9 Amk-laki muuttui 10 Rehtori vaihtuu 12 Rokkari-insinööri

20 New Rector 21 Inked Man 22 Bad Riots

4 / 2009 Oulu UAS Student Magazine

Opiskelijat, työllistyminen ja urahaaveet

Syksyllä on aika hoitaa opiskelijakorttiasiat kuntoon. Muista hankkia uusi tarra opiskelijakorttiisi jolloin saat edelleen kaikki edut sillä. Lukuvuositarra 2008-2009 ja kevättarra 2009 ovat voimassa 31.9.2009 saakka. Muista siis hankkia uusi tarra ennen syyskuun loppua.

Uusi tarra hankitaan seuraavalla tavalla:

Mene OSAKOn nettisivuille •www.osakoweb.fi.Kirjaudu sisään linkistä ”liity •jäseneksi” asio-tunnuksillasiValitse kohta ”minulla on jo opiskeli-•jakortti ja tarvitsen uuden tarran”Tämän jälkeen ohjelma antaa •sinun valita haluatko tarran koko lukuvuodeksi kerrallaan tai pelkästään syksyksi. Lukuvuoden jäsenyyden hinta on 22€ ja syksyjäsenyys 12€. Voit valita itsellesi koulutusalajär-•jestön jäsenyyden.Lopuksi ohjelma antaa sinulle •maksutiedot. Muista maksaessasi käyttää ohjelman antamaa viite-numeroa. Voit maksaa käteisellä omassa palvelupisteessäsi jos olet kulttuurin, tekniikan, liiketa-louden tai Raahen kampuksen opiskelija

Huomioithan että maksutiedon välitty-minen OSAKOlle kestää pari päivää, joten jos haluat noutaa tarran välittö-mästi maksun jälkeen niin tulosta kuitti maksusta. Jos noudat tarran vasta kahden arkipäivän kuluttua maksus-ta, et tarvitse kuittia. Maksutieto näkyy automaattisesti OSAKOlla.

Voit noutaa tarran joko omasta palve-lupisteestä (ks. OSAKOn nettisivut) tai OSAKOn toimistolta (Albertinkuja 20, 3.krs.).

Jos sinulla ei vielä ole opiskelijakorttia voit tilata kortin OSAKOn nettisivujen kautta linkistä ”liity jäseneksi” asio-tunnuksillasi. Valitse kohta tilaan ”ti-laan opiskelijakortin”. Opiskelijakortti maksaa 5€. Tilaamista varten tarvitset sähköisen kuvan itsestäsi.

Kuvan on oltava seuraavanlainen:

vähimmäiskoko on 201 x 295 pikseliä, •kuva voi siis olla isompi. Tiedoston enimmäiskoko on 1Mt.jpg-muodossa•Kuvan tulee olla valmiiksi "oikein •päin" eli pystyssä. (Kuvan korkeus suurempi kuin kuvan leveys).Kuvan tulee olla passikuvan •tyyppinen, jotta opiskelija on kuvasta hyvin tunnistettavissa.valokuva voi olla mustavalkoinen •tai värillinenkasvot ovat hyvin näkyvissä ja •kuvan tulee olla suoraan edestä otettupään tulee olla suorassa ja kes-•kellä kuvaa ja katse kohdistettuna kameraantaustan tulisi olla mahdollisimman •neutraaliasusteet tai hiukset eivät saa •peittää kasvoja, eikä päässä saa olla huivia, lakkia yms.

valaistuksen tulee olla neutraali •eli ei voimakkaita varjoja tai ylivalotusta

Kuvan ei tarvitse olla ”virallinen” valoku-vaamon passikuva vaan kuva voi olla toisen esim. digikameralla tai kännykällä ottama. Myös skannattu passikuva käy. Kuvan kaikkien edellä lueteltujen laatu-määritelmien on kuitenkin täytyttävä.

Muutoin toimit korttitilauksessa kuten uuden tarran hankinnassa.

Opiskelijakortilla saat kaikki opiske-lijaedut koko Suomessa ja lisäksi kortti toimii ateriatukikorttina, Oamkin yksiköiden ja Oulun kaupungin kirjaston kirjastokorttina. Opiskelijakortilla saat myös opiskelija-alennukset VR:ltä ja Matkahuollosta jolloin et tarvitse erillistä matkahuollon opiskelijakorttia. Lisäksi saat alennusta OSAKOn tapahtumis-ta, koulutusalajärjestöjen kahviloista ja kirjakaupoista.

Opiskelijakortti on etukorttisi

2

Mihin menet kristinusko -luento ti 22.9. klo 18 Oulun Diak, Uusikatu 46. Risto Ahonen.

Saamenkielinen opiskelijailta ke 23.9. klo 18 Pyhän Luuk-kaan kappeli, Yliopistokatu 7.

SyysFestum to 24.9. klo 19–23 Raatin nuorisotalo, Lohitie. Konsertoi Mikko Salmi, Tommi Kalenius ja Charles ”Risto-Kalle” de Plicque bändeineen. Vapaa pääsy.

Tuomasmessu su 27.9. klo 18 tuomiokirkko, Kirkkokatu.

Sarastus-kuoron harjoitukset joka torstai klo 18–20 Öbergin talo, Kirkkokatu 5.

Ota yhteyttä:

Oppilaitostyöntekijöihin voit ottaa yhteyttä elämän arkeen ja juhliin liityvissä asioissasi.

Oppilaitospastori Virpi Sillanpää-Posiop. 044 316 1581, virpi.sillanpaa-posio@evl.fi

Oppilaitospastori Katariina Pitkänenp. 050 386 8677, katariina.pitkanen@evl.fi

Oppilaitosdiakoni, kansainvälinen työ Salla Tuominenp. 040 574 7132, salla.tuominen@evl.fi

Kansainvälisen työn pastori Árpád Kovácsp. 040 524 2778, árpád.kovács@evl.fi

Palveleva puhelin: puh. 01019 0071, klo 20–24 Palveleva netti: www.palvelevanetti.fiLue lisää: elossa.fi, www.oulunseurakunnat.fi ja Rauhan Tervehdys -lehti

Oulun seurakuntien oppilaitospalvelu – mukana opiskelijan elossa lähtenyt

liikkumaan

www.oulunkorkeakoululiikunta.fi

Opiskelu ja työnteko vaativat paljon energiaa. Oulun korkea-koululiikunta tarjoaa energialle hyvän kodin.

Yhteinen tuotteemme on Sporttipassi, joka oikeuttaa sovittuihin alennuksiin kursseista ja yhteistyökumppaneiden palveluista. Kannattaa siis lähteä liikkumaan!

Lisätietoja Oulun korkeakoululiikunnan palveluista ja lajitar-jonnasta osoitteessa www.oulunkorkeakoululiikunta.fi.

tätäkään lehteä ei olisi ilman internetiä.fi

Uusi ja monipuolinen liikuntaohjelma käynnistyy 1. syyskuuta, jolloin avatuvat myös kurssien ilmoittautumiset. Tarjonnan tavoittaa edullisesti Sporttipassilla!

Oamkin opiskelijalehti Osakolainen, www.opiskelijalehti.fi, osakolainen@opiskelijalehti.fi

päätoimittaja: Elina Aronen-Raappana, 044 3066 149, elina@opiskelijalehti.fi

AD & ilmoitusmyyjä: Mika Saloranta, 050 317 4938, mika@opiskelijalehti.fi

avustajat: sivulla 4

Tilaus: vuosikerta 7 €, tilausohjeet verkossa tai numerossa 010 27 21039

Painos: 2000 kpl ISSN 1456-8640 11. vuosikerta, nro 58

Painopaikka: Art-Print Oy, Kokkola

Aineistovaatimukset: painolaatuinen pdf, eps tai tiff, alkuperäistiedostot Illustratorille, Indesignille tai Photoshopille käyvät myös; Kuvat: eps, jpg tai tiff

Kustantaja: Oulun seudun ammattikorkea-koulun opiskelijakunta, Albertin-kuja 20, 90100 Oulu

Osakolainen on toimituspolitiikaltaan ja sisällöltään itsenäinen opiskelijalehti.

Tässä opiskelijalehdessä

”Me vain hiotaan noppaa ja opiskellaan fysiikkaa.”

Oamkista medianomiksi ja optometristiksi valmistunut Satu Huhtala (s. 16-17) ja muut opiskelijat kertovat opiskelusta ja elämästä.

Keskustelu jatkuu vielä osoitteessa opiskelijalehti.fi.

Lukijapostia otetaan vastaan verkkosivuilla ja osoitteessa palaute@opiskelijalehti.fi.

3

Eliisa Alatalo on kuudennen vuoden journalistiopiske-lija ja lupaa päästää mölyt mahastaan.

Elina Aronen-Raappana (medianomi, AMK) lupaa olla ajattelematta graafisen suunnittelun ja tiedeviestinnän opintojaan vuoteen ja ilmoit-tautuu poissaolevaksi Lapin ja Oulun yliopistoon.

Iikka Kivi on kolmannen vuo-den journalistiopiskelija, joka lupaa tänä vuonna olla mu-kavampi ihminen ja parempi toimittaja.

Pekka Leviäkangas on toisen vuoden tuottajaopiskelija ja lupaa olla tekemättä mitään, mitä ei halua.

Suvi Lukkarila on syksyn pois-saolevana tuottajaopinnoistaan, mutta lupaa kehittää itseään mm. tuottamalla erilaisia ta-pahtumia opiskelijakunnalle.

Matias Ojalehto opiskelee kone- ja tuotantotekniikkaa ja lupaa, ettei häntä nähdä enää tupakkapaikalla ainakaan kessu (tai mikään muukaan palava) suussa, vaan korkeintaan sosi-aalista tapaa ylläpitämässä.

lINjAt

Etiö

Tervetuloa kouluun!Yrittänyttä ei laiteta, mutta häntä voi-daan panna halvalla.

Korkeakoulut ovat viime vuosina pa-nostaneet yrittäjyyteen: opiskelijoille on tarjolla yrityshautomoa, taloustietoa ja mikä tärkeintä – asennekasvatusta. Ketään ei haluta kouluttaa työttömiksi, joten yrittäjyys on kelpo tapa siistiä tilastoja.

Tällä hetkellä ja tästä eteenpäin val-mistuvat eivät astu samanlaiseen työ-elämään kuin vanhempansa tai edes vanhemmat sisaruksensa. Alihankinta ja toimintojen ulkoistaminen on yleis-tynyt ja vakiintunut, joten yrittäjämäi-nen toiminta on laajentunut kaikille työelämän osa-alueille.

Palvelusi medianomina, tradenomina tai sosionomina voidaan ostaa käypään hintaan, mutta eläkkeet, sosiaalitur-vamaksut ja vanhemmuuden kustan-nukset maksat itse. Yrittämisestä on tullut enemmän pakkoyrittäjyyttä, ja moni pien- ja yksinyrittäjä kertoo vain yrittävänsä tulla toimeen. Kyse ei ole markkinatalouskiihkoilusta, koska

voittojen tahkoaminen on samaa kuin kädestä suuhun eläminen.

Opiskelijoiden edunvalvonnan ken-tälle ahtautunevat pian myös nuorten yrittäjien edustajat. Puolueettomiksi ja neutraaleiksi edunvalvojiksi tun-nustautuvat edustavat uutta ja pelot-tavaa työväenluokkaa, joiden kanssa ammattiliittojen opiskelijajärjestöillä ei tunnu olevan mitään yhteistä. Opiskelijoiden etu näyttäytyy heille jopa vastakkaisina: sosiaali- ja terve-ysalan yksiköstä valmistuva ja yrittä-jäksi ryhtyvä vaatinee kunnallisten palveluiden avaamista kilpailulle, jotta hänelle olisi töitä.

Opiskelijoille opetetaan osaamisensa tuntemista esimerkiksi muuttamalla nykyiset opintojaksokuvaukset osaa-misperustaisiksi. Oman osaamisen tunteminen on askel kohti yksilöosaa-misbrändiä. Se on kilpailuvaltti työn-haussa, mutta myös yrittäjänä. Enää ei riitä, että on ammattilainen. On oltava kaikkien kanssa toimeen tuleva mie-lenkiintoinen persoona, joka kehittää jatkuvasti itseään ja osaamistaan.

Omien tietojen ja taitojen karttumisen havaitseminen on hyvä asia, ei sillä. Se mikä jää puuttumaan, on toisenlais-ta itsetuntemusta. Nyt meitä opetetaan tuntemaan itsemme pelkästään oman osaamisemme kautta, ammatillisuuden kautta. Meistä tehdään yhtä kuin koulutus-alamme. Harrastuksiakin tulisi valita sen mukaan, miten niistä saisi mahdol-lisimman paljon irti työelämää silmällä pitäen.

Mitä merkitsisikään, jos korkeakou-luissa jatkettaisiin kuvaamataidon, liikunnan ja musiikin opettamista kaikille? Mitä merkitsisi sellainen opintojakso, jossa oman ammatin-harjoittamisen eettiset- ja ympäristö-vaikutukset käytäisiin läpi? Millaisia osaajia meiltä valmistuisi, jos jokainen tuntisi työlainsäädännön sekä ihmisoi-keuksien ja työrauhan julistuksen?

Kiitos kaunis, on meillä sentään valveu-tuneita opiskelijoita ja henkilökuntaa, jotka haluavat tarjota opiskelijoille myös toisenlaisia rakennuspalikoita

tulevai-suutta varten. Opiskelijoiden hy-vinvointia ja jaksamista tukemaan koulutetaan parhaillaan joukko liikun-tatuutoreita. Kulttuuria ja elämyksiä on tarjolla kulttuuripassilla sekä opiskelija-toiminnassa. Mikä parasta, opiskelijan oikeuksista ja asemasta jatkaa kirjoit-telua maan paras amk-opiskelijalehti. Tämä, mitä pidät käsissäsi.

"Kirjoittaja aloittaa tämän lukukauden alusta liikuntatuutorina Kulttuurialan yksikössä."

Eliisa Alatalo

4

kansi: Mika Saloranta Kuvassa Satu Huhtala, Julian Owusu ja Juha Lehmikan-gas Sosiaali- ja terveysalan yksiköstä.

Milka Peltokangas lupaa suorittaa ainakin yhden opintojakson sosiaalialan koulutusohjelmassa.

Niko Peltokangas lupaa täy-dentää tradenomin osaamistaan muutamalla kasvatustieteen opintopisteellä

Milla Rauma, Oamkin alum-ni (medianomi, AMK) lupaa nauttia elämästä opiskelun jalkeen, eli nyt eikä heti!

Mika Saloranta on ännännen vuoden ammattikorkeakou-luopiskelija ja lupaa opiskella ainakin etänä.

Esa "Awe" Vengasaho opiske-lee kuvallista viestintää ja lupaa alkavan kouluvuoden aikana vähentää rästikursseja.

Pääkirjoitus

Kunnianhimoa vai lamaantumista?Kunnianhimo on omituinen sana ja käsite. Suomalaisesta se kuulostaa jo-tenkin mahtipontiselta, jopa paheelta. Tarkoittaako se kunnian himoitsemis-ta, vai uutteraa eteenpäin pyrkimistä? Työelämässä se tuntuu olevan välillä välttämätön ominaisuus ja silti vaiettu aihe. Onko kunnianhimo ehdoton edellytys myös opinnoista valmistu-miseen ja työllistymiseen?

Tänäkin syksynä jotkut aloittavat opis-kelun, toiset taas valmistuvat ja alkavat hakea töitä. Opiskelu tähtää useimmi-ten työelämään, mutta ainakaan vielä viime keväänä ajatus valmistumisesta ei tuntunut opiskelijoista houkutteleval-ta. Moni arvelee työllistymisen olevan epätodennäköistä siitä nimenomaisesta syystä, josta on mässäilty jo hylkimis-reaktioon asti. Hyvinvoinnin lintukoto ei enää tunnukaan niin turvalliselta. Mörkö on raahautunut muumilaaksoon jähmettäen toiminnan kosketuksellaan. Lama lamaannuttaa.

