lisää kuolleisuutta sydän­ ja verisuoni­sairauksiin 3–6­kertaisesti ja lisää riskiä myös tyypin 2 diabetekseen, aivoverenkierron­häiriöön ja keuhkovaltimoverenpainetautiin.

Hoitamatonta uniapneaa sairastavilla on taval­lista useammin myös masennusta ja mieliala­sairauksia. Lieväänkin uniapneaan liittyy lisääntynyt verenpainetaudin riski.

Hoitamaton uniapnea aiheuttaa univajeen kal­taista väsymystä ja on sen vuoksi turvallisuus­riski liikenteessä. Väsyneenä ajamiseen liittyy aina riski joutua liikenneonnettomuuteen, hoitamatonta uniapneaa sairastavilla se on jopa seitsemänkertainen. Riski suurenee, vaikka päiväväsymystä ei esiintyisikään. Uniapnea lisää myös työtapaturmien riskiä.

Yön kestävä tutkimus

Uniapnea todetaan yön yli kestävällä tutkimuk­sella. Siinä mitataan nukkujan unenaikaisia hengitysliikkeitä, kuorsausta ja veren happi­pitoisuutta. Tutkimuksiin tarvitaan lääkärin lähete esimerkiksi terveyskeskuksesta tai työ­terveyshuollosta.

Unirekisteröinti voidaan tehdä aivosähkökäyrän (EEG) sisältävänä unipolygrafiana tai suppeam­pana eli yöpolygrafiana sairaalassa tai kotona. Rekisteröinnistä voidaan päätellä hengitys­katkoksien määrä ja pituus, veren happipitoi­suus sekä se, missä nukkuma­asennossa kat­kokset esiintyvät ja kuinka tutkittava liikkuu nukkuessaan.

Unitutkimus tehdään useimmiten kotona, jol­loin saadaan luotettavampi käsitys normaalista nukkumisesta kuin sairaalassa. Rekisteröinti­laite haetaan tutkimusyksiköstä yön ajaksi ja palautetaan aamulla takaisin. Hoitohenkilö­kunta asettaa rekisteröintilaitteen anturit ja johdot paikalleen iholle tai antaa ohjeet, miten se tehdään kotona. Aamulla hoitohenkilökunta

purkaa laitteen sekä tulostaa laitteesta yöllä ker­tyneet mittaustulokset.

Uniapnean vaikeusasteen määrittely riippuu siitä, kuinka paljon hengityskatkoja yön aikana esiintyy. Hengityskatkoja esiintyy normaalisti kaikilla ihmisillä, mutta silloin niiden määrä jää alle viiteen katkoon tunnissa. Määrittelyssä ote­taan huomioon myös oireisuus.

Seuranta

Uniapean seuranta voidaan Suomessa toteuttaa monella eri tavoin. Se voi olla etäseurantaa tai seurantakäyntejä perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa. Seurannan välin mää­rittää lääkäri.

Tarvittavan seurannan toteuttaa yleensä uni­hoitaja joko terveyskeskuksesta tai erikois­sairaanhoidosta, tarvittaessa lääkäri tai kun­toutusohjaaja.

Uniapnean vaikeusaste

5–15 hengityskatkoa tunnissa > Lievä uniapnea

16–30 hengityskatkoa tunnissa > Keskivaikea uniapnea

Yli 30 hengityskatkoa tunnissa > Vaikea uniapnea

Uniapneaa tutkittaessa selvitetään

• Painoindeksi

• Verenpaine

• Nenän tukkoisuus

• Kielen ja nielurisojen koko

• Pehmeän suulaen pituus ja velttous

• Kasvojen ja leukojen rakenne

Opas uniapneaa sairastaville | 7

Uniapnea ammattiautoilijalla

Uniapnean hoitaminen on erityisen tärkeää sil­loin, kun uniapneaan sairastunut työskentelee ammattikuljettajana. Hoidossa oleva uniapnea ei ole este toimia ammattimaisessa liikenteessä.

Autoilijan kannattaa hakeutua tutkimuksiin, kun havaitsee itsessään tiettyjä hälyttäviä merkkejä. Niitä ovat esimerkiksi jatkuva väsy­mys tai nukahtelu epätavallisissa tilanteissa, kuten liikennevaloissa odottaessa. Hoidettuna

uniapnean aiheuttama päiväväsymys häviää ja riski joutua liikenneonnettomuuteen laskee.

