1

3,98e

“sisältö”Pää(llikön)kirjoitus 51600-luvun antiikin Mesopotamia 6Lihan eteinen 7Ammattirullalautailijat unissani 8Ahmed ja Erik 12Turtlesit ja muut on ihan varmasti keksitty pilvessä 16Hyppimisaukeama 18Ajatuksiani yliopisto-opiskelusta 20Kaikkien aikojen RIDER 21Grillin kautta himaa 22Robert Ylihoikka 24Perse 30”Kolumni” 34Maailman paras skeittari 38Välisanoja 42Testinurkka 43Svits Löbö 45Mäkihyppy ja DIY 46Eetu Palomaa 47Levyarviot 51Reindeer Doping 54Kilpailu 58Kiitokset 59

4

5

PÄä(llikön)KirjoitusEi hitto kun meikä on amatööri! Aina unoh-dan viedä valmiiksi vessaan sen rullan pa-peria. Just eilen illalla mietin siinä iltatoimia tehdessäni, että pitäshän tohon killuttimeen laittaa uusi rulla roikkumaan. Aamulla sitten lähdin vääntäämään sitä joka päivästä pökä-lettäni ja just kun olin päässyt loppuun asti, niin huomasin tämän aloittelijan virheen: taas kerran.

Mä oon käynyt kohta paskalla 22 vuotta! Enkä vieläkään tajua laittaa sinne lattialle lojumaan yhtä ylimäärästä rullaa? Amatööri. Täys pelle ja luuseri. Lähin taas housut kin-tuissa sitten pomppimaan keittiöön (Jostain kumman syystä pidän vessapaperirullia keit-tiön kaapin päällä.) Jos ois ollut vielä kaihti-met auki, niin ois saanu naapurit nauraa. On-neks ei ollu. Sitä joutuu vielä pinnistämään pientä pyllyään niin tiukalle kun mahdollista, että ei paskat roisku ympäri seiniä. No oisko sillä niin väliä, kun muutenkin pitäs siivota.

No mä siinä pompin sit takas ja pyyhkä-sin pari kertaa oikein kunnolla. Meikä laittaa aina sen paperin kaksin kerroin. Ei helvetissä voi pyyhkiä sillai, että vaan vetäsis siitä yhen palan irti ja antas palaa. Meikän kakka on ai-nakin poikkeuksetta sen verran löysää, että siinä menis kynsien alle moskaa. Rakastan myös kynsien pureskelua, mutta en mä nyt halua omaa paskaani syödä.

Enemmän kyllä harmittaa se, kun pitää lähteä jo alle puolikkaan kahvikupin jälkeen suorittamaan tätä toimenpidettä, jossa perä-suoli tyhjennetään kuonasta. Matkalla pitäs joku hyvä lehtikin napata mukaan. Aina vielä viimeiseen asti pidättelee skeittipätkiä katel-lessaan ja joutuu pysähtymään hyllyn kohal-le: Hangup, Haijump, Rumba, Soundi,. Aku Ankka, Uusi Lahti, Numero?? Ne on kaikki jo luettu niin moneen kertaan. Nyt kirjotan itselleni kovemman luokan vessalukemista ja käytän puolipilkkuja; Paavo-Sanomat – Per-kele! Lahen Hollolalaisin skeittilehti.

LooseManTheChief

Oletko koskaanajatellut?

Oletko koskaanajatellut?

6

”16Øø-luvun Antiikin Mesopotamia

Kyseessä oli niin korkea kulttuuri, että kan-sallislauluna soi Cypress Hillin I Wanna Get High. Jostain syystä nää hemmot 1600-luvun Antiikin Mesopotamiassa halus rakentaa ihan sairaan määrän tyhjiä uima-altaita. Niiden kingi, Tsingis Kahn vaan päätti niin.

Jos Tsingis Kahn päätti jotain, silloin tehtiin niin. Myöhemmin Tsingis Kahnin mukaan ni-mettiin temppu Tsinkki (jos joku ei vielä tien-nyt tai on pohtinu, että mistä se nimi tulee).

Kuitenki... Siis niihin tyhjiin uima-altaisiin jengi alkoi vaan laskemaan ostoskärryillä. Sit joku kekkas, että otetaa tästä ostoskärrystä kaikki turha pois ja vedetää vaa tällä pohjal-la... Sen jätkän nimi oli John Cardiel ja se kek-si skedeyksen. Sen frendi Mr.Potato Head oli melkonen kokeilija. Se päätti sit hapoissa pu-dottautua ekana sisään siitä reunalta sellasellla proto-skedel. Siit tuli sit niinku Acid Drop!

Ei menny kauaa, että tää kulttuuri katos vaa johki. Siis oikeestaa kukaa ei ees tiiä missä tää 1600-luvun Antiikin Mesopotamia oli, mutta aika lähellä Liipolaa var-maan, koska siel sit alet-tii skedee seuraavaks.

oli se mesta, mistä tää kaikki shitti lähti....

Rokut laski alas niitä mäkii. Ne raksas ite jo ihan kunnon lautoja Iskun tehtaalta pölli-mistä puutavaroista. Sitku Method Man tuli keikalle Tirraan –72, niin se näytti, että mitä oikeesti skedellä voi duunaa! Se raksas sin-ne nykysen Cittarin hoodeille hyppyrampin ja laski alas suoraa sitä päin... Kovempaa ja kovempaa... JA SIT! Se vaa lens!!! Otti laudas-ta kii samalla, kun taivutti polvii. Ja siitä tuli METHOD!

Arvaa vaa halusko ne rokut sen jälkee tehä enää mitää muuta ku Methodeja??? Alukshan ne ländättii vaa suoraa polvillee, koska se oli paljon kovempaa. Sit Lahen kaupunki kiels sen, koska se oli liian hauskaa. Ja se Method Manin raksaama hyndäki purettii. Siihen tuli

baari ja pitseeria. Ja myö-hemmin MC Bandidoksen mustalaisalajaoston pää-maja. Skedeyksen historia ei aina oo ihan sitä miltä se näyttää. Jos tarvit jotain konkreettiisii todisteita ni mee Egyptii ja tsiigaa ne py-ramiidit hemmo! ”

Skedelogian professori Hemmo Psykedeelinen

Veke Ihalainen: Bäkki METODI Photo:RikuHoo

7

Lil-Wu: REILI Photo: Toni Pakarisen henkilökohtainen arkisto

Kassu: Millisekunti ennen kassitusta Photo: Erkka Isometsä

Lihan eteinen

8

ammAtTi- RulLalaUtaIlijat

UnissAni

Joskus sitä kuvittelee tuntevansa omat lem-piskeittarit ihan oikeasti. Kun on katsonut tarpeeksi montaa kertaa tietyn partin, nähnyt tietyn kuvan tai lukenut tietyn haastattelun, alkaa kuva hahmottumaan. Jotkut skeitti-maailman hahmot vaikuttavat suuremmin kuin toiset. Minulla muutama suuri sankari on tullut uniini asti. Tässä analyysiä kyseisten herrojen persoonallisuudesta:

Jason Dill: Dillistä on sellainen kuva, että se on kyllä oikeasti aika rasittava hipsteri, joka ei oikeasti tajua mistään mitään. Silti ihan avoimesti fanitan herraa ja hänen skeit-taus on suurinpiirtein maailman kovinta.

Olin eräänä yönä Kaliforniassa jonkun varastorakennuksen takapihalla. Siellä oli ku-takuinkin maailman paras ramppi. Oli puu-likoparia, verttiä, spineä, pientä bumpia, ex-tensionia.... Siis aivan helvetin hieno ramppi!

Paikalla oli myös Jason Dill ja Anthony Van Engelen (ei Dilliä ilman Avea) Dill oli pukeutunut kalastajanlakkiin, pyöreisiin au-rinkolaseihin, viiksiin, muodikkaiseen pai-taan ja kireisiin farkkuihin. Ave näytti ihan Avelta eikä puhunut sanaakaan, kun-han vaan vähän myhäili. Paikalla taisi olla Berlen Elijah ja niitä Fucking Awesome-nuoria.

Dill selitti rööki kipsatussa kä-dessä, suomeksi tietty, että mik-si se ei voi skeitata sitä ramppia. Miks se ei ylipäätään skeittaa, koska skedeys on niin ohi. Vai-kutti aika epäilyttävältä tyypiltä.

Lapset ja Elijah shredasi. Dill ei edes suos-tunut koskemaan lautaan. Muut skeittasi sen mielestä ihan tarpeeksi, ei sen tarvi. Mä lähin vaan vetämään sitä ramppia muiden muka-na ja mietin, että onpa urpo jätkä toi Dillikin. Liian cool. Ei mun tyyppia. Ei jatkoon. Avelle annan täydet pojot. Se piti turpansa kiinni, vaikka ei skeitannutkaan.

9

Julien Stranger: Olin tuntemattomalla ran-nalla. Tai oikestaan isolla mäellä, joka laski hiekkarannalle. Maisema oli mitä kaunein. Aurinko oli painumassa unten maille, mutta vielä oli reilusti aikaa laskea loputonta snake-runia rannalle. Kyseinen snakerun oli todella korkea ja verttiä varmaan puolet kaaren kor-keudesta. Ikivanha betoninen rakennelma.

Mukana oli kukapas muukaan kuin Strangeri! Meillä oli siinä pari isoa kaljaa mie-heen. Välillä laskettiin ja välillä vaan kiivettin sinne kaaren päälle ja katseltiin.... Otettiin hörppyä kaljasta. Ei kyllä puhuttu mitään. Ei tarvinut. Kummatkin tiesi, että kyseessä on sen verran hieno hetki, että ei sitä puhumalla kannata pilata.

Strangeri otti kaareen yhden frontti slashin, mikä oli oikeasti aika mahdottoman paha juttu! Itse en päässyt lähellekkään nii-tä korkeuksia. Ei helvetti, kun se oli komea grindaus... Parempi kuin tuhat flippi bäkki noseblunttia hänkkään. Voitte vaan kuvitella! Parasta oli, että ei koskaan päästy sinne ran-nalle. Matka on aina tärkeämpi kuin päämää-rä vai mites se menikään?

10

Arto Saari: En ole koskaan tavannut Artoa unissani henkilökohtaisesti. Nettivideoiden kautta vaan. Unessani selailin nettiä ja kirjoi-tin googleen Arton nimen.

Löysin uuden videopätkän, jossa Art-si skeittaili pihalleen rakentamia rappusia! Artolla oli sellaiset 12-rappusen setit pihal-laan. Videossa hän selitti, että polvet on nyt sen verran hyvässä kunnossa, että on varaa hyppiä. Feikki flippi.... Nollie flippi.... Ihanku Sorryssä.

Kunnon meininki! Tiettyjen tyyppien tip-puminen on niin siistin näkoistä ja Arton on ehkä siisteintä. Olin todella innoissani tästä videosta! Arto alkaa taas vasaroimaan! Ei mitään poolia ja muutamaa bäkki disasteria siellä täällä... Vaikka eihän niissäkään mitään vikaa ole.