Yhdeksän vuotta sitten Oulun seu-dun ammattikorkeakoulun rehtori ja joukko opettajia kävi toivottamassa tervetulleeksi uuden viestinnän koulu-tusohjelman aloittavat vajaat 30 opis-kelijaa. Opiskelijoille julistettiin, että heidät revitään työmarkkinoille ennen valmistumista. Nämä nuoret aikuiset hieroivat käsiään yhteen ja tuumivat, että onpa mainiota, ei tarvitse siis itse tehdä mitään töihin päästäkseen. Sii-hen turvallisuuden tunteeseen olikin hyvä tuudittautua.

Hieman ihmetytti ja alkoi huolestut-taa, kun ketään ei revittykään mihin-kään. Sen sijaan muutaman vuoden päästä alkoi pöyristely siitä, miten viestinnän alalle koulutetaan liikaa opiskelijoita, eikä kaikille mitenkään riitä töitä. Tässä olikin valmistuville opiskelijoille hyvä tilaisuus lamaan-tua ja alkaa odottaa parempia aikoja työelämään hakeutumiseen. Eikö siinä sanonnassakin mainita, että jäädäänpäs

nyt vain kaikessa rauhassa tähän tuleen makaamaan.

Niin ei kuitenkaan käynyt. Nämä Oamkista valmistuneet opiskelijat ovat työllistyneet omalle alalleen, sillä kukaan ei anta-nut pelon jähmettää. Pelko käännettiin voimavaraksi ja eteenpäin tuuppivaksi tahtotilaksi, ehkä jopa kunnianhimok-si. Tyytyväisyyden ja turvallisuuden pöhnä valmiiksi pedatusta työelä-mästä voikin olla lamaannuttavampi ja tuhoisampi tila kuin epävarman työllistymisen aiheuttama pelko.

Opiskelu ei kuitenkaan aina tähtää suo-raan työelämään. Yhä useampi hankkii jatkokoulutusta ensimmäisen tutkinnon jälkeen. Monelle päätös lisäopinnoista tu-lee itsellekin yllätyksenä, ja tässä vaiheessa suoritetun tutkinnon kurssiarvosanat voi-vatkin olla ratkaisevia uuden opiskelupai-kan saamisessa. Kunnianhimosta voi siten olla merkittävää hyötyä myös varsinaisessa

opis-kelussa, ei pelkästään opintojen loppuun suo-rittamisessa. ”Suorittaminen” alkaakin olla jo melko negatiivisella mielleyhtymällä latautunut käsite.

Se on kenties kunnianhimo, tai suoma-laisittain sisu, joka auttaa opiskelemaan, valmistumaan ja työllistymään. Helppoa se ei kuitenkaan yleensä ole. Tarvitaan ainakin tekemisen himoa ja toimintaa. Eteenpäin, sanoi muumi lamassa.

Elina Aronen-Raappana

5

SIlppuRI

Sosiaalisia taitoja Toimittaja opettaa käyttäytymään

Koskettelun jalo taitopekka leviäkangas

Opiskelijakunnan preludi Preludi on opiskelijakunnan suosituin tapahtuma, jossa toivotetaan terve-tulleeksi uudet ja vanhat opiskelijat. Juhlat järjestetään perjantaina 11.9. Kuusisaaren Paviljongissa. Bileet jat-kuvat tänä vuonna aamuneljään saakka, ja mukana on kiinnostavia yllätysesiin-tyjiä. EAR

Alumnien tarinoita ja Vuoden alumni 2009 Oulun seudun ammattikorkeakoulun Alumnit ry:n hallituksen kokous pi-dettiin 13.8. Kokouksessa keskusteltiin ”Alumnien tarinoita” –tilaisuudesta, joka kiertää syksyn aikana kaikissa Oamkin yksikössä. Tilaisuuden avulla Oamk, opiskelijat, opettajat ja työelämä saavat tietoa toisistaan.

”Alumnit käyvät luennoimassa yksi-köissä ja kertovat oman ”elämäntari-nansa”, eli opiskeluajoistaan, siirtymi-sestä työelämään ja kokemuksistaan erilaisissa työtehtävissä. Pilottitilaisuus pidettiin viime maaliskuussa Tekniikan yksikössä, ja opiskelijat esittivät yli tunnin ajan kysymyksiä luennon jäl-keen”, kertoo Alumnit ry:n hallituksen puheenjohtaja Janne Kalinainen.

Kokouksessa sovittiin myös Vuoden alumnin valintaan liittyvistä toimista.

”Syyskuun alussa kokoontuu valintakol-legio, jossa on edustajia joka yksiköstä, alumneista ja OSAKOsta. Vuoden alumnin valinta julkistetaan marraskuun alussa”, Kalinainen selvittää.

Oulun seudun ammattikorkeakoulun Alumnit ry on itsenäinen yhdistys, joka perustettiin vuonna 2004. Sana alumni (lat. Alumnus) tarkoittaa kasvattia tai suojattia. Nykypäivänä alumnilla tar-koitetaan henkilöä, joka on valmistunut korkeakoulusta. EAR

tradenologiabileet kaikille korkeakouluopiskelijoille Valtakunnallinen Tradenologiatapah-tuma järjestetään ensimmäistä kertaa Oulussa. Tapahtuma järjestetään perjantaina 2.10., ja tervetulleita ovat kaikki korkeakouluopiskelijat. Tapah-tuma alkaa iltapäivällä Torinrannassa, josta lähdetään rastisuunnistamaan. Illalla juhlitaan Fiona Nightissa.

Järjestäjinä toimivat Oulun Traden-omiopiskelijayhdistys Ultra ry ja Raahen Tradenomiopiskelijat RaaTo ry. EAR

Lisää tietoa saa osoitteesta www.tradenologia.net

Verkkosaalistaja

Henkilökohtainen tila on suo-malaisille jokseenkin tärkeä asia. Jokaisen tarvitsema tila riippuu yksilöstä: toiset tulevat iholle, toiset jäävät metrien päähän. Toiset toivovat, että joku tulisi iholle (no hyi!).

Tämänkertaisessa oppaassa koitan takoa kalloihinne, että ottaisitte muut ihmiset huomioon lääppiessänne toisia. Esimerkiksi kättely on hyvä tapa esittäytyä. Hyvä kättely kestää noin kaksi sekuntia. Se on jämerä ja sisältää lyhyen silmiin katsomisen. Huo-no kättely taasen on joko kylmä, veltto kala, sisältää katsekontaktin välttelyä mutinan saattelemana, tai sitten se on ”pikku-Hitlerin powertrip”, eli kättely hillitömällä puristusvoimalla. Kättä ei tarvitse puristaa tunnottomaksi! Kätellessä ei tartuta sormiin tai hyökätä ihan peukalon tyveen ja puristeta ennen kuin kättelyn toinen osapuoli on ehtinyt kättelyyn mukaan. Entä ne kaikki voimasuhteista kertovat eleet? Unohda ne. Ei, sinun ei tarvitse kääntää omaa kättä toisen käden yläpuolelle eikä ojentaa etusormeasi toisen ranteeseen. Ei mitään tällaista. Sinä olet uniikki

pikku lumihiutale ilman mitään voimapelejä.

Elokuvista opitut erikoiset kättelyt voidaan myös unohtaa vieraiden ihmisten seurassa. Ei "fistpumpia", ei kädenvääntöeleitä, ei "bro-hale-ja". Ei, ei, ei, ei kerrassaan mitään tällaista. Lyhyt, jämerä kättely ja katsekontakti. Ja peruskättelyn taika kestää pitkään ilman tarvetta uusia sitä.

Halaaminen on mielestäni mer-kityksellisempi toimenpide kuin kättely. Minua ottaa aivoon puoli-villaiset halit, jossa käsi ojennetaan toisen niskan taakse, toinen käsi roikkuu sivulla, ja peräpää on jo puo-livälissä kotimatkaa. Lyhyt ja jämerä hali toimii paljon paremmin. Tasa-arvon vuoksi tasa-arvohalaus lienee paras valinta. Tasa-arvohalissa kädet menevät peilikuvamaisesti: toinen käsi hartian yli, toinen kainalon ali. Juuri noin. Hyvä.

Muunlaisissa ihmistenvälisissä kontakteissa kannattaa muistaa, että ihminen on helposti hämmen-tyvä eläin. Tiedostamattomat eleet voidaan tulkita vaikka flirttailuksi. Jalkakontaktit istuessa tulkitaan

monesti flirtiksi. Ahtaassa tilassa voidaan joskus joutua jalkakon-taktiin. Ehkä kontaktia ei lasketa flirtiksi, mikäli jalka ei liiku. Hie-novarainen ylös-alas -liike toisaalta antaa ymmärtää, että toinen voisi ymmärtää antaa. Toimikaa siis varovaisesti niiden jalkojen kanssa, sydämeni on särkynyt jo niin mo-nesti. Toisaalta olkapäätaputusta ei taida kukaan laskea flirtiksi. Se on parhaimmillaankin vain säälivä ele, pahimmillaan ärsyttävää. Samaan kastiin menevät olkapään silitys ja puristus. Yleensä elettä saattelee kallistettu pää ja mutrulla oleva alahuuli, säälivien silmien kat-soessa säälittävänä olevaa. Perin ärsyttävää, älkää tehkö niin.

Kaikennäköinen kämmeniin liit-tyvä kontakti, joka ei ole kättelyä, on jo vahvasti flirtin puolella. Kädestä pitäminen ja silittämi-nen ovat tulkinnanvaraisia eleitä, elleivät kyseessä olevat henkilöt ole vanhoja tuttuja.

Näillä eväillä osaat olla taas vähän parempi ihminen. Nyt vain kos-kettelemaan oikein!

Muut lehdet

”Yliopiston tiloissa kyräillään, nai-daan ristiin ja puukotetaan selkään. Lepohuoneetkin on lukittu liiallisen sekstailun vuoksi. Siis tuiki tavalli-nen ihmisyhteisö.”

Aviisin (www.aviisi.fi) pääkirjoitus 09/2009

”Lapsen identiteetti rakentuu isän mukaan. Isä on perheen elättäjä, hän on fyysisesti ja biologisesti vahva eikä emotionaalisesti yhtä sidoksessa lapseen. Äidillä on tietenkin todella tärkeä rooli, ja avioliitto on perheen hyvinvoinnin perusta. Mutta nai-nen on enemminkin elämän antaja ja ruokkija. Hänen tehtävänsä on kasvattaa lapsia arjessa, varoitella ja kieltää.”

Purity Ball –tanssiaisten isä Randy Wilson, Image 6-7/2009

”Avioliitossa ei aina ole niin, että mies pettää.”

59-vuotias laulaja Markku Aro, Seura nro 31

”Mieleni täyttyi äkkiä rauhasta ja tietoisuudesta siitä, että minua suojellaan ja että edessäni olisi jokin tärkeä elämäntehtävä.”

Jari Sillanpää, Valitut Palat elokuu 2009

”Yliopiston avoimet luennot. Etkö näekin itsesi lämpimään kaula-huiviisi kietoutuneena, höyryävä teekupponen kädessäsi istumassa inhimillisen viisauden pyhäkössä kuuntelemassa, kuinka Työelämän tutkimuskeskuksen tilastodosentti kertoo nykytyöelämän haasteista informaatioyhteiskunnassa.”

Viikon olennaiset –palstan Syyskunnollisuus –juttu,

MeNaiset 33/34:2009

Osakolainen 5 vuotta sitten

4/2004: Uniklubi nostaa sykettä

Oulun seudun koulutuskuntayhtymä (OSEKK) tie-dottaa nettisivuillaan sikainfluenssaan varautumises-ta ja tartuntojen estämisestä. OSEKK on julkaissut influenssaepidemian varalle toimintaohjeet, joiden mukaan pahimmillaan kolmasosa väestöstä saa tartunnan, ja tauti leviää enimmäkseen kosketus- ja pisaratartuntana. Ohjeistuksen mukaan epidemian leviämistä voidaan estää oikealla yskimistekniikalla

ja hyvällä käsihygienialla. Sivustolla voikin katsoa videon, jossa näytetään seikkaperäisesti käsien oi-keanlainen pesutapa.

Nähtäväksi myös jää, kuinka monimuotoiseksi sika-läppä leviää. Facebookissa ainakin jo osataan :8) :@

www.osekk.fi

”Tänään me katsottiin TSH-trilogian viimeinen osa, Kuninkaan paluu. Nuo muut on niin friikkejä, et ne on nähnyt sen jo monta kertaa. Sit me pelataan pleikkarilla ISS-futispelejä. Jos meidän bändi joskus hajoo, se johtuu siitä, että joku on hävinnyt ja ottanut sen raskaasti”, Jussi nauraa.

Kuka onkaan sitten paras pelaaja?

”Nyt kun sä multa kysyt, niin pakkohan mun on sanoo, et mä”, mies hymyilee. ”Mä pelaan jalkapalloa myös oikeesti ja tosissaan. Mut oikeesti, kyllä mä ja mun isoveli ollaan parhaita”.

Teksti: Saija Pääkkö Kansikuva: Jarno Ikola

6

Aloin opiskella kymriä, eli Wa-lesin kelttiläistä kieltä. Siihen sisältyy paljon kuivia ja kosteita kurkusta sylkemällä tuotettavia äänteitä sekä kiekaisuja, joi-ta kuulee myös walesiläisten englannin aksentissa. Joihinkin sanoihin ei kieli edes meinaa taipua, ja luokka lausuu monet sanat opettajan perässä vasta naurunremakan jälkeen. Raja-pinnasta kotoisin olevana minua huvittaa, kuinka tuttua kaikki kaksikielisyyteen liittyvä häs-linki on. Työssäni tuotan kaiken materiaalin (kääntäjän kautta) kaksikielisenä. Nurisijoita löytyy myös täältä: Miksi kymriä täytyy

tukkia joka paikkaan, kun kaikki kuitenkin osaavat englantia? Toi-saalta, mitä kauemmaksi länteen Walesin laaksoihin mennään, sitä enemmän äidinkielenään kymriä puhuvia löytyy.

Vaikka kymriä ei virallisesti vai-nottukaan englantilaisten satoja vuosia kestäneen miehityksen aikana, kuten esimerkiksi iiriä, ihmiset muistavat vielä van-hempiensa tarinat häpeärangais-tuksista, kun kieltä meni puhu-maan koulussa. Monen suuren yrityksen pomot ovat Walesissa vieläkin englantilaisia, mutta urheilutapahtumia lukuunot-

tamatta sopu tuntuu säilyvän hyvin. Tuulet ovat selvästi kään-tyneet niin, että Walesin omaa kieltä ja kulttuuria vaalitaan, ja paikallisetkin alkavat päästä korkeampiin virkoihin. Kymri sai virallisen kielen statuksen vuonna 1993, ja nyt monenlaiset lait ja asetukset säätelevät kielen uutta nousua. Tuttavallinen tervehdys kymriksi on sut mae, joskin laiskassa Etelä-Walesissä se lausutaan shomai. Walesilai-set ilahtuvat muutaman sanan osaamisesta yhtä paljon kuin me suomalaiset!

Milla Rauma

Kymriä aloittelijoille

Chillaten läpi tutkinnon Jos haluat menestyä, lopeta seilaaminen.

Tuskin ehtivät viestinnän yksikön ovet avau-tua, ja käytävät täyttyä uusista kasvoista, kun opiskelijoille aletaan puhua verkostoitumisen ja uusien suhteiden luomisen tärkeydestä. Pitäisi löytää nopsaan ne hyvät tyypit, joiden kanssa voisi kuvitella tekevänsä työtä joskus tulevaisuudessa. Mitäs sitten tehdään, kun kaikki tuntuvat olevan hyviä tyyppejä, mutta harvalla on rinnassaan sitä poltetta, joka toimii energiavarantona työelämässä – idealismia.

