Partiolippukunta Kalevan Karhut nro 2/98

2

- LIPPUKUNTALEHTI -

28. vuosikerta

JULKAISIJA

Partiolippukunta Kalevan Karhuthttp://www.cs.tut.fi/~hyoty/kaka/

Kalevan Karhut toimistoVäinölänkatu 26, 33500 Tampere

puh. (03) 255 3474Avoinna tiistaisin klo 18-19

PAINOPAIKKATampereen ev.lut.srk / monistus

Painos 180

ILMESTYMINEN(aikataulu voi muuttua)

nro dead line ilmestyy1/98 Ti 20.1. vko 72/98 Ti 12.5. vko 223/98 Ti 1.9. vko 384/98 Ti 3.11. vko 47

TÄSSÄ NUMEROSSA

Ä-tervehdys ................................................. 3Ilmoitusasiat ................................................ 4Ylläs -98 ....................................................... 5Karhunpentujen talviretki ......................... 6Ahma-vartion hypotermiareissu ............. 13BulmaGulma ............................................. 16Brush-Up Your English ........................... 17Silppu Säkki .............................................. 18

Ä-TOIMITUS

PäätoimittajaMika Nieminen

Haukiluomantie 57, 33340 Tamperepuh. (03) 343 3285

lklmikni@info1.info.tampere.fi

TaittoJarkko Hyöty

AvustajatKaikki juttujen tuottamiseen

osallistuneet

3

Keväinen aurinko tuijottelee lämpimillä silmillään talven väistyvää hahmoa. Vähitel-len se sulaa, imeytyy maahan odottamaan seuraavaa sopivaa hetkeä. Nyt on keväänvuoro. Se tihrustaa ja kumoaa kylmät yöt lämpimään veteen. Se on tullut jäädäkseen,lämmittämään.

Kevät on kesän alkusoitto, se osa elämänveisusta, jossa viulut koristavat ilmaa, ensinhiljaa ja sitten hieman voimistuen. Alkusoitto, jossa heleä huilun ääni irrottaa hetkeksielämän arjesta ja alkaa pyörittää sitä, kuten vesi pyörii kurimuksessa. Kurimus ei olepelottava, se pikemminkin nauraa ja huutelee: Tule uimaan kanssani ja minä jaankylmän veden kanssasi!

Kevät räjäyttää elämän valloilleen. Levittää sen joka kolkkaan, sinne missä elämää eitalven pimeydessä ollut. Ohjaa ne eksyneet, jotka talven kumeiden patarumpujensäestämänä lähti etsimään lämpöä väärästä paikasta. Riisu painava takkisi, matkamies!Istu vierelleni muistelemaan talvea, ja sitä edeltänyttä syksyä. Istu vierelleni tuijotta-maan kevättä. Kesä on tulossa!

Paljon on sanottavaa, paljon jää sanomatta. Ja vaikka kuinka sanoisimme, päivät ja yöt,eivät sanat lopu. Talveksi ne muuttuvat kiteiksi ja niitä on vaikea liikutella. Keväälläne värähtelevät, liikkuvat, solisevat ja niitä on vaikea pitää kurissa. Upotkaa sanoihin,niin sanat kastelevat teidät.

Tämä on paperia. Huomaatko? Jos huomaat niin hyvä, jos et, niin hyvä silti. Kokonai-suus ratkaisee, jolloin sanat yhdessä ovat enemmän kuin niiden summa.

Kevättä rinnassa ja pään tilalla,Mika Nieminen

4

SAARIJÄRVEN TALKOOT 6.6.

Talkoot pidetään lauantaina 6.6. kello 10 alkaen Saarijärvenkämpällä.

Talkooporukalla olisi tarkoitus tilkitä kämppää ensi talvenvaralle ja suorittaa erinäisiä huoltotöitä.

Jos et onnistu muuten saamaan kyytiä, ota yhteys Tapsaan, puh0400 432 097

TOIMISTO KESÄTAUOLLE

Toimisto on suljettu kesän ajan. Syksyllä TSTO päivystääjälleen tiistaisin 18.8. alkaen.

ILMOITUSASIATILMOITUSASIATILMOITUSASIATILMOITUSASIATILMOITUSASIAT

5

Ylläs �98Kalevan Karhujen kesäleiri

1.-9.8.1998

Perinteisen Lapin leirin aika on taas koittanut. Lähde mukaanunohtumattomalle kesäleirille Kalevan Karhujen Lapin tuki-kohtaan Ylläkselle, Luosun kämpälle!