Sosiaali­ ja terveysministeriön ohjeiden mukaan ajokorttiluvan terveysedellytykset eivät täyty ammattikuljettajilla, joilla on hoitoon reagoima­ton ja varmistettu uniapneasta johtuva pysyväis­luonteinen vireystilan häiriö. Uniapneaa sairas­tava voi jatkaa ammatissaan, kun hän on hoidon ansiosta oireeton.

8 | Opas uniapneaa sairastaville

Uniapnean hoito

Uniapneaan sairastuneella itsellään on suuri vastuu hoidon onnistumisesta. Hänellä on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa omaan hyvin­vointiinsa. Jos uniapnean pääaiheuttaja on yli­paino, laihduttaminen lieventää oireita huomat­tavasti tai poistaa ne jopa kokonaan.

Hoito uniapneaan valitaan sairauden vaikeus­asteen ja sairastuneen kokeman hoidontarpeen mukaan. Uniapnean hoito perustuu uniapneaa aiheuttavien ja pahentavien tekijöiden poista­miseen. Käytännössä se tarkoittaa ylipainon pudottamista tai hengitysteiden tukkeutumisen estämistä apuvälineiden avulla.

Hengityskatkoja esiintyy yleisimmin selällään nukuttaessa, jolloin nielu on kapeimmillaan. Jos katkoja esiintyy vain silloin, saattaa hoidoksi riittää se, että henkilö välttää selällään nukku­mista. Asentohoitoa voidaan toteuttaa niin sa­notulla pallopaidalla, jossa yöpaidan selkämyk­seen kiinnitetty pallo estää selällään nukkumi­sen, tai kaupallisella uniapneavyöllä.

Hengityskatkoja lisää nenän tukkoisuus. Sen hoito voi usein auttaa etenkin lievää uni apneaa sairastavia.

CPAP-laite

Yleisin hoito uniapneaan on nenän kautta an­nettava ylipainehengityshoito eli nenä­CPAP (Continuous Positive Airway Pressure) ­hoito.

CPAP­hoidossa hengitetään huoneilmaa yli­paineella nenämaskin kautta, jolloin CPAP­ laitteen puhaltama ilmavirta pitää hengitystiet auki nukkuessa. Sitä käytetään erityisesti keski­vaikean ja vaikean uniapnean hoidossa. Hoito­muoto sopii lähes kaikille uniapneaa sairastavil­le, ja sen vaikutus alkaa nopeasti, jo 1–2 hyvin nukutun yön jälkeen.

CPAP­laite ei paranna itse tautia, mutta paran­taa unen laatua poistamalla hengityskatkot, jolloin väsymys ja muut oireet jäävät pois.

Opas uniapneaa sairastaville | 9

Leikkaushoito

Leikkaushoidosta on apua harvoille ja leikkauk­sella hoidettavat valikoidaan tarkoin. Leikkaus voidaan tehdä nenän, nielun tai leuan alueelle. Leuan aluetta voidaan operoida tuomalla ylä­ ja alaleukaa eteenpäin.

Myös lihavuusleikkauksesta voi olla hyötyä uniapneaa sairastavalle, mutta se ei läheskään aina poista esimerkiksi CPAP­hoidon tarvetta.

Kuorsauksen hoitoon paljon käytetty ns. RFA (radio frequency ablation) ­polttohoito ei ole riittävä hoito uniapnean oireisiin.

Sähköstimulaatiohoito

Sähköstimulaatiohoito on kokeellista hoitoa tarkoin valikoiduille henkilöille. Siinä solisluun alle asennettava laite stimuloi sähköisesti kielen liikehermoa unen aikana vakauttaen ja laajen­taen hengitysteitä ja helpottaen hengittämistä.

Stimulaattorilaitteen lisäksi kielen hermoon laitetaan kirurgisesti elektrodi ja kylkilihasten väliin asennetaan hengitystä tarkkaileva mittari. Laitteen voi itse laittaa päälle yöksi.

