rikosoikeuden aineopintoluennot: rikosoikeuden yleiset opit (vastuuoppi) kl 2011

Rikosoikeuden aineopintoluennot: rikosoikeuden yleiset opit (vastuuoppi) kl 2011

Professori Raimo Lahti

Rikos- ja prosessioikeuden sekä oikeuden yleistieteiden laitos

2

Luentosarjan tavoitteet ja liitännäisaineisto

Luentosarjalla keskitytään rikosoikeuden yleisiin oppeihin

(vastuuoppiin): sekä teoriaan että oikeuskäytäntöön Tärkein liitännäisaineisto on Dan Fränden oppikirja

Yleinen rikosoikeus (2005), johon olisi syytä perehtyä

samanaikaisesti luentosarjan kanssa Rikosoikeuden soveltaminen ja sen opettelu on

keskeisesti esillä Rikosoikeuden säädökset ja ennakkopäätökset (lakikirjoja

hyödyntäen)

Rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevia KKO:n ennakko-

päätöksiä 1970- (10.11.2009 päivätty; verkkosivulla)

Raimo Lahti: Rikosoikeuden soveltamistapauksia.

Tenttitapaustehtäviä 2002-2010 (III/2010; verkkosivulla)

3

Täydentäviä verkkosivuaineistoja

Raimo Lahti: Talousrikosoikeuden yleisistä opeista Raimo Lahti: Syyntakeisuuden arviointi ja

mielentilatutkimuksen merkitys

4

Rikosoikeuden aineopintojen tavoitteet

Tavoitteena on, että opiskelija ymmärtää rikosoikeuden

yleisten oppien, rikosten lajien, rikosoikeudellisen

kontrollijärjestelmän sekä eurooppalaisen ja

kansainvälisen rikosoikeuden perussisällön, kykenee

soveltamaan tätä tietämystään oikeudellisten ongelmien

ratkaisemiseksi sekä pystyy kriittisesti arvioimaan

rikosoikeuden kehittämishaasteita. Tavoitteena on myös,

että opiskelijalle muodostuu peruskäsitys rikosoikeuden,

kriminologian ja kriminaalipolitiikan muodostamasta

kriminaalitieteiden kokonaisuudesta ja rikosoikeudellisen

järjestelmän toiminnasta. Lisäksi on tavoitteena, että

opiskelija kykenee itsenäisesti hankkimaan uutta ja

syventävää tietoa alueelta.

5

Oikeustapauskysymykseen vastaaminen

Oikeustapauskysymykseen vastaavan opiskelijan tulee

tunnistaa tapauksen keskeiset soveltamisongelmat ja

käsitellä niitä oikeuslähdeaineistoa perustellusti

hyödyntäen. Olennaista ei ole se, mihin lopputulokseen

tulkinnanvaraisessa oikeuskysymyksessä on tultu, vaan

se, miten omaksuttua kantaa tai ratkaisua on perusteltu.

Vastauksen sisäiseen johdonmukaisuuteen ja selkeyteen

sekä vastauksesta syntyvään kokonaiskuvaan

kiinnitetään arvostelussa huomiota. Vastauksen selkeys

edellyttää kappalejaon käyttöä. Vastauksessa tulisi myös

mielellään käyttää alaotsikoita ja päättää vastaus lyhyeen

tiivistelmään.

6

Oikeustapauskysymykseen vastaaminen (jatk.)

Kun tärkein oikeuslähde – säädösaineisto – on tentissä

käytettävien lakikirjojen ja irtosäädösten avulla usein

helposti löydettävissä. ei ole riittävää pelkästään

säädösteksteihin tukeutuminen, vaan vastauksesta on

ilmettävä myös kurssikirjallisuuden osaaminen niihin

hyvin sisältökysymyksissä kuin soveltamisen

metodikysymyksissä. Kurssikirjallisuuden kannanottoihin

ja lakikirjoissa selostettuihin ennakkopäätöksiin on

relevanteilta osin syytä viitata. Kun kuitenkin vastaustilaa

on nyttemmin rajoitettu, korostettakoon, että

lainsäännösten ja muun oikeuslähdeaineiston sisältöä

selostetaan vain tarpeellisilta osin ja että lakitekstiin

viitataan asianomaiset säännökset mainiten.

7

1. Rikosoikeus – rikosoikeustiede – rikosoikeuden yleiset opit

Rikosoikeus oikeusjärjestyksen osana ja tieteenalana

Rikosoikeus tieteenalana: rikosoikeustieteen/

kriminaalitieteen osa-alueet Rikosoikeustiede: rikosoikeusdogmatiikka, -filosofia,

-oikeushistoria, -oikeusvertailu, -prosessioikeus

Kriminaalipolitiikka (teoreettinen ja käytännöllinen)

Kriminologia

Kriminalistiikka

Rikosoikeuden suhde moraaliin ja politiikkaan Rikosoikeus vahvasti moraali- ja politiikkasidonnainen (vrt.

jäljempänä)

8

1. Rikosoikeus – rikosoikeustiede – rikosoikeuden yleiset opit (jatkoa)

Rikosoikeudellinen järjestelmä: systeeminäkökulma Rikosoikeuden ja sitä koskevan oikeustutkimuksen

vuorovaikutus

Rikosoikeusjärjestelmän sosiologinen käsitesisältö (rikos- ja

rikosprosessioikeus ja sitä toteuttava kontrollikoneisto)

Rikosoikeuden (rikosoikeusdogmatiikan) tärkeimmät osa-

alueet Rikosoikeuden yleiset opit (vastuuoppi)

Rikosten lajit (rikosoikeuden erityinen osa)

Rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä

Kansainvälinen ja eurooppalainen rikos(prosessi)oikeus

9

1. Rikosoikeus – rikosoikeustiede – rikosoikeuden yleiset opit (jatkoa)

Rikosoikeuden yleiset opit Kriminaalipolitiikan arvot ja tavoitteet / rangaistusteoriat /

kriminalisointiperiaatteet

Oikeusperiaatteet (erit. laillisuus- ja syyllisyysperiaate)

Teoriat (kuten syyllisyys- ja tahallisuusteoriat)

Käsitteet ja systematiikka (erit. rikoksen rakenneoppi)

Oikeuslähdeoppi ja juridiset metodit (erit. tulkintametodit)

10

2. Kriminaalipolitiikan arvot ja tavoitteet, rangaistusteoriat, kriminalisointiperiaatteet

Kriminaalipolitiikan tavoitteet: rikollisuudesta ja sen

kontrolloinnista johtuvien kustannusten (haittojen)

minimointi ja oikeudenmukainen jakaminen yhteiskunnan,

rikoksen uhrien ja rikoksentekijöiden kesken

Rikosoikeudellisen (kontrolli)järjestelmän tulee olla

hyödyllinen (tehokas, vaikuttava), oikeudenmukainen ja

humaani; järjestelmää tarkasteltava monitasoisesti

Rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksessa arvioitiin,

mistä on rangaistava ja miten ankarin rangaistusuhin Rikosoikeuden dynaaminen kehittäminen – rikosoikeuden

rajat; hyvinvointivaltiollinen – oikeusvaltiollinen rikosoikeus

11

2. Kriminalisointiperiaatteet (jatkoa)

Rikosoikeuskomitea (KM 1976:72) arvioi kriminalisointien

tarpeellisuutta erittelemällä tekotyyppien haitallisuutta ja

paheksuttavuutta, kriminalisoinnilla saavutettavia etuja ja

haittoja sekä kriminalisoimisen asettamia erityisehtoja Nykykäsitys liittää kriminalisointiperiaatteet perus-

oikeuksien rajoitusedellytyksiin (esim. Melander 2002) Lailla säätämisen, tarkkarajaisuuden ja täsmällisyyden

vaatimukset (laillisuusperiaate)

Ihmisarvon loukkaamattomuuden, oikeusturvan ja

ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisen vaatimus

Oikeushyvien suojelu – hyväksyttävyysvaatimus

’Ultima ratio’ eli viimesijaisuus – suhteellisuusvaatimus

Hyöty-haitta -punninta – suhteellisuusvaatimus

12

3. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate sekä oikeuslähde- ja lainsoveltamisoppi

Laillisuusperiaate: nullum crimen sine lege, nulla poena

sine lege poenali (EIS 7 art., PL 8 §, RL 3:1) RL 3:1: ”Rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen

teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan

säädetty rangaistavaksi.” (1 mom.) ”Rangaistuksen ja

muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava

lakiin.” (2 mom.) Laillisuusperiaatteen osaperiaatteet:

sine lege scripta (praeter legem -kielto): lakisidonnaisuuden

vaatimus (ks. KKO 1998:159, järjestysmiestapaus)

sine lege stricta (lainanalogiakielto syytetyn vahingoksi)

sine lege praevia (taannehtivan rikoslain kielto)

sine lege certa (epätäsmällisen rikoslain kielto)

13

3. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate … (jatkoa)

Laillisuusperiaatteen kohdistuminen lainsäätäjään ja/tai

lain soveltajaan; jälkimmäisessä tapauksessa huom. PL

106 § (ks. KKO 2005:55) ja perustuslain tulkintavaikutus KKO 2005:55: ei edes lievemmän lain arvostelua vanhan

lain pohjalta tehtäessä saanut kvalifioida rikosta ”muissa

tapauksissa” avoimen tunnusmerkin perusteella

Blankorangaistussäännöksiä koskevat erityisvaatimukset

lakisidonnaisuudesta ja täsmällisyydestä (PeVM 25/1994

vp): Valtuutusketjut täsmällisiä (ks. KKO 1994:114,

säännöstelyrikoksen edellyttämä tuontirajoitus ei perustunut

valtuuttavaan lakiin; KKO 2006:52, käsisammutuksen

laiminlyönnin kriminalisointi ei perustunut valtuuttavaan

14

3. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate

lakiin; vrt. KKO 2010:14, optikon toiminnan määrittely

täsmälliseen valtuutusketjuun)

Aineelliset säännökset (käyttäytymisnormit) kirjoitettu

riittävän tarkkarajaisesti (esim. KKO 1999:46, virkarikos,

virkavelvollisuus ei riittävän selvästi perustunut säännöksiin

ja määräyksiin)

Noista säännöksistä käytävä ilmi niiden rikkomisen

rangaistavuus (ks. KKO 2000:52; vrt. kuitenkin KKO

2008:105, ks. tarkemmin jälj.)

Itse blankorangaistussäännöksessä jonkinlainen asiallinen

luonnehdinta rangaistavasta teosta (vrt. erit. EY-asetukset);

ks. esim. säännöstelyrikos, RL 46:1

15

3. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate. KKO 2008:105 (tenttitap. 24/27.4.2009/1)

Ks. erit. KKO 2008:105: Siipikarjankasvattajalle vaadittiin eläintautilain 23 §:n nojalla

rangaistusta siitä, että tämä oli lintuinfluenssan leviämisen ehkäisemiseksi annettujen

määräysten vastaisesti pitänyt hanhia ulkona laitumella. Kysymys rangaistussääntelyn

asianmukaisuudesta rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta sekä pakkotilasta.

- “15. Korkein oikeus on useissa ennakkoratkaisuissaan ottanut kantaa

blankorangaistussääntelyn hyväksyttävyyteen rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen

kannalta. Ratkaisussa KKO 2000:52 Korkein oikeus katsoi, ettei kaupungin

järjestyssäännön rikkomisesta voitu rangaista, kun kyseisessä järjestysäännössä ei

ollut säännöstä sen rikkomisen rangaistavuudesta ja kuntalaissakin oli annettu vain

valtuutus rangaistusuhan sisältävän järjestyssäännön antamiseen. Ratkaisussa KKO

1998:159 oli kysymys tilanteesta, jossa syytteenalaista tekoa ei ollut laintasoisesti

säädetty rangaistavaksi. Ratkaisussa KKO 2006:52 rangaistussäännöksen ja

rangaistavan menettelyn osoittaneen viranomaisen määräyksen välinen

16

3. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate. KKO 2008:105 (jatk.)

