rautulaisten lehti - rautu 2011/lehti_3_2011.pdfki virtaa. illalla palailemme kiviniemeen...

Rautulaisten lehti 3/2011 1

RAUTULAISTENLEHTIRAUTULAISTEN PITÄJÄSEURA RY:N JULKAISEMAKANNAKSELAISEN PERINTEEN VAALIJA

53. VUOSIKERTA 3/2011 (370) KESÄKUU 2011

Porkunjärvi. Kuvassa vas. Aimo Vesalainen, Helvi Pusa, Juho Mentu ja naishenkilö, jon-ka nimi ei ole tiedossa. Kuva on Erna Laitisen, o.s. Rastas, albumista.Erna Laitinen oli kotoisin Raudun Potkelasta Monnonmäeltä.

Rautulaisten lehti 3/20112


Afganista-nista poliittis-ten syidentakia kotinsaon joutunutj ä t t ä m ä ä nmoni. Maanedelleenkinsekasortoi-

nen tilanne ei anna mahdollisuuttapaluuseen.

Katsoin dokumenttia erään per-heen kohtalosta ja elämästä Suo-messa. Ennen maansa arvostetuim-paan joukkoon kuulunut perhe eläänyt sosiaaliturvan varassa Suomes-sa. ainoana kannustimena jaksami-seen on toive, että lapsilla olisi pa-rempi tulevaisuus, ehkäpä täälläSuomessa.

Tämän perheen kodin jättämisestäon kulunut vain noin kaksikymmen-tä vuotta, mutta kotiseutuikävä jakaipuu tuottavat tuskaa… tuttu ontunne!

Karjalaisten vastaavasta on kulu-nut jo liki 70 vuotta. Rakkautta jakaipuuta syntymäseutuun eivät olevuodetkaan pystyneet himmentä-mään. Tänäkin kesänä lähtee monijälleen kerran tuota kaipuutaan tyy-dyttämään. Onneksi edes se onmeille mahdollista.

Palkealan poika Teuvo Rastas olijossain vaiheessa päättänyt, jot en-nää en matkusta Rautuun, mutta kunoli kevät, niin eiköpä muistot taasjälleen kerran pakottaneet matkal-le. Syynä oli tämä, kuten hän mi-nulle kertoi: “Ko mie muistin, jot taiskesällä -44 jäähä se takaniityn ve-räjä auki, ni käympähä laittamassasen kiinni, jossei ryssät uo huolehti-nu.” Siinä oli riittävä syy palata jäl-leen kerran Rautuun, ja kottii Kar-jalaa.

Toukokuussa olin Suvannon Seu-dun jo perinteisellä matkalla. Tälläkertaa tutustumiskohteena oli Pyhä-järvi ja Sakkola. Pyhäjärven rannallaoli ennen sotia kuuluisa Tuubilankartano, jonka omisti Fazerin suku.Kartanosta ei jäljellä ollut muuta kuinkartanon sauna. Valtavat puistonpuut kertoivat menneen ajan loistos-ta. Puutarha-alan harrastajana olinvarautunut lapiolla saadakseni jotainmuistoa tuostakin paikasta. Onnis-tuinkin saamaan joitakuita vaahte-rantaimia, syreenin juuria, valko-vuokkoja, kevätleimuja ja muutamiaminulle tuntemattomia taimia.

Kasveja takakontti rönsyten saa-vuin sunnuntaina Venäjän tulliin…Tullimies tutkaili kasvejani ja sanoi,sinä huligaani ja rosvo, sinä varastataim Karjalasta. Hetken pelkäsin jomenettäväni kaiken. Mie sanoinhälle, jot Stalin oli suurempi rosvo,ko vei koko Karjalan. Tullimies vil-kas minnuu ja löi oven kiinni ja sanodasvidania! Mie sbasibo.

Karjalan kaipuuta voi tyydyttäävielä heinäkuun lopulla tehtävälläkihumatkalla, josta tiedot toisaallalehdessämme.

Lämpimiä kesäpäiviä niin täällätynkä-Suomessa kuin koton Karja-lassakii.

Terveisin

Mikkelissä kesäkuussa 2011

Kotiseudun kaipuu Pääkirjoitus..........................2

Koukoset kokoontuivat sukujuhliin.........................3-4

Maisema- ja luontomatka Rautuun...............................5

Romanipojan kivikkoinen evakkotaival..................... 5-6

Orjasaaren koulupiirijuhla......6

Synnyinseutuni.....................7

Marjo Matikainen-Kallström Karjalan Liiton johtoon.......8-9

Visualisti Matti Vaskelainen......................9-11

Vaneriaskin tarina...............12

Raudun kirkko...............13-17

Lottia Kannaksella.........17-18

Raudun suojeluskunnan sotapäiväkirja.................19-20

Maailmanloppu Raudussa ja Parivartiossa Tikatsulla........21

Onnittelut......................23-24

Suruviestit.....................25-26

Albumin aarteet ja tapahtumakalenteri.............27

Yhteystiedot ja koulupiirien yhteyshenkilöt....................28


Karjalaiset laulut soivat yl-peydellä, kun Koukoset ke-rääntyivät viettämään ensim-mäistä virallista sukujuhlaansaIittiin. Raudusta lähtöisin ole-va suku on vuosikymmentensaatossa levittäytynyt ympäriSuomea ja nyt oli aika kootajoukko yhteen.

Kokous avattiin juhlallisesti touko-kuun 14. päivänä. Raudun viiri nousituulen vietäväksi Suomen lipun vie-reen. Muutaman miehen toritapaa-misesta lähtenyt idea sukutapaami-sesta paisui järjestäjien iloiseksi yl-lätykseksi yli 140 hengen kokoon-tumiseksi. Kutsu tapaamisesta olisaavuttanut suvun väen hyvin ainaRuotsia myöten. Raimo Kouko-nen oli onnellinen nuorten sankas-ta määrästä.

– Hyvä, kun nuori polvi on täällälaskemassa keski-ikää, hän hymyi-li.

Ikähaitari ulottui puolivuotiaastatyttövauva Mika Norstedtista 87

vuotiaaseen Veikko Koukoseen.Pari ikuistettiin illan aikana moneenperhealbumiin.

Tarinamiehiäkoko suku

Ensimmäiset saapuivat paikalleparkkeeraamaan asuntovaunujaanjo perjantai-iltana. Viikonlopun mit-taan kävi selväksi, että sukunimeäenemmän tätä sakkia yhdistävätkarjalainen rempseä luonteenlaatu,taito viihdyttää ja ottaa rennosti.

Suvun vanhimmat herisyttivät kuu-lijoiden nauruhermoja kertomallatarinoita Raudun kylästä ajalta en-nen sotaa. Maalaispitäjästä vietiinlähikaupunki Pietariin maitoa kau-pattavaksi. Maitoa tosin laimennet-tiin vedellä ja päälle ripoteltiin siku-ria, mikä sai pinnan sakeutumaan.

– Kyllä venäläiset onnellisina ke-huivat, että rautulaisten maito se onniin hyvää, että kermakin kelluu pin-nalla. Väitetään, että venäläiset va-lehtelevat, mutta osattiin sitä mekin,

Arvo Koukonen muistelee juksa-usta.

Kaunis kotiseutuon rautaa

Harva paikalla olleista on koskaanpäässyt Rautuun käymään. Ne, jot-ka rajan taakse jääneestä pitäjästäjotain muistavat, eivät säästelleetylisanoja kuvaillessaan seudun kau-niita mäntykankaita, kirkasvetisiälampia ja kylän läpi virtaavaa kos-kea.

Monet pukivat sukukokouksessapäälleen Raudun vaakunalla varus-tetun t-paidan, jota koristi iskulauseRautu on rautaa. Suvun koolle kut-sumisesta innostuneena Koukoset-kin suunnittelevat virallisia suvuntunnuksia ja sukuseurarekisteriin liit-tymistä. Viirissä on oltava tietenkinRaudun vaakunan värit hopea, kul-ta ja punainen ja kukaties karhunkuva, jota Karjalan kotiseudulla kou-koksi kutsuttiin.

Sukututkimus on viime vuosina

Koukoset kokoontuivat sukujuhliin

Koukosten ensimmäisen virallisen sukukokouksen suosio yllätti järjestäjätkin, mutta Radanvarrenkartano Iitissä kesti juhlinnan.


ruvennut kiinnostamaan yhä useam-paa suvun jäsentä.

– Suurin virhe olisi, jos Raudussaeläneiden tarinoita ei kerättäisi tal-teen. Sukukokous on myös hyvä syykokoontua näkemään kauempanaasuvia läheisiään, Raimo Koukonentotesi.

Matkustavaaväkeä

Osa Koukosista asuu Ruotsissa,eikä lahden takaisten sukulaistentapaamisia tule turhan tiuhaan. Lap-sille kieli ei koitunut muuriksi, vaanleikit sujuivat yhtä aikaa suomeksija ruotsiksi.

Naapurimaata kauemmaskin onaikoinaan lähdetty. Arvo Koukonenmuisteli, että Yhdysvaltoihin lähte-neet rautulaiset pitivät kotiseutuun-sa yhteyttä ja heidän lähettämilläänvaroilla Raudussa pidettiin yllä in-keriläisten lasten lastenkotia.

Tarinoita kuullaan tulevaisuudes-sa varmaan enemmänkin, sillä Kou-kosten sukutapaaminen on tarkoi-tus järjestää jatkossa parin-kolmenvuoden välein.

Teksti ja kuvat:Annastiina Airaksinen

Suvun vanhin ja nuorin kohtasivat. Vuonna 1924 syntynyt VeikkoKoukonen pitää sylissään Ruotsista kokoukseen matkannutta puo-livuotiasta tyttövauva Mika Nordstedtia.

Kari Kaipainen tuli ruokatauolle viihdyttämäänmakkarangrillaukseen nakitettua Ari Peltotaloa.

Suvun vanhimpiin kuuluvanArvo Koukosen (pöydän pääs-sä) pöytäseurueella oli suku-juhlien lisäksi aihetta kohottaamalja myös syntymäpäivienkunniaksi.


22.–24.7.2011Pietiäisen sukuseura ry seura on

päättänyt osallistua Raudun Pitäjä-seura ry:n järjestämälle Raudun mat-kalle samana viikonloppuna, kuin onKihu-juhlat Raudussa. Sukuseuranmatkalaiset eivät osallistu Kihuihin,vaan samaan aikaan juhlinnan kans-sa tutustumme entisen Raudun kyliinja luontoon. Ohjelmaan voi tulla vielämuutoksia, jos linjuri ei joka paikkaanpääse. Mastontiedustelu kohteisiintehdään kesäkuun alkupuoliskolla.

Perjantai 22.7.Lähtö Mikkelistä - Nuijamaan kaut-

ta Viipuri ohittaen suorinta tietä Rau-tuun.

Perjantai iltapäivä- illan tarkastelutkohdistuvat Raudun läntisiin osiin. Or-jansaari ja Raasuli -kyliin erityisesti.Illaksi matkaamme Sakkolan puolel-le Kiviniemeen sapuskalle ja yöpuul-le.

Lauantai 23.7.Aamiaisen jälkeen matkaamme

Arkuntanhuan kautta Vehmaisiin,saatamme pistäytyä Kuninkaanselkä-kylän itäpuolisella alueella, jossa mm.Kilpasilta.

Leinikylänjärven rannassa saatam-me pikaisesti uida, jos on lämmintä japoutaa.

Matkaamme Varikselaan eli kun-takeskukseen, jatkamme Raudunky-län Mustamäelle ja aina Palkealaansaakka.

Vielä illansuulla yritämme Laatokal-le uimaan (säävaraus), mutta jokatapauksessa katsastamme Vanhan-kirkonpaikan, joka sijaitsi Kirkkojär-ven kaakkoispuolella, vilkaisemmevielä kuinka Suvanto eli Vaskelankos-ki virtaa.

Illalla palailemme Kiviniemeen ruo-kapatojen ääreen.

Lauantain ohjelma on täyteinen,mutta jos rajanylitys onnistuu rivakas-

ti, voidaan jo perjantaina tarkastellamuutamia lauantain kohteita.

Sunnuntai 24.7.Aamiaisen jälkeen tarkastamme

lahjoitusmaatalonpoikien muistomer-kin Hovinkylässä ja aamuverryttelynjälkeen suuntamme Viipuriin.

Viipurissa varattu ruokailua ja os-tosaikaa varataan Viipurissa ja sittenkotia kohti.

Matkalle ovat tervetulleita kaikkientisestä Raudusta ja sen luonnostakiinnostuneet.

Hinta 275,-Ilmoittaudu viimeistään 17.6.2011 mennessä.Ilmoittautumiset: [email protected] tai Markku, puh. 040 5239 645Tiedustelut matkan kohteista:Ilkka Pietiäinen puh. 0400 250 289tai [email protected]

Maisema- ja luontomatka Rautuun!

“Olen todella rakkaan Karja-lani vanki. En kaipaa kahleidenkirpoamista, vaan kannan ne sie-luani virvoittavina muistoina.”Näin kirjoittaa Armas Lind – Ca-leb – lapsuutensa Karjalasta.

Caleb syntyi 1920-luvun lopullanuorten romanivanhempien kolman-tena lapsena Sortavalassa. Elämä oliankaraa, vilua ja nälkää. Miehensäjättämä nuori romaniäiti joutui lapsi-neen koputtamaan monia ovia anoes-saan talvipakkasilla yösijaa pirtin nur-kasta tai kylmästä saunasta.

