PERHEKUNTOUTUKSEN VAIKUTTAVUUDEN ARVIOINTI

Vaikuttavan perhekuntoutuksen tulokset, edellytykset ja mekanismi

Tiina Simola

Pro gradu -tutkielma

Yhteiskuntatieteiden laitos

Itä-Suomen yliopisto

Marraskuu 2018

Itä-Suomen yliopisto

Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden

Laitos

Yhteiskuntatieteiden laitos

Tekijä

Tiina Simola

Työn nimi

Perhekuntoutuksen vaikuttavuuden arviointi: vaikuttavan perhekuntoutuksen

tulokset, edellytykset ja mekanismi

Oppiaine

Sosiaalityö

Työn laji

Pro gradu -tutkielma

Tutkielman ohjaajat

Professori Timo Toikko, yliopistonlehtori Riitta-Liisa Kinni

Aika

Marraskuu 2018

Sivumäärä

69 sivua + 3 liitettä

Tiivistelmä

Tämä pro gradu -tutkielma on erästä suomalaista lastensuojelun perhekuntoutusyksik-

köä koskeva vaikuttavuuden arviointi. Tämän tutkielman tutkimuskysymykset ovat:

Mitä perhekuntoutus sisältää? Mitä edellytyksiä vaikuttavalla perhekuntoutuksella on?

Mikä tekee perhekuntoutuksesta vaikuttavaa? Tutkimuksen aineisto on kolmiosainen.

Ensimmäisenä osana on litteroitu nauhoite perhekuntoutusyksikön henkilöstön kanssa

järjestetystä työpajasta. Aineiston toinen osa on kuuden perhekuntoutusyksikön asia-

kasperheen haastattelut. Kolmas osa muodostuu perhekuntoutusyksikön tuottamista

asiakasasiakirjoista. Aineisto analysoitiin grounded theory -menetelmää soveltaen.

Tulosten perusteella perhekuntoutuksen tärkeimmät työskentelymuodot ovat eri ko-

koonpanoin käytävät keskustelut, ohjaus, arviointi ja kotiharjoittelut. Perhekuntoutus-

jaksolle asetetut tavoitteet vaihtelevat perheittäin, mutta ne voidaan jakaa kahteen laa-

jempaan tavoitekokonaisuuteen. Ensimmäisenä tavoitteena on laatia perheistä arvio

sosiaalityön päätöksenteon tueksi. Toisena tavoitteena on perheiden kuntoutuminen.

Sekä arviointi- että kuntoutumistavoitteet toteutuvat tämän tutkielman tulosten mu-

kaan pääsääntöisesti hyvin. Suurin osa perheistä kokee hyötyneensä perhekuntoutuk-

sesta. Tärkeimmät hyödyt perheiden kokemusten mukaan ovat vanhemmuuden perus-

taitojen oppiminen, vanhemman psyykkisen voinnin vahvistuminen ja mahdollisuus

osoittaa perhettä koskettava huoli turhaksi. Vanhemmuuteen liittyvän itsevarmuuden

koheneminen ilmentää perheitä, joiden kohdalla kuntoutumistavoitteet toteutuvat.

Vaikuttavan perhekuntoutuksen tärkeimmät edellytykset ovat riittävä aika ja vanhem-

pien motivaatio. Ilman näiden edellytysten toteutumista ei ole mahdollista saavuttaa

hyvää asiakas-työntekijä-suhdetta. Tämä suhde on vaikuttavan perhekuntoutuksen me-

kanismi. Hyvä asiakas-työntekijä-suhde perustuu aitoon kohtaamiseen, luottamukseen

ja työntekijöiden antamaan positiiviseen palautteeseen.

Asiasanat

Vaikuttavuus, arviointi, perhekuntoutus, lastensuojelu

Säilytyspaikka Itä-Suomen yliopiston kirjasto

University of Eastern Finland

Faculty

Social Sciences and Business Studies

Department

Social Sciences

Author

Tiina Simola

Title

An Evaluation of the Effectiveness of Family Rehabilitation: Results,

Requirements and the Mechanism of Effective Family Rehabilitation

Academic Subject

Social work

Type of Thesis

Master’s thesis

Advisors

Professor Timo Toikko, Ph.D Senior Lecturer Riitta-Liisa Kinni

Date

November 2018

Pages

69 + 3 appendices

Abstract

This Master’s thesis conducts an evaluation of the efficiency of one Finnish family

rehabilitation centre. The research questions are as follows: what does family rehabil-

itation consist of? What are the requirements for effective family rehabilitation? What

makes family rehabilitation effective? The data of this study consists of three parts.

The first part is the recording and transcription of a workshop organised for the family

rehabilitation centre’s personnel. The second part is interviews with six families which

have undergone family rehabilitation. The third part is documents produced by the

family rehabilitation centre concerning those families. The data was analysed by ap-

plying the grounded theory method.

The results of this study suggest that the main elements of family rehabilitation are

conversations with different family members, guidance, assessment and home training.

Objectives for family rehabilitation differ between families. However, objectives can

be divided into two main categories. The first objective is to assess the family in order

to benefit the decision making of social services. The second objective is rehabilitation

of families. According to the findings of this study, both the assessment and the reha-

bilitation goals are usually achieved. Most families feel they have benefitted from fam-

ily rehabilitation. According to the families, the most important benefits are improved

parenting skills, strenghtened psychological well-being of parents and the opportunity

for the families to prove the concerns of child protection services unnecessary. Im-

proved self-esteem in parenting is common amongst the families who’s rehabilitation

has been successful.

The most important requirements for effective family rehabilitation are sufficient time

and parents’ motivation. Without meeting these requirements it is not possible to

achieve good client-worker-relationship. This relationship is the mechanism of effec-

tive family rehabilitation. Good client-worker-relationship is based on genuine en-

counter, trust and positive feedback given by the worker.

Keywords

Effectiveness, evaluation, family rehabilitation, child protection

Archive location University of Eastern Finland Library

SISÄLTÖ

1 JOHDANTO ............................................................................................................... 6

2 LASTENSUOJELUN PERHEKUNTOUTUS .......................................................... 8

3 VAIKUTTAVUUDEN ARVIOINTI ....................................................................... 11

4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ................................................................................ 16

4.1 Tutkimuskysymykset ......................................................................................... 16

4.2 Alustava ohjelmateoria ...................................................................................... 16

4.3 Tutkimuksen aineisto ......................................................................................... 20

4.4 Aineiston analyysi .............................................................................................. 22

4.5 Eettiset näkökulmat ............................................................................................ 25

4.6 Tutkimuksen luotettavuus .................................................................................. 26

5 TUTKIMUKSEEN OSALLISTUNEET PERHEET ............................................... 29

6 PERHEKUNTOUTUKSEN TAVOITTEET JA TULOKSET ................................ 32

6.1 Perheiden kuntoutumistavoitteet ........................................................................ 34

6.2 Arvio sosiaalityön päätöksenteon tueksi ............................................................ 38

7 PERHEKUNTOUTUKSEN TYÖSKENTELYMUODOT ..................................... 41

8 VAIKUTTAVAN PERHEKUNTOUTUKSEN EDELLYTYKSET ....................... 47

8.1 Riittävä aika ....................................................................................................... 47

8.2 Vanhempien motivaatio ..................................................................................... 49

9 SUHDE PERHEKUNTOUTUKSEN MEKANISMINA......................................... 53

9.1 Aito kohtaaminen ............................................................................................... 54

9.2 Luottamus ........................................................................................................... 56

9.3 Positiivinen palaute ............................................................................................ 58

10 YHTEENVETO ..................................................................................................... 60

11 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA ................................................................. 62

LÄHTEET ...................................................................................................................... 65

LIITTEET ....................................................................................................................... 70

LIITE 1. Suostumuslomake ............................................................................................ 70

LIITE 2. Haastattelurunko .............................................................................................. 72

LIITE 3. Lyhenteet ......................................................................................................... 73

KUVIO 1. Realistisen arvioinnin kehä ........................................................................... 15

KUVIO 2. Alustava ohjelmateoria ................................................................................. 19

KUVIO 3. Perhekuntoutuksen työskentelymuodot ........................................................ 41

KUVIO 4. Avoperhekuntoutuksen työskentelymuodot ................................................. 43

KUVIO 5. Asiakas-työntekijä-suhde .............................................................................. 53

KUVIO 6. Perhekuntoutuksen ohjelmateoria ................................................................. 60

TAULUKKO 1. Alustavan ohjelmateorian muuttujat ................................................... 18

TAULUKKO 2. Aineiston kuvaus ................................................................................. 21

TAULUKKO 3. Aineiston käsittelyn toinen vaihe ........................................................ 23

TAULUKKO 4. Aineiston käsittelyn kolmas vaihe ....................................................... 24

TAULUKKO 5. Tavoitteet, tulokset ja tärkein koettu hyöty ......................................... 33

6

1 JOHDANTO

Tämä pro gradu -tutkielma arvioi lastensuojelun perhekuntoutuksen vaikuttavuutta. Per-

hekuntoutus on laitosympäristössä tapahtuvaa perhetyötä, jota käytetään lastensuojelun

avohuollon tukitoimena tai huostaanoton lakkautustyöskentelynä (THL 2016). Lasten-

suojelun avohuollon asiakkaana oli vuonna 2017 miltei 56 000 lasta (THL 2018, 10).

Valtakunnallisia tilastoja perhekuntoutuksen asiakkaiden määristä ei ole, mutta esimer-

kiksi Kuusikko-kunnissa perhekuntoutukseen osallistui vuonna 2015 kunnasta riippuen

noin 1–5 % avohuollon asiakkaina olevista lapsista (Kuusikko-työryhmä 2016, 12, 15).

Kunnat tuottavat perhekuntoutusta itse tai järjestävät sitä ostopalveluna. Palvelun hinnat

vaihtelevat tuottajan mukaan. Perhekuntoutuksen hinnoista ei ole saatavilla valtakunnal-

lista ja ajantasaista tietoa. HuosTa -hankkeen tekemän selvityksen mukaan perhekuntou-

tuksen vuorokausihinnat vaihtelivat kahdeksassa suomalaisessa kunnassa 200 euron ja

500 euron välillä (Heino ym. 2016, 46). Näin ollen esimerkiksi kahden kuukauden mit-

taisen perhekuntoutusjakson hinta voi yhden perheen osalta vaihdella 12 000 euron ja

30 000 euron välillä. Kokonaisuudessaan esimerkiksi Kuusikko-kunnissa lastensuojelun

avohuollon kustannukset olivat vuonna 2017 miltei 74 miljoonaa euroa, joista avohuollon

tukitoimien osuus oli noin 41 miljoonaa euroa. Toisaalta onnistuneilla avohuollon tuki-

toimilla voidaan potentiaalisesti säästää huomattava määrä julkista rahaa, sillä valtaosa

lastensuojelun kokonaiskustannuksista syntyy sijaishuollon palveluista. Kuusikko-kun-

tien kohdalla sijaishuollon kustannukset olivat vuonna 2017 noin 275 miljoonaa euroa.

(Kuusikko-työryhmä 2018, 28, 35.)

Lainmukaisten sosiaalihuollon palveluiden on oltava vaikuttavia (LSL 11 §; Pohjola

2016a, 9). Palvelut rahoitetaan yhteisillä verorahoilla ja asiakkailla on oikeus saada hei-

dän tarpeisiinsa vastaavia palveluja (Rousu 2007, 20, 133). Tästä huolimatta sosiaalityötä

koskettavaa vaikuttavuustutkimusta on Suomessa tehty vain vähän ja lastensuojelun per-

hekuntoutuksesta sitä ei ole tehty lainkaan. Sosiaaliset ongelmat ja niiden ratkaisemiseksi

kehitetyt sosiaalihuollon palvelut ovat yksilöllisiä ja monimutkaisia, joten palveluiden

vaikuttavuuden tutkiminen on haasteellista. Metodologiset haasteet eivät kuitenkaan ole

peruste olla tutkimatta vaikuttavuutta. (Dahler-Larsen 2005, 9.)

7

Vaikuttavuustutkimusta voidaan tehdä monesta eri näkökulmasta. Tässä pro gradu -tut-

kielmassa suoritan erästä suomalaista perhekuntoutusyksikköä koskettavan vaikuttavuu-

den arvioinnin. Vaikuttavuuden arvioinnissa huomio kiinnittyy intervention prosessiin ja

muutosta selittäviin mekanismeihin. Vaikuttavuuden arviointi pyrkii vastaamaan kysy-

myksiin siitä, mikä interventiossa vaikuttaa, miten ja millä edellytyksillä. (Dahler-Larsen

2005, 7; Pohjola 2016a, 11–12.) Tässä tutkimuksessa pyrin vastaamaan näihin kysymyk-

siin haastattelemalla perhekuntoutuksen työntekijöitä ja asiakkaina olleita perheitä. Li-

säksi analysoin perhekuntoutuksessa tuotettuja asiakasasiakirjoja. Ensimmäisenä tässä

tutkimusraportissa tarkastelen lastensuojelun perhekuntoutusta palvelumuotona. Tämän

jälkeen pohdin erilaisia näkökulmia vaikuttavuuden tutkimiseen sosiaalipalveluiden pii-

rissä. Tästä siirryn tämän tutkimuksen toteutukseen liittyviin metodologisiin valintoihin,

analyysin toteuttamiseen ja eettisiin näkökulmiin. Lisäksi esittelen perhekuntoutusyksi-

kön henkilöstön kanssa luodun alustavan ohjelmateorian. Tämän jälkeen pohdin, mitä

edellytyksiä vaikuttavalla perhekuntoutuksella on ja mikä mekanismi saa tulokset ai-

kaiseksi. Lopuksi esittelen tutkimustulosten perusteella kehitetyn ohjelmateorian. Tutki-

musraportti päättyy keskeisimpien tutkimustulosten pohtimiseen perhekuntoutuksen ke-

hittämisen ja sosiaalityön tiedonintressien näkökulmasta. Lisäksi reflektoin oppimistani

pro gradu -tutkielman tekemisen aikana.

8

2 LASTENSUOJELUN PERHEKUNTOUTUS

Kuntien tehtävänä on tarjota lapsiperheille perus- ja erityistason palveluja perheiden tar-

peiden mukaisesti. Peruspalveluita ovat muun muassa lasten päivähoito, esiopetus ja äi-

tiys- ja lastenneuvolat. Erityistason palveluja ovat esimerkiksi kasvatus- ja perheneuvolat

sekä psyykkinen ja somaattinen erikoissairaanhoito. Kolmannen sektorin palvelut kuten

seurakuntien tuottamat palvelut sekä kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelut täydentävät kun-

nallisia palveluja. (Halme, Perälä & Laaksonen 2010, 19–24.) Sosiaalihuoltolaki määrit-

telee kunnallisiksi sosiaalipalveluiksi muun muassa sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen, so-

siaalisen kuntoutuksen, perhetyön, päihde- ja mielenterveystyön, kasvatus- ja perheneu-

vonnan sekä lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten valvonnan (SHL 14§). Mikäli

lastensuojeluasiakkuuden kriteerit täyttyvät, siirtyy tuen tarpeessa oleva lapsi lastensuo-

jelulain perusteella myönnettävien palveluiden piiriin. Tällöin lapsi voi sosiaalihuollon

palveluiden lisäksi tai niiden sijasta saada tarpeidensa mukaisesti esimerkiksi taloudel-

lista tukea, tehostettua perhetyötä, hoito- ja kuntoutuspalveluja ja perhekuntoutusta (LSL

36§). Perhekuntoutus- nimistä palvelua järjestetään sekä terveydenhuollon että sosiaali-

huollon lainsäädäntöön perustuen (Pärnä 2010, 41). Lastensuojelun perhekuntoutuksen

kohdalla on kuitenkin aina kyse lastensuojelulain mukaisesta ja sen perusteella myönnet-

tävästä palvelusta.

Lastensuojelun perhekuntoutus on palvelumuotona suhteellisen tuore (Hurtig 2010, 239).

Valtio haki 1990-luvun laman aikana ratkaisuja julkisten palvelujen uudelleenjärjestämi-

seen. Lastensuojelun laitoshoitoa tuli kehittää, mutta samalla kaikkein vaativinta hoitoa

tarvitseville lapsille suunnattuja lastensuojelulaitoksia oli liikaa. Erilaisista psyykkisistä

ja somaattisista vaikeuksista kärsivien lasten eristäminen pitkiksi ajoiksi perheistään näh-

tiin ongelmallisena. Näin ollen koko perhettä koskevia palvelumuotoja haluttiin kehittää.

Tähän tarpeeseen vastasi ensimmäisten joukossa Mannerheimin Lastensuojeluliiton Las-

ten ja Nuorten Kuntoutussäätiö. Säätiö ryhtyi järjestämään koko perheen kuntoutusta sekä

terveydenhuollollisia että lastensuojelullisia tarpeita omaaville perheille. (Ristilehto

2010, 57–58, 62–63.) Tänä päivänä lastensuojelun perhekuntoutusta järjestävät kunnat,

erilaiset järjestöt ja yksityiset yritykset (Hurtig 2010, 240).

9

Lastensuojelun perhekuntoutuksen sisältö ja toimintatavat vaihtelevat suuresti eri palve-

luntuottajien välillä. Kuntoutus voidaan järjestää laitos- tai avopainotteisena ja se voi si-

sältää monia erilaisia työmuotoja kuten yksilö- ja ryhmätoimintoja, keskustelua ja toi-

minnallisia menetelmiä. (Hurtig 2010, 240–241; Pärnä 2010, 48.) Yleisesti ottaen kun-

toutuksella tavoitellaan vahvempaa toimintakykyä ja parempia osallistumismahdolli-

suuksia (Pärnä 2010, 41). Lastensuojelun perhekuntoutuksen kohdalla tavoitellaan per-

heen toimintakyvyn paranemista niin, että turvalliset kasvuolosuhteet ja riittävän hyvä

lapsuus mahdollistuvat lapselle. Perhekuntoutukseen sijoituksen taustalla voivat olla eri-

laiset vanhemmuuteen tai lapseen arkeen liittyvät tekijät, jotka uhkaavat lapsen turvalli-

suutta ja kehitystä. (Miller & Törrönen 2010, 70.) Näin ollen vaikka kuntoutuksen koh-

teena on perhe kokonaisuutena, on lähtökohtana aina lapsen etu ja lapsen suojelu.

Perhekuntoutuksen tulee kyetä vastaamaan asiakkaana olevan lapsen tarpeiden pohjalta

asetettuihin tavoitteisiin (Laine, Heino & Pärnä 2010, 138). Olennaisen tärkeä näkökulma

on se, miten perhekuntoutuksessa saavutettuja asioita pystytään siirtämään perheen ar-

keen ja kuntoutuksen ulkopuoliseen elämään. Kuntoutuksen aikana perheiden elämä on

usein hyvin erilaista kuin normaalisti. (Hurtig 2010, 245–246.) Tämä näkökulma tuo

esille perhekuntoutukseen liittyvän haasteellisuuden. Pohdittavaksi tulee muun muassa

se, miten perheen arjen haasteet saadaan perhekuntoutusjakson aikana esille sellaisena

kuin ne todellisuudessa ovat, miten kyseisiin haasteisiin vastataan, miten uusia taitoja

kokeillaan perheen omassa ympäristössä ja millä keinoin perhekuntoutuksen aikana saa-

vutetuista tuloksista saadaan mahdollisimman pysyvää hyötyä. Tärkeää on myös pohtia

lapsen osallisuutta perhekuntoutuksessa. Vaikka perhekuntoutuksen lähtökohtana on aina

lapsen etu, voi lapsen osallisuus jäädä perhekuntoutuksessa aikuisten jalkoihin. Lapsella

on oikeus tuoda esille omia mielipiteitä, ymmärtää miksi perhe on kuntoutuksessa ja mi-

ten perheen ongelmien kanssa työskennellään (Hurtig 2010, 248).

Perhekuntoutusta koskeva kirjallisuus käsittelee suurelta osin terveydenhuollon lainsää-

dännön pohjalta järjestettävää kuntoutusta. Erityisesti psykiatrista ja neuropsykiatrista

perhekuntoutusta on tarkasteltu runsaasti (ks. esim. Jaakonsaari & Karttunen 2017; Lin-

nakangas & Lehtoranta 2009; Linnakangas ym. 2010; Vuori, Tuulio-Henriksson & Autti-

Rämö 2015; Vuori ym. 2016). Mannerheimin Lastensuojeluliitto on puolestaan kustanta-

nut artikkelikokoelman, joka yhdistelee terveydenhuollon ja lastensuojelun perhekuntou-

tukseen liittyviä teemoja (Törrönen & Pärnä 2010, 11). Pelkästään lastensuojelun

10

perhekuntoutukseen keskittyvää kirjallisuutta ja tutkimusta on vain vähän. Yksi niistä on

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisema ehdotus lastensuojelun perhetyön ja per-

hekuntoutuksen toimintamallista (Alatalo, Lappi & Petrelius 2017). Lisäksi lastensuoje-

lun perhekuntoutusta on käsitelty pro gradu -tason tutkielmissa (ks. esim. Matra 2008;

Mattila 2017).

11

3 VAIKUTTAVUUDEN ARVIOINTI

Sosiaalityössä on aina ollut pohjimmiltaan kyse ihmisten elämään puuttumisesta, niin hy-

vässä kuin pahassa. Näin ollen vaikuttaminen on aina ollut osa sosiaalityötä, vaikka vai-

kuttavuutta on käsitteenä käytetty vasta lyhyen aikaa. (Jokinen, Juhila & Raitakari 2003,

151.) Arviointitutkimuksen juuret voidaan jäljittää 1930-luvun Yhdysvaltoihin, jossa tut-

kittiin interventioiden vaikuttavuutta paitsi ihmisten ongelmien helpottamiseksi myös yh-

teiskunnallisen eriarvoisuuden poistamiseksi. Vaikuttavuuden arviointi ei siis ole synty-

nyt tehokkuuden, kustannusten ja muiden taloushallinnollisten vaatimusten tarpeista. (Ki-

vipelto & Kotiranta 2014, 172.) Toisen maailmansodan aikana sosiaalitieteellistä tutki-

musta tehtiin lähinnä armeijan tiedonintresseistä käsin. Tämän jälkeen esimerkiksi asu-

miseen, rikollisuuden ehkäisyyn ja terapeuttisiin hoitomuotoihin liittyvät tutkimukset

yleistyivät. Ensimmäiset arviointitutkimusta koskettavat artikkelit ja kirjat julkaistiin

1960-luvulla. Kymmenen vuotta myöhemmin arviointitutkimus oli oma osa-alueensa so-

siaalitieteellisessä tutkimuksessa. (Rossi, Lipsey & Freeman 2004, 8–9.)