- valtuutusketju ei puolestaan ollut asianmukainen.”

- “17. Hovioikeus on pitänyt ongelmana sitä, että itse rangaistavaa menettelyä ei ole

luonnehdittu eläintautilain rangaistussäännöksessä vaan teonkuvaus ilmenee

ainoastaan asetuksen 7 §:stä ja ettei mainitussa 7 §:ssä taas ole viitattu eläintautilain

23 §:n rangaistussäännökseen.”

- “17. Hovioikeus on pitänyt ongelmana sitä, että itse rangaistavaa menettelyä ei ole

luonnehdittu eläintautilain rangaistussäännöksessä vaan teonkuvaus ilmenee

ainoastaan asetuksen 7 §:stä ja ettei mainitussa 7 §:ssä taas ole viitattu eläintautilain

23 §:n rangaistussäännökseen.”

- (Em. Lainaukset KKO 2008:105:n perusteluista.)

17

3. Rikosoikeudellinen oikeuslähde- ja lainsoveltamisoppi

Analogian (eli lain sanamuodon ulkopuolelle menevän

lain soveltamisen) ja tulkinnan ero; laajentava – supistava

tulkinta Tulkinnan (ja punninnan) metodeja

Kieliopillinen tulkinta (lakitekstin yleiskielinen tai juridis-

tekninen merkitys)

Systemaattinen tulkinta (säännöksen systeemiyhteys)

Teleologinen tulkinta (säännöksen objektiivinen tarkoitus ja

vaikutukset)

Historiallinen tulkinta (lainsäätäjän tarkoitus)

(Uutena) ihmis- ja perusoikeusmyönteinen tulkinta / punninta

(Uutena) EU-oikeuden vaikutus lain soveltamiseen

In dubio mitius -tulkintasäännön täydentävä asema

18

3. Rikosoikeudellinen oikeuslähde- ja lainsoveltamisoppi (jatkoa)

Oma käsitykseni: Kieliopillisen tulkinnan lisäksi on erityisesti huomattava

teleologisen ja systemaattisen tulkinnan merkitys. Ihmis- ja

perusoikeusajattelu voimistanut laillisuusperiaatteen tausta-

arvoja verrattuna teleologis-kriminaalipoliittisiin seikkoihin.

Pro et contra -tyyppinen, avoin argumentointi suotava

Erisuuntaisten perustelujen vakuuttavuutta arvosteltava mm.

säännös- ja toimintaympäristökohtaisesti

KKO:n ratkaisuissa erilaista asennoitumista: restriktiivisen

tulkinnan ja monipuolisesti argumentoivan mukaista Edellisestä ks. erit. KKO 2004:81 (rakentamisrikkomus) ja

109 (petos); huom. myös KKO 1999:51 (luvaton käyttö),

2004:64 (omaisuutta koskevan viranomaiskiellon rikkominen

19

3. Rikosoikeudellinen lainsoveltamisoppi (jatkoa)

Jälkimmäisestä ks. erit. KKO 2002:11 (velallisen

epärehellisyys), 2004:46 (verorikkomus), 2005:27

(arpajaislaki), 2007:67 (rahanpesu)

Punnintametodin käytöstä ks. erit. KKO 2005:82 ja 136

(yksityiselämän suoja, sananvapaus)

Ks. myös esim. KKO 2005:93 (lapsen seksuaalinen

hyväksikäyttö), KKO 2005:101 (kotirauhan rikkominen), KKO

2006:99 (murtautuminen), KKO 2008:86 (tekstiviestien

lähettäminen)

- KKO 2005:93: isän alaikäisille lapsille toistuvasti antamat pitkät

kielisuudelmat eivät olleet ”seksuaalisia tekoja”

- KKO 2005:101: loma-asunnon ollessa asumaton se ei nauttinut

kotirauhan suojaa

20


KKO 2008:86: Tekstiviestien lähettäminen ei täyttänyt kotirauhan rikkomisen

(RL 24:1) tunnusmerkistöä (ään.). Ratkaisusta seurasi lainmuutos 685/2009

KKO 2006:99: A oli anastamaansa yleisavainta hyväksi käyttäen

anastamistarkoituksessa tunkeutunut hotellihuoneisiin. Tunkeutumista

pidettiin RL 28:2.1:n 5 kohdassa tarkoitettuna murtautumisena.

21

3. Rikosoikeudellinen lainsoveltamisoppi – vielä punnintamallista

Ks. EIT 10.2.2009; vrt. KKO 2001:96:

- EIT totesi, että välttämättömyys tarkoitti pakottavaa yhteiskunnallista tarvetta.

Sananvapauteen puuttumisen tuli olla oikeassa suhteessa hyväksyttäviin

tavoitteisiinsa ja sitä oli perusteltava relevantein ja riittävin syin. Kansallisilla

viranomaisilla oli tiettyä harkintamarginaalia arvioidessaan tuollaisen tarpeen

olemassaoloa ja sen edellyttämiä toimenpiteitä. Lehdistön vapaudella oli olennaisen

tärkeä merkitys demokratiassa. Lehdistöllä oli oikeus ja velvollisuus jakaa tietoja ja

ajatuksia kaikista julkista mielenkiintoa ja huolta herättävistä kysymyksistä. Toisaalta

EIS 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut velvollisuudet ja vastuut koskivat myös

lehdistöä. Niillä oli erityinen merkitys käsillä olevan kaltaisissa tapauksissa, joissa

kysymys oli toisten oikeuksien mahdollisesta loukkaamisesta. Kilpailevia intressejä

punnittaessa oli nyt otettava huomioon myös, että X:llä oli ollut oikeus EIS 6 artiklan

2 kohdan mukaiseen syyttömyysolettamaan.

22

3. Vielä punnintamallista

- Journalistit saivat nojautua EIS 10 artiklan takaamaan suojaan vain, jos he toimivat

vilpittömässä mielessä tarjotakseen oikeaa ja luotettavaa tietoa journalismin eettisten

vaatimusten mukaisesti. Punnitessaan yksityiselämän suojaa sananvapautta vastaan

EIT oli korostanut lehtivalokuvien ja -artikkelien merkitystä yleisesti kiinnostavista

kysymyksistä käydyssä keskustelussa. Lisäksi oikeudenkäyntiselostukset edistivät

oikeudenkäyntien julkisuutta ja vastasivat siten EIS 6 artiklan 1 kohdan vaatimuksia

tuossa suhteessa. Oikeudenkäynnin julkisuus ei kuitenkaan antanut medialle täysin

vapaita käsiä oikeudenkäyntiselostusten laatimisen suhteen. Tapahtuma-aikaan

voimassa olleiden Suomen journalistien ohjeiden mukaan vain merkittävä julkinen

etu oikeutti nimen tai muiden tunnistetietojen julkaisun.

- Tässä tapauksessa EIT katsoi KKO:ssa rikotun EIS 10 artiklaa, kun syytetyt oli

tuomittu yksityiselämän loukkaamisesta.

23


Kommentti: eri tulkinta- (ja punninta)menetelmiä

monipuolisesti käyttävä argumentointi suotava;

laillisuusperiaate ei rajoita kyseeseen tulevia tulkinta- tai

punnintamenetelmiä eikä in dubio mitius -periaatteella ole

sen vuoksi vahvaa asemaa

Huom. laillisuusperiaate ei rajoita yhtä vahvasti yleisten

oppien vastuuperusteita kuin rikoslain erityistä osaa

24

4. Rikosoikeudellisen vastuuopin peruskäsitteistä ja systematiikasta

Rikoksen rakenteella tarkoitetaan yleensä vastuuopin

peruskäsitettä, yleistä (rikos)tunnusmerkistöä: millä

edellytyksillä teko on luettava rikoksena tekijälle syyksi? Vastuuopin käsitteistölle ja systematiikalle asettavat

vaatimukset: Mahdollistettava rationaalinen, asiallinen sekä yhden-

vertaisuutta ja ennustettavuutta toteuttava oikeudenkäyttö

(tällainen käsitteellinen järjestys ja selkeys on perinteinen

systeemiajattelun mukainen perustelu)

Kriminaalipolitiikan arvot ja tavoitteet huomioon ottava

(ns. funktionaalisen rikosoikeusajattelun painotus)

Käytännönläheisyys: otetaan huomioon rikosprosessuaaliset

(kuten todistusoikeudelliset näkökohdat)

25

4. Rikoksen rakenne … (jatkoa)

Rikos on tunnusmerkistönmukaisesti oikeudenvastainen

teko, joka osoittaa tekijässään syyllisyyttä Tunnusmerkistönmukaisuus

- Yleisen tunnusmerkistön mukaiset vaatimukset teosta,

kielletystä laiminlyönnistä sekä seurausrikoksissa teon ja

seurauksen syy-yhteydestä

- Lisäksi kiistanalaiset lisävaatimukset, joilla eri nimiä

(kuten objektiivinen syyksilukeminen, tunnusmerkistön

ulottuvuus, kielletty riski, teon huolimattomuus, ruots.

gärningsculpa)

- Erityisen vääryystunnusmerkistön mukaisuus eli

rikossäännöksissä kuvatun tunnusmerkistön mukaisuus

26

4. Rikoksen rakenne… (jatkoa)

Oikeudenvastaisuus: käsillä ei ole rangaistavuuden

poistavaa oikeuttamisperustetta; oikeusjärjestyksen

kokonaisuuden huomioon ottaminen

Syyllisyys: vastuuikärajan ylittänyt; syyntakeisuus (käsillä ei

ole syyntakeisuuden poistavaa perustetta) ja tekijän (muu)

moitittavuus (subjektiivinen syyksilukeminen ja

anteeksiantoperusteiden puuttuminen); peittämisperiaate

Vastuuopissa tehdään usein perustava kahtiajako: teon

vääryys (tunnusmerkistönmukaisuus ja

oikeudenvastaisuus) ja tekijän teosta ilmenevä syyllisyys.

RL 3-4 luvussa korostetaan erottelua rikosvastuun

edellytyksiin (3 luku) ja vastuusta vapauttaviin perusteisiin

(4 luku).