Leirimaksu toimivilta lpk:n jäseniltä on 300 mk, muilta 450mk. Lippukunnan jäsenillä on etusija, mutta mukaan otetaanmyös vanhempia ja muita halukkaita jos paikkoja jää.

Leirimaksu sisältää matkat, majoituksen, ruuat ja ohjelman.Vanhemmille on lisäksi luvassa pienimuotoista talkootoimin-taa.

Ilmoittautumiset (14.6. mennessä) ja lisätiedot:Jussi Lehtip. (03) 364 0828Email: Jussi.Lehti@sci.fi

6

“No, millaista siellä oikein oli?” kysyi varmaan moni vanhempi urheansudenpentunsa tullessa Saarijärveltä. “ihan kivaa”, vastasi myös var-maan moni poika ilman sen ihmeempiä selittelyjä tapahtumien kulusta.Vastaavanlaisen tilanteen monesti kokeneena päätin tarttua kynään jakertoa seikkaperäisemmin, mistä oikein oli kysymys. Tämä on siissubjektiivinen kertomus jääkarhujen laumanjohtajan Pepin näkövinkke-listä katsottuna.

Lämpömittaria ja säätiedotuksia oli seurattu tarkkaan jännittäen koviapakkasia. Lähtöaamu koitti kuitenkin suotuisana; pakkasta oli kymmen-kunta astetta ja aurinko helotti kirkkaalta taivaalta. Kalevan kirkolleolikin kerääntynyt mukava joukko jännittävine vanhempineen ja matka-varustuksineen. Pian lähdettiinkin vanhempien autoilla kohti Saarijär-veä. Matkaseurueeseen liityivät kirkolla myös varsinaiset eräretkeläiset,Kasujen Minna ja Noora, joiden valtavat rinkat, sukset, pulkat, kirves jasaha myös onneksi mahtuivat kyytiin.

Tokamontietä ei ollut aurattu, joten paikalle jäävät autot piti järjestellä.Peruutusyritykseni lumiselle tielle meni vähän mönkään, mutta onneksioli vielä avuliaita saattajia työntämään ojaan lipsahtanut auto takaisinurille. Sitten alkoi uuttera taivallus kohti Saarijärven kämpää.

Porukka eteni jonossa ja kukin kantoi omat kantamuksensa selässään.Käpykolon joukko oli päättänyt ottaa sukset ja pulkatkin mukaan, jotenjääkarkut hiihtivät perille. Täytyy tunnustaa, että olin ensimmäistä kertaasuksilla koko talvena. Ja lipsuvilla suksilla laduttomalla tiellä etenemi-nen raahaten pulkasta vähän väliä putoilevia pakkauksia oli jokseenkinsurkuhupaisaa. Tietysti tuli kohta kuumakin siinä touhussa, joten olivähennettävä paitakerroksia kesken matkan. Tuo muutaman kilometrin

KARHUNPENTUJEN TALVIRETKIKARHUNPENTUJEN TALVIRETKIKARHUNPENTUJEN TALVIRETKIKARHUNPENTUJEN TALVIRETKIKARHUNPENTUJEN TALVIRETKI14.-15.3-199814.-15.3-199814.-15.3-199814.-15.3-199814.-15.3-1998

7

matka tuntui kyllä huomattavasti pidemmältä kuin kesällä!

Jollein joku satu tietämään, millainen paikka tämä Kalevan Karhujenlomaparatiisi/(työleiri) on, valaisenpa asiaa hiukkasen. Kämppä siissijaitsee upean koskemattomassa luonnossa Kangasalan Saarijärvenrannalla. Viime elokuussa olin aivan haltioissani tullessani Karhujenkesäleirille kapeata järvenrantapolkua pitkin ensimmäistä kertaa. Siellätäällä kellertävät lakat, juolukat, variksenmarjat ja mahtavat mustikka-maastot runsaine sienisatoineen tekivät minuun lähtemättömän vaiku-tuksen - puhumattakaan kostealle polulle painuneista aidoista karhunjäl-jistä! Kuvankauniissa järvessä oli silloin myös jopa lumpeenkukkia.

