1Pikajalka 13

Pikajalka2/2007

5 €

Pyöräilyä VaasassaICHC * Kuhmoinen * Lillqvist

Vanh

atve

lot.o

rg

2 Pikajalka 132 Pikajalka 13Pikajalka 13

Markus Rautio oli tunnettu radiotoimittaja, joka tuli tutuksi etenkin lasten ohjelmien speakerina. Hänen suhdettaan pyöräilyyn ei ole toistaiseksi tarkemmin kartoitettu, mutta tämä kuva Kangasalan Lepokodin pihalta kertoo kuitenkin, että Markus-setä pysyi tarvittaessa pystyssä myös tandempyörällä.

Syksyn kuvat

Pikajalan uusi päätoimittaja Jori Montonen kävi Kuhmoisissa kokeilemassa Veikko Rantasen 1980-luvulla rakentamaa kinneriä. Kulkupelistä ja toimituksesta lisää sisäsivuilla.

3Pikajalka 13

Jori Montonen on uusi päätoimittaja. Vuoden 2001 lopulta asti ilmestyneen Pikajalan uutena päätoimittajana aloittaa tässä lehdessä tekniikan lisensiaatti Jori Montonen, ikä vuotta.

Jori on ammatiltaan tutkija, hän työskentelee TTY:n ...Uusi päätoimittaja on Vanhat Velot ry:n jäsen, ja hän on jo aiemmin tehnyt yhteistyötä lehden taittajana jat-

kavan Markku Lahtisen kanssa. Meille lukijoille hän on tuttu erityisesti numeroissa 9-11 olevista, polkupyörän tekniikkaa ja toimintaa käsittelevistä artikkeleistaan.

Auttakaamme ja innostakaamme uutta toimitusta jatkamaan monipuolisen lehden teossa.

Kalevi Lepo, Vanha Velo 11

PääkirjoitusPyöräilemällä insinööriksi

Polkupyörien historia on täynnä merkkejä ja merkkihenkilöitä, malleja ja muistoja, vuosilukuja ja

kaupankäyntiä, kerhoja ja kilpailuita ja uskomattomia seikkailuja. On se silti vielä muutakin. Se

on myös merkittävä osa tekniikan historiaa.

Nykyisten autojen tai teollisuuskoneiden tekniset ratkaisut ja komponentit on monesti alkujaan

kehitetty polkupyörää varten. Pyörässä tekniikka on ollut esillä kaikkien nähtävillä, ja kymmenet insinöö-

risukupolvet ovat saaneet varhaisen innoituksensa tekniikan alaan katselemalla, käyttämällä, huoltamalla

ja virittelemällä polkupyöriä. Se on toiminut - ja toimii yhä - hyvänä, aina saapuvilla olevana, mallina

teknisten käsitteiden ymmärtämiseksi.

Polkupyörä on havainnollistanut välityssuhteen käsitteen. Se on saanut oivaltamaan jäykkyyden ja

lujuuden käsitteiden merkitykset ja erot. Huoltotöitä tehneille ovat valjenneet vierintälaakerit ja voitelun

merkitys. Vanhoja pyöriä käyttäneet ovat oivaltaneet metallin väsymisen ilmiön ja niin edelleen. Tässä

mielessä polkupyörä on ollut uskomattoman tärkeä osa teknisen kulttuurimme kehitystä. Ilman polku-

pyörää olisi koneinsinöörien kouluttaminen ollut paljon vaikeampaa ja tulokset huonompia.

Vasta nykyisten ylihalpojen massatuotteiden aika on vähentänyt tekniikan alkeisopiskelua kantapään

kautta. Yhä harvempi korjaa enää itse pyöräänsä, tai mitään muutakaan huoltoa tarvitsevaa laitetta. Auto-

jaan ei enää kukaan pysty korjaamaan itse. Edes alan ammattilainen ei mahda mitään ilman huippukalliita

merkkikohtaisia diagnoosilaitteita. Edes pyörän renkaita ei enää pääsääntöisesti paikata itse.

Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa vielä pari vuosikymmentä sitten itsestään selvät asiat: ruuvit,

kierteet, ketjut, laakerit, jouset ja sokat, ovat perin outoja käsitteitä jopa joillekin insinööriopiskelijoille.

Toisaalta, jottei menisi nuorison moittimiseksi, tietotekniikan käsitteistö, kielitaito ja kaupalliset valmi-

udet ovat nykyisillä insinöörin aluilla hallussaan paremmin kuin koskaan.

Tämän suuntainen kehitys on asettanut valtavan haasteen meille vanhaa mekaanista teknologiaa

ihaileville ja opettaville. Kiinnostus kysymykseen: Miten se toimii?, ja siihen vastaaminen, täytyy oppia

jostain. Kaikkea ei kuitenkaan voi tehdä virtuaalisesti tai myydä kännykän lisäominaisuutena. Muuten

ei kohta ole, mitä uusi bisnestaitoinen ja sosiaalisesti etevä nuoriso voisi myydä. Jonkun on otettava

asiakseen ylläpitää mekaanisten laitteiden ymmärrystä. Siinä polkupyörä ja uutta tuloaan tekevä polku-

pyöräkulttuuri, jota tämä Pikajalka lehtikin edustaa, toimii erinomaisena välineenä.

Jori Montonen

4 Pikajalka 13

Pikajalka 2/2007

2 Kuukauden kuva3 Pääkirjoitus5 Pakinaa6 Satularepusta8 Ulkomaiden velot10 ArviointiaVuoden kuluessa on ilmestynyt poikkeuksellisen runsaasti vanhoja polkupyöriä käsittelevää kirjallisuutta, jota entinen ja nykyinen päätoimittaja arvioivat.

12 Röda FaranPietarsaarelainen vanha velo Pelle Lillqvist on kirjoittanut jutun elämänsä polkupyöristä. Pellelllä on oma moottorimuseo, jonka kokoelmiin hän on sijoittanut nähtäville myös muutamia luon-non energian voimalla eli polkien kuljetettavia pyöriä.

16 Welocipedi on jalo eläinRauno Grönbacka on paneutunut syvällisesti Vaasan pyöräilyn historiaan. Hän on tutkinut runsaasti alkuperäisiä sanoma-lehtikirjoituksia, pyöräluetteloita ja muita lähteitä ja valaisee kirjoituksessaan länsirannikon pyöräteollisuuden ja -kaupan kehitystä.

28 Kuhmoisten pikakiituriMarkku Lahtinen on koeajanut edistyksellisen kinnerin , jonka Veikko Rantanen on rakentanut 1980-luvulla työmatka-ajo-neuvokseen. Pyörä on täynnään poikkeuksellisia, mutta erittäin toimivia teknisiä ratkaisuja.

32 Pinnojen välejä33 Ennen vanhaan34 Vanhat Velot35 Kerhokuulumisia36 Mies ja pyöräHeikki Matilainen Tuusulasta on kolmipyörämies.

37 Summaries38 Pyöräpajalta

PIKAJALKA on pyörävanhusten äänenkannattaja,

joka ilmestyy kahdesti vuodessa.

ISSN 1457-5566

7. vuosikerta nro 13

JULKAISIJA: Vanhat Velot ry

INTERNET: www.vanhatvelot.org

PANKKITILI: 800016-70851881

Seuran jäseneksi voi liittyä maksamalla jäsenmaksu

20 euroa seuran tilille. Muista merkitä nimesi ja osoit-

teesi tilillepanokorttiin. Jäsenmaksu sisältää Pikajalan

tilausmaksun.

PAINOS: 300 kpl

PAINOPAIKKA: Cityoffset Oy, Tampere

IRTONUMERO: 5 euroa

esim. Mobiliasta, Pyörätallilta ja Vehoniemeltä.

Kirjastoille ja järjestöille tilattuna 10 e/v. Jäsenille

lisänumerot 4 e.

PÄÄTOIMITTAJA: Jori Montonen

Kulmakatu , 33 540 Tampere

jori.montonen@tut.fi, Puh. 0400 965049

ULKOASU: Markku Lahtinen

TOIMITUSKUNTA: Kalevi Lepo, Risto Lehto, Rau-

no Pääsky (ilmoitukset), Reijo Lehtonen (talous)

LEHTI ILMESTYY SEURAAVAN KERRAN:

1/2008 huhtikuu, aineiston jättö 10.3.2007

2/2008 marraskuu, aineiston jättö 10.10.2008

MATERIAALIN TOIMITUS:Lähetä julkaistavaksi

tarkoitettu materiaali tulee toimittaa päätoimittajan

osoitteeseen. Sähköinen materiaali mieluiten .rtf ja

.doc (teksti) tai .jpg (kuvat) muodoissa. Lehti ei vastaa

yksittäisten kirjoittajien näkemyksistä.

ILMOITUKSET: Pikkuilmoitukset maksuttomia

jäsenille, takakansi 150 e, sisäkansi 80 e.

KANSI: Vaasalaisia pyörämiehiä. Vasemmalla on proviisori myöh. apteekkari Sigurd Brander. Upseeri on Axel af Ene-hjelm. Kuva Pohjanmaan Museon kokoelmat.

5Pikajalka 13

Pakinaa

MUISTELIJA ON PYÖ-RÄILYPIIREJÄ LÄHEL-LÄ OLEVA HENKILÖ, JOKA SYMPATISEE-RAA VANHOJA PYÖ-RIÄ.

ensimmäinen kerta jäi minullekin mieleen. se oli Lauttasaaressa syk-syllä -57 kun naapurin isojen tyt-töjen naistenpyörällä opin ajamaan. seisten polkien ja tangosta puoliksi roikkuen ajelin pyörä villisti keik-kuen Pajalahdentietä edestakaisin. siinä tohinassa nielaisin kerralla kokonaisen Pectus-pastillin, joka elämys myös syöpyi mieleeni. enkä kaatunut.

toki olin jo pikkulapsena harras-tanut kolmipyöräisellä olohuoneen-pöydän ympäriajoa satoja kertoja.

siitä todistaa kaunis vanha valo-kuva, jossa pikkusisko on kyydissä. meillä on baskerit päässä. sitten toi isä potkulaudan tuliaisina Tukhol-manreissulta. se oli vihertävä (siis lauta), aika pienet ja kovat pyörät siinä oli, mutta tästä alkoi pyöräi-lyni ulkoilmoissa.

muutettiin Sörnäisiin ja kansa-koulu alkoi Hämeentiellä. sain en-simmäisen oman polkupyörän. se oli silloin juuri oikeaa kokoa, lasten ja nuorisopyörän välimuoto. sillä va-jaan kilometrin koulumatka hoitui sutjakasti ja myös muita lähinurk-kia kierreltiin. lisävarusteiksi laitet-tiin räpätin ja propelli. koulussa sain sattuneista syistä vapautuksen her-nekeiton syönnistä, mutta nykyisin teen ja syön sitä mielelläni.

viiskytluvun lopulla asuttiin Lohjalla pari vuotta. kasvoin ulos pyörästäni ja sain uuden, Helka-man Riston, nuorisopyörän. kol-men-neljän kilometrin koulumatkat ensin Vappulaan ja sitten Maksjoelle tehtiin kävellen, suksin tai pyörällä. isoja alamäkiä ajettiin vauhdilla ka-verit kyydissä; kypäristä ei ollut tie-toakaan. autojen rekisterinumeroja ja purkkakuvia kerättiin.

kesät oltiin viis- ja kuuskytluvulla Sipoossa. mieleen on jäänyt pyöri-en pesu: surmanajo mäkeä alas suo-raan mereen. ei kai se suolavesi hy-vää pyörille tehnyt, mutta hauskaa oli. serkun kanssa ajettiin pyörällä jokunen kerta syksyisinkin tuota parinkymmenen kilometrin mök-kimatkaa Itäväylää ja Porvoontietä pitkin. ei ollut silloin pyöräteitä eikä lauantait koulusta vapaita. lu-

jaa poljettiin.muutettiin takaisin Helsinkiin,

ensin Vallilaan, sitten Kruunun-hakaan ja Kallioon. koulu käytiin, opiskeltiin ja mentiin naimisiin. pyöräksi oli saatu käytetty miesten-pyörä tädin varastosta. Helsinkiin sitä tuotaessa täti ajoi Lahdenväylän liittymästä Koskelantielle päin pu-naisia. torvet soivat ja takapenkillä istujaa hirvitti. sillä pyörällä ajettiin Oulusta Kristiinankaupunkiin ja Ahvenanmaan läpi. muitakin reissu-ja tehtiin. seisten en uskaltanut ajaa kuin pari kertaa. vaihteita oli kuusi, matkamittari laitettiin ja turvaviiri ja muu retkeilyvarustus. seiskytlu-vun lopulla poljin sillä kesätyöpai-kan työ- ja muita matkoja parina kesänä Uudessakaupungissa.

sitten ensimmäisen kerran ostin omilla rahoilla pyörän itselleni, Hel-kaman Hurmurin. kuusi oli siinäkin vaihteita ja vaikutuksen teki se etu-pyörän rumpujarru. vauhti oli kova,

piti hankkia nopeusmittarikin. tä-män pyörän kyydissä tyttäret saivat ensi kosketuksen pyöräilyyn. paljon tuli ajeltua kauppa- ja kyläreissuja Oulunkylässä ja Vartiokylässä.

sitten alkoivat muut liikkumista-vat syödä aikaa pyöräilyltä. tuli työ-suhdeauto ja vesillä mentiin melan ja tuulen voimalla. keski-iän alkaes-sa häämöttää kaverien vaikutus alkoi tuntua: piti hankkia moottorilla va-rustettuja pyöriä. polkupyörä olikin jonkun aikaa vähällä käytöllä, sitten sille tehtiin perusteellinen kunnos-tus ja lahjoitettiin nuorempien pol-vien poljettavaksi.

ja sitten sokerina pohjalla: ensim-mäinen kuntopyörä viime vuonna. nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että siinäkin pitäisi olla moottori. mutta ensi keväänä minulla on kyllä uusi polkupyörä - tai ehkä vanha?

muistelija on pyöräilypiirejä lä-hellä oleva henkilö, joka sympati-seeraa vanhoja pyöriä.

pyöriä TEKSTI

SATULAKURPPA

6 Pikajalka 13

Satularepusta

NettivinkkiVanhoja valokuvia voi katsella osoitteessa http://community. live-journal. com/vintagephoto. Kuvat vaihtuvat päivittäin. Mukana on hyvin usein myös pyöräilyaiheisia kuvia.

Maigret polkee kilometrikaupalla ilman olutlasiaKirjailija Georges Simenonin (1903-89) luomaa komisario Maigretin henkilöhahmoa on äkkipäätään vaikea mahduttaa satulalle. Pikem-minkin mieleen nousee pyylevä , erinäisiä olut- ja viinilaseja pitkin päivää tyhjentävä , aterioilla viihtyvä piippumies, joka ahtautuu virka- tai vuokra-autoon.

Mielikuvaa vahvistavat lukuisat elokuvan Maigretit, kuten legen-daariset ranskalaiset Jean Gabin ja Michel Simon tai kuunnelmiemme Maigret, komisario Lasse Pöysti.

Mutta kovan paikan tullen pol-kee komisariokin pikajalkaa. Ai-nakin yhdessä teoksessa - Maigret ja Kaitselmuksen hevosmies - jopa 68 kilometriä kanavasululta toiselle jahdatessaan johtolankojaan.

Reino Hakamiehen suomenta-ma ensipainos vuodelta 1962 löytyi Sysmän kirjapäiviltä kesän pinnan-väleiltä. Hyllyyni kertyi 48:s äidin-kielinen ensipainos kaikkiaan 72:sta suomennetusta Maigretista.

Ranskankielisen alkuteoksen il-mestyessä vuonna 1931 kuolematon Maigret lienee ollut sutjakampi pol-kija. ”Kello oli neljä iltapäivällä. Komisario kävi uudestaan pyöräl-

leen pää raskaana kiteytymättömistä olettamuksista. Kanavatiellä oli so-raa ja pyörien alla se narskui ja sin-koili molemmin puolin tietä”

Ratkaiseva johtolankakin löy-tyy hevosmiehen yöjalassa käyttä-män pyörän vääntyneestä polki-mesta. ”Komisario pyyhki otsaansa alkaessaan aavistaa vihdoinkin pää-sevänsä langan päästä kiinni. Hän hengitti lyhyeen ja hänen oli kuu-ma. Hän oli ajanut pyörällä viisi-kymmentä kilometriä juomatta edes lasillista olutta.”

Loppumatkan ”Maigret alkoi ajaa oikealta vasemmalle ja vasem-malta oikealle, niin kuin väsynyt pyöräilijä vaistomaisesti tekee.”

- Esa AallasMikko Kylliäinen kohottaa maljan ICHC:n Tampereen kokouksen onneksi ja kunniaksi.

7Pikajalka 13

Vanhat Velot järjestivät elokuun alussa XVIII kansainvälisen pyöräi-lyhistorian konferenssin Museokes-kus Vapriikissa Tampereella. Suuri joukko historian ammattilaisia ja muita pyöräilykulttuurista kiin-nostuneita kokoontui esittelemään tutkimuksiaan Tammerkosken rannoille.

Yli neljäkymmentä pyöräilyhis-toriaan perehtynyttä asiantuntijaa Amerikasta, Australiasta ja Euroo-pasta sulatteli lohisoppaa ja seurasi tukkijätkien taitoja ja materiaalin tuntemusta tutustumisillallisella Amurissa, kun kaksirivinen soi ja tukkijätkät väänsivät kuusennärettä lenkiksi. Aitaa vasten nojaava mus-tanpuhuva pyörä ei ollut vain rek-visiittaa, vaan tukkijätkän nopea ja maastokelpoinen menopeli. Ensim-mäisenä konferenssi-iltana tutus-tuttiin ensisijaisesti ympäristöön ja kulttuuriin, sillä useimmat mukana olijat ovat toisilleen tuttuja jo aikai-semmista tilaisuuksista.