27


Rikoksen rakenneopin kehitys Klassinen rakenne (naturalismi): objektiivinen ja

subjektiivinen puoli

Uusklassinen rakenne (uuskantilaisuus): normatiivisuus

Finaalinen rakenne (pohjana finaalinen teon käsite)

Funktionaalinen rakenne (alkuaan saksal. Roxin):

- Tunnusmerkistönmukaisuus / legaliteettiperiaate

- Oikeudenmukaisuus / intressikonfliktien ratkaisu

- Vastuullisuus (syyllisyys) / konformiteettiperiaate ja

preventio (käyttäytymisen kontrolloitavuus)

Eräitä rikosopin kehitykseen liittyviä erotteluja Erottelu objektiivisiin arvottamisnormeihin ja subjektiivisiin

kuuliaisuusnormeihin (paheksumisarvostelu teosta/tekijästä)

28


Pufendorfiin palautuva imputaatio-oppi

- Teko – mikä ihmiselle mahdollista (ja syyksiluettavissa)

- Vääryys – mikä ”jokamiehelle” (Jedermann) mahdollista

- Syyllisyys – mikä kyseiselle henkilölle mahdollista

Kelsenin erottelu imputaatioon ja kausaalisuuteen

- Kehitys imputaatiota kausaalisuuteen eli normatiivisesta

kausaaliseen luonnonselitykseen (vrt. moderni erottelu

objektiiviseen ja subjektiiviseen syyksilukemiseen)

Rikosten jaotteluja

- Teon käsite; aktiivinen teko (toiminta) – laiminlyönti

- Tekemis- ja laiminlyöntirikokset; konkreettisen teon ja

tunnusmerkistön taso (vrt. jäljempänä Laiminlyönnin

rangaistavuus)

29

4. Rikoksen rakenne (jatkoa)

Teko ja seuraus (vahinko- tai vaaraseuraus) ja niiden välinen

kausaaliyhteys; tekoja seurausrikos; loukkaamis- ja

vaarantamisrikokset

- Konkreettiset ja abstraktiset vaarantamisrikokset ja

presumoidulle vaaralle rakentuvat rikokset

Objektiivisen syyksilukemisen, teon huolimattomuuden

(gärningsculpa) ja vastaavien käsitteiden käytettävyys

rikosopissa

- Frände: teon huolimattomuuden käsite perustuu ns.

sallittuun riskinottoon; tyypillisiä esimerkkejä

urheiluloukkaus ja lääkärin hoitotoimenpide

- Tällaiselle käsitteelle käyttöä erityisesti

tuottamuksellisissa rikoksissa vastuun rajoittamiseksi

30

4. Rikoksen rakenne. Vaarantamisrikosten jaottelu

Erottelu konkreettisiin, abstaktisiin ja presumoidulle

vaaralle rakentuviin rikostyyppeihin Konkreettisen vaaran vaatimus tunnusmerkistöntekijänä (ks.

esim. RL 21:13: “aiheuttaa … vaaran”)

- Vahinkoseuraus olisi ex post -arvioiden voinut tapahtua

(ontologinen mahdollisuus): tekohetkellä oli mahdollista

konstruoida teon ja mielletyn seurauksen (vahingon)

välinen hypoteettinen luonnontieteellinen kausaalisuhde

- Vahinkoseuraus oli ex ante (tekijän kannalta) arvioiden

todennäköinen

Abstraktisen vaaran vaatimus tunnusmerkistöntekijänä (ks.

esim. RL 23:1:”on omiaan aiheuttamaan vaaraa”;

tyyppiesimerkkinä ohitus ilman riittävää näkyvyyttä)

31

4. Rikoksen rakenne. Vaarantamisrikokset … (jatkoa)

- Vaaran arvioinnissa sovelletaan abstrahointia: tapauksen

tietyt konkreettiset ominaispiirteet jätetään huomiotta ja

tehdään tyyppiluokittelu: ontologinen mahdollisuus ja

tietyt muut konkreettiset olosuhteet jätetään arvioinnin

ulkopuolelle

- Konkreettisen vaaran tai vahingon aiheutumisen

todennäköisyysarviointi ex ante (tekijän kannalta);

todennäköisyysvaatimuksen aste alempi kuin

konkreettisen vaaran arvioinnissa

- Pikemminkin teko- kuin seurausrikos

Presumoidulle vaaralle (vaaran torjumiselle) rakentuva

rikostunnusmerkistö (ks. esim. RL 23:3:n rattijuopumus)

- Vaaran vaatimus ei tunnusmerkistöntekijä

32

4. Vaarantamisrikokset (jatkoa)

KKO 1991:29:

Syytetty oli kuljettanut henkilöautoa 190 kilometrin tuntinopeudella

moottoritiellä, jolla suurin sallittu nopeus oli 100 kilometriä tunnissa. Autossa

oli ollut kaksi matkustajaa. Auton hallinnan mahdollisesta menettämisestä

olisi nopeuden vuoksi aiheutunut vakavaa vaaraa ainakin matkustajien

hengelle tai terveydelle. Syytetty tuomittiin rangaistukseen törkeästä

liikenteen vaarantamisesta ja määrättiin ajokieltoon. Ään.

KKO 1991:80:

Syytetty oli kuljettanut henkilöautoa tiellä, jolla oli nopeusrajoitus 80 km

tunnissa, 154 km:n tuntinopeudella. Tiellä oli ollut myös muuta liikennettä.

Syytetyn käyttämä huomattava ylinopeus oli omiaan aiheuttamaan vakavaa

vaaraa toisten hengelle tai terveydelle, minkä vuoksi hänen katsottiin

syyllistyneen törkeään liikenteen vaarantamiseen. Ään.

33

5. Rikoslain ajallinen soveltuvuus (RL 3:2)

Pääsääntö: rikokseen sovelletaan tekoajan lakia (RL 3:2.1) Tähän poikkeuksena lievemmän lain periaate (RL 3:2.2)

Periaate on vahvistettu YK:n KPO-sopimuksen 15 (1) art.

Lain lievemmyyttä arvioidaan sen mukaan, kummanko lain

soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen; vrt. KKO

1974 I 2

Ks. myös KKO 2004:33, 2005:53-55, 2006:1, 2007:38

(paritusrikoksen osatekoihin sovellettiin eri lakeja)

Pääsäännön mukaisesti, lievemmän lain periaatteesta

poiketen, arvioidaan yleensä määräaikaisia lakeja ja

blankorangaistussäännösten soveltamista (RL 3:2.3-4) Ks. liikennerikosta koskeva KKO 1970 I 3

34

6. Laiminlyönnin rangaistavuus (RL 3:3)

Varsinainen laiminlyöntirikos (RL 3:3.1) Rangaistavaa laiminlyönti sinänsä (tekorikos)

Tekijäpiiriä ei lähtökohtaisesti rajattu

Epävarsinainen laiminlyöntirikos (RL 3:3.2) Rangaistavaa tunnusmerkistönmukaisen seurauksen

aiheuttaminen (seurausrikos)

Tekijäpiiri rajattu niihin, joilla erityinen oikeudellinen

velvollisuus (vastuuasema) seurauksen estämiseen

- viran, toimen tai aseman perusteella

- tekijän ja uhrin välisen suhteen perusteella

- tehtäväksi ottamisen tai sopimuksen perusteella

- tekijän vaaraa aiheuttaneen toiminnan perusteella tai

- muun niihin rinnastettavan syyn vuoksi

35

6. Laiminlyönnin rangaistavuus (jatkoa)

Tyyppiesimerkkejä (ks. yleisesti tenttitap. 9/ 6.10.2005) Varsinainen laiminlyöntirikos: RL 21:15 (pelastustoimen

laiminlyönti)

Epävarsinainen laiminlyöntirikos: RL 21:14 (heitteillepano)

- Erottelu teoriassa suojelu- ja valvontavastuuasemaan

(Frände)

Oikeuskäytäntöä:

- Virka (esim. KKO 1977 II 11, opettaja uimavalvojana;

KKO 2002:43, kaupungin virkamiesten vastuu

katsomorakennelmasta)

- Asema (ks. jäljempänä Rikosvastuun kohdentaminen)

36

6. Laiminlyönnin rangaistavuus (jatkoa)

- Tekijän ja uhrin välinen suhde (KKO 2003:42 = tenttitap.

8/11.5.2004; ks. myös KKO 1994:101 = tenttitap. 11; vrt.

KKO 2009:36 = tenttitap. 25b/ 28.5.2009)

- Tehtäväksi ottaminen (esim. KKO 1994:101 = tenttitap.

11/13.3.2006; vrt. KKO 1997:73, sukellusvanhimman

vastuu)

- Tekijän vaaraa aiheuttanut toiminta (ks. esim. KKO 1975

II 1 hukkumisvaaran aiheuttajan vastuu; KKO 1981 II 97,

ryyppytoverin vastuu; KKO 2007:62 = tenttitap. 18/

10.9.2007; vrt. KKO 2009:36 = tenttitap. 25b)

37

7. Rikosoikeudellinen syyllisyysperiaate (henkilökohtaisen vastuun periaate)

Jokainen henkilökohtaisessa vastuussa vain omista

tekemisistään Jokainen on henkilökohtaisessa, syyllisyytensä mukaisessa

vastuussa tekemisistään (aktiivisesta tekemisestä ja

laiminlyönnistä) ja vain omista tekemisistään – myös rikokseen

osallisuuden ja rikosvastuun kohdentumisen

(organisaatiorikosten) tapauksissa. Vrt. vahingonkorvaus-

vastuu ja oikeushenkilön rangaistusvastuu (RL 9:2-3).

- Yksittäistekosyyllisyys; ajatuksista ei rangaista

- Teon minimivaatimus: kontrolloitu teko, tekijälle ei vain

tapahdu jotakin; laiminlyöntivastuussa aktiivisen

tekemisen oltava tekijälle mahdollinen (tilaisuus, kyky)

- “Luonnollisen teon” laajeneminen rikosten yhtymisessä

38

7. Rikosoikeudellinen syyllisyysperiaate … (jatkoa)

Peittämisperiaate Tekijän tahallisuuden tai tuottamuksellisissa rikoksissä

tekijän huolimattomuuden tulee ulottua rikoksen kaikkiin

objektiivisiin tunnusmerkistöntekijöihin: a) tunnusmerkistön

mukaiseen seuraukseen ja b) muihin seikkoihin, joita

rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää.

Vastaavasti rikokseen osallisen (RL 5:3, 5-6) tahallisuuden

tulee ulottua päätekoon ja organisaatiorikoksissa (RL 5:8)

vastuuasemassa olevasn henkilön tahallisuuden/

huolimattomuuden organisaation toiminnassa tehtyyn tekoon

Ks. myös RL 4:3, jonka mukaan tekijää ei rangaista

tahallisesta rikoksesta, jos tekoon olisi tekijän perustellusti

käsittämänä liittynyt oikeuttamisperuste

39

7. Rikosoikeudellinen syyllisyysperiaate … (jatkoa)

Syyllisyysperiaatteen asettamat minimiedellytykset

henkilön ymmärtämis- ja kontrollikyvylle (= ikäraja- ja

syyntakeisuusvaatimus, RL 3:4) ja itsehallintakyvylle (=

anteeksiantoperusteiden puuttuminen, ks. RL 4:2, 4:4.2,

4:5.2, 4:6.3 ja 45:26b) Tekijän toisintoimimismahdollisuus ja moitittavuus

syyllisyysperiaatteen ydinsisältönä Syyllisyysperiaate edellyttää, että tekijään voidaan tämän

tunnusmerkistönmukaisen teon johdosta kohdistaa

moitearvostelu; tekijä olisi voinut toimia toisin.

