1

Sarjakuva

goes koulutus

Sarjakuvakeskuksen julkaisuja 8

Päätoimittaja Verna KuuttiToimitus Janne Vainio Anssi Ylirönni Kuvatoimittaja Ville ManninenTaitto Annika TenhoKannen kuva Joonas Rinta-KantoISBN 978-952-5972-07-8Kustantaja Suomen Sarjakuvaseura ry

Käsissäsi oleva julkaisu johdattelee sarjakuvaan oppimisen välineenä. Jotta voisin vielä yhdennentoista kerran vakuuttaa epäilijät sarjakuvan voimasta, minun olisi varmaan suotavaa luetella tässä kaikki ne mitattavissa olevat hyödyt, joita sar-jakuvasta olen saanut. Miten olen oppinut lukemaan Aku An-kasta ja laskemaan Roope-Sedästä. Kuinka Tintti näytti, mi-ten kuuraketin fysiikka toimii.

Valehtelisin rankasti.

Opin Aku Ankasta ulkoa Ankkojen skottilaissävytteisen su-kupuun, joka roikkui huoneessani vuosia. Tintin avaruusseik-kailuista muistan lähinnä Dupondin ja Dupontin veljeksien psykedeelisen parrankasvun ja juopuneen Haddockin, joka uhkaili lähteä viskipullonsa kanssa asteroidin kiertolaiseksi. Nämä muistot lämmittävät sielua, mutta eivät juuri auttaneet ylioppilaskirjoituksissa tai työnsaannissa.

Tärkeimmän opetuksen ovat antaneet aivan toisenlaiset sar-jakuvat: kanadalaisen Julie Doucet’n absurdit kertomukset ja suomalaisten Kaija Papun ja Aino Louhen yhteissarjakuvat. Nuoret naiset kertovat omaelämäkerrallisissa sarjakuvissaan hyvin arkisista asioista, mutta lisäävät tarinoihin reippaasti räävitöntä huumoria ja sopivan annoksen fantasiaa. Kiitos Julien, Kaijan ja Ainon opin, että kuvaamalla tarkasti joskus tylsältäkin tuntuvaa arkielämää voi saada yhteyden siihen, mikä on yhteistä ja merkityksellistä kaikille. Naurun ja mieli-kuvituksen avulla arkeaan voi katsella etäisyydeltä – ja oppia pitämään näkemästään.

Sarjakuvan terapeuttinen vaikutus korostuu monessa tämän julkaisun tekstissä. Maailmassa, jossa ihminen runtataan hel-posti liian ahtaaseen lokeroon, on vahvistava kokemus piirtää itsensä ruutuun. Jokaisen kynänjälki on ainutlaatuinen ja jo-kaisen ihmisen tarina on sarjakuvan arvoinen.

Päätoimittajalta

ruudun arvoinen ihminen

verna kuutti

4

SiSällySRuudun arvoinen ihminen ......................................................................3

Miksi hyödyntää sarja kuvaa opetuksessa? ..............................................6

Lissu lehtimajan sarjakuva .....................................................................8

Sarjakuva ei aina naurata ......................................................................10

Sarjakuva taiteen perusopetuksen piiriin .............................................12

Viisi tarinaa sarjakuva opetuksesta -

Sarjakuvaa erilaisille kohderyhmille .....................................................14

Vanhusten kurssilla opettaja muuttuu oppilaaksi .......................14

Näkövammaisten sarjakuva voi syntyä kuplamuovista ...............15

Aivovammautuneiden pajoissa kukkii roisi huumori ..................17

Sarjakuva toi uuden kielen päiväkotiin .......................................18

Hahmopaja opettaa aikuisen nauramaan itselleen ......................20

Tämä sarjakuvalehti on syntynyt pääosin Helsingin

kirjamessuilla, kahden päivän aikana. Lehti on oiva osoitus

sarjakuvayhteisön kasvatuksellisesta roolista: lehteä on tehty

vapaaehtoisten ja harjoittelijoiden voimin. Sarjakuvakeskus

ja Sarjakuvaseura tarjoavat joka vuosi lukuisille nuorille

mahdollisuuden kokeilla taitojaan tiedottamisessa,

graafisessa suunnittelussa ja muussa järjestötyössä.

Pienessä organisaatiossa vastuuta saa halutessaan paljon.

Sarjakuva voi olla reitti oppia valokuvausta, kirjoittamista,

tapahtumajärjestämistä, projektijohtamista, koodamista –

unohtamatta kahvilan pyörittämistä tai vessan lattioiden

luuttuamista. Tervetuloa mukaan toimintaamme!

5

Animaatio opettaa elämään kuvavirrassa .............................................22

Alussa oli kynä ja paperi - Sarjakuvan alkeita lapsille ...........................24

Jyrki Vainion sarjakuva ........................................................................32

Töherrys vai sarjakuvahahmo? .............................................................34

Sarjakuva reportaasissa ja matkakertomuksessa ..................................36

Mitä on reportaasi sarjakuva? ...............................................................38

Kuva ja sana kohtasivat Runoajelulla ....................................................40

Sarjakuvaa Vinkkaamassa .....................................................................42

Oma budjettimomentti on vasta alkua sarjakuvalle .............................46

Ensimmäinen sarjakuvamuistosi, Veltto Virtanen? ..............................48

Sarjakuvakeskus ...................................................................................54

Tekijät ...................................................................................................55

6

mikSi hyödyntää Sarja kuvaa oPetukSeSSa?Sarjakuvalla on imago kunnossa: se on hauskaa, sallivaa ja katu-uskottavaa. Kerrontamuotona se on alle viisikymppisille tuttu, tai ainakin tutun tuntuinen. Opetuksessa voidaan hyödyntää niin sarjakuvan lukemista kuin tekemistäkin.

Usean kerronnan elementin – teksti, kuva, rytmi – käyttö antaa valtavasti onnistumisen mahdollisuuksia. Ruutuihin jäsentämi-nen tuo puolestaan riittävästi rajoituksia, joilla työskentelyä ja tarinaa lykitään eteenpäin.

Vaikka ammattilaiset korostavat hyvän sarjakuvan luomisen ja työstämisen olevan vaikeaa ja aikaa vievää, kokevat lapset ja nuoret sarjakuvanteon helpoksi. Kun läsnä on kuvaa ja tekstiä, se antaa puutteet toisessa näistä anteeksi. Tarinan synnyttämi-seen tuo riemullisuutta ja revittelyä se, että kukin tekijä voi noja-ta omaan vahvempaan ilmaisumuotoonsa.

Sarjakuvanteko kehittää lähestulkoon kaikkea ihmisessä (paitsi ehkä murtomaahiihdon taitoa): luovuutta, piirustus- ja kirjoi-tustaitoa, tarinankerrontaa, päätöksentekoa, olennaisen poi-mimista massasta ja muista elämänvalinnoista suoriutumista. Sarjakuvan tekeminen sisältää hahmonkehittelyä, graafista suunnittelua, tyylittelyä ja pelkistämistä unohtamatta.

Tiedon välittäminen -tyyppisessä opetuksessa sarjakuvalle olisi käyttöä nykyistä enemmänkin. Aivoissammehan on eri väylät ja myllyt tekstille ja kuville, ja niiden rinnakkainen ja samanaikai-nen käyttö pistää monia rattaita pyörimään. Yksi omaksuu pa-remmin kuvaa ja toinen tekstiä.

