Riistaelinympäristöt valtion

monikäyttömetsissä

Lauri Karvonen, Metsähallitus Metsätalous Oy

18.1.2018

Kuva: Jari Ilmonen

Metsätalouden ympäristöopas lähtökohta riistan huomioimiselle

metsien käsittelyssä

Pääpaino ympäristöoppaassa on metsäkanalintujen hoidossa

• metsien käsittely vaikuttaa metsäkanalintujen

elinympäristöihin

• MMM antoi Metsähallituksen tulostavoitteeksi vuosille 2009-

2010 hoitosuunnitelman laatimisen

Myös muiden riistalajien huomioiminen tärkeää

• Metsien käsittelyn lisäksi myös muu maankäyttö voi vaikuttaa

riistalajeihin ja niiden kantoihin (esim. hanhisuot)

• Nykyinen metsien käsittely myös suosii tiettyjä riistalajeja

(esim. hirvi)

Ympäristöopasta ollaan parhaillaan uusimimassa

• Pyritään hyödyntämään uusin tutkimustieto

esim. peitteisyyttä ylläpitävät 0 - 5 m alikasvos ja tiheiköt parantavat

merkittävästi metsäkanalintujen viihtymistä, pesien säilymistä ja tarjoavat suojaa poikueille

ja aikuisille metsäkanalinnuille.

Valtion maiden maankäyttö ja riista

Metsänkäsittely

kohdistuu tuottavalle

metsämaalle ja näillä

alueilla on tärkeää

huomioida riista

Kitu- ja joutomaat ovat

metsänkäsittelyn

ulkopuolella, mutta

näilläkin alueilla on

arvokkaita

riistaelinympäristöjä

Talousmetsien alue-

ekologinen verkosto

kattaa nykyisin noin 10-

15 % metsämaan pinta-

alasta.

Riistaa suosiva metsänkäsittely

Suojelualueet

Metsätalouden erityiskohteet

Riistaelinympäristöjen hoidon tarkastelutasot

1) Alueellisella tasolla (maisematasolla)

• Alue-ekologinen suunnittelu. Elinympäristöjen kartoitus ja niiden kytkeytyvyys sekä

metsäpeitteellisyys lajin säilyminen aluetasolla

• Taimikoiden ja kasvatusmetsien parempi soveltuvuus riistalle

• Varvuston turvaaminen / metsäkanalinnut

2) Elinympäristötaso (soidinpaikat, poikueympäristöt)

• Arvokkaiden elinympäristöjen tunnistaminen ja huomioiminen

sekä ennallistaminen (esim. riekon soidinpaikkojen ennallistaminen ja

metson soidinpaikan käsittely)

toimivien reviirien ja lisääntymisen turvaaminen

3) Metsikön sisäiset rakennepiirteet

• Puuston kerroksellisuus, pensas- ja varpukerros jne.

etenkin poikasvaiheessa suojaa ja ravintoa

Riistan huomiointi metsikön uudistamisvaiheessa -1

Kasvatettavan puuston koko-, puulaji- ja tiheysvaihtelusta

huolehtiminen jo uudistusalan suunnittelusta, raivauksesta ja

taimikon varhaishoidosta lähtien.

Hakkuualalle jätetään säästöpuuryhmiä (esim. 1-5 aarin ryhmiä 1-3

kpl/ha). Ryhmät toimivat riistatiheikköinä, jos niissä on

maanpinnassa varvustoa ja 0-5 m alikasvos- ja pensasuojaa.

Säästöpuusto kannattaa keskittää

Luontevia säästöpuuston (tiheikön) sijoituspaikkoja ovat pienet

soistumat, kallioiden laiteet, suon ja kankaan

vaihettumisvyöhykkeet ja muut reuna-alueet. Kohteista löytyy

yleensä varvustoa ja alikasvosta

Hakkuissa säästetään vaihettumisvyöhykkeiden turvemaalla

kasvava puusto.