Syyllisyyden poistavat perusteet on lähtökohtaisesti

määritelty laissa, mutta syytetyn eduksi vaikuttava

vastuuvapausperuste voi kehittyä tavanomaisoikeudellisesti

40

8. Syyntakeisuus (RL 3:4)

Syyntakeisuus on osa rikosoikeudellisen vastuun

(syyllisyyden) arviointia Syyntakeisuus määrittyy negatiivisesti: onko käsillä

syyntakeettomuuden poistavia perusteita? Syyntakeettomuuden (mielentilan) arviointi:

Onko tekijällä tekohetkellä mielisairaudesta, syvästä

vajaamielisyydestä taikka vakavasta mielenterveyden tai

tajunnan häiriöstä johtuva psyykkinen poikkeavuustila

(psyykkinen kriteeri) ja

onko hän sen johdosta kykenemätön ymmärtämään tekonsa

tosiasiallista luonnetta tai oikeudenvastaisuutta taikka onko

hänen kykynsä säädellä käyttäytymistään sellaisesta syystä

ratkaisevasti heikentynyt (psykologis-normatiivinen kriteeri)

41

8. Syyntakeisuus (jatkoa)

Arvioinnin pohjana yleensä syytetyn mielentilan tutkimus Mielentilansa vuoksi rankaisematta jätetyn (tahdosta

riippumatta annettavan) hoidon tarve arvioidaan

mielenterveyslainsäädännön mukaisesti Alentuneesta syyntakeisuudesta on kysymys, jos tekijän

kyky ymmärtää tekonsa tosiasiallinen luonne tai

oikeudenvastaisuus taikka kyky säädellä

käyttäytymistään on psyykkisen poikkeavuustilan vuoksi

tekohetkellä merkittävästi alentunut; tämä vaikuttaa

sovellettavaa rangaistusasteikkoa lieventävästi muttei

sulje pois enimmäisrangaistuksen käyttöä (RL 6:8.3-4) Oikeuskäytännöstä ks. erit. KKO 1987:130, 1988:98,

2000:3 ja 2004:119, 2005:48 (surmaamistapauksia)

42

8. Syyntakeisuus (jatkoa)

KKO 2000:3:ssa vaimonsa ja kolme pientä lastaan surmanneella A:lla oli

persoonallisuushäiriö ja masentuneisuus, mutta hän oli toiminut johdonmukaisesti ja

määrätietoisesti. (Syyntakeinen)

KKO 1987:130:ssa vaimonsa surmanneella A:lla oli paranoia piirteitä saanut

mustasukkaisuus ; A oli kuitenkin kyennyt harkitsemaan tekoaan ja ymmärtänyt sen

merkityksen. (Alentuneesti syyntakeinen)

KKO 2004:119:ssä ammattirikollisten kerhon johtajan A:n, joka oli surmannut kerhon

jäsenen, ”käyttäytyminen ennen tekoa ja sen jälkeen, itse teosta ilmenevät seikat sekä

hänen suhtautumisensa teon jälkeen puhuvat sitä vastaan, että hänen kykynsä ymmärtää

tekonsa tosiasiallinen luonne tai oikeudenvastaisuus taikka säädellä käyttäytymistään olisi

hänen sairautensa tai persoonallisuushäiriönsä vuoksi ollut tekohetkellä merkittävästi

alentunut ja että hän siten olisi ollut täyttä ymmärrystä vailla” (Syyntakeinen)

Ks. myös erillistä diasarjaani Raimo Lahti: Syyntakeisuus (oppiaineen kotisivulla)

43

9. Syyksiluettavuus (RL 3:5)

Syyksiluettavuuden lajit tahallisuus ja tuottamus (RL

3:5.1) Erilaisia käsityksiä siitä, missä laajuudessa tahallisuus ja

tuottamus arvioidaan tunnusmerkistönmukaisuuden ja

missä määrin syyllisyyden yhteydessä Vaatimusnormi: rikoslaissa tarkoitettu teko on vain

tahallisena rangaistava, jollei toisin säädetty (RL 3:5.2) Sama sääntö koskee myös rikoslain ulkopuolista tekoa,

joskin 31.12.2003 mennessä annettuihin politiarikosten

rangaistussäännöksiin pätee tuolloisen oikeustilan

tavanomaisoikeudellinen sääntö, joka salli tuottamusrikos-

vastuun perustamisen lain tarkoitukseen (ks. RL 3:5.3)

Oikeuskäytännöstä ks. erit. KKO 1990:97, 2004:81

44

10. Tahallisuus ja tunnusmerkistöerehdys (RL 3:6; 4:1)

Tahallisuuden keskeissisältö: ”tieten tahtoen”; ts.

tahallisuus käsittää kognitiivisen ja volitiivisen elementin RL 3:6:n määrittely kattaa vain ns. seuraustahallisuuden

(ns. olosuhdetahallisuudesta vrt. RL 4:1) RL 3:6:n määrittelemät tahallisuuden lajit:

Dolus determinatus (tarkoitustahallisuus)

Dolus directus (varmuustahallisuus)

Todennäköisyystahallisuus

- Tekijä pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai

varsin todennäköisenä (= yli 50 %:n todennäköisyys)

Vrt. dolus eventualis (välinpitämättömyystahallisuus)

- Tekijä pitänyt seurausta varteenotettavana mahdollisuu-

tena ja hyväksynyt sen (Ehdotus 2000)

45

10. Tahallisuus ja tunnusmerkistöerehdys (jatkoa)

Tunnusmerkistöerehdys (RL 4:1) on ns. olosuhde-

tahallisuuden kääntöpuoli: tekijä ei ole teon hetkellä selvillä

kaikkien niiden seikkojen käsilläolosta, joita rikoksen

tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää, tai hän erehtyy

sellaisesta seikasta Olosuhdetahallisuuden positiivisen määrittelyn

poisjättämisen taustalla huoli siitä, että RL 3:6:n mukainen

tahallisuuden määrittely tiukentaisi tulkintaa etenkin

talousrikoksissa; lainsäädäntöratkaisu kompromissi Oikeuskäytännöstä ks. erit. KKO 1978 II 24 ja 111, joilla

omaksuttiin todennäköisyystahallisuus; olosuhdetahalli-

suudesta/tunnusmerkistöerehdyksestä ks. mm. KKO 1984

II 129-130, 1995:64, 2001:117, 2005:17, 2006:26 ja 64

46


Olosuhdetahallisuuden lähempää tarkastelua: Tahallisuus suhteessa muihin seikkoihin, joita rikoksen

tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää, kuin seuraukseen

on olosuhdetahallisuutta: positiivinen määrittely puuttuu

RL:sta, mutta RL 4:1:n tunnusmerkistöerehdystä koskevan

säännöksen perusteella vaatimus määrittyy negatiivisesti

- Fränden (Yleinen rikosoikeus s. 133) mukaan on neljä

vaihtoehtoa tulkita RL 4:1:tä; hän puoltaa ns. tasapaino-

tahallisuutta (vähintään 50 %) alarajaksi

- Omasta mielestäni on riittävää, että tekijä on pitänyt ko.

seikan olemassaoloa varteenotettavana ja suhtautunut

siihen välinpitämättömästi (näin esittelijä KKO 2006:64)

- KKO 2006:37, 64: alaraja kuten seuraustahallisuudessa

47


- KKO 2006:26: Verovelvollinen oli veroilmoituksessa

jättänyt ilmoittamatta myymiensä arvopapereiden

luovutusvoitot. Kysymys hänen syyllistymisestään

veropetokseen. (Ään.)

- Ks. tästä tenttitap. 16/31.5.2007a.

- KKO 2006:64: Törkeästä huumausainerikoksesta

syytetyt vastaajat olivat toimeksiantajaltaan saamiensa

ohjeiden mukaisesti kuljettaneet reppua, jossa oli suuri

määrä amfetamiinia. He kiistivät tienneensä repussa

olleen huumausaineen laatua ja siten vaarallisuutta.

Kysymys tahallisuuden arvioinnista. (Sovellettiin

todennäköisyystahallisuuden käsitettä.)

48

11. Tuottamus (RL 3:7)

Tuottamussäännöksessä määritellään tuottamus ja törkeä

tuottamus (RL 3:7.1-2) Tuottamuksen määrittelystä ilmenee toisaalta

objektiivisesti arvioitava huolellisuusvelvollisuuden

rikkominen (ns. teon huolimattomuus) ja toisaalta tekijän

subjektiivinen huolimattomuus (ks. RL 3:7.1) Teon huolimattomuuden tärkeimmät elementit

Kielletty riski

- Lainsäädännössä määritelty sallitun ja kielletyn riskin

raja (liikennesäännöt, työturvallisuusmääräykset)

- Epäviralliset normit ja alalla hyväksyttävä tapa

- Viimekätinen mittapuu: normaalilla tavalla huolellinen

henkilö (vrt. bonus pater familias)

49

11. Tuottamus (jatkoa)

- Hyötyjen ja haittojen punninta

- Vrt. sallittu riski: vaaran vähentäminen, ”sosiaaliadek-

vaatti” toiminta (urheilu, terveydenhuolto)

Kielletyn riskinoton relevanssi seurauksen syntymiselle

- Vrt. kausaaliyhteyden ja riskin korottaminen arviointiin;

ks. erit. KKO 1984 II 224, 1987:3

- Myöhemmät tai samanaikaiset osasyyt; KKO 2004:16

Seurauksen ennalta arvattavuus; KKO 2007:62 (ttap. 18)

Erityistilanteita, joita varten muotoutunut vastuun rajoituksia

- Luottamusperiaate mm. tieliikenteessä

- Toisen rikoksen tuottamuksellinen edistäminen

- Tahallisen itsensä vaarantamisen edistäminen

- Yhteinen riskinotto

50


Tekijän (subjektiivinen) huolimattomuus: yksilöivä

syyllisyysmoite Itsetietoinen tuottamus (culpa luxuria) ja itsetiedoton

tuottamus (negligentia)

Huom. etenkin itsetiedoton tuottamus ja ryhtymistuottamus;

vrt. syyllisyysperiaatteen edellyttämä kyky ja tilaisuus toimia

toisin ja kontrolloidun teon vaatimus

Törkeä tuottamus (RL 3:7.2): kokonaisarvostelu, jossa

otetaan huomioon

rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys,

vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen

todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja

tekijään liittyvät olosuhteet

51


Oikeuskäytäntöä

- KKO 1984 II 224: Uittotyössä ollut henkilö, jollei ei ollut varattu henkilökohtaiseksi suojavälineeksi

pelastusliivejä, oli veneestä pudottuaan hukkunut. Kun voitiin pitää sangen epätodennäköisenä, että

asianmukaisten pelastusliivien antaminen uittotyöntekijöiden käyttöön olisi estänyt syntyneen

seurauksena, puutavarayhtiön toimitusjohtaa ja uittotyömaan vastuunalaista työnjohtajaa, jotka kumpikin

tuomittiin työturvallisuuslain säännösten rikkomisesta, vastaan kuolemantuottamussyyte hylättiin. (Ään.)

- KKO 1987:3: A:n kuljettama auto törmäsi pysäkille pysähtyneen linja-auton edestä maantielle

juosseeseen lapseen seurauksin, että lapsi kuoli. Koska A oli linja-autoa lähestyessään laiminlyönyt

vähentää nopeutta ja siirtyä mahdollisuuksien mukaan keskitielle päin ja siten erityisesti varoa, hänen

tuomittiin liikenteen vaarantamisesta. Syyte kuolemantuottamuksesta sitä vastoin hylättiin, koska lapsen

tulo tielle linja-auton edestä oli ollut niin yllättävä, että onnettomuus todennäköisesti olisi seurannut

varotoimenpiteistä huolimatta.

52

12. Vastuuvapausperusteet; erehdys (RL 4:1-3)

Tunnusmerkistöerehdys (RL 4:1) Ns. olosuhdetahallisuuden kääntöpuoli (vrt. edellä 9.)

