SIMPIÅ.N SYLISSÄ,

KARTTUUN KAINALOSSA

Kyläkirja Puulaveden saaristosta

Puukonsaari, Säkkisalo ja Vanhamäen saarer

Toimiaanur Urpo lnkeroinen

ISB:-: 952-91 -2317-5 Toinen painos

Toimittaja: Urpo lnkeroinen Taiuo ja kannen suunnittelu: Paula Inkeroinen Kannen tekninen toteutus: Joensuun yliopiston kuvakesku~ Paino: Joensuun yliopistopaino Joensuu 2000

Maastotietokanta ja kiinteistö ja otus (NKRK)

1 : 40 000 Khntetst6,aotut on 07.0& 2000 MVt&iMn

g Maanmiuauslaitos.lupa nro 9/ESAV0 /00

UAA\MIT1AU51..AITO

Copyugh1 Mltnmlttluslattos Alnt•ile>t\ '~' '"' ""'"' k• vu6 ~ Mll..,...,•ll t~.~tla!to'•"' twoM t"l k..Ven,

LAULU Pf/UlALI.J:'

Ken PuuJan rannoilla leikkinyt o n tai soudellur aalloilla sen. hiin nähnyt on loisteesS<J all!ingon sinen siimiiväin selkien. biin nähnyt on harmajan kallion kalamiehen h.iipuvan numion, S<!kä U1>'Vl!SS<l uinuvan ,·aJkaman yön kalvohon kuvasnn·an.

Ken Mainicmcn kärjcslii lährcn}"t on ja pyrkinyt KaJtruullc päin. hiin nähnyt on y lpeän saariston kera metsien sinertiiväin. 1 iän nähnyt on nousevan a:.tllokon ohitc;cns<l vicriviin kaakkohon, missä valkeat pilvien harrarat h1in purjehct lcpaaavat.

Ken PuuJa n laulua kuunnellut on tai kuiskert:J leppien sen, hän ollUt on kiitävän tuokion kera lapsuuden muistojen. l Iän k"tiUllut on naurua lokkien sekä soielinlaulua joursemen, jotka usvan keskellä joikuvat kuin ihmiset uneksivat.

4

Kun Simpiän suunnalta ruulonen käy tai Ka.rttuulla lainehet l\'ö, kalamiehet ,·a lmiiksi ennänäy on eessä nyt ankara ryö: Apajalle tahdissa airoje n kerd nuotao on mentävä wutac::n. m.ibsii J)<trvd muikkujen liikkuva! evät ahvemen vilahtavat.

Ken PuuJan r;mnalla symvnyt on ja ruutinutlllulessa sen. hän saanut on lahjaksi lauldon. hymyn vichkcän piiivycn. .Jos nousevat kuohuen vaahtopiiiit, käsivarret jäntc::viit.sinnikkiiät yli aukean ulapan souravat, sen voinli.a hallitsevat.

S:ivt>l Ola,,i Soikkdi Sanat Aimo Grönd:thl

PUu!A V VIRSI

T. 1. Hupalaioeft 1976

& ~\ i2 J J J 1 ,l J J 1 ,] J 3 Ran-noil-la näil- lä ja pel- loil-

~ 1 , ' ~ IE'h J. J j J j J 1 J j j 1 J J 1 e 1

la-kin työ-tä on teh- ty ja ru-koil-tu

ti" b r r r lf' r r lrl j 1 J e- des- tä lei-vin ja ka- lan- saa-liin

,,\J J J 1,1 J J IJ J tuu- Ies-- sa, tuis- kus- sa

3

tais-tel- tu. 2 Tlllti on libdetty moniin sotiin edestl kodin ja isänmaan monet on lähteneet tlSiden tihden perinteet voimana sielussaan

4

Suuri on ollut myös maamme muutos silti me katsomme maisemaa, joka on ollut j o meitä ennen Luojamme työsti\ se muistuttaa

Sinuun me turvaamme Herra Jeesus rannalla kuljitban itsekin tule siis luoksemme aikain takaA vesien U reen ja taaksekin

S:mal Pekka HuokunJ.. 1997

5

SISÄLLYSLUETTELO

Tiloista ja tawista ................................................ 13

SMRJEN ASUTUSHISTORIASTA ..................................................................... 15

VEROT UKSESTA JA RUOTUJAKOLAJTOKSESTA ........................................... l7 ENSIMMÄISET ASUKKAAT ............................................................................... 18

PUUKONSAAREN KYLÄN TALOT JA ASUKASHISTORIA ............................. 19

PUUKOJ\SAARI 1\o 1, cnrintn Soikkab l'o 6 ............................................. 19 YLÄTUPA 1'\:o 1 • 84 .................................................................................. 20 AlTTONIEMI 1 - 72 ............. ... .................................................................. 25 ALATUPA 1 • 5 ........................................................................................... 26 AHOU\ 1- 15 ............................................................................................. 30 OJALA 1 - 17 ............................................................................................... 32 l'ELTOI.A 1 ·51 .......................................................................................... 33 MÄKELA:. 1 - 70 ................................................................................... ........ 33

PUUKOI'SAARl 1\o 2, entinen SoikkJla :--lo 10 .......................................... 35 HUUHA 2-1 ............................................. ........................ ..... ..................... 35 A.'JTIILA ( UUTEIA) 2-9 ...................................................................... 39

Pl:t.;KONSAARJ :--lo 3, entinen Soikhlt :--lo 5 .......................................... ... 44 PEKKALA 1'\o 3 • 13 ................................................................................... 44 Kt.;IVALAHTI 3- 10 .................................................................................. 48

PUUKOXSMRI t\o 4. entinen Vuolinko no 19 SÄKKJSALON Vi\LTIO:--!MF.TS}\ 4 • G . ................................................... 51 SÄKKISALO 6 · 8 ....................................................................................... 55 l'lEl\tELÄ 5 • 1 (OTOI'\t\JE:O.n) Omisrnja Erkki Lindgr.:n ....................... 58

PUt;KONSA.A.REI'\ KYLÄN Kl!NT.E.ISTÖ)EI'\ OMISTAJAT .................... 59 VANHAMÄEJ\ SAARISTO, Hirvensa.lmen uusin k)~ä .......................................... 60

TO>-:Nl Rl'\:0 12. YI.ÄTO '1'\L'J JA ALAT0:--1:--/It\ SAARET ................... 61 JAAKONSAARI (HATSII'\A) ...................................................................... 61

RJEPPOU\ ( HASA) No 13 ......................................................................... 64 KO.'v!URTI' SAARJSTO .............................................................................. 64 KUIVASAARJ 13 -47 .................................................................................. 65

SEPPÄ :--!o 14 ................................................................................................. 66 SOISALO. PAUNII'\SMRJ JA HOJ\KSAARJ ........................................... GG

VANHAMÄF.I'\ SAARISTO!': TILOJEI': OMISTAJIEN ASUTNSEUDl:T 67 NAAPURISAARIEN HISTORIAA ....................................................................... 68

HAVULA- ISO PAATSALO ......................................................................... 68 PIEJ\-PMTSALO ......................................................................................... 68 MYYRÄNSAARJ Simpiå.llä ...................................... ... ...... ............................. 69

7

Tapoja ja tapahtumia .......................................... 71 AITTA· JA LIHAKAUPPAA ..................... ............... ....... ... ............................ 73 PERINTEii'EN KÄSITYÖTAJTO ............................................................... 73 :'-JAISTEI': Ki\SJTYÖTAITO ........................................................................ 75 IJUKKUMISET JA TA.PATURMAJSET KUOLEMAT ............................... 76 1918 SOTA·AlKOJE:'-1 1\:ÄLKÄK.Ut;RI ....................................................... 77 VAJ:-IAJJE!\ PALVONTA JA POPPAKO:'-JSTIT .......................................... 77 MAANPUOLUSTUKSEE:'-1 OSALLISTUMINE:'-1 ... ................................... 78 KOTIRJI\:TAMA!\ "SODAI"KÄY,\ITIÄ" • SÄÄ.'I:'-IÖSTELYAJKAA 1939·1952 ........................... ....... .......................... 79 VAPAA-AJA!" VJETTOA .......................................... .. ............ ... ................... 81 NIJRKKATA;-JSSJT ..... ... ................................. ... .......................................... 83

VA:'-IHOJA RUOKAII.UTAPOJA ...... ... .................... .. .................................. 84 RAKE:'-JNUSKULTTL:URJA ........................................................................ 85 SAVUSAt;;-\A, MO!\IKÄ.YTTÖI:'-IF.f\: RAKENNIJS ............... .. ................. 88

YHTEISTOIMI:'-ITAA SAA.RISSA ............... .............................. .......... .. ....... 89

Elämisen puitteita ............................................... 91

ELÄMISEN EDELLYTYKSET ENNEN JA 1\'YT ................................................. 93

METSÄSTYS JA KALASTUS ....................................................................... 93 MAAl\.'VILJELY ........ ..................................................................................... 97

OMAVARAISTALOIJ'ITA · KF.KGISTÄ TUPAKA.:'-JVILJELYY:-1 ............ 101

KARJA'IJ\LOIJS .............................................................. .. .. ........................ 103

METSÄTALOIJ$ ......................................................................................... 105

KINKEREITÄ JA KOULUNKÄYNTIÄ ....................... ....................................... 108

KINK.ERIPERIN'IETTÄ .................................................... ... ..................... 108

PAPEISTA JA LUKKA.REIS'JA ................................................................... 109

KJERTOKOIJLUN KURSSEJA ................................... .. ............................ 111 KYLÄKOULL'JA JA KORTTF.ER.EJA ........................................................ 114

VA;-JHAM.ÄF.N SAARISTO!\ LASTE:-.J KOULUMATKAT ............ .......... 116 SAARIEN LIIKENNE ........................... ............................................... .. ............. 117

SAARISTO SIIRTYY KYKYAJKA.A:'-1 ......................................................... 121

FYSIIKA..'I LAIT PÄTEVÄT ................................................... .. .................. 122

HEIKOILLA JÄlLlÄ .......... ..... ..................... .. ........... .............. .............. ...... 125

SAARISTOU.ISET MYÖTÄTUULESSA ........................................................... 126

PUHELJ!\ SAAPUI SAAREEN ................................ ................................. 126 SAARA SAARTEN SÄHKÖ!STÄJÄ.'IÄ ...................................................... 127

K\1.ÄTOIMINTAA ..................................................................................... 130 KI..":'!:-.IALU!\EN SA.ARlSTOLAIJTAKU":'>:TA ....... .. ................................. 131

8

SAARISTOWSTE:-IT!ET JA SATAMAT ................................................. 132

POSTI Kl:LKF.E - KJPI:-JÄLI.Äl(T.\1 .......................................................... 132 SAARELAISTEN KAUPPAREISSL. 'T ......................................................... 131 LAIVAKAUPPAA Pl:ULAI.LA ........................................... ... ..................... 136 EERO HO!\KA.'\11:.1', laivuri ................ ....................... ............................... 138

Persoonia ....................... .......................... .......... 141 " PUULA:-1 PERSOONIA" OMALA MURTEEl..A ............................................. I43

Parta-EEM! LJUKKO:-JEI' ......................................................................... 143 EF.;I.111' POJA'f ........................................................................................... 144 i\l:GUST l.IUKKO:-JEI' - Kuivasu~re Aku .............. .................................. 145 LAl"Rl Ul:KKO;-!EI' - Kuiva)uare 1 Soisalo! La)si ............... ...................... 116 TOIVO ~fYVRYLÄII'E:-1 - Kuivasuar~Topi ............................................... 146 ISÄ-MATTI JA POIKA-MATI'l I.IUKK.Ol\EN - Hat.<inam Matit ............ 1-17 PÖYRY!' TOPLA. Pt;IKKOSEI' JALMAR JA HILTA ............................... 147 Lll:KKOSE:-1 F.F.~ I!L - Votmin Ecm .......................................................... 118 VALTTERI HOKKA."'E!'\ - Valmui ............................................................ 149 Al\'TTI HOKKA;-IE:-.1 Valuariv ,.cl ............................................................ 150 VERXERI JA TAU:-10 tJKKO;\EI' - J~hr~v veljekset .............................. 150 Vll.HO JA KA1.l.E UK.K0:-11::!\- Miclcväv Ville ja Kalle ........................... 151 EEMIL RUHA."JE!\- Kovcro Ecm ............................................................. 152

JOOSEF JA SABI:-IA II'KERO!KEK ......................................................... 153 VIHTORI JA IlOA INKEROI;\El\: ............................................................ 153 EE..'v11LJA HF.LMl ll\KEROl;-!EN- Huuh~n F.em ................................... 1;4

VIliTORI jA HILMA RUHA.'\Ef'\ - Alatuvav Viki J~ Hilem~ .................... 155 Vi\1:-JÖ ,\1\A~l:-JE:-1- Ylaruvam Mannine ................. ... ........................... 155 VÄI:-IÖ KEKKOKEN - Post Kekkonc ........................................................ 156 OTTO JA JUSTII!'\A- EF.TU JA LYYLI VENEMIES Mäkelän kaksi polvea .................................................................................... 157 A: SHEI,.,\1 TA.\I'J"l'U JA LAURJ PY~l\Ö>JEN Ahobn An$Su ja vävy laui ........................................................................... 158 VIHTORI TANTrU • Annilan Viki .......................................................... 159 TMVET I'I JA OLKA TA.t\TTt: - Anrtilan isQntäväki .. .............................. 159 MIKKO. TOIVO, Al'TTI, TAAVI ja F.INO - Anuilan pojat ...................... 159 PF.KKAl.A.K ISÄ!'\1\:ÄT. PUUK0:-1 SUKUA Ak,di, Otto, Erkki j~ Ensio ......................................................................... 160 KASPERI JA HULDA 11\:KF.ROII'E>J- Kuivalahc Kasper ......................... 161 KASPERI JA EEDLA Hi\..\4Äl.ÄINE!'\ - Såksa!o omisujac ......................... 162 AATI JA HELVI INKEROINEN - Säksalo omiStajat ................................... 162 TAAVETTI .'v1ÖTTÖ - seppä Tuavmi ........................................................ 161

MIKKO LAUKKARINE;\1 pumpunrdujä ja torpan rakentaja ............. .. ...... 161

FAABIAI\ HUSE;\IIUS, "korkea herra" ................................... ... ................. 165

Muistoja ja tarinoita ............................ ............. 167

SAAR.El.AJSTEN MUISTELUITA ......... ... ................. ... ............. ......... ................ 169

LEMPI RUHANE;\1, Al~tuvan ~mäncä ......................... ...................... ......... 169 HILKKA LINDGR.El':. S:ikkis.1lon emäntä ............................................. .... 171 F.LVl MIKKOLA, Kuivalahden Kasperin tytär .......................... .. .. ............... 173 PAUL! INKF.ROJNEI\, Kasperin poika ...................................................... 175

KIRJOIITAJAN OMIA MUISTELMIA ............................................................ 176

SÄKKISAI.O ......................................................................... .. ..................... 176 AAPELIN TORPPA ..................................................................................... 176 Ef\:SIMMÄJI\E;\1 KOVA KOKEMUS ........................................................ 177 SAARE:o-: El.Ä.\1ÄÄ SOTAVUOSI;\IA ......................................................... 177 AL:I.IS V1 LHEL".1 1l'\KF.ROII\EI\, vd ipoika ............................................ 183

MAA..'IVILJELYÄ, KARJAI\HOITOAJA KALASTL:STA ......................... 184

Jl'I\1\U-LAIVA ........................................................................................... 186 " FORSELI US " ............ .. .. ........................................................................... 188

TOSI VAIKEA KELIRIKKO ....... ... ............................................................. 190 SÄKKlSALOI" METSÄTYÖ'l: vuosina 1942-1960 .................................... 191 HII\AAjAL!IKEI\NETTi\ .............................. .. .......................................... 196 LAU1'li\0:-1:-IE'ITOMUUS 1960-LUVULLA .......................... .. .............. 198

Suojeltu saaristo .... .... ........................ .. ... .. .... ..... 199

ARVOKKAAT MAISE~IAT ........................................ ,, .............................. 201 SAARTEI\: LUON'I'OA ........................................................................... .. .. 202 SEt;TUSUU;\I).JI'ITELUN ALKt; ............................................................. 204 RANTOjE;\ISUOJELULAKl .................. .. ......... ... .. ........ ... .. ....................... 205 1\ATURA 2000 - YLEISKAAVOITUS ........................................................ 205 Otteita ;\latUrasta .......................................................................................... 206 MMSEMA;\1 JA LUON;\101': HUOMIOJMI:-IEN ................................... 206 Otteita Puulan ramaosayleiskaavaluonnoksesra vuodelta 1999 ...................... 206 'li\l'AUS "ISO HIEKKA" ............................................................................ 207 TILAKAUPPOJA JA RAJOITUKSIA ......................................................... 209

SUOJEI.:l'U lliMINEN ............ ... .......................... ... .................................. 210

LÄHTEET ......................................................................... .. ................................ 212

10

LUK1JALLE

Adiln.keroinen on kirjoiuanut 30-sivuisen Puukosaaren kirjan lähteentiän Hirven­salmen historia ljn omat muisti tieton~a. Puukonsaaren kirjaan hän on tallentanut tapahtumia saaresta aina 1970-luvun puoleenväliin saakka. Adi lnkeroinen syn­tyi Puukonsaaressa vuonna 1902 ja asui vakinaisesti Puukonsaaressa ja Säkki­salossa 56-vuotiaaksi, ja sen jälkeen Hirvensalmen kirkonkylässä kuolemaansa saakka elokuuhun 1981.

Tässä kirjassa kerrotaan Puulan saariston tapahtumista 1970-luvul ta eteenpäin ja täydennctään Puukonsaaren kirjaa keJ1omalla laajemmin saarten historiasta ja nykypäivästä, niiden asukkaiden elämfu.tä ja tavoista sekä luonnosta. joka vuosi­satojen saatossa on koetellut saarten asukkaita. Kirja kertoo pääosin Puukon­saaren, Säkkisalon ja Vanhanmäen saaristokylän elämästä ja asutukse~ta, mutta mukana on muistoja myös lähisaarilta. kuten Yäisälästti, Pienestä Paarsalosta, Kangasniemen Havulasta ja Myyränsaaresta.

Ensiksi tarkastellaan PuuJan saariston tilojen asutushistoriaa 1600-luvulra aina nykypäivään saakka ja käsitellään kaikki alueen ki inteistör omhtajineen. Senjäl­keen kerrotaan saarten tavoista ja tapahtumi~ta sekä elämisen puineista ~aaris­tossa. Seuraavaksi esitellään saariston vanhat ihmhet eli ''Puulan persoona!"' hei­dän omalla murteellaan ja tuodaan esiin saaristolaisten muisteluk~ ia menneiltä vuosilta. Kirjan päättää katsaus saariston luontoon ja sen nykytilaan ~ekä ibmh­ten asemaan rantojensuojeluohjelman ja Naruran puristuksessa.

Viimeiset 50 vuotta ovat olleet nopean kehityksen aikaa, ja ne ovat mullistaneet myös PuuJan saariston asukkaiden elämää. Maa- ja metsätalouden koneeliistu­minen vähensi työvoiman tarvetta myös näillä saari lla ja johti rajuun muutto­aaltoon 1960- ja 1970-luvuilla. Kun vuonna 1950 Puukonsaaren väkiluku oli vielä 50, Säkkisalon 15 ja muilla alueen saari lla 25, on vakinaisia asukkaita enää yksi kolmasosa tuosta määrästä. Alueen noin 70 mökin ansiosta saarten vä.ltiluku kuitenkin moninkertaistuu kesäkuukausien aikana.

11

Kirjan toimittaja on syntyperäinen puukonsaarelainen, joka on elänyt mukana monessa näistä tapahtumista, kuullutniitä isältään tai haastatellut muita syntype­räisiä :.aarelaisia. Samoista asioista voi lukijalla olla toisenlaistakin tietoa, ~illä perimätietojen tarkjsrukseen ei eina ole ollut mahdollisuulla.

Lukuisa joukko PuuJan saariston entisiä ja nykyisiä asukkaita on osallistunut tarinoin, kirjein, runoin ja valokuvin tämän kirjan kokoamiseen. Suurkiitos heil­le, sillä ilman heidän pauostaan olisi suuri osa saarien arvokkaasta perinnetiedosta jäänyt tal lentamatta jälkipolville.

12

Tiloista ja taloista

13

Edellisen sivun kuvassa näkymä Kantuunsclällc Puukonsaaren Ylätuvan Myllymäeltä . Kuva Lempi Rubasen

]4

SAARIEN ASUTUSHISTORIASTA

Vanhin lähde näiden Puutaveden saarien asutushistorian tutkimisessa on vuoden 1 561 verollepanokirja.Siinä kerrotaan isännistä,jotka ova1 löytäneet ja ~itten omis­taneet näitä saaria. Puukonsaari oli verollepanokirjan mukaan Pellosniemen pi­täjän Halilan neljänneskunnan Taipaleen kymmenkuntaa.Omistajiksi mainitaan Paavo, Lauri ja Pekka Soikkanen ja saana nimitel!iin Hyvänsalonmaaksi.

Vuoden 1664 maantarkastuskirjassa mainitaan Puukon~aaren omistajik:.i neljä Soikkasta, kaksi Puukkoa ja lisäksi Äkräväinen ja Timonen. Silloin olivat talo­numerot ja omistukset vakiinruneet niin. että Soik.kala No 6 oli kokonaan, SoikkaJa No 1 O:stä puolet ja Soikkala No 5 :stä yksi kolmasosa taloa Puukon saaressa. Täl­löin Puukonsaaressa ei vielä ollut ensimmäisläkäl!.n taloa, ainoastaan kaskimaita.

Pian tämän jälkeen Puukon~aari sai ensimmäisen asukkaansa. Vuoden 1675 manttaaliluettelossa mainitaan siellä olleen talon. Todennäköisesti tällöin tila :\o 6 Soikkalasta siirtyi kokonaan tänne ja muiden tilojen o~ille perustettiin torppia. Ensimmäinen Hyvänsalon a~ukas oli todennäköisesti Niilo Matinpoika Puukko. josta Puukonsaari on saanut nimensä. Hän on asunut Soik.kala No 6:ssa (myö­hemmin Puukonsaati l'\o 1), joka käsittää saaren eteläisen osan. Alaruvan, Ylä­ruvan ja Mäkelän tilat. ::-lämä tiedot ovat peräisin Hirvensalmen Historian 1 ja n osista.

Tuon ajankohdan jälkeisistä ajoista kirkonkirjat kertovat vasta sata vuotta myö­hemmällä ajalta. Soikkala No 6:ssa kerrotaan asuneen rrun. 1777 syntyneen Da­vid Puukon ja mahdollisesti veljensä Paavon ja heidän poikiensa Hansin ja An­dersin. Eerik Bjöminen lienee kuitenkin tullut vävyksi ja isännäksi taloon. jol­loin sukunimi vaihtui Bjömiseksi. Heidän poikansa Paavo ja Daniel sekä tytär Eeva jakoivat alkuperäisen Puukonsaari No 1 :n kolmeen osaan. Niistä muodos­tuivat Alatupa, Ylätupa j a Mäkelä. joista kerrotaan yksityiskohtaisemmin tuon­nempana.

Soik.kaJa No 5:ssä. myöhemmin Pekkala No 3, on historian mukaan asunut vuonna 1763 ~yntynyt torppari Matti Puukko vaimon~a Maria Liukkosen kanssa. Seu­raavana torppaa asutti hänen poikansa Daniel vaimonaan Liisa Kuitunen. Heille syntyi vuonna 1831 poika Aabel.josta ruli ensimmäinen itsenäisen Pekkalan isämä.

Mäkelän. Huuhau. Anttilan, Abolan ja Kuivalahden historiat ovat uudempia ja ne käsitellään muistinvaraisina myöhemmin. Kirkonkirjat osoinavat Puukonsaaren isoissa talois~a olleen paljon palvelusväkeä, varsinkin vielä jakamailomassa nu­mero ykköse:.sä.

15

Säkkisalonsaari puolestaan oli Visulahden pitäjää, Vuolingon neljänneskunnan Vuolingon kymmenkuntaa. Omistajiksi mainitaan Matti ja Olli Kekkonen. jotka omistivat Vuolingon kylän maita, joihin kuului monen muun ohella Säkkisaarien alue. Vuonna 1664 mainitaan Säkkisaaren omistajiksi Matti Ruht ja Olli Koitti.

Säkkisaaren tila oli autiona, kunnes siitä tuli osa valtion virkataloa ~o J 9 ja se wnnettiiu Rantalan puustellin nimellä. Se oli määrätty Krujalan rakuunarykmemin "proforssin" eli piiskurin virkataloksi ,jolla ol i ja on maata myös nykyisessä :\1ik­kelin maalaiskunnan Puu.konsaaren kylässä. Puustcllitja ratsutilat olivat Ruotsi­Suomen armeijan järjestelyyn kuuluneita sotilastiloja, mikä määräys annetriin Ruotsin kuninkaan Kaarle XI aikana.

Vanhamäen saaristosta kerrotaan sen olleen Visulahden pitäjää, Vuolingon nel­jänne$kunnan Vanhamäen kymmenkuntaa. Sen omistivat jo vanhastaan vanha­mäkeläiset. Heidän omistamansa saaristo on ulottunut pitkäUe länteen yli Sim­piänseliin Koveron saaret mukaan luettuina. Vanhamäkeläisten omistus oletetta­vasti myytiin pois ja alue liitettiin Kuitulan kylään jo vuonna 1830. Vuonna 1995 tehdyssä "pakkoliitoksessa" Hirvensalmeen liitettiin loput siitä Mikkelin pitäjän saaristoalueesta. joka oli erillään Vanhamäestä. ja siitä tuli Hirvensalmeen uusi kylä, Vanhamäki. Alueen kokonaispinta-ala on noin kymmenen neliökilo­metriä, josta vettä on noin 60 prosenttia.

Hirvensalmen ja Mikkelin maalaiskunnan historiat kertovat näiden saarien omistuksista ja asuttamisesta 1600- ja 1800-luvulla. Puukonsaari oli Mikkelin Soikkalan kyläläisten omistama saari ja Säkkisalo oli Mikkelin Vuolinkoa. Hirven­salmi puolestaan oli hallinnollisesti Mikkelin pitäjää, Hirvensalmen kappelia. Hirvensalmi itsenäistyi vasta vuonna 1869, mutta jo sitä ennen näiden saa11en asukkaat oli merkitty Hirvensalmen kappeliseurakunnan kirkonkirjoihin.

Puukonsaareen merkittiin ensiksi No 1 Puukon maakiljatalo, joka jo varhain ol i ollut Mikkelin Soikkalan kylän talo No 6 omistajanaan Paavo Paavonpoika Soik­kanen. Pinta-alaa tilalla oli noin 400 hehtaaria. Tämä iso tila käsitti myöhenunät Ylätuvan. Alatuvan, Mäkelän, Uutelan, Ainoniemen ja osan AhoJan tilaa. Sen Hirvcnsalmeen liittämisen on senaatti vahvistanut 18. l 0.1 833.

Vuotta myöhemmin samana päivänä tehtiin samanlainen vahvistus Huuhan ja Pekkalan tilojen osalta. jolloin Puukonsaari kokonaisuudessaan tuli merkityksi Hirvcnsalmecn. Huuhaoli ollut J/3 Lothmanin vanhaa maakirjataloa No 10 Soik­kalassa. Huuhalle ja siitä myöhemmin erotctullc Anttilalle annettiin talonumeroksi Puukonsaari 2.

16

Pekkalalle tuli numeroksi Puukonsaari ~o 3. Se oli siihen asti ollut Soikkala .:-lo 5. Pekkalasta on myöhemmin erotettu itsenäiseksi tilaksi talon torppa Kuiva­lahti. Samalla siirtyivät Puukonsaaren kaikki asukkaat Mikkelin pitäjästä Hirven­salmen kappeliin.

Säkkisalonsaari liiteniin Hirvensalmeen 2.6.1851 päivätyllä "armollisella kirjeel­lä" Mikkelin pitäjän Vuolingon kylästä ja yhdistettiin neljä vuotta myöhemmin Puukonsaaren kylään rekisLerinumerolle 4. Säkkisalon torppa Niemelä itsenäis­tyi 1 920-luvulla ja sai numeron 5. Päätila itsenäistyi vähän myöhemmin saaden rekisterinumeron 6.

Hirvensalmecn 1995 liitetty saaristo on ollur alkujaan ja vielä osittain nytkin kolmen Vanhamäen tilan omistuksessa. Läntinen, Simpilinselkää vasten o leva saaristo on talonumeroa 13. Se oli aiemmin Rieppolan (Hasa) omistukse:.sa ja nyt sen omistaa \'aitio. No 12 oli isoa Tonnin taloa ja No 14 Seppä-oimbtä taloa.

VEROTUKSESTA JA RUOTUJAKOI.AITOKSESTA

1600-luvun lopulla oli maaverotusta uudistettu sotaväen ylläpitämistä ajatellen, joskin veroja kerättiin muihinkin tarkoituksiin. Kukin talo maksoi verojaan mää­rätyn kohteen hyvähi . Esimerkiksi vuonna 1775 menivät Puukonsaaren Pekka­lan ja Alatuvan verot Savon jääkärirykmentin kahdelle upseerille ja Huuhan talo maksoi "Kruunulle'' eli valtiolle.

Syntynyttä ruotujakolaitosta pidettiin sotaväen pakko-ottoa parempana järjes­telynä. Ruotujakolaitok~en aikana käytiin monta sotaa: Suuri Pohjan sota, Iso- ja Pikkuviha sekä Suomen sota, jossa Venäjä valloitti Ruotsilta Suomen vuonna 1 R09. Näin ollen sotaväen ylläpito vaati runsaasti verovaroja. Vielä Venäjän vallan aikana 1B50-Iuvun paikkeilla käytettiin ruotujakolaiwkscn mallin mukaista sotavlienottotapaa. Yleinen asevelvollisuus otettiin käyttöön KcisariiJisen Venä­jän aikana, mutta yleisek~i se tuli Suomen itscnäistye~s:i. Ruorujakoal>etuksessa määrättiin ruodun, joka käsitti 3-5 tilaa, ylläpitämään eriar\'oisia sotilaita rauhan ja sodan aikana. Sotilaat olivat rauhan aikana taloissa töissä ja lähtivät sotaan käskyn käydessä.

Ruotujakolaitos velvoitti Puukonsaarenkin tiloja osallistumaan sotaväen ylläpi­toon. Esimerkkioli historiassa kerrotaan. että vuonna 1785 Huuba oli kolmen muun ruodun tilan kanssa \'elvoitettu osallistumaan Erik Fager -nimil>en sotilaan ylläpitoon. Samana ajankohtana Pekkalan ylläpidettävä oli Jöran Thil ja Ala­tuvan ra~itteena oli sotilas nimeltään Anders Frisk.

17

Säkkisalon (Yuolinko No 19) verot sai ratsuväen Karjalan rakuunoidcn Ylä-Sa­von komppanian proforssin soti lasvirkatalo eli puustclli. upseerit eivät tiettä­västi koskaan vakinaisesti asuneet saaressa, vaan heidän tukikohtansa oli Yuo­lingon Kekkolassa.

Ruotujakolaitos hajosi Suomen sodan jälkeen vuonna 1810, mutta puustelleja hallinneet upseerit ja aliupseerit saivat entiset palkka- ja nautiotaoikeudet toistai­seksi. Säkkisalon puustclli annettiin vuokralle ensiksi Li ukkosille ja sen jälkeen vuokraajina mainitaan olleen everstiluutnantti Tavastierna, maaherra Boije ja kam­reeri Meinander .. Heidänjälkeensä arcntioikeudet sai puukonsaarelaincn Vilhelm Liukkonen.

ENSIMMÄISET ASUKKAAT

Mikkelin pitäjästä tulleet kaskenpolttajat, Soikkaset Seikkalasta ··valloittivat" Hyvänsalon ja ryhtyivät kaskenpalttoon saaren tasaisimmilla. viljavimmilla pai­koilla ja jakoivat omistuksensa kolmeen osaan. Mainitut omistajat ainoastaan kaskesivat maita, mutta eivät itse asuneet eivätkä rakentaneet asuntoja. Heidän mukanaan Soikkala~ta tulleen Puukko-nimisen perheen kerrotaan rakentaneen tupansa j a asenuneen siihen asumaan. Tällöin luovuttiin nimestä Hyvänsaion­maa ja saarta aleniin kutsua Puukonsaareksi. Saaren kokonaispinta-ala on yli 800 hehtaaria.

Puukko No 1 :n eli ensimmäisen talon asukkaat saaren keskikohdalla aloittivat toimeentulonsa ka~kivilje lyllä. meL~ästyksellä ja kalastuksella. Tilalla ei tiettä­västi ollut aluksi karjaa eikä peltomaitakaan, mutta peltoa raivattiin ajanmittaan asuintuvan läheisyyteen. Tämä 400 hehtaarin tila on pysynyt kokonaisena to­dennäköisesti 1800-luvulle saakka. jolloin talo perinnönjaon yhteydessä jakau­tui kolmeen yhtä suureen osaan. Näin muodostuivat Ylätupa, Alatupa ja Mäke­lä, joka jakautui vielä kahtia ja näin muodostui myös Räiskälän talo. Räiskälä siinyi 1800-Juvun lopulla myynnin kautta Alatuvan omistukseen.

18

PUUKONSAAREN KYlÄN TALOT JA ASUKASHISTORIA

T~iss!l kirjassa ketTOtaan talokohtaisesti Puukonsaaren kaikkien kuuden talon ja viiden torpan asukkaista sekä niissä asuneiden vuokralaisten elämästä. Samaten kerrotaan Puukonsaaren kylään kuuluvan Säkkisalon saaren taloista ja asukkais­ta. ~iin asukkaiden kuin asumuksienkin määr'<i alueella oli 1900-luvun alkukym­meninä suurimmillaan.

A~uinrakennus oli vielä viime vuosisadalla hyvin yksinkertainen niin saarissa kuin mantercellak.in käsinäen vain yhden ison tuvan ilman ulkoeteistä. Jos taloa haluttiin suurentaa. rakennettiin viereen uusi tupa, tuli se sitten samaan harjakor­keuteen tai ei. Tuvat olivat suurehkoja neliön muotoisia, mutta koko riippui talon vaur..1udesta. Aivan ensimmäiset talot saattoivat olla sisäänlämpiäviä. mutta ei­vät enää 1 ROO-Iuvun puolen välin jälkeen rakennetut Puukonsaaren asuintalot.

Rakennuksiin etsittiin laadukasta puuta. Hirret oli tapana hakea aina pohjoisesta päin. Niinpä esim. Huuhan tupahirr\!t oli kuljetettu Kangasniemen Yuojalahdclta ja Pekkalan tupa Puulansalmelta. Yastaava~ti Puukon Pekkalasta vieti in rakennus­hirret Simolan tuvan tarpeisiin. Rakennuskelpoisien puiden arvellaan kui tenkin olleen harvinaisia satojen vuosien kaskeamisen jäljiltä. Kalasruksessa ja muussa ve~illä liikkumisessa käytettiin kelohonga~ta tai lahosta haavasta tehtyjä ruuhia. Ruuhitarpeet oli etsittävä sieltä mistä niitä sattui löytämään. Veneitä ei ollut eikä vcoeentekotarpcira.

PUUKONSAARI No 1 Entinen Soikkala No 6

Alkuperäinen, ensimmäinen talo ~o 1 sijait~i nykyisten Alaruvan ja Ylätuvan päärdkennusten puoliväli)Sl!. Seuraavaksi käsitellään kyseistä taloaja ~iitä erkaan­tuneita taloja, torppia ja kesäa~untoja asukkaineen aina renkejäja piikoja myö­ten. Kolmen päätilan kesken kerrotaan vallionneen hyvä keskinäinen sopu. Talo­jen ensimmäiset asukkaat olivat samaa sukua ja suuriperheisiä.Talkoilla tehtiin kyntö· ja viljankorjuutyöt, siivottiin pellavatja hamput,ja ne kudottiin kankaiksi. Heillä oli yhteinen sepän paja, jossa viikatteetja muut työkalut taoniin. Kalastus­ta harjoitettiin yhteisellä nuotalJa ja saalista juhlittiin yhdessä etenkin jouluna. >Jäin ele11iin sata vuotta sitten, jolloin yhteistyö oli välttämätöntä saaren vaikei­den liikenneolosubteidenkin takia.

19

YLÄTUPA N:o 1- 84 Omistajat Pekka ja Ilmi Koivistoinen

Viime vuosisadan puolivälistä Ylätupaa isännöi Daniel Björninen. Hänellä oli Eeva-niminen tytär, joka avioitui Vahvamäestä tulleen Tuomas Marttisen kanssa. Heillä oli lapset Kustaa, Akseli, Malvina, Topi, Aapeli ja Viljami. Ktltivävyksi taloon !UIIut Tuomas-isäntä ryhtyi vain metsästelemään, keitti tervaaja poltti hii­liti. Tämä johti talon rappeutumiseen ja velkaantumiseen. Vaikka talo siirrettiin kauppakitjalla vanhimman pojan Kustaan nimiin, meni se pakkomyyntiin. Talon osti Kangasniemen Mannilasta kotoisin oleva Matti Pylvänäinen.

Tuomaan ja Eevan lapsista Kustaa muutti Loviisaan, Akseli Pöyrynkylään ja Vi l­jami Pien-Hurrilaan. Topi ja Aapeli elelivät poikamiehinä paikkalwnnalla kestinä mi lloin missäkin talossa. Malvinalla oli kaksi tytärtä, Armaja Arviida, aviolii­tosta Anui Ahosen kanssa. Malvina kuitenkin erosi Antista ja asui ompelijana yhdessä eläkkeellä olevan äitinsä kanssa Ylätuvan syytinkituvassa. Arma-tytär avioitui Jalmari Laitisen kanssa. He asuivat Oravassa, jossa heidän jälkeläisiään asuu vieläkin. Arvida-tytär asettui asumaan Etelä-Suomeen.

Ylätupa tunnettiin pelloistaan hyväksi viljelysmaaksi, siihenkin aikaan kun Matt­tiset sen omistivat. Paljon puhuttu Puukon Kustaa oli hurjaa somia; kiersi pitäjää missä tiesi jotain huvitilaisuutta olevan ja osasi ryypätäkin.

Kun Ylätupa siirtyi Matti Pylvänäisen omistukseen, taloon tuli lampuodiksi Aaro Käräjämies Suonsalmelta. Hän ei kuitenkaan ollut siinä kauan, kun tilalle tuli vuokraajaksi Kangasniemen Mannilasta Otto Suuronen vaimonsa Alman kans­sa. He vi ljelivät peltoja voimaperäisesti ja saivat samalla kaskera mebiä. He elivät isosta lapsikatraastahuolimatta hyvin. vaikka talo meni jakoon Pylvänäisten perikunnan kesken. I.Jutela-niminen ti la. noin 33 hehtaarin suuminen Jalmari Pylvänäisen osuus. siirtyi oston kautL:1 Huuhaan Vihtori ja Kasperi Inkeroisen omistuk.~ccn.

Talon mentyäjakoon siirtyi suurin osa siitä myynoin kautta liikemies Viktor To­peliuksen omistukseen. Otto Suuronen sai jatkaa vuokraamistaan, vaikka pel­loista ja rakennuksistaklo yksi neljäsosa siirtyi Huuhaan. Suurosilla o li kahdek­san lasta: Saima,Yäinö, lida, Sylvi, Toivo. Aini, Ella j a Vilho. Saima meni emännäksi Roope Karjalaiselle Väisälään. Väinö avioitui Alma Arkon kanssa ja heille syntyi yksi poika. Pariskunta erosi kun Väinö muutti Amerikkaan. Sylvi oli kaatumatautinenja hän kuol i kesk i- ikäisenä. lida, A ini ja Eila olivat sairaanhoito­alaJiaja siirtyivättoiselle paikkakunnalle. Toivo ja Vi lho muuttivat vanhempien­sa kanssa Pöyrynkylän Piiliin. Toivosta tuli Piiiin isäntä, jonka isännyyttä jatka­vat hänen poikansa ja p~janpoikansa. Vilho Suuronen kaatui sodassa. "Kivet ker-

20

Ylätuvalla !930-luvun puolivälissä. Väinö ja Hilma Manninen, sylissään lapset Helmi ja Veikko. Aili ja Taavetti Möttö, Hilma Liukkonen, Hilma Li ndgren. Takana lapsia Kauko Möttö, Aune, Esko ja Aili Lindgren sekä kaksi tuntematonta. Kuva Anna-Liisa Hotin.

Ylätuvan perhe rytär-Helmin rippikuvassa. Tytöt Helrrri ja Aili ja vanhemmat Hilma ja Väinö. Kuva Esko Lindgrenin.

2 1

YlälUvan uusi päärakennus.

Ylätuvan Koivistoiset pihallaan.

22

tovac" -kiljaa tehtäessä 1990-Juvulla kävi ilmi, että hän oli kanwcssaam vielä Puukonsaaressa kirjoilla.

Topelius hakkautti Ylätuvan metsiä rankasti ja myi tihm edelleen laivurl Asnrias ja Hilma Mötölle, jotkll tulivat Kangasniemen Laitialasta. Heillä olivat lapset Reino, Vilho, Hilma ja Taa~i. joi~ta Reino kuoli keuhkotautiin jo nuorena. ja Vi lho hukkui poika~ena Puulaveteen. Taavi avioitui Aili Ruhasen kan~sa, ja he saivat pojan, joka kuoli nuorena Taavi kä\'i seppllkoulun, asettui Hirvensalmen kirkolle sepän ammattiin ja rakensi asuintalon ja pajan Liekuneen rantaan. Aili toimi panurikmnpaajana kirkolla kymmeniä vu~ia. Pariskunta erosi ja kumpi­kin solmi uuden avioliiton.

Halvaantumisestaan huolimatta Asarias Mättö viljeli 1.aloa voimaperll.isesti otta· malJa luonnonniit}'lkin ensi kertaa ";!jaa kasvamaan. Hän viihdytti saarelaisia tekemällä kirkkomatkoja Suomi-nimisellä itse tekemä.llöän puurunkoisella böyry­laivalla. Asariaan kuoltua Hilma otti vielii toisen miehen. Väinö Kekkosen Tuukkalasta. Väinö Kekkonen toimi tämän saaristoalueen postinkantajana vuo­sikymmeniä.

Ylätuvas~a oli vielii vuosisadan vaihteessa Esata-niminen to.rppa Kesälahdessa. Se purettiin, muna peltoa oo viljelty näihin vuosiin asti. Esalan viimeinen asukas oli suutari Esa Liukkonen, joka asui Jaanaosa ju poikiensa Taavetin ja Akselin kanssa jonkun aikaa Huuhassa, minkä j!llkccn muuttivat Björoilän kylään. Ylä­tuvan Koivistojset omistavat nyt siinä olevan Timo Palon rakenti!JTlan kesä~ kin.

Tytllr Hilmalie tuli kotiv:tvyksi Väinö Mannineu Hämeenmäcltä. Heistä tuli Ylä­tuvan isäntäväki kymmeniksi vuosiksi. Lapsia heillä oli kolme; tyttäret Helmi ja Aili sekä poikll Veikko, jokakuoli 18-vuotiaana. AiJi-tytär meni naimisiin AhoJan Eino Pynnösen kanssa, ja he muuttivat Ristiinaan ost.arnalleen maatilalle.

Mannisten vanhempi tytär HeJmi meni naimisiin Kittillistä muuttaneen Unto Pa­lon kanssa. Joitakin vuosia Säkkisalon Havulansaaressa asuttuaan beistJI tuli Ylä­tuvan isäntäväki muutamaksi vuosikymmeneksi. Unton terveys alkoi kuitenkin hOtjua jo nuorebkona miehenä. Heille syntyi neljll lasta: Anne, Päivi, Mirja ja Timo, josta tuli talon ~euraava isäntä isänsä ermenaikaisen kuoleman jälkeen. Hän viljeli peltoja ja mansikkaa sekä hoiti kaljaa äitinsä Hclm.in kanssa. Timo vietti vuoden Libanonissa r11uhanturvajoukoissa, minkä jäJk.een hän kouluttautui muurariklii. 1990-luvun al.k:uvuosina nuori isäntä myi rakennukset helsinldläisil­le Ilmi ja Pelda Koivistoisi!Je ja met~ämaan Risto Remikaiselle ja Jari Loposelle.

23

Ylätuvan talossa ovat omistajat ta i vuokraajat vaihtuneet usein. Tilan maapohja on kauttaaltaan rehe.väkasvuista hyvin puuta tuottavaa. Kuitenkin ilmeisesti mn­saasta, pitkälle jatkuneesta kaskeamisesta johtuen ovat puuvarat olleet vähissä tämän vuosisadan alkukymmenillä, koska vanhan päärakennuksen scinähirsinäkin oli osittain käytetty koivua.Tilalta myydyt tukit ovatnäihin asti olleet varsin pie­nikokoisia, mikä kertoo siitä, etteivät metsiköt ole ehtineet järeytyä niin lyhy­essä ajassa.

Viljatilana Ylätupa oli saaren keskitasoa parempi. Talouskeskuksen ympäristö­peltojen lisäksi oli peltoviljelykseen otettu Kaupiaidan, Savihaudan ja Esalan yhteensä noin kolme hehtaaria käsittävät pel lot. Talossa olikin tapana pitää m­kiinleikkuutalkoot sotakesinä, jolloin talon työvoimasta oli puutetta. Silloin oli naisrik.kaista taloista Pekkalasraja Kuivalahdesta komennettu tyttöjä töihin Ylä­tupaan. Talkoita pidettiin myöhemminkin niin kauan kun rukiit puitiin riihessä.

Hilma ja Väinö Manninen rakensivat lähelle pihapiiriä Myllymäen rinteeseen 1 950-luvun alussa kaksikerroksisen puimalan, jossa polttomoonorin pyörittämällä puimakoneella puinti oli helppoa. Siinä viljatja pahnat putosivat yläkerran puin­titasanteelta alas käsin koskematta.

24

YLÄ TUVAN TILASTA MUODOSTETTUJA V.<WAA-AJAN ASVNTOJA:

YLÄTUPA 1 -84, Pekkaja Jimi KoivistOinen Esalan ranta

ESALA 1 • 32 Parkkari Henry Ralph

UVART 1 • 48 Parkkari Reijo Tapani ja Pirkko Kaarina.

KÄPÄLÄMÄKI J - 47 lnkeroincn Amo Raymond ja Riitta

KÄPÄLÄMÄKI II 1 - 59 Inkeroinen Arno Raymond ja Riitta

NIEMELÄ 1 · 23 Inkeroinen Leo Viljam/ lnkeroinen Arno Raymond.

SALMENRANTA 1 • Antti Niinistö

IGOR 1 · 61 Loponen Tuula Anneli / Loponen Hannu Armas

TAKAMETSÄ l - 35 .Kissi Esko Juhani Antero

KAUKONlEMll - 50 Heikkinen Kauko Juhani

V ÄlNÖLÄ 1 - 33 Avela Päivi Hannele 1 Pynnönen Ari Kimmo Olavi

TELE-PUUKONSAAR11 · 55 Telewm Finland Oy Myllymäki

PUUKOl'<"RANTA 1 · 83 Reinikainen Risto Samuli 1 Loponen Jari Antero 1

Reinikainen Minna Maria Eveliina.

JAKOPERÄ 1 - 84

AITIONIEMI 1 - 72 Omistaja Suomen valtio

Ylätupa velkaantui 1928 lamakauden seurauksena, mistä syystä Hilma Möttö leskeksi jäätyään myi Aittoniemen. Sen osti Adi Inkeroinen, joka rakensi Aitta­niemen kannakselle uudet asuin- ja talousrakennukset Rakennukset oli tehty uu­sista hirsistä. Niistä on jäljellä kivijalat maastossa näkyvissä. Asuinrakennuksen rakentaja oli kuuluisa kirvesmies Kusta Puukko, joka teki myös samalla uudis­taloon kalustoa, mm. tuvan ruokapöydän, pinnasängyn, piirongin ja höyläpenkin. Asuinrakennus oli tehty ns.lukkonurkallaja siinä oli taitekatto, mikä mahdoUisti vinttiln enemmän käyttötilaa. Riihen rakentajat olivat Kuitusen veljekset Toivo ja Tauno.

Adi lnkeroinen ehti raivata parisen hehtaaria peltoa vanhaan kaskettuun, kivi­seen notkelmaan noina vuosina 1931-1937 ja poltti uuttakin kaskea hehtaarin verran. Vilja puitiin vasta rakennetussa riihessä, ja yhdestä lehmästä saatavaa särvintä täydennettiin omalla nuotalla pyydetyillä muik:uillaja siioilla. Siika-apaja sijaitsi aivan nuottakatoksen kohdalla Kesälahden puoleisella rannalla.

Pieni tila tuotti hädin tuskin perheen ruuan, joten lisäansioita tarvittiin. Adi otti hoidettavakseen postinkannon Puukonsaareen Väisälästä, mitä hän teki muuta-

Ainoniemen asuirakennus valmistumassa kesällä 1931. Ylhäällä tikapuilla Adi lnkcroincn. Kuva Leo Inkeroiscn.

25

man vuoden kolmena päivänä viikossa soutaen kesäisin ja talvisin hevosella tai hiihtäen. Lisäticnestejä olivat halkojen hakkuu ja ajo oma~ ta tai vieraan metsäs· tä. 1\di oli myös veneentekijä ja suutarikin tarvittaessa, ja hän muurasi myös luonnonkivistä leivinuuncja ja savupiippuja. Hän oli koko ikänsä hyvä tuohi­töiden tekijä ja jakeli tekemisiään naapurcillcen, sukulaisilleen ja tuttavilleen.

Asuttuaan Aitioniemessä viisi vuotta hän myi tilan vuonna 1937 liikemies Antti Kuituselle, joka puolestaan myi rakennukset poissiirrettäväksi. Asuinrakennus, kooltaan noin 10 x 8 metriä myytiin Otto Rasaselle Tuukkalan Suomäkeen. Hä­neltä Suomäen tilan osti Teuvo Kiesilä, jonka aikana päärakennus paloi. Aino-

niemen riihen ostivat Rauhalan Hämäläiset Peheniememien varrelta.

Ainoniemen tilan omisti myöhemmin Antti Kuitusen tytär Martta LänsiluotO ja sittemmin hänen poikansa, kunnes he 1990-luvun alussa myivät Aittaniemen valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin. Siihen alue onkin varsin sopiva, koska ti · Jan rannoille, joita on noin kahden kilometrin pituudelta. ei ole rakennettu yhtään rakennusta.

ALATUPA 1 · 5 Omistajat Heimo ja Päivi Ruhanen

Ensimmäinen asuttu Puukko No 1 talo sijaitsi nykyisten Ylätuvan ja Alatuvan keskivaiheilla. Siitä erbmivat veljekset Daniel ja Paavo Bjöminen ja rakensivat itselleen talot. Paavon samoin kun Danielinkin tiedettiin olleen hyviä kirvesmichiä, minkä vuoksi rakennuksia oli helppo tehdä omin voimin. Paavolla oli kaksi ty­tärtä Marjaana ja Kustaava, joista Marjaana vietiin emännäksi Suonsalmen Tantun Otolle Kus taavan jäädessä Alatupaan. Näin ollen varsinainen Puukko-nimi muut­tui molemmissa veljesten taloissa Bjömisiksi.

Alatupaan tuli viime vuosisadan loppupuolella rengiksi Vahvamäestä Eemil Ruhanen, joka siirtyi vähitellen isännäksi avioiduttuaan Kustaava-tyttären kans­sa. Heille syntyivät lapset Olga, Vihtori, Eemil, Manda ja Lyyli.

Eemelin ja Kustaavan isännöidessä ja talon laajentuessa Alatupaa viljeltiin ai­kaansa nähden hyvin voimaperäisesti ja kaskettiin vielä metsiäkin. Talossa ol i paljon karjaa sekä piikoja ja renkejä työn tekoon omien poikien lisäksi. Taloon oli juuri Eemelin tulon edellä ostettu Räiskälä. noin 60 hehtaarin tila peltoineen ja ra.kennuksineen, mikä kohensi tilan elinkelpoisuuna huomattavasti. Taloon liittyi myös oston ohella Hi lala-niminen muonatorppa, jota olivat asuneet Otto Puukko Eeva-Maijansa kan~sa . Otto Puukko oli myös hyvä kirvesmies. Otto oli Puukon­saari No 1 :n viimeisin Puukko.

26

Hilalan seuraava a~ukas oli Albin Liukkonen perheineen. joka muutti Kuitulaan, ja sitä seuraava Aku Liukkonen, joka osti Kuivasanren. Tämän jälkeen Hilalan torppaan tuli muonamieheksi Kangasniemen :vlannila~ta kotoisin ollut Otto Suu­ronen. Ouo sai Hilalassa viljellä peltoja ja pitää karjaakin, olipa hänellä muuta­mana vuotena hevonenkin. Vuokrasta muonapäiviä oli yksi viikossa. Otto oli entinen pitopelimanni. Vielä vanhoillaan.kin hän hauskuulti viulu II aan kyläläisiä nurkkatanssebsa vammautuneista käsistään huolimatta.

Hilalan torpan Ono ja Hilma Suurosella oli kaksi lasta. Aati ja Hilma. Näistä Hilmajoutui naimisiin Otavaan Kalle Liitamolle. Pariskunta kuoli Japsettomana. Aati otti vaimokseen Lempi Bjömisen Pyörnilästä, ja heille syntyi kaksi !ast.a. Aati kuoli sodassa vuonna 1941 ja Lempi vuonna 1975.

Alatuvan Eemln vanhin tytär Olga oli monipuolineo ' 'tekniikan" nainen, mylläri ym. Hän oli mennyt naimisiin Väisälän pojan, suutari Vihtori Kaihilan kanssa, joille syntyi lapset Arvi. Toivo, Hilma, Elvi ja Eino. Vanhin poika Arvi meni kotivävyksi, sittemmin isännäksi Pöyrynkylän Jokelaan. Hänellä on kaksi tytärt.ä ja poika Ahti Kaihila, joka edelleen omistaa Joke.lan ja asuu siel lä.

Toivo kuoli mieheksi tultuaan. Hilma meni avioon Arvi Ruhasen kanssa ja he kuolivat lapscttomina. Eino Kaihila muutti naimisiin mentyään Otavaan. Hän oli hyvä puuseppä, kuten poikaosa Timo. Elvi avioitui Sulo Hämäläisen kanssa, jon­ka suvulla Kaihiloiden kotipaikka on edelleen kesäasuntona Väisälässä.

Alatuvan Manda meni emännäksi Kekkolaan Vilho LyytikäiseUe. Heillä on aina­kin tytär ja poika Eino. Lyyli meni naimisiin Säkkisalon Jalmar Hämäläisen kanssa ja muutti Pertuomaan Joutsjärven kylään. Heidän tyttärenpoikansa Pentti Vahva­selkä Mikkelistä oli valtakunnan kärkitason huhtäjä. Alatuvan Eemi Ruhanen avioitui Pyömilästä palveJijaksi rulleeo Tyyne Björnisen kanssa ja muutti osta­maansa Vanha Koveroon. Pariskuma oli lapseton.

