Perjantai 19. toukokuuta 2017 Pyhäjärveläisyyden vaalija – Karjalan puolustaja N:o 5 62. vuosikerta

Varaapian

paikkasiPyhä-järvi-

juhlille

Matka-tiedot

sivu 11

Taubila-kirjasaatettiinlukijoidenkäsiin

Karjalan Liiton puheenjohtajuuspäätyi Pertti Hakasen haltuun

Mauri Hauhia, KaukoHinkkanen, Karl Fazerja Jukka Pusa tutkimas-sa uunituoretta kirjaa.Kuva:Kirsti Hinkkanen.

Monta rautaa oli miehellätulessa jo aiemmin, muttanyt tuli eteen tehtävä, jostaei tohtinut kieltäytyä: kan-sanedustaja Pertti Haka-nen valittiin Karjalan Lii-ton hallituksen uudeksi pu-heenjohtajaksi liiton huhti-kuisessa kokouksessa.

– On aivan valtavan suu-ri kunnia asettua johta-maan järjestöä, jonka tar-koitus ja arvot ovat erit-täin syvällä myös omassajokapäiväisessä elämässä-ni. Olen erittäin innoissanitästä uudesta tehtävästä,Hakanen sanoo.

Hänen juurensa ovat äi-tinsä puolelta Vpl. Pyhä-järven Pyhäkylässä. Vpl.Pyhäjärvi-Säätiön hallituk-sen puheenjohtajana hänon toiminut viimeiset parivuotta.

SIVU 2Karjalan Liiton puheenjohtajistoa: vas. 1. varapuheenjohtaja, viestintäpäällikkö Kirsi Juura, puheenjoh-taja, kansanedustaja Pertti Hakanen, liittovaltuuston 1. varapuheenjohtaja Marjo Matikainen-Kallströmja hallituksen 2. varapuheenjohtaja, suunnittelija Eevaliisa Kurki. Kuva: Mervi Piipponen.

Yksi arvokas merkkipaalu Viipurin läänin Pyhäjärvenhistoriassa on taas on taas saavutettu, kun Taubilanalueen kyläkirja valmistui.

SIVU 3

VPL.PYHÄJÄRVI2

19. toukokuuta 2017

Perjantai 19. toukokuuta 2017

Keskustan sastamalalainenkansanedustaja Pertti Ha-kanen on valittu uudeksiKarjalan Liiton puheenjoh-tajaksi. Karjalan Liitto on15 piiriä, 390 jäsenyhdis-tystä ja lähes 30 000 jäsentäkäsittävä valtakunnallinenjärjestö. Liiton tehtävänäon säilyttää, uudistaa ja pi-tää esillä karjalaista kulttuu-ria.

Äitinsä kautta KarjalanVpl. Pyhäjärvellä juuretomaava Hakanen on kii-tollinen hänelle osoitetustaluottamuksesta. Tehtävätuo mukanaan myös suu-ren vastuun.

– Entisen puheenjohta-jan, valtioneuvos Johan-nes Virolaisen sanoin:”Karjalan Liitto perustet-tiin itsenäisten ja itsepäistenkarjalaisten taistelujärjes-töksi”. Jo talvisodan päät-tymisestä lähtien se on huo-lehtinut siirtokarjalaisenkulttuuriperinteen vaalimi-sesta. Pitkien perinteidenjatkamisessa on iso vastuu,hän toteaa.

Erityisesti itsenäisen Suo-men juhlavuonna tällaisenvastuun saaminen vetääkansanedustajankin hiljai-seksi.

– Isänmaa täyttää pianpyöreät sata vuotta ja siir-tokarjalaisten ainutlaatuinenkulttuuri on vahva osa sitätarinaa. Tämä vuosi on hie-no tilaisuus vaalia kansam-me perinteitä yhdessä, ku-ten juhlavuoden teemassa-kin sanotaan, Hakanen to-teaa.

Hakanen on itse oman-nut pienestä pitäen hyvinläheisen suhteen karjalai-suuteen, mutta yksi hetkion jäänyt hänen mieleensäylitse muiden.

– Ehkä vahvin muistoniliittyen karjalaisuuteen onensimmäinen reissuni äitiniJenny Savolaisen rajantaakse jääneen kodin luok-se. Paikan päältä soitin hä-nelle ja kysyin, että arvaat-kos missä ollaan. Se olikoskettava hetki meille mo-lemmille, hän muistelee.

Sittemmin Hakanen ontehnyt lukuisia kotiseutu-matkoja, ja mummon ko-tipaikalla ovat myös kaikkiPertin ja vaimonsa Seijankolme lasta – Lotta, Larija Lenni – vuorollaan pääs-seet käymään. Myös Pyhä-järven hautausmaa-alueidentalkootoimissa hän on ol-lut vahvasti mukana poi-kansa kanssa, samoin jär-jestelemässä tulevan kesänjuhlia Pyhäjärvelle.

Hän on myös Vpl. Py-häjärvi-Säätiön hallituksenja Vammalan Karjalaseu-ran puheenjohtaja.

Sydämen asia,intohimo ja kutsumusKaarlo Hänninen kirjoittiKansakoulun maantieto ja ko-tiseutuoppi -teoksessaanvuonna 1929 karjalaisuu-desta seuraavaa: ”Karjalai-nen on solakkavartaloinenja pitempi. Silmät ovat tum-

memmat ja tukka tavalli-sesti ruskea ja usein kihara.Luonteeltaan karjalainen onreipas, puhelias ja toime-lias. Karjalainen rakastaalaulua ja soittoa.”

– Nykypäivänä luonneh-dinta on toki karkea, muttaoppimateriaaliin päätynytkuvaus osoittaa, kuinka vah-vasti karjalaisuus on näky-nyt ja kuulunut isänmaam-me alkutaipaleella. Heimoneloisa elämänmeno ja per-soonallinen ote elämäänovat kiistatta vaikuttaneetkoko suomalaisen identi-teetin rakentumiseen. Kar-jalaiset ovat olleet osaltaanluomassa perustaa sille, kei-tä me miellämme olevam-me ja mistä tiedämme tu-levamme. Tällaiset asiatpuhuttelevat meitä nyt jatulevaisuudessa.

– Silti karjalaisuuteen liit-tyy myös jotain haurasta.Muistot menetetystä Kar-jalasta ovat jatkuvasti kau-empana nykyhetkestä. Päi-vä päivältä lähestyy aika,jolloin ei ole enää kertojiakoetuista evakkomatkoistatai rajan taakse jääneidenkylien elämänmenosta. SiksiKarjalan Liiton merkityskasvaa jatkuvasti.

Pertti Hakanen haluaapuheenjohtajakaudellaanolla tuomassa voimalla suo-malaisille esiin Karjalan Lii-ton kirkkainta ydintä, eliKarjalan monivaiheista his-toriaa ja kirjavaa kulttuuriaosana pian satavuotista isän-maatamme.

– Liitto on tunnettu vah-voista suhteistaan valtakun-nallisessa päätöksenteossa.Sitä perinnettä on jatketta-va. Meidän tulee olla roh-keasti mukana kannaltam-me keskeisissä yhteiskun-nallisissa ilmiöissä ja oltavaetunenässä hyödyntämässäniiden mukana tulevia uu-sia toimintamahdollisuuk-sia.

– Näin viemme järjestö-ämme myös tuleville suku-polville. Nykypäivän tren-di tuntuu olevan, että ihmi-set eivät enää löydä järjes-töjen luokse, vaan järjestö-jen on pikemminkin men-

tävä ihmisten luokse. Sevaatii nykyaikaisia käytän-töjä ja sitä, että toimintam-me elää ajassa.

– Kuitenkin kaikkea työ-tä tulee ohjata meitä jokais-ta tavalla tai toisella yhdis-tävä tekijä ja se on karjalai-suus. Itselleni se on sydä-men asia, intohimo ja kut-sumus. Siksi tartun tähänuuteen tehtävään suurellatarmolla.

Pertti Hakanen on pie-nestä pojasta lähtien saanutkasvaa voimakkaasti karja-laisia arvoja painottavassaympäristössä; 15-lapsisenkatraan nuorimpana. Per-tin ensikäynti Pyhäjärvelläoli ensimmäinen, kun per-heenjäsen palasi kotikon-nuille – äitinsä sinne ei kos-

Jaetaan muistojaKirjoitan tätä pääkirjoitusta lauantaina13.5.2017. Meidät on tavoittanut suru-uutinen;presidentti Mauno Koivisto on kuollut. Hän oliMannerheimin ohella toinen Suomen presiden-teistä, jolla oli omakohtainen kokemus sodasta.Koiviston työ presidenttinä rauhan puolesta jaSuomen luotsaaminen osana läntistä demokra-tiaa ansaitsee meidän karjalaisten täydenkunnioituksen ja kiitoksen.Kun kollektiivisesti suremme edesmennyttäpresidenttiä, jätämme samalla jäähyväisiäkokonaiselle sukupolvelle, joka pelasti Suomen.

***

Suomen viettäessä 100-vuotisjuhlavuotta esiinnousevat monet historiallisten tapahtumienyksityiskohdat. Historia on ehtymätön aarreait-ta. Uudet menetelmät ja avautuvat arkistottarjoavat tutkijoille ja harrastajille uutta ammen-nettavaa.Edellisessä Pyhäjärvi-lehdessä ollut Alpo Ranta-Maunuksen kirjoitus “Evakkojen elämää Pyhä-järvellä 1941-44” on hyvä esimerkki tavastajakaa muillekin hänen hallussaan olevaa alkupe-räistä kirjemateriaalia. Kiitokset siitä ja seuraa-vaa jatko-osaa saamme lukea tästä lehdestä!

Minulla on ollut mahdollisuus sivusta seurataoman työnantajani, eli MTK-Satakunnan sata-vuotishistoriikin kirjoitustyötä. Liiton perustamis-kokous pidettiin 10.8.1917, ajankohtana jolloinSuomi oli vielä osa suuriruhtinaskuntaa. Suo-men suunta oli kuitenkin tuolloin jo selvä,valtiositeet Venäjään katkeaisivat ja oli aikaottaa ohjat omiin käsiin. Maanviljelijöidenkesällä ja syksyllä 1917 perustamat kuntakoh-taiset yhdistykset ja järjestyskunnat tavoittelivattyörauhan säilymistä ja väkivallasta pidättäyty-mistä.Sadan vuoden takaiset, erityisesti kevään 1918tapahtumat aiheuttavat edelleen tunnepitoistakeskustelua. Kansalliselle tragedialle ei oleedes yhtä yhteistä nimeä. Puhutaan sisällisso-dasta, vapaussodasta, kansalaissodasta taikapinasta. Mielestäni kukin voi käyttää mitänimeä haluaa, mutta toivottavasti ilman arvolata-usta. Oma toiveeni on, että tästä ja ensi vuo-desta tulee kansankuntaa eheyttävä tapahtumi-en sarja. Ei luulisi kenelläkään olevan tarvettaoikeassa olemisen todistamiseen. Eikä aina-kaan siirtää tätä taakkaa yhtään polvea eteen-päin. Unohtaa ei saa, mutta on anteeksi voipyytää ja antaa.

***

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön hallituksen puheenjohta-ja, kansanedustaja Pertti Hakanen valittiinkuukausi sitten Karjalan Liiton puheenjohtajak-si. Lämpimät onnittelut! Valinta tapahtui pieneltäosaltaan omassa säätiössämme hankittujenmeriittien perusteella, mutta toki Pertillä onnäyttöä aktiivisesta karjalaisuuden eteentehdystä työstä muillakin saroilla. Voimme Vpl.Pyhäjärvi-Säätiössä olla hyvin tyytyväisiäsuorasta linkistä Karjalan Liiton ylimpäänpäätöksentekoon. Tietokulkee suoraan, molem-piin suuntiin. Ja varmas-ti Liitossakin syntyyPertin johdolla uusiatoimintamalleja.

MARKKU PÄRSSINENSäätiön hallituksen

jäsen

kaan sotien jälkeen men-nyt.

Pertti on varma, että kar-jalaisuus säilyy, vaikka ajatmuuttuvat.

– Eläväisellä, elämänma-kuisella ja persoonallisellaheimolla on ollut niin läh-temättömän suuri vaikutuskoko suomalaisuuden kan-sallisidentiteetin rakentumi-seen, että se puhuttelee ih-misiä nyt ja tulevaisuudes-sa.

– Juuremme ja perus-tamme kertovat meille kei-tä me olemme ja mistä metulemme. Sellaiset kysymyk-set eivät katoa ajassa.

MARJORISTILÄ-TOIKKA

Hakanen on uusi heimopäällikkö

Pertti Hakanen on karjalaisten uusi heimopäällikkö, vierellä puoliso SeijaHakanen. Kuva: Kaarina Pärssinen.

Lenni, Lari, Pertti ja Seija kotikonnuilla Karjalas-sa.

Talkootyössä Pyhäjärven hautausmaalla. Vasem-malta Lari ja Pertti Hakanen.

Perjantai 19. toukokuuta 2017 VPL.PYHÄJÄRVI 3

Lauantaina 22.04.2017 pi-dettiin Vpl Pyhäkylä-Seu-ran sääntömääräinen vuo-sikokous Kinnalan Kou-kulla. Väkeä oli tuvan täy-deltä ja kokous sujui jous-tavasti.

Hallituksen puheenjoh-tajaksi valittiin MauriHauhia, sihteeriksi SeijaJokinen, jäseniksi JukkaPusa, Reini Kukko, Kau-ko Hinkkanen, MailaHägglund, Veikko Pit-känen ja Anneli Silan-der.

