KASVATUSTIETEIDEN TIEDEKUNTA

RASINKANGAS, LASSE & TOIVIAINEN, PERTTU

MASKULIINISUUDET, STATUS JA VALTA JUNIORIJÄÄKIEKKOJOUKKUEESSA

Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma

Kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö

Luokanopettajan koulutus

2013

Kasvatustieteiden tiedekunta Tiivistelmä opinnäytetyöstä

Luokanopettajankoulutus

Tekijä Rasinkangas, Lasse & Toiviainen, Perttu

Työn nimi Maskuliinisuudet, status ja valta juniorijääkiekkojoukkueessa

Pääaine kasvatustiede

Työn laji pro gradu-tutkielma

Aika Toukokuu 2013

Sivumäärä 73 + liitteet 4

Tiivistelmä

Tutkimuksessa tarkastellaan maskuliinisuutta, statusta ja valtaa erään pohjoissuomalaisen juniorijääkiekkojoukkueen

kontekstissa. Tutkimusmetodeina käytimme osallistuvaa havainnointia, kyselylomakkeita ja puolistrukturoituja

haastatteluja. Tämä tutkimus on laadullinen, kriittisen miestutkimuksen tutkimusperinteeseen asemoituva tutkimus.

Aineiston analyysimenetelmänä käytämme diskurssianalyysiä. Tutkimuksemme sijoittuu vahvasti myös etnografisen

tutkimuksen perinteeseen.

Ensimmäinen tutkimuskysymyksemme: ”Minkä tyyppinen maskuliinisuus asettuu hegemoniseen asemaan

tutkimassamme juniorijääkiekkojoukkueessa?” tarkastelee tutkimassamme jääkiekkojoukkueessa vallitsevaa

hegemonista maskuliinisuutta. Tämän tutkimuskysymyksen avulla pyrimme kartoittamaan sitä, minkä tyyppisten

statusresurssien avulla yksilöt asemoituvat hegemonisen maskuliinisuuden diskurssiin tutkimassamme yhteisössä.

Tämän tutkimuksen yhteydessä hegemonisen maskuliinisuuden diskurssiin asemoituneet yksilöt käyttivät yhteisössä

myös valtaa. Käsittelemme siten myös erilaisten statusresurssien lisäksi hegemonisen maskuliinisuuden diskurssiin

asemoituneiden yksilöiden käyttämää valtaa.

Aineistomme perusteella fyysisyys nousi hegemonisen maskuliinisuuden diskurssiin asemoituvien yksilöiden

merkittävimmäksi yksittäiseksi statusresurssiksi. Muita korkeaan statukseen merkittävästi vaikuttaneita statusresursseja

olivat muun muassa sosiaalisuus, huumori ja välittäminen. Joukkueen hegemonisen maskuliinisuuden diskurssiin

asemoituvien yksilöiden edustama hegemoninen valta-asema perustui tämän tutkimuksen yhteydessä reiluuteen ja

muut huomioon ottamiseen eli niin sanottuun ”rakentavaan valtaan”.

Toinen tutkimuskysymyksemme: ”Miten pojat, jotka asemoituvat erilaisiin maskuliinisuusdiskursseihin, suhteutuvat

toisiinsa vallan ja statuksen näkökulmasta?” tarkastelee joukkueessa ilmenevien erilaisten maskuliinisuuden

konstruktioiden suhteutumista toisiinsa vallan ja statuksen näkökulmasta. Olemme määritelleet aineistomme

perusteella kolme erillistä joukkueessa ilmenevää maskuliinisuuden konstruktiota: banaalit tasapainoilijat, kovikset ja

rauhalliset myötäilijät. Tarkastelemme näiden ryhmien välisiä valtasuhteita vallan erilaisten ulottuvuuksien

näkökulmasta. Erilaisten maskuliinisuuden konstruktioiden välisiä statussuhteita joukkueessa määrittelemme

statusulottuvuuksien (respektipainotteinen/kaverisuosio) näkökulmasta.

Aineistomme perusteella banaalit tasapainoilijat asettuivat maskuliinisuuden konstruktiona parhaiten joukkueen sisäisen

hegemonisen maskuliinisuuden diskurssiin. Tämä ryhmä käytti valtaa muihin maskuliinisuuksiin nähden.

Statusulottuvuuksien näkökulmasta banaalit tasapainoilijat toimivat kaverisuosioon perustuvan statusulottuvuuden

viitekehyksessä. Kovikset käyttivät ”pelkovaltaan” perustuvaa valtaansa rauhallisiin myötäilijöihin nähden ja heidän

statusulottuvuutensa oli ”respektipainotteista”. Kaikkein vähiten valtaa yhteisössä oli rauhallisilla myötäilijöillä, joilla ei

juurikaan ollut valtaa yhteisössä. Tämän ryhmän status oli muihin maskuliinisuuden konstruktioihin verrattuna kaikkein

heikoin.

Asiasanat maskuliinisuudet, hegemoninen maskuliinisuus, valta, status

Faculty of Education Thesis abstract

Department of Educational Sciences and Teacher Education

Degree Programme in Primary Teacher Education

Author Rasinkangas, Lasse & Toiviainen, Perttu

Title Masculinities, status and power in a junior ice hockey team

Major subject Education

Type of thesis Master’s thesis

Year May 2013

Number of pages 73 + 4 appendices

Abstract

This study examines masculinity, status and power in the context of Finnish junior ice hockey team. Ethnographic

material collected during one year includes observation, questionnaires and interview data. This study is qualitative

and influenced by a tradition of critical studies on men and masculinities. Discourse analysis is used as a method of

analysis of the research data.

The first research question is: “what kind of masculinity has reached a position of hegemonic masculinity in the junior

ice hockey team under investigation?” We examined what kind of status resources a person needs and uses, while

trying to locate oneself into the discourse of hegemonic masculinity. The study reveals that the individuals who

located themselves into the discourse of hegemonic masculinity also used power in their reference group. Hence, we

also consider power in the framework of hegemonic masculinity.

Among the individuals who were located into the discourse of hegemonic masculinity, corporality was the most

valuable status resource in their reference group. Other important status resources were humor, social relationships

and caring. Hegemonic power in this reference group was used by representatives of hegemonic masculinity and it was

based on fairness and friendship. This kind of form of power is called “fair power”.

Our second research question examines: “how do boys, who are located into different masculinity discourses, relate

to each other in the perspective of power and status?” We aimed to examine how the different constructions of

masculinities were related to each other in the perspective of power and status. On the basis of analysis of the data,

we have determined three different constructions of masculinities, which arose in the junior ice hockey team. These

constructions are: toughies, silent sympathizers and banal balancers. We examined power relations between these

groups from the perspective of different dimensions of power, as well as status relations of different constructions of

masculinities from the perspective of status dimensions (peer likeability/respect).

According to our data, the banal balancers as a construction of masculinity was settled most explicitly in the

hegemonic masculinity discourse in this particular ice hockey team. This group used power towards other

masculinities. In the perspective of status dimensions, the banal balancers acted in the framework of status dimension

that was based on peer likeability. Toughies used power that based on “fear power” towards silent sympathizers and

their status dimension was based on respect. Silent sympathizers had least power in this reference group. The status

of silent sympathizers was the weakest compared to the other constructions of masculinities.

Keywords masculinities, hegemonic masculinity, status, power

Sisältö

1 JOHDANTO 1

2 TEOREETTINEN VIITEKEHYS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET 5

2.1 TUTKIMUSKYSYMYKSET 6 2.2 MASKULIINISUUS, SUKUPUOLI JA HEGEMONINEN MASKULIINISUUS 8

2.2.1 Hegemonisen maskuliinisuuden kritiikkiä 14 2.2.2 Erilaisia maskuliinisuuksia 16

2.3 STATUSRESURSSIT, STATUSULOTTUVUUDET JA VALLANKÄYTÖN MUODOT 17 2.3.1 Statusresurssit 20 2.3.2 Väkivalta statusresurssina 21 2.3.3 Huumori statusresurssina 23 2.3.4 Fyysis-materiaalisuus statusresurssina 23 2.3.5 Seksuaalisuus statusresurssina 24 2.3.6 Performanssit statusresurssina 25 2.3.7 Sosiaaliset suhteet ja välittäminen statusresursseina 26 2.3.8 Statusulottuvuudet ja vallankäytön muodot 27

2.4 VALTA 28

3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TUTKIMUSPROSESSIN KUVAUS 30

3.1 DISKURSSIANALYYSI 33

4 TUTKIMUSTA KOSKEVAT EETTISET NÄKÖKULMAT 36

5 TULOKSET 38

5.1 HEGEMONINEN MASKULIINISUUS JUNIORIJÄÄKIEKKOJOUKKUEESSA 40 5.1.1 Statusresurssit hegemonisen maskuliinisuuden rakennustyössä 42 5.1.2 Statusulottuvuudet hegemonisen maskuliinisuuden rakennustyössä 50 5.1.3 Vallankäytön muodot hegemonisen maskuliinisuuden rakennustyössä 51 5.1.4 Hegemonisen maskuliinisuuden edustajat 52

5.2 ERILAISET MASKULIINISUUDEN DISKURSSIT - VALLAN JA STATUKSEN NÄKÖKULMA 56 5.2.1 Kovikset 57 5.2.2 Rauhallisina myötäilijöinä näyttäytyvät banaalit tasapainoilijat 60 5.2.3 Rauhalliset myötäilijät 61

6 POHDINTA 65

LÄHTEET 70

LIITTEET 74

1 JOHDANTO

Se, mitä miehen tulee olla, on loppujen lopuksi vain ympäristön luoma koodisto ja

tietynlainen ajatustottumuksen uni, joka hallitsee meitä (Rasinkangas &

Toiviainen).

Jääkiekko on lajina ja kulttuurina usein tarkastelun kohteena suomalaisessa

media- ja yhteiskuntakeskustelussa. Suomalaisten suhtautuminen lajiin vaihtelee

intohimoisesta fanituksesta inhoon. Myös tämän tutkimuksen tekijöiden suhde

lajiin poikkeaa hyvin paljon toisistaan, mikä luokin tutkimukselle erityisen

mielenkiintoisen lähtökohdan. Toisella tutkijoista on harrastustausta jääkiekon

parissa ja toisella ei ole minkäänlaista henkilökohtaista suhdetta lajiin. Jääkiekolla

on suhde suomalaisuuteen ja sitä kautta varmasti lähes kaikkiin suomalaisiin.

Lähes jokaisella suomalaisella on ainakin jonkinlainen mielipide jääkiekosta ja

jääkiekkokulttuurista. Harvassa maassa maailmanlaajuisesti niinkin pieni laji kuin

jääkiekko saa yhtä suurta medianäkyvyyttä kuin Suomessa. Jääkiekko toimii

Suomessa myös arvokeskustelujen synnyttäjänä. Tämän tutkimuksen kannalta

oleellista on ennen kaikkea jääkiekon asema ”miehisenä” ja ”maskuliinisena”

pidettynä lajina. (STT, 16.5.2012; Kokkonen, 2008, s. 311-320.)

Urheilu ja sitä kautta jääkiekko on 1900-luvun Suomessa yhdistetty nationalismiin

ja kansallista urheilumenestystä on pidetty kansallisen suorituskyvyn ja itsetunnon

mittarina. Urheilu on toiminut suomalaisessa yhteiskunnassa myös miehisyyden ja

maskuliinisuuden siirtäjänä ja sen avulla on rakennettu kuvaa ihanteellisesta

suomalaisesta miehestä, joka on toimissaan rehti, kerskailematon ja sisukas.

Varsinkin yksilöurheilulajit ja niissä menestyminen olivat 1900-luvun alkupuolella

tärkeitä kansallisen itsetunnon määrittäjiä. Myöhemmin joukkueurheilulajit ja

ennen kaikkea jääkiekko ovat syrjäyttäneet yksilöurheilulajit kansallisen

identiteetin rakentajina. Jääkiekon voidaan nähdä kuvaavan nykyistä suomalaista

yhteiskunnallista todellisuutta kovana, mutta silti yhteisöllisyyttä vaativana lajina.

2

Suomen jääkiekkomaajoukkueen vuonna 1995 voittamaa maailmanmestaruutta

on rinnastettu jopa lama-ajasta selviämiseen. Jääkiekkoa onkin oltu kohottamassa

kansallisurheilulajiksi ja sen merkitys yhteiskunnassamme on paljon muuta kuin

vain sen rooli yhtenä urheilulajina muiden joukossa. (Kokkonen, 2008, 311-320;

STT, 16.5.2012.)

Jääkiekko on ulkoisesti väkivaltainen laji ja fyysinen kontakti kaukalossa on

hyväksyttyä, sääntöjenmukaista ja yksi lajin keskeisistä elementeistä. Sopimaton

kaukaloväkivalta on kuitenkin herättänyt yhteiskunnallista keskustelua.

Jääkiekkoilussa vallitsevan hegemonisen maskuliinisuuden ilmapiiriin on

ilmestynyt säröjä, jotka kyseenalaistavat irrelevantin ja normeja rikkovan

väkivallan. (Laihonen, 21.2.2013.)

Aika ajoin myös juniorijääkiekko herättää yhteiskunnallista keskustelua. Tämä

keskustelu nivoutuu usein myös kasvatuskeskusteluun. Juniorijääkiekkojoukkue

on koulun tapaan kasvatusympäristö, jossa vallitsevat tietyt diskurssit ja jossa

tietynlaiset diskurssit ovat marginalisoituja tai syrjäytettyjä diskursseja enemmän

esillä. Juniorijääkiekkojoukkue eroaa monin osin koululuokan

kasvatusympäristöstä ja diskursiivisesta ilmapiiristä. Juniorijääkiekkovalmennus on

esimerkiksi opettajan koululuokassa tekemään kasvatustyöhön verrattuna usein

selkeästi raadollisempaa. Esimerkiksi jo juniorijääkiekkotasolla fyysiset

rangaistukset, kuten vaikkapa ”juoksuttaminen” epäonnistuneen pelin tai

harjoituksen jälkeen, ovat mahdollisia. Koulukontekstissa monet

juniorijääkiekkovalmennuksessa käytetyt kasvatusmenetelmät olisivat

vähintäänkin kyseenalaisia. Jääkiekkojoukkue on kasvatusympäristö siinä missä

koululuokkakin. Jääkiekkoa harrastaville lapsille ja nuorille jääkiekkojoukkue on

ajankäytöllisestikin joskus miltei kouluun verrattava elämän tahdittaja.

Tämän tutkimuksen keskiössä on 14-16 -vuotiaiden poikien

juniorijääkiekkojoukkue erilaisten maskuliinisuuksien, vallan ja statuksen

näkökulmasta. Tarkoituksenamme on selvittää minkä tyyppinen maskuliinisuus

asettuu hegemonisen maskuliinisuuden asemaan tutkimassamme

juniorijääkiekkojoukkueessa. Hegemonisella maskuliinisuudella tarkoitetaan tämän

tutkimuksen yhteydessä ihailluinta ja arvostetuinta tapaa olla poika tai mies

tietyssä osakulttuurissa. Lisäksi olemme kiinnostuneita siitä miten pojat, jotka

3

asemoituvat erilaisiin maskuliinisuusdiskursseihin suhteutuvat toisiinsa vallan ja

statuksen näkökulmasta.

Selvitämme tässä tutkimuksessa siis sitä, minkä tyyppinen tapa olla poika tai mies

saavuttaa tutkimassamme jääkiekkojoukkueessa arvostetuimman ja ihailluimman

maskuliinisuuden aseman. Tutkimme lisäksi sitä, kuinka juniorijääkiekkojoukkueen

pelaajat saavuttavat valtaa ja statusta vertaisryhmässään. Olemme kiinnostuneita

myös siitä, minkä tyyppiset maskuliinisuudet saavuttavat valtaa ja statusta

urheilullisessa nuorten poikien yhteisössä ja mikä on näiden maskuliinisuuksien

suhde toisiinsa. Tutkimuksemme teoreettista taustaa sekä metodologisia

ratkaisuja esittelemme laajemmin kappaleissa ”Teoreettinen viitekehys ja

tutkimuskysymykset” sekä ”Tutkimusmenetelmät ja tutkimusprosessin kuvaus”.

Tutkimuksemme on ajankohtainen, sillä vuosi 2012 oli jääkiekon ympärillä

pyörivän arvokeskustelun kannalta poikkeuksellisen vilkas. 2012

presidentinvaalien aikaan Pekka Haaviston edettyä presidentinvaalien toiselle

kierrokselle käytiin keskustelu homoseksuaalisuudesta myös jääkiekkopiireissä ja

urheilulehdissä (Urheilulehti, 2012). Myöhemmin keväällä 2012 jääkiekon MM-

kisojen lippujen hinnat herättivät jopa ministerit keskusteluun (Uusi Suomi, 2012).

Saman vuoden syksyllä keskusteltiin edelleen kaukaloväkivallasta, jossa tärkeäksi

keskustelun sisäiseksi teemaksi nousi se, kenellä ylipäätään on oikeus

kommentoida kaukalossa ilmenevää väkivaltaa (Yle, 2012). Keskustelua jääkiekon

misogyniasta herätti syksyllä 2012 myös naispuolisen jääkiekkotuomarin ulostulo

kentällä tapahtuvasta ”huorittelusta” ja sukupuolittuneesta väkivallasta (Yle, 2012).

Maskuliinisuus, status ja valta teemoina toimivat jatkuvasti näiden ajankohtaisten

puheenaiheiden taustavaikuttimina, vaikka keskusteluissa ei välttämättä

tämäntyyppistä termistöä käytettäisikään. Epävirallisen kansallislajimme parissa

kasvaa jatkuvasti uusia sukupolvia, jotka omaksuvat jääkiekkomaailman sisäisiä

diskursseja osaksi omaa maailmankuvaansa. Ajankohtaista aihetta käsittelemme

kriittisen miestutkimuksen näkökulmasta. Diskurssianalyysiä aineistonanalyy-

simenetelmänä hyväksi käyttäen pyrimme pureutumaan jääkiekkoilevien poikien

maailmaan vallan, statuksen ja maskuliinisuuden näkökulmasta. Kriittinen

miestutkimus liittää tutkimuksemme poststrukturalistiseen sukupuolitietoiseen te-

oreettis-metodologiseen viitekehykseen. Tiedostamme, että sukupuoleen ja

4

maskuliinisuuteen liittyvät diskurssit ja niiden kautta tuotettu tieto on dynaamista ja

alati muuttuvaa sekä sidoksissa kulloinkin tarkastelun kohteena olevaan kulttuuris-

historialliseen kontekstiin. Emme koe, että sitoutumalla tiettyihin selkeisiin ennalta

tuotettuihin tai muodostettuihin rakenteisiin tai binaarioppositioihin (esimerkiksi

dikotominen jaottelu mies- ja naissukupuoleen) kykenisimme tarkastelemaan

tutkimuksemme aihealuetta tarpeeksi moniulotteisesti. Emme koe myöskään, että

sukupuoleen liittyvällä tiedolla olisi tiettyä pysyvää tai essentiaalisesti annettua pe-

rustaa tai pohjaa, sillä sukupuolta tuotetaan arjen diskursseissa ja materiaalisissa

käytännöissä (Butler, 2006). Ihmisen rakentamat merkityssysteemit auttavat meitä

ymmärtämään maailmaa, mutta nämä eivät ole muuttumattomia, sillä ne ovat ih-

misen itse tuottamia merkityssysteemejä.

5

2 TEOREETTINEN VIITEKEHYS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET

Tutkimuksemme teoriaosiossa avaamme muutamia tutkimuksemme

avainkäsitteitä. Kerromme myös tutkimuksemme teoreettisista taustatekijöistä

sekä saman aihepiirin aiemmista merkittävistä tutkimuksista. Tutkimuksemme

termistön ja teoretisoinnin kannalta merkittävimpiä käsitteitä ovat maskuliinisuuden

ja hegemonisen maskuliinisuuden käsitteet. Kyseiset käsitteet ovat kriittisen

miestutkimuksen piirissä merkittäviä ja kiisteltyjäkin käsitteitä.

Vaikkakin hegemonisen maskuliinisuuden ja maskuliinisuuden käsitteellinen

määrittely on hajanaista, koemme kuitenkin nämä käsitteet välttämättömiksi

instrumenteiksi tutkimuksemme teorian muodostamisen kannalta. Yksi

merkittävistä maskuliinisuuden ja hegemonisen maskuliinisuuden käsitteitä

kehittäneistä tutkijoista on australialainen Raewyn Connell, jonka määritelmät

maskuliinisuudesta, hegemonisesta maskuliinisuudesta ja sukupuolesta toimivat

yhtenä tämän tutkimuksen teoreettisista taustatekijöistä. Connellin käsitettä

maskuliinisuudesta sekä maskuliinisuuden yhteydestä valtaan ovat

tutkimuksissaan käsitelleet myös tutkijat Sari Manninen, Tuija Huuki ja Vappu

Sunnari, joiden tutkimukset toimivat Connellin ohella tutkimuksemme teoreettisina

keskustelukumppaneina.

Tässä tutkimuksemme ”Teoreettinen viitekehys ja tutkimuskysymykset” -osiossa

avaamme maskuliinisuuden käsitteen ohella myös muita tutkimuksemme kannalta

oleellisia käsitteitä, kuten sukupuolen, statuksen, statusresurssin,

statusulottuvuuden ja vallan käsitteitä. Tässä osiossa esittelemme myös

tutkimuksemme kaksi tutkimuskysymystä, joihin vastaamme tutkimuksemme

tulososiossa.

6

2.1 Tutkimuskysymykset

Tarkastelemalla erilaisia juniorijääkiekkojoukkueessa ilmeneviä maskuliinisuuden

diskursseja ja niiden eroja, pyrimme vastaamaan tutkimuskysymyksiimme:

1. Minkä tyyppinen maskuliinisuus on asettunut tässä juniorijääkiekkojoukkueessa

hegemonisen maskuliinisuuden asemaan?

2. Miten pojat, jotka asemoituvat erilaisiin maskuliinisuusdiskursseihin suhteutuvat

toisiinsa vallan ja statuksen näkökulmasta?

Ensimmäisen tutkimuskysymyksemme kannalta tärkeässä asemassa on

hegemoniseen maskuliinisuuteen liittyvä teoretisointi. Tämän tutkimuskysymyksen

avulla pyrimme kartoittamaan sitä, minkä tyyppisten statusresurssien avulla yksilö

asemoituu hegemonisen maskuliinisuuden diskurssiin. Pyrimme erottelemaan niitä

konkreettisia asioita, joiden avulla hegemonisen maskuliinisuuden edustajat

erottuvat muun tyyppisistä joukkueessa ilmenevistä maskuliinisuuksista. Näin ollen

ensimmäinen tutkimuskysymyksemme keskittyy hegemonisen maskuliinisuuden

ilmenemismuotoon ja siihen liittyviin kulttuurisiin odotuksiin tutkimassamme

juniorijääkiekkojoukkueessa. Hegemonisen maskuliinisuuden käsitteellä

viittaamme tutkimuskysymyksessämme ihailluimpaan ja arvostetuimpaan tapaan

olla poika tai mies kyseisessä jääkiekkoyhteisössä.

Useat tutkimukset ovat kyseenalaistaneet hegemonisen maskuliinisuuden

määrittelyn hegemonisen vallan kautta (Collison & Hearn, 1994, s. 2-22; Hearn,

2004 s. 49-72; Petersen, 2003, s. 54–69). Hegemoninen valta yhdistetään usein

hegemoniseen maskuliinisuuteen, vaikka tietyssä yhteisössä hegemonista valtaa

ja hegemonista maskuliinisuutta saattavat edustaa erilliset ryhmät. Tämän

tutkimuksen aineiston perusteella tutkimassamme yhteisössä hegemonisen

maskuliinisuuden diskurssiin asemoituneet yksilöt käyttivät joukkueessa myös

hegemonista valtaa, joten hegemonista maskuliinisuutta voidaan osittain käsitellä

7

limittäin hegemonisen vallan kanssa (vrt. Manninen, 2010). Käsittelemme

kuitenkin hegemonista maskuliinisuutta ja hegemonista valtaa erillisinä ilmiöinä,

koska hegemoninen valta ja hegemoninen maskuliinisuus eivät aina kulje käsi

kädessä.

Toinen tutkimuskysymyksemme pyrkii tarkastelemaan erilaisiin

maskuliinisuusdiskursseihin asemoituvien poikien välisiä valta- ja statussuhteita.

Erittelemällä tutkimuskysymykset edellä mainitulla tavalla kykenemme

analysoimaan tarkemmin erillisiä käsitteitä. Hegemonisen maskuliinisuuden ja

hegemonisen vallan tiivis suhde omassa aineistossamme on kuitenkin

huomioitava seikka.(Carrigan, Connell, Lee, 1985; Connell, 1995; Connell &

Messerschmith, 2005.)

Ensimmäinen tutkimuskysymyksemme pyrkii siis selkeästi käsittelemään

hegemonista maskuliinisuutta ihailluimman ja tavoitelluimman poikuuden

näkökulmasta. Maskuliinisuuden käsite on tiiviisti yhteydessä myös sukupuolen

käsitteeseen, joka arkielämässä esiintyy usein yksinkertaistuksena todellisesta

moniulotteisesta luonteestaan. Sukupuoleen liittyvät teoretisoinnit ovat tarpeellisia

määriteltäessä maskuliinisuuksia ja olemme tämän vuoksi määritelleet

teoriaosuudessamme myös sukupuolen käsitettä. (Schippers, 2007; Butler, 2006.)

Toista tutkimuskysymystämme ajatellen maskuliinisuus -käsitteen määrittelyn

lisäksi myös valtaan liittyvät määrittelyt ovat tarpeen, jotta kykenisimme pohtimaan

sitä, kuinka erilaisiin maskuliinisuusdiskursseihin asemoituvat pojat suhteutuvat

toisiinsa vallan ja vallattomuuden näkökulmasta (Foucault, 1977; Cooper, 1981).

Valta-analyysissämme otamme huomioon erilaiset vallan ulottuvuudet: rakentavan

vallan (fair power) ja pelkovallan (fear power) (Manninen 2010).

Tutkittaessa jääkiekkojoukkueen kaltaista sosiaalista yhteisöä, emme voi

myöskään ohittaa statuksen ja erilaisten statusresurssien näkökulmaa

maskuliinisuuksien keskinäisissä suhteissa. Statusresursseja ja erilaisia

statusulottuvuuksia tarkastelemalla pyrimme selvittämään sitä, miten joukkueen eri

8

jäsenet toimivat kaverisuosion ja respektin1 näkökulmasta. (Manninen 2010, Huuki

2010.) Erilaiset maskuliinisuudet, valta ja status kietoutuvat tämän tutkimuksen

aineiston yhteydessä toisiinsa. Toinen tutkimuskysymyksemme kartoittaakin

nimenomaan monien erilaisten jääkiekkojoukkueessa ilmenevien

maskuliinisuuksien suhteita vallan, statuksen ja maskuliinisuuksien näkökulmasta.

