saaristomeren kansallispuiston suursienet - … kansallispuiston suursienet jukka vauras vantaa 2000...

Saaristomeren kansallispuistonsuursienet

Jukka Vauras

Vantaa 2000

Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisujaSarja A No 112

Julkaisun sisällöstä vastaa tekijä,eikä julkaisuun voida vedotaMetsähallituksen virallisenakannanottona.

ISSN 1235-6549ISBN 952-446-167-6 (nidottu)ISBN 952-446-168-4 (URL: http://www.metsa.fi/pdf/luo/a112.pdf)

Oy Edita AbHelsinki 2000

Kansikuva: Syksyinen lehdesniitty Houtskarin Jungfruskärillä. Johanna Liljekvist.

© Metsähallitus 2000

Jukka VaurasBiologiska samlingarnaInstitutionen för biologiÅbo Akademi20500 Åbopuh. (02) 215 4114

Karttojen © Metsähallitus, 2001 ja Maanmittauslaitos 53/MYY/01

KUVAILULEHTI

Julkaisija Julkaisun päivämäärä

Metsähallitus 27.1.2000Tekijät (toimielimestä: toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Julkaisun laji

SelvitysJukka Vauras Toimeksiantaja

Metsähallitus, Etelä-Suomen luontopalvelutToimielimen asettamispvm

Julkaisun nimi

Saaristomeren kansallispuiston suursienet – perinnebiotoopeilta aarnimetsään ja hiekkasaarille

Julkaisun osat

Tiivistelmä

Raportissa tarkastellaan Saaristomeren kansallispuiston suursieniä painottaen perinnebiotooppien lajistoa sekäuhanalaisia lajeja. Uhanalaiset sienet esitellään lajeittain ottaen huomioon sekä vuoden 1992 uhanalaistarkasteluettä vuoden 1999 alustava uhanalaisluettelo.

Raportissa esitellään yhteenvetotaulukko Saaristomeren kansallispuistosta ja sen yhteistoiminta-alueelta 1990-luvulla löydetyistä 733 suursienilajista. Näistä 665 lajia tavattiin itse kansallispuistosta. Tutkimusalueen suur-sienten todellinen lajilukumäärä lienee kuitenkin huomattavasti tavattua suurempi. Löydetyistä sienilajeista noinkymmenen on Suomelle uusia.

Saaristomeren kansallispuistosta ja sen yhteistoiminta-alueelta tunnetaan vuoden 1999 alustavan uhanalaistar-kastelun mukaan yhteensä 40 valtakunnallisesti uhanalaista suursienilajia. Näistä yksi laji on äärimmäisen uhan-alainen, viisi erittäin uhanalaisia, 12 vaarantuneita, 21 silmälläpidettäviä ja yksi laji on hävinneeksi luokiteltu.Kuusi uhanalaista sienilajia voidaan luokitella perinnebiotoopeista riippuvaisiksi ja 17 perinnebiotooppeja suosi-viksi. Valtaosa alueen uhanalaisista sienistä kuuluu lehtoja hakamaasieniin, kalkinsuosijoihin tai -vaatijoihin,puuta lahottaviin aarnimetsäsieniksi luokiteltuihin tai ketosieniin. Suurin osa alueen uhanalaisista sienistä onelintavoiltaan lahottajia, ja puiden juurisieniä uhanalaisista on vain kahdeksan lajia.

Sienistöltään arvokkaimmat perinnebiotoopit Saaristomeren kansallispuistossa ja sen yhteistoiminta-alueella si-jaitsevat saarilla, joiden maaperä on kalkkipitoista. Muita mielenkiintoisia sienten kasvupaikkoja alueella ovatmm. aarnimetsät, lehdot ja hiekkasaaret. Koska yhden tai kahden puulajin muodostamat metsät ovat alueellapaljon tavallisempia kuin mantereella, sopii alue hyvin sienten puusymbionttien selvittämiseen.

Avainsanat

Saaristomeren kansallispuisto, perinnebiotooppien sienet, uhanalaiset sienet

Muut tiedot

ISBN952-446-167-6 (nidottu)952-446-168-4 (URL: http://www.metsa.fi/julkaisut/pdf/luo/a112.pdf)Sarjan nimi ja numero ISSN

Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 112 1235–6549Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Luottamuksellisuus

91 suomi 60,– julkinenJakaja Kustantaja

Metsähallitus, luonnonsuojelu Metsähallitus

PRESENTATIONSBLAD

Utgivare Utgivningsdatum

Forststyrelsen 27.1.2000Författare (uppgifter om organet, organets namn, ordförande, sekreterare) Typ av publikation

UtredningJukka Vauras Uppdragsgivare

Forststyrelsen, Södra Finlands naturtjänsterDatum för tillsättandet av organet

Publikation

Storsvampar i Skärgårdshavets nationalpark

Publikationens delar

Referat

Rapporten behandlar förekomsten av storsvampar i Skärgårdshavets nationalpark. Tyngdpunkten förundersökningen ligger på arter som förekommer på kulturbiotoper samt på hotade arter. De hotade svamparnapresenteras artvis med beaktande av såväl översikten över hotade arter från år 1992 som den preliminäraförteckningen över hotade arter år 1999.

Rapporten presenterar i tabellform ett sammandrag över de 733 storsvamparter som påträffats i Skärgårdshavetsnationalpark och parkens samarbetsområde under 1990-talet. Av dessa arter påträffades 665 i självanationalparken. Det faktiska antalet arter av storsvampar inom det undersökta området torde dock vara betydligtstörre än det påträffade antalet. Av de påträffade svamparterna var omkring tio nya för Finland.

Enligt den preliminära analysen av hotade arter år 1999 känner man till sammanlagt 40 på riksnivå hotadestorsvamparter i Skärgårdshavets nationalpark och parkens samarbetsområde. Av dessa arter är en ytterst hotad,fem akut hotade, 12 sårbara, 21 hänsynskrävande och en klassificerad som utdöd. Sex av de hotade svamparternakan klassificeras som beroende av kulturbiotoper medan 17 av arterna trivs bäst på kulturbiotoper. Större delenav de hotade svamparterna inom området är antingen lund- och betesmarkssvampar, kalkälskande eller-krävande, tränedbrytande saprofytsvampar som trivs i urskog eller ängssvampar. Största delen av områdetshotade svampar är saprofyter. Endast åtta av de hotade svamparna bildar mykorrhiza och lever i symbios medträd.

De kulturbiotoper i Skärgårdshavets nationalpark och parkens samarbetsområde på vilka de värdefullastesvampsamhällena finns är belägna på öar med kalkhaltig jordmån. Andra intressanta lokaler för svampar är bl.a.urskogsområden, lundar och sandöar. Eftersom skog som är bildad av ett eller två trädslag är mycket vanligare iområdet ifråga än på fastlandet är området mycket lämpat för utredning av svamparnas trädsymbionter.

Nyckelord

svampar på kulturbiotoper, Skärgårdshavets nationalpark, hotade svamparter

Övriga uppgifter

ISBN952-446-167-6 (häftad)952-446-168-4 (URL: http://www.metsa.fi/julkaisut/pdf/luo/a112.pdf)Seriens namn och nummer ISSN

Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 112 1235–6549Sidoantal Språk Pris Sekretessgrad

91 finska 60,– offentligDistribution Förlag

Forststyrelsen, naturskydd Forststyrelsen

DOCUMENTATION PAGE

Published by Date of publication

Metsähallitus - Forest and Park Service 27.1.2000Author(s) Type of publication

ReportJukka Vauras Commissioned by

FPS, Natural Heritage Services, Southern FinlandDate of assignment / Date of the research contract

Title of publication

Macrofungi of the Southwestern Archipelago National Park

Parts of publication

Abstract

This report gives the main results of the inventory of macrofungi in the Southwestern Archipelago National Park.The Park is situated in the Baltic Sea in southwestern Finland, ca. between 59º 45' – 60º 15' N and 20º – 23º E, andfurther in the hemiboreal vegetation zone, which is the transition zone between the nemoral and boreal vegeta-tions. The inventory work was done in 1992–1999. A total number of 733 macrofungi was found in the Southwest-ern National Park and the surrounding Joint Co-operation Area. Of these, 665 species were found within the Ar-chipelago National Park. Those macrofungi include 40 species which can be listed as threatened according to thenew, provisional Finnish Red Data Book. The bulk of these species are saprophytes. Only eight are mycorrhizalspecies.

The most important meadows, wooded meadows, wooded pastures and grazed woods in the area of the South-western Archipelago National Park have been restored. In such habitats occur several rare and threatened macro-fungi, especially when the habitats are situated on calcareous soils. The most important islands with such habitatsin the area are Jungfruskär, Boskär, Berghamn, Jurmo, Holma and Äspskär. Threatened fungi found on some ofthese islands include Camarophyllus colemannianus, Clavaria asperulospora, Chamaemyces fracidus, Entoloma mougeotii,E. queletii, Geastrum schmidelii, Geoglossum starbaeckii, Inocybe appendiculata, Lepiota alba, L. grangei, L. setulosa,Mutinus caninus and Tulostoma brumale. Some species of these habitats were found as new to Finland, e.g. Clavariaasperulospora, Coprinus episcopalis, Entoloma ochromicaceum and E. politoflavipes. Tulostoma brumale was found in thearea ca. 50 years ago, and Mutinus caninus ca. 40 years ago.

Another interesting habitat exists on the island of Ådön. It has primaeval forest with Picea abies, Pinus sylvestris,Populus tremula and Betula pubescens, and a long continuum of logs of these trees. The finds of the polyporesOligoporus folliculocystidiatus and Skeletocutis vulgaris from Ådön are the first ones in Finland. Other raredecomposers of wood in the study area include Aurantioporus fissilis, Dichomitus campestris, Metulodontia nivea,Pholiota albocrenulata and P. squarrosoides. Two polypores, which are very common in forests of southern Finland,i.e. Fomes fomentarius and Fomitopsis pinicola, were found to be rare in the study area.

Keywords

Southwestern Archipelago National Park, heritage biotopes, macrofungi, threatened macrofungi

Other information

ISBN952-446-167-6 (soft back ed.)952-446-168-4 (URL: http://www.metsa.fi/julkaisut/pdf/luo/a112.pdf)

Series (key title and no.) ISSN

Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 112 1235–6549Pages Language Price Confidentiality

91 Finnish 60,– FIM PublicDistributed by Publisher

Metsähallitus - Forest and Park Service Metsähallitus - Forest and Park ServiceNatural Heritage Services

ESIPUHE

Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalvelut hoitaa Saaristomeren kansallis-puistossa noin 360 hehtaaria perinnebiotooppeja, joka on noin 12 % (tilanne 1999)puiston maapinta-alasta. Perinnebiotooppien entistäminen ja hoito tehdään ensi-sijaisesti luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi ja parantamiseksi. Tällöinon olennaista tietää, miten eri eliöryhmien lajit reagoivat hoitoon. Mitkä lajit kär-sivät ja mitkä hyötyvät? Tämän takia Saaristomeren kansallispuiston ja sen yh-teistoiminta-alueen tärkeimmiltä saarilta inventoitiin suursienet. Ennen tätä tut-kimusta tiesimme hyvin vähän Saaristomeren kansallispuiston ja sen yhteistoi-minta-alueen sienistä.

Tämä tutkimus tehtiin Metsähallituksen toimeksiantona, osin Åbo Akademinbiologisten kokoelmien (Biologiska samlingarna) ja Turun yliopiston kasvimu-seon virkatyönä. Näin Metsähallituksen kustannukset pysyivät kohtuullisina,mutta saimme silti alan huippututkijan Metsähallituksen luonnonsuojelua pal-velevaan työhön.

Tutkimus tuotti runsaasti uutta tietoa mm. Saaristomeren kansallispuiston pe-rinnebiotooppien sienilajistosta. Saariston sienet poikkeavat sisämaan lajistosta.Tutkimuksen aikana löytyi joukko Suomelle uusia sienilajeja ja neljäkymmentäuhanalaista sientä, joista valtaosa oli aikaisemmin puistolle ja sen yhteistoiminta-alueelle tuntemattomia. Tutkimus toi uutta tietoa myös kansallispuiston sientenekologiasta. Nyt on mahdollista ottaa lajien vaihtelevat elinympäristövaatimuk-set huomioon perinnebiotooppisaarten hoidossa ja käytössä.

Tulokset korostavat perinnebiotooppien hoidon jatkuvuuden tärkeyttä. Alueitatulee hoitaa sienten ehdoilla kuviojaon puitteissa niin, että hoitokokonaisuudestamuodostuu sienten monimuotoisuutta edistävä mosaiikki, jossa eri kuvioita hoi-detaan hieman eri tavalla. Tutkimuksessa korostuu laidunnettujen kalkkipoh-jaisten biotooppien merkitys sienille. Sienten monimuotoisuuden suojelu edel-lyttää myös koskemattomien vertailualueiden perustamista.

Tämä työ palvelee paitsi Saaristomeren kansallispuiston perinnebiotooppienhoitoa myös muita viranomaisia ja tietenkin tutkijaa itseään. Åbo Akademinbiologisten kokoelmien ja Turun yliopiston kasvimuseon sieninäytteet ovatkarttuneet ja tutkimusalueen sieninäytteitä on jo siteerattu eri julkaisuissa. Sa-malla olemme Metsähallituksessa avustaneet ympäristöministeriötä ja Suomenympäristökeskusta vuonna 2000 julkaistavassa uhanalaistyössä. Sienten uhan-alaisuusluokituksen taustaksi on tämän tutkimuksen myötä saatu oleellista uuttatietoa, jota on jo käytetty kymmenien lajien uhanalaisuusluokkien tarkistuksissa.

Tämän tutkimushankkeen päättäminen ja tulosten julkaiseminen oli Metsähalli-tuksen Etelä-Suomen luontopalveluiden niukkenevien budjettivarojen takia vaa-rassa. Tilanteen pelasti Euroopan unionin Life-Nature-luonnonsuojelurahasto,joka myönsi varoja Saaristomeren perinnebiotooppien entistämiseen ja hoitoon

vuosina 1997–1999 ja mahdollisti näin kansallispuiston suursieniin liittyvän tut-kimushankkeen loppuunsaattamisen ja tulosten julkaisemisen.

Kiitän Jukka Vaurasta ja hänen avustajiaan sekä EU:n komissiota hyvästä jatuottoisasta yhteistyöstä.

Leif LindgrensuojelubiologiMetsähallitus, Etelä-Suomen luontopalvelut

SISÄLLYS

1 JOHDANTO ..............................................................................................................11

2 SAARISTOMERI JA SAARISTOMEREN KANSALLISPUISTO .......................11

3 AINEISTO..................................................................................................................12

4 SUURSIENILAJISTO JA YHTEENVETO UHANALAISISTA LAJEISTA .......13

5 SUURSIENTEN KASVUYMPÄRISTÖJÄ .............................................................175.1 Perinnebiotoopit ..........................................................................................17

5.1.1 Kedot ja lehdesniityt......................................................................175.1.2 Hakamaat ja laidunmetsät ............................................................21

5.2 Puuta lahottavat sienet aarnimetsissä ja muualla...................................235.3 Hiekkasaaret ................................................................................................265.4 Kallioiset saaret laaksoineen......................................................................27

6 ERIKOISPIIRTEITÄ SIENISTÖN KANNALTA ..................................................30

7 SAARISTOMEREN KANSALLISPUISTON RUOKASIENIÄ ...........................32

8 UHANALAISET SEKÄ ERÄÄT DIVERSITEETTILAJEIKSI ARVIOIDUT SIENET.......................................................................................................................32

8.1 Valtakunnallisesti uhanalaiset sienet .......................................................328.1.1 Erittäin uhanalaiset lajit ................................................................328.1.2 Vaarantuneet lajit ...........................................................................358.1.3 Silmälläpidettävät taantuneet lajit...............................................398.1.4 Silmälläpidettävät harvinaiset lajit ..............................................418.1.5 Silmälläpidettävät puutteellisesti tunnetut lajit ........................45

8.2 Alueellisesti uhanalaiset sienet .................................................................468.3 Diversiteettilajeja .........................................................................................47

KIITOKSET......................................................................................................................55

LÄHTEET ........................................................................................................................56

LIITTEETLiite 1 Tutkitut saaret ja saariryhmät .............................................................61Liite 2 Saaristomeren kansallispuistosta ja sen yhteistoiminta-

alueelta 1990-luvulla löydetyt sienilajit .............................................62

11

1 JOHDANTO

Suomen yli 7 000 tunnetusta sienilajista voidaan luokitella suursieniksi yli 50 pro-senttia. Viimeisessä julkaistussa uhanalaistarkastelussa (Uhanalaisten eläinten jakasvien seurantatoimikunta 1992) oli mukana noin 1 500 suursienilajia, joistauhanalaisiksi arvioitiin 325 lajia eli noin 22 prosenttia. Pahimmiksi uhkatekijöiksiarvioitiin metsänhoidosta johtuvat puulajisuhteiden muutokset (36 %), lahopui-den väheneminen (28 %), metsän ikärakenteen muutokset (20,6 %), rakentaminen(21,8 %) sekä niittyjen ja ketojen umpeenkasvu (13,2 %). Entisestä Turun ja Porinläänistä uhanalaisia suursieniä – hävinneiksi katsotut mukaan lukien – tunnettiin152 lajia (Uhanalaisten... 1992).

Tässä työssä on keskitytty suursienilajistoon Saaristomeren kansallispuiston jasen yhteistoiminta-alueen parhailla perinnebiotooppisaarilla sekä luonnoltaanmuulla tavoin arvokkailla tai kiinnostavilla suuremmilla saarilla. Vaikean saa-vutettavuutensa takia alueen sienistö on ollut toistaiseksi niukasti tunnettu. Nyt1990-luvun inventointityön tuloksena alueelta tunnetaan runsaat 700 suursieni-lajia. Alustavia tuloksia julkaistiin Saaristomeren kansallispuistoa esittelevän tee-majulkaisun yhteydessä (Vauras 1997a). Alueelta kerätyt sieninäytteet on pyrittytallettamaan kasvimuseoihin ripeästi, jotta aineisto olisi myös muiden tutkijoidenkäytettävissä. Kerättyjä näytteitä on siteerattu tai ne ovat näkyneet täplinä kar-toissa ainakin seuraavien lajien osalta: viherukonsieni (Lepiota grangei; Vauras &Kosonen 1994), polkuhapero (Russula violaceoincarnata; Ruotsalainen & Vauras1995), mehikääpä (Aurantioporus fissilis), pähkinänkääpä (Dichomitus campestris),lakkakääpä (Ganoderma lucidum), huopakääpä (Onnia tomentosa), karhunkääpä(Phaeolus schweinitzii), haavanarinakääpä (Phellinus populicola) ja rusokääpä (Pyc-noporellus fulgens) (Kotiranta & Niemelä 1996), pisamakääpä (Ologoporus folliculo-cystidiatus; Niemelä 1997), viirurisakas (Inocybe grammata; Vauras 1997b), paperi-ludekääpä (Skeletocutis papyracea; Niemelä 1998), sammalnappilaji Octospora al-pestris (Jakobson ym. 1998) sekä lantakaulussieni ja hirvenkaulussieni (Strophariasemiglobata ja S. alcis; Kytövuori 1999).

2 SAARISTOMERI JA SAARISTOMEREN KANSAL-LISPUISTO

Saaristomeri sijaitsee Lounais-Suomessa, Varsinais-Suomen rannikon ja Ahve-nanmaan välissä. Saaristomeren kansallispuisto perustettiin vuonna 1983 Saa-ristomeren eteläosaan Dragsfjärdin, Nauvon, Korppoon ja Houtskarin kuntienalueelle. Aluetta on esitelty monipuolisesti kirjassa Saaristomeren kansallispuisto(Lindgren & Stjernberg 1986). Kansallispuistoa ympäröi laaja Saaristomeren kan-sallispuiston yhteistoiminta-alue. Tämän yhteistoiminta-alueen sisällä olevat val-tion alueet (lukuun ottamatta puolustusvoimien alueita) muodostavat Saaristo-meren kansallispuiston. Pääosa rajauksen sisällä olevista alueista on yksityisessäomistuksessa olevia saaria. Viimeksi mainittuja puistoon kuulumattomia alueitanimitetään yhteistoiminta-alueeksi. Liitteessä 1 on esitetty Saaristomeren kansal-lispuiston ja sen yhteistoiminta-alueen ulkorajat sekä saaret, joissa sieniä on in-ventoitu.

12

Saaristomeri sijaitsee hemiboreaalisella vyöhykkeellä, jota nimitetään Suomessamyös tammivyöhykkeeksi. Tammen esiintyminen on kuitenkin Saaristomerenkansallispuistossa varsin niukkaa – se kasvaa tutkimusalueella metsikkönä vainHolman saarella. Saarni ja pähkinäpensas ovat alueella yleisempiä eteläisten,vaateliaitten lehtipuiden edustajia. Yleisimpiä puita ovat mänty, hieskoivu, terva-leppä, haapa ja raita. Kuusta kasvaa vain osassa saaria.

Ilmasto on Saaristomerellä suotuisa – kasvukauden pituus on yli 180 päivää.Meri-ilmastossa talvet ovat leudompia kuin mantereella, mutta kesä on viileäm-pi. Sateita alue saa niukemmin kuin sisämaa. Kuivuus rajoittaa sienten itiöemän-muodostusta ja näin ollen vaikeuttaa sienten kartoittamista alueella. Toisaaltasienikausi voi jatkua syksyllä pitempään kuin sisämaassa meren leudontavanvaikutuksen ansiosta.

3 AINEISTO

Tässä tutkimuksessa on keskitytty suursieniin, ja vain aivan vähäinen määräpiensieniä on luetteloitu. Määrittämisessä käytettyjä kirjoja ovat olleet esimerkik-si Hansen & Knudsen (1992), Ryman & Holmåsen (1987), Breitenbach & Kränzlin(1986, 1991, 1995), Phillips (1981), Bon (1987), Courtecuisse & Duhem (1995), Ul-vinen (1976), Brandrud ym. (1989, 1992, 1994, 1998), Niemelä (1997), Noordeloos(1987, 1992), Boertmann (1995) ja Ingelög ym. (1993). Suomalaiset nimet noudat-tavat mikäli mahdollista Suomen Sieniseuran nimistötoimikunnan suosituksia(Ulvinen ym. 1989) ja ruotsinkieliset nimet Hallingbäckin ja Aronssonin teosta(1998).

Maastotyöt tehtiin vuosina 1992–1999. Saaristomeren kansallispuistosta ja senyhteistoiminta-alueelta on aikaisemmin kerätty sieninäytteitä maamme kasvimu-seoihin vain erittäin vähän. Inventointityöni yhteydessä olen pyrkinyt kerää-mään runsaasti sieninäytteitä, jotka on sittemmin talletettu Åbo Akademin biolo-gisiin kokoelmiin (TURA) tai Turun yliopiston kasvimuseoon (TUR). Liitteestä 1käy ilmi, miltä saarilta tai saariryhmiltä sieninäytteet on kerätty.

On tärkeää, että sienikartoitusta tehdään useana vuonna. Eri sienilajit ovat löy-dettävissä eri aikaan vuodesta, tai ne voivat tehdä itiöemiään useampien vuosienvälein, kun olosuhteet ovat suotuisat. Vuodet 1997 ja 1998 olivat alueella hyviä,keskenään varsin erilaisia sienivuosia, ja oli mahdollista löytää runsaasti aiempi-na vuosina piilossa pysyneitä lajeja. Eniten sieniretkiä tehtiin kiintoisimpiinkohteisiin: perinnebiotooppisaarille Boskäriin ja Jungfruskäriin, runsaskalkkiseenHolmaan ja Ådönin aarnimetsäsaarelle. Toisaalta monissa saarissa käytiin inven-toimassa vain kerran. Näin ollen jatkotutkimuksissa saarilta löydetään helpostilisää sienilajeja. Tämän raportin lajiluettelo antanee kuitenkin hyvän yleiskuvanalueen suursienilajistosta.

13

4 SUURSIENILAJISTO JA YHTEENVETO UHANALAI-SISTA LAJEISTA

Saaristomeren kansallispuistosta ja sen yhteistoiminta-alueelta löytyi tämän työnyhteydessä 734 sienitaksonia, joista valtaosa on lajeja ja suursieniä. Luettelo näis-tä löytöpaikkoineen esitetään liitteessä 2. Kansallispuistossa näistä kasvoi 667taksonia. Lisäksi löydettiin vielä muitakin suursieniä, jotka kuitenkin jäivät mää-rittämättä, esimerkiksi suvuista malikat (Clitocybe), kuupikat (Conocybe), rusok-kaat (Entoloma), nääpikät (Galerina) ja tympöset (Hebeloma). Tutkimusalueelta löy-detyistä suursienistä 31 lajia voidaan luokitella perinnebiotoopeista riippuvaisik-si ja 89 lajia perinnebiotooppeja suosiviksi.

Saaristomeren kansallispuistosta ja sen yhteistoiminta-alueelta on löydetty 34valtakunnallisesti uhanalaista sienilajia ja 6 alueellisesti uhanalaista sienilajia(arviot Uhanalaisten... 1992). Lisäksi yksitoista muuta lajia on uhanalaisia pianjulkaistavan uuden uhanalaismietinnön mukaan. Alueen uhanalaiset sienet voi-daan luokitella kasvupaikkavaatimustensa perusteella seuraaviin ryhmiin: lehto-ja hakamaasienet (26 lajia), kalkinsuosijat ja -vaatijat (13), puuta lahottavat, enem-män tai vähemmän aarnisienet (13), ketosienet (8), kosteikkosienet (4) ja hiekka-maiden sienet (4 lajia). Näistä valtaosa on lahottajasieniä. Puiden kanssa symbi-oosissa eläviä juurisieniä eli mykorritsasieniä on vain kahdeksan lajia. Uhanalai-sista sienistä kuusi lajia voidaan luokitella perinnebiotoopeista riippuvaisiksilajeiksi ja 17 perinnebiotooppeja suosiviksi. Luettelo Saaristomeren kansallispuis-ton ja sen yhteistoiminta-alueen uhanalaisista sienistä esitetään taulukossa 1 janiiden löytöpaikat kuvassa 1. Alueelta löydettiin myös kymmenisen sienilajiaensimmäistä kertaa Suomesta.

Mykorritsasienten vähäinen osuus alueen uhanalaisissa lajeissa selittyy osaksitammen harvinaisuudella Saaristomeren kansallispuistossa ja sen yhteistoiminta-alueella – mereisyyttä karttavana tammi kasvaa vain harvoilla saarilla ja niissä-kin yleensä niukkana. Myös pähkinäpensaslehtoja on melko vähän. Saarnea onmonin paikoin varsinkin kalkkipitoisella maalla, mutta sen merkitys jää sen maa-perää parantavaan vaikutukseen, sillä saarnella ei ole suursieniä juurisieninään.Juurisienten isäntinä tärkeimmät puulajit alueella ovat hieskoivu, mänty ja kuusi.Näiden yleistenkin puiden seurassa kasvaa harvinaista ja uhanalaista sienilajis-toa, esimerkiksi kalkkipitoisella maalla. Myös haavan, tervalepän, raidan ja mui-den pajujen sekä pähkinäpensaan juurisieninä kasvaa eräitä lajeja. Puulajienmäärä vähenee ulkosaaristoon päin.

Uusi uhanalaisten lajien arviointi on tätä kirjoitettaessa meneillään maassamme.Koska sen tuloksia ei vielä ole julkaistu, on käsillä olevassa työssä käytetty Uhan-alaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan vuodelta 1992 peräisin oleviatietoja. Kuitenkin olen esitellyt alueen uhanalaisten lajien lisäksi myös eräitä mui-ta harvinaisia tai vaateliaita lajeja eli niin sanottuja diversiteettilajeja. Näiden jou-kossa ovat myös alueelta löydetyt, uuden uhanalaistarkastelun alustavasti uusik-si uhanalaisiksi arvioimat kymmenen lajia. Nämä on otettu mukaan myös tau-lukkoon 1.

