POHJOISEN KESKI-SUOMEN

VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA

S E U T U V A S U

2

POHJOISEN KESKI-SUOMEN....................................................................................................1 VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA ........................................................................................1 S E U T U V A S U .......................................................................................................................1 SAATE .........................................................................................................................................3 1. POHJOISEN KESKI-SUOMEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA.............................4

1.1. Vasu prosessi pohjoisessa Keski-Suomessa ................................................................4 1.2. Seutukunnan varhaiskasvatuksen linjaukset .................................................................5

2. VARHAISKASVATUKSEN MÄÄRITTELYÄ.........................................................................6 2.1. Varhaiskasvatusta ohjaavia periaatteita ........................................................................6

3. KASVATUSPÄÄMÄÄRÄT ...................................................................................................7 3.1. Tavoitteena hyvinvoiva lapsi ..........................................................................................7 3.2. Kasvatuksen lähtökohdat ja ohjaavat periaatteet seutukunnalla ...................................7

4. KASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN...................................................................................8 4.1. Kasvattaja varhaiskasvatuksessa..................................................................................8 4.2. Kasvatusympäristö ........................................................................................................8 4.3. Oppimisen ilo .................................................................................................................8 4.4. Kielen merkitys varhaiskasvatuksessa ..........................................................................8 4.5. Lapselle ominainen tapa toimia, oppia ja käsitellä asioita..............................................9

4.5.1 Leikkiminen.............................................................................................................9 4.5.2. Liikkuminen...........................................................................................................10 4.5.3. Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen ...............................................................10 4.5.4. Tutkiminen............................................................................................................10

4.6. Sisällölliset orientaatiot ................................................................................................11 5. ERITYINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA...............................................................13

5.1. Lapsen tuen tarve ja sen arviointi ................................................................................13 6. ERI KIELI- JA KULTTUURITAUSTAISET LAPSET VARHAISKASVATUKSESSA ...........14 7. VARHAISKASVATUKSEN, ESIOPETUKSEN JA PERUSOPETUKSEN JATKUMO.........15 8. VANHEMPIEN OSALLISUUS LASTEN VARHAISKASVATUKSESSA.............................16

8.1. Kasvatuskumppanuus .................................................................................................16 8.2. Kasvattaja varhaiskasvatuksessa................................................................................16 8.3. Vanhempien osuus toiminnan suunnittelussa ja arvioinnissa ......................................16

9. MUU YHTEISTYÖ - VERKOSTOITUMINEN.....................................................................16 10. VARHAISKASVATUSTOIMINNAN SISÄLLÖLLINEN ARVIOINTI, KEHITTÄMINEN JA SEURANTA ...............................................................................................................................17

10.1. Laadun arviointi seutukunnalla.................................................................................17 10.2. Kuntavasu ................................................................................................................17 10.3. Yksikön vuosisuunnitelman sisältö...........................................................................17 10.4. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laadintaprosessi...........................................17

YHTEENVETO...........................................................................................................................18

3

SAATE Pohjoisen Keski-Suomen (Kannonkoski, Karstula, Kinnula, Kivijärvi, Kyyjärvi, Pylkönmäki, Saarijärvi, Wiitaunioni (Pihtipudas-Viitasaari) yhteisen varhaiskasvatussuunnitelman työstäminen aloitettiin syksyllä 2005 yhteisellä koulutuksella. Sen jälkeen olemme työstäneet pienissä ryhmissä eri osa-alueita, tehneet kyselyn vanhemmille sekä koonneet pienemmissä työryhmissä nyt kädessäsi olevan Seutuvasun. Haluamme, että varhaiskasvatussuunnitelma elää ja jalostuu. Toivomme vuorovaikutusta suunnitelman kehittämiseen ja edelleen muokkaamiseen. Tämä Seutuvasu luo pohjan kunnan, yksikköjen vasuille, jotka kehittyessään muokkaavat tätä kädessäsi olevaan Seutuvasua. Lopullisen muodon varhaiskasvatussuunnitelma saa vasta toteutuessaan. Työryhmä toivoo paljon keskustelua ja ajatustenvaihtoa perhepäivähoidossa, päiväkodeissa, leikkitoiminnassa ja kaikissa muissa varhaiskasvatuspalveluissa. Erityisesti toivomme rohkeutta, luovuutta ja erilaisia näkökulmia ja yhdessä pohtimista. Onnen hetkiä, löytöretkiä hyvää kuntoa, myötätuntoa riemunhyppyjä naurunryppyjä pitkää mieltä, viisasta kieltä vanhaa ja uutta, elämän sankaruutta! Sonja Hara