Herätessäni pettymys oli melkoisen suuri. Kerran olin Saaren Arton jäljillä Suomen-maalla. Hän otti kuvia. Oli syksy.

Muistaakseni hänen piti oli Porissa, mutta en ole varma pääsinkö itse kuninkaan puheille. En tainnut päästä. Kiireinen mies.

Viime yönä tapasin Antwuan Dixonin. Hän kertoi minulle, että kukaan ei ota häntä tosissaan. “Mä olen oikeasti ihan hyvä jätkä!” -tyylistä juttua. Oltiin siinä Hubba Hideoutil-la. Mua ärsytti se tyyppi tosi paljon. Se ker-to tätä juttua just joku kalja kädessä ja spliffi toisessa. Ilman paitaa tietty! Jätkä näytti sil-tä, kun se tulis suoraan siitä Lahden sossun edessä olevalta ikkunaräystäältä. Lähin me-nemään, vaikka Antwuan olisikin halunnut mun jäävän. Ei toivoa, että tämä mies enää skeittaisi.

Siinä kaikki tältä erää. Ensi kerralla kerron julkkiksista joiden kanssa olen päässyt kol-mospesälle asti.

Loosemanthechief

11

12

Teksti: Jussi

13

Nää jätkät on aina skedeemässä. Päätettiin, että näistä tulee ekaan Paavoon haastis, kos-ka nää vaan yksinkertasesti on helvetin ko-via jätkiä. Jätkät on aamusta iltaan Launeella rullaamassa ja välillä hakevat Cittarista jotain safkaa ja juomaa. Näiltä on kysytty, että pal-jonko ne skedee. Vastaus oli: ’’joka päivä - koko päivä’’

Entä ketäs nämä sitten on? Erik ja Ahmed on 15-16 -vuotiaita lahtelaisia skeittaajia joilla molemmilla on ulkomaalaistaustaa. Ahmed on kylläkin syntynyt Suomessa mutta muu perhe on Saudi-Arabiasta. Erik puolestaan on kotoisin Venäjältä. Pojat ovat murrosiän ja houkutusten kynnyksellä mutta heitä ei vii-nan juonti, tupakan poltto tai naiset kiinnos-ta. Omien sanojensa mukaan skedeys on pa-rempaa, ku tytöt - ei voi elää ilman skedeystä.

Nää kundit kokoaa vapaa-aikana uusia kompliitteja vanhoista osista ja pelaavat EA:n Skatea. Uteliaina kyselimme, että mitä Ah-med ja Erik ovat tehneet ennen kuin skeit-tasivat. He ovat harrastaneet parkourin kal-taista hyppimistä. He harrastivat hyppimistä koulussa ja pihoilla. Tämän hieman hämärän

ajanjakson jälkeen he tutustuivat skeittauk-seen. Skeittaus on nyt kundeille elämäntapa ja koko elämä. Ahmedin sanoin he ovat rehel-lisiä skederottia eikä ammattiskeittaajan ura kiinnosta vaikka olisi mukava saada lautoja ilmaiseksi.

Ahmed on omaperäinen poika. Hän ei katso skeittileffoja, koska ne on tylsiä. Ahmed ei myöskään kuuntele mitään musaa. Erik se-litti innostuneella katseella, että hänen lem-piskeittaajansa on Andrew Reynolds, Bakerin leffat on parhaita ja Wu-Tang Clan on paras bändi. Haastattelun aikana kuuntelimme Baker Mixtapea ja Black Sabbathin kohdalla Erik sanoi, että tää on kova biisi.

Asioita mitä Ahmed ja Erik eivät ymmärrä on skuuttaus ja merkkisukat. Skuuttaajat on aina tiellä ja se on muutenkin paskaa. Pojat puhuivat myös todella paljon järkeä sanoes-saan, että mitä järkeä on ostaa melkein kah-denkymmenen euron sukat, kun Cittarista saa sukat parilla eurolla.

Haastattelun loputtua päätimme lähteä Robertin kanssa uimaan. Pojat päättivät läh-teä skeittaamaan ja he kiittivät meitä haastat-telusta. En varmaan paljoa puhu paskaa, jos väitän, että nää on tälläki hetkellä Launeella.

Photo: Erik

Photo: Ahmed

14

Erik: Blunt to rock Photo: Aksel Liski joka päivä, koko päivä

15

Ahmed: Nosegrab Photo: Erikjoka päivä, koko päivä

16

Turtlesit on muuten ihan varmasti keksitty pilvessä. Hypoteettinen oletus sarjan keksi-mishetkestä: Kaksi miestä istuu sohvalla ja toinen toteaa ”Teini-ikäiset Mutantti Ninja Kilpikonnat? Ei hitto kelaa…. Ne asuu jossain viemärissä ja sit niiden pomo on niinku sel-lai kung-fu rotta !!! Sit ne vaa taistelee jotain sellasta ihme aivo- ja sirkkelijäbää vastaa….. Syö pitsaa ja sillai.. Aika rentoo…” Minus-ta tälläisen roskan näyttäminen lapsille on edesvastuutonta! Olen itse miettinyt jo pi-demmän aikaa miten yhdistäisin kaksi suurta unelmaani: paremman maailman lapsille ja loppuelämäksi turvatun henkilökohtaisen vaurauden.

Vastaus on tietty KISSAMIES! Kissamies tv-sarja, jossa itse Kissamies seikkailee!

Kissamies on ihan tavallinen mies, mutta se on myös puoliksi kissa. Sen oikeaa nimeä ei tiedetä. Kissamies elää ihan tavallista elä-mää, käy töissä tehtaalla ja juo viikonloput kaljaa ja katsoo telkkarista lätkää. Mutta sillä on nalkuttava vaimo, jota se ei jaksa kuun-nella. Joka jakso alkaa siitä, että Kissamiehen vaimo nalkuttaa sille jostain tyyliin ”Ker-roppas sinä, miksi wc-pytyn kansi oli taas ylhäällä?” Tärkeä huomio on, että vaimon kasvoja ei koskaan näytetä, vain kädessä oleva kaulin, niin kuin Pekassa ja Pätkässä Justiinalla. Sama asento. Kissamies ei tämän

17

sorttista paskaa jaksa kauaa kuunnella ja läh-teekin ovet paukkuen ulos.

Kaduilla Kissamies on ihan kuka tahansa muukin, ennen kuin hän tekee sen; muuuut-tuuuu kissaksi!!!! Kissamiehen ihmishahmolla on vasemmassa pakarassa kissanmuotoinen karvainen luomi. Pyllyä hipaisemalla hän pystyy itse muuttamaan itsensä (muut ei pys-ty, koska ne ei ole Kissamiehiä) kissaksi. Kis-sana hän on täysi kingi. Kaikki kulman kollit ja mirrit tietävät, että kuka se sieltä tuleeee…. Itse päällikkö Kissamies! Kissamiehellä on nahkarotsi, aurinkolasit, rööki huulessa ja siniset farmarit. Sille ei tosissaan ryttyillä. Ja jos kissat voisi ajaa motskaria, niin hän ajaisi Harley Davidsonilla.

Siinäpä sitä sitten taas mennään. Jokaises-sa jaksossa Kissamies ratkoo kiistoja, jahtaa kuumia naaraita, antaa elämänneuvoja muil-le kissoille, kertoo Kissa-Jeesuksesta, joutuu tappeluihin, syö kalanpääsoppa yms kissa-maisia kissa-bisneksiä. Kissamiehen elämä kissana on mahtavaa ja hän haluaisi olla kis-sa aina. Mutta valitettavasti aamunkoitteessa hänen olomuotonsa muuttuu takaisin taval-liseksi kaduntallaajaksi. Nahkarotsi repeää ja farkut räjähtävät, rööki putoaa suusta ja aurinkolasien sangat venyvät käyttökelvotto-maksi. Hän on yksin ja alasti. Bileet ovat ohi. Aika palata kotiin.

Silti Kissamies muistelee aina jakson lo-pussa lämmöllä juuri viettämäänsä yötä. Vai-mo jatkaa motkottamistaan, mutta Kissamies tietää, että huomenna taas. Taas huomenna hän on kuningas!

Tämä olisi mielestäni hieno lastenohjel-ma, joka opettaisi, että elämä ei ole kauhean

Kuva ei liityjuttuun Joel Juuso: Fs Ollie Sw Crooks Photo: Jussi

mukavaa, mutta aina voi leikkiä kissaa. Sa-malla saisi esiteltyä hiukan kristillistä ku-vastoa Kissa-Jeesuksen hahmon kautta (hän esiintyy joka jaksossa). Myös Kissamies sar-jakuva, pc-peli ja actionfiguuri tulisi julkaista välittömästi. Näin minun toinen tavoittee-ni, joka on rikastuminen, etenisi vaaditulla vauhdilla. Pitäkää itsenne kissoina! Murr ja Miaaaaauuuh!

Loosemanthechief

(mutta seuraavaksi hyppimisaukeama...)

18

Teemu Ilola: Fs Poppari Photo: Henrik Mäki

19

Tomi Hauhia: Ollie Photo: Henrik Mäki

Joel Juuso: Impossible Photo: Arttu Herva

Ajatuksiani Yliopisto-opiskelusta

Kun tulin Turkuun toisen kerran viime kuussa, niin menin heti ensimmäisenä kita-rakauppaan, koska ystäväni Laura odotutti minua. Minusta on kiva soitella kitaroita, jos ei muutakaan keksi. Kävelin Fenderei-den luo tottumuksesta. Siinä vieressä oli Vintage-merkkisiä halppis keppejä. Telejä, Stratoja, Les Pauleja. Kokeilin ihan huvik-seni niitä, koska olen myös huomannut, että halvimmat Telecasterit ovat minusta parhaita. Kokeilin erästä yksilöä ja se tuntui käteeni täydelliseltä. Se saundasi myös juuri siltä, miltä minä Telecasterin haluan saun-daavan. Se tuntui oikealta! Kokeilin kitaraa vahvistimen kanssa. Vertailin Squiereihin. Vertailin Stratocastereihin ja mihinlie lelui-hin.. Ei ... Mikään ei voittanut tätä yksilöä. Sen tallamikin raakuus ja sitten taas toisaal-ta kaulamikin pehmeys. Kitara oli saatava, mutta minulla ei ollut vielä tässä ajankoh-dassa varaa ostaa sitä. Kunnes eilen....

Otin lisää opintolainaa. Vanhojen lisäk-si. Tänään lähdin ainoan luentoni jälkeen kävelemään kaupungille tarkoituksenani käydä apteekissa. Silloin muistin sen: Vin-tage Icon Series Telecasterin. Kiinan pojan pienillä kätösillään valmistaman kaunokai-sen. Valmiiksi kulutettu, jotta voisin ystävil-leni ylpeillä kovilla rokkaustaidoillani. Minä lähdin etsimään kitarakauppaa! Etsin ja

etsin, koska olin unohtanut sen tarkat koor-dinaatit. Pääsin perille ja menin katsomaan. Muistin Telecasterin eri väriseksi, enkä us-kaltanut koskea siihen. Menin soittelemaan Jazzmasteria ja mietin “pitäisiköhän minun ostaa tämä?” Päädyin kuitenkin hakemaan vanhan heilani mukaan taistoon ja tein em-piirisen testin.