Tuottamuksellinen rikosvastuu tulee kyseeseen

Normatiiviset tunnusmerkistöntekijät: maallikon

”paralleeliarvotus” riittävä; vrt. soveltamiserehdys

Kieltoerehdys (RL 4:2) Tekijä erehtyy pitämään tekoaan sallittuna

Syyllisyyden poistava eli anteeksiantoperuste: ”ilmeisen

anteeksiannettava seuraavien seikkojen vuoksi”

- lain puutteellinen tai virheellinen julkaiseminen

- lain sisällön erityinen vaikeaselkoisuus

- viranomaisen virheellinen neuvo tai

- muu näihin rinnastettava seikka

53

12. Erehdys (jatkoa)

Ks. erit. KKO 1971 II 77, 1985 I 2, 1986 II 37, 2000:113,

2005:27 ja 126, 2006:70, 2007:17 ja 87

Vastuusta vapauttavaa seikkaa koskeva erehdys (RL 4:3) Tekijä (perustellusti) erehtyy vastuuvapausperusteen (RL

4:4-6) käsilläolosta:

- Putatiivihätävarjelu

- Putatiivipakkotila

- Putatiivinen voimakeinojen käyttö

Ei rangaista tahallisesta rikoksesta; tuottamuksellinen

rikosvastuu tulee kyseeseen

Vastuuvapausperusteen rajoja koskeva erehdys arvioidaan

kieltoerehdyksenä

Ks. erit. KKO 1982 II 159

54


Kielto- ja tunnusmerkistöerehdyksen rajankäynti Erehtyminen teon tunnusmerkistöön kuuluvasta

tosiseikasta eli teko-olosuhteesta (mitä on tapahtumassa,

mikä on tilanne?) vs. oikeudenvastaisuudesta (saako näin

ylipäänsä tehdä?). Rajanvedolla on huomattava

käytännön merkitys, koska kieltoerehdys rajoittaa

rangaistavuutta selvästi tiukemmin kriteerein eli

harvemmin kuin tunnusmerkistöerehdys. Ongelmallisia rajatapauksia oikeudellista arvottamista

vaativat eli normatiiviset tunnusmerkistöntekijät ja ns.

soveltamiserehdystilanteet (miten tämän teon laillisuutta

tulisi tämän pykälän nojalla tulkita?).

55

12. Erehdys, oikeuskäytäntöä (jatkoa)

Tunnusmerkistöerehdys:

– Erehtyminen tiettyjen tuloerien (korkojen) veronalaisuudesta. Ks. KKO 1984 II 129 ja 130:

syytetyillä katsottiin olleen tahallisuuden edellyttämä tietoisuus korkojen merkityksestä niiden

veronalaisuuden kannalta.

– Erehtyminen maahantuotujen filmien epäsiveellisyydestä. Ks. KKO 1987:132: tahallisuuden

katsottiin puuttuvan, koska syytetyt olivat riittävän huolellisesti pyrkineet välttämään epäsiveellisiä

filmejä ja antaneet filmit tullitarkastukseen.

– Määrätynlaisten suurentavien silmälasien vähittäismyyntiä pidettiin luvattomansa optikon toimen

harjoittamisena. Kun syytetyillä oli ollut perusteltua aihetta uskoa, etteivät lasit olleet ao.

lainkohdassa tarkoitettuja, myyntiä ei luettu heidän syykseen tahallisena rikoksena. KKO 1989:125.

– Reserviläisen erehtyminen kertausharjoitukseen saapumisajankohdasta. Kyse ei ollut tahallisesta

luvattomasta poissaolosta. Ks. KKO 2005:126.

56


– Tutkintapyynnön ja lastensuojeluilmoituksen tekeminen vihjauksin toisen syyllistymisestä seksuaali- ja

muihin rikoksiin ilman että on pyrkinyt varmistumaan ilmoittamiensa seikkojen todenperäisyydestä. Ks.

KKO 2006:10: ilmoittajan katsottiin syyllistyneen kunnianloukkaukseen. Kieltoerehdys:

– Virheellistä käsitystä lain sisällöstä pidettiin anteeksiannettavana ja syyte luvattomasta

ammattimaisen moottoriajoneuvon harjoittamisesta hylättiin. KKO 1985 I 2 ja 1986 II 37.

– Vaikka syytetyllä oli työnantajaliitosta hankitun selvityksen perusteella voinut olla sellainen käsitys,

ettei työsuojeluvaltuutetulla ollut erityistä irtisanomissuojaa, ei hänen erehdystään, huomioon ottaen

hänen asemansa työnantajan talousjohtajana ja työsuojelupäällikkönä ja irtisanomissäännösten selvä

sisältö, voitu pitää anteeksiannettavana. KKO 2000:113.

– Luvaton pyynti. Kun syytetyltä oli elinkeinonharjoittajana oli voitu edellyttää toimintansa

luvanvaraisuuden selvittämistä ja kun kalastuslain ko. säännös ei ollut erityisen vaikeaselkoinen ja

asiassa ollut esitetty selvitystä syytetyn mahdollisesti saamasta viranomaisen virheellisestä neuvosta,

käsillä ei ollut kieltoerehdys. KKO 2006:70.

57


– Kaava-alueella suoritetuilla metsänhakkuilla toteutettu ympäristön turmeleminen. Laki ei ole

em. kysymysten osalta erityisen vaikeaselkoinen eikä viranomainen ollut antanut toimenpiteisiin

suostumusta tai virheellistä neuvoa. Käsillä ei ollut kieltoerehdys. KKO 2006:88.

– Kuljettaja oli käyttäessään ajoneuvoa liikenteessä ennen vian korjaamista syyllistynyt

ajoneuvorikkomukseen eikä hänen mahdollista erehtymistään teon sallittavuudesta pidetty

kieltoerehdyksen edellytykset täyttävänä (ilmeisen anteeksiannettavana). KKO 2007:17.

– Jokamiehen kiinni-oikeuden yhteydessä sallittavan voimakeinon puolustettavuuden rajoista

erehtymistä ei pidetty kieltoerehdyksen edellytykset täyttävänä. KKO 2007:87.

- K järjesti yhtiönsä nimissä pilkkikilpailun. Saatujen kalojen kokonaispainoon perustuvien

palkintojen lisäksi jokainen saatu kilpailukala oikeutti kalan painon mukaan määräytyvään raha-

tai tavarapalkintoon. Jälkimmäistä palkintoperustetta pidettiin arpajaislaissa tarkoitetulla tavalla

sattumaan perustuvana. Koska arpajaisten toimeenpanoon ei ollut ollut lupaa, K:n katsottiin

syyllistyneen arpajaisrikokseen. Kysymys myös kieltoerehdyksestä. (Ään.) KKO 2008:119.

58

13. Hätävarjelu

Hätävarjelu (RL 4:4) Oikeuttamisperusteena

- Aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman

hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko

- Teko ei ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä

kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan

huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus,

puolustautujan ja hyökkääjän henkilö ja muut olosuhteet

Anteeksiantoperusteena (hätävarjelun liioittelu)

- Puolustuksessa ylitetty hätävarjelun rajat

- Olosuhteet sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut

vaatia muunlaista suhtautumista …

Ks. erit. KKO 1988:49, 1997:84 ja 182, 2000:90, 2004:75

59

13. Pakkotila

Pakkotila (RL 4:5) Pakkotila oikeuttamisperusteena

- Oikeudellisesti suojattua etua uhkaavan välittömän ja

pakottavan vaaran torjumiseksi tarpeellinen teko

- Jos teko kokonaisuutena arvioiden puolustettava, kun

otetaan huomioon pelastettavan edun ja teolla

aiheutetun vahingon ja haitan laatu ja suuruus, vaaran

alkuperä sekä muut olosuhteet

- Intressipunninta: pelastettava etu olennaisesti

uhrattua suurempi,

- Lievempi arviointi, jos vaara uhkaa

vahingonkärsijän itsenä taholta (defensiivinen

pakkotila)

60

13. Pakkotila (jatkoa), voimakeinojen käyttö

Pakkotila anteeksiantoperusteena

- Oikeudellisesti suojatun edun pelastamiseksi tehty teko

ei oikeutettu

- Tekijältä ei kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista

suhtautumista …

Ks. KKO 1983 II 159, 2002:97, 2008:105 (tenttitap. 24)

Pakkotilaa lähellä olevia, laissa sääntelemättömiä

vastuuvapausperusteita Velvollisuuksien kollisio

Pakottavat olosuhteet (Ehdotus 2000)

Voimakeinojen käyttö (RL 4:6) Oikeudesta käyttää voimakeinoja säädetään erikseen

Voimakeinojen käyttö oikeuttamisperusteena

61

13. Voimakeinojen käyttö (jatkoa), kiinniotto-oikeus, itseapu

- Voimakeinojen käytön tarpeellisuus ja puolustettavuus

Voimakeinojen käyttö anteeksiantoperusteena

- Voimakeinojen käytön rajat ylitetty

- Painavin perustein katsottavissa, ettei tekijältä olisi

kohtuudella voinut vaatia muunlaista suhtautumista …

Ks. erit. KKO 1984 II 127, 1990:136, 1993:50, 2004:75

Esim.: Jokamiehen kiinniotto-oikeus; KKO 2007:87

Itseapu (PakkokeinoL 1:2a); vrt. RL 17:9 Rikoksen kautta kadotetun irtaimen omaisuuden takaisin

hankkimisessa turvauduttava viranomaisen apuun

Toimet tällaisen omaisuuden takaisin ottamiseksi sallittu

- jos omaisuus rikoksen kautta menetetty ja sen takaisin

ottamiseen ryhdytty välittömästi tai

62

13. Itseapu, esimiehen käsky

- jos omaisuus otetaan oikeudettomasti hallussa pitävältä

- eikä saatavilla ollut riittävää ja oikea-aikaista

viranomaisapua

- lisäksi voimakeinojen käytön tarpeellisuus- ja

puolustettavuusvaatimusten täytyttävä

Esimiehen käsky (RL 45:26b) Esimiehen käsky ei lähtökohtaisesti vapauta vastuusta (ks.

erit. Kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön 33

art.), joskin tulee kyseeseen anteeksiantoperusteena

Käskynalainen tuomitaan

- jos käsittänyt toimivansa lain- ym. vastaisesti tai

- jos olisi pitänyt ymmärtää käskyn ja teon

oikeudenvastaisuus …

63

13. Loukatun suostumus; ”oikeudettomasti” yms.

Loukatun suostumus Laissa sääntelemätön vastuuvapausperuste; vrt. Frände:

tunnusmerkistönmukaisuuden kysymys

Suostumuksen hyväksyttävyys vaihtelee

rikostyyppikohtaisesti

Suostumuksen kelvollisuudelle asetettavat vaatimukset

- Ks. KKO 2001:7

”Oikeudettomasti”, ”luvattomasti” -ilmaisut

rikostunnusmerkistöissä Tunnusmerkistönmukaisuuden ja oikeudenvastaisuuden

poistavien perusteiden raja-alueella

Vastuuvapausperusteet eivät ilmene tyhjentävästi

lainsäädännöstä

64

13. Vastuuvapausperusteita koskevaa oikeuskäytäntöä

KKO 2004:75. Poliisimiehet A, B ja C olivat poliisikoiran kanssa ajaneet takaa miestä, joka oli määrä toimittaa psykiatriseen hoitoon. Poliisimiesten tavoitettua miehen tämä

oli kääntynyt ja tullut vesuri lyöntiasentoon kohotettuna kohti poliisikoiraa ja A:ta. B oli ampunut miestä kahdesti jalkaan. Koiran kaadettua miehen tämä oli koiran

tainnutettuaan ollut kohottautumassa vesurin kanssa, jolloin A oli ampunut häntä kerran. Mies oli myöhemmin kuollut A:n ampumasta luodista saamiinsa vammoihin.

Poliisimiehille luettiin syyksi, B:lle hätävarjelun liioitteluna tehty pahoinpitely ja A:lle hätävarjelun liioitteluna tehdyt pahoinpitely ja kuolemantuottamus. (Ään.)

