Satakunnan energiantuotanto ja -kulutus sekä

kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2014

RAPORTTI

Porin kaupunki ympäristövirasto

1/2017

Satakunnan energiantuotanto ja -kulutus sekä

kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2014

Lähtötietojen kerääminen ja laskenta: Johannes Lounasheimo

Tulosten analysointi ja raportointi: Anu Pujola

Julkaisuvuosi: 2017

Sisällysluettelo

1 Johdanto ......................................................................................................................................................... 4

2 Laskennan perusteista .................................................................................................................................... 5

3 Energiantuotanto .......................................................................................................................................... 11

4 Energiankulutus ............................................................................................................................................ 19

5 Alueperusteiset kasvihuonekaasupäästöt .................................................................................................... 22

6 Käyttöperusteiset kasvihuonekaasupäästöt................................................................................................. 25

Raportoinnissa käytetyt lähteet ...................................................................................................................... 29

4

1 Johdanto

Satakunnan energiantuotannon ja -kulutuksen sekä kasvihuonekaasupäästöjen määrät vuodelta 2014 on

selvitetty Satahima – Kohti hiilineutraalia Satakuntaa -hankkeessa. Hanke on saanut Euroopan

aluekehitysrahaston (EAKR) tukea ja rahoituksen on myöntänyt Satakuntaliitto.

Lähtötietojen kerääminen ja laskennan tekeminen on tilattu ostopalveluna ja sen on tehnyt freelancer-

työnä Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä HSY:n ilmastoasiantuntija Johannes Lounasheimo.

Laskenta on tehty Satakunnan maakunnan ja seuraavien 11 Satahima-hankkeeseen osallistuvien kuntien

osalta: Harjavalta, Huittinen, Kankaanpää, Kokemäki, Köyliö, Nakkila, Pomarkku, Pori, Rauma, Säkylä ja

Ulvila. Tulosten analysoinnista ja raportoinnista on vastannut Satahima-hankkeen ilmastoasiantuntija Anu

Pujola. Laskennan lähtötiedot ja tulokset ovat soveltuvin osin saatavissa suoraan raportoinnista vastaavalta

henkilöltä tai mahdollisesti myöhemmin internetsivulta www.avoinsatakunta.fi.

Päästölaskennalla saadaan selville kunnan päästömäärät ja päästöjen kehitystrendi, todennetaan

maakunnan ja edelleen kunnan päätösten vaikutukset päästökehitykseen ja viestitään tehdyistä ja

tarvittavista toimista päätöksentekijöille ja kuntalaisille. Energiantuotanto- ja kulutustietojen sekä

päästöjen raportointi on tärkeää, jotta päättäjät saavat tarvittavan tiedon ilmastopolitiikan

vaikuttavuudesta ja pystyvät tarvittaessa päivittämään tavoitteita ja niihin liittyviä toimenpiteitä.

Satakunnan maakunnan energiantuotannosta ja -kulutuksesta sekä päästöistä on raportoitu aiemmin

vuosina 1999, 2005 ja 2007 Satakunnan Energiatoimisto Prizztech Oy:n toimesta (ks. Holttinen 2007, 2009;

Kuusinen 2000). Vertailemalla vuoden 2014 tuloksia aiempiin vuosiin saadaan käsitystä muutoksen

suunnasta ja tapahtuneista muutoksista sekä voidaan tarkastella Satakuntaliiton vuonna 2012 julkaiseman

Satakunnan ilmasto- ja energiastrategian tavoitteiden toteutumista.

5

2 Laskennan perusteista

Vuoden 2014 energiantuotantoa ja -kulutusta sekä kasvihuonekaasupäästöjä koskeva laskenta pohjautuu

Suomen ympäristökeskuksen kehittämään Kasvener-laskentamalliin, joka on kuntatason kasvihuonekaasu-

ja energiatasemalli. Mallin avulla voidaan laskea kunnan tai muun rajatun alueen, esimerkiksi maakunnan,

vuotuiset kasvihuonekaasupäästöt (hiilidioksidi, metaani ja typpioksidi) sekä energiantuotanto ja -kulutus

päästösektoreittain. Kasvener-mallin päästösektorit ovat energia, maatalous, jätehuolto ja teollisuuden

prosessit (teollisuuden ei-energiaperäiset päästöt). Laskennassa tarkastellut päästösektorit ja niiden

jakaminen edelleen päästökohteisiin on esitetty kuvissa 1, 2 ja 3. Vuotta 2014 koskevassa laskennassa

voimalaitosten energiatiedot on tarkistettu suoraan laitoksilta.

Kasvener-laskentamallin laskennassa noudatetaan kansainvälisen ilmastopaneelin, IPCC:n

(Intergovernmental Panel on Climate Change) metodiikkaa ja käytetään Suomen päästöinventaarioiden

laskentaparametreja. Suomen ympäristökeskus on päivittämässä alkuperäistä Kasvener-laskentamallia.

Vuotta 2014 käsittelevä laskenta on toteutettu uuden, valmisteilla olevan laskentamallin

laskentaperiaatteiden mukaisesti. Kun päivitetty laskentamalli julkaistaan, Suomen kaikkien kuntien

kasvihuonekaasupäästöt voidaan laskea ja esittää luotettavasti vertailukelpoisella tavalla vuodesta 1990 ja

energiasektorin osalta vuodesta 2005 lähtien. Päivitetyn laskentamallin etuina ovat laskennan ja

raportoinnin helppous, käytettävyys, varmuus ja vertailukelpoisuus.

Vuotta 2014 koskevassa laskennassa on tulevan päivitetyn Kasvener-laskentamallin mukaisesti käytetty

yhtä hyödynjakomenetelmällä laskettua sähkön päästökerrointa kaikelle Suomessa kulutetulle sähkölle.

Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on käytetty laskentaan HILMA-mallia, jossa sähkölämmitykselle on

korkeampi vakiokerroin ja muulle sähkölle hieman matalampi päästökerroin. Hyödynjakomenetelmässä

yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon (CHP eli Combined Heat and Power) polttoaineet ja päästöt

jaetaan vaihtoehtoisten hankintamuotojen polttoainekulutusten suhteessa. Vaihtoehtona käytetään

sähkölle lauhdetuotantoa ja lämmölle vesikattilalämpöä. Hyödynjakomenetelmällä yhteistuotannon hyöty

jakautuu tasapuolisesti molemmille tuotteille. Energian kokonaiskulutuksen jakautuminen eri

energialähteisiin Suomessa vuonna 2014 on esitetty kuvassa 4. Kuvassa esitetty energialähteiden jakauma

antaa viitteitä siitä, millä energialähteillä Suomessa kulutettu sähkö on tuotettu vuonna 2014 ja mihin

laskennassa käytetty sähkön päästökerroin perustuu.

Koska sähkön käyttöperusteinen kulutus kunnassa tai maakunnassa esitetään valtakunnallisen

sähköntuotannon ominaispäästöjen eli valtakunnallisten keskiarvojen perusteella, eivät sähkön

käyttöperusteiset päästöt kuvaa todellista tilannetta kunnassa tai maakunnassa. Kuluttajat voivat nimittäin

ostaa sähkönsä miltä tuottajalta ja mistä päin Suomea tahansa, joten ei myöskään voida olettaa, että

sähkön käyttöperusteiset päästöt vastaisivat kunnan tai maakunnan sähkön tuotantoperusteisia päästöjä

eli että kaikki kunnassa tai maakunnassa tuotettu sähkö käytettäisiin kyseisellä alueella.

Laskennassa on selvitetty vuodelta 2014 Satakunnan energiantuotanto ja -kulutus (yksikkö GWh) sekä

käyttö- ja alueperusteiset kasvihuonekaasupäästöt (yksikkö CO2-ekvivalenttitonnia, t CO2-ekv.).

Laskennassa on myös selvitetty alueperusteisesti energiantuotannon jakaumaa eri energialähteittäin.

Hiilidioksidiekvivalentit kuvaavat kolmen kasvihuonekaasun, hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4) ja

dityppioksidi eli typpioksiduuli (N20), yhteismäärää. Metaanin ja dityppioksidin määrät on

6

yhteismitallistettu vastaamaan hiilidioksidin määriä, jotta eri kasvihuonekaasuja voidaan vertailla

keskenään. Metaanin ja dityppioksidin päästöt voidaan yhteismitallistaa hiilidioksidipäästöiksi käyttäen niin

kutsuttuja lämmitysvaikutuskertoimia (GWP- eli Global Warming Potential -kerroin): yksi kilo metaania

vastaa lämmitysvaikutukseltaan 25 kiloa hiilidioksidia (aiemmin kerroin oli 21) ja yksi kilo dityppioksidia

vastaa 298 kiloa hiilidioksidia (aiemmin kerroin oli 310). Nykyisen tietämyksen mukaan metaanin ilmastoa

lämmittävä vaikutus on siis suurempi ja typpioksiduulin pienempi kuin aiemmissa laskennoissa on oletettu.

Vuonna 2015 Suomen kasvihuonekaasupäästöjen laskenta on muuttunut uusien, kansainvälisesti sovittujen

kasvihuonekaasupäästöjen arviointi- ja raportointiohjeiden takia. Tämän vuoksi Suomen päästötaso on

noussut 1–3 prosenttia aikaisemmin julkaistuihin päästöarvioihin verrattuna vuodesta riippuen.

Päästötason nousuun ovat vaikuttaneet muun muassa muuttuneet kasvihuonekaasujen

yhteismitallistamisessa käytetyt GWP-kertoimet. (Kasvihuonekaasut A, Tilastokeskus) Vuoden 2014

kasvihuonekaasupäästöjen laskennassa on käytetty näitä uusia kertoimia. GWP-kertoimien ja

laskentaohjeiden muutosten myötä vuotta 2014 koskevat tulokset kasvihuonekaasupäästöjen osalta eivät

ole täysin vertailukelpoisia aiempien vuosien tuloksiin. Toisaalta laskennan suorittaneen ilmastoasiantuntija

Johannes Lounasheimon mukaan vertailukelpoisuus säilyy ihan hyvin. Kertoimien muutoksen vaikutus

kohdistuu lähinnä jätteiden käsittelyn päästöihin, joista tulee hieman suuremmat uusilla kertoimilla.

Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla uusien kertoimien mukaan laskettuna jätteiden käsittelyn päästöt ovat

noin 10 prosenttia suuremmat. Energiasektorin, ja liikenteen, päästöihin kertoimien muutoksella on hyvin

pieni vaikutus.

LIPASTO on VTT:ssä toteutettu Suomen liikenteen pakokaasupäästöjen ja energiankulutuksen

laskentajärjestelmä. LIPASTO-mallit uudistettiin perusteellisesti vuosina 2013–2015. Aikaisempien LIPASTO-

versioiden lukuja ei voi verrata uudistettujen LIPASTO-mallien mukaisiin tuloksiin. Tämän vuoksi

Satakunnan liikenteen energiankulutus- ja päästötiedot vuodelta 2014 eivät ole vertailukelpoisia aiempien

vuosien (1999, 2005 ja 2007) liikenteen tuloksiin. Pääkaupunkiseudun päästölaskentoja tehneen Johannes

Lounasheimon mukaan LIPASTO:n uudella mallilla ainakin pääkaupunkiseudulla henkilöautojen ja kuorma-

autojen päästöt kasvoivat, pakettiautojen ja laivaliikenteen päästöt pienenivät. Linja-autojen päästöt

pysyivät suurin piirtein ennallaan. Kokonaisuudessaan liikenteen päästöistä tuli noin neljä prosenttia

suuremmat kuin vanhalla LIPASTO:n mallilla laskettuna.

Kasvihuonekaasupäästöt lasketaan joko alueperusteisesti (aiempi termi tuotantoperusteinen) tai

käyttöperusteisesti (aiemmin Kasvener-laskentamallissa käytettiin termiä kulutusperusteinen).