2.2 Maskuliinisuus, sukupuoli ja hegemoninen maskuliinisuus

Maskuliinisuuden määrittely on koettu ongelmalliseksi muun muassa siksi, että

maskuliinisuus määrittyy jatkuvasti uudelleen aikaan ja paikkaan sidottuna, eikä

pysyviä määritelmiä tietynlaisesta maskuliinisuudesta voida muodostaa. Jokainen

kulttuuriympäristö ja yhteiskunta muodostavat oman käsityksensä

maskuliinisuudesta. Erilaiset maskuliinisuudet muotoutuvat siis historiallisina

prosesseina, mistä johtuen maskuliinisuuden yhtenäinen määrittely on

ongelmallista. Etelä-amerikkalaiset käsitykset maskuliinisuuden ja miehuuden

ideaaleista poikkeavat eurooppalaisista ja vaikkapa aasialaisista maskuliinisuuden

ideaaleista (Connell, Hearn, Kimmel, 2005, s.114-163). Maskuliinisuuden aika- ja

paikkasidonnaisuuteen viitaten muun muassa Connell (1995) hylkää

maskuliinisuuden tarkastelun yleisenä normina ja ihmisessä sisäsyntyisenä

luonnostaan olemassa olevana objektina. Maskuliinisuuden sijaan, onkin useissa

tapauksissa aiheellisempaa puhua useista erilaisista maskuliinisuuksista. (Connell,

1995, 67-70; Gardiner, 2005.)

1900-luvun feministisesti suuntautuneiden teorioiden sekä kriittisen

miestutkimuksen keskeisimpiä huomioita onkin ollut havainto maskuliinisuuden ja

feminiinisyyden määritelmien heikkoudesta. Maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä on

usein määritelty biologisen sukupuolen (sex) kautta. Maskuliinisuuden määrittely

biologisin perustein luo oletuksen siitä, että kaikki miehet olisivat tietynlaisia.

Keskusteluissa puhutaan naisista ja miehistä yleistäen sukupuolistereotyyppisiä

1 Kaverisuosio ja respekti ovat statuksen ulottuvuuksia. Kaverisuosiolla tarkoitetaan yhteisölliseen

rakentavuuteen ja reiluuteen perustuvaa statuksen ulottuvuutta. Respekti nähdään puolestaan

”hierarkiahakuiseen minäorientaatioon” yhdistyvänä statuksen ulottuvuutena (Manninen, 2010; Huuki,

2010).

9

luonteenpiirteitä ja muita ominaisuuksia. Maskuliinisuus ja feminiinisyys ovat

kuitenkin jotain muuta kuin biologiaan ja sukupuoliseen dikotomiaan perustuvia

faktoja. (Gardiner, 2005, 35-51.)

Sukupuoli on oleellinen käsite maskuliinisuutta määriteltäessä, sillä maskuliinisuus

muotoutuu sukupuolten välisissä suhteissa. Termi mies viittaa ihmisen biologiseen

sukupuoleen, mutta maskuliinisuutta ei kuitenkaan voida määrittää ihmisen

biologisen sukupuolen perusteella. Nainen voidaan nähdä maskuliinisena ja mies

feminiinisenä toimijana biologisesta sukupuolesta huolimatta. Judith Butlerin

(2006, s.55) mukaan: ”mies ja maskuliininen voivat aivan yhtä helposti merkitä

naispuolista kehoa kuin miespuolista, ja nainen ja feminiininen miespuolista yhtä

hyvin kuin naispuolista kehoa”. Sukupuoli nähdään arjessa ja kielenkäytössä usein

dikotomisena, naiseksi ja mieheksi jaettuina käsitteinä, vaikka todellisuudessa

tarvittaisiin termin laajempaa määrittelyä. Ihmisen sukupuoli voidaan nimittäin jo

pelkästään biologisestikin jakaa useampaan kuin kahteen sukupuoleen (Sipilä,

1998, 30–31).

Tutkimuksessa tulisikin siirtää huomio sukupuolten eroista sukupuolten

keskinäisiin suhteisiin ja näiden välisiin valtarakenteisiin. Myös Mimi Schippers

(2007) korostaa, että meidän tulisi naisiin ja miehiin sukupuolina keskittyvän

käyttäytymistutkimuksen sijaan keskittyä miesten, naisten ja ”muiden” välisiin

valtasuhteisiin sekä siihen kuinka maskuliinisuus ja feminiinisyys

merkitysverkostoina legitimoivat näitä rakenteita. Kaikki ihmisten väliset sosiaaliset

suhteet, näin ollen myös sukupuoli, ovat enemmän kuin dikotomisia rakenteita.

Sukupuoli ei ole pelkästään biologiaa ja osa identiteettiä, vaan se on yhteydessä

myös sosiaalisiin suhteisiin, valtaan ja seksuaalisuuteen. Arto Jokisen (2000,

s.209) mukaan sukupuoli on yhtä aikaa ”biologiaa, sosiaalista oppimista, ruumiin

pintaa ja kulttuurisia odotuksia”. Sukupuolta ei siis kannata tarkastella tuotteena,

vaan nimenomaan jatkuvasti tapahtuvana toimintana. (Butler, 2006, s.54-56.)

Connell (2009, s.9) kuvaakin sukupuolta sosiaalisten suhteiden rakennelmaksi,

joka keskittyy sukupuolen jatkuvan uudelleentuottamisen areenalle (reproductive

arena). Toimintamme, ulkoinen symboliikkamme kuten vaatetus ja yleinen

habituksemme viestivät ympäristöllemme maskuliinisena ja feminiinisenä

10

pidetyistä piirteistämme eli siitä miten tuotamme omaa sukupuoltamme (Connell,

2009, s.10-11; Jokinen, 2000, s.204-209).

Arto Jokinen (2000, s. 210) näkee ”miehen sukupuolen rakentuvan erosta naisen

sukupuoleen.” Mieheyttä ja maskuliinisuutta tuotetaan tekemällä pesäeroa

naiseuteen ja feminiinisyyteen. Kuten edellä on jo mainittu, näitä eroja käsitellään

usein sukupuolten biologisina eroina. Erilaisissa kulttuureissa tuotetaan

maskuliinisuuden ja miessukupuolen ideaaleja, jotka luovat yhteisöihin ja

kulttuureihin biologiseen sukupuoleen kohdistuvia odotuksia. Lapsi oppii

toteuttamaan omaan sukupuoleensa kohdistuvia odotuksia kulttuurisessa

sosialisaatiossa, joka alkaa heti lapsen synnyttyä. Jokinen (2000, s.210) nimeää

länsimaisen kulttuurin miesideaaleiksi muun muassa fyysisen voiman,

yhteiskunnallisen ja taloudellisen menestymisen, vakaan ja järkkymättömän

luonteen, itsepuolustuskyvyn ja heteroseksuaalisuuden.

Jokinen (2000, s.209-210) mainitsee maskuliinisuuden ylikulttuurisiksi ideaaleiksi

myös riippumattomuuden, haavoittumattomuuden, korostuneen kilpailunhalun,

aggressiivisuuden, seikkailunhalun, hallitsevuuden ja tiettyjen tunteiden

peittämisen. Sukupuolesta vain osa on biologisesti määrittynyt (sex), mutta

mieheyden ja naiseuden ideaalit määrittyvät yhteydessä kulttuurisesti tuotettuun

sukupuoleen (gender). Jokisen (2000, s.211) mukaan miehuus vaatii yksilöltä

jatkuvia näyttöjä ja miessukupuoliroolin uudelleentuottamista. Jääkiekkoilun

yhteydessä tällaiseksi sukupuoliroolin uudelleentuottamiseksi voidaan ajatella

vaikkapa oman fyysisen kompetenssin todistaminen kentällä. Jokisen (2000,

s.213) mukaan ”kulttuurinen maskuliinisuus määrittää miten mies kävelee, puhuu,

pukeutuu, ja edelleen, miten mies ajattelee, tuntee ja rakastelee”. Näillä

maskuliinisilla performansseilla mies erottaa itsensä naissukupuolesta ja pyrkii

tilanteeseen, jossa hänen miehuuttaan ei voida asettaa kyseenalaiseksi.

Ensimmäinen tutkimuskysymyksemme sisältää hegemonisen maskuliinisuuden

käsitteen: millainen maskuliinisuuden muoto asettuu hegemoniseksi

maskuliinisuudeksi tutkimassamme juniorijääkiekkojoukkueessa? Hegemoninen

maskuliinisuus on alun perin Carriganin, Connellin ja Leen (1985) määrittelemä

termi, jolla kuvataan tietyssä osakulttuurissa vallitsevan maskuliinisuuden ylivaltaa

toisiin alistettuihin ja marginalisoituihin maskuliinisuuksiin nähden. Hegemonia -

11

käsite puolestaan juontaa juurensa Antonio Gramscin (1971)

luokkasuhdeanalyysiin, jossa hegemonian käsitteellä tarkoitetaan jonkin ryhmän

johtavaa yhteiskunnallista asemaa muihin ryhmiin nähden. Hegemonisella

maskuliinisuudella siis viitataan alkuperäisen määritelmän mukaan sekä

ihailluimpaan ja arvostetuimpaan tapaan olla mies että vallassa olevaan ja muihin

ryhmiin nähden valtaa käyttävään maskuliinisuuden muotoon (Connell 1995;

Sipilä, 1994, s.20-21).

Vaikka hegemoninen maskuliinisuus ja hegemoninen valta eivät aina tietyssä

yhteisössä olekaan saman ryhmän hallussa, hegemonisen maskuliinisuuden

edustajilla on muun muassa tämän tutkimuksen aineiston perusteella valta

määritellä yhteisön normeja, tapoja, sääntöjä ja käyttäytymistä. Hegemonisen

maskuliinisuuden edustajat käyttävät valtaansa suhteessa naisiin ja alisteisessa

asemassa oleviin miehiin. Tutkimassamme jääkiekkojoukkueessa hegemonista

maskuliinisuutta edustavat pelaajat olivat muita enemmän esillä ja käyttivät valtaa

yhteisössä hallitsemalla muun muassa pukukopin puheaikaa ja -tilaa. Tällä

ryhmällä oli mahdollisuus ohjata ryhmän yhteistä keskustelua ja suunnata

vallitsevia diskursseja.

Kuten sanottu, hegemoninen maskuliinisuus on moniulotteinen termi. Carrigan,

Connell & Lee (1985) yhdistävät hegemonisen maskuliinisuuden hegemonisen

vallan käyttöön. Toisaalta hegemoninen maskuliinisuus ei aina ole yhteydessä

hegemoniseen valta-asemaan (Manninen, 2010). Meidän tutkimuksemme

aineiston yhteydessä sama ryhmä käytti sekä hegemonista valtaa että edusti

paikallista hegemonista maskuliinisuutta. Hegemonisella maskuliinisuudella

viitataan usein ja myös tämän tutkimuksen yhteydessä yleisesti ihailluimpaan ja

arvostetuimpaan tapaan olla mies tai poika. Esimerkkinä hegemoniseen

maskuliinisuuteen liitetyistä ominaisuuksista jossain tietyssä osakulttuurissa voivat

olla vaikkapa johtava yhteiskunnallinen asema, valkoihoisuus, varallisuus, keski-

ikäisyys ja niin edelleen (Connell, 1995, s.77).

Hegemoninen maskuliinisuus on syytä määritellä mieluummin kulloinkin ajassa ja

paikassa olevaksi ideaaliksi maskuliinisuuden muodoksi sen sijaan, että

määriteltäisiin jonkinlaisia yleisiä maskuliinisuuden lainalaisuuksia. Yleisesti

hyväksytty, vaikkapa perinteiseksi suomalaiseksi maskuliinisuudeksi mielletty

12

hegemoninen maskuliinisuus, voidaan yhteiskunnallisen ilmapiirin muuttuessa

haastaa ja asettaa kyseenalaiseksi, jolloin jokin toinen maskuliinisuus saavuttaa

hegemonisen maskuliinisuuden aseman. Tämän tutkimuksemme yhteydessä

pitäydymme hegemonisen maskuliinisuuden paikalliseen erityisyyteen

sitoutuvassa määritelmässä. Tutkimuskysymyksemme: Minkä tyyppinen

maskuliinisuus on asettunut tässä juniorijääkiekkojoukkueessa hegemonisen

maskuliinisuuden asemaan? pyrkii siis vastaamaan siihen, minkä tyyppinen tapa

olla poika tai mies on saavuttanut ihailluimman ja arvostetuimman aseman

tutkimassamme yhteisössä. Maskuliinisuuksien välisiin valta- ja statussuhteisiin

kiinnitämme huomiota toisessa tutkimuskysymyksessämme: Miten pojat, jotka

asemoituvat erilaisiin maskuliinisuusdiskursseihin suhteutuvat toisiinsa vallan ja

statuksen näkökulmasta?

Hegemoninen maskuliinisuus esiintyy luontevana niille, jotka yhteisössä parhaiten

täyttävät sen määrittelemiä ideaaleja ja pystyvät toteuttamaan niitä omassa

toiminnassaan. Kaikki miehet eivät kuitenkaan täytä hegemonisen

maskuliinisuuden vaatimuksia, vaan toimivat erilaisissa yhteisöissä enemmän tai

vähemmän maskuliinisuuden marginaalissa. Itse asiassa juuri kukaan ei edes

pysty kaikessa toiminnassaan täyttämään paikallistason hegemonisen

maskuliinisuuden ideaaleja, sillä hegemonisen maskuliinisuuden voidaan ajatella

pikemminkin olevan jonkinlainen saavuttamaton ja ihanteellinen tapa edustaa

maskuliinisuutta. (Connell & Messerschmith, 2005, s.829-859.)

Maskuliinisuuksien yhteydessä meidän tulisikin puhua useista erilaisista

maskuliinisuuksista. Myös haastavat (complicit), alisteiset (subordinated) ja

marginalisoidut (marginalized) maskuliinisuudet edustavat omanlaistaan

maskuliinisuutta. Jotkut homoseksuaalit tai feminiinisenä pidetyt miehet ovat

esimerkki alisteisista maskuliinisuuksista (Connell, 1995). He eivät Connellin

(1995, s. 78-79) mukaan kannata hegemoniseen maskuliinisuuteen liittyvää

ideologiaa. Marginalisoidut maskuliinisuudet sen sijaa tukevat hegemoniaa tai

vastustavat sitä, mutta heiltä puuttuu hegemoniseen maskuliinisuuteen

kytkeytyvää valtaa. Marginaaliset ryhmät, kuten vaikkapa etnisten

vähemmistöryhmien edustajat, jäävät usein yhteisöissä hegemonisen

maskuliinisuuden ulkopuolelle. Marginaaliryhmille eriytyminen paikallisesta

hegemonisesta maskuliinisuudesta on ongelmallista, sillä marginaaliryhmiin

13

kuuluvilla ei ole selkeät maskuliinisuuden normit sisältävässä yhteisössä

mahdollisuutta toteuttaa itseään.

Urheilumaailmaan liittyvää hegemonista maskuliinisuutta, ihailluinta ja

arvostetuinta tapaa olla mies, on tutkittu jonkin verran. Urheilulehden artikkelissa

(Urheilulehti, 2012) käsiteltiin Pekka Haaviston presidentinvaalikampanjan aikaan

urheilun homokammoa, joka on tyypillinen urheiluyhteisöissä toiseuttava tekijä.

Useissa joukkueurheilulajeissa homous on edelleen tabu, eivätkä useimmat

homourheilijat tuo julki seksuaalista suuntautumistaan, koska urheilumaailmassa

vallitsevat hegemoniset maskuliinisuuden muodot eivät yleisesti hyväksy

homoseksuaalisuutta. Jokinen (2000, s.209) on maininnut muun muassa

heteroseksuaalisuuden yhdeksi länsimaisen maskuliinisuuden ja miehuuden

ideaaliksi. Myös Arto Tiihonen (1994, s.240-241) näkee urheilun yhdeksi

sellaiseksi elämänalueeksi, jossa suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on

erittäin kielteinen. Tiihosen mukaan homoseksuaalisuuteen usein liitetyt piirteet

kuten epämiehekkyys, herkkyys, naisellisuus ja pehmeys eivät edusta

urheilumaailman hegemonisen maskuliinisuuden ihanteita. Urheilumaailmaan

liittyy sen sijaan homososiaalisuus, joka ilmenee miesten välisenä toveruutena ja

yhdessäolona jonkun tietyn heitä yhdistävän asian, kuten vaikkapa jääkiekon

ympärillä. Homososiaalisuus voi osaltaan johtaa vastareaktioon, jolla pyritään

korostamaan miesten välisen läheisyyden heteroseksuaalista luonnetta. Edellä

mainittu voi olla osasyynä urheilumaailman homofobiseen ilmapiiriin. (Tiihonen,

1994, s.240-241; Miller, 2001.)

Tutkimuksemme kannalta tärkeä näkökulma on se, että urheilu ja maskuliinisuus

ovat selkeästi yhteydessä toisiinsa. Naisellisuus ja naismainen miehuus ovat

marginalisoituja teemoja urheilukentillä. Urheilujournalismi on hyvä esimerkki

julkisen keskustelun ja median sukupuolittuneesta urheilukäsityksestä.

Urheilujournalismi keskittyy miesurheilun suureen kertomukseen ja luo urheilijoista

stereotyyppisiä sankarihahmoja. Media toimii suodattimena urheilijoiden ja suuren

yleisön välillä ja välittää yleisölle kuvaa vaitonaisesta, pitkäjänteisestä,

menestyvästä ja kestävästä urheilijaihanteesta. (Tiihonen, 1994, s.229-248.)

Koemme median roolin käsittelyn tässä yhteydessä tarpeelliseksi, koska

urheilujournalismi ja -media ovat osaltaan mukana rakentamassa ”suurta

14

kertomusta” urheilun maskuliinisesta olemuksesta. Urheilun uutisoinnilla ja sen eri

medioiden kautta välittämillä diskursseilla on merkitys lasten ja nuorten urheilija- ja

miesihanteiden muodostumisessa. Urheiluelämän sisältämät diskurssit ovat

useissa tapauksissa yhteydessä hegemoniseen maskuliinisuuteen. Kilpailullisuus,

voitontahto ja fyysisyys ovat samoja teemoja, jotka ilmenevät hegemonisen

maskuliinisuuden yhteydessä myös muilla yhteiskunnallisilla ja sosiaalisilla

tahoilla. Tiihosen (1994, s.245) mukaan nuoret sosiaalistuvat joukkueurheilussa

”suorittamiseen eivätkä kokemiseen, kivun kestämiseen eivätkä urheilusta

nauttimiseen, voittamiseen eivätkä kamppailemiseen, ulkoiseen menestymiseen

eivätkä sisäiseen onnistumiseen, väkivaltaisuuteen eivätkä rauhanomaisuuteen,

luonnolliseen (biologiseen) ylemmyyteen eivätkä kulttuuriseen suhteeseen,

objektiivisiin faktoihin eivätkä subjektiivisiin mielipiteisiin, vahvoihin johtajiin eivätkä

demokraattisiin menettelytapoihin”. (Tiihonen, 1994, s.229-248.)

Menestyvä urheilija ei ole ainoa median välittämä stereotyyppi, vaan tämän

vastakohtana toimii epäonnistunut antisankari, joka on rikkonut urheilumaailmaan

liittyvän hegemonisen maskuliinisuuden periaatteita. Uusin urheilujournalismin

keskittymiskohta on antisankareiden paljastaminen, joka sai muun muassa hiihdon

yhteydessä alkunsa Lahden dopingskandaalin yhteydessä 2001.

Hiihtomaailmassa doping-jutun jälkipuinti jatkuu edelleen. Syksyllä 2012 ensi-

iltaan tuli hiihdon dopingkulttuuria käsittelevä suomalainen dokumentti

”Sinivalkoinen valhe”, jossa muun muassa entisiä perinteistä maskuliinisuutta

edustavia urheilusankareita alettiin arvostella epärehellisten keinojen käytöstä.

(Tiihonen, 1994, s.229-248; Helsingin Sanomat, 2013.)

2.2.1 Hegemonisen maskuliinisuuden kritiikkiä

Hegemonisen maskuliinisuuden käsitettä on viimeisen kolmenkymmenen vuoden

aikana käytetty merkittävänä instrumenttina useilla eri tieteenaloilla aina

sosiologiasta kriminologiseen tutkimukseen. Käsitteen suosio on saanut erilaisissa

tiedeyhteisöissä aikaan myös kritiikkiä. Käsitteen luoja R.W. Connell ja James

Messerschmith (2005, s.829-859) ovat vastanneet hegemonisen maskuliinisuuden

15

käsitteen kritiikkiin artikkelissaan ”Hegemonic masculinity – rethinking the

concept”.

Keskeinen kritiikin kohde on ollut hegemonisen maskuliinisuuden käsitteen

epätarkkuus. Kritiikin mukaan hegemonisen maskuliinisuuden käsite sekoittaa ja

aiheuttaa hämmennystä yhteydessään vallan käsitteeseen. Hegemonisen vallan ja

hegemonisen maskuliinisuuden suhdetta on tarpeen käsitellä myös tämän

tutkimuksen aineiston yhteydessä. Osa kritiikistä näkee miehisen vallan

tarkastelun jopa tarpeettomaksi. Hegemonisen maskuliinisuuden käsitteen

nähdään myös luovan staattista typologiaa maskuliinisuuden ilmiön tarkasteluun.

Tällä kriitikot tarkoittavat sitä, että erilaisten maskuliinisuuksien tyypittely, johtaa

liian tiukkaan maskuliinisuuksien kategorisointeihin. Hegemonisen

maskuliinisuuden käsite luo keinotekoisen dikotomian sukupuolten välille ja

häivyttää sukupuolen sisäisiä eroja. (Collison & Hearn, 1994, s. 2-22; Hearn, 2004

s. 49-72; Petersen, 2003, s. 54–69.)

Hegemonisen maskuliinisuuden määrittelyn vaikeus on herättänyt tutkijoiden

keskuudessa myös kysymyksen: millainen on hegemonisen maskuliinisuuden

ideaaliedustaja. Jos vaikkapa Mike Tysonin, John Waynen ja Leonardo Di Caprion

voidaan ajatella edustavan hegemonista maskuliinisuutta, mikä näitä edellä

mainittuja loppujen lopuksi edes yhdistää? Hegemonisen maskuliinisuuden

käsitteen ei ole tarkoituskaan luoda kuvaa hegemonisen maskuliinisuuden

ideaalista, vaan hegemoninen maskuliinisuus on aina aika, paikka, kulttuuri ja

kontekstisidonnainen käsite. Yleisen hegemonisen maskuliinisuuden ideaali

tulisikin pyrkiä eliminoimaan ja tutkimuksessa tulisi sen sijaan keskittyä erilaisiin

paikallisiin ideaaleihin. Muun muassa Patricia Martin (1998, s.473) kritisoi

hegemonisen maskuliinisuuden käsitteen käyttöä. Hän toteaa, että jos

hegemoninen maskuliinisuus voi alkuperäisen määritelmän mukaan olla millainen

tahansa valtaa pitävä maskuliinisuus, miksi tutkijoille hegemonisen

maskuliinisuuden edustaja on ilkeä ja dominoiva jo lähtöoletuksellisesti.

(Whitehead, 2002, s.93-94; Martin, 1998, s.472-474.)

Connell ja Messerschmith (2005) vastaavat hegemonisen maskuliinisuuden

käsitteen hajanaisuuden kritiikkiin korostamalla sen laajalle levinnyttä käyttöä.

Hegemonisen maskuliinisuuden käsite ei välttämättä ole sitä, miten sitä ovat

16

erinäiset tutkijat määrittäneet. Connell ja Messerschmith näkevät myös, että

käsitteen laaja-alaisuus antaa mahdollisuuden sen käyttöön useissa erilaisissa

yhteyksissä ja parantaa sen tutkimuksellista välinearvoa. Sukupuolien

dikotomisoitumisväitteisiin he vastaavat korostamalla sitä, ettei maskuliinisuus ole

sidottu sukupuoleen, vaan se on sosiaalinen konstruktio. Erilaisten

maskuliinisuuksien kategorisointi ei tarkoita sitä, että nämä kategoriat olisivat

monadeja, vaan tutkimuksen kannalta hyödyllisiä yleistyksiä. Tutkimuksessa

yksittäiset toimijat eivät tietenkään täydellisesti asetu minkäänlaisiin

pääkategorioihin. Kritiikki kohdistuu samaan aikaan sekä käsitteen hajanaisuuteen

että liialliseen staattiseen typologisointiin, mikä aiheuttaa jo itsessään tämän

kritiikin ristiriitaisuuden. (Connel & Messerschmit, 2005.)

Hegemonisen maskuliinisuuden käsitettä on kritisoitu myös siitä, että se pois

sulkee ja marginalisoi kehollisuuden merkityksen. Connell & Messerschmith

(2005) vastaavat tähän kritiikkiin huomauttamalla, että nimenomaan kehollisuuden

ja sosiaalisten käytäntöjen suhde on ollut alan yksi merkittävimmistä

tutkimuskohteista.

2.2.2 Erilaisia maskuliinisuuksia

Valta on hegemonisen maskuliinisuuden ongelmallisesta määrittelystä huolimatta

keskeisessä asemassa puhuttaessa tämän tutkimuksen maskuliinisuuksista.

Hegemonisen maskuliinisuuden käsite viittaa hegemonia -termillä hegemoniseen

valtaan, mutta myös yleisesti ihailluimpaan ja arvostetuimpaan tapaan olla mies.

Vallanjaon näkökulmasta erilaiset maskuliinisuudet eivät ole yhteisöissä tasa-

arvoisia. Kaikilla miehillä ei ole yhtä paljon resursseja hegemonisen

maskuliinisuuden saavuttamiseen (Manninen, 2010 s, 60-61). Tämän vuoksi

puhuminen maskuliinisuuksista monikossa onkin aiheellisempaa kuin yhdestä

tietynlaisesta maskuliinisuudesta puhuminen. Connell (1995, s.78-80) näkee, että

harva mies itse asiassa kykenee saavuttamaan hegemonisen maskuliinisuuden

ideaaleja siitä huolimatta, että he saattavat tavoitella niitä. Connell (1995, s.78-80)

löytää hegemoniselle maskuliinisuudelle alisteisia sekä kokonaan marginalisoituja

17

maskuliinisuuksia. Alisteiset ja marginalisoidut maskuliinisuudet joko pyrkivät

pysyttelemään mukana maskuliinisessa statuskamppailussa tai jättäytyvät

kokonaan sen ulkopuolelle.

Sari Manninen (2010) on väitöskirjassaan perehtynyt maskuliinisuuksiin ja poikien

valtahierarkioihin suomalaisen peruskoulun viitekehyksessä. Manninen on

tutkimuksessaan esitellyt koululuokassa esiintyviä diskursiivisia maskuliinisuuksien

konstruktioita. Nämä Mannisen esittelemät maskuliinisuudet ottavat huomioon

Connelin määritelmät alistetuista ja marginalisoiduista maskuliinisuuksista.