Kokouksen päätyttyäohjelmassa seurasi Vpl.Pyhäkylä-Seuran toimitta-man Taubilan kartano –Lahjoitusmaakaudesta Fa-zerin aikaan -kirjan julkai-sutilaisuus. Mauri Hauhiaavasi tilaisuuden ja KaukoHinkkanen esitteli kirjanmenestyksekkäästi.

Tilaisuuteen oli saapu-nut runsaasti Taubilan kar-tanosta kiinnostuneita, mai-nittakoon jo ennen sotiaKalmistossa Karl Fazerinaikana asuneet metsänvar-tija Antti Malisen tyttäretElvi Siro ja Elma Risti-mäki.

Vpl Pyhäkylä-Seura kokoontui jaesitteli painotuoreen Taubila-kirjan

Ansiomitalin ja kunniakirjan saanut Kauko Hink-kanen ja Mauri Hauhia. Kuva Hannele Hauhia.

Fazerin suvun edustajanaoli saapunut tilaisuuteenKarl Fazer. Hän tutustuimielellään vanhoihin taubi-lalaisiin ja tunnelma oli kuinmonien vuosien jälkeen mekoko Taubilan perhe olem-me jälleen yhdessä.

Olimme saaneet tilaisuu-den myös Taubilan puu-tarhassa työskennelleenOlga Silvennoisen haas-tatteluun kirjaamme var-ten, samalla veimme 104-vuotissyntymäpäiväkukat jaonnentoivotukset.

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiönasiamies Kirsti Naskali toisäätiön terveiset ja piti pie-nen onnittelupuheen.

Vpl. Pyhjärvi-seuran pu-heenjohtaja Riitta Hirvo-selta saimme seuran ter-veiset kukkien kera.

Karjalaseurojen ansiomi-tali myönnettiin KaukoHinkkaselle tunnustuksenaKarjalan, karjalaisuuden jakarjalaisen kulttuurin hyväk-si tehdystä ansiokkaastatyöstä.

MAURI HAUHIA

104-vuotias Olga Silvennoinen kirjaa tutkimassa. Kuva: Seija Jokinen.

Karl Fazer saanut kirjansa Mauri Hauhialta.Kuva: Hannele Hauhia.

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiönasiamies Kirsti Naskalitoi säätiön terveiset kir-jatoimikunnalle. KuvaHannele Hauhia.

”Tunnelma oli kuin monienvuosien jälkeen me kokoTaubilan perhe olemme

jälleen yhdessä”

”Olimme saaneettilaisuuden

myös Taubilanpuutarhassa

työskennelleenOlga Silvennoisen

haastatteluunkirjaamme

varten”

Perjantai 19. toukokuuta 2017VPL.PYHÄJÄRVI4

Muistokirjoituksia

PYHÄJÄRVI-SÄÄTIÖNKOTISIVUT

löytyvät osoitteesta:www.karjalanliitto.fi/

vplpyhajarvisaatio

Rakkaamme, Mummo

Elvi HelenaESKOLAo.s. Skaffari

s. 28.12.1935 Vpl Pyhäjärvik. 20.04.2017 Sastamala

Kiittäen ja kaivatenAri ja Jaana Annina, Lauri ja Eevi Antti Annika, Iikka ja JuliusHeli ja PekkaEija, Eemil ja MiraTerhi, Jonne, Jerematti ja MeriSukulaiset ja ystävät

Oli sulla sydän niin lämmin ja hellä,oli siellä paikka meillä jokaisella.Mitään et pyytänyt, kaikkesi annoit,meitä aina muistit, huolta kannoit.Kauniit muistot voimaa antaasurun raskaan hiljaa kantaa.

Siunaus toimitettu Äidin toivomuksesta läheistenläsnä ollessa. Lämmin kiitos osanotoista.

Kiitämme kaikkia Äitimme hoitoon osallistuneita.

Rakkaamme

Irja AnnikkiBACKMANo.s. Hiekkamäkis. 4.9.1932 Vpl Pyhäjärvik. 15.3.2017 Helsinki

Karjalan kunnailta alkanut tienyt sinut lepoon ja rauhaan vie.Aamun tullen sydän sammuiloppui vaivat maalliset.Kauniit muistot meille jäivät.Suru suuri sanaton.

KaivatenVesa Backman perheineenMirja Hiekkamäki perheineen

Siunattu läheisten läsnä ollessa.

Kirkonsanoma

Me sisarukset olemme ol-leet onnekkaita, kun saim-me äidiksemme parhaim-man mahdollisen, sinutÄiti!

Jouduit kohtaamaan elä-mässäsi isoja asioita jo pie-nenä tyttösenä. Lähtö syn-nyinseuduiltasi kauniistaKarjalasta sodan jaloistaevakkotaipaleelle, isäsi me-netys ja asettuminen uusil-le asuinsijoille tuiki tunte-mattomien ihmisten jouk-koon joidenkin mutkienkautta tänne Kiikoisiin eivarmastikaan ollut help-poa.

Jouduit kokemaan lap-suudessasi asioita, joita meemme mitenkään pystytäysin ymmärtämään.Ehkä vaatimaton, välitönkarjalainen luonne auttoisopeutumaan uusiin olo-suhteisiin. Varmasti myöstieto siitä, että vaihtoehto-ja ei ollut. Ei ollut mah-dollisuutta palata enää ko-tiin Pyhäjärvelle.

Elämä asettui hiljalleenuomiinsa. RakensitteMummon ja Irja-siskosikanssa kodin, jossa kol-mistaan asuitte nuoruutesiajan. Löysit puolisosi Jou-kon – Isämme – naapu-rista. Teitte Isän kanssaelämäntyönne kasvatta-malla karjaa ja viljelemällätuota pientä tilaa, jolle ai-kanaan asettauduitteMummon ja Irjan kanssaevakkomatkaltanne. Ar-vokas elämäntyösi olimyös kasvattaa meitä nel-jää sisarusta. Kiitos Äitisisaruksista ja siitä että kas-vatit meistä meidät!

Olen palannut ajatuk-sissani viime aikoina usein

Äidille, Elvi Helena Eskolallelapsuushetkiini. Arki olisinulla Äiti aina täynnä työ-tä. Noihin ruuhkavuosiin eimahtunut varsinaisia har-rastuksia. Sinun ei tarvin-nut miettiä pitäisikö työ-päivän jälkeen lähteä lenkil-le tai salille. Lenkkiä tulivarmasti tehtyä ja punttianostettua päivän aikana ar-jen askareissa. Olisivatkoharrastuksiasi sitten olleetruoanlaitto, leipominen,käsityöt ja siivoaminen.Nuokin kaikki jokseenkinpakon sanelemia askareitalapsiperheessä. Askareita,joita me sisarukset opim-me myös tekemään sinunesimerkistäsi. Kiitos Äiti ettäopetit meitä!

Muistan vielä nyt aikuise-nakin, että olin pienenä ko-vasti sinun perääsi. Oli var-masti raskasta, kun itkinperääsi ja sinun oli tehtäväaskareesi. Muistan, mitenkannoit minua kainalossasisamalla kun yritit ripustaapyykkiä narulle kuivumaan,tai kun vaivasit taikinaa jaminä roikuin kainalossasi.Muistan, että siinä kaina-lossa ei ollut aina niin kovinhyvä olla, mutta kuitenkinpaljon parempi kuin josolisit laskenut minut alas.

Nauroimme vielä vainhetki sitten, kun muistelit,miten kuulit itkuni melkeinTaatinmaahan asti, kun pyö-räilit kauppaan ja minä enolisi halunnut jäädä kotiin.Nyt itsekin äitinä ymmär-rän, että oikeasti itkuni eivoinut kuulua niin pitkään,mutta äidin korvissa ja mie-lessä se varmasti kuului.Kiitos Äiti kun jaksoit!

Tuo jo pienenä tyttönäsyntynyt vahva side säilyi

välillämme loppuun asti.Varmasti samalla tavallakaikkien sisarustemmekanssa. Hiljalleen osat vaih-tuivat niin, että me sisaruk-set aloimme huolehtia si-nusta. Yritimme parhaam-me mukaan olla apunasi jatukenasi isän tarvitessa elä-mänsä lopputaipaleella yhäenemmän ja enemmänhoivaa. Tuo elämänvaiheoli sinulle kovin raskas,mutta halusit kuitenkin hoi-taa isää kotona niin pitkäänkuin se suinkin oli mahdol-lista. Äiti, kiitos sinulle siitä-kin!

Olen iloinen, että sait ko-kea vielä uuden vaiheenelämässäsi, kun muutit les-keksi jäätyäsi omaan pie-neen asuntoosi kirkonky-lälle. Nautit, kun pääsitomin avuin käymään kir-kossa ja seurakuntatalolla,lääkärissä ja apteekissa jaomilla pankkiasioillasi.Kaikki oli lähellä. Sait myösnopeasti hyviä ystäviä uu-sista naapureista, eivätkävanhat naapurit ja ystävätunohtaneet sinua, vaikkamuutitkin kylälle. Sinä oi-keasti nautit siitä, kun luo-nasi kävi vieraita. Halusitaina myös tarjota vieraillesisyötävää ja juotavaa. An-teeksi Äiti – jopa tuputta-miseen asti.

Täytettyäsi runsas vuosisitten 80 vuotta, terveytesiheikkeni nopeasti ja kuu-limme lääkäreiltä, että sai-rastat haimasyöpää. Muis-tan Äiti vieläkin sen hätään-tyneen katseesi, jonka loitminuun, kun lääkäri tuonuutisen kertoi. Et ollut var-ma kuulitko oikein, muttakun näit minun itkevän,

ymmärsit varmasti, ettäuutiset eivät olleet hyviä.Lääkärit eivät antaneet toi-voa paranemisesta. Sinäkerroit meille kuitenkin hetisairautesi alusta alkaen ole-vasi kiitollinen, että olet saa-nut elää näin pitkän elämänja että olet kyllä aivan val-mis lähtemään Taivaan Ko-tiin. Tuolloin tammikuussakun saimme tietää sairau-destasi, tiesit jo, että Anni-nan perheeseen odotetaanvauvaa syntyväksi kesällä.Toivoit tuolloin kovasti,että ehtisit nähdä vieläAnninan pienokaisen, kol-mannen lapsenlapsenlapse-si. Tämä toiveesi toteutui-kin ja sait monen montakertaa helliä sylissäsi pientäEevi-tyttöä.

Lastesi lisäksi sinulle oli-vat erityisen tärkeitä ja rak-kaita lapsenlapset ja ehditrakastaa jo kolmea lapsen-lapsenlastakin. Ensimmäi-set lapsenlapsesi, Annina,Antti ja Annika, syntyivätArin perheeseen. Heidänlapsuusvuosinaan hoiditteIsän kanssa vielä karjaa jaheidän mielessään olet säi-lynyt rakkaana Ammu-mummuna. Seuraavaksisain minä oman ainokaise-ni Eemilin. Eemilille jäi lap-suuden ajalta kauniit muis-tot Mummosta. Terhin poi-kaset Jerematti ja Jonneovat lapsenlapsistasi nuo-rimmat – hekin jo isojamiehiä, jotka aina sinun luo-tasi lähtiessään muistivat ha-lata sinua. Eevin lisäksi si-nulla oli lapsenlapsenlapsiamyös Annikan pojat Iikkaja Julius. Niin rakkaat Van-hamummon mussukat.

Kiirastorstaiaamuna var-

hain soitit minulle ja ker-roit, että kivut olivat äity-neet yön aikana niin kovik-si, ettet uskaltanut noustaylös sängystäsi. Tuona aa-muna lähdit viimeisen ker-ran omasta kodistasi. Aa-musta jäi mieleeni puhdas,valkea maa edellisyön lu-misateen jäljiltä.

Osastolla kipujasi hoidet-tiin. Pääsiäissunnuntai-ilta-na pyysit minua tulemaanluoksesi. Olit kertonut hoi-tajalle, että sinulla on tunne,että et näkisi enää seuraa-vaa aamua. Olimme lopul-ta kaikki lapset ja melkeinkaikki lapsenlapsetkin tuo-na iltana yömyöhään luo-nasi. Ymmärsimme, ettäemme saisi enää pitkäänpitää sinua luonamme.Emme me sitä enää toivo-neetkaan, koska näimme,että kivut olivat tuolloinkovat. Vaikka olit heikko-na vuoteellasi, lausuit meil-le tuolloin illalla vielä Her-ran Siunauksen. Äiti, sitäen unohda koskaan.

Tuosta sunnuntai-illasta

lähtien olimme sinun vie-relläsi vuorotellen kokoajan. Halusimme saattaa si-nut Taivasmatkallesi. Nu-kuit suurimman osan ajas-ta, mutta aina välillä – yllät-täenkin – sanoit meille vie-lä jotakin. Silmiini jäi näky,kun yllättäen heräsit uni-maailmastasi Arin lähtiessäja Antin tullessa. Liitit käte-si yhteen rinnallesi ja kat-soit näitä poikiasi ja sanoit”Voit rakkaat, te olette sii-nä”.

Välillä minusta tuntui,mm. kun pyysit ottamaansyliin, että näitkin jo jonne-kin kauemmas. En epäilehetkeäkään, etteikö sinuaÄiti olisi oltu odottamassaja ottamassa syliin, kun sit-ten torstaiaamuna lähditluotamme. Rauhallisesti jakauniisti nukuit hiljaa pois.Jonnen rippikoulussaan Si-nulle tekemä risti kaulassa-si.

Hyvää matkaa Äiti, meolemme kilttejä toisillem-me!

