OPINNÄYTETYÖ

Mustonen Janne 2012

POROTALOUDEN RUOKINTATEKNOLOGIAT

Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma

ROVANIEMEN AMMATTIKORKEAKOULU

LUONNONVARA- JA YMPÄRISTÖALA

Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma

Opinnäytetyö

POROTALOUDEN RUOKINTATEKNOLOGIAT

Janne Mustonen

2012

Toimeksiantaja PORUTAKU-hanke

Ohjaaja Veikko Maijala

Hyväksytty ______ 2012 _____________________

Työ on kirjastossa lainattavissa.

Luonnonvara- ja ym-päristöala Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma

Opinnäytetyön tiivistelmä

Tekijä Janne Mustonen

Vuosi 2012

Toimeksiantaja Työn nimi Sivu- ja liitemäärä

PORUTAKU -hanke Porotalouden ruokintateknologiat 80 + 2

Opinnäytetyössä selvitetään poronruokinnassa käytettäviä teknologioita. Tut-kimustehtävänä oli selvittää Suomen poronhoitoalueella käytössä olevia ruo-kintavälineitä, saada tietoa niiden käytettävyydestä ja tutkia niiden taloudelli-suutta. Opinnäytteen tilaajana toimi Poron lisäruokinnan, talvitarhauksen ja elävänä kuljettamisen hyvät käytännöt - elinkeinon kehittämishanke eli PO-RUTAKU. Porotaloudessa talvisesta lisäruokinnasta on tullut nykyisin jo lai-tumiin rinnastettava tuotantotekijä. Elinkeinon kehittämisen edellytyksenä on selvittää käytössä olevat ruokintateknologiat. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa menetelminä käytettiin kyselyitä ja haastatteluita. Teknologioiden taloudellisuutta tutkittiin laskemalla koneketjujen kustannuksia kuvitteellisilla porokarjoilla ja ruokintamalleilla. Tuloksista selvisi porojen lisäruokinnassa käytettävän useita erilaisia laitteita ja menetelmiä. Koneiden käyttö oli erittäin yleistä, ja varsinkin peruskoneita traktoreita, moottorikelkkoja ja mönkijöitä käytettiin ruokinnassa yleisesti. Traktoreissa käytettävät laitteet olivat pääasiassa maatalouteen tarkoitettuja laitteita, ja vastaavasti monet moottorikelkalla tai mönkijällä käytettävät lait-teet olivat itse rakennettuja. Koneketjujen kustannuslaskennasta kävi ilmi po-rokarjojen koon vaikutus kustannuksiin. Porokarjojen koon kasvaessa las-kelmien kustannukset poroa kohti pienenivät. Johtopäätöksinä voidaan todeta poronhoitoalueella olevan useita erilaisia ruokintaratkaisuja, joiden toteuttaminen vaatii oman teknologiansa. Käytettä-vät teknologiat ovat toimivia ratkaisuja sekä poron hyvinvoinnin että porotilan kannalta. Suuri peruskoneiden määrä porotaloudessa mahdollistaa tehok-kaampien ruokintamenetelmien ja -teknologioiden käyttöönoton tulevaisuu-dessa. Ruokintalaitteet on hankittava tilan poromäärien ja käytettävän ruokin-tamallin mukaan. Lisäksi hankinnoista on syytä tehdä ennakkoon kustannus-laskelmat, jotta kannattavuus selviää. Koneiden käytön tarve ruokinnassa kasvaa poromäärien noustessa ja työvoiman vähetessä, käytännössä koneet ovat lisäruokinnassa välttämättömiä. Kustannuksia voidaan pienentää yhteis-käytöllä. Maasto- ja tarharuokinnassa on mahdollista käyttää samoja mene-telmiä ja teknologioita. Avainsanat poronhoito, lisäruokinta, kannattavuus

School of Forestry and Rural Industries Rural Industries

Abstract of Thesis

_____________________________________________________________

Author Janne Mustonen

Year 2012

Commissioned by Subject of thesis Number of pages

PORUTAKU project Feeding Technologies in Reindeer Husbandry 80 + 2

The objective of this thesis is to present the different feeding technologies utilized in the Finnish reindeer husbandry area along with a comprehensive applicability- and economical value assessment. The commissioner of this thesis is PORUTAKU- project. Supplementary feeding during wintertime has become a factor of production in modern reindeer husbandry beside the nature pasture. Therefore, it is a prerequisite to profoundly assess the used technologies and methods in order to enable development within the field. The empirical part of the thesis is qualitative and data is collected through interviews and questionnaires. The economic value of the machinery is configured by an expense of the machine chain- fictitious reindeer herd and feeding model ratio. The results confirm that the usage of machinery is very common in supplementary feeding. Tractors, snowmobiles and ATVs are the basic prevalent technologies. The equipment for the tractor is mainly destined for conventional farming and the ATV- and snowmobile implements are primarily self-made. Furthermore, it is indicated that with an increasing size of the reindeer herd, the expense ratio of the machinery decreases. The conclusion is that there are several feeding methods executed in the Finnish reindeer husbandry area and all require own machines and equipment. Additionally, the used technologies serve the well-being of the animals and the reindeer herder. The already large availability of basic machinery in reindeer husbandry allows the use of more efficient feeding methods and technology in the future. The size of the reindeer herd and the used feeding method are the determining factors of the machinery utilization. Machinery buying- and investment decisions should be based on expense calculation for ascertaining their economical value. The need of using machinery for supplementary reindeer feeding is rising according to the size of the herd. Simultaneously, the amount of labor decreases. In fact, the machines are indispensable. Expenses can be cut down if machines are bought collectively. The same machinery and methods can be used to feed the reindeer in an enclosure or directly in the landscape. Keywords Reindeer husbandry, supplementary feeding, cost- effectiveness

Sisällys KUVIO- JA TAULUKKOLUETTELO ........................................................................................................................ 1

1 JOHDANTO ................................................................................................................................................. 3

2 POROTALOUS .................................................................................................................................................. 6

2.1 PORONHOITO .......................................................................................................................................... 6

2.2 PORON LISÄRUOKINTA ............................................................................................................................ 8

2.2.1 Porojen ravinnon tarve ja käytettävät rehut .................................................................................. 10

2.2.2 Lisäruokinnan järjestäminen .......................................................................................................... 11

3 TEKNOLOGIA SELVITYKSEN TOTEUTUS .................................................................................................... 13

4 RUOKINTATEKNOLOGIA SELVITYKSEN TULOKSET ................................................................................... 16

4.1 TULOKSIEN POHJATIETOJA .................................................................................................................... 16

4.2 TRAKTORIKÄYTTÖISET RUOKINTALAITTEET .................................................................................... 17

4.2.1 Rehuleikkurit ................................................................................................................................... 18

4.2.2 Paaliveitset ..................................................................................................................................... 19

4.2.3 Peräkärryt ....................................................................................................................................... 22

4.2.4 Apevaunut ...................................................................................................................................... 24

4.2.5 Paalisilppurit ................................................................................................................................... 28

4.2.6 Puutavarakuormain ........................................................................................................................ 30

4.2.7 Valssimylly ...................................................................................................................................... 31

4.2.8 heinäjauhomyllyt ............................................................................................................................ 32

4.2.9 Pellettikone sekä pelletinjakokone ................................................................................................. 34

4.3 MOOTTORIKELKAN TAI MÖNKIJÄN PERÄSSÄVEDETTÄVÄTLAITTEET .................................................... 36

4.3.1 Pyöröpaaliliukuri ............................................................................................................................. 36

4.3.2 Pelletinlevityslaitteet ...................................................................................................................... 37

4.3.3 Sähköinen rehuleikkuri ................................................................................................................... 45

4.4 RUOKINTA-AUTOMAATIT JA KAUKALOT ............................................................................................... 45

4.4.1 Sähköiset automaatit ...................................................................................................................... 45

4.3.2 Muut automaatit ............................................................................................................................ 46

4.3.3 Kaukalot ja muut ruokintaratkaisut ................................................................................................ 49

5 RUOKINTALAITTEIDEN KÄYTTÖKUSTANNUKSIA ........................................................................................... 53

5.1 KUSTANNUSLASKENNAN POHJATIEDOT ............................................................................................... 53

5.2 TARHARUOKINTA 80 PORONKARJALLA ................................................................................................. 54

5.3 TARHARUOKINTA 200 PORONKARJALLA ............................................................................................... 57

5.4 TARHARUOKINTA 400 PORONKARJALLA ............................................................................................... 60

5.5 MAASTORUOKINTA 400 PORONKARJALLA ............................................................................................ 66

5.6 LASKELMIEN YHTEENVETO JA TARKASTELU .......................................................................................... 71

6. JOHTOPÄÄTÖKSET ................................................................................................................................... 74

LÄHTEET ........................................................................................................................................................... 78

LIITTEET ............................................................................................................................................................ 81

1

KUVIO- JA TAULUKKOLUETTELO Kuvio 1. Porutaku-hankkeen toteuttaman kyselyn tulokset suhteessa vastaajiin………………….16 Kuvio 2. Kuokkaleikkurin käyttöä Poikajärven paliskunnassa………………………………………..19 Kuvio 3. Paaliveitsi Narkauksen paliskunnassa …………………………………………………….....20 Kuvio 4. Paaliveitsi Alakylän paliskunnassa…………………………………………………………….20 Kuvio 5. Paaliveitsi Oraniemen paliskunnassa…………………………………………………………21 Kuvio 6. Paalipihdit Kynkäänniemen tilalla………………………………………………………………22 Kuvio 7. Purkava kärry säilörehun jaossa Poikajärven paliskunnassa………………………………23 Kuvio 8. Lastattu purkavakärry Poikajärven paliskunnassa…………………………………………..24 Kuvio 9. Apevaunu Jarmo Kynkäänniemen tilalla………………………………………………………25 Kuvio 10. Rehun jauhatus apevaunulla………………………………………………………………….26 Kuvio 11. Säilörehun jako apevaunulla………………………………………………………………….26 Kuvio 12. Karvon Vesan paalisilppuri…………………………………………………………………...28 Kuvio 13. Rehun silppuaminen käynnissä………………………………………………………………29 Kuvio 14. Viljan litistin Mylly Holsterin tilalla…………………………………………………………….31 Kuvio 15. Heinäjauhomylly Hirvasniemellä……………………………………………………………..32 Kuvio 16. Heinänjauhatus käynnissä……………………………………………………………………33 Kuvio 17. Pellettikone……………………………………………………………………………………..34 Kuvio 18. Valmista pellettiä……………………………………………………………………………….35 Kuvio 19. Koko pelletöinti ketju…………………………………………………………………………..35 Kuvio 20. Pyöröpaaliliukuri Oraniemen paliskunnassa………………………………………………..36 Kuvio 21. Pyörillä oleva täysrehun jakovaunu Oraniemen paliskunnassa………………………….37 Kuvio 22. Täysrehun jakoa annostelevalla ”louskuttimella”…………………………………………..38 Kuvio 23. Louskuttimen säiliön pohja sekä annostelijat……………………………………………...38 Kuvio 24. Annostelijan työn jälki puhtaalla lumella……………………………………………………..39 Kuvio 25. Täysrehunjako laite oraniemestä……………………………………………………………..40 Kuvio 26. Laitteen säiliön pohjaratkaisu ja jakoluukku………………………………………………...40 Kuvio 27. Nauhaksi rehut laskevan laitteen jälkeä……………………………………………………..41 Kuvio 28. Apulannanlevittimestä tehty rehunlevitin…………………………………………………….42 Kuvio 29. Automaattinen annostelija mallia kauha……………………………………………………..42 Kuvio 30. Siipipyörä mallinen automaattinen annostelija öljytynnyri säiliönä……………………….43 Kuvio 31. Siipipyörä annostelija………………………………………………………………………….44 Kuvio 32. Kynkäänniemen rehun kaukaloihin levitykseen soveltuva malli………………………….45 Kuvio 33. Konttaniemen heinäjauho automaatti………………………………………………………..47 Kuvio 34 Konttaniemen heinäjauho automaatti………………………………………………………...48 Kuvio 35. Ruokinta kaukalo suksiboksista Konttaniemellä……………………………………………49 Kuvio 36. Ruokintakaukaloja LAOn poroaidalla………………………………………………………..50 Kuvio 37. Kaukaloita Kynkäänniemen tarhalla………………………………………………………….50 Kuvio 38. Heinähäkki……………………………………………………………………………………....51 Kuvio 39. Kumimatto viritetty pyöröpaalun ympärille Konttaniemellä………………………………..52 Taulukko 1. Moottorikelkka ja louskutin 80 poron ruokinnassa………………………………………56 Taulukko 2. Paaliveitsi ja rehuleikkuri 80 poron ruokinnassa………………………………………...57 Taulukko 3. Paaliveitsi ja rehuleikkuri 200 poron ruokinnassa……………………………………….58 Taulukko 4. Paalisilppuri 200 poron ruokinnassa……………………………………………………...59 Taulukko 5. Moottorikelkka ja louskutin 200 poron ruokinnassa……………………………………..60 Taulukko 6. Paaliveitsi ja rehuleikkuri 400 poron ruokinnassa……………………………………….62 Taulukko 7. Paalisilppuri 400 poron ruokinnassa……………………………………………………...63 Taulukko 8. Apevaunu 400 ruokinnassa…………………………………………………………………64 Taulukko 9. Moottorikelkka ja louskutin 400 poron ruokinnassa……………………………………..65 Taulukko 10. Paaliveitsi ja rehuleikkuri 400 poron maastoruokinnassa……………………………..67

2

Taulukko 11. Paalisilppuri 400 poron maastoruokinnassa…………………………………………….68 Taulukko 12. Apevaunu 400 maastoruokinnassa……………………………………………………....69 Taulukko 13. Moottorikelkka ja louskutin 400 poron maastoruokinnassa……………………………70 Taulukko 14. Rehunjakokustannukset laitteittain ja poromäärien mukaan…………………………..71

3

1 JOHDANTO

Porotaloudessa on viimeisinä vuosikymmeninä voimakkaasti kasvanut poro-

jen talviaikainen lisä- ja tarharuokinta. Syyt ruokinnan lisääntymiseen ovat

talvilaitumien huono kunto, muista maankäyttö muodoista osaksi johtuen, se-

kä kasvava tarve suojella poroja pedoilta. Porotalouden piirissä ruokintakei-

not ovat vaihtelevia. Tieto porojenruokinnasta poronhoitajien keskuudessa

voi olla vaihtelevaa. Tästä johtuen on tullut tarpeelliseksi kehittää hyvän käy-

tännön ruokintamalli. Tätä tehtävää varten on perustettu PORUTAKU -hanke

eli Poron lisäruokinnan, talvitarhauksen ja elävänä kuljettamisen hyvät käy-

tännöt elinkeinon kehittämishanke. PORUTAKU toimii tämän opinnäytteen

toimeksiantaja.

PORUTAKU - hanke on Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman

mukainen porotalouden kehittämishanke, jossa tutkimuksen, neuvonnan ja

elinkeinon edustajien yhteistyöllä luodaan hyviä toimintamalleja porotalou-

teen. Hankkeen tavoitteena on erityisesti kehittää elinkeinon kannattavuutta

ja huomioida eläinten hyvinvointiin liittyvät vaatimukset.(PORUTAKU 2012.)

Hankkeessa mallinnetaan porojen ruokinnan, tarhauksen ja kuljetuksen hyvät

toimintatavat. Kustannustehokkaan ja porojen hyvinvoinnin huomioivan lisä-

ruokintamallin luomiseksi hankkeessa mm. testataan erilaisia rehuja ja kartoi-

tetaan olemassa olevia lisäruokintamalleja. Hankkeen tuottamat tiedot välite-

tään julkaisuilla, teemakoulutuksilla ja tilakäynneillä sekä Internet-sivujen väli-

tyksellä. (PORUTAKU 2012.)

Rovaniemen ammattikorkeakoulun toteuttama ja hallinnoima, sekä Oulun

seudun ammattikorkeakoulun osa toteuttama PORUTAKU - hanke, toteute-

taan Lapin ELY- keskuksen maaliskuussa 2011 myöntämän Euroopan maa-

seudun kehittämisen maatalousrahaston rahoituksella. (PORUTAKU 2012.)

Jotta ruokinnan hyviä käytäntöjä voidaan luoda, on ensin selvitettävä erilaisia

osa-alueita, joista yksi on tämän opinnäytteen aihe, eli porojen ruokintatekno-

logiat. Porotalouden ruokintateknologioista ei ole ennen tätä opinnäytettä teh-

ty kattavaa selvitystä. Aikaisempaa tietoa ruokintateknologioista ovat anta-

4

neet työterveyslaitoksen verkkosivut ja Rovaniemen ammattikorkeakoulun

agrologiopiskelijoiden 2003 tekemä projekti poron ruokintaa helpottavat lait-

teet ja siitä tehty raportti sekä video. Opiskelijoiden tekemä video on saatavil-

la PORUTAKUn verkkosivuilla. Poronhoitajat ovat joutuneet tekemään ruo-

kintaratkaisuja usein oman tiedon ja tuttavapiirin perusteella ilman tutkittua

tietoa ruokintateknologioista.

Tehokas ja hygieeninen ruokinta erityisesti isoilla poromäärillä vaatii eri tek-

nologioiden käyttöä. Myös työhyvänvointi, ergonomia ja työturvallisuus ovat

riippuvaisia käytettävästä tekniikasta. Voidaan sanoa että poron sekä poron-

hoitajan hyvinvointi on riippuvainen käytettävästä teknologiasta. Koko porota-

louden imagon kannalta yhtenäiset hyvät tavat ruokinnassa ovat eduksi. Po-

rotalouden tuottavuuteen teknologian selvittämisellä on oletettavasti positii-

vista vaikutusta. Yhteiskunnan kannalta yhtenäisillä hyvillä ruokintatavoilla on

mahdollista vähentää poronhoitajien sairauskuluja ja taloudellisia ongelmia.

Myös kauppa ja teollisuus hyötyvät, kun poron ruokinnassa käyttökelpoinen

ja tarvittava koneistus on tiedossa.

Tarkoituksena on selvittää käytettävissä olevan kirjallisuuden ja PORUTAKU

-hankkeen tekemän kyselyn, sekä poroisäntäpäivillä tehtävän kyselyn ja eri

laitteiden omistajien haastattelujen perusteella käytössä oleva tekniikka.

Teknologioiden taloudellisuutta tullaan myös pohtimaan koneketjulaskelmien

avulla. Tulen keskittymään työssäni poron tarha- ja maastoruokinnassa pää-

asiassa käytettävien rehujen, joita ovat nurmirehut, teolliset täysrehut ja viljat,

jakeluun, annosteluun ja hienontamiseen tarkoitettuihin teknisiin ratkaisuihin.

Opinnäytteen alkuperäinen aikataulu oli toteuttaa kyselyt ja haastattelut ke-

vään 2012 aikana ja raportoida tulokset 2012 kesäkuussa. Työn oli myös tar-

koitus olla kaksiosainen, joissa molemmissa osioissa olisi omat toteuttajat.

Toisen osion tekijä on Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelija. Opin-

näytteen toisen osion oli tarkoitus koskea maatalouden käytössä olevien ruo-

kintateknologioiden ja uuden teknologian soveltuvuutta poronruokintaan.

Työn aikana päädyttiin kuitenkin ratkaisuun jossa molemmat työn osat teh-

dään omana työnään. Tähän päädyttiin aikataulujen erilaisuuden sekä koulu-

5

tuspaikkojen suuren välimatkan johdosta. Aikataulu oli realistinen kyselyiden

ja haastatteluiden osalta. Ne saatiin toteutettua toukokuun 2012 loppuun

mennessä. Opinnäytteen raportin valmistuminen kesti ennakoitua pidempää

joulukuun 2012 loppuun asti.