”En tiiä, kuhan nyt on joku koulupaikka”, ”No kyllä meikä tykkää piirtää” ja ”Musta on vaan kiva kirjoittaa” ovat ne lauseet, joita käytävillä kuulee usein. Ollaan pihalla siitä mitä halutaan, mutta onneksi kurssit menevät läpi vasurillakin, ja huuruisia illanistujaisia piisaa. Pääasia on, että opintotuki juoksee, talvi kaartuu kohti kevättä, ja opintopisteitä tulee riittävästi. On kavereita, kivoja kursseja, mahdollisuus nukkua joskus pommiin aamulla ja hyvä nippu tasokkaita bileitä. Tuntuu, että kunhan suorittaa velvolli-suudet ja ottaa muun ajan iisisti, se riittää.

Se riittää nyt, mutta se ei riitä myöhemmin. On turha kuvitella, että suorittamalla kaikki koulun pakolliset kurssit ja olemalla hyvä, verkostoitumiskelpoinen tyyppi, pääsee muu-taman vuoden päästä ohjaamaan Nightwishille musiikkivideoita ja reissaamaan maailman ym-päri tehden omaa versiotaan Madventuresista. Siinä vaiheessa, kun opintotuen saanti loppuu, vuokra pitäisi maksaa, eikä yksikään aamuyön tuntien jurrisista visioista ole toteutunut, tulee orpo olo.

Idealismi tekee eron. Aito omistautuminen omalle alalle, innovatiivisuus, koulun ulkopuo-linen työnteko ja keskittyminen olennaiseen, ei pelkästään hyvän ja rennon elämäntavan ylläpitämiseen, ovat ne elementit, jotka tekevät medianomiopiskelijan haaveista totta. Hengai-leminen ja fiilistely ovat tärkeitä elämän osa-alueita, mutta niiden liian tarkka vaaliminen johtaa tilanteeseen, jota animaatiosarja Pasila kuvaa pirullisen osuvasti: ”Meillä on jokainen mainostoimisto ja mediapaja täynnä henkisesti viisivuotiaita aikuisia, jotka eivät osaa laittaa ruokaa, mutta joilla on mielettömästi hyviä popkulttuurianekdootteja.”

Vallesmanni

Nyt on se aika syksystä, kun kaikki ovat vielä latautuneita ja motivoituneita uuteen koulu-vuoteen. Vai ovatko?

Oliko sittenkin kesätyössä niin mukavaa, ettei tekisi mieli enää takaisin koulunpenkille? Alkoi-ko tilipäivänä tuntua, että mitä sitä suotta opiskelemaan, tällä rahallahan elää leveästi koko kuukauden ja jää vielä säästöön-kin? Toisin kuin opintorahasta (ja -lainasta). Itse sain juuri sitä työkokemusta, jota tarvitsen myös opintojeni aikana, mutta ehkä minusta ei olisi loppuiäksi yhtä fyysisesti raskaaseen työ-hön, kuin kesätyöni oli.

Kesän aikana oli toivottavasti muutakin elämää kuin työ. Ta-pahtumia oli varmasti paljon, mutta polittiisella rintamalla oli hiljaista, kuten kesäisin yleensä-kin. Media kuitenkin tarvitsee jutun aihetta aina jostakin ja tänä kesänä sai sitä yllin kyllin vaalirahajupakasta. Mielestäni siitä on jauhettu jo riittävästi, aloitettiinhan keskustelu jo puolitoista vuotta sitten!

Edellisissä kunnallisvaaleissa oma budjettini oli 359 euroa, josta Uusi Insinööriliitto maksoi 150 euroa. Loppu tuli omista säästöistäni.

Ei ollut näköpiirissä tahoja, jot-ka olisivat tulleet tyrkyttämään rahoitusta. Ennen opintojeni aloittamista kuuluin Rakennusliit-toon, josta pyysin avustusta vaali-projektiini. He aikoivat jo tukea antaakin, kunnes hoksasivat kysyä edustanko sittenkin Vasemmisto-liiton sijasta SDP:tä. Kun myön-sin olevani kepulainen, he repivät pelihousunsa täydellisesti. En saanut tukea senttiäkään, vaikka olin maksanut samaa jäsenmak-sua kuin vasemmistoliittolainen ehdokastoverinikin. Siihen loppui jäsenyyteni Rakennusliitossa, ja uusi liitto löytyi opiskelun myötä.

Asiaa voi pohtia laajemminkin. Käykö tulevaisuudessa niin, että hieno demokraattinen päätök-sentekojärjestelmämme kaatuu, ja tilalle nousevat median valitsemat poliitikot? Se on selvää, että jon-kinlainen katto kampanjakuluille tulee asettaa. Vaarana on, että mahdollisuus päästä vaikutta-maan tulee olemaan ainoastaan tarpeeksi rikkailla, joilla on varaa rahoittaa suuret kampanjat omas-ta pussistaan. Vaihtoehtoisesti pitäisi menestyä riittävän hyvin tosi-TV:n kaltaisissa ohjelmissa, jotta saisi mediajulkisuutta ja tunnettavuutta. Olisiko sittenkin syytä pyrkiä tekemään rahoituk-sesta mahdollisimman näkyvää ja

samalla rohkaista yrityksiä, yhtei-söjä ja yksityisiä ihmisiä tukemaan luotettavaa ehdokastaan?

Opintopisterikasta alkavaa luku-vuotta toivottaen,

epj Matias Ojalehto

Median demokratiaa?

7BReIVIt

Oamkin talous voi lamasta huolimatta hyvin, vakuuttaa talouspäällikkö Rauno Iinatti.

Opetusministeriöltä saatava perusrahoitus kou-lutuksen järjestämiseen ei muutu, vaan sitä on ministeriöstä Iinatin mukaan yleensä annettu lisää.

”Yleensä trendi on ollut se, että kun on lama, niin valtiolta on saatu lisää rahaa. Silloin ope-tustarve on suurempi eli enemmän on rahoi-tusta aikuiskoulutukseen, jatkokoulutukseen ja täydennyskoulutukseen.”

Oulun seudun ammattikorkeakoulu on tah-konnut ylijäämäistä tulosta koko 2000-luvun, ja puskuria löytyy huonoja vuosia varten. Silti joissain yksiköissä säästetään.

Säästämisen syynä ovat noin kymmenen pro-senttia kasvaneet palkat. Toinen iso menoerä ovat olleet kohonneet vuokrat.

”Kun yhtäkkiä tulee tällainen kymmenen prosen-tin kasvu henkilöstömenoihin, niin siihen täytyy meidän sopeutua. Olen varma, että asia saadaan kuntoon vuoden tai kahden sisään enkä pidä asiaa hirvittävän huolestuttavana”, Iinatti sanoo.

palkkojen korotukset tasa-arvotyön tulostaAmmattikorkeakouluopettajat saavat eri aloilla eri palkkaa. Opetusalan ammattijär-jestön tavoitteena on työmarkkina-asiamies Kirsti Hietarannan mukaan amk-opettajien samapalkkaisuus.

Vaikutustyö on ollut hidasta, sillä ammattikorkea-kouluja edeltäneillä oppilaitoksilla oli sekalainen määrä virkaehtosopimuksia ja palkkaluokkia.

”Ammattikorkeakouluja ei olisi perustettu, jos samapalkkaisuus olisi heti toteutunut. Rahat eivät olisi riittäneet”, Hietaranta kertoo.

Välietappina samapalkkaisuuteen oli viime vuoden kevät, jolloin sosiaali- ja terveysalan sekä luonnonvara- ja kulttuurialan opettajien palkat nostettiin toiseen palkkaluokkaan, jossa olivat jo opettajakorkeakoulun sekä liiketalou-den opettajat.

Taustalla oli tasa-arvovaltuutetun puoltava lau-sunto, jonka perusteella alin eli kolmas palkka-luokka poistettiin. Kovinta ykkösluokan liksaa nauttivat Oamkissa vain tekniikan opettajat.

Opiskelijat tuovat rahat kirstuunSosiaali- ja terveysalan yksikönjohtaja Kari Virolainen vakuuttelee, ettei yksikkö ajaudu säästölinjalle, vaikka palkkakulut ovat kasvaneet.

”Merkittävää miinusta ei ole ja perusrahoitus on hyvässä kunnossa”, Virolainen kehuu.

Kiitos vakaasta ta-loudesta lausutaan yksikön opiskelijoille, jotka opiskelevat ja valmistuvat tilastojen mukaan muita ahke-rammin. Opetusminis-teriöltä saatava perusrahoitus kytkeytyy Oamkissa opiskelevien ja sieltä valmistuvien määrään, joten SOTE:n talous on Virolaisen mukaan erityisen vakaa.

”Me eletään tavoitteellisesti ja säästeliäästi eikä ajauduta pakkotoimenpiteisiin. Terve yksikkö kestää tällaisen notkahduksen,” yksikönjohtaja kertoo.

Mikäli miinusyksiköiden eli Kulttuurialan-, Luonnonvara-alan ja Sosiaali- ja terveysalan tulos ei kuitenkaan ala näyttää elpymisen merk-kejä, aloitetaan neuvottelut ylemmän hallinnon kanssa.

”Yksiköissä täytyy miettiä miten saadaan talous taas kurssiin. Se ei vaadi mitään erityisiä toi-menpiteitä, mutta pientä mietintää, eli katsotaan esimerkiksi henkilöstön määrää”, Rauno Iinatti sanoo.

Oamkin rahakirstu ei lamasta kevene

teksti: eliisa Alatalo | Kuvitus: esa Vengasaho

Valmistuneiden

työllistyminen

laskussa

Oulun seudun ammattikorkeakou-lusta tänä keväänä valmistuneet ovat työllistyneet edellisvuosia huonom-min. Tänä vuonna valmistuneista työllistyneitä oli 59 prosenttia ja koulutusta vastaavaan ammattiin 48 prosenttia. Kahtena edellisenä vuonna opiskelijoista työllistyi yhteensä 69 prosenttia. Aikuisopis-kelijat työllistyivät huomattavasti paremmin kuin nuoret.

Parhaimmin töitä on tarjolla hoi-toalalla sekä rakennuspuolella. Sosiaali- ja terveysalalla hyvin työllistyvät myös optometristit ja bioanalyytikot.

Heikoimmin ovat työllistyneet kirjastoalaa opiskelleet. Seitsemäs-tätoista valmistuneesta ammattia vastaavaan työhön on työllistynyt kaksi ja työttöminä oli yhdeksän.

Alle puolet tietojenkäsittelyä, fysioterapiaa, suun terveydenhuol-toa, radiografiaa- ja sädehoitoa sekä puutarhataloutta opiskelleista on työllistynyt. Kulttuurialalta val-mistuneista töissä oli 48 prosenttia ja ammattia vastaavassa työssä 40 prosenttia.

Työllistymättä jääneet opiskelijat ovat muun muassa työnhaussa, van-hempainvapaalla, jatko-opinnoissa tai suorittamassa asevelvollisuutta. Työllistymiseen vaikuttaa työ-markkinoiden kausivaihtelu sekä nykyinen taloustilanne. EA

Jos opetusministeriön budjettitoive saa halli-tuksen kannatuksen, korkeakouluopiskelijan ateriatuki nousee ensi vuoden alusta lukien 12 sentillä 1,79 euroon ateriaa kohden. Mikäli ate-rian enimmäishinta ei nouse, siitä voisi jatkossa periä enintään 2,48 euroa.

Edellisen kerran opiskelija-aterian hinta muuttui vuoden 2008 elokuussa, kun enimmäishintaa

nostettiin 25 sentillä. Koska tuen määrä ei kas-vanut, korotus jäi opiskelijan maksettavaksi.

Valtionvarainministeriön ja muiden ministeri-öiden neuvottelujen jälkeen hallitus käsittelee talousarvioehdotusta 26. elokuuta alkavassa budjettiriihessä. Eduskunnalle budjettiehdotus annetaan syyskuun puolivälissä. NMP

Opetusministerö haluaa korottaa ateriatukea

Oulun seudun ammattikorkeakoulu jäi nuole-maan näppejään, kun opetusministeriö palkitsi ammattikorkeakouluja vuoden 2008 toiminnas-ta. Yhteensä 1,5 miljoonan euron potti jaettiin seitsemän amk:n kesken.

Erityisen hyvin viime vuonna onnistuttin Mikkelin, Saimaan ja Diakonia-ammattikor-keakouluissa, jotka saivat kukin 300 000 euroa.

Tuplapalkintona voidaan pitää myös fuusiota valmistelevien Tampereen ja Pirkanmaan amk:t tuloksellisuusrahoja.

Oamk on saanut tuloksellisuusrahaa aiemmin. Vuoden 2006 toiminnan perusteella Oulun seu-dulle napsahti 100 000 euron tuloksellisuusraha opetuksen ja opetusmenetelmien kehittymisestä.

NMP

Ammattikorkeakoulujen tuloksellisuusrahat Oamkilta sivu suun

Kantelu tasa-arvovaltuutetulle poiki palkankorotukset kolmeen yksikköön

8 tÄ?

tÄ?

Uuden ammattikorkeakoululain myötä opiskelijan asema parenee - hieman

Eduskunta hyväksyi uuden yliopisto- ja ammat-tikorkeakoululain viime kesäkuussa. Muutokset astuvat voimaan ensi vuoden alusta. Muutosten taustalla on opetusministeriön tarve saada lakeja lähemmäs toisiaan.

Tutkimus- ja kehittämisjohtaja Irene Isohanni kertoo yhtenäistämisen liittyvän ammattikor-keakoulun tavoitteiden asettamiseen, laatuun, opiskelijoiden kelpoisuuteen ja opiskelupaikan vastaanottamiseen.

”Lisäksi laissa muutettiin kohtia, jotka käsittelivät opetuksen ja koulutusohjelmien maksullisuutta sekä hallintoa”, Isohanni luettelee.

Yksikönjohtajien valinta pois ammattikorkeakoulultaKeskeisimpiä amk-lakimuutoksia ovat Isohan-nin mukaan suoritettavien tutkintojen asemien selventäminen, henkilöstön nimittämiseen liittyvät lisäykset ja lukukausimaksukokeilu. Ylempi amk-tutkinto tunnustetaan ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi.

”Ammattikorkeakoulussa suoritettavat ammatti-korkeakoulututkinnot ovat korkeakoulututkintoja ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat ylempiä korkeakoulututkintoja.”

Uuden lain myötä ammattikorkeakoulujen autonomia voi kaveta. Ammattikorkeakoulua ylläpitävät säätiöt, kuntayhtymät ja kunnat voi-vat jatkossa valita rehtorin lisäksi myös muun ylimmän johdon, mikä on ollut tähän saakka ammattikorkeakoulun tehtävä. Irene Isohannin mukaan tilanne on vielä auki Oamkissa.

"Jatkossa ammattikorkeakoulun ja ylläpitäjän täy-tyy määritellä, ketkä kuuluvat ylimpään johtoon”, hän tarkentaa.

Oamkin tapauksessa ylin johto tarkoittanee yksiköiden johtajia. Oulun seudun ammat-tikorkeakoulun opiskelijakunnan (OSAKO) puheenjohtaja Jyrki Mäkitalo ei pidä ylläpitäjän nimittämisoikeuden muutosta hyvänä asiana.

”Aiemmin laissa ei ole määritelty ylläpitäjän päätösvaltaan kuin ainoastaan rehtorin nimitys. Oamkin kohdalla tämä lisää ylläpitäjän vaiku-tusvaltaa, mikä vähentää ammattikorkeakoulun itsehallinnollista asemaa ja heikentää opiskeli-joiden vaikuttamismahdollisuuksia.”, huomauttaa Mäkitalo.

Ammattikorkeakoulujen ylläpitäjänä voi toimia esimerkiksi koulutuskuntayhtymä tai osakeyhtiö. Oulun seudun ammattikorkeakoulun ylläpitäjä eli omistaja on Oulun seudun koulutuskuntayh-tymä (OSEKK).

lukukausimaksukokeilu lakeihinIrene Isohannin mukaan lukukausimaksukokei-lun tarkoituksena on lisätä kansainvälisyyttä ja mahdollisuuksia kansainvälisille koulutusmark-kinoille. Tutkintoon johtava koulutus säilyy edelleen maksuttomana. Oamkissa ei ole vielä keskusteltu lukukausimaksuista, sillä laki on vielä aika uusi.

