1Poljin 1/2018

20181

lisää pyöräilyä? Pyöräilykasvatuksella

valinnaisaineenaPyöräily

Talvinen pyörämatkailu nousussa

2 Poljin 1/2018

Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan 77 prosenttia 15-79- vuotiaista suomalaisista pyö-räilee vähintään silloin tällöin. Tästä joukosta säännöllisesti eli vähintään kerran vii-kossa polkupyörää käyttää peräti 45 prosenttia sulan maan aikaan. Ympärivuotinen kulkutapa pyöräily on 13 prosentille kansalaisista.

Tulokset osoittavat vastaansanomattomasti, kuinka tärkeä liikennemuoto pyöräily on suu-relle osalle kansasta. Suomalaisten pyöräilyaktiivisuus on viimeistään nyt sillä tasolla, että laa-dukkaampaan infrastruktuuriin, kuten parempiin pyöräväyliin, risteysjärjestelyihin ja pyörä-pysäköintiin kannattaa todella panostaa niin kuntien kuin valtion toimesta.

Painetta infran kehittämiseen ja koko yhdyskuntarakenteen kestävämpään suunnitteluun saatiin myös motivaatiota ja potentiaalia luotaamalla. Kun kysytään mikä saisi liikkumaan pyörällä useammin, mainitaan useimmin lyhyemmät etäisyydet töihin, kauppaan ja harras-tuksiin. Seuraavaksi useimmin mainitaan paremmat ja sujuvammat pyöräilyolosuhteet sekä pyöräteiden parempi kunnossapito. Kasvupotentiaalia vaikuttaa olevan runsaasti, sillä edel-lä mainitut olosuhteisiin ja kunnossapitoon liittyvät parannukset saisivat noin neljäsosan kan-sasta pyöräilemään nykyistä enemmän.

Tutkimuksen toteutti Taloustutkimus Oy pyöräilyjärjestöjen (Pyöräilykuntien verkosto ja Pyöräliitto) toimeksiannosta ja se on seurantatutkimus keväällä 2017 toteutetulle vastaavalle tutkimukselle. Tutkimuksessa selvitettiin 1) kuinka usein pyörällä liikutaan ja 2) mitkä tekijät saisivat pyöräilemään useammin. Suuria muutoksia ei vuodessa ole tapahtunut, tosin ei lain-kaan pyöräilevien on jopa entisestään pienentynyt. Nyt heitä näyttää olevan enää 23 prosent-tia suomalaisista, mutta tuo 3 prosentin muutos toki mahtuu tutkimuksen virhemarginaaliin.

Laadukkaampia pyöräliikenteen olosuhteita ja sitä kautta voimakasta kasvua pyöräilylle peräänkuuluttaa myös maaliskuun lopussa julkistettu kansallinen kävelyn ja pyöräilyn edis-tämisohjelma sekä valtioneuvoston periaatepäätös kävelystä ja pyöräilystä. Ohjelman tärkein uusi mahdollisuus on valtion uusi investointituki, jolla parannetaan kävelyn ja pyöräilyn olo-suhteita kuntien katuverkolla. Investointiohjelma käynnistyy jo tänä vuonna viiden miljoonan euron valtion aloituspotilla ja jatkossa sen rahoitustasoksi on määritelty 60 miljoonaa euroa vuodessa, josta valtion osuus on 50 prosenttia ja kuntien 50 prosenttia. Liikenneviraston val-mistelussa oleva haku aukeaa alkusyksystä ja kaikkien pyöräilykuntien kannattaa olla valppai-na sopivimpien investointihankkeidensa kanssa.

On aika antaa pyöräilykansalle sitä mitä se eniten tarvitsee. Voittajaksi kirii koko yhteis-kunta.

Poljin 1/2018Pyöräilykuntien verkosto ry:n ja Suomi Pyöräilee -hankkeen uutislehti.

Kannen kuva: Martti Tulenheimo

22. vuosikerta.ISSN 1796-6388

Päätoimittaja Matti Hirvonenmatti.hirvonen@poljin.fi

Toimituskunta: Markku Lahtinen (Kangasalan kunta) Antero Naskila (Suomi Pyöräilee)Petri Sipilä (Helsingin Polkupyö-räilijät)

Painos: 1000 kpl Painopaikka: Trio-Offset, Helsinki

Toimituksen osoite ja osoitteenmuutokset: info@poljin.fiPyöräilykuntien verkosto ryIso Roobertinkatu 3-5 A 2200120 Helsinki

Yhteistyössä: Liikennevirasto Opetus- ja kulttuuriministeriö

Poljin 2/2018 ilmestyy kesäkuussa viikolla 24 . Lehteen tarkoitetun aineiston on oltava toimituksessa 25.5. mennessä.

Matti HirvonenPyöräilykuntien verkoston toiminnanjohtaja

pääkirjoitus

Pyöräilykansa suomalaiset

3Poljin 1/2018

Sisällysluettelo:Pyöräilykasvatuksella lisää pyöräilyä? .......................................................4Pyöräily valinnaisaineena .......................................................................10Mitä tuore HLT kertoo pyöräilystä? ......................................................12Pyöräilijät tunturiluonnossa ..................................................................14Miten pyöräilykuntaa arvioidaan? .........................................................19

Lyhyesti

Pyöräily on Helsingissä yhä turvallisempaa, vaikka pyöräi-lijöiden määrä kasvaa. Pyöräilyn turvallisuutta voidaan parantaa rakentamalla yksisuuntaisia pyöräteitä. Lisäk-

si risteyksissä väistämisvelvollisuus pitäisi selvitä risteyksen ra-kenteesta.

Helsingin kaupunki selvitti pyöräliikenneonnettomuuksien syitä ja kuinka niiden määriä voitaisiin vähentää suunnittelun avulla. Tarkastelujaksona olivat vuodet 2007–2016, jolloin po-liisin tietoon tulleita pyöräonnettomuuksia sattui yhteensä noin 1700.

Vaikka pyöräilijöiden määrä kasvoi, pyöräilyonnettomuuksi-en määrä laski. Henkilövahinkoihin johtaneiden onnettomuuk-sien määrä pysyi samalla tasolla.

Valtaosa pyöräonnettomuuksista tapahtui risteyksissä. Ta-vallisin tapaus oli, että oikealle kääntyvä autoilija ei havainnut oikealta lähestyvää pyöräilijää.

”Onnettomuuksia voidaan välttää rakentamalla yksisuuntai-sia pyöräteitä, jolloin autoilijan on helpompi huomioida kaikki kulkijat, pyöräilijät mukaan lukien. Myös risteyksien näkemäes-teet olisi tärkeää poistaa, jolloin lähestyvän liikkujan havaitsee ajoissa,” toteaa pyöräilykoordinaattori Reetta Keisanen kaupun-kiympäristön toimialalta.

Pyöräilijöiden suuri määrä ja yksisuuntaiset pyörätiet lisäävät turvallisuutta

Yksi ilmeinen syy onnettomuuksille olivat myös osapuolten suuret nopeudet. Tutkimuksessa havaittiin, että autoliikenteen suosiminen risteyksissä saattoi koitua ongelmalliseksi pyöräili-jöiden turvallisuudelle.

Tutkimuksen toteutti Matias Härme lopputyönä Hämeen ammattikorkeakouluun tammikuussa 2018, ja sen tilasi Helsin-gin kaupunki.

Linkki työhön: http://www.theseus.fi/handle/10024/140975

Lisätiedot:Helsingin kaupunki, kaupunkiympäristön toimialaJussi Yli-Seppälä,liikenneinsinöörijussi.yliseppala@hel.fi, puh. 09 310 37054

Reetta Keisanen, pyöräilykoordinaattorireetta.keisanen@hel.fi, puh. 09 310 20829

Matias Härmematias.harme@sitowise.com , puh. 040 194 5024

4 Poljin 1/2018

Pyöräilykasvatuksella lisää pyöräilyä?

Lasten pyöräilyvarmuus muodostuu kahdesta asiasta: pyöränkäsittelytaidoista ja liikenteessä liikkumisen taidoista.

Molempia oppii parhaiten sinnikkäällä ja säännöllisellä harjoittelulla. Lasten pyöräilyn lisäämiseksi tarvitaan myös laadukkaat

pyöräilyolosuhteet.

Teksti: Sanna OjajärviKuvat: Martti Tulenheimo ja Minna Palmén

Moskovan Talvipyöräi-lykongressissa helmi-kuussa 2018 kokoon-

tui kansainvälinen porukka pohtimaan keinoja, joilla las-ten pyöräilyä voitaisiin tukea. Me haluaisimme, että koulu-laiset voisivat pyöräillä kou-luun, joko itsenäisesti tai aikuisen kanssa. Siksi keskus-telimmekin etupäässä siitä, miten saisimme päiväkodit, koulut, vanhemmat ja kun-nat pitämään lasten pyöräilyä niin tärkeänä, että sen edistä-miseksi tehtäisiin systemaat-tista ja pitkäjänteistä yhteis-työtä.

Pienen kokoushuoneen seinälle heijastetut kuvat iloi-sina ja punaposkisina pyö-räilevistä lapsista yhdistävät Moskovan Talvipyöräilykong-ressin pyöräilykasvatuspa-neeliin kokoontuneiden pu-hujien esityksiä. Halu edistää lasten pyöräilytaitoja, lisätä lasten pyöräilyä ja näin juur-ruttaa aktiivinen elämänta-pa on kova niin Venäjällä, Kanadassa kuin eri puolilla Eurooppaa.

Pyöräilyn tuottamas-ta ilosta ja kaikkinaisesta hy-vinvoinnista ei tarvitse täs-sä kokoushuoneessa erikseen puhua. Olemme kaikki jo va-kuuttuneita siitä, että pyöräily on hyvä asia yksilön ja kansan terveydelle ja kansantalou-delle. Sen sijaan keskityimme

tässä pyöreän pöydän keskus-telussa pohtimaan keinoja, joilla yhä useampi lapsi pääsi-si nauttimaan pyöräilyn suo-masta vapaudesta.

Heti kättelyssä tuli sel-väksi, että lasten pyöräilyn lähtökohdat eri maissa ovat hyvinkin erilaisia: suomalais-lapsista keskimäärin vajaa kolmannes (28 %) pyöräilee kouluun. Talvella pyöräilyn osuus koulumatkoilla romah-taa keskimäärin alle kymme-neen prosenttiin. Merkittävä osa Suomessa talvella pyöräi-

levistä kuitenkin on koululai-sia: talvella pyöräilevistä yli kolmannes (38 %) on 12-17 -vuotiaita (sitä nuoremmis-ta meillä ei ole tilastotietoa). Kiinnostava yksityiskohta on, että aikuiset ja lapset jatkavat pyöräilyä talvella erityisesti pohjoisessa ja idässä, esimer-kiksi Oulussa ja Joensuussa. Vähiten talvella pyöräillään aivan eteläisessä Suomessa, pääkaupunkiseudulla.