6

2 POROTALOUS

2.1 PORONHOITO Poro on pitkäraajainen, nelivarpainen hirvieläin, kasvissyöjä ja märehtijä.

Suomalainen poro on kesytetty Skandinavian villistä tunturipeurasta. Poron-

hoitoalueen eteläosissa poroihin on hieman sekoittunut pitkäkoipisempaa

metsäpeuraa eli suomenpeuraa. Poro valikoi luonnossa ravintonsa hyvin

tarkkaan, mutta se tulee toimeen myös hyvin yksinkertaisella ravinnolla. Poro

käyttää saatavilla olevaa ravintoa hyväkseen tilanteen mukaan. Poroa pide-

tään tämän vuoksi välityypin märehtijänä. (Maijala – Nieminen – Soveri 1998,

9, 25.) Luonnonoloissa poro käyttää ravinnokseen yli 350 ravintokasvia, jois-

ta tärkeitä on yli sata (Kortesalmi 2007, 13). Poron tärkeimmät talviravinto-

kasvit ovat jäkälä, luppo ja metsälauha (Meristö - Järvinen – Kettunen – Nie-

minen 2004, 12).

Vaikka poro on alkujaan tuntureiden asukas, elää suurin osa Suomen porois-

ta koko vuoden metsäalueella. Poro on hyvin lumeen sopeutunut eläin. Se

pystyy kaivamaan jäkälää vielä 70 - 90 senttimetriä syvässä lumessa. Kevät-

talvella auringon kovettaessa hankia jäkälän kaivu käy vaikeaksi. Porot aloit-

tavat tuolloin kevätvaelluksensa ja siirtyvät puilla kasvavien luppojen syöntiin

tai siirtyvät tuntureille. Erittäin vaikeissa lumioloissa nälkiintymiset ja poro-

kuolemat ovat tuolloin tavallisia. (Maijala ym. 1998, 9-10.)

Poronhoito on pääasiassa Euraasian pohjoisosien taiga- ja tundravyöhyk-

keellä asuvien alkuperäiskansojen elinkeinomuoto. Suomessa poronhoito al-

koi yleistyä 1600–1700 -luvuilla. 1700-luvun puolivälissä alue oli asettunut

nykyisille sijoilleen, 65. ja 70. asteelle pohjoista leveyttä. (Meristö ym. 2004,

1.)

Suomen poronhoitoalueen laajuus on 122 891 km2, mikä on runsaat 36 pro-

senttia koko maan pinta-alasta ja lähes 77 % Pohjois-Suomen pinta-alasta.

Poronhoitoalueesta neljä viidesosaa sijaitsee Lapin läänissä, josta vain taa-

jamat sekä teollistunein ja tiheimmin asuttu lounaisosa (Kemi, Keminmaa,

Tornio) jäävät alueen ulkopuolelle. Oulun läänistä poronhoitoalueeseen kuu-

7

luu koillisosa. Etelässä alue rajoittuu Kuhmo - Oulu – linjan pohjoispuolelle.

(Meristö ym. 2004, 6.)

Nykyisin eloporoja (erotusten yhteydessä eloon jätetyt porot) saa olla kaikki-

aan enintään 203 700 eli keskimäärin 1,8 poroa maaneliökilometriä kohti.

Vasonnan ja erotusten välisenä aikana poroja on noin 100 000 enemmän.

(Meristö ym. 2004, 6.)

Poronhoitovuonna 2006/07 poronomistajia oli kaikkiaan lähes 4900 ja he ja-

kaantuivat poronhoitovuonna 2005/06 noin 4 077 eri ruokakuntaan. Yli 80 po-

roa omistavia ruokakuntia oli 1019. (Rantamäki-Lahtinen 2008, 10.) Poroja

saavat omistaa vain poronhoitoalueella pysyvästi asuvat Euroopan talous-

alueeseen kuuluvan valtion kansalaiset sekä paliskunnat (Finlex 2012).

Paliskuntajärjestelmä perustuu porojen yhteistoiminnalliseen hoitamiseen

kunkin paliskunnan alueella. Poronhoitolain mukaan paliskunnan osakkaita

ovat poronomistajat, joilla on sen alueella yksi tai useampi poro omassa mer-

kissään. (Meristö ym. 2004, 8.).

Paliskunnan tärkein tehtävä on poronhoitolain 2. luvun 6§ mukaan hoitaa

osakkaitten poroja paliskunnan alueella, jos niitä ei ole poronhoitolain 7. lu-

vun 41§ otettu omaan hoitoon (Finlex 2012). Paliskuntakohtainen suurin sal-

littu poromäärä määrätään lähinnä talvilaidunten kantokykyyn perustuen.

Talvilaidunten kartoituksen mukaan jäkälälaitumet ovat yleisesti verraten

huonokuntoisia. (Meristö ym. 2004, 13.)

Poroa hyödynnetään taloudellisesti pääasiassa lihana ja teurastusten sivu-

tuotteina, nahasta, luusta ja sarvista valmistettuina matkamuistoina ym. koris-

te-esineinä. Lisäksi poroa hyödynnetään erilaisina poroon tukeutuvina ohjel-

mapalveluina. (Meristö ym. 2004, 19.)

Porotaloutta haittaavia tekijöitä ovat muut kilpailevat maakäyttömuodot, kuten

metsätalous, maa- ja puutarhatalous, matkailu, vesivoimatalous ja kaivostoi-

8

minta. Lisäksi pedot, liikenneyhteydet ja liikenne ovat porotalouden kannalta

ongelmallisia. (Meristö ym. 2004, 14–16.)

Poronhoitoalueen sisällä luonnonolot ovat varsin erilaiset. Luonnonolojen eri-

laisuus heijastuu myös poronhoidon edellytyksiin ja harjoittamistapaan. Po-

ronhoito perustuu lähtökohdiltaan porojen kykyyn hankkia itse oma ravinton-

sa luonnosta. (Meristö ym. 2004, 12).

Vuoden keskilämpötila on poronhoitoalueella noin nollan celsiuksen tienoilla.

Vuodenaikojen vaihtelu on suurta ja ilmasto äärevöityy pohjoista kohti. Tam-

mikuussa pakkasta on keskimäärin 11–16 celsiusta. Vuotuinen sademäärä

poronhoitoalueella on 300–550 millimetriä, josta lumena tulee 40–60 prosent-

tia. Pysyvä lumipeite kestää yleensä viidestä seitsemään kuukautta, tunturi-

alueilla jopa kauemmin. Lunta on enimmillään metri, itäisillä vaaramailla

enemmän. Vuosittaiset erot lämpötiloissa ja lumimäärässä ovat suuret. (Ran-

tamäki-Lahtinen 2008, 46.)

2.2 PORON LISÄRUOKINTA

Suomessa porojen lisäruokinta yleistyi 1960- luvulla aluksi poronhoitoalueen

eteläosissa. Lisäruokinta lisääntyi ja levisi seuraavina vuosikymmeninä koko

poronhoitoalueelle, lukuun ottamatta Pohjois-Sallaa. (Rantamäki-Lahtinen

2008, 63.)

Lisäruokinnalla pyritään turvaamaan porojen selviytyminen poikkeuksellisissa

luonnonoloissa, tällöin tarkoitetaan hätäruokintaa. Lisäruokinnalla voidaan

myös helpottaa porojen paimentamista. Lisäksi lisäruokinnalla voidaan lisätä

poronhoidon tuottoa ja vakautta. Tällöin lisäruokinta toteutetaan viemälle lisä-

ravinto maastoon tai porot ruokitaan tarhaan. Maastoruokinta on yleisintä po-

ronhoitoalueen keski- ja pohjoisosissa, vastaavasti tarharuokinta on yleisintä

etelä- ja keskiosissa muulla poronhoitoalueella. Tarhavasotus ja kevätruokin-

ta ovat yleisiä pohjoisosissa poronhoitoaluetta. (Rantamäki-Lahtinen 2008,

63–64.)

9

Lisäruokinnan edellytykset paranevat eteläisellä poronhoitoalueella. Viljely-

maata on enemmän ja poronhoito on yleisesti maatilatalouden sivuelinkeino.

Perinteisen maatalouden harjoittamisen vähetessä elinkeinon tuotanto-

panoksia, kuten pellot ja koneet on voitu siirtää porotalouden käyt-

töön.(Maijala – Nieminen 2004, 3.) Lisäruokinta aloitetaan talvisin vuoden

vaihteen jälkeen tai viimeistään silloin kun kaivuolosuhteet vaikeutuvat ja po-

rot eivät saa riittävästi ravintoa luonnonlaitumilta (Maijala ym. 1998, 91).

Lisääntynyt ruokinta on muuttanut poronhoitoa vähentäen elinkeinon riippu-

vuutta talvilaitumista ja luonnonoloista. Lisäruokinta on jokavuotista varsinkin

eteläisellä ja keskeisellä poronhoitoalueella ja on jo laitumiin rinnastettava

välttämätön tuotantotekijä. Poronhoitovuonna 2003/04 poronhoitoalueen elo-

poroista yli 41 prosenttia oli tarharuokinnassa. Tarhoja oli yhteensä 1 317,

joissa keskimäärin ruokittiin 64 poroa 88 vuorokauden ajan. Lisäruokintaan

käytettiin kuivaksi heinäksi laskettuna 22 miljoonaa kiloa eli maa ja elintarvi-

ketalouden tutkimuskeskuksen rehutaulukon(maa- ja elintarviketalouden tut-

kimuskeskus 2010) mukaan 16,08 miljoonaa rehuyksikköä. (Rantamäki-

Lahtinen 2008, 63–64.)

Ruokinnan kustannuksia on vaikea laskea, mutta tavallisesti maastoruokinta

on kannattavampaa kuin tarharuokinta. Hätäruokinta kannattaa vain jos näl-

kiintyneiden porojen pelastaminen on mahdollista. (Rantamäki-Lahtinen

2008, 65.)

Kaamasen koetarhalla tehtyjen kokeiden tuloksissa saatiin ruokinnan kus-

tannuksiksi 72,9 euroa poroa kohti vapaalla täysrehun syönnillä, normaali

tarharuokinnalla 42,3 euroa poroa kohti, maastoruokinnalla 38,3 euroa poroa

kohti ja 10,5 euroa luonnonlaitumilla(Maijala – Nieminen 2004, 37). Anna-

Leena Jänkälän opinnäytetyössä tarharuokinta on laskennallisesti halvempi

kuin maastoruokinta jos poroja on tarhassa noin 200. Kun porojen määrä

ruokinnassa on yli kahdensadan, on maastoruokinta halvempaa kuin tarha-

ruokinta(Jänkälä 2009, 46). Ruokintamenot olivat paliskuntien menoista koko

poronhoitoalueella poronhoitovuonna 2003/04 lähes 18 %, varsinaisen po-

10

ronhoitoalueen alapuolella olevalla muulla poronhoitoalueella jo yli 25 %

(Rantamäki-Lahtinen 2008, 65).

2.2.1 Porojen ravinnon tarve ja käytettävät rehut

Rehujen sisältämän ja eläimen eri tuotantovaiheissa tarvitseman energian

mittaamiseksi on kehitetty erilaisia rehuarvojärjestelmiä. Porojen ruokintaan

rehuyksikköjärjestelmää on sovellettu lähes suoraan. Suomessa on vuodesta

1995 ollut käytössä muuntokelpoiseen energiaan perustuva rehuyksikköjär-

jestelmä(ry) ja valkuaiselle OIV-PVT-järjestelmä. (Maijala ym. 1998, 93–94.)

Vaadinporo tulee toimeen talvella normaalioloissa 1,1 ry vuorokaudessa,

edelliskevään vasa 0,7 ry vuorokaudessa ja hirvas 1,9 ry vuorokaudessa. Li-

säksi porot tarvitsevat raakavalkuaista, 100 kiloa painava poro tarvitsee 90–

110 grammaa vuorokaudessa. Käytettävän rehu tulee sisältää 10–12 pro-

senttia raakavalkuaista jotta poron paino pysyy ennallaan. (Maijala ym. 1998,

54 ja 111.)

Ruokinta on merkittävin poron kuntoon ja terveyteen vaikuttava yksittäinen

hoitotekijä. Tasapainotettu, laadullisesti ja määrällisesti oikeaksi mitoitettu ra-

vinto pitää porot terveinä ja vastustuskykyisinä tauteja vastaan, auttaa niitä

pärjäämään hyvin talven yli ja lisääntymään tuloksellisesti. (Maijala ym. 1998,

127.)

Porojen ruokinnassa yleisimmin käytettyä rehuja ovat eri nurmirehut, viljat ja

teolliset rehut. Nurmirehuja on tarjolla kuivaheinänä, heinäjauhona, rakeistet-

tuna heinänä ja säilörehuna sekä esikuivattuna että märkänä. Nurmirehujen

korjuuaste määrää rehun ravinto- ja sulavuusarvon. Porolle kelpaa vain hie-

norakenteinen ja korsiintumaton heinä. Porolle heinän sulavuus on huono.

Heinäjauho soveltuu porolle kun siihen on lisätty väkevyyttä nostavia rehuja.

Jauhaminen mahdollistaa karkeankin heinän syönnin. Rakeistettu heinä kel-

paa poroille hyvin, mutta vaatii pitkän totutusajan 3-4 viikkoa. Säilörehu so-

veltuu hyvin poronrehuksi, se on kuivaheinää maittavampaa. Esikuivattu säi-

11

lörehu pysyy paremmin sulana, kuin tavallinen säilörehu ja on helpompi kul-

jettaa maastoon. ( Maijala ym. 1998, 101–103.) PORUTAKU - hankkeen tal-

vella 2012 järjestämien ruokinta kokeiden perusteella säilörehun silppuami-

nen parantaa säilörehun maittavuutta (Maijala 2012, 15).

Täysrehut ovat erityisesti poroille kehitettyjä rehuja, jotka on suunniteltu sisäl-

tämään poron tarvitsemat ravintoaineet. Ne koostuvat pääasiassa viljasta,

sokeri- ja myllyteollisuuden sivutuotteista sekä valkuaisraaka-aineista. Täys-

rehuja voidaan antaa poroille, myös ainoana rehuna. Teollisista täysrehuista

on hyviä kokemuksia porojen hoidossa. Väkirehut ovat energiapitoisia rehuja,

joita annetaan väkevöittämään korsirehuvaltaista ruokintaa. Väkirehuja an-

netaan vain muiden rehujen yhteydessä enintään 40 – 60 prosenttia. Väkire-

huja poronruokinnassa on käytetty viljoista ohraa ja kauraa, sekä alkoholi- ja

myllyteollisuuden sivutuotteita ohrarehua ja mäskiä. (Maijala ym. 1998, 104–

105, 119.) Farmit internet sivuilla sanotaan viljan syötön edellytyksenä olevan

viljan jyvien rikkominen, koska kotieläimet eivät voi sulattaa jyviä (Farmit

2012).

2.2.2 Lisäruokinnan järjestäminen

Maasto- ja tarharuokinnassa käytetään samoja rehuja, mutta tarharuokinnas-

sa voidaan lisäksi käyttää rehuja, joita on vaikea kuljettaa pitkiä matkoja.

Maastoruokinnassa lisärehujen tarve riippuu laitumien ravinnon saannista,

lähtökohtaisesti lisärehutarve kasvaa kevättä kohti. Maastoruokinnassa rehut

levitetään lumelle. Maastoruokinnassa on hyvä olla paliskuntakohtaiset

säännöt. Maastoruokinnan toteutus on helpompaa ”kairoittain” tai tokkakun-

nittain, sillä yhteistyöllä kannattavuus paranee. On muistettava ettei poroja

ruokita kymmeniä kilometrejä pitkälle moottorikelkan uralle, sillä porot käve-

levät uraa pitkin ja hukkaavat näin energiaa. ( Maijala ym. 1998, 112–113.)

Tarharuokinnassa käytettävän aidan on oltava niin iso, että poroille on jatku-

vasti puhdasta lunta saatavilla. Poroille on annettava mahdollisuus tottua

ruokintaan ennen täysimittaiseen ruokintaan siirtymistä. (Maijala ym. 1998,

12

115.) Hyväkuntoinen poro sopeutuu ruokintaan 1-2 viikossa (Hukkanen –

Laaksonen - Maijala 2009, 10) ja nälkiintynyt poro tarvitsee 2-3 viikkoa (Mai-

jala ym. 1998, 137). Rehuastiat, kaukalot, heinähäkit ja automaatit ovat hy-

viä ruokinta ratkaisuja, sillä eteenkin pienissä aitauksissa puhtaanapidon

merkitys korostuu (Hukkanen ym. 2009, 16).

Korsirehut levitetään useimmiten pieniin tuppoihin. Korsirehuja ei levitetä

maahan isoina kasoina, sillä valtaporot valtaavat kasat itselleen. Syötyään ne

asettuvat rehujen päälle märehtimään, jonka jälkeen rehu ei ole enää maitta-

vaa. Maittavat ja/tai määrältään vähäiset rehut on jaettava nopeasti, jotta

kaikki porot saavat osansa. Nopeasti jaettavia ovat täys- ja väkirehut. Poro-

määrien kasvaessa moottorikelkan ja mönkijän käyttö tulee tarpeelliseksi.

Ruokinnan nopeuteen ei tarvitse kiinnittää huomiota, jos jaettavia rehuja an-

netaan niin runsaasti, että porot eivät ehdi syödä kaikkea kerralla. Tämä ei

kuitenkaan koske väkirehuja. (Maijala ym. 1998, 117.)

Tarhassa tulee olla runsaasti tilaa, mikäli rehut levitetään puhtaalle lumelle.

Jos tarhassa on vähän puhdasta lunta, tulevat rehut tarjota maasta irti olevis-

ta astioista (Porojen talvitarhauksen hyvien toimintatapojen opas 2012, 5).

On muistettava varmistaa kaikkien porojen rehunsaanti, sillä valtaporot voivat

estää hierarkiassa alempina olevien porojen syönnin, jolloin ne eivät uskalla

tulla ruokailemaan valtaporojen lähelle (Maijala ym. 1998, 116).

13

3 TEKNOLOGIA SELVITYKSEN TOTEUTUS

Tämän opinnäytteen osana oli selvittää porotalouden käytössä olevat ruokin-

tateknologiat. Selvitys toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimukse-

na. Laadullisessa tutkimuksessa pyritään ymmärtämään todellisuutta laadul-

lisen aineiston kokoamisen ja analysoinnin avulla. (Rovaniemen ammattikor-

keakoulu 2011, 3.)

Laadullinen menetelmä sanan laajimmassa merkityksessä viittaa tutkimuk-

seen, jossa käytetään ihmisten omin sanoin kirjallisesti tai suullisesti tuotta-

maa aineistoa. Laadullisen tutkimuksen tiedonkeruumenetelminä voivat olla

havainnointi ja haastattelut. Aineistona voi olla opiskelijan tekemät kenttä-

muistiinpanot, videot ja muut tallenteet. Tutkimusaineiston laadullinen käsitte-

ly on loogiseen päättelyyn ja tulkintaan perustuvaa sisällön erittelyä, jonka

tarkoituksena on luoda hajanaisesta tiedosta mielekäs, selkeä, tiivis ja yhte-

näinen tutkittavaa ilmiötä kuvaava tietokokonaisuus. (Rovaniemen ammatti-

korkeakoulu 2011, 3.)

Selvitys toteutettiin aikaisempien tietojen pohjalta, sekä kyselytutkimuksena

ja täydentävinä haastatteluina. Aihe rajattiin koskemaan poron ravinnon kan-

nalta tärkeimpien rehujen eli nurmirehujen, teollisten rehujen ja viljojen jaka-

mista sekä annostelua. Lisäksi aiheeseen kuuluu viljojen litistäminen ja nur-

mirehujen jauhaminen sekä silppuaminen. Aiheesta ei ole tehty kattavia sel-

vityksiä ennen tätä opinnäytettä. Rovaniemen ammattikorkeakoulun agrolo-

giopiskelijat vuosikurssilta 2001 ovat tehneet 2002 - 2003 talvella projek-

tiopintoina projektin, jossa selvitettiin porojen ruokintaa helpottavia laitteita.

Projektin raportti ja projektin tekemä ruokintalaitteita esittelevä video toimivat

tämän opinnäytteen lähteenä. Myös työterveyslaitoksen verkkosivuilla esitel-

lään muutama ruokintaa helpottava laite.