Jyrki Mäkitalo selventää, että lukukausimaksuja voidaan kerätä ylempään ammattikorkeakoulu-tutkintoon johtavaan vieraskieliseen koulutus-ohjelmaan hyväksytyiltä opiskelijoilta, mutta maksuja varten on oltava apurahajärjestelmä. Sama koskee yliopistojen maisteriohjelmia.

”Sillä on tarkoitus turvata tasa-arvoa, joten myös köyhemmistä maista on mahdollisuus tulla opis-kelemaan, mutta se ei ole ihan niin päivänselvää. Maksuja voidaan kerätä vain EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta.”

Aikuisopiskelijat osaksi amk-yhteisöäOpiskelijalle edulliset lakimuutokset liittyvät läsnä- ja poissaoloilmoituksen muuttami-seen sekä ammattikorkeakoulun hallituksen kokoonpanoon.

”Opiskelija voi perustelluista syistä muuttaa läs-nä- tai poissaoloilmoitusta lukuvuoden aikana. Aiemmin sitä ei ole ollut mahdollista muuttaa kesken lukukauden”, Mäkitalo kertoo.

Hallituksen puheenjohtaja jatkaa, että aikuisopis-kelijoiden oikeudet myös paranevat.

”Aiemmin vain päätoimiset opiskelijat pystyivät asettumaan ehdolle ammattikorkeakoulun hal-litukseen. Tätä lakia muutettiin niin, että halli-tuksen opiskelijajäsenen täytyy olla tutkintoon johtavassa koulutuksessa, joten aikuisopiskelijoi-den asema paranee, kun nyt heistä useampi voi asettua ehdolle.”

Automaatiojäsenyys jäi saamattaAmmattikorkeakoulun opiskelijakunnan asema on edelleen erilainen verrattuna ylioppilaskunnan asemaan.

”Ylioppilaskunnalla on automaatiojäsenyys, eli ottaessaan yliopiston opiskelupaikan vastaan, opiskelija liittyy automaat-tisesti ylioppilaskunnan jäse-neksi. Ammattikorkeakoulussa opiskelijat voivat vapaaehtoisesti liittyä opiskelijakuntaan”, Mäki-talo selvittää.

Opiskelijakunnan tehtävät laa-jentuvat hieman lakiin tehtyjen lisäysten johdosta, ja Mäkitalon mukaan nämä lisäykset toimivat perusteena sille, että myös am-mattikorkeakoulujen opiskelijoilla pitäisi olla automaatiojäsenyys opis-kelijakuntaan, sillä samanlaisella kirjauksella perusteltiin ylioppilaskuntien automaatiojäsenyy-den säilyttämistä.

”Lakimuutokseen kirjattiin, että opiskelija-kunnan tehtävänä on myös valmistaa opiskeli-joita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen.”

Mäkitalon mielestä automaatiojäsenyyden myötä myös opiskelija hyötyisi.

”Jäsenmaksu mahdollisesti pienenisi, kun kaikki opiskelijat saataisiin liittymään opiskelijakuntaan. Tämä kehittäisi opiskelijakunnan toimintaa ja rahoitusta, mikä taas edistäisi taloudellista suunnitelmallisuutta ja toiminnan pysyvyyttä. Opiskelijakunta voisi siis ajaa paremmin opis-kelijoiden asioita.”

Tällä hetkellä iso osa opiskelijakunnan re-sursseista menee Mäkitalon mukaan jäsenten rekrytointiin, ja automaatiojäsenyyden myötä nämäkin resurssit voitaisiin käyttää palveluiden tuottamiseen ja edunvalvontaan.

Opiskelijat ovat ajaneet automaatiojäsenyttä koko ammattikorkeakoulujärjestelmän olemassaolon ajan ja työtä jatketaan edelleen.

”Syksyllä avataan vielä kerran lakiehdotus, jonka avulla SAMOK ry yrittää ajaa näitä muutoksia, joita ei vielä saatu läpi”, Mäkitalo kertoo.

Oamkin tutkimus- ja kehittämisjohtaja Irene Isohanni kertoo, mitä

amk-lain muutos merkitsee Oamkille. Opiskelijakunta OSAKOn

hallituksen puheenjohtaja Jyrki Mäkitalo selventää, miltä

uudet pykälät näyttävät opiskelijoiden näkövinkkelistä.

teksti: elina Aronen-Raappana | Kuvitus: esa Vengasaho

9

"Opiskelija voi pe-rustelluista syistä muuttaa läsnä- tai poissaoloilmoitusta lukuvuoden aikana. Aiemmin sitä ei ole ollut mahdollista muuttaa kesken

lukukauden."

pÄRStÄt

”Kyllähän tämmöinen työpaikan vaihdos on hyvä tapa pilata kesäloma”, hyväntuulinen mies naurahtaa.

53-vuotias, syntyjään iiläinen tekniikan tohtori uskoo, että hänellä on riittävä alueen tuntemus ja kokemus rehtorin työstä aloittaakseen tehtävät Oamkin puikoissa. Onhan hän ehtinyt toimia Vaasan ammattikorkeakoulun rehtorina jo viisi vuotta, johtanut aiemmin Oulun yliopiston Raa-hen yksikköä ja työskennellyt Oamkin Raahen kampuksella yliopettajana.

”Uusia haasteita ja työtehtäviä tuli väkisinkin mietittyä ja järjesteltyä lomalla, vaikka aloitankin vasta syyskuussa rehtorin työtehtävät”.

On aloittava rehtori ehtinyt myös rentoutua.

”Olen suunnistanut joka viikko kesäaikana tou-kokuun alusta lähtien. Käytiin suunnistamassa Kainuun rastiviikolla ja FINN5 –rastiviikolla. Takana on yhtensä yli 20 kilpailua tänä kesänä”.

Liikunnallisen Paason mielestä normaali annos liikkumista on neljästi viikossa. Suunnistamisen lisäksi miestä vie golf, lentopallo ja hiihto.

”Tänä kesänä lauantai-iltaisin on käyty vaimon kanssa myös tansseissa”, Paaso mainitsee.

Paason arvomaailmassa perhe on tärkeimpiä asioita.

”Eniten nautin perheen kanssa touhuamisesta ja harrastuksista. Minulla on semmoiset harras-tukset, että niistä voi nauttia koko rahan edestä. On sekin nautinto, kun työasiassa kokee että on onnistunut.”

Opiskelijoiden elämä tuttuaNelilapsisen perheen isä seuraa nuorten elämää suhteellisen läheltä, ja tunnistaa nykyopiskelijois-sa joitain eroja oman aikansa nuoriin.

”Usein yllätyn siitä, miten paljon nuorilla on osaamista ja tietämystä asioista, mutta toivoisin

näkeväni enemmän vastuuntuntoa omista ja yhtei-sön yhteisistä asioista. Näyttää siltä, että 70-luvulla suhtauduttiin opintoihin ja muihin asioihin vas-tuullisemmin. Omat havainnot eivät kuitenkaan välttämättä kerro koko totuutta. Tiukan paikan tullen nuoriso kykenee kyllä yhteiskuntaa pyö-rittämään. Joka tapauksessa maailma ei ole nyt opiskelijalle yhtään helpompi kuin 70-luvulla.”

Opiskelijoilta Paaso toivoo kärsivällisyyttä.

”Uutta rehtoria kohtaan odotukset ovat suu-ret. Ensin on perehdyttävä asioihin ja nähtävä että mikä toimii hyvin ja mitä kehitetään. Mitään ihmeellistä ei tapahdu heti, mutta pyrin tekemään parhaani”.

Opiskelijoiden lähimmältä edunvalvojalta, opiskelijakunnalta, Paaso odottaa suunnitelmal-lisuutta ja tehtävän kirkastamista. Hän on ollut tyytyväinen opiskelijakuntien kehittymisestä bi-lejärjestäjistä ammattikorkeakoulun kehittäjiksi.

”Olisikin hyvä, että määriteltäisiin tarkemmin niitä tehtäviä ja kohteita, mitä opiskelijakunta tekee, eli mihin rahoitus kohdennetaan.”

Opiskeluterveydenhuollon puoltajaTuoreilta muuttunutta ammattikorkeakoulakia Paaso haluaisi vielä muutettavan lisää.

”Olen ammattikorkeakoulujen rehtorien neu-voston eli ARENEn hallituksen jäsen, ja joitakin asioita haluamme vielä ajaa. Ammattikorkeakou-lujen tutkimus- ja kehitystoiminta pitää saada perusrahoituksen piiriin eli valtion tukemaksi.”

Lisäksi opiskeluterveydenhuolto kaipaisi tuoreen rehtorin mielestä kohennusta.

”Opiskelijaterveydenhuollossa amk-opiskelijat eivät ole tällä hetkellä tasa-arvoisessa asemassa yliopisto-opiskelijoiden kanssa, mikä vaatii myös muutosta.”

Ylemmän amk-tutkinnon nimi sekä ammat-tikorkeakoulujen englanninkielinen nimi ovat ratkaisemattomia asioita.

”University of Applied Sciences halutaan va-kiinnuttaa. Kaikkialla Suomessa se ei ole vielä vakiintunut eri viranomaisten käyttöön”, Paaso toteaa.

Ammattikorkeakoululain muutos ei ole ainoa amk-kentällä tapahtuva kehitysaskel. Paason mu-kaan ARENE on parhaillaan viimeistelemässä strategiaa, jossa on pyritty määrittelemään tar-kemmin ammattikorkeakoulujen profiilia, asemaa ja tavoitteita suomalaisessa yhteiskunnassa.

Raahen miesRaahen seudusta ja ympäristöstä Jouko Paasolla on positiivinen näkemys. Siteet Raaheen ovat vankat. 14 vuotta alueella toiminut näkee Raahen amk-koulutuksella paikkansa.

”Opetusministeriön taholta tulee kuitenkin painei-ta, kun halutaan tunnusluvuin verrata ammattikor-keakoulujen toimintaa. Oulun ja Raahen yksiköt

eivät voi kilpailla keskenään, jos mitataan samoilla mittareilla. Näen, että Raahen toiminta voi tuoda merkittävää hyötyä Oulun seudun ammattikorkea-koulun toimintaan, mutta on löydettävä lisäarvoa, että se pärjää niissä tunnusluvuissa, jotka ovat sen tyyppiselle yksikölle ominaisia”, Paaso selittää.

Hän painottaisi Raahessa aiempaa enemmän aikuis-koulutusta kuin nuorten koulutusta, koska nuorten koulutuksen vetovoiman kanssa on haasteita.

”Projektitoimintaa voidaan kehittää, eli yhteis-työtä alueen työelämään, kuten koneteollisuuteen, esimerkiksi Ruukin kanssa”.

Korkeakoulut lähentyvätKorkeakoulukentällä on viime vuosina panostettu yhteistyöhön. Oamk ja Oulun yliopisto ovat teh-neet tiivistä yhteistyötä jo vuodesta 2006. Paaso uskoo, että toiminnan kehittymiselle jatkossakin on nyt erityisen hyvät lähtökohdat Oulussa.

”Tunnen yliopiston rehtori Lauri Lajusen ja muuta yliopiston väkeä. Yleinen ilmapiiri on viimeisen parin vuoden aikana parantunut huomattavasti. Yliopiston rehtorineuvostolla ja ammattikorkeakoulun rehtorineuvostolla on yhteisiä tilaisuuksia, ja on voitu huomata, että lähentymistä on tapahtunut”.

Lähentyminen ei tarkoita Paason mukaan sitä, että yliopistot ja ammattikorkeakoulut lähenisivät toisiaan tehtäviensä osalta.

”Ammattikorkeakoululla on ammatillinen työelämää lähellä oleva rooli ja yliopistolla on tieteellinen rooli. Kilpailuasetelmaa on turha ylläpitää, molemmilla on oma roolinsa tässä yhteistyössä”.

Rehtori suunnistaa kohti uusia haasteita

Oulun seudun ammattikorkeakoulun uusi rehtori Jouko Paaso on perhemies, jolla on suhteet kunnossa.elina Aronen-Raappana

10

Mitä tarkoittaa automaatiotekniikka ja projektoinnin suuntautumisvaihtoehto?Automaatio tarkoittaa itsetoimivaa konetta tai järjestelmää. Käytännössä se usein tar-koittaa jonkin tyyppisen tietokoneen käyt-töä koneiden tai prosessien ohjaamiseen. Projektoinnin suuntautumisvaihtoehdossa opiskellaan automaattisesti toimivia laittei-ta ja koneita niiden suunnittelu-, toteutus- ja käyttöönottotehtäviä silmällä pitäen.

Mitä tämän alan työelämässä käytännös-sä tehdään?Automaatio on alana monipuolinen, ja tehtävät sekä tehtävänimikkeet vaihtelevat paljon. Koulutusohjelman tarkoituksena on valmistaa insinöörejä suunnittelu,- oh-jelmointi-, käyttöönotto- ja kunnossapito-tehtäviin. Konreettisia toimia voisivat esi-merkiksi olla instumentointi eli tarvittavi-en mitta- ja säätölaitteiden valinta ja ihan konkreettinen laitteiden ohjelmointityö.

Miten päädyit juuri tähän opinnäytetyön aiheeseen?Työskentelin aiemmin Sah-Kolla myynti-insinöörinä, joten tuotteeseen ja sen mitoi-tukseen liittyvät haasteet tulivat minulle jo työssä tutuiksi.

Mitä olet nyt tehnyt käytännössä opinnäytetyössäsi?Laitteen toimintaan vaikuttaa useat tekijät, ku-ten lämpötilaerot, ilman tiheys, suuttimen omi-naisuudet, jne. Esimerkiksi suuttimen ominai-suudet ovat asioita, joihin mitoituksessa voidaan vaikuttaa. Luon laskentatavan, jolla kone voi au-tomaattisesti laskea optimaalisen yhdistelmän, jolloin laitteen toimivuus voidaan taata, ja hinta pysyy kohtuullisena.

Mikä on ollut tähän asti vaikeinta opin-näytetyön tekemisessä?Heti alussa meinasi mennä sormi suuhun, kun osa lähtöaineistosta ei ollutkaan sellaista, jota olin ennakoinut. Osoittautui, että brittiläisel-

tä yhteistyökumppanilta saatu materiaali oli sikäläisen ilmoittamistavan mukaista. Kun tämän oivalsi, niin materiaalia pystyi helposti muokkaamaan meille sopivaksi. Oivaltamiseen ja tutkimiseen tosin meni muutama viikko.

Mikä on ollut suurin anti, mitä olet opin-näytetyössäsi saavuttanut?Kyllä tässä on ehtinyt syventyä tuotteen ominaisuuksiin, vaatimuksiin ja toimintape-riaatteisiin hyvinkin syvällisesti. Uskon, että se auttaa minua myös tulevassa työssäni.

Mikä alassasi kiehtoo?Automaatiotekniikka tarjoaa valtavia, vielä hyödyntämättömiä mahdollisuuksia esimer-kiksi sairaanhoidon, energia- ja materiaalite-hokkuuden haasteisiin, joita suomalainen ja globaali yhteisö tulee varmasti kohtaamaan. Minusta on hienoa työskennellä alalla, jos-sa minulla on edellytykset arkisessa työssäni osaltani vaikuttaa niin valtavien haasteiden voittamisessa.

Opparikoppi

Valtavien haasteiden kenttäHeikki Kaisto opiskelee Tekniikan yksikössä automaatiotekniikkaa ja erikoistuu

projektointiin. Opinnäytetyöstään tulevalle insinöörille on konkreettista hyötyä

nykyisessä työssään. "Teen oululaiselle Sah-Ko Oy:lle Aeroclausilmaverhon mitoituksen

ja hinnoittelun automatisointia." Siis mitä?

elina Aronen-Raappana

”Showtanssi hyödyntää mo-nia eri lajeja, kuten jazz-, disco- ja streettanssia. Kou-lussa ollaan opiskeltu myös esimerkiksi balettia, nyky-tanssia ja paritansseja eri muodoissa, ja jopa irlanti-laista kansantanssiakin on kokeiltu", Faarinen kertoo ja huokuu positiivista energiaa.

