puolustushallinnon puolustuspolitiikka kumppanuus · 2016-06-30 · toimintakulttuurin...

1Puolustuspolitiikka • osastrategia

Puolustushallinnon kumppanuus

Osastrategia

Puolustuspolitiikka

Puolustuspolitiikka • osastrategia

Sisällysluettelo

Södra Magasinsgatan 8

PB 31, 00131 HELSINGFORS

www.defmin.fi

Osastrategian tiivistelmä ................................ 1

Osastrategian tarkoitus ja rakenne .................. 2

Osastrategian puolustuspoliittiset perusteet ... 3

Puolustuspoliittinen tilannetietoisuus ............. 6

Puolustuspoliittinen suunnittelu ...................... 8

Puolustuskyvyn kehittämisen ja käytön ohjaaminen .......................................... 10

Osastrategian menestystekijät ........................ 16

Eteläinen Makasiinikatu 8

PL 31, 00131 HELSINKI

www.defmin.fi

Grafiikat: Kari Hyötyläinen/LoudDesign

Taitto: Tiina Takala/puolustusministeriö

ISBN: 978-951-25-2225-5 pdf

1Puolustuspolitiikka • osastrategia

Södra Magasinsgatan 8

PB 31, 00131 HELSINGFORS

www.defmin.fi

Osastrategian tiivistelmä

2010-luvun toimintaympäristössä Suomen puo-lustuskyvyn ylläpitäminen edellyttää nykyis-tä syvempää ja monipuolisempaa kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä. Puolustuspolitiikan tavoitetilan saavuttaminen edellyttää aktiivis-ta osallistumista kansalliseen ja kansainväliseen päätöksentekoon ja toimintaan.

Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustus-poliittisen selonteon VNS2009 toimintalinjan mukaan Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton valtio. Tämän vuoksi puolustuspolitiikan tavoi-tetilassa Suomen puolustuskyky ja puolustusrat-kaisu perustuvat syvään ja monipuoliseen kan-salliseen ja kansainväliseen verkottumiseen.

Verkottuneessa puolustuksessa saavutetaan yhteisillä järjestelyillä myös kustannustehok-kuutta, jolla voidaan turvata omassa hallussa pi-dettävien sotilaallisten suorituskykyjen kehittä-minen ja käyttö. Syvimmillään verkottumisessa verkoston jäsenet tekevät strategisen päätöksen, jossa sotilaalliset suorituskyvyt jaetaan kolmeen kategoriaan:

1. Omassa halussa pidettävät suorituskyvyt, joita ollaan valmiita osoittamaan verkoston jäsenten käyttöön.

2. Suorituskyvyt, joista luovutaan ja joita saadaan tarvittaessa verkoston muilta jäseniltä käyttöön myös oman alueen puolustamiseen.

3. Suorituskyvyt, joista luovutaan ja jotka ostetaan palveluiden tuottajilta sitoutuen pitkä-aikaisiin strategisiin kumppanuuksiin.

Suorituskykyjä kehitetään sekä itsenäisesti että yhteistyössä verkoston muiden jäsenten kanssa. Verkottuminen sisältää tietoisen riskin 2. kate-gorian sotilaallisten suorituskykyjen osalta. So-tilaallisessa kriisitilanteessa verkottuminen ei ta-kaa vaan ainoastaan mahdollistaa kansainvälis-ten sotilaallisten suorituskykyjen saamisen Suo-men puolustuksen avuksi.

Puolustuspolitiikan

merkittävimmät haasteet ovat:

1. Keneltä voimme saada sotilaallisessa kriisitilanteessa suorituskykyjä, joista itse luovumme?

2. Miten saavutetaan valmius luopua sotilaallisista suorituskyvyistä, joita emme kykene kehittämään rajallisilla voimavaroilla?

Puolustuskyvyn kansallista verkostoa viran-omaisten, elinkeinoelämän ja kansalaisjärjestö-jen kanssa vahvennetaan kokonaismaanpuolus-tuksen toimintamallin mukaisesti ottaen huo-mioon maanpuolustustahdon lujittaminen.

Kansainvälisellä verkottumisella vahviste-taan puolustuskykyä ja tavoitellaan voimavaro-jen turvaamista suorituskykyjen kehittämiselle.

Puolustuskykymme kehittäminen kansalli-sesti ja kansainvälisesti verkottuneena edellyttää selkeitä sopimusjärjestelyitä kuten myös pitkä-aikaista strategista kumppanuutta yhteistyöosa-puolien sekä materiaalin ja palveluiden tuotta-jien kanssa.

Puolustuskyvyn kehittämistä ohjataan koh-ti Puolustusministeriön strategisessa suunnitel-massa tunnistettuja vaatimuksia.

1

2 Puolustuspolitiikka • osastrategia Puolustuspolitiikka • osastrategia

Puolustuspolitiikan osastrategia osoittaa, miten puolustusministeriön strateginen suunnitelma toimeenpannaan puolustuspolitiikassa.

Osastrategia vaikuttaa puolustusministeriön hallinnonalan toimintasuunnitelman laadin-taan ja tulostavoitteiden asettamiseen. Lisäksi osastrategia antaa perusteita muille osastrate-gioille ja ministeriön toimintaohjelmille.

Osastrategia muodostuu sekä puolustuspo-liittisista perusteista että puolustuspoliittisis-ta päämääristä ja niiden saavuttamiseksi nou-datettavista toimintalinjoista. Puolustuspoliit-tisissa perusteissa määritetään puolustuspoli-tiikan tavoitetila sekä Suomen puolustusrat-kaisu. Osastrategia asettaa puolustuspoliitti-set päämäärät ja toimintalinjat tilannetietoi-suudelle, puolustuspoliittiselle suunnittelulle sekä puolustuskyvyn kehittämisen ja käytön ohjaamiselle. Osastrategian yhteenvetona esi-tetään puolustuspolitiikan tavoitetilan saavut-tamisen menestystekijät.Kuva 1:

Puolustuspolitiikan osastrategian rakenne

Osastrategian tarkoitus ja rakenne

2

Puolustuspolitiikka • osastrategia 3Puolustuspolitiikka • osastrategia

Puolustuspolitiikan tavoitetila

Puolustuspolitiikka ohjaa puolustuskyvyn yllä-pitoa, kehittämistä ja käyttöä. Puolustuspolitii-kalla edistetään valtion ja väestön turvallisuut-ta, tuetaan valtionjohdon päätöksentekoa sekä osallistutaan kansainväliseen päätöksentekoon ja yhteistoimintaan. Puolustuspolitiikka tukee ulko- ja turvallisuuspolitiikan päämääriä. Puo-lustuspolitiikasta vastaa puolustusministeriö valtioneuvoston osana.