EIJA ESKOLA

Teidän Isänne kyllä tietää mitäte tarvitsette, jo ennen kuinolette häneltä pyytäneetkään.Rukoilkaa te siis näin: Isämeidän, joka olet taivaissa! Py-hitetty olkoon sinun nimesi.Matt. 6:8-9.

Saatamme kysellä, miksimeidän tarvitsee rukoilla,jos Taivaallinen Isä tietääkaikki tarpeemme. Olenjoskus saanut tähän tällai-sen vastauksen: Isä haluaakuulla lapsensa äänen.Tämä vastaus on tyydyttä-nyt minua.

Näinkin opetetaan: KunTaivaallinen Isä haluaa an-taa meille jotain, Hän ohjaameidät ensin pyytämäänsitä, jotta ymmärtäisimme,että kaikki tulee viime kä-dessä Jumalalta.

Meidän rukouksemmeovat Jumalalle rakkaita.Niin kuin vanhemmatodottavat lapsensa ensim-mäistä isä- tai äiti-sanaa,niin Taivaallinen Isämme-kin haluaa kuulla sanat ”Isämeidän” , meidän taivaalli-nen Isämme.

Rukous on moninaista.Se kumpuaa jokaisen omas-ta sydämestä ja elämänti-lanteesta. Joskus se on vainhuokausta Isän puoleen, jos-kus omin sanoin lausuttua,joskus valmiisiin rukouk-siin yhtymistä.

Psalmit ovat kristikunnanyhteinen rukouskirja. Sitäkäyttivät juutalaiset, ja sensanoin myös Jeesus rukoili.Sieltä nousee ihmisen äänisyyllisyyden syvyydestä, siel-tä kohoaa kiitos, onni jaylistys, siellä jäädään hiljai-suudessa odottamaan Her-ran apua. Psalmin sanoinJeesus jätti henkensä tur-vallisesti Isän käsiin.

Joskus tuntuu, että ar-vostamme enemmän omin

Isä haluaa kuulla lapsensa äänensanoin lausuttuja rukouk-sia kuin valmiita rukouk-sia. Onko kuitenkaan täy-dellisempää rukousta kuinJeesuksen opettama Isämeidän -rukous. Hän ki-teytti siihen kaikki ihmisentarpeet: Taivaallisen Isänkunnioittaminen ja ylistä-minen, jokapäiväinen leipäja armon leipä, pahastavarjeltuminen. Kun emmemuuta jaksa tai osaa, saam-me turvallisesti pukeakoko elämämme tämänrukouksen sanoihin. Isä tun-tee sen sisällön. Se on Hä-nelle rakas rukous. OnhanHänen rakas Poikansaopettanut sen.

Emme ole omien ru-koustemme varassa. Tai-vaaseen korotettu JeesusKristus myös rukoilee mei-dän puolestamme. Hän eitahdo kenenkään joutuvankadotukseen, vaan että jo-kainen turvautuisi Häneenja saisi iankaikkisen elämän.Taivaallinen Isä itse vetäämeitä puoleensa, koskaHän haluaa kuulla lapsensaäänen.

Mekin saamme rukoillakaikkien läheistemme puo-lesta. Hengellinen viisausopettaa, että rukousten lap-set eivät joudu hukkaan.

Juhlavuonna ”Suomi 100vuotta” saamme kohottaanöyrän ja kiitollisen pyyn-nön maamme puolestaUuno Kailaan ”Suomalai-sen rukouksen” sanoin:

”Siunaa ja varjele meitä,Korkein kädelläs.

Kaitse ain’ kansammeteitä,vyöttäen voimallameitä heikkoja edessäs’.Sulta on kaikki suuruus,Henki sun hengestäs.”

MIRJA ALAROTU

Perjantai 19. toukokuuta 2017 VPL.PYHÄJÄRVI 5

Merkkipäiviä

Tielammin poika, Osmo Huovinen, viettää 80-vuotispäiviä 17.6.2017 Sastamalassa. Sankari itse onkuvassa vasemmalla, pieni poika suurissa saappaissa.Kuva on otettu Huovisten talon edustalla Tielammilla16.6.44. Kahta tuntia ennen evakkoon lähtöä. Osmoon kuvassa siis 7-vuotias.

Reipas, aktiivinen, ”ikinuori” Kerttu Matilda Pelto-nen, o.s. Nännimäinen, saavutti 90 vuoden iän 14.3.2017. Kertun lapsuudenkoti sijaitsi VPL PyhäjärvenRahkajärven kylässä. Sieltä hän joutui lähtemään nuore-na tyttönä evakkoon sodan jaloista lehmälaumaa kaitsi-en. Kunto hänellä on edelleen niin kuin pikkutytöllä,mikä varmaan johtuu jatkuvasta reippailusta.

Aktiivisena ”lausujamestarina” hän jatkuvasti ilahdut-taa ystävien ja sukulaisten yhdessä oloa.

Eläkeläiskerho järjesti hänen juhlapäivänsä kunniaksimonipuolisen, virkistävän juhlan, jossa hänen lausun-tansa lisäksi oli myös runsaasti musiikki y.m. ohjelmaa.Täytekakkukin oli saanut juhlaan sopivan ilotulitteen.

Me nuorempi suku haluamme näin jälkikäteen yhtyämoniin onnen ja siunauksen toivotuksiin, joita sankarion saanut osakseen. Terveisin

SERKUTPERHEKUNTINEEN

Nännimäisen suvun tälläkertaa vanhin täytti 90 vuotta

Tämän vuoden maalis-kuussa Vuoden journalis-tiksi 2016 valittu LauraSaarikoski on Vpl. Py-häjärven Saaprun kylässäv. 1910 syntyneen LempiKotin tyttärentytär. Lem-pin kolme veljeä ja kaksisisarta Kottien 7-lapsises-ta perheestä päätyivät evak-koon Hämeenkyröön,mutta Lempi asui ikänsäHelsingissä.

Tällä hetkellä Laura, hä-nen miehensä Saska sekäperheen 10- ja 7-vuotiaatpojat asuvat WashingtonD.C:ssä, Yhdysvalloissa,jossa Laura on HelsinginSanomien USA:n kirjeen-vaihtajana neljän vuodenulkomaankomennuksella.

Vuoden journalistinsukutausta Vpl.Pyhäjärveltä

Rotjanlahden Äikiän per-heen toinen evakkomatkapäättyi Keuruun ja Kor-pilahden kautta pieneenLängelmäen kuntaan.Ajankohta oli loppuvuo-desta 1944. Längelmäki eivarsinaisesti kuulunut Vpl.Pyhäjärven sijoituskuntiinja Impi Wiikan historianmukaan meitä pyhäjärve-läisiä olikin siellä vain 14henkilöä.

Äikiän perheen muo-dostivat nyt mummo He-lena, Juho, Aino, Reinoja Risto sekä Armaanperheestä Aarni ja nuorinÄikiän veljeksistä eli Viljo.Perheemme lisäksi ilmei-sesti Gunnar Pekkolanperhe oli evakossa Län-gelmäellä.

Muistan tulomme syk-syllä 1944 Längelmäelleerittäin hyvin. Tosin tuomuisto on varsin epä-mieluinen. Meidät oli mää-rätty majoitettavaksi Pu-harilan kylään Seppälänautiotaloon, jonka silloinomisti joku Mäntän teh-taan herra. Hän oli auton-kuljettajansa kanssa meitäpihassa vastassa ilmoitta-en, että hänen arvokastataloaan ei anneta evakoi-den käyttöön. Varmuu-deksi ulko-oven eteen oliasetettu lukollinen salpa.Ilmeisesti huonoa vastaan-ottoa oli myös virkavaltaennakoinut, sillä paikalletuli nimismies ja kaksi po-liisia, jotka työnsivät kar-tanonherran sivuun jaaukaisivat rautakangellaovet. Arvostukseni vir-kavaltaa kohtaan nousisuuresti. Omistajaa emmesen jälkeen enää tavan-neet. Saimme siis ollaomissa oloissamme Pu-harilan pienen kylän kes-kustassa.

Aivan erityisesti tuossatalossa asuessamme onkaksi tapausta jäänyt elä-västi mieleeni. Toinen liit-tyy metsästykseen. Eräänäpäivänä setäni Viljo näyttiminulle, kuinka jäniksenjälkiä oli aivan talon piha-piirissä. Nyt me tehdäänjänislanka ja ruvetaan pyy-tämään lihaa ruokapöy-tään. Illalla kävin vielä tar-kastamassa, että huolellavalmistettu pyydys oli pai-kallaan. Aamulla heräsinsetäni hieman kovakou-raiseen herätykseen. Tääl-lä sitä metsämies vaannukkuu ja yön aikana onjalopeura syönyt jäniksen.

Äkkiä vaatteet päälle jakatsomaan. Aivan oikein.Jäniksen pää oli langassakiinni mutta muu osa ru-hosta oli syöty. Itkuhanminulta siinä pääsi. En sil-loin vielä tajunnut, etteiLängelmäenkään syrjäises-sä pitäjässä jalopeuroja ol-lut. Sitten paljastui Viljo-sedän juoni. Hän oli aikai-semmin päivällä ampunutjäniksen tietämättäni ja lei-kannut siitä pään jänislan-kaan. Metsästysinto mi-nulta lopahti siihen. Toi-

Evakkona Längelmäellämin setäni lähettinä ja veinhänen kirjeitään postiin.Päätin kostaa metsästysju-tun ja ilmoitin suureen ää-neen Lattusen neidin ni-men, jolle kirje oli osoitet-tu.

Toinen tapahtuma sattuikesällä 1945. Olin muidenkylän lasten kanssa mennytläheiseen Längelmävedenrantaan. En osannut vieläyhtään uida. Uittelimmekaarnasta tehtyjä veneitä.Kävelin hiekkaista järven-pohjaa, kunnes äkkiä tuli-kin äkkisyvä ja pohja katosijalkojeni alta. Hienot vesi-kasvit leijailivat ympärillänienkä ilmeisesti tuntenutminkäänlaista kauhun tun-netta. Toiset lapset kuiten-kin huomasivat tilanteen jahuusivat apua. Onneksenijoku nuori pariskunta olilähellä ottamassa aurinkoaja he riensivät apuun.

Olin pullahtanut jo ker-ran pintaankin ja he vetivätminut maalle. Minut asete-tiin rannalla tukin päällä kiik-kuvassa asennossa olevaaveneeseen ja sitä heiluttele-malla he saivat minut yski-mään ja niin pelastuin. Illal-la kokoontui Seppälän ta-loon tukiryhmä, jossa van-hempani kiittelivät muitalapsia, mutta minä sain sel-kääni. Parina ensimmäise-nä päivänä pelkäsin vettä,mutta sen jälkeen pääsinnormaaliin elämänmenoon.Hyvää uimaria minusta eitullut, mutta nyt aikuisiällä-kin uin 100 kilometriä vuo-den aikana, tosin turvalli-sesti uimahallissa.

Muutto VinkiänkyläänVuoden 1945 loppukesäs-tä muutimme LängelmäenVinkiän kylään. Meidänperhe sai uuden asunnonKeskisen talon pääraken-nuksesta, ja mummo, Viljoja Aarni muuttivat lähei-seen Alasen taloon.

Keskisen talon isäntä oliAkseli Poukka. Perheenainoa poika ja tyttären miesolivat kaatuneet jatkosodas-sa. Useita tyttäriä oli vielänaimattomana kotona, hetekivät mm. talon navetta-työt. Alusta lähtien per-heemme kotiutuminen pää-rakennuksessa sijaitsevaanpieneen, omalla keittoko-merolla varustettuun huo-neistoon onnistui hyvin.

Evakkopaikka oli siisvarsin hyvä ja talonväki hy-vin ystävällistä. Vuoden1945 viimeisen päivän ilta-na muistan suurta hälinääniin evakkoperheen kuintalon isäntäväenkin parissa.Illan aikana oli vahvistetturadiossa määräys käteistensuurten setelien leikkaami-sesta. Niinpä isänikin leik-kasi saksilla ohjeiden mu-kaisesti muutamat harvatisot setelit kahtia. Sitten tulitieto, että Länkipohjassaoleva pankki ottaa vastaanyöllä kello 24 mennessäseteleitä talletuksena vas-taan. Isä liimasi taitavasti

setelit yhteen ja lähti niitäviemään Länkipohjaan ta-lonväen kanssa. Niin sääs-tyimme tuolta valtion pak-kolainalta. Koska pienenpojan muistiin ei voinutmahtua yksityiskohdat mai-nitusta setelien leikkaami-sesta, tarkastin googlestatätä kirjoitettaessa, mitätuossa setelin vaihdossa oi-kein tapahtui ja mikä olitarkoituksena. Pankissa,kunnan ja valtion hallussaolevat setelit olivat vapaatleikkauksesta. Määräys kos-ki siis vain käteisenä liikku-vaa 500, 1000 ja 5000 mar-kan seteleitä. Vasen puolisetelistä jäi omistajalle ja sevaihdettiin uusiin seteleihinhelmikuussa 1946. Tämävaltion laina maksettiin ta-kaisin v. 1949 ja lainallemaksettiin kahden prosen-tin korko, mutta inflaatiolaukkasi paljoin enemmän,joten valtio voitti tässä kau-passa.

Syksyllä 1946 aloitin kou-lunkäynnin Puharilan kou-lussa. Koulumatkaa kertyilähes kolme kilometriä.Opettajana oli Katri Huh-tala. Koulussa oli jo otettukäyttöön kouluruokailu,joka tarkoitti siis lämmintäateriaa. Maitopullo ja voi-leivät piti tuoda kotoa.Muistan, kuinka minulla olivaikeuksia perunan syömi-sessä. Äitini kävi opettajankanssa neuvonpitoa ja mi-nun ei tarvinnut syödä pe-runaa. Myöhemmin tämävaiva katosi. Toinen pulmaoli kengännauhojen sol-miaminen. Eräs kookas tyt-tö auttoi minua siinä ja niinsain monot pysymään ja-loissani.