Manninen on jakanut koululuokassa vallitsevat maskuliinisuusmuodot neljään eri

luokkaan: ”kovikset”, ”banaalit tasapainoilijat”, ”rauhalliset myötäilijät” sekä

”hegemonisen maskuliinisuuden pettäjät” (Manninen, 2010, s.62, 82-88). Näillä

maskuliinisuuksien kuvauksilla Manninen pyrkii havainnollistamaan suomalaisessa

peruskoulussa esiintyvien erilaisten maskuliinisuuksien asettumista valtasuhteisiin

sekä niiden suhdetta väkivaltaan. Tulemme omaa tutkimustamme ajatellen

muodostamaan käsityksemme tutkimamme joukkueen erilaisista

maskuliinisuuksista. Käytämme kuitenkin oman analyysimme pohjana edellä

mainittuja Sari Mannisen peruskoululaispoikien maskuliinisuuden konstruktioita.

(Manninen, 2010, s. 82-88.)

2.3 Statusresurssit, statusulottuvuudet ja vallankäytön muodot

Varsinkin toisen tutkimuskysymyksemme: ”Miten pojat, jotka asemoituvat erilaisiin

maskuliinisuusdiskursseihin suhteutuvat toisiinsa vallan ja statuksen

näkökulmasta?” kannalta merkityksellisiksi nousevat vallan ja statuksen käsitteet.

Kuten jo edellä on mainittu, valta ja vallattomuus ovat kiinteästi yhteydessä

erilaisiin maskuliinisuuksiin. Erilaisilla maskuliinisuuksilla on tämän tutkimuksen

yhteydessä eri määrä valtaa. Vallitseva hegemoninen maskuliinisuus ei

välttämättä aina määritä sitä, millaista valtaa yhteisössä käytetään, mutta tämän

tutkimuksen yhteydessä hegemonista valtaa käyttivät hegemonisen

maskuliinisuuden edustajat, mikä yksinkertaistaa meidän osaltamme vallan ja

18

statuksen sekä hegemonisen maskuliinisuuden että tälle alisteisten

maskuliinisuuksien suhteita.

Maskuliinisuus ja sukupuoli rakentuvat sosiaalisissa verkostoissa ja ne ovat aina

sidottuja sosiaaliseen toimintaan ja ympäristöön. Ryhmän yhteydessä status on

yksi niistä asioista, jotka asettuvat merkityksellisiksi yksilön aseman kannalta.

Manninen (2010, s.103-104) on tutkinut statustavoittelua informaalin koulun

kentällä erilaisten maskuliinisuuksien viitekehyksessä. Tutkimuksessaan hän

erittelee erilaisia peruskoulun hegemonisen maskuliinisuuden tavoitteluun liittyviä

tyypillisiä statusresursseja.

Statusresursseilla tarkoitetaan sellaisia ominaisuuksia, joilla on merkitystä

statuksen hankkimisessa sekä sopeutumisessa paikallisen hegemonisen

maskuliinisuuden diskursseihin ja käytäntöihin. Peruskoulun viitekehyksessä

Manninen ja Huuki (2010, s.104; Huuki, 2010, s.69) ovat löytäneet seuraavanlaisia

statusresursseja: väkivalta, fyysis-materiaalisuus, performanssit, huumori,

seksuaalisuus, sosiaaliset suhteet ja välittäminen. Pyrimme oman tutkimuksemme

yhteydessä kartoittamaan tutkimuksemme yhteisölle tyypillisiä statusresursseja.

Käytämme lähtökohtaisena taustana edellä mainittuja Sari Mannisen ja Tuija

Huukin peruskoulun statusresursseja. (Manninen, 2010, s. 103-104, Huuki, 2010,

s.69.)

Yhteisön jäsenillä on erilainen määrä käytettäviä ja mahdollisesti saatavilla olevia

statusresursseja. Vertaisryhmä normeineen ja tapoineen vaikuttaa siihen, kenellä

on oikeus ja mahdollisuus käyttää näitä resursseja. Sellainen yksilö, jolla on

käytössään paljon erilaisia statusresursseja ja joka osaa strategisesti käyttää niitä

oikein, saavuttaa toiminnallaan korkeamman statuksen vertaisryhmässään.

Statusresursseja strategisesti oikein käyttävä toimija kykenee muuntamaan

statusresurssejaan symbolisiksi resursseiksi, joista on konkreettista hyötyä

ryhmän sosiaalisessa pelissä ja statuskamppailussa. Eri statusresurssien merkitys

myös vaihtelee aina kontekstisidonnaisesti. Samantyyppiset statusresurssit eivät

välttämättä nouse yhtä merkityksellisiksi jääkiekkojoukkueessa kuin vaikkapa

koululuokan kontekstissa. (Manninen, 2010, s. 103-104; Huuki, 2010, s.69-70.)

19

Toinen tutkimuskysymyksistämme pyrkii kartoittamaan erilaisten

juniorijääkiekkojoukkueessa ilmenevien maskuliinisuuksien välisiä valta- ja

statussuhteita. Vallan suhdetta maskuliinisuuksiin onkin jo aiemmin käsitelty tässä

tutkimuksessa. Statuskamppailu voidaan nähdä valtakamppailuna, jolloin myös

valta ja status kietoutuvat toisiinsa. Huuki (2010) ja Manninen (2010) ovat

väitöskirjoissaan määritelleet kaksi statuksen ulottuvuutta: respektin ja

kaverisuosion. Kaverisuosiolla tarkoitetaan yhteisölliseen rakentavuuteen ja

reiluuteen perustuvaa statuksen ulottuvuutta. Respekti nähdään puolestaan

”hierarkiahakuiseen minäorientaatioon” yhdistyvänä statuksen ulottuvuutena.

Erilaisten statusulottuvuuksien nähdään rakentavan yhteisöissä erilaista valtaa.

Vallankäytön ulottuvuuksina voidaan nähdä rakentava valta ja pelkovalta.

Yksinkertaisimmillaan voidaan sanoa, että rakentavan vallan käyttö vahvistaa

yhteisöllisyyttä ja pelkovalta puolestaan hajottaa sitä. (Huuki, 2010, s. 70;

Manninen, 2010, s.103-104.)

Manninen (2010, s.103-104) yhdistää erilaiset vallankäytön muodot erilaisiin

koulussa esiintyviin maskuliinisuuksiin. Kovismaskuliinisuuksien käyttämä valta

painottuu enemmän pelkovaltaan ja väkivallan uhkaan, kun taas esimerkiksi

korkean statuksen banaalit tasapainoilijat käyttivät enemmän rakentavaan valtaan

yhdistyviä vallankäytön keinoja.

Pelkovalta ja rakentava valta tulevat olemaan tärkeitä käsitteitä, kun

määrittelemme tutkimassamme juniorijääkiekkojoukkueessa hegemoniseen

asemaan asettunutta maskuliinisuutta. Erilaiset vallankäytön muodot antavat

viitteitä siitä, millainen maskuliinisuus on saavuttanut joukkueessa hegemonisen

valta-aseman ja miten erilaiset maskuliinisuudet suhteutuvat toisiinsa vallan ja

statuksen näkökulmasta. Pelkovaltainen ilmapiiri viittaa siihen, että joukkueen

hegemonisen valtaryhmän statusulottuvuus on respektipainotteinen. Tämän

tyyppinen hegemoninen valta voidaan nähdä yhteisöllisyyttä hajottavaksi

maskuliinisuuden muodoksi, jota voidaan verrata vaikkapa peruskoulututkimuksen

”kovismaskuliinisuuteen”. Jos taas valtailmapiiri joukkueessa on rakentavaan

valtaan perustuva, voidaan ajatella, että hegemonista valtaa joukkueessa edustaa

sellainen maskuliinisuuden muoto, jonka statusulottuvuus perustuu kaverisuosioon

ja reiluun yhteisöllisyyden luomiseen. (Manninen 2010, Huuki 2010).

20

Erilaisiin statusulottuvuuksiin on mahdollista päästä käsiksi edellä esiteltyjen

statusresurssien avulla. Seuraavassa esittelemme tarkemmin erilaisia

statusresursseja, jotka pohjautuvat Sari Mannisen (2010) ja Tuija Huukin (2010)

väitöskirjatutkimuksiin. Tarkastelemme tutkimuksessamme sitä, miten näissä

väitöstutkimuksissa esitetyt statusresurssit esiintyvät juoniorijääkiekkojoukkueessa

korkean statuksen ansaitsemisen ja hegemoniseen maskuliinisuuteen

sopeutumisen keinoina. Olemme ottaneet näissä tutkimuksissa mainitut

statusresurssit huomioon tutkimuksemme havainnointi-, kyselylomake ja

haastatteluvaiheissa.

2.3.1 Statusresurssit

Sari Manninen (2010) ja Tuija Huuki (2010) ovat väitöstutkimuksissaan esitelleet

useita maskuliinisuuksien muotoutumiseen liittyviä statusresursseja. Mannisen ja

Huukin tutkimukset ovat keskittyneet maskuliinisuuksiin informaalin koulun

kentällä, mutta koemme, että voimme käyttää lähtökohtana Mannisen ja Huukin

muodostamaa teoriaa myös tutkimamme juniorijääkiekkojoukkueen

viitekehyksessä.

Koska statusresurssit vaikuttavat erilaisten maskuliinisuuksien muodostumiseen,

ne vaikuttavat myös kussakin ajassa ja paikassa vallitsevan hegemonista valta-

asemaa käyttävän maskuliinisuuden vallan muotoon. Hegemoninen valta-asema

tarjoaa vallitseville maskuliinisuuksille mahdollisuuden käyttää valtaa alistettuihin

ja marginalisoituihin maskuliinisuuksiin nähden. Näin ollen statusresurssit

kietoutuvat valtaan ja päinvastoin vallan voidaan ajatella viestivän siitä, minkä

tyyppinen maskuliinisuus käyttää hegemonista valtaa kussakin yhteisössä.

(Manninen 2010, s.104-105). Statusresurssit voidaan siis ajatella eräänlaisina

instrumentteina maskuliinisuuksien rakentumisessa vallan ja statuksen

viitekehyksessä.

21

2.3.2 Väkivalta statusresurssina

”Täällä taas kukkahattu tädit ja sedät paukuttaa sanaista arkkuaan, vaikka tuskin

edes lätkäpeleissä käyvät, saatikka siitä mitään ymmärtävät. Rangaistukset

annettu ja sillä sipuli. Show jatkuu ja juna kulkee ja ne ketkä ei pysy kyydissä, niin

pudotkoot!”

”Täällä nyt kommentoi taas ne tyypit, jotka eivät tule yhtään ottelua katsomaan

paikanpäällä. Rangaistus oli kohtuuton ja syynä mediahöpötys. Ben-Amorille

voimahali. ” (YLE, 2012)

Yllä olevat tekstikatkelmat on lainattu 15.10.2012 Yleisradion uutisesta, joka

käsitteli internetkommentoijien reaktioita kaukaloväkivaltaan ja teoista annettuihin

ankariin rangaistuksiin. Useat julkisessa keskustelussa esitetyt kommentit antavat

ymmärtää, että jääkiekkoväkivaltaa vastustavat ihmiset ovat mitään

ymmärtämättömiä kukkahattutätejä- ja setiä, jotka eivät tunne jääkiekkokulttuuria

tarpeeksi ollakseen kykeneväisiä kommentoimaan siinä ilmenevää näkyvää

väkivaltaa. Tämä esimerkki kuvastaa sitä, miten jääkiekkoon kytkeytyvää

hegemonista maskuliinisuutta tuotetaan kansallisella tasolla suhteessa

väkivaltaan, millä puolestaan voi olla vaikutusta paikallisen tason käsityksiin

hegemonisesta maskuliinisuudesta. Näiden tasojen lisäksi hegemonista

maskuliinisuutta voidaan tarkastella myös globaalilla tasolla. (Lusher & Robins

2007.) Vaikka tässä tutkimuksessa keskitytään paikalliseen tasoon, olemme

tietoisia myös yhteiskunnan ja globalisaation vaikutuksista hegemonisen

maskuliinisuuden määrittelyihin ja tuottamiseen.

Statusresursseista ensimmäisenä käsittelemme väkivaltaa. Väkivalta on

suomalaisessa tutkimuksessa nähty usein varsinkin koulun viitekehyksessä

kiusaamista vakavampana ilmiönä. Koemme kuitenkin, että väkivalta on laajempi

ilmiö kuin pelkkä virallisesti tuomittava ja näkyvä väkivallanteko. Väkivalta voidaan

nähdä myös huomattavasti näkymättömämpänä ilmiönä ja sen voidaan ajatella

piiloutuvan yhteisöissä erilaisiin käytäntöihin. Tämän tutkimuksen yhteydessä

väkivalta mielletään toiminnoiksi tai käytännöiksi, jotka alistavat tai vähättelevät

22

toista vallan väärinkäytön keinoin. (Sunnari, 2009 s.14-15.) Fyysisen väkivallan

lisäksi väkivalta voi ilmetä sanallisena alistamisena tai vaikkapa yhteisöstä

poissulkemisena.

Kansainvälisesti suurin osa kaikesta väkivallasta on miesten tekemää. Väkivallan

voidaankin ajatella olevan vahvasti sukupuolittunut ilmiö. Sukupuolittuneisuuden

lisäksi yksi väkivallalle tyypillinen ominaisuus on se, että väkivalta, joka rikkoo

rauhan aikana yhteiskuntarauhaa, nähdään ongelmallisena, mutta tietyillä

yhteiskunnallisilla kentillä väkivalta toimii oikeutettuna normina. Rikollinen väkivalta

on tuomittavaa ja yleisesti paheksuttua. Sodassa, jääkiekko-ottelussa tai

politiikassa nähty väkivalta saa kuitenkin yhteisön oikeutuksen, jonka

kyseenalaistaminen on vaikeaa. Kuten yllä olevien internetsitaattien yhteydessä,

tietyillä areenoilla tapahtuvan väkivallan arvostelu aiheuttaa puolustavan

vastareaktion. Sankarillinen, miehuutta ja maskuliinisuutta korostava väkivalta

esitetään usein välttämättömänä. Väkivaltaiset rakenteet ja käytännöt

mahdollistavat sen, että väkivallan käyttö on joillekin yksilöille oikeutetumpaa kuin

toisille. Yksi tällainen väkivaltaa oikeuttava ja tuomitseva tekijä on muun muassa

etnisyys. Suomessa viime vuosina tehtyjen perhesurmien yhteydessä media on

korostanut tapahtumia tragedioina, joissa muuten menestyvän perheenisän pinna

nyt vain ”sattui napsahtamaan”. Kun taas romani surmaa vaimonsa tai lapsensa,

kutsutaan tätä verikostoksi. Kuten edellä esitetyssä esimerkissä, väkivallan

oikeutus ilmenee usein sitä normalisoivina diskursseina. (Grönfors, 1994, s.63-66.)

Tässä tutkimuksessa yhtenä kiinnostuksen kohteena on väkivalta statusresurssina

sekä kaukalon sisällä että sen ulkopuolella. Haluamme tutkimamme joukkueen

kohdalla selvittää, sisältääkö pelikentällä väkivaltainen laji väkivaltaa myös

kaukalon ulkopuolella eli toisien sanoen onko väkivalta kietoutunut

näkymättömänä myös joukkueen ilmapiiriin ja käytäntöihin. Väkivallan tai sen uhan

yhteydestä statukseen ovat kirjoittaneet Sari Manninen (2010) ja Tuija Huuki

(2010), jotka ovat maininneet väkivallan yhdeksi koulupoikien statusresursseista

hegemonisen maskuliinisuuden viitekehyksessä. Muiden statusresurssien

tarkastelun yhteydessä tarkoituksenamme on selvittää toimiiko väkivalta yksilön

statusta nostavana resurssina juniorijääkiekkoyhteisössä. Joukkueen

väkivaltailmapiiriä tutkimalla ja havainnoimalla pyrimme vastaamaan osaltamme

23

tutkimuskysymykseemme maskuliinisuuksien suhteista vallan ja statuksen

näkökulmasta.

2.3.3 Huumori statusresurssina

Huumori on yksi statuksen hankkimisen resurssi vertaisryhmässä informaalin

koulun kentällä (Huuki, Manninen & Sunnari, 2010; Manninen, 2010, s.92).

Huumorintaju ja oikeanlainen ”läpänheitto” ovat tärkeitä tekijöitä myös erilaisten

maskuliinisuuksien tuottamisessa. Huumoria voidaan nuorten vertaisryhmässä

käyttää sekä yhteishengen muodostamiseen että tiettyjen maskuliinisuuksien

marginalisoimiseen ja ulkoistamiseen. Huumorin todellisen luonteen

havaitsemiseksi, sitä tulisikin tarkastella sukupuolen ja vallan näkökulmasta.

Hegemonista maskuliinisuutta vertaisryhmässä edustavat yksilöt voivat huumoria

hyväksi käyttäen pönkittää omaa asemaansa hierarkiassa. Tällöin huumorin

kohteena saattaa olla vertaisryhmän marginalisoituja maskuliinisuuksia. Yksi

esimerkki hypermaskuliinisuutta pönkittävänä huumorin muotona ovat ns.

”homoperformanssit”. Homoperformanssilla tarkoitetaan homoseksuaalisuuden

parodista performointia muille vertaisryhmän jäsenille. Avaamme

homoperformanssin käsitettä tarkemmin myöhemmin tässä tutkimuksessa. (Huuki,

Manninen & Sunnari, 2009, s. 369-381.)

2.3.4 Fyysis-materiaalisuus statusresurssina

Toinen Mannisen (2010) ja Huukin (2010) määrittelemistä koulupoikien

statusresursseista on fyysis-materiaalisuus. Fyysis-materiaalisuudella voidaan

käsittää monenlaisia asioita aina kehollisuudesta liikunnalliseen kompetenssiin,

vaatetukseen, ruumiinasentoihin ja erilaisiin statusta pönkittäviin irtaimiin

omaisuuksiin. Fyysis-materiaalisuus statusresurssina on tutkimuksemme kannalta

tärkeä tarkastelun kohde, sillä kehon avulla viestitään ja uudelleen tuotetaan

sukupuolta sekä kamppaillaan statuksesta. Lihavat, epäurheilulliset tai

poikkeuksellisesti pukeutuvat pojat joutuvat helpommin alisteiseen asemaan

24

vertaisryhmässään. Urheilullinen keho nähdään maskuliinisena pääomana ja

tärkeänä tekijänä statuksen tavoittelussa. Kehollisuutta korostetaan materiaalisin

keinoin, kuten vaatteilla. Erilaiset tavat pukeutua ja pukeutumisen merkkikieli ovat

yhteydessä maskuliinisuuden ja sukupuolen rakennustyöhön. Hyvä esimerkki

fyysis-materiaalisuudesta statusresurssina ovat moottoripyöräjengiläisten

käyttämät liivit, joiden tarkoituksena on kertoa kantajansa ryhmään kuuluvuudesta,

mahdollisesta väkivaltaisuudesta ja korostetusta maskuliinisuudesta. (Jokinen,

2000, s.231-246; Manninen, 2010, 68-69.)

2.3.5 Seksuaalisuus statusresurssina

Seksuaalisuus statusresurssina limittyy edellä käsitellyn fyysis-materiaalisuuden

kanssa ja vaikkapa kehollisuuden voidaan ajatella liittyvän olennaisesti molempiin

statusresursseihin. Ihmiset luovat yhteisöissä oletuksia toisen ihmisen

seksuaalisuudesta sukupuolen perusteella. Seksuaalisuus ei kuitenkaan määrity

ydinsukupuolen mukaan, vaan se muovautuu suhteessa kulttuuriin ja

yhteiskuntaan sekä näiden luomiin odotuksiin siitä, miten yksilö toimii

seksuaalisesti normatiivisesti. Tutkimukseemme osallistuneen jääkiekkojoukkueen

pelaajien ikä (14-15) on poikien seksuaali-identiteetin muodostumisen kannalta

olennaista aikaa ja biologiset kehityserot ovat tässä ikävaiheessa oleellisen

merkittäviä tekijöitä. Seksuaalinen kypsyys, -aktiivisuus ja -suuntautuminen voivat

muiden statusresurssien tapaan olla eronteon välineitä maskuliinisuuksien

muotoutumisprosessissa. (Connell, 1995; Manninen, 2010, s.14, 31-32; Butler,

2006.)

Seksuaalisuus voi toimia eronteon välineenä muun muassa ”homotteluna” ja

tiettyjen pelaajien seksuaalisen aktiivisuuden esilletuomisena. Huumorin varjolla

esitetty toisen pelaajan homoksi kutsuminen luo normin siitä, minkä tyyppinen

seksuaalinen suuntautuminen on joukkueessa ei-toivottua. Heteroseksuaalinen

aktiivisuus puolestaan toimi joukkueessa statusta nostavana tekijänä ja olikin yksi

korkean statuksen poikien suosituimmista puheenaiheista. Toisaalta homo-sana

voidaan nähdä myös merkityksettömänä haukkumasanana muiden

25

piikittelysanojen joukossa. Erilaisten homofobisten kommenttien esittämistä ei

myöskään välttämättä voida tulkita homovihamielisyydeksi, sillä homo-sanan

käytön tarkoitus erinäisissä tilanteissa on hyvin erilaista (Lehtonen, 2003, s.143-

146).

2.3.6 Performanssit statusresurssina

Performanssit statusresurssina ovat hyvä esimerkki siitä, miten eri statusresurssit

linkittyvät toisiinsa, eikä selkeää rajausta erillisten statusresurssien välille voida

aina välttämättä tehdä. Statusresurssit voidaan nähdä kokoelmana erilaisia

työvälineitä, joiden avulla maskuliinisuuksia rakennetaan ja tuotetaan.

Performanssit statusresurssina linkittyvät seksuaalisuuteen, fyysis-

materiaalisuuteen, huumoriin ja sosiaalisiin suhteisiin ja ennen kaikkea näiden

sosiaalisissa tilanteissa näkyviin puoliin. Performansseihin statusresurssina

voidaan liittää tietynlaiset eleet, tempaukset, liikkeet ja merkit, joiden avulla yksilö

pyrkii nostamaan statustaan vertaisryhmässä.

Hyvä esimerkki sosiaalisesta performanssista ovat ns. ”homoperformanssit”. Tuija

Huukin, Mannisen & Sunnarin (2010) mukaan homoperformanssista ilmenee

osallistujien yhteisöllisyys ja siihen liittyy poikien välinen parodinen

homoseksuaalisuuden performointi esimerkiksi humoristisen koskettelun keinoin.

Jos performanssin esittäjän heteroseksuaalisuutta ei voida asettaa

kyseenalaiseksi, toimii homoseksuaalisuuden performointi humoristisena

elementtinä ryhmän sosiaalisessa pelissä. Matalan statuksen pojalle

”homoperfomanssi” ei synnytä statuksen nousua, vaan väärään aikaan toteutettu

tämän tyyppinen performanssi saattaa toimia matalan statuksen pojan statusta

edelleen laskevana toimintana. (Huuki, 2010, s.63, 74-76.) Performanssit voivat

olla hyvin monentyyppisiä, mutta yhteisenä piirteenä niissä voidaan nähdä

sosiaaliseen peliin liittyvä neuvottelu statuksesta ja sukupuolesta. (Berg,

2010,s.72; Butler, 1990, 1993; Huuki, 2010, s.63, 74-76.)

26

2.3.7 Sosiaaliset suhteet ja välittäminen statusresursseina

Sosiaaliset suhteet sekä verkostot sitovat tietyllä tapaa yhteen lähes kaikki edellä

käsitellyt statusresurssit. Taito hyödyntää erilaisia käytössä olevia muita

statusresursseja muuttuu näkyväksi sosiaalisissa suhteissa. Sosiaaliset suhteet ja

muiden vertaisryhmän jäsenten hyväksyntä ovat tärkeitä statusresursseja.

Sosiaalisten suhteiden ja -taitojen avulla yksilö kykenee rakentamaan omasta

maskuliinisuudestaan uskottavan kuvan ja tuottamaan tai muuttamaan ryhmän

diskurssin mukaista sosiaalista kanssakäymistä. Pierre Bourdieu (1986) on

käsitellyt ihmisten välisiä sosiaalisia suhteita sosiaalisen pääoman käsitettä

hyväksikäyttäen. Sosiaaliset suhteet statusresurssina voidaan hahmottaa

esimerkiksi Bourdieun sosiaalisen pääoman käsitteen kautta. Sosiaalinen pääoma

on kasauma todellisia ja potentiaalisia resursseja, jotka ovat yhteydessä

kestävään, laajaan ja monipuoliseen sosiaaliseen verkostoon.

Jääkiekkojoukkueen yhteydessä tämä voisi tarkoittaa sitä, että tietyt

statusresurssit hallitsemalla ja yhdistämällä näiden statusresurssien taitavaa

käyttöä tiettyihin kaverisuhteisiin joukkueessa, yksilö kykenee nostamaan

sosiaalista statustaan ja käyttämään sosiaalisia suhteitaan statusresurssina.

(Bourdieu, 1986, s.51.)

Tuija Huuki (2010, s.77-79) on väitöskirjassaan käsitellyt poikien keskinäistä

välittämistä. Välittämistä ei välttämättä arkiajattelussa nähdä merkittävänä

maskuliinisuuksien rakentajana. Olennaista välittämisessä hegemonisen

maskuliinisuuden viitekehyksessä on se, kuinka välittäminen ilmenee poikien

välisessä kanssakäymisessä. Välittäminen voidaan nähdä statusresurssina

statustyössä, jos se asettuu kulttuurisesti hegemonisen maskuliinisuuden

vaatimuksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sosiaalisessa pelissä

välittämistä tulee kyetä säännöstelemään ja esittämään muiden silmissä

uskottavalla tavalla. (Huuki, 2010, s.77-79.) Joukkuekaverin halaaminen

pukukopissa kiintymyksen osoituksena ei ole sosiaalisesti hyväksyttyä, mutta

voitetun turnauksen tai tehdyn maalin jälkeen myös fyysiset välittämisen

osoitukset ovat sallittuja.

27

2.3.8 Statusulottuvuudet ja vallankäytön muodot

Edellä olemme käsitelleet erilaisia statusresursseja. Olemme tutkimuksessamme

kiinnostuneita näiden statusresurssien ilmenemisestä tutkimassamme

juniorijääkiekkojoukkueessa. Statusresurssit eivät vielä takaa yksilön valta-

asemaa tai korkeaa statusta joukkueessa, vaan näiden resurssien käyttämiseksi

toimijalla tulee olla myös oikeanlaisia toimintastrategioita. Oikeanlaisten ja

yhteisön käytänteisiin sopivien toimintastrategioiden avulla yksilö kykenee

muuntamaan statusresurssejaan käyttökelpoisiksi symbolisiksi resursseiksi.

Symbolisten resurssien avulla yksilö puolestaan kykenee nostamaan omaa

statustaan ja valta-asemaansa yhteisössä. Manninen, Huuki & Sunnari (2010, s.1-

23) ovat määritelleet kaksi statusresursseista kumpuavaa statuksen ulottuvuutta:

kaverisuosion ja respektin. (ks. myös Manninen, 2010, s.104; Huuki, 2010, s.36,

70.)

