Jyväskylän yliopisto Tietojenkäsittelytieteiden laitos

Jyväskylä

Tietojärjestelmätieteen kandidaatintutkielma 21.12.2006

Merja Miettinen

PÄÄTÖKSENTEON TUKIJÄRJESTELMÄ TERVEYDENHUOLLON

TIETOJÄRJESTELMÄKONTEKSTISSA

Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimi mainittava 1.0 Suomi lisenssillä. Nähdäksesi lisenssin vieraile http://creativecommons.org/licenses/by/1.0/fi/ sivulla tai lähetä kirje Creative

Commons, 543 Howard Street, 5th Floor, San Francisco, California, 94105, USA.

TIIVISTELMÄ

Miettinen, Merja Tietojärjestelmätieteen kandidaatintutkielma / Merja Miettinen Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2006, 24 s.

Kandidaatintutkielma

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, mitä päätöksenteon tukijärjestelmän (decision support system, DSS) käsitteellä tarkoitetaan ja miten päätöksenteon tukijärjestelmän käsitettä sovelletaan terveydenhuollon tietojärjestelmäkehityksessä.

Päätöksenteon tukijärjestelmän käsitteeseen perehdyttiin kirjallisuuskatsauksen avulla. Käsitteen jäsentämiseksi luotiin katsaus tietojärjestelmien luokitteluun ja päätöksentekoprosessin rakenteisuuteen. Lisäksi perehdyttiin terveydenhuollon tietojärjestelmäkehityksen historiaan, jotta ymmärrettäisiin alan tietojenkäsittelyn nykytilanne ja tarpeet päätöksenteon tukijärjestelmien kehittämiselle terveydenhuollossa.

Tutkimuksen perusteella päätöksenteon tukijärjestelmälle ei voida asettaa yksiselitteistä määritelmää. Kirjallisuudessa päätöksenteon tukijärjestelmää kuvataan vuorovaikutteiseksi järjestelmäksi, joka yhdistää tietoa ja malleja tavoitteenaan tukea puolirakenteellista tai rakenteetonta päätöksentekoa. Päätöksenteon tukijärjestelmien tavoitteena ei ole korvata inhimillistä päätöksentekoa, vaan täydentää ja tukea sitä hyödyntämällä erilaisia teknologisia ratkaisuja. Terveydenhuollossa päätöksenteon tukijärjestelmä toimii erityisesti tilannekohtaisena tiedon koostajana ja käyttäjänsä muistin tukena. Päätöksenteon tukijärjestelmä terveydenhuollossa ei keskity pelkästään johdon päätöksenteon tukemiseen, vaan päätöksentuki perustuu alan yleisen lääketieteellisen tietämyksen hyödyntämiseen. Järjestelmä voi tuoda päätöksentekijän huomioitavaksi sekä potilaskohtaista tietoa että yleistä lääketieteellistä tietämystä tai tukea näiden tilannekohtaista yhdistämistä.

AVAINSANAT: päätöksenteon tukijärjestelmä, kliinisen päätöksenteon tukijärjestelmä, terveydenhuolto

Ohjaaja: Maritta Pirhonen Tietojenkäsittelytieteiden laitos

Jyväskylän Yliopisto

Tarkastaja: Marikka Heikkilä Maritta Pirhonen

Tietojenkäsittelytieteiden laitos Jyväskylän Yliopisto

SISÄLLYSLUETTELO

1 JOHDANTO........................................................................................................................ 5

2 PÄÄTÖKSENTEON TUKIJÄRJESTELMÄN KÄSITE.................................................. 7 2.1 Tietojärjestelmien luokittelu................................................................................ 7 2.2 Päätöksentekoprosessin rakenteellinen jaottelu .............................................. 7 2.3 Päätöksenteon tukijärjestelmä ............................................................................ 8

3 TERVEYDENHUOLLON TIETOJÄRJESTELMIEN ERITYISPIIRTEITÄ................ 13 3.1 Terveydenhuollon tietojärjestelmäkehitys...................................................... 13 3.2 Nykytilanne......................................................................................................... 14

4 PÄÄTÖKSENTEON TUKIJÄRJESTELMÄT TERVEYDENHUOLLOSSA.............. 15 4.1 Tietojärjestelmien toimintalähtöinen jaottelu terveydenhuollossa ............. 15 4.2 Päätöksenteon tukea tarjoavia järjestelmiä terveydenhuollossa ................. 15 4.3 Päätöksenteon tukijärjestelmän kehittäminen Suomessa ............................. 17

5 YHTEENVETO ................................................................................................................. 19

LÄHDELUETTELO ............................................................................................................ 22

5

1 JOHDANTO

Terveydenhuollon toimintaprosessit ovat monimuotoisia ja toimintojen tukemiseksi kehitettyjen tietojärjestelmien määrä on suuri. Potilaan hoitoprosessi ei etene täsmällisessä, etukäteen ennakoitavassa muodossa, mikä tuo omat haasteensa terveydenhuollon tietojärjestelmäkehitykseen. Potilaasta talletetaan tietoja hoitoprosessin useissa vaiheissa ja lisäksi alan ammattilaisille on tarjolla runsaasti lääketieteellistä tietämystä.

Lääketieteellisen tietämyksen lisääntyminen ja potilastiedon paljous on hankaloittanut terveydenhuollon ammattilaisten tiedonhallintaa. Kulloisessakin päätöksentekotilanteessa olennaisen tiedon löytyminen on vaikeutunut. Terveydenhuollon alalle on syntynyt tarve tukea hoitoprosessissa tapahtuvaa päätöksentekoa varmistamalla hoitotilanteeseen olennaisesti liittyvien tietojen saanti. Terveydenhuollon tietojärjestelmäkontekstissa päätöksentukea tuottavan järjestelmän tavoitteena on koota ja tuoda esille kulloiseenkin hoitotilanteeseen olennaisesti liittyvää tietoa.

Tämän tutkielman tarkoituksena on luoda kirjallisuuteen perustuva yleiskuva päätöksenteon tukijärjestelmän (decision support system, DSS) käsitteen määrittelystä. Tutkielma keskittyy käsitemäärittelyiden tutkimiseen, ja esimerkiksi päätöksentukijärjestelmän toteuttamisteknologiat rajataan tutkielman ulkopuolelle. Lisäksi perehdytään terveydenhuollon tietojärjestelmäkehityksen käytännönläheiseen historiikkiin sekä selvitetään kirjallisuuskatsauksen avulla (kliinisen) päätöksenteon tukijärjestelmän käsitettä terveydenhuollon tietojärjestelmäkontekstissa. Tutkimuskysymyksenä on selvittää miten päätöksentukijärjestelmän käsitettä sovelletaan terveydenhuollon järjestelmäkehityksessä?

Kliinisiin päätöksenteon tukijärjestelmiin liittyvä tutkimus Suomessa on uutta ja aiheesta tehtyä tieteellistä tutkimusta on saatavissa niukasti (Kortteisto ym. 2006, 37). Kansainvälisesti terveydenhuollon järjestelmiin liittyvää päätöksentukea on tutkittu muutaman vuosikymmenen ajan. Yleisesti päätöksentukijärjestelmiin liittyvää tutkimusta maailmalla on tehty 1970-luvulta lähtien (Shim 2002, 112; Nykänen 2000, 33).

