1

P RILAINEN

NU

ME

RO

1 M

A A

L I

S K

U U

2 0

0 3

Porilainen-lehti verkossa: www.mil.fi/joukot/porprPorilainen-lehti verkossa: www.mil.fi/joukot/porpr

2

■■■■■■■■■■■■■■■■■■■■■■

4 Huumeille ei!

6 Piikkimiehet pysäytettävä portille

8 Eversti Markku Aherto, uusi porilaiskomentaja

10 Vala velvoittaa koko elämän ajan

12 Porin Prikaatin vuosijuhla

14 Porilaisen päiväkirja

15 Pidetty porilaiskomentaja menehtyi äkillisesti

16 Selostajaemeritus Paavo Noponen muistelee

18 ”Paikkaa vaihda – tehtävä ilmoita!”

20 Heikkilästä Huovinrinteelle: Heikki Mäki

21 Kalle Leinonen

22 Kalustokiikari

24 Asko Tanhuanpään kolumni

26 Seppä jo syntyessään

27 Alikersantti Mira Karppinen

29 ”Mopolähetti” Rissanen

30 Killan kuulumisia

31 Kari Nummila: ”Suomi pakotettiin sotaan”

32 Kenraali Yrjö Keinonen

34 Vihreät sivut

36 Rauta on kevyttä

38 Tapahtumia

s. 36

SISÄLTÖSISÄLTÖ

Tosimiehet voimainkoitoksessa

Jalkaväen “vanhempi” vääpeli KariNummila tutkailee maanpuolustus-asioita reserviläisen silmin

s. 31

Etukansi: Panssarintorjuntaohjus 2000 asemissa.Kansien kuvat: Samuli Vahteristo

Tuhannet omaiset seurasivatläheisensä sotilasvalaa

Pst-ohjus 2000 – panssarin kauhu

s. 10

s. 22

Jyrkkä ei huumeille! s. 3 - 6

Porilainen ajan sykkeessä

3

PORIN PRIKAATINTIEDOTUSLEHTIToimitus27801 SÄKYLÄ

JULKAISIJAPorin Prikaati jaPorin Rykmentin –Porin Prikaatin Kilta

TOIMITUSNEUVOSTOPuheenjohtajaeverstiMarkku AhertoJäsenet:Killan pjoik.kand., ekonomiPentti EskolaKillan vpjmajuri evp Pekka Kinkku

PÄÄTOIMITTAJAEverstiluutnanttiJari Kytöläpuh. (02) 1815 2300

TOIMITUSSIHTEERIYliluutnanttiMatti Vihurilapuh. (02) 1815 2336

040 558 2633

TOIMITTAJAJääkäriEsa Nikulainen

AVUSTAJATJarmo Metsänrantapuh. 050 61 035Kari Nummilapuh. (02)762 6032Asko Tanhuanpääpuh. 040 510 1518Samuli Vahteristopuh. 050 561 1455Tapio Vallinpuh. 0400 862 355Esa-Pekka Avelapuh. (02) 622 8321

TAITTOSamuli VahteristoLiisa Kaija

ILMOITUKSETAuK:n oppilaskuntaYlil Pertti KallioEvl evp Toivo Lehmusvirta

TALOUDENHOITAJAOSOITTEENMUUTOKSETTmi TilistöSeppo Luotopuh. (02) 867 1581

PANKKINordea, Säkylä113130-6102952

KIRJAPAINOOy West Point, Rauma

P RILAINENP RILAINENPORIN PRIKAATIN TIEDOTUSLEHTI

53. VUOSIKERTA

Porilaisen uutenapäätoimittajanatoivotan kaikille

lukijoillemme hyvää,menestyksekästä ja tur-vallista vuotta 2003.Lehtemme on kehitty-nyt nykyiseen toimituk-selliseen asuunsa yli 50vuoden työn tuloksena.Useat saavutetut palkit-semiset ja kunniamai-ninnat niin tiedotus-kuin kiltalehtenä osoit-tavat, että lehden tekijätovat olleet ammattitai-toisia ja osaavia. Niinpäolenkin voinut ryhtyä tehtävääni rauhallisinmielin ja luottamuksella toimitussihteerin jaavustajien käsien jälkiä arvostaen. Valittu lin-ja on edelleen valttia.

Huumeiden käytön lisääntyminen erityi-sesti nuorten aikuisten keskuudessa on viimevuosina puhuttanut yhteiskuntaamme. Puo-lustusvoimissa huumekysymys on hallinnas-sa, mutta emme voi ummistaa silmiämme siltätosiasialta, että huumeiden välittäminen jakäyttö uhkaavat myös puolustusvoimien toi-mintaa. Varusmiehille tehtyjen kyselytutki-musten perusteella huumeita kokeilleidenosuus oli noussut vuoden 1987 8,5 %:stavuonna 1999 20 %:iin. Myös aineiden käytös-tä aiheutuvat palveluksen keskeyttämiset ovatlisääntyneet tasaisesti. Vuonna 1997 palve-luksensa puolustusvoimissa joutui tästä syystäkeskeyttämään 110 varusmiestä. Vastaavaluku vuonna 2000 oli 166. Porin Prikaatiinvuosittain palvelukseen astuneista noin 2 200varusmiehestä 15 - 30 palvelus on keskeyty-nyt huumeiden käytön johdosta. Luku on puo-lustusvoimien keskiarvoa.

Kun yllämainittuja seikkoja peilataan puo-lustusvoimien tehtävään vastata joka hetkimaamme turvallisuudesta, toiminnan yleis-vaarallisuuteen aseineen, ampumatarvikkei-neen ja räjähteineen yhdistettynä fyysiseen ja

Huumeeton työympäristöon jokaisen perusoikeus

henkiseen rasitukseen,meillä on vakavat syytmuuta yhteiskuntaa jyr-kempään kantaan huume-kysymyksessä. Edellämainitut olosuhteet tule-vat korostetusti esille Po-rin Prikaatin kaltaisissa,asevelvollisia koulutta-vissa joukko-osastoissa.

Vuonna 2001 valmis-tuneen puolustusvoimienhuumestrategian pohjaltaPorin Prikaatissa on laa-dittu ohje huumausainei-den vastaisesta toimin-nasta. Sen peruslinjauksi-

na ovat samat asiat kuin puolustusvoimienhuumestrategiassa. Prikaatin kanta huumaus-aineiden käyttöön niin palvelus- kuin vapaa-aikanakin on ehdottoman kielteinen. Huumei-den vastaisen työn painopiste on ennaltaeh-käisevässä toiminnassa ja varhaisessa puuttu-misessa. Aineiden käyttöön kohdistuvia kont-rollitoimia tehostetaan lisäämällä valvontatar-kastuksia sekä ottamalla käyttöön vapaaehtoi-set huumetestit mm. prikaatiin rekrytoitavansekä tietyissä erityistehtävissä palvelevanhenkilöstön osalta.

Porin Prikaatin selkeänä velvollisuutenaon taata varusmiehilleen, reserviläisilleen japalkatulle henkilöstölleen terveellinen ja tur-vallinen palvelusympäristö. Tähän tavoittee-seen päästään kaikkien henkilöstö- ja sidos-ryhmien tuella sekä aktiivisella huumausai-neiden vastaista strategiaa tukevalla asenteel-la. Huumeeton työ- ja palvelusympäristö onmeidän jokaisen perusoikeus, nyt ja myös tu-levaisuudessa.

Jari Kytölä

Everstiluutnantti

3

4

Armeija ei anna armoa:

“Piikki” tai pistin!

4

Armeija ei anna armoa:

“Piikki” tai pistin!Otsikko saattaa tuntua provosoivalta, mutta huumeiden vastaisessa sodassa kaikki keinot olkootsallittuja. Pistin on väline, jolla sotilas opetetaan lähitaistelussa, patruunoiden kenties loputtua,tuhoamaan vihollinen. “Piikki” taasen liittyy huumeiden käyttöön, hetken hurmioon ilmanvastuuta itsestä, kanssaihmisistä, tulevaisuudesta. Yhdistää niitä ei voi, sillä “piikin” jälkeenpistin kääntyy herkästi omia vastaan. Vaikka huumeet eivät olekaan ongelma Porin Prikaatissa,Porilainen-lehti haluaa tässä numerossa käsitellä aihetta tavanomaista laajemmin. Tämän jutunohella niin pääkirjoituksessa kuin Tapio Vallinin kolumnissa haluamme tehdä selväksi, mitä me“Porilaiset” tästä alati laajenevasta ongelmasta olemme mieltä.

5

Teksti: Matti Vihurila, kuvat: Samuli Vahteristo

Puolustusvoimissa huumekysymyson hallinnassa. Kuitenkin huumeiden

käytön lisääntyminen ja huumeita koske-vien asenteiden muuttuminen aiempaamyönteisemmiksi muodostavat uhkan.Puolustusvoimien tulee osaltaan tukeakoko yhteiskunnan huumeiden vastaistatoimintaa.”

Näin todetaan Puolustusvoimien huu-mestrategian johdannossa. Huumeidenvastaisen työn painopiste on asetettu en-naltaehkäisevään työhön ja varhaiseenpuuttumiseen. Yksi keino on huumetestit,jotka Porin Prikaatissa käynnistyvät tämänkevään aikana. Nykyisen lainsäädännön javoimassa olevien ohjeiden perusteella tes-tauksen tulee perustua vapaaehtoisuuteen.Testejä käytetään sotilasuralle ja rauhan-turvatehtäviin pyrkivien valintojen yhtey-dessä, virka- tai työsuhteen solmimisenennakollisena toimenpiteenä ja tietyissäerityistehtävissä palvelevien asevelvollis-ten ja palkatun henkilökunnan osalta.

- Tietyissä tehtävissä toimivilta palkat-tuun henkilökuntaan kuuluvilta pyydetäänyleissuostumus vapaaehtoiselle testauk-selle. Tällaisia tehtäviä ovat sotilaallistentehtävien lisäksi mm. ase- ja ampumatar-vikkeita sekä viesti- ja elektronista materi-aalia käsittelevät siviilitehtävät. Varus-miesten osalta suostumus edellytetäänmm. johtaja-, kuljettaja-, valmiusjoukko-ja sotilaspoliisitehtäviin koulutettavilta,

kertoo huumetestien ohjeistusta valmistel-lut Porin Prikaatin oikeusupseeri, yliluut-nantti Jouni Mäentaus. Vuosittain tullaantestaamaan 5 - 10 prosenttia em. kohderyh-mistä.

Mitä seuraa positiivisestanäytteestä?

Miten sitten menetellään, jos henkilö eianna suostumustaan. Kyseessä on kuiten-kin vapaaehtoinen testaus?

- Tapauskohtaisesti tullaan harkitse-maan, onko palveluksessa oleva henkilötarpeen siirtää sellaiseen tehtävään, mikäei edellytä testausta. Työnhakijan osaltakieltätyminen taas merkitsee sitä, ettei hänvoi tulla valituksi kyseiseen tehtävään.Haluan korostaa, ettei kieltäytyminen au-tomaattisesti lyö ihmiseen negatiivista lei-maa, Mäentaus vakuuttaa.

Testin tekevät tehtävään erikseen kou-lutetut ja valtuutetut terveydenhuollonammattilaiset. Näytteet analysoidaan Kan-santerveyslaitoksen huumelaboratoriossaHelsingissä. Testituloksia voi käsitellä ai-noastaan siihen nimetty terveydenhuollonhenkilöstö sekä testin toimeksiantaja, jokapalkatun henkilöstön osalta on prikaatinkomentaja. Entäpä jos työntekijä antaa po-sitiivisen näytteen?

- Lähtökohtaisesti asian on niin, ettävarmennetun positiivisen näytteen jälkeen

henkilön osalta käynnistetään irtisanomis-menettely. Kuitenkin aina erikseen harki-taan, voiko henkilö jatkaa puolustusvoimi-nen palveluksessa. Tapaus voi myös johtaarikosoikeudellisiin toimenpiteisiin siviili-viranomaisten toimesta, kertoo sotilaslaki-mies Juha Lindberg Läntisen Maanpuolus-tusalueen Esikunnasta.

Testaus saa kannatusta

Viestivälinevarastolla asentajana työsken-televä Kauno Mäkinen pitää testausta tar-peellisena.

- Minun vastuullani on paljon helpostirealisoitavaa materiaali kuten televisioita,soittimia ja videoita. Pidän tärkeänä sitä,että voin luottaa työkavereihini. Mikälijoku meistä varaston porukasta käyttäisihuumeita, hän saattaisi rahoittaa sen varas-tamalla ja myymällä vastuullamme olevaamateriaalia, Mäkinen pohtii.

Porin Prikaatin varusmiestoimikunnanpuheenjohtaja, alikersantti Aapo Juusti onsamoilla linjoilla Mäkisen kanssa.

- Varusmiesten vapaaehtoinen huume-testaus on mielestäni ihan OK. On kaikki-en, niin palkatun henkilökunnan kuin mei-dän varusmiestenkin edun mukaista, ettäpuolustusvoimat pysyy huumeista vapaa-na, alikersantti Juusti toteaa.

”

HUUMEET SEIS! Huumeiden vastaisessa taistelussa puolustusvoimat panostaa ennaltaehkäisevään työhön ja varhaiseenpuuttumiseen. “Piikki” ja pistin eivät sovi yhteen.

6

Joka viides varusmies ilmoittaa kokeil-leensa huumeita. Tulos on hyvin sa-manlainen kuin yhteiskunnassa muu-

tenkin. Yli 20 prosenttia 18-24-vuotiaistanuorista sanoo kokeilleensa huumeita.

Myös asenteet huumeiden käyttöönovat muuttumassa. Pääkaupunkiseudullaviidennes nuorista kertoo hyväksyvänsäainakin satunnaiskäytön, Kainuussa ja La-pissa hyväksyjiä 10 prosenttia nuoristavastaajista. Ei siis ole ihme, että eduskun-nassakin on viritelty keskustelua huumei-den käytön dekriminalisoinnista eli suo-meksi sanottuna laillistamisesta.

Selvää on, että kun valtaosa nuoristamiehistä saapuu asepalvelukseen, heidänjoukossaan täytyy olla tietty määrä huu-meiden kokeilijoita ja käyttäjiä. Sen vuok-si onkin kummallista, että esimerkiksi Po-rin Prikaatin portilla tammikuun saapumi-serässä vain yhden kohdalla kävi käry.

✰ ✰ ✰

Ehkä käyttäjät tietävät valvonnan olevantiukkaa. Huumekoira ottaa tulijat vastaanjo varuskunnan portilla, ja yllätysratsioitapidetään muutaman kerran palveluksen ai-kana.

Ilmeistä on, että huumeiden käyttäjätpyrkivät välttämään palvelukseen tuloa.Tässä saattaa olla myös yksi syy siviilipal-velukseen hakeutumiseen. Siviilipalveluk-seen meneviä ei testata, mikä valitettavastijohtaa käytön jatkumiseen ja kierteen pahe-nemiseen. Ohjaako asepalvelus siis huu-meiden käyttäjät sairaaloihin, lasten päivä-koteihin ja vanhusten hoitolaitoksiin?

✰ ✰ ✰

Onko meidän pakko hyväksyä yhteiskun-nan huumeistuminen, siihen liittyvä rikol-lisuus ja vakavat terveysongelmat?

Puolustusvoimien huumestartegiassalähdetään siitä, että sen velvollisuus onsuojella palveluksessaan olevaa henkilöstäja varusmiehiä joutumasta huumausainei-den käytön ja käyttäjien piiriin. Mikä ni-mittäin olisi sen parempia paikka huume-kokeilujen aloittamiseen, aineiden kaup-paamiseen ja aseiden varasteluun kuin so-taväki?

Huumeongelmaa ei saa päästää sisäänvaruskuntiin. Siksi huumekysymykseen onsyytä ottaa ehdottoman jyrkkä kanta. Se eitule olemaan helppoa tilanteessa, jossa

Kirjoittaja on Satakunnan Kansan artikke-litoimittaja ja noormarkkulainen reservinkapteeni.

nuoret totuttelevat alkoholinkäyttöön joperuskoulun yläasteikäisinä ja 15-vuotiaatottavat perskännin ”raskaan koulutyönvastapainoksi” joka viikonloppu.

✰ ✰ ✰

Puolustusvoimissa ovat käytössä vakinai-sen henkilöstön ja varusmiesten osalta va-paaehtoiset huumetestit. Se on erittäinhyvä asia. Voi olla varma, ettei joudu”huumeveikon” koulutettavaksi.

Huumeet ovat riski koko maanpuolus-tukselle. Ne ovat kuin viides kolonna, jokakoko ajan väijyy sisäänpääsyä toistaiseksisuomalaisen yhteiskunnan huumeettomal-le vyöhykkeelle.

Joku sotilas voi kuvitella, että fyysistäja henkistä suorituskykyä voi parantaa do-pingilla. Se on samanlainen houreinenmielikuva paremmasta maailmasta kuinkaikilla huumeisiin sortuneilla.

Sen vuoksi piikkimiehet on pysäytettä-vä jo varuskunnan portille.

Kolumni Tapio Vallin

Piikkimiehetpysäytettäväportille

6

7www.satakunnanliikenne.fi

PORI

02-5400 200

RAUMA

02-5498 800

TULE OSTOKSILLE!SOTILASVARUSTEMYYMÄLÄ

TÄYNNÄ

SOTILASVARUSTEITASÄKYLÄSTÄ

army-varusteita Suomesta, Nato-mais-ta ym. maastojalkineita, maasto- japakkaspukuja, kenttäpaitoja, molski-housuja, vöitä, lakkeja, pilottitakkeja,makuupusseja, sadevarusteita, maiha-ritakkeja, villapaitoja, naamioverkkoja,merkkejä, ym.