Kaverisuosio ei suoranaisesti liity suositun maineeseen yhteisössä, vaan se viittaa

pikemminkin yksilön pidettynä olemiseen. Kaverisuosiota yksilö saavuttaa

rakentamalla yhteisöllisyyttä esimerkiksi olemalla reilu muita kohtaan. Respektillä

statusulottuvuutena on puolestaan suorempi yhteys valtaan ja suosioon

minäorientoituneesta viitekehyksestä. Statusulottuvuutena respektiin perustuva

valta hajottaa yhteisöä ja käyttää hyväkseen väkivaltaa sen laajassa

merkityksessä. Status toimii yhteisössä vallankäytön mahdollistajana. Erilaiset

statusulottuvuudet rakentavat erilaista valtaa. Karkeasti vallankäyttö voidaan jakaa

kahteen vallankäytön tapaan: pelkovaltaan ja rakentavaan valtaan. (Manninen,

2010, s.104; Huuki, 2010, s.36, 70.)

Pelkovalta voidaan nähdä yhteisöllisyyttä hajottavana ja rakentava valta

puolestaan yhteisöä eheyttävänä vallankäytön muotona. Pelkovallalla tarkoitetaan

vallankäytönmuotoa, jonka taustalla vaikuttaa pelon ilmapiiri ja väkivallan uhka.

Rakentava valta perustuu reiluuteen, yhteisöllisyyteen ja toisten

huomioonottamiseen. Rakentava, eettisesti kestävä valta voi toimia yhteisössä

haastajana pelkovallalle. Mainitut vallankäytön ilmenemismuodot ovat

28

vallankäytön ulottuvuuksia. Usein vallankäyttö perustuu näiden ulottuvuuksien

yhdistelmiin ja lievempiin ilmenemismuotoihin. Yhdistelemällä vallankäytön

muotoja yksilö kykenee ylläpitämään omaa statustaan yhteisössä. (Manninen,

2010, s. 91-92; Huuki, 2010, s. 70).

2.4 Valta

Käsittelemme tässä tutkimuksessa valtaa Foucault’laisesta näkökulmasta.

Foucault'n valtakäsitys perustuu oletukseen, että valta on tuotettua ja tuottavaa.

Valta synnyttää diskursseja eli tapoja puhua, kommunikoida sekä tuottaa muuta

merkitysvälitteistä toimintaa. Vallan voidaan ajatella olevan läsnä kaikissa

sosiaalisissa yhteisöissä sekä instituutioissa ja se tuottaa erilaissa yhteisöissä

erilaisia vallitsevia diskursseja. Erilaisten diskurssien voidaan ajatella olevan vallan

tihentymiä verkoston eri kohdissa ja jotkut diskurssit saavat äänensä paremmin

kuuluviin kuin toiset. Kaikkein merkittävimpien ryhmien diskursseista muodostuu

”totuuksia”. Nämä ”totuudet” muodostuvat sosiaalisissa käytännöissä. Foucault

käsitteli laajassa tuotannossaan muun muassa erilaisissa tiedeyhteisöissä

vallitsevia ”totuuksia” sekä niissä hallitsevia diskursseja. Edellä mainitun

periaatteen mukaisesti eniten valtaa yhteisössä on niillä, jotka hallitsevat tietyn

diskurssin ja osallistuvat siihen ja tätä myötä rakentavat ja vahvistavat diskurssin

luonnehtimia totuuksia. (Cooper, Barry; 1981, s.63-69.)

Foucault näkee, että valta yhteisöissä on niillä, jotka kykenevät toimimaan

uskottavimmin vallitsevan diskurssin puitteissa. Ihminen pyrkii myös itse

kontrolloimaan omaa käytöstään siten, että se soveltuisi mahdollisimman hyvin

kulloinkin kyseessä olevaan vallitsevaan diskurssiin. Olennaista ei ole se mitä joku

sanoo, koska olennaisia ovat sanotun sijaan ne diskurssit joiden puitteissa sanoja

toimii. Olennaista on se miten sanotaan, mitä jätetään sanomatta ja mitä sanotaan

missäkin kontekstissa. Tiedon ja vallan suhteissa ei Foucaul'tlaisittain ole

merkitystä sillä, kuka puhuu tai päättää, vaan tärkeää on ensisijaisesti koodisto,

jonka puitteissa toimitaan ja se, miten tämä koodisto vaikuttaa yhteisössä.

(Foucault, 1977, s.158-162; Foucault, 1991 s.72.)

29

Tutkittaessa valtaa jääkiekkojoukkueessa, on otettava huomioon informanttien

asema valtahierarkiassa. Tunnistamalla erilaisia vallankäyttäjiä ja vallattomia

tutkittavia, kykenemme pureutumaan siihen, kuka käyttää diskursiivista valtaa

yhteisössä. Valtaa analysoimalla kykenemme perehtymään joukkueen sisäiseen

koodistoon ja vallitseviin diskursseihin. Tässä tutkimuksessa pyrimme

tarkastelemaan ennen kaikkea valtaa maskuliinisuuden näkökulmasta eli sitä

miten pojat, jotka asemoituvat erilaisiin maskuliinisuusdiskursseihin suhteutuvat

toisiinsa vallan ja statuksen näkökulmasta.

Toisen tutkimuskysymyksemme kannalta olennaista on siis valtasuhteiden

analysoiminen. Ymmärtääksemme vallan ja diskurssien suhteita, meidän tulee

nähdä valta tuotettuna, sosiaalisiin käytäntöihin sisältyvänä ilmiönä. Vallan ja

diskurssien analyysin yhteydessä tulee ottaa huomioon sekä diskurssien väliset

että diskurssien sisäiset valtasuhteet. (Jokinen, Juhila & Suoninen, 1993, s. 75-

107.) Hegemonista valtaa jääkiekkojoukkueessa edustavat käyvät valtataistelua

suhteessa sekä marginalisoituihin maskuliinisuuksiin, että yksilötasolla myös

suhteessa toisiin hegemonisen vallan edustajiin. Toinen analysoinnin kohde

tutkimuksessamme on, kuinka tietyt maskuliinisuudet saavuttavat hegemonisen

valta-aseman. Tässä käytämme apuna jo aiemmin esiteltyjä statusresursseja,

joiden viitekehyksestä tarkastelemme erilaisten maskuliinisuuksien muotoutumista.

Erilaiset diskurssit luovat myös ideologisia seurauksia. Esimerkiksi tietynlaisen

hegemonisen maskuliinisuuden diskurssin vakiintuminen jossain

jääkiekkojoukkueessa vaikuttaa koko jääkiekkojoukkueen toimintaan ja myös

ideologisiin linjauksiin, vaikkapa siitä minkä tyyppinen poikana oleminen on

joukkueessa sosiaalisesti hyväksyttyä. Valta-analyysille olennainen piirre on myös

erilaisten vakiintuneiden, tässä yhteydessä vaikkapa oletetun hegemonisen

maskuliinisuuden diskurssien kyseenalaistaminen ja näkyväksi tekeminen

(Jokinen, Juhila & Suoninen, 1993, s. 75-107).

30

3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TUTKIMUSPROSESSIN KUVAUS

Pro Gradu -työssämme tutkimme pohjois-suomalaista poikien

juniorijääkiekkojoukkuetta, jonka pelaajien ikä vaihteli 14–16 ikävuoden välillä.

Joukkueessa oli mukana satunnaisesti nuorempia pelaajia, muiden joukkueiden

pelaajia ja vakituisesti yksi tyttö. Joukkueen pelaajien vaihtuvuus tutkimusjakson

aikana oli melko suuri, mutta tietty noin 14 hengen ydinryhmä pysyi

muuttumattomana lähes koko tutkimusjaksomme ajan. Etsimme pitkään

tutkimukseemme sopivaa ja suostuvaista joukkuetta ja olimme yhteydessä

tutkimuksemme puitteissa jopa jääkiekkoliittoon, joka tutkimussuunnitelmamme

luettuaan kieltäytyi yhteistyöstä kanssamme. Tutkittava joukkue löytyi

alkukankeuksien jälkeen kuitenkin suhteellisen helposti.

Lähestyimme joukkueen valmentajaa puhelimitse ja hän ilmaisi kiinnostuksensa

tutkimukseen osallistumisesta. Kannustimme valmentajaa ottamaan asian esille

valmennusjohdon, pelaajien ja pelaajien vanhempien kanssa. Kun asianomaiset

vaikuttivat suostuvaisilta tutkimuksen tekoon, menimme paikanpäälle joukkueen

harjoituksiin ja kerroimme joukkueen pelaajille tutkimuksestamme. Pyrimme

kertomaan joukkueen pelaajille tutkimuksen varsinaisesta sisällöstä vain

tarpeellisin osin, jotta emme tulisi vaikuttaneeksi pelaajien toimintaan

tutkimusjakson aikana. Samalla toimitimme tutkimuslupa-anomukset pelaajien

vanhemmille, valmentajalle ja joukkueen juniorivastaavalle (liitteet 1 & 2).

Tutkimuksemme alkuvaiheen aikana joukkueen valmentaja vaihtui. Entinen

päävalmentaja siirtyi tässä vaiheessa apuvalmentajaksi. Päävalmentajaksi tuli jo

joukkueelle ennestään tuttu ja joukkueen hyvin tunteva valmentaja. Olemme muun

muassa kyselylomakkeiden avulla selvittäneet valmentajan vaihdoksen vaikutusta

joukkueessa, vaikka se ei varsinaisesti olekaan yksi tutkimuskysymyksistämme.

Koimme kuitenkin, että valmentajanvaihdoksella saattaisi olla vaikutusta

joukkueen ilmapiiriin ja diskursseihin. Valmentajien lisäksi joukkueessa

aktiivisessa roolissa toimivia aikuisia oli neljä huoltajien ja joukkuejohdon roolissa.

31

Aineistonkeruussa olemme käyttäneet hyväksemme erilaisia

aineistonkeruumenetelmiä. Ensimmäisenä tiedonhankintamenetelmänä käytimme

osallistuvaa havainnointia. Noin vuoden mittainen havainnointijakso alkoi keväällä

2012 ja jatkui talveen 2013 saakka. Laaja, monipuolisia tiedonhankintamenetelmiä

hyödyntävä aineisto ja pitkän aikavälin tutkimusjakso tekevät tutkimuksesta

etnografisen. Tavoitteenamme oli muodostaa joukkueesta kuva kokonaisuutena

sekä havainnoida joukkueen sisäisiä diskursseja, jotka liittyvät joukkueen

hierarkiarakenteisiin, statusasetelmiin, valtaan sekä erilaisiin maskuliinisuuden

muotoihin.

Tutkimusjakson aikana olimme aktiivisesti joukkueen mukana harjoituksissa sekä

pukukopissa. Korostimme jo alkuvaiheessa joukkueen pelaajille, että emme puutu

heidän käyttäytymiseensä ja että emme ole heidän valmentajiaan tai opettajiaan.

Toivoimme heidän toimivan samoin kuin he toimisivat keskenään normaalisti ilman

meidän läsnäoloamme. Kokemuksemme mukaan onnistuimmekin tässä

tavoitteessamme hyvin. Joukkue tottui läsnäoloomme nopeasti ja jo muutamien

harjoitusten jälkeen pelaajat kommunikoivat vapaamuotoisesti pahemmin

välittämättä meidän läsnäolostamme. Pyrimme seuraamaan harjoituksia siten, että

molemmat tutkijat olivat paikalla, mutta ajoittain kävimme seuraamassa

harjoituksia myös kumpikin tahoillamme. Kokemuksemme mukaan pelaajien oli

helpompi suhtautua läsnäoloomme silloin, kun olimme molemmat yhtä aikaa

paikalla. Kahdestaan läsnäolomme oli rennompaa, eivätkä pelaajat kokeneet

olevansa jatkuvan tarkkailun alaisina

Aluksi teimme muistiinpanoja harjoitusten yhteydessä. Huomasimme kuitenkin

nopeasti, että vaivalloisuutensa lisäksi muistiinpanojen tekeminen

havainnointitilanteessa kiinnitti liikaa pelaajien huomiota. Näin ollen totesimme

paremmaksi tavaksi pitää harjoitusten jälkeen lyhyen palaverin, jossa sanelimme

nauhurille vapaamuotoisesti harjoituksista tehtyjä havaintoja. Havainnointijaksolla

oli tärkeä merkitys myöhempien kyselylomakkeiden ja haastattelujen

toteuttamisessa. Harjoitusten lisäksi seurasimme joukkueen kotipelejä ja olimme

myös mukana yhdellä pelireissulla.

32

Pelireissun aikana pelaajat täyttivät teoreettisesta viitekehyksestämme käsin

muodostetun kyselylomakkeen (liite 3), jota käytimme osallistuvan havainnoinnin

ja haastattelujen tukena. Myös haastattelut tukivat vastavuoroisesti

kyselylomakkeista saamiamme tuloksia. Havainnointi, kyselylomake sekä

haastattelut toimivat tutkimuksessamme keskenään tasa-arvoisina

tutkimusmenetelminä haastatteluja painottaen.

Kaikki joukkueen pelaajat vastasivat kyselylomakkeeseen linja-automatkan

aikana. Kyselylomake kartoittaa joukkueen sosiaalisten suhteiden, kaverisuosion,

respektin ja statushierarkian lisäksi sitä, ketkä joukkueen jäsenet käyttävät erilasia

statusresursseja joukkueen sosiaalisessa pelissä. Näitä statusresursseja ovat

tässä tutkimuksessa mainitut väkivalta, fyysis-materiaalisuus, performanssit,

huumori, seksuaalisuus, sosiaaliset suhteet ja välittäminen. (Manninen, 2010, s.

103-104, Huuki, 2010, s.69).

Kysymyslomakkeessa on 18 eri aihealuetta käsittelevää kysymystä, joihin

joukkueen pelaajat vastasivat mainitsemalla 1-3 joukkuekaveriaan kuhunkin

kohtaan. Vastaajan ei ollut kuitenkaan pakko vastata kysymykseen, jos hän koki,

ettei kysymykseen ole olemassa oikeaa vastausta. Lomakkeessa on tutkimuksen

sivujuonteena lisätty kaksi kysymystä liittyen valmentajavaihdokseen, vaikka

kyseinen aihepiiri ei liity varsinaisiin tutkimuskysymyksiimme. Halusimme tietää

tutkimuksemme yleisten lähtökohtien kannalta, onko joukkueen ilmapiiri muuttunut

jollain tavoin valmentajan vaihtuessa. Lomakkeen kysymykset 2, 3, 4, 6, 8, 10, 13,

16, 17 ja 18 pyrkivät kartoittamaan joukkueen statushierarkiaan, hegemoniseen

valtaan, marginalisointiin; sosiaalisuuden, välittämisen ja performanssien

statusresursseihin sekä statusulottuvuuksiin eli kaverisuosioon ja respektiin liittyviä

asioita. Kysymykset 5, 7, 9, 12, 14 ja 15 pyrkivät puolestaan selkiyttämään fyysis-

materiaalisuuteen ja huumoriin liittyviä statusresursseja. Suoranaisesti tähän

kysymyslomakkeeseen ei ole tutkimuseettisistä syistä johtuen otettu mukaan

seksuaalisuuteen statusresurssina yhteydessä olevia kysymyksiä.

Seksuaalisuuteen statusresurssina pääsimme käsiksi kuitenkin havainnoinnin ja

haastatteluiden puitteissa. Varsinkin havaintoaineisto pukukoppikeskusteluista

antaa aineistomme perusteella vahvistusta seksuaalisuuden

statusresurssiluonteesta.

33

Osallistuvan havainnoinnin ja kyselylomakkeesta saamiemme tietojen perusteella

muodostimme puolistrukturoidun teemahaastattelun rungon (liite 4). Käytimme

muodostamaamme haastattelurunkoa vapaamuotoisten haastattelujen tukena.

Haastatteluihin valikoimme kyselylomakkeiden ja osallistuvan havainnoin

perusteella kuusi status- ja valta-asemaltaan mahdollisimman erilaista ja

tutkimuksen kannalta merkityksellistä pelaajaa. Haastateltuja pelaajia kutsumme

tässä yhteydessä nimillä Aleksanteri, Silvia, Ilkka, Risto, Erkki ja Jussi.

Haastattelut suoritettiin harjoitusten yhteydessä rauhallisessa tilassa ja jokainen

haastattelu oli kestoltaan noin puolituntinen.

3.1 Diskurssianalyysi

Käytämme tässä opinnäytetyössä aineistomme analyysimenetelmänä

diskurssianalyysiä. Jokinen, Juhila & Suoninen (1993, s. 9-10) määrittelevät

diskurssianalyysin ”sellaiseksi kielenkäytön ja muun merkitysvälitteisen toiminnan

tutkimukseksi, jossa analysoidaan yksityiskohtaisesti sitä, miten sosiaalista

todellisuutta tuotetaan erilaisissa sosiaalisissa käytännöissä.” Tutkimuksemme

kannalta tämä diskurssianalyysin määrittely tarkoittaa sitä, että pyrimme

keskittymään juniorijääkiekkojoukkueen kielenkäyttöön ja muuhun

merkitysvälitteiseen toimintaan, kuten vaikkapa pelaajien eleisiin, vaatetukseen ja

performansseihin. Tämän tyyppistä merkitysvälitteistä toimintaa tutkimalla

pyrimme selvittämään sitä, kuinka ja millaista sosiaalista todellisuutta joukkueessa

tuotetaan. Sosiaalinen todellisuus painottuu tämän tutkimuksen yhteydessä

erilaisten maskuliinisuuksien, ennen kaikkea vallitsevan paikallisen hegemonisen

maskuliinisuuden, valtailmapiirin ja statuskamppailun tarkasteluun.

Diskurssianalyysiä ei voida pitää tarkasti määriteltävänä tutkimusmenetelmänä,

vaan sen menetelmät vaihtelevat tutkimuksesta riippuen. Diskurssianalyysin

voidaan lisäksi nähdä jakautuvan kahteen eriytyneeseen suuntaukseen, joista

toinen keskittyy todellisuuden moninaisuuteen ja toiminnan vaihtelevuuteen.

Toinen, Foucault -vaikutteinen kriittinen suuntaus puolestaan keskittyy

valtasuhteisiin. (Jokinen, Juhila & Suoninen, 1993, s.11.)

34

Juniorijääkiekkojoukkueeseen keskittyvässä tutkimuksessamme yksi tärkeimmistä

teemoistamme on valta ja vallan suhteutuminen erilaisiin maskuliinisuuksiin. Tästä

syystä tutkimustamme voidaan pitää foucault'laisittain suuntautuneena

laadullisena kriittisenä diskurssianalyyttisenä tutkimuksena.

Diskurssianalyysille on ominaista, että se ei hyödynnä tietoa sellaisenaan, vaan

pyrkii pureutumaan tiedon tuottamisen taustoihin ja motiiveihin. Kielenkäyttäjä ja

tutkittava eivät ole diskurssianalyytikolle suora tiedonlähde, vaan tutkija on

kiinnostunut kysymyksen ”mitä sanoo?” sijaan kysymyksistä ”miksi sanoo?” tai

”miten sanoo?”. Jokinen, Juhila & Suoninen (1993, s. 17-18) määrittelevät viisi

asiaa, jotka toimivat väljinä diskurssianalyysin teoreettisina lähtöoletuksina.

Ensinnäkin diskurssianalyysi näkee kielenkäytön sosiaalisen todellisuuden

rakentajana sen sijaan, että kielenkäyttö tarjoaisi vain informaatiota maailmasta.

Kielenkäyttömme, tapamme puhua ja ilmaista itseämme eivät ole vain maailman

kuvaamista, vaan myös sen rakentamista. (Jokinen, Juhila & Suoninen, 1999, s.

18-19.)

Toiseksi diskurssianalyytikko näkee, että on olemassa rinnakkaisia ja keskenään

kilpailevia merkityssysteemejä. Juniorijääkiekkojoukkueesta voidaan löytää

erilaisia tapoja käyttää kieltä ja tuottaa todellisuutta. Nämä erilaiset diskurssit

voivat kilpailla hegemonisesta asemasta keskenään. Tämän tutkimuksen

yhteydessä olemme kiinnostuneita ennen kaikkea kilpailevien maskuliinisten

diskurssien valta- ja statuskamppailusta. Kolmas diskuskurssianalyyttinen oletus

liittyy merkityksellisen toiminnan kontekstisidonnaisuuteen. Diskurssianalyysi ei ole

laboratoriotutkimusta, jossa pyrittäisiin eroon ympäristön häiriötekijöistä. Itse

asiassa häiriötekijöitä ei tulisikaan ajatella häiriötekijöinä, vaan pikemminkin

oleellisena rikastuttavana osana tutkimuksen kontekstia. Havainnoimme

juniorijääkiekkojoukkuetta sille ominaisessa kontekstissa: pukukopissa

varusteidenvaihdon yhteydessä, pelireissuilla, harjoituksissa ja kentällä eli

juniorijääkiekkojoukkueelle hyvin tyypillisissä sosiaalisissa tilanteissa. (Jokinen,

Juhila & Suoninen, 1993, s.18-36.)

Neljäs diskurssianalyysin oletus on toimijoiden kiinnittyvyys merkityssysteemeihin.

Tämän tutkimuksen yhteydessä se tarkoittaa sitä, että joukkueen pelaajat ovat

kiinnittyneitä tässä juniorijääkiekkojoukkueessa tyypillisesti ilmenevään

35

merkityssysteemiin ja tuottavat sekä puhetta että muuta merkitysvälitteistä

toimintaa suhteessa tähän merkityssysteemiin. Tämä ei kuitenkaan aina kosketa

kaikkia yhteisössä toimivia, vaan merkityssysteemeihin kiinnitytään vaihtelevasti.

Viides diskurssianalyysin oletus on se, että kielen käytöllä on seurauksia tuottava

luonne. Samalla kun kielenkäyttäjä väittää jotain todellisuudesta, hän myös luo

sitä. Esimerkiksi hegemonista maskuliinisuutta tai valtaa edustava saattaa

julkisesti sanoessaan, ettei pidä homoseksuaaleista, luoda yhteisöön todellisuutta,

jossa homoseksuaalisuudesta tulee paheksuttavaa. (Jokinen, Juhila & Suoninen,

1993, s.37-45.)

36

4 TUTKIMUSTA KOSKEVAT EETTISET NÄKÖKULMAT

Tässä kappaleessa käymme läpi niitä tutkimuksen etiikkaan liittyviä seikkoja, jotka

nousivat merkittäviksi tutkimuksen teon yhteydessä. Pyrimme tutkimuksemme

teossa noudattamaan mahdollisimman huolellisesti eettiseen tutkimuksentekoon

liittyviä normeja ja yleisiä käytäntöjä. Ensinnäkin pyrimme varmistumaan siitä, että

jokaisen tutkimukseen osallistuneen pelaajan ja muiden asianosaisten yksityisyys

säilyy. Edellä mainitun varmistimme sillä, että säilytimme tutkimusaineiston

ainoastaan tutkijoiden ja tutkimuksen ohjaajan käytössä.

Tutkimusjaksomme aluksi informoimme joukkueen valmennusjohtoa aiheestamme

ja tutkimustamme oli käsitelty myös pelaajien vanhempien kanssa. Alustimme

tutkimamme joukkueen pelaajille tutkimuksemme aiheesta sen verran, kuin heidän

oli tarpeellista siitä tietää. Kerroimme joukkueen pelaajille tutkivamme heidän

joukkueensa toimintaa ja kaverisuhteita. Tämän jälkeen kaikille joukkueen jäsenille

lähetettiin tutkimuslupahakemukset. Tutkimuslupa kysyttiin erikseen siis pelaajilta,

heidän huoltajaltaan sekä valmennusjohdolta. Valmennusjohdolle kerroimme

tarkemmin tutkimuksemme sisällöstä. Myös vanhemmille tarkennettiin tutkimuksen

aihesisältöä heidän niin halutessaan.

Olemme ottaneet tutkimuksemme jokaisessa vaiheessa huomioon tutkimukseen

osallistuvien yksityisyyden. Kyselylomakkeiden täyttämisen yhteydessä

varmistimme, että jokainen pelaaja saa täyttää lomakkeensa rauhassa, yksityisesti

ja ilman kiirettä. Pelaajat täyttivät kyselylomakkeen joukkueen pelireissulla linja-

automatkan aikana, koska linja-autossa jokainen pystyi täyttämään lomakkeen

omassa rauhassa ja yksityisesti. Lisäksi korostimme lomakkeen täytön

yhteydessä, ettei lomakkeeseen liittyvistä vastauksista ole tarkoitus keskustella

muiden kanssa, vaan lomakkeen vastaukset ovat jokaisen henkilökohtaisia.

Pyrimme muodostamaan myös kyselylomakkeen kysymykset sellaisiksi, etteivät

ne loukkaisi ketään tai antaisi mahdollisuutta kenenkään kiusaamiseen

37

myöhemmin. Tarkoituksenamme oli, etteivät haastattelulomake tai

haastattelutilanteet kärjistäisi tai vahvistaisi joukkueessa vallitsevia hierarkioita,

vaan pikemminkin pyrkisivät purkamaan niitä.

Järjestimme tutkimushaastattelut harjoitusten yhteydessä rauhallisessa tilassa,

jossa ulkopuoliset eivät häirinneet keskustelua ja haastateltavan yksityisyys säilyi.

Pyrimme haastatteluissa olemaan kannustavia ja kertomaan haastateltaville, että

heidän mielipiteensä ja kokemuksensa ovat meille tärkeitä ja että niistä olisi

meidän tutkimuksellemme hyötyä. Tutkimushaastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin

tarpeellisin osin. Tutkimuksen päätyttyä hävitimme äänitteet ja muun

tutkimusmateriaalin asianmukaisesti. Lisäksi kaikkien tutkittavien nimet on

muutettu tutkittavien anonymiteetin varmistamiseksi.

Koemme, että omalla sukupuolellamme oli positiivinen vaikutus

tutkimushaastattelujen ja koko tutkimuksen onnistumisen kannalta. Tutkittavilla oli

helpompi suhtautua saman sukupuolen edustajiin muun muassa

pukukoppitilanteissa ja haastattelujen yhteydessä.

Koko tutkimusjakson aikana tavoitteena on ollut, ettemme leimaa tai syyllistä

ketään. Tutkimuksen tarkoitus ei ole mustamaalata kyseistä joukkuetta tai

jääkiekkoa lajina, vaan tarkastella objektiivisesti joukkueessa tuotettavia

maskuliinisuuksia, statusrakenteita ja valtaa. Olemme pyrkineet omalla

käyttäytymisellämme ja toiminnallamme antamaan positiivisen kuvan tutkimuksen

tekemisestä Oulun yliopistossa.