Suomalaisessa sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämistoiminnassa ryhdyttiin puhumaan

arviointitutkimuksesta 1980-luvun loppupuolella. Voimallisemmin vaikuttavuuskeskus-

telu käynnistyi 1990-luvulla, kun julkisia palveluja uudistettiin laman myötä (Kivipelto

& Kotiranta 2014, 174; Rajavaara 2007, 14). Tärkeitä toimijoita arviointitutkimuksen sa-

ralla olivat 1980-luvun lopulla ensimmäisen arviointihankkeensa käynnistänyt Helsingin

sosiaalivirasto ja Stakesin vuosina 1997–2008 toteuttama Sosiaalipalvelujen arviointi-

ryhmä FinSoc. Erityisen arvokasta oli näiden toimijoiden työ sosiaalityön tarkoitusperistä

nousevan arvioinnin pioneereina. Vuosituhannen vaihteen jälkeen vaikuttavuuden vaati-

mus kasvoi ja tuli osaksi miltei kaikkia julkista toimintaa koskevia valtakunnallisia lin-

jauksia. FinSocin toiminta kuitenkin muuttui Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen synty-

misen myötä vuonna 2009. Helsingin sosiaaliviraston arviointiyksikkö puolestaan lak-

kautettiin vuonna 2013. Näin ollen vaikuttavuutta tutkivia ja sen arviointia kehittäviä ta-

hoja oli Suomessa yhä vähemmän. (Kivipelto & Kotiranta 2014, 174–176.) Vaatimus so-

siaalialan interventioiden tutkimuksellisesta näytöstä on vuosituhannen vaihteen jälkeen

esitetty ympäri maailmaa, mutta erityisen kiivasta keskustelu on ollut Iso-Britanniassa

(Koivisto 2006, 53). Yksi pyrkimys tutkimuksellisen näytön aseman vahvistamisesta

12

sosiaalialla oli systemaattisia kirjallisuuskatsauksia julkaisevan Campbell Collaboration

-järjestön perustaminen vuonna 1999 (Campbell Collaboration 2018).

Lapsiin ja perheisiin liittyvät sosiaaliset interventiot ovat olleet vaikuttavuustutkimuksen

mielenkiinnon kohteina ympäri maailmaa. Esimerkiksi laajasti eri maissa käytettyä inter-

ventiota nimeltä IFPS (Intensive Family Preservation Services) on tutkittu jo useamman

vuosikymmenen ajan. Kyseistä interventiota käytetään perheissä, joissa kodin ulkopuoli-

sen sijoituksen uhka on ilmeinen. Perheet saavat tyypillisesti noin 40–50 tuntia kotiin

tehtävää palvelua, joka jakautuu 4–6 viikolle. Palvelumuodot sisältävät muun muassa

konkreettista arjen apua, vanhemmuuden taitojen opettelua ja terapiaa. Työntekijät ovat

puhelimitse perheiden saavutettavissa 24 tuntia vuorokaudessa, seitsemän päivää vii-

kossa. (IFPS 2018.) Intervention on todettu olevan yhteydessä muun muassa vahvistu-

neeseen vanhemmuuteen, vanhempien parempaan psyykkiseen vointiin ja vähentyneisiin

kodin ulkopuolisiin sijoituksiin (ks. esim. Chappel ym. 2015, 196; Huebner ym. 2012,

220; Van Puyenbroeck ym. 2009, 228). Lisäksi intervention on todettu olevan kustannus-

tehokas, sillä sen on arvioitu säästävän noin kolme dollaria jokaista käytettyä dollaria

kohti (Huebner ym. 2012, 220). Lukuisista tutkimuksista ja lupaavista tuloksista huoli-

matta on vieläkin epäselvää, mikä interventiossa vaikuttaa ja kenelle (Schweitzer ym.

2015, 440). On myös huomioitava, että valtaosalla asiakkaista lastensuojelulliset ongel-

mat jatkuvat intervention jälkeenkin muodossa tai toisessa. Epäselvää on, voitaisiinko

esimerkiksi intervention kestoa ja intensiteettiä muuttamalla saavuttaa vieläkin parempia

tuloksia. (Huebner ym. 2012, 220–221.) Toisaalta ratkaisu ei välttämättä ole intervention

rakenteessa. Asiakkaiden näkemysten tutkimisen myötä on asiakas-työntekijä-suhteen to-

dettu olevan merkittävä tekijä intervention tulosten kannalta (Gockel, Russell & Harris

2008, 106; Mullins, Cheung & Lietz 2012, 271; Sanders & Roach 2007, 166).

Vaikuttavuuden tutkimusta leimaa ontologinen hajanaisuus, josta on seurannut eroja sekä

vaikuttavuuden käsitteen ymmärtämisessä että tutkimusmetodien käytössä. Koivisto

(2006) on hahmotellut vaikuttavuuden arvioinnin päätutkimuslinjoiksi perinteiseen tiede-

käsitykseen, sosiaaliseen konstruktivismiin ja realistiseen arviointiin pohjautuvat lähes-

tymistavat. Rajavaara (2006) puolestaan on jakanut vaikuttavuuden tutkimisen seitse-

mään eri järkeilytyyliin, joita ovat tavoitteita tai tarpeita mittaava järkeilytyyli, kokeelli-

nen tai mekanismeihin keskittyvä järkeilytyyli, vuorovaikutteinen tai tieteellisiin näyttöi-

hin perustuva järkeilytyyli ja auditoiva järkeilytyyli (Rajavaara 2006, 88). Sinkkonen

13

(2008) taas on eritellyt vaikuttavuudelle neljä eri ulottuvuutta, joita ovat asiakas- tai ta-

pauskohtainen vaikuttavuus, palvelujen vaikuttavuus, yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja

arviointitiedon hyödyntäminen (Sinkkonen 2008, 20).

Perinteisen tiedekäsityksen mukaisessa lähestymistavassa pyritään selvittämään, millai-

sia vaikutuksia jokin interventio saa aikaan asiakkaissa ja heidän ongelmissaan. Interven-

tiot voidaan luokitella hyviksi tai huonoiksi niiden saavuttamien loppuvaikutusten perus-

teella. (Koivisto 2006, 53–54.) Vaikutuksia voidaan tarkastella esimerkiksi asiakasvaiku-

tusten näkökulmasta. Tällöin tutkitaan, miten interventio on vastannut asiakkaiden tar-

peisiin ja asetettuihin tavoitteisiin (Kivipelto ym. 2013, 23; Pohjola 2016b, 23; Rajavaara

2006, 85–86; Rousu 2007, 140–141). Toisaalta näkökulmana voi olla myös intervention

taloudellisuus tai tuottavuus (Pohjola 2016b, 24). Mikäli asiakasvaikuttavuutta tarkastel-

laan suhteessa taloudellisuuteen, tutkitaan kustannusvaikuttavuutta (Pohjola 2016b, 23–

24; Ross, Lipsey & Freeman 2004, 332; Rousu 2007, 141; Sinkkonen 2008, 20–21). Tut-

kimuksessa voidaan myös pyrkiä tarkastelemaan kaikki edellä mainittuja näkökulmia,

jolloin puhutaan esimerkiksi kokonaisonnistumisesta (Rousu 2007, 25–26). Perinteiseen

tiedekäsitykseen perustuvissa tutkimuksissa käytetään usein kvantitatiivisia tutkimusme-

netelmiä. Niitä saatetaan jopa pitää ainoina tapoina kerätä vaikuttavuuden tutkimiseen

tarvittavaa aineistoa. Sosiaalityön ydin ei kuitenkaan ole helposti taloudellisesti tai nu-

meerisesti kuvattavissa (Jokinen, Juhila & Raitakari 2003, 151). Lisäksi yhteiskunnalliset

olosuhteet voivat olla hankalia mitata kokeellisesti (Rajavaara 2006, 86). Tutkimuksessa

asiakkaat saatetaan määrittää toiminnan kohteiksi ja tilastollisiksi piirteiksi. Ihmiset kui-

tenkin aktiivisina toimijoina valitsevat itse, haluavatko he tulla vaikutetuksi vai eivät.

(Rajavaara 2007, 182.) Toisaalta sosiaalityötä ja sosiaalitieteellistä tutkimusta on kriti-

soitu niin sanotusta ainutkertaisuuden myytistä, jonka mukaan jokainen asiakastilanne

olisi ainutlaatuinen ja yksilöllinen. Samankaltaisia tapauksia kuitenkin on olemassa. Nii-

den avulla on sosiaalityössäkin syytä tutkia ilmiöiden syitä ja seurauksia. (Töttö 2004,

107–108.)

Sosiaaliseen konstruktivismiin perustuva vaikuttavuuden tutkimuslinja katsoo, että tie-

teellinen tieto syntyy yhteiskunnan, sosiaalisten rakenteiden ja toimijoiden intresseistä.

Asiakkaan olosuhteet ja työntekijän persoonallisuus määrittävät intervention sisällön. In-

tervention toimivuus puolestaan on sitä, miten hyvin se sopii kyseiseen sosiaalisen raken-

teeseen. Perinteiseen tiedekäsityksen ja sosiaaliseen konstruktivismiin perustuvien

14

ääripäiden välillä on lähestymistapoja, jotka perustelevat intervention tulosta kummalla-

kin ontologialla. Varsinaisen selityksen nähdään kuitenkin olevan jommassakummassa.

Esimerkiksi intervention voidaan ajatella selittävän lopputuloksen, vaikka asiakkaalla ja

hänen olosuhteillaan voi olla siihen vaikutusta. Toisaalta voidaan nähdä asiakkaan ja hä-

nen olosuhteensa määrittävän lopputuloksen, vaikka interventiolla voi olla siihen vaiku-

tusta. (Koivisto 2006, 55.) Vaikuttavuuden arviointi perustuu ”theory-based evaluation”-

nimiseen arviointiperinteeseen, jossa selityksen nähdään olevan yhtälailla sekä asiak-

kaassa että interventiossa (Chen 1990; Pawson & Tilley 1997). Tämä pro gradu -tut-

kielma on erästä suomalaista perhekuntoutusyksikköä koskeva vaikuttavuuden arviointi.

Vaikuttavuuden arviointi

Perinteisen tiedekäsityksen mukaisesti vaikuttavuuden arviointi hyväksyy perusoletta-

muksen siitä, että interventio johtaa tiettyihin tuloksiin. Arviointi kuitenkin kohdistuu eri-

tyisesti selityksiin siitä, miten interventio toimii. Se tarkastelee koko intervention proses-

sia ja kysyy, mikä vaikuttaa ja mihin, milloin, miten vaikuttaminen tapahtuu ja millä edel-

lytyksillä. (Dahler-Larsen 2005, 8, 18; Kemppainen & Ojaniemi 2016, 52; Rousu 2007,

141.) Vaikuttavuuden arviointi näkee sosiaalisen konstruktivismin tavoin asiakkaan, tä-

män olosuhteiden ja koko intervention muodostaman kontekstin osana vaikuttavuuden

perusteita. Vaikuttavuuden arvioinnissa on kyse intervention syvällisestä analyysistä ja

selittävien mekanismien löytämisestä. Näin ollen pelkkä yksinkertaisten kausaalisuhtei-

den tarkastelu mittaamalla asiakkaan tilannetta ennen ja jälkeen intervention ei ole riittä-

vää (Kemppainen & Ojaniemi 2016, 52). Pelkkä tulosten mittaaminen ei kerro sitä, mikä

saa tulokset aikaiseksi. Tällaisessa tutkimuksessa intervention mekanismi jää mysteeriksi

eikä arvioinnin tuloksia voida käyttää intervention kehittämiseksi. Arviointi ei tällöin

myöskään kerro sitä, ovatko puutteet itse interventiossa vai sen toteutuksessa. (Chen

1990, 18–19.)

Vaikuttavuuden arviointi perustuu kirjoitetussa tai graafisessa muodossa esitettyyn kau-

saaliseen teoriaan siitä, miksi ja miten interventio toimii. Tätä teoriaa kutsutaan interven-

tion ohjelmateoriaksi. Tutkimuksen ensimmäisenä tehtävänä on ohjelmateorian lähteiden

löytäminen ja itse ohjelmateorian laatiminen. Tämän jälkeen arvioinnissa tarkastellaan,

voiko ohjelmateorian hyväksyä, pitääkö sitä kehittää vai tuleeko se hylätä. Tätä tarkaste-

lua varten ei voida etukäteen määrittää tiettyä tutkimusmenetelmää, vaan se riippuu

15

laaditun ohjelmateorian sisällöstä. (Dahler-Larsen 2005, 23–24, 37.) Alla olevassa kuvi-

ossa on nähtävillä niin kutsuttu realistisen arvioinnin kehä, johon myös vaikuttavuuden

arviointi perustuu.

KUVIO 1. Realistisen arvioinnin kehä (Pawson & Tilley 1997, 85 mukaillen)

Ohjelmateorian kehittämisen myötä teoria intervention mekanismeista, konteksteista ja

tuloksista kehittyy edelleen. Teorian perusteella muodostettuja hypoteeseja testataan jäl-

leen uusien tutkimuksien myötä. Uudet tutkimukset puolestaan jälleen kehittävät inter-

ventiolle laadittua ohjelmateoriaa ja näin interventiota itsessään.

16

4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS

Tämän tutkimuksen yhteistyökumppanina toimii eteläisessä Suomessa sijaitseva, lasten-

suojelulain mukaisia palveluja tuottava yritys. Perhekuntoutus on yksi yrityksen palvelu-

muodoista. Perhekuntoutusyksikkö sijaitsee erillisessä rakennuksessaan ja tarjoaa ympä-

rivuorokautista laitosperhekuntoutusta korkeintaan viidelle perheelle samanaikaisesti.

Näistä viidestä paikasta neljä on peruspaikkoja ja yksi on kriisipaikka. Lisäksi perhekun-

toutusyksiköstä tehdään asiakkaiden kotiin suuntautuvaa avoperhekuntoutusta.

Tutkimuslupaa hain ensimmäiseksi tutkimuksen kohteena olleesta perhekuntoutusyksi-

köstä. Tämän jälkeen hain tutkimuslupaa kolmesta kyseiseen perheyksikköön asiakkaita

sijoittavasta kunnasta. Yhdestä kunnasta tutkimuslupa myönnettiin marraskuussa 2017.

Toisesta kunnasta tuli kielteinen päätös asiakkaiden hankaliin elämäntilanteisiin vedoten

maaliskuussa 2018. Kolmannesta en saanut vastausta lukuisista yrityksistä huolimatta.

Perhekuntoutusyksikön työntekijät ja esimiehet laativat johdollani alustavan ohjelmateo-

rian perhekuntoutukselle marraskuussa 2017. Alustavan ohjelmateorian laatimisen jäl-

keen ryhdyin perhekuntoutuksen työntekijöiden ja tutkimusluvan myöntäneen kunnan so-

siaalityöntekijöiden avulla rekrytoimaan tutkimukseen osallistuvia perheitä. Aineiston

analyysin aloitin samanaikaisesti aineiston keräämisen kanssa helmikuussa 2018 ja jat-

koin sitä mukaa kun lisää aineistoa oli saatavilla. Viimeiset aineistot keräsin kesäkuussa

2018. Palautin työn lopulliseen tarkistukseen marraskuussa 2018.

4.1 Tutkimuskysymykset

Tämän tutkimuksen tehtävänä on suorittaa perhekuntoutusta koskeva vaikuttavuuden

arviointi. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: Mitä perhekuntoutus sisältää? Mitä edel-

lytyksiä vaikuttavalla perhekuntoutuksella on? Mikä tekee perhekuntoutuksesta vaikut-

tavaa?

4.2 Alustava ohjelmateoria

Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tutkimuksen yhteistyökumppanina toimineelle

perhekuntoutusyksikölle laadittiin alustava ohjelmateoria. Ohjelmateorian laatimisen

17

tarkoituksena oli ilmaista, mikä perhekuntoutuksessa vaikuttaa, mihin ja millä edellytyk-

sillä. Sen avulla luotiin ymmärrystä perhekuntoutuksen asiakkaiden elämää koskettavista

haasteista ja ehdotettiin tapoja, joilla niihin voidaan vaikuttaa. Ohjelmateorian laatimisen

jälkeen oli aineiston avulla tarkoituksena arvioida, pitääkö ohjelmateoria paikkaansa.

(Dahler-Larsen 2005, 7, 38; Dahler-Larsen 2018, 7; Pawson & Tilley 1997, 217.)

Ohjelmateorian laatiminen voi lähteä erilaisista lähtökohdista käsin. Prosessi voi käyn-

nistyä ja se voidaan toteuttaa intervention itsensä toimesta. Tällöin ulkopuolisen arvioit-

sijan roolina on auttaa ohjelmateorian laatimisessa. Toisaalta prosessi voi olla tutkijaläh-

töinen, jolloin tutkija kutsuu intervention asianosaisia osallistumaan ohjelmateorian laa-

timiseen. Kokonaisvastuu on tällöin kuitenkin tutkijalla itsellään. (Dahler-Larsen 2018,

10.) Tässä tutkimuksessa ohjelmateoria laadittiin tutkijan eli minun aloitteesta ja ohjaa-

mana. Työpajan osallistujat toimivat perhekuntoutuksen asiantuntijoina, mutta oma roo-

lini oli myös merkittävä. Toin työpajaan oman teoreettisen tietoni vaikuttavuuden arvi-

oinnista ja toisaalta myös omia näkemyksiäni perhekuntoutuksesta. Tutkijana myös oh-

jasin ja rajasin keskustelua.

Peter Dahler-Larsen (2005, 45) on verrannut ohjelmateoriaa ruokaresepteihin. Tämän in-

noittamana pyysin perhekuntoutusyksikön työntekijöitä ja esimiehiä laatimaan perhekun-

toutukselle kakkureseptin. Reseptien laatijoita kehotettiin pohtimaan, mitä ainesosia per-

hekuntoutusyksikön kakussa on, miten kakku leivotaan ja millainen valmis kakku on.

Valmiit reseptit pyydettiin lähettämään minulle sähköpostitse. Tehtävän tarkoituksena oli

sekä orientoida henkilöstöä ohjelmateorian laatimiseen että tehostaa työskentelyä marras-

kuussa 2017 järjestetyssä työpajassa. Työpajaan osallistuivat minä, kaksi perhekuntou-

tusyksikön esimiestä ja neljä työntekijää. Minulle lähetettiin kuusi kakkureseptiä, joiden

pohjalta oli mahdollista hahmottaa yhteensä 72 erilaista perhekuntoutukseen liittyvää

muuttujaa. Näitä muuttujia yhdistelemällä päädyin 50 muuttujaan, jotka luokittelin kar-

keasti vaikutustavoitteisiin sekä muihin muuttujiin. Merkitsin myös muuttujiin, mikäli ne

oli mainittu useammassa kuin yhdessä reseptissä. Muuttujat ovat nähtävillä seuraavassa

taulukossa.

18

TAULUKKO 1. Alustavan ohjelmateorian muuttujat (suluissa mainintojen lukumäärä)

Vaikutustavoitteet Arviointi (2), lapsen etu, auttaa perheitä voimaan hyvin, aut-

taa perheitä löytämään keinoja, auttaa perheitä löytämään

voimavaroja, auttaa perheitä kääntämään negatiivinen kehä

positiivisemmaksi, pitkäkestoinen kuntoutuminen

Muut muuttujat Ammattitaito (4), asianmukaiset resurssit, esimiestyö, inno-

vatiivinen henkilöstö, jatkuva oman työn arviointi, motivoi-

tunut henkilöstö (2), tarkoituksenmukaiset tilat (2), työnte-

kijän persoonallinen työote (2), ympärivuorokautinen tuki,

aito kohtaaminen, asiakaslähtöisyys, asiakkaan hyväksyvä

ilmapiiri, avoimuus (4), elämyksellisyys, huumori, jousta-

vuus (3), kodinomainen ilmapiiri, kärsivällisyys, luottamus

(6), usko, rohkeus, sitkeys (2), sitoutuminen 2), toivo (4),

turvallisuus (2), yhteisöllisyys, yksilöllisyys, aika, arki (5),

arviointi (2), dokumentointi, läsnäolo, menetelmät (5), oma-

ohjaajuus, parisuhdetyöskentely, suunnitelmallisuus (4), ta-

voitteellisuus (2), terapeuttinen ote, tunteiden sanoittami-

nen, työskentely (2), yhteistyö (2), vanhempien valmius

työskentelyyn, vertaistuki (2)

Vaikutustavoitteiden ryhmässä oli yhteensä seitsemän muuttujaa ja muiden muuttujien

ryhmässä 43 muuttujaa. Muuttujat olivat työpajan aikana heijastettu kokoushuoneen sei-

nälle, jossa ne toimivat muistin tukena ja keskustelun virittäjänä. Nauhoitin tilaisuuden

osallistujien suostumuksella ja litteroin kyseisen nauhoituksen.

Ohjelmateoria voidaan luoda kuvaamalla interventiota vaihe vaiheelta ja selittämällä,

mitä tuloksia kullakin vaiheella ajatellaan saavutettavan. Tässä tutkimuksessa kuitenkin

päädyin asettamaan ensin vaikutustavoitteet ja tämä jälkeen luomaan syy-seurausketjun

kyseisille tavoitteille. (Dahler-Larsen 2005, 339.) Osallistujat määrittivät ensin perhekun-

toutuksen tavoitteet. Niiden avulla osallistujat pohtivat, mikä perhekuntoutuksessa johtaa

kyseisten tavoitteiden saavuttamiseen. Tämän jälkeen osallistujat hahmottelivat luodun

kausaaliketjun ehtoja eli pohtivat, mitkä asiat mahdollistavat tavoitteiden toteutumisen.

Lopuksi osallistujat määrittelivät perhekuntoutuksen mekanismin eli sen, mikä todella

saa aikaan toivotut tulokset perhekuntoutuksen asiakkaissa. Seuraavassa kuviossa on näh-

tävillä perhekuntoutuksen henkilöstön kanssa laadittu alustava ohjelmateoria.