Voidaan ajatella, että kaikenlainen erityisyys ihmisessä (esimer-kiksi tarkkaavaisuuden, hahmotuksen ja vuorovaikutuksen eri-tyisyydet) vaatii hänelle opetettavalta tiedoltakin erityistä jäsen-nystä, luettavuutta ja selkeyttä. Sarjakuva voisi taipua nykyistä enemmän palvelemaan myös näitä tarkoitusperiä.

kolumn

i: jenny eräsaari

7Petteri Tikkanen

8

lissu lehtimaja

9

10

Sarjakuva ei aina naurataSarjakuvataiteilija ja -opettaja Lissu Lehtimaja on tehnyt molemmat opinnäytetyönsä Taideteolli-seen korkeakouluun sarjakuvina. Kirjamessuilla hän kertoi opettajille, mihin kaikkeen sarjakuva-kerronta taipuu. Tässä muutamia esimerkkejä.

lissu lehtimaja

11

ohjeiStavat kuvatYksi maailman tunnetuimmista sarjakuvista on lentokoneista löytyvä läpyskä pelastusohjeista. Kuvasarjojen – siis sarjakuvi-en – avulla voidaan havainnollistaa usein helpommin ja nope-ammin teknisiä ohjeita. Ikea-sarjakuvien helppoudesta voi to-sin olla montaa mieltä.

valiStavat kuvatIntiassa on perinteisesti käytetty sarjakuvantyyppistä kerronta opetettaessa esimerkiksi moraalisääntöjä lapsille. Koska ker-rontamuoto on intialaisille tuttu, on kehitysyhteistyössä käy-tetty sarjakuvaa, kun on haluttu valistaa ihmisiä esimerkiksi sairauksien ehkäisystä.

käännyttävät kuvatVaikka sarjakuvaa on pidetty joskus moraalittomanakin taide-muotona, käytetään sarjakuvaa monesti uskonnollisten liik-keiden tiedotemateriaalissa. Helsingin keskustassa jaettavista kristillisistä ”sarjakuvista” ei usein mainita tekijää, mutta levik-ki lienee huomattava.

kantaaottavat kuvatAmerikkalainen sarjakuvantekijä Joe Sacco on nostanut sar-jakuvareportaasin maailmankartalle Palestiina-aiheisilla albu-meillaan. Kun sarjakuva kertoo todellisista yhteiskunnallisista epäkohdista, tekijän näkökulma on konkreettisesti läsnä. Sarja-kuvareportaasi ei peittele tekijänsä kynänjälkeä, toisin kuin pe-rinteinen journalismi, joka yrittää häivyttää subjektiivisuuden.

oman elämän kuvatOmaelämäkerrallinen sarjakuva on ollut yksi suurimpia nyky-sarjakuvan trendejä 90-luvulta alkaen. Moni tekee sarjakuva-päiväkirjaa, ja omaelämäkerrallisuus on suosittua myös verkos-sa, jossa sarjakuvablogit ovat nousseet ilmiöksi.

12

Suomalainen sarjakuva on edennyt tasaista nou-sukiitoa lähivuosien aikana. Se on ravistellut lapsille suunnatun median ja huumoriviihteen leiman harteiltaan. Sarjakuvan arvostus on ko-hentunut, ja   kotimaisessa mediassa sarjakuva on ollut viime aikoina näkyvästi esillä johtuen erityisesti sarjakuvan satavuotisjuhlavuodesta 2011. Suomalaisen sarjakuvan menestys ei jää pelkästään Suomen rajojen sisäpuolelle, vaan sen omaperäisyys ja omintakeinen ilmaisukirjo on myös poikinut kansainvälistä tunnustusta. Yksi huomattava merkkipaalu saavutettiin tänä vuon-na, kun sarjakuvalle myönnettiin oma momentti valtion kulttuurituesta, mikä helpottaa alan pit-käjänteistä kehitystä.

Sarjakuvan menestyksestä huolimatta sarja-kuvaa ei ole vielä hyväksytty taiteen perusope-tuksen piiriin. Taiteen perusopetuksen piirissä oleva opetus on opetus- ja kulttuuriministeriön tukemaa, ja sille on määritelty omat opetussuun-nitelman perusteet. Tällä hetkellä Suomessa voi opiskella sarjakuvaa kuvataiteen perusopetuksen piirissä, mutta siihen keskittyminen ja tasolta toi-selle etenevä opiskelu on mahdotonta. Kuvataide ja sarjakuva eroavat toisistaan taiteenlajeina, ja sarjakuva tarvitseekin oman perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, jotka turvaavat mahdollisuuden jatkuvalle ja pitkäjänteiselle sar-jakuvaopetukselle. Toivottavasti tämä seuraava merkkipaalu suomalaiselle sarjakuvalle tullaan näkemään pian.

Sarjakuva taiteen PeruSoPetukSen Piiriin

kolumn

i: antti hintsa

13

Verna Kuutti

14

viiSi tarinaa Sarjakuva­oPetukSeSta ­ Sarjakuvaa erilaiSille kohderyhmille

Pidin Sarjakuvakeskuksen Pihlajamäki-projektin yhteydessä vanhusten sarjakuvakurssin Pihlajamäen lähiöasemalla syk-syllä 2011. Kurssi koostui seitsemästä opetuskerrasta, joilla tutustuttiin sarjakuvan perusteisiin ja tehtiin sarjakuvia, jot-ka jotenkin liittyivät Pihlajamäkeen. Oppilaita oli viisi, joista vanhin oli 81-vuotias.

Pyrin pitämään kurssilla kiireetöntä ilmapiiriä yllä. Tunnit al-koivat aina pullakahveilla, joiden lomassa käytiin läpi viikon kuulumisia. Huomasin, että vanhuksille oli todella tärkeää päästä jakamaan asioita minun ja muiden oppilaiden kanssa.

Vanhusten kanssa työskennellessäni huomasin, että opettajan rooli on erilainen kuin lasten ja nuorten kursseilla. Tunneilla minun ei tarvinnut keskittyä lainkaan kurin pitämiseen, eikä työskentelyaikaa tarvinnut käyttää oppilaiden innostamiseen itse aiheeseen. Vanhukset olivat hyvin motivoituneita ja he te-kivät töitään pitkäjänteisesti.

Oppilaat seurasivat kiinnostuneena esimerkkipiirroksiani, ja niistä syntyi yleensä hyviä keskusteluja. Jos jollekin tuli ongel-ma oman sarjakuvan kanssa, kävimme yhteisesti läpi, miten tilanteessa voisi edetä.

tehtävä: SadutuSSarjakuvaTehtävän aluksi oppilaat valitsevat parin. He kertovat toisel-leen jonkin tapauksen, joka on tapahtunut joko heille itselleen

vanhusten kurssilla opettaja muuttuu oppilaaksi

karri lehtonen

15

näkövammaisten sarjakuva voi syntyä kuplamuovista

karri lehtonen

Vedin Kiasman Päin näköä -näyttelyn yhteydessä sarjakuva-pajan näkövammaisille. Paja koostui näyttelykierroksesta ja sarjakuvapajasta. Oppilaita oli yhteensä seitsemän ja jokaisel-la oli oma avustaja mukana. Osallistujien näkövammaisuus oli eriasteista: joku näki vähän, toinen ei ollenkaan. Kokonaisuu-dessaan paja kesti kaksi ja puoli tuntia, josta puoli tuntia kului näyttelyssä ja kaksi tuntia tehtävän tekemisessä.

Kiersimme aluksi näyttelyn. Tavallisesta opastuksesta poike-ten kuvailin oppilaille millaisia työt olivat. Kuvailun jälkeen

tai kuultu joltain muulta. Teema sovitaan etukäteen. Tarinan voi esimerkiksi aloittaa lauseella: ”Kerran kävi tällainen jut-tu…” Pari joka kirjoittaa tarinaa ylös, ei pyri korjaamaan kieli-oppivirheitä, vaan kirjoittamaan kaiken sanatarkasti niin kuin toinen tarinan kertoo.

Sadutettua tarinaa käytetään sarjakuvan kertojaäänenä. Sen pohjalta tehdään kuvakäsikirjoitus ja hahmotellaan, miten monta ruutua tarina tarvitsee. Koko sadutusta ei tarvitse tari-nassa käyttää, vaan jos oppilas kokee jonkin osion tarpeetto-maksi, se voidaan poistaa. Opettaja käy kuvakäsikirjoituksen läpi oppilaan kanssa ennen kuin hän aloittaa piirtämisen.

Lopullinen sarjakuva piirretään A3-paperille lyijykynällä. Kun piirros on valmis, se tussataan ja lyijykynä kumitetaan tussin alta pois. Tämän jälkeen kumituksessa haalistuneet kohdat vielä viimeistellään. Jokaisesta ruudusta väritetään mustaksi joitakin yksityiskohtia. Tämä yleensä selkeyttää sarjakuvaa ja parantaa luettavuutta.

Hyvää esimerkkimateriaalia tehtävän pohjustamiseen ovat mm. Ville Pirisen Yhesti yhes paikas -albumit.

Materiaalit: Lyijykynä, kumi, 0,5 huopakynä, paksu musta tussi ja A3-paperi.