4

1. POHJOISEN KESKI-SUOMEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA Varhaiskasvatusta ohjataan valtakunnallisilla ja kuntien omilla asiakirjoilla. Pohjoisen Keski-Suomen varhaiskasvatuksen linjausten lähtökohtana ovat olleet varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset (Stakes 2002), esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (Opetushallitus 2002). Valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma (vasu) on pohjana Pohjoisen Keski-Suomen varhaiskasvatussuunnitelmalle.

1.1. Vasu prosessi pohjoisessa Keski-Suomessa Seutukunnan varhaiskasvatussuunnitelmaa on ollut tekemässä päivähoidon esimiehet, erityislastentarhanopettajia, lastenhoitajia ja perhepäivähoitajia jokaisesta kunnasta ja kaupungista. Suunnitelmaa on laadittu moniammatillisesta näkökulmasta painottaen kaikkien varhaiskasvatuksen työmuotojen tärkeyttä seutukunnalla. Pienemmällä työryhmällä olemme työstäneet ulkoasua ja tämän version lopullista muotoa. Työryhmän laatiman Seutuvasun pohjalta työstetään kunkin kunnan yksikköjen omat varhaiskasvatussuunnitelmat. Seutuvasu tarkentuu toimiyksikköjen vasuissa kuntakohtaisilla palvelualueilla, painotuksilla, erityispiirteillä sekä pedagogisilla suuntautumisillaan. Kuntatasolla yksikköjen omissa varhaiskasvatussuunnitelmissa tulee korostumaan leikki. Lähtökohtana suunnittelussa on leikin ja lasten yhteisen kehityksen kytkentä ja ajatus, että lapsi kehittyy, oppii parhaiten oman toiminnan kautta. Kehittyvä suunnittelu edellyttää henkilökunnan luovuutta ja tilanneherkkyyttä niin, että hoito, kasvatus ja opetus kulkevat käsi kädessä arjen toiminnassa. Varhaiskasvatussuunnitelman tulee olla jatkumo esiopetukseen, koululaisten aamu- ja iltapäivähoitoon sekä perusopetukseen ja sitä täydennetään vuosittain yksikköjen suunnitelmilla.

5

1.2. Seutukunnan varhaiskasvatuksen linjaukset

Lähtökohdat

• lasten hyvinvointi • vastuullinen vanhemmuus • valtakunnalliset varhaiskasvatuksen linjaukset

Arvot

• oman itsensä ja toisten kunnioittaminen • oikeudenmukaisuus

• lapsuutta arvostetaan, lasta suojellaan, turvataan lapselle hyvät kasvuolosuhteet • välittäminen • turvallisuus

Tavoitteet

• hyvinvoiva lapsi • varhaiskasvatuksen sisältöä ja laatua kehitetään

Varhaiskasvatuksessa

• kasvatuksellinen vuorovaikutus • hoito, kasvatus, opetus, kuntoutus • kasvun, kehityksen ja oppimisen ongelmien ennalta ehkäiseminen (varhainen

puuttuminen) • suunnitelmallisuus, tavoitteellisuus • kasvatus kumppanuus vanhempien ja henkilöstön välillä

Varhaiskasvatuksen palvelut ja lapsiperheiden tuki

• kodinhoidontuki • yksityisen hoidontuki ja sen kuntalisä • perhepäivähoito (kotona tapahtuva) • ryhmäperhepäivähoito • vuorohoito • päiväkoti • esiopetus • koululaisten aamu- ja iltapäivähoito

6

2. VARHAISKASVATUKSEN MÄÄRITTELYÄ Varhaiskasvatus on:

• kasvatuksellista vuorovaikutusta • hoitoa, kasvatusta, opetusta, kuntoutusta • kasvun, kehityksen ja oppimisen ongelmien ennalta ehkäisemistä • suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa

Varhaiskasvatus on pienten lasten eri elämänpiireissä tapahtuvaa kasvatuksellista vuorovaikutusta, jonka tavoitteena on edistää lapsen tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista.

Varhaiskasvatuksessa on tärkeää lasten, vanhempien ja varhaiskasvatusta antavan henkilöstön välinen vuorovaikutus ja kasvatuskumppanuus.