14

Taulukko 1. Saaristomeren kansallispuistosta (KP) ja sen yhteistoiminta-alueelta (YA) löydetyt uhanalaiset sienet(51 lajia). Lajit on luokitettu vuoden 1992 uhanalaisarvioinnin perusteella (Uhanalaisten... 1992), lisäksi onannettu vanhan arviointimenetelmän mukaiset luokat (v. 1999) ja vuoden 1999 alustavat uhanalaisluokat (Uusi). E= erittäin uhanalainen, V = vaarantunut, Sh = silmälläpidettävä harvinainen, St = silmälläpidettävä taantunut, Sp= silmälläpidettävä puutteellisesti tunnettu, M = muuttunut, EX = hävinnyt, CR = äärimmäisen uhanalainen, EN= erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, LC = elinvoimainen, DD = puutteellisestitunnettu. Laji ja uhanalaisuusluokka v. 1992 v. 1999 Uusi Löytöpaikka Havainto-

vuosi Erittäin uhanalaiset (5 lajia):Tahmaukonsieni, Chamaemyces fracidus E EN Dragsfjärd, Holma (YA) 1993Punarusokas, Entoloma queletii V VU Nauvo, Boskär (KP) 1993, 1998Pikkumaatähti, Geastrum schmidelii E EN Korppoo, Jurmo (YA) 1997Koiranpökkösieni, Mutinus caninus E EX Houtskari, Jungfruskär (KP?) 1958Sammaljalkakuukunen, Tulostoma niveum E EN Korppoo, Hummelskär (YA) 1962

Vaarantuneet (11 lajia):Mehikääpä, Aurantioporus fissilis V VU Dragsfjärd, Holma (YA); 1993

Houskari, Jungfruskär (KP) 1996, 1997Sinijalkarusokas, Entoloma tjallingiorum M DD Dragsfjärd, Yxskär (KP) 1998

Dragsfjärd, Örö (YA) 1999Poimumaatähti, Geastrum striatum V VU Korppoo, Utö (YA) 1959Ruohikkokieli, Geoglossum fallax Sh NT Nauvo, Boskär (KP) 1998Hakamaakieli, Geoglossum starbaeckii V EN Korppoo, Jurmo (YA) 1995, 1996Liiturousku, Lactarius vellereus Sh NT Dragsfjärd,

Hamnholmen (KP) 1997, 1998Alvariukonsieni, Lepiota alba V VU Korppoo, Jurmo (KP) 1987, 1996,

1997Viherukonsieni, Lepiota grangei V VU Nauvo, Boskär (KP) 1993Niittyukonsieni, Lepiota setulosa Sh NT Nauvo, Boskär (KP) 1992, 1993,

1998Aurinkomalikka, Leucopaxillus subzonalis St VU Nauvo, Ådön (KP) 1997Pisarahelttahelokka, Pholiota albocrenulata V VU Nauvo, Boskär (KP) 1993

Silmälläpidettävät taantuneet (3 lajia):Sammalpiennarsieni, Agrocybe elatella St NT Korppoo, Jurmo (KP) 1997Ketokieli, Geoglossum umbratile M LC Korppoo, Jurmo (YA) 1993Haavanarinakääpä, Phellinus populicola M LC Dragsfjärd, Örö (YA) 1999

Nauvo, Boskär (YA) 1994

Silmälläpidettävät harvinaiset (13 lajia):Hietikkosarannoki, Anthracoidea arenaria M DD Dragsfjärd, Örö (YA) 1995Pähkinänkääpä, Dichomitus campestris Sh NT Nauvo, Boskär (KP) 1993, 1994Lakkakääpä, Ganoderma lucidum M LC Nauvo, Boskär (KP) 1993Runkohytyvinokas, Hohenbueheliaatrocoerulea Sp DD Nauvo, Mälhamn (KP) 1997Hammasrisakas, Inocybe appendiculata Sh NT Dragsfjärd, Holma (YA) 1993Tähti-itiörisakas, Inocybe asterospora Sh NT Dragsfjärd, Holma (YA) 1993Lepikkorisakas, Inocybe squarrosa M LC Houtskari, Jungfruskär (KP) 1998Kalvasnahikas, Marasmius wynnei Sh VU Houtskari, Jungfruskär (YA) 1992Luminyhäkkä, Metulodontia nivea M NT Houtskari, Jungfruskär (KP) 1997

15

Huopakääpä, Onnia tomentosa Sh NT Nauvo, Ådön (KP) 1993Tippahaprakääpä, Postia guttulata M NT Nauvo, Boskär (KP) 1994Rusokääpä, Pycnoporellus fulgens M LC Nauvo, Ådön (KP) 1993Helavalmuska, Tricholoma fracticum Sh VU Dragsfjärd, Holma (YA) 1995

Silmälläpidettävät puutteellisesti tunnetut (2 lajia):Aarnihelokka, Pholiota squarrosoides St NT Korppoo, Kälö (KP); 1997

Nauvo, Boskär (YA) 1994Hiekkajalkakuukunen, Tulostoma brumale V CR Korppoo, Jurmo (KP) 1949

Turun ja Porin läänissä alueellisesti uhanalaiset, silmälläpidettävät harvinaiset sienet(6 lajia):Kruunuhaarakas, Clavicorona pyxidata – NT Nauvo, Ådön (KP) 1993Lehtovyörousku, Lactarius evosmus – NT Dragsfjärd, Holma (YA) 1993

Dragsfjärd, Äspskär (YA) 1993Kastanjaukonsieni, Lepiota castanea – LC Dragsfjärd, Högland (KP) 1997

Dragsfjärd, Sandön (KP) 1997Valkolimalakki, Limacella illinata – LC Nauvo, Kappalholm (KP) 1997, 1998Pajulahorusokas, Pluteus salicinus – LC Dragsfjärd, Hiittinen,

Långholmen (KP) 1993Silokellomörsky, Verpa conica – LC Houtskari, Jungfruskär (KP?) 1954

Vuoden 1999 alustavan arvion mukaan uhanalaisia sieniä (11 lajia):Kangastuhkelo, Bovista aestivalis St NT Dragsfjärd, Örö (YA) 1999

Nauvo, Fårö (YA) 1997Nauvo, Kappalholm (KP) 1997

Ruskovahakas, Camarophyllus colemannianus V VU Houtskari, Jungfruskär (KP) 1992Punakerikääpä, Ceriporia purpurea – NT Dragsfjärd, Örö (YA) 1999Tummanuijakas, Clavaria asperulospora Sh EN Nauvo, Boskär (KP) 1998Violettirusokas, Entoloma mougeotii Sh VU Houtskari, Jungfruskär (KP) 1998Lumivalmuska, Leucopaxillus cerealis – NT Nauvo, Boskär (KP) 1997Kenttätuhkelo, Lycoperdon lividum V VU Korppoo, Jurmo (KP, YA) 1997Tytönsieni, Macrolepiota nympharum – NT Dragsfjärd, Pilskär (YA) 1998Tuoksuhapero, Russula laurocerasi – NT Dragsfjärd, Holma (KP) 1993

Dragsfjärd, Bötsön (YA) 1993Kermavalmuska, Tricholoma roseoacerbum – NT Dragsfjärd, Sandön (KP) 1997Nurmituhkelo, Vascellum pratense St NT Nauvo, Berghamn (KP) 1992, 1998

Houtskari, Jungfruskär (KP) 1998

16

� ��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

��

�

��

��

�

�

��

��

��

��

�

�

��

�

�

�

�

��

��

�

�

�

Kuva 1. Valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisten sienten (Uhanalaisten... 1992) sekä vuoden1999 alustavan uhanalaistarkastelun uhanalaisten sienten löytöpaikat Saaristomeren kansallis-puistossa ja sen yhteistoiminta-alueella. Esiintymätihentymien lukumäärät on merkitty luvulla,jos esiintymien määrää ei pysty lukemaan suoraan kartasta.

Uuden uhanalaisarvioinnin yhteydessä on myös pyritty luetteloimaan Suomestalöydetyt suursienet. Uhanalaisarviointi pyrittiin tekemään käyttämällä kaikkeensaatavilla olevaan tietoon pohjautuvaa ennustetta kunkin lajin tulevaisuudestamaassamme. Uhanalaisarviointi tehtiin Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton(IUCN) uhanalaisuusluokitusta soveltaen. Uusi luokitus perustuu määrällisiinkriteereihin, jotka koskevat ensisijaisesti kannan, levinneisyysalueen tai esiinty-misalueiden suuruutta ja muutoksia ja lisäksi mm. esiintymisen pirstoutunei-suutta ja esiintymien lukumäärää. Uhanalaisuusluokittelu pyrittiin soveltamaanvain luonnonvaraisiin populaatioihin, jotka elävät luontaisella levinneisyysalu-eellaan (Kanerva ym. 1998). Sienten osalta käytettäviä luokkia ovat olleet hävin-neet (EX), äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN), vaarantuneet(VU), silmälläpidettävät (NT), elinvoimaiset (LC), puutteellisesti tunnetut (DD) jaarvioimatta jätetyt (NE). Viimeksi mainittuun luokkaan joutuivat esimerkiksilehtikuusten juurisienet sekä kalkkitehtaan puistossa paikalle istutetun lehmuk-sen seuralaisena kasvavat sienet. Silmälläpidettäviä lajeja ei lueta uudessa arvi-oinnissa uhanalaisiksi. Koska ne ovat kuitenkin potentiaalisia lajeja alueellisiinuhanalaisluetteloihin, joita ei vielä ole laadittu, olen käsitellyt niitäkin tässä työs-sä uhanalaisina.

17

5 SUURSIENTEN KASVUYMPÄRISTÖJÄ

5.1 Perinnebiotoopit

Saaristomeren kansallispuistossa on kiinnitetty erityistä huomiota perinnemaise-mien – ketojen, nummien, niittyjen, rantaniittyjen, lehdesniittyjen, hakamaiden jametsälaitumien – hoitoon. Lehmien ja lampaiden laidunnus on pyritty järjestä-mään moniin saariin vanhojen perinteitten mukaan ja monia umpeenkasvaneitasaaria on avattu ja pyritty entistämään. Parhaita laidunnettuja saaria harvinaistensienten kasvupaikkoina ovat kokemusteni mukaan Jungfruskär, Boskär, Jurmo,Berghamn sekä Dragsfjärdin Äspskär ja Holma.

5.1.1 Kedot ja lehdesniityt

Kedoilla kasvavat suursienet ovat lahottajia. Kedoille ominaisia sienisukuja ovatvarsinkin helovahakkaat (Hygrocybe), niittyvahakkaat (Camarophyllus), rusokkait-ten (Entoloma) alasuku kaunorusokkaat (Leptonia), nuijakkaat ja haarakkaat (Cla-varia, Clavulina, Clavulinopsis, Ramariopsis), maakielet (Geoglossum) ja kuupikat(Conocybe) sekä mustesienet (Coprinus). Viimeksi mainituista monet lajit ovat eri-koistuneet kasvamaan lannalla. Harvinaista ketosienilajistoa esiintyy varsinkin,jos maaperässä on kalkkia. Monet ketosienet ovat värikkäitä, joten hyvinä sieni-vuosina kedoilla voi tavata sientenkin väriloistoa.

Tässä tutkimuksessa Saaristomeren kansallispuistosta löydettiin 55 ketosienilajia(taulukko 2) (lehdesniittyjen osalta tässä käsitellään lajeja, jotka eivät ole juu-risieniä).

Taulukko 2. Saaristomeren kansallispuistosta löydetyt ketosienilajit. Bovista plumbea, pikkumaamunaCalvatia utriformis, ukonkuukunenCamarophyllus colemannianus, ruskovahakasCamarophyllus pratensis, niittyvahakasCamarophyllus virgineus, neidonvahakasClavulina cinerea, harmaahaarakasClavulinopsis corniculata, niittyhaarakasClavulinopsis luteoalba, hapranuijakasClitopilus scyphoides, kääpiöjauhosieniConocybe cf. farinacea, kuupikkalajiConocybe kuehneriana, kuupikkalajiConocybe rickeniana, ketokuupikkaConocybe semiglobata, kuupikkalajiConocybe cf. siennophylla, kuupikkalajiConocybe tetraspora, kuupikkalajiEntoloma asprellum, viirurusokasEntoloma byssisedum, vinorusokasEntoloma caesiocinctum, siniterärusokasEntoloma chalybaeum, sysirusokas

Entoloma conferendum, silorusokasEntoloma griseocyaneum, suomurusokasEntoloma infula, hiipporusokasEntoloma cf. melanochroum, rusokaslajiEntoloma mougeotii, violettirusokasEntoloma ochromicaceum, rusokaslajiEntoloma papillatum, nipukkarusokasEntoloma politoflavipes, rusokaslajiEntoloma cf. scabrosum, rusokaslajiEntoloma sericellum, valkorusokasEntoloma sericeum, jauhorusokasEntoloma serrulatum, saharusokasEntoloma sodale, rusokaslajiEntoloma solstitiale, rusokaslajiEntoloma vernum, kevätrusokasGeastrum schmidelii, pikkumaatähtiGeoglossum starbaeckii, hakamaakieliGeoglossum umbratile, ketokieliHygrocybe chlorophana, keltavahakas

18

Hygrocybe coccinea, punavahakasHybrocybe conica, kartiovahakasHygrocybe helobia, helovahakasHybrocybe insipida, piskuvahakasHygrocybe laeta, rustovahakasHygrocybe psittacina, papukaijavahakasLepiota oreadiformis, ketoukonsieniLycoperdon lividum, kenttätuhkeloMarasmius oreades, nurminahikas

Melanoleuca melaleuca, nokisatahelttaMelanoleuca strictipes, kesäsatahelttaMycena flavoalba, kermahiippoPanaeolus ater, tummakirjohelttaPanaeolus foenisecii, nurmikirjohelttaPsathyrella cf. pratensis, haprakaslajiPsilocybe semilanceata, suippumadonlakkiVascellum pratense, nurmituhkelo

Näistä uhanalaisiksi luetaan viimeisessä alustavassa Suomen uhanalaisluettelos-sa seitsemän lajia: pikkumaatähti (Geastrum schmidelii, erittäin uhanalainen), ha-kamaakieli (Geoglossum starbaeckii, erittäin uhanalainen), ruskovahakas (Camaro-phyllus colemannianus, vaarantunut, kuva 2), alvariukonsieni (Lepiota alba, vaaran-tanut), violettirusokas (Entoloma mougeotii, vaarantunut), kenttätuhkelo (Lycoper-don lividum, vaarantanut) ja nurmituhkelo (Vascellum pratense, silmälläpidettävä).Uhanalaisten ketosienten keskittymä sijoittuu Jurmon kuorisorakedoille, joilta ontavattu neljä yllämainituista. Jurmon ketojen tyypillisiä edustajia ovat nurmina-hikas (Marasmius oreades), joka muodostaa kedoilla kaaria ja noidankehiä, sekäkupusienet ukonkuukunen (Calvatia utriformis) ja kenttätuhkelo. Ruskovahakas javiolettirusokas kasvavat Jungfruskärin ahvenanmaalaistyyppisellä lehdesniityllä,jolta on löydetty myös maakielien edustaja ketokieli (Geoglossum umbratile).

Kuva 2. Ruskovahakas,Camarophyllus cole-mannianus, kasvaa kalk-kipohjaisilla kedoilla. Va-lokuvasta Viro, Saaren-maa, Atla, kataja-alvari,15.9.1993 Jukka Vauras8851F (TUR), piirros Jo-hanna Liljekvist.

Varsinkin rusokkaat (Entoloma) ovat hyvin edustettuina Saaristomeren kansallis-puiston ja sen yhteistoiminta-alueen arvokkaimmilla kedoilla Jungfruskärissä,Berghamnissa, Boskärillä ja Äspskärissä. Rusokkaat ovat runsaslajinen helttasie-nisuku, jolle on ominaista helttojen punertuminen punaisten itiöiden kypsyessä.Varsinkin alasuvun Leptonia, kaunorusokkaat, lajeista valtaosa on kalkinsuosi-joita. Taulukossa 2 mainituista 19 rusokaslajista kymmenen kuuluu kaunorusok-kaiden alasukuun. Maamme rusokaslajisto tunnetaan puutteellisesti, ja osa löy-döistäni onkin jäänyt määrittämättä. Parhaillaan tekeillä olevasta uudesta uhan-

19

alaisten sienten luettelostakin monet rusokkaat on jätetty pois, vaikka niistä olisivain yksi löytö maastamme, ja ne on sijoitettu luokkaan puutteellisesti tunnetut.

Ketojen melko yleisiin rusokkaisiin kuuluvat nipukkarusokas (Entoloma papilla-tum), valkorusokas (E. sericellum), jauhorusokas (E. sericeum), saharusokas (E. ser-rulatum) ja kevätrusokas (E. vernum). Suomurusokas (E. griseocyaneum) on mai-nittu lajina, joka on avointen, keinolannoittamattomien ruohomaiden tyyppilajejaja indikoi myös muiden rusokkaiden ja helovahakkaiden kasvamista alueella (In-gelög ym. 1993) ja alueen korkeasta suojeluarvosta (Hallingbäck & Aronsson1998). Monilla rusokkailla näyttää olevan samanlaiset ekologiset vaatimukset:kun löytää maastossa kaunorusokaslajin, voi usein paikkaa tarkkaan havainnoi-malla löytää muutaman neliömetrin alalta useampia rusokaslajeja. Suomuruso-kas löytyi Berghamnista, Boskäriltä ja Jungfruskäriltä. Harvinaista, vaateliasta la-jistoa edustavat violettirusokas (E. mougeotii, kuva 3) sekä kaunorusokaslajit E.ochromicaceum ja E. politoflavipes. Näistä ensin mainittu kasvaa Jungfruskärissäkalkkipohjaisella niityllä ja tunnetaan maastamme lisäksi vain parilta letolta.Kaksi jälkimmäistä lajia kuvattiin tieteelle uusina vasta tällä vuosikymmenelläVirosta, Saarenmaalta (Noordeloos 1992) – Suomesta nämä kaksi lajia ilmoitetaantässä ensimmäistä kertaa. Keinolannoittamattomien, laidunnettujen tai niitettyjenketojen väheneminen on syynä monien rusokkaiden harvinaisuuteen ja häviämi-seen useilla alueilla Euroopassa (Noordeloos 1987).

Kuva 3. Violettirusokas,Entoloma mougeotii, onkalkkipohjaisten ketojen janiittyjen sekä lettojen har-vinainen laji. ValokuvastaVarsinais-Suomi, Houtska-ri, Hyppeis, Jungfruskär,31.8.1998 Jukka Vauras14280F (TURA), piirrosJohanna Liljekvist.

Helovahakkaita (Hygrocybe) ja niittyvahakkaita (Camarophyllus) on alueelta löy-detty yhteensä kymmenen lajia. Runsain lajisto tavattiin Jungfruskäriltä (8 lajia)ja Berghamnista (5 lajia). Nämä lähes kaikki ovat maassamme yleisiä lajeja, paitsiruskovahakas (Camarophyllus colemannianus) ja helovahakas (Hygrocybe helobia).Arnoldsin (1980) mukaan niittyä voidaan kutsua vahakasniityksi, jos sillä esiin-tyy ainakin kolmea vahakaslajia. Tämän määritelmän mukaisesti Jungfruskärin jaBerghamnin lisäksi myös Äspskärillä ja Jurmossa on vahakasniitty tai -keto.

20

Kedoille ominaisia nuijakkaita ja haarakkaita (Clavulina, Clavulinopsis) tavattiinkolme lajia, joista kaksi Berghamnissa. Ketoukonsieni (Lepiota oreadiformis) onharvinaisehko ketosieni, joka löytyi tutkimusalueella Berghamnista. Kääpiöjau-hosieni (Clitopilus scyphoides) on harvinaisenpuoleinen kalkkipohjaisten ketojenlaji. Saaristomeren kansallispuistosta se löydettiin Boskäristä ja Jungfruskäristä.Psathyrella pratensis -haprakkaan määritys on vielä epävarma. Laji on kuvattuPohjois-Amerikasta. Sieni kasvoi Berghamnin niityllä lehmänlantakasalla.

Runsaslajiset sienikedot syntyvät ihmistoiminnan vaikutuksesta, pitkiä ajanjak-soja jatkuneen niiton tai laiduntamisen seurauksena. Laidunnus ei kuitenkaansaisi olla liian tehokasta. Niittoa pidetään sienten kannalta hyvänä hoitomuotona,koska se vähentää niitystä ravinteita. Hyvien sieniketojen maaperässä on liu-koista nitraattia ja fosfaattia vain niukasti. Matalakasvuisella, sammaleisella nii-tyllä ketosienten on hyvä tuottaa itiöemiä. Varmimpia ketosienten esiintymis-paikkoja ovat tuoreet maat, jotka eivät kuivu voimakkaasti tai ole jatkuvasti mär-kiä. Vahakaskedon luonteenomaisia putkilokasveja ovat muun muassa pukin-juuri (Pimpinella saxifraga), kissankello (Campanula rotundifolia), päivännouto (He-lianthemum nummularium), linnunruoho (Polygala vulgaris), maahumala (Prunellavulgaris), ahomansikka (Fragaria vesca), linnunsilmät (Euphrasia spp.) ja noidanlu-kot (Botrychium spp.). Toisaalta harvinaiset putkilokasvit voivat kokonaan puut-tua paikalta, vaikka ketosienilajisto on hyvin runsas. Sammalpeitteellä on ilmei-sesti suuri merkitys säilyttämässä maan ylimpien osien kosteutta tasaisena (Nita-re 1988). Tämä sammalen tärkeä merkitys ketosienille pitäisi ottaa huomioonperinnemaisemia hoidettaessa.

Sienistöllisesti arvokkaimpia ympäristöjä ovat viikattein niitetyt niityt, joita mah-dollisesti laidunnetaan lyhyehkö aika syksyllä, sekä laidunmaat kalkkipitoisillamailla. Laaja-alainen lehmälaidunnus, parhaiten vasikoiden avulla, näyttää säi-lyttävän monipuolisen sienilajiston. Kun laidunpaine säilyy kohtuullisena, eivaara sienilajiston vähentymisestä ole suuri. Toisaalta hyvin tehokas lammaslai-dunnus näyttäisi vähentävän sienistön samalla tavoin kuin jatkuva koneellinennurmikkojen ruohonleikkuu (Nitare 1988).

Niittyjen kasvaessa umpeen vaateliaat ketosienet häviävät. Monet lajit ovat myösherkkiä keinolannoitteille. Lisäksi ilmasta maahan tuleva typpi on yksi uhkate-kijä. Lehmät ja varsinkin lampaat syövät mielellään sienten itiöemiä laitumiltaan.Ketosienten kannalta onkin parasta, jos itiöemien muodostumisen aikaan, esi-merkiksi elokuun puolivälistä syyskuun loppuun, ei laidunneta. Tällöin sienilläon paremmat mahdollisuudet tuottaa itiöemillään itiöitä ja levittäytyä niidenavulla. Kyseinen laidunnusrajoitus pitäisi ottaa huomioon ainakin sienilajistol-taan arvokkaimmilla perinnebiotoopeilla Berghamnin, Boskärin, Jungfruskärin jaHolman saarilla, varsinkin sateisina kesinä.

Monet ketosienet ovat hyviä alueen luonnonsuojelullisen arvon ilmaisijoita eli in-dikaattoreita. Vaateliasta lajistoa kuuluu varsinkin helo- ja niittyvahakkaisiin se-kä savuvahakkaisiin (Camarophyllopsis), rusokkaisiin, nuijakkaisiin ja haarakkai-siin, maakieliin sekä jyväslakkeihin (Dermoloma). Tanskassa on ehdotettu ketojenluonnonsuojelullisen arvon luokitusta helo- ja niittyvahakaslajistoon perustuen(Rald 1985, Boertmann 1995), ja Ruotsissa suositellaan muidenkin vaateliaiden

21

sieniryhmien käyttöä (Nitare 1988). Kun perinnebiotoopin sienilajisto halutaanselvittää perusteellisesti, on inventointeja tehtävä sekä kesällä että syksyllä useanvuoden aikana. Lindströmin ym. (1992) yhteenveto pohjoisesta Keski-RuotsistaMedelpadista antaa hyvän yleiskuvan pohjoisen havumetsävyöhykkeen ke-tosienilajistosta.

5.1.2 Hakamaat ja laidunmetsät

Lehdesniityillä, hakamailla ja metsälaitumilla puiden mykorritsasienten eli juu-risienten osuus sienilajistossa kasvaa. Runsaita ovat varsinkin haperot (Russula).Lajistoon kuuluu myös rouskuja (Lactarius), seitikkejä (Cortinarius), tatteja (esim.Boletus, Leccinum, Suillus), kärpässieniä (Amanita), risakkaita (Inocybe), valmus-koja (Tricholoma) ja keltavahvero (Cantharellus cibarius). Laidunmetsissä sienisatomuodostuu usein aikaisemmin kuin laiduntamattomissa metsissä.

Tämän tutkimuksen yhteydessä Saaristomeren kansallispuistosta löydetyt ha-kamaasienet (58 lajia) on esitetty taulukossa 3.

Taulukko 3. Saaristomeren kansallispuistosta löydetyt hakamaasienet.

Amanita citrina, keltakärpässieniAmanita phalloides, kavalakärpässieniBoletellus fennicus, punatattiBoletus badius, ruskotattiBoletus edulis, herkkutattiBoletus luridiformis, veritattiBoletus pascuus, ruututattiBoletus subtomentosus coll., samettitattiCalocybe gambosa, kevätkaunolakkiClavaria asperulospora, tummanuijakasConocybe arrhenii, kuupikkalajiCoprinus angulatus, nuotiomustesieniCoprinus lagopides, palomustesieniDermoloma cf. cuneifolium, ryppyjyväslakkiEntoloma queletii, punarusokasEntoloma tjallingiorum, sinijalkarusokasEntoloma undatum, naparusokasFlammulina velutipes, talvijuurekasGeoglossum fallax, ruohikkokieliGeoglossum glutinosum, tahmakieliHygrocybe cantharellus, vahverovahakasHygrocybe miniata, mönjävahakasHygrophorus agathosmus, tuoksuvahakasInocybe appendiculata, hammasrisakasInocybe asterospora, tähti-itiörisakasLactarius flexuosus, nurmirouskuLactarius vellereus, liiturouskuLepiota setulosa, niittyukonsieniLeucopaxillus cerealis, lumivalmuska

Macrolepiota procera, ukonsieniMorchella elata, kartiohuhtasieniNaucoria bohemica, viitaruostehelttaPanaeolus acuminatus, ruskokirjohelttaPanaeolus sphinctrinus, harmaakirjohelttaPholiota highlandensis, palohelokkaRamariopsis kunzei, nukkajalkahaarakasRussula aeruginea, koivuhaperoRussula albonigra, nokihaperoRussula cessans, havupuistohaperoRussula chloroides, vihersuppilohaperoRussula claroflava, keltahaperoRussula coerulea, kupuhaperoRussula cremeoavellanea, konnanhaperoRussula foetens, haisuhaperoRussula font-queri, koivunpuistohaperoRussula globispora, täplähaperoRussula nitida, korpihaperoRussula pelargonia, pelargonihaperoRussula sanguinea, verihaperoRussula stenotricha, haperolajiRussula velenovskyi, hakahaperoRussula vesca, palterohaperoRussula violaceoincarnata, polkuhaperoSuillus granulatus, jyvästattiTricholoma fracticum, helavalmuskaTricholoma scalpturatum, hiirenvalmuskaVerpa bohemica, poimukellomörskyVolvariella bombycina, silkkituppisieni

22

Valtaosa taulukossa 3 mainituista lajeista on puiden juurisieniä, ja osa on lahotta-jasieniä. Lisäksi, kun laidunmetsissä poltetaan puuta, ilmestyy poltettujen paik-kojen tuhkalle oma erikoistunut sienilajistonsa. Tällaisia ovat esimerkiksi nuotio-mustesieni (Coprinus angulatus), palomustesieni (C. lagopides) ja palohelokka (Pho-liota highlandensis). Monet taulukon 3 lajeista voitaisiin luokitella myös lehtosie-niksi, toiset puistolajeiksi ja eräät myös ketolajeiksi. Tässä työssä luokittelu teh-tiin sen mukaisesti, mistä biotoopista laji alueella tavattiin.