Puolustushallinnon strateginen visio on us-kottava puolustuskyky jonka avulla säilytetään Suomen itsenäisyys, turvataan alueellinen kos-kemattomuus ja valtionjohdon toimintavapaus, edistetään väestön turvallisuutta ja hyvinvointia sekä ylläpidetään yhteiskunnan toimivuus.

Puolustuspolitiikan tavoitetilassa Suomen puolustuskyky ja puolustusratkaisu perustuvat syvään ja monipuoliseen verkottumiseen, jossa verkoston jäsenet osoittavat tarvittaessa suori-tuskykyjään toistensa käyttöön. Tavoitetilan saa-vuttamiseksi puolustuspolitiikassa tiivistetään kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä.

Kansallisen yhteistyön päämääränä on tur-vata puolustuskyvyn ylläpito, kehittäminen ja käyttö sekä maanpuolustustahto. Puolustusky-vyn osalta tämä tarkoittaa erityisesti tehtävien ja voimavarojen tasapainon varmistamista. Maan-puolustustahto turvataan kehittämällä asevel-vollisuuden toimintaedellytyksiä sekä tukemalla monipuolista ja kaikille halukkaille mahdollista vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta.

Kansainvälisen puolustuspoliittisen yhteistyön päämääränä on turvata puolustuskyky verkottu-malla osapuolien kanssa, jotka ovat valmiita ke-hittämään ja käyttämään yhdessä suorituskyky-jä. Kansainvälisen yhteistyön osa-alueet ovat ak-tiivinen osallistuminen ja vaikuttaminen Euroo-pan unionin yhteiseen turvallisuus- ja puolustus-politiikkaan (YTPP), pohjoismaisen puolustusalan yhteistyön (NORDEFCO) tiivistäminen, Nato-yh-teistyön syventäminen ja puolustuskykyä tukevan kahdenvälisen yhteistyön monipuolistaminen.

Osastrategian puolustuspoliittiset perusteet

Kuva 2: Puolustushallinnon strateginen visio

3


Puolustusratkaisu

Suomen puolustusratkaisu on verkottunut puolustus, josta voidaan siirtyä yhteiseen puo-lustukseen, mikäli valtionjohto niin päättää. Verkottunut puolustus on kansallista ja kan-sainvälistä puolustuspoliittista ja sotilaallista yhteistyötä, jossa verkoston jäsenet kehittävät suorituskykyjä yhdessä ja tarjoavat omia suo-rituskykyjään tarvittaessa toistensa käyttöön. Verkottuneeseen puolustukseen osallistuvat maat tekevät strategisen päätöksen puolustus-kyvyn osatekijöistä, jotka pidetään kaikissa ti-lanteissa omassa hallussa. Vastaavasti tehdään strateginen päätös osatekijöistä, joiden osal-ta luotetaan verkoston muiden jäsenten anta-maan tukeen.

Verkottumisen tavoitteena on turvata puolus-tuskyky 2010-luvun toimintaympäristössä, jossa toimijoiden keskinäisriippuvuus kasvaa samal-la kun puolustukseen käytettävissä olevat voi-mavarat säilyvät rajallisina tai mahdollisesti jopa supistuvat. Verkottumisen päämääränä on Suo-men puolustuksen tarvitsema kansallinen sekä kansainvälinen tuki.

Kansallisella verkottumisella kehitetään eri-tyisesti yhteiskunnan kriisinkestävyyttä, osaa-mista, huoltovarmuutta ja infrastruktuuria. Yh-teistoiminta muiden viranomaisten, elinkeino-elämän, kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten kan-salaisten kanssa lujittaa tahtoa puolustaa yhteis-kuntaamme. Strateginen kumppanuus elinkei-noelämän kanssa on keskeinen osa puolustusky-vyn kustannustehokkuutta. Yhteistyö kansalais-järjestöjen kanssa on tärkeää kokonaisvaltaisen kansainvälisen kriisinhallinnan valmistelussa ja toimeenpanossa sekä viranomaisten tukemis-tehtävissä. Yhteistyö kansalaisjärjestöjen kanssa myös lujittaa kansalaisten maanpuolustustahtoa.

Kuva 3: Verkottumisen periaate puolustuskyvyn turvaamisessa

4


Kansainvälisellä verkottumisella vahvis-tetaan puolustuskykyä ja tavoitellaan voima-varojen turvaamista suorituskykyjen kehit-tämiselle. Verkottuminen Euroopan unionis-sa, pohjoismaisessa puolustusalan yhteistyös-sä, Naton rauhankumppanuusyhteistyössä ja kahdenvälisesti mahdollistaa sekä kansain-välisen poliittisen tuen että avun antamiseen ja vastaanottamiseen tarvittavan sotilaallisen yhteensopivuuden. Kansainvälinen verkot-tuminen kehittää myös materiaalihankinto-jen kustannustehokkuutta ja huoltovarmuut-ta sekä mahdollisuuksia teolliseen sekä tut-

kimus- ja teknologiayhteistyöhön. Syvimmil-lään kansainvälinen verkottuminen johtaa yh-teisten suorituskykyjen kehittämiseen ja käyt-tämiseen. Puolustuskykymme kehittäminen kansallises-ti ja kansainvälisesti verkottuneena edellyttää selkeitä sopimusjärjestelyitä kuten myös pit-käaikaista strategista kumppanuutta yhteis-työosapuolien sekä materiaalin ja palveluiden tuottajien kanssa. Puolustuspolitiikan tavoite-tilan saavuttaminen edellyttää kykyä hallita ja kehittää verkottuneessa puolustuksessa tarvit-tavaa osaamista.