OY MILPRO LtdTALVI- JA JATKOSOTAMUSEO, SOTILASVARUSTEMYYMÄLÄ

Avoinna: ti-pe 10-17, la 10-15,

Köörnummi, 27800 Säkylä

MYÖS POSTIMYYNTITILAA ILMAINEN ESITE

Puh (02)867 0431fax(02)867 1731 Email: milpro@netti.fi

Internet: http://www.satanet.fi/milpro

Turku puh. 02-4339 9000

8

- Sotilasura ei ollut minulle mikään itses-täänselvyys, vaikka olenkin sotilasper-heestä, sillä isäni palveli sotilasmestarinaLapin Jääkäripataljoonassa. Vaihtoehtoolisi saattanut löytyä urheilun parista. Olensuorittanut mm. nuorisovalmentajan tut-kinnon uinnissa ja lentopallossa sekä ui-maopettaja- ja hengenpelastajatutkinnon.Valmentamisesta tuli minulle harrastusmuttei ammattia, eversti Aherto kertoo.Varusmiesten uimaopetuksen hän jättääkuitenkin muiden harteille mutta viihtyyitse edelleenkin altaassa, lähes päivittäin.Ammatinvalintaansa hän ei suostu katu-maan.

- Sotilasura on tarjonnut minulle loista-van mahdollisuuden olla mukana sotilas-urheilussa niin kilpailijana kuin lajijohta-janakin. En ole koskaan katunut päätöstäniryhtyä sotilaaksi.

Suksi luistaa etelässäkin

Puolustusvoimat painottaa edelleenkin talvi-sodan lentävien hiihtopartioiden ja sitä myö-tä hiihtotaidon merkitystä nykypäivän so-dankäynnissä. Lappilaistaustaisella komen-tajalla luulisi olevan syvä huoli etelän mies-ten ja naisten kyvystä “siirtää puutavaraa” elisuksia paikasta toiseen. Miten on, vieläkösuomalainen nuoriso osaa hiihtää?

- Eivät erot pohjoisen ja etelän nuortenvälillä hiihtotaidon suhteen ole merkittä-viä. Helmikuun alussa järjestettynä hiihto-päivänä tuli esille se suurin ero eli etelänhiihtosesongin lyhyys. Kun pohjoisessavoi hiihtää liki puoli vuotta, etelämpänäsiihen on mahdollisuus vain murto-osavuodesta. Tästä seuraa se, että vain har-voilla varusmiehillämme on nykyiselläänomat sukset siviilissä, Aherto järkeilee.

Läheltä piti, ettei Porin Prikaatin komentajuuden vuo-den vaihteessa vastaanottanut eversti Markku Ahertovarustaudu työpäiväänsä virkapuvun sijasta pujottau-tumalla verkkareihin.

Sotilasuran ohella nimittäin urheilu ja urheiluval-mentaminen viehättivät nuorta lappilaista aikoinaan,ja viehättävät edelleen.

Tavoitteet “Porilaisten” komentajana on listattu,mutta harrastuksillekin on varattu oma tärkeä aikansaja paikkansa. Mutta, ihan oikeasti, kuka onkaan evers-tin paras kaveri?

Hän kuitenkin tietää etelän nuorisostakinlöytyvän koskemattomia hankia himoaviaerämiehiä- ja naisia eikä muutenkaan olehuolissaan nykysuuntauksesta. Omakoh-taisesti hänellä on takanaan parisataa kilo-metrejä satakuntalaisilla hiihtoladuilla,toistaiseksi.

- Varusmiesaineksemme on reipasta jamotivoitunutta. Kyllä heistä koulutetaanhyvät joukot maavoimiemme liikkuvim-paan ja iskuvoimaisimpaan reserviin. Tä-män ohessa tuotamme joukon ammattitai-toisia kriisinhallinnan ammattilaisia, “Po-rilaisten” uusi komentaja vakuuttaa.

Huoli henkilöstöstä

2000-luvun komentajilta on tiedetty odot-taa selkeää linjausta tulevaisuuden visiois-ta ja komentajakauden tavoitteista. Mikäon Aherton lista?

- Päätehtäväkseni koen riittävien re-surssien hankinnan tulosneuvotteluissa jahyvän Porilaishengen ylläpidon. Henki-löstö on edelleen tärkein voimavaramme javarusmiehemme tärkeimmät asiakkaam-me. Erityinen kohderyhmä on vuoden-vaihteessa prikaatiin siirtynyt henkilöstö,jolle on luotava mahdollisimman hyvättyöskentelyolosuhteet. Näiden lisäksi ha-luan omalla esimerkilläni tukea liikunta-harrastusta ja kannustaa palkattua henki-löstöämme huolehtimaan niin fyysisestäkuin psyykkisestä kunnostaan, Ahertomäärittelee tärkeimmät tavoitteensa.

Hän haluaa jatkaa edelleen niin kaikki-en varusmiesten koulutus- ja palvelusolo-suhteiden kehittämistäkin kuin varusmies-johtajien johtajakoulutuksen eteenpäin-vientiä eikä palvelusturvallisuuskaan olelistan häntäpäässä.

Teksti: Matti Vihurila, kuva: Samuli Vahteristo

Sotilaselämää ja reipasta urheilua

“Loistava mahdollisuus”

Aherto viihtyy luonnossa

- Varsin positiivinen kuva. Näinhän tokipitää ollakin, kun puhutaan valmiusprikaa-tista, joka ainoana joukko-osastona Suo-messa vastaa myös kansainvälisen koulu-tuksen antamisesta varusmiehille sekäkansainvälisten valmiusjoukkojen perus-tamisesta ja koulutuksesta, Aherto kuvai-lee ensituntumaansa uuteen työhönsä jatyöyhteisöönsä. Hän antaa kuitenkin ym-märtää, ettei työ ole hänen elämänsä tär-kein asia. Perheeseen kuuluvat vaimo jakolme tytärtä. Esikoinen Tiia opiskeleeJyväskylässä ja kaksoset Assi ja Essi Ro-vaniemellä. Uuteen työhön tutustuminenja komentajuuden hoitaminen täyttävätAherton kalenterin varsin tiiviisti, muttahän pyrkii varaamaan aikaa myös harras-tuksille ja ystäville. Mutta kuka onkaaneverstin paras kaveri?

- Vaimoni Päivi. Hänen kanssaankäymme hiihtelemässä ja uimassa lähesjoka päivä. Kesällä juostaan, pyöräillään jamarjastellaan yhdessä.

Pyhäjärvi tullee myös tutuksi, silläAherto kertoo kalastelevansa niin verkoil-la, uistellen kuin onkien. Metsästyskinkuuluu luonnossa viihtyvän miehen rien-toihin.

- Maalinnut ja hirvieläimet, ja herras-miesseurassa, eversti määrittelee riistansaja jahtikumppaninsa.

8

CURRICULUM VITAEAHERTO, Markku KaleviSyntynyt 19.7.1956 Vaasa

Varusmiespalvelus Lapin Jääkäripataljoonassa (jalkaväki) 1975 - 76Kadettikoulu 1976 - 79Kapteenikurssi 1983 - 84Sotakorkeakoulu 1987 - 89Ylemmän päällystön kurssi 1996Kouluttaja ja komppanian päällikkö, Jääkäriprikaati 1979 - 87Toimistopäällikkö, Jääkäriprikaati 1989 - 9Toimistopäällikkö, Rovaniemen Sotilaspiirin Esikunta 1991 - 92Operatiivisen toimialan johtaja, Lapin Sotilasläänin Esikunta 1993 - 96Komentaja, Lapin Jääkäripataljoona 1996 - 99Esikuntapäällikkö, Lapin Sotilasläänin Esikunta 2000 - 02Apulaisosastopäällikkö, Kansainvälinen Osasto, Pääesikunta 2002Komentaja, Porin Prikaati 2003

“Päätehtäväkseni koenriittävien resurssien hankinnantulosneuvotteluissa ja hyvänPorilaishengen ylläpidon.”

9

kaväki) 1975 - 761976 - 79

1983 - 841987 - 89

1996ti 1979 - 87

1989 - 91unta 1991 - 92n Esikunta 1993 - 96

1996 - 992000 - 02

ääesikunta 20022003

Kansainväliset kurssitUNSOC (YK:n esikuntaupseerikurssi) Ruotsi 1992INTCOC (Kansainvälinen komentajakurssi) Norja 1998CJTF (NATO-esikuntakurssi) Hollanti 2001Useita PfP-harjoituksia 1996 - 2002

Kansainväliset tehtävätCOO/FinBn/UNDOF (Suomalaisen YK-pataljoonanoperaatiopäällikkö Golanilla) Syyria - Israel 1992 - 93G3Ops/UNPROFOR-UNPF HO, (Yhdistetynoperaatiokeskuksen päällikkö Zagrebissa) Kroatia 1994 - 95,CO/FinBn/SFOR (SuomalaisenJääkäripataljoonan komentaja) Bosnia 1999 - 2000

9

nnanän”

Luutnantti 1979, yliluutnantti 1981, kapteeni 1986,majuri 1989, everstiluutnantti 1996, eversti 2001

SVR RI, SL RI, Sam, Mp-mitali,Jalkaväen ansioristi miekkojen kera, YK-mitali UNDOF,YK-mitali UNPROFOR, NATO-mitali SFOR

Naimisissa, vaimo Päivi, kolme tytärtä

Harrastuksina liikunta, metsästys ja kalastus

10

“Vala velvoittaa kokoelämän ajan”“Vala velvoittaa kokoelämän ajan”

Valaa ja 377. vuosipäivää vietettiin yhdessä

Valan kaavan esilukijan, kauppa-neuvos Pekka Marvan tahdittami-na runsaat 1000 uutta “Porilaista”

vannoi uskollisuutta isänmaalleen. Porin Pri-kaatin komentaja, eversti Markku Ahertomuistutti puheessaan valan merkityksestä yli60 vuoden takaisen esimerkin valossa.

- Te nuoret alokkaat vannoitte juuri

Talvi näytti parhaita puoliaan helmikuun 21. päivänä, kuntammikuun saapumiserän alokkaat vannoivat sotilasvalansaHuovinrinteen urheilukentällä. Aurinkoista valatilaisuuttaseurasi lähes 4 000:een noussut omaisten ja ystävien joukko.

valan, jota olette velvollisia noudattamaankoko elämänne ajan...Miettikää mieles-sänne, miten porilaisveteraanimme täytti-vät valansa velvollisuudet helmikuun lo-pussa vuonna 1940 talvisodan kestettyälähes kolme kuukautta ankarissa olosuh-teissa. Tilanne JR 62:n alueella oli sekavavihollisen päästyä murtoon ja rykmentin

esikunnan jäädessä saarroksiin. 1. Divisi-oonan komentaja kenraalimajuri Laatikai-nen antoi 1. Prikaatille käskyn suorittaavastahyökkäys tehtävänä palauttaa JR 62:npääpuolustuslinja.

- Ensimmäinen ja kolmas pataljoonahyökkäsivät rinnan, porilaiset oikealla.Tavoite saavutettiin, yllätetty vihollinenlyötiin asemistaan. Alkoi kuolleiden jahaavoittuneiden aseveljien nopea evakuoi-minen. Vaikean maaston takia kumpikaanpataljoona ei saanut panssarintorjuntatyk-kejään mukaan. Tapahtui mitä pelättiin.Vihollinen keskitti tankkinsa vastahyök-käykseen. Alkoi katkera taistelu paljainkäsin kymmeniä läpimurtautuneita viholli-sen tankkeja vastaan. Porilaiset pitivät ase-

11

mansa ja siitä hetkestä noin kol-men viikon kuluttua 13.3. 1940astui voimaan rauha. Vala oli pi-detty.

Suomi-neidonsydän vaarassa

Muonituskeskuksessa pidetyssä Porin Pri-kaatiin 377.vuosipäivän päiväjuhlassa pal-kittiin ansioituneita “Porilaisia” sekä pri-kaatiin tukijoita ja yhteistyökumppaneita.Juhlapuheen pitänyt Säkylän kunnanval-tuuston puheenjohtaja, teollisuusneuvosEsko Eela otti terävästi kantaa puolustus-voimissa ja puolustushallinnossa tehtyihin ▲▲▲

muutoksiin ja uudistuksiin.- Ulkopuolelta mutta läheltä seuran-

neena tuntee pakostakin huolta uusien,kasvavalta byrokratialta haiskahtavientuulien vaikutuksista. Perustettiin itsenäi-siä, uudenlaiset tavoitteet saaneita yksiköi-tä maanpuolustuksen saralle ja Säkylänkinvaruskunnan sisään. Maa-alueet siirtyivätbisnespiiriin ja porilaisista tuli vuokralai-

sia kasvattaen puolustusmenoja. Ei tämäseutukuntatämänkaltaista maanhankintaaole tukenut, Eela totesi viitaten kiinteistö-jen siirtymiseen Kruunuasunnot Oy:nomistukseen ja maa-alueiden siirtymiseenMetsähallitukselle.

Teksti: Matti Vihurila, kuvat: Samuli Vahteristo

TOISTAKAA SANELUNI MUKAAN. Valan kaavan esilukijana toimi kauppaneu-vos Pekka Marva Raumalta.

”TAHDON PALVELLA MAATANI REHELLISESTI…”

12

▲▲▲ Valaa ja 377. vuosipäivää vietettiin yhdessä

PASI-KOULUTTAJAT POKKASIVAT. Luutnantit Joni Ala-Ristaniemi, Arto Kelhä ja Ilkka Permo saivat tunnustustavaativasta panssariajoneuvo Pasin ajokoulutuksesta.

PALKINTOSADETTA. Prikaati palkitsi vuosipäivänä jälleen lukuisan joukon omia työntekijöitään ja yhteistyökumppaneitaan.

Säkylä ja muut ympäristökunnat olivataktiivisesti edesauttamassa prikaatia senlaajentaessa harjoitusaluettaan noin 700hehtaarilla.

Suunnitelmat Huovinrinteen asunto-

alueen kerrostalojen purkamisesta eivätEelaa miellyttäneet.

- Laaja-alaista yhteistyötä voitaisiinehkä tiivistää välittömästi asuntopoliitti-sissa ratkaisuissa. Kerrostalojen kalliin

purkamisen sijaan jopa asuntojen lahjoiot-taminen harkituin ehdoin olisi kaikinpuo-lista, motivoivaa viisautta. Vastikään pe-rustetun Kruunuasunnot Oy:n laskelmatosoittavat epäilemättä purkutuomion edul-

13

KOTIKUNNAN ÄÄNELLÄ.Porin Prikaatin Kultaisella levykkeelläpalkittu teollisuusneuvos Esko Eela ottiterävästi kantaa Huovinrinteen varus-kunnan kerrostalojen purkuun. Eelatoimii mm. Porin Prikaatin tukisäätiönpuheenjohtajana.

Porin Prikaatin vuosijuhlassa palkitut 21.2.2003

Porilaistaistelija, kouluttajapalkintoYliluutnantti Kalle LeinonenLuutnantti Juha Seppä

Porin Prikaatin levykkeetKultainen levykeTeollisuusneuvos Esko EelaMajuri Eero HiitolaLuutnantti Veijo KynnysmaaLuutnantti Veli-Matti SalakariKokki Tarja Holvisola

Hopeinen levykeMajuri Timo RantalaKapteeni Mikko KaipainenKapteeni Kimmo LevanderKapteeni Miikka SävelkoskiKapteeni Mika VenteläTeknikkokapteeni Markku HerronenYliluutnantti Jouko HeliluotoYliluutnantti Pertti KallioYliluutnantti Timo LehtonenYliluutnantti Juha Vanha-RauvolaLuutnantti Matti KolariLuutnantti Jari RuskiSairaanhoitaja Tuulikki PitkänenToimistosihteeri Anne-Maaret AaltoToimistosihteeri Liisa SarinRavitsemistyönjohtaja Arja JussilaKokki Marja-Leena VeijalainenAsentaja Markku Kosonen

Pronssinen levykeKapteeni Otto SunellYliluutnantti Timo HyttinenYliluutnantti Hannu RintaluomaYliluutnantti Kari SaloLuutnantti Jani PuljujärviLuutnantti Sami TeikariKersantti Teemu HakamäkiHallimestari Jarmo HänninenToimistosihteeri Teuvo SoukkaRavitsemistyöntekijä Sanna JaskariVarastotyöntekijä Jaakko Hartikka

PorilaisristitEverstiluutnantti Mauri KoskelaEverstiluutnantti Jukka NikkariMajuri Mauri RauhalaMajuri Timo VehviläinenKapteeni Juha Kylä-Harakka

Kapteeni Antti LaurilaYliluutnantti Tapani LinnamaaYliluutnantti Tomi MustalahtiYliluutnantti Jukka-Pekka PaasoYliluutnantti Jussi TammistoLuutnantti Pasi HalonenLuutnantti Tuomo KoivistoLuutnantti Markku KorpelaLuutnantti Lassi LahtiLuutnantti Henri LuukkonenLuutnantti Saku NurminenLuutnantti Juha Rinta-KeturiLuutnantti Tommi SeppäläLuutnantti Kari SorkkilaLuutnantti Tony TirroniemiLuutnantti Ilari Vähä-PietiläYlikersantti Petri LehtiYlikersantti Esa PohjolainenKersantti Jarmo JokelaHammaslääkäri Juha TannerSairaala-apulainen Sylvi VuoriRavitsemistyöntekijä Leena JaakolaRavitsemistyöntekijä Helli KoivistoRavitsemistyöntekijä Virpi MäkeläVarastonhoitaja Teuvo LeskinenVarastonhoitaja Markku PitkänenVahtimestari Ari-Pekka PitkänenVanhempi asentaja Jouni SuurnäkkiToimistosihteeri Tarja TamminenKiltaveli Markku RuislaKiltaveli Jorma KoivistoKiltaveli Arto ArvonenPuheenjohtaja Susanna VuorinenPorilaissoittaja Anu Aalto-SetäläPorilaissoittaja Juha KartioPorilaissoittaja Mikko RoutimoPorilaissoittaja Aimo TähkävuoriPorilaissoittaja Pertti VälimaaFilosofian tohtori Mikko ValkonenPalvelupäällikkö Seppo Korpela

KouluttajastipenditLuutnantti Joni Ala-RistaniemiLuutnantti Arto KelhäLuutnantti Ilkka PermoVänrikki Kimmo Heino

Vuoden työpisteMuonituskeskus

13

VETERAANIEN ÄÄNI. VeteraanikuoroRauman Isku esiintyi vala- ja vuosipäivätilai-suudessa.

lisuutta sille itselleen, mutta koko yhteis-kunnan kannalta menettelyä on vaikeaymmärtää ja hyväksyä.

