kieliviesti 4 .2015 9

Ruotsinsuomalainen kielenhuolto 40 vuotta

Ruotsinsuomalaisen kielenhuollon perus-tamisesta on 40 vuotta. Olen yrittänyt miettiä, millaista ruotsinsuomi olisi tä-

nään, ellei kielenhuoltoa olisi saatu aikaan 1970-luvulla. Sitä on vaikea tietää, mutta to-dennäköisesti kirjoitetussakin kielessä olisi nykyistä enemmän ruotsin sanoja ja muuta ruotsin vaikutusta. Ainakin on varmaa, että meillä ei olisi niitä lukuisia sanastoja, joita Ruotsinsuomalaisen kielilautakunnan aikana laadittiin. Sanastojen puuttuminen olisi puo-lestaan johtanut siihen, että termien käyttö olisi sekavampaa kuin nyt.

Entä voitaisiinko nyt vuonna 2015 pe-rustaa vastaava elin? En ole lainkaan varma, vaikka olemme saaneet kielilain, joka velvoit-taa yhteiskunnan huolehtimaan kansallisten vähemmistöjen kielistä, ja vaikka myös laki kansallisista vähemmistöistä ja vähemmis-tökielistä on kohottanut suomen kielen ase-maa.

Ruotsinuomalainen kielilautakunta pe-rustettiin todelliseen tarpeeseen. Tulkkien ja kääntäjien käyttö oli lisääntynyt erittäin nopeasti 1960-luvulta lähtien. Nämä oli-vat todenneet työssään, ettei ollut mitään elintä, josta olisi voinut kysyä suomenkie-lisiä vastineita Ruotsin yhteiskunnan kes-keisten ilmiöiden nimityksille. Silloin oli kyse todella keskeisistä ilmiöistä, kuten landsting ja Försäkringskassa. Koska Suo-messa ei ole vastaavia elimiä, sieltä ei myös-kään saanut suomenkielisiä vastineita. Terminologisiin tarpeisiin oli jo 1960-lu-vulla yritetty löytää erilaisia ratkaisuja. Oli esimerkiksi ehdotettu, että kääntäjät voisi-vat työssään luoda sopivia termejä. Pian oli kuitenkin todettu, ettei tästä keinosta oli-si pysyväksi ratkaisuksi. Ymmärrettiin, että terminologiaa tuli luoda johdonmukaises-ti ja suomen kielen sääntöjä noudattaen. Keskusteltiin myös terminologiakeskuk-

R U O T S I N S U O M A L A I S T A K I E L E N H U O L T O A

Paula Ehrnebo

Kieliviesti 154.indd 9 2015-12-15 12:30:19

10 kieliviesti 4.2015

sen perustamisesta, mutta onneksi todet-tiin, että pelkkä terminologinen apu ei riitä. Kun kielenhuoltoelintä alettiin suunni-tella, lähdettiin aivan tyhjästä. Perusta-jilla ei ollut rahaa eikä takeita sen saa-misesta. Oli vain vankka usko hank-keen tarpeellisuuteen ja paljon sisua. Ruotsalais-suomalainen kulttuurirahasto myönsi avustuksen, jonka turvin valittiin pieni työryhmä suunnittelemaan kielilau-takunnan perustamista. Ryhmään kuului kääntäjiä ja kielenhuoltajia sekä Suomesta että Ruotsista. Ryhmän ehdotuksen pohjalta perustettiin Ruotsinsuomalainen kielilauta-kunta 25. elokuuta 1975. Haluan mainita nel-jä perustamisen kannalta keskeistä henkilöä: professori Osmo Hormia, auktorisoitu kie-lenkääntäjä Solfrid Söderlind, Kielitoimiston johtaja Esko Koivusalo Suomesta ja Ruot-sin kielilautakunnan johtaja Bertil Molde. Toiminta pääsi kuitenkin alkamaan vasta vuoden 1976 lopussa, kun Suomen ja Ruot-sin valtiot myönsivät varoja toimintaan.