Tutkielmassa kootaan yhteen eri aikakausina tehtyjä päätöksenteon tukijärjestelmän käsitemäärittelyitä. Käsitemäärittelyiden pohjalta tunnistetaan yhteneväisyyksiä tietojärjestelmätieteen ja terveydenhuollon päätöksenteon tukijärjestelmän käsitemäärittelyistä. Tutkielmassa tuodaan esille niitä terveydenhuollon tietojärjestelmäkehityksen piirteitä, jotka ovat vaikuttaneet alan nykyiseen tietojenkäsittelyn tilanteeseen, ja jotka vaikuttavat päätöksenteon tukijärjestelmän kehittämiseen terveydenhuollossa.

6

Tutkielman toisessa luvussa käsitellään päätöksenteon tukijärjestelmän käsitettä. Käsitemäärittelyiden taustaksi esitellään tietojärjestelmätieteessä käytettävä tietojärjestelmien luokittelu ja päätöksentekoprosessin rakenteellinen jaottelu. Kolmannessa luvussa esitellään lyhyesti terveydenhuollon tietojärjestelmäkehitystä. Neljännessä luvussa kuvataan päätöksenteon tukijärjestelmän käsitettä terveydenhuollossa ja esitellään Suomessa meneillään olevaa päätöksentuen kehittämistä. Yhteenvetokappaleessa kootaan tutkielmassa käsitellyt asiat ja pohditaan päätöksenteon tukijärjestelmän merkitystä terveydenhuollon alalla.

7

2 PÄÄTÖKSENTEON TUKIJÄRJESTELMÄN KÄSITE

2.1 Tietojärjestelmien luokittelu

Tietojärjestelmiä voidaan luokitella organisaatiorakenteen mukaan, järjestelmien päätoiminnallisuuden tai järjestelmien tukemien toimintojen perusteella, tai järjestelmien muodostaman (tieto)arkkitehtuurin pohjalta. Organisaatiorakenteen mukaan järjestelmät voidaan jakaa yksikkökohtaisiin, organisaation laajuisiin ja organisaatioiden välisiin järjestelmiin. Yksikkökohtaiset järjestelmät voidaan luokitella niiden päätoimintojen mukaan, esimerkiksi taloushallinnon, markkinoinnin ja henkilöstöhallinnon järjestelmiin. (Turban ym. 2001, 49–56)

Tietojärjestelmien tukemien toimintojen perusteella järjestelmät voidaan jaotella esimerkiksi seuraavasti (Laudon & Laudon 2000, 39):

• tapahtumakäsittelyjärjestelmät (Transaction Processing Systems, TPS)

• toimistoautomaatiojärjestelmät (Office Automation Systems, OAS)

• tietotyön tukijärjestelmät (Knowledge Work Systems, KWS)

• johdon tietojärjestelmät (Management Information Systems, MIS)

• päätöksenteon tukijärjestelmät (Decision Support Systems, DSS)

• ylimmän johdon tukijärjestelmät (Executive Support Systems, ESS)

Turban ym. (2001, 51) lisäävät edelliseen luokitteluun vielä yrityksen koko johdon käytettävissä olevat järjestelmät (Enterprise Information Systems, EIS), ryhmäpäätöksenteon tukijärjestelmät (Group Support System, GSS) ja älykkäät tukijärjestelmät, joista tyypillinen esimerkki on asiantuntijajärjestelmä (Expert Systems).

Tässä tutkielmassa edellä esitellystä tietojärjestelmäluokittelusta keskitytään päätöksenteon tukijärjestelmän käsitteeseen. Päätöksenteon tukijärjestelmän käsitteen käsittelyn taustaksi esitellään lyhyesti ongelmanratkaisun ja päätöksentekoprosessin rakenteellinen jaottelu.

2.2 Päätöksentekoprosessin rakenteellinen jaottelu

Päätöksentekoprosessin rakenteen tarkastelu auttaa hahmottamaan tilannetta, johon päätöksenteon tukijärjestelmä soveltuu. Päätöksentekoprosessi ja ongelmanratkaisu jaotellaan kolmeen lajiin (Turban ym. 2001, 443; Ruohonen & Salmela 1999, 104; Soini 1990, 98–99): rakenteelliseen (engl. structured),

8

rakenteettomaan (engl. unstructured) ja näiden välimuotoon, puolirakenteelliseen (engl. semistructured).

Rakenteelliset eli ts. strukturoidut päätökset ovat selkeitä ja toistuvia rutiinipäätöksiä, joissa noudatetaan ennalta määriteltyjä sääntöjä tai mallia. Tarkasti määritetty, rakenteellinen päätöksentekoprosessi voidaan automatisoida ja prosessia seuraavat toimenpiteet ovat ennakoitavissa. (Turban ym. 2001, 443) Esimerkki automatisoidusta päätöksentekoprosessista on varaston valvonta, jossa tuotteen varasto- tai myyntimäärään perustuva laskuri laukaisee varaston vähentyessä täydennyspäätöksen tekemisen. (Ruohonen & Salmela 1999, 104; Soini 1990, 99)

Puolirakenteelliset päätökset edellyttävät osittain päätöksentekijän harkintaa, mutta päätöksentekoprosessissa voidaan hyödyntää rakenteellisessa muodossa olevaa tietoa tai mallia (Turban ym. 2001, 444). Mallin avulla päätöksentekoprosessissa tarvittavat tiedot tunnetaan, mutta malli ei anna optimiratkaisua (Ruohonen & Salmela 1999, 104; Soini 1990, 99). Esimerkkinä tällaisesta päätöksentekoprosessista Soini (1990, 99) käyttää talousarvion laatimista.

Rakenteettomat eli ts. strukturoimattomat päätökset ovat yleensä ainutkertaisia päätöksentekijän harkintaan tai intuitioon perustuvia päätöksiä, jolloin päätöksentekoprosessin automatisointi ei ole mahdollista. (Turban ym. 2001, 444; Ruohonen & Salmela 1999, 104; Soini 1990, 99) Rakenteettoman päätöksenteon vaikutukset näkyvät vasta tulevaisuudessa, kuten esimerkiksi strategisen suunnittelun vaikutukset (Soini 1990, 99).

2.3 Päätöksenteon tukijärjestelmä

Gorryn ja Scott Mortonin (1989, 49) mukaan tietokoneiden käyttö organisaatioissa kasvoi huomattavasti 1950-luvun puolivälistä 1970-luvun alkuun mennessä, mutta tietojärjestelmillä ei kuitenkaan ollut vaikutusta johdon päätöksentekoon. Tämän huomion pohjalta Gorry ja Scott Morton alkoivat tutkia tietokoneiden ja analyyttisten mallien hyödyntämistä johdon päätöksenteossa. Vuonna 1971 he määrittelivät ensimmäistä kertaa käsitteen Decision Support System (DSS). (Shim ym. 2002, 112–113; Turban ym. 2001, 443; Nykänen 2000, 33)

Gorryn ja Scott Mortonin hahmottelemaa päätöksenteon tukijärjestelmän määrittelyn viitekehystä (Kuva 1) on kuvannut mm. Nykänen (2000, 33–34) ja Shim ym. (2002, 112–113). Viitekehyksessä on kaksi ulottuvuutta: tietojärjestelmien hyödyntämistä päätöksenteossa tarkastellaan 1) tehtävän tai päätöksenteon rakenteisuuden ja 2) tehtävän vaatimien hallinnollisten toimien

9

pohjalta. Päätöksentekoprosessi jaetaan rakenteiseen, puolirakenteelliseen ja rakenteettomaan. Hallinnolliset toimet tai johdon osallistuminen on jaoteltu operatiivista työtä valvovaan esimiestasoon, hallintoon (keskijohto) ja strategiseen suunnitteluun (ylin johto).