Vanhin veljes Vihtori jäi Alatupaan ja otti vaimon Hilma Mannisen Kuitulan Kaupista. Heidän poikansa Arvi vei vihille Lempi Ripatin Vahvamäen Uotilasta vuonna 1952. He hoitivat Isännyyttä 1980-luvullc saakka. Arvi! Ia ja Lempillä on kaksi lasta, poika Heimo ja tytär Pitjo, joka asuu Helsingissä. Heimo meni naimi­siin pertuomaalaisen Päivi Wahlmanin kanssa. Heillä on nyt aikuinen poika Ju­hana ja tytär Enni.

Alatuvan Arvio ja Lempin isännyyden aika sattui maatalouden suurten mullis­tuste n aikaan. Arvio isännyyden aikana oli puulla kysyntää kohtalaisilla hinnoil ­la. Karjatalouden tulos parani saaressaklo maidonkuljetuksen alettua. Tilalla rai ­vattiin kiviä pelloilta, hankittiin traktoreita ja puimuri. :vlyös navetta- ja varasto­tiloja piti kunnostaa ja rakentaa lisää. Puukonsaareen hankittiin sähköt, tiet ja

27

puhelimet. Venemoottorit ja moottorikelkat oli hankittava entistä paremmat ja turvallisem.mat.

Arvi ja Lempi olivat antaneet tilansa Heimolle ja Päivilie 1980-luvun alkupuo­lella, mutta he pidättivät itsellään käyttöoikeuden osaan tilan metsämaasta. Uusi isäntäväki kunnosti vuonna 1939 rakennetun talon, johon Arvi ja Lempi varasi­vat eläkeläisasunnon itselleen. Arvinaikana Alarovasta oli myyty useita buvila­palstoja, mutta omaa rantahuvilaa ei vielä oltu tehty, kun rantojensuojeluohjelma iski yllättäen. Arvi ja Lempi anoivat "Isoon hiekkaan" rakennuslupaa ja tekivät jo perustuksenkin, mutta rakentaa he eivät saaneet omalle rannal leen, vaikka ran­taviivaa on toista kilometriä. Valtio pakkoluoasti rantatontin. Huvilan sai raken­taa päätilan Juokse kauas rannasta.

Heimo ja Päivi tehostivat edelleen taloutensa pitoa. Navetassa on nykyään os. ED-kuntoinen määrä lehmiä, ja automaatio on viimeisen päälle. Pyörillä olevalla tilatank.illa maito viedään rantaan tai talvella suoraan autolle. Kelirikkatilanteita varten saareen on hankittu hydrokopteri ja i)matyynyalus. Heimo on hankkinut kaivinkoneen, jolla hän hoitelee tarvittavat kaivuhommat saaressa.

Puukonsaaren Alatuvalta. Vas. kaksi kesäpoikaa, Heimo, Pirjo ja Lempi Ruhanen. Edessä kesätyttö. Kuva Lempi Ruhasen.

28

Alatuvan talo idän suunnasta nähtynä.

Lempi Ruhasen koti Ison hiekan pohjoispäässä.

29

ALATUVA~ TILAT J A SIITÄ EROTETUT VAPAA-AJ AN TONTIT

( NIMETÖN) J - 5 Ruhancn Hcirno Tapani 1 Ruhanen Päivi Riitta

ALANllTIY 1 - 9 Ruhancn Hcimo Tapani 1 Ruhanen Päivi Riitta

ALATALO 1 - 82 Ruhanen Hcimo Tapani 1 Ruhanen Päivi Riitta

MUSTIKKAMETSÄ 1- 81 Ruhanen Piijo Kaarina

KIVTNTEMT 1 - 73 Boman Jouko Ilmari 1 Boman Kristiina Maria

SÄRKÄNNENÄ J - 45 Jormalainen Heimo Johannes

TERVANIEMI! - 57 Timonen Pirkko Tuulikki

PAULUNA 1 - 65 Friman Jan-Erik

PUTTTRO 1 - 66 Friman Rabbe Väinö

VAARINNIEMI 1 - 53 Käki Jukka Sakari 1 Kiiki Jaana Hannele

Ml.JSTIKKANIEMI J - 25 Vitikka Ailn

CAIRUSLAGUNl 1 - 30 Caircnius Runo Adolf

:-ffiNlMÄKI l - 67

SAARENPÄÄ 1 - 39 Saarikko Arto Kalevi

AHOLA 1- 15 Omistaja Pentti Pynnönen

Vihtori Rubaseu isännyyden aikana myytiin Alatuvasta JO hehtaaria maaw Aati Lindgrcnillc. Ti la sai nimekseen Ahola. Aati a~ui Hilmaosa kanssa sitä jonkun aikaa j a siellä syntyi myös heidän Erkki-poikansa. He myivät AhoJan Anttilasta lähtöisin olevalle Anselmi Tantulle ja vaimolleen Amalia Arkalie Väisälästä. Hei­dän tyttärensä Laina avioitui Hirvenlahdesta mlleen Lauri Pynnösen kanssa. Heille syntyivät pojat Eino ja Pentti . Yläruvan tyttären Ailin naituaan Eino muutti Ristii­naan. Pentti Pynnönen jäi vaimonsa Tytin kanssa omistamaan AhoJaa ja siihen liittyviä Anttilasta perittyjä ja ostettuja osuuksia. Heillä on tytär Satu ja poika Juha.

Pentti on uskollinen saaren viikonloppujen ja lomien viettäjä, vaikka hän asuik.in Pieksämäellä ja Mikkelissä. Hän hoiti vakuutustarkastajan tehtäviä 30 vuoden ajan Pohja-, Aura-. ja Tapiola-yhtiöissä. Aholan rakennukset hän on saattanut viime vuosina erinomaiseen kuntoon. Pentti vaimoineen on tehnyt aloitteita ja palveluksia saarten elinolosuhteiden parantamiseksi monin tavoin, e~imerkiksi puhelimen ja !\ähköjen hankkimiseksi. Aholaa.n on ostettu lisää metsämaata pää­asiassa Anttilan tilan entisiltä omistajilw. Vanhaa Anttihm tila.:-t onkin nyt Pentin omistuksessa 80 % alkuperäisestä. AhoJan tilat ja niiden omistajat ovat: AHO LA 1- 15, METSÄLÄ 2- 3 ja R..<\NTALA 2 - 21, Pynnönen Pentti sekä RAJALA 2- 7. Pynnönen Pentti ja Juha.

30

AhoJan väki 1930-Iuvulla. Anshelmi ja Amalia Tanttu sekä tytär Laina, myöh. Pynnönen.

Uusittu Ahola talvella 2000.

--

31

OJALA 1- 17 Omistaja UWlo Parkkarin perikWlta

Alatuvasta ostettiin aikoinaan 0,9 hehtaaria käsittävä Ojalan tila, jolle Alatuvan entinen renki Eemil Liukkonen rakensi ensimmäiset asuin- ja krujarakennukset. Hän kasvatti siinä Hilma-vaimonsa kanssa viisilapsisen perheensä: Hilja, Sylvi, Erkki, Alpo ja Aati. Aati koki sankarikuoleman Rovaniemellä astututtuaan mii­naan vuonna 1945. Kaatumapaikalla ollut asetoveri Erkki Tanttu Suonsalmelta kertoi Aatin sanoneen menevänsä hakemaan tupakkaa, kun tienluiskassa ollut saksalaismiina räjähti . Hilja-tytär meni naimisiin veturinkuljettaja Reino Heikki­län kanssa, ja he asuivat Kouvolassa. Sylvi ja Erkki asuivat molemmat Mikkelis­sä. Nuorin Alpo asuu perheineen Otavassa.

Eemi ja Hilma rakensivat mökin vuonna 1947 Adi lnkeroiselta ostamalleen Pel­lonpään tilalle Säkkisalon talon pellon pohjoispäähän. Hän teki myös navetan lehmää, sikaaja hevosta varten, jolla hän tienasi elantoansa valtion metsänjatku­vissa savotoissa. Erkki ja Alpo asuivat vanhempiensa kanssa noin 20-vuotiaiksi metsätöitä tehden. Myöhemmin heistä kehittyi hyviä kirvesmiehiä.

32

Ojalassa kesällä 1952. Vas .. E lvi Parkkari, Hilkka Lindgren, Helvi Inkeroincn, Elina Bjömincnja Helmi Inkeroinen. Edessä lapset Anneli ja Au lis lnkeroinen. Kuva Esko Lindgrenin.

Huuhan tytär Elvi Parkkari (o.s. Inkeroinen) osti miehensä Uunon kanssa Ojalan ja rakensi siihen uuden asuinrakennuksen. Se on palvellut heidän ja lapsiensa kesäpaikkana kymmenien vuosien ajan. Uuno poisrui keskuudestamme 1980-lu­vulla, mutta Elvi on edelleen Ojalan kesäasukas 87 ikävuodestaan huolimatta. Vesijättötoimiluksessa sai Ojalan tila tontin Pauninsaaresta, jonne on tehty sau­na. Helsingissä vaauureina toirnioeilla Elvilläja Uunolla on neljä poikaa: Reijo, Timo Juhani, Heikki ja Hannu. Kolme vanhinta asuvat Helsingissä ja heillä on mökit Puukon saaressa. Hannu asuu Otavassa Tuovin o.s. KiJjalaisen ja lastensa Hanneksen. Marjaanan ja Esan kanssa. Heikki on avioitunut Eeva-Liisa Rehn­manin kanssa ja heidän lapsensa ovat Eeva ja Anna. Juhanilla on vaimonsa on Salme Rannan kanssa kaksi poikaa Kalle Markus ja Jussi-Pekka. Rcijon vaimo on Pirkko Muurineo ja lapset Esa ja Ulla.

PELTOLA 1 - 51 Omistaja T imo Palo

Alatuvan tilasta myytiin Peltola-niminen tila Aati Lindgrenille ja vaimolleen Hilmalle, jotka rakensivat siihen asuinrakennuksen ja katjarakennukscn. Aati Lind­gren hukkui Säkkisalon salmccn heikkoihin syysjäihin lasten ollessa vielä pie­niä. Nuorin Ai li ei ollut vielä syntynytkään. Hilmalie syntyi kuusi lasta: Eino, :vlama, Aune, Erkki. Esko ja Aili . joista Martta kuoli pienenä. Erkki-poika vie­tiin Hilman enon Topia Pöyryn ja Hilda-tädin hoidettavaksi Säkkisalon N iemelään. Ilman isääkin he selvisivät Peltolassa tehden naapureille ompelutöitä ja auttaen maataloustöissä. Sotavuosina Hilma Lindgren toimi Väinö Kekkosen sij aisena Puukonsaaren postinkantajana.

Peltolassa asui tilapäisesti myös Alma Lepistö miehensä Toivo Lepistön ja las­tensa Eilan, Vuokon ja Markun kanssa.Toivo Lepistö kaatui jatkosodan alussa 1941 astu ttuaan miinaan. Peltolan Eino Lindgren ehti olla sodassa muutaman vuoden. Hän haavoittui lievästi Viipurinlahden puolustustaisteluissa miinan rä­jähtäessä.

MÄKELÄ 1 - 70

Tämä talo on yksi niistä kolmesta, joihin ensimmäinen Puukko No 1 jaettiin. Räiskäläksi eronneen puolen Mäkelän talon asuja on ollut Ripatti. Kaksi van­hempaa Mäkelän veljestä oli palanut ri iheen ahosta puidessaan. Ensimmäisiä Mäkelän isäntiä on ollut kotivävyksi Kilkinkylästä tullut Jussi Venemies. Puukon­saareen ensin rengiksi tulleena hän palveli Huubaa kaksi vuotta, josta siirtyi Mä­kelän isännäksi. Jussin vaimo Eeva kuoli keski-ikäisenä ja Jussi vuonna 1929.

33

Heillä oli kaksi lasta, Ono ja Iida, joka naitiin Tentunniemeen Taneli Marttiselle. Otto jäi Mäkelän islinnaksi.

Otto haki emännäksi Huuhasta Selma Inkeroisen, ja heille syntyivät lapset Riku, Eetu. Aati ja Lyyli, joka joutui naimisiin Kasperi Höltälle Halmesaareen. He sai­vat J 0 lasta. Kehitysvammainen Aati-poika kuoli aikuiseksi tultuaan. Vanhin poika Riku haki vaimokseen Alina Hasasen Häähkiäisestä ja meni Väisälään kauppi­aak.s.i. Heille symyi kaksi tyttöä Lamminmäen ralossa. Riku kaatui talvisodassa helmikuussa 1940 ja hänet siunatti in kentälle jääneenä. Eetu vei isännäksi tultu­aan vihiJJe Lyyli Ukkosen Väisälän Mäkelästä. Eetu menetti molemmat jalkansa astuttuaan miinaan mennessään auttamaan naapuriaan Toivo Lepistöä. Eetullc ja Lyylilie syntyi seitsemän lasta: Risto, Martta, Aino, Li isa, Reino, Elvi ja Anna.

Vaikeavammainen 100 prosentin invalidi Eetu vi ljeli Mäkelän peltoja hoitaen itse myös talon juoksevat asiat. Hänet näki usein soutaen menossa milloin kirkol­le, milloin kylä-tai myllymatkalle. Pienen venemoottorin hän hankki vasta vuon­na 1950. Sauvoja ja jakkaraa apuna käyttäen hän niitti viikatteella heinää jakaa­toi puitakin. Talvisin jääkeleiiHi oli hevonen hänen tärkein apulaisensa. Liikku­essaan hevosella ja vesillä hänelle sattui usein vaarallisia tilanteita. Kiis tä kertyy aivan oma lukunsa Puukonsaaren historiaan.

Mäkelän metsiä jouduttiin kaskeamaan aina 1930-luvun lopulle saakka, jolloin Otto isännöi sitä. Hän nai toisen vaimon, Justiina Hurrin Suonsalmelta. Otto kuoli vuonna 1940 ja Justiina Eetun perheessä Väisälän Mikkolassa vuonna 1960.

Vuonna 1953 Eetu Venemies teki vaihtokaupan Jussi Loposen kanssa. Eetu sai Mikkolan tilan Väisälästäja luovutti 30 hehtaaria Mäkelän tilaa Loposelle. Lo­ponen sai kaupassa selän puoleisen rannan ja Mäkelään jäi talouskeskus pcltoioeen. Mäkelässä asui joitakin vuosia vuokralaisia, mutta rakennuksia ei enää korjattu, joten ne vähitellen lahosivat paikoilleen. Vanhan Mäkelän omistaa nyt Eetun vanhin lapsi Risto Venemies Väisälästä. Ectun jaLyylin tehtyä kaupat siirtyi myö~ Mäkelän tila vanhimman pojan Risto Venemiehen omistukseen. Risto asuu ja viljelee Mikkolan taloa yhdessä vaimonsa Tuulan (o.s. Hokkasen) kanssa j a heillä on kolme poikaa. He ostivat myöhemmin Peltolan tilan keskeltä kylää. Eetun toinen poika Reino avioitui Tuula Haapasen kanssa ja sai äitinsä perintönä 15 hehtaaria Väisälän Mäkelästä. He asuvat Mikkelin Rantakylässä. Eetun tyttäret ovat lähteneet Väisälästä ja ovat naimisissa. Eetu kuoli vuonna 1974 ja Lyyli 1993.

Jussi Loponen, poikansa Arvi ja pojanpoikansa Timo hakk.asivat runsaasti tämän Moisionniemeksi ristityn uuden tilan puustoa kolmen vuosikymmenen ajan. Sa­malla kävivät hyvin kaupaksi myös rantatontit. Tonttien muodostamisella on kui ­tenkin rajansa, varsinkin kun rantojensuojeluohjelma oli tullut voimaan. ja kun

34

puustokin oli tilalta hakattu vähiin. Timo Loponen myi tilan Suomen valliolle luonnonsuojelutarkoitukseen 1990-luvulla.

MÖKKEJÄ MÄKELÄ!'i, UUTEI...AN JA MOISIONNIEMEN

RA~NOILLA

KASKlRANTA 1 - 41 Laintila Ismo Aarne Antti 1 Laimi Ia Marja-L

HOIKKASAARI 1 - 79 Viikonsaha Oy

KI\RHUNPÄÄNSAARJ 1 - 80 Hirvensalmen kunta /t

PÖYRY 1 - 69 Pöyry Petri Kullervo 1 Pöyry Jaana Kristi ina

KALLIORI\~TA 1 - 63 Tuominen Paul Allan /Tuominen Pirkko

KALLIORA:'>!TA 11 1 - 71 Tuominen Paul Allan 1 Tuominen Pirkko

AHTOLA 1 - 72 Suomen Valtio 1 Mikkelin Lääninhallitus Ainoniemi

M01S10NN1EMI 1 - g6 S uomcn Valtio

MOISJONNTEMT 1 - R7 Suomen Valtio

PUUKONSAARI No 2 Entinen Soi.kkala 10

HUUHA2-l Omistajat Kalevi ja Raimo Inkeroinen

Tämä Soikkala No 10 Huuhan tila käsittää Huuhan ja Anttilan. jotka jossakin vaiheessa ovat mainituilla Soikkasilta joutuneet Kruunun omistukseen. Kämä Kruununtorpat itscnäistyivät vuonna 1872. Huubassa oli nun. hevostalli kruu­nun ratsumestarin hevoselle ja kamari mestarin yöpymistä varten. Kerrotaan, että kerrankin illansuussa saapui kruununherra taloon Juoson ollessa nuotalJa Säkki­salossa. Juoselle lähetettiin käsky tulla heti kotiinjuopottelemasta Vilhelmin kans­sa. Viihelmi Liukkonen oli Säkkisalon ensimmäinen vuokraaja ja oli saman her­ran alainen kuin Huuhan tilan torpparitkin.

Huuban ensimmäinen asukas on ollut todennäköisesti fnkeräinen. joka tuli torppariksi ja kaskiviljelijäksi jo Soikkasten mukana Mikkelin Soikkalan kyläs­tä. Inkeroisen (lngeroin) sukunimen tiedetään kehittyneen Inkerinmaalla käyneistä paimentolaisistaja levinneen Kymenlaaksosta pohjoiseen. Nykyisten lnkeroisten tunnettu esi-isä on kuitenkin Tuukkalan Huuhassa asunut. vuonna 1760 syntynyt Antti lnkeroinen. jolla oli kaksi tytärtä ja poika Jooseppi. jonka toinen vaimo Kaisa Marttinen oli kotoisin Koveronsaaresta. Heistä tuli Huuhan Kruununtilan ensimmäiset vuokraajat, torpparit. Joosepilla oli kolme siskoa ja veli Josua, joka

35

meni Pietariin Keisarin hovi in puutarhuriksi. Sisaruksista Helkajoutui naimisiin Kanga~niemen Laitialaan Otto Laitiselle ja Hilda Räiskälään emännäksi.

Joosepin poika Joosef, jota sanottiin Juosoksi, osti Huuhan itsenäiseksi perintö­tilaksi vuonna 1872. Hän oli mennyt naimisiin Kangasniemen Kerikannasta ko­toisin olleen Sabina Reinikaisen kanssa. Juosolle ja Sabinalle syntyivät lapset Vihtori, Selma ja Kasperi. Selma vietiin emännäksi Mäkclään Otto Venemiehelle. Kasperi-veljes asui pitkään "Huuhan setänä", mutta otti ikämiehenä vaimokseen Hulda Vi ljakaisen Väisälästä, ja he ostivat Kuivalahden. Vihtori otti vaimokseen Ida Rasasen Koveronsaaresta ja pariskunta jäi isänniksi Huuhaan.

Vihtorilie ja Iidalle syntyi kuusi poikaa ja kaksi tyttöä: Vilho, Riku, Adi , Väinö. Eemil, Alpo, Elvi ja Toini. Toini oli ammatiltaan hatuntekijä ja asuu Helsingissä. Naisten vaanuri Elvi meni naimisiin vaatruri Uuno Parkkarin kanssa, joka oli kotoisin Mäntyharjun Mynuilästä. He asuivat neljän poikansa kanssa Helsingis­sä. Iidan ja Vihtorin pojista nuorin Alpo otti vaimokseen Elma Mannisen Hirven­lahdesta. He ostivat Säk.kisalon,jossa asuivat vajaat kolme vuorta. Sieltä he muut­tivat vuodeksi Mikkelin Parkkilaan ja sen jälkeen Järvclään. Heille syntyivätlap­set Atso ja Aulikki. Alpo kaatui sodassa 1944 jääden kentälle. Atsolla on tytär Annika ja poika Ami. Heinolassa asuvalla Aulikilla on pojat Juha ja Matti sekä tytär Elisa.

Väinö-veli meni jo poikasenavaanurin oppiin Helsinki in ja avioitui Lempi Sal­misen kanssa. Hänestä tuli myöhemmin SOK:n vaatetustehtaan mestari eläke­ikään saakka. Heillä on tyttäret Anneli ja Maija. Anneli toimii nykyään konsult­tina matkailua Iaiia. Annelilla on poika Klaus ja tytär Laura. Maija on ammati l­taan kielenkääntäjä. Kesäasunto hänellä on Säkk.isalossa.

Vanhin poika Vilho läksi poikasena Helsinkiin, missä hänestä kehittyi maankuu­lu vaatturimestari. Hänen vaatturiliikkeensä Helsingin Yrjönkadulla oli hyvin tunnettu. LUkkeessä valmistettiin rrun. !vl.iss Cniversumin tittelin 1952 voittaneelle Arm.i Kuuselalle puku voiton jälkeen. Vilho muutti Amerikkaan vuonna 1923 ja solmi avioliiton Helmi Tallbergin kanssa. Amerikan vuosina heille syntyi poika Leo Villiam, joka asuu nykyisin Mikkelissä vaimonsa Leenan kanssa Toinen poika Amo syntyi Helsingissä, missä hän asuu vaimonsa Riitta-Liisan kanssa. Molempien veljesten kesäpaikat sijaitsevat Puukonsaaren Äkrämöisenniemessä. Leon lapset ovat tytär Eeva-Helena ja pojat Juha ja Heikki sekä seuraavaa suku­polvea ainakin kaksi jäsentä. Amon kahdella pojalla Tommilla ja Jarilla on kum­mallakin kaksi lasta. Adi-veli lähti Huuhasta Kek.kolasta kotoisin olevan vai­monsa He lvi Elisabeth, o.s. Honkanen, kanssa Airtoniemeen. Asuttuaan siinä kuusi vuotta he muuttivat ostamaansa Säkkisaloon 1937. Heille syntyivät lapset Hilkka 1929 Huuhassa. Urpo 1932 Aittoniemessäja Aulis 1941 Säkkisalossa.

36

Vanha Huuha 1930-luvulla.

Perhekuva Huuhan Inkeroisista vuodelta 1920. Eturivi tytöt Toini ja Elvi,lida, Vihtori. Sabina ja Kasperi -setä. Takarivi Alpo. Ecmil, Väinö. Adi, Rilcu ja Vilho. Kuva Pauli Inkeroisen.

37

Vihkipari Ecmil ja Helmi Inkcroincn lahjapöytänsä ääressä vuonnal934.

Rik.u meni kotivävyksi ja isännäksi Väisälän Vehmasmäelle solmittuaan aviolii­ton Amanda Mesiäisen kanssa. Heille syntyivät tyttäret Maire ja Toini, jotka mo­lemmat ovat kuolleet. Maire oli naimisissa Tuure Nirosen kanssa ja heillä on kol­me poikaa Esko, Matti ja llkka. Heillä on ainakin kuusi lasta. Toini oli Arvi Lo­posen vaimona ja heillä on vusi poikaa Kari, Timo, Jorma, Arto ja Jari. Pojat ovat naimisissa, ja heillä on lapsia yhteensä kymmenen.

Eem.il jäi Huuhaan isännäksi jo 1930-luvulla ja aloitti voimaperäisemmän maan­viljelyn sen aikaisilla työkaluilla. Sota kuitenkin keskeytti kehityksen muutamaksi vuodeksi. Eem.il rakensi sodan jälkeen uuden karjarakennuksen ja myöhemmin asuinrakennuksen. Maataloutta alettiin koneellistaa ja venemoottorit uusittiin merikelpoisemmiksi. Eemil otti vaimokseen Helmi Kuitusen Saarikuitusen Vanha­talosta. Heille syntyi neljä poikaa Kalevi, Seppo, Raimo ja Anssi, joista Seppo ja Anssi asuivat Helsingissä. Seppo avioitui Leena Jerkun kanssa. Anssi on naimi­sissa Helena Lestelän kanssa ja heillä on pojat Olli ja Asko. Poikamies Kalevi ja perheellinen Raimo ovat Huuban isäntiä. Raimo avioitui Eila Liukkosen kanssa ja heillä on neljä lasta: Heli, Teija, Lasse ja Pasi.

Vihtorin ja Iidan kahdeksasta lapsesta on viidellä ollut ammattina pukujen val­mistus. Ilmeisesti nuoremmat ovat ottaneet mallia vanhemmilta sisaruksiltaan.

38

Huuhan veljeksistä kolme on valinnut ammatikseen maanviljelyn, nuoremman

Alpon valinta jäi kesken sodan takia.

HUUHAN JA UUTELA:\ TlLAT SEKÄ KESÄASUNNOT

UUTELA 1 - 44lnkeroincn Kalevi Timari 1 Inkeroinen Raimo Eli.

KASKELA 1 - 42. Tnkeroinen Seppo perikuma 1 Inkcroincn Leena M.

ANSSINNIEMI 1 - 43 lnkcroincn Anssi Eemil

KASKIRANTA 1 - 41 Laintila Ismo Aarne Anrti 1 Laintila Marja-L.

HUUHA 2- 1 lnkcroincn Kalevi linkeroinen Raimo (1\imetön)

Huuhan Saunamökki Pöksässä

ANTTILA (UUTELA) 2 - 9 Omistajat Rirva Reinikainen ja lapset

Tämä Kruununtilan toinen torppari on itsenäistynyt samanaikaisesti kun Huuhakin eli vuonna] 872. Sen ensimmäinen asukas on todennäköisesti torppari Antti Tanttu, josta talokin on nimensä saanut. Anttilan tultua itsenäiseksi omistajaksi tuli Otto Tanttu, jolla oli ve li Topiaja sisar, joka naitiin Väisälän Lemeui in. Topia-veli perheineen muutti Björnilään, missä samaa sukua asuu vielä nykyäänkin. Taottu­suku on tullut Anttilaan Suonsalmelta. Isännäksi jäänyt Ouo haki vaimon Liisa Kekkosen Kekkolan Kankaan talosta. Heille syntyivät lapset Anselmi, Vihtori, Taavetti, Kasperi. Eedla, Lyydi ja Manda, joka meni naimis iin Aatu Hokkasen kanssa Kangasniemen Mannilaan. Mandan suvulla on vielä perintömaata Antti­lassa. Lyydi meni naimisiin Kuivalahden torpasta olleen Kasperi Kekkosen kans­sa. He muuttivat Haminaan. EedJa meni Säkkisalon Kasperille roiseksi vaimoksi. Kasperi-veli otti vaimoksccn Lyydi Hämäläisen Säkki~alosta. He muuuivat Ame­rikkaan,jossa sukua on vieläkin jäljellä. Talon kolme veljestä Anshelmi, Vihtori ja Taavetti jakoivat Anttilan kolmeen yhtä suureen osaan.

Vanhin veljes Anshelmi haki vaimokseen Väisälän Penttilästä Amalia Arkon. He muuuivat Laina-tyttärensä kanssa 1\ati Lindgreniltä ostamaansa Aholaan, jota on kutsuttu myös Uramäeksi. Anttilasta saatu talon osuus liittyi tähän hyvin rajanaa­purina. Vihwri eleli vanhana poikana ja hänen kuolmaan talo-osuus si irtyi perillisille kuuteen osaan. Taavetti-veli haki vuonna 1921 Anttilaan emännäksi Olka Reinikaisen Mökärän saaresta Kangasniemeltä. Heille syntyi viisi poikaa: Mikko. Toivo, Antti, Taavi ja Eino, joist<L kolme vanhinta veljestä ovat jo kuol­leet. Eino on muuttanut saaresta. Einon neljä poikaa ja tytär omistavat yhdessä

39

Anttilan. Vanhin poika Keijo rakensi vaimonsa Virpi Kuvan kanssa "Luoteen­tuvan' ' Antti lan lähelle. Keijo on saariston posti- ja koululaiskuljcttaja "Väenö"­aluksellaan, jolla hän harjoittaa myös tilausliikennettä. Toiset veljekset ovat ra­kentamassa uuden asuinrakennuksen lomapaikakseen. He kaikki asuvat Helsin­gin seudulla.

Anttilan noin 76 hehtaaria käsittävä tila oli ennen jakamista osiin vielä elinkel­poinen talo, mutta nykyisin jakojen ja myyntien johdosta pinta-ala on pienenty­nyt murto-osaan, vaikka pellot ovatkin säästyneet talon ympäristöön. Kaskiviljely kesti Anttilassa torppariajoilta 1930-luvulle saakka. Huuhan tilan ollessa jaka­manomana kaskiviljely toimitettiin seuroin ja yhdessä kaadettiin useampikin kaski vuodessa. Kaski poltettiin, kynnertiin, leikattiin ja aumattiin yhdessä. Tätä scuroin viljelyä jatkui vielä talojen ollessa erotel\una 1900-luvuu alussa. Viimeksi näin tapahtui Mielevänsaaren Vehmasmäen osuudella, jonka Huuhan Juoso ja Antti­Jan Otto vuokrasivat Vehmasmäen Tanelilta 50 vuodeksi kaskeamista ja luonnon­niityn heinäämistä varlen. Vuokra ol i neljä markkaa vuodelta ja pantti ,joka vuok­ran alkaessa maksettiin oli 400 markkaa. Pantin maanomistaja maksoi takaisin vuokra-ajan päätyttyä. Huuhalla ja Anttilalla oli torppariaikakaudelta peräisin oleva vesimylly "Törisevä'', jossajauhettiin molempien talojen viljaa keväisin ja syksyisin . Vesi padotti in Huuhan takasuolle ja Anttilan pikkuniitylle, jonka jyrkäykscssä mylly sijaitsi. Kylän yhteinen kirkkovene sijaitsi Saarensalmessa, josta se jo viime vuosisadalla siirrettiin Vaharinniemeen. Anttilan rannat on ny­kyään myyty kcsäasuntotonteiksi, joita on kymmenkunta.

40

ANTTILA!'< (UUTELAl'i) TILAT JA MYYDYT KESÄPAIKAT

VUORELA 2 - 8 Tis~a.ri Anja Tuulikki

UCTELA 2 - 9 ja UUTELA 2-30 Reinikainen Ritva. Keijo. Kari. Kimmo,

Reino ja Katri .

RU1SNIEM12- 10 Koskinen Tero Toivo

JAl\'lLA 2 - 12 Voutilainen Matti Uolevi

KOJVt:KTVT 2 - 16 RokJ<ancn Reino Kalevi

RUISRANTA 2 · 22 Häkkänen Kaarlo Ilmari

JO~ANRANTA 2 - 261\yman Sinikka ja Kauko

LUOTEENTUPA 2- 29 Reinikainen Keijo Einari 1 Kuva Virpi

AHTIHOVI2 - 31 Hoviniemi Raimo, Lea, Pertti ja Hannu

HOV!NlEMI 2 - 32 Ho\·in icmi Matti Antero

Anttilan Taavetti Tantun perhe vuodelta 1937. Istumassa vas. Taavetti, Olka, Taavija Antti. Seisomassa vas. Mikko ja Toivo. Kuva Lempi Ruhasen.

HUUHAN J A ANTTILAN TALOJEN ITSENÄISTYMINEN

Nämä kaksi asuttua tilaa olivat valtion eli kruunun tiloja vuoteen 1872 saakka. Kyseisen vuoden lokakuun yhdeksäntenä paivänä tehtiin molempien talojen kauppakiljat. Anttilan tilan omistajaksi tuli entinen vuokramies Otto Tannu ja Huuhan osti vuokraaja Joosef Inkeroinen. Kauppakitjat ovat erityisen tarkasti tehtyjä. Mainitut tilat muuttuivat maakirjoissa kruununtiloista verotiloiksi.

Kauppakirja on jäljennös ja suomennettu alkuperäisestä ruotsinkielisestä kauppakirjasta, joka löytyi vuosisadan takaa Hu uhan talon kaapista.

41

42

Kauppakirja

Suomen Keisarillisen senaatin Kamaritoimituskunnan Talousosasto

tekee tiettäväksi , että Hänen Keisarillinen Majesteettinsa Annossaan on katsonut hyväksi ylläpitää Suomen Suuriruhtinaskunnan asukkai­den oikeuden ostaa verotiloiksi hallussaan pitämiään kruununtiloja siten kuin helmikuun 2'1 . päivänä 1790 annetussa julistuksessa. syys­kuun 19. päivänä 1728 annettuun Asetukseen verrattuna asiasta sää­detääu: siispä tämän perusteella ja toukokuun 10. päivänä 1 g69 an­netun Keisarillisen Asetuksen nojalla haluaa Keisarillisen Senaatin Kamaritoimituskunta haltuun antaa ja myydä täten ja tällä avoimella kirjeellä tilan haltijalle talonpoika Joosef Joosefinpoika Tnkeröiselle alla mainitun kruununti lan Mikkelin läänistä Mikkelin kihlakunnasta. Hirvensalmen pitäjästä Puukonsaaren kylä~tä nimittäin puolet Huuhan tilasta No 2 johon kuuluu 1/2 tilasta ja 1116 manuaalista, sekä kruu­nulle tuleva kahden ruplan kolmenkymmenenviiden kopeekan perusarvoja kuudentoista ja puolen pennin metsävero, vero­velvollisuudella ja oikeudella nauttia ja hallussapitää neljästä­kymmenestäyhdestä markasta kahdestakynunenestä pennistä Suomen rahaa, josta mainittu tilan haltija Hänen Keisarillisen Majesteettinsa joulukuun 4. päivänä 1858 antaman Julistuksen mukaan on läänin verokonttori in lähinnä kuluneen syyskuun 19. päivänä alkuperäisen kuitin mukaan oikein maksanut kynunenyksen, eli neljä markkaa kaksitoista penniä.

Senaatin Kamaritoimituskunta luovuttaa sen nojalla Hänen Keisaril ­l i~elle Majesteetille ja Kruunulle kuuluneen puolet Huuhan tilasta No 2 Puukonsaaren kylässä Hirvensalmen pitäjässä Mikkelin kihlakunnassa Mikkelin läänissä, ja antaa sen samalle tilanhaltijalle talonpoika Josef Josefinpoika Jnkeröiselle hänen lapsilleen ja

perillisilleen, perilliselle perillisen jälkeen. tiloineen, maineen, peltoineen. niittyineen, metsineen, muine maineen, kaloineen ja kalavesineen, myllyineen ja myllynpaikkoineen, torppineen ja torpanpaikkoineen sekä kaikkine muine tilaan kuuluvine alueineen, vettä tai maata lähellä tai kaukana: poikkeuksena kaikki se mikä sii­hen kuuluu tai kuulua pitäisi, tai lain jakamisen tai isonjaon nojalla on ~en osalle rullut tai tulee: nautittavaksi, viljeltäväksi ja pidettä­väksi verovel volli~uudella ja lain suomin oikeuk~in kuitenkin sillä ehdolla, että loppuosa lun~tus~ummasta sekä muut kruununverot maksetaan mainitun Julistuksen mukaan seuraavan yhdeksän vuo­den aikana. vuosittain kymmenys eli neljä markkaa kaksitoi~ra pen­niä. Jo~ tila tavalla tai toisella joutuu pois ostajalta tai hänen pcrillisiltään, pitää Hänen Keisarill inen Majesteettin~aja Kruunu heitä tästä vastuusta vapaana. Mainittu puolet Huuhan tilasta No 2 siirre­tään allamainitun päivänjälkeen maakirjoissa kruununtilasta veroti­laksi. Kaikkien. joitll asia koskee on toimittava tämän mukaan aihe­uttamaTta hänelle ti lanhaltijalle, hänen lapsilleen tai perillisillecn es­teitä vaikeuksia tai viivytyhiä missään määrin. nyt tai tulevina ai ­koina.

Helsingissä Keisnrilli~en Senaatin Toimituskunnassa yhdeksäntenä päivänä lokakuuta 1872.

Yirdo puolesta (allekirjoitus)

Verokirje talonpoika Josef Joseffmpoika lnkeröiselle puolikkaasta. kruunun, Huuhan tilasta ·o 2 Puukonsaaren kylässä. Hirvensalmen pitäjässä, Mikkelin kihJakunnassa, Mikkelin läänissä.

43

PUUKONSAARI No 3 Entinen Soikkala No 5

PEKKAlA No 3 - 13 O mistaja Ensio Björninen

Tämän entisen Soikkala No 5 ensimmäiseksi ornistajaksi mainitaan Pekka Paavon­poika Soikkanen Pellosniemen pitäjän Taipaleen kymmenkunnasta. Olivathan Soikkasen kolme veljestä kirvein, auroin, miettehin valloittaneet koko Hyvän­salonsaaren kaskettavakseen, viljeltäväkseen. vaikka heidän itsensä ei pitänyt asua saarella. Tämän Pekan asuminen on kuitenkin arvoitus: Mahtoiko hän sittenkin rakentaa ensimmäisen Pekkalan? Nimensä mukaan Puukon suku on tul lut Soikkalan kylästä samoin kuin Puukonsaaren ereläkyläänkin. Pekkala peltoineen ja niittyineen on muodostunut jylhän, vuonomaisen Lokanlahden pitemmän pohjukan rantaan, joka Puulan laskun jälkeen muodostui PekkaJan lammeksi. Talo oli pinta-alaltaan 250 hehtaaria ennen Kuivalahden torpan itsenäisrymi$tä.

Papinkirjoista on saatu selville, että Pekkalassa on asunut Matti Puukko (s. 1763) ja vaimo Maria o.s. Liukkonen. Heillä oli poika Daniel (s. l797) ja hänen vaimon­aan Liisa Matint;iär os. Kuitunen. Heidän poikansa Abcl syntyi vuonna 1831. Tätä varhaiscmmilta ajoilta ei ole tietoja. 1700-luvun alun asutuksesta todistaa pihan kallioUa seisova kaksikerroksinen aitta.

Pekkalan Aapeli Puukko oli hakenut ensimmäisen emämänsä Vahvamäestä. Heille syntyi vuonna 1S55 poika Akseli. Ensimmäisen vaimonsa kuoltua nuorena Aa­peli haki toiseksi vaimokseen Annamari Riittisen Väisälän Myllyaholta. Heille syntyivät lapset Manda, Miina. Iida, Taneli ja Aapeli. Aapeli. Manda ja Miina kuolivat nuorena. Taneli kuoli 50-vuotiaana vanhana poikana. lida meni naimi­siin Koveroon Aleksi Bjömisen kanssa ja heille syntyivät lapset Otto, Riku ja Alina. He muuuivat Koverosta Bjömilän Tcrvalaan ja sieltä Hämeenmäelle.

Pekkalan Aapel in poika Akseli haki isänsä tavoin vaimonsa Väi$älän Myllyaholta. Eeva Riittineo oli samoja sisaruksia kun isänsä toinen vaimo. Heille syntyi poika Otto, joka kuoli vähän yli 20-vuotiaana. Äiti Eeva kuoli Oton ollessa vielä poika­nen ja Akseli haki toiseksi vaimokseen Myllyahon Magdaleenan eli kolmannen sisaruksen samasta talosta. Taoelin kuoltua !ida-sisar peri neljäsosan Pekkalan taiosta ja muutti Aleksin kuoltua taloon asumaan aikuisten lastensa Oton. Rikun ja Alinan kanssa. Alina meni muutaman vuoden jälkeen naimisiin Otto Vene­miehen kanssa ja he asuivat Iapsettornina HämeenmäeUä. Riku otti vaimokseen Hilma Kämpin Kuitulan kylästä. Hän myi osuutensa Pekkalasta ja he muuttivat Pyörnilän Tervakankaalle ostamaansa taloon.

44

Puukonsaaren Pekkalan väen perhekuva vuodelta 1936. Vas. Lauri, Erkld, Katri, Ono, Saara, Martti, Aune, Aili ja Elina. Kuva Ensio Bjömisen.

Pekkalan tuvassa vuonna 1965. Vas. Lempi Bjöminen sylissään tytär Seija, Aili Bjöminen, Hulda lnkeroinen, Aino Viljakai neo. Elina, Otto ja Erkki B jörninen sylissään poikansa Ensin, Lauri Bjöminen ja Pauli lnkeroinen. Edessä Thulaja Aune Bjöminen. Kuva Pauli lnkeroisen.

45

Pekkalan vanha 1800-luvull a tehty päärakennus.

Pekkalan uusi vuonna 1999 valmistunut päärakennus.

46

Akseli kauppa..~i kolmeneljäsosaa taloa ~isarensa pojalle Otolle, joka osti myös sisarosuudet Rikulta ja Alinalta. Otto Bjömisestä tuli siten koko Pekkalan omis­taja. Akseli ja Magdaleena elivät vanhoiksi. Heidän omistuksensa aikana ei enää viljelty kaskea. Kuivalahden torppari viljeli ja joutui antamaan joka kolmannen lyhteen maan vuokrasta taloon. Peltoa talo~sa oli tuolloin riil!ävästi ja nykyisin niinyjcn ylösoton jälkeen vielä enemmän.

Otto haki taloon emännäksi HurriJan kylän Kuninkaalta Elina Hämäläisen. Heil­le syntyivät lapset Saara, Aili, Katri, Lauri, Erkki. Aune ja Martti. Saara meni avioon Annas Tyyskän kanssa Hämeenmäen Ruokoniemelle. Aili kuoli noin 60-vuotiaana. Katri avioitui Unto Kiviperän kanssa asenuen ensin Mäntyniemeen, josta he muunivar Turkuun. Pojista Martti avioitui Eine Ripatin kanssa ja muutti Mikkelin Alamaahan, missä Martti yllättäen kuoli 42-vuotiaana. Poikamies Lau­ri kuoli synnyinkodissaan noin 65 vuoden ikäisenä. Erkki osti sisarosuudet vai­monsa Lempin o.s. t:kkosen kanssa. Lempin hän haki Pöyrynkylän Kuoppalasta ja heistä tul i Pekkalan omistajia.

Erkki ja Lempi Bjömiselle syntyivät Pekkalassa lapset Seija, Sirkku ja Ensio. Pekkalan tyttäret ovat perheeliisiä ja asuvat Mikkelissä. Heillä kummallakin on kesämökit Kuivalahden itärannalla. Poika Ensio meni naimisiin Hilkka ja Esko Lindgrenin tyttären Aulin kanssa vuonna 1987, ja he saivat talon isännyyden sukupolvenvaihdokscssa pian sen jälkeen. Maanviljely ti lalla on voimistunut ko­neistumisen ansiosta ja kaijata lous on tehty tuottavaksi. 200-vuotiaan pääraken­nuksen tilalle rakennettiin hiljattain uusi entistä tilavampi asuinrakennus. 1700-luvun aitta ja 1800-luvun riihi ovat hyvin säilyneitä nähtävyyksiä.

PEKKALAN TILA JA SElli ~1UUT KliNTESTÖT No 3

PEKKALA 3 - 13 Bjöminen En~io Tapani 1 Bjöminen Auli Irene

Lll\TLAHTI3 • 12 Björnincn Seija Alisa

JOKELA 3 - 11 Jokela Sirkku Anneli

ALA-PEKKALA 3- 5 Tyyskä Saara Vilhelmiina

KUIVALAHTI 3 - 10 Omistaja Pauli Inkeroinen

Tämän Pekkalan torpan ensimmäisistä asukkaista puuttuu tietoa, muua ensim­mäinen muonapäiviä tekevä torppari oli Ylätuvalla jookun aikaa lampuotina ol­lut Aaro Käräjämies poikansa Akselin ja tyltärensä Mandan kanssa. Olruaan torp­parina muutaman vuoden Aaro osti RaitaJan talon Hämeenmäestä ja muutti poi· kansa kanssa sinne. Tytär Manda avioitui todennäköisesti Mikkelin Vanhamäestä kotoisin olleen Kustaa Kekkosen kanssa, ja aviomiehen mukana taloon tulivat hänen veljensä Otto ja Kasperi Kekkonen. Kasperi meni naimisiin Anttilan Lyydin kanssa, ja he muuttivat Amerikkaan. Otto jäi asum= Kuivalahteen, jossa kuolikin vanhanapoikeu~a. Kustaaja Manda saivat pojat Jalmarin, Kasperin, Väinön, Taunon ja Sirkku-tyttären. Isäntäväki viljeli pieniä peltojaan ja kaskesi päätaion Pekka­lan metsiä. He Junastivat torpan itsenäiseksi 1920-Juvun alussa, ja näin muodos­tui noin 40 hehtaaria käsittävä Kuivalahti -niminen talo hyvine kalarantoineen ja pik.kusaarineen.

Kuivalahden talon isäntä Kustaa ja emäntä Manda poikineen olivat työtel iästä väkeä. He tekivät taloissa niitto- ja leikkuutöitä sekä talvisin metsissä hakkuu- ja ajo-töitä. Kyläläiset vcrtasivat parhaiksi kylän mettijöiksi Kuivalahden ~1andaa ja Vappu-hevosta, joka oli hyvä juoksija. Kustaa suoritti torpparina ollessaan ta­loon veroa päivän viikossa ja eläimet saivat käyelä talon laitumella. Hän sai hei· nät hänelle osoitetulta niityllä sekä poiMpuut kaatamiltaan kaskimailta . Sicitä saatiin myös vilja, josta joka kolmas lyhde meni vuokrana maanomistajalle Pek­kalan talolle.

Kekkosten omistuskausi Kuivalahdessa ei kestänyt kymmentäkään vuotta kun he myivät talonsa liikemies Antti Kuituselle, joka hakkasi jonkun vermn metsiä kahden vuoden aikana. Hän myi edelleen Kuivalahden talon Ka~peri ja Hulda Iokeroiselle, jotka tulivat Huuhasta. Kustaa Kekkonen perheineen muutti Mikke­lin Vanhamäestä ostamaansa Rauhaniemen taloon.

Kasperi ja Hulda Inkeroiselle o.s. Viljakainen syntyivät lapset Elvi, Toini ja Pauli ja Aino. Elvi asuu miehensä Alvar Mikkolan kanssa Hollolassa, mutta kesät he viettävät Puukonsaaren mökillään. Toini ja hänen miehensä Erkki Terva Ia kuoli ­vat noin 60-vuotiaina ja heidän poikansa omistaa Puukonsaaren mökin. Poika Pauli on naimisissa Leenan o.s. Martikka kanssa. He te.k.ivät elämäntyönsä Hel­singissä, Pauli taksimiehenä ja Leena lehtialalla. He jäivät ennenaikaiselle eläk­keelle ja muuttivat pysyvästi Hirvensalmen kirkolle. Heidän tyttärensä Eeva-Lii­sa ja Kirsti ovat naimisissa ja Kirstillä on lapsia.

48

Kuivalahden rakennukset. Keskellä päärakennus. oikealla navetta. Kuva Pauli Inkcroiscn.

Kuivalahden Hulda ja Kasper. Kuva Pauli lnkeroisen.

49

Kuivalahden talo palstoitettiin ja jaenjin perillisten kesken neljään yhtä suureen osaan. Kuivaniemen kärki oli annettu Aino-sisarelle, joka myi sen Juhani ja Sal­me Park karille. He ovat rakentaneet sinne talviasuttavan huvilan sekä hyödyntä­neettilan metsäntuoton hakkaamaliaja hoitamalla sitä.

Seuraava palsta pohjoiseen päin siirtyi Toini ja Erkki TervaJan omi~tukseen. Hei­dän kuoltua palstan ja huvilan omistaa nyt poika Esko Tervala Hollolasta. Hän ja sisarensa Ritva ovat perheellisiä. Länsirannan kolmas tila ja huvila on Elvi ja Alvar Mikkolan Hollolasta. Heillä ovat perheelliset lapset Amcro ja Sisko. Pauli ja Leena lnkeroinen asuttavat vanhaa Kuivalahtea kesäa.~untonaan kahden pää­rakennuksen k.iinteistönä. Aiemmin rakennetusta hirsitalosta on tehty kaksiker­roksinen ja vanhan Kuivalahden päärakennus kunnostettiin asuuavaan kuntoon äskettäin.

Vanhaan Kuivalahden tilaan kuulunut noin kolmen hehtaarin Kärenniemi, "Narri'" on Kuivaniemen kupeessa. Siellä lienee Puukonsaaren vanhin huvila, jonka on rakentanut Kuivalahden Huidan veli, upseeri Nestori Viljakaineo jo 1 930-luvul­la. Nyt Narrin omistaa tytär Lea Tamminen, jolla on yksi tytär.

Kuivalahti oli isä Kasperin aikaan ihanteellinen asuinpaikka Juontaistaloudessa elettäe~~ä. Olihan aivan läheisyydessä mitä parhainunat kalavedet, joita Kasperi käyttikin hyväkseen pyydystäen nuotaliaja pikkupyydyksillä kalaa myyntiinkin. Hän laittoi paikkakunnan ~uurimman nuotan, jolla oli korkeutta 19 metriä ja ympärystä 180 metriä. Sillä sai muikut ylös kohonuotulla Simpilinselän syvistäkin. Kalojen markkinointi oli kuitenkin hankalaa pitkän matkan takaa. Siitä ja muista saariston vaikeuksista kertovat Ka.~perin tytär Elvi ja poika Pauli tuonnempana.

50

KUIVALAHDEN TILAT

K,.\R.EKNNlliMl3 - 5 Viljakaineo Nestori perik.

KU!YANIEMl 3 - 7 Parkkari Timo Juhani

HONKARANTA 3 - 8 Tcrvala Toini Annikki perik.

POHJOJSLAHTIJ - 9 Mikkola Elvi ~aria

KUTVALAHTJ 3 - 10 Jnkcroincn Pauli Armas

SÄKKJSALONSAARl, Puukonsaaren kylää

PUUKONSAARI No 4 Entinen Vuolinko No 19

SÄKKISALON VALTIONMETSÄ 4 - 6 Omistaja Suomen val t io

Tämä Säkkisalonmaana mainittu saariryhmä käsittää Ison- ja Piensäkkisalon ohella viisi pientä saarta. Se oli entisen Visulahden pitäjän Vuolingon kymmenkuntaa, komppanian piiskurin soti Ia:. virkataion isoin ulkopalsta, joka 1800-luvulla mää­räUi in virkatalon e li puusteUin paikaksi, kun entinen Vuolingolla ~ ijai nnut alku­per~iinen talo joutui yksityisomistukseen. Säkkisalo ~iirreniin Hirvensalmen Puu­konsaaren kylään vuonna 185 1 ja tilalle annettiin numeroksi Puukonsaar i 4. Tila oli silloin ja taitaa olla edelleenkin Hirvensalmen suurin yksinä inen tila kooltaan noin 500 hehtaaria.

Säkkisalonmaan tiedetään olleen asumatromana 1800-luvulle saakka, jolloin kruu­nun toimesta ruvettiin avaamaan peltoja vi ljelykseen ja rakennettiin melko tilava asuinrakennuskin. Ensimmäisiä paikallisia vuokraajia olivat Liukkoset. mutta välillä hallintaoikeudet olivat korkeilla virkamiehillä . eversti luumantilla, maa­herralla ja kamreerilht. Seuraava vuokraaj a Vilhelm Liukkonen tu li Komurin­scwresta 1800-luvun puolivälissä. Hlin ei montakaan vuottaehtinyt olla vuokraa­jana kun velkaantui, irtain myytiin pakkohuutokaupalla ja Vilhelm häädeu iin ta­losta. Eräs muisto Vilhelmin velkaantumisesta oh kun Hu uhan Juoso lainasi vai­monsa Sabinan saaman perintöosan 80 mk Viihelmilie ja ~ai siitä hyvitystä 'ain tuolin ja kretanekan. Siihen hupeni Sabinan perintöosa.

Vuokmajan vcronmak~uun seurakunnalle kuului maksaa papeille voita karjaluvun mukaan ja viljaa pelloalan suuruuden mukaan. Lisäksi vuokraajan kuului pitää vuorollansa kylän kinkerit ja kiertokoulun sekä majoittaa niiden opettajat. Kmu­nun herroille oli pidettävll huone asuttavana.

Säkkisalossa on ollut jo ennen virkatalorakennusten pystyttämistä useampiakin asuttuja vaatimattomia torppia savutuvan ja savusaunan jäänteistä päätellen. Myös sepän pajoja on ollut parikin hHlikoksijäänteiden perusteella. Merkkejä on myös rannan tuntumassa oll ee~ta masuunista, jossa septit ovat polttaneet j ärve~tä nos­tamaansa rautaa. Lukuisat hiilihaudat läpi ~aarcn todistavat nLnsaasta hiilen ja tervan poltosta, jota saaren asukkaat ja muutkin harjoittivat el inkeinokseen. jopa myyntiinklo vuosisadan vaihteessa. Yksi todiste vanhasta a'utuksesta on Pöyryn­kylän Hautakankaalla vuonna 1944 ta,·attu Ono Komppa, joka kertoi syntyneen­sä Säkk i~alossa KukkuukaUion torpassa. Hän oli tuolloin iältään noin 80-vumi­a~. Vastaavanlaisiswtilapäisasutuksista sekä renki en ja pi ikojen lukuisa~ ta mää­rästä kertovat myös Hirvensalmen ki rkonkirjat kaukaisimmilta ajoilta.

51

Seuraavaksi vuokraisännäksi Säkkisairon Vilhelmin jälkeen tuli Heikki Hämä­läinl!n perheineen Kanga~niemen Hokankylän Käikkälästä 1 800-luvun lopulla. Hänen aikanaan talo alkoi kuntoutua kun oman perheen lisäksi neljä torppariakin kävi työssä. Kruunun toimesta rakenneniin suuri särentäkivinavetta taloon vuon­na 1902. Peltoja laajennl!ll iin II bebtaariin saakka. Mutaa ajettiin runsaasti pel­loi IIe o1nien ja torppareiden hevosten voimal la.