Riistan huomiointi metsikön uudistamisvaiheessa - 2

• Raivataan ainoastaan taimettumista, metsänviljelyä tai puunkorjuuta selvästi haittaava alikasvos

• Säästetään säästöpuuryhmiä ja pienialaisia tiheikköjä

• Maanmuokkaus mahdollisimman keveästi (varvusto)

• Taimikonhoidossa ylläpidetään lehtipuusekoitusta

Riistapainotukset

• Säästöpuustot korpisoistumiin, jossa mustikkaa

• Koivuryhmiä suositaan uudistusalojen ja taimikoiden sekä luontaisten aukeiden, kuten peltojen ja vesistöjen, reunoilla. Ryhmät jätetään kumpareille tai rinteisiin (teeri)

Säästetään leppä-, koivu- ja kuusiryhmiä (pyy)

Metsän rakennetta pyritään monipuolistamaan säästöpuu- ja

alikasvosryhmillä. Varvustoa pyritään säästämään

• Vuosittainen kasvatusmetsien käsittelypinta-ala on suuri vaikutukset myös suuria

• Yhteinen tavoitekuva metsikön mittakaavassa: rakenteeltaan vaihteleva sekametsä,

alikasvosta ja runsas varvusto

Kasvatushakkuiden ennakkoraivauksissa raivataan vain hakkuuta haittaava puusto. Kuusi ja

koivu ovat parhaita alikasvospuita.

Metsikön aiemmissa käsittelyissä säästetyt tiheiköt ja säästöpuuryhmät jätetään

kasvatushakkuussa edelleen käsittelemättä

Riistatiheikön koko voi vaihdella muutaman alikasvoskuusen puuryhmästä aina 5 aarin

kokoiseen laikkuun. Riistatiheiköiden suositeltava määrä on 3 - 5 kpl /hehtaari.

Tarvittaessa tehdään uusia tiheikköjä jättämällä sopiviin kohteisiin harventamattomia

laikkuja tai vyöhykkeitä (pienialaiset korvet ja soistumat, kalliokot ja niiden laiteet)

Hakkuissa säästetään vesistöjen suojakaistat ja vaihettumisvyöhykkeet.

Erityishakkuiden käyttö (rh-harvennus, mutta myös pienaukkokasvatus ja - uudistaminen)

Metsäkanalintujen huomiointi kasvatushakkuissa

Riistanhoidollisten harvennushakkuiden tavoitteet

Riistanhoidollinen harvennushakkuu on eräs keino saavuttaa ympäristöoppaassa tavoitteet

• Monimuotoisuuden lisääminen puustoltaan monotonisissa metsissä

Turvataan säästöpuuston määrä ja laatu tulevissa uudistushakkuissa

Lisätään puustollista pienialaista vaihtelua (kasvatusmetsä-avoala/taimikko-

tiheikkö) ja sitä kautta parannetaan metsäkanalintujen ja pienriistan

elinolosuhteita.

• Puuntuotosta ei tarpeettomasti huononneta.

Kasvatusmetsien puustollista vaihtelua mahdollisuus lisätä myös v 2014 metsälain eri-ikäisrakenteisen metsikön kasvatushakkuita soveltamalla (pienaukko- ja poimintahakkuut)- Valtion mailla ns. pienaukkokasvatus, jossa tehdään tietty määrä max o,3 ha aukkoja. - Hakkuuseen voi liittyä myös välialueiden käsittely

Sp-

ryhmä

20 m

Avoala

10 m

Riistanhoidollinen harvennushakkuu

ajo

ur

a

ajo

ur

a

ajo

ur

a

20 m20 m

Riistanhoidollisen harvennuksen käyttö

Suunnitteluohje (voidaan soveltaa Lapissa ja PoKa-alueella)

• mäntyvaltaiset monotoniset metsät

• toimenpiteen koko yli 5 ha

• kuiva ja kuivahko kangas, ei turvemaille

• kohteille, jossa ei luontaisia riistatiheikköjä

• ei kohteille, jossa ennakkoraivaustarve

Toteutusohje

• vähintään 1 rinkilä/ 2 ha

• rinkilän koko ja pinta-alavaikutus:

säästöryhmä, jonka säde 10 m ( 3,2 a), avoala ympärillä 10 m leveänä ( avoala 9,4 a)

• koko rinkilän vaikutusala ala 12,6 a. Reunametsää syntyy 188 m.