Hakamaasieniksi tässä työssä lukemistani lajeista on Suomessa luokiteltu uhan-alaisiksi viimeisessä alustavassa uhanalaisarvioinnissa yhdeksän: tummanuijakas(Clavaria asperulospora, erittäin uhanalainen, kuva 20), punarusokas (Entolomaqueletii, vaarantunut, kuva 11), helavalmuska (Tricholoma fracticum, vaarantunut),ruohikkokieli (Geoglossum fallax, silmälläpidettävä), hammasrisakas (Inocybe ap-pendiculata, silmälläpidettävä), tähti-itiörisakas (I. asterospora, silmälläpidettävä)liiturousku (Lactarius vellereus, silmälläpidettävä), niittyukonsieni (Lepiota setu-losa, silmälläpidettävä) ja lumivalmuska (Leucopaxillus cerealis, silmälläpidettävä).Liiturousku tavattiin Hamnholmissa, hammasrisakas, tähti-itiörisakas ja helaval-muska Holmassa sekä muut viisi Boskärillä. Laiduntamisen merkitys näidensienten esiintymiseen on puutteellisesti selvitetty. Joka tapauksessa tummanuija-kas, ruohikkokieli ja niittyukonsieni on tavattu myös kedoilta. Muista yllä mai-nituista lajeista kedoilla kasvavia ovat myös Boskäriltä löydetyt nukkajalkahaa-rakas (Ramariopsis kunzei) ja ryppyjyväslakki (Dermoloma cuneifolium). Viimeksimainitun määritys lajitasolla jäi epävarmaksi, koska tavattu itiöemä oli liian nuo-ri ja siten ilman kypsiä itiöitä.

Varsinkin monet haperolajit suosivat laidunmetsiä ja hakamaita. Haperoita onkinluetteloitu 17 lajia taulukossa 3. Tyypillisiä hakametsän haperoita ovat esimer-kiksi nokihapero (Russula albonigra), kupuhapero (R. coerulea), konnanhapero (R.cremeoavellanea), haisuhapero (R. foetens), täplähapero (R. globispora), korpihapero(R. nitida), verihapero (R. sanguinea), hakahapero (R. velenovskyi), palterohapero(R. vesca) sekä polkuhapero (R. violaceoincarnata). Hakamaiden lisäksi monetnäistä kasvavat lehdoissa. Tyypillisiä hakamaasieniä ovat myös nurmirousku(Lactarius flexuosus) ja ukonsieni (Macrolepiota procera). Haapalehdoille ominainenpoimukellomörskykin (Verpa bohemica) löytyy usein juuri karjapolkujen varsilta.

Kun umpeenkasvaneita entisiä laidunmetsiä pyritään palauttamaan uudelleenhakamaiksi, tulisi harvennushakkuissa jättää pystyyn runsaslajinen puusto. Juu-risienten kannalta koivu, kuusi, mänty ja tammi ovat tärkeimmät isäntäpuut.Isoja puita tulisi säästää runsaasti, sillä niillä on juuristossaan monipuolinen,runsaslajinen juurisienistö. Juurisienten lajimäärä voi vähetä laidunsaarilla run-saastikin, koska hakamaiden palauttaminen ei suosi kuusta ja mäntyä.

Hyvin mielenkiintoiseksi laidunmetsiköksi osoittautui Boskärin kaakkoisosanluontopolun varrella sijaitseva pähkinäpensasto, jonka lähellä kasvaa isoja haa-poja ja kuusia. Ne varjostavat aluetta sopivasti mahdollistaen kosteamman mik-roilmaston. Jo ensimmäisellä kerralla alue osoittautui kalkkipaikaksi, kun sielläkasvoi valkomörskyjä (Helvella crispa). Lisäksi löytyivät niittyukonsieni (Lepiotasetulosa), jauheukonsieni (Cystolepiota seminuda) ja lehtokuupikka (Conocybe brun-

23

nea). Sadekesän 1998 antia paikalta olivat ruohikkokieli (Geoglossum fallax), tah-makieli (Geoglossum glutinosum), tummanuijakas (Clavaria asperulospora), nukka-jalkahaarakas (Ramariopsis kunzei) ja niittyhaarakas (Clavulinopsis corniculata). Toi-nen lajistoltaan samantyyppinen pienialainen laidunnettu kalkkipohjainen lehtoon Boskärin Kårholmissa, missä kasvavat muun muassa nokiterärusokas (Ento-loma atromarginatum) sekä uhanalaiset viherukonsieni (Lepiota grangei) ja niitty-ukonsieni. Lehto sijaitsee etelärinteessä lähellä merenrantaa. Jotta lehto säilyisiriittävän kosteana mikroilmastoltaan, sitä ei lainkaan harvenneta.

Dragsfjärdin Holmassa, kylän pohjoispuolella, on pähkinäpensasvaltainen kal-lionaluslehto, jonka maaperä on vahvasti kalkkipitoinen, sillä maassa on run-saasti muinaisen merenrantavaiheen aikana kertyneitä simpukankuoria. Myösmaanäyte osoitti paikan poikkeuksellisen kalkkipitoisuuden: kalsiumia oli 61 600mg/l ja pH oli 7,5. Tästä lehdosta tai sen lähistöltä löydettiin viisi uhanalaistasienilajia: erittäin uhanalainen tahmaukonsieni (Chamaemyces fracidus), vaarantu-nut mehikääpä (Aurantioporus fissilis), silmälläpidettävät harvinaiset hammas-risakas (Inocybe appendiculata), tähti-itiörisakas (I. asterospora) ja helavalmuska(Tricholoma fracticum) sekä alueellisesti uhanalainen lehtovyörousku (Lactariusevosmus). Lehtoa käytetään ajoittain lammaslaitumena.

Holman laidunmetsissä muista sienistä kalkkilajeja edustavat villakarvarousku(Lactarius pubescens), rusoreunahapero (Russula exalbicans), jyvästatti (Suillus gra-nulatus), hiirenvalmuska (Tricholoma scalpturatum) ja harmaavalmuska (T. ter-reum). Nämä lajit ovat yleisiä esimerkiksi Paraisten kalkkialueilla, mutta eivätkasva happamalla maalla. Myös jättirisakas (Inocybe perlata) ja rusakkonuljaska(Chroogomphus rutilus) ovat ilmiselvästi kalkinsuosijoita. Sinihapero (Russula azu-rea) on esimerkki kuivassa lehtokuusikossa viihtyvästä lajista. Holmassa kasvaamyös monia tyypillisiä tammi-pähkinäpensaslehtojen lajeja: kyyhkyhapero (Rus-sula cyanoxantha), tuoksuhapero (R. laurocerasi), tunkkaseitikki (Cortinarius hinnu-leus), rikkivalmuska (Tricholoma sulphureum) ja tammivuotikka (Hymenochaeterubiginosa).

Hiittisten Långholmenilla on yksi alueen parhaista pähkinäpensaslehdoista. Senvaateliasta sienilajistoa ovat muun muassa kavalakärpässieni (Amanita phalloides),mustahapero (Russula nigricans) sekä alueellisesti uhanalaiseksi, silmälläpidettä-väksi harvinaiseksi tulkittu pajulahorusokas (Pluteus salicinus), joka pajujen lisäk-si kasvaa varsinkin pähkinäpensaan kuolleella puuaineksella.

5.2 Puuta lahottavat sienet aarnimetsissä ja muualla

Ylivoimaisesti merkittävin kuusikkosaari Saaristomeren kansallispuistossa onNauvon Ådön, jossa on pitkä metsäjatkumo ja kohtalaisen runsaasti kookkaitalahoja männyn, kuusen, hieskoivun, haavan ja tervalepän maapuita. Vanhojenkalliomänniköiden lisäksi saarella on jonkin verran tuoreita tai lehtoisia kuusi-koita (Skult 1956, Syrjänen 1997). Ådön on lisäksi puiston läntisin ja mereisinvanha kuusimetsäsaari. Sillä kasvaa monia vanhojen metsien sienilajeja, jotka

24

ovat Lounais-Suomessa nykyään varsin harvinaisia. Toinen mielenkiintoinentutkimuskohde Ådönilla ovat kuusen juurisienet.

Ådönin uhanalaisia sieniä ovat vaarantuneeksi arvioitu aurinkomalikka (Leuco-paxillus subzonalis), silmälläpidettävät harvinaiset huopakääpä (Onnia tomentosa)ja rusokääpä (Pycnoporellus fulgens) sekä alueellisesti silmälläpidettävä harvinai-nen kruunuhaarakas (Clavicorona pyxidata). Näistä kaksi viimeksi mainittua ovatlahon haapamaapuun lahottajia, huopakääpä kasvaa vanhojen havupuiden juu-riloisena, ja aurinkomalikan tyypillinen kasvupaikka on kostea kalkkipitoinenmaa vanhojen kuusten alla.

Ådönistä löydettiin peräti kolme maallemme uutta kääpälajia: pisamakääpä (Oli-goporus folliculocystidiatus, kuva 4), paperiludekääpä (Skeletocutis papyracea) sekälaikkukääpä (Skeletocutis vulgaris). Kaikki kolme tavattiin kaatuneilta havupuidenrungoilta: pisamakääpä männyltä, laikkukääpä kuuselta ja paperiludekääpä näil-tä molemmilta. Paperiludekääpää on määritetty sittemmin muutamasta muusta-kin paikasta Suomessa (Niemelä 1998), ja pisamakäävän maamme toinen kasvu-paikka löydettiin vast’ikään Ilomantsista (Renvall & Junninen 1999). Alueellakasvaa vanhojen elävien mäntyjen rungoilla loisena männynkääpää (Phellinuspini), rungon tyvien lähellä karhunkääpää (Phaeolus schweinitzii) ja jo kuolleissaalaoksissa viinikääpää (Gloeoporus taxicola).

Kuva 4. Pisamakääpä, Oligoporus folliculocystidiatus, löydettiin Suomelle uutena NauvonÅdönin aarnisaaresta vanhan kaatuneen männyn rungolta. Valokuvasta Varsinais-Suomi, Nau-vo, Berghamn, Ådön, 14.10.1997 Jukka Vauras, piirros Tuula Vuorinen.

Saaristomeren kansallispuistossa ehkä näkyvin lahottajasieni on koivulla kasva-va pökkelökääpä (Piptoporus betulinus). Yllättäen Etelä-Suomen metsien yleisinkoivun lahottajakääpä taulakääpä (Fomes fomentarius) havaittiin tämän tutkimuk-

25

sen kuluessa vain Ådönilla, samoin kuin Suomessa hyvin yleiseksi luettu kanto-kääpä (Fomitopsis pinicola). Tervalepän lahottaja lepänkääpä (Inonotus radiatus)kasvaa myös kuolleilla pähkinäpensaiden rungoilla. Boskäriltä löytyi myös le-pänkäävän harvinainen seuralainen voikääpä (Antrodiella hoehnelii). Tervaleppääja pähkinäpensasta lahottaa myös hurmehiippo (Mycena haematopus). Silmälläpi-dettävä harvinainen pähkinänkääpä (Dichomitus campestris) ja tinahiippo (Mycenapolygramma) löytyvät varmimmin kuolleelta pähkinäpensaalta, ja silmälläpidet-tävä harvinainen lakkakääpä (Ganoderma lucidum) laholta tervalepän kannolta.Koralliorakas (Hericium coralloides) kasvoi tervalepän maapuulla.

Lahottajasienistä eniten harvinaisia ja uhanalaisia lajeja on löytynyt Saaristome-ren kansallispuistossa vanhoilta haavan rungoilta. Juuri haapaa ollaankin viimevuosina herätty arvostamaan arvokkaana metsän diversiteettiä runsaasti lisäävä-nä puuna. Saaristomeren kansallispuistosta löydetyistä uhanalaisista puuta la-hottavista sienistä seitsemän lajia kasvoi haapapuulla: mehikääpä (Aurantioporusfissilis), kruunuhaarakas (Clavicorona pyxidata), pisarahelttahelokka (Pholiota albo-crenulata, kuva 5), haavanarinakääpä (Phellinus populicola), luminyhäkkä (Metulo-dontia nivea), aarnihelokka (Pholiota squarrosoides) ja pajulahorusokas (Pluteus sali-cinus). Toisessa löytöpaikassaan aarnihelokka kasvoi kuolleella koivun rungolla.

Silmälläpidettävä punakerikää-pä (Ceriporia purpurea) kasvoimaahan pudonneella koivunoksalla. Silmälläpidettävä harvi-nainen runkohytyvinokas (Ho-henbuehelia atrocoerulea) tavattiinkuolleelta pihlajalta, silmälläpi-dettävä harvinainen tippahap-rakääpä (Postia guttulata) isoltamännynkannolta. Harvinainenetelänsärmäkääpä (Daedaleopsisconfragosa) kasvoi Mälhamninsaarella vanhalla raidalla. Bo-skärin laidunnettu kuusivaltai-nen aarnimetsä kalkkiperäisellämaalla on maassamme harvi-nainen luontotyyppi, ja arvokasharvinaisten lahottajasienten kas-vupaikka.

Kuva 5. Pisarahelttahelokka, Pholiota albocrenulata,on harvinainen vanhojen haapojen loinen ja lahottaja.Valokuvasta Viro, Saarenmaa, Abruka, 14.9.1993 Pekkaja Maija-Liisa Heinonen (TUR), piirros Johanna Lilje-kvist.

26

Nyt kun niittyjä, ketoja ja hakamaita ollaan palauttamassa Saaristomeren kansal-lispuistoon yhä lisää, heikkenevät lahottajasienten elinmahdollisuudet, kun van-hat lahovikaiset rungot samoin kuin jo kaatuneet puut raivataan putkilokasvienkasvuedellytysten parantamiseksi. Monien harvinaisten lahottajasienten vaati-muksiin kuuluu, itse lahopuun lisäksi, runsasravinteinen maaperä ja kostea mik-roilmasto. Lahottajasienet huomioon ottavassa alueen hoidossa pitäisi turvatalahopuujatkumo jättämällä kaikkien alueella kasvavien puulajien isoja runkojamaapuiksi. Raivattaviin kohteisiin pitäisi jättää myös hoitotoimien ulkopuolellejääviä vertailulaikkuja, esimerkiksi lehtoihin, kosteisiin painanteisiin sekä run-saan lahopuun keskittymiin. Jotta sienten diversiteetti saarilla saataisiin pysy-mään mahdollisimman korkeana, pitäisi elinympäristöjen olla monipuolisia jamosaiikkimaisia.

5.3 Hiekkasaaret

Toinen ja kolmas Salpausselkä ulottuvat Saaristomeren kansallispuistoon ja senyhteistoiminta-alueelle. Hiekasta ja sorasta muodostuneista saarista tunnetuin onKorppoon Jurmo, jonka lisäksi inventoitaviin saariin kuuluivat myös Dragsfjär-din Sandö, Sandskär ja Örön sekä Nauvon Nötön Fårö ja Kappalholm. Hienollahiekalla kasvaa monia juuri tähän maaperätyyppiin erikoistuneita sienilajeja.

Avointen kalkkipohjaisten hiekkaketojen lajeja ovat esimerkiksi Jurmosta löyde-tyt alvariukonsieni (Lepiota alba) ja kenttätuhkelo (Lycoperdon lividum; kuva 6).Harvinaisia hiekkarantojen lajeja ovat kangastuhkelo (Bovista aestivalis), karva-nahikas (Crinipellis scabellus) sekä hietikkosarannoki (Anthracoidea arenaria), jokaloisii harvinaisella hietikkosaralla (Carex arenaria). Tämä silmälläpidettäväksi har-vinaiseksi luokiteltu noki tunnettiin aiemmin maassamme vain Ahvenanmaaltaja Uudeltamaalta. Kangastuhkelo kasvoi Fårön ja Kappalholmin rantahiekalla se-kä Örössä vanhan hiekkatien varrella. Karvanahikas on Suomessa eteläinen sieni,jonka harvat esiintymät on löydetty kulttuuripaikoilta, esim. hiekkatien varreltatai vanhalta painolastimaalta. Örön kasvupaikka on kuitenkin tyypillinen karva-nahikkaan luonnonkasvupaikka, merenrantahietikko, jollaisilla sitä tavataanmyös Virossa. Lokakuussa hiekkarantojen tyypillistä lajistoa ovat männynleppä-rousku (Lactarius deliciosus) sekä sinivalmuska (Lepista nuda), jota kasvaa rantaanajautuneista vesikasveista muodostuneissa valleissa isoinakin itiöemäkaarina.

Hienolle hiekalle muodostuneissa metsissä viihtyvät muun muassa monet val-muskat (Tricholoma) ja seitikit (Cortinarius). Kansallispuiston valmuskoista erikoi-sin on renkaallinen kaulusvalmuska (Tricholoma focale) ja harvinaisin Sandöstä ta-vattu kermavalmuska (T. roseoacerbum), jonka levinneisyyden painopiste maas-samme on Pohjois-Suomessa (Kytövuori 1989). Kermavalmuskan seurassa kas-voivat kuivavalmuska (T. sudum) ja kalvaskeltavalmuska (T. auratum coll.). Hiek-kamaan vähemmän nähtyjä männyn juurisieniin kuuluvia seitikkejä ovat ryppy-limaseitikki (Cortinarius lividoochraceus) ja seitikkilaji Cortinarius quarciticus. Myösmännynrousku (Lactarius musteus) kasvaa tyypillisesti hiekkamaan männikössä.Saaristomeren kansallispuiston suuremmat hiekkasaaret ovat, Jurmoa lukuunottamatta, pääosin mäntymetsien peitossa. Sandö on keskiosastaan harjumaisen

27

korkea ja jyrkkärinteinen. Harjujen pohjoisenpuoleiset rinteet ovat usein lehto-maisia. Sandössäkin laen pohjoisrinteen puustossa näkyi merkkejä kasvupaikantuoreudesta: paikalla kasvoi mäntyjen lisäksi koivua ja kuusta. Sienistössä paikanboniteetti näkyi paljon selvemmin, sillä siltä tavattiin kalkkikuusikkolaji katke-roseitikki (Cortinarius caesiostramineus), lehtolaji kastanjaukonsieni (Lepiota casta-nea) sekä harvinaisenpuoleinen kaljujalkarisakas (Inocybe subnudipes).

�

� ��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

�

Kuva 6. Hiekkasaarilla kasvavien uhanalaisten sienten kenttätuhkelon, kangastuhkelon ja kerma-valmuskan löytöpaikat Saaristomeren kansallispuistossa ja sen yhteistoiminta-alueella. ● = kent-tätuhkelo (Lycoperdon lividum), ■ = kangastuhkelo (Bovista aestivalis), ★ = kermavalmuska(Tricholoma roseoacerbum).

5.4 Kallioiset saaret laaksoineen

Saaristomeren kansallispuiston saarten valtaosa on karuja kalliosaaria, joidenvaltapuu on mänty. Kallioiden välisissä painanteissa kasvaa hieskoivua sekäosalla saaria myös kuusta, haapaa ja tervaleppää. Paremmilla mailla voi olla li-säksi pähkinäpensaita ja saarnea, jonka esiintymät keskittyvät lämpimille etelän-puoleisille rannoille. Kalliomännikköjen sienet ovat pääosin tavanomaista suo-malaismetsien lajistoa. Eräät männyn seuralaislajit ovat Lounais-Suomessa levin-neisyytensä äärirajoilla, kuten juurisienet kupuhapero (Russula coerulea), kyynel-hapero (R. sardonia) sekä lahottajasienet violettiterähiippo (Mycena purpureofusca)ja ruostelaikkuhiippo (M. zephirus).

28

Hieskoivu muodostaa eräillä saarilla yhtenäisiä metsiköitä. Tyypillisiä koivumet-sän lajeja alueella ovat keltahapero (Russula claroflava), hakahapero (R. velenovs-kyi, kuva 7), monivyöseitikki (Cortinarius triumphans) sekä monet tatit.

��

� ��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

��

�

��

��

�

Kuva 7. Hakahaperon, Russula velenovskyi, tunnetut löytöpaikat Saaristomeren kansallispuis-tossa ja sen yhteistoiminta-alueella. Hakahapero on koivun juurisieni ja kuuluu laidunnettujenmetsien tyypillisiin lajeihin, mutta se kasvaa laiduntamattomissakin metsissä. Hakahaperon le-vinneisyysalue Suomessa ulottuu ainakin Oulun korkeudelle.

Kallioiden väliseen isompaan laaksoon on Ådönillä muodostunut kuusikkoa,josta osa on lehtomaista. Saarella kasvaakin runsaasti kuuseen sitoutunutta sie-nilajistoa, joista yleisiä ovat esimerkiksi karhunseitikki (Cortinarius brunneus), ve-riseitikki (C. sanguineus) ja polttiaishapero (Russula consobrina) sekä yleisehköjämyrkkysienet suippumyrkkyseitikki (C. rubellus, kuva 8) ja valkokärpässieni(Amanita virosa, kuva 8). Vähän tunnettuja lajeja saarella edustavat neulaskynsi-käs (Lyophyllum mephiticum), aurinkomalikka (Leucopaxillus subzonalis), helolehto-hapero (Russula juniperina, kuvat 9 ja 10) sekä vielä tieteelle kuvaamattomat lajitnärehapero (R. fennoscandica ined.) ja hapravalmuska (Tricholoma guldenii ined.).Boskärillä lehtomaisen kuusikon lajeja ovat esimerkiksi akansieni (Macrolepiotarhacodes), veriherkkusieni (Agaricus langei) ja teräsrusokas (Entoloma nitidum).Sinappihapero (R. ochroleuca) on eteläinen laji, jonka isäntäpuu Suomessa lieneeuseimmiten kuusi.

29

��

� ��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

�

Kuva 8. Myrkkysienilajien kavalakärpässieni, pantterikärpässieni, valkokärpässieni ja suippu-myrkkyseitikki löytöpaikat Saaristomeren kansallispuistossa ja sen yhteistoiminta-alueella. ● =kavalakärpässieni (Amanita phalloides), ■ = pantterikärpässieni (Amanita pantherina), ★ =valkokärpässieni (Amanita virosa), ✪ = suippumyrkkyseitikki (Cortinarius rubellus).

��

� ��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

Kuva 9. Suomessa levinneisyydeltään lounaisten sienten, kupuhaperon ja helolehtohaperon, löytö-paikat Saaristomeren kansallispuistossa ja sen yhteistoiminta-alueella. ● = kupuhapero (Russulacoerulea), ★ = helolehtohapero (Russula juniperina).

30

Kallioiden väleihin muodostuu helposti pienialaisia soita. Nokitatti (Leccinumvariicolor) ja monet muut lehmäntattiryhmän vielä huonosti tunnetut lajit voivatesiintyä suurina ryhminä hieskoivua kasvavissa soistuneissa painanteissa. Saa-ristomeren kansallispuistossa harvinaista luontotyyppiä edustaa Holman saarenpajuja kasvava pieni suo, jonka tyypillisiä sieniä ovat viitaseitikki (Cortinariusuliginosus) ja nipukkarisakas (Inocybe acuta). Mjoön saaren pohjoispään tervalep-päkosteikossa kasvavat muun muassa kääpiöseitikki (Cortinarius bibulus) ja rah-kavahakas (Hygrocybe coccineocrenata). Jälkimmäinen on löydetty lisäksi Jurmonlaidunnetulta merenrantaletolta, jossa sen seuralaisena on silmälläpidettävä har-vinainen sammalpiennarsieni (Agrocybe paludosa).

6 ERIKOISPIIRTEITÄ SIENISTÖN KANNALTA

Puulajien määrä vähenee ulkosaaristoon päin. Saaristomeren kansallispuisto on-kin kiintoisa alue tutkittaessa sienten puulajisuhteita. Jungfruskärillä ja Yxskä-rillä olen nähnyt lakritsirouskun (Lactarius helvus) sekä sikurirouskun (L. campho-ratus) kasvavan mitä ilmeisimmin hieskoivun juurisienenä. Lakritsirouskua pi-detään yleisesti männyn juurisienenä ja sikurirouskua kuusen lajina. Sikurirous-ku tavattiin Fårössä myös mäntymetsästä. Samassa mäntymetsässä kasvoi lisäksimustarouskua (L. plumbeus), jota pidetään koivun ja kuusen juurisienenä. Alueenpähkinälehdoissa kasvavat kavalakärpässieni (Amanita phalloides), kyyhkyhapero(Russula cyanoxantha), tuoksuhapero (R. laurocerasi) ja sukkaseitikki (Cortinariustorvus), vaikka paikalla ei ole yhtään tammea. Samoin pantterikärpässienen(Amanita pantherina, kuva 8) mieltää Suomessa helposti tammen juurisieneksi.Sandössa se kuitenkin kasvoi ainoastaan mäntyjen muodostamassa rantametsäs-sä, kuitenkin etelän puolella, kuten laji esiintyy Varsinais-Suomen tammiseka-metsienkin reunamilla. Ådönin saarella, joka on kansallispuiston lounaisin kuu-simetsäsaari, kasvaa runsaasti kuusen juurisieniä, esimerkiksi löyhkävalmuska(Tricholoma inamoenum), partavalmuska (Tricholoma vaccinum) sekä nokirousku(Lactarius lignyotus). Kun herkkutatti kasvaa pelkästään hieskoivun muodosta-massa metsässä, on ensimmäinen oletus, että kyseessä on koivunherkkutatti (Bo-letus betulicola). Kuusilahokka (Hypholoma capnoides) on tyypillinen kuusen jamännyn lahottaja. Höglandetissa se kuitenkin esiintyi kuolleella tervalepällä.

Eräät sienet ovat Suomessa niin lounaisia, ettei niitä juurikaan tavata enää itsemantereella. Näihin kuuluu esimerkiksi maailmanlaajuisesti kaikkein eniten va-kavia myrkytyksiä aiheuttava suursieni kavalakärpässieni (Amanita phalloides,kuva 8), joka on vain pari kertaa löydetty Suomen mantereelta. Samoin hai-susientä (Phallus impudicus) kasvaa Suomessa lähinnä vain lounaisessa saaristos-sa ja Ahvenanmaalla. Se on melko runsas Saaristomeren kansallispuistossa rehe-vämmissä metsissä. Laji on helppo löytää voimakkaan äitelän imelän raatomai-sen hajun perusteella – haju tuntuu myötätuuleen monien metrien päähän. Ha-jullaan se houkuttelee kärpäsiä, jotka sitten levittävät sen itiöitä. Lounainen le-vinneisyys Suomessa on myös kupuhaperolla (Russula coerulea, kuva 9), vaikka seonkin männyn juurisieni. Kupuhapero on melko runsas esimerkiksi Boskärinsaarella.

31

Suomen yleisimpiin kääpiin kuuluvat taulakääpä (Fomes fomentarius) ja kanto-kääpä (Fomitopsis pinicola) näyttävät olevan Saaristomeren kansallispuistossaharvinaisia – ne löydettiin vain Ådönin aarnimetsäsaarelta. Lajit ehkä karttavatmereisyyttä. Harvinainen lienee myös koko Suomessa yleisenä pidetty (Niemelä1997) katkokääpä (Amyloporia xantha), joka sekin tavattiin vain Ådöniltä. KokoSuomessa yleiseksi mainitusta (Niemelä 1997) kelokäävästä (Antrodia sinuosa) eiole Saaristomeren kansallispuistosta vielä yhtään keräystä.

Suomen sienistö ja sen levinneisyys tunnetaan vielä puutteellisesti. Tämänkintyön yhteydessä tavattiin eräitä sieniä ensimmäistä kertaa maastamme sekäeräitä ensimmäistä kertaa Varsinais-Suomen eliömaakunnasta. Maallemme uusialöytöjä olivat kääpälajit pisamakääpä (Oligoporus folliculocystidiatus), paperilude-kääpä (Skeletocutis papyracea) sekä laikkukääpä (Skeletocutis vulgaris) Ådönista,rusokaslajit Entoloma ochromicaceum Jungfruskäristä ja E. politoflavipes Bergham-nista, haperolajit Russula borealis (sensu Romagnesi 1967) Holmasta ja helolehto-hapero (R. juniperina, kuvat 9 ja 10) Ådönista, hiippolaji Mycena archangelianaBerghamnista, Boskäristä ja Jungfruskäristä, haprakaslaji Psathyrella cf. pratensisBerghamnista, mustesienilaji Coprinus episcopalis Stora Hästöstä sekä tummanui-jakas (Clavaria asperulospora) Boskäriltä. Ja esimerkiksi seuraavat uhanalaisiksiluetut (Uhanalaisten... 1992), Turun ja Porin läänin osalta puuttuneet sienilajitlöydettiin tältä alueelta: hietikkosarannoki (Anthracoidea arenaria), mehikääpä

(Aurantioporus fissilis), sinijalkarusokas(Entoloma tjallingiorum), ruohikkokieli (Geo-glossum fallax), hakamaakieli (Geoglossumstarbaeckii), kastanjaukonsieni (Lepiota cas-tanea), viherukonsieni (Lepiota grangei) janiittyukonsieni (Lepiota setulosa).