Lapsen vanhemmilla on ensisijainen kasvatusvastuu ja -oikeus. Yhteiskunta tarjoaa varhaiskasvatuspalveluita, jotka pyrkivät tukemaan kotikasvatusta. Kunnat pyrkivät ottamaan huomioon vanhempien toiveet resurssien puitteissa varhaiskasvatuspalveluita tarjotessaan.

Varhaiskasvatusta toteutetaan yhteistyössä laajan lasta ja perhettä palvelevan verkoston kanssa. Siinä ovat osallisina sosiaali- ja terveystoimi, opetustoimi, erilaiset lapsi- ja perhetyötä tekevät järjestöt, yhteisöt ja seurakunnat varhaiskasvatuspalveluineen. Päivähoito kaikkine eri muotoineen on vallitsevin yhteiskunnallisen varhaiskasvatuksen toimintaympäristö. Varhaiskasvatus, esiopetus ja perusopetus muodostavat jatkumon seutukunnalla. Varhaiskasvatuksen sisältöä ja laatua kehitetään, niin että laadunhallinta on osa arkityötä jokaisessa kunnassa.

2.1. Varhaiskasvatusta ohjaavia periaatteita

Suomalaisen varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu kansainvälisiin oikeuksiin ja sopimuksiin sekä kansallisiin säädöksiin ja muihin ohjaaviin asiakirjoihin. Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen keskeisin arvo on ihmisarvo.

• syrjintäkieltoja lapsen tasa-arvoisen kohtelun vaatimus • lapsen etu • lapsen oikeus elämään ja täysipainoiseen kehittymiseen • lapsen mielipiteen huomioonottaminen.

Varhaiskasvatuksen keskeiset periaatteet Suomessa • turvalliset ihmissuhteet • turvattu kasvun, kehittymisen ja oppimisen edellytykset • turvattu ja terveellinen ympäristö • ymmärretyksi ja kuulluksi tuleminen ikänsä ja kehitystasonsa mukaan • oikeus tarvitsemaansa erityistukeen • oikeus omaan kulttuuriin, äidinkieleen ja uskontoon tai katsomukseen.

7

3. KASVATUSPÄÄMÄÄRÄT

3.1. Tavoitteena hyvinvoiva lapsi

Jokaisen lapsen lapsuutta arvostetaan, lasta suojellaan ja lapselle halutaan turvata hyvät kasvuolosuhteet. Arvostus tulee näkyviin aikuisten asenteissa, päätöksissä ja teoissa. Kasvattajien tulee huolehtia lapsen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista päämääränä:

• lapsen henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistäminen • lapset huomioonottavien käyttäytymismuotojen ja toimintatapojen vahvistaminen • lapsen itsenäisyyden asteittainen lisääminen (omatoimisuus)

3.2. Kasvatuksen lähtökohdat ja ohjaavat periaatteet seutukunnalla

Päivähoidon arvot, tavoitteet, mittarit ja muut laatutekijät – vaihtelevat kunnittain Henkilöstön pätevyys ja pysyvyys Päämäärä:

Vahvan itsetunnon omaavia keskisuomalaisia, joiden ei tarvitse hävetä syntymäsijojaan

Tavoite:

Hyvinvoivat ja elinikäisestä oppimisesta iloitsevat lapset etenevät omalla oppimisen valtatiellä jalat maassa ja pää pilvissä lapsuutta vaalivassa ja kasvua tukevassa turvallisessa varhais-kasvatusympäristössä.

Arvot:

Oikeudenmukaisuus Turvallisuus Avoimuus Pysyvyys Positiivisuus

8

4. KASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN

4.1. Kasvattaja varhaiskasvatuksessa

Kasvattajan päätavoite on luoda lapselle kasvua tukeva turvallinen kasvatusympäristö ja -ilmapiiri sekä turvata lapsen kaikenpuolinen kehitys päämääränään hyvinvoiva lapsi.

4.2. Kasvatusympäristö

Seutukunnalla lapsen kasvuympäristölle on tyypillistä maaseutumainen, vesistöjen ja luonnon välittömässä läheisyydessä olevat hoitopaikat, joissa turvallisuus on yksi tärkeimmistä puolista. Kasvatusilmapiiri on lasta kannustava, rohkaiseva ja sosiaalisesti kasvattava leikinomaisesti oppimaan mahdollistava.