19

KUVIO 2. Alustava ohjelmateoria

Perhekuntoutusyksikön työntekijät toivat esille, että yksityiskohtaisten tavoitteiden ni-

meäminen on hankalaa. Jokaisen perheen tilanne on yksilöllinen ja tavoitteet asetetaan

sen mukaisesti. Kaikkien perheiden kohdalla halutaan kuitenkin saavuttaa kokonaisval-

tainen arvio perheestä lapsen tarpeiden näkökulmasta. Toisena tavoitteena on perheen

kuntoutuminen. Arviolla ja kuntoutumisella pyritään perheen lisääntyneeseen hyvinvoin-

tiin erityisesti lapsen edun näkökulmasta. Perhekuntoutusyksikön työskentelyssä on

useita elementtejä, joilla pyritään pääsemään kyseisiin tavoitteisiin. Näitä elementtejä

ovat aito kohtaaminen, suunnitelmallisuus, strukturoitu arki, ohjaus, menetelmät, havain-

nointi, dokumentointi ja yhteisöllisyys. Tavoitteisiin pääsemisen ehtoina ovat perhekun-

toutusyksikön arvojen mukainen työskentely. Arvoja ovat sitoutuneisuus, luottamus,

toivo, eheytyminen ja turvallisuus. Muita ehtoja ovat ammattitaitoinen henkilökunta, asi-

anmukaiset tilat ja välineet.

Laadittava ohjelmateoria on vaikuttavuuden arvioinnin ensimmäinen askel ja tutkimuk-

sen tulosten mukaisesti kehitetty ohjelmateoria puolestaan sen lopputulos (Pawson & Til-

ley 1997, 217). Arviointitutkimuksissa voidaan havaita joko teoriavirheitä tai toteutusvir-

heitä (Ross, Lipsey & Freeman 2004, 79). Teoriavirheen kohdalla kyse on siitä, että in-

tervention taustalla toimivat teoreettiset oletukset ovat virheellisiä. Toteutusvirheen

20

kohdalla intervention taustalla oleva teoria on paikkaansa pitävä, mutta interventiota ei

käytännön tasolla toteuteta ohjelmateorian mukaisesti. Alustavien ohjelmateorioiden luo-

minen ja niiden kehittäminen ovat olennainen ja luonnollinen osa vaikuttavuuden arvi-

ointia. Mikäli ohjelmateorian huomataan olevan virheellinen, tulee sitä kehittää. Tämä

osoittautui tarpeelliseksi myös tässä tutkimuksessa. Aineiston analyysivaiheessa kävi

ilmi, että alustava ohjelmateoria oli teoreettisesti virheellinen. Lisäksi kyseinen ohjelma-

teoria oli liian abstrakti, jotta sen avulla vaikuttavuutta olisi voitu arvioida. Tämän vuoksi

päätin liittää työpajan litteroinnin osaksi muuta tutkimusaineistoa ja laatia kokonaan uusi

ohjelmateoria. Näin ollen työpajan sisällöllä oli kaksi merkitystä. Toisaalta se toimi koko

tutkimusprosessin lähtökohtana ja sen avulla laadin haastatteluiden teemarungon. Toi-

saalta se oli osa tutkimuksen muuta aineistoa.

4.3 Tutkimuksen aineisto

Tutkimuksen aineiston muodostivat edellä kuvatun työpajan nauhoitus, perhekuntoutuk-

sessa olleiden perheiden haastattelut ja näiden perheiden perhekuntoutusyksikössä tuote-

tut asiakasasiakirjat. Yhteensä kahdeksalta (8) perhekuntoutuksessa olleelta perheeltä ky-

syttiin alustavaa halukkuutta osallistua tutkimukseen. Nämä perheet olivat olleet sijoitet-

tuna perhekuntoutukseen tutkimusluvan myöntäneen kunnan toimesta. Kuuden (6) per-

heen kohdalla ensimmäinen kontakti tapahtui perhekuntoutusyksikön toimesta ja kahden

(2) kohdalla ensikontaktina oli perheiden oma sosiaalityöntekijä. Kaikki kuusi perhekun-

toutusyksikön kautta ja yksi sosiaalityöntekijän kautta tavoitetuista perheistä olivat alus-

tavasti halukkaita osallistumaan. Näihin perheisiin otin itse yhteyttä ja kerroin tutkimuk-

sesta lisää. Yksi perhe jäi tämän jälkeen tutkimuksesta pois. Loput kuusi perhettä haas-

tattelin kahdessa erässä; kolme helmikuun 2018 ja kolme toukokuun 2018 aikana. Tutki-

muslupaa hain haastattelujen välisenä aikana kahdesta toisesta kunnasta, jotta tutkimuk-

seen olisi saatu enemmän perheitä. Tutkimuslupaa ei kuitenkaan näistä kunnista myön-

netty. Tutkimusta varten haastateltujen perheiden asiakasasiakirjat noudin tutkimusluvan

myöntäneen kunnan tiloista kesäkuussa 2018.

Kokonaisuudessaan tutkimuksen aineisto osoittautui mittavaksi ja monipuoliseksi (tau-

lukko 2). Toisaalta aineisto ei kaikkien perheiden kohdalla ollut täysin yhteneväinen. Eri

perheillä asiakasasiakirjoiksi oli arkistoituna erilaisia dokumentteja perhekuntoutusjak-

son sisällöstä riippuen. Aineisto ei ollut myöskään ollut kaikkien perheiden kohdalta

21

täydellinen, sillä esimerkiksi loppuarviointi puuttui kolmelta perheeltä kokonaan. Yhden

perheen kohdalla jakson päättymisestä oli niin vähän aikaa, että loppuarviointia ei oltu

ehditty tehdä. Kahden muun perheen kohdalla syytä voi vain arvailla. Välttämättä kyse ei

ole siitä, ettei perheille olisi loppuarviointia tehty. Kyse voi olla myös arkistointiin liitty-

västä puutteesta.

Seuraavassa taulukossa eritellään aineiston sisältöä. Haastatteluilla tarkoitetaan perhe-

kuntoutuksessa olleiden perheiden haastatteluja. Kaikki taulukossa listatut dokumentit

ovat haastateltuja perheitä koskettavia asiakasasiakirjoja. Kuten aiemmin todettu, perhe-

kuntoutusyksikön työpajassa laadittiin perhekuntoutusyksikölle alustava ohjelmateoria.

Tämän työpajan nauhoitteesta tehty litterointi on osa aineistoa.

TAULUKKO 2. Aineiston kuvaus

AINEISTO KPL SIVUMÄÄRÄ

Perheiden haastatteluista

tehdyt litteroinnit

6 113

Päivittäisraportit 8 657

Perhekuntoutuksen suunnitelma 2 2

Työskentelyn yhteenveto 4 55

Neuvottelumuistio 12 17

Muu muistio 5 8

Väliarviointi 13 42

Loppuarviointi 3 10

Kotiin tehtävän työn arviointi 1 3

Perhekuntoutusyksikön työpajan

nauhoitteesta tehty litterointi

1 64

Yhteensä 55 971

Haastattelut toteutin teemahaastatteluina, joiden teemarungon suunnittelin alustavan oh-

jelmateorian avulla (ks. liite 2). Lyhyimmän haastattelun kesto oli noin 30 minuuttia ja

pisimmän yksi tunti ja 20 minuuttia. Yhteensä nauhoitettua haastattelumateriaalia kertyi

noin 6 tuntia 30 minuuttia. Litteroitua haastatteluaineistoa kertyi yhteensä 113 sivua.

Asiakasasiakirja-aineisto muodostui perhekuntoutuksen päivittäisraporteista, perhekun-

toutuksen suunnitelmista, työskentelyiden yhteenvedoista, neuvottelumuistioista, muista

muistioista, väli- ja loppuarvioinneista ja kotiin tehtävän työn arvioinneista. Päivittäisra-

porttien luku- ja sivumäärä vaihteli perheissä lapsien lukumäärän mukaan. Erillisiä

22

perhekuntoutuksen suunnitelmia oli vain kahdella perheellä ja muilla perheillä suunni-

telma oli kirjattuna neuvottelumuistioihin tai väliarviointeihin. Työskentelyn yhteenve-

doiksi luokittelin yhteenvedot perhearvioinneista ja MIM-vuorovaikutushavainnointime-

netelmästä. Neuvottelumuistioiden lisäksi aineistoon kuului muita muistioita, joita olivat

esimerkiksi asiakkaiden tutustumiskäynteihin liittyvät kirjaukset. Kotiin tehtävän työn ar-

viointi oli tehty erillisenä dokumenttina vain yhdelle perheelle. Muilla perheillä se oli

integroitu neuvottelumuistion tai loppuarvioinnin yhteyteen. Työpajan nauhoituksen pi-

tuus oli noin kaksi tuntia ja litteroitua tekstiä oli 64 sivua. Haastattelut ja työpajan sisältö

mukaan lukien aineistoon kuului yhteensä 55 erilaista dokumenttityyppiä. Aineiston ko-

konaissivumäärä oli 971 sivua.

Asiakkaiden haastattelut, asiakkaista kirjoitetut dokumentit ja perhekuntoutusyksikön

työpajan sisältö ovat luonnollisesti tyypiltään erilaisia aineistoja. Joissain tapauksissa per-

heet toivat haastattelutilanteessa esille asioita, joita eivät olleet koskaan puhuneet perhe-

kuntoutusyksikön työntekijöille. Joissakin tapauksissa he puolestaan jättivät haastatte-

lussa kertomatta seikkoja, jotka olivat olleet perhekuntoutuksen aikana merkittävässä ase-

massa. Lisäksi perheiden ja työntekijöiden näkemykset saattoivat joskus vahvastikin

erota toisistaan. Toisaalta monesti sekä perheiden kertomus että asiakasasiakirjat noudat-

telivat toisiaan, joskin erilaisin painotuksin. Näitä ristiriitaisuuksia osasin odottaa jo tut-

kimussuunnitelmavaiheessa ja ne ovat tietyllä tapaa koko tutkimuksen ydin. Haastattelut

edustavat asiakasnäkökulmaa, kun taas asiakasasiakirjat ja työpajan sisältö edustavat

työntekijänäkökulmaa. Asiakas- ja työntekijänäkökulma näin tässä tutkimuksessa saman

tarinan eri puolina. Mikäli aineistona olisi ollut vain perheiden haastattelut, työpajan si-

sältö tai vain työntekijöiden tuottamat asiakirjat, olisi aineisto jäänyt kovin yksipuo-

liseksi.

4.4 Aineiston analyysi

Aineiston analyysissä sovelsin straussilaista grounded theory- menetelmää (Dey 2007,

81; Luomanen 2010). Luin litteroidut haastattelut, asiakasasiakirjat ja litteroidun työpajan

sisällön ensin useaan kertaan huolella läpi. Tämän jälkeen koodasin koko aineiston alus-

tavasti. Alustavia koodeja tuli 154 kappaletta. Tässä vaiheessa myös tilastoin päivittäis-

raporteista kaikki perheiden kanssa tehdyt toiminnot, joista on nähtävillä koonti myöhem-

min tässä raportissa. Tämän jälkeen syvennyin jokaista perhettä koskevaan materiaaliin

23

yksi kerrallaan ja samalla koodasin aineiston uudelleen. Tässä vaiheessa hain alustavia

suhteita ja yhteyksiä alustavien koodien ja kategorioiden välille (Luomanen 2010). Ryh-

mittelin koodit, loin jokaiselle ryhmälle oman word-dokumentin ja jaoin aineiston näihin

dokumentteihin ryhmien mukaan. Paperisten asiakasasiakirjojen kohdalla kirjoitin aineis-

ton tietokoneelle manuaalisesti koodien ja ryhmien mukaisesti. Uudelleenkoodauksen ja

ryhmittelyn jälkeen aineistossa oli viisi ryhmää, joihin kuului yhteensä 57 koodia. Kysei-

set ryhmät ja niihin kuuluvat koodit ovat nähtävillä seuraavassa taulukossa. Osa tutki-

musraportista, kuten esimerkiksi perhekuntoutuksen asiakkaita kuvaileva luku, perustuu

tähän aineiston käsittelyn toiseen vaiheeseen.

TAULUKKO 3. Aineiston käsittelyn toinen vaihe

Ryhmä Koodit

Taustatiedot Koulutus/ammatti, ikä, verkosto, lähtötilanne, mitä

kautta jaksolle, tukimuodot ennen jaksoa, trauma, per-

hekokoonpano

Perhekuntoutus Jakson alku, tavoitteet, kotiharjoittelu, ajatukset kotiu-

tumisesta, avotyö, ohjaus, keskustelu, vanhemmuus-

ryhmä, retket, työntekijät, tuki vanhemmalle, ympäri-

vuorokautisuus, luottamus, Neurosonic, dokumentointi,

havainnointi, positiivinen palaute, yksilöllisyys, näytön

paikka, tylsyys, ketkä hyötyy, vapaaehtoisuus, miesnä-

kökulma, tarpeisiin vastaaminen, työskentely lapsen

kanssa, perheen yhdistäminen, MIM, aika, kodinomai-

suus, strukturoitu arki, ensikosketus, joustavuus, fyysi-

set tilat, yhteisöllisyys, lasten viihtyminen, ulkopuoli-

suus omassa asiassa, yhteistyö verkoston kanssa

Loppuvaikutukset Lapsen hyvinvointi, vanhemman hyvinvointi, vanhem-

muuden vahvistuminen, kiitollisuus, verkostot, perheen

kuntoutuminen, parisuhde, arvio

Kuntoutuksen jälkeinen aika Tukimuodot, oman prosessoinnin jatkuminen

Lastensuojelun maailma Sosiaalityö, stigma

Aineiston käsittelyn kolmannessa vaiheessa keskityin tutkimuksen kannalta keskeisim-

män ilmiön eli perhekuntoutuksen mekanismin hahmottamiseen. Seuraavassa taulukossa

on nähtävillä, että asiakas-työntekijä-suhde muodostui tutkimuksen teorianmuodostuksen

kannalta keskeiseksi ilmiöksi. Tätä yläkategoriaa tarkastelin suhteessa perhekuntoutuk-

sen työskentelymuotoihin, tuloksiin ja tulosten edellytyksiin.

24

TAULUKKO 4. Aineiston käsittelyn kolmas vaihe

Yläkategoria Ryhmät

Asiakas-työntekijä-suhde Työskentelymuodot

Tulokset

Tulosten edellytykset

Aineiston käsittelyn kolmatta vaihetta työstin useaan otteeseen, hypoteeseja muodostaen

ja aineistoon yhä uudelleen ja uudelleen palaten. Prosessi vaati aineiston ja omien ajatus-

ten syvällistä reflektointia ja pohdintaa. Monet alustavat hypoteesit osoittautuivat aineis-

ton perusteella virheellisiksi, joten työskentely vei pitkän aikaa. Ajatustyössä olivat apuna

kollegani ja ystäväni, joiden kanssa muodostuvaa teoriaa oli mahdollista pohtia. Aineis-

ton analysoinnin aikana myös kirjoitin omia ajatuksiani ja huomioitani sekä aineiston yh-

teyteen että erilliselle päiväkirjalle. Nämä katkelmat osoittautuivat analyysiprosessin ai-

kana hyvin merkityksellisiksi.

Katkelma tutkijan päiväkirjasta: Tässä [vanhempi] yrittää isoin asein luoda

huolta perheestään, kaipaa puuttumista. Kolme päivää myöhemmin per-

heellä välipalaveri, jossa [vanhemman] tunteita käytiin läpi. -- Viimeisen

kuukauden ajan [vanhempi] tuo toistuvasti esiin pelkoa, että eivät pärjää

kotona. Kotiutumisen jälkeen avoperhekuntoutuksen kotikäyntien rapor-

teista näyttäytyy kuitenkin, että [vanhempi] kykenee toimimaan lapsen

kanssa jopa paremmin kuin kuntoutusjakson aikana.

Grounded theory -menetelmän periaatteisiin kuuluu aineiston kerääminen siihen saakka,

kunnes uudet havainnot eivät tuota tarvetta muuttaa kehitettyä teoriaa (Luomanen 2010).

Tämän tutkimuksen kohdalla aineisto oli rajallinen. Tutkimuksen valmistumista viiväs-

tettiin jo kertaalleen puolella vuodella, jotta riittävän aineiston kerääminen oli mahdol-

lista. Lisäaineiston ja näin teoreettisen lisävarmuuden saaminen olisi tarkoittanut jälleen

tutkimuksen aikataulun muuttamista. Toisaalta aiemmat tutkimustulokset tukevat analyy-

sin päätelmiä, joten senkään vuoksi lisäaineiston keräämistä en tässä kohtaa kokenut vält-

tämättömäksi.

25

4.5 Eettiset näkökulmat

Tämä tutkimus herättää monia tutkimuseettisiä kysymyksiä. Muun muassa perheiden

traumaattiset kokemukset, huostaanoton pelko tai lapsen kiireellisen sijoituksen aiheutta-

mat tunteet olivat ilmiöitä, jotka tekivät haastatteluaineistosta hyvin arkaluonteista. Ai-

neistossa olevat asiakasasiakirjat puolestaan ovat salassapidettäviä lastensuojelun asia-

kasasiakirjoja. Näiden seikkojen vuoksi kiinnitin erityistä huomiota tutkimuksen osallis-

tujien vapaaehtoisuuteen ja henkilötietojen suojaamiseen. Perheille, joilta tiedusteltiin ha-

lukkuutta osallistua tutkimukseen, korostettiin osallistumisen vapaaehtoisuutta ja oi-

keutta vetäytyä tutkimuksesta missä tahansa vaiheessa. Yksi perhe vetäytyi tutkimuksesta

ennen haastattelun toteuttamista. Tutkimusetiikan perusperiaatteiden mukaisesti perhei-

den kanssa käytiin ennen haastattelua sekä suullisesti että kirjallisesti läpi tutkimuksen

tarkoitus ja toteuttamistapa, tutkijan salassapitovelvollisuus ja osallistujien täysi vapaa-

ehtoisuus (Ryen 2007, 219, 221). Haastateltaville korostettiin heidän oikeuttaan ilmoittaa

minulle, mikäli he haluaisivat olla vastaamatta johonkin kysymykseen, keskeyttää haas-

tattelun tai vetää heidän perhettään koskevan aineiston pois tutkimuksesta. Tätä oikeutta

ei kuitenkaan yksikään perheistä käyttänyt. Ennen haastattelun alkua pyysin perheiltä kir-

jallisen suostumuksen haastatteluihin ja asiakasasiakirjojen pyytämiseen sosiaalitoimelta

(liite 1). Asiakasasiakirjat noudin sosiaalitoimen tiloista tätä kirjallista suostumusta vas-

taan.

Haastattelujen aikana pyrin kunnioittamaan perheiden yksityisyyttä. Haastatteluissa kes-

kityin tarkastelemaan ainoastaan tutkimuksen kannalta välttämättömiä asioita. Monesti

vanhemmat kuitenkin omaehtoisesti kertoivat esimerkiksi perheen taustoista tarkemmin.

Mikäli havaitsin haastateltavien kiusaantuvan jostakin aiheesta, ohjasn keskustelun eteen-

päin. Tämänkaltainen tilanne tapahtui kaksi kertaa haastatteluiden aikana. Pääsääntöisesti

vanhemmat kertoivat hyvin avoimesti perheidensä tarinasta. Tarjosin perheille mahdolli-

suutta järjestää haastattelut heidän kotonaan, perhekuntoutusyksikön tai sosiaalitoimen

tiloissa tai muussa heidän mielekkääksi kokemassaan, rauhallisessa paikassa. Viisi haas-

tattelua toteutettiin perheiden kotona ja yksi perhekuntoutusyksikön tiloissa. Joidenkin

perheiden kohdalla lapset olivat kotona haastatteluiden aikana. Vauva- ja taaperoikäiset

lapset saattoivat olla haastattelutilanteessa mukana, mutta tätä vanhemmat lapset olivat

joko erillisessä huoneessa tai vanhemmat olivat järjestäneet heille hoitopaikan haastatte-

lun ajaksi. Tällä pyrin suojelemaan lapsia haastatteluissa käsiteltäviltä asioilta ja niihin

26

liittyviltä vanhempien tunnereaktioilta. Olin varautunut tarvittaessa ohjaamaan vanhem-

mat asianmukaisen avun piiriin, mikäli haastattelu olisi herättänyt heissä erityisen voi-

makkaita tunteita. Lisäksi annoin vanhemmille oman sähköpostiosoitteeni, jotta vanhem-

mat voisivat halutessaan ottaa jälkikäteen yhteyttä. Näille ei kuitenkaan osoittautunut tar-

vetta.

Tutkimukseen osallistuneiden perheiden henkilötietojen suojaamiseen kiinnitin erityistä

huomiota. Litterointivaiheessa poistin haastatteluista tunnistetiedot. Asiakasasiakirjat

puolestaan käsittelin sosiaalitoimen tiloissa niin, että niihin ei jäänyt tunnistetietoja. Tä-

män jälkeen siirsin aineiston turvallisiin ja lukittuihin tiloihin. Tutkimusraportin kirjoit-

tamisvaiheessa käsittelin kaikki suorat tekstikatkelmat niin, että vanhempia ei kuvailla

sanoilla isä tai äiti. Tämän sijasta kaikkia isiä ja äitejä kuvataan neutraalilla termillä ”van-

hempi”. Lisäksi vaikka perheessä olisi ollut useampia lapsia, käytetään katkelmissa ter-

miä ”lapsi”. Tähän päädyin sen vuoksi, että esimerkiksi perhekuntoutusyksikön työnteki-

jöiden olisi voinut olla helppoa tunnistaa asiakkaat vanhemman sukupuolen tai lapsimää-

rän perusteella. Jotkin haastatelluista perheistä olivat myös olleet perhekuntoutuksessa

samanaikaisesti, joten heidän olisi ollut mahdollista tunnistaa toisensa. Katkelmien valin-

nassa kiinnitin huomiota siihen, etteivät ne sisältäneet tietoa, jonka perusteella perheet

olisivat tunnistettavissa. Erityisen merkittäväksi tämä koin asiakasasiakirjojen kohdalla.

Haastatteluissa vanhemmat pystyivät itse valitsemaan mitä minulle kertoivat, mutta esi-

merkiksi perhekuntoutuksen päivittäisraporttien sisältöön heillä ei ole ollut mitään valtaa.

Haastateltavat ovat katkelmissa merkitty numerotunnuksin, mutta tunnukset ovat sekoi-

tettu kolmeen kertaan raportissa. Näin ollen lukijan ei ole mahdollista seurata haastatel-

tavia katkelmien mukaan. Laadin tunnuksien sekoittamisesta taulukon, jotta pystyin tar-

vittaessa yhdistämään katkelmat oikeisiin haastateltaviin. Tämän taulukon säilytin tut-

kielman lopulliseen tarkastukseen ja työn hyväksymiseen saakka. Tämän jälkeen kysei-

nen taulukko, asiakasasiakirjat, haastattelunauhoitukset, haastattelujen litteroinnit ja

kaikki muu salassapidettävää tietoa sisältävä aineisto tuhottiin.