Operational controlManagement

control

Strategicplanning

Structured Decision making systems

Semistructured Decision support systems

Unstructured Decision support systems

Level of managerial activity

Str

uctu

red

ne

ss

of

the

ta

sk

Kuva 1. Gorryn ja Scott Mortonin viitekehys (Nykänen 2000, 34)

Tarkastelun pohjalta Gorry ja Scott Morton jakoivat päätöksentekotilanteet ihmisten (human decision maker) ja tietokoneiden tekemiin päätöksiin. Päätöksentekotilanteet, jotka voidaan automatisoida, ovat rakenteisia. Tilanteeseen soveltuva järjestelmä voidaan määritellä termillä päätöksentekojärjestelmä (engl. decision making system), jolloin tietokone voi suorittaa tehtävän täysin itsenäisesti. (Nykänen 2000, 33)

Analysointia vaativa päätöksentekotilanne ja siihen soveltuva järjestelmä määritellään termillä päätöksenteon tukijärjestelmä (engl. decision support system), jolloin kyseessä on puolirakenteellinen tai rakenteeton päätöksentekotilanne. Tietyt päätöksentekoprosessin osat voivat olla rakenteisia, mutta kuitenkin ihmisen tulee ratkaista päätöksentekoprosessiin kuuluvat rakenteettomat tehtävät. (Nykänen 2000, 33) Tällöin tavoitteena on yhdistää tietokoneen tuottamaa päätöksenteon tukea ja ihmisen harkintakykyä yhdessä toimivaksi kokonaisuudeksi (Shim ym. 2002, 112).

Johto käyttää tietojärjestelmää usein päätöksenteon apuna, jolloin puhutaan päätöksenteon tukijärjestelmästä (Ruohonen & Salmela 1999, 101). Atk-sanakirja (2001, 149) määrittelee englanninkielisen decision support system –käsitteen tarkoittavan suomenkielessä päätöstukea, jonka mukaan ”päätöksentukea tarjoava järjestelmä on päätöksen valmistelua avustava, keskustelevasti käytettävä tietojärjestelmä”. Puhekielessä päätöksenteon tukijärjestelmän synonyymina käytetään myös termiä päätöksentukijärjestelmä.

Systeemityön standardointi- ja kehittämiskeskus (SYSTA 1997) määrittelee päätöksenteon tukijärjestelmän organisaation tai liiketoiminnan johtamista palvelevaksi tiedon varastointi- ja jalostusjärjestelmäksi. Päätöksenteon tukijärjestelmät tyypillisesti tuottavat informaatiota päätöksenteon tueksi analysoimalla tapahtumakäsittelyjärjestelmien tuottamaa tietoa (Pohjonen 2002, 7; Laudon & Laudon 2000, 44; Ruohonen & Salmela 1999, 105).

10

Tyypillisesti päätöksenteon tukijärjestelmä määritellään tietokonesovellukseksi, joka on kehitetty tukemaan monimutkaista päätöksentekoa ja ongelmanratkaisua (Turban ym. 2001, 445; Laudon & Laudon 2000, 44, Shim ym. 2002, 111). Erityisesti tällainen järjestelmä on suunniteltu helpottamaan organisaation hallinnossa työskentelevän henkilöstön tai johdon päätöksentekoa. Järjestelmä yhdistää dataa ja kehittyneitä analyyttisiä malleja tai analysointityökaluja tarkoituksena tukea puolirakenteellista ja rakenteetonta päätöksentekoa (Turban ym. 2001, 445). Päätöksentukijärjestelmä kokoaa tietoa, joka voi sijaita eri lähteissä ja tiivistää niistä käyttäjällensä tietoa, jota hän voi edelleen analysoida ja muokata päätöksentekotilanteessa (Laudon & Laudon 2000, 44).

Johdon työskentelyn avuksi on kehitetty muitakin tietojärjestelmiä, esimerkiksi johdon tietojärjestelmä (management information system, MIS), joka tukee organisaation perustoimintojen, kuten suunnittelun, tuotannon ja tilausten käsittelyn raportointia. Järjestelmä kokoaa tiedot eri toiminnoista ja järjestelmästä voidaan ottaa raportteja tietyin määräajoin, esimerkiksi viikoittain tai kuukausittain. (Laudon & Laudon 2000, 44) Johdon tietojärjestelmästä käytetään myös nimitystä johdon raportointijärjestelmä (Ruohonen & Salmela 1999, 102).

Johdon tietojärjestelmä tarjoaa rutiiniluontoisia yhteenvetotietoja tai poikkeusraportteja. Johdon tietojärjestelmässä raportoitavat tiedot on määritelty järjestelmään etukäteen, jolloin järjestelmä tukee rakenteista päätöksentekoa. Toisin sanoen päätöksentekoprosessi etenee aina tietyn kaavan mukaisesti ja toiminnasta tulostettava raportti sisältää kuukaudesta toiseen samat raportoitavat asiat. (Laudon & Laudon 2000, 44–46)

Verrattuna johdon tietojärjestelmään päätöksenteon tukijärjestelmä toimii vuorovaikutteisemmin: käyttäjä voi operoida suoraan päätöksentukijärjestelmän käyttämiä tietoja ja oletuksia, joiden pohjalta tulokset tuotetaan. Järjestelmä korostaa joustavuutta ja muokkautuvuutta, jotta ympäristön muutokset ja päätöksentekijän rooli voidaan huomioida (Ruohonen & Salmela 1999, 105). Päätöksenteon tukijärjestelmän kehittämisen alkutaipaleella sen mainostettiin ”sovittavan yhteen ihmisen arvostelukykyä ja tietokoneteknologian hyötyjä tavalla, jonka avulla voidaan parantaa päätöksentekijöiden tehokkuutta häiritsemättä heidän autonomiaansa” (Keen 1987, 253).

Johdon tietojärjestelmä käyttää hyvin vähän analysointimalleja, minkä vuoksi järjestelmä ei ole käyttäjän kannalta kovin joustava (Laudon & Laudon 2000, 44–46). Päätöksenteon tukijärjestelmää voidaan käyttää useissa erilaisissa tilanteissa ja käyttäjä voi tehdä järjestelmän avulla tilannekohtaisia ja useista eri tekijöistä riippuvaisia ”entä jos” –tyyppisiä kyselyitä (Turban ym. 2001, 448). Päätöksenteon tukijärjestelmän erityisyys verrattuna johdon tietojärjestelmään

11

on nimenomaan sen ominaisuus käsitellä tilanteita, joita ei voida määritellä etukäteen. Se tukee intuitioon, kokemukseen ja aikaisempaan tietämykseen perustuvaa päätöksentekoa (Ruohonen & Salmela 1999, 102).