Terminologiaa on muutettu aiemmasta, koska kulutusperusteinen-termillä tarkoitetaan useissa muissa

yhteyksissä tuotteiden ja palveluiden tuottamisesta, kuluttamisesta ja hävittämisestä aiheutuvia kaikkia

elinkaaren aikana syntyviä päästöjä myös maakunnan tai kunnan rajojen ulkopuolella. Alueperusteisilla

päästöillä tarkoitetaan kaikkia kunnan tai maakunnan rajojen sisällä tuotettuja suoria päästöjä, riippumatta

siitä, missä kunnissa päästöjä aiheuttanut tuotettu energia kulutetaan. Käyttöperusteisilla päästöillä

puolestaan tarkoitetaan kunnassa käytetyn energian aiheuttamia suoria päästöjä, riippumatta siitä, missä

kunnissa käytetty energia on tuotettu. Käyttö- ja alueperusteiset kasvihuonekaasupäästöt eroavat

toisistaan energiasektorin osalta: Alueperusteiset kasvihuonekaasupäästöt sisältävät Satakunnan tai tietyn

kunnan maantieteellisten rajojen sisäpuolella tapahtuvan energiantuotannon päästöt riippumatta siitä,

missä energia on kulutettu. Käyttöperusteisissa päästöissä puolestaan energiasektorin päästöt

muodostuvat pelkästään Satakunnan maakunnan tai tietyn kunnan rajojen sisäpuolella kulutetun energian

päästöistä.

7

Lämmitysenergian kulutus, kaukolämpö, sähkö tai muut polttoaineet, voidaan korjata lämmitystarveluvulla,

mikä helpottaa säätilaltaan erilaisten vuosien päästöjen vertailua keskenään. Vuotta 2014 koskevassa

laskennassa tuloksia ei ole korjattu lämmitystarveluvulla. Korjausta ei ole tehty, koska näin ei ole tehty

aiempinakaan vuosina ja toisaalta jos korjaus tehdään, irtaudutaan kyseisten vuosien tosiasiallisista

päästöistä.

Jätteiden käsittelyn päästöt on jyvitetty Suomen kasvihuonekaasuinventaarion tiedoista väkilukujen

perusteella. Jätteiden käsittelyn päästöluokat ovat Kiinteiden jätteiden sijoittaminen kaatopaikalle (5A),

Kiinteiden jätteiden biologinen käsittely (5B) ja Jätevesien puhdistus (5D). Tämä on selvästi luotettavampi

tapa kuin Kasvener-laskentamallin mukainen, joka on etenkin jätepäästöjen laskennan osalta pahasti

vanhentunut. Toisin sanoen Kasvener-laskentamalli ei enää toimi tässä tarkoituksessa vuoden 2014

jätteiden käsittelyn päästöjä selvitettäessä. Lisäksi Kasvener-laskentamallissa jätepäästöt vaihtelevat

erittäin paljon sen mukaan, mitä aiempia vuosia malliin syöttää.

Liikenteen energiankulutustiedoissa ja alue- ja käyttöperusteisten kasvihuonekaasupäästöjen määrissä

eivät ole mukana lentoliikenteen päästöt. Tämä ei aiheuta suurta virhettä verrattaessa vuoden 2014

tuloksia aiempien vuosien tuloksiin, sillä lentoliikenteen osuus Satakunnan liikenteen energiankulutuksesta

oli vain 2,4 prosenttia ja osuus liikenteen kokonaispäästöistä vain 1,4 prosenttia vuosina 2005 ja 2007

(Holttinen 2007, 2009).

Laskennan oletukset ja rajaukset:

Sähkö: Valtakunnallinen hyödynjakomenetelmällä laskettu sähkönkulutuksen päästökerroin 173,9 g CO2-

ekv. / kWh, 5 vuoden keskiarvo, tuontisähkö on päästötöntä

Kaukolämpö: Hyödynjakomenetelmä yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon päästöjen jakamiseksi,

laskentavuoden toteutunut kulutus, kaukolämmön ominaispäästöt (t/GWh) vaihtelevat kunnittain ja

tuotantolaitoksittain

Erillislämmitys: Oletuskulutukset sähkölämmitys 125 kWh/k-m2, maalämpö 125/3 kWh/k-m2, öljylämmitys

170 kWh/k-m2 korjattuna vuoden 2014 lämmitystarpeen mukaan; Maalämpöpumpun hyötysuhde (COP =

Coefficient Of Performance) kertoo, kuinka tehokkaasti kulutettu sähköenergia saadaan muutettua

lämpöenergiaksi. Laskennassa käytetyn maalämpöpumpun hyötysuhde on 3 (125/3), mikä tarkoittaa sitä

että 1 kilowatilla sähköä saadaan tuotettua 3 kilowattia lämpöenergiaa. K-m2 = kerrosneliö

Liikenne: Kaiken kunnan/maakunnan rajojen sisäpuolella tapahtuvan liikenteen päästöt lasketaan

kuuluvaksi kunnalle/maakunnalle.

Biopolttoaineet: Lasketaan nollapäästöisiksi.

8

Kasvener-laskentamallilla selvitetyt kasvihuonekaasupäästöt eivät sisällä kulutusperäisiä eli kulutuksen

aiheuttamia epäsuoria päästöjä maakunnan tai kunnan rajojen ulkopuolella. Kunnan ja kuntalaisten ns.

elinkaarinen hiilijalanjälki ei siis sisälly tuloksiin, joten osa julkisen sektorin ja kotitalouksien kulutuksen sekä

investointien päästöistä ei ole tuloksissa mukana. Näin ollen tässä raportissa esitetyt maakunnan suorat

päästöt ovat pienemmät kuin todellisuudessa, koska kulutuksen epäsuorat päästöt eivät ole mukana

tuloksissa.