Uniapneakisko

Vaihtoehtona CPAP­hoidolle voidaan käyttää hampaisiin kiinnitettävää uniapneakiskoa.

Kisko laitetaan suuhun illalla ja otetaan herättyä pois. Se tuo alaleukaa eteenpäin ja estää kielen painumista taakse.

Kisko auttaa parhaiten lieväoireisia, normaali­painoisia uniapneaa sairastavia, joilla hengitys­katkot esiintyvät lähinnä selällä nukkuessa. Sitä käytetään toisinaan myös silloin, jos CPAP­hoito ei jostain syystä onnistu. Haittana hoidosta voi olla leukanivelten kipeytyminen ja lisääntynyt syljen eritys kiskon ollessa suussa.

Uniapneakiskon tarpeen arvioi erikoishammas­lääkäri. Arvioon pääsee lähetteellä. Kisko sovi­tetaan ja tehdään yksilöllisesti jokaiselle sopi­vaksi. Uniapneakiskoa ei yleensä tehdä henki­löille, joilla on merkittävää ylipainoa tai vaikea hampaiden kiinnityskudossairaus. Kisko voi myös pahentaa joitakin purentavirheitä.

10 | Opas uniapneaa sairastaville

CPAP-laitteen käyttö ja huolto

Uniapneaa sairastava saa CPAP­laitteen lääkärin määräyksellä maksutta lainaksi terveyden­huollosta lääkinnällisen kuntoutuksen apu­välineenä. Hänelle valitaan sopiva CPAP­laite ja siihen liittyvät tarvikkeet, kuten maski.

Hoitohenkilökunta, yleensä unihoitaja, opettaa laitteen ja tarvittaessa kostuttimen käytön, sovittaa oikeanlaisen maskin sekä opastaa nii­den huollossa. Jotta laite pysyisi kunnossa, sen oikea käyttö ja säännöllinen huolto on tärkeää.

CPAP­hoitoa suositellaan käytettävän koko yön ajan, mutta vähintään neljän tunnin ajan joka yö. Hoito tehoaa vain, kun laitetta käytetään säännöllisesti. Jos laitteen käyttö lopetetaan, oireet palaavat jo 1­2 yön jälkeen.

CPAP­laitteen käyttöön tottuminen voi joskus vaatia aikaa. Nenälle unen ajaksi asetettavaan maskiin totuttelu voi vaatia kärsivällisyyttä sai­rastuneelta ja hänen läheisiltään. Vieressä nuk­kuvankin on totuttauduttava laitteen ääneen.

Kärsivällisyys kuitenkin kannattaa. CPAP­lait­teen säännöllisen käytön on todettu parantavan unen laatua ja siten helpottavan uniapnean oireita. Se hoitaa tehokkaasti myös uniapnean liitännäissairauksia.

Maski ja laite

CPAP­laitteeseen kuuluu maski, josta johtaa letku itse CPAP­laitteeseen. Maski sovitetaan yksilöllisesti. Yleisimmin käytössä on nenä­maski, nenä­suumaski tai sierainmaski. Ole­massa on myös suumaskeja ja kasvot kokonaan peittäviä maskeja.

Maski asetetaan kasvoille remmistön avulla. Hoidon onnistumiseksi on tärkeää, että maski sopii hyvin omille kasvoille. Joskus sopivan maskin löytäminen voi vaatia useita sovituksia ja kokeiluja. Jos jokin malli ei istu käyttäjän kas­voille tai se vuotaa, painaa tai puristaa, on maski vaihdettava.

Itse CPAP­laite on kevyt liikutella ja helppo kul­jettaa matkoillakin mukana. Laite vaatii toimi­akseen sähkövirtaa. Nykyiset CPAP­laitteet ovat hyvin hiljaisia ja pienikokoisia.

CPAP­laitteessa voi olla lisäksi lämminvesi­kostutin. Kaikki eivät tarvitse kostutinta, mutta se voidaan ottaa käyttöön, jos laitehoito aiheut­taa nenän tai suun limakalvojen kuivumisongel­mia. Laitemallista riippuen kostutin voi olla lait­teessa sisäänrakennettuna tai se voi olla erilli­nen laite, joka kiinnitetään CPAP­laitteeseen. Kostuttimen käyttö, huolto ja puhdistus neuvo­taan sen käyttöönoton yhteydessä.