Kytkin kitaran kolmen eri säröpedaa-lin kautta Fenderin vahvistimeen. Tele oli puhdasta rokkia. Kaunista sointia. Selkeää. Vituttavaa kiertoa. Kirkasta jäätä. Pehmeää pyllyä aamuyöstä. Sävelsin siinä samalla vielä yhden kappaleenkin. Sen jälkeen Squi-erin Jazzmaster oli pelkkää sekamelskasop-paa. Kävelin myyjän luo ja sanoin “Mä osta-sin tän.” Laukku ja hihna tuli ostettua myös. Tälle kaikelle tuli hintaa 338 euroa.

Mikään tästä ei olisi ollut mahdollista ilman valtion suomaa etua nostaa lainaa opintojensa suorittamisen edistämiseksi. Kaiken lisäksi Suomen valtio vielä takaa lai-nan, joten pankit ovat erittäin suostuvaisia antamaan sitä nuorille oman elämänsä san-kareille, kuten minulle. Loput rahat ajattelin käyttää matkusteluun. Yliopistonmäelle en enää kapua. Lisätään vielä, että ei kaduta vittu pätkääkään. Tein heti kotona kolme indie-hittiä lisää. Up yours opiskelu!!!!

Loosemanthechief20

21

Löyzä Bääl-likkö Äiä

22

Heräsin just, ku tuntematon muija kilju mun vieressä sängyllä. Sillä oli paskat housussa. Ja arvatkaas mitä? Niin oli muuten mullaki. Meikä ei ees juonu paljoa eilen ja nyt on olo ku joku ois tunkenu Godzillan meikän pään sisälle. Tässä mä vaan ihmettelen pahaa oloa-ni, tuota muijaa ja paskoja mun sängyllä.

En muista eilisestä mittään. En muista mi-ten tuo muija on tullu tänne. Nyt se jumalauta alko itkeen. Meinasin rauhotella sitä mutten saanu mitään sanottua, koska tuntu, että yk-sikin ääni räjäyttäis mun pään. Itkun seasta silti sain selvää sanat: Missä, vessa, äkkiä, ko-tiin. Eli kaipa tuo vitun paskahousu haluais vessan kautta kotiin. Osotin sormella ja hui-don vain.

Meikällä on vieläki kortsu munassa. Si-sällä ei oo ees mälliä mutta kortsu näyttää olevan kuivuneen ja hyytyneen veren pei-tossa. Niinpä tietenki; sängyssä on vielä ton muijan menkkaveret. Tai mistä minä tiiän mitkä veret. Ällöttää ihan vitusti tuo raudan haju, joten pitää varmaan mennä oksentaan tohon tiskialtaaseen. Oksennus maistui ihan kebabille ja sen varmaan selittää se, että tis-kipöydällä on kolme tyhjää lihamukia. Onko täällä ollut joku muukin?

Kuulin kiljaisun ja muija juoksi puolialas-tomana paskaiset housut käsissään keittiöö-ni. Kyseli vain, että kuka tuolla suihkussa on. Mistäs vitusta minä tietäsin, joten menin kat-somaan samalla, kun pitkä sylki yritti puskea jälleen. Suihkusta löysin ystäväni örisemästä silmät mustana, nyrkit verillä ja hänelläkin paska housussa. Alkoi oksettaa ja paskattaa

samaan aikaan, joten työnsin pään lavuaa-rin ja istuin pöntölle. Oksensin ja ripuloin samaan aikaan. Kaverini huomasi minut ja oksensi myös.

Muija tuli kylpyhuoneeseen ja itki edel-leen. Oli vähän vihainenkin jostain syystä. Enhän mä ees tunne tota ja nyt se löi mua päähän ja kysyi, että missä olemme, jotta voi-si soittaa kaverinsa hakemaan hänet. Katsoin tyttöä enkä saanut sanaa suustani. Tyttö alkoi itkeä entistä enemmän ja veti housut jalkaan-sa. Näin kuinka pyllyvaon kohdalta ja eräästä haaroista olevasta reijästä turskahti hieman paskaa. Sitten nukahdin taas.

Heräsin noin klo 15.00 pää edelleen lavu-aarissa mutta olin tipahtanut pöntöltä. Kave-rini oli herännyt aiemmin ja keittänyt kahvit. Istuin ruokapöydän ääreen. Ystäväni kertoi, että lihamukeista on löytynyt jotain epäilyt-tävää sisältöä. Kuuntelin radiosta paikalli-suutisia jossa kerrottiin, että Lahden poliisi kaipaa silminnäkijöitä Club Chicagon edus-talla tapahtuneeseen tappeluun. Tappelussa olivat olleet osallisena anniskeluravintolan asiakkaita sekä ohikulkeva seurue. Baarin henkilökunnan mukaan seurueessa olleet noin 15-vuotias tyttö ja kaks kolmekymppistä miestä olivat poistuneet tapahtumapaikalta Jonen grillin suuntaan jonka jälkeen heis-tä ei ole havaintoja. Katsoimme kaverimme kanssa toisiamme, hänen nyrkkejään ja tyhjiä lihamukeja. Hymyilimme, kaadoimme lisää kahvia ja löimme hi-fivet.

Jussi

23

Seuraavaksi tuotesijoittelua:

24

Paavo-Sanomat: tehäänkö nyt se haastattelu?Robert: Tehää vaaP-S: Kerro ekaks kuka oot ja mitä teet? Aika tyhmää muuten kysyä tuntemaltani ihmiseltä näin ku tiiän jo kaiken olennaisen.R: Olen Robert. Entinen rovaniemeläinen joka majailee nykyään isolla kirkolla suur-Kalliossa. Valokuvaan, tatuoin ja skeittaan. Onko tatuoin oikea sana? Tatuoin.P-S: On se.R: Näyttää hassulta. Joo oon nyt tatuoinu ai-kalailla puolitoista vuotta totisen tosissani.Aloin skeittaan 2010 herätellen vanhoja juttu-ja ala-asteelta ja oon ollu pärinöissä siitä asti. Elämästä ja skeittauksesta siis.elämästä ja skeittauksesta siisP-S: Niin sanoit jo että mikä sulla kiinnostaa mutta ollaanpa tarkempia. Minkälainen tatu-oiminen, piirtäminen ja skeittaus kiinnostaa? nimeä jokasesta osa-alueesta vaikka yks henkilö-kohtainen sankarisi.R: Mulla yhdistyy kaikissa taidejutuissa hyvin pitkälti mustavalkosuus. Se on mun mielestä paljon haastavampaa toteuttaa ku-via mustavalkosina, ku värillisinä. Piste ja viivavarjot on kova sana itellä ainaskin tällä hetkellä ja se näkyy kans vahvasti tyylissä. Valokuvauksen puolella tykkään käyttää hy-vin pitkälti 50mm, koska se on kätevä siihen nähen mitä tykkään räpsiä. Korostuu myös mustavalkosuus paljon siinäki hommassa. Mitä enemmä kontrastia ja vanhan kuvan tummaa tuntua, sen parempi. En tiiä voiko puhua sävyistä kun puhutaan mustavalko-sesta kuvaamisesta mutta saan enemmän kiksejä mustemmista ja semmosista kuvista

joissa on enemmän kontrastia verrattuna perus harmaavalokuviin. Skeittaamisessa tykkään kaikesta oudosta. Never flatground - ohi hommaa koska en osaa. Kaikki oudot spotit, kamat ja temput napsuu itelle kovaa. Mitä enemmän kaaria ja kummallisia juttuja sen parempi. Ajelufiftarit ja no complyt 4 life. Tähän mainittakoon etten oo muuten tehny flippiä varmaan vuoteen. Pitäisköhän alkaa ottaan takasin tatsiin? Ei varmaankaan.P-S: Ei kannata. Entäs ne sankarimiehet ja naiset?R: Mitä tulee personal antiheroihin tulee ni pakko mainita kyllä ainaki piirtämisen ja ta-tuoinnin osalta Jean-Luc Navette ja Grinde-sign (Robert Borbas). Navette oli ekoja tyyp-pejä joitten kuvia näin missä se oli duunannu pelkästään mustalla isoja kuvia ja kolahti sa-mantien itellä, king äijjä! Valokuvauksessa ei oikeastaa oo hirveänä mitää antiheroja itellä paitsi ehkä Richard Mosse, sillä on ehkä siis-teimpiä kuvia evö! Infrapunalla otettuja kuvia jostai Afrikan poikien solttumeiningeistä. Du-det näyttää kuvissa siltä niinku niillä ois pin-kit camot päällä ja samaa aikaa gätit käessä, that’s some g-shit. Skeittauksen omia heroja on kyllä ehottomasti Pontus Alv, Phil Zwisjen ja kaikki Magentan jätkät - tyyli ennen temp-puja. Jätkät räimii täysillä kamppeita kohen ja työstää fiddyfiddyillä aiva sairaita juttuja, tot-takai wallieilla ja no complyillä höystettynä. Toimii jokasena vuoden päivänä.P-S: Mistä saat inspiraatiota noihin kaikkiin hommiin?R: Arkipäivän jutuista, kavereista ja oudoista jutuista internetissä. Myös aamuyön hyvis-tä ideoista. Tähän mainittakoon väliin, että

25

meinasin tossa vähä aikaa sitte alkaa aamu-kolmelta ruuvaileen tuoleja kämpän seinille koska se oli aika vitun hyvä idea että laittais tuolit hyllyiks.P-S: Joo, kuulinki, että oli näyttäny joltain psykoosipotilaan kämpältä se.R: Aamulla pistin testiin vähä ja tuli sem-monen tunne, että oisin varmaan saanu aika nopeaa passit pyöreään huoneesee rauhottumaa.P-S: Hypätään seuraavaan aiheeseen eli pu-hutaanpa sitten skeittauksesta. Kenen ja kei-den kanssa tykkäät skeitata?

R: Kavereitte ja keitten tahansa jotka on hyviä tyyppejä. Mitä isommat sessarit sen parempi.P-S: Kuka on Rollon kovin?R: Tiukin jätkä tällä hetkellä on varmaa Saari-nen (Toni), vittu se jätkä on käsistä. Iha sairas.P-S: Entä Suomen?R: Aika paha. Väittäisin, että Kuopion jarru-miesten pelimiesten esimies eli Jöle. Tykkään sen jätkän tyylistä iha hulluna. Löysin ja ren-noin mut silti ponnahtelee iha uskomattomiin juttuihi. Ja sen bäkki smithit. Huhhuh. En oo koskaan nähny roikumpaa dudee.