Kuva 10. Helolehtohapero, Russula juniperina, onhelakan punalakkinen, keltahelttainen ja valkojal-kainen, voimakkaan kirpeänmakuinen laji. Tämähapero on löydetty Suomesta vain kahdesti, TurunRuissalosta ja Nauvon Ådönilta. Molemmat löydötovat kuusien läheisyydestä ja vuodelta 1997. Valo-kuvasta Varsinais-Suomi, Nauvo, Berghamn, Ådön,14.10.1997 Jukka Vauras 13155F (TURA), piirrosTuula Vuorinen.

32

7 SAARISTOMEREN KANSALLISPUISTON RUO-KASIENIÄ

Ruokasienten kerääminen on Saaristomeren kansallispuistossa sallittua. Saaris-ton vähäsateisuuden vuoksi sienisato on kuitenkin alueella yleensä pienempikuin mantereella.

Ruokasienten kerääjä saattaa sadekesänä löytää kansallispuiston saarissa runsaathaperosaaliit jo heinäkuussa. Herkullisimpia haperoita ovat sillihaperot (Russulaxerampelina coll.), keltahapero ja mantelihapero (R. integra). Joinakin vuosinaherkkutatti (Boletus edulis) on runsas. Ukonsieniä (Macrolepiota procera) löytää var-sinkin laidunnetuista saarista, akansientä (M. rhacodes) vanhojen kuusikkojenneulaskarikkeelta. Syksyllä satokausi voi saaristossa jatkua pitempään kuin man-tereella meren lämmittävän vaikutuksen takia. Silloin kannattaa pitää silmälläsuppilovahveroita (Cantharellus tubaeformis), keltavalmuskaa (Tricholoma auratum)ja viiruvalmuskaa (T. portentosum) sekä merenrannoilla mäntyjen lähellä herkul-lista männynleppärouskua (Lactarius deliciosus). Aivan merenrannassa, rakkole-vävallin tuntumassa, voi olla isoja kaaria sinivalmuskaa (Lepista nuda). Laji kas-vaa myös lehtojen runsaskarikkeisella maalla. Samoilta paikoilta voi tavata här-mämalikan (Clitocybe nebularis) runsaita kasvustoja, nekin usein suurina kaarina.Satokauden päättävät männyn seurassa kasvava hallavahakas (Hygrophorus hy-pothejus) ja lehtipuiden lahottaja talvijuurekas (Flammulina velutipes).

8 UHANALAISET SEKÄ ERÄÄT DIVERSITEETTILA-JEIKSI ARVIOIDUT SIENET

Uhanalaiset lajit esitetään vuoden 1992 uhanalaistarkastelun (Uhanalaisten...1992) mukaisesti luokiteltuina.

8.1 Valtakunnallisesti uhanalaiset sienet

8.1.1 Erittäin uhanalaiset lajit

Tahmaukonsieni, Chamaemyces fracidus, on vaaleakellertävä helttasieni, joka onsaanut nimensä itiöemistä kostealla säällä erittyvien kellanruskehtavien pisaroi-den mukaan. Laji on löydetty Suomessa vain Paraisilta (Huhtinen & Vauras 1984)ja Dragsfjärdin Holmasta (vuonna 1993) (kuva 12), missä se kasvaa kallionalus-lehdon kuusivaltaisessa pähkinäpensastossa simpukkamaalla, seuralaisinaanuhanalaisiksi luetut risakkaat hammasrisakas (Inocybe appendiculata) ja tähti-itiö-risakas (I. asterospora). Maanäyte osoitti paikan poikkeuksellisen kalkkipitoiseksi:kalsiumia oli 61 600 mg/l ja pH 7,5. Paraisilla tahmaukonsieni on löydetty kah-desta paikasta Simonbyssä sekä Malmnäsista. Nämä ovat Pohjoismaiden pohjoi-simmat löytöpaikat. Marstadin (1986) laatimassa lajin Pohjolan (Viro mukaanlukien) levinneisyyskartassa on vain kuusi löytöpaikkaa, joista Suomea lähinnäovat Gotlanti ja Viron Narva. Sittemmin laji on löydetty myös kerran Saaren-maalta (Parmasto 1999). Laji on harvinainen – ja uhanalaiseksi luettu – myös

33

Ruotsissa, Virossa, Norjassa, Tanskassa, Saksassa, Hollannissa ja Tsekkoslovaki-assa (Bendiksen ym. 1997). Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokittelussa lajiarvioidaan Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN).

Punarusokas, Entoloma queletii, on kaunorusokkaiden (Leptonia) alasukuun kuu-luva melko pienikokoinen rusokas, jonka lakki on huopapintainen, keskustastapunertava ja muualta vaalean okranvärinen ja jonka jalka lakin värinen (kuva11). Laji asuttaa reheviä leppää ja saarnea kasvavia metsiä, joiden maa on kalk-kipitoinen, kosteahko ja runsashumuksinen. Suomessa sitä on löydetty vain kol-mesta paikasta Lounais-Suomessa: Korppoon Åvensorista, Tenhola Solbölestäsekä Nauvosta Saaristomeren kansallispuistosta, missä se kasvaa Boskärillä leh-desniityllä nuorten saarnien katveessa (löydöt 1993 ja 1998, kuva 12). Ruotsissa seluokitellaan vaarantuneeksi (Hallingbäck & Arons-son 1998), samoin Tanskassa (Vesterholt &Knudsen 1990). Vuoden 1999 alus-tavassa uhanalaisluokittelussapunarusokas arvioidaan Suo-messa vaarantuneeksi (VU).

Kuva 11. Punarusokas, Ento-loma queletii, on Suomessalounainen, kalkkipohjaisten leh-tojen laji. Valokuvasta Varsi-nais-Suomi, Nauvo, Berg-hamn, Boskär, 24.8.1993 JukkaVauras 8287F (TUR, H,OULU), piirros Johanna Lilje-kvist.

Pikkumaatähti, Geastrum schmidelii, on pienikokoinen kupusieni, jonka itiöpallonsuuvarus on kartiomainen ja säteittäisryppyinen ja sen perä lyhyt, ja jonka ekso-peridio on yleensä lohjennut kuudesta yhdeksään sädeliuskaan. Pikkumaatähtilöytyi Jurmon hautausmaalta lokakuun lopulla 1997 (kuva 12). Aiemmin se olilöydetty Suomesta vain kaksi kertaa: 1858 Turun Piispanristiltä (Ulvinen 1994) jaAhvenanmaalta Föglön Björköristä 1972 (Haeggström 1979). Pikkumaatähtiviihtyy avoimilla kuivilla mailla, jotka ovat runsasemäksistä hiekkaa tai moree-nia. Se näyttää suosivan laidunnettuja tai ihmisen tallaamia maita, joilla maan-pinta rikkoontuu. Lajin löytöpaikat Pohjolassa ja Baltian maissa keskittyvät Got-lantiin, Öölantiin, Skooneen sekä Tanskaan, ja Piispanristin löytöpaikka on Poh-jolan pohjoisin (Sunhede 1989). Virosta laji tunnetaan seitsemästä paikasta (Par-masto 1999). Ruotsissa se on luokiteltu silmälläpidettäviin (Hallingbäck & Arons-son 1998). Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokittelussa laji arvioidaan Suo-messa erittäin uhanalaiseksi (EN).

Koiranpökkösieni, Mutinus caninus, on haisusieniin kuuluva kupusieni, jonkajalka on yläosastaan oranssi ja haju heikko. Se on löydetty Suomesta vain kerran,löytöpaikkana Houtskarin Jungfruskärin pähkinälehto kesällä 1958 (Mäkinen

34

1963) (kuva 12). Ruotsissa laji on eteläinen, ja se on luokiteltu silmälläpidettäväk-si (Hallingbäck & Aronsson 1998). Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokitte-lussa laji luokitellaan Suomesta hävinneeksi (EX). Jungfruskäriltä on ilmoitettulöydetyksi myös kellohuhtasieni, Morchella semilibera, kesäkuulta 1954, ja löytöäon pidetty maamme ainoana. Edelleen laji on luokiteltu Suomessa erittäin uhan-alaiseksi (Uhanalaisten... 1986, Uhanalaisten... 1992). Näyte sopii mielestäni kui-tenkin paremmin lajiin silokellomörsky, Verpa conica, joka sekin on harvinainenlaji ja alueellisesti uhanalaiseksi, silmälläpidettäväksi harvinaiseksi arvioitu.

Sammaljalkakuukunen, Tulostoma niveum, on pienikokoinen, jalallinen ja koko-naan valkeahko kupusieni, joka kasvaa sammalilla kalkkikallioilla. Suomesta lajion löydetty vain kahdesta paikasta, Korppoosta ja Vehmersalmelta. Korppoonlöytöpaikka on Hummelskärin saaressa (kuva 12): matala, leppien varjostamakalliopaljastuma, kalkkipartasammalen (Tortella tortuosa) muodostamassa mät-täässä, 16.8.1962 I. Kukkonen (H; Ulvinen 1994). Laji kuvattiin tieteelle uutenaRuotsista (Kers 1978), missä laji nykyään luokitellaan harvinaiseksi (Hallingbäck& Aronsson 1998). Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokittelussa sammaljalka-kuukunen arvioidaan Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN).

��

� ��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

�

�

�

�

Kuva 12. Suomessa erittäin uhanalaisiksi vuonna 1992 luokiteltujen sienten löytöpaikat Saaris-tomeren kansallispuistossa ja sen yhteistoiminta-alueella. ● = tahmaukonsieni (Chamaemycesfracidus), ■ = punarusokas (Entoloma queletii), ★ = pikkumaatähti (Geastrum schmidelii),▲ = koiranpökkösieni (Mutinus caninus), ✪ = sammaljalkakuukunen (Tulostoma niveum).

35

8.1.2 Vaarantuneet lajit

Mehikääpä, Aurantioporus fissilis, muodostaa yksivuotisia, paksuja, isohkoja jakellertäviä itiöemiä Suomen lehdoissa ja puistoissa, varsinkin vanhojen haapojenja jalavien runkoihin, yleensä irronneen oksan koloon. Laji on Suomessa eteläinenja tunnetaan vain kymmenestä paikasta, joista kaksi on Saaristomeren kansallis-puistossa ja sen yhteistoiminta-alueella (Kotiranta & Niemelä 1996) (kuva 13). Me-hikääpä löydettiin Dragsfjärdin Holmasta 1993 ja Houtskarin Jungfruskäriltä 1996ja 1997. Molemmilla paikoilla isäntäpuuna on vanha haapa. Laji luetaan uhanalai-seksi myös Ruotsissa (vaarantunut; Hallingbäck & Aronsson 1998) ja Tanskassa(erittäin uhanalainen; Vesterholt & Knudsen 1990). Vuoden 1999 alustavassa uhan-alaisluokittelussa mehikääpä arvioidaan Suomessa vaarantuneeksi (VU).

Sinijalkarusokkaalla, Entoloma tjallingiorum, on harmaanruskea ja suomuinenlakki sekä kauniin sinivioletti ja yläosasta pikkusuomuinen jalka. Se kasvaa leh-tipuumetsissä varsinkin tammen ja koivun lahopuulla (Noordeloos 1992). Saa-ristomeren kansallispuistossa laji tavattiin Dragsfjärdin Äspskäriltä haapavaltai-sesta laidunmetsästä hyvänä sienivuonna 1998 (kuva 13). Lisäksi se löydettiin1999 Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueelta Dragsfjärdin Öröstäavoimen nummen reunasta kanervien ja mäntyjen läheltä. Ruotsissa laji luetaanuhanalaisuusluokkaan silmälläpidettävät (Hallingbäck & Aronsson 1998) jaTanskassa luokkaan vaarantuneet (Vesterholt & Knudsen 1990). Vuoden 1999alustavassa uhanalaisluokittelussa sinijalkarusokas arvioidaan Suomessa puut-teellisesti tunnetuksi (DD).

��

� ��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

�

�

�

�

Kuva 13. Suomessa vaarantuneiksi vuonna 1992 luokiteltujen mehikäävän, sinijalkarusokkaan japisarahelttahelokan löytöpaikat Saaristomeren kansallispuistossa ja sen yhteistoiminta-alueella. ●= mehikääpä (Aurantioporus fissilis), ■ = sinijalkarusokas (Entoloma tjallingiorum), ★ =pisarahelttahelokka (Pholiota albocrenulata).

36

Poimumaatähti, Geastrum striatum, on isohko maatähtilaji, jonka itiöpallo on pe-rällinen ja sen tyvellä on jyrkkärajainen poimu. Lisäksi itiöpallon suuvarus onuurteinen. Laji esiintyy lehdoissa, puistoissa ja puutarhoissa, mielellään typpipi-toisella maalla. Laji on eteläinen, ja sen levinneisyysulue ulottuu vain niukastiSuomeen (vrt. Sunhede 1989), josta tunnetaan kuusi löytöpaikkaa. Yksi näistä onUtössä kirkon länsipuolella, mistä laji tavattiin polun varrelta ruohikosta irralli-sena keväällä 1959 (Ulvinen 1994) (kuva 14). Virosta tunnetaan vain kolme löytö-paikkaa, ja laji luokitellaan harvinaiseksi (Parmasto 1999). Norjassa laji luetaanuhanalaisluokkaan vaarantunut (Bendiksen ym. 1997). Ruotsissa ja Tanskassapoimumaatähti on runsaampi (Sunhede 1989). Vuoden 1999 alustavassa uhan-alaisluokittelussa laji luokitellaan Suomessa vaarantuneeksi (VU).

��

� ��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

�

�

�

Kuva 14. Suomessa vaarantuneiksi vuonna 1992 luokiteltujen niittyukonsienen, ruskovahakkaan,liiturouskun, hakamaakielen ja poimumaatähden löytöpaikat Saaristomeren kansallispuistossa jasen yhteistoiminta-alueella. ● = niittyukonsieni (Lepiota setulosa), ■ = ruskovahakas (Cama-rophyllus colemannianus), ★ = liiturousku (Lactarius vellereus), ✪ = hakamaakieli (Geog-lossum starbaeckii), ▲ = poimumaatähti (Geastrum striatum).

Ruohikkokieli, Geoglossum fallax. Maakielet ovat kotelosieniä, ja niitä kasvaaSuomessa (suvut Geoglossum, Microglossum, Trichoglossum) ainakin 13 lajia. Maa-kielet viihtyvät kedoilla, tienvarsilla, hakamailla, lehdoissa tai soilla. Ne ovatlahottajia ja useat niistä lienevät kalkinsuosijoita. Mikään maakieli ei ole maas-samme yleinen. Yhteenveto Suomen maakielilajeista ilmestyi äskettäin (Ohenoja1995). Tanskalainen maakieliesittely (Læssøe & Elborne 1984) toimii hyvin lajis-ton määritysoppaana. Lajien määrittäminen vaatii mikroskoopin käyttöä. Saa-

37

ristomeren kansallispuistosta on löydetty neljä maakielilajia: ruohikkokielen li-säksi tahmakieli (Geoglossum glutinosum), hakamaakieli (G. starbaeckii) ja ketokieli(G. umbratile). Ruohikkokieli on ruskeanmusta, ja sen jalka on pikkusuomuinen.Laji kasvaa Saaristomeren kansallispuistossa Nauvon Boskärin pähkinäpensaitakasvavassa hakametsässä kalkkipitoisella maalla (kuva 15) seuralaisinaan tah-makieli, tummanuijakas (Clavaria asperulospora), niittyhaarakas (Clavulinopsis cor-niculata), nukkajalkahaarakas (Ramariopsis kunzei), niittyukonsieni (Lepiota setu-losa), jauheukonsieni (Cystolepiota seminuda), lehtokuupikka (Conocybe brunnea),valkomörsky (Helvella crispa) ja rikkivalmuska (Tricholoma sulphureum). Ohenojan(1995) arvion mukaan ruohikkokieli voitaisiin luokitella uhanalaisluokkaan sil-mälläpidettävä taantunut. Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokittelussa lajiarvioidaan Suomessa silmälläpidettäväksi (NT).

Hakamaakielen, Geoglossum starbaeckii, itiöemät ovat kokonaan mustahkot jajalaltaan pikkusuomuiset. Laji löydettiin Jurmosta sataman läheiseltä kuorisora-kedolta 27.6.1995 (Leif Lindgren) (kuva 14). Tätä ennen se tunnettiin vain yhdek-sältä paikalta maassamme (Ohenoja 1995). Jurmon löytö on ensimmäinen Varsi-nais-Suomesta. Lisäksi Suomesta ei ole muita maakielikeräyksiä, jotka olisi löy-detty jo kesäkuussa. Jurmon toiselta kuorisorakedolta on löydetty ketokieli (G.umbratile). Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokittelussa hakamaakieli arvioi-daan Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN).

Liiturousku, Lactarius vellereus, on kookas valkoinen rousku, jonka lakki on pin-naltaan säämiskämäinen, heltat tiheähköt sekä maitiaisneste valkoista ja mietoa.Laji on eteläinen, ja se on Korhosen & Kytövuoren (1989) sekä Kytövuoren &Korhosen (1990) mukaan löydetty maamme lounaisosasta vain seitsemästä pai-kasta. 1990-luvulla löytöpaikkoja on tullut suunnilleen saman verran lisää. Yksinäistä on Dragsfjärdissä Hamnholmenissa laidunnetussa rantametsässä koivun,kuusen ja männyn lähellä (kuva 14). Muissa Pohjoismaissa ja Baltian maissa liitu-rouskua ei lueta uhanalaiseksi. Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokittelussaliiturousku arvioidaan Suomessa silmälläpidettäväksi (NT).

Alvariukonsieni, Lepiota alba, on keskikokoinen, valkeahko helttasieni, joka viih-tyy kuivilla, kalkkipohjaisilla, simpukankuorisoralle muodostuneilla laidunne-tuilla kedoilla. Tällaisia kasvupaikkoja on Suomessa niukasti. Saaristomeren kan-sallispuistossa laji on löydetty parista kohdasta Jurmon saarella (kuva 15) sekäAhvenanmaalla Föglön Stora Sandörenillä vastaavanlaiselta biotoopilta. Sen seu-ralaislajina voi Jurmossa tavata harvinaisen kenttätuhkelon (Lycoperdon lividum).Alvariukonsieni on tavattu Suomessa myös Hattulan Retulansaaresta arvok-kaalta perinnebiotoopilta sekä Lammilta kalliokedolta. Virossa ja Ruotsissa lajinsuosimia kalkkipohjaisia alvaribiotooppeja on enemmän. Tanskassa alvariukon-sientä kasvaa kuivilla, kalkkipitoiselle hiekalle muodostuneilla laidunkedoillamerenrantadyynien tuntumassa. Lajia ei lueta uhanalaiseksi muissa Pohjoismais-sa, joissa lajin vaatimukset täyttäviä kasvupaikkoja onkin enemmän. Vuoden1999 alustavassa uhanalaisluokittelussa alvariukonsieni arvioidaan Suomessavaarantuneeksi (VU).

38

Viherukonsieni, Lepiota grangei, on eksoottisen näköinen lakin sinivihreän värinja mustien törröttävien suomujensa takia. Vanhemmiten itiöemä muuttuu kupa-rinruskean väriseksi, mutta jalan vihreät vyöhykkeet säilyttävät värinsä. Laji onvaatelias lehtojen asukki, josta tunnetaan Suomessa vain kuusi kasvupaikkaa.Useimmilla paikoilla se kasvoi pähkinäpensaiden lähellä (Vauras & Kosonen1994). Boskärillä viherukonsieni kasvaa kivikkoisessa, kalkkipohjaisessa, laidun-netussa etelärinteen merenrantalehdossa saarnien, hieskoivujen ja tervaleppienkatveessa (kuva 15) seuralaislajeinaan vaateliasta sienilajistoa, muun muassaniittyukonsieni (Lepiota setulosa), lehtokuupikka (Conocybe brunnea), jauheukon-sieni (Cystolepiota seminuda), ruskolimalakki (Limacella glioderma), verihelttajau-hesieni (Melanophyllum echinatum) ja konnanhapero (Russula cremeoavellanea).Kasvupaikkaa hoidetaan laidunnettuna lehtona ilman harvennustoimenpiteitä,jotta paikan mikroilmasto ei kuivuisi liikaa. Laji luokitellaan uhanalaiseksi, vaa-rantuneeksi, myös Ruotsissa (Hallingbäck & Aronsson 1998), Norjassa (Bendik-sen ym. 1997) ja Tanskassa (Vesterholt & Knudsen 1990). Se on myös Euroopanuhanalaisten sienten alustavassa luettelossa (Ing 1993). Vuoden 1999 alustavassauhanalaisluokittelussa viherukonsieni arvioidaan Suomessa vaarantuneeksi(VU).

��

� ��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

�

��

�

Kuva 15. Suomessa vaarantuneiksi vuonna 1992 luokiteltujen viherukonsienen, alvariukonsienen,ruohikkokielen ja aurinkomalikan löytöpaikat Saaristomeren kansallispuistossa ja sen yhteistoi-minta-alueella. ● = viherukonsieni (Lepiota grangei), ■ = alvariukonsieni (Lepiota alba), ★ =ruohikkokieli (Geoglossum fallax), ✪ = aurinkomalikka (Leucopaxillus subzonalis).

39

Niittyukonsieni, Lepiota setulosa, on pienikokoinen ukonsienilaji, joka kasvaalehdoissa ja kedoilla, mieluimmin kalkkipitoisella maalla. Lajia on löydetty run-saasta kymmenestä paikasta Etelä- ja Keski-Suomesta, useimmiten lehdoista.Saaristomerellä se on löydetty kahdelta saarelta, Houtskarin Bjonholmilta ja Nau-von Boskäriltä (kuva 14). Ahvenanmaalta lajia ei toistaiseksi ole löydetty. Bo-skärillä niittyukonsieni kasvaa kahdessa kohtaa, kalkkipitoisella kivisellä multa-maalla laidunnetussa lehdossa ja hakamaalehdossa, seuralaisenaan monia vaate-liaita lehtolajeja. Tanskassa laji on luokiteltu uhanalaiseksi, harvinaiseksi (Vester-holt & Knudsen 1990). Ruotsista se tunnetaan vain maan kaakkoisosasta (Hal-lingbäck & Aronsson 1998). Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokittelussa niit-tyukonsieni arvioidaan Suomessa silmälläpidettäväksi (NT).

Aurinkomalikka, Leucopaxillus subzonalis, on keskikokoinen helttasieni, joka onhelppo tunnistaa keltaisen lakkinsa, punertavien, johteisten helttojensa sekä kit-kerän makunsa perusteella. Se kuvattiin tieteelle Pohjois-Amerikasta. Euroopassalajin levinneisyyden arvellaan olevan boreaalinen. Siitä on muutama löytö Etelä-Suomesta, Ruotsista on vain kolme löytöä (Larsson 1997). Ruotsissa laji luetaan-kin uhanalaisluokkaan vaarantuneet, ja sen katsotaan indikoivan kasvupaikkan-sa – kostea ja kalkkipitoinen maa kuusi- ja sekametsissä – korkeasta luonnonar-vosta (Hallingbäck & Aronsson 1998). Saaristomeren kansallispuistossa aurin-komalikka löydettiin Ådönin kuusivaltaisen aarnimetsän kosteapohjaisesta pai-nanteesta sammalten joukosta lokakuun puolivälissä 1997 (kuva 15). Vuoden1999 alustavassa uhanalaisluokittelussa aurinkomalikka arvioidaan Suomessavaarantuneeksi (VU).

Pisarahelttahelokka, Pholiota albocrenulata, on suurehko, karvaanmakuinen helt-tasieni, jonka lakki on punaruskea, limainen ja vaaleasuomuinen, jalka renkaanalapuolella suomuinen ja heltat kostealla säällä pisaroivat (kuva 5). Laji kasvaaSuomessa varsinkin suurten, huonokuntoisten tai kuolleiden haapojen runkojentyvillä, sekä loisena että lahottajana. Sen kasvupaikkoja tunnetaan Suomesta vainviisi – kaikki vanhoja lehtometsiä. Saaristomeren kansallispuistossa pisaraheltta-helokka löydettiin 1993 Boskärin laidunnetusta aarnimetsästä (kuva 13). Lajiluetaan uhanalaiseksi myös naapurimaissamme Ruotsissa (vaarantunut; Hal-lingbäck & Aronsson 1998) ja Virossa (harvinainen; Parmasto 1999). Vuoden 1999alustavassa uhanalaisluokittelussa pisarahelttahelokka arvioidaan Suomessa vaa-rantuneeksi (VU).

8.1.3 Silmälläpidettävät taantuneet lajit

Sammalpiennarsieni, Agrocybe elatella (A. paludosa), on pienehkö, ruskea, ren-kaallinen helttasieni, joka kasvaa kalkkipitoisella kostealla maalla laidunniityillä,letoilla, ojissa sekä järvien rannoilla. Saaristomeren kansallispuistossa se löydet-tiin Jurmosta letolta merenrannan läheisyydestä (kuva 16). Ruotsalaisen arvionmukaan laji hyötyy laidunnuksesta (Larsson 1997). Ruotsissa se myös luokitel-laan uhanalaiseksi, harvinaiseksi (Hallingbäck & Aronsson 1998). Vuoden 1999alustavassa uhanalaisluokittelussa laji luokitellaan Suomessa silmälläpidettäväk-si (NT).

40

� ��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

�

�

Kuva 16. Suomessa silmälläpidettäviksi luokiteltujen haavanarinakäävän, tähti-itiörisakkaan,sammalpiennarsienen ja huopakäävän löytöpaikat Saaristomeren kansallispuistossa ja sen yhteis-toiminta-alueella. ● = haavanarinakääpä (Phellinus populicola), ■ = tähti-itiörisakas (Inocybeasterospora), ★ = sammalpiennarsieni (Agrocybe paludosa), ✪ = huopakääpä (Onnia to-mentosa).

Ketokielen, Geoglossum umbratile, itiöemä on musta, sileäjalkainen ja hennohko.Laji on hyvän sienivuoden 1998 perusteella yksi yleisimmistä maakielistämme,mutta Ohenoja (1995) arvioi sen, tutkittuaan maamme sienimuseoiden maakieli-näytteet, Suomessa silmälläpidettäväksi harvinaiseksi. Saaristomeren kansallis-puiston alueella ketokieltä on tavattu Jurmosta ja Jungfruskäriltä (kuva 17). Jur-mon kasvupaikat ovat avoimia ketoja ja Jungfruskärin löytöpaikka on lehdesnii-tyllä. Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokittelussa ketokieli arvioidaan Suo-messa elinvoimaiseksi (LC).

Haavanarinakääpä, Phellinus populicola, on suurikokoinen ja monivuotinen kää-pä, joka loisii elävissä haavan rungoissa. Kääpä tappaa rungosta jälttä, jolloinitiöemät jäävät syviin painanteisiin puun kasvaessa ympärillä. Laji esiintyy har-valukuisena lähes koko maassa Lappiin asti kuusivaltaisissa vanhoissa metsissä.Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueelta se löydettiin vanhojen,vielä elävien haapojen alarungoilta sekä Boskärissä että Örössä (kuva 16). Ruot-sissa haavanarinakääpä luetaan uhanalaiseksi, silmälläpidettäväksi (Hallingbäck& Aronsson 1998). Kotirannan & Niemelän (1996) mukaan lajia on löydetty Suo-mesta nyttemmin niin runsaasti, ettei se voi olla enää uhanalaisluettelossa muka-na. Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokittelussa laji arvioidaankin Suomessaelinvoimaiseksi (LC).

41

8.1.4 Silmälläpidettävät harvinaiset lajit

Hietikkosarannoki, Anthracoidea arenaria, kasvaa hietikkosaran (Carex arenaria)pullakoissa. Se on tunnettu Suomessa Ahvenanmaalta ja Hangosta (Uhanalais-ten... 1986). Saaristomeren kansallispuistosta se löydettiin Dragsfjärdistä, Örönsaaren hiekkarannalla kasvavilta hietikkosaroilta. Vuoden 1999 alustavassauhanalaisluokittelussa laji luokitellaan Suomessa puutteellisesti tunnetuksi (DD).