Längelmäki oli varsin jär-virikasta seutua. Jo Puhari-lassa asuessamme isäni in-nostui kalastamaan lähei-sestä Löytäneen järvestämuikkuja. Myös Vinkiänlähijärvistä saatiin kalaa ruo-kavalion täydennykseksi.Isäni ihastui kovasti Län-gelmäen pitäjään ehkäpäjuuri monien kalaisten jär-vien takia. Varmasti ihas-tumiseen oli osansa myösystävällisellä talonväellä.Paikkakunta oli kuitenkinmäärätty Kivennavan pitä-

jästä tulleille evakoille eikävapaaehtoisin kaupoinkaansopivaa tilaa löytynyt. Hel-mikuussa 1947 vanhempa-ni kävivät jo Huittisissa jaalustavasti saivat sovittuamaanhankintalain mukaisentilan hankkimisesta. Pitäjäänoli muuttanut jo paljon tut-tuja naapureita ja niinpähuhtikuussa muutimmeHuittisiin. Sain päästötodis-tuksen Längelmäen kou-lusta 27.3.1947 ja keskiar-volla 6,7 minut siirrettiintoiselle luokalle.

Isä lähti eläinten ja tava-roiden kanssa pari päivääaikaisemmin uudelle evak-kopaikkakunnalle. Äiti jame pojat matkustaisimmemyöhemmin junalla. Isälleja meidän tavaroille muut-to oli varsin kohtalokas,sillä Oriveden ja Tampe-reen välisellä Hirsilän rau-tatiepysäkin läheisyydessäjunat ajoivat yhteen. Isä olijunan lähtiessä käynyt nuk-kumaan rekeen tavaravau-nussa. Törmäyksen joh-dosta niin reki kuin isäkinlensivät kauas radan var-teen. Eläimiä kuoli, muttasen enempää isälle kuinmuillekaan tavarajunassamatkustaville ihmisille eikäynyt pahemmin. Kyläläi-set tulivat mielellään apuuntavaroita keräämään, silläisäni lupasi kaikki kuljetus-häkistä valloilleen päässeetkanat auttajille. Minun pie-nen koulupojan vähäiset ta-varat oli pakattu pieneenpahviseen matkalaukkuun.Tavarat säästyivät, muttalaukku oli varsin likaisessakunnossa. Tuosta muutos-ta Huittisiin tuli huhtikuus-sa kuluneeksi jo 70 vuotta.

Längelmäen pitäjää eienää ole, sillä v. 2007 pitäjäjaettiin Oriveden ja Jämsänkaupunkien kesken. Evak-kotalo Vinkiällä on edel-leen pystyssä, tosin autiota-lona. Myös koulutalo onpystyssä ja varsin hyväkun-toinen toimien nykyisinVilla Puharilan nimisenä juh-la-ja majatalona. Koulu lo-petti toimintansa 2010.

REINO ÄIKIÄ

Reino ja Risto Äikiä autioituneen evakkotalonpihalla 2000-luvun alussa.

Hakanen. Kuva: Kaarina Pärssinen.

Perjantai 19. toukokuuta 2017VPL.PYHÄJÄRVI6

Vilho Toiviainen, äijäni,joksi häntä karjalaisittainkutsuttiin, joutui Koster-maan Toiviaisten tilanhoitajaksi 17-vuotiaana,kun hänen isänsä MattiToiviainen vuonna 1908kuoli.

Tilan hoito vei aluksihäneltä kaiken ajan, mut-ta myöhemmin kunnalli-set tehtävät lisääntyivät jaajan jakamisessa se oliotettava huomioon.Maatyöt jäivät vähem-mälle, mutta heinänteonja viljankorjuun aikoihinhän pyrki olemaan tilan-hoidossa mukana.

Äijäni valittiin kunnal-lislautakunnan esimieheksivuonna 1922, missä teh-tävässä hän oli yhtäjak-soisesti 14 vuoden ajanvuoteen 1935. Vuoden1936 alusta hänet valittiinkunnankirjuriksi kunnantehtävien monipuolistut-tua.

Kunnallislautakunnanesimieskaudelta on tietoo-ni tullut yhtenä isona asia-na selvityksen tekeminensiitä, kuuluiko Konevit-san luostari kunnallisestiVpl. Pyhäjärveen vai ei.Lopputuloksenhan mekaikki tiedämme. Tämäntakia äijäni kävi mm. ta-paamassa Konevitsanluostarin johtajaa.

Pyhäjärven viimeiseenvaltuustoon kuului 13maalaisliittolaista, kolmeoikeistolaista ja kolmesosiaalidemokraattia.

Talvisodan jälkeen py-häjärveläisiä joutui evak-koon mm. Alavudelle.Muistan äijän kertoneen,että hän piti tavarajunanvaunun oviaukosta pu-heen, jossa hän käsittelisyntynyttä uutta tilannet-ta. Pyhäjärven kunnan-toimistokin toimi Alavu-della. Saamani tiedonmukaan myös Pyhäjär-ven kunnanvaltuusto ko-koontui siellä.

Karjalaan takaisinpa-luun aikana äijäni komen-nettiin kunnanpäälliköksivuosiksi 1941-1944. Täs-sä tehtävässä hän toimisotilashallinnon alaisenasiihen asti, kunnes jatko-sodan päätyttyä tuli lo-pullinen lähtö Pyhäjärvel-tä. Tällöin äijäni ja hänentyttärensä Anni Rajakal-lion mukana puulaatikoi-hin pakatut Pyhäjärvenkunnan asiakirjat saatiinkuljetetuksi uudelle evak-kopaikkakunnalle Keu-ruulle.

Pyhäjärven kunnanhoi-tokunnan puheenjohtaja-na äijäni oli vuosina 1944-1948 kunnan lopettami-seen asti, joka tapahtuiVammalassa 25.9.1948.Kunnanhoitokuntaankuuluivat äijäni Vilho Toi-viainen puheenjohtajana,kansanedustaja MattiPärssinen, ent. kauppias

Isoisän arkistoja tutkimassa

Helsingin kauppakorkeakoulussa otettu valokuva 16.8.1948. Kyseessä on Karjalan luovutettujenkuntien lopettajaiskokous ja -juhla. Äijäni takarivissä kuudes vasemmalta, Veikko Vennamo takarivissäkolmas oikealta ja Karjalan Liiton puheenjohtaja Eemil Luukka edessä pöydän ääressä.

Mikko Lappalainen jamaisteri Impi Wiika. Tämäviimeinen kunnanhoitokun-ta hoiti Pyhäjärven kunnanasioita viimeisenä toimiva-na kunnan elimenä. Koko-ukset saattoivat kestää use-ampia päiviä, sillä asioitaoli paljon.

Isäni kertomaa äijän kun-nallisesta toiminnasta:

Äijäni mielipidettä oli vai-kea saada kokouksissamuuttumaan, kun hän olisen ilmaissut. Ilmeisesti hänuskoi asiaansa ja odottimuiltakin perusteltuja eh-dotuksia. Omasta kokous-tekniikastaan äijäni oli jos-kus maininnut, että mikälilukkiutunut tilanne ei otta-nut lauetakseen, hän sanoihakevansa holvista doku-mentteja esityksensä tueksi.Useinmiten tämä sai jäädävain aikomukseksi.

Keskustelulle hän saattoiantaa vauhtia sattuvilla sut-kauksillaan. Tästä esimerk-ki: kerran eräs pyhäjärve-läinen isäntä oli tullut kun-nantalolle ja yritti siellä tut-kijalautakunnan edessä vyö-ryttää tuomiotaan äijänipäälle, kun koki verotuk-sen kohdelleen häntä vää-rin. Äijäni totesi: ”Turhoasie näi pitkeä matkoa teit.Oisitha sie saant tulla hauk-kumoa miut koton”. Seu-rauksena oli ollut yhteinennaurunremakka.

Työmatkan – 20 kilo-metriä – Kostermaasta Py-häkylän virkapaikalle äijäajoi kesällä pyörällä. Kun-nankirjat olivat nahkalau-kussa pyörän telineellä jaöljynuttu oli laukun suoja-na. Pyhäjärveläiset kävivätusein hoitamassa kunnanasioita myös äijän kotonaKostermaassa.

Äijä valittiin Pyhäjärveltäkirkolliskokouksen maallik-kojäseneksi yhtä jaksoa lu-kuun ottamatta vuosina1928-1948.

Keuruun ajoiltaÄijäni toimi ensimmäisenäPyhän-säätiön asiamiehenäevakkopaikkakunnaltaanKeuruulta ja oli vaikutta-massa niin Pyhän-säätiönkuin Pyhäjärvi-kirjan syn-tyyn.

Pyhäjärven kunnantoi-miston viimeinen toimi-paikka oli Keuruulla. Sieltäjaettiin mm. korvausano-muslomakkeet Pyhäjärvenevakoille ja neuvottiin nii-den täyttämisessä. Toimis-ton hoitamisessa oli muka-na myös kunnankirjuriAnni Rajakallio, joka oliollut kunnankirjurina jo Py-häjärvellä ja kolmantenatyöntekijänä Kerttu Lap-palainen. Äijä oli Keu-ruullakin kunnallisissa luot-tamustoimissa, mm. Keu-ruun kunnanvaltuustossa,kirkkovaltuustossa ja -neu-vostossa kuten Pyhäjärvel-läkin. Hänet valittiin kirkol-liskokoukseen myös Keu-ruulta.

Hän oli perustamassaKeuruulle Karjala-seuraa jaoli myös Keuruun Karjala-Seuran ensimmäinen pu-heenjohtaja.

Äijä totesi 50-vuotishää-päivähaastattelussaan, ettäkunnallinen elämä oli 20- ja30-luvulla toisenlaista kuinnykyään. Se oli välittömäm-pää ja vähemmän virasto-maista.

Mummolassa lapsena ol-lessani, kun televisiotakaanei vielä ollut, istuimme illal-la pitkään pöydän ääressä.Tällöin äijä ja mummo ver-tailivat usein Pyhäjärven jauuden kotipaikkakunnanvälisiä eroja ja melkein ainaPyhäjärven eduksi. Tämänymmärtää, kun ajattelee sitämonella tapaa virikkeellistäelämää, josta äijä pääsi Py-häjärvellä osalliseksi.

Maamieskolussa opituttaidot kantoivat hedelmäävielä Keuruullakin puutar-hanhoidon merkeissä. Mie-leeni ovat jääneet monetpuutarhanhoitoon liittyvättiedot, joita nyt voi sovel-taa omalla mökkipalstalla.

Tunnustukseksi monita-hoisesta yhteiskunnallisestatoiminnasta äijälle myön-nettiin useita ansio- ja kun-niamerkkejä, mm. Karja-lan Liiton hopeinen ansio-merkki, Maalaiskuntien Lii-ton hopeinen ansiomerkkija kunnallisen itsehallinnon100-vuotismuistomitali.

Kunnan lopettamistilai-

Lahjoitusmaatalonpoikalähetystön kuva presidentti Svinhufvudin luona 1930-luvulla, äijä Vilho Toiviainen toinen oikealta.

Kunnallislautakunta, äijäsurunauhan kanssa.

suudessa Vammalassa kan-sanedustaja Matti Pärssinenojensi äijälle muistoksi Py-häjärven kunnan eteen teh-dystä työstä taulun, jossaoli kuvattuna Pyhäjärvenkunnantalo ja kirkko.

MARTTITOIVIAINEN

Äijäni totesi:”Turhoa sie näi pitkeä matkoa teit.

Oisitha sie saant tulla haukkumoa miut koton”.

Perjantai 19. toukokuuta 2017 VPL.PYHÄJÄRVI 7

Alkukesällä 2017 Media-pinta Oy:n toimesta jul-kaistava Voikukkakirja -niminen tietokirja kokoaayksiin kansiin monipuo-lista tietoa voikukista,noista niin ylenkatsotuis-ta, mutta myös monikäyt-töisistä ja terveellisistäluonnonkasveista.

Kirjoittaja Matti Kou-vo on sekä kasvibiologiettä viljelypuutarhuri, jahänen sukujuurensa ovatisän puolelta Vpl. Pyhä-järven Vernitsan kylästä.

Ikiaikaiseen kansalliseenperintöömme kuuluu voi-kukan käyttö keväisessäkehoa uusivassa, ”vertapuhdistavassa” ja suoras-taan lääkinnällisessä tar-koituksessa. Opit voiku-kan käytöstä lienevät kul-keutuneet maahamme ete-lämpää viimeistään keski-ajalla.

Voikukan käyttö on ol-lut katkeamatonta ja käy-pää kansantietoutta, kunjouduimme 1930-luvunlopulla osaksi yleismaail-mallisia myllerryksiä. Mo-nelle tämän lehden vart-tuneemmalle lukijalle lie-nee siksi tuttua voikukanjuurien käyttö osana kah-vinkorviketta ja -vastiket-ta sekä juurien ja lehtienkäyttö ruoanvalmistukses-sa. Moni on yhtä laillakokeillut voikukkaa myös

Voikukkakirja kertaa vanhaaja opettaa uutta

juomien, kuten siman javiinin valmistuksessa.