1980-luvun puolivälissä päätöksenteon tukijärjestelmien tutkimukseen tuli mukaan uutena aiheena ryhmäpäätöksenteon tukijärjestelmien tutkimus (engl. group decision support systems, GDSS). Päätöksenteon tuki laajeni yhden käyttäjän näkökulmasta työryhmien tai organisaatiotasoisen päätöksenteon tukemiseen. Ryhmäpäätöksenteon tukijärjestelmien tarkoituksena on helpottaa ryhmän jäsenten tietokoneavusteista työskentelyä. (Shim ym. 2002, 113, 117) Järjestelmä on vuorovaikutteinen tietokonepohjainen yhteistyötä tukeva sovellus, joka tukee puolirakenteellista tai rakenteetonta ryhmäpäätöksentekoa (Turban ym. 2001, 452).

Käsitellessään päätöksenteon tukijärjestelmän käsitettä organisaation näkökulmasta, Keen ja Scott Morton (1978, 58) luonnehtivat sen keskustelevaksi, vuorovaikutteiseksi tietokoneperustaiseksi järjestelmäksi. Järjestelmän päätehtävä on tukea tai helpottaa johtajien päätöksentekoa. Järjestelmän kautta käyttäjän tulee pystyä hyödyntämään tietokoneen tarjoamaa tiedon analysointikapasiteettia sekä malleja että tietokantoja. Päätöksenteon tukijärjestelmä tulisi organisaatioissa ymmärtää pikemminkin palveluna kuin tuotteena, sillä tietokone sinänsä on toisarvoinen tässä kontekstissa. (Keen & Scott Morton 1978, 58)

Tarkastellessaan päätöksenteon tukijärjestelmien kehitystä noin viidentoista vuoden jälkeen Keen (1987, 255) toteaa, ettei päätöksenteon tukijärjestelmän käsite ole kovin vakiintunut. Päätöksenteon tukijärjestelmän käsitemäärittelyt kattavat laajan joukon määrittelyitä, joista osa keskittyy päätöksenteon tukemiseen ja osa tietojärjestelmien näkökulmaan.

Päätöksenteon tukijärjestelmää tulisi käsitellä pikemminkin lähestymistapana tai filosofiana, kuin täsmällisenä metodologiana (Turban ym. 2001, 446). Laveimmillaan päätöksenteon tukijärjestelmän voidaan sanoa oleva yhdistelmä päätöksentekoprosessiin soveltuvista tietokonepohjaisista teknologioista, joiden tarkoituksena on auttaa ihmisiä tekemään työnsä paremmin (Keen 1987, 255, 265).

2000-luvun taitteessa päätöksenteon tukijärjestelmälle ei ole olemassa yhtä selvää käsitettä, vaan se määritellään kirjallisuudessa yleisesti ”vuorovaikutteiseksi tietokonepohjaiseksi järjestelmäksi, joka auttaa päätöksentekijöitä hyväksikäyttämään tietoa ja malleja puolirakenteellisten tai rakenteettomien ongelmien ratkaisussa” (Ruohonen & Salmela 1999, 105).

Kirjallisuuskatsauksen perusteella päätöksenteon tukijärjestelmälle ei voida asettaa yksiselitteistä määritelmää, mutta tehdyistä määritelmistä voidaan havaita päätöksentukijärjestelmälle tyypillisiä ominaisuuksia. Tutkiessaan

12

päätöksentukijärjestelmien kehittämistä ja käyttöönottoa sosiaali- ja terveydenhuollon tietojenkäsittelyn näkökulmasta, Nykänen (2000, 1-2) toteaa tietojärjestelmätieteen tutkimuksessa esitettyjen päätöksentukijärjestelmien käsitemäärittelyiden korostavan usein tiettyjä ominaisuuksia: ”päätöksenteon tukijärjestelmän käsitetään olevan vuorovaikutteinen järjestelmä, joka yhdistää dataa ja malleja, ja järjestelmä pikemminkin tukee kuin korvaa inhimillistä päätöksentekoa puolirakenteellisissa tai rakenteettomissa tehtävissä”.

13

3 TERVEYDENHUOLLON TIETOJÄRJESTELMIEN ERITYISPIIRTEITÄ

3.1 Terveydenhuollon tietojärjestelmäkehitys

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaprosessit ovat monimuotoisia, jonka vuoksi toimintaprosessien tukemiseksi kehitettyjä tietojärjestelmiä on paljon. Potilaasta tallennetaan tietoa useisiin tietojärjestelmiin. Terveydenhuollon tietojärjestelmäkehitystä ohjaa vahvasti lainsäädäntö, joka määrittelee tietojen käyttöä, luovutusta, tietosuojaa sekä asiakkaan ja henkilökunnan oikeuksia koskevat määräykset.

Useimmissa maissa terveydenhuoltojärjestelmä on vahvasti sairaalakeskeinen, minkä vuoksi tietojärjestelmiä kehitettiin ensimmäiseksi sairaaloihin. Terveydenhuoltoon kehitetyt tietojärjestelmät voidaan jaotella toiminnan kannalta kahteen luokkaan: toimialariippumattomiin järjestelmiin (esimerkiksi talous- ja henkilöstöhallinnon järjestelmät) ja potilastietojärjestelmiin. Potilastietojärjestelmät voidaan jakaa edelleen yleisesti sairaalassa käytettäviin ydinjärjestelmiin (potilashallinnon järjestelmät, joihin merkitään potilaan perustiedot, tiedot ajanvarauksista ja sairaalaan sisäänkirjaamisesta jne.) ja erilaisiin yksikkökohtaisiin erillisjärjestelmiin (laboratorion, radiologian, leikkausosaston jne. järjestelmät), jotka keräävät potilaan hoitoketjun aikaiset tutkimus- ja toimenpidetiedot. (Saranto & Korpela 1999, 25)

Terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämisen voidaan katsoa alkaneen 1960-luvulla. Terveydenhuollon tietojenkäsittelyn aikakaudet ovat kulkeneet läpi eräajojärjestelmien käytön, päätekäyttöisten järjestelmien käytön, siirtyen henkilökohtaisten mikrotietokoneiden käyttöön ja lähiverkkojen hyödyntämiseen, ja siitä edelleen Internetin ja web-pohjaisten sovellusten käyttämisen aikakauteen. (Korpela & Saranto 1999, 30–33)

Suurin osa sairaaloiden tietojärjestelmistä rakennettiin (yliopistollisten) sairaaloiden oman atk-henkilöstön voimin (Korpela & Saranto 1999, 40). Järjestelmiä kehitettiin palvelemaan tiettyjä erillisiä tarpeita, esimerkiksi laboratorion tai röntgenin tiedontallennusta. Tämäntyyppinen järjestelmien kehitys erillisinä saarekkeina jatkui suhteellisen pitkään ja kehitystyö oli suhteellisen koordinoimatonta. Järjestelmien käyttäjiä ei myöskään ollut mukana kehitystyössä, vaan järjestelmiä rakensivat atk-teknikot, toimintayksiköiden esimiehet ja laitteistojen toimittajat. (Koskimies 1999, 68, 76)

1980- ja 1990-lukujen taitteessa tuolloin käytössä olleet järjestelmät alkoivat käydä teknologialtaan vanhentuneiksi ja järjestelmäkehitykseen tuli mukaan päätekäyttöiset järjestelmät (Koskimies 1999, 78). Vielä nykyäänkin sairaaloissa on käytössä hyvin paljon tuolloin ohjelmoituja ohjelmistoja, ns.