Äiti uupui ja jätti Calebin kasvatti-lapseksi vauraaseen sortavalalaisper-heeseen. Siellä oli pojan hyvä olla: olilämpöä ja rakkautta. Idylli särkyi pian,kun vanha sukulaismies haki pojanpois. Hänestä ei kuitenkaan ollut huo-

lehtimaan pienestä lapsesta. Viisi-,kuusivuotiaana Caleb oli aika ajoinoman onnensa varassa.

Caleb selvisi päivästä toiseen mi-ten parhaiten taisi. “Antaako täti taisetä markan, niin mie laulan” oli hä-nen keinonsa hankkia ruokarahaa.

Pojan elämänpiiri kattoi laajan alu-een. Hän matkusteli pummilla junis-sa pitkiäkin matkoja sukulaispoikan-sa kanssa. Haaviston setä oli konduk-töörinä reitillä Sortavala–Käkisalmi.Hänestä pojat pitivät: “Toki hän nuh-teli meitä, mutta hän teki sen isällisel-lä torulla, kaikella ystävyydellä ja läm-möllä.”

Armas Lindin omaelämäkerralli-seen romaaniin esipuheen kirjoittanuthistorian dosentti Panu Pulma kertooSortavalan olleen Suomen romanienpääkaupunki. Ennen sotia kolmannes

Suomen arviolta 2 000 romanista asuiViipurin läänissä ja heistä suuri osaSortavalassa ja sen maalaiskunnas-sa.

Uusi lehti kääntyi Calebin elämäs-sä, kun hänet otettiin huostaan ja vie-tiin Somerojan lastenkotiin Ryttyyn,noin 30 kilometrin päähän Sortava-lasta. Poika alkoi viihtyä lastenkodis-sa. Syksyllä alkoi koulu. Elettiin vuot-ta 1939.

Talvisodan päätyttyä alkoi lasten-kodin evakkomatka. Lapset kuljetet-tiin linja-autoilla Sortavalaan ja sieltämatka jatkui junalla.

“Vasta myöhemmin tajusin menet-täneeni, en vain Sortavalan, vaan kokoKarjalan, jonka sieluni oli kodikseenkokenut. Rinnastin hetken siihen, kunäitini jätti minut. Johtopäätös oli sel-keä kuin kirkkain päivä. Koin suurim-

Romanipojan kivikkoinen evakkotaival


Kauniina toukokuisena lauantainakokoonnuimme mikkeliläiseen Salija Keittiö –ravintolaan viettämäänperinteistä koulupiirijuhlaa, joka jär-jestetään kahden vuoden välein.

Tervetulopuheen piti Pauli Jan-tunen, joka puheessaan kiitti run-saslukuisesta osanotosta. Paikalla oli28 orjansaarelaista tai heidän jälke-läistään. Pauli ilmoitti myös luopu-vansa koulupiirin yhteys-henkilöntehtävästä. Hänen tilalleen valittiinPirkko Pätynen ja Riitta Korpi-luoma, jotka ovat Oiva ja IrjanJunnin tyttäriä. Pirkon ja Riitanyhteystiedot löytyvät lehden taka-kannesta.

Pitäjäseuran puheenjohtajaMarkku Paksu oli Karjalaliiton ti-laisuudessa Helsingissä. Hänen ter-veisensä koulupiirijuhlaan toi PäiviVäisänen, o.s. Maisonen. Päivikertoi muun muassa, että Orjansaa-ren koulupiiri on yksi harvoista vie-lä toimivista koulupiireistä. Niinikään hän informoi tulevista kotiseu-tumatkoista ja kihujuhlista.

Laulavaa juhlakansaa säesti mik-keliläinen Jussi Seppänen. Kos-kettavan ja tunteellisen synnyin-seu-turunon esitti Salli Tenhunen. Salli

lupasi, että tämä runo voidaan jul-kaista Rautulaisten lehdessä kaik-kien lukijoiden iloksi.

Juhlassamme yhtenä tärkeänäkohtana on perinteinen runsas kar-jalainen pitopöytä. Ruokailun aika-na pöydissä kävi iloinen puheenso-rina, kun ihmiset vaihtoivat kuulu-misia, katselivat valokuvia aikaisem-mista juhlista ja muistelivat menneitäaikoja kotiseudulla.

Seuraava juhlamme pidetään kah-den vuoden päästä Kangasniemel-lä. Pauli Jantusen toive oli, että juh-

la pidettäisiin siellä, koska sinne asu-tettiin paljon rautulaisia. Mervi Tii-honen lupasi olla juhlavastaava.Kaikki olivat iloisia, koska juhlanjatkuvuus on näin taattu ja voimmerauhallisin mielin odottaa seuraavaajuhlaa.

Koulupiiritapaamisemme päättyijuhlavasti Maamme-lauluun.

Päivi Väisänen

Orjansaaren koulupiirijuhla 14.5.2011

man tuskan, syvimmän kaipuun ja la-mauttavimman epätoivon.”

Muhokselle saakka Somerojan lap-set saivat olla yhdessä, mutta pianlapsijoukko hajotettiin. Caleb joutuitaas kokemaan kipeän eron. Hänetvietiin Vahtolan lastenkotiin ja sieltäHaukiputaalle epäinhimillisiin oloihinmökin rähjään. Seuraavaksi oli vuo-rossa kunnalliskoti.

Lastenkotilapsen evakkotaival onsurullista luettavaa: on kaltoin kohte-lua, väkivaltaa ja syrjintää. Roman-ilasta nöyryytetään ja häväistään. Onjulmia hoitajia ja epäoikeudenmukai-sia opettajia. Mutta joka paikassa onmyös niitä, jotka kohtelevat inhimilli-

sesti, kannustavat ja tukevat. Myöslasten keskinäinen ystävyys ja soli-daarisuus kantavat eteenpäin.

Panu Pulma pitää Armas Lindinkirjaa ainutlaatuisena dokumenttinayhteiskunnan huono-osaisten ase-masta ja kohtalosta ankarina sotavuo-sina. Hänen tietääkseen Lindin kirjaon ensimmäinen kuvaus, joka kattaalastenkotilapsen evakkotien aina rau-han aikaan ja aikuiseksi kasvamiseensaakka.

Calebilla oli tuhansia kohtalotove-reita. Luovutetun Karjalan alueelle jäi22 kunnallista ja 11 yksityistä lasten-kotia. Huollon tarpeessa olleita evak-kolapsia oli noin 4 000.

Kirja on soljuvasti kirjoitettu. Sitälukiessa tuntuu kuin kuuntelisi vanhanromanimiehen tarinointia. VaikkaCalebin kasvutarina on paikoin karu-akin luettavaa, se on samalla selviy-tymistarina. Lindin taival jatkui sittem-min Ruotsiin, jossa hän 1970- ja 1980-luvuilla toimi ruotsinsuomalaisten ro-manien edusmiehenä ja Tukholmansuomalaisen romaniyhdistyksen ar-vostettuna puheenjohtajana.

Lea Suoninen-Erhiö

Armas Lind: Caleb – romanipo-jan evakkotaipale. Like. Pystykor-vakirja. 2010. 164 s.

Syntyperäiset orjansaarelaiset koulupiirijhlassa.


Nyt kuljin mä Raudun maisemissaOrjansaaren kunnahilla.Oi missä on kylä kaunis entinen?Nyt maisemat sen vain outona eteeni aukeaa.Oi missä on lapsuuteni koti rakkahin?Ei kotia, ei kotia missään näy,vain auringon lämpö ja lempeä tuuline kaihooni lohtua tuo.

Nyt seison mä kotini tanhuvillaja lapsuuden muistot ne mieleeni palaa.Ah täällä olen nähnyt mä päivän valon,täällä olen elon ensiaskeleeni ottaa saanut.Täällä olen lapsena leikkiä saanut,kyykkiä, keiloja kisaellen.Täällä on äitini työtä tehnyt,isäni rakentanut, raivannut.Täällä on taattoni, mammoni juuret.

Oi synnyinseutuni rakkahin,paljon, paljon olet kärsiä saanutsä varrella vuosikymmenien.Mutta siitä mä iloinen olla saan,että kuvat kauniit nuo vuosilta lapsuuteinolen saanut kätkeä sydämeni pieneen albumiin,ja jota vuosien varrella eloni tienain yhä muistellen katsella saan.

Oi synnyinseutuni rakkahin,sinun muistoas koskaan en unhoittaa voi,vaan kauniina muistona kertoa tahdonsen viel lapseni lapsillekin.Oi Herra, siunaa mun synnyinmaani,

vaikka siellä en koskaan mä asua saa.

Kirj. Salli Tenhunen,o.s. Kerminen

Synnyinseutuni

Salli Tenhunen lau-suu kirjoittamaan-sa runoa.

www.rautu.fiSivujen ylläpito:

Heikki Malkamäki, puh. 0400 452 427, s-posti: [email protected]


Toukuussa pidetyssä Karjalan Lii-ton liittokokouksessa valittiin ensim-mäistä kertaa nainen liiton johtoon.16 vuotta Karjalan Liittoa johtanut-ta YTM Markku Laukkasta teh-tävässä seuraa kansanedustajaMarjo Matikainen-Kallström.

Liiton varapuheenjohtajiksi valit-tiin lahtelainen talousneuvos, ex-kansanedustaja Maija-Liisa Lind-qvist ja hyvinkääläinen suunnitteli-ja Eevaliisa Kurki, joka toimiiHyvinkään Karjala-seuran puheen-johtajana.

Karjalan Liiton liittovaltuustonpuheenjohtajana jatkaa ministeriMatti Puhakka Enosta ja ensim-mäisenä varapuheenjohtajana kan-sanedustaja Esko Kurvinen Ou-lusta. Uutena puheenjohtajakolmik-koon valittiin kansanedustaja AnttiKaikkonen, jonka sukujuuret ovatVpl. Pyhäjärvellä.

Puheenjohtajan tehtävästä luopu-nut Markku Laukkanen kutsuttiinliiton kunniapuheenjohtajaksi.

Liittokokous valitsi uuden liittoval-tuuston. Mikkelin karjalaisia liittoval-tuustossa edustaa rautulainen Ar-mas Komi ja karjalaisten pitäjäyh-distysten liiton varaedustajana Kä-kisalmen seudulta ja Kaakkois-Kan-nakselta on Raudun pitäjäseuranpuheenjohtaja Markku Paksu.

Jäsenmaksua korotettiinja sääntöjä muutettiin

Toimintakaudella liiton talous onollut kireällä, ja toimintoja on jouduttumyös karsimaan. Jäsenmaksut ovatkeskeinen toiminnan rahoitusmuo-to. Muutoin liiton talous on vakaallapohjalla, eikä velkaa ole. Liiton seu-rat ovat liittokokouskaudella tehneethuomattavaa jäsenhankintaa, silläliittoon on liittynyt tuhansia uusia

jäseniä vuosittain. Vuonna 2010uusia jäseniä tuli lähes 4000. Liitonjäsenmäärä on yli 40 000 henkeä.

Hallituksen tekemä esitys seuraa-vien kolmen vuoden jäsenmaksuis-ta hyväksyttiin. Vuosien 2011-2013jäsenmaksu on 10 euroa / jäsen /vuosi ja vuoden 2014 jäsenmaksunsuuruus on 12 euroa / jäsen / vuosi.Säätiöiden jäsenmaksun suuruus on600 euroa / vuosi. Muihin kansalais-järjestöihin tehdyssä vertailussa lii-ton jäsenmaksu on alhainen.

Myös liittokokouksen esityslistal-

la olleet sääntömuutosesitykset hy-väksyttiin. Keskeisin muutos oli se,että jatkossa alle 18-vuotiailta eiperitä jäsenmaksua.

Liittokauden toimintateema onKarjalaiset yhdessä ja tämän vuo-den teemana Kulttuurien kohtaami-nen. Vuoden teema on esillä mm.Turun Karjalaisilla kesäjuhlilla 17.-19.6.2011.

Liittokokouksessa päivitettiin liitontoiminta-ajatus, yhteiset arvot sekästrategiset tavoitteet ja periaatteet,jotka ulottuvat vuoteen 2020. Toi-

Kansanedustaja Marjo Matikainen-Kallström Karjalan Liiton johtoon

Marjo Matikainen-Kallström on Karjalan Liiton uusi puheenjohtaja.


minta-ajatuksen keskeinen sisältöliittyy karjalaisen kulttuurin edistä-miseen siten, että Karjalan Liitto onelinvoimainen karjalaisuuden fooru-mi kaikille suomalaisille, ei vain taus-taltaan karjalaisille.

Vuorovaikutus Karjalan aluee-seen ja lähialueyhteistyö on osa lii-ton toimintaa.

Liittokokous hyväksyi päivitetynKarjala-ohjelman. Liitto toimii mm.karjalan kielen, karjalaisen ja kale-

valaisen kulttuurin säilyttämiseksi.

Pro Carelia-mitalit

Karjalan Liiton Pro Carelia -mi-tali myönnettiin dosentti PirkkoSallinen-Gimplelle ja dosentti Sil-vo Hietaselle. Molemmat palkitutovat tehneet väitöskirjansa siirto-karjalaisista ja käsitelleet vuosikym-menien ajan monipuolisesti karjalai-

suutta myöhemmissä tutkimuksis-saan. Pro Carelia on liitonkorkeinhuomionosoitus karjalaisuuden hy-väksi toimimisesta.