4.6 Tutkimuksen luotettavuus

Tutkimusprosessin läpinäkyvyys, aineiston asianmukaisuus ja johtopäätösten uskotta-

vuus ovat laadukkaan ja luotettavan tutkimuksen kulmakiviä (Seale ym. 2007, 377).

27

Tässä tutkimusraportissa olen pyrkinyt kuvaamaan tutkimusprosessia mahdollisimman

tarkasti ja perustelemaan tekemiäni valintoja. Jotkin valinnat, kuten haastateltavien per-

heiden lukumäärä, olivat olosuhteiden pakottamia. Toisaalta esimerkiksi asiakas- ja työn-

tekijänäkökulmien sisällyttäminen aineistoon oli minun valintani. Tehtyjä valintoja ja nii-

den perusteluja olen tässä tutkimusraportissa pyrkinyt kuvaamaan niin, että lukijan on

helppo ymmärtää tekemiäni ratkaisuja. Lisäksi raportissa olen halunnut kuvata niitä ti-

lanteita, joissa olen jostain syystä joutunut tai halunnut poiketa aiemmasta suunnitel-

masta. Tämän tarkoituksena on paitsi saavuttaa läpinäkyvä kuva tutkimusprosessista ko-

konaisuudessaan, myös osoittaa oma oppimiseni tutkielman tekemisen aikana. Oma osaa-

minen erityisesti arviointitutkimuksen teoreettisista lähtökohdista syveni prosessin aikana

huomattavasti. Tämän vuoksi joitakin valintoja oli syytä miettiä uudelleen tutkimuspro-

sessin kuluessa. Tätä oppimista ja kehittymistä tutkijana en halunnut piilottaa lopullisesta

tutkimusraportista, sillä loppujen lopuksi kyseessä kuitenkin on opinnäytetyö.

Aineistosta tehtyjen tulkintojen läpinäkyvyyttä olen pyrkinyt vahvistamaan runsailla suo-

rilla katkelmilla. Katkelmilla olen pyrkinyt tuomaan esille haastateltujen perheiden tai

työntekijöiden autenttiset lausumat. Niiden avulla lukijan on mahdollista pohtia, onko

muodostamani tulkinta uskottava. Tämän tutkimuksen kohdalla haasteeksi nousi se, että

tutkimusaiheen sensitiivisyyden vuoksi kaikkia sopivia katkelmia en voinut käyttää lo-

pullisessa tutkimusraportissa. Kuten aiemmin tässä raportissa todettu, tutkimukseen osal-

listuneiden perheiden henkilöllisyyden suojaaminen oli erityisen tärkeää. Monet katkel-

mat olisivat voineet lisätä tutkimuksen luotettavuutta kuvaamalla tekemiäni tulkintoja

vielä paremmin, mutta luovuin niiden käyttämisestä tutkimuseettisistä syistä. Valintati-

lanteissa toimin eettisyyden ensisijaisuuden periaatteella.

Laadullisen tutkimuksen kohdalla on syytä pohtia myös tulosten yleistettävyyttä. Aineis-

ton valinnalla on suuri merkitys sille, missä määrin tuloksia voidaan yleistää. Laadullisen

tutkimuksen kohdalla yleistettävyyttä ei kuitenkaan voida arvioida sen perusteella, miten

hyvin aineiston otos on yleistettävissä laajempaan populaatioon. Sen sijaan on syytä poh-

tia, missä määrin laadullisen tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset ovat yleistettäviä.

(Giampietro 2007, 405–406.) Tämän tutkielman kohdalla on selvää, että tutkimukseen

osallistuneet kuusi perhettä eivät ole kattava otos kaikista perhekuntoutuksen asiakkaista.

Lisäksi arviointitutkimuksen kohdalla tutkimuksen havainnot liittyvät hyvin spesifisti jo-

honkin tiettyyn interventioon tai kohteeseen. Tässä tapauksessa havainnot liittyvät yhteen

28

perhekuntoutusyksikköön ja sen asiakkaina olleisiin perheisiin. Jotkin ilmiöt voivat kui-

tenkin olla jossain määrin yhteisiä myös muiden perhekuntoutusyksikköjen ja niiden asia-

kasperheiden kanssa. Tutkijan tehtävänä on osoittaa lukijalle, missä määrin tuloksia voisi

siirtää muihin ympäristöihin tai tilanteisiin (Chen 1990, 48). Tämän tutkimuksen kohdalla

on aineistosta tehtyjen tulkintojen avulla mahdollista tehdä varovaisia päätelmiä perhe-

kuntoutuksesta yleisemmällä tasolla. Tähän palataan myöhemmin tässä raportissa.

29

5 TUTKIMUKSEEN OSALLISTUNEET PERHEET

Tämän tutkimuksen aineiston perusteella ei ole mahdollista vetää johtopäätöksiä tyypil-

lisistä perhekuntoutuksen asiakkaista. Perhekuntoutus on yksi lastensuojelun avohuollon

tukitoimista, joten lain antamat kriteerit lastensuojeluasiakkuudesta määrittelevät myös

perhekuntoutuksen asiakkuuden kriteereitä. Lastensuojeluasiakkuuden alkamisen edelly-

tyksenä on, että lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai

kehitystä. Lapsi voi myös omalla käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään tai kehitys-

tään. Lastensuojeluasiakkuus alkaa myös silloin, jos lapsen terveyden tai kehityksen tur-

vaamiseksi on ryhdytty kiireellisiin toimiin. (LSL 27 §, 36 §.) Näin ollen perhekuntouk-

sen asiakkaiden kohdalla saatetaan puhua hyvin laaja-alaisesti erilaisista perheitä kosket-

tavista haasteista. Yhteistä kuitenkin on, että lastensuojelullinen huoli on perheiden koh-

dalla merkittävä.

Tähän tutkimukseen osallistuneiden perheiden joukossa oli sekä yksinhuoltajia että pa-

riskuntia. Vanhempien koulutustausta vaihteli kouluttautumattomista aina korkeasti kou-

lutettuihin saakka. Osa vanhemmista oli kotona lasten kanssa, osa taas tiiviisti työelä-

mässä. Lapsia perheillä oli yhdestä kolmeen ja lasten iät vaihtelivat alle vuoden ikäisestä

aina varhaiseen teini-ikään saakka. Yhden perheen kohdalla lastensuojeluasiakkuus alkoi

juuri ennen perhekuntoutukseen sijoitusta, mutta muilla perheillä lastensuojeluasiakkuus

oli ollut jo pitkään. Neljällä perheellä oli ennen perhekuntoutusta ollut tukimuotona kun-

nallinen perhetyö, jonka resurssit eivät kuitenkaan enää riittäneet vastaamaan perheiden

tarpeisiin. Muita tukimuotoja ennen perhekuntoutusta olivat olleet muun muassa perhe-

neuvola, kotipalvelu ja lasten päivähoito. Kaksi perhettä oli ollut aiemmin eri palvelun-

tuottajien perhekuntoutuksessa.

Kaikille perheille oli yhteistä se, että ennen perhekuntoutusta perheen tilanne oli pahoin

kriisiytynyt. Tällöin kotiin jääminen ollut enää vaihtoehto. Mielenterveyden ongelmat,

perheväkivalta, päihteidenkäyttö, lapsen haastava käyttäytyminen, arjen hallitsematto-

muus ja parisuhteen ongelmat olivat syitä perhekuntoutukseen sijoittamisen taustalla.

Monesti perheet olivat yrittäneet sinnitellä jo pitkään joko omin tai sukulaisten voimin,

kunnes voimat eivät enää riittäneet.

30

H3: Pitkään oli sillee että mäki sairastanu niinku jo ennen sinne [perhekun-

totusyksikköön] menoo ni pitkään mut sit on vaan kotona sinnitelty ja näin.

Varmaan semmonen suorittaja, mä vaan suoritin suoritin suoritin ton lap-

sen kanssa ja koitin selvitä. -- Niinku ja sit se rupes hajoo se pakka totaali-

sesti et tuntu et ei enää pysy niinku käsissä.

Kolmen perheen kohdalla lapsi sijoitettiin kiireellisesti ennen perhekuntoutuksen alkua.

Kaikkien näiden perheiden kohdalla vanhemmat olivat suostuvaisia kiireelliseen sijoituk-

seen, vaikka myöhemmin tekivät kaikkensa saadakseen lapsen takaisin kotiin.

H5: Mulla alko jo pää hajoon itellänikin niin hajalla tiiätsää. Mä en enää

kestänyt mun lastanikaan enää ollenkaan siinä vaiheessa.

H1: Niin sillon sosiaalitoimistolta tuli haastattelee ja kyselee [lapsen] oloja

ja näitä. Mä sanoin ihan suoraan, että mä en pysty takaa sen turvallisuutta.

Perhekuntoutusta edeltäneellä kiireellisellä sijoituksella näytti aineiston valossa olevan

suuri merkitys koko kuntoutusjakson kannalta. Voidaan ajatella, että kiireellisen sijoi-

tuksen läpikäyneiden perheiden kohdalla lastensuojelullinen huoli oli muita perheitä va-

kavampaa. Perheiden elämäntilanteet saattoivat näin olla muita perheitä haastavammat

ja täten koko perhekuntoutusjakson lähtökohdat toisenlaiset. Lisäksi oman lapsen me-

nettämisen pelko ja kokemus viranomaisen vallasta olivat konkreettisempia kuin muilla

perheillä.

H1: Se [sijaishuoltopaikka] oli aluks et sinne sai mennä niin usein ku ha-

lus mut sit se siirty siihen et kahtena päivänä viikossa. -- Ja sitte se siirty

siihen et vaan kerran viikossa sai nähä lasta. Ja oli tietyt puhelinsoitto-

ajat. Et aluks oli se tutustumisjuttu et juu aina voi soittaa heille aina voi

soittaa mut lopputulos oliki et ei saanukaan soittaa. -- Taistelin sitä sitte et

koska mä saan lapsen. Ja vannoin lapselle tietysti et mä haen sut heti ku

mä pystyn. Et jos mä nyt tuun ottaa sut ni mulle soitetaan poliisit perään.

-- Et se oli elämäni helvetillisintä aikaa se.

31

Aineiston perusteella kiireellisen sijoituksen läpikäyneiden perheiden vanhemmat suh-

tautuivat perhekuntoutukseen ja sille asetettuihin tavoitteisiin eri tavoin kuin muut van-

hemmat. Vanhempien oli vaikeampaa sitoutua kuntoutukseen ja luottaa työntekijöihin.

Tällä puolestaan oli merkitystä kuntoutusjakson tavoitteiden saavuttamisen näkökul-

masta.

32

6 PERHEKUNTOUTUKSEN TAVOITTEET JA TULOKSET

Perhekuntoutus on tavoitteellista lastensuojelutyötä, mutta tavoitteiden määrittäminen ei

ole aina yksiselitteistä. Toisaalta lastensuojelun tehtävänä on kunnioittaa lapsen vanhem-

pien ja huoltajien oikeutta ja velvollisuutta lapsen huolenpidossa ja kasvatuksessa. Li-

säksi heitä tulee heidän tarpeidensa mukaisesti tukea tässä kasvatustehtävässä. Tästä huo-

limatta perhekuntoutuksen tavoitteeksi ei voida asettaa esimerkiksi sitä, että lapsen sijoit-

tamiselta kodin ulkopuolelle vältyttäisiin. Lapsen edun ensisijaisuuden periaate ohjaa

kaikkea lastensuojelun toimintaa. Mikäli lapsen vanhemmat eivät pysty turvaamaan lap-

sen kasvuympäristöä ja kehitystä, ei sijoituksen välttäminen voi olla lapsen edun mukaista

ja siten toiminnan tavoitteena (LSL 1 §, 2 §; Lapsen oikeuksien sopimus osa 1, artiklat 3,

9).

Sosiaalipalveluille laadittavat tavoitteet ovat usein luonteeltaan yleismaailmallisia ku-

vauksia siitä, mitä interventiolla haluttaisiin saavuttaa. Ne eivät kuitenkaan välttämättä

kerro paljoakaan siitä, mitä interventio todellisuudessa voi saada aikaiseksi. (Chen 1990,

167.) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan perhekuntoutus pyrkii muun muassa

perheen vuorovaikutuksen tukemisella ja arjen taitojen opettelulla turvaamaan lapsen

kasvuolosuhteita ja tukemaan perheen omia voimavaroja (THL 2016). Tämänkaltainen

tavoitteen asettelu herättää monia lisäkysymyksiä. Selkeiden tavoitteiden asettaminen on

kuitenkin ensisijaisen tärkeää, sillä tavoitteiden perusteella intervention on mahdollista

ohjata toimintaansa ja arvioida toiminnan vaikuttavuutta (Chen 1990, 47).

Toisaalta perhekuntoutukselle ei voida kuitenkaan asettaa yksityiskohtaisia tavoitteita,

jotka sopisivat kaikille perheille. Jokaisen perheen tilanne ja tarpeet ovat yksilöllisiä. Li-

säksi tavoitteiden asettamiseen vaikuttaa perheen ja heidän asioistaan vastaavan sosiaali-

työntekijän välinen työskentelyprosessi. Perhekuntoutus on vain yksi osa laajempaa las-

tensuojelutyön kokonaisuutta, kuten eräs perhekuntoutusyksikön henkilöstön jäsenistä

pohtii.

PH2: Mä jotenkin ajattelen meitä täs kohtaa osana tavallaan, lastensuoje-

lun työntekijällä on joku prosessi. Sit se ottaa meijät siihen niinku jotenki

33

väliin, ostaa meiltä -- Jotenkin niin, että me ollaan kuitenkin yhdessä kohtaa

sen perheen elämää ja se on ehkä osa isompaakin lapsen edun selvittämistä.

Tavoitteiden yleistämisen hankaluudesta huolimatta aineistosta oli löydettävissä kaksi

suurempaa kokonaisuutta, joiden alle perheiden yksilölliset tavoitteet asettuivat. Näitä

kokonaisuuksia olivat kuntoutumistavoitteet ja arviointitavoitteet. Alla olevassa taulu-

kossa eritellään perheille asetettuja tavoitteita, niiden toteutumista ja perheiden koke-

musta tärkeimmästä perhekuntoutuksesta saadusta hyödystä.

TAULUKKO 5. Tavoitteet, tulokset ja tärkein koettu hyöty

Tavoitekoko-

naisuus

Tavoite Asetettu Toteu-

tui

Tärkein

koettu

hyöty

Kuntoutumistavoite Vanhemman psyykkisen

voinnin tukeminen

5 4 1

Vanhemmuuden perustai-

tojen vahvistaminen

4 3 3

Parisuhteen tukeminen 3 2 -

Perheen verkoston luomi-

nen

3 3 -

Lapsen kokemusten

läpikäynti

1 1 -

Arviointi

sosiaalityön pää-

töksenteon tukena

Perheen kokonaistilanteen

arviointi

2 2 1

Perhekuntoutuksen jälkei-

sen tuen tarpeen arviointi

2 2 -

Vanhempien

päihteidenkäytön arviointi

1 1 -

Tavoitteiden toteutumista arvioin asiakasasiakirjojen perusteella. Erityisesti perhekun-

toutusjakson loppuarvioinnit olivat tässä merkittäviä. Kyseisissä dokumenteissa listataan

perheille asetetut tavoitteet ja arvioidaan sitten niiden toteutumista. Vanhempien mielipi-

dettä kysytään loppuarviointia laadittaessa ja se myös lopullisessa dokumentissa lyhyesti

esitetään. Huomattavaa kuitenkin on, että asiakasasiakirjat ovat ennen kaikkea työnteki-

jöiden tulkintaa perheiden tilanteesta. Mikäli perheitä olisivat arvioineet toiset työntekijät

34

tai arvioinnin pohjana olisi käytetty esimerkiksi erilaisia mittareita, olisi tavoitteiden to-

teutuminen voinut näyttäytyä erilaisena. Toinen tutkija saattaisi myös tulkita asiakasasia-

kirjoja hieman eri tavalla. Perheiden kokemus tärkeimmästä hyödystä puolestaan perus-

tuu vanhempien haastatteluhetkenä tekemään omaan arvioon, joka jonakin toisena het-

kenä saattaisi näyttäytyä toisenlaisena. Taulukon sisältö on siis tulkinnanvarainen. Li-

säksi tutkimuksen aineisto on liian pieni, jotta tuloksista voitaisiin vetää selviä johtopää-

töksiä. Havaintoyksikköjen taulukointi auttaa kuitenkin aineiston havainnollistamisessa

(Alasuutari 2011). Seuraavassa tarkastellaan tavoitekokonaisuuksia ja vanhempien koke-

muksia tarkemmin.

6.1 Perheiden kuntoutumistavoitteet

Kaikilla tutkimukseen osallistuneilla perheillä oli jokin kuntoutumistavoite. Yleisin kun-

toutumistavoite liittyi vanhemman psyykkiseen vointiin. Viidellä perheellä kuudesta oli

tähän liittyviä tavoitteita. Näistä perheistä neljällä tavoitteet toteutuivat, kun taas yhden

perheen kohdalla vanhemman psyykkinen vointi huononi perhekuntoutusjakson myötä.

Vahvempaa psyykkistä vointia tavoiteltiin muun muassa vanhemman traumaattisten ko-

kemusten läpikäymisellä, oman ajan mahdollistamisella, ahdistuksen hallinnan opette-

lulla ja levolla. Yksi perhe koki kyseisen tavoitteen toteutumisen olleen merkittävin per-

hekuntoutuksesta saatu hyöty. Sen myötä vanhempi oppi olemaan itselleen armollinen ja

varaamaan omaa aikaa kiireisen perhe-elämän keskellä.

H1: Nii et oli tottunu kuitenki siihen semmoseen niinku, semmonen ittensä

ruoskiminen ja piiskaaminen. Semmonen. Pakko tehdä, pakko suoriutuu. Ni

siel se semmonen että joutu opettelee semmosta et hei mä saan itsellenikin

ottaa jotain omaa aikaa. Että mun ei tarvii olla yli-ihminen, mun ei tarvii

olla robotti.

Seuraavaksi yleisimmät kuntoutustavoitteet liittyivät vanhemmuuden perustaitoihin. Nel-

jällä perheellä kuudesta oli perustaitoihin liittyviä tavoitteita. Kyseiset tavoitteet toteutui-

vat kolmella perheellä. Nämä kolme perhettä myös kokivat vanhemmuuden perustaitojen

kohenemisen olleen merkittävin perhekuntoutuksesta saatu hyöty. Aineiston perusteella

oli nähtävillä yhteys vanhemmuuden perustaitojen ja vanhemmuuteen liittyvän itsevar-

muuden välillä. Kaikkia tutkimukseen osallistuneita perheitä yhdisti vanhemmuuteen

35

liittyvä epävarmuus ennen perhekuntoutusjakson alkua. Joillakin vanhemmilla epävar-

muus kosketti lapsen perushoitoa, joillakin lapsen käytöksen rajaamista ja joillakin tur-

vallisen kasvuympäristön takaamista lapselle. Vanhemmilla ei välttämättä ollut riittäviä

taitoja lapsen hoitamiseen tai keinoja haastavaan käyttäytymiseen puuttumiseen. Joillakin

vanhemmilla heikko itsevarmuus leimasi vanhemmuutta kokonaisuudessaan, kun taas

joillakin se rajautui koskettamaan jotakin tiettyä osaa vanhemmuuteen ja vanhempana

toimimiseen liittyen. Osa vanhemmista sanoitti epävarmuutensa suoraan haastattelussa ja

osalla se tuli näkyväksi ainoastaan asiakasasiakirjoissa.

Päivittäisraportti5: [Vanhempi] puhunut tapaamisella myös omasta keinot-

tomuudestaan [lapsen] suhteen. [Vanhempi] kaipasi ohjeita kuinka tulisi

toimia [lapsen] kanssa jo ennen kuin [lapsi] ns. räjähtää. -- [Vanhempi]

kokenut, ettei hän osaa ajatella niin syvällisesti sitä, mistä asiat johtuvat ja

nousevat.

Itsevarmuus vanhempana koheni huomattavasti niiden perheiden kohdalla, joilla van-

hemmuuden perustaitoihin liittyvät kuntoutumistavoitteet toteutuivat. Konkreettisten tai-

tojen opettelu oli itsevarmuuden vahvistumisen kannalta merkittävässä roolissa. Joiden-

kin perheiden kohdalla se tarkoitti esimerkiksi lapsen kylvettämisen opettelua, joillakin

taas raivokohtauksen vallassa riehuvan lapsen rajaamista. Opitut taidot johtivat onnistu-

misen kokemuksiin. Mikäli positiivisia oppimiskokemuksia ei saavutettu, ei myöskään

itsevarmuus hankalien asioiden hoitamisessa vahvistunut. Konkreettisten taitojen opette-

lun lomassa vanhemmat saivat mahdollisuuden prosessoida omaa vanhemmuuttaan. Van-

hemmat pohtivat, mitä vanhemmuuteen ja lapsen kanssa elämiseen liittyy.

H2: Et se mun ajatus ennen sitä synnytystä jäi siihen synnytykseen. Et en

mä ollu kauheesti prosessoinu sitä aikaa lapsen kanssa. Ja sehän tuli ihan

yllättäen, et siis eihän lapsi tykkääkään olla yksinään jossain sängyssä vaan

sitä pitää pitää sylissä ja kaikkee. Ja sit siellä kun näki kun ne ohjaajat siel

autto, että noinko tää menee. Et tää vaatii tosi suurta sitkeyttä. Et ei se oo

vaan, että mä lekottelen ja lapsi nukkuu.

36

Vanhemmat pohtivat, mitä vanhemmuus on, mitä riittävän hyvä vanhemmuus on ja

kuinka hyvin he pystyvät lapsen tarpeisiin vastaamaan. Ajoittain nämä pohdinnat saivat

vakavia sävyjä, kun vanhemmat harkitsivat jopa lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle.

Päivittäisraportti6: [Vanhempi] alkoi omatoimisesti pohtimaan tilannetta ja

sitä kuinka perheyksikölläkin on lastenkoti tai [lapsi] voisi mennä sijaisper-

heeseen. Kysyin tarkoittaako hän, että [lapsen] olisi nyt parempi olla jos-

sain muualla. Hän sanoi miettineensä eri vaihtoehtoja ja näkee sen olevan,

että [lapsi]olisi jossain muualla.

Vahvistunut itseluottamus näyttäytyi varmuutena lapsen kanssa toimimisessa, toimivam-

pana vuorovaikutuksena lapsen kanssa ja uskona tulevaisuuteen. Perhekuntoutuksen jäl-

keen kaikki perheiden haasteet eivät suinkaan ollut ratkaistu, mutta vanhemmilla oli luot-

tamus perheen pärjäämiseen jatkossa.