Paneelissa saa taas muis-tutuksen siitä, että Suomes-sa pyöräillään varsin pal-

jon. Skotlannissa lapsista 2 % pyöräilee kouluun. Venäjäl-lä ei päästä edes näihin luke-miin. Skotlannissa 37 % talo-uksista omistaa polkupyörän, kun Suomessa 67 % aikuisvä-estöstä omistaa polkupyörän. Siksi myös lasten pyöräilyn edistämisen kysymykset ja ta-vat eroavat toisistaan. Lasten pyöräilyn edistäminen läh-tee Venäjällä ja Skotlannissa pyörien saatavuuden paran-tamisesta ja peruspyöräily-taitojen opettamisesta. Siksi yhteiskäyttöpyörien hankki-

5Poljin 1/2018

minen ja pyöräilyn harjoittelu sisätilois-sa, esimerkiksi koulujen voimistelusa-leissa, ovat ensimmäisiä askeleita lasten pyöräilyn lisäämisessä. Suomessa olem-me ainakin toistaiseksi voineet keskit-tyä siihen, miten ne olemassa olevat pyö-rät saataisiin pysymään liikkeessä. Tältä kysymykseltä ei voi välttyä edes pyöräi-lyn ykkösmaassa Hollannissa. Keskuste-lun vetäjä, hollantilainen Angela van der Kloof muistutti, että lasten pyöräilyn yllä-pitämiseksi tehdään hollantilaiskouluis-sa paljon ja jatkuvaa työtä.

Skotlannissa lasten pyöräilyopetuk-sessa on organisoivan järjestön lisäk-si mukana tuhansia vapaaehtoisia, joista suurin osa on lasten vanhempia. Hollan-nissa pyöräilykasvatukseen sitoutuvat koulut, mutta sen toteuttamisessa van-hemmat ovat erittäin suuressa roolissa. Yhteistyö eri toimijoiden välillä on tä-täkin monimuotoisempaa: Hollannissa pyöräilykasvatus toteutuu paikallisen lii-kenneturvallisuudesta vastaavan organi-saation, kunnan, koulun ja vanhempien välisenä yhteistyönä, jossa jokaisella on olennainen roolinsa.

Miten Suomi pyöräilee?

Suomi sijoittuu kansainvälisellä pyöräily-

kartalla kahden ääripään väliin. Toisesta ääripäästä löytyvät suuret pyöräilymaat Hollanti ja Tanska, joihin verrattuna Suomella on paljon opittavaa sekä pyö-räilyinfran että koululaisten pyöräilyn edistämisen suhteen. Näihin maihin ver-taileminen johtaa helposti turhautumi-seen, sillä pyöräilyn edistämisen esteet tuntuvat löytyvän ensisijaisesti tahtoti-lasta ja asenteista. Suomessa lapset oppi-vat pyöräilemään suhteellisen varhain ja pyöräily on monelle mieluisa tapa liikkua paikasta toiseen. Samalla lasten pyöräi-lyä rajoitetaan juuri silloin, kun pyöräily- ja liikennetaitojen opettelu kannattaisi eli ala-asteen ensimmäisillä luokilla.

Toiseen ääripäähän sijoittuvat maat, joissa pyöräily nähdään edelleen ensisi-jaisesti harvojen harrastamana urheilu-muotona tai korkeintaan retkeilynä. Työ-matkapyöräily jää rohkeille, nuorille ja hyväkuntoisille – useimmiten miehille, jotka haluavat päivittäin testata rajojaan. Tällaiseksi ovat tilannetta kuvanneet etenkin Pohjois-Amerikassa vaikuttavat pyöräilynedistäjät. Tilanne on saman-kaltainen Isossa-Britanniassa, jossa ar-kipyöräily on vielä varsin vaatimattomal-la tasolla. Pyöräilyn kulkutapaosuus on noin kaksi prosenttia kaikista matkois-ta. Töihin kuljetaan tavallisimmin autolla

(67 % työmatkoista), kävellen (10 %) tai raideliikennettä hyödyntäen (10 %).

Vain neljä prosenttia brittiläisis-tä pyöräilee päivittäin. Noin 35 miljoo-naa brittiä eli noin 69 % kansalaisista on ilmoittanut, ettei pyöräile koskaan. Bikeability-ohjelma on kehitetty taval-laan keksimään pyörä uudestaan eli saa-maan uusi sukupolvi brittejä pyörän sel-kään. (Cycling UK’s Cycling Statistics 15.2.2018)

Bikeability: pyöräilyopetusta kädestä pitäen

Isossa-Britanniassa kehitettyä Bikeabili-ty-ohjelmaa esittelivät Cycling Scotlan-din pyöräilykasvatusvastaava Christo-pher Johnson ja Murmanskin pyöräliiton puheenjohtaja Vladimir Marchenko. Skotlannissa ohjelman vaikuttavuudes-ta on jo näyttöä, kun taas Murmanskissa sen vasta toivotaan kannustavan lapsia ja perheitä pyöräilemään.

Kolmiportainen Bikeability-ohjelma on hyvin säännelty: sitä voivat kouluissa opettaa ohjelman kouluttamat vapaaeh-toiset pyöräilynohjaajat, jotka ovat pää-sääntöisesti vanhempia ja opettajia tai muuta koulun henkilökuntaa. Ohjelmas-sa edetään pyöräilytaitojen harjoittelusta

6 Poljin 1/2018

vähitellen todellisiin liikennetilanteisiin. Koululaisten pyöräilyn edistämiseksi ja pyöräilymyönteisen asenteen levittämi-seksi koulut voivat osallistua Pyöräily-ys-tävällinen koulu -kisaan (Cycle Friend-ly School). Pyöräily-ystävällinen koulu -tunnustuspalkintoa voivat hakea koulut, jotka ovat panostaneet pyöräilyyn. Vaati-mustaso on kova; koulujen tulee osoittaa, että ne ovat laatineet aktiivisen liikkumi-sen suunnitelman, hoitaneet pyöräpysä-köinnin ja pukuhuone- ja peseytymistilat kuntoon, noudattaneet

Bikeability-ohjelmaa, toteuttaneet pyöräilyyn liittyvää kerho-/vapaa-ajan toimintaa ja osallistuneet pyöräilyä edis-täviin tapahtumiin. Tunnustusta haki-essaan koulut arvioivat ensin itse omaa toimintaansa suhteessa asetettuihin kri-teereihin. Tämän jälkeen Cycling Scot-landin edustaja vierailee koulussa arvioi-massa toteutettuja toimenpiteitä.

Bikeability-ohjelma on Isossa-Bri-tanniassa suunnattu suhteellisen ”van-hoille” lapsille: ensimmäistä tasoa suo-sitellaan 8-10 -vuotiaille. Tällä tasolla harjoitellaan pyöräilyn perustaitoja: liik-keelle lähtöä, pystyssä pysymistä, yhdel-lä kädellä ohjaamista ja jarruttamista. Kakkostasolla 9-11 -vuotiaat harjoitte-levat ajamista todellisissa liikennetilan-teissa ja kolmostasolla vielä tätäkin van-hemmat lapset tutustuvat esimerkiksi erilaisilla alustoilla ajamiseen. Isossa Bri-tanniassa kaikkien täytyy ajaa ajoradalla, mikäli pyörätietä ei ole. Koska pyöräteitä on toistaiseksi varsin vähän, myös lapset totuttelevat alusta alkaen ajamaan ajora-dalla. Tämä selittää sitä, että Bikeability-ohjelmaa ei aloiteta aivan pienten kanssa. Bikeability-ohjelman mukaista pyöräi-lykoulutusta on tarjolla myös aikuisille, joilla pyöräilytaidot eivät ole hallussa tai joiden uskallus lähteä liikenteeseen pyö-räilemään tarvitsee vielä vahvistusta.

Keskustelu eri puolilta maailmaa tu-

levien pyöräilykasvatuskollegojen kanssa on aina antoisaa, sillä se asettaa Suomes-sa tehdyn työn ja suomalaisen pyöräi-lyn tilan mittasuhteisiinsa. On selvää, että meillä ei tarvitse lähteä liikkeelle ai-van nollasta kuten Murmanskissa ja pai-koin myös Skotlannissa. Toisaalta meillä on paljon tehtävää, jottei saattoliikenne-kulttuuri tee koululaisten pyöräilyä entis-tä harvinaisemmaksi ja hankalammaksi. Suurimmaksi esteeksi koululaisten kans-sa pyöräilemiselle opettajat nimittäin nostavat usein sen, että suuri osa koulu-laisista kulkee koulumatkansa joko kau-pungin koulukyydeillä tai vanhempien henkilöautoilla.

Koulujen Kilometrikisa: perheen kanssa pyöräily oli hauskinta

Olin Moskovassa esittelemässä Pyöräily-kuntien verkoston toteuttamaa Koulujen Kilometrikisaa, jolla kannustetaan kou-lulaisten polkemaan myös lokakuussa.

Suomessa koululaisten pyöräilykausi on nimittäin onnettoman lyhyt: tehokkaak-si pyöräilyajaksi voi laskea keväällä tou-kokuun ja syksyllä elo-syyskuun. Vaikka tilastojen mukaan 28 % suomalaislapsis-ta pyöräileekin kouluun, jää tuo pyöräily-kausi aika tyngäksi. Etenkin syyspuolel-la pyöräilykautta voisi hyvinkin pidentää. Lokakuu on juuri tästä syystä valittu Kou-lujen Kilometrikisan ajankohdaksi.

Koulujen Kilometrikisaan voivat osallistua 1.-6. -luokkalaiset. Kisan pe-rusidea on sama kuin varsinaisen Kilo-metrikisankin: kisaan osallistutaan jouk-kueittain ja kilometrejä poljetaan koko joukkueelle. Erona aikuisten kisaan on se, että joukkueen kapteenina toimiva opettaja tai vanhempi kirjaa koko jouk-kueen kilometrit kisan sivuille. Yksittäis-ten osallistujien kilometrien yhteen las-kemiseen tai excel-taulukon laatimiseen voi toki valjastaa myös luokan oppilaita; näin kisaa voi hyödyntää vaikkapa mate-matiikan tunneilla.

Kisaan ilmoittautuneiden luokkien määrä on vaihdellut muutamasta kym-menestä noin sataan. Erityisen ilahdutta-vaa on joinain vuosina ollut 1.-2. -luokka-laisten sarjaan ilmoittautuneiden määrä. Nämä luokka-asteet kun kuuluvat monis-sa kouluissa niihin, joiden koulumatka-pyöräilyä rajoitetaan.

Kisaan osallistuneiden koulujen määrä ei vielä päätä huimaa, mutta ki-

Jos turvallinen pyöräily tarkoittaa sitä, että aikuinen

pyöräilee lasten kanssa, miksi emme tekisi niin.

7Poljin 1/2018

saan osallistumisen vaikutukset ovat sel-vät: koululaiset pyöräilevät kisan aikana enemmän varsinkin vapaa-ajalla. Kave-reiden ja perheen kanssa pyöräily vapaa-aikana oli haastateltujen lasten mieles-tä kisassa parasta. Tässä meillä aikuisilla olisi oppimista.

Pyöräilyn sosiaalisuus ja hauskuus ovat asioita, jotka suomalaisessa pyöräi-lykeskustelussa usein unohtuvat, etenkin kun on kysymys lasten pyöräilystä. Mei-dän kannattaisi tarttua lasten intoon pyö-räillä. Jos turvallinen pyöräily tarkoit-taa sitä, että aikuinen pyöräilee lasten kanssa, miksi emme tekisi niin. Samalla saamme itsekin pyöräillä ja nauttia las-ten seurasta.

Ehkä ihanin palaute lokakuisesta Ki-lometrikisasta kuului: ”Illalla tai pime-ässä pyöräillessä näkee hienoja paikkoja valaistuina”. Lapsille pyöräily pimeäs-säkään ei ole ongelma, jos me aikuiset emme tee sitä sellaiseksi.