Opinnäytteen tilaaja PORUTAKU -hanke kiersi syksyllä 2011 paliskuntien

kokouksissa ja muissa porotalouden tapahtumissa jakaen tietoa hankkeesta

ja teetti samalla kyselyn liite 1, jossa yhtenä kysymyksenä on ruokinnassa

käytettävät koneet. Lomake on ollut saatavilla myös PORUTAKU - hankkeen

verkkosivuilla. Koska paliskuntien kokoukset ajoittuvat ajallisesti samoille

14

ajoille ei hankkeen toimijoilla ollut mahdollisuutta vierailla kuin muutamassa

kokouksessa, jotka keskittyivät lähinnä Rovaniemen ympäristöön. Vastauk-

sia saatiin 73 kappaletta, vastaamatta jättäneiden määrästä ei ole tietoa.

Vastaajia löytyi koko poronhoitoalueelta, mutta Rovaniemen alueen paliskun-

tien osakkaat ovat vastaajien joukossa huomattavana enemmistönä.

Vastaajien määrän suppeasta määrästä ja alueellisesta keskittymisestä joh-

tuen päädyttiin johtopäätökseen, ettei kysely anna välttämättä todellista ku-

vaa poronhoitoalueella käytettävästä teknologiasta. Kokonaistutkimus, jossa

olisi otettu yhteyttä jokaiseen poronhoitoruokakuntaan, todettiin olevan hank-

keen resurssien ulkopuolella ja ajankäytöllisesti mahdottomaksi toteuttaa.

Poronhoitajien vastausprosentin oletettiin jäävän alhaiseksi, jos uusi kysely

lähetettäisiin postitse tai muita välineitä kuten sähköpostia hyväksikäyttäen.

Jotta saataisiin riittävä alueellinen ja määrällinen kattavuus vastaajien jou-

kossa päätettiin teetättää kysely poroisännille liite 2. Poroisäntä, joka on jo-

kaisen paliskunnan virallinen edustaja (Finlex 2012), oletettiin tietävän oman

paliskuntansa tilanteen ruokintateknologioiden osalta riittävän tarkasti.

Rovaniemellä järjestettiin 1.3.2012 poroisäntien koulutuspäivät. Kysely pää-

tettiin jakaa ja esitellä kyseisessä tilaisuudessa. Alun perin oli tarkoitus saada

vastaukset välittömästi tilaisuuden loputtua, mutta saimme puheenvuoron

vasta tilaisuuden viimeisenä. Koska PORUTAKU - hanke toteutti samaan ai-

kaan täysrehukyselyn poroisäntäpäivillä, joka oli tarkoitus palauttaa postitse

valmiiksi maksetuissa kirjekuorissa. Tämän vuoksi päätettiin ruokintatekno-

logia kysely jättää palautettavaksi samassa kirjekuoressa täysrehukyselyn

kanssa.

Koska jouduimme esittäytymään tapahtuman viimeisenä, muutama poroisän-

tä poistui paikalta ennen kyselyn esittelemistä ja jäi näin ollen ilman kyselyä.

Osanottajalistan mukaan paikalla oli 39 poroisäntää ja varaporoisäntää,

huomioimatta paikalta poistuneita. Osanottajalistan mukaan päätettiin lähet-

tää poissaolleille varsinaisille poroisännille kysely postitse, mukaan lukien yk-

si koulutustilaisuudesta aikaisemmin poistunut. Poroisäntien nimet ja yhteys-

tiedot saatiin paliskuntain yhdistyksen verkkosivuilta. Kyselyitä lähetettiin 32

15

kappaletta. Palautusta toivottiin maaliskuun loppuun mennessä. Maaliskuun

22. päivänä lähetettiin vielä palauttamatta olleille poroisännille muistutusteks-

tiviesti. Huhtikuun puoliväliin mennessä kyselyitä oli palautettu 25 kappaletta

71 jaetusta ja lähetetystä kyselystä.

PORUTAKU - hankkeen tekemän kyselyn perusteella tehtiin haastatteluja eri

ruokintateknologioiden käyttäjien keskuudessa. Haastateltavat valittiin heidän

käyttämiensä laitteiden ja ruokintamallien perusteella. Kaikkiaan yhdeksää eri

porotalousyrittäjää haastateltiin eri laitteiden käytöstä ja lisäksi haastateltiin

yhtä maatalousyrittäjää. Haastatteluita tehtiin PORUTAKUn tilavierailujen ja

ruokintakokeiden yhteydessä, puhelimitse, sekä vierailemalla yhden haasta-

teltavan kotona. Haastatteluihin ei ollut valmista kysymys pohjaa. Jokaiselta

haastateltavalta kysyttiin heidän käyttämiensä laitteiden ominaisuuksia ja

toimivuutta lisäruokinnassa. Lisäksi kysyttiin laitteiden hintoja ja käyttökus-

tannuksia, sekä taustatietoja tilan ruokintamallista. Haastatteluita ei nauhoi-

tettu vaan kirjattiin suoraan muistivihkoon, josta ne koottiin lopuksi puhtaaksi-

kirjoitettuna word tiedostoksi. Hyödynsin omaa tietoani porotalousyrittäjänä

laitteista, joista minulla oli tietoa ja kokemuksia.

16

4 RUOKINTATEKNOLOGIA SELVITYKSEN TULOKSET

4.1 TULOKSIEN POHJATIETOJA PORUTAKU - hankkeen toteuttaman kyselyyn saatiin vastauksia 73 kappa-

letta. Kymmenen vastaajaa ilmoitti ruokkivansa porot käsin, 46 vastaajaa

käytti moottorikelkkaa, 21 vastaajaa käytti mönkijää, 46 vastaajaa käytti trak-

toria, viidellä vastaajalla oli käytössä täys- tai väkirehun jakoon koneella ve-

dettävä automaatti ja viisi vastaajaa käytti säilörehun jakamiseen erikseen

tarkoitettua laitetta. Lisäksi mainittiin valssimylly, paalipiikki/veitsi, tuorerehu-

leikkuri ja auto. Vastaajien pääteltiin käyttävän traktoria, mikäli oli mainittu

traktorin lisälaite, mutta ei itse traktoria. Alla olevasta pylväsdiagrammista

näemme vastaajien käyttämien laitteiden suhteen vastaajiin.

Kuvio 1. PORUTAKU - hankkeen toteuttaman kyselyn tulokset suhteessa vastaajiin

Aineistoa analysoidessa tulee huomioida aineiston pieni määrä, mutta johto-

päätöksiä voidaan silti tehdä. Yli puolet vastaajista käyttää traktoria ja moot-

torikelkkaa hyväksi porojen ruokinnassa. Lisäksi 21 vastaajaa ilmoittaa käyt-

tävänsä mönkijää. Traktoria, mönkijää ja moottorikelkkaa jo käyttävien vas-

taajien on helppo hyödyntää edellä mainittujen ajoneuvojen lisälaitteita ruo-

kinnassa sillä heillä on jo olemassa olevaa peruskoneistusta. Jos koko po-

ronhoitoalue noudattaa tätä jakaumaa poronhoitajien parissa, on porotalou-

den piirissä jo huomattava määrä peruskoneistusta ja täten helppo siirtyä

käyttämään ruokintaa helpottavaa kalustoa.

0

10

20

30

40

50

60

70

17

Kyselyssä ei kysytty vastaajien ruokinnassa olevia poromääriä, joten ei voida

päätellä koneiden käytön ja käsin ruokkimisen suhdetta poromääriin. Mieles-

täni voidaan kuitenkin olettaa osalla vastaajista olevan suhteellisen vähän

poroja vastauksien analysoinnin perusteella mikä lisää koneiden käyttösuh-

detta ammattimaisessa poronruokinnassa, mikäli ammattimaisuus määritel-

lään vähintään eloporotukeen oikeuttavana 80 eloporon määränä ruokakun-

taa kohti. Tunnen henkilökohtaisesti useita kyselyyn vastanneita poronomis-

tajia. Huomasin etteivät kaikki tuntemani poronomistajat maininneet käyttä-

miään ruokintalaitteita, mutta kaikki mainitsivat kyllä peruskoneet: traktorin,

moottorikelkan ja mönkijän.

Poroisäntien täydentävässä kyselyssä mainittiin yksi uusi laite, jota ei edelli-

sessä kyselyssä ollut mainittu, puutavarakuormain säilörehun jaossa. Po-

roisäntien kyselyssä vastaukset tulivat lähinnä eteläiseltä ja keskeiseltä po-

ronhoitoalueelta. Saamelais- alueelta ei tullut yhtään vastausta.

Poroisäntien täydentävässä kyselyssä kysyttiin myös toivomuksia: mitä ruo-

kintavälineitä porotalouden käyttöön tulisi saada. Useat vastaajat toivoivat

porotalouden käyttöön apevaunuja, paalisilppureita ja ruokinta-automaatteja,

myös kelkalla ja mönkijällä vedettäviä heinän ja täysrehun sekoittavia sekä

jakavia pienvaunuja toivottiin. Toivottiin myös säilörehun jakovaunua/rekeä

moottorikelkkaan ja lisäksi purkavaa rekeä ilman mainintaa minkä rehun pur-

kamista toivottiin. Yleisesti siis toivottiin ruokintaa helpottavia ja tehostavia

laitteita.

4.2 TRAKTORIKÄYTTÖISET RUOKINTALAITTEET Tässä luvussa esitellään tiedossa olevat porojen ruokintaan käytettävät lait-

teet. Peruskoneistus eli traktorit, moottorikelkat ja mönkijät ovat yleisesti tie-

dossa, joten niitä ei esitellä tarkemmin. Ruokintalaitteet jaotellaan niiden

käyttötavan mukaan: traktori -käyttöisiin ruokintalaitteisiin, moottorikelkka tai

mönkijä vetoisiin laitteisiin ja automaatteihin. Koneita voi olla käytössä myös

muita merkkejä kuin esitellyt mutta niiden toiminta periaatteet ovat kuitenkin

lähellä toisiaan.

18

Porotalouden ruokintalaitteita tarkastellessa tulee ilmi poromiesten oma-

aloitteisuus ruokintalaitteiden kehittelyssä. Monet laitteet ovat alusta loppuun

itsenäisesti kehitetty ja moni laite on alun perin tehty toista tarkoitusta varten.

Laitteilla voi olla myös muuta käyttöä porotalousyrittäjän taloudessa.

Traktorilla käytettäviä laitteita on montaa eri tyyppiä, mutta suurin osa toimii

60–100 hevosvoimaisilla perustraktoreilla ilman erikoisvaatimuksia. Etukuor-

main on traktorin lisälaite ja nykyään yleinen lisälaite traktorissa, kaikilla

opinnäytettä varten vierailluilla tiloilla oli etukuormaajalla varustettu traktori.

Useat välineet vaativat koneellista lastausta, jossa etukuormaaja on tarpeel-

linen väline. Myös traktorin nelivetoisuus on nykyään yleinen ratkaisu ja po-

ronruokinnan olosuhteisiin tarpeellinen.

Traktorin käytön rajoituksia voivat asettaa jo edellä mainitut poronhoitoalueen

luonnon olosuhteet kovineen pakkasineen. Omien kokemuksien perusteella

traktorin käynnistettävyys ja kestävyys, sekä laitteiden kestävyys pakkasella

voi tuottaa ongelmia ja kalliita remontteja.

4.2.1 Rehuleikkurit

Rehuleikkuri on tarpeellinen väline säilörehun jakamisessa. Leikkuri on tar-

koitettu säilörehun leikkaamiseen aumasta. Leikkurin periaatteena on leikata

hydraulisesti puristamalla säilörehukappaleita. Leikkureita on laatikkomallisia

ja kuokkaleikkureita. Myös rehupihtejä voidaan pitää rehuleikkureina, sillä

niiden rakenne vastaa laatikkoleikkuria, leikkuulaatikko on vain korvattu pii-

keillä. Leikkureita on saatavilla sekä takanostolaitteisiin kolmipistekiinnityksel-

lä kytkettävinä että etukuormaajaan kytkettävänä.

Leikkuria voidaan käyttää myös pyöröpaalien hajottamiseen, mutta se voi ra-

sittaa leikkurin rakenteita kohtuuttomasti varsinkin jos kyseessä on jäätynyt

pallo. Leikkurilla voidaan siis irrottaa rehua aumasta ja pyöröpaalista. Sillä

voidaan myös jakaa rehua pudottamalla rehuläjiä ympäri ruokintapaikkaa tai

varta vasten tehtyihin paikkoihin.

19

Leikkureita voi saada erittäin halvalla maanviljelijöiden vaihtaessa koneitaan,

oma rehuleikkurini maksoi käytettynä 350 euroa. Uudet leikkurit voivat olla

hinnaltaan useita tuhansia euroja. Käyttökustannukset ovat olleet kirjoittajan

omassa leikkurissa alhaiset, lähinnä rasvausta, yksi letkun vaihto ja piikkien

satunnaista hitsausta viiden vuoden käytön aikana kaikissa olosuhteissa.

Traktorin käyttökulut pysyvät rehuleikkuria käytettäessä normaalikulutuksen

rajoissa. Kuviossa kaksi nähdään kuokkaleikkurin malli.

Kuvio 2. Kuokkaleikkurin käyttöä Poikajärven paliskunnassa(Hangasvaara ym. 2003)

4.2.2 Paaliveitset

Paaliveitsi on tarkoitettu pyöröpaalin hajottamiseen. Myös veitsiä löytyy usei-

ta eri tyyppejä. Veitsiä saa sekä takanostolaitteisiin kolmipistekiinnityksellä,

että etukuormaajan sovitteille. Veitsen toiminta periaatteena on paalin hal-

kaiseminen hydraulisella veitsellä laitteen runkoa tai maata vasten.

Olimme seuraamassa Narkauksen paliskunnassa Jänkälän Petrin poroaidal-

la veitsen käyttöä. Veitsi oli etukuormaajaan kytkettynä. Useita pyöröpaaluja

hajotettiin veitsellä aitauksiin noin 40 minuutissa. Paalu halkaistiin ensin puo-

leksi, jonka jälkeen muovit ja verkot poistettiin. Tämän jälkeen puolikas paalu

otettiin veitsen väliin ja vietiin aitaukseen, aitauksessa puolikas paalu paloitel-

tiin pienempiin osiin ympäri aitaa paaluveistä hyväksikäyttäen. Paalun hajo-

tus oli todella helpon näköistä ja nopeaa, mutta Jänkälä mainitsi tilanteen

20

vaikeutuvan, jos paalut pääsevät jäätymään. Käyttökustannukset veitsellä

ovat alhaiset ja veitsien hankintahinnat vaihtelevat muutamasta sadasta eu-

rosta tuhansiin euroihin. Halvimmilla veitsillä ei voi levittää, kuten Jänkälän

käyttämällä veitsellä, vaan ne ovat vain paikallaan olevaa halkaisua varten.

Paaliveitsen toimintaa havainnollistetaan alla olevassa kuvassa.( Jänkälä

2012.)

Kuvio 3. Paaliveitsi Narkauksen paliskunnassa(kuva Veikko Maijala)

Alakylän paliskunnassa on vuonna 2003 ollut käytössä vastaavan mallinen

veitsi kolmipistekiinnityksellä. Se on paikallisen keksijän käsin tekemä malli.

Agrologi opiskelijoiden 2003 tekemällä videolla myös se on verrattain nopea

ja käytännöllinen laite. Siinä traktorina toimii takavetoinen ja ilman etukuor-

maajaa oleva malli, joten myös vähän vanhemmalla traktorilla pystytään te-

hokkaaseen poron ruokintaan. Alla olevassa kuvassa esitellään veitsen ja

traktorin toimintaa.(Hangasvaara ym. 2003a.)

Kuvio 4. Paaliveitsi Alakylän paliskunnassa(Hangasvaara ym. 2003)

21

Samalla videolla on myös Oraniemen paliskunnassa oleva paaliveitsi. Veit-

sen esittely löytyy myös työterveyslaitoksen verkkosivuilta. Myös se on kol-

mipiste kiinnityksellä. Tämän veitsen rakenne ja toimintaperiaate on hieman

erilainen, mutta silti käytännöllinen helpottamaan poromiehen työtä. Tämä

veitsi ei videolla näytä olevan yhtä tehokas aitaan levityksessä kuin edelliset

veitset, mutta hajottaa paalun edellisiä pienemmäksi. Kuten alla olevasta ku-

vasta voi päätellä. Näiden kahden videolla olevan veitsen kustannuksista ei

ole tietoa, mutta voidaan olettaa, etteivät niiden käyttökustannukset poikkea

oleellisesti Jänkälän käyttämästä veitsestä, yksinkertaisesta rakenteesta joh-

tuen. (Hangasvaara ym. 2003b.)

Kuvio 5. Paaliveitsi Oraniemen paliskunnassa (työterveyslaitos 2012)

Useilla tiloilla on lisäksi pyöröpaalien siirtelemiseen apuvälineenä paalipihdit,

jotka ovat etukuormaajan lisälaite. Ne ovat erittäin käytännölliset paalujen lii-

kuttelemisessa. Varsinkin paalien muovi säilyy pihtejä käyttäessä ehjänä pa-

remmin kuin muilla välineillä. Ruokinnassa pihdit ovat kätevät esimerkiksi

myöhemmin esiteltävän apevaunun lastauksessa tai paalien siirtelemisessä

ruokintapaikalle. Paalipihtejä saa käytettynä muutamalla sadalla eurolla, uu-

det maksavat kalleimmillaan useita tuhansia euroja. Yksinkertainen rakenne,

kuten alla olevasta kuviosta kuusi näemme, mahdollistaa pihdeille pienet

käyttökulut.

22

Kuvio 6. Paalipihdit (Karoliina Majuri)

4.2.3 Peräkärryt

Peräkärryjä käytetään porojen ruokinnassa yleisesti säilörehun levityksessä.

Niillä voidaan siirtää säilörehua paikasta toiseen ja niillä voidaan myös levit-

tää säilörehua. Peräkärrystä voidaan levittää säilörehua käsin, jolloin tarvi-

taan kaksi työntekijää: toinen ajamaan traktoria ja toinen levittämään säilöre-

hua. Peräkärrystä voidaan levittää rehua myös koneellisesti puutavarakuor-

maimella, mitä tullaan käsittelemään luvussa.4.2.6.

Peräkärryjä on myös purkavia malleja, joissa peräkärryn lavan pohjaa kiertää

kuljetin. Kuljetin toimii traktorin ulosotolla. Ulosoton kytkemisen jälkeen kulje-

tin siirtää säädetyllä nopeudella lastatun lastin kärrynperää kohti. Itse käytän

vastaavaa kärryä, jossa on lisäksi levityskela kärrynperäosassa. Myös useilla

paliskuntani porotalousyrittäjillä on vastaavia kärryjä käytössä. Säilörehun le-

vitin on mainittu myös agrologi opiskelijoiden 2003 tekemässä videossa. Säi-

lörehunlevitin on nopea keino levittää säilörehu ympäri aitaa. Kun oikea no-

peus kärryn kuljettimelle ja traktorille on löytynyt, leviää säilörehu noin kärryn

levyiseksi ohueksi matoksi ajojäljelle. Levityskela kärryn perässä hajottaa

isommat säilörehu kasautumat hienommaksi silpuksi. Purkavankärryn toimin-

ta ja jälki näkyy alla olevasta kuvasta.

23

Kuvio 7. Purkavakärry säilörehun jaossa Poikajärven paliskunnassa(Veikko Maijala)

Omalla tilallani yhdellä kärryllisellä ruokitaan noin 150 vaadinta joka toinen

päivä. Kärryn lastaus kestää noin 15 minuuttia ja purku noin 15 minuuttia.

Kärry on ollut käytössä vasta vuoden ja käyttökustannukset ovat vielä olleet

alhaiset sisältäen lähinnä rasvausta, hankintahinta kärryllä oli tuhat euroa.