Kuva 4: Puolustuspoliittinen verkottuminen

5


Tilannetietoisuuden päämäärä

Puolustuspoliittisen tilannetietoisuuden pää-määränä on tuottaa perusteita puolustuspolitii-kan suunnittelulle ja päätöksenteolle.

Puolustuspoliittinen tilannetietoisuus antaa sekä ennakoivan että reaaliaikaisen käsityksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta tilantees-ta sekä toimintaympäristön ja yhteiskunnan ke-hityssuunnista. Tavoitetilassa tilannetietoisuus on perusta oikea-aikaiselle puolustuspoliittisel-le päätöksenteolle sekä puolustuskyvyn suunnit-telulle, kehittämiselle ja käytölle. Tilannetietoi-suus tukee niin johdon kuin asiantuntijavirka-miestenkin työtä ja osaamista sekä parantaa tie-donkulkua ja toiminnan joustavuutta.

Tarkastelukaudella rakennetaan verkottumi-seen perustuva tilannetietoisuuden toimintakult-tuuri, jossa toimintaympäristöä käsittelevän tie-don kokoaminen, luokittelu ja analysointi sekä tiedon jakaminen ja turvaaminen ovat osa nor-maalia työskentelyä. Toimintakulttuurin rakenta-minen edellyttää henkilöstön osaamisen kehittä-mistä, tarkoitukseen sopivien teknisten ratkaisu-jen hankkimista sekä jo olemassa olevien voima-varojen käytön tehostamista ja priorisointia.

Toimintakulttuurin rakentaminen

Puolustuspoliittinen tilannetietoisuus edellyttää kansallisia ja kansainvälisiä syötteitä turvallisuus- ja puolustuspoliittisista, sotilaallisista ja yhteiskun-nallisista kehityssuunnista toimintaympäristös-sämme. Verkottuminen tukee tarvittavan tiedon hankintaa ja saamista sekä sen analysointia.

Puolustuspoliittisesti olennainen informaa-tio kootaan ja luokitellaan siten, että se on no-peasti löydettävissä toimenpiteitä varten. Tämä edellyttää yhteensopivia tietojärjestelmiä sekä uutta toimintakulttuuria, jossa keskeistä on kyky ja halu jakaa tietoa. Teknisten ratkaisu-jen on oltava yhteneväisiä valtioneuvostotason

ratkaisujen kanssa. Informaatiomassasta erote-taan puolustuspoliittisesti tärkeä tieto, joka jae-taan sekä ministeriön että hallinnon sisällä oi-kea-aikaisesti. Tietoa jaetaan keskeisille puo-lustuspoliittisille yhteistyökumppaneille. Tie-don jakaminen tukee puolustuspolitiikan stra-tegisten tavoitteiden saavuttamista ja strategis-ta viestintää. Tavoitetilassa tiedonhallinta liite-tään osaksi tilannetietoisuutta.

Puolustuspoliittiset tutkimustarpeet tunnis-tetaan sekä pysyvien strategisten että kulloise-nakin ajankohtana tilannetietoisuuden kannal-ta tärkeiden tietotarpeiden perusteella ja ne lii-

Puolustuspoliittinen tilannetietoisuus

Kuva 5: Tilannetietoisuus

6


tetään osaksi ministeriön tutkimussuunnitel-maa. Tutkimustarpeiden tunnistamista kehite-tään tarkastelukaudella lujittamalla puolustus-poliittisen tutkimuksen, tilannetietoisuuden ja suunnittelun suhdetta. Toimintaympäristötut-kimusta hankitaan verkottumalla kansallises-ti ja kansainvälisesti. Tämä mahdollistaa oman tutkimuksen painopisteyttämisen hallinnonalan kannalta keskeisiksi tunnistettuihin puolustus-kykyyn vaikuttaviin tekijöihin.

Puolustuspoliittinen analyysi tukee puo-lustuspoliittista suunnittelua ja päätöksente-koa sekä puolustuskyvyn kehittämistä. Analyy-si edellyttää kansallisia ja kansainvälisiä syöttei-tä turvallisuus- ja puolustuspoliittisista, sotilaal-lisista ja yhteiskunnallisista kehityssuunnista. Tavoitetilassa puolustushallinnolla on kyky pää-töksentekoa, suunnittelua ja kehittämistä tuke-van analyysin tuottamiseen.

Puolustuskyvyn kehittämistä ja käyttöä tuke-va analyysikyky rakennetaan yhteistyössä puo-lustusvoimien kanssa, mutta analyysikykyä tu-kevaa metodologista osaamista ja koulutusta

hankitaan verkottuneesti. Hallinnonalan ana-lyysikyky suunnataan siten, että puolustuspoliit-tinen analyysi ja operatiivisen tason toimintaa tukeva sotilaallis-strateginen analyysi tukevat toisiaan synergian aikaansaamiseksi. Näin muo-dostetaan suunnittelussa, johtamisessa ja pää-töksenteossa tarvittava kokonaiskuva.

Toimintaympäristön tutkimuksessa saadaan verkottumalla tietoa kohteista, joita ei ole tar-koituksenmukaista itse tutkia. Tutkimustarpei-den tunnistamista kehitetään lujittamalla puo-lustuspoliittisen tutkimuksen, tilannetietoisuu-den ja suunnittelun suhdetta. Puolustuspoliitti-set tutkimustarpeet tunnistetaan pysyvien stra-tegisten ja tilannetietoisuuden kannalta tärkei-den tietotarpeiden perusteella ja liitetään osaksi ministeriön tutkimussuunnitelmaa. Tutkimus-voimavarat kohdennetaan tehokkaasti määrit-tämällä seurattavat tekijät ja toimijat sekä tutki-muksen ja analyysin kohteet.

Tavoitetilassa puolustuspoliittinen tieto tur-vataan lainsäädännöllä ja ohjeistuksella, tekni-sillä ratkaisuilla ja oikeilla toimintatavoilla.