• Lapsella on mahdollisuus elämyksiin ja kokemuksiin sosiaalisesti, fyysisesti ja henkisesti

• Lapsen arkiliikunnan toimintaympäristö on virikkeellinen, kannustava, turvallinen • Lapsen turvallisuudesta on huolehdittu

4.3. Oppimisen ilo

Seutukunnalla on päämääränä ja tavoitteena tukea lapsen elinikäistä oppimista sekä kannustaa lasta kokemaan iloa oppia uusia asioita leikin, tutkimisen, liikkumisen sekä oivaltamisen kautta. Oppimisen iloa tulee vahvistaa jo lapsen varhaisesta kehityksestä lähtien.

4.4. Kielen merkitys varhaiskasvatuksessa

Lapsella on mahdollisuus kiinnostua kielellisistä taidoistaan ja kehittää niitä niin, että hänellä on rohkeus ja taito ilmaista itseään, ajatuksiaan ja tunteitaan sekä yksin että ryhmässä. Aikuisen tehtävä on kannustaa lasta puhumaan, kuuntelemaan ja ilmaisemaan itseään eri keinoin. Lapselle lukeminen kuuluu olennaisena osana lapsen kielen kehitykseen. Kieltä opetellaan myös eri arjen tilanteissa lorutellen, laulellen, nimeämällä jne. Kulttuuriperinteen ja oman alueen murteen siirtäminen on tärkeää.

9

4.5. Lapselle ominainen tapa toimia, oppia ja käsitellä asioita

4.5.1 Leikkiminen

Lapsi luonnostaan käsittelee, rakentaa, etsii ratkaisuja ja tietoa leikin avulla. Leikin kasvattava merkitys on toiminnan omaehtoisuudessa. Lapselle leikki merkitsee sosiaalisten, vuorovaikutus-, motorististen ja tiedollisten taitojen oppimista. Leikki aktivoi myös tunnemaailmaa ja sen avulla voidaan käsitellä vaikeitakin asioita. Hän oppii sinnikästä työskentelyä ja häviämisen jaloa taitoa.

Kasvattajan tulee kunnioittaa lapsen leikkiä ja antaa sille aikaa. Leikkitilanteet ovat aikuiselle hieno mahdollisuus tehdä havaintoja, jotta voi tukea lapsen kasvua ja kehitystä. Kasvattajan tulee myös kasvatusympäristössä ottaa huomioon eri leikkien mahdollisuus.

10

4.5.2. Liikkuminen

Lapsi on luonnostaan liikkuva yksilö, joten aikuisen tulee tukea ja innostaa lasta kokeilemaan erilaisia tapoja liikkua. Aikuisen tulee huomioida lapselle mielekkäin tapa toteuttaa itseään liikkumalla. Eri liikuntamuotoja tarjoamalla lapsi oppii monenlaisia taitoja motoriikasta aina vuorovaikutussuhteisiin.

4.5.3. Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen

Lapselle tulee luoda mahdollisuudet kokeilla erilaisia elämyksiä taiteen eri keinoin. Lapset ovat luonnostaan ennakkoluulottomia, rohkeita ja halukkaita kokeilemaan. Lapsi nauttii väreistä, soinnuista, näytelmistä ja kaikesta siitä, mitä he saavat itse luoda. Aikuisen on mahdollistettava kasvatusympäristössä taiteellinen kokeminen.

4.5.4. Tutkiminen

Lapsi on luonnostaan utelias ja halukas oppimaan uusia asioita. Parhaiten hän oppii itse kokeilemalla ja tutkimalla ympäristöään. Aikuisen on annettava mahdollisuus erilaiseen tapaan oppia.