Karjalan Liitto jakoi myös kultai-sia ansiomerkkejä aktiivisille toimi-joille ja piirakkamestarin arvonimiäansioituneille. Lisäksi palkittiin toi-mintakilpailujen ja urheilukilpailujenparhaat.

Matti Vaskelainen on unelma-ammatissaan. Studio Jukka Rin-talan visualistina hän loihtii ih-misten eteen kauneutta ja upei-ta mielikuvia. Tänä kesänä Ma-tin visuaalista luovuutta nähdäänMikkelin Kenkäverossa, jossahän on suunnitellut rantapaviljon-gin sisustuksen, Kokkolan asun-tomessuilla ja Mäntyharjunloma-asuntomessuilla sekä Juk-ka Rintalan näyttelyssä Savon-linnassa ja myymälässä Kiselef-fin talossa Helsingissä.

– Tällaisesta työstä en osannutnuorempana edes uneksia. Olensaanut tehdä ihanaa työtä, jossakahta samanlaista päivää ei ole ol-lut, huokaa Studio Jukka Rintalanvisualisti Matti Vaskelainen Mik-kelissä, Kenkäveron päärakennuk-sen pöydän ääressä.

Hän on juuri saanut valmiiksi Ken-käveron rantapaviljongin sisustuk-sen. Kutsuvieraat ovat käyneet ar-vioimassa työn tuloksia ja nauttimas-sa pöydän antimista. Paikalla onpaikallisen median lisäksi myös bus-silastillinen toimittajia pääkaupunki-seudulta. Salamavalot ovat väläh-delleet, mutta niiden edessä on po-seerannut tottuneesti muotisuunnit-telija Jukka Rintala, yrityksen keu-

lakuva.– Yritän välttää julkisuutta mah-

dollisimman pitkälle. Jukka hoitaasen pääasiassa, mutta joskus joudunitsekin työni kautta esille. Tässätyössä tietynlainen julkisuus on hy-väksi, mutta sillä on myös kääntö-puolensa, Matti tietää.

Kyllä Mattikin tunnetaan. “Näinsut telkkarissa”, kommentteja hänon saanut kuulla varsinkin Tanssiitähtien kanssa kisan jälkeen. Kilpai-luun osallistuneet naiset tanssivat

Jukka Rintalan suunnittelemissapuvuissa ja tanssiyleisössä istui työ-parinsa kanssa myös Matti.

Juuret RaudunKeripadassa

Pieksämäellä 1957 syntyneenMatti Vaskelaisen juuret ovat Rau-dussa. Hänen vanhempansa Est-her Vaskelainen, o.s. Säde, jaToivo Vaskelainen päätyivät Ke-ripadasta evakkoina Pieksämäelle.

Visualisti Matti Vaskelainen luo työssään mielikuvia

Kenkäveron rantapaviljongin avajaistunnelmissa Sikke Sumari,Matti Vaskelainen ja Kenkäveron toiminnanjohtaja Anne Ossi.

Kuvat: Seija Lipsanen


– Veljeni Yrjö Vaskelainen asuuedelleen Pieksämäen Neuvolassa.

– Raudussa en ole käynyt kos-kaan. En ole saanut kipinää kotiseu-tumatkoille, vaikka kyllä minä juu-riani ajattelen. Äitini veli kaatui so-dan aikana, ja olen monesti mietti-nyt sitä, mihin hänet on haudattu.

– Sellaiselle matkalle saattaisinlähteä mukaan, mikä tehtäisiin pie-nellä porukalla, ja missä oppaanaolisi henkilö, joka tietäisi Raudun jasuvun historiasta ja osaisi esitelläpaikkoja. Ryhmämatkat eivät kiin-nosta. Niistä olen kuullut tarinoitaaivan riittävästi.

Somistajakoulunkautta alalle

Pieksämäeltä Matti Vaskelainenmuutti pois melkeinpä heti armeijanjälkeen.

– Olin suuntaamassa hotelli- ja

ravintola-alalle ja käynyt sitä var-ten baarimestarikoulutuksenkin.Armeijan aikana olin töissä upsee-rikerholla ja sen jälkeen hotelli Jo-ronjäljessä kesän. Se riitti. Päätinlähteä Helsinkiin.

Siellä Matti huomasi ilmoituksenmarkkinointi-instituutissa alkavastasomistajakoulusta.

– Kävin sen ja olin samanaikai-sesti töissä Mic Macissa (nuorisonsuosima farkku- ja vaatekauppa)kahdeksan vuotta. Suunnittelinmuun muassa sen myymälät ja jäl-leenmyyntiasettelut.

Kun Matti tutustui Jukka Rinta-laan, he perustivat yhdessä JukkaRintala Oy:n.

– Olemme Jukan kanssa tehneetyhdessä töitä kohta 30 vuotta. Juk-ka suunnittelee ja minun tehtävänion huolehtia muista yrityksen asi-oista laskujen maksamisesta ja tar-vikkeiden tilaamisesta alkaen. Teen

paljon töitä taustalla, jotta kaikkipelaisi.

Visualisti pursottaamielikuvia

Visualistin ammattinimike lieneevielä monelle vieras. Matti Vaske-lainen avaa sitä kertomalla työstään.

– Teen töitä hyvin laaja-alaisesti.Siihen kuuluu muun muassa tuottei-den ja tavaroiden esillepanoa yrityk-sissä, sisustuksia, kuvausjärjestely-jä, stailauksia, myymäläsisustuksienja messu-osastojen suunnittelua jarakentamista, isojen yritysten näyt-telyjen ja yritysjuhlien suunnitteluaja niin edelleen. Olen kaikkialla siel-lä, missä tarvitaan pursotusta, näyt-tävien mielikuvien rakentamista.

Matti on ammattipiireissä hyvinarvostettu alan ammattilainen. Vii-me vuosina hän on tehnyt myösuusia aluevaltauksia. Hänen visuaa-

Jukka Rintalan veistoksellisen upeita iltapukuja oli esillä muutama vuosi sitten Kenkäveron gallerias-sa. Matti Vaskelainen suunnitteli näyttelyn esillepanon.


lisista innovaatioistaan on saatunauttia monissa teatteriprojekteissa.Niihin Jukka Rintala on suunnitellutpuvut ja Matti lavastuksen.

Töitä kesänasuntomessuilla

Tänä kesänä Studio Jukka Rinta-lan työparin käsien jälki näkyy niinKokkolan asuntomessuilla kuinMäntyharjun loma-asuntomessuilla-kin.

Kokkolassa Jukka ja Matti vas-taavat asuntomessujen oheiskoh-teena olevan, vanhassakaupungis-sa sijaitsevan, peruskorjattavanKnapen talon sisustuksesta. Män-tyharjun loma-asuntomessuilla hesisustavat Nuuna-hirsihuvilan.

Työntäyteiseen kevääseen onkuulunut myös Helsinkiin Kiselef-fin kortteliin tulleen Jukka Rintalanmyymälän muutto ja avajaiset.

– Unioninkadulle kahteen kerrok-seen siirtyy koko konseptimme si-sustamisesta iltapukuihin. Sieltä voi-vat tilata mittatilauspukuja myösmiehet. Avajaiset pidämme 25. tou-kokuuta, kertoo Matti.

Perinteinen Jukka Rintalan kesä-näyttely on jälleen Savonlinnassaoopperajuhlien aikaan. Sen visuaa-lisen ilmeen suunnittelee Matti itse-oikeutetusti.

Luonto antaavoimaa

Helsingissä asuva Matti Vaskelai-nen rentoutuu ja lataa akkujaanluonnossa. Karkkilassa sijaitsevakakkoskoti puutarhoineen on hänel-le tärkeä paikka.

– Viihdyn siellä. Luonnossa onuskomaton voima. Tässä iässä silleosaa jo antaa arvoa. Maalla enmyöskään yhtään mieti, millaisissavaatteissa menen esimerkiksi kaup-paan. Sekin on rentouttavaa.

– Aamut ovat minulle parasta ai-kaa. Tykkään herätä aikaisin ja saansilloin paljon aikaiseksi. Aamun ää-

net niin maalla kuin suurkaupungeis-sakin ovat lumoavia.

– Kuntoa pidän yllä hiihtämällä,ja kesällä pyöräillen ja lenkkeillen,mutta muuten en juuri harrasta mi-tään erityistä. Minulle työt ja har-rastukset liittyvät olennaisesti toi-siinsa. En osaa erottaa niitä toisis-taan.

Työnsä takia Matti matkusteleepaljon. Hän käy useamman kerranvuodessa esimerkiksi muodin me-koissa Pariisissa ja Milanossa. Vii-

me vuonna hänelle oli iso elämysShanghain maailmannäyttelyssä jär-jestetyt Jukka Rintalan muotinäytök-set.

– Vettä alkoi sataa isossa ulkoil-manäytöksessä. Yleisö istui sateen-varjojen alla hievahtamatta paikoil-laan, mutta mallien päällä olleet il-tapuvut kastuivat. Kuivattelin niitäsiellä saunassa seuraavaa näytöstävarten.

Seija Lipsanen

Matti tallettamassa työnsä tulosta kännykkäkameraan Kenkäveronrantapaviljongissa.

Veljekset Yrjö ja Matti Vaskelainen sekä serkkunsa Liisa Rouhiai-nen näyttelyn avajaisissa Mikkelissä.


Annikki Ahtiainen on kirjoitta-nut vaneriaskistaan Karjalan Lii-ton julkaiseman Karjalan Kun-naat -lehden Minun evakkoesi-neeni -sarjassa. Hän lähetti senjulkaistavaksi myös Rautulais-ten lehdessä.

Onko muilla lukijoilla rakkaitaevakko-esineitä Raudusta? Lä-hettäkää esineen tarina kuvankera julkaistavaksi Rautulaistenlehdessä.

Vaneriaskin syntymäaika ei oletarkkaan tiedossa. Ehkä se on satavuotta. Se on palvellut monia jo en-nen sotia, mutta tositoimiin vanerias-kikin pääsi 30.11.1939, kun sota syt-

tyi ja ensimmäinen evakkomatkaalkoi. Laukku täytettiin Juho jaHelena Sidoroffin nelihenkisenperheen vaatteilla, mm. jo kertaal-leen puretulla takilla, joka oli tarkoi-tus kunnostaa sisarelle. Myös valo-kuvat oli lisätty askiin. Matka alkoiRaudun Vehmaisten kylästä. Lisäk-si laitettiin evästä reppuun ja lehmätmaantielle. Olin tuolloin 9-vuotias.

Montamatkaa

Ensimmäinen määränpää oli Jo-kioinen. Keväällä 1940 tuli muuttoKangasniemelle ja edelleen Mikke-lin maalaiskuntaan Juho Valjakantaloon. Takaisin Rautuun palasim-

Vaneriaskin tariname 1943 keväällä. Vuoden kuluttuavaneriaskia taas tarvittiin. Evakko-koti löytyi Pieksämäen maalaiskun-nan Paitaselta Juho Mannisensaunatuvasta 20.11.1944. Sielläviihdyimme neljä vuotta. Se oli hyväevakkokoti.

Vuonna 1948 perheeni osti tilanMikkelin maalaiskunnasta. Täällävanhempani vanhenivat ja me lap-set aikuistuimme. Ja Mikkelin seu-dusta tuli minullekin koti. Matka-askia tarvittiin edelleen; nuorenakuljetin siinä lankoja, kun matkustinkutomaan Länsi-Suomeen. Vaneri-laukku on tilava ja siinä oli hyvä säi-lyttää varastossakin tavaroita. Hii-ret eivät päässeet niihin käsiksi. Askion edelleen ehyt. Se siirtyi vanhim-man lapsen oikeudelle minulle.

Ainoaevakkoesine

Viimeksi aski on ollut käytössäparisen vuotta sitten veljen hauta-jaisissa. Veljentytär halusi ottaa as-kin muistotilaisuuteen perheen rak-kaana muistoesineenä. Samalla ker-rottiin perheen kokemuksista ja sii-tä mitä evakkoudesta jäi jäljelle.Tänä päivänä vaneriaski on minulleainut esine, joka muistuttaa ajasta,joka oli vaikea koko Suomen kan-salle. Yritän vaneriaskin välityksel-lä kertoa lapsenlapsilleni noistaajoista. Olimme “leikkokukkia”, jot-ka olemme juurtuneet uudelleen.

Teksti:Annikki Ahtiainen,

o.s. Sidoroff

Vanerisesta matka-askista on tullut arvokas muistoesine. Askinpäällä on Annikki Ahtiaisen veljen valokuva.


Raudun nimi esiintyi ensimmäisiäkertoja Vatjan viidenneksen vero-kirjan lehdillä 1500-luvulla. Kunruotsalaiset olivat valloittaneet Kä-kisalmen 1580, seudulle alkoi siir-tyä muualta Suomen alueelta run-saasti luterilaista väestöä. Uskon-puhdistuksen jälkeinen aika oli al-kanut. Stolbovan rauhassa vuonna1617 Ruotsi sai virallisesti haltuun-sa mm. Käkisalmen Karjalan.

Raudunkin seudulle oli siis syytäperustaa luterilainen seurakunta. Seperustettiin vuonna 1625 oman kirk-koherran hoitamana.