H3: Et saatiin niinku konstit ja työkalut miten niinku sitä lasta piti niinku

käsitellä. Ja et asiat viedään loppuun asti. -- Et ei anneta periks. Se kantaa

kyllä edelleen mussa.

H2: Ja sithän se meni niin, että kun me niinku, kun meijät kotiutettiin lopul-

lisesti niin eihän siinä, ei siin itelläkään ollu semmosta, että mitenhän me

pärjätään. Et kyl siin oli aika varma olo. Et nyt tässä on ammatti-ihmiset

kattonu, että kyllä me pärjätään. Ja kyllä me pärjätään.

Kolmanneksi yleisimpiä kuntoutusjaksolle asetettuja tavoitteita olivat parisuhteen tuke-

minen ja perheen verkostojen luominen. Vanhempien parisuhteen tukemiseen kuuluvat

tavoitteet liittyivät siihen, että vanhemmat opettelisivat puhumaan toisistaan kunnioitta-

vasti lapsen läsnä ollessa ja kykenisivät ratkaisemaan parisuhteen ristiriitoja. Kolmella

perheellä kuudesta oli tähän liittyviä tavoitteita ja kahdella perheellä ne toteutuivat. Asia-

kasasiakirjojen perusteella on todettavissa, että parisuhteen tukemiseen käytettiin monien

perheiden kohdalla paljon aikaa. Haastatteluissa nämä perheet kokivat parisuhdetyösken-

telyn auttaneen perheen tilannetta, mutta merkittävämmäksi hyödyksi se ei kuitenkaan

noussut.

37

H2: Ja paljon me käytiin sitä parisuhteen roolikarttaa siinä läpi. Et siitä,

siit oli paljon sitten hyötyy tässä meijän muuttuvassa parisuhdetilanteessa.

H3: Jos puhutaan konkreettisesti ku jos oli esimerkiks ennen että lähettiin

ni meil saatto, meillä, tulla jo niinku siinä eteisessä riita jostain. - - Mutta

nyt ei oo sitä. Just et koitetaan hoitaa sen lapsen kanssa ne tilanteet rau-

hallisesti hammasta purren. Et ei ruveta, ei hyökätä toistemme kimppuun.

Verkostoon liittyvät tavoitteet olivat sekä perheen luontaiseen verkostoon kuten sukulai-

siin että viranomaistahoihin liittyviä. Kolmella perheellä kuudesta oli verkostoon liittyviä

tavoitteita ja kaikilla näillä perheillä kyseiset tavoitteet toteutuivat. Perheen verkostojen

merkityksen painottaminen on ymmärrettävää sosiaalityön tavoitteiden näkökulmista.

Kun sosiaalityön ja lastensuojelun tavoitteena on saada perheitä selviämään mahdollisim-

man itsenäisesti peruspalveluiden voimin, on perheen verkoston luominen tärkeää. Per-

heiden itsensä näkökulmasta verkostot eivät välttämättä näyttäydy yhtä tärkeinä. Vähäi-

simmässä osassa tässä aineistossa olivat lapsen kanssa työskentelyyn liittyvät tavoitteet,

joita oli vain yhdellä perheistä. Kyseinen tavoite toteutui tämän perheen kohdalla. Tässä

tapauksessa tavoitteena oli läpikäydä lapsen kokemuksia perheen haastavassa elämänti-

lanteessa.

Kaikki perheet eivät kokeneet hyötyneensä perhekuntoutuksesta. Erään perheen kohdalla

perhekuntoutuksen loppuarvioinnissa todetaan perheen tilanteen parantuneen kuntoutus-

jakson aikana, mutta ei oteta suoraan kantaa muutoksen aiheuttajaan. Perheen vanhempi

itse kokee, että muutos tapahtui perhekuntoutuksen ulkopuolisen avun ansiosta. Kyseinen

vanhempi koki ainoaksi perhekuntoutuksesta saaduksi hyödyksi sen, että raskaaseen las-

tensuojelun tukitoimeen kuuluminen auttoi vanhempaa saamaan äänensä kuuluville.

H5: Jos ei oltais menty sinne niin mua ei ois kukaan ikinä uskonu. -- Niin

joo, siitä oli hyötyä siinä asteessa että mä sain [lapselle] apua. Sillä, että

mun tarvii enää tapella siitä asiasta. Nyt ihmiset ymmärtää mua. Mut muu-

ten siitä ei ollu yhtään mitään niinku apua.

Edellä oleva katkelma on osoitus siitä, että sosiaalisten interventioiden ja niitä kosketta-

van arviointitutkimuksen piirissä on syytä pohtia asiakkaiden tilanteissa tapahtuneiden

38

muutosten alkuperää. Erityisen tärkeää tämä on kalliiden ja raskaiden palveluiden koh-

dalla, joihin myös perhekuntoutus kuuluu. Asiakkaiden tarpeiden ja muutosten mekanis-

mien ymmärtäminen auttaa arvioimaan, voisiko joidenkin asiakkaiden kohdalla jokin ke-

vyempi keino olla riittävä.

Odotettujen tulosten lisäksi on arvioinnissa kiinnitettävä huomiota mahdollisiin odotta-

mattomiin tuloksiin tai sivuvaikutuksiin (Chen 1990, 47). Ympärivuorokautisen ja inten-

siivistä tukea tarjoavan perhekuntoutuksen kohdalla yksi mahdollinen sivuvaikutus on

perheille muodostuva riippuvuus heille tarjottuun tukeen.

H6: Et kylhän tämmöses paikas helposti laitostuu. Et jos sul on oikeesti

niinku ruuanlaittovuoro kerta viikkoon ja muuten saat aina istuu valmiiseen

pöytään. Ni siin saattaa helposti hämärtyä se realiteetti, et miten siellä ko-

tona sit onkaan. -- Ja sitten et noniin nyt voisit niin ja näin ja jos väsyttää

niin meet vaan nykäsee työntekijää hihasta et katotko lasta sen aikaa mä

meen vetää kahen tunnin tirsat. Et kukas, ketä sä siel kotona vedät hihasta?

Ja näin ni passivoi passivoi.

Osa perheistä odotti innokkaana kotiin palaamista perhekuntoutuksen aikana. Osalla puo-

lestaan oli vaikeuksia irrottautua perhekuntoutuksen tarjoamasta tuesta ja pelkoa perheen

pärjäämisestä kotona. Tämä voi olla merkki kiinnittymisestä ammatilliseen apuun tavalla,

joka ei ole asiakkaan edun mukaista. Toisaalta se voi olla merkki kuntoutumistavoitteiden

riittämättömästä toteutumisesta. On huomattava, kaikilla perheillä lastensuojeluasiak-

kuus ja kotiin tarjottavat tukitoimet jatkuivat perhekuntoutuksen jälkeen. Näin ollen per-

hekuntoutus ei näyttäytynyt kovin vaikuttavana perheiden itsenäisen pärjäämisen näkö-

kulmasta. Toisaalta irrottautuminen kaikista lastensuojelun palveluista voisi olla perhei-

den lähtötilanteet huomioiden epärealistinen odotus.

6.2 Arvio sosiaalityön päätöksenteon tueksi

Perhekuntoutuksen henkilöstön mukaan kaikkien perhekuntoutuksen asiakkaiden koh-

dalla arviointi on yksi perhekuntoutuksen tavoitteista. Aineiston perusteella arviointi pal-

veli kahta tarkoitusta. Ensinnäkin perhekuntoutuksen tavoitteena oli tehdä perheestä ar-

vio, jonka avulla perheen asioista vastaava sosiaalityöntekijä voi tehdä päätöksiä lapsen

39

asioissa. Kaikilla perheillä tätä tavoitetta ei kuitenkaan suoraan mainita asiakasasiakir-

joissa. Tämän tutkielman aineistossa arviointitavoite oli suoraan mainittuna neljällä per-

heellä kuudesta. Kaikilla näillä perheillä kyseiset tavoitteet toteutuivat eli arviointi kysei-

sistä aiheista toteutettiin. Perhekuntoutuksen alkuneuvotteluissa perheille asetettiin arvi-

ointitavoitteita perheen kokonaistilanteen, päihteiden käytön, vahvuuksien, ongelmakoh-

tien ja perhekuntoutuksen jälkeisen jatkotuen näkökulmasta. Huomattavaa on, että vaikka

kolmen perheen kohdalla lapsi oli ollut kiireellisesti sijoitettuna välittömästi ennen per-

hekuntoutusjakson alkua, ei yhdelläkään perheistä oltu tavoitteeksi asetettu lapsen kotiu-

tumisen perusteiden arviointia. Käytännössä kuitenkin sekä perhekuntoutuksen työnteki-

jät että asiakkaat kokivat kyseisen piilotavoitteen olevan olemassa.

PH3: Niin eiks se niin mee, että ne pyytää meiltä perheen arviointia, jotta

ne saa kättä pidempää siihen, että ne voi tehä arviota siitä, että sijotetaanko

vai tuetaanko sitä työskentelyä kotiin. Jos nyt tällee karkeasti.

H6: Niin. Koska sijotusta ei voi purkaa ja aina voidaan vetoo siihen, että se

riski on olemassa. Mutta ku se riski on olemassa. Miten sä voit todistaa sen?

Toinen taho pitää et riski on olemassa. Et tämmönen paikka ku on niin sit

pystyy osottamaan sen et hei nou hätä. Et toi on mun mielest just äärimmäi-

sen surullista ja tietyllä tapaa myös semmosta närkästystä nostattavaa.

Koska ihan yhtä lailla sä voit niinku sisätiloissa vetoo siihen, että on riski,

että lentokone tippuu päälle.

Arviointi sosiaalityön päätöksenteon tueksi koettiin vanhempien osalta myös positiivi-

sena asiana. Joillekin vanhemmille perhekuntoutuksen aikana toteuttava ammatillinen ar-

vio perheen tilanteesta antoi lisävarmuutta omaan pärjäämiseen. Vanhempien oli helpom-

paa uskoa omiin kykyihin, kun ammattilainen oli arvioinut niiden olevan riittäviä. Toi-

saalta perhekuntoutus oli erityisesti kiireellisen sijoituksen läpikäyneille perheille mah-

dollisuus osoittaa lastensuojelun huoli lapsesta turhaksi.

H6: Ja on täst silleen ollu tukee mut ku mä en oo silleen ollu, et en mä niinku

epäile omaa vanhemmuuttani missään muotoo. Et on enemmän niinku näy-

tön paikkaa mulle. Niinku tän myötä osoittamaan nää minusta tehdyt ilmoi-

tukset vääräksi. -- Se on ehdottomasti se, koska muussa tapauksessa, jos

40

perhekuntoutusta ei ois ja kaikki ois vedetty vaan niitten perättömien huhu-

puheiden perusteella niin mä en ois [lapsen] kans tällä hetkellä.

Arvioinnin toisena tarkoituksena on toimia perhekuntoutuksen päivittäistä työskentelyä

ohjaavana välineenä. Perheitä arvioidaan kuntoutusjakson aikana jatkuvasti ja arvioinnin

päätelmien avulla suunnitellaan työskentelyä edelleen. Näin ollen arviointi ei asetu vain

perhekuntoutusjakson lopputulokseksi, vaan jatkuvaksi prosessiksi.

PH2: Meillähän tehään arvioo niin monessa kohtaa. Tehään joku semmo-

nen, kun on perhe pyöriny viikon ni on, mahollisesti ei oo alkuneuvotteluu-

kaan vielä pidetty niin meille hahmottuu se, et tämmösien pulmien kans me

ollaan täs tekemisissä. Mikä vaikuttaa sit minkälaista suunnitelmaa lähe-

tään tekemään ja sit riippuen minkälaist prosessii siin saadaan aikaseks. Ni

se voi olla aika erinäkönen se niinku arvio kuukauden tai kahen pääst.

Jokapäiväisen arvioinnin avulla voidaan tarkentaa alkuneuvottelussa laadittuja tavoit-

teita, suunnitella perheen kanssa työskentelyä, tarkastella tavoitteiden toteutumista ja

muokata jälleen työskentelyä. Jokapäiväinen arviointi tulee näin osaksi myös sosiaalityön

päätöksenteoksi tehtävää, lopullista arviota. Jatkuvan arvioinnin voidaan nähdä olevan

asiakkaiden etu, sillä se mahdollistaa asiakkaiden tarpeiden näkemisen ja joustavien muu-

tosten tekemisen. Näin ollen se voi auttaa saavuttamaan mahdollisimman hyviä lopputu-

loksia. Jatkuvan, joustavan arvioinnin voidaan ajatella olevan osa sosiaalialan ammatti-

laisen ammattitaitoa. Toisaalta sitä voidaan tarkastella myös kriittisesti. Kuinka hyvin

esimerkiksi perhekuntoutuksen asiakkaat ovat perillä siitä, mitä heidän vanhemmuudes-

saan arvioidaan ja minkälaisin kriteerein? Kuten aiemmin todettu, arviointi toimii sosiaa-

lityön päätöksenteon tukena ja siten vallankäytön välineenä. Eettisestä näkökulmasta on

tärkeää, että asiakkaat ovat hyvin perillä heitä koskettavan arvioinnin lähtökohdista, to-

teutuksesta ja mahdollisista seuraamuksista.

41

7 PERHEKUNTOUTUKSEN TYÖSKENTELYMUODOT

Perhekuntoutusjakson kesto vaihteli perheittäin. Lyhyin aineistossa oleva kuntoutusjakso

oli pituudeltaan 1,5 kuukautta (1 perhe) ja pisimmät jaksot 5 kuukautta (2 perhettä). Näi-

den väliin sijoittuvien perheiden (3 kpl) kuntoutusjaksojen pituus oli noin 2,5 kuukautta.

Kuntoutusjaksojen työskentelymuodot vaihtelivat perheiden välillä esimerkiksi lasten

määrästä ja iästä, perheiden kokoonpanosta ja perheiden tarpeista riippuen. Seuraavassa

kuviossa on laskettu kaikista päivittäisraporteissa ilmenevistä, suunnitelmallisista toimin-

noista prosentuaalinen osuus kullekin toiminnolle. Suunnitelmallisuudella tarkoitetaan

tässä sitä, että kyseinen toiminto oli etukäteen sovittu asiakkaan kanssa.

KUVIO 3. Perhekuntoutuksen työskentelymuodot

Prosentuaalisesti perhekuntoutusjaksolla eniten oli yksilökeskusteluita (24% kaikista

suunnitelmallisista toiminnoista). Tämän jälkeen eniten oli parisuhdekeskusteluita (18%),

joiden teemoina olivat joko parisuhteeseen tai vanhemmuuteen liittyvät ilmiöt. Aineiston

perusteella työskentelyssä saatettiin käyttää tukena esimerkiksi parisuhteen tai vanhem-

muuden roolikarttoja tai vauvan tarvekarttaa. Parisuhdekeskustelujen jälkeen yleisimpiä

toimintoja olivat neuvottelut (12%), joihin osallistui sosiaalitoimen lisäksi perheen tilan-

teesta riippuen esimerkiksi kunnallisen perhetyön työntekijöitä, päihdesairaanhoitajia,

0 5 10 15 20 25 30

Perhetyö kotona

Työskentely koko perheen kanssa

MIM

Taideryhmä

Neurosonic

Retki

Työskentely lapsen kanssa

Vanhemmuusryhmä

Perhearviointi

Kotiharjoittelu

Neuvottelu

Parisuhdekeskustelu

Yksilökeskustelu

Perhekuntoutuksen työskentelymuodot %

42

terapeutteja ja päiväkodin työntekijöitä. Kotiharjoittelujen osuus kaikista toiminnoista oli

11%. Tyypillisesti kotiharjoittelut alkoivat yhden yön kestävillä kotiharjoitteluilla, jonka

jälkeen niiden kestoa pidennettiin kahden tai kolmen yön mittaisiksi.

Perheyksikössä käytettiin yhtenä arviointimenetelmänä Bentovim & Miller (2012) kehit-

tämää Perhearviointi -menetelmää, johon liittyvää työskentelyä oli 10 % kaikista toimin-

noista. Kyseisessä menetelmässä arviointi tapahtuu yhdessä perheen kanssa ja työskente-

lyssä on usein koko perhe mukana. Perhearviointi -menetelmää ei kuitenkaan käytetä

kaikkien perheiden kanssa. Vanhemmuusryhmä oli perheyksikössä kerran viikossa jär-

jestettävä toiminto, jossa kaikkien perheiden vanhemmat kokoontuivat keskustelemaan

työntekijän johdolla vanhemmuuteen liittyvistä teemoista. Vanhemmuusryhmien aiheina

olivat muun muassa vanhemman tai lapsen hyvinvointi, rajojen asettaminen, perheen ar-

vot, läheisverkosto, lapsuudenkodin vuorovaikutus ja sen merkitys vanhemmuuteen ja

riittävän hyvä vanhemmuus. Vanhemmuusryhmän osuus kaikista toiminnoista oli 7%.

Lasten kanssa työskentelyn osuus oli 6% ja retkien 4%. Muita toimintoja perhekuntou-

tusjaksojen aikana olivat muun muassa Neurosonic- rentoutus (2%), taideryhmä (2%),

Marchak Interaction Method (MIM)-työskentelyyn liittyvät toiminnot (2%), työskentely

koko perheen kanssa esimerkiksi vuorovaikutusleikin keinoin (1%) ja perhekuntoutus-

jakson aikana tehty perhetyö perheiden omassa kotona (1%).

Huomattavaa on, että kaikilla perheillä kuntoutusjakso sisälsi runsaasti myös spontaaneja

toimintoja kuten esimerkiksi erilaisten tilanteiden herättämiä keskusteluja, jotka eivät ole

yllä olevassa tilastossa mukana. Lisäksi ohjausta ilmeni sekä haastatteluaineiston että

asiakasasiakirja-aineiston perusteella niin kiinteänä osana kuntoutusjakson jokapäiväistä

arkea, ettei sitä koettu mielekkääksi tässä taulukossa eritellä. Lisäksi on syytä huomioida,

että perhekuntoutusjakson sisältö vaihteli suuresti perheiden välillä. Mikäli aineistossa

olisi ollut mukana erilaisia perheitä, olisivat myös työskentelymuotojen osuudet voineet

näyttäytyä toisenlaisena. On kuitenkin mahdollista vetää varovainen johtopäätös siitä,

että ohjaus, eri kokoonpanoin käytävät keskustelut, arviointityöskentely ja kotiharjoittelut

ovat perhekuntoutuksen tärkeimpiä peruselementtejä.

Tämän tutkimuksen alkuvaiheessa tarkoituksena oli rajata perhekuntoutusyksikön toteut-

tama avoperhekuntoutus tarkastelun ulkopuolelle. Aineiston perusteella laitosperhekun-

toutuksen jälkeen järjestettävä avoperhekuntoutus näyttäytyi kuitenkin

43

perhekuntoutuksen kokonaisuuden kannalta niin merkittävänä, että se liitettiin tarkaste-

luun mukaan. Avoperhekuntoutuksen kesto vaihteli perheittäin lyhyimmän työskentely-

jakson ollessa 2 kuukauden mittainen ja pisimmän ollessa 12,5 kuukauden mittainen. Näi-

den ääripäiden väliin sijoittuvien avoperhekuntoutuksen pituudet vaihtelivat 3 ja 3,5 kuu-

kauden välillä. Seuraavassa kuviossa on nähtävillä prosentuaaliset osuudet kaikista avo-

perhekuntoutuksen työskentelymuodoista. Avoperhekuntoutuksen työskentelymuodot

muistuttivat laitosperhekuntoutuksen työskentelymuotoja, mutta työskentely perheiden

kotona yleistyi huomattavasti. Tästä huolimatta hieman alle puolet kaikista toiminnoista

edelleen tapahtui perhekuntoutusyksikön tiloissa.

KUVIO 4. Avoperhekuntoutuksen työskentelymuodot

Yleisin työskentelymuoto avoperhekuntoutuksessa olivat edelleen yksilökeskustelut. Yk-

silökeskusteluista 22% pidettiin perhekuntoutusyksikön tiloissa ja 8% perheiden kotona.

Näin ollen yksilökeskusteluiden osuus kaikista toiminnoista oli 30%. Parisuhdetyösken-

tely jatkui yleisenä myös avoperhekuntoutuksen aikana. 12% parisuhdekeskusteluista jär-

jestettiin perheiden kotona ja 7% perhekuntoutusyksikön tiloissa. Näin ollen kaikista toi-

minnoista yhteensä 19% oli parisuhdekeskusteluita. Sisällöltään parisuhdekeskustelut jat-

kuivat samankaltaisina kuin laitosperhekuntoutuksen aikana. Parisuhdekeskustelujen jäl-

keen yleisin toiminto oli perheen kotona tapahtuva työskentely koko perheen kanssa,

jonka osuus oli 16%. Syy laitosperhekuntoutuksen aikana tapahtuvan, koko perheen

kanssa järjestettävän työskentelyn (1%) ja avoperhekuntoutuksen aikana järjestettävän

työskentelyn väliseen suureen eroon (16%) löytyy työskentelyn luonteen muutoksesta.

0 5 10 15 20 25 30 35

Taideryhmä

Neuvottelu

Vanhemmuusryhmä

Työskentely lapsen kanssa

Perhearviointi

Työskentely koko perheen kanssa

Parisuhdekeskustelu

Yksilökeskustelu

Avoperhekuntoutuksen työskentelymuodot %

44

Laitosperhekuntoutuksen aikana perheen arkielämään liittyvä työskentely tapahtui erot-

tomana osana kuntoutusjakson arkea esimerkiksi ruokailu- ja ulkoilutilanteiden yhtey-

dessä, kun taas avoperhekuntoutuksen aikana se sai muotonsa kotikäynteinä ja siten eril-

lisenä toimintona.