Polttoaineen kulutus kärryä käyttäessä ei poikkea normaalista kahdeksasta

kymmeneen litraa tuntia kohden käyttämälläni 100 hevosvoimaisella traktoril-

la. Maavara kärryssä on korkea, joten sillä voidaan levittää rehua huonommil-

lekin ajoalustoille. Sillä varsinkin kevättä kohti rehun levitykseen olisi saatava

puhtaita ajouria. Kärry toimii hyvin jaettaessa aumaan säilöttyä sulaa säilöre-

hua. Paaleja levitettäessä, on lastauksen aikana muistettava huolellisesti ha-

jottaa paali pieniksi paloiksi tasaisesti kärryyn, isot rehukasaumat voivat ju-

mittaa levityskelan toiminnan. Jäätynyt paali voi aiheuttaa ongelmia ja mah-

dollisesti johtaa kärryn rikkoontumiseen. Alla olevasta kuviossa kahdeksan

nähdään valmiiksi lastattu purkavakärry.

24

Kuvio 8. Lastattu purkavakärry Poikajärven paliskunnassa (Hangasvaara ym. 2003)

Otettaessa ruokintakäyttöön kotieläintiloilla käytössä olleita koneita on muis-

tettava tautien ja loisien tutkitusti parempi siirtyvyys märehtijästä toiseen jopa

pitkän ajan jälkeen. Tästä syystä huolellinen laitteen pesu ja desinfiointi on

tarpeen ennen käyttöönottoa. (Talvitarhauksen hyvien toiminta tapojen opas

2012. 8.)

4.2.4 Apevaunut

Ape eli seosrehuvaunu on vaunu jolla voidaan sekoittaa ja jakaa itse tehtyjä

rehuseoksia. Poronhoitoalueella oli muutamia vaunuja käytössä, mutta aina-

kin vielä niiden laajempaa käyttöä on rajoittanut kallis hankintahinta. Vierailin

yhdellä tilalla seuraamassa apevaunun käyttöä ja haastattelin puhelimitse yh-

tä vaunulla porojansa ruokkivaa yrittäjää.

Vierailin Jarmo kynkäänniemen tilalla, jossa porot ruokittiin junkkarin ape-

vaunun avulla. Tilallinen jakoi täysrehut erikseen, joko käsin tai varta vasten

tilalle rakennetulla rehunjakovaunulla. Apevaunulla jaettiin vain päivittäiset

säilörehut. Ruokinta alkoi apevaunu lastauksella (kuvio 9). Tilalla oli kaksi

traktoria, toinen noin 80 hevosvoimainen, joka toimi koko talven apevaunun

25

vetäjänä ja toinen noin 90 hevosvoimainen etukuormaajalla, sekä paalipih-

deillä varustettuna lastaamassa vaunua.

Kuvio 9. Apevaunu Jarmo Kynkäänniemen tilalla (Karoliina Majuri)

Tilalla oli käytäntönä ajaa pyöröpaalit talouskeskukseen, jotta talvella traktorit

voivat aloittaa työt lämmitettyinä. Apevaunu lastataan talouskeskuksessa

normaalisti kahdella pyöröpaalulla. Apevaunussa oli varusteena vaaka, jolloin

oikean rehumäärän lastaaminen poroa kohti oli helppoa. Apevaunuun lastat-

tiin poikkeuksellisesti myös 40 kilon säkki täysrehua maittavuuden lisäämi-

seksi. Yrittäjä oli voittanut lavallisen täysrehua porokilpailuista ja käytti sen

säilörehun maittavuuden parantamiseen. Apevaunun annettiin sekoittaa säi-

lörehua noin 15 minuuttia (kuvio 10). Yrittäjä piti riittävän pitkää sekoitusta

tarpeellisena, jotta jakovaiheessa ei syntyisi ongelmia ja rehu olisi tarpeeksi

murskaantunutta.(Kynkäänniemi 2012.)

26

Kuvio 10. Rehun jauhatus apevaunulla (Karoliina Majuri)

Sekoituksen jälkeen yrittäjä ajoi tarhalle noin 500 metriä ja jakoi rehut aitauk-

seen varta vasten raivatulle riistapellolle. Jako tapahtui noin 15 minuutissa eli

koko rehun jako kesti yhteensä lastauksineen noin 35 minuuttia. Yrittäjän

apevaunu jakoi rehut karhelle halutulle puolen vaunua. Vaunun purku tapah-

tuu murskausruuvia pyörittämällä ja avaamalla hydraulisen luukun hihnakul-

jettimelle. Ruuvi pudottaa pyöriessään avoimesta luukusta rehua kuljettimelle

ja kuljettaja säätelee rehun annostusta luukulla, kuljettimen pyörintänopeu-

della ja ajonopeudella. Alla olevassa kuviossa 11 näemme rehun jakamista

apevaunulla.(Kynkäänniemi 2012.)

Kuvio 11. Säilörehun jako apevaunulla (Karoliina Majuri)

27

Vaunu oli tehokas ja nopea käyttää, mutta raskaan rakenteen johdosta vaatii

hyvän ajoalustan. Ajo oli lumessa paikoitellen hankalaa. Yrittäjä oli myös ko-

keillut appeiden tekoa mutta ei ollut tyytyväinen appeen syöttöön. Hänen

mielestään porot valikoivat appeesta maittavimmat osat, talloivat ja sotkivat

osan rehua syömäkelvottomaksi. Yrittäjän vaunu oli maksanut käytettynä 8

000 € ja neljän vuoden aikana huoltokuluja oli syntynyt vain muutama sata

euroa. Uuden apevaunun hinta on useita kymmeniä tuhansia riippuen mallis-

ta. Traktorin käyttökulut olivat pienet, traktoria käytettiin vain 1500 kierroksel-

la. (Kynkäänniemi 2012.)

Myös toisella apevaunun käyttäjällä Seppo Huitsilla oli vastaava Junkkarin

yhdeksän kuution vaunu. Hänellä oli käytössään yksi traktori. Yrittäjä jakoi

vaunulla vain säilörehupaalit, yhden päivää kohti. Rehut jaettiin peltosaralle,

koko ruokinta lastauksineen, sekoituksineen ja jakoineen kesti 1,5 tuntia.

Lastaus tehtiin paaliveitsellä. Polttoaineen kulutukseksi yrittäjä arvioi kymme-

nen litraa tunnissa. Vaunun hankintahinta oli 8 000 euroa sisältäen arvon-

lisäveron.(Huitsi 2012.)

Yrittäjä oli tyytyväinen vaunuun. Huonona puolena hän mainitsi vaunun ison

koon ja painon, joka asettaa haasteita ruokintapaikan suhteen. Yrittäjä oli

poistanut kuljetinmaton, jolloin rehu putoaa suoraan luukusta ajojäljelle. Mat-

to oli rikkoontunut pakkasella ja yrittäjä piti korjauskustannuksia liian kalliina.

Muuten vaunun ylläpito ei ollut vaatinut kuin terien vaihtoa.(Huitsi 2012.)

Yrittäjä oli myös aikaisemmin kokeillut appeen tekoa. Säilörehun sekaan oli

lisätty litistettyä viljaa ja kivennäisiä. Porot olivat syöneet appeen erittäin hy-

vin ja tarkasti. Yrittäjä ei itse viljellyt viljaa, vaan ne ostettiin suursäkeissä. Vil-

ja litistettiin tilan omalla litistimellä suoraan vaunuun, mikä yrittäjän mielestä

oli työlästä ja aikaa vievää yhdellä traktorilla. Appeen syöttö loppui, kun viljan

hinta nousi liian korkeaksi suhteessa täysrehun hintaan. Yrittäjän suunnitel-

missa oli ehkä joskus palata viljan syöttöön. Mikäli viljan hinta laskee ja sen

litistäminen ja siirto vaunuun helpottuu. (Huitsi 2012.)

28

4.2.5 Paalisilppurit

Paalisilppureita oli kyselyiden mukaan käytössä eripuolilla poronhoitoaluetta.

Haastattelin silppurin käytöstä yhtä maatalousyrittäjää ja yhtä porotalousyrit-

täjää, lisäksi tutustuin silppurin käyttöön Oraniemen paliskunnassa Alakitisen

tokkakunnassa. Paalisilppuri on kone, jonka tarkoituksena on silputa paali

hienoksi silpuksi. Silppurit on myös varustettu lastaus systeemillä, jolloin paa-

lu saadaan silppuriin ilman apuvoimia. Kaikilla haastatelluilla oli käytössä El-

hon rotocutter 1500 – silppuri. Kyselyssä mainittiin lisäksi nimeltä Jeantil -

silppuri, johon on tutustuttu vain pintapuolisesti verkkoesitteen kautta.

Haastateltu maatalousyrittäjä Vesa Karvo käytti vuonna 2007 Elho rotocutter

1500 silppuria (Kuvio 12). Silppuri on tarkoitettu kytkettäväksi kolmipiste kiin-

nityksellä. Silppuria käytettiin Valtra n141 A traktorilla, joka oli varustettu polt-

toaineen kulutusmittarilla. Yrittäjä silppusi noin 300 pyöröpaalua vuodessa.

Silppurin hinta yrittäjän mukaan oli noin 15 000 euroa sisältäen arvonlisäve-

ron. Silppurin käyttökulut olivat noin 200 euroa/vuosi, sisältäen uudet terät ja

rasvaukset. Traktorin polttoainekulut olivat silppuamisen aikaan kuudesta

kahdeksaan litraa tunnilta kulutusmittarin mukaan.(Karvo 2012.)

Kuvio 12. Karvon Vesan paalisilppuri (Veikko Maijala)

Yrittäjä arvioi laitteen käyttöiäksi vähintään kymmenen vuotta, mikäli huollot

ja säädöt tehdään oikein. Säädöillä hän tarkoitti lähinnä kehän pyörittimen

säätöjä. Laite on yrittäjän mielestä hyvä investointi, sillä se säilyttää jälleen-

myyntiarvoaan hyvin. Paalin silppuaminen onnistuu sekä paikaltaan että aja-

29

essa. Silppu voidaan purkaa molemmille puolille konetta tarpeen mukaan ja

karhon etäisyys ja koko on säädettävissä. Paaluja voidaan yrittäjän mukaan

silputa neljästä kuuteen kappaletta tunnissa. Laitteen käyttöä ei haittaa pak-

kanen eikä jäätynyt paali. Paalin silppuaminen havainnollistetaan alla olevas-

sa kuviossa 13. (Karvo 2012.)

Kuvio 13. Rehun silppuaminen käynnissä (Veikko Maijala)

Porotalousyrittäjä Heikki Holsterilla oli käytössä samanlainen Elho rotocutter.

Sitä käytettiin 100 hv traktorilla ja keskikulutus silppuamisessa oli arvioitu

kuudesta seitsemään litraa tunnissa. Rehut jaettiin suoraa aitaukseen karhel-

le traktorilla ajaen. Silppuamisnopeudeksi arvioitiin 3 paalua tunnissa. Laite

oli hankittu käytettynä. Käytettyjen laitteiden hinnat alkavat yrittäjien mukaan

muutamasta tuhannesta eurosta. (Holster 2012.)

Jeantil-paalisilppuri on poroisännille tehdyn kyselyn mukaan käytössä Syvä-

järven paliskunnassa. Laitteen verkkoesitteen mukaan Silppuri on saatavilla

sekä kolmipiste kiinnityksellä että hinattavana. Silppurissa on paalin lastaaja,

lisäksi esitteessä mainitaan myös siilo- ja aumarehun käyttömahdollisuus.

Laiteessa on pohjakuljetin, silppuri ja lietso. Pienin malli on vain säilörehun

jakoa varten, mutta isompiin malleihin on saatavilla säiliöt kivennäisiä ja tiivis-

30

teitä eli pellettejä varten. Isompia Jeantil malleja voidaan näin verrata ape-

vaunuihin. Isommilla silppureilla voidaan näin jakaa apetta, silppuri sekoittaa

kivennäiset ja tiivisteet säilörehun sekaan. Myös tällä silppurilla voidaan rehut

purkaa ajaen karhelle. (Kjellman konekuvasto 2008.)

4.2.6 Puutavarakuormain

Puutavarakuormain säilörehun ruokinnassa mainittiin käytettävän kahdessa

paliskunnassa. En haastatellut käyttäjiä, sillä olen ollut katsomassa rehun le-

vitystä puutavarakuormaimella. Säilörehun levitystä voidaan tehdä kuor-

maimella, joko erillisestä peräkärrystä tai metsäkärrystä, jos kuormain on kär-

ryssä kiinteästi. Rehu on ensin lastattava kärryyn etukuormaimella tai vaihto-

ehtoisesti säilörehu siirretään maahan kärryn viereen ja nostetaan kuor-

maimella kyytiin. Purku ei ajon aikana ole mahdollista.

Traktori pysäytetään ja kuormainta käyttäen levitetään halutun kokoisia re-

humääriä kuormaimen toiminta-alueelle, jonka jälkeen ajetaan jälleen eteen-

päin ja toistetaan toimenpiteet. Jos kuormain on traktorissa kiinni ja mahdol-

listaa erillisen perävaunun käytön on kärryn lastaus helppoa. Jos kyseessä

on metsäkärry, jossa kuormain on kiinteästi, on lastaus työläämpää. Metsä-

kärryä käytettäessä on metsäkärryyn laitettava puita tai muuta materiaalia,

jotta rehu pysyy kärryssä.

Kuormain on käytännöllinen paalien siirrossa, jos sen koko on riittävä. Mutta

on muistettava, että kouralla puristaa helposti paalin rakenteen rikki, josta voi

seurata paalin jäätyminen ja mahdollisesti pilaantuminen. Kouralla ei myös-

kään ole käytännöllistä ottaa rehua suoraan aumasta. Puutavarakuormainta

käytettäessä eivät traktorin polttoainekulut nouse kovin korkealle. Sitä käyte-

tään yleensä pienillä kierroksilla.

Puutavarakuormaimet ovat hankintahinnaltaan kalliita ja voivat olla pakkasel-

la herkkiä rikkoontumaan hydraulisen toimintaperiaatteen vuoksi. Puutava-

rakuormainta ei kannata ostaa yksistään porojen säilörehuruokintaan, sillä

31

siihen on vastaavalla hinnalla saatavilla muitakin ratkaisuja. Tilanne on toi-

nen, jos kuormaimelle on muutakin käyttöä.

4.2.7 Valssimylly

Viljan litistinmyllyllä, on tarkoituksena rikkoa viljan jyvän rakenne, parantaa

sen sulavuutta ja erityisesti murskesäilönnässä mahdollistaa säilyvyys(farmit

2012). Myllyllä voidaan litistää sekä kuivia viljan jyviä että märkiä jyviä.

Haastattelin kahta porotalousyrittäjää, jotka käyttivät litistintä eli valssimyllyä.

Molemmilla oli käytössä Aimo Kortteen murska 350 s mylly (Kuvio 14). Myllyn

hinta Heikki Holsterin mukaan oli käytettynä 2200 euroa ilman arvonlisäveroa

ja uusi maksaisi noin 5000 euroa. Traktorin polttoaineen kulutuksen mainittiin

olevan alhainen, koska mylly on kevyt käyttää. Heikki Holster viljeli itse ohraa

ja kauraa. Viljat säilöttiin murskesäilönnällä eli myllyä käytettiin puinnin jäl-

keen viljojen litistämiseen. (Holster 2012.)

Kuvio 14. Viljan litistin Mylly Holsterin tilalla (Veikko Maijala)

32

Seppo Huitsi osti kuivattua viljaa 1000 kilon suursäkeissä ja litisti ne suoraan

apevaunuun tarpeen mukaan. Huitsi piti litistämistä työläänä. Huitsi oli lopet-

tanut litistämisen viljan hinnan nousun myötä. Yrittäjä arvelija jatkaa litistä-

mistä jos viljan hinta laskee. Lisäksi hän piti tarpeellisena järjestää litistämi-

seen suurempia eriä kerralla eikä vain yhden päivän tarvetta varten.(Huitsi

2012.)

4.2.8 heinäjauhomyllyt

Heinäjauhomyllyllä (Kuvio 15) jauhetaan kuivatettua heinää. Heinän sulavuus

paranee jauhamisen avulla. Heinäjauhon maittavuutta ja väkevyyttä voidaan

parantaa laittamalla jauhamisen yhteydessä myllyn läpi viljaa ja melassia.

Kuvio 15. Heinäjauhomylly Hirvasniemellä (Hangasvaara ym. 2003)

Kyselyissä ei mainittu heinäjauhon käyttöä, mutta tiedän porotalousyrittäjiä,

jotka ruokkivat porojaan heinäjauholla. Myös kirjoittajalla on kokemuksia hei-

nän jauhamisesta ja sen syöttämisestä. Heinän jauhaminen oli mielestäni hi-

dasta ja erittäin työlästä. Heinäjauhon tekeminen ei myöskään ollut miellyttä-

33

vä kokemus, myllyn aiheuttaman heinäpölyn vuoksi. Pölyllä oli todennäköi-

sesti myös terveysvaikutuksia sekä poroon että ruokkijaan. Jauho oli poroille

kylläkin maukasta, mutta jauho tarvitsee vähintään ruokinta kaukalot ja jauho

kastuu välittömästi kostealla ilmalla. Jauhon teko ja käyttäminen poron ruo-

kinnassa on loppunut 90-luvulla kirjoittajan kotikylässä.

Vierailimme porotalousyrittäjä Matti Konttaniemen tilalla, jossa vielä harjoite-

taan heinän jauhamista. Jauhon ruokinta ratkaisu esitellään luvussa 4.5. Yrit-

täjällä oli 80-luvulla ruotsista ostettu kone, jota pyöritetään traktorilla. Konetta

käytettiin vain muutamana päivänä vuodessa jauhon sijoitus ratkaisun joh-

dosta. Yrittäjä piti myös pölyn muodostumista ongelmana, mutta arvioi sen

terveysvaikutusten olevan vähäisiä harvojen käyttökertojen vuoksi. Konee-

seen pystyi syöttämään kokonaisia pienkanttipaaleja. (Konttaniemi 2012.)

Yrittäjä jauhoi päivän aikana noin 3000 kiloa valmista jauhoa. Yrittäjän jau-

hoon sekoitettiin myös ohraa ja melassia. Yrittäjä piti rehun jauhamista edul-

lisena ratkaisuna, myös sen vuoksi ettei poroille tarvinnut antaa täysrehuja.

Konetta voi käyttää yksikin mies, mutta työ on tällöin huomattavasti hitaam-

paa. Yrittäjä käytti konetta yhdessä kahden poikansa kanssa. Kuviosta 16

nähdään heinänjauhamista käytännössä. (Konttaniemi 2012.)

Kuvio 16. Heinänjauhatus käynnissä (Hangasvaara ym. 2003)

34

Myös Hirvasniemen paliskunnassa on käytössä heinäjauhomylly seuraavas-

sa luvussa esiteltävän pellettikoneen raaka-aineiden esikäsittelyssä. Agrolo-

giopiskelijoiden 2003 tekemän esittelyvideon perusteella mylly on periaatteil-

taan samanlainen kuin edellisen yrittäjän mylly. Myös siinä myllyyn sopi pien-

kantti paali ja seosta väkevöitettiin viljalla ja melassilla. Myllyjen hintoja ei ole

haastatteluissa mainittu.(Hangasvaara ym. 2003b.)

4.2.9 Pellettikone sekä pelletinjakokone

Hirvasniemen paliskunnassa on käytössä Korte pellet 300 maatalouden pel-

letöinti kone(Kuvio 17). Koneen tarkoituksena on, puristaa sinne syötetyistä

raaka-aineista, pellettejä. (Hangasvaara ym. 2003b.)

Kuvio 17. Pellettikone (Hangasvaara ym. 2003)

Hirvasniemellä raaka-aineena käytetään jauhettua heinää, viljaa ja melassia.

Koneella on päästy 800 kilon tunti tuotokseen. Koneella tuotettu pelletti on

rakenteeltaan vastaavaa kuin teollinen rehu (kuvio 18). (Hangasvaara ym.

2003b.) Koneen hankintahinnasta ei haastattelussa ole mainintaa. Internetis-

sä on kuitenkin myynnissä käytettynä vastaava kone 34 000 euron hintaan ja

35

maininta uuden koneen hinnaksi 60 000 euroa.(Nettikone 2012.)