10

Alue-ekologinen verkosto ja riistaelinympäristöt

11

Riistaelinympäristöt ja niiden huomioonottaminen

12

Riistaelinympäristöinä

voidaan merkitä erikseen

• Metson, teeren ja riekon

soitimet

• Pyy-ympäristöt

• Hanhisuot

• Vesilintukosteikot

• Poikue-elinympäristöt

• jne.

Huomattava, että monet riistalajit hyödyntävät monella tapaa monimuotoisuuden kannalta suojeltuja kohteita esim. puronvarsimetsiköitä

Erityyppisten riistaelinympäristöjen määrä - paikkatietoraportit

Riistakohde E-Suomi Po-Ka Lappi Yhteensä

Teeren soidinalue 3 695 12 466 1 010 17 186

Metson soidinalue 8 592 10 249 14 101 32 941

Riekon soidinalue 53 824 434 1 312

Pyy-ympäristö 2 863 1 876 4 245 8 985

Poikue-elinympäristö 311 250 763 1 324

Yhteensä, ha 15 514 25 666 20 553 61 747

Riistakohde E-Suomi Po-Ka Lappi Yhteensä

Vesilintujärvi 124 150 968 1 242

Hanhisuo 202 7 724 7 845 15 771

Luolasto 190 219 415 824

Majavan elinympäristö 1 808 295 55 2 159

Yhteensä, ha 2 324 8 387 9 283 19 996

Riistakohde E-Suomi Po-Ka Lappi Yhteensä

Muu elinympäristö, ha 4 272 4 140 12 624 21 036

Metson soidinpaikat ja niiden huomiointi

438

533

727

176

373

174

0

100

200

300

400

500

600

700

800

E-Suomi Po-Ka Lappi

Metson soidinpaikat valtionmailla

Monikäyttömetsät Suojelualueet

Soidinpaikka = 250 m säteellä soidinkeskuksesta (20 ha) –merkitään paikkatietojärjestelmään

Soidinalue = 1 km säteellä soidinkeskuksesta (noin 300 ha)

Metson soitimet valtion metsätaloudessa

• Soidinpaikkoja Metsähallituksen paikkatietojärjestelmässä noin 2400 kpl, joista noin 70 % (1 700 kpl) monikäyttömetsissä ja loput suojelualueilla.

• Soidinten toimivuus varmistetaan soidinpaikkatarkastuksilla. Ennen varmistusta soidinpaikka luokitellaan ”tarkistettavaksi”.

• Soidin voidaan poistaa, jos se on todettu toimimattomaksi 3 peräkkäisenä keväänä

• Soidinpaikalla ei saa hakata Etelä-Suomessa 15.3.–

20.5 ja Pohjois-Suomessa 1.4.–20.5.

• Metso-paikkatietotyökalun avulla varmistetaan,

että sekä soidinpaikka että -alue säilyvät riittävän

puustoisina hakkuutoimenpiteissä. Leimikon

suunnittelussa noudatetaan ohjeissa määriteltyjä

raja-arvoja Metson soidinpaikkoja Lapissa

Metso-analyysi soidinpaikalla ja – alueella

16

Raja-arvot 50 % ja 30 % soveliasta pinta-alaa - Analyysi tehdään ennen hakkuuta ja suunniteltujen toimenpiteiden jälkeen

Metson soidinpaikan ja –alueen hoito-ohjeet

Soidinpaikka = 250 metrin säteellä soidinkeskuksesta

• Soidinkeskus jätetään pääsääntöisesti

käsittelemättä

• Uudistusalan koko enintään 1,0 ha ja keskileveys enintään 50 m

• Keskipituudeltaan yli 6 m yli 50 %

• Tavoitenäkyvyys maan pinnan lähellä 20-70 m

• Osa ensiharvennuksista aikaisemmin

• Tavoiterunkoluku viimeisen harvennushakkuun jälkeen 400 – 800 runkoa/ha

• Mäntyä suositaan, myös kuusi ja haapa eduksi

Soidinalue = 1 km säteellä soidinkeskuksesta

• Metsäpeitteisyys (keskipituudeltaan yli 6 m kasvatusmetsät ja yli 25 m3/ha

kitumaat) yli 30 %, mieluiten yli puolet kokonaispinta-alasta

• Uudistusala alle 8 ha, ja lähempänä kuin 500 m soidinpaikasta alle 4 ha, suurin