Vanhemmat ja opettajat pyörän selkään

Skotlantiin verrattuna Suomessa on vie-lä hyvä tilanne: 67 % suomalaisista omis-taa pyörän ja 62 % pyöräilee ainakin sil-loin tällöin lumettomaan aikaan. Lapset oppivat pyöräilemään jo ennen koulu-ikää. Lapsiperheet pyöräilevät paljon; jopa 74 % pyöräilee lumettomaan aikaan. Varsinainen tulppa lasten pyöräilylle tu-lee vastaan alakoulun ensimmäisillä luo-

killa. Monesti käy niin, että pyöräilemään tottunut lapsi joutuu luopumaan pyöräs-tään muutamaksi vuodeksi ainakin kou-lumatkoilla.

Olen pohtinut paljon sitä, miten sai-simme päiväkodit, koulut, vanhem-mat ja kunnat pitämään lasten pyöräi-lyä niin tärkeänä, että sen edistämiseksi tehtäisiin systemaattista yhteistyötä. Ta-voitteena olisi taata kaikille koululaisille mahdollisuus pyöräillä kouluun, joko it-senäisesti tai saatettuna. Tämä edellyttäi-si aikuisten aikaa pyöräillä lasten kanssa. Lisäksi pyöräilyn olosuhteita pitäisi eh-dottomasti parantaa: tarvitaan alhaisem-pia nopeusrajoituksia keskeisille kou-lureiteille, moottoriajoneuvoliikenteen rajoittamista koulun välittömässä lähei-syydessä, pyöräkatuja ja laadukkaita pyö-räpysäköintipaikkoja koulujen pihoille. Tällaisia rohkaisevia avauksia löytyy on-neksi eri puolilta Suomea, muuta ei va-litettavasti vielä joka kunnasta tai valta-osasta kouluja.

Lasten arkipyöräilyn edistämisek-si tarvitaan pyöräily- ja liikenneopetusta ainakin esikouluikäisistä alakoulun lop-puun saakka. Mielellään myös yläkou-lussa, sillä mopoilla, mopoautoilla, mön-kijöillä ja traktoreilla kouluun ajaminen lisääntyy juuri tuolloin pyöräilyn kustan-nuksella. Pitkäjänteisen pyöräilyopetuk-sen suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi tarvitaan vahvaa tahtoa, sillä se edellyt-tää resursseja ja monenlaista yhteistyötä.

Haaveilen jotakuinkin hollantilaisen

pyöräilyopetuksen mallista, jossa pyöräi-lyä opetellaan perusteellisen liikennekas-vatusmateriaalin ja käytännön harjoitus-ten avulla ½ viikkotuntia vuodessa koko alakoulun eli kahdeksan vuoden ajan. Suomalaiseen koulujärjestelmään sovel-lettuna tämä tarkoittaisi pitkäjänteistä ja säännöllistä pyöräilykasvatusta esikou-lu- ja alakouluikäisille eli seitsemän vuo-den ajan.

Pitkäjänteinen pyöräilyopetus sekä edellyttää että vahvistaa pyöräilykult-tuuria. Pyöräilyopetuksen pioneerimaas-sa, Hollannissa, opetusta perustellaan nimenomaan pyöräilykulttuurin vaalimi-sella. Hollantilaisten pyöräily-ylpeyteen meillä on vielä matkaa. Lasten pyöräilyn tilanne on Suomessa kuitenkin vielä aika hyvä.

Avainasemassa lasten pyöräilyn edis-tämisessä ovat opettajat ja vanhemmat. Lasten pyöräily lisääntyy lähes huomaa-matta, jos aikuiset sallivat lasten pyöräil-lä ja pyöräilevät lasten kanssa. Koulu-matkapyöräily toisi monen lapsen arkeen lisää liikettä. Koulupäivän aikainen pyö-räily lisäisi myös kuljetusoppilaiden päi-vittäistä liikuntaa. Tämä onkin jo mo-nessa koulussa oivallettu. Liikkuva koulu -rahoilla tai vanhempainyhdistyksen ja paikallisten yrittäjien tuella kouluihin on hankittu ilahduttava määrä yhteiskäyttö-pyöriä.

Lähireitit tutuksi opettajille

Koulujen Kilometrikisasta saamamme palaute oli pääsääntöisesti positiivista. Siitä huolimatta se oli osin surullista lu-

Lasten pyöräily lisääntyy lähes

huomaamatta, jos aikuiset sallivat lasten pyöräillä ja pyöräilevät

lasten kanssa.

8 Poljin 1/2018

ettavaa: opettajien palautteen mukaan lapset olisivat halunneet lähteä yhteiselle pyöräretkelle koulupäivän aikana, mutta opettajat eivät uskaltaneet toteuttaa tätä toivetta.

Suomalaiseen koulu- ja liikennekult-tuuriin kuuluu, että meillä yksi aikuinen harvoin uskaltaa lähteä pyöräilemään pa-rinkymmenen oppilaan kanssa. Pyöräilyn kynnys on sitä korkeampi, mitä vieraam-paa pyöräily on opettajalle. Kynnystä kasvattaa lisäksi se, että harva opettaja on töissä lähikoulussa. Vieraassa ympä-ristössä pysytellään mieluummin koulun pihalla kun lähdetään sen ulkopuolelle seikkailemaan.

Yksi keino lisätä koululaisten pyöräi-lyä onkin tutustuttaa opettajat koulun lä-hiympäristön pyöräilyreitteihin. Kou-lumatka-hanke Hyvinkäällä tekee juuri näin: työn alla ovat reittikartat kahdel-ta pilottikoululta keskeisille liikuntapai-koille sekä luonto- ja kulttuurikohteisiin. Karttapohjalle piirretyt suositusreitit li-säävät toivottavasti opettajien uskallusta pyöräillä oppilaiden kanssa.

Hyväksi havaittu keino lisätä opetta-jan paikallistuntemusta on tutustuminen oppilaiden koulureitteihin. Monessa kou-lussa ainakin jotkut opettajat toteuttavat kävelykierroksia lasten koulureiteillä jo esikouluvuoden keväällä, jolloin koulu-tulokkaat käyvät tutustumassa kouluun. Mikä estää opettajaa kulkemasta lasten

koulureittejä vaikka useammankin ker-ran alakoulun kuluessa? Oppilaiden pai-kallistuntemuksen hyödyntäminen ei myöskään olisi huono idea pyöräretkeä suunniteltaessa. Keinoja löytyy, jos on tahtoa.

Koettu turvallisuus on mielenkiin-toinen asia: pyöräilyn kokevat vaaral-lisimmaksi ne, jotka eivät itse pyöräile. Autosta käsin pyöräily vaikuttaa siis tur-vattomammalta kuin sieltä pyörän se-lästä. Ja käänteisesti, pyöräily muuttuu sitä turvallisemmaksi, mitä useampi pyö-räilee. Turvallisen liikkumisen kannalta ihannetilanne olisi, että 400 oppilaan ja 30 opettajan kouluun kävelisi tai pyöräi-lisi pitkälti yli 400 ihmistä.

Ryhmän kanssa pyöräilyä pitää har-joitella siinä missä muutakin pyöräilyä. Hollannissa myös lapset harjoittelevat hollantilaisessa pyöräliikenneruuhkas-sa tärkeää taitoa: parveilua. Harjoitusra-tana toimii aivan perinteinen ajotaitora-ta, jota lähdetäänkin ajamaan joko kaksi rinnakkain tai vaikkapa 5-10 pyöräilijää samanaikaisesti parvessa. Vauhdit py-syvät ajotaitoradoilla niin hitaina, ettei kaatuminenkaan haittaa. Suosittelen ai-kuisillekin! Vaikka meillä liikenteessä suositellaan ajamaan tiukasti jonossa ja rinnakkain ajoa suorastaan paheksutaan, on parveilun taidosta hyötyä esimerkiksi liikennevaloihin pysähdyttäessä.

Luokasta liikenteeseen

Pyöräilyvarmuus muodostuu kah-desta asiasta: pyöränkäsittelytaidoista ja liikenteessä liikkumisen taidoista. Mo-lempia oppii parhaiten sinnikkäällä ja säännöllisellä harjoittelulla.

Pyöränkäsittelytaitojen opettelu on hauskaa ja sitä varten on olemassa mo-nenlaisia valmiita harjoitteita. Ajotaito-radat, saippuakuplien nappaaminen pyö-räillen, äkkijarrutukset hiekkakentällä, keuliminen ja tasapainoilu ilman käsiä ovat lasten suosiossa. Myös opettajat pi-tävät tästä harjoittelusta, sillä sen voi to-teuttaa lähtemättä koulualueen ulkopuo-lelle.

Liikenteessä liikkumisen taidot tar-koittavat sekä perusliikennesääntöjen hallitsemista että valmiutta pyöräillä to-dellisissa liikennetilanteissa. Tässä meil-lä on vielä paljon parantamisen varaa. Perusliikennesääntöjä, esimerkiksi lii-kennemerkkejä ja väistämissääntöjä voi toki harjoitella myös luokkahuoneessa. Liikennemerkkien tunnistaminen ei kui-tenkaan automaattisesti johda siihen, että niiden mukaan osattaisiin toimia. Jalankulkijan ja pyöräilijän paikat erilai-sissa liikenneympäristöissä hahmottuvat parhaiten pyöräilemällä ja kävelemällä näissä liikenneympäristöissä. Myös väis-tämissääntöjen merkitys hahmottuu vas-

9Poljin 1/2018

ta niissä tilanteissa, joissa joutuu mietti-mään, kenellä onkaan oikeus ajaa ensin.

Liikennesääntöjä on tärkeä opettaa. On makuasia, opetetaanko koululaisil-le pyörätien tai yhdistetyn jalankulun ja pyöräilyn väylän merkki luokkahuoneen sisällä vai katsotaanko sitä vaikkapa mat-kalla uimahallille. Pääasia on, että liiken-teessä liikkumisen taitojen harjoittelu ei pysähdy luokkahuoneeseen.

Pyöräilylle riittää aikaa koulupäi-vän aikanakin, kun se nähdään osana arkea ja elämää. Pyöräilyn terveys- ja taloushyödyt liittyvät itsestään selväs-ti matematiikkaan, ympäristöaineisiin ja yhteiskuntaoppiin. Koulumatkareit-tien kartoitukset ja aloitteet koulureittien turvallisuuden parantamiseksi voidaan yhdistää maantieteeseen ja yhteiskun-taoppiin. Pyörällä pääsee liikkumaan, luontoon tai taidemuseoon kunhan pyö-rät on ensin tarkistettu ja huollettu. Ilah-duttavasti uuden opetussuunnitelman hengessä pyöräily on otettu mukaan joi-denkin suomalaiskoulujen valinnaisaine-valikoimaan. Pyöräilyn sisällyttäminen lasten ja koulujen arkeen ei vaadi ihmei-tä. Ainoastaan aikuisten asennemuutok-sen.

Lue lisää tai ota yhteyttä:punainenristi.fi/ketjureaktioeeva.arrajoki@redcross.fi tai 020 701 2274

Jokainen matka lasketaanKilometrikisassa

tulokseen saa merkitä myös vapaa-ajalla ajetut

kilometrit. Enemmän pyöräilyä – enemmän tukea avustustyölle!Hyvää vointia

ja iloista mieltä Ketjureaktioon

osallistuneet pyöräilijät keräsivät vuonna 2017 yli

66 000 ¤

Polkemalla voit auttaaHarrastatko hyötyliikuntaa? Taitatko työ-matkasi pyöräillen? Ilmoita työpaikaltasi joukkue Kilometrikisaan!

Samalla voitte tehdä hyvää lahjoittamalla Punaisen Ristin Ketjureaktio-keräykseen. Lahjoitusvarat käytetään Syyrian sodan uhrien auttamiseen.