Kuva 6: Puolustuspoliittisen analyysin keskeisiä toimijoita ja toimintoja

7


Puolustuspoliittisen suunnittelun

päämäärä

Puolustuspoliittisen suunnittelun päämääränä on määrittää toimintaympäristöön ja käytössä ole-viin voimavaroihin suhteutettu puolustuskyky.

Kuva 7: Puolustuspolitiikan keskeiset käsitteet

Suomen tarvitsema puolustuskyky edellyttää yhteistyötä sotilaallisten suorituskykyjen kehit-tämisessä ja käytössä. Samalla käytettävissä ole-vat voimavarat edellyttävät puolustushallinnon rakenteen ja toiminnan uudistamista.

Euroopan unionin kansainvälisen roolin sekä YTPP:n vahvistuminen vakauttavat Suomen toi-mintaympäristöä. Unionin turvallisuusstrategia ja suorituskykytyön linjaukset otetaan huomi-oon puolustuspoliittisessa suunnittelussa.

Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustus-poliittisen selonteon VNS2009 toimintalinjan mukaan Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton valtio ja sen vuoksi puolustuspoliittisessa suun-nittelussa selvitetään osapuolet, joiden kanssa voidaan verkottua sotilaallisten suorituskykyjen kehittämisessä ja käyttämisessä. Samalla suun-nittelussa otetaan huomioon, että verkottumi-nen ei takaa tuen saamista sotilaallisissa kriisissä vaan ainoastaan mahdollistaa sen.

Suomen turvallisuus- ja

puolustuspolitiikka

Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspo-liittinen selonteko antaa perustan puolustusky-vyn kehittämiselle ja voimavaroille. Selonteossa määritetään kehittämisen avainlinjaukset ja tar-vittavat voimavarat kahdelle neljävuotiskaudel-le, mikä mahdollistaa yli hallituskauden ulottu-van poliittisen sitoutumisen puolustuksen kehit-tämiseen.

Selonteon valmistelun ja julkistamisen poh-jalta käytävä laaja-alainen poliittinen ja kansa-laiskeskustelu lisää turvallisuus- ja puolustuspo-litiikan näkyvyyttä. Selonteolla viestitään sekä kotimaassa että ulkomaailmalle siitä, miten Suo-mi näkee toimintaympäristönsä, siitä nousevat uhkat ja mahdollisuudet, ja kuinka Suomi va-rautuu niihin.

Puolustuspoliittisena päämääränä on, että se-lonteko sisältää tarvittavat puolustusministeriön strategisessa suunnitelmassa määritetyt puolus-tuspoliittiset linjaukset, puolustuksen pitkäjän-teisen kehittämisen ja resursoinnin sekä vahvan poliittisen sitoutumisen.

Kuva 8: Puolustuspoliittiset päämäärät turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa ratkaisussa

Puolustuspoliittinen suunnittelu

8


Poliittisten puolueiden kanssa käydään jatku-vaa vuoropuhelua ja puolustuspolitiikan haas-teet sisältyvät hallitusohjelmaan. Valtioneuvos-ton ohella eduskunta ja erityisesti sen puolustus- ja ulkoasiainvaliokunnat ovat tärkeitä toimijoita puolustuspoliittisessa vaikuttamisessa. Puolus-tuspoliittisessa suunnittelussa määritetty puo-lustuskyky viestitään puolustuspolitiikan pää-määrien saavuttamiseksi valtionjohdolle, edus-kunnalle ja poliittisille puolueille sekä kansain-välisille toimijoille.

Puolustusministeriön strateginen

suunnitelma

Puolustusministeriön strateginen suunnitelma analysoi toimintaympäristön pitkän aikavälin muutokset ja arvioi ennakoivasti niiden vaikutuk-set puolustuskyvylle. Strateginen suunnitelma saa perusteita edellisestä turvallisuus- ja puolustuspo-liittisesta selonteosta ja tuottaa hallinnonalan esit-tämiä puolustuspoliittisia linjauksia seuraavaan se-lontekoon. Puolustuspoliittiseen suunnitteluun ja valmisteluun liittyvät keskeiset strategiset linjauk-set vuoteen 2020 asti ovat:

Puolustusvoimien tehtävät säilyvät ennallaan. Kansallinen puolustus pysyy puolustusvoimien tärkeimpänä tehtävänä. Kansalliseen puolustuk-seen kehitettyjä suorituskykyjä käytetään jousta-vasti myös muiden viranomaisten tukemisessa ja kansainvälisessä sotilaallisessa kriisinhallin-nassa. Puolustusvoimien tehtävät ja voimavarat pidetään tasapainossa mahdollistamaan tehtävi-en hoitaminen.

Sodanajan joukkojen vahvuus pienenee, mut-ta suorituskyky paranee. Koko maata puolus-tetaan. Rauhan ajan koulutusjärjestelmää ke-vennetään. Puolustusjärjestelmänä on verkos-toavusteinen puolustusjärjestelmä, jossa liikku-vuudella on suuri merkitys. Joukkojen vahvuu-den pienentymisen vaikutusta suorituskykyyn korvataan kehittämällä joukkojen ja suoritusky-kyjen laatua kaikilla osa-alueilla.

Puolustuskyky ja maanpuolustustahto tuke-vat toisiaan. Suomalainen asevelvollisuus säi-lyy, mutta sitä kehitetään vastaamaan puolustus-kyvyn ja maanpuolustustahdon asettamiin vaa-timuksiin. Puolustuskyky tukee yhteiskunnan kriisivalmiutta edistäen siten myös maanpuo-lustustahtoa. Maanpuolustustahto säilyy yhtenä puolustuskyvyn keskeisenä perustana.

Verkottuminen syvenee ja monipuolistuu. Puo-lustusvoimat on yhä moniulotteisemmin keski-näisriippuvainen muusta yhteiskunnasta ja muu yhteiskunta puolustusvoimista. Kansainvälinen yhteistyö syvenee ja monipuolistuu. Vastuunkan-to kansainvälisestä turvallisuudesta lisääntyy.