Pähkinänkäävän, Dichomitus campestris, itiöemät ovat yksivuotisia, paksun kyh-mymäisiä, puoliresupinaattisia ja kellanruskeita. Kääpä esiintyy harvinaisenavarsinkin pystyyn kuolleilla pähkinäpensaan rungoilla, mutta myös tammella jaharmaalepällä. Se on valkolahottaja. Lajia on löydetty saaristosta ja rannikoltaAhvenanmaalta ja Kustavista Helsingin seudulle, sekä lisäksi Oulun seudulta(Kotiranta & Niemelä 1996). Saaristomeren kansallispuistosta se löydettiin Bo-skärin aarnimetsästä pähkinäpensaan kuolleelta rungolta (kuva 17). Vuoden 1999alustavassa uhanalaisluokittelussa pähkinänkääpä arvioidaan Suomessa silmäl-läpidettäväksi (NT).

� ��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

�

�

�

�

Kuva 17. Lehtovyörouskun, ketokielen, pähkinänkäävän ja luminyhäkän löytöpaikat Saaristome-ren kansallispuistossa ja sen yhteistoiminta-alueella. ● = lehtovyörousku (Lactarius evosmus),■ = ketokieli (Geoglossum umbratile), ★ = pähkinänkääpä (Dichomitus campestris), ✪ =luminyhäkkä (Metulodontia nivea).

42

Lakkakääpä, Ganoderma lucidum, on yksi kauneimmista käävistämme. Sen suuri-kokoinen itiöemä on yksivuotinen, epäkeskisesti jalallinen ja kiiltävä. Lakki onoranssinpunainen, ja jalka on pitkä ja tummanpunainen. Laji kasvaa varsinkintervalepän kannoissa ja kaatuneilla rungoilla lehdoissa ja korvissa. Se on valko-lahottaja. Valtaosa löydöistä on rannikkoseuduilta (Kotiranta & Niemelä 1996).Saaristomeren kansallispuistossa lakkakääpä löydettiin Boskäriltä vanhalta,mahdollisesti männyn kannolta hoidetun pähkinäpensasrinteen alaosasta luon-topolun läheltä. Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokittelussa laji arvioidaanSuomessa elinvoimaiseksi (LC).

Runkohytyvinokas, Hohenbuehelia atrocoerulea, on siniharmaa, harmaanruskea,vihertävä tai sinimusta vinokasmainen helttasieni, jonka lakki on 1–6 cm leveä,sen reuna pitkään sisäänkiertynyt, heltat valkeahkot ja mallon ylempi kerroshyytelömäinen. Se kasvaa elävien ja kuolleiden lehtipuiden rungoilla ja oksilla,Suomessa Oulun Pohjanmaalle asti. Saaristomeren kansallispuistossa se löytyikuolleelta, vielä pystyssä olevalta ohuehkolta pihlajan rungolta Nauvon Berg-hamnin kylään kuuluvasta Mälhamnista. Vuoden 1999 alustavassa uhanalais-luokittelussa runkohytyvinokas luokitellaan Suomessa puutteellisesti tunnetuksi(DD).

Hammasrisakas, Inocybe appendiculata, on vaalea, kermanvärinen helttasieni, jokaon helppo tunnistaa lakin reunan hammasmaisista lisäkkeistä (suojuksenjätteistä)sekä pilaantunutta lihaa muistuttavasta hajusta. Lajista on kymmenisen kasvu-paikkaa eri puolilla Suomea kalkkipaikoilla: se on kalkinvaatija. Saaristomerenkansallispuiston yhteistoiminta-alueella hammasrisakkaalla on laaja kasvustoDragsfjärdin Holmassa koivua, kuusta, mäntyä, haapaa ja pähkinäpensasta kas-vavassa kallionaluslehdossa, jonka maaperänä on hyvin kalkkipitoista simpu-kankuoria sisältävää multaa (kuva 19). Samalta paikalta löydettiin myöhemminhelavalmuskan (Tricholoma fracticum) esiintymä. Hammasrisakas luetaan uhan-alaiseksi myös Tanskassa, luokkaan vaarantuneet (Vesterholt & Knudsen 1990).Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokittelussa laji arvioidaan Suomessa sil-mälläpidettäväksi (NT).

Tähti-itiörisakas, Inocybe asterospora, on ruskea helttasieni, jonka lakki on voi-makkaan säikäisesti halkeillut ja jalka kokonaan valkojauheinen sekä tyveltä voi-makkaasti paksuuntunut. Laji on eteläinen – sen esiintyminen rajoittuu Suomenlounaisosaan, hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen, mistä tunnetaan kymmenisenlajin kasvupaikkaa, kaikki tammea tai pähkinäpensasta kasvavista lehdoista. Saa-ristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueella laji kasvaa DragsfjärdinHolmassa kallionaluslehdossa pähkinäpensasvaltaisessa metsässä kalkkipitoi-sella maalla (kuva 16). Sen lähellä kasvavat hammasrisakas (Inocybe appendiculata)ja tahmaukonsieni (Chamaemyces fracidus). Vuoden 1999 alustavassa uhanalais-luokittelussa tähti-itiörisakas arvioidaan Suomessa silmälläpidettäväksi (NT).

Lepikkorisakas, Inocybe squarrosa, on pienikokoinen, vaalean ruskeanharmaasuomulakkinen helttasieni, joka kasvaa kosteilla, ravinteisilla mailla lehtipuitten,varsinkin leppien ja pajujen seurassa. Sitä esiintyy vähälukuisena koko Suomes-sa. Saaristomeren kansallispuistossa lepikkorisakas löydettiin hyvänä sienivuon-

43

na 1998 Jungfruskäriltä harvennetulta ja laidunnetulta hakamaalta tervaleppienja koivujen läheltä kostealta maalta, seuralaisinaan keltasuippurisakas (Inocybeflavella) ja piennarrisakas (I. curvipes). Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokit-telussa laji arvioidaan Suomessa elinvoimaiseksi (LC).

Kalvasnahikas, Marasmius wynnei, on nahikkaaksi suurikokoinen vaalea helt-tasieni. Sen lakki on läpisäteinen, maidonvalkoinen tai vaalean harmaanvioletti,heltat paksut ja harvassa sekä vanhemmiten harmaanvioletit. Itiöemät kasvavatusein suurina ryhminä kalkkipitoisissa lehti- tai kuusimetsissä. Lajin rihmasto ontyypillisesti karikkeessa paksuna vaaleana kerroksena. Saaristomeren kansallis-puiston yhteistoiminta-alueelta se löytyi Jungfruskäristä sataman läheltä meren-rannan tervaleppien alta nokkosten joukosta (kuva 18). Kalvasnahikkaan muutharvat löytöpaikat Suomessa ovat Ahvenanmaalla sekä Oulun seudulla. Se lue-taan uhanalaiseksi myös Ruotsissa (silmälläpidettävä; Larsson 1997), Norjassa(vaarantunut; Bendiksen ym. 1997) ja Virossa (harvinainen; Parmasto 1999). Li-säksi Ruotsissa sen arvioidaan indikoivan kasvupaikkansa korkeasta suojeluar-vosta (Hallingbäck & Aronsson 1998). Keski-Euroopan kalkkipohjaisissa pyök-kimetsissä laji on yleisempi. Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokittelussa lajiarvioidaan Suomessa vaarantuneeksi (VU).

� ��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

�

�

�

Kuva 18. Kalvasnahikkaan, hiekkajalkakuukusen, tummanuijakkaan ja helavalmuskan löytöpaikatSaaristomeren kansallispuistossa ja sen yhteistoiminta-alueella. ● = kalvasnahikas (Marasmiuswynnei), ■ = hiekkajalkakuukunen (Tulostoma brumale), ★ = tummanuijakas (Clavaria as-perulospora), ✪ = helavalmuska (Tricholoma fracticum).

44

Luminyhäkkä, Metulodontia nivea, on lähes puhtaan valkoinen, melko sileäpin-tainen, kuolleen puuaineksen pinnalla pinnanmyötäisesti kasvava kääväkäslaji.Laji kasvaa yleensä havupuulla, joskus lehtipuulla, ja sitä tavataan harvalukuise-na koko Suomessa. Saaristomeren kansallispuistossa se tavattiin Jungfruskäriltä,missä se kasvoi haapapölkkyjen alapinnoilla (kuva 17). Vuoden 1999 alustavassauhanalaisluokittelussa luminyhäkkä arvioidaan Suomessa silmälläpidettäväksi(NT).

Huopakäävän, Onnia tomentosa, yksivuotiset, keskikokoiset itiöemät ovat jalalli-sia ja kasvavat maassa rehevissä lehdoissa ja lehtomaisissa kuusikoissa vanhojenkuusten ja mäntyjen ympärillä. Valtaosa löytöpaikoista on Etelä-Suomessa (Koti-ranta & Niemelä 1996). Saaristomeren kansallispuistossa laji löydettiin Ådöninaarnisaarelta kuusivaltaisesta sekametsästä v. 1993 (kuva 16). Ruotsissa huopa-kääpä luokitellaan uhanalaiseksi, silmälläpidettäväksi (Hallingbäck & Aronsson1998). Tanskassa laji on arvioitu hävinneeksi (Vesterholt & Knudsen 1990). Vuo-den 1999 alustavassa uhanalaisluokittelussa huopakääpä arvioidaan Suomessasilmälläpidettäväksi (NT).

Tippahaprakääpä, Postia guttulata, on vetisen pehmeä kääpä, jonka yksivuotinenlakki on keskikokoinen, ohutreunainen ja kermanvärinen. Laji on saanut nimensätuoreissa käävissä usein esiintyvistä guttaatiopisaroista, vedenkirkkaista neste-pisaroista, joita voi olla sekä lakin pinnassa että pillistössä, jolloin niistä jää kuop-pia sileään pillistöön. Tippahaprakääpä kasvaa Suomessa rehevähköissä kuusi-valtaisissa aarnimetsissä, yleensä suurilla kaatuneilla kuusilla, etelärannikoltaKainuuseen (Kotiranta & Niemelä 1996). Saaristomeren kansallispuistossa se kui-tenkin tavattiin Boskäriltä hoidetulta pähkinäpensasrinteeltä suuren lahon män-nyn kannon kyljestä ja sahauspinnalta (kuva 21). Ruotsissa se viedään uhanalais-luokkaan harvinaiset (Hallingbäck & Aronsson 1998). Vuoden 1999 alustavassauhanalaisluokittelussa tippahaprakääpä arvioidaan Suomessa silmälläpidettä-väksi (NT).

Rusokäävän, Pycnoporellus fulgens, itiöemät ovat yksivuotisia, keskikokoisia,kirkkaan oranssipintaisia, ohuita ja hyllymäisiä. Laji on ruskolahottaja. Se kasvaavanhoissa, tuoreissa kuusikoissa, yleensä kuorellisilla kuusimaapuilla, harvoinmännyllä, koivulla tai haavalla. Useimmiten sen kasvurunko on kantokäävän(Fomitopsis pinicola) lahottama. Lajin päälevinneisyysalue Suomessa on eteläinen(Kotiranta & Niemelä 1996). Saaristomeren kansallispuistossa laji tavattiin Ådö-nin aarnimetsäsaarelta. Tämä on Saaristomeren ainoa löytöpaikka, eikä lajia olevielä löydetty Ahvenanmaalta. Laji luokitellaan uhanalaiseksi myös Ruotsissa(vaarantunut; Hallingbäck & Aronsson 1998) ja Norjassa (erittäin uhanalainen;Bendiksen ym. 1997). Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokittelussa rusokääpäarvioidaan Suomessa elinvoimaiseksi (LC).

Helavalmuska, Tricholoma fracticum, on suurikokoinen helttasieni. Sen lakki jajalka ovat punaruskeat, jalan latvassa on valkoinen vyöhyke, mistä laji on saanutsuomenkielisen nimensä. Lisäksi itiöemä maistuu hyvin karvaalle, ja lakin reu-nassa on tummia pisteitä kehässä. Helavalmuska on kalkinvaatija ja kasvaa män-nyn juurisienenä. Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueella laji löy-

45

dettiin Dragsfjärdin Holmasta kalkkipitoiselta simpukkamultamaalta lehdonreunasta (kuva 18). Tämän lisäksi sitä on löydetty Suomesta vain Paraisilta jaVårdöstä. Tanskassa laji arvioidaan uhanalaiseksi, luokkaan harvinaiset (Vester-holt & Knudsen 1990). Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokittelussa helaval-muska arvioidaan Suomessa vaarantuneeksi (VU).

8.1.5 Silmälläpidettävät puutteellisesti tunnetut lajit

Aarnihelokka, Pholiota squarrosoides, on suomuinen ruskeankeltainen helttasieni,joka elää laholla koivulla, haavalla, pihlajalla ja raidalla. Se muistuttaa paljonyleisempää pörhösuomuhelokkaa, mutta erottuu tästä muun muassa kosteallasäällä selvästi limaisemman lakkinsa, voimakkaan ryytimäisen hajunsa sekä pie-nempien itiöittensä perusteella. Laji on kerätty Ruotsista vain viidesti, eikä lain-kaan Norjasta ja Tanskasta (Jacobsson 1990, Larsson 1997). Meillä sitä on löydettylähinnä Etelä-Suomesta, kaikkiaan ainakin 14 kunnasta. Saaristomeren kansallis-puistossa se tavattiin Korppoon Kälösta vanhalta haavalta sekä Boskärillä koivunpökkelöltä (kuva 19). Aarnihelokka arvioidaan Ruotsissa erittäin uhanalaiseksi(Hallingbäck & Aronsson 1998). Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokittelussalaji arvioidaan Suomessa silmälläpidettäväksi (NT).

� ��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

�

�

�

�

Kuva 19. Aarnihelokan, hammasrisakkaan, punakerikäävän ja violettirusokkaan löytöpaikat Saa-ristomeren kansallispuistossa ja sen yhteistoiminta-alueella. ● = aarnihelokka (Pholiota squar-rosoides), ■ = hammasrisakas (Inocybe appendiculata), ★ = punakerikääpä (Ceriporia pur-purea), ✪ = violettirusokas (Entoloma mougeotii).

46

Hiekkajalkakuukunen, Tulostoma brumale, on jalallinen vaaleanruskea kupusie-ni, jonka aukko on torvimainen. Laji kasvaa lämpimillä, kuivilla kalkkimaillasammalten joukossa, esimerkiksi alvareilla, kalkkikivimuureilla, kuorisoraran-noilla, merenrantadyyneillä ja hiekka-aroilla. Laidunnus ja kasvupaikkojen tal-laaminen ovat lajille hyväksi, ja uhkatekijä on kasvupaikkojen umpeenkasvu(Aronsson ym. 1995). Sieni on löydetty Suomesta vain kahdesti 1940-luvun lop-pupuolella (Ulvinen 1994). Toinen löytöpaikoista on nykyistä Saaristomeren kan-sallispuistoa, Estrevlarna-saari aivan Jurmon länsipuolella (kuva 18), ja toinenKökarissa. Hiekkajalkakuukunen arvioidaan uhanalaiseksi myös Virossa (uhan-alaisluokka harvinaiset, 10 löytöpaikkaa; Parmasto 1999), Ruotsissa (silmälläpi-dettävä; Hallingbäck & Aronsson 1998), Norjassa (vaarantunut; Bendiksen ym.1997) ja Tanskassa (vaarantunut; Vesterholt & Knudsen 1990). Vuoden 1999 alus-tavassa uhanalaisluokittelussa laji arvioidaan Suomessa äärimmäisen uhanalai-seksi (CR).

8.2 Alueellisesti uhanalaiset sienet

Kruunuhaarakas, Clavicorona pyxidata, on jopa 15 cm korkea, ihonvärinen, tiheä-haarainen haarakasmainen sieni. Tunnusomaista on, että sen kynttilänjalkamais-ten haarojen kärjet ovat maljamaisesti leventyneet. Laji kasvaa useimmiten aar-nimetsien järeillä, kaatuneilla ja usein pitkälle lahonneilla haavan rungoilla. Saa-ristomeren kansallispuistossa kruunuhaarakas löydettiin Ådönin aarnisaarelta(kuva 21). Se on arvioitu entisessä Turun ja Porin läänissä silmälläpidettäväksiharvinaiseksi (Uhanalaisten... 1992). Myös Ruotsissa laji luokitellaan uhanalais-luokkaan silmälläpidettävät (Hallingbäck & Aronsson 1998). Vuoden 1999 alus-tavassa uhanalaisluokittelussa se arvioidaan Suomessa silmälläpidettäväksi (NT).

Lehtovyörousku, Lactarius evosmus, on vyöhykkeinen, oljenkellertävä, syvän sup-pilomainen polttavan kirpeänmakuinen helttasieni. Se kasvaa haavan juurisie-nenä kalkkipitoisilla mailla. Laji on Suomessa lounainen ja hemiboreaaliseen vyö-hykkeeseen rajoittunut. Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueella selöydettiin Dragsfjärdistä sekä Holman että Äspskärin saarilta (kuva 17). Laji onarvioitu entisessä Turun ja Porin läänissä silmälläpidettäväksi harvinaiseksi(Uhanalaisten... 1992). Ruotsissa lehtovyörouskun katsotaan indikoivan kasvu-paikkansa korkeasta luonnonarvosta (Hallingbäck & Aronsson 1998). Vuoden1999 alustavassa uhanalaisluokittelussa laji arvioidaan Suomessa silmälläpidet-täväksi (NT).

Kastanjaukonsieni, Lepiota castanea, on pienikokoinen, suomuinen helttasieni,joka on nimensä mukaisesti punaruskea – kastanjanvärinen. Laji kasvaa lehdois-sa ja havumetsissä ravinteikkaalla alustalla, Suomessa lähes Lappiin asti. Saaris-tomeren kansallispuistossa se löydettiin kahdelta saarelta Dragsfjärdissä. Hög-landilla löytöpaikka oli lehto, jota rehevöitti kalkkikalliolta ajoittain valuva vesi.Sandön hiekkasaarella laji tavattiin saaren laelta, missä löytöpaikan rehevyyttäosoitti myös vaatelias katkeroseitikki, Cortinarius caesiostramineus. Vuoden 1992uhanalaisluettelossa kastanjaukonsientä ei mainita lainkaan Turun ja Porin lää-nistä, mutta lienee oikeutettua luokitella laji alueella silmälläpidettäväksi harvi-

47

naiseksi, kuten Ahvenanmaalla. Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokittelussakastanjaukonsieni arvioidaan Suomessa elinvoimaiseksi (LC).

Valkolimalakki, Limacella illinata, on valkeahko ja myös valkohelttainen sieni,jonka lakki ja jalka ovat paksun liman peitossa. Laji kasvaa harvinaisena kokoSuomessa kalkkipitoisella maalla yleensä mäntyjen lähellä. Saaristomeren kan-sallispuistossa se löydettiin Nauvosta, Nötön Kappalholmista, missä se kasvoimerenrantamännikössä vanhalle pienelle hiekkakuopalle johtavan tienpätkänreunalla. Kasvupaikan maaperä on simpukankuorisoraa. Läheisellä merenran-nalla kasvoi uhanalaiseksi, silmälläpidettäväksi luokiteltu kangastuhkelo (Bovistaaestivalis). Ruotsissa laji luokitellaan uhanalaisluokkaan silmälläpidettävät (Hal-lingbäck & Aronsson 1998). Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokittelussa val-kolimalakki arvioidaan Suomessa elinvoimaiseksi (LC).

Pajulahorusokas, Pluteus salicinus, on harmaan sinivihreälakkinen helttasieni,joka kasvaa lehdoissa laholla lehtipuulla, esimerkiksi raidalla, pähkinäpensaalla,haavalla ja pyökillä. Saaristomeren kansallispuistossa laji tavattiin DragsfjärdistäHiittisten Långholmenilta pähkinäpensasvaltaisesta lehdosta hyvin laholta haa-van maapuulta. Samassa lehdossa kasvaa myös meillä lounainen, harvinainenkavalakärpässieni (Amanita phalloides). Laji luokiteltiin Turun ja Porin läänissäalueellisesti uhanalaiseksi, silmälläpidettäväksi harvinaiseksi (Uhanalaisten...1992). Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokittelussa pajulahorusokas arvioi-daan Suomessa elinvoimaiseksi (LC).

Silokellomörsky, Verpa conica, on kotelosieni, jonka ruskea lakki on sileähkö,sormustimen muotoinen ja vain pohjastaan jalkaan kiinnittynyt. Laji kasvaa re-hevissä metsissä ja niityillä sekä puutarhoissa ja pensaikoissa, usein haapojenlähellä. Sitä on löydetty lähinnä Etelä-Suomesta, ja pohjoisin löytö on Kemistä(Järvinen 1990). Saaristomeren kansallispuiston löytö on Jungfruskäristä kesä-kuulta 1954, ja se on määritetty aiemmin kellohuhtasieneksi (Morchella semilibera).Silokellomörsky on arvioitu Turun ja Porin läänissä alueellisesti uhanalaiseksi,silmälläpidettäväksi harvinaiseksi. Tanskassa laji arvioidaan uhanalaisryhmäänharvinaiset (Vesterholt & Knudsen 1990). Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluo-kittelussa silokellomörsky arvioidaan Suomessa elinvoimaiseksi (LC).

8.3 Diversiteettilajeja

Kavalakärpässieni, Amanita phalloides, maapallon vaarallisimmaksi myrkkysie-neksi mainittu, on renkaallinen ja tupellinen, vihertävänkeltainen helttasieni, jon-ka haju on hunajamainen. Laji on Suomessa lounainen ja vaatelias, ja on löydettyvain pari kertaa itse mantereelta. Valtaosa Suomen löytöpaikoista on pähkinä-pensaiden vallitsemia lehtoja. Saaristomeren kansallispuistossa kavalakärpäs-sieni on löydetty pähkinäpensaiden läheltä kahdelta saarelta: Boskäristä ja Drags-fjärdin Långholmenista (kuva 8). Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokittelussalaji arvioidaan Suomessa elinvoimaiseksi (LC).

48

Punatatti, Boletellus fennicus, on pienehkö tatti, jolle on ominaista kauniin punai-nen, vanhemmiten ruskeanpunainen lakki ja jalka, lakin pinnan halkeilu ruu-duiksi, kirkkaan keltaiset pillit sekä muuttuminen kosketuksesta siniseksi. Tämätatti sai tieteellisen nimensä vasta äskettäin (Redeuilh 1997, Harmaja 1998, Har-maja 1999). Punatatti kasvaa lehtimetsien kosteitten painanteitten reunoilla,puistoissa ja hakamailla. Maassamme lajia on löydetty sieltä täältä Etelä- ja Keski-Suomesta. Saaristomeren kansallispuistossa tämä kaunis tatti on tavattu Nau-vosta Boskäriltä lehdesniityn reunalta ja laidunnetusta rantalehdosta. Vuoden1999 alustavassa uhanalaisluokittelussa laji arvioidaan Suomessa elinvoimaiseksi(LC).

Kangastuhkelo, Bovista aestivalis, on pienikokoinen kupusieni, joka kasvaa kui-villa hiekkamailla. Saaristomeren kansallispuistossa ja sen yhteistoiminta-alueellalaji tavattiin avoimilta hiekkarannoilta mäntyjen läheltä Nauvon Nötön kylänsaarilla (Fårön ja Kappalholm) sekä Dragsfjärdin Öröstä saaren keskiosasta van-han hiekkatien reunalta (kuva 6). Suomesta on lajista vain muutama löytö. Vuo-den 1999 alustavassa uhanalaisluokittelussa kangastuhkelo arvioidaan Suomessasilmälläpidettäväksi (NT).

Ruskovahakas, Camarophyllus colemannianus, on pienehkö vahakas, joka on tun-nettavissa tumman punaruskean, reunoilla läpisäteisen lakin ja johteisten har-maanruskeitten helttojen perusteella (kuva 2). Laji viihtyy matalaruohoisilla ke-doilla runsaskalkkisilla mailla. Suomesta sen kasvupaikkoja tunnetaan neljä. Saa-ristomeren kansallispuistossa laji kasvaa Jungfruskärin keskiosan ahvenanmaa-laistyyppisellä lehdesniityllä (kuva 14), missä viihtyy monia muitakin harvinaisiaketosieniä. Laji on luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi vasta viimeisen uhan-alaisarvioinnin (Uhanalaisten... 1992) ilmestymisen jälkeen. Ruotsissa sen uhan-alaisluokka on silmälläpidettävä (Hallingbäck & Aronsson 1998). Tanskassa rus-kovahakas luokitellaan vaarantuneeksi (Vesterholt & Knudsen 1990). Lajin kor-kea indikaattoriarvo mainitaan kirjallisuudessa usein (esim. Arnolds 1994, Boert-mann 1995, Jordal & Gaarder 1998). Lajia uhkaavina tekijöinä mainitaan mm.laidunnuksen tai niiton loppuminen, keinolannoitus sekä katajien liiallinen run-sastuminen kasvupaikoilla (Ingelöf ym. 1993). Vuoden 1999 alustavassa uhan-alaisluokittelussa ruskovahakas arvioidaan Suomessa vaarantuneeksi (VU).

Punakerikääpä, Ceriporia purpurea, muodostaa yksivuotisia, resupinaattisia, aluk-si valkeahkoja, kuivuneina tumman ruskeanpunaisia itiöemiä sekä lehtipuullaettä havupuulla. Lajilla on laaja levinneisyys Euroopassa. Saaristomeren kansal-lispuiston yhteistoiminta-alueelta se löydettiin Örön saarelta kasarmin läheisestämetsänreunasta maassa makaavalta koivun oksalta (kuva 19). Vuoden 1999 alus-tavassa uhanalaisluokittelussa punakerikääpä arvioidaan Suomessa silmälläpi-dettäväksi (NT).

Tummanuijakas, Clavaria asperulospora, on mustahko, haaraton nuijasieni. Se on5–10 cm korkea ja härmepintainen (kuva 20). Laji muistuttaa ulkonäöltään paljonmaakieliä, mutta ne ja nuijakkaat kuuluvat aivan eri sieniryhmiin. Tummanuija-kas on löydetty Suomesta vain Nauvon Boskäriltä (kuva 18), missä se kasvoi lai-dunnetussa hakamaalehdossa lohkareisella, kalkkipitoisella multamaalla seura-

49

laisenaan lukuisia vaateliaita lajeja: niittyhaarakas (Clavulinopsis corniculata), leh-tokuupikka (Conocybe brunnea), ruohikkokieli (Geoglossum fallax), tahmakieli(Geoglossum glutinosum), valkomörsky (Helvella crispa), niittyukonsieni (Lepiotasetulosa), nukkajalkahaarakas (Ramariopsis kunzei) ja rikkivalmuska (Tricholomasulphureum). Sekä Ruotsissa että Tanskassa lajia pidetään erittäin uhanalaisena.Ruotsista se tunnetaan neljältä paikalta (Ingelöf ym. 1993). Norjasta lajia ei oleilmoitettu. Ruotsissa sitä pidetään indikaattorilajina paikan korkeasta suojeluar-vosta – laji kasvaa siellä luonnonlaitumilla, metsän pienillä avoimilla kohdillasekä jalopuumetsissä kalkkipitoisella maalla, sammalten joukossa ja matalassaruohikossa (Hallingbäck & Aronsson 1998). Vuoden 1999 alustavassa uhanalais-luokittelussa tummanuijakas arvioidaan Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN).

Kuva 20. Tummanuijakas, Clavaria asperulospora, tunnetaan Suomessa vain Nauvon Boskäris-tä. Valokuvasta Varsinais-Suomi, Nauvo, Berghamn, Boskär, 2.9.1998 Jukka Vauras 14322F(TURA, H), piirros Johanna Liljekvist.

Siniterärusokas, Entoloma caesiocinctum, on saanut nimensä helttojen ulommanosan, terän, kauniin sinisestä väristä. Laji kasvaa kedoilla ja luonnonlaitumilla, jase lienee herkkä fosforilannoitteille (Hallingbäck & Aronsson 1998). Suomessa lajikasvaa ainakin Kuopiossa asti (Noordeloos 1987). Saaristomeren kansallispuis-tossa siniterärusokas on löydetty Berghamnin kyläsaaren laidunkedolta ja Jung-fruskärin keskiosan lehdesniityltä. Molemmilla paikoilla kasvaa runsaasti harvi-naisia putkilokasveja sekä myös runsas ja vaatelias ketosienilajisto. Vuoden 1999alustavassa uhanalaisluokittelussa siniterärusokas arvioidaan Suomessa elinvoi-maiseksi (LC).