Aikaisemmatkirkot

On ehkä yllättävää, että Raudunkaikista luterilaisista kirkoista ei olevarmaa tietoa. Tähän lienee vaikut-tanut se, että rajaseutujen levotto-missa oloissa paitsi kirkkoja, myöskirkonkirjoja ja muita asiakirjoja ontuhoutunut. Jäljelle jäänyt muistitie-to on saattanut aikojen kuluessamuuttua. Jopa niin, että kirkkojenmäärästäkään ei olla täysin varmo-ja. Toisissa lähteissä aikaisempiakirkkoja mainitaan kolme ja toisissaperäti viisi. Jäljempänä kerrotussakirkkoja on oletettu olleen viisi.

Ensimmäisen puukirkon arvellaanvalmistuneen Rautuun 1600-luvunalkupuolella Stolbovan rauhan jaseurakunnan perustamisen aikoihin.Tarkkaa vuotta ei tiedetä varmasti.Tästä kirkosta kerrotaan, että setuhoutui vuonna 1656 sota- ja ryös-töretkien seurauksena. Tuon taiste-lun muistoksi oli Raudun kirkkoahol-le pystytetty muun muassa valoku-vista tuttu muistomerkki.

Vuodelta 1665 on mainintoja kes-keneräisestä kirkosta, joka jo vuon-na 1689 oli todettu käyttökelvotto-maksi.

Kolmas kirkko valmistui kesällä1699, mutta vuosiluvusta on myöstoisenlaisia tietoja. Kirkko sijaitsipaikalla, josta myöhemmin käytet-tiin nimeä Raudunkylä, Kirkkojär-ven (järvi on saanut tietenkin nimen-sä kirkosta) luoteispuolella olevallapienellä kummulla. Ei siis sillä pai-kalla, jossa kaksi viimeistä kirkkoasijaitsivat.

Tämäkään kirkko ei saanut toimia

järin pitkään, sillä venäläiset poltti-vat sen Suuren Pohjan sodan aikoi-hin todennäköisesti vuonna 1706,mutta myös vuosi 1710 on mainittu.Noita aikoja on meillä kutsuttu Isonvihan ajaksi.

Tästä ei lannistuttu, vaan uusi kirk-ko tehtiin lähes samalle paikalle javalmistumisvuotena pidetään vuot-ta 1728. Kirkko osoittautui melkoheikkotekoiseksi ja ennen kaikkea

Raudun kirkko 4.7.1926 – 2.12.1939

Yli 300 -vuotisen seurakunnan viimeinen pyhäkkö

Raudun viimeinen kirkko 1926 - 1939.

Kuva: “Vaienneet Temppelit”


niin pieneksi, ettei juhla-aikoina seu-rakunta sopinut sisälle kirkkoon.Tämänkin kirkon kerrotaan tuhou-tuneen vuosien 1808–1809 sodas-sa. Sota tunnetaan Suomen sotana,jonka päätteeksi Venäjä sai Hami-nan rauhassa vuonna 1809 Ruotsil-ta koko Suomen.

Jälleen oli uuden kirkon rakenta-misen paikka. Kirkko rakennettiinkuitenkin vähän kauemmas Varik-selan kylään ja se valmistui 1823.Ei ole ollut kovin yleistä, että kirkonpaikka siirretään selvästi muualle.Siinä siirtyivät vähitellen muutkinkirkon oheistoiminnot toiseen kyläänja muodostui uusi kirkonkylä. Sekinon varsin harvinaista.

Uusi kirkko Varikselassa oli ita-lialaissyntyisen Carlo Bassin suun-nittelema puinen ristikirkko. Samanarkkitehdin käsialaa on tänäkin päi-vänä ainakin Parikkalan kaunis kirk-ko.

Tämänkin Raudun kirkon kohta-lona oli tuhoutua tulipalon seurauk-sena sodassa. Kyseessä oli vuon-na1918 käyty raskas Vapaussota,josta on käytetty myös nimeä Kan-salaissota. Kerrotaan, että punaisenpuolen tykkituli sytytti kirkon pala-maan.

Viimeisen kirkonsuunnittelu vei aikaa

Jälleen oltiin ilman kirkkoa. Seu-raavien vuosien aikana pidettiin ju-malanpalvelukset kirkon läheisyy-dessä olevassa pitäjäntuvassa. Sitäjouduttiin tarvittavien tilojen saami-seksi laajentamaan.

Seurakunta ei voinut olla ilmankirkkoa ja uutta temppeliä ryhdyt-tiin puuhaamaan heti Vapaussodanpäätyttyä. Syyskuussa 1918 asetet-tiin kirkonrakennuslautakunta suun-nittelemaan ja viemään rakennus-hanketta eteenpäin. Tavoitteena olisaada kirkko, jossa olisi vähintään600–700 istuinpaikkaa.

Arkkitehtonisissa kysymyksissäkäytiin aluksi neuvotteluja arkkitehti

Bertel Mohellin (nimen oikeinkir-joitusmuoto vaihtelee hieman eri läh-teistä riippuen) ja myös tunnettujenkirkkoarkkitehtien Ilmari Launik-sen ja Josef Stenbäckin kanssa.Arkkitehdiksi valittiin Mohell, jonkapiirtämiä rakennuksia oli muun mu-assa Viipurissa. Tässä vaiheessasuunnitelmissa oli puukirkko, koskasen katsottiin tulevan halvemmaksikuin kivirakenteinen. Tätä koskevaanomus tehtiinkin valtioneuvostolle,jonka hyväksyminen saatiin 24. huh-tikuuta 1920. Jo ennen valtioneu-voston puukirkkoluvan saantia kir-konrakennuslautakunta 10. syys-kuuta 1919 totesi, että arkkitehtiMohellin laskelmien mukaan tiilikirk-ko tulisi “vain” 77 580 markkaa puu-rakenteista kalliimmaksi. Näin pää-dyttiin sittenkin tiilirakenteiseenkirkkoon, mutta ei yksimielisesti.Mohell oli rakennusprojektissa mu-kana aina alkusuunnittelusta valmis-tumiseen saakka, eikä vain luovut-tanut piirustuksia kertatyönä.

Kirkon kustannusarvioksi tuli 900000 markkaa Mohellin alkuperäisenlaskelman 692 000 markan asemes-ta. Lisäys johtui erityisesti niistä li-sätöistä, joita alkuperäisiin piirustuk-siin päätettiin tehdä. Käytännössäselvää rahaa arveltiin tarvittavan

770 000 markkaa, koska kivi- jamaa-aines katsottiin saatavan ilmai-seksi ja järeä puutavara seurakun-nan omasta metsästä.

Kirkkovaltuusto päätti 12. huhti-kuuta 1925 antaa urakan tarjousky-selyjen perusteella helsinkiläiselleRakennusyhtiö Palmberg Oy:lle hin-taan 1 065 000 markkaa. Samainenyhtiö on ollut olemassa aina meidänpäiviimme saakka, mutta on nyt su-lautunut osaksi suurempaa raken-nusliikettä. Lisäksi seurakunnan olitoimitettava paikalle hiekka, kivet ja2 000 kappaletta hirsiä. Hinta siisnousi alkuperäisestä melko tuntu-vasti, mutta tällainen on ollut tavan-omaista kaikkina aikoina. Urakka-hinta tuli maksaa rakennustyönedistyessä seuraavasti:

Kun rakentamissopimus oliallekirjoitettu 10 % – perustus on valmis 10 % – puolet tiileistä on paikalla 10 % – puolet tiilimuurauksesta on valmis 10 % – tiilimuuraus on valmis 10 % – kattotuolit ovat paikallaan 10 % – vesikatto on valmis 10 % – permannot ovat valmiit 10 %

Raudun vanha kirkko valmistui 1823 ja tuhoutui 1918.Kuva: www.rautu.fi/Veikko Haukan arkisto.


– välikatot ovat valmiit 10 % – koko työ on hyväksytty 10 %

Urakoitsija luovutti omasta puo-lestaan tavanomaiset urakoitsijanvakuudet ja kaksivuotisen “kestä-vyystakuun”. Nykykatsannossa ra-kentajan takuu oli lyhytaikainen.Seurakunnan puolesta rakentamis-sopimuksen allekirjoittivat kirkko-herra Paavo Salo, liikemies JuhoKervinen ja kanttori Heikki Ko-sonen.

Raha olitiukalla

Kirkonrakennusrahasto perustet-tiin vuonna 1919. Sitä valvoi Viipu-rin tuomiokapituli. Rahaston varal-lisuus muodostui muun muassa edel-lisen kirkon tuhoutumisen johdostavaltiolta saaduista sotavahinkojenkorvausobligaatioista, joita muutet-tiin rahaksi niitä myymällä jo enneneräpäivää. Rahastossa oli myösmuuta varallisuutta ja koko rahas-ton suuruus oli noin 600 000 mark-kaa.

Lisäksi tarvittiin lainaa. Maalis-kuun 1. päivänä 1923 Valtiokontto-rin vanhuus- ja työkyvyttömyysva-kuutusrahasto myönsi hakemukses-ta 200 000 markan lainan viidenvuoden takaisinmaksuaikataululla.Korko oli seitsemän prosenttia jalainaa tuli lyhentää vuosittain maa-liskuun alussa 50 000 markkaa vii-meisen erän maksuajankohdan ol-lessa vuonna 1932. Takaisinmaksu-ajankohdista voi päätellä, että lainal-la oli viisi “vapaavuotta”, jonka ai-kana maksettiin vain korot.

Edellä mainittu laina ei riittänyt,vaan 3. elokuuta 1924 seurakuntalainasi vielä 200 000 markkaa “kuo-letuslainaa” vakuutusyhtiö Kaleval-ta 21 vuodeksi kahdeksan prosen-tin vuosikorolla. Tämän kirjoittajal-la on se käsitys, että lainan kuole-tus suoritettiin ns. annuiteettiperiaat-teella, jossa kukin lyhennyserä olitasasuuruinen, mutta se koostui si-

ten, että alussa koron osuus oli suu-rempi ja itse lyhennyksen osuus pie-nempi. Mielenkiintoista olisi tietää,maksettiinko tämä laina koskaantakaisin kokonaan, sillä sen viimei-nen takaisinmaksuerä oli vuonna1945, johon mennessä oli tapahtu-nut paljon. Raudun seurakunta olikuitenkin olemassa vuoteen 1949saakka.

Kirkkoon piti saada myös urut,jotka tunnetusti ovat kaikkina aikoi-na olleet varsin hintavat. Kirkkoval-tuuston pöytäkirjoista ei käy ilmiurkujen hinta, mutta niiden vakuu-tusarvo 188 000 markkaa kertoneehintaluokan. Siis lähes 20 prosent-tia kirkon hinnasta. Urkutoimikun-nan puheenjohtajana oli kanttoriKosonen.

Ne kirkonrakennusrahaston varatja lainarahat, joita ei rakentamisai-kataulun vuoksi vielä heti tarvittu,sijoitettiin Raudun Säästöpankkiin jaKansallis-Osake-Pankin SakkolanKiviniemen konttoriin.

Myöhemmin lainanlyhennystenkanssa jouduttiin vaikeuksiin, ja kah-teen otteeseen jouduttiin pyytämäänValtiokonttorilta pidennystä sen an-taman lainan takaisinmaksuaikoihin.Tosin vain vuodeksi molempina ker-toina. Ensimmäisen kerran lykkäys-tä pyydettiin sille lyhennyserällä,joka piti suorittaa 1. maaliskuuta1929. Toisen kerran lykkäystä pyy-dettiin joulukuussa 1931 sille lyhen-nyserälle, joka piti maksaa maalis-kuun alussa 1932, kun lainaa oli ly-hentämättä 100 000 mk. Näihinpyyntöihin suostuttiin valtiovarain-ministeriön juhlallisella kirjeellä.Korkoakin pudotettiin puoli prosent-tiyksikköä 6,5 prosenttiin. Viimeinenlyhennyserä siirtyi lopulta vuo-teen1934.

Kaikki rahoituksen vaatimat yk-sityiskohdat eivät rajoitu yllä esitet-tyyn, mutta se antanee kuvan siitä,että kirkon rakentaminen oli seura-kunnalle todellinen suururakka. Kir-kon rakentamisen vaatimien meno-jen vuoksi seurakunta joutui sääs-

tösyistä vuonna 1925 lakkauttamaankappalaisen viran. Kirkkovaltuustonpöytäkirjoista ilmenee, että kaikes-ta säästettiin, mistä voitiin.

UudenaikainenKirkkorakennus

Rakennustyöt aloitettiin vuonna1925 entisen kirkon paikalla. Kirk-ko muurattiin käsin punaisesta tii-lestä. Rakennuksen vaatima luon-nonkiviaines saatiin pyydettynä lah-joituksena TVH:n Kaskaalan kylänlouhokselta. Seinistä tuli vankkara-kenteiset, jota vankkuutta kirkonkoko olemus kuvasti.

Kirkko ei ollut nyt ristikirkko, vaansuunnikkaan muotoinen ja ns. kol-milaivainen ja hieman pienempi kuinaikaisempi kirkko. Kolmilaivaisuu-della tarkoitetaan sitä, että kirkko-sali oli käytävillä ja pilareilla jaettukolmeen osastoon. Kaikkien per-mannolla istuvien katsesuunta oliitään alttarille. Ylhäälle sivuille jalänsipäätyyn oli sijoitettu lehterit.Lehtereiden etusivut olivat maala-uksin koristellut. Länsipäädyn leh-terillä sijaitsivat urut. Urut olivat 25-äänikertaiset Kangasalan urkuteh-taan valmistamat. Ne valmistuivatkirkon vihkiäistilaisuuteen mennes-sä samoin kuin lämmitysjärjestelmä-kin. Istumapaikkoja oli noin 1 000.