Organisaatio

Ruotsinsuomalainen kielilautakunta oli aat-teellinen yhdistys. Nykypäivänä joku saat-taa ihmetellä tällaista vastuuelintä. Esikuva-na oli Ruotsin kielilautakunta, jonka kans-sa tehtiin alusta lähtien tiivistä yhteistyötä. Lautakuntaan valittiin edustajat niistä jär-jestöistä ja laitoksista, joilla oli perustajien mielestä parhaat yhteydet Ruotsin suomen-kieliseen väestöön. Mukana oli myös ruotsin kielen edustaja ja Suomesta sekä suomen että ruotsin kielen edustajat. Suomen edustajat olivat erityisen tärkeitä, ja heidän kanssaan syntyi heti läheinen yhteistyö. Lautakunnan jäsenistö muuttui hieman vuosien varrella, enimmillään jäseniä oli 16. On selvää, ettei kokouksia voitu pitää useammin kuin kaksi kertaa vuodessa. Kokousten välillä toimin-nasta vastasi ensin työvaliokunta ja myöhem-min johtokunta. Tärkein elin oli kuitenkin

kanslia, juuri sen tavalliset kielenkäyttäjät mielsivät kielilautakunnaksi.

Työntekijät

Lautakunnassa oli aluksi yksi työntekijä, myöhemmin kahdesta kolmeen. Terminolo-gia oli toimintaa aloitettaessa keskeisellä sijal-la, ja ehkä siksi ensimmäisiksi työntekijöiksi valittiin kääntäjiä. Tämä oli silloin varmaan paras mahdollinen ratkaisu. Työ ei kuiten-kaan ollut vain sanastojen laatimista ja neu-vojen antamista, lautakunnalla oli esimerkik-si työnantajan velvollisuudet, kirjanpito ym. Työntekijöiden piti olla monipuolisia.

Talous

Kun ajattelee vaikeata taloudellista lähtö-kohtaa, täytyy ihailla sitä uskoa ja intoa, jota perustajat osoittivat. Monet lautakunnan toi-mintaa seuranneet muistavat varmasti, että lautakunnalla oli lähes aina taloudellisia vai-keuksia. Kuvaavaa oli, että kun ensimmäistä toimintavuotta varten oli haettu Ruotsin val-tiolta 280 000 kruunua, saatiin 50 000. Suo-men valtio myönsi 20  000 ja Valtion maa-hanmuuttovirasto 10 000.

On kunnioitettavaa, että toiminta uskal-lettiin ylipäänsä aloittaa. Hei kon talouden vuoksi ei voitu mainostaa palveluja, mut-ta onneksi palveluiden käyttäjät levittivät tietoa. Tehokkaasti lautakuntaa mainostivat myös Viikkoviesti ja Ruotsin Radion suo-menkielinen toimitus. Talouden kannalta edullinen yhteistyö syntyi Kouluviraston kanssa. Se antoi lautakunnalle 1990-luvun alussa tehtäväksi Lexin-sanakirjan suomen-tamisen. Korvauksen avulla pystyttiin teke-mään välttämättömiä hankintoja, ostamaan esimerkiksi tietokoneita.

Mitä kielilautakunta sai aikaan?

Vaikka terminologiatyö katsottiin alusta läh-tien keskeisimmäksi tehtäväksi, lautakunnan sääntöihin kirjoitettiin viisaasti, että ”tehtä-

Kieliviesti 154.indd 10 2015-12-15 12:30:19

kieliviesti 4 .2015 11

vänä on huoltaa ja kehittää suomen kieltä Ruotsissa”. Se on edelleenkin hyvä muotoilu, riittävän väljä mutta ei liian epämääräinen. Tärkein ja näkyvin toimintamuoto oli kieli-neuvonta. Valtaosa kysymyksistä koski sanas-toa, mutta tärkeitä olivat myös kielioppiasiat ja sanakirjat.

Sanastotyö

Termikysymykset koskivat hyvin usein Ruotsin yhteiskuntaa, eikä niihin suinkaan aina löytynyt vastausta tavallisista sanakir-joista tai muista hakuteoksista. Oli luotava omat nimitykset ja sitä varten tehtiin sa-nastotyötä. Sitä tehtiin alusta lähtien työ-ryhmissä. Kun ryhmään kuuluu käsiteltä-vän alan asiantuntijoita ja kieliasiantunti-joita, sillä on hyvät edellytykset onnistua. Kun alettiin laatia ensimmäistä sanastoa, luo-tettiin osittain vapaaehtoisuuteen. Tarkoi-tuksena oli, että jokainen työryhmän jäsen

sanastaa vapaa-aikanaan alan kirjallisuutta ja näin saadut nimitykset käsitellään yhteisissä kokouksissa. Vaikka kaikki olivat innostunei-ta, työmuoto ei toiminut alkua pidemmälle. Työryhmän jäsenillä ei ollut aikaa – eikä vält-tämättä myöskään tarpeellista taitoa – valita keskeisiä termejä. Koko hanke pääsi alka-maan kunnolla vasta, kun lautakunnalla oli varaa palkata työntekijä, joka pystyi paneu-tumaan työhön.