26

P-S: Minkälainen complete sulla on? Indyt 4 life ja muille ihan sama niihä?R: Indyt alla aina ja ikuisesti.Muut aina nil-littää, ettei nouse ollie Indyillä eikä käänny.P-S: No mitä vittua? Eipä vissii käänny ja nouse.R: kyllä nousee ja kyllä kääntyy jos vaan on ruista reisissä. Mutta muuten tykkään vähän leveämmistä laudoista. Nyt on alla Polarin Aaron Herringtonin promodel jossa on Po-larin ysärilaatikkodekkejä mallailevat laatik-kosheipit. 8,38 tai leveämpi toimii aina tai

oikeastaa toi on ollu itellä kyllä se lemppa-rikoko. Mitä kovemmat renkaat sen parempi niin lähtee paremmi powerslidet ja kirskuu kovempaa betonilla. Tulee tiäks sellane SKW-REEEEEEEE. Vittu se on ihana ääni.P-S: Se muuten on.R: Paras.P-S: Orgastinen. Onko se sun lempiääni?R: Kyllä se tuonne top-4:än hujahtaa.P-S: Top-4 äänet?R: 1. SKWRREEEEEEEE2. Uuden jutun avaamisen ääni, esim.

"Vau! Onpa se hieno! Onko se aito?"

"Kelatkaa, noi on noil tyypeil ikuisesti.."

"Mitä sä mietit sit ku sä oot jotain kahekskyt tai jotain!?"

Tatzoi"Onks jäbäl jotai leimoi?"

27

pahvilaatikosta teippien leikkaus.3. kaljan avausääni. Tsif.4. pörinäP-S: Sun tyttöystävä varmaan tulee lukee tämän etkä laittanu ees mittään seksijuttuja. Aika asiallista.R: Ne on sitte asia erikseen.P-S: Mutta mennäänpä äänistä kuvaan. Oot-ko opiskellu piirtämistä?R: Oon opiskellu piirtämistä aika pitkän kaa-van kautta. Sillon, ku olin penska ni äiti pisti piirtään ja maalaan aina, ku vaa maholline sauma oli. Sitten päätin hakea ylä-asteelle kuvataidepainotteiselle linjalle. Siitä menin sitten opiskelemaan kuva-artesaaniksi Tornioon.P-S: Mitkä fi i l ikset jäi Torniosta ja opiskelusta?R: No, jos nyt kysyttäis, että menisikkö Tor-nioon opiskelemaan niin nauraisin varmaan päin naamaa kysymykse esittäjälle. Oli ni-mittäin aika ahistavaa loppupeleissä olla niin pienellä paikkakunnalla. Mutta muuten yleisesti ottaen tykkäsin oudolla tavalla ajas-tani siellä, ku tutustuin huippuihi tyyppeihin. Koulu oli ehkä rennoi ikinä - parempia opet-tajia saa ettiä. Sai toteuttaa itteään ja olla pää-tösvallassa kans niitten toteutusaikatauluista mikä oli erittäi bonaria ettei tarttinu herätä aamukasilta.P-S: Onko tuo pienen paikkakunnan ahtaus se syy miks muutit Helsinkiin vai onko jotain muuta taustalla?R: Osittain joo, alko olemaan semmonen olo, että jos en nyt olis muuttanu pois Rovanie-meltä olisin jämähtäny sinne lopullisesti ja kaikki unelmat ja haaveet olis jääny toteut-tamatta. Halusin tulla tänne koska meikä kokee, että täällä on enemmä mahollisuuksia tehä ja toteuttaa asioita. Enemmä nähtävää enemmä skeittavaa, enemmä koettavaa.P-S: Kuvataidehommista vielä. Ootko ikinä tehny tilaustöitä kellekään?R: No nyt viimeaikasista oon duunannu yhelle rovaniemeläiselle vaatekaupalle tar-rajuttuja ja sitten tein tossa vuosi-pari sitten Nistikolle paitagrafiikan. Pari lookbookkia väännettiin keväällä kans sen kaupan kanssa.P-S: Mikäs kauppa on kyseessä?

R: Hih-hi! -niminen kauppa. Paras kauppa koko suomessa, että jos ette oo käyny niin suosittelen käymään tutustumassa. Muka-vimmat jätkät ikinä tiskin takana ja kovia tuotteita valikoimissa.P-S: Top-3 asiat Rovaniemellä?R: 1. Kauppayhtiö 2. Vanha Monin DIY-parkki (Monitoimikeskuksella toimitus parkki joka purettiin kaupungin toimesta) 3. Valtsun ran-nan venelaituri. Sekä tietty kaverit ja sukulai-set top-asoissa mutta objektiivisesti noi.P-S: Top-3 stereotypiat Rovaniemestä ja Lapista?R: 1. Hoon päälle puhuminen 2. Porojen omis-taminen 3. JunttiusP-S: Neljäs varmaan sitten, että: ‘’kaikki käyt-tää Rovaniemellä Subutexiä?’’R: Joo kaikki on vitun kovia nistejä siellä.P-S: Top-3 asiat Torniossa?R: 1. Meerin grilli 2. Mörköditsi 3. Musapuo-len tyypitP-S: Top-3 inhokkiasiat Torniosta?R: 1. Mersuamikset 2. Umpitunneli 3. Mersujunttiamikset

28

P-S: Mikä on typerin tatuointiehotus minkä oot saanu?R: Tribaali. Ja kysyjä oli ihan tosissaan.P-S: Haukkariin?R: Kyllääh.P-S: Paljon sulle pitäis maksaa jos joku halu-ais ottaa tribaali, suomileijona yms. tatskan? Vai kärsiikö ammattiylpeys?

R: Kehtaisin väittää, että siinä ei kenen-kää eurot riitä jos mulle pitää päästä ottaan tribaalia.P-S: Se on hyvä juttu se. Onko tullu paskaa palautetta tatskoista vai onko pelkkää hyvää? Mulla ainaki nuo sinun tekemät on helvetin hyviä siihen nähen, että oot tatuoinu niin vä-hän aikaa.

29

R: Kaikki on ollu tähän asti mielissää ja tullu myöhemminki vielä kiittelemään eli uskon, että ihan hyvää palautetta oon saanu. Tiet-ty joku on varmaa yksin kyräilly jotai mutta niistä en tiiä.P-S: Minkälaista kampetta tykkäät piirtää? Onko jotain bravuureita?R: Ei oo oikeastaan mitään bravuuria. Nyt viimeaikoina oon kiinnostunu paljon lintujen ja nuolien piirtämisestä. Nuolia tatuoin yhtee vaiheesee tosi paljon eri ihmisille joten niitä tuli piirrettyä aika paljon.P-S: Sulla on varmasti haaveena se, että elä-tät ittes kuvataiteella ja tatuoimisella mutta onko jotain muuten unelma-ammattia mihin ryhtyisit?R: Meikää elää unelmaa tällä hetkellä öhö öhö. Mutta haaveena ois tietty jonku sor-tin oma kauppa mahollisesti. Tai graafiseen suunnitteluun tai sisustusarkkitehtuuriin liit-tyviä haaveita on tietty kans.P-S: Mikä sinusta piti tulla isona? Meikästä piti tullu leipuri.R: En kyllä muista. Haaveilin pienenä, että elätän itteni kuva-taiteilijana. Mulla on ollu koko elämän ajan oikeastaa aika sel-vää, että se mitä tuun tekee vanhana liittyy jollain tavalla kuvataiteesee tai edes käsillä tekemiseen.P-S: Tuntuu että kyssärit loppuu. Kysy sie multa jotain?R: Millä tavalla jätkä nukkuu?P-S: Kyljellään. Millä tavalla jätkä nukkuu?R: iIte oon mahallaan nukkuja äijä. Oon kuul-lu, että jätkä on aika tunteellinen nukkuja ku nukut kavereitte kaa samassa sängyssä. On vissiin muutaman kerran lusikoitu kaveria. Ja itteasiassa oon kokenukki tämän.P-S: Joo. On mukava nukkua kavereitten kans ku ehä mie sitä ite tiiän mitä niille teen mutta kaikki meikän vieressä nukkuneet ka-verit on jotenki järkyttyneitä siitä mitä oon yöllä duunaillu. Kaikki vaan sanoo, että oon ahistellu niitä ja pyöriny päällä. Sitte ne ei enää nuku minun vieressä.R: Voin todistaa väitteen todeksi. Mutta mites toi Paavo-Sanomat? Miks ei joku artsy nimi? Ja ootko tehny ihan itte tuon Paavon logon?

P-S: No eikö tuo vittu oo artsy-nimi?R: Artsy nimi ois joku tyylii CUELLI niinku kulli. Tai joku Pil Lips Lips.P-S: Jos tää lehti ois joku helvetin Fantas-tic Polaroid Filter Lahti Magazine niin mitä helvettiä?R: Ois iha sairaa hauskaa nähä hipstereitä spekuttamassa avajaisissa viinilasit käessä. Mutta Pil Lips Lips on itseasiassa aika hyvä nimi.P-S: Ehkä just siks tää on tän niminen, että kaikki ihmettelee että mikä vitun paska tää on. Jos ois tyyliin joku Me Naiset tai Tuning Skate Zine niin oishan se ihan paska.R: Tuning Skate Xine kans hyvä. Mutta joo oot ihan oikeassa.P-S: Onko Skateboard Mag hyvä nimi? No ei oo.R: No se kyllä kertoo kaiken olennaisen.P-S: Et tiiä vielä tän lehen sisältöä niin yllä-tyt kyllä sitte, ettei tässä oo mitään olennaista muutenkaan.R: Kuulostaa hyvältä. Miten jätkä tekee säm-pylän? Ei voileipää siis. Vaan ku teet reissuun itelles evässämpylän. Miten valmistat sen? Tästä tuliki nyt Paavon gourmet-palsta.P-S: Täysjyvä-sämpylä johon laitan majonee-sia alle, sen päälle jonku kinkun tai muun. Aamupalajuusto päälle ja täts it.R: Täts it. Kliini ja simppeli. Noilla seteillä on miehet pysyny tien päällä ainaki vuosisatoja.P-S: Sano vielä kiitokset ja vittuile lahtelaisille.R: Kiitos ja anteeksi, Lahesta tulee iha haus-koja tyyppejä aina välillä. Rantaselle terveisiä vaikkei se sielä asukkaa enää! Suosittelen poikimurtomaahiihoa kaikille!P-S: Kiitokset Robert!

ÖH-JÖÖZZZÄ

Väärä robert kiittää

Tyypillinen kissamies- fanin perse

Tyypillinen kissamies- fanin perse

Elmeri Salminen: Frona Le Blönä Photo: Henrik Mäki

Venesjärvi: Bs Tail Photo: Henrik Mäki

34

“Kolumni”Ihmisen muisti se on eriskummallinen asia. Miten paljon yksi maksamakkara-pötkö tai paketti Sun-muroja voi tuoda mieleen. Muistin maksamakkarapötköjä tuijottaessani vain hyviä puolia lapsuudestani, mutta Sun-murot taasen tuottivat minulle lähinnä pahaa mieltä.