14

perinnejärjestelmiä. Perinnejärjestelmien yhdistäminen uusilla teknologioilla toteutettuihin ohjelmistoihin tai niiden korvaaminen uusilla ohjelmistoilla on vasta meneillään. Uusien teknologioiden myötä järjestelmät pyritään kehittämään aikaisempaa yhteiskäyttöisemmiksi ja paremmin tiedon liikkuvuutta tukeviksi. (Nykänen 2003, 3)

Sairaaloiden atk-osastoilla teknologian mukanaan tuoma muutos todentuu rajoitetumpana järjestelmien ylläpitona: aiemmin sairaalassa käytettävät järjestelmät pääsääntöisesti ohjelmoitiin itse talon sisällä ja siten myös niiden kehittäminen tapahtui joustavasti. Nykyisin järjestelmät hankitaan ohjelmistotaloilta, jolloin hankittuja tuotteita ei pystytä muokkaamaan enää yhtä joustavasti sairaalan omana työnä. Terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämisestä on tullut kaupallista toimintaa (Nykänen 2003, 3).

Käyttäjiä ja heidän käyttötarpeita on vasta viimeisen vuosikymmenen aikana pyritty huomioimaan terveydenhuollon tietojärjestelmäkehityksessä, vaikka tulokset eivät aina puhu puolestaan. Esimerkiksi muutos siirryttäessä uusiin tietojärjestelmiin on suhteellisen iso: käyttäjille se merkitsee merkkipohjaisista järjestelmistä siirtymistä graafisiin järjestelmiin ja pahimmissa tapauksissa jopa tiedon kulun rajoittumista, kun vanhat ja uudet tietojärjestelmät eivät ole sopivia.

3.2 Nykytilanne

Vuonna 2004 tehdyn kyselyn mukaan sähköinen potilaskertomusjärjestelmä oli käytössä erikoissairaanhoidossa 13 sairaanhoitopiirissä (61,9 %), kun sairaanhoitopiirejä Suomessa on yhteensä 21. Kolmessa sairaanhoitopiirissä ko. järjestelmä oli kokeiluvaiheessa. Perusterveydenhuollossa sähköinen kertomusjärjestelmä oli tuotantokäytössä 93,6 % kyselyyn vastanneista terveyskeskuksista. (Kiviaho ym. 2004, 14, 27).

Suomessa meneillään olevan Kansallisen terveyshankkeen tavoitteena on mm., että vuoden 2007 loppuun mennessä käyttöön tulee ottaa valtakunnallinen sähköinen sairauskertomus. Potilasta koskevien ydintietojen tulee olla saatavissa kaikista potilaskertomusjärjestelmistä samassa, yhtenäisessä ja rakenteisessa muodossa. Rakenteiset tiedot perustuvat yhteisesti valtakunnan tasolla sovittuihin sanastoihin ja luokituksiin ja ovat pääsääntöisesti ilmaistavissa määrämuotoisesti. (STM 2003, 29–31)

15

4 PÄÄTÖKSENTEON TUKIJÄRJESTELMÄT TERVEYDENHUOLLOSSA

4.1 Tietojärjestelmien toimintalähtöinen jaottelu terveydenhuollossa

Terveydenhuollon tietojärjestelmiä voidaan tarkastella myös toimintalähtöisesti ja esimerkiksi Turunen (2001, 61–62) on jaotellut ne omassa tutkimuksessaan terveydenhuollon tietojärjestelmien arviointia varten seuraavasti:

• hoidon järjestelmät

• hoidon tukijärjestelmät

• kommunikaatio- ja asiakasjärjestelmät

• taloushallinnon ja hallinnon järjestelmät

• diagnostiset ja kliiniset päätöksenteon tukijärjestelmät

Diagnostisten ja kliinisen päätöksenteon tukijärjestelmien tehtävä on tuottaa tietoa ja auttaa diagnoosin tekemistä. Tähän luokitteluun kuuluvat erilaiset lääkärien käyttämät varoitus- ja asiantuntijajärjestelmät. (Turunen 2001, 62) Kliinisen päätöksenteon tukijärjestelmiksi voidaan lukea kaikki tieto- ja tietämystekniikkaan perustuvat sovellukset, jotka auttavat tekemään laadukkaita päätöksiä hoitotilanteessa (Kari 1999, 216). Nykäsen (2000, 86) mukaan päätöksenteon tukijärjestelmä terveydenhuollossa on tietojärjestelmä tai tietämyspohjainen järjestelmä, joka on kehitetty tukemaan päätöksentekoa terveydenhuollon organisaatiokontekstissa.

Järjestelmien tuottama hyöty voi perustua joko hyvin yksinkertaiseen ratkaisuun, tai ne voivat olla monimutkaiseen, itsenäiseen päättelyyn perustuvia kokonaisuuksia (Kari 1999, 216). Tutkimusten perusteella päätöksenteon tukijärjestelmät vähentävät lääketieteellisiä virheitä ja parantavat siten hoidon laatua (Kawamoto ym. 2005, 771).

4.2 Päätöksenteon tukea tarjoavia järjestelmiä terveydenhuollossa

Usein kliinisessä työssä on tarvetta yksinkertaisellekin päätöksentukea tarjoavalle järjestelmälle: lääketieteellisen tiedon määrä on kasvanut huimaavaa vauhtia ja yksittäisen ihmisen ei enää voida olettaa muistavan kaikkea ulkoa. Tietoja voi joutua etsimään useista eri tallenteista, joko paperisista tai nykyisin useista sähköisistä järjestelmistä. Pahimmassa tapauksessa tiedot voivat olla käyttäjän saamattomissa, esimerkiksi toisen kunnan terveyskeskuksessa tai toisessa sairaalassa tai tietojen käyttöön ei ole potilaan suostumusta.

16

Karin (1999, 216–225) mukaan terveydenhuollon toimialalla päätöksentukea tarjoavia järjestelmiä voidaan toteuttaa joko tietojen esitystekniikan avulla, älykkäiden hälytysten muodossa, tutkimus- ja hoito-ohjelmien tarjoamana tai asiantuntijajärjestelmien tuottamina arviointeina.