Toimi näin:

1 Ilmoita joukkueesi Kilometrikisaan 5.3. alkaen osoit-teessa kilometrikisa.fi. Kilometrikisan laskuriin voitte merkitä poljetut kilometrit ja seurata joukkueen menestystä.

2 Ilmoita samalla joukkue Ketjureaktioon. Ketju-reaktiossa joukkue lahjoittaa poljettujen kilometrien mukaan varoja Punaisen Ristin avustus työhön. Lahjoituksen maksaa joko työnantaja tai joukkue itse.

Tämän heLpommaksi auTTaminen ei TuLe!

SPR_Ketjureaktio_105x296_Poljin.indd 1 14.2.2018 15.28

Koulumatkapyöräilyn huoneentaulu

1Kenenkään koulumatkapyöräilyä ei rajoiteta.

2 Keskeiset koulureitit johtavat turvallisesti koulun pihalle.

3 Pyöräpysäköinti koulujen pihoilla on asianmukaisesti järjestetty.

4 Opettajat tuntevat pyöräilyreitit liikuntapaikoille ja kulttuuri-

ja luontokohteisiin ja pyöräilevät koululaisten kanssa säännöllisesti.

5 Koululaisista ainakin 50 % pyöräilee kouluun vähintään

4-5 kuukauden ajan (eli huhti-toukokuussa sekä elo-lokakuussa).

6 Ympärivuotiseen koulumatkapyöräilyyn

kannustetaan.

10 Poljin 1/2018

Pyöräily valinnaisaineena Teksti: Erika WeckströmKuvat: Aapeli Särkimäki

Pyöräretkiä uimarannalle, pyöräilyleikkejä ja pyöränhuoltoa – ei kuulosta aivan tavalliselta koulupäivältä. Siitä kuitenkin on kyse. Länsi-Tampereella sijaitsevassa Kaarilan koulussa on valinnaisaineena pyöräily, kiitos aktiivisen luokanopettajan Aapeli Särkimäen.

Särkimäki on pitkään seurannut, kuinka oppilaista valtaosa kulkee kouluun vanhempiensa kyyditse-

minä tai bussilla. Talvisin vähätkin pyö-rät häviävät lähes kokonaan pyöräteli-neistä. Tilanne huolettaa Särkimäkeä, aktiivista pyöräilijää. Millä saada lap-set liikkumaan arkisia matkojaan aktiivi-semmin?

”Takapenkillä kasvaa passiivisia ih-misiä, jotka eivät saa kokemusta itsenäi-sestä ja aktiivisesta toimimisesta liiken-teessä”, Särkimäki huokaa.

Hänen mukaansa yksi suurimmista esteistä lasten pyöräilyn ja arkiliikunnan tiellä on se, että autoa pidetään itseisar-vona. Autoilu mielletään helpoksi, vai-

vattomaksi ja mukavaksi vaihtoehdok-si, johon turvaudutaan miettimättä sen kummemmin vaihtoehtoja. Lapset kai-paavat esimerkkejä. Särkimäki toivoisi-kin aikuisten tarjoavan mallia myös ak-tiiviseen liikkumiseen ja mahdollistavan lasten pyöräilyn. ”Lapset pitävät lähtö-kohtaisesti pyöräilystä, mutta jos pyörää ei ole tai siitä on aina kumi puhki, laan-tuu innostus”, Särkimäki sanoo.

Uuden opetussuunnitelman myö-tä valinnaisaineet ja oppiainerajat ylittä-vät kokonaisuudet yleistyivät ja antoivat luontevan mahdollisuuden pyöräilyn va-linnaisaineelle. Idea ei ollut Särkimäelle mitenkään uusi:

”Ajatus syntyi jo opiskeluaikoina, kun

huomasin, että monia asioita voisi opet-taa konkreettisesti polkupyörän avul-la. Idea jalostui, kun huomasin säännöl-lisesti tuovani polkupyörääni luokkaan opetuksellisissa tarkoituksissa.”

Pyöräilyn valinnaisaine on ollut tar-jolla 5–6 -luokkalaisille syksystä 2017 al-kaen. Oppitunteja on laskennallisesti yksi viikossa, mutta Särkimäki on niputtanut tunnit kaksoistunneiksi, joita on vuoden mittaan kolmessa jaksossa. Syksy alkoi juttelemalla ryhmän kanssa toiveista ja odotuksista. Oppilaat toivoivat esimer-kiksi pyöräretkiä uimarannalle, makka-ranpaistopaikalle ja pyöräliikkeeseen. Retket on toteutettu onnistuneesti. Ret-kien lisäksi ryhmä on kokeillut pyöräi-

11Poljin 1/2018

lyleikkejä ja -pelejä, tutustunut pyörä-suunnistukseen ja harjoitellut ajamisen teknisiä taitoja ajotaitoradalla.

16 lapsen ryhmän kanssa apuna on ollut pyöräilykummi, eli Pyöräliiton ja Pyöräilykuntien verkoston kouluttama vapaaehtoinen. Kummikonseptiin Sär-kimäki tutustui osallistuessaan kummi-koulutukseen Tampereella. Kaarilassa on käynyt lukuvuoden aikana kaksi eri kum-mia, yksi säännöllisesti ja toinen satun-naisemmin.

”Yhteistyö kummien kanssa on suju-nut erinomaisesti. Kummit ovat käytän-nössä mahdollistaneet retkien onnistu-misen, kahdella aikuisella pyöräretket sujuvat oikein kivasti”, Särkimäki kiitte-lee.

Särkimäki kertoo pyöräilleensä oppi-laitten kanssa jo ennen kummien saapu-mista ja pyöräilyn valinnaisainetta. Isoa ryhmää on kuitenkin hankala hallita yk-

sin. Toinen aikuinen peränpitäjänä tekee matkasta huomattavasti mukavamman ja turvallisemman. Särkimäki visioi tule-vaisuudessa näkevänsä pyöräilykummei-na myös ikäihmisiä ja maahanmuuttajia. ”Kummitoiminnan kautta on mahdollis-ta saada kokemusta koulujärjestelmäs-tämme, joka on kuitenkin keskeinen osa kulttuurimme rakentumisessa”, hän pe-rustelee. ”Ajattelen, että pyöräilykummi-toiminnasta hyötyvät kaikki osapuolet.”

Myös pyörän huolto kuuluu valin-naisaineen ohjelmaan. Särkimäki keräsi kymmenen lahjoituspyörää, jotka huolle-taan yhdessä oppilaitten kanssa. Teknis-ten taitojen oppimisen lisäksi huolto on samalla harjoitus yhteistyön tekemises-sä ja toisen huomioimisessa: työ tehdään pareittain. Aluksi tehtiin perusasioita, kuten pesua, öljyämistä, kumin paikkaa-mista ja jarrujen säätöä.

”Välillä pajan lattialle ilmaantui yli-

määräisiä osia, kun lapsilla on enemmän intoa purkaa kuin taitoa koota”, Särkimä-ki nauraa.

Opettaja tarkistaa lasten kanssa pyö-rät ja hankkii puuttuvia varaosia niihin. Yksi pyöristä on tarkoitus myydä kevään lopuksi ja kattaa myyntitulolla varaosien aiheuttamat kulut – ja oppilaille pitsat. ”Oppilaat ovat toivoneet, että vien hei-dät pitsalle”. Loput pyörät jäävät koulul-le yhteiskäyttöpyöriksi, jotta myös polku-pyörättömät oppilaat pääsevät mukaan esimerkiksi pyöräretkille. Pyöräilyn va-linnaisaineesta hyötyvät osallistuvien op-pilaitten lisäksi siis muutkin koululaiset.

”Uskon esimerkin voimaan. Innos-tus tarttuu ja yhdessä tekemällä asioita muutetaan. Pyöräilykummitoiminta on yksi hyvä väylä vaikuttaa. Toivotan kaik-ki mukaan toimintaan, pistetään yhdessä pyörät pyörimään hyvän puolesta”, Sär-kimäki kannustaa.

12 Poljin 1/2018

Mitä tuore HLT kertoo pyöräilystä?

Teksti: Minna Raatikka

Tutkimuksen osana tehtiin myös seudullisia tarkasteluja, jotka mahdollistavat eri seutujen vertai-

lun. Tutkimus osoittikin, että alueelliset erot ovat suuria. Seutujen osalta pyöräi-lyn kärkiseuduiksi osoittautuivat Joen-suun ja Oulun seudut. Kun tarkastellaan kestävää liikkumisesta laajemmin (jouk-koliikenne ja kävely mukaan lukien), nousevat Helsingin ja Tampereen seutu kärkiseutujen joukkoon. Alueelliset erot näkyvät etenkin kestävien liikkumismuo-tojen kesken. Henkilöauton osuus mat-koista pysyy suhteellisen tasaisena eri seutujen välillä.

Uusimman Henkilöliikennetutkimuksen mukaan pyöräily näyttää kokonaisuudessaan säilyneen lähellä aiempaa tasoa. Kukin suomalainen teki keskimäärin vuodessa 79 matkaa pyörällä. Matkojen keskipituus oli 3,3 kilometriä ja keskimäärin suomalaiset polkivat yli 260 kilometriä vuodessa.

Erojen syyt

Eroavaisuuksiin löytyy monta selittävää tekijää. Seudun koko, maankäytön ra-kenne ja palveluverkko vaikuttavat alu-een etäisyyksiin ja sitä kautta arjen mat-kojen pituuksiin. Kaupunkiseudulla liikutaan haja-asutusalueita useammin jalan ja pyörällä ja pidemmillä matkoilla henkilöauton osuus kasvaa. Myös jouk-koliikenteen olosuhteet sekä seudun ikä-rakenne vaikuttavat kestävän liikkumi-sen suosioon. Lisäksi on iloista huomata, että pyöräilynedistämistyön juuret ja ak-tiivisuus näkyvät tuloksissa.

Yli puolet pyörämatkoista on alle kak-si kilometriä pitkiä, mutta pyöräily on kohtalaisen yleistä vielä noin viiteen ki-lometriin asti. Tulevaisuudessa on mie-lenkiintoista nähdä, kuinka paljon säh-köpyörien yleistyminen nostaa pyöräilyn osuutta pidemmillä matkoilla. Potentiaa-lia kasvuun on, sillä lyhyiden automatko-jen osuus on vielä suhteellisen suuri koko maassa. Lisäksi yksi tutkimuksen mu-kaan henkilöautoilijoista 15 prosenttia näki, että kestävät liikkumismuodot voi-si olla vaihtoehto automatkalle.

Lapset vähemmän – seniorit enemmän

Jos tarkastellaan pyöräilijöitä iän mu-kaan, niin eniten jalan ja pyörällä liik-kuvat lapsen ja nuoret. Tutkimustulok-set kuitenkin viittaavat lasten, nuorten ja aikuisten pyöräilyn vähenemiseen. Tämä lisää tarvetta tärkeälle pyöräilykasvatus-työlle, jota on viime vuosina tehty aktiivi-sesti niin kuntatasolla kuin valtakunnal-listen hankkeiden myötä. Iloisia uutisia on sen sijaan, että iäkkäämpien henkilöi-den pyöräilyn määrä on hieman kasvanut ja lapsiperheiden vanhempien pyöräily-suoritteessa on hienoista kasvua.

Yleisimmin pyöräiltiin työ- ja opis-kelumatkoja. Noin joka kolmas kodin ja työpaikan välinen työmatka tehtiin kes-tävillä liikkumismuodoilla. Sama osuus näkyy myös ostoismatkoissa. Pyöräilyn ja kävelyn osuus ostosmatkoista on mil-tei 30 prosenttia. Yhteenvetona voidaan todeta, että noin kolmasosa pyörämat-koista liittyy työhön tai eriasteiseen kou-lutukseen, noin kolmasosa vapaa-aikaan ja reilu parikymmentä prosenttia ostok-siin ja asiointiin.