11

4.6. Sisällölliset orientaatiot Lapsi oppii jatkuvasti erilaisissa arjen tilanteissa ja ympäristöissä. Orientaatiot muodostavat varhaiskasvatuksesta vastaavalle henkilökunnalle kehyksen siitä, millaisia kokemuksia, tilanteita ja ympäristöjä heidän tulee etsiä, muokata ja tarjota, jotta lapsen kasvu ja kehitys etenisi tasapainoisesti. (Varhaiskasvatuksen suunnitelman perusteet, Stakes 2004, 25) Orientaatiot muodostuvat perusolemukseltaan toisistaan eroavista suuntautumis- ja suhtautumistavoista ilmiöihin ja asioihin. (Varhaiskasvatuksen suunnitelman perusteet, Stakes 2004, 23). Orientaatioilla on yhteys esiopetuksen aihekokonaisuuksiin ja perusopetuksen oppiaineisiin. Vaikka niiden avulla pyritäänkin luomaan toimintojen jatkuvuutta, on tärkeä muistaa, että ainesisältöjen logiikka on ristiriidassa lasten oppimisen ja ajattelun kehityksen kanssa. Tärkeää onkin pohtia, miten kehitetään pitkäjänteisesti oppimisen edellytyksiä ja miten rakennetaan siirtymää koulutyöskentelyyn esiopetuksen jälkeen. (Hakkarainen 2002, 201-203).

Orientaatiot muodostuvat perusolemukseltaan toisistaan eroavista suuntautumis- ja suhtautumistavoista ilmiöihin ja asioihin.

12

Matemaattinen orientaatio • matematiikka arjessa ympärillämme • matemaattiset peruskäsitteet • vertaaminen, päätteleminen, laskeminen (kukin oman kehitystasonsa mukaan) Luonnontieteellinen orientaatio • lähiympäristö eri vuodenaikoina • luonnontieteelliset käsitteet • ympäröivä luonto, vesistöt, suot • luontoretket

Historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio • Menneisyys ja nykyaika perheessä ja lähiympäristössä • museot, kansallispuistot, luonnonsuojelualueet

Esteettinen orientaatio • ihmisyyteen kasvaminen • kokemuksia mm. kauneudesta, rytmistä, jännityksestä, ilosta

ja niiden vastakohdista • erilaiset lasten tapahtumat

Uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio • hiljentyminen, ihmettely • hengelliset asiat ja ilmiöt • turvallisuus, lohdutus • kirkolliset juhlapyhät Eettinen orientaatio • välittäminen • tarpeista huolehtiminen • arvostus • kunnioitus • arvot • käyttäytymismalli • asenteet • oikea ja väärä • anteeksiantaminen ja -saaminen • vastuun ottaminen • toisten auttaminen • hyvää oppii tekemällä

13

VARHAINEN PUUTTUMINEN - ennakointi dialogisena menetelmänä

1 2 3 4 5 6 7 8Ei Pieni huoli Huoli ilmeinen: Tunne: Huolta Huoli On saatuhuolta - ihmettely luottamus omiin Ilmoitusvelvollisuus paljon ja erittäin tilanne

- luottamus mahdollisuuksiin ohittaa jatkuvasti suuri tyydyttäväänomiin hyvä vaitiolovelvollisuuden Omat keinot Omat ratkaisuunmahdollisuuksiin Ajatus tarpeesta loppumassa keinotvahva saada mukaan Lisää eivät

lisää voimavaroja riitävoimavaroja tarvitaan On

heti saatavamuitamukaan

ttm 12.10.2004

Pohdintaryhmätasiantuntijuus palaveritHavainnot minkälainenon tilanne, ennakointidialogina

Puheeksi ottaminenomassa ryhmässäHuoli ääneen sanottuna, tuen saaminen

Selkeyttävät verkostopalaveritMitä kukin voi voisi tehdä, tuen saaminen yli sektorirajojen Läheisneuvonpidot