leveys 300 m, aukkojen etäisyys vähintään 100 m, välialue uudistetaan kun

uudistusalan puusto yli 6 m

• Osalla käsittelyaloista ensiharvennuksia voi tehdä normaalia aikaisemmin

• Osalla käsittelyaloista voidaan taimikonhoidossa jättää normaalia harvempi puusto

Riistaelinympäristöjen ennallistaminen monikäyttömetsissä

18

Monikäyttömetissä on riistan elinympäristöinä ennallistettu metsätalouden ja

Eräpalvelujen yhteistyönä v 2008 lähtien. Ennallistamiskohteina ovat olleet etenkin

• Riekon soidinalueet

• Hanhisuot

• Pienialaiset metsäkanalintujen poikue-elinympäristöt (puronvarret ym.)

• Soiden ennallistaminen palvelee myös teeren soitimia

Alue Riekko- ja hanhisuot, ha Korvet, ha Avovesikosteikot, ha

Etelä-Suomi 1 167 7 95

Po-Ka 2 145 225 123

Lappi 1 283 0 23

Yhteensä 4 594 232 240

35 kpl

Riekon elinympäristöjen ennallistaminen

Kokemukset riekkosoiden ennallistamisesta metsätalouden

alueilla ovat olleet hyviä

Riekkosoiden suunnittelu ja toteutus tehdään metsätalouden toimenpidesuunnittelun sekä niitä seuraavien kunnostusojituksen sekä puunkorjuun yhteydessä

• Puuston poisto ja ojien täyttäminen tarvittavilta osin

• Ennallistamiskohteiden hyödyntäminen kunnostusojitusalueen valumavesien pintavalutuskenttänä

• Kankaiden laidassa olevat niskaojat pyritään myös täyttämään

• Soiden reunametsiin luontaisille vaihettumisvyöhykkeille jätetään kuusialikasvosta ja kuusisekoitusta suojapuustoksi riekolle

19

V 2016 ennallistettuja kohteita Rovaniemellä

Hanhisuot

• Metsähanhien ja muiden soilla pesivien vesilintujen

elinympäristöjä voidaan kunnostaa ennallistamalla

ojitettuja, metsänkasvatukseen kelpaamattomia

avosoita ja niiden reuna-alueita.

• Tiedossa olevien metsähanhen pesimäsuot

huomioidaan moottorikelkka-, retkeily- ja

polkureittien suunnittelussa siten, ettei kevään ja

kesän aikana häiriötä aiheuttavaa toimintaa alueilla

lisätä.

• Kesäajokelpoiset tiet linjataan riittävän etäälle

hanhien pesimäsoiden metsäisistä reuna-alueista. Jos

pesimäsuohon sisältyy metsäisiä laajempia

suosaarekkaita, niiden korjuu hoidetaan talvitiestön

avulla

Hanhen pesimäsuo kaukana pohjoisessa

Vesilintujen uusien elinympäristöjen luominen

• Uusia vesilintukosteikoita voidaan

perustaa mm. jälkikäyttönä turvesoille,

luonnonravintolammikoille,

majavatulvikoille sekä metsätalouden

toiminnan seurauksena kuivaneille

kosteikoille.

• Kunnostusojituksen suunnittelun

yhteydessä selvitetään mahdollisuudet

rakentaa valumavesien laskeutusaltaita

tai pintavalutuskenttiä, jotka voivat

toimia samalla vesilintukosteikkoina.

• Altaiden rantojen ja pohjan muotoilu

toteutetaan vesilintuja ja luonnon muuta

monimuotoisuutta hyödyttävällä tavalla.

www.facebook.com/metsahallituswww.twitter.com/metsahallitus

www.metsa.fi

22