Kulkutapaosuudet eri seuduilla.

13Poljin 1/2018

Koko maata tarkasteltaessa suoma-laiset kulkevat on useimmiten autolla (45 % matkoista). Auton kyydissä matkusta-jana tehtiin 15 % matkoista. Pyörällä, kä-vellen tai julkisilla kulkuvälineillä tehtiin 37 % matkoista.

Työn sarkaa vielä riittää, kuten Lii-kenneviraston kestävän liikkumisen asiantuntija Tytti Viinikainen Liikenne-viraston tiedotteessa (8.3.2018) totesi: ”Voimmekin vetää johtopäätöksen, että kestäviä liikkumismuotoja on edelleen tarpeen yhteistyössä edistää, jotta pääs-tään Suomelle asetettuihin liikenteen il-mastotavoitteisiin”.

Miten tutkimus tehtiin?

Valtakunnallinen henkilöliikennetutki-mus on vuodesta 1974 alkaen noin kuu-den vuoden välein toteutettu kysely-tutkimus. Tutkimus antaa yleiskuvan suomalaisten liikkumisesta ja henkilö-liikennematkojen väestöryhmittäisistä, ajallisista ja alueellisista eroista.

Henkilöliikennetutkimus on ympäri-vuotinen ja se kattaa kaikki viikonpäivät ja vuodenajat. Uusimmassa tutkimukses-sa selvitettiin suomalaisten liikkumista ajanjaksolla 1.1.–31.12.2016. Tutkimuk-seen oli mahdollista vastata puhelimitse, verkossa ja kirjeitse. Vastausaste oli 44 prosenttia. Kaikkiaan tutkimukseen vas-tasi yli 30 000 suomalaista.

Valtakunnallisen ja seutukohtaisten raporttien lisäksi aineistosta on laadittu teemoittaisia faktakortteja, jotka koske-vat pyöräilyä, joukkoliikennettä, liikku-mispalveluiden potentiaalia ja työmat-koja.

Lisätietoja tutkimuksesta ja tutki-musjulkaisut ovat saatavissa verkko-osoitteessa www.hlt.fi

Tulevat kaupunkipyörät ja erilaiset liikkumispalvelut mahdollistavat pyöräi-lyn kasvun. Tällä hetkellä pyöräilyn koko-naissuoritteesta vain noin viisi prosenttia tulee matkoista, joilla pyörää on käytetty muiden kulkutapojen ohella esimerkik-si liityntämatkana. Pyörämatkojen luku-määrään tämä tuo neljän prosentin li-sän. Joukkoliikennematkoista puolitoista prosenttia on matkoja, joilla on myös pyöräilty. Liityntämatkat pyörällä ovat suhteellisen pitkiä, keskimäärin noin 3 kilometriä. Pyöräilyn käyttöä liityntäkul-kutapana rajoittaa muun muassa se, että pyörä jää yleensä matkan toiseen päähän asemalle tai pysäkin lähettyville. Kau-punkiseuduilla kaupunkipyörät lisäävät-kin pyörän käytön mahdollisuutta myös

liityntäkulkutapana (HLT 2018, pyöräi-lyn faktakortti).

Kaupunkikohtaisia erojaJos tarkastellaan tarkemmin seudul-

lisia eroja, niin matkojen keskipituudet eri liikkumistavoilla vaihtelevat. Oulun ja Joensuun seuduilla, jossa pyöräillään eniten, bussimatkojen keskipituudet ovat yli 20 km, kun vastaavasti Helsingin seu-dulla hieman alle 15 km. Tämä heijastuu myös pidempiin matka-aikoihin. Vuo-den aikojen vaihtelu vaikuttaa myös pyö-räilymääriin. Yleisimmin Jalankulku ja pyöräily ovat osittain toisilleen vaih-toehtoisia kulkutapoja. Talvikuukausi-na jalankulku korvaa pyöräilyä. Muina vuodenaikoina jalankulun osuus taas pie-nenee ja pyöräilyn osuus kasva.

Kulkutapaosuudet matkan pituuden mukaan.

Helsingin seutu Oulun seutu

Iäkkäämpien henkilöiden pyöräilyn

määrä on hieman kasvanut.

osuu

s pi

tuus

luok

an m

atko

ista

%

km

100

90

80

70

60

50

40

30

20

10

0

0-1

1-2

2-3

3-5

5-7

7-10

10-2

0

20-3

0

30-4

0

40-5

0

50-6

0

60-8

0

80-1

00

100-

120

120-

150

150-

200

yli 2

00

kaik

ki

muu

henkilöauto, matkustaja

henkilöauto, kuljettaja

raide

bussi

pyöräily

jalankulku

14 Poljin 1/2018

PYÖRÄILIJÄT TUNTURILUONNOSSATeksti: Sanna OjajärviKuvat: Eetu Leikas ja Sanna Ojajärvi

Talvipyöräilyn suosio nousee kohisten Ylläksellä. Huollettuja talvireittejä on jo lähes sata kilometriä. Pyöräilijöiden lisäksi näillä talvipoluilla kulkevat kävelijät ja lumikenkäilijät. Reitit kulkevat samoissa

maisemissa kuin 330 kilometriä hiihtolatuja, joista Ylläksen tunturialue on tullut tunnetuksi. Miten luonnossa liikkumisen moninaiset tavat mahtuvat samalle tunturialueelle?

Olen juuri hiihtänyt kauniin kum-puilevan metsätaipaleen Ylläk-sen Latvamajalle ja saanut sukset

jalastani, kun metsästä alkaa kuulua ko-vaa kohinaa. Mukavaa alamäkeä Latva-majalle laskettelee fatbikeilla pyöräilevä porukka. Pyöräilypolut ovat kuulemma täydellisessä kunnossa: pohja on kova ja reunat sopivan pehmeät, joten ei haittaa, vaikka eturengas välillä suistuisi polulta tiukassa mutkassa ja polkija löytäisi it-sensä lumen uumenista. Ainoastaan ylös pääseminen tuottaa vaikeuksia, sillä rei-lun metrin syvyinen pakkaslumi upottaa nopeasti. Sisällä Latvamajassa pyöräilijät saavat eteensä vastapaistetut lätyt, joihin on taiteiltu kermavaahdosta fatbike. Lat-vamajan kahvilayrittäjä on osannut tart-tua nousussa olevaan pyöräilybuumiin.

Hoidettuja talvireittejä jo lähes sata kilometriä

Ylläksellä talvipyöräilyn suosio on nous-sut kohisten muutamassa vuodessa. Pai-kallisten yrittäjien vuokrafatbiket ovat jatkuvassa käytössä ja huollettu pyörärei-tistö laajenee.

Kaksi vuotta sitten pyöräilin leu-dossa säässä pehmeää talvipolkua pit-kin Kesänkijärven kautta Latvamajal-le. Fatbike-lättyjä ei tuolloin vielä ollut myynnissä, mutta kahvilan omistaja suo-sitteli kokeilemaan huoltoreittiä Kotama-jalle: ”Vaimo on siitä ajanut moottorikel-kalla jo pariin kertaan, joten kyllä pohjan pitäisi olla kunnossa”. Testilenkkini lop-pui kuitenkin lyhyeen, sillä pariin ker-taan moottorikelkalla ajettu reitti oli ai-nakin suojasäällä liian pehmeä voimilleni ja taidoilleni. Sadan metrin etenemiseen sisältyi ainakin kymmenen kaatumista, joten oli annettava periksi ja talutetta-va pyörä takaisin Latvamajalle. Vauhtiin pääseminen kaatumisen jälkeen oli lähes mahdotonta pehmeällä alustalla.

Vielä talvikaudella 2016-2017 Ylläk-sen talvireitistö koostui ensisijaisesti la-tukahviloiden ja taukopaikkojen huolto-reiteistä ja polut hoidettiin talkootyönä. Reiteille oli selvästi kysyntää, johon mat-kailusta elävässä kylässä on vastattu hy-vin: talvikaudella 2017-2018 pyöräilyyn soveltuvia reittejä on jo yhdeksänkym-mentä kilometriä. Uudet reittilinjauk-set on suunniteltu huolella Metsähalli-tuksen, Ylläksen Matkailuyhdistyksen ja muiden paikallisten toimijoiden kesken. Reitit yhdistyvät toisiinsa luontevasti ja niitä ajamalla voi kivuta ylös tunturiin tai kiertää esimerkiksi Ylläksen tai Lainio-tunturin. Reittejä löytyykin joka lähtöön ja parhaiten niihin tutustuu ajamalla. Va-litsemista helpottaa latukartoista ja las-kettelurinteistä tuttu vaativuusasteikko sininen-punainen-musta.

Laajentunut verkosto tarvitsee myös ammattimaista kunnossapitoa. Kulu-valle talvikaudelle Ylläksen Matkailuyh-distys ry. kilpailutti reittien kunnossa-pidon, josta moottorikelkoilla ja auroilla vastaavat jo suunnittelutöissä mukana olleet Team Sportia Äkäslompolon Olli Suvilampi ja Timo Veijalainen. ”Reitti-mies” Timo Veijalainen kuvaa paikallis-

Sisällä Latvamajassa pyöräilijät saavat

eteensä vastapaistetut lätyt, joihin on taiteiltu

kermavaahdosta fatbike.

15Poljin 1/2018

lehti Kuukkelissa (nro 6/vko 11) reitistön suunnittelua: ”Reittien suunnittelussa on pyritty ajattelemaan erityisesti pyöräili-jöitä […] Pyöräilijä ei kaipaa eikä tarvit-se latujen kaltaista monta metriä leveää uraa. Kapea mutkitteleva ura on omiaan pitämään reitit mielenkiintoisina.” Reit-tejä ei kuitenkaan ole tarkoitettu ainoas-taan pyöräilijöille, vaan ne ovat kävelijöi-den, polkujuoksijoiden, hiihtovaeltajien ja lumikenkäilijöiden käytössä. Välillä reitit risteävät myös vakiintuneen latu-verkoston kanssa. Kuten voi arvata, ei yh-teentörmäyksiltä ole täysin vältytty.

Kuka nyt ladulla kävelisi?

Ylläs on perinteisesti ollut tunnettu laa-jasta ja monipuolisesta, 330 kilometrin mittaisesta latuverkostostaan. Ylläksen talvikävijöistä valtaosa, 89 %, harrastaa maastohiihtoa ladulla. Pyöräily, lumi-kenkäily ja kävely ovat uusia aktiviteet-teja talvisissa tunturimaisemissa, joissa hiihtäjä on tottunut olemaan ensisijai-nen kulkija. Hiihtäjällä on suomalaises-sa kulttuurissa muutoinkin erityisasema, sillä ladulla kävelemistä ei katsota hyväl-lä missään päin Suomea. Ylläksen alueen matkailijamäärä on viime vuonna kasva-nut ennätysmäisesti, ja noin puolet koko vuoden matkailijavirrasta on kotimaisia matkailijoita. Suomalainen latukulttuuri ei siis automaattisesti ole tuttua kaikille Ylläksellä vieraileville.