Nenämaski Nenä-suumaski otsatuella

Opas uniapneaa sairastaville | 11

Kostutinta käytettäessä täytyy varoa erityisesti sitä, ettei siitä pääse vettä CPAP­laitteeseen. Laite ei toimi, jos siihen pääsee vettä. Vesisäiliö pitää ottaa aina pois ennen laitteen liikuttelua.

Varsinkin silloin, kun CPAP­laitteessa on kostu­tin, laite kannattaa asettaa samalle tasolle tai hieman alemmaksi nukkujaan nähden. Lattialle sitä ei kuitenkaan pidä laittaa. Tämä vähentää kondensaatiota ja mahdollista veden hyörysty­mistä letkuun ja maskiin. Mikäli kondensaatio­ta kuitenkin esiintyy, kannattaa kokeilla lämpö­letkua.

Laitteen huolto

Laite, kostutin ja maski on puhdistettava ja huollettava säännöllisesti, jotta ne kestävät käytössä paremmin. Maskin huonosta huollosta voi seurata esimerkiksi iho­ongelmia.

CPAP­laite toimitetaan tarvittaessa tarkastet­tavaksi hoitavaan yksikköön mahdollisen seurantakäynnin yhteydessä.

Nenä-suumaski Sierainmaski

CPAP-LAITTEEN HUOLTO

Tehtävä päivittäin: • Maski ja ilmaletku irrotetaan laitteesta.

• Maskin tyynyosa pestään miedolla saippuavedellä.

• Mahdollisen kostuttimen vesi vaihdetaan ja säiliö huuhdellaan.

Tehtävä kerran viikossa:• Maski ja remmit pestään miedolla

saippuavedellä.

• Ilmaletku ja kostuttimen säiliö pestään laimennetulla astianpesuaineliuoksella. Kostutinkammion voi pestä myös astianpesukoneen ylätasolla. Ilmaletkun annetaan kuivua mahdollisimman suorana.

Muu huolto:• Suodatin tarkistetaan kuukausittain.

Se vaihdetaan vähintään puolen vuoden välein.

• Maski uusitaan vuoden–kahden välein, myös tarvittaessa silloin kun sen ilmatiiviys häviää.

• Letku vaihdetaan tarvittaessa.

12 | Opas uniapneaa sairastaville

CPAP-hoidon sivuvaikutusten hallinta

Nenäoireet ovat uniapneaa sairastavilla yleisiä ja hoito saattaa lisätä niitä. Jos CPAP­hoidon aikana tapahtuu ilmavuotoa suun kautta, se voi lisätä nenän kuivuutta ja tukkoisuutta. Sitä voidaan vähentää lämminvesikostuttimen tai nenä­suumaskin avulla.

Limakalvojen kuivumista voi hoitaa myös esimerkiksi nenää kostuttavilla ja hoitavilla sumutteilla tai nenähuuhtelukannulla.

Osalla potilaista CPAP­hoidon aloitusvaihee­seen liittyy vesinuhaa. Se vähenee yleensä hoi­don jatkuessa. Mikäli ongelma ei häviä hoidon jatkuessa, kannattaa limakalvoja kosteuttaa, sillä vesinuha on oire nenän limakalvojen kuivumisesta.

CPAP­hoito voi johtaa myös suun kuivumiseen. Ongelmaan auttaa usein nenän limakalvojen hoitaminen, koska nenän ollessa avoin hengit­täminen sujuu sen kautta. Tällöin suun ja nielun limakalvot eivät kuivu niin voimakkaasti. Myös kostutin ja nenä­suumaski voivat auttaa. Suun limakalvoja voi myös kostuttaa apteekissa myy­tävillä suuta kostuttavilla geeleillä tai esimer­kiksi ruokaöljyllä.

Laitehoidon alkuvaiheessa saattaa esiintyä il­man kertymistä vatsaan. Yleensä oireet häviävät laitteeseen tottumisen myötä. Tarvittaessa ilma­vaivoja voi hoitaa tilapäisesti apteekista saata­villa ilmavaivalääkkeillä. Usein maskityypin vaihtaminen tai kostutuksen lisääminen laite­hoitoon voi vähentää ilman kertymistä.