Ehkä harvempi kuiten-kin tietää, että Suomessa-kin harjoitettiin 1940-luvullahuomattavan laajaa kumi-voikukan koeviljelyä. Kos-ka suurin osa kaupallisistakumipuuviljelmistä oli1940-luvun alussa joutunutJapanin haltuun, oli mui-den sotaa käyvien maiden,mm. ajoneuvojen renkaitavalmistavan teollisuuden,keksittävä nopeasti korvaa-via raaka-ainelähteitä.

Maaöljystä valmistettavasynteettinen kumi ei huo-non lämpötilakestävyyten-sä vuoksi tarjonnut kelvol-lista ratkaisua, minkä saivatvarsinkin saksalaiset havai-ta Neuvostoliiton alueenankarissa talvissa.

Ympäri maailmaa, ainaYhdysvaltoja myöten, ku-mivoikukkaa viljeltiin suu-ressa mitassa. Vaikka vilje-lyalat olivat laajoja, Saksas-sakin 40 000 ha vielä sodanlopussa, ja saatavan kuminlaatu erinomaista, ei laadunerinomaisuus voinut kor-vata verraten pieneksi jää-vää satoa (alle 200 kg/ha/vuosi).

Rauhan ajan palattua Suo-meen voikukan asemamuuttui entisestä liittolai-sesta halveksituksi viholli-seksi. Monen mielestä voi-

kukka saattoi muistuttaa ta-kana olevasta puutteen jarasituksen aikakaudesta.Eikä siinä kaikki: voikukkakampesi osaltaan kapuloitauuden kehityksen rattaisiin.Kasvinviljely- ja karjanhoi-tomenetelmät uudistuivat:yhtäkkiä voikukka yliver-taisine henkiinjäämisen jalisääntymisen menetelmi-neen kuului rikkaruohogal-lerian pahimpiin gangste-reihin juolavehnän ja pelto-ohdakkeen ohella.

Kun maaseudulta muut-to sitten alkoi, voikukkaodotti vastassa kaupunkienpuistoissa ja siirtyi iloisestiuusien rintamamiestalojenpalstoille sekä lähiöiden nur-mikoille. Näin alkoi suo-malaisten valtaenemmistönsota voikukkaa vastaan.

Voikukkakirjan perusop-pimäärään kuuluu, että voi-kukassa kyse on noin 500lajin muodostamasta rykel-mästä, ja eri voikukkalajeil-la on mitä erilaisimpia eko-logisia erikoisvaatimuksia.Kaikki lajit eivät ole Suo-messa tulokkaita tai rikka-kasveja: osa suomalaisistavoikukkalajeista on hyvin-kin harvinaisia tai harvi-naistuvia ja ne ovat saapu-neet tänne täysin omin kei-noin.

Hyvin monien voikuk-kalajien biologia poikkeaa

useimmista kasveista siten,että kukkiminen ei palvelenormaalia suvullista lisään-tymistä, vaan on osa sie-menten suvutonta kloonaa-mista. Toki maailmassaesiintyy suvullisestikin lisään-tyviä voikukkia, varsinkinvoikukan syntysijoilla Kes-ki-Aasiassa, josta on kotoi-sin myös edellä mainitse-mani kumivoikukka Tara-xacumkok-saghyz.

Keski-Euroopassa voi-kukkien käyttö on jatkunutyhtäjaksoisesti esihistorialli-sista ajoista alkaen. Elintar-vikkeeksi käytetään kokokasvia, mutta erityisen tun-nusomaista on kasvin vilje-ly salaatiksi Italiassa, Rans-kassa ja Saksassa.

Monia viljelylajikkeita onjalostettu, ja osaa niistä voi-daan viljellä myös täällä.Myös osa suomalaisista la-jeista sopii vähäisen kitke-ryytensä vuoksi otollisestisalaattikasveiksi.

Valtaosin Keski-Euroo-pasta ovat peräisin ne vir-taukset, joiden ansiosta voi-kukka on kohoamassa uu-teen arvostukseen hyvin-vointialan piirissä. Myösvoikukan terveysvaikutus-ten tutkimus on nykyisinmaailmanlaajuista.

MATTI KOUVO

Tämä uusmaalainen voikukkavainio kilpailee tuotantomäärässä hollantilaisten tulppaanipeltojenkanssa.

Pekka Suokas Tampereelta on kirjoittanut teok-sen, joka käsittelee lahjoitusmaatalonpoikien aikaaPyhäjärvellä 1800-luvun alkupuolella. Suokas onsyntynyt Sakkolan puolella Järvisevänniemellä, muttapitää itseään pyhäjärveläisenä, josta vanhempansaolivat. Äitinsä isä Hjalmar Kajander piti kauppaaSortanlahdella. Ohessa kirjansa esipuhe lukijalle:

Talonpojan asema on historian saatossa ollut ainariippuvainen hallitsijan mielivallasta. Näin oli Ruot-sin vallan aikana, mutta sitä se oli ennen kaikkeaVenäjän vallan aikana.

Suurta Pohjansotaa voisi kutsua jonkinlaiseksivedenjakajaksi Suomen historiassa, koska se jakoiSuomen paitsi maantieteelliseti kahtia, niin myöstalonpojan asema huononi sodan jälkeen dramaat-tisesti. Tämä nimenomaan Venäjän hallintaan jää-neillä alueilla.

Vaikka sodan lopputulos oli vielä ratkaisematta,alkoi tsaari Pietari I venäläiseen tapaan lahjoitellavalloitetuilta alueilta kyliä ja jopa kokonaisia pitäjiä-kin venäläisille ylimyksille. Siinä eivät painaneetasukkaiden entiset oikeudelliset asemat eikä Ruotsinvallan aikana saavutettu lääninherroista riippuma-ton itsenäinen asema.

Tilanne vain paheni tsaarin kuoltua ja mielivaltakasvoi huippuunsa keisarinnojen Elisabetin ja Kata-riina II Suuren aikoina. Elisabet jakeli lahjoituksiaikuisiksi ajoiksi ja perinnöllisiksi, kun taas KatariinaII lahjoitti myös tiloilla asuvien talonpoikien sieluja.

Tsaari Aleksanteri I määräsi lukuisten valitustenjohdosta vuonna 1825 komission tutkimaan lahjoi-tusmaakysymystä ja työ saatiin päätökseen ennenseuraavan vuoden loppua. Tsaari Nikolai I:n alle-kirjoittamassa päätöksessä kaikki lahjoitusmaat kuu-luivat täydellä omistusoikeudella lahjoitusmaidenisännille ja talonpojista tuli lampuoteja – vuoralaisia.

Talonpojat olivat täysin isäntiensä mielivallanalaisia. Hänet saatettiin pienestäkin rikkeestä tuomi-ta piiskattavaksi tai jopa karkoitettavaksi pois tilal-taan, tai hän joutui pakko-otolla tsaarin armeijaan.

Suomen sota 1808-1809 lopetti Suomen kahtia-jaon, mutta talonpoikien asemaa se ei kuitenkaanhelpottanut – päinvastoin.

Lampuotiaika kesti vajaat 70 vuotta ja päättyivuonna 1904, jolloin talonpojat saivat Suomenvaltion avustuksella perintökirjat tiloihinsa, jonkajälkeen he muuttuivat lampuodeista jälleen talolli-siksi.

Tässä kirjassa kerrotaan kuvitteellisesta henkilöstäJaakosta, joka joutuu pakenemaan Hämeestä Kar-jalaan Pyhäjärvelle ja hänen sopeutumisestaan pai-kallisiin oloihin ja tapoihin. Jaakon on löydettäväitselleen uusi ammatti ja opeteltava uusi ”kieli”tullakseen toimeen paikallisten kanssa. Tässä häntäauttaa tuttavuus Aapro Vuohelaiseen ja hänenperheeseensä, joista tulee osa hänen elämäänsä.Rakentaessaan uutta elämää, Jaakko kokee niinrakkauden onnen kuin lahjoitusmaaisäntien vihan jamielivallan. Ropotti tulee hänelle tutuksi sen kaikissamuodoissaan.

Sota katkaisee lyhyeksi jääneen rakentamisen jak-son, ja on päättää Jaakon elämän. Ei ollut kuiten-kaan vielä hänen aikansa, vaan Jaakko saa kokeamyös pitkän rauhallisemman jakson, jonka aikanahämäläisestä jässikästä tulee lopullisesti karjalainenmyös paikallisten silmissä.

Kirjan henkilöt ovat suurimmalta osaltaan kuvit-teellisia. Samoin jotkut paikan nimet, joille Vernit-sasta ei löydy täydellistä vastinetta. Useimmat ta-pahtumat pohjautuvat tositapahtumiin, eivät kui-tenkaan ajallisesti, mutta kylläkin paikallisesti. Kir-jassa seurataan myös historiallisia tapahtumia, jotkaliittyvät kiinteästi lahjoitusmaakauteen ja muihinkirjan tapahtumiin. Historiaa käsittelevissä osissaolen halunnut palauttaa lukijan mieleen niitä histori-allisia totuuksia, joilla on ollut syitä ja seuraamuksiakäsiteltävään aiheeseen.

Kirjassa käydyt keskustelut käydään paikallisellaPyhäjärven murteella, joka mielestäni parhaitensopii juuri sen ajan tapahtumiin. Toisena ponti-menani on ollut halu elvyttää suomalaisia murteita,joiden kielellinen anti on huomattavasti rikkaam-paa, kuin nykyinen kirjakieli, joka sekin on jäämässäenglannin jalkoihin.

PEKKA SUOKAS

Piiskapetäjänvarjossa

Perjantai 19. toukokuuta 2017VPL.PYHÄJÄRVI8

Sotien jälkeen karjalaisetmaanviljelijät ympäri Suo-men asettuivat omille ti-loilleen. Niin myös mei-dän perheemme, isä Au-gust, äiti Siviä sekä lapsetHilja, Mikko ja Hilkka.Meillä oli Huittisissa peltoa10 hehtaaria ja metsää 15hehtaaria 15 kilometrinpäässä kotoa.

Olin aloittanut koulun-käyntini sota-aikana vuon-na 1943 Vpl. PyhäjärvenNoitermaassa. Siihen ai-kaan lasten täytyi viedä kou-luun omat eväät, kukaan eiosannut kuvitellakaan, ettäkoulussa saisi lämmintä ruo-kaa. Lapsetkin olivat ikäänkuin työvelvollisia yhteiseksihyväksi ala-asteelta jatko-opintoihin asti. Noiter-maasta muistan, kuinkaisommat pojat tekivät koi-vupilkkeitä puukaasuautoi-hin. Pokasahalla sahattiinkoivupuisista tukeista vii-den sentin paloja, jotka kir-veellä napsuteltiin 3-6 sent-tisiksi palasiksi.

Huittisissa kävin Lauhankoulua. Vuosina 1944-46koulukeittolat ottivat ensiaskeleitaan. Koulun oppi-laat veivät koululle ruoka-tarvikkeita, joista keittäjäSelma Lehtonen teki ruu-at. Muistan, kuinka lapsetkävivät keräämässä veh-näntähkiä erään isännän pel-lolta ja isäntä antoi vasti-neeksi muutaman kilonvehnäjauhoja koulun keit-tolaan.

Vuosina 1946-50 olinPaavo Arvolan oppilaanaLauttakylän koulussa. Sil-loin kävimme erään Nan-hialaisen talon pellolla kah-tena syksynä.

Aloitin rippikoulunvuonna 1950 Keikyässä.Meitä oli Huittisista kah-deksan tyttöä ja kuusi poi-kaa ja pääsimme ripille sa-man vuoden juhannukse-na.

Heti ripillepääsyn jälkeenalkoi tiivis työelämä. Mie-leni teki monen muun po-jan tavoin lähteä oppikou-luun, mutta ei ollut rohke-utta lähteä kotoa ja isäkinurahteli: ”Kylhä kotonkitarvitaa!”.

Jo hentoisena koulupoi-kana 14-15-vuotiaana olinisän kanssa metsätöissä. Isäsanoi: ”Otetaa muutamiivähä järiämpii mitkä ois10-12 tuumaa ensimäisest leik-kauksest, noin neljä metripääst. Pylläytettää se vaik-tuoho vällii, ko tuuli käypsiihe suuntaa. Mie hakkaanvähä kaatokolloo tän puo-lel mihi se kaajetaa. Pittääolla kolo syvemp koval-tuulel jottei puu reppee!Sitvaa käyvää sahhaamaa,muutama veto justeerist.”Isä keskeyttää, korjaa jal-kojensa asentoa ja sanoo:”Älä paina nii paljo sahhaako väät, muute tää käypliia raskaaks.”

Evakkopojan elämää1950-luvun maaseudulla

Isä veteli yhtä kyytiä kunkyyristyi puun juurelle, mut-ta vähäpoika meinasi lä-kähtyä ensimmäisen juurel-la. Tukkipuun latvat ja pak-sut oksat laitettiin poltto-puukasaan odottamaankotiin viemistä. Kevään ai-kana piti tehdä polttopuita,klapeja, aurinkoon kuivu-maan.

MaalarinaKyllä olivat maalarinhom-mat ennen erilaisia verrat-tuna nykyaikaan. Kaikkiuudet talot tehtiin hirrestätai laudasta (puutaloja).Tarvittiin monenlaista pah-via ennen kuin hirret jalaudat olivat piilossa, ko-valevyt tulivat paljon myö-hemmin. Ei tunnettu esi-merkiksi latex-maaleja eikäkukaan kuvitellut että maa-lia voi levittää telalla. Akva-rol ja Bindoplast olivat jouudenlaisia maaleja.

Menin erääseen taloonniin kuin oli sovittu. Isäntäoli tuonut maalit, tapetitsekä pikkutavarat. Isäntäkyseli aamulla: ”Mist päin-sie alotat?”. Sanoin: ”Vaik-ka tästä keittiöstä. Siirtäkääkaikk kalusteet pois seinävierelt nii pääsee muka-vammi liikkumaa, taulut japeilit pois seinilt.”