Latujen pyhyys saattaa tulla yllätyk-senä keskieurooppalaisille matkailijoille, jotka lähtevät hotellimajoituksesta lähi-ympäristöön jaloittelemaan ja hämmäs-tyvät ohi pyyhältävien hiihtäjien vihaisia kommentteja tai mulkaisuja. Yhtälailla yllättyneitä ovat toki hiihtäjätkin, jotka eivät ole tottuneet siihen, että laduilla tai niiden lähistöllä kohtaa suksettomia kul-kijoita. Itsekin olen suksilla liikkuessani tuskaillut sitä, että etenkin hotellien lä-heisyydestä alkavilla latuosuuksilla saat-taa väliin kävellä useampi turistiryhmä. Tilanne on kuitenkin kohentunut muu-tamassa vuodessa, sillä Ylläksellä on teh-ty määrätietoista työtä talvireittietiketin opettamiseksi kaikille kulkijoille. Oike-astaan kysymys on vielä tätäkin laajem-masta reittimerkintöjen uusimisesta: matkailijamäärien ja ulkomaisten mat-kailijoiden osuuden kasvaessa reittimer-

kintöjen yhdenmukaisuus ja yksiselittei-syys ovat nousseet uuteen arvoon.

Ylläksellä ennustetaan etenkin tal-vipyöräilijöiden määrän kasvavan enti-sestään. Fatbike on selvästi tuonut tun-turiluonnon lähemmäksi myös niitä matkailijoita, jotka eivät lyhyellä lomal-

laan ehdi tai halua opetella hiihtämään. Pyörällä pääsee nyt vaikka tunturin hui-pulle ihailemaan henkeäsalpaavan kau-nista näkymää. Ja hyvä niin. Luontoelä-myksiä pääosin Britanniasta, Ranskasta, Sveitsistä, Alankomaista ja Saksasta saa-puvat vieraat Ylläkseltä hakevatkin.

Reitit turvallisemmiksi ja käyttäjälähtöisemmiksi

Ylläksen alueen reittien viitoitus nousi uudelle tasolle maasto- ja ulkoilureittien luotettavuutta vahvistavan REILA-hank-keen (2015-2018) myötä. Ylläsjärvel-lä toteutetusta pilotista vastasivat Lapin Pelastuslaitos, Metsähallitus, Lapin am-mattikorkeakoulun Matkailualan tut-

Pyöräilyn taitajia on maailmassa varmasti

enemmän kuin murtomaahiihtotaitoisia.

16 Poljin 1/2018

kimus- ja koulutusinstituutti. Ylläksen tunturialue oli oiva kohde pilotille: mat-kailijamäärä on kasvussa, erämaa-alue on laaja, kesä- ja talvireittejä on valtava määrä, reitit ovat pitkiä ja niillä on usei-ta ylläpitäjiä ja erilaisia merkintäkäytän-töjä.

Turvallisuuden parantuminen on vii-toituksen uusimisen keskeinen tavoite. Tämä onkin tärkeää, sillä Ylläksen reiteil-lä kulkevat Lapin erämaaoloihin tottu-mattomat kansainväliset ja suomalaiset vieraat. Yhdenmukainen symboliikka, pi-meässäkin näkyvät, heijastavat tekstit ja uuden pelastus- ja paikannusmerkit tuo-vat turvaa tunturissa liikkuville ja heitä tarvittaessa luonnosta pelastaville.

Ylläksen talvipolkujen viitoituksessa on otettu oppia REILA-hankkeesta. Pol-kujen viitoituksessa on kiinnitetty eri-tyistä huomiota reittien lähtöalueiden huolellisiin merkintöihin. Näin reittien viitoitus palvelee entistä paremmin mat-kailijoita, jotka eivät tunne reittejä en-

tuudestaan. Muutos onkin huomattava: aiemmin reittien alkupisteitä joutui ar-vailemaan eikä risteyskohdissa aina ol-lut aivan selvää, mihin reitin oli tarkoitus jatkua. Käyttäjälähtöinen viitoitus osoit-taa yksiselitteisesti senkin, millä tavoin milläkin reitillä sopii kulkea.

Uudesta reittijärjestelmästä huoli-matta vieraalle haasteita tuottaa se sama asia, joka on Ylläksen matkailuvaltti: reit-tien moninaisuus. Samalta lähtöpaikalta saattaa löytyä kymmenenkin viittaa eri-laisia kulkumuotoja ja eri vuodenaikoina ylläpidettyjä reittejä osoittamaan. Aina ei vierailija myöskään malta jäädä tutkai-lemaan viittaviidakon sisältöjä riittävän huolellisesti.

Yhteiskäyttö opettaa huomaavaisuutta

Latualueen koskemattomuuden pienestä pitäen sisäistäneenä havaitsin sykkeeni nousevan alamäessäkin, kun tajusin Lat-

vamajalta palatessani joutuvani pyöräile-mään sillan yli samalla reitillä hiihtäjien kanssa. Fatbike hiihtäjien joukossa tun-tui kieltämättä norsulta posliinikaupassa. Onneksi kohdalleni osui ymmärtäväinen hiihtäjä, joka ystävällisesti jutellen osoit-ti sauvallaan, missä pyörälle sopiva talvi-polku jatkuu. Toisenlaisestakin sauvan-käytöstä olen valitettavasti kuullut.

Talvipyöräilyn odotetaan lisäävän suosiotaan Ylläkselle matkaavien kes-kuudessa. Pyöräilyn taitajia on maail-massa varmasti enemmän kuin murto-maahiihtotaitoisia, siksi kohteliaisuus ja mielen maltti ovat ainoita neuvoja, joita luonnossa toisiaan kohtaaville kulkijoil-le voi antaa. Vaikka satunnaiseenkaan la-tualueella kävelyyn ja pyöräilyyn ei ole Suomessa totuttu, ei kohtaamisia reittien joka metrillä ole hyvästä suunnittelus-ta huolimatta täysin pystytty välttämään. Eikä raivoaminen auta, vaikka pyöräilijä tai kävelijä olisi uudistetusta viitoitukses-ta ja tarkasta talviurheilukartasta huoli-

jatkuu s. 18 >>

17Poljin 1/2018

Uudet reittimerkinnätkään eivät auto-maattisesti johda siihen, että jokainen kulkija löytäisi itsensä tarkoitetulta po-lulta. Edelleen latualueelle eksyy käve-lijäporukoita etenkin hotellien läheisyy-dessä. Myös väärinkäsityksiä esiintyy, sillä edelleen hiihtäjät saattavat kuvitella, että pyöräilijä on väärässä paikassa polki-essaan latualueella sillan yli.

Matkailijoiden onneksi Ylläksellä on ymmärretty viestinnän merkitys: uusista reiteistä, sovussa kulkemisesta ja moni-naisista tavoista nauttia Ylläksen talves-ta viestitään niin paikallislehti Kuukkelin kuin sosiaalisen median välityksellä.

Haasteena on kansainvälisten vie-raiden tavoittaminen. Siksi majoitus- ja palveluyrittäjien toivotaankin kertovat Ylläksen reittien talvietiketistä suomen kieltä taitamattomille vierailleen.

On kaikkien etu, että reiteillä saa kul-kea rauhassa pelkäämättä kanssakulkijan vihastumista.

Viestinnällinen teko on myös perin-teisen latukartan korvaaminen Talviur-heilukartalla. Uudistuksen oivaltavuus piilee siinä, että samaan karttaan on mer-kitty sekä ladut että talvipolut, joilla voi-daan kulkea kävellen, lumikengillä ja pyörillä. Kartasta löytyvät myös ne koh-dat, joissa erilaiset kulkutavat kohtaavat.

Vaikka reitit on pääsääntöisesti py-ritty pitämään erillään, ei kaikkia koh-taamisia ole voitu välttää. Tyypillisiä hiihtäjien, kävelijöiden ja pyöräilijöiden kohtaamispaikkoja ovat esimerkiksi jokia ylittävät sillat.

Talviurheilukarttaa tutkailevalla hiih-täjällä on näin mahdollisuus joko valita sellaiset latureitit, jotka eivät risteä pyö-räreitin kanssa tai totutella jo etukäteen ajatukseen, että muutaman kymmenen metrin matkalla reitti on kaikille kulki-joille yhteinen.

Talviurheilukartan kääntöpuolel-ta löytyy suomeksi ja englanniksi Talvi-reittien etiketti, jossa muistutetaan luon-toon lähtijää mm. hoidettujen latujen ja talvipolkujen eroista sekä turvallisuus-asioista: sään nopeasta muuttumisesta ja jokaisen velvollisuudesta auttaa mui-ta kulkijoita tarvittaessa. Kerrotaanpa sekin, että nopeampi hiihtäjä väistää hi-taampaa hiihtäjää ja että ylämäkeen kii-peävä väistää alamäkeen laskevaa hiih-täjää. Näin myös kansainväliset vieraat tutustuvat suomalaiseen latuetikettiin.

Painetun Talviurheilukartan lisäksi Ylläksen matkailuyhdistys tuottaa vuo-sittain sähköisen Reitti- ja latupalvelun. Sähköisen palvelun lisäarvona voi pi-tää mm. reaaliaikaista kunnossapitoseu-rantaa, latukahviloiden aukioloaikoja ja tarkkoja karttoja, joiden avulla on helppo suunnitella päivän reittejä ja laskea ek-sakteja pituuksia reiteille.

Ulkoilureittien aloituspisteisiin on myös lisätty tietoa mm. latukahviloiden aukioloajoista ja keliolosuhteiden vaiku-tuksesta reittien kiertämiseen kuluvaan aikaan ja energiaan.

Ajantasaista tietoa reittien kunnosta ja latukahviloiden aukiolotilanteesta jae-taan facebookissa. Kuluvalla talvikaudel-la esimerkiksi Tunturijärven latukahvila on toistuvasti viestinyt faceookissa ole-vansa suljettu -24 asteen pakkasrajan yli-tyttyä.

”6. helmikuuta: Aamulla kylillä rapi-at -30c, joten valitettavasti vielä tiistai-nakin jää Tunturijärven kahvila avaa-matta. Pahoittelut. Heti kun lauhtuu -24 lauhemmalle puolelle niin avataan!

20. helmikuuta Ke-pe joudumme valitettavasti pitämään Tunturijärven kahvilan suljettuna pakkasrajan ylitty-essä. Webasto reistailee edelleen, ja aa-muisin on kova pakkanen myös mökin sisällä..Pahoittelut. Onneksi lähinaa-purit: Luosu, Aurinkotupa, Velho, Y1 ja Kellokas ovat sähköjen ja teiden äärellä ja palvelevat normaalisti.”

Ylläksen ladut -facebook-sivulla on huomioitu myös kansainväliset vieraat:

”Aina ei aurinko paista, mutta se ei ulkoilun riemua poista Tänään hoide-

taan I ja II hoitoluokan ladut sekä Keron lenkki, koska on Myllyhiihtopäivä. Tuu-linen ja lumisateinen keli, joten suositte-lemme suojaisia ja metsäisiä reittejä hiih-dettäväksi tänään.

The sun does not shine at the moment but we can still enjoy outdoorlife! Or what do you think? Today we drive the I and II maintenance category xc skiing tracks and around Äkäskero because It's Myllyhiihto day. ”

Lisäksi löytyy Ylläs Outdoors -face-bookryhmä, joka ylläpidon kuvauksen mukaan on “kohtaamispaikka kaikille Yl-läksen ulkoiluaktiviteeteista kiinnostu-neille. Voit jakaa kokemuksiasi kuvin ja sanoin, kysellä vinkkejä ja tutustua toisiin Ylläksen ystäviin. Ryhmässä jaetaan myös ajankohtaista tietoa Ylläksen latujen ja reittien huoltotiimien toimesta.” Ryhmäs-sä on 729 jäsentä, ja sen sisällöt vaihtele-vat vierailijoiden videoista reittien ylläpi-totietoihin. Välillä syntyy keskusteluakin.