16

keskustelimme siitä, mitä mielikuvia ja ajatuksia työt herät-tivät. Oppilaiden avustajat auttoivat keskustelun aikaansaan-nissa. Olin etukäteen valinnut jonkin sarjakuvan tekemiseen liittyvän asian, josta kerroin kunkin työn kohdalla. Kierroksen jälkeen siirryimme työpajatilaan tekemään tehtävää.

Erityisryhmien kanssa toimiessa on tärkeää, että opettaja puhuu hitaasti ja selvästi. Tehtävää antaessa ei pidä kiirehtiä ja ohjeiden tulee olla hyvin selkeitä. Tehtävänannosta ja sen tavoitteista ei myöskään tule pitää liikaa kiinni. Mikäli jokin tehtävän osa-alue on liian vaikea oppilaalle, sitä on syytä yk-sinkertaistaa. Tärkeintä on, että jokainen oppilas saisi jotain tehtyä ja kokisi onnistumisen tunteen.

Erityisryhmän oppilaista tulee ottaa etukäteen selvää esimer-kiksi soittamalla heidän kouluunsa. Heidän oma opettajan-sa tai ryhmäohjaajansa kertoo mielellään oppilaista ja antaa ehdotuksia, miten suunnittelemaasi tehtävää voisi muokata kyseiselle ryhmälle sopivaksi. Tunnin aikana oppilaiden avus-tajia kannattaa käyttää mahdollisimman paljon apuna, sillä he tietävät, mitkä ovat kunkin oppilaan heikkoudet ja vahvuudet. Tämä auttaa opettajaa palautteen antamisessa.

tehtävä: haPtinen SarjakuvaTehtävän aluksi oppilaiden kanssa päätetään yhteinen teema. Tavoitteena on tehdä neljän ruudun sarjakuva.

Sarjakuvat raaputetaan (piirretään) lyijykynällä Pressprint-levylle. Tarinan ei tarvitse olla lineaarinen, vaan siinä voi olla esimerkiksi neljä eri kuvaa, jotka jotenkin liittyvät valittuun teemaan.

Kun raaputus/piirros on valmis, siihen liimataan erituntuisia kankaita. Tavoitteena on, että jokainen tarinassa mukana ole-va elementti olisi eri tuntuista kangasta tai materiaalia. Mi-nulla oli käytössä mm. kankaita, kartonkeja, pahveja, nahkaa ja kuplamuovia.

Materiaalit: Pressprint-levy, lyijykynä, liimapuikko ja paljon erituntuisia kankaita/materiaaleja.

17

aivovammautuneiden pajoissa kukkii roisi huumori

jenny eräsaari

Suunnittelen ja vedän kymmenen kerran sarjakuvatyöpajaa yksityisen neuropsykologikeskuksen asiakkaille. Työskente-len yhdessä neuropsykologian erikoispsykologin kanssa, jolla on pitkä kokemus aivovamman saaneiden ryhmäkuntoutuk-sesta. Tavoitteena onkin ammattilaisen mukana ollessa paitsi ryhmäytyminen ja vertaistuen löytäminen myös terapeutti-nen vaikutus. Sarjakuvalla koitetaan tarinallisuuden ja tarinan etäännyttämisellä rakentaa elämäntarinaan ”siltaa” vammau-tumisen aiheuttaman puolituksen yli: on elämä ennen ja jäl-keen vammautumisen.

Vertaisryhmässä kukkii roisikin huumori. Tarinoissa aivo-vammayhdistykseen haetaan uusia jäseniä kalauttelemalla ihmisiä paistinpannulla päähän, ja kumppani valitaan auton invaparkkeerausoikeuden perusteella. Omaelämäkerrallisuus aloitettiin nykyhetken ja aivovamma-arjen kuvauksilla, mistä siirryttiin vähitellen menneisyyteen.

Työpajat aloitettiin valmiilla kolmen ruudun pohjilla. Jokai-nen piirsi, millä halusi. Jokaisen sarjakuva haki nopeasti oman muotonsa. Tehtiin hahmo- ja ilmeharjoituksia, ja yhteissarja-kuvaa. Aiheita menneisyydestä haettiin ensin nopeiden yksi-ruutuisten piirrosten avulla, joista valikoitui aiheita kullekin piirrettäväksi. Käytettiin muistelumateriaalia: kuvia, esineitä, haastatteluja. Aivovamma tuo monelle mukanaan motorisia hankaluuksia, minkä vuoksi teknisiä seikkoja – kynien valin-taa, ruutujen ja sivun asettelua – käytiin läpi vasta sitten, kun osallistujat alkoivat olla sinut sarjakuviensa sisällön ja piirus-tusjäljen kanssa.

18

Sarjakuva toi uuden kielen päiväkotiinLapsilla on paljon kertomuksia. Jotta ne voisi kertoa muille, tarvitaan erilaisia keinoja niiden ilmaisemiseen. Yhteistyö Sarjakuvakeskuksen kanssa on tuonut meille uuden kielen.

Olemme useaan kertaan vierailleet työpajoissa, jotka on rää-tälöity meille sen mukaan, millaisia kiinnostuksen kohteita lapsillamme on.

Viime vuonna tutkimme lähiympäristöä teemalla ”lasten kau-punki”. Päiväkoti sijaitsee ihan kaupungin keskustassa, ja teemme paljon retkiä lähiympäristöön. Eskarit vierailivat nel-jä kertaa Sarjakuvakeskuksella tekemässä havainnoista kuvia ja yhdistämällä niitä kertomuksiksi. Kokeilimme erilaisia ta-poja kuvata liikettä, tunteita ja ilmeitä. Sarjatyöpajan tulok-sena syntyi sarjakuvavihko ”Tarinoita kaupungista”. Jokainen lapsi on tehnyt siitä yhden sivun.

Monistimme sarjakuvia myös hieman suurempaan kokoon. Ajatuksena oli tuoda lapset ja lasten ajatukset lähiympäristös-sä näkyviin. Lapset kiersivät aikuisten kanssa lähiympäristös-sä kauppoja, työpaikkoja, kahviloita, vanhainkoteja ja julkisia paikkoja tarjoten sarjakuviaan seinille tai ikkunoihin, jotta kaikki voisivat tutustua kaupungin tarinoihin. Sarjakuvakes-kus oli mukana levittämässä tarinoita. Tarinat levisivät ym-päristöön ja lapset tunsivat ylpeyttä nähdessään omia töitään julkisuudessa.

kirsti hakkola

19

20

hahmopaja opettaa aikuisen nauramaan itselleen

Hyvän sarjakuvan peruspilari on kiinnostava hahmo. Lähtö-kohdaksi sarjakuvan tekemiseen ei välttämättä muuta tarvi-takaan. Vaikka yleensä sarjakuvan tekeminen aloitetaankin tarinasta, hyvän hahmon tai hahmojen avulla tarina usein syntyy kuin itsestään. Strippisarjakuvan kohdalla hahmot ovat oikeastaan jopa tarinaa tärkeämpiä, sillä juuri hahmoihin lukija samaistuu. Siksi strippisarjakuva on usein myös nimetty päähenkilönsä tai -henkilöidensä mukaan: Lassi ja Leevi, Viivi ja Wagner sekä Harald Hirmuinen.

Lapsille ominaista sarjakuvahahmojen luomisessa on vahva visuaalisuus: ne luodaan suoraan piirtämällä ajattelematta hahmojen sisäistä maailmaa. Aikuisten kohdalla piirtäminen voi joskus olla tahmeaa. Silloin liikkeelle kannattaa lähteä ominaisuuksista. Hyvä lähtökohta hahmon luomiseen on teki-jä itse. Tätä lähestymistapaa olen käyttänyt monesti aikuisten sarjakuvakursseilla ja -pajoissa. Etenkin voimauttavilla sarja-kuvakursseilla se on toiminut hyvin: itsestään ja toimintata-voistaan voi oppia paljonkin, kun asettuu sarjakuvahahmona vaikkapa vaikeisiin tilanteisiin. Ongelmat voi sarjakuvassa ratkaista liioittelemalla omia hyviä ominaisuuksiaan aina su-persankarimittoihin asti, tai käyttää huumoria apuvälineenä ja kuvata itsensä koomisena hahmona.