Kuva 9: Puolustuksen kehittämisen keskeiset strategiset linjaukset

Puolustusministeriön strateginen suunnitelma määrittää myös tarpeita puolustuspoliittiselle tutkimukselle. Puolustuspolitiikkaa tukeva tut-kimus keskittyy toimintaympäristön muutoksiin ja niiden vaikutuksiin puolustuskyvylle. Keskei-siä osa-alueita tutkimuksessa ovat kansainväli-sen järjestelmän toimijoiden ennakointi, kansal-lisen toimintaympäristön muutokset ja globaa-lit kriisit. Erityisiä tutkimusalueita puolustuspo-litiikan kannalta ovat lähialueen turvallisuuspo-liittiseen kehitykseen liittyen Itämeren turval-lisuus, pohjoiset alueet ja Venäjän kehitys sekä puolustusmateriaalin hintakehitys, asevelvolli-suus, maanpuolustustahto ja kumppanuudet.

9


Ohjaamisen perusteita

Puolustuskyvyllä tarkoitetaan puolustuspoli-tiikalla, kokonaismaanpuolustuksen yhteenso-vittamisella ja sotilaallisella maanpuolustuksel-la kehitettävää ja ylläpidettävää valmiutta ja ky-kyä vastata puolustushallinnon tehtäviin kaikis-sa turvallisuustilanteissa.

Puolustuskyky mitoitetaan valtionjohdon turvallisuus- ja puolustuspoliittisten linjausten mukaisesti.

Puolustuskyvyn kehittäminen sisältää so-tilaallisten suorituskykyjen kehittämisen sekä kansallisen ja kansainvälisen tuen hankkimisen puolustusjärjestelmälle. Puolustuskyvyn kehit-täminen perustuu puolustuspoliittiseen suun-nitteluun. Puolustuskyvyn kehittämisessä huo-mioidaan kansainvälisten standardien asettamat vaatimukset ja sotilaallisille suorituskyvyille ra-kennetaan niiden edellyttämä kansainvälinen yhteensopivuus.

Kuva 10: Puolustuskyky

Puolustuskykyä käytetään puolustusvoimien la-kisääteisten tehtävien mukaisesti Suomen soti-laalliseen puolustamiseen, muiden viranomais-ten tukemiseen ja kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan. Puolustusvoimien on kyettä-vä toimimaan koko maan alueella sekä muodos-tamaan painopiste kulloisenkin tilanteen vaati-musten mukaisesti. Puolustuskyvyn keskeisim-pänä tarkoituksena on ennalta ehkäistä ja tarvit-taessa torjua maahamme kohdistuva sotilaalli-sen voiman käyttö ja sillä uhkaaminen.

Puolustusvoimat vastaa puolustusjärjestel-män sotilaallisten suorituskykyjen kehittämi-sestä. Tarvittavilla kansalliseen puolustukseen ja kansainvälisiin tehtäviin käytettävillä joukoil-la on oltava avun antamisen ja vastaanottamisen edellyttämä kansainvälisten standardien mukai-nen suorituskyky sekä sen todentamisen edellyt-tämä arviointi- ja sertifiointijärjestelmä.

Puolustusvoimia uudistetaan suorituskyky-lähtöisesti siten, että sillä on 2020-luvun vaati-muksia ja turvallisuusympäristöä vastaavat ky-vyt ennaltaehkäisyyn, torjuntaan, yhteiskun-nan tukemiseen ja kriisinhallintaan ottaen huo-mioon ylläpitoon ja kehittämiseen käytettävissä olevat voimavarat. Uudistamisessa otetaan huo-mioon verkottumisen vaatimukset ja mahdolli-suudet avun antamiseen ja vastaanottamiseen.

Puolustushallinto tukee kaikissa turvallisuus-tilanteissa niitä muita viranomaisia, joiden ky-vyt eivät yksin riitä ja vastaanottaa muiden vi-ranomaisten tukea omiin tehtäviinsä. Puolus-tusvoimat tukee erityisosaamisella ja suoritus-kyvyillä muuta yhteiskuntaa ja Lissabonin so-pimuksen yhteisvastuulausekkeen periaattei-den mukaisesti muita EU-maita. Puolustusvoi-mat valmistautuu ottamaan vastaan tukea muil-ta kansallisilta ja kansainvälisiltä toimijoilta.

Kriisinhallinta on Suomen turvallisuuspolitii-kan keskeinen keino, jolla Suomi osaltaan pyr-kii edistämään maailman konfliktialueiden va-kautta. Puolustuspolitiikka tukee osallistumis-ta kokonaisvaltaiseen kansainväliseen kriisinhal-

Puolustuskyvyn kehittämisen ja käytön ohjaaminen

10


lintaan. Osallistuminen kriisinhallintaan on osa puolustuskyvyn ja sen käytettävyyden kehittä-mistä. Kriisinhallinnassa on kyse myös Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan päämäärien ja puolustuskyvyn osoittamisesta sekä ennakoivasta vaikuttamisesta Suomen turvallisuustilanteeseen.

Puolustuskyvyn valmius

Puolustuskyvyn valmiuden säätelyn puolustus-poliittisena päämääränä on varmistaa, että puo-lustushallinnolla on kaikissa yhteiskunnan tur-vallisuusympäristön mahdollisissa häiriöis-sä valmius tehtäviensä hoitamiseen. Normaali-oloissa esiintyvät häiriötilanteet hallitaan viran-omaisten tavanomaisin toimivaltuuksin ja voi-mavaroin. Valmius muodostuu normaaliaikana tehtävistä suunnitelmista ja niiden harjoittelus-ta, lainsäädännöllisestä ja rakenteellisista val-misteluista sekä hankinnoista, joilla turvataan puolustushallinnon kyky tehtäviensä hoitami-seen myös poikkeusoloissa.

Puolustuskyvyn valmiutta säädellään stra-tegisen ennakkovaroituksen ja tilanteen kehit-tymisen edellyttämällä tavalla. Valmiudensää-tely käsittää käytettävissä olevien sotilaallisten voimavarojen säätelyn lisäksi myös ennakoi-

van resurssipoliittisen valmistelun ja säädösten valmistelun sekä poikkihallinnollisen ja viran-omaisyhteistyön suunnittelun ja valmistelun.