Heikki Hämäläisen lapsi~ta tytär Marjaana meni vaimoksi Akseli Ruhaselle Pöy­rynkylän Piiliin. Miina avioitui Väisälän Vehma mäen Antti Mesiäisen kanssa, ja Manda meni emännäksi Väisälän Ukkolaan August Manniselle. He olivat Es­kolan Helvi Palolan isovanhemmat. Pojista Aati muutti ostamaansa Väisälän Ala­tuvalle Kasperin jäädessä puustclliu vuokraajaksi kuolleen isänsä Heikin jälkeen. Kasperi rakastui heinänkorjuurcissullaan torpparinsa Paavo Panin tyttäreen Ylantaan ja toikin hänet ernännäkseen Slikkisaloon. Vanhamäentien itllpuolella oli ja on valtion omistamaa entistä Säkkisalon puustcllin maata yli kaksisataa hehtaaria. jossa sijaitsi kolme torppaa Taipale . .Kaurisnicrni ja Kukka-Aho. josta Kasperin vaimo oli lähtöisin. Maalaiskunnan pitäjäneuvos Lauri Partti. Kukka­Ahon isäntä on kyseisen 1920-luvulla it~enäistyneen torpan poika. Suvun ~eivä tuntomerkki on kaunis kihara tukka. Uiteniicssä torppien alue myöheiTllnin Mik­kelin pitäjään, tuli sirtne Puukonsaaren kylä.

Kun Säk.k.isaloon muodostettiin virkatalo, niin se vuokraajineen Iiiteiiiin virka­rallon alaisuuteen. Heidän vuokransa sisälsi ke~äisin kak~i heinäntekoviikkoa ja talvella kaksi mud:majoviikkoa hevosella kutakin torppaa kohden. Jokainen torppa haki 1920-luvun alkae~sa itsenäiseksi. Niistä muodostui noin 40 hehtaarin ko­koisia taloja, jotka ovat olleet hyvinkin elinkelporsia.

Säkkisalon Kasperi ja Manta Hämäläi~elle syntyivät lapset Lyyti, Jalmari. Vilho, Hilde, Eliaja Tauno. Näistä Lyyti meni naimisiin Anttilan Kasperi Tantun kans­sa, ja he menivät Amerikkaan, jossa kuolivatkin. Heidän sukuunsa ovat Hämä­läiset pitäneet yhteyksiä. Hildekin l!l>Ui Amerikassa, mutta tuli Suomeen iäkkäänä. Vilho meni naimisiin Amanda Hämäläisen kanssa. He asuivat Väisälässäja heil­le syntyi neljä tytärtä ja yksi poika. Ella oli naimisissa Pöyrynkylässä Aarne Tantun kans~a. lapsettomina. Tauno avioitui Elli Kyröläisen kan~sa, ja heillä on kaksi poikaa, joista Hannu on suuren matkailujäljestön päällikkö.

Kasperi Hämäläisen ensimmäi~en vaimon Mandan kuoltua hän otti toiseksi vaimokseeo Eedla Tantun Puukonsaaren Anttilasta. Heille syntyivät lapset: Hel­vi, Elsa, Aati, Onni, Toivo ja toinen Helvi. Ensimmäinen Helvi paloi ja kuoli karjakeittiössä. Elsa-ryuö hukkui koulumatkallaan syysjäihin Kohokallionsalmeen saatlamassa olleen Hilda Kuitusen kanssa. Aati otti ensimmäisen vaimon Kan­gasniemen likonnicmcstä ja toisen vaimon Helsingistä, jossa hän pääasiallise$ti asui ja toimi mctallimiehenä. Talvisodassa hän joi vaikeasti haavoittuneena sota-

52

Säkkisalon piha.~sa kesällä 1938. Kasper, Eedla ja Manta Hämäläinen sekä lapset Pauli ja Aune. Taustalla kaksikerrosaitat: vaate-, suola- ja vilja-aitta. Ylinnä nukkuma-aiua. Kuva Aune Hämäläisen.

Säkkisalon talon seinustalla vuonna!938. Maassa Leo ja Alpo lnkeroinen. Eturivissä vas. Kasper ja Eedla Hämäläinen, Vihtori Inkeroinen sylissään Urpo, Arno ja Hilkka Inkeroinen. Takarivi vas. Viljo Liukkonen, tuntematon, Adi Inkeroinen, Hildeja Vi lho Hämäläinen. Helmi lnkeroincn, Aati Hämäläinen. Helvi lnkeroinen ja tuntematon.

53

Säkkisalon talo kesällä 1938. Päärakennus kaHeliaan yhden nurkan lahoamisen takia. Se nostettiin järcillä vivuilla ylös ja kengitettiin seuraavana kesänä. Kuvassa Amerikan täti Hildc Hämäläinen ja Helvi Inkeroinen Urpo-pojan ja ruuna Pekan kanssa. Kuva Esa Hämäläisen.

Säkkisalon uusi päärakennus talvella 2000.

54

vangiksi, muna vapautui ja pardni.

Onni oli naimisissa Kangasniemen Mannilan Pekon tyllären kanssa. He asuivat muutamia vuosia Puukonsaaren Kuivalahden rannalla Antti lasta perityllä pals­rallaan. Heillä ei ollut lapsia. Toivo avioitui Alina Venemiehen kanssa ja meni puusniekaksi Väisälän Lamminmäkeen. Nuorimmainen Helvi meni naimisiin veneentekijä Veikko Hellbergin kanssa. He asuivat ensin Läsäkoskella ja muutti­vat sitten Jyväskylään. jossa he erosivat. Heillä on kaksoistyöt Terttu ja Taimi ja poika Heikki. Helvi on ainoa elossa oleva Kasperin lapsi, iältään 83-vuotias.

Vuokraisäntänä ollessaan Kasperilla oli Säkkisalossa kaksikin muonatorppaa peltopiirin tuntumassa. Antti Kirjalainen oli KukJ<uukallion viimeinen asukas, ja pohjoispellon päässä torpassa asusti suutari August Liukkonen Marin ja use­an lapsensa kanssa. Augustin muutettua pois torppaan tuli mäk.itupalaiseksi Hokasta oleva Taavetti Hokkanen vaimonsa Ruusan ja poikansa Vilhon kanssa. Länsirannalla ~ijaitsevan Niemelän Pöyryt tekivät Säkkisalaan muonapäiviä yh­den päivän viikossa siihen asti kunnes saivat torppansa itsenäiseksi 1920-luvun alussa, jolloin työvero päätaloon loppui.

KasperilJa oli joka vuodeksi varattu vuotuispalsta ikivanhaa metsää useampi heh­taari. joka jouti melkein kaikki myymiin. Polttopuiksi sai ottaa muualta jäte- ja kelopuuta. Vihdoin Kasperi sai vuonna 1930 lunastaa päätilojen lunastuslain nojalia talon noin 54 hehtaaria itsenäiseksi tilaksi, Säkkisalo No 6:ksi. Talon ra­kennukset olivat päässeet viime vuosina rappeurumaan.

SÄKKISALO 6- 8 Omistajat Ahti ja Päivi Lindgren

Torpan itsenäistyminen tapahtui pahimpaan Jama-aikaan. Kun enään ei ollut torppareita taksvärkkiä tekemässä eikä muitakaan luontaisetuja. koi tui siitä vas­toinkäymisiä Kasperille. Hän luovuttikin itsenäistyneen. mutta velkaisen talon kolmelle Japselleen Taunolle, Aatille ja Helvi IIe.

Säkkisalon osti heiltä velkoineen Alpo lnkeroinen. joka oli Huuhan veljeksistä nuorin. Kauppaan kuului myös Kasperin ja Eedlan eläke, johon kuului asuin­huone ja lehmän pito-oikeus navetassa ja sille laidun ja talven heinät. Alpon Elma-emännästä, joka oli Hirvenlahdelta lähtöisin, ei kuitenkaan ollut saare­laiseksi. Tämän vuoksi he myivät kolme vuotta asuttuaan talon veljelleen Adi ja Helvi Inkeroiselle, jotka tulivat Puukonsaaren Aittoniemeltä. Kasperi kuoli ke­sällä 1942 72-vuotiaana rauhallisest i omaan sänkyynsä. Vaimo Eedla eli vielä viitisen vuotta.

55

Vuoden talossa asuttuaan pyydettiin Adi Inkeroinen palo- ja metsänvartijaksi Säkkisalon valtion maille. Oman maanviljelytyön ohella Adi vastasi siis metsien hakkuu töistä, jotka alkoivat sotavuonna 1942 ja kestivät Säkkisalon osalta yhtä­mittaisesti runsaat 20 vuotta. Adi oli haavoittumisensaja ikänsä takia kotiutettuna lukuun ottamatta kesää 1944.

Vaimonsa Helvin kanssa heillä oli lapset Hilkka s. 29, Urpo s. 32 ja Aulis s. 41, joista Aulis meni naimisiin Anna-Liisa Alhon kanssa, ja heillä on kolme poikaa Ari, Timo ja Mikko. Urpo meni naimisiin Väisälän Alatuvalta olevan Mai la Hä­mäläisen kanssa, ja he asuvat Hirvensalmen kirkonkylässä. Heillä on lapset Han­nu, Päivi ja Paula. Hilkka-tytär jäi Säkkisaloon emännäksi avioituen Esko Lind­grenin kanssa ja heillä on lapset Ahti, Auvo ja Auli. Ahti ja vaimonsa Päivi os. Liukkonen jäivät Säkk.isaloon sukupolvenvaihdoksessa isäntäväeksi. He ovat saneeranneet tilansa tuotannon varsin EU-kelpoiseksi. Auvo opiskeli teknikaksi ja sai työpaikan Suur-Savon Sähköstä, ja asuu Henna-vaimonsaja kahden lapsen kanssa Mikkelissä. Aulista tuli Puukonsaaren Pekkalan Ensio Bjömisen emäntä. Heillä on kolme kouluikäistä poikaa.

Säkkisalon Kesärannassa kesällä 1955. Vas. Anneli, Lempi ja Maija Inkeroinen. Kuva Esko Lindgrenin.

56

Säkkisalon Pellonpään Eemil ja Hj lma Liukkonen sylissään

pojanpoika vuonna 1955.

Adi myi veljelleen Väinö lnkeroiselle Kesäranta-nimisen huvilatontin 0,6 heh­taaria ja Puukonsaaresta tullei lle Eemil ja Hilma Liukkoselle kolmen hehtaaria käsittävän Pellonpään tilan, johon Eemil rakensi uuden asuinrakennuksen sekä karja- ja saunarakcnnuksen. He a~ui vat siinä runsaat 10 vuotta, myydensen sit­ten Unto ja He lmi Palolle. Jonkun vuoden asuttuaan he myivät maan Esko Lindgrcnillc ja Markku Lepistölie asuin- ja saunarakennuksen 3000 ne liömetrin tontteineen. Eemil Liukkosella oli lapset Hilja, Aati, Sylvi, Erkki ja Alpo joilla on puolisot ja lapsia, paitsi Aatilla joka kuoli Lapin sodassa mentyään miinaan. Entiset Säkkisalon omistajat Adi ja Helvi Inkeroinenjättivät omisrubeensa pää­tilan myytyään Kaijan lammen tilan, jonka seuraavat sukupolvet myivät 1990-Juvul!a valtiolle luonnonsuojelualueeksi , mikä onkin s iihen tarkoitukseen varsin ki innostava kohde linnustonsa ja kasvillisuutcnsa ansiosta, kun se sisältää 1,5 hehtaarin lammenkin. Valtio joutu i luovuttamaan rintamamiestilan metsäksi Pie­nestä Säkkisalosta (kahdeksan hehtaaria varsin vankkaa männikköä). Metsä ha­kattiin lähes tyhjäksi ja s inne myytiin viisi kcsämökkitonttia.jotka on rakennetru.

SÄKK.ISALOJEN TILAT 1 KESÄMÖKIT

SÄKKISALON VALTIONMETSÄ 4 - 6 SUOMEN VALTIO

NIEMELÄ 5 - 1 Lindgren Erkki Edvard

KESÄRA01TA 6 - 3 1nkcroincn Sini-Marjatta

KAIJANLAMP16 - 5 Suomen Valtio Mikkelin Lääninhallitus

KATOSNlEMT 6- 7 Montoncn Kari Juhani

SÄKKJSALO 6 - 8 Lindgren Ahti Ilari 1 Lindgren Päivi Anneli

LEPISTÖ 6 - 9 Lepistö Markku Rauni Uolevi

PELLOJ\"PÄÄ 6 -1 0 Lindgren Ahti Ilari 1 Lindgren Päivi Anneli

l\1ÄNTYHARJU 7 - 3 Kaunisto Toini Rcctta

KlTL:LA 7 - 4 Kaunisto Toini Rectt.a

LÄNSlRA?-JTA 7 - 6 Kaajaluoma Kirsti Hcltcvi

JlJLLEN-JULLELA 7 - 7 Vesterinen Olavi Matti

VÄHÄ-MÄNTYLÄ 7 - 8 Kootkanen Veikko Väinö/Kontkanen Berit Viola

Voutilainen Matti EnsioNouti lainen Ulla-Britta

LISÄ-MÄNTYLÄ 7 - 9 Virtala Veikko TapioNirtala Airi Maria

57

NIEMELÄ 5 - 1 (OTONNIEMI) Omistaja Erkki Lindgren

Arvellaan, että tätä torppaa olisi ensimmäisenä asunut Otto-niminen mies, josta koko niemi ja vieressä oleva saarikin on saanut nimensä. Perimätietojen mukaan torpassa asui 1800-luvun puolivälin jälkeen Eeva Manninen os. Kukko. Kerro­taan, että hänen kaksi ainutta poikaansa hukkuivat lapsena sulaan rantaveteen. Eeva muutti yksinäisenä kestinä asumaan Puukonsaaren Mäkelään, jossa hän kuolikin. Eevan lähdettyä Niemelästä 1800-luvun lopulla tuli Otonniemeen torppariksi Taneli Pöyry vaimonsa Eevan ja lastensa kanssa Hirvensalmen kir­konkylästä. Lapset olivat Elina, Ruusa, Hilma, Miina, Topiaja Hilda. Naimaton Elina asui kotonaan, Ruusa avioitui Matti Liukkosen kanssa, ja he menivät asu­maan Jaakonsaareen. H ilma meni ajuri Sutisen vaimoksi Viipurin kaupunkiin, ja Miina meni Tanskaan. Vanhapoika Topiajatkoi isänsä jälkeen torpan pitoa sisa­rensa Hildan ja hänen miehensä Jalmari Puikkosen kanssa. Heillä ei ollut lapsia.

Otettuaan torpan itsenäiseksi 1920-luvun alussa Topia sai 40 ha käsittävän elin­kelpoisen tilan, johon hän rakensi uuden asuinrakennuksen. Sittemmin Topian omistama Niemelä tuli talon kasvattipojan Erkki Lindgrenin ja hänen veljensä Einon omistukseen. Topiaja Hilda muuttivat kirkonkylään asumaan 1940-Iuvun lopulla. Jonkun vuoden päästä Eino myi osansa veljelleen Erkille ja muutti kir-

Niemelän talo kesäl lä 1999

58

kolle yhteiskoulun talonmieheksi. Erkld Lindgrenin vaimo Saara os. Väisänen on kotoisin Mikkel in maalaiskunnan Viljak.kalasta. Heidän lapsensai\nita, Ismo, Juha ja Jarmo ovat kaikld naimisissa. Saaran vanhempi sisar Anneli on Einon vaimo ja heillä ovat lapset ~aritta. Mervi ja Ilkka.

Ownniemi on ennen Puulavedcn laskua ollut Säkkisalosta erillinen saari, jota vanha kansa on nimiitänytkin Viipurinsaareksi. Otonniemi asutettiin samanai­kaisesti kuin kruununpuustellikin k:un Iso-Säk.kisaloaryhdyttiin asuttamaan HIOO­luvun alkaessa. Peltoauke.amilla on havaittavissa vielä ensimmäisten tOI'PPien sijaintipaikat. Tottahan l ienevät sen aikaiset torpparit kaskiviljelystä ja kala~tuksesta elinkeinonsa saaneet.

PUUKONSAAREN KYLÄN KIINTEISTÖJEN OMISTAJAT

Kiinteistöluettelo on otettu Mikkelin Maa.nmittaustoimistosta heinäkuussa 1999. :'-iåhtävillä olevan PuuJan yleiskaavaluonnoksen mukaan ranwjensuojelualueeUa ei rakenneta enää uusia kiinteistöjä. Kiinteistöjen omistajat voivat vaihtua.

Omistajat jakautuvat seuraavasti: Valtio 5 %, puukonsaarelaiset 20 %, Mikkelin seutu '13 %, Helsinki 14 %, Uusimaa ( Espoo. Vantaa, Hyvinkää ym. ) 37 %, Lahden seuru 5 %, muu Hirvensalmi 6 %.

Luenelossa ei ole pinta-aloja, mutta siinä on osoitteet,joidcn perusteella omistus­suhteet on tåhän laskettu.

59

VANHAMÄEN SAARISTO, VANHAMÄKI Hirvensalmen uusin kylä

Vuoden 1995 alusta Hirvensalmen kuntaan siirtynyt saaristo on ollut Vanhamäen kylän kolmen tilan omistuksessa maanmittaustoimistosta saadun luettelon mu­kaan. Ne alkuperäiset tilat ja niiden pinta-alat ovat olleet Mikkelin pitäjän histo­rian mukaan: Tonni No 12, 396 hehtaaria, Rieppola No 13, 510 haja Seppä No 14, 160 ha. Okola 1/6 vanhaaja l/4 uuna manttaalia 487, 16 ha. Mikkelin pitäjän historian mukaan nämä muodostivat jakokunnan. Myöhemmissäjaoissa on Okolan tilan omistus saarista jääny1 pois.

Talot ovat syntyneet kahdesta 1500-1uvun anekista, joista toinen oli kuulunut Kärkösille, toinen Juho Karposelle sekä Lauri ja Juho Marttiselle. Vuonna 1664 omistajina oli Vilhusia ja talot kuuluivat Gustafvon Pahlcnin läänityksecn.

Tonni. Rieppolaja Seppä olivat alunperin sijainneet Suonsaari-nimisellä paikal­la. Vuonna 1664 kaikkien kolmen talonpaikaksi ilmoitettiin .i\hvenlammenmaa. Isonjaon aikaan Tonni sijaitsi nykyisen Tonninlammen koill ispuolella Alatonnin kohdalla. Rieppola oli nykyisen Hasan talon lähettyvillä ja Seppä Hiisilammcn kaakkoispuolella. Okola sijaitsi aivan Vanhamäen perukoilla. Tonnin osakkaina oli Gyntereitä 1700-luvun lopulta lähtien.

Rieppolan nimi tul i isäntänä 1700-luvun alussa olleesta Tuomas Riepposesta. Sepän omistaj ina oli Arpiaisia l 720-luvulta lähtien. Tonni lunastettiin perinnök­si siten, että Matti Paavonpoika sekä Martti Jaakonpoika Muinonen lunastivat puolet vuonna 1852, :vlatti Mikonpoika Gynther 114 vuonna 1870 ja Taavi Joosepinpoika Muinonen 1/4 vuonna 1873. Rieppolasta Erkki Mikonpoika Hasanen luna>ti puolet 1868, Jaakko Joosepinpoika ja Mooses Joosepinpoika Marttine.n kumpikin l/4 vuonna ·1 87 1. Sepästä Taavi Mikonpoika luoasti puolet ja Taneli Heikinpoika Arpiainen puolet vuonna 1887. Okolan osatalosta Paavo Paavonpoika Leikas luoasti toisen vuonna 1863 ja Jeremias Maununpoika Lyy­tikäinen toisen vuonna 1870. Nykyiseen jakokuntaan ja kalastuskuntaan jonka nimi on Vanhamäki-Vilhu, kuuluvat noista alkuperäisistä talonumeroista, niihin kuuluvat ja niistä eroterut tilat, numeroilla 12, 13, 14 ja 18 Vanhamäen kylässä.

60

TONNI RN:O 12, YlÄTO NNIN JA ALATONNIN SAARET

TonniJl tilaan ovat kuuluneet seuraavat saaret: Heikinsaari, Pieni Honkasaari, Kalliosaari, Soisalon pohjobosa. Korpisaari, Vä.äräsaari, Jaakonsaari , Haapasaari. Mällönen, Saunasaari, Kahdeksanmerkki ja Katossaaret

JAAKONSAARI (HATSINA)

Vanhamäen Alatonnin ennen omistama sauri ja ~i in ä sijaitseva torppa on vanha asuttu paikka, jonka ensimmäisinä ~-ukkaina oli Matti Lahikainen suuren per­heensä kanssa, jotka elinkeinokseen kaJastivai ja kaske~ivat vicreisissäkln saarissa. Näin levisi Lahikaisen suku näihin rajapitäjiin Mikkeliin, Kangasniemelle ja Hirven~aJmelle. Lahikaisten jälkeen tuli saareen torppariksi Kuivasaaresta Matti Liukkonen vaimoo~a Ruusan kanssa.

Heille syntyivät lap~et Hilma. Hilda, Matti. Hulda. Alma ja Viljo joka muutti myöhemmin talonmieheksi Joensuuhun. Alma avioitui Toivo Lepistön kanssa joka kaatui sodassa 194 1. Hei llä on tytöt Eila ja Vuokko sekä poika Markku, joka asuu Kuivasaaressa. Hilda meni naimisiin Viljakkalaan Toivo Kekkoselle. Heillä on kolme lasta. Huidan poika Teuvo Liukkonen on nyt 65-vuotias. Hilma meni naimisiin Aati Lindgrenin kanssa, joka hukkui syysjäihin vuonna 1933. Heistä keJTOtriin Puukonsaaren osassa enemmän. Matti haki \'aimokseen Aino Reini­kaisen Kangasniemen Hokan Kenkannasraja heille syntyivätlapset Rauha. Anna­Liisa, Helka, Leena ja Kalevi.

Matti-poika rakensi 1930-luvun lopulla uuden m.uinrakennuksen Jaakon~aaren vuokramaalle ja asui siinä lähes parikymmentä vuolla kasvattaen perheensä. Matti sai si tten kylmän rimamamiesti lan Otavan koulutilan maa~ra,jonne raken~i asuin­ja karjarakenouksen. Jaakonsaari jäi Otto Huipan perikunnan kesäasunnoksi. Jaakonsaaresta eli Hatsinasta ja sen Liukkosbta kerrotaan enemmän per~oona­osa~tossa. Tämän talonumeron muissa saarissa ei muualla ole ollut pitempiaikaista asutusta. mutra kesäasuntoja on tullut runsaasti.

61

62

Jaakonsaaren Matti Liukkosen perhe. Va~. Leena, Aino- äiti, Helka, Anna-Liisa, Rauha, Kalevi ja isä- Matti. Kuvan Anna-Liisa Hotin.

Vas. Helka. Rauha ja Anna-Liisa, ja takana Teuvo. Liukkosia. Kuva Anna-Liisa Hotin.

JAAKONSAARE!\' TILAT:

AHOKOTI 12 - H! Parkkinen Aili Ester

KESÄKOTO 12 - 19 Jokinen Tauno Pellervo 1 Jokinen Onerva llona

TUl:LE!\TUPA 12 - 24 TräffTytti Tuulikki 1 Vanhala Marja Soilc

Vanhala Sari Marja Anneli 1 Vanhala Saku Kaarlo

AAMURANTA 12- 23 Luoto Veikko V<tltter 1 Luoto Lea Mirjam

SlRKAN?\IEMl 12 - 25 Viitala Toivo Ensio 1 Virola inen Pentti J

KALLIORINNE 12 - 27 Parkkinen Aili Ester

JAAKONSAARI 12 - 28 Huippa- Dietz Lei la Elisabeth

HEIKl~SAAREN TILAT:

KALLIONIEMI 12- 29 Muinoncn _\-tartti Vihtori

HEIKKARI 12- 30 Tuukkanen Hilkka Anneli

VUORELA 12- 31 Suomen Valtio

KAIJAI>JMAA 12 - 32 Toivakainen Kaija Kentuli

VÄÄRÄSAAREN TILAT:

NTEMT 12- 38 Laitinen Erkld Olavi

MÄNTYLÄ 12 - 39 Laitinen Aimo Kalevi 1 Laitinen Päivi Vuokko

METSÄLÄ 12 - 40 Lairinen Tauno Tapio

KALUOLA 12 -41 Laitinen

KJVIKKO 12 - 42 Laitinen Jouko Ilmari

YLÄTONNIN SAARET = Soisalo. Pieni Honka$aari, KalliosaMi, Korpisaa­

ri, Väär'.isaari 12 - 52 Muinonen Penni Sulo

HAAPASAAREN TILAT:

HAAPASAARI 12 - 47 Suomen Valtio 1 Mikkelin Lääninhallitus

HAAPASAARI 12 - 53 Arpiainen Veikko Annas

MÄLLÖNE!\, SOISALO Y:\1. SAARIEN TILAT:

KATOSSAARET 12- 50 Gynther Taimo Ilmari Viljam

MÄLLÖNEN 12 - 51 Gynther Teuvo Veli

63

RIEPPOLA ( HASA) No 13

Tämän alkuperäisen tilan saariryhmään kuuluu seuraavat saaret: Komuri , Kuiva­saari, Yrarjosaari , Hirsisaari , Mannetsaari, Karhusaari, Pajusaari, Pieni Pajusaari ja Laehtosaaret.

KOMURlN SAARISTO Omistaja Suomen valt io

Mainitut vanhastaan asutut saaret Säkkisalon pohjoispuolella ovat kautta aikojen olleet Puukonsaaren kyläyhteisöön läheisessä kosketuksessa. Ne ovat saaneet asuk­kaansa 200 vuoden ajan aina Puukonsaaresta siirtyneinä, vaikka ovatkin kesä· asutusta lukuun ottamatta melkein autioituneita.

Komuri, entinen Hasan talon saari. ja siellä ollut torppa on näistä vanhin asuttu paikka. Vanhimpien tietojen mukaan tämän torpan asukkaat veisrelivät puihin pilkkoja kulkiessaan ja etsiessään olisiko Säkkisalon etelärannoille jo ilmaantu­nut asukkaita. Komurin ensimmäisetk in asukkaat ovat olleet Liukkosia. jotka tulivat Hirvenlahde.sta. Muistitiedot alkavat vasta Topia, Paavo ja Vilhelm Liuk­kosesta, joista kaksi viimeksi mainittua menivät Säk.kisaloon, Vi lhelm kruunun­puustellin vuokraajaksi. Topia jäi Komuriin kaskeamaan maata ja tekemään pel­toa sekä harjoittamaan kirvesmies- ja sepäntaitoaan. Hän oli senaikainen lukko­seppä, tehden muutakin sepän alaan kuuluvaa ahjohitsaustaja valua. Seppätyössä Topia ei säästänyt hii liä eikä aikaa. Hän hitsasi veneenhankoibinkin kulutuspinnat ter'ciksestä. Topia teki Puulaveden rantakyliin useita kirkkovcneitäkin, joista yksi, Väisälän kirkkovene on nähtävänä Hirvensalmen kirkkotarhassa.

Topian kuoltua jäi Komurin torppaa asumaan hänen poikansa Teemu litansa kans­sa. Heillä oli lapset Selma, lida, Anna, Hilma ja Alina. Tynöjen tultua palvelus­ikään he hajautuivar ympäri Suomea. Teemu ja Iida muuttivat Kekkolaa.n asu­maan. Hasan talon omistajan myytyä Komurinja läheiset saaret Läsäkoski Oy:lle, tuli Komuria asumaa n ~ikolai Väisänen M iclcvänsaaresta kotoisin olleen Hilmaosa kanssa. Heillä oli lapset Ruusa, Tyyne ja Aati , joista Tyyne meni nai­mis iin naapurin pojan Eemil Liukkosen kanssa, Ruusan ja Aatin siirtyessä Läsäkoskelle. Nikolain jälkeen torppa hävitettiin. Se ei päässyt koskaan itsenäi­seksi.

64

KUIVASAAR113- 47 Omistaja Kauko Myyryläinen

Kuivasaaren ensimmäiset asukkaat ovat todennäköisesti Komurista aikoinaan siir­tyneitä samoja Liukkosia. Heistä aloitetaan sisaroksista Otto ja lida Liukkosesta, joista Iida meni naimisiin ensin Puukonsaareen August Liukkoselle, O ton jää­dessä asumaan Kuivasaaren torppaa, jonka omisti siiloin Vanhamäen Tuki on isämä Jaakko Marttinen. Kauan ei Ottokaan viihtynyt Kuivasaaressa kun hän muutti Kekkolan Etelälamminmäen torppaan. Kuivasaareen tuli uudeksi torppariksi Otonniemen Ruusan juuri vaimoksi ottanut Matti Liukkonen. Hekään eivät o l­leet siinä montakaan vuotta kun Kuivasaari sai pitkäaikaisimman asukkaansa August Liukkosen ja hänen Iita-vaimonsa Puukonsaaresta. August oli Matti Liuk­kosen veli.

August, Malli ja Hilma, josta tu li Asarias Mötön emäntä Ylätuvalle olivat Hirven­lahdesta Puukonsaareen Uramäen torppaan tu lleen Matti ja Eeva Liukkosen lap­sia. Kuivasaaren Akulie ja Iitalie tuli lapset Alhin, Vihtori. Eemil . Lauri ja Sulo, joka kuoli mieheksi tultuaan keuhkotuberkuloosiin. Albin oli lidan yksinäinen poika, joka muutti Puukonsaaresta Suonsalmelle asumaan. Vihtori avioitui Ester Kuokkasen kanssa ja he menivät Väisälän :vletsälään. Eemil otti vaimon naapu­ristaan Komurista ja rakensi Kuivasaaren Pohjaniemeen asunnon ja karjasuojan. Eemilläja Tyynellä oli lapset E ino, Eero, Arvi, Aino, Eila, Pentti , Sulo, Heikki ja Meeri .

Aku osti s itten Kuivasaaren, Hirsisaaren ja myöhemmin vielä Honkasaaret, Pauniosaaren ja Soisalon eteläosan. Vaimonsa litan kuoltua hän otti toiseksi vaimokseen .Vfiina Myyryläisen Kekk.olasta. Miinan mukana tuli Toivo-niminen poika. Laurilie ja Toivolie Aku kauppasi talon, j onka he myöhemmin jakoivat kahtia, Laurin muuttaessa Soisaloon rakentamaansa taloon ja Toivon jäädessä asumaan Kuivasaarta. Toivo meni naimisiin Toini Liukkosen kanssa, ja hei lle syntyi kaksi lasta Siiri ja Kauko.

NU:vi:ERO 13 TILAT Hirvensalmen Vanhamäen kylässä.

POHJANlEfl-11 13 - 21 Kuokkanen Eila 1 Lautiainen Marko/

Liukkonen Jari, Pasi ja Eija 1 Inkeroinen Juha, Heli ja Mira

TALLlNllTTY 13 - 37 Liukkonen Hannu. Minna ja Janne Manne tsaari.

SAARJSTO 13- 38 Suomen Valtio Komuri ym.

KIVITASKU 13-46 Valkoneo Jari Kuivasaari

KUIVASAAR1 13 - 47 Myyryläinen Kauko/ Toivo Myyryläisen oikeuden­

omistajat 1 Myyryläinen Toivo Kuivasaar~ Hirsisaari

PAJULUOTO 13 - 56 Ruhancn Toivo

65

SEPPÄ No 14

SOISALO, PAUNINSAARl JA HONKSAARl

Kuivasaaren Lauri Liukkonen rakensi vuonna 1 947 Sainlahden pohjaan uudis­talon, jonne hän muutti a<;umaan, raivaten läheisestä suosta lisää peltoa. Kuiva­saaressi:l ollessaan hän otti vairnokseen Aino Reinikaisen Kangasniemen Hokasta, jolla oli tytär Toini. Heille oli Kuivasaaressa syntyneetlapset Sylvi. Eila ja Matti. Matti o tti vaimon Miclcvän Anja Ukkosesta. He asuvaL Soisalon Sainlahden suulle rakentamassaan talossa. Matti on suosittu h irsiveistäjä ja Väisälän-Viljakkalan hirviseun1een ''kaatolnmingas' '. Sylvi asuu erossa Olli Kakriaisesta, jonka kans­sa hänellä on kolme lasta. Toini asuu Mikkelissä ja nuorin Eila on Puukonsaaren Huuhan Raimo lnkeroiscn emäntänä. Heillä on kaksi tytärtä ja kaksi poikaa.

Toivo Myyryläinen omisti N:o 14 Pauninsaarenja Repoluodon.jotka ovat siirty­neet sitten hänen perillisilleen tai on myyty tontteja. Repoluodon ostivat Mikke­lin Kalamiehct. He ovat rakentaneet sinne asiall iset vapaa-ajanvietto ja harrastus­tilat vuosien kuluessa. Ensimmäisiä kesäasukkaita olivat Soisalon saarilla Martin­mäet Honkasaaressa ja Kemin kaupunginjohtaja Taisto Johteisen perhe.

66

SOISALON SAA RISTON t ilat:

REPOSAARI 14 - 17 Mikkelin Kalamiehet

PAUNlNSAARl 14- 18 Myyryläinen Toivo Juhana 1 Myyryläinen Kauko

HIEKKANIEMI 14 - 19 Johteincn Taisto Aulis perik.

KESANIEMI 14 - 21 Viljakainen Jaakko Amero

KATOSRANTA 14 - 26 Suomen Valtio

LAMMINSUU 14- 28 Liukkonen Matti

KALLIORANTA 14 · 35 Pöyry Pekka Antero

JCJ\'TINKUMPU 14 • 37 Hellström Armi Marina 1 Hellström Armi M.

HONKSAARll4- 39 Martinmäki Pauli Markus 1 Hellström Armi Mar.

K.ATOSNlEMT 14 - 40 Suomen Valtio

SOISALO 14 - 41 Kakriainen Sylvi Marjatta 1 Huotelin Hannu Olavi

Kovanen Marja Helena

KO!Vt.JKUMPC 14-38 Veijalainen Markku Matti

VANHAMÄEN SAARISTON TILOJEN OMISTAJIEN ASUINSEUDUT

Kur.en muutkin kirjassa olevat tila- ja omistajaluettelot, Vanhamäen saari~ton lu­ettelo on hankittu Mikkelin Maanmittaustoimistosta heinäkuussa 1999. Tuon ajan­kohdan jälkeen kyseisen alueen om.istuks.issa on tapahtunut muutoksia, sillä val­tio on saanut ostettua lisää alueen pieniä saaria. Tiedot omistajien asuinseuduista on koottu tilojen omistajien osoitetietojen perusteella.

Tilojen omistajat seuduittain prosentteina:

Valtio 9 %, Mikkelin seutu, (poislukien Vanhamäki) 33 %, Helsinki II %, Uusi­maa 13 %, Lahden seutu 5 %. Tampere 3 %. Kangasniemi 7 %. Vanhamäki 18 %. Omistajia kalkkiaan 55. Luvussa on huomioitu kunkin kiinteistön kaikki omista­jat.

67

NAAPURISAARIEN HISTORIAA

HAVULA - ISO PAATSALO

lso-Paatsalon saari on Kangasniemen Hokan kylää, ja se on erittäin kumpuilevaa j ylhän kallioista maastoa, joka muodostaa vuonomaisia syviä lahtia ja salmia, hyviä kala-apajia, j oita kalavesien omistajat käyttävät hyväkseen. Kapea salmi erottaa Iso-PaatsaJ.on Puukonsaaresta. lso-Paatsalossa sijaiL~ee Havula-niminen talo. jonka asukkaat ovat kautta aikojen olleet naapureita samassa kyläyhteisössä asuvien kanssa. Ensimmäisenä muistan Havulan asukkaista Paavo ja Otto Arkon, joista Paavo oli vanhapoika. Otolla oli poika Aati ja kaksi tytärtä Alma ja Elsa, joka joutui naimisiin Ylätuvan Väinö Suurosen kanssa. Heille syntyi poika, Väi­nö. Pojan lähdettyä J\merikkaan vanhemmat erosivat. Elsa nai uuden miehen Amero Pohjolan, joka oli kotoisin Karttula:;ta. He jäivät ta lon omistajina asu­maan ja viljelemään Havulaa, entisten omistajien muutettua Hokan Rantalaan.

Asuttuaan tilalla muutaman vuoden Pohjolat myivät Havulan liikemies Antti Kuituselle, joka viljeli peltoja sekä hakkuutti metsiä ja asu ui joitakin vuokralai­sia muutaman vuoden ajan. Havulan seuraava omistaja oli Väinö Marttinen. joka rakensi uuden asuin- ja saunarakennuksen. Asuttuaan t ilalla puolenkymmentä vuotta Marttinen myi Havulanedelleen Tahvo ~tanniselle, joka omisti ja vilj el i taloa taas muutamia vuosia. Häneltä ta lo otettiin pika-asutukseen valtiolle. Mo­nien vuosien jälkeen siihen tuli asukkaaksi lappalaissyntyinen Mikko Palo per­heineen ja hän rakensi ajanmukaiset rakennukset, reki seppätöitä, viljeli peltoja ja kai asti. Suuriperhei neo Mikko asui Havulaa 10 vuotta myyden sen jyväskylä­läisille liikemiehllle kesäasunnok.si . Mikon pojista Unto si irtyi Puukonsaaren Ylä­tuvan isännäksi ja yksi tyttäristä on emäntänä Kuitusella Rämiäisessä. 1960-lu­vulla myi Muhkan Tahvon poika, isännäksi tullut Kauko Manninen loppuosan Havulasta kangasniemeläiselle lääkärille.

PIEN-PAATSALO

Tämä korkcamaastoincn saari ja siinä ollut torppa kuuluu Saarikuitusen kylän Vanha-Koveron taloon. Tila on kuulu saaristaan.se käsittää likimain 30 saarta. Taloon kuuluu lisäksi kaksi tOrppaa Siekkinen ja Paatsalo. jotka jo vuosia sitten on päätaion ohella pantu matalaksi . Vanha-Koveroa omisti aikoinaan Taneli Bjöminen. joka vuosisatamme alussa myi talon Kymin Osakeyhtiölle. Kustaa Puukko vaimonsa Seren kanssa Siekkisestä tuli vanhempiaan siihen hoitamaan ja eläkkeitä heille suorittamaan. Hän viljeli ja piti karjaa tehden samalla huonekalu­puusepän töitä. Heillä oli kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, joista Pekkalan Puukko­suku on päässyt jatkumaan.

68

Paarsalon savutuvassa asuneet Fabian ja Eveliina Kuitunen tekivät työvuokraa torpasta päivän viikossa Vanha-Koveroon. Heillä oli poika Akseli, joka haki Hildan vaimokseen Kangasniemesrä . Torpassa eivät elinmahdollisuudet olleet koskaan niitä parhaimpia. Niinpä esimerkiksi Hildan kihlaarniseen piti isä Faabianin ha­kea Pekkalan Akselilta 20 markkaa vanhaa rahaa kultaa. Kelloa ei vielä siihen aikaan väbävaraisempien kannattanut ajarellakaan. Akselilie ja Hildalie syntyi kaksi poikaa Väinö ja Toivo, jotka naimisiin mentyään muuttivat, Väinö Myyrä­saareen ja Toivo Rämiäiseen rakentamiinsa asuntoihin.

Taneli Björnisen myytyä Koveron, lakkauni Kymiyhtiö Fabianilta erikoissopi­rnuksella veronmaksun ja he saivat jäädä metsänvartijoina Paatsalon torppaa asu­maan. Torpparcidcn itsenäisyyslain tullessa voimaan 1920-luvun alussa Fabian yritti saada torppaa itsenäiseksi, mutta se ei ottanut alkuakaan. Fabian, joka oli länkimestarina kysytty mies, sai asua torppaa kuolemaansa saakka. Poika Akseli ol i hukkunut muutamaa vuotta aikaisemmin. Leskeksi jäänyt Hi ldakin häädettiin lähtemään. Torppa hävitettiin perustuksiaan myöten ja Hilda muutti Puukon­saareen. Ensin Huuhaan ja sitten Aitton iemelle. Hän toimi hierojana ja kuppasi kunnes aivan vanhoillaan muutti Rämiäiseen poikansa Toivon luokse.

MYYRÄNSAARI Simpiällä

Väinö Kuitusen - Myyrän Väinön mökki oli tehty hokannicmcläistcn omistamal­le yhteiselle kiviselle, pienelle saarelle, joka sijaitsee Simpiänselän keskipistees­sä. Väinön kerrottiin hakanneen kaikki saaren puut polttopuikseen sekä raivanneen kiviä ja tehden peltoa niin, että kivisalaojat olivat kahde~sa kerroksessa. Vahva ja iso Väinö oli sellainen ojankaivaja, jolla kaivulapiotkin olivat tavallista suurem­pia. Väinöllä oli Pauli-niminen poika, josta tuli veneentekijä ja myöbeounin ta­lonmies Mikkeliin. jossa hän kuoli kesken ikäänsä.

Saari tuskin tuotti elintarvikkeita koko vuodeksi, kun siellä asusteli muitakin asuk­kaita. Yksi sellainen vuokralainen oli ''Repsa-Mötöksi'' - nimitetty joutomies. Heillä oli viimeisinä vuosina oma hevonenk:in,jonka he ostivat Säkkisalon Aatilta. Sillä he ajelivat ta lvisin lähisaaristossa ruokaa eL~imässä vanhan sängyn toimies­sa resloina reessä. Repsa-Möttö muisteli niitä ajcluita jälkeenkin päin: "Se ol sillo ku sängylä ajettii" .

60-vuotta sitten MyyräSaari näy!li Säkkisalosta katsoen puunomalta, mutta 1980-Juvun alussa sinne oli kawanut kaunis männikkö, kun sitä katseltiin ohi kulke­vasta laivasta. Saari on kuulunut Hokankylän kolmelle talolle, jotka ovat Simpiä, Heikinmäki ja Ristola. Nykyisin siellä on viisi kesäasuntoa,joiden omistajat ovat: Talja ja Matti Puupponen. Tuomo Halmeslahti , Kauko Vout ilaisen perikunta, Erkki Kontunen ja Vinaset.

69

70

Tapoja ja tapahtumia

71

Edellisen sivun kuvassa hiihtäjiä Pekkalan pellolla. Vas. Aune Bjömincn, !Zcm ja Penni Liukkonen. Aili. Lauri ja Martti Bjl>rninen. Parta-Eemil Liukkonen, Katri Bjömincn. t;rpo Inkeroinen ja Erkki Bjl>rninen.

72

AITTA- JA LIHAKAUPPAA

Pitkät ja huonot liikenneyhteydet mantereen kauppapaikkoihin kehitti saarelle airtakauppiaita. Ensimmäinen oli Pekkalan Aksel Puukko, joka kesäisin myi aitas­taan ja talvisin tuvan nurkkakaapista. Saatavana oli sokeria, kahvia ja siirtomaa­tavaroita sekä vehnäjauhoja. Lihakauppaa Akseli harjoitti nuoruusajasta lähtien. Oman tilan lihojen lisäksi hän osti etupäässä lampaita syksyisin. Hän teurasti sekä suolasi ja talvikelien tultua myös palvasi lihat, kiirehtien jo ennen joulua niitä Helsinkiin myymään. !'leljätoista eri kertaa hän ajoi hevosella täydellä liha­kuotmalla Helsinkiin 1800-Juvulla ja toi tullessaan kaikkea hyvää.

Tätä aittakauppaperinnettä jatkoi Anttilan Vihtori Tanttu, joka myöskin piti yllä turkis- ja raakanahkakauppaa. Talvimarkkinoille oli Yihtorilla vietävää aina täysi hevoskuormaja paluumatkalla taas oli kaikenlaista käyttötavaraa aina rihkamaa myöten. Hänen kauppiasaikansa kesti hyvin pitkään, tosin vanhempana vaati­mattomasti. Kuitenkin vielä sodan jälkeenkin tupakan ollessa kortilla löytyi Vihtorilta "työrniesaski'' keskcnkasvuisellekin pojalle myytäväksi. Vanhapoika Vihtori asui ja piti kauppaansa Anttilan talon nurkkakamarissa, oma lehmäkin hänellä ol i talon navetassa. Ennen sotaa ai ttakauppaa piti myös Ylätuvan Väinö

Manninen jonkin aikaa.

PEIUNTEINEN KÄSITYÖTAITO

Kirvesmiestyöstä se useimmiten alkoi, kunjoutui rakentamaan ulkorakennuksia, latoja, navettoja. Siten alkoi päästä jo asuinrakennuksenkin hirsinurkkaa ylös­päin nousemaan. Ensimmäisenä nikkarina, joka kykeni höylien kanssa tekemään ovia ja ikkunapuitteita sekä huonekaluja. muistetaan Akseli Puukko. Kun minä laitoin Myllyahon tuvan oven paikoilleen, sanoin: "Elä kynnä kynnykseen ja ei siinä ole narskaustakaan kuulunut". Olihan se määräpäivänä kuunkierron aikana siihen laitettu. Maalaustaidon oli hän myös kehittänyt ja opettanut vielä serkkun­sa Kusta Puukonkin aivan ammattimaalariksi. Yhdessä he aina kehillivät sen ai­kaisia maalintekotapoja sekä huonekalujen ja ajorekien maalikuvioita, kuinka sitä ookrattiin ja kryykätt iin sekä kehitettiin sopivia tammi J.a tvioita. Raaka liina­öljy oli ehdottomasti keitettävä, samoin maalijauhot hierrettävä.

Puukonsaaren ja lähisaarten taloissa löytyy tänäkin päivänä monia Kusta Puukon tekemiä huone- ja tarvekalu ja, pöytiä, tuoleja, kcinutuolcja, kangas puita, piironkcja sekä höyläpenkkejä. Kustan tekemiä rakcnnuksiakin on vielä käytössä. Kusta asui läheisessä Koveronsaaressa, missä hänellä oli oikein verstas. ''Rukkivarvari" oli myös kylässä omasta takaa- Alatuvan Eemil Ruhanen nuorempi valmisti useita­kin rukkeja talvisin. Niitä on saarissa käytössä edelleen. Hän teki myös muita

73

puusepän ja pajatöitä asuessaan Alatuvalla. i\latuvalle oli tehty erikoinen tuuli­voimalla käyvä mylly- , si lppukone- ja pärehöyläyhdistelmä. Samalla kun jauhet· tiinjauhoja, tehtiin silpuksia tai liisteitä- kattopäreitä. Eräänä ukkosmyrsky-yönä tuulimylly tuhoutui salamaniskusta käyttökelvottomaksi. Samanaikaisesti sala­ma tappoi emakkosian ja kaksi porS<l$la. Myllyrakennelmaa ei enää kOJjatm en­nalleen.

Seppien ammattikuntaa tarvittiin välttämättä maaseutuoloissa. Vanhaan aikaan tehtiin hevosen kengät ja naulat pajassa, samoin kuin rakennuksien '"rässipiikit"­naulat. ovien saranat, veneiden hankaimet, airolenk.it, kyntöaatrat, viikatte.et, sirpit, kirvect ja puukot. Tukkireet, pärehöylät ja jopa kärrynpyörätkin raudoitettiin kyläpajoissa, mutta ne vaativat erikoista ammattitaitoa ja työvälineitä, joita ei ihan kaikilla sepillä ol lut.

Pekkalan Puukkojen, Alatuvan Ruhasten ja Huuban miesten lisäksi rakennus­miehiksi kouliintui useita miehiä saaristossa. Niistä mainittakoon Jaakonsaaren Viljo Liukkonen, ''Matin Vili", Eino Lindgren Peltolasta ja Eero Liukkonen Kuiva­saaresta. Nämä taisivat myös hirsityön "lukkonurkan"' teon siihen aikaan. Lukko· nurkkamallin toi Puukonsaareen ~oda~sa pioneerinä palvellut Eino Lindgren. Hän oli ollut siellä tekemässä "asevelitaloja"' tuolla tekni ikalla. Muita nurkkamallien nimityksiä ovat lohenpyrstö. sulkanurkka ja koirankaula sekä moottorisahalla tehtävä pyöreiden hirsien salvos.

Alatuvan Eemi on jättänyt perinnöksi omaa lahjakkuuttaan jälkipolville. Hänen poikansa Vihtorin kerrotaan olleen ahkera ja nopea puhdetöiden tekijä. Kun hän illalla toi pajurecn tekotarpeet tupaan, vietiin valmis pajureki aamulla ulos. 1)1-tären lapsissa oli puu- ja rautaseppiä sekä ompelija. Melkoinen metallimies, sep­pä on ollut myös Alaluvalla syntynyt ja Vanha-Koverossa asunut nuorempi Eernil Ruhanen. Ulpansaaressa nuoruutensa asunut hirvenlahtelainen isäntä Tauno Ukkonen kertoi Ecrnilin olleen mestarin liittämään katkenneen pokasahan terän niin hyvin, ettei siinä ollut mitään paksumpaa kohtaa. Tauno kertoi liitättäneensä monta terää hänellä. Syynä siihen oli, että uudet sahanterät olivat kalliita, ja kun sellainen ammattimies oli naapurisaaressa. Mi tenhän se t.apahtui tavallisilla paja­välineillä. kun sähköäkään ei ollut?

Saarissa oli myös kykyjä veneiden tekoon. Huuhan Aati teki itse soutuveneensä ja ainakin kolme moottoripaattia. Samoin hänen veljensä Eemil lnkeroinen, jon· ka poika Kalevi jatkaa perinteitä. Hän teki myös veneen raudasta ~ähköhitsauksen tultua mahdolliseksi Puukonsaarcssa. Puuveneitä ja moouoripaalleja teki o1yös Eino Lindgren nuoruudessaan. Hän oppi myöskin raurasepäk~i ja putki mieheksi, yhteiskoulun talonmiehen ammatin ollessa hänen päätyönsä. Parta-Eemil Liuk­konen teki myös soutuveneitä omaan käyttöön ja myytäväksikin. Jo nutlrena poi­kana Kuivalahden Pauli lnkeroinen teki ilseiJe.en meriläismallisen moouoripaatin

74

lomasaumalla ja soutuveneitä. Varsinaisia Puulan alueen veneentekijöitä olivat Riuttasensaaren Hellbergit ja PuuJansalon Liukkoset sekä Halmesaaren Kasper Hölttä.

Eino Lindgren veneen teossa Niemelän tallissa. Kuva hänen.

Sitten kun moouorisahoilla opittiin tekemään hirsityötä, "lukkonurkkaa, koiran kaulaa" hirsimestareita löytyy saaresta useitakin, jotka pääasiassa tekevät kesä­mökkejä, muna muutaman suuren asuinrakennukscnkin. Heitä ovat Niemelän Ismo Lindgren, Pekkalan Ensio Bjöminen ja Väisälästä Lauri Manninen sekä Huuhan Raimo Inkeroinen.

NAISTEN KÄSITYÖTAITO

Talojen naisilla oli kesäisin kädet täynnä monenlaista ulkotyötä. Talviksi varat­tiin monenlaisia käsityötarvikkeita,joista tehtiin vaatteita ja sukkia perheen käyt­töön. Lampaat oli keriny ja pellavien muokkaaminen oli luultavasti tehty savu­saunassa talkoilla naapurien naisten ja miestenkin kanssa. Sen jälkeen alettiin kehrätä. Rukkeja oli taloissa useampikin, joilla äidit, tyttäret ja piiatkin kehräsivät yhtäaikaa villoja ja pellavaa. Villalangoista kudouiin sukkia ja lapasia tai vietiin konekutojalle villapaitalangoiksi. Konekutojia oli paikkakunnalla muutamia.

Kaikkien talojen ja torppien naisten piti osata jalostaa lampaanvillaa ja pellavaa. Ne taidot siirtyvät äideiltä tyttäriJie. Kaikissa taloissa oli ja on vieläkin kangas­puut, johon kevättalven päivien kirkastuessa "luodaan" loimet ja J...'Utominen al-

75

kaa. Puukonsaaren tämän hetken huippukutoja on Alatuvan vanhempi emäntä Lempi Ruhanen,joka on kutonut muun muassa vaativia kirkkotekstiilejä. Käsi­työn opetusta ovat. viime vuosikymmeninä antaneet kansalaisopiston kudomapiirit opettajanaan Hilkka Kämppi ja uudempana kouluttajana Käsityökeskus kirkon­kylän entisellä kansakoululla.

HUKKUMlSET JA TAPATURMAISET KUOLEMAT

Vanhemman miespolven saarien asukkaat usein kerskuvat juttutuok.ioissaan sil­lii, että saarelaiset eivät mene uhmaren vaaraan eikä hcikolle jäälle, mutta se ei sittenkään pidä paikkaansa kun otetaan laskelmaan sarakunta vuorta sitten tapah­tuneet onnettomuudet. Niitä on sattunut tässä saaristoyhdyskunnassakin ainakin 20. Pekkalan kaks i piikaa hukkui Läsäkoskelta myllyreissulta palatessaan Simpiään. Kusta Kekkonen hukkui jäähän Lauttalahdessa kuparinen viinapannu selässä. Eeva Kukon kaksi lasta hukkui Otonniemen matalaan ranta veteen. Vilho Möttö hukkui heikkoon jäähän Karttuunselkään. Aati Lindgren hukkui heikkoon jäähän Säkkisalonsalmeen syystalvella 1933.

Antti Hokkanen hukkui etelätuulen kaadettua kivi llä vakautetun hcinälastissa olevan veneen Säkkisalon Eteläniemen lähellä vuonna 1945. Antti Bjöminen poikansa kanssa kuoli Kohokallion saJmccn kalastusveneen kaatuessa käyttäes­sään räjähdysainetta. Samoille paikoille heikkoon jäähän hukkuivat Säkkisalon tytär Elsa Hämäläinen ja koulumatkalla saattajana ollut Hilda Kuitunen 1920-luvun alussa. Eetu Berggren hukkui veneen kaatuessa Heikinsalmeen.

Kuivasaaren Aku Liukkonen hukkui syksyllä 1941 Mällösensaaren salmeen. Vanhaksi saarelaiseksi laskettava on myös Kuh•asaaren Pohja.niemestä kotoisin ollut Eero Liukkonen. Hänet petti uuden ajan neljämetrinen lasiku.itupaatti, jo· hon oli asennettu 20-hevosvoimainen perämoottori. Eero erehtyi tekemään sillä liian äkkikäännöksen, mikä heitti kaksi miestä laidan yli. Heistä toinen pelastui mutta Eero hukkui. Tämä tapahtui 1980-luvulla.

Tapaturmista mainittakoon Alatuvan vanhemman Eemil Ruhasen kuolema ajelu­reen kaatuessa hevosen pillasrun.uaSäkkisalossa 1917.Huuhan Vihtori lnkeroinen jäi kaadettavan puun alle konkeloalaukaistessaan "norskan sahan" lähellä vuon­na 1947. 1910-luvulla Helvi-niminen pikkutyttö paloi karjakeittiön uunin eteen Säkkisalossa. Ahosta puineet .Mäkelän talon kaksi aikuista veljeslä paloival 1900-luvun alussa riiheen ollessaan ruokalevolla

76

1918 SOTA-AIKOJEN NÄLKÄKUURI

Suomen kansa sai kokea 1918 ~odan (kapinan ) aikana. vieläpä sen seuraamuksena vuoden eteenkin päin todcll isen nälkäkuurin, kun rajat sulkeutuivat ja viljan tuomi Venäjältä pysähtyi. Viljan pakkoluovutukset määräniintarkkailun perusteella vil­jelijöille vangit~emisen uhalla. Samoin karjan lukumlläräja talvivarastoon suolatut ja palvatut lillamäärät arvioitiin ja annettiin sen mukaiset luovutusmääräykset.