Alueperusteisessa laskennassa teollisuuden, maatalouden ja läpikulkuliikenteen päästöt voivat vaihdella

kunnissa johtuen pikemminkin tietojen saatavuuteen liittyvistä laskentamenetelmän puutteista kuin

todellisista päästöistä: erityisesti pienissä kunnissa tällaiset laskentamenetelmään liittyvät puutteet voivat

kohottaa asukaskohtaisia päästöjä hyvin merkittävästi. Mitä suurempaa yksikköä tarkastellaan, esimerkiksi

maakuntaa tai valtiota, sitä luotettavampia päästölaskennan tulokset ovat. Päästölaskennalla saatavat

tulokset ovatkin aina arvioita päästöjen suuruudesta. Raportissa esitetyt lukuarvot ovat mahdollisimman

hyviä arvioita, mutta lukuja ei tule pitää ehdottomina totuuksina. Myös jokaisella alueella, maakunnalla ja

kunnalla, on omat erityispiirteensä, eikä eri alueita tulisi verrata keskenään. Oleellisempaa onkin vertailla

keskenään saman alueen eri vuosien energia- ja päästötietoja sekä tarkastella muutosten suuntaa ja pohtia

muutosten taustalla vaikuttavia syitä.

Kuva 1. Laskennassa tarkasteltavat päästösektorit. Liikenne sijoitetaan uudessa Kasvener-laskentamallissa

energiasektorin alle, mutta se on haluttu tässä laskennassa ja raportoinnissa nostaa esiin omana sektorinaan, jotta

sen merkitys kokonaisuuden kannalta tulee paremmin esiin. Lisäksi liikenne on merkittävässä roolissa päästökaupan

ulkopuolisten päästösektoreiden päästöjen vähentämisessä. Prosessipäästöjä aiheuttavia laitoksia ei Satakunnassa

ole. Porissa toimivan Huntsman Pigments Oy:n (aiemmin Sachtleben Pigments Oy ja Kemira Pigments)

titaanidioksiditehtaassa titaanioksidi tehdään menetelmällä, josta ei aiheudu kasvihuonekaasupäästöjä.

* Pääosin teollisuuden polttoainekäyttö ja kunnassa myydyn kevyen polttoöljyn ja lämmitysöljyn ym. käytön erotus sekä bensiinikäyttöisten työkoneiden arvioitu kulutus

9

Kuva 2. Energiasektoriin sisältyvän energiantuotannon jako eri tarkasteltaviin päästökohteisiin.

10

Kuva 3. Energiasektoriin sisältyvän energiankulutuksen jako eri tarkasteltaviin päästökohteisiin.

11

Kuva 4. Energian kokonaiskulutuksen jakautuminen energialähteittäin Suomessa vuonna 2014 (kuvaaja ja tiedot:

Energian hankinta ja kulutus A, Tilastokeskus).

3 Energiantuotanto

Vuonna 2014 Satakunnassa tuotettiin energiaa (sähkö, kaukolämpö ja teollisuushöyry) 24 900 GWh.

Satakunnan energiantuotannon jakautuminen tuotantomuodoittain vuodelta 2014 on esitetty kuvassa 5 ja

energialähteittäin kuvassa 6. Satakunnan energiantuotantomäärät olivat aiempina vuosina 28 300 GWh

(vuonna 2007), 27 500 GWh (2005) ja 27 700 GWh (1999). Vuodesta 2007 vuoteen 2014 Satakunnassa

tuotetun energian määrä on vähentynyt 12 prosenttia. Satakunnan energiantuotannon jakautuminen

energialähteittäin vuosina 2014, 2007, 2005 ja 1999 on esitetty kuvassa 7. Kuvassa 5 kuvataan

energiantuotannon jakautumista eri tuotantomuodoittain ja kuvassa 6 puolestaan tuotantomuodosta

riippumatta energialähteittäin. Esimerkiksi kuvan 5 perusteella ei pystytä kertomaan, millä energialähteillä

CHP- ja lauhdesähkö sekä kauko- ja teollisuuslämpö on tuotettu. Siksi kuvassa 6 on esitetty eri

energialähteiden osuus koko energiantuotannosta tuotantomuodosta riippumatta.

Kuvassa 8 on esitetty myös energiantuotannon jakautuminen energialähteittäin, mutta kuvaan 6 verrattuna

tarkastelunäkökulma perustuu energialähteiden energiamääriin, eikä tuotantomuotojen energiamääriin

niin kuin kuvassa 6. Verrattaessa esimerkiksi ydinpolttoaineen lukuarvoja kuvissa 6 ja 8 huomataan, että

ydinpolttoainetta on Satakunnan energiantuotannossa – ydinvoimaa käytetään pelkästään

sähköntuotannossa – vuonna 2014 käytetty 44 736 GWh. Kuitenkin samana vuonna ydinvoimalla on

tuotettu vain 14 763 GWh energiaa. Tuotettaessa energiaa ydinvoimalla on hukkaenergian eli -lämmön

määrä suuri: Ydinvoiman hyötysuhde on vain 33 prosenttia. Ydinvoima onkin energialähteistä selvästi

tehottomin hyötysuhteeltaan. Jos uraanin halkeaminen lämmittää reaktorin vettä 100 wattitunnin verran,

siitä saadaan 33 wattituntia sähköä ja loput 67 wattituntia päätyy hukkalämpönä mereen. Reaktori tuottaa

siis kaksi kertaa enemmän hukkaenergiaa kuin hyötyenergiaa.

12

Satakunnan sähköntuotannon jakautuminen energialähteittäin vuonna 2014 on esitetty kuvassa 9. Vuonna

2014 Satakunnassa tuotettiin sähköä noin 18 400 GWh. Sähköntuotantoluvut olivat 20 500 GWh vuonna

2004 ja 18 300 GWh vuonna 1999. Satakunnan sähköntuotanto onkin vähentynyt noin 10 prosenttia

vuoteen 2004 verrattuna. Kuvassa 10 on verrattu Satakunnan sähköntuotannon rakennetta vuosina 2014,

2004 ja 1999. Kuvassa 11 on esitetty sähköntuotannon energialähteet siten, että tarkastelun näkökulma on

energialähteiden energiamäärissä eikä tuotantomäärien energiamäärissä niin kuin kuvassa 9. Satakunnan

sähköntuotannossa (kuva 10) ydinvoiman suhteellinen osuus on kasvanut lauhdevoimalaitoksissa kivihiilellä

tuotetun sähkön osuuden pienennyttyä merkittävästi. Myös sähkön- ja lämmön yhteistuotanto ja

sähköntuotanto tuulivoimalla on hieman lisääntynyt viimeisimmästä vertailuvuodesta 2004, jolloin

Satakunnan sähköntuotantoa on viimeksi tarkasteltu tuotantomuodoittain. Vuonna 2014 Suomen

sähköntuotanto oli 65 400 GWh (Sähkön ja lämmön tuotanto, Tilastokeskus), joten Satakunnassa tuotettiin

28 % koko maan sähköstä.