Resurssipoliittiseen valmisteluun kuuluvat materiaali-, henkilöstö- ja budjetointiasiat, ja säädösten valmisteluun kuuluvat muun muas-sa tarvittavien poikkeussäädösten, valmiuslain sekä puolustustilalain mukaisten toimivaltuuk-sien käyttöön saamisen valmistelu.

Puolustusministeriö vastaa puolustuskyvyn valmiuden säätelyn edellyttämien päätösten po-liittisesta valmistelusta, hallinnonalan päätösten esittelystä, toimeenpanon ohjauksesta sekä osal-taan valmiuden säätelyn yhteyskunnallisten vai-kutusten arvioinnista yhteistoiminnassa muiden ministeriöiden kanssa kaikissa tilanteissa.

Tavoitetilassa puolustuskyvyn valmiuden oi-kea-aikainen säätely muodostaa turvallisuus-ympäristössämme ennaltaehkäisevän kynnyk-sen sotilaallisen voiman käytölle ja sillä uhkaa-miselle. Tällöin puolustushallinnolla on suun-niteltuna, valmisteltuna ja harjoiteltuna sotilaal-lisen valmiuden säätelyn edellyttämät toimenpi-teet yhteistoiminnassa muun valtionhallinnon kanssa. Tavoitetilassa puolustusvoimilla on jo normaalioloissa alueellisen koskemattomuuden turvaamisen edellyttämiä yhteisoperaatiokykyi-siä sotilaallisia voimavaroja.

Kuva 11: Puolustuskyvyn valmius

11


Aluevalvonta

Aluevalvonnan puolustuspoliittisena päämäärä-nä on puolustuskyvyn osoittaminen mahdollis-tamalla alueellisen koskemattomuuden turvaa-minen ja sen jatkuva valvonta.

Puolustusministeriö on aluevalvontalakiin kuuluvien asioiden ylin lupaviranomainen.

Kansallisesti verkottumalla kootaan ja jae-taan aluevalvontaan liittyvää tietoa ja osaamis-ta. Verkottuminen varmistaa, että aluevalvon-tahankkeisiin ja –toimintaan ei muodostu pääl-lekkäisyyksiä. Merellisten toimijoiden yhteistoi-mintafoorumilla ylläpidetään tilannetietoisuutta ja tilannekuvaa sekä varmistetaan selkeät viran-omaisvastuut ja –tehtävät. Yhteistyöllä muiden viranomaisten kanssa turvataan ilmavoimien toimintaedellytykset eurooppalaistuvassa ilma-tilan hallinnassa.

Kansainvälisellä verkottumisella kehitetään aluevalvontaan liittyvää tilannekuvaa, turvataan Suomen etuja ja toimintamahdollisuuksia sekä kehitetään lento- ja meriliikenteen turvallisuutta. Valmiutta epäsymmetristen uhkien torjuntaan pa-rannetaan osallistumalla tilannekuvan kehittämi-seen yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa.

Kansainvälinen tilannekuvayhteistyö tehos-taa normaaliolojen alueellisen koskemattomuu-den valvonnan ja torjunnan kykyjä sekä poikke-usolojen tilannekuvan muodostamista. Samal-la mahdollistetaan kansainvälinen harjoitustoi-minta ja kehitetään kriisinhallintaoperaatioiden tilannekuvaa. Suomen kannalta tärkeimpiä alue-valvontaa kehittäviä hankkeita ovat MARSUR (Maritime Surveillance Networking), SUCBAS (Sea Surveillance Co-operation Baltic Sea) ja ASDE (Air Situation Data Exchange).

Euroopan unionin yhteinen

turvallisuus- ja puolustuspolitiikka

Puolustuspoliittisena päämääränä on, että Eu-roopan unionin yhteisen turvallisuus- ja puolus-tuspolitiikan (YTPP) tarjoamat mahdollisuudet hyödynnetään Suomen puolustuskyvyn vahvista-misessa. Puolustuspolitiikka tukee kaikki toimia, joilla kehitetään Euroopan unionin merkitystä turvallisuus- ja puolustuspoliittisena toimijana. Puolustuspoliittiset painopistealueet YTPP:ssa ovat sotilaallisten suorituskykyjen kehittäminen ja sotilaalliset kriisinhallintaoperaatiot.

Puolustuspolitiikalla varmistetaan, että EU:n sotilaallisten suorituskykyjen kehittäminen huomioidaan kansallisissa kehittämisohjelmis-sa. Kustannustehokkuus edellyttää monikansal-lisen yhteistyön tiivistämistä ja puolustuspolitii-kalla tavoitellaan suorituskykyjen yhteiskäytön ja -omistuksen hyödyntämistä yhteistyövaihto-ehtojen aikaan saamiseksi. Puolustuspolitiikalla tuetaan myös olemassa olevien suorituskykyjen, etenkin taisteluosastojen joustavaa käyttöä. Li-säksi tuetaan EU:n ja Naton yhteistyön syventä-mistä suorituskykyjen kehittämisessä. Euroopan puolustusvirastoa (EDA) tuetaan suorituskyky-jen ja siviili-sotilassynergioiden kehittämisessä osallistumalla aktiivisesti viraston toimintaan.

Kuva 12: Aluevalvonta

12


Oikea-aikaisella puolustuspoliittisella osal-listumisella sekä puolustuspoliittisen ja soti-laallisen asiantuntemuksen välittämisellä niin valtionjohdon kuin EU-tasonkin päätöksente-koon varmistetaan, että EU:n kriisinhallinta-operaatioihin osallistuminen palvelee puolus-tuskyvyn käytön kehittämistä sekä tukee tur-vallisuus- ja puolustuspolitiikan päämäärien saavuttamista.