50

Suomurusokas, Entoloma griseocyaneum, on kaunorusokkaiden (Leptonia) alasu-vun edustajaksi suurikokoinen helttasieni. Sen makroskooppisia tuntomerkkejäovat violetinvivahteisen ruskea, ei hygrofaani, läpisäteetön ja huopaisen pik-kusuomuinen lakki, vaaleat heltat ja sinivioletti jalka. Laji viihtyy laidunkedoilla,hakamailla sekä vanhoilla sammaloituneilla nurmikoilla, ja se lienee kalkinsuo-sija. Laji kasvaa Suomessa ainakin Pohjois-Savoon Kuopioon asti (Noordeloos1987), mutta sen levinneisyyden painopiste näyttää olevan Lounais-Suomessa.Saaristomeren kansallispuistossa se on löydetty Berghamnin kyläsaaren laidun-kedolta sekä Boskärin ja Jungfruskärin lehdesniityltä. Laji luetaan Ruotsissa sil-mälläpidettäväksi (Hallingbäck & Aronsson 1998). Tanskassa laji on luokiteltuuhanalaisryhmään vaarantuneet (Vesterholt & Knudsen 1990). Vuoden 1999 alus-tavassa uhanalaisluokittelussa suomurusokas arvioidaan Suomessa elinvoimai-seksi (LC).

Violettirusokas, Entoloma mougeotii, on kaunorusokkaiden (Leptonia) alasukuunkuuluva keskikokoinen rusokas, jonka lakki ja jalka ovat kauniin violetinhar-maat, ja lisäksi lakki on kupera ja pinnaltaan huopainen sekä sen reuna pitkäänsisäänkiertynyt (kuva 3). Violettirusokas on löydetty Suomesta kolmesta paikas-ta, Houtskarista, Karkkilasta ja Kiimingistä. Houtskarissa laji kasvaa Jungfruskä-rin kosteapohjaisella lehdesniityllä (kuva 19), muut löytöpaikat ovat lettoja. Kaik-ki löytöpaikat ovat ravinteisia ja kalkkipitoisia. Jungfruskärin sienet kuuluvatmuunnokseen var. fuscomarginatum, jolla heltan terä on ruskea. Ruotsissa lajiluokitellaan uhanalaiseksi, silmälläpidettäväksi (Hallingbäck & Aronsson 1998).Tanskassa violettirusokas luetaan uhanalaisluokkaan vaarantuneet (Vesterholt &Knudsen 1990). Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokittelussa violettirusokasarvioidaan Suomessa vaarantuneeksi (VU).

Ripsimaatähti, Geastrum fimbriatum, on kupusieni, jonka itiöpallo on perätön jaaukko ripsinen, ja tähtimäisiä liuskoja on 6–10 kappaletta. Laji kasvaa lehtomet-sissä karikkeella Perä-Pohjolaan asti ja on kalkinvaatija. Tyypillinen kasvupaikkaon vanhan hylätyn kalkkilouhoksen reuna, jossa se kasvaa kuusenneulaskarik-keella. Saaristomeren kansallispuistossa maan kalkkipitoisuus johtuu usein maa-perään aiemman rantavaiheen aikana joutuneista simpukankuorista. Kansallis-puistossa ripsimaatähti on löydetty Nauvon Boskärin aarnimaisesta laidunmet-sästä. Mahdollisesti maanpinnan rikkoontuminen nautojen sorkista aktivoi lajinitiöemänmuodostusta. Ripsimaatähden seuralaislajeina Boskärillä kasvavat mm.veriherkkusieni (Agaricus langei), lehtokuupikka (Conocybe brunnea), ruskolima-lakki (Limacella glioderma) ja akansieni (Macrolepiota rhacodes). Vuoden 1999 alus-tavassa uhanalaisluokittelussa ripsimaatähti arvioidaan Suomessa elinvoimai-seksi (LC).

Tahmakieli, Geoglossum glutinosum, erottuu muista maakielistä itiöemän tahmeu-den tai limaisuuden perusteella. Laji tavattiin Saaristomeren kansallispuistostaNauvon Boskärillä ruohikkokielen (Geoglossum fallax) ja tummanuijakkaan (Cla-varia asperulospora) seurasta. Ohenojan mukaan (1995) se kasvaa lehtomaisissametsissä, kedoilla ja poluilla, paljaalla mullalla tai hiekalla ja tulisi luokitellamaassamme valtakunnallisesti uhanalaiseksi, luokkaan silmälläpidettävät taan-

51

tuneet. Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokittelussa tahmakieli arvioidaanSuomessa elinvoimaiseksi (LC).

Helovahakas, Hygrocybe helobia, on pieni kirkkaanpunainen vahakas, jonka omi-naispiirteitä ovat kuiva, pikkusuomuinen lakki, hauras malto sekä heikko val-kosipulin haju. Valkosipulin haju saadaan parhaiten esille pitämällä tuoreita itiö-emiä jonkin aikaa suljetussa rasiassa. Lajia esiintyy Suomessa harvinaisena Koil-lismaalle asti (Höijer 1998). Myös Ruotsissa ja Tanskassa laji arvioidaan melkoharvinaiseksi. Sen kasvupaikkoja ovat vanhojen nurmikkojen ja lannoittamatto-mien niittyjen ja laidunmaiden kosteat painanteet sekä suonreunat. Saaristome-ren kansallispuistossa Jungfruskärillä laji kasvoi saaren keskiosan kalkkipohjai-sella lehdesniityllä. Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokittelussa helovahakasarvioidaan Suomessa elinvoimaiseksi (LC).

Piskuvahakas, Hygrocybe insipida, on pienikokoinen vahakaslaji, jolle on omi-naista keltainen, oranssi tai punainen sekä hieman limainen lakki ja hieman joh-teiset heltat. Lisäksi sen lakki on läpisäteinen ja jalan latvaosa yleensä punainen.Laji kasvanee koko Suomessa kedoilla, hakamailla, puistoissa ja lehdoissa. Saa-ristomeren kansallispuistossa laji on löytynyt ketopaikoilta Höglandista, Nötöstäja Jurmosta. Ruotsissa lajin arvioidaan indikoivan kasvupaikkansa korkeaa suo-jeluarvoa (Hallingbäck & Aronsson 1998). Vuoden 1999 alustavassa uhanalais-luokittelussa piskuvahakas arvioidaan Suomessa elinvoimaiseksi (LC).

Lumivalmuska, Leucopaxillus cerealis, on valkeahko, jauhonmakuinen suuriko-koista malikkaa muistuttava helttasieni, joka kasvaa Pohjolassa yleensä kuusienseurassa. Saaristomeren kansallispuistossa laji kerättiin Boskärin itäosan laidun-netusta metsästä. Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokittelussa lumivalmuskaarvioidaan Suomessa silmälläpidettäväksi (NT).

Kenttätuhkelo, Lycoperdon lividum, on pienehkö kupusieni, jonka itiöemät ovatpäärynämäisiä ja ruskeanharmaita. Laji kasvaa ryhminä avoimilla, kuivilla pai-koilla varsinkin kalkkipitoisilla hiekkamailla. Saaristomeren kansallispuistossakenttätuhkelo löydettiin Jurmosta kolmesta eri paikasta kedolta tai lähes paljaaltakuorisoralta (kuva 6). Suomesta on lajista vain muutama löytö, ja vuoden 1999alustavassa uhanalaisluokittelussa se arvioidaan Suomessa vaarantuneeksi (VU).

Tytönsieni, Macrolepiota nympharum, on suurehko helttasieni. Sen lakki on vaaleaja suomuinen, jalka valkoinen ja renkaallinen, ja sen malto muuttuu leikattunakellertäväksi. Laji on Suomessa lounainen ja harvinainen – löytöjä on vain Ahve-nanmaalta ja Saaristomeren alueelta. Se kasvaa kuusimetsissä ravinteikkaallamaalla. Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueelta tytönsieni löydet-tiin Dragsfjärdistä, Rosalan Pilskäristä. Tytönsieni on arvioitu uhanalaiseksi, har-vinaiseksi myös Virossa, mistä se tunnetaan kolmelta kasvupaikalta, kaikki ran-nikoilla (Parmasto 1999). Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokittelussa tytön-sieni arvioidaan Suomessa silmälläpidettäväksi (NT).

52

Haprakaslaji Psathyrella cf. pratensis. Lantakasoilla kasvaa oma lahottajasienis-tönsä. Monet lantasienet ovat yleisiä ja laajalle levinneitä, mutta osa harvinaisia.Esimerkiksi tämä pienikokoinen, punaruskealakkinen haprakaslaji on löydettySuomessa toistaiseksi vain Nauvosta, Saaristomeren kansallispuistosta Berg-hamnin kyläsaarelta, missä se kasvoi lehmän lantakasalla ruohoisen kedon reu-nassa. Samaa lajia kasvaa myös Etelä-Ruotsissa (Leif Örstadius henk.koht. tie-donanto). Laji kuvattiin Pohjois-Amerikasta (Smith 1972), ja Pohjolan löytöjemmevarmistamiseksi on vertailu tyyppinäytteeseen tarpeellinen.

Nokihapero, Russula albonigra, on melko suurikokoinen, nuorena valkoinen mut-ta vanhetessaan tai kosketuksesta nopeasti mustuva, ja sen maku on erikoinen:kitkerän mentolimainen. Laji on harvinainen ja muodostaa itiöemiään lähinnähyvinä sienivuosina lehdoissa ja laidunmetsissä, Suomessa ainakin Pohjois-Savoon asti. Saaristomeren kansallispuistossa nokihapero on löydetty Jungfrus-kärin lehtoiselta laidunhakamaalta. Myös Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa noki-hapero on harvinainen. Tanskassa se luetaan myös uhanalaiseksi, vaarantuneeksi(Vesterholt & Knudsen 1990). Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokittelussanokihapero arvioidaan Suomessa elinvoimaiseksi (LC).

Konnanhapero, Russula cremeoavellanea, on keskikokoinen, kovamaltoinen, mie-dohko, keltahelttainen ja yleensä valkojalkainen sieni, jonka lakki on kellertävä jausein reunasta punertava. Lajia on löydetty Suomessa Ahvenanmaalta Kuusa-moon asti. Se on koivun juurisieni, joka viihtyy lehdoissa, puistoissa ja laidun-metsissä, joissa se muodostaa runsaasti itiöemiä. Saaristomeren kansallispuistos-sa konnanhapero on tavattu Boskärissä kahdelta paikalta, laidunnetusta lehdostasekä hakamaalta. Muista Pohjoismaista se tunnetaan vain Ruotsista. Vuoden 1999alustavassa uhanalaisluokittelussa konnanhapero arvioidaan Suomessa elinvoi-maiseksi (LC).

Tuoksuhapero, Russula laurocerasi, on haisuhaperon lähilaji, mutta marsipaanin-tuoksuinen ja haisuhaperoa ohutmaltoisempi. Se on lounainen tammivyöhyk-keen laji, jota on löydetty Suomessa Ahvenanmaalta Porvooseen tammi-pähkinä-pensaslehdoista. Saaristomeren kansallispuistossa ja sen yhteistoiminta-alueellalaji kasvaa Dragsfjärdissä Holmassa sekä Rosalan Bötsön saarella (kuva 21). Vii-meksi mainittu kasvupaikka on Suomen oloissa poikkeava, sillä täällä ei ole lain-kaan tammia, kuten on lajin muilla kotimaisilla löytöpaikoilla. Vuoden 1999alustavassa uhanalaisluokittelussa tuoksuhapero arvioidaan Suomessa silmällä-pidettäväksi (NT).

Kermavalmuskan, Tricholoma roseoacerbum, itiöemät ovat melko isoja ja paksu-maltoisia. Lakki on keskeltä lihansävyisen ruskehtava ja varsinkin nuorena reu-noiltaan laajalti kermanvärisen kellahtava. Samaa väriä on myös heltoissa ja ja-lassa. Laji kasvaa kuivissa kangasmetsissä hiekkamailla ja on levinneisyydeltäänpohjoispainotteinen (Kytövuori 1989). Sitä ei ole ilmoitettu muista Pohjoismaista.Saaristomeren kansallispuistossa kermavalmuska löytyi Sandön jäkälää ja sian-puolukkaa kasvavasta kuivasta männiköstä (kuva 6). Vuoden 1999 alustavassauhanalaisluokittelussa laji arvioidaan Suomessa silmälläpidettäväksi (NT).

53

� ��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

�

�

�

�

�

Kuva 21. Nurmituhkelon, tippahaprakäävän, tuoksuhaperon ja kruunuhaarakkaan löytöpaikatSaaristomeren kansallispuistossa ja sen yhteistoiminta-alueella. ● = nurmituhkelo (Vascellumpratense), ■ = tippahaprakääpä (Postia guttulata), ★ = tuoksuhapero (Russula laurocerasi), ✪= kruunuhaarakas (Clavicorona pyxidata).

Nurmituhkelo, Vascellum pratense, on kupusieni, jonka itiömät ovat valkeahkojaja vastakartiomaisen muotoisia. Ne muistuttavat varsinaisia tuhkeloita (sukuLycoperdon), mutta eroavat selkeästi halkileikkauksessa: nurmituhkelon itiöemäs-sä selvä kalvo erottaa itiöitä tuottavan yläosan steriilistä jalkaosasta (kuva 22).Nurmituhkelo on Suomessa harvinainen ja todennäköisesti taantunut. Se kasvaa

laidunmailla ja puistoissa,usein typpipitoisessa maas-sa. Saaristomeren kansallis-puistossa laji on löydettyBerghamnin kyläsaaren lai-dunniityltä parilta paikaltasekä Jungfruskärin lehdes-niityltä (kuva 21). Vuoden1999 alustavassa uhan-alaisluokittelussa laji arvi-oidaan Suomessa silmällä-pidettäväksi (NT).

Kuva 22. Nurmituhkelon, Vascellum pratense, sisällä selvä kalvo erottaa yläosan jalkaosasta.Tämä on nähtävissä oikeanpuoleisessa, halkileikatussa itiöemässä. Valokuvasta Varsinais-Suomi,Nauvo, Berghamn, Berghamnin kyläsaari, 27.8.1998 Jukka Vauras 14210F (TURA), piirros Jo-hanna Liljekvist.

54

Poimukellomörsky, Verpa bohemica, on huhtasieniä muistuttava pitkäjalkainenkotelosieni. Sen lakkiosa on aivomaisesti poimuttunut ja lakin reuna jalasta ir-rallaan. Lajia löytää Suomessa yleensä toukokuun lopulla, varmimmin vuosina,jolloin toukokuu on normaalia lämpimämpi ja runsassateisempi. Poimukello-mörsky viihtyy lehdoissa, varsinkin haapojen seurassa. Suomessa lajin esiinty-misalue keskittyy Itä-Suomeen, Hämeeseen ja Uudellemaalle (Järvinen 1990).Lounais-Suomesta tunnetaan vain muutama löytöpaikka. Saaristomeren kansal-lispuistossa laji on tavattu kahdelta saarelta: Boskärillä se kasvaa haapojen vallit-semassa hakamaalehdossa polun varressa, Jungfruskärillä saaren eteläosan leh-dossa varsinkin haapojen seurassa, mutta myös koivujen vallitsemassa metsässä.Lajin levinneisyysalue ulottuu Pohjois-Norjasta Etelä-Ranskaan ja Mustalleme-relle. Ruotsissa eniten löytöjä on Tukholman ympäristöstä (Granmo ym. 1982).Ruotsissa poimukellomörsky luetaan uhanalaisryhmään harvinaiset (Halling-bäck & Aronsson 1998). Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokittelussa poimu-kellomörsky arvioidaan Suomessa elinvoimaiseksi (LC).

Silkkituppisieni, Volvariella bombycina, on suurikokoinen helttasieni. Sen lakkion vaalea, silkkikarvainen, heltat vanhemmiten punertavat, jalka vaalea ja sentyvessä on pian ruskeaksi muuttuva väljä tuppi. Laji on harvinainen, useimmitenvanhojen puistopuiden, varsinkin vaahteran, lahottaja. Se on Suomessa harvinai-nen ja eteläinen, vaikkakin sitä on tavattu Oulusta asti. Saaristomeren kansallis-puistosta laji löydettiin isohkolta haavalta Jungfruskäriltä. Laji luettiin ennenSuomessa uhanalaiseksi, silmälläpidettäväksi harvinaiseksi (Uhanalaisten...1986). Ruotsissa silkkituppisieni arvioidaan yhä uhanalaiseksi, silmälläpidettä-väksi (Hallingbäck & Aronsson 1998). Vuoden 1999 alustavassa uhanalaisluokit-telussa laji arvioidaan Suomessa elinvoimaiseksi (LC).

55

KIITOKSET

Pekka ja Maija-Liisa Heinonen olivat useilla retkillä mukana keräten ja määrittä-en monia sieniä, esimerkiksi kääväkkäitä, jotka olisivat muuten jääneet löyty-mättä tai nimeämättä. Kimmo Syrjänen retkeili kanssani vuonna 1993 esitellenmonia Saaristomeren kansallispuiston mielenkiintoisia saaria ja keräten samallamonia hyviä sieninäytteitä. Suojelubiologi Leif Lindgren avusti tutkimuskohtei-den valinnassa ja keräsi sieninäytteitä. Seppo Huhtinen keräsi ja määritti Boskä-rin retkemme kotelosieninäytteitä. Paavo Höijer määritti monia Coprinus- ja Hyg-rocybe-näytteitäni. Heikki Kotiranta määritti kääväkäsnäytteitäni. Tuomo Nie-melä vahvisti Pekka Heinosen Ådöniltä Suomelle uusina löytämät ja määrittämätkäävät. Jan Vesterholt (Tanska) määritti Hebeloma-näytteitäni. Juhani Ruotsalai-nen määritti eräitä Russula-näytteitäni, esimerkiksi Suomelle uudet lajit R. bo-realiksen ja R. juniperinan. Leif Örstadius (Ruotsi) määritti Psathyrella-näytteitäni.Anton Hausknecht (Itävalta) määritti Conocybe pubescens -ryhmän näytteitäni.Ilkka Kytövuori määritti Crepidotus lundellii -näytteitä ja ensimmäisen Lepiota se-tulosa -näytteeni. Jarmo Ateva määritti Pluteus phlebophorus -näytteeni. MortenChristensen (Tanska) määritti Tricholoma guldenii -näytteeni. Mikael Jeppson(Ruotsi) määritti Fårön ja Kappalholmin Bovista aestivalis -näytteeni. Lasse Koso-nen määritti Lyophyllum mephiticum -näytteeni. R. A. Maas Geesteranus (Hollanti)määritti ensimmäisen Mycena arcangeliana -näytteeni. Heille kaikille lämpimätkiitokseni.

56

LÄHTEET

Arnolds, E. 1980: De oecologie en sociologie van wasplaten (Hygrophorus sub-genus Hygrocybe sensu lato. – Natura 77:17–44.

Arnolds, E. 1994: Paddestoelen en graslandbeheer. – Teoksessa: Kuyper, Th.(toim.), Paddestoelen en natuurbeheer. Kon. Ned. Natuurhist. Ver. We-tensch. Mededel. 212:74–89.

Aronsson, M., Hallingbäck, T. & Mattsson, J.-E. (toim.) 1995: Rödlistade växter iSverige 1995. – ArtDatabanken, Uppsala. 271 s.

Bendiksen, E., Høiland, K., Brandrud, T. E. & Jordal, J. B. 1997: Truede og sårbaresopparter i Norge - en kommentert rødliste. – Fungiflora, Oslo. 221 s.

Boertmann, D. 1995: The genus Hygrocybe. – Fungi of Northern Europe 1,København. 184 s.

Bon, M. 1987: The mushrooms and toadstools of Britain and North-Western Eu-rope. – Hodder & Stoughton. 352 s.

Brandrud, T. E., Lindström, H., Marklund, H., Melot, J. & Muskos, S. 1989: Cor-tinarius Flora Photographica 1. – Cortinarius HB, Matfors.

— , Lindström, H., Marklund, H., Melot, J. & Muskos, S. 1992: CortinariusFlora Photographica 2. – Cortinarius HB, Matfors.



Breitenbach, J. & Kränzlin, F. 1986: Fungi of Switzerland. Volume 2. Non gilledfungi. – Verlag Mykologia, Lucerne. 411 s.

— & Kränzlin, F. 1991: Fungi of Switzerland. Volume 3. Boletes and agarics,1st part. – Verlag Mykologia, Lucerne. 411 s.

— & Kränzlin, F. 1995: Fungi of Switzerland. Volume 4. Agarics, 2st part. –Verlag Mykologia, Lucerne. 411 s.

Courtecuisse, R. & Duhem, B. 1995: Mushrooms & toadstools of Britain & Euro-pe. – HarperCollins Publishers. 480 s.

Granmo, A., Skifte, O. & Nilssen, A. 1982: Ptychoverpa hohemica (Pezizales) inNorway and Finland. – Karstenia 22:43–48.

57

Haeggström, C.-A. 1979: Geastrum nanum found in Finland. – Karstenia 19:19–21.

Hallingbäck, T. & Aronsson, G. (toim.) 1998: Ekologisk katalog över storsvamparoch myxomyceter. 2nd revised and extended printing. – ArtDatabanken,SLU, Uppsala. 239 s.

Hansen, L. & Knudsen, H. (toim.) 1992: Nordic Macromycetes Vol. 2. Polypora-les, Boletales, Agaricales, Russulales. – Nordsvamp, Copenhagen. 474 s.

Harmaja, H. 1998: Boletellus ripariellus, a hitherto misidentified species in Fin-land. – Karstenia 38:45–48.

— 1999: Boletellus ripariellus, a new species from Finland. – Karstenia 39:37–38.

Huhtinen, S. & Vauras, J. 1984: Sienilöytöjä Paraisilta. – Sienilehti 36:51–56.

Höijer, P. 1998: Vahakkaiden, Hygrocybe, levinneisyys Suomessa. I. – Sienilehti50:52–58.

Ing, B. 1993: Towards a red list of endangered European macrofungi. – Teokses-sa: Pegler, D. N., Boddy, L., Ing, B. & Kirk, P. M. (toim.): Fungi of Europe:investigation, recording and conservation:231–237. The Royal BotanicalGardens, Kew.

Ingelög, T., Thor, J., Hallingbäck, T., Andersson, R. & Aronsson, M. (toim.) 1993:Floravård i jordbruklandskapet. Skyddsvärda växter. – SBT-förlaget, Lund.559 s.

Jacobsson, S. 1990: Pholiota in northern Europe. – Windahlia 19:1–86.

Jakobson, A., Kullman, B. & Huhtinen, S. 1998: Genus Octospora (Pezizales) inEstonia and Finland. – Karstenia 38:1–25.

Jordal, J. B. & Gaarder, G. 1998: Noen soppfunn i ugjødsla beite- og slåttemarker.III. – Agarica 15:29–57.

Järvinen, I. 1990: Kellomörskyt – kevään kellot. – Sienilehti 42:41–44.

Kanerva, T., Mannerkoski, I. & Alanen, A. 1998: Kansainvälisen luonnonsuojelu-liiton (IUCN) uhanalaisuusarvioinnin soveltaminen Suomessa. – Suomenympäristökeskuksen moniste 112:1–52.

Kers, L. E. 1978: Tulostoma niveum sp. nov. (Gasteromycetes), described fromSweden. – Botaniska Notiser 131:411–417.

Korhonen, M. & Kytövuori, I. 1989: Lehtorousku ja liiturousku (Lactarius velle-reus -ryhmä) Suomessa. – Sienilehti 41:91–97.

58

Kotiranta, H. & Niemelä, T. 1996: Uhanalaiset käävät Suomessa. 2. uud. p. –Suomen ympäristökeskus, Edita, Helsinki. 184 s.

Kytövuori, I. 1989: Kermavalmuska (Tricholoma roseoacerbum) ja jättivalmuska(Megatricholoma colossus), kaksi harvinaista valmuskaa. – Sienilehti 41:77–81.

Kytövuori, I. 1999: The Stropharia semiglobata group in NW Europe. – Karstenia39:11–31.

Kytövuori, I. & Korhonen, M. 1990: Lactarius vellereus and L. bertillonii in Fen-noscandia and Denmark. – Karstenia 30:33–42.

Læssøe, T. & Elborne, S. A. 1984: De danske jurdtunger. – Svampe 9:9–22.

Larsson, K.-H. (toim.) 1997: Rödlistade svampar i Sverige. – ArtDatabanken, SLU,Uppsala. 547 s.

Lindgren, L. & Stjernberg, T. 1986: Saaristomeren kansallispuisto. – WSOY, Por-voo. 143 s.

Lindström, H., Nitare, J. & Tedebrand, J.-O. 1992: Ängens svampar. En samman-fattning av 1980-talets inventeringar i Medelpad. – Jordstjärnan 13(2):3–54.

Marstad, P. 1986: Chamaemyces fracidus (Fr.) Donk, en ny skivesopp for Norge.– Agarica 7:107–110.

Mäkinen, Y. 1963: Mutinus caninus Huds. and Peziza acetabulum L. in Finland. –Karstenia 6–7:108–110.

Niemelä, T. 1997: Suomen kääpien määritysopas. Kymmenes uusittu painos. –Helsingin yliopiston kasvitieteen monisteita 152. 127 s.

— 1998: The Skeletocutis subincarnata complex (Basidiomycetes), a revision. –Acta Botanica Fennica 161:1–35.

Nitare, J. 1988: Jordtungor, en svampgrupp på tillbakagång i naturliga fodermar-ker. – Svensk Botanisk Tidskrift 82:341–368.

Noordeloos, M. E. 1987: Entoloma (Agaricales) in Europe. – Beihefte zur NovaHedwigia 91. 419 s.

— 1992: Entoloma s.l. – Fungi Europaei 5. Saronno. 760 s.

Ohenoja, E. 1992: Keminmaan Kallinkankaan suursienistö. – Lutukka 8:125–133.

— 1995: Suomen maakielistä. – Sienilehti 47:71–84.

59

Parmasto, E. (toim.) 1999: Distribution maps of Estonian fungi. 2. Protected spe-cies and species of the Estonian Red Data Book. – Institute of Zoology andBotany, Estonian Agricultural University, Tartu.

Phillips, R. 1981: Mushrooms and other fungi of Great Britain & Europe. – PanBooks, London. 287 s.

Rald, E. 1985: Vokshatte som indikatorarter for mykologisk værdifulde over-drevslokaliteter. – Svampe 11:1–9.

Redeuilh, G. 1997: A propos de Xerocomus (Boletellus) ripariellus in D. M.103:30. – Documents Mycologiques 27(106):54.

Renvall, P. & Junninen, K. 1999: Rigidoporus crocatus re-collected in Finland plusnew records of other rare polypores. – Karstenia 39:33–35.

Romagnesi, H. 1967: Les Russules d´Europe et d´Afrique du Nord. – Bordas. 998 s.

Ruotsalainen, J. & Vauras, J. 1995: Polkuhapero, Russula violaceoincarnata,muuntelun mestari. – Sienilehti 47:47–53.

Ryman, S. & Holmåsen, I. 1987: Suomen ja Pohjolan sienet. – WSOY, Porvoo. 718 s.

Skult, H. 1956: Skogsbotaniska studier i Skärgårdshavet. – Acta Botanica Fennica57:1–244.

Smith, A. H. 1972: The North American species of Psathyrella. – Memoirs of theNew York Botanical Garden 24:1–633.

Sunhede, S. 1989: Geastraceae (Basidiomycotina). Morphology, ecology, andsystematics with special emphasis on the North European species. – Synop-sis Fungorum 1:1–534.

Syrjänen, K. 1997: Saaristomeren kansallispuiston sammalet. – Metsähallituksenluonnonsuojelujulkaisuja Sarja A 77. 94 s.

Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunta 1986: Uhanalaisten eläinten jakasvien suojelutoimikunnan mietintö. III. Suomen uhanalaiset kasvit. –Komiteanmietintö 1985:43, Ympäristöministeriö, Helsinki. 431 s.

Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunta 1992: Uhanalaisten eläintenja kasvien seurantatoimikunnan mietintö. – Komiteanmietintö 1991:30,Ympäristöministeriö, Helsinki. 328 s.