38

5 TULOKSET

Seuraavissa kappaleissa luomme katsauksen tutkimuksemme tuloksiin. Vuoden

tutkimusjakson aikana olemme seuranneet joukkueen toimintaa useissa erilaisissa

ympäristöissä. Olemme tarkkailleet joukkueen toimintaa harjoituksissa, peleissä ja

pelireissulla. Osallistuvan havainnoinnin lisäksi nuoret täyttivät kyselylomakkeen,

jonka pääasiallisena tarkoituksena oli antaa meille sekä varsinaista tietoa että

havaintojamme tukevaa lisäaineistoa puolistrukturoituja tutkimushaastatteluja

varten. Tutkimushaastatteluja avaamme jatkossa litterointien muodossa. Yhtenä

tutkimuksen apuvälineenä käytimme myös joukkueen viime kausien pelitilastoja

(mm. joukkueen sisäinen pistepörssi). Tulevissa kappaleissa käymme läpi

osallistuvan havainnoinnin, kyselylomakkeiden ja haastatteluiden päähuomioita ja

johtopäätöksiä tutkimuskysymyskohtaisesti. Kaikkien tutkimusmenetelmiemme

tausta-ajatuksena oli vastausten hankkiminen asettamiimme tutkimuskysymyksiin:

Minkä tyyppinen maskuliinisuus on asettunut tässä juniorijääkiekkojoukkueessa

hegemonisen maskuliinisuuden asemaan ja Miten pojat, jotka asemoituvat

erilaisiin maskuliinisuusdiskursseihin suhteutuvat toisiinsa vallan ja statuksen

näkökulmasta?

Aluksi pureudumme tarkemmin ensimmäiseen tutkimuskysymykseemme.

Tutkimassamme juniorijääkiekkojoukkueessa hegemonisen maskuliinisuuden

asemaan asettunutta maskuliinisuutta analysoimme merkityksellisten

statusresurssien, statusulottuvuuksien ja vallan ulottuvuuksien näkökulmasta.

Lisäksi esittelemme yksilökohtaisesti joukkueen hegemonisen maskuliinisuuden

edustajat.

Tulososion viimeisessä osassa vastaamme toiseen tutkimuskysymykseemme ja

määrittelemme joukkueen erilaisia maskuliinisuusdiskursseja vallan ja statuksen

39

näkökulmasta. Esitämme aineistomme pohjalta kolme erilaista tutkimassamme

joukkueessa ilmentynyttä maskuliinisuuden konstruktiota.

Alla oleva taulukko selkeyttää jatkossa tutkimuksemme tuloksia molempien

tutkimuskysymysten osalta. Taulukko selkeyttää maskuliinisuuden konstruktioiden

ja hegemonisen maskuliinisuuden edustajien suhdetta statusulottuvuuksiin ja

vallankäytön muotoihin. Taulukosta käyvät ilmi myös eri maskuliinisuuden

konstruktioihin lukeutuvat henkilöt sekä konstruktioiden kannalta merkitykselliset

statusresurssit. Taulukossa suluissa olevat henkilöt voivat edustaa useampaa

maskuliinisuuden konstruktiota. Tähdellä merkityt henkilöt edustivat joukkueessa

selkeimmin joukkueen sisäistä hegemonista maskuliinisuutta.

TAULUKKO 1. MASKULIINISUUDET, STATUS JA VALTA

JUNIORIJÄÄKIEKKOJOUKKUEESSA Maskuliini-

suuden

konstruktio:

Statusulottu-

vuus:

Vallan-

käytön

muoto:

Henkilöt: Merkityksel-

liset status-

resurssit

Banaalit

tasapainoilijat

kaverisuosioon

perustuva, osin

respektipainottei

nen

rakentava

valta, osin

pelkovalta

Aleksanteri*,

Sampsa*, Yrjö*,

(Jussi*, Matti, Erkki)

fyysisyys,

sosiaaliset

suhteet,

välittäminen,

huumori

Kovikset respekti-

painotteinen

pelkovalta Teuvo, Ilkka, Jyrki,

Timo, Toni, (Jussi*)

fyysisyys,

sosiaaliset

suhteet,

huumori,

väkivalta

Rauhalliset

myötäilijät

kaverisuosioon

perustuva

rakentava

valta

Risto, Pekka, Silvia,

(Matti, Erkki)

Tutkimuksemme empiirisen jakson aikana pyrimme ottamaan toiminnassamme

huomioon taustalla vaikuttaneet tutkimuskysymykset. Pyrimme kuitenkin olemaan

mahdollisimman avoimina mahdollisille uusille aineistosta ja havainnoista

nouseville teemoille. Vuoden mittaisen osallistuvan havainnoinnin aikana

seurasimme yleisesti joukkueen ja pelaajien keskinäistä vuorovaikutusta

pukukopissa, kentällä, harjoituksissa ja pelimatkalla. Tutkimuksemme sijoittuukin

40

näin olleen vahvasti myös etnografisen tutkimuksen perinteeseen.

Tutkimuksessamme on paljon etnografialle tyypillisiä piirteitä, joita ovat esimerkiksi

”kohtuullisen aikaa kestänyt kenttätyö, aineistojen, menetelmien ja analyyttisten

näkökulmien monipuolisuus, tutkimuksen suorittaminen niissä olosuhteissa, joissa

tutkimukseen osallistuvat ihmiset elävät sekä osallistumisen, havainnoinnin ja

kokemuksen keskeinen merkitys tutkimusprosessissa” (Lappalainen, 2007, s. 11).

Koimme tutkimuksen havainnointivaiheen yhdeksi tutkimuksemme

hyödyllisimmistä vaiheista. Kuva joukkueen sisäisestä hierarkiasta ja

hegemonisesta maskuliinisuudesta valottui jo hyvin pitkälle havainnointivaiheen

aikana. Myös yksilöiden sosiaalisen aseman kannalta merkittävät statusresurssit

sekä valtailmapiiri olivat aistittavissa joukkueesta jo tässä vaiheessa.

Havainnointivaihe olikin merkittävässä roolissa relevanttien tutkimuslomakkeiden

ja haastattelujen muodostamisessa.

5.1 Hegemoninen maskuliinisuus juniorijääkiekkojoukkueessa

Olemme aiemmin tämän tutkimuksen teoriaosuudessa määritelleet hegemonista

maskuliinisuutta erilaisista näkökulmista. Hegemoninen maskuliinisuus on syytä

määritellä paikallisella tasolla ihailluimmaksi tavaksi olla poika tai mies sen sijaan,

että määriteltäisiin jonkinlaisia yleisiä maskuliinisuuden lainalaisuuksia. Perinteisen

hegemonisen maskuliinisuuden määrittelyn (kts. Carrigan, Connell & Lee, 1985)

mukaan hegemoninen valta ja hegemoninen maskuliinisuus ovat yhteydessä

toisiinsa. Pitäydymme kuitenkin aiemmin mainitussa hegemonisen

maskuliinisuuden määrittelyssä, jossa hegemoninen maskuliinisuus ja

hegemoninen valta ovat erotettu toisistaan erillisiksi analyysin kohteiksi, vaikka

tutkimuksemme tuloksien mukaan tämän joukkueen yhteydessä hegemonista

valtaa ja hegemonista maskuliinisuutta edusti sama alaryhmä, jota toisen

tutkimuskysymyksen yhteydessä kutsumme banaaleiksi tasapainoilijoiksi.

Havainnointivaiheen ensimmäinen merkittävä huomio oli joukkueen kahtia

jakautuneisuus. Havaitsimme, että joukkueessa oli selkeästi ”äänekkäämpi”

41

sosiaalista tilaa käyttävä ja hallitseva ryhmä sekä hiljaisempi, ydinryhmän

ulkopuolinen ryhmä. Tämä huomio vahvistui myös haastatteluvaiheessa.

Havainnoinnin, kyselylomakkeiden ja haastattelujen perusteella selkeimmin

joukkueen sisäistä hegemonista maskuliinisuutta edustivat Aleksanteri, Sampsa,

Yrjö ja Jussi. Edellä mainittuja pelaajia yhdistivät tiettyjen statusresurssien taitava

käyttö ja hegemoninen valta-asema. Hegemonisen maskuliinisuuden edustajalta

vaadittiin vähintään hyviä lajitaitoja, huumorintajua, sosiaalisuutta ja välittämistä

muista joukkuetovereista. Heidän asemaansa kunnioitettiin ja tämä kunnioitus

ilmeni muun muassa kapteenivalinnoissa ja muissa joukkueen käytäntöihin kuten

harjoituksiin ja alkulämmittelyihin liittyvissä päätöksissä. Havainnointivaiheessa

kiinnitimme huomiota muun muassa suhteellisen pysyvään istumajärjestykseen

pukukopissa ja linja-autossa, joissa hegemonisen maskuliinisuuden edustajat

istuivat lähes poikkeuksetta aina tietyillä paikoilla toistensa läheisyydessä. Näiltä

paikoiltaan kyseiset pelaajat ohjasivat ja hallitsivat pukukopin keskustelua ja

ilmapiiriä. Hegemonisen maskuliinisuuden edustajia tässä joukkueessa yhdisti

lisäksi se, että he kaikki sijoittuivat maskuliinisuuksien näkökulmasta samaan

banaalien tasapainoilijoiden ryhmään ja jakoivat keskenään reilun vallankäytön

periaatteet. Erilaisia maskuliinisuuden konstruktioita käsittelemme tarkemmin

toisen tutkimuskysymyksemme yhteydessä.

Seuraavissa kappaleissa pyrimme tekemään tärkeimmät johtopäätökset

ensimmäisestä tutkimuskysymyksestämme: minkä tyyppinen maskuliinisuus on

asettunut tässä juniorijääkiekkojoukkueessa hegemonisen maskuliinisuuden

asemaan? Tarkastelemme kappaleessa 5.1.1 niitä statusresursseja, jotka

aineistomme perusteella osoittautuivat merkittäviksi hegemonisen

maskuliinisuuden saavuttamisessa. Kappaleessa 5.1.2 perehdymme

statusulottuvuuksiin hegemonisen maskuliinisuuden näkökulmasta.

Tutkimuksemme yhteydessä hegemoninen maskuliinisuus ja hegemoninen valta-

asema olivat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Käsittelemme kappaleessa 5.1.3 siis

myös erilaisia hegemonisen maskuliinisuuden edustajien vallankäytön muotoja.

Kappaleessa 5.1.4 esittelemme yksilöllisesti joukkueen sisäisen hegemonisen

maskuliinisuuden edustajat.

42

5.1.1 Statusresurssit hegemonisen maskuliinisuuden rakennustyössä

Seuraavaksi käsittelemme hegemonisen maskuliinisuuden edustajille tyypillisiä

statusresursseja. Manninen (2010) ja Huuki (2010) ovat määritelleet peruskoulun

viitekehyksessä seuraavanlaisia statusresursseja: väkivalta, fyysis-materiaalisuus,

performanssit, huumori, seksuaalisuus, sosiaaliset suhteet ja välittäminen.

Fyysisyys ja materiaalisuus

Aineistomme perusteella fyysisyys nousi kaikkein merkittävimmäksi

statusresurssiksi hegemonisen maskuliinisuuden rakennustyössä. Tämä ilmeni

useilla eri joukkuetoiminnan osa-alueilla. Näemme tässä yhteydessä fyysisyyden

ja materiaalisuuden erillisinä statusresursseina, sillä aineistomme perusteella

fyysisyys nähtiin tämän viiteryhmän diskursiivisessa viitekehyksessä

huomattavasti materiaalisuutta merkittävämpänä tekijänä. Pelaajat kokivat

tärkeimmiksi statusta nostaviksi tekijöiksi lajitaidolliset ja harjoitteluun liittyvät

ansiot. Lajitaitojen ohella myös urheilullinen olemus nähtiin tärkeänä statusta

nostavana tekijänä. Haastattelujen yhteydessä pelaajat, Aleksanteria lukuun

ottamatta sen sijaan pääosin vähättelivät materiaalisuuden merkitystä.

Materiaalisuudella tarkoitamme tässä yhteydessä muun muassa pukeutumista,

ulkonäköä ja varusteita sekä muita materiaalisia statussymboleja. Merkittäväksi

diskursiiviseksi teemaksi nousi ”puhdas fyysisyys” materiaalisista resursseista

välittämättä. Pelaajat kokivat lajitaidot ja motivaation materiaalisia statussymboleja

tärkeämmiksi. Kyselylomakkeen perusteella eniten pukeutumiseen panostaviksi

pelaajiksi mainittiin kuitenkin Aleksanteri ja Sampsa, jotka olivat molemmat

hegemonisen maskuliinisuuden edustajia. Urheilullisuuden ja kehollisuuden

merkitystä korostaa myös Jon Swain (2005, s.213-229), joka näkee kehon vallan

välineenä. Hänen mukaansa urheilulliset pojat ovat vertaisryhmässään usein

korkeassa statusasemassa. Näkemyksemme mukaan jääkiekonkaltaisessa

fyysisessä lajissa Swainin näkemys kehon merkityksestä vallan välineenä korostui

entisestään.

Fyysisyyden merkityksellisyyden kautta harjoituksissa ja peleissä osoitetut

lajitaidot nousivat korostettuun asemaan tutkimamme joukkueen paikallisen

43

hegemonisen maskuliinisuuden rakennustyössä. Haastattelujen perusteella

fyysisyys nähtiin voimana, urheilullisena fyysisenä olemuksena ja pelitaitoina.

Havaitsimme, että fyysisyydellä oli merkittävä korrelaatio kentän ulkopuoliseen

sosiaaliseen peliin, valtaan ja statukseen.

Fyysisyyden ja lajitaitojen merkitys yli muiden statusresurssien ilmeni muun

muassa kysyttäessä Ilkalta pukeutumisen merkityksestä respektin saamisessa:

*Ilkka: Kaikkein tärkeintä on se kuin hyvä on jäällä.

Fyysisyys statusresurssina osoittautui merkitykselliseksi myös käänteisesti.

Puuttuvat lajitaidot ja fyysinen heikkous toimivat selkeinä statusta laskevina

tekijöinä. Litteroinneissa tähti (*) nimen edessä merkitsee haastateltavaa:

Perttu: Tosta huumorintajusta vielä, onko se huumorintaju, miten esimerkiksi

nämä Aleksanteri ja Jussi, tai tämmöset tyypit jotka on paljon äänessä, ni

minkälaista huumoria siellä heitetään? Onko se semmosta että se on ehkä

joitakin, onko se millään tavalla ilkeää ketään kohtaan?

*Ilkka: No kyllä se vähän osiltaan, joillekin vittuillaan vaan.

Lasse: Kenelle siinä saatetaan vittuilla?

*Ilkka: No, varmaan kaikille..

Perttu: Kohdistuuko (vittuilu) semmosiin jotka on ehkä vähän hiljaisempia vai

kohdistuuko se kavereihin vai mihin?

*Ilkka: No varmaan niihin huonompiin pellaajiin

Fyysisesti lahjakkaammat ja pelillisesti menestyneemmät pelaajat olivat lähes

poikkeuksetta mukana joukkueen sosiaalisessa ydinryhmässä lukuun ottamatta

Jyrkiä ja Erkkiä, jotka pelitaitojensa puolesta edustivat joukkueensa

parhaimmistoa, mutta eivät ansainneet korkeaa statusta muista syistä johtuen.

Jyrkin asemaan joukkueessa vaikutti se, ettei hän jakanut ydinryhmän käsitystä

reilusta vallankäytöstä. Toinen pelaaja, joka ei lajitaidoistaan huolimatta

saavuttanut korkeaa sosiaalista statusta, oli Erkki. Hänen asemaansa vaikutti

huomattavasti rooli valmentajan poikana. Kaikki joukkueen pelaajista eivät olleet

tyytyväisiä uuden valmentajan johtamistyyliin ja ratkaisuihin, mikä vaikutti osaltaan

Erkin asemaan joukkueessa.

44

Väkivalta

Väkivalta statusresurssina nousi aineistosta esiin muun muassa peliin liittyvissä

asioissa. Kentän ulkopuolella väkivaltaisuus nähtiin voimakkaasti negatiivisena

ilmiönä. Vain harva pelaaja mainitsi kyselylomakkeessa yhtään aggressiivista

joukkuekaveria kentän ulkopuolella. Myöskään kentällä väkivaltaisuutta tai

varsinkaan lajin sääntöjen ulkopuolista väkivaltaisuutta ei nähty ainakaan statusta

nostavana statusresurssina. Hegemonisen maskuliinisuuden edustajat eivät olleet

väkivaltaisia kentän ulkopuolella. Mielenkiintoista on, että muun muassa

joukkueen hegemonista maskuliinisuutta edustava Aleksanteri sai negatiivista

huomiota osakseen ”hölmöilystä” kentällä. Tällä hölmöilyllä tarkoitettiin turhaa

väkivaltaista käyttäytymistä kentällä sekä ”tyhmien” jäähyjen ottamista. Näitä

hölmöilyjä ilmeni muun muassa silloin kun joukkueen tai pelaajan oma peli ei

kulkenut oletetulla tavalla.

*Jussi: No Aleksanterilla on semmosia tempauksia, Timolla kans, pelissä kaiken

maailman hölmöilyjä ja kaiken maailman sooloiluja.

Perttu: Miten muut suhtautuu siihen?

*Jussi: Kaikkiahan tietenki ärsyttää.

Perttu: Sanotaanko siitä?

*Jussi: Sanotaan.

Perttu: Minkälaisia?

*Jussi: Kaiken maailman tyhmät jäähyt ja temppuilut siellä

Perttu: No miksi ne tekee niin?

*Jussi: Minun mielestä se on huomionhakua, ku ei pelissä pärjää, jää vähän

muitten varjoon, huomionhakua.

Performanssit

Kentän ulkopuoliset performanssit statusresurssina eivät toimineet merkittävänä

statusta nostavana tekijänä. Ainakaan hegemonisen maskuliinisuuden

tavoittelussa erilaisia tempauksia ei nähty merkittävänä osana statuskamppailua.

Jotkin matalamman statuksen pelaajat saattoivat joskus yrittää saada respektiä

tempauksillaan, mutta hegemonisen maskuliinisuuden edustajilta ei vaadittu

45

osallistumista tämäntyyppisiin kentän ulkopuolisiin performansseihin. Tietyllä

tapaa voidaan kuitenkin sanoa, että taitavat pelisuoritukset toimivat puolestaan

voimakkaasti statusta nostavina performansseina. Kentän ulkopuolella tämän

tyyppisiä performansseja saattoivat olla harjoituksissa toisille esitetyt omaan

fyysisyyteen liittyvät performanssit.

Huumori

Huumori oli oleellinen osa joukkueen hegemonisen maskuliinisuuden

rakennustyötä. Oikeanlainen tilannetietoinen huumorintaju nähtiin statusta

nostavana tekijänä. Osa pelaajista koki joukkueen sisäisen huumorin kuitenkin

piikittelevänä ja ilkeänä. Yksi tärkeä huumorintajun osa-alue olikin ilkeän ja

piikittelevän huumorin kestäminen ja ”huumorilla ottaminen”. Hegemonisen

maskuliinisuuden edustajilta odotettiin piikittelyn ja ilkeilyn kestämistä huumorin

varjolla. Huuki, Manninen ja Sunnari (2009, 369-373) näkevät huumorin yhtenä

merkittävänä statuskamppailun keinona ja tärkeänä sosiaalisena taitona, mutta

myös tehokkaana väkivallan tai toisarvoistamisen välineenä statuksen

viitekehyksessä. Korkean statuksen pojat voivat huumorin avulla nostaa

maskuliinista statustaan, ylläpitää ryhmäkoheesiota ja dominoida tilaa sekä muita

vertaisryhmän jäseniä. Huumoria voidaan käyttää myös väkivallan ja hallinnan

keinona. Esimerkiksi meidän tutkimuksemme yhteydessä kovikset käyttivät

huumoria vallankäytön keinona rauhallisia myötäilijöitä kohtaan, kun taas

banaalien tasapainoilijoiden ja yleisesti hegemonisen maskuliinisuuden edustajien

huumori oli pääasiallisesti reiluuteen perustuvaa. Muun muassa Aleksanteri korosti

huumorin merkitystä seuraavalla tavalla:

*Aleksanteri: Se on tärkeää, että osaa viihdyttää muita, sillä sitten pärjää niinku

muittenki seurassa

Lasse: Jos silleen luonnehdit sitä huumoria niin minkätyyppistä se huumori on?

*Aleksanteri: Miten niinku luonnehtii?

Lasse: Siis että tuota kuvaile sitä huumoria..

Perttu: Mihin aiheeseen se niinku liittyy?

*Aleksanteri: Se on laijasta laitaan, jotku on tosi semmosia kaksmielisiä

huumoreita ja jotku vaan sairaanhuonoja vitsejä, joille nauretaan ja sitten...

46

Lasse: Onko se huumori ikinä semmosta niinku ilkiää, kohistuuko se

keneenkään?

*Aleksanteri: Emmä sanois että se ilkeää on. On monesti huumoria semmonen

että sanotaan pahaa jostain toisesta, ei nyt tarkoita sitä. Mutta sitten taas ku on

hyvä huumorintaju, niin sillä voi pelleillä vähän niinku laijasta laitaan ja kaveri

sitten ymmärtää, että se on vaan sillä sanottu.

Joidenkin pelaajien mielestä ilkeä huumori oli tasapuolisesti kaikkien kaikille

kohdistamaa, mutta muutaman haastattelun perusteella ilkeä huumori kohdistui

ennen kaikkea lajitaidollisesti heikompiin pelaajiin ja hiljaisempiin. Hegemonisen

maskuliinisuuden edustajat eivät niin usein osallistuneet huumorin varjolla

heikommille piikittelyyn. Sen sijaan alempaa statusryhmää tässä tutkimuksessa

edustavat ”kovikset” kohdistivat ilkeilynsä usein heikompiin. ”Kovikset” eivät

kuitenkaan edustaneet tämän joukkueen hegemonista maskuliinisuutta, sillä

joukkueessa vallitsevat hegemonisen maskuliinisuuden diskurssit vahvistivat reilun

huumorin asemaa yhteisössä.

Lasse: Onko se huumori niinku, onko se ikinä semmosta ilkeää, onko se aina

hyväntahtosta?

*Erkki: No, ei aina. (hyväntahtoista)

Lasse: Joskus saattaa olla ilkeämielistäki?

*Erkki: Joo...

Lasse: Onko joku semmonen heittää semmosta ilkeämielistä huumoria enemmän

ku muut?

*Erkki: No ei…

Perttu: Onko kettään ketä kohtaan niinku se ilkeä huumori kohdistuis useammin?

*Erkki: No semmosiin, jotka ei oo pelannu niin kauan.

Perttu: No Pekka ainaki

*Erkki: Pekka.

Perttu: Onko jotain semmosta mikä niihin on kohdistunu?

*Erkki: No semmosta että: ”teeppä tännään maali”

Perttu: Onko semmonen, joka semmosta läppää niinku enemmän viljelee?

*Erkki: no Teuvo

47

Hegemonisen maskuliinisuuden edustajista Aleksanteri ja Sampsa nähtiin

joukkueessa muita naurattavina pelaajina. Muiden naurattaminen ei kuitenkaan

ollut edellytys hegemonisen maskuliinisuuden aseman saavuttamiselle. Muun

muassa joukkueen entinen kapteeni Yrjö ei käyttänyt huumoria samaan tapaan

sosiaalisissa tilanteissa kuin vaikkapa Aleksanteri tai Sampsa. Huumorin aiheet

liittyivät usein muun muassa samanikäisiin tyttöihin ja vaikkapa esimerkiksi

samana päivänä koulussa tapahtuneisiin asioihin. Olennaista huumorin

statusresurssiluonteen kannalta oli nimenomaan tilanteeseen tarttuminen,

tilannetietoisuus, kyky nauraa itselle ja kestää itseen kohdistuvaa ilkeämielistä

huumoria. Oleellinen taito hegemonisen maskuliinisuuden edustajille oli myös kyky

vastata huumoriin ”samalla mitalla”. Jussi määritteli huumorin

statusresurssiluonnetta seuraavalla tavalla:

Perttu: Jos ajatellaan näitä pelaajia (hegemonisen maskuliinisuuden edustajat), nii

onko huumorilla, huumorintajulla merkitystä siinä porukassa?

*Jussi: On niillä tietyllä lailla, kestää erilälailla sanua joillekki ku joillekki.

Perttu: Eli huumorintajulla on merkitystä? Onko se semmosta reilua joka ottaa

muut huomioon, vaan saattaako se olla vähän semmosta piikittelevää?

*Jussi: Se vähän riippuu, että kenelle ne sitä sannoo

Perttu: Saattaako se olla vähän semmosta piikittelevää?

*Jussi: No kyllähän ne piikkaa…

Seksuaalisuus

Haastatteluissa emme aiheen arkaluonteisuudesta johtuen esittäneet suoraan

kysymyksiä seksuaalisuuteen liittyen. Seksuaalisuus statusresurssina ilmeni

kuitenkin keskustelujen ja havainnoinnin sivutuotteena. Haastateltavien mukaan

seksuaalisella suhteella vastakkaiseen sukupuoleen oli statusta nostava vaikutus

riippuen siitä, oliko vastakkaisen sukupuolen edustaja ”hyvännäköinen” vai ei.

Tutkimassamme joukkueessa seksuaalisuus toimi myös eronteon välineenä muun

muassa ”homotteluna” ja tiettyjen pelaajien seksuaalisen aktiivisuuden

esilletuomisena. Seksuaalisuutta ja toisten pelaajien henkilökohtaisia suhteita

saatettiin käyttää myös henkisen väkivallan keinona sekä toisen pelaajan

maskuliinisuuden kyseenalaistamiseen. Esimerkiksi Pekka oli saanut kiusaamista

48

osakseen ”ruman” tyttöystävän vuoksi. Huomattavaa tietenkin on myös hetero-

oletus, joka toistui poikkeuksetta ”läpänheiton” yhteydessä sekä

pukukoppikeskusteluissa seksuaalisuudesta. Myös ”homottelu” joukkueen

sisäisessä kielenkäytössä oli hyvin yleistä, joskin ”homo” -sanan sisältömerkitys ei

ollut kovinkaan oleellinen, vaan sanaa käytettiin eräänlaisena haukkumasanana.

Muun muassa Jukka Lehtonen (1999, 124-130) on tutkinut yläkouluikäisten

poikien homo-sanan käyttöä. Hänen mielestään homo-sanaa käytetään yleisesti

koulupoikien kulttuurisessa kielenkäytössä eikä sanan käyttö välttämättä kerro

mitään nimittelijän todellisesta asenteesta. Homottelua ei siis välttämättä edes

liitetä seksuaaliseen suuntautumiseen. Lehtosen mukaan homo-sanan käytön

motiivit ovat usein niin moninaiset, että sanan käytön todelliset tarkoitusperät usein

hämärtyvät. Homo-sanaa saatetaan käyttää vaikkapa voimasanana,

huomionherättäjänä, haukkumanimikkeenä tai rangaistuksena. Yleisesti

seksuaalisuuden statukseen vaikuttava resurssiluonne ilmeni muun muassa

Aleksanterin kohdalla tilanteissa, joissa muut pelaajat kunnioittavasti kiusoittelivat

häntä viikonloppusuunnitelmista tytön kanssa.