Alttari ja sen takana oleva sakas-ti olivat tavanomaiseen tapaan itä-päädyssä. Varsinaista alttaritauluaei kirkossa ollut, vaan sen paikallaoli musta puinen risti taustanaanseinälle maalattu seppelkehä. Yk-sinkertaista, mutta vaikuttavaa kris-tillistä kuvakieltä.

Erillistä kellotapulia ei ollut, vaankellot sijaitsivat kirkon pääoven puo-leisessa länsipäädyssä olevassamatalahkossa tornissa. Kelloja olikaksi ja ne olivat Lokomon valmis-tamia. Kirkkorakennuksessa oli li-säksi tilava seurakuntasali ja kella-ritilat.

Katon molemmilla sivuilla olivatpienet päätykolmion kaltaiset raken-


nelmat ja näiden kummallakin puo-lella oli kaksi kolmionmuotoista kat-toikkunaa. Kirkko oli sikäli varsinerikoinen, ettei sen julkisivun puo-lella ollut selkeästi havaittavaa ris-tiä, kuten kirkoissa yleensä.

Tämän kirjoittaja ei pysty arvioi-maan kirkon arkkitehtonista tyyli-suuntausta, jos kohta se mitään ole-massa olevaa suuntausta edusti-kaan. Kenties voisi sanoa, että sii-nä oli yhdistyneenä funktionalismiaja uusgotiikkaa. Kerrotaan seura-kuntalaisten olleen tyytyväisiä uu-teen kirkkoonsa. Kaiken kaikkiaansiis uudenaikainen ja käytännöllinenkirkkorakennus.

Kirkko vihittiin käyttöön juhlallisinmenoin jo sydänkesällä heinäkuun4. päivänä 1926, vaikka kirkonra-kennuslautakunta oli vasta hiemanmyöhemmin 23. heinäkuuta kirjan-nut kirkon valmistuneeksi ja vastaa-vasti kirkkovaltuusto kokoukses-saan 15. elokuuta 1926. Tämä lie-nee johtunut vain lautakunnan javaltuuston kokoontumisaikatauluis-ta.

Kirkon vihkimisen toimitti Viipu-rin hiippakunnan piispa Erkki Kai-la, myöhemmin arkkipiispa. Sivu-mennen sanottuna piispa Kaila oliTalvisodan alun viivytystaistelussaRaudun ryhmää komentaneeneversti Auno Kailan isä.

Kirkkokansaa kerrotaan olleenliikkeellä nelisentuhatta eli roimastiyli sen, mitä kirkkoon mahtui. Tämäon uskomaton määrä, kun ottaa huo-mioon, että kunnan koko asukaslu-ku oli tuohon aikaan viitisen tuhat-ta. Ehkä keskikesän aikakin houkut-teli ihmisiä merkittävään tapahtu-maan ja väkeä oli arvattavasti naa-puripitäjistäkin.

Kirkontuhoutuminen

Raudun viimeisen kirkon elinkaa-resta ei muodostunut pitkää. Se olivain muutama kuukausi päälle 13vuotta. Kirkkorakennuksen ikänä ei

siis paljon mitään. Talvisota syttyimarraskuun viimeisenä päivänä1939. Välittömästi tuon päivän aa-muna alkoivat vihollisen massiivisetsotavoimat vyöryä rajan yli kokosen pituudelta. Karjalan kannaksellaalkoivat viivytysjoukkojen torjunta-taistelut, joiden aikana hyökkääväävihollista piti kuluttaa viivytysase-missa pääaseman etupuolella. Pää-asema sijaitsi Raudun kohdalla taa-empana Suvannon ja Vuoksen poh-joisrannalla, joten Rautu oli tarkoi-tuskin luovuttaa viivytystaistelujenjälkeen viholliselle. Näistä asioistakertoo artikkeli tämän lehden nume-rossa 6/2010.

Viholliselle ei kuitenkaan haluttujättää mitään sellaista, joka olisi aut-tanut sitä esimerkiksi majoittumises-sa talvea vastaan. Rajan läheisyy-dessä olevat talot pantiin palamaanensimmäisen sotapäivän aamuna.Tämä oli ennakolta suunniteltu toi-menpide. Toisena sotapäivänä pol-tettiin tai räjäytettiin lähes loputkinRaudun taloista. Yleisesti luullaan,että Raudun kirkko tuhoutui jokotykistötulessa tai lentopommitukses-sa. Tämä ei kuitenkaan pidä paik-

kaansa, vaan omat joukot räjäytti-vät sen viimeisenä lähtiessään jou-lukuun 2. päivänä 1939. Eivätpähänhyökkääjät ainakaan pitäneet kirk-koa tallinaan tai muutoin sitä häpäis-seet. Kerrotaan, että kirkon räjäyt-tämisessä käytettiin sellaisia räjäh-dysainemääriä, että kirkko tuhoutuikerralla rauniokasaksi. Henkisesti einiitä helpoimpia toimenpiteitä omil-ta pioneerijoukoilta, mutta sodanankarien lakien sanelemia.

Kuin symbolina rajaseudun kiroi-hin kuului siis, että ilmeisesti yksi-kään Raudun kirkoista ei tuhoutu-nut esimerkiksi salaman sytyttämäs-sä tulipalossa, vaan sotatoimissa.

Tämän jälkeen varsinaista kirkkoaRautuun ei monestakaan syystäenää rakennettu, vaikka Jatkosodanaikana tuhatkunta rautulaista palasikotikuntaansa. Jumalanpalveluksiapidettiin väliaikaistiloissa, jotka olirakennettu Mustilanmäen pappilantyöntekijäin asunnon paikalle. Mie-liin jäänyt jumalanpalvelus pidettiintaivasalla juhannuksena 1942.

Raudun seurakunnan kirkkoher-ranvirasto siirrettiin Jatkosodan lo-puttua Pieksämäelle ja seurakunta

Kirkon rauniot Jatkosodan aikana kuvattuna. Pystyssä olevat ra-kennelmat lienevät lehtereiden teräsbetonisia kannatinpilareitapalkkeineen.

Kuva: Rautulaisten lehden arkisto.


lakkautettiin vuoden 1949 lopussa.Päättäjäisjuhla oli tapaninpäivänä1949 Mikkelissä.

Tarinakellosta

Monien tuhoutuneiden kirkkojenkelloista on tarinoita. Niin on Rau-dunkin kirkon kelloista. Olivathankellot jo rahallisestikin arvokkaita janiihin liittyi voimakasta symboliikkaaja kenties pyhyyden tuntuakin. Jokahden aikaisemman kirkon kello-jen häviämisestä tai hävittämisestäovat omat tarinansa. Niistä ei senenempää tässä yhteydessä, muttamitä tapahtui viimeisen kirkon kel-loille?

Jatkosodan aikana vuonna 1941havaittiin kauempana Liippuan ky-lässä kirkonkellon riippuvan kahdenpylvään välisessä poikkipuussa.Tästä on olemassa monien tuntema

valokuvakin.Mutta minkä kirkon kello se oli?

Edellisen puukirkon kellot katosivatkirkon tuhoutumisen yhteydessä1918, mutta pienempi niistä palau-tettiin kymmenisen vuotta myöhem-min uuden kirkon eteisen ikkunalleeikä koskaan saatu selville, kuka senoli palauttanut.

Mutta oliko Liippualta vuonna1941 tavattu kello edellisen kirkonsuurempi kello vai uuden kirkonkello? Mitä suurimmalla todennäköi-syydellä se oli jompikumpi, muttasäilyneet aikakirjat eivät sitä kerro.Luonnollisesti todeksi väitettyjä ta-rinoita on, mutta tietääkö kukaanvarmasti. Ja mitä löytyneelle kellol-le tehtiin?

Käytettyä lähdeaineistoa:

Raudun historia. Pieksämäki 1965Entinen Rautu. Pieksämäki

Leo G. Pohjola: Vaienneet Temp-pelit. Jyväskylä 1953

Talvisodan historia, osa II. Sota-tieteen laitos. Helsinki

Mikkelin maakunta-arkistossasäilytettävät Raudun seurakunnanasiakirjat

Veikko VaikkinenKerava

Lotta Svärd -järjestö täyttäätänä vuonna 90 vuotta. Julkai-semme rautulaisten lotan, Mee-ri Huuhkan jatkokertomuksenLottia kannaksella uudelleenjuhlavuoden kunniaksi. Alku-peräinen kirjoitus on julkaistuRautulaisten lehdessä 5/1985

Olen juuri kotiutunut Lappeenran-nasta Lotta-patsaan paljastustilai-suudesta. Joudun pakostakin kysy-mään itseltäni, mikä oli se voima,joka sai kaksisataatuhatta naistavapaaehtoisesti liittymään lottajär-jestöön ja lähtemään vielä sodanaikana puoliväkisin rintamalle? Sii-hen ei pakottanut mikään laki Suo-messa.

Voin vastata kysymykseen aino-astaan omalta kohdaltani. Minuaohjasi sisäinen pakko, vaihtoehtoja

ei ollut. Halusin lähteä viimeisenäja palata ensimmäisten joukossa sin-ne, jossa olivat minulle rakkaimmatpaikat maailmassa: syntymäpitäjä-ni Rautu ja kotikaupunkini Viipuri.Näistä kahdesta oli Rautu vieläkinrakkaampi - olihan siellä syntymä-kotini, ei mikään linna, vaan vanhaharmaa puutalo. Muistoissa kuiten-kin kaikki oli siellä niin kaunista jarakasta, jopa se heinäsaraimen vie-ressä oleva porttikin, jonka kehyk-set olivat kolmisen metriä korkeat.Siellä poikkilaudan päällä oli ihanaakeinua vatsallaan ja laulella Orjan-saaren ompeluseuroista.

Raudusta minut vietiin pois per-heemme mukana kaksi kertaa, mut-ta aina minä tulin sinne takaisin.

Ensimmäisen kerran muutimmeKäkisalmen Näpinlahteen, jossa enkuitenkaan viihtynyt. Lähdin salaakotoa ja palasin rataa pitkin Rau-

tuun.M u i s t a n

matkasta ai-noastaan tu-loni Mäkränk y l ä ä n .Osuuskau-panhoitajanrouva oli lap-sineen rannassa pyykillä ja minä lii-tyin muitta mutkitta seuraan. Minul-le ilmeisesti annettiin talosta ruokaaja yösija. Loppumatka sujuikin sit-ten helposti tunnetuissa maisemis-sa. Tuntui kuin kotipihan polut janurmikkokin olisivat iloinneet pa-luustani eivätkä vähiten eläimet, jot-ka vielä olivat Raudussa serkkunihoidossa. Kävin heti taloksi ja otineläimet hoitooni, olinhan jo kahden-toista ikäinen.

Tämä ilo jäi kuitenkin lyhyeksi.Kun isä tuli viikonvaihteessa, olin

Lottia Kannaksella 2. jakso


taas sika- ja kanalaatikkoineni Rau-dun asemalla junan lähtöä odotta-massa. Kohta tämän jälkeen Rau-dun kotimme myytiinkin.

Näpinlahdesta ei kuitenkaan tul-lut perheellemme pitempiaikaistakotia eikä Tenkälahdestakaan, jos-sa omistimme omakotitalon. Moni-en muuttojen jälkeen päädyimmeViipuriin, jonka Tuomiokirkon seu-rakuntaan kirjani muiden mukanasiirrettiin. Nyt minusta oli tullut vii-purilainen. Viipurissa jo viihdyinkin.

Olin myös siinä elämänvaiheessa,jolloin olisi pitänyt päättää, mikäminusta suurena tulisi. Vanhimmansisareni mielestä minulla oli tytöksiliian rajut otteet ja niinpä hän halu-sikin minun lähtevän Sairalan evan-keliseen kansanopistoon rauhoittu-maan. Lienenkö ollut siellä niin le-voton. Onnistuin kuitenkin järjestä-mään kaksi kohtausta, jotka haluankertoa taustaksi tuleville tapahtumil-le.

Koska opistossa oli sekä tyttö-että poikaoppilaita, valvontaan olisyytä. Pojat oli majoitettu johtajanasunnon yläkertaan ja tytöt päära-kennukseen neljä tai viisi samaanhuoneeseen. Olin sopinut tapaami-sesta erään poikaoppilaan kanssaopistolle johtavalla koivukujalla. Il-takävelyä kummempaa siitä ei var-maankaan olisi kehittynyt, mutta kunsekin oli tehtävä salaa, oli siinä omaviehätyksensä.

Kun oli aika lähteä, otin kainaloo-ni jotain vaatetta kuin olisin pyykillemenossa. Juoksin rappuja alas toi-sesta kerroksesta kuljettaen kättä-ni kaidepuulla, kunnes tuli äkkipy-sähdys. Olin juossut suoraan val-vontavuorossa olevan maatalousai-neiden opettajan syliin. Niin oli vaintehtävä täyskäännös. Opettaja var-misti vielä sisällä pysymiseni istu-malla huoneessamme hiljaisuuteenasti.