Hirsikämppä on sopiva erähenkisille partiolaisille ilman nykyajan ns.mukavuuksia, kuten sähköä, vesijohtovettä, radiota tai edes peiliä. Ulko-huussi (Lentoasema) kököttää jonkin matkan päässä metsän laidassa.Siellä istuttava aika kuluu rattoisasti ihmetellen Karhujen loistavaahuumorintajua. Saunarakennus on järveen viettävän sileän kallion lai-dalla. Lähellä on myös kesäkäyttöön oivallinen ruokailukatos. Paikka onsiis todellinen tuhannen tähden erämaahotelli!

Perille pääsimme tällä kertaa pienen ja matalan järven jäätä pitkin. Jäälläoli kymmenisen senttiä puhtaanvalkeaa pehmoista lunta, johon oli piir-

8

tynyt vain jäniksenjälkiä ennen meidän tuloamme. Pienimmätkin retke-läiset jaksoivat hienosti tallustaa mökille. Meitä “elämysmatkailijoita”oli kaikkiaan 28 poikaa ja 9 aikuista Harmaakarhuista, VaeltavistaKarhunpennuista, Mesikämmenistä ja Jääkarhuista. Kaksi miestä, Saa-relman Antti ja Jokelan Jukka, entisiä partiolaisia itsekin, oli värvättyjoukkoon, sillä raavaita halonhakkaajiakin mukana tarvittiin välttämättä.Taitavaksi leirikokiksi osoittautunut Kivisen Maria rupesi heti laitta-maan ruokaa puuhellalla ja Riitta sytytti kaminaan tulen. Kipparanjohdolla nostettiin lippu salkoon ja tehtiin työnjako. Pari porukkaa tallasijärven jäälle hankeen pohjoisnavan ja maapallon meridiaanit. Jääkarhutsahasivat ja hakkasivat jäähän avannon juoma-ja pesuveden saamiseksi.Lekan kumiterä siinä työssä molskahti järven pohjaan ja siellä se makoi-lee vielä tänäkin päivänä. (Vinkki: Ensi kesänä voidaankin järjestääsukelluskisat sen löytämiseksi!)

9

Jukan johdolla rupesi polttopuita syntymään Vaeltavien Karhunpentujenavulla. Pojat osoittautuivat todella innokkaiksi sahureiksi. Minä sytytte-lin saunan pataa ja kiuasta sukeltaen välillä savusta raittiiiseen ilmaan.Pilkotut puut olivat jäisiä ja märkiä ja tulen syttyminen oli todella työntakana, vaikka meillä oli kuiviakin puita mukana.

Ulkoleikkien lomassa pidettiin lämmittelyharjoituksia pienille palelevil-le sormille ja varpaille. Kalliorinne toimi hyvänä pulkkamäkenä (kaksipulkaa tosin hajosi rodeolaskussa) ja palloakin potkittiin pihatantereella.Kämoässä saimme täyttää vatsamme hernesopalla. Sitten leikittiin napa-mantereella, tutkittiin kompassia ja mentiin littaa pitkin meridiaaneja.Kipaistiinpa välillä saaressakin eli Lontoossa. Lämmikkeeksi nautittiinkuumaa kaakaota ja käpykololaisten leipomia pullia. Aikuiset saivathörppiä aitoa pannukahvia.

Harmaakarhujen, Mesikämmenten ja Kipparan kera lähdin “vaklaamaantyttöjä”. Löysimme nuo rohkeat ja reippaat nuoret naiset metsähakkuu-aukiolta ET:stä eli Erätoverista - kankaisesta majoitteesta hankien kes-

10

keltä. Edessä oli nuotio, jolla lämpesivät loimulohi ja folioperunat. Siinätytöt istuskelivat havujen ja avaruushuopien päällä unilelujensa ja tyyny-jensä kanssa.

Seuraavaksi oli ohjelmassa Paavon metsästys. Siinä Karhunpennut kier-sivät Lauran ja Maritan tekemän rastireitin jäällä rantoja pitkin. Ja piantaas syötiin; tällä kertaa perunoita ja makkarakeittoa. Pikkuhiljaa iltahämärtyi ja lippu laskettiin. Puiden sahaaminen, pilkkominen ja pulkillaperille vetäminen kuitenkin jatkui, kuten lämmittäminen ja veden kanto-kin.