Vietin kriittisimmät lapsuuteni vaiheet Itä-Hollolassa, tarkemmin sanottuna Kumpulassa ja Hedelmätarhassa. Maksamakkara kuului helposti lempiruokiini. Siis ruisleipä, voita, maksa-makkaraa ja päälle juustoa. Tämä oli usein välipalani rankan koulupäivän jälkeen. Muistan, kun minulle selvisi, että juusto ja maksamakkara eivät muka kuuluisi yhteen. Se on paskapuhetta. Kävin rättikässää, koska minusta puukäsityöluokassa oli kuuma ja huono ilma. En myöskään osannut naulata ja minusta sahaaminenkin oli liian työlästä. Kaiken lisäksi rättikässän opettaja oli sata kertaa mukavampi kuin puukässän. Kerran eräällä tytöllä oli eväänä maksamakkara-leipää, jonka päälle hän oli laittanut juustoa. Muut tytöt alkoivat ihmettelemään tätä valintaa todenteolla. Väittivät, että se on kuvottavin mah-dollinen ruoka. Minä tietty puolustin sielunsiskoani! Hän ymmärsi hy-vän päälle. Muut olivat ty-periä rikkaiden kaka-roita, joilta puuttui todellisuudentaju.

Kerran me-nin vahingossa paljastamaan tytöille, että mi-nulla oli pienem-pänä mielikuvi-tuskaveri nimeltä Wanda. Ajattelin, että sen tapainen tarina olisi hauska. He eivät ymmärtäneet minua lainkaan. Heidän mielestään siinä oli jotain perin outoa. Wanda ilmestyi minulle muutenkin useimmiten vessassa. Veikkaisin ikäni olleen jotain neljän vuoden paikkeilla. Wanda oli poika ja kotoisin Helsingistä. En tiedä hänestä kovin paljoa mitään muuta. Juttelin Wandan kanssa niitä näitä ja muistan kehottaneeni häntä lähtemään, että hän kerkeisi varmasti ajallaan ta-kaisin Helsinkiin, eikä hänen isänsä suuttuisi. Tytöt nauroivat ja nauroivat, kun olin paljastanut tämän kaiken. Minä luulin, että tämä on ihan normaalia! Kuulemma Wanda ei voi olla pojan nimi. Mielikuvituksen puutetta! He asettivat liian räikeät rajat toden ja epätoden välille. Eivät ymmärtäneet korkealentoisia näkemyksiäni. Täytyy antaa mielen liitää linnun lailla aina univer-sumin äärirajoille saakka.

Sun-murot taasen. Niistä tulee lähinnä mieleen lapsuudessani kokema ulkopuolisuuden tun-ne sekä yksinäisyys. Vanhempieni ero vaikutti nuoreen mieleeni erittäin syvästi. Koin jo aikai-semmin, että en ole yhtä hyvä kuin muut, mutta ero sai itseluottamukseni möyrimään pohjamu-dissa. Vaikka minulla ystäviä olikin, koin olevani yksin. Koin, että minusta ei pidetä ja, että olen

35

vastenmielinen. Myöskään skeittiharrastukseni ja innostus aihetta kohtaan ei mennyt kaikkien jakeluun. Lapsena sitä oli vaikea ymmärtää. Olin kovin epävarma skeittarinakin ja kehittymiseni oli hidasta. Asiaa ei helpottanut lohtusyömiseni: usein söin hunajanmakuisia Sun-muroja. Lihoin ja aloin vihata itseäni enemmän. En oikein löytänyt mistään ihmisiä, jotka ymmärtäisivät minua ja masennuin masentumistani.

Masennukseni johti pisteeseen, jossa jouduin puoleksi vuodeksi sairaalahoitoon. Ennen tätä oli ollut jo puolen vuoden loma koulusta ja muutama lyhyt piipahdus sairaalassa. Minun kiin-nostukseni Nirvana-yhtyettä ja Kurt Cobainia kohtaan oli jostain syystä mennyt pakkoajatuksen tasolle ja vaivuin jonkinsorttiseen psykoosi-tilaan. Tämä olikin elämäni kummallisinta aikaa. Koitin tuhota kaikki muistot itsestäni ja luoda uuden ihmisen. Tietenkään siinä tilassa, jossa olin, oli vaikea käsittää mitä oikein tapahtuu. Olin liian nuori tuohon kaikkeen. Enkä toisaalta käsitä sitä kaikkea nytkään.

Parantumiseni alkoi kuitenkin jo hiukan ennen osastojaksoa ja tästä on kiitos yksin skeit-tauksen! Keväällä 2005, koulusta pakkolomaa saaneena, täytin päiväni skeittaamal-

la. Päälystin sairaalahuoneeni seinät skeittikuvilla ja puheenaiheeni liik-kuivat lähinnä rullalautailun ympärillä. Hoitajat väittivät, että

innostukseni on pakonomaista ja vaarallista. Vitut ollut kuin paras asia mitä minulle on

tapahtunut. Numero-lehteä lu-kemalla minulle avautui ai-

van uusia näkökulmia maailmaan ja aloin

ajatella eri tavalla. Näkemään eri-

tavalla, että m i k ä o n ns. ”siistiä”. Itseluotta-mukseni kasvoi ja

skeittailun sekä orasta-

van murrosiän myötä myös ulko-

muotoni alkoi muuttua. Tärkeintä oli kuitenkin se,

miten koko maailmankuvani ja ajatteluni muuttui.

En ostanut Sun-muroja. Minä ostin maksamakkaraa. Minä mietin skeittausta edelleen kokoajan ja joka päivä sekä joka ikinen yö. Mietin myös rock-musiikkia. Nämä kaksi asiaa ovat identiteet-tini ulkoisia rakennuspalikoita. Koen ne tärkeämmiksi kuin esimerkiksi… jonkun muun paskan, eli lähes kaiken. Muistakaa iloita elämästä älkääkä liikaa masentuko! Se ei ole kivaa. Ei lapsena eikä aikuisenakaan. Skeittailkaa elämäänne eteenpäin hemmot ja hemmottaret!

Loosemanthechief

Lisätietoja Sun-muroista: http://fi.gosupermodel.com/community/forum_thread.jsp?id=6988451&offset=0#post2

36

Riku Lokka: Indy AIRPhoto: Iisakki Kennilä

37

Matti: Pop ShuvitPhoto: Aksel Liski

38

Maailman paras skeittari on Alex Washing-ton ja se on fakta. Kuulin ekaa kertaa tästä tyypistä joskus vuoden 2001-2002 tienoilla. Samoihin aikoihin kuin aloitin itse skeittaa-misen tosissaan. Vuosin varrella on Alexin sponsorit, tyyli ja temput vaihtunut, vain yksi on säilynyt: ylivoimaisuus. Hän on skeitannut aina juuri minun mieltymyksieni mukaan. Tehnyt temppuja, joita minä olen tahtonut nähdä, spotteihin, joihin minä olen halunnut niiden tehdyn. Esimerkiksi Fs 180 switch bäkki fiftari Clipper ledgeen ei ole mi-kään leikin asia. Lisätään tähän vielä maail-man paras tyyli: oikeasti parempi tyyli kuin nuorella Pennyllä. Vaikka esimerkki temp-puni on tehty myös myöhemmin jonkun toimesta, niin teki Alex Washington tämän kyseisen suorituksen ensin. Jo Fully Flaredis-sa.... Kerron nyt nopeasti mistä tässä kaikessa on kyse.

Alex Washington syntyi San Francis-con lähistöllä joskus 80-luvun puolivälissä. Hänen veljensä oli kova skeititrotta ja Alex innostui veljensä perässä kokeilemaan skeit-tailua. Tämä tapahtui noin vuoden 1994 tie-noilla. Aika nopeasti Alex oli aika helvetin hyvä skeittaamaan, mutta kyseessähän on hemmo, joka ei liikaa pröystäile. Ei nuori Ale-xikaan oikein tajunnut, että miten hyvä hän on. Pihatien kurbia ja reiliä pidemmälle ei edes kiinnostanut lähteä skeittaamaan. Vasta joskus 2000-luvun alkupuoliskolla Alex lähti tutustumaan San Fransiscon katuihin. Totta-kai mies, joka vetää svitsistä kaikki samat ju-tut kuin normista ja skeittaa muutenkin pa-remmin kuin monet prot, huomataan. Alexia ei kuitenkaan kiinnostanut juurikaan vaikka lautaa oli tarjolla ja jotain kuvia päätyi Trans-worldiin asti. Hän vain piti rullalautailusta.

Yhtäkkiä Washingtonin perhe, eli äiti, päätti muuttaa San Joseen. En tiedä itsekkään mik-si, mutta täältä Alex löysi henkisen skeitti-kotinsa. Ei mennyt aikaakaan kuin hän oli amatöörinä Enjoilla. Tampa Am voitettiin löysin rantein. Ei tuntunut juuri missään, koska Alex Washingtonille kisaaminenkin on vaan ihan sama. Kunhan skeittailee. Jal-kaan laitettiin Lakain kenkää ja Fourstarin kudetta. Spitfiren rengasta ja Thunderia tuli Deluxelta jo ennestään. Tässä vaiheessa Ale-xin skeittaus alkoi olemaan jo liiankin käsis-tä, jäi Janoskit ja Marc Johnsonit kakkoseksi. Legendaarisella Barcelonan reissulla tehtiin Nollie frontside flippi Macban nelosista, lo-puttomia laineja Para-Lelilla, tre flip niistä triplaseteistä... Kaikki matskut meni Bag of Suckiin ja partista tuli ajaton klassikko. Jos pystyisin edes sanoin kuvaamaan sen sai-rautta.... Se pitää nähdä!

Hengailu Lakain ja Fourstarin teami-en kanssa ja muutto takaisin Friscoon johti kuitenkin siihen, että Bag Of Suckin jälkeen oli aika siirtyä Girlille. Tämä oli täysin luon-nollista eikä mitään sen suurempaa draa-maa syntynyt. Harva edes muistaa Alex Washingtonin koskaan vetäneen Enjoille. Fully Flaredin partti, kuten koko elokuva, vei skeittaamisen seuraavalle tasolle. Washing-tonin partti kuitenkin erottui muista, koska hän suoritti kaikki kombonsa hymyhuulin. Ranit olivat spontaaneja. Ensin Sw bs 5-0 swits pop shove-it revertti... Seuraavaksi jo-tain flätillä... potkitaan... Bs 5-0 pop shove it revertti... Tämäkin partti on vain nähtävä, jot-ta sen siisteyden voi ymmärtää! Friscon mäet saavat myös melkoista kyytiä. Tämä partti ja yleinen kovuus teki Alex Washingtonista 2007 S.O.T.Y:n.

39

Valitettavasti tässä vaiheessa alkoi myös tiet-ty uran suvantovaihe. Fully Flaredin kuvaus-ten jälkeen Washington mursi nilkkansa aika helvetin pahasti. Paras kuntoutus oli rakentaa takapihalle miniramppi ja aloittaa skeittaus uudestaan ihan vaan sitä ajelemalla. 2008 vuoden aikana ei mieheltä matskuja pahem-min nähty. Hän viihtyi liian hyvin ramppinsa kimpussa tai yösessareilla ug-spoteilla. Ku-vaaminen ei miestä juuri innostanut. Miehen kaaritaidothan ovat samaa luokkaa hänen kurbitaitojensa kanssa. Kuten hänkkä, rap-pus, puleo-spotti, bänkki yms. taidot. Alex Washington pystyy skeittaamaan mitä vaan paremmin kuin kukaan muu.