- Rakentava viesti korkeille päättäjil-lemme on tunne, että Suomi-neidon her-kästi aistivaa sydäntä ollaan raastamassairti ja asentamassa tilalle kylmää, puolus-tamisen arvoja tunnistamatonta dieseliä.Sallittakoon ainakin Säkylän varuskunnanja Porin Prikaatin sykkiä sen loistavaa jäl-keä tehneellä sydämellä. Jalkaväenkenraa-li Ehrnroothille viestitämme, että huoleh-dimme “näistä pojista” edelleen kuinomistamme, Eela totesi.

14

PORILAISEN PÄ

Reservistä:Ylikersantti (sopimussotilas) Jaakko Häkli 13.1.2003Ylikersantti (sopimussotilas) Henri Karimäki 13.1.2003Ylikersantti (sopimussotilas) Jussi Kilponen 13.1.2003Ylikersantti (sopimussotilas) Essi Laivo 13.1.2003Ylikersantti (sopimussotilas) Mika Lehto 13.1.2003Ylikersantti (sopimussotilas) Ville Lisinen 13.1.2003Ylikersantti (sopimussotilas) Pekka Loikkanen 13.1.2003Ylikersantti (sopimussotilas) Riku Länsineva 13.1.2003Ylikersantti (sopimussotilas) Lauri Reichardt 13.1.2003Ylikersantti (sopimussotilas) Perttu Urpi 13.1.2003Kersantti (sopimussotilas) Juha Alaollitervo 13.1.2003Kersantti (sopimussotilas) Jussi Ahopelto 13.1.2003Kersantti (sopimussotilas) Markus Anttila 13.1.2003Kersantti (sopimussotilas) Riku Arousva 13.1.2003Kersantti (sopimussotilas) Matti Filatoff 13.1.2003Kersantti (sopimussotilas) Juha Kauppinen 13.1.2003Kersantti (sopimussotilas) Roni Koivisto 13.1.2003Kersantti (sopimussotilas) Juha Koski 13.1.2003Kersantti (sopimussotilas) Kalle Mattila 13.1.2003Kersantti (sopimussotilas) Juha Riuttamäki 13.1.2003Kersantti (sopimussotilas) Tero Seessalo 13.1.2003Kersantti (sopimussotilas) Kalle Suomela 13.1.2003Kersantti (sopimussotilas) Suvi-Maria Toppari 13.1.2003Kersantti (sopimussotilas) Jaakko Viitala 13.1.2003Kersantti (sopimussotilas) Jani Paulamäki 27.1.2003Alikersantti (sopimussotilas) Jaakko Lipponen 28.1.2003Ylikersantti (sopimussotilas) Antti Ollikainen 3.3.2003

Maasotakoulusta 23.1.2003:Vänrikki Jaakko EloVänrikki Elias HalminenVänrikki Jarno HeinonenVänrikki Juha MäkinenVänrikki Pasi RyhänenVänrikki Vesa TenniläVänrikki Jani ToivanenVänrikki Teemu Tuumanen

PORIN PRIKAATISTA SIIRTYNEET:

Maanpuolustuskurssien johtajaksi:Eversti Arto Räty 1.1.2003

Pääesikuntaan:Eversti Turkka Heinonen 1.1.2003Majuri Tero Minkkinen 1.1.2003

Turun ja Porin Sotilasläänin Esikuntaan:Majuri Harri Sahlstein 1.1.2003

Hämeen Rykmenttiin:Luutnantti Manne Isoranta 1.1.2003

Helsingin Ilmatorjuntarykmenttiin:Luutnantti Jari Niva 1.1.2003

Panssariprikaatiin:Luutnantti Henri Luukkonen 1.2.2003

Reserviin:Majuri Erkki Kallio 1.1.2003Ylikersantti (sopimussotilas) Jukka Harju 1.1.2003Ylikersantti (sopimussotilas) Kimmo Heinonen 1.1.2003Ylikersantti (sopimussotilas) Marko Kauko 1.1.2003Ylikersantti (sopimussotilas) Iikka Suihkola 1.1.2003Korpraali (sopimussotilas) Lauri Karhunen 1.1.2003Korpraali (sopimussotilas) Marko Vepsäläinen 1.1.2003

PORILAISEN PÄ

PORIN PRIKAATIIN TULLEET:

Pääesikunnasta:Eversti Markku Aherto 1.1.2003

Panssariprikaatista:Kapteeni Jyrimatti Hollmén 1.1.2003Yliluutnantti Vesa Kankare 1.1.2003Luutnantti Jani Sipi 1.2.2003

Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentistä 1.1.2003:Majuri Mauri RauhalaInsinöörimajuri Erkki HellmanLääkintäkapteeni Keijo KuusistoKapteeni Antti HaukiojaKapteeni Mikko JokinenKapteeni Heikki MäkiKapteeni Mikko Rinne-KantoKapteeni Jari RäsänenTeknikkokapteeni Esa ViiliYliluutnantti Harri HuhtoYliluutnantti Jukka JortikkaYliluutnantti Timo KuuselaYliluutnantti Alpo KylämäkiYliluutnantti Jari LevoYliluutnantti Tero NikanderYliluutnantti Vesa-Pekka PesonenYliluutnantti Jouni ViitanenLuutnantti Harri HeinonenLuutnantti Pekka KaskiLuutnantti Vesa KoivulaLuutnantti Ismo LitvaLuutnantti Marko RauhalaLuutnantti Veijo RuoholaLuutnantti Mikko SarsilaLuutnantti Tommi SeppäläLuutnantti Pekka VälimäkiLuutnantti Hannu VainioVääpeli Pasi AaltonenVääpeli Pentti PinomäkiVääpeli Hannu RiskuYlikersantti Rauno LehtovuoriYlikersantti Jarmo SaloKersantti Kari HuhtanenKersantti Jarno LaukkanenKersantti Timo LehtovuoriKersantti Henry LempinenKersantti Antero MattilaATK-suunnittelija Ulla SumialaKenttäsairaanhoitaja Sami LindhSairaanhoitaja Marja-Leena VirtaKorjaamotyöntekijä Simo VallimäkiVarastomestari Henry NiitynpääVarastonhoitaja Risto LehtoVarastotyöntekijä Sirpa PohjanoksaAsentaja Marko VatanenAsentaja Jari SaloAsentaja Kari SaarinenAsentaja Kari Lindholm-VentolaAsentaja Jouni MäkiläKokki Liisa LehtovuoriKokki Leena PohjanpaloKokki Anne Heikkilä

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

14

15

N PÄIVÄKIRJAN PÄIVÄKIRJA

15

Äkilliseen sairaskohtaukseen sunnuntaina 9.3.2003 Ro-vaniemellä menehtyneen prikaatikenraali Kauko JTaskilan upseerinura painottui palvelukseen pohjoi-

sessa Suomessa ja koulutustehtävissä. Hän oli syntynyt Ala-torniolla 4.3.1943 ja oli kuollessaan 60-vuotias.

Kauko Taskila oli pienviljelijäperheen vanhin poika jakiinnostunut sotilasurasta jo varhain. Hän kirjoitti ylioppi-laaksi Tornion Yhteislyseosta vuonna 1964. Upseerin virka-tutkinnon hän suoritti Kadettikoulun 52. Kadettikurssilla vuo-sina 1965-1968. Yleisesikuntaupseerin tutkinnon hän suorittiSotakorkeakoulun maasotalinjalla vuosina 1975-1977.

Palvelusuransa ensimmäiset vuodet Kadettikoulun ja So-takorkeakoulun välillä Taskila palveli kouluttajana, toimisto-päällikkönä ja komppanian päällikkönä Pohjan PrikaatissaOulussa. Nämä vuodet antoivat hänelle perustan myöhemminitse johtaa toimintaa Pohjois-Suomen vaativissa oloissa sekäsyvän näkemyksen siitä, miten suomalaista asevelvollista onkoulutettava ja kohdeltava. Keskusteluissa hän myöhemminusein palasi niihin opetuksiin, joita oli kokeneilta sodan käy-neiltä Pohjan Prikaatin komentajilta tuolloin oppinut.

Sotakorkeakoulun jälkeen Taskila palasi kotiseudulleen japalveli seitsemän vuotta Kemin Sotilaspiirin esikunnassa toi-mistoupseerina, toimistopäällikkönä ja sotilaspiirin päällikönsijaisena. Nämä vuodet perehdyttivät hänet ensimmäisen ker-ran Lapin puolustuksen ongelmiin ja synnyttivät läheisen kos-ketuksen alueen reserviläisiin ja sotaveteraaneihin.

Vuosina 1985-89 Taskila palveli operaatiotaidon ja taktii-kan opettajana Sotakorkeakoulussa ja hyödynsi opetukses-saan vahvaa kenttäkokemustaan. Hän oli arvostettu opettaja,vähäeleinen mutta analyyttinen ja asiansa osaava.

Opettajavaiheen jälkeen alkoi monivuotinen komentaja-kausi joukko-osastoissa. Hän palveli ensin pataljoonan ko-mentajana ja esikuntapäällikkönä Kainuun Prikaatissa Kajaa-nissa sekä sen jälkeen prikaatin komentajana Porin PrikaatissaSäkylässä. Noina vuosina hän paneutui erityisesti taktiikkaan,koulutukseen ja varusmiesten aseman kehittämiseen. Kun hänPorin Prikaatin komentajana opetti ylemmän päällystön kurs-silla tulevia komentajia, hän korosti periaatetta “varusmies onkuningas”. Asevelvollisessa armeijassa on arvostettava varus-miestä ja huolehdittava hänen kaikinpuolisesta hyvinvoinnis-taan.

Vuonna 1997 Taskila ylennettiin kenraalikuntaan ja mää-rättiin Lapin Sotilasläänin komentajaksi vastuuseen Lapinsotilaallisesta puolustuksesta. Neljän vuoden ajan hän työs-kenteli voimakkaasti Lapin puolustuksen kehittämiseksi ja toimyös näkemyksensä puolustusvoimien johdon tietoon. Hänpiti tiivistä kosketusta reserviläisiin, maanpuolustusjärjestöi-hin ja sotaveteraaneihin. Hän oli maanpuolustustilaisuuksien

Pohjoisen kenraaliarvosti varusmiestä

usein käytetty puhuja. Kaikkeen tähän Taskila sopi erinomai-sesti laajan kokemuksensa ja ihmisläheisen persoonallisuuten-sa vuoksi.

Siirryttyään reserviin vuoden 2001 alusta Taskila jatkoivaikuttamista puhujana ja osallistujana. Tämä vei hänet myösaktiivisesti yhteiskunnalliseen toimintaan, josta hän aina oliollut kiinnostunut. Hän halusi erityisesti työskennellä pohjoi-sen Suomen puolesta. Kansanedustajaehdokkuus päättyi kui-tenkin järkyttävällä tavalla kesken työn.

Prikaatikenraali Kauko Taskilassa kuvastuivat monet suo-malaisen upseeri-ihanteen tavoitellut piirteet. Hän oli olemuk-seltaan vaatimaton, mutta sanoissaan ja periaatteissaan hyvinvahva. Hänen johtajuutensa oli luontaista vailla turhia muo-dollisuuksia, mutta silti vaativaa ja täsmällistä. Huumori javaloisa mieli tarttuivat ympäristöönkin. Perhe koki upseerielä-män arjen ja juhlan monine muuttoineen ja paikkakunnanvaihtoineen.

Heikki TilanderKenraaliluutnantti,

Pohjoisen maanpuolustusalueen komentaja

Kirjoittaja on prikaatikenraali Taskilan monivuotinenpalvelustoveri ja ystävä

PIDETTY PORILAISKOMENTAJA.Kauko Taskila toimi Porilaisten komentajanavuosina 1993–1996. Hänet muistetaan PorinPrikaatissa rehtinä ja suoraselkäisenä esimiehe-nä, joka panosti koulutuksen kehittämiseen.

IN MEMORIAM prikaatikenraali Kauko J TaskilaIN MEMORIAM prikaatikenraali Kauko J Taskila

16

Paavo Noponen jos kuka ansaitsee le-gendan nimityksen. Kaikkiaan kah-deksattoista olympialaiset ja luke-

mattomat eri lajien MM-kisat jättivät hä-nen nimensä ja äänensä lähtemättömästiurheiluhullun Suomen kansan mie-liin.

Itseään selostajaemeritukseksikutsuva Noponen debytoi selostaja-na vuden 1952 kotiolympialaisissaHelsingissä. Vähän aikaisemminoman uransa lopettanut lupaavasprintteri pääsi jo tuolloin toisen se-lostajasuuruuden eli Pekka Tiilikai-sen oppiin.

Sittemmin suuri sinivalkoinenkaksikko kiersi yhdessä lukematto-mat urheilukilpailut ja tavallaan voi-si väittää, ettei Tiilikainen ole vielä-kään päästänyt nuorempaa miestäotteestaan.

Noponen teki 1977 kuolleesta Tiilikai-sesta myös kaksiosaisen elämäkerran jahänen väitöskirjansa “Sinivalkoinen ääniPekka Tiilikainen kansallisen identiteetinluojana” on viimeistelyä vaille valmis.

- Pekka ja ruotsalainen Sven Järringopettivat minulle, ettei selostaja saa jäädäkoskaan hiljaiseksi. Jauhot suussa ei saa-nut olla, tapahtui kentällä sitten millaisiayllätyksiä tahansa, Noponen korostaa.

Paavo Noposelta ei voi olla kysymättätodenperäisyyttä huhuun, jonka mukaanNoponen olisi vastannut suorassa radiolä-

“Kunpa kaikki esimiehetolisivat kuin Into Hemberg”Radioselostajana legendaariseen maineeseen kohonnutPaavo Noponen kävi aliupseerikoulun Vähä-Heikkilänkasarmilla Turussa 1953 - 54. Paras Porin Prikaatistamukaan tarttunut asia on ikuinen ystävyys silloiseen jouk-kueenjohtajaan Into Hembergiin. - Into oli jykevä ja miehekäs johtaja, joka ei missääntilanteessa unohtanut sitä, että hänellä oli ihmisiä alaisi-naan, kehuu 1994 Yleisradiosta eläkkeelle jäänyt Nopo-nen sittemmin Turusta Säkylään prikaatin mukana siirty-nyttä ja itsekin jo eläköitynyttä ystäväänsä.

hetyksessä kiikareita kysyneelle Tiilikai-selle, että “en voi Paavo, ne ovat jo tyhjät”.

Noponen on kysymyksestä selvästiharmissaan.

- Kiikari kiikarina, juotava juotavana

eli huhulla ei ole mitään yhtä toden kanssa.Pekalla oli toki aika usein mukana litteäpullo, jossa oli sisällä muutakin kuin teetä,mutta työntekoa se ei koskaan haitannut,Noponen vakuuttaa.

Jämptiys tarttuimukaan armeijastaArmeijaan heitinmieheksi Paavo Noponenastui 23-vuotiaana, jo uransa aloittaneenaradioäänenä. Alokas- ja kokelasaika meni-vät Santahaminassa, väliin mahtui aliup-

seerikoulu Turussa ja RUK Haminassa.- Nuori mies on armeijaan mennessään

vielä altis vaikutteille, niin olin minäkin.Onnekseni sain imeä sieltä juuri niitä oi-keita vaikutteita. Viimeistään armeijastaammennettu määrätynlainen jämptiys onsitten seurannut mukana koko ajan.

Armeijassa ollessaan Noponen osallis-tui myös puolustusvoimain yleisurheilu-mestaruuskisoihin. Aktiiviharjoittelustaoli aikaa jo parisen vuotta, mutta tuloksenaoli silti 100 metrin juoksun kolmas sija.

- Urheilu toi minut takaisin Vähä-Heikkiläänkin. Olin nimittäin selostamas-sa Turussa Kalevan kisoja kesken kokelas-aikani ja majoitus oli järjestetty tutulle ka-sarmille, Noponen muistaa.

Paavo Noponen teki Porin Prikaatistamyös “Taistelu Heikkilän kasarmista” -ni-misen radio-ohjelman.

- Sain sujautetuksi sen Antero Alpolanviihdeohjelmaan, mistä asiasta olin hyvin

iloinen.

Suomen kielenpuolestapuhujaSelostajana Noponen tuli tunne-tuksi miehenä, joka kantoi huoltaerityisesti suomen kielen oikeastaasusta myös suullisessa muodos-sa. Erityisesti häntä on harmitta-nut sanan olympialaiset erheelli-nen ääntäminen.

- Puheilmaisun vaaliminen onkäynyt niin välinpitämättömäksi,että sähköisiä viestimiä on nykyi-sin todella ikävä kuunnella. Lä-

hinnä oikeaa ilmaisua lienevät Pertti Tapo-la ja Jarmo Lehtinen, joita olen myös tullutnimittäneeksi lähimmiksi opetuslapsikse-ni, Noponen miettii.

Suomen kieli on keskeisessä osassamyös Paavo Noposen ensimmäisessä ro-maanissa “Ylhäisyys ratsastaa urheilukou-luun”. Kirjan tekstiä ei voi ainakaan syyt-tää suomen kielen rämettymisestä.

Pitkän uransa riemukkaimmiksi het-kiksi Noponen nostaa empimättä LasseVirenin ja Pekka Vasalan lyhyen ajan si-sällä Münchenin olympialaisissa juokse-

Teksti: Asko Tanhuanpää, kuvat: Samuli Vahteristo

“Ne ovat huonotolympialaiset, joissaei radioselostajaa

haukuta.”

Paavo Noponen muistaa yhä aikaansa PorinPrikaatissa lämmöllä:

17

“Kaikkien santsareidensa mielestä suuri selittäjä. Lieven-tävä asianhaara: Niin, mutta minkä mies sille itsekäänmahtaa, kun kerran on ammatiltaan selittäjä.” Komennet-tiin Sollefteåhon selostamaan sotilashiihdon MM-kisoja,ja muisti aina tämän jälkeen terottaa santsareille loman jakomennuksen eroa. Liitti nimensä ensin mainittuun myösHilu-Joonaksena hikoillessaan.