Muita perheiden kotona tapahtuvia toimintoja olivat perhearviointiin liittyvä työskentely

(10%) ja lapsen kanssa työskentely (8%). Tässä tilastoinnissa lapsen kanssa työskentely

näyttäytyy perheen kotona tapahtuvana, mutta tosiasiallisesti työntekijät usein tapasivat

lasta tämän muussa luontaisessa ympäristössä kuten leikkipuistoissa ja kahviloissa. Avo-

perhekuntoutukseen kuuluvien vanhemmuusryhmien osuus oli 8%, neuvottelujen 7% ja

taideryhmän 3%. Vanhemmuus- ja taideryhmät järjestettiin perhekuntoutusyksikön ti-

loissa. Neuvottelut puolestaan järjestettiin vaihtelevasti joko perhekuntoutusyksikössä tai

perheiden kotona. Laitosperhekuntoutuksen aikaisista toiminnoista Neurosonic-rentou-

tus, retket ja MIM-kuvaukset eivät enää näyttäytyneet osana avoperhekuntoutuksen sisäl-

töä. Edelleen on huomattava, että eri perheiden kohdalla avoperhekuntoutuksen sisältö

olisi saattanut näyttäytyä erilaisena. Tästä huolimatta voidaan vetää varovainen johtopää-

tös siitä, että avoperhekuntoutuksen tärkeimmät peruselementit ovat eri kokoonpanoin

käytävät keskustelut ja perheen kotona tapahtuva, koko perheen kanssa tehtävä työsken-

tely.

Asiakkaat tyypillisesti kokivat keskustelut hyödyllisiksi. Yksilökeskusteluissa oli mah-

dollisuus terapeuttiseen työskentelyyn. Parisuhdekeskusteluissa puolestaan oli mahdol-

lista harjoitella ristiriitojen selvittämistä ja löytää yhteinen kasvatuslinja lasten kanssa.

Asteittainen kotiutuminen kotiharjoittelujen ja laitoskuntoutuksen jälkeisen avotyön

muodossa oli perheille myös tärkeää. Mielenkiintoista oli, että vanhemmuusryhmä näyt-

täytyi aineiston valossa parhaimmillaan yhdentekevänä ja pahimmillaan pakollisena pa-

hana.

H5: No se vanhemmuusryhmä oli vähän sellanen et siin niin pintaraapa-

suna asioita niin se oli ehkä vähän turha.

H1: Mä kävin siellä mutta tota en mä voinu puhua siellä mitään. Mä olin

niin eri mieltä niistä asioista, mä yleensä istuin siellä hiljaa.

45

Suhtautuminen muihin perheyksikössä oleviin perheisiin vaihteli. Parhaimmillaan van-

hemmat saivat toisistaan kahvitteluseuraa, mutta pahimmillaan vanhemmat kokivat toi-

sista perheistä olevan suoranaista haittaa perheen kuntoutumiselle. Yhdenkään perheen

kohdalla muut perheet eivät näyttäytyneet selvästi kuntoutumista edistävänä elementtinä.

Vaikka tutkimusaineisto oli tässä tutkielmassa pieni eikä selkeiden johtopäätösten vetä-

minen siksi ole mahdollista, on ryhmätoiminnan merkitystä syytä pohtia tarkemmin.

Miksi perhekuntoutuksessa on useampia perheitä samanaikaisesti? Miksi osa keskustelu-

avusta järjestetään ryhmämuotoisena? Onko kyseessä resurssien sanelema pakko? Vai

pyritäänkö sillä vertaistuen syntymiseen ja sitä kautta parempiin kuntoutumistuloksiin?

Mikäli kyse on jälkimmäisestä, on tämän tutkimuksen tulosten valossa syytä ryhmätoi-

mintojen kehittämiseen.

Toinen aineiston valossa mielenkiintoiseksi nouseva perhekuntoutuksen elementti on

ympärivuorokautisuus. Ympärivuorokautisuus ei suoranaisesti ole työskentelymuoto,

mutta se on yksi tärkein erottavista tekijöistä perhekuntoutuksen ja esimerkiksi lastensuo-

jelun perhetyön välillä. Mikä merkitys perhekuntoutuksen ympärivuorokautisuudella on?

Tähän tutkimukseen osallistuneet perheet näkivät ympärivuorokautisuuden erityisesti tur-

vallisuuden tunnetta luovana elementtinä.

H3: Siellä oli aina joku ohjaaja läsnä, että ei ollu niin, ettei olisi ollut oh-

jaajaa ollenkaan. Kyllähän siellä aina turvallinen olo oli, et jos -- ei ois ollu

pärjänny niin aina siel ois ollu joku, jolta ois voinu kysyy jeesiä. Yölläkin.

Toisaalta vanhemmat näkivät ympärivuorokautisuuden myös kuntoutumista edistävänä

elementtinä. Ympärivuorokautisuuden ansiosta työntekijöiden oli mahdollista nähdä per-

heen koko arki ja puuttua siihen heti tarpeen tullessa. Kyseessä on merkittävä ero esimer-

kiksi perheiden kotiin tuotavaan, tuntimääräiseen perhetyöhön nähden.

H4: Ku ei niihin meijän tilanteisiin ois päässy käsiks jos se ei ois ympäri-

vuorokautinen. Koska eihän se sit jos joku työntekijä tulee vaan käymään

kotona niin eihän ne tilanteet sillon välttämättä tuu. Vaan se, että ne näkee

sen koko meijän arjen.

46

Käytännössä ympärivuorokautisuuden mahdollistavat kolmessa vuorossa työskentelevät

ohjaajat. Erityisesti yövuorossa olevan ohjaajan rooli näyttäytyi asiakasasiakirjojen va-

lossa mielenkiintoiselta. Yövuorossa olevat ohjaajat esimerkiksi auttoivat perheitä iltaisin

tilanteissa, joissa lasten nukkumaanmenon kanssa oli hankaluuksia. Lisäksi yövuorolaiset

mahdollistivat vanhempien riittävän levon ottamalla vauvaikäisiä lapsia yön ajaksi hoi-

toonsa. Toisaalta he myös vastasivat vuoronsa aikana yksikön ja sen asiakkaiden konk-

reettisesta turvallisuudesta.

PR1: Ambulanssi tuli yksikköön n. klo 23.30. Ensihoitajat jututtivat [van-

hempaa]. [Vanhempi] sanoi haluavansa osastolle. [Vanhempi] oli sanalli-

sesti hyökkäävä myös ensihoitajia kohtaan. -- [Vanhempi] poistui ensihoi-

tajien kanssa yksiköstä noin 23.45.

Ympärivuorokautisuus näyttäytyi merkittävänä tekijänä perhekuntoutuksessa. Tämän tut-

kimuksen perusteella ei ole kuitenkaan mahdollista ottaa kantaa siihen, onko se edelly-

tyksenä perheiden kuntoutumistavoitteiden toteutumiselle. Turvallisuuden näkökulmasta

ympärivuorokautisuus on välttämätöntä, mikäli perhekuntoutus järjestetään ryhmämuo-

toisena laitoskuntoutuksena.

47

8 VAIKUTTAVAN PERHEKUNTOUTUKSEN EDELLYTYKSET

Aineiston perusteella perhekuntoutuksella saavutettaville tuloksille on useita edellytyk-

siä. Arviointikirjallisuudessa näitä edellytyksiä kutsutaan esimerkiksi konteksteiksi

(Pawson & Tilley 1997, 77) tai moderaattoreiksi (Kemppainen & Ojaniemi 2016, 53). Ne

voivat liittyä joko interventioon itsessään, sen asiakkaisiin tai johonkin laajempiin inter-

ventiota tai sen asiakkaita koskettaviin seikkoihin. Oleellista on, että ne ehdollistavat in-

tervention ja sen tuloksen välisen kausaalisuhteen. (Kemppainen & Ojaniemi 2016, 53.)

Tässä tutkimusraportissa niitä kutsutaan edellytyksiksi. Tässä tutkimuksessa tärkeimpinä

edellytyksinä nousivat esiin perhekuntoutukselle annettava riittävä aika ja vanhempien

motivaatio.

8.1 Riittävä aika

Asiakasasiakirja-aineisto kuvasi perheen tilannetta perhekuntoutusjakson ja avotyösken-

telyn aikana tai välittömästi sen jälkeen. Haastattelujen hetkellä kolmella perheellä avo-

työ oli vielä kesken, yhdellä perheellä kotiutumisesta oli aikaa kolme viikkoa, yhdellä

yksi kuukausi ja yhdellä yksi vuosi. Näin ollen muutokset perheissä kuvaavat pääsääntöi-

sesti vain lyhyen aikavälin tuloksia. Tästä huolimatta ajan merkitystä on syytä pohtia tar-

kemmin. Asiakasasiakirja-aineiston perusteella oli havaittavissa, että perhekuntoutusjak-

son aikana monet vanhemmuuden perustaidoista alkoivat vahvistua. Työntekijöiden tu-

kemana vanhemmat oppivat tärkeimpiä lapsen perushoitoon liittyviä asioita ja asettamaan

lapselle rajoja. Perheen arkea alettiin jäsentää suunnitelmallisuudella ja säännöllisellä päi-

värytmillä.

Väliarviointi5: Vanhempia kannustettu suunnitelmallisuuteen ja tulevien

tapahtumien sanoittamiseen lapselle. Vanhempia on tuettu haastavissa ti-

lanteissa lapsen kanssa. Tällöin usein joku ohjaajista on ollut tilanteissa

mukana. Vanhemmat ovat kertoneet antaneensa usein aiemmin lapselle pe-

riksi tai lahjoneensa lasta. Nyt haastavatkin tilanteet on viety loppuun

saakka ja vanhemmat ovat toimineet sovitusti johdonmukaisesti. Lapsi on

reagoinut asetettuihin rajoihin, mikä on näkynyt ajoittain raivokkaana käyt-

täytymisenä.

48

Kuntoutusjakson edetessä opitut taidot vakiintuivat, mikä heijasteli paitsi varmuuteen

vanhempana, myös lapsen hyvinvointiin. Perheen arjessa ja lapsen käyttäytymisessä oli

havaittavissa selvää muutosta kuukautta myöhemmin edellisestä arvioinnista.

Väliarviointi5: Viime aikoina perheen arki on näyttäytynyt ajoittain joh-

donmukaisena ja suunnitelmallisena. Vanhemmat ovat kykeneet jakamaan

paremmin vastuuta sekä tekemään yhteistyötä. Tällöin aamupäivät ja mm.

illat sujuneet huomattavasti paremmin. -- Tämän myötä mm. [lapsen] rai-

vokohtaukset ovat loppuneet ja [lapsi] on kyennyt rauhoittumaan huomat-

tavasti paremmin sekä sietämään pettymyksiä enemmän.

Kuten aiemmin todettu, kolmella perheestä kuudesta oli tavoitteena perheen verkostojen

luominen ja vahvistaminen. Aika näyttäytyi merkityksellisenä tämän tavoitteen kannalta,

sillä joidenkin perheiden kohdalla verkostojen uudelleenluominen vaati aiemmin rikkou-

tuneiden ihmissuhteiden lämmittämistä uudelleen. Toisaalta myös täysin uusien kontak-

tien saaminen, oli kyse sitten sukulais-, vertais- tai ammattilaissuhteista, vei aikaa. Pari-

suhteiden osalta keskusteluyhteyden avaaminen näytti pääsevän vasta alkuun perhekun-

toutuksen aikana. Lisäksi on huomioitava, että laitosperhekuntoutuksessa tapahtuvan

kuntoutumisen lisäksi aikaa tarvitaan myös kotiutumiseen. Kuten aiemmin todettu, mo-

nilla perheillä perhekuntoutusyksiköstä kotiutuminen oli sekä odotettu että pelätty asia.

Perheet tarvitsivat työntekijöiden rohkaisun lisäksi useampia onnistuneita kotiharjoitte-

luja, jotka vaativat oman aikansa.

Päivittäisraportti4: [Vanhempi] kyyneltynyt puhuessaan verraten omia tun-

tojaan siihen, miten muut vanhemmat pärjäävät hyvin ja hänellä on näin

vaikeaa. -- [Vanhempi] puhunut kauhistellen, miten sitten kotona pärjää,

kun täällä on ollut niin hyvä olla. Puhuttu kotiutumisen tapahtuvan heidän

tahdillaan ja asteittain positiivisen oman pärjäämisen kokemusten myötä.

Onnistunutta kotiutumista tuki myös riittävän intensiivinen ja asteittain vähennettävä lai-

toskuntoutuksen jälkeinen avotyöskentely perheiden kotiin.

49

T: No mikäs merkitys oli sillä, että se työskentely jatku sitten kotiutumisen

jälkeen? H4: Sillä oli ihan älyttömän suuri merkitys. Se oli tärkeä juttu, ettei

se ollu sillai kerrasta poikki. Vaan niin kun että no, mä muistan kerran al-

kuun ajatelleeni, että siinä saatto olla päivä tai kaks niin sitten me nähtiin

jo. Siis siitä oli hirveen suuresti apua ja tukea. Et sillä lailla, aina pysty aina

kertomaan, et miten sujuu. Aina jos tuntu, että tulee jotain kysymyksiä mie-

leen tai tuntu, että ei sujuisikaan.

Avoperhekuntoutuksessa merkittävänä näyttäytyi se, että samat laitoskuntoutuksen ai-

kaiset työntekijät jatkoivat avotyötä. Näin työskentely saattoi jatkua suoraan siitä, mihin

se laitosolosuhteissa päättyi. Työntekijöiden vaihtuessa myös luottamuksellinen suhde

olisi pitänyt rakentaa uudelleen.

H2: Koska sit taas mun omatyöntekijä on täällä ni mul on syntyny semmo-

nen tietynlainen luotto, et sille mä pystyn avoimemmin puhumaan. Kun sit-

ten perhetyö taas on mulle täys uus, täysin uus tuttavuus. Niin mä vielä vä-

hän niinku makustelen et toimiiks tää niinku kemia.

Kuinka paljon aikaa vaikuttava perhekuntoutus vaatii? Kysymykseen on hankalaa vas-

tata, sillä jokaisen perheen tilanne ja tarpeet ovat yksilöllisiä. Perheen kuntoutuminen ei

ole yksiselitteinen, tasaisesti etenevä prosessi. Saavutukset ja takapakit eivät aina ole en-

nakoitavissa ja elämän yllätyksellisyys saattaa muuttaa suunnitelmia useaan otteeseen

perhekuntoutuksen aikana. Lisäksi perhekuntoutukselle annettuun aikaan vaikuttavat per-

heen lisäksi aina myös sijoittavan kunnan intressit ja resurssit. Aineiston perusteella on

kuitenkin mahdollista varovaisesti todeta, että esimerkiksi kuukauden päästä kuntoutus-

jakson alkamisen jälkeen perheet olivat vielä hyvin alkuvaiheessa. Opittujen ja oivallet-

tujen asioiden juurtuminen ja itsevarmuuden kehittyminen veivät aikaa.

8.2 Vanhempien motivaatio

Kuten edellä todettu, riittävä aika on tärkeä edellytys vaikuttavalle perhekuntoutukselle.

Toisaalta pelkkä aika ei riitä selittämään tulosten saavuttamista tai saavuttamatta jää-

mistä. Kuten aiemmin tässä raportissa todettu, valtaosa perheistä koki hyötyneensä per-

hekuntoutuksesta. Analyysin kannalta on kuitenkin hedelmällistä tarkastella poikkeuksia

50

muuten toistuvassa havaintojen rakenteessa (Ruusuvuori, Nikander & Hyvärinen 2010).

Erityisesti vaikuttavan perhekuntoutuksen edellytysten ja mekanismin hahmottamisessa

oli hyödyllistä tarkastella niitä perheitä, joiden kohdalla kuntoutumistavoitteet eivät to-

teutuneet.

Haastattelussa eräs vanhempi kertoo, kuinka hän ei olisi halunnut lähteä perhekuntoutuk-

seen lainkaan. Hän koki tulleensa painostetuksi ja lopulta lupautui vastentahtoisesti per-

hekuntoutukseen lähtemään. Asiakasasiakirjoista on nähtävillä, että kyseinen vanhempi

toi perhekuntoutusjakson aikana toistuvasti esiin tyytymättömyyttään ja haluaan lähteä

kotiin.

Päivittäisraportti1: [Vanhempi] katsonut viikon ruokavuoroja ja ilmoitta-

nut, ettei aio ruokaa tehdä loppuviikosta, koska eivät ole jäämässä perheyk-

sikköön. Sanoi, ettei perhekuntoutus ole ollut yhtään sitä mitä luvattu ei-

vätkä ole saaneet tästä mitään irti. Ovat [vanhemman] mukaan siis läh-

dössä heti, kun ei ole ”pakko enää olla täällä”.

Tällä vanhemmalla ei ollut ennen kuntoutusjaksoa motivaatiota perhekuntoutukseen eikä

motivaatio herännyt myöskään perhekuntoutuksen aikana. Perhe kuitenkin suoritti laitos-

perhekuntoutuksen ja avotyöskentelyn sovitusti loppuun saakka. Tästä huolimatta tulok-

set olivat perheen kohdalla vaatimattomat eikä ylimääräinen aika todennäköisesti olisi

tähän vaikuttanut. Myös muiden perheiden kohdalla motivaatio näyttäytyi merkittävänä

edellytyksenä. Perhekuntoutukseen motivoituneet perheet näyttivät sitoutuvan työsken-

telyyn paremmin ja saavuttavan vahvempia kuntoutumistuloksia kuin perheet, joissa mo-

tivaation taso oli heikkoa. Mutta mistä motivaatio tai sen puute perheissä kumpusi?

Vapaaehtoisuus näyttäytyi merkittävänä osana motivaatiota. Vapaaehtoisuus ei kuiten-

kaan ole lastensuojelun palveluiden kohdalla välttämättä täysin yksiselitteistä. Kuten

aiemmin tässä raportissa todettu, perhekuntoutus on lastensuojelun avohuollon tukitoimi

ja siten perheille aina vapaaehtoista. Virallisesti kukaan ei voi pakottaa perheitä osallis-

tumaan perhekuntoutukseen. Toisaalta asiakkaiden todellisuudessa vapaaehtoisuus voi

joskus olla hyvinkin pakotettua.

51

H3: Et jos mä en siihen lähe niin tota mä en saa ollenkaan vuoden aikana

[lasta] takasin. Mä olin ihan et ei todellakaan, se on ihan sama missä mä

asun sen kans, kuhan mä saan sen saman katon alle. -- Se oli sillee et ihan

sama kunhan mä saan lapsen. Et se on vaikka vankileirille heitettäis niin ei

oo välii.

Erityisesti niiden perheiden kohdalla, joissa lapsi oli ollut kiireellisesti sijoitettuna ennen

perhekuntoutuksen alkua, näyttäytyi vapaaehtoisuus rajallisena. Pelko lapsen sijoituksen

jatkumisesta sai vanhemmat hyväksymään perhekuntoutuksen.

H2: Mä oisin voinu sanoo et en varmana mee mihinkään laitokseen perhe-

kuntoutumaan. Et se on satavarma et [lapsi] tulee kotiin nyt. Ei. Että mä

tajusin sen tilanteen vakavuuden, että ne oli tosi rankkoja juttuja mitä mua

kohtaan väitettiin ja sen pohjalta fine. Mä tuun tänne.

Kiireellisen sijoituksen kautta perhekuntoutukseen tulleiden perheiden kohdalla vanhem-

mat hyväksyvät perhekuntoutusjakson arviointitavoitteen. Vanhemmat ymmärsivät, että

lapsen kotiutumisen edellytyksenä oli arvioida perheen tilannetta. Kuntoutumistavoitteita

vanhemmat eivät kuitenkaan kokeneet omikseen eivätkä olleet motivoituneita niiden

eteen työskentelyyn. Perheet eivät epäilleet vanhemmuuttaan eivätkä lapsen kasvuolo-

suhteita kotona. Näin ollen myös kuntoutumistulokset jäivät perheiden kohdalla hei-

koiksi. Poikkeuksena tästä on yksi perhe, jonka kohdalla motivaatio kuntoutumiseen he-

räsi jakson aikana ja sitoutuminen työskentelyyn vahvistui. Tämän perheen kohdalla

kaikki kuntoutumistavoitteet toteutuivat.

Niiden perheiden kohdalla, joissa perhekuntoutukseen tuleminen koettiin aidosti vapaa-

ehtoiseksi, oli myös motivaatio työskentelyyn vahvaa.

H4: Mulla ei oo henkilökohtaisesti semmosta ajatusta että tai semmosta yl-

peyttä että tästä ois pitäny itte selvitä jotenkin maagisesti. Niinku tiedostaa

että hei nyt me saadaan apua. Me tarvitaan apua. -- Et meillähän oli kauhee

motivaatio siihen. Sen takia se varmaan osittain onnistuki meillä niin hyvin.

52

Väliarviointi5: Vanhemmat ovat sitoutuneet perhekuntoutukseen ja lähte-

neet avoimin mielin ja rehellisesti jakamaan perheen tilannetta työntekijöi-

den kanssa. Vanhemmat toivovat muutosta ja uskovat siihen. Vanhemmilla

on halu toimia lapsen parhaaksi ja se on näkynyt työskentelyissä ja arjessa.

Vanhemmat ovat kuvanneet perhekuntoutusjaksoa perheen ”uudeksi

aluksi”.

Vapaaehtoisesti perhekuntoutukseen tulleet perheet tunnistivat tarvitsevansa ulkopuolista

apua. He sitoutuivat perhekuntoutusjaksoon sisältyvään työskentelyyn ja ottivat vastaan

työntekijöiden ohjausta. Tämä ei tarkoittanut sitä, että perheet olisivat aina olleet samaa

mieltä työntekijöiden kanssa. Sekä haastattelu- että asiakirja-aineiston perusteella oli näh-

tävissä, että joskus vanhempien ja työntekijöiden välille puhkesi rajuja ristiriitoja. Nämä

erimielisyydet olisivat potentiaalisesti voineet sammuttaa voimakkaankin motivaation

perheissä. Lisäksi monien perheiden kohdalla kuntoutumisprosessiin kuului hetkellinen

epäusko ja väsyminen. Näiden synkkien hetkien aikana vanhemmat epäilivät omaa jak-

samistaan ja kykyään olla hyviä vanhempia. Työntekijöillä oli merkittävä rooli perheiden

motivaation luomisessa, ylläpitämisessä ja vahvistamisessa.

53

9 SUHDE PERHEKUNTOUTUKSEN MEKANISMINA

Edellä kuvatut tulosten edellytykset eli riittävä aika ja vanhempien motivaatio eivät yksi-

nään selitä perhekuntoutuksen tavoitteiden saavuttamista. Vaikka perheillä olisi luja mo-

tivaatio ja rajaton aika, eivät tavoitteet silti välttämättä toteutuisi. Mekanismilla tarkoite-

taan sitä tekijää tai prosessia, jonka myötä interventio joko saavuttaa tai ei saavuta sille

asetettuja tavoitteita. Näin ollen mekanismi selittää intervention ja tulosten välisen kau-

saalisuhteen. (Chen 1990, 191; Pawson & Tilley 1997, 66). Työntekijät arvelivat perhe-

kuntoutuksen mekanismin olevan asiakkaan ja työntekijän välisen luottamuksellisen suh-

teen syntymisen. Aineiston analyysin myötä on todettavissa, että työntekijät olivat oi-

keilla jäljillä. Perhekuntoutuksen mekanismissa on kuitenkin kyse laajemmasta asiakkaan

ja työntekijän suhteesta, jossa luottamus näyttäytyy vain yhtenä osana. Seuraavassa ku-

viossa on nähtävillä asiakas-työntekijä-suhteen eri ulottuvuudet.