Kuvio 18. Valmista pellettiä (Hangasvaara ym. 2003)

Koneen käyttö vaatii kuitenkin kaksi traktoria toisen pellettikoneelle ja toisen

heinämyllylle syöttämään raaka-ainetta ja lisäksi miestyövoimaa. Koneketju

havainnollistetaan alla olevassa kuviossa.

Kuvio 19. Koko pelletöinti ketju (Hangavaara ym. 2003)

36

Toinen apevaunua varten haastattelemani yrittäjä käytti täysrehujen levityk-

seen vanhasta väkilannan eli apulannan levittimestä kehitettyä mallia. Apu-

lannan levittimen levitin siivekkeet oli poistettu ja tilalle asennettu luukku.

Traktorilla ajaessa luukku avattiin ja rehu pääsee näin putoamaan nauhana

maahan. Luukku oli traktorista avattava ja suljettava. (Huitsi 2012.) Myös

muutamassa poroisäntien vastauslomakkeessa oli mainittu apulannan levit-

timestä tehdyt pelletin jakokoneet.

4.3 MOOTTORIKELKAN TAI MÖNKIJÄN PERÄSSÄVEDETTÄVÄT-LAITTEET Moottorikelkan ja mönkijän perässä vedettävät laitteet ovat lähinnä peräkär-

ryjä ja rekiä, mutta tässä työssä niitä ei esitellä tarkemmin, vaikka niitä käyte-

tään kaikenlaisen rehun levitykseen ja kuljetukseen. Ne ovat jo yleisesti riittä-

vän hyvin tiedossa, jotta niiden esittely ei enää ole tarpeellista. Sen sijaan

keskitytään porotalousyrittäjien kehittämiin laiteinnovaatioihin.

4.3.1 Pyöröpaaliliukuri

Työterveyslaitoksen sivuilla esitellään pyöröpaaliliukuri (kuvio 20). Tutustuin

myös itse liukuriin vieraillessamme Oraniemen paliskunnan alakitisen tokka-

kunnan poronruokinta paikalla.

Kuvio 20. Pyöröpaaliliukuri Oraniemen paliskunnassa (Karoliina Majuri)

37

Liukuri on rakenteeltaan yksinkertainen, vain paksumuovi on taiteltu oikean

muotoiseksi, kierretty reunat metalliputkella ja lisätty vetoaisa. Liukuri helpot-

taa paalin viemistä metsään moottorikelkalla leveän muovipohjan ja matalan

painopisteen johdosta. Liukuri on varmasti toimiva ratkaisu, jos pyöröpaali on

siirrettävä maastoon moottorikelkalla.

4.3.2 Pelletinlevityslaitteet

Pelletinlevityslaitteita on useita erilaisilla ratkaisuilla toteutettuna. Niitä löytyy

rekien päälle rakennettuina, omilla suksilla varustettuina ja lumettomalle ajal-

le pyörillä varustettuina, joka nähdään kuviosta 21.

Kuvio 21. Pyörillä oleva täysrehun jakovaunu Oraniemen paliskunnassa (Veikko Maijala)

Rehun jakoperiaatteita on myös useita, löytyy valmiita annoksia jakavia ja re-

hut nauhaksi jakavia. Rehunjakoluukku tai -annostin voivat myös toimia eri-

tyyppisesti. Kaikissa hyödynnetään rehun taipumusta valua alaspäin kohti as-

tian syvintä kohtaa. Useat mallit voidaan täyttää suoraan ajamalla ne rehusii-

lon alle, muilla tavoin täyttö tapahtuu käsin lastaamalla.

Itse olen käyttänyt jo vuosia tynnyriin rakennettua rehunjakolaitetta eli ”lous-

kutinta”(Kuvio 22). Laitteen on kehitellyt Reino Ylisuvanto Poikajärven palis-

38

kunnasta. Laite on esitelty myös agrologien 2003 tekemässä videossa.

Kuvio 22. Täysrehun jakoa annostelevalla ”louskuttimella” (Veikko Maijala)

Laitteen toimintaperiaatteena on tynnyrin pohjalle laitettu kaksipesäinen an-

nostelija (Kuvio 23). Annostelijaan sopii kerralla noin 700 grammaa rehua.

Annostelijaa liikutetaan kelkasta tai mönkijästä käsin kepillä, keppiä eteen lii-

kuttaessa ensimmäinen annostelupesä pudottaa rehuannoksen ja toinen liu-

kuu täytettäväksi ja vastaavasti takaisin työnnettäessä tapahtuu päinvastoin.

Kuvio 23. Louskuttimen säiliön pohja sekä annostelijat (Veikko Maijala)

Samasta laitteesta olen nähnyt variaatioita, joissa on vain yksi annostelija, jo-

ta vedetään narulla eteenpäin ja jonka jousi vetää takaisin ladattavaksi. Lait-

teen rakennusmateriaalit ovat edullisia ja käyttökustannukset ovat itse lait-

teella pienet. Tynnyriin sopii noin 150 kiloa rehua kerralla. Laitteella on help-

39

po ja nopea jakaa rehut. Laitteella voidaan jakaa rehua myös umpilumelle,

sillä rehu putoaa kelkan telan jäljelle, kuten kuviosta 24 voidaan havaita.

Kuvio 24. Annostelijan työn jälki puhtaalla lumella (Veikko Maijala)

Olen nähnyt myös reen päälle tehdyn laitteen, jossa on vanerista tehty kallel-

laan oleva säiliö, jonka alaosassa on luukku, jossa on jousi vetämässä sitä

takaisin ja yläosasta lähtee naru kelkkaan. Narua vetämällä luukku aukeaa ja

pudottaa rehua. Luukkua voitiin, joko pitää auki jolloin rehua valui nauhana

lumelle tai luukkua voitiin sulkea ja avata, jolloin rehu putosi annoksittain.

Myös tämän mallin rakenne on halpa ja yksinkertainen toteuttaa. Kuviossa 25

nähdään täysrehunjakolaite, joka mahdollistaa isomman porokarjan ruokki-

misen.

40

Kuvio 25. Täysrehunjako laite oraniemestä (Veikko Maijala)

Myös tässä laitteessa rehun jakaminen perustuu rehun valumiseen laitteen

pohjaan. Kuviossa 26 nähdään laitteen pohjaratkaisu ja jakoluukku.

Kuvio 26. Laitteen säiliön pohjaratkaisu ja jakoluukku (Veikko Maijala)

41

Laite jakaa rehut pitkäksi nauhaksi ajouralle. Kuvion 27 perusteella ratkaisu

on käytännöllinen, mutta vaikuttaa aiheuttavan enemmän hävikkiä kuin an-

noksiin jakavat rehunjakolaitteet

Kuvio 27. Nauhaksi rehut laskevan laitteen jälkeä (Veikko Maijala)

Sallan paliskunnassa on käytössä mekaanisesti toimivia annostelijoita, eli

annostelija toimii itsenäisesti ajomatkan mukaan, lisäksi kuulin pudasjärven

suunnalla olevan myös vastaavan mallisia laitteita. Sallassa oli Kyösti Matti-

lan mukaan kehitetty kahta eri tyyppiä olevaa automaattista annostelijaa.

(Mattila 2012.)

Mattila oli rakentanut ensimmäisen koneen vanhasta pyöreänmallisesta väki-

lannanlevittimestä (Kuvio 28). Siipilevitinosa oli poistettu, jonka jälkeen lait-

teeseen oli asennettu jalaksiksi vanhat moottorikelkan sukset. Sukset oli

asennettu riittävän leveälle kaatumisen estämiseksi. Lisäksi levittimeen oli

42

asennettu aisa vetämistä varten. (Mattila 2012.)

Kuvio 28. Väkilannan levittimestä tehty rehunlevitin (Merja Mattila)

Annostelijaksi kehitettiin kauharatkaisu (Kuvio 29). Suoraan levittimen suppi-

lon alle asennettiin kauha, joka oli varustettu vastapainolla ja nivelletty au-

keamaan vastapainon puolelle. Kun rehun annetaan valua levittimen suppi-

losta, rehu menee suoraan kauhaan. Kun kauhassa on noin yksi kilo rehua,

vastapaino antaa periksi ja kauha kippaa rehut maahan, jonka jälkeen kauha

palautuu takaisin omalle paikalleen. Mattilan mukaan rakenne on yksikertai-

nen, mutta vaatii kokeiluja, jotta oikean mallinen kauha ja vastapaino löyty-

vät. (Mattila 2012.)

Kuvio 29. Automaattinen annostelija mallia kauha (Merja Mattila)

Käytetyssä apulannanlevittimessä on säätökahva, jolla joko katkaistaan tai

säädetään levittimestä valuvan apulannan määrää. Rehulevittimessä samalla

säätökahvalla säädetään annostelijan nopeutta tai katkaistaan toiminta. Kah-

43

vaan on asennettu keppi, jotta levitintä voidaan käyttää moottorikelkasta tai

mönkijästä käsin. Mattilan mukaan mallia on todella toimiva. Mattilan tuttavat

ovat käyttäneet mallia myös traktorin lingon perässä, jolloin rehut on levitetty

puhtaalle polanteelle. Annostelija on noin 30 cm korkeudella maasta. (Mattila

2012.)

Toinen annostelijatyyppi oli siipipyörä malli. Tämä malli oli rakennettu öljytyn-

nyrin alle, johon oli tehty jalakset ja sukset (Kuvio 30). Mattilan mukaan edel-

linen apulannanlevitinmalli on paras, mutta annostelija voidaan tehdä minkä

tahansa suppilon alle. Tynnyriin tehdyn reiän alle oli asennettu neljäpesäinen

noin 20 cm leveä siipipyörä. Siipipyörän akseli oli korkeussuunnassa muuta-

man sentin väljässä reiässä. Siipipyörään asennettiin kierrejousi, joka veti

pyörän vasten tynnyrinreikää ja siihen asennettua topparia, joka esti pyörää

pyörähtämästä. Pyörän asento oli hieman vinossa, jotta rehu valuu toista sii-

peä vasten. (Mattila 2012.)

Kuvio 30. Siipipyörä mallinen automaattinen annostelija öljytynnyri säiliönä (Merja Mattila)

Kun rehun annetaan valua tynnyristä noin kilon painoinen rehumäärä riittää

painamaan pyörän alaspäin (Kuvio 31), jolloin toppari ei enää estä pyöräh-

dysliikettä. Näin pyörä pyörähtää alaspäin ja tyhjenee. Jousi vetää jälleen

tyhjän pyörän topparia vasten täyttöaukolle. Myös tässä mallissa annostelua

voidaan säädellä valumisnopeudella. Mattilan mukaan tämä malli ei ole yhtä

44

toimintavarma kuin edellinen, sillä lumi ja muu lika haittaa toimintaa välittö-

mästi. (Mattila 2012.)

Kuvio 31. Siipipyörä annostelija (Merja Mattila)

Kynkäänniemen tilalla levitetään täysrehut kaukaloihin. Yrittäjä oli kehitellyt

rehunjakokoneen (Kuvio 32), jota vedettiin mönkijällä. Laite oli riittävän kor-

kea kulkemaan kaukaloiden yläpuolella. Laite levitti rehun kaukaloihin nau-

haksi. (Kynkäänniemi 2012.)

45

Kuvio 32. Kynkäänniemen täysrehunjakolaite (Veikko Maijala)

4.3.3 Sähköinen rehuleikkuri

Sähköisestä rehuleikkurista on maininta Muonion paliskunnan alueelta. Muu-

ten sähköisestä rehuleikkurista ei ole mainintoja. Sähkön puute poroaidoilla

ja ruokintapaikoilla on oletettavasti rajoittanut laitteen käyttöä. Lisäksi epäi-

len, ettei laite ole kovin monen poronomistajan tiedossa. Sähköinen rehuleik-

kuri ei ole varsinaisesti kuulu tähän eikä muihinkaan lukuihin laitteiden jaotte-

lun perusteella, mutta on ehdottomasti esiteltävä.

Leikkuri toimii kahden toisiaan vasten eri suuntiin värähtelevän erikoisteräs-

levyn avulla eli kyseessä on eräänlainen saha. Leikkuri toimii koneviestileh-

den mukaan kaikenlaisen korsirehun leikkaamiseen jäätymisasteesta riippu-

matta. Hinta ilman rahtikuluja ja kaapelia on 1 100 euroa. (Koneviesti 2012.)

4.4 RUOKINTA-AUTOMAATIT JA KAUKALOT

4.4.1 Sähköiset automaatit

Varsinaisia ruokinta-automaatteja poronhoitoalueella ei ollut käytössä saata-

vissa olevan tiedon perusteella kuin kaksi kappaletta Kaamasen porotutki-

46

musaseman koetarhalla. Alice Degerman on tehnyt opinnäytteen, johon liitty-

en on esitelty automaattien toimintaa. Koeaikana automaatti ruokinnassa oli

10.6.2000 – 30.9.2001 kahdeksan vaadinta, 5.9.2000 – 31.12.2000 kahdek-

san vasaa, 1.1.2001 - 8.6.2001 kahdeksan kermikkää, sekä 10.6.2000 – 5.9-

2000 ja 8.6.2001 – 30.9.2001 kahdeksan vasaa kaukaloruokinnassa siten,

että myös niillä oli mahdollisuus vierailla emien matkassa automaateilla. (De-

german 2004, 11, 15.)

Automaatit olivat Pello konepajan rakentamia. Ne oli sijoitettu rehuvaraston

viereen katoksen alle vasten toisiaan. Automaattiruokinnassa oleville poroille

oli laitettu tunnistus pannat. Pantoihin oli asennettu passiivinen tunnistussiru,

joka ei vaatinut pattereita vaan toimii automaatin lukulaitteen viestin antamal-

la virralla. Poroilla oli kokoajan vapaa pääsy automaatille. Automaatin toimin-

ta käynnistyi poron saapuessa automaatin lukulaitteen vaikutusalueelle. Au-

tomaatti toimintakäskyn saatuaan, käynnisti rehunsiirtomoottorin ja pudotti

ruokintakaukaloon ennalta määrätyn 25 gramman annoksen, automaatti jat-

kaa annoksien pudottamista niin kauan kun poro on lukulaitteen vaikutusalu-

eella ja poron yksilöllisestä rehukiintiöstä on jäljellä. Annokset pudotaan kau-

kaloon viiveellä, jotta sen täyttyminen estetään. (Degerman 2004, 11–14.)

Ruokinta-automaatin hinnasta ei ollut tietoa, mutta epäilen sen olevan hinnal-

taan verrannollinen lehmien ruokinta-automaatioratkaisuihin, joita Pellon paja

rakentaa, eli useita kymmeniätuhansia euroja. Automaatti vaatii sähköä, jota

ei tarhaus tai maastoruokinta paikoissa yleensä ole saatavilla. Automaattia ei

myöskään ole testattu isommilla poromäärillä, joten ei voida tietää kuinka

monta automaattia täytyy olla poroa kohti jotta väki- ja täysrehun saanti kai-

kille poroille varmistuu. Automaatti sisältää useita tietoteknisiä ratkaisuja, jo-

ten sen toimivuutta ja kestävyyttä alkeellisissa olosuhteissa voidaan epäillä.

4.3.2 Muut automaatit

Mainitsin edellisessä kappaleessa heinäjauhoa tekevän porotalousyrittäjän.

Hänellä oli käytössä automaattiin verrattava ruokintaratkaisu. Yrittäjä oli ra-

47

kentanut kaksi heinäjauhokoppia, joihin heinäjauho voitiin puhaltaa suoraan

myllystä. Isompaan koppiin meni noin 3000 kiloa (Kuvio 33) ja pienempään

noin 2500 kiloa. Kopit oli rakennettu puutavarasta ja vanerista, ne oli raken-

nettu kärryjen alustoille liikuttamisen mahdollistamiseksi. Koppien alaosaa

ympäröi kaukalo ja koppien alalaita oli kokonaan avonainen. Näin heinäjauho

seos oli porojen saatavilla kokoajan. Yrittäjä kävi kerran päivässä tarkasta-

massa heinäjauhon valuvuuden kaukalo-osaan. Kaukaloiden yhteispituus oli

useita metrejä, joten suurempikin poromäärä pääsi syömään kerralla. Yrittä-

jällä oli noin 100 vaadinta heinäjauhoruokinnassa. (Konttaniemi 2012.)

Kuvio 33. Konttaniemen heinäjauho automaatti (Veikko Maijala)

Vastaavanlaisia ruokintaratkaisuja on toteutettu myös muualla poronhoito-

alueella, mutta täysrehu ruokintaan perustuen. Automaattien täyttötarve riip-

puu automaatin koosta. (Maijala ym. 1998, 116). Automaattien rehunkulutus

voi olla suuri, pelkällä täysrehulla. Vapaasti ruokittujen porojen keskimääräi-

nen talvinen rehunkulutus on noin 2,8 kiloa täysrehua päivässä (Maijala –

Nieminen 2004, 19). Täysrehut ovat maittavuudeltaan erinomaisia, joten re-

hun kulutuksen automaattia käyttäessä määrää muiden käytettävien rehujen

laatu, jos automaatin toimintaa ei säädellä.

48

Markus Jaurakkajärvellä on Pudasjärvellä käytössään täysrehuautomaatit,

joiden toimintaa hän säätelee. Jaurakkajärvi on käyttänyt automaatteja useita

vuosia. Viimeisenä kolmena talvena syöntiä automaateilta on alettu rajoittaa.

Syönti ennen rajoitusta oli noin 1,7 - 1,8 kiloa täysrehua poroa kohti, rehujen

hinnan noustua rajoittaminen tuli ajankohtaiseksi. Lisäksi poroille tarjotaan

säilörehua. Automaatit ovat samankaltaisia kuin Konttaniemellä (Kuvio 34).

Automaatteja on neljä kappaletta, automaatteihin mahtuu Jaurakkajärven ar-

vion mukaan 4 000 kg rehua. Automaatit ovat kiinteästi aidassa ja rehut voi-

daan purkaa rehuautosta suoraan automaatteihin. Rehuja tilattiin kerralla

9 000 kg. (Jaurakkajärvi 2012.)

Kuvio 34 Konttaniemen heinäjauho automaatti (Veikko Maijala)

Jaurakkajärvi rajoitti rehujen syöntiä, tekemällä luukut automaatin alaosan

kaukaloiden päälle. Luukut aukaistaan aamuisin aidalle mentäessä. Noin

puolessa tunnissa kaikki porot saavat ruokailtua, pakkasilla luukut ovat auki

pitempään ja keväällä hieman vähemmän aikaa. Keskikulutus on noin kilo

poroa kohti. Automaattiruokinnassa on noin 150 poroa. Automaatit on tehty

puutavarasta ja vanerista, katto pellistä. Jaurakkajärvi pitää automaatteja

helppona ja vaivattomana. Kuka tahansa voi olla sijaisena kun aitauksessa ei

tarvitse kuin aukaista automaatin luukut. (Jaurakkajärvi 2012)

49

4.3.3 Kaukalot ja muut ruokintaratkaisut

Ruokintakaukaloita on poronhoitoalueella käytössä useita erimallisia. Kauka-

loita on rakenneltu puutavarasta, vanerista, rumpuputkista, autojen suksibok-

seista(Kuvio 35). Kaukalot voivat olla maata vasten, korotettuina ja tarpeen

vaatiessa katettuina.

Kuvio 35. Ruokinta kaukalo suksiboksista Konttaniemellä (Veikko Maijala)

Kuviossa 36 on Lapin ammattiopiston porotarhalle 2012 keväällä tehtyjä ka-

tettuja täys- ja säilörehukaukaloita. Kaukalot tehtiin PORUTAKU – hankkeen

järjestämää porojen ruokintakoetta varten. Kaukalot olivat käytännöllisiä pie-

nessä aitauksessa.

50

Kuvio 36. Ruokintakaukaloja LAOn poroaidalla (Veikko Maijala)

Jarmo Kynkäänniemi oli panostanut kaukaloiden käyttöön, kaikki täysrehut

jaettiin kaukaloihin (Kuvio 37). Kynkäänniemen tarhassa oli noin 150 metriä

ruokinta kaukaloita, jotta kaikki porot varmasti saavat täysrehua (Kynkään-

niemi 2012).