PAAVO NOPOSEN KRONIKKA RUK:N 82 KURSSINJULKAISUSSA

mat kultamitalit. Pettymyksistä suurinajoittuu puolestaan aikaan eläkkeelle siir-tymisen jälkeen.

- Olen ylen onnellinen siitä, etten jou-tunut enää selostamaan Lahdessa sitä kar-meaa dopingia, hän paljastaa.

Doping samoin kuin toinen d-kirjai-mella alkava sana digiboxi ovat aiheita,joista Noponen ei suostu mielellään puhu-maan. Jos deetä on pakko viljellä, niin hänkääntää puheenaiheen mieluummin vaikkamaailmanhistorian kuuluisimpaan lingon-käyttäjään Davidiin.

Loukkaantunutlonkka vaivaaEläkepäiviään Paavo Noponen viettää vai-monsa kanssa kotonaan Helsingin Puna-vuoressa. Aika kuluu enimmäkseen neljän

seinän sisällä, sillä jo 1970-luvun puolivä-lissä kolarissa loukkaantunut lonkka ei sal-li pidempiä kävelytaipaleita.

Noposen lonkka meni sisään USA:ssasattuneessa kolarissa, jossa häneltä murtuimyös neljä kylkiluuta. Kuorma-autoontörmänneessä autossa olivat mukana myösJuha Jokinen ja Kai Ståhlström, jotka sel-visivät huomattavasti vähäisemmillä vam-moilla.

- Minä sain sen kolarin jälkeen kyynär-sauvan ikuiseksi seuralaiseksi, Noponenhuokaa.

Liikkumisvaikeudet eivät ole estäneetNoposta sentään vierailemasta säännölli-sesti rakkaalla kelohirsisellä eräkämpälläKuusamon Salamyhkän saaressa. Viimevuosina sekin harrastus on kuitenkin jää-nyt pakosta vähemmälle.

SELOSTAJAEMERITUS. Paavo Noponen muistelee mie-lellään omaa armeija-aikaa. Mikä on miehen muistellessa,kun häneltä löytyy mielikuvia vahvistavia “aarteita” leike-kirjasta.

18

“Paikkaa vaihda – tehtävä ilm

Varsinais-Suomen Ilmatorjuntaryk-mentin lakkauttaminen toi PorinPrikaatille lisää velvoitteita mutta

myös suuren joukon kokeneita oman alan-sa ammattilaisia, naisia ja miehiä. Prikaa-tin akuutti henkilöstövaje korjaantui aina-kin osittain, mutta mitä ajattelevat raken-nemuutoksen kouriin joutuneet ihmiset?Oliko Turussa järjestetty “saattohoito”riittävää? Entä tuntuiko siltä, että Huovin-rinteellä siirtyvät otettiin avosylin vas-taan? Ja miten käy kuuluisalle “Heikkilänhengelle”? Tässä muutamia mietteitä.

“Onneksi työpaikka säilyi”

- Aluksi se tuntui aivan kauhealta ajatuk-selta, ilmatorjuntarykmentissä vuodesta1998 toiminut datanomi Ulla Sumiala ku-vailee ensireaktiotaan lakkautuspäätök-seen. Lähes samaan hengenvetoon löytyymyös jotain myönteistä.

- Onneksi työpaikka säilyi.Naantalissa perheensä kanssa asuvalle

Sumialalle työpaikan siirtyminen Säky-lään tiesi päivittäistä lähes 200 km:n edes-takaista työmatkaa. Suurin muutos oli kui-tenkin uuden työyhteisön koko.

- Heikkilässä meillä oli vajaat 200 työ-asemaa, ja siellä kaikki tunsivat toisensa.Tällä työasemien määrä on enemmän kuinkaksinkertainen, Sumiala kuvailee ensi-tuntojaan Säkylästä. Käytössä olevien atk-laitteiden ja työn sisällön osalta hän tun-tuu olevan tyytyväinen.

- Täällä oleva kalusto on varsin ajan-mukaista. Kun Turussa työhöni kuuluivatatk-asiat laidasta laitaan, täällä pystyn pa-remmin keskittymään minua kiinnosta-viin osa-alueisiin kuten tietojärjestelmiin.

“Paikkaa vaihda – tehtävä ilmPuolustusvoimien rakennemuutos tiesi monelletyöntekijälle tutun ja turvallisen työpaikan alas-ajoa ja työn siirtymistä toiseen joukko-osastoon.Kaikkien osalta sekään ei riittänyt, vaan joilla-kin edessä oli myös muutto uudelle paikkakun-nalle. Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmen-tin lakkauttaminen merkitsi “Heikkiläläisille”melkoista elämänmuutosta. Joillekin heistä löy-tyi töitä edelleen Turusta, mutta valtaosa joutuilähtemään tien päälle. Ilmatorjuntakoulutusjatkuu Parolaan perustetussa Hämeen Ilmator-juntarykmentissä.

Kesällä 2002 alkaneidenyt-neuvotteluiden jälkeenUlla Sumiala tiesi, että työpai-kan muutosta tulisi totta. Hänon tyytyväinen Turussa saa-maansa “saattohoitoon”.

- Valmistautuminen muu-tokseen hoidettiin mielestänihyvin niin Turussa kuin Säky-lässäkin. Aloittaessani sittentyöt Porin Prikaatissa kaipasinkyllä hieman enemmän tietoamonista käytännön asioista. En vieläkääntiedä, miten esimerkiksi työterveyshoitoon järjestetty tai mistä voin ostaa ruoka-lippuja.

Toimistopäälliköstätuli osastoupseeriKapteeni Jari Räsäsen osalta siirto Säky-lään merkitsi askelta taaksepäin, ainakinhierarkiassa. Viimeiset kolme vuotta il-matorjuntarykmentin operatiivisen toi-miston päällikkönä toimi-neesta Räsäsestä tuli Säky-lässä operatiivisen osastonosastoupseeri. Työn sisältösäilyi kutakuinkin entisellä-än.

- Sotilaan elämää, hän ku-vaa tilannetta lakonisesti.Perhe ja koti ovat edelleenTurussa, joten työmatkaan

kuluu päivittäin parisen tuntia.Räsäsen mielestä siirron valmistelut

olivat asiallisia molemmissa päissä ja var-sinkin Säkylän kunta saa häneltä kiitostainformoinnistaan. Ensimmäisestä työpäi-västä prikaatissa jäi tosin hieman kummamaku suuhun.

- Odottelimme aamulla esikunnan ala-kerrassa noin puoli tuntia päästäksemmeilmoittautumaan, kun meille tultiin sano-maan, että menkää työpisteillemme ja tul-kaa myöhemmin uudelleen. Työpisteellä-

VIILTÄVÄ TOTUUS.Yliluutnantti Tero Nikande-rille valkeni rakennemuu-toksen viiltävä totuus -työmatka kaksinkertaistui.

Teksti: Matti Vihurila, kuvat: Samuli Vahteristo

19

vä ilmoita!”vä ilmoita!”

ni ei ainakaan minua ollut kukaan ottamas-sa vastaan. Se pisti ajattelemaan, ettäolemmekohan kovinkaan tervetulleita jaodotettuja uusia työntekijöitä, Räsänenmuistelee.

Entisen tehtävän alasajo Turussa jauuden valmistelu Säkylässä samanaikai-sesti osoittautuivat varsin rasittaviksi.

- Sen tästä oppi, että asiat tulisi hoitaarauhassa, yksi kerrallaan.

Olemattomat palvelutharmittavatVarusvarastolla työskentelevä varasto-työntekijä Sirpa Pohjanoksa on toistaisek-si ainoa “Heikkiläläinen”, joka on muutta-nut pysyvästi asumaan Säkylään. Hän olisihalunnut ensisijaisesti siirtyä Parolaan,mutta kun työtä sieltä ei löytynyt, jäi Säky-lä ainoaksi vaihtoehdoksi. Turun kerrosta-loasunto vaihtui rivitaloasuntoon Huovin-

rinteellä, mäntyjen keskelle.- Olen pettynyt työsuhdeasuntojen

kuntoon. Positiivista on ainoastaan edulli-sempi vuokra ja kaunis luonto, Sirpa Poh-janoksa kuvailee tuntojaan. Huovinrinteenolemattomat palvelut harmittavat Pohjan-oksaa.

- Täällä ei ole kauppaa, pankkiauto-maattia ja paikallisliikennekin Säkylänkeskustaan on varsin vähäistä. Olenkinjoutunut käymään kaupassa ajoittain jopataksilla, kun oma autoni on ollut korjatta-vana.

Pohjanoksa ehti työskennellä Heikki-lässä 14 vuotta. Joukko-osastojen kokoeronäkyy ja tuntuu myös varusvarastolla.

- Kyllä täällä on Heikkilään verrattunakiivaampi rytmi, hän on huomannut. Muu-ten uusi työympäristö saa kiitosta.

- Vastaanotto on ollut asiallinen, jaolen saanut riittävästi opastusta ja neuvojaniitä pyytäessäni.

Tulo Turustatuplasi kaikenYliluutnantti Tero Nikanderille puolustus-voimien rakennemuutoksen viiltävä totuusvalkeni lopullisesti viime marraskuussa.Yt-neuvottelujen toisella kierroksella hä-nen tuleva palveluspaikka muuttui ja Ni-kanderin piti valita, joko Porin Prikaati taiHämeen Rykmentti.

- Perheemme asuu Salossa ja minä haa-veilin pääseväni Uudenmaan Prikaatiin,jonne minulle olisi tullut lähes sama työ-matka kuin Turkuun. Lähes loppuun saak-ka uskoin pääseväni Tammisaareen. Toi-sin kuitenkin kävi ja valitsin Porin Prikaa-tin, Nikander kertoo.

Tieto siirtymisestä kaksinkertaisti Ni-kanderin edestakaisen työmatkan 100 kilo-metristä 200:aan.

- Paljon muutakin tuplaantui, paitsipalkka. Turussa toimin kuljetusupseerinaja täällä Säkylässä olen kuljetuskeskuksenpäällikkönä. Ajoneuvomäärä kaksinker-taistui ja työmäärä kasvoi. Porin Prikaatis-sa on noin 500 ajoneuvoa ja kansainväli-sen toiminnan mukanaan tuomat kuviot.Kuvailisin muutosta siirtymiseksi hiekka-laatikolta soramonttuun.

Nikander sanoo säkyläläisten olevanavuliaita ja hän jopa hämmästelee heidänkorkeaa työmoraaliaan ja positiivista suh-tautumista uusiin tulokkaisiin.

- Porilaiset ovat ahkeria ammattimie-hiä. Sopeutuminen on ollut helpompaakuin odotin. He ovat osaltaan lievittäneetsiirron aiheuttamaa sisäistä tuskaa.

Nikanderia on vähän haitannut Säky-lässä oleva toiminnan tempoilu ja ainainenkiire.

- Voi olla, että se johtuu siitä, että Tu-russa toimimme pienemmissä puitteissa.Säkyläläiset sanovat, että kiire helpottaaVarsta-harjoituksen jälkeen, niin on esi-miesten taholta luvattu ja nauravat ilkiku-rinen ilme kasvoillaan. Varsta-harjoitus

pidettiin kuulemma noin 20 vuotta sitten.Nikander ei aio siirtyä säkyläläiseksi,

vaan kulkee päivittäin matkaavana “reppu-rina” Salon ja Huovinrinteen väliä.

- Vaimoni on yrittäjä, jolla on vakitui-nen asiakaskunta, joten minulla ei olemuuta mahdollisuutta kuin kärsiä pitkästätyömatkasta aiheutuvat haitat. Niitä ovatkorkeat matkakustannukset, menetettyaika ja liikenteen vaarat.

KAIHOMIELI. Kapteeni Jari Räsänenhaikailee edelleen Heikkilään.

SIRPASTA TULI SÄKYLÄLÄINEN.Varusvarastolla työskentelevä varasto-työntekijä Sirpa Pohjanoksa on toistai-seksi ainoa “Heikkiläläinen”, joka onmuuttanut pysyvästi asumaan Säky-lään.

ONNEKSI TYÖPAIKKA SÄILYI. Da-tanomi Ulla Sumiala kuvailee ensireak-tiotaan lakkautuspäätökseen kauheak-si.

20

Varsinais-Suomen Ilmatorjuntaykmentin rakennemuutostehtävientoteutuksen keskeisinä periaatteina

olivat valmistelujen ennakoivuus, tiedotta-misen avoimuus, huolellinen henkilöstö-suunnittelu sekä monipuolinen ja perus-teellinen tukitoiminta. Ainakin Porin Pri-kaatiin siirtyneiden osalta tässä onnistut-tiinkin vähintäänkin hyvin. Uuden palve-luspaikan ja Säkylän sekä muiden lähiseu-tujen kuntien esittelyt aloitettiin henkilös-tölle tammikuussa 2002 jo ennen lopullis-ten palveluspaikkojen julkaisua. Olen täs-sä kirjoituksessa pyrkinyt kuvailemaan en-simmäisten Porilais-kuukausien aikanasyntyneitä vaikutteita “Heikkiläläisten”uudesta palveluspaikasta ja sopeutumisko-kemuksista. Vaikka valmistelut olikinedelläkuvatuin ja monin muin tavoin erin-omaisesti tehty, jää aina työtä myös siirronjälkeiseen aikaan. Keskustelua tulee siisjatkaa.

✰ ✰ ✰

Siirtyville aikaisempi kokemus ja ura luo-vat vahvan perustan toimia uusissa tehtä-vissä, mutta valitettavasti ne toimivatajoittain myös painolastina. Pienessä jouk-ko-osastossa omaksutut vakiintuneet käy-tännöt ja toisten tuntemiseen perustunuttoimialojen matriisiorganisaatio pitää ai-nakin osittain unohtaa. Yksin Porin Prikaa-tin koko ja toimintojen monipuolisuus vaa-tivat Huovinrinteelle vakiintuneen tapa-kulttuurin noudattamista. Kulttuurinomaksuminen ottaa kuitenkin oman aikan-

sa. Vanhojen työntekijöiden suorittamatehtäviin perehdyttäminen nouseekin ar-voon arvaamattomaan kun kirjoitetusta ai-neistosta ei tietoa ole saatavissa.

Miten esimerkiksi löytää tiensä juna-vaunun maastoon kun kyseistä paikasta ju-navaunu poistettiin jo 90-luvun alkuvuosi-na. Tutorilta vaaditaankin monasti päiväs-sä hetki aikaa kuunnella tulokkaan kysy-myksiä ja siksi tehtävään on vaikea määrä-tä sotilaskäskyllä. Työpisteissä sosiaalis-ten suhteiden kehittyessä syntyy myös ys-tävyyssuhteita, jolloin kysymysten jatku-vaan esittämiseen liittyvä pelko oman am-mattitaidon aliarvostamisesta poistuu. En-simmäinen puoli vuotta onkin siten kriit-tistä aikaa uuden työntekijän sitouttami-sessa.

✰ ✰ ✰

Ilmatorjunnan joukko-osastossa omaksu-tut työskentelytavat saattavat kuitenkinvahvistaa myös vihreälaattaista organisaa-tiota. Työntekijöiden monipuolisuus onoikein käytettynä tärkeä resurssi. Nykyi-sessä osaamisyhteiskunnassa osaamisenhallinta ja taitojen kehittäminen ovat yksi-lön merkittävin voimavara. Hallinnollinenpätevyys tehtävän hoitoon ja henkilön si-joittaminen organisaatioon pelkästäänkoulutuksen suoman pätevyyden perus-teella on virhe. Pakkosiirto voitaneen rin-nastaa pakkoavioliittoon. Suhteen kehitty-essä osaaminen ja henkilön motivaatiokehittää itseään nousevat esiin. Pätevyy-teen perustuva tehtäviin sijoittuminen pur-

kaantuu ja työntekijä ohjautuu uusiin haas-teisiin. Siirron alkukuukausina Heikkilästäsiirtynyt henkilöstö on saattanut joutua ot-tamaan vastaan tasoltaan huomattavastiaiempaa työtään vaatimattomammaksi ar-vioidun tehtävän. Päivittäinen motivaationlöytäminen esimerkiksi perheestä erilläänasumistilanteessa saattakin olla vaikeaa.Esimiesten tärkeä tehtävä on arvioidamyös pitkään Porilaisena palvelleiden si-joittumista tehtäviin tilanteissa, jossa hei-dät on “uraputkessa” ohittanut muualtasiirtynyt henkilö. Perehdyttämisen tahtosaattaa ainakin näissä olosuhteissa siis pe-rustua viranhoidon velvollisuuteen.

✰ ✰ ✰

Siirtymäkauden aikana tapahtuvat koke-mukset henkilöstövoimavaran laiminlyön-neistä estävät organisaation myönteisen ke-hittymisen sekä yksilö- että makrotasolla.Muutoksessa työntekijän jättäminen yksinarvioimaan omaa maanpuolustuksen kutsu-mustaan, vakaumustaan ja tahtoaan on suu-rin mahdollinen virhe. Yhteiskunnassa pysy-väksi mielletyn organisaation rakenteellinenmuutos ja osin talouden reaaliteetteihin pe-rustuvat pakkoratkaisut eivät juuri nyt muu-toksen kokeville työntekijöille synnytäkkäänkokemusta työnantajasta perusturvan takaa-vana instituutiona.

Pyydänkin uusia ja vanhoja Porilaisiamuistaamaan, että jokainen meistä on ar-vokas ja vain yhdessä voimme työskennel-lä niin henkilökohtaisten kuin prikaatim-mekin tavoitteiden saavuttamiseksi.

Kirjoittaja, kapteeni Heikki Mäki työskentelee PorinPrikaatin Esikunnassa koulutusosaston osastoupseeri-na

20

“Ajatus kaunis -HeikkilästäHuovinrinteelle”

21

“Pikkutarkkuus nostettavauudelleen kunniaan”

Aliupseerikoulun Jääkärilinjan joh-tajan tehtävät taakseen jättä-nyt yliluutnantti Kalle Leinonen

on sitä mieltä, että hänen kouluttajapalkin-tonsa kuluu koko työtiimille.