Suomalaisilla vahva panosSeitsemän suomalaista nousi kate-derille kertomaan tutkimuksistaan, mikä antoi vieraille hyvän kuvan isäntien panostuksesta tilaisuuteen. Tampereen pyöräteollisuuteen ja –kauppaan tutustuttiin jo ensim-mäisessä esityksessä, jossa tutkija Tapani Mauranen kertoi havainto-jaan vuodesta 1913 vuoteen 1953 pidetystä polkupyörärekisteristä. Ajanjaksolle sattuu niin Suomen pyöräteollisuuden hegemonian siirtyminen Turusta Tampereelle

kuin 1930-luvun talouden ja elin-tason nousun tuoma pyöräilyn lähes räjähdysmäinen kasvu. Materiaali tarjoaa mielenkiintoisia näkemyk-siä myös emansipaatiosta, lasten roolista, teollisuuden keskittymi-sestä ja luokkaroolien näkyvyydestä liikenteessä.

Jori Montonen koetti selvittää kuulijoille pyöräilyn fysiikkaa Pi-kajalan lukijoille tutusta näkökul-masta.

Tiina Männistö valmistelee Tu-russa väitöskirjaa naisen suhteesta tekniikkaan. Polkupyörä on ollut naisen vapautumisen ja itsenäisty-misen symboli etenkin Keski-Eu-roopassa. Suomessa pyöräily pysyi maskuliinisena myöhempään kuin kehittyneemmissä maissa. Vasta 1920-luvulta lähtien naiset pääsi-vät pyörällä tehtaisiin, pelloille tai tansseihin. Niin kuin monilla aloil-la, pioneerit saivat osakseen paitsi huomiota, myös pilkkaa ja ylenkat-setta, joka kuvastui monissa vitseissä ja sanonnoissa.

Ville Laamanen kertoi rauta-esiripun ylittäneistä Itämeren ys-tävyysajoista ja Minna Uusivirta Turun kortteliajoista. Tilaisuuden valmisteluista vastannut Vanhojen Velojen Mikko Kylliäinen Kylliäi-nen antoi kuvan 1800-luvun lopun suomalaisista pyöräilijöistä, jotka eivät suinkaan olleet vain valkolak-kisia opiskelijoita tai kauppiaita, vaan myös tekniikasta kiinnostunei-ta rakentelijoita ja maalaisia, aivan kuin myöhemmin kinneristit, joista Markku Lahtinen oli valinnut ku-vattavakseen kahden nuorukaisen hurjan seikkailun amfibiokinnerillä Helsingistä Ahvenanmeren yli Tuk-holmaan v. 1949.

Taidetta ja teollisuuttaUlkomaiset osanottajat paneutuivat pyöräteollisuuden, pyöräilijöiden ja pyöräaiheisen taiteen yksityiskoh-tiin. Kymmenien esitysten joukossa Keizo Kobayashi kertoi havain-noistaan Michaux’n velosipedien sarjanumeroista, Michael Grützner saksalaisista ketjuttomista pyöristä 1900-luvun alussa, Annemarie

Driver Australian ensimmäisistä pyörämatkailijoista ja Volker Brie-se lapsista pyörän matkustajina. Kiinnostavia olivat myös Scotford Lawrencen kertomus ”JW”:n mat-kapäiväkirjan merkinnöistä vuo-delta 1875 tai Roger Streetin esitys maailman suurimmasta pyöräilyai-heisin kuvin koristellusta maljasta vuodelta 1819.

Kaikkein eniten ihastusta aiheut-ti silti Brian Rosenbergin kertomus ruotsalaisen 66-vuotiaan teräsvaarin osallistumisesta Haaparanta-Ystad –ajoon 1950-luvulla. Tämä kansal-lissankari ei päässyt kansakunnan suosikiksi vain voittamalla vaihteet-tomalla pyörällä yli-ikäisenä puo-lentoistatuhannen kilometrin ajon kilpailun ulkopuolella, hän häm-mästytti myös aloittamalla levylau-lamisen 85-vuotiaana ja tekemällä Ruotsin avioliittojen pituusennä-tyksen – 77 vuotta. Rosenberg jär-jesti viime kesänä teräsvaarin muis-toajon ja saapui Tampereelle taival-lettuaan Tanskasta Haaparantaan vaihteettomalla pyörällään.

Yhteenkuuluvuutta ja illallisiaMitä suppeampi on yhteisen kiin-nostuksen piiri, sen nopeammin tutustuu ja sitä helpompaa on jut-telu. Konferenssi-illallinen Viikin-saaressa oli jo yhtä iloista metakkaa, jota nuoren pianistin reipas soitto soljuvasti säesti. Suomalaiset met-säsieniherkut helpottivat hymyn yl-läpitämistä, ja lämmin, aurinkoinen ilta ja laivamatka Pyhäjärvellä jätti vieraiden mieleen kuvan ihanasta yhdessäolosta.

Pöytien ääressä keskusteltiin pyöräkokoelmista ja pyöräilykoke-muksista.

Kansainväliset vieraat antoivat loppusanoissaan niin Vapriikin Ve-lomania! –näyttelylle kuin pääosin Mikko Kylliäisen vastuulla olleille konferenssijärjestelyllekin kaikkein korkeimmat arvosanat.

Lisää tunnelmia konferenssin nettisivuilla www.cycling-histo-ry.org

- ML

http://www.cykelhis-toriska.se/ysthap.html

Pyörähistoriaa Tampereella

8 Pikajalka 13

Ulkomaiden velot

RuotsiRuotsin Velot CHF on täyttänyt 10 vuotta. Naapurit aloittivat juhlimi-sensa jo keväällä Gustavsbergissä. Pääjuhla illallisineen on pidetty 1.9. Uppsalassa, yhdessä Nymans Vännerin kanssa, joka myös on pe-rustettu runsaat 10 vuotta sitten. Ti-laisuudesta on näyttävä kuvakerto-mus lokakuun Velocipeden-lehdessä 41. Juhlassa on jaettu diplomit 12 ansioituneelle naapurimaan velolle. CHF:n kymmenvuotisjuhlalehti on tekeillä, ilmestynee jouluksi.

ICHC saa kiitosta. CHF:n jäsen Gunnar Svartengren on ollut muka-na elokuussa Tampereella pidetyssä polkupyörähistorian konferenssissa ja kiittelee sen järjestelyjä vuolaasti. CHF:n verkkosivuilla hän käyttää järjestelyistä sanaa föredömlig, esimerkillinen. Tampereen ilmapii-riäkin hän kehuu sekä mainostaa Vapriikin Velomania!-näyttelyä parhaaksi näkemistään. Gunnarin ohella toisena ruotsalaisena kon-ferenssissa esitelmöi Brian Rosen-

berg.Sitä Gunnar ihmettelee, että

Tampereen kadut on jätetty autoil-le, pyöräilijät pakotettu jalkakäytä-ville ja kevytväylille jalankulkijoit-ten sekaan. Hän arvelee liikenteen kuitenkin sujuvan joittenkin sään-töjen mukaan.

CHF:n nykyinen puheenjohtaja Carlos Saldes on kippurasarvisten ”racereitten”, kilpa- ja harjoituskil-papyörien asiantuntija. Hän kirjoit-taakin vaijeripyöristä säännöllisesti Velocipedenissä. Lehdessä 41 on hyvin muutakin juttua: Peter Plunt-ky (on myös Höghjulingsällskapetin jäsen) kirjoittaa Hillmanin kanga-roopyöristä. Gunnar Svartengren kirjoittaa varhaisista velocipeedeistä ja Saldes itse pyöräilykypärän kehit-telystä. Artikkelinsa lopussa Saldes ihmettelee, missä vanhat kypärät nyt ovat.

Toukokuun lehdessä 40 on mie-lenkiintoinen artikkeli ”neutraalin” pyörän, pyörämerkin tunnistamises-

ta. Sen innoittamana heräsi allekir-joittanut tutkimaan omia pyöriään, ja niinpä löytyikin ilmeisesti Kone ja Terän kokoama Voima, jonka mer-kissä ei lue sen valmistajaa tai ko-koajaa eikä valmistuspaikkakuntaa lainkaan. Onko merkki - naapurin sanaa käyttäen – neutraali? Onko sitä voitu käyttää toiseenkin, kenties ulkomaisen valmistajan pyörään? Artikkelin mainitsemia ruotsalaisia neutraaleja merkkejä ovat muiden muassa Sparta, Ideal ja Record.

Toukokuun lehden muusta an-nista mainittakoon artikkelit run-komateriaaleista (Reynoldsin ja Co-lumbuksen putket; puu) ja rungon muhveista. Carlos Saldes ennus-taa maasto- eli MTB-pyörien pian muuttuvan keräilyn kohteiksi.

Sverigeloppetiin mukaan? Viime Pikajalassa kerrottuun 193,7 mailin Sverigeloppetiin, ”teräsvaari” Gustaf Håkanssonin pyöränjäljille, osallis-tui lopulta kaksi urheata: Lars-Erik Jonsson ja Brian Rosenberg. Tämän kirjoittaja tapasi Brianin elokuun alussa Tampereella, jolloin hän kysyi lähtisinkö ensi vuonna loppetiin mukaan. Olen nyt kertaillut lukuja: 12 päi-vän aikana noin 1900 kilometriä (keskimäärin 159 km päivässä, 8 tuntia joka päivä pyörällä!)... en ole vielä luvannut lähteä. Nykyvaarien, Brianin ja Lars-Erikin retkestä on seikkaperäinen kuvaus lokakuun Velocipedenissä.

Connyn museo kutsuu. Ruotsin velot rakentavat ajo-ohjelmaansa hieman toisin, vapaammin ja väl-jemmin kuin Suomen. Jo nyt on esimerkiksi esitelty kutsu saapua tutustumaan Conny Petterssonin pyöräkokoelmaan Sköllerstaan ensi vuoden elokuun alussa. Muusta voi mainita kuukausittaiset kokoontu-miset Tukholmassa sekä spontan-cyklingar, vapaamuotoiset ajelut pitkin ajokautta.

CHF:llä on Tukholman seudun toiminnan ohella jonkinlaista toi-meliaisuutta myös etelässä, eteläi-sellä södra sektionilla Tanskan tun-tumassa. - KL

9Pikajalka 13

SaksaJan Konold on kirjoittanut tuo-reimpaan Knochenschüttler-lehteen laajan artikkelin retkipyöristä, joita ranskankielessä kutsutaan nimellä randonneur. Retkipyöriä tuotettiin erityisesti Ranskassa ja Englannissa 1930-luvulta 1970-luvulle asti. Konold käy jutussaan seikkape-räisesti läpi pyörien geometrian ja varustuksen. Näinkin pitkälle ajan-jaksolle mahtuu yllättävän vähän eri valmistajien osasarjoja ja –malleja. Vaihteistot ja jarrut kehittyivät näi-nä aikoina hitaasti.

Retkipyörille oli olennaista ren-gaskoko, 650 B tai 700 C, sekä oh-jaustanko, joka muistutti hyvin pal-jon kilpapyörien tankoja. Jarruina olivat yleensä vannejarrut, joiden valmistajana Mafac oli tärkein. Ret-kipyörään kuului olennaisena osana tavarateline, johon sivulaukut kiin-

Yhdysvallat

Eivät vain suomalaiset ole lähteneet pyörällä vesille – Reino Karpio ja Matti Näränen ylittivät Ahvenan-meren amfibiokinnerillään mat-kallaan Helsingistä Tukholmaan v. 1949. Myös amerikkalaiset ovat yhdistäneet kaksi hienoa harras-tusta, pyöräilyn ja veneilyn. Char-

les Meinert tarkastelee tuoreessa artikkelissa Wheelman-lehdessä 1800-luvun lopulla myönnettyjä vesipolkupyörien patentteja. Vuo-desta 1868 vuosisadan loppuun myönnettiin 35 erilaista patenttia näille oudoille kulkuneuvoille. Kol-mannes patenteista oli amfibioita eli pyöriä, joilla saattoi ajaa sekä maalla että vedessä.

Patenttipiirustusten lisäksi mo-nista peleistä on säilynyt myös va-lokuvia, jotka todistavat välineiden käyttökelpoisuuden tyynissä vesissä. Rakenneratkaisuista monet perus-tuivat isopyöräiseen. Näillä korkeilla peleillä Ahvenanme-ren ylittämiseen ei olisi kannattanut ryhtyä. -MLe

(Wheelman 70)

nitettiin.Eräs Suomen ensimmäisistä ret-

kipyöristä, 1930-luvun lopulla val-mistettu Tunturi, on parhaillaan nähtävillä Vapriikin Velomania-näyttelyssä. Retkipyörien huippu-kausi Suomessa sattui vasta 1970-luvun alkuun, jolloin maassa val-mistettiin ja koottiin runsaasti eri-merkkisiä pyöriä. -ML(Knochenshüttler 40)

HollantiKansainväliseen IVCA-ralliin, vuo-sittain järjestettävään vanhojen pyö-rien kokoontumisajoon osallistui tänä kesänä 253 ajajaa 14 maasta. Tapaaminen järjestettiin kesäkuun alussa Oirschotissa Alankomaissa.

Mukana oli paljon alkuperäisiä isopyöräisiä ja velocipedejä, draisii-neja ja turvapyöriä, Pedersenejä ja

Bantameja. Mutta paljon oli repli-koitakin. Oli ajanmukaisiin vaattei-siin pukeutuneita, mutta oli isopyö-räajajilla hohtavia lycra-asuja ja kiil-täviä kypäröitäkin. Kaikki todettiin tervetulleiksi mukaan, vaikka asiasta vilkkaasti keskusteltiinkin.

Tapaamisen ohjelmaan kuului perinteisesti vähän kauppaa, vähän yhteisajeluita, vähän kilpailuita ja paljon yhteisiä kahvipausseja, pitkiä illallisia ja jazzmusiikkia. Sateisen lauantaiajelun vaikuttavin näky oli tsekki, joka ajoi koko pitkän reis-sun juhlapuku päällään, sateenvar-jo kädessään.

Tilaisuutta varten perustettiin säätiö, jonka alkupääomaksi ystävä-seuramme Oude Fiets lahjoitti 5000 euroa. Tapaaminen tuotti voittoa, josta saatiin pesämuna seuraaville tapaamisajoille. -ML(de oude fiets 3/2007)

10 Pikajalka 13

ArviointiaRiippuuko

ihmisen arvo pään korkeusasemasta?

Velomania näyttelyn yhteydessä julkaistiin kirja: Velomania! Pyörällä halki aikojen. Näyttely on hieno, mutta kirja on vähintään yhtä hieno. Ulkoasu on hieno kuvitus ja paino-jälki ensiluokkaiset. Vain kannen grafiikka oudoksuttaa aluksi, sa-moin huutomerkki nimen perässä. Kirja on kirjoitettu alun perin näyt-telyluetteloksi, mutta etevän, asiansa osaavan, kirjoittajakunnan käsissä siitä tuli itsenäinen teos polkupyö-rän historiasta. Kirja koostuu viiden kirjoittajan kuudesta artikkelista, jotka kukin valottavat polkupyörän historiaa erityisestä näkökulmasta. Pyöräilyhistoriaan paneudutaan Mikko Kylliäisen polkupyörän syntyhistoriaa käsittelevän upean alun jälkeen kotimaisesta näkökul-masta. Kylliäisen artikkelissa on osuva lainaus vuodelta 1899, joka kuvaa polkupyörän varhaishistoriaa: ”Äärettömän paljon vaivaa ja ajatus-voimaa on kulutettu ennenkuin pol-kupyörät ovat kehittyneet nykyiseen täydellisyyteensä.” Tuo kommentti pitää paikkansa yhä. 1900 luvun alkuun mennessä polkupyörä oli teknisesti jo hyvin lähellä nykyisiä pyöriä.

Koko kehitys Draisinin juoksu-koneesta polkimien keksimisen ja isopyöräisten kautta ketjuvetoiseen nykypyörään tapahtui 1800-luvun aikana. Kaiken tämän Kylliäinen kuvaa tutkijan tarkkuudella mutta nautittavasti kirjoitettuna. Toises-sa artikkelissaan Kylliäinen kuvaa Polkupyörän tulon suomeen. Jos edellinen artikkeli oli lähinnä tek-nistä kehitystä, tämä artikkeli ku-vailee polkupyörän yhteiskunnal-lista merkitystä, kuuluisia pyöräili-jöitä ja tapahtumia. Pyöriä myytin ja ostettiin, tuotiin ja tuotettiin. Vaarallistakin pyöräily oli. Vakuu-tussopimus rinnasti pyöräilyonnet-tomuuden luonnonkatastrofiin, so-taan tai tappeluun, joita ei korvattu. Historian tutkija Tapani Mauranen kertoo tamperelaisista polkupyörän kehittäjistä, myyjistä ja tekijöistä. Tamperelaiset eivät hämäläisinä eh-

tineet korkeapyöräisten kyytiin, jo-ten artikkeli alkaa 1890-luvulta, ja päättyy siihen, kun Jupiter-pyörien kokoaminen Tampereella 1980-lu-vun alkuvuosina loppui.1900 luvun alussa matkat tehtiin joko kävellen tai hevosella. Hevosia oli tuolloin yksi kymmentä kansalaista kohden. Koska kaikki tavaraliikennekin teh-tiin hevosella, ei hevoskyytiä riit-tänyt monelle. Tähän tilanteeseen polkupyörä toi pelastuksen. Alun statussymbolivaiheen jälkeen pyö-rillä pääsivät kulkemaan jo rengit ja ennen kaikkea piiat, mikä aloit-ti suuren muutoksen suomalaiseen yhteiskuntaan. Naisista tuli itse-näisiä toimijoita ja viimein yhdes-tä presidentti. Ilman pyörää kehi-tys olisi tuskin ollut näin nopea. Tampereella oli teollisuuden takia paljon itsenäisiä palkkaa nauttivia kansalaisia, joiden liikkumismah-dollisuuksia polkupyörä paransi. Markkinat ja tuote olivat valmiina, joten tuotanto ja kauppa syntyivät. Jo 1890 Tampereella oli yli 20 pyö-räkauppiasta. Kilpailutoiminta virisi tietysti myös heti, kun pyöräilijöi-den määrä kasvoi. Mauranen kuvaa pyöräilyn leviämistä eri kansanosi-en keskuuteen ja tämän vaikutuk-sia yhteiskuntarakenteeseen. Mie-lenkiintoista tilastotietoa on saatu muun muassa polkupyörärekisteris-tä, jota pidettiin vuosina 1913-53. 29.7.1926 Hämeensillan ylitti 2561 pyöräilijää. Päästäänköhän nykyään edes neljäsosaan tästä. Polkupyöri-en valmistus nosti 30-luvun laman jälkeen jaloilleen mm. Kone ja Terä nimisen pajan, josta tulikin suuri tekijä tamperelaisessa pyörätuotan-nossa. Sodan aikana pyöriä tehtiin rintamalle. Myös Nokian renkaat aloitti sekin polkupyörän renkailla. Vuoteen 1952 mennessä polkupyö-rästä oli tullut koko kansan kulu-neuvo ja naisia pyörän omistajista oli jo 46%.Neljännessä artikkelissa Tiina Männistö käsittelee artikkelis-saan naisten pyöräilyä ja sitä, miten pyörä muutti naisen asemaa.