Ylläksen alueen toimijat taitavat käyt-täjälähtöisen viestinnän: monenlaiset kul-kijat tavoitetaan, kun viestintä on monika-navaista, vuorovaikutteista ja sisällöiltään olennaista. Parhaimmillaan viestitään useammalla kielellä, jotta myös kansain-väliset vieraat pystyvät seuraamaan ajan-kohtaisia asioita.

Talviulkoilureiteistä, latuetiketistä ja tunturiolosuhteiden vaativuudesta viesti-minen tuleekin varmasti entistä tärkeäm-mäksi matkailijamäärien kasvaessa. Vi-rallisten toimijoiden lisäksi sujuvista ja turvallisista kohtaamisista ulkoilureiteillä vastaavat kaikki tunturialueella liikkuvat.

Viestintä lisää tunturirauhaa

jatkuu s. 18 >>

18 Poljin 1/2018

täneen hiihtäjäpariskunnan takaisin ma-japaikkaansa juuri ja juuri ennen pimeän tuloa. Olivat kaiken kukkuraksi suunnis-tamassa aivan väärään suuntaan pakka-sen kiristyessä ja pimeyden laskeutuessa -- mitä ilmeisimmin ilman taskussa kul-kevaa talviurheilukarttaa.

Tunturialueen viitoituksen ja pelas-tus- ja paikannusmerkkien kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää ja helpottaa sekä reittien että eksyneiden retkeilijöiden löytymistä. Me matkailijat voimme kan-taa vastuumme ostamalla vuosittain tuo-reet reittikartat ja kuljettamalla niitä mu-kanamme maastossa. Samalla tuemme reittien ylläpitoa ja kehittämistä ja saam-me jatkossakin nauttia hyvin suunnitel-luista, merkityistä ja huolletuista talviul-koilureiteistä Ylläksen alueella.

matta joskus vahingossa eksynyt väärälle reitille. Osaapahan sitten seuraavalla ker-ralla katsoa tarkemmin.

Ylläksen talviurheilureiteillä liikku-minen muistuttaa siitä, että tärkeintä eri kulkumuotojen kohtaamisissa on so-siaalisuus ja huomaavaisuus. Parhaim-millaan meno muistuttaa hollantilais-ta pyöräilyä: vaikka eritahtisia liikkujia on paljon, on ihmisillä aikaa katsahtaa toisiaan silmiin ja hymyillä hyväksyväs-ti, vaikka turisti vähän töppäilisikin. Yh-teisellä liikkumisen ja tunturiluonnosta nauttimisen asialla kun olemme kaikki!

Ylläksen talviurheilureiteistä tulee Hollanti mieleen toisestakin syystä: rei-tistö on hyvin suunniteltu ja viitoitettu kokonaisuus, jossa satunnainen turisti-kin pystyy liikkumaan suhteellisen hel-posti. Tosin tunturiolosuhteet saattavat yllättää tiheään kaupunkiseutuun tot-tuneen hollantilaisturistin: muutama viikko sitten opastin voimansa yliarvioi-neen ja koko päivän tunturia ympäri kier-

Ylläksen matkailuyhdistysYlläksen Matkailuyhdistys on Ylläk-sen alueorganisaatio jonka pääteh-täviä ovat Ylläksen latujen ja reittien ylläpitäminen ja kehittäminen sekä Ylläksen alueen sisäisen liikenteen parantaminen.

Yhdistyksen jäseninä (170) on Kolarin ja Ylläksen alueen yrityksiä ja mökkiläisiä. Myös Kolarin kunta on mukana Ylläksen matkailuyhdis-tyksen toiminnassa ja talvipolkujen suunnittelussa ja kehittämisessä. Yl-läksen matkailuyhdistys teettää vuo-sittain Ylläksen reittikartat, joiden myyntituotto käytetään latu- ja reit-tiverkoston ylläpitoon ja kehittämi-seen.

19Poljin 1/2018

Viime vuoden Velo-city -konfe-renssissa oli mahdollista päästä kuuntelemaan ja oppimaan, mi-

ten muissa maissa vastaavia arviointeja tehdään. Tavoitteena olikin löytää ideoi-ta ja vinkkejä, miten PyöräKompassin vi-ritystä tulisi jatkaa ja mitä suomalaisella työkalulla olisi annettavaa muille asiasta kiinnostuneille.

Velo-cityn kolmantena seminaari-päivänä järjestettiin sessio ”The Power of Competition: Benchmarking Each Ot-her”, jossa esiteltiin Ruotsin, Saksan ja Hollannin työkaluja pyöräilyolosuhtei-den arvioimiseen. Sessio oli mielenkiin-toinen, osittain se tarjosi uusia näkökul-mia mittaamiseen ja osittain muistutti vanhoista hyvistä opeista. Keskustelus-sa nousi esiin kaksi tärkeää muistettavaa asiaa: mieti tarkkaan mitä mittaat ja mi-ten viestit siitä.

Michael Koucky, joka on yksi Ruotsin arvostetuimmista pyöräilyasiantuntijois-ta, esitteli Ruotsin kuntien pyöräilyolo-ja mittaavan työkalun, Kommunvelo-meterin. Velometeriä toteuttaa Ruotsin pyöräilijöiden yhdistys Cykelfrämjandet, joka on tehty kyselyä jo vuodesta 2010 ja sen suosio kasvanut vuosi vuodelta. Ruotsin arvointityökalu on sähköisen ky-selyn kautta täytettävä lomake, joka ar-vioi kunnan pyöräilyolosuhteita 11 osa-alueen kannalta. Menetelmä on kevyt ja perustuu kunnan omiin tietoihin pyöräi-lyolosuhteista. Menetelmän vahvuuksina on sen toteuttamisen helppous ja vahva viestinnällinen rooli ja sen tuoma näky-vyys pyöräilyn edistämistyölle. Kouckyn mukaan Kommunvelometer on pystynyt vahvistamaan edistämistyötä ja luomaan pyöräilymyönteisempää asenneilmapii-riä kuntiin. Tulosten mukaan kuntien pistekeskiarvo on noussut vuosittain 1,5 pistettä. Menetelmän heikkoutena on tu-losten vertailtavuus. Kysely toteutetaan niin, että jokainen kunnan edustaja vas-taa itsenäisesti kysymyksiin. Täten vas-tauksiin liittyy aina tiettyä tulkinnanva-

Teksti: Minna Raatikka

Miten pyöräilykuntaa arvioidaan?Pyöräilykuntien verkoston ja WSP Finlandin kehittämä uusi kuntien pyöräilyoloja arvioiva työkalu, PyöräKompassi, on valmis. PyöräKompassia kehitettiin vuodet 2016-2017 yhdessä pilottikuntien kanssa.

raisuutta. Ruotsin tavoitteena on lisätä mukana olevien kuntien määrää ja ke-hittää menetelmään yhä laadukkaam-maksi. Tuoreimman barometrin mukaan Ruotsin pyöräilymyönteisin kunta vuon-na 2017 oli Lund. Lue tuorein julkaisu ja lisätietoja täältä: cykelframjandet.se/om-oss/vad-vi-gor/kommunvelometern/

Toinen mielenkiintoinen puheen-vuoro oli Hollannin pyöräliikenteen asi-antuntijan, Jaap Kammingan, pitämä esitelmä Hollannin pyöräilyolojen arvioi-misesta. Hollannissa on aikaisemmin ol-lut käytössä Fietsbalans, joka on toiminut myös Suomen PyöräKompassin yhtenä esikuvana. Fietsbalansisssa arvioidaan pyöräilyolosuhteita 11 eri mittarin avulla. Arviointi on tehty sekä haastatteluin että maastossa. Kokemuksien mukaan kerät-tyä tietoa on laajasti ja kattavasti, mut-ta sen hyödyntäminen on ollut työlästä. Tämän takia Hollannissa onkin kehitetty Fietsbalansista päivitetty versio ”Cycling city elections”, jossa kunnat saavat itse hakea mukaan ”kilpailuun Hollannin parhaasta pyöräilykaupungista”. Kun-nat jättävät ns. bidbookin tuomaristol-le, johon he ovat keränneet vaaditut tie-dot pyöräliikenteestä ja sen olosuhteista. Lisäksi hakijakaupungin tulee perustel-la, miksi heidät pitäisi valita. Uutena nä-kökulmana Fietsbalansiin verrattuna on asukkaiden mielipiteen nostaminen yh-deksi arviointikriteeriksi. Kaikki haluk-

kaat voivat arvioida oman kaupunkinsa pyöräilyolosuhteita ja niiden perusteella kunta saa arvosanan itselleen.

Molemmissa puheenvuoroissa viitat-tiin mittaamisen ja arvioimisen haasteel-lisuuteen. Dataa voidaan tarkastella sekä subjektiivisesta että objektiivisesta näkö-kulmasta. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Subjektiivisen tiedon kerääminen on usein ketterämpää ja hel-pompaa kuin tilastollisesti luotettavan tiedon, toisaalta objektiivinen tieto luo luotettavamman pohjan tuloksien ver-tailuun. Sessioon osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että näiden kahden sekoitus antaa parhaimman kuvan pyöräilyolo-suhteista. Kaikki näkökulmat ovat terve-tulleita ja ensisijaista onkin olla tarkkana, että viestii siitä, mitä mittaa. Näin välty-tään väärinymmärryksiltä. Lisäksi on hyvä muistaa, että ilman tulosten vies-timistä, kerätty tieto on turhaa. Suomen PyöräKompassi sijoittuu juuri näiden kahden välimaastoon. Kuitenkin enem-män nojautuen Hollannin alkuperäisen FIetsbalansin suuntaan, jossa infrastruk-tuurin laatua halutaan arvioida mahdolli-simman kattavasti.

Lisätietoja PyöräKomapassista ja pyöräilykuntien arvoinnista:

matti.hirvonen@poljin.fiminna.raatikka@poljin.fi

20 Poljin 1/2018

• Kuntien, valtion, järjestöjen, yritysten ja tutkimuslaitosten väli-nen yhteistyöverkosto.• Pyöräilyn lisääminen liikennemuotona ja arkiliikuntana, joka tuottaa hyvinvointia yksilölle, ympäristölle ja yhteiskunnalle.• Pyöräilykuntien verkosto haluaa: laadukkaat ja turvalliset pyö-räilyolosuhteet kaikille, kaksinkertaistaa pyöräilyn määrän Suo-messa ja vahvistaa pyöräilyn edistäjien yhteisöä.www.poljin.fi

Pyöräilykuntien verkoston toimintaan ovat tervetulleita kaikki pyöräilyn edistämisestä kiinnostuneet suomalaiset kunnat, kaupungit, yritykset, järjestöt ja muut yhteisöt.• Jäsenmaksut 2018· kunnassa asukkaita alle 7001 230 euroa· kunnassa asukkaita 7001-10 000 370 euroa · kunnassa asukkaita 10 001-20 000 580 euroa· kunnassa asukkaita 20 001-50 000 980euroa· kunnassa asukkaita 50 001-100 000 1420 euroa · kunnassa asukkaita yli 100 000 1990 euroa

Pyöräilykuntien verkosto ryLiity edelläpolkijoiden kasvavaan joukkoon!