KUVIO 5. Asiakas-työntekijä-suhde

Aineiston perusteella hyvään asiakkaan ja työntekijän väliseen suhteeseen kuuluu aito

kohtaaminen, luottamus ja positiivinen palaute. Mikäli vanhemmille muodostui tällainen

suhde työntekijöihin, voitiin kuntoutuksella saavuttaa sille asetettuja kuntoutumistavoit-

teita. Arviointitavoitteet puolestaan voivat täyttyä suhteen puuttumisesta huolimatta.

ASIAKAS-

TYÖNTEKIJÄ-

SUHDE

AITO KOHTAAMINEN

POSITIIVINEN

PALAUTE LUOTTAMUS

54

PH4: Me pystytään kyllä arvioimaan silti. Vaik ne ei luottais tippaakaan

meihin. Kyllähän me pystytään arvioimaan arkea ja ja [PH1: mmm] vuo-

rovaikutusta ja- PH5: Mut se mikä siitä puuttuu, mikä siitä puuttuu [PH6:

asiakkaan ääni-] kyllä, siit puuttuu asiakkaan ääni.

Arviointi on perhekuntoutuksessa tapahtuvan työskentelyn suora tulos, kun taas kuntou-

tuminen tapahtuu mekanismin kautta (Chen 1990, 207). Hyvä asiakas-työntekijä-suhde

mahdollistaa syvällisemmän ja laadukkaamman arvioinnin, mutta arviointi on mahdol-

lista tehdä suhteen puuttumisesta huolimatta. Kuntoutumistavoitteiden toteutuminen puo-

lestaan on mahdollista ainoastaan perhekuntoutuksen mekanismin eli aitoon kohtaami-

seen, luottamukseen ja positiiviseen palautteeseen perustuvan asiakas-työntekijä-suhteen

kautta.

9.1 Aito kohtaaminen

Perhekuntoutuksen työntekijät ja asiakkaat olivat yhtä mieltä siitä, että henkilökunnan

ammattitaitoon kuuluu riittävän koulutuksen lisäksi kyky ihmisten aitoon kohtaamiseen.

Hyviä tuloksia perhekuntoutuksesta saaneiden perheiden kohdalla vanhemmat kokivat,

että työntekijät olivat aidosti kiinnostuneita perheen asioista, olivat työhönsä motivoitu-

neita ja asettuivat asiakkaiden kanssa samalla tasolle.

H2: Että niinkun otetaan ihmiset ihmisinä vastaan. Että sitä semmosta, että

ei lueta pelkkää paperia ja tehdä päätöksiä mielivaltaisesti. Et oikeesti niin-

kun viitsitään paneutua asiaan ja ihmisiin.

H3: Siellä oltiin ihmisiä ja kavereita eikä jotain holhoajia ja holhottavia.

H4: Jotenki välil unohti et niin ei nää asukaan täällä, niil on oma elämä

niinku tän talon ulkopuolella. Et tää on vaan niiden työpaikka. Mutta se, ku

sä iteki unohdit sen, sen on täytyny sen työntekijän käyttäytyy sillee tosi si-

toutuneesti.

55

Vanhemmat, jotka eivät kokeneet tulleensa aidosti kohdatuiksi, kertoivat haastattelussa

eriarvoisuuden tunteesta suhteessa työntekijöihin. He kokivat, että perheiden yksilölli-

syyttä ei kunnioitettu riittävästi. Työntekijöiden ohjaus näyttäytyi näille vanhemmille

käskyttämisenä ja kontrollointina.

H2: Et kylhän siinä tulee helposti semmonen et työntekijät ois niinsanotusti

jossain auktoriteettiasemassa ja silleen. Et se mitä he neuvoo ja tekee niin

se pitää tehdä näin.

H1: Mulla niinku jotenkin ihan kiehu tiätstä niinkun välillä niin niin se käyt-

täytyminen tai tiätsä se eriarvoisuus siellä ihmisiä kohtaan niillä työnteki-

jöillä. Mikä ei olisi mun mielestä saanut näkyä edes niinkun meille asiak-

kaille. Mutta se vaan valitettavasti näky.

Ohjaamisen ja kontrolloinnin välinen raja voi joskus olla hiuksen hieno. Hienovaraista

tulkintaa vaativat myös tilanteet, joissa aikuisen ihmisen käyttäytymistä rajataan voimak-

kaasti.

PR5: [Vanhemmalle] painotin, että hänen täytyy nyt itse ottaa vastuu em-

mekä voi käydä jatkuvasti eilisen kaltaista keskustelua ja hän uhmata meitä

työntekijöitä. Tehty ko. asioista kirjallinen ”sopimus”, jonka [vanhempi]

luki. [Vanhempi] näistä asioista hermostui ja repi kirjallisen version ”so-

pimuksesta”. -- [Vanhempi] kokee, ettemme välitä hänestä ja halua hoitaa

häntä. [Vanhemmalle] painotin, että välitämme hänestä, mutta asia on sel-

lainen, että hän joutuu sen itse aikuisena miettimään ja huolehtimaan.

Perhekuntoutuksessa työskennellään herkkien asioiden äärellä, joten työntekijöiltä vaa-

ditaan kykyä kestää asiakkaiden hankaliakin tunteita. Milloin on kuitenkin kyse välittä-

misestä ja milloin taas vallankäytöstä?

PH5: Se on tämmönen välittävä työote aika oleellinen kanssa. Just kun pu-

huttiin, että kun me saadaan kosketus näihin ihmisiin. Niin must tuntuu, et

jos sitä ei oo ja vaikka ois ammattitaitoa kuinka paljon niin ei päästä eteen-

päin. -- Ja sillon myöskin herää se keskustelu et mikä on se jutun juoni. Et

56

tässä, nimenomaan tässä työssä täytyy saada se kontakti näihin ihmisiin ja

sietää myös sitä heidän pahaa oloa. Sitä et ne haukkuu, aika monestikin ja

kaataa sitä pahaa oloa.

Toisaalta asiakkaan voimakkaissa tunneilmaisuissa ja pahan olon purkamisessa voi olla

kyseessä luottamuksen rakentaminen suhteessa työntekijöihin. Mikäli työntekijä hanka-

lassa tilanteessa lähtisi esimerkiksi myötäilemään asiakasta tai torjuisi tämän tunnereak-

tiot, voisi tämä tahtomattaan tulla rikkoneeksi orastavan suhteen asiakkaan kanssa.

H5: No mä osaan olla semmonen temperamenttinen kyllä että. Sitte niistä

tuli niin läheisii ku ne oli sit vähän niinku perheenjäsenii hetken aikaa siinä

niinku. Niin niille oli helppo kiukutella.

Edellä olevassa katkelmassa sama vanhempi, joka repi työntekijän kirjoittaman kirjalli-

sen sopimuksen, tulkitsee omaa temperamenttista käytöstään luottamuksenosoituksena

työntekijöitä kohtaan. Perhekuntoutuksen työntekijän haastavana tehtävänä on tunnistaa,

milloin vanhempia voi ja pitää rajata, jotta luottamuksellinen asiakas-työntekijä-suhde

voisi muodostua. Toisaalta työntekijän tulee myös tunnistaa, milloin vanhempien yksi-

löllisyyttä ja itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa, jotta ammattietiikan velvoitteet

täyttyvät.

9.2 Luottamus

Luottamus näyttäytyi tärkeänä osana vanhempien ja työntekijöiden välille muodostuvaa

suhdetta. Ensinnäkin perheet pystyivät luottamaan siihen, että salassapitovelvollisuutta

noudatettiin. Perheet luottivat siihen, että työntekijät eivät puhu heidän asioistaan muille

perheille ja pitävät salassapidettävät asiakirjat poissa ulkopuolisten näkyviltä. Toiseksi

perheet luottivat siihen, että heidän kanssaan otettiin rehellisesti puheeksi havaitut ongel-

makohdat eikä vain kirjattu niitä tietokoneelle. Kolmantena näkökulmana oli luottamuk-

sellisen suhteen vastavuoroisuus. Työntekijöihin luottavat vanhemmat kokivat, että työn-

tekijät luottivat myös heihin. Vanhemmat kokivat, että työntekijät luottivat vanhempien

hoitavan lapsensa hyvin. Neljäs ja tärkein elementti luottamuksellisessa suhteessa oli kui-

tenkin vanhempien luottamus työntekijöiden ammatillisuuteen. Työntekijöiden ammatil-

lisuuteen luottavat perheet pystyivät keskustelemaan rehellisesti vanhemmuuteen

57

liittyvistä kysymyksistä ja omista epävarmuuksista. He myös pystyivät rohkeasti kysy-

mään neuvoja ja ottamaan ohjausta vastaan.

Mikäli luottamuksellista suhdetta ei muodostunut, eivät vanhemmat uskaltaneet tai ha-

lunneet puhua asioistaan avoimesti. Nämä vanhemmat valitsivat tarkoin, mistä asioista

he keskustelivat työntekijöiden kanssa ja kuinka paljon henkilökohtaisia asioita he työn-

tekijöille paljastivat. Vanhemmat halusivat välttää väärin ymmärretyksi tulemista ja mah-

dollisia jälkiseuraamuksia.

H2: Semmosel varauksella. Niin silleen hyvin varovasti mä puhuin. Kyl mä

puhuin itsestäni mut en mä puhunu semmosista mistä ois haittaa sitten

niinku.

Lapsen kiireellinen sijoitus ennen perhekuntoutusta näyttäytyi merkittävänä asiana myös

luottamuksellisen suhteen muodostumisen kannalta. Vanhemmat, joiden lapsi oli ollut

sijoitettuna, luottivat työntekijöihin vähemmän. He eivät myöskään kokeneet, että työn-

tekijät olisivat luottaneet heihin.

Kaikkien tutkimukseen osallistuneiden perheiden kohdalla vanhemman ja työntekijän vä-

lille ei siis muodostunut hyvää suhdetta. Tällöin myöskään kuntoutumistavoitteet eivät

toteutuneet eivätkä perheet kokeneet hyötyneensä perhekuntoutuksesta. Vanhemmat ko-

kivat, että työntekijät olivat usein ymmärtäneet heidän sanomisiaan väärin. He kokivat,

että työntekijät eivät kunnioittaneet ja ottaneet huomioon perheiden yksilöllisyyttä riittä-

västi. Luottamuksellisen suhteen ja kohdatuksi tulemisen puute johti asiakkaassa pahim-

millaan jyrkkään epätasa-arvon tunteeseen ja voimakkaaseen vastustukseen. Työskente-

lyn mahdollisuudet ovat tällaisessa tilanteessa heikot sekä asiakkaalla että työntekijällä.

H6: Ne on ne työntekijät. Niil on tiätsä perhesuhteet tosi hyvin ja ne on ollu

kakskytä vuotta naimisissa ja ikänä ei tapella ja ikänä ei juua ja heijän lap-

set on tiiätsä parhaimpia pelaa jääkiekkoa ja harrastaa kalliita juttuja ja

saavat kaiken ja kaikki on hyvin. Ei semmoset ihmiset osaa mukautua tiätsä

niinku esimerkiks minun elämään ikänä. Ei ne tiedä miltä meistä tuntuu.

58

9.3 Positiivinen palaute

Työntekijöiden antama positiivinen palaute ja kannustus näyttäytyi tärkeänä asiakkaan ja

työntekijän välisessä suhteessa. Sen avulla vanhemmat rakensivat käsitystä itsestään hy-

vinä ja kykenevinä vanhempina.

H3: Et sieltähän tuli aina ihanasti positiivista palautetta. Me ei ikinä saatu

mitään negatiivista sieltä. Koskaan. Vaikka itsestä ei todellakaan tuntunu

siltä, et mä osaan mitenkään erityisen hyvin nyt mitään.

H4: Ja sit varmaan tommosis tilanteis ku sä oot jollain lailla pohjalla ni sä

tarviit aika paljon tukea ja kehua. Et sit niinku osataan antaa sitä positii-

vista palautetta pienistä asioista jo. Et sitte niinku sä samalla tuot sen sit

taas ite niinku eteenpäin, niinku lapselle.

Kuten aiemmin tässä raportissa todettu, perhekuntoutukseen tulevat perheet usein elävät

ennen perhekuntoutuksen alkua pahoin kriisiytyneessä tilanteessa. On selvää, että tällai-

sessa tilanteessa vanhempien kokemus omasta pärjäämisestä voi olla heikko. Heikon it-

sevarmuuden omaavat vanhemmat tunnistavat työntekijöiltä saamansa positiivisen pa-

lautteen kautta omia kykyjään ja voimavarojaan. Tämän myötä vanhemmat oppivat nä-

kemään ja sanoittamaan positiivisia asioita vastaavasti myös lapsilleen. Myönteisten asi-

oiden ja pienten kehitysaskeleiden huomaaminen on osa työntekijöiden ammattitaitoa.

H3: Tosta toivosta nousi mieleen, että [työntekijän nimi] varsinkin, puhut-

tiin mistä tahansa niin hän aina nappas sieltä jutun ja nosti sieltä jonkun

positiivisen asian näkyville. Se oli niinkun semmonen hänen persoonassaan

oleva ominaisuus.

Kuntoutumistavoitteiden toteutuminen on riippuvainen aitoa kohtaamista, luottamusta ja

positiivista palautetta leimaavasta asiakas-työntekijä-suhteesta. Tämä hypoteesi perhe-

kuntoutuksen mekanismista on yhdenmukainen niiden tutkimusten kanssa, joissa tarkas-

telun kohteena ovat olleet perheinterventioiden asiakkaiden näkemykset vaikuttavuu-

desta. Näissä tutkimuksissa on todettu, että vanhempien mielestä tärkein asia perheinter-

ventiossa on asiakkaan suhde työntekijään (Gockel, Russell & Harris 2008, 106; Mullins,

59

Cheung & Lietz 2012, 271; Sanders & Roach 2007, 166). Vaikuttavien palveluiden pii-

rissä vanhemmat kokevat työntekijöiden olevan heistä aidosti kiinnostuneita ja välittävän

heistä. Työntekijät antavat runsaasti positiivista palautetta, rohkaisua ja tukea. He kun-

nioittavat asiakkaiden yksilöllisyyttä ja ovat heille rehellisiä. (Gockel, Russell & Harris

2008, 96–97, 99–100.)

60

10 YHTEENVETO

Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää mitä perhekuntoutus sisältää, mitä edellytyksiä

vaikuttavalla perhekuntoutuksella on ja mikä tekee perhekuntoutuksesta vaikuttavaa. Alla

olevassa kaaviossa on nähtävillä tämän tutkimuksen myötä muodostettu perhekuntoutuk-

sen ohjelmateoria.

KUVIO 6. Perhekuntoutuksen ohjelmateoria

Perhekuntoutuksen tärkeimmät työskentelymuodot ovat ohjaus, yksilö- ja parisuhdekes-

kustelut, arviointi ja kotiharjoittelut. Työskentelymuotona arvioinnilla tarkoitetaan sitä

jokapäiväistä arviointia, joka ohjaa perheiden kanssa toimimista. Edellä mainituilla työs-

kentelymuodoilla pyritään vastaamaan asiakkaiden arviointi- ja kuntoutumistavoitteisiin.

Lopputavoitteena arvioinnissa on kyse perhekuntoutusjakson jälkeen kirjoitettavasta, lap-

sen etua painottavasta kokonaisarviosta. Tämä arvion tehtävänä on toimia sosiaalityön

päätöksenteon tukena. Kyseinen arvio on suora tulos perhekuntoutuksen työskentelystä.

Perhekuntoutuksen toinen tulos, perheen kuntoutuminen, voidaan puolestaan saavuttaa

vain vaikuttavan perhekuntoutuksen edellytysten ja mekanismin kautta.

Vaikuttavan perhekuntoutuksen edellytyksiä ovat riittävä aika ja vanhemman motivaatio.

Perhekuntoutukselle on varattava riittävästi aikaa, jotta opitut taidot pääsevät vakiintu-

maan ja jotta asteittainen kotiutuminen olisi mahdollista. Vanhemman motivaatio voi olla

olemassa oleva tekijä ennen perhekuntoutuksen alkua tai se voi herätä perhekuntoutuksen

aikana. Riittävä aika ja vanhemman motivaatio ovat edellytyksiä hyvän asiakas-

61

työntekijä-suhteen kehittymiselle. Tällaisessa suhteessa vanhemmat ja työntekijät pysty-

vät luottamaan toisiinsa. Lisäksi vanhemmat kokevat, että työntekijät kohtaavat heidät

aidosti ja antavat runsaasti positiivista palautetta. Tämä asiakas-työntekijä-suhde on per-

hekuntoutuksen mekanismi. Ilman sitä kuntoutumistulosten saavuttaminen ei ole mah-

dollista. Tärkeimpiä kuntoutumistuloksia ovat vanhemman psyykkisen voinnin vahvistu-

minen, paremmat vanhemmuuden perustaidot, parempi kommunikaatio parisuhteessa ja

perheen tiivistynyt sosiaalinen verkosto. Erityisesti vanhemmuuteen liittyvä itsevarmuus

ilmentää kuntoutumistulokset saavuttaneita perheitä. Nämä tulokset johtavat koko per-

heen lisääntyneeseen hyvinvointiin.

62

11 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA

Tämän pro gradu -tutkielman myötä luotu perhekuntoutuksen ohjelmateoria näyttäytyy

kovin vanhempikeskeisenä. Lasta ei kuitenkaan ole unohdettu. Lapsen etu on sekä perhe-

kuntoutuksen oikeutus, velvoite että tavoite. Perhekuntoutuksen tehtävänä on vastata lap-

sen tarpeisiin (Laine, Heino & Pärnä 2010, 138). Ohjelmateorian mukaiset perhekuntou-

tuksen tavoitteet eli sosiaalityön päätöksenteon tueksi tehtävä arvio ja perheen kuntoutu-

minen tähtäävät aina lapsen edun toteutumiseen. Vaikka perheen lisääntynyt hyvinvointi

on arvokasta sinällään, näyttäytyy se lastensuojelun näkökulmasta mielekkäänä tavoit-

teena ainoastaan sen lisätessä lapsen hyvinvointia.

Sosiaalityöntekijät tarvitsevat tutkittua tietoa perhekuntoutuksen vaikuttavuudesta teh-

däkseen parhaita mahdollisia sijoituspäätöksiä asiakkainaan oleville perheille. Sosiaali-

työntekijöiden tulee myös olla tietoisia vaikuttavan perhekuntoutuksen edellytyksistä.

Vaikka perhekuntoutukseen sijoituksen taustalla voivat olla hyvin erilaiset lapsen turval-

lisuutta ja kehitystä uhkaavat tekijät (Miller & Törrönen 2010, 70), voidaan perhekuntou-

tuksen edellytyksiä koskevalla tiedolla kohdentaa palveluja sopiville perheille. Sosiaali-

työntekijöiden on mahdollista arvioida, mitkä perheet olisivat motivoituneita perhekun-

toutukseen ja siten hyötyisivät siitä eniten. Lisäksi sosiaalityöntekijöiden on mahdollista

arvioida, kuinka pitkä kuntoutusjakso perheille olisi syytä järjestää.

Perhekuntoutuksen palveluntuottajat puolestaan tarvitsevat vaikuttavuustietoa kehittääk-

seen palvelujaan. On esimerkiksi syytä tarkastella lapsen osallisuuden toteutumista per-

hekuntoutuksessa (Hurtig 2010, 248). Tämän tutkimuksen aineistossa ja tutkimustulok-

sissa lapsen osallisuus jää hyvin näkymättömäksi. Lisäksi palveluntuottajien on syytä

pohtia esimerkiksi sitä, ovatko kaikki perhekuntoutuksessa olevat elementit, kuten esi-

merkiksi ryhmätoiminnot, relevantteja perheiden kuntoutumisen kannalta. Lisäksi tulee

kehittää tapoja, joilla voidaan tukea aidon kohtaamisen, luottamuksellisuuden ja rohkais-

tuksi tulemisen tunnetta vanhemmissa. Toisaalta on myös tärkeää pohtia perheiden kiin-

nittymistä heille annettuun tukeen ja mahdollisimman sujuvaa siirtymistä itsenäisempään

selviytymiseen. Sekä tässä tutkimuksessa että aiemmassa perhekuntoutusta koskevassa

kirjallisuudessa on tullut esiin suuri ero kuntoutuksen aikaisen elämän ja perheen nor-

maalin arjen välillä (Hurtig 2010, 245–246). Taitekohdat laitos- ja avoperhekuntoutuksen

63

välillä ja muihin kevyempiin tukimuotoihin siirryttäessä ovat kriittisiä pysyvien hyötyjen

saavuttamisen näkökulmasta.

Lapsen edun toteutumiseksi on perhekuntoutuksen tutkiminen välttämätöntä. Lastensuo-

jelun tarpeessa olevat lapset ovat yhteiskuntamme heikoimmissa asemissa olevia jäseniä.

Perhekuntoutus voi muiden sosiaalisten interventioiden tavoin mullistaa perheen ja siten

myös lapsen elämän joko suuntaan tai toiseen. Poliittisten päättäjien ja sosiaalitoimen

edustajien tulisi vaatia palveluntuottajia mittaamaan palveluidensa vaikuttavuutta. Pelk-

kien tämänhetkisten kilpailutuksen perusteiden, kuten esimerkiksi laadun ja kustannus-

ten, käyttäminen sijoituspäätösten perusteluina ei ole riittävää. Tämänhetkinen tilanne,

jossa sosiaalityöntekijät tekevät sijoituspäätöksiä perhekuntoutusyksiköihin ilman tutkit-

tua tietoa palvelun vaikuttavuudesta, on eettisesti kestämätön.