Sarjakuvahahmon rakentamiseen tarvitaan vain kolme ominai-suutta, joilla pystyy luomaan jo täysin omintakeisen hahmon. Tärkeää hahmon ominaisuuksille on se, että ne on viety liioit-telemalla ääripäähän asti – stereotyypit ovat sarjakuvahahmon voimavara. Visuaalinen puoli syntyy useimmiten omalla pai-nollaan, kunhan sopiva kolmen ominaisuuden yhdistelmä on löytynyt. Vaikka hahmon pohjana onkin käyttänyt itseään, ei sen tarvitse ulkoisesti näyttää tekijältä. Hahmo voi olla vaikka lelutiikeri, sika tai juopotteleva viikinki.

joonas lehtimäki

21

noPea hahmoharjoituSTämän harjoituksen tarkoituksena on luoda nopeasti selkeä sarjakuvahahmo. Aloita kirjoittamalla 10–15 adjektiivin lista. Listaa sitten viereen saman verran eri ammatteja. Valitse sa-tunnaisesti (esim. arpakuutiolla) yhden adjektiivin ja amma-tin yhdistelmä. Mieti sitten, millainen ilme tai asento kuvas-taa adjektiiviasi parhaiten. Esimerkiksi laiska hahmo saattaisi olla hieman kyyryssä, silmäluomet puolitangossa. Seuraavaksi valitse kolme esinettä tai asustetta, jotka sopivat ammattiin. Esimerkiksi palomiehellä voisi kypärä, happipullot ja palokir-ves. Hahmosi on valmis, piirrä se!

Lisätehtävä: Mieti mikä paikka tai tilanne olisi täysin vasta-kohtainen hahmollesi ja piirrä hahmosi sinne. Laiska palomies voisi olla vaikka etelänavalla. Lisää vielä kuvan alle sopiva teksti, esimerkiksi hahmosi repliikki. Laiska palomies istuu aurinkotuolissa etelänavalla ja toteaa: ”Unelmatyöpaikkani, ei ainuttakaan tulipaloa moneen vuoteen!”

Miira 17 v, Ira hengessä mukana

Petri Koikkalainen

22

animaatio oPettaa elämään kuvavirraSSa

elli vuorinen

Nykypäivän lapset kasvavat television, internetin ja älypuhe-limien keskellä. Näissä medioissa liikkuvan kuvan käyttö on erittäin yleistä, ja tekniikan kehityttyä myös tietokoneani-maatiot ovat yhä yleisempiä. Moni 2000-luvulla syntyneistä lapsista ei ole koskaan nähnyt pala- tai nukkeanimaatiota. Toi-saalta tekninen kilpajuoksu on mahdollistanut animaatioelo-kuvan toteuttamisen yllättävän pienillä resursseilla. Jokainen meistä voi tehdä oman animaation.

Itse tekemällä lapsi oppii animaation rajattomat mahdolli-suukset. Animaatiossa on helppo luoda omaperäisiä hahmo-ja ja maailmoja. Sen avulla voi konkretisoida mielikuvituksen villeimmätkin ideat. Animaatiotyöpajoissa lapsille ja nuorille tuodaan tutuksi animaation tekoon tarvittavat välineet ja laitteet sekä esitellään eri tekniikoiden eroavaisuudet 3D-erikoistehoisteista hiekka-animaatioon. Tämä kehittää ana-lysointitaitoa, medialukutaitoa ja kykyä arvioida kriittisesti ympäröivää kuvavirtaa.

Tärkeintä animaatiopajoissa on kuitenkin se, että lapsi pääsee tekemään itse elokuvia ja tuomaan esille ajatuksiaan. Usein ongelmana voi olla se, ettei uskalleta heittäytyä mukaan tai sanoa ääneen hassujakin ideoita, vaan turvaudutaan jo ole-massa oleviin hahmoihin ja tarinoihin. Ohjaajat voivat kuiten-kin hauskoilla leikeillä ja tehtävillä madaltaa kynnysta omien ideoiden ja luovuuden kehittämiseen.

Animaatiopajoissa hiljaisinakin pidetyt lapset osallistuvat ryhmässä työskentelyyn. Keskittymiskykyä vaativassa ani-moinnissa rauhattomien lasten kärsivällisyys kasvaa. Tarinoi-den luominen ryhmässä opettaa ottamaan muiden ideat huo-mioon ja puhaltamaan yhteen hiileen. Animaatiotyöpajojen tarkoituksena on tukea lasten ja nuorten luovuuden kehitty-mistä sekä tutustuttaa heidät varhaisessa vaiheessa liikkuvaan kuvaan itseilmaisun välineenä.

23

Sormi Piirtää animaation hiekalleAnimaattori Reetta Neittaanmäki piti Helsingin kirjamessuilla kaikille avointa hiekka-animaatiopajaa Sarjakuvaseuran osas-tolla. Yksinkertainen tee-se-itse-animaatiostudio syntyy jalus-tan päälle viritetystä valokuvakamerasta, joka kuvaa alhaalta-päin valaistun lasilevyn päällä olevaa hiekkaa. Animaation tekijä piirtää hiekalle jotain, näppää tuotoksestaan kuvan, joka siirtyy suoraan tietokoneelle. Piirrosta jatketaan ja jokaisesta vaiheesta otetaan kuva. Kun kuvat soitetaan tietokoneohjelmalla nopeas-ti peräkkäin, hiekka liikkuu ja animaatio on valmis!

Valmiita animaatiotyöpajapaketteja (tai tilanteeseen räätälöi-tyjä animaatiopajoja) on mahdollista tilata sarjakuvakeskus.fi -sivuilta.

24

Ajoittain sarjakuva leimataan roskaviihteeksi, eikä sen poten-tiaalia kasvatus- ja sosiaalityössä ymmärretä hyödyntää. Itse näen sarjakuvaharrastuksen pelastuksena lapsille ja nuorille, jotka elävät (ainakin median kuvissa) passiivisina tv:n tuijot-tajina, nettisurffaajina ja kuluttajina.

Toisin kuin kuvitellaan, sarjakuvaharrastus ei jätä tekijäänsä passiiviseksi. Piirtävä lapsi luo ja muokkaa itse tarinoidensa maailman, heijastelee siinä todellisuutta ja omaa kokemus-pohjaansa sekä omia toiveitaan ja pelkojaan. Sarjakuvan avulla voi etäännyttää kummastuttavia asioita ja seurata niitä tur-vallisesti kauempaa.

Myös viihteellinen sarjakuva harjoittaa kuvakerrontaa, syy-seuraus-suhteiden ymmärtämistä ja hienomotoriikkaa. Tari-noita luodessaan lapset tutkivat myös motivoituneina histo-riaa ja erilaisia ilmiöitä, joista saamiaan ajatuksia he voivat hyödyntää sarjakuvissa. Sarjakuva pelastaa passiiviselta ja aivoja turruttavalta elämältä! Ja miten moni suomalainen on-kaan oppinut lukemaan sarjakuvan innoittamana?

ohjaajalle:Sarjakuva on mitä oivin tapa huijata lapset (sekä tytöt että po-jat) hiomaan kynätekniikkaa, itseilmaisua, äidinkieltä, kuvan-luku- ja ryhmätyöskentelytaitoja ja ihan laajemminkin yleis-tietoa ja tarinankerrontaa. Sarjakuva on pienemmille lapsille tuttu, ”isompien juttu”, johon on jännittävä päästä mukaan.

Huomaa, että sinunkaan ei tarvitse osata ihmeitä voidaksesi motivoida, ohjata ja toteuttaa sarjakuvia lasten kanssa. Sar-jakuva on yksinkertaisimmillaan sarja kuvia, jotka luovat yh-dessä tarinaa. Kuvat voivat olla myös satunnaisia, jolloin lukija kyllä keksii itse tarinan niiden ympärille.

aluSSa oli kynä ja PaPeri ­ Sarjakuvan alkeita laPSille

teksti ja kuvat Petri koikkalainen

25

Sarjakuva itsenään ei riitä motivaatioksi ja koukutukseksi ko-vin pitkälle. Innostuneinkin nuorten ryhmä tarvitsee pork-kanaa, kun tehdään sarjakuvaa putkeen neljä tuntia. Se käy työstä.

aloittaminenLapset ovat pelottomia kokeilemaan uusia juttuja ja tätä in-nostusta kannattaa ruokkia ja ohjailla. Älä aloita tekemistä suoraan tyhjältä paperilta vaan alusta aiheita ja anna raameja. Alustukseksi sopii mikä tahansa yhteinen hetki: musiikkituo-kio, satu, elokuva, leikki, keskustelu ja niin edelleen. Tärkeintä on saada lapset sisälle tulevan sarjakuvan maailmaan ja tu-tuiksi hahmojen kanssa. Alustuksen jälkeen lapsilla on luon-tainen into päästä kertomaan omia ajatuksiaan ja sarjakuvaa syntyy helpommin.