Vuonna 2014 Satakunnan energiantuotannosta (sisältäen sähkön, kaukolämmön ja teollisuuslämmön

tuotannon) 26 prosenttia (6 581 GWh) perustui uusiutuviin energialähteisiin eli tuuli- ja vesivoimaan sekä

puupohjaisiin biopolttoaineisiin. Aiempina vuosina uusiutuvan energian prosenttiosuudet olivat 22 %

(vuonna 2007), 22 % (2005) ja 21 % (1999). Vuonna 2014 hiilidioksidivapaata energiantuotannosta oli 63

prosenttia (15 580 GWh). Hiilidioksidivapaaksi energiantuotannoksi on katsottu vesi- ja tuulivoimaan

perustuvan tuotannon lisäksi myös ydinvoima. Energiantuotannosta 31 prosenttia (7 786 GWh) perustui

kotimaisiin energialähteisiin eli vesi- ja tuulivoimaan, puupohjaisiin polttoaineisiin, jätepolttoaineisiin ja

turpeeseen. Vuonna 2014 fossiilisten energialähteiden (luokat Kivihiili, Turve, Öljy ja Muu fossiilinen) osuus

Satakunnan energiantuotannosta oli 13 prosenttia (3 267 GWh). Aiempina vuosina fossiilisten

polttoaineiden osuus Satakunnan energiantuotannossa on ollut 23 % (vuonna 2007), 24 % (2005) ja 25 %

(1999).

Kivihiilen käyttö energialähteenä on vähentynyt viime vuosina. Satakunnassa on kaksi voimalaitosta, jotka

käyttävät energialähteenään pelkästään kivihiiltä: Fortumin ja Teollisuuden Voiman omistama Meri-Porin

voimalaitos toimii varavoimalana. Pohjolan Voiman omistaman Porin Tahkoluodon voimalaitoksen

tuotannollinen toiminta on lopetettu vuoden 2015 lopussa. Tahkoluodon voimalaitoksen tuotannollisen

toiminnan lopettaminen ei kuitenkaan vielä näy tässä vuoden 2014 tietoihin pohjautuvassa raportissa.

Vuonna 2014 valtakunnan tasolla fossiilisista polttoaineista maakaasun käyttö väheni 11 prosenttia ja

turpeen käyttö kasvoi 5 prosenttia edellisvuodesta. Hiilen (sisältää kivihiilen, koksin, masuuni- ja

koksikaasun) kulutus laski 17 prosenttia. Pohjoismaissa vesivoiman saatavuus parani vuonna 2014.

Suomessa vesivoiman tuotanto kasvoi 4,5 prosenttia. Tuulivoiman tuotanto kasvoi 43 prosenttia ja sen

osuus oli 1,7 prosenttia tuotetusta sähköstä. Ydinvoiman tuotanto pysyi samalla tasolla. Ydinenergialla

tuotettiin 34,6 prosenttia Suomen sähköntuotannosta. (Energian hankinta ja kulutus B, Tilastokeskus)

13

Kuva 5. Satakunnan energiantuotannon jakautuminen vuonna 2014. Suluissa olevat luvut kuvaavat tietyn

tuotantomuodon energiamäärää gigawattitunteina (GWh). * = CHP-sähkö (CHP, Combined Heat and Power)

tarkoittaa sähkön ja lämmön yhteistuotantoa. ** = Teollisuuslämpö=teollisuushöyry, ei kaukolämpö.

14

Kuva 6. Satakunnan energiantuotannon jakautuminen energialähteittäin vuonna 2014 (tuotantomääriin pohjautuva

tarkastelu). Suluissa olevat luvut kuvaavat tietyn energialähteen energiamäärää gigawattitunteina (GWh). * = Luokka

Bio tarkoittaa biopolttoaineita, joita ovat kaikki puupohjaiset polttoaineet.

15

Kuva 7. Satakunnan energiantuotannon jakautuminen energialähteittäin vuosina 2014, 2007 (Holttinen 2009), 2005

(Holttinen 2007) ja 1999 (Kuusinen 2000). * = Luokka Biopolttoaineet tarkoittaa puupohjaisia polttoaineita.

16

Kuva 8. Satakunnan energiantuotannon jakautuminen energialähteittäin vuonna 2014 (energialähteiden määriin

pohjautuva tarkastelu). Suluissa olevat luvut kuvaavat tietyn energialähteen energiamäärää gigawattitunteina (GWh).

* = Luokka Bio tarkoittaa biopolttoaineita, joita ovat kaikki puupohjaiset polttoaineet.

17

Kuva 9. Satakunnan sähköntuotannon jakautuminen energialähteittäin vuonna 2014 (tuotantomääriin pohjautuva

tarkastelu). Suluissa olevat luvut kuvaavat tietyn energialähteen energiamäärää gigawattitunteina (GWh).

* = Luokka Bio tarkoittaa biopolttoaineita, joita ovat kaikki puupohjaiset polttoaineet.

18

Kuva 10. Satakunnan sähköntuotannon rakenne vuosina 2014, 2004 (Holttinen 2007) ja 1999 (Kuusinen 2000).

* = CHP vastaa luokkaa Vastapaine vuosien 2004 ja 1999 kuvaajissa. ** = Lauhdesähkö vastaa luokkaa Lauhdevoima

(ei ydinvoima) vuosien 2004 ja 1999 kuvaajissa.

19

Kuva 11. Satakunnan sähköntuotannon jakautuminen energialähteittäin vuonna 2014 (energialähteiden määriin

pohjautuva tarkastelu). Suluissa olevat luvut kuvaavat tietyn energialähteen energiamäärää gigawattitunteina (GWh).