Jokainen kurssi kävi kerran kir-kossa ja ehtoollisella. Koska olinjuuri silloin kuumeessa, johtajatarmääräsi minut sänkyyn. Aika kävi

kuitenkin pitkäksi, ja kun auto tuliviimeisiä hakemaan, olin minä en-simmäisenä autossa. Kuume ei kui-tenkaan tykännyt autonlavalla istu-misesta talvipakkasella. Vaikka entuntenutkaan itseäni hyväkuntoisek-si, menin ehtoollispöytään, halusin-han olla toisten mukana. Alku me-nikin hyvin, mutta pois tullessa kaa-duin tiedottomana kirkon lattialle.Niin sain ilmaisen kyydin kämpille.Toiset kävivät vielä tutustumassaKirvun Vesiparantolaan, kuten kyl-pylöitä silloin nimitettiin.

Opisto päättyi keväällä 1936. Pa-lasin kotiin Viipuriin vastassani taassama kysymys: mikä minusta tulee?Menin kuukaudeksi kokeilemaankeittäjättären ammattia kansanedus-taja Vallakselle. Sain käteni kipe-äksi ja palasin kotiin. En ollut muu-tenkaan pitänyt työstäni. Kävelinkäsi lastassa ja kapinoin. Miksi mi-nua ei lähetetty kouluun, josta olisinvalmistunut ammattiin? Tulin kuiten-kin huomaamaan, kuinka paljon käy-mästäni koulusta myöhemmin oliapua hyvinkin vaikeissa tilanteissa.Henkisestä puolesta löytyy useinpelastus silloin kun kaikki toivo näyt-tää menetetyltä.

Nyt olin vain iloinen saadessanikutsun Rautuun Vehmaisten kansa-koululle opettajapariskunnan kes-koskaksosia hoitamaan. Lapset oli-vat olleet tohtori Arvo Ylpön hoi-dossa Lastenlinnassa, mutta nytheidät oli kotiutettu Ylpön hoito-oh-jeet mukanaan. Kun minua vieläluvattiin tukea eteenpäin lastenhoi-toalalla, minulla oli täysi syy olla tyy-tyväinen. Vehmais-Haukkalan nuo-retkin ottivat minut avosylin vastaan.Tuskin olin ehtinyt laukkuni purkaa,kun minua jo käytiin pyytämässänäyttelemään. Solmin tuolloin ystä-vyyssuhteita, joita vielä nytkin ilollamuistelen.

Opettajat Maija ja Vilho Mero-nen osoittautuivat oikeiksi kansan-kynttilöiksi. Jos pappi sairastui, Vil-ho Meronen saarnasi kirkossa.Kirkkokansa vain ihmetteli, kuka

tuo vieras pappi mahtoi olla, joka niinhyvän saarnan piti. Maija Merosentunsin jo aikaisemmin. Hän nimit-täin asui meillä ollessaan ensimmäi-nen alakansakoulunopettaja Orjan-saaressa. Jo silloin hän otti minutmukaan koulun lasten ohjelmiin.Kun nyt tapasimme uudelleen, oliaivan luonnollista, että menin mu-kaan nuorisoseuran näyttelijöihin,lausujiin ja voimistelijoihin.

Liityin tuolloin myös lottiin, ko-mennuksella en kuitenkaan vielämuista olleeni. Myöhemmin tämäottamani askel muutti elämäni täy-sin. Enhän osannut aavistaa, mitälähivuodet toisivat tullessaan. Har-joittelimme juuri voimisteluohjel-maan Helsingin suurkisoihin ja olim-me jokainen intoa täynnä. Aikakir-joihin oli kuitenkin suunniteltu meil-le karjalaisille toisenlainen ohjelma.

Lehdet ja radio alkoivat tiedottaaidän vaatimuksista. Vanhemmat ih-miset, jotka olivat kokeneet vapa-ussodan, olivat hyvin huolissaan. Menuoremmat emme uskoneet sodanmahdollisuuteen tiedotusvälineistä,idäntaivaalla kiikkuvasta tähystys-pallosta ja neuvotteluista huolimat-ta.

Kohta kuitenkin linnoitustyömie-het ilmestyivät töihin rajan tuntu-maan. Koulut lopetettiin toistaisek-si kunnes tilanne normalisoituisi.Opettajatar vei lapsensa isovan-hempien hoitoon ja palasi odotta-maan koulujen alkamista, mitä eikuitenkaan tapahtunut. Neuvotteli-jat kulkivat Helsingin ja Moskovanväliä, mutta sovintoa ei vain näyttä-nyt syntyvän. Me lopetimme har-joituksemme kaikilta osin. Suojelus-kuntalaiset ja lotat komennettiin töi-hin. Minä sain kenttäkeittiön sekäkaksi lottaa, ja niin alkoi muonitta-minen. Koulun tiloissa alkoi myöstoimia lottakanttiini, jota hoitivatElvi ja Kerttu Köninki sekä Rau-ha Kekkonen.

Meeri Huuhka


Raudun suojeluskunnan sotapäi-väkirjan ovat laatineet paikallispääl-likkö Jalmari Ihalainen ja esikunnanjäsen K. Asomaa. Rautulaisten lehtijulkaisee sen jatkokertomuksena.Sotapäiväkirja löytyy digitaalisenaKansallisarkiston sivuilta.

5.12.39Lajittelimme sk. varastoja ja ar-

kistoja sekä lähetimme osan siitäKäk. sk. piiriin ja osan lähetimmePöljään.

6.12.39Saimme Käk.skp. piiripäälliköltä

määräyksen sijoittaa s:kuntammeKäkisalmen lähelle Pärnän kylään,jonne oli etsittävä majoitus. Väsy-neenä lepäsimme tämän päivänRäisälän Särkisalon kylässä.

7.12.39Illan hämärtyessä lähti suojelus-

kunta kohti Käkisalmea. Saavuim-me yöllä klo 24 Pärnän kylään, jon-ne tulisimme majoittumaan pitem-mäksi ajaksi.

8.12.39Saimme piiripäälliköltä määräyk-

sen toistaiseksi levätä. Kun majoi-tuspaikkamme oli Käkisalmen len-tokentän läheisyydessä, ei lepäämi-sestä tullut mitään. Alituiset lento-hyökkäykset yöllä sekä päivällä häi-ritsivät lepoamme. Suojeluskunnanviestiosasto, vahvuudeltaan 14miestä siirtyi sk viestiosaston yhte-yteen.

9.12.39Yritimme levätä. Onnistuimme,

sillä päivä oli rauhallinen.

10.12.39Ei mitään erikoista mainitsemis-

ta.

11.12.29Päivä oli samanlainen kuin edelli-

nen.

12.12.39

Vihollisen lentokoneet leijailivatyllämme. Odotimme pommituksia,mutta saimme olla rauhassa.

13.12.39Olemme yhä lepäämässä. Saim-

me kuulla, että suojeluskunnat ase-tetaan lähipäivinä jonnekin erikois-tehtäviä varten. Meitä kiinnosti semihin mahdollisesti joutuisimme.Sitä tietoa emme kuitenkaan saa-neet.

14.2.39Olimme yhä lepäämässä. Päivä

kului samaten kuin edellinen päivä.Vihollisen koneita oli ilmassa. Mei-tä ei pommitettu.

15.12.39Ei mitään mainitsemisen arvois-

ta.

16.12.39Järjestelyt sk:ssa ovat käynnissä.

Totesimme, että kompp. vahvuus oli2 ups., 6 aliups., 167 miestä ja 12lottaa.

17.12.39Viip. rykmentille Raudussa luo-

vuttamamme 32 vapaaehtoista pa-lautettiin meille kouluttamista var-

Raudun suojeluskunnan sotapäiväkirjaVenäjän – Suomen sodasta 1939 – 1940

Raudun suojeluskunnan lippupiirros on tallennettu digitaaliseenmuotoon Kansallisarkston sivuille. Lippuluonnoksen on ehdottanutlaadittavaksi rouva Iida Kosonen.


ten. Meillä järjestettiin sitten sota-mies- ja alokaskoulutus. Alituiset il-mahälytykset rajoittivat koulutus-tehtäviä. Sairauden takia vapautet-tiin palveluksesta sk stm. TomppoVilho, Partanen Edvard, MörskyMikko ja Orava Eero.

18.12.39Olemme yhä lepäämässä. Kou-

lutus on ilmahälytysten väliaikoinakäynnissä.

19.12.39Tehtävät samat kuin edellisenäkin

päivänä.

***

20.12.39 – 1.1.40Päiväkirjamerkinnät julkaistu Rau-

tulaisten lehden viime vuoden jou-lukuun numerossa (6/2010).

***2.1.40

Komppaniassa aloitettiin taas kou-lutushommat.

3.1.40Ei mitään erikoisempaa. Sk odot-

taa uusia suorituskäskyjä. Sk stm.Kosonen Oiva pääsi piiripäällikönluvalla I Er. patteriin.

4.1.40Päivä kului samaten kuin edelli-

nenkin. seuraamme taistelu-uutisiaRaatteen suunnalta, jossa vihollinenkärsii suuria tappioita. Piiripäällikönluvalla pääsivät sk:stamme vapaa-ehtoisina K.F.P. 7sk. Friman Viljo,Naumanen Olavi, Jeliseff Toivo,Sappinen Viljo, Tamski Tauno jaKähäri Väinö.

5.1.40Ei mitään erikoisempaa. Väsym-

me odotuksesta. vihollisen lentotoi-minta on erikoisen vilkasta. Kaikkisk miehet haluavat lähteä vapaaeh-toisesti rantamalle. Monista ano-muksista huolimatta ei piiripäällik-

kö laskenut enää yhtäkään miestärintamalle.

6.1.40Saimme määräyksen asettaa

Rasnin tien risteykseen yön ajaksimaantievartion, johon asetimme 12miestä. Vartion tehtävänä oli tarkas-taa maantiellä kulkevien henkilölli-syystodistuksia, autojen valon käyt-töä ja suorittaa ilmavalvontaa.

7.1.40Tehtävät samat kuten eilenkin.

Koulutusta ja vartiopalvelusta. Seu-raamme suurella mielenkiinnollaRaatteen taistelujen kehitystä.

8.1.40Tehtävät samat. kaikki rauhallis-

ta. Illalla saimme tiedon Raatteentaistelun päättymisestä. Ryssä onajettu rajan taakse ja saatu suunna-ton sotasaalis. Ilomme on suuri.

9.1.40Saimme määräyksen kouluttaa

vanhempia miehiä konekiväärin japikakiväärin käyttöön. KapteeniVaherma ja res. vänrikki Tynkky-nen kävivät meillä tarkastusmatkal-la. Päivä on rauhallinen. Sataa hie-man lunta.

10.1.40Piiripäällikön määräyksestä jär-

jestettiin 2 viikkoa kestävä kk. kurs-si. Kurssiin oli osallistuttava jokamiehen.

11.1.40Ei mitään erikoisempaa. Sotapal-

velustaan menivät suorittamaan skstm. Mentu Toivo, Jäske Eino, Hau-hia Eino, Valmu Arvi ja LoponenPentti.

12.1.40Tehtävät samat kuten aikaisem-

min. Koulutusta ja vartiopalvelusta,sk. stm. Pekkonen Eino komennet-tiin radiokursseille.

13.1.40Tehtävät samat. Rauhallista. Pak-

kasta.

14.1.40Tehtävät samat. Ei mitään uutta.

Kirkas aurinkoinen päivä. Vihollisenkoneita lentelee yllämme.

15.1.40Olemme saaneet määräyksen

asettaa Laatokan saaristoon var-mistusvartioita. On kova pakkanen- 38 °C. Tuulee lujasti.

16.1.40Kävimme Laatokalla tutustumas-

sa tuleviin vartiopaikkoihin. Kovapakkanen. Usealta palentui naama.

17.1.40Etsime Laatokalle asetettaville

vartiostoille majoituspaikkoja. Löy-simme huononpuoleisia mökkejä,joista soveliaimmat valitsimme ma-joituspaikoiksi. Iltauutisissa kuulim-me, että ryssiltä ammuttiin päivänkuluessa alas 11 l. konetta. Pakka-nen kiihtyy. - 45 ° - 48 °C.

18.1.40Ei mitään erikoisempaa. Tehtävät

entiset.

19.1.40Suunnittelemme ja järjestämme

Laatokan saaristoon menevän var-tiomiehistön.

20.1.40Kävimme skp. varastosta hake-

massa vartioon meneville miehillelämpimiä vaatteita ja jalkineita.Saimme vain 10 p huopakenkiä,vähän sukkia ja syylinkejä. Stm.Nahkuri Pentti vapautetaan sairau-den takia.

21.1.40Saimme määräyksen, että Laato-

kalle asetettavat vartiot on asetet-tava paikoilleen 26.1. mennessä.Saimme piiristä 75 par. suksia.