- Hyvä henki ja ilmapiiri on työtulok-sen kannalta tärkein tekijä ja sen me olem-me yhdessä löytäneet. Tämän hyvän drai-vin olemme myös onnistuneet siirtämäänAliupseerikoulun oppilaille.

Leinosella on tuntumaa maastopuvunpitämisestä jo 10 vuoden ajalta. Hänenmukaansa puolustusvoimien ja Porin Pri-kaatin kehitys on tänä aikana ollut huimaa.

- Nyt meillä on materiaalisen valmiu-den osalta resursseja ja pelimerkkejä hoi-taa koulutus hyvin. Joskin koulutuksenkausiluonteisuudesta johtuen meillä onajoittain jostakin koulutuskalustosta puu-te, kuten esimerkiksi uusista ryhmän kone-kivääreistä.

Pahin koulutusta haittaava pullonkaulaon Leinosen mukaan edelleen kouluttaja-pula.

- Olemme kouluttajan yllättävissä sai-rastapauksissa joutuneet jopa yhdistämäänjoukkueita ja muutenkin kouluttajista onajoittain huutava pula.

Leinosen mielestä perusyksikön selkä-rankaa koetellaan, kun puolustusvoimienjoukko-osastojen vahvuudet kasvavat.

- Suuressa joukko-osastossa ei tunneedes kaikkia työntekijöitä ja yhteisöllisyysvähenee. Komppanioille ja Aliupseerikou-lulle lankeaakin entistä suurempi vastuutyömoraalin ja joukko-osastohengen yllä-pitämisestä.

Käden taitoja tarvitaan

Muutoksia on vuosien varrella tapahtunutmyös koulutettavien kohdalla.

- Käytännön työn osaajia on varusmie-hissä entistä harvemmassa. Se näkyy sel-vimmin, kun mennään maastoon. Jokuyksinkertaiselta asialta tuntuva suoritus onmonelle varusmiehille äärirajoja koettele-va kokemus. Puhumattakaan puukon, sa-han ja kirveen käytöstä, joka tulee kädestäpitäen opettaa aika monelle, Leinonenhuokaisee.

Hänen syvän huokaisunsa ymmärtää,kun tietää miten kätevä käsistään Leino-nen itse on.

Aivan varuskunnan lähituntumassa

Yliluutnantti Kalle Leinonen

“Pikkutarkkuus nostettavauudelleen kunniaan”Teksti ja kuva: Samuli Vahteristo

Kouluttajapalkinnon saatesanat:Yliluutnantti Kalle Leinonen on toiminut pitkään ja me-nestyksekkäästi Aliupseerikoulun kouluttajana ja linjan-johtajana. Hän on olemuksellaan, tunnollisuudellaan jaesimerkillään ollut luomassa johtamaansa joukkoon erin-omaisen työmotivaation ja yhteishengen. Leinosella onollut merkittävä osuus ryhmänjohtajan oppaan, Prikaati2005 mukaisen joukkojen kehittämisessä sekä johtaja- jakouluttajakoulutuksen kurssien ja taisteluammuntojenkehittämisessä.

omakotitalon pihassa sijaitsevassa isossaautotallissa on hänen “pyhin paikkansa”.Siellä kiiltelee viittä vaille valmiina ker-manvärinen vuoden 55 –mallia oleva mer-su ja vuoroaan odottaa vanhempi “isove-li”, jonka malli on peräisin jo toisen maa-ilmansodan ajoilta.

- Täällä mieluisan automobilistihar-rastuksen parissa tyhjennän pääni. Kou-luttajan työ on sellaista, jossa työjäljenpysyvyys ei näy, mikä on minulle tärkeää.

Kun Leinonen esittelee ompelemansa

PIKKUTARKKAA PUUHAA. Yliluutnantti Kalle Leinonen viimeistelee ennenvarusmiespalveluksen alkua hankittua mersua ajokuntoon. Hänellä on tavoitteenasaada menopeli kuntoon ennen kesäkuussa alkavaa Kosovon komennusta.

mersun sisäkaton kangasta niin ei voi kuinihailla miehen käden taitoja. Pikkutark-kuus onkin hänelle tärkeä asia.

- Olen huomannut työpaikalla, ettäsuuret linjat ja valtava kehitys ovat hävit-täneet osan siitä pikkutarkkuudesta, jokaon ollut aina armeijalle ominaista. Koulu-tettava kokee pikkuasioihin puuttumisenmonesti ilkeilyksi. Turha nipottaminenonkin pahasta, mutta monissa asioissapikkutarkkuus on välttämätöntä ja se pitääpalauttaa kunniaan.

22

- Jääkäripataljoonien panssarintorjuntaky-vyssä on ollut puutteita. Panssarintorjunta-ohjus 2000 -järjestelmän ansiosta jääkäri-pataljoonille saadaan kyky nykyaikaisentaistelupanssarivaunun tuhoamiseen kai-kissa näkyvyysolosuhteissa, sanoo PorinPrikaatin panssarintorjuntakomppanianpäällikkö kapteeni Jari Pylvänäinen.

PstOhj 2000 on kannettava keskitorjun-ta-alueen ohjusjärjestelmä ja kolmannen pol-ven ohjuksiin kuuluvan israelilaisen Gill-ohjuksen kehittyneempi versio.

Järjestelmän toimittaja on saksalainenSTN Atlas Elektronik GmbH, jonka yhteis-työkumppanina on israelilainen Rafael.

Hankinta sisältää ampumalaitteet tar-vikkeineen sekä PstOhj 2000 -panssarin-torjuntaohjukset. Järjestelmä otettiin kou-lutuskäyttöön viime vuonna.

PstOhj 2000 -järjestelmän suurin am-pumaetäisyys on 2 500 metriä. Ohjus onvarustettu kaksoishakupäällä siten, että sepystyy käyttämään hyväkseen sekä näky-vän valon että infrapunavalon alueita. Oh-juksen ja ampumalaitteen välillä on valo-kuitulinkki.

Ohjus voidaan ampua kahdella tavalla.Ammu ja unohda -toiminnossa ampuja lu-kitsee hakupään maaliin ennen laukaisuaja ohjus hakeutuu maaliin itsenäisesti.

Ammu ja tarkkaile -toiminnossa ohjus

Panssarintorjuntaohjus 2000 - Valmiusprikaatien panssarintorjuntaohjusjoukku-eita on varustettu uudella Euro-Spike eli Panssarin-torjuntaohjus 2000 -järjestelmällä (PstOhj 2000).Se korvaa ikääntyvän venäläisen kaluston ja mer-kitsee panssarintorjunnalle melkoista harppaustaeteenpäin.

välittää valokuidun välityk-sellä kuvan ampujalle, jokavoi tarvittaessa tarkentaa osu-mapistettä tai jopa vaihtaamaalia tietyin rajoituksinmyös ohjuksen lennon aikana.Lentorata on ampujan valin-nan mukaan joko korkea taimatala.

Kohteeksi voidaan ottaamyös katveen takana olevavaunu. Tällöin ampuja lukit-see ennen laukaisua ohjuksenmaalin suunnassa olevaankiintopisteeseen ja siirtää alkulennon ai-kana maalinseuraimen katveen takaa pal-jastuvaan vaunuun.

Ohjus on varustettu kaksoisontelolau-kauksella, jossa kärkipanos räjäyttääpanssarivaunun reaktiivipanssarin ja pää-panos läpäisee runkopanssarin. Ohjusjär-jestelmä painaa ampumakunnossa noin 26kiloa.

Ohjusjärjestelmän hankintaan päädyt-tiin Rovajärven ampuma-alueella tehtyjenohjustestien perusteella. Merivoimillehankittava pitkänkantaman Panssarintor-juntaohjus 2000 -rannikko-ohjusjärjestel-mä kuuluu samaan ohjusperheeseen, mikätuo merkittäviä säästöjä huolto- ja elin-kaarikustannuksiin.

PANSSARINTORJUNTAOHJUS 2000 SPIKE

Kolmannen sukupolven panssarintorjuntajärjestelmä- voidaan ampua “ammu ja unohda” -käyttötavalla- voidaan ampua “ammu ja tarkkaile” -käyttötavalla

Paino ampumakunnossa 23 kg- ohjuslaukaus 13 kg- ampumalaite 7 kg- jalusta 3 kg

Ampumaetäisyys 200 - 2500 m

Läpäisee kaikki tunnetut panssarivaunut- ohjuksessa kaksoisontelolataus

22

Teksti: Esa-Pekka Avela, kuvat: Samuli Vahteristo

PURA JA KOKOA. Panssarintorjunta-ohjus 2000:een kuuluu jalusta, ampu-malaite ja ohjuslaukaus.Kokenut miehistö saa ohjuksen ampu-makuntoon muutamassa sekunnissa.

TUHOOJAPARTIO. Ohjuspartioonkuuluu kolme miestä, partion johtaja,ampuja ja lataaja.

Panssarintorjuntaohjus 2000 -

23

00 - panssarin kauhu

23

PstOhj 2000 on kannettavakeskitorjunta-alueen ohjus-järjestelmä ja kolmannenpolven ohjuksiin kuuluvanisraelilaisen Gill-ohjuksenkehittyneempi versio.

●●Kalusto-kiikari

00 - panssarin kauhu

24

Kolumni Asko Tanhuanpää

Rauhantehtävissä toimineille ei lienesuurikaan yllätys, että koin siviiliinsopeutumisen ongelmalliseksi lä-

hes puolitoistavuotiseksen venyneen Ko-sovo-komennuksen jälkeen.

Sopeutumisvaikeudet nousivat pääl-limmäiseksi puheenaiheeksi myös Vieru-mäellä marraskuun lopulla järjestetyssädebriefing-tilaisuudessa, joka keräsi lähesparisataa syksyllä kotimaahan palannuttarauhanturvaajaa yhteen. Kotiutujien viestioli yhteinen eli työpaikka ja työtoverit ei-vät tunnu enää samoilta kuin matkan alka-essa.

Sinibarettiliiton ja puolustusvoimienyhdessä järjestämä tapaaminen oli ensim-mäinen laatuaan, mutta viimeiseksi se eionneksi jää. Tänä vuonna jatketaan vieläsamalla pohjalla, mutta vuonna 2004 vas-tuu siirtyy kansainväliselle keskukselleNiinisaloon.

Idea debriefing-tilaisuuteen oli tullutmuista pohjoismaista, joiden rauhanturva-ajat saavat purkaa päällimmäisiä tuntojaanjo kotiuttamisvaiheessa. Tämän tekeemahdolliseksi se tosiasia, että niinruotsalaiset, norjalaiset kuin tanskalaiset-kin kotiutetaan kotimaassaan. Suomalais-ten verovapaista läyhyistä johtuen kotiut-taminen tapahtuu toimialueella ja tarpeel-lisiksi koetut keskustelut ammattilaistenkanssa jäävät käymättä.

✰ ✰ ✰

Kosovo paljasti allekirjoittaneelle käytän-nössä todeksi väitteen, jonka mukaan suo-malainen pärjää aina. Suomalaisen sotilas-koulutuksen saaneiden miesten ja naistenei tarvitse hävetä osaamistaan on vertailu-kohteena minkä tahansa ammattiarmeijansotilas.

Edellä seisova koskee luonnollisestimyös Säkylässä kansainvälisen valmius-joukkokoulutuksen saaneita nuoria. Esi-

Sopeutuminensiviiliin ei ole ainahelppoa

merkiksi Kosovon Keskisen KFOR-pri-kaatin pitkäaikaisen johtomaan Iso-Britan-nian nuoriin ammattisotilaisiin verrattunasuomalaiset erottuivat edukseen paitsi so-tilastaitojensa ja yleissivistyksensä myösparemman kielitaitonsa ansiosta.

Tarkoitan sitä, mitä kirjoitin. Suoma-laisen koulujärjestelmän läpikahlannutnuori puhuu parempaa englantia kuin sa-manikäinen syntyperäinen englantilainen.Asia on nimittäin niin, että saarivaltion erimurteet ovat kaukana siitä puhtaasta alku-kielestä, mitä meille koulunpenkillä opete-taan.

Yhdessä asiassa britit ovat keskimää-räisesti sentään suomalaisia edellä. Britti-sotilas on nimittäin suomalaista kollegaan-sa paremmassa kunnossa, mutta sen eteentehdään myös työtä kuraisilla lenkkipo-luilla.

Toki ne polut tulivat meille suomalai-sillekin tutuiksi. Brittien naamat olivatnäkemisen arvoisia, kun vastaan marssikolmasosatusina suomalaisia sotilaita sau-vat käsissä ja raskas luotiliivi päällä. Hom-ma saattoi näyttää naurettavalta, mutta te-hokasta se oli.

✰ ✰ ✰

Henkilökohtaisesti petyin pahasti brittiläi-sen ammattisotilaiden tapaan työskennelläesikuntaympäristössä. Paperia kyllä pyöri-teltiin edes takaisin, mutta tehokkuudenkanssa oli niin ja näin. Eikä siihen hierar-kiaan totu varmaan ikinä.

Yksi suurimmista ihmetyksenaiheistaoli siinä, että poistuva prikaati vei muka-naan kaikki paperinsa. Käytännössä tämätarkoittaa sitä, että uusi prikaati joutuualoittamaan kaiken pohjalta. Ei ihme, ettäbrittiupseerit ilmoittivat useammankinkerran ihailevansa suomalaista rotaatio-kiertoa, jossa puolet joukosta jää toimialu-eelle opastamaan uusia tulokkaita.

Vielä brittijärjestelmää pahemmin pe-tyin Kosovossa viettämieni kuukausien ai-kana kuitenkin YK:n tehottomuuteen jahampaattomuuteen. Kuvaavaa maailman-järjestön toiminnalle oli Balkanille Intiastalähetetty poliisi, joka ei osannut edes ajaaautoa. Liikenteessä punavalkoiset poliisi-autot olivatkin lähes yhtä suuri turvalli-suusriski kuin paikalliset hurjapäät.

YK:n organisaatiossa on varmasti pal-jon hyvääkin, mutta minä törmäsin Koso-vossa ihan liian usein väkeen, jolle tärkein-tä oman palkan lisäksi tuntui olevan omantyöpaikan pönkittäminen. Vasta kolmante-na jos vielä silloinkaan arvojärjestyksessätuli paikallisen väestön hyvinvointi.

✰ ✰ ✰

Tulevan toukokuun ensimmäisestä päiväs-tä starttaa Kosovossa puolivuotiskausi,jonka aikana sotilaallinen osaamisemmejoutuu ennen kokemattoman vaativaanpuntariin. Kosovon Keskinen prikaati ontoukokuusta marraskuun alkuun suomalai-sen johdon alla.

Prikaatikenraali Paavo Kiljunen saa kun-nian olla ensimmäinen suomalainen upseeri,joka johtaa monikansallista prikaatitasonjoukkoa suoraan Naton esikunnan alaisuu-dessa. Aiemmin Libanonissa ja Makedonias-sa rauhanturvaajana toiminut “Paso” on ko-van haasteen edessä, mutta viidestä brittiläi-sestä prikaatinkomentajasta saamani koke-muksen jälkeen en epäile hetkeäkään hänenonnistumistaan.

En pitäisi kovinkaan suurena yllätyk-senä, jos Kiljunen poistattaisi jo ensim-mäisten komentajapäiviensä aikana upsee-rit muusta väestä erottavat väliseinät niinprikaatin ruokalasta kuin messistäkin.

Kenraali Kiljusen mukana Keskisenprikaatin esikuntaan lähtee reilut sata suo-malaista rauhanturvaajaa, allekirjoittanutmuiden mukana.

Kirjoittaja työskenteli Keskisen Moni-kansallisen prikaatin tiedostusupseeri-na kesäkuusta 2001 lokakuuhun 2002.Uusi pesti Kosovossa prikaatin tiedotus-päällikkönä alkaa huhtikuussa 2003.

24

25

Risto Rytin katu 39, 32700 HUITTINEN, Puh (02) 566 591

Hyvät ja nopeat yhteydet

Porin Prikaatin varusmiehet ovat tehneet lomamatkansaautoillamme turvallisesti vuosikymmenien ajan !

Tampereelle, Lahteen, Helsinkiin, Poriin,

Turkuun, Raumalle, Kankaanpäähän, Seinäjoelle

ja moneen muuhun paikkaan !

LAUTTAKYLÄN AUTOwww.lauttakylanauto.fi

R

Matkusta mukavillapikavuoroillamme myös

varusmiespalveluksesi jälkeen!

www.satakunnanliikenne.fi

PORI02-5400 200

RAUMA02-5498 800

26

Vanhan suomalaisen sananparrenmukaan kukaan ei ole seppä syn-tyessään. Se pitää paikkansa myös

luutnantti Juha Sepän kohdalla ainakin so-tilasuran käynnistymisen suhteen. Varus-miespalvelun jälkeen hän oli kaksi ja puolivuotta väliaikaisena kersanttina Porin Pri-kaatissa.

- Se taitaa olla jonkin sortin ennätysalallaan. Ajattelin katsoa, miltä ammatti-sotilaan työ maistuu. Kun vihdoin päätinlähteä alalle, niin säästösyistä Päällystö-opistossa ei järjestetty sinä vuonna kurssiaollenkaan, Seppä selvittää.

Hän on tyytyväinen valintaansa, vaik-ka oli saanut samaan aikaan paikan am-mattikorkeakouluun tietotekniikkaa opis-kelemaan.

- Saattaisin olla nyt atk-guru jossainuusmediayrityksessä tai sitten työvoima-toimiston listoilla, koska sillä alalla ei oleoikein nostetta tällä hetkellä. Sotilasuraoli hyvä valinta. Oikeastaan uskallan suo-sitella sitä nuorille, Seppä sanoo.

Hänen mielestään varusmies ei ehkäsaa oikeaa kuvaa sotilasuran “vapaudes-ta”.