Ensimmäistä naistenpyörää kom-mentoitiin vuonna 1889: Pyöräily on varmasti terveellisempi fyysi-nen harjoite, kuin läpi yön jatku-va tanssiminen salongeissa. Turun

sanomissa tervehdittiin ilolla tätä askelta ruumiin jäntewyyden ke-hittymiseksi.

1890 -luvulla pyörän satulaan nousivat hienot naiset, 1900 -lu-vun alussa jo ryönikät ja rouvat ja 20-luvulla mökin tyttäret ja emän-nät. Männistö kokoaa artikkelissaan pikku uutisista upean johdatuksen koko yhteiskunnan rakenteen mul-listaneeseen naisten pyöräilyn kehi-tykseen. Vesa Karonen valaisee, sen oudosti toisinaan pintaan pulpahta-van, aggressiivisuuden juuria, jolla polkupyöriin ja pyöräilijöiden edes-ottamuksiin yhä suhtaudutaan: Pyö-räily on pelleilyä ja sirkustouhua, joka ei kuulu liikenteeseen. Tätä asennetta olivat aikoinaan tasoitta-massa I. K. Inha, Juhani Aho, Kalle Kjander ja Ernst Lampén, jne. jot-ka jokainen tekivät pyöräilystä seik-kailua. Pyörän selässä koettu riip-pumattomuuden tunne sai kyseiset kirjailijat kirjoittamaan osin kosmi-siksi yltyviä ajatuksiaan. Uskomaton määrä kirjailijoita osoittautuu Karo-sen artikkelissa intohimoisiksi pyö-räilijöiksi. 20-30-luvulla pyöräily edusti rajojen rikkomista ja nousua ylempiin sfääreihin. Kansaa valistet-tiin ja kansanperinnettä kerättiin yl-häältä pyörän selästä, juuri sen ver-ran korkealla se satula oli.

Viimeisessä artikkelissa Markku Lahtinen raottaa ovea polkupyörän vaihtoehtoiseen historiaan. Polku-pyörät olisivat todennäköisesti ai-van toisenlaisia, jos vuonna 1934 olisi päätetty toisin.

Pyöräilyn marginaaliin jääneet nojapyörä ja kinneri ovat olleet kiehtova juonne polkupyörän kehi-tyshistoriaa jo varhaisvaiheista asti. Alusta asti on nojallaan poljettavien kulkuneuvojen ideana ollut turvalli-suus ja mukavuus. Jo tuolloin 1880 asiantuntijat tunnustivat avoimesti nojapyörän edut: paremman aero-dynamiikan ja pystypyörää muka-vamman ajoasennon. 1914 alettiin nojapyöriä valmistaa ranskassa teol-lisesti ja 20-luvulla Charles Mochet rakensi pojalleen nelipyöräisen pol-kuauton, josta tuli niin hyvä, että hän rakensi itselleen toisen ja lopul-ta myi suosittua ajoneuvoa miehite-tyssä ranskassa.

PYÖRÄLLÄ ALKI AI-KOJEN VELOMA-NIA! TOIMITTANUT KIM-MO ANTILA. TAM-PEREEN MUSEOT. TAMPERE 2007.

11Pikajalka 13

Pyöränostalgiaa on liikkeellä

Nostalgiset polkupyörät on vapaa toimittaja Vesa Rohilan kolmas kirja. Aiemmin häneltä ovat ilmes-tyneet Alfamerin kustantamina Eilispäivän traktoreita (2005) ja Wanhat rakkaat koneet (2006) -nimiset kirjat.

Rohila esittelee teoksessaan aluk-si 1800-luvun pyörähistoriaa drai-siinista nykyaikaisen polkupyörän syntyyn saakka. Sitten hän käsit-telee maamme viittä merkittävää pyörävalmistajaa – Merilää, Pyrki-jää, Tunturia, Kone ja Terää, Helka-maa – yhteensä noin 60 sivullaan. Kahden paikkakunnan, Rauman ja Vaasan, pyörävalmistusta ja kauppaa hän esittelee tarkemmin. Kirjan lo-

VESA ROHILA, NOSTALGISET POLKUPYÖRÄT. ALFAMER OY, TALLINNA 2007.

Myöhemmin 1932 Mochet teki ajokistaan kaksipyöräisen mallin, jolla Francis Fauré rikkoi ennätyksiä toisensa jälkeen, kunnes kansainvä-linen pyöräilyunioni UCI laati sään-nöt, jotka tekivät nojapyörällä pyö-räkilpailuun osallistumisen mahdot-tomaksi ja kehitystyö pysähtyi 50 vuodeksi. Samat säännöt ovat yhä voimassa ja nykyäänkin kilpaillaan pyöräilyssä vasta toiseksi nopeim-malla pyörämallilla.

Toinen linja Lahtisen artikkelis-sa ovat katetut nojapyörät eli kin-nerit. Eri puolilla Eurooppaa raken-nettiin laman jälkeisessä tilanteessa ja sodan ikeessä ajoneuvoja, joita saattoi käyttää mm. polttoaineen myyntirajoitusten aikana. Maini-tun Mochet polkuautojen lisäksi merkittäväksi nousi ruotsalaisten cyckelbil innostus.

Suomeen, myöhemmin kin-nereiksi nimetyt, ajoneuvot saapui-vat sodan jälkeen. Muun muassa Joka Poika lehti pyrki kanavoimaan nuorten miesten haaveita itsenäises-tä liikkumisesta mm. itse tehtyjen polkuautojen rakentamiseen. Tu-lokset olivat hyvät, sillä tämä aika tuotti lopulta ne erinomaiset insi-nöörit, joiden taidoilla rakennet-tiin veturit, tehtaat ja laivat, joilla maksettiin sotakorvaukset ja talous nousi jaloilleen.

Ehkä kuuluisin kinneriseikkai-lu Reino Karpion ja Matti Näräsen matka saaristomeren kautta ruot-siin on legenda, jonka Lahtinen upeiden kuvien kera on liittänyt artikkeliinsa.

Kinnerien tekniikan kautta siir-rytään nojapyörien nykytilantee-seen. Kilpailukielto ja sota oli lopet-tanut nojapyörien kehittelyn lähes tyystin. Yksi sinnikäs, Leibzigilai-nen Paul Rinkowski, kehitti noja-pyörätekniikkaa 50-60 luvuilta aina 80-luvulle asti. Hän teki merkittä-viä nojapyöräkeksintöjä ja menestyi muuten, muttei kaupallisesti. DDR ei antanut siihen mahdollisuutta.

Nojapyörien uusi aika alkoi 1983 kalifornialaisen yliopistoporukan kehittämän nojapyörän tullessa tunnetuksi elokuvassa Brainstorm. Nojapyöriä alettiin taas kehitellä USA:ssa Australiassa ja Euroopas-

sa. Nojapyöräkilpailujen järjestä-miseksi perustettiin järjestö IHPVA ja ennätykset alkoivat taas paran-tua. Tunnin ajon ennätys on nyky-ään yli 80 km ja huippunopeus yli 130 km/h.

Kilpailutoiminnan sijaan valta-osa nojapyörien kehitystyöstä suun-tautuu kuitenkin liikennekelpois-ten ajoneuvojen kehitykseen. Suuri määrä varsin pieneksi jääneitä pajoja ympäri maailman kehittelee noja-pyörää yhä käyttökelpoisemmaksi ajoneuvoksi työmatkaliikenteeseen ja retkeilyajoneuvoksi. Kiinni ku-rottavaa on paljon vuosikymmenien karenssin jälkeen, mutta kehitys on nopeutensa takia mielenkiintoista seurattavaa; nopeutettua tekniikan evoluutiota.

Lopussa Lahtinen esittelee suo-malaisen nojapyöräyhteisön teke-misiä ja tuotoksia viimeisen kym-menen vuoden ajalta. Into tuntuu olevan kova ja tulokset paranevat kansainväliseen tahtiin.

- Jori Montonen

pussa on yksittäistä merkkitietoa ja kerrotaan myös Puolustusvoimien pyörähuutokaupasta sotaveteraa-nien hyväksi tänä vuonna. Kuvitus on runsas, sekalainen. Kirjoittaja on voinut käyttää Jussi Muotialan keräämää esite- ja mainosmateriaa-lia hyväkseen.

Parasta, kiinnostavinta ja suju-vinta kirjassa ovat Rauman ja Vaasan pyöräteollisuuden esittelyt, ja myös useista pyörämerkeistä kertovat ta-rinat ovat hyvin luettavia.

Rohila osaa kirjoittaa; kuitenkin pyörätehtaiden Merilästä Helka-maan esittelyt ovat vähän puisevia ja luetun makuisia - vanhoista tutuista lähteistä johtuen. Pieneen, johonkin uuteen, omaan, yksityiskohtaan, henkilöön, tarkentaminen olisi pa-rantanut asiaa. Kuin myös vaikkapa se, että viittä valmistajaa olisi joten-kin vertailtu keskenään.

Pyörän lyhyt kehityskertomus on kirjassa mielestäni sinänsä paikal-laan. Rohilan historiatietoja ei tee mieli nopeassa lukemisessa erityi-semmin epäillä, mutta vilkaisu kir-jan lähdeluetteloon ja viitteisiin saa mietteliääksi: uudempaakin, oiko-vaa sekä eräitä asioita epävarmoiksi toteavaa tietoa on tarjolla. Kirjoitta-ja viittaa muun muassa John Wood-forden The Story of the Bicycleen (1970) monesti. Woodforden teos ei ole alkuperäislähde, mutta ei toi-saalta Vesa Rohila historioitsijak-si esittäydykään. Kustaa Merilästä hänen on selvästi ollut vaikea saa-da tietoa.

Kirjan lopussa on noin 550 suo-malaisen pyörämerkin luettelo, jon-ka runkona Rohila on luvan saa-tuaan käyttänyt Vanhat Velot ry:n merkkirekisteriä. Tämä on hyvä asia eikä mitenkään estä Velojakaan joskus tekemästä merkistöön ja yk-sittäisiin merkkeihin keskittyvää julkaisua. Armeijan veteraanien hy-väksi ”pyöräsulkeisten” tallentamis-ta pidän niin ikään hyvänä, kirjaan sopivana asiana.

Kirjan luettuani mietin, onko Rohila nimennyt sen oikein, vas-taako nimi sisältöä. Kyllä se vastaa. Pitäisi joskus lukea alussa mainit-semani hänen muutkin kirjansa. - Kalevi Lepo

12 Pikajalka 13

RÖDA FARANTEXT: PELLE LILLQVIST

13Pikajalka 13

Där stod vi ett sjuttiotal cykelfantaster i snög-

lopp och snålblåst och åsåg hur bl. a. en kar-

lebybo köpte hela 5 gamla rishögar. Plötsligt lyftes en

knallröd gammal herrcykel upp på auktionsbordet

och någon bjöd en euro och strax därpå 2 euro. Då

slog jag till med 5 euro och då blev det tyst, och då

var ”Röda Faran” min. Och genast när jag lyfte bort

den, gjorde jag en upptäckt. Den vägde ju ingenting.

Vad hade jag blivit ägare till? Luft i bägge däcken och

på fälgen stod det ”Campanolo” eller nåt liknande.

Stolt ledde jag cykeln till bilen efter att först sopat

snön av den och förde hem den till mitt garage på

Kyrkostrand. Ännu har jag ej gjort någon provtur

ens, men nu förstår jag varför ingen bjöd mera, se

den hade ju inga växlar!

Velocipedens historiaTänk att bara 250 år förflutit sedan fransmannen

de Sivrac uppfann sin löpmaskin, en föregångare

till dagens cykel. Att ingen tidigare tänkt ut hur två

hjul och en ram kunde kombineras. Cykeln kom-

mer garanterat att alltid ha en strålande framtid då

det gäller kommunikationen. Själv är jag barnsligt

förtjust i cyklar och konsten att cykla. Nog gillar jag

ju att tygla en motorcykel, men så fort jag hoppar

upp på cykelsadeln är det ju samma sak, men jag

själv får utgöra drivkraften – motorn. Balansen och

smidigheten är densamma.

Mina cyklar Min första cykel hette ”Vidac”. Det var det enda

märke som jag hittade på den och det stod det på

stora kedjedrevet. Året var kanske 1945 eller 1946

och endast bakhjulet hade gummidäck. I framhjulets

fälgskåra hade min händige far bundit några varv av

ett gammalt rep och jag pinnade på varv efter varv

runt vårt uthus på Skatan så att svetten rann.

Min cykel nummer två var sprillans ny, inköpt hos

Mattssons till min födelsedag år 1950 och hette

”Bismarck”. Den tjänade mig troget ända till år

1964 då den olåst stals ur en lada på Fårholmen. Jag

saknar den ännu.

Följande cykel eller cyklar fram till 1973 har jag

glömt, men då någon gång blev jag ägare till en grön

Crescent med duomatic växelnav och den ”pedar ”

jag med ännu. En riktig slitvarg för färderna till det

dagliga jobbet vid Rådmans skola i många långa år.

Och alltid var det motvind när man på morgonen

trampade iväg och dessutom gick det ju uppför

fram till tingshusbacken. Knappa två kilometer

hälsosam morgongymnastik. Trots två rambrott

som jag behjälpligt svetsat och ett vevaxelbrott

som var svårfixat har jag gillat den gamla gröna och

vid detta nu börjar den snart vara 35 år. Tala om

svensk kvalitet.

En cykels serviceSkall en cykel funka i ur och skur måste den ses över

nu och då. Under min tid som lärare i maskin-och

ellära vid högstadiet höll jag alltid på våren ett par

lektioner om cykelvård. Mina adepter tog med den

egna cykeln till skolan och så blev det att skruva. Vad

roligt vi hade och vilken lycka jag kände över att ha

Tack Anders Eklund, utskickad av en lokal tidning till polisens cyke-lauktion här i Jakobstad för en tid sedan. Jag var den lyckliga ägaren till den röda 5 euros herrcykel, som du finurligt döpte till ”Röda Fa-ran”. Tack Anders, det skall den få heta.

14 Pikajalka 13

lärt dem något nyttigt för livet. För cykeln är ju vårt

första och kanske sista fordon. Har ni annars lagt

märke till, att äldre män föredrar damcyklar men

ännu får jag höger benet över ramröret.

Där i skolans verkstad fi ck eleverna först tvätta

sin cykel och sen dra åt lösa skruvar, så med cykeln

upp och nedsvängd smörja styrlager, hjullager,

kedja, wirar och växelmekanismen, detta otyg som

vi har tävlingscyklisterna att tacka för. Att serva

växelanordningen på mina elevers cyklar var det

jobb jag mest avskydde. Det jag bäst behärskade

var att med hjälp av en kraftig hammare och en

mejsel på några sekunder justera mittenlagret. Det

var ofta svårt för dem. Att sen se

dem testa cykeln ute på trafi k-

staden intill skolan och nöjda

återvända till parkeringen och

fortvarande vara på gott humör

gjorde ju även mig glad. En

speciallektion i riktning av hjul

med hjälp av en ekernippels-

pännare, brukade jag också bjuda på. Jag behärskar

själv dåligt den konsten men genom att se på kan

man ju lära sig mycket. Som ung var jag fascinerad

av att vid Mattssons se dessa cykelmonterare som

hela dagarna satt och ekrade hjul. Då på femtiota-

let, plockades cyklarna ihop av delar, det var säkert

ett sätt att slippa importtullar.

Mina cyklar i dagÄr man en tokig samlare och kan köpa en cykel för

5 euro och har plats för dem, så kan det med tiden

lätt bli en samling velocipeder. Dessutom tycker ja

att det är kul att fi xa till en cykel. Denna vinter har

jag i Motormuseets källarverkstad rustat 3 cyklar. En

ljusgrå skönhet, som jag hittade på Ekorosk för säkert

femton år sedan av åbomärket P E T O. Den var så

fi n i lacken, men saknade sadel, styre och däck. Så i

januari inhandlade jag två kompletta däck, hittade

en användbar, men fel sadel, fi ck ett bra styre med

styrstam av en bekant i Kyrkostrand och kvickt

kunde jag provcykla en sväng ut till BTC-center

och andas in havsluften. Cykel nr.två köpte jag i

februari på den årliga stora örebromarknaden. Den

kostade 40 euro och var en helt original 40 – talare

av märket Presto och tillverkad i Lindesberg. Har en

antikvitetstokig, släktkär kusin i Lindesberg så för

att imponera på henne köpte jag hojen. Förutom

en bok om gamla cykelhjälpmotorer och en ben-

sinkran till min B M W R 51/3 var cykeln det enda

jag inhandlade där. Men cykeln gladde mig, ty med

den kunde jag cykla runt i hallen och spana in innan

storpubliken vällde in. Cykel nr. tre är en gammal

välnött svensk Monark. Den köpte jag

av sångarbrodern Westerlund i Nabba

för två euro i vintras. Han hade köpt

den ny vid Mattssons år 1955 och inte

var den ju vacker där den legat i många

år i en ria. En helkvälls fi xande och

någon ny reservdel, så provcyklade

jag den igen min två kilometers BTC-rutt. Jag hade

i radio Vega efterlyst en tjugotals herrcykel, som

jag tänkte förse med en gammal cykelhjälpmotor

av årgång 1922 och Westerlund var den enda som

svarade. Vi känner ju varandra sen gammalt så han

begärde en euro för cykeln, men jag gav två. Den

trevliga pratstunden var ju också litet värd. Någon

motor monterade jag ej heller på den, ty den var ju

trettio år för ny.