”Tanssi on elämäntapa, mutta itse treenaaminen on vähen-tynyt. Parin ekan vuoden aikana Oamkissa en muuta tehnytkään, kun treenasin yöt ja päivät. Nukkumaan mennessä sängyssäkin mietin tanssiaske-

leita ja laskuja. Mutta tykkään tanssia myös huvikseen, en koe sitä vain työnä. Muuta ei kyllä hirveästi kerkeä harrastaa, paitsi joogaa.”

22-vuotias nuori nainen aloitti opintonsa Oamkissa tanssin-opettajan koulutusohjelmassa suoraan lukion jälkeen vuonna 2006, mutta tanssi ei ole ollut varsinainen kutsumus aivan varhaislapsuudesta saakka.

”Pienenä olin enemmän ku-vataiteeseen suuntautunut. Murrosiässä alkoi kiinnostaa liikkuminen, ja sen kautta

ilmaiseminen tuntui hyvältä. Aloitin tanssimisen suhteellisen vanhana, vasta 15-vuotiaana”, tanssija muistelee ja myöntää, että tanssijanura on joskus myös arveluttanut.

”Kyllähän se on tiedossa, että oma tanssijanura on lyhyt. Kroppa ei vaan veny tanssiin kovin pitkään. Mutta onneksi tietotaito ei häviä koskaan, ja aina voi opettaa tanssia.”

Showtanssiin erikoistuva tans-sinopettajakoulutuksen luokka valmisteli viime keväänä muo-dostelman Outi Martikaisen

ohjaamana. Ryhmä osallistui Suomen mestaruuskisoihin ja si-joittui siellä hopealle, mikä antoi edustusoikeuden MM-kisoihin.

”Keväällä oltiin hyvin reenattu SM-kisoja varten, joten nyt kesällä käytiin vaan yhtenä vii-konloppuna viimeistelemässä tanssiesitys. Jenkeissä harjotel-tiin puistoissa ohikulkijoiden iloksi. Ennen MM-kisoja oli pienemmät Pohjois-Amerikan mestaruuskisat, jotka meidän luokka voitti.”

Kisat järjestettiin 29.7. – 1.8., ja niissä kilpaili 500

osallistujaa 11:sta eri maas-ta, joista Lauran mieleen jäivät erityisesti Kanadan, Saksan ja Puolan joukkueet. Oamkin joukkueen kor-kea sijoitus johtui osaltaan ainutlaatuisuudestaan.

”Meidän esityksen nimi oli ”Peli”, joka kertoi erilaisista peleistä, ja tanssijat oli pelaa-jia. Esiintymisvaatteissamme näytettiin ehkä eniten sählyn pelaajilta, ilmaistiin sellaista äijäenergiaa. Tällainen aihe toimi hyvin siellä, kun se on ihan toisenlaista, mitä jenkit on tottuneet näkemään.”

Ryhmä oli reissussa heinä- elokuun vaihteessa yhteensä kaksi viikkoa. ”Ensimmäinen viikko meni kisoissa Niagara Fallseilla, ja toinen viikko vie-tettiin lomaillen New Yorkissa”, Faarinen kertoo.

”Kisat oli tosi avartava kokemus, oli kiva nähdä mitä maailmalla tehdään tanssissa. Selvästi enemmän arvostetaan temppuja ja akrobaattisuutta. Kisapaikka oli semmonen muovinen turis-timesta, ja oli ihana päästä taas Suomeen!”

Oamkin tanssijoille MM-hopeaa

Laura Faarinen kävi Niagara Fallsissa ja sijoittui

nyky- ja jazztanssin maailmanmestaruuskisoissa

toiseksi Oulun seudun ammattikorkeakoulun

showtanssiluokan kanssa.elina Aronen-Raappana

11

Harjan lomasta hymyilee varsin edustava mies. Marco Sneck soittaa oululaisessa Poisonblack –rockyhtyeessä ja esiintyy bändin keikalla kosketinsoittimiensa takaa parin tunnin päästä Rantalavalla Parkkosen jälkeen.

”Fiilis on yllättävän hyvä, ei niin paha krapula kuin olis voinu olettaa. Menin jo ennen kahta nukkumaan eilen”. Marco oli edellisenä päivänä Qstockissa katsomassa Pain:n ja Sacred Crucifix:n keikat.

”Sparzanza jäi eilen väliin. Ne ei taida olla kovin innostuneita meistä, kun joimme Sauna Open Airissa niiden backstage-kaljat”, kohteliaalla kirjakielellä keskusteleva Marco paljastaa.

Kiertueita monella kierroksellaTähän kotiseudun festarikeikkaan Poisonblackin ei ole tarvin-nut valmistautua erityisen paljon, sillä kesän aikana bändi on ehtinyt kiertää muillakin festivaaleilla esiintymässä.

”Keikka Sauna Open Air:ssa Tampereella oli hieno koke-mus, yleisöä oli tosi paljon ja bändi sai hyvät arvostelut”, Marco muistelee. Sitä ennen aika onkin mennyt kolmannen levyn julkaisun jälkeen kiertueella ympäri Eurooppaa. ”Ve-näjällä on aina mahtava tunnelma, kun venäläiset fanit on niin intohimoisia. Kiertue meni muutenkin hyvin, vaikka keikkabussi olikin täysi fiasko. Siitä puuttui ilmastointi kokonaan.” Marcon mieleenpainuvin keikka on kuitenkin Helsingistä vuodelta 2003, kun Poisonblack sai tilaisuu-den esiintyä Iron Maidenin lämmittelybändinä Hartwall Areenalla. Toisinaan keikkakokemukset eivät ole niin miellyttäviä.

”Evijärvellä nuorisotalon keikan jälkeen takahuoneen tarjoiluun kuului mikropitsaa, suolakurkkupurkki ja vanhentunutta limsaa. Sattumoisin Apulannan Tonikin on joskus kertonut jotain sa-mansuuntaista Evijärven kokemuksista”, Marco hämmästelee joidenkin paikkakuntien keikkajärjestelyjä.

Poisonblack perustettiin vuonna 1999, ja Marco aloitti kos-ketinsoittajana 2000. Ensimmäinen pitkäsoitto Escapextacy julkaistiin vuonna 2003. Tällä hetkellä teon alla on jo neljäs levy, joka ilmestyy 2010 alussa. Odotukset levyn suhteen ovat korkealla, sillä levyn tulee tuottamaan muuna muassa HIM:n, Lordin ja The 69 Eyes:n julkaisuja aiemmin tuottanut Hiili Hiilesmaa. Valmiina uudelle albumille on yksitoista kappaletta, joiden avulla Poisonblackin musiikkiin usein liitetyistä gootti-vertailuista päästään jo kenties kokonaan eroon.

”Rouhevampaa ilmaisua kohti kokoajan mennään”, Marco kuvailee. Kuten useimmat yhtyeet, myöskään Poisonblack ei mielellään lokeroisi musiikkiaan tietyn tyylin rajoihin. Jos mu-siikkia pitäisi kuitenkin kuvailla, sitä voisi kutsua rock ´n´rolliksi. Poisonblack on rokkibändi kahdella k:lla.

Voisi luulla, että pelkästään Poisonblack pitää Marcon kiirei-senä, mutta mies ehtii toteuttaa itseään kahdessa muussakin

Tukka sekaisin

kahden uran putkessa

Festivaalitunnelma on tyypillisimmillään Kuusisaaressa. Ihmisvilinä ja

painostavan lämmin ilma vahvistavat nostalgiaa ja menneiden kesien

festarimuistoja. Idols-kilpailusta tuttu Pete Parkkonen aloittaa keikkansa

Rantalavalla. Lauantaina, Qstock 2009 –festivaalien toisena päivänä väkeä on

paljon liikkeellä jo keskipäivän aikaan. Näyttävä, uskomattoman tuuhea ja

pitkä leijonanharja lähestyy Kuusisaaren Koomalavan kahvilapaviljonkia.

teksti: elina Aronen-Raappana | Kuvat: Mika Saloranta

kokoonpanossa. Raskaamman musiikin tyylilajin edustaja Kalmah sai Marcon riveihinsä vuonna 2004, ja myös tämä orkesteri julkaisee uusimman levynsä 2010 alussa. Kalmahin kanssa Marco keikkailee syksyllä Venäjällä, Iso-Britanniassa, ja kotiseudullakin bändi nähdään oululaisyökerhossa nimeltä Nuclear Nightclub. Viime vuonna kiireinen muusikko pyy-dettiin myös malediivilaisen metallibändin kosketinsoittajaksi. Tämä tuorein bändiprojekti Noth Negal keikkailee syksyllä muun muassa Portugalissa festivaaleilla.

”Kyllähän tätä voi sanoa välillä jo työksikin. Hetkittäin, lähinnä kiertueiden aikaan bändien avulla voi elättääkin itsensä, mutta ei vielä vuoden ympäri”, Marco toteaa.

Tasainen työ toisaallaMuusikon täytyy siis taata itselleen toimeentulo epäsäännöllisen ja epävarman musiikkibisneksen tueksi. Hektisestä aikataulustaan huolimatta Marco on ehtinyt opiskella itselleen jo kaksi ammattia.

Marco syntyi 31 vuotta sitten Lapinlahdella, jossa hän kävi koulunsa lukioon saakka.

”Armeijan jälkeen muutin Ouluun ensirakkauden peräs-sä ja opiskelin koulunkäyntiavustajaksi vuosina 1999-2000”, mies muistelee. Kolmen vuoden ajan hän työs-kenteli valtion virkamiehenä Lohipadon erityiskoululla, sittemmin myös atk-opettajan sijaisena ja kesätöissä Lohipadon kesäleireillä. Vuonna 2003 alkoivat tietotek-niikan opinnot Oulun seudun ammattikorkeakoulussa, ja Oamkin opiskeluajoilta Marcolla onkin erityisen mieluisia muistoja.

”Meidän luokka oli tosi mahtava, sain sieltä hyviä ystäviä, ja kolmen parhaan kaverin kanssa valmistuttiinkin samaan aikaan. Tietääkseni melkein kaikki meidän luokalta on nykyisin töissä omalla alalla”, Marco muistelee, mutta tunnistaa myös harmil-lisen faktan korkeakouluopiskelijoiden työllistymisestä.

”Aika moni meistä pääsi töihin suhteilla tai hyvällä mäihällä.” Tekniikan yksikön opettajista Marco haluaa ehdottomasti mainita uskomattomia persoonia, nimeltä Tapani Kokkomäki, Jyrki Laitinen ja Sami Kangas. ”Nämä opettajat tekivät tun-neista mielenkiintoisia!”

Insinööriopinnoistaan Marco selvisi kuudessa vuodessa ja val-mistui viime keväänä.

”Kuudennen vuoden sain opiskelulle lisäaikaa, ilmeisesti muusikon ura katsottiin tarpeeksi painavaksi syyksi opin-toajan pidentämiseen.” Marco toivoo oman tapauksensa kannustavan saman mahdollisuuden antamiseen myös muille toista uraa kehittäville kiireisille opiskelijoille. Kou-lutuksessaan hän erikoistui tietoliikennetekniikkaan ja pääsi tekemään opinnäytetyön IT Salonen Oy:hyn. Opinnäytetyön tehtyään hän sai jatkaa ohjelmointitöitä vakituisena työn-tekijänä samassa työpaikassa, joka on nykyiseltä nimeltään

Festivaalitunnelma on tyypillisimmillään Kuusisaaressa. Ihmisvilinä ja

painostavan lämmin ilma vahvistavat nostalgiaa ja menneiden kesien

festarimuistoja. Idols-kilpailusta tuttu Pete Parkkonen aloittaa keikkansa

Rantalavalla. Lauantaina, Qstock 2009 –festivaalien toisena päivänä väkeä on

paljon liikkeellä jo keskipäivän aikaan. Näyttävä, uskomattoman tuuhea ja

pitkä leijonanharja lähestyy Kuusisaaren Koomalavan kahvilapaviljonkia.

teksti: elina Aronen-Raappana | Kuvat: Mika Saloranta

Dream It. Töistä Marcolla on nyt ollut vapaata kesän keik-kojen ajan, ja hän on ollut erityisen kiitollinen työpaikkansa joustaviin työaikoihin.

Taiteilijaelämää ja unelmiaEsiintymisen alkuun on tunti aikaa, ja lavakamojen roudaus on meneillään. Marco seilaa tottuneesti edestakaisin tavaroita kuljetellen. Artistialueella on rento tunnelma.

”Ei meitä enää nämä keikat jännitä”, Poisonblackin solisti ja kitaristi Ville Laihiala kommentoi. Ainoastaan bändin alkupe-räisellä laulajalla, J-P Leppäluodolla on perhosia vatsassa.

”Yleisölle yllätyksenä vedän pari biisiä, ja kieltämättä vähän jännittää, kun viimeksi Poisonblackin kanssa on tullut esiinnyt-tyä monta vuotta sitten.” Puoli tuntia ennen keikkaa kaikki on valmista ja miehet saavat vielä istahtaa keikkabussinsa edustalle. Yhtyeessä soittavat myös rumpali Tarmo Kanerva, kitaristi Janne Markus ja basisti Antti Remes.

Iltapäivän aurinko lämmittää kokoajan painostavammin pil-vien lomasta Rantalavan edustalle, ja ilma enteilee ukonilmaa.

Keikka alkaa sarkastisella Mamban ”Vielä on kesää jäljellä” –tulkinnalla, jonka tarkoitus on kuvata kyseisen biisin anke-utta. Poisonblackin tuotannon avaa Nothing else remains, joka on bändin toiselta levyltä LustStainedDespair. Yhtye esiintyy rennon tottuneesti koomisine väli-introineen, ja kotiyleisö ottaa rokkibändin lämpimästi vastaan. Tunnin aikana kuullaan biisejä jokaiselta albumilta, ja myös tulevalta levyltä saadaan ennakko-tunnelmia kappaleella nimeltä Buried alive. Koskettimien takaa näkyy villinä heiluva leijonanharja.

Esiintymisen jälkeen bändi hengähtää tunnin verran artistialueella.

”Jalat on ihan tönköt, aivan kuin tunnin salireenin jälkeen”, Marco kuvailee tuntemuksiaan. Bändinjäsenet ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että keikka meni yllättävän hyvin ja tunnelma oli hauska.

”Oon niin ilonen tästä porukkahengestä!” Ville kertoo. ”Mei-ninki on rentoutunut vuosien varrella”, hän jatkaa viitaten sekä esiintymiseen, että bändinjäsenten väliseen kommunikointiin ja yhdessäoloon. Onnistuneen keikan jälkeen onkin vapauttavaa ja rentouttavaa jäädä festareille lauantaita viettämään.

”Parasta tässä kaikessa on kokemukset ja palvonta”, Marco arvioi ja räjähtää nauruun. Hän on kuitenkin puolitosissaan, eikä yritä teeskennellä, etteikö ihailu tuntuisi hienolta. Täy-tyyhän esiintyjässä aina olla hieman itseriittoisuuden vikaa, eikä lavakarismaa itsensä tai musiikkinsa vähättelyllä saavuta. Itse mies ihailee eniten Stratovariuksen kosketinsoittajaa Jens Johanssonia.

”Sillä on täydellinen tyyli, ei voi muuta kuin yrittää imitoida. Musiikkialalla aina sanotaan, ettei ketään saisi matkia, vaan pitäisi kehittää oma tyyli. Mutta jos lauantaipussi on paras karkkipussi, muita ei enää hyväksy!”

Mutta on muusikon työssä huonojakin puolia.