Isäntä sanoi: ”Älä hup-suttele, ei niitä tarvii ottaapois seinilt, suotta vaa ai-kaa menettää. Siint viereltvaa maalaa.” Keittiön jäl-keen sanoin: ”Huome aa-mul peräkamaristoiti ja senpitäs olla tyhjä sillo. Sielpittää laittaa kovalevyt en-simmäiseks lattiaa.”

Aamulla kun menin töi-hin ja kurkistin kamariin,näin että kaikki kalusteetolivat hävinneet. Keskellälattiaa oli iso kissan läjä,samassa paikassa missä seoli ollut edellisenä iltana.Ajattelin että en rupea muis-tuttelemaan, kun isäntäväkioli vielä askareissaan ulko-na. Kun naulasin kovalevyälattiaan, katsoin huolella,että läjä jäi keskelle levyä.

Samassa talossa oli ulko-maalaus käynnissä. Talonkolme seinää oli maalattuja siirryin eteisen seinille.Emäntä oli kasvattanut ko-meat, monivuotiset kukateteisen kolmen seinän ik-kunoiden kohdalle maahan.Pyysin paperia kukkien suo-jaksi, etteivät ne tahriutuisi,koska tiesin että maalia var-masti tippuisi niiden päälle.Molemmat lupasivat repiävanhoja paperisäkkejä jasuojella kukat.

Kahvin jälkeen sanoinisännälle, että ei niitä suoja-papereita sitten löytynyt jaaloin siirrellä maalipukkiaikkunoiden kohdalle. Sil-loin isäntä sanoi: ”Uottele-ha vähä aikaa”, ja läksi ta-vallista nopeammin liiteril-le. Ajattelin että nyt ne suo-japaperit tulevat. Eikä mitä,

isäntä tuli pitkin askelin vii-kate mukanaan ja mutisiitsekseen: ”Eik hää uotuont mittää paperloi?”.Viikate heilui niin kauan,että joka kukka oli matala-na. Kun emäntä näki, mi-ten kukkien oli käynyt, lie-neetarpeetonta kuvaillaemännän sanatulvaa, itkua,siunailua.

Silloin oltiin aina talonruuissa. Parhaimmillaan syö-tiin kahdessa eri talossa vii-kon aikana. Kaverini Perttisöi yleensä nopeasti. Sa-noinkin hänelle: ”Sinä sa-not kiitos ja lähdet poispöydästä, kun minä vieläkuorin viimeistä perunaa!”.

Kauvatsalla eräässä ta-lossa ei ollut juomana mi-tään muuta kuin kirnupii-mää. Ensimmäisenä päi-vänä ei tiedetty talon tapo-ja. Minä en ollut koskaankotona juonut piimää, kos-ka en tykännyt sen mausta.Kaadoin itselleni lasillisen,koska luulin sitä maidoksi.Oli siinä tekeminen ettäsain sen juotua. Pertillemaistui niin maito kuin pii-mäkin. Jälkiruokana olimarjapuuroa, Pertin isäVäinö otti lautaselleen run-saasti puolukkapöperöä jakaatoi piimää päälle. Ilme-kään ei paljastanut epäta-vallista yhdistelmää!

Tansseihin lähtöSiinä hulikkaiässä rupesivattytöt kiinnostamaan. ”Mikänainen!”, sanoi toinen.”Missä?”, kysyi toinen.

”Tule nurkalta katsomaanii näät, tuol kilometripääs”. Toinen sanoi: ”Mikänaine, en uso!”. Toinen sa-noi: ”Uso pois, tält kojalka nousoo ni helma hei-lahtaa!”.

Jos kurkisti, näki että siellävanha mummo kulki hel-mat heiluen. Näin me po-jat sanailimme keskenäm-me. ”No voi hitsi, alkomiel tehhä tanssimaa ko siealotit tytöje helmoist pu-humaa. Täs ei taia olla tans-sei likempää ko korvenkyläs, Tuomiahon suulis”.

Sanoi, että minua ei oi-kein kiinnosta, en osaa tans-sia ja on liian kaukankii jatyömaaki on ihan toisessuunnas, ja aamulla pitääolla töissä viimeistään puolikahdeksan.

Pertti sanoi: ”Oiotaa Kar-hiniemelt Vesiniityl nii mat-ka lyhenee monta kilomet-rii eikä tarvi mennä Karhi-niemen lossin kautta. Perttisai ällinsä periksi. Lähdim-me Kauatsan työmaaltaPertin kotiin Äetsän Villi-lään, matkaa oli 15 kilo-metriä.

Pertin kotona peseydyim-me, söimme, vaihdoimmepuhtaat vaatteet ja ei kunmenoksi. Pertin täytyi lisä-tä ilmaa pyörän takaren-kaaseen, mutta minun eitarvinnut, olihan minulla

uusi Monark.Karhiniemellä menimme

niin kuoppaista tietä ettähampaat kalisivat. Pienipeltotie päättyi jokeen.Mietimme keneltä saisim-me veneen, mutta Perttisanoi: ”Heitä pyöräis siihe,otetaa tuo leviä puuvene.”Epäilin ja sanoin: ”Jotteivaa syytetä varkauvest?”Pertti sanoi: ”Eikä mitä,myö vaa lainataa ja tuuvaaaamul sammaa paikkaa,eihä yöaikan kukkaa ve-nettä tarvii.” Ensin Suo-joen, sitten Kokemäenjo-en ylitys Vesiniitylle, minunkotiini.

”Herra Isä!” äiti siunaili”mist työ siihe leuhahit-te?”. Sanoin: ”KauvatsaltPahkala kautta tultii”.

”No mihi sitä ollaa me-nos, näi myöhää?”, kyseliäiti. ”Korvenkyllää, Tuo-miahon suulitansseihi”, se-litteli Pertti. ”Uottaks tuoKauvatsal tänä päivän ol-leetkaa, eiks se uo hirmuseettääl?”, epäili äiti.

”No, melkee viis kilo-metrii on tänä päivän tähämennes polettu”. ”Ja vielmeinaatta männä tanssi-maa, kui ettääl sekkii paik-ka on? Milloin työ mei-naatte tulla takasi? Voi voi,joha työ näännytte sinKor-vekyllää!”.

Isä oli kuunnellut jutus-telua ja huuteli toisesta huo-neesta: ”Mihiast ne kalenatkestäät?”. ”Yhtee, yhelt-pittää soitot loppuu”.

”No nii, ei muuta kolähettä. Jot ei käy nii koentisel pojal, hää ko pääsperil kuul ennää viimesevalssin viimest sävelet sekäkuulutuksen: kiitos tanssi-va yleisö, tapaamme vii-kon päästä!”.

MIKKOAP. VESIKKO

”No nii,ei muuta ko lähettä.

Jot ei käy nii koentisel pojal,

hää ko pääs perilkuul ennää viimese

valssin viimest säveletsekä kuulutuksen:

kiitos tanssiva yleisö,tapaamme viikon

päästä!”

Vaakunan kuviot on otettu Pyhäjärven kirkkoahol-le 1936 pystytetystä lahjoitusmaatalonpoikien muis-tomerkin huipulla olevasta lyhdystä, jonka yläpuo-lella oli Karjalan vaakunakuvio. Idea on rovastiKaarle Viikan ja heraldisessa muotoilussa avustiheraldikko, graafikko Kaj Kajander, 1989.

Vaakunan selitys:Punaisessa kentässä kultainen lipuke, jossa musta,

kulmikas tylppäkärkinen ankkuriristi;ristin alin sakara muita pitempi. Lipukkeen ylä-

puolella kaksi irtonaista, toisiaan vastaan iskevääkäsivartta, joista oikea pitelee miekkaa, vasen käy-rää sapelia; kaikki hopeaa.

Tiesitkö tämänPyhäjärven vaakunasta?

Onnitteluja uudellepuheenjohtajalle

Karjalan Liiton uusi puheenjohtaja Pertti Ha-kanen sai heti tuoreeltaan liiton kokouksessaonnitteluja mm. Pyhäjärvi-juurisilta Yrjö S.Kaasalaiselta ja Antero Pärssiseltä.Kuvat: Kaarina Pärssinen.

Perjantai 19. toukokuuta 2017 VPL.PYHÄJÄRVI 9

Evakkojen elämää Pyhäjärvellä 1941-1944, osa II

Ensimmäinen vuosiPyhäjärvelläPaluumuuttajien keskuu-dessa kerrottiin, että rau-tatien avaamista Pyhäjär-velle suunnitellaan. Se eiehkä toteutunut, muttahelmikuussa 1942 junatkulki Käkisalmeen. Se toirealismia kotieläinten jamummon saamiseksi Py-häjärvelle.

Kotieläimiä oli ainakinlehmä ja sika Knuuttilannavetassa, ja sitä Vienopahoittelee joka kirjeessä.Sian hän antaa luvan teu-rastaa, jos siitä on liikaavaivaa, mutta Lypsikillehän toivoo jostakin heiniäsaatavan. Kevään kulues-sa siitäkin tulee paluu-muuttaja. Kevään korvil-la niin mummo kuin Vie-non lehmä palaavat Pyhä-järvelle.

Mummolle sopeutumi-nen on vaikeaa. Hän jou-tuu asumaan yksin, kunVilho-poika on sodassa.”Pelkään aina vaan ryssiä,vaikka en ole niitä nähnyt.Aira on käynyt täällä nuk-kumassa. Kun tuolla vä-hän etempänä joskus van-kiryssät tekevät jonkunpahan, on minulla niinheikko hermosto, että pel-kään.” Mummo suunnit-telee palaavansa Kuorta-neelle seuraavaksi talvek-si, jos sota jatkuu eikäkaupoista saa öljyä. Hänsaa kirjeitä ja korttejaKuortaneen naapureilta-kin, ja se terästää häntäainakin kirjeenvaihtoon.

Keväällä toukotyöt al-kavat hevosen ostolla jamiehet tekevät kylvötyötlomallaan. Jos se ei onnis-tu, niin pitäjän viljelypääl-likkö huolehtii, että kaik-keen maahan tulee sie-men. Pärssisen Vilho os-taa yhteisen hevosen Jus-sin kanssa. Se astutetaan,että seuraavana kesänä oli-si jo varsa kasvamassa.

Viljan siemeniä paluu-muuttajat saavat ostaa tyy-dyttävästi, paitsi kauraaniukasti. Knuuttilasta hesaavat postipaketissa pel-lavan siemeniä ja pyyde-tyn lisäksi pussin vehnä-jauhoja ja kukan taimia,joista kovasti kiittelevät.Maksu siemenistä ja jau-hoista pannaan kirjeenmukaan.

Kuumana kesänä epi-demia vaivaa lehmiä.”Täällä raivoaa niin kovapunatauti, että kohta ovat

Kirjoitus perustuu Karjalan evakoiden entiseen sijoitus-paikkaansa vuosina 1941-1944 lähettämiin kirjeisiin.Kirjeiden kirjoittajia ovat Katri Pärssinen, hänen tyttä-rensä Vieno Kaasalainen ja Vienon vanhin lapsi Aira.Kirjeet on lähetetty Viipurin läänin Pyhäjärveltä Kuorta-neelle leskiemäntä Kaisa Knuuttilalle ja Ranta-Knuut-tilan talon tyttärille: Ailille, Maijulle ja Martalle.Kirjeissä puhutaan miehistä jotka olivat rintamalla: JuhoKnuuttila Kannaksella, Heimo Knuuttila Rukajärvel-lä, Jussi Kaasalainen Laatokan meripuolustuksessa jaVilho Pärssinen Kannaksella.

Kirjoituksen ensimmäisen osa julkaistiin huhtikuunnumerossa 4/2017.

lehmät kuolleet melkeinkaikki. Moni on viimeisillärahoillaan hankkinut parilehmää. Kun saavat tänne,niin kuolevat muutamanpäivän perästä”. Vieno ha-luaa ostaa syksyllä, ilmojenviilennyttyä, vasikan Kuor-taneelta.

Kaikki elintarvikkeet ha-luttiin saada käyttöön. Niinmyös Pyhäjärveltä”. Täälläkulkee joka päivä sotilas-auto etsimässä maitoa javoita”.

Kirjeenvaihto entiseenmajapaikkaan, jossa oli oltukaksi vuotta, oli lämpimänkohteliasta. Siinä kerrottiinmolemmin puolin tärkeim-mät kuulumiset: onko mie-het olleet lomalla ja lapsetterveitä, miten eläimet jak-savat ja mitä uusia on han-kittu, aina porsaasta ja kis-sanpojasta alkaen. Lisäksipäiviteltiin sotaa ja sen mie-lettömyyttä. Mummot tie-tenkin raportoivat vaivan-sa. Apua pyydettiin tositar-peessa, mutta ei ilmaiseksi.

Syyskuun alussa 1942 Vie-non kirje on saanut Viita-sojan ja Kahvenitsan lei-mat:

”Kiitoksia nyt tällä ker-taa niistä mitä lähetitte. Niis-tä vain olisi pitänyt ottaaraha. Jussin pitää maksaasitten kun tulee. Oli hyväkun laitoitte. Täällä kun onsellaista, ettei tahdo saadatyömiestä, ellei anna ruo-kaa. Korttiannokset ei sii-hen riitä. Eiköhän se kohtahelpota, viljat kun joutuvat,ja kun saisi pari lehmää.Sittenhän me oltais jo pie-niä talollisia. Saatiin ostaatäältä neljän kuun vanhavasikka.