. l!in alkoi talollisilla sotavuoden alkaessa viljojen ja muiden ruokatavaroiden piilottaminen. Esimerkiksi Pekkalan talon Jiliasammio piilotettiin 200 metrin etäi­syydellä olevaan vanhaan tuuli myllyyn. Viljaa vietiin laatikossa j a säkeissä latoihin, riihicn vinteille ja sinne. mistä vain paikka löytyi. Jo~ varsinkin kaski­aumoissa oli puimatonta viljaa, jätettiin niiden puinti seuraavaan kesään. Kyllä luovutusvelvolliset vi ljelijät aina puolensa pitivät. He antoivat salaa toisi llekin tarvitseville, sillä kortt iannok~et olivat raskaan työn tekijöille liian pieniä.

Mantereella ja saaris.~akin kieneli viljan ja lei\'lln tarvitsijoita. Var.;inkin Ki~sa­kosken tehdastyöläisten vaimot liikkuivat reppu selässä. He pyysivät leipää, vaikka puolikastakin: "Antakaa litrak.in rukiira, kyl lä he itse jauhoiksi jauhaa kun vain saavat reppuun''. Kaupoista elinlarvikekonillakin myytävän ruokatavaran saa­minen oli sarrumam•arai ~ta. Toppasokeri ja kahvi loppuivat. hienosokeria ~en ·

tään saatiin jonkun verran. Hienosokeri topireniin itse ja kuivateniin kiinteämmliksi keoksi. Karamellejä pisteuiin suuhun korviketta juot!lessa.

Mustan pörs~in kauppa rchotti viljan suhteen sodan päätytlyäkin syksyyn 1918 saakka. Rubhehtolirrastakin maksettiin aina 500 markkaan saakka. Pahin puoli kaupoi~sa oli se, että Etelä-Suomesta olevilla ostajilla oli punakaartilaist.cn liik­keelle laskemaa arvotonta rnhaa. Siten tulivat ostajar ja myyjät petetyksi, eikä heitä voinut ilmiuntaa kun kauppa oli luvatonta. Vilja kuljetetliin Etelä-Suomen kaupunki- ja tehdasalueillc. Talvi- ja jatkosodan aikana otettiin myös luovutus­ja kontijärjestelmä käyttöön, mutta viljavarastojen ja Saksasta tuonnin ansiosta ei erikoista nälkäpaniikkia ollut. vaikka kortdannokset olivatkin pieniä. Tuolloin 1940-luvulle ei sattunut Suome~sa varsinaisesti katO\'UOSia maanviljelyssä, vaik­kakin keinolannoitteiden puute vähensi satoa.

VAINAJ IEN PALVONTA JA POPPAKONSTIT

Talvinen kirkkotie viitoi tettiin kunnan toimesta yhteisenä Koveron saaresta Puukonsaaren läpi JatkoJan pohjoisbick.kaan. Siinä oli kylien yhteinen "karsikko­paikka'· niin talvella kuin ke~älläkin. Tämä rituaali suoritettiin vainajan muistol­le. Kesi:illä noustiin kirkkoveneestä maihin ja aseteuiin airor ristiin. Jos talolla oli

77

määrätty puunsa, otettiin siitä yksi oksa. Tehtiinpä joskus nimikirjaimet ja kuolin­vuosi petäjään. Hautajaistenjärjestäjät tarjosivat saattajille viinaryypyt virkistyk­seksi. Laulu sujui hyvin Suonsalmen kylän kohdalla soudcttaessa. Talvella saatta­väki suoritti samat rituaalit ja kulki kylän läpi Särkilahteen ja Liekuneen jäälle. Säkkisalolaisilla sekä Soisalon saarilla oli ensimmäinen karsikkopaikka jo Hu uhan Karsikkonicmessä, jonka kautta heidän kirkkotiensä kulki talvisin Puukonsaaren tielle. Samoin kesäisin kuljettiin ldrk.koveoeelle, jossa Säkkisalolla oli yhden ja Komurilla yhden airon osuus.

Mainittakoon, että nämä Vanhamäen saarelaiset, jotka olivat kaikki Puukonsaaresta sinne siinyneitä, olivat aina yhteydessä Hirvensalmeen päin. Vainajansak.in he kuljettivat tämän seurakunnan multiin, vaikka kuuluivatkin Mikkelin maa­seurakuntaan.

Uhripuu sijaitsi yhteisesti Aittaniemen takana olevassa Karhunpään saaressa. Se on ollut alunperin ennen PuuJan laskua yksipuinen, kuten uhripuut yleensäkiJ1. Puuhun ripustettiin tukevaan oksaan karhun pääkallo. Jos se ajanmittaan hävisi. kelpasi tilalle jonkun muun metsäneläimen kallo. Uhripuun juurelle oli vanhan pakanuuden ajan perinteen mukaan asiaa mennä kaikenlaisten sairauksien sattu­essa etsimään apua ja lievennystä sairauteensa. l:hripuun tyvi hilseili säleitä, kun siitä revittiin hammastikkuja kovan hammassäryn sattuessa. Apua siitä saatiin. jos uskoa riitti. Kotipolton yhteydessä saadut ensimmäiset ''haikutipat" olivat myöskin voimakkuutcnsa ansiosta paljon käytettyjä lääkeaineita. Samoin turkinpalkoa kasvatertiin huonekasvina jota viinaan sekoitettuna käytettiin iho­tauteihin sekä miedonnettuna sisätauteihin. Vanhan kansan ihm.iset osasivat käyttää vähät viinaosa lääkkeeksi eikä juopotteluun.

MAANPUOLUSTUKSEEN OSALLISTUMINEN

Puukonsaari ja muutkin samaan yhteisöön kuuluvien saarien talot olivat suuri­pcrheisiä. Vuosisadan vaihteessa ja myöheDllllink.in yhteinen asuka~luku nousi ylin sadan. Vuosisadan sotiin vuosina 1918 ja 1939-1944 joutui kyläyhteisö luo­vutumaan miehiään. Rintamamiehiksi 1918 kapinaan joutuivat Eemil Ruhanen, Jalmari Hämäläinen ja Otto Björninen, viimeksi mainittu vapaaehtoisena. Pai­kallisiin vartiotehtäviin joutuivat Kustaa ja Otto Kekkonen, Taneli Puukko, Vih­tori Ruhanen, Otto Venemies ja Kasperi Inkeroinen. Vihtori Inkeroinen osallistui mm. Varkauden taisteluun hevosmiehenä. Mainittu paikallisvartioitava oli Väi­sälän tilapäinen viljamakasiini, ja parivanio liikkui Eteläselällä, missä oli ylei­nen läpikulku jäätie t\ittolabdesta Mikkelin suuntaan.

Talvisotaan 1939läht.i edellä mainitusta saaristosta isompi ryhmä, mm. Huuhan Vihtori lnkeroisen poikia kuusi, Vi lho, Riku. Väinö, Aati, Ecmil ja Alpo, joista

78

kolme ensin mainitrua asui jo muualla. Mäkelästä Hihtivät Riku ja Eetu Vene­mies, Aholasta Lauri Pynnönen,Yiätuvalta Väinö Kekkonen ja Väinö Manninen. Alatuvalta lähti työmies Aati Taottu, Pekkalasta Otto Bjöminen ja renki Viljo Bjöminen sekä Ojalasta Eemil Liukkonen. Säkkisalosta soraan lähtivät kolme veljestä Vilho, Tauno ja Aadi Hämäläinen sekä Pohjaniemen Eemil Liukkonen. Näistä kaatuivat Riku Vene mies, Aati TanHu ja Viljo Bjöminen. sekä haavoillui­vat Adi lnkeroinen ja Adi Hämäläinen, joka joutui vaikeasti haavoitulluaan van­giksi, mutta vapautui.

Jatkosotaan joutuivat näiden edellisten lisäksi Aati Suuronen, Toivo Lepistö, Eino Lindgren, Mikko ja Toivo Tanttu, Aati Liukkonen, Malli Liukkonen. Onni ja Toivo Hämäläinen sekä Eino ja Eero Liukkonen. Näistä kaatuivat Toivo Lepistö, Aati Suuronen, AlPQ lnkeroinen ja 1\ati Liukkonen, viimemainittu Lapin sodassa vuonna 1945. Eetu Venemies haavoinui molemmat jalkansa menettäen.

Talvi ja jatkosotaan Puukonsaaren kyläyhteisöstäjoutui kaikkiaan 27 miestä, joista menetettiin kaatuneina seitsemän miestä ja haavoittuneina kolme miestä: se on paljon pienen kyläyhteisön osalta.

KOTIRINTAMAN "SODANKÄYNTIÄ" - SÄÄNNÖSTELYAIKAA 1939-1952

Maailmansotaan johtaneet tapahtumat Euroopassa ja l'euvostoliiton vaatimuk­set Suomelle johtivat nuorten miesten kutsumiseen ylimääräisiin kertaus­harjoituksiin lokakuun neljäntenätoista vuonna 1939. Puolentoista kuukauden kuluttua tuosta ajankohdasta alkanut talvisota aloitti 13 vuotta kestävän puutteen kauden Suomen historiassa. Omavaraisissa saarten talouksissa puute havaittiin ensiksi sokerin ja kahvin mentyä kortille. Myöhemmin sokeria korvaamaan alet­tiin valmistaa sakariinia, jota käytettiin sen vastcnmiclisestä mausta huolimatta koko säännöstelyn ajan. Ehkä eniten sokerinpuute haittasi marjojen ja muiden­kin ruokien säilöntää, johon yritettiin keks iä keinoaineita, joista yhden nimi oli Atamon. Kahvin korvik.keeksi paahdetiin ja jauhettiin rukiin tai vehnän jyvistä vastiketta, joka totuttelun jälkeen maistui jopa hyvältä, varsinkin kun kahvi oli kokonaan kateissa 7- 8 vuotta.

Vuoden 1941 jatkosodan alkaessa maatiloiUe tuli viljatuotteiden, eläinten tai eläin­ten lihojen luovutusvclvolllsuus, mikä kullakin tilalla määräytyi oman henkilö­luvun, karjan määrän ja vi ljelypinta-alan mukaan. Lehmien lypsymääristä tuli pitää lypsykirjaa. josta sitten määräytyi voin luovutusmäärä. Kaikki tuo oli pa­kollista. joten laiminlyönnistä saattoi joutua kär'Jjille. minne moni isäntä joutui­kin. Talojen viljavarastoja ja karjan määriä kävivät kansanhuollontarkastajat tut­k.imassa aivan samalla tavoin kun kansalaissodan aikaisen nälänhädän aikana-

79

kin. Kotona tapahtuvista e läinten teurastuksista oli ilmoitettava valitulle tarkastajalle. joka antoi niistä punnitustodistukscn liitettäväksi kansanhuollon tilityksiin. Samoin elävänä myydystä cläimestä tarvittiin ostajan todistus.

Saaren asukkaisiin sovellettiin samoja määräyksiä kuin mantereen tiloihin ja ih­misiin. Erityisen koskettavaa saarissa oli saaren ainoan, Pekkalan kotitarvemyllyn ja kaikkien talojen käsikivien sinetöinti, kun ottaa huomioon myllyssä käynnin vaikeuden pitkine vesimatkoineen. Kaikki isännät eivät tainneet kunnioittaa sinertejä, vaan rikkoivat niitä jauhopulassaan, mutta myllylle oli soudettava joka tapauksessa. eihän maatalous- eikä venemoottoreihin ollut polttoaineita saata­vissa. Sotavuosina puukonsaarelaisia myllykäynneissä auttoi Säkkisalon Adi Inke­roinen Junnu-laivallaan. Vesivoimalla toimivia myllyjä oli silloin Läsäkoskella. Kekkolassa ja Kissakoskella, ja vastaavasti höyryvoi maila, lokomobiililla pela­sivat Kintluniemen ja Eskolanrannan myllyt. Ryyncjä ja muita erikoisjauhoja te­kivät edellä mainitut vcsimyllytja tietenkin Mikkelin vehnämylly.

Jauhatus oli kontipeliä. Mylläri leikkasi kupongit irti viljojen yhteispainon mu­kaan. Usein kupongit eivät ri ittäneet kaikille viljoille, mutta siihen isäntä oli va­rautunut jo kotoa lähtiessään. Ylimääräisiä jauhoja sai tavallisesti voipaketilla, kaloilla tai hyvällä viinalla lähes kaikissa myllyissä. Täytyihän talossa olla yli­määräisiä jauhoja naapureille ja muille kysyjille. Paljon harmia aiheutti mylly­miehille tungos myllyissä, josta syystä myllyreissuista tuli usein kokopäiväisiä. ja joskus piti olla yötäkin. Saarista ei ehtinyt pitkän matkan takia aamuksi jonon etu päähän. Ruisjauhojen ja eläinten rebujaubojen puute ja pitkät myllyissäkäynti­matkat loppuivat vasta kotitarvcmyllyjen yleistyessä vuoden 1950 paikkeilla. Erikoisjauhcttuja ryynejä ja vehnäjauhoja piti teettää vielä erikoismyllyissä.

Vaatreet ja jalkineet olivat myös kortilla. Maaseudun kaupoissa niit.'i e i juuri ol­lutkaan taJjolla. Kumiterät ja muutkin saappaat piti anoa erikseen kansanhuollosta. Usein anomusta ei kuitenkaan hyväksytty. Maalla pili olla oma-aloitreinen ja teettää saappaat omista park.ituista nahkaista kyläsuutareilla. joita vielä oli hen­gissä. Pitkän matkan koululaise t olivat vaikeuksissa. Monen piti kulkea paksupohjaisilla puupohjakengillä talvellakin, sillä ne eivät olleet kortilla. Nais­ten kesäkengät oli puusta ja paperista, jotka kestivät yllättävän hyvin, kun ei var­sin vedessä liotellut. Puukonsaaren kylässä räätälin töitä teki ainakin Peltolan Hilma Lindgren. ja suutarina omalle perheelle valmisti saappaita ja lapik.kaita Säkkisalon Adi lnkeroinen.

Hevosvaljaat olivat kadoksissa ja luvanvaraisia. Jos niitä sai, niin ne saatloivat olla huonosta nahkoista tehtyjä ja ne hajosivai pian. Samoin tukinajossa tarvitta­vat köydet olivat paperista, mutta yllättävän kestäviä. Rakennusnaulat oli tykkä­nään kateissa, mutta eihän silloin juuri rakenneuukaan muualla kuin sodassa tuhotuilla alueilla, pommitetuissa kaupungeissa ja Lapin hävitelyillä seuduilla.

80

"Mustasta pörssistä" sai kyllä melkein mitä tahansa kovalla hinnalla. jos kehtasi kysellä ja tutkia kanavia.

Öljytuotteet tietenkin olivat kortilla. Valopetrolia ~ai kupongeilla jonkin verran ostau, mutta ~itä oli säästettävä moneen tarpeeseen. Öljylamput ol ivat pieniä sydän­lamppuja, joilla juuri näki lähellä lukea esimerkiksi koululäksyjä. S itten tulivat käyttöön karbidilamput, koska niitä lienee ollut rajattomasti saatavana. Karbidi on ainetta, johon vellä sckoittae~sa tuli palavaa kaasua. Karbidilamppumalleja oli useita. omatekoisiakin. mutta kaikissa oli ongelmana veden sekoitus karbiiliin, mistä ~ymyi usein vaanuilanteita. Siuen kun valopetrolia saatiin, suuria lupia vaJaistiin kaasulampuilla, jobsa olikin kirkas valo. Niiden lamppujen roimmta­pcriaate on sama kun nykyistenkin nestekaasulla toimivien. Kaa~ulamppujen tehtaanmerk..istä tulee mieleen Petromax. Navetta ja muut valoa tarvitsevat koh­teet hoidettiin pienillä öljylyhdyiUä.

Sodan päättyminen ei heti vapauuanut säännöstelyä. vaan sitä jatkui viel:! muu­taman vuoden. Ensin vapautuivai vaatteet ja sitten jauhot ja liha!. Viimeismä vapautuivat kahvi ja ~okeri vuoden 1952 paikkeilla. Sitä ennen kahvia näki ahkeri llc metsätyömiehi lle jacuavissa ''tehopakkauksissa··, joilla innostetliin polt­topuun ja sahapuun hakkaajia ja ajomiehiä suurempiin suorituksiin. Sota-ajasta kerrotaan lisää kirjoittajien muistelmissa

VAPAA-AJAN VIETTOA

Amtilassa lienee ollut perinteisesti nuorten miesten kokoontumispaikka aina 1940-luvuha alkaen parikyaunenen vuoden ajan. Asuihan talo5sa vi isi veljestä. Talvi­~unnuntaisin tapasi Anttilan tuvasta kortinpeluuseurueen lähes säännöllisest i. Välillä harrastettiin pientä rahapeliäkin , jossa väh!irahaiset menettivät ne vähätkin. Eräskin perheenäiti ol i vali ttanut naapurilleen Taavetin vievän kortilla heidän poikien rahat. Anttilan veljekset Mikko ja Toivo olivat jo olleet sodassa, jossa korttipelihimo oli '' tart tunut vaatteisiin'", niin kuin muihinkin nuoriin ja vanhempiinkin miehiin.

Talvisiin harrastuksiin Puukonsaaressa kuuluivat leikkimieliset hiihtokilpailut Hiihtojen lähtöpaikka oli Pekkalassa, ladun kulkiessa PekkaJanlammen ympäri menevi llä teillä ja polulla ison mäen yli. Myös Huuhan veljeksillä oli oma harjoitusraeansa Pöksään meneväliä polulla kesäisin ja talvisin. Anttilan Taavi Tannu rakensi talon lähelle hyppyrimäcn pieni en puiden rungoistajajätelaudoista. Mäki kunnostettiin useana talvena hyppykuntoon 1950-IU\'lln vaihteessa. Vä­hän isompi hyppyri oli myöhemmin Uutelan rimeessli. Huuhan maalla. Mäkien­nätys lienee ollut 15 metrin paikkeilla. Kenelläkään ei tainnut olla mäkl~uk~ia. mutta kävihän hyppääminen ta\'all isillakin suksilla.

!H

Paras hiihtäjä kautta aikojen Puukonsaaressa on ollut Huuhan Kalevi Inkeroinen. Ollessaan varusmiehenä hän oli joukkueessa, joka voitti vuoden 1957 puolus­tusvoimien mestaruuden sotilaspartiobiihdossa. Hän oli myös " Oltermannihiih­don'' hopeajoukkueen, Savon Prikaatin yhtenä jäsenenä. Mikkelin läänin maakuntaviestiin hän osallistui useasti Hirvensalmen edustajana. Kalevi voilli palkintoja myös yksittäisistä kilpailuista paikkakunnalla. Hiihtomies oli myös hänen serkkunsa Pauli Inkeroinen.

Yleisurheilua on haJTastanut ehkä eniten Hu uhan Raimo lnkeroinen. Hän oli ai ­turi ja keskimatkojen juoksija, joissa hän on eniten voillanut palkintoja usean vuosikymmenen aikana. Kalevin ja Raimon nuorempi veli Anssi oli kotona asuessaan myös monipuolinen urheilija, jota voi sanoa moniottelijaksikin. Pauli Inkeroisella oli keihäässä A-luokan tulo!> ja juoksuissakin 1500 metrin ja 800 metrin matkoilla lähellä A-luokan tulosta. Hän j a Huuhan veljekset ovat olleet urheilullisesti valwoja tyyppejä. joista säännöllinen valmennus olisi tehnyt huip­pu-urheilijoita, varsinkinjos ei olisi ollut saaresta kulkemisen vaikeuksia. Puukon­saaren nuorten hrujoittelupaikka oli Huuhan Kotakankaalla,jos~a oli myös maasw­juoksun harjoittelureitin lähtö ja maali. Siellä hatjoiteltiin myös kenttälajeja eli kolmiloikkaa sekä korkeus- ja pituushyppyä. Toinen saarelaisten juoksuharjoitus­rata oli 2,5 kilometrin pituinen Kuivamäen lenkki, jossa rataennätys on Raimo Inkcroisen nimissä.

Kesäistäjoukkueurheilua oli kiekonlyönti Anttilan kujalla ''seitsemän veljeksen" tapaan. Kahden joukkueen kokoaminen tapahtui ''johtajien" vuoromääräyksillä. Miehillä ol i käsissään vahvat kanget,joilla yritett iin pysäyttää kiekon kulku, kun joukkueen paras heittäjä oli paiskannut sen vastapuolta kohti. Va~taheitto piti tehdä siitä paikasta mihin kiekko pysähtyi. Usein se pääsi läpi koko miesketjun, jolloin sitäjoukkuetta uhkasi tappiolle jääminen. Takarajan ylittänytjoukkue voitti kisan. Liiterio luona ol i tukkipölkky. josta sahattiin uusi kiekko emisen rikkoutuessa, mitä sattui pelin aikana useasti.

Vapaa-ajanviettomahdollisuudet olivat saarissa vähissä. Radionkuunteluakio piti rajoittaa välttämättömään. jumalanpalvelusten, uutisten ja ''Kalle-Kustaa Kor­kin" seikkailujen kuunteluun sähkövirran puuttuessa. Sen aikaiset radiot toimi­vat vielä akulla ja anodilla. Lähin akun latauspaikka oli kirkolla, joten virtaa oli säästettävä. Myöhemmin tulivat pelkästään patterikäynöiset radiot, mitkä olivat­kin jo paljon mukavampia akkuradioon verrattuna. Akkua tarvittiin kuitenkin televisioiden katseluun. Kun aggregaattcja hankittiin jo saaren taloihin, saatiin taloihin sähkövaloa ja voit iin ladata akkoja. Radiota ei vielä sodan aikanakaan ollut kaikissa saarten talouksissa.

Useassa talossa ja varsinkin savottamiesten korttccrcissa käytettiin erilaisia voimai l utap~ja. Oli ''kissanh!innän vetoa", jossa kaksi miestä veti päihin päin

82

kavennettua kalikkaa vastakkain. Se, jolta ote kalika~ra irtosi, oli hävinnyt. Sa­moin periaattein vedettiin myös sormikoukkuaja "väk'karttua". Voimia kysyvää oli myös tuvan rahin ympärimeno lattiaa koskettamatta. Älykkyystehtävänä oli kuuden pal ikan kasaus kuurioksi ja erilaiset rautalangasta väännetyt Juk.kotebtävät. Noita tehtävämalleja olivat paikkakunnalle tuoneet vankilassa käyneet miehet.

Vapaa-aikaa vietettiin tietenkin erilaisten kalastusmuotojen parissa. Kaikkien vantt riittivät ongen ja uistimen hankkimiseen - niillä jo pysyttiinkin kalan maussa. Talvella pyydettiin rysälläja katiskoilla matikoita kudusta. Puukonsaaren mainio maukkapaikka ol i ja on edelleenkin Kesälahdensuun virta. Kevätaamuina oli nautinto mennä kokemaan hauin pyydyksiä rysiä. katiskoita ja menojakin, jol­loin saalis oli melko varmaa. Suurimman hauen lienee saanut Eetu Venemies Kesälahdesta rysästä 1940-luvulla, hauki painoi viisitoista kiloa.

Saarten nuoriso kyllä uskalsi lähteä mantereen nuoria tapaamaan iltama­paikkoihinkin. lltamia ja muita hääjuhlia olikin sodan jälkeen runsaasti kesäisin. Hääjuhliin menivät saarien nuoret kutsumauak.in "kuokkomaille" , niin kuin ni­mitys kuului. Hirvensalmen mantereella ei kuokkaviemita silloin ylenkarsottu, koska se oli yleinen tapa, perinoe. Kuokkavieraat menivät hääpaikalle tietenkin vasta tanssien aikana, ja antoivat sulhasel le vähän taskurahaa. Saarien tytöt ja pojat tunsivat kuitenkin olevansa vähän toisen luokan kansalaisia ja sivistyksestä jäljessä.

NURKKATANSSIT

Puukonsaaressa ei ole tiettävästi toiminut rekisteröityä yhdistystä eikä muuta­kaan liittoa nykyistä kylätoimikuntaa lukuun ottamatta. Kuten tiedetään, tarvi­taanjulkisten tanssienjärjestämiseen viranomaisen lupa. Sota-aikana kaikki tanssit olivat perhejuhlia lukuun ottamatta kielleuyjä. Tanssimaan kuitenkin Puukon­saaren nuorilla ol i kova halu, joten täytyi keksiä huveja.

Anttilan talosta noin kolmesataa metriä etelään on tien varressa Huuhanja Antti­lan rajalla "Linniportiksi" nimitetty tasainen aukio. Sinne kokoontuivat kylän nuoret tanssimaan kesäisinä lauantai-il toina männynhavupohjaisellc kankaal le. Talvi-iltoina tanssittiin Anttilan tuvan "ruasun'' eli kulmatakan (johon mahtui­vat metrinhalot) valossa ja lämmössä. Musiikkimiehiä o livat huuliharpunsoittaja Väinö Kekkonen ja mandoliininsoittaja Viljo Liukkonen " :\1arin Vili'' . Myöhem­min musiikista vastasivat myös gramofonin omistavat veljekset Eino ja Eero Liuk­konen.

Po!Usille oli luulta\·asti mennyt kanteluita niistä nurkkatansseista, koska saareen tuli tuntematon mies vuorolaivalla kyselemään tansseista. ''Onkos täällä tänä il-

83

tana tansseja", oli mies kysellyt Huuhan Vihtorilta. "Mitäs tanssiluita tiälä on", oli Vihtori vastannut. Mies oli ollut yötäjossain ladossa, minkä kylän pojat olivat huomanneet ja hävittäneet miehen pyörästä vemtiil in. Mies oli kuitenkin päässyt sunnuntaiaamun kirkkolaivaan palatakseen kirkolle. Sinäkin lauantai-iltana tans­sirtiin, mutta nyt Ruislahdessa Karrtuunselän rannalla Linniportin "lavalta" ki lo­metrin päässä. Nurkkatanssit jatkuivat edelleen.

VANHOJA RUOKAILUTAPOJA

Vanhoina aikoina ruokien valmistukseen käytettäviä astiastoja olivat rautapadat ja savesta pollelUt vadit ja kupit. Rautapadoilla, joita käytetään nykyisinkin, val­mistettiin ruuat avotulilla tai uuneissa ja lämmin ruoka syötiin puulusikalla suo­raan padasta tai isosta, yhteisestä savivadista. Lautasia ei ollut käytössä, liekö niitä ollut saatavil lakaan. Pataruoka oli tehty pääosin saarten omista tuotteista lihasta ja kalasta, jotka olivat suolalla säilöttyjä. Ruokailijat kastoivat paisti­Jicmessä vuoron perään leipäpalaansa. eikä siinä voita tarvinu. Voitakin oli niil­lä, joilla oli useampi lehmä, mutta yhden lehmän talouksilla oli voista ja maidos­ta puutetta, kun voi oli kallista ostaa. Voi valmistettiin aina kotona. Separaattorilla tai muutoin seisoneen maidon päältä kuorittu kerma hapatettiin vähintään kaksi päivää ja kimuttiin voiksi puusta tehdyllä kirnulla,joita oli useitakin malleja, tai käsin puuvispilällä.

Lihan säilytykseen oli lalouksissa lihatiinu ja kalojen säilytykseen omansa. Syk­syisin teurastettiin iso sika, josta ensinunäisten ruokanautintojen, "sikakaalin ja sylttyjen'' jälkeen suolattiin lihat vahvalla suola-annoksella niin. että ne säilyisi­vät aita<;sa useita kuukausia. Samoin tehtiin myös siioille ja muikuille. Kun niitä otettiin tiinusta paistettavaksi.liotettiin ensin liikasuolaisuus pois ja liha paistettiin uunissa yhdessä kalan kanssa tai tehtiin herkullista "tin·ipaistia" paistinpannulla. Kuoreita kuivattiin joskus uunissa rutikui vaksi, jolloin ne säilyivät kuivassa pai­kassa hyvin pitkiä aikoja. Joskus kesäisin asetettiin lahnoja auringonpaisteeseen kuivumaan eli "kälvimään".

Juomaoa oli tavallisimmin "kokkelipiimää'", jota juotiin yhteisestä isosta, pui­sesta tuopista. Kokkelipiimä tehtiin kuoritusta maidosta, jota oli ensin seisotettu viilistymässä ja sitten kevyesti paistettu. Kotiolutta tai sahtia käytettiin vanhaankin aikaml ruokajuomanaja juhlien pitojaomana kuten nytkin. Olut valmistettiin ennen kotona valmistetuista malraista, jotka oli jauhetru talon omilla käsikivillä karke­aksi. Maltaista saatiin myös mämmin ja talkkunajauhon raaka-ainetta. :-Jykyisin salnijauhot ja talk kunat saadaan kaupa~ta.

Vielä 1900-luvun alussa käytettiin Puukonsaaren joissakin taloissa puulusikoita

84

syötäessä. Kukin ruokailija nuoli lusikkaosa puhtaaksi syötyään ja Jairtoi sen seinänrakoon seuraavaa kertaa varten. Puulusikka voitiin perusteellisesti puhdis­taa hiomalla siihen uusi pinta. Veitselkin olivat kotipajoi~sa tehtyjä puukon mal­lisia. Lusikat ja veitset olivat ne ensimmäiset uuden ajan ruokailuvälineet, jotka oteniin käyttöön. Savikupit korvasivat lautas ia ja emalituopit juomalaseja vielä sota-ajan yli.

Kahvipannut olivat kuparista ja tinattuja ja kattilat osin jo emaloituja. Uu~ia kahvipannujaja kattiloita ei viimebenmaailmansodan aikana ollut tarjolla. Tämä pula .~ynnytti kiertävän tinurin ammattikunnan sota-ajaksi. Kulkukauppiaat pal­velivat saarelaisia aktiivi . .;esti . Ennen sotaa kauppaamassa kulki vanhamäkeläinen savikuppikauppias Arttu Halineo, ja sota-aikana liikkui sotainvalidi Vilen Llisäkoskelta talosta taloon Jaukussaan pientä taloudessa tarvittavaa: ''Neuloi, nnppii, naskali i" .

Talois~a oli vesisaavit tuvan uunin luona vesivarastonajuomista, ruoan Jaiuoaja pesua varten. Saavin laidassa oli vesikauha.josta kaikki janoisetjoivatjanoonsa, eikä siinä basilleja pelätty. Poikkeuksena olivat tietenklo arvoviemat, joille va­r.miin juomalasit. Saavi oli kannctru siihen ''korennolla"' kahden hengen voimin kai voita. Kaivot olivat ennen aikaan tavallisinunin "vinttikaivoja", mikä oli var­ma keino nostaa veuä. Siltemmin seppä Mikko Laukkarinen kiersi taloissa teke­mässä puuhun reiän kovertamalla hyvin toimivia kan~ipumppuja, joita tehtaat alkoivat tehdä myöhemmin valumudasta. Ennen sähköjen tuloa saarten taloudet hankklvat polnomoouoreilla toimivia vesipumppuja, joilla pumpattiin navetan isoon säiliöön vettä eläimiä varten.

RAKENNUSKULTTUU RlA

Kaikkiin saarien taloihin on tehty uudismkennukset tai perusteellinen korjftus viime vuosikymmeninä. Vanhat talot oli tehty saman kaavan mukaan kuin seu­dulla yleensä. Ensin tehtiin hirrestä iso tupa, jonka koko vaihteli 50 - 80 neliöön talon vaurauden mukaan. Siinä asuttiin ensin yhdessä tilassa, kunnes rakennet­tiin saman levyinen kamariosa jättämällä rakennusten väliin noin neljän metrin väli, josta pääsi hevosella kuom1ineen ajamaan läpi. Sitä sanouiin läpiajettavaksi porstuaksi. Ajan mittaan välikköön tehtiin keittiö ja eteisti lat, mikä olikin help­poa, kun tarvi ttiin tehdä vain kaksi birsiseinää. Ensimmäisten rakennusten pe­rustukset olivat luonnonkivistä asennetut nurkka- ja välikivet, joihin Jauia­kannakkcet nojasivat. Huoneen keskelle kaivettiin monrtu, josta multa siirrettiin ~einävierille ·•mult'penkeiksi'' melkein lattiaan kiinni, joka tOimi länunön kar­kaamista estävänä penkkana. Tavallisesti tehtiin myös lattiaan luukku monrun kohdalle, jolloin Jattiau alusta voitiin pitää varastona. Myöhemmin tehtiin sitten jo sammale- tai sahanpurueristeisiä ''rossipohjia" taloihin. Rossipohjat ovat tänä

85

päivänä tulleet uuteen arvoonsa. koska sen on todettu olevan asukkaille terveeli isin lattia, joka tuulettaa maaperästä mahdollisesti nousevat radonkaasut pois.

Välikattoelisteet o livat sammal ia, joiden päälle oli pantu multaa. Asuinraken­nusten vesikatot tehtiin Puukonsaaressa luultavasti alusta lähtien kauopäreistä, joita voitiin höylätä miesvoiminkin. Paljon helpompia tehdä olivat tuohi- ja olkikatot, joissa ei tarvittu ollenkaan nauloja, joskaan tchdastekoisia nauloja ei ollut saatavanakaan. Yleensä ulkorakennukset ol ivat saaristossak.io alkuunsa olki­tai tuohikattoisia. Vanhojen talojen tuvissa oli kivistä saven avulla tehdyt suuret leivinuunit. Uuniin mahtui kerralla paistumaan kymmenkunta isoa leipää. L'unin päällä oli ti la useille nukkujille ja vaatteiden kuivatukselle. Uunin etuosaan ve­dettiin hiilet uunista ja peiteltiin tuhkalla, jotta ne säilyisivät palamuuomina jon­kin aikaa. "Hiilustalla" voitiin "hahlossa" riippuvassa padassa laittaa ruokaa tai lämmittää pesu vesiä. Kama1ienkin uunit oli tehty kivesUi ja rapattu, samoin kaik­

kien tulisijojen savupiiputkin olivat kivestä, ainakin 1800-luvulla tehdyt.

Puukonsaaren Alatalon päärakennus. joka purettiin uuden valmistuttua vuonna 1940 lienee ollut saaren vanhin. Seuraavaksi vanhin on Pekkalan talo, jonka ti­lalle valmistui uusi vasta vuonna 1999. Huuhaan tehtiin uusi päärakennus 1970-luvulla, jolloin vanha purettiin. Anttilaan on valmistumassa uusi päärakennus vanhan ollessa yhä käytössä. Säkkisalossa valtion puustcllina ollutta päärdkennusta käytetään pääosin vieläkin, pihapiiriin rakennettiin uusi talo pyöreästä hirrestti 1990-luvun alussa. Aholassa Pentti Pynnönen on uudistanut talonsa perusteelli­sesti vuonna '1999. Tämän vanhan maataloustilan muutkin rakennukset ovat edel­leen käyttökuntoisia. Yläluvalla tehtiin uusi päärakennus 1990-luvulla. joka on nykyisin kesäasukkaiden omistuksessa. Mäkelän rakennukset ovat lahonneet.

Puukonsaaren kylän alkuperäisiin taloihin Alatuvalle, Pekkalaan, Huuhaan ja Säkkisaloon oli tehty kokonaan kiviset navetat 1900-luvun alussa. Pienemmillä tiloilla ja torpissa tehtiin navetat rakentamalla ensin 50-70 senttiä korkea eristet­ty kivijalka, jostajatkettiin hirsillä ylöspäin. Huuban navetta lienee tehty alunpe­rin niin huonotie perustalle, ettei sitä voinut korjata. Huuhaan rakennettiinkin 1950-luvulla tiilestä kokonaan uusi navetta. Alatuvan, Pekkalan ja Säkkisalon navetat olivat niin hyväkuntoisia, enä niistä voitiin remontoida aivan nykyaikai­set vaatimukset täyttävät täysin automaattiset navetat.

Riihi lienee ollut niitä ensimmäisiä maataviljelevällä tilalla tarvittavia raken­nuksia. Aivan pieniä puinteja tehtiin kuulemma jopa saunassakin, jossa lyhteet ky llä sai kuivaksi ja jyvät tähkistä irti. Taloissa tarvit!iin viljojen ja suolalla säi löttyjen lihojen ja kalojen säilytykseen omat aittansa. Vaatteille oli myösldn omat ainansa, joissa myös nukuttiin. Aitat tyttäri IIe ja pojille kuuluivat talon varustuksiin, ja isoissa taloissa aittoja oli myös palvelusväelle.

86

Puukonsaaren vanhin rakennus. Aitta vuodelta 1710 Pekkalan pihassa.

Säkkisalon vuonna 1902 rakennettu navetta. Kuvassa Adi ja Maija lnkeroinen sekä emälammas.

87

SAVUSAUNA, MONIKÄYTTÖINEN RAKENNUS

Sisäänlämpiävät saunat pitivät puolensa saanen taloissa ja torpissa aina 1940· luvun lopulle saakka, jolloin alettiin tehdä uloslämpiäviä, muurattuja savupiippuja saunojen uudisrakennuksiin. K.iukaat olivat aluksi öljytynnyristä tehtyjä kerta· lämmitteisiä kiukaita, joiden iso kivitila varastoi lämpöä kaikkien kylpijöiden tarpeisiin. Se kiuasmalli ei ollut pitkäikäinen, ne korvattiin jatkuvalämmitteisillä kiukailla. Näitä kiukaita saariin teki entjneo puukonsaarelainen, kirkonkylässä asuva seppä Taavetti Möttö. K.iukaita tekivät myöhemmin myös monet metallipajat Suomessa.

Nyky,ään~ritoten kesämökkiläiset rakennuttavat sisäänlämpiäviä saunoja rannoille toteuttaakseen saunaperinnettä. Kyseisissä saunoissa ei enää kui tenkaan vaalita lapsentekoperinnettä. Lapsen synnyttäminen savusaunassa paikallisen "lapsen­pääsläjän" avustuksella oli saarissa hyvin tavallista Kunlapsi alkoi antaa merk· kcjä halustaan tulla maailmaan, pantiin sauna lämpiämään tapahtumaa varren. ''Lapsenpäästäjä" tiesi ajankohdan, jolloin oli syytä mennä synnyl!ämään basil lei­sta vapaaseen lämpimään saunaan, josta savu oli jo hälvennyt. Saunaa pidettiin tcrvecllisenä ympäristönä siihen tarkoitukseen. Lapsi pestiin. kuivattiin ja äi ti antoi rintaa. Äiti ja lapsi viettivät saunassa useita päiviä ennen sisälle tuloa. Saa­riston seudun paikallinen lapsenpäästäjä oli Peltolan Hilma Lindgren, joka laittoi itsekin kuusi lasta. Kunnassa oli ammattikätilökin ollut virassaan ainakin vuosi­sadan alusta lähtien, mutta hänen hakemisessaan saareen oli omat vaikeutensa pitkän vesimatkan takia . .Äitiys- ja lastenneuvolal()iminra alkoi Hirvensalmella vasta sodan jälkeen.

Sisäänlämpiävät saunat olivat suurehkoja huoneita ja kiuaskin oli suuri. Jos kiu­as oli tehty liian suurista kivistä tai oli muuten vajavaisesti lämmiretry, esiintyi kylpiessä "kitkua", josta lämmittäjä sai moitteita. Pesuvesi lämmirettiin padassa, jonka kiukaan tulenliekki kuumensi samalla lämmityksellä. Va~tat oli varattava valmiiksi kylpijöille,jotka sitten itse hautoivat ne pehmeiksi. Saunarakennuksessa oli tavallisesti laudoista tehty eteinen ja työtila, jossa olivat käsikivet jauhojen jauhamista varten parempien myllyjen puutteessa. Ne toimivat siten, että toinen käsi pyöritti ylimmäistä kiveä ja toisella kouralla lisättiin jyviä. Kuumaksi lämmitetyt saunat toimivat sota-ajan täitoTjunna~sa tehokkaasti. Saunaan mcntä· essä laitettiin vaatteet katto-orren nauloihin kiukaan kohdalle kuumimpaan paik· kaan. Tähän menettelyyn oli annettu määräys oikein kansanhuoltoministeriön taholta. Saarillakin kävivät täitarkastajat katselemassa ihmisten paitojcn kauluksia ja hiuksia. Toinen heistä .oli sotainvalidi Jaakko Ruhanen Pöyryn Palomäeltä.

Ennen puhuttiin myös pellavasaunoista,joi$sa pellavatjalostcttiin keluuukuntoon. Raakapellava kuivi hyvin saunan lämmössä. jossa sitä jalostettiin puhtaaksi.

88

Suuren kivik.iuJ<aan ansiosta savusauna oli helpointa pitää talvisin lämpimänä useita päiviä samalla lärrunityksellä.

YHTEISTOIMINTAA SAARISSA

Aikaisemmin on kerrottu numero ykkösellä Puukonsaaressa olleen monipuolista yhteistoimintaa suuriperheisien Ylätuvan. Alatuvan ja Mäkelän asukkaiden kes­ken. Alunperin samaa Kruununtaloa asuneiden Hu uhan ja AnniJan väki viljelivät yhdessä kaskea jopa Mielevänsaaressa asti, ja heillä oli yhteinen ve~imylly.

Yhteistyönä tehtiin talvisia viittateitä, tcrvaniin kirkkovenettä vuosiHain sekä kunno~tettiin kirkkoveneen katosta. Vuorolaivaliikenteen alettua oli tehtävä ja kunnos~apidettävä laitureita. Eteläniemen laiturin rakentamisesta kerroraan jut­tua vuoden 19 15 paikkeilla. Sitä rakentamassa oli myös Säkkisalon Kasperin \"anhin poika Jalmari Hämäläinen. joka tavoitteli Alatuvan tytärtä Lyytiä. Hän oli näytellyt voimiaan työmaalla kääntämällä ison kiven. mikä sai tytön isän Ala­tuvan vanhan Eemin lupaamaan, että onhan tyttö anneHava noin vahvalle mie­helle. ja niin tapahtuikin. Eteläniemen laituri oli tuulen aralla paikalla, joten teh­ti in loinen Papinhaudanniemeen, mikä sopikin paremmin Kortesalmen reitin var­teen ja oli lähempänä saarien asukkai ta.

Sodan jälkeen yhteishankintana tehtiin kenttäsirkkelisahan ja sen polttomootlo­rin hankinta. Sirkkeliä voitiin kuljettaa myös talosta taloon, mutta sen vakituinen asemapaikka oli Huuhan maalla tienvarressa lähellä Ylätuvan rajaa. Ennen ~irkkelin hankintaa ei ~aaris~a juurikaan rakennettu sahalla kantalusta laudasta, mutta Jattioiden tekemiseen käytettiin kylläkin veisteltyä kanttilankkua. Kanuaus kävi mahdolliseksi oman sirkkelin ansiosta. Sirkkeli olikin ahkera~sa käytössä kevättalvisin rckikelien aikaan. Siellä saivat lautoja muutkin kun sirkkelin osak­kaat. Sirkkelisahan paikalle annettiin tietysti nimikin, ''Norska''. !\'ykyisin sabausyrittäjänä toimii saarissa Pekkalan Ensia Bjöminen.

89

Elämisen puitteita

91

EdelUsen sivun kuva Ahoksen puinnista Huuban riihesssä 1930-luvun puolivälissä. Vas. Toini, Alpo, Elvi. Vihtori. Helmi ja Eemillnkeroinen. Taustalla Taavi Möttii. Kuva Toini lnkeroisen

92

ELÄMISEN EDELLYTYKSET ENNEN JA NYT

Ei ole ensinkään ihme, etrli Mikkelin pitäjän Soikk.:1lan kyläläiset löysivät 1600-luvulla Puulavedellä sen parhaan saaren ja nimittivät sen Hyvänsaloksi. Par­haan siitä teki silloin ja tänäkin päivänä moni asia. Tärkeintä on silloin ollut varmaankin se, euä saare~~a on ollut runsaasti kaskiviljelyyn sopivaa maaperää, joka on kattanut arvioilta 60 prosenttia saaren pinta-alw;ta. Hyvät kalavedet, niiden vaihtelevuus ja runsaus ovat varmistaneet elämisen mahdollisuudet saa­ressa myöskin vanhan ajan alkeellisilla pyyntitavoilla. Kesälahti on runnenu siian, lalman, hauen ja matikan saalispaikk.ana. Hyviä saalispaikkoja ovat muutkin ete­läisen ja pohjoisen Puukunsaaren salmet ja lahder.

METSÄSTYS JA KALASTUS

Metsästykscstä lisäelinkeinoa näissä saarissa hankkivat muutamat miehet. PyydetUivää metsän riistaa ovat pääasiassa olleet jänikset, oravatja linnut. Jänistä pyydeuiin ampumalla ja viritetyillälangoilla. Linrujen pyynnissä käytettiin ''teeren kuvia'', joita viriteltiin koivuihin aukeilla paikoilla. Kun teeri tul i kuvalleen, se ammuttiin. Ordvia ammuttiin ajankohtana, jolloin niiden karva muuttui luuntaal<si. Oravan nahkan hinta saauoi olla joinakin vuosina olla verraten hyväkin. Kettu ja pyydeuiin "ketunnuotalla''. Naruun aseteltiin punaisia lippuja. joita kettu pelkä­si eikä uskaltanut ylittää nuottaa, jolloin se voitiin ampua. Ketunpyyntiin sai aikoinaan myös myrkkyä nimismiehen luvalla. Pientä tuloa saatiin kerunkynsi~tii kun ne vietiin vallesmannille. Kanahaukan kynsistä sai myös palkkion. Kaikilla saaren miehillä metsll~ty s oli jos~ain muodossa "verissä''. Erikoisen ahkeria si i­nä olivat Kuivalahden Kasper Inkeroinen ja Mäkelän Ouo Venemies.

Puulan vesillä, Karttuun ja Simpiän laitamilla lienee ollut ennenkin muikkuja. jo~kin muii..'Un pyynti onnistui hyvin vasta teollisen verkkojen valmistuksen alet­tua. Kotilmtoisilla pienillä nuorilla pyydeuiin kuruun matalaan tulleita muikku ja syksyisin sekä siikoja ja labnoja keskikesällä matalista apajista. Verkkopyyntiä harjoitettiin jo aikojen alusta kotona kudotuilla bamppu- ja pellava,·erkoilla. Kaikkein ensiounäisiti pyydybiä olivat rantaveden pohjaan pystytetyt pärekatiskm, jotka kestivät useita vuosia. Yksinkertainen pyydys oli pajun vesoista tehty mer­ta. Vi ime mainituilla saatiin yleensä kaikenlai~ta ruotakalaa. Kotona kudottu tai tehdasvalmisteisesta verkosta tehty rysä sekä mctalliverkkoinen katiska ovat pe­rinteisiä pyydyksiä, jotka ovat nykyäänkin käytösså.

93

Ennen talvisotaa käytettiin Puukonsaaren kylä~sä nuottia Pekkalassa, Kuiva­lahdessa, Huuhassa, Alatuvalla, Mäkelässä, Nieme.lässä ja Säk.kisalossa. Talvi­sodan sytyttyä nuottakalastuksen lopeuivat Alatuvan ja Mäkelän talot, koska ta· laissa ei ollut työkuntoisia miehiä. Kuivalahdessa Kasperi nuottasi vaimonsa Huidan ja kahden nuoren tyttärensä kanssa koko sota-ajan ja vielä sodan jälkeen­kin useita vuosia. Kuivalahden ja Pekkalan kobosta pyyntivesi oli aivan lähellä Porttisalmessa ja Simpiällä. aivan nuottakatosten lähellä. Porttisalmi ja Simpiä ovat syviä vesiä, joiden syvänteissä on vettä jopa viisikymmentä metriä. Niillä paikoin on nuotanvetäjillä oltava ankkuriköyttäkolmannesta enemmän kun muu­alla saariston vesillä. Pekkalan talon nuotta on edelleen kunnossa ja sillä pyyde­tään vähemmän säännöllisesti .

Pekkalassa oli entisaikoina useampi mies valmis lähtemään nuotalle ja kala­kaupalle. Kuivalahdessa sen sijaan naiset lähtivät Kasperi-isän kanssa nuotalle. Jos saalista tuli enemmän oli lähdettävä kalakaupalle soutaen kirkolle , jonne on matkaa on 17 km. Huuhan Ecmillnkeroisen oli tapana käydä kohonuotalla Säkki­salon Kohokallionsahnella, jonne on Jybyt soutumatka Kesälahden nuotta­katokselta. Eemin nuotta oli matalampi kuin toisten, mikä teki siitä epävannemman pyydyksen syville Simpiän vesille. Ecmin nuottakaveri oli niihin aikoihin Ylä­tuvan Väinö Manninen, sillä Eemin pojat olivat vielä keskenkasvuisia nuotta­miehiksi . Puukonsaaren kolme nuottakuntaa nuottasivat kutumuikkuja saaren itä­puolella olevilta apajilra, mutta saauit niistä taisivat olla heikonpuoleisia. Emppu nuonasi ahkerasti Kesälahden siika-apajia, varsinkin jos muikut olivat kateissa. Puukonsaaren pohjanuotta-apajia ovat mm. Vanhasaari, Moisionniemi, Hilapuun­lahti , Pauniosaari ja Kesälahden apajat.

Kuivalahden Kasperin poika Pauli lnkeroinen laittoi isännäksi tultuaan kook­kaan nuotan, jolla pyydysti jonkun vuoden. Kun hänelle tuli muutto Helsinkiin vaimonsa kanssa, hän myi nuottansa Ylätuvan Väinö Manniselle, jonka nuotta­kaveri oli Antt.ilan ::'viikko Tanttu. Puukonsaaressa ovat vetokunnossa Pekkalan ja Huuhan nuotat. Niitä käytetään pääasiassa silloin kun ei ole muita kiireitä tai kalat ovat muuten kateissa, esimerkiksi Kesälahden siika-apajilla. Vuosituhan­nen viimeinen vuosi on osoittautunut kenties parhaaksi muikkuvuodeksi kautta aikojen, mutta pienet nuotat - kenellä niitä vielä on - ovat pysyneet vajoissaan. Muikkuja on ollut saatavana troolaajien pyytäminä niin halvalla, ettei ole kan­nattanut Lähteä vesille omalla nuotalla.

Säkkisalon ~iemelän kesäpyyntivesi oli pääasiassa Simpiä Mä.kränvuoren koh­dalla. Talon isäntäveljekset Erkki ja Eino laittoivat uuden ison nuotan,jolla saaliit olivat melko vannoja, kun vain oli muikkukeli eli lähes tyynijärven pinta, jolloin näki muikkuparven kohovan. He lopettivat nuonaamisen omalla nuotalla jo 1970-luvulla.

94

Adi Inkeroinen ja Lauri Liukkonen nuotaoperiä "jamomassa" Säkkisalon pihassa.

Säkkisalon nuotta uudessa katoksessaan 1950- luvulla.

95

Säkkisalolaisten muikkuvesi kesällä oli nimensä mukainen Kohokallionsalmi Siitä saattoi saada isojakin parvia kierrokseen. Varsinkin sen syvämeen kohdalla Kookarluodon lähellä saattoi helteellä nousta koholle sadankin kilon annos muikkuja. Välillä myös Lurakonselältä sai muikku ja kiinni iltaisin. Kuivasaaren Lauri Liukkonen oli uskollinen nuoua-apulainen Säkkisalon Aatille sota-ajan kalastuksessa. Hän oli nähnyt melkeinjoka kerta muikkuparven kohovan Kuiva­saaresta Säk.kisaloon soutaessaan.

Kohosta pyynti pienehköllä nuoralla on kesäiltaisin tai aamuauringon noustessa anunattimiesten hommaa. Se on tapahduttava auringon laskun tai nousun aikoi­hin. Auringon korkealla ollessa on tulos epävarma, muikkujen karatessa nuotasta alakautta. Jos taas ilta hämärtyy liiaksi, parvet hajaantuvat pieniksi. Kun lähialu­een ~uurin muikkuparvi nähdään, pudotetaan ankkuri sopivan matkan päähän. Soutumies alkaa kiivaassa tahdissa soutaa nuottavenettä ja perämies "potkia" ouottaa veteen. Parven kierto tehdään nopeasti. Palaten lähtöpaikkaan aletaan vetäminen mikä pitää aloiuaa varovasti säikyttäroättä muikkuja. Sen verran ''tarpoimella'' pelotellaan, ettei parvi pääse pois veneen ali. Viimeisessä nosto­tilanteessa muikut ajetaan peräpussi in tarpomalla kovenunin.

Muikuilla ol i sodan jälkeen kohtalaisen hyvä hinta, kun sitä verrataan nykypäi­vän työpalkkoihin tai muihin hintoihin. Pienempikin erä kannatti viedä Kakrialan­niemen aamuautolle !V1ikkelin torille vietäväksi. Torikauppiaiden myyntipalkkiot olivat si lloin vain kymmenen prosenttia. Usein muikunostajia oli jo järvellä ja silloin hinta oli 100 vanhaa markkaa äyskärillioen,joka oli reilun kilon vetoinen. Hyvin säännöllinen ostaja oli Tähtisaaren kalastaja Anshehn Manninenjoka osti muikkuja syöttikaloikscen ja vei muikkuja myös kaupalle. Nuottien kokoa suurenneniin 1940-luvun loppupuolella saariston kaikissa taloissa pyynnin te· hostamiseksi. Se varmisti suuremmat yksittäisten vetojen saaliit, ja kalaparvi pysyi paremmin nuotan sisällä. Tavalliset nuotat olivat vanhaan aikaan kooltaan 9-12 metriä korkeita ja 120-150 metriä pitkiä. Kun sodan jälkeen alkoi saada verkkoa, nuotat suurcnncttiin 15-20 metriä korkeiksi ja jopa 200 metriä pitkiksi. Nämä luvut pätivät Puolan syveounillä vesillä.

Säkkisalon vesien kutuapajat ovat saaren pohjoispäässä, missä niitä on melkein vieri vieressä. Kasperin päivän aikoihin lokakuussa on keskimäärin muikun­kutuaika. Säännöstelyn aikana oli syysmuikku erittäin kysyttyä, niinpä niitä suo­lattiin Säkk.isaloon 1ähetettyihin pieniin tynnyreihinja tietysti talven varalle omaan käyttöön. Muikun mäti otetti in peratessa talteen. Suolattuna se myytiin kauppa­liikkeisiin tai välittäjille hyvällä hinnalla. :vtieleen on jäänyt syksy 1945, jolloin mätiä oli muikuissa runsaasti ja hinta hyvä.

96

Kutuun tulevien tai jo tulleiden muikkujen nuottapyynti poikkeaa kesäiscstä. Apajat ovat ennen tutkittuja vetopaikkoja. Muikkujen liikkeet määräävät nooranveroajat kullekin apajalle, jotka ovat perinteisesti tiedossa. Syysapajilla nuottaa vedetään ja nostetaan veneeseen selällä rantaan päin. Kaikki käy rauhal­lisesti hätäilemättä. ''Potkimisen'' jälkeen vedetään köysillä nuottaa lähemmäksi rantaa ja silten kavennetaan nosropaikalle. "Takaset" pannaan rannalle kiinni ja aloitetaan nuotao nosto veneeseen käyttämäl lä tarpoima pelotteena. Samaa tapaa käytetään myös siika- ja lahna-apajilla matalassa vedessä.