Bland rariteterna i min cykelsamling fi nns en

helt original damcykel av tyska fabrikatet ”Gö-

ricke” tillverkad i Bielefield alldeles i början av

trettiotalet. Den hade jag lånat ut senaste sommar

åt gänget som spelat in Colorado Aveny. Cykeln är

helt original med original pedaler, kjolskydd och

sadelöverdrag. Men det lilla vackra kattögat saknas.

Och cykeln har originallacken kvar. Det är sånt som

fi lminspelare gillar och även museimänniskor. Tänk

”Äldre män föredrar damcyklar ”

15Pikajalka 13

vad mycket äkta original har förstörts bara inom

hobbyn med veteranbilar och motorcyklar, när

man blästrar och lackerar med dessa nya, blanka

syntetfärger. Nog skall en gammal få se gammal ut,

sa en kompis från Tavastkyro.

Wanhat WelotSå heter en landsomfattande förening för oss som

gillar gamla cyklar. Och då är förstås regeln att ju

äldre, desto mera eftertraktat och högre i kurs. Det

finns till och med ett par medlemmar som äger varsin

s.k. höghjuling från 1890- talet. Varje år hålls en

träff för medlemmarna och föreningen ger ut en

egen tidning ”Pikajalka”, som cykeln förr kallades

i finsk folkmun.

Att cykla är härligt och ger fin motion och så

hinner man stanna och prata med vänner och

bekanta. Nu har jag också hunnit ta en längre prov-

tur med ”Röda Faran” och jag är helt begeistrad

över mitt fynd ,en före detta fransk tolvväxlad

tävlingscykel,en iskall, blåsig dag på polisaukti-

onen. Jag skall bara svänga om styret, så blir det

bekvämare. ”Tå byri a gaa ännu håålari”.

2 kuukautta sitten löysin erittäin hyvin säilyttynyt Pietarsaaressa aikoinaan uutena myydyn pyörän. Voiko vuosimalli olla siinä 1907- 1912? Kuka tietää? Ketjusuojassa lukee KALEVA siis suomalainen fillari. Paikallisen myyjän merkki K. Holländer näkyy kolmessa paikassa,satulalaukussa, kellossa ja rungossa edessä jossa myös merkki TRIUMPH näyttä olevan pyörän merkki-nä. Jopa renkaissa pysyy ilmaa.

Pelle Lillqvist on Pietarsaarelainen vanha velo, jonka moottorimuseossa Pietarsaaressa on tällä hetkellä noin 270 vanhaa venemoottoria, 50 vanhaa moottoripyörää ja noin 20 vanhaa polkupyörää.

Huutokaupassa vaihtoi tavara omis-tajaa. Pöydälle nostettiin komean-punainen miestenpyörä, joku tarjosi euron, toinen kaksi. Minäpä huusin viisi ja väki hiljeni. Punainen paho-lainen tuli omakseni ennen kuin huomasinkaan. Ja mitä olinkaan ostanut. Eipä ihme ettei kukaan tarjonnut enempää, eihän siinä ollut vaihteitakaan.

Ensimmäinen pyöräni oli nimel-tään Vidac. Muuta nimeä en löytä-nyt kuin ketjusuojuksessa oli. Se oli sotien jälkeen ja vain takapyörässä oli kumi, etupyörässä köyttä. Sillä ajoin ympäri piharakennusten ym-päri Pietarsaaren puutalokaupun-gissa niin että hiki lensi. Syntymä-päivälahjaksi sain sitten upouuden Bismarckin, jolla ajoin 15 vuotta kunnes se varastettiin. Joskus myö-hemmin sain kaksivaihteisen Cres-centin jolla ajoin vuosikaudet vasta-tuuleen töihin kouluun. Pian tulee 35 vuotta täyteen, mutta välillä on pitänyt hitsata runkoa kasaan.

Pyörää pitää hoitaa jotta se toi-misi. Pidin kone- ja sähköopin opis-kelijoille keväisin aina pari tuntia pyöränhuoltokoulutusta. Homma sujui, ja tuntui mukavalta opettaa jotakin oikein hyödyllistä. Onhan pyörä useimmille ensim-mäinen ja monille viimeinen kulkuneuvo. Olettehan panneet merkille, että vanhat miehet pitävät naistenpyö-ristä kun ei jalka enää nouse vaaka-putken yli.

Koulun verstaassa oppilaat pur-kivat pyörän, voitelivat laakerit, ketjut, vaihteet ja vaijerit. Hallitsin keskiölaakerin kiristyksen vasaral-la ja meisselillä parissa sekunnissa, mikä oppilaille tuotti tuskaa. Myös

kiekkojen rihtausta opetin, vaikka se oli itsellenikin vaikeaa.

Jos keräilijä luonne pääsee käsiksi viiden euron pyöriin, tulevat nurkat pian täyteen. Kunnostaminenkin on mukavaa puuhaa. Moottorimuseon kellarissa korjasi viime talvena juu-ri kolme pyörää. 15 vuotta sitten löytämäni PETO-pyörä oli hyvässä maalissa, mutta satulaton ja renkaa-ton. Pian siihen löytyi puutuvia osia japääsin kokeilemaan pyörän kul-kua raikkaassa meri-ilmassa. Helmi-kuussa ostin Örebron markkinoilta 40-luvun Preston. Westerlundin laulajaveljeltä ostin vielä kahdella eurolla Monarkin. Illan huolto ja muutama varaosa sai sen taas kii-tämään. Olin radion kautta etsi-nyt 20-luvun miestenpyörää, jotta voisin panna siihen vuoden 1922-mallisen apumoottorin, mutta vain Westerlund vastasi ja hänenkin pyö-ränsä oli 30 vuotta liian nuori.

Harvinaisuus pyöräkokoel-mas-sani on alkuperäiskunnossa oleva naisten Göricke, joka on valmistet-tu Bielefeldissä. Pyörä on alkupe-räisessä maalissa, vain kissansilmä puuttuu. Siitähän pitävät eloku-vantekijät ja museoihmiset. Kuin-ka paljon alkuperäistä katoaakaan liian innokkaiden autonkorjaajien maalikerrosten alle.

Ystävien kanssa on mukava pyö-räillä ja pysähtyä juttelemaan, mi-hin Vanhojen velojen kokoontumi-set antavat hyvän mahdollisuuden. Olen nyt ehtinyt kokeilla jo punais-ta paholaistani, joka on ollut ranska-lainen 12-vaihteinen kilpapyörä, ja olen siitä erittäin ylpeä. Mutta oh-jaustangon käännän kyllä nurinpe-rin, niin on mukavampi ajaa.

16 Pikajalka 13

Welocipedi on jalo eläin

TEKSTI RAUNO GRÖNBACKA

17Pikajalka 13

Ystäväni Mikko Råbergin pyynnöstä olen tutkinut Vaasan pyöräilyn ja pyöräkaupan varhaisvaiheita. Tällöin on noussut esiin eräitä uusia tietoja, joilla lienee yleisempääkin kiinnostavuutta. Koska arkistoläh-

teitä on niukasti, ovat ajankohdan vaasalaislehdet muodostaneet luotettavimman lähdeaineiston.

Vasemmalla proviisori, myöhemmin apteekkari Sigurd Brander. Upseeri on jutussa mainittu Axel af Enehjelm.

Valokuvassa on Emil Peltonen, pyörä on Myrsky. No 19360. Ajolupa no 26 myönnettiin Kurikan nimism.piirissä 19.11.1914 ”sodan ajalle”. Kuvan omis-taa Christer Jern.

18 Pikajalka 13

Otsikon sanat ovat velocipedi-runosta, jonka Wa-

sabladet-lehti julkaisi 24.4.1869. Tuolloin ei vielä

ensimmäistäkään polkupyörää ollut Vaasassa nähty.

Uutinen maailmalta oli kiirinyt kirjoittajalle, joka

kiihkeästi odotti uuden ajoneuvon tuloa. Kirjoittaja

odottaa pyörän tulevan kaupunkiin laivalla, ehkäpä

Ruotsista. Kymmensäkeisen runon vapaamittainen

suomenkielinen riimittely on Mona Louhelaisen

käsialaa.

”Också några welocipedrim”“Nykyään on tapana kirjoittaa ylistysrunoja weloci-

pedista, uudesta kulkuneuvosta missä itse saat raataa

hevosena. Welocipedi on jalo eläin, joka ilman rehua

vie sinut matkojen päähän.

Se opettaa kankeatkin selät taipumaan.

Siltavoutikin ilahtuu kun polkemalla pääsee käte-

västi eteenpäin. Hänen vauhdistaan hyötyy varsinkin

tien haltija, sillä mitä enemmän siltavouti polkiessaan

hikoilee, sitä enemmän sakkorahaa kertyy.

Kosijan rakkautta koetellaan kun hän joutuu pon-

nistelemaan pyörämatkalla nuorikkonsa luokse.

Hengästyköön karhu läkähdyksiin ja saakoon taka-

listonsa helläksi polkemalla verorahojen perässä.

Enää ei häpeillä kehon hassua vääntämistä kun-

han vain päästään äkkiä eteenpäin: muuten muut

ajavat ohi !

Mutta- jotta pystyisin Sinua, welocipedi, oikein

ylistämään olisi Sinut ensin nähtävä.

Tervetuloa, rullaapa heti ensimmäiseen laivaan,

niin laadin Sinusta kauniin riimilaulun”.

neiti Carpin rekisteröinti-tod. on eka vuodelta 1898. Omistaa Carita Hummelsted. Silloi-nen nti Carp oli hänen isoäitinsä.

19Pikajalka 13

Onko tässä ensimmäinen Suomessa polkupyörälle

omistettu ylistysruno?

Ensimmäinen vaasalaispyöräilijäAihetta on käsitelty jo aiemmin Pikajalka-lehdissä

mm. numerossa 2/2004. Olen todennut saman

kuin Mikko Kylliäinen, vuosien 1869-1872 Wasa-

bladet-lehdissä ei löydy mitään mainintaa Lorenzo

Runebergin pyöräilystä. Ensimmäinen nimeltä

mainittu pyöräilijä oli Oravaisten lukkarinpoika

J.V.Nessler, joka 13.5.1869 ajoi kolmipyöräisel-

lään Maalahdesta kaupunkiin. Pyörän mainittiin

olevan myytävänä 50 markalla. Vielä heinäkuussa

Wasabladet julkaisi yhden pyöräuutisen. Tuolloin

Vaasan läänin maanviljelysseuran kokouksen osan-

ottajat saivat tutustua ”possessionaatti” Karlenin ns.

hevospyörään (hästwelociped). Lehden mukaan,

kyseessä oli kolmipyöräinen kevytrakenteinen kärry,

jonka keskimmäinen pyörä oli edessä aisojen välissä.

Näiden uutisten jälkeen pyörä häviää pitkiksi ajoiksi

lehden sivuilta. Seuraavat uutiset löytyvät vasta

1880-luvulta. Mielenkiintoinen havainto oli, ettei

John Wickströmin väitetystä pyöräilystä Koivulah-

desta Vaasaan löydy mainintaa. J. Wickström mai-

nitaan esitelleen pyöräänsä venäläiselle sotaväelle.

AinakaanVaasassa ei tuolloin ollut venäläisiä jouk-

koja. Suomen 3. Vaasan tarkk`ampujapataljoona sai

ensimmäiset alokkaansa 1.11.1881 ja oli suomen-

(ruotsin) kielinen joukko-osasto.

Kuka ”keksi” sanan polkupyörä ? Korkeapyöräisten polkupyörien vaarallisuudesta Waasan Lehti- kertoi 18.8.1886. näin: ”Polku-pyörällä kulkeminen, tuo muutoin huwittawa ja reipastuttawa uljailu, tuottaa toisinaan ratsasta-jalle wähäisiä onnettomuuksia. Niinpä on täällä Waasassa eräs nuori hywinkin taitawa polku-pyörä-ratsastaja kaksi kertaa loukannut itseään pyörän kaatuessa. Toisella kertaa nyrjähti jalka ja pari päiwää sen jälkeen meni samoin kaatuessa

toinen käsiwarsi pois tiloiltaan niin pahoin, että se ehkä jää wääräksi ainaiseksi”.

Uutisessa on huomioitavaa, että toimittaja käyt-

ti jo 18.8. sanaa: ”polkupyörä”. Sanan ”keksijäksi”

väitetyn I.K. Inhan kolmesta matkakertomuksesta

ensimmäisen julkaisi Uusi Suometar-lehti vasta

21.8.1886. Waasan Lehden uutinen on vahva

näyttö siitä, ettei I.K.Inhaa voi pitää sanan ”isänä”.

Talvella 1881 aloittaneenVaasan Lehden- perusti-

vat toimittaja Waldemar Sundman ja konttoristi

Toivo Nyström. Toimittajana lehdessä työskenteli

myös J.D. Lampinen.¹Toivo Nyström lienee sama

herra, joka 18.8.1886. ilmoitti Vasabladet-lehdessä

toimittavansa, purjehduskauden aikana, kaikkiin

Suomen satamiin englantilaisia polkupyöriä.

Ilmoituksessa mainitaan erityisesti Rover racer-

turvapyörä ja sillä ajetut 20 engl. mailin ja 100 engl.

mailin maailmanennätykset.

Voisi olettaa kauppojakin syntyneen. Elokuun

10. kauppasi luutnantti A. af Enehjelm 54 tuuman

isopyöräistä, vain kaksi kuukautta ajettua, Singe-

riä 280 markan hinnalla. Tuolta ajalta säilyneessä

valokuvassa af Enehjelmillä on matalamallinen

Rover-pyörä ja H.S. Brander nojaa isopyöräiseen

ajokkiinsa. Olisiko tässä myyjä sekä ostaja?

Kesäkuussa 1887 saivat vaasalaiset ihailla pitkän

matkan polkupyöräratsastajia: ”Kolme nuorta mies-

tä Turusta saapui wiime keskiwiikkona polkupyörillä

tänne Waasaan. Urheilijat, jotka oliwat lähteneet

Turusta edellisenä keskiwiikkona ja poikenneet wä-

lillä useissa paikoissa, aikovat jatkaa samoilla kulku-

neuwoilla matkaansa Haaparannasta Tukholmaan”.

(Waasan Lehti 11.6.1887.)

Kyseessä olivat arkkitehtiylioppilaat Otto

Holm, Frithiof Strandell ja Knut Wasastjerna.

Kyseiset nuoret miehet saapuivat 8.6. Vaasaan.

Pietarsaaressa he olivat 13.6 ja jatkoivat sieltä kohti

Oulua. Pyöräiltyään tuon n. 2000 km:n lenkin

Pohjanlahden ympäri he saivat perillä Tukholmas-

20 Pikajalka 13

sa sankarin vastaanoton, jolloin herrat pyörineen

myös valokuvattiin. Ivar Wilksmanin mukaan aikaa

matkaan kului 25 päivää. Hän kuitenkin erehtyy

kertoessaan, että lähtö olisi tapahtunut Tukhol-

masta. Otto Holm toimi myöhemmin lääninark-

kitehtina Oulussa ja Knut Wasastjerna Helsingissä

asuntokonttorin päällikkönä. Pyöräily maistui

herroille vielä tämän pitkän matkan jälkeenkin. Jo

lokakuun 2 päivänä he kilpailivat Kaisaniemessä 10

000 metrin pyöräilyssä. Kisan voitti Lennart Holm,

jonka aika oli 24 min 42 sek. Toinen oli Otto Holm

ja Knut Wasastjerna oli kolmas.

Pyöräilyn varhaisvaiheessa oli vielä epäilyksiä

uuden liikuntatavan terveysvaikutuksista, kuten

I.K. Inhan n. 1890 Kaarlo Sarlinilta saama kirje

osoittaa: ”Muuten olen alkanut hieman epäillä, oli-

siko ollenkaan viisasta hankkia itselleen polkupyörää:

eiköhän siihen pian kyllästy? Toisaalta olen kuullut,

että koko sportti on rinnalle vahingollista (kuinka

paljon siinä lie perää, sitä en tiedä). Te joka jo kauan

aikaa olette tätä velosipedisporttia harjoittanut, ken

ties voisitte antaa tässä viisaan neuvon”. Tällaisia

epäilyksiä ei näytä olleen ainakaan vaasalaisrou-

villa ja neidoilla. He näyttävät jo varsin varhain

menneen mukaan pyöräilyn iloihin täysin rinnoin.

Jotain epäilyksiä sportin sopivuudesta rinnalle

saattoi kuitenkin olla Vaasan Polkupyöräklubin

johdolla, jotka kesällä 1898 vaativat kilpailuun

ilmoittautumisen yhteydessä esitettäväksi lääkä-

rintodistuksen.

Pikapyörällä taival taittuuSeuraavassa eräitä Pohjalainen- lehdessä olleita

pyöräilyuutisia: 16.5.1890. ”Polkupyöriä viisi

kappaletta matalaa englantilaista mallia on Vaasan

pataljoonan sotamiehiä varten tilattu. Niistä kuuluu

maksetun 400 markkaa kappaleelta”. 23.6.1890.

”Polkupyörällä matkan Pietarsaareen teki täältä

menneellä viikolla Einar Cannelin. Matkaa kertyi

10 peninkulmaa ja 6 virstaa. Aikaa kului 10 tuntia”.