Nyt meillä on merkki-päivä, sillä Jussi vapautet-tiin tänään, tuli juuri poisKäkisalmesta. Koskahanteille koittaa se päivä, ettäpojat tulevat taas kotiin.Kyllä joutaisi tuo sota vii-mein loppumaan, tulisi apuvaikka mistä, sillä niin pal-jon se tuottaa kärsimyksiäihmis- ja eläinkunnassa.

Täälläkin joutuu useinkuulemaan ja näkemäänniin paljon, että oikein pa-haa tekee näin huonoher-moiselle. Kun on näitä van-keja niin paljon. Siellä sat-tuu jos jonkinlaista. Täälläsaivat taas yhden ryssänmetsästä. On niitä taas tuollametsässä, sillä meiltä jatuosta naapurista hävisi sa-mana yönä ämpäri. Var-maankin ovat vieneet sillä

jotakin kasveja, joita syö-vät, jos on puutetta. Säälik-si ihan käypi, kun niitäkinkuka katselee. Vaikka etem-pänä kun on, niin varmastiajattelee, että tappaa pitäisi.

Joutuu usein ajattelemaantämän elämän tarkoitustaja mitä tulevaisuus tulles-saan tuopi. Eivät nekäänkyllä meitä sääli, kun pom-mittavat pieniä maalaisky-liä kylväen kuolemaa ja polt-taen vielä nekin hatarattalot,jotka on jälellä.

Sortanlahdesta ja Riiskas-ta on evakuoitu naiset jalapset pois. Siellä on ollutpommituksia joka päivä. –Suomalaisilla ei ole hyvätpäivät niilläkään, kun koi-ran ja variksen raatoja syö-vät täälläkin, jos mistä saa-vat niitäkään.

Toinen vuosiPyhäjärvelläTammikuun alussa 1943Katri kirjoittaa Kaisalle jaonnittelee 60-vuotispäivänjohdosta. Kertoo samalla,että hänkin täytti samat vuo-det uudenvuodenpäivänä.Taas pahoitellaan pitkäävälimatkaa, jonka takia tus-kin enää koskaan tavataan.

Kannaksella taistelevat lä-hipitäjien pojat voivat hyö-dyntää lyhyitäkin lomia.Katri kirjoittaa, että Vilhooli jouluna kotona, käviloppiaisena ja sanoi kohtatulevansa. ”Hänen jouk-konsa on muutettu tällepuolelle Taipaleenjoen, siis20 km lähemmäksi kotia.Te ymmärrätte, miltä meis-tä tuntui niin monen joulunjälkeen olla kotona. VaikkaVilho oli kovasti väsynytniin vaivalloisen matkan jäl-keen, niin menimme lasten

kuuselle, Esko ei hellittä-nyt. Vilho kävi saunassa,vähän lepäsi ja niin lähtim-me sinne”.

Katri kertoo myös osta-neensa yhden lehmän lisääsiskoltaan ja maksaneensasiitä yhdeksän tuhatta. Maa-miesseuralta ei olisi saanutkuin suuriperheiset, kun ker-ran oli jo yksi lehmä. Neolisivat kyllä olleet puoltahalvempia.

Toukokuussa 1943 maa-tilan kevätkiireet kuulosta-vat normaaleilta. Katri kir-joittaa:

”Emäntä hyvä. Kiitos kir-jeestänne, en enää muista-kaan monta viikkoa tästäon, kun sain teitän kirjeen-ne. Tässä on ollut niin ko-vaa kiirettä, kun on koitet-tu laittaa viljoja maahan janyt ne on jo saatu laitetuksi.Vilho sai 14 vuorokaudenloman ja hevonenkin on joostettu, se on yhteinen Jus-sin kanssa nyt toistaiseksi.Se on kuusivuotinen tam-ma. Kun Jussi tuli hevosenkanssa, tuli juuri Vilhokin.

Kun illalla tuotiin, niinaamulla meni Vilho sen as-tuttamaan ja niin meillä as-tutettiin puolen viikon ajal-la kolme eläintä: hevonenja Perho ja Perhon viime-talvinen vasikka. No niinsitä alkaisi eläminen eistyä,vaan minulta taitaa voimatloppua, etenki tämä toinenjalka. En tietä, miten sittekäy. Jos loppuisi tuo sota,että kävisivät nuoremmatremmiin ja pääsisin lepää-mään, vaikka en malttaisilevätä, jos sunkin pääseeliikkumaan.

Toinen lehmä poikii ensikuussa ja possun alku on janiin vaan pyritään eteen-

päin. Paljonhan minulle toi-votettiin onnea, kun läksinsieltä ja hyvin on tähän astimennyt. Ei tiedä eteenpäinmillainen tässä lienee kesä.Lääkärit ennustavat, ettätänä kesänä punatauti rai-voaa enemmän kuin etelli-senä. Jussi taas sanoo tule-vansa sinne.

No niin, niistä villoistapiti puhua, että jos ei vieläole kun Jussi tulee, niin onniillä aikaa syksyyn saakka.Jos postissa lähettäisi, niinkyllä te tietätte miten pak-kaatte, ettei ulkoapäin tun-ne, että varastaisivat. Täälläon minulta ruvettu varasta-maan.

Vienolla on suuri pässi jalasten ilona kananpojat.Ovat kai itse kirjoittaneet.Vilho sanoi nähneensä Vaa-san lehtestä, että Martta onkihloissa. Parasta onneavaan sanon aluksi tämänkihlauksenne johtosta, vaik-ka onkin muuten emännänkirje. Jos saan kortin, niinlähetän vaikka myöhästy-neenä. Ei ollut kirjekuorta-kaan, nyt sain naapurinemännältä ja rupesin kir-joittamaan. Ei nyt tällä ker-taa enempää kun hyvätvoinnit ja terveisiä kaikilleja hyvää kesää”.

Kaasalaisten perheessävastuu kirjeenvaihdosta onsiirtymässä vanhimmalle tyt-tärelle Airalle, joka aloittaasyksyllä 1943 kansakoulunviimeisen luokan. Vuosivuodelta hänen kirjeensäovat käyneet aikuismaisem-miksi ja kielellisesti parem-miksi. Koulun opit pääse-vät suoraan käyttöön ja hänon jo ohittanut kirjoitustai-dossa vanhemmat suku-polvet. Syyskuussa Aira kiitti

paketista. ”Emäntä hyvä!Parhaimmat syksyiset ter-veiset meiltä jokaiselta teillekaikille. Paketti tuli tänneperille onnellisesti. Se oliviipynyt vain 4 päivää mat-kalla. Kyllä te liian paljonnäette vaivaa meidän ta-kia, kun paljon on muu-tenkin hommaa. Kyllä neomenat täällä hyvin me-nevät. Lapset keikkuivatilosta kun saivat paketin.Ne kun ovat niin harvi-naisia, niitä kun ei tulepaljon ostetuksi, kun eikerran itsellä ole”. Edel-leen hän kertoo, ettei pa-luumuuttajien elämä tun-nu vakaalta, omassa ta-lossa elämiseltä, kun ”kunaina vain ollaan ryssän mie-lipahana”. Omenapuita-kaan ei ole istutettu.

Metsämarjojen sadostaAira kirjoittaa, että niitäolisi kauempana enem-män, jos ehtisi ja uskaltaisisinne poimimaan. Lähi-metsissä on vähemmän.”Ollaan niitä nyt kuiten-kin poimittu pyhäpäivinä,että on saatu hyvin omattarpeet. Lapset eivät oleuskaltaneet olla yksin met-sässä, kun siellä on olluttaas niitä ryssän karkurei-ta, ja pari tesanttia onsaatu tänä kesänä näiltämain”.

Lopuksi vielä valokuvamukaan, raportointia lam-paista, hyvän terveydentoivotukset Kaisalle ja las-ten lupaus, että tulevat hän-tä vielä katsomaan.

Jatkuu...

ALPORANTA-MAUNUS

Vieno ja Johannes Kaasalaisen perhe.Seisomassa Aira, Esko, Anneli ja Alpo.

Perjantai 19. toukokuuta 2017VPL.PYHÄJÄRVI10

YLLÄPPÄÄNHAAPASAARET

KOKOONTUVATKatri ja Simo Haapasaaren jälkeläiset kokoontuvatsunnuntaina 11.6.2017 Laviaan pitämään sääntö-määräistä vuosikokoustaan.

Kokoonnumme klo 11:15 Lavian kirkon pihaanlaskemaan kukat Karjalaan jääneiden muistomerkil-le. Omaiset voivat tätä ennen tai tämän jälkeen käydäviemässä kukkia isovanhempiensa tai muiden omais-tensa haudoille. Lavian kauniissa kirkossa on sun-nuntaisin jumalanpalvelus klo 10, jos joku haluaaosallistua siihen.

Kokoontuminen tämän jälkeen klo 11:30 Kylän-raitin Herkku-Mestassa, Tampereentie 9, Lavia, jossameille on katettu Saaristolaispöytä. Ruokailun hintaon 25 euroa/hlö, alle 12-vuotiaat lapset puoleenhintaan ja alle 4-vuotiaat veloituksetta. Ruokailunpäätteeksi pidämme vuosikokouksen. Myynnissä onmyös arpoja, joten tuothan tullessasi arpajaispalkin-non.

Ilmoittautumiset Marjatta Laamaselle28.5.2017 mennessä joko puh. 044 5888 597tai sähköpostilla marjattalaamanen@suomi24.fi

Lavian kirkko.

Itsenäisen Suomen täyttä-essä 100 vuotta juhlitaanJyväskylässä, ei pelkästäänKarjalaisia kesäjuhlia, vaankaiken kansan Karjalaisiakesäjuhlia.

Tämän vuoden kesäjuh-lat sisältävät paljon koetta-vaa ja nähtävää myös heil-le, joiden juuret eivät oleKarjalassa. Muun muassanäyttelyt, juhlien ohjelma,karjalainen tori sekä juhlienhengellinen puoli tarjoavatainutlaatuista ja jopa ennennäkemätöntä ohjelmaa.Juhlien monipuoliset näyt-telyt ja karjalainen tori ovatyleisölle ilmaisia.

Kesäjuhlien näyttämö Jy-väskylä on vireä ja moni-puolinen kulttuuri- ja yli-opistokaupunki Keski-Suo-men sydämessä. Jyväskylätarjoaa monimuotoistakoulutusta ja osaamistamonilta eri aloilta, ja toimiimyös liikunnan, kauniinluonnon sekä arkkitehtuu-rin kaupunkina. Tässä ak-tiivisessa ja vetovoimaises-sa kaupungissa on 140 000asukasta. Maaliskuussa2016 kaupunki saavuttimyös Reilun kaupan kau-pungin arvonimen. Jyväs-kylässä käytetään laajastiReilun kaupan tuotteita ainakaupungintalolta ravintoloi-hin.

Jyväskylä on monikult-tuurinen kaupunki. Kuten

me karjalaisetkin aikoinaanolimme eräänlaisia maahan-muuttajia, myös nykyäänmaahanmuuttajia tulee Jy-väskylään eri puolilta maa-ilmaa. Vuonna 2012 Jyväs-kylässä asui noin 3500 ul-komaan kansalaista, joistasuurin osa oli Venäjältä, Vi-rosta, Kongon demokraat-tisesta tasavallasta, Kiinastaja Thaimaasta.

Jyväskylään on tullutmyös inkerinsuomalaisiapaluumuuttajia pari-kolme-kymmentä henkeä viimevuosien aikana. Jyväskyläs-tä löytyy hyvät puitteet niinasumiseen, koulutukseenkuin työn tekoonkin. OnpaJyväskylä jopa mielletty par-haaksi kasvuympäristöksilapsille.

Tänä vuonna Suomi täyt-tää 100 vuotta, Jyväskylä180 vuotta ja karjalaisuus –se on ikuista, ainakin mei-dän karjalaisten mielestä, jasiksi sitä on hyvä juhliavuosittain. Sotien jälkeenmaakuntamme sai väriäkyliin ja kaupunkeihin evak-kojen myötä. Silloin se olipakon sanelemaa muuttoa.Tänä päivänä Jyväskylä onyksi Suomen vetovoimai-simmista paikkakunnista.

Juhlamme pääpaikka onJyväskylän ylpeyden aihe,Paviljonki. Lähes kaikki ta-pahtumat ovat samassasuuressa tilakokonaisuudes-sa, joka on tunnettu MM-

rallien ja veteraanipäivänjuhlapaikkana. Tilausajo-busseille saamme yhteisenpaikoitusalueen juhlapaikal-le, näin päiväkohtaisellakinjuhlamatkalla on oma tuki-kohta lähellä kaiken aikaa.

– Tervetuloa Jyväskyläänkylään, kyl myö teist huoltapietää!

Karjalaiset kesäjuhlatosana Suomi 100 -tapahtumaketjuaKarjalan Liitto ja Keski-Suomen piiri ovat jo reilunvuoden ajan rakentaneetsuurta juhlaa, joka on sa-malla osa Suomi 100 vuot-ta -tapahtumaketjua.

Juhlavuoden tapahtumaon siis kokonaisuudessaanJyväskylän Paviljongissa.Kirkollisia tapahtumia ontoki Jyväskylän Taulumäenkirkossa ja Jyväskylän or-todoksisessa kirkossa sekäurheilut omilla suorituspai-koillaan.

– Näyttelyt tulevat ole-maan laajemmat kuin kos-kaan. Kansallis- ja kansan-

puvut, maakuntien leivät,rakennus- ja sotahistoria,ortodoksien aarteita, Kar-jalan Liiton taideaarteita;Karelianismi on kantavateema kaikessa juhlaan liit-tyvässä.