Kuvio 37. Kaukaloita Kynkäänniemen tarhalla (Karoliina Majuri)

Myös kuivaheinän jakoon on automaatti eli heinähäkki (Kuvio 38), joita on

käytössä koko poronhoitoalueella. Heinähäkistä voidaan antaa myös muuta

korsirehua. Heinähäkin etuna on rehun saatavuus kokoajan ja heinää ei huk-

kaannu niin paljon kuin maastoon levitettynä. Ongelmana heinähäkin käytös-

sä voivat olla valtaporot, jotka eivät päästä muita poroja häkille. Tämä koskee

51

kaikkia muitakin automaattimalleja sekä yleisesti pienellä alalla olevaa rehua.

(Maijala ym. 1998, 116.)

Kuvio 38. Heinähäkki (Sauli Laaksonen)

Konttaniemellä oli myös toinen ”automaatti”(Kuvio 39). Pyöröpaalia on pidetty

itsessään poromiesten keskuudessa automaattina, jonka voi aukaista ja jät-

tää porojen syötäväksi. Pyöröpaali näin syötettynä on ongelmallinen, sillä po-

rot hajottavat ja polkevat paalin, jolloin siitä jää suuri osa syömättä. Myös val-

taporot voivat asettua paalin viereen tai päälle makaamaan, jolloin muut po-

rot eivät pääse syömään. Yrittäjä oli laittanut paalin ympärille kumimaton joka

esti poroja hajottamasta paalia. Paali pysyi näin kasassa loppuun asti ja re-

hun hävikki määrä oli pienempi. (Konttaniemi 2012.).

52

Kuvio 39. Kumimatto viritettynä pyöröpaalin ympärille Konttaniemellä (Veikko Maija-la)

53

5 RUOKINTALAITTEIDEN KÄYTTÖKUSTANNUKSIA

5.1 KUSTANNUSLASKENNAN POHJATIEDOT

Tässä luvussa on tarkoitus vertailla ruokintalaitteiden aiheuttamia konekus-

tannuksia. Keskityn pelkästään säilörehun ja pelletin jakamiseen tarkoitettu-

jen koneketjujen kustannuksiin. Säilörehu ja pelletit ovat yleisimpiä poronruo-

kinnassa käytettyjä rehuja ja ne ovat kaikkien porotalousyrittäjien saatavilla

koko poronhoitoalueella, huolimatta siitä onko yrittäjällä maataloutta vai ei.

Ruokintalaitteet valittiin käytettävien rehujen mukaan edellisiä lukuja hyväksi

käyttäen. Ruokintalaitteiksi valittiin traktori, moottorikelkka, apevaunu, paa-

lisilppuri, paaliveitsi, paalipihdit, rehuleikkuri sekä moottorikelkan perässä ve-

dettävä pelletinjakolaite eli louskutin.

Koneketjuja sovelletaan osaan Anna-Leena Jänkälän opinnäytetyössä käyt-

tämien kuvitteellisten poromiesten ruokintamallien rehujen jakamiseen. Jän-

kälän työstä valittiin tarharuokinta-ratkaisumallit 80:llä, 200:lla ja 400:lla porol-

la säilörehua ja täysrehua käyttäen, sekä 400 poron maastoruokinta säilöre-

hulla ja täysrehulla (Jänkälä 2009, liitteet 6, 11, 16, 19). Koneketjujen kus-

tannuslaskurina käytin agronet konelaskuria, jonka verkkoversio on ilmainen

ja vapaasti käytettävissä (Konelaskuri 2012).

Säilörehun oletetaan olevan pyöröpaaleissa. Sekä täysrehun että pyöröpaa-

lien oletetaan olevan ruokinta paikalla. Kustannukset koskevat siten vain re-

hujen jakamista. Laskelmissa rehut jaetaan kerran päivässä. Kaikki laskel-

massa käytetyt kustannukset ovat ilman arvonlisäveroa. Kaikkien rehujen

myös oletetaan olevan valmiina käyttöön eli pyöröpaalit ilman muoveja ja

täysrehu siinä muodossa ettei sen laitto pelletinjakokoneeseen tai apevau-

nuun vie ajallisesti muutamaa minuuttia kauempaa.

Jos laskelmissa jaetaan täys- tai väkirehu apevaunulla yhdessä säilörehun

kanssa, ovat kustannukset verrannollisia, viljasta ja säilörehusta tehdyn ap-

peen kanssa kun siihen lisätään viljan käsittelyn aiheuttamat kustannukset,

sekä kivennäisten käsittelyn hinta.

54

Automaattien kustannuksia ei vertailtu, sillä ne keskittyvät lähinnä täysrehun

ja heinäjauhojen jakamiseen eikä niiden kulutusta pystytä luotettavasti rajoit-

tamaan. Automaateissa ei synny kustannuksia muutoin kuin rakennus-, kun-

nossapito- ja täyttökustannukset.

Säilö- ja täysrehut jaetaan lumelle sen yleisyyden perusteella. Laskelmia voi-

daan verrata suoraan myös aitauksiin joissa täysrehuja jaetaan kaukaloihin,

jotka ovat malliltaan kuten kuviossa 37. Rehujen jakokustannuksiin on siten

lisättävä vain kaukaloiden hankintahinnan vuosittainen poisto sekä kunnos-

sapito kustannukset, jotta ne ovat vertailukelpoisia näihin laskelmiin. Kauka-

loihin jakavan pellettikoneen kustannukset eivät poikkea merkittävästi muista

pelletinjakokoneista. Säilörehun osalta apevaunulla ja paalisilppurilla voidaan

jakaa rehua kaukaloihin, mikäli ne siihen malliltaan soveltuvat.

Traktorin hintana käytin oman traktorini hankinta hintaa 38 000 euroa ilman

arvonlisäveroa. Koska traktori on harvoin millään tilalla vain poron ruokin-

taan, jaoin hinnan oman tilani mallin mukaan ruokinnan osuudeksi 30 pro-

senttia. Samoin moottorikelkan hintana ja käyttöasteena ruokintaan käytin

oman tilani mallia. Hankinta hinta ilman arvonlisäveroa on 8 000€ ja ruokin-

nan osuus käytöstä 30 prosenttia. Joten muille tiloille vertailtaessa nämä las-

kelmat on huomioitava. Muiden laitteiden hinnat on otettu suoraan haastatte-

luiden perusteella ja niiden on katsottu kuuluvan 100 prosenttisesti ruokin-

taan. Poistoaikana kaikilla koneilla on 10 vuotta, korkovaatimus 5 %, jään-

nösarvo 10 % hankintahinnasta, ajajan palkkana 11,35€ tunnilta. Vakuutus-,

säilytys- ja muut kiinteät kulut, sekä käyttökustannukset tulevat traktorin ja

kelkan osalta omalta tilaltani. Muiden laitteiden osalta edellä mainitut kulut tu-

levat haastatteluiden perusteella ja arvioimalla.

5.2 TARHARUOKINTA 80 PORONKARJALLA Jänkälän opinnäytteessä 80 poron tarharuokintamallissa porojen ravinnon-

tarve tyydytettiin säilö- ja täysrehulla. Rehuja annettiin 1,1 rehuyksikköä päi-

vässä poroa kohden, siten että poroa kohden annettiin 3,7 kg säilörehua ja

55

0,4 kg täysrehua päivässä. Kokoruokinta kauden pituus oli 100 päivää. Ker-

ran päivässä annettiin siis 301,4 kiloa säilörehua ja 31,8 kiloa täysrehua.

Ruokintaan käytettiin aikaa 2 tuntia päivässä. (Jänkälä 2009, liite 9.)

Käytännöllisiä laitteita 80 poron ruokinnassa on traktorin ja rehuleikku-

rin/paaliveitsen yhdistelmä säilörehu ruokinnassa, sekä moottorikelkka jaet-

tavalle täysrehumäärälle sopivalla pelletin jakajalla, mielellään 400 gramman

annostelijalla. Pelletinjakokoneen valmistus kulut ovat korkeintaan 500 euroa

ja kelkan hankintahinnasta 2 400 euroa kohdistuu ruokintaan. Käyttö kustan-

nukset ovat noin kuusi euroa tuntia kohden, vakuutukset ruokinnan osalta

noin 50 euroa, kunnossapito ja varastokuluja samat 50 euroa, muita kiinteitä

kuluja 50 euroa vuodessa. Jakokoneella ei muita kuluja juurikaan ole kun-

nossapito, varastointi ja muiksi kiinteiksi kuluiksi voidaan laittaa kymmenen

euroa vuosi. Moottorikelkka on nelitahtikoneella ja siten polttoaineen kulutuk-

sen osalta vähäruokainen rehunjakotehtävissä.

Jos tarha aita on moottorikelkalla jakoon soveltuva, voidaan täysrehut jakaa

kelkalla noin 15 minuutissa eli käyttö aikaa tulee ruokintakaudessa 25 tuntia.

Jakokoneen käyttökustannukset muodostuvat kelkan käyttökustannuksista,

jakokoneen käyttö ei lisää kelkan kustannuksia. Tällöin jakokoneen käyttö-

kustannuksiin tulee nolla euroa.

56

Täysrehun jakamisen kustannuksiksi muodostuu kelkka+louskutin yhdistel-

mällä 1 015 euroa koko ruokintakauden aikana. Poroa kohden konekustan-

nus on 12,69 euroa. Taulukossa yksi esitellään kustannuksien muodostumi-

nen, sekä vuotta että käyttötuntia kohden.

Taulukko 1. Moottorikelkka ja louskutin 80 poron ruokinnassa

Kuvaus KELKKA LOUSKUTIN

Kustannuserä €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti

Poisto 216 8,64 45 1,80

Korko 66 2,64 14 0,55

Vakuutus 50 20 10 0,40

Säilytys 50 20 10 0,40

Kunnossapito 50 20 10 0,40

Muut kiinteät kustannukset 50 20 10 0,40

Käyttökustannukset 150 60 0 0

Ajajan palkka ja sivukulut 284 11,35 0 0

Kustannukset yhteensä 916 36,63 99 3,95

Säilörehun levityksessä paaliveitsellä tai rehuleikkurilla saadaan säilörehu le-

vitettyä 80 porolle riittävän pieninä paloina sopivalle laajuudelle. Paaliveitsen

hintana voidaan pitää 1 500 € käytettynä ostaessa ja rehuleikkurin hintana

500 € käytettynä ostaessa. Kunnossapito kustannukset ovat molemmilla noin

100 € vuosi, vakuutukset ja muut kustannukset noin 10 €. Paaliveitsen ja re-

huleikkurin käyttökustannukset jäävät nollaksi samoin kuin edellisessä las-

kelmassa. Traktorin hinnaksi jää ruokinnanosalta 11 400€. Käyttökustannus

noin 11 € tunti, vakuutukset noin 50 €, kunnossapito kustannukset 300 €, va-

rastointi ja muut kiinteät kustannukset noin 100 €. Aikaa säilörehun levityk-

seen menee päivässä noin 15 minuuttia eli samat 25 tuntia kun moottorikel-

kalla.

57

Kokonaiskustannuksiksi tulee traktori rehuleikkuri yhdistelmälle 2637 € ruo-

kintakaudelle ja poroa kohti 32,96 €. Traktori paaliveitsi yhdistelmälle tulee

2754 € ruokintakausi ja poroa kohti 34,42 €. Alla olevassa taulukossa kaksi

esitellään kustannuksien muodostuminen, sekä vuotta että käyttötuntia koh-

den.

Taulukko 2. Paaliveitsi ja rehuleikkuri 80 poron ruokinnassa Kuvaus TRAKTORI LEIKKURI VEITSI

Kustannuserä €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti

Poisto 1 026 41,04 45 1,80 135 5,40

Korko 314 12,54 14 0,55 41 1,65

Vakuutus 50 20 10 0,40 10 0,40

Säilytys 100 40 10 0,40 10 0,40

Kunnossapito 300 12,00 100 40 100 40

Muut kiinteät kustannukset 100 40 10 0,40 10 0,40

Käyttökustannukset 275 11,00 0 0 0 0

Ajajan palkka ja sivukulut 284 11,35 0 0 0 0

Kustannukset yhteensä 2 448 97,93 189 7,55 306 12,25

Yhdistetty laitteiden kustannus on 80 porolla kelkka + pellettikone + traktori +

rehuleikkuri -yhdistelmällä 45,65 € poroa kohti. Kelkka + pellettikone + trakto-

ri + paaliveitsi -yhdistelmällä 47,11 € poroa kohti.

5.3 TARHARUOKINTA 200 PORONKARJALLA Jänkälän opinnäytteessä 200 poron tarharuokintamallissa porojen ravinnon-

tarve tyydytettiin säilö- ja täysrehulla. Jota ne saivat 1,1 rehuyksikköä päiväs-

sä poroa kohden, siten että 3,7 kiloa säilörehua ja 0,39 kiloa täysrehua poroa

kohti. Kokoruokinta kauden pituus oli 100 päivää. Kerran päivässä annettiin

siis 753,6 kiloa säilörehua ja 78,8 kiloa täysrehua. Ruokintaan käytettiin aikaa

2,5 tuntia päivässä eli 250 tuntia kokoruokinta kautena. (Jänkälä 2009. liite

11.)

58

Sopivat välineet ovat edelleen samat kuin edellisessä luvussa ja lisäksi säilö-

rehua voidaan jakaa paalisilppurilla. Kustannukset paalisilppuria lukuun ot-

tamatta ovat samat kuin edellisessä luvussa. Paalisilppurin hankinta hinta

käytettynä oli haastatteluiden mukaan muutamia tuhansia euroja, joten hin-

naksi otetaan 4 000 euroa. Käyttökulut vuosittain: huolto- ja ylläpito kulut lait-

teella ovat 200 euroa vuodessa. Varastointiin, muihin kiinteisiin kuluihin, sekä

vakuutuskuluihin laitetaan 50 euroa vuosi. Aikaa säilörehun jakamiseen me-

nee haastatteluiden perusteella noin 20 minuuttia päivässä ja kokoruokinta

kautena 33,3 tuntia. Paaliveistä ja rehuleikkuria käytettäessä aikaa menee 30

minuuttia. Samoin täysrehun levitys kelkalla vie 30 minuuttia. 30 minuutin

päivittäinen ruokinta vie kokoruokinta kautena 50 tuntia.

Paaliveitsi + traktori-yhdistelmällä säilörehun jakokulut ovat 3 313 euroa koko

ruokintakaudelta ja poroa kohden kulut ovat 16,57 euroa. Rehuleikkuri + trak-

tori yhdistelmällä säilörehun jakokulut ovat 3 196 euroa koko ruokintakaudel-

ta ja poroa kohden kuluja tulee 15,98 euroa. Taulukossa kolme esitellään

kustannuksien muodostuminen, sekä vuotta että käyttötuntia kohden.

Taulukko 3. Paaliveitsi ja rehuleikkuri 200 poron ruokinnassa

Kuvaus TRAKTORI LEIKKURI VEITSI

Kustannuserä €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti

Poisto 1 026 20,52 45 0,90 135 2,70

Korko 314 6,27 14 0,28 41 0,83

Vakuutus 50 10 10 0,20 10 0,20

Säilytys 100 20 10 0,20 10 0,20

Kunnossapito 300 60 100 20 100 20

Muut kiinteät kustannuk-

100 20 10 0,20 10 0,20

59

Käyttökustannukset 550 11,00 0 0 0 0

Ajajan palkka ja sivukulut 568 11,35 0 0 0 0

Kustannukset yhteensä 3 007 60,14 189 3,78 306 6,13

Paalisilppuri + traktori-yhdistelmällä kokoruokinta kauden hinnaksi tulee 3

454 euroa. Poroa kohden hinnaksi tulee 17,27 euroa. Alla olevassa taulukos-

sa neljä esitellään kustannuksien muodostuminen, sekä vuotta että käyttö-

tuntia kohden.

Taulukko 4. Paalisilppuri 200 poron ruokinnassa

Kuvaus TRAKTORI SILPPURI

Kustannuserä €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti

Poisto 1 026 30,81 360 10,81

Korko 314 9,41 110 3,30

Vakuutus 50 1,50 50 1,50

Säilytys 100 30 50 1,50

Kunnossapito 300 9,01 200 6,01

Muut kiinteät kustannukset 100 30 50 1,50

Käyttökustannukset 366 11,00 0 0

Ajajan palkka ja sivukulut 378 11,35 0 0

Kustannukset yhteensä 2 634 79,09 820 24,62

60

Täysrehun jakokustannuksiksi tulee kelkka + louskutin-yhdistelmällä 1 449

euroa. Poroa kohden kustannus on 7,25 euroa. Alla olevassa taulukossa esi-

tellään kustannuksien muodostuminen, sekä vuotta että käyttötuntia kohden.

Taulukko 5. Moottorikelkka ja louskutin 200 poron ruokinnassa

Traktori+paaliveitsi+kelkka+louskutin -yhdistelmän kokonaiskustannukset

ovat 4 762 euroa ja poroa kohden kustannus on 23,81 euroa. Trakto-

ri+rehuleikkuri+kelkka+louskutin -yhdistelmän kokonaiskustannukset ovat 4

645 euroa ja poroa kohden kustannukseksi muodostuu 23,23 euroa. Trakto-

ri+paalisilppuri+kelkka+louskutin- yhdistelmän kokonaiskustannukset ovat 4

903 euroa ja poroa kohden kustannuksia tulee 24,52 euroa.

5.4 TARHARUOKINTA 400 PORONKARJALLA Jänkälän opinnäytteessä 400 poron tarharuokintamallissa porojen ravinnon-

tarve tyydytettiin säilö- ja täysrehulla. Jota ne saivat 1,1 rehuyksikköä päiväs-

sä poroa kohden, siten että 4,31 kg säilörehua ja 0,26 kg täysrehua poroa

kohti. Kokoruokinta kauden pituus oli 100 päivää. Kerran päivässä annettiin

siis 1722,6 kiloa säilörehua ja 105 kiloa täysrehua. Ruokintaan käytettiin ai-

kaa 6 tuntia päivässä eli 600 tuntia kokoruokinta kautena. (Jänkälä 2009. liite

16.)

Kuvaus KELKKA LOUSKUTIN

Kustannuserä €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti

Poisto 216 4,32 45 0,90

Korko 66 1,32 14 0,28

Vakuutus 50 10 10 0,20

Säilytys 50 10 10 0,20

Kunnossapito 50 10 10 0,20

Muut kiinteät kustannukset 50 10 10 0,20

Käyttökustannukset 300 60 0 0

Ajajan palkka ja sivukulut 568 11,35 0 0

Kustannukset yhteensä 1 350 26,99 99 1,98

61

Sopivat välineet ovat edelleen samat kuin edellisissä luvuissa. Lisäksi las-

kelmiin otetaan mukaan apevaunu jolla voidaan jakaa säilörehu ja täysrehu

yhdellä jakokerralla tai pelkästään säilörehua. Apevaunun kustannuksiksi tu-

lee hankinta hinta 6 504 euroa ilman arvonlisäveroa. Kunnossapitokustannus

on 100 euroa ja vakuutus 50 euroa. Lisäksi säilytys ja muut kustannukset

ovat 100 euroa vuodessa.

Täysrehun levitys vie aikaa päivittäin 40 minuuttia ja ruokintakaudella 66,67

tuntia louskuttimella ja kelkalla. Säilörehun levitys vaatii paalisilppurilta noin

tunnin ja apevaunu yhdellä traktorilla käytettäessä yhden tunnin oli kyseessä

pelkkä säilörehu tai säilörehu/täysrehu ape. Molempien välineiden kokoaika

ruokinta kaudella on 100 tuntia. Säilörehun määrä on arvioitu kolmeksi pal-

loksi. Apevaunu lastataan laskelmassa paalipihdeillä, jonka hankinta hinta on

700 euroa, muiksi kustannuksiksi, kuten vakuutukset, kunnossapito, arvioi-

daan kymmenen euroa vuosi.

Säilörehun levitys riittävän laajalle paaliveitsellä tai rehuleikkurilla vaatii vä-

hintään kaksi tuntia päivässä. Koko ruokintakaudella käytetty aika on 200

tuntia. Poromäärän kasvaessa matka paalilta levityspaikkaan kasvaa koko

ajan, jotta kaikkien porojen rehun saanti voidaan varmistaa.