”Turhauttavinta on ainainen odottaminen ja lihominen”, Marco kuittaa. Kiertueilla aika kuluu hitaasti lentokentillä ja odotte-lussa ennen keikkoja. Epäsäännöllinen elämäntapa vaikuttavat ja näkyvät, kun viihtymiskeinot tienpäällä ja hotelleissa ovat rajallisia. Muutkin myöntävät itsensä viihdyttämisen liittyvän lähinnä syömiseen ja juomiseen, ja hedonismin vievän välillä veronsa.

14

”Kiertueilla kyllä nautiskellaan alkoholia, mutta ei se mitään jatkuvaa ryyppäämistä ole. Keikat hoidetaan kunnialla, ja kaikki on aina sujunut. Ongelmia alkoholin takia ei ole kos-kaan ollut”, Antti kuitenkin selventää.

Kiertäminen maailmalla asettaa haasteita myös sosiaaliselle elämälle. Melkein kaikki Poisonblackin miehistä kuitenkin seurustelevat tai ovat naimisissa. Suomalaisena miehenä Mar-co arvostaa ihmisessä vähiten epärehellisyyttä. Keikkailevan muusikon parisuhteessa luottamuksen pitää olla satapro-senttista, kun välillä ollaan pitempiäkin aikoja erossa. Marco arvostaakin seurustelukumppanissaan eniten luotettavuutta ja kärsivällisyyttä.

”Ihmisen, joka jaksaa tällaista narsistia, täytyy olla hyvä tyyp-pi”, hän rehellisesti töksäyttää ja nauraa.

”Lisäksi olen aika lapsellinen kiukuttelija. Eilisiltana Qstockin jälkeen käveltiin tyttöystävän kanssa autogrilliltä Heinäpäähän ja kiukuttelin, kun olisin halunnut mennä taksilla. Ohikulkijat naureskelivat huvittuneina”, Marco paljastaa. Mutta on mie-hessä toki hyviäkin piirteitä.

”Ulkonäkö!” Marco analysoi epäröimättä, ja nyt kaikki naura-vat jo vedet silmissä. ”Eniten pelkään hiusten menettämistä!” Marcon pääsee näkemään syvemmältä vasta parisuhteessa ja musiikissa.

”Kyllä nöyrtyminen on kasvattanut ihmisenä eniten, erityisesti parisuhteessa. Aikataulujen yhteensovittaminen on välillä tosi vaikeaa, varsinkin viime keväänä, kun valmistumisen takia piti jättää koko muu elämä tauolle”, Marco miettii vakavampana. Musiikista mies ei luopuisi koskaan.

”Suurin unelmani on elää täysipäiväisesti musiikilla, eikä pelkäs-tään keikkasesonkien aikaan. Kymmenen vuoden päästä olen joko kaljuuntunut, läski ja epäonnistunut muusikko, tai sitten paksutukkainen ja menestynyt muusikko, joka elättää itsensä musiikilla”, Marco hymyilee ja häviää harjoineen Kuusisaaren meteliin ja hiekkapölyyn.

15AN

ttI ReMeS

VIlle lAIH

IAlA

tARMO

KAN

eRVAj-p leppÄlu

OtO

jANN

e MARKu

S

YKSIKöN KASVOt

Ei mitään yhteistä

Tässä opiskelijalehti Osakolaisen juttusarjassa paljastetaan yksiköiden kasvot.

Fysioterapiaa, optometriaa ja lähihoitoa opiskelevat muodostavat yhteensä noin 18 prosenttia Sosiaali- ja terveysalan yksikön opiskelijoista. Miltä hissukoista hoitsuista ja itsetietoisista sosionomeista tunnettu yksikkö näyttää näille vähemmistössä

opiskeleville?

teksti: eliisa Alatalo | Kuvat: Mika Saloranta

•

16

juha lehmikangas, 30, neljännen vuoden ensihoitaja-opiskelija, bassottelee Woyzeckissa - Suomen rankimmassa show-bändissä

Satu Huhtala, 28, valmistunut optometristi (AMK) ja medianomi (AMK), groupfitness Instructor Satsissa

julian Owusu, 23, toisen vuoden fysioterapian opiskelija, tanssii SM-tasolla hiphop- ja katutanssia

Kuukauden jäykkänä jököttänyt peukalo pääsi viimein ver-tymään, kun fysioterapiaa opiskeleva Julian Owusu antoi hoito-ohjeita.

Urheilutapaturman seuraksena paikoiltaan käynyt oikean käden peukalo ei kuukauteen toiminut: kätellä ei voinut eikä oluttuoppia nostella.

Owusun kääntelemät nivelet toimivat, joten vika paikannetaan revähtäneeseen lihakseen. Väärin arpeutunut lihas kiristää ja jäykistää.

- Lämpöhaude pari kertaa päivässä ja hidasta venyttelyä. Kylmiltään ei saa venyttää, kuuluu Owusun ohje.

Katson opinto-oppaasta, mistä osaamisesta sain juuri nauttia. Opintojakso Manuaaliset ja fysikaaliset fysioterapiamenetel-mät (3 op) sanoo, että ”Opiskelija tietää hieronnan, raajanivel-ten mobilisoinnin sekä lämpö- ja kylmähoitojen teoreettiset perusteet ja käyttöalueet.”

Parin viikon lämpöterapoinnin jälkeen voi paremmin jo lyödä välilyöntiä näppäimistössä sekä tervehtiä uusia opiskelijoita ronskilla vatkaamisella.

Peukaloputti vertyyToimittaja nyhtää helpotusta opiskelijoiden ammattitaidosta

Juha Lehmikangas, opiskelet ensihoitajaksi. Eivätkös ne ole cooleja jätkiä? Lentävät helikoptereissa ja ajavat kovaa ambulanssilla.Juha: Jos joku sanoo, että opiskelee insinööriksi, niin se on siinä, mutta jos kerrot, että opiskelet ensihoitajaksi, niin tulee aika paljon lisäkysymyksiä. Kyllä se jonkunnäköisiä ajatuksia herättää.

Fysioterapiaa on ensihoidon tapaan hankala päästä lukemaan. Pi-dättekö te fysioterapiaa opiskelevat noita ensihoitajia minään?Julian: Meidän opiskelijoiden keskuudessa ensihoito on aika kor-kealla listalla, jos pitäisi valita joku muu ala kuin fysioterapia. En-simmäinen kommentti, kun kerron mitä opiskelen on: ”Voi mulla on hartiat jumissa, että voitko...” Oletetaan, että mä tiedän kaiken anatomiasta, mutta harvoin se on, että osais auttaa yhtään.

Satu Huhtala, sinulla on jo kaksi tutkintoa. Herättääkö se ihmetystä?Satu: Monesti ekana kysytään mun ikää ja sitten ihmetellään miten paljon oon ehtinyt :) Seuraavaksi ihmetellään, että eihän nämä alat liity mitenkään toisiinsa ja kysellään miksi lähdin opiskelemaan vielä optometriaakin, tavallaan niin kuin viestinnässä olisi ollut jotain vi-kana vaikka näinhän asia ei ole. Ja yleensä luullaan että en oo ehtinyt mitään muuta tehdäkään kuin opiskella, mutta se ei todellakaan pidä paikkaansa. Itse asiassa oon huomannut että mitä enemmän on vauhdissa, sitä enemmän ehtii tehdä kaikenlaisia asioita. Ja iso osa on sillä, että oon saanut opiskellut mieluisia aloja, koska silloin on säästynyt energiaa ja hyvää virettä vapaa-ajallekin.

Sivulla 8 yksikkönne johtaja kehuskelee, kuinka teidän yksikössä valmistutaan ja opiskellaan tunnollisesti. Miksi?Juha: Insinöörin töitä voi tehdä vaikkei valmistuisikaan, mutta sairaanhoitaja ei voi hakea mitään virkaa, jos ei ole tutkintoa.Satu: Opiskelu on koulumaista ja tahdissa on pysyttävä. Seuraavan kerran ohi mennyt kurssi on vasta vuoden päästä.Julian: Meillä on sama. Opiskelu on tarkasti aikataulutettua. Monesti sote-alalla on myös sellaisia opiskelijoita, jotka haluavat opiskella siellä. Ne, jotka eivät halua, lähtevät nopeammin kuin muissa koulutusohjelmissa, joissa voi pysyä loppuun saakka ja etsiä samalla sitä oikeaa alaa.Satu: Parasta opiskelussa kuitenkin oli, että sai päättää kuinka paljon aikaa käytti. Nyt, kun on töissä, niin sitä on pakko mennä ja pakko antaa tietty panos. Jos opiskeluaikana halusi lusmuilla, niin se oli vain itseltä pois. Se oli vapauttavaa.

Yksikössä opiskelee yhteensä noin 1 500 opiskelijaa ja valtaosa opiskelijoista on naisia. Onko yksikössä sukupuolittuneita käytäntöjä?Juha: Ehkä harjoittelussa miespuolisena jää paremmin mieliin hy-vässä ja pahassa. Keikkahommia soitellaan miehille herkemmin. Julian: Olen samaa mieltä, poikien nimet muistetaan heti, mutta tyttöjen nimien opetteluun meni opettajilta jopa puoli vuotta. Meilläkin on neljä jätkää ryhmässä ja kaksitoista tyttöä, mutta en tiedä vaikuttaako se loppujen lopuksi.Satu: Meidän ryhmässä oli yksi mies. Kyllä se sai hyvin huomiota.

SOTE:ssa opiskellaan kymmenessä koulutusohjelmassa ja yk-sikkö kehuu olevansa monialainen. Onko teillä opiskelijoilla kuitenkaan mitään yhteistä?Pitkä hiljaisuus.

Kaikki: Ahdas ruokala? Satu: Kyllä meillä oli aika irrallinen olo siellä omassa siivessä. Olen tähän saakka kuvitellut, että muut kuvittelee olevansa samaa massaa ja nyt kuulen, ettei se ole niin.Juha: Ei tunnu itsestäkään, että mikään yhdistäis. Kätilöt, sairaanhoita-jat ja terveydenhoitajat, niiden kanssa nyt on joitain yhteisiä opintoja.Julian: Yllättävän vähän on tutustunut muihin. Mekin ollaan omassa siivessa koko ajan ja meillä on omat ammattiaineet. Vaikka jonkun verran on yhteisiä opintoja muiden kanssa, niin siinä tulee oleskeltua vain omien kanssa.Satu: Meillä oli aika vahva tunne siitä että me ei tavallaan edes kuuluta sote-yksikköön, ja oltiin ihan omissa oloissamme. Monissa muissa maissahan optometriaa opiskellaan tekniikan yksikössä ja esimerkiksi Saksassa optikot ovat diplomi-insinöörejä.

Tiedättekö yhtään kuka mitäkin opiskelee? Erottuvatko hoitsu-tytöt?Julian: Ensihoitajilla on usein punaiset housut ja jostain syystä tunnistaa optometristit ja suuhygienistit. Sitten siellä on loppu-massa sairaanhoitajia ja sosionomeja. Satu: Niin. Tietyt alat erottuu ja loput ovat epäkiinnostavaa massaa.

Sotelaisilta puuttuu opiskelijayhdistys ja yhteinen opiskelija-kulttuuri. Mitä te sitten puuhaatte omissa poteroissanne? Onko teillä omia juttuja?Satu: Meillä on perinteisiä pajatöitä. Koulutuksen alusta lähtien on tehty tällainen noppa ja sitten on sellaisia, mitä ei saa paljastaa.Juha ja Julian: Tervetulaissaunailta uusille opiskelijoille.

Olen kuullut, etteivät sotelaiset ole kovin kiinnostuneita omista oikeuksistaan. Pitääkö paikkansa?Satu: Meille käytiin monesti ammattiliitosta pitämässä infotilai-suuksia. Se toimi ihan hyvin. Liityttiin kaikki jo opiskeluaikana, kun saatiin hyvä tarjous opiskelijajäsenyydestä.Juha: Liitosta käytiin heti eka syksynä ja valtaosa liittyi, kun on se oli ilmaista opiskelijalle.Julian: Meillä sama juttu, että liitosta on käyty juttelemasta. Työ-elämästä ei ole ensimmäisenkään vuoden jälkeen ollut hirveästi kysyttävää. Meillä on fysioterapiatiimi, joissa opiskelijat ja opet-tajat keskustelevat pari kolme kertaa vuodessa. Siellä saa äänen kuuluviin.Juha: Jos kurssilla on ollut ongelmia, niin ne käydään äkkiä läpi ja niihin puututaan heti. Ensihoitajat ovat perinteisesti olleet hyviä huomauttamaan epäkohdista. On sitä tietyissä asioissa kärsittykin, koska kaikki eivät siitä tykkää.

Osaatte siis tykittää palautetta. Entä olisiko koulutuksissa jotain perusteellista kohennettavaa?Julian: Koulutusaikaa voisi pidentää. Vanhemmat opiskelijat ja opettajat sanovat samaa. Fysioterapia on tiedealana nuori ja kou-lutussisältö muuttuu koko ajan. Tämä on ikuinen kysymys varmasti joka alalla.Satu: No, meillähän tuo perustuu aika pitkälle optiikkaan, joka ei ikinä muutu. Jotain yksinkertaisia asioita kuitenkin käydään monta viikkoa ja jotain tärkeää tosi nopeasti ettei ehdi perehtyä. Siitä tuli purnausta, kun vapaasti valittavat opinnot eivät liity mitenkään omaan alaan.Juha: Ensihoidon osalta ei ole valittamista, kaikki opettajat ovat aktiivisesti työelämässä mukana ja tekevät pelastuskoptereissa päätyönsä ja käyvät sitten meillä tuntiopettajina. Käytännön har-joituksia voisi olla enemmän, ihan haavan sitomista ja kanylointia. Kädentaitoja ei harjoitella koulussa lainkaan. Ne harjoitellaan sitten työelämässä. Niihin haluais rutiinia. Muuten koulutus on hyvin onnistunut.Julian: Jos haluat erikoistua vanhustyöhön tai vammaistyöhön, mutta jos on yhtään erikoisempaa ja kiinnostaisi, niin esimerkiksi Tampereen amk:sta ei voi ottaa kurssia. Siihen kehoitetaan, mut-ta mihin väliin otat, koska palkit toimivat vain meidän yksikön sisällä.

Sotelaisia pidetään herkkinä ihmisinä. Miten teitä opetetaan kohtaamaan ihmisiä?Satu: Ei millään tavalla. Me vain hiotaan noppaa ja opiskellaan fysiikkaa.Juha: Me harjoitellaan enemmän potilaan kohtaamista, ei niinkään ihmisen. Se tulee sitten harjoittelussa ja muussa elämässä.Julian: Meillä sitä taas on painotettu paljon, koska fysioterapiassa potilassuhde voi olla pitkä ja pitää osata huomioida monta asiaa, kun ollaan fyysisessä kontaktissa. Siinä ollaan usein aivan iholla. Ihmisillä on erilaiset rajat ja fysioterapeutit helposti unohtavat sen.

Teillä kaikilla on muitakin opintoja takana, Juhalla metsäalan opintoja Rovaniemen amk:ssa, Satulla kokonainen me-dianomin tutkinto ja Julianilla pari vuotta englannin opin-toja yliopistolta. Onko opinnoista jäänyt jotain käteen? Entä ammennatteko harrastuksista jotain opiskeluun?Juha: Kärsivällisyyttä on tullut. Kun toiset valittavat, kuinka huonosti joku asia on, niin voi sanoa ettei ole. Olen nähny, että huonomminkin voi olla. Rovaniemellä oppi myös kirjoittamaan, sillä siellä oli viisinkertainen määrä kirjallisia töitä. Enää ei tuo-ta ongelmaa kirjoitella pidempiä esseitä.Julian: Olen tanssinut hiphop- ja katutanssilajeja SM ja MM-tasolla. Meidän tanssiryhmällä nimeltä Natural Hype on muutama SM-kulta taskussa. Olen kokenu, että tietynlainen avaruudellinen hahmottaminen on erilainen kuin muilla. Siitä on ollut hyötyä.Satu: Yritin koko optomerian opiskelun ajan miettiä yhteyt-tä aikaisemman koulutukseni ja optometrian välille siinä sen suuremmin onnistumatta. Mulla oli vielä viestinnän puolelle opinnäytetyö tekemättä kun aloin opiskella optometriaa, joten sen aiheeksi tuli Graafisen ilmeen merkitys optikkoliikkeiden imagolle. Näin päin siis pystyin hyödyntämään kahta koulutus-ohjelmaa.