AKAAJyri Sarkkinen 040 335 3207jyri.sarkkinen@akaa.fiALAJÄRVI Kirsti Kivelä 044 2970 215kirsi.kivela@alajarvi.fiASIKKALA Matti Kettunen 044 7780247matti.kettunen@asikkala.fiESPOOHeini Peltonen 043 824 7212heini.peltonen@espoo.fiEURAJOKI Jarmo Olli 044 312 4267jarmo.olli@eurajoki.fiFORSSATero Tiensuu (03) 4141 5602tero.tiensuu@forssa.fiHAAPAJÄRVI Jarmo Eronen 044 445 6202jarmo.eronen@haapajarvi.fiHANKOHannu Simelius 040 581 5065hannu.simelius@hanko.fiHAUSJÄRVIJari Kovanen 019 758 6780jari.kovanen@hausjarvi.fiHEINOLAMatti Nieminen 0500 618 785matti.nieminen@heinola.fiHELSINKINiklas Aalto-Setälä 09 31037348niklas.aalto-setala@hel.fiHYVINKÄÄKimmo Kiuru 019 459 4645 kimmo.kiuru@hyvinkaa.fiHÄMEENLINNAMinna Aakkula 03 621 2317minna.aakkula@hameenlinna.fiIIKatja Arvola 040 702 1388katja.arvola@ii.fiIISALMI Pekka Partanen 040 5454567pekka.partanen@iisalmi.fi IMATRAPäivi Pekkanen 020 617 4418paivi.pekkanen@imatra.fiJANAKKALAHeikki Tamminen (03) 680 1292heikki.tamminen@janakkala.fiJOENSUUJarmo Tihmala 050 311 6261jarmo.tihmala@jns.fi JYVÄSKYLÄTimo Vuoriainen (014) 266 5144 timo.vuoriainen@jkl.fi JÄRVENPÄÄSari Piela (09) 27191 sari.piela@jarvenpaa.fi KAARINAJyrki Lappi (02) 588 4800jyrki.lappi@kaarina.fiKAJAANI Jari Kauppinen 044 710 0647jari.kauppinen@kajaani.fiKANGASALAMarkku Lahtinen 050 596 9124markku.lahtinen@kangasala.fiKARVIASirpa Ala-Rämi (02) 5727 9402 sirpa.ala-rami@karvia.fi

KAUHAVAAnne Koivisto 050 330 5317 vapaa-aikatoimi@kauhava.fiKAUNIAINENLennart Långström (09) 505 6387lennart.langstrom@kauniainen.fiKAUSTINENArto Alpia 040 056 9401 arto.alpia@kaustinen.fiKEMIÖNSAARI Benjamin Donner 040 662 3833benjamin.donner@kimitoon.fiKEMPELEEelis Rankka 050 463 6502 eelis.rankka@kempele.fiKEURUUHeli Peltola 040 827 2753heli.peltola@keuruu.fiKOKKOLACarita Laitala 044 780 9300carita.laitala@kokkola.fiKOUVOLATimo Martikainen 020 615 6755timo.martikainen@kouvola.fiKUOPIOPaula Liukkonen 044 718 5304paula.liukkonen@kuopio.fiLAHTI Kristiina Kartimo 050 559 4100kristiina.kartimo@lahti.fiLAITILAElina Rautanen 040 198 4525elina.rautanen@laitila.fiLAPPEENRANTAMauri Backman 040 506 5761 mauri.backman@lappeenranta.fiLAUKAA Jan Viilos 040 583 5320jan.viilos@laukaa.fiLEMPÄÄLÄTimo Nevala 050 67 180timo.nevala@lempaala.fiLIEKSAJarmo Honkanen 040 104 4113jarmo.honkanen@lieksa.fiLIETOMika Närvi (02) 4873 3254mika.narvi@lieto.fiLIMINKATeemu Haapala 044 577 9037 teemu.haapala@liminka.fiLOHJATimo Mäkinen (019) 369 4435timo.makinen@lohja.fiLOPPIMira Sydänmaa 040 330 6033mira.sydanmaa@loppi.fiLOVIISAMarkus Lindroos 050 382 7550markus.lindroos@loviisa.fiMASKU Marika Nurmikko 044 7388 230marika.nurmikko@masku.fiMYNÄMÄKITimo Oja 050 5856 772timo.oja@mynamaki.fiMÄNTYHARJUOlli Marjalaakso 040 7741 902olli.marjalaakso@mantyharju.fiMÄNTTÄ-VILPPULAHannu Kemppainen 044 728 8789hannu.kemppainen@manttavilppula.fi

NIVALA Janne Kaarlela 044 4457 423janne.kaarlela@nivala.fiNOKIAJouni Saranpää (03) 5652 0690jouni.saranpaa@nokiankaupunki.fiNURMIJÄRVIPia Korteniemi 040 317 2311pia.korteniemi@nurmijarvi.fiORIVESIPäivi Valkama 050 329 5303paivi.valkama@orivesi.fiOULUJorma Heikkinen 044 703 2112jorma.heikkinen@ouka.fiPADASJOKIPauliina Koskela 0400 419 364pauliina.koskela@padasjoki.fiPAIMIOMarkku Kylén 02 474 5400markku.kylen@paimio.fiPARAINENMartti Nilsson 040 537 9000martti.nilsson@parainen.fiPERHO Raija Sahlgren 040 528 9971raija.sahlgren@perho.fiPIETARSAARIBen Griep 786 3328 044 785 1328 ben.griep@pietarsaari.fiPIRKKALATero Vesanto 050 540 5279tero.vesanto@pirkkala.fiPORISanna Välimäki 044 701 4180sanna.valimaki@pori.fiPORNAINENHannu Haukkasalo 040 1745014hannu.haukkasalo@pornainen.fiPORVOOHanna Linna-Varis (019) 5202 814hanna.linna-varis@porvoo.fiPUUMALAKimmo Hagman 0500 654 590kimmo.hagman@puumala.fiPÄLKÄNEPetri Ketola 040 580 8270petri.ketola@palkane.fiRAASEPORIJan Gröndahl 040 5320392jan.grondahl@raasepori.fiRAISIOMarja Uusitalo (02) 434 3401marja.uusitalo@raisio.fiRAUMALeena Ruusu-Viitanen (02) 8343 610 leena.ruusu-viitanen @rauma.fiRIIHIMÄKIAili Tuppurainen (019) 758 4926aili.tuppurainen@riihimaki.fiSALO Jarmo Heino 02 778 5100jarmo.heino@salo.fiSAVONLINNA Harri Halko 044 4174620harri.halko@savonlinna.fiSEINÄJOKIKeijo Kaistila (06) 416 2230keijo.kaistila@seinajoki.fiSIPOO Eveliina Harsia 09 2353 6727eveliina.harsia@sipoo.fi

SIUNTIOMaarit Tuomisto 050 386 0825maarit.tuomisto@siuntio.fiSOTKAMOHelka Leimu-Pelkonen 044 750 2121helka.leimu-pelkonen@sotkamo.fiTAMPERETimo Seimelä 040 758 2104timo.seimela@tampere.fi TURKUSusan Nymander 040 716 3220susan.nymander@turku.fiTUUSULARisto Kanerva (09) 8718 2220risto.kanerva@tuusula.fiUTAJÄRVIHannele Karhu 0500 584 506hannele.karhu@utajarvi.fiUUSIKAUPUNKILeena Arvela-Hellén 0500 743 087leena.arvela-hellen@uusikaupunki.fiVAASAJukka-Pekka Raja-aho 0400 510 239jukka-pekka.raja-aho@vaasa.fiVALKEAKOSKITimo Lamminpää 040 335 7714timo.lamminpaa@valkeakoski.fiVANTAATimo Väistö (09) 8392 2642 timo.vaisto@vantaa.fi VESILAHTISari Juuti 050 3895 224sari.juuti@vesilahti.fiVIHTI Kalle Simonen 044 4675444kalle.simonen@vihti.fiVÖYRIMikael Österberg (06) 382 1670 mikael.osterberg@vora.fiYLÖJÄRVIArto Huovila 040-133 1412arto.huovila@ylojarvi.fiÄHTÄRI Osmo Sivén 0400 869 481osmo.siven@ahtari.fiÄÄNEKOSKI Markku Auvinen 020 632 3190markku.auvinen@aanekoski.fiETELÄ-POHJANMAAN ELY-KESKUSKjell Lind 0295 027 734kjell.lind@ely-keskus.fiKAAKKOIS-SUOMEN ELY-KESKUSPetteri Kukkola 0400 620 236petteri.kukkola@ely-keskus.fiKESKI-SUOMEN ELY-KESKUSHannu Onkila 050 390 2774hannu.onkila@ely-keskus.fiLAPIN ELY-KESKUSRisto Uusipulkamo 0295 03 7263risto.uusipulkamo@ely-keskus.fiPIRKANMAAN ELY-KESKUSSuvi Vainio 0400 416 473suvi.vainio@ely-keskus.fiPOHJOIS-POHJANMAAN ELY-KESKUSPäivi Hautaniemi 040 571 6067paivi.hautaniemi@ely-keskus.fiPOHJOIS-SAVON ELY-KESKUSKyllikki Komulainen 0295 026 729kyllikki.komulainen@ely-keskus.fiUUDENMAAN ELY-KESKUSMari Ahonen 0295 021 265mari.ahonen@ely-keskus.fi

VARSINAIS-SUOMEN ELY-KESKUSPiritta Keto 0295 022 763piritta.keto@ely-keskus.fi HSL - HELSINGIN SEUDUN LIIKENNE Tarja Jääskeläinen 050 385 5043tarja.jaaskelainen@hsl.fiTAMPEREEN KAUPUNKISEUTUKatja Seimelä 040 503 4237katja.seimela@tampereenseutu.fiTTY / Liikenteen tutkimuskeskus VerneHeikki Liimatainen 040 849 0320 heikki.liimatainen@tut.fiHELSINGIN POLKUPYÖRÄILIJÄT RYPetri Sipilä 050 511 5940petri.sipila@hepo.fiJYVÄSKYLÄN PYÖRÄILYSEURA RYTeemu Tenhunen, 041 544 2195pj@jyps.fiPYÖRÄLIITTO RYMatti Koistinen 044 279 5588matti.koistinen@pyoraliitto.fiSUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RYHanna Aho 040 660 5788hanna.aho@sll.fiSUOMEN PYÖRÄILYUNIONI RYVille Hyvärinen 045 2322 644ville.hyvarinen@pyoraily.fiTAMPEREEN POLKUPYÖRÄILIJÄT RYPompo Stenberg 050 3521809pj@tarakka.fiTURUN POLKUPYÖRÄILIJÄT RYTeemu Vallius, 0400 676 256teemu.vallius@turpo.fiINLINEMARKET OYSamuli Ropponen 040 595 1094samuli.ropponen@inlinemarket.fiLINEA KONSULTIT OYSakari Somerpalo 040 847 8282sakari.somerpalo@linea.fiMDI OY Janne Antikainen 040 764 1829janne.antikainen@mdi.fiNAVICO OYTimo Perälä 040 7060415timo.perala@navico.fiOVELLA OYMika Laukkonen 0505693923mika.laukkonen@ovella.fiRAMBOLL FINLAND OY Reijo Vaarala 040 716 0769reijo.vaarala@ramboll.fiSITO OYVirpi Ansio 050 345 6727virpi.ansio@sito.fiSOLO INTERNATIONAL OYJari Komulainen 0400 591 027jari.komulainen@soloi.fiSTRAFICA OYJuha Heltimo 050 369 4604juha.heltimo@strafica.fiTRAFIX OYEsa Karvonen, 050 375 9169esa.karvonen@trafix.fiVALPASTIN OYMari Päätalo 040 720 2872mari.paatalo@valpastin.fi WSP FINLAND OYMinna Raatikka 040 518 0511minna.raatikka@wspgroup.fi