Menettelyä ei luettu A:n ja B:n syyksi erikseen virkavelvollisuuden rikkomisena.

KKO 2008:105 (= tenttitapaus 24/27.4.2009/1): ei pakkotilaa seuraavanlaisin perusteluin:

“22. Hanhien ulkonapitokiellon vaatimiin järjestelyihin ei ole ollut paljonkaan aikaa sen jälkeen, kun A on saanut tiedon puheena olevan asetuksen antamisesta. Toisaalta ei

ole uskottavaa, että ulkonapitokielto olisi tullut siipikarjankasvatusta elinkeinonaan harjoittavalle A:lle täydellisenä yllätyksenä. Alan elinkeinonharjoittajan ennakoitavissa on

täytynyt olla paitsi se mahdollisuus, että lintuinfluenssan tarttumisvaaraa pyritään myös viranomaismääräyksin torjumaan estämällä siipikarjan ja luonnonvaraisten lintujen

väliset kosketukset, myös se, että hänenkin siipikarjansa saattaa tällöin olla juuri viranomaisten määrittelemällä riskialueella. Näin ollen on todennäköistä, että A olisi

ainakin jossakin määrin jo etukäteen voinut omalla kohdallaan varautua mahdollisen ulkonapitokiellon voimaantuloon.

23. Hanhien sisälläpito olisi käytännössä ollut mahdollista ainakin silloin, jos A olisi vähentänyt lintujen

lukumäärää teurastamalla niistä osan. Näin hän ei ole tehnyt, koska teurastus olisi merkinnyt hänelle

taloudellista tappiota ja sitä vastaavan korvauksen saamista hän on taas pitänyt epävarmana.

Korvauksen saamisen epävarmuus on kuitenkin kuulunut hänen harjoittamansa elinkeinon taloudellisiin

riskeihin. Päästämällä hanhet ulos hän on rikkonut yleisvaarallisena pidetyn eläintaudin torjumiseksi

annettua määräystä ja siten tietoisesti lisännyt taudin leviämisriskiä. Tekoa ei voida puolustaa

eläinsuojelullisilla näkökohdilla. Vertaillessaan hanhien ulkonapitokiellon A:n elinkeinotoiminnalle

aiheuttamaa sinänsä merkittävää haittaa siihen vaaraan, jota hänen eläintaudin leviämisriskiä lisäävä

tekonsa on merkinnyt koko yhteiskunnalle, Korkein oikeus ei pidä A:n menettelyä kokonaisuutena

arvioiden puolustettavana eikä siten pakkotilatekona sallittuna. Asiassa ei ole myöskään käynyt ilmi

sellaisia A:n henkilöön tai olosuhteisiin liittyviä seikkoja, joiden perusteella häneltä ei olisi kohtuudella

voitu vaatia muunlaista suhtautumista.

65

13. Vastuuvapausperusteita koskevaa oikeuskäytäntöä (jatkoa)

että lintuinfluenssan tarttumisvaaraa pyritään myös viranomaismääräyksin torjumaan estämällä

siipikarjan ja luonnonvaraisten lintujen väliset kosketukset, myös se, että hänenkin siipikarjansa

saattaa tällöin olla juuri viranomaisten määrittelemällä riskialueella. Näin ollen on todennäköistä,

että A olisi ainakin jossakin määrin jo etukäteen voinut omalla kohdallaan varautua mahdollisen

ulkonapitokiellon voimaantuloon.

23. Hanhien sisälläpito olisi käytännössä ollut mahdollista ainakin silloin, jos A olisi vähentänyt

lintujen lukumäärää teurastamalla niistä osan. Näin hän ei ole tehnyt, koska teurastus olisi

merkinnyt hänelle taloudellista tappiota ja sitä vastaavan korvauksen saamista hän on taas pitänyt

epävarmana. Korvauksen saamisen epävarmuus on kuitenkin kuulunut hänen harjoittamansa

elinkeinon taloudellisiin riskeihin. Päästämällä hanhet ulos hän on rikkonut yleisvaarallisena

pidetyn eläintaudin torjumiseksi annettua määräystä ja siten tietoisesti lisännyt taudin

leviämisriskiä. Tekoa ei voida puolustaa eläinsuojelullisilla näkökohdilla. Vertaillessaan hanhien

ulkonapitokiellon A:n elinkeinotoiminnalle aiheuttamaa sinänsä merkittävää haittaa siihen

66

13. Vastuuvapausperusteita koskevaa oikeuskäytäntöä (jatkoa)

vaaraan, jota hänen eläintaudin leviämisriskiä lisäävä tekonsa on merkinnyt koko yhteiskunnalle,

Korkein oikeus ei pidä A:n menettelyä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana eikä siten

pakkotilatekona sallittuna. Asiassa ei ole myöskään käynyt ilmi sellaisia A:n henkilöön tai

olosuhteisiin liittyviä seikkoja, joiden perusteella häneltä ei olisi kohtuudella voitu vaatia

muunlaista suhtautumista.”

KKO 2007:87 (ks. tenttitapaus 26/12.8.2009/2). Kiinniotettava rikoksentekijä oli kiinniottajalle

entuudestaan tuttu. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että

pahoinpitelyn kohteeksi joutuneella henkilöllä oli ollut jokamiehen kiinniotto-oikeus, mutta

pippurikaasun suihkuttaminen ei ollut voimakeinona tarpeellinen ja puolustettava. Kiinniottajan

katsottiin syyllistyneen pahoinpitelyyn.

67

14. Yritys ja valmistelu

Yleistä yrityksestä Yrityksestä rangaistaan vain, jos se on erikseen säädetty

rangaistavaksi (RL 5:1.1)

Yritys on rangaistuksen vähentämisperuste, paitsi jos yritys

on rikostunnusmerkistössä rinnastettu täytettyyn tekoon (RL

5:1.3; 6:8)

Yrityksen rangaistavuus edellyttää tahallisuutta

Yrityksen objektiivisen tunnusmerkistön edellytykset: Tekijä on ”aloittanut rikoksen tekemisen” (RL 5:1.2), ts.

ryhtynyt konkreettisiin toimiin rikoksen tunnusmerkistön

toteuttamiseksi; vrt. täytäntöönpanotoimen aloittaminen

Tekijä on saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä tai

sellainen vaara on jäänyt syntymättä satunnaisista syistä

68

14. Yritys ja valmistelu (jatkoa)

- Konkreettinen vaara rikoksen täyttymisestä

- Lisäksi rangaistavaa kelvoton yritys abstraktisen vaaran

tyyppisissä tilanteissa: johtaako normaali arvio tekijän

kannalta ennakolta pitämään yrityksen vaarattomuuden

perustaneita seikkoja satunnaisina

Rajanvetoa täytetyn rikoksen ja valmistelun suuntaan

- Valmistelusta säädetään aina erikseen omina

rikostunnusmerkistön kuvauksina

Ks. erit. KKO 1985 II 8, 1988:54, 1988:109, 1993:103,

1999:102, 2004:71, 2008:81 (tenttitap. 25a/28.5.2009/2)

Yrityksestä luopuminen ja tehokas katuminen (RL 5:2) Henkilökohtainen vastuuvapausperuste

Ks. erit. KKO 2002:12, 2005:63 ja 144, 2008:81 (ttap. 25a)

69

14. Yritys ja valmistelu (jatkoa)


KKO 1988:109. A oli anastamistarkoituksessa tunkeutunut autoihin. Hän ei ollut joko

löytänyt anastamisen arvoista omaisuutta tai saanut haluamiaan laitteita irroitetuksi

autoista. Katsottiin, ettei A ollut omasta tahdostaan luopunut täyttämästä rikosta, ja hänet

tuomittiin rangaistukseen varkauden yrityksistä. Ään.

KKO 2004:71. Vuonna 1949 syntynyt mies oli 11-vuotiaalle tytölle lähettämissään

sähköpostiviesteissä käyttänyt ilmaisuja, jotka osoittivat, että hän oli pyrkinyt

seksuaaliseen kanssakäymiseen. Kysymys siitä, täyttyikö lapsen seksuaalisen

hyväksikäytön yrityksen tunnusmerkistö. (Ään.)

70

15. Osallisuus ja ”organisaatiorikokset”

Tekijäntoimi ja osallisuus (RL 5:3-6) Rikoskumppanuus, välillinen tekeminen,

yllytys ja avunanto (= varsinainen osallisuus)

Varsinainen osallisuus aksessorista päätekoon, tahallista

myötävaikutusta tahalliseen tekoon

Rikoskumppanuus (RL 5:3) Kaksi tai useammat ”yhdessä tekevät” rikoksen

Yhteisymmärryksessä; työnjaon mukainen osuus rikoksen

toteuttamisessa olennainen ja osuuden täyttämistä pidettävä

kokonaisuuden kannalta merkityksellisenä (vrt. Frände:

teonherruus)

Välillinen tekeminen (RL 5:4; uusi säännös) Tahallinen rikos tehdään toista välikappaleena käyttäen

71

15. Osallisuus (jatkoa)

Välikappale syyntakeeton tai häneltä puuttuu tahallisuus tai

muu rikosvastuun edellytys

Yllytys ja avunanto (RL 5:5-6) Yllytys on tahallista taivuttamista toisen tahalliseen

rikokseen, rikoksentekopäätöksen aikaansaaminen

Avunanto on tahallista auttamista ennen toisen tahallista

rikosta tai sen aikana; avunanto rangaistuksen

vähentämisperuste (RL 6:8)

Erityiset henkilöön liittyvät olosuhteet (RL 5:7) Ko. olosuhteen vaikutus henkilökohtainen (esim. RL 21:4)

Osallisuus ns. erikoisrikokseen rangaistavaa (RL 5:7.2)

Ks. erit. KKO 1974 II 82, 1975 II 40, 1988:42, 1995:119,

2000:112, 2004:72, 2005:144, 2008:18

72



KKO 1995:119. A:n sovittua X:n pojan kanssa X:n surmaamisesta palkkiota vastaan ja

luvattua osan palkkiosta B:lle tämä oli lupautunut osallistumaan X:n surmaamiseen. Sen

jälkeen A ja B olivat yhdessä ainakin kaksi kertaa käyneet tutustumassa X:n

asuinolosuhteisiin ja valmistaneet surma-aseessa käytetyt patruunat. Tekoyönä he olivat

yhdessä katkaisseet X:n taloon johtavan puhelinjohdon. Tämän jälkeen B oli odottanut

A:ta, joka oli yksin käynyt ampumassa X:n, talon lähistölle pysäköidyssä autossa, toiminut

paikalta poistuttaessa auton kuljettajana ja osallistunut rikoksen tekemisessä käytettyjen

välineiden hävittämiseen. Kun X:n surmaaminen oli toteutettu yhteisen suunnitelman

mukaisesti tarkoituksin saada teosta luvattu palkkio ja B:n osuus rikoksen toteuttamisessa

oli kokonaisuutta tarkastellen ollut huomattava, B tuomittiin murhasta tekijänä.

KKO 2000:112. Poliisimiehet olivat C:n välityksellä tilanneet D:ltä huumausainetta.

Poliisimiehiä vastaan ajettu syyte yllytyksestä huumausainerikokseen hylättiin, koska

73


poliisimiehet olivat estäneet rikoksen toteutumisen pidättämällä D:n tämän tullessa

luovuttamaan huumausainetta C:lle. Poliisimiesten katsottiin käyttäneen kiellettyä

menettelytapaa ja siten syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen. (Ään.)