15.8.1890. ” Pikapyörä. Pikapyörällä saapui viime

tiistaina (12 p) maanviljelijä A. Wolff Ilmajoelta,

ajettuansa 8 peninkulmaa 8 tunnissa, lepohetkin

siihen luettuna. Matka olisi tien paremmassa kun-

nossa ollen voinut tapahtua lyhyemmässäkin ajassa,

missä tie oli parempaa kuluikin 2 peninkulmaa 1½

tunnissa”.

Heinäkuulta 1893 pikku uutinen tuntematto-

maksi jääneestä vaasalaisesta: ”Pitkän pyöräretken

teki vaasalainen 650 kilometriä”. Huhtikuun

lopulla 1896 kerrottiin kuinka: ”Polkupyörällä Lap-

peenrannan leirikokoukseen aikoo pataljoosta lähteä

kymmenkunta alipäällystön ja miehistön jäsentä.

Matka aiotaan tehdä viidessä päivässä”.

PyöräretkiäPyöräilyn ensimmäisen nousukauden aikaan

julkaisivat vaasalaiset sanomalehdet uutisia pai-

kallisten pyöräilijäin suorittamista pyöräretkistä.

Meistä voi tuntua oudolta, että varakkaat ihmiset

matkasivat polkupyörillä paikkakunnilta toisille.

Pyöräilysportti oli tuolloin tietenkin muotia mutta

samalla pyöräily antoi uuden vapauden liikkua

ilman kestikievari hevosen määräämää tahtia.

Elokuussa 1896 Wasa Tidning-lehti uutisoi

kuinka maanviljelysneuvos M. von Haartman oli

pyöräillyt vaimonsa ja tyttärensä kanssa Vaasasta

Turkuun. Aikaa kului viisi päivää, joista kuitenkin

kaksi olivat lepopäiviä. Lepopäivien aikana herras-

väki tutustui Porin ja Rauman kaupunkeihin. Tiet

olivat olleet erinomaisessa kunnossa.

Vaasan Pyöräilyklubin jäsenet H. S. Brander ja

U. Finnilä pyöräilivät kesäkuun lopulla 1895 Tor-

nioon. Seuraavana kesänä herrat Brander, Finnilä ja

Willebrand pyöräilivät Hämeenlinnan, Lahden ja

Lappeenrannan kautta Imatralle. Lehti kertoi erään

heistä käyneen Pietarissa saakka. Tuskin pyörällä

21Pikajalka 13

kuitenkaan. Kotimatkalle suunnattiin Puumalan,

Kuopion, Jyväskylän ja Keuruun kautta. Kotona

laskettiin matkaa taitetun 1070 km ja aikaa retkei-

lyyn oli kulunut 21 päivää. Jo tästäkin voi havaita,

että vain varakkailla henkilöillä oli tuolloin mah-

dollista tällainen lomailu

Polkupyörä rinnastetaan ratsuunPyöräilijäin määrän lisääntyminen sai Vaasan viran-

omaiset muistuttamaan pyöräilijöitä turvallisesta

ajotavasta. Koska kaupungin poliisijärjestyksessä ei

ollut erillistä säännöstä pyöräilijöille heidät rinnas-

tettiin aluksi ratsastajiin. Heinäkuun 11 p:nä 1890

Pohjalainen- lehdessä mainittiin: ”Polkupyöräin

ajajille. Kaupungin viskaali huomauttaa kaupunki-

laisia poliisijärjestyksen 15 § s:tä, jossa ratsastaminen

kaupungin puistoissa ja puistikoissa on kielletty”.

Huhtikuussa 1895 ”Pyöräilijöitä muistutetaan, että

jalkakäytävillä ajo on kielletty”. Vuotta myöhemmin

oli asialla maistraatti ja nyt oli uutisen sävykin jo

jyrkempi. ”Laillisen edesvastuun uhalla on polku-

pyörällä ajo kielletty katukäytävillä ja puistikoilla.

Maistraatti.” Vallatonta väkeä nuo pyöräilijät!

Kaupungin jalkakäytävät olivat tuolloin paljon

nykyisiä leveämpia, autojen tarvitsema tila on saatu

jalkakäytäviä kaventamalla.

Toivo Nyströmin ilmoitus Wasabldet 18.8.1886. Wasa velocepediklubinsääntöjen 1§ ja irroitetta-va kutsu klubin jäsenek-si. Lienee ollut myösjäsenkortti.

22 Pikajalka 13

Pyöräilijän määrä kaupungissa oli kasvanut jo

niin suureksi, että tunnistamisen helpottamiseksi,

viranomaiset päätyivät esittämään pyöräilijöille

järjestyssääntöjä sekä pyörien rekisteröintiä. Tou-

kokuussa 1898 kerrottiin maistraatin laatineen

pyöräilijöille järjestyssääntöehdotuksen, jonka

kaupunginvaltuusto kuitenkin kesäkuussa hyl-

käsi tarpeettomana. Valtuuston mielestä pyörien

numerointi on tarpeellisempaa kuin järjestyssään-

nöt. Kuitenkin jo heinäkuussa 1898 saatiin lukea

seuraavaa: ”Pyöräilijöitä kehoitetaan kaupungissa

viimeistään lauantaina kuluvan heinäkuun 16 p:

nä ilmoittautumaan Poliisikonttorissa, missä nu-

merolappuja aina 200 numeroon myös voi saada 75

penniä kappale. Vaasassa heinäkuun 13 p:nä 1898.

Poliisikomisarius”.

Kaupungin asukasluku oli

vuoden 1898 lopulla 13.667

henkilöä. Samana ajankohtana

oli pyörien määrä 628 kpl.

Voi todeta pyörien rekiste-

röinnin olleen Vaasassa ”koti-

kutoista”, johon malli tosin oli

saatu ulkomailta. Kun kaikki Suomen pyöräilijät

1914 määrättiin rekisteröitymään olikin kyseessä

tsaari Nikolai II:n antama määräys.

Pyörät rekisteriin

Vaasan läänin kuvernööri vahvisti kesäkuun lopulla

1898 Vaasan pyöräilijäin järjestyssäännöt sekä pol-

kupyörien rekisteröintivelvollisuuden. Kaupungin

poliisilaitos määrättiin hoitamaan rekisteröinnin,

lupamaksut ja numerokilpien jaon. Mainittakoon,

että Ruotsissa pyörien rekisteröinti aloitettiin Tuk-

holmassa v. 1894 ja seuraavana vuonna antoi Uu-

denmaan läänin kuvernööri vastaavan määräyksen.

Kun katselee Vaasan 1898 rekisteröintitodistusta on

helppo todeta sen tulleen kopioiduksi vastaavasta

Tukholman poliisin todistuksesta.

Ensimmäisen rekisteröinnin Vaasassa teki hei-

näkuun 8. päivänä tuleva polkupyöräkauppias G.

L. Hasselblatt saaden nron 1. Samalla hän varasi

nrot 2. ja 3, jotka merkittiin Arthur Åhmanille

ja Sally Schaumanille. Numeron 4. lunasti ensin

lyseolainen Max Schauman, joka myöhemmin

luopui siitä, jolloin numeron sai kahvikauppias

Emil Kock. Mikäli henkilö luopui pyörästään oli

numerokilvet palautettava takaisin poliisille, jolloin

sama kilpi luovutettiin toiselle pyöräilijälle. Hieta-

saarenkatu 3:ssa asunut maistraatinsihteeri Oskar

Lundgren lunasti vaimolleen, itselleen ja Ester ja

Ellen tyttärilleen numerot 5.– 8. Tuon ensimmäi-

sen vuoden rekisteriin on merkitty

myös muualle Pohjanmaan alueelle

ostettuja pyöriä, esim. nro 419.

kauppias M. Pykälämaa, Kannus.

Laihialaisia, kauppias Herman

Alapoti ja sahanomistaja Tuomas

Sarvela. Oravaisiin oli ostettu neljä

pyörää.

Vaasan sijoitetun 3:nen Tarkk`ampujapataljoonan

henkilöstöä löytyy varhaisista pyöräilijöistä. Aliup-

seeri Jaakko Ahonen sai numeron 533, numerot

539. – 542. lunastivat luutnantit Hjalmar Neo-

vius, Carl Rydnäs, Georg Enckell ja aliluutnantti

Alexander von Essen.

Toukokuun 24. vuonna 1899 saivat pyöriin-

sä numerokilvet 2. komppanian tarkk`ampuja

nro 66. Johannes Österberg ja 4. komppanian

tarkk`ampuja nro 29. Johannes Qvist.

Lisäksi näyttää jokaisella komppanialla olleen

kaksi pyörää miehistön käytettävissä.

Vuoden 1898 viimeinen rekisteröinti tehtiin 3.

syyskuuta, jolloin neiti Elin Sjöblom sai numeron

628.

Vaasan sijoitetun 3:nen Tarkk`ampujapataljoonan

Toukokuussa 1897 laskettiin klubin jäseniä olevan jo 79 henkilöä.

23Pikajalka 13

Luku osoittaa ensimmäisen rekisteröintivuoden

polkupyörien määrän, eikä siitä voi päätellä vuoden

aikana hankittujen uusien pyörien lukua. Vuoden

1899 viimeisen numeron 1082 sai maisteri Albert

Gröndahl.

Kuinka tärkeänä pidettiin sitä, että pyörässä oli

aina numerokilpi osoittaa kauppias Aino Linde-

manin 12.7. 1909 saama haaste saapua kuultavaksi

polkupyöräsääntöjen rikkomisesta.

Poliisin raportin mukaan: hän ajoi 10.7. 09 klo

4.10 iltapäivällä useita kertoja pyörällä, jossa ei ollut

numerokilpeä.

Pyöräkaupan aaltoliikkeitä voi seurata Vaasan

pyörien rekisteröintitilastosta. Kun vuonna 1899

rekisteröitiin vielä 454 pyörää oli vuoden 1902

rekisteröintien määrä enää 244 ja vuotta myö-

hemmin vain 171 pyörää. Kasvu-uralle päästiin

viimeistään 1908, jolloin rekisteröitiin 364 pyö-

rää. Tästä eteenpäin näyttää pyöräilijöiden määrä

kaupungissa lisääntyneen. Vuoden 1912 lopussa

oli rekisteröintien yhteismäärä 5239, joista 635 oli

myönnetty saman vuoden aikana ².

Suomessa polkupyörien rekisteröintipakko ei

suinkaan ihastuttanut pyöräilijöitä, kuten seuraava

lainaus Suomen Urheilulehdestä vuodelta 1907

osoittaa. ”Eipä haittaisi, jos klubi ottaisi ohjelmaansa

polkupyöränumerolaattojen poistamisen – eläm-

mehän nyt sivistysmaan vapaissa oloissa, ja tämä

venäläisten polisisatraappien kantama pakkovero on

yhtä hyödytön kuin arvoamme alentavakin”. Tässä

mainittu, juuri sääntömuutos ehdotuksen jättänyt,

klubi oli: Helsingin Automobiili- ja Polkupyörä-

klubi. Maamme itsenäistyessä 1917 näyttää Vaasan

pyörien numerointi aloitetun uudelleen ykkösestä

ja rekisteröintiä jatkettiin aina talvisodan kynnyk-

selle saakka.

Wasa velocipedklubbKuvernööri A. Järnefelt myönsi 31.5.1894 Wasa ve-

locipedklubbin perustamisluvan. Klubin tehtävänä

oli mm. yhteisratsastuksin, kilpailuin, ja näytöksin

herättää ja laajentaa pyöräilyharrastusta. Klubin

jäseneksi hyväksyttiin myös naiset ja ainakin miehet

(honom) saivat klubin jäsenmerkin³. Jo saman kuun

puolivälissä kokoontuivat klubin jäsenet ravintola

Ernstiin valitsemaan klubin ensimmäistä johto-

kuntaa. Puheenjohtajaksi valittiin L. Holmberg,

sihteeriksi S. Hedman, varapuheenjohtajaksi H.

S. Brander. Ajopäällikön tehtävään valittiin A. af

Enehjelm ja Alipäälliköksi U. Finnilä. Jäsenmak-

suksi vahvistettiin 2 mk ja sisäänkirjoitusmaksuksi

3 mk.

Waasan Lehti 1886

24 Pikajalka 13

Ulkomailla pyöräilyklubien jäsenet käyttivät

yhtenäisiä ajoasuja.Vaasalaiset tyytyivät hyväk-

symään seuran tunnukseksi valkoisen lakin, jota

kiersi kapea sininen nauha. Lakin etuosaan kiin-

nitettiin kirjaimet V. V. K., jotka nimikirjaimet

sopivat aluksi molemmille kielille. Klubin suo-

menkielisenä nimenä kun aluksi mainittiin: Vaasan

Velosipeedi klubi. Myöhemmin nimeksi vakiintui

Vaasan Polkupyöräklubi. Kesäkuussa v. 1895 oli

klubin jäsenmäärä kivunnut jo 40 henkilöön.

Klubin puheenjohtajaksi valittiin nyt pormestari

H. Malmberg.

Toukokuussa 1897 laskettiin klubin jäseniä

olevan jo 79 henkilöä.

Vaasalaisten esimerkkiä seuraten kokoontuivat

laihialaiset heinäkuussa 1897 perustamaan omaa

pyöräilyklubia. Paikalla oli 82 miestä ja 7 naista,

jotka kaikki omistivat polkupyörän.

Kun pyöräilyn uusi nousukausi alkoi 1920-

luvulla oli V. V. K:n toiminta jo loppunut. Kesä-

kuussa 1927 päätettiin perustaa kaupunkiin uusi

pyöräilyseura, jonka nimeksi hyväksyttiin Vaasan

Pyöräilyseura – Vasa Cykelklubb.

4. Vaasalaisen E. Herrgårdin luettelossa oli pyörien lisäksi mm.ompelukoneita,haulikoita, soittokoneita ym. 30 sivua.

25Pikajalka 13

Velocipediveljiä Klubin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittu

Lennart Holmberg ja sihteeri Selim Hedman oli-

vat molemmat pyöräkauppiaita. Kauppias Uno

Finnilä taas oli tunnetun, Vaasassa ja Kokkolassa

vaikuttaneen, Finnilän kauppiassuvun vesa. Uno

tuli tunnetuksi urheilun ja kulttuurin alalla. Hän oli

1891 perustamassa Vaasan Kanoottiklubia vaikka ei

itse koskaan kanoottia omistanutkaan.Uno Finnilä

oli myös innokas valokuvaaja, joka vielä 1927 oli pe-

rustamassa uutta pyöräilyseuraa kaupunkiin. Tuol-

loinen proviisori Helge Sigurd Brander sai apteekki-

oikeuden 1903 ja toimi siitä lähtien Vaasan Vanhan

Apteekin apteekkarina. Herroista mielenkiintoisin

on Isossakyrössä 1861 syntynyt Axel Fabian af Ene-

hjelm, vaikka hänen myöhempiä toimiaan on vaikea

ymmärtää. Klubin perustamisen aikaan Vaasan 3.

Tarkk´ampujapataljoonassa palvellut luutnantti

A. af Enehjelm valittiin kapteenin arvoisena 1903

Vaasan poliisimestariksi. Syksyllä 1903 paljastui af

Enehjelmiä vastaan suunnattu murhayritys, jonka

vaasalaiset pääepäillyt karkoitettiin Siperiaan. Vaa-

san vuosinaan hän toimi myös Vaasan Suomalaisen

Lyseon ranskan- ja venäjänkielen tuntiopettajana.

Suurlakon aikana 1905 hän oli, everstiluutnantin

arvoisena, jo Helsingin poliisimestarina. Toimestaan

hän lakon päätettyä kuitenkin joutui eroamaan. Jo

Vaasan ja myöhemmin Helsingin poliisimestarina

hän osoittautui venäläisen sortojärjestelmän uskol-

liseksi palvelijaksi, joka nopeasti nousi kenraaliku-

vernööri Steinin luottomieheksi. Kenraalimajuriksi

ylennetty A. af Enehjelm nimitettiin 1915 Oulun

läänin kuvernööriksi. Tässä toimessa hän pyrki

tukahduttamaan jääkärivärvärien toiminnan sekä

katkaisemaan Saksaan jääkäreiksi pyrkivien etap-

pitiet. Vuonna 1917 pakottivat oululaiset vihatun

kuvernöörin eroamaan virastaan. Vuoden 1918

aikana hän pakeni aluksi Neuvosto-Venäjälle ja

myöhemmin Suomen kautta Tanskaan, jossa hän

kuoli 1922.

PyöräkilpailujaVaasan Pyöräilyseura järjesti kaupungin ensimmäi-

set pyöräkilpailut kesäkuussa 1896. Kisa käytiin 27

km:n matkalla ja siihen saivat osallistua vain klubin

jäsenet. Kilpailijat ”olivat paljaspäin ja pienet lipok-

kaat jalassa sekä puetut waan yksinkertaiseen hienoon

willapaitaan, mikä peitti ainoastaan keskiruumiin,

joten sääret ja käsiwarret kokonaan oliwat paljaat ja

siten ihan wapaat”. Sunnuntaina klo 20 järjestettyä

kilpailua seuraamaan oli saapunut suuri joukko

yleisöä. Kilpailun voitti G.L. Hasselblatt, toiseksi

ajoi E. Rasmussen ja kolmanneksi V. Laurell, josta

tuli myöhemmin pyöräkauppias. Osanottajia oli

kaikkiaan kuusi nuorukaista.

Seuraava kisa, johon muidenkin klubien jäsenet

saivat osallistua, käytiin jo elokuussa. Koska viiden

km:n matkalle ei ollut osanottajia ajettiin vain 60

km:n kilpailu. Lähtö tapahtui Itäisestä tullista, josta

matkaan säntäsi viisi kilpailijaa. Vanhan Vaasan

kautta ajettiin lähelle Laihian kirkkoa, jossa kään-

nyttiin paluumatkalle. Sateen jälkeen kuivuneet

tiet olivat hyvässä kunnossa. Kilpailun voittaja ou-

lulainen Armo Walli käytti matkaan aikaa 1 tunnin

53 min ja 2 sek. Toiseksi polki kaupungin oma poi-

ka G.L. Hasselblatt. Pronssia sai myös vaasalainen

E. Rasmussen. Muut kilpailijat olivat vaasalainen

Th. Rasmussen ja Maalahden nimismies Georg

Tidström. G.L.Hasselblattin ei tarvinnut hävetä

kakkostilaa sillä kultamitalin voittaja A. Walli oli

eräs maamme parhaita kilpapyöräilijöitä.