Läheisten kuuleminen päätöksen teon tueksi

Huoli kasvaaLuottamus omiinmahdollisuuksiinheikkeneeToivelisävoimavaroista

Huoli tuntuvaOmat voimavaratehtymässäKoettu lisävoimantarve

5. ERITYINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA

5.1. Lapsen tuen tarve ja sen arviointi "Lapsen tuen tarpeen arvioinnin lähtökohtana varhaiskasvatuksessa on vanhempien ja kasvatushenkilöstön havaintojen yhteinen tarkastelu tai lapsen aiemmin todettu erityisen tuen tarve. Lapsi voi tarvita tukea fyysisen, tiedollisen, taidollisen tai tunne-elämän tai sosiaalisen kehityksen osa-alueella eripituisia aikoja. Tuen tarve voi syntyä myös tilanteessa, jossa lapsen kasvuolot vaarantavat tai eivät turvaa hänen terveyttään ja kehitystään." (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet Stakes 2004) Varhaiskasvatuksessa käytetään Varhaisen puuttumisen menetelmää, mikä perustuu ratkaisukeskeiseen toimintamalliin. Tavoitteena, että uskalletaan ottaa huolenaiheet puheeksi ja tarttua niihin mahdollisimman varhain. Pohjoisen Keski-Suomen seutukunnalla on joissakin kunnissa mahdollisuus erityislastentarhan opettajien palveluihin sekä ryhmässä että kiertävänä ja mahdollisuus moniammatillisiin työ-ryhmiin. Muutamassa kunnassa on käytössä huolen vyöhyke- arviointi sekä muita tapoja puuttua ennaltaehkäisevästi erityyppisiin huoliin lasta koskevissa asioissa. Erityistuen tarpeessa olevia lapsia on sijoitettu kaikkiin päivähoitomuotoihin (perhepäivä-, ryhmäperhepäivähoito- ja päiväkotiryhmiin ). Seutukunnalla on arvioitu erityistuen piirissä olevien lasten määrän kasvavan tulevina vuosina.

14

6. ERI KIELI- JA KULTTUURITAUSTAISET LAPSET VARHAISKASVATUKSESSA

Seutukunnalla on vähän eri kieli- ja kulttuuritaustaisia lapsia varhaiskasvatuksessa. Kunnilla on erilaisia kotouttamissuunnitelmia maahanmuuttajille. Romaanitaustaisia on jonkin verran seutukunnalla.

15

7. VARHAISKASVATUKSEN, ESIOPETUKSEN JA PERUSOPETUKSEN JATKUMO

Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus

Vasu-

perusteet/Anna-

Leena Välimäki

Tiedosta hyvinvointia © Stakes / Vasu-Mentor 14.3.2005

0 1 2 3 4 5 6

VARHAISKASVATUKSEN TOIMINTAYMPÄRISTÖ

VALTAKUNNANTASO

PAIKALLIS-TASO

IKÄTASO:

JÄRJESTELMÄTASO:

SUUNNITELMATASO:

PERUSOPETUS

7 8 9

(JATKUMO, EHEYS)

PERUSOPETUS

------

----

------

VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA

------

historiaperheet

työelämä

PÄIVÄHOITO ym.esiopetus

PERUSOPETUK SEN OPSEsi-

opetus-suunnitelma

VASU2003 Esiopetuksen

opsin perusteet2000

Koululaisten ap/ip

ops-perusteet

2004

Varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen tulee muodostaa jatkumo lapsen kasvussa ja oppimisessa. Jatkumo toteutuu siten, että • alueellisilla varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmatyöryhmillä varmistetaan varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen henkilöstön yhdenmukaiset kasvatuspäämäärät. • henkilöstöllä on yhteneväiset hoito-, kasvatus- ja opetustavoitteet • lapsen siirtyessä päivähoitopaikasta tai – ryhmästä toiseen lapsen edun kannalta tarvittavan tiedon välittämistavasta on sovittu. Tarvittaessa lasten vanhemmat sekä vanhan ja uuden hoitopaikan kasvattajat keskustelevat yhdessä lapsen asioista. Vanhemmilta kysytään lupa tarpeellisen tiedon välittämiseen • Lapsen kasvunkansio ja muut tarvittavat dokumentit (esim. lapsen vasu ja havainnointilomakkeet) siirtyvät lapsen mukana päivähoitopaikasta toiseen. Näin tuntemus lapsesta siirtyy uuteen kasvuympäristöön. • Lapsen siirtyessä esiopetuksesta kouluun yhteistyömuodot tarkentuvat esiopetussuunnitelmassa • Lapsella on mahdollisuus tutustua opettajiin, koulun tiloihin ja oppilastovereihin ennen koulun alkua

16

8. VANHEMPIEN OSALLISUUS LASTEN VARHAISKASVATUKSESSA

8.1. Kasvatuskumppanuus Vanhemmilla on päävastuu ja velvollisuus lapsen kasvatuksessa. Opetus- ja hoitohenkilöstö avustaa tässä tehtävässä omalta osaltaan. Kasvatuskumppanuudelle luo hyvän pohjan avoin, rehellinen ja keskusteleva ilmapiiri.