Ilman opettajan ohjausta teemaksi valitaan oletettavasti star-wars tai muu tämän hetken kuumin lelu tai ilmiö. Pojat luon-nollisesti tekevät usein ammuskelua ja räjähtelyä. Tämänkin voi tehdä tyylillä, pohtimalla miksi toista ajetaan takaa. Kun tarinankerrontaan päästään sisälle, myös lopputulokset mo-nipuolistuvat. Lapset saadaan tekemään mielenkiintoisia havaintoja myös ihan arkisista ja tutuista asioista, kuten lä-himetsästä, siilin joulusta tai oman takapihan tapahtumista. Parhaat tarinat syntyvät tutuista aiheista.

Sarjakuvan PeruSteitaTutut tussit, lyijykynät ja perus-A4-paperi ovat hyviä välineitä sarjakuvan tekoon. Nämä välineet lapset saavat yleensä hel-posti käsiinsä myös kotoa ja voivat jatkaa harrastusta omatoi-misestikin.

Hyviä perusvinkkejä tekemiseen saa Maailman sarjakuvat ry:n sivuilta: www.worldcomics.fi/downloads. Yhdistyksen sivuilla on hyviä vinkkejä siitä, miten yksinkertaisin askelin saadaan hyvää jälkeä vaikka tikku-ukkoja käyttäen.

26

27

Ruudut ja puhekuplat katsotaan vasemmalta oikealle ja ylhääl-tä alaspäin. Tekstissä ei kannata kertoa sitä, minkä voi kertoa kuvalla. Ei tarvitse kirjoittaa ”metsässä oli iloinen hiiri”, kun meillä on kuvassa puita ja hymyilevä hiiri. Paperilla kannattaa olla jo ruudut valmiina ja joissain tapauksissa ohjaavia kuvia, joita on helppo täydentää. Ruutusommittelussa kannattaa rohkaista lähikuvien ja muiden pikkutehosteiden käyttöön.

Tunteita on helppo käsitellä piirtelemällä tunnekarttoja kas-voista ja tutkimalla teatraalisesti omien kasvojen muutoksia tunteita imitoidessa. Tehosteina voi käyttää sydämiä, salamoi-ta ja värejä. On hyvä muistaa, että sarjakuvassa voidaan laittaa kuvaan niin puhetta, liikettä, äänitehosteita (sointuja kuvaa-maan musiikkia) kuin tuoksuja (sydämenmuotoinen höyry kakusta tai kärpäsiä roskiksen ympärille).

Aikaa voi kuvata kellon ja ”viiden minuutin päästä” -tyylisten selitysten lisäksi näyttämällä kuvissa merkkejä vuorokauden tai vuodenaikojen kierrosta, hahmon parrankasvusta ja muilla selkeillä muutoksilla. Tapahtumia voi hidastaa tekemällä use-amman ruudun vaikka lasin kaatumisesta tai puolestaan no-peuttaa piirtämällä päiväkodin opettajalle viisitoista eri kättä, joilla samaan aikaan opetetaan sarjakuvaa, puetaan kurahaala-reita, soitetaan kitaraa, napsitaan kuvia ja heristetään sormea.

hyviä linkkejä• Sarjakuvakeskus Helsinki: www.sarjakuvakeskus.fi –

sisältää tietoa keskuksen tilauspajoista ja antaa ideoita omien toteuttamiseen

• Maailman sarjakuvat ry: www.worldcomics.fi – helppoja ohjeita sarjakuvantekoon ja opettamiseen

• Sarjakuvablogit.com – hyvin monenlaisia ammattilaisten ja harrastajien blogeja ideoinnin avuksi.

28

tuotokSetYksittäisten sarjakuvien askartelun lisäksi voi tähdätä omien pienlehtien tai vaikkapa päiväkodin yhteisen lehden julkai-suun, jonka voi tehdä ihan monistuskoneella tai lähettää säh-köpostitse vanhemmille. Lehdenteon kautta lapset tutustuvat myös mediamaailmaan ja mainosten tekemiseen.

Lehtiä voi myös vaihtaa vaikka toisten päiväkotien kanssa ja tutustua sitä kautta eri alueiden toimintaan. Tai harrastaa jopa sarjakuvallista kirjeenvaihtoa!

Lehtien lisäksi lopputuloksena voi syntyä myös sarjakuvalau-tapeli, jota voi pelata myöhemminkin. Aiheiksi voi valita kaik-kea rallikilpailuista prinsessajuhliin, ja miksi ei vaikka ”täydel-lisen frontside-ollien” kehittämisen.

29

tekemiStä ja tehtäviäNopeita:• Ottakaa sanomalehtiä ja tehkää kuviin partoja, puhekuplia

jne. Samalla voi tutustua mediaan.

• Korvatkaa jo olemassa olevien sarjakuvien tekstejä omilla.

• Jokainen piirtää vuorollaan pienen lisän isoon paperiin ja katsotaan mitä syntyy.

• Askarrellaan suita, silmiä ja puhekuplia, joilla tehdään ko-din esineistä eläviä hahmoja. Mitä sanoisi kukka tai lavuaa-ri? Millä tuulella on kellarin ovi? Hahmoja voi myös valoku-vata ja kuvista kokoamalla tehdä tarinaa.

Pidempiä kokonaisuuksia:• Valokuvasarjakuvaa: Tämän voi tehdä projektina, jossa

mietitään eri päivinä rooliasuja ja tarvittavaa rekvisiittaa, tehdään valmis käsikirjoitus ja valitaan kuvauspaikkoja, otetaan itse valokuvat (mieluiten liikaa) ja viimeisenä päi-vänä muokataan kuvia. Teemanahan voisi olla vaikka eska-rimatka tai mielikuvia koulusta tai erilaisista ammateista. Valokuvaus on helppo tapa saada myös vilkkaampien ja motorisesti vielä harjaantumattomien lasten kanssa hyvin valmiin näköistä ja monipuolista jälkeä. Arkisesta ympäris-töstä saa vaikka fantasiatarinan. Aikuinen voi päästä kat-somaan, miten lapset hahmottavat maailmaa ja mihin he kiinnittävät huomiota ympärillään.

• Omia pelejä: Laskemista voi edistää tekemällä lautapelejä, joissa nopan heittoon pitää lisätä tai vähentää ruudussa oleva luku tai nostetun kortin tulos. Pelipohjia voi katsoa jo olemassaolevista peleistä ja sitten vain itse piirtää peli-laudat ja kortit (suosittelen taas aikuisia tekemään pohjan valmiiksi). Esim. Afrikan tähti on muutettu villiksi lännek-si, jossa Lucky Luken kaverina etsitään Daltoneita.

30

• Tarinallinen sarjakuvapaja: Esimerkkinä toimii vaik-ka sarjiskeskuksen suosittu salapoliisipaja. Siinä lap-set seikkailevat itse ja ratkaisevat ympärilleen lavastet-tuja mysteerejä. Paja vaatii rekvisiittaa, henkilökuntaa ja kokemusta onnistuakseen, mutta tarjoaa mieleen-painuvan elämyksen. Pajan ensimmäisenä päivänä aloitetaan salapoliisikurssi, tehdään omia passeja ja tutustutaan salapoliisin toimis-toon. Toisena päivänä toimistoon onkin murtauduttu! Alue eristetään ja lapset alkavat tutkia johtolankoja siihen perehtyneen agentin kanssa. Kolmantena päivänä luodaan rikollisen profiilia ja tavataan lisää avustavia agentteja, neljäntenä päivänä tehdään valeasuja ja harjoitellaan var-jostusta. Viimeisenä päivänä saadaan epäilty kiinni ja pääs-tään kuulusteluihin. Usein kuulustelu joudutaan tekemään sarjakuvien avulla tai ainakaan epäilty ei voi puhua kuin sarjakuvin. Lopuksi tietenkin tulee viralliset todistukset kurssin läpäisystä, joka siis olikin yllättäin muuttunut to-delliseksi rikosten ja mysteerien ratkaisemiseksi. Miksi ei vastaavasti voisi järjestää vaikka palomiespajaa, jossa opitaan tärkeitä pelastustaitoja?