Tämä tutkimus ei vastaa kysymykseen siitä, onko perhekuntoutus vaikuttavaa. Sen sijaan

se tarjoaa teoreettisen hypoteesin, jonka todenperäisyyttä tulisi laadukkaalla, systemaat-

tisella ja kattavalla tieteellisellä tutkimuksella koetella. Perhekuntoutuksen eri element-

tejä tulisi tutkia kohdennetusti, mutta toisaalta myös vastata kokonaisvaikutuksen kysy-

mykseen. Tarpeellisia tutkimuksen kohteita olisivat muun muassa perheen lähtötilanteen,

perhekuntoutuksessa käytettävien menetelmien ja asiakas-työntekijä-suhteen merkitykset

perhekuntoutuksen vaikuttavuudelle. Perhekuntoutumisen tutkimiseksi tarvitaan ymmär-

rykseen pyrkivää laadullista tutkimusta, mutta toisaalta myös määrällisten mittareiden

kehittäminen ja käyttäminen on välttämätöntä. Perhekuntoutus on palvelumuoto, joka an-

saitsee paikan tieteellisen huomion valokeilassa.

Tämä pro gradu -tutkielma on ollut hyvin opettavainen prosessi. Tutkimuksen tekemisen

eri vaiheet ovat tulleet tutuiksi. Vaikuttavuuden tutkimiseen liittyvä teoreettinen ymmär-

rykseni ja osaamineni on kasvanut. Vaikuttavuus on käsitteenä avautunut minulle uudella

tavalla, mutta samalla olen ymmärtänyt myös osaamiseni kapeuden. Reflektoidessani tut-

kielman tekemiseen liittyviä valintoja, näen sekä onnistumisia että kehittämisen kohteita.

Aineiston monipuolisuuden näen yhä rikkautena. Tutkimuksessa olivat hyvin esillä sekä

asiakkaiden että työntekijöiden näkökulmat. Perhekuntoutuksen henkilöstön kanssa työ-

pajan aikana käydyt keskustelut ja niiden pohjalta laadittu alustava ohjelmateoria, asia-

kasperheiden haastattelut ja kyseisiä perheitä koskettavat asiakasasiakirjat täydensivät

toinen toisiaan. Näistä aineiston eri osista muodostui moniulotteinen ja

64

perhekuntoutuksen todellisuutta kunnioittava kokonaisuus. Aineiston analyysivaiheen

näen myös onnistuneena, joskin jälkikäteen toivoisin saaneeni käyttää siihen vielä enem-

män aikaa. Monelta turhalta työvaiheelta ja ongelmien korjaamiselta olisin myös vältty-

nyt, mikäli vaikuttavuuden arviointiin liittyvä teoreettinen osaamiseni olisi heti tutkiel-

man alkuvaiheessa ollut vahvempi. Jos saisin tehdä tutkimuksen uudelleen, haluaisin tut-

kimukseen lisää perheitä. Lisäksi ottaisin kuntoutumistavoitteiden toteutumisen arvioin-

nin tueksi jonkinlaisen mittarin käyttööni.

Minulla on vielä valtavan paljon opittavaa tutkimuksen tekemisestä, mutta toisaalta kiin-

nostukseni sitä kohtaan on ainoastaan kasvanut. Olen myös edelleen sitä mieltä, että vai-

kuttavuuden tutkimukseen ei sosiaalityön piirissä panosteta riittävästi. Jokaisen sosiaali-

huollon ja lastensuojelun päätöksiä tekevän sosiaalityöntekijän on syytä olla kiinnostunut

asiakkaille järjestettävien palveluiden vaikuttavuudesta.

65

LÄHTEET

Alasuutari, Pertti. 2011. Laadullinen tutkimus 2.0. Tampere: Vastapaino. E-kirja. ISBN

978-951-768-503-0.

Alatalo, Marjo, Kari Lappi & Päivi Petrelius. 2017. Lapsikeskeinen suojelu ja perheen

toimijuuden tukeminen lastensuojelun perhetyössä ja perhekuntoutuksessa. Kohti moni-

toimijaista, yhteistä perhetyötä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 21/2017.

Helsinki: Juvenes Print Oy.

Bentovim, Arnon & Liza Bingley. 2012. Perhearviointiopas: perheen voimavarojen,

vahvuuksien ja vaikeuksien arviointimenetelmä. Vastuutoimittaja Raili Rinne. Suomen-

tanut Tuomas Ahonen. Helsinki: Suomen mielenterveysseura.

Campbell Collaboration. 2018. About us. https://campbellcollaboration.org/about-camp-

bell.html (Luettu: 28.8.2018.)

Chappel, Edwina, Kathryn Sielbeck-Mathes, Randall Reiserer, Hannah Wohltjen, Wendy

Shuran & Elizabeth Inerney. 2015. “Effects of Intensive Family Preservation Services in

Rural Tennessee on Parental Hopefulness with Families Affected by Substance Use”.

Child Welfare 94:5, 187-200.

Chen, Huey-Tsyh. 1990. Theory-driven evaluations. Newbury Park: Sage Publications.

Dahler-Larsen, Peter. 2005. Vaikuttavuuden arviointi. Finsoc arviointiraportteja 3/2005.

Helsinki: Stakes.

Dahler-Larsen, Peter. 2018. ”Theory-Based Evaluation Meets Ambiguity: The Role of

Janus Variables.” American Journal of Evaluation 39: 1, 6-23.

Dey, Ian. 2007. “Grounded Theory.” Teoksessa Qualitative Research Practice, toim.

Clive Seale, Giampietro Gobo, Jaber F. Gubrium & David Silverman. Lontoo: Sage

Publications, 80-93.

Giampietro, Gobo. 2007. “Sampling, representativeness and generalizability.” Teo-

ksessa Qualitative Research Practice, toim. Clive Seale, Giampietro Gobo, Jaber F.

Gubrium & David Silverman. Lontoo: Sage Publications, 405-426.

Gockel, Annemarie, Mary Russell & Barbara Harris. 2008. “Recreating Family: Parents

Identify Worker-Client Relationship as Paramount in Family Preservation Programs.”

Child Welfare 87: 6, 91-113.

Halme, Nina, Marja-Leena Perälä & Camilla Laaksonen. 2010. Yhteistyöinterventioiden

vaikuttavuus lapsiperhepalveluissa. Järjestelmällinen katsaus. Terveyden ja hyvinvoin-

nin laitos. Raportteja 10/2010.

Heino, Tarja, Sylvia Hyry, Salla Ikäheimo, Ismo Linnosmaa, Mikko Kuronen & Rika

Rajala. 2016. Lastensuojelun kustannukset ja palvelujen hinnat. HuosTa-hanke 2014-

66

2015. Työpaperi 11/2016. http://www.julkari.fi/bitstream/han-

dle/10024/130540/URN_ISBN_978-952-302-646-9.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Huebner, Ruth, Lynda Robertson, Charity Roberts, Audrey Brock & Vince Geremia.

2012. “Family Preservation: Cost Avoidance and Child and Family Service Review Out-

comes.” Journal of Public Child Welfare 6:2, 206-224.

Hurtig, Johanna. 2010. ”Lasten suojelua ja perheen kuntoutusta – lastensuojellisen kun-

toutuksen tavoitteet ja niiden saavuttaminen.” Teoksessa Voimaannuttavat suhteet perhe-

kuntoutuksessa, toim. Maritta Törrönen & Katariina Pärnä. Porvoo: Mannerheimin las-

tensuojeluliiton lasten ja nuorten kuntoutussäätiö, 237-249.

Intensive Family Preservation Services. 2018. About IFPS. http://www.intensivefam-

ilypreservation.org/about/ (Luettu 28.8.2018.)

Jaakonsaari, Mikko & Auli Karttunen. 2017. Lasten psykiatrisen perhekuntoutuksen ke-

hittämishankkeen työaika- ja kustannusseuranta. Kela. Työpapereita 117/2017.

Jokinen, Arja, Kirsi Juhila & Suvi Raitakari. 2003. ”Sosiaalityötä ’menestystarinoiden’

tuolla puolen?” Teoksessa Sosiaalityö ja vaikuttaminen, toim. Mirja Satka, Anneli Poh-

jola & Marketta Rajavaara. Jyväskylä: Minerva Kustannus Oy, 149-169.

ISBN 952-5092-91-7

Kemppainen, Tarja & Pekka Ojaniemi. 2016. ”Tieto ja vaikuttavuuden arviointi käytän-

nön sosiaalityössä.” Teoksessa Sosiaalityön vaikuttavuus, toim. Anneli Pohjola, Tarja

Kemppainen & Sanna Väyrynen. Tampere: Lapin yliopistokustannus, 43-64.

Kivipelto, Minna, Sanna Blomgren, Pekka Karjalainen & Paula Saikkonen. 2013. ”Ai-

kuissosiaalityön vaikuttavuuden arviointimittareiden kehittämisen lähtökohtia”. Teok-

sessa Vaikuttavaa aikuissosiaalityötä – arviointimalleista mittareihin. Tutkimus- ja ke-

hittämishankkeen loppuraportti, toim. Minna Kivipelto, Sanna Blomgren, Pekka Karja-

lainen & Paula Saikkonen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 8/2013. Tampere:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 17-26.

Kivipelto, Minna & Tuija Kotiranta. 2014. ”Sosiaalityön vaikuttavuuden arvioinnin

kriittinen eetos saatava takaisin.” Janus 22: 2, 172-182.

Koivisto, Juha. 2006. ”Sosiaalialan näyttökeskustelu: miten sosiaalisten interventioiden

vaikuttavuus osoitetaan?” Janus 14: 1, 53-60.

Kuusikko-työryhmä. 2016. Kuuden suurimman kaupungin lastensuojelun palvelujen ja

kustannusten vertailu vuonna 2015. Kuusikko-työryhmän julkaisusarja 7/2016.

https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/Kuusikko_lastensuojelu_2015.pdf

Kuusikko-työryhmä. 2018. Kuuden suurimman kaupungin lastensuojelun palvelujen ja

kustannusten vertailu vuonna 2017. Kuusikko-työryhmän julkaisusarja 2/2018.

https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/18_06_20_Lastensuojelu_ra-

portti_2017.pdf

67

Laine, Seppo, Liisa Heino & Katariina Pärnä. 2010. ”Perhekuntoutuksen moniammatilli-

set käytännöt.” Teoksessa Voimaannuttavat suhteet perhekuntoutuksessa, toim. Maritta

Törrönen & Katariina Pärnä. Porvoo: Mannerheimin lastensuojeluliiton lasten ja nuorten

kuntoutussäätiö, 138-165.

Lastensuojelulaki 13.4.2007/417 (31.12.2014/1302)

Linnakangas, Ritva & Pirjo Lehtoranta. 2009. Lapset ja nuoret kuntoutuksessa. Kelan

psykiatrisen perhekuntoutuksen kehittämishankkeen arvioinnin osaraportti. Sosiaali- ja

terveysturvan selosteita 69/2009.

Linnakangas, Ritva, Pirjo Lehtoranta, Aila Järvikoski & Asko Suikkanen. 2010. Perhe-

kuntoutus puntarissa. Kelan psykiatrisen perhekuntoutuksen kehittämishankkeen arvi-

ointi. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 109/2010.

Luomanen, Jari. 2010. ”Straussilainen grounded theory -menetelmä.” Teoksessa Haas-

tattelun analyysi, toim. Johanna Ruusuvuori, Pirjo Nikander & Matti Hyvärinen. Tam-

pere: Vastapaino. E-kirja ISBN 978-951-768-502-3.

Matra, Anna. 2008. Elämää ehjemmäksi, pesää pehmeämmäksi: lastensuojelullinen ym-

pärivuorokautinen perhekuntoutus kuntouttavana ja korjaavana avohuollon tukitoimen-

piteenä. Pro gradu- tutkielma. Kuopion yliopisto.

Mattila, Johanna. 2017. ”Ensimmäistä kertaa näiden vuosien aikana mulle tuli sellainen

olo, täällä on ihmisiä, jotka näkee tämän” – perhekuntoutus vanhempien kokemana. Pro

gradu-tutkielma. Tampereen yliopisto.

Miller, Helena & Maritta Törrönen. 2010. ”Arvostava ja aito kohtaaminen.” Teoksessa

Voimaannuttavat suhteet perhekuntoutuksessa, toim. Maritta Törrönen & Katariina

Pärnä. Porvoo: Mannerheimin lastensuojeluliiton lasten ja nuorten kuntoutussäätiö, 67-

87.

Mullins, Jennifer, Justine Cheung & Cynthia Lietz. 2012. “Family preservation services:

incorporating the voice of families into service implementation.” Child & Family Social

Work 17: 3, 265-274.

Pawson, Ray & Nick Tilley. 1997. Realistic Evaluation. Lontoo: Sage.

Pohjola, Anneli. 2016a. ”Moniulotteinen vaikuttavuus”. Teoksessa Sosiaalityön vaikut-

tavuus, toim. Anneli Pohjola, Tarja Kemppainen & Sanna Väyrynen. Tampere: Lapin

yliopistokustannus, 9-14.

Pohjola, Anneli. 2016b. ”Tutkimukseen perustuva vaikuttavuus.” Teoksessa Sosiaali-

työn vaikuttavuus, toim. Anneli Pohjola, Tarja Kemppainen & Sanna Väyrynen. Tam-

pere: Lapin yliopistokustannus, 19-42.

Pärnä, Katariina. 2010. ”Perhekuntoutus lasten ja perheiden palveluna.” Teoksessa Voi-

maannuttavat suhteet perhekuntoutuksessa, toim. Maritta Törrönen & Katariina Pärnä.

Porvoo: Mannerheimin lastensuojeluliiton lasten ja nuorten kuntoutussäätiö, 41-50.

68

Rajavaara, Marketta. 2006. ”Vaikuttavuuden tietokulttuurit”. Hallinnon tutkimus 25: 3,

81-91.

Rajavaara, Marketta. 2007. Vaikuttavuusyhteiskunta. Sosiaalisten olojen arvostelusta

vaikutusten todentamiseen. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 84. Helsinki: Kelan

tutkimusosasto.

Ristilehto, Seppo. 2010. ”Huvituksen toiminnan käynnistyminen.” Teoksessa Voimaan-

nuttavat suhteet perhekuntoutuksessa, toim. Maritta Törrönen & Katariina Pärnä. Porvoo:

Mannerheimin lastensuojeluliiton lasten ja nuorten kuntoutussäätiö, 55-65.

Rossi, Peter, Mark Lipsey & Howard Freeman. 2004. Evaluation. A Systematic Ap-

proach. Thousand Oaks: Sage Publications.

Rousu, Sirkka. 2007. Lastensuojelun tuloksellisuuden arviointi organisaatiossa. Näky-

mätön tuloksellisuus näkyväksi. Helsinki: Suomen Kuntaliitto.

ISBN 978-952-213-310-6 (painettu)

ISSN 1237-8569

Ruusuvuori, Johanna, Pirjo Nikander & Matti Hyvärinen. 2010. ”Haastattelun analyysin

vaiheet.” Teoksessa Haastattelun analyysi, toim. Johanna Ruusuvuori, Pirjo Nikander &

Matti Hyvärinen. Tampere: Vastapaino. E-kirja ISBN 978-951-768-502-3.

Ryen, Anne. 2007. ”Ethical issues”. Teoksessa Qualitative Research Practice, toim.

Clive Seale, Giampietro Gobo, Jaber F. Gubrium & David Silverman. Lontoo: Sage Pub-

lications, 218-235.

Sanders, Robert & Gareth Roach. 2007. “Closing the gap? The effectiveness of referred

access family support services.” Child and Family Social Work 12:2, 161-171.

Schweitzer, Don, Peter Pecora, Kristine Nelson, Barbara Walters & Betty Blythe. 2015.

“Building the Evidence Base for Intensive Family Preservation Services.” Journal of

Public Child Welfare 9: 5, 423-443.

Seale, Clive, Giampietro Gobo, Jaber F. Gubrium & David Silverman. 2007. “Quality

and credibility”. Teoksessa Qualitative Research Practice, toim. Clive Seale, Giampietro

Gobo, Jaber F. Gubrium & David Silverman. Lontoo: Sage Publications, 377-378.

Sinkkonen, Merja. 2008. ”Sosiaalipalvelujen vaikuttavuuden arviointi”. Hallinnon tutki-

mus 1, 18-34.

Sosiaalihuoltolaki 1301/2014

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2016. Perhekuntoutus. https://thl.fi/fi/web/lastensuo-

jelun-kasikirja/tyoprosessi/avohuolto/lastensuojelun-avohuollon-tukitoimet/perhekun-

toutus (Luettu 28.7.2018.)

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2018. Lastensuojelu 2017. Tilastoraportti 17/2018.

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136409/Tr17_18_LASU.pdf?se-

quence=5&isAllowed=y (Luettu 18.8.2018.)

69

Törrönen, Maritta & Katariina Pärnä. 2010. ”Lukijalle.” Teoksessa Voimaannuttavat suh-

teet perhekuntoutuksessa, toim. Maritta Törrönen & Katariina Pärnä. Porvoo: Manner-

heimin lastensuojeluliiton lasten ja nuorten kuntoutussäätiö, 11-12.

Töttö, Pertti. 2004. Syvällistä ja pinnallista: teoria, empiria ja kausaalisuus sosiaalitut-

kimuksessa. Tampere: Vastapaino.

Yleissopimus lapsen oikeuksista 60/1991

Van Puyenbroeck, Hubert, Gerrit Loots, Hans Grietens, Wolfgang Jacquet, Johan Van-

derfaeillie & Valentin Escudero. 2009. “Intensive family preservation services in Flan-

ders: an outcome study.” Child and Family Social Work 14:2, 222-232.

Vuori, Miika, Anna-Mari Tuulio-Henriksson & Ilona Autti-Rämö. 2015. Monimuotoisen

neuropsykiatrisen perhekuntoutuksen seurantatutkimus. Tutkimusprotokolla. Kela. Työ-

papereita 82/2015.

Vuori, Miika, Anna-Mari Tuulio-Henriksson, Iris Sandelin, Heidi Nissinen & Ilona Autti-

Rämö. 2016. Kelan monimuotoiseen perhekuntoutukseen ohjautuminen ja perheenjäsen-

ten kuntoutustoiveet. Sosiaali- ja terveysturvan raportteja 2/2016.

70

LIITTEET

LIITE 1. Suostumuslomake

SUOSTUMUS TUTKIMUKSEEN

OPISKELIJAN NIMI Tiina Simola

SUORITETTAVA TUTKINTO Yhteiskuntatieteiden maisteri (YTM)

OHJAAJA Timo Toikko

YLIOPISTO Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskunta- ja kauppatie-

teiden tiedekunta, Yhteiskuntatieteiden laitos

TUTKIMUSLUPA MYÖN-

NETTY

29.11.2017 ** kunta, Perhe- ja sosiaalipalvelut

Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena on tutkia perhekuntoutuksen vaikuttavuutta.

Tavoitteena on selvittää, mikä perhekuntoutuksessa vaikuttaa ja mihin, miten, milloin ja

millä edellytyksillä. Tutkimuksen yhteistyökumppanina toimii ** perheyksikkö. Tutki-

muksen aineiston muodostavat ** perheyksikköön sijoitettuna olleiden perheiden haas-

tattelut ja heitä koskevat perhekuntoutuksessa tuotetut asiakasasiakirjat.

Haastattelut toteutetaan perheiden kanssa sovittavana ajankohtana. Haastateltavien suos-

tumuksella haastattelut nauhoitetaan. Perheitä koskettavat asiakasasiakirjat ovat arkis-

toitu ** kunnan toimesta ja haastateltavien suostumuksella nämä asiakasasiakirjat noude-

taan kunnan tiloista. Asiakasasiakirjoista poistetaan tunnistetiedot ennen kuin ne siirre-

tään kunnan tiloista.

Tutkimusaineisto suojataan tutkimuksen aikana, hävitetään tutkimuksen päätyttyä ja ra-

portoidaan siten, että henkilöt eivät ole tunnistettavissa. Tutkijalla ei ole oikeutta luovut-

taa salassa pidettäviä tietoja sivullisille eikä käyttää niitä muuhun tarkoitukseen. Myös-

kään organisaatiolle ei anneta muuta kuin tuloksina julkaistavaa tietoa. Tutkimuksen oh-

jaajilla ja tarkastajilla on oikeus saada nähtäväkseen alkuperäinen aineisto, mutta heitä

sitoo vaitiolovelvollisuus. Tutkimukseen osallistuminen on vapaaehtoista ja tutkimuk-

sesta on oikeus vetäytyä missä tahansa vaiheessa ennen lopullisen tutkimusraportin jul-

kaisemista. Tällöin perhettä koskevaa aineistoa ei käytetä tutkimuksessa.

71

Ymmärrän edellä mainitut seikat tutkimuksesta

Suostun haastatteluun ja siihen, että haastattelu nauhoitetaan

Suostun siihen, että perhettäni koskettavat, ** perheyksikössä tuotetut asia-

kasasiakirjat noudetaan ** kunnalta ja niitä käytetään tutkimusaineistona

Huoltajan henkilötunnus, nimi ja alle-

kirjoitus

Huoltajan henkilötunnus, nimi ja alle-

kirjoitus

Lapsen henkilötunnus ja nimi Lapsen henkilötunnus ja nimi

Lapsen henkilötunnus ja nimi Lapsen henkilötunnus ja nimi

Yhteystiedot:

Tiina Simola Timo Toikko

tiinsim@student.uef.fi timo.toikko@uef.fi

72

LIITE 2. Haastattelurunko

HAASTATTELURUNKO

1. PERUSTIEDOT

Perhe

Koulutus/ työ

Tiedot sijoituksesta

2. KUNTOUTUSJAKSO (konteksti)

Mitä perhekuntoutus on?

Henkilökunnan ammattitaito

Arvot

3. KUNTOUTUMINEN JA HYVINVOINTI (vaikutukset)

Perheen tilanne ennen kuntoutusta

Asetetut tavoitteet

Perheen tilanne kuntoutuksen jälkeen

Tavoitteiden toteutuminen

4. MIKÄ VAIKUTTI (mekanismi)

Mitkä asiat vaikuttivat tavoitteiden toteutumiseen?

Luottamus mekanismina?

73

LIITE 3. Lyhenteet

Lyhenne Selite

H Haastateltava

T Tutkija

PH Perhekuntoutusyksikön henkilöstön edustaja

Päivittäisraportti Perhekuntoutuksen henkilöstön kirjoittamat päivittäiset kirjauk-

set perhekuntoutuksessa olevista asiakkaista

Väliarviointi Perhekuntoutuksen henkilöstön kirjoittama arviointi, joka käy-

dään läpi asiakasperheen välineuvottelussa. Välineuvotteluja

järjestetään tyypillisesti noin kuukauden välein perhekuntou-

tuksen alkamisen jälkeen. Välineuvotteluun osallistuvat asia-

kasperheen vanhemmat, lapsen asioista vastaava sosiaalityönte-

kijä, perhekuntoutuksen edustaja ja muita perheen verkostoon

kuuluvia jäseniä tarpeen mukaan.