Sosiaaliset suhteet

Tutkimuksemme aineiston perusteella sosiaaliset suhteet olivat fyysisyyden ohella

tärkein yksittäinen statusresurssi hegemonisen maskuliinisuuden edustajien

keskuudessa. Kuten jo aiemmin mainitsimme, joukkueen sosiaalista tilaa käytti

tietty ydinryhmä, joka koostui pääasiallisesti hegemonisen maskuliinisuuden

edustajista ja muista korkean statuksen pelaajista. Hegemonisen

maskuliinisuuden edustajien sosiaalinen verkosto joukkueessa oli laaja, mutta

heidän sosiaalinen kanssakäymisensä painottui sosiaalisuuteen muiden

hegemonisen maskuliinisuuden edustajien kanssa. Hegemonisen

maskuliinisuuden edustajat ylläpitivät ja uusintivat sosiaalisia suhteitaan toistensa

kanssa huumorin, yhteisten puheenaiheiden ja yhdessä tehtyjen lajiharjoitusten

muodossa. Myös pelikentällisillä oli yhteys sosiaalisiin suhteisiin. Saman

kentällisen pelaajat viettivät enemmän aikaa keskenään.

Haastattelujen yhteydessä ilmeni, että pelaajat viettivät suhteellisen vähän aikaa

keskenään vapaa-aikana. Poikkeuksena edelliseen mainittakoon Aleksanteri ja

Sampsa, jotka olivat myös joukkueen ulkopuolella parhaita ystäviä keskenään.

49

Muuten joukkueen keskinäiset sosiaaliset suhteet painottuivat joukkueen yhteisiin

toimintoihin. Sosiaalisissa suhteissa huomion arvoinen seikka oli se, että

pääasiallinen sosiaalinen kanssakäyminen keskittyikin usein saman statuksen

pelaajiin. Joukkueen sosiaalinen rakenne oli havaittavissa muun muassa

pukukoppien ja linja-automatkojen istumajärjestyksissä sekä

alkulämmittelyporukoissa.

Välittäminen

Välittäminen statusresurssina nousi esille tutkimuksemme aineistosta. Muiden

huomioonottaminen ja reiluus nousivat esille useissa eri yhteyksissä

tutkimusjakson aikana. Hegemonisen maskuliinisuuden edustajat (Yrjö, Jussi,

Aleksanteri ja Sampsa) koettiin joukkueen reiluimmiksi pelaajiksi ja heidän

seurassaan haluttiin olla. Muista välittäminen ilmeni muun muassa Jussin

haastattelussa, jossa hän kertoi tarvittaessa puolustavansa joukkueessa

kiusatuksi tulleita. Joukkueen hegemonista maskuliinisuutta edustavat pelaajat

kokivat haastattelujen perusteella velvollisuudekseen puolustaa joukkueessa

heikommassa asemassa olevia. Välittäminen ja ”rehtiys” nousivat merkittäviksi

diskursseiksi tutkimassamme joukkueessa. Tämä käy ilmi muun muassa Jussin

haastattelusta, jossa hän ottaa kantaan joukkueen sisällä ilmenevään

kiusaamiseen:

*Jussi: Jos oon hoksannu tämmöstä, että joku jotaki kiusais, niin oon kyllä

sanonu, että elkää sillä tavalla.

Perttu: Onko sun tarvinnu sannoo?

*Jussi: Oon mää hoksannu jonku verran, mutta mää oon aina sanonu, että elkää

tuolla tavalla

Perttu: Tulleeko mieleen, että ketä saatetaan silleen kiusata?

*Jussi: Emmää oikeen tiiä, mutta Pekalle on joku joskus sanonu silleen ilkeästi,

niin mää oon sanonu, että elekää.

50

5.1.2 Statusulottuvuudet hegemonisen maskuliinisuuden rakennustyössä

Manninen (2010) ja Huuki (2010) ovat väitökirjoissaan määritelleet kaksi

statusulottuvuutta: kaverisuosion ja respektin. Olemme aiemmin tämän

tutkimuksen teoriaosuudessa määritelleet näitä kahta käsitettä. Lyhyesti

määriteltynä kaverisuosiolla tarkoitetaan yhteisölliseen rakentavuuteen ja

reiluuteen perustuvaa statuksen ulottuvuutta. Respekti nähdään puolestaan

”hierarkiahakuiseen minäorientaatioon” yhdistyvänä statuksen ulottuvuutena.

Käytämme tämän tutkimuksen yhteydessä edellä mainittuja käsitteitä teoreettisina

käsitteinä statusulottuvuuksien yhteydessä. Itse tutkittavien kohdalla nämä kaksi

käsitettä toimivat pitkälti päällekkäisinä käsitteinä, sillä tutkittavat eivät muun

muassa haastatteluvaiheessa ymmärtäneet käsitteiden merkityseroja, vaan

respekti koettiin hierarkiahakuisen minäorientaation sijaan positiivista kunnioitusta

merkitsevänä terminä. Tutkimuksemme aineiston perusteella emme kyenneet

tekemään merkittävää eroa respektin ja kaverisuosion välille. Tähän saattoi

vaikuttaa se, ettei respekti-käsite ollut tämän viiteryhmän keskuudessa yleisesti

käytetty. Osalla haastateltavista oli kuitenkin käsitys termien eroavaisuuksista.

Nämä henkilöt kokivat respektin positiivisena kunnioituksena, vaikkapa pelitaitoja

kohtaan. Kaverisuosio määriteltiin reiluuteen perustuvana välittämisenä ja

sosiaalisina taitoina. Alla esimerkki erään pelaajan näkemyksestä:

Lasse: Jos mietit kahta sanaa: kaverisuosio ja respekti, niinnii mitä eroa niillä on?

*Aleksanteri: Kaverisuosio on niinku että ketkä haluaa kaveriksi..

Lasse: Siis jos jollaki tyypillä on niinku kaverisuosiota ja toisella on respektiä niin

mikä niitten ero on?

*Aleksanteri: mää nään sen sillain jos on kaverisuosio, niin se on saanu sen sillä

että on mukava ja samanlainen ku toinen kaveri, antanu sille sitä suosiota. Ja

sitten jos on niinku ulkonäkö ja sitä huumoria, hyvä huumorintaju, hyvä ulkonäkö ja

hyvä luonne tai tehny jotai, että on ihan kunnioituksen arvonen, jos on

urheilusuorituksen tehny ja ollu vaikka pistepörssin eka, huomaa että kaveri tekee

maaleja ja osaa pelata lätkää, nii siitä tulee niinku respektiä

51

Haastateltavista Aleksanteri kykeni määrittelemään parhaiten respektin ja

kaverisuosion eron statuksen ulottuvuuksina. Hän yhdisti kaverisuosion

”mukavuuteen” ja korosti respektin materiaalista ja fyysistä merkitystä.

Fyysisyyden rooli respektin hankkimisessa korostaa edelleen fyysisyyden

merkitystä statusresurssina. Käytämme pelaajien vaihtelevista käsityksistä

huolimatta respektiä ja kaverisuosiota statusulottuvuuksien teoreettisina

ulottuvuuksina, sillä tämä jako oli kuitenkin teoriassa paikkansa pitävä, vaikka itse

haastateltavat näkivätkin käsitteet osin päällekkäisinä ja respektin positiivisena

käsitteenä, johon liittyi toisten pelaajien kunnioitus. Respekti-käsitteen epäselvyys

voi johtua myös siitä, että pelkoon perustuva vallan käytön muoto joka usein liittyy

respektin tavoitteluun esimerkiksi väkivallan muodossa, ei ollut tässä joukkueessa

merkityksellinen. Statusta ja siihen kytkeytyvää valtaa sai ja käytettiin eettisesti

kestävällä tavalla (vrt. fairpower), joka rakentaa yhteisöllisyyttä tai tässä

yhteydessä joukkuehenkeä.

Tutkimassamme joukkueessa hegemonisen maskuliinisuuden edustajat edustivat

pääasiallisesti yhteisöllisyyteen, välittämiseen ja kaverisuosioon perustuvaa

statuksen ulottuvuutta ja vallankäyttöä. Kyselylomakkeiden ja haastattelujen

perusteella joukkueen hegemonista maskuliinisuutta edustavat pelaajat koettiin

reiluiksi ja muut huomioonottaviksi yhteisön jäseniksi. Sama hegemonista

maskuliinisuutta edustava ryhmä käytti myös joukkueessa hegemonista valtaa.

Ryhmän käyttämä valta perustui rakentavaan valtaan pelkovallan sijaan, mikä

ilmeni joukkueen ilmapiirissä jo havainnointijakson aikana. Ryhmän vallankäyttö ei

kuitenkaan aina ole ollut rakentavaan valtaan perustuvaa. Vallankäytöllinen

ilmapiiri muuttui huomattavasti positiivisempaan suuntaan Aleksanterin liityttyä

joukkueeseen.

5.1.3 Vallankäytön muodot hegemonisen maskuliinisuuden rakennustyössä

Tämän tutkimuksen yhteydessä käytetyt käsitteet rakentava valta (fair power) ja

pelkovalta (fear power) ovat sisällöllisesti lähellä Richard Howsonin (2006)

määrittelemiä hegemoniatyyppejä dominoiva ja eettisesti kestävä hegemonia.

Howsonin käyttämät kolme hegemoniatyyppiä ovat erillinen (detached), dominoiva

ja eettisesti kestävä (aspirational) hegemonia. Edellä mainituista dominoiva

52

hegemonia on käsitteellisesti hyvin lähellä tutkimuksemme kovis-ryhmän

käyttämää pelkovaltaa, kun taas banaalien tasapainoilijoiden ryhmän käyttämä

valta muistutti Howsonin (2006) eettisesti kestävää hegemoniaa, joka on

käsitteellisesti lähellä rakentavan vallan käsitettä. Seuraavasta Erkin

haastattelusta ilmenevästä litteroinnista ilmenee yleinen käsitys joukkueessa

käytetystä vallasta sekä hallitsevasta statusulottuvuudesta:

Perttu: Nuo jotka tuossa äsken mainittiin, kellä on paljon respektiä ja ketkä on

paljon äänessä...

Lasse: Aleksanteri, Sampsa, Yrjö…

Perttu: Onko heillä jotain sellaisia ominaisuuksia, että ne on päässy siihen

asemaan?

*Erkki: Tietenki se auttaa... hyvä pellaaja ja sitten että. No, semmonen reilu

kaveri, ottaa kaikki huomioon.

Selkeimmin joukkueen hegemonista maskuliinisuutta edustavien pelaajien,

Aleksanterin, Sampsan, Yrjön ja Jussin käyttämä valta perustui rakentavaan

valtaan (fair power). Tämän ryhmän statusulottuvuus oli myös kaverisuosioon

perustuvaa. Ainoana lievänä sivujuonteena tästä ryhmästä mainittakoon Jussi,

jonka asema perustui tietyissä tilanteissa osittain pelkovaltaan ja

respektipainotteiseen statusulottuvuuteen. Tietyissä tilanteissa Jussi saattoi

käyttää valtaansa pelkovallan omaisesti. Tällaisia olivat esimerkiksi tilanteet, joissa

muut pelaajat eivät kuunnelleet kapteeniston antamia ohjeita. Näissä tilanteissa

Jussi saattoi käyttää muiden pelaajien eristämistä henkisen väkivallan keinona.

Jussi nähtiin reiluna, mutta muilta paljon vaativana pelaajana.

5.1.4 Hegemonisen maskuliinisuuden edustajat

Tässä kappaleessa esittelemme yksilöllisesti tutkimamme joukkueen

hegemonisen maskuliinisuuden edustajat. Analysoimme hegemonisen

maskuliinisuuden edustajien statusulottuvuuksia, valtaa ja yksilöllisesti merkittäviä

statusresursseja.

53

Aleksanteri

Yksi hegemonisen maskuliinisuuden edustajista erottui muista selkeänä

johtajahahmona. Joukkueen kapteeni Aleksanteri oli kyselytutkimuksen mukaan

selkeästi joukkueen kuunnelluin ja kunnioitetuin pelaaja. Aleksanterin edustaman

hegemonisen maskuliinisuuden kannalta olennaista oli myös se, että häntä

pidettiin hyvin reiluna ja muut huomioonottavana pelaajana. Myös muiden

hegemonisen maskuliinisuuden edustajien kohdalla välittäminen ja muut

huomioonottaminen nähtiin fyysisyyden ohella tärkeäksi statusresurssiksi.

Tärkeiksi statusresursseiksi Aleksanterin kohdalla nousivat muun muassa

oikeanlainen huumori, sosiaaliset taidot sekä tyylikäs pukeutuminen. Erityisen

tärkeä statusresurssi Aleksanterin hegemonisen maskuliinisuuden tuottamisessa

olivat lajitaidot. Kyselylomakkeen perusteella enemmistö joukkueen pelaajista

pitikin Aleksanteria joukkueen parhaana pelaajana. Mielenkiintoista Aleksanterin

kohdalla oli se, että joukkueen muut pelaajat kokivat hänet yhdeksi

aggressiivisimmista pelaajista kentällä, mutta eivät kentän ulkopuolella.

Aggressiivisuus kentällä ei laskenut hänen asemaansa joukkueessa, mutta

käsityksemme mukaan ei myöskään nostanut sitä. Kentän ulkopuolella

aggressiivinen käytös koettiin kaikkien kohdalla negatiiviseksi ilmiöksi. Aleksanteri

olikin kentän ulkopuolella rauhallinen, eikä näyttänyt aggressiivisuuttaan julkisesti

muualla kuin pelikentällä.

Aleksanteri käytti joukkueessa selkeästi muita enemmän valtaa, joka sekä

havainnoinnin että kyselylomakkeiden ja haastattelujen perusteella oli reiluuteen ja

muiden huomioon ottamiseen perustuvaa. Aleksanterin asema joukkueessa

määritti pitkälle joukkueen valtailmapiiriä. Joukkueen valtasuhteisiin perehdymme

tarkemmin toista tutkimuskysymystämme käsittelevissä kappaleissa. Aleksanterin

aseman kannalta joukkueessa mielenkiintoista oli se, että hän siirtyi joukkueeseen

kesken tutkimusjaksomme vasta loppukesästä 2012.

Havainnoinnin yhteydessä keskustelussa joukkueen huoltajan kanssa ilmeni, että

joukkueen ilmapiiri oli muuttunut reilummaksi ja positiivisemmaksi edelliseen

kauteen verrattuna. Yksi haastattelemistamme pelaajista mainitsi myös ilmapiirin

muuttuneen oleellisesti. Osaltaan ilmapiiriin on varmasti vaikuttanut Aleksanterin

54

liittyminen joukkueeseen. Aleksanterin tapaus on hyvä esimerkki siitä, miten yhden

yksilön liittyminen sosiaaliseen ryhmään voi vaikuttaa moniulotteisesti koko

ryhmän toimintaan, ilmapiiriin ja vallitseviin diskursseihin. Aleksanteri toi

mukanaan joukkueeseen uudenlaisen hegemonisen maskuliinisuuden mallin,

jonka muut ryhmän jäsenet omaksuivat hyvin nopeasti. Aleksanterin edustama

maskuliinisuus nousi tutkimuksemme aineiston perusteella joukkueessa

hegemonisen maskuliinisuuden asemaan. Ennen Aleksanterin liittymistä

joukkueeseen, yhteisössä vallitsi enemmänkin pelkovaltaan perustuva

vallankäytön muoto ja hegemonista maskuliinisuutta edusti ”kovisten” ryhmä.

Sampsa

Toinen selkeästi hegemonista maskuliinisuutta joukkueessa edustanut pelaaja oli

Sampsa. Sampsalle ominaisia statusresursseja olivat Aleksanterin tapaan

fyysisyys, lajitaidot, sosiaalisuus sekä huumorintaju. Sampsan ja Aleksanterin

pukeutuminen oli hyvin samantyyppistä ja se erosi muusta ryhmästä. Nämä kaksi

pelaajaa panostivat pukeutumiseen ja käyttivät trendikkäitä vaatteita. Respektin ja

kaverisuosion yhteydessä useimmat haastateltavat eivät kokeneet pukeutumista

tärkeäksi, mutta muutamissa haastatteluissa sekä havainnoinnin yhteydessä asia

kuitenkin nousi merkitykselliseksi. Kyselylomakkeen perusteella Sampsa ja

Aleksanteri panostivat joukkueessa selkeästi eniten pukeutumiseen. Muun muas-

sa Aleksanteri korosti haastattelussaan pukeutumisen merkitystä seuraavalla ta-

valla:

Lasse: Onko sitten vaikka niinku semmosella pukeutumisella, onko sillä tuota

merkitystä vaikka niinku kentän ulkopuolella?

*Aleksanteri: No eipä siihen silleen niinku paljon merkitystä oo, mutta kyllä mää

ite panostan aika paljon siihen pukeutumiseen. Esimerkiks pelipäivinä on niinku

suht hyvät vaatteet ja muutenki tälleen.

Lasse: Koetko sää että se niinku viestii muille niinku se pukeutuminen jotain?

*Aleksanteri: Kyllä se vähän niinku musta viestii just sitä, että jos pukeutuu hyvin

niin se on tavallaan tärkeä, ku pelipäivä on juhlapäivä, silleen että osoitetaan sitä

keskittymistä, että on niinku valmis pelaan.

55

Pukeutumisen, sosiaalisuuden, huumorintajun ja lajitaitojen lisäksi Aleksanteria ja

Sampsaa yhdisti myös ystävyys joukkueen ulkopuolella sekä kuuluminen

joukkueen ”ydinryhmään” sekä kapteenistoon. Aleksanteri ja Sampsa edustivat

hyvin samantyyppistä maskuliinisuutta ja he käyttivät joukkueessaan paljon valtaa.

Kyselylomakkeen perusteella muu joukkue piti Aleksanteria ja Sampsaa reiluina,

huumorintajuisina ja heidän seurassaan haluttiin yleensä eniten olla.

Kyselylomakkeiden mukaan useimmat kokivat Aleksanterin ja Sampsan parhaiksi

joukkuekavereikseen. Aleksanterin ja Sampsan osoittama välittäminen

statusresurssina heijastui positiivisella tavalla joukkueen vallankäytölliseen

ilmapiiriin.

Yrjö

Yrjö erosi muista hegemonisen maskuliinisuuden edustajista rauhallisemmalla ja

hiljaisemmalla olemuksellaan. Yrjö lopetti pelaamisen joukkueessa kuitenkin jo

tutkimusjaksomme aikana, mutta oli ennen lähtöään joukkueen kapteeni. Hän oli

luonteeltaan tyyni ja asiallinen sekä joukkuetoveriensa että aikuisten seurassa.

Kyselylomakkeen perusteella Yrjöä pidettiin joukkueen reiluimpana pelaajana.

Häntä kuunneltiin paljon ja muut pelaajat arvostivat hänen lajitaitojaan. Myös Yrjö

edusti reilua johtajuutta ja useat pelaajat kokivat Yrjön parhaaksi

joukkuekaverikseen. Kyselylomakkeen perusteella Yrjöllä ei kuitenkaan ollut

läheskään yhtä paljon respektiä kuin esimerkiksi Aleksanterilla. Vaikka Yrjö edusti

joukkueessa hegemonista maskuliinisuutta, hänellä ei kuitenkaan ollut

hegemonista valtaa siinä määrin, missä Aleksanteri näyttäytyi sekä hegemonisen

maskuliinisuuden edustajana että hegemonisen vallan käyttäjänä. Yrjön

hegemoniseen maskuliinisuuteen yhteydessä olevat statusresurssit liittyivät

fyysisyyteen, rauhalliseen sosiaalisuuteen ja välittämiseen. Yrjön kohdalla huumori

ei toiminut niinkään merkittävänä tekijänä.

Jussi

Jussi oli yksi niistä neljästä pelaajasta, jotka kaikkein selvimmin edustivat

joukkueen sisäistä hegemonista maskuliinisuutta. Jussin asema hegemonisen

maskuliinisuuden edustajana oli tutkittavistamme kuitenkin kaikkein kyseenalaisin.

Jussi ei ollut pelaajana joukkueen parhaimmistoa, mutta riittävän hyvä

56

saavuttaakseen hegemonisen maskuliinisuuden ideaalit. Jussi oli Aleksanterin ja

Sampsan ohella yksi joukkueen kapteeneista. Hänellä oli taito hyödyntää myös

muunlaisia statusresursseja. Huumori, sosiaalisuus ja joidenkin haastateltavien

mielestä muiden huomioonottaminen olivat Jussin merkittävimpiä

statusresursseja. Jussia pidettiin tietyissä tilanteissa ärhäkkänä ja helposti

tulistuvana. Omassa haastattelussaan Jussi kuitenkin korosti muiden huomioon

ottamisen ja välittämisen merkitystä ja osa Jussin joukkuekavereista arvosti häntä

nimenomaan reiluuden vuoksi. Jussi sanoi muun muassa puuttuvansa aina

tarvittaessa joukkueen sisällä ilmenevään kiusaamiseen.

Havaintojemme perusteella Jussin ristiriitainen asema saattaa johtua

temperamentista ja piikittelevästä huumorintajusta, jota hän ei välttämättä edes

itse kokenut loukkaavaksi. Jussi oli myös merkittävä osa joukkueen sosiaalista

ydinryhmää, jolla oli valtaa joukkueeseen liittyvissä asioissa ja päätöksenteossa.

5.2 Erilaiset maskuliinisuuden diskurssit - vallan ja statuksen näkökulma

Tässä kappaleessa pyrimme vastaamaan toiseen tutkimuskysymykseemme:

Miten pojat, jotka asemoituvat erilaisiin maskuliinisuusdiskursseihin suhteutuvat

toisiinsa vallan ja statuksen näkökulmasta? Olemme seuraavassa esitelleet

aineistomme pohjalta muodostuneen käsityksen tutkimamme ryhmän erilaisista

maskuliinisuusdiskursseista. Käytämme omien määritelmiemme pohjana Sari

Mannisen (2010) ja Tuija Huukin (2010) peruskoululuokan maskuliinisuuksien

konstruktioita. Erilaisten maskuliinisuuksien käsittelyn yhteydessä pyrimme

analysoimaan näiden ryhmien välisiä suhteita vallan ja statuksen näkökulmasta.

Havaintojemme perusteella, olemme muodostaneet tutkimastamme joukkueesta

kolme maskuliinisuuden diskursiivista konstruktiota. Nämä kolme ryhmää ovat:

kovikset, banaalit tasapainoilijat ja rauhalliset myötäilijät. Näistä kolmesta

ryhmästä banaalit tasapainoilijat edustivat joukkueen sisäistä hegemonista

57

maskuliinisuutta sekä valta-asemaa. Edellä mainitut maskuliinisuuden konstruktiot

eivät ole monadeja, vaan ryhmien sisällä tapahtui kontekstisidonnaista vaihtelua.

Hegemonisen maskuliinisuuden edustajien valtaan ja statukseen liittyviä

ominaisuuksia olemme käsitelleet laajasti jo vastatessamme ensimmäiseen,

joukkueen vallitsevaa hegemonista maskuliinisuutta analysoivaan

tutkimuskysymykseemme. Emme koe tarpeelliseksi eritellä tämän

tutkimuskysymyksen yhteydessä banaalien tasapainoilijoiden suhdetta valtaan ja

statukseen, sillä banaalit tasapainoilijat edustivat joukkueen sisäistä hegemonista

maskuliinisuutta, jota olemme käsitelleen monipuolisesti jo edellisen

tutkimuskysymyksen yhteydessä. Käsittelemme toisen tutkimuskysymyksemme

yhteydessä enemmänkin tämän ryhmän suhdetta muihin maskuliinisuuden

konstruktioihin. Banaalit tasapainoilijat edustivat joukkueessaan hegemonisen

maskuliinisuuden lisäksi myös hegemonista valta-asemaa. Voidaankin sanoa, että

useilla eri mittareilla tarkasteltuna banaalit tasapainoilijat edustivat joukkueessaan

korkeinta mahdollista valta- sekä statusasemaa että ihailluinta ja arvostetuinta

tapaa olla mies tai poika. Mannisen (2010, s.84) määritelmän mukaan banaalit

tasapainoilijat ”tasapainoilevat väkivaltaan nähden liian kovana ja liian pehmeänä

pidetyn maskuliinisuuden välillä ja saavat esimerkiksi urheilun, väkivallan

normalisoituneiden, piiloisten muotojen ja itsepuolustuskyvyn avulla maskuliinista

statusta”. Tämä määritelmä vastaa myös meidän tutkimuksemme yhteydessä

banaalien tasapainoilijoiden olemusta. Joukkueen hegemonista maskuliinisuutta

sekä banaalia tasapainoilijuutta tutkittavista edustivat selkeimmin jo aiemmin

mainitut Aleksanteri, Sampsa, Jussi ja Yrjö.

5.2.1 Kovikset

Kovikset käyttivät banaalien tasapainoilijoiden jälkeen toiseksi eniten valtaa

joukkueessa. Statushierarkiassa kovisten ryhmä sijoittui banaalien

tasapainoilijoiden alapuolelle, mutta kuitenkin rauhallisten myötäilijöiden

yläpuolelle. Banaalien tasapainoilijoiden ohella koviksien yhteydessä fyysisyys

nousi esiin selkeästi merkittävimpänä statusresurssina. Tämä ilmeni muun

58

muassa siinä, että kovikset olivat yleensä vakiinnuttaneet asemansa pelaajina

joukkueessa. Nämä pelaajat eivät kuitenkaan lajitaidoiltaan päässeet banaalien

tasapainoilijoiden tasolle. Edellisestä poikkeuksena Jyrki, joka kuului joukkueen

parhaimmistoon. Jyrkin erotti banaaleista tasapainoilijoista kuitenkin se, että hän ei

jakanut reilua vallankäytön diskurssia heidän kanssaan, vaan hänen asemansa

joukkueessa perustui pelkovaltaan. Käsityksemme mukaan Jyrkin asema

joukkueessa laski Aleksanterin joukkueeseen saapumisen myötä. Jotain Jyrkin

nykyisestä asemasta joukkueessa kertoo se, ettei häntä oltu mainittu kertaakaan

joukkueen parhaana palaajana kyselylomakkeessa, vaikka hän oli ryhmänsä

parhaimmistoa ja johti joukkueen sisäistä pistepörssiä. Ainoastaan yksi henkilö

mainitsi Jyrkin yhdeksi parhaimmista joukkuekavereistaan.

Kovisten ryhmällä kokonaisuutena ei joukkueen nykyisessä ilmapiirissä ollut

mahdollisuuksia päästä samalle status- tai valtatasolle hegemonisen

maskuliinisuuden edustajien kanssa. Fyysisyyden ohella kovisten statukseen

vaikutti joukkueen sosiaaliseen peliin osallistuminen. Hegemonisen

maskuliinisuuden eli banaalin tasapainoilijuuden edustajiin verrattuna välittäminen

ei noussut kovisten kohdalla niinkään merkittäväksi statusresurssiksi. Sosiaaliset

suhteet ja huumori olivat kuitenkin samaan tapaan merkittäviä kuin hegemonisen

maskuliinisuuden edustajien keskuudessa. Kovisten ryhmään kuuluivat

selkeimmin pelaajat, joista tässä yhteydessä käytämme nimiä: Teuvo, Ilkka, Jyrki,

Timo ja Toni. Myös aiemmin banaaliksi tasapainoilijaksi mainittu Jussi edusti

tietyssä mielessä myös kovismaskuliinisuutta, mutta erosi muista koviksista siinä,

että muut joukkueen jäsenet pitivät häntä muut huomioon ottavana ja reiluna

pelaajana. Toisin kuin muilla koviksilla, Jussilla ei ollut tarvetta oman asemansa

todistamiseen aggression tai väkivallan kautta. Näemmekin, että Jussin

aggressiivisuus liittyi enemmänkin hänen temperamenttiinsa kuin

maskuliinisuuden ilmentämiseen tai statuskamppailuun.