Vanhamäen saariston vakinaisista asukkaista tehokas muikunpyytäjä oli Kuiva­saaren Toivo Myyryläinen. Vanhamäen talollisista nuotat oli ainakin Ylätonnissa ja Alatonnissa, joista tultiin syksyis in kutupyyntiin omille vesille. He saattoivat joskus käydä kohonuotallakin Haukiseläl lä, Soisalonselällä ja Simpiälläkin. Lauri Liukkosen poika Matti Liukkonen laittoi uuden nuotao 1 <nO-luvulla. Hän veti sillä vaimonsa Anjan kanssa muikkuja ahkerasti muutaman vuoden, muna nii­den hinnan laskiessa on innostus laantunut. Kyseinen nuona on yhä kunnossa ja se taitaa olla ainoa Vanhamäen saariston nuotta nykyään.

Puulaila kalastaa muikkuja nykyään ammatikseen ainakin kolme kalastajaa troolilla tai isolla nuotalla. Pyyntivälineerkin on automatisoitu seUaisiksi, että pyynti käy yhdeltäkin mieheltä. Puukonsaaren kalastuskunta ei aikaisemmin las­kenut vesilleen näitä suuria pyyntivälineitä, mutla Säkkisalon vesillä ~e on ollut salli ttua jo useita vuosia, samoin kuin moottorilla tehtävä uistelukin. Istutusten ja luontaisen uudistumisen ansiosta on taimen lisääntynyt koko Puulavedellä, joten uistelijoiden ei tarv itse turhaan ajella ainakaan Simpiällä. Arvokaloista järvi­lohi. järvitaimen ja kuha ovat lisääntyneet istutusten ansiosta. Vakinaiset kesä­asukkaat ja urhei lukalastajat pyytävät niitä.

MAANVILJELY

Saanen ''löytymisen" jälkeen kaskiviljely oli tärke.in tuotantoala kalanpyynnin ohella . Kaski hakattiin yleensä lehtimetsään. mutta sen puuttuessa myös järeämpään metsään silloin, kun täysi lehti oli tullut puihin. Kun kaski oli poltet· tu, se kynnettiin "pystyuarralla'' ja karhittiin risukarhilla. Ne olivatkin varmaan vuosisatoja kaskiviljelijän parhaita ja tehokkaimpia työväline itä. Elokuussa "Lau· rin ja Peritulin välillä" kylvettiin "paloon" rukiin siemenet, jotka peitettiin kyntämällä tai risukarhilla, riippuen cnsikynnön laadusta. R isukarhitarpeet löy· tyivät yleensä kaskialueen läheltä, joten sitä ei tarvinnut kuljettaa pitkiä matk~ja.

Kaskiviljelystä siirryttiin vähitellen vakituisten peltojen tekoon tasaisirrunilla alu· eilla. Peltojen kiveäminen silloisilla välineillä oli vaikeaa. Talossa oli yleensä

97

kivi reki, jolla hevosen vetämänä vietiin pienimpiä kangilla nostettu ja kiviä pel­lon laitaan lapiolla kaivettuun salaojaan. Suuremmille kiville kaivettiin kivien vieriin hautoja, jonne ne siuen vieräyteniin. Kivireki oli tehty kahdesta puoli­pyörcästä noin 15 semin läpimillaisesta koivujalaksesta,jotka oli naulattu yhteen poikkilaudoilla. Reen korkeus oli enintään noin 17 senttiä, ja hevonen veti sitä ''kakkula-aisoilla".

Vasta traktoreiden tullessa 1950-luvun lopulla kiviä alettiin todella raivata. Aluksi kivet nostettiin k.ivikuokalla ja kuljetettiin lantata likolla pellon laitaan. Myöhem­min tulivat kivenraivausyrittäjät kivenraivausvaunuillaan. Suurikin kivi voitiin nostaa vaunuun poralla kiveen tehdyn reiän avulla. Kaikkein tehokkain oli pus­kutraktori, muna sitä moitittiin ruokamullan viemisestä kivien mukana pois pel­lolta. Kaikkein parhain tapa taisi olla kuitenkin kivien hautaarninen paikoilleen kaivinkonee-n avulla. Siinä pellon ruokamulta eikä jankko huvennut mihinkään pellolta, vaan pellon pinta nousi entisestään.

Kun ruis oli tuleentunut, leikattiin se sirpillä lyhteiksi. Sen jälkeen !yhteistä teh­tiin kullilaita pellolle. Kuhilaat olivat tavallisimmin 14 -lyhteisiä. Urakaila leik­kaavat tcld vät 18-lyhteisiä. Niistä kaksi tuuheaa !yhdeltä asetettiin hatuksi taittamalla ne mutkalle vastakkain. Kun lyhteet oli kuhilaiUa vähän kuivahtaneet, vietiin ne riiheen kuivattaviksi. Riihtä lämmitettiin muutama päivä tehokkaasti varoen kuitenkin poluamasta j yviä, jonkajälkeen "ahos•· puitiin. Kun lyht.eitli oli pudotettu parsil ta, joku alkoi "rappaamisen'' eli lyömään lyhteen !arvoja sei­nään, jolloin paras vilja karisi kasaan lattialle. Ravatut lyhteet levitetti in siteet katkai~tuna lattialle, jossa niistä varsroi lla puitiin viimeisetk.in jyvät irti. Puidut lyhteet vielä "puisteltiin'' ja vietiin kasoihin. joista tehtiin olkikupoja. Lattialle va.risseita jyviä vielä puhdistettiin käsin ja sen jälkeen ne viskattiin viskuukoneella, jossa koneen lietsossa syntynyt tuuli seulojen avulla erotti jyvät vihncistä, puhaltaeo ne " kuominaan", joka oli riihen kupeessa. Ruk.iit puitiin riihissä Puukon­saaren talouksissa ni in kauan kunnes leikkuukooeet tai puimurit tulivat. Ennen vanhaan niissä taloissa, joissa viljeltiin paljon ruista. tehtiin !yhteistä ulos varastoaumoja, joita puitiin sitten pitkin syksyä ja talvea.

Vanhaan aikaan oli perinteisesti ruki in viljelyssä ja riihen puinnissa tuloksen mittana kuinka monta kappaa kuru lasta kohti tuli viljaa. Kesän säät ja maan kasvu­voima määräsivät tietenkin tuloksen, oliko se kaksi. kolme vaiko useampikin enemmän kappa kuhilasta kohti. Saarissa ei vieläsilloin puhuttu hebtaarisatloista, niin kuin viljanviljelyalueil la Suomes~a.

Rukiin viljely oli silloin todellista luomuviljelyä. Talvella tehtiin kesantope!Joksi suunnitellulle alalle "sontapakkoja'', jotka peitettiin suosta nostetulla mudalla. Pakat levitettiin pellolle, kesanto kynnettiin, karhittiin ja uusintamuokattiin, jotta rikkaruohot häviäisivät. Luujauho oli ainoa keinolannoitc , jota käytettiin rukiin

Kahvitauolla Huuhan ruispellolla. Vas. Inkeroiset Helmi ja Eemil. E lvi Parkkari os. Inkeroinen. Toini, lida ja Vihtor lnkeroioen. Eemil Liukkonen Ojalasta. Edessä Leo lnkeroinen ja koira. Kuva Toini lnkeroisen.

Heinäseipäätja pystyaatra vanhan riihen seinustalla Alatuvalla.

99

ka.watukscssa. Tällä tavoin perustetulla rukiinviljelyalueella jaksoi kasvaa mui­takin kasveja vuoroviljelynä useina vuosina.

Olkikuvot varastoitiin myöhempää käyttöä varten. Suorista oljista hakattiin ''silppuja" karjanrehuksi sckoittamallcl kastelluihin si lpuksiin kaurajauhoja. Ruisolkia käytettiin patjojen täytteenä aina vaahtomuoviaikaan saakka 1950-Ju­vulle ja niistä tehtiin tallien kattoja, mihin tarkoitukseen ne sopivat hyvin.

Vielä sota-aikana toukoviljatkin leikattiin lyhteille ja sidottiin ''nikuleille", kaksi lyhdettä yhteen ja tehtiin "kykkösiä" pellolle. Vehnän, ohran ja kauran puintiin käytettiin käsikiertoisia puimakoneita, jos taloon ei vielä oltu hankittu moottorikäynöistä puimakonetta. Kun sellaiset hankittiin, siirryttiin toukoviljan korjuuseen niittämällä ja scipäillä kuivattamalla. Silloin tarvittiin jo viljan­kuivaamoja. Näin tehtiin siihen saakka, kunnes puimurit tulivat maatiloille 1970-luvulla.

Kylvöheinän kasvatus yleistyi vähitellen. Apilan ja timotein siemenet kylvettiin kevätviljan sekaan itämään. Se tuottikin hyvän sadon muutamana kesänä. Apilakasvusto saattoi olla niin rehevää ja laossa, että heinää sai vain viikatteella siitä ini. puhumattakaan hcvosvctoisesta niittokoneesta. Kylvöheinä kuivatettiin seipäillä tai "huasioilla'' ja ajettiin Jatoihin. Alkuaikoina heinänajossa käytettiin rekeä, sittemmin kovapyöräisiä ja vielä myöhemmin kumipyöräisiä kärryjä.

Luonnonheinä niitettiin "viärävaJTen viitakkeella'', kuivatcrtiin auringossa ja kan­nettiin ''ruakkavitalla' · talleihin. Heinät koettiin niin tärkeiksi, että pellonpien­tareidenkin heinät sirpitcttiin nipuiksi ja pantiin aidanscipäisiin kuivumaan.

Saarissa elettiin l%0-luvulle saakka luontaistaloutta. Maatiloilla ja melkein kai­killa pienillä mökeilläk.in oli yksi tai useampia lehmiä ja kasvatussikoja, joism saatiin pcrussärvin.

Maataloustyökalut olivat pitkään hyvinkin alkeellisia, kivisille pelloille sopivia. Kasken ja pelionkin kynröön käytettiin pi tkään ''pystyuatraa'', mikä kävi pienimpiinkin k.ivenkoloihin, mutta työn onnistuminen vaati rauhallisen hevo­sen ja hyvän kyntömiehen. "Uatraa·· käytettiin perunan istutuksessa ja multaukscssa. Risukarhi oli valmistettu balkaisemalla noin 15 sentin läpimittai­set ja noin 1.5 metrin pituiset oksaiset kuusipölkyt kahtia, ja niihin jätettiin puo­len metrin pituiset oksat. Nämä ladottiin karhiksi vitsaksilla kiinni ja siihen asen­nettiin kiinteät aisat. Karhia pidettiin kosteana viemällä se käyttöjen välillä ve­teen. Kulunutta risukarhia käytettiin vielä pitkään perunan haraukscssa. Kun pe­runa oli tullut taimelle, se oli jo juurtunut multaan eikä harattaessa irronnut maasta.

100

1930-luvulla saarien kivisille pelloille tul i kynrövälinccksi "'sänkiaura'', rrukä oli keveä nost.clla kivien yli . Sen sijaan "fiskars kymppi'" oli liian ra~kas aura ja sopi vain tasaisirrunille paikoille. Kynnöksen tasausvälineinäkäytettiin "hankmoja ja piikkiäkcitä". Kylvö! tehtiin käsin. risumerkkejä, "sitkaimia" apuna käyttäen. Kylvös peitettiin hankmolla. jousiäkeellä tai mikseipä risukarhillakin, minkä jäl­keen vielä kuokkamies kävi kivien ympäryksien siemenet peitti:imässlt

Traktoreiden tullessa tiloille Jailleinccn ne helpotlivat ratkaisevasti kaikenlaista heinän- ja viljankorjuuta. Nyt heinä kaadetaan ja pöyhitillin kuivumaan ' 'tuokolle··, josta se ker'citään paaleiksi. Tchotalouksissa kuivaa heinää tuotetaan vain nimek­si. Nyt heinä niitetään tuoreena varastoitavaksi laakasiiloihin tai muoviin paketoituna pellon laidalle. säilöntäaineitii apuna käyttäen.

Peltojen kivenraivaukseen j a uuden pellon tekoon käytettiin noin 30 vuotta sitten paljon aikaa, voiiTUa ja rahaa. Silloin pienetk in maatilat olivat paremmin kannat­tavia. :--lykyään on uskoajäljellä enää suurimmilla tiloilla.joika ovat vuokranncct naapureilta raivattuja peltoja käyttöönsä. Pieniä. syrjäisiä ja kivisiä peltoja keho­tetaan metsittämään. Siihen on saatavissa E\,;-tukea 1650 markkaa hehtaarilta vuode~osa. jos lopettaa viljelyn. Toisaalta ei tueta ~uurit!n peltoaukeiden, perinne­maisemien eikä luonnontilaisien ketojenja ahojen metsittämi~tä. Euroopan Unio­niin meno vauhditti pelt~jen siirtymistä pois viljelystä. Kuinkaharn kauan saarissa on vielä peltoja viljelyksessä?

OMAVARAISTALOUTTA - KENGIST Ä TUPAKANVILJELYYN

Erityisesti saaristo~sa on kautta aikojen eletty omavarai~otaloudessa niin ruuan, kenkien ja vaatteidenkin hankinnoissa. Lähes kaikki ruokatavarat saatiin omasta pellosta, lehmistä maito ja sioista lihatuotteet Liha- ja kalatuotteiden säilöntiiän tarvittiin suolaa. marjoihin ja mausteeksi sokeria. jota piti tuoda osiuain ulko· mailta.

Vielä tämän vuo.~isadan alkupuolella kenkiä, rukkl!liia ja hevosvaljaita tehtiin orruen teuraseläimien nahkobta. jotka oli parkittu kirkonkylän nahkuriverstaa~l>a. Kiertävät suutari tulivat tarvittaessa taloon kenkien tekoon. Vielä nykyäänkin on suutarin kuluttamat paikat nähtävissä talojen van.hoissa raheissa. 1930-luvulla kenkiä saatii n kaupasta, mutta sota-ajan pulavuodet toivat kotisuutarit ja nahkurinverstaat uudelleen kunniaan ja maineeseen.

Lampaan villasta on kauna-aikojen kotOna tehty lämpimiä vaatteita. ~ukkia ja käsineitä. Kun lampaasta tai vuobesta oli keriuy villat, niitä karstattiin keveille ''leppeille" kebräämistii varten. Villa kehrättiin ensin yksinkertaiseksi ja sitten

101

kerrattiin valmisteltavan tuotteen vaatimusten mukaisesti kaksin- tai kolminker­taiseksi langaksi. Ennen ruk.in keksimistä kehräniin vaatimattomalla laitteel la. Rukki lienee tullut käyttöön viime vuosisadalla. Maaseudulla oli kangaspuut lä­hes jokaisessa taloudessa, joilla ennen kudottiin jopa sarkakangasta. Kankaiden ja villaneuleiden kudonta on säi lyttänyt hyvin paikkansa ihmisten vapaa-ajan­viettotapana vielä nykypäivänäkin.

Pellavasta kankaaksi teko onkin jo vaikeampi, monimutkaisempi juttu kokonaan kotona tehtynä. Ensin pellava on kylvettävä hyvin muokanuun, rikkaruohosta vapaaseen peltoon. Vanhat mummot kylvivät siemenet sylkemällä ne suustaan, jolloin kylvöksestä tuli tasainen. Pellavan kasvettua se otetaan maasta nyhtämällä, ja riivinpenkissä riivitään "sylkyt''- siemenet tal!een seuraavaa kevättä vancn. Pellavalyhtect viedään likoamaan seisovaan veteen kahdeksi tai kolmeksi vii­koksi. Lionneet pellava! levitetään ohueen kelTokseen esimerkiksi viljasängellc kuivumaan, vaikenemaan. Ne kuivatelaan vielä lämpimissä, kuivissa tiloissa erit­täin kuiviksi, ja loukutetaan käsiloukulla tai koneella. Sitten on vuorossa ''lihtaus litsalla", mikä on laukkua pienempi rautateräinen putsari ja vielä senkin jälkeen sormauksia hakattiin ''vitteimellä" , mikä oli rautateräinen ison puukon mallinen lyömäase. Tämän jälkeen sormauksct harjattiin puhtaaksi pölystä.

Parhaista pellavaa osista kehrättiin hienoa pellavalankaa. joka kelpasi vaikka naisten juhlapukujen tai pöytäliinojen raaka-aineeksi. Harjausjätteistä kehrättiin karkeampaa lankaa, josta kudottiin piikkokangasta kesällä pidettäviin työ­vaatteisiin. Piikkokangas on niin karkeaa, että sitä pitää joskus hangata. Valtteri Hokkasen kertoma tarina liittyy tähän: Eräs isäntä oli tavannut renkinsä hankaamasta talosta saamaansa piikkopaitaa petajän kylkeen, jolloin isäntä oli suuttunut ja etsinyt renkinsä muutkin synnit ja toimiuanm hänelle käräjätuomion, vankeutta kabi kuukautta. Rengiltä kysyttiin linnareisun jälkeen mistä syystä hän oli siellä: "Minä olin sarkin hankuusta linnassa''!

Y!aatalouden sivutuotannoksi voi sanoa myös tupakanviljelyä. Tupakkapulan · säännöstelyn aikana tupakkaa vilje ltiin nurkan takana joka talos~a, missä tupa­koitsijoita oli. Tupakkalajikkeita, joita kasvatettiin oli kaksi: Virginia, joka oli kapeampi lehtinen ja Havanna. Ne kasvoivat noin 1,7 metrin pituisiksi, isolehti­siksi kasveiksi. jotka olivat hallanarkoja. Lehdet ja varret kuivatettiin tavall isesti vinttitiloissa narussa vastan muodossa roikottamalla. Niihin lisättiin hajusteita ennen polttamista, niin kuin tehtailiakio tehtiin. On kerrottu, että sota-aikana oli­si ollut tupakkakaupalla rikastuneita, mutta varmaan myö~ tappioita kärsineitä. ~urkaotaustupakka ei varmaan kilpaillut tehda~tckoisten ulkomailta ruomjen tuot­teiden kanssa. koska sen kasvatus loppui kaupan vapautuessa. Pula-aikana oli myös tupakkakortit. Jos tupakkamies tai nainen oni tupakkakortin kansanhuollosta, hänen sokeriannokscnsa oli pienempi.

102

KARJATALOUS

Vanhan ajan luontaistalouteen Puukonsaaren talooksissa kuului tietenkin kalja­talouden haljoinaminen. Lähes kaikissa taloissa ja torpissa oli lehmä tai useita lehmiä. Maidon tuotanto oli metsälaitumien varassa, talvirehuksi koottiin luonnonniityillä "jussinpartaheinää",ja lisäksi käytettiin olkia si lpuiksi hakattuina tai kokonaisina. Kaurajaubqja riitti vain bajuksi. Lehmät olivat yleensä talv isin ummessa ja poikivat keväällä. Saarelaisilla on nytkin sama käytäntö lehmien poikimisten ajoituksessa, mikä johtuu maidon kuljetuksesta meijeri in. Runsas kesämaito on helpompi viedä rantaan pyörillä kulkevilla tilatankeilla kuin talvi­sin suoraan meijeriautolle.

MaitO kimuttiin kotona voiksi omaan käyttöön tai myytäväksi kauppaliikkeisiin. Puukonsaarelaisten kerrotaan vieneen soutamalla maitoa Suonsalmen meijeriin vuosisadan alkuvuosina, jolloin sinne rakennettiin meijeri. So"utajana on toimi­nut ainakin Huuhan Kasper lnkeroinen. Kuusikymmentäluvulla alettiin maitoa lähettää meijeri in Puulan saaristosta, kun tehtävään ilmaantui ' 'laivanvarust<'\iaksi", Eero Honkanen Malvaniemestä. Hän palvelikin Saaristolaisia tässä ja monessa muussa kuljetustehtävässä noin 30 vuotta, eläkeikään saakka. Aluksi alus oli kotitekoinen vene, sittemmin entinen Marsalkka Mannerheimin kymmenmetri­nen mahonkineo huvivene ja viimeisenä 12-metrinen rautalaiva Linda, joka oli hyvä myös kaikenlaisessa h.inaustyössä.

Eero Honkasen jälkeen maidonkuljetustehtävän otti hoitaak>een Heikki Ruhanen Väisälfuitä. Hänen aluksensa omaajäissä kulkemisen voimat ja kestävyyden mis­tä on etua maidonlähettäjillc ja muillekin. koska kelirikkaaikaa voidaan lyhentää syksyisin ja keväisin.

:vlyös saarissa tärkeintä on parenunan taloudellisen tuloksen tekeminen vähem­mällä työllä. Saarissa syntyy maidontuotannossa ylimääräisiä kuluja verrattuna tienvarren tuottajiin. Ylimääräisiä kuluja syntyy kuljetuksesta rantaan tai autolle talvella ja tarvittavasta kalustosta. Kummassakin isossa saaressa piti olla vähin­tään yksi tai useampiakin sonneja astutukseen, ettei sitä palvelua tarvinnut hakea kauempaa. Nyt käy saarissakin "ravattikaulainen sonni" sen tehtävän tekemässä. Tällaisen virkailijan kyydityksestä syntyy kuluja, jotka varmaan ovat verotukses­sa vähennyskelpoisia, mutta onko ylimääräinen ajankäyttö, jota saarelaisille täs­tä koituu vähennyskelpoista?

Kaikissa talooksissa kasvatettiin teuraaksi sik~ja omaan käyttöön tai myytäväksi. Joillakin tiloilla tuotettiin myös porsaita itselle ja myytäväksi, saarelaisten olles­sa siinäkin omavani.isia. Siat kasvavat hyvin pelkillä ruuan jätteillä ja ruoholla , joiden lisäksi sioille annettiin täyteruokana kerättyjä hevosen "kakkaroita''. Si-

t03

koja oli lähes kaikissa talouksissa, aina pientä mökkiä myör.en. Sianliha oli joka­päiväistä ruokaa. Lisäksi pitkäkarvaisten "työsikojen'' harjaksista tehtiin sika­villaköyttä ja käsineitä.

Lampaita kasvatettiin villan, lihan ja nahkojen tuottajina. Viiloista kehrättiin rukilla lankaa. josta vanhimpaan aikaan tehtiin sark.avaatreita sukkien ja Lapasten lisäk­si. Lammas on vaatimaton ruokien suhteen, sille kelpaavat heinät ja lchtikcrpotkin, " lehttukot", kuten niitä nimitettiin. Lehtilukkoja tehtiin taloissa kun lehtipuita kaadettiin polttopuiksi. Sirpillä aksimaila tehtiin tukkoja, asetettiin tekopaikalle tehdylle baasialle kuivumaan ja haettiin talvella lampaille ruuaksi.

Vanhaan aikaan teurastukset tehtiin pääosin kotona ja ylimääräiset Uhat myytiin suolattuina. Myöhemmin kotiteurastukseen jäivät vain siat, lampaat j a pienet vasikat. Muut toimitettiin ostajille elävinä, kesällä " hilaveneillä" soutacn maan­tien vaneell ja talvella hevosen kyydissä. Kotona teurastetut lampaat ja vasikat syötiin kotona tuoreina. mutta sika pamiin suolaan kun siitä oli ensin erotettu "kuallihat'' ja syltynteko-usat, johon kelpasivat sian suoletkin. Kun muistelee teurastusiltana saatavaa "sikakualia", tulee vesi kielelle. Mitään ei joutanut huk­kaan, kun lopuista roiskeista keitettiin ' 'muasaippuvata'' lipeäkive.n avulla. En­nen oli talon kunnia-asia se, kuinka paljon läskiä sian selässä teurastcttaessa oli. Läskin paksuuden tuli tavallisesti toteamaan talon emäntä. Mittana olivat sor­met, niillä mitattiin oliko läskiä kaksi. kolme vai useamman sormen korkeutta.

Vasikoiden ja lampaiden nahat kuivattiin orsilla, ja nahkojen ostajia kiersi niitä hakemassa. Oskar Va.lkonen Otavasta oli eräs ostomies. Ennen nykyisiä keskus­liikkeitä elävän kaJjan ostaja oli Laurikainen Otavasta, joka ensisijaisesti osti urakalla, lukien rahat siinä ti lanteessa isännällc heti käteen. Eläimet vietiin sovittuna aikana mantereelle, tavallisesti Malvanicmeen maantien päähän, jonne oli lyhin matka saarista. Silloin oli käytössä nuottavene ja pienempi soutu vene, jolla kesäkuljetukset tehti in. Joskus liian kovan tuulen takia jouduuiin kuljetus peruuttamaan. Vahingoilta vältyttiin vaikka täpäriä tilanteita sattuikin.

Suomen liittymisestä Euroopan Unioniin oli odotettavissa varsinkin perinteisen maatalouden alasajo. Siitä syystä pikkutilat saarissa ovat lopetlanee\ maatalou­den tuotantotoiminnan. Nyt vuosituhannen vaihteessa on Puukonsaaressa ja Säkki­salossa enää kolme tilaa Alatupa, Pekkala ja Säk.kisalo. joissa maidontuotanto­tilat on saneerattu ED-vaatimusten mukaisiksi. Lehmälukua on lisätty ja laatua parannettu. Huuhan tila tuottaa myös maitoa, toiminaen sen kannuilla rantaan meijeriautolle vietäväksi. 1'\oiUa kolmella tilalla ovat kuljetuspyörillä kulkevat tilatankit, joilla kesällä maito viedään satamaan ja siirretään tankkeineen aluk­seen. Alus vie maidot viiden kilometrin päähän Lutakon satamaan siirrettäväksi tankki autoon.

104

Tilatankkikuljetuksella talvisin maito kuljetetaan jään yli moottorikelkalla, trak­torilla tai autolla tilatankk.ia hinaten. Puukonsaaren maidot kuljetetaan Vintin­niemeen. jonne keskikylältä on matkaa 6,5 kilometriä. Säkkisalosta maidot vie­dään Lutakonlahden satamaan Väisälään kolmen kilometrin päähän. Vaikka maidonlähettäjien määrä on pudonnut puoleen. on maidon määrä suurempi, mikä johtuu iso1wnista karjoista ja tuottavanunista lehmistä.

Euroopan Unioniin Jiityttäcssäja ennen sitäkin tu li maatalouden haljoittaminen viimeisen päälle siliinnöstellyksi. Viljelyä valvotaan satell iittien avulla, karjalla on oltava korvamerldt ja paperit on täytettävä säännöllisesti . Tätä kaikkea tutki­taan vielä paikallisin pistokokein tiloilla. Laiminlyönnistä voidaan menettää EU­tukca.

METSÄTALOUS

Karuja, kivikkoisia maita lukuun ottamalla voi kuvitella Puukonsaaren kaskcamis­kelpoisten metsämaiden olleen sata vuotta sitten varsin heikkopuustoisia, osit­tain raiskioita. pitkäaikaisesta kaskiviljelystä johtuen. Kaskeamisen vähitellen loputtua pääsi metsä hyvään kasvuun kaikissa taloissa. Nimenomaan tukkipuiden määrä lisääntyi nopeasti, mutla tukkeja hakattiin pitkään ns. määrämittahakkuilla, jossa keräiltiin isompia tukkeja ja tervaskaisia myyntiin. Vasta 1970-luvulla alet­tiin tehdä "aukkoja", aluksi vajaatuonoisempiin metsikkökuvioihin, joihin maa­pohjaan rehevuuden mukaan perustettiin mänty-. kuusi- tai koivutaimikko joko luontaisesti, kylväen tai istuttaen.

Puukonsaaressa hakkuu- ja ajotyöt tehtiin näille vuosikymmenille saakka pää­osin talojen omalla tai naapurien työvoimalla. Muita vieraita savottamiehiä ei juuri tarvillu, kun saaressa oli miehiä omasta takaa. Sotavuosinakin saaristossa oli sotaan alaikäisiä ja yli-ikäisiä terveitä miehiä useassa talossa,joilta meL~ätyötkin sujuivatjusteereilla. pokasahoillaja hevosilla. Vasta hakkuu- ja ajokoneiden tul ­lessa 1970-luvulla antoivat isännät puiden korjuun yhtiön huostaan, kun kokivat tekevänsä huonopaikkaista työtä. Pystykaupan ja hankintakaupan hintaero on vähäinen ja taloissa on muutakin työtä eikä vakinaisia työmiehiä kuten ennen.

Säkkisalon valtiontilan metsä o li välttynyt suurilta kaskeamisilr.a. Tilan vuokra­ajalle annelliin vuosittain kahden hehtaarin palsta puiden käyttöön ja kaski­viljelyyn. Säkkisalossa näkyy tällainen palstavyöhyke tänäkin päivänä selvästi. Vyöhyke mlee länsirannalta noin kolmensadan metrin levyisenä kaistana Nieme­län tien suunnassa lähelle taloa. Sitä ohikulkijat ihailevat.

Molemmat Säkkisalon saaret, iso ja pieni. olivat säästyneet hakkuilta monta vuo­sikymmentä. Valtionmaan 400 hehtaarilla oli arviolta satatuhatta kuutiometriä

105

järeää puustoa, silloin kun ensimmäinen leimik.ko tehtiin vuoden 1941 kesänä saaren koillisosaan.

Sota-ajan miespulastajohtuen hakkuut etenivät aluksi hitaa~ti, mutta voimistui­vat sodan päätyttyä. Yhtämittainen hakkuu kesti kaksikymmenlä vuotta. Nämä hakkuutyöt ja metsänviljelyt antoivat runsaasti työtä ja toimeentuloa paikkakun­nan a~ukkaille . Silloin kun hakkuut alkoivat sota-aikana, olivat työkalut ']usteeri'', pokasaha, kirves ja kuorinnassa "petkele". Ajo tapahtui yksinomaan hevosella rantaan. tukit ' 'laveriin" ja halot rantapinoon proomuunlastauksen mahdollista­vaan paikkaan.

Keväällä jäiden aikana tukit kuorirtiin, jona ne kui vaisivat irtouiton mahdoUista­vaan kuntoon. Keväisin järvellä kulkija näki rannalla ruskettuvat tukk.ikasat ja vaaleat halkopinot. Vielä 1940-luvun loppuun asti havutukk.ien latvat j a pienet havupuutkin hakattiin ka ikki haloiksi. Muutos sellaiseen tulikin varsin äkkiä halkojen hinnan romahdettua 1950-luvun alussa. Havupuuhaloi eivät enää kel ­vanneet palttoon, joten pinoja kuoriniin ~ellutehtaalle vietäväksi.

Sodan jälkeen otettiin valtion metsästä monenlaisia erikoispuita. Otettiin useammanmittaisia kaivospuita, ''junttapaaluja, saksantukkeja ja Jaivanrakennus­puita". Ne hinatttin Otavan Satamaan Metsähallituksen omana työnä. Näiden erikoispuiden kerrottiin olevan sotakorvauseriä l'\euvostoliitolle.

Valtio myi normaalit sahatukit rantalaveriin ja halot rantapinoon toimitettuna. Kaupat ti1man kanssa oli tehty "Aulangon puu huutokaupoissa'' lehtyjen tarjous­ten perusteella. Mittaukset ja luovutuksct tapahtuivat rannoilla mittaamalla pölkyt ja pinot. Varsinkin vaneritullien Juovutus oli aikaa vievää ja välillä riitaistakin, kun paksuus mitattiin pölkyn keskeltä. Pölk.kyjä piti pyöritellä, jolta saatiin mittaus­ol\jeen mukaisesti kuivien oksien lukumäärä määritellyksi. Rantamitat kestivätkin useana keväänä viikkoja.

Keväällä tukkikasojen vapauduttua lumesta tukit kuorittiin irtouittoa varten. lrtouino loppui 1960-luvun alussa, jolloin myös puiden kuoriota loppui ja puut alettiin panna nippuihin. Nippu-uittoa varten ol i välttämätöntä ruepata uittoväyliä useista kohteista Puu Iaila. Suonsalmessa tehtiin suurempi ruoppaus. Muita koh­teita oli Haukonsalmi kirkolla ja Mäkilahden suulla Kilkinkylässä. Kiikkiin ra­kennettiin nippunosturi ja Nipputie jatkouittoa varten. Samoihin aikoihin raken­si valtio uudet sillat Suonsalmeen ja Haukonsalmeen.

Halot kuljetettiin saarista ja muualtakin PuuJan rannoilta Otavan satamaan rauta­tien päähän isoilla, järeistä mäntylankuista tehdyillä "lotjilla" . Niiden kuljetus­kyky oli kerralla halkoja noin kolmesataa kuutiota. Näiden proomujen "raatoja'' on vieläkin nähtävissä joissakin rantavesis5ä. Proomun peräosassa oli Jastausmies-

106

ten kämppä, jonka katolta ohjattiin pitkällä vivulla peräsintä. mikä mahdollisti hioaajan vetämän proomun pysymisen reitillä, monin paikoin kapealla Otavan väylällä.

"Halkolaanin" sijaintipaikasta riippui, miten pitkä ajosilta tarvittiin proomun ja rannan välille. Ajosillat oli tehty tavallisesti liittämällä kolme viidentoista sentin lank.kua yhteen. Nämä siltajaksot asetettiin järvessä seisovien pukkien päälle. Halkokärryt oli kaikki rautapyöräisiä, joilla parhainunatla~taajat veivät proomuun kerralla yhden pinokuution verran. Joskus sattui vahinko kun kärry putO$i kuor­mineen korkealta "' laakongilta" veteen. Miehen oli syytä koettaa pysyä siinä ta­pauksessa sillalla välttyäkseen loukkaantumiselta. Tuo oli varmaan puutavaran siirrossa kaikkein raskainta työtä mitä kuvitella saattaa.

Halkojcn lastauspaikat saarissa olivar perinteisiä ja ni itä oli melko harvassa. Puukonsaaren vakiopaikkoja olivat itäisellä puolella Karsikkaniemi. Uimasaari ja :.foisionniemi sekä läntisellä Lokanlahti, Kuivalahti. Saarensalmi. Papin· haudanlahti ja Mustikkaniemen kainalo. Säkkisalossa löytyi suojaisia "laanipaik­koja" joka puolella saana. Nämä toimivat myös tukkilauttojen suojapaikkoina.

Halkojen käyttö poluoaineena suurenunissa lämpökeskuksissa loppui 1960-lu­vulla kokonaan. Tilalle tuli taloudellisempi polttoöljy. Onneksi koivupinotavarasta alettiin tehdä paperia, välillä <rrvoton koivu tuli uuteen arvoonsa. Jotta lehtipuun uitto olisi ollut mahdoll ista, piti se kaataa ennakkoon "rasi in'' täydessä lehdessä ollessaan kuivumaan muutamaksi viikoksi. Tämä aiheutti osittain kaksinkertai ­sen työn. lisäsi kustannuksia eikä se sopinut hyvin konekorjuuseen.

Aluksi nippu ja tehtiin talvella vabvisterulle jäälle keväistä uittoa varten. Sen jäl­keen kun suuret ajokoneet saatiin lautalla vesien yli, on puunkorjuu saarissa teh· ty kesällä suoraan nippuihin ja hinattu nosturille. Korjuutyö nopeutui ratkaise· vasti monitoimikoneen tullessa hakkuisiin 19!\Q.Juvulla, jolloin myös mittaus· ongelmat puutavaralta poistuivat. Kesästä 1998 alkaen on UPM-Kymmene kul ­jettanut puutavaransa proomulJa Väisälän sillan poskeen tehdylle nostopaikalle. Yhdessä proomussa kulkee kerralla noin sata kuutiometriä puuta, mikä on kaksi rekkakuormaa. Tässä menetelmässä voidaan jättää lehtipuiden rasiinkaato korjuu­ketjusta pois. Puulavedellä ovat uittomatkat lyhyitä, joten puiden järveen pudo­tus ja niputus on tarpeetonta. Myöskin Kilkinkylän nosruri on vanhentunut osit­tain käyttökelvottomaksi.

Tehtaat vaativat vaaleaa puuta jalostetravakseen, ja kun uittopuu ei kuulemma ole sellaista, niin lauttakuljetus saariston puille on lienee tullut jäädäkseen. Säkki· salo ja Vanhamäen saaristo ovat lähempänä Yäisälää, joten sieltä voi puuta kul­jenaa jäätietäkin autotien päähän elleivät talvet muutu kovin lcudoiksi, kuten ennusrellaan.

107

Puukonsaaren, Säkkisalon ja Vanhamäen saariston yk~ityi~ten maanomistajien metsäpinta-ala on tuhat hehtaaria. Kun lasketaan puuston keskikasvun olevan 4 kuutiometriä hehtaarilla vuodessa, ja kun kaikki kasvu on yleensä bakattavaa, on vuotuinen hakkuumäärä keskimäärin neljätuhatta kuutiometriä vuodessa. Kun siihen lisätään Säkkisalon valtionmaan hakkuut noin 300 hehtaarilla, on vuotui­nen määrä yhteensä keskimäärin viisiruhattu kuutiometriä vuodessa. Näin on tie­tysti sillä edellytyksellä, ettei saarien puustoa kokonaan suojella hak.kuilta . Yksi­tyisille maanomistajille tulee si itä keskimäärin yli puoli miljoonaa markkaa vuo­dessa. Siitä on tietenkin vähennettävä hoitokulut ja verot.

KINKEREITÄJA KOULUNKÄYNTIÄ

KINKERIPERINNETT Å

Hirvensalmen historian mukaan jo vuoden 1686 kirkkolaissa oli määräykset lukukinkereistä ja rippikoulusta, mutta Hirvensalmeliu mainitaan kinkereistä vasta vuonna 1748 ja rippikoulusta vuonna J 794. Ei ole tarkkaa perimätietoa siitä mil­loin Puukonsaaren kylässä on pidetty ensimmäiset kinkerit. Niiden aloittaminen ajoittuu todennäköisesti Puukunsaaren kylän perustamisen aikoihin 1850-luvul­le. Silloin esimerkiksi Säkkisalon vuokraajan vuokraehtoihin kuuluivat kinkerien, "lukusten" ja kiertokoulun pitäminen vuorollaan.

Puukunsaaren kylään muodostui 1870-luvulle mennessä kuusi itsenäistä taloa, jotka ovat muodostaneet siitä lähtien kinkeripiirin aina näihin päiviin saakka. Pyhäkoulutoimintaakin on varmaan saarbsa ollut, mutta ehkä vaihtelevammin. Ktistinopin ja lukutaidon opetus on saanut noina aikoina koulupakon Juonteen. Silloin on todettu kristinapin taidon ol leen aikuisilla jo kohtalaisen. Määräys kiertokouluista oli jo olemassa. mutta niiden aloittaminen lykkäämyi Puukon­saaren kylässä vuoteen 1919.

Puulaveden vesien takana oli Kekkola mukaan luettuna ennen vi isi kinkeripiiriä. Talviset kinkerir pidettiin yleensä perätysten. Pappi ja lukkari kyydittiin hevosel­la edellisestä kylästä seuraavaan yöksi, jotta he o lisivat Jevänneilä aamun kinkereille. Vanhaan aikaan kinkerit kestivät lähes koko päivän. Edellisillä kinkereillä oli annetru virsiläksyjäja läksyjä raamatusta. Kristinapin kuulustelu raamattua lukemalla oli testi ky läläisten lukutaidosta. Huonon lukutaidon omaa­vat saivat papilta nuhtcita. Kun vanhemmat ihmiset lukivat raamattua papin joh­dolla, kuulusteli lukkari rippikouluun pyrkiviltä katekismuksen käskyjä ja kristin­oppia. Osaamattomilta lykkääntyi rippikouluun pääsy tuleviin vuosiin. 1\'aimi­siin vihkimisen ehtona oli rippikoulun suoritus hyväksyttävästi. Kylälle valittiin

108

kinkereillä kylänvanhin, jonka tehtävänä lienee ollut olla esikuvana kylällä kristilliscssä harrastuksessa. Virsien veisuu kuului kinkerien ohjelmaan merkit­tävänä osana. Kinkerien ohjelman välillä syötiin tukevasti ja juotiin kahvitjopa pariinkin kenaan. Tunnelma k.inkereillä oli rauhallinen ja kiireetön, riippuen kul­loisenkin papin käyttäytymisestä. Kinkeriperinoettä jatketaan edelleen Hirvensalmella kaikissa entisissä piireissä.

Seurakunnan papit kävivät ja käyvät nykyäänkin saaristossa muissakin tehtävis­sä. Vieläkin pidetään lähetysjuhlia, virsi-iltoja ja maakirkkoja Puukonsaaren ky­län taloissa ja rannoilla. Puukonsaarelaisten ja kesävieraiden maakirkko on muu­tamana kesänä pidetty Kongerluodolla Säkkisalon lähellä. Ennen papit kävivät saarissa aviopareja vihkimäs~ä. Ehkä vielä nytkin, tosin harvemmin, koska vihittäviä nuoria pareja on saari~sa enristä vähemmän.

Vuodesta 1868 vuoteen 2000 on Hirvensalmen kirkkoherroina toiminut seitse­män pappia. Kirkkoherrat ovat siis palvelleet siis keskimäärin noin 20 vuotta, mikä ke.rtoo heidän viihtymisestään Hirvcnsalmella. Kappalaiset sen sijaan ovat vaihtuneet useasti etsiessään korkeimpia virkoja. Suomen tasavallan presidentin Lauri Kristian Relanderin esivanhemmar muutaman sukupolven takaa olivat Hirvensalmen kappeliseurakunnan Jukkareita monessa sukupolvessa vuodesta 1690 vuoteen 1845. Sen jälkeen alkoi Lindbergicn kausi. Isä ja poika David Lind­berg kuluttivat lukkarinpenkkiä vuosina 1845-1935. Isä David palveli 40 ja poi­ka 50 vuotta.

Puukonsaaren isännissäja emännissä ei ole ollut "oman kylän pappeja'', saarnaajia. Saarissa on ollut tavallista, että synryneelle lapselle on annettu hätäkaste. Kirkos­sa käynti on ollut aina hyvinkin aktiivista. Sitä on ollut edesauttamassa monen vuosikymmenen ajan toiminut kirkkolaivaliikcnne, joka loppui vuonna 1950.

Mainittakoon, että Hirvensalme.n seurakunnan kirkkoväärtinä - rahastonhoitajana toimi 1970-luvulla koulumestari Otto Liljeroos, jonka isä oli Säkkisalosta kir­kolle muuttanut pitäjänräätäli Crister (Risto) Liukkonen. Liljeroos-·nimen hän oli ottanut kuulostaakseen oppineemmalta koulumcstarilta. Liukkosia esiintyy usei­takin historiassa noihin aikoihin Säkkisalon vuokraajina. Risto ja Otto-poikansa eivät olleet "panneet kynttiläänsä vakan alle" .

PAPEISTA JA LUKKAREISTA

Lindbergit olivat kansanmiehiä ja hyvän ammattitaidon omaavia. Noin pitkän palveluajan aikana Lindbergeistä tuli talojen isännille hyviä tuttavia ja ystäviä. Lukkari "Huuto-Taavetti" Lindbergin kerrotaan olleen perso viinalle. Hänelle ol i

109

jo totutun tavan mukaan varattava pullo yöpymisillaksi, jonka hän aamuksi oli tyhjentänyt. Kerrotaan Taavetin olleen kovan veisaajan, mutta pienessä "hutikassa•· vieläkin kovemman. Kinkeripaikkaan tullessaan hän kyseli kauua rantain, että onkos talossa mitä antamista. Puolikkaalla pullolla saattoi säästyä kinkeritoruilta, kuten suonsalmelainen renki teki. Puukonsaaren Ala[Uvan rengiltä Eemil Liuk­koselta oli Lindberg kysynyt kinkerireissulla olisiko hänellä juomatoota viinaa. Eemi oli antanut Iukkarilie täyden pullon, jonka tämä oli juonut kerralla ja tokaissut. että huomenna lauletaan kovasti . Maksu pullosta oli kuitenkin unohtu­nut.

Säkkisalon ~iemelän Topia Pöyry kenoi olleensa Väisälän kinkereillä kirkko­herra Ekmanin ja lukkari Lindberg nuorenunan aikana 1 880-luvulla. Herrat oli­vat tu lossa Kekkolan Jukusilta hevoskyydillä. Kinkeriväki oli kokoontunut ja odotti Iukusten pitäjiä, jotka olivat melkoisesti myöhässä. Tullessaan herrat vaikuttivat jonkun verranjuhlineen näköisiltä. Oli varmaan vietetty iloinen edellisten kinkereiden päätteeksi, arveli Pöyryn Topia. Historian tietojen mukaan näillä herroilla oli esiintynyt tuontyyppistä käyttäytymistä, josta heille oli huomautet­tukin.

Koveron~aaristossa oli Kymi-yhtiöllä 1940-luvun lopulla suuret hakkuut. Hak­kuu- ja ajomiehiä oli asumassa Vanha-Koveron talossa suurehko määrä, joita varten oli firma järjestänyt kämppäruokalank.in. jossa tämän kenoja Hulda Liuk­konen oli ollut emäntänä. Hän kertoi Hirvensalmen papin ja lukkarin tulleen yl­lättäen kinkereiden pitoon. Talonväellä ei kinkereistä ollut mitään tietoa, muna alkuhämmästyksen jälkeen aloitettiin k.inkerit tavalliseen tapaan. Siihen osallis­tui muutama savottamieskin. Tieto oli ehkä unohtunut ta i eksynyt välille. Koveronsaarccn on viisi kilometriä vesimatkaa Mainiemestä ja siitä 25 kilomet­riä kirkolle maantietä pitkin.

Kesällä 1952 vihittiin avioliittoon Mikkelin Kakrialassa aviopari. joista sulha­nen oli Hirvensalmelta ja morsian Mikkelin maaseurakunnasta, jossa heidät oli kuulutettu. Vihkimystietojen tu Itua Hirvensalmen kirkkoherranvirastoon osoit­tautui, ettei nuoren ~ulhasen rippikoulun käynnistä ollut kirjoissa merkintää. Vi­hitty sulhanen kutsuttiin virastoon kuultavaksi, jossa asia vasta hänelle kerrotti in ja sitä pidettiin val(avana rikkeenä. Mies muisti, että hänen rippikouluun tulonsa oli myöhästynyt päivällä kelirikon takia, mistä syystä merkintä oli kai unohtu­nut tehdä. Selitys oli lopulta hyväksyny. Rippikoulu oli käyty kirkkoherra Lauri Haapaniemen ja kappalaisen Arnuri Honkasen aikana 1930-luvun lopulla ja kuulustelijapapit olivat Matti Elomaa ja Yrjö Ala-Opa~.

110

KIERTOKOULUN KURSSEJA

1'\aapurisaarccn Väisälään oli saatu perustettua kansakoulu vuonna 1897, johon koulupiiriin Puukonsaarikin määrättiin kuuluvaksi. Ensilrunäisten oppilaitten luettelossa ei saarelaisia ole vielä yhtään, mutta myöhempinä vuosina koululaisia oli molemmista saarista. Oppivelvollisuuslain tultua voimaan. ei kuitenkaan ol­lut varaa lähettää kaikkia saarten lapsia opintielle, koska kaikkien olisi pitänyt asua korttecritalossa, eikä kunta tukenut sitä silloin millään lailla.

Näiden saarten lapsista huolehti kuitenkin seurakunta, jonka toimesta alettiin pi­tää kiertokouluja. Ensimmäinen kiertokoulu Puukonsaaressa oli talvella 1919 PekkaJan talossa, sen jälkeen lähes joka talvi vuoteen 1938, jolloin kiertokoulu lopetettiin. Koulua pidettiin jonkun kerran myös Säkkisalossa. jonne tuli oppi­laita Kuivasaare.sta, Jaakonsaaresta ja Väisälän pohjoistorpiltakin. Kiertokouluun otettiin oppilaaksi jopa viisi vuotiaita. joten monet lapset ehtiä ennen kansakou­lua osallistua 46 kiertokoulun kurssille. Se korvasi melkein supistetun alakoulun. Joillekin se korvasi kokonaan varsinaisen kansakoulun käynnin. Kaikkein useim­min osallistui vuonna 1922 syntynyt Mikko Taottu joka kävi kurssin yhdeksän kertaa. Mäkelän Lyyli Venemies myöh. Hölttä ja Anttilan Toivo Taottu olivat 8:1la kurssilla. Seirsemälle kurssille ovat osallistuneet Ylätuvan Hilma Möttö myöh. Manninen, ja hänen veljensä Taavi sekä Säkkisalon Helvi Hämäläinen, myöh. Hcllbcrg. Näistä Toivo Taottu on 20-luvulla syntynyt, toiset 191 0-luvulla. Kaikkiaan Puukonsaaren kylässä on ollut 20 vuoden aikana kiertokoulun opetta­jien Anna Häkkisen ja Anna Ukkosen tekemien päiväkirjamerkintöjen mukaan kaikkiaan J.:uusikymmentäneljä laMa ja nuorta oppilaina. Onkin ilmeistä, ettei kierrokouluajan lapsista Puukonsaaressa kukaan jäänyt lukutaidottomaksi. mutta kiertokoulun loppuminen ja sodan tulo heti sen perään aiheutti muutaman nuo­ren kansakoulun käynnissä katkoksia.

111

KIERTOKOULUN PÄIVÄKIRJAS TA 1919-1938.

Nimi Aloitus Tkii Kerrat Kotipaikka Myöhempi nimi

Hokkanen Vilho 1919 5 lnkeroinen Elvi 1919 6 4 Huuha myöh. Parkkari lnkeroinen Alpo 1919 8 6 Huuha lnkeroinen F.emil 1919 JO 4 Huuha Möuö Vilho 1919 9 4 Ylätupa MöuöHilma 1919 8 7 Ylätupa myöh. Manninen Tannu Laina 1919 6 5 Ahola myöh. Pynnönen Hämäläinen Aau 1919 6 6 Säkkisalo Hämäläinen Elsa 1919 8 3 Säkki5alo Venemies Lyyli 1919 6 8 Mäkelä myöh. Höhtä Liukkonen Sulo 1919 6 3 Vanhamäki Kekkonen Tauno 19 19 6 5 Kuivalahti Kuitunen Toivo 1919 6 5 Paatsalo ,\1öttö Taavi 1920 5 7 Ylätupa Hämäläinen Helvi 1921 6 7 Säkkisalo myöh. Heliberg Hämäläinen Tauno 192 1 14 1 Säk.kis.-lo Hämäläinen Onni 192 1 5 5 Säkkisato ~yyryläinen Toivol 921 9 Vanhamäki Liukkonen Hulda 1921 9 4 Vanhamäki Liukkonen Matti 1921 10 Vanhamäki Marttinen Toivo 1921 10 Suonsalmi Liukkonen Hilda 1921 14 Vanhamäki myöh. Kekkonen Liukkonen Alma 1922 6 4 Vanhamäki rnyöh.Lepi.~tö

lnkeroinen Toini 1922 5 5 Huuha Hämäläinen Toivo 1923 5 6 Sä..IOOsalo Pohjolainen Laina 192-l 13 Vanhamäki Liukkonen Viljo 1926 6 Vanhamäki Liukkonen Tyyne 1926 6 Väisälä myöh. Karjalainen Bjöminen Aili 1928 5 -l Pekkala Bjöminen Saar.1 1928 8 2 Pekkala myöh.Tyy~kä

Tannu Mikko 1921! 6 9 Anttila Liukkonen Hilja 1928 7 7 Ojala myöh. Heikkilä Lindgl1!n Eino 1928 5 5 Peltola Mesiäincn Helmi 1928 6 Bjöminen Katri 1931 6 4 Pekkala myöh. Kiviperä Björnincn Lauri 1931 5 6 Pekkala Tanttu Toivo 1931 5 8 Antti la Liukkonen A:ni 193 1 6 6 Ojala Inkeroinen Aino 1931 6 3 Kuivalahti myöh. Nironen Liukkonen Toini 1932 9 5 Väisälä myöh. Myyryläinen

112

Nimi A loi tus lkä K errat Kotipaikka Myöhempi nimi

PuukkoArvi 1932 8 Hämiiläinen Kemu 1932 8 4 Säkkisalo myöh. Hokkanen lnkeroinen Elvi 1932 6 6 Kuivalahti myöh. Mikkola Lindgren Aune 1932 5 5 Peltola myöh. Honkanen Hämäläinen Berru~ 1932 7 3 Säkkisalo myöh. Hölrtä Liukkonen Sylvi 1934 8 4 Ojala myöh. Möltsi Ruhanen Arvi 1934 5 4 Alatupa Hö lttä :vJ artti 1934 8 l Kovero Liukkonen Erkki 1934 8 5 Ojala Lindgren Erkki 1935 5 2 Niemelä Liukkonen Oiva 1935 7 2 Väi(älä Liukkonen Eini 1935 6 3 Väisälä myöh. Rinne lnkeroinen Hilkka 1935 6 4 Ainoniemi myöh. Lindgren Ruhancn Lea 1935 9 1 Kuirula myöh. Bjorninen Erkki 1936 6 3 Pekkala Bergb'l'en Viljo 1936 10 1 Väisiilä Honkanen Sirkka 1936 8 1 Väisälä Tunttu Antti 1936 9 3 Anttila Bjöminen Aune 1936 6 2 Pekkala Björninen Martti 1938 5 Pekkala Liukkonen Alpo 1938 5 Ojala Lindgren Esko 1938 6 Peltola Liukkonen Impi 1938 6 Väisälä lnkeroinen Urpo 1938 5 Såkkisalo

Yhteensä 64 kiertokoulua käynyttä oppila~ta.

113

KYlÄKOULUJA JA KORTTEEREJA

Puukonsaaren ja Säkkisalon oppilaista valtaosa kävi Väisälän kansakoulua. Ala­tuvan Arvi kävi Kuitulan :vtuhkassa j a kortteerasi äiti-Hilman kotipaikassa Kaupissa. PekkaJan vanhimmat ty töt Saara, Aili ja Katri kävivät Tuulekalan kou­lua. Lauri ja Erkki Väisälän ja Aune ja Mami kirkonkylässä. Kuivalahden tytöt Aino ja Elvi kävivät Väisälässä, nuoremmat Toini ja Pauli Suonsalmella. Säkki­salosta ja Niemelästä on käyty aina Väisälän kouluaja asuttu eri kontceripaikoissa Väisälässä. Ylätuvan Veikko, Helmi ja Ail i Manninen kävivät Väisälässä, sa­moin kuin Aholan veljekset Eino ja Penrti Pynnönen.

Huuhan neljästä veljeksestä kaikki ovat aloittaneet Väisälässä. Heistä jatkoivat ylioppilaiksi Mikkelin lukioissa Seppo, joka kävi keskikoulunsa Kangasniemessä ja Anssi, ensin Hirvensalmen vasta perustetussa yhteiskoulussa ja sitten Mikke­lin lukiossa.Vuonna 1941 syntynyt Seppo oli saaren vakinaisista asukkaista en­simmäinen ylioppilas.