Nettiaikakauden puskiessa päälle alkoi miehestä esiintymään mitä kummallisempia pätkiä. Suurin piirtein näin: ilmestyy parkille, tekee kaiken ja lähtee vittuun. Tämä promoo-tio oli parempaa kuin virallinen. Fanien täri-sevin käsin kuvaamat sairaudet tekivät Alex

Washingtonista todellisen kulttihahmon. Var-sinkin, kun valtavirran medioissa ei häneltä edelleenkään nähty, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, oikeastaan mitään matsku-ja. Slapin foorumi täyttyi ”Alex Washington is so fuckin' tight!!!” – tyylisistä kommenteista. Girlin superproduktion kuvaukset olivat jo alkaneet, mutta Washington ei ottanut lii-kaa paineita... Kävi voittamassa Tampa Pron ja parit muut kisat, koska miksipä ei. Ainut, jota Alex Washington ei pysty päihittämään on Busenitz.

Sponsorit alkoivat jo pikkuhiljaa vaa-timaan Alexilta jonkinlaista virallista evi-denssiä olemassaolostaan, mutta hän pysyi Ginon viitoittamalla tiellä. Ei sillä, että hän ei olisi jatkuvasti skeitannut ja tehnyt mitä sairaimpia juttuja, häntä vaan ei vittuakaan kiinnostanut kuvata niitä. Mitä tapahtuu se vain tapahtuu. Mies ilmoitti lähtevänsä Eu-rooppaan ja tulevansa takaisin joskus. Tämä

40

way too seriously. I was never supposed to be a pro.... But I am now. Who cares. I just ska-te. I like to do backside flips over shit. That’s just cool. And pivots to fakie to a tight tran-ny... Man that’s what I like. And you know.... Switch Backside tailslides like Wenning!! I just try to think about who does some trick best and then mimic that stuff. I get bored so quickly so I always have to make up some of my own tricks... They just happen. Brian An-derson once told me: Just skate dude!! And that’s how I roll.” Se tekee siitä sen.

Ps. Tahtoisin kiittää Alex Washingtonia niistä tuhansista tunneista, joita hän on vi-erälläni viettänyt. Koulumenestykseni on paljolti hänen ansiotaan. Keskittymiskykyni on erittäin huono ja suurin osa ala- ja yläas-teesta sekä lukiosta meni kumilla skeitatessa. En ole pitänyt tätä tapa missään vaiheessa elämääni nolona tai eriskummallisena. Har-rastan Alex Washingtonin tarinan jatkamista todennäköisesti hamaan loppuun asti. Spotte-ja on löytynyt tuhansittain myös eripaikoista ympäri silloisia asuntojani. Minä pidän erit-täin tärkeänä kuuluttaa, että edellä mainittu

reissu venähti yli vuoden mittaiseksi. Alex Washingtonin maine paisui paisumistaan. Reissullansa hän kuitenkin hiukan skarppasi ja lähetti sponsoreilleen satunnaisia otoksia satunnaisista maista. Parhaiten hän viihtyi Berliinissä ja Kööpenhaminassa. Piipahtipa päällikkö itse myös Suomessa. Ensimmäistä kertaa sitten Proskate voiton 2006.

Tässä vaiheessa alkoi tulla Pretty Sweettiin kuvaamisen kanssa jo kiire. Alex Washington ryhtyi hommiin ja sai kokoon paljon parem-man partin kuin Olson kaimansa. Oikeastaan voisi väittää partin olevan koko elokuvan pa-ras. Loputtomalta tuntuvia laineja sillä legen-daarisella tyylillä... Hämmentäviä valintoja. Paljon Nyki- matskuja... Alex Washington ei seuraa trendejä, hän luo ne. Hän skeittaa juu-ri siten, miltä sattuu sillä hetkellä tuntumaan. Silti joka sessareilla lähtee. Ei ikinä huonoja päiviä. On mahdotonta listata kaikki niitä temppuja joilla hän on maailmaa vavisutta-nut. Hänessä vain on sitä jotain. Jotain mikä erottaa pojat miehistä. Ihmiset jumalista.

Epicly Later’dissään hän totesi vain: “ Yea-ah... you knooow... People take skateboarding

41

tarina on vain pintaraapaisu. Voisin kirjoittaa aiheesta Alex Washington vaikka kirjan. Pe-räänkuulutan, että nimi Alex Washington on tullut Transworldissa olleesta Western Edi-tionin mainoksesta, jossa oli Pat Washington. Alex on todennäköisesti ollut yksi englannin-kielisistä nimistä, jonka 9-vuotias minä tiesi. Lautana on toiminut myös aidot miniskeitit, muistitikut, kännykät, muovisten aakkos-ten I-kirjain yms... Nyt olen vakiinnuttanut pervojen mielihalujeni apuvälineeksi kumin, jonka ostin muistaakseni lukion toisella luo-kalla. Edellisessä kumissa luki pohjassa Anti Hero, vaikka Alex Washington ei ole koskaan kotkalle liitänytkään. Näin on.... Eka temppu, jonka muistan kehitelleeni oli muuten käsil-läseisonta droppaus miniramppiin!!! Pidin sitä siisteimpänä mahdollisena juttuna. Yksi uusi kova juttu on fs 180 no-comply to switch nosegrind feikki flip ulos. Löysänä kuin Patja, kovana kuin Cardiel. Ei minulla muuta tästä aiheesta.

Loosemanthechief

42

Siis ei perkele! Mä heitin Jussille, että aletaan mekin tekemään skeittilehteä sen talon par-vekkeella tossa kesällä- Se tapahtu Möysässä. Ja nyt mä olenkin jo Turussa. Ja siitä on vähän aikaa.

Meikällähän on melkein paineita! Onko nää jutut ees hyviä? Kannattaako tätä tehä. Täytyy oikolukeakki noita juttuja ja hävetä. On se vaikeeta olla ihminen. Pitää katsoa, jos täältä Turun pääädystäkin sais sit jengiä in-nostumaan. Ei kyllä tunne vielä ketään. Jotain kuvia ollaa saatu erään nimeltä mainitsemat-toman Heinololaisen nuoren herrasmiehen kanssa otettua. Minä en oo hirveesti jaksanu tehä mitää. Paskalla oon edellee käyny, mutta ei oo paperi loppunu kertaakaan. Oon vähä vanhentunu ja viisastunu.

Thrasheri on muuten juttujensa tasolta ihan surkea lehti. Kovia putoamisia siellä on ja tollasta. Ne Bru-Ray videot netissä kovia. Vessan lattialla on yks kyllä. Siis Thrasheri. Siitä tulee lähinnä tuijotettua Dylanin kuvaa.

Oh you handsome devil… Se on sen lehen paras juttu. Siinä on 18 kuvaa Torey Pudwil-lista. Laskin ihan itse. 18! Herranjumal! han kaameeta! 18 kuvaa Dylanista röökillä ois parempi. Mut sithän se oiski jo Vogue. Täytyy varmaan Paavo-Sanomiin painaa Zorrosta 18 kuvaa röökillä. Zorro on siis Dylan Rieder! Kattokaan ny tarkkaa. Tai miettikää sille viit-ta päälle… Ja sellai maski… Sit, kun se se ens kerran tekee imposiblen piknik-pöydän yli… Miettikää!!! Se on ihan selkeesti Zorro. Ei se muuten niitä käsiä sillälailla venkslais.

No mutta nyt on 21.9. Meikä on tullu sii-hen tuloksee, että The Doors on Musiikkia. Onnittelut myös Neon 2:sen Jussille, kun ei ole 11-vuoteen juonu viinaa! Kova jätkä! Neon 2 on kans musiikkia, mutta ei Musiikkia. Mei-nasin jäädä tossa autonkin alle perjantaiyönä, kun laskin mäkiä. Turussa on paskempi flätti, kuin Lahessa. Voi sitä silti olla oman elämän-sä Strangeri. Muistakaa iltarukoukset ja pes-kää myös sieltä esinahan alta. Ite ku yrittää ni herraki auttaa!!!

LooseManTheChief

43

Minä olen sellainen ihminen, jonka mieles-tä lenkkarit kuuluvat junteille, mopopojille, junteille mopopojille ja niille kamalille ylä-asteen liikuntatunneille, kun ei kiinnostanut vittuakaan. Siellä minäkin olin Hollolan lii-kuntahallin yläparvella vetämässä nuuskaa. Mitäköhän muille kuuluu?? Hasa-Janne ja Herska-Eki halooo ??? Mitä jätkät ??

Siksi varsinkin tänä kesänä katukuvaan il-mestyneet lenkkarit, ne saivat minut voimaan pahoin. Minä olen varmasti sanonut ”en iki-nä vedä jalkaan lenkkareita.” Ne vaan ovat yksinkertaisesti rumia. Maksoi mitä maksoi ja olivatpa kuinka trendikkäät tahansa. Hyi helvetti. Paariin pistetään ne risat Väänssit ja Spitfiren huppari. Lauta kainalossa suoraan skeittaamasta ihan kurassa ja hiessä. Se on siistiä ns. corea.

Olenhan minäkin vilkkuvissa tarralenkka-reissa tuolla painellut aikoinaan, mutta siitä on niin pitkä aika, että en laskisi sitä suori-tukseksi. En myöskään muutamia lukion lii-kuntatunteja, joita varten hommasin hopeat Adidakset Stadiumista. Hinta 30 e. Käyttö-kertoja ehkä 5. Kuin uudet väittäisin. Kerran lähdin juoksemaan kyllä näillä, kun Perus-suomalaiset sai sen JYTKYN. Silloin vitutti haha! Vaikka en kovin politiikka-intoilijaksi voi itseäni väittääkkään.

Noniin jatketaan! Ensi kosketus. Aika löy-sät. Kevyet. Kylmät. Pimeällä soratiellä en edes huomaa, että jalassani olisi lenkkarit. Unohdan niiden olemassaolon. Niin kevyt on askeleeni. Rööki on tietty huulessa. Farkut ja se Spitfiren huppari, että kukaan ei erehdy

luulemaan minua joksikin lenkkeilijäksi. Kävelen Aurajoen rantaa ja päädyn padol-le, jossa on se spotti johon Fräki tekee flipin feikkiin (vai oisko 360-flippi?) Dekki-lehden haastattelussa 2005!!! Olen aika fiiliksissä.

Puhun puhelimessa erään ihmisen kans-sa. Hän on ihminen siinä missä me muutkin, ehkä hiukan kauniimpi kuin sinä tai minä, mutta ihminen silti. Totean, että lenkkareide-ni nauha on auennut. Oikea jalka. Siinä vai-heessa olenkin jo melkein kotiovellani. Totean lenkkareiden olevan oivat kävelyyn ja juok-suun. Ne ovat kevyet ja hengittävät hyvin, mutta saatanan rumat ne ovat. En suosittele kenellekkään, en edes mänelle. Ellei tahdo olla trendikäs tai käy lenkillä. Jälkimmäinen on hyvä harrastus. Pidä huolta!