Kovisten keskuudessa väkivalta oli muihin maskuliinisuuksiin verrattuna

merkittävämpi statusresurssi. Myös Manninen (2010, s. 83) on

väitöstutkimuksessaan käyttänyt kovikset-käsitettä kuvatessaan väkivaltaisuutta

merkittävänä statusresurssina käyttävää maskuliinisuuden konstruktiota. Samoin

kuin Mannisen tutkimuksessa, myös meidän tutkimuksemme yhteydessä kovisten

käyttämä väkivalta oli muihin maskuliinisuuden konstruktioihin verrattuna

59

näkyvintä. Tämän tutkimuksen kovis-maskuliinisuuden edustajista muun muassa

Ilkka ja Timo saivat kyselylomakkeessa mainintoja aggressiivisina sekä kentällä

että kentän ulkopuolella. Aggressiivisuutta ei kuitenkaan pidetty yleisesti

hyväksyttynä, sillä joukkueen diskursseja ja normeja määrittäneet hegemonisen

maskuliinisuuden edustajat eivät pääasiallisesti pitäneet väkivaltaa positiivisena

ilmiönä. Olemme aiemmin tämän tutkimuksen yhteydessä pohtineet

joukkueilmapiirin muutosta verrattuna edelliseen kauteen. Käsityksemme mukaan

joukkueen ilmapiiri on ollut aiempina kausina ”väkivaltaisempi”. Joukkueen

pelaajat olivat aiemmin saattaneet jopa ottaa fyysisesti yhteen kentän ulkopuolella.

Uskommekin, että kovismaskuliinisuuden väkivaltaan kytkeytyviä diskursseja

tuottava valta oli menettänyt merkitystään uudenlaisen maskuliinisuuden saatua

valta-aseman joukkueessa.

Kovisten käyttämä valta ei ollut banaaleihin tasapainoilijoihin verrattuna reiluuteen

perustuvaa, vaan se perustui enemmänkin pelkovaltaa lähempänä oleviin

vallankäytön muotoihin. Kovisten vallankäyttö ilmeni muun muassa

suhtautumisessa uusiin pelaajiin ja rauhallisiin myötäilijöihin. Yksi esimerkki

kovisten vallankäytöstä uusia pelaajia kohtaan oli havainnointivaiheen aikana

sattunut tapaus, jossa uusi pelaaja joutui Jyrkin vallankäytön kohteeksi. Jyrki

kiinnitti huomiota uuden pelaajan pieneksi käyneisiin ja vanhoihin polvisuojiin ja

vitsaili ilkeämielisesti niiden kustannuksella. Tilanne oli uudelle pelaajalle selkeästi

vaivaannuttava ja ahdistava. Tässä tapauksessa vallankäytön ilmenemismuoto oli

eräänlainen julkinen nöyryytys, jonka avulla Jyrki pyrki uusintamaan joukkueen

valtahierarkiaa. Uusi pelaaja ei jatkanut joukkueessa. Emme kuitenkaan väitä, että

tapahtunut olisi välttämättä ollut syy uuden pelaajan lopettamiseen, mutta se

saattoi toimia yhtenä lopettamiseen vaikuttaneena tekijänä.

Kovisten vallankäyttö rauhallisia myötäilijöitä kohtaan ilmeni muun muassa

puhetavassa. Haastatteluissa ilmeni, että muutamille joukkueen heikoimmista

pelaajista puhuttiin toisinaan ilkeämielisesti. Heikommilleen ilkeilevät pelaajat eivät

kuuluneet banaaleihin tasapainoilijoihin, vaan nimenomaan koviksiin, joilla oli

valtaa rauhallisiin myötäilijöihin nähden ja jotka käyttivät ilkeämielistä huumoria ja

kuittailua hyväkseen oman statuksensa pönkittämisessä. Vaikka olemmekin

nostaneet kovikset yhdeksi tutkimamme joukkueen maskuliinisuuksien

konstruktioista, emme nähneet ryhmän edustamia diskursseja joukkueen

60

kokonaisilmapiirin ja suurten, koko joukkuetta määrittävien diskurssien kannalta

erityisen merkityksellisiksi. Yleistä valtailmapiiriä määritti pääasiassa banaaleista

tasapainoilijoista koostuva hegemonista maskuliinisuutta edustava ryhmä.

Kovikset kuuluivat kuitenkin banaalien tasapainoilijoiden ohella joukkueen

sosiaaliseen ydinryhmään, jonka ulkopuolelle jäi rauhallisten myötäilijöiden ryhmä.

5.2.2 Rauhallisina myötäilijöinä näyttäytyvät banaalit tasapainoilijat

Banaaleihin tasapainoilijoihin kuului pelaajia, jotka tietyissä tilanteissa saattoivat

näyttäytyä rauhallisina myötäilijöinä. Tämän joukkueen yhteydessä banaalien

tasapainoilijoiden ja rauhallisten myötäilijöiden välimuotoa edustivat selkeimmin

henkilöt, joita tässä yhteydessä kutsumme nimillä Matti ja Erkki. Edellä mainittujen

pelaajien lisäksi tähän ryhmään kuului muutamia muita pelaajia, jotka eivät

kuuluneet tutkimusryhmäämme, koska pelasivat joukkueen mukana vain silloin

tällöin.

Edellä mainituilla henkilöillä oli yksilöllisiä statusresurssien käyttöön liittyviä syitä,

joista johtuen he eivät kyenneet saavuttamaan muiden banaalien

tasapainoilijoiden tavoin hegemonisen maskuliinisuuden asemaa. Erkki edusti

lajitaidollisesti joukkueen kärkipäätä. Kuitenkin hänen osaltaan valmentajaisä

vaikutti hänen statukseensa laskevasti. Pelaajat kokivat, etteivät pystyneet

puhumaan Erkille muun muassa valmennukseen liittyvistä ongelmista. Tässä

tapauksessa epäselvästä statuksesta kertoo pelaajan oma näkemys roolistaan

joukkueessa. Haastattelussa Erkki kertoi näkemyksensä joukkueen kahtia

jakautuneisuudesta (sosiaalinen ydinryhmä vs. muut) ja kertoi kokevansa itsensä

molempien ryhmien jäseneksi. Myös Erkin kohdalla oma tahto vaikutti osaltaan

siihen, että hän jättäytyi edellä mainittujen ryhmien välimaastoon.

Matti oli banaaleista tasapainoilijoista heikoin lajitaidollisesti ollen kuitenkin

joukkueen keskitasoa. Myös iso fyysinen koko saattoi tämän pelaajan kohdalla

vaikuttaa myönteisesti statukseen. Matti ei kuitenkaan noussut hegemonisen

maskuliinisuuden edustajien tasolle joukkueen sosiaalisessa pelissä, vaan tässä

61

suhteessa muistutti enemmän rauhallista myötäilijää. Muista banaaleista

tasapainoilijoista Matti erosi siinä, että hän pyrki toiminnallaan saavuttamaan

hegemonista maskuliinisuutta ja kiinnittymään sitä edustaviin henkilöihin

kuitenkaan tässä täysin onnistumatta.

Banaalien tasapainoilijoiden valta-asema joukkueessa vaihteli yksilökohtaisesti.

Osa banaaleista tasapainoilijoista ei saavuttanut hegemonista maskuliinisuutta

siinä määrin kuin jotkut toiset. Kun osa hegemonisen maskuliinisuuden edustajista

oli poissa yhteisistä harjoituksista, näkyi tämä tiettyjen banaalien tasapainoilijoiden

valta- ja statusaseman hetkellisenä nousuna. Suhteessa koviksiin valtaosa

banaaleista tasapainoilijoista käytti enemmän valtaa, mutta tietty osa käytti valtaa

koviksiin verrattuna yhtä paljon tai vähemmän. Koviksista poiketen tämä valta

perustui reiluuteen, yhteisöllisyyteen sekä muiden huomioon ottamiseen.

5.2.3 Rauhalliset myötäilijät

Heikoimmassa asemassa sekä statuksen että vallan suhteen oli ryhmä, jota tässä

yhteydessä kutsumme nimellä rauhalliset myötäilijät. Tällä ryhmällä oli kaikkein

vähiten vaikutusmahdollisuuksia itseään tai joukkuetta koskevissa asioissa. Muut

maskuliinisuudet käyttivät tätä ryhmää kohtaan omaa valtaansa. Suhteessa muihin

esittämiimme maskuliinisuuden konstruktioihin, banaalien tasapainoilijoiden

rauhallisia myötäilijöitä kohtaan käyttämä valta oli reiluuteen ja yhteisöllisyyteen

perustuvaa, kun taas kovisten tätä ryhmää kohtaan käyttämä valta perustui

enemmän pelkovaltaiseen vallan ulottuvuuteen. Rauhalliset myötäilijät

irtisanoutuivat muihin maskuliinisuuden konstruktioihin nähden selkeimmin irti

väkivallasta, mikä osaltaan johtui kyseisen ryhmän kaverisuosioon painottuneesta

statuksen ulottuvuudesta. Käytännössä rauhallisilla myötäilijöillä ei

marginalisoituna maskuliinisuuden konstruktiona ollut edes mahdollisuutta käyttää

väkivaltaa statusresurssina. Rauhallisten myötäilijöiden ryhmälle oli tyypillistä

muita heikommat lajitaidot sekä heikompi fysiikka. Rauhalliset myötäilijät jäivät

myös ulkopuolelle joukkueen nk. ”ydinryhmästä” ja sosiaalisesta pelistä.

Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että rauhalliset myötäilijät harvoin kommunikoivat

62

yhteisissä tilanteissa muiden kanssa. Rauhallisten myötäilijöiden asema näkyi

selkeästi myös pukukopin istumajärjestyksessä, jossa he yleensä sijoittuivat

kauemmas banaaleista tasapainoilijoista ja koviksista. Rauhallisiin myötäilijöihin

kuuluivat pelaajat joita tässä yhteydessä kutsumme nimillä: Risto, Pekka ja Silvia.

Riston ja Pekan kohdalla heikot pelitaidot olivat yksi suurimmista matalaan

statukseen vaikuttavista tekijöistä. Fyysiseltä olemukseltaan molemmat pelaajat

olivat muihin nähden pienempikokoisia. Risto oli pelannut joukkueessa jo

pidemmän aikaa, mutta ei ollut saavuttanut muiden joukkuekavereiden arvostusta.

Risto kuitenkin koki joukkueen hegemonisen maskuliinisuuden edustajat reiluiksi

ja muut huomioonottaviksi eikä ollut haastatteluiden perusteella kokenut

muidenkaan joukkueen jäsenten osalta kiusaamista tai muunlaista väkivaltaa.

Tutkimuksen havainnointivaiheessa kiinnitimme kuitenkin huomiota tapaukseen,

joka mielestämme täytti väkivallan määritelmän. Tapauksessa Risto oli unohtanut

pelisukkansa kotiin ja ainoastaan Jyrkillä oli mukanaan ylimääräinen sukkapari.

Riston pyynnöstä huolimatta Jyrki ei ollut suostuvainen lainaamaan sukkiaan. Kun

valmentaja pyysi Jyrkiä lainaamaan sukkiaan, tämä heitti sukat aggressiivisesti

päin Riston kasvoja.

Riston kohdalla asemaan joukkueessa vaikutti heikon fyysisyyden ohella suppea

sosiaalinen verkosto ja kyvyttömyys osallistua joukkueen sosiaaliseen peliin.

Riston asemaa kuvaa hyvin ilmiönä se, miten tietyntyyppisen maskuliinisuuden

edustajalla ei ollut mahdollisuutta osallistua joukkueen sosiaaliseen peliin. Risto oli

omaksunut joukkueessaan rauhallisen myötäilijän roolin. Suurimpana yksittäisenä

syynä Riston eristyneisyyteen olivat kuitenkin muita heikommat lajitaidot. Riston

asema viestii yleisesti lajitaitojen statusresurssiluonteesta tutkimassamme

joukkueessa. Risto kertoi haastattelussaan olevansa kouluympäristössä

sosiaalisesti aktiivisempi. Riston kokemuksen mukaan hänellä oli paljon enemmän

kavereita ja tuttuja kouluryhmässään kuin joukkueessa.

Myös Pekan kohdalla heikot fyysiset lajitaidot olivat suurin yksittäinen syy

heikkoon statukseen joukkueessa. Kyselylomakkeen perusteella hänellä oli eniten

vaikeuksia sopeutua joukkueeseen ja lisäksi hän sai runsaasti mainintoja

joukkueen hiljaisimpana ja eniten yksin aikaa viettävänä pelaajana. Pekan status

olikin näkemyksemme mukaan joukkueen jäsenistä alhaisin. Lajitaitojen lisäksi

63

tähän vaikutti hänen roolinsa uutena pelaajana sekä sopeutumattomuus

joukkueen sisäiseen ”läpänheittoon” ja sosiaaliseen peliin. Pekka oli joukkueen

pelaajista ainoa, jota kohtaan selkeästi kohdistui kiusaamista ja henkistä

väkivaltaa. Tämä ilmeni muun muassa tutkimushaastattelujen yhteydessä.

Perttu: Tämmöset tyypit, jotka on paljon äänessä. Niin minkälaista huumoria siellä

heitetään? Onko se semmosta että joitakin, onko se milllään tavalla ilkeää?

*Ilkka: Kyllä se osiltaan on joillekin vittuillaan.

Perttu: Joo, no tuota..

Lasse: Kenellä siinä saatetaan vittuilla?

*Ilkka: No varmaan kaikille.

Perttu: No osaatko yhtään sanoa kohdistuuko se semmosiin, jotka on vähän

hljaisempia? Vai kohdiistuuko se kavereihin vai..?

*Ilkka: No varmaan niihin huonompiin pelaajiin.

Lasse: Joo. No ketä sun mielestä on semmosia huonompia pelaajia, joihin se

kohdistuu?

*Ilkka: Varmaan eniten vittuillaan tälle Pekalle.

Lasse: Joo. Minkälaisista aiheista Pekalle vittuillaan?

*Ilkka: Varmaan sen muijista.

Perttu: Onko sulla kertoa mitään esimerkkiä?

*Ilkka: Ai kertoa? No olis varmaan, mutta mä en muista sen nimeä.

Perttu: Siis jostakin sen muijista

*Ilkka: Joo. No sitten on varmaan, että se oli ruman näköinen, mutta ite en

ainaskaan vittuillut.

Rauhallisten myötäilijöiden ryhmään lukeutuva Silvia oli tutkimamme joukkueen

ainoa naispuolinen pelaaja. Silvian status- ja valta-asema joukkueessa poikkesi

täysin muista joukkueen pelaajista. Silvia toimi joukkueen maalivahtina ja oli

lajitaidollisesti yhteisössään arvostettu jäsen. Silvia oli pelaajana erittäin

motivoitunut ja hän harjoitteli muita ahkerammin tehden muun muassa paljon

itsenäisiä harjoituksia, mikä osaltaan nosti Silvian arvostusta yhteisössä.

Merkittävimmäksi muista pelaajista erottavaksi tekijäksi Silvian kohdalla muodostui

kuitenkin sukupuoli. Sukupuolen ohella Silvia lukeutui rauhalliseksi myötäilijäksi

nimenomaan siitä syystä, ettei hän kyseenalaistanut joukkueen diskursiivista

ilmapiiriä, vaan toimi joukkueessa vallitsevien diskurssien puitteissa pystymättä tai

64

haluamatta vaikuttaa niihin. Ryhmätilanteissa Silvia oli vaitonainen ja jutteli lähinnä

valmentajien ja huoltajien kanssa. Hän ei myöskään osallistunut joukkueen

yhteisiin alkulämmittelyihin, vaan suoritti ne itsenäisesti. Toisaalta Silvia näki oman

roolinsa myös koululuokassa samantyyppiseksi kuin joukkueessa. Hän kertoi

olevansa vaitonainen ja syrjään vetäytyvä myös koulumaailmassa. Silvian asema

joukkueessa oli kuitenkin vaikkapa Pekan asemaan verrattuna huomattavasti

parempi. Häneen ei kohdistettu minkään tyyppistä arvostelua tai vitsailua

esimerkiksi sukupuoleen liittyen. Haastatellut pojat kertoivat arvostavansa Silviaa

joukkueen jäsenenä ja muihin rauhallisiin myötäilijöihin nähden Silvialla oli

enemmän valtaa. Muun muassa Aleksanteri kertoi haastattelussa, että Silvian

pyytäessä jotain muut pelaajat yleensä kuuntelevat ja tottelevat häntä.

Lasse: Esimerkiksi Silvia on aika hiljainen, että mistähä se niinku johtuu?

*Aleksanteri: No varmaan just ku se on niinku joukkueen ainut tyttö. Kyll mä sitten

kans tiän, meillä oli semmonen toisessa joukkueessa ku Iines. Pelannut tyttöjen

maajoukkueessa niinku Silviakin, se oli jotenkin tosi äänekäs ja tuli kaikkien

kanssa toimeen. Kyllä Silvia puhuu peleissä, että jos valmentaja sanoo, niin se

tulee koppiin huutamaan. Ja osaa puhua ja sanoo jos tarvii apua.

Lasse: Miten muuten tota, kunnioitetaanko Silviaa?

*Aleksanteri: Kunnioitetaan, siis erittäin paljon. Se on huippumaalivahti ja en oo

ikinä ennen nähnyt noin hyvää tyttömaalivahtia.

Lasse: Kehtaako Silviasta kukaan koskaan heittää mitään läppää

*Aleksanteri: Aika hyvä kysymys, en oo niinku ikinä miettinyt… Ei kukaan heitä

siitä mitään läppää. Se o ku hän käy omat verryttelyt vettää ja tälleen. En oo

silleen ikinä perehtynyt siihen eikä varmaan kannatakkaan. Se on hyvä ku se aina

silleen valmiina jäällä. Ei sen ees välttämättä tarvii, mutta olis se mukava jos se

tulis silleen yhessä tuonne vettään, mutt se että siellä on monia semmosia jotka ei

tee yhtä kovin kuin muut. Sen huomaa, että Silvia haluaa tehä parhaansa ja

niinhän se tekkeekin.

65

6 POHDINTA

”Urheilua on pidetty miehisyyden viimeisenä linnakkeena … Mutta ei pelkästään

naisten poissaolo urheilusta, valmentamisesta ja urheilujohtamisesta ole antanut

aihetta tuohon viimeisen linnakkeen nimikkeeseen. Taustalla on myös ajatuksia

siitä, että moderni urheilu jatkaa ja uusintaa joissakin piireissä ikiaikaiseksi

käsitettyä sukupuolten välistä työnjakoa, jossa raskas ruumiillisuus, kilpailullisuus

ja tietty väkivaltaisuuskin kuuluvat itseoikeutetusti `oikeitten´ miesten maailmaan ja

tässä urheilun maailmassa kaikkien miesten on yritettävä pärjätä, oli hän millainen

mies tahansa”. (Tiihonen, 1999, s. 89.)

Tämä Arto Tiihosen 1999 kirjoittama artikkelikatkelma urheilun ja miehuuden

suhteesta kuvaa mielestämme edelleen hyvin nykyistä joukkueurheilun maailmaa

Suomessa. Tietynlainen käänne yhteiskunnallisessa keskustelussa on kuitenkin

tapahtunut. 2000-luvun Suomessa on alettu käydä keskustelua sukupuolirooleista

yhteiskunnallisella tasolla. Homoseksuaalien adoptio- ja avio-oikeus sekä

sukupuoliroolien kyseenalaistaminen ovat tulleet osaksi mediakeskustelua

herättäen voimakkaita tunteita. Esimerkiksi kirkkoa instituutiona on vaadittu

uudistumaan. Myös jääkiekkopiirit ovat heränneet tähän keskusteluun. Pelikentillä

tapahtuvaa väkivaltaa ei enää sivuuteta koodistoon kuuluvana ominaisuutena,

vaan sitä on alettu kyseenalaistaa.

Saattaa myös olla, että globalisaation ja sosiaalisen median kaltaiset ilmiöt ovat

viimeisen vuosikymmenen aikana vaikuttaneet kansalliseen käsitykseen siitä, mitä

miehen tulee olla. Edellä mainitut ilmiöt tuottavat nuorille uudenlaisia miehuuden ja

maskuliinisuuden malleja adaptoitaviksi. Perinteinen suomalainen miehuus on

saanut rinnalleen uudenlaisia tapoja olla mies, eikä perinteinen

hypermaskuliininen kuva jääkiekkoilijasta välttämättä enää pidä kaikissa suhteissa

paikkaansa. Valitettavasti jääkiekkokulttuurin maskuliinisuusihanteet ovat edelleen

66

kuitenkin jäljessä muuta yhteiskuntaa. Tästä esimerkkinä tutkimuksemme

aineistosta esiin noussut ylikorostunut fyysisyyden merkitys statusresurssina sekä

erilaiset sosiaalisen kanssakäymisen sisällä ilmenevät vahvan miehen roolia

tuottavat diskurssit.

Sukupuolten välinen tasa-arvo jääkiekkopiireissä on kasvanut ja naisjääkiekkoilijat

ovat nykyään arvostettuja urheilijoita, joskaan arvostus ei kuitenkaan yllä

mieskiekkoilijoiden tasolle. Hyvä esimerkki naisten arvostuksesta

juniorijääkiekkoilun parissa on tutkimamme jääkiekkojoukkueen naispuolinen

jäsen, joka oli ansainnut muiden joukkuetovereidensa arvostuksen. Kuitenkin

myös tämän pelaajan yhteydessä nimenomaan fyysisyys nousi kaikkein

merkittävimmäksi statusta nostavaksi tekijäksi, vaikkakaan joukkueen

naismaalivahti ei kuitenkaan saanut osakseen täydellistä joukkuetoveriensa

hyväksyntää sukupuolensa vuoksi.

Vaikkakin fyysisyyden merkitys statusresurssina oli tutkimassamme joukkueessa

ylikorostunut, oli joukkueessa käytetty valta reiluuteen ja yhteisöllisyyteen

perustuvaa. Joukkueen hegemonista maskuliinisuutta edustaneet pelaajat eivät

hyväksyneet väkivaltaa eivätkä pelkoon perustuvaa vallan muotoa. Fyysisyyden

merkitystä jääkiekkoilun parissa selittää selkeästi se seikka, että jääkiekko on

lajina hyvin fyysinen, vaikkakin fyysisyyden merkitys lapsen tai nuoren statuksen

kannalta on todettu merkitykselliseksi myös muissa ympäristöissä kuten

koululuokassa (Manninen 2010, Huuki 2010, Swain 2005).

Kriittinen miestutkimus on edelleen suhteellisen nuori tieteenala ja se hakee

edelleen muotoaan. Kriittinen suhtautuminen ympäristön tuottamiin mieskuviin ja

maskuliinisuuden ihanteisiin on yksi kriittisen miestutkimuksen keskeisimmistä

tehtävistä. Mitä pidemmälle tutkimus tällä alalla kehittyy, sitä vahvempi

perustepohja syntyy sukupuoliroolien ja yhteisöjen tuottamien maskuliinisuuksien

kyseenalaistamiselle. Toivommekin, että kriittisen miestutkimuksen tuottama

keskustelu sukupuolirooleista leviäsi tulevaisuudessa entistä voimakkaampana

muun muassa koulumaailmaan ja junioriurheilun piiriin. Emme väitä, että

jonkinlainen maskuliinisuus olisi ”väärempi” kuin toinen, mutta nuorten poikien

kasvattaminen tietyn tyyppistä maskuliinisuutta ihannoiden vie pohjan

vaihtoehtoisilta maskuliinisuuksilta. Vaikutuskeinoista tärkeimpänä näemme

67

nuorten kasvattamisen yhteisölliseen ja suvaitsevaiseen ilmapiiriin, jossa erilaiset

tavat tuottaa omaa sukupuoltaan ovat mahdollisia ilman väkivallan ja

syrjäytymisen pelkoa.

Sisäministeriön tuoreessa raportissa ”Miksi nuori surmaa - – yhteenveto nuorten

tekemistä suunnitelmallisista henkirikoksista ja niiden taustoista” pohdittiin viime

vuosien aikana tapahtuneita joukkosurmia miesidentiteetin näkökulmasta.

(Sisäministeriön selvitys, 2012.) Yhdeksi merkittäväksi tekijäksi surmien taustalla

mainittiin epäonnistuminen omien miesideaalien täyttämisessä. Kysymys siitä,

minkälaisia miehuuden ideaaleja ja arvoja välitämme lapsille ja nuorille osoittautuu

erittäin merkittäväksi. Jos siis asetamme kasvatustyössä nuorille pojille tiukkoja

miehuuden kehyksiä, voimme olla varmoja siitä, etteivät kaikki yksilöt kykene näitä

ideaaleja täyttämään. Kaikkien nuorten miesten samaan muottiin puristamisella

saattaa olla katastrofaalisia seurauksia, kuten sisäministeriön selvitys osoittaa.

Tämä tutkimus on ollut meille tulevina opettajina hyödyllinen ja uusia ajatuksia

herättävä. Maskuliinisuuteen, valtaan ja statukseen kytkeytyvät asiat ovat

arkipäivää opettajan työssä. Koemme, että kykenemme tämän tutkimuksen

yhteydessä omaksumamme tiedon avulla tunnistamaan erilaisia status- ja

valtakamppailuihin liittyviä asioita tulevassa työssämme. Oppilasryhmän hallinnan

kannalta on tärkeää kyetä tunnistamaan erilaisia luokan sisäisiä maskuliinisuuksia,

valtahierarkioita sekä sosiaalista peliä. Koemme, että tämän tutkimuskokemuksen

ansiosta kykenemme selkeämmin erottamaan luokan sisäisiä sukupuolirooleihin

liittyviä diskursseja ja ohjaamaan luokan vallankäytöllistä ilmapiiriä rakentavan

vallan käytön suuntaan. Tutkimus on avannut meille statuksen merkitystä yksilön

toiminnan kannalta. Ymmärrys siitä kuinka status rajoittaa tai antaa yksilölle

mahdollisuuksia, on tärkeä työkalu kohdatessa oppilaita yksilöinä ja

rakennettaessa luokkahenkeä reiluuteen, yhteisöllisyyteen ja suvaitsevaisuuteen

perustuvaksi. Merkittävä tutkimushavainto opettajan työtä ajatellen oli myös

yksilöiden merkitys ryhmän sisäisten diskurssien muotoutumisessa.

Tutkimassamme joukkueessa yksi uusi pelaaja muutti hegemonisen

maskuliinisuuden lähtökohtia ratkaisevasti. Sama ilmiö on mahdollinen myös

koululuokassa.