• Teemallista pajailua: Teemallisesta pajasta esimerkkinä on viidakkopaja, jossa tutustutaan viidakon kasvillisuuteen ja eläimiin ja luodaan uusia lajeja omine erikoisuuksineen. Pajassa mietitään luonnon merkitystä, miten vaikkapa api-na pärjäisi kaupungissa ja miten taas ihminen viidakossa. Jostain huoneesta voi somistaa viidakon. Kirjojen avulla voidaan tutustua alkuperäiskansoihin, tehdä omia tatuoin-teja ja aarteita. Samalla tavalla voidaan syventyä avaruu-teen, maalaiselämään tai muiden teemojen salaisuuksiin.

31

32

jyrki vainio

33

34

töherryS vai Sarjakuvahahmo?

Milla Paloniemen ja Anni Nykäsen hahmo-show’ssa yleisöä pyydettiin piirtämään paperille satunnainen sekasotku, mie-lellään vieläpä silmät kiinni. Epämääräisten kuvioiden pohjal-ta sarjakuvataiteilijat sitten loivat mielikuvituksensa voimalla erilaisia piirroksia. Kokemus näkyi kaksikon nopeissa ja var-moissa otteissa. Kuvista muodostui poikkeuksetta ilmeikkäitä eläin- ja ihmishahmoja, joista osa täydennettiin tekstillä. Ha-lukkaat saivat alullepanemansa piirroksen mukaan signeera-uksella varustettuna. Hahmopajan saattoi nähdä esimerkkinä ihmisen luontaisesta kyvystä hahmottaa sattumanvaraisissa kuvioissa eläviä olentoja.

anssi ylirönni

35

Jarkko Vehniäinen

36

reportaasisarjis

Sarjakuva rePortaaSiSSa ja matkakertomukSeSSa

aino Sutinen

37

kokeile itSe:Oppilas kertoo lyhyen tarinan matkastaan. Se voi olla vaikka bussireissu mummolaan. Kerronta voi tapahtua esim:

• Sanattomasti

• Sisäisen monologin saattelemana

• Ulkoista toimintaa liioitellen

• Melodramaattisesti

• Mahdollisimman tylsästi ja arkisesti

38

mitä on rePortaaSi­Sarjakuva?Aino Sutinen kertoi dokumentaarisesta sarjakuvasta, joka muistuttaa etäisesti gonzo-journalismin ideaa: reportteri itse maalataan päähenkilöksi matkakertomuksiin, jotka puetaan seikkailutarinan muotoon.

Läpimurtonsa nuori nainen sai aikaan matkakertomusalbumil-la Taksi Kurdistaniin, jossa liikuttiin Lähi-idässä. Jatkoa seuraa työn alla olevassa albumissa, joka kertoo matkasta Kaukasuk-selle – Georgian ja Armenian rajamaille sekä Azerbaidžanin kiista-alueelle, armenialaisenemmistön itsenäiseksi julistamal-le vuoristoalueelle Nagorno-Karabahille, ”jonne johtaa vain yksi tie” ja jonka itsenäisyyttä ei ole kansainvälisesti tunnustettu.

Edelläkävijänä Sutinen ei itseään pidä, vaan ottaa esimerkiksi häntä edeltäneistä suomalaisen reportaasisarjakuvan tekijöistä mm. Johanna Rojalan.

”Roju esimerkikisi teki reportaasia Miss Suomi -kiertueen kans-sa.” Toimittajan subjektiivisuus pääsi uudella tavoin oikeuksiin-sa, kun kuvanäkökulman sisälle voitiin rakentaa myös kirjoitus.

Sutisen mukaan reportaasisarjakuvan vahvuus lajina liittyy sii-hen, että ”henkilökohtainen, yleinen ja yhteiskunnallinen” voi-daan esittää sujuvasti samassa paketissa – ilman mutkikkaam-pia selityksiä. Tämä mahdollistaisi ajankohtaisten aiheiden laajemman käsittelyn tehokkaammin kuin perinteinen teksti- tai kuvajournalismi yksinään.

Hän kuitenkin myöntää, ettei ole hyödyntänyt tätä mahdolli-suutta riittävästi sarjakuvissaan, jotka ehkä kriitikon silmin muistuttavat vielä perinteisen gonzomaisia yksilökeskeisiä matkakertomuksia. Koko laji on hänenkin mukaansa vielä kehi-tysasteella, ja sen mahdollisuudet paljolti käyttämättä.

janne vainio

39Maria Björklund

40

kuva ja Sana kohtaSivat runoajelullaOdottamattomat kohtaamiset  synnyttävät  mie-lenkiintoisia hedelmiä. Runoajelu, Suomen Viron-instituutin tuottama kansainvälinen runokiertue, on viime vuosina kutsunut muiden taiteenalojen edustajia reissaamaan runoilijaseurassa.

Vuoden 2012 teemana oli lastenrunous, ja muka-na olivat runoilijat Jukka Itkonen Suomesta, Lee-lo Tungal Virosta, Daniel Boyacioglu Ruotsista ja Juris Kronbergs Latviasta. Mukaan uskaltautui myös sarjakuvapiirtäjä Petri Koikkalainen piirtä-mään runoja livenä vaativan lapsiyleisön edessä. Koikkalainen piirsi reissusta myös matkakerto-muksen, jonka pääsee näkemään Runoajelun si-vuilla www.runoajelu.com/blog.

Piirroksista käy ilmi myös se, kuinka tärkeää yh-dessä matkustaminen on runoilijoille: se on epäi-lemättä yksi tehokkaimmista tavoista tutustua kollegoihin, mikä taas edesauttaa kiertueen ta-voitteiden täyttymistä.

Runoajelun tavoite on edesauttaa runouden kääntämistä, ja sitä voidaankin pitää jopa kään-tämisfestivaalina. Se on johtanut useisiin uusiin runokäännöksiin, joskus hyvinkin suoraan ja jos-kus ehkä mutkien kautta. Kaikki kiertueen esiin-tymiset ovat monikielisiä, sillä runot luetaan niin alkuperäiskielellä kuin esiintymispaikan valtakie-lelle käännettynä.

Visuaalinen  kieli ylittää helposti kielirajat, ja se voi parhaimmillaan tukea monikielistä runoelä-mystä. Runouden kuvittaminen on samalla aina

jenni kallionsivu

41

tulkintaa, mikä voi olla ristiriidassa kirjoittajan oman näkemyksen kanssa. Joskus ristiriita voi kuitenkin kutkuttaa esityksen seuraajan mieltä.

Moniaistiset elämykset herättävät uusia tun-temuksia ja ajatuksia ja jäävät mieleen pitkäksi aikaa.   Sanan ja kuvan yhteistyö vaatii avointa mieltä ja halua tehdä yhdessä. Onnistuessaan se tuottaa jännittäviä tuloksia.

Petri Koikkalain

42

Sarjakuvaa vinkkaamaSSaVinkkaaminen on nykyään kirjastotyön arkipäi-vää. Sarjakuvan osalta vinkkaaminen ei kuiten-kaan ole lähtenyt käyntiin samaan tyyliin perin-teisen kirjan tavoin. Sarjakuvakirjoja ei voikaan perinteisen vinkkauksen tapaan vain lukea, vaan myös kuvallinen informaatio on jotenkin esiteltä-vä. Tämä tekee vinkkauksesta paljon haastavam-paa.

Sarjakuviin tutustuminen vaatii vinkkaajalta erilaista ajattelua ja sarjakuvan lukutaitoa, joka poikkeaa tavallisesta lukutaidosta. Sarjakuva-vinkkausta voi hyvin suunnata niin lapsille, nuo-rille, opettajille, aikuisille kuin eläkeläisillekin. Opettajille sarjakuvat voivat tuoda hyvän lisä-avun opetukseen niin kirjallisuuden opettamises-sa kuin eri tietoaineiden apuna.

Vinkkauksessa muunnetaan osa albumin juones-ta kertomakirjalliseen muotoon - siis kerrotaan tarinasta lyhyesti. Lisäksi voidaan kertoa kirjan synnystä, sen aiheuttamasta keskustelusta ja muista huomioitavista asioista. Sarjakuvaa voi-daan käyttää koulussa apuvälineenä monissa ai-neissa. Monet sarjakuvat ovat poliittisesti kantaa ottavia ja voivat nousta tärkeäksi osaksi poliittis-ta, historiallista ja yhteiskunnallista keskustelua.