Onnistunut omahoito

Uniapnean omahoito on tärkeää, sillä sairas­tuneella on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa. Yksi tärkeimmistä asioista omahoidossa on painonhallinta, sillä jo 5­10 kilon laihduttaminen lieventää uniapnean oireita. Painon putoaminen lähelle normaali­painoa voi vähentää CPAP­laitehoidon tarvetta.

Myös liikunta on tärkeää sairastuneelle. Se aut­taa uniapnean hoidossa ja oireiden hallinnassa, vaikka paino ei sen johdosta putoaisikaan.

Osa uniapneaa sairastavista voi hyötyä tuki­sukkien käytöstä. Päivän mittaan alaraajoihin kertyy nestettä, joka makuuasennossa yön aika­na siirtyy ylävartalolle ja saattaa ahtauttaa ylä­hengitysteitä. Sukat laitetaan jalkaan aamulla ja riisutaan illalla.

Painonhallinta

Laihduttamisen ja pysyvän painonhallinnan onnistumisessa tärkeää on säännöllinen ateria­rytmi. Pitkät välit ruokailujen välillä kasvattavat nälkää ja makeanhimoa.

Aterioita suositellaan nautittavaksi kolmen– neljän tunnin välein. Osa niistä voi olla väli­paloja, jotka sisältävät esimerkiksi täysjyvä­viljaa, rasvattomia maitotuotteita tai kasviksia ja hedelmiä.

Painonhallinnassa auttaa myös annoskoon pienentäminen ja lautasmallin käyttö: puolet lautasesta täytetään vihanneksilla ja toinen puo­li muulla ruualla. Kasviksia, juureksia, hedelmiä tai marjoja on hyvä nauttia joka aterialla, koska ne täyttävät vatsaa mutta sisältävät vähän kalo­reita.

On hyvä valita vähärasvaisia ruokalajeja. Laihduttajakin tarvitsee rasvaa, mutta sen pitää olla pehmeää – kovaa eli tyydyttynyttä rasvaa on hyvä välttää. Lisätietoa painon­hallinnasta saa esimerkiksi netistä osoitteesta www.sydanliitto.fi.

Opas uniapneaa sairastaville | 13

Liikunta

Liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden lisääminen kuluttaa kaloreita ja edesauttaa laihtumista ja painonhallintaa. Oleellista ei niinkään ole, millä tavalla liikuntaa saa, vaan miten paljon liikkuu.

Terveyden ylläpitämiseksi pitäisi liikkua kohta­laisen rasittavalta tuntuvalla tasolla vähintään 30 minuuttia viikossa, tai mieluummin 20 minuuttia päivittäin. Viikoittaiseksi liikunta­ annokseksi suositellaan yhteensä ainakin 2,5 tuntia kestävyyskuntoa parantavaa liikuntaa.

Paras vaihtoehto on harjoittaa perus­ ja arki­liikuntaa päivittäin ja täydentää sitä muutaman kerran viikossa tapahtuvalla kuormittavammal­la kestävyysliikunnalla. Reipas kävely sopii useimmille, sillä sen tehoa voi säädellä helposti ja sitä voi harrastaa lähes missä tahansa. ruokailutottumukset jäävät osaksi elämää.

Säännöllisen liikunnan ottaminen elämän­tavaksi kaikkina vuodenaikoina auttaa pysy­mään tavoitteessa.

Päihteiden ja lääkkeiden käyttö

Tietyt unilääkkeet ja rauhoittavat lääkkeet la­maavat nielun alueen lihaksistoa ja heikentävät hengitystoimintaa. Koska ne saattavat lisätä hengityskatkoksien määrää ja kestoa, niiden käyttöä tulisi välttää. Lääkitystä ei kuitenkaan tule lopettaa ilman lääkärin lupaa.

Myös alkoholi voi lisätä hengityskatkoksia ja sen käyttöä tulisi välttää. Jo yksi annos alkoholia ennen nukkumaan menoa pahentaa uniapneaa.

Tupakoinnin on todettu lisäävän ylähengitys­teiden limakalvojen turvotusta, ja sen lopetta­minen saattaa lievittää uniapnean oireita.