Sanakirjatyö oli 1970- ja 80-luvulla käsi-työtä. Hakusanat kirjoitettiin kirjoitusko-neella korteille ja myöhemmin A4:n kokoi-sille lomakkeille. Työ eteni hitaasti. Vasta 1980-luvun loppupuolella pystyttiin hankki-maan tietokone ja siihen yksinkertainen sa-nasto-ohjelma. Nyt oli syötettävä hakusanat ja niiden vastine-ehdotukset tietokoneohjel-maan. Muita tietoja ei voinut tallentaa. Mut-ta ohjelma oli suureksi avuksi; kone aakkosti kaikki 5 000 hakusanaa ruokatunnin aikana.

Piirros: Markku Huovila

Kieliviesti 154.indd 11 2015-12-15 12:30:20

12 kieliviesti 4.2015

Tänä päivänä se apu ei vaikuta erityisen suu-relta, mutta aikaisemmin aakkostaminenkin oli pitänyt tehdä käsin.

Kieliviesti

Kielenhuoltolehti Kieliviesti on ilmestynyt 35 vuotta. Sillä on ollut keskeinen asema lautakunnan suositusten levittämisessä. Kun siinä julkaistiin eri alojen termisuosituksia, niitä ei enää tarvinnut kysyä neuvonnasta. Kieliviestin tilaajia on aina ollut vähän, jos otetaan huomioon Ruotsin suomenkielisten asukkaiden määrä. Lautakunnan toimin-nan loppuaikoina määrä väheni entisestään. Vuosien varrella on mietitty kaikenlaisia uudistuskeinoja uusien tilaajien saamiseksi. Ehdotettiin mm., että julkaistaisiin lapsia varten omat sivut. Sitä ei kuitenkaan koskaan kokeiltu. Suurin uudistus Kieliviestin sisällön kannalta on ollut meänkielen mukaan otta-minen.

Kielilautakunnan merkitys

Liioittelematta voi sanoa, että kielilautakunta sai aikaan paljon. Kaikkein tärkeintä oli se, että kielilautakunta loi pohjan ruotsinsuoma-laiselle sanastotyölle. Vaikka suomenkieliset vastineet ovat suosituksia, niitä on nouda-tettu varsin kiitettävästi. Toinen tärkeä seik-ka on suomen kielen näkyvyyden ja aseman ylläpitäminen ja yritykset aseman parantami-seksi. Tässä kielilautakunta teki yhteistyötä hyvin monen keskeisen järjestön ja toimijan kanssa.

Lautakunta järjesti 1980-luvun alusta läh-tien vuosittain kielenhuoltoseminaareja. Ai-heet vaihtelivat, mutta uudissanat olivat esil-lä aina. Seminaarit olivat hyvin suosittuja, koska siellä oppi aina jotakin uutta ja tapasi toisia suomen kielen parissa työskenteleviä. Ensimmäisten 20 toimintavuoden aikana pu-helin oli tärkein yhteydenpitoväline kielen-käyttäjien ja kielilautakunnan välillä. Mut-ta internetin yleistyminen alkoi vähitellen

muuttaa työtä. Internetin ansiosta kieliasioita pohtiva pystyi itsekin löytämään vastauksia kysymyksiinsä, ei tarvinnut aina soittaa neu-vontaan. Valitettavasti internetin käytössä on myös kielteisiä puolia, sieltä kun löytää myös sellaisia vastauksia, joita kielenhuolto ei suo-sittele tai jotka ovat suorastaan virheellisiä.

Kielineuvoston aika

Ruotsinsuomalaisen kielenhuollon kannalta oli erittäin myönteistä, että toiminta siirrettiin valtion virastoon. Valtion virastossa sen asema on turvatumpi kuin aatteellisena yhdistykse-nä. Kun uudistus toteutui heinäkuussa 2006, kielenhuoltotyöllä oli hyvä pohja, ja työ on sitten jatkunut suunnilleen entiseen tapaan. Suomen kielen asema on parantunut Ruot-sissa huomattavasti vuoden 2006 jälkeen, mikä on varmasti vaikuttanut myös Kielineu-voston työhön.