62

Paaliveitsi +traktori-yhdistelmällä säilörehun jakokulut ovat 6 666 euroa koko

ruokintakaudelta ja poroa kohden 16,67 euroa. Rehuleikkuri +traktori-

yhdistelmällä säilörehun jakokulut ovat 6 549 euroa koko ruokintakaudelta ja

poroa kohden 16,37 euroa. Alla olevassa taulukossa esitellään kustannuksi-

en muodostuminen, sekä vuotta että käyttötuntia kohden.

Taulukko 6. Paaliveitsi ja rehuleikkuri 400 poron ruokinnassa

Kuvaus TRAKTORI LEIKKURI VEITSI

Kustannuserä €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti

Poisto 1 026 5,13 45 0,23 135 0,68

Korko 314 1,57 14 0,07 41 0,21

Vakuutus 50 0,25 10 0,05 10 0,05

Säilytys 100 0,50 10 0,05 10 0,05

Kunnossapito 300 1,50 100 0,50 100 0,50

Muut kiinteät kustannukset 100 0,50 10 0,05 10 0,05

Käyttökustannukset 2 200 11,00 0 0 0 0

Ajajan palkka ja sivukulut 2 270 11,35 0 0 0 0

Kustannukset yhteensä 6 360 31,80 189 0,94 306 1,53

63

Paalisilppuri ja traktori yhdistelmällä kokoruokinta kauden hinnaksi tulee 4945

euroa. Poroa kohden hinnaksi tulee 12,36. Taulukossa seitsemän esitellään

kustannuksien muodostuminen, sekä vuotta että käyttötuntia kohden.

Taulukko 7. Paalisilppuri 400 poron ruokinnassa

Kuvaus TRAKTORI SILPPURI

Kustannuserä €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti

Poisto 1 026 10,26 360 3,60

Korko 314 3,14 110 1,10

Vakuutus 50 0,50 50 0,50

Säilytys 100 10 50 0,50

Kunnossapito 300 30 200 20

Muut kiinteät kustannukset 100 10 50 0,50

Käyttökustannukset 1 100 11,00 0 0

Ajajan palkka ja sivukulut 1 135 11,35 0 0

Kustannukset yhteensä 4 125 41,25 820 8,20

64

Apevaunu, paalipihdit ja traktori yhdistelmällä kokoruokinta kauden hinnaksi

tulee 5 361 euroa. Poroa kohden hinnaksi muodostuu 13,4 euroa. Taulukos-

sa kahdeksan esitellään kustannuksien muodostuminen, sekä vuotta että

käyttötuntia kohden.

Taulukko 8. Apevaunu 400:n ruokinnassa Kuvaus TRAKTORI APEVAUNU PIHDIT

Kustannuserä €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti

Poisto 1 026 10,26 585 5,85 63 6,30

Korko 314 3,14 179 1,79 19 1,93

Vakuutus 50 0,50 50 0,50 10 10

Säilytys 100 10 100 10 10 10

Kunnossapito 300 30 100 10 10 10

Muut kiinteät kustannuk-

t

100 10 100 10 10 10

Käyttökustannukset 1 100 11,00 0 0 0 0

Ajajan palkka ja sivukulut 1 135 11,35 0 0 0 0

Kustannukset yhteensä 4 125 41,25 1 114 11,14 122 12,23

65

Täysrehun jakamisen kustannuksiksi tulee, kelkka+louskutin -yhdistelmällä 1

738 euroa. Poroa kohden kustannus on 4,35 euroa. Taulukossa yhdeksän

esitellään kustannuksien muodostuminen, sekä vuotta että käyttötuntia koh-

den.

Taulukko 9. Moottorikelkka ja louskutin 400 poron ruokinnassa

Kuvaus KELKKA LOUSKUTIN

Kustannuserä €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti

Poisto 216 3,24 45 0,67

Korko 66 0,99 14 0,21

Vakuutus 50 0,75 10 0,15

Säilytys 50 0,75 10 0,15

Kunnossapito 50 0,75 10 0,15

Muut kiinteät kustannukset 50 0,75 10 0,15

Käyttökustannukset 400 60 0 0

Ajajan palkka ja sivukulut 757 11,35 0 0

Kustannukset yhteensä 1 639 24,58 99 1,48

Traktori+paaliveitsi+kelkka+louskutin -yhdistelmän kokonaiskustannukset

ovat, 8 404 euroa ja poroa kohden kustannus on 21,01 euroa. Trakto-

ri+rehuleikkuri+kelkka+louskutin -yhdistelmän kokonaiskustannukset ovat 8

287 euroa ja poroa kohden kustannuksia muodostuu 20,72 euroa. Trakto-

ri+paalisilppuri+kelkka+louskutin -yhdistelmän kokonaiskustannukset ovat 6

683 euroa ja poroa kohden kustannus on 16,71 euroa. Trakto-

ri+apevaunu+kelkka+louskutin -yhdistelmän kokonaiskustannukset ovat 7

66

099 euroa ja poroa kohti kustannukset ovat 17,75 euroa. Appeen levitys kus-

tannukset ovat samat kuin pelkän apevaunun kustannukset eli 5 361 euroa ja

poroa kohti kustannus on 13,4 euroa.

5.5 MAASTORUOKINTA 400 PORONKARJALLA Jänkälän opinnäytteessä 400 poron maastoruokintamallissa porojen ravin-

nontarve tyydytettiin säilö- ja täysrehulla. Jota ne saivat 0,7 rehuyksikköä

päivässä poroa kohden, siten että 2,74 kg säilörehua ja 0,18 kg täysrehua

poroa kohti. Kokoruokinta kauden pituus oli 100 päivää, mutta ruokinta kerto-

ja vain 90. Kerran päivässä annettiin siis 1096,2 kiloa säilörehua ja 70 kiloa

täysrehua. Ruokintaan käytettiin aikaa 6 tuntia päivässä eli 540 tuntia koko-

ruokinta kautena. (Jänkälä 2009. liite 19.)

Kaikki laitteet edellisistä luvuista ovat maastoruokinnassa käyttökelpoisia. On

huomioitava kuitenkin maastoruokinnan asettamat vaatimukset vertailtaessa

tarha ruokintaa. Jänkälän mallissa porojen lisäravinnon tarve on 0,7 ry ja lo-

put 0,4 ry porot saavat luonnosta, jolloin luonnollisesti jaettavien rehujen

määrä on pienempi tarharuokintaan verraten. Aikaa ruokintaan menee esi-

merkki koneilla vähemmän kuin tarharuokinnassa ja siten peruskoneiden kel-

kan ja traktorin käyttökustannukset ovat pienemmät.

Täysrehun levitys vie aikaa päivittäin 30 minuuttia ja ruokintakaudella 45 tun-

tia louskuttimella ja kelkalla. Säilörehun levitys vaatii paalisilppurilta noin 40

minuuttia ja koko ruokinta kaudelta 60 tuntia. Apevaunulla rehujen levitys

vaatii yhdellä traktorilla käytettäessä noin 50 minuuttia kyseessä pelkkä säilö-

rehu tai säilörehu/täysrehu ape. Koko ruokintakaudella apevaunua käytetään

75 tuntia. Apevaunun ja paalisilppurin ero tässä laskelmassa johtuu rehujen

määrän muutoksesta. Edellisessä laskelmassa rehuja oli kolmen pyöröpaalin

verran, mikä oli yhden haastatellun mukaan paalisilppurin tuntinopeus 100

hevosvoiman traktorilla, jolloin noin kahden paalin silppuaminen kestää 40

minuuttia. Apevaunun lastaus kahdella tai kolmella pallolla ei aiheuta ajassa

merkittävää muutosta, mutta silti apevaunua on käytettävä vähintään noin 15

minuuttia ennen purkua. Purku tietysti on nopeampaa vähemmällä rehu mää-

rällä, tästä syystä ajaksi tuli 50 minuuttia. Säilörehun levitys riittävän laajalle

67

paaliveitsellä tai rehuleikkurilla vaatii vähintään 1,5 tuntia päivässä ja koko

ruokintakaudella 135 tuntia.

Paaliveitsi+traktori -yhdistelmällä säilörehun jakokulut ovat 5 213 euroa koko

ruokintakaudelta ja poroa kohden 13,03 euroa. Rehuleikkuri+traktori -

yhdistelmällä säilörehun jakokulut ovat 5 096 euroa koko ruokintakaudelta ja

poroa kohden 12,74. Taulukossa kymmenen esitellään kustannuksien muo-

dostuminen, sekä vuotta että käyttötuntia kohden.

Taulukko 10. Paaliveitsi ja rehuleikkuri 400 poron maastoruokinnassa

Kuvaus TRAKTORI LEIKKURI VEITSI

Kustannuserä €/vuos

€/tunti €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti

Poisto 1 026 7,60 45 0,33 135 10

Korko 314 2,32 14 0,10 41 0,31

Vakuutus 50 0,37 10 0,07 10 0,07

Säilytys 100 0,74 10 0,07 10 0,07

Kunnossapito 300 2,22 100 0,74 100 0,74

Muut kiinteät kustannukset 100 0,74 10 0,07 10 0,07

Käyttökustannukset 1 485 11,00 0 0 0 0

Ajajan palkka ja sivukulut 1 532 11,35 0 0 0 0

Kustannukset yhteensä 4 907 36,35 189 1,40 306 2,27

68

Paalisilppuri+traktori -yhdistelmällä kokoruokinta kauden hinnaksi tulee 4 051

euroa. Poroa kohden hinnaksi tulee 10,13. Taulukossa 11 esitellään kustan-

nuksien muodostuminen, sekä vuotta että käyttötuntia kohden.

Taulukko 11. Paalisilppuri 400 poron maastoruokinnassa

Kuvaus TRAKTORI SILPPURI

Kustannuserä €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti

Poisto 1 026 17,10 360 60

Korko 314 5,23 110 1,83

Vakuutus 50 0,83 50 0,83

Säilytys 100 1,67 50 0,83

Kunnossapito 300 50 200 3,33

Muut kiinteät kustannukset 100 1,67 50 0,83

Käyttökustannukset 660 11,00 0 0

Ajajan palkka ja sivukulut 681 11,35 0 0

Kustannukset yhteensä 3 231 53,84 820 13,67

69

Apevaunu+paalipihdit+traktori -yhdistelmällä kokoruokinta kauden hinnaksi

tulee 4 802 euroa. Poroa kohden hinnaksi tulee 12,01 euroa. Alla olevassa

taulukossa 12 esitellään kustannuksien muodostuminen, sekä vuotta että

käyttötuntia kohden.

Taulukko 12. Apevaunu 400:n maastoruokinnassa

Kuvaus TRAKTORI APEVAUNU PIHDIT

Kustannuserä €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti

Poisto 1 026 13,68 585 7,80 63 0,84

Korko 314 4,18 179 2,38 19 0,26

Vakuutus 50 0,67 50 0,67 10 0,13

Säilytys 100 1,33 100 1,33 10 0,13

Kunnossapito 300 40 100 1,33 10 0,13

Muut kiinteät kustannuk-

100 1,33 100 1,33 10 0,13

Käyttökustannukset 825 11,00 0 0 0 0

Ajajan palkka ja sivukulut 851 11,35 0 0 0 0

Kustannukset yhteensä 3 566 47,54 1 114 14,86 122 1,63

70

Täysrehun jakamisen kustannuksiksi tulee kelkka+louskutin -yhdistelmällä 1

622 euroa. Poroa kohden kustannus on 4,06 euroa. Taulukossa 13 esitellään

kustannuksien muodostuminen, sekä vuotta että käyttötuntia kohden.

Taulukko 13. Moottorikelkka ja louskutin 400 poron maastoruokinnassa

Kuvaus KELKKA LOUSKUTIN

Kustannuserä €/vuosi €/tunti €/vuosi €/tunti

Poisto 216 3,60 45 0,75

Korko 66 1,10 14 0,23

Vakuutus 50 0,83 10 0,17

Säilytys 50 0,83 10 0,17

Kunnossapito 50 0,83 10 0,17

Muut kiinteät kustannuk-

set 50 0,83 10 0,17

Käyttökustannukset 360 60 0 0

Ajajan palkka ja sivukulut 681 11,35 0 0

Kustannukset yhteensä 1 523 25,38 99 1,65

Traktori+paaliveitsi+kelkka+louskutin -yhdistelmän kokonaiskustannukset

ovat 6 835 euroa ja poroa kohden kustannuksia tulee 17,09 euroa. Trakto-

ri+rehuleikkuri+kelkka+louskutin -yhdistelmän kokonaiskustannukset ovat 6

718 euroa ja poroa kohden kustannuksia muodostuu 16,8 euroa. Trakto-

ri+paalisilppuri+kelkka+louskutin -yhdistelmän kokonaiskustannukset ovat 5

673 euroa ja poroa kohden kustannuksia on 14,18 euroa. Trakto-

ri+apevaunu+kelkka+louskutin -yhdistelmän kokonaiskustannukset ovat 6

424 euroa ja poroa kohti kustannuksia on 16,06 euroa. Appeen levitys kus-

tannukset ovat samat kuin pelkän apevaunun kustannukset eli 4 802 euroa ja

poroa kohti kustannuksia on 12,01 euroa.

71

5.6 LASKELMIEN YHTEENVETO JA TARKASTELU

Laskelmista näkee tarkkaan poromäärien vaikutuksen kustannusten hintaan.

80 poron karjalla tarharuokinnassa, konekustannukset säilörehun sekä täys-

rehun jakoon olivat paaliveitsi+traktori ja kelkka+louskutin -yhdistelmällä

47,11 euroa poroa kohden ja vastaavasti 400 poron tarharuokinnassa samat

kustannukset olivat 21,01 euroa poroa kohden. Alla olevassa taulukossa on

koottu yhteen rehujen jakokustannukset yhtä poroa kohden laitteittain ja po-

romäärien mukaan.

Taulukko 14. Rehunjakokustannukset laitteittain ja poromäärien mukaan

Porojen määrä ja ruokintatapa 80(tarha) 200(tarha) 400(tarha) 400(maasto) louskutin/kelkka 12,69 7,25 4,35 4,06 rehuleikkuri/traktori 32,96 15,98 16,37 12,74 Yhdistetty täys- ja säilörehunjakokustannus 45,65 23,23 20,72 16,8 paaliveitsi/traktori 34,42 16,57 16,67 13,03 Yhdistetty täys- ja säilörehunjakokustannus 47,11 23,82 21,02 17,09 paalisilppuri/traktori ei laskettu 17,27 12,36 10,13 Yhdistetty täys- ja säilörehunjakokustannus ei laskettu 24,52 16,71 14,19 apevaunu/traktori ei laskettu ei laskettu 13,4 12,01 Yhdistetty täys- ja säilörehunjakokustannus ei laskettu ei laskettu 17,75 16,07

Hankintahinnaltaan kalleimmat laitteet tulevat edullisemmaksi kuin pelkkä

traktori ja paaliveitsi, kun poro määrä kasvaa riittävän suureksi. Kun poroja

on tarhassa 200, on paalisilppurin käyttö vielä noin euron verran poroa kohti

kalliimpaa kuin paaliveitsen käyttö, mutta 400 poron tarhassa tilanne on jo

muuttunut paalisilppurille edullisemmaksi. Tässä vaiheessa myös apevaunu

on jo paaliveistä halvempi vaihtoehto, kun täysrehut jaetaan kelkalla. Ape-

vaunu on kuitenkin kaikista vaihtoehdoista halvin kun sitä käytetään käyttö-

tarkoituksen mukaan appeen tekoon eli tässä tapauksessa sekä täysrehut et-

tä säilörehu jaetaan apevaunulla yhdellä kertaa.

Tarkasteltaessa ruokintakoneiden kustannuksia on muistettava huomioida

myös porojen hyvinvointi. Paalisilppurilla ja apevaunulla säilörehut saadaan

72

nopeasti ja tarkasti levitettyä riittävän laajalle alueelle sopivan kokoiselle kar-

helle kaikkien porojen saataville. Paaliveitsi ja rehuleikkuri eivät saa aikaisek-

si yhtä hyvää jälkeä, jolloin varsinkin isommassa porokarjassa voi heikoim-

milla poroilla olla vaikeuksia päästä säilörehun syöntiin, lisäksi valtaporot ai-

heuttavat hävikkiä makaamalle liian isojen kasojen päällä.

80 Poron ruokinnassa koneiden käyttö varsinkin säilörehun levityksessä on

erittäin kallista. On huomioitava, että kyseessä oli uuden traktorin ja kelkan

hinta, poistojen osuus pienenee merkittävästi peruskoneiden hinnan ollessa

edullisempi. Mutta voidaan todeta että pelkästään poron ruokintaan 80 poron

karjalla ei traktorin hankinta ole kannattavaa vaan se tulisi järjestää muulla

tavoin. Mutta kelkan ja pelletinlevityskoneen käyttö ruokinnassa ei silti ole

huomattavan kallista ja porotalousyrittäjillä on kelkka jo yleensä olemassa

muuta poronhoitoa varten joten sen käyttö ruokinnassa on perusteltua pie-

nemmilläkin porokarjoilla.

Luvussa 2.4 mainittiin ruokinnan kuluiksi normaalitarha oloissa 42,3 euroa

poroa kohden. Tähän tietoon nähden laskelmat näyttävät koneellistetun ruo-

kinnan aiheuttavan kustannuksiin huomattavaa korotusta. Jänkälän työssä

400 poron tarha ruokinnassa rehukustannus oli 12 855,32 euroa eli 32,14 eu-

roa poroa kohden. Halvimman ruokinta vaihtoehdon mukaan apevaunua

käyttäen yhteenlaskettu rehu ja konekustannus on poroa kohden 45,54 eu-

roa. Tästä puuttuvat vielä tarhan aiheuttamat kustannukset ja rehujen kulje-

tuskustannukset, sekä toisaalta koneiden tuoma työajan säästö. Ruokinnan

teknillistymisen voidaan siis päätellä nostavan ruokinnan kokonaiskustan-

nuksia.

Laskelmista voidaan päätellä myös ajallista säästöä. Koneet nopeuttavat

ruokintaa. Esimerkiksi 400 poron tarharuokinnassa aikaa oli varattu koko

ruokintakaudelle 600 tuntia ja päivälle kuusi tuntia. Paalisilppuri+traktori -

yhdistelmä käytti ruokintaan aikaa päivässä yhden tunnin ja kelkka+louskutin

-yhdistelmä käytti ruokintaan päivässä aikaa 40 minuuttia. Aikaa voidaan las-

kea kuluvan veräjien aukaisuihin ja sulkemisiin, muovien poistoihin sekä

muihin tarpeellisiin toimintoihin lisäksi yhden tunnin. Tällöin koko päivänä

73

ruokintaan kuluu aikaa kaksi tuntia 40 minuuttia yhdeltä ihmiseltä. Tällöin ai-

kaa säästyy kolme tuntia ja 20 minuuttia. Työpalkka vaatimuksen mukainen

säästö päivälle on tällöin 26,49 euroa ja kokoruokinta kaudelle 2 649 euroa.

Käytännössä poromies voi käyttää tämän ajan muuhun työhön.

Maastoruokinnan sanotaan luvussa 2.4 olevan yleisesti tarharuokintaa hal-

vempaa. Myös konekustannukset maastoruokinnassa ovat halvemmat kuin

tarharuokinnassa poroa kohden, esitettyjen laskelmien mukaan. Tarha ja

maastoruokinnan ero kustannuksissa johtuu maastoruokinnan vähäisemmäs-

tä rehun määrästä. Jos luonnon olosuhteet ovat huonot ja koko porojen ra-

vinto tulee lisäruokinnasta, ovat rehukustannukset samat kuin tarharuokin-

nassa. Tämä toistuu myös konekustannuksissa. On myös muistettava vaati-

mukset mitä maastoruokinta edellyttää. Traktori on näissä laskelmissa ruo-

kintapaikalla samoin moottorikelkka. Maastoruokinta paikka voi olla kaukana

talouskeskuksesta jolloin tulee lisäkustannuksia jos koneilla on muuta käyttöä

tai niitä ei voi pitää ruokintapaikalla muista syistä.