Ei.

44

VAIN ELÄMÄÄ!!! Tv-sarja. Tästäkin olen todennut ”en vittu ikinä tule katsomaan Vain Elämää.” Ihmisellä pi-tää olla periaatteita. Vähän sama kuin edel-lisessä. Vanssin Old Skoolit oujee!

Katsoin ohjelmaa puoli tuntia. Nauroin ääneen jo alkutunna-rin aikana. Minua aina naurattaa, jos joku itkee. Se on sellainen suojame-kanismi. Vesa-Matti Loiri muistutti huomattavan pal-jon roolihahmoaan Kummelin Kultakuumeessa, joka huvitti minua suuresti. Sitten laulettiin ja vähän itkettiin. Oltiin kavereita kaikki keskenään ja kerrottiin, mi-ten ihania kaikki on ja miten paljon toisia arvostetaan. Eipä siinä mitään. Lapin Kesä ei minua liikuttanut. Paula Koivuniemi oli edelleen Paula Koivuniemi.

Tylsä ohjelma. En tosissaan jaksanut katsoa loppuun. Yllättävän aidoilta vaikuttivat ihmi-

set, mutta tylsää. Tylsää. Huija-usta tuon kaiken on silti oltava. En suosittele edes äidilleni, joka rakastaa kyseistä sarjaa. Oli niin paska, että ei tätä välttämät-tä tarvitsisi edes teille kertoa! Kuunnelkaa The Smithsiä ja muistakaa aina välillä kuunnella

muutakin, eikä Smithsiäkään joka päivä. 16-vuotiaina enemmän kuin

21-vuotiaana. Vanhempana vähem-män. Määrään myös jokaisen katso-

maan Mika Kaurismäen Arvottomat ja Akilta voittekin katsoa vaikka ihan

kaiken.

Ps. Eiku siis ihan oikeesti… Menkää skeittaa-maan neonvärisillä Nike Air Maxeilla, kuun-nelkaa Cheekkiä ja itkekää, kun vierustove-rinne tekee niin kauniita switch löböjä. Meikä on ihan mulkku. Tehkää mitä lystää!!!

LoseManTheChief

Ens numerossa testataan nää kalastushatut!

Juuso Haverinen: Pole Jam Photo: Henrik Mäki

45

1. Potki svits mongona kurbia päin mahdollisimman hiljaa.

2. Näytä siltä, että olet tekemässä svits boardslideä. Älä poppaa kunnolla!

3. Potkaise lauta kovaa kurbia päin ja jätä takajalka roikkumaan. Ole vetelä.

4. Takajalasta tulee uusi etujalkasi, kun otat laudan nosesta kiinni.

5. Vedät kädelläsi dekin pois kurbin päältä. Pidä jalka vielä maassa.

6. Ponkaset sillä nykyisellä etujalallasi eteenpäin.

7. Pidät nosesta kiinni edelleen. Mietit Neil Blenderiä.

8. Laskeudut pian maahan, mutta kiirettä ei ole.

9. Päästät käden irti hetken ennen laskeutumistasi ja laitat jalat laudalle. Mene kyykkyyn ja ota varmuuden vuoksi vielä käsillä vastaan ihan reilusti!

10. Tärkeintä on kuitenkin, että svits löbösi on mahdollisimman lyhyt liuku ja hyppäät siitä mahdollisimman nopeasti pois. Jos olet kova jätkä, teet svits svits löböjä, joka on sama temppu normaali stanceltasi.

Svits löBöBy Pikkupensseli

Roba: Svits Löbö Photo: Henrik Mäki

46

Muistan, kun pienenä poikana rakensimme joka talvi hienot hyppyrit kotipihamme eteen kolattuun lumivalliin. Siitä minareilla pom-pimme kuin pienet jänöt. Minä ja pihojen pojat. Minä kuitenkin erosin muista pojista siinä, että koin mäen hyppäämisen elintärke-äksi. Saatoin jopa jäädä pois koulusta, koska niin mieleni teki hypätä pientä hyppyriämme tai etsiä parempia paikkoja hyppyreille. Muil-le riitti pelkkä yksi mäki, minä tahdoin lisää. Suurempaa, parempaa!

Rakensin oman salaisen mäen läheiseen metikköön. En kertonut asiasta edes parhaal-le ystävälleni Patelle. Pate olisi kuitenkin le-vittänyt sanaa ja pian en olisi saanut hyppiä rauhassa. Minä halusin oikeasti olla paras! Tahdoin liitää! Olin nähnyt televisiosta Matti Nykäsen loikan Lahden suurmäestä. Tiesin mitä elämältäni haluan: minusta tulisi saakeli soikoon mäkikotka!

Samoihin aikoihin myös isäni oli huo-mannut innostukseni. Hän oli toiminnan mies ja päätti, että nyt ostetaan pojalle kun-non pelit ja pensselit. Duunarin kukkarosta hän hommasi minulle sukset, hyppyasun, monot, lasit, kypärän ja lavoittain Teho-ener-giajuomaa (Unohtamatta tietty hiihtoseuran jäsenmaksuja.) Kaikki velaksi tai osamaksulla, kunhan poika olisi iloinen.

Heti ensimmäisten harjoitusten jälkeen huomasin, että se mitä mäkihypyssä rakastin oli kadonnut. Valmentaja oli täysi mulkku ja vaati vielä venyttelemäänkin. Venytteleekö Matti Ny-känen? Kävin silti harjoituksissa isäni mieliksi. Vuoden kuivaharjoittelun ja kesäreenien jälkeen olin valmis kipuamaan pienimpään mäkeen.

Energiajuoman sumentama tajuntani valmis-tautui siihen suureen hetkeen jota olin odot-tanut. Tässä vaiheessa minua ei oikeastaan kiinnostanut enää koko paska, mutta lähdin silti puomilta ja hop!!!

Niin minä lensin……Kunnes heräsin kotoani.

Olin onnistunut tulemaan alas täydellisen spagaatin. Hyppyni olisi ollut uusi mäkiennä-tys, mutta eihän sitä laskettu.

Päivystyksessä tilanteeni ei katsottu ole-van hengenvaarallinen, joten minut oli pas-sitettu kotiin ja käsketty syömään buranaa. Metallimies isäni hitsaili minulle rautaiset kipsit jalkoihin ja vasempaan ranteeseen.. Re-venneen välilihani sisko parsi umpeen. Kestin kaiken koomassa kuten mies.

Myöhemmin isäni joutui ulosottoon, kos-ka jätti ambulanssilaskun maksamatta kaik-kien rahojen huvettua kalliiseen mäkihyppy harrastukseeni.

Koulussa pojat olivat kateellisia minun uudesta rautaisesta olemuksesta… Oli se ju-malauta sen arvoista! Joskus vaan mietin, että mitä jos olisin jättänyt mäkihyppyni vain tee se itse- tasolle?

Rälläkkä-Rane

47

48

49

50

51

Musta Risti – S/T Ohi. Ihan vitun ohi. En ees jaksa kuunnella. Jotain mustaa väriii vaa. Masentaa tällai. Ei todellakaa natsaa. Tälläi ihme stoner/doom lookki on ihan 2013. Ei meikää sytytä yhtää. Kuulin et ois toi laulaja tehny kannet Noloo. Palkatkaa ees joku oikee graafikko! En ees suostu kuuntelee. Noil jätkil on kaameet viik-set. Mut mä kyl tiiän noi kaikki ja niistä tulee mun tosi hyviii frendei, jos tää bändi alkaa

joskus saada enemmänki hypee ni sit mä kyl haluun tuntee ne paremmi. Ja sit voin kertoo kaikille, että tää on ihan ohi, mutta oon kui-tenki ollu fani since day one. Muutenki kyl oikeesti ihan siistii et Lahest tulee jotai. Mut Lahti on kyl ihan paska paikka. Koko Suomi on. Berliinis on helmee. Siis ihan vitun siistii. Lahes ei oo mitää. Stadis on ehkä jotain, jos-sain Kallios.

Ekana haluun sanoo, että nää kaikki levyt on

8,256934 tuumasii. Se on ainoo oikee koko.

52

Bananarama – Hotline to Heaven Joo no mitä tästäki nyt sanois. .. Siis mä ra-kastan just tollast 84-soundii, mutta tässä on vaan jotain kitaroita Yäk!!!! Kitarat on ihan vitun ohi. Elllei niitä käytä just jotenki sillai läpäl. En ees muista tästä mitää ku kuunte-lin tän sillon joskus kesäl ku ostin yhest ihan ug-mestasta. Siis mä ootin tältä paljon enem-män… Muutenki musta, jos näyttää hyvält, niin se on tärkeintä. Image ! Imago!!!! Nää lu-paa aika coolii menoo jotenki täl kannel. Mut sit ku mä laitoin soimaa Ni joo jotain lauluu vaa diibadaaba Ei ees siistil tyylil sillai lais-kasti. Vaa sillai vitun kuoros. Kuorot on ihan kamalii En kestä niitä. Ne on jotenki ihan kor-nei. Vanhuksille. Mä oon nuori.

Hot!House – Loosing the FeelingÖöh… jes !!! Houseee!!! Olin ihan fiiliksis, kun sain tän mun käsiini!!! ET aah jotain ihanaa ysärinalku hyvää housee. Mut sit tää oliki vaa jotain ihan vitun tylsää tollasta paskaa. Joku musta tosi viilee misu tossa kannessa ja aattelin et se niinku ois se joka sit sanoo välil jotain siihen päälle, mutta sit se vittu lauloki kokoajan. Tää kuulosti ihan joltain ihme sou-lilta. Ei tosissaa toimi meikälle. Muutenki… Miks tehä tällästä musaa, kun se on ihan ohi? Siis seurais aikaansa. Vaik tää onki tehty vissii 90. Ihan sama. Tosi magee lookki kyl tol mim-mil. Siis siistit korut ja tollai jakku ja magee kampaus. Mä annan tälle kuitenki aika hyvät pisteet, kun tol on niin siisti lookki.

Mika Sundqvist – ?Tää on niin vitun siisti!! Ei ollu ees kansii…. siis et tän on pakko olla ihan sairaan ug. Eka biisi tollai ku Hormoonihiiret. Sit toka Ootko sä hä mitä ? Ikinä kuullukkaa!!! Eikä kukaa muukaa salee. En ees tiiä miks kerron teille. Tää on niin ug. Tää on mun oma salaisuus. Tää on niin vitun siistii musaa. Ehkä siistein-tä just nyt. Mä uskon et tälläi suomenkielinen huumorihumpppa tulee kyl ole se seuraava juttu. Ei mikää sellai Turos Hevi Gee (hyi). Vaa siis tälläi just aito ug. Siis tällässii on varmaa divarit pullollaa! Meikä aikoo kaivaa ja sit mennä soittaa näitä johki. Ni sit se on niinku

mun juttu ja mun tyyli ja te ootte ihan ohi, kun mul on nää kaikki ja teil ei oo mitää! Sit te vaa yritättee kaivaa näit jostain youtubest. Noloo. Kaikki te tuutte olee niin ohi.