Pimeässä kisailtiin siitä, kuka löytää taskulampun avulla aarrearkun jaeniten kätkettyjä lappuja mökin takaa kuusikosta. Leikin laatijat Jossu ja

Riitta olivat jo lähteneetsivistyksen pariin. Iltanuo-tiolla kilpailun palkinnoik-si saatiin lehmänrehu-tar-roja, minilinkkuveitsiä, la-kuja ym. Jukka oli tehnytkiehisen ja Jääkarhut esit-tivät pilkkimissketsin. Yh-dessä laulettiin ja paistet-tiin makkaraa, jonka tuok-sun houkuttelemana itseJääkarhukin saapui paikal-le.

Kippara selosti tähtitai-vaalta kuvioita sillävälinkun tein Antin kanssa kynt-tilöistä valaisevan ristinkirkkokalliolle. Siinä seloisti upeasti ja kauas. Poi-kien tultua luin hurjan tari-nan Erämaan Risti ja ker-

11

rankin kaikki kuuntelivat hiirenhiljaa! Isä Meidän-rukous ja laulu Maa onniin kaunis päättivät vaikuttavan iltahartauden.

Suurin osa pojista kipaisi lämpimään; pienimmät kämppään ja isommatsaunatuvalle. Mutta joidenkin kanssa kävin uudelleen tyttöjen ET:llä:Nuoti oli nyt puoli metriä alempana ja tervaskantokasa pienentynyt,mutta lohi ei ollut vieläkään täysin kypsynyt. Uskomattoman komeatäysikuu ja tähtitaivas täydensivät idyllin tyttöjen jäädessä viettämäänyötä luonnon hiljaisuuteen. Takaisin mökille palatessamme katselimmevarjojamme jäällä kuun loisteessa. Sesse valitteli kyllä kovin paleleviavarpaitaan - ei ihme, sillä jalassa oli vain yksi ohut ja avannonteossakastunut sukka! Onneksi siitä selvittiin säikähdyksellä.

Myöhäisen ajankohdan vuoksi sauna jätettiin pojilta väliin, mutta aikui-set nauttivat makoisista löylyistä. Kippara ei kuitenkaan käynyt avannos-sa, koska se jäätyi kovaa vauhtia. Tavallaan pojilla oli silti oma saunansa

viereisen tuvan yläparvella. Siellä nuo seitsemän veljestä pitivät aika-

12

moista elämää ilman paitoja, ja kun joku kysyi, kenellä on kuuma, niinheti nousi seitsemän kättä pystyyn! Vähän väliä piti avata ovea vilvoitte-luun ja pojat laskeutuivat ulos jäähdyttelemään. Marian paistama isolettukasa ja itsesäilötty mansikkahillo sekä mehu hupenivat olematto-miin.

Sipsi nukkui isänsä kanssa alapetillä, Jukka sai tyytyä kylmään lattiaan.Poikani Napsu oli kanssani ylälaverilla. Yöuneni ei kovin pitkäksipäässyt, kun viimeinen pulisija hiljeni vasta puolenyön maissa. Jouduinpelkäämään putoamistani laidattomalta yläpetiltä ja äidin vaistolla ha-vahduin jokaiseen kahahdukseen poikien yksitellen kömpiessä makuu-pusseihinsa ilman kylmetessä. Kippara oli katsonut viisaammaksi pysyätavoilleen uskollisena, ja nukkui ulkona kuistilla makuupussissa tukkajäässä pipo päässä.

Aamulla virkkujen pulinaan herättyäni havaitsin, että erinäinen määrämärkiä kenkiä ja hanskoja täytyi kuivattaa. Mukaanottamilleni varava-rusteille oli käyttöä. Koiperhoset kärpänenkin olivat heränneet horrok-sestaan, mutta ne kokivat pian karmean surman. Ikkuna oli aluksi ihanjäässä, mutta se suli, kun miehet lämmittivät kämpän.

Aamiaiseksi söimme puuroa ja omenat. Sitten alkoi paikkojen kuntoonlaitto ja kamppeiden kasaus sekä vesisaavien tyhjennys. Kasut olivatvierailleet yöllä leirissämme ripustellen puihin heijastimia ja nallekark-keja. Jauhelihamakaroonipataruokailun jälkeen kokoonnuimme lipunlaskuun ja saimme CAT (Calevan Arctic Team) merkit. Miltei kaikkilöytötavarat löysivät omistajansa. Oli vähän sääli lähteä kotiin, muttamieliin jäi oikein kiva ja onnistunut viikonloppu, josta kiitän kaikkiaosanottajia!Terveisin, Peppi

PS. Kotimatkalla ainakin omat pikkukarhuni uinailivat sikeästi uupunei-na reippaasta leirielämästä.