30,4 % Tekniikka / Oulu

22,7 % Sosiaali- ja terveysala

18,2 % Liiketalous

9,4 % Tekniikka / Raahe

7,1 % Ammattillinen opettajakorkeakoulu

6,8 % Kulttuuriala

4,3 % Luonnonvara-ala

1,1 % Täydennyskoulutus

41,9 % Hoitotyön koulutusohjelma

18,2 % Sosiaalialan koulutusohjelma

7,4 % Radiografian ja sädehoidon koulutusohjelma

6,9 % Fysioterapian koulutusohjelma

5,9 % Bioanalytiikan koulutusohjelma

5,6 % Toimintaterapian koulutusohjelma

5,2 % Optometrian koulutusohjelma

5,2 % Suun terveydenhuollon koulutusohjelma

3,7 % Ensihoidon koulutusohjelma

Sosiaali- ja terveysalan yksikkö suhteessa muihin yksiköhin.

Sosiaali- ja terveysalan yksikön nuorten koulutusohjelmat

17

Kädenläm

pöisen jazzin vastaisku

KeHut ?

Rahvaan

Rantajatsit 23.-25.7.2009

Saavuin Raahen Rantajatseille sopivasti Marc Ducret Trion

ensimmäisen veisun puolivälissä, eli noin viisitoista minuuttia

myöhässä. Ducret päästeli kitarastaan erinäisiä ”bling blong”

-ääniä rumpali Eric Echampardin pieksäessä rummuistaan

kovasti rokin kuuloista komppia. Basisti Bruno Chevillo luki

ilmeisesti nuotteja, tai sitten Aku Ankkaa.

Ducretin jatsia jaksoi paikallaan laskevan auringon valossa kuunnella

noin kaksi minuuttia, ennen kuin kaljateltan anti piti lähteä tarkista-

maan. Kaljan hinta oli erittäin opiskelijaystävällinen: neljä euroa isosta

tuopista oli mukava yllätys. Halvasta kaljasta huolimatta yleisö oli perin

sivistynyttä ja jaksoi kuunnella abstraktia jatsia ihan setin loppuun asti.

Ikäväkseni huomasin, että minä en kyennyt myöhemminkään keskittymään

Ducretin ja kumppanien musisointiin. Haastavampi jatsi ansaitsee pimeäm-

män ympäristön ja oikean mielenlaadun, jotta sitä voi arvostaa.

Illan käydessä pimeämmäksi lavalle asteli Janna Hurmerinta bändeineen.

Ilmeisesti illan pääesiintyjänä toiminut Janna tuuttasi täysin yhdentekevää,

iljettävän sulavaa nu-soulia vailla mitään särmää. Sisäsiisteiksi koulutetut kon-

servatoriomuusikot eivät tee virheitä elämässään eivätkä musiikissaan.

Pöhöttyneet Elojazzit 7.-9.8.2009

Pari viikkoa myöhemmin jazzmusiikin arvosteleminen jatkui Elojazzeilla. Ensimmäisenä

lavalle kipusi ympäri Pohjoismaita kerätty jazzkvartetti, Tight Lines Quartet. Hemmot

olivat ilmeisesti perhokalastamassa ympäriinsä ja siinä sivussa nakkasivat vähän keikkaa.

Jälleen kerran abstraktimmasta jazzista sai nautiskella laskevan auringon valossa, ja

jälleen kerran ajankohta ei toiminut musiikille pätkääkään. Jazz kuuluu festareille yhtä

paljon kuin taide museoihin, eli ei ollenkaan. Yleisö koostuu kulturelleista villapa-

itaihmisistä, jotka arvostavat musiikkia ihanasti silmät herkästi kiinni puristettuina:

”Ah, ihanaa, en ymmärrä, ihanaa”. Toisaalta yleisöön mahtuu myös muusikoita ja

heidän puolisoitaan. Muusikot kyyläävät soittotekniikkaa, ja puolisot haukot-

televat ja mököttävät.

Lavalle törmäsi jossain välissä Oulu All Star Big Band, joka päräytti tiukan

oloisesti pari fuusiojazzklassikkoa: Jaco Pastoriuksen Liberty Cityn ja Herbie

Hancockin Chameleonin. Sitten lavalle kutsuttiin orkesterin solisti, ruot-

salainen Stefan Gunnarson, joka muistutti habitukseltaan powermetal-

bändin sankarikitaristia. Gunnarsonin nähtyäni otin periaatteekseni olla

luottamatta mieheen, joka soittaa rungotonta kitaraa. Gunnarson lauloi

ja soitti juustoisia koskettimia ja tuota kitaran irvikuvaa monesti täysin

yksin. Hassunhauska lauluimitaatiopotpuri biisistä We Are the World

sai allekirjoittaneen miltei oksentamaan.

Viimeiseksi lavalla nähtiin saksalaisen levy-yhtiön Ruf ’´n Blues

Caravan. Taustabändi pysyi esiintymisen ajan samana, solistit vain

vaihtelivat. Lavalla kuultiin Joanne Shaw Taylorin korvannutta

soul-laulajaa Meena Crylea, brittiläistä blueskitarasankaria

Oli Brownia sekä suomalaista blueskitaristia Erja Lyytistä.

Tiukka taustabändi, ja solistien tiukka soitto saivat hetkeksi

unohtamaan ruotsalaisen liehuletin aiheuttamat traumat ja

jalan vispaamaan. Elojazzeilla olut oli astetta kalliimpaa

Raahen Rantajatseihin verrattuna, ja sitä oli vähemmän.

Muutenkin Elojazzien ilmapiiri oli Rantajatseja snob-

bailevampi.

teksti pekka leviäkangas | K

uvat: M

ika Saloranta

18

pIKKuKeHut ?

Kesä meni, ainakin

festarigalleriat jäi muistoksi.

Galleriaan löydät opiskelijalehti.fi sivuilta tai osakoweb.fi/galleria

Astellessani kohti elokuvateatterin salia suorastaan tärisin innostuksesta. Mie-lessäni vertasin itseäni 1960-luvun jän-nittyneisiin leffafriikkeihin, kun nämä nenänvarren hermot kihelmöiden asen-sivat kasvoilleen aidot 3D-lasit - pitkään olivat kolmiulotteiset rainat poissa, mutta nyt ne ovat tulleet takaisin. Puoltatoista tuntia myöhemmin minunkin nenän-varteni hermot kihisivät raskaiden lasien aiheuttamasta painontunteesta, mutta muissa synapseissa oli varsin hiljaista. Fiilis muistutti elämystasolla viisivartti-sen hologrammikuvan katselua ja aidosta kolmiulotteisesta tripistä jäätiin kauas. Yritys hyvä kymmenen, tarkastetaan tämä homma kymmenen vuoden kuluttua uudelleen.

Ai niin, se leffa. Kuten kaikki Ice Age-pätkät, tämäkin on ihan jees. Animaatio

jää kauas Dreamworksin ja Pixarin huip-pulaadusta, hahmot ovat tutun sympaat-tisia, ja meininki täysin identtistä kahden aiemman osan kanssa. Jyrsijä jahtaa päh-kinää, Manu-mammutti juroilee, ja Sid-laiskiainen koheltaa menemään - ekstrana mukaan ahdetaan söpöjä dinosaurusten poikasia ja raskaushuumoria. Komiikka keskittyy voimakkaasti fyysiseen törmäi-lyyn, mitä nyt väliin tiputetaan aikuisten virkistykseksi homo- ja hamppuvitsejä.

Kolmiulotteisen elämyksen takia leffateat-teriin ei kannata vaivautua, eikä oikeastaan itse elokuvankaan. Ainoastaan tilanteessa, jossa epäröivä elämänkumppani tulee vakuuttaa lastenhankinnan tarpeellisuu-desta, tämä raina voi olla paikallaan - sen verran estottomasti loppukohtauksessa kuvataan vanhemmuuden auvoa.

Pöhöttyneet Elojazzit 7.-9.8.2009

Pari viikkoa myöhemmin jazzmusiikin arvosteleminen jatkui Elojazzeilla. Ensimmäisenä

lavalle kipusi ympäri Pohjoismaita kerätty jazzkvartetti, Tight Lines Quartet. Hemmot

olivat ilmeisesti perhokalastamassa ympäriinsä ja siinä sivussa nakkasivat vähän keikkaa.

Jälleen kerran abstraktimmasta jazzista sai nautiskella laskevan auringon valossa, ja

jälleen kerran ajankohta ei toiminut musiikille pätkääkään. Jazz kuuluu festareille yhtä

paljon kuin taide museoihin, eli ei ollenkaan. Yleisö koostuu kulturelleista villapa-

itaihmisistä, jotka arvostavat musiikkia ihanasti silmät herkästi kiinni puristettuina:

”Ah, ihanaa, en ymmärrä, ihanaa”. Toisaalta yleisöön mahtuu myös muusikoita ja

heidän puolisoitaan. Muusikot kyyläävät soittotekniikkaa, ja puolisot haukot-

televat ja mököttävät.

Lavalle törmäsi jossain välissä Oulu All Star Big Band, joka päräytti tiukan

oloisesti pari fuusiojazzklassikkoa: Jaco Pastoriuksen Liberty Cityn ja Herbie

Hancockin Chameleonin. Sitten lavalle kutsuttiin orkesterin solisti, ruot-

salainen Stefan Gunnarson, joka muistutti habitukseltaan powermetal-

bändin sankarikitaristia. Gunnarsonin nähtyäni otin periaatteekseni olla

luottamatta mieheen, joka soittaa rungotonta kitaraa. Gunnarson lauloi

ja soitti juustoisia koskettimia ja tuota kitaran irvikuvaa monesti täysin

yksin. Hassunhauska lauluimitaatiopotpuri biisistä We Are the World

sai allekirjoittaneen miltei oksentamaan.

Viimeiseksi lavalla nähtiin saksalaisen levy-yhtiön Ruf ’´n Blues

Caravan. Taustabändi pysyi esiintymisen ajan samana, solistit vain

vaihtelivat. Lavalla kuultiin Joanne Shaw Taylorin korvannutta

soul-laulajaa Meena Crylea, brittiläistä blueskitarasankaria

Oli Brownia sekä suomalaista blueskitaristia Erja Lyytistä.

Tiukka taustabändi, ja solistien tiukka soitto saivat hetkeksi

unohtamaan ruotsalaisen liehuletin aiheuttamat traumat ja

jalan vispaamaan. Elojazzeilla olut oli astetta kalliimpaa

Raahen Rantajatseihin verrattuna, ja sitä oli vähemmän.

Muutenkin Elojazzien ilmapiiri oli Rantajatseja snob-

bailevampi.

elokuva

Pistä miestähti pukeutumaan Che Guevaraan - Che KapinallinenIikka Kivi

Kuullessani Benicio Del Toron valinnasta Che Guevaran elämästä kertovan elokuvan pääosaan, en olisi voinut olla enempää innoissani. Monipuolisista roolivalinnoistaan tunnettu Del Toro jos kuka saisi puhalletuksi järjettömän kokoiseksi ikonihahmoksi paisuneeseen sissijohtajaan lämpöä ja rosoisuutta.

Mutta kun ei saa, ja tämä on täysin käsikirjoitustii-min vika. Che - Kapinallinen jatkaa t-paitaprinttien viitoittamalla tiellä. Ernesto Guevarasta rakennetaan kuvaa myyttisenä vallankumousjohtajana - toki rehtinä, kunnianhimoisena- ja tuntoisena - mutta ei todellisena ihmisenä heikkouksineen, vajavaisuuksineen ja ereh-dyksineen. Vaikka Guevaran hahmo onkin ruudulla koko elokuvan keston ajan, jää Argentiinalaisen hahmo katsojalle varsin etäiseksi.

Muutoin Che - Kapinallinen on pätevää historiallista elokuvaa, jonka autenttisuus vie katsojan mukanaan 1950-luvun Kuubaan. Espanjan kielen käyttö murretun englannin sijaan ja loppuun asti hiotut miljööt toimivat hienosti. Teatraalisuuden ja lavastetun todellisuuden tuntu estävät kuitenkin uppoamasta täysin elokuvan maailmaan - esimerkiksi taistelukohtaukset ovat niin

ponnettomasti kuvattuja, että tällaisia seisoske-luita ja pyssyillä sohimisia nähtiin viimeksi 1990-lu-vulla. Katsoja tuntee olevansa sivustaseuraaja suurissa tapah-tumissa, mutta melko kasvotto-man vallanku-mousarmei j an sekaan katsojaa ei päästetä.

Che - Kapinallinen on suurelokuva suurmiehestä, ja sellaiseksi varsin onnistunut. Epookinomainen pönöt-tely ja minimalistisen realismin puute kuitenkin tekevät siitä pelkästään audiovisuaalisen näköispatsaan muiden Guevara-ikonien joukkoon. Harmi, sillä ainesta olisi ollut paljon enempään.

elokuva

Söpöjä dinoja eikä paljon muuta

- Ice Age 3Iikka Kivi

19

SceNe

”I guess changing a workplace is a good way to ruin your sum-

mer holiday”, the cheerful man laughs.

This 53-year-old, Ii-born Doctor of Science (Technology) believes he has the sufficient knowledge of the Oulu region and he is experienced enough to begin his new post as the rector of Oulu UAS. Before becoming the new rector, Paaso has worked as the rector of Vaasa University of Applied Scien-ces, administrated the Functional Unit of Raahe of the University of Oulu and worked as the principal lecturer on the Raahe campus of Oulu UAS.

“Of course I have thought of my new assignment and the new chal-lenges during the summer, although the new post does not begin until September”.

The whole summer has not been all work and no play.

”I have gone orienteering every week from the beginning of May. I took part in Kainuu Orienteering Week and Fin5 Orienteering Week. I have completed 20 competitions this summer.”

The sporty rector considers exercise four times a week normal. In addition to orienteering, Paaso likes to golf, ski and play volleyball.

”Saturday nights have gone by with my wife at the local dances,” mentions Paaso.

Family comes high in Paaso’s set of values.

” I enjoy the most the mutual hobbies and time with my family. My interests are the kind you get a good run for your money. I would count work-rela-ted success also as a thing I enjoy. ”

the Familiar Student lifeAs a father of a four children Paaso gets to follow the young’s life very clo-sely and recognizes some differences between the youth of nowadays and his own time’s youngsters.

” I am often surprised how much kno-wledge and skill the young posses but I do hope to see more responsibility. It seems to me that in the 70’s, studies and other matters were taken more seriously but my subjective observations may not reveal the whole truth. When in need, the youth can keep the society up and going. Anyway, today’s world is not any easier to live in than during the 70’s.”

Paaso hopes patience from students.

“When it comes to the new rector, expectations are high. First you have to take a good look and see what is working and what needs some de-velopment. Nothing big or special is going happen immediately but I will try my best.”

From the students’ closest interest guardian, the student union, Paaso expects orderliness and clarification of its mission. He is satisfied with the student unions’ development from party organizers to real developers of a university of applied sciences.

” To know where the funding is being directed, it would be a good thing if the functions and objects of the stu-dent union were to be defined more closely.”

Advocate of Student Health carePaaso would like the recently changed Polytechnics Act to be changed even more.

“I am a member of the Board of ARENE, the Rectors’ Conference of

Finnish Universities of Applied Scien-ces, and there still are some things we want to promote. The research and development in UASes is something which should be included in the core funding, in other words it should be government-supported.”

The new rector thinks student health care needs some enhancement.

”When it comes to the student health care, the UAS students are not on an equal position with the university students and the situation needs a change.”