Puolustuspolitiikka tavoittelee kokonaisval-taisen lähestymistavan vakiinnuttamista niin kansallisella kuin EU-tasollakin. Kansallisesti toimintakulttuuria kehitetään kokonaisvaltaisen kriisinhallintastrategian mukaisesti. EU-tasolla tuetaan pysyvän kokonaisvaltaisten kriisinhal-lintaoperaatioiden suunnittelu- ja johtoesikun-nan perustamista sekä tavoitellaan siviili-soti-laslähestymistapaa suorituskykyjen kehittämi-sessä, koulutuksessa, harjoituksissa, operaatiois-sa ja kokemusten keräämisessä.

Puolustuspolitiikalla tuetaan puolustushal-linnon asiantuntijoiden rekrytoitumista EU-ra-kenteisiin. Puolustushallinnon henkilöstöä pyri-tään saamaan keskeisiin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tehtäviin EU:n toimielimiin ja Euroopan puolustusvirastoon.

Pohjoismainen puolustusalan

yhteistyö

Pohjoismaisen puolustusalan yhteistyön (NORDEFCO) puolustuspoliittisena päämää-ränä on verkottumisen tuottama etu puolustus-kyvyn kehittämiselle ja käytölle. Yhteistyölle rakennetaan perusta yhteisillä puolustuspoliit-tisilla tavoitteilla ja puolustusvoimien käytän-nön toimilla. Itämeren turvallisuuteen liittyvä kehitys pyritään saamaan osaksi pohjoismaista puolustusalan yhteistyötä.

Kuva 14: Puolustuspoliittiset painotukset NORDEFCOssa

Sotilaallisesti yhteistyön syventämisestä haetaan ennen kaikkea kustannustehokkuutta, jolla tur-vataan voimavarat merkittävimpien operatiivis-ten suorituskykyjen kansalliselle ylläpidolle ja kehittämiselle. Mahdollisuudet yhteispohjois-

Kuva 13: Puolustuspoliittiset painotukset YTPP:ssa

13


maisten suorituskykyjen1 kehittämiseen yhdessä määritettyjen vaatimusten perustella selvitetään ja tarkastelukaudella aloitetaan yhteisten suori-tuskykyjen2 kehittäminen.

Yhteistyössä osallistutaan aktiivisesti yhteis-pohjoismaisiin hankkeisiin, joilla lisätään hen-kilöstön koulutukseen ja harjoitustoimintaan liittyvien järjestelyjen roolijakoa ja kustannus-tehokkuutta. Lisäksi erilaisten harjoitusalueiden yhteiskäyttömahdollisuudet selvitetään.

Puolustuspoliittisena tavoitteena on verkottu-neen puolustuksen periaatteiden mukainen syve-nevä pohjoismainen yhteistyö myös kansainväli-sessä sotilaallisessa kriisinhallinnassa. Tarkastelu-kaudella selvitetään mahdollisuudet kehittää krii-sinhallintaan yhteispohjoismaisia kykyjä.

Nato-yhteistyö

Nato-yhteistyön keskeisenä puolustuspoliittise-na päämääränä on puolustuskyvyn yhteensopi-vuus, joka mahdollistaa avun antamisen ja vas-taanottamisen palvellen siten puolustuskyvyn kehittämistä ja käyttöä.

Yhteistyössä keskitytään sotilaallisten suori-tuskykyjen kehittämiseen, harjoituttamiseen ja arviointiin. Yhteistyöllä vahvistetaan valmiuk-sia jatkaa osallistumista kansainvälisiin kriisin-hallintaoperaatioihin ja edistetään sotilaallisen yhteensopivuuden, joukkosuunnittelun ja suori-tuskykyjen kehittämistä. Suorituskykyjen ja nii-den yhteensopivuuden kehittämisessä hyödyn-netään erityisesti Naton suunnittelu- ja arvioin-tiprosessia (PARP) sekä operatiivista suoritusky-kykonseptia (OCC) ja siihen liittyvää arviointi-ohjelmaa (E&F). Suomen kriisinhallinnan suori-

1 Yhteispohjoismaisilla suorituskyvyillä tarkoite-taan kykyjä, joita on tarkoituksenmukaisinta ke-hittää ja käyttää yhdessä, kuten esimerkiksi ilma-tankkauskyky.

2 Yhteisillä suorituskyvyillä tarkoitetaan yhdessä kehitettäviä kykyjä, joita käytetään kansallises-ti omien tarpeiden mukaisesti, kuten terroripom-mien raivaamiskyky.

tuskykyluetteloon listatut kyvyt arvioidaan Naton arviointijärjestelmän ylimmälle tasolle (NEL2). Lisäksi osallistutaan Naton nopean toiminnan joukkoihin, mikä osaltaan tehostaa joukkojemme toimintakykyä ja yhteensopivuutta.

Kuva 15: Puolustuspoliittiset painotukset Nato-yhteistyössä

Nato-johtoiseen kriisinhallintaan osallistumi-nen antaa perusteita puolustuskyvyn ja sen käy-tettävyyden kehittämiselle. Lisäksi tuetaan ko-konaisvaltaisen lähestymistavan ottamista huo-mioon kaikissa kriisinhallinnan vaiheissa. Nato-yhteistyö mahdollistaa kriisi- ja konfliktitilan-teisiin vastaamisen tehtäviin tarkoituksenmu-kaisimmilla suorituskyvyillä.

Puolustushallinto osallistuu muuhun Naton kumppanimaille avaamaan toimintaan ja sen ke-hittämiseen sekä antaa syötteitä Naton toimin-nan kehittämiseen ja tiivistää säännöllistä vuo-ropuhelua Naton kanssa Suomelle tärkeistä puo-lustuspoliittisista kysymyksistä. Suomi osallis-tuu muiden kumppanimaiden tukemiseen rau-hankumppanuusohjelmassa. Puolustushallinto pitää yllä ja kehittää tietoisuutta Naton jäsenyy-den vaikutuksista hallinnonalalle ja puolustus-järjestelmän kehittämiselle. Puolustushallinnon siviili- ja sotilashenkilöstöä lähetetään Suomen kannalta keskeisiin Naton päämaja- ja esikunta-tehtäviin sekä koulutustilaisuuksiin.