Laskelma osoittaa apevaunun edullisimmaksi ruokinta välineeksi kun poroja

on riittävästi. On muistettava kuitenkin ettei ehkä ole porojen hyvinvoinnin

kannalta hyväksi jakaa apevaunulla esimerkeissä käytettyjä täysrehumääriä

yhdessä säilörehun kanssa. Tämä huomio ei koske oikein tehtyä apetta vaan

esimerkeissä käytettyä täysrehua. Täysrehun vähäinen määrä appeessa voi

jättää osan poroista kokonaan ilman täysrehuja, porot voivat lisäksi sotkea

säilörehun etsiessään erittäin hyvin maittavia täysrehuja. Lisäksi täysrehu on

jo valmis tuote itsessään eikä tarvitse apevaunun käsittelyä. Laskelmat osoit-

tavat selvästi ettei kelkalla ruokinta vie paljoa aikaa eivätkä kustannukset

nouse korkeiksi, lisäksi voidaan olla lähes varmoja että poron omistajalla on

moottorikelkka jo olemassa muita poronhoitotöitä varten. Täysrehun jakami-

nen poroille, kun kyseessä on pieni määrä poroa kohden, onnistuu parhaiten

jos täysrehut jaetaan erikseen.

74

6. JOHTOPÄÄTÖKSET

Johtopäätöksenä voidaan todeta poronhoitoalueella olevan useita erilaisia

ruokintaratkaisuja, jotka kaikki vaativat omanlaisensa teknologian. Maatalou-

den teknologioita oli otettu porotalouden käyttöön sellaisenaan. Lisäksi poro-

talousyrittäjät olivat kehitelleet itsenäisesti useita ruokintalaitteita. Käytettävät

ruokintateknologiat oli pyritty järjestämään jokaisella haastatellulla tilalla

mahdollisimman helpoksi ja tehokkaaksi poron hyvinvointi huomioiden, sekä

tilan kapasiteetista riippuen.

Porotalousyrittäjillä on kyselyiden mukaan huomattava määrä peruskoneita,

kuten traktoreita, kelkkoja ja mönkijöitä, mukana ruokinnassa. Jo olemassa

olevat peruskoneet antavat mahdollisuuden siirtyä tehokkaampiin ruokinta-

menetelmiin ja -teknologioihin. Lähes kaikki täydentävään kyselyyn vastan-

neet olivat kiinnostuneita tehokkaammista ja helpottavista ruokintaratkaisuis-

ta, sekä niiden kehittämisestä.

Ruokintalaitteet on suositeltavaa hankkia tilan poromäärät ja ruokintaratkai-

sun huomioiden. Koneiden hankinnan kannalta kustannus laskemat antavat

todellisen kuvan porokarjan ruokinnan koneistuksen kannattavuudesta. Poro-

jen hyvinvointi on ruokinta ratkaisusta riippuvainen samoin porotalousyrityk-

sen kannattavuus. Jos porojen ruokinnan kannattavuutta yritetään saada

pienemmäksi antamalla minimimäärä rehua 1,1 ry poroa kohti on rehujen ja-

ko riittävän laajalle ja riittävän nopeasti tärkeää. Tämä korostuu mitä enem-

män poroja on ruokinnassa ja mitä vähemmän työvoimaa on käytössä. Täl-

löin riittävä koneistus on lähestulkoon pakollista.

Täys- ja väkirehu on annosteltava tarkoin ja nopeasti, säilörehu ja muut nur-

mirehut voidaan jakaa hitaammin. Pellettien jakoon, oman porokarjan koon

mukaan, rakennetut pelletinjakokoneet ovat hyvä ratkaisu. Jakokoneet on

syytä varustaa annostelijalla, joka pudottaa halutun määrän pellettejä. Näin

voidaan joka porolle pudottaa yksi annos nopeasti riittävän pitkin välimatkoin

ja tarvittaessa antaa lisää. Nauhaksi pudottavilla pellettikoneilla ei voida ja-

75

kaa yhtä tarkasti. Pellettejä voidaan punnita yhtä tarkasti laitteeseen poroa

kohti, mutta rehua ei voida kohdentaa yhtä hyvin poroa kohden kuin annoste-

levalla laitteella.

Suurella poromäärällä yksin ruokkiessa säilörehun jakaminen käsin riittävän

laajalle on rakasta ja aikaa vievää. Esimerkiksi 400 poron päivä annos säilö-

rehua on 400*1,1*0,6= 264 ry, kun säilörehun osuus ruokinnasta on 60 % ja

kokonaistarve 1,1 rehuyksikköä. 264 rehuyksikköä 1. sadon normaaliaikaan

korjattua säilörehua on rehutaulukon mukaan 264 / 0,94 säilörehun rehuyk-

sikkö arvo ry/ rehun kosteusprosentilla 0,25=1 123 kg. Edellinen luku on il-

man arvioitua rehun hävikki jolloin todellinen tarvittavan rehun määrä on suu-

rempi. Tästä voi muodostua ongelma ruokintakauden aikana, kuten rasitus-

vammat ja erilaiset jaksamisongelmat. Sijaisen saaminen sairauden tai muun

syyn vuoksi voi olla hankalaa, kyseisen rehumäärän käsin jakamiseen. Ape-

vaunut, paalisilppurit ja purkavat kärryt antavat ratkaisun säilörehun jakami-

seen. Säilörehun jakaminen riittävän laajalle pienissä erissä voi olla vaikeaa,

eräillä laitteilla kuten esimerkiksi paaliveitsellä, rehuleikkurilla tai puutavara-

kuormaimella, kun rehua on saatavilla vähäisiä määriä. Tällöin voivat valta-

porot vallata rehuläjät estäen muiden syömisen, rehuja on tässä tapauksessa

levitettävä lisäksi myös käsin.

Tarhan ja ruokintapaikan koko ratkaisee osaksi myös käytettävät laitteet.

Pienemmissä tarhoissa automaatit, kaukalot ja muut ratkaisut voivat olla vält-

tämättömiä lumen puutteen ja riittävän hygienian saavuttamisen vuoksi. Pie-

nemmillä poromäärillä ruokintaratkaisut kannattaa suunnitella rehuilla, jotka

eivät vaadi suuria laite- ja koneinvestointeja.

Maastoruokinnassa on mahdollista käyttää samoja ratkaisuja kuin tarharuo-

kinnassa. Tällöin pystytään ruokkimaan tehokkaasti pienemmällä työvoimal-

la. Tämä edellyttää suunnittelua. Rehut ja tarvittavat laitteet täytyy siirtää

ruokintapaikalle hyvissä ajoin, sekä varmistaa maaston soveltuvuus käytettä-

välle koneistukselle. Traktoria voidaan käyttää maastoruokinnassa, jos polt-

toainehuolto voidaan järjestää ja traktori on varustettu webastolla tai muulla

käynnistyksen mahdollistavalla systeemillä sekä kykenee malliltaan toimi-

76

maan pakkasessa. Kaikki traktorit eivät ole kokemukseni mukaan toiminta-

varmoja ulkona säilytettäessä.

Laitteiden hankintahintoja ja käyttökustannuksia voidaan pienentää yhteis-

käytöllä. Jos 250 poroa ruokkii apevaunulla yhtä traktoria käyttäen 1,5 tun-

nissa, riittäisi yksi apevaunu kaikille kyläni poromiehille yhteisesti. Maasto-

ruokinnassa paliskunnan, kairojen tai tokkakuntien yhteiskoneet olisivat vaih-

toehto kaikkien poromiesten omille koneille. Myös valtiovallan tulisi herätä tu-

kemaan yksittäisiä poromiehiä ja poromiesten yhteisöjä, eteenkin kun ruokin-

ta on jo laitumiin rinnastettava tekijä, sillä esimerkiksi maataloudessa nauta-

puolella on mahdollista saada tukea ruokintaa helpottaviin ratkaisuihin (maa-

talousvirasto 2012).

Tilalla, jonka tuotanto mahdollistaa viljojen ja kuivan heinän tuotannon, voi-

daan niiden jo olemassa olevia ruokintaratkaisuja hyväksikäyttää. Näiden

ratkaisujen avulla voidaan pienentää teollisen rehun tarvetta ja jopa lopettaa

teollisen rehun käyttö kokonaan. Mutta uuden yrittäjän kannattaa suunnitella

ruokintaratkaisu vain tilan peltojen, työvoiman ja kalusto mahdollistamaan

ruokintamalliin. Viljojen litistäminen, heinän jauhaminen ja rakeistaminen vaa-

tii useita koneita ja työvoimaa, kun porojen lisäruokinta jo muutenkin vie

huomattavan osan porotalouden tuloista ja työvoima porotaloudessa vähe-

nee jatkuvasti. Porojen lisäruokinnassa tulisi pyrkiä yksinkertaiseen ruokin-

taan mahdollisimman vähin laittein ja työpanoksin porojen hyvinvointi huomi-

oiden.

Vaikka kaikkia vastauksia ei kyselyihin saatu, voidaan kuitenkin mielestäni

sanoa, että porotalouden ruokintateknologiat on saatu selvitettyä kattavasti.

Laitteiden käytettävyyden selvittäminen oli riittävää. Siitä huolimatta jos teki-

sin saman työn uudestaan, tekisin haastatteluja laitetta kohti vähintään kaksi

kappaletta, jotta saataisiin useampia mielipiteitä laitteiden toimivuudesta vää-

rien johtopäätösten ehkäisemiseksi. Samoin haastatteluiden tallentaminen

nauhurilla olisi ollut suotavaa, vastausten tulkitsemiseen olisi jäänyt enem-

män aikaa käsin kirjoitettujen muistiinpanojen sijasta. Taloudellisuudenselvit-

täminen olisi ehkä vaatinut kokonaan oman työnsä. Joka tapauksessa se an-

77

toi hyvän kuvan ruokintalaitteiden koneketjujen kustannuksista, sekä lisäksi

se antaa lukijalle helpon mallin laskea kustannuksia omalla tilalla.

78

LÄHTEET Farmit 2012. farmit, kotieläin. rehunsäilöntä. viljansäilöntä. murskevilja. osoit-

teessa http://www.farmit.net/kotielain/rehunsailonta/viljan-sailonta/murskevilja. 28.5.2012

Finlex 2012. Poronhoitolaki 14.9.1990/848. osoitteessa

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1990/19900848. 28.11.2012 Degerman, A. 2004. Vuodenaikojen vaikutus poron rehun käyttöön. Opinnäy-

te. Rovaniemen ammattikorkeakoulu: Luonnonvara-ala. Maaseu-tuelinkeinojen koulutusohjelma

Hangasvaara, J – Kitti, H – Kostamo, A – Kumpulehto, A – Saukko, E – Ta-

kala, S – Teerijoki, A – Tulla, M – Vallo, P – Ämmänpää, H. 2003a. Porojen ruokintaa helpottavat laitteet – projekti. Projektiraportti. Rovaniemen ammattikorkeakoulu. Luonnonvara-ala. Maaseu-tuelinkeinojen koulutusohjelma.

Hangasvaara, J – Kitti, H – Kostamo, A – Kumpulehto, A – Saukko, E – Ta-

kala, S – Teerijoki, A – Tulla, M – Vallo, P – Ämmänpää, H. 2003b. Porojen ruokintaa helpottavat laitteet-video. Porutaku. materiaalit. lisäruokinta. osoitteessa http://www.porutaku.fi/?page_id=238. 29.5.2012

Holster, H. 2012. Porotalousyrittäjä Heikki Holsterin haastattelu Lohijärvellä

21.3.2012 Huitsi, S. 2012. Porotalousyrittäjä Seppo Huitsin puhelinhaastattelu 4.3.2012 Hukkanen, T – Laaksonen, S – Maijala, V. 2009. Porojen hätäruokinta ja –

hoito. Osoitteessa http://www.paliskunnat.fi/PoroNet2/attachments/Porojen%20hataruokinta%20ja%20hoito%202009.pdf. 28.5.2012

Jaurakkajärvi, M. 2012. Porotalousyrittäjä Markus Jaurakkajärven puhelin-

haastattelu 29.5.2012 Jänkälä, Anna-Leena 2009. Suunnittelun vaikutus poron talvisen lisäruokin-

nan kustannustekijöihin. Jyväskylä: Kopijyvä Oy Jänkälä, P. 2012. Porotalousyrittäjä Petri Jänkälän haastettelu Narkauksessa

12.3.2012 Karvo, V. 2012. Maatalousyrittäjä Vesa Karvon haastattelu LAOn poroaidalla

19.3.2012

79

Kjellman konekuvasto 2008. osoitteessa http://www.tomaskjellman.fi/pdf/jeantil_paalisilppurit_2008.pdf. 28.5.2012

Konelaskuri 2012. Agronet. Laskurit. Konelaskurit. Koneiden vertailulaskel-

ma. osoitteessa https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/agronet/Laskurit/Konelaskurit/konelaskuri.html. 28.11.2012

Koneviesti 2012. uutiset. 2007 uutiset. Sähköisen rehuleikkurin paluu. osoit-

teessa http://www.koneviesti.fi/uutiset/2007_uutiset/fi_FI/rehuleikkuri/. 28.5.2012

Konttaniemi, M. 2012. Porotalousyrittäjä Matti Konttaniemen haastattelu na-

papiirin porofarmilla 12.3.2012 Kortesalmi, J Juhani 2007. Poronhoidon synty ja kehitys Suomessa. Tampe-

re: Tammer-Paino Oy. Kynkäänniemi, J. 2012. Porotalousyrittäjä Jarmo Kynkäänniemen haastattelu

Tannilassa 29.3.2012 Maa- ja Elintarviketalouden tutkimuskeskus 2010. Rehutaulukot.

https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/Rehutaulukot/Rehutaulukot. 14.3.2012

Maatalousvirasto 2012. osoitteessa

http://www.mavi.fi/fi/index/maaseudunrahoitus/investointituet/tukikohteet.html#Lypsy-%20ja%20nautakarjatalous. 29.5.2012

Maijala, V. 2012. Säilörehun riskitekijöitä poron ruokinnassa. Esitelmä säilö-

rehun viljely-infossa Apukassa Rovaniemellä 16.8.2012. http://www.porutaku.fi/wp-content/uploads/2011/08/S%C3%A4il%C3%B6nt%C3%A4-ja-riskitekij%C3%A4t2.pdf

Maijala, V – Nieminen, M. 2004. Porojen ympärivuotinen ruokinta ja sen kan-

nattavuus. Helsinki: Maa- ja metsätalousministeriö. osoitteessa http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/raportti304.pdf. 28.5.2012

Maijala, V – Nieminen, M – Soveri, T 1998. Poron ruokinta. Helsinki: Riista-

ja kalatalouden tutkimuslaitos. Mattila, K. 2012. Porotalousyrittäjä(eläkkeellä) Kyösti Mattilan haastattelu

Rovaniemellä 29.5.2012 Meristö, T – Järvinen, J – Kettunen, J – Nieminen, M 2004. Porotalouden tu-

levaisuus – ”Keitä me olemme ja mitä meille kuuluu?” Riista- ja ka-

80

latalouden tutkimuslaitos. http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/raportti298.pdf . 14.3.2012

Nettikone 2012. nettikone. myydään. puuntyöstökone. osoitteessa

http://www.nettikone.com/muu-merkki/korte-pellet-300/1040664. 28.5.2012

Porojen talvitarhauksen hyvien toimintatapojen opas 2012. osoitteessa

http://www.paliskunnat.fi/PoroNet2/attachments/opas_porojen_talvitarhaus_2012.pdf. 28.5.2012

PORUTAKU 2012. osoitteessa http://www.porutaku.fi/. 3.12.2012 Rantamäki-Lahtinen. L. 2008 Porotalouden taloudelliset menestys tekijät.

MTT Taloustutkimus. osoitteessa http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts156.pdf . 14.3.2012

Rovaniemen ammattikorkeakoulu 2011. Opinnäyteopas. Opetustoiminnan

kehittämistiimi. Rovaniemen ammattikorkeakoulu. osoitteessa http://www.ramk.fi/fi/Opiskelijalle/Kaytannon_tyokaluja/Lomakkeet_ja_ohjeet.iw3. 3.9.2012

Työterveyslaitos 2012. Pyöröpaalihalkaisija- - paloittelee paalin sopiviin an-

noksiin. Työterveyslaitos. osoitteessa http://www.ttl.fi/fi/ratkaisupankki/Sivut/details.aspx?luokka=Ergonomia&aihealue=Maatalouden%20ergonomiaratkaisut&aihetarkenne=Poronhoito&item=386. 29.5.2012

81

LIITTEET PORUTAKUn ruokintakysely Liite 1.

Porojen ruokintateknologiakysely poroisännille Liite 2.

82

Liite 1.

“PORUTAKU “- porojen lisäruokinnan, talvitarhauksen ja elävänä kuljettamisen hyvät käytännöt – elinkeinon kehittämishanke.

Olen kiinnostunut poronruokinnan kehittämisestä ja uudesta tiedosta.

Nimi: Osoite: Puh. numero: Sähköposti:

Paliskunta: Osoitetietoja käytetään vain porotalouden, koulutuksen ja poromiesten välisessä viestinnässä.

1. Hoidan poroni talven yli a. Maastoon b. Aitaukseen/tarhaan

2. Ruokin porojani seuraavilla rehuilla/ravinnolla a. Kuiva heinä, onko jauhettu? b. Säilötty nurmirehu, onko silputtu? c. Teollinen täysrehu

Rehuraisio Suomen rehu Kinnusen mylly

Muu, mikä______________________

d. Väkirehu (ohra, kaura, ohrarehu, melassi, muu mikä) e. Kivennäinen, mikä ___________________________ f. Jäkälä Luppo Korte Kerput g. Muu. Mikä?_______________________________

3. Ruokintaan käytettävät koneet/ välineet/laitteet

4. Missä varastoin rehuni

5. Mitä haluaisin poronruokinnassani kehittää?

6. Mitä muuta haluat kertoa poronruokinnasta?

Lisätietoja löytyy: http://www.porutaku.fi/ Sanna Vinblad Karoliina Majuri Merja Mattila Veikko Maijala

Projektipäällikkö Projektisuunnittelija Asiantuntija Asiantuntija

83 020 798 5504 020 798 5508 020 798 5362 020 798 5357

sanna.vinblad@ramk.fi karoliina.majuri@ramk.fi merja.mattila@ramk.fi veikko.maijala@ramk.fi

84

Liite 2. Porojen ruokintateknologia -kysely

Kysely on osa agrologiopiskelija Janne Mustosen ruokintateknologiaan liittyvää opinnäytetyötä. Opinnäytetyön tilaajana toimii Porutaku-hanke/Rovaniemen ammattikorkeakoulu.

Olen kiinnostunut poron ruokinnan kehittämisestä ja alan uudesta tiedosta.

Nimi:__________________Osoite:___________________________________________

Puh:_____________________Sähköposti:___________________Paliskunta:_________ Osoitetietoja käytetään vain porotalouden, koulutuksen ja elinkeinon sisäisessä viestinnässä.

1.Minkälaisia välineitä paliskuntanne osakkaat käyttävät tarha-, maasto- tai paimennus-

ruokinnassa?

a) Teollisen rehun jakamiseen

b) Nurmirehun (säilörehu/kuivaheinä) levitykseen sekä silppuamiseen

c) Heinän/viljojen käsittelyyn (rakeistaminen/litistäminen/jauhaminen) ja jakami-

seen

2.Mitä ruokintavälineitä toivoisitte porotalouden käyttöön?

Lisätietoja: Porutaku-Poron lisäruokinnan, talvitarhauksen ja elävänä kuljettamisen hyvät käytännöt

-hanke www.porutaku.fi Janne Mustonen Sanna Vinblad Karoliina Majuri Veikko Maijala Agrologiopiskelija Projektipäällikkö Projektisuunnittelija Asiantuntija 040 510 7116 020 798 5504 020 798 5508 020 798 5357 janne.mustonen@edu.ramk.fi sanna.vinblad@ramk.fi karoliina.majuri@ramk.fi veikko.maijala@ramk.fi

85