Vuoden 1897 heinäkuussa kilpailtiin 5 km:n

matkalla Itäinen tulli - Vanha Vaasa. Nyt osanot-

tajia oli kahdeksan, kisan voittaja G.L. Hasselblatt

käytti matkaan aikaa 9 min. 21 sek. Hopeamitalin

sai G. Laurin ja pronssille ajoi T. Hedman.

26 Pikajalka 13

Pyöräilyharrastuksen ollessa kuumimmillaan

suunniteltiin jopa Vaasan ”ratsastushuoneen”

muuttamista pyöräilyradaksi. Asiasta käydyt neu-

vottelut eivät kuitenkaan näytä johtaneen suotui-

saan päätökseen. (Pohjalainen 16.6.1896.)

Kun polkupyörä oli ”itsekulkeva ajoneuvo”Ensimmäisen maailmansodan aikana venäläiset

viranomaiset antoivat joukoittain suomalaisten

elämää rajoittaneita määräyksiä.

Heinäkuussa 1914 keisari Nikolai II allekir-

joitti Suomea koskevan ”armollisen määräyksen

väestön velvollisuudesta toimittaa itsekulkevia

ajoneuvoja” armeijan käyttöön.. Tällaisina itse-

kulkevina ajoneuvoina pidettiin autojen lisäksi

myös moottoripyöriä ja polkupyöriä. Polkupyöriä

suomalaisten ei toki tarvinnut luovuttaa kuten

autoja ja moottoripyöriä.

Elokuussa 1914 astui voimaan määräys, joka

velvoitti pyöräilijöitä hankkimaan nimismieheltä

ajoluvan.Vaasan maakunta-arkistossa on näitä

Pohjanmaan nimismiesten myöntämiä ajolupaluet-

teloita, joista saamme tietoa alueen polkupyörien

määristä. Luetteloihin on merkitty mm. pyörän-

merkki ja numero sekä tiedot omistajasta. Osa

luvista on myönnetty koko sodan ajaksi, eräät vain

tiettyä matkaa varten.

Härmän ”vallesmanni” O.W. Hjelt kirjoitti

kansilehdelle juhlallisesti: ”Luettelo Härmän piirin

nimismiehen antamista todistuksista matkaamista

varten itsekulkevilla ajoneuvoilla, joiden antamises-

ta on säädetty Hänen Ylhäisyytensä Suomenmaan

Kenraalikuvernöörin pakollisessa määräyksessä

elokuun 11/24 päivältä 1914 No 7”. Ajoluvan

no 1. lunasti 29.8. sähköttäjä Yrjö Lukkaroinen,

Alahärmän Vuoskoskelta. Vuoden 1914 viimeisen

luvan no 819. hankki itsellinen Matti Alaluhta Ala-

hämän Lahdenkylästä. Eräät luvista on myönnetty

vain kerta matkaa varten. (VMA: Härmän piirin

nimismies Bd 4.).

Alajärven nimismies myönsi vuoden 1914 aika-

na yhteensä 451 ajolupaa. Pyörämerkkejä oli mm.

seuraavia: Viesti, England, Suomi, Derby, Meteor,

Hyvä, John Grafton, Manhattan, Venus, Vienti,

Ravet, Traveler, Anne, Yhtiö Veritas, Steering ym.

Isonkyrön nimismiespiirin ”polkupyöräpassit”

ovat säilyneet ajalta 12.9.1914-24.7.1917. Luvan

no 2. sai poliisikonstaapeli Matti Vaismaa. Pyörä oli

Paras-merkkinen no 393698. Vuoden 1914 viimei-

nen no 473. myönnettiin 31.12. Osbornella aja-

neelle Juho Korpelalle. Tästä numerointia jatkettiin

seuraavana vuonna. Viimeinen ajolupa no 552. on

kirjattu 24.7.1917 kauppias Juha Erkkilälle, jonka

pyörä oli Kiivas. Edellisen numeron sai Orisbergin

kartanon tuleva isänsä Lars Björkenheim. Pyörä

oli Pohjola no 137356. ( VMA: Isonkyrön piirin

nimismies polkupuöräpassit Bg 5.).

Kurikan nimismiehen laatimassa luettelossa on

yhteensä 1183. pyöräilijän tiedot. Arkistossa on

myös valokuvat 885:sta pyöräilijästä. Valitettavasti

kuvat on leikattu niin pieniksi, ettei niissä juuri

missään näy kokonaista pyörää. (VMA: Kurikan

nimismiespiirin arkisto: Polkupyörien ajolupaluet-

telot valokuvineen Ba 1.).

Teuvan nimismies myönsi ajolupia seuraavasti:

vuonna 1914 no 1-491. Vuonna 1915 no 1-397.

Vuonna 1916 1-726. Tässä viimeisen vuoden luet-

telossa on henkilöitä, joille ajolupa on myönnetty

jo ensimmäisen kerran 1914 tai 1915. (VMA:

Polkupyörällä matkaamiseen annetut luvat Teuvan

nimismiespiirissä 1914 Ba 1.-Bj 14.)

Kesäkuun 28 päivä 1916 antoi kenraalikuver-

nööri uuden polkupyöräilijöitä koskevan ”pakol-

lisen määräyksen no 66”, jota koskeva käskykirje

laadittiin Vaasan läänin nimismiehille 8.9.1916.

Kirjeessä ”... ilmoitetaan , että kaikkien moottori- ja

27Pikajalka 13

polkupyörien omistajain tulee paikkakuntansa Ni-

minsmiehelle ilmoittaa ajoneuvostaan ja lunastaa 2

markan hinnasta numerolaatta, jossa pitää olla ni-

mismiespiirin nimi ja pyörän rekisterinumero, olleen

Nimismiehen samalla säädettyä lunastusta vastaan

annettava pyörän omistajalle sen valokuvalla varus-

tettu lupatodistus liikkumista varten......”. Lisäksi

mainitaan, että ” Numerolaatan tulee olla sopivan

kokoinen esim. 12 X 12 senttimetriä, valkoinen

emaljiväripohja ja punaisella tai mustalla kirjoitus

(piirin nimi) ja numero.”.

Jo kuolinkouristuksissaan olevan keisarikun-

naan viranomaiset julkaisivat yhä uusia rajoi-

tuksia. Elokuun 17. 1916 julkaistiin kenraali

Gorbatovskin määräys koskien matkustamista ja

oleskelua rajaseuduilla. Pian vaasalaisetkin huo-

masivat asuvansa rajakaupungissa. Syyskuussa oli

vuorossa kenraalin ”pakollinen määräys”, jonka

mukaan maan rannikkoseudut olivat 15 km:n

leveydeltä sisämaan suuntaan kiellettyjä alueita.

Tämän jälkeen sisämaasta rannikolle matkusta-

miseen tarvittiin kuvernöörinviraston myöntämä

passi. Voidakseen anoa passia tuli hakijan saada

paikkakunnan nimismieheltä todistus, josta kävi

selville matkan tarkoitus ja mille paikkakunnalle

anoja aikoi matkustaa. Vuonna 1917 Teuvan ni-

mismiespiirin ensimmäiset luotettavuustodistukset

annettiin, Mustasaareen matkustamista varten,

Viljami Luhtalalle ja Jaakko Luhtalalle. Pääosa

anojista sai luotettavuustodistuksen merkinnällä:

Pohjanlahden rannikkoalueelle. Eräisiin on mer-

kitty: Nikolainkaupunkiin, Kristiinankaupunkiin

tai Kaskisiin.Vuoden viimeinen, nro 252, annettiin

juuri ennen itsenäisyysjulistusta 4.12. 1917. Todis-

tuksen sai Sylvester Siljamäki.

(VMA: Luettelo Teuvan nmpiirin antamista

luotettavuustodistuksista rannikko- ja rajaseuduille

Suomessa matkustamista varten. Ba 1.- Bj 14.)

Lähdeviitteet

1. Salokangas Raimo: ”Ankarat käskyt kohtalon”. Vaasa, 2003.2. Vaasan maakunta-arkisto: Vaasan pol. laitoksen arkisto/ Polkupyörien num.kilvet Bdb1 ja Bdb 2.3. Stadgar för Wasa Velocipedklubb 1894. Vasa Lyceumin arkisto/Tritonia.

Kirjallisuus

Roudasmaa Stig: Vaasan Varuskunnan Historia, Vaasa 1991.Vaasan Historia IV: Vaasan kaupunki, Vaasa 2006.Vaasan Tori tapahtumien keskus: Vaasa-400 opintopiiri, Vaasa 2006.Vainio Väinö: Simon Kahakka. Hämeenlinna, 1968.Wilksman Ivar: Muistelmiani. Helsinki, 1929.Vuorenmaa Tuomo-Juhani Ismo Kajander: I.K. Inha valokuvaaja 1865-1930. Porvoo, 1981.Åkerblom K.V: Vassor bys historia II. Vasa, 1973.

SanomalehdetTekstissä mainittujen lisäksi:Pohjalainen 7.6.-7.7.1894.Pohjalainen 13.5-2.7.1895.Pohjalainen 23.5.-25.8.1896.Pohjalainen 29.5.-13.7.1897.Pohjalainen 14.5.-23.7.1898.Wasa Tidning 10.8. 1886.Wasa Tidning 8.8.1896.Suomen Urheilulehtiä 1906- 1909.

28 Pikajalka 13

TEKSTI MARKKU LAHTINEN

Kuhmoisten pikakiituri

Veikko Rantanen sai syksyllä vieraakseen nuorten kinneriharrastajien joukon, jotka kokoontumisajossaan poikkesivat Kuhmoisiin. Veikko vanerikinnerinsä vieressä seuranaan Markku Lahtinen, Osmo Karttunen ja Heikki Matilainen lasi- ja hiilikuitupeleineen.

29Pikajalka 13

Veikko Rantanen oli nuorempana kuulut, että Kuh-

moisissa joku oli rakentanut kinnerin 1950-luvulla,

mutta ei hän semmoista näkemään päässyt. Kun

Tekniikan Maailmassa 1970-luvulla muisteltiin

kinneriaikoja ja Karpion ja Näräsen matkaa Ruot-

siin, kinnerin mahdollisuudet alkoivat kiinnostaa

Veikkoa. Hänelle tekniikka ja koneet olivat ja ovat

kiinnostavia ja haasteellisia, niiden parissa hän

puuhasi työikänsä Helsingissä korjaten autoja ja

rakennellen milloin mihinkin koneeseen tarvitta-

via osia. Veikko aprikoi, että kinneristä hän saisi

mukavan kulkupelin työmatkalle, se tarjoaisi suojaa

sateelta ja tuiskulta ja pitäisi miehen hyvässä kun-

nossa. Lehtikuvat antoivat jonkinlaisen idean siitä,

millainen kinnerin pitäisi olla, mutta pohdittavaa

riitti pitkäksi aikaa.

1980-luvun alkupuolella ajatukset olivat ke-

hittyneet niin pitkälle, että Veikko rakensi puusta

prototyypin, jonka avulla hän kokeili pyörän

mitoituksia. Kun kaikki oli kohdallaan, alkoi lo-

pullisen version tekeminen. Kinnerin rakenteista

tuli sekoitus perinteisiä ja uusia ratkaisuja: vaneria

ja lasikuitua. Tekniikka oli peräisin pääosin 1970-

luvun retkipyöristä, mutta jotkin ratkaisut, kuten

ohjaus on suunniteltu ja tehty varta vasten tähän

pyörään.

Veikon kinneristä tuli oiva menopeli, jota hän

käytti työmatkoillaan kymmenkunta vuotta. Itse

hän piti sitä ehkä hieman liian painavana, mutta

liikunnallisesti nuorelle miehelle parikymmentä

kilometriä päivässä Helsingin pyöräteillä oli sopiva

rupeama. Hän tuli tutuksi monille kulkijoille – ja

myös poliisille, joka useaan otteeseen kävi tutki-

massa, onko peli laillinen.

Kinnerin rakenteetKinnerissä on itsekantava kori, joka on liimattu kol-

men millimetrin vanerista. Saumat on vahvistettu

lasikudulla. Korin muotoilussa on pyritty käännetyn

pisaran muotoon. Peräosassa vanerikaistaleet kape-

nevat kauniiksi supuksi. Etukansi poikkeaa muusta

rakenteesta, sillä se on tuuletusaukkoa lukuun

ottamatta tehty lasikuidusta. Kannessa on kaksi

jaloille tarkoitettua myhkyä, aivan kuin Karpion

amfi biokinnerissä. Muottina on käytetty auton

sisäkumia, jotka on lasikuidun pinnan kovetuttua

laskettu tyhjiksi. Ratkaisu on mahdollistanut hyvin

matalan nokan, joka takaa erinomaisen näkyvyyden

eteenpäin. Etukannella on vielä nepparein kiinni-

tetty avattava tuuletusaukko helteisimmille keleille.

Kori on kyllä muutoinkin hyvin tuuletettu, sillä

myös nokalla on tuuletusaukot ja pohjassa reiät ja-

loille. Vanerikori on maalattu oranssiksi, ja lasikuitu

ja kangasosat ovat hopeanvärisiä.

Istuinaukon päällä on taittuva aukkopeite tuu-

lilaseineen. Pleksistä tehty tuulilasi on suurehko,

Tämä kesä on Velomania-näyttelyn innoittamana tuonut latojen kätköistä esille pari vanhaa kinneriä. Niistä vanhempi, liperiläinen 50-luvun ferrarinpunainen vauhtihirmu esitellään kevään lehdessä. Tällä kertaa toimittajamme on päässyt Kuhmoisiin kokeilemaan hieman uudempaa sukkulaa.

TEKSTI MARKKU LAHTINEN

Kuhmoisten pikakiituri

30 Pikajalka 13

mutta se on pysynyt hyvässä, kunnossa, vain kerran

se on naarmujen vuoksi tarvinnut vaihtaa uuteen.

Pään päälle tulilasin ja takarungon väliin saa vielä

kiinnitetyksi kangaskatteen sateen varalle.

Veikon kinnerissä on kaksi korin ulkopuolelle

sijoitettua 27” takapyörää, joista oikeanpuoleinen

vetää. Pyörät on yhdistetty akselilla, jossa ei ole

tasauspyörästöä, vain vapaanapa. Edessä on 22”

kääntyvä pyörä, joka sijaitsee korin ulkopuolella.

Kaikissa pyörissä on lokasuojat ja sivuvetoiset van-

nejarrut. Vanteet ovat terästä, ja takapyörien kovia

sivuttaisvoimia vastaanottamaan joutuvat pinnat

ovat 2,5 mm paksuja. Keskiötä varten korin sisälle

on rakennettu väliseinä, jossa kahden vanerilevyn

välissä on polyuretaania.

Pyörää ohjataan ratilla. Oh-

jaustanko on teleskooppirakentei-

nen, mikä helpottaa sisään köm-

pimistä. Sisäkkäin menevät neliö-

putket ovat tähän tarkoitukseen

erinomaisen toimivat ja hyvin

yksinkertaiset. Ohjaus välitetään

ratista kulmahammasrattaiden

välityksellä etuhaarukkaan. Isompaan kulma-

hammasrattaaseen on hampaat tehty viilaamalla.

Ohjaus on tarkka ja kääntösäde hyvin pieni.

Kinnerissä on 20 vaihdetta. Keskiöstä veto joh-

detaan polvien kohdalla olevalle väliakselille, josta

veto siirtyy kuljettajan oikealle puolelle. Akselissa

on neljä ratasta, vaihtajana voidaan käyttää kättä.

Takapyörässä on viisi ratasta ja vaijerilla ohjattava

retkipyörän vaihtaja. Vaihdevipu on korin reunassa

oikean polven kohdalla, missä on myös jarrukahva.

Jarrukahva on pitkävipuinen, auton käsijarrukahva,

ja se vaikuttaa kaikkiin pyöriin yhtä aikaa. Siihen

on yhdistetty myös seisontajarrun toiminto.

Istuin on sijoitettu taka-akselin etupuolelle.

Istuinkorkeus on hyvin matala, noin 10-15 cm.

Istuintyynyn alla on joustava köysiverkko, muuta

jousitusta ei ole. Istuimen taitettava selkänoja on

rakennettu kahden muotoillun alumiiniputken

varaan. Ne on ympäröity neopreenisella putkieris-

teellä.

Vaikka kori on mitoitettu tiukasti kuljettajan

mukaan, tilaa on jäänyt myös tarvikkeille. Istuimen

vierustalle on rakennettu lokerikot pikkutavaroille,

ja sen takana on runsas tavaratila.

AjokokemuksetVeikon kinneri on hyvin solakan muotoinen, virta-

viivainen. Se kuvastaa 1940-50-lukujen muoto- ja

1970-luvun väri-ihanteita. Si-

säänpainuva ohjausakselin ja

taitettavan etukatteen vuoksi

sisään on helppo pujottau-

tua, ja kori tuntuu istuvan

päällä kuin hansikas. Mata-

lan etuosan takia näkyvyys

on erinomainen ja tuulilasi

suojaa sateelta ja viimalta ja pitää silmät kuivina

huimassakin vauhdissa.

Kinneri lähtee liikkeelle ensi polkaisulla, ja

isot pyörät rullaavat hyvin huonollakin alustalla.

Painavien osien ja tukevan vanerin vuoksi pyörä

on hieman raskas, muta kiihtyvyyden hitauteen

vaikuttaa myös suuri pyöräkoko. Vauhtiin pääs-

tyään kinneri liikkuu erinomaisesti, ja ohjauksen

täsmällisyys ja pieni kääntösäde etsivät vertaistaan.