KKO 2008:18. Suomeen oli tuotu useana eri kertana suuret määrät savukkeita, joita ei ollut

ilmoitettu tullille ja joista siten ei ollut määrätty tulleja eikä veroja. M ja V olivat Suomessa

kuljettaneet pakettiautoja, joihin oli lastattu mainittuja laittomasti maahantuotuja

savukkeita. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsottiin, ettei M:n ja

V:n menettelyä ollut aihetta arvioida laittomasta maahantuonnista erillisenä toimintana,

vaan että he olivat toimineet salakuljetusketjussa rikoskumppaneina ennen heitä

toimineiden tekijöiden kanssa. M ja V tuomittiin törkeistä veropetoksista.

74

15. Osallisuuden laajennukset ja ”organisaatiorikokset”

Osallisuusvastuun uusia laajennuksia Ks. erit. RL 17:1a, 34a luku

Oikeushenkilön puolesta toimiminen (RL 5:8, uutuus) Säännöksellä selvennettiin, että oikeushenkilön toiminnassa

tehdystä rikoksesta vastuu voidaan kohdentaa

oikeushenkilön puolesta toimivaan, vaikkei tämä täytä

tekijälle asetettu erityisiä (erikoisrikoksen) ehtoja

Samalla selvennettiin, että muodollisessa orgaaniasemassa

olevaan rinnastetaan oikeushenkilössä tosiasiallista

päätösvaltaa käyttävä; oikeuskäytännössä samoin erit. KKO

2001:86-87 (huom. myös jo KKO 1988:95)

Rikosvastuun kohdentamisen erityissäännöksiä erit. RL

30:9-10, 47:7 ja 48:7

75

15. ”Organisaatiorikokset” (jatkoa)

Rikosvastuun kohdentamisessa kyse – paitsi RL 5:8:n –

epävarsinaista laiminlyöntiä (RL 3:3) ja osallisuutta

koskevien säännösten soveltamisesta organisaatioissa

tehtyihin rikoksiin; ks. erit. KKO 2005:27 (tenttitap. 15)

Vastuuaseman määritykseen haetaan lisäksi johtoa ao.

organisaatiomuotoja ja niiden toimielimiä koskevista

huolellisuus- ja toimintavelvollisuuksien sekä tehtävien- ja

vastuunjaon normeista (ks. erit. uOYL 6:2.1, 6:17.1)

Erityiskysymyksenä toimivallan ja vastuun delegoiminen:

miten vaikuttaa johtoelimeen kuuluvan vastuuseen?

Ks. KKO 1986 II 69, 1987 II 122, 2005:27; 1981 II 25, 1982 II

66, 1986 II 116, 1992:159, 1993:162, 1995:107, 2007:62

Ks. tarkemmin R. Lahden talousrikosdiat (oppiaineen sivulla)

76

15. ”Organisaatiorikokset” (jatkoa)

Oikeushenkilön rangaistusvastuu (RL 9 luku) Tämän vastuun sovellettavuudesta säädetään erikseen

Syyksilukemisen rakenne: ensisijaisesti rikosoikeudellisen

isännänvastuun sovellus, joskin myös ”yhteisösyyllisyyden”

piirteitä (ks. RL 9:2-3)

- Oikeushenkilö tuomitaan, jos ”rikos katsotaan

oikeushenkilön toiminnassa tehdyksi” (tämän perustaa

sekin, että rikoksen on tehnyt työntekijä ja vaikkei tekijää

saada selville)

- Oikeushenkilön orgaani on myötävaikuttanut rikokseen

tai ainakin oikeushenkilön velvollisuuksia rikottu

Ks. KKO 2002:39, 2008:33 (= ttap. 22), 2009:1 (ttap. 27)

77

16. Eurooppalainen rikosoikeus

Eurooppaoikeuden rikosoikeusulottuvuus Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus ja kansainvälistä

rikosoikeudenhoitoa koskevat sopimukset

Euroopan unionin oikeusjärjestys ja siinä tapahtuva kehitys

(huom. Lissabonin sopimus, 2008/C 115/01)

- Amsterdamin sopimukseen perustuva jako I pilariin

(yhteisöoikeus) ja III pilariin (poliisiyhteistyö ja

oikeudellinen yhteistyö

- Euroopan yhteisöllä ei lähtökohtaisesti rikosoikeudellista

toimivaltaa (vrt. kuitenkin asia C-176/03, komissio v.

neuvosto, t. 13.9.2005 ja C-440/05, 23.10.2007)

- Lissabonin sopimuksen 83 artikla

78

16. Eurooppalainen rikosoikeus (jatkoa)

- EU:n III pilarin instrumentit: erit. yleissopimukset ja

puitepäätökset, jotka on saatettava kansallisesti voimaan

- Suuntana yhtäältä EU:n jäsenvaltioiden rikosoikeuden

lähentäminen ja toisaalta vastavuoroisen tunnustamisen

periaatteen vahvistaminen (huom. erit. eurooppalainen

pidätysmääräys sekä KKO 2005:139 ja 2008:118)

EU-oikeuden vaikutus Suomen rikosoikeuteen Kriminaalipolitiikka

Lainsäädännön taso

- Rikostunnusmerkistöt ja rangaistusuhat

Lain sovellukset

- Poissulkeva tai supistava vaikutus (KKO 2006:1, vrt.

KKO 2005:27, 2007:11); tulkintavaikutus (KKO 2007:1)

79



KKO 2006:1. Yhtiö oli tuonut toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta koneen, joka oli

varustettu CE-merkinnällä ja EY-vaatimustenmukaisuusvakuutuksella. Kone oli luovutettu

edelleen työnantajalle. Kysymys maahantuojan työturvallisuutta koskevista

velvollisuuksista ja maahantuojayhtiön toimitusjohtajan rikosoikeudellisesta vastuusta, kun

konetta käytettäessä oli aiheutunut työntekijälle tapaturma.(Ään.)

KKO 2005:27 (= tenttitapaus 15/27.4.2007/1) Ahvenanmaan Raha-automaattiyhdistys oli

Ahvenanmaan maakunnasta käsin toimeenpannut internetissä vedonlyöntejä ja raha-

arpajaisia siten, että myös valtakunnassa asuvat pelaajat voivat ottaa osaa näihin

rahapeleihin. Korkeimman oikeuden tuomiossa lausutuilla perusteilla katsottiin, että

arpajaiset oli toimeenpantu myös valtakunnassa. Yhdistyksen toimitusjohtajan,

markkinointipäällikön ja hallituksen puheenjohtajan katsottiin syyllistyneen

arpajaisrikokseen.

80


KKO 2007:11. Alkoholilaissa säädetty järjestelmä, jonka mukaan toisesta Euroopan

yhteisön valtiosta peräisin olevan väkiviinan maahantuonti edellyttää erityistä lupaa, ei ollut

ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa. Väkiviinaa luvatta maahan tuoneiden vastaajien

tuomitsemiselle rangaistukseen alkoholilain (459/1968) 82 ja 87 §:n nojalla

ammattimaisesta alkoholipitoisen aineen salakuljetuksesta ei siten ollut Euroopan yhteisön

oikeudesta johtuvaa estettä.

KKO 2007:1. A oli vajaan puolentoista vuoden aikana myynyt lukuisissa erissä

huumausainetta ja tuomittu rangaistukseen törkeästä huumausainerikoksesta.

Menetettäväksi tuomittavaa rikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä määrättäessä

huumausaineiden myyntihintojen yhteismäärästä ei vähennetty niiden ostohintoja.

Kysymys myös muista seikoista, jotka oli otettava huomioon hyötyä määrättäessä, sekä

menettämisseuraamuksen kohtuullistamisesta. (Ään.)

81

17. Kansainvälinen rikosoikeus

Kansainvälinen rikosoikeus kansainvälisoikeudelliselta

kannalta Ylikansallinen rikosoikeudenhoito: kansainväliset

rikostuomioistuimet ja niissä sovellettava oikeus (tapa- tai

sopimuspohjainen); vrt. toisiinsa ICTY ja ICC

Suomen kansainvälinen rikos- ja rikosprosessioikeus Suomen rikosoikeuden soveltamisala (RL 1 luku)

Kansainvälinen rikosoikeudenhoito (rikoksentekijän

luovuttaminen ja muu valtioiden välinen oikeusapu,

rikosoikeudenkäynnin ja rangaistustuomioiden

täytäntöönpanon siirtäminen)

Kansainvälisen sopimus- ja tapaoikeuden vaikutus Suomen

rikosoikeuteen; dualistinen järjestelmä; RL 11 luku (212/08)

82

17. Kansainvälinen rikosoikeus (jatk.)

5. Miten Nürnbergin oikeudenkäynneissä muotoutuneet kansainvälisen rikosoikeuden periaatteet kuvastuvat Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön määräyksissä? (Jescheckin artikkeli). (Tenttikysymys 13.2.2006/5)

Vastauksissa on tullut verrata Nürnbergin oikeudenkäynneissä (International Military Tribunal, IMT) sen perussäännön nojalla annetussa tuomiossa muotoiltua säännöstöä Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) Rooman perussääntöön Jescheckin artikkelin pohjalta. Huomattakoon, että ns. Nürnbergin säännöstö [1] (Nuremberg Principles) on YK:n International

Law Commission’in (ILC) IMT-tuomion jälkeen vahvistama koodeksi, ja Jescheck vertailee tarkkaan ottaen näitä kolmenlaisia normistoja keskenään. – Pisteitä ei ole herunut pelkästä Rooman perussäännön (lakikirjassa Ri 411) periaatteiden kuvauksesta tai yleispiirteisestä kansainvälisen rikosoikeuden periaatteiden selvittelystä.

Jescheckin artikkelissa verrataan mainittuja normistoja alla esitettävän jaottelun pohjalta. Vertailun tuloksissa on merkittävää, että Rooman perussäännön keskeiset periaatteet ovat olennaisesti muotoutuneet jo IMT:n tuomioissa. Alla kiinnitetään huomiota tärkeimpiin yhtäläisyyksiin ja eroavuuksiin. – Parhaassakaan vastauksessa ei olisi edellytetty kaikkien alla

lueteltujen kohtien käsittelyä.

Yleiset periaatteet

Laillisuusperiaate

– Specificity-periaate (täsmällisyysvaatimus).

IMT:ssä sovelletuista rikoksista (rikokset rauhaa vastaan, sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan) vain sotarikosten rangaistavuus oli perustettavissa kansainväliseen tapaoikeuteen. ICC-säännössä laillisuusperiaate toteutuu paljon tiukemmin: sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan määritellään säännön 7–8 artiklassa ja artikla 22..2 edellyttää

”rikostunnusmerkistöä tulkittavan täsmällisesti”.

– Analogiakielto.

IMT sovelsi rikoksista rauhaa vastaan tuomitessaan analogisesti kahteen kansainväliseen sopimukseen, mikä ei Jescheckin mielestä ollut vakuuttavaa. ICC-säännön 22.2 artiklassa kielletään lainanalogia.

– Retroaktiivisen soveltamisen kielto.

IMT torjui tähän periaatteeseen nojautuneen puolustuksen rikoksissa rauhaa vastaan viittaamalla perussääntöönsä ja siihen, että retroaktiivisen soveltamisen kielto oli yleinen oikeudenmukaisuusperiaate eikä rankaiseminen ollut epäoikeudenmukaista. Rikoksista ihmisyyttä vastaan viitattiin kansallisiin lakeihin, joissa sellaisista teoista rangaistiin. ICC-säännön 11.1

artikla rajoittaa säännön soveltamisen sen voimaantulon jälkeisiin rikoksiin.