Tietotekniikka mahdollistaa tietojen esittämisen kliinisen päätöksenteon kannalta tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina. Esimerkiksi teho-osastolla tilanteen kokonaiskuva tulee nähdä hyvin nopealla silmäyksellä. Tietojen ryhmittely tietokokonaisuuksiksi ja trendimuotoisen esitystavan käyttö helpottaa hoidon kannalta olennaisen tiedon löytymistä nopeassa työrytmissä. Elintoimintojen valvonnassa käytetään mittalaitteisiin säädettyjä raja-arvohälytyksiä, joiden alittuessa tai ylittyessä laite antaa hälytyksen. (Kari 1999, 218–221)

Erilaiset hoitosuositukset, hoito-ohjeet, hoito-ohjelmat ja hoitoalgoritmit ohjaavat kliinistä työtä ja siinä tehtäviä päätöksiä. Suositus on tyypillisesti asiantuntijaryhmän yhteinen kannanotto käyväksi hoidoksi tai menettelytavaksi. Hoitosuositusten tavoitteena on ohjata käytäntöä yhtenäisempään ja yleisesti käytettävään suuntaan. Hoito-ohjelmien merkitys on kasvanut sairaalan toiminnan muuttuessa teollisen palvelutuotannon suuntaan, jolloin huomiota kiinnitetään entistä enemmän palveluiden tehokkaaseen tuottamiseen. Tällöin hoito-ohjelmat voidaan rinnastaa ”tuotantolinjoihin”. (Kari 1999, 221–222)

Kliinisen päätöksenteon tukijärjestelmä liittyy potilastietojärjestelmiin ja on suunniteltu avustamaan kliinikkoa potilaan hoitoa koskevassa päätöksenteossa. Lähinnä asiantuntijajärjestelmää on päätöksenteon tukijärjestelmä, joka yhdistää potilaskohtaista tietoa ja lääketieteellistä tietämystä, eli soveltaa esimerkiksi hoitosuositusta yksilöllisesti. Asiantuntijajärjestelmä arvioi tehtyjä päätöksiä tai antaa suosituksia hoitotilanteessa. Järjestelmä tarjoaa potilaan hoitotilanteeseen liittyviä potilaskohtaisia arviointeja tai kehotteita, jotka on valikoitu potilaan tietojen perusteella. (Varonen 2006, 1174; Delaney ym. 1999, 1).

Päätöksentukea tarjoava järjestelmä sisältää toimialan tietämystä, jonkinlaisen päättelymoottorin tai säännöstön ja ohjelmiston. (Varonen 2006, 1174; Kari 1999, 222) Tietämys koostuu hoitosuosituksista, yleisluontoisista ja asiantuntijoiden räätälöimistä tietokannoista. Tietämys muunnetaan edelleen säännöiksi, joita ohjelmisto käyttää. Ohjelmisto yhdistää tietämystä ja sääntöjä sekä tilannekohtaista kliinistä tietoa, ja tuottaa päätöksenteon tukea eli esimerkiksi ohjeita, herätteitä tai varoituksia. (National Electronic Decision Support Taskforce 2002, 21)

Tutkimuksia päätöksentuen laajamittaisesta käytöstä eri sairauksien ja oireiden hoidossa on vähän. Päätöksentukea koskevista tutkimuksista useimmat käsittelevät päätöksentuen hyödyntämistä yksittäisen sairauden tai tietyn

17

toiminnon avustamisen yhteydessä, kuten esimerkiksi lääkemääräyksen tekemisessä. Hoitotilanteessa neuvoja antavaa päätöksentukijärjestelmää on tutkittu vain hyvin rajatuissa tilanteissa. (Kortteisto ym. 2006, 37; Varonen ym. 2006, 1175, 1179)

Kawamoton ym. (2005, 765) tekemä systemaattinen katsaus tuo päätöksentukijärjestelmän kehittäjille arvokasta kokoomatietoa aiemmin tehdyistä tutkimuksista. Katsauksessa tutkittiin päätöksentukijärjestelmän onnistuneen käytön edellytyksiä 70 aiheesta tehdyn tutkimuksen pohjalta.

Katsauksessa olennaisiksi järjestelmän käyttöä edistäviksi ominaisuuksiksi havaittiin neljä asiaa: 1) päätöksenteon tukijärjestelmä tarjoaa päätöksentukea automaattisesti osana kliinikon työnkulkua, 2) järjestelmä tarjoaa päätöksentukea juuri sillä hetkellä kun päätös tehdään, 3) järjestelmä antaa selkeitä toimintaohjeita pelkän tilanne- tai laatuarvion sijaan ja 4) päätöksentukea annetaan tietokoneen avulla. Kaikki nämä ominaisuudet tekevät päätöksenteon tukijärjestelmän käytön kliinikolle helpommaksi. Tehokkaasti toimiva päätöksenteon tukijärjestelmä minimoi käyttäjänsä ponnistukset olennaisen tiedon etsimiseksi ja päätöksentuen käyttämiseksi. (Kawamoto ym. 2005, 765, 771)

Siirtyminen sähköisiin potilastietojärjestelmiin ja niiden tietojen rakenteisuus mahdollistavat automaattisen päätöksenteon tuen tuomisen terveydenhuollon ammattilaisten työn tueksi. Päätöksenteon tukijärjestelmä auttaa huolehtimaan, että esimerkiksi poikkeavat koetulokset havaitaan, potilaat saavat näyttöön perustuvaa hoitoa, suunniteltu seuranta toteutuu ja hoitoon liittyvät riskit minimoidaan. (STM 2003, 29–31)

4.3 Päätöksenteon tukijärjestelmän kehittäminen Suomessa

Yhtenäinen terveydenhuoltojärjestelmä, laajat hoitosuosituskokoelmat ja sähköiset potilaskertomukset luovat hyvät edellytykset päätöksentuen kehittämiselle Suomessa. Suomessa päätöksentukijärjestelmän kehittämisestä on vastuussa Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, joka on laatinut terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön laajan joukon hoitosuosituksia, Käypä hoito –suosituksia ja Lääkärin tietokannat –palvelun. (Varonen ym. 2006, 1179) Seuran hallinnoimaan laajaan, vuosina 2005–2009 toteutettavaan EBMeDS-hankkeeseen (Evidence Based Medicine Decision Support) kuuluu tutkimushanke, tuotteistamishanke sekä kaksi pilottihanketta. (Kortteisto ym. 2006, 35).

Hankkeen tavoitteena on tuottaa yhtenäinen kansallinen päätöksentukijärjestelmä, joka on sähköisten potilaskertomuksien tuottajien

18

käytettävissä. Tavoitteena on suunnitella järjestelmä siten, että se on käyttökelpoinen erilaisissa tietojärjestelmäympäristöissä ja käyttäjiensä aidosti hyväksymä. Omien työvälineidensä kehittämiseen osallistuvat hyvin aktiivisesti itse käyttäjät eli lääkärien ammattikunta. (Varonen ym. 2006, 1179)

Kehitteillä olevan päätöksentukijärjestelmän tavoitteena on toimia lääkärin hoitotilanteeseen liittyvän kliinisen päätöksenteon tukena. Yhdistämällä lääketieteellistä tietämystä, kuten esimerkiksi hoitosuosituksia ja potilaskohtaisesti tallennettua tietoa, voidaan tuottaa tilannekohtaisia ohjeita ja neuvoja, ns. muistutteita, käyttäjän tueksi. (Kortteisto ym. 2006, 36) Saamiensa tietojen perusteella päätöksentukijärjestelmä esimerkiksi tarkastaa, onko potilaan tietoihin määritelty lääkeaineallergioita lääkitykselle, jota lääkäri on aikeissa määrätä. Tarvittaessa järjestelmä tuottaa käyttäjällensä muistutteen potilaan lääkeaineallergiasta. Järjestelmä pystyy myös hyödyntämään erilaisia hoitosuosituksia, hoito-ohjeita, hoitoketjuja ja potilasohjeita tuomalla käyttäjän huomioitavaksi ohjeistuksiin liittyviä linkkejä. (Varonen ym. 2006, 1174)