68

Uskomme, että tutkimuksellamme on annettavaa meille itselle sekä muille

kasvattajille ja opettajille. Ennen kaikkea sillä on annettavaa myös

juniorijääkiekkoilun piirissä toimiville aikuisille ja kasvattajille. Yleisesti kriittisen

miestutkimuksen teemoilla olisi valtavasti annettavaa nuorten urheilijoiden parissa

toimiville ihmisille, jos sille annettaisiin mahdollisuus. Tämän tyyppinen

mahdollisuus voisi olla vaikkapa näiden teemojen sitominen valmentaja- ja

kasvattajakoulutukseen.

Uskomme, että tutkimuksellamme saattaisi olla runsaasti

jatkotutkimusmahdollisuuksia. Teemana ja ympäristönä liikuntakasvatuksellinen

toiminta jo itsessään voisi kehittää tutkimusta moneen eri suuntaan. Ensimmäinen

mahdollisuus olisi esimerkiksi sisällyttää samaan tutkimukseen useampia

joukkueita monipuolisemman ja kattavamman kuvan saamiseksi

maskuliinisuuksista ja valtasuhteista jääkiekossa. Useampaa erilaista joukkuetta

tutkittaessa olisi mahdollisuus päästä tutkimaan myös vaikkapa sellaista

joukkuetta, jossa vallankäytön muoto olisi erilainen. Olimme tutkimuksen

alkuvaiheessa yhteydessä Suomen jääkiekkoliittoon, joka ei kuitenkaan halunnut

lähteä mukaan laajempaan tutkimukseen.

Yksi jatkotutkimusmahdollisuus olisi ollut myös johonkin tiettyyn statusresurssiin

keskittyminen. Tällainen voisi olla vaikkapa huumoriin statusresurssina keskittyvä

tutkimus juniorijääkiekkojoukkueissa. Jatkotutkimus tälle tutkimukselle voisi olla

esimerkiksi samantyyppisen tutkimuksen toteuttaminen aikuisten jääkiekkoilijoiden

joukkueessa tai vaikkapa vertaileva tutkimus jonkin täysin toisen joukkuelajin

yhteydessä. Mielenkiintoista olisi myös tutkia nykyistä aihetta enemmänkin

valmennuksen ja sen luomien diskurssien näkökulmasta.

Olemme onnistuneet etukäteen tutkimuksellemme asetetuissa tavoitteissa

mielestämme hyvin. Vastaukset molempiin tutkimuskysymyksiimme olivat selkeitä

ja hyödyllisiä. Koemmekin, että kykenimme rakentamaan luotettavan

tutkimusasettelun ja kokonaiskuvan tutkimastamme joukkueesta. Koemme myös,

että tutkimuksemme teoriatausta ja lähdemateriaali ovat luotettavia. Uskommekin,

että tämä tutkimus jatkaa osaltaan kriittisen miestutkimuksen perinnettä

Suomessa.

.

69

Tämä tutkimus on laadullinen tutkimus, joten sen yleistettävyys pysyy paikallisella

tasolla. Tutkimuksemme ei alun perinkään tavoitellut laajaa yleistettävyyttä, vaan

kyse on yhdestä tapauksesta tietyssä kulttuuris-historiallisessa kontekstissa.

Tämän tyyppisten tutkimusten yleistettävyys perustuukin siihen tutkimustraditioon,

jota se edustaa sekä niihin lukuisiin tutkimuksiin aiheesta ennen tätä tutkimusta.

Tutkimuksen luotettavuutta tukee sen laaja aineisto, jota keräsimme yli vuoden

ajan sekä kahden tutkijan välinen vuoropuhelu. Toteutimme kaikki tutkimukseen

liittyvät vaiheet aina aineistonhankinnasta kirjoitusprosessiin saakka yhteistyönä,

minkä seurauksena arvioimme myös jatkuvasti toistemme työskentelyä. Käytimme

havainnointiin paljon aikaa, jonka perusteella pystyimme muodostamaan

laadukkaan kyselylomakkeen. Lomaketutkimuksen lisäksi keräsimme useita

tunteja tutkimushaastattelumateriaalia. Koemme, että triangulaatio

aineistonkeruussa ja laaja aineisto toimivat yhtenä merkittävimpänä

luotettavuuden takeena tutkimuksellemme. Omaan motivaatioomme tutkimuksen

suhteen vaikutti huomattavan paljon se, että aihe oli meidän itsemme valitsema ja

se syntyi omasta kiinnostuksesta tämän alan tutkimukseen.

Sukupuoliroolit, jotka ovat erinäisillä yhteiskunnallisilla osa-aluilla yhä edelleenkin

yksi merkittävimmistä ihmisten toimintaa ja elämää leimaavista tekijöistä, ovat

kytköksissä vuosisatojen saatossa kulttuurisesti tuotettuihin ideaaleihin siitä mitä

pidämme hyväksyttävänä ja mitä emme. Biologisesti olemme joko miehiä tai naisia

tai jotain siltä väliltä, mutta sukupuoliroolit ja sitä kautta erilaiset maskuliinisuuden

muodot muotoutuvat sen yhteisön sääntöjen ehdolla, jossa elämme. Toivottavasti

tulevaisuus tuo tullessaan mahdollisuuden murtaa näitä historiallisesti

muotoutuneita, mutta kuitenkin muokattavissa olevia ajatustottumuksia

sukupuolesta ja siitä mitä miehen tulee olla. Se, mitä miehen tulee olla, on

loppujen lopuksi vain ympäristön luoma koodisto ja tietynlainen ajatustottumuksen

uni, joka hallitsee meitä.

Entinen puolustusministeri Yrjö Kallinen: ”Elämme unessa. Ajatustottumuksen

unessa.”

70

LÄHTEET

Bourdieu, P. (1986). The Forms of Capital. Teoksessa Richardson, J.E. (toim.),

Hand book of theory of Research for The Sosiology of Education (s.241-

258). New York: Green World Press.

Butler, J. (2006). Hankala sukupuoli. Helsinki: Gaudeamus.

Carrigan, T., Connell, R., & Lee, J. (1985). Toward a new theory of masculinity.

Theory and Society, 5(14), 551-604.

Collinson, D., & Hearn, J. (1994). Naming men as men: Implications for work, or-

ganization and management. Gender, Work and Organization, 1(1), 2-22.

Connell, R.W., & Messerschmidt, J. W. (2005). Hegemonic masculinity. Rethinking

the concept. Gender & Society 19(6), 829–859.

Connell, R.W. (1995). Masculinity. Cambridge: Polity Press.

Connell, R. W. (2009). Short introductions – Gender. Cambridge: Polity Press.

Cooper, B. (1981). Michel Foucault - An introduction to the study of his

thought. Toronto: The Edwin Mellen Press, 63-69.

Foucault, M. (1977). Language, Counter-Memory, Practice. Selected Essays and

Interviews. Donald F. Bouchard (toim.), Oxford: Blackwell.158-162.

Foucault, M. (1991). Politics and the study of discourse. Teoksessa Burchell, G.,

Gordon, C., & Miller, P. (toim.), The Foucault Effect: Studies in Governmentality

(s.72). Hemel Hempstead: Harvester Wheatsheaf.

Gardiner, J. (2005). Men, Masculinities, and Feminist Theory. Teoksessa Kimmel,

M., Hearn, J., & Connell, R.W. (toim.), Handbook of Studies on Men &

Masculinities (s.35-51). London: Sage Publications.

Gramsci, A. (1971). Selections from the Prison Notebooks. Quintin, H., & Nowel

Smith, G. (toim.), London: Lawrence & Wishart.

Grönfors, M. (1994). Miehinen kulttuuri ja väkivalta. Teoksessa Sipilä, J., &

Tiihonen, A. (toim.), Miestä rakennetaan- maskuliinisuuksia puretaan.

(s.63-66). Tampere: Vastapaino.

Gutmann, M., Vigoya, M.V., Futoshi, T., & CROME. (1985). Part II. Global and

Regional Patterns. Teoksessa Kimmel, M., Hearn, J., & Connell, R.W.

(toim.), Toward a new theory of masculinity, Theory and society. (s.69-

163). London: Sage Publications.

71

Hearn, J. (2004). From Hegemonic Masculinity to the Hegemony of Men. Feminist

Theory, 5(1), 49-72.

Helsingin Sanomat. (5.10.2012). Sinivalkoinen valhe. Helsingin Sanomien www-

sivusto. Viitattu 12.2.2013.http://www.hs.fi/arviot/Elokuva/ Sinivalkoinen

+valhe/a1353040005109

Howson, R. (2006) Challenging Hegemonic Masculinity. London, Routledge.

Huuki, T. (2010). Koulupoikien statustyö väkivallan ja välittämisen valo-

kiilassa.Oulu: Oulun yliopisto.

Huuki, T., Manninen, S., & Sunnari, V. (2009). Humour as a resource and strategy

for boys to gain status in the field of informal school. Oulu: Oulun yliopisto.

Jokinen, A. (2000). Panssaroitu maskuliinisuus. Mies, väkivalta ja kulttuuri.

Tampere: Tampere University Press.

Jokinen, A., Juhila, K., & Suoninen, E. (1993). Diskurssianalyysin aakkoset.

Vastapaino. Tampere.

Jokinen, A., Juhila, K., & Suoninen, E. (1999) Diskurssianalyysi liikkeessä.

Vastapaino. Tampere.

Kimmel, M., Hearn, J., & Connell, R. W. (2005). Handbook of Studies on Men &

Masculinity. London: Sage Public, 114-163.

Kokkonen, J. (2008). Kansakunta kilpasilla - Urheilu nationalismin kanavana ja

lähteenä 1900-1952. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.

Lappalainen, S. (2007). Mikä ihmeen etnografia?. Lappalainen, S., Hynninen, P.,

Kankkunen, T., Lahelma, E., & Tolonen, T. (toim.) Etnografia

metodologiana – lähtökohtana koulutuksen tutkimus. (s. 9-14). Tampere:

Vastapaino.

Laihonen, K. (21.2.2013). Lastensuojelupäällikkö: Lastensuojeluilmoitus

Lehkosesta herättää hyvin ristiriitaisia ajatuksia. YLEn www-sivusto.

Viitattu 22.2.2013.

http://yle.fi/uutiset/lastensuojelupaallikko_lastensuojeluilmoitus_lehkosesta

_herattaa_hyvin_ristiriitaisia_ajatuksia/6507106.

Lehtonen, J. (2003) Seksuaalisuus ja sukupuoli koulussa. Nuorisotutkimusseura.

Yliopistopaino. Helsinki. 143-148.

Lehtonen, J. (1999). Pojista miehiä koulun heterojärjestyksessä. Jokinen, A.(toim.)

Mies ja muutos - kriittisen miestutkimuksen teemoja. (s.121-148). Tampe-

re: Tampere University Press.

72

Lusher, D., & Robins, G. (2007). Hegemonic and other masculinities in local social

contexts. Men and masculinities, pre published PDF.

Manninen, S., Huuki, T. & Sunnari, V. (2011). Earn yo’ respect! Respect in the sta-

tus struggle of finnish school boys. Men and masculinities. Sage

Publications.

Manninen, S. (2010). Iso, vahva, rohkee - kaikenlaista. Maskuliinisuudet, poikien

valtahierarkiat ja väkivalta koulussa. Oulu: Oulun yliopisto.

Martin, P.Y. (1998). Why can’t a man be more like a woman? Reflections on Con-

nell’s masculinities. Gender & Society 12(4): 472-474.

Miksi nuori surmaa? – yhteenveto nuorten tekemistä suunnitelmallisista

henkirikoksista ja niiden taustoista. (2012). Helsinki: Sisäministeriö.

Sisäministeriön selvitys.

Miller, T. (2001). Sportsex. Temple University Press: Philadelphia.

Petersen, A. (2003). Research on men and masculinities: Some implications of

recent theory for future work. Men and Masculinities 6 (1), 54–69.

Schippers, M. (2007). Recovering the feminine other: masculinity, femininity and

gender hegemony. Theory and Society, 1(36), 85-102.

Sipilä, J. (1994). Hegemoninen maskuliinisuus. Sipilä, J., & Tiihonen, A. (toim.)

Miestä rakennetaan - maskuliinisuuksia puretaan. (s. 20-21). Tampere:

Vastapaino.

Sipilä, P. (1998). Sukupuolitettu ihminen - kokonainen etiikka: Onko sukupuoli

oikein? Helsinki: Gaudeamus, 30-31.

STT. (16.5.2012). Filosofi: Suomalaiset pönkittävät jääkiekolla itsetuntoaan.

Helsingin Sanomien www-sivusto. Viitattu 20.7.2012. http://www.hs.fi/

urheilu/Filosofi+Suomalaiset+p%C3%B6nkitt%C3%A4v%C3%A4t+j%C3%

A4%C3%A4kiekolla+itsetuntoaan/a1305563642561.

Sunnari, V. (2009). Physical Sexual Harrasment as Experienced by Children at

School - In Northern Finland and Northwest Russia. 14-15.

Swain, J. (2005). Masculinities in Education in Handbook of Studies on Men and

Masculinities.Sage, Thousand Oaks. 213–229.

Tiihonen, A. (1999). Oikeita miehiä – ja urheilijoita? Urheilun miestutkimusta.

Jokinen, A. (toim.), Mies ja muutos – kriittisen miestutkimuksen teemoja.

(s.89). Tampere: Tampere University Press.

73

Tiihonen, A. (1994). Hegemoninen maskuliinisuus. Sipilä, J., & Tiihonen, A. (toim.)

Miestä rakennetaan - maskuliinisuuksia puretaan. (s.229-248 ). Tampere:

Vastapaino.

Urheilulehti. (1.2.2012). Kielletty puheenaihe – Miksi jääkiekkoyhteisö hiljenee

homoudesta. Urheilulehden www-sivusto. Viitattu 16.5.2012.

http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/kielletty-puheenaihe-miksi-

jaakiekkoyhteiso-hiljenee-homoudesta

Uusi Suomi. (7.5.2012). Kummola vastasi tylysti – IS: Arhinmäki suuttui

UudenSuomen www-sivusto. Viitattu 15.10.2012.http://www.uusisuomi.fi/

urheilu/122275-kummola-vastasi-tylysti-%E2%80%93-is-arhinmaki-suuttui

Whitehead, S. M. (2002) Men and Masculinities: Key Themes and New Direc-

tions.Cambridge: Blackwell. 93-94.

Yle. (21.9.2012). Jääkiekkotuomari: minua haukuttiin rumasti. YLEn www-sivusto.

Viitattu 15.10.2012. http://yle.fi/urheilu/jaakiekkoerotuomari_olin_

tuomarihuora/ 6304087

Yle. (12.9.2012). Kiekkotuomiot jakavat lukijoiden mielipiteet. YLEn www- sivusto.

Viitattu 15.10.2012.http://yle.fi/urheilu/kiekkotuomiot_jakavat_lukijoiden_

mielipiteet/6291523

LIITTEET

8.1 Liite 1 / Kirje valmentajalle ja juniorivastaavalle

Valmentajalle/Juniorivastaavalle Olemme kaksi luokanopettajaopiskelijaa Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnasta. Teemme Pro Gradu -tutkielmaamme liittyen juniorijääkiekkoiluun. Ohjaajanamme Oulun yliopiston puolesta toimii kasvatustieteiden tohtori Markku Salakka (markku.salakka@oulu.fi). Tarkoituksenamme on tutkia juniorijääkiekkojoukkueen hierarkiaa, statuksia ja toimintatapoja. Etsimme D-juniorijoukkuetta, jonka toimintaa voimme seurata tarkkailemalla ja kuvaamalla harjoituksia sekä pelireissuja. Pyrimme siihen, että toimintamme tutkijoina vaikuttaisi joukkueen toimintaan mahdollisimman vähän. Tarkoituksenamme on tehdä huomioita ja muistiinpanoja joukkueen toiminnasta sekä kuvata tutkimustarkoitustamme palvelevia tilanteita. Haluaisimme lisäksi haastatella pelaajia ja mahdollisesti myös valmentajia yksilöhaastattelun keinoin, jotka voisimme suorittaa esimerkiksi harjoitusten yhteydessä. Seuraisimme harjoituksia noin muutaman viikon ajan ja lähtisimme mieluusti omakustanteisesti mukaan myös jollekin joukkueen pelireissuista. Tarkoituksenamme on myös kuvata ja äänittää pelaajien (ja mahdollisten valmentajien) yksilöhaastattelut analysointia varten. Kaikkea keräämäämme materiaalia käsitellään erittäin luottamuksellisesti ja huolellisesti. Tutkimusmateriaalia ei käytetä muihin tarkoituksiin ja se hävitetään tutkimuksen analysointivaiheen jälkeen. Varsinaisessa tutkimuksen empiirisessä osiossa ei luonnollisesti paljasteta joukkueen nimeä, paikkakuntaa eikä tutkittavien oikeita nimiä. Tässä vaiheessa haluaisimme luvan joukkueen johdolta tutkimuksemme toteuttamiseen, minkä jälkeen lähestyisimme asian puitteissa joukkueen valmentajia, pelaajia sekä pelaajien vanhempia. Ystävällisin terveisin Lasse Rasinkangas (0503450097, lasseras@paju.oulu.fi) ja Perttu Toiviainen (0503301483, toiviape@paju.oulu.fi).

Allekirjoitus ja nimenselvennös (Allekirjoittamalla annatte luvan tutkimukseen)

8.2 Liite 2 / Kirje pelaajalle ja hänen huoltajilleen

Pelaajalle ja hänen huoltajalleen. Olemme kaksi luokanopettajaopiskelijaa Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnasta. Teemme Pro Gradu -tutkielmaamme liittyen juniorijääkiekkoiluun. Ohjaajanamme Oulun yliopiston puolesta toimii kasvatustieteiden tohtori Markku Salakka (markku.salakka@oulu.fi). Tarkoituksenamme on tutkia juniorijääkiekkojoukkueen hierarkiaa, statuksia ja toimintatapoja sekä seurata joukkueen harjoituksia ja pelireissuja tutkimusmateriaalin keräämistä varten. Pyrimme siihen, että toimintamme tutkijoina vaikuttaisi joukkueen toimintaan mahdollisimman vähän. Tarkoituksenamme on tehdä huomioita ja muistiinpanoja joukkueen toiminnasta sekä kuvata tutkimustarkoitustamme palvelevia tilanteita. Haluaisimme lisäksi haastatella pelaajia yksilöhaastattelun keinoin, jotka voisimme suorittaa esimerkiksi harjoitusten yhteydessä. Seuraisimme harjoituksia noin muutaman viikon ajan ja lähtisimme mieluusti omakustanteisesti mukaan myös jollekin joukkueen pelireissuista. Tarkoituksenamme on mahdollisesti kuvata ja äänittää pelaajien toimintaa sekä yksilöhaastattelut analysointia varten. Kaikkea keräämäämme materiaalia käsitellään erittäin luottamuksellisesti ja huolellisesti. Tutkimusmateriaalia ei käytetä muihin tarkoituksiin ja se hävitetään tutkimuksen analysointivaiheen jälkeen. Varsinaisessa tutkimuksen empiirisessä osiossa ei luonnollisesti paljasteta joukkueen nimeä, paikkakuntaa eikä tutkittavien oikeita nimiä. Pyydämme tällä kirjeellä lupaa tutkimuksen toteuttamiseen itse pelaajalta sekä pelaajan huoltajalta. Ystävällisin terveisin Lasse Rasinkangas ( lasseras@paju.oulu.fi) ja Perttu Toiviainen (toiviape@paju.oulu.fi).

Pelaajan allekirjoitus ja nimenselvennös (Allekirjoittamalla annatte luvan tutkimukseen)

Vanhemman allekirjoitus ja nimenselvennös (Allekirjoittamalla annatte luvan tutkimukseen)

8.3 Liite 3 / Kyselylomake

Seuraavat vastaukset ovat ainoastaan tutkimuskäyttöön, eikä niitä

näytetä joukkueen muille pelaajille, valmentajille tai kenellekään

muulle ulkopuoliselle. Vastaa kysymyksiin mahdollisimman

rehellisesti ja huolellisesti. Voit nimetä jokaiseen kysymykseen 1-3

henkilöä. Jos joukkueessasi ei kuitenkaan ole yhtään kuvausta

vastaavaa henkilöä, voit jättää kohdan tyhjäksi.

Lomakkeet näkevät ainoastaan tutkijat (Perttu ja Lasse), jotka ovat

vastausten suhteen vaitiolovelvollisia. Toivomme, ettet utele

muiden vastauksia tai kerro omia vastauksiasi muille, sillä

vastaukset ovat henkilökohtaisia.

Muista vastata pelaajan etunimellä ja sukunimen ensimmäisellä

kirjaimella!

1. Sinun etu -ja sukunimesi:

_________________________________________________________________________

_______

2. Keitä kuunnellaan eniten joukkeeseen liittyvissä asioissa (aikuiset poislukien)?

3. Ketkä ovat reiluja pelaajia?

_________________________________________________________________________

______________

4. Ketkä joukkueestanne viettävät muita enemmän aikaa yksinään?

5. Ketkä joukkueestanne heittävät läppää/naurattavat muita?

_________________________________________________________________________

______________

6. Keiden seurassa halutaan yleensä eniten olla?

_________________________________________________________________________

______________

7. Ketkä pelaajat ovat aggressiivisimpia kentällä?

8. Keillä joukkueen pelaajista on eniten vaikeuksia sopeutua porukkaan?

_________________________________________________________________________

______________

9. Ketkä pelaajat ovat aggressiivisimpia kentän ulkopuolella?

_________________________________________________________________________

______________

10. Ketkä ovat parhaita joukkuekavereitasi?

_________________________________________________________________________

______________

11. Ketkä ovat joukkueesi parhaimpia pelaajia?

_________________________________________________________________________

______________

12. Ketkä ovat joukkueesi kilpailullisimpia pelaajia?

_________________________________________________________________________

______________

13. Keillä joukkueestasi on paljon ”respektiä” muiden silmissä?

_________________________________________________________________________

______________

14. Ketkä kiinnittävät eniten huomiota pukeutumiseen?

_________________________________________________________________________

______________

15. Ketkä panostavat eniten jääkiekkovarusteisiin- ja välineisiin?

_________________________________________________________________________

______________

16. Ketkä joukkueestasi ovat eniten äänessä ja esillä?

_________________________________________________________________________

______________

17. Ketkä ovat joukkueen hiljaisimpia?

_________________________________________________________________________

______________

18. Keiden joukkuekavereidesi kanssa sinulla on ollut riitaa tai erimielisyyksiä?

Vastaa vielä valmentajia koskeviin kysymyksiin. Vastaa seuraaviin

kysymyksiin vapaamuotoisesti omin sanoin.

1. Miten valmentajan vaihdos on vaikuttanut joukkueeseenne?

Pohdi vastauksessasi joukkueen ilmapiiriä, joukkuehenkeä ja pelaajien käyttäytymistä.

_________________________________________________________________________

_________________________________________________________________________

_________________________________________________________________________

_________________________________________________________________________

_________________________________________________________________________

_________________________________________________________________________

_________________________________________________________________________

_________________________________________________

2. Millainen on sinun mielestäsi hyvä valmentaja?

_________________________________________________________________________

_________________________________________________________________________

_________________________________________________________________________

_________________________________________________________________________

_________________________________________________________________________

_________________________________________________________________________

Kiitos vastauksistasi!

8.4 Liite 4 / Teemahaastattelurunko

Kysymykset suosituista

Olet maininnut suosituksi henkilöstä?

Mitkä ominaisuudet tekevät suositun?

Sosiaalisuus?

Pukeutuminen?

Ulkonäkö?

Huumori? Millaista? Ilkeää, vähättelevää? Reilua ja kaverit

huomioonottavaa?

Pelitaidot? Vaikuttaako statukseen/asemaan?

Performanssit/tempaukset?

Välittäminen? Ottaako toisten tunteet huomioon? Onko pelätty? Onko

hyvä tyyppi? Miksi?

Väkivalta? Tulistuuko helposti? Raivonpuuskat?

Kiusaako ketään?

Miten suhtautuu hiljaisempiin henkilöihin?

Leuhkiiko?

Koetko, että tällä henkilöllä on valtaa?

Perustuuko valta reiluuteen, onko hyvä tyyppi vai ilkeilyyn ja pelon

ilmapiiriin? Vai jotain näiden väliltä?

Mitä respekti tarkoittaa sinun mielestäsi?

Onko tällä hekilöllä respektiä? Miksi?

Mitä tarkoittaa sinun mielestäsi kaverisuosio?

-Mitä eroa on respektillä ja kaverisuosiolla?

Kysymykset hiljaisemmista?

Olet maininnut____________ hiljaisemmaksi ja että hänellä on

vaikeuksia sopeutua porukkaan.

Miksi vaikeuksia sopeutua?

Onko sosiaalisissa taidoissa puutteita?

Millaisia asioita esim. hän ei osaa kuin ___________?

Vaikuttaako pelitaidot suosioon?

Vaikuttaako pukeutuminen/ulkonäkö/varusteet?

Heittääkö läppää? Miten muut suhtautuvat? Pureeko huumori

muihin? Jos joku muu kertoisi saman jutun, naurettaisiinko sille?

Yrittääkö koskaan tehdä tempauksia, joilla saisi huomiota? Jos

tekee, miten muut suhtautuvat?

Onko tätä henkilöä kiusattu joukkueessa? Sanallisesti, fyysisesti?

Kuka?

Onko hiljaisempi reilu muita kohtaan? Jos on, miksi ei ole

mainittu reiluna? Onko joku reiluksi mainituista häntä reilumpi?

Onko hiljaisemmalla kavereita joukkueessa?

Onko hänellä valtaa? Jos on, missä asioissa?

Onko joku joka tulee toimeen kaikkien kanssa?

Mistä johtuu? Statusresurssit?

Sosiaalisuus?

Pukeutuminen?

Ulkonäkö?

Huumori? Millaista? Ilkeää, vähättelevää? Reilua ja kaverit

huomioonottavaa?

Pelitaidot? Vaikuttaako statukseen/asemaan?

Performanssit/tempaukset?

Välittäminen? Ottaako toisten tunteet huomioon? Onko pelätty? Onko

hyvä tyyppi? Miksi?

Väkivalta? Tulistuuko helposti? Raivonpuuskat?

Haastateltavan kysymykset

Miksi jotkut tyypit ovat kavereitasi, miksi jotkut eivät? Voisiko

joku hiljaisempi/suositumpi olla kaverisi?

Miksi pidät jostakin henkilöstä?

Kenellä on mielestäsi paljon valtaa? Kenellä ei?

Millainen asema sinulla itselläsi on joukkueessa? Onko sinulla

valtaa? Onko sinussa sellaisia piirteitä, jotka vaikuttavat asemaasi

joukkueessa?

Jos mietit asemaasi vaikkapa koulussa, miten se eroaa asemastasi

jääkiekkojoukkueessasi?

Onko sinusta tärkeää olla suosittu?

Millainen on sinun mielestäsi normaali poika?

Oletko mielestäsi normaali poika?

Millainen poika olet joukkuekavereiden silmissä?

Millainen on tämän joukkueen ”miesihanne”?

Millainen poika/mies haluaisit olla?

Onko sinua ikinä kiusattu joukkueessa tai jossain muualla?