Peruskouluun siirryttäessä käyti in ala-asteen kuusi luokkaa kyläkouluilla ja sit­ten kolme kirkonkylän yläasteella. Jälleen alkoi kontccriasuminen saarelaisille, nyt kirkolla. Silloin kunta sentään maksoi oppilaitten ruuan ja asumisen ja järjes­ti viikoittaisen kotona käynnin lapsi !Ie, jopa kerran helikoptcrikyydink.in kelirikko­aikana. Vuonna 1987 alkoi kunta kustantaajokapäiväisen kotonakäynnin ala- ja yläasteen oppilaille. Puukonsaarelaiset oppilaat kuljettaa Vintinniemeen aamulla ja takaisin illalla laivuri Keijo Reinikainen kesällä ja talvella. Vintinniemestä taksi vie lapset kouluille, sekä Suonsalmelle että yläasteelle. Säkkisalosta van­hemmat vievät järvimatkan Lutakon satamaan, siitä lapset kyyditään taksilla Malvaan ala-asteelle ja yläasteelle.

Koululapsien kenoman mukaan matka kotoa Puukonsaaresta koululle kestää su­lalla vedellä yhden tunnin. Kovimmilla tuulilla on varattava varttitunti enemmän aikaa matkaan. KotOa lähdetään kello kahdehan autolla ran taan, ja si itä Väenö I aluksella 20 minuuttia Vintinniemeen taksikyytiin. Tuulensuojatussa hytissä ei ehdi tulla kylmä, mutta kylläkin kelirikkoajan avonaisissa kulkuneuvoissa, hyd­rokopterissa ja ilmatyynyalukscssa. Lapset ovat tottuneita myrskytuuliinldn niin, ettei heissä ole pelkääjiä. Pojista paatin kova keinuota on paremminkin hauskaa. Yhdeksäsluokkalainen Teija Inkeroinen kertoi, ettei hän muista yhtään tuulen takia peruotettua koulumatkaa sulan veden aikana.

Pahimpana kelirikkoaikana ovat jotkut oppilaat joutuneet yöpymään mantereel­la. Vaikka molemmissa saarissa on hydrokopteri, ei sen käyttö aina ole järkevää kaikkein vaikeimmissa kclcissä. ainakaan täydellä lastilla. Koululaisten kelirikko­vaikeuksistaja kulkemisen vaarallisuudesta kertoo muistojaan toisaalla tässä kir­jassa muutama 60 vuoden takainen koululainen samoista saarista.

114

(al H ~4 ~ IU;i -~ .-...w ,.U~ota ........... ~ Yaul; ~ ..... .._. DlrYU UJ.Jd~W, ~~. ~

115

VANHAMÄEN SAARISTON LASTEN KOULUMATKAT

Vanhamäen saaristossa ou Vanhamäen koulua käyviä lapsia 1920-1950-!uvuilla ainakin 21. Koulunkäynti oli heille vannasti yhtä vaikeaa kuin Puukonsaaren kyläläisilläkin. Moottoreita ei ennen sota-ajan loppumista ollutjoten oli soudetta­va. Vene oli vedettävä Jakaran kannaksen yli toi5elle puolelle kannakseen asetet­tuja puita pitkin. Telat olivat vanhamäkeläiset nuotallakävijät asentaneet siihen vetopaikalle, muutenhan vene ei olisi kulkenut paljaalla maalla. Tästä oli ennen PuuJan pinnan laskua melkein päässyt vettä pitkin. Jakaranniemen kiertäminen jatkoi matkaa usean kilometrin. Tämän kertoi entinen Pohjanniemen Eila Kuok­kaneo os. Liukkonen. Hänen .kanssaan kulkivat vanhemmat veljet ja sisko Aino, jotka olivat vahvoja vetämään veneen kannaksen yli.

Kun nuottamiehet vähenivät ja moottori t tulivat, kukaan ei enää asentanut ylitykseen tcloja. Niinpä koululaiset alkoivat kiertää Silvonkaivannon kautta. Sit­ten maalaiskunta alkoi tukea koululaisia kyydityk5illä. Vanhamäen saarten lapset vietiin Jakaraan. josta Vi ljak.kalan Väinö Viljakaineo vei heidät Kylänrantaan ja omat lapset Viljakkala.nsaaren. Nämä lapset pääsivät illaksi kotiin, mutta Jakaran­niemen länsipuolella asuvat Vanhamäen saariston lapset eivät päässeet.

Vanhamäen saariston lapsien oli asuttava viikot taloissa Vanhamäessä. Pohjan­niemen lasten kortteentaloja ovat olleet mm. Hämäläinen, Alatonni ja Arpiaisen talo. Kuivasaaren. Soisalon ja Jaakonsaaren lasten korttceripaikka oli pääasiassa Halisessa. Otto ja Aune Halisen ta lossa. Näistä kaikkein nuorinunat Lauri Liuk­kosen lapset Matti. Sylvi ja Eila sekä Toivo Myyryläisen tyttö Siiri ja poika Kau­ko asuivat koululle vihdoin viimein rakennetussa oppilasasuntolassa. 1940-lu­vulla. kun Kangasniemen Sydänmaahan perustettiin koulu. pääsi sinne oppilaik­si myös tämän 5aariston lapsia, ainakin Pohjanniemeu Sulo ja Heikki. Myös Jaa­konsaaren tyttöjä kävi siellä koulua. Säkkisalostakin kävi Aulis lnkeroinen siellä lukuvuoden 1949. Tähtiniemen tyvellä sijaitseva Sydänmaa oli paljon lähempä­nä saaria kun Vanhamäki, mikä mahdollisti kotonakin asumisen.

Pian kuitenkin vieraan pitäjän koulussa käyminen kiellettiin, ja saarelaisten piti sii rtyä kohta omaan kouluun. Sydänmaan koulu Hokassa toimi vain muutamia vuo5ia. Ison kylän Vanhamäen koulu ehti toimia yli satavuotiaaksi, mutta lak­kautettiin vuonna 1999 oppilaiden vähyyden takia.

116

SAARIEN LIIKENNE

Historian tieto kenoo vuonna 1877 annetusta määräyksestä, jossa paikkakunta­laisten tuli pitää maanteitä kunnossa. Saarelaisten oli osallistuttava myös Mikke­li -Heinolan valtatien kunnostukseen. Heidän oma kunnostusosuutensa oli Pöyryssä nykyisen leirintäalueen paikkeilla. Maottaalikunnilta kerättiin samalla rahaa tie­ja siltakassaan. Nämä velvoitteet aiheuaivat kansalaisissa erikoista tyytymättö­myyttä. kunnes valtio sitten otti maantiet kokonaan huostaansa Suomen itsenäis­tymisen paikkeilla.

Saarelaisille oli tietenkin tärkeimpiä liikennemuotoja vesistöjen ylitykset talvel­la ja sulien vesien aikana. Yhteisenä kulkuneuvona käytettiin kirkkovencitä. Puukonsaaressa riitti palvelemaan asukkaita yksi yhdeksän-hankainen kirkko­vene, jonka a~emapaikkana oli Eteläniemi ja Saarensalmi. Veneellä soudeHiin Pa ppilan rantaan. Soudun lepopaikan kerrotaan olleen Suonsalmen lähellä, Liekuneen puolella. Siellä syötiin eväitä ja tehtiin luonnollisia tarpeita. Niemi saikin siitä "Paskaniemen" nimen. Näin kenoi vahvamäkeläinen Paavo Ripatti.

Säkkisalolaiset ja Vanhamäkiset oli kummatkin vuokranneet yhden airoparin Puukon kirkkoveneessä. He käyttivät puukonsaarelaisten palveluja myös vaina­jien kuljetuksissa. Puukonsaaren koillisrannalla on Karsikkaniemi. joka ol i vai­najien "ka.rsikko", eli rituaalipaikka. Vanhamäen saariston asukkaat olivat Puukon­saaresta kotoisin olevaa sukua. joten heidän kirkko- ja asioimissuuntansa oli py­synyt Hirvensalmelle päin. Näin jatkui myös laivaliikenteen alettua 1800- luvun loppukymmeninä, huolimatta heidän kuulumiscstaan Mikkelin pitäjään.

Puulaveden pinnan alentamisessa 1800-luvun puolivälissä olivat ves ireitit mataloituneet ja tulleet monissa paikoissa vesillä kulkemisen esteiksi. Saarista oli tullut monin paikoin yhtä mannerta, jossa ennen niin suora vesiyhteys joudut­tiin nyt kienämään. Puukonsaaressa nykyinen Pauninniemi oli silloin saari. Sa­moin Narrinniemi länsi laidalla saarta.

Säkkisalossa oli Niemelä olluteri saarta ainakin tulva-aikoina. Siitäsoutuveneellä pääsy oli jouduttanut matkaa huomattavasti. Vanhamäen saarisiOlaisilta hävisi­vät oikotie! Vanhamäkeen päin, entisten Jakaran ja Lääsän veneenvetomatkojen pidentyessä, ja Silvonkaivantoon oli kaivettava uusi väylä.

Puulaveden pinnan alentamisen jälkeen Suurirtahtinaskunnan Suomen Senaatin piti panna äkkiä toimeksi kapeikkojen ruoppaus ja vesireittien viitoitus. Jo vuon­na 1891 oli väylät perattu ja viitaitettu Puulavedellä. Suonsalmen perkaus val­mistui vuonna 1896, minkä jälkeen laivaliikenne päästiin aloittamaan Hirven­salmen kirkonkyläänkin.

t 17

Puukonsaarenalueen asukkaat pääsivät samalla höyrylaivaliikenteen vaneen. Liik­kuminen mahdollistui Otavaan rautatielle ja Hirvensalmen kirkolle. Laitureita Puukonsaaressa oli Eteläniemessä Otavan reitillä ja Papinhaudaniemessä Kone­salmen reitiUä. Eteläniemen laituri oli Iuulenaraiia paikalla, johon ei laiva kaikil­la tuulilla voinut tulla.

Puukonsaaresta Hirvensalmelle suuntautuvasta liikenteestä vastasivat aluksi Puulavesi- ja Ilmari-laivat, parhaimpina aikoina 2-3 kenaa viikossa. Vilkkainta liikenne oli 191 (). ja 1920-luvuilla. Etenkin kirkkovuorot keräsivät kansaa jopa niin paljon, etteivät kaikki tahtoneet sopia mukaan.

Autoli ikenteen kasvu alkoi mantereen väen keskuudessa vähentää laivaliikenteen suosiota ja saaristoon alkoi ilmestyä joitakin perämoortoreira. PuukonsaaressalUo kerrotaan ensimmäisen perämoottorin olleen jo vuonna 1 915. Ki rkkovuoroja lu­kuun ottamalla jäivät muut vuorot vähitellen pois 1930-Juvulla. Kuitenkin vielä 193& tuotiin Puulalle Helmi-niminen isohko höyrylaiva, joka liikennöi yhden kesän.

Sotien aikana ja niiden jälkeen aina vuoteen 1948 saakka laivaliikenne koki uu­den nousukauden, koska maantieliikennettä vaivasi kalusto· ja polttoainepula. Tavarankuljetus li~ääntyi vesillä myös asutenavan siirtoväen johdosta. 1\'iinpä vanhat höyrylaivat otettiin liikenteeseen. Cusi tulokas oli nyt entinen binaaja Toivo. Otavan Hirvensalmen reitiUe. Laitureita parannettiin ja uusia rakennettiin. :'-!ou­sukausi kuitenkin loppui muutamassa vuodessa. Tavarankuljetus loppui koko· naan ja ki rkkovuorot vuonna 1952 tilausajoja lukuun ottamatta.

Säkkisalolaisten ja Vanhamäen ~aaristolaisten piti vuorolaivakyyteihin päästäk· seen mennä Puukonsaaren Jaitureille Eteläniemeen tai Papinhaudanniemeen. Samoin he käyttivät puukonsaarelaisten talvitietä Hirvensalmen kirkolle men­nessään. Hyvin vanhaan aikaan myös Koveron Saaristolaiset kulkivat Puukon­saaren viittatien kautta Hirven~almen mantereelle, ''Jatkolan hiekkaan" tai Pöyryn­kylän ''Reijonrantaan' ' kuten väisäläisetkin. Se reitti on monessa suhteessa tur­vaUisempi, sillä siinä on mahdol lista ouaa tuuli ja näkyviiisyys huomioon parem­min kun ison selän ylityksessä.

Suonsalmessa oli laivaväyläjäänyt ensimmäisessä ruoppauksessa varsin mutkik­kaaksi, jolloin vuorolaivatkin tahtoivat kolistella pohjakiviä, varsinkin matalien vedenkorkeuksien kesinä. Kun inouillo muuttui nippu-uitoksi oli tarve ruopata Suonsalmi ja Haukonsalmi uudelleen. Samalla näihin salmiin tehtiin kumpaan­kin puusiltojen tilalle uudet betonisillat ja Kilkinkylään nippunosturi 1960-Ju­vun aikana.

118

Toivo-laiva Eteläniemen laiturissa matkustajia ottamassa. Kuva Eino Lindgrenin.

Vintinniemen laivalaituri.

119

Olkikattoinen moottoriveneen vaj a Niemelän rannassa. Nuoret lähdössä "Olympialla". Kuva Esko Lindgrenin.

Arvi-isäntä paattinsa kannella. Kuva Lempi Ruhasen.

120

SAARISTO SIIRTYY NYKYAIKAAN

Sodanjälkeen meni useita vuosia ennen kuin uusia venemoottoreita oli saatavil­la, koska ne täytyi luovuttaa sotakorvauksiin Neuvostoliitolle. Saarelaisetjoutui­vat aluksi hankkimaan mitä eri laisempia käytettyjä koneita belpottaakseen sou­tu-urakkaansa. Rjuuasensaaren Hellbergit ja muutkin veneentekijät tuottivat kyl­lä veneitä ja moottoripaatteja tarvittavat määrät. Yleisimmät markkinoille ensin rullectkesk.imoottorit olivat Vikström ja Olympia. Ne olivat aluksi yksisylinterisiä. Pieniin veneisiin asennettiin ilmajäähdyueisiä kolme hevosvoimaisia amerikka­laisia nelitabtisia yleismoouoreita, jotka kyllä toimivat veneessä hyvin, mutta niiden kulkunopeus oli varsin vaatimaton. Paras, turvallisin paatti ison selän ylityksessä ja hinauksissa on kalastajamallinen aaltoja myötäilevä. Sellaisia Puukonsaaressa oli 50-luvulla kolme: Huuhassa. Pekkalassa ja Kuivalahdessa.

Perämoottorit yleistyivät 1970-luvuila ja samalla tuli paattien materiaaliksi lasikuiru . .Ylatkantekoon saatiin nopeutta. muna tuulella mukavuus usein kärsi. Moottoritk.in olivat vielä pienikokoisia. Veneiden ja moottoreiden koko kasvoi vähitellen nykyisiin mittoihin, mikä lisäsi turvallisuutta erityisesti Vintinniemcn satamaa käyttäville ja Karttuun selkää ylittäville saarelaisille.

Puukonsaarelaiset vaativat kuntaa rdkentamaan parempia laitureita Yintinniemeen ja Kesälahteen 1970-luvul!a. Kunta järjestikin puutavaran ja naulat näihin koh­teisiin tehtäviin laitureihin. Paremmat yhdysl iikennelai turit teki valtio 1980-lu­vulla näihin ja kaikkiin asutluihin saariin ja niille mantereelle vastaavat laituril.

Hirvensalmi pääsi saaristokunnaksi 1970-luvulla. minkä ansiosta kunnan saarnat valtionavut kohosivat. Saaristokuntaedun tärkein edellytys oli saarissa asuvien lukumäärä. Ensimmäisiä valtion palveluja olivat puhelimen ja sähköjen saami­nen normaalihiru1al!a.

Tiemahdollisuuksia Puukkoon ja Säkkisaloon tutkittiin tutustumalla Savonlin­nan kaupungin saariston kahteen lauttayhteyskohteeseen Saimaalla 1 990-luvun alussa. Sieltä saatu informaatio selkeytti tämän hankkeen mahdollisuuksia. Han­ke todettiin niinrakennuskustannuksiltaan kuin eritoten hoitokustannuksiltaankin kalliiksi. Hankkeesta tehtiin kuitenkin anomus viranomaisille, mutta se kaatui jo Honk'salmen (Väisälän ja Pien-Säkkisalan välissä) pengertämiscn kieltämiseen. Jälkeenpäin ajateltuna oli ehkä hyvä, että hanke jäi alkuunsa. Saarelaisten kulke­minen olisi ollut hjdasta ja matka kirkolle olisi pidentynyt. Saarelaisten olisi saat­tanut olla vaikeaa päästä yksimielisyyteen kyseisestä tiehankkcesta.

Puukossa oltiin yksimielisiä suunnitelmasta tehdä Vintinniemen satamaan kun­nollinen tie, jossa puukonsaarelaiset ovat osakkaina. Vuonna !998 valmistui uusi upea venesatama Yintinniemeen. Se työ mak>oi kaikkiaan noin puolitoista mil-

'121

joonaa markkaa. Sen rahoittivai kunta ja Mikkelin ympäristökeskus EU-tuella. Siihen perustettiin osuuskuntamuotoinen hallinto. Sitä kauna kulkevat kesäasuk­kaat saavat ostaa osuuden. Vakinaiset saaren asukkaat saivat osuuden halvem­malla. Kaikki saaren kesäasukkaat eivät ostaneet osuutta Vintinniemen satama.~­ta. vaan siirtyivät käyttämään satamapaikkanaan Malvaniemeä ja Lutakkoa , joi­den kautta reitit ovat vähemmän myrskyille alttiita saaristonsa ansiosta. Puukon­saaren vakinaiset asukkaat, jotka omistavat auton, saavat käyttöönsä autotallin Vintinniemessä vuokraa vastaan.

Säkkisalolaisten kulkusuunta autopaikkoineen on Väisälänsaaren Lutakossa, jossa se on ollut saaren tien valmistumisesta asti vuodesta 1975 saakka. Vesimatkaa heille tu lee 2,5 kilometriä. Vanhamäen Saaristolaiset ja mökkiläisetkin kulkevat Väisälän tielle mennessään Jakaran rantaan, mis tä hei lle varattiin satamaranta Väisälänsaaren tietoimituksessa 1970-luvulla. Osa Vanhamäen Saaristolaisista on ottanut venepaikan Lutakon satamasta Väisälästä. koska Jakaran ranta on jo täynnä. Viime tietojen mukaan Jakaran rannassa on jo lähes 40 käyttäjää.

FYSIIKAN LAIT PÄT EVÄT

Puukonsaarelaisten Eteläniemi-Vintinniemi -jäätien ikuinen ongelma on ollut, ja rulec aina olemaan lähes jokatalvinen katkenne rai lo keskellä Karttuun selkää. Railo syntyy talvisen säätilan vaihteluiden johdosta. Jos jäältä häviää suojaava lumi suojan tullessa. niin se turpoaa, eikä sovi enää norrnaalitilaansa, vaan ikään kuin räjähtää rikki . Katketessa jää nousee tavallisesti ylöspäin korkeaksikin röykkiöksi tai se voi myös painua alaspäin. Molemmissa tapauksissajäätieliikenne käy silloin mahdottomaksi. Lähes joka ta i vi on pitänyt tehdä aluksi kiertotie ai­nakin autoliikenteelle. Rei lut tasaiset pakkaset ovat paras korjaus tilanteeseen. Vaihtelevat lauhat ilmat saattavat pitää railon auki koko talven.kin. Ennusteet sii­tä. e ttä tulevat talvet olisi Jauhoja, eivät tiedä hyvää puukonsaarelaisten talvi ­liikenteelle.

Tämän tyyppinen luonnoni lmiö esiintyy nimenomaan suurilla vesillä, kuten Karttuulla. mutta pienemmiHäkin selillä si tä esiintyy. Railojen syntymiseen vai­kuttaa myös vedenpinnan korkeus. Korkean veden aikaan vanha penkka ottaa jään turpoamisessa pahemmin vastaan, jolloin paine purkautuu järvenselällä en­nemmin mum.~maks i. Ennen PuuJan laskua tuhansien vuosien aikana syntyneet jäiden tekemät kivikkojonot ovat hyvin näkyvissä. Ne ovat syntyneetjuuri edellä kerrotusta jään laajenemisesta lauhalla säälla ja supistumisesta pakkasella. Jään lämpötilan noustessa yhden asteen lämpötilan ollessa lähellä nollaa jää laajenee

yhden millimeoin yhden metrin matkalla. Karttuun avoin selkä on neljä kilomet­riä, jolloin laajeneminen tuon mukaan on kerralla neljä metriä. Paksun jään "revetessä" tulee vesialueen laajuudesta riippuen ylitsepääsemättömiäkin röykkiöitä.

Laajennut jää ei palaa alkuperäiseen asemaan, vaan jäätyy siihen tilaan. Uuden suojan tullessa tapahtuu uusi laajeneminen. Näin vähitellen siirtyvät usean kuu­tiometrin kokoisetkin irtok.ivet rantaa kohti. Uuden k.ivijatan muodostuminen on jo näkyvissä, vaikka PuuJan alennettu pinta on vasta 150 vuoden vanha. Yksi seurannassa oHut esimerkki kertoo k.iven siirtyneen 40 vuoden aikana kahden kilometrin levyisen selän rannalla seitsemän metriä. Parhaimmillaan k.ivi siirtyi yhden talven aikana jopa 60 senttiä, muna lumisina pakkastalvina siirtymää ei tapahtunut. Järven aallot siirtävät vain pienirakeista hiekkaa. Jäiden Juonti keväi­sin siirtää vain laitureita ja pieniä kiviä. Ei siis suuria neljänneskuulionkaan ko­koisia k.iviä.

Paksuun jäähän suojasäällä revennyt railo Kartruunsel!illä. Kuvassa Teija ja Raimo lnkeroinen, joka omistaa kuvan.

123

Heikolla jäällä kulkemisen malli.

Puukonsaaren hydrokopteri . Kuva Raimo Inkeroisen.

124

HEIKOILLA JÄILlÄ

Saarissa asujanon u~einlähes pakko lähteä beikoillekinjäille syksyisin ja keväi­sin. Kaikkein heikoimmalle jäälle on syytä lähteä ryömien kuivan, pitkän riu'un tai vahvan Jankun kanssa. Jos jää juuri ja juuri kestää kävellä, on oteuava toiseen käteen vahva kevyt pitkä riuku,jota vedetään perässä ja toiseen tasapäinen kanki, jolla koctellaan jään vahvuurta. Jos jää kestää painavalta kangella miehen lyön­nin, se kestää miehenkin. Syysjää on silloin noin viisi senttisiä. Kevätjäällä pätee sama lyöntivoima, mutta paksuus voi olla parikymmentäkin senttiä. Kevätjää on muutenkin epätasaista vahvuudeltaan. Syksyisinkään ei voi tuudittautua jään ta­saisuuteen epätasaisen jäätymisen ja virtausten takia.

Jos on epävannuutta jään vahvuudesta, on syytä ottaa vene tueksi. Nykyiset lasikuilUveneet eivät kulu jäällävetämisessä. Soutuvene kulkee yhdel täkin mie­he ltä, mutta varminta on olla kaks i miestä vetämässä, ja vene.essä voi olla matkustajiakin. Pitkillä jäämatkoilla on helpoin tapa kulkea asettamalla soutu­vene poikittain vesikelkkaan tai pieneen rekeeo, jolloin toinen työntää keulasta ja toinen perästä. Veneessä on syytä olla lisävamsteena "puoshaka" tai sen puut­tuessa muu piikkiseiväs jään pcnämisen varalta sekä airot ja mela.

Useimmat onnettomuudet ovat sauuneet potkukelkalla, polkupyörällä ja suksilla kulkijoille. Silloin helposti mennään niin heikolle jäälle, ettei avannosta päästä jäänaskaleidenkaan avulla ylös. Jääkulkijan tavoitteena tulee olla, ettei jäihin saa pudota heikollakaan jäällä. Putoaminen on vahinko, josta selviäminen on aina epävarmaa, oli na'>kalit mukana tai ei. Autolla, hevosella tai moottorikeikalla kulkijoille pätee samat ohjeet. Niillä on usein menty virtapaikkoihin tai railoihin niistä tietämättä .

Tämän kyläyhteisön alueella on muutama virtapaikka. Puukonsaaren pahin virta­paikka on aina ollut Kesälahden suulla, josta pääsee vain Äkrämöisenniemen ra ntakiviä myöten kulkemalla. Pitempicn suojasäiden jälkeen saattavat kivikkoisten niemien kärjet aueta Puukonsaaren ja Säkkisalon eteläpäissä. Pie­nen Säkkisalon eteläpäässä ja Hanksalmessa ovat selvät virtapaikat. Vanhamäen saaristossa lienee parasta varoa useitakin salmia, joista pahinunaksi on sanottu Mannetsaaren ja Vääräsaaren välistä salmea.

Tuo edellinen pätee jo vakiintuneena talvena, jolloin Simpiäkin on jäässä. Sulan Simpiän ollessa ovat "Simpiän lait" voimassa. Tuo selkä ei koskaan jäädy sa· manaikaisesti muiden selkien kanssa, vaan usein se menee jäähän kaksi, kolme viikkoa myöhenunin pakkasista riippuen. Jos Simpiän sulana ollessa tulee lauha sää ja kova tuuli, avautuvat tai muuten heikkenevä! useitrm1at koko pohjoisen Puulaveden salmien jäät. Se onkin melkein pahin ongelma PuulaJia vaihtelevina alkutalvina, jolloin jo kuljetaan jäätyneillä alueilla. Simpiän vaikutus ulottuu koko

!25

pohjoi~en Puulavcdcn sahniin. Säkkisalon ympärillä virtapaikkoja ovat silloin Kohokallionsalmi Ison ja Pienen Säkkisalon välissä sekä Reposalmi Soisalon ja Säkkisalon välissä.

Kartruunselän jäätiellä ovat vastuksena railot lähes joka talvi. Näitä railoja on syytä varoa muillakin pienemmillä ja isommilla selillä talven aikana. Muuallakin kuin Simpiällä on myöhenun.injäätyviä syviä vesiä. Yksi on Kohokall ionsalmessa Kunkariluodon luona oleva syvänne, johon on hukkunut moma ihmistä tällä vuo­sisadalla.

Järvellä liikkuminen on saarelaisille lähes jokapäiväinen tapahruma myös pime­ällä, sumussa tai tuulessa. Ennen veneet o livat huonompia, pimeällä valoja ei näkynyt mistään. Kuitenkin saarelainen löysi kotiraotansa kokemustensa ansios­ta. Hän uskalsi lähteä järvelle, koska tunsi järven saaret. luodot, karikoi ja tuulien käyttäytymisen. Hän tiesi miten erilaisilla säillä rulee toimia. Järveä tuntematto­man ei ole syytä lähteä vesille ääriolosuhteissa ilman luotettavaa luotsia. Jos sumulla tai lumisateessa on liikkeellä, niin silloin on hyvä olla kartta ja kompassi apuna tai pitää seurata tuulen suu maa.

Kun sumu tai lumisade ei haittaa näkyvyyttä, tollunut kulkija erottaa maisemien ääriviivat. Kykyään näkyvät kajastuksenaasutuskeskusten valot useammasta suun­nasta. Samoin järvelle näkyvät hyvin Puulan ympäristön puhelinmastojen mo­net valot.

SAARISTOlAISET MYÖTÄTUULESSA

PUHELIN SAAPUI SAAREEN

Jos missä, niin saarissa olisi tietojen kulkeminen ollut välttämätöntä. Jos ennen piti saada kiireellistä viestiä vaikkapa naapurisaareen. ei auttanut kuin lähteä sou­tamaan tai ta lvella hiihtämään. Posti alkoi vasta 1930-luvulta lähtien kulkea kol ­masti viikossa. Kelirikon aikaan ei posti kulkenut ollenkaan, vaikka se olisi juuri silloin ollut todella tarpeellista. Tärkeän asian, kuten esimerkiksi sotaanlähtö­käskyo, toimitti Väisälän puhelinkeskuksen hoitaja Kasper Pöyry. Väisälän puhelinkeskus oli Pöyrylläja yksi liittymä oli Eskolassa Jalmari Ripatilla. Nämä­kin yhteydet olivat varsin epävarmoja siihen saakka ku nnes valtio otti tämän pal­velun Yäisälässä huostaansa kesällä 1963. Silloin la itettiin uusi vesikaapeli Malvaniemestä Väisälääo, jolloin väisäläiset saivat omat käsivälitteiset puheli­mensa.

126

Puukonsaaren Huuhan isäntä Eemil Inkeroinen lähti asialle valtion puhelimen miesten luo Mikkeliin esittämään linjan vetämistä Väisälästä Säkkisalon kauna Puukonsaareen. Lukiota silloin käynyt Ecmin nuorin poika Anssi lnkeroinen kertoi olleensa isänsä mukana ja odottaneensa usean tunnin virastossa. Kun Eemi tuli virastosta ulos, hän oli erinäin iloinen ja tyytyväinen sanoessaan. että Puukon· saari ja Säkkisalo saavat kumpikin yhden puhelimen.

Valtio toteuuikin viipymättä lupauksensa. Puhelimet tulivat Säkkisalon ja Huuhan taloihin. Linjan vetämisestä valtio ei laskunanut asukkaita, mutta kylläkin puhe­luista. Tätäjärjestelyä voitiin todella sanoa hätäpuhelimeksi saarelaisille . Puheli· met saatiin toimintaan kesällä 1963. Käsivälitteinen puhelinkeskus toimi silloin Väisälän Alatuvan tuvassa Aili-emännän ja poikansa Aapon hoidossa, jota kaut­ta puukonsaarelaisten puhelinliikenne kulki. Kahden saaren yhteispuhelut erotti toisistaan Huuhan puhelimeen yksi soitto ja Säkkisaloon kaksi. Tämä järjestely oli tietenkin hätätilanteita varten, kaikkihan halusivat oman puhelimcnsa.

Puukonsaaren puhe.! imien automalisoinnin nopeuttamisessa oli keskeinen osuus AhoJan Pentti Pynnöseilä. Hänen aloineesraan asennettiin automaattikeskus ja kirkonkylän keskukseen suuntautuva linkki Huuhan taloon, jossa sille saatiin generaattorilla sähkövoimaa akkujen lataukseen. Puukonsaarelaiset saivat vuon­na 1972 automaauipuhelimet, joilla he voivat puhua keskenään ja ottaa yhtey­den kirkonkylän käsivälitykseen. Kohta valtio si irsi linkin Ylätuvan Myllymäelle, jossa vieläkin esiintyi häiriöitä heikkotehoisten akkujen takia.

Tilanne korjautui lopullisesti sähköjen tultua Puukonsaareen. Koko Hirvensalmen puhelimien automalisointi tapahtui vuonna 1979. Liinymismaksun ollessa vain 500 markkaa useat mökkiläisetkin ottivat puhelimen. :-liin tapahtui kaikissa saa­rhton osissa tällä alueella Vanhamäen kylän puolellakin. Kännyköiden tultua maswjen rakentamisen myötä 1990-luvulla toim.intavannoiksi ovat mökkiläiset purkaneet lankapuhelinsopimuksia säästösyistä.

SAARA SAARTEN SÄHKÖISTÄJÄNÄ

Ensimmäinen sähköistämisaloite tehtiin vuonna 1973. Silloin Pentti Pynnönen keräsi Puukonsaaren talouksista ja mökki läisistä listan , jonka hän esitteli Suur­Savon Sähkölle. Vastaukseksi saatiin, että saarien sähköistys tulee paljon nor­maalia k.alliirrunaksi. joten siihen tarvitaan valtion tukea.

Meni jäileen viisi vuona, jona aikana vain keskusteltiin sähköasiasta. Viimein Säkkisalon Niemelän emäntä Saara Lindgren otti kynän käteensä ja kirjoi!li Ta­savallan Presidentti 'Urho Kekkoselle runomittaisen kirjeen joulukuussa 1978.

127

Seuraavassa on sanatarkka lainaus kyseisestä Saara Lindgrenin kirjeeslä:

128

Hirvensalme/la 3.12 -78.

Kunnioitettava Herra Tasavallan Pre.1·i.dentri

Olen ihminen vähäinen, vaatinuuon aivan Teille kitjoillaa nyt tah­don, näin nähdä pienen vaivan. Olen Hirvensalme/ra saaresw Säkki­salon, jossa emäntänä pienen mualaistalon.

En mielelläni tahtoisi purnaw, vaan siihen suuntaan nyt pakko on kurvata. Puulesw Puukonsaaren ja Säkkisalon, puolesm asukkaiden seitsemän ra/on.

Me sähköttömär, tiettiimiit kohta kai jo /ehmiittämiit myötä sitten ryöflömät /eivärriimät. Koska maitoraloureenkin on pantu vaatimus korkee jotta rwzlllll aivan kun meitä vedetttiis jo "ortee ".

Vaatimuksia korkeira emme mitenkään voi täyttää sopii ky llä nii!Je jotka sähköjä käyttiiii. Emme jatkaneet täällä ole työttömyysjonoa on parsittu sukkaa - paikatTu monoa.

Isot verot kyllä maksamme ajallaan toimeen muuten täytY.'' lttlfa omalla ta1•allaan, Antrainoot meillä puhelin ja maiwlail'ajoten mai­clon läherys kesäi.rin ei kovin suuri vaiva. Talvella sitten on keikkapelit pitkät markm - kelit kuin ke/it.

Et aika siel oi.~ asioita tarkistaa ja syrjäiseen sopukkahan kurkistaa, vaan ei kaikki liiiillä huonosri toki paljon hyvää riittää. josta isää ylhäisintii syvästi saamme kiiuäii.

Täällä asuneet ovat ihmiset vuosisadat vamwan saaristossa suloi­sessa Puulan, puhtaan armaan, ja jatkajia jokaisella meilläkin viel ois jM Valtiovalta mukcva.~ti avun meille tois.

Ja ehdotuksia meilläkin täss muutama ois jos joku edes niistä nyt täyuyä mis, esimerkiks jos vuodeh jätettiiis meiltä verot poi.~ siitii lohtua meille vain iletkek.~ ois. 1ienkin tiinne kyllä lähelle sais vaan sähköä oikein me kaivanai.1·.

Hyvät korkeat /u>rrar! Tt1lkaas käymiiiin tänne mi1en reagoisitie Te tään meidän elämämme, Silloin lippumme salassa korkeella lielwis ja - jo hetkessä vieraille kahvikin kiehuis.

Pian vienää saa maamme jälfeen irunäi.\~\·ysjuhlaa vaan juhla­vaatteisiin ulällli ei kukaan liikoja lllhlatt. liput min salknihin kohutamme Kunniaksi itsenäisen Isänmaamme.

Tei1ä Herm 1't1.ravalfan Presidenui syvästi kwmioirzaen Itsenäisyys­päivän johdosta onnea toivollaen.

Putllwnmaren ja Siikkimlon asukkaa1. puolesta Saara Lindgren

Tasavallan Presidentin kanslia va~tasi Saaralie välittömästi 20.1 2.197& päivätyl­lä kirjeellä. Kansliasihteeri Sirkka Pel~an allekirjoittama viesti oli seuraavanlai­

nen:

"Tasavallan Presidentin kanslia kiittää Teitti Tasaml/a Presidemille osoittamaswnne tärkeää asiaa käsiuele1·ä.ftii kirjeestä.

Kirje on lähetetty edelleen Kauppa· ja teolfiwusministeriölle tiedok­si ja mahdol/i.~ia toimenpiteitä varten.

Tasavallan Preside111ri toivouaa Teillt!ja kaikille Puukosaaren-Siikki· salon asukkaille parhainta menesry.~tä rulevcm vuonna. "

Presidentin kirjeest.ä saa sen käsityksen, enei siihen mennessä ollut valtion bud­jetissa määrärahaa saaristojen sähköistämisiin, mikä otettiin sinne seuraavana vuonna. Saara Lindgrenin kirjeellä on ollut siten myös suuri valtakunnallinen merkitys vaikeiden saaristo-olosuhteiden parantajana. llirvensalmellakin saivat myös muut saaristot sähköt niinä vuosina.

Kirjeen lähettämisestä kahden ja puolen vuoden kuluttua \'Oitiin viettää Puukon­saaren-Säkkisalon valojuhlia 4.4.1981 Pekkalan talossa. Traktorivoimaa lukuun ottamatta voitiin pohtomoottorikoneet vaihtaa sähkömoouoreihin ja mustaval­koiset pienet televisiot isompiin värikoneisiin. Myös Jypsykoneet ja monet muut koneet alkoivat pyöriä. Tärkeimpiä niistä varmaan olivat pakastimet ja jääkaapit.

129

KYlÄ TOIMINTAA

Puukonsaaren kylässä on oma kylätoimikunta ollut vuodesta 1996. Siihen asti oltiin Väisälän kanssa yhde,ssä vuonna 198lperustetussa toimikunnassa, jossa ehtivät olla puheenjohtajina puukonsaarelaiset Lempi Ruhanen ja Ritva Reini­kainen, sihteereinä Helmi Palo ja Virpi Kuva sekä jäseninä ainakin Erkki ja Esko Lindgren. Niin kaukana toisistaan suurehkojen järvenselkien takana olevat saa­ret sopivat huonosti yhteistyöhön. Väisälän muututtua mantereeksi, jolloin asuk­kaiden yhteiset tavoitteetkin muuttuivat, katsoivat Puukonsaaren kyläläiset par­haaksi erota Väisälän kylätoimikunnasta ja perustaa oman.

Niinpä perustettiin oma kylätoimikunta jonka ensimmäinen puheenjohtaja oli Päivi Ruhanen, toinen Tytti Pynnönen ja nyt jälleen Päivi sekä sihteerinä Auli Björninen. Lisäksi toimikunnassa ovat olleet mukana Tytti Pynnönen ja Erkki Lindgren, Virpi Kuva ja Ahti Lindgren. Nykytoiminnassa tärkeitä toimintamuo­toja ovat olleet toripäivät kesän lomakuukausina, ja valtiolta ostetun varaston pystytys Kesälahden torirantaan. Toiminnalla kerätty raha on käytetty jäsenten virkistykseen, matkoihin ym.

Molemmissa toimikunnissa on tehty aloitteita kunnan ja valtiovallankin suun­taan asioiden paramamiseksi. Yhteistä toimikuntaa perustettaessa ei Sokkasen­niemen siltaa vielä ollut Väisälässä. Sen eteen tehti in monta vuotta ahkerasti työtä. Sitä vauhditettiin puoluepoliltikkojen.k.in eli Timo Kietäväiseo ja Erkki Liikasen kautta. Myös silloinen tielaitoksen pääjohtaja Jouko Loikkanen käytet­tiin oikein paikan päällä.

Kesälahden torilla lauantaimarkkinat heinäkuussa 1999.

130

Varsinaiseen valtion budjettiin kohteeksi nimectynä ei siltamäärärahaa kuiten­kaan saatu. Mikkelin tiepiirille oli annellu isohko mliärär.iha,jonka käytö~tä piiri sai itse päättää. Siitä rahasta kilpaili Mlintyharjulla ja Pertuomaalla sijaitseva van­han viitostien parannus. Vihdoin selvisi, enli rahaa saa Väisälän silta. jonka Hirven­salmen kunta jo aikoja sitten oli aseuanuttlirkeysjärjcstyksessä Joutsan tien edel­le. Pohjuukulmalaiset yrittivät kaataa sillan rakentamisen ja saada rahat Joutsan tiehen. mutta kuunanvalruusron asettama tärkeysjärjestys kuitenkin piti ja raken­taminen alkoi.

Tuo silta palvelee myöskin monipuolisesti koko tätä saarisroaluetta, niin säkki­salolaisia ja Vanhamäen Saaristolaisia kuin puukonsaarelaisiakin. Silta avattiin Jan liikenteelle kevä:illä 1990. Ensiuunäisinlt viikonvaihteina kerrottiin kirkon­kyllin kaupoista loppuneen mokatavarat Väisallin kesämökkiliikenteen suuntau­duttua uuden sillan kautta kirkonkylään.

Kylässä tapahtuvaa perinteistä toimintaa on ollut lähetysompcluseura niin kauan kun muistetaan. 1930-Juvulla silloiset asukkaat yrin ivät pitää toimivana kahtakin maamiesseuran osastoa, mutta niiden toiminta hiipui vähitellen. Kansalaisopis­ton perustamisen jälkeen pidettiin useita vuo:.ia jumppakerhoa kerran viiko:.sa.

KUNNALLINEN SAARISTOLAUTAKUNTA.

Hirvensalmen tullessa saaristOkunnaksi 1970-luvulla tuli kunlaan perustaa saaristolautakun ta. Sen puheenjohtajaksi nimeniin Säkkisalon Esko Lindgren kun­nanvaltuuston päätöksellä. Eskon komennus tehtävässä kestikin kaksi ja puoli vaalikauna eli k')'mmenen vuotta. Erkki Björninen oli lautakunnan jäsenenä kuu­si vuotta. Vallakunnallinen keskuselin on saaristoasiain neuvottelukunta, jonka sihteerinä on Leppänen-niminen mies. Hirvensalmelta ehti neuvottelukunnassa oiJa ainakin kaksi edustajaa. Pekka Nenonen ja Tuula Venemies.

Saaristolautakunnan sihteerinä ja toiminnanjohtajana toimi kunnan elinkcino­a:.iamies, joka aunoi saaristolaisia uusien ideoiden kehittelyssä ja toteuttamise~­

su. Osittain se oli yhteil>työlll ky lätoimikunna11 kanssa. Lautakunnan ja kylä­toimikunnan "piikkiin'' toteutui mm. seuraavia asioita vuosien varrella: Vintin­niemen valot, laivurin aluksen avustus, Ruhasen troolin ja Venemiehen nuotan hankinnat, saarelaisten matkakorvaus, (yksi venematka viikossa kirkolla käyn­nistä 1 talous) sekä Puukonsaaren sataman valot. Moottori- ja traktorikäyttöisct jääntekopumput olivat myös saaristolautakunnau bankkimia. Samaan luetteloon voidaan lisätä postinkantopäivien ja täydellisen koululaiskuljetuksen järjestämi­nen kunnan taholta 1988. Jälkeenpäin on sanottu, en:! rahaa elinkeinojen kehittä­miseen olisi ollut enemmänkin saatavilla, mutta ei ollut anojia, tai että yriuäjiä ei infom1oitu tarpeeksi.

131

Väisälänsaaren siltojen valmistuttua muutettiin Hirvensalmi muutaman vuoden kuluttua saaristo-osakunnaksi. Muutos merkitsi valtionosuuksien pienenemistä Saaristolautakunta muunui maaseutulautakunnaksi vuoden 1993 alusta sillois­ten vaalien jälkeen. Siihen lautakuntaan valittiin neljäksi vuodeksi Säkkisalon emäntä Päivi Lindgren. Vuodesta 1997 on Säkkisalon isäntä, kunnanvaltuutettu Ahti Lindgren toiminut maaseutulautakunnan puheenjohtajana. Saaristo- ja muut maaseutuasiat kuuluvat kyseiselle lautakunnalle. Lautakunnan sihteeri on kun­nan maaseutupäällikkö Veikko Tanttu.

SAARISTOLAISTEN TIET JA SATAMAT

Vuonna 1982 Keskusmetsälautakunta Tapio aloitti sisäisten teiden suunnittelun Puukonsaareen ja Säk.kisaloon. Teitä rakentamaan päästiinkin vuonna 1983. Päällystehiekkaa ajettiin vielä 1985, koska hiekkapaikan löytäminen tuotti aluksi vaikeuksia. Päätie tuli Eteläniemestä Pekkalan Lokanlahteen ja sivupistot Kesä­lahden laiturille ja Hilapuunlahteen. Säkkisalon talojen väl i on yksity istietä, ja metsällallituksella on omaa tietä Eteläniemen kämpälle ja Otonniemelle.

Saaristokunta-asema toi Hirvensalmelle mukanaan suurempaa valtionapua kuin normaalisti . Se myö!> edellytti tielaimksenkin osallistumaan saariston palvelui­den parantamiseen. Tielaitoksen toimesta tehtiinkin pikaisesti Hirvensalmen man­tereelle neljä ja saaliin viisi yhdysliikennelaituria 1980-Juvulla. Mantereen laiturit ovat kirkonkylässä, Mainiemessä, Vintinniemissäja Väisälän Lutakossa.Saarten yhdysliikennelaiturit ovat Savisalossa, Pää:;kynsaaressa, Saari-Kuitusessa, Puu­konsaaressa ja Säkkisalossa. Merenkulkuhallituksen toimesta luodaniin ja viitoitettiin reimareilla väylät kaikkiin satamiin. Kantuunselän ison ulapan yli­tystä pimeällä helpotettiin asennemaila vielä vilk.kumajakat Lokkaluotoon ja Vintinluotoon. Puukonsaaren sataman Kesälahden suulla oleva matala salmi ruo­patti in 2,8 metriä syväksi ja 20 metriä leveäksi väyläksi, josta kulkevat tukkini · putkin läpi.

POSTI KULKEE- KIPINÄLlÄKIN

Hirvensalmen kirkonkylä sai ensimmäisen luokan postitoimiston vuonna 1910. Niihin aikoihin oli maalaisk.irjeenkamolinjoja perustettu muun muassa Väisälän­saareen. Aina 1930-luvulle saakka Väisälä sai postiosa tiettävästi vain kerran vi ikossa. Sen vuosikymmenen alussa "Risulainen"- Aksel Ruhanen alkoi kuljet­taa postia kolme kertaa viikossa tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin. Siitä milloin Puukonsaareen alkoi vakinainen posti kulkea, ei ole tarkkaa tietoa, mutta ilmei­sesti Adi Inkeroinen Aittoniemestä oli ensimmäinen postinkantaja Väisälästä päin 1930-Juvun alussa. Siihen asti saattoi posti kulkea kirkolta säännöllisten

132

laivavuorojen käyttäjien mukana. Se ainakin olisi ollut mahdollista silloin. Adin postinkanto jäi lyhyekl;i ajaksi muiden työkiireiden takia, joten tehtävään sii rtyi Asarias Mötön lesken uusi mies, Väinö Kekkonen ja hänen varalleen Aati Lind­grenin leski Hilma Peltolasta.

Väinö oli tehtävän aloittaessaan noin 30-vuotias, mies parharu.sa iä~sä. Talviso­dan synyminen vei Väinön muiden nuorten miesten tavoin rintamalle. Sota­aikoina kantajana oli hänen varahenki lömä Hilma Lindgren. Kekkosen kesäkulku­neuvona oli vuosikyuu:nenet kaksilahtineo kipinä-rnerkkincn venemoottori ja tal­visin pääasiassa sukset. Väisälän postipaikka oli aluksi Paavolan talossa, mutta se siirtyi vuonna 1946 Lemettiin Tauno Manniselle, joka alkoi samalla kantaa postia kirkolta Väisälään. Puukonsaaren postipaikka oli Alatu\'alla josta säkk.isalo­laistenk'in piti hakea postinsa. Sieltä hakijan mukana kulkivat myös Niemelän ja Vanhamäen saaristolaisrenkin lehdet ja kirjeet, jotka he hakivat Säkkisalosta.

Vuoden 1949 paikkeilla anouiin postilinjan kulkua Säkkisalon kauna, mihin posti­laitos suostuikin. Lieneekö Posti-Kekkonen ~aanut palkankorotusta lisävaivastaan. mutta todella vaivaa sutä hänelle tuli, mulla suuren helpotuksen niiden saarien ihmisille. "Kipinällä" sen mutkan teki helposti kesällä. mutta talvi oli jo vaike­ampi. Väisälän postinkulun epävarmuuden takia Kekkosen yllätti usein iltapimcä, minkä takia hän joutui joskus yöpymäänkin Säkkisalossa. etenkin huonojen kelien aikaan. Hi ihtomatkaa kertyi päivässä miltei 20 kilometriä, pääasias~a umpihan­gessa

Pientä helpotusta ja joutua postinkulkuun saivat Väinö Kekkonen ja puukon­saarelaiset kun posti aloitti kulun Suosalmelta. Sinne posti tul i aamuautolla sään­nöltisesti. Matka Suonsalmelle oli suunnilleen sama kun Väisälään. mutta talvel­la sinne johtaa Karttuun yli jäätie, jossa siihen aikaan, jolloin autoja ei vielä ollut, oli kuitenkin polanLcinen hevostie. Hän vietti postirebsuha tullessaan yllättävän kauan aikaa rannassaan huoltaen kulkuneuvoaan ja kiertäen sätkiään. Samainen kipinämoottori ja paanikin palvelivat Väinö Kekkosta 30 vuoden ajan aina eläk­keelle asti, murta kyllä Väinö piti niistä hyvää huoltakin, vaikka tosin aivan vii­meisinä aikoina kone oli vain rautalangalla kiinni tettynä.

Saarelaisten k1iydessä kirkolla he taljoutui,·at tuomaan postia palates.~aan. Ker­ran Anttilan Mikko Tanttu oli ilmoittautunut postin tuojaksi. mutta hän unobtuikin jä1imään kirkonkylän huvituksiin. Oli kulunut jo kolme päivää eikä Mikkoa kuu­lunut, joten miestä piti alkaa etsimään. Postireppu löytyikin nykyisen postin pai­kalla olleen Kerh.o-Kahvilan ulko-oven pielestä, ja kyllä löytyi mieskin, jolta taisi mennä luona postinkuljctukseen.

Kekkosen lopcttaessa vuotta ennen normaalia eläkeikää vamman takia jatkoi postinkantamis ta hänen varamiehen~ä Anttitao Topi -Toivo Tanuu. Hänelle tuli

133

työvuosia suunnilleen viisi, kunnes hänen nuorempi veljensä Taavi Taottu otti postinkannon huostaansa 1970-luvulla. Lehdenjako tai postinkulku muuttui en· sin neljä, sitten viisi· ja koulukuljetusten alettua kuusipäiväiseksi. 1988 Taavi alkoi myös kuljettaa Puukonsaaren koululaisia päivittäin kouluun ja kotiin parannetulla, turvallisella perämoottoripaatillaan. Taavi hankki itselleen myös ensimmäisenä Puukonsaaren postina moottorikelkan '1970-luvun lopulla. Saa.re· Jaisten hankittua autot alettiin Karlluunselän viinatietä pitää aukl säännöllisesti jään vahvuuden sen sall iessa. Mantereen postinkantaja toi posrin Vintinniemeen saakka jo heti aamulla, jolloin koulukyydin tekijä sai sen jo palatesbaan saaliin.

Taavin nuoremman veljen pojasta Keijo Reinikaisesta tuli seuraava Puukonsaaren. Säkkisalon ja Vanhamäen saariston postinkantaja sekä koulukyyd.itsijä 1990-luvulla. Hän hankki isonunan, 12 hengelle rekisteröidyn moottorin, jolla hän ajaa posti- ja koulukyydit, myös sunnuntainumeron kuljetuksen. Vakinaisten asuk· kaiden posti jaetaan nykyisin lähilaa!ikoihin mantereen jakelun tapaan.

SAARELAISTEN KAUPPAREISSUT

Luontaistalouden aikana oli kaupallakäyntitarve melko vähäistä. Ruokataloudessa tarvittiin suolaa, sokeria ja myöhemmin kahvia. Muita tarvikkeita olivat met~ä­töissä tarvittavat sahatja kirveet. Myös hevosen kenkiä ja valjaita sekä rekimuroja tarvittiin. Vaatteerkin rulivat kauppatava.roiksi jo aikaisessa vaiheessa, vaikka kotituotantoakio oli pitkään olemassa.

Puukonsaarelaisten palvelijoita kotitavaroiden tuojina saareen olivat viime vuo­sisadal ta alkaen Pekkalan Aksel Puukko ja Anttilan Vihtor Taottu, joista kerro­taan toisaalla enemmän. Vuorolaivali ikenteen alettua noin ·1 890 pääsi siinä klr­konkylän kaupoillc, joista merklttävin oli si lloin Mikko Lampinen. Hän oli ra­kemanut kauppahuonccn,joka sijaitsi nykyisen kunnantalon ja maantien välissä. Se purettiin vastakunnantalon rakennuksen tieltä. Tätä myöhcnunin tohtori Roosin taloa purettaessa nähtiin puukonsaarelaistenkin nimiä vintiltä löytyneissä velka­kaupan muistiinpanoissa. Tästä päätellen Mikko Lampisen kauppa oli yksi saa­rela isten palvelupaikoista. Nykyisen päälaiturin kohdalla oli iso laituri, johon vuorolaivatkin pysäköivät. Vieläkin käytössä oleva rantamakasiini on ollut kaup­pias Lampisen rantavarasto. Kaupan rahdithan kulkivat vanhaan aikaan Otavan satamasta laivalla Hirvensalmelle.

Toinen puukonsaarelaisten kauppa sijaitsi Lampisen kaupan läheisyydessä. Ny­kyisen kukkakauppa ja hautaustoimisto Liimataisen talon ulkoseinässä oli kauan seuraava mainoskyltti: ''Sekatavarakauppa T. Honkasen perill". Kaupan perusti· vat Topia ja Hilja Honkanen. ja heidän perillisensä jatkoivat kaupantekoa aina

134

1940-luvun lopulle, jonka jälkeen Mauno ryhtyi auroilijaksi. Reetta ja Veikko Ki rjalainen toimivat sen jälkeen kauppiaina monia vuosia, minkä jälkeen he myivät talon Liimataiselle kukkakaupaksi. Honkasten kanssa saarelaiset tekivät paljon vaihtokauppaa. Maalaisvoi oli yksi iso artikkeli, mitä kauppaan vietim. Saarelaiset tunsivat Honkasen kaupalla ule"ansa ystävien kans~a asioimassa. Sieltä järjestyi yösijakin tarvittaessa.

Hyvin paljon kauppa-asioita hoidetti in Suonsalmella Kaleh Arkon kaupassa. joka sijaitsi aivan ~illan Hiheisyydessä maantien varressa. Puukonsaarelaisten ja säkki­salolaisten tavallisin linja-autoon lähtö tapahtui juuri Suonsalmelta, jonne oli lyhin matka saarilla. Sitä kautra tuHvat saariin myöskin metsähallituksen herrat työpalkkojen maksuun, kesäasukkaat lomiUe tai muut vieraat kauempaa. Kyy­tien tekoa Suonsalmelle o li melko usein, jolloin samalta hoidettiin kauppa-asioi­ta. Suonsalmelta menivät helposti myös muikut Mikkulin.torille linja-auwlla.