* = Luokka Bio tarkoittaa biopolttoaineita, joita ovat kaikki puupohjaiset polttoaineet.

4 Energiankulutus

Satakunnan energiankulutus vuodelta 2014 on esitetty kuvassa 12. Vuonna 2014 Satakunnassa tuotettiin

energiaa noin 24 900 GWh ja energiaa kulutettiin noin 16 700 GWh, joten Satakunnassa energiaa tuotettiin

8 200 GWh enemmän kuin sitä kulutettiin. Satakunta onkin maakuntana energiantuottaja. Vuonna 2014

energiankulutus jakautui seuraavasti (suluissa on esitetty vuoden 2007 prosenttiosuudet): teollisuus

(sisältäen teollisuusrakennusten lämmityksen) 66 % (61 %), liikenne 12 % (15 %), lämmitys (ei sisällä

teollisuusrakennusten lämmitystä) 14 % (17 %) ja muu energiankulutus eli kulutussähkö 7 % (7 %).

Energiankulutus on hieman noussut edellisestä laskentavuodesta eli vuodesta 2007, jolloin energiankulutus

oli 16 600 GWh. Vuonna 2005 energiankulutus Satakunnassa oli 15 500 GWh ja 15 200 GWh vuonna 1999.

Satakunnan energiankulutus on vuodesta 2007 vuoteen 2014 noussut noin 0,6 prosenttia. Vuonna 2014

Suomen energiankulutus oli 1,35 miljoonaa terajoulea, kun taas vastaavasti vuonna 2007 energiankulutus

oli 1,48 miljoonaa terajoulea (Energian hankinta ja kulutus C, Tilastokeskus). Vuodesta 2007 vuoteen 2014

koko valtakunnan energiankulutus on laskenut reilut 8 prosenttia.

20

Energiankulutus Satakunnassa asukasta kohti vuonna 2014 oli 74 436 kWh eli noin 74 MWh/asukas

(Satakunnan väkiluku oli 223 983 henkilöä vuoden 2014 lopussa) ja koko Suomen energiankulutus asukasta

kohden oli noin 69 MWh. Vuonna 2005 energiankulutus asukasta kohti Satakunnassa oli noin 67

MWh/asukas ja koko Suomen energiankulutus asukasta kohden 73 MWh (Holttinen 2007). Valtakunnan

tasolla energiankulutus asukasta kohti on hieman laskenut vuodesta 2005 vuoteen 2014, mutta

Satakunnassa vastaavasti hieman noussut.

Teollisuuden vaikutus energiankulutukseen ja kasvihuonekaasupäästöihin on hyvin merkittävä monessa

Satakunnan kunnassa. Tämän vuoksi teollisuuden sähkönkulutus on erotettu muusta kulutussähköstä ja

nostettu laskennassa omaksi luokakseen. Tällöin teollisuuden energiankulutuksen (tai päästöt) saa

halutessaan selville lisäämällä Teollisuuden sähkönkulutus -luokan energiankulutuksen (tai päästöt)

Teollisuus ja työkoneet -luokan energiankulutukseen (tai päästöihin) (ks. kuva 12). Vuonna 2014

teollisuuden osuus Satakunnan energiankulutuksesta oli 66 prosenttia eli noin 11 000 GWh. Teollisuuden

energiankulutuslukema, 11 000 GWh, sisältää teollisuuden sähkönkulutuksen, teollisuusrakennusten

lämmönkulutuksen (kaukolämpö, öljy- ja sähkölämmitys yhteensä 479 GWh) ja muun teollisuuden

polttoaineen, kuten työkoneiden kevyen polttoöljyn, kulutuksen (Teollisuus ja työkoneet -luokka kuvassa

12).

21

Kuva 12. Satakunnan energiankulutuksen jakautuminen vuonna 2014. Suluissa olevat luvut kuvaavat tietyn

kulutusmuodon energiamäärää gigawattitunteina (GWh). * = Kulutussähkö = kaikki sähkönkulutus - lämmityssähkö,

maalämpöpumppujen käyttämä sähkö ja raideliikenteen sähkö. ** = Teollisuus ja työkoneet -luokalla tarkoitetaan

teollisuuden muuta kuin sähkönkulutusta tai lämmitykseen käytettyä energiaa. Luokkaan sisältyy siis teollisuuden

polttoainekäyttöä, joka on laskettu kunnassa myydyn kevyen polttoöljyn ja lämmitysöljyn ym. käytön erotuksen sekä

bensiinikäyttöisten työkoneiden arvioidun kulutuksen perusteella. Sähkön osuus Satakunnan energiankulutuksesta on

31 prosenttia. Kuvaajaan on eritelty myös rakennusten lämmitysmuotojen ja eri liikennemuotojen jakauma

Satakunnassa.

22

5 Alueperusteiset kasvihuonekaasupäästöt

Kuvassa 13 on esitetty Satakunnan alueperusteiset kasvihuonekaasupäästöt, noin 3,5 miljoonaa

hiilidioksidiekvivalenttitonnia, vuonna 2014. Vuonna 2007 Satakunnan alueperusteiset päästöt olivat noin

4,0 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, joten päästöt ovat vähentyneet lähes 13 prosenttia.

Kuvassa 14 on esitetty energiantuotannon kasvihuonekaasupäästöjen jakautuminen vuonna 2014 ja

vuosina 2007, 2005 ja 1999. Satakunnan energiantuotannon kasvihuonekaasupäästöjä selvitettäessä on

vuosina 1999, 2005 ja 2007 tarkasteltu kasvihuonekaasuista vain hiilidioksidin määriä. Tämä ei kuitenkaan

aiheuta suurta virhettä vertailtaessa tuloksia vuoden 2014 energiantuotannon päästöihin, sillä

hiilidioksidipäästöt muodostavat noin 98 prosenttia energiantuotannon kasvihuonekaasupäästöistä

(Kasvihuonekaasut B, Tilastokeskus). Vuodesta 2007 vuoteen 2014 Satakunnan energiantuotannon päästöt

ovat vähentyneet lähes 18 prosenttia. Vastaavana ajanjaksona energiasektorin kasvihuonekaasupäästöt

vähenivät valtakunnan tasolla lähes 28 prosenttia 63,6 miljoonasta hiilidioksidiekvivalenttitonnista 45,8

miljoonaan tonniin (Kasvihuonekaasut B, Tilastokeskus).

Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2014 vastasivat 59,1 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia

(CO2-ekv.), mikä oli 12 miljoonaa tonnia vähemmän kuin vertailuvuonna 1990. Päästötrendi on ollut laskeva

viimeiset kymmenen vuotta. (Kasvihuonekaasut C, Tilastokeskus) Suomen kasvihuonekaasupäästöt olivat

79,3 miljoonaa tonnia vuonna 2007 (Kasvihuonekaasut B, Tilastokeskus), joten päästöt ovat vähentyneet

reilut 25 % vuodesta 2007 vuoteen 2014 valtakunnan tasolla. Satakunnan kasvihuonekaasupäästöt vuosilta

2010–2013 on esitetty kuvassa 15 Tilastokeskuksen laskennan pohjalta.

Suomen vuoden 2014 kokonaispäästöistä 75 prosenttia oli peräisin energiasektorilta (polttoaineiden käyttö

ja haihtumapäästöt). Teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö -sektorin (F-kaasut mukaan luettuina) osuus

oli 10 prosenttia, maatalouden 11 prosenttia ja jätteiden käsittelyn 4 prosenttia. (Kasvihuonekaasut D,

Tilastokeskus) Satakunnassa energiasektori (sähkön- ja kaukolämmön tuotanto, öljylämmitys ja liikenne)

muodosti noin 73 prosenttia kokonaispäästöistä.

Satakunnan alue- ja käyttöperusteiset kasvihuonekaasupäästöt sisältävät myös päästökauppasektorin

päästöjä. Satakunnassa on paljon teollisuutta, joten teollisuuden osuus Satakunnan energiankulutuksesta ja

kasvihuonekaasupäästöistä on merkittävä. Energiaviraston internetsivuilla on kerrottu

päästökauppasektorista seuraavaa: ”Suomessa päästökaupasta säädetään päästökauppalailla (311/2011) ja

asetuksilla. Päästökauppalakia sovelletaan muun muassa polttoaineiden polttoon laitoksissa, joiden

nimellinen kokonaislämpöteho on yli 20 megawattia ja niiden kanssa samaan kaukolämpöverkkoon

liitettyjen pienempien polttolaitosten sekä öljynjalostamoiden, koksaamoiden, eräiden teräs-, mineraali- ja

metsäteollisuuden laitosten prosessien, eräiden petrokemian laitosten prosessien sekä kivivillan ja

nokimustan valmistuksen polttoprosessien hiilidioksidipäästöihin. Vuodesta 2013 eteenpäin päästökaupan

piiriin ovat kuuluneet myös alumiinin tuotannon perfluorihiilipäästöt ja kemianteollisuuden

typpioksiduulipäästöt. Suomessa päästökauppa koskee noin 600 laitosta.” (Yleistä päästökaupasta,

Energiavirasto)

23

Kuva 13. Satakunnan alueperusteisten kasvihuonekaasupäästöjen jakautuminen vuonna 2014. Suluissa olevat luvut

kuvaavat tietyn päästöluokan päästöjä hiilidioksidiekvivalenttitonneina (t CO2-ekv.). Liikenne-päästöluokka ei sisällä

lentoliikenteen päästöjä.

24

Kuva 14. Satakunnan energiantuotannon kasvihuonekaasupäästöjen jakautuminen vuonna 2014 ja vuosina 2007,

2005 ja 1999 (Holttinen 2009).

25

Kuva 15. Satakunnan kasvihuonekaasupäästöt vuosina 2010–2013 (kuvaaja ja tiedot: Tilastokeskus,

Kasvihuonekaasujen inventaario).

6 Käyttöperusteiset kasvihuonekaasupäästöt

Kuvassa 16 on esitetty Satakunnan käyttöperusteiset kasvihuonekaasupäästöt, noin 2,8 miljoonaa

hiilidioksidiekvivalenttitonnia, vuodelta 2014. Vuonna 2007 Satakunnan käyttöperusteiset

kasvihuonekaasupäästöt olivat noin 5,5 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, joten päästöt ovat

vähentyneet 49 prosenttia. Vähennys päästöissä johtuu muun muassa hiilen ja öljyn osuuden

vähentymisestä ja biopolttoaineiden osuuden lisääntymisestä energiantuotannossa. Kuvassa 17 on vertailtu

Satakunnan käyttöperusteisten kasvihuonekaasupäästöjen jakautumista vuosina 2014 ja 2007 (Holttinen

2009) ja kuvassa 18 on esitetty Satakunnan käyttöperusteisten kasvihuonekaasupäästöjen kehitys vuodesta

1999 vuoteen 2014.

Vuonna 2014 käyttöperusteiset kasvihuonekaasupäästöt Satakunnassa asukasta kohti olivat noin 12 551 kg

CO2-ekv. (Satakunnan väkiluku oli 223 983 henkilöä vuoden 2014 lopussa). Suomen

kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2014 (pois lukien LULUCF-sektori (Land Use, Land-Use Change and

Forestry eli maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous) olivat yhteensä noin 57,5 miljoonaa

hiilidioksidiekvivalenttitonnia ja asukasta kohti noin 10 515 kg CO2-ekv. (Suomen väkiluku oli 5 471 753

henkilöä vuoden 2014 lopussa), kun kasvihuonekaasupäästöistä tarkastelussa mukana olivat hiilidioksidi,

metaani ja dityppioksidi.

Valtakunnan kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2014 yhteensä noin 59,3 miljoonaa

hiilidioksidiekvivalenttitonnia, kun tarkastelussa olivat mukana kaikki kasvihuonekaasupäästöt (edellisten

6 935

4 404

3 574

4 522

26

lisäksi mukana myös fluorihiilivedyt (HFCs), perhiilifluorivedyt (PFCs) ja rikkiheksafluoridi (SF6))

(Kasvihuonekaasut B, Tilastokeskus).