Päätöksentuen avulla potilastiedoista pystytään poimimaan esille kulloisenkin tilanteen kannalta oleellisin tieto juuri silloin, kun sitä tarvitaan. Potilaskertomukset ovat laajoja kokonaisuuksia, eikä sähköinen järjestelmä välttämättä auta tiedonhallinnassa. Päätöksentukijärjestelmän antama päätöksentuki merkitsee käyttäjällensä työvälinettä ja muistin tukea, keinoa hallita laajoja tietomääriä. (Varonen ym. 2006, 1174)

19

5 YHTEENVETO

Tässä tutkielmassa on käsitelty päätöksenteon tukijärjestelmän (decision support system, DSS) käsitettä ja käyty läpi miten käsitettä sovelletaan terveydenhuollon tietojärjestelmäkehityksessä. Päätöksenteon tukijärjestelmän käsitteeseen perehdyttiin kirjallisuuskatsauksen avulla. Tutkimuksen taustaksi esitettiin tietojärjestelmien luokittelu. Toiseksi tarkasteltiin päätöksentekoprosessin rakenteisuutta: päätöksenteko voidaan jakaa rakenteelliseen, puolirakenteelliseen ja rakenteettomaan päätöksentekoon. Tätä päätöksentekoprosessin jaottelua käytetään myös määriteltäessä päätöksenteon tukijärjestelmän toimintaa. Lisäksi perehdyttiin terveydenhuollon tietojärjestelmäkehitykseen, jotta ymmärrettäisiin alan tietojenkäsittelyn tarpeita, jotka vaikuttavat terveydenhuollon päätöksenteon tukijärjestelmien kehittämiseen.

Organisaation käytössä olevia tietojärjestelmiä voidaan luokitella monesta eri näkökulmasta. Tässä tutkielmassa kirjallisuuden pohjalta esitetty luokittelu on tehty tietojärjestelmän tukemien toimintojen pohjalta, jossa päätöksenteon tukijärjestelmä edustaa yhtä kategoriaa. Kirjallisuuskatsauksen perusteella päätöksenteon tukijärjestelmien tavoitteena on tukea käyttäjänsä päätöksentekoa rakenteettomissa tai puolirakenteellisissa tehtävissä. Erityisesti päätöksenteon tukijärjestelmiä on kehitetty helpottamaan johdon päätöksentekoa.

1970-luvulla määritelty päätöksenteon tukijärjestelmän viitekehys on ollut pohjana alan tutkimukselle ja ohjannut päätöksentukijärjestelmien kehittämistä. Viitekehyksessä päätöksentekoprosessi jaetaan päätöksenteon rakenteisuuden pohjalta ihmisen ja tietokoneen päätöksentekoon. Tietokonetta ja tietojärjestelmiä voidaan hyödyntää rakenteellisessa päätöksenteossa, jossa prosessi on automatisoitavissa päätöksentekojärjestelmäksi. Päätöksentekotilanteet, joissa tarvitaan ihmisen harkintaa ja joita ei voi täysin automatisoida, ovat puolirakenteellista tai rakenteetonta päätöksentekoa. Päätöksenteon tukijärjestelmää hyödynnetään tällaisessa päätöksentekoprosessissa, jossa tarvitaan päätöksentekijän kokemusta tai intuitiota. Päätöksenteon tukijärjestelmän tavoitteena ei ole korvata inhimillistä päätöksentekoa, vaan täydentää ja tukea sitä teknologisilla ratkaisuilla.

Kirjallisuudessa päätöksenteon tukijärjestelmä määritellään tietokonesovellukseksi, joka on kehitetty tukemaan monimutkaista päätöksentekoa ja ongelmanratkaisua. Päätöksentukea tuottava järjestelmä analysoi organisaation tapahtumakäsittelyjärjestelmistä saatua tietoa, ja analysoinnissa järjestelmä yhdistää rakenteellista tietoa ja analyyttisia malleja. Analysoinnin tulokset ovat järjestelmän käyttäjän hyödynnettävissä ja käyttäjä voi edelleen muokata tuloksiin vaikuttavia kriteereitä, eli kokeilla erilaisia

20

lopputuloksia. Päätöksenteon tukijärjestelmän erityisyys verrattuna muihin johdon päätöksentekoa tukeviin järjestelmiin on sen vuorovaikutteisuus ja muokattavuus. Johdon raportointijärjestelmä käyttää ennalta määriteltyjä kriteereitä, kun päätöksenteon tukijärjestelmässä käyttäjä voi tehdä tilannekohtaisia kyselyitä.

Kirjallisuuskatsauksen perusteella päätöksenteon tukijärjestelmälle ei ole pystytty asettamaan yksiselitteistä määritelmää, vaikkakin useista käsitemäärittelyistä on havaittavissa samoja piirteitä. Päätöksenteon tukijärjestelmän käsitemäärittelyt kattavat laajan joukon määrittelyitä, joista osa korostaa tietojärjestelmien teknologista näkökulmaa ja osa päätöksenteon tukijärjestelmän toimintaa osana organisaation palveluja.

Päätöksentekoprosessin jaottelu ja tietojärjestelmätieteessä esitetyt määrittelyt soveltuvat myös terveydenhuoltoon suunnatun päätöksenteon tukijärjestelmän määrittelyyn. Terveydenhuollon alalla päätöksenteon tukijärjestelmän käsitettä usein tarkennetaan lisäämällä käsiteparin eteen sana ”kliinisen”. Tämän avulla viitataan päätöksentukijärjestelmän hyödyntämiseen erityisesti lääketieteellisen päätöksenteon tukena. Kirjallisuuskatsauksen perusteella diagnostiset ja kliiniset päätöksenteon tukijärjestelmät muodostavat oman kategoriansa terveydenhuollon tietojärjestelmien luokittelussa. Erona tietojärjestelmätieteessä esitettyihin määrittelyihin päätöksenteon tukijärjestelmä terveydenhuollossa ei keskity pelkästään johdon päätöksenteon tukemiseen, vaan päätöksentuki perustuu alan yleisen lääketieteellisen tietämyksen hyödyntämiseen.

Terveydenhuollon tietojenkäsittelyn hajaantuneisuus ja lisäksi alati kasvava lääketieteellisen tiedon määrä on aikaansaanut tarpeen päätöksenteon tukijärjestelmien kehittämiselle. Tietojen tallentaminen useisiin eri järjestelmiin on seurausta pitkään jatkuneesta kehityksestä, jossa järjestelmät rakennettiin tukemaan vain tiettyjä toimintoja. Erilaisia tuettavia toimintoja on paljon, ja potilaaseen liittyviä tietoja tallennetaan useissa eri tilanteissa. Lisäksi terveydenhuollossa korostuu potilaan suostumus tietojensa käsittelyyn: potilastietoja voi käsitellä vain, jos potilas on antanut suostumuksen niiden käsittelemiseen.