- Monilla saattaa tulla se käsitys, ettätämä on hierarkiaan ja käskyvaltaan pe-rustuva järjestelmä. Totuus on toinen, silläesimies pikemminkin ohjaa ja luo puitteitatyön onnistumiseksi. Esimerkiksi koulut-taja saa aika vapaasti toteuttaa viikko- japäiväohjelmaan merkityt opetusaiheet,Seppä tuumii.

Hyvää johtaja-ainestajää rannalleSaamastaan kouluttajapalkinnosta Seppäon silminnähden hieman vaivautunut,mutta hän tunnustaa sen lämmittävänmieltä.

- Olin yllättynyt, mutta toisaalta tyyty-väinen, että joku arvostaa työtäni. Meitäkouluttajia on kuitenkin paljon ja tiedän,että moni muu olisi ansainnut tulla palki-tuksi.

Seppä työskentelee tällä hetkellä 1.Jääkärikomppaniassa, jossa koulutetaanSuomen Kansainvälisen Valmiusjoukonmiehiä, joiden aliupseerikoulutus tapah-tuu komppaniassa.

- Kaikki saavat vähintään aliupseerita-soisen koulutuksen ja motivaatiotaso onerittäin korkea. Noin 10 % pääsee Reser-viupseerikouluun Haminaan ja kilpailu onkovaa.

Sepän mielestä monet hyvän johtajan

Kouluttajapalkinnon saatesanat:Luutnantti Juha Sepän sotilashyveet ovat tavanomaista“porilaista” korkeammalla tasolla. Seppä on monitaitoi-nen ja innostava kouluttaja, joka on toiminut koulutta-jauransa aikana enimmäkseen vaativassa panssarintor-juntakouluttajan tehtävässä niin jääkärikomppanioissakuin Aliupseerikoulussakin. Koulutuksen mittaustilai-suuksissa hänen kouluttamansa joukko on tullut tunne-tuksi reippaasta, yritteliäästä ja ammattitaitoisesta toi-minnasta.

ominaisuuden omaavat jäävät “rannalle”.- Pettymyksiä tulee, mutta kansainväli-

seen koulutukseen lähtevät tiedostavat sen,että he olisivat tavanomaisesta “aukista”saattaneet päästä “rukkiin”. Motivaatiosäilyy kuitenkin korkealla, koska läheskaikki pyrkivät pääsemään varusmiespal-velun jälkeen kansainväliseen rauhantur-

vatehtävään.Työn ulkopuolella Sepän löytää joko

punttisalilta tai varuskunnan tuntumassaolevan omakotitalon siimeksestä. Mikäpitää Sepän kotinurkissa?

- Kolme suloista naista, joista yksi onmuita hieman vanhempi, mutta söpö hän-kin, toteaa mies hymyssä suin.

“Sotilasura oli hyvä valinta”Teksti ja kuva: Samuli Vahteristo

Luutnantti Juha Seppä:

“Sotilasura oli hyvä valinta”

SEPPÄ JO SYNTYESSÄÄN. Luutnantti Juha Seppä pitää kouluttajan työtä aika“vapaana”.

27

Porin Prikaati on paras paikka, josha-luat rauhanturvaamistehtäviin, ka-verini valistivat. Näin

perusteli palveluspaikan valintaansaMäntsälästä kotoisin oleva alikersanttiMira Karppinen, joka palvelee 1. Jää-kärikomppaniassa ryhmänjohtajana.Kaverien suosittelun lisäksi hänen sis-konsa on suorittanut asepalveluksen jakäynyt vielä jälki-RUK:n, mikä on luo-nut siskosten välille selvästikin pienenkilpailuasetelman.

- Olen sitä mieltä, että armeijankäymisestä on ehdottomasti hyötyä si-viilielämässä varsinkin, kun on käynytjohtajakoulutuksen. Intistä saa työko-kemuspisteitä ja opiskelupaikan hake-misessakin tästä on hyötyä, toteaaKarppinen. Hän on enimmäkseen tyy-tyväinen saamaansa koulutukseen jasilminnähtävästi nauttii palveluksesta.

Monilajiurheilija

Alikersantti Karppinen on onnistunutyhdistämään loistavasti aktiivisen ur-heiluharrastuksensa palvelukseen. Hänon harrastanut koko ikänsä hiihtoa jakilpaillut sekä kansallisissa- että piiri-mestaruuskilpailuissa. Hiihdon lisäksiKarppinen on kilpaillut pitkän matkanmaastojuoksussa SM-tasolla.

- Muitakin lajeja on tullut kokeil-tua, kuten jalkapalloa, aerobiciä, ba-

lettia ja ultimatea. Palveluksessa olenvoinut harjoitella hiihtoa kolme kertaaviikossa prikaatin alueella, toteaa ur-heilullinen Karppinen. Hän on kuiten-kin sitä mieltä, että palvelus väistämät-tä rajoittaa jonkin verran lajin harrasta-mista.

Palveluksen jälkeistä elämää

- Olen ehdottomasti valmis lähtemään

myöhemmin rauhanturvatehtäviin.Lähtö riippuu kuitenkin paljon elä-mäntilanteesta. Ensin olen ajatellutlähteä opiskelemaan eräoppaaksi Muo-nioon ja sen jälkeen liikunnanohjaa-jaksi Lahteen. Karppinen on erittäinkiinnostunut matkustamisesta ja halu-aisikin lähteä ulkomaille töihin mat-kailualalle. Kansainväliset tehtävät ar-meijan palveluksessa tuntuvat kiinnos-tavan häntä myös erittäin paljon.

27

Mira Karppisen suksi luistaaKaverit suosittelivat Porin Prikaatia

Mira Karppisen suksi luistaaKaverit suosittelivat Porin Prikaatia

Teksti ja kuva: Esa Nikulainen

28

Etsintäkuulutus - Wanted!

Porin Rykmentin – Porin Prikaatin Kilta

Kiltatempaus 24.4.2003 klo 18.30Kiltatempaus 24.4.2003 klo 18.30

Tervetuloa kaikki joukolla mukaan

Kokoontuminen elokuvaluokkaanHuovinrinteelle.Illan ohjelma:

● Porin Prikaatin esittely● Tutustuminen kotimaisiin

sotilasopetuselokuviin, jotka ovatniittäneet maailmalla mainetta

● Kahvit sotilaskodissaomakustannushintaan

● ”Jälkipeli” varuskuntakerholla

Tilaisuus ilman “jälkipeliä” kestää noin klo 20.30 asti

Porin Rykmentin – Porin Prikaatin Kilta

Etsintäkuulutus - Wanted!Huomio sinä lapsuutesi Huovinrinteellä viettänyt, v. 1978 tai tätä aiemmin syntynyt “nuori”.Järjestyksessään toinen Varuskunnan nuorisotapahtuma järjestetään lauantaina 23. elokuuta.Tule mukaan tapaamaan vanhoja kavereitasi, tyttöjä ja poikia, ja samalla tutustumaan PorinPrikaatin nykytilaan. Ilmoittautumiset ja tiedustelut: Timo Borman, puh. 0400 724 687 taisähköpostitse borkku@mbnet.fi

29

“Mopolähetti” Tomi Rissanen“Mopolähetti” Tomi RissanenPorin Prikaatin 1. Jääkärikomppania oli luonnollinen vaihtoeh-

to alikersantti Tomi Rissaselle, koska hän halusi alunperinkinmoottoripyörälähetiksi. 19-vuotias Rissanen on harrastanut

motocrossia jo yhdeksän vuotta ja kilpaillut seitsemän vuotta SM-tasolla nuorten sarjassa.

Hän erikoistuikin MP-taistelulähetiksi ja on ollut tyytyväinenerikoiskoulutukseen. Rissanen on suoriutunut tehtävästään jopa niinhyvin, että häntä on pyydettä apukouluttajaksi seuraavalle MP-kurs-sille.

- Motocross harrastuksena on keskeytynyt armeijan ajaksi. Lo-milla on kuitenkin voinut harjoitella, mutta palveluksessa ajoa ontullut melko vähän, Rissanen kertoo. Hänelle ei ole myönnetty ur-heiluvapaata harjoituksiin, mikä on aiheuttanut keskeytymisen.

Normaalisti Rissanen harjoittelee kesäkaudella kolme kertaa vii-kossa ja kilpailujakin on lähes joka viikko. Rissanen kilpailee 125-kuutioisella Husqvarnalla.

Kansainvälisyys kiinnostaa

- Olen valmis lähtemään kansainvälisiin operaatioihin ehkä muuta-man vuoden kuluttua, toteaa alikersantti Rissanen.

- Olen sitä mieltä, että armeijan tarjoamasta johtajakoulutukses-ta on hyötyä siviilipuolella varsinkin, jos hakeutuu ammattikorkea-tai korkeakouluihin ja osaa soveltaa taitoja yritysjohtamisessa, kom-mentoi Rissanen johtajakoulutusta.

Hän aikoo muuttaa palveluksen jälkeen Tampereelle, missä ai-koo hakeutua töihin rakennusalalle ja myöhemmin opiskelemaanTampereen Ammattikorkeakouluun. Lopullinen linja ei ole vieläselvillä, mutta tekninen ala kiinnostaa.

29

Teksti ja kuva: Esa Nikulainen

30

Porin Rykmentin –Porin Prikaatin kiltaterävöittää toimintaansa

Porin Rykmentin –Porin Prikaatin kiltaterävöittää toimintaansa

HISTORIALLINEN KARTTA. PorinRykmentin – Porin Prikaatin killan joh-to esittelee Kari Savolan toteuttamaaTurun Kasarmin karttaa vuodelta 1934.Kuvassa vas. keräysjohtaja Toivo Leh-musvirta, killan puheenjohtaja PenttiEskola, killan valtuuskunnan puheen-johtaja Simo Palokangas, killan vara-puheenjohtaja Pekka Kinkku ja PorinPrikaatin komentaja Markku Aherto.

JÄTTIURAKKA. Turun Kasarmialuee-seen kuluu noin 50 rakennusta. Ensim-mäiset niiden pienoismalleista ovat jovalmiit.

Killan taloudellisesti suurin haasteon Turun kasarmin pienoismallinrakentaminen, jonka rahoitus on

saatu nyt järjestykseen.- Kiltaveli, everstiluutnantti evp Toivo

Lehmusvirta on hoitanut lähes yksin mit-tavan keräyksen, jota tukemaan ovat läh-teneet yritykset ja säätiöt huomattavillasummilla. Nyt voimme viedä pienoismal-li-projekia eteenpäin, vailla taloudellisiahuolia, Eskola kertoo.

Turkulaisen kiltaveli Kari Savolan al-kuun saattama Turun kasarmin pienois-mallityö etenee hyvällä vauhdilla.

- Äskettäin saimme painosta Kari Sa-volan tekemä Turun Kasarmin kartan vuo-delta 1934, joka tulee muodostamaan poh-jan noin 2,5 m x 2,5 m rakennusten pie-noismallille. Rakennuksia tehdään kaikki-aan 50, joten työ on mittava ja haasteelli-nen. Pienoismallia rakentaa luutnantti

Teksti ja kuva: Samuli Vahteristo

Porin Prikaatilla on vahvastatus Suomen joukko-osas-tojen joukossa. Sen kilta pyr-kii vähitellen luomaan sa-manlaisen aseman joukko-osastokiltojen piirissä.- Porin Rykmentin – PorinPrikaatin kilta pyrkii terä-vöittämään toimintaansa mo-nin eri tavoin. Pyrimme kas-vattamaan jäsenmäärämme10 prosenttia vuodessa ja toi-mintasuunnitelmassa on ta-pahtumia, jotka nuorempi jä-senkunta ottaa varmastiomakseen, sanoo puheenjoh-taja Pentti Eskola.

Erkki Kaunisto ja hän saa Savolan lisäksiasiatuntija-apua kiltaveli Olli Lindeniltäsekä Turun Maakuntamuseosta, Eskolakertoo.

Nuorille toimintaaentistä enemmänPorin Rykmentin – Porin Prikaatin killas-sa on jäseniä tällä hetkellä noin 1100 jajäsenmäärää pyritään kaksinkertaista-maan.

- Se on mahdollista, kun pääsemmetoteuttamaan uutta toimintasuunnitelmaa,joka ottaa entistä paremmin huomioon

nuorentuvan jäsenkunnan toiveet. Yksiesimerkki tällaisesta toiminnasta on piak-koin järjestettävä tilaisuus, jossa perehdy-tään paljon kansainvälistä meriittiä saanei-den Suomen puolustusvoimien opetuselo-kuvien valmistukseen ja tutustutaan tuo-tantoon, Eskola kertoo.

Killan internet-sivuilla käyntimäärätosoittavat Eskolan mukaan, että kiltatoi-minnalla on entistä suurempi tilaus.

- Me olemme onnekkaassa asemassamoniin kiltoihin verrattuna, sillä meillä on“koti” eli oma joukko-osasto, jota vaillemonet killat ovat jääneet puolustusvoimi-en rakennemuutoksen myllerryksessä. Li-säksi Porin Prikaatin toteuttama SuomenKansainvälisen Valmiusjoukon koulutuson lisännyt nuorten kiinnostusta myös kil-tatoimintaan.

Eskola odottaakin kiltaveljien “ryntää-vän” joukolla ensi kesänä Säkylässä pidet-tävään kansainväliseen harjoitukseen, jokatoteutetaan Porin Prikaatin järjestelyvas-tuulla.

Porin Rykmentin – Porin Prikaatin killanvuosikokouskutsu sivulla 39

Killan jäsenet tervetuloa katsomaan palkittujaopetuselokuvia, katso sivu 28

31

Kiltaveli, loimaalainen toimittaja ja reservinvääpeli Kari Nummila tutkailee maanpuolus-tusasioita reserviläisen silmin.Otsikon sanoilla alkaa presidentti

Martti Ahtisaaren ‘’Ylipäällikönpäiväkäsky n:o 1'’, joka on päivät-

ty kansallisena veteraanipäivänä 27. huhti-kuuta 1995.

Ahtisaari kirjoittaa, että Suomi pako-tettiin sotaan syksyllä 1939. ‘’Vaihtoehtoi-na olivat antautuminen tai taistelu; vaaka-laudalla kansakunnan olemassaolo’’.

‘’Suomi oli Manner-Euroopassa ainutsodan osapuoli, joka välttyi miehityksenkauhuilta. Se oli myös ainut, joka selvisisodasta tahrattomin kilvin - ainut, jolla eiole mitään peiteltävää, ei mitään hävettä-vää, mutta paljon ylpeydellä muistelta-vaa’’.

‘’Huhtikuun 27. vuonna 1945 oli mei-dän voiton päivämme’’.

Silloinhan suomalaisten sotatoimetpäättyivät Lapissa, josta oli häädetty vii-meinenkin entinen aseveli Suomen kama-ralta.

Presidentti puhuu tosiasioita selkokie-lellä, kaartelematta ja kiertelemättä.

Tuleepa mieleen Ahtisaaren sanoistamelkein otsikon mukainen toinenkin tun-nettu lausahdus, jonka arvostettu Sdp:npoliitikko K.H. Wiik kirjoitti päiväkirjaan-sa tammikuussa 1918: ‘’Bolshevikit pa-kottavat meidät vallankumoukseen tah-dommepa tai emme’’. Punakapinalle/val-lankumousyritykselle olikin ratkaisevaakommunistisen Venäjän läheisyys ja Leni-nin myyräntyö.

Suomi kuuluu siis ihan oikeasti II maa-ilmansodan varsinaisiin voittajiin, vaikkasuomalainen julkisuus aika usein aivantoista toitottikin.

On vähintäänkin eriskummallista, ettäesimerkiksi Puola luetaan II maailmanso-dan voittajiin, vaikka Neuvostoliitto siirsirauhansopimuksella sen itärajaa 200 kilo-metriä lännemmäksi ja valtasi tämän alu-een itselleen.

Tosin Puola sai tätä lännempää lisäalu-eita, kun viisi miljoonaa saksalaista karko-tettiin kotikonnuiltaan ja tilalle tuli puola-laisia. Suurelta osin Puola oli etnisestipuhdistettu ja puolalaisia oli asutettu Sak-san maaperälle.

Kun Hitler ja Stalin olivat jakaneetPuolan vuonna 1939, Stalin tapatti ensitöikseen Puolan Katynissä 5 000 puola-

‘’Suomipakotettiinsotaan’’

laista upseeria, osin jopa elävältähaudaten ja muualla leireissävielä 10 000 henkeä lisää.

Sota vaati kaikkiaan peräti kuudenmiljoonan puolalaisen hengen - tosi jä-risyttäviä kohtaloita ja lukuja!.

Tsekkoslovakia on myös virallisestilaskettu voittajavaltioihin, jonka itsenäi-syyden Englanti ja Ranska olivat vuonna1938 uhranneet Hitlerin lepyttämiseksi.

Ministeri Max Jakobsson on verrannutSuomen ja Tshekkoslovakian kohtaloitatodeten, että Suomi taisteli ja se julistettiinhävinneeksi joutuen samalla luovutta-maan 12 prosenttia kansallisomaisuudes-taan.

Tshekkoslovakia oli taas antautunuttaistelutta ja saanut Sudeettimaan, jostakarkotettiin kolme miljoonaa saksalaistaasukasta.

Sodan jälkeen Suomi piti Neuvosto-liittoa edelleen uhkana itsenäisyydelleen,kun Tshekkoslovakiassa taas luultiin vielähyväuskoisesti, että N-liitto oli heidän it-senäisyytensä takuumies.

Viimeistään vuonna 1968 tämäkinasia valkeni tshekeille karmealla tavalla.

Jo kaiken edellä olevankin pohjalta onhelppo ymmärtää, miksi muun muassatshekit ja Puola halusivat liittyä Natoon.

On sanottu, että moni länsivalta suh-tautui ja suhtautuu entisten itäblokin mai-den jäsenyyteen sekä jäseneksi tulossaolevien Baltian maiden jäsenyyteen suo-peasti siksikin, että ne tuntevat syyllisyyt-tä näiden maiden kohtalosta eli siitä, ettäne tosiasiassa menettivät 50 kehityksenvuotta kahlitsevassa neuvosto-otteessalänsivaltojen lepsuuden takia.