Kuva 16. Satakunnan käyttöperusteisten kasvihuonekaasupäästöjen jakautuminen vuonna 2014. Suluissa olevat luvut

kuvaavat tietyn päästöluokan päästöjä hiilidioksidiekvivalenttitonneina (t CO2-ekv.). * = Käyttöperusteisten

kasvihuonekaasupäästöjen määriä laskettaessa on käytetty sähkölle valtakunnallista päästökerrointa (ks. infolaatikko

Laskennan rajaukset ja oletukset kappaleessa 2). Kuluttajat voivat kilpailuttaa sähkösopimuksensa, joten ostettu ja

käytetty sähkö voi olla tuotettu missä tahansa, eikä tuotantomuodon ja siten todellisten päästöjen selvittäminen ole

mahdollista. Tämän vuoksi Satakunnan sähkölämmityksen, kulutussähkön ja teollisuuden sähkönkulutuksen päästöt

eivät vastaa kuvassa 13 esitettyjä Satakunnan sähköntuotannon päästöjä.

27

Kuva 17. Satakunnan käyttöperusteisten kasvihuonekaasupäästöjen jakautuminen vuosina 2014 ja 2007 (Holttinen

2009). Vuoden 2007 päästötietoja koskevassa raportissa käyttöperusteisista kasvihuonekaasupäästöistä käytettiin

termiä kulutusperusteiset kasvihuonekaasupäästöt. * = Muu energiankulutus -luokka sisältää seuraavat

sähkölämmityksen sektorit: yksityinen, palvelut, maatalous, julkinen, häviöt pois lukien sähkölämmitteiset asunnot

(Holttinen 2009).

28

Kuva 18. Satakunnan käyttöperusteisten kasvihuonekaasupäästöjen kehitys vuosina 1999–2014. Vuosien 1999

(Kuusinen 2000), 2005 (Holttinen 2007) ja 2007 (Holttinen 2009) päästötietoja koskevissa raporteissa

käyttöperusteisista kasvihuonekaasupäästöistä käytettiin termiä kulutusperusteiset kasvihuonekaasupäästöt. * =

Vuoden 1999 kulutusperusteisten kasvihuonekaasupäästöjen määrä ei sisällä jätteiden käsittelyn ja maatalouden

päästöjä. Näiden sektoreiden osuus käyttöperusteisten kasvihuonekaasupäästöjen määrästä on muina vuosina ollut

noin 10 prosenttia. Vuoden 1999 päästölukema sisältää ainoastaan hiilidioksidipäästöt. Hiilidioksidipäästöt vastaavat

noin 90 prosenttia käyttöperusteisten kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärästä. Edellä mainitut seikat

huomioiden vuoden 1999 käyttöperusteisten kasvihuonekaasupäästöjen voidaan laskenta-aineiston pohjalta arvioida

olleen noin 2 400 000 t CO2-ekv. Vuotta 1999 koskeviin lukuihin sisältyy kuitenkin huomattavaa epävarmuutta, eivätkä

tulokset ole välttämättä vertailukelpoisia vuosien 2005, 2007 ja 2014 lukuihin.

29

Raportoinnissa käytetyt lähteet

Holttinen, Jyrki 2009: Satakunnan energiatase ja kasvihuonekaasupäästöt 2007 sekä indikaattorit.

Satakunnan Energiatoimisto, Prizztech Oy.

Holttinen, Jyrki 2007: Satakunnan energiatase ja energiantuotannon kasvihuonekaasupäästöt 2005.

Satakunnan Energiatoimisto, Prizztech Oy.

Kuusinen, Teemu 2000: Satakunnan energiatase ja energiantuotannon kasvihuonekaasupäästöt 1999.

Satakunnan Energiatoimisto, Prizztech Oy.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Energian hankinta ja kulutus A [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-795X. 2014,

Liitekuvio 1. Energian kokonaiskulutus 2014. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 13.10.2016]. Saantitapa:

http://www.stat.fi/til/ehk/2014/ehk_2014_2015-12-14_kuv_001_fi.html.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Energian hankinta ja kulutus B [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-795X. 2014.

Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 13.10.2016]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ehk/2014/ehk_2014_2015-

12-14_tie_001_fi.html.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Energian hankinta ja kulutus C [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-795X. Helsinki:

Tilastokeskus [viitattu: 12.1.2017]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ehk/tau.html.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kasvihuonekaasut A [verkkojulkaisu]. ISSN=1797–6049. 2014, Suomen

kasvihuonekaasupäästöt 2014. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 23.11.2016]. Saantitapa:

http://www.stat.fi/til/khki/2014/khki_2014_2015-05-22_kat_001_fi.html.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kasvihuonekaasut B [verkkojulkaisu]. ISSN=1797-6049. Helsinki:

Tilastokeskus [viitattu: 12.1.2017]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/khki/tau.html.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kasvihuonekaasut C [verkkojulkaisu]. ISSN=1797–6049. 2014. Helsinki:

Tilastokeskus [viitattu: 13.10.2016]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/khki/2014/khki_2014_2015-12-

14_tie_001_fi.html.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kasvihuonekaasut D [verkkojulkaisu]. ISSN=1797–6049. 2014, Suomen

kasvihuonekaasupäästöt 2014. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 13.10.2016]. Saantitapa:

http://www.stat.fi/til/khki/2014/khki_2014_2015-12-14_kat_001_fi.html.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Sähkön ja lämmön tuotanto [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-5072. 2014.

Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 23.11.2016]. Saantitapa:

http://www.stat.fi/til/salatuo/2014/salatuo_2014_2015-10-29_tie_001_fi.html.

Tilastokeskus, Kasvihuonekaasujen inventaario: Kasvihuonekaasupäästöt maakunnittain [verkkojulkaisu].

Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 13.1.2017]. Saantitapa:

http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__ymp__khki/025_khki_tau_104.px/?rxid=22156db2-

d9a8-4e2a-a490-1fe774c48aac.

Yleistä päästökaupasta, Energiavirasto. Energiaviraston www-sivusto. <https://www.energiavirasto.fi/>.

22.11.2016.