Terveydenhuollon alalla päätöksenteon tukijärjestelmän yhteydessä korostuu sen toiminta tilannekohtaisen tiedon hallinnassa. Tiedon hallinta on käynyt yksittäisen kliinikon kannalta vaikeaksi, jonka vuoksi terveydenhuollossa päätöksenteon tukijärjestelmän tavoitteena on tukea käyttäjänsä tiedonsaantia. Päätöksenteon tukijärjestelmä toimii tilannekohtaisena tiedon koostajana ja käyttäjänsä muistin tukena. Järjestelmä auttaa huolehtimaan, että kaikki kulloiseenkin potilaan hoitotilanteeseen liittyvä ajantasainen tieto on päätöksentekijän saatavilla. Järjestelmä voi tuoda päätöksentekijän

21

huomioitavaksi sekä potilaskohtaista tietoa että yleistä lääketieteellistä tietämystä tai tukea näiden tilannekohtaista yhdistämistä.

Kliininen päätöksenteko on luonteeltaan rakenteetonta päätöksentekoa, jossa potilaan tiedot vaihtelevat ja määriteltävä hoito on riippuvainen potilaan tilanteesta. Päätös on ainutkertainen ja sisältää hyvin paljon päätöksentekijän kokemusperäistä tietoa. Huomioitaessa terveydenhuollon toiminnan luonne, päätöksenteon tukijärjestelmän tavoitteena ei ole korvata inhimillistä päätöksentekoa, vaan tukea kliinistä päätöksentekoa hyödyntämällä erilaisia käyttötarkoitukseen soveltuvia teknologioita. Päätöksentuen tavoitteena on tukea yksilön, esimerkiksi lääkärin päätöksentekoprosessia. Päätöksenteon tukijärjestelmän tuottama tuki kohdistuu kerrallaan yhden potilastilanteen päätöksentekoon, sen ainutkertaiseen tietojen yhdistelmään, joiden pohjalta lääkäri päättää mahdollisista hoitotoimenpiteistä.

22

LÄHDELUETTELO

ATK-sanakirja 2001. 11. uudistettu pianos. Helsinki: Talentum.

Delaney B., Fitzmaurice D., Riaz A. & Hobbs R. 1999. Can computerised decision support systems deliver improved quality in primary care? British Medical Journal 1999(319), 1281-1284.

Gorry G. & Scott Morton M. 1989. A framework for management information systems. Sloan Management Review 30(3), 49-61.

Kari A. 1999. Kliiniset tietojärjestelmät päätöksenteon tukena. Teoksessa Saranto K. & Korpela M. (toim.) Tietotekniikka ja tiedonhallinta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Porvoo: WSOY, 216-225.

Kawamoto K., Houlihan C., Balas E. & Lobach D. 2005. Improving clinical practice using clinical decision support systems: a systematic review of trials to identify features critical to success. British Medical Journal 2005(330), 765-772.

Keen P. 1987. Decision support systems: the next decade. Decision Support Systems 3(3), 253–265.

Keen P. & Scott Morton M. 1978. Decision Support Systems: an organizational perspective. Addison-Wesley Publishing Company.

Kiviaho K., Winblad J. & Reponen J. 2004. Terveydenhuollon toimintaprosesseja ja asiointia tukevat atk-sovellukset Suomessa. Sosiaali- ja terveysalan osaavien keskusten verkoston julkaisuja 2004(8). Stakesin monistamo, Helsinki.

Korpela M. & Saranto K. 1999. Peruskäsitteet, osa-alueet ja toimijat. Teoksessa Saranto K. & Korpela M. (toim.) Tietotekniikka ja tiedonhallinta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Porvoo: WSOY, 18-44.

Kortteisto T., Kaila M. & Komulainen J. 2006. Päätöksentuen tutkimus (EBMeDS). Teoksessa K. Häyrinen (toim.) Sosiaali- ja terveydenhuollon tietotekniikan ja tiedonhallinnan tutkimuspäivät. Tutkimuspaperit 2006. Stakes, Työpapereita 18/2006, 35–39.

Koskimies J. 1999. Sairaalatietojärjestelmien historiaa. Teoksessa Saranto K. & Korpela M. (toim.) Tietotekniikka ja tiedonhallinta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Porvoo: WSOY, 63-85.

23

Laudon K. & Laudon J. 2000. 6. painos. Management Information Systems: Organization and Technology in the Networked Enterprise. New Jersey: Prentice-Hall.

National Electronic Decision Support Taskforce 2002. Electronic Decision Support for Australia’s Health Sector. National Electronic Decision Support Taskforce. [Viitattu 16.11.2006]. Saatavilla www-muodossa <http://www.ahic.org.au/downloads/nedsrept.pdf>.

Nykänen P. 2000. Decision support systems from a health informatics perspective. Tampereen yliopisto, Tietojenkäsittelytieteiden laitos, Raporttisarja A, Tampereen Yliopistopaino, Tampere.

Nykänen P. 2003. Terveydenhuollon tietojärjestelmät. [Viitattu 3.12.2006]. Saatavilla www-muodossa <http://www.cs.uta.fi/reports/bsarja/B-2003-7.pdf>.

Pohjonen R. 2002. Tietojärjestelmien kehittäminen. Jyväskylä: Tummavuoren kirjapaino, SanomaWSOY-konserni Docenco Finland Oy.

Ruohonen M. & Salmela H. 1999. Yrityksen tietohallinto. Helsinki, Edita.

Saranto K. & Korpela M. 1999. Tietotekniikka ja tiedonhallinta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Helsinki: WSOY.

Shim J., Warkentin M., Courtney J., Power D., Sharda R. & Carlsson C. 2002. Past, present and future of decision support technology. Decision Support Systems 33(2), 111-126.

Soini T. 1990. Tietokannat päätöksenteon tehostajana, informaatiokantojen suunnittelu. Hämeenlinna: Karisto Oy kirjapaino.

STM 2003. Sähköisten potilasasiakirjajärjestelmien valtakunnallinen määrittely ja toimeenpano. Työryhmämuistio 2003:38. Sosiaali- ja terveysministeriö. [Viitattu 24.11.2006]. Saatavilla www-muodossa <http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/store/2004/01/pr1074496951603/passthru.pdf>.

SYSTA 1997. Relaatiotietokantasanasto. Systeemityön standardointi- ja kehittämiskeskus. [Viitattu 16.11.2006]. Saatavilla www-muodossa <http://www.cs.helsinki.fi/u/laine/relaatiosanasto/>.

Turban E., McLean E. & Wetherbe J. 2001. Information Technology for Management. 3. painos. John Wiley & Sons.

24

Turunen P. 2001. Tietojärjestelmien arviointimenetelmien valinta terveydenhuolto-organisaatiossa - sidosryhmänäkökulma. Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja. Sarja A-5:2001. Grafia Oy, Turku.

Varonen H., Kaila M., Kunnamo I., Komulainen J. & Mäntyranta T. 2006. Tietokoneavusteisen päätöksentuen avulla kohti neuvovaa potilaskertomusta. Duodecim Aikakauskirja 2006;122:1174–1181.