Maailmanloppu Raudussa

Mummo vanha kerrostalonastui ikkunansa ääreenVaihteluksi yksin olonpoisti harteiltansa kääreen

Kerrostalo kesälämmintalven viimaa sisään päästääVällyn väliin usein kömminsiten kylmän vihat säästää

Talo Raudun rauhallinenTikatsun on hautain päälläMummo vanha vaivallinenkangistuu jo kesäsäällä

Ikkunastaan katsoo ulosmyrsky puhkes outo kummaLienee metsäpalo tulostaivaan peitti pilvi synkkä tumma

Hirmu ryske eessä talon hauraanmaakin tuntuu vapisevan täälläPasuunatko annettu on enkeleiden kouraanpuiden rungot hakkaa talon katon päällä

Mummo tuntee tykönänsä ajan täällä loppuneenmaailman on loppu tullut RautuunLevolle hän päästää kehon uupuneenkaikki on tässä, kaiken jättää ilomielin luojan haltuun

Maailman loppu oli lyhyt hetkellinen tovi missäilo loppui, kukko kiekui, uusi aika alkoiKanat oli ruokittava Tikatsun lautahökkelissäkurjuus jatkui vaikka mummo parannusta toivoi

Saapuivat kerran Suomen sotilaat Rautuunjälkeen sodan ja talven, syksyn kynnykselläkotiin tultiin toivottuuntehtiin suojavallit Äänisellä

Tikatsuun tuotiin Raudun sotavainaat vaikkaÄänislinnan takaa PoventsastaTikatsun kotiseudun mullissa sotilailla paikkamissä pelkoa ei tulevasta

Missä viipyvät rautulaisetkun Tikatsun vainaat huutavat julkiKestääkö kummut karjalaisetmyrskyä uutta mikä Raudussa kulki

Ahti Hänninen

Parivartiossa Tikatsulla

Satumetsän portin luo Tikatsulleparivartioon saatiin tullaOpettajan ohjeet ja siistit vaatteet ylläkäytöksen vaisun vaateet osattiin kyllä

Kanakoppien välistä hiivittiin tähänsatumetsässä seisotaan ja pelottaa vähänMyrskyn raivo viel mieltä painaakaatuneen puun alla lepääkö vainaa

Muuta ei näy vain myrskyn tuhotkaatuneet puut ja ristien ruhotOudosti pärisee lie Suomen Veikkohaamu se on ja sen kuulokin heikko

Korvissa laitteet kypärän allaNaama on valkee haamulla kalpeallaPäälle on vedetty armeijan peltipaitaHyvä ois tietää sen järjen laita

Henkiin on herännyt armeijan vainaaSuomi on sitkee ylös haudasta painaaSetä Lenin jos tietää ei Suomea vihaahikinen haamu vois rauhassa raivata takapihaa

Leikkipuistossa Lenin ei lapsille vastaamonet ihmeet kun pientä sielua raastaaKivinen pää keinun luona Raudussa täällävahtii Suomen multaa vainajain päällä

Tyttövartion muistissa kesäinen savuverhoLeninkö lähetti vai Stalinin kerhoJoko laantui taivaassa Leninin vihatvai tuleeko myrskyt ja sotkee pihat

Repiikö Lenin taivaan hajalle aivankerran jätti hän jälkeensä itkun ja vaivanNyt kaapu on musta mafiallaVenäjän avaran taivaan alla

Hiljaa poistuivat tytöt parivartiosta kouluunkäyden kanaportista takaisin arkisten päivien kulkuunSatumetsä Tikatsun jäi sinnehaamu ja tytöt joutuiko minne

Ahti Hänninen

Ahti Hännisen runot ovat syntyneet viime syksynäRautuun tehdyn talkoomatkan kokemusten siivittä-mänä.


Muutamia paikkojavielä matkalleRAUTUUN1. – 3.7.2011

Ilm. Markku, puh. 040 5239 645

MyydäänRautu-Sakkolankansallispuku

koko L (168-178cm henkilölle)Soita ja tee tarjous!

Puh. 040 4102036/Ritva Pitkänen/Vantaa

PAUKKUJEN SUKUKOKOUSjärjestetään lauantaina

6.8.2011 kello 12.00 HuittisissaSuttilan vanhalla koululla,

Punkalaitumentie 730 (Punkalaitumentietä Huittisten keskustasta noin 12

kilometriä Punkalaitumen suuntaan).Seuraavana päivänä sunnuntaina

on mahdollisuus osallistuaPunkalaitumella pidettävään

Sakkolan pitäjäjuhlaan.Kaikki, jotka katsovat tavalla taikka

toisella kuuluvansa Paukkujen sukuun, TERVETULOA!

Tarjoilujen järjestämisen vuoksi ilmoitaosallistumisestasi välittömästi

Pauli Paukulle 040-7704078 taisukutoimikunnan puheenjohtajalleHannu J. Paukulle 0500-741296 tai

[email protected]

TILAA NYT RAUTU T-PAITA

väri musta,edessä Raudun vaakuna

ja sen alla tekstiRautu on rautaa.

Takana sama teksti.Koot S - XXL

Hinta 15,- + postituskulut

Tilaukset Markulta,puh. 040 – 5239 645,

tai [email protected]

TEATTERI-ILLANMIKKELISSÄ

sunnuntaina 4.9. klo 19Näytelmänä

Teatteriosuuskunta EStaten

LOTTALUPAUSJalkaväkimuseossa(Vanha kasarmialue).

Liput 12,-Ilmoittautumiset

s-postilla: [email protected] Markku, puh. 040 5239 645

Rautulaisten pitäjäseurajärjestää


KIHUTRAUDUSSA

22. – 24.7.MUKAAN EHDIT VIELÄ!

Reittejä useitaMajoitus kaikilla Kiviniemessä

Lauantaina aamupäivälläkotiseuturetket,klo 16 Kihujuhla

kulttuuritalolla

Reitti I Varkaus-Mikkeli-Lappeenranta-Rautu

Reitti II Pieksämäki-Mikkeli-Lappenranta-Rautu

Reitti III Mäntyharju-kouvola-Vaalimaa-Rautu

Reitti IV Lahti-Helsinki-Vaalimaa-Rautu

lmoittautumisetspostilla [email protected] tai

Markku, puh. 040 5239 645

KANNAKSEN KIERTOAJELU

2. – 4.8.2011Viipuri – Koivisto – Terijoki – Rautu –

Sakkola – KäkisalmiYöpyminen Terijoki – Kiviniemi

ilm. Markulle, puh. 0405239 645

Sirikiänsaari – Huhti – Korlee

SIRKIÄNSAARENkoulupiirin tapaaminen

9.7.2011klo 12 alkaen Veikko Koukosella

Lampipolku 1, Jäppiläilm. viimeistään 30.6. tarjoilun takia

(Tarj. 15,-),puh. 040 503 8329

Paksuja on syntynyt lisää, kuvassa koko perhe-emme: Vesa-Matti Sakari Paksu, Hanna-MaijaPaksu, o.s. Ukkola, ja tytöt Milda Myy Anneli Pak-su 23. maaliskuuta 2009 ja Hulda Helmi-MarjaLyydia Paksu 25. tammikuuta 2011.

Syntyneet


26. kesäkuuta 1971 sanoivat “tahdon” Raija, o.s.Kiuru, syntynyt Leivonmäellä, vanhemmat rautulai-set Elvi ja Sulo Kiuru, ja Reijo Wellingk, syntynytSavitaipaleella, vanhemmat Maire ja Uuno Wel-lingk. Raija opiskeli Helsingissä kotisisareksi jaReijo työskenteli radio- tv-asentajan tehtävissä.Kahdella pojalla, Niko ja Toni, lisättynä pariskuntamuutti Espoon Kivenlahteen 1975 ja siellä he opet-televat isovanhemmuutta Luka-pojalle.

Ukkosen jyrinä, hyttysen hyrinä,koivun tuoksu, mahlan juoksu,ongenkoukkuja, lemmenloukkuja,mansikkamaito, kesä on aito.

Onnittelut Rubiini-hääpäivän johdostatoivottaa lähipiiri.

80 vuotta

täytti 16. huhtikuuta Ahti Puranen Kärkölässä.Hän on syntynyt Raudun Orjansaaressa.

Rubiinihäät

100 vuotta

Ylioppilas

Riikka Eveliina Harjusaari valmistui tänä kevää-nä ylioppilaaksi Hämeenlinnan Lyseon lukiosta.18-vuotias ylioppilas on Heikki ja Terhi Harjusaa-ren tytär. Heikin isoisä oli Matti Martinpoika Ora-va, synt. 1899, Raudun Sirkiänsaaresta Marttilantalosta.

täytti Tyyne Alina Trebs, o.s. Ossi, 21. toukokuu-ta Lohjan Kartanonmäellä. Hän on syntynyt Rau-dussa Vepsan kylällä.

Tyyne Alina Trebs valokuvassa, joka on otettu21.toukokuuta Lohjan Kartanomäellä pidetyssä, lä-hiomaisten kanssa vietetyssä 100 -vuotiskahvitilai-suudessa.

Tyyne -äidillä on naisten puolella jälkeläisiäänneljässä sukupolvessa eli hän edustaa viidettä su-kupolvea. Hänen kaikki muut sisarensa ja veljen-sä, ovat kuolleet. Osa kahdeksanhenkisestä sisa-rusparvesta oli häntä nuorempia. Hänen kaksois-sisarensa kuoli heistä viimeisimpänä 19.huhtikuu-ta 1999.

Sisarusparven vanhemmat olivat Tahvo Ossi Rau-dusta (14.2.1881 – 14.2.1939) ja Maria EmiliaOssi, o.s. Vartiainen, joka oli syntynyt Kiuruvedel-lä (14.3.1883 – 30.3.1923). Kuoli Raudussa.

Tyyne -äidin aviomies oli Terijoelta Edvard Trebs(3.12.1912 –7.7.2004). Hänet on haudattu Siunti-oon. Viimeiset kymmenet vuodet vanhempani asui-vat Siuntiossa.

Heidän jälkeläisiään oli neljä, joista kaksi nuo-rimmaista kaksosia. Kaksosten tyttö Eila MarjattaSundman kuoli auto-onnettomuudessa 1992.

Edvard J Trebs


Kylmän sodan viimeinenrajapäällikkö

Kenraaliluutnantti Ilmari Kirjavainen

Rajavartiolai-toksen päällikkö,kenraaliluutnanttiIlmari Kirjavai-nen kuoli 17.tou-kokuuta Helsin-gissä 85-vuotiaa-na. Hän syntyiRaudun rajapitä-jässä rajamiehenperheeseen 1. tam-mikuuta 1926.

Kirjavainen kir-joitti ylioppilaaksiImatran yhteis-koulusta 1946. Jopoikana Raudun ja Terijoen suojeluskuntiin kuulu-neen ja varusmiehenä Jatkosodan loppuvaiheenpalvelleen nuorukaisen uranvalinta oli selvä: upsee-riksi Rajavartiolaitokseen. Kirjavainen valmistui ka-dettikurssilta 1948 ja aloitti palveluksensa Kainuunrajavartiostossa 1949. Kajaanista löytyi nuorelleupseerille myös mielitietty Sinikka Mattila, jonkakanssa hän avioitui 1953. Tästä 58 vuotta kestäneestäliitosta syntyi kaksi lasta, tytär ja poika. Lastenlap-sia siunautui seitsemän.

Kirjavainen palveli Rajavartiolaitoksessa 40 vuot-ta, joista vuodet 1983-1989 Rajavartiolaitoksen pääl-likkönä. Ennen tätä hän toimi mm. Rajavartiolaitok-sen apulaispäällikkönä 1978-1983, Rajavartiolaitok-sen esikunnan rajaosaston päällikkönä 1976-1978,Kainuun rajavartioston komentajana 1970-1976 jasuunnittelutehtävissä Rajavartiolaitoksen esikunnas-sa 1962-1970.

60- luvun lopulla Suomeen työstettiin alueellisenpuolustuksen doktriinia, jossa rajajoukoilla oli roo-li laajan sissitoiminnan järjestämisessä raja-alueel-la. Tehokas yleisesikuntaupseeri Kirjavainen oli toi-messa mukana ja teki ison suunnittelutyön rajajouk-kojen uusien kokokoonpanojen kehittämisessä.

Siirryttyään Kainuun rajavartioston komentajaksi1970 Kirjavainen sai Kainuun alueen rajavaltuutet-tuna uuden haasteen, rajantakaiset rakennushank-

keet. Pääjärven metsätalouskeskuksen rakentaminensekä Kostamuksen kaivoskombinaatin työmaa ja sii-hen liittynyt Vartiuksen rajanylityspaikan raivaami-nen keskelle korpea vaativat Kirjavaiselta lukemat-tomia kärsivällisiä neuvotteluja ja järjestelyjä Neu-vostoliiton rajaviranomaisten kanssa.

Kirjavaisen toiminta Rajavartiolaitoksen päällik-könä ajoittui Kylmän sodan loppuvaiheisiin. Hänluotsasi Rajavartiolaitosta harkitsevin ja varmoin,joidenkin mielestä jopa varovaisin askelmerkein.Muutoksiin ei lähdetty kevyin perustein. Aikakin vaativarovaisuutta.

Kirjavaisen painotuksissa korostuivat rajavartio-toiminnan suunnitelmallisuus, alueellisen koskemat-tomuuden tarkka vartiointi, puolustusvalmiuden yl-läpito ja säntillinen raja-asioiden hoito Neuvostolii-ton kanssa.

Julkisuuden hallinnan kannalta hankalina tapa-uksina eteen tulivat mm. Inarinjärveen eksynyt neu-vosto-ohjus talvella 1984-85 sekä monet sukellusve-neiden etsinnät Ruotsin ja Suomen aluevesillä.

Kirjavainen paneutui myös sotahistoriaan. Hänlaati kattavan yleisesityksen rajajoukkojen osuudestaTalvi- ja Jatkosodassa Rajavartiolaitoksen historia-teokseen 1969. Eläkkeelle jäätyään hän vaali vete-raanien sankarimuistoa ja karjalaisen kotiseudunhenkeä koko sydämellään.

Eläkevuosien kesät kuluivat vehmaassa Karjalas-sa, mökillä Rautjärvellä lastenlasten parissa.