Vinkkauksessa voidaan myös esitellä albumin hahmot ja kertoa jotain niiden taustoista ja luon-teenpiirteistä. Vinkkauksessa käsitellään usein myös sarjakuvan miljöötä: missä albumi maantie-teellisesti tai mielikuvituksellisesti tapahtuu. Mil-laisia ovat tarinan ympäristöt ja mitä ne kertovat lukijalle?

kalle hakkola & m

ari luolamaa

43

Käsittelyyn joutuu usein myös sarjakuvan graafi-nen toteutus. Millä tekniikalla, tehokeinoilla jne. albumi on piirretty. Ja tietenkin ohessa esitellään sarjakuvan piirtäjät ja kirjoittajat. Ketkä ovat olleet heidän esikuviaan ja innoittajiaan? Keitä muita samanhenkisiä piirtäjiä tekee sarjakuvia? Mistä kirjoittajat ovat mahdollisesti saaneet in-noituksensa ja ketkä ovat heidän kirjalliset esiku-vansa?

eSimerkkivinkkauS:ULKOMINISTERIÖ - Diplomaattisia merkintöjä Blain & Lanzac ISBN 978-951-0-38610-1 WSOY 2012 Suomentanut: Saara Pääkkönen 98 s.

VINKKAUS: Ranskalaisen Blainin teos perustuu Ranskan ulkoministeriön entisen virkamiehen (salanimeltään Abel Lanzac) kertomiin uskomat-tomiin tarinoihin. Ministerin esikuvana on Rans-kan entinen ulkoministeri Dominique de Ville-pin, joka toimii vieläkin aktiivisesti politiikassa. Karikatyyrit ovat varsin voimakkaita ja huumori aukeaa parhaiten, jos tuntee edes vähän rans-kalaista kulttuuria. Kotimaassaan kirja on ollut suuri hitti ja myynyt suomalaisittain täysin kä-sittämättömät yli 100000 kappaletta. Kirjaa voi suositella ainakin poliittisesta satiirista kiinnos-tuneille, mutta myös muillekin.

TARINA: Kirja on kertomus nuoresta Arthurista, joka suoraan koulun penkiltä joutuu ministerin puheenkirjoittajaksi. Heti kolmannen sivun ensi tapaamisesta ministerin kanssa lähtien Arthur tempautuu politiikan syövereihin. Suostuttuaan ministerille töihin, alkaa työn todellinen luonne

44

paljastua ja ensimmäisenä työnä onkin tehdä mi-nisterin Afrikka-aiheinen puhe. Ristiveto puheen sisällöstä on kuitenkin ministeriössä täysin hal-litsematon.

HAHMOISTA: Pääosissa ovat nuori kirjoittaja, ministeri ja ministerin kädet. Muita hahmoja kookkaammaksi piirretty ministeri tuntuu olevan koko ajan vauhdissa ja kädet ovat koko ajan te-kemässä jotain. Juuri nämä määrätietoiset kädet tekevät ministeristä voimakkaan, valtaa täynnä olevan hahmon. Kehon kieli näyttää samalta kuin Yhdysvaltojen presidentinvaalien väittelyissä. Suurin osa sivuhahmoista on piirretty aika per-soonattomiksi. Ministerin ja avustajan olemusta korostavat vielä Blainille tyypilliset pitkät nenät.

MILJÖÖ: Tapahtumapaikkana on Pariisi. Ympä-ristönä toimivat vallan palatsit, sen käytävineen, toimistoineen ja auloineen.

GRAAFINEN: Graafisesti teos muistuttaa pai-koittain Blainin aikaisempaa sarjaa Maalari ja merirosvo. Ulkoministeriö on kuitenkin viimeis-telemättömämpi ja jopa jollain tavalla yllättäen vauhdikkaampi. Vauhti tulee tapahtumien no-peiden muutoksien takia, eikä niinkään seikkai-lullisista elementeistä. Keskiössä ovat hahmot ja taustat loitavat monissa ruuduissa poissaolol-laan.

TEKIJÄSTÄ: Muutamaan otteeseen Suomessakin vieraillut Christophe Blain (s. 1970) on yhdessä muiden samoihin aikoihin syntyneiden taiteilijoi-den mukana ollut luomassa ranskalaisen sarjaku-van uutta aaltoa.

45Miia Vistilä

46

Tänä syksynä pitkälle lobbaamiselle ja pohjus-tustyölle tuli palkintonsa, kun sarjakuva sai juuri julkistetussa valtion vuoden 2013 taloushallinto-esityksessä oman budjettimomenttinsa kulttuu-ritukea saavana taiteenalana. Tämä tarkoittaa, että sarjakuvalle on taiteenlajina korvamerkitty budjetissa oma osansa veikkausvaroista jaetusta potista. Se ei siis suoranaisesti tarkoita lisära-hoitusta vaan jo jaossa olevia valtion tukirahoja niin alan järjestöille kuin taiteilijoille. Aiemmin sarjakuvakentän tekijät ovat saaneet tukea muo-toilualan osana, nyt raha on siis irrotettu omaksi kokonaisuudekseen.

Tämä on merkittävä askel ja aktiivisesti tavoitel-tu virstanpylväs alan toimintamahdollisuuksien edistämisessä. Oma budjettimomentti luo alalle pitkäjännitteisyyttä ja vakautta, josta on pakko olla iloinen ja tyytyväinen. Realistina on kuiten-kin pakko sanoa, ettei tämä suoraan vielä ratkaise yhtään alan ongelmaa mutta on toki hyvä työkalu asioiden eteenpäin viemiseksi ja rahoituksen ke-hittymisen seuraamiseksi.

Viime vuonna keskustelin kirjamessuilla sarjaku-van asemasta kansanedustaja Outi Alanko-Kahi-luodon kanssa. Hän oli juuri ennen keskustelua jättänyt kulttuuriministerille kirjallisen kysy-myksen sarjakuva-alan tukemisesta:

Onko opetus- ja kulttuuriministeriössä kiinnitet-ty huomiota sarjakuva-alan valtiolta saaman tuen vähäisyyteen ja ollaanko ministeriössä valmiita kehittämään sarjakuva-alan tukea niin, että sarja-

oma budjettimomentti on vaSta alkua Sarjakuvalle

kolumn

i: kalle hakkola

47

kuva-taiteilijoiden mahdollisuudet pitkäkestoiseen työskentelyyn paranevat ja alan toimijoiden pitkä-jänteinen työskentely sarjakuvan kehittymiseksi it-senäisenä taidemuotona tulee mahdolliseksi?

Jonkinlainen vastaus kehittämishaluille saatiin tämän momentin myötä. Kysymys on kuitenkin hyvä esittää uudelleen nyt, kun oma momentti on olemassa. Työkalut ovat nyt olemassa, seuraavak-si pitäisi tulla tuloksia.

Rahaa on tietysti aina vaikea jakaa, ja populisti-sissa mielipiteissä rinnastetaan nopeasti vaikka-pa vanhustenhoito ja kulttuuripalvelut. Välillä onkin saanut kuulla aika kovaa kritiikkiä sarjaku-van tukemisesta - tällaisille haihattelijoille on tar-jottu menolippua Kreikkaan. Tämä tietysti kuu-luu nykypäivän verkkokeskustelun arkipäivään, mutta vie pois asiasta.

Sarjakuvan saama tuki on edelleen niin pientä, ettei sillä ole varsinaista vaikutusta valtion ta louteen. Varsinkin rakenteisiin kohdistuva tuki on erittäin pientä, eikä se mahdollista pitkäjän-teistä toimintaa. Mutta rakenteiden luomisesta on tässäkin kysymys, ja eteenpäin mennään. Vaa-lien kunniaksi puetaan ajatus toiseen muotoon. Perusrahoituksen myötä pystymme tarjoamaan parempia kulttuuripalveluita niin lapsille, aikui-sille kuin vanhuksillekin ja ohessa tarjoamaan vielä palkkatöitä suomalaisille taiteilijoille.

Edelleen jää nähtäväksi, mitä oma momentti var-sinaisesti tarkoittaa. Toivottavasti se näkyy ylei-sissä alan saamissa tukisummissa, perusrahoi-tuksessa ja apurahavuosissa. Asiaa on kuitenkin nyt joka tapauksessa helpompi seurata. Taiteen edistämiskeskuksen toiminnan käynnistyminen vuonna 2013 tuo osaltaan lisää selvyyttä ja muu-toksia asiaan.