K. Arkon jälkeen kaupan omisti hänen tyttärensä Anja miehensä Tauno Tiilikai­sen kanssa. Kaupan hoitajana toimi myöhenunin Taunon veli, ehkä 1970-Juvulle saakka. jolloin kauppa lopetettiin sillä paikalla. Kauppatoimintaa jatkoi ja jatkaa edelteenkin Nouk.kalanmäellä Tauno Ruhanen. Suonsalmen sillan korvassa piti tukikohtaansa yksi Puulaveden kolmesta luotsista Einari Tolvanen, jonka isä oli ollut häntä ennen Juotsina. Einarin jälkeen luotseja vähennettiin Puu! alta, j ii ljelle j äi vain Kanga~niemen luotsi. Einari teki joskus kyyditystä saariin, vaikka yleen­sä saariin piliisy vuorolaival iikenteen loputtua tuotti vaikeuksia, jos kyytiä ei oltu tilauu. Pubelinhan tuli Puukonsaareen ja Säk.k.isaloon vasra vuonna 1963.

Uudempia kauppaliikkeitä olivat Savonseutu ja Suur-Savon Osuuskauppa. Nämä osuustoiminnalliset yritykset pää.~ivät kuitenkin hitaasti alkuun Hirvensalmella, yksi tyskauppoihin luotettiin encmmän.Vähitellel" kuitenkin osuuskauppojen myynti kasvoi ja pääsi jol940-luvun lopulla vauhtiin ja saaneet saarelaistenkin suosion. Lopulta muut kauppiaat kirkonkylässä joutuivat osuuskauppojen kans­sa kilpaillessaan antamaan periksi yksi toisensa jälkeen. Viimeksi kuluneiden vuosien aikana saaristolaisten asiointi siirtyi o~uuskauppoihin, varsinkin kun Hirvensalmeliu on ollut saatavissa maatalou~- ja rakennustarvikkeita k.i lpailu­kykyiseen hintaan.

Puukonsaaren seudun ~ukkaat ~aivat kauppapalveluja myö~ Väisälästä. Vuosi­sadan alkukymmenillä oli kylän keskellä lyhyen aikaa kaksikin kauppaa yhtäai­kaa. Kauppiaina toimivat vuosisadan varrella: Otto Mononen, Jeremias Panti, Aati Hämäläinen. Jalmari Ripaui, Ka~peri Mesiäinen. Onni Tuoma Ia, Rik"\1 Vene­mies. O~kar Valk.onen, Otavan Osuuskauppa. Sulo Hämäläinen, Selim Haapa­nen, Eemil Penttinen, Tauno Pohju ja Reino Venemies.Edellisistä pitkäikäisin kauppa oli Sulo Hämäläisellä, mutta monipuolisin oli Selim Haapasen kauppa

135

Eskolan rannalla. Se toimi vuodesta 1 951 lähtien yhdeksän vuotta ja oli erittäin sopivalla paikalla Puukonsaaren ja Säkkisalon asukkaiden asioinnin kannalta. Reino Venemies o li viimeinen kiinteän kaupan pitäjä Väisälässä, ja hän lopetti vuonna 1973. Tauno Pohjun kauppalaiva lopetti liikennöinnin samana vuonna, joten saarissa meni kolmisen vuotta ilman kauppaa. kunnes tie valmistui ja kaup­pa-auto alkoi liikennöidä Väisälässä. Kauppa-auton palveluja käyttivät muutkin saarelaiset.

Vanhamäen saarel<tiset tietenkin käyttivät enimmäkseen Vanhamäen kauppoja Onni TuomaJaa ja Etelä-Savon Osuuskauppaa, jonka sutmtaan o li usein muita­kin kaupunkiCJ.Sioita ja muikkujen kuljetusta linja-autolle. Vielä sodan jälkeenkin oli Hakan Kinttuniemessä kauppa, mihin oli helppo mennä,koska se sijaitsi ran­nalla. Vanhamäen kaupoilla kävivät myös Väisälänsaaren pohjoiset asukkaat ja säkkisalolaiset silloin tällöin. Vanhamäen kaupat olivat hyvin varustettuja sen ajan mittapuun mukaan. Niistä entinen Etelä-Savo lopetti viimeisenä puolivälis­sä 1990-lukua yksityisen omistuksessa. Säkkisalosta Vanhamäkeen meno oli mo­nimutkaista. Ensin soudettiin Lutakkoon, käveltiin "Perkin rantaan'', josta laina­veneellä Hakniemelle, edelleen kävellen Salon rantaan, $itten lainaveneellä Kylän­rantaaoja vielä kilometri kaupalle. Toinen helpompi kulkutapa oli soutaaJakaraan ja siit.ä lainaveneellä Kylänrantaan. Soutuveneessä kulki raskaitakin kauppa­tavaroita, kun niitä tarvitsi kantaa vain kerran 200 metriä leveän kannaksen yli . Matkaa Säkkisalosta Vanhamäkeen tulee soutaen yhteensä kymmenisen kilo­metriä yhteen suuntaan.

LAIVAKAUPPAA PUULALLA

Vuonna 1967 kirkonkyläJäinen kauppiaspari~kunta Leena ja Tauno Pohju aloitti kauppatoiminnan kunnostetulla hioaajalla Puulalla. Tämä hinaaja oli ollut höyrykäyttöinen alus, ja sitä kutsuttiin silloin ''Karhulan Irmaksi". Pohju muutti sen dieselmoottorilla toimivaksi alukseksi. Kauppalaivan täydennyspaikkana oli heidän oma kauppansa kirkonkylässä. Kauppalaiva oli uusi ja varsin erikoinen palvelumuoto PuuJan rantojen asukkaille ja kesämökk.iläisille. ja palvelua käytet­tiinkin aluksi runsaasti. Kerrottiin , että parhaina kesinä laivamyymi oli parempi kun kirkonkylän myymälän. Siitä koitui kustannuksia. mutta myytiin lähes sa­moilla hinnoilla kun ~illoisissa marketcissa. Mitä tavaraa ei ollut, sitä sai tilata puhelimella tai se tuori in seuraavalla kerralla. Keskioluen j uuri vapautuessa saa­tiin myyntitlikeudet lrma-laivaankin, jolloin ostajia kesä- heinä ja elokuussa oli paikalla l<titurit notkuen.

Ensimmäisenä kipparina toimi Ilmari-l<tivan entinen kapteeni Toivo Kuitunen. Opetettuaan toisille reitit rantasatamiin, ruoriin tarttui Tauno Pohju, joka oli suo-

136

rittanut perämiehen tutkinnon aikaisemmin. Häntä avustivat mm. Veijo Kuitu­nen ja Urho Kämppi. Laivassa oli entisen myymäläauton kylmälaitteet, joten myös lihaa, maitoa ja jäätelöä oli mahdollista myydä. Liha oli pääosin taloista suoraan ostettua, omien lihamiesten Retu Mannisen ja Reino Häkkäsen teurastamaa. Lai­van kauppa-apulaisia olivat mm. Helvi Kämppi, Raimo Turunen ja Tuula Vene­mies. Reino Häkkänen muistaa kun hänen tehtävänään oli tuoda pienellä veneel­lä mull ikka kirkolle teurastettavaksi. Tuulen yltyessä hän ei uskaltanut lähteä elävän eläimen kanssa järvelle, vaan pani elikon lihoiksi ensin. Siitä kauppias Pohju ei alkuunkaan pitänyt. Kerran Irman kone pysähtyi Karttuulla marraskuisena räntäsateisena iltayönä kovassa vastatuulessa kauppamatkalta tullessa. Siinä ehti tuumata joutuisika alus tuuliajolle isolle selälle, kunnes kone jälleen käynnistyi­kin ja päästiin kirkolle.

Kauppalaivan aloittaessa toimintaansa saarelaisilla ei vielä ollut autoja, eikä mo­nellakaan kunnollisia perämoottoreita. Kauppalaivalla sai tuotettua rakennus­tarvikkeita, kaasupulloja jääkaappien ja kaasuliesien tarpeisiin, eikä polttoainei­takaan tarvinnut lähteä hakemaan monien kilometrien päästä. Muutaman vuoden kuluttua olivat saarelaiset ja muutkin mantereen mökkiläiset parantaneet omia kulkuneuvojaan vesillä ja maalla. Siitä seurasi ostajien väheneminen laivasta. Kun laiva kuitenkin aiheutti ylimääräisiä kustannuksia henkilöiden palkkauksessa, sen toiminta kävi vähitellen kannattamattomaksi. Niinpä Pohjujoutui lopettaman tämän vesillä tapahtuvan palvelun vuonna 1973.

Tauno Pohjun kauppalaiva Irma Kesälahden laiturissa. Kuva Raimo Inkeroisen.

137

EERO HONKANEN, laivuri

Varmaan kaikkein suurimman palvelun koko Puulaveden saaristolaisille on teh­nyt laivuri Eero Honkanen. Hän aloitti maidon kuljetuksen pienehköllä puualuk­sellaan Puukonsaaresta, Säkkisalosta, Väisälästä ja Pääskynsaaresta. Tämä alus oli liian pieni lisääntyvälle maitomäärälle, joten Eero hankki seuraavaksi "Haj ll" mahonldaluksen. Sen kerrottiin olleen mm. Mannerheimin käytössä huvipur­tena Itämerellä ja Suomenlahdella. 1970-Juvulla Eero teetti rautalaiva "Lindan", joka rekisteröitiin 40 hengelle. Sillä hän ajoi eläkeikään saakka vuoteen 1996. Vuonna 1975 olivat väisälänsaarelaiset saaneet maantien, jolloin maitomäärät vähenivät. Ne lisääntyivät jälleen muiden saariston tilojen tehostuneen tuotan­non ansiosta, mikä jatkuu edelleen maidonlähettäjien vähennyttyäkin edelleen suurena. Uusi maidon kuljettaja on muutaman vuoden ollut Heikki Ruhanen Väisälästä troolinvetoaluksellaan "Tlinalla". Sillä on mahdollista murtaajäätäkin, mikäjatkaajonkun verran sulan veden kautta saaristossa.

Eero Honkasen laivurivuosina oli Puulaveden rannoilla mökkirakentaminen erit­täin vilkasta. Maidon lisäksi kuljetettiin rakennustarvikkeita aluksessa tai hinatta­valla lautalla. OU metsäkoneiden siirtoja, tukkinippujen hinauksia, eläinten kul­jetuksia ja monta muuta palvelua. Maitolaivan mukana pääsivät turistitkin päi­vittäin tutustumaan Puutaveden nähtävyyksiin tai tilausristeilylle. Useita nuori­son tanssiaismatkoja tehtiin myös Kangasniemen Syvälahden lavalle. Sieltä taisi joku saarelaistyttö ja -poika löytää elämänkumppaninsa.

Linda-laiva hakemassa Niemelän karjaa syksyllä 1994. Kuva Erkki Lindgrenin.

138

Kiitokset kipparitie

Asui nuori mies saaressa mantereelle laidal/cz. Mietti mielessään • onko 11umwreessa tiellä kaicialla? Eivät kolaria kolmatta enää l 'Oi jczlkani kestää. Sormet työstä jo jäykät, ne soittoraidonkin estää.

Silloin kipsissä petissä sairaalan hän päähänsä sai uuden idea. Jospa suuntaonkin venheeni l'(!.~illepäin. Ehkä saarelaisi/le apuna olisin näin? Ja kun auttavainen sydän !tällä rimwssa sykki, pian venheensä \'esille mies rannasta lykki.

Paatti ensimmäinen oli pienenlainen. Toinen mahonkipuinen ···nai ll:n" Kolnumneks' kookkaamman tee ui, aluksen ilum rautaisen. Sen tätinsä mukaan mies Lindaksi kastoi. Ihan eläkeikiiän sillä keikkailta jaksoi.

Keväisin aina kun jäätäjärvestä suli, ja jo jäittenkin seas.m Linda tuli. Maitokannul k vvtiinsii ensimmäiseks keräs, kun uuteen eh;Jion sil/on saariszo heräs. Kesän mittaan riitti ke ikkau - lustia monenlaista. Turistejakin • kotoista kuin m y ös ulkomaalcLisra. Lossia ty önteli. Lauuoja veti. Oli kaukana joskun lämmin kotoinen p eti.

Sää ei aina ollut kaunis kesäinen suvi. Syysmy rs/..y ssäjosk·us ei vallan hu1•i. Linda toi, Linda 1•ei - ruorissa mies, joka koskaan ei sanonut d . Ei koskacm hapanta 11Cimaa näy ttäny t. t:i koskaan epiimukavia sanoja käy ttäny t.

Ny t kuvitdla 1·oi maitoallasta mahta1•inta, mitä kuljettanut saarista on Eero ja Linda. Se aikaa oli kuin parahinw. Nyt Eu luonut on lisää tuskaa ja työtä. Ei tiedä kuka jatkossa jak~·tul. Kuka !opus kaiken joutuu maksaa.

Vaan elämme aikaa tätä ja ny t. Eero eläkkeelLe on siirrynyt. Sao h erätyskellon keväällä lepikkoon heittää. Ei aikaisin aamulla kahvia keiaää. Hiille lwttua korkealle kohotamme. Terveyttä ja pitkää ikää toil•otamme ja leppoisia eläkepäiviä.

Puukcmsaarenja Säkkisalon 1·äki

139

140

Persoonia

141

Edellisen sivun kuvassa naapurit y htciskuvassa l\iemelässä vuonna 1931!. Istumassa Kasper Hämäläinen, Topia Pöyry. Erkki Lindgren ja Elina Pöyry. Takana va.~.Toivo Hämäläinen, Jalrnar ja Hilda Puikkonen. Huomaa aitan tuohikauo. Kuva Erkki Lindgrenin.

142

,, PUULAN PERSOONIA, OMALA MURTEEIA

Must lapsena ja nuorena melekee kaik vanhat miehet ja muutamat naisetkii olvat jonkillaisija persoonija, joije käytöksistä ja puhheista jäi jottai erikoista mielee. Toisista enemmä ja toisista väbemmä.

Puukosuare persoonija tässä muistissa: Huuhav Vihtor, Kuivalahe Ka.~pcr, Annilav Vihtor ja Hilema, Anttilan Taavetlija Olka, Pekkalan Otto, Aholan Anssu. Anttilav Vibtor. Ylätuvam Manninc, Ylätuva Kekkonc, Mäkelän Ono ja Eetu, Säksalon Kasper ja Eetla. Viipurin Topia, Jallu ja Hilta, Säksalo Aati, Anttilam Mikko. Toivo, Antti ja Taavi sekä Hu uhan Emppu.

Vanhamäc puolela olvat kaik Hirvesalmesta päi tulleita Liukkosija. Hyö olvat viimesc piäle persoonija. Alotank.ii ensimmäiseks heistä.

Parta-EEMI LIUKKONEN

Parraammasta piästä ol " Parta-Eemi' ', Ecmil Liukkonen Kuivasuare Pohjan­niemesU!, jolla torpala oliisänimenä ''Huuula". :-Jim tul kuulema siitä ku Eemi ussei puhu olleesa Huttulan "pykkyylä" töcssä Jousa%a. Eemi puhu nuapursuarista niilä nimilä ku niile ol antana yks räuimie~. vai olko se Viipurin ensimmäine vuokraoja Manninen. Siinä lähisuar, jossa Eemin setä Matti asu ol Juakosuar. eli Hatsina. Mielevän ol räuimies nimittännä Helsingiks ja Kiemclän Yiipuriks. Säksalosta mainitaa ensiks sen nime ollee Säksuar. Yks tarina on ku tuo \'UOkrooja Mannine ol ostanna erikoise mall ise komian hatun. ni hää ol kehuna sitä ja sanona: "Niihäm miä oon nyt ku Viipuri patruUi".

Nuorela Eemilä ol sellane muisto ku hyö Säksalo Vi lho Hämäläise kan~sa olvat mänössä kevätrippikouluu huhtikuu neljä~toista päevli vuona 1914. ni nouMessaa Palomäe piäle, näkvät ku Hin·esalme kirkko palo. Hyö olvat myöhässä kouluu tul os~a. mut kyllä rippikouluva piettii kirko palasta huolimata.

Parta·Eemilä ol Tyyne-vaemosa kans tehtynä kuus poikoo ja kolm tyttövli, Eino, Eero. Arvi, Aino, Eila, Pentti. Sulo, Heikki ja Meeri. Vanahin Eino ol ~yntynnä vuona 1922. Nuorin Meeri noi 1940, eli 18 vuoje aikana, jote varmaa siinä pie­nessä asunnossa ol ahasta monija \'UOsija. Eemi kasvaui lapscsa aikuiseks iha reilula työntevola, eikä e~merkiks pontikakeitolla. ni inku siihc aekaa ol hyvi ta­vallista muaseuvu pienissl! torpissa, varsinnii suaristoissa.

143

Eemi ol kysytty ja joutusa rakennusmies jos ei nii työ luatuu katonu. Samo hää t.ek ite souruvenneesäja Iie tehnä vicraillekkii. Eem.in tekemiä rakennuksija olvat piäasiassa tallit, aitat, liitcrit ja saunarakennukset. Siihe aikaaha mclckce kaikki rehti i hirrestä pitkälä koirankaulanurkala ja pärekalOla.

Halakometässä synty päivässä usseita mottcja. Erikoisest Eemi kunnostautu rukkiilleikkoojana sirpilä, jota tek kuhilaspalakala. Eemiltä synty parraimmillaa kymmcnck.i 18-lybteislii kuhi lasta päivässä. Hää kcrk.is olla leikkuula monessa talossa Puukosuaressakk.ii samana vuona,ja tek sitä työtä viljapalakala mut kylläkii talor ruuvassa. Eem otti palakan rukkiina, kcräte sillei talaveks leipätarpeet varastoo. Eem.i tykkäs ol la erlaisissa töcssä tiloJa. Hää tykkäs kiusotella tuttuja tyttöjä ja buastoo naiste kanssa. Eemi otti tytö kiini ja purbtel tissi !öistä: "Ookos lciponu tännä.i ku ot p.iilottanu tänne lämpöset pullat?" Tai sitte: "Annaha ku !aitan nämä kohallee, ni ovatpaha jo valamiina oikiassa asennossa~"

Miessakissa Eemi Iaskettel miestej juttujaa ja tietyst naisi~ta. Muutaman kerra olin paikola ku Eemi Juk munankylverysloitsusa saunassa vastan kan~ kylpie$Säli. Muistetaa tämäv verra: "Äähh, otkO$ ollu cmäntie viilavakassa ku o vi llat kaulallas? Ä.ähh. otkos myllär ku pussie piälä makkoot" Ä.ähh. otkos ollu smassa ku o reikä otassa'1" Parta-nime hiä ol suanu siitäkupit kommeeta ruskeeta partaosa aina yl talavc. Puukosuaressa ol toinekii Eem Liukkone. Mebtähallitukse palkam maksajakkii Alpo Pitkäne taitto Parta-nimen tililistaasa erottammaa miehet toisistaa.

EEMINPOJAT

Vanhemmat pojatjoutu jo nuorena kansakouluj jäläkcc lähtemää töihii lähitalloi. Ensiv vartuttuvvaa ihan kovvaa mehtätyöhöökii isäsä kanssa ja sitte velejekset kcskcnnää. Vanahi Eino ol hyvin paljo Puukosuarcssa muataloje töissä enne ku sittc tavotti sottaa lähtö. Sovaj jäläkee hää ol Ilmar-Jaivassa kansmiehenä, kun­nes hännce iski lapsbalavaus. joka alens hänetyö- ja liikuntakykyvää selevästi. Eino toimi mehtäballituksela mittamiehenä usseita vuosijaja ylen sitte vak.inaiseks työjjohtajaks missä toimi enneaikasele eläkkecle piäsyy a~ti. Sovassa olleita ka­vereilta on kuultu juttuva Einon vahvoista voimista. Hää kok sovassa lievän buavottum.isenkii ylävartaloosa, mikä kuitckaa ei aiheuttana lisähaittoo.

Eero ja Arvi olvat varsinaisija hakkuumiehiä. Heijätk.ii tavotti välilä sottaa lähtö, mut hyö säily ehjinä sovaj jäläkeisie vuosie kiiva<;tabtisii mehtätöihi . Niihin ehti mukkaa myös 1933 syntyny Pentti. Eero ja Arvi uivat paikkakunnala ensimmäi­sen moottorsahan hankkinneet miehet vuona 1953. Hyö olvat nähneet ja kokkeiUeet sitä vähä aikasemmi. Säksalon valtiom metässä kyllä olkii mehtätöitä

144

melekee läp vuoje. Ku sitä iha aina ei ollu. ni Pentti käv autokoulun ja ostcttii Popeta-merkkinc auto, jolla noppecst piästii mehtätyömualeetemmäkskii. Kuitckii hyö kaivät aina kotona ~uaressa yötä, sillä Eila-sisko pii heijä ruuvistaa huolta. Seuraavales vanhi Sulo-velkii taes olla savotoissa. eli samassa kyyvissti kaikki neljäkii miestä. Pienet savotat ei monta päivee ke~tänneet ku Pohjanieme veljck· l>et läks as iale.

Eero ol jo ovasta rulruvaa hirstaloja rakentamassa lukkonurkalla mebtätöije välilä. Hiä ~iinykii vanbemmite kokonnaa ntkennusmieheks, mut ei viera~tana mittää muutakaa työtä taloloissa. Eero pysy poikamiehenä. Eerola ol 1950-luvula tur­vallisessa puupaarissaa Penta-merkkine perämoonor. Hää ost sittemmi neljäm metrin pituse laskuituvenneen ja siihc 20-bevosvoimase konncen. Sellane yhistel ­mä petti Eeron liian noppee~sa kiännöksessä k.irkokylän rannan ees~ä. Mannise Onni ja Eero putosvat kyyvistä,jollo Eero hukku mut se toi ne mies pelastu. Tuo~ ta voi :.anova, et liija iso kone pienessä, lyhkäsessä, liukkaassa laskuituvenneessa aiheutti onnertommuuve.

Arvi otti eukon Berggeeni Iljasta ja hyö muuttivat Etelä-Suomcc. Kuitekii Perkin torppa on ollu heijä omistamansa kesäpaikka. Arvi kuol 1990-Juvu puolvälis~ä. Eemi Liukkose yheksästä lapsesta on en nää elossa kolome: Eila, Sulo ja Heikki.

AUGUST LIUKKONEN - Kuivasuare Aku

Parta-Eemin isän August Liukkosen, Kuivru.uare Akun. kcrrotaa ollee ahkera kala­mie~. ja nii ol ollu häne lita-vaimosakk.ii. Akun ostaissa Kuivasuaren ja neljä muuta suana siitä läheltä ihmenelvät toiset millä rahoila mcinoot maksoo. Akula ol vastaus valamiina: "kyiHi Simpiä maksou··. Häii tarkotti. että suatavila muikuila ja muila kaJota se tullee makscnuva ja tu l kanssa. Aku ja lita opettivat kaikki neljä poikoosakk.ii kalamiehiks. Varsinkii litan kerrotaa kurittannee poikijaa ku nää yriui pinnara kalarei~~ulta.

Ku Akun Iita kuol otti hää uuve euko Kekkolasta Miina Myyryläise. Miina Ia o lj o valmiina Toevo-nimine poeka.josta rul Kuivasuare isäntä myöbemmi. Myyryläise Topista tul kans vuoskymmenib nuotav vetäjä niile Vanhamtie vesi lc, aina kuo lemaa~a ast kuuskytäluvup puulvällii.

Akun elämä piätty onnertomast jäihi hukkumisscc Juakosuare ja Mällöscsuare vti lisee salamcc. Aukust män auttamaa veljesä pojan Matti Liukkosen perettä isä­Matin ollessa sova~sa. Matin Aino. Aku ja palvelija Eini Liukkone mtinvät hakemaa lebeksiä- kuivikkeita Mö.llösesuarcsta reelli vetämäläjiätä myöten. Jiä pettikii ja kaikki joutuvat uimasillee. Naiset piäsvät leheskuorma avula j iäle, mut vanhalta Akulla l>C ei onnistunna. vua hiä hukku.

145

Nuaruumichiä ei tahtonu löytyvä mistää sillo syksylä 1941 ku miehet ol sovassa. Säksalo Aati sattu olemaa lomala. Loma alkoolla jo lopussa. Hää jouru ottamaa ommoo Iommao Akun nuaruusee. Sillo tu l muutekii aekane talv. Ku Akuva hauvattii marraskuu 28. päivä Hirvesalmele, ni jiä hyvi kest hautaishevoset. Noi aekasta talven tulloo muistoovattämän sukupolvc ihmiset vuan yhen tuon talven lisäks. Jonnai vuona 1960-luvula ol Linkreenin Eino ajant pienelä auto Ia kirkolta Säksalloo marraskuu seihtemästoista päivä.

lAURl LIUKKONEN - Kuivasuare 1 Soisalo! Lassi TOIVO MYYRYLÄINEN- Kuivasuare Topi

Eemill isäks Akula ol kolme muuta poikoo Alpin, Vilitor ja Lauri. Laur ol ahkera nuottamies. Hää ol paikala aina ku vua ilmoo ol tulossa. Nii ol mone vuoje aika­na, jollo Aatin poika ei vielä kyvenny nuotav veuoo isäsä kanssa. Pana-Eemin antama Iisäniro ol Laurila "' kot' ihanne". Suurpcrreiset Vihtor ja Laur joumvat hankkimaa olosuhteije pakosta pontikakeirola lisätuloja. Nyt tullee mielee, en mite muute hyö ois toimee tulleetkaa.

Kui vasuaressa asui kahe Japsesa Siirin ja Kaukon kanssa Miinan oma poika Toi­vo Myyryläinen puolen talon omistajina. Vaimo Toini ol kuollu pojan synnytyk­sessä. Toivo asu lapsinnee tuvassa ja Laurin pcrc, emäntä Aino, lapset Toini, Matti ja Eila kammarissa. Yhteesä pienissä tilossa asukkaita ol kaheksa henkee. Ei ihme jos ol välilä ahastakkii.

Toivo pit nuottasa hyvässä kunnossa ja sai sillä hyvi muikku ja. joita toimi ui Mik­kelin kalakauppiaille Kakrialanniemestä lähreväle Vanhammäe linja-autole. Hänc kohallaa totteutu hyvi vanhan Aku Liukkosc sanonta kal a~tukse tuotosta tallource: "Kyllä Simpiä talon maksoo'·.

Laurin lehmät ollaitumella kesäsi Soisalo suaressa, eli noin kahe kilometri piässä Kuivasuaresta, missä Laurin pere sillo vielä asu. Yhelä lypsymarkala rul Aino· emännä "la~keuu aika' ' täytce. jollo ei ehtinykkää somoo takasi ajossa, vua pit synnyttee tyttö venneessä,ja iha yksiru1ää. Aino ol soutana kotrantaasa, ja pyytännä toisia hakemaa lapse sieltä sisälc. Tiä Eila tyttö on emäntänä Puukosuare Huuhassa tällä hetkelä.

Ku Laurin poeka Matti ol kovast itkune, hak Lauri kirkolta kuulusan taikojetekijä Mikko Laukkarise parantammaa poikoo siitä. Kerrottii Mikon tutk.innee kammarin uuninsolia, ja löytänt sieltäjottai elukoije luita. ''Pienessä pojassa on perkele" ol Mikko lausuna kovala iänelä. Ei oo tietova wlko siitä apuva. Nuapurit kyllä eppäilvät poja itkusuutee ollee syynä syöpäläiser, joita sillo ol kaikissa huusholleissa.

146

ISÄ-MATTl JA POIKA-MATTI LIUKKONEN - Hatsinam Matit

Akuv vei ''Hatsinam Matti '' asustcl vuokratorppoo Juakosuaressa vaimonnaa Ruusa. Tämäm Matin o kerrottu ollee melkone juttumies. Matillausumia o talle­tenu kaskukirjaaki usseira. Tässä yks ku Matti ol tulossa kottiisa Säk~alo kautta ni hää kcrto siitä: ''Minä ku tulin Turullionastaja uikain Vironniemessä ni Ruusa ~ano, että ai rninu :\4attijain"! Ku Matilta kysytt ii miksei hiä korjoo vuotavoo k:lttovaa ol Mativ vastaus: "Se ei pouvala vuoja eikä sitä satteela viihi männä koljoomaa·•. Poeka-Matti estel issecsä läbremästll markkinoilc mukkaasa. Vanaha Matti ei antanu periks. Ku Kangasnieme miehet rul siitä kautta, ni lyöttäyty Matti heijä mukkaasa, ja ol enne poikoosa markkinoiJa.

Kerra ku markkinoita polissi kyse! Matilta hiine toimectulovaa, ni Mani sano: ''Työtä en tie enkä kerjee. mut arvooppas herra millä eletää''. Kerra ku tuas polissi uhkas viijä hänet putkaa. Matti kysel:"Onk~ sielä ruokoo,jos ei ole ni en lähe". Vaimo Ruusan hallussa ol kuulema ussei ne nautimoaineet. " Kuulitsa Ruusa, onks se nii ja näi" , sano Maui tarvittaissa.

Hirvesalme nimismies Taavetti Heikkinen kerto k.erra Mikkeli pollibina ollessaa joutunneesa käymää Juak.osuaressa pontikka-asijas~a. Hl:lä kerto Ruusan sanonnee pol i ~si l e hyvi tiukast: ' 'Jos sinäkii jourusit asuma<J tiälä, nii vannast keittäsit pontik.koo, ei tiälä muute toimee tule"' Tiän nimbmies ol kcnona Ruusan tyttäre­pojale Linkrccni Eskole.

PÖYRYN TOPIA, PUIKKOSEN JALMAR JA HILTA

Se " Viipurisuar'' o ollu enne Puulan l a~k.uva oma suar tai aenaki melckei , ku Puu Ia o enne laskuva ollu koiomalta metriä k.orkccmmala. l\yt se kuitekii o rei ­lusti sammoo Säksalo kanssa. Sielä olevan talon oikee nim on ~iemelä. mutta kansa on aina nimiuäny sitä Viipuriks. Nyt o sen asukkaatki ottanu Viipuri-nime käyttöö. ja hyö Jaskaovat lcikkijä. ettei maihi tullessa tarvita passija.

Topiala ol Niemelän isännyys. jota hiä hoit sisaresa Hiltan ja tämän rniehe Jalmar Puikkosc kanssa. Hyö olvat suancct talo ihtentlisryessä valtiolta hyvän, järree metän. Se Iie ollu asutuslainav vakkuutena koska mehtätallousneuvoja Lauri Ruoho pit kubtuva Jeimiko tekkoo, mut sehän ol nom1aali käytäntö. Talon ympärilä olleije tehtyje peltoje lisl!ks ol PuuJan laskuj jäläkee kuivaneclc suole tehty pelto. Hilta ol oUu nuorena Viipurin kaapunnissa töessä ja asunu sisarcsa Hilma Sipise luona, mut tullu kotsuaree ku siclä tarvittii buu~holla.~koo. Hiä ol tuonu kuparise viis litroo vetävä kahvi pannun. joka ol ollu Vennäälä Muurmannir ratatyömuala pannuna. Se pannu on eellcc tallessa tuvan uuninpiälä. Säk~alo isäntä Alpo

147

lnkeroinen tek omavaltasuuksijaa heleposti. Kai tääkii junu ol totta ku Hilta sai aihee sanova: "Katsokaapas tätäkin asiaa. Onkos tää sitä naapurin rakkautta, kun Säksalon Alpo meijän koiran tappo?"

Talossa ol oma nuotta, jolla Topia paramel roimecrulloosa. Nuotala pyyvystettii muikkuu, varsinnii kuvun aikana "kankaaalusappaasta", jossa pienemmäläkii nuotala sai kalloo. Tää appaa ollokakuu uamuna kello kabeksa veettävä (kaikila muilakii appaila ol kelloajat) jotta siitä kalloo tavottas. Viipuri Topia huoleht, että män tulctekkoo ensimmäisenä varate sillei vetovuoron. Uusie isäntie kans piettii tällä parraala kutuappaala vuorouamut, ettei rarvina kilpailla rästä uamu­vevnsHl. Muutc kyllä pientä kissoo piettii appaista Lindgrenin veljesten ja Säksalo Aativ välilä. Kcrra ku molempie miel tek Kaijannieme kello 11 appaa vettoo. tul semmone kisa, jossa toi ne nuottakunta ajo moottorila ja toi ne sout. kuka ensi kerkijäis männä sille appaa)e. Soutu kannatti ku muikkuja tul 50 kilova. Säksalo pohospiässä ol usseita kutumuikku ja antavia appaita. Vanhat sano ossaa appaita tuleva muikut kutemaa Simpiältä ja ossaa Haukseläl tä päi.

Hiltam mies "Viipurij Jallu",niiku hiätli nimitettii, ei ollu iältää sottaa kelepoova. Mut vappaussovassaJalmar sano olleesaja sano sillo tutustuuneesa Mannerheimii. Hiä keno, että nyt sova-aikanaMikkelissä käyvessää Mannerheim tul kenraaleinee kavula vastaa. Marsalkka huomas hänet, pysähty ja tul tervehtimmää ja sano: ''Täällähän Puikkosenkin vielä näkee''. Tuota tarinoo kovast ihmeteltii varsinnii ku Jallulta kuuli muitakii ihmekertomuksija. Jallu ol valmis auttamaa säksalolaisija viljankorjuussa 1944 ku Aati ol jourunna uuvcllee rintarnale. Jallu kuol kohta sovajälkec "purruu''. eli kai se syöpee ol. Elinak.kii kuol, ja Hilda ja Topia muut· tivat kirkole asumaa. Hyö möi taiosa Eino ja Erkki Linkreenille. Erk.k.i ol ollu lapsesta suak.ka HilLan ja Topian kasvatti . Tila o eellee hline omisrukscssaa.

LIUKKOSEN EEMIL - Votmin Eem

Toine Eemil Liukkonen suaressa ol "Votmin Eemi". Hää ol Kekkolasta tullu rengiks Puukosuare Alatuvale. Hiä se jäi suaree ja asu Hilema vaimosa ja viijc lapsesa kanssa pienessä mökissä Ojala%a. Ecmi tek piäasiassa muatalloustöctä taloissa mut kyl ne mehtäajotkii suju. OJ mukavaa kahtova Eemin pystyuatrala kyntämistä. Se näytti nii helepolta. että iha katteks käv. Sitä työtä ei moni taitanu nii hyvi.

Säksalo Aati trujos Eemile torpanpaikkoo pohospello piästä, samala toivossa suaha Eemistä vakituisemp työmies taiJoo ja ku muutennii valtion metässä riitti mehtätöitä Eemile ja häne jo aikuisile pojillee yllikylli. Eem rakenskii torpan, saunan ja navetan hevostalleinee. Hiä asu sitä -50 luvu lopule, jolla ikä pakotti

148

muunamaa vanhaikottii , Hilema ol kuollu jo aekasemmi. Eemilä ol semmone ilmajiähytteine amerikkalaine neltahtine moottor asenneuuna soutuvenneesee, jolla hiä ajelkii ahkerast. Kerra sattu Eemi hevone purovammaa jäihi Puukosuare salamela. Niemelässä sattu joukko miehiä olemaa paikola ku huuto kuultii pakkasuamuna järveltä. Köysie avuJa viije miehe porukka saikii heipost hevose avannosta ylös. Jiän pi t olla hevosc kantavoo, mut pakkase halkeema sattu ole­maa ajosuunnassa.

VALTTERJ HOKKANEN- Valttari

Valtteri Hokkanen ''Valttari" niiku häntä kansa nimittel, ol melkone persoona, nii puhhcissaa ku tekemisissääkii. Häne lausumisiaa o säilötty "Hirven salmen Kir­jaan", kaskukirjaan "Leivän Pallon - Puulan Kalloo" ja Väisälän historiaan ''Sa­vuja Saarcsta'',mut ei iha kaikkija. Ku Valttar möi torppasa vaimosa Hiltan kuolemaj jälkee Iapsiesa muutlaissa pois hänestä tul kulukumies. t.:sseita vuosia hänc reittisä kulk Piäskynieme Keiruri ja Säksalo väliä. Molemmissa paikassa ol aina tievossa töitä metässä tai peliota ja kortteerpaikka. josta pysry maksamaa vnokrookii. Valuari puhe ol sellasta ''veuskurusta", mutta sitä tul solokennaa, vaikka kylläkkii harvaa ja hanaast.

Joskus suvajäläkee Valttar ol heikoi Ia ku ruokana ol vuan suoloo ja leipee. Kuitckii hää yrittel tehä mehtätöitä ja ibmettei sitä ku nyrkit olvat kovast turvoksissa. Vihov viime keksittii syy siihe. Ne rurpos Iujasta suolan käytöstä. Sekkii vaeva kyl bävis ku Valnarile annettii voita syyväkseen. Häne poikasakkii ol vähä samaliaine kulkumies. joka ol joskus isäsä kanssa samala työmuala suarissa. Vainarin tytär män avijoo Väisälän Penttilän Väinö Arkon kanssa, hyö ostvat talon Mikkelin eteläpuolta Vatilasta.

~uutama julkasemato Valttarij juttu:"Ku se Hil ta ei meinanna lopettoo sitä motkotustaa, ni sillo miä suurun, tci köyve piähä solomu ja siitäkö minä löin Hiltoo, ni se sattu ohtaa, jollo si ihe nous iso patt i' '. Valttar ol ~ova-aekana

linnotustöissä rintama lähelä, ja sano pclänneesä vihollispanioije hyökkäystä ja nukku sen tähe suappaatjalassa. Kaveritviisastel hänele: "Savo ukko se makkoo ku hevone kengät jalassa~· · Valttar näkikii mahollise vihollispartijon ja tek ilemotukse: "Sielä ol erlaisija michijä~"

Sovaj j äläkee Valttar ol apumiehenä arrunati.ksee kalastavala Anshelm Mannisela, jota sanottii Pappi-Manniseks. Tämäm Mannise veljepoika Eino Mannine ol helluntaiherätykse johtaja Suomessa. Häne kesäpaikkasa ol samassa suaressa. jossa pienii ussei seurojakkii. Valuarkii sano olleesaseurassa mukana, jossa kerra häneltä kysyttii, onko hää m.illokaa rukkoillu. "Oiem minä yhc kerra, se ol sillo

149

ku miä souvin liistekuonnak kans kivele, vene kuatu ja jouvun ui maa rantaa, ni sillo miä sanon, että aota Jumalajos jouvat'" Tätä Valttar huasto ussei vanhemmite, ja tietyst monia muitakiij juttuja. Vanha kalastajasetä Anssukii ol hyvi vanaattinc suamamies, joka pitjosJ..."Us tillaisuuksija itekkii. Tää Anssun kot ol Kangasnicmc Tähtsuaressa, mikä on iha lähclä Hirvesalme raijoo. Anssu ol kotosi Hirvesalmc Leikola kylästä, missä Mannisc sukuva on vieläkii.

ANTTI HOKKANEN - Valttariv vel

Valttari entisee torppaa Väisälä Ojalaa tul asukkaaks hänc veljesä 1\ntti Hokkane vaimosa Joseviinan kanssa. AnHi kulk "rahinajoissa" hcvoscsakanssa lähisuarissa. joilasele reisule hiä nelkymmenluvu lopula jäikii. Vainarin kans hyö olvat Puatsalosuaressa mehtä<~:jossa syksykesälä ku evväät miehiltä ja hevoselta alko loppuva, ja Antti läht niitä hakemaa soutuvenneellää. Antti hak Väisälästä ruieste cvväät, ja otti sitte Säksalosta heinälasti hevosta vaste. Hää taitto en~i vennee­pohjale kivijä vakkauttaaksee venneesä. (lastauksc näk Eero Liukkonen) Las! ei koskaa männy Puatsalloo. Valttar kerto uottanncesa Anttia par päevee. mut näläkä pakotti ehtimää apuva. ja ku venettä ei ollu sai hää viime apuva buutamala ja muutai hälytystä tekemälä. Näi suarii viimenkii hcvone ja mies pob suaresta. Mutta Antti ol nii katteissa ettei mittää kuulunu eikä näkyny, murta arviot ol että Antti o bukkunu. Tutkijatkii tekvät huonosti työsä ku vasta seuraavana kesänä Anti ruumiin löytymisen jäläkee Säksalo Urpo löys Säksall) Eteläniemer rantaan ajjautunneet tavarat, vennee airot ja tuhot sekä Antin evväät, mm. voipaketin. Hukkumispaikka varmistu lopulliscst ku nimismies Matti Hoviniemi veljesä Raimon kans sukelsvat ja löysvät vennccn kiylastissa arvijoijosta paekasta. Sillo ku ol reipas etelätuul, ni se kuato hcinäkuormala Jastatuv venneen. Antin ruumis Iöyty hukkumissyksyj jäläkciscnä kevätkesänä .\1ielevänsuarer rantaveestä.

VERNERI JA TAUNO UKKONEN - Jakarav veljekset

PuuJan Persoonii kuului tietennii Väisäläj Jakaran asukkaat, erikoisest Verner "Vcrtti" Ukkonen. Hää ol rohkee kommentoimaa asiasta ku asiasta, ja niistä usseet Jausumat o jiäneet elämää kirjali isi iki tevoksii ehkä sikskii ku häne puhheesa ei ollu selevee: "Senit kevvot ja Vik.wöm moottovit o niitä muavima pavvaita veh­keitä" . Vertti käv tarkastuksela Votmin Ecrnin uuvisrakennuksela Säksalossa ja anto kirvesmiehestä lausunno: "Ei tuvt Vinkveeni pojastakkaa votviekkamiestä''. (Lindgreeni - lotniekka-rakennusmies, ällätja ärrät kuulosti veeltä.) Perämoonori­aikaa tultaissa Vertti omisti "mustan. (mercury) se se vasta moouovi". Ventiä piettii poikamiehenä vanhaks ast, jo Ilo hää vasta esittel noin 30-vuotiaa tyttäresä Haknieme Vi llep pojam Matin häissä.

150

Vei Tauno vietti häirää sovaj jäläkec Jakarassa Eelin Marttise kan~sa. Miehet tahto olla sillo äkäsili, tappeluita synty ussei juhli~sa . Taunon häihikii kututtii polis-Mattila järjesryksepittoo. Suosalmelta. josta morsianki ol kotosi , kuleui llmarlaiva hiäväkkee, jossa kyyvissä polissikkii piäs. Hiät män rauhallisest, ku "i1käset ukonniemeläisetkii" maltto miclesä.

Säksalo Aatila ol 50-luvula Forselius-merk.kine keskmoottor. Jakaram miehctkii pyrki kerram mukkaa Kinttunieme myllyy. Lu\'allii ottoo vene hinnauksec, ja haeuii se talor rannasra. Oltii mänty usseita kilometrijä kovast huastellc. Vertli siinä kiirtelkii, että hyvibä tiä kulokeekii jote vielä aukasti i "hannoo··. Sillo Vertti keksi nousra ~eisaallee ja huomaskii vennee uppoovan. ''Nyt se pevkele sukevtoo'' ! Hinnaus ohjauii lähheistä suarta kohi mut vennee kokka nous py~tyy, ja säkit putos sinne 15 metri syvvyytee. Niirä ei yritettykkäli nuarata ylös. Muutaman päivän piäsrä tul Tauno vierasmiehen kans~a vuatimaa Aatilta korvausra ruis­~äkki l öistä. Aati ei suostunna puhumaakaasellasesta ku ei ollu piäs~y ile vaivamaa lal>tausta eikä muu te tuntenna Jakarav vcnneek kunrova. Mittää buasterra kärräile ei kuitekaa kuuJunu vaik Tauno uhka~ nii tiukast.

Jakaraar rakennetrii uus osurrakennus vuojcl950 vaihei la, mut isäntä Tauno ei siinä ehtinä asuva. Suattaessaa talo~a rakentajjoo heikoj j iän yl Ukonniemele hiä hukku palluumatkallaa. Emäntä Elinille tul "puusniekaks" Veikko Luhanko. Eelinille synty kahesta miehestä yhteesä ainakii ~eihtemä lasta.

VILHO JA KALLE UKKONEN - Mieleväv ViUe ja Kalle

' 'Helsingisuare'' (Mielevä) veljeksistä toi ne ol poikamies Kalle sekä Ville. VW elä ol iso pere, lapsia lähes kymmene. Miehet ol kovia nuortakalastaj ia ja mchtätyö­michiäja tekvät työtä aina yhe~sä, piäasiassa mehtäballituksela Säksalossa. Työ­tli tehcssääjalkam.iehinä tai hevosela byö pirvät kouvoo iäntäjoka kuulost sivul­lisesra iba tappelulta. Ville ol näkövanunane. Kalle ol ollu sovassaja häne miel­halusa olkii säuiä herroja. Kerra ku ol tievossa mehtähallitukse isov viskaalin rulo tarka~1U.ksele. varotti mehtähallitukse teknikko Alpo Pitkänen Mielcvän mie­hiä siitä. Pitkä~en männessä eremmäks siitä. alko KaiJe pauhara kavala iänelä, jonka teknikko hyvi kuu!: ''Voi saatanan perkele ku eivät Hlppanu kaikkia herroja sovassa, ku niitä vieläkii on ihrniste vasntksena"! Tätä juttuva Pitkänc tykkäs huastoo mielellään. Hiä ol muutennii hyvä junuin ket1oja.

Miclcväm miehet olvar isokokosija vahvoja michijä, joiJta mehtäja uittotyöt kyl­lä käv päisä. Hevosajotyöräkii kahto iha miclcllää ~ivusta ku vahvat miehet tekvät kuorrnia tukkirekkii . Hevonekkii sillo ol erittäi riuskavauhtine ruuna. Vil­le ja Kalle tekvät uittopakenija Otavan sahale kuorimaliomasta puusta ke\ väisin. Sekkää ei ollu huonoje hommoo. Nuotavvevossa :vlieleväm miehcr olvat meleko

15 1

varmast paikk.akunnala parhaite rulosta tekeviä siinä hommassa. Kylhä nuotavveto niije toinc piäaum1attisa olkii.

EEMIL RUHANEN - Kovero Eem

Kovero Eem, entinc Alatuva Eemel Ruhane ol kans jonniirrunoine laivur Puulala. Hää ol asemanna vanhaa Heiperin tekemää pienee, avonaisce puupuattii höyrylä toimivav voimakonnec. Siinä ol noin puole kumio kokone höyrykartila, jobo mahtu 40-semin halotja ykssilinterine kone. Tuo kone näytti sellaselta rakkineelta, niiku siinä o lis vanha-ajam "MUka" separaattor ollu. Yhck kcrra piästii sillä matku$tam­maa, ku Eem tul kyyvihtätlUJlää Säksalon naisia asioilc Hirvesalme kirkole. Eem ajo Suo$alamele ja siitä käytii kävelle kirkola. 0 1 hyvi kaunis ja tyyn ilma, jote reisu onnistu hyvi . .Näi lähes kuuvekymmene vuoje takasta aatteltuna, mite se puatti olis tuulta sietännykkää.

Sille laivale käykii nii huonost kesälä 1946, että uppos noi yks kaks. Eemi ol laivallaa $isarepoikasa Eino Kaihilan häissä jotka piettii Väisälä Vehmasmäelä. Hiäthä ol tietysti paikkakunna tavam mukkaa hyvi ncstcpitoset,jotelaivur Eemikii ol väsyny kottii lähtcissää. Eemi otti hinnauksec kaks Puukosuare rnieste venet­tä. joista tOi$ee jäi 17-vuotias Linkrenin Erkki, joka sano pitännee arveluttavana Eemin venncc kuntova. J 8-vuocias Ruhasc Arvi ja sovassa molemmat jalkasa mäneuäny Eetu Venemie~ matkusrvar Ecmin laivassa. Eetu huomas laivassa ole­va paljo vettä, ja lissee se vum koko aja. "Minä pumppuvan, minä pumppuvan" kerto Eetupumppuavan Eemin sanonncc, mut se olj liijan myöhästä. Jalat on Eetu siirty ommaa vcnneesee~ä ottae hinnausköyvc irti, ettei vene mänis laivam mu­kana. Samo tek venneessää nukkunu Erkki. Eemi ja veljesä poika Arvi joutuvat uimasillee, enne ku heijäi sai Erkki pclastettua venneesee. Varsinnii Arvio pelas­ruminc olj täpärälä. Eemkii ol puona uuvestaa vielä venneestä ja sanana sieltä järvestä: "Tiälä miä tuas olen''.

Laiva painu kuuma korsteeni suhiste keskele Eskola selckee. Nyt seitekymppine Erkki kerto kahtonnecsajo lähtiessä rannasta nähneesä puati yläosasta paistannee päivälläp. Hää sano tyhjentänneesä laivav vccstä enne lähtövä. mut kahto turval­lisemmaks jiähä ommaa venneeseesä. Onncttomuuve jälkee olj Eemi päivitelly: "Mitä siitä laivasta, mut ku mänj puvun takki ja uus taskukello".llima olj kaunis, lämmi ja ryyn suntaiuamupäivä kesälä 1946.

Utclijaat tutkijat on sukekeltajic avuJa yrittänneet löytee sitä laivoo, mut tiettiiväst cpiionnistunneet. Sen kokose alukse sais varmaa heipost nostettuva, ku sen ensi löytliS. Eihä sellasela aluksela mhtää käyuövä ennee olis, mitä varte siihe uhrois muuta ku utelijaisuuttaa.

152

JOOSEF JA SABINA INKERO INEN - Huuhaj Juoso ja Sapina

Joo5ef - Juoso jatko Huuhassa kruununtorpparina vuona 1868 kuolleen isäsä jäläkec muutantija vuosija. Keisarillisessa Suomessa tuvcttii muati loje yksityis­omistusta noihi aikoi. Niipä Juosok.ii lunast sitte talon ihtenäiseks valtiolta vuona 1872. Hää ol manny naimisi i ecllisenä vuona Sapina Rcinikaise kans. Sappiinan kottii, niiku Juoso ol sanona, on Puukosuaresta Simpiän selän yl matkoo reilu kymmenc kilometrijä. Papinkirjat kenoo Juosonja erikoisesti Sapinan olleen lukutaijoiltaa hyviä ja ruamatun sekä katkismukse tuntcmuksenkii vähintää tyyvyttäviä. Heillä ol kolome l a~ta Selema Venemies. Vihtor ja Kasper. Huuhaj Juoso o kaikesta pitltelle ollu ahkera munmies ja kalastaja. Hänestä mainitaa Hirvensalme Kirjan kaskuosastossa: "Nii nii ~ano Huuhaj Juo~o··. Juoso kuol vuona 1913 68-vuotijaan:l ja Sapina vuona 1928 76-vuotijaana.

VIHTORI JA IIDA JNKEROlNEN - Huuhav Vihtor ja Iita

Huuhaj Juoson poika Vihtor hak 18-vuotijaana emännän Koverosuare~ta, kolme vuotta vanhemma Iita Hasasen. Iitasta tulk.i.i jämerll emäntä Huuhaa. Kerrotaa h!ine johtanncc Vihtoriakii, joka ol vähä hiaslähtöne. Lap5ia laitettii 18-vuoje aikana kaikkijaa kaheksa, kuus poikoo ja kaks tyllövä. Iitan on kenuttu ollee rohkee kaskepolrtaja. joka oui pieniä poikiaa vua mukkaasa kaskele j:.~ p:.~n tulel laitaa. Sillei hiä opetti lapsijaa työtekkoo jo pienestä pittii.

Myö Vihtorin ja litan tuntenneet ollaa sammoo mieltä siitä, en hyö tulvat hyvi toimee nuapuriesa, ja uppivanhempiesa Juoson j:.~ Sapinan kanssa. Ihala ja Sapinala on kerrottu ollce ybteine salasuus, pien naukkailu lääkkeeks kicltolai aikaa. Kun palovi ina alko olla lopussn hyö käskvät poik.ie sitä kiireest hank.k.imua. Kerra Sapina ol just suanu pullon ku polissit ajo pihhaa ja tu lvat tuppaa. Sapina ol istuna pcräpenkilä hiljoo yhcssä kohi ja ku polissit läks, kaivo hH1 pullon hammeistaa ja pan sen parempaa piiloosa.

Iita sai keuhkokuumee pahimma kevätkeliriko aikaa. Sillo ei piässy boitoo. vua tauti vei hänet männessää toukokuu 14 päivä 1944. Sillo ei vielä ollu tullu peni­silliini käyttöö, sehän tul vasta muutama vuoje kuluuua markk.inoile. lida ol kuo llr!ssaa 67-vuotijas.

Vihmr käv ussei Säksato puola poikasa 1\atin luona tarkastamassa ntite sielä työt etistyy ja kyl hiä osallistu töihik ii vielä hyväkuntone mies ku ol. Ussei viimesinä aekona häii ilmesty uamula aekao;ee talloo. Eppäiltii häne ollce Eetla-le~ke tuona yötä ku ol itekk.ii lesk. Vihtor kuol yllättäe l:lpaturmascst työmuniJaa ku ol kuntamassa koivuja rassii. Konkelova Jaukastessaa jäi hää konkelo alle kuolles

!53

siihe paikkaa. seihtemä.~ päivä heinäkuuta 1947. Vikiä ei alkanu kuuluva syömäli, ni poika Eem ol lähtenä kahtamaa isscesä, ja löys hänet pien koivu bartijoijep piälä. Eem tietyst kiireest irrotti isä~ä. Vallesmanni Kustaa Kasiin ol moittina Eemii! ku män koskemaa Vihrorii. Eem ~ano vastanneesa. cnä oisko herra nimis­mies jättäny is~eesä aunamata, jos vaikka o~ vielä elänä.

EEMIL JA HELMI INKEROINEN - Hu uhan Eem

Huuha Eem sano koulukäynnistää, euä häli on käynä kienokoulun. rippikoulun, seppäkoulun ja armeijan. Tosiaannii Emppu ol ollu Puukosuare kienokoulun ensimmäiselä kurssila vuona 1919. nii kertoo kiertokoulu päiväkirja joka on Hirvesalme museossa. Emppu ol ollu sillo 11 -vuotijas. Leikinpuhuja ja leikin­tekijäkkii Emppu ol koko ikkääsä. Seppäkoulussa hää ol Pöyrykylä Jokelassa aikuiseks tultuvaa. Siinä ralossa ol kak~ tytärtä, joho toisee hääkii ol iskenä silmälisä ku tievossa ois ollu iba kotvävyn paekka. Kuitekii kotvävyks Jokelaa jäi häne kurssikaverisa Kaihila Arvi VäisäBistli, tocnc suaren poeka: sekös ham1itti.

Gemi ol semmonc isäntä, joka pii oman miclipitteesä antamata muije vaikuttoo. Kerra ku Eem kuhtu metähoitoyhistykse Mäkisc leimaomaa mehteesä. Leimuura alottaissa Eemi alko lyyvä leimoja nuore metän suurimpil puihi. Tästähä Mäkinc rupes häntä moittimaa. että tuommone mctän käsittely on laiv vastasta, ja Olli

Eemiltä lcimuuk.irvee pois. Sillo Eemi ~uuttu, lopetti leimuun siihe, ja kyyvihti moonorillaa neuvojan ja apumiehen takasi Suosalamele. Eemi ei suosrunu asijasta ees kesl.:ustclcmmaa. vaikka se Eemin lcimuumalli ol selevä.sti harsintahakkuuta, jota tappoo ncuvojat yritti karsia metäomistajista siihe aikaa pois.