Jaakko KaukanenRajavartiolaitoksen päällikkö,

kenraaliluutnantti

Tätini Tyyne Moilasen,o.s. Hämäläinen, muistolle

Tätini syntyi Raudun Kaskaalan kylässä, Simo jaAune Hämäläisen kolmantena lapsena viidestä.

Hän kuoli 3. maaliskuuta Pieksämäellä Rauhala-kodissa.

Lapsuus oli kovaa aikaa kansalaissodan jälkeen.Muistan hänet hämärästi jo yli 70 vuoden takaa. Hänkävi meitä hoitamassa, veljeäni ja minua, isän ja äi-din ollessa töissä Pyykön sahalla.

Äitini kertoman mukaan, hän oli suuri apu synty-mäni aikaan, kun Raudussa oli kova kurkkumätäe-pidemia. Veljeni Pentti sairastui tähän. Hän hoiti meitämolempia uupumatta.

Vuonna 1938 hän tapasi nuoren sotilaan Raudus-sa. Tästä ystävyydestä kehittyi suhde, josta syntyi tyt-


Aili Maria Nieminen, (o.s. Monto), kuoli Joutsassa8. huhtikuuta. Hän oli syntynyt 9. huhtikuuta 1922Raudun Potkelassa, Kekkilän talossa Helena (o.s.Kekki) ja Ville Monton II vanhimpana lapsena.

Eila Kurittu, o.s. Hännikäinen, nukkui pois sairau-den heikentämänä vappuna 1. toukokuuta. Hän olisyntynyt 6. helmikuuta 1930 Raudussa Räiskylässä.Eilakin teki evakkomatkat kahteen kertaan ja me-netti isänsä kaatuneena vuonna 1941. Raudusta tievei Rantasalmen kautta aina Mäntyharjulle, jostamyös aviopuoliso löytyi. Eilaa jäivät kaipaamaanneljä lasta, kuusi lastenlasta ja kaksi lastenlasten-lasta.

Emmi Kääriäinen, (o.s. Lattunen), kuoli Mikkelis-sä 7. huhtikuuta 2011. Hän oli syntynyt 31. maalis-kuuta 1923 Raudussa.

Erna Ester Lai-tinen, o.s. Rastas,kuoli 28. maalis-kuuta Mäntyhar-jussa. Hän olisyntynyt 24. hei-näkuuta 1918Raudun Potkelas-sa. Hän oli Hele-na ja Samuli Ras-taan tytär Mon-nonmäeltä.

Selim Väinö Haapanen kuoli Mikkelissä 12. huh-tikuuta 2011. Hän oli syntynyt 13. kesäkuuta 1921Raudussa.

Taimi Rastas kuoli 24. helmikuuta Kangasniemel-lä. Hän oli syntynyt 12. maaliskuuta Raudun Palkea-lassa.

tönen. Sotilaan vei sodat mukanaan, eivätkä he ta-vanneet enää. Sitten syttyi talvisota ja jouduimmekaikki evakkomatkalle.

Rautulaisista osa sijoitettiin Jäppilään. Täältä täti-ni tapasi sitten elämänkumppanin. Heidät vihittiin1941. Hän meni emännäksi maalaistaloon, Hampuk-seen.

Elämä jatkui tasaista tahtia, lapsia syntyi neljä sals-keaa poikaa ja kolme ehtoista tytärtä. Puolison kuol-tua 1967, hän hoiteli lasten kanssa taloa. Samallahoitivat he isännän kahta sairasta sisarta. Elämä olivarmasti kovaa, mutta ei hänen kuultu koskaan va-littavan kohtaloaan.

Lapset haihtuivat omiin elämisiinsä. Hän jäi sittenvanhimman tyttärensä kanssa kahdestaan. Tytärkinsitten muutti pois kotoa. Hän antoi sitten talon yhdel-le pojista.

Tätini läksikin nyt nuorimman tyttärensä luoksehoitelemaan tämän tytärtä. Tämä hoitojakso kestikinsitten siihen asti kun tyttärentytärkin lähti maailmalle.

Nyt tädilleni tuli kova kaipaus päästä vielä Jäppi-lään vanhuutta viettämään. Hän onnistuikin pääse-mään hoitokotiin, jossa oli oma huone ja ruuan saitalosta. Kävimme jonkun kerran hänen luonaan jasanoi olevansa oloonsa oikein tyytyväinen, mitä nytvanhuuden vaivat kiusasivat.

Hänellä oli hyvä muisti, hän kertoili entisistä Kar-jalan ajoista paljon, joita minä en muistanut. Harmietten taltioinut näitä tarinoita. Vuodet huononsivatvointia, liikkuminen vaikeutui kovasti. Hän pääsi vieläPieksämäelle Rauhala-kotiin hoitoon, joka hänenmielestään oli viimeinen koti ennen taivaan kotia.Täällä vietettiin hänen 90-vuotis juhlatkin. Hoito tääl-lä oli hänenkin mielestään erittäin hyvää, samoinomaistenkin mielestä.

Kiitokset siitä hoitokodille meiltä kaikilta.Kävimme muutaman kerran hoitokodissakin vierai-

lulla, viimeisen kerran vain kaksi päivää ennen hä-nen poisnukkumistaan. Silloin jo huomasi että hänoli jo valmis lähtemään.

Rauhaisaa lepoa Tyyne-tädille.Sisarenpoikasi

Viljo Ville Johannes Korpelainen kuoli 25. tammi-kuuta Kouvolassa. Hän oli syntynyt 27. elokuuta1929 Raudussa.

Helvi Nuija kuoli 13. toukokuuta Jaalassa. Hänoli syntynyt 31. toukokuuta 1925 Raudussa.

Silja Kaarina (Kati) Toivanen, ent. Vainio, o.s. Ton-teri, nukkui pois 9. toukokuuta Helsingissä. Hän olisyntynyt 27. helmikuuta 1945 Pieksämäellä, suvuntultua sodan jaloista Pieksämäelle evakkoon. Nuo-ruutensa hän asui Haukivuorella, josta muutti var-hain Helsinkiin. Hänen vanhempansa olivat Antti jaMartta (o.s. Jäske) Tonteri Raudun Mäkrän kylästä.Laura Maija Hämäläinen, o.s. Sappinen, kuoli 20.

helmikuuta Pieksämäellä. Hän oli syntynyt 12. mar-raskuuta 1931 Raudun Palkealassa. Hänet siunat-tiin haudan lepoon 19. maaliskuuta Kangasniemenhautausmaahan.


Kannessa olevan Raudun vaakunan selitys:Kannakselaispitäjä Raudun vaakuna on merkitty Suomen Heraldisen Seuran rekisteriin numerol-la 275. Heraldinen vaakunaselitys: Hopeakilpi, jonka alakentän muodostaa punainen liekistö jakultainen kolmoisvuori.Asiaperustelut: Raudun kumpuisia - muistoissa kullanhohtoisia, kypsän viljan maita, joita tulen-lieskat rasittivat esitetään Raudun vaakunassa Etelä-Karjalan historiallisin värein, hopea, punai-nen ja kulta.

4. – 6. 7. Kotiseuturetki Rautuun

9.7. Sirkiänsaari-Huhti-Korlee -koulupiirin tapaaminen Veikko Koukosella Jäppilässä.

11. – 14. 7. matka Valamon luostariin.

22. – 24.7. Kihujuhlat Raudussa.

22. – 24.7. Pietiäisten sukuseuran maisema- ja luontomatka Rautuun.

2. – 4.8. Kannaksen kiertoajelu.

6.8. Paukkujen sukukokous Huittisissa Suttilan vanhalla koululla.

4.9. Teatteri-ilta Mikkelissä: Lottalupaus Jalkaväkimuseolla

Tapahtumakalenteri

Juho Mennun (Mentu) talo Raudun Kaskaalassa. Kuvassa oik. Aino Vesalainen, Juho Menu, naishen-kilö, jonka nimi ei tiedossa, Helvi Pusa ( kissa sylissä), naishenkilö, jonka nimi ei tiedossa.

Kuva: Erna Laitisen, o.s. Rastas, albumista.


Rautulaisten lehtiTilaukset, talous- ja kirjanpitoasiat:Veijo MoilanenNuottakatu 4 C 22, 50190 Mikkelipuh. 040 848 2759e-mail: [email protected]

Toimittaja: Seija LipsanenPL 154, 50101 MIKKELIpuh. 040 547 7115e-mail: [email protected] toimittaja: Markku Paksu,Ihastjärventie 29, 50100 Mikkeli,puh. 040-5239 645Julkaisutoimikunta:Markku Paksu, Seija Lipsanen, Jaana Matikainen, KaukoOlkkonen, Ilona Kopakkala, Pekka Intke, Eero Pihlaja jaHeikki Malkamäki.

Markkinointi:Markku Paksu, Ihastjärventie 29, 50100 Mikkeli,puh. 040 5239 645Ilmoitushinnat: 1/1 s. 222 eur, 1/2 s. 120 eur,1/4 s. 62 eur, 1/8 s. 37 eur.Lehden tili:Etelä-Savon OP 527104-4169978Painopaikka:Kopiopiste, Maaherrankatu 30, 50100 MIKKELIpuh./fax (015) 213 011, e-mail: [email protected]

AINEISTON VIIMEINEN JÄTTÖPÄIVÄ:29.1., 20.3., 27.5., 29.7., 30.9. ja 25.11.2011Kestotilaus 25 eur / vuosikertaIrtonumero 5,0 eur + toimituskulut

Rautulaisten pitäjäseura ry. MikkeliTilinumero: Nordea MLI 226518-4289Puheenjohtaja: Markku Paksu, Ihastjärventie 29,50100 Mikkeli, puh. 040 5239 645Naistoimikunnan vetäjä: Liisa Rouhiainen,Rentukkaraitti 13, 50170 Mikkeli, puh. (015) 165 241Rautuseura ry. HelsinkiPuheenjohtaja: Raili Lameranta,Yläkiventie 6B 24, 00920 Helsinki, puh. (09) 785 192,050 3644 213Rauta-Säätiö MikkeliPuheenjohtaja: Ilkka Pietiäinen,Sairilantie 46, 50180 Mikkeli, puh. 0400 250289,[email protected]

YHTEYSTIETOJA

KOULUPIIRIENYHDYSHENKILÖT:

ASEMAN KOULUPIIRIAimo Tiainen, Talvitie 7, 90530 Oulu, puh. (08) 348 940Kerttu Ilonen, Ukintie 9, 36200 Kangasala, puh. (03) 3771 440

KIRKONKYLÄN KOULUPIIRIEelin Damski, Riihikuja 3 A 8, 79600 Joroinen, puh. (017) 572 418Selma Salo, Niittytie 17 D 44, 19650 Joutsa, puh. (014) 882 494Niilo Hännikäinen, Puistotie 5, 19650 Joutsa,puh. (014) 883 341

MÄKRÄN KOULUPIIRISirpa Tereska, Pallonkatu 16-18 C 15, 53900 Lappeenranta,puh. (05) 4190 430, GSM 040 7343 087Tuija Alatalo, Saturannantie 1 D 18, 70260 Kuopio,puh. 0500 345 974.Päivi Laamanen, Reslakuja 3, 76120 Pieksämäki,puh. (015) 613 868

ORJANSAAREN KOULUPIIRIRiitta Korpiluoma, Koppelonkatu 18, 50190 Mikkeli,puh. 040 8316982.Päivi Väisänen, Lähemäenkatu 16, 50100 Mikkeli, puh. 050 5242280Pirkko Pätynen, Korpikuja 9, 76100 Pieksämäki, puh. 040-5789621

PALKEALAN KOULUPIIRIIrja Laurila, Mahlamäentie 25, 04310 Tuusula, puh. (09) 2755 049Arvi Purjemaa, Kirkonkyläntie 129, 47710 Jaala, puh. 050 3552427Kalevi Laitsaari, Ahonkatu 12, 50130 Mikkeli, puh. (015) 365 166Reino Äikäs, Varpasentie, 52700 Mäntyharju, puh. (015) 682 427

RAASULIN KOULUPIIRIIrma Salmikoski, Kymenlaaksonkatu 18 B 48, 48100 Kotkapuh. (05) 263 356

RAUDUNKYLÄN KOULUPIIRIVeikko Pietiäinen, Kalliotie, 50670 Otava, puh. 044 3170 672Pekka Hännikäinen, Koivakkalantie 1054, 50670 Otava,puh. (015) 418 403Jaana Matikainen, Rantaraitti 13, 50100 Mikkeli,puh. (015) 177 144Sirpa Koskela, Juustilankatu 5 A 6, 15200 Lahti,puh. 0440 310 136.

SIRKIÄNSAAREN KOULUPIIRIIrma Suhonen, Puistotori 4 A 11, 40100 Jyväskylä,puh. (014) 620 789

SUVENMÄEN KOULUPIIRIArmas Komi, Kisakuja 7, 79600 Joroinen, puh. (017) 572 446Aila Aholainen, Ihastjärvenkatu 11, 50100 Mikkeli,puh. (015) 367 554Veikko Huuhka, Hällinmäki, 77330 Virtasalmi,puh. (015) 622 125

VEHMAISTEN KOULUPIIRIRaili Ilvonen, Hietarannantie 2 B, 50970 Mikkeli,puh. 044 317 1244Leena Hänninen, Karpalokuja 1 B 18, 40340 Jyväskylä,puh. (014) 281 294

rautulaisten lehti - rautu 2011/lehti_3_2011.pdfki virtaa. illalla palailemme kiviniemeen...

Documents