Ulvinen, T. (toim.) 1976: Suursieniopas. – Suomen Sieniseura, Helsinki. 359 s.

— 1994: Suomen uhanalaiset kupusienet. – Sienilehti 46:69–89.

60

Ulvinen, T., Kotiranta, H., Härkönen, M., Korhonen, M. & Järvinen, I. 1989:Suomen suursienten nimet. – Karstenia 29 (Suppl.):1–110.

Vauras, J. 1997a: Hurudan är svampfloran i Skärgårdshavets nationalpark? –Skärgård 20:22–26.

— 1997b: Finnish records on the genus Inocybe (Agaricales). Three new spe-cies and I. grammata. – Karstenia 37:35–56.

— & Kosonen, L. 1994: Viherukonsieni (Lepiota grangei) Suomessa – harvi-nainen ja uhanalainen. – Lutukka 10:67–69.

Vesterholt, J. & Knudsen, H. 1990: Truede storsvampe i Danmark – en rödliste. –Foreningen till Svampekundskabens Fremme, Søborg. 64 s.

61 Liite 1.

SAARISTOMEREN KANSALLISPUISTOSSA JA SEN YHTEISTOI-MINTA-ALUEELLA SIJAITSEVAT TÄSSÄ TYÖSSÄ TUTKITUTSAARET TAI SAARIRYHMÄT

Dragsfjärd: 1) Hiittinen, saaret Långholmen ja Lökholmen; 2) Holma; 3) Rosala, saaret Bodö, Bu-sön, Bötsön ja Pilskär; 4) Tunnhamn, Äspskär; 5) Ölmos, Hamnholmen; 6) Ölmos, saaret Sandön jaSandskär; 7) Ölmos, Höglandet; 8) Vänö, Yxskär; 9) Örö. Houtskari: 10) Hyppeis, Jungfruskär.Korppoo: 11) Brunskär, Bussö; 12) Brunskär, Bärskär; 13) Brunskär, saaret Stora Hästö ja LillaHästö; 14) Jurmo; 15) Kälö. Nauvo: 16) Berghamn, Berghamnin kyläsaari; 17) Berghamn, Boskär;18) Berghamn, Mälhamn; 19) Berghamn, Ådönin Hundskär; 20) Berghamn, Ådön; 21) Nötö, pää-saari ja Sandholm; 22) Nötö, Bodö; 23) Nötö, Fårö; 24) Nötö, Kappalholm; 25) Nötö, Långholm–Granholm–Träskholm; 26) Nötö, Mjoö.

� ��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

�

�

�

�

�

��

��

��

Liite 2. 1(30) 62

SAARISTOMEREN KANSALLISPUISTOSTA JA SENYHTEISTOIMINTAALUEELTA 1990-LUVULLA LÖYDETYTSIENILAJIT

Liitteessä luetellaan Saaristomeren kansallispuistosta ja sen yhteistoiminta-alueelta 1990-luvulla tavatutsienilajit. Lajit, jotka on löydetty vain yhteistoiminta-alueelta, on merkitty tieteellinen nimi sulkeissa.Lihavoitu ruksi tarkoittaa, että lajista on kerätty museonäyte ko. alueelta. Yksinkertainen ruksi tarkoittaahavaintoa. Museonäytteet on talletettu Åbo Akademin biologisiin kokoelmiin (TURA) tai Turun yliopistonkasvimuseoon (TUR).Tutkitut saaret tai saariryhmät. Dragsfjärd: 1) Hiittinen, saaret Långholmen ja Lökholmen; 2) Holma; 3)Rosala, saaret Bodö, Busön, Bötsön ja Pilskär; 4) Tunnhamn, Äspskär; 5) Ölmos, Hamnholmen; 6) Ölmos,saaret Sandön ja Sandskär; 7) Ölmos, Höglandet; 8) Vänö, Yxskär; 9) Örö. Houtskari: 10) Hyppeis,Jungfruskär. Korppoo: 11) Brunskär, Bussö; 12) Brunskär, Bärskär; 13) Brunskär, saaret Stora Hästö ja LillaHästö; 14) Jurmo; 15) Kälö. Nauvo: 16) Berghamn, Berghamnin kyläsaari; 17) Berghamn, Boskär; 18)Berghamn, Mälhamn; 19) Berghamn, Ådönin Hundskär; 20) Berghamn, Ådön; 21) Nötö, pääsaari jaSandholm; 22) Nötö, Bodö; 23) Nötö, Fårö; 24) Nötö, Kappalholm; 25) Nötö, Långholm - Granholm -Träskholm; 26) Nötö, Mjoö.

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

x x xAgaricus arvensispeltoherkkusieni,snöbollschampinjon

x(Agaricus comtulus)kääpiöherkkusienirödskivig dvärgchampinjon

x(Agaricus langei)veriherkkusieni, blodchampinjon

x x xAgaricus semotussiroherkkusieniblekröd dvärgchampinjon

x xAgaricus silvaticustapionherkkusieni,skogschampinjon

x xAgaricus sylvicolaanisherkkusieni, knölchampinjon

xAgrocybe elatellasammalpiennarsieni,sumpåkerskivling

x x xAleuria aurantiaoranssimaljakas, mönjeskål

x x x x x x x x x x x xAmanita citrinakeltakärpässieni,vitgul flugsvamp

x x xAmanita croceaoranssikärpässieni,orange kamskivling

x x x x x x x x x x x x xAmanita fulvaruostekärpässieni,brun kamskivling

x x x x x x x x x x x x x x x x x xAmanita muscariapunakärpässieni, röd flugsvamp

xAmanita pantherinapantterikärpässieni,panterflugsvamp

x xAmanita phalloideskavalakärpässieni,lömsk flugsvamp

63 Liite 2. 2(30)

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

x x x x x x x x xAmanita porphyriakangaskärpässienimörkringad flugsvamp

x xAmanita regalisruskokärpässieni,brun flugsvamp

x x x x x x x x x xAmanita rubescensrusokärpässieni,rodnande flugsvamp

x x x xAmanita submembranacea coll.salokärpässienigråstrumpig kamskivling

x x xAmanita vaginataharmaakärpässieni,grå kamskivling

xAmanita virosavalkokärpässieni, vit flugsvamp

xAmyloporia xanthakatkokääpä, citronticka

x xAmylostereum laevigatumkatajanahakka, enskinn(Anthracoidea arenaria)hietikkosarannoki, sotsvampart

x

xAntrodia ramentaceapettukääpä, liten tickmussling

x xAntrodia serialisrivikääpä, knölticka

xAntrodiella hoehneliivoikääpä, strävticka

x x x x xArmillaria borealispohjanmesisieni,vanlig honungsskivling

xArmillaria cepistipesnuijamesisienifinfjällig honungsskivling

xAscobolus furfuraceuspikkumaljakaslaji,vitflockig prickskål

xAscocoryne sarcoideskantohytynupikka,violett geléskål

xAsterophora lycoperdoideshaperonvieras, stoftkremling

x xAurantioporus fissilismehikääpä, apelticka

x x x x xAuriscalpium vulgarekäpyorakas, örtaggsvamp

x x xBaeospora myosurakäpysieni, höstskotteskivling

xBankera fuligineoalbalakritsiorakas, talltaggsvamp

x xBasidioradulum radulakermaraspikka, piggplätt(Bisporella citrina)keltanastakka, citronskål

x

Bjerkandera adustatuhkakääpä, svedticka

x x x

Liite 2. 3(30) 64

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

x x x x xBolbitius titubanskeltahäiväkkä, guldskivling

xBoletellus fennicuspunatatti, soppart

x x x x x x x x xBoletus badiusruskotatti, brunsoppBoletus betulicolakoivunherkkutatti, soppart

x

x x x x x x x x xBoletus edulisherkkutatti, stensopp

x x xBoletus luridiformisveritatti, blodsopp

x xBoletus pascuusruututatti, rutsopp

xBoletus porosporusvaleruututatti, falsk rutsopp

x x x x xBoletus subtomentosus coll.samettitatti, sammetssopp(Botryobasidium candicans)valkokuurakka, spädflorskinn

x x x xBotryobasidium subcoronatumhavukuurakka, kronflorskinn

x xBotryohypochnus isabellinuskeltakuurakka, isabellskinn

x x xBovista aestivaliskangastuhkelo,mångformig äggsvamp

x x x x xBovista plumbeapikkumaamuna,blygrå äggsvamp

xByssomerulius coriumkelmukka, pappersgröppa

x x x xCalocera corneapikkusarvikka, gullpigg

x x xCalocera viscosakeltasarvikka, gullhorn(Calocybe carnea)rusokaunolakki, rosenmusseron

x

x xCalocybe gambosakevätkaunolakkivårmusseron

x x x x xCalvatia excipuliformisnuijakuukunen,långfotad röksvamp

xCalvatia utriformisukonkuukunen, skålröksvamp

xCamarophyllus colemannianusruskovahakas,brun ängsvaxskivling

x x xCamarophyllus pratensisniittyvahakas, ängsvaxskivling

x x x x xCamarophyllus virgineusneidonvahakas, vit vaxskivling

x(Cantharellula umbonata)haaraheltta, fläckkantarellCantharellus cibariuskeltavahvero, kantarell

x x x x x x x x x x x

65 Liite 2. 4(30)

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

x x x xCantharellus tubaeformissuppilovahvero, trattkantarellx(Ceriporia purpurea)punakerikääpä, purpurticka

x

x xCerrena unicolorpörrökääpä, slingerticka

x x xChalciporus piperatusäikätatti, pepparsopp

x(Chamaemyces fracidus)tahmaukonsieni, droppskivling

x x x x x x xChlorociboria aeruginascenspatinanastakka, grönskål

x x x xChondrostereum purpureumpurppuranahakka, purpurskinn

x x x x x x xChroogomphus rutilusrusakkonuljaska, rabarbersvampCistella sp.nuijakarvakkalaji

x(Clavaria argillacea)hiekkanuijakas, hedfingersvamp

xClavaria asperulosporanuijakaslaji, sotfingersvamp

xClavariadelphus ligulapikkunuijakas, barrklubbsvamp

xClavicorona pyxidatakruunuhaarakas,kandelabersvamp

x xClavulina cinereaharmaahaarakas,grå fingersvamp

x x xClavulinopsis corniculataniittyhaarakas, ängsfingersvamp

xClavulinopsis luteoalbahapranuijakas,aprikosfingersvamp

xClimacocystis borealispohjankääpä, trådtickaClimacodon septentrionaliskääpäorakas, grentaggsvamp x

x x xClitocybe candicanshentomalikka, vit trattskivling

xClitocybe catinusluumalikkablek sommartrattskivling

x x x x x x x x x x xClitocybe clavipesnuijamalikka, klubbtrattskivling

x xClitocybe diatretanummimalikkablekröd trattskivling

x x xClitocybe fragransanismalikka, dofttrattskivling

x x x x x x x x x xClitocybe gibbasuppilomalikka,sommartrattskivlingClitocybe nebularishärmämalikka,pudrad trattskivling

x x x x x x

Liite 2. 5(30) 66

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

x x x x x x x xClitocybe odoravihertuoksumalikka,grön trattskivling

x x x xClitocybe vibecinajauhomalikka,strimmig trattskivling

xClitopilus prunulusjauhosieni, mjölskivling

x xClitopilus scyphoideskääpiöjauhosieni,dvärgmjölskivling(Collybia acervata)kimppujuurekas, tuvnagelskivling

x

x x x x x x x x x x x x xCollybia asemaharmaajuurekas,horngrå nagelskivling

x x x x x x x x xCollybia butyraceavalkoviirujuurekas,mörk nagelskivling

x x xCollybia cirrataloisjuurekas, liten nagelskivling

xCollybia cookeikeltapahkajuurekas,gulknölig nagelskivling

x x x x x x x xCollybia dryophilakalpeajuurekas,blek nagelskivling

x xCollybia fodienssahajuurekas,besk sågnagelskivling

x x x xCollybia impudicahaisujuurekas, tallnagelskivling

x xCollybia maculatarusotäpläjuurekas,fläcknagelskivling

x x x x x x x x x x x xCollybia peronatakirpeäjuurekas,brännagelskivling

x xCollybia putillamäntyjuurekas,kanelnagelskivling

xCollybia tuberosaruskopahkajuurekasspetsknölig nagelskivlingColtrichia perenniskangaskääpä, skinnticka

x

(Coniophora arida)jauhokesikkä, pulverskinn

x

x x xConiophora puteanakellarikesikkä, källarsvamp

xConocybe arrheniikuupikkalaji, ringhätting

xConocybe brunnealehtokuupikka, mörkbrun hättingConocybe cf. farinaceakuupikkalaji, hättingart

x x

67 Liite 2. 6(30)

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

xConocybe kuehnerianakuupikkalaji, hättingart

x x x x x xConocybe pubescenskuupikkalaji, stor gödselhätting

x x xConocybe rickenianaketokuupikka, hättingart

xConocybe semiglobatakuupikkalaji, hättingart

xConocybe cf. siennophyllakuupikkalaji, hättingart

xConocybe singerianakuupikkalaji, hättingart

xConocybe tetrasporakuupikkalaji, hättingart

xCoprinus acuminatusnipukkamustesieni,puckelbläcksvamp

x xCoprinus angulatusnuotiomustesieniliten brandbläcksvamp

x x x xCoprinus atramentariusharmaamustesieni,grå bläcksvamp

x xCoprinus comatussuomumustesienifjällig bläcksvamp

x xCoprinus disseminatusparvimustesieni, stubbläcksvamp

xCoprinus domesticuslautamustesieni, vedbläcksvamp

xCoprinus cf. ephemeroideskerimustesieniliten ringbläcksvamp

xCoprinus episcopalismustesienilaji, bläcksvampart

xCoprinus filamentifermustesienilaji, bläcksvampart

xCoprinus lagopidespalomustesieni,stor brandbläcksvamp

xCoprinus macrocephalusmustesienilaji, halmbläcksvamp

x x x x x xCoprinus micaceuskiillemustesieni,glitterbläcksvamp

x(Coprinus pellucidus)mustesienilaji, bläcksvampart

xCoprinus cf. phyllophilusmustesienilaji, bläcksvampart

xCoprinus schroeterimustesienilaji, bläcksvampart

xCoprinus utrifermustesienilaji, bläcksvampartCoprinus xanthothrixmustesienilaji, mattbläcksvamp

x x x x

Liite 2. 7(30) 68

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

xCoprobia granulatasittamaljakaslaji,orange dyngskål

xCortinarius alboviolaceussilkkiseitikki,blekviolett spindling

x xCortinarius anomaluskoivuseitikki, björkspindling

x x x x x x xCortinarius argutusjuurtoseitikki, rotspindling

x x x x xCortinarius armeniacusaprikoosiseitikki,aprikosspindling

xCortinarius balteatussämpyläseitikki, bårdspindling

xCortinarius bibuluskääpiöseitikki, violett alspindling

xCortinarius brunneuskarhunseitikki, umbraspindling

xCortinarius caesiostramineuskatkeroseitikki, blekspindling

xCortinarius cinnamomeuskaneliseitikki, kanelspindling

xCortinarius collinituskangaslimaseitikkiviolettfotad slemspindling

x x x x xCortinarius croceuskeltahelttaseitikkigulskivig kanelspindling

x xCortinarius delibutuskeltalimaseitikki, gulspindling

xCortinarius depressusmäyränseitikki,kontrastspindling

x xCortinarius gentiliskangasmyrkkyseitikkigulbandad spindling

x(Cortinarius helobius)seitikkilaji, pionjärspindling

x xCortinarius hemitrichushahtuvaseitikki, fjunspindling

x(Cortinarius hinnuleus)tunkkaseitikki,glesskivig spindling

x(Cortinarius infractus)sappiseitikki, bitterspindling

xCortinarius leucophaneskermaseitikki, gräddspindling

xCortinarius lividoochraceusryppylimaseitikki, rynkspindling

xCortinarius malachiusmalvaseitikki, malvaspindling(Cortinarius malicorius)tulihelttaseitikki, grönköttigspindling

x

Cortinarius mucosusnummilimaseitikki, hedspindling

x x x x x

69 Liite 2. 8(30)

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

x xCortinarius obtususjodiseitikki, jodoformspindling

x x xCortinarius paleaceuspelargoniseitikki,pelargonspindling

x xCortinarius papulosuslaikkaseitikki, prickspindling

x x xCortinarius pholideussuomuvyöseitikki, tofsspindling

xCortinarius pluviusseitikkilaji, liten gallspindling

x xCortinarius quarciticusseitikkilaji, kvartsspindling

xCortinarius rubellussuippumyrkkyseitikkitoppig giftspindlingCortinarius sanguineusveriseitikki, blodspindling

xCortinarius saniosuskeltasäieseitikki,gultrådig spindling

xCortinarius scaurustummatäpläseitikki,myrspindling

x x x x xCortinarius semisanguineusverihelttaseitikkirödskivig kanelspindling

xCortinarius sommerfeltiisahramiseitikki,mörk kanelspindling

x x x x x xCortinarius stillatitiussalolimaseitikki,honungsspindling

x xCortinarius taluskalvasnuppiseitikki,halmspindling

x x xCortinarius tortuosuskorpiseitikki, vridspindling

x xCortinarius torvussukkaseitikki, strumpspindling

xCortinarius traganushaisuseitikki, bockspindling

x x x x x x x xCortinarius triumphansmonivyöseitikki,mångkransad spindling

x x xCortinarius trivialisporraslimaseitikki,trappspindling

xCortinarius uliginosusviitaseitikki, sumpspindling(Cortinarius vibratilis)karvaslimaseitikki, gallspindling

x

Cortinarius violaceusviolettiseitikki, violspindling

x x

Crepidotus calolepishaaparuostevinokas,fjällmussling

x x

Liite 2. 9(30) 70

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

(Crepidotus versutus)ruostevinokaslaji, dunmussling

x

x x x xCrepidotus lundelliiruostevinokaslaji, musslingart

x(Crinipellis scabellum)karvanahikas, stråbrosking

xCristinia helveticakänsäkkälaji, repskinn

x x x x x xCrucibulum laeveleipäkorisieni, brödkorgsvamp

xCudonia circinanstummajalkanupikka,mössmurkling

x xCudonia confusalakkinupikka,blek mössmurkling

xCyathus ollaharmaapesäsieniblygrå brödkorgsvamp

xCylindrobasidium laevepehmikkä, mjukskinn

xCystoderma adnatifoliumvillajalkaryhäkäs,stor grynskivling

x x x x x x x x x xCystoderma amianthinumkeltaryhäkäsockragul grynskivling

x x x x x x x x x x xCystoderma carchariaskalvasryhäkäs,rödgrå grynskivling

x x x xCystoderma granulosumruosteryhäkäsrostbrun grynskivling

xCystoderma jasoniskultaryhäkäs,gulköttig grynskivling

x xCystolepiota seminudajauheukonsieni,blek puderskivling

xDaedaleopsis confragosaetelänsärmäkääpä, tegelticka

xDaldinia concentricapikipallo, skiktdyna

xDermoloma cf. cuneifoliumryppyjyväslakkigråbrum sammetsmusseron

x(Dichomitus campestris)pähkinänkääpä, hasselticka

x xDumontinia tuberosavuokonpahkapikari, sippskål

xEichleriella deglubensoratali, taggplätt

x x xEntoloma asprellumviirurusokas, strimnopping(Entoloma atromarginatum)nokiterärusokas, noppingart

x

71 Liite 2. 10(30)

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

xEntoloma byssisedumvinorusokas, musselrödling

x x xEntoloma caesiocinctumsiniterärusokas, noppingart

xEntoloma cf. carneogriseumnuhrurusokas, isabellnopping

x x x x x xEntoloma cetratumkangasrusokas, skogsrödhätting

xEntoloma chalybaeumsysirusokas, noppingartEntoloma conferendumsilorusokas, stjärnrödhätting

x x xEntoloma griseocyaneumsuomurusokas, stornopping

x xEntoloma infulahiipporusokas, broskrödhätting

x x x x x x x xEntoloma juncinumsäderusokas,strimmig rödhätting

xEntoloma cf. melanochroumrusokaslaji, noppingart

xEntoloma mougeotiiviolettirusokas, gråblå nopping

xEntoloma nitidumteräsrusokas, svartblå rödling

xEntoloma ochromicaceumrusokaslaji, noppingart

x x x xEntoloma papillatumnipukkarusokas,knopprödhätting

xEntoloma politoflavipesrusokaslaji, noppingart

xEntoloma queletiipunarusokas, lundnopping

xEntoloma cf. scabrosumrusokaslaji, noppingart

x x xEntoloma sericellumvalkorusokas, bleknopping

x xEntoloma sericatumkosteikkorusokas, rödhättingart

x x x x xEntoloma sericeumjauhorusokas, silkesrödhätting

x x xEntoloma serrulatumsaharusokas, naggnopping

xEntoloma sodalerusokaslaji, rödhättingart

x xEntoloma solstitialerusokaslaji, rödhättingart

x xEntoloma tjallingiorumsinijalkarusokas,tvåfärgsnopping(Entoloma turbidum)korpirusokas, granrödling

x

Entoloma undatumnaparusokas,bandad navelrödling

x x x x

Liite 2. 11(30) 72

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

xEntoloma vernumkevätrusokas, vårrödhätting

x x x x x xEutypa sparsahaavanhiili, aspnästing

xExidia saccharinamäntyhytykkä, sockerkrös

x xExidiopsis calceakuusentali, kalkskinn

x xFayodia leucophyllaviirusavulakki,vitskivig strimnaving

xFibroporia vaillantiilavakääpä, ticka-art

xFlammulaster subincarnatushietalakkilaji, rosa vårtskräling

x x xFlammulina velutipestalvijuurekas, vinterskivling

xFomes fomentariustaulakääpä, fnöskticka

xFomitopsis pinicolakantokääpä, klibbticka

xFuligo septicaparanvoi, trollsmör

x x x xGalerina atkinsoniananääpikkälaji, hättingart

x x x x x x xGalerina marginatamyrkkynääpikkä, gifthätting

x x x x xGanoderma lipsienselattakääpä, platticka

x xGanoderma lucidumlakkakääpä, lackticka

x(Geastrum fimbriatum)ripsimaatähti, fransig jordstjärna

x(Geastrum pectinatum)uurremaatähti, kamjordstjärna

x(Geastrum schmidelii)pikkumaatähti, dvärgjordstjärna

xGeoglossum fallaxruohikkokieli, fjällig jordtunga

xGeoglossum glutinosumtahmakieli, slemjordtunga

x(Geoglossum starbaeckii)hakamaakieli, hagjordtunga

x xGeoglossum umbratileketokieli, svart jordtunga

xGeopora arenicolaontelomaljakas, sandskål

xGloeocystidiellum lactescenskääväkäslaji, skinnart

xGloeophyllum odoratumaniskääpä, luktticka

x xGloeophyllum sepiariumaidaskääpä, vedmussling

x x x x x xGloeoporus taxicolaviinikääpä, blodtickaGomphidius glutinosuslimanuljaska, citronslemskivling

x x x

73 Liite 2. 12(30)

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

x x x x xGomphidius roseuspunanuljaska, rosenslemskivling

x xGymnopilus junoniusisokarvaslakki, ringbitterskivling

x xGymnopilus penetranskangaskarvaslakki,fläckig bitterskivling

xGymnopilus picreusruskokarvaslakkimörkfotad bitterskivling x

Gyrodon lividuslepäntatti, alsopp

xGyromitra infulapiispanhiippa, biskopsmössa

x x x xHapalopilus rutilansokrakääpä, lysticka

x(Hebeloma birrus)lehtotympönen, liten fränskivling

x(Hebeloma crustuliniforme)kalvastympönen, tårfränskivling

x x x x xHebeloma fragilipeshaurastympönen, fränskivlingart

x xHebeloma incarnatulumsammaltympönen,mossfränskivling

x x x x x x x xHebeloma leucosarxmukulatympönen,liten tårfränskivling

x x x x x x xHebeloma mesophaeumtummalakitympönen,diskfränskivling

xHebeloma monticolatympöslaji, fränskivlingart

x x xHebeloma pallidoluctuosumtuoksutympönen,doftfränskivling

xHelvella bulbosalehtopikarimörsky,luden skålmurkla

xHelvella chinensiskarvapikarimörsky,flikig skålmurkla

xHelvella crispavalkomörsky, vit hattmurkla

x xHericium coralloideskoralliorakas, koralltaggsvamp

xHohenbuehelia atrocoerulearunkohytyvinokas,blå gelémussling

xHumaria hemisphaericakarvamaljakas, luddskål

xHydnellum peckiikarvasorakas,skarp dropptaggsvampHydnum repandumvaaleaorakas, blek taggsvamp

x x x x

Liite 2. 13(30) 74

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

x x x x xHydnum rufescensrusko-orakas, rödgul taggsvamp

x x x xHygrocybe cantharellusvahverovahakas,kantarellvaxskivling

xHygrocybe chlorophanakeltavahakas, gul vaxskivling

xHygrocybe coccineapunavahakas, blodvaxskivling

xHygrocybe coccineocrenatarahkavahakas, myrvaxskivling

x x x x x x x x xHygrocybe conicaklartiovahakas, toppvaxskivling

xHygrocybe helobiahelovahakas, vitlöksvaxskivling

x x xHygrocybe insipidapiskuvahakas,rodnande lutvaxskivling

x x xHygrocybe laetarustovahakas, broskvaxskivling

xHygrocybe miniatamönjävahakas, mönjevaxskivling

x xHygrocybe psittacinapapukaijavahakas,papegojvaxskivling

x x x x x x x x x x xHygrophoropsis aurantiacavalevahvero, narrkantarell

xHygrophorus agathosmustuoksuvahakas, doftvaxskivling

x xHygrophorus camarophyllusmustavahakas, sotvaxskivling

x x x x xHygrophorus hypothejushallavahakas, frostvaxskivling

x x xHygrophorus olivaceoalbusharmaakirjovahakas,olivvaxskivling

xHymenochaete cinnamomeakanelivuotikka, kanelskinn

xHymenochaete rubiginosatammivuotikka, rostöraHymenochaete talbacinaruskovuotikka, kantöra

x

Hyphoderma medioburiensetarhanyhäkkä, stänkskinn

x

x xHyphoderma puberumleppänyhäkkä, strävskinnHyphoderma roseocremeumruusunyhäkkä, granskinn

x

Hyphoderma setigerumisonyhäkkä, vårtskinn

x

xHyphodontia abieticolasänkiotaraspikka, granknotterskinn

x xHyphodontia alutariakeltaotaraspikka, gult knotterskinnHyphodontia argutaviitaotaraspikka, gyllentagging

x x

75 Liite 2. 14(30)

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

x x xHyphodontia asperakuusiotaraspikka,strävt knotterskinn

x xHyphodontia barba-jovispartaotaraspikka, jupiterskägg

x xHyphodontia brevisetavalko-otaraspikka,svedknotterskinn

xHyphodontia crustosakuoriotaraspikka,skorpknotterskinn

xHyphodontia subalutaceametsäotaraspikka, tofsknotterskinn

x x x xHypholoma capnoideskuusilahokka, rökslöjskivling

xHypholoma elongatumrahkalahokka,långfotad slöjskivling

x x xHypholoma fascicularekitkerälahokka,svavelgul slöjskivling

xHypholoma lateritiumpunalahokka,tegelröd slöjskivling

x(Hypholoma myosotis)suolahokka, olivslöjskivling

x xHypochnidium bombycinumpuistohuovakka, lövkrämskinnHypochnidium multiformemäntyhuovakka, barkkrämskinn

x

xHypocrea citrinalaakapielus, guldyna

x xHypocrea pulvinatakäävänpielus, tickdyna

x(Hypomyces rosellus)rusoriesa, karminsnylting

xHypoxylon fuscumlepänsyylä, aldyna

x xHypoxylon multiformekoivunsyylä, björkdyna

x xHypsizygus ulmariusrunkokynsikäs, almskivling

xInocutis rheadesketunkääpä, rävticka

x(Inocybe acuta)nipukkarisakas, spetstråding

x(Inocybe appendiculata)hammasrisakas, tandtråding

x x xInocybe armeniacarusotäplärisakas, trådingart(Inocybe asterospora)tähti-itiörisakas, sjärntrådingInocybe calidarisakaslaji, trådingart