13

Perjantai 6.3

Ahtauduin bussiin ryminällä hartaiden rinkan työntämis/vetämis/ rukoi-lemis/uhkailemis/potkimisepisodien jälkeen. Saavuimme Jarkon kanssa(tiedoksi: Hän tuli mukaan matkan aikana ja paljon pienemmällä rymi-nällä) Sorilaan, jossa muut jo odottivat ja hyvin lyhyen neuvonpidonjälkeen päätimme että ei se Pena ole kumminkaan tulossa, joten minä,Jarkko ja Mikko lähdemme Mikon isän autolla kaahailemaan edeltäAntin & vanhempien körötellessä perästä. Ulosotto tuli eräässä risteyk-sessä (en nyt muista nimeä) jossa sitten epätoivoisesti räpläsimmesuksieni virityksien ja rinkkani kanssa. Kun viimein pääsimme matkaanalkoi RÄÄKKI isolla ärrällä. Kun viimein pääsimme sinne, mistä alkoimetsässä rämpiminen, oli jo pimeää (no, oikeastaan hämärää, sillä olikuutamo) ja me olimme jo ihan kuolleita ja valmiita haudan lepoon vainsiksi ettei siellä tarvitse hiihtää. Siellä metsässä oli oikein hilpeää. Ensinhiihdimme ylös ja alas ojissa ja totesimme että kyllä partio opettaa (jasitten kotona kysellään että mistäs se äidin mussukka on tuollaista kieltäoppinut). Sitten kun kyllästyimme siihen kaatumis-ylösnousemus jupak-kaan, niin keksimme että eksyminen olisikin kivaa. Niinpä me eksyimmeja löysimme itsemme seuaavana aamuna tien vierestä (ei kuitenkaan niinvierestä että kura olisi roiskunut päällemme auton tullessa, osittain siksiettä kura oli jäässä). Leiripaikalle päästyämme aloimme hiljalleen herätähenkiin ja tallasimme hankea rikki saappaillamme (emme uponneetlumen läpi unohduksiin koska hanki oli kestävää, varmaan siksi että oliniin kylmä) ja lapioimme moskat pois Mikon rankalla muovilapiolla jokaoli ihan romu mutta hoiti hommansa. Kun ETt olivat pystyssä ja nuotiopalamassa, ajattelimme mennä seuraavana päivänä pikavisiitille Saari-järven kämpälle koska tutkamme olivat osoittaneet siellä olevan elämää.Itseasiassa tämä elämä huristeli autolla ohitsemme hiihtorääkin aikanaollessamme tauolla hiekoituspömpelin luona, murskaten haaveemme/pelkomme mennä yöllä tekemään vähän jäynää (jos joku ihmettelee mitähiekoituspömpeliä tarkoitan, niin sanon vain että se on The Pömpeli ja

A H M A - V A R T I O NA H M A - V A R T I O NA H M A - V A R T I O NA H M A - V A R T I O NA H M A - V A R T I O NHYPOTERMIAREISSU 6-8.3HYPOTERMIAREISSU 6-8.3HYPOTERMIAREISSU 6-8.3HYPOTERMIAREISSU 6-8.3HYPOTERMIAREISSU 6-8.3

14

jokainen tosi karpaasi tietää kyllä mikä pömpeli se on). Näiden syvällis-ten suunnitelmien jälkeen menimme nukkumaan.