Eri yhteistyömuotoja: • tutustuminen hoitopaikkaan • hoitosopimus, keskustelukaavakkeet • päivittäiset juttutuokiot ja perhekohtaiset keskustelut • puhelin ja sähköpostiviestit • tiedotteet ja reissuvihko • talkooillat • juhlat ja retket • isovanhempien vierailut • esitykset ulkopuolisille

8.2. Kasvattaja varhaiskasvatuksessa

• Luo omalta osaltaan mahdollisuuden hyvään yhteistyöhön • On sitoutunut ja tavoitteellinen • Ymmärtää kasvatuksen ja opetuksen limittymisen (lapsen kasvu, kehitys ja

oppiminen) • On valmis jatkuvaan kehittämiseen ja oman työn arviointiin

Tukee ja kannustaa lasta sekä turvaa lapsen kaikenpuoleisen kehityksen päämääränä hyvinvoiva lapsi.

8.3. Vanhempien osuus toiminnan suunnittelussa ja arvioinnissa

• arvojen määrittely • toimintaan liittyvät ehdotukset ja toiveet • tyytyväisyyskyselyt • lasten oma arviointi

9. MUU YHTEISTYÖ - VERKOSTOITUMINEN

• sosiaalitoimi • neuvola • perheneuvola ja perhetyö • terveyskeskus • seurakunta • psykologi • koulu • eri alojen terapeutit • muita yhteistyökumppaneita vaihtelevasti eri kunnissa

17

10. VARHAISKASVATUSTOIMINNAN SISÄLLÖLLINEN ARVIOINTI, KEHITTÄMINEN JA SEURANTA

Varhaiskasvatuksen laadunhallinnan, arvioinnin ja kehittämisen tavoitteena on turvata varhaiskasvatuksen hyvä laatu eri toimijoiden näkökulmasta. Arviointi tulee olla systemaattista ja siitä saatuja tuloksia tulee käyttää suunnittelulinjan kehittämiseen. Seurannan tulee olla jatkuvaa. Toiminnan arviointi ja kehittäminen vaatii sitoutumista, suunnittelua ja koulutusta, jotta se muodostuu luonnolliseksi osaksi arkipäivän työtä.

10.1. Laadun arviointi seutukunnalla

• TAK • laadun mittaus ja arviointi (Viitasaari-Pihtipudas, Saarijärvi) • vuokaaviot • tavoitekortti

Asiakaspalautetta kerätään sekä vanhemmilta että lapsilta. Myös henkilökunta arvioi laatua vuosittain.

10.2. Kuntavasu

Jokainen seutuvasussa mukana oleva kunta voi halutessaan laatia myös kuntakohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman.

10.3. Yksikön vuosisuunnitelman sisältö Varhaiskasvatusyksiköt laativat/tarkastavat vuosittaisen suunnitelman.

• edellisen toimintakauden arviointi • toimiyksikön suunnitelman tiivistelmä • toimiyksikön arvot • taloudellinen näkökulma • asiakas- ja henkilöstön näkökulma • toiminnallinen näkökulma (prosessit ja rakenteet) • kuvaus yksikön toiminnasta ja toiminnan painopisteistä • kasvatuskumppanuus (yhteistyö vanhempien kanssa) • yhteistyö muiden tahojen kanssa • kansainvälisyys • esiopetus, koululaisten aamu- ja iltapäivähoito • toiminta-aika • lapsiryhmät ja lasten määrä • henkilökuntaluettelo

10.4. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laadintaprosessi Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan jokaiselle päivähoidossa olevalle lapselle yhteistyössä vanhempien kanssa. Lapsi voi myös itse osallistua laadintaan. Mikäli kyseessä on erityisen tuen tarpeessa olevan lapsi, niin silloin laaditaan HOJKS. Seutuvasussa olevat kunnat voivat itse päättää tämän suunnitelman laadinnasta ja aikataulusta. Laadintaprosessin vaiheet: • arviointi ja lapsikohtaisen tiedon kokoaminen • suunnitelman työstäminen, dokumentointi ja arviointi • tiedon siirtäminen lapsen vaihtaessa hoitopaikkaa tai ympäristöä

(vanhempien kanssa yhteisesti sovitulla tavalla).

18

YHTEENVETO Kädessäsi oleva seutuvasu on viitekehys kuntien ja yksiköiden laatimiin vasuihin. Toivomme laajaa yhteistyötä eri sektoreiden välillä tavoitteena seutukunnan lasten paras varhaiskasva- tuksessa. Lähetin lapseni maailmaan, ompelin purjeet, neuvoin väylät, mutta tuulille en mitään mahtanut.