14


Kahdenvälinen yhteistyö

Kahdenvälisen yhteistyön puolustuspoliittisena päämääränä on puolustuskyvyn vahventaminen verkottumalla ja syventämällä yhteistyötä puo-lustuskyvyn ja sen käytön kehittämisen kannalta merkittävien valtioiden kanssa.

Yhdysvallat on Suomen puolustushallinnon merkittävin kahdenvälinen yhteistyökumppa-ni. Yhteistyö on tärkeää niin puolustuspolitii-kan, sotilaallisten suorituskykyjen kehittämisen ja kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallin-taan osallistumisen kuin myös puolustusmateri-aalihankintojen sekä tutkimus- ja kehittämistoi-minnan kannalta.

Kuva 16: Puolustuspoliittiset painotukset kahdenvälisessä yhteistyössä

Yhdysvallat on arvioinut Suomen luotettavaksi kumppaniksi puolustushallintojen välisessä yh-teistyössä ja Suomen tulee omalla toiminnal-laan tukea tätä käsitystä. Yhteistyösuhde toimii kahdensuuntaisesti keskittyen osa-alueille, joil-la Suomi on Yhdysvaltojen näkökulmasta mie-lenkiintoinen kumppani. Yhdysvaltojen suun-taan tuodaan esiin Suomen kansallisia vahvuuk-sia, erityisesti kriisinhallinta- ja teknologiaosaa-misessa sekä laaja-alaisessa viranomaisyhteis-työssä.

Kahdenvälisessä yhteistyössä korostuu hyvi-en henkilösuhteiden ylläpitäminen eri tasoilla. Suhteita ylläpidetään ja tiivistetään aktiivisella yhteydenpidolla ja vierailuvaihdolla keskeisten yhteistyöosapuolten kanssa hallinnossa, asevoi-missa ja tutkimuslaitoksissa.

Sotilaallisesti liittoutumattomana kumppani-maana Suomi saa Naton kautta tai suoraan Yh-dysvaltojen osaamista hyödynnettäväksi hyvin rajallisesti ja ajallisella viiveellä Naton jäsenmai-hin verrattuna.

Yhteistyötä Suomen kannalta keskeisim-pien EU-maiden eli Iso-Britannian, Ranskan ja Saksan ja kulloisenkin EU:n puheenjohtaja-maan kanssa jatketaan päämääränä laaja-alai-sen verkottumisen syventäminen. Yhteyttä pi-detään muun muassa vierailuilla pääkaupunkei-hin sekä järjestämällä kahdenvälisiä tapaami-sia EU-kokousten yhteydessä. Pysyvästi Brysse-liin sijoitetut puolustusministeriön edustajat pi-tävät säännöllisesti yhteyttä edellä mainittujen maiden edustajiin EU:ssa ja Natossa. Voimava-rojen salliessa kahdenvälistä yhteistyötä tiivis-tetään myös muiden Suomen kannalta merkit-tävien EU-maiden kanssa. Lisäksi kartoitetaan tarvetta ja mahdollisuuksia avata kahdenvälis-tä puolustuspoliittista yhteistyötä euro-atlantti-sen alueen ulkopuolisten maiden kuten Intian ja Kiinan kanssa.

15


Puolustuspolitiikan tavoitetilan saavuttaminen edellyttää ennen kaikkea kahden haasteen voit-tamista. Ensimmäinen haaste on verkottua sel-laisten kumppaneiden kanssa, jotka ovat val-miita luotettavasti tarjoamaan suorituskykyjään toistensa avuksi. Verkottumisessa edellytetään uutta, luottamukseen pohjautuvaa toimintata-paa, jossa sotilaallisten turvatakuiden perustana ei ole sitovia sopimuksia. Siten verkottuminen sisältää aina tietoisesti otettavan riskin.

Puolustuspolitiikan toinen merkittävä haas-te on ohjata puolustuskyvyn kehittämistä siten, että saavutetaan kansallisesti valmius luopua suorituskyvyistä, jotka verkottuneen puolus-tuksen periaatteen mukaisesti ovat saattavissa verkoston muilta jäseniltä. Tähän liittyy samal-la valmius sitoutua osoittamaan omassa hallus-sa olevia suorituskykyjä verkoston muiden jä-senten käyttöön.

Tavoitetilan saavuttaminen edellyttää puolus-tuspolitiikassa aktiivista osallistumista kansalli-seen ja kansainväliseen päätöksentekoon ja toi-mintaan. Nato-yhteistyöllä ja Naton standardeil-la saavutetaan avunantamisen ja vastaanottami-sen edellyttämä puolustuskyvyn yhteensopivuus. Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspoli-tiikan kehittyminen tukee Suomen puolustusky-kyä ja vakauttaa toimintaympäristöämme. Luot-tamuksellisten suhteiden vahventaminen var-sinkin Pohjoismaiden kanssa edistää mahdolli-suuksia verkottumisen syvenemiseen kohti yh-teisiä suorituskykyjä. Kahdenvälistä yhteistyötä syventämällä ja monipuolistamalla laajennetaan siitä puolustuskyvyn kehittämiselle saatavia etu-ja. Puolustuskykyä tukevaa kansallista verkostoa vahvennetaan edelleen kokonaismaanpuolustuk-sen toimintamallin mukaisesti ja kaikissa toimis-sa otetaan huomioon maanpuolustustahdon lujit-taminen. Puolustuskyvyn kehittämistä ohjataan kohti Puolustusministeriön strategisessa suunni-telmassa tunnistettuja vaatimuksia.

Osastrategian menestystekijät

16


Kuva 18: Puolustuspolitiikan osastrategian menestystekijät

Kuva 17: Puolustuspolitiikan tavoitetilan saavuttamisen haasteet

17

Strategiat 2020 -sarjassa julkaistu:

Puolustushallinnon materiaalipolitiikka

Puolustushallinnon turvallisuusstrategia

Puolustushallinnon viestintästrategia

...

.....

.....

puolustushallinnon puolustuspolitiikka kumppanuus · 2016-06-30 · toimintakulttuurin...

Documents