x x

Inocybe castaneanäädänrisakas, trådingart

x

Liite 2. 15(30) 76

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

x x x x xInocybe cincinnatasirorisakas, violtråding

x x xInocybe curvipespiennarrisakas, sommartråding

xInocybe flavellakeltasuippurisakas, trådingart

x x x x x x x x xInocybe flocculosahahtuvarisakas, luddtråding

x x x x x xInocybe geophylla var. geophyllavalkorisakas, sidentråding

x x x x x x x xInocybe geophylla var. lilacinaliilarisakas, sidentråding

xInocybe glabripessilorisakas, småsporig tråding

xInocybe grammataviirurisakas, trådingart

xInocybe jacobikeijunrisakas, trådingart

x x x x xInocybe lacerapolkurisakas, mörktråding

xInocybe lanuginosarisakaslaji, spärrfjällig tråding

x x xInocybe leiocephalakaunorisakas, trådingsart

x xInocybe leptophyllaviitarisakas, tofstråding

x xInocybe longicystiskorpirisakas, trådingart

xInocybe malenconiiravirisakas, trådingartInocybe maritimahietikkorisakas, sandtråding

x

x x x x x x xInocybe mixtilismukularisakas, löktråding

x x xInocybe napipesnuppijalkarisakas, knöltråding

xInocybe nitidiuscularusojalkarisakas, mosstråding

xInocybe oblectabilislöyhkärisakas, trådingart

xInocybe ochroalbaokrarisakas, trådingart

xInocybe ovatocystisrisakaslaji, trådingart

xInocybe paludinellakosteikkorisakas, trådingart

x(Inocybe perlata)jättirisakas, trådingart

x xInocybe proximellasalorisakas, trådingart

xInocybe ”pseudoteraturgus”risakaslaji, trådingart

x x x x x xInocybe rimosasuippurisakas, topptråding

x x x xInocybe sindoniakittirisakas, blektråding

77 Liite 2. 16(30)

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

Inocybe solutalyhytitiörisakas, trådingart

x

xInocybe squarrosalepikkorisakas, liten piggtrådingInocybe subcarptakangasrisakas, trådingart

x

x x x xInocybe subnudipeskaljujalkarisakas, trådingart

x x x x xInonotus obliquuspakurikääpä, språngticka

x x x x x x x x xInonotus radiatuslepänkääpä, altickaIschnoderma benzoinumtervakääpä, sotticka

x

xJunghuhnia nitidarisukarakääpä, ockraporing

xKuehneromyces lignicolakevätkantosieni,sommarstubbskivling

x x x x x x x xKuehneromyces mutabiliskoivunkantosieni,föränderig tofsskivling

x(Laccaria amethystina)lehtolohisieni, ametistskivling

x x x x x x x x x x x x x x xLaccaria laccatalohisieni, laxskivling

x x x xLaccaria proximaisolohisieni, stor laxskivling

x xLaccaria tortilispikkulohisieni, dvärglaxskivling

x x x x x x x x xLactarius aurantiacusoranssirousku, brandriska

xLactarius badiosanguineusmaksarousku, glansriska

x x x x xLactarius camphoratussikurirousku, kamferriska

xLactarius cyathuliformis”viherlepikkorousku”, riska-art

x x x x x x x xLactarius deliciosusmännynleppärousku, läcker riska

x x xLactarius deterrimuskuusenleppärousku, blodriska

x x(Lactarius evosmus)lehtovyörousku, zonriska

x x xLactarius flexuosusnurmirousku, buktriskaLactarius fuliginosussuvurousku, rökriska

x x x

x x xLactarius glyciosmusviitapalsamirousku, kokosriskaLactarius helvuslakritsirousku, lakritsriska


x x x x x x x x xLactarius lacunarumrutarousku, dyriskaLactarius lignyotusnokirousku, sotriska

x

Liite 2. 17(30) 78

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

x xLactarius lilacinuspunarousku, stor alriska

x xLactarius mammosuskangaspalsamirouskumörk kokosriska

x(Lactarius musteus)männynrousku, tallriska

x xLactarius obscuratuslepikkorousku, alriska

x x x x x x x x x xLactarius plumbeusmustarousku, svartriska

x x x(Lactarius pubescens)villakarvarousku,blek skäggriska

x x x xLactarius pyrogaluspähkinänrousku, hasselriskaLactarius quieticolorsinileppärousku, blåmjölkig riska

x

x x x x x x x x x x x x x x xLactarius rufuskangasrousku, pepparriska

x x x x x x x x x x x x x xLactarius tabiduspikkurousku, småriska

x x x x x xLactarius torminosuskarvarousku, skäggriska

x xLactarius trivialishaaparousku, skogsriska

xLactarius utiliskalvashaaparousku, riska-art

x xLactarius uviduskorpirousku, lilariska

xLactarius vellereusliiturousku, luden vitriska

x x x x x xLactarius vietusharmaarousku, gråriska

x x x x xLeccinum aurantiacumhaavanpunikkitatti, aspsopp

xLeccinum griseumpähkinäntatti, hasselsopp

xLeccinum holopusvalkolehmäntatti, kärrsopp

x(Leccinum cf. olivaceosum)lehmäntattilaji, soppart

xLeccinum palustreharmolehmäntatti,mörk kärrsopp

x x xLeccinum populinumlehtopunikkitatti, soppart

xLeccinum roseofractumrusolehmäntatti rodnande strävsoppLeccinum scabrum coll.lehmäntatti, björksopp

x x x x x x x x x x

x x x x xLeccinum variicolornokitatti, fläcksoppLeccinum versipellekoivunpunikkitatti, tegelsopp

x

79 Liite 2. 18(30)

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

x xLentinellus omphalodespikkusataheltta, musslingartLeotia lubricarustonupikka, slemmurkling x

xLepiota albaalvariukonsieni, vit fjällskivling

x xLepiota castaneakastanjaukonsieni,kastanjefjällskivling

x xLepiota clypeolariavillaukonsienispenslig fjällskivling

xLepiota cristatapuistoukonsienisyrlig fjällskivling

xLepiota grangeiviherukonsienigrönfjällig fjällskivling

xLepiota oreadiformisketoukonsieni, slät fjällskivling

xLepiota setulosaniittyukonsieni, fjällskivlingart

x x x xLepiota ventriososporavanu-ukonsienigulflockig fjällskivling

xLepista flaccidaruskomalikkarödbrun trattskivling

x x xLepista gilvapisamamalikkadropptrattskivling

x x x x x x xLepista nudasinivalmuska, blåmusseronLeucogyrophana molluscaryppykesikkä, stor spindelgröppa

x

xLeucopaxillus cerealislumivalmuska, barrmusseron

xLeucopaxillus subzonalisaurinkomalikka,guldtrattskivling

xLeucoscypha hetierirusomaljakaslaji, skålart

xLimacella gliodermaruskolimalakki,brun klibbskivling

xLimacella illinatavalkolimalakkislemmig klibbskivlingLycogala epidendrumsudenmaito, vargmjölk

x

xLycoperdon lividumkenttätuhkelo, kornig röksvampLycoperdon nigrescenstummatuhkelo, mörk röksvamp

x x x x x

Liite 2. 19(30) 80

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

x x x x x x x x x xLycoperdon perlatumkänsätuhkelo, vårtig röksvamp

xLycoperdon pyriformeryhmätuhkelo, gyttrad röksvamp

x x xLycoperdon umbrinumruskotuhkelo, umbraröksvampLyophyllum connatumnurmitupaskynsikäs, vittuvskivling

x

x(Lyophyllum gangraenosum)haikukynsikäs, filtsvärting

xLyophyllum mephiticumneulaskynsikäs, blek gråskivling

x xLyophyllum rancidumjauhokynsikäs, mjölgråskivling

xMacrolepiota nympharumtytönsieni, parasollskivling

x x x x xMacrolepiota proceraukonsieni, stolt fjällskivling

x xMacrolepiota rhacodesakansieni, rodnande fjällskivling

x x x x xMacrotyphula fistulosahoikkanuijakas, stor pipklubba

x x x xMacrotyphula juncearihmanuijakas, trådpipklubba

x x x x x xMarasmiellus ramealisrisunahikas, grenbrosking

x x x x x x x x xMarasmius androsaceusjouhinahikas, tagelbrosking

x x x x xMarasmius epiphyllusruotinahikas, dvärgbrosking

x x x x xMarasmius oreadesnurminahikas, nejlikbrosking

x x x xMarasmius rotulaoksaratasnahikas, hjulbrosking

x x x x x x x x xMarasmius scorodoniuslaukkanahikas, lökbrosking

xMarasmius undatussananjalkanahikas,bräkenbrosking

x(Marasmius wynnei)kalvasnahikasföränderlig brosking

x x x x xMegacollybia platyphyllaisojuurekas, strecknagelskivling

xMelanoleuca melaleucanokisataheltta, mörkmusseron

x xMelamoleuca strictipeskesäsataheltta, sommarmusseron

xMelanoleuca verrucipessuomusataheltta, pärlmusseron

xMelanophyllum echinatumverihelttajauhikas, granatskivling

xMerismodes ochraceusparvisilmälaji, argusögaartMetulodontia nivealuminyhäkkä, kristallskinn

x

81 Liite 2. 20(30)

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

xMicromphale perforanskuusenneulasnahikasbarrbrosking

xMorchella elatakartiohuhtasieni, toppmurkla

xMycena alcalina coll.lipeähiippo, luthätta

x x xMycena arcangelianahiippolaji, olivhättaMycena aurantiomarginataoranssiterähiippo, guldäggad hätta

x

xMycena chlorinellaammoniakkihiippoammoniakhätta

xMycena cinerellajauhohiippo, mjölhätta

xMycena citrinomarginatakeltaterähiippo, gulhätta

x x x x x x x x x xMycena epipterygiakeltajalkahiippo, flåhätta

x x x x x x xMycena flavoalbakermahiippo, gulvit hätta

x x x x x x x x x x x x xMycena galericulatapoimuhiippo, rynkhätta

x x x x x xMycena galopusmaitohiippo, mjölkhätta

x xMycena haematopushurmehiippo, blodhätta

xMycena leptocephalakloorihiippo, klorhätta

x(Mycena megaspora)mustahiippo, rothätta

xMycena minutulajuustohiippo, gräddhätta

x x xMycena olivaceomarginatahiippolaji, bruneggad hätta

x xMycena polygrammatinahiippo, silverhätta

xMycena pseudocorticolasinikaarnahiippo, dagghätta

xMycena pterigenasaniaishiippo, bräkenhätta

x x x x x x x x x x x x x x xMycena purasinipunahiippo, rättikhätta

x x x x x xMycena purpureofuscaviolettiterähiippo, purpurhätta

x x x x xMycena rosellapunahiippo, rosenhätta

xMycena rubromarginatapunaterähiippo, rödeggad hättaMycena sanguinolentaverihiippo, mörkäggad blodhätta

x x x x x

xMycena stylobatestyvilevyhiippo, sockelhättaMycena viscosatahmahiippo, stor flåhätta

x

Liite 2. 21(30) 82

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

x x x xMycena vulgarislimahiippo, klibbhätta

x x x x x x x x xMycena zephirusruostelaikkuhiippo, fläckhätta

xNaucoria bohemicaviitaruosteheltta, silverskräling

x x x xNaucoria escharioidesleppäruosteheltta, blek alskräling

x xNaucoria salicisnororuosteheltta, skrälingart

x x x xNaucoria scolecinatummaruostehelttamörk alskrälingNeottiella rutilanssammalmaljakas, stor moss-skål

x

x xNummularia repandapihlajansyylä, rönndyna

x x(Octospora alpestris)sammalnappilaji, skålartOligoporus floriformislapahaprakääpä, rosetticka

xOligoporus folliculocystidiatuspisamakääpä, blåsticka

x xOligoporus ptychogasterpuuterikääpä, pulverticka

x x x x x x x x x x xOmphalina umbelliferapoimunapalakki, vednavling

xOnnia tomentosahuopakääpä, luddticka

x xOtidea alutaceakalvasjänönkorva, läderöra

xOtidea sp.jänönkorvalaji, haröra-art

x x x x x x xPanaeolus acuminatusruskokirjoheltta, högbroking

xPanaeolus alcidishirvenkirjoheltta, älgbroking

x xPanaeolus atertummakirjoheltta, vårbroking

x x xPanaeolus foeniseciinurmikirjoheltta, slåtterbroking

xPanaeolus sphinctrinusharmaakirjoheltta, gråbroking

x xPanellus serotinustalvivinokas, grönmussling

x x xPaxillus atrotomentosussamettijalkasammetsfotad pluggskivling

x x x x x x x xPaxillus filamentosuslepänpulkkosieni,al-pluggskivling

x x x x x x x x x x x x x x x x x x x xPaxillus involutuspulkkosieni, pluggskivlingPeniophora incarnatalohiorvakka, tätskinn

x

83 Liite 2. 22(30)

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

xPeziza repandalaakamaljakas, flatskål

xPeziza ”subfimeti”ruskomaljakaslaji, storskålartPhaeolepiota aureakultasieni, gyllenskivling

x

x x xPhaeolus schweinitziikarhunkääpä, grovticka

xPhaeomarasmius erinaceusoksaruostenahikas, tofsskräling

x x x x x x xPhallus impudicushaisusieni, stinksvamp

xPhanerochaete sordidarähjäorvakka, gräddstrålskinn

xPhellinus alnilepänarinakääpä, eldticka-art

x x x x x x xPhellinus cinereuskoivunarinakääpä, eldticka-art

x x xPhellinus conchatusraidankääpä, sälgticka

x x x xPhellinus igniarius coll.arinakääpä, eldticka

xPhellinus laevigatuslevykääpä, valkticka

x(Phellinus lundellii)pikireunakääpä, björkeldticka

x x xPhellinus pinimännynkääpä, tallticka

x xPhellinus populicolahaavanarinakääpä, stor aspticka

x x x xPhellinus punctatuskuhmukääpä, kuppticka

x x x x x x xPhellinus tremulaehaavankääpä, aspticka

x xPhlebia radiatarusorypykkä, ribbgrynna

xPholiota albocrenulatapisarahelttahelokkatårkragskivling

x x x xPholiota alnicolaleppähelokka, gul flamskivling

x xPholiota flammanstulihelokka, svaveltofsskivling

x xPholiota gummosakalvashelokkagröngul flamskivling

x xPholiota heteroclitatuoksuhelokka, lukttofsskivling

x x xPholiota highlandensispalohelokka, kolflamskivling

x x xPholiota lentalimahelokka, slemflamskivling

x x x xPholiota limonellavalekultahelokka, flamskivlingartPholiota scambapikkuhelokka, liten flamskivling

x

Liite 2. 23(30) 84

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

xPholiota spumosatahmahelokka, klibbflamskivling

x x xPholiota squarrosapörhösuomuhelokkafjällig tofsskivling

x xPholiota squarrosoidesaarnihelokka, kryddtofsskivling

x x x x x x x x x x xPiptoporus betulinuspökkelökääpä, björkticka

x xPleurotus dryinusrengasvinokas, ringmusseron

x x xPleurotus ostreatusosterivinokas, ostronmussling

x xPleurotus pulmonariuskoivuvinokasblek ostronmussling

x x x x x x x xPluteus atricapilluskoivulahorusokas, hjortskölding

xPluteus pellitusvalkolahorusokas, vitskölding

xPluteus phlebophorusverkkolahorusokas, nätskölding

x x xPluteus romelliilehtolahorusokas,gulfotsskölding

xPluteus salicinuspajulahorusokas, blågrå skölding

x xPluteus tricuspidatusmäntylahorusokassvarteggad skölding

x xPolyporus ciliatusripsikääpä, sommarticka

x xPolyporus ciliatus f. lepideuskevätkääpä, vårticka

x x xPolyporus melanopusmustajalkakääpä, tratticka

x xPostia caesiasinihaprakääpä, blåticka

xPostia guttulatatippahaprakääpä, gropticka

xPostia lacteavalkohaprakääpä, mjölkticka

x xPostia stipticakarvashaprakääpä, bittertickaPostia tephroleucaharmohaprakääpä, mjölkticka

x

xPostia undosapoimuhaprakääpä, vågticka

x x x x xPsathyrella candolleanakalvashaprakas, vitsprödingPsathyrella cernuaviiruhaprakas, kalspröding

x

x x xPsathyrella lacrymabundanurmihaprakas, tårsprödingPsathyrella cf. pratensishaprakaslaji, sprödingart

x

85 Liite 2. 24(30)

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

x xPsathyrella sarcocephalasuklaahaprakas, sprödingart

xPsathyrella spadiceatupashaprakas, tuvspröding

x x x xPsathyrella spadiceogrisea coll.kantohaprakas, sprödingart

x xPseudoclitocybe cyathiformisvalemalikka, trattnavingPseudotomentella mucidulapehmomurukka, skinnart

x

xPsilocybe inquilinarikkamadonlakki, lumpskräling

x x xPsilocybe montanatummamadonlakki

xPsilocybe semilanceatasuippumadonlakki toppslätskivling

xPsilocybe silvatica”risumadonlakki”, slätskivlingart

xPycnoporellus fulgensrusokääpä, brandtickaPycnoporus cinnabarinuspunakääpä, cinnoberticka

x

x xRadulomyces confluensvahaorvakka, blötskinn

xRamaria cf. eumorphakuusihaarakas, granfingersvamp

xRamaria strictasuorahaarakas, rak fingersvamp

xRamariopsis kunzeinukkajalkahaarakassnövit fingersvampRamicola centunculusvihermattalakki, olivskräling

x

xRamicola reductamattalakkilaji, slät olivskrälingResinicium bicolormaitotahra, tätgrynna

x

xResupinatus applicatuskuppivinokaslaji, strimmussling

xRhizopogon obtextuskeltajänönmukulagulbrun hartryffel

xRhodocybe caelatanummimyyränlakki,sprickrussling

x xRhodocybe nitellinalehtomyyränlakki, brandrusslingRickenella fibulaoranssinapalakki, vaxnavling

x x x x

Rickenella setipessilmänapalakki, blåfotsnavling

x

Rigidoporus corticolakuorikääpä, barkticka

x x

Liite 2. 25(30) 86

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

x x xRozites caperatuskehnäsieni, rynkad tofsskivling

xRussula cf. acrifoliatuhkahapero, skarp svedkremla

x x xRussula adustasavuhapero, svedkremla

x x xRussula aerugineakoivuhapero, grönkremlax

xRussula albonigranokihapero, gråsvart kremla

x x xRussula anthracinasysihapero, sotkremla

x x x x xRussula aquosakosteikkohapero, sumpkremla

x x x x x xRussula atrorubenstummalakihapero,svartröd kremla

xRussula azureasinihapero, azurkremla

x x x x x x xRussula badiapippurihapero, pepparkremla

x x x x x xRussula betularumkalvashapero, blek giftkremla

xRussula cf. borealishaperolaji, kremla-artRussula cessanshavupuistohapero, tallkremla


x x x x xRussula chloroidesvihersuppilohapero,tätskivig trattkremla

x x x x x x x x x x x x xRussula claroflavakeltahapero, gulkremla

x x x x x x xRussula coeruleakupuhapero, puckelkremla

xRussula consobrinapolttiaishapero, nässelkremla

x x xRussula cremeoavellaneakonnanhapero,gul mandelkremla

x x xRussula cyanoxanthakyyhkyhapero, brokkremla

x x x x x x x x x x xRussula decoloranskangashapero, tegelkremla

x x x x x x x x x x xRussula emeticatulipunahapero, giftkremla

x x x x x x x x xRussula erythropuskangassillihapero, sillkremla-art

x(Russula exalbicans)rusoreunahaperobleknande björkkremlaRussula favreiruskosillihapero, gransillkremla

x

xRussula ”fennoscandica””närehapero”, kremla-artRussula firmula”kirjolehtohapero”, glanskremla

x x x x x x

87 Liite 2. 26(30)

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

x x x xRussula foetenshaisuhapero, stinkkremla

xRussula font-querikoivunpuistohapero,gyllenkremla

x xRussula globisporatäplähapero, kremla-art

x x x x x x x x xRussula gracillimaviitahapero, spädkremla

x x x x x x x x xRussula integramantelihapero, mandelkremla

x x x xRussula intermediakoivunlehtohapero, praktkremla

xRussula juniperina”helolehtohapero”, kremla-artRussula laccata”pajuhapero”, kremla-art

x

x xRussula laurocerasituoksuhapero, marsipankremla

xRussula luteamunahapero, äggkremla

x x xRussula nauseosahäivehapero, strimkremla

x xRussula nigricansmustahapero, svartkremla

x x x x x xRussula nitidakorpihapero, åderkremla

x x xRussula ochroleucasinappihapero, senapskremla

x x x xRussula paludosaisohapero, storkremla

x x xRussula pelargoniapelargonihapero, pelagonkremla

x x x x xRussula postianaorvonhapero, grön äggkremla

x x x x xRussula puellaristyttöhapero, sienakremla

x xRussula queletiikuusihapero, krusbärskremla

xRussula rhodopuspunajalkahapero, lackkremla

x x xRussula risigallinaaprikoosihapero, aprikoskremla

x xRussula robertiirahkahapero, vitmosskremla

xRussula romelliikaunonahkahaperomångfärgad kremla

x xRussula roseipesruusuhapero, rosenfotskremla

x x x x x x x x xRussula sanguineaverihapereo, blodkremlaRussula sardoniakyynelhapero, tårkremla

x x x x x x x x

Liite 2. 27(30) 88

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

Russula stenotrichahaperolaji, kremla-art

x

x xRussula turcijodihapero, jodoformkremla

x x x x x x x x x x x x xRussula velenovskyihakahapero, gulröd kremla

x x x x xRussula versicolormonivärihaperoskarp sienakremla

x x x x x x xRussula vescapalterohapero, kantkremla

x x x x x x x x xRussula vinosaviinihapero, vinkremla

xRussula violaceoincarnatapolkuhapero, kremla-art

x x x x x x xRussula xerampelina coll.sillihapero

x x x x x x xSarcodon imbricatussuomuorakas, fjällig taggsvampScleroderma bovistatarhamukulakuukunen,potatisrottryffel

x

x(Scleroderma citrinum)nystymukulakuukunengul rottryffel

xScytinostroma portentosumhaisusäämikkä, naftalinskinnSistotrema brinkmanniikurokkalaji, grynoljeskinn

x

Sistotrema confluensvaleorakas, taggticka

x

xSkeletocutis amorpharustokääpä, gullticka

xSkeletocutis papyraceapaperiludekääpä, svälltickaSkeletocutis vulgarislaikkukääpä, sydlig gräddporing

x

xSteccherinum fimbriatumripsikarakka, franstagging

xSteccherinum ochraceumorakarakka, ockratagging

x x x xStereum hirsutumkarvanahakka, raggskinn

x x x x xStereum rugosumryppynahakka, styvskinn

x xStereum sanguinolentumverinahakka, blödskinn

xStrattoria minorpyrenomykeettilajipyrenomyketart

x xStrobilurus esculentuskuusenkäpynahikasgrankotteskivlingStrobilurus stephanocystismännynkäpynahikastallkotteskivling

x x

89 Liite 2. 28(30)

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

xStrobilurus tenacelluskarvaskäpynahikasbitter kotteskivling

x x x x x xStropharia aeruginosaviherkaulussieniärggrön kragskivilng

x xStropharia alcishirvenkaulussieni, kragskivlingartStropharia cyaneatarhakaulussieni, blågrönkragskivling

x

x x x xStropharia hornemanniiisokaulussieni, stor kragskivling

x x x x x x xStropharia semiglobatalantakaulussieni, gul kragskivling

x x x x x x x x xSuillus bovinusnummitatti, örsopp

x xSuillus flavidussuotatti, slemsopp

x x x x xSuillus granulatusjyvästatti, grynsopp

x x x x x x x x x x x x xSuillus luteusvoitatti, smörsopp

x x x x x x x xSuillus variegatuskangastatti, sandsopp

xTarzetta catinuskalvasmaljakas, stor blekskål

xThelephora palmatalöyhkäsilokka, busksvampThelephora terrestriskarvasilokka, vårtöra

x x x

x xTrametes hirsutakarvavyökääpä, borstticka

x x xTrametes ochraceapinovyökääpä, zonticka

x xTrametes pubescensnukkavyökääpä, sammetsticka

x xTrametes velutinavalkovyökääpä, ticka-art

x x xTrechispora farinaceajauhoharsukka, mjölskinn

xTrechispora hymenocystisrihmaharsukka, mjölporing

xTrechispora molluscapilliharsukka, spröd mjölporing

xTremella foliacealiuskahytykkä, brunkrös

xTremella mesentericakeltahytykkä, gullkrös

x x xTrichaptum abietinumkuusenkynsikääpä, violtickaTrichaptum fuscoviolaceummännynkynsikääpä, violtagging

x x

Trichia decipienslimasienilaji, gul ullklubba

x

Liite 2. 29(30) 90

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

x x x x xTricholoma albobrunneumruskovalmuska,kastanjemusseron

x x x x x x xTricholoma albumretikkavalmuska, rättikmusseron

xTricholoma arvernensekeltareunavalmuska,musseronart

x x x x x xTricholoma auratumkangaskeltavalmuskastor riddarmusseron

x x xTricholoma auratum coll.kalvaskeltavalmuska,riddarmusseronart

xTricholoma bufoniumkonnanvalmuskamörk svavelmusseron

xTricholoma flavovirenslehtokeltavalmuskariddarmusseron

x x x xTricholoma focalekaulusvalmuska, kråsmusseron

x(Tricholoma fracticum)helavalmuskabesk kastanjemusseron

x x x x x xTricholoma fulvumtäplähelttavalmuskafläckmusseron

xTricholoma ”guldenii”hapravalmuskablek streckmusseron(Tricholoma imbricatum)suomuvalmuska, fjällmusseron

x

xTricholoma inamoenumlöyhkävalmuska, luktmusseron

x x xTricholoma pessundatumpisamavalmuska,droppmusseron

xTricholoma populinumhaapavalmuska, poppelmusseron

x x x x xTricholoma portentosumviiruvalmuska, streckmusseron

xTricholoma roseoacerbumkermavalmuska, musseronart

x x xTricholoma saponaceumsuopavalmuska, såpmusseron

x x(Tricholoma scalpturatum)hiirenvalmuska

x xTricholoma stansvalmuskalaji, musseronartTricholoma sudumkuivavalmuska, torrmusseron

x

Tricholoma sulphureumrikkivalmuska, svavelmusseron

x x x x

Tricholoma terreumharmaavalmusta, jordmusseron

x x x x x

91 Liite 2. 30 (30)

Saari

Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26

xTricholoma vaccinumpartavalmuska, skäggmusseron

x xTricholoma virgatumsappivalmuska, gallmusseron

x x x x xTricholomopsis rutilanspurppuravalmuskaprickmusseron

x xTubaria conspersavaljulaholakki, blek toffelskräling

x x x x x xTubaria furfuraceaoksalaholakki, toffelskräling

xTubulicrinis subulatussuipponeulakka, spetsnålskinn

xTulasnella violeasavuliivakka, violskinn

x x x xTylopilus felleussappitatti, gallsopp

x xVascellum pratensenurmituhkelo, ängröksvamp

x xVerpa bohemicapoimukellomörskyvindlad klockmurkla

x x x x xVesiculomyces citrinussitruunaorvakka, gulskinn

xVolvariella bombycinasilkkituppisieni, sikesslidskivlingVuilleminia comedensoksaorvakka, frätskinn

x x x

Xerophalia caulicinalismetsänapanahikasbollrostnavling

x x

x xXeromphalia felleasappinapanahikasbitter bollrostnavling

xXerula radicatakurttujuurekas, rynkroting

xXylaria hypoxylonhaarasarvisieni, stubbhorn

28 158 43 34 15 86 80 44 165

196 22 16 41 57 60 79 353 86 32 198 3 3 96 86 91 56

Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja Sarja A

No 112

250 kplOy Edita Ab

Helsinki 2000

Julkaisuja voi tilata osoitteella:

MetsähallitusAsiakaspalvelutPL 94, 01301 VANTAAwww.metsa.fi/luo/tuotteet

Puhelintiedustelut: 0205 64 123

Hinta 60;–

ISSN 1235-6549ISBN 952-446-167-6 (nidottu)ISBN 952-446-168-4 (URL: http://www.metsa.fi/pdf/luo/a112.pdf)