Lauantai 7.3

Aamulla herätessäni huomasin hanskojeni jäätyneen abstrakteihin asen-toihin. Myös Antin ja Mikon pullojen sisällöt olivat kokeneet hienoisiamuutoksia eivätkä minun hanskani olleet ainoat abstraktit taideteoksetsinä aamuna. Makuupussin ulkopuolella oli kylmä, siitä kertoi muunmu-assa se että “nään kuuran kukkasia makuupussin reunaan piirtyneen”(kaivakaa jostain Kuurankukkaset vaimikäsenniminytolikaan-laulunnuotit esiin jos aiotte saada tuosta äskeisestä jotain vitsiä irti). Saatuanivarpaani uskomaan että aion elää vielä ainakin kahdeksankymmentävuotta enkä kuolla kylmyyteen tämän reissun aikana, sytytimme nuotionja teimme paljon ristiretkiä lähimaastoon ja löysimme aika mukavastitervasta ja aina siinaä välissä mussutimme kaikenlaista mitä sattui käteenosumaan (no, ainakin minä tein niin). Vähän ajan päästä saimme vieraan:Koiran. Se viipyi vähän aikaa kunnes lähti pois, osittain siksi että olikylmä, tai siksi että sen isäntä & emäntä kutsuivat, tai sitten siksi ettävarjelimme grillipihvejämme, lihapulliamme ja erityisesti melkein kyp-siä broilernuijia (jotka olivat Mikon) niin tarmokkaasti ettei sillä ollutmitään mahdollisuuksia. Kun olimme päässeet koirasta eroon, oli aikasyödä lisää ja sitten lähteä kämpälle tapaamaan tätä elämää. Sää oli upeaja hiihtäminen kävi helpommin kuin edellisenä päivänä, johtuen osittainsiitä että rinkka ei ollut selässä. Mikko oli ihan onnessaan ja minäkinajattelin että tätähän voisi melkein sietää. Vähän ajan päästä saavuimmeSaarijärvelle. Siellä rannassa mölysimme niin, että olisimme saattaneetkoululuokankin häpeään (se on jo paljon se, mutta onneksi näissä jutuissasallitaan liioittelua), ja lähdimme sitten hiihtämään vetten päällä. Lähes-tyessämme kämppää sieltä lähdettiin tulemaan vastaan. Se tapaaminenoli kuin kaikki onnelliset jälleennäkemiset (hali hali, pusi pusi, oletpassinä kasvanut ja silleen). Kämpällä näimme että tämä elämä koostuiEerosta, Tatusta, Juhiksesta, viidestä kasusta sekä Roope-koirasta (nimi-muistini ei ole mikään hyvä, itseasiassa se on persiistä, joten tätäkokoonpanoa koskevat valitukset voi lähettää lähimmälle paperinkerä-

15

yslaitokselle mappiin ö, jossa ne käsitellään asiaankuuluvalla tavalla.Sähköpostia en ota vastaan). Ahtauduimme sisään kämppään, jossa olilämmintä(!)ja tapoimme aikaa. sitten menimme ulos pelaamaan Potens-sipalloa (mustilla maalipäniköillä (kieliopillisten virheiden välttämisek-si kerron että mustat pänikät toimivat maaleina) ja lumella täytetyllälimsapullolla pelattava amerikkalaisen jalkapallon variaatio, keksinytAhma-vartio, ja sitten tulee se tavallinen tekijänoikeuslitania jota en nytjaksa ladella). Tilannetta ei tiedä kukaan, mutta luultavasti minun puolenivoitti, kiitos Eeron ja Juhiksen. Siellä me menimme yhtenä jättiläishär-dellinä, kunnes säädimme sellaisen säännön ettei samassa kasassa saaolla kolmea ihmistä enempää. Jälkeenpäin kenttä näytti siltä kuin siitäolisi mennyt yli jalkaväkiosasto. Sitten Mikko todisti olevansa TheSuurin Apinamies kiipeämällä puuhun ja jäämällä jumiin alaoksille noinparin metrin korkeuteen. Tatu siitä innostui ja haki kameran ja me jomietimme pitäisikö meidän aloittaa operaatio pelasta Mikko puusta.Onneksi hän sitten uskalsi vihdoin kiivetä alas ja lähti melkein hetinäyttämään Eerolle kuinka kämpän katolle kiivetään. Eihän sitä ihmettäsitten nähtykään, vaikka tiedän sen olevan teoriassa mahdollista sillä jokusiellä on kuikuillut (taisi muuten olla Eero). Kävimme vielä katsastamas-sa heidän sahaamansa avannon johon moni meinasi joutua dipatuksi taijoutua/mennä muuten vaan. Sitten hiihdimme auringonlaskuun. Leirissäteimme ruokaa ja haimme tervasta ja puhuimme p**kaa (se joka osasiratkaista partiopähkinäni edellisestä lehdestä, arvaa varmaan tämänkin)koko loppupäivän ja kylmä oli. Illalla tein huolestuttavan havainnon:Vaahtokarkkeja oli huolestuttavan paljon jäljellä, joten tykitin niitäMikon ja Jarkon ETseen ja päätimme päivän niinkuin kaikki reissupäivättulisi päättää, eli paistamalla vaahtokarkkeja.