Apua tupakoinnin lopettamiseen saa Hengitysliiton Stumppi­neuvontapuhelimesta. Maksuton puhelin palvelee arkisin klo 13–18 numerossa 0800 148 484. Lisäksi sivustolla www.stumppi.fi on paljon tietoa tupakoinnin haitoista, savuttomuuden hyödyistä ja neuvoja lopettamiseen.

Kestävyyttä harjoittavat hyvin lajit, joissa tarvitaan suuria lihasryhmiä:• sauvakävely

• hiihto

• pyöräily

• hölkkä

• uinti

• tanssi

Päiväannoksen voi jakaa osiin. On tärkeää, että aktiivisuudesta tulee osa päivittäistä arkea. Liikunta­annoksen voi saada harrastamalla hyötyliikuntaa esimerkiksi pihatöissä tai työ­matkalla. Rasittava liikuntaa kuluttaa kuitenkin lyhyemmässä ajassa enemmän energiaa.

Kannattaa valita itselle mieluinen liikunta­muoto, jota jaksaa harrastaa vielä alkuinnostuk­sen jälkeenkin. Mielekkyyttä liikkumiseen voi saada siitä, kun harrastaa sitä yhdessä ystävän tai perheenjäsenen kanssa.

Parhaaseen tulokseen päästään silloin, kun laihduttamalla saavutettu paino pysyy ja uudet

14 | Opas uniapneaa sairastaville

Matkustaminen ja uniapnea

CPAP­hoitoa ei kannata keskeyttää lomankaan ajaksi, sillä oireet palaavat jo 1–2 ilman laitetta nukutun yön jälkeen. Tarvittaessa laitteeseen voi hankkia akkumuuntajan esimerkiksi mök­keilyä varten.

Lentomatkalle CPAP­laite kannattaa pakata käsi­matkatavaroihin, vaikka sitä ei lennon aikana käyttäisikään. Esimerkiksi Finnair suosittelee, että pakattaessa CPAP­laite käsimatkatavaroihin siitä ilmoitetaan lentoyhtiölle ennen matkaa. Ohjeet saattavat vaihdella lentoyhtiöittäin, joten asia kannattaa varmistaa aina ennen matkaa. Neuvoa voi kysyä myös matkanjärjestäjältä.

Jos laitetta haluaa käyttää kaukolennolla, mah­dollisuudesta pitää kysyä lentoyhtiöltä. Matkus­tajan pitää olla varautunut lentämään myös il­man laitteen käyttöä.

Lentokentän turvatarkastusta varten hoitavasta yksiköstä tai laitevalmistajalta saa matkustusto­distuksen, jossa kerrotaan CPAP­laitteen käyttö­tarkoitus. Laitteen voi läpivalaista turvallisesti.

Kuntoutus

Uniapnean hoidon onnistuminen edellyttää, että sairastunut ymmärtää hoidon merkityksen hyvinvoinnilleen ja on valmis hoitamaan it­seään kotona itsenäisesti. Se ei aina ole helppoa, sillä elämäntapamuutokset ja CPAP­laitteen käyttöön tottuminen vaativat usein opettelua.

Kuntoutuskursseilta uniapneaan sairastunut saa tietoa sairaudestaan, hoidon merkityksestä sekä työkaluja ja motivaatiota elämäntapa­remontin aloittamiseen. Kuntoutuskursseja on suunnattu sekä työelämässä oleville että työ­elämästä poissaoleville.

Painonhallinnan opettelu on tärkeä osa kurs­sien sisältöä. Kursseista hyötyvät eniten ne, joiden uniapnean syynä on ylipaino, joilla on työ­ tai toimintakykyä haittaavaa väsymystä, vaikeuksia tottua CPAP­laitteen käyttöön tai muuhun hoitomuotoon.

Näin haet kuntoutukseen:

Täytä Kelan lomake KU 132. Sen voi täyttää ja tulostaa myös Kelan verkkosivuilla osoitteessa www.kela.fi/lomakkeet.

Liitteeksi tarvitaan B­lääkärin­lausunto tai vastaavat tiedot sisältävä lääketieteellinen selvitys, josta ilmenee sairaus, suositeltu kuntoutus ja sen tavoitteet.