Matalan painopisteen vuoksi jyrkässäkään kurvissa

ei ole pelkoa kaatumisesta niin kuin monilla muilla

kolmipyöräisillä.

Vaihteiden ja jarrujen käyttäminen vaatii hieman

totuttelua, koska ne edellyttävät otteen irrottamista

”Kinnerissä on paljon omaperäisiä, loppuun ajateltuja yksityiskohtia.”

31Pikajalka 13

ratista. Jarrukahva on suurikokoinen ja vipuvarsi

pitkä, mutta jarrut eivät ole kovin tehokkaat. Syynä

on teräsvanne, johon kumi ei pysty, sekä vanha,

varmaan jo kuivettunut ja pienikokoinen jarru-

kumi. Myös vaihteiden käyttäminen tuo mieleen

1970-luvun, oikeaa asentoa saa etsiä, vaihteet eivät

vaihdu naksahdellen. Etuvaihtajan käyttämisessä

suojaputki olisi näppärä, tai ainakin hansikkaat.

Kädellä vaihtaminen on muutoin erinomainen

ratkaisu, varmatoiminen, edullinen ja kevyt.

Kinnerissä on paljon omaperäisiä, loppuun

ajateltuja yksityiskohtia. Rakentajan tekninen

ymmärrys on tuottanut valtavirrasta poikkeavia,

mutta erinomaisen toimivia ratkaisuja. Pakostakin

koeajajan naama vääntyy onnen virnistykseen.

Korin ulkopuolinen etupyörä mahdollistaa hyvin

pienen kääntösäteen ja samalla hyvän näkyvyyden

aivan pyörän eteen. Ketjun siirtäminen väliakselilla

ajajan alta sivulle sallii alhaisen istuinkorkeuden.

Tämä on auttanut myös saamaan poikkeuksellisen

paljon vaihteita tämän aikakauden tekniikalla. Kor-

kea tuulilasi on antanut paitsi hyvän näkyvyyden,

myös mahdollisuuden yksinkertaiseen kangaskat-

teeseen. Veikon kinneri vilisee ratkaisuja, joiden

edessä tämän päivän tehdasvalmisteiset kinnerit

kalpenevat.

PäätelmätNykypäivän alumiinivantein, vaihtein ja ohuem-

man vanerin tai muun katteen käytöllä tällä konst-

ruktiolla voi rakentaa alle 25-kiloisen kinnerin

vakuuttaa Heikki Matilainen, joka oli mukana kin-

neriajajien kokoontumisessa kokeilemassa Veikon

pyörää. Heikki on rakentanut itse useita kinnereitä

ja nojapyöriä, ja osaa antaa arvoa Veikon taidoille ja

ideoille. Yhtä ihastunut kuin Heikki kokemastaan

oli myös Veikko nähdessään elämässään ensimmäis-

tä kertaa toisten kinnereitä muualtakin kuin kuvista.

Nähtäväksi jää, kumpi ensi vuoden tapaamiseen

tekee tämän pyörän kevennetyn version, Heikki

vai Veikko.

Veikko Rantanen on eläkeläinen Kuhmoisista. Hän

on pelimanni, jota tottelee paitsi metalli, myös huu-

liharput ja haitarit, joita hän korjailee ja virittelee.

Veikon vanerikinnerin kori on muodoltaan käännetty pisara. Sisään työntyvä ohjaus-tanko helpottaa kulkua. Vaihde- ja jarruvivut on kiinnitetty korin sivulle.

32 Pikajalka 13

Tämä on oikea toiveuni!Tämmöisen pyörän jos saisin,niin kyllä ajaisin taitavasti,mäessä jarruttaisin,risteyksessä näyttäisin suuntaa ja kelloa kilkuttaisin.

Kaija Pakkanen

Polkupyörä

Pinnojen välejä

Piru veiKurikassa sanottiin polkupyörästä: ”Piru vei ihmisen sielua. Vaikka se kuinka olis potkinut vastahan.”

PussihousutYksi menestyksekkäimmistä suo-malaisista kilpapyöräilijöistä oli hä-meenlinnalainen Paavo Kuusinen. Kuusinen oli ankara harjoittelija, minkä seurauksena hänen reitensä olivat erittäin vahvat, kuten kil-papyöräilijällä kuuluu ollakin. Niinpä hämeenlinnalaiset totesivat Kuusisesta: ”Paavolla on pussihou-sut jalassa”

Kuka nyt huvikseenMannerheimin jatkosodan aikainen adjutantti eversti O.R. Bäckman on kertonut keskustelusta, joka käytiin, kun kenraali Ernst Linder kävi jatkosodan aikana Ruotsista Mannerheimin vieraana Mikkelissä. Linder muisti Bäckmanin pyö-räilyharrastuksen ja kysyi, vieläkö tämä pyöräilee. Vanhana ratsuväen miehenä Mannerheim ehti väliin ih-mettelemään: ”Kuka nyt huvikseen pyöräilisi?”

Pirtua ja polkupyörä ta-kavarikoitiin Somerolla Sylvänän kylässäMarianpyhinä saivat Someron po-liisiviranomaiset vihiä, että työmies Vieno Ojala oli yöllä kuljettanut polkupyörällä spriitä ja kätkenyt sen naapurin navetan vinnille. Poliisit löysivätkin mainitulta vinniltä kaksi 10 litran spriikanisteria, jotka he takavarikoivat samoin kuin Ojalan polkupyöränkin, jolla hän spriinha-kumatkansa oli suorittanut.

Hämeen Sanomat 31.3.1939

Pirtua ja polkupyörää ei takavarikoitu KuhmoisissaKuhmoisiin oli 30-luvun alussa tullut nimismieheksi Fagerholm, joka lupasi kovana savolaisena kit-keä pitäjästä salakuljetetun viinan liikkeet.

Kirkonkylän suuren Pukkalan ta-lon poika, Yrjö Kauppinen kuului niihin vilpereihin, jotka saivat nyt pitää varansa.

Kerran oli sakki, johon Yrjökin kuului hankkinut ”kympin läkin”, niin kuin kymmenen litran peltika-nisterista tavattiin sanoa. Porukka löi Yrjön kanssa vedon. Jos tämä

kuljettaa astian kirkonkylän halki, pankinjohtajanakin toimivan nimis-miehen konttorin ohi käryämättä, Yrjön ei tarvitse maksaa osuuttaan aineesta. Jos käry käy, Yrjö kärsii nahoissaan yksin.

Yrjö sotki astian päältäpäin ter-vaan ja nosti sen pyöränsä telineelle ja lähti taluttelemaan sitä läpi kylän. Nimismies seisoi pankkitalon pihas-sa keskustelemassa jonkun isännän kanssa ja kysäisi Yrjöltä, että mihis tämä. Tällä oli vastaus valmiina: ”Pitäs Niemen Artun kanssa tervata meijän vene.” Yrjö sai itse maksut-toman ”tervauksen”.

KOONNUT RISTO LEHTO

33Pikajalka 13

Suomen Kuvalehti haastatteli Joh. K. Lindstedtiä menneistä ajoista pyöräurheilun kannalta toukokuus-sa 1927.

- Tahdotte siis tietää jotakin van-hoista pyöräilymuistoistani. Niitä on paljon, kuinka paljon vain. Olin työssä Vikströmin kirjakaupassa ja työpäivä alkoi klo 7.30 aamulla ja päättyi klo 8 illalla. Mutta erehtyy-pä se, joka luulee että me oppilaat ja kauppa-apulaiset pääsimme silloin pois. Eikö mitä. Silloin tuli isän-nän vieraat ja heidän takiaan täytyi kauppaa pitää auki ainakin tunnin vielä. Joka tapauksessa me pääsim-me ajamaan vasta hyvin myöhään illalla. Minulla oli polkupyörä, joka oli melkein sellaista maalia kuin ny-kyisetkin polkupyörät. Luulen että se oli ensimmäinen, joka Suomes-sa oli. Ostin sen Venäjältä. Silloin olivat käytössä n.s. korkeat pyörät, joissa etupyörä oli hevosen korkui-nen ja takapyörä kuin mäyräkoira. Minulla oli kovin vaikeaa ajaa sel-laisella pyörällä, kun minä oin niin lyhyt. Mutta omalla pyörälläni ajoin kovaa. Joka päivä ajoin harjoituk-seksi noin 80 kilometriä. Minun pyörässäni oli 112 tuman välitys, nykyään on välitys vain noin 80 tuumaa. Sellainen pyörä on raskas polkea. Mutta kilpailuissa näytin kuinka kovaa sillä saattoi ajaa. Toi-set polkivat niin tiheästi, ettei paljon jalkoja erottanut. Minä poljin har-vaan ja hartaasti, ja takapyörä von-kui ja minä pääsin kovempaa kuin toiset. Silloin minä oli kovin köyhä mies. Hyvät ajajat olivat kaikki pyö-räkauppiaitten palveluksessa. Heillä oli varaa panna kilpailua varten kol-mekin pyörää kuntoon. He tekivät niin, että kun ajettiin pitkää maan-tiematkaa, niin myötätuulessa heillä oli toinen pyörä kuin vastatuulessa, kummassakin tuulen mukaan so-vitettu välitys. Minä ajoin samalla pyörällä koko ajan – ja jos koetatte ajaa vastatuuleen suurella välityksel-lä 40 – 50 kilometriä niin tiedätte, miltä se maistuu.

Kukaan toinen ei ajanutkaan mi-nun pyörälläni. Se oli liian raskas heille. Itse minä harjoittelin tavat-tomasti. Joka päivä harjoittelin esi-merkiksi kyykkyynlaskeutumista.

Mutta en yksikseni, se oli aivan liian helppoa. Minä käskin kaksi miestä mennä roikkumaan selkääni ja sit-ten minä vasta aloin kykkyynlasku-sarjan. Tällä tavalla sainkin hirmui-set jalkavoimat.

Harjoitusmatkoilla sattui monta kertaa hauskoja kohtauksia. Kerran olimme leipuri Schumacherin kans-sa tehneet pitkän harjoitusmatkan. Tietysti emme tienneet mitään sel-laisesta nykyajan mukavuudesta ja välttämättömyydestä kuin suih-ku… Sen takia menimmekin Alp-pilaan syömään suoraa päätä. Sieltä kun lähdettiin kotiin, tuli ajettua Töölönlahden ympäri oikein lujaa vauhtia. Minä menin edellä ja Schu-macher tuli perässä. Kaikki meni hyvin tähän saakka. Mutta sitten tulee poliisikonstaapeli kotiin ja ko-mentaa lähtemään kamariin. Siellä sanotaan, että olen ajanut liian ko-vaa. Kaksi poliisia on todistamassa. He olivat katselleet ajamista, mut-ta selittivät että se oli heistä hurjan hauskaa, sillä oli ihmeellistä, että joku saattoi mennä eteenpäin niin nopeasti. Mutta eläintarhassa oli juri kävelemässä kaksi senaattoria ja he olivat kauhistuneet, eikä polii-sin auttanut muu kuin tehdä heidän käskyjensä mukaan. Schumache-ria he eivät tunteneet ja tahtoivat tietää, kuka oli minun seurassani ollut. En minä tiedä kuka minun perässäni kulloinkin kulkee, sanoin minä. Kun ajaa niin kovaa, täytyy vain katsoa eteensä… Kymmenen markkaa tuli sakkoa sillä kerralla. Kun näitä kamarireissuja alkoi tul-la liian tiheästi, ja ne veivät minulta kovin paljon aikaa niin ehdotin, että lähettäisivät kaikki valittajat minun liikkeeseeni Erottajantorin varrella joka maanantai klo 10 a.p. Mon-ta tällaista valittajaa tulikin. Toiset potkaisin ulos, toisille annoin vii-si tai kymmenen markkaa. Säästyi paljon aikaa.

Kerran ajoin Espoon tiellä. Maantie oli huonossa kunnossa ja vain kapea ura oli ainoa paikka, mis-sä pyöriä kulki. Yhtäkkiä ilmestyi iso kukko polulle ja se pöhkö ei osannut hypätä alta pois. Se jäi välitykseen ja silpoutui. Silloin törmää talosta ku-kon isäntä luokseni ja tahtoo välttä-

mättä vahingonkorvausta.-Kyllä minä teidät tunnen, hän

sanoi. Teidän punaiset housunne tuntee koko maailma. Maksakaa pois kukko tai muuten…

- Paljonko kukko maksaa? kysyin ja hän sanoi, että kyllä siitä täytyy markka saada.

Annoin hänelle markan ja sillä-hän siitä pääsi.

Kerran ajelin Oulunkylään har-joitusmatkalla. Yhtäkkiä heittäytyi muuan nuori tyttö aivan tahallaan pyöräni alle. Hänellä oli sukulaisia ja tuttavia mukana vaikka kuinka paljon. Nyt jouduin pahaan pulaan, sillä kaikki kävivät minun kimppuu-ni ja tahtoivat suuria vahingonkor-vauksia. Huomasin heti mistä oli kysymys, nappasin tytön syliini ja kannoin hänet lähimmän kaivon-pumpun alle. Mutta ennen kuin pisaraakaan vettä oli ennättänyt pudota tytön kasvoille hän ”selvisi” tainnoksestaan ja livisti pakoon Kol-me hänen sukulaisistaan tuli silloin kimppuuni vaatien rahaa, mutta min otin heitä kauluksista kiinni ja annon mitä kuului. Kyllä he olivat kovia juoksemaan, uskokaa pois! He vetivät minut kyllä oikeuteen, mutta siellä näytin toteen, että koko juttu oli selvä kiristysyritys, minut vapau-tettiin syytteestä.

… Sitten laitoimme Oulunkylään

radan. Ostin 100 kuormaa hiili-murskaa kaasulaitokselta ja palkka-sin ajureita, joiden piti peittää kolot ja kuopat ja laittaa rata hyvään kun-toon. Vaikka miehiä ja hevosia oli paljon, ei työ näyttänyt ollenkaan edistyvän. Olin näet vain aamulla ja illalla tilaisuudessa sinne matkusta-maan. Kerran varasin kuitenkin ai-kaa päivälläkin ja menin katsele

maan miten työ sujui. Miehet makasivat puiden varjossa olutpul-lot vieressä, hevoset söivät ruohoa – kukaan ei ajanutkaan työntekoa. Silloin minä panin kiirettä perään, ajoin vanhat työmiehet pois ja otin uudet. Ja rata tuli korjatuksi sit-tenkin.

J. K. Lindstedtistä on kerrottu aiem-min Pikajalassa 1/2006.

Ennen vanhaan

34 Pikajalka 13

Vanhat Velot

Puheenjohtajan palsta

Mennyt kesä on tuonut mainetta joskaan ei mammonaa Vanhoille veloille. Erinomaisen onnistunut Velomania! -näyttely on saavuttanut lehdistön huomion lisäksi suuren yleisön kiinnostuksen. Myös muse-olla asia on huomattu, ja näyttelyn aukioloaikaa on onnistuttu jatka-maan noin puolella vuodella ainaa elokuun alkuun 2008 asti.

Kansainvälinen pyöräilyhisto-riallinen konferenssi elokuussa oli yhdistyksen toistaiseksi merkittävin ponnistutus, josta samoin on saatu erinomaista palautetta. Tilaisuuden järjestelyjä on kehuttu 18-vuotisen toiminnan parhaiksi. Kiitos siitä Mikko Kylliäiselle, joka aikaansa ja tarmoaan säästämättä aloitti tilojen, tarjoilujen ja ohjelman suunittelun ja varaamisen jo kaksi vuotta sitten. Konferenssi herätti kiinnostusta myös kotimaisissa tutkijoissa, joiden näkemyksiä saatiin näin avostetulle kansainväliselle foorumille. Toivot-tavasti saamme heistä myös innok-kaita yhdistyksen jäseniä.

Myös meneillään oleva pyöräilyn vuosi 2007 on edistänyt yhteistä asi-aammme. Televisiossa on pyörinyt kesän aikana ohjelmasarja pyöräilys-tä ja pyöräilykunnista. Erittäin on-nistuneessa Kangasala-jaksossa oli kaksi osiota, joista toinen käsitteli yölintupyöräilyä Kirkkojärven ym-päri, toinen esitteli Vanhojen velo-jen toimintaa. Erityisen hienosti oli kuvattu isopyöräisten ajelua Kanga-salan torilla ja Lepokodin pihalla. Pääsipä Reijo Lehtonen vielä esit-telemään verstastaankin.

Näitä pyöräilyfi lmejä nähdään lähiaikoina muutaman minuutin pituisina täytepaloina YLEn ohjel-mien välissä. Silmä tarkkana!

Markku LahtinenVanhat Velot ry:n puheenjohtaja

Retki Tampereelle

Vanhat Velot ry tarjoaa lauantaina 1.12. mahdollisuuden jäsenilleen tutustua Tampe-

reen Museokeskus Vapriikissa nähtävillä olevaan Velomania!-näyttelyyn. Näyttely on

saavuttanut sekä valtakunnallista että kansainvälistä tunnustusta. Näyttelyyn on saatu

runsaasti ulkomaisia lainoja, pyöriä, jollaisia ei ole aiemmin Suomessa nähty. Niiden

avulla voidaan esitellä pyöräilyn alkuvaiheiden kansainvälinen kehitys. Näyttelyn

pääosassa ovat tietenkin suomalaisen pyöräilyn vaiheet, joita kuvittavat kymmenet

polkupyörät, valokuvat, elokuvat, tarvikkeet ja mainokset.

Yhdistyksen hallitus toivottaa jäsenet sankoin joukoin tervetulleeksi retkelle. Retken

yhteydessä pidetään Vanhat Velot ry:n syyskokous. Tilaisuuteen ei tarvitse ilmoittautua

etukäteen. Päivän ohjelma on seuraava:

klo 13 Vanhat Velot ry:n syyskokous

klo 13.30 Kahvitauko

klo 14 Konservaattori Hanna Tuokila kertoo Velomania-näyttelyn pyöri-

en konservoinnista

klo 15 Tutustuminen näyttelyyn

Tilaisuuden yhteydessä voi ostaa vertaansa vailla olevaa Velomania!-näyttelykirjaa

erikoishintaan!