Total Vomit Experience/Kashmar – Split EpSiis aikuiset miehet…. Häpeisitte! Teette jo-tain heviä. Viel tälläst ihme hakkaus huuto heviä. Joo ompa pelottavaa. Te salee pidätte just jotain goottihousuja ja vitun noloja lävä-reitä (NE ON OHI!) Okei, kyl mäki olin nuo-rempana aika kova hevari ja siis kävin sen vaiheen läpi, mutta onneks se on taakse jää-nyttä elämää. Vähänku skeittaus. Jee jee vittu jollain laudalla vaa pompitaa tuol. Onneks mä tajusin hommata fixin. Siit se sit lähti. Tajusin, että mikä on elämäs tärkeetä Okei. No aihee-see… Joo Kashmar ihan kaamee bändin nimi. Ja täs levyn kannes on vaa jotain pääkalloja ja valkosta punasta mustaa. Ohi! OHI! Ei to-sissaa oo kyl mitenkää kauheen siistii. Vitun gootit oikeesti… HÄVETKÄÄ!

5/5Elokuva-arvostelu:Arvottomat (1982) Ohjaus Mika Kaurismäki Käsikirjoitus Aki KaurismäkiPääosassa Matti Pellonpää

53

Gipsy Kings - Bamboléo (C-kas.)Kaipuu. Suuri kaipuu. Suuri kaipuu kesään. Ostin kasetin jo kesällä mutta vasta nyt sain sen soittimeeni. Kun suljen silmäni näen kuinka kesällä istuimme nurmikolla ja odotte-limme iltaa, että lämpötila laskisi edes muu-taman asteen, jotta pääsisimme skeittaamaan. Näen ne reissut, kun istuin autossa matkalla uimaan. Näen ne helteiset potkuttelumatkat skettipaikalle.

Mieleni tekisi syödä jonkunsorttista väli-meren herkkua ja nauttia hellehattu syvällä silmieni edessä jääkylmää olutta satamassa. Satamassa josta minun ohitse kulkisi hyvä-perseisiä latinokaunottaria pelkissä bikineissä. Näkisin heidän ruskettuneet pakaransa ja he vilkuttaisivat minulle. Olisin yhtä hymyä bei-geissä itseleikatuissa shortseissa ja kesäjuopon paidassa. Nauttisin lisää olutta. Hiki valuisi otsalta enkä välittäisi vaikka se kuivaisi kiinni viiksiini. Kaikki olisivat sillä hetkellä yhtä hi-keä, iloa ja kiihkoa.

Avaan silmäni ja näen kuinka klo 19:30 ul-kona on pimeää. Lämpöä on noin +5 astetta. On satanut vettä. Asetan päähäni hellehatun, aurinkolasit ja veän päälleni kukkakuvioisen kauluspaidan sekä itseleikatut beiget short-sit. Runkkaan itseni uneen lämpölampun alla maaten.10/10

Lukekaa mun blogi: My Life As A Frosted Unicorn#Tänks.

54

Päälle vuosi sitten olin tilanteessa jossa mi-nun piti valita lähdenkö opiskelemaan Lah-teen vai jäänkö paskat housussa värjöttämään kotiseudulleni Lappiin. Lapissa koko elämäni asuneena päätin tarttua tilaisuuteen ja lähteä kylmästä porojen maasta katsomaan minkä-laiset tuulet puhaltavat etelässä. Ennakko-käsitykseni Lahdesta oli samanlainen kuin muillakin ja pitkälti Lahti Blogin pohjalta ra-kennettu; Lahti on ankea ja ruma kaupunki, lahtelaiset on ahdasmielisiä paskaperseitä, Lahessa saa varmasti turpaan, Lahessa on lihamuki ja ainut nähtävyys on Litmasen patsas.

Olen kyllä ennenkin käynyt täällä keikka-reissuilla enkä ole niillä matkoilla törmännyt stereotypioihin tai ennakkoluuloihin Lahes-ta ja lahtelaisista. Juoppohan nyt löytyy joka kaupungista enkä turpaanikaan ole saanut. Reissuni ovat olleet kyllä vain pintaraapai-suja tästä lahtelaisesta kulttuurista. Lahen kaupunkikuva muistuttaa pitkälti Helsingin ja Kemin sekoitusta, joista jälkimmäinen on rehellisesti sanottuna Lahteakin paskempi ja ankeampi kaupunki.

Ensimmäisenä päivänä, kun saavuin vi-rallisesti Lahen asukkaaksi satoi vettä ja olin ajanut 700 kilometriä yksin - henkilöau-to lattiasta kattoon täynnä muuttotavaraa.

Vesisateen vuoksi en viitsinyt edes vaivautua ulos tutkimaan lähiseutuja. Tiesin vain sen, että Launeen parkille on noin puolen kilo-metrin matka ja kouluni sijaintikin oli hieman hämärä. Pysyin siis rauhassa uudessa solu-asunnossani ja purin muuttotavarani.

Uudessa kodissani oli myös toinen asu-kas - kutsutaan häntä nyt vaikka Timoksi. Timo päätti heti ensitöikseen kysyä minulta henkkarit, että olen varmasti oikea henkilö. Hän teki myös selväksi, että oli järjestänyt kaapit niin, että hänen tavaransa ovat joko vasemmalla tai yläpuolella ja ohjeisti minua täyttämään kaappien tyhjät kohdat. Hän oli varannut myös vasemman puoleisen tiskial-taan itselleen. Huomasin, että Timo oli minua nuorempi ja asui selvästikin ensimmäistä kertaa omillaan. Kämppis oli todella vaino-harhaisen oloinen ja hän säilytti jopa paska-papereita ja käsisaippuoita omassa kaapissa minulta ulottumattomissa. Timosta en ala kertoa sen enempää koska hänen roolinsa tässä tarinassa ei ole tärkeää. Lupaan kertoa soluasumisestani eli toisin sanoen Hulluus Theme Parkista seuraavassa numerossa.

Ensimmäisiä kertoja Launeella pyöries-säni huomasin, että minun on hankala ottaa paikallisiin skeittaajiin kontaktia. Syksyn ja kevään ajan skeittasin lähinnä yksin muttei

55

se haitannut minua. Hallillakin jaksoin käydä vain kahdesti, vaikka en halleista niin suures-ti pidäkään niin se ei johtunut aitoilusta vaan siitä, että minulla tuntui, kuin en olisi kuulu-nut joukkoon. Samanlaisen tapaus minulla oli myös Rovaniemellä jonne muutin Torniosta. Rovaniemellä oli niin tiivis skene, etten pääs-syt siihen puolen toista vuoden aikana sisälle.

Kuulin Launeela monesti lahtelaisten pu-huvan, että Lahdessa ei ole mitään spotteja. Itse ulkopaikkakuntalaisen silmin katselin kaupungin rähjäistä arkkitehtuuria ihastu-neena - spottien puolesta siis. Huomasin joka kulmalla jotain skeitattavaa; kurbi tuossa, wallride tuossa, reili siellä kellarinkansi tääl-lä. Mitä ihmettä lahtelaiset skeittaajat? Olet-teko uuvatteja kaikki? Uskaltauduin kaduille skeittaamaan vasta tämän vuoden keväällä, kun kävin rullailemassa hämeenlinnalaisen Oton kanssa joka tiesi todella paljon spotteja Lahesta. Nautin suuresti tunteesta jossa sain ottaa laudallani kontaktia uuteen kaupunkiin.

Lahtelaiseen ahdasmielisyyteen olen tör-männyt vain kerran. Ja sekin johtui siitä, että oltiin opiskelijaporukalla menossa baariin ja eräs haalaripoika päätti tulla vittuilemaan sii-tä, ettei meillä ole haalareita. Humalan turrut-tamana painutin haalaripojan kiltisti vittuun enkä saanut edes turpaani saanut. ''Pettikö Lahti minut? Kuka minulle näitä valeita La-hesta on kertonut?'', muistan ajattelleeni. Lit-masen patsaalle olen käynyt kumartamassa ja olen ulkopaikkakuntalaisia ystäviänikin vie-nyt sinne pyhiinvaellukselle. Lihamukin olen syönyt kahdesti. Ekalla kerralla oli ihan hyvä, tokalla ihan paska.

Skeittaajiin tutustuin puolivahingossa. Tir-rassa istuessani eräs lahtelainen skeittaaja tuli toteamaan minulle: ''Sä oot niitä erikoismie-hii? siis skeittilaudan kanssa. Se on just jees, ku mäki oon vähän sellanen erikoismies.'' Tuona hetkenä minulla tuntui ensimmäistä kertaa, että ehkä minut hyväksytään lauman jäseneksi. Launeella tuli jo moikkailtua enem-män tyyppejä, kun tunsi naamoja ja sisäinen rentouskin oli löytynyt. Lehden päätoimit-tajaan tutustuin, yllätys yllätys, humalassa Torven edessä. Roba tuli jurrissa kysymään

puhelinnumeroani ja sanoi, että lähetään joskus skedeen. Annoin puhelinnumeroni ja uskoin, että ei se tuolta humalatilalta muista kuitenkaan mitään. Muisti se.

Muutama viikko tuon kohtaamisen jälkeen Roba lähetti viestin ja pyysi skeittaamaan. Aloimme skeittaamaan entistä enemmän yhdessä ja tutustuin tätä kautta muihinkin skeittaajiin. Yllätyin heidän avoimuudestaan ja siitä, että tulen kaikkien kanssa toimeen. Kävin myös kisailemassa Lahti vs. Espoo S.K.A.T.E. -kisassa, tottakai Lahden joukku-eessa. ''Olenko nyt lahtelainen? Haluanko olla lahtelainen?'' nämä ovat kysymykset jot-ka ovat kesän aikana pyörineet mielessäni. Tyytyväinen olen ainakin ollut, koska täältä on lyhyt matka melkein joka paikkaan paitsi omalle kotiseudulleni. En ainakaan kolmeen vuoteen tule täältä mihinkään lähtemään jo-ten ehkä minustakin on muuttumassa ahdas-mielinen, lihamukia syövä, ulkopaikkakunta-lainen lahtelainen paskaperse.

Jussi

56

Karpa-Tee suositteleeLevy tulosLevyt ulos

57

Karpa-Tee suositteleeLevy tulosLevyt ulos

Valitettavasti olemme facebookissa: facebook.com/paavosanomat

Tuntematon henkilö lähetti tämän ja viereisen sivun kuvat toimitukseen.

Lähetä sinäkin oma teoksesi! Osoitteeseen: paavomag@gmail.com tai kirjeitse osoitteeseen: PAAVO-SANOMAT Mikonkatu 3a21 15150 Lahti.

Palkintona rahat tai kolmipyörä. (Paavo-Sanomat saattaa muuttaa kilpailun sääntöjä oman mielensä mukaan.)

58

Kilpailu

Vittu Roba! Miks sä vedit kaljun?!

Kuules hei, Rollo! Tollanen muotitukka on ihan ohi.

Kuules hei, Roba!

59

60