On helppo kuvitella, kuinka korkeateknologiamaa esimerkiksi Tshekki olisijo tällä haavaa, kun se oli kuulu ja vaurasteollisuusmaa jo ennen sotaa.

On mielenkiintoista todeta, että Parii-sin rauhansopimusta oli allekirjoittamassapitkä liuta sellaisia valtioita, joiden jaSuomen välillä ei ollut sattunut pienintä-kään vihollisuutta, ei laukaustakaan am-muttu. Englannin ohella voittajien pöy-dässä istuivat tshekkien ohella muun mu-assa Kanada, Australia, Uusi-Seelanti jaIntia!

Oli vahinko, ettemme olleet sodassa

Yhdysvaltain kanssa, sillä se olisi halunnutlieventää Suomelle niin äärimmäisen koh-tuuttomia rauhanehtoja.

Jenkit näet olivat ehdottaneet Suomenhyväksi alueluovutusten lieventämistä jasotakorvaussummien alentamista. Raa’atehdot rustattiin N-liiton ja Englannin vaa-timuksesta.

Länsimainen demokratia ja oikeusval-tio Englanti ei laskelmoivassa itsekkyy-dessään Suomen osasta piitannut silloineikä myöskään vuonna 1918.

Suomen armeijaa koskevia rajoituksiakiristettiin juuri Englannin vaatimuksestavielä lisää, kun se uskoi Suomestakin keh-keytyvän tyylipuhdas N-liiton satelliittiitäblokin tapaan.

Rauhansopimustekstissä oli mainintasen muka noudattavan ‘’oikeudenmukai-suuden periaatetta’’. Presidentti Paasikivikatsoi, ettei näin väärää väitettä siedetä.Siksi Suomen hyväksymään pakkorauhansopimukseen ei edellä olevaa sanapariaotettukaan.

Kun vähänkin tarkastelee Euroopanpienten maiden ja Suomen kohtaloa, niinyksi johtopäätös on selkeä; kunniata suo-malaisille veteraaneille - niille miehille janaisille, jotka pelastivat Isänmaan taistel-len sotajoukoissa tai ahertaen kotirinta-malla.

Ulkoministeri Molotov sanoi vuonna1940 Liettuan ulkoministerille, että ‘’Tei-dän täytyy olla siinä määrin realisteja, ettäkäsitätte pienten valtioiden tulevaisuudes-sa pakotetun häviämään. Saatte nähdä, ettäTeidän Liettuanne muiden Baltian maidenkanssa Suomikin mukaanlukien tulee lii-tettäviksi neuvostokansojen kunniakkaa-seen perheeseen’’.

Nyt tiedämme, kuinka realisteja olivaterityisesti suomalaiset ryhtyessään raivok-kaasti puolustautumaan jättiläisen hyökä-tessä. Taistelu voitettiin.

Historian irrationalisuutta tai ironiaa,niin Molotovin N-liittoa ei ole enää, muttasen pienet länsinaapurit elävät uutta elä-män kevättä sortovallan jälkeen varsinkinBaltiassa, joka pääsee pian Naton ja EU:nsateenvarjon alle turvaan.

Kolumni Kari Nummila

31

32

Tahto rautaisen ritarin...

‘’Prikaatista tehdään paras jo

Kun katsoo Keinosen valokuvaa, hä-nen kasvoistaan voi sanoa ainakinkuvainnollisesti loistavan niin sto-

alaisen mielentyyneyden kuin toisaaltaspartalaisuuden, joka vaati harjoittajansajalostamaan tinkimättä hyveeksi yksinker-taisen ja ankaran elämäntavan. Keinosenjos kenen oli varmaankin helppo omaksuaPorin Prikaatin tunnuslause ‘’Kunnia, vel-vollisuus, tahto’’. Menestyksen tavoitte-lussa yhdeksi täsmäaseeksi otettiin urhei-lumenestys, jota joukko-osaston historias-sa oli kertynyt toki kukkuramitoin jo ainaennenkin itsenäisyyden aikana. Viitatta-koonpa vaikka vain Paavo Nurmeen.

- Pidin huolen siitä, että rekrytöintialu-eeltamme haalittiin vapaaehtoisina meilleniin hyviä ja lupaavia hiihtäjiä kuin ampu-jiakin, jotka pantiin tehokoulutukseen.Myös suunnistusta, yleisurheilua ja pesä-palloa arvostettiin. Tulosta syntyi prikaa-tin rynniessä kaikkialla etunenässä ja useinvoittoihin. Pääesikunnassa saattoi herättääihmetystä esimerkiksi se, että prikaatinalokas menestyy konepistooliammunnas-sa, vaikka tämän aseen ei vielä yleensätässä vaiheessa pitänyt kuuluakaan koulu-tukseen. Ennenkuulumatonta oli, että pri-kaatin hiihtotoivot harjoittelivat huippuva-rusteineen Vuokatissa ja asuivat hotellissa.

- Silloinen eversti Erkki Setälä soittiminulle Pääesikunnasta ja kysyi, mistä ra-hat tähän touhuun oikein otetaan. No, mi-nähän vastasin, että kyllä Turusta löytyysponsereita yllin kyllin. Ei tukirahaa ollutsilloinkaan vaikea hankkia. Hän arvelee,että prikaatin uudet toimintavat ja niidentuoma menestys herättivät siellä täällä ka-teutta.

- Everstien välillähän on kova kilpailu-tilanne aina, kun odotellaan leijonia kau-laan.

- Keinosen kunniaksi sanon, että totta-kai hyvä ampumataito ja kestävä fysiikkakuuluvat hyvän jalkaväkitaistelijan perus-

”Kuule Topi, nyt tehdään Porin Prikaatista maan paras joukko-osasto. Sitten minusta tulee kenraali ja puolustusvoimien ko-mentaja.”

Suunnilleen näin silloinen majuri ja prikaatin koulutustoi-miston päällikkö Toivo Lehmusvirta muistelee Jatkosodan ai-kaisen kadettikurssitoverinsa, silloisen everstin Yrjö Keinosentokaisseeen melkein ensi sanoikseen heidän yhteistyönsä aluksiv.1960 Keinosen tullessa Porin Prikaatin komentajaksi.

vaatimuksiin. Kun oli pantukovat tavoitteet, niiden eteentehtiin töitä ennennäkemättö-mällä tavalla, siis koko pri-kaatin piirissä eikä vain hyvi-en urheilijoiden piirissä eikäKeinonen siinä itseäänkäänsäästellyt. Silloin kehiteltiinkovasti muun muassa kunto-ratoja.

- Ei häneltä todellakaankunnianhimoa puuttunut. Enota kantaa siihen, oliko sitä sopivasti, Leh-musvirta pohtii.

Syntymäkoti Ruskealassa

Keinonen (1912 - 1977) syntyi Viipurinläänin Ruskealassa. Hänellä oli kaksi sis-koa ja viisi veljeä. Jo nelivuotiaana luke-maan oppinut Keinonen opiskeli Helsinginyliopistossa matematiikka ja fysiikkaa,mutta joutui välillä jättämään opinnot kes-ken tienatakseen lukurahoja. Työpaikkanaoli lähinnä Valtion rautatiet 1930-luvunloppupuolella. Jääkärikenraalimajuri An-tero Svenssonin kannustamana Keinonenhakeutui v.1942 Maasotakouluun. Kadet-tina hän ottikin vastaan Vapaudenristin 2.luokan Mannerheim -ristin, jonka hän olihankkinut reservin luutnanttina Jatko-sodan hyökkäysvaiheessa.

- Taisteluissa on Keinonen johtanutkomppaniaansa erikoisella taidolla ja sit-keydellä osoittaen itse aina esimerkillistärohkeutta, kestävyyttä ja uhrimieltä. Hänon luonut komppaniaansa aivan erikoisentaisteluhengen ja näin komppania on pääs-syt usein ennalta arvioiden mahdottomilta-kin näyttäviin tuloksiin, todetaan niissäperusteluissa, joilla Keinosesta tehtiin rita-ri. On mielenkiintoista todeta, että Keino-nen toimi kesällä 1944 pataljoonankomen-tajana toisen ‘’porilaisen’’, jääkärieversti-luutantti Viljo ‘’Puujalka’’ Laakson ko-

mentamassa JR8:ssa. Keinonen luonnehtiiLaaksoa kirjassaan ‘’1944 taistellen takai-sin’’ jänteväksi, sitkeäksi kenttäsotilaaksi,joka on rauhallisen varma, asiallinen javailla vähintäkään korskeutta.

- Luonteva komentaja saavutti arvo-vallan alaistensa silmissä. He vaistosivatesimiehensä tahdonlujuuden, rehtiyden jainhimillisyyden, Keinonen kirjoitti. Suun-nilleen samoin sanoin on Laakso puoles-taan luonnehtinut Keinosta sotilaanaomassa tekstissään. Saksan legendaarinenkenraalisotamarsalkka Erwin Rommelkuului Keinosen esikuviin.

Rommel ja Keinonen olivat samaa miel-tä siitä, että hiki säästää verta. Rommelille 1.maailmansota oli opettanut kantapään kaut-ta, kuinka tiukalla, jatkuvalla koulutuksellavoidaan säästää ihmishenkiä. Hänkin korostiurheilun merkitystä sotilaskunnolle. Rau-hanaikana Rommel vaati alempia johtajiaanharrastamaan metsästystä, koska näin tultiinsinuiksi metsän kanssa ja vaistotoiminta ke-hittyi huippuunsa. Esimerkiksi puolustus-asemissa Rommel vaati miehiä kaivautu-maan kunnolla, koska näin minimoitiin tap-pioita.

Rommelia ajoivat eteenpäin luja luon-ne, suunnaton tahdonvoima ja vankkavelvollisuudentunto. Keinonenkin kertooharjoituttaneensa miehiään rintamalla

33

Mannerheim-risti

s joukko-osasto’’aina, kun siihen tarjoutui tilaisuus. Syksyl-lä 1944 Keinonen toimi Pohjois-Karjalansuojeluskuntapiirissä niinsanotulla 2.yleiskuntaupseerin vakanssilla, joka tar-koitti kautta Suomen samaa salaista ope-raatiota eli oman alueen asekätkentätoi-men organisaattorin työtä. Keinonen saiasekätkennästä 14 kuukauden tuomion.Pidätyksineen tämä rangaistus venyi käy-tännössä 16:een kuukauteen. Hänellä olivälillä sellitoverinaan saman kadettikurs-sin suorittanut ja myös ritariveli sekä myö-hempi pitkäaikainen puolustusministeriArvo Pentti.

Vankila-ajan hän hyödynsi tehokkastiopiskeluun ja sai vapautumisensa jälkeenheti v. 1947 filosofian kanditaatin paperit.Aluksi punainen Valpo kielsi lukemisen,mutta salli ajanoloon Keinosen opiskelun.Keinosen suunnitteli pakoakin Suomestaasekätkentään osallistumisensa takia pelä-ten Siperiaan joutumista. Kun vaimo sa-moihin aikoihin valmistui käsityönopetta-jaksi, uskoi hän perheen selviävän yhdellä-kin huoltajalla tiukan tullen. Valmisteltupakomatka jäi näin vain aikeeksi. Sotakor-keakoulussa vuosina 1950 - 1952 Keino-nen suoritti sekä aseteknillisen että sota-teknillisen linjan, jonka hän selvitti prii-muksena.

Hiihto oli intohimo

On yllättävääkin huomata, että Keinonen eiharrastanut ennen sotia kilpailumielessämuita urheilulajeja kuin nyrkkeilyä. Nykyi-nen sotilasmestari evp. Teuvo Pirinen toimiPorin Prikaatissa Keinosen rasvamestarina jahuoltajana. Välillä joukkoihin kuului hieron-taeksperttinä myös sotilasmestari Unto An-dersson Vammalan varikolta.

- Tiukka mutta mukava mieshän seKeinonen oli, välillä huumorintajuinenkin.Voitelin hänen suksiaan ja hiihdin ‘’si-sään’’ uusia nahkamonoja, jotta ne sopivathyvin jalkaan uutuudenkankeuden jäl-keen. Usein hiihdettiin varusmiesten kans-sa Keinoselle harjoituslatuja kuntoon.

- Keinosella oli tosi treenattu kroppa,sillä ei se mies liikoja rasvagrammoja su-vainnut. Hän oli perehtynyt tarkoin ravin-tofysiologiaan ja ravintoaineisiin. Jo sil-loin hän noudatti orjallisesti ruokavaliota,jossa mm. valkuaisaineet ja proteenit syö-tiin eri aikoihin. Ei Keinonen paljon lippa-kenkiä kuluttanut. Hän näytti viihtyvänparhaiten metsässä harjoituttamassa itse-ään tai poikien sotimista seuraamassa.

Eräissä sotaharjoituksissa toisen puo-len komentajana Keinonen joutui vangik-

sikin, mutta hän karkasi! Pirinen kertoo,että Keinonen vieraili Huovinrinteelläpuolustusvoimain komentajana monta ker-taa hiihtoreissuillaan viipyen useita päiviäasuen prikaatin vierasmajassa. Keinosenadjutanttina toiminut, nykyinen kenraali-

luutnantti evp. Veikko Vesterinen kuvai-lee kirjassaan ‘’Kolmen kenraalin kinte-reillä’’, kuinka Keinosen hiihtohuuma hä-nen mielestään paisui aivan kohtuutto-muuksiin saakka, joskus jopa viranhoidonkustanuksella. Henkilökohtaisen urheilu-menestyksen nälkä saattoi rassata ajoittainkenraalin hermoja niin, että ulkopuoliset-kin sen saivat kokea.

Toukokuun alussa vuonna 1969 Kei-nonen irtisanoutui virastaan. Muun ohellasyynä oli jupakka ja lopulta oikeuden-käynti siitä, että Keinosen huvilalla Hau-holla olivat sotilaat räjäyttänmet kalliota.Keinonen tuomittiin sakkoihin ja korvauk-siin pitkä oikeusprosessin jälkeen.

Keväällä 1977 muutoin kovakuntoinenKeinonen alkoi kärsiä vatsavaivoista, joi-den syyksi ilmeni ennen pitkää syöpä. Senparantaminen ei enää leukkauksella onnis-tunut. Keinosen elämänlanka katkesi29.10. 1977. Sotilaan tyyneydellä Keino-nen otti vastaan kohtalonsa pohtiessaanelämänsä viime viikkoina iäisyyskysy-myksiä.

- Sitähän ei tiedä, onko elämään kuole-man jälkeen. Jos sitä on, niin sehän onhyvä. Jos ei sitä ei ole, hyvä niinkin, kir-joittaa tytär, anesteasialääkäri Marja Lappiisästään kirjassaan ‘’Taistelujen ritari,Yrjö Keinonen’’.

33

Jo Talvisodan aikana syntyi ajatus palkitasotilasarvosta riippumatta miehiä kunnia-merkillä, joka ‘’annettaisiin erikoisestaurheudesta, taistellen saavutettujen tärkei-den tulosten tai ansiokkasti johdettujensotatoimien perusteella’’. Talvisodan jälkeen perustettiin asetuk-sella 2-luokkainen Mannerheim-ristiVapaudenristin ritarikuntaan. 1.luokan ristinsaivat vain Mannerheim itse ja kenraali A.E.Heinrichs. 2. luokan ristejä jaettiin 191. 2. luokan ristin saivat kahteenkertaan kenrm. A.O. Pajari, ev. Martti Aho, ltnmest. E.I. Juutilainenja kapt. Hans Wind. Kunniamerkin saaneita kutsutaan Mannerheim-ristin ritareiksi.Tämä risti on Suomen arvostetuin kunniamerkki, jotakannetaan puvun vasemman taskun päällä. Ritarit saivat lisäksi 50 000markan suuruisen rahapalkin-non, jonka ostovoima oli esimerkiksi v.

1942 nykyrahassa lähes yhtä paljon kuin tällä haavaakin.

URHEILUMIES HENKEEN JA VE-REEN. Keinosen komentajakaudellaPorin Prikaatissa urheilumenestys oliarvossaan.

34

● TammikuuAluetoimikuntaan on valittu nuorten edustajaksi Päivi Lainikkavuoden 2003 alusta.Sotilaskodin henkilökunta on osallistunut omavalvonta- ja hy-gieniakoulutukseen. Kaikki ovat suorittaneet hygieniaosaamis-testin ja saaneet hygieniapassin.Onnittelut!

2.1. kahdessa kotiuttamistilaisuudessa Terttu Inkinen käytti yh-distyksen puolesta puheenvuoron.8.1. Terttu Inkinen on nimetty Naisten valmiusliiton alueneu-vottelukunnan Satakunnan osaston varapuheenjohtajaksi.17.1. alokkaiden tulojuhla, kolme eri tilaisuutta. Esiintymässätanssiryhmä Lahjan Tytöt ja orkesterina Sling Shot.19.1. alokkaiden tulojumalanpalvelus.22.1. pidetyssä pitsaillassa valmistettiin 238 pitsaa.23.1. 15 sisartamme oli kuuntelemassa sotilaskodissa JuhaKylä-Harakan pitämää mielenkiintoista luentoa aiheesta “Nai-sen asema Afganistanissa”.

● Helmikuu5.2. pitsaillassa valmistettiin 226 pitsaa.11.2. sisarilla oli mahdollisuus osallistua varusmiehille järjes-tettyyn metsähartauteen. Mukana tilaisuudessa oli 21 sisarta.13.2. varusmiesten konfirmaatio.

Viherhiukkaset Laatinut: Marjaana Vihottula

18.2. varusmiesten viihdeillassa oli esiintymässä Sheidi.Porin Prikaati sai sotilaskotiyhdistykseltä vuosipäivälahjana 2kpl Eko-Aims -aseita.

Sotilaskotiyhdistys oli tukemassa Varusmiestoimikunnan jär-jestämää tanssikurssia, jonka opetuksesta huolehtivat VesaAhtola ja Kati Koivunen.

● Tulevia tapahtumiaOsa sotilaskodin henkilökunnasta on mukana “MiljoonanKilon Keikka” –kampanjassa aina toukokuun loppuun asti.20.3. yhdistyksen kevätkokous.6.4. yhdistyksen 40-vuotisjuhla sotilaskodissa.24.4. uusien sisarten koulutus sotilaskodissa.