48

Veltto Virtasen sarjakuvamuistot palaavat vuo-teen 1957, jolloin hän luki pieniä yhden rivin liuskaan taitettuja lännensarjoja. Vihkosissa seik-kailivat Tex Willer ja Kit Carson, ajoittain myös Kapteeni Miki sekä Bill-veljekset

– 11-vuotiaana piirsin itse Kapteeni Kassisen seikkailuja, esikuvana juuri tuo Kapteeni Miki.

Mukana oli tuolloin myös annos parodiaa:

– Jutun alussa työtön Kassinen meni työnväli-tystoimistoon, jossa hänelle tarjottiin tehtäväksi etsiä mies joka oli kadonnut autiolle saarelle. Työ-välineeksi annettiin konepistooli.

50-luvun klassikon muotoiset liuskalehdet ilmes-tyvät tämän vuoden toukokuusta alkaen nimellä Kalkkaro, nykyään Petri Hiltusen käsialalla. Tyy-lillisesti kunnioitetaan yhä vanhaa italowesternin perinnettä.

enSimmäinen SarjakuvamuiStoSi, veltto virtanen?

janne vainio

49

Hanarana

50

Maijastiina Vilenius

51

Ville Ornanen

52

Eläimet piirtävät ja musisoivat Sarjakuvaseuran messupisteessä

Croquis-pajan antia, piirtänyt Maria Björklund

53Verna Kuutti

54

Sarjakuvakeskus on keväällä 2008 perustettu, uniikki sarjakuva-alan monitoimikeskus. Paikalla Helsingin Arabianrannassa on opetustilat, galle-ria, sarjakuvakauppa, kahvio sekä Suomen sarja-kuvaseuran toimisto. Arabianrantaan Kalliosta kesällä 2010 muuttanut keskus on vakiintunut suomalaisen sarjakuvakentän tärkeäksi kohtaa-mispaikaksi.

Keskuksella järjestetään muun muassa alan kurs-seja aikuisille ja lapsille. Sarjakuvaopetusta on aloittelijoista ammattilaistasolle asti. Sarjakuvan tekemistä opitaan eri lähtökohdista, inspiraati-osta käsikirjoituksen ja toteutuksen kautta jul-kaisukanaviin. Pidempien kurssien rinnalla on lyhyempiä kokonaisuuksia ja avoimia, ilmaisia työpajoja. Kursseja voi myös tilata muualle ja Sar-jakuvakeskuksella on hyvä suomalaisten sarjaku-vaopettajien kontaktiverkosto.

SarjakuvakeSkuS

Hämeentie 150, 00560 HelsinkiAvoinna ma-pe 10–18, la 12–16

info@sarjakuvakeskus.fiwww.sarjakuvakeskus.fi

www.facebook.com/sarjakuvakeskuswww.sarjakuvaseura.fi

www.facebook.com/sarjakuvaseura

55

tekijät

Antti Hintsa opettaa sarjakuvaa ja käsikir-joittamista eri puo-lella suomea ja toimii Sar jakuvakeskuksen opetussuunnittelija.

Petri Koikkalainen on sarjakuva-alan moni-toimimies. Pitkän lin-jan sarjakuvaopettajan erikoisalaa ovat erityis-ryhmät ja sarjakuvan käyttö työssä.

Jenny Eräsaari on sar-jakuvaopettaja, jolla on pitkä ja leveä kokemus lasten, nuorten ja ai-kuisten opettamisesta. Hän on kehittänyt ja toteuttanut erityisellä innolla erityisryhmien sarjakuvaopetusta.

Kirsti Hakkola on Vi-ronniemen päiväkodin pitkäaikainen johtaja ja varhaiskasvatuksen asiantuntija, joka on kirjoittanut useita ai-heeseen liittyviä kirjoja.

Kalle Hakkola on Suo-men sarjakuvaseura ry:n toiminnanjohtaja ja Sarjakuvakeskuk-sen perustaja. Hakkola työskentelee sarjakuva-kentällä laajasti tapah-tumien, näyttelyiden ja julkaisujen parissa.

Jenni Kallionsivu on Suomen Viron-insti-tuutin ohjelmapäällik-kö. Hän toimii muun muassa Runoajelu-festivaalin tuottajana ja vastaa instituutin sarjakuvaohjelmasta.

56

Verna Kuutti haahui-lee jossain journalismin ja taiteen välimaastos-sa. Hän on työskennel-lyt toimittajana mm. Yl ioppilaslehdessä , Helsingin Sanomissa ja STT:llä, ja häärinyt va-paa-aikanaan kulttuu-rimummona hämärissä ja ei-niin-hämärissä taideprojekteissa.

Joonas Lehtimäki (s. 1981) on sarjakuva-taiteilija ja -opettaja, jonka töitä on julkais-tu mm. Helsingin Sa-nomien Nyt-liitteessä sekä Ilta-Sanomissa. Hän on opettanut lu-kuisia sarjakuvan teke-miseen liittyviä kurs-seja ja työpajoja mm. Sarjakuvakeskuksella. Lehtimäki on aiem-malta koulutukseltaan luokanopettaja ja tekee tällä hetkellä maisterin opinnäytetyötä sarja-kuvahuumorista Aal-to-yliopiston Taiteen laitokselleSarjakuva-keskuksen toiminta-vastaava

Karri Lehtonen on sarjakuvaopettaja, joka painottaa opetukses-saan laajaa tutustumis-ta sarjakuvan tyylien kirjoon, improvisaatio-ta sekä tarinankerron-taa. Hän opettaa mm. Helsingin sarjakuvakes-kuksella sekä Kauniais-ten ja Pohjois-Helsingin kuvataidekouluissa.

Lissu Lehtimaja on helsinkiläinen kult-tuurin moniottelija: sarjakuvataiteilija, ku-vataideopettaja sekä Maria Gasolina -yhty-een laulusolisti.

Mari Luolamaa on Hel-singin kaupungin kir-jastossa työskentelevä kirjastonhoitaja, joka on erikoistunut lasten- ja nuortenkirjastotyö-hön. Luolamaa on kir-joittanut Sarjakuvien jatkoalbumiluettelon.

57

Aino Sutinen (s. 1983) on tehnyt mm. matka-sarjakuvia sekä Cityka-nit-sarjaa Sarjainfo- ja Libero-lehtiin. Hän toimii Sarjakuvakes-kuksella tiedottajana ja toimitussihteerinä.

Annika Tenho on graafi-nen sunnittelija, joka päi-vätyönsä ohella sekaan-tuu kulttuuritoimintaan parhaansa mukaan.

Elli Vuorinen valmistui animaatio-ohjaajaksi Turun Taideakatemias-ta vuonna 2011. Ani-maatiopajoihinsa Elli on Heta Jokisen kanssa kehittänyt tarinanke-hitysmenetelmiä, joi-den tarkoitus on pääs-tää valloilleen lapsien mielikuvitus. Pajoissa korostetaan tarinan tärkeyttä alan ammat-tilaisten ohjaamina.

Anssi Ylirönni on sar jakuvakeskuksen tiedotusharjoittelija. Hän on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Itä-Suomen yliopistosta.

Ville Manninen on sar-jakuviin sotkeutunut graafisen alan sekatyö-mies ja kolmosdivarin käsipallomaalivahti. Janne Mikael Vainio

(s. 1966) on filosofian maisteri ja filosofian jatko-opiskelija. Hän on aikaisemmin toiminut Vapaa ajattelija -leh-den päätoimittajana ja Vapaa-ajattelijain liiton järjestösihteerinä.

Miia Vistilä piirsi puo-lessa tunnissa Vinkkaus-jutun kuvitussarjakuvan.

58

61

sangatsunkalenteri tulee

taas!

ELÄINTEN YSTÄVILLE:

Sangatsu Mangan ja Punaisen jättiläisen vanhat julkaisut saat

kätevästi osoitteesta www.adlibris.com!

Mukana

veikeitä

tarroja!

paraikaa lehtipisteissä:

opi tekeMään

japanilaista ruokaa

sarjakuvan avulla!

sangatsumainos148x210.indd 1 8.10.2012 10.19

Helsingin 28. sarjakuvafestivaalit

6.–8.9.2013Teemoina Pohjois-Amerikka ja lasten sarjakuva

2012