Yksilöllisen rikosvastuun periaate

IMT-tuomiossa vahvistettiin arvovaltaisesti se, että jokainen henkilö voi olla rikosoikeudellisessa vastuussa suoraan kansainvälisen oikeuden nojalla. Klassisen doktriinin mukaan vain valtiot ovat kansainvälisen oikeuden vastuusubjekteja. Nürnbergin säännöstössä tämä ilmaistaan I periaatteena: ”Jokainen, joka tekee teon, joka on kansainvälisen oikeuden mukaan

rikos, on siitä vastuussa ja häntä voidaan rangaista.” ICC-säännössä periaate on omaksuttu itsestäänselvyytenä (ks. erit. 25 artikla).

Immuniteetti ja valtionaktidoktriini

Kysymys valtionpäämiehen tai vastuullisena hallituksen toimihenkilönä toimivan henkilön immuniteetista ei noussut esiin IMT-tuomiossa. IMT-säännössä sellainen immuniteetti oli torjuttu ja tällaisten henkilöiden rikosoikeudellinen vastuu tunnustetaan myös ICC-säännön 27.2 artiklassa.

Valtionaktiteorian mukaan ylempien valtion viranomaisten virallistoimet eivät ole ulkomaisen tuomiovallan (foreign jurisdiction) alaisia. Tämä teoria torjuttiin IMT-säännössä ja Nürnbergin säännöstön III periaatteessa; samoin se torjutaan ICC-säännön 27.1 artiklassa.

Syyllisyysperiaate

– IMT-tuomiossa tunnustettiin rikosoikeudellinen syyllisyysperiaate, vaikka se IMT-säännössä oli nimenomaisesti mainittu vain rikollisryhmän rangaistavuutta koskevassa kohdassa. Esim. Hessiä koskevassa tuomiolauselmassa nojauduttiin tahallisuusvaatimukseen, joskin tietoisuus pääteltiin formulaatiolla ”Hess must have been informed”. Nürnbergin säännöstön IV

periaatteessa yksilön vastuun edellytyksenä todetaan olevan, että ”hänellä oli moraalisen valinnan tosiasiallinen mahdollisuus”. ICC-säännön 30.1 artikla sisältää yleisen tahallisuutta koskevan vaatimuksen.

– Esimiehen käsky ei IMT-säännön mukaan saanut vaikuttaa vastuuta vapauttavasti tai lieventävästi eikä IMT-tuomiossa otettu toisenlaista kantaa, vaikka puolustus pyrki eräissä tapauksissa vetoamaan toisintoimimismahdollisuuden puuttumiseen. Sitä vastoin ICC-säännön 33 artikla tunnustaa määräedellytyksin vastuuvapauden.

– Erehdystapauksia ei säännelty IMT-säännössä eikä niihin otettu kantaa IMT-tuomiossa. Sitä vastoin ICC-säännön 32 artiklassa säännellään tosiasia- ja oikeuserehdys, joskin oikeuserehdyksen muotoilu on Jescheckin mukaan virheellinen. (Vrt. Suomen uusin erehdyssäännöksiin RL 4:1–2:ssa.)

– Pakkotila ja pakottaminen (necessity and duress). Näistä tilanteista IMT-säännössä ei ollut määräyksiä eikä niihin otettu kantaa IMT-tuomiossa. ICC-säännön 31.1.d artikla sääntelee vastuuvapaudesta pakkotilaperusteella.

– Jescheckin johtopäätös on, että ICC-sääntö vahvistaa syyllisyysperiaatteen merkitystä.

2) Erityiset periaatteet

a) Rikokset rauhaa vastaan, sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan

– Rikoksista rauhaa vastaan oli IMT-säännössä määräys, ja sen nojalla myös tuomittiin, vaikka Jescheck kritisoi tämän tapahtuneen laillisuusperiaatteen vastaisesti. Nürnbergin säännöstön VI periaatteessa rikoksiksi rauhaa vastaan määriteltiin hyökkäyssodan tai kansainvälisiä sopimusvelvoitteita tai muita velvoitteita loukkaavan sodan suunnittelu, valmistelu,

aloittaminen tai käyminen sekä osallistuminen yhteiseen suunnitelmaan tai salahankkeeseen minkä hyvänsä edellä kuvatun teon toteuttamiseksi. ICC-säännön 5 artiklassa mainitaan hyökkäysrikos tuomiovaltaan kuuluvana rikoksena, mutta vasta sen jälkeen kun 121 ja 123 artiklan mukaisesti on hyväksytty tarkemmat määräykset siitä.

– Sotarikoksista IMT-säännössä olin niiden klassinen määritelmä ”sodankäynnin lakien ja tapojen loukkauksina”. ICC-säännön 8 artiklassa on sotarikosten seikkaperäinen määritelmä.

– Rikokset ihmisyyttä vastaan. IMT-sääntö sisälsi näistä rikoksista määritelmän, joka Jescheckin mukaan oli uutta oikeutta, vaikkakin tekomuodot pääosin olivat kansallisten lakien mukaan rangaistavia. Joukkotuhonta oli IMT-säännössä yksi näiden rikosten tekomuodoista. ICC-sääntö sisältää eri artikloissaan 6 ja 7 yksityiskohtaiset määritelmät joukkotuhonnasta ja

rikoksista ihmisyyttä vastaan.

– Jescheck korostaa, että sotarikosten ja ihmisyyttä vastaan kohdistuvien rikosten määritelmät merkitsevät laillisuusperiaatteen täsmällisyysvaatimuksen mukaista kehitystä.

– Osallisuutta ja yritystä koskeva ICC-säännön määritelmät artiklassa 25.3 merkitsevät eurooppalaisen rikosoikeusteorian omaksumista niissä.

Vastuun sotarikoksissa poistavat perusteet

– Sotilaallinen pakkotila (military necessity). Tällainen oikeutusperuste tunnustettiin IMT-säännössä, ja sellaisen vastinmääräys on epäsuorasti myös ICC-säännön artiklassa 8.2.a.iv: laajamittainen omaisuuden tuhoaminen ja anastaminen, joka ei ole perusteltavissa sotilaallisella tarpeella.

– Reprisals (repressaalit, kostotoimet). IMT-tuomiossa ei kategorisesti tuomittu repressaalien oikeutusta. ICC-säännössä niiden oikeutusta ei tunnusteta. Oikeutusperusteena on artiklassa 31.1.c säännelty hätävarjelu.

– Tu quoque. Tämä käsite tarkoittaa puolustautumista väitteellä, että vastapuolta ei olisi rangaistu vastaavanlaisissa olosuhteissa tehdystä sotarikoksesta. Jescheck pitää käsitettä epäselvänä, ja lähinnä saattaisi olla kyse prosessinesteestä; se mainittiin parissa kohtaa IMT-tuomiota. ICC-sääntö ei mainitse käsitettä.

3) Rangaistukset ja seuraamuksen määrääminen

– Rangaistuksista IMT-säännössä mainittiin, että tuomioistuin saattoi tuomita kuolemaan tai muuhun sellaiseen rangaistukseen, jota oli pidettävä oikeudenmukaisena. ICC-säännön 77 artiklassa on yksityiskohtaiset määräykset rangaistuksista.

– IMT-sääntö ei sisältänyt määräyksiä rangaistuksen määräämisestä, toisin kuin ICC-sääntö (ks. erit. 76 ja 78 artikla).

– Jescheckin mielestä ICC-säännön ko. määräykset ovat ”an excellent example of reasonable, measured and sufficiently differentiated solution on penalties”.

4) Johtopäätökset

– Jescheck luonnehtii ICC-sääntöä verrattuna IMT-sääntöön, että sillä luotiin rikosoikeusjärjestys, joka soveltuu kaikkiin ihmisiin ja jolla turvataan puolueeton kansainvälinen rikosoikeudenkäyttö. ICC:n perustaminen on modernin rikosoikeuden ja kansainvälisen oikeuden historian suursaavutuksia.

[1] Tämä Nürnbergin säännöstö on käännetty suomeksi ”Nürnbergin tuomioistuimen perussäännössä ja tuomiossa tunnustetut kansainvälisen oikeuden periaatteet”. Ks. Ihmisoikeudet 2000-luvulla, Ihmisoikeusliitto, Edita 2002, s. 264.

83

olennaisesti muotoutuneet jo IMT:n tuomioissa. Alla kiinnitetään huomiota tärkeimpiin yhtäläisyyksiin ja eroavuuksiin. –

Parhaassakaan vastauksessa ei olisi edellytetty kaikkien alla lueteltujen kohtien käsittelyä.

Yleiset periaatteet

Laillisuusperiaate


IMT:ssä sovelletuista rikoksista (rikokset rauhaa vastaan, sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan) vain sotarikosten

rangaistavuus oli perustettavissa kansainväliseen tapaoikeuteen. ICC-säännössä laillisuusperiaate toteutuu paljon tiukemmin:

sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan määritellään säännön 7–8 artiklassa ja artikla 22..2 edellyttää


– Analogiakielto.

IMT sovelsi rikoksista rauhaa vastaan tuomitessaan analogisesti kahteen kansainväliseen sopimukseen, mikä ei Jescheckin

mielestä ollut vakuuttavaa. ICC-säännön 22.2 artiklassa kielletään lainanalogia.


IMT torjui tähän periaatteeseen nojautuneen puolustuksen rikoksissa rauhaa vastaan viittaamalla perussääntöönsä ja siihen,

että retroaktiivisen soveltamisen kielto oli yleinen oikeudenmukaisuusperiaate eikä rankaiseminen ollut epäoikeudenmukaista.

Rikoksista ihmisyyttä vastaan viitattiin kansallisiin lakeihin, joissa sellaisista teoista rangaistiin. ICC-säännön 11.1 artikla

rajoittaa säännön soveltamisen sen voimaantulon jälkeisiin rikoksiin.

84

17. Kansainvälinen rikosoikeus (jatk.)

olennaisesti muotoutuneet jo IMT:n tuomioissa. Alla kiinnitetään huomiota tärkeimpiin yhtäläisyyksiin ja eroavuuksiin. –

Parhaassakaan vastauksessa ei olisi edellytetty kaikkien alla lueteltujen kohtien käsittelyä.

Yleiset periaatteet

Laillisuusperiaate


IMT:ssä sovelletuista rikoksista (rikokset rauhaa vastaan, sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan) vain sotarikosten

rangaistavuus oli perustettavissa kansainväliseen tapaoikeuteen. ICC-säännössä laillisuusperiaate toteutuu paljon tiukemmin:

sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan määritellään säännön 7–8 artiklassa ja artikla 22..2 edellyttää


– Analogiakielto.

IMT sovelsi rikoksista rauhaa vastaan tuomitessaan analogisesti kahteen kansainväliseen sopimukseen, mikä ei Jescheckin

mielestä ollut vakuuttavaa. ICC-säännön 22.2 artiklassa kielletään lainanalogia.


IMT torjui tähän periaatteeseen nojautuneen puolustuksen rikoksissa rauhaa vastaan viittaamalla perussääntöönsä ja siihen,

että retroaktiivisen soveltamisen kielto oli yleinen oikeudenmukaisuusperiaate eikä rankaiseminen ollut epäoikeudenmukaista.

Rikoksista ihmisyyttä vastaan viitattiin kansallisiin lakeihin, joissa sellaisista teoista rangaistiin. ICC-säännön 11.1 artikla

rajoittaa säännön soveltamisen sen voimaantulon jälkeisiin rikoksiin.

rikosoikeuden aineopintoluennot: rikosoikeuden yleiset opit (vastuuoppi) kl 2011

Documents