Karjalaiset kesäjuhlat onvuosittain vietettävä val-takunnallinen juhla, edelli-nen kerta Jyväskylässä oli2003. Järjestäjät haluavatkorostaa nyt erityisesti juh-lien olevan koko kansanjuhlat.

– Eihän tarvitse ollakarjalainen pitääkseen kar-jalanpiirakoista, samoinkulttuuripitoinen ohjelmamonissa muodoissaan ontarkoitettu kaikelle kan-salle; muun muassa näyt-telyihin on vapaa pääsy.Unohtaa ei sovi myös-kään urheilua ja ohjelma-tarjontaa lapsille, jota esit-tävät lapset ja nuoretmyös itse. Esiintyjät jaohjelmansuorittajat ovat maakunnan omaa väkeämahdollisimman laajasti.

Lisätiedot:

KarjalaisseurojenKeski-Suomen piirin pj.

Seija Jatkonenp. 040 516 1941

seija.jatkonen(at)pp.inet.fi.

Lähde:www.karjalanliitto.fi

Nuorisoa on kokoontu-nut Laatokan rannalle Sor-tanlahden niemelle. Kuvaajoittuu jonnekin 1900-lu-vun alkupuolelle.

Kuvasta mahdollisialisätietoja voi antaa

PEKKA SUOKASVuorenpeikonkatu 1A133710 Tampere

Puh. 0400-357777pekka.suokas@gmail.com

Tunnistaakojoku vielähenkilöitä?

Elämää ja ihmiskohtaloitavuosilta 1917-1921

Suomen itsenäisyyden alkuajoilta!

TilauksetVpl. Pyhäjärvi-Säätiö ja

Vpl. Pyhäjärvi-seura

Karjalaisseurojen Tampereen piirion valmistuttanutKARJALA-laatan,

jonka voi antaa kiitokseksi,muistoksi, lahjaksi tai kiinnittää

kunnianosoitukseksi hautakiveen.

Merkkiä voi kyselläKarjalaisseurojen

Tampereen piiristä,Matti Pirhonen,p. 050 320 2890,

matti.j.pirhonen@gmail.com.

Perjantai 19. toukokuuta 2017 VPL.PYHÄJÄRVI 11

Matkavaihtoehto 1: 14.-17.7.2017 (4 päivää) pe 14.7. Menomatkapäivä la 15.7. Vapaata ohjelmaa / kotiseuturetkiä / retki Konevitsaan * su 16.7. Juhlapäivä ma 17.7. Paluumatkapäivä Majoitusvaihtoehdot: Kiviniemessä: Hotelli & mökkikylä ”Parus” 395 euroa/hlö ja Hotelli Losevo 470 euroa/hlö Kurkijoella, Mihailin majatalo 415 euroa/hlö Hinnat sis. viisumin, matkat, majoituksen ja puolihoitoruokailut * Lisämaksullinen retki 15.7. Konevitsa + 35 euroa/hlö

Matkavaihtoehto 2: 15-17.7.2017 (3 päivää) la 15.7. Menomatkapäivä su 16.7. Juhlapäivä ma 17.7. Paluumatkapäivä Majoitusvaihtoehdot: Viipurissa Hotelli Viipuri ja Muolaassa Kuusaan motelli 310 euroa/hlö Hinnat sis. viisumin, matkat, majoituksen ja puolihoitoruokailut.

Bussireitit määräytyvät ilmoittautumisten mukaan.Busseilla tehdään kotiseutukierroksia mahdollisuuksien mukaan.

Paikkoja rajoitetusti, varaathan paikkasi ajoissa!

Tarkemmat matkaohjelmat löytyvät kotisivuiltamme www.matka-niinimaki.fi

Ilmoittautumiset keskiviikkoon 31.5. mennessä.

Vastuullinen matkanjärjestäjä & ilmoittautumiset;Matka-Niinimäki Oy 02-4865 880 / 0500-531 905info@matka-niinimaki.fi

3482/00/Mj Mv

BUSSIMATKATVPL. PYHÄJÄRVI-JUHLILLE

KESÄLLÄ 2017

WERNITSAN VILJELYKSILTÄSORTANLAHDEN

KAUPPAPAIKKAANKyläkirja kertoo Vpl. Pyhäjärven Wernitsan,

Sortanlahden, Haapalan ja Rautakorvenkylähistoriaa. Tarinoiden tukena selkeät

karttalehdet.Hinta 40 euroa + postitus ja pakkaus.

Kirjan toimittanut Ikaalisten KarjalaseuraYhteystiedot, puh. 040 734 28 65 /sähköposti, lea.jokinen@ippnet.fi

Tuleeko lehtesioikealla osoitteella?

Soita osoitteemuutospuh. 040 730 2622

tai toimitukseen sähköpostillatai nettisivuilta löytyvällä lomakkeella.

Osoite ei muutu vain postiinilmoittamalla.

Uutuuskirja!Itselle tai lahjaksi.Taubilan kartano –

lahjoitusmaakaudesta Fazerin aikaan176 sivus n. 150 valokuvaa koko B5

Hinta vain 30 euroa + läh. kulut.Lisätietoa ja tilaukset:

taubila@pp.inet.fi tai 040 021 3369seija.jokinen@netti.fi tai 040 835 5820

Noudettavissa myös hallituksen jäseniltäilman lähetyskuluja.

Sekä http://vpl-pyhajarvi.fi kirjapuoti.Vpl Pyhäkylä-Seura.

Perjantai 19. toukokuuta 2017VPL.PYHÄJÄRVI12

Julkaisija: Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö srKotisivut: www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Päätoimittaja:Marjo Ristilä-ToikkaKorpimetsontie 1637570 Lempääläpuh. 040 730 2622marjo.ristila-toikka@kolumbus.fi

Tilaukset, jakeluhäiriöt jaosoitteenmuutokset:Toimitus, päätoimittajaKorpimetsontie, Lempääläkts. yhteystiedot vierestä

.Lehden vuosikerran tilaushinta 35 euroaIlmoitushinnat (pmm): kuolinilmoitukset.....0,70 e

tekstissä.....................0,80 epienin ilmoitus..........20 eHintoihin lisätään alv. 24%

Painopaikka:Botnia-Print OyKokkola

Vpl. Pyhäjärvi-SäätiönasiamiesKirsti NaskaliMiharintie 31237200 Siuropuh. 040 719 2692kirsti.naskali @gmail.com

Toimitusneuvosto:Tarja Kopalainen, PerttiHakanen, Mauri Hauhia,Kirsti Naskali, Esko Pu-lakka, Markku Pärssinen jaMarjo Ristilä-Toikka. Sivunvalmistus:

Marjo Ristilä-Toikka

Toimituksella on oikeuslyhentää ja muokatalehteen lähetettyä aineistoa.

Seuraava Pyhäjärvi-lehtiilmestyy kesäkuussa 2017.

Aineistot toimitukseen viimeistään 12.6.mennessä, kiitos!

TAPAHTUMAKALENTERI

Vpl. Pyhäjärvi-pöytästandaariSuunnittelu Kaarle Viika,1963. Hinta 42 euroa.

Vpl. Pyhäjärvi-isännänviiriKoko 45x400 cm.Suunnittelu Kaarle Viika,1992. Hinta 75 euroa.

Hintoihin lisätäänpostituskulut.

Tilaukset ja lisätiedotPirjo Kiiala,puh.044 281 5047 taipirjo.kiiala(at)gmail.com.

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiöltätuotteita itselle tai

lahjaksi:Pyhäjärvi-kirja350 s.Reino O. Kukko –Kaarle Viika, 1989.Historiaa sanoin ja kuvin,sekä murresanastoselityksineen.Hinta 25 euroa.

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön 60-vuotishistoriikki136 s. Reino Äikiä, 2008.Runsaasti kuvia ja muis-teluita säätiön alkuajoiltaja eri paikkakunnilla pi-detyistä Pyhäjärvijuhlistaja muista pyhäjärveläis-ten tapahtumista.Hinta 20 euroa.

Suvannon seutu1917-1921, elämää jaihmiskohtaloita336 s.Suvannon seudunpaikallishistoriantyöryhmä, 2015.Hinta 40 euroa.

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiönadressit

Adressit 10 euroakappale

+ postituskulut.

Tilaukset:Pirjo Kiiala,

puh.044 281 5047tai

pirjo.kiiala@gmail.com.

Vpl. Pyhäjärvi -tuotteitaedullisesti lahjaksija omaan käyttöön

Hanki nyt vaakunapaita, jota saatavana jälleenkaikissa pohjaväreissä valkoinen, helmenharmaa jamusta. Tuote, juuristamme kertova Vpl. Pyhäjär-ven vaakunapaita, sopii esim. lahjaksi ja asuksesituleville kotiseutumatkoille, vaikka koko ryhmälle.Aidon värisellä Vpl. Pyhäjärven vaakunan kuvallaja tekstillä PYHÄJÄRVI VPL varustettua erittäinhyvälaatuista T-paitaa löytyy valkoisissa ja mustissasekä V- että pyöreällä kaula-aukolla, mutta hel-menharmaissa vain pyöreäaukkoisena. Koot S, M,L, XL hinta 15 e/kpl ja isommat koot XXL jaXXXL 20 e/kpl. Mustia V-aukkoisia vain muuta-ma iso koko jäljellä.

Dokumenttielokuva Muistojen järvi vuosilta1939-44 Pyhäjärvellä, mukana liuskan seloste elo-kuvasta, DVD:n hinta 20 e/kpl.

Seuran 50-vuotishistoriikki (2007) tarjoushin-taan 10 eur/kpl. Hanki myös kirja Suvannonseutu 1917-1921, elämää ja ihmiskohtaloita: hintajäsenille 30 euroa, muille 40 euroa.

Postitettaessa lähetyksiin lisätään postituskulut.Tilaukset ja tiedustelut toistaiseksi ainoastaan Kai-sa-Liisa Korhonen 050-590 5433, e-mailkaisaliisa.korhonen@kolumbus.fi

Vpl. Pyhäjärvi-seura ry

Tilaa oma Pyhäjärvi-lehtitai anna ystävälle ja sukulaiselle lahjaksi!Lehti ilmestyy joka kuukausi, hinta 35 e.

Soita tilaus p. 040 730 2622

Tulevana kesänä huomioitavia tapahtumia mm:4.6. klo 18 Muisto elää -patsaalla KarjalanpuistossaTampereen Kalevassa Karjalaisseurojen yhteinen tapah-tumatuokio, jonka järjestelyistä vastaa tänä vuonnaKarjalaisseurojen Tampereen piiri.16.-18.6. Karjalaiset Kesäjuhlat Jyväskylässä.16.7. Pyhäjärvi-juhlat entisellä kotiseudulla.

Montruan, Pölhölän ja Kalamajan jakokunta tie-dottaa! Jakokunnan kokous ja kesäretki järjestetään su2.7.2017. Ilmoittautumiset ja lisätiedot: Pertti Pohjolai-nen, 0504000171 tai yrjokaasalainen45@gmail.com, tai0400626770. Tervetuloa!

Kukkojen sukuseura. Liitymme Vpl. Pyhäjärvi-juhlil-le järjestettyyn bussimatkaan. Matkavaihtoehdot 14.7.-17.7. tai 15.7.-17.7. Sukuseuran vuosikokous Pyhäjär-vellä 15.7. päiväohjelman jälkeen. Kokouksen yhteydes-sä naulataan sukuseuran viime vuonna hankittu lippu, jakäyttöön lippu on tarkoitus vihkiä Pyhäjärvi-juhlienyhteydessä. Tarkempia tietoja matkasta www.matka-niinimaki.fi. Ilmoittautumiset 31.5. mennessä Matka-Niinimäki 02-4865880/ 0500-531 905 ja info@matka-niinimaki.fi. Sukuseuran puolesta pyydetään ilmoitta-maan matkalle osallistumisesta Jari Kukolle, puh. 0400-965 596 tai jari.kukko@kolumbus.fi.

Tampereen Seudun VPL Pyhäjärvikerho pitää ke-sätauon, eikä myöskään järjestä nyt retkeä. Syyskausialoitetaan tarinatuokiolla keskiviikkona 4. päivänä syys-kuuta 2017 klo 12, kerhohuone Koulukatu 12, Tampe-re. Keskustellaan kesän tapahtumista, suunnitellaan ret-keä, lisäksi kahvit ja arpajaiset. Sydämellisesti tervetuloamyös uudet kerholaiset!

Vanhoja Vpl. Pyhäjärvi-lehtiä voit katsella netistäkotisivuiltamme.

Mistä löydän hyvät lahjat?Tässä vihjeet: Hanki kirjapari

Kaunista Vpl Pyhäjärveä, osat I ja ll.Yhteensä 736 sivua ja 1750 kuvaa. Koko A4.

Hinta vain 95 euroa + läh. kulut.Suvannon seutu 1917-1921

elämää ja ihmiskohtaloita 335 sivua.Hinta vain 40 euroa + läh. kulut.

Lisätietoja ja tilaukset:taubila@pp.inet.fi tai 040 021 3369

seija.jokinen@netti.fi tai 040 835 5820Noudettavissa myös johtokunnan jäseniltä

ilman lähetyskuluja.Sekä http://vpl-pyhajarvi.fi kirjapuoti.

Muistojen järvi -DVD:stä on otettu toinenlisäpainos. DVD julkaistiin v. 2007. Uuteenpainokseen v. 2011 lisättiin Kaarina Pärssi-sen kirjoittama esite. Levyä voi ostaa seurantilaisuuksissa tai tilata Kaisa-Liisa Korho-selta. Hinta on 20e / kpl.