Sunnuntai 8.3Sunnuntaina oli kylmää. Makuupussissani oli taas se kuurankukkajuttu,ja mehupulloni oli umpijäässä. Mehutiivisteenikin oli muuttunut mehu-jääksi, joskaan se ei ollut umpijäässä ja jopa Mikon sinolipullon sisäreu-noille oli ruvennut tulemaan jääkausi (sinolihan on melkein pelkkääalkoholia, jonka jäätymispiste on jossain tosi kylmässä, joten niidenjäätyneiden kohtien täytyi olla niitä melkein-osia). Tämä sunnuntai oli

16

ihan normaali reissusunnuntai (Saarijärvisunnuntait eivät sisälly käsit-teeseen koska silloin kannetaan puita), eli leiri puretaan, pakataan javiipaloidaan sopiviin osiin kaikille huollettavaksi. Sitten lähdimme hiih-tämään Tokamontien risteykseen ja Mikko laittoi meidät suunnistamaan(me emme ole mitään kaksisia suunnistajia), mutta onneksi matka kulkitietä pitkin ja pääsimme hyvin eteenpäin emmekä edes eksyneet. Pääsim-me Antin kanssa auton kyytiin jo vähän ennen Tokamontien risteystä,Mikko ja Jarkko taas joutuivat hiihtämään loppuun saakka.

Tässä lopuksi julistan vielä absoluuttisen totuuden: Rinkka selässä hiihtoon maailman hirvein asia heti bambukarhujen jälkeen.

Tämän uljaan selviytymistarinan on viimeisillä voimillaan riipustanutJoonas Kirsi

Kaksi kaverusta L. Uikuri ja R. Ehti ovat täysin identtisiä(sattumalta), toinen heistä valehtelee aina ja toinen puhuuaina totta. Eräänä maanantai Sepi Partiolainen oli matkallakotiin, kun hän törmäsi näihin kahteen kaverukseen. Häntärupesi kiinnostamaan kuka kukin on. Mutta koska molem-milla kaveruksilla oli kova kiire Sepi Partiolaisella oli aikaakysyä ainoastaan yksi kysymys. Millä lyhyellä kysymyksel-lä Sepi sai selville kaverusten henkilöllisyyden?

Viime arvoituksen vastaus, jossa lippukunnan filosofi (LPKF ) P. A. Radoksi pohti kolmen ystävänsä ammatinva-lintoja, ei miellyttänyt itse Radoksia. Hän nimittäin totesikoko keskustelun mahdottomaksi seuraavin sanoin: “Minätotean koko keskustelun mahdottomaksi, niin totta kuinnimeni on P.A. Radoksi!”

17

Kyllä! Nyt se on tullut Ällikkään ( ensimmäistä ja viimeistä kertaa ). Englanti-nurkkaus, joka yhdistää hauskalla tavalla englanninkielen opiskelun ynnätosielämään perustuvia tosiasioita ( faktoja ).

Takoituksena on kertoa, mitä tiimi työskentely oikeastaan on ja millä vakavuu-della siihen tulee suhtautua. “Teamwork” katkelma on ns. beginner-tasonenglantia, jolla on hyvä aloittaa. Oletko valmis? Hyvä! Lue huolella.

TEAMWORKThere are four people, named Everybody, Somebody,Anybody and Nobody. There was an important job to bedone and Everybody was asked to do it. Everybody wassure Somebody would do it. Anybody could have doneit, but Nobody did it. Somebody got angry about that,because it was Everybody’s job. Everybody thoughtAnybody could do it, but Nobody realized that Everybodywouldn’t do it. It ended up that Everybody blamed Some-body when Nobody did what Anybody could have done.

Kiitokset tekstistä Antti Mäkiselle.(Jonkun olisi pitänyt tehdä tämä jo kauan sitten)

BRUSH-UP YOUR ENGLISH

18

" Ilmarisen (=kolon) siivouskaapissa asuu nykyisin PÖLYNIMURI,veteraani, mutta hyvin kokenut imemään karhu-pölyjä.

" Mitä on puhdas lika? Vastauksen tietävät Kasukka-lpk:n siivous-merkin suorittaneet vartiot.

" Ä-toimitus toivottaa kaikille lukijoilleen aurinkoista kesää!