Pynnösc Laur Aholasta pan alkuu vcsjättöjavon Puukosuaressa Ku semmone anomus tarvi kabe isännä nimc papcrii , nii sitä arvuuteltii kuka ol se toine. Emppuva eppäiltii vahvast ollee se toine ku hiili erehty sanomaa: " Tehkee vua vesjättöjako. mut minähä rahat korjoon". Se olkii tolla siks ku Huuhassa ol jyrkät rannat , joissa ol vähä vesjättövä muuhu manttaalmiärää nähe. Ecmhä sai siitä sanonnasta kyläläiste vihat piällee, mut kyllä se toine hakija ol kuitekii kuulema Hämäläise Onni.

Kerrotaa juttuva ku Anrtilav vanhaJa Liisa Ia ol tapana tulla melekee joka päivä paja! luo Kotakankaale kahtomaa, mitä nuapurissa Huuhassa milloki i tehhää. Huubap pojat keksi kaivoo piene kuopan jonka verboilvat näkymättomäks. Lii­san tullessa tähystyspaikallee hää putoskii siihe. niiku pojat uivat urrkottanneetkii. Liisa ol lopettana utelusa siihe.

Huuhan nuoremmat. Emppu, Alpo sekä tytöt Elvi ja Toini olvat keskekasvuscna hyvin vallanomia leikkllöis~ä. Kerrrakii heijä hyppiessää ol kuatuna täys vessuavi

154

tuval lattijale. Noita tappauksia, poikienkii painiheiuoja ol huastann Huuhassa pitkää poikamiehenä asunu Kasper lnkeroincn - "'Huuhas setä".

VIHTORI JA HILMA RUHANEN- Alatuvav Viki ja Hilema

Alaruvav Viki joulu nuorena i~ännyyttä haitamaa isä\ä kuohuva tapatunna~est vuona 1917. ja pit ~itä aina vuotee 1952 hallussaa kunnes luovurri sen ainuvalle pojallee Arvilc. Vihtor rakcns uuve piärakennukse Alatuppaa. Vuojc 1939 kesä­nä hyö saivat talloo seinät, katon ja ikkunat ku asekumoste miestc pit lähtee sottaa. Talon hirsryö ol ollu urakala lisak Hurrilla Huni1asta, jonka poikie Taunon ja Toivon ollähettävä ikkii rintamale. mutta hyö saivat urakav valmiiks asti Sisätyön otti sitte urakaksee puukosuarelaiste hovitimpur Kusta Puukko, joka otti apumieheksee Peltolan Eino Linkreenin. Näistä Ku$ta ol vanha ja Eino liija nuor talvsonaa lähtemää. A1atuva iso talo tehtii hitTCStä vanha-ajan lukkonurkala. Ensimmäine perusteelline remontti tehtii Alatuvala 1990 paikkeila, jollo vintilc tchtii eläkeläisilc buoneet ja asennettii keskuslämmityskii.

Vihtorin äijin Kustaavan muistavia on vielä olemassa. Hcijäu kertomasa mukkaa tää emäntä ol oikei ystävälline nuapureilee, piioillee ja renkilöillee joita talossa olkii jatkuvast usseita. Vihtor ol hiljane ja rauhalline isäntämies, joka kuitekii ties. mitä tek. Vaimo Hilemoo voi muistella paljo vilek.kaammak~. Hilman mie­lenkiinto kohistu enemmä lähimmäisii, hyvväti ruokaa ja kukka~ii. Hilema ol arvosa tunteva, mut häntä ei voinu sanova ylypeeks. Vanha tavotc, et kahvi­pöyvässäkkii pit olla taljola '"scitentä ~omia'", pit paikkasa Alatuva emännä kohala. Hlincle, jos kelle ol tärkeetä et teurassian pit olla paksulä~kine. Sen emäntä käv itc rnittoomassa sormillaa. HiJema muist kyllä tarjota vieraale. 1\"uapurin Eetu Venemies keno, ku hää ol ollu lahtoomassa isova sikkoo Alatuvala, ni sikakualia syyvessä Hilcma ~ano Eetule: "Syö oikec lusika kans tuota läskijä"'. Kirkakylän naisia arvo~t Hilma kova~t. Erräissäjuhlissa bää sano Puukosuare omilc emännile: "'Mänkee työ juomaa kahviane tuppaa, et kirkokyl l\ rouvat piäsee istu maa.

VÄINÖ MANNINEN - Yläruvam Mannine

Ylätuppill! tul Mötön nuorele Hilemale mieheks Väinö Manninc Hämmeenmäeltä 1930-luvun nlussa. Ku Ylätuvala ol kaks Väinövä, sanottii tätä Ylätuvam Manniseks. Toene Väinö o l Ylätuva Kekkone. Mannine hoit isännyyttä talossa niiku isännille kuu luki. Kunnost rakennuksia ja pclroja, jotka Asarias Mötön jäliltä olvatkii kohtalaise hyvässä tilas~a. Mannine toimi Unsi-Savo-lehe asiamiehenä monc vuoskymmcne aja. Hää ol mies parraassa iässä. jotc hänenkii pit käyvä sovat alu~ta loppuu asti. talon pivon tietyst siitä kär~iessä. Kan~ahuollosta olk.ii

!55

Pekkala ja Kuivalahe tyttäriä miärätty Ylätuppaa muatalloustöihi sovan aikana, ku sielä ol vua naisväk.kee, Mannine selvis sovasta ehjin nahhoi, jatkae tuas sitte huushollisa parantamista, rakentae mäe rinteesee uuve käytännöllise puimalankii. Hää ol Huuhan Eemin vakituine nuottakaver, mur vielä 50-luvul lopulakkii hiä ost Kuivalahc Paulin nuotan itellee.

VÄINÖ KEKKONEN - Post Kekkone

Äit Hilemakii tarvihti uuve miehe Asariakse kuoltuva. Mies olkii oikee hyväkuntose näköne ja isokokone. Lie ollu 20 vuotta nuoremp Hilemasta. Ku Puukosuaressa tarvittii postikantajata vakituiseks, ni siihe Väinö ol ku tehtynä. Väinö alotti ne hommat 30-luvu puolvälip paikkeila ja hoit hommoo yhteesä kaikkijaakolomisekynunemä vuotta sota-aikoo lukkuuonamata. Sillo posti ja kanto varahenkilö Peltolan Hilema Lindgren. Post kulk sillo Väisälän kautla kolome kertoo viikossa. Kesälä Väinön kulukuneuvona ol Hellbergin tekemä moouor­aani, jossa konneena ol K.ipiniimerkkine kakstahtimoottor, jossa voitii käyttee matka-ajossa petroolia, käynnistämise tarvitessa penrsiiniä. Sovaj jäläkee pensiiniä sanottii alkoholipensaks. Kun ., kipinässä'' ol käynnistysvaikeuksia sano Väinö: ., pannaapas alakohoolia" nii kyllä jo käynnisty. Väinövä moittivai hittaaks mieheks siinä ammatissaa, josta asiakkaat joutuvat iha kärsimää. Kesälahe rantaa tultuvaa ''kipinällää" hää ensi nost vinttureillaa puatin kohole järvestä, tek ja pohti pitkän sätkän enneku selvis lähtemää viemää Alaruvale postija. Vielä sittekii ol poltettava par sätkee enne talova, vaikka saan metrin piässä, kute eräski i Kekkose mukana mantereelta rullu mies kerto Väinön kerra rehnee. Viimeseltää ol Kekkose kipi­nä-kone kuulema rautalangala kii venneessä, mut mitkäs kone ja puatti kesteevät nii kauva ku Kekkosela kest.

Kekkone ol kylän nuorison viihyttäjä huulharpullaa. ku ei muutakaa elävee mussiikkia kuk.kaa muutkaa soittanna niissä nurkkatanssi Joissa, joita Puukosua­ressa piettii varsinnii sovan loppuvuosina ja senjäläkee talvisi Anttilassa ja kcsäsi linniportin kankaala. Puhhuissaa vaemostaa Hilemasta Kekkone käytti kaunista nimitystä "meijär remma". Kyläläiset nimitti vanhoo Hilemoo Ylätuvan ''Lollaks''.

Väinö Kekkosen rohkeuvesta ja rauhallisuuvesta sovassa puhuttu yllei~est. Kerrakii ol Väinö kaivana suojapoteron itellee, ku siihe pakkautu toinekii mies tykistökeskitykse tullessa. Ku siinä ol ahasta ol Väinö sanona kaverillee: "No minä istun tässä laijala". Pakkoolähtijänä hän ei ollu millokaa ensimmäine mies, mut kuitekii aina kerkis perräytyväkkii. Kekkoneha on lausunu sen kuolemanoma kommentin jatkosottaa läbtiessää: ''Nyt ei tulla takasi enneku on käyty Mustammere rannala".

!56

OTTO JA JUSTIINA- EETU JA LYYLI VENEMIES - Mäkelän kaksi polvea

Mtikelän Oton kerrotaa ollee ahkera kaskepoluaja. Ku Mäkelän pellot ol laihoja hiekkapitosia, ni pit ouoo kaskistaviijoo ihmisile ja krujalc. :Mäkelässii ol nuouakii iha sotic alkuu asti, jolla pyyvettii piäasiassa muikkujaja siikoja. Oton kohonuotao ''potkimisesta•· on jiiiny muistii yks juttu. Muikkuparvie ympäri Ie kicrretää nuO!­Ul hyvi kiireelä tahila. Otolakkii ol riuska soutaja kaverina, ku Oton kengänkoukut tarttu nuonaan ja vet miehe jän•ecn ja meinas iha hukuttoo Oton. Sillo Ono rep kengistää koukut kokonnaa pois. Justiinata on kehuttu suaren antclijaarrunaks ihmiseks puuttees~a olevile, vaikka Mäkelä~tä ei olis nii liijcnnykkää antami~ta. Justiina ehti enne kuolemaasa asuva seihtemise vuoua Väisälän :vtikkolassakii.

MäJ<elän Eeruva, jo~ ketä voi sanova Puukosuarenkii persoonaks vaikka hiä muuttikii Väisäläm Mikkolaa 50-vuotijaana. Sota vei häne molemmat jalat, toise polve yläpuolta ja toise alapuolta. jotc hää tarvihti molemmip puoliset kyynärtuvet liikkuessaa rotteesiesa kanssa. Mäkelästä ol rantaa puolise kilometrijä matkoo. jor.sa hänelä ol vene ja kilometrin verra Puuko~uare Jaivalaiturile joita laivavuoroja hää käyni kirkola käyves~ää sillo ku laivat kulk. Kuitennii soutupelilä Eetu kulk enimmiiksee yksi tai sitte coiste kyyvissä niiku myllyreisuillakkii Säk~alo Aatin laivala.

Onnertommuuksista joissa Eetu ol paekola tai osa ll i~ena on kerrottu muije roi­m..:sta tässä kirjassa. mut vielä o kcrtomatakkii. Tapahtu kerra talavcla ku Eetu ajo he,·osela puukuormoo jiätielä, ni kuorma sattukii kuatumaa, jollo Eetu jäikii jalobtaa kuorman alle kiini . Onneksjalat olvat puuta,jote niihi ei koskenu , mutta ku niitä ei suanu millää irti. ol uhkana palelturnine 'iinä. Eetu ol piästänä tekojalakasa irti ku onnek~ tul yks mies pelastammaa pulasta. Eetu kuato is~ja tukkipuitakii iba yksinnää pokasahala, vaikka hää ei pitissy puun kuatuissa siitä pakkoo, niiku kuatai~sa y lleesä männää etemmä. Linkreenin Esko ol hänelä hevo~miehenä talon mehtätöissiikii hyvi paljo.

Toese kerra Eetu putos jiäle heinäkuorman piältä hyyhmää ja hevonc jatko matkaosa kottii päin. Sillo sauu onneks vaimo Lyyli olemaa lähelä. Kerta tua~ Mäntyniemen isäntä otti Eetun hevose kiini pihassaa h1 isäntä ol puonnu reestä vähti aika~cnuni tiele. Eetu ol varrunostaa huolimata aina ilone mies. Häne naurusa oltoisiikii tarnuvata ja oekee repäscvätä. Kenakii Eetuva nauratti iha mahottomast ku Alaruva Hilema keno suututUI.nnee m.iehesä Vikin hyvi pahast: ''Sillo se Vilnor suu11u nii pabasr, et sillä ol ohtakurtutkii iha pystyssä''.

157

ANSHELM TANTTU JA LAURI PYNNÖNEN -Aholan Anssu ja vävy Lassi

Ei kuulema ole rurhoo puhetta Anselmin vumimus Anttila isännyyvcstä sillo nuoma miehenä. Hää ol kuulema veljes, joka tek Anttilat työt enimmäksee. Kuato ja kynt kasket ja vanhat pellot, viljel ja korja~ viljat. Niinpä häne sanotti ikii sanonee: ''Äit sano oii ja nii sano puukosuarelaiset muutrii, että minä isäntä minä''.

Anssu sit vasta vanhahkona miehenä otti Penttilän Ammailin eukoksee ja ostvat sitte Aholan talon. Kertaovat jälkpolvet heiläkii ollee rahat vähissä ja velkookii niinä ackoina, ett ol pitänä myyvä Amalian kih lakcllokii. Mut onoeks vitjat ol jiänä myömätä ja säilynneet nykysele sukupolve.le muistok.~. Laina-mummo ol kertona lapsillcc niistä vaikeuksista, ja ahtauvesta mitä Anttilassa asumine ol: "Oirii kuitekii ilosija omasta kojista. vaikka velkoo ja rahanpuutettakkii ol".

AhoJan Anssusta puhu kylän pojat mielellää mukavija tarinoitajoistajotkut olval ilkeitäkkii . Huuhap pojila varsinnii ol ollu tarvetta nauroo Anssun kustannuksela. Kaskukirjaalöi on männy Anssun sanomija joitakii lausahuksija: Hirvesalme kirkola ol vuoskym.menet ollu leipur Bakmanni ja kelloseppä Pippur ja niitäsanottii niilä nimilä. Anssu ol Kangasnieme markkinoiJa kyselly, että missi:is teijän kylän Pakmanni on ja missäs Pippur. Helepostiha siinä luu), et kaik leipurit ol Pakmanncja ja kaik kellosepät Pippureita. Samallaila kyselvät vieraat ku tiälä ol nimismichenä Brompsit hyvi kauva, että kukas Hirvesal.mela on nyt Rompsina.

Huuhaj ja Aholar rajat ol vastakkai, jossa er sukupuolta olleet hevoset ol piässy haistelcmmaa toisijaa valjaissa ollessaa. Siitä kohtauksesta Anssun sanottii lausunncc, oekee vanhaJa savon kielellä.ä: "Huuhaj jori byppäs meijä tamman se!ekää kaikkine vuaturoinnee'' .

Aholaa tul kotvllvyks Hirvellahesta Pynnöse Laur Laina tyllärele vähä enne sottoo. Lassi toi suaree jousalaise sahintckoraijon, vaikkei hää sitä tainnu kyläläisilc opettookkaa. Kuka sitä piäs maistamaa, ni kaikki kehuivat sen makuva ja vahvuuttakkii. Aholal Lassija on puukosuarelaiset kiittänneet jälkeepäi siitä, ku häne alotteestaa pantii Puukosuaressa toimee niinkii ajoissa vesjättöjako,joka Iie ollu pitäjän ensimmäisijä toimituksija Puulal laskuj jäläkee.

AhoJan nykyne omistaja Pentti Laurinpoika Pynnöne kerto opiskcllcesa kansa­kouluj jäläkee kirjeopistossa kauppaoppiloi ta. Sen ansiosta hänestä tul ensi Poh­ja-yhtiön asiamies näilc kylile. Kohta tämäj jälkee hänet kututtii vakituisce työhö sammaa yhtiöö Mikkelii. Hää ol ensimmäine auton omistaja Puukosuaressa. Ku Huuhan Eem sai kuulla Pentin lähtennee vakkuutustarkastajaks oi hää ol sanona. että siinä hommassa se poika näkkee näläkee. Leipä siitä honunasta kuitekii tul koko kolomekymmene vuoje ajan. vaikka sirte sairasrukkii.

l58

VIHTORI TANTTU -Anttilan Viki

Toisaala o kerrottu Viklstä kyläkauppijaana. jota hiili tekkii usseita kymmeniä vuosija. Vihtoriv veljenpojat olvat kuulema häne harminnaa. Ku monta poikoo asu samassa talossa ne koko aja pyrkivät ottamaa omin lupisa kaupah hyllyltä suuhunpantavoo, keksimälä monellaisia keinoja. Väl itä ol Vihtorila auvaimct hävyksissäja millo mitäk.ii. Sisärepoika Säksalo Toivokii ol nii huonoissa kiijossa, et ku hää män pyytäroää tupakk.ata ostooksee ni Vihtor sano. ettei vorole myyvä mitl.ää, ja ott.i haulikon sängy solasta esi te. Vihtorin huusholli ol nii likasta, ettei sinne kauppaa olis tehny miel männä.

TAAVETTI JA OLKA TANTTU - Anttilan isäntäväki

"Myö sitä ollaa tuon Otkan kanssa pariskunta yhtäkaikkijaa tässä mualimassa" . Tuo on yb niistä Taavetin lausahuksista jota enne toistettii ussei. On kerrottu juttuva mite Tuavetti naimisii joutu Olkan kanssa. Taavetti ol paikkakunnala t.ievossa olevale miehele sanonu huotesa, et mistähä löytäs akan. Puhcmieheks pyyvetty mietti hetkej ja sano. enä tu leppas tulevan k.'11un alussa tuone yhtce suaree häihi. Hiätalon pi hassa ol usseita ainoja, joista yhtec puhemies houkuttel naimaikäse neitokaise Otkan ja käsk kaveriijjaa Tuavettia mänemää tytöl Juo. Sillo puhemies taittoki i ison pönkän ovvcc. eikä ottana sitä ku uamula pois. Tarina Ia o l onne ll ine loppu ku kahe viiko piästä picttii jo Olkan ja Tuavetin kuu­liaiset. Pari Ie synty poikatapsija vuosie varrcla ussccmpiakii.

Tuavetti ol kovast vi inaa mänevä, eikä tahtona aina kahtova millo se ol ccs sopivoo. Aitisä Liisan bautaisuamunakii Tuavetti ol kovast hiprakassa, eikä toiset veljek­set olis onanneet häntä kirkole mukkaa. Sillo Tuavetti sano oekee kavala iänelä: "Minä lähen äj in kanssa vaikka Sipirriijaa"1

MIKKO, TOIVO, ANTTI, TAAVI ja EINO - Anttilan pojat

Puukosuarc kiertokoulun tojistuksesta käyp ilmi senunone tosa~ija, että Anttilan vanhirnmaJa veljekselä Mikola ol kaikist enite kiertokoulukurssin suorituksija, kaikkijaa yheksä kurssi ja. Toiseks enite niitä ol veljellää Toivola yhtä vähemmä. Sen si.ijaan Antti jäi nuorempana nii vähäsile oppiloile, ettei oppina tukemaa ensikää enne ku aikuisena miehenä. Sillo sattu parraiks kienokouluje pito loppu­maa, ja Väisälän kansakoutuu ol pitkä matka, ja sotakii just alko parraiks. Antti kyt alotti ensluokkoo Väisälässä 1940, mut se loppu alakuusa. Kuka~ Anttija olis buoltana kortteeriisa Väisälässä. Alatuvav Vihtor sano Antin oppinnee lukemaa sit kupit lukkee iltamaitmotuksija lehesrä. Vuona t922 syntyny Mikko ol sovassa

159

muutaman vuoje. Topi ol syntynä 1925, jo te bääk.ii ol rintamamies. Anni ol syntynä 1927. Taavi ja Eino olvat nuorempia veljeksiä. Heile järjestettii kunnan taholta asunto ja koulunkäyntipaikka muilta kyliltä. Eihä se ennee passana, ettei koulu­opetusta hankittu kaikile lapsilc.

PEKKAlAN ISÄNNÄT, PUUKON SUKUA - Akseli, Otto, Erkki ja Ensio.

Vaikka sukunim onkii Pekkalassa muuttunna Bjömisiks, on kuitennii säilynä Puukon suku talossa isäntinä jo monta sukupolvee. Tuo Puukon suku lienee sammoo sukuva ku Hirvesalme Lahnaniemeltä kotosi ollu robvessor Antti File­mon Puukko. Hänc kortiisa paikka on noi ki lometri piässä Mikkelip pittäär raijoo, jonka rajan takana on Soikkalan kylä, josta on ollu Puukosuare ensimmäiset omistajat Soikkaset kotosi. 1950-luvula käv rohvessor tutustumassa ile Pekkalan talloo sukusa maholissee tärkeesee huaraasa. muua liekö kukkaa tarkernpoo tut­kimusta tehny Puukosuaree tulleesta suvusta . Kyytmiehenä Antil ol sillo Säksalo Aati Inkeroincn utelijas sukuje tutkija. Hirvesalme kirkokirjosta on löytynä Soikkalankylän kohalta Puukosuaresta ne varmemmin tunnetut esivanhemmat: Matti Puukko s. 1763, Daniel Matinpoika s. 1797 ja sittc Aapeli Danielinpoika, josta Adi Inkeroise kerronta aikoo.

Pekkalan Aapelin emännlin kerrmaa synnyttännec pojan iha iteksee kirkokylä· reisullaa Suonsalme suuta olevan suaren rannassa ja soutannee ite siit.'\ kotriisa lapsesa kanssa. Tästii pojasta, eikä häne veljestääkää tullu Puukko-nimisenä suvuj jatkajoo vua jatkaja tul Ida-siskon pojasta Otto Björnisestä, ku häneen osa Pek­kalan Aksel Puukko ei suanu omia elossa pysyviä lapsi ja vaikka ol yrittäny niitä kahe Väisälär Riittise sisarukse kans. Isä Aapelila ol ollu kolmas Riinise sisarus vaimona nimeltää Annamari. Nämä poika Akselin vaimot ol Eeva ja Magdalicna. Aksel ol kaikipuoli etistykselline isäntä. Hänelä ol koko suaristossa ensimmäine venemoottor ilmeisest jo vuona 1915, niiku vanha tieto kertoo. Akselin kcrrotaa ollee vaikeuksissajonk.'U moottoriisa kanssa. Kirkola käyvessää hiä korjuutti ussei sitä Österperkin pajala. Aksel harjotti nuorena lihakauppoo. Hää ku osr nuapureil­taaelukoita teurast ne ite ja vei asutuskcskuksii myötäväks. Muije isäntie ei tarvina k.ulettoo ite lihakarjaosa markkinoile Akselin kauppiasaikana.

Seuraava isäntä Pekkalassa ol Akselin sisäre poika Otto Bjömine, joka hankittii bännäks ja jolle muutkii osakkaat sitte möi ossuutesa. Emäntänä Otola ol Elina HurriJan Kuninkaantalosta. Siitä er'Js juttu: Otto ja Huuhan Eem mänvät kerra kirkole Simo Honkasc kauppaa yhessä. Eem sano sillo tohkeissaa: Nyt tul suurija herroja kirkole! No ketä, ihmetellii. Tul resitentin vävy ja kuninkaan vävy. Tottaha se ol ku Eemin vaimon Helmiu issee sanottii resitentiks ja Oton vaimo ol Kunin­kaantalosta kotosi.

160

Ouo kerto nuorile pojile vappausovan aikasista kovista paikasta kovija juuuja. Yhen taistelun alussa hliä ol seihtemäs mie> kenekiväristä vasemmale, muna parit tunni kiivaan tulitukse jälkce tarkitettuaan tilanteen huomaskii olevasa jo toi ne ku väliltä olvat miehet kuatunneet tai huavottunneet. Otto opetti armeijoo kilymättömile pojile sotilaan kunniaotekova ja käyttäytymistä. näytl!ie sitä vierailule tullessaakii . Sisllle tullessaa Otto vct käje lippaa niiku armeijassakii tehhää, enne ku orti harun piästään panoessaa sitä naulaa. Otto kcrto itekkii ihmetelleesä ku hää pataljoonam mestaruuskilepailussa kuulantyönnössä tul toiseks. vaikkei enne ollu kuuloo nähnykkää. Tuoho selitys löytynnee suarelaisile paljosta soutarnisesta kasvaneista voimiSI:l.

Otola ol neljä tyttövä ja kolm riskiä poikoo Martti , Lauri ja Erkki, josta viimeks mainilusta tul Pekkala isäntä. Nii olle työvoimoo talossa ol vahvasti . Myöntipuije korjuutki i tehtii kaikki talon omila voimila usseije vuoskytrunenie aikana. Kuitek.ii mehtie puuvarasto vua entisestää lissäänry, ja luatu paranru koko ajan. eikll ukupolvevaihostilanonekkaa mebrävarastova paljo järkyttänä, J...-u pintaalloo ol

se parsattoo hchtaarija.

Erkki anto isännyyve hyvissä ajo pojallee Eosiolle, joka pankii tuulemaa uuvi~tuksie kanssa. Vanhoo talova.kkii uuvistettii tekemälä sauna ja pesutilat sisäle, mut ei se moniakkau vuosija tyyvyttänä ku alotettii uuve talon teko iha ~iihe vanhan vieree. Vähä aikasemmi ol laitettu nave tta viimese piäle kuntao j a parkymmepäine lypsykarja sinne hankittu. Ensio o n kerinä talvi>aikona olla suare muije miestc hirstaloje ja piencnpieki rakennusten tevossa. Hää palveloo kenttäsirkkelillää suarelaisija ja muuvallakkii sahatavaroije tarvihtijoita. Pekka­lassa piettii komiat hiät 1987 ku Enska otti euk.kova Säksalo AuliMa. Sillo kuletettiin hiäväkkee Puumala- ja Linda -laivoJa Vintinniemestä Lokallahtee. Paikala ol myös Pirk.ka-lehen toimittaja ja kuvvooja,jotka tekvät häistä m.ielenkiin­tose jutun.

KASPERI JA HULDA INKEROINEN - Kuivalahe Kasper

Vuona 1887 syntyoy Kasper asusti Huuhassa pitkää poikamiehenä, " Huuhan setänli '', ni iku häntä nimitertii. Hää ol metästäjä ja kalastaja viimesc piäle. Kirko­kirjassakki on maininta, että " pyytää kenuja''. Hänelä ol kuulema erikoislupakii myrkkypyyotii,jakettuja hiili pyys varsinnii kettunuotala Mäkelän Otto Vcnemiehe kanssa. Ketun tapustaha sai sillo palkkion. kun vei kynnet nimismiehclc.

Lankom.iehesä Mäkelän Oton kanssa hyö palvelvat toisijaa muutennii. Kerra Ottava repi kissa ni i pahast. että buava tulehtu, ja Otto sai verenmyrkytykse. ja ku Hirvesalmela ei ollu Jiäkäriä, pit lähteä hevosela Mikkelii ast hakemaa kiirest

161

Otole apuva. Nuorempie mieste ollessa sovassa Kasper ja Pekkalan Otto olvat muikunpyytäjiä suarcssa, ja toimittivat kalloo myöskii kirkokyllää myötäväkskii , helpottammaa heijänkii ruokapulloo. Ei aina onnistunu suure Karttuun ylitys Kaspetiltakaa. Ainakii kerra muistoa lapset Elvi ja Pauli isäsä ja Pekkala Otoj joutuna olemaa myrskyn takija Selkäsuaressa yötä.

Pauli huasto jutun ku hää kerra kokkeil isäsä ketunmyrkkyvä kissaa. Hää ties Kasperin varaston. Otti sitä antae kissan vua haistoo, ni sillo k.issa oukaht het ja hää vei sen ulos selvi immää. Kissa onneks sclviskii siitä eikä muu talov väk tultu siitä mittää tietämää. Pauli ol nuoresta iästää huolimata rohkee yrinämmää monetlaista hommoo. Hää kerkis sillo nuorena suaressa ollessaa tekemää usian soutuveoneen. ja kaks keskmoottorpaaniakii, sekä yhe perämoottorpaatin. Hää laitto isäliä oeuvom mukasest muikkunuotank.ii itellee, ite hää on tehny lomillaan kesähuvilat ja saunatkii.

KASPERI JA EEDLA HÄMÄlÄINEN - Säksalo omistajat

Kasperista käytetti i paikkakunnala nimitystä "Säksalon likko'' . Hää ol pitkän kauven puustellin vuokraajana isäsä Heikk.i Hämäläisejäläkee. Puukosuare Ant­tilasta kotosi ollu Eetla ol Kasperin wcnc emäntä. Eetla on ollu varmaakii touhu­kas emäntä joka koitti viijä talon huushollija ctteenpäi. Häki koitti kek~iä taiJoo lisätuloja usseemmala tavala. Kerrotaa Kasperin tehnee kerra kovak kysymykse ku talossa ei ollu voita. Ectla pillaht itkuu ja puolustauw: ''Lorjamiehet vei vooiin - kaaiikki".

Eläkkeelä ollessaakii Eetla varsi "utala'· marjankeneejä. Ku kesäsi alako marja­aika ni kyllä Eetla ol joka päivä metässä melekee talave tulloo asti. Mustika ja puoluka parraat kasvupaekat olk.ii siihe aekaa pienessä Säksalossa joho Eetlakii sout omala venncclää.

AATI JA HELVI INKEROINEN- Säksalo o mistajat

Aati Inkeroinen, "Huuhan Aari'' ol 8-lapsisc sisarusparve koloma~ ikäjärjestyk­sessä. Hää on selostanna Puukosuare taloje vaiheita Puukosuare kirjassaa. Ite hää vietti lapsuutesa seihtemävuotijaasta kuustoistavuotijaaks Tuukkalan Harju­lassa en osa Anshelm Hasasen luona, josta käsi käv Kui tulan (sillose Bjömilän) kansakoulun. Häneltä on tallenteita nauhala sillosesta Tuukkalasta. Erikoise mielellää hää kerta sillo poikasena tekemistää k.ievarkyytilöistää.

Harjulassa ol sillo kicvar josta kyytejä tehtii Pohos-Kirjalaa, nykyse Juakko Pöy-

162

ryn talloo ja Mieskommäkkee, joissa olvat toiset kievarit. Aar kerro juttuja kyyvitysmarkosraa mite hää suaruvaa kyyvin rehtyvä läks taka~i Tuukkalaa, vet pei ton korviisa, ja käy makkoomaa. Hevone osas kyllä kottii ilema ohjastaijookii. Ku se ol vielä Vennällnvallan aikoo ni Keisar Nikolai toisen kuvan pit o lla kievari seinälä. Aat ol musiikkimies jo sillo, ja sano laulannce välilä kyyvittävillee. jollo ne anto vähä taskurahhookii palkkijokl;.

Aati kerkis olla monena eUäissä.ä TuulekaJasta tultuvaa. Mikkeli talvine markkinatie kulk Kekkolan Väk'kiven talon ohi. Joskus olvat markkinamiehet talossa yötäkii siinä matkan puolvälissä. Käv ~illei, että Anti huomas tytär Helvin talossa jo:.ta alkokii yl viiskymmentävuotta kestäny yhteiselo. Heijät vihillii 1928. Aluks asuttii Huuhassa kunnes sitte Aati rakens AitLOniemele taloj josta vi ije vuoje piästä sitte muuttiit perreinee SäksaJioo. Noista vaiheista on kerrottu toi~aal a enemmä.

Aatkii rahan puutreessaa koitti piästä ve~ilä kulkemaa vanhoJa venemoouorloila. Kerrotaa ku kerra He lvin kans Kellolasta tullcssaa konneesta pomppa~ syrytystulppa aijaissa yhtäkkijä ini ja bävis nii, ellei sitä tulppoo mistää löytyny vua pit aikoo soutamaa kotijap päi. Ku sitte kotrannassa Ainoniemelä Helvi nous pois venneeMä, ni tulppa löyty häne saalisa mutkasta. Lie ollu tos huono kone ku ~ytytystulpak kienectkii o l kuluna pois. Hirve~alme kirkkoherra Lauri Haapanie­mi ol pätevä konnce korjooja. Hää ol kerra .l aiuana Aatim moouorik kuntoo, ku Aati ei meinana piästä kirkolta kottii Jähremää .

.1\ati pit 50- vuotispäivijä!i syyskuui lopula vuona 1952 Säksalossa. Hää ol suanu tieteeksee, enä mantereela erräälä isännillä ol pinuva kaupa. !'liipä Aatkii läks hakemaa syntymäpäivillee tuota nautintoainetta ja saikii s itä koko kori llise. Sinä syntymäpäivänä jo tiijettii et myyjä ol kärähtänä siitä, ja kertona kelle kaikile hää ol sitä myyny. Ajastaa tie tyst siitä joutu kuulustclluu ja sitä tietä kärräilc , jonne ol huastettu pa ljo miehijä. Aatk.ii ~ai sakot Iuvattarnasta pinun hallussapivosta ja mänellämmää souruvennee arvov valtijole. Kuulema jotku mäneuiviit autojaakii ~iinä kahakassa. Aatikii vissi i hak sitä moottorvenneelä mut ei tunnustanna sitä. Kirkokylä polissi ol joitai Aatin juhlissa olleelta kysyny, että olko sielä kovat synuärit.

Aati o l musikaaline mies. Nuorempana häne soittopeil iisä ol mamoliini. jonka hää vaihto sitte viuluu. Ei hää mittää talkoita eikä muitakaa pitoja soireilu mut joskus ilahuni vieraitaa soittelullaa. Aat ol kans ahkera puhetöije tekijä. Säksalo isossa tuvassa synty monellaisct kottarvetuotteet. suavit, pärekopat ja rect sekä nahkasuappaat ja lapikkaatkii. Erikobe mieleistä hänestä ol tuohtöije teko jota hää harrast erikoisest Varpulassa eläkkeelä ollcssaa. Aati patvei mehtäryönjoh­taj ana mehtäballitus ta 67-vuotijaaks asti, mut kerkis olla m.:!leko terveenä elä.kkeeläkii toistakymmentä vuotta, jollo tek kaks venettäkkii ommaa käyttöä. Venneirä hää ol tehny jo ennckii .

163

Kalastus ol Aativ verissä viimese piäle. Ainuvat kalastukse lajit. mitä hää ei harrastana o lvat talaviverkoila ja talavinuotala pyynti. ~uoua ol kesän tärkein pyyvys, mutta niitä olvat myösk.ii verkot, rysät ja katiskat. Tuoreesta kalasta ei ollu puutetta ku joskus kevättalavisi. Aat i valmist ite nuottasa, rysäsä ja katiskasa ja aiootti verkkosa.

TAAVETT I MÖTTÖ- Seppä Tuavetti

Mötö Tuaveni ol Puukosuare Liukkose sukuva Ylätuva i\sariukse ja Hilemap poika. Hää tek vanha ajan sepän pajan Hirvesalme kirkole rannale läbele nykystä SEO:n huoltoasemata. Hiä perust sen 1940-luvula, ja se toimi kaikkijaa kolomise­kymmemä vuotta. Välilä Taavetila ol paja Humporin mäelläkki ku hää ol ottana uuve eukon siinä tilan omistavasta sotaleskestä Hilla Kompasta. Hyö möivät kuitekii sen tilan Vilho Kuitusele Kovcrosuarcsta, joka muutti perreinee siihe asumaa vuona 196 1. Taavetti palas takasi Liekunee rdnna tontillee ammattiiijaa haljottammaa, ja rek sitä vakavaa sairasturruniiseesa ast.

Tuavetti ol hyvä ammattimies a!allaa erikoisest vanha·ajan takomahommassa. Hänelä apulaisena ol lu mie,~ kerto Tuavctin tykännee kovast kiyporie terortamisesta ja ylleesä alasimela tehhyistä töistä, muttei niikää hitsau~boounista. Vanha-ajam moonorie koljuur olvat myöskii häne alloosa. Viimesinä vuosinnaa häne virmasa purk ussei ta Kissakoske tehtaan rakennuksij a j a möi niitä mökkie ja taloje rakentaji le.

Tuavetila o l pajatöe.ssääja purkuhommissaa usseita apulaisija töe~sa. Ensimmaisijä miehiä ol Onni Suurone joka rupes sitte "surmanajajaks'' tynnörissä tivoleissa. Muista sepänsälleistä mainittakkoo Erkki Paasone, Olli Komppa ja Viki Tyll inc. Tuavcuija voi hyvälä syylä sanova yheks Puukosuare persoonaks. Häneltä kuu! hyviä kommcnucjakaikkii asijoihi.joita muistellaa mielellää häne tunteneije kans. Tuavetti ei arastellu ärrrävikkoosakkaa vua anto tulla sen oikee täyveltä laijalta.

MIKKO LAUKKARINEN - pumpuntekijä ja torpan rakentaja

Mikko Laukkarise yks eritysessoomine ol kaivopumppuje teko puusta. Mikola ol sella~er kauhamalliset erkokoset puuporat, joila hiä poras noi kuustuuma~ee tukkii noi kaheksa sentin reijän, joho sopi puusta tehty samakokone mäntä. Mik­ko aloni ensi pienelä porala jota suurens vähitelle. Putkep pittuus. minkä pysty kaivamaa ol 3-4 metriä. Putk.ie liitoskohtii laiteuii ramapannat halkeemise estämiseks. Muuta rautoo olvat pumpussa männäv vars ja saranta kahvassa. Männäl läppäja tiivisteelline kuppi tehtii nahasta. Tallane pumppu ol varsi kevvcc,

164

iänetö ja noppcc pumputa Näitä Mikko tek taloje vinttikaivoje tilale niije lahottuva käyttökelvouomah. Mikop puupumppuje jäläkcc tulvatkii sille tehastekosct rautaset kaivopumput käyuöö.

T!imä lruulusa Mikko raken~ mökkijää 1950-luvu alussa nykyse urheilukcntä tier risteyksee. Liekö Mikko suanu rakennuspuita cvullisemmi valriom metästä pienestä Säksalosta, ku muilta bänniltä. Mikko nimittäi otti puita sieltä iha lähel­tä rantoo. Hiä kuas ne vettee päi ja rautakangi ja tukkisaksic avuJa vieriuel järvee jossa kasas ne suomuslitkaks. Mikkoalko vi ijä litkoosa soutamala kirkole tyyne­nä yönä. Väisälän mies Väinö Kekkone tapas Mikon suutamassa tukkilitkoosa lähelä Suosalmcc seuraavana uamuna. Pientä vastatuulta oljo virinä Mikon uitolc. Mikko ol jo nii vä.~yny ettei k.iel kiäntynä ennää kunnola suus~a. Väinö sano ottanneesa litkan moonorisa hinnauksec: ja viennee sen Suosalme yläsuuhu joho se pantii puuhu lcii .

Väinö Kekkone kerta tuon ja ihmeuel sitä. Olha tukkitilkan soutamala kuletus melkone ihmettely aihe. Matkoo hinnauksele ol jo kcnynä kymrnekunta kilometrijä. Tukkie miärästä ei ou tietova, mut kyl si itä vähemmästäkii sua tarpeesa. Mite Iie vieoli Laukkarinc rukk.isa kirkole a~ti. Mökin Mikko joka rappauksessa rakens iha ite siihe paikkaa muurauksia myöte. :viikko ol kehuna ettei hää siinä rakentaissa tar-vina vatupassija ku häne silmäsä o tarkemp ku se. Mikko ol ol tu lesk.mies us~een vuojcn. Hää ort uuree torppaasa uuven nuorikonk.ii, Sohvin. Mikko kebu Sohvijo.a kova~t mite seksielämäkkii suijjuu hyväst. mitä nyt vähä häirijöitä siinä onkii. Liine Kyröläinen MerrasmäesU\ o~t Mikolta ja Sohvi lta jiäneen tor­pan ja asu siinä kuolemaasa ast i.

FAABIAN HUSENIUS - "korkea herra"

Täii Vaapi toim.i hyvi pitkän ajan pitäjän yhtenä nuohoojana, jonka piirinä ol suaristo. Hää tul suarii aina kevättalvisi. mur tarkemmi kävelyreiti ja -ajam miäräs pi!isi!!ispyhät. Hää nimittäi tarkkas tulla piäsiälspyhiks Säksalo lihapatoje iäree ol se piäsiäine mihi aikaa tahhaa huhti.kuusta. Eihä Vaapia kehana muuvakkaa karkottaa eikä pyhinä voina nuohotakkua. En tiijä tekkö hää kortteeristaa ja ruuvistaa ilmase nuohoomise. Faapiakk.ii voi sanova yheh suariston palvelijaks. jopa pcrsoonaks. Hänelä on sanorru ollee torppa Yahvamäe kylässä.

t65

161\

Muistoja ja tarinoita

167

Edelli$en sivun kuvassa Säkkisalon laiva itärannan satamassa kesiillä 1943. Kawlla Helvi ja Urpo. kannella Hilkka, Aulis ja Lempi sylissään Anneli, ja seisomassa Adi. kaikki Inkerob ia. Oikealla Riku Kuitunen.

168

SAARElAISTEN MUISTELUITA

LEMPI RUHANEN , Ala tuvan emäntä

Tuuliajolla

Alatuvan emäntä Lempi Ruhanen omaa sukua Ripatti, kertoi kuinka hän Puukon­saareen muuttamisen en:.immäisenä syksynä vuonna 1952 jourui tekemään .. saarelaisen valan". Hän oli mukana jalanoman sotainval idi Eeru Venemiehen mootto rissa tulossa k irkolta. Eetun pienehkössä paatissa o livat myös Ylätuvan H ilma Manninen He lmi-tyttärineen ja Eetun A ino-niminen tytär. Lokakuinen ilta oli hämärtymässä.

Suon:.almesta Karttuulie tullessa kävi lähes vastainen kova itätuuli. keinuuacn kovasti paauia, heittäen myös pärskeitä alukseen. Eetu käski Lempiä pitäm~än isoa korkkia moottorin tulppien suojana. eneivät ne kastu is i. S uojaus kuitenkin epäonnistui, moouori sammui eikä suostunut enää käynnistymään. Vene o li n ru ­len a rmoilla ajautuen län teen Pehesaarta kohti pimenevässä illassa.

Parin kilometrin matkan ajautuminen saaren rantaan ei kauaa kestänyt, mutta rantatyrskyihin joutumisesta tuli vielä pahempi kokemus. kun aallot uhkasivat rikkoa veneen rantakivikkoon. Koska Lempi oli seurueen vahvin. täytyi hänen laskeutua veteen työntelemään paattia ulospäin. jotta :.e :.amalla siirtyisi parem­paan rannan kohtaan,jossa :.e voisi säilyä rikkoutumatta tyn.kyissä. Parempi kohta löytyikin. johon paatti jätettiin vesilastissa myrskyn pieksälläväksi. Onneksi m oouoriveneestä saatiin vielä käyllöke lpoinen, kun sitä myöhemmin paikkailtiin.

Eetu tunsi saaren o levan asutun Pehesaaren, mutta ei pimeäs:.ä o llut vam1a missä kohtaa saarta he olivat, joten oli lähdettävä etsimään Kalle Silta.~en taloa. He kaikki olivat märkiä, etenkin Lempi - hänhänjoutui olemaanjärves.~ä kainaloitaan myöten. Aikansa vaivalloise:.ti kuljettuaan he näkivät talon valot, mutta vielä oli ylitettävä pellon reunassa oleva korkea raivauskivikasa. Eetun puujalat ja niiden s itee t o livat kas tucssaan turvonneet kiristäviksi, mikä tek i hänen olonsa tuskiil liseksi, ennen kuin he viimein pääsivät talon lämpimään tupaan. S iltasella he saivat ktriv ia vaa tteita ylleen ja yösijan. Vasta seuraavana illapäivänä he moni­en vaiheiden jälkeen pääsivät muulla kyydillä kotiin~a Puukonsaarecn. Kotona heitä pideuiin jo huk.kuneina.

169

Synnytyslaitokselle

Puukonsaaren Eteläniemen ja Vintinniemen välillä on joka talvi normaali­olosuhteissa yölläk.in hyvin näkyvä viittatie auttamassa suunnistamista pimeällä, sumussa ja sateessa. Kun o losuhteet ovat erikoisen vaikeat. ei viitoistakaan aina ole apua. jo~ e i ole erityisen tarkkana.

Tämän sai kokea Lempi Rohanenkin lähtiessään miehensä Arvin hevoskyydissä synnytyslaitokselle, jään yli autotielle Vintinniemeen sumuisessa iltahämärässä. Sumuisella, kirkkaallajäällä kat~japuinen vi ittatie yllättäen hävisikin näköpiiristä. jolloin ei uskaltanut juuri liikkua mihinkään, koska oli vaarana täysi eksyminen suurella 4,5 kilometrin mittaisella selällä. Arvi isäntä kävi viittoja etsimässä kävellenkin. mutta niinkään ei voinut edetä kauaksi toisistaan eksymisen takia. Viittatietä ei löytynyt. aikaa kului. lapsen syntyminen tuntui lähestyvän. Sitten Arvin kanssa muistettiin. mistä päin tuu li kävi lähtiessä. Sen muistettiin käyneen lounaan suunnasta, joten otetti in ruuli etuoikealta tarkkaan seurantaan. Lähem­pänä Viminniemeä löytyivät viitarkin ja ranta Siellä olevasta Raatikaisen talosta soitettiin au to, joka vei Mikkelin laitokselle. V<tntitunnin kuluttua poika, Ala­tuvan nykyinen isäntä Heimo Ruhanen, olikin jo syntynyt. Eleuiin vuotta 1957, jolloin Puukonsaaresta ei vielä ollut puhelinyhteyttä.

Moottorikelkan kyydissä

Yksi Lempin kokema uhkaava onnettomuus oli moottolikelkalla ajo varsin ohu­ellajäällä Karttuun selällä. Heimo-poika ajoi keikkaaLempin istuessa toisen naisen kanssa kelkan perässä olevassa reessii. Jään yhtäkkiä pettäessä. kelkan etuosa upposi jäähän., mutta reki e;ti keikkaa upporunasta kokonaan. Ihmiset ehtivät kyydistä pois kastumaua, mlltta moottorikeikkaa ei jaksettu vetää takaisin jäälle. Heimo sammutti moottorin, joka oli edelleen. käynnissä, irrotti reen ja antoi kel­kan painua pohjaan. Kun se jään vahvistuttua naarattiin ylös, todettiin syvyyttä olleen siinä lähes 20 metriä. Naaratessa keikka säilyi melkein vahingoittumana.

Viimeinen kalamatka

Monet ihmiset ovat kokeneet loppunsa mieluisan harrastuksensa parissa. Niin kävi myös Alatuvan Arvi Ruhaselle. Vaimonsa Lempin kanssa hän lähti laske­maan talviverkkoja Kesälahdellc. marraskuun 13. päivänä 1998. Kesälahti saa jääpeitteensä muura PuuJaa aikaisemminjoka syksy, joten jää oli jo silloin hyvin ihmisen painon kestävää. Jäällä Arvia sai tajuttomuuskohtauksen, jolloin Lempi alkoi vetää häntä jäätä pitkin rantaan ja kiirehti vajaan kahden kilometrin päässä olevaan kotiinsa hälyttämään apua. Poika Heimo haki isänsä rannalta lämpimään. Avusta ei ollut kuitenkaan apua, vaan Arvi kuol i tajuih insa tulematta.

170

HautajaisjäJjestelyt viiväSlyivät odoteuaessa Puulalle jä:ipeiteuä. Kun pakkaset antoivat kuitenkin odottaa it~eään, oli hautajaispäivä lopulta määrättävä. Joulu­kuun 12. päiväksi sovituksi hautajaispäiväksi oli Kamuu jäätynyt hädin tuskin hydrokopterin kestäväksi. Heimoajoi sillä Vintinniemeen siirtämään auton Väi­sälän Lutakkoon, jonne muu hautajaisväki pääsi Puukonsaaresta kala~taju Heik­ki Rubasen troolinveroaluksella, jolla oli pitkin syystalvea pideny maidonkuljerus­väylää auki Puukonsaareen ja Sällisaloon. Tämä tapau~ kuvaa hyvin niitä vaike­uksia. joita saarten asukkaat voivat kohdata.

H ILKKA LIN DGREN, Säkkisalon emäntä

Ainon iemessä

Synnyin vuonna 1929 Adi ja Helvi Jnkcroisen esikoisena Huuhan taloon, josta kaksivuotiaana muutin Aittoniemeen va.~ra rakennettuun taloon. Ensimmäiset muistikuvani olivat talvi- ja kesäliikentecstä. jotka kulki Ainoniemen ohi kylän pääsatamasta " 'Säremäuää~tä'", Kesälahdesta holle Puulalle. Taivien jääkeleillä jalankulkijoiden, hiihtäjien ja hevosmiesten reitti kulki niemen poikki aivan ko­tini ohitse, koska virtaiseen, osittain sulaan salmeen ei ollut menemistä. Kesä­liikenne tapahtui matalasta ~almesta pääasiassa soutu veneillä, mutta saarelaisilla oli jo joku moottorivenekin käytössä. Kun kuulimme tai näimme jonkun olevan tu lossa salmeen,juoksimme niemen kärkeen kat~omaan sitä veljeni Urpon kans­sa. joka alkoi kyetä leikkitoveriksi.

Mummolassa k.äynnir

Mieluisimmat muistot varhaislapsuudesta ovat mummolassa, isän syntymäkodis~a käynnit. Sinne oli vesimatkaa Kesä lahden yl i alle kilometrin ja maamatkaa siitä Huuhaan yli kilometrin. Mummo lidalla oli ainajotain hyvää tarjoua,·aa lapsille. Talossa asui myös vaari Vihtori ja setä Eemeli Helmi-nuorikkonsa kanssa.

Äiti -Helvi oli kotoisin Kekkolan Väk'kiveltä. Erä~ vaan1llinen tapaus sattui mat­kalla Kekkolan mununolaan talvella 1933-34. Läksimme hevosella jäätii pitkin kohti Kekkolaa, kun hevonen ja ajelureki putosivat yllälllien jäähän Mielevunsaa­ren kohdalla. Jäähän oli suojasäällä symynyr railo, katkenne, niin kuin sitä nimi· tettiin. Siinä kohtaa jiiä oli katkennut alaspäin ja pintaan oli tullut uusi jää. Vanha jää tuki hevosta ja rekeli niin, etteivät ne painuneet syvemmälle. Me kaikki kastuimme, varsinkin isä, jonka piti riisua ja kääutää hevonen kodin ~uuntaan.

Hevonen valjastettiin uudelleen ja palaHiin kilometrin päässä olevaan kotiin. Oli kiire päästä kotiin lämpimään, vaikkei kovaa pakkasta ollutkaan. Mielevänpään katkenne on harvinainen, tavalJisesti jää katkeaa suuremmilla selkä vesillä. kuten Karuuulla, jossa se on lähes jokatalvinen harmi puukonsaarelaisille.

171

Muuno Säkkisaloon

Elokuussa vuonna 1937 tehtiin muuttoa vasta ostettuun Säkkisaloon. Varsinai­seen muuttotapahtumaan sisältyi melkoisesti dramatiikkaa. Kodin jättäminen jo sinänsä oli äidille surullista, itkettävää. Kahteen soutuveneeseen lastattiin muuno­tavaraa kukkuroilleen. Nuottaveneeseen kävi isä soutajaksi ja minä perätuhdolle ja toiseen äiti viisivuotiaan Urpon kanssa. Etelätuuli oli yltynyt melkoiseksi , jo­ten veneen hallitseminen äictiltä ei oikein onnistunut, ja niinpä heidän veneensä ajautui Uimasaaren pohjoispäässä olevalle Ioivalle kalliolle, johon se jäi kiinni. Menimme inottamaan heidät karilta, ja niin matkajatkui Säkkisatoa kohti. Säkki­salon Eteläniemessä oleva toinen karikko onnistuttiin ohittamaan turvallisesti. Kaiken kaikkiaan se päivä oli varsinkin äidistä kovin surkea. Hän olisi mieluim­min muuttanut saaresta manteree lle kuin toiseen saareen. Oikein tyytyväisiä saarelaista hänestä ei koskaan tullut.

Koulumatkat

Aittaniemessä asuessa pääsin käymään Puukonsaaren kiertokoulua kolmella kurs­silla ja Säkkisalosta yhdellä Pekkalassa pidetyllä kurssilla, jolla veli Urpokin oli mukana. Väisälän supistettua kansakoulua kävin yhden lukukauden Ait!oniemelrä ja toisen Säkkisalosta käsin. Kortteeripaikka oli silloin setä Rikun luona Vehmas­mäessä. Yläkoulun kortteeri oli Ollassa Vihtori ja Hilma Kekkosella, jossa oli muitakin koulua k~iyv iä lapsia ja nuoria aikuisia, joiden kanssa viihtyi. Heistä mainitscn /\nna Kekkosen ja Vapun - Saima Merikaarnion.

Säkkisalosta kuljin yhdessä koulumatkaa Erkki Lindgrenin kanssa samoin kyydein yli Lutakonselän Honkniemeen, josta kävelimme koululle ja lauantaisin takaisin. Erkin konteeri oli Ollan lähellä Mäkelässä. Mieleeni on jäänyt vuoden 1938 kclirikko, joka ajoitrui joululoman alkuun. Koulun joulujuhla pidettiin eräänä joulunalusiltana. Isä ja Eemil Liukkonen Pohjanniemestä tulivat soutaen kaup­parcisulle ja joulujuhlaan, eikä pakkasesta tuntunut olevan uhkaa. Tilan pimetes­sä pakkanen kuitenkin äkisti kiristyi ja veti järvet jäähän, joten ol i jäätävä yöksi Väisä!ään. Päivän valjetessa läksimme pyrkimään kotiin Säkkisalaan jäätä pit­kin. Aikuiset miehet kaatoivat Pienen Säkkisalon rantametsästä kuivat , pitkät riu'ut joita he vatsallaan allaan vetäen liikkuivat hitaasti eteenpäin tavoitteenaan Iso Säkkisalo. Minut, keveän lapsen, jää kesti kävellä. Kotiin oli kuulunut jään halkeilemisesta aiheutunut melkoinen pauke kuulaassa 30 asteen pakka~aarnussa.

172

ELVI MIKKOlA, Kuivalahden Kasperin tytär

Koulumuistoja

Oli arvok.ru. asia kun Puukonsaaressa oli useana vuonna kiertokoulu. jossa sain käydä kolmella kurssilla. Opin lukutaidon ja muita koulun valmiuksia. Kun sit­ten menin Väisälän kansakouluun, pääsin suoraan toiselle Iuokalle kiertokoulussa opiuujen valmiuksien ansiosta. Konte~ritalona meillä Aino-siskon kanssa oli Jalmari ja Sylvi ina Ripatin talo Eskoli:l.

Ikävä mubto kouluajoilta on se, eneiTUne eräänä syyskautena syy~kuun alun jäl­keen päässeet käymään kotona lainkaan. Tuolloinhan viikonvaihde oli vain sun­nuntain mittainen. KasperilJa ol isi ollut paljon soutam.ista yhden viikonlopun ai­kana, etenkin kun eväät kulki postin mukana. Eväsvoita kertyi jo ylimääräistäkin, joka kelpasi Sulo Hämäläisen kauppaan