Kelan kuntoutus on kuntoutujalle maksutonta. Lisää tietoa saa Kelan kuntoutuksen asiakasneuvonnasta arkisin kello 8.00–18.00 puhelinnumerosta 020 692 205 tai osoitteesta www.kela.fi/kuntoutuskurssihaku hakusanalla uniapnea.

Opas uniapneaa sairastaville | 15

Vertaistukea Hengitysliitosta

Hengitysliiton ja sen eri puolilla Suomea toimi­vien paikallisten hengitysyhdistysten yksi kes­keisimmistä toimintamuodoista on vertaistuen tarjoaminen.

Vertaistuella tarkoitetaan samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien ihmisten keskinäistä tukea. Se on vuorovaikutuksessa olemista, kokemusten ja tuntemusten vaihtamista sekä oman sairaushistorian tarkastelua ja jakamista toisten kanssa. Ennen kaikkea se on tuen saa­mista arkielämään.

Vertaistuki antaa sairastuneille mahdollisuuden pohtia omaa tilannettaan yhdessä toisten kans­sa, vertailla kokemuksia sekä saada ja antaa tu­kea. Vertaisten välisissä keskusteluissa jokainen voi pohtia, miten oma elämä, voimavarat ja sai­raus poikkeavat tai toisaalta ovat samanlaisia toisten kanssa.

Sairaus koskettaa myös perhettä ja läheisiä. Monet kokevat, että toisten samassa tilanteessa olevien kanssa sairaudesta keskusteleminen on vapauttavaa, kun ei tarvitse pelätä omien

läheisten kuormittamista liikaa omilla huolilla ja sairauskokemuksilla.

Vertaistapaamisissa omasta sairaudesta ja vai­keistakin asioista voi puhua avoimesti, huumo­riakin viljellen. Parhaimmillaan vertaistuki voi­maannuttaa niin tuen antajaa kuin saajaa.

Monet hengitysyhdistykset järjestävät uni­apneaa sairastaville vertaisryhmiä. Tapaamisis­sa kuullaan usein asiantuntija­alustuksia, mutta aikaa on aina varattu vertaiskeskustelulle ja ajatustenvaihdolle.

Vertaistukea voi hakea myös Hengitysliiton verkkosivujen keskustelupalstoilta.

OPPAAN ASIANTUNTIJOINA OVAT TOIMINEET KEUHKO-

SAIRAUKSIEN VS. PROFESSORI, OSASTONYLILÄÄKÄRI

TARJA SAARESRANTA SEKÄ UNIHOITAJA SARI MELKKO

TURUN YLIOPISTOLLISESTA KESKUSSAIRAALASTA.

OPAS ON TOTEUTETTU YHTEISTYÖSSÄ RESMED FINLAND

OY:N JA PHILIPS OY:N KANSSA.

Hengitysliitto edistää hengitysterveyttä ja hengityssairaan hyvää elämää.

www.hengitysliitto | p. 020 757 5000

Tule mukaan toimintaan– saat tietoa, tukea ja neuvoja arkeen

Jäsenenä saat sekä paikallisen hengitysyhdistyksen että Hengitysliiton palvelut käyttöösi.

Yhdistyksestä saat tietoa, tukea ja uusia ystäviä. Tapaat muita samassa tilanteessa olevia,

joko verkossa tai vertaisryhmissä. Voit osaltasi vaikuttaa hengityssairauden asioihin

ja olla mukana tärkeässä terveydenedistämistyössä.

Liity osoitteessa www.hengitysliitto.fi

tai tilaa liittymislomake soittamalla Hengitysliittoon, p. 020 757 5000.

Tutustu osoitteessa www.hengitysliitto.fi/julkaisut myös muihin Hengitysliiton oppaisiin.

VA

LOK

UV

AT:

IIN

A P

UO

LAN

NE,

RES

MED

FIN

LAN

D O

Y, P

HIL

IPS

OY.

PII

RR

OSK

UV

AT:

MIK

KO

SA

LLIN

EN. T

AIT

TO: V

ITA

LE A

Y. E

RW

EKO

201

5. 1

5 00

0 K

PL.