The name of the polytechnic Master’s degree and the names of the UASes are unsolved matters.

”We would like to stabilize the term ‘University of Applied Sciences’ becau-se it is still not used by every authori-ty”, Paaso notes.

The change in the Polytechnics Act is not the only development happening in the UAS field. According to Paaso ARENE is at the moment finalizing a strategy which aims to define more specifically the profile of a UAS, its po-sition and goal in the Finnish society.

Raahe’s ManJouko Paaso has a positive view of Raahe region and its surroundings. The ties to this city are strong. 14 years of working in the area enables Paaso to see that UAS education has its own place in Raahe.

”Ministry of Education creates pressure when it demands statistics and figures and bases the compari-son of UASes on them. The schools in Oulu and Raahe cannot compete each other if the comparisons are made with the same indicators. I think Raahe can provide significant benefit to the schools in Oulu. Alt-hough we must find some additional value to Raahe, so it can manage the indicators typical to other units like itself“ , explains Paaso.

”The new rector would have more emphasis on the adult education in Raahe, because of the challenges related to the attraction of youth education.”

”The project activity could be de-veloped which basically means co-operation with the region’s working life, such as mechanical industry, for example with Ruukki.”

converging Higher education InstitutionsThe last years on the field higher education institutions have invested in co-operation. Oulu UAS and the University of Oulu have been in tight co-operation since 2006. Paaso belie-ves that the basis for progression of the co-operation will be particularly good also in the future.

”I know the rector of University of Oulu, Lauri Lajunen and some other staff members. The common atmosphere has gotten remarkably better over the past few years. The Finnish Council of University Rectors and the Rectors’ Conference of Finnish Universities of Applied Sciences have mutual events and you can see some converging has happened.”

According to Paaso this converging does not mean that the missions of these higher education institutions would come any closer to each other.

”The role of a UAS is vocational and it is in close contact with the working life. Universities have a scientific role. It is needles to keep up a rivalry posi-tion when both have their own roles in this co-operation.”

Rector Headed for New ChallengesThe new rector of Oulu University of Applied Sciences, Jouko Paaso, is a family man with relations in a good order.text: elina Aronen-Raappana | translation: Suvi lukkarila

20

” I am often surprised how much knowledge and skill the young posses but I do hope to see more responsibility."

I hear it starting to buzz behind me.

“This is going to sting a bit.”

I am sitting on a leather chair and squeezing the armrests. My shirt is in a messy pile next to me.

Soon the needle will sink into my skin and bring the ink to life.

Should have remembered those painkillers.

Forever yours The idea of being tattooed is surely as old as the awareness of them ex-isting. Seriously, I have pondered an ink picture on my body for a year but this Spring I made up my mind and decided to have one during the summer holiday.

The hardest part of the process was to choose the inked design. I had two criteria: it should be one I would be proud to carry the rest of my exist-ence and it had to include initials of three important persons in my life. Finally my wife came up with a de-sign. The picture looked the appro-priate size, so I could cover it when needed. I also checked Wikipedia so I could be sure the symbol did not have any unwanted meanings.

cleanliness is next to godlinessThe tattooist’s arms are covered with pictures and also his palm has its own symbol to carry. According to the maestro the symbol is his own creation and tattooed to the bone so the color will last. The tattoo art-ist compares the forthcoming pain to simultaneous mosquito bites. I do not know what to think. I have never experienced anything like that before.

I must admit that the questions of cleanliness of the tattooing machine

and all the other health-related issues come to my mind, tough a bit too late. Maybe subconsciously I have been thinking that a professional-looking tattoo parlor looks after its quality.

I have chosen the place based on a magazine story and shameless self-promoting praises. When surfing on the Internet I bump into writings claiming that taking a tattoo is pretty much the same as giving the money straight to organized crime. Even if my skin is being mutilated by a member of a motorcycle gang I can guarantee the service is still better than any technical support or customer service phone line can provide.

this is going to hurtBecause baby-making is pure fun for men I thought getting stung and tolerating the pain would suit as a measurement of a real man.

A friend of mine tried to scare me with painful details and adviced me to take couple painkillers before-hand. Another friend of mine, who has given birth and been tattooed, said it is nothing.

I can hear the music being played on the background, brawling heavy metal. The tattoo parlor is furnished with all things red and inevitably sends out an image of a brothel. Despite their ink-covered skin, the workers seem like aver-age Joes. Good old craftsmanship mixed with the scent of disinfect-ant. I ask the tattoo artist about the amount of the customers.

Having a tattoo is not an everyday thing, so the customers might come even from further. When you have done a good job, without an excep-tion, they will come again, the artist replies.

Just hearing the tattoo machine buzz, my armpits start to sweat. I am nervous. The next ten minutes the tattoo is being done, go by filled with nervousness. I keep waiting the moment it is going to hurt. Soon the tattoo artist informs me that the last lines are being made. Is this it? Yes, this is it.

”Fancy piece of work”I give the artist a fifty and in return receive instructions how to deal with the new tattoo. The two weeks without sauna stings a bit but on the way home I feel lighter in many ways. When I was younger I could not have even dreamed of this day. It did not even hurt.

I wanted the tattoo for its sym-bolic meaning but cannot deny the shallow appearance-related reasons, either. Regardless to those superficial reasons, I prefer to keep the tattoo hidden, not exposed. In addition to my family and the guys at the tattoo parlor, only four people have seen it. In my own eyes the tattoo is perfect and the others keep saying the same.

It is very snappy piece of art, my brother texts me.

Wow, it is actually kind of cool, my friends say. What on Earth were they expecting?

I have heard countless stories about the addictiveness of tattoos and yes, I am already planning for the next one. It is going to be even harder than the first one because the next one should summarizes all the things I wanted from my mark.

I think it is a good thing if some time goes by. I am not afraid of the pain anymore. It is the ease of having one that scares me.

Inked ManYou will get hooked, they said. This is a good

start, they praised. Without an exception you

will get more, they claimed. The writer took the

first bus to Inkland, next stop Tattooville. text and pictures: tapani tarhapiha | translation: Suvi lukkarila

21

You should make some sketches of the wanted design.

No pain.

I hear they are addicting. Is this the beginning of the symbol of Sweden, tre Kronor?

ElämänkouluHead(ache) of the State

Patriots - bad riotsThis summer I found several black-green-stickers on street lamps and other places in the city. The stickers said that "multicultura-lism damages your children and your gran-dchildren". The layout is corresponding to a cigarette pack. Some stickers just carry a logo of an arrow pointed upwards.

This gang calls itself National Resistance and its members have sworn to protect Finnish cul-ture and identity. In their website, they say that they will fight against integration with other races and nations. At this point it shouldn’t be a surprise to anyone to hear that they operate in the name of national-socialism – like the Nazis.

The headman of this movement called Henrik Holappa (who is from Oulu) got

spooked when the police got interested in his racist actions. Holappa fled to USA but The Land of Freedom deported him for ten years. I guess he is now building his revolu-tionary anti-bourgeois movement somewhere underground.

The National Resistance is just the far end of Finnish patriotism. The idea of protecting our borders lives very strongly in Finland despite of the fact that our generation and our parents haven’t seen war anywhere else than on TV.

Many Finnish patriots repeat the same mantra: Finnish culture, Finnish culture, Finnish cul-ture. Oh, come on! What is it?! Nobody will tell. I think that such thing as ”Finnish culture” doesn´t really exist. It is just an ego-boost and a poor excuse for hating other people.

Culture is not static and divine bundle of habits. Nobody can write it down and make everybody agree on the content.

And about race, gosh... Science has never pro-ved that people are split to different races, not in biological sense at least. The existence of races is totally an anthropological myth.

I ask you to remember this: the results of Na-tional Resistance -patriotismhave throughout history been all about bad riots and genocide.

Head(ache) of the State

Student Magazine answers the questions you don’t dare to ask

Why are you so excited about the astronaut whose grandparents moved away from Finland?

ONe tHINg ABOut FINlANd

There is no better place than Finland – on the Earth or outside. Timothy Kopra is a living example of that. His grandparents moved all the way to America to find happiness. Obviously, they did not find what they were looking for, and their grandson was forced to travel to outer space. What does he do when he gets there? Gives a call to the President of Finland! Homesickness or what?

To tell you the truth, Finns are not excited about the astronaut who does not speak Fin-nish and who has visited here only once in his

life. Have you heard people discussing about Timothy Kopra on the streets or in the cafes? Have you seen his name anywhere else but in the papers and magazines?

The whole story has been build up by the same tabloid editors that gave him title “sisunautti”. There is something exciting about the space and astronauts and tabloids always find a way to turn a dollar or an euro with that.

Media hype surrounding the “Finnish” ast-ronaut also tells more about Americans than

Finns. While being Big Brothers to rest of the world, they think it is their duty to give candy to little brother once in a while.

Call from the space to the President is an expression of politeness. Americans need supporters for their conquest of space. They need positive headlines as opposed to those that criticise government using billions of dollars to space programme while people cannot afford their living. Finnish press is a small but loyal ally. NMP

Ministry of education Would Raise Meal Subsidy

If the budget wish of the Ministry will get the support of the Government the meal subsidy of the students in higher education institutions will rise from the beginning of next year. The 12 cent increase would raise the meal subsidy to 1.79 euro per meal. If the maximum price of a meal does not increase also the maximal price of a meal would be 2.48 euro.

The last time the price was changed was August 2008 when the maximum price was raised 25 cent. Because the amount of the meal subsidy did not rise the students were the ones to pay the subtraction.

After the negotiations of the Ministry of Finance and the other ministries, the Government will deal with draft budget in the Government budget ses-sion beginning on the 26th of August. The budget proposal will be handed to the Parliament on the mid of September. NMP

Oulu uAS’s dreams of performance-based Funding gone with the Wind

Oulu University of Applied Sciences was left out when Ministry of Education rewarded universities of applied sciences from their operations in the year 2008. Total of 1.5 million euro was devided between seven UASes.

Mikkeli, Saimaa and Diaconia UASes did ex-tremely well last year and were rewarded with 300,000 euro each. Also, the soon mergering Tam-pere and Pirkanmaa UASes hit the jackpot and received both some performance-based funding.

Oulu UAS has received performance-based fun-ding in 2006. Ministry rewarded Oulu UAS from development of education and teaching methods with 100,000 euro. NMP

22

ElämänkouluOsattiin sitä ennenkin. Jos nyt ei palvoa, niin ainakin ihailla kuuluisuuksia. Mah-dollisuudet olivat tietenkin rajalliset ny-kypäivään verrattuna. Mutta tapahtui se niissäkin puitteissa. Tuli lehdistä leikattua ja kerättyä filmitähtien kuvia. Ja kun Armi Kuusela valittiin Miss Universumiksi olympiavuonna 1952, se oli iso tapaus.

Olihan Armi kaiken lisäksi Oulun läänistä, Muhokselta kotoisin.

Muistan vieläkin, kun sanomalehdessä etusivun parhaalla paikalla oli iso uuti-nen "Armi valloitti tuomarit ja katsojat." Voittaja sai palkinnoksi muun muassa auton. Muistan merkin yhäkin: Sunbeam Talbot.

Kotimaahan palattuaan häntä juhlittiin monin tavoin. Mutta Miss Universumin tehtäviin kuului myös lähteä maailman-kiertueelle. Niin hän lähtikin seurueineen. Filippiineille se kiertue kuitenkin päättyi, kun missineitonen rakastui Virgilio Hi-larioon. Myöhemmin nuoripari saatiin Suomessa näyttämään itseään junakier-tueella. Eipä tullut mieleenkään lähteä töllistelemään.

Myöhemmin, jo naimisissa ollessani, sain kuulla elämänkumppaniltani Armin asuneen miltei hänen kotinsa naapurissa

Muhoksella. Pojankoltiaisen silmissä Armi ei kuulemma ollut tyttövuosinaan poikke-uksellisen kaunis. Mummi taas, miehen äiti, kertoi, että kun Armi oli jo neitonen ja tuli kerran käyttämään nuorempaa veljeään Erkkiä parturissa (mummilla oli parturiliike Muhoksella), hän ajatteli, että on se tuo Armi kaunis. Oli kuulemma pakkaspäivä, ja nuoren neitosen posket raikkaan punaiset, mikä vielä korosti tä-män kauneutta.

Norjalainen Jan Rohde villitsi nuoria iskelmätähtenä ja levytähtenä. Hän tuli Pohjoismaissa ja ympäri maailmaa tutuksi Letkiksellään, jonka hän lauloi englan-niksi. Rohde oli toisella kymmenellä, kun hän vanhempineen muutti Amerikoista Norjaan.

Nuorimies lauloi muutakin kuin letkistä: rockia ja sen sellaista. Hän vieraili myös Haukiputaalla ja Kellossa, taisi olla Nuo-risoseurantalolla. En ollut paikalla, mutta jäljestä päin sain kuulla, että tytöt olivat olleet aivan villinä. Repineet Rohdelta jopa kravattia kaulasta!

Olihan meillä ”puttaalaisillakin” yhteen ai-kaan varsinainen ”hovilaulaja” tansseissa. Nimittäin maankuulu virtuoosi, levylau-laja Henry Theel. Hän tienasi leipäänsä esiintymällä muun muassa Työosuuskun-

nan tansseissa. Jukka Syrjälä puolestaan oli Oulun seudulla tunnettu hanuristi, joka ”pikkupienissäänkin” silloin tällöin veteli kurttuaan ihan kelvollisesti. Theel puolestaan oli muuttanut Ouluun erään naispuolisen hammaslääkärin luo, jolle kävi sitten niin ikävästi myöhemmin, että hän nukkuessaan tukehtui tekohampai-siinsa. Tämän jälkeen Henry Theel palasi takaisin entisen vaimonsa luo Helsinkiin. Asia oli aikoinaan julkinen salaisuus näillä main.

Vuosia myöhemmin norjalainen kirjailija Agnar Mykle herätti varsinaisen kohun Suomessa kirjallaan Laulu Punaisesta rubiinista. Kirja ehdittiin jo painaa meil-läkin ja se ehti olla myynnissä jonkin ai-kaa. Sitten herkkähipiäiset tahot nostivat metakan pitäen kirjaa moraalittomana. He saivat tahtonsa läpi, ja Punainen ru-biini joutui myyntikieltoon. No, siitähän se kiinnostus vasta sikisi! Salamyhkäisyys vetää aina puoleensa. Ne, jotka olivat eh-tineet kirjan ostaa, olivat armeliaita meitä muita kohtaan ja lainasivat sitä. Tekihän tuo ryötti mutkan meidänkin nuoressa perheessä.

Laulu punaisesta rubiinista oli ehkä ai-kaansa nähden hieman uskalias, mutta näinä päivinä se luokiteltaisiin kesyksi. Ai-kain myötä kirja on päästetty pannasta.

Armi ja muita kuuluisuuksia

23

Käsitys itsestä, ympäristöstä ja elämästä syntyy tarinoista, joita koemme, kuulemme ja siirrämme eteenpäin. Ymmärtääksemme nyky-hetkeä tarvitsemme tarinankertojia ja tarinoita menneisyydestä.

Osakolaisen Elämänkoulu-sivulla julkaistaan kevään ja syksyn ajan Aira Röntysen tarinoita. Röntynen on tuottelias ja palkittu pakinoitsija ja sanoittaja, jolta on julkaistu kaksi kirjaa.

Tarinat on kuvittanut Osakolaiselle Milka Peltokangas.

Asumisoikeusasunto– riskitöntä asumista, oma sijoitus vain 15 %.

www.asokodit.fi Onnella on osoite.

Omaan pesään

Asokodissa on rennompaa jo nuorena. Et kaadu ylisuuriin lainoihin, ja sijoituksesi on säästöä tulevaan.

Asokodeilla on asuntoja jo yli 30 paikkakunnalla. Etsi oma pesäsi, katso vapaat asunnot: www.asokodit.fi.

TUTUSTU

ASOKOTIIN

VOITASISUSTUS-

TONNIwww.asokodit.fi