SyyskokouskutsuVanhat Velot ry:n hallitus kutsuu jäsenet yhdistyksen sääntömääräiseen syyskokouk-

seen Tampereelle Museokeskus Vapriikkiin lauantaina 1.12.2007 klo 13. Kokouksen

työjärjestys on seuraava:

1. Kokouksen avaus

2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja

tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa

3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus

4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys

5. Vahvistetaan toimintasuunnitelma, jäsenmaksujen suuruudet sekä tulo- ja

menoarvio seuraavalle kalenterivuodelle

6. Valitaan hallituksen puheenjohtaja ja muut jäsenet

7. Valitaan yksi tai kaksi tilintarkastajaa ja heille varatilintarkastajat

sekä päätetään tilintarkastajien palkkioista

8. Käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat

35Pikajalka 13

Kerhokuulumisia

Nahkaiseen silinteriin ja raitapai-taan sonnustautunut mies, jonka hartiat olivat kuin lumiaura, työnsi isopyöräisensä Nalkalan torille kerääntyneiden pyörävanhusten ajajien kärkeen, hyppäsi silmänsä korkeudella olevan satulan selkään ja kiihdytti pyöränsä Ratinan vuol-teen rantaa pitkin Tammerkosken yli. Joltinenkin letka ketjuvedolla ja vapaanavalla varustettuja turvapyö-riä ja eräskin ultramodernia tyyliä edustava tandem-pyörä yritti pysyä perässä, ja paljolti pysyikin, kun ylitettiin Ratinan liikenneristeys siirryttäessä Pyhäjärven rantaan ve-lovanhuksien ajellessa kohti Haikan lavaa.

Myös kerhon nestori oli pukeu-tunut mustiinsa ja tanssikenkiin ja hönkäili reippaasti mäkien kohdal-la. Lavatanssit eivät pikkupoikien harraste olekaan, miestä se vaatii, rytmitajua, tapoja ja tekniikkaa. Herrasmiehellä vientiä riittää niin kuin sorjarunkoisilla daameillakin. Pyöräilijöiden letka venyi mäkises-sä maastossa pian satojen metrien

pituiseksi, ja penkki mäen päällä helpotti oloa. Hikeen ei saanut it-seään ajaa, etteivät väärät odöörit päässeet ohittamaan haju- tai par-taveden tenhoa.

Pienen katuajelun päälle ylitet-tiin Pirkkalan raja, ja vauhti kiihtyi rantatien sileällä asfaltilla. Sunnun-tai-illan rauha, elokuun hiljaisuus ja maaseudun kauneus myötäili-vät pyöräilijöiden taivalta. Vauh-ti tuppasi pakostakin kiihtymään määränpään häämöttäessä. Haikan omakotialueen kautta virtasi kore-ata tanssikansaa automobiileissaan tai tanssikengissään, vaan suurim-mat aplodit ja raikuvimman suosi-on saivat pyörävanhukset ja niiden hienoihin kostyymeihin pynttäyty-neet ajajat. Pyörät pantiin riviin lip-pukopin viereen, liput lunastettiin ja käytiin Haikanniemen nokkaan ihailemaan maisemia ja vertaile-maan tarjolla olevia tanssipartnerei-ta, josko niistä olisi vielä pitemmäl-lekin, vaikka mukaan Vanhojen Ve-lojen joukkoihin.

Ensi suvena uusi yritys?

Sellainen perinteinen, vajaan 10 hengen porukkahan meitä oli, vaan ei yhtään vierasmaalaista polkijaa mukana. Eivät ymmärtäneet he hyvän päälle, ICHC:n osallistujat meinaan.

Tällä taktiikalla ryhdyttiin pyö-rähtelemään: Pari senioriveloparia kuvioi ja tunnelmoi näyttävästi par-ketilla, nestori seurailee ja varmiste-lee tilannetta pihalla, ja varsinaisen jäsenhankinnan hoitelee kerhon varapuheenjohtaja, kaksilahkeinen, jolla tätä tarkoitusta varten oli esit-teitäkin ja tanssikengät mukana. No, hurmiollista ja hauskaa se oli, ja uusia jäseniäkin (melkein) tuli.

Melkein tuli mutta menikin. Voi velotansseissa silti olla rattoisaa, jo-ten eiköhän ensi suvena polkaista lii-kenteeseen isommallakin porukalla? Jonnekin päin Suomea, jonkin ran-talavan kupeelle?

- ML&KL

Velotansseissa Haikan lavalla

36 Pikajalka 13

Mies ja pyörä

Ensimmäinen pyörämuistosi?Olen ollut pienestä pitäen kiin-

nostunut pyöristä, ja yleensä lihas-voimakulkuneuvoista. Varhaisim-mat muutamat muistot ovat alta kaksivuotiaana, kun yritin raahata kolmipyörää hiekkaisessa pihamaas-sa eteenpäin. Pyörä oli painava, ja rautaputket epämukavan kylmiä pitää kiinni.

Kun muutimme Helsingin kes-kustaan, sain käytetyn potkulaudan, joka oli minulle kovin mieleinen. Myöhemmin joulupukki toi vie-lä suuren punaisen puisen polku-auton, eikä riemulla ollut rajaa.

Kerran laskettelin polkuautolla alas pihamaata, kun kurvatessani puolimäessä auto kaatui ja kuskilta meni taju. Pihan muut urheat lap-set kantoivat tajuttoman rallikuskin kotiin viidenteen kerrokseen ja pe-lästyttivät äidin perinpohjin. Ei siitä kuitenkaan jäänyt mitään pahempaa vikaa, vikaa, vikaa...

Mistä tuli kilpailuviettisi?Muutettuamme Pihlajamäkeen sain vihdoin ensimmäisen kaksipyö-räisen, äitini vanhan mustan 28” naistenpyörän, joka kiidätti minua naapurinpoikien kanssa hiekkateillä

ja läheisen soramontun ralliradalla. Päästyäni oppikouluun rimaa hi-poen sain ensimmäisen oman pyö-räni, joka ostettiin Raul Hellbergin pyöräliikkeestä Yliopistokadun ja Mikonkadun kulmasta. Pyörä oli kolmivaihteinen Hero-merkkinen 26” nuorisopyörä. Täman uuden punaisen pyörän selässä vietin suu-rimman osan valveillaoloajastani ajellen pitkin poikin lähimaastoa.

Sturmey-Archerin vaihtaja oli tosi nopea käyttää, ja kiusasin usein naapuritalon poikaa, joka uudella Favorit-pyörällään jäi heti kiihdy-tyksissä. Sitten sain englantilaisel-ta herralta ostaa käytetyn 50-luvun Cinelli-kilpapyörän.

Naapuritalon poika houkutteli minut nyt pyöräseuran harjoituk-siin, ja innostuin kovasti. Kauk-lahden Kampi treenasi kolmasti viikossa 30 km päässä Kauklahden ja Kirkkonummen teillä, ja lopulta piti ottaa osaa myös kilpailuihin. Tulokset M-17 -luokassa olivat keskinkertaisia, mutta kilpailut jän-nittäviä, eivätkä ne unohdu mielestä koskaan. Cinelli rullasi erittäin hy-vin ja pitkärunkoisena oli muuten-kin mukava ajettava. Koskaan en päässyt neljättä sijaa korkeammalle,

mutta kilpaileminen oli hauskaa ja opin koko ajan virheistäni parempaa ajotaktiikkaa, jota noissa kilpailuissa tarvittiin. Muistan vielä Eläintarhan kansainvälisen kilpailun viimeisen kirikierroksen, jossa menetin tup-lapisteet kun takaani tullut työntyi juuri maaliviivan kohdalla ohitseni ja vei pisteeni, epäreilua.

Sitten valmentaja sai päähänsä, että tarvitsen paremman pyörän ja ostatti lopettavalta maajoukkueen ajajalta Monark-harjoituskilpapyö-rän. Ensimmäisissä M-18 -sarjan kilpailuissa lyhyempi ja kiikkerämpi pyörä sai selkäni kipeäksi, ja jäädes-säni porukasta lopetin koko kilpai-luharrastuksen ja erosin seurasta.

Kuinka ajat nykyään?Palasin takaisin kolmipyöräisiin.

1974 öljykriisin aikaan osui silmiini Tekniikan Maailman numero, jossa kerrottiin Reino Karpion amfibio-kinneristä. Innostuin kovasti asias-ta. Kun kuulin Käpylän pyöräliik-keessä, että tuo pyörä olisi varastoitu Helsingin Tekniikan museoon, me-nin museoon, missä minut ohjattiin suureen hämärään varastoon. Siellä rojujen seassa se häämötti, hope-anvärinen kinnerin perä surkeassa kunnossa, pyörät irroitettuna. Näky teki minuun silti vaikutuksen, tuol-lainen täytyi saada.

Museon virkailija antoi minulle kopiot vuoden –49 Joka Poika -leh-destä, jossa oli piirustukset Karpion kinneristä, sekä myös yksipaikkai-sesta retkikinneristä, jollaisen raken-sin sitten itselleni. Tuo 1974 raken-tamani kinneri palveli useita vuosia, ja ajoin sillä satoja kilometrejä.

Myöhemmin olen rakentanut kaikenlaisia kokeiluja nojapyöristä, mm. mahallaan poljettava kaksi-pyöräinen, resiinamallinen kolmi-pyörä, lasikuituinen kinneri, Hete-kaksi nimitetty matala kolmipyörä rattiohjauksella. Sillä ajoin pitkään työmatkani, mutta halusin vielä sa-teelta suojaan.

Menin Tanskaan koeajamaan umpinaista Leitraa ja tein kaupat. Keväästä 2001 asti olen ajellut sillä suurimman osan työmatkoistani ja nauttinut sen tuomasta hyvänolon tunteesta ja kunnon ylläpidosta.

Heikki Matilainen on 53-vuotias vanha velo Tuusulasta. Hän on ihas-tunut kolmipyöräisiin.

37Pikajalka 13

Summaries

Inventive old velocar Markku Lahtinen writes (pp. 28-31) about Veikko Rantanen, who retired ten years ago and returned to Central Finland from Helsinki, where he made his career as a car repairer. He took with him the velocar he had made in the early 1980’s for commuting. This autumn he got visitors: a get-together-ride of three Finnish velomobiles found its way to Kuhmoinen, a minor village north of Lahti. It was the first time Veikko saw any other velocar.

Veikko had only seen a photo in a magazine when he started buil-ding his own kinneri, as velocars were called in Finnish. He came up with an idea to make a delta type tri-ke with plywood monocoque chas-sis. After making a wooden proto-type for measurements, he started the job. Three millimetre plywood panels were joined with glass fibre in a kind of drop shape. The hood was moulded of glass fibre on car tires to get a special form for the rotating feet.

The velocar is steered with a wheel. The square shaped steering tube is telescopic, so it can be shor-tened for the rider to get inside ea-sily. The tube leads via a toothed bar to a cog wheel fastened to the front fork. The seat height is very low, only around 15 cm. The back rest is foldable and the wide lugga-ge space is easy to access. A fabric weather protection can be assemb-led between the high windscreen and the head rest.

The transmission from the bot-tom bracket is taken to a secondary axle that has four chainrings on the right side of the cabin. Transmission change is done by hand. The chain

leads to a five sprocket cog in the rear wheel. The wheels are joined with an axle, the left one only has a free wheel. The derailleur is insi-de, though the wheels are outside the chassis. All the specs are typical 70’s randonneur type, Altenburger side pull brakes and Huret derail-leur. Levers are fitted to the right wall of the cabin.

Veikko’s kinneri has a great visi-bility because of the low hood, and a very short turning radius. The 24” front wheel is fastened with tu-bes outside the fairing to help tur-ning. The trike is easy to ride, and it has the looks of a Bugatti roads-ter, though the colour is more like Ferrari. It seems to be very stable with the low seat just in front of the rear wheels. The big 27” wheels give smooth rolling. The brakes and gears are not of today’s quality, but in any other respect you could really learn a lot from its simple structu-re and great manoeuvrability. With steel rims, 2.5 mm spokes and thick plywood it’s a little heavier than today’s velomobiles, but you could easily make it lighter.

Cycling in VaasaRauno Grönbacka has written a detailed presentation of the early years of cycling in west coast cul-tural capital Vaasa (p. 16-27). The first note about a cyclist he found in the newspapers was from May 13th 1869, only a couple of weeks later than the first known news in Finland. It was mentioned to be a three-wheeler as well as another one noticed in July. After this, cycling disappeared from the press for years, and wasn’t mentioned again before the 1880’s.

The Finnish word “polkupyörä” was already found in August 1886 to describe the bicycle. At the same time Toivo Nyström, the founder of the newspaper Vaasan Lehti adver-tised Rover Racer safety bikes that he promised to import to any har-bour in Finland.

Three young men stopped in Vaasa in June 1887 on their way from Turku around the gulf of the Baltic Sea down to Stockholm. They are told to have made the 2000 km trip in only 25 days. Later in the 1990’s descriptions about bike trips were often published in the news-papers. Mostly upper class men or families learned to know their sur-roundings or even several west co-ast towns like Pori and Rauma, even Oulu and Tornio. The roads seem to have been in excellent condition.

In the 1890’s the police had to make restrictions for cyclists. They were treated like horse riders, cycling on pavement or in parks was not allowed. In 1898 all bicycles had to be registered. The number of bi-kes was 628, and that of the inhabi-tants 13667. Number one was given to G. L. Hasselblatt who later foun-ded a bicycle shop in Vaasa.

Cycling club Wasa Velociped-klubb was founded in 1894. Its aim was to spread the cycling hobby with bike trips, shows and competi-tions. They had a white cap with a blue ribbon. The number of mem-bers grew up to 79 in 1897.

The first competition was held in June 1896 on a route of 27 km. A big crowd was watching G. L. Has-

selblatt to win the race of six com-petitiors who all were members of the club. The next race of 60 km in August was open to all, and it was won by Armo Walli from Oulu.

Grönbacka also describes the restrictions on ownership of vehicles and travelling on the coast area that were given by the Russian rule du-ring the First World War.

Veteran bike hobbyPelle Lillqvist describes (pp. 12-15) his relation to bicycles. As a car and motor collector he also feels com-fortable with them. His first bike was called Vidac. It was the time after the war and instead of a rubber tyre it only had a rope on the front wheel. He was cycling around the yard in the wooden town of Pietar-saari days round, sweating.

Later he got a German Bismarck bike as a birthday present in 1950, and it was used for ten years until stolen. In 1974 he became an ow-ner of a Swedish Crescent with duo-matic hub. It was his trusty vehicle to ride to work for decades in head wind both ways. He used it also to teach his pupils how to handle and repair a bike.

Recently Lillqvist has bought se-veral bikes to his small motor mu-seum. He has paid 2, 5 or even 40 euros for them, but they are no real historic treasures. Still he has enjo-yed making them work and shine.

38 Pikajalka 13

PyöräpajaltaMyydäänPolkupyörän korjausteline 250 eu-roa. Rihtauspukki 150 euroa. Van-hojen polkupyörien uusia osia lähes mitä vain! Poljinkumeja, käytettyjä satuloita, vanteita, lokasuojia, etu- ja takanapoja, kissansilmiä, kädensijo-ja, merkkejä, etuhaarukoita, kam-pia, rattaita, ketjuja, pakettitelineitä, käytettyjä lyhtyjä ja dynamoita ym. Uusi miestenpyörän runko Pyrkijä v. 1937 ja uusi miestenpyörän runko Tunturi 1930-luvulta 170 euroa kappale. Hannu Mattila, p. 09 / 4209080.

Noin 150 erilaista vanhaa pyörää kunnostukseen tai varaosiksi. Malle-ja ja merkkejä on paljon, osa todella hyviä ja alkuperäisiä, pääasiassa 40-60 luvun mummo- ja pappapyöriä osa ehkä vanhempiakin, myös uudempia lasten pyöriä.

Kymmenen vuotta sittenVanhat Velot kokoontumisajoissa Harjulan seljänteillä, Haralanharjun näkötornissa Kangasalla 27.9.1997. Ko-mean Ideal-pyörän torniin kiikutti ja kuvan otti ja K.Lepo. Kolmas vasemmalta parrakas pyöränomistaja Heikki Koitto. Ideaalia ohjastaa Aarne Tamminen. Oikealla opas Jussi Lehtonen.

Kysytään, vastataanPinnan katkojako oheinen kapistus on - vai mikä? (Kuva alla)

Myydään sopivaan ja kohtuulliseen hintaan. Jukka AhonenNekalantie 3633100 Tamperejukka.ahonen@routemaster.fi 040-5878604

OstetaanOstan puuvanteen tai -vanteet sekä ohjaustanko vanhaan pyörään.0 4 0 5 8 7 1 1 4 5 t a i k a r i _o k s m a n @ h o t m a i l . c o mterv. Kari , jäsen 129

Viime lehdessä tiedustelemamme ohut kaareva esine on ”Exelsior” - ulkorenkaiden korjausliuska. (Kuva vas.)

39Pikajalka 13

Pikajalan vanhoja numeroita on rajoitetusti saatavilla Reijo Lehtoselta, puh. (03) 2120 468, ja Vapriikista Velomania-näyttelyn ajan á 4 e, 10 e/3 kpl.

Heikinpolventie 5, FI-37150 NOKIAPuh. (03)342 0820, faksi (03)342 0821

sähköposti: info@minikilpi.fi internet: http://www.minikilpi.fi

Vanhat Velot ry

Kuohunharjuntie 234, 36270 Kangasala puh. (03)377 1169

Vanhojen Velojen fl anellinen jäsenpaita á 20 €. Pai-taan on kirjailtu yhdistyksen nimi. Paitaa on saatavilla tällä hetkellä kokoja 50-54.

40 Pikajalka 13

VELOMANIA!PYÖRÄLLÄ HALKI AIKOJEN