Yhdistyksen eri jaostojen vetäjät 2003.• Tarjoilujaosto: Marita Torkkeli ja Tarja Putko• LSK-jaosto: Terttu Inkinen ja Pirjo Vaano• Koulutus- ja alokastilaisuudet: Marja Syrilä ja Eeva Luoto• Kirjastojaosto: Liisa Räsänen• Tiedotus: Marjaana Vihottula

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

VIHREÄT SISKOT JA HEIDÄN VIHREÄ VELJENSÄ. Eturivi vasemmalta Marjaana Vihottula, Reijo Savioja, SusannaVuorinen. Ylärivissä vasemmalta Marita Torkkeli, Liisa Räsänen, Eeva Luoto, Tarja Putko, Terttu Inkinen, Pirjo Vaano, MerjaLankinen ja Tuija Ryömä. Kuvasta puuttuu Marja Syrilä.

35

1. Nimi ja tehtävä johtokunnassa2. Ammatti3. Perhesuhteet4. Milloin liittynyt yhdistykseen5. Mitä harrastus antaa minulle

1. Susanna Vuorinen, puheenjohtaja2. Palkanlaskija/kirjanpitäjä = toimistotyöntekijä3. Naimisissa, kaksi lasta4. V. 19865. Ensin vei käden ja nyt jo kokonaan... harrastuksesta tullut

eräänlainen elämäntapa, maanpuolustusasiat aina olleetlähellä sydäntä.

1. Marjaana Vihottula, varapuheenjohtaja; tiedotus2. Talousopettajana Raumalla3. Aviomies upseerina Porin Prikaatissa ja kaksi tytärtä, jois-

ta toinen jo sotilaskotisisar4. V. 19965. Mahdollisuuden aktiivisesti ja vapaaehtoisesti osallistua

maamme vanhimman, luotettavimman ja palvelualttiinmaanpuolustusjärjestön toimintaan.

1. Eeva Luoto, varsinainen jäsen; koulutus ja uudet sisaret2. Pankkitoimihenkilö3. Naimisissa, kolme aikuista lasta4. V. 19855. Sotilaskotityön avulla pääsen tutustumaan paikkakunnalla

sijaitsevan varuskunnan toimintaan. Harrastus antaa uu-sia ystäviä ja vapaaehtoistyön puitteissa pääsee osallistu-maan maanpuolustus-työhön.

1. Marja Syrilä, varsinainen jäsen; koulutus ja uudet sisaret2. Rehtori, Huittisten ammatti- ja yrittäjäopisto3. Aviopuoliso, kaksi lasta (teekkarityttö ja yläastelainen

poika)4. V. 19925. Antaa hyvä mielen ja uusia ystäviä. Saa tehdä oman osuu-

tensa vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä ja tarjoaamahdollisuuden osallistua ja kehittää itseään erilaisissakoulutustapahtumissa

1. Liisa Räsänen, varsinainen jäsen; kirjastojaostonpäällikkö

2. Lukion kanslisti3. Naimisissa (3 tytärtä ja 4 lastenlasta)4. V. 19905. Olen jo lapsuudessa imenyt itseeni maanpuolustushengen

ja ollut pienestä asti kiinnostunut “miesten sotajutuista”.Naisilla ei minun nuoruudessani ollut asiaa armeijaan,

Säkylän Sotilaskotiyhdistyksenjohtokunta esittäytyy

mutta näin pääsen edes vähän sisään tähän maailmaan.Harrastus on osoittautunut myös erittäin mielenkiintoisek-si ja antoisaksi, joskin myös vastuulliseksi.Olen tutustunut moniin mukaviin ihmisiin.

1. Marita Torkkeli, varsinainen jäsen; tarjoilujaoston pääl-likkö

2. Maatilan emäntä3. Leski, kaksi aikuista lasta4. V. 19965. Mahdollisuuden tehdä maanpuolustustyötä. Sotilaskoti-

työn myötä olen tutustunut erilaisiin uusiin ihmisiin

1. Terttu Inkinen, varsinainen jäsen; lsk-jaostopäällikkö2. Lehtori3. Naimisissa, kaksi aikuista tytärtä4. V. 19925. Harrastus antaa minulle mahdollisuuden tehdä henkilö-

kohtaista maanpuolustustyötä, jonka koen tärkeäksi. Vuo-roilla käynti ja sisartapahtumat tuovat vaihtelua työn vas-tapainoksi.

1. Pirjo Vaano, varajäsen; lsk-jaosto2. Toimistovirkailija3. Poika, 27 v ja tytär, 29 v. Nuoret ovat jo maailmalla.4. V. 20005. On antoisaa ja mukavan palkitsevaa palvella varusmiehiä

niin metsäleirillä kuin muissakin sotilaskodin palvelupis-teissä. Sotilaskotiharrastus on sopivaa vastapainoa työlle-ni. Se on myöskin mukavan antoisaa yhdessä työskentelyäeri ikäisten sisarten kanssa. Sotilaskotiharrastus on anta-nut mahdollisuuden erilaisten kansalaistaitojen opiske-luun, mm. Maanpuolustuskurssit ym.

1. Tarja Putko, varajäsen; tarjoilujaosto2. Erityisopettaja Köyliön kunnassa3. Naimisissa, tytär lukion toisella luokalla4. V. 19946. Mukavia ihmisiä kanssakulkijoiksi, mielenkiintoisia tilai-

suuksia, hauskoja kokemuksia, tässä elämänvaiheessa so-pivasti ajankulua.

Lisäksi johtokuntatyöskentelyyn osallistuvat:

Yhteysupseeri ja vihreä veli eli majuri Reijo Savioja, jokatoimii Porin Prikaatin esikunnassa koulutusosaston päällikkö-nä.Sotilaskodinhoitaja Merja LankinenToimistonhoitaja, yhdistyksen sihteeri Tuija Ryömä

36

Raudat ja tunnelmakohosivat lähes kattoonRaudat ja tunnelmakohosivat lähes kattoonTeksti ja kuvat: Samuli Vahteristo

Raakaa lihaa! Tee se! Rauta on ke-vyttääää! Nostaaaaaaaaa! -yleisönkannustushuudot saattelivat avoi-

mien sotialaspenkkipunneruskilpailujenosanottajia tavoittelemaan ennätyksiään.Parhaimmillaan rautaa tangolla oli 230kiloa.

Terhakka kilpailujen “järjestelypo-mo” alikersantti Terhi Aali opasti toimit-tajaa vieraan lajin saloihin.

- Kilpailijat ovat SM ja MM-tasonkavereita. Silloin kaveri lähentelee Suo-men huippua, kun hän nostaa rautaa omanpainonsa kaksinkertaisena. Omat suosik-kini ovat korpraali Olli Suominen ja ali-kersantti Iiro Mattila.

Eikä Aali erehtynyt, sillä Suominenvoitti ylivoimaisesti sarjansa ja Mattilasijoittui omassaan toiseksi.

Korpin rääkäisymaailman huipultaPorin Prikaatin Sotilaspoliisi- ja tieduste-lukomppaniassa palvelevan korpraali OlliSuomisen valmistautuminen nostoon jakarjaisut olisivat saattaneet kenen tahansaryhmäänsä komentavan falsettiäänisen“korpin” naurunalaiseksi. Siksi vakuutta-vaa oli huuto ja noston tekniikka.

Hänen raumalainen valmentajansaylistikin Suomisen nostotekniikkaa.

- Olen tuntenut Suomisen 16-vuotiaas-ta nuorukaisesta lähtien. Neljä vuotta tek-niikkaa hiottiin. Joskus hän tuumasikinkovan harjoittelurääkin jälkeen, eikö si-nulle mikään riitä. Nyt hän on maailmanhuippua, toteaa valmentaja Juha Inkinen.

Urallaan 11 SM-mitalia ja Pohjois-

Säkylän sotilaskodin miehistösali eli maaliskuisena ilta-na sähköisenä hornankattilana - jälleen kerran. Tälläkertaa yleisöä ei villinnyt musiikkimaailman megatäh-det, vaan valokeilojen loisteessa kylpivät tosimiehet, jot-ka pitivät painavia rautoja pilkkanaan. Kaiken huipuksimiehisen myskin ja karjaisujen sekaan oli “eksynyt”yksi rohkea amatsoni.

maiden mestaruuden alle 85 kilon sarjassavoittanut Suominen kertoo harjoittelevan-sa 4-5 kertaa viikossa.

- Alussa armeijassa oli niin tiivis tahti,että harjoittelu jäi vähemmälle, mutta ny-kyisin esimiehet antavat sopivasti aikaa,Suominen kiittelee.

Lihaksikas Suominen ottaa kantaamyös voimailulajien yllä leijuvaan do-ping-varjoon.

- Minut on testattu viime vuoden aika-na kolme kertaa, eikä maajoukkuekuvioi-hin pääse mukaan ellei testejä ole lähiai-koina tehty.

Vanttera voimapussirehvastelee harvoinYli 85 kilon sarjassa kilpaileva alikersanttiIiro Mattila saa tällä kertaa tyytyä kakkos-sijaan.

- Olen täällä armeijassa lähes 300 päi-vän aikana laihtunut noin 25 kiloa ja rajupainonpudotus näkyy tuloksissa. Toisaaltafyysinen kestävyyteni on lisääntynyt, sillä

37

toiseen. Olisi mukava kartuttaa kokemus-maailmaani rauhanturvatehtävissä varus-miespalvelun jälkeen.

Annalalla on varma työpaikka siviilis-sä turva-alalla.

- Parempi etten puhu siitä siviilityöstämitään, Annala sanoo arvoituksellisesti.Eikä nuori nainen suostu raottamaan luo-maansa salaperäisyyden verhoa.

Sotku ja maailmanluokansponsoritVarusmiestoimikunnan puolesta illan jär-jestelyvastuuta kantanut Terhi Aali on sil-minnähden innoissaan.

- Katso miten hyvin porukka on muka-na. Rento fiilis. Ihan mahtavaa.

Pakko myöntää, että kohtelias Aaliosaa hommansa. Sotilaskodin eteisaulassaon maailmanluokan sponsorin järjestämätkuvankauniit nuoret neidot tarjoamassaurheilujuomaa ja isot mainosplakaatit ko-ristavat seiniä. Musiikki pauhaa ja kuulut-tajaneitosen reippaat kommentit saavat sa-lin mukaan. Kaikki pyörii loistavasti, elleiota huomioon sitä maastopukuiselle urhol-le sattuvaa kömmähdystä. Häneltä nimit-täin valuu “sponssijuomaa” rinnuksille,kun hän on iskenyt silmänsä niin lähtemät-tömästi söpöön juoman tarjoajaan.

- Kahden pääsponsorin lisäksi meilläon muitakin tukijoita. Sotilaskoti, jokaaina auliisti auttaa varusmiestoimikuntaa.Raumalainen Sumpun Voima 2000 on jär-jestänyt tuomarit ja Sotilasurheiluliitoltaolemme saaneet mitalit, voimailulajeja it-sekin harrastava Aali hehkuttaa.

Säkylän sotilaskotiyhdistyksen pu-heenjohtaja Susanna Vuorinen on poiken-nut katsomaan kilpailuja ja on tyytyväinennäkemäänsä.

- Hyvin näyttävät varusmiehet olevanmukana tapahtuman sykkeessä. VMTK:ltasaamme yleensä ehdotuksia siitä, mitä hehaluavat sotilaskodin viihdeilloilta. Poik-keuksetta ne ovat aina onnistuneita, eikämeillä ole syytä laittaa jarruja päälle, Vuo-rinen kuittaa.

ennen lyhyelläkin kävelymatkalla saattoitulla hiki, Mattila kertoo. Mutta miehensilmäkulmassa on sellainen pilke, ettähaastattelulausunto saattaa olla vähän vä-ritetty ja tällä kertaa alakanttiin.

Porin Prikaatin Viestikomppaniassapalveleva Mattila ei sano juurikaan reh-vastelevansa voimillaan.

- Joskus tulee näytettyä miten kevyttätavaraa ovat viiden parikaapelikelan kulje-tuskehikot. Kaksi niitä kainaloon ja me-noksi, Mattila sanoo ja naurahtaa.

Tällä vantteralla voimapussilla on tokivaraa rehvastella, sillä hänellä on SM-ta-solta 2 hopeamitalia ja tähtäin on vieläkorkeammalla.

Mattila kiittelee yksikkönsä päällikköähyvistä harjoittelumahdollisuuksista.

Rohkea amatsoni

Penkkipunnerruskisojen yksi rohkeimmis-ta osanottajista on naisten sarjan ainut kil-pailija alikersantti Johanna Annala.

- Ikinä ennen en ole rautoihin kilpailu-mielessä tarttunut, mutta tupakaverit saivatpuhuttua yli. Tosin vähän hirvitti, kun aina-kin 400 silmäparia katsoi silmät tapillaannostoani. Ajattelin, että ei ikinä mitään täl-laista enää ja meinasin lähteä karkuun.

Reipas Johanna kuitenkin nosti 35 ki-lon raudat 17 kertaa ylös. Se on tulos, jokajäisi haaveeksi varsin monelta maastopu-kua kantavalta urokselta.

Suomen Kansainvälisessä Valmius-joukossa palveleva alikersantti on muuten-kin poikkeuksellisen “rämäkkä” harras-tuksiltaan.

- Olen pelannut ykkösdivarissa futistaja Oulun Kärpissä liigatasolla jääkiekkoa.Nykyisin kuitenkin olen kuitenkin siirty-nyt harrastamaan moottoripyöräilyä ja las-kuvarjohyppyä.

Erilaisista elämänkokemuksista nautti-va Annala haaveilee palvelevansa joskusrauhanturvatehtävässä ulkomailla.

- Täällä armeijassa parasta on yhteis-elämä. Se on kokemus sinänsä, kun on 24tuntia samojen kasvojen kanssa päivästä

BODYMIES. Korp-raali Olli Suominenon maailmanluokanpenkkipunnertaja.

MIEHISET HARRASTUKSET. Ali-kersantit Johanna Annala ja Terhi Aalisuuntaavat vapaa-ajallaan rohkeuttavaativien harrastusten pariin.

NAUTINTOA SILMILLE JA SUULLE. Illanpääsponsori tarjosi urheilujuomaa.

VANTTERA VOIMAPUSSI. Alikersantti Iiro Mattilankäsissä rauta on kevyttä.

38

V i e r a i l u j a ● Ta p a h t u m i a ● M e n e s t y s t ä

RÄDYN PUUMERKKI. Komentajanvaihtotilaisuuden perinteisiin kuuluuupseerikerhon marmoritauluun kaiver-retun nimikirjoituksen paljastaminen.Päivi-vaimonsa kanssa nimikirjoituk-sensa koukeroita tutkiva Räty kantaarintapielessään ylimpänä Säkylän kun-nan myöntämää, harvinaista Pro Säky-lä -mitalia kunnan hyväksi tekemästääntyöstä.

TANGON TAIKAA. Va-rusmiestoimikunta ja Sä-kylän Sotilaskotiyhdistysjärjestivät helmikuussatanssikurssin, jolla ope-teltiin perinteisiä suoma-laisia tansseja kuten tan-goa, humppaa ja jenk-kaa. Lukion tytöt tulivatmielellään varusmiestentanssipartnereiksi. Va-rusmiehilläkään ei ollutmitään sitä vastaan, ku-ten kuvasta on aistittavis-sa.

SHEIDI SÄVÄYTTI.Vaasalainen nousevapop-tähti Sheidi ilahdut-ti varusmiehiä Varus-miestoimikunnan järjes-tämässä viihdeillassa.Tuttuun tyyliin SäkylänSotilaskotiyhdistys mak-soi viulut.

39

TilitoimistoTilistö

Porilaisenosoitteenmuutoksetsekä killan jäseneksi

liittyminen:

Kiltaveli Seppo Luoto

TilitoimistoTilistö

Alinentie 827800 SÄKYLÄ

Puh. (02) 867 1581

Ohjelma:

Klo 12.00 Kahvihetki Säkylän sotilaskodissaKlo 13.00 Killan vuosikokous varuskunnan elokuvaluokassaKlo 13.45 Seppeleenlasku Huovinrinteen PorilaispatsaallaKlo 14.00 Vuosijuhla varuskunnan elokuvaluokassaKlo 15.30 Lounas varuskunnan muonituskeskuksessa

Linja-auto lähtee Turun Tuomiokirkon edestä klo 10.00.

Tervetuloa vuosikokoukseen ja –juhlaan.Tuo mukanasi uusiakin Porilaisia!

Killan historiikki ja Turun kasarmin kartta ovat ostettavissa.

Porin Rykmentin – Porin Prikaatin Kilta ry:n hallitus

Tervetuloa Porin Rykmentin –Porin Prikaatin Killan vuosikokoukseenSäkylän Huovinrinteelle 17.5.2003

HARJANNOSTAJAISET. Pri-kaatin mittavimman uudisraken-nuksen, Keskusvaraston harjan-nostajaisia vietettiin helmikuun lo-pulla. Kesäkuun alussa valmistu-vaan, 8 500 neliön rakennukseenkeskitetään pääosa prikaatin va-rastopalveluista. Keskusvarasto onensimmäinen investointirakenta-misen kohde puolustusvoimissa.Rakennuttajana on Senaatti-kiin-teistöt ja Porin Prikaati vuokraakeskusvaraston 20 vuodeksi käyt-töönsä. Pääurakoitsijana on NCCFinland Oy. Kuvassa arkkitehtiJuha Kihlström esittelee harjan-nostajaisvieraille rakentamisenedistymistä.

40

Säkylän Sotilaskoti - 40 vuottavarusmiesten parhaaksi

Sotilaskodin aukioloajat

Ma - to 8.30 - 20.30Pe 8.30 - 20.00La 16.00 - 20.00Su 12.00 - 20.00

Säkylän Sotilaskotiyhdistys ry.27910 SÄKYLÄ

Puh. (02) 867 0430Fax. (02) 867 0304e-mail:sakylan.sotilaskotiyhdistys@co.inet.fi