Vaikka suomen kieli oli jo vuonna 2000 tunnustettu yhdeksi Ruotsin kansallisista vähemmistökielistä, tämä alkoi näkyä vasta vuonna 2010, kun laki kansallisista vähem-mistöistä ja vähemmistökielistä tuli voimaan. Toinen suomen asemaan vaikuttanut laki on vuonna 2009 voimaan tullut kielilaki. Lain mukaan yhteiskunnan on edistettävä kansal-listen vähemmistökielten säilymistä ja kehit-tymistä. Tässä Kielineuvostolla on keskeinen tehtävä. Ruotsinsuomalaisten on hyvä muis-taa myös, että Kielineuvosto valvoo kielilain noudattamista.

Haasteita Kielineuvostolle

Vaikka Kielineuvosto toimii ansiokkaasti, toimintaa voi aina parantaa. Minusta Kieli-neuvoston suomen kielen osaston näkyvyyt-tä pitäisi lisätä entisestään, jotta palvelut ja suositukset tulisivat paremmin esille. Hallin-toaluekuntien koordinaattoreiden kanssa kannattaa tehdä läheistä yhteistyötä. Kielen säilymisen kannalta tärkein laitos on koulu. Juuri koulun kautta Ruotsin pitäisi tulevai-

Kieliviesti 154.indd 12 2015-12-15 12:30:20

kieliviesti 4 .2015 13

suudessa saada suomen kielen käyttäjät ja suomenkieliset työntekijät. Suomentaitoisia työntekijöitä ei voida aina hankkia Suomesta. Koulutusta koskevaan keskusteluun osallistu-misen pitäisi kuulua Kielineuvoston tehtäviin.Myös päättäjien asenteisiin on saatava muu-tos, heidät on saatava kiinnostumaan suomen kielestä. Kielen merkityksen korostaminen ei saa jäädä vain valtiovierailujen juhlapuheisiin.Vaikka lait ovat tärkeitä, ne eivät automaat-tisesti johda kielen aseman vahvistumiseen ja kielen säilymiseen elävänä. Siihen tarvitaan suunnittelua ja siinä Ruotsin kannattaisi ot-taa oppia Suomesta.

Ruotsiin on laadittava suomen kielen toi-mintaohjelma. Sen tulee olla yhteiskunnan tehtävä, valtion toimeksianto, johon täytyy saada taloudelliset edellytykset. Se työ tulee tehdä pikimmiten. Pohdin edellä, voitaisiin-ko nyt perustaa kielenhuoltoelin, ellei sellais-ta olisi. Olen epävarma. On vaikea uskoa, että löytyisi riittävän monta idealistia, jotka ryhtyisivät ajamaan asiaa, elleivät saisi heti

takeita rahoituksesta. Ehkä ruotsinsuomalai-set eivät nyt vaatisikaan tällaista elintä. Ehkä nyt luotettaisiin sosiaaliseen mediaan. Se on sinänsä ymmärrettävää, mutta elävää kielen-huoltajaa ei voi koskaan korvata tekniikalla. Sitä en ainakaan minä usko. Neljä vuosikym-mentä sitten aloitettu kielenhuoltotyö on tä-nään vakiintunutta toimintaa. Siitä saamme kiittää sekä työn alkuun saattaneita uranuur-tajia että kaikkia sen hyväksi vuosien varrella toimineita. -

Artikkeli pohjautuu ruotsinsuomalaisen kie-lenhuollon juhlaseminaarissa pidettyyn esitel-mään.

Kirjoittaja on Kielineuvoston entinen vara-johtaja ja suomen kielen huoltaja. Nyt hän on Suomikoti-yhdistyksen varapuheenjohtaja.

Ruotsinsuomalaisen kielilautakunnan toiminnas-ta myös historiikissa: Paula Ehrnebo, Neuvojasta neuvostoon. Ruotsinsuomalainen kielilautakunta 1975–2006. Kielineuvosto 2008.

Tykkää Kielineuvostosta Facebookissa!

Kieliviesti 154.indd 13 2015-12-15 12:30:20