1

2

Alkorytmi, Tietokillan lehti vuodesta 1986. Ilmestyy4-6 kertaa vuodessa.

Päätoimittaja: Janne Kalliola

Jutut: Juha Autero,Janne Kalliola,Katja Kuusikumpu,Ville Likitalo,Jukka Parviainen,Ville Peltola,Liina Poropudas,Laura Snellman-Junna

P ä ä k i r j o i t u s

Kuvat: Janne Kalliola,Katja Kuusikumpu,Antti Tiainen,Matti Änkö

Grafiikka: Janne Kalliola

Ulkoasu: Janne Kalliola

Painopaikka: Libella

Painos: 300

Syksy. Sataa. Ensimmäinen syysmyrsky puisteleeOtaniemen havupuita julmalla voimalla.Yksinäinen harakka ponnistelee tuulta vastaan

kaikilla voimillaan. Ja häviää. Näen linnun lentäväntaaksepäin.

Mielen täyttää syksyinen melankolia ja väsymys.Takana on Pietari, tuo pohjoinen Venetsia, edessä onmaailma ja välissä on stressi, kiire, säätö ja väsymys.Pieni ihminen on kimpoillut usean eri koneiston rat-taana lokakuun. Joista yksi on ollut Tietokilta ja sielläAlkorytmi. On, toivon mukaan, vaihteeksi muutostenaika.

Olen kirjoittanut vuosien varrella useita kertojaluopuvani päätoimittajan vaateista ja vastuista, muttamoninaisia kertoja olen löytänyt itseni taas samaiseltajakkaralta. Olen katsellut huuli pyöreänä menoaniympärille ja ihmetellyt sitä, kuinka olen taas joutunuttai päässyt tähän virkaan. Voisiko joku ystävällinensielu kertoa minulle?

Ainoa pysyvä asia elämässä on muutos. Tämä lausetuli mieleeni katsoessani väkeä Lenskin excursion bus-sissa aamulla. Mukana oli kaksi minua vanhempaatieteenharjoittajaa ja omaa polveani kaksi muuta.Joukossa suuri määrä tuntemattomia silokasvoja, joillaoli kuitenkin jo teekkarilakki.

Tunsin itseni vanhaksi, mutten vielä väsyneeksi.Neljä päivää intensiivisitä arkkitehtuurin ihastelua,venäläistä arkirealismia, hienoja taide-elämyksiä, ker-jäläisiä, kulinarismia, likaisuutta ja shoppailua verestimieltäni voimallisesti. Kuin olisin ollut jälleen se neli-vuotias poika Joensuun Sokoksen taivaisiin asti ulot-tuvien legohyllyjen edessä. Tunsin voimakasta haluasyleillä maailmaa ja elää täysillä.

Olin vapaa kaikista ikävistä asioista ja pystyin miet-timään omia mietteitäni, toimimaan omien toiveidenimukaan ja elämään muutenkin kuin sika pellossa. Ahsitä onnea ja autuutta!

Realismi löi vastaan � perinteiseen tapaansa � hetiPietarin jälkeen, olin taas Suomessa ja vastassani olivatsuomalaiset ongelmat. Mailiboxini huusi 202 viestiäja ilta oli jo tummentunut. Oli aika kääriä hihat jaaloittaa työt. En tiennyt Pietarissa, että syleilisin maail-maa juuri tällä tavalla koto-Suomessa. Ja jos olisintiennyt, olisin harkinnut jäämistä sinne vakavissani.

Juoksevien asioiden syleilyn jälkeen minulla oli aikaamyös lehdelle. Alkoi hektinen taitto ja kuvien valmis-telu, lehti tulee saattaa painoon. Alkuinnostuksen kor-vaa nopeasti monotoninen eteenpäin junnaaminen, jokatuottaa päivä päivältä enemmän tekstiä ja kuvia niitäalati vaativalle valkealle taittopohjalle. Tyhjä tila väistyyja tilalle tulee viesti ja sanoma, toimituskunnan ter-vehdys tietokiltalaisille ja muille asianosaisille. Muttanyt työ on tehty ja minä olen päässyt voittajaksi. Olentaas maalissa, ehkä nyt jo viimeistä kertaa.

Aloitin syyskuussa Alkorytmin esittelyn sanomallavakiofraasini "hyvää iltapäivää, Suomen nuoriso!". Senjälkeen sanoin, että "kun minä olin nuori, niin kouluuntuli hiihtää...". Lauseiseen kiteytyy tilanteeni. Olensiirtymässä vanhojen joukkoon, pois killan aktiivisestaväestä ja kohti uusia taistoja. Toivottavasti vapautta-mani kolo täytetään uudella ihmisellä, joka voipuolestaan kasvaa yhdessä Alkorytmin kanssa elämänilojen ja surujen mukaan.

J a n n e K a l l i o l a

3

S i s ä l l y s

L e n i n g r a d F a k t a p

1703-1914 Sankt Peterburg1914-1924 Petrograd1924-Tietokillan ajanlaskun mukaan ikuisestiLeningrad

Perustaja Venäjän tsaari Pietari Suuri

Venäjän pääkaupunki vuosina 1712-1919

Sijaitsee Neva-joen suulla Suomen-lahden rannalla

Asukkaita n. 5 miljoonaa

Moskovan jälkeen Venäjän toiseksitärkein teollisuuskaupunki.

Nähtävyyksiä: Talvipalatsi, Pietarin-Paavalin linnoitus, Pietari Suurenratsastajapatsas, Iisakin kirkko

L a k i n l a s k i j a i s t e nj a t k o t

Kylmänä torstai-aamuna odottaa yksinäinen bussiSmökin parkkipaikalla. Vähitellen alkaa enemmän javähemmän sonerassa olevia reissaajia saapumaanpaikalle, osa jopa matkatavaroidensa kanssa. Ai ettämihin he ovat lähdössä?

No tietysti lakinlaskijaisten pitkänkaavan mukaisille jatkoille, eli killanlenskin ekskursiolle nykyiseen Pietariin.Lähtö näytti sujuvan kohtuullisenkivuttomasti ottaen huomioon, ettämatkalle lähdettiin suoraanlakinlaskijaisten jatkoilta aamulla noinkello 5.

Lopulta bussi pääsi liikkeelle vainhieman myöhässä pakollistenpassinetsintä ynnä muiden kuvioidenjälkeen. Lähtöä seuraamassa ollut väsynyttoimittaja poistuu tässä vaiheessanukkumaan. Matkalta lisää seuraa tässäAlkorytmin erikoisnumerossa.

Pääkirjoitus ........................................................... 2Totuttuun tapaansa päätoimittaja ruotii syntyjä syviä.Tällä kertaa aiheena syksy, Pietari ja Alkorytmi.

Sisällys .................................................................. 3Oletkos pannut merkille, että luet sitä juuri? Vieläkin?Yhä edelleen?

Lakinlaskijaisten jatkot ......................................... 3Minne voikaan joutua Lakinlaskijaisista?

Kiltatyttö ............................................................... 3Kiltatyttömme armaansa seurassa.

Leningrad Faktap .................................................. 3Perustietoa Leningradista.

Matkalla Pietariin .................................................. 4Päätoimittaja Kalliola matkasi Pietariin ja takaisinraportoiden yksityiskohtaisesti matkan sattumuksista.Etukäteispelot miehen viihtymisestä muutakin kuinkansalaisluottamnusta nauttineiden kanssateekkerienseurasta olivat todistettavasti puppua. Tekstiä kertyiuseamman sivullisen verran ja kuvat kertovat omaakarua kieltään.

Pienen phuksin suuri xq ..................................... 12Matkaan oli lähtenyt myös joukko nuoria tieteen-harjoittajia, joista eräs uskaltautui kirjaamaankokemuksensa ylös. Miten eroaa nuorison nousevientoivojen reportaasi kaiken nähneen ja kyynisenpäätoimittjan kommenteista? Lue ja koe.

Seljankaa ja pelmeenejä ...................................... 14Kaikilla matka ei ollut pelkkää läträämistä, vaan välilläotettiin murua rinnan alle. Toimituskuntamme kunnos-tautui tutustumalla muutamaan ravintolaan ja kirjoit-taen niistä artikkelin. Mitä kaikkea voikaan tapahtuakulinarismin herkullisilla teillä harhaillessa. Lue jaota opiksesi.

Vierailu venäläisessä sirkuksessa ........................ 16Matkalla oli tarjolla myös puolivirallista ohjelmaa jasirkuskirjeenvaihtajamme Autero raportoi sirkuksessa,jossa yleisöllä oli omat pellet mukana.

Kanavaristeily ..................................................... 18Pietaria sanotaan Pohjolan Venetsiaksi, kuten kutsutaankaikkia tarpeeksi pohjoisessa olevia, suolle tai suistoonrakennettuja kaupunkeja. Kanavissa on kiva risteillä janiinpä tietokiltalaiset tyypittivät yhden venäläisenristeilyaluksen ja näkivät siinä sivussa Pietarin kasvotjoelta käsin. Risteilyllä tietysti sattui ja tapahtui,mutta mitä? Ota selvää ja lue juttu!

AC phuksi-XQ .................................................. 19Andersen Consulting järjesti phukseille ja muutamalleisohenkilölle erilaisen excursion. Tutustu mitä illanaikana tapahtui. Tarjolla sekä kuvia että sanallistaselvennystä.

Skål Kimmo ....................................................... 20Kun suurin osa toimituskunnasta oli rajan takana,niin kotimaassakin tapahtui. Jukka Parviainen raportoiruotsalaisten speksista på det andra inhemska.

Kiltatyttömme Katrine.Huomatkaa arbuusi. Sylissä.

4

M a t k a l l a P i e t a r i i n0 1 . 1 0 . 1 9 9 8 0 3 : 5 5

Kello pärähtää soimaan ja täyttää tajuntani piipityk-sellään. Ponnistaudun ylös, laitan valot päälle ja herätänAuteron. Pikaisen aamupalan ja lopullisen pakkauksenjälkeen valumme Smökin edessä odottelevaan bussiin.Tilaa on vielä runsaasti ja päätämme jättää bussin taka-osan suosiolla liikuttuneessa tilassa oleville kanssa-kiltalaisillemme. Päätös osoittautuu matkan aikanasangen viisaaksi.

0 5 : 2 5

Bussi nytkähtää liikkeelle 20 minuuttia myöhässä,vaikka alunperin meitä varoiteltiin aikataulun tiuk-kuudesta. Viimeiset mattimyöhäiset (ei siis Änkö) kut-suttiin paikalle puhelimitse. Tässä vaiheessa olikadonnut vasta Zumban silmälasit. Matka alkaa lep-poisissa tunnelmissa, laulu raikaa (ei se sävel...) jasitten bussin kasettipesään laitetaan excukasetti, jokaalkaa toistamaan Lenin-setää ja muutamia muita lau-luja, joista vaiettakoon. Stenberg kertoo ensimmäisenkerran ilmaisesta kusipaikasta Viipurin asemalla.

0 8 : 4 0

Saavumme lähelle rajaa,Aimo Annokseen, jokaon osan matkalaistenmielestä viimeinensivistyksen kehto ennensuurta tuntematonta.Tarjolla onmahdollisuus vaihtaarahaa rupioiksi ja ostaaviimeisen kerrankunnon ruokaa. Näinmeitä pelotellaan.Emme usko, muttaruoan sijaan ostammevettä ja vessapaperia.

Suomen puolellameiltä tarkistetaanensimmäisen kerran

passit ja Maaret ja Terhi vannottavat väkeä käyt-täytymään asiallisesti Venäjän tullissa. Saavutammerajan, Kassu lausuu runon, tunnelma on odottava, jopaharras. Lumous rikkoutuu pian väen intoutuessa laula-maan nousuhumalaisella voimakkuudella.

1 0 : 3 0

Olemme siirtyneet Venäjän puolelle, kännykässä onvielä kenttää, tie on kunnossa ja maisemat näyttävät

ihan suomalaisilta.Käymme läpi passin-tarkastusrutiinin japalelemme tuulessa(joka on kuten venäläi-sissä elokuvissa), kunbussia tutkataan.Lopulta pakkaudummebussiin ja poistummeraja-asemalta. Matkaetenee muutaman sata

metriä ja saamme kuulla puomilla, että yksi leimauupuu (myöhemmin selviää, että bussi oli tullaamatta),joten peruutamme takaisin asemalle mummojentuijottaessa touhuamme. Leima löytyy ja pääsemmejatkamaan matkaa, pysähdymme tosin heti täyttämäänalati hupenevia nestevarantojamme. Ostan myössuklaata.

1 2 : 4 0

Aikaeron vuoksi olemme menettäneet tunnin, huomaansen Viipurissa olevasta kellosta. Viipuri on kaunis kau-punki, mutta tutustumme siihen vasta sunnuntaina.Näemme bussin ikkunasta Viipurin linnan ja pyöreäntornin. Päätämme vierailla niissä sunnuntaina.

Tie huononee ja bussi hidastaa. Moottoritie aaltoi-lee allamme, molemmilla puolilla tietä näemme venäläi-sempää maisemaa, lähinnä suota. Ja hiekkahautoja.Pikkuhiljaa Pietari alkaa valua sivuillamme, saavummekaupunkiin pysähtyen ensiksi Nesteen asemalla jatko-nestetankkauksella.

Viipurin linna syysauringon lois-teessa.

Pietari on kaunis kaupunki.

Vanhempi tieteenharjoittaja Stenbergiloisena alkumatkasta.

5

1 5 : 0 0

Olemme ajaneetPietarin leveitä katujahyvän aikaa kuunnellenvanhempien partojen(lue: Stenberg) huutoja�ja oikealla!�. Oikealla eikuitenkaan ole vielä mi-tään, mutta näemme ne

luvatut sarvikyrvät viimeistään paluumatkalla.Saavumme hotellille ilman suurempia yllätyksiä ja

hotellikin näyttää tasokkaalta. Maaret ja Terhi ovathoitaneet hommat tähän saakka todella hyvin. En edesminä voi valittaa. Stenberg on kertonut kusipaikanosoitteen jo neljästi. Minä voisin valittaa.

Kurkistus vessaan osoittaa suomalaisen Lambin ol-leen loistohankinta, paikallinen vessapaperi (ei siis rup-lat) muistuttaa hyvin läheisesti suomalaista hiekka-paperia, tosin hienoa sellaista. Puhutaan ihon mikro-hionnasta, onkohan tämä nyt sitä? En kokeile.

1 7 : 0 0

Täti otti passimme, kun kirjauduimme hotelliin,emmekä saa niitä vielä takaisin, kun tiedot ovat kirjaa-matta jonnekin. Emme anna tämän lannistaa mieltäm-me, vaan päätämme lähteä kaupungille toimituskuntana(Juha, Katja ja allekirjoittanut).

Ensiksi ostamme kuitenkin kaupungin kartan �sellaisen vaikeaselkoisen � ja kysymme hieman kohte-liaammalta virkailijalta bussireittiä keskustaan. Bussikuulemma lähtee hotellin edestä jakaartelee kohti Nevski Prospektia.Yhytämme sellaisen ja matkaammepitkää-ään kohti pääkatua.

1 7 : 3 0

Saavutamme lopulta tavoitteemme jaalamme kulkea pitkin pitkää ja tuulistakatua. Ihmiset näyttävät juroilta,kulkevat nahkatakeissa ja tummissavaatteissa. Erotumme joukostaselkeästi, vaikka Juha yrittääkin nahka-takillaan ja sängellään sulautuajoukkoon. Matkalla saamme tarjouksiakarvalakeista ja tauluista, mutta kiel-täydymme pontevasti.

Syömään olisi tarkoitus päästä,

mutta ravintolat eivät kerro hintoja tai edessuuntautumistaan, hyvä jos nimeään. Asiaa ei autakyrilliset kirjaimet ja niiden lukutaidon puute. Rahaaemme saa vaihdettua, kun passit ovat hotellissa.Kiertelemme aikamme kauppoja ja lopulta nälkäpakottaa piipahtamaan ylikansallisessa pikaruoka-ketjussa. Hävettää. Päätämme palata hotellille.

Matkalla törmäämme muihin matkalaisiin, vaih-damme muutaman sanan ja jatkamme sitten kohtibussipysäkkiä. Jota ei kuitenkaan tule vastaan. Bussisaapui Nevski Prospektille yksisuuntaista katua pitkinja arvomme väärän kadun paluumatkalle ja kävelemmeuseita kilometrejä pimenevää Pietaria. Lopulta pysäkkitulee vastaan ja kiipeämme bussiin. Maksamme pariruplaa ja täristämme taas kohti hotellia. Edes hiemankävelyvauhtia nopeammin.

2 1 . 3 0

Olemme saapuneet hotellille, penäämme passimmeresepsuunista virkailijoiden napinalla säestettynä jaKatja ilmoittaa siirtyvänsä nukkumatin maille. Katsom-

me hetken Juhan kanssa televisiota,hotellissa näkyy muutamasivistyskielinen kanava ja sittenvenäläisiä ja saksalaisia kanavia. BBCWorld alkaa mukavasti unettamaan jasiirrymme nukkumavaunuosastoonreilusti ennen yhtätoista.

0 2 . 1 0 . 1 9 9 8 0 8 : 3 0

Kännykkä toimittaa herätyskellonvirkaa ja tuuttaa minut hereille. Olennukkunut yli kymmenen tuntia putkeen,mikä on saavutus. Siirrymme Juhankanssa aamupalalle, jossa on tarjollahieman leipää, pullaa, juustoa,munapaistosta, mehua, kahvia ja teetä.Eipä juurikaan muuta. Pöydässä

Hotelli Ohtinskaja, BolsheohtinskijProspekt 4 Pohjolan Venetsia.

Saksalaistyylistä arkkitehtuuriaremontin alla keskustassa.

6

odottaa jo muutama tuttava,joilta kuulemme edellisestäyöstä.

Olemme jääneet paitsiyleistä riekuntaa ja olemmesiitä ihan tyytyväisiä. Yönsaldo on yhdet kadonneetrahat (ja kello) sekä yhdetkadonneet kengät. Vasta-puolella on paljon oksen-nusta.

Maaret kertoo saaneensakommentteja passien haus-tamme respasta, touhu alkaamuistuttaat a a s e nneuvosto-

vallan aikaista säätöä. En jaksakuitenkaan välittää tästä hommasta.Maaret jakaa passit kaikille haluk-kaille hotellin aulassa ennen siir-tymistämme bussiin ja kohti kierto-ajelua.

1 0 : 0 0

Meidän pitäisi olla jo menossa,mutta tyydymme odottamaanhitaimpia. Henkalle etsitäänkorvaavat kengät ja lopultapääsemme matkaan. Ajelemmepitkin ja poikin Pietarin katuja,oppaan selostaessa meille kukaruhtinas rakensi minkäkinpalatsin kenellekin. Pietaripaljastuu kauniiksi kau-pungiksi ja oppaamme

laivainsinööriksi.Käymme katsomassa linnoitusta ja ajelemme

pitkin Nevan rantoja. Välistä kuulemme Henkanjo hieman särkyilevän äänen �ja oikealla!�Phuksit ja phuksinmieliset katsovat vääräänsuuntaan, sarvikyrväthän ovat aina oikealle. Kunkuulemme näistä esineistä kolmannen kerran,opas haukkuu perivenäläiseen tapaan ja pehmeinsanakääntein huutelijat. Olo tuntuu itselläkintyperältä.

1 1 : 3 0

Kiertokäynti päättyy ja saavumme lopulta

Eremitaasiin. Toimituskunta ottaa vienoisen hajuraonja siirtyy pikamarssia museon sisätiloihin.Allekirjoittanut on voittaja saadessaan ilmaisen lipunopiskelijakortilla. Kollegat haukkuvat köyhäksi (jasyystäkin...), mutta pidän pääni uljaasti pystyssä.

Seuraavat neljä tuntia ihailemme Eremitaasin ko-koelmia, venäläisen hovin pröystäilevyyttä ja erityisestisen mauttomuutta. Kaikki mikä täällä kiiltää, on todel-lakin kultaa. Erityisen säväyksen allekirjoittaneeseenkaksi huoneellista Picassoja, ja ympärillä muitavuosisadan alun mestariteoksia.

Lopulta jalat tekevät stoppia ja Eremitaasi täytyyjättää. Olemme ehtineet kiertää sen melkein kokonaan.Lopuksi ostan muutaman kortin ja astumme ihmis-

vilinään. KävelemmeNevski Prospektilleja bongaammesopivan bussi-pysäkin. Aikaa kuluutäydessä bussissatovi poikineen jaolemme vajaata viisihotellilla.

1 8 : 0 0

Matka sirkukseen pellejen seurassa voi alkaa. Katja jaminä olemme päättäneet hypätä tämän toimituksenohi ja matkaamme muun seurueen kanssa keskustaanpäästäksemme syömään. Juha menee sirkukseen jaraportoi siitä toisaalla lehdessä. Kävelemme jotakinjokivartta tai Nevan haaraa pitkin kohti pääkatua jaetsimme ostoskeskusta. Kävelemme ensin vääräänsuuntaan ja palaamme sitten takaisin. Paikka löytyy,mutta tavaroista (tällä kertaa hanskoista) huudetaan

Toimituskunta poistuu Eremitaasista voittajina.

Eremitaasi edestä ja takaa, Eremitaasi istuu ja makaa.

Kiertoajelulla kohtaamammekirkko.

Ja oikealla!

7

järkyttäviä summia, joten tyydymme vaihtamaan rahaaja menemään syömään. Ravinteli on perivenäläinen jasen saa tuta sieltä sun täältä. Asiasta tarkemmintoisaalla. Ostoksille päätämme palata huomenissaparemmalla ajalla ja enemmällä valuutalla.

2 1 : 1 5

Poistumme ravintolasta ja siirrymme taksilla hotellille.Matkan hinta (22 ruplaa) ihmetyttää ja aluksi pelkäänsen olevan dollareissa. Kuski kuitenkin hyväksyy ruplat,joten päätämme siltä istumalta siirtyä bussista taksienkäyttöön.

Keskitämme tarmomme Alkorytmin luomiseenpiskuisella kannettavalla ja tätä riemua riittääkin pitkältiyöhön. Juhaa ei näy ei kuulu, onkohan hänet shang-haijattu johonkin purtiloon tai myyty arabeille? Osaseurueestamme palailee mölystä päätellen, mutta emmeanna sen häiritä luomistyötämme. Puolen yön pintojatoivotan hyvät yöt Katjalle ja siirrän tarmoni tämänpäiväkirjan ajan tasalle saattamiseen.

0 3 . 1 0 . 1 9 9 8 0 8 : 3 0

Herään huonosti nukutun yön jälkeen hieman sekavissatunnelmissa. Yön levottomuus saattoi johtua liiastaPepsistä, nautitusta ruoasta tai Eremitaasissa koetustakulttuurisokista. Mene ja tiedä. Siirryn suihkun kauttaaamupalalle, nautin (?) pienen palan leipää ja lasinomenamehua. Tarjolla on myös hassuja kakkaroita,joissa on tutkimuksiemme mukaan kananmunaa, peru-naa ja kaiketi jauhojakin. Ainoastaan Kassu saa annok-sensa alas, muut tyytyvät yhteen suupalaan.

1 0 : 0 0

Lupaukseni bussien käytön jättämisestä menettää hetivoimansa. Kadulla ei näy taksin taksia, mutta bussilonksuttaa kohti. Hyppäämme kyytiin ja maksammekolme ruplaa matkasta. Tarkoituksenamme on shop-

pailla � muutakin kuin viinaa � joten jäämme NevskiProspektin alkupäässä pois ja alamme kävellä katuapitkin.

Koukkaamme kaikissa kiinnostavissa kaupoissa,joissa on joku tunnettu kansainvälinen vaatemerkkiedustettuna, mutta valikoimat eivät puhuttele. Hin-natkin ovat Suomen tasolla.

Menemme levykauppaan ja Katja ostaa kolme CD-levyä hintaan á 60 ruplaa. Itse pääsen ostamisenmakuun vasta tavaratalossa, jossa ostan pipon lisäksiposliinilautasen, jonka kohdalla voi aina huutaa "jaoikealla!". Hansikkaita kaipaisin, mutta niitä ei löydytai jos löytyykin, niin hinnat ovat yli 300 markkaaparilta. En siis osta hansikkaita. Sen sijaan pari sol-miota tarttuu matkaan. Tavaratalo on laaja, kutenVenäjällä kuuluukin, ja kulutamme siellä reilusti toistatuntia.

Lopulta päätämmejatkaa matkaammepikaiselle aterialle janappaamme taksinajaaksemme NevskiProspektia pari kilo-metriä takaisinKentucky FriedChickeniin. Puhuntaksikuskin kanssasujuvasti venäjää, melkein koko sanavarastoni onkäytössä, kun ohjaan meidät pikaruokalan eteen.Kuskia homma huvittaa ja hän rahastaa matkastakymmenen ruplaa.

1 3 : 4 5

KFC:ssä törmäämme tuttuihin, mutta he siirtyvätnopeasti pois altamme. Saamme rahanarvoisen vihjeen

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta. Industrialismi rules ok.

Helsingin lähin Kentucky FriedChicken.

Seesteistä säätöä hyteissä.

8

ja allekirjoittaneen ISIC-kortti alentaa hintaa 32 ruplaa,toisin sanoen 25%. Kana on ihan hyvää ja PepsiLightkin menee alas mukisematta. Syönnin jälkeenkäymme ihastelemassa sivukadulla Nokian kännyköitä.Juha siirtyy hotellille mittariautolla valmistautumaanjokiristeílylle ja minä jatkan shoppailua Katjan kanssa.

Etsimme edelleen käsineitä ja siinä sivussa löy-dämme minulle istuvan irtotakin. Tyylikin täsmää, jo-ten laitamme paikan korvan taakse. Kiertelemme hetkenja kaksi, piipahdamme kahvilaravintolassa teellä jakokiksella (ei saa kuin kevytversiota jostain kummansyystä...), etsimme Katjallekin hansikkaita yhtä laihointuloksin ja palaamme takaisin takin luo. Samalla haem-me itsellemme laillisen lastin kirkkaita tuliaisia, vodkalienee tämänkin päivän sana Venäjällä tietokiltalaistenparissa.

Juttelen liikkeessä täysin sujuvasti myyjätädinkanssa, kumpikaan ei ymmärrä yhtään toisen puheesta.Vaihdan rahaa ja palaan ostamaantakkia. Katja haluaa ostaa kalvo-simet, ja sompailemme myyjänkanssa parahultaisen kotvan oikeaamallia lasivitriinistä. Myyjä käykaikki muut tuotteet läpi paitsi niitäoikeita ja tökimme jokainen vuoro-tellen lasia. Lopulta, ankaran säädönpäätteeksi, oikeat kalvosimet löy-tyvät ja vaihtavat omistajaa. Sopivaapaitaa ei löydy, joten joudun tänäiltana käyttämään kerran käytettyäkauluspaitaa. Ei tunnu hyvältä, mutta vaihtoehtoni ovatvähissä.

1 7 : 0 0

Pyydystämme taksin ja siirrämme itsemme sen kyydissätakaisin hotellille. Kuski ajaa talla pohjassa tehden parivoimakkaampaa jarrutusta. Taksissa ei ole turvavöitäeikä minulla matkavakuutusta, joten olo on syystäkinorpo. Kuin ihmeen kaupalla selviämme matkasta yhtenä

kappaleena ja pääsemme hotellille heittäen parin kilo-metrin ylimääräisen lenkin, kun hotellille ei pääse ihanmistä tahansa.

Kirjoitamme lisää tekstiä rytmiin ja päivitän päivä-kirjaa ajan tasalle. Päätämme levätä hieman ennen illankoitoksia.

1 9 : 0 0

Pynttäydymme ravintolailtaa varten, Katja ja minä siis,ja soljumme aulaan tilaamaan taksia. Täti näyttää kum-mastuneelta ja varmistaa, että haluamme odottaa taksiavartin. Kun näytämme suostuvaisilta tähän järjestelyyn,taksi suvaitaan tilata. Odotamme sen saapumista lu-kien venäläisiä englanninkielisiä sanomalehtiä, joistalöytyy useiden hyvältä vaikuttavien ravintoloiden mai-noksia. Päätöksemme paikasta on tosin tehty joaiemmin, joten emme ala tutkia niitä tarkemmin.

Taksi saapuu ja kuski on täysi ummikko. Hän kyseleemeiltä venäjäksi milloin mitäkin ja levittelen käsiänivastineeksi. Näytämme paikan kartalta ja nopea-tempoinen matka saattaa alkaa. Inflaatio laukkaa, tälläkertaa matkan hinta on 65 ruplaa. Ostan matkallaravintolaan hienhajuiselta cd-kauppiaalta pari cd-telinettä sopuisaan 30 ruplan hintaan.

Ravintola on tyylikäs ja ruoka on hyvää. Vietämmeaikaa ravintolassa parisen tuntia nauttien rauhallisestaympäristöstä ja erinomaisesta ruoasta. Otatamme tar-joilijalla kuvan itsestämme, tosin edeskäypä toimii ka-

meran kanssa niin rivakasti, ettäepäilemme kuvan olevan kohtalaisenvauhdikas.

2 1 : 4 5

Poistumme ravintolasta ja kävelemmehetken kuulaassa pietarilaisyössä nauttienkauniisti valaistuista rakennuksista. Hyp-päämme ensimmäiseen taksiin, josta einäyttäisi tippuvan osia matkalle. Päätöspaljastuu virheeksi, kuski polttaa mahor-

kan sukuista tupakkaa � ainakin hajusta päätellen � jaei ymmärrä sanaakaan englantia. Matka on taasenlennokas ja hinta zorg ruplaa. Kuski tyytyy 70 arpa-lippuun.

Päivitämme rytmin tekstejä ja katselemme huonostivenäjäksi dubattua X-Filesia. Ääni ei ole synkassa jasen alta kuulee englanninkielistä dialogia jatkuvasti.Tunnelma muistuttaa Euronewsiä, Scullyllä on tyylit-tömiä kampauksia ja juonet ovat meille tuttuja. Sarjatäyttää silti taustamelun tehtävät eikä häiritse luovaa

Näkymä hotellista joen yli.

Näkymä Katjan huoneesta reaali-sosialismin olohuoneeseen.

9

ajatusprosessia. Ja ajattelun lomassa pakkaan maallisenomaisuuteni kolmeen nyssäkkään valmiiksi huomisiakoitoksia varten.

0 4 . 1 0 . 1 9 9 8 0 8 : 3 0

Taas kerran päivä alkaa nokialaisen tutulla ja turval-lisella herätysäänellä. Hyppään pystyyn ja olen tyyty-väinen, että seuraavan yön voin nukkua vuoteessa, jokaon suorassa ja joka on riittävän pitkä. Hotellin vuodeei ole kumpaakaan. Lipputangon siemeniä syöneetmatkatoverit lienevät hätää kärsimässä.

Kertaamme tuttuun tapaan tehtyjä töppäyksiä jahankintoja syödessämme aamupalaa. Tällä kertaa tar-jolla on nakkeja, jotka eivät herätä ulkonäöllään suuriaintohimoja. Syön pienen käntyn leipää ja odotan pääsyäViipuriin.

1 0 : 0 0

Istumme bussissa ja olemme vaihteeksi myöhässä.Matkanjohtajat keräsivät matkaajilta lahjuksia siivoo-jille ja muille hotellin viskaaleille, että voisimme joskustulla toistekin. Virallisena saldona on yksi siivouslaskuja hajotettu ovi. Säätö nähtävästi jatkuu hotellissa vah-vana, sillä suurin osa matkaseurueestamme on edelleenhotellin aulassa. Siirrän koneen Katjalle ja otan itserennosti.

1 0 : 3 0

Bussi nytkähtää liikkeelle japääluku on Maaretin mu-kaan täysi, joten voimmesuunnata linja-auton keulankohti Viipuria turvallisinmielin. Pietari soljuu vierel-lämme ja ja Neva virtaa hil-jalleen vasemmalle. Tunnel-ma on venäläisen, taineuvostoliittolaisen verkas,ja se tiivistyy kaiuttimistaraikaviin työväenlauluihin�...ei veriset julmurit-kaan...�. Siirrän kannet-tavani, kutsunamimeltäänlibresse, telakalle ja alannauttimaan matkasta.

1 1 : 2 0

Saavutimme Suomen rajan Siestarjoella. Luulimmesaavuttaneemme rajan jo aikaisemmin, mutta se paljas-tuikin joen sijasta rautatieksi. Päätimme siltä istumaltaliittää myös tämän alueen Suomeen. Odotammemielenkiinnolla killan hallituksen toimenpiteitä tämänponnen johdosta.

1 1 : 4 0

Saavumme huoltoasemalle pienelle tauolle. Olen juuripäättänyt pingispallovitsin kerronnan bussin etuosassamuutamalla harvalle ja valitulle, yleisön suosion-osoitukset olivat raikuvia, ja annoin pari teaseria�kaverista Ypäjältä, joka oli suuri Tina Turner -fani...�.Huoltoasemalla on tarjolla cd-levyjä, ylikansallista juo-tavaa ja jotakin syötävän oloista. Emme testaa. Käym-me puuteroimassa nenää ja menemme takaisin bus-siin. Vitsin kerronta siirtynee Vaalimaalle.

1 2 : 3 0

Rauhallinen juttelumme katkaistaan äkkiä, kunphuksityttö tulee pyytämään kondomia. Meinaan nie-laista tyhjää väärään kurkkuun � eihän tällaista voitapahtua Tietokillassa � mutta selviää, että kyseessäon kolehti kanssakilta-laiselle. Kondomeja eilöydy bussin etupäästä,mutta lopulta kaivatutprofylaatit löytyvät.Voinen vanhempanatieteenharjoittajanatodeta, että kondo-meista ei ole kuitenkaanhyötyä jälkikäteen.

Eikä näistä kondo-meista muutenkaan.Zumba pistää kumin

Viipuri lintuperspektiivistä.

Zumba testaa profylaattia. Eiollut varmuuskumi elektronisestitestattu, vietnamiliainen happyfamily -kondomi, vaan halpalänsimainen kopio.

Katja ottaa rennosti ravintolassaViipurissa

10

päähänsä jakikkailee veny-tetty kondominenän tasollevedettynä. Ylei-sen remakanp e r u s t e e l l aosaan mennäkatsomaan ti-lannetta bussin

takaosaan ja ottaa kuvan todisteeksi.Kun nyt tuli otettua kone esiin, niin

samalla voinen kirjata ylös, ettäkuuntelemme venäläistä teknoa, taiparemminkin eurohumppaa. Onneksisanoista ei saa selvää, oletan ettälauluissa hoetaan ikuista kaipausta.Musiikki komplementoi ympäröivääsuomaisemaa erinomaisesti.

1 3 : 2 0

Parkkeeramme bussimme Viipurin torilleja purkaudumme torin ihmisvilinään.Otan kaksi askelta ja torjun ensim-mäisten myyjien tarjoukset. Pari askeltalisää, niin joudun taas kieltäytymäänostosten teosta. Kävelemme ripeästipyöreään torniin ja kipuamme kolman-teen kerrokseen nauttimaan ruoasta.Ympäristö on ainakin komea, muttaruoka oli huoltoasematasoa.

1 4 : 0 0

Siirrymme ulos ravintolasta ja siirrymme ripeästi kävel-len kohti Viipurin linnaa tarkoituksena ottaa pari kuvaakauniista, mutta hieman rapautuneesta linnasta.Kuvanottopaikalla huomaamme, että tornin päällä onväkeä. Katjan vastusteluista huolimatta päätämmekiivetä tornin huipulle valokuvaamaan kaupunkia ma-talasta lintuperspektiivistä.

Rynnin tornin portaat, kaikki 267 kappaletta, ylösväistellen ja ohitellen paikallisia. Näkymä huipulla onsalvata hengityksen. Syynä saattaa olla myös ne portaat.Juha ja Katja tulevat perässä ja kierräme tornin ihaillenmaisemia, vanhoista kauniista taloista ja reaalisosia-lismin laatikoista muodostuvaa tilkkutäkkiä. Viipurion ollut aikoinaan todella kaunis kaupunki ja vanhaloisto alkaa pikkuhiljaa palautua.

Tornista tullaan alas yhtä pikaisesti kuin sinne on

mentykin, koko reissuun tuhrautuu aikaa vartti. Siir-rämme jalon olomuotomme torille ja pyörimmekaupustelijoiden seassa. Ihastelemme venäläisiäkäyttöesineitä ja hankimme niistä muutaman omaankäyttöömme, kuten Leninin patsaan, Leniniä esittäväntaulun, todella ison lelukoiran ja muuta vastaavaa sälää.

1 5 : 3 0

Bussin pitäisi mennä jo, mutta kaikki eivät ole vaihteeksikyydissä. Teen impulssiostoksen ja ostanbussin ympärillä pyöriviltä tädeiltäkukkapuskan toimituskunnankauniimmalle jäsenelle. Puska tuoksuusitten matkalla kohti Suomea sangenvoimallisesti. Vielä ei näy Katjassaallergisia reaktioita.

Matka jatkuu pikkuhiljaa kohti rajaa.Ensimmäisellä tarkastuspisteellä hetiViipurin jälkeen pari sotilasta nouseekyytiin katsomaan passeja. Kohdallammeheitä kiinnostaa enemmän Nike-kopioniSwooshin peitoksi ostamani venäläinenmerkki ja Katjan hennatatuointi. Passitovat sivuseikka.

1 7 : 0 0

Saavutamme valtakuntien nykyisen rajanja shoppaamme viimeisen kerran verojamaksavassa venäläisessä kaupassa. Raja-

muodollisuudet ovat tällä kertaa todellakin muodol-lisuudet, passit näytämme kuitenkin pari kertaa, ensiksisaamme passiin leiman ja sitten toisen kerran rajalla.Suomen puolella odotammehieman viskaalin saapu-mista, mutta pääsemme ohiilman kummempia tarkas-tuksia. Kello on puoli seit-semän Venäjän aikaa, puolikuusi Suomessa, kun saa-vumme taasen AimoAnnokseen.

Moni matkalainen väit-tää saavansa ensimmäisenkerran matkan aikanakunnon ruokaa tai olutta,mutta itse olin havainnutmolempien hyödykkeidenriittävän saannin myös rajantoiselta puolelta. Ehkä vika

Viipurin linna tornistaan nähtynä.

Linna myös normaalistaperspektiivistä.

Päätoimittaja linnanneitonapyöreässä tornissa.

11

on asenteissa.Viipurista ostettu

Leninin patsas matkaaÄngön mukana huolto-asemalla ja herättääansaittua huvitustalähimmäisimmissäm-me. Samalla saan tilai-suuden ottaa lisää kuvia.Filmi pitäisi saada otet-tua täyteen ennenOtaniemeä, jotta kuvatsaisi kehitykseen ennenlehden painoon vie-mistä.

1 8 : 0 0

Jatkan excuperinteitä kertomalla perinteikkään �TinaTurner� -vitsin. Olen tosin hieman liian nopea eikämatka etene kuin lähelle Haminaa Aimo Annoksesta.Mutta annettakoon tämä minulle anteeksi, koska olenensikertalainen tässä asiassa. Lupaan toimia ensi kerrallaviisaammin (hitaammin).

Vitsin jälkeen alkaa tiukka Pietari 267 -kyltin et-sintä, väki tuijottaa bussista taaksepäin yrittäen löytääsopivaa ehdokasta. Pidämme kesken kiivaimman etsin-nän kuitenkin hetken tauon. Matka jatkuu ja väki kyttääsilmä kovana kylttejä niskat mutkalla. Ei tule kylttivastaan.

1 9 : 0 0

Pidämme taasen taukoa, tällä kertaa yleisön pyynnöstäja Pasi Kuikan merkeissä. Katrinen arbuusi oli showntähtenä esiintyen sylivauvana parkkipaikalla. Mattipoimitaan tälläkin kertaa kyytiin lennossa, viimeksi täl-laista tapahtui menomatkalla � samaisella tauko-paikalla.

Linja-autossa on myös tunnelmaa...

Toimituksella on hymy herkässä vielä Haminankin jälkeen.

Kunniavieraanamme EuroStradanpitkän pöydän päässä V.I.Lenin.

Aika nopeasti käy selville, että emme pysty täyden-tämään uuden kiltahuoneen seiniä "Pietari 267" -kyltillä, koska sellainen ei satu silmiimme. Emme annatämän kuitenkaan lannistaa tunnelmaa, vaan jatkammematkaamme pimenevässä illassa kohti Helsinkiä jaOtaniemeä.

Matkan aikana väkeä lappaa mikrofonin varressa,Kassu on pääasiallisesti äänessä ja kasettina raikaavuorotellen suomalaista humppapoppia ja poliittisestiosallistuvimpia kappaleita. Laulamme osassa mukana.

Käyn kertomassa alun pingispallovitsistä ja yleisönpyynnöstä lopetan sen alkuunsa. Bussin takaosa haluaakuitenkin kuulla vitsin, jostakin kumman syystä, japidän heille privaattishown. Vitsin jälkeen hekinymmärtänevät, että sitä ei kannata pyytää kerrottavaksi.Enkä siis kerrokaan sitä tässä.

2 0 : 3 0

Saavumme Helsinkiin ja poistamme osan matkalaisistayön selkään. Katrine haluaa kovasti puhua mikrofoniin,mutta pelastan matkalaiset menemällä pitämään pieni-muotoisen jarrupuheen ja pitämällä mikrofonia etäälläKatrinesta. Jopa fyysisin keinoin. Katrine ja hänenarbuusinsa viedään bussin taakse lievää suostutteluakäyttäen ja loppumatka Otaniemeen on sangentapahtumaköyhä. Laulamme hieman osallistuviakappaleita pitäen näin yhteishenkeä korkealla viimeiseentappiin saakka.

Otaniemessä pakkaan nyssäkkäni ja vyötän kupeeni.Kannan neljä kättä vaativan tavaramäärän urhoollisestikahdella kädellä tarvittavat viisikymmentä metriä toivo-tettuani väelle hyvät yöt. Juha tulee hakemaan tavaroi-taan kämpiltäni ja poistuu sitten seutulinjan bussiin.Olo on haikea, maililaatikossa odottaa 202 viestiä jahuomenna on arki edessä...

J a n n e K a l l i o l a

12

P i e n e n p h u k s i nK r a p u l a i n e n

a l k u m a t k a

Ollakseni aivan rehellinen minun täytyy myöntää,että hoippuessani 1.10 kello 5.05 kohtiSmökin pihalla odottavaa bussia, minun oli

vaikea keksiä huonompaa ideaa kuin lähtö killanperinteiselle Lenskin excursiolle. Ja koska tulin suoraanbileiden jatkoilta, matkasta oli odotettavissa tuskainen.Ainoastaan ajatus siitä, että mikäli jäisin Suomeenjoutuisin kestämään kavereiden pilkkaa ja tekemäänschemen harkkatyötä, sai minut liikkeelle. Joten niinminä, (tyhmän)rohkea phuksi raahauduin mukaanmatkalle Leningradiin.

Matkan alkuosasta en armeliaasti muista juurimitään. Kerrankin onni oli puolellani, ja nestehukkayllätti, joten tarve tutustua bussin mukavuuslaitokseenei missään vaiheessa käynyt pakottavaksi. Linja-autontakaosassa vanhemmat kilta-aktiivit, joiden turnaus-kestävyys oli siis eri luokkaa kuin viattoman phuksin,lauloivat kuten teekkarin tuleekin: kovaa.

Juuri ennen rajaa heräsin ja pääsin todistamaanvenäläistä tullibyrokratiaa tehokkaimmillaan. Kaikkienonneksi innokas seurueemme sai virallisen luvan mat-kata Venäjälle juuri, kun oli ehdotettu että ottaisimmevauhtia ja hurauttaisimme puomien läpi. Venäjänpuolella bussi pysäytti heti ensimmäisen puodin luokseja bussilastillinen haalariasuisia ja punasilmäisiä opiske-lijoita rynnisti pää kolmantena jalkana noutamaan pai-kallisia ja varsin edullisia juomia. Niiden voimin matkajatkuikin varsin rattoisasti aina Pietariin saakka, jossatäydennys- ja tyhjennyspysähdys turvallisen näköisenNesteen luona olikin jo paikallaan.

H y t t i k e m u j a

Hotellissa meitä odotettiinkin jo tietämättömäninnostuneina. Huoneet ja hotellikortit jaettiin. Hotelli-huoneet olivat muuten yllättävän siistit: itse en ainakaan(onneksi) nähnyt ainuttakaan torakkaa, ja vaikkahuonekalujen kestävyydessä huomattiin myöhemminhieman puutteita eikä suihkusta tullut lämmintä vettä,ei niissä loppujen lopuksi ollut juuri mitään valitta-mista. (Siis meillä. Otaksun, että hotellihenkilökuntaei lähtömme jälkeen ollut aivan yhtä riemuissaan.)Tässä vaiheessa, torakanpuutteen rauhoittamana aloin

itsekin jo olla varsin innostunut matkasta.Hieman myöhemmin useat alkoivat tuntea olonsa

nälkäiseksi, ja lähdimme kiertelemään Leninin kau-punkia syötävän ruoan toivossa. Tässä vaiheessa poru-kassa alkoi ilmetä pientä hajaannusta, ja ryhmä johonajauduin, uskaltautui paikallisen alkoholimyymälänjälkeen urheasti syömään � huokaus � hotellinravintolaan. Mutta ei siinä vielä kaikki. Muita hotelli-vieraita ilahduttaaksemme päädyimme kaikki pitämäänhyttiin (kuten huoneita siihen mennessä tuttavallisestikutsuttiin) pitämään pikku kekkereitä laulun merkeissä.Ilta sujui oikein rattoisasti, ainakin siihen asti kunnesitse jouduin poistumaan yllättävän vatsainfluenssanvuoksi.

P e r j a n t a i ,

x q - i d i o o t t i k i l v a n

s u u r i p ä i v ä

Aamulla meille oli järjestetty kiertoajelu kaupungissakello 10, ja siihen aikaan nähtiinkin monia kauniinpunasävytteisiä silmiä. Joukossa kiersi myös villi huhu,jonka mukaan killan puheenjohtaja oli edellisenä yönäpussiskumppaa puistossa juotuaan päätynyt paikallisenjärjestystä valvovan tahon huomion kohteeksi jahuostaanotetuksi. Huhu todistettiin myöhemmin paik-kansa pitäväksi puheenjohtajan itsensä taholta. Muttaei syytä huoleen, emme joutuneet palaamaan Suomeenilman puheenjohtajaa, sillä kyseisen "retkeilymajan"palvelualtis henkilökunta oli pientä korvausta (muu-tama hassu markka ja kello) vastaan tunkenut arvossa-pidetyn kilta-aktiivin paikalliseen taksiin ja näin saim-me Mikon mukaamme jo kiertoajelulle. Kiertoajelullatuli myös bongattua jo kultiksi muodostunut ravintola-ketjun edustaja: unohtakaa Carrols, tästä lähtien syö-dään Keppongissa!

Illalla osa porukasta lähti posket innosta punaisinasirkukseen. Kokemus oli kyllä ainakin omasta mieles-täni hieman masentava, sillä sirkuksessa pidetyt eläimetnäyttivät todella kurjilta ja elämäänsä kyllästyneiltä.En juuri innostunut eläinparkojen tekemistä tempuista,ja näytöksen parasta antia olivatkin pellet. Sirkuksenpelle oli aika lailla sympaattinen hahmo, mutta erityistäkekseliäisyyttä osoittaa mielestäni erään seurueemmejäsenen innokas halu tarjota viralliselle pellelle haaste.Tämä TiK:n oma pelle kaatui näytöksen puolivälissä

13

ihmisten päälle ja poissirkuksesta, ja voittiitselleen siihenastisenxq-idiootin tittelin,joskin vain väliaikai-sesti.

Seuraava xq-idiootinmanttelinperijä jääköönhänkin intimiteetti-syistä ja Henkka-ukinkehotuksesta nimeltä

mainitsematta, mutta ko. henkilö on nyt sitten se, jokatarjosi venäläisladylle huikan vodkaa... suomeksi. Neiti(jolla oli kuulemma kauniit silmät), lähti kyseessäolevan retkueen mukana hotellille. Kielitaito-ongelmista huolimatta yö meni kuuleman mukaan rat-toisasti, ja niin ainakin meillä muilla jotka kokoon-nuimme pitämään käytäväbileitä siihen aivan kyseisenhytin eteen. Päätökseen pitää käytäväbileet vaikuttiehkä osaltaan sekin, että huoneet ja huonekalut olivatjuuri osoittaneet heikkotekoisuutensa. Käytävällä olikai mahdollisimman vähän rikkimeneviä tavaroita,kuten televisioita.

L a u a n t a i n

k u l t t u u r i a n n o s

Niin vaikea kuin se oli minustakin uskoa, seuraavanaaamuna yhä löytyi henkilöitä jotka jaksoivat organisoidajonkinlaista toimintaa. Koska en ollut tullut Lenskiinistumaan hotellissa, päätin osallistua. Kokosimmemuutaman hengen seurueen ja lähdimme Eremitaasiin.Paikka oli varsin vaikuttavan kokoinen (joskin hiemanpramea.) Vaikuttava ympäristö johti tosin siihen, ettenjaksanut kovin innokkaasti katsella taidetta, ympä-rilleen katselu riitti. Vinkkinä voisin muuten kertoa,että opiskelijakortin puutteessa Eremitasiin pääseesisään mm. bussilipulla ja sukeltajankortilla.

Taidemuseosta rynnistimme suoraan kanava-risteilylle, joka sekin sujui iloisesti laulellen ja skump-paa ja vodkaa juoden. Tosin ne muutamat kyydissäolleet aasialaiset turistiparat eivät näyttäneet lainkaanriemukkailta äänekkäässä seurassammeja poistuivatkinvarsin pikaisesti. Paikalliset sen sijaan eivät näyttäneetollenkaan hermostuvan laulustamme, jos nyt ei otetalukuun paatin henkilökuntaa.

Lauantain kulttuuriannos täydentyi ravintolalla,

jonne illalla menimme. Ensimmäisen kerran kokomatkan aikana tuli syötyä ihan venäläistä ruokaa, josnyt ei oteta lukuun perjantaista vatsakipuja aiheutta-nutta patonkiviritelmää. Tulkkimme, seurueen ilmei-sesti ainoa venäjää paremmin puhuva auttoi kaikillenälkäisille ruokaa lautaselle, kiitos siitä. Jonkin aikaakun olimme ravintolassa viettäneet, sinne saapui hää-seurue, ja voin sanoa, etten ole ennen ollut kuokkimassavenäläisissä häissä. Kaikilla oli ilmeisesti kuitenkinmukavaa, etenkin sulhasella, jonka morsiamellepikapikaa koottu kuoro kävi laulamassa.

V e s i o n p a r a s

j a n o j u o m a

Sunnuntaina enemmän tai vähemmän krapulainenseurue poistui viimein hotellista halvat vodkapullotlaukuissa kilisten ja hotellihenkilökunnan suureksiriemuksi. Pysähdyimme tosin vielä Viipurissa osta-massa CD-levyjä, kangasmerkkejä ja arbuusin.

Aivan rajan tuntumassa syntyi muuten uusi drinkki-ohje. Drinkin nimi on FinnAqua, ja se syntyy seuraa-vasti: otetaan 5 litraa FinnAquaa ja kaadetaan 3 litraapois. Lantrataan sekaan litra pirtua ja saadaan viatto-man näköinen juoma jota eivät edes tullimiehet epäile.Jostain syystä tullimiehet eivät olleet epäluuloisellatuulella muutenkaan, koska meitä edes tarkastettu.Tullin jälkeen bussin täyttikin äänekäs kiroilu ihmistenmiettiessä kaikkea sitä halpaa vodkaa, jonka olisi voinuttuoda mukana. Mutta mitäs siitä. Vastoin kaikkiaodotuksia olimme taas Suomessa, eikä yksikään ollutkadonnut. Päin vastoin, lukumäärämme oli kasvanutkahdella: arbuusi ja Lenin-setä tulivat mukaan.(Surukseni minun on ilmoitettava, että arbuusi on nyt-temmin jo vainaa, mutta Lenin-setää uudessa, länsi-maisessa vaatetuksessa voi käydä ihailemassa kilta-huoneella.)

Kaikenkaikkiaan ainakin omalta kohdaltani voinsanoa, että jos en olisi lähtenyt Lenskinexcursiolle,niin ehkä olisin jo aloittanut Scheme-harjoitustyöni,jonka dl on huomenna. Mutta toisaalta, minulla ei nytolisi halpaa vodkaa eikä krapulaa eikä varsinkaan tietoaomituisista sisäpiirin jutuista jotka juontavat juurensatuolta aivan loistavalta reissulta. Enpä kai olisi parem-min voinut phuksivuottani aloittaa.

L i i n a P o r o p u d a s

s u u r i x q

Toimittaja � vasemmalla � tokenee päivänrasituksista.

14

All prices are in Units." Units? Mitä hemmetinunitseja? Eikös täällä ole valuuttana rupla vaimikä vessapaperin veroinen rupia se nyt olikaan...

Valuuttakriisin seurauksena on ollut myös muona-kriisi, eli ruokaa ei kuulemma löydy. No, kyllähän sitäon, mutta hinnasta ei ole tietoa. Muutaman googolinprosentin inflaatio aiheutta sen, että ravintoloidenmenuissa hinnat ilmoitetaan uniteissa, jonka arvoreaalivaluutassa on jossain kahden ja kahdenkymmenenruplan välillä.

Eurooppalaisiin sivistyssuurkaupunkeihin tottu-neelle ihmiselle kuten minä pietarilainen ravintola-kulttuuri on hämmentävää. Ravintoloita ei erota ravin-toloiksi, kahviloista joko saa tai ei saa ruokaa ja joskerrankin löytää ravintolan ja osaa selvittää hintatasonilman ekstensiivistä venäjän kielen taitoa ja tuuli-myllynomaista elehtimistä, niin listalla olevia ruokia eiehkä saakaan. Ja jos saa, niin hymyä ei saa.

Torstain ensimmäinen ravintolanhakukierros meniiterointinsa puolesta ns. plörinäksi. Mäkkiin siis. Kuli-naristinen itsemurha ja liikaa suolaa. Linja jatkuuaamiaisella, kumileipää ja kumijuustoa. Ja liikaa suolaa.Syön Eremitaasissa hampurilaisen, jota ostaessani luu-lin sämpyläksi ja siinäkin on liikaa suolaa. Lihan koostu-musta tahi alkuperää en ala arvioimaan, taitaisi jäädäsyönti kesken.

Y n s e ä ä p a l v e l u a

Ihan oikea ravintola löytyy viimein perjantaina, vihjeenperusteella. Mölyävä ja raivostuttavan rempseä suoma-laisseurue ryysii sisään juuri ennen meitä. Kiristelemmenaamaa ja mutristelemme jalomuotoisia huuliamme,mutta onneksi löytyy paikka eri huoneesta, monen met-rin päästä. Interiööri ravintolassa on hyvin tyypillisenvenäläinen eli keskiruskeaa puuta, messinkiä ja lasia jatarjoilijoilla rumia silmälaseja. Ja ne kampaukset, neovat yhtä elegantteja kuin palvelukin. Tarjoilijan huo-mion saa kiinnitettyä korkeintaan lippusignaalein jaräikin, ilme pysyy ynseänä alusta loppuun.

Tilaamme, epäilys mielessämme. Turhaan epäi-lemme, ruoka on syötävää, jopa hyvää. Lohi on isoa jamaukasta, vihannekset rapeita. Ja ranskalaisia. Huoh.Jälkiruoka on saksanpähkinähyytelökakkumousse,tiivistä tavaraa ja päällä puolikas pähkinä, joka muis-tuttaa pikkuaivoja selkäydinnesteineen päivineen. Kak-kua leikattiin niin että lautanen helisi, lusikka olisipitänyt teroittaa tai ottaa Leatherman avuksi jotta jäisen

pohjan läpi pääsisi. Alas menee ja pysyy.Taksimatka keskustasta on vaimeahko, kakun-

omainen jälkiruokatuote oli ilmeisesti tiheydeltäänneutronitähden luokkaa, niin raskaasti se vatsassapainaa.

E t u k ä t e i s o d o t u k s e t

j a p e l o t

Kyllähän täkäläisellä ruoalla hengissä pysyy, mutteikovin mielellään. Turvaudumme turhan usein ylellisyys-tavarakauppaan (lue: Estrella-sipsejä ja Fazerin suk-laata venäläisen keskivertokuukausipalkan veroisellarahatukulla) ja napostelemme epäterveellisesti hotel-lissa.

Paljon kauhukuvia ja huhupuheita kuuli ennenmatkallelähtöä. Johtovesi ei tosiaankaan ole juotavaamutta puhe ruoan täydellisestä loppumisesta onkukkua. Eihän nyt miljoonakaupunki elä pelkällä pyhällähengellä ja jäätelöllä. Ruokaa saa ja sitä ei heti tulostaulos, jolle ole nauttinut liikaa täkäläistä perinne-tuotetta, vodkaa.

Vodkasta puheen ollen. Kirkasta on Tietokiltaanuponnut tynnörillinen jos toinenkin ja sitä on puheistapäätellen komplementoitu Carrolsin tarjonnalla. Itseen vodkasta pidä ja ravintolassakin kun pyysinBordeauxia sain ilmeisesti Chardonnayta. Kivennäis-veden tilaaminen estää vesijohdoissa kulkevan instant-laksatiivin saamisen ravintoloissa.

Ulkomailla jos missä pitäisi olla matkailijalla tiettyprofiili. Kuten oppaame asian ilmaisi, turisti onkansansa edustaja ulkomailla ja hänen tulee käyttäytyäsen mukaisesti. Vodka, kuten muukin alkoholi, on seu-rustelujuomaksi sopiva kun sitä nautitaan kohtuudella.Jos nauttii liikaa, ruoka tekee hissiliikkeitä, jos päätyyikinä alas ollenkaan. Negatiivinen syöminen kadulle eiole missään päin maailmaa tyylikästä.

U u s i y r i t y s

Seuraava harhailu kulinarismin sivukujille suoritettiinlauantaina. Käynnistä KFC:hen ei puhuta sen enempää,täytti muttei mikään kokemus. Iltaan mennessä vatsaalkoi vienosti valitella, ostoksilla käynti oli kovaa turis-tin työtä. Siis rohkeasti ravintolan etsintään.

Pietarin keskusta oli ilmeisestikin yön aikana

S e l j a n k a a j a p e l m e e n e j ä"

15

etääntynyt hotellista, koska taksimaksoi edellisen päivän matkaanverrattuna kolminkertaisen sum-man.

Iltapäivällä olimme osuneetkahville (tai siis teelle ja DietCokelle) viehättävän näköiseenestablishmentiin, joka 'Kahvila'-kyl-tistä huolimatta vaikutti täysveri-seltä ravintolalta. Illalla, kauniinauringonlaskun valaistessa mat-kaamme, astuimme samaiseenravintolaan. No niin.

Ehdottomasti mailin ja puolen parannus. Lautas-liinat olivat aitoa pellavaa Pietarille ominaisen 0,01neliön kokoisen vahapaperineliön sijasta ja sisäpuolioli muutenkin tyylikäs, ei kullan tai kristallin häiväys-täkään näkyvissä. Ovimieskin nyökkäili ja oma-aloittei-sesti otti takit narikkaan.

Ruokalista oli laaja mutta leveä, keitetyistä samma-koista mustekalasalaattiin. Varovaisena ihmisenä otinhanhenmaksaa ja pääruoaksi lohta valkoviinikastikeella.Päätoimittaja ei saanut haluamaansa haifilettä vaanjoutui tyytymään miekkakalaan.

Hanhenmaksa oli erinomaista ja leipää riitti, toisinkuin perjantaina. Lohi oli kypsää ja kauniisti aseteltuaja venäläisen käsityöperinteen mukaisesti kurkut jasitruunat oli raidoitettu ja voista ja tomaateista olinykerretty realistisen oloisia ruusuja.

Päätoimittajan kanasalaatti vaikutti aluksi epäilyt-tävältä, se oli suurehkossa jalallisessa lasissa. Pelko oliaiheeton, kanaakin siellä oli ja kastike kuulemma hyvää,vaikkakin kirpeää eli raikasta. Miekkakala sijaitsisalaattihöhän keskellä ja joku oli jaksanut viipaloidaoliiveja ja niprata paprikasta viuhkan.

Jälkiruoaksi nauttimamme jäätelö oli edelleen tasonmukaista, hyvää. Ei liian kermaista ja tarpeeksi kylmää.Ah.

Tunnelma oli, kauheaa sanontaa käyttäen, manner-mainen. Tunnelmavalaistus ja radiomusiikkia, Aquaavenäjäksi. Päätoimittaja sai naamanvääntelykohtauksiajälkimmäisestä, mutta muuten ilta oli täydellinen.Hinta, 351 ruplaa eli 140 markkaa kahden hengenkolmen ruokalajin illallisesta. Ei paha hinta, uskoniVenäjän halpuuteen palautui.

V y b o r g r e v i s i t e d

Paluumatkalla sunnuntaina pysähdymme Viipurissa,jonka läpi vain pyyhälsimme pohjoistuulen lailla tulo-

matkalla. Pyöreä torni on se ravintolajosta kaikki arvoisat vanhemmattieteenharjoittajat puhuvat väräjävällääänellä, joten sinne.

Suoliston kurniessa odottelemmeruokaamme. Lista oli typistetty ja her-källe sisustalleni sopimattomat borsch-keitot jätän väliin, jolloin vaihto-ehdoiksi jäi liha tai kala. Liha onkanssakärsijöideni mukaan täyttä jän-nettä ja minun kalassani on isohkonnahkaneulan kokoisia ja terävyisiä

ruotoja. Niitä kiskon kiduksistani ja naureskelemmeedellispäivän taksikuskille ja hänen zorgillevessapaperisetelilleen. Tosin, paikallinen vessapaperioli kovempaa kuin setelit mutta silti urheasti sitä käytin,toisin kuin herkkähipiäisempi päätoimittaja, jokapreferoi Lambia.

D u a l i s m i n m a a

Astuessamme ulos lauantaisen herkkuatrian jälkeenkylmään, bensiininkatkuiseen Pietariin pohdimme, ettäjos täällä kauemman aikaa viettäisi, niin kyllä ravin-toloita löytäisi. Viehättäviä, kauniita ja kohtuuhintaisiasellaisia, yritys- ja erehdysmenetelmällä. Hotellinvastaanoton henkilökunnasta ei asiassa ollut tosinmitään hyötyä, sivistysvaltiossa olisi nykäisty karttaesiin ja tehty rinkuloita ja nyökytelty.

Takaisin viileältä Nevskj Prospektilta taksilla, hintaoli zorg ruplaa. Zorg paljastui seteli-iteraation jälkeen70 ruplaksi ja jostain syystä allekirjoittaneen sadanruplan seteli ei kelvannut vaan taksikuski halusi ehdot-tomasti päätoimittajan kaksi viiskymppistä. Hinnastapäätellen olemme taas loitontuneet hieman. Ei autatulla samaan hotelliin ensi kerralla uudelleen, josmannerlaattojen liike on tasaisen ripeätä, taksin hinnallasaa kyydin koto-Helsinkiin.

Pietari on, tiivistäen, onnekkaan kaupunki. Jostuuri käy ja on edes hippu järkeä, täällä viihtyy ja syöhyvin ja kukaan ei ryöstä. Toisaalta, kaikki kusettavatheti, jos tilaisuuden antaa. Aamiaisella paljastui ettäzorg onkin oikeasti neljäkymmentä eikä lähempänä sataaruplaa. Tämä tieto ja aamiaisen lisäkkeinä tarjotut mak-karat latistivat iloisesti kohonnutta mieltä.

Saldo oli, kuten matkaillessa yleensä, positiivinen.Fiksu turisti on aina suhteellisen turvassa, jopaVenäjällä.

K a t j a K u u s i k u m p u

Toimituskunnan tutkimusretkikuntajälkiruokavaiheessa ravintola KafePiterissä.

16

Lähdimme siis vierailun toisena iltana tutustumaanPietarin sirkukseen. Periaatteena oli OPM �Omat Pellet Mukaan, mikä suuresti huvitti eräitä

vanhempia tieteenharjoittajia. Minä tyydyin vaintoivomaan, että sirkuksen henkilökunta pitäisi pelletsirkuksen sisällä, jolloin eräät matkaseuruueemmejäsenet olisivat tarvinneet toisen lipun ulospääsyyn.

Liput sinänsä olivat varsinainen erikoisuus. Niitäoli aina kuusi yhdessä (luonnollisesti ilman repäisy-reunoja) ja joka kolmanteen oli niitattu kolme "ulko-maalaislisä" -lippua. Niinpä sisään mentiin aina kuudenryhmissä. Paitsi Aksu, joka tuli sisään nähtävästi mei-dän ryhmämme seitsemäntenä jäsenenä. Muut etu-käteen lippua varaamattomat maksoivat aivan kiltistilippunsa ja saivat istumapaikat. Käytössä oli todellakinkaksihintajärjestelmä: Sirkuslippu maksoi 40 ruplaaja � kuten kassan vieressä olevassa lapussa luki englan-niksi � jotta lippu olisi voimassa, pitää maksaa 150ruplan lisämaksu.

Tässä vaiheessa lienee syytä selventää asian-tuntemattomille, että kyseessä ei ole mikään kiertäväsirkus telttoineen, vaan sirkusareena sijaitsee omassarakennuksessa, jossa on oikein numeroidut istuma-paikat punaisine keinonahkaisine istuimineen. Jalka-tilaa ei kuitenkaan ole sen enempää kuin muissakaansirkuksissa. Sen verran sirkus erosi myös tavallisestasirkuksesta, että areenalla ei ollut sahanpurua.

Peräseinällä oli jotain outoja numeroita (55 ja 60),joista toinen kaiketi oli sirkuksen ikä. Niinpä alussaareenalle astui vanhempi herrasmies, joka kertoili pitkiäpätkiä sirkuksen historiasta venäjäksi. Koska enkyseistä kieltä osaa, ehdin jo ihmetellä, onko kyseessävenäläinen stand-up komedia. Sen tosiseikka, ettäihmiset eivät välillä nauraneet, vaan taputtivat, antoiaiheen epäillä, että jostain muusta on kysymys. Tosinyhtä hyvin se olisi voinut kertoa jotain vitsien tasosta.

Väliajalla sitten seurueen venäjän kielen taitoisiltaselvisi, että kyseessä todellakin oli sirkuksen historianesittely. Tai jotain siihen suuntaan.

Muuten ohjelmisto oli perinteistä sirkuskamaa.Aluksi joukko jonglöörejä heitteli keiloja. Se oli varsintaitavan näköistä, kun keilat lentelivät henkilöltätoiselle. Vakuuttavin oli temppu, jossa kaunissäärinenneitokainen potki keiloja korokkeen reunalta toistenheiteltäväksi.

Sitten oli eläinrääkkäysosaston vuoro. Eli esiinty-vistä eläimistä ensimmäisenä oli vuorossa karhut, jotkapallottelivat ja noutivat esineitä. Minulle jäi päällim-mäisenä mieleen, onko kahdella jalalla käveleminenoikein luonnollista karhuille? Muita eläimiä olivatmerileijonat sekä esityksen huipentumana tiikerit janorsut.

Paras esiintyjä oli kyllä koira, joka tuli sotkemaanköysiakrobaatin numeron. Karhujen jälkeen esiintymis-vuorossa oli nainen, joka kiipesi köyttä pitkin ja pyöriköyden ja erilaisten lenkkien varassa. Se jo sinänsä olivakuuttavaa katseltavaa, mutta kaiken huippu oli se,että yht'äkkiä verhon takaa ryntäsi areenalle koira, jokatarttui (hampaillaan) kiinni köyden päähän, eikäpäästänyt irti. Sitä sitten yritettiin ravistaa ja kiskoairti. Jopa kouluttaja tuli hätiin. Valitettavasti joka kertakun koira saatiin kiinni ja irti köydestä, se aina pääsikarkuun ja syöksyi salamana köyden perään. Melkopian heräsi epäily, että kyseessä ei ollut mikään vahinko.Sen verran taitavasti koira roikkui köydessä kiinni.Lopulta kuitenkin köysi saatiin turvaan. Niinpä koiraturvautui seuraavaksi parhaimpaan vaihtoehtoon �köysiakrobaatin avustajan takinliepeeseen. Avustajapakeni takissa roikkuva koira mukanaan areenalta. Jottakenellekään ei jäisi asia epäselväksi, palasi avustajaareenalle mukanaan 4-5 takissa roikkuvaa koiraa.

Seuraavaksi vuorossa oli sirkuksen pelle, joka soittikahvipannua kunnes tirehtööri kertoi, että se on kahvi-pannu ja toi oikean trumpetin. Klovni tarjosi yleisöllekinmahdollisuuden yrittää saada siitä ääntä. Yksi lapsiviittoili niin innokkaasti, että hän varmaankin osasisoittaa ainakin jotain vaskipuhallinta. Pellemme olikuitenkin ammattilainen ja lainaili puhallintaan vainamatööreille, jotka huvittivat meitä saamatta ääntäkäänlyömäpuhaltimesta.

Seuraavaksi vuorossa oli oma pellemme. Hän eiollut läheskään yhtä hauska. Zumba nimittäin lähtisekoilemaan Tipun ja Henkan perässä ja kaatui useam-mankin kerran yleisön päälle. Towokin meinasi lentääulos lähtiessään selvittelemään asiaa. Kaikki kuitenkin

V i e r a i l u l l a v e n ä l ä i s e s s ä

Matkaajat istuvat kiltisti aloillaan. Ainakin toistaiseksi.

17

selvisi � tai ainakin asiat �ja muut pääsivät viimeistääntauolla sisään Tipun läh-tiessä viemään Zumbaa ho-telliin hävittyään KPS:nTowolle.

Sirkuksessa esiintyimyös mies, joka kiipesi

metalliputkista kokoamansa tornin päälle. Kun vieläoli nähty muutama pelletemppu, taitotemppuja tehnytpalokunta ja merileijonan kesyttäjä, olikin jo tauonpaikka. Merileijonat toivat elävästi mieleen Tietokillanvideoyössä esitetyn "Meet the Feebles" -elokuvanteatterinjohtajan ja erityisesti elokuvan kohtauksen,jossa kyseinen hahmo esiintyy ensimmäisen kerran. Sehäiritsi jonkin verran. Sirkusesityksessä ei kuitenkaanollut kissoja (tai lehmiä).

Tauon jälkeen esitys huipentui suureen eläinten-kesyttäjä -numeroon, jossa oli sirkusten perusaineis-toa: tiikereitä janorsuja. Kysei-nen numerot o d e l l a k i nkoostui neljäs-tä tiikeristä jakahdesta nor-susta. Tiikerithyppivät nor-sujen yli janorsut puoles-taan tiikerien.

Tämä oliensimmäinen kertani sirkuksessa hyvin pitkään aikaan.Joskus aivan pienenä olen saattanut käydä sirkuksessa,mutta suurimmaksi osaksi käsitykseni sirkuksestaperustuu televisio-ohjelmiin. Niinpä oli ihan mukavaakäydä katsomassa "oikeaa" sirkusta. Kenties olinodottanut esityksistä hieman enemmän, mutta syynäsiihen on varmasti ollut television hapattava vaikutus.Koska siellä esitetään vain sirkusmaailman kermaa,nousee vaatimustaso turhan korkeaksi.

Päällimmäisenä jäi mieleen, että ohjelmassa olirunsaasti eläinnumeroita. Tosin sitä ihmiset mene-vätkin sirkukseen katsomaan. Minuun ne eivät kuiten-kaan oikein iskeneet, mikä voi olla kettutyttöjen vaiku-tusta. Vaikka lipun hinta saattoi tuntua rosvoukselta,ei se loppujen lopuksi niin hirvittävän kallis ollut. Esityskesti väliaikoineen sentään lähes kaksi ja puoli tuntia.

Sirkuksen jälkeen marssimme Ampir-ravintolaan,

jossa osa seurueesta olijo edellisenä iltana lou-nastanut/päivällistänyt/illallistanut/syönyt. Hekehuivat ateriaa ja tar-joilua. Valitettavastisaavuimme paikallekymmeneltä tuntiaennen sulkemisaikaa,joten keittiö oli jo kiin-ni, mutta tulkkimmekävi vähän juttelemassaravintolapäällikönkanssa ja niinpä keittiösaatiin avattua varsinnopeasti. Asiaan var-masti vaikutti se, että syömään oli tulossa 14 henkeä.

Tarjoilija oli kuulemma sama kuin edellisenä iltana,vaikka hän ei edes ollut vuorossa. Asiaan saattoi vaikut-taa se, että seurueemme oli edellisenä iltana jättänyt18 dollaria juomarahaa. Siksi varmaan meiltä siedettiinhieman erikoisuutta. Aluksi otimme votkasnapsit jasnapsilauluna oli Eino Leinon juomalaulu allekirjoit-taneen esittämänä. Se päättyi vähän nolosti, koska var-maankin esiintymisjännityksestä johtuen sain snapsistahirvittävän yskäkohtauksen. Ruokana söin pihvin, jokaoli ihan hyvä. Ehkä tosin hieman liian kypsä. Toisaaltaen ole mikään vannoutunut medium-pihvien ystävä,kuten eräät tuttavistani.

Ruokailu venyi hieman ja tuli Hymnin aika. Tässävaiheessa lienee syytä muistuttaa, että ravintolan "viral-linen" sulkemisaika oli todellakin 23.00. Tai ainakinniin luki ovessa. Tulkkimme Ullgren kävi pyytämässävaloja sammuksiin. Alussa oli pieniä ymmärtämis-vaikeuksia ja ravintolasaliin päinvastoin sytytettiin kaik-ki valot. Lopulta kuitenkin valoja saatiin pois ja voitiinlaulaa. Koska venäläisissä ravintoloissa tuskin ontotuttu pöydillä seisoviin teekareihin, päätimme pitäämolemmat jalat lujasti maan pinnalla. Teekkari on sen-tään aina herrasmies ja noudattaa korrekteja käytös-tapoja.

Tähän suunnilleen päättyikin vierailu venäläisessäsirkuksessa jäljellä oli enää laskun maksaminen ja ajotaksilla hotelliin. Paikallisen tavan mukaan taksissa eiollut turvavöitä, mutta onneksi minulla oli Kirma -merkkinen turvatyyny � kuten koko takapenkilläkin.

J u h a A u t e r o

s i r k u k s e s s a

Sirkuksen esiintyviä taiteilijoita.

Eläinten kesytystä. Norsuja ja tiikereitä.

Sirkustirehtööri siviileissä.

18

Lauantaina oli vuorossa matkamme toinenvirallinen ohjelmanumero eli kanavaristeily.Lähdimme hotellilta hyvissä ajoin kohti keskustaa

ja Nevaa. Risteilyn piti alkaa kello 16.00 ja niinhän sealkoikin. Lautta, joka näytti aika tavalla vesibussilta,lähti laiturista kanavasta Talvipalatsin takaa. Laiturion oikeastaan liioitteleva nimitys, kyseessä oli syvennysvesirajassa, jonne johti portaat kanavan reunalta.

Hyvinhän lähtö tuoltakin sujui. Kukaan ei edeskastellut jalkojaan veteen putoamisesta puhumatta-kaan. Vaikka muutama oli kyllä siinä kunnossa, ettäminä en heitä olisi veneeseen uskaltanut päästää.

Lauttaan noustuamme huomasimme, että emmeole ainoat matkustajat. Lautalla oli jo menossa hong-kongilaisten turistien kierros. Tämä merkitsi sitä, ettäkäyttäytymistä piti ainakin jonkin verran hillitä.Kannattaa muistaa, että ulkomailla matkustaessaantoimii samalla myös oman maansa edustajana. Ihanhyvin matkasta selvittiinkin. Tai ainakin melko hyvin.Ei siitä aivan täydellistä katastrofia tullut. Kukaan eiainakaan kutsunut miliisiä. Eikä joutunut putkaan.

Kovin kauaa ei risteilyä kuitenkaan ehtinyt kuluaennen kuin selvisi, ketä tällä kertaa vietäisiin taksikyydillähotelliin. Atte oli löytänyt pelastusliivit. Niitä hän sittenpitikin mukanaan varsin tiiviisti. Sillä välin kannellavallitsi iloinen tunnelma. Muutamat olivat ostaneetkaupasta kuohuviiniä ja tekivät parhaansa jatkaakseenkiltaristeilyä. Pullonkorkit paukkuivat ja lentelivätympäriinsä. Eivät kuitenkaan kenenkään päähän.Muitakin juomia nautittiin ja opiskeltiin kaljatölkkienteksteistä kyrillisiä kirjaimia:�kalja� ja �keppana�.

Kanavat olivat kanavia ja matalia siltoja. Pian matkakuitenkin suuntautui Neva-joelle. Pietari on Nevaltakatsottuna iltaruskon valossa varsin kaunis kaupunki.Kävimme vilkaisemassa Aurora-laivaa, joka on ankku-roituna Nevan vastarannalle lähelle Talvipalatsia. Ky-seinen alus kopio alkuperäisestä. Alkuperäinen puo-lestaan oli mukana Lokakuun vallankumouksessa. Sealoitti Talvipalatsin valtauksen ampumalla ensimmäisetlaukaukset keulatykillään. Tästä muistona keulatykissäon laatta. Se lieneekin lähes ainoa alkuperäinen osakoko laivassa.

Aurora-laiva ei kaikkia seurueemme jäseniä kiin-nostanut, koska he olivat käyneet kyseistä paattiakatsastamassa ja edellisenä iltana. He olivat juottaneettaksikuskille votkaa ja tämän jälkeen ajelleet taksillapitkin Nevaa. Jotta minua ei syytettäisi liioittelusta,on syytä mainita, että kyseinen taksi oli vene. Olenkuitenkin nähnyt kuvat Towosta ja Tipusta ruorissa

votkapullon kans-sa. Onneksi Nevaon leveä joki.

Auroran jäl-keen matka suun-tautui taasPietarin kanaviinja kiinalaiset vie-raamme jäivätpois. Oli hiemanepäselvää, kuinka kauan meidän risteily kestäisi. Tulkkiensin käsitti, että viiteen asti ja sitten hän kuvitteli,että viisi tuntia. Näistä ensimmäinen piti suunnilleenpaikkansa ja lisätunnit olisivat maksaneet 25 dollariahenki. Moisesta riistokapitalismista suivaantuneenaesitimme muutaman valitun laulun, joita en nyt muista.Etenkin kun muutenkin lauloimme risteilyn aikana."Sörkan Sällit" taisi kuitenkin olla yksi niistä.

Kuten aikaisemmin totesin, oli Aksu kovasti kii-ntynyt laivan pelastusliiveihin. Siitä saatiinkin aikai-seksi pieni sotku ja tappelunujakka rantautumis-vaiheessa. Miehistö halusi pelastusliivinsä takaisin.Siinä eivät auttaneet ruplat eivätkä dollarit. Reipastayhteistyöhenkeä käyttäen saatiin Aksulta liivit pois japäästiin ulos veneestä. Tässä vaiheessa koko porukkaoli jo sitä mieltä, että Towo lähtee kuskaamaan Aksuahotelliin. Onneksi meillä tosiaan oli mukana henkilö,joka osasi käsitellä humalaisia.

Tarkoitus oli jatkaa matkaa kohti Ampir-ravintolaa.Pieni joukko meitä selväpäisimpiä päätti käyttäätilannetta hyväksi ja hankkiutua eroon pahimmastaörmyjengistä. Ainakin vähäksi aikaa. Lopputuloksenaminä päädyin Trickyn, Tomin ja Terhin kanssa kiina-laiseen ravintolaan. Vaikka jälkikäteen selvisikin, ettämuu porukka oli mennyt Ampiriin, jossa he olivat kuok-kineet venäläisiä häitä, tilanne ei harmita minua yhtään.Kiinalainen ruoka oli erinomaista. Sekin tuli opittua,että friteeratut banaanit ovat hyviä myös ilman jäätelöäja kinuskikastiketta.

Ikäväkseni maksoimme laskun ja lähdimme juurikun bändi alkoi soittaa. Toiset vain eivät olleet samaamieltä. Bandi koostui kosketinsoittimesta ja miehestä,joka soitti sitä ja lauloi. Matkalla hotelliin sain kokeavauhdin hurmaa. Taksimme oli varsin uusi Volga, jotensillä pääsi varsin lujaa (venäläiseksi autoksi). Uutuusei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että takapenkillä olisiollut turvavöitä.

J u h a A u t e r o

K a n a v a r i s t e i l y

Kopio Aurorasta.

19

Aloitamme ekskursion Formula Megakeitaassa,joka on kokonaan käytössämme seuraavat kolmetuntia..." Näillä sanoilla Andersen Consulting

yllätti TIK + AS -phuksit 8.10. järjestetylläphuksiekskursiolla. Sinä iltana 30 phuksia ja 10 iso-

henkilöä kehittivätyhteistyötä yritys-maailman ja tois-tensa välillä par-haalla mahdollisellatavalla, kirotessaanedelläajavan kuskinhitautta...

Formula Mega-keidas tarjosi hyvin

epäisänmaallisesti Ferrarin punaisia ajohaalareita, jotkakaikki phuksit ilahduttavan rohkeasti pukivat päällensä.Andersen Consultingin konsultti Ari Torpo, Tieto-killan ex-phuksiwaari, tosin kehotti isohenkilöitä edeshengittämästä autojen moottorien suuntaan juuri päät-tyneen Lenskin ekskursion takia. Ehkä tämän viisaanneuvon johdosta pari henkilöä päätti osallistua kilpai-luun katsomosta käsin. Toisaalta piikki oli baarissasamaan aikaan auki, joten ehkä kyseessä olikin vainovela taktiikka.

Seuraavaksi ryhmä jaettiin neljään osaan, josta kaksioli radalla ajamassa lämmittelyjä ja aika-ajoja, kun taastoiset olivat kuuntelemassa ei-niin-perinteistä yritys-esittelyä. Kalvoja oli tunnelmaa laskemassa vain muuta-ma ja keskustelunaiheena oli opiskelijoiden toiveet tule-vaisuuden työstään ja miten heidän toiveensa jaAndersen Consulting kohtaavat. Keskustelemassa jakonsultin työstään kertomassa oli entisiä tietokilta-laisia ja tietenkin Andersen Consultingin päärekrytoijaMarja Ijäs (muistakaa nimi :-)

Kun D, C ja B finaalit oli ajettu, koitti lopultakinA-finaalin aika. Räjähtävän lähdön jälkeen finaali oli

alusta loppuun saakka äärimmäisen tasainen. Radallanähtiin tiukkoja ohituksia ja yleisökin intoutuikannattamaan suosikkejaan ihailtavan puolueellisesti.Voiton vei lopulta Tietokillan Kim Hacklin, Ari Torponsijoittuessa toiseksi. Arin suoritus tosin hylättiin

ylipainavan auton vuoksi,joten Tietokilta veilopulta kaikki palkinnot.

Ilta päätettiin arvok-kaasti vanhalla polilla, elinykyisessä HotelliLordissa. Tornisaunanlauteilla käytiin jälkipelitja ehkäistiin nestehukaniskemistä tiukan kisanjälkeen. Isäntien kanssakäydyt keskustelut toivat

varmasti phukseille uusia ajatuksia ja näkökulmiatulevaisuuden urastansa ja arvokkaita kontakteja tuliluotua. Uskon, että ekskursiolle osallistuneet ovatsamaa mieltä allekirjoittaneen kanssa siinä, että tämäekskursio asetti uuden vaatimustason kaikkientulevaisuuden ekskursioiden suhteen.

V i l l e P e l t o l a

"

Phuksit haluaisivat nähdä jo kalvoja!

Konsultti Petri Malmelin kertoo vitsiä ja phuksithymyilevät kohteliaisuudesta

Tyylipisteet phuksille!

Kim Hacklin ja voiton suloisuus

A-finaalin startti

A C P h u k s i - X Q

20

På det samma veckoslutet närmest av detta häfte skrevs iLenski, ägde rum ett annat

katastrofaliskt evenemang i Helsingrad.Det var Fysikalens Finland Tour 1998.F-Gänget, d.v.s studenter (fysiker) påKungliga Tekniska Högskolan, haderedan haft fem föreställningar i våras ochfem nu på hösten i Sverige. Det finskabesöket på Savoy Teatern var den sistaprestationen för det här spexet. KimmoHahtola från Fyysikkogillet hadeorganiserat spexet till vår sida av viken.Den som inte helan tar eller vet vad Fysikalen är förnågot, kan titta på häften Alkorytmi 3/94 s. 14 (itoaletten) och 5/96 s. 12-13 (vid spegeln).

Spexet på den här gången berättade om en franskblond Jeanne d'Arc på 1400-talet. England härskaröver Frankrike och Jeanne väljs till Frankrikesnationalhelgon och blir brännt på bål som 18-åring.Man säger att sanningen inte bränner på bålen och detär faktiskt sant på spexet när man ser den grandefinalen. Flera lustiga personer, betalade reklamer mellanakter och tiotals vitsord som vi nauroimme till.Musiken bildades av olika slags låter från Mozart tillSpice Girls med tusentals versioner. Sexdansare visadenästan akrobatiskt utrustningsplaggor - jag bara undrar

hur mångade var ibörjan ivåras.

Finskapubl ikentycktes hajättekul atthöra sådanasvenska ordsom 'perke-le', 'sala-sana' eller' h e rp e s ' .Spexet blevkortare ochk o r t a r einnan dettog slut.På finska

S k å l K i m m o

kan man njuta av spex på våren, närdet är tags för Teekkarispeksi 1999.Efter det, i slutet av april kan mankritisera improviserade pjäsar.Housut pois!

Men när börjar Nachspex?! Efteratt ha missförstått svenskt språk tretimmar putkeen blir man hungrigoch törstig. Särskilt törstig.Nachspex ordnades i Smökki mellannittio svenskor, en orkesterHumpsvakar och några tiotals finskagäster. Atmosfären bestod av lax,

soppa, kött och sönderslagna jäätellö (tack Fredrik).Då och då föreslog vi till Kimmo: Vi vill ha skål underbordet! Om jag kommer rätt ihåg, föreställdeHumpsvakar några socialdemokratiska visor för attstöda GP motJeanne och andrapartykvinnor.Nämligen finnsdet bara tvåslags män:homosexuellaoch sovinister.Där kan kvinnorvälja. Den sistaGP körs i Japani början avnovember. Detär spännande attse, om MikaHäkkinen åkerfast redan i första varv.

På morgonen jollasta puuttui peräsin.Till slut, Hälsningar från Helsningfors för alla

Fysikgamar, det var mer än trevligt att fungera sompublik. Tusen (ECU-ECU-ECU-TA-PANG) tack *)till Fredrik, Susanne och Arun för väldigt fintNasuskällskap. Tyvärr hade jag tvungen att skyndamig sammumaan i en annan fest, kanske sammummevi tillsammans om två år!

J u c k a M a j a v ahttp://www.cis.hut.fi/~parvi/Fysikalen98/

En välgrillad fransk Jeanne längtarefter Mika Häkkinen.

F y s i k a l e n 9 8 i H : f o r s 3 . 1 0 . 9 8

*) 5960 (FIM)Mats Nilssons lilla dikt för finska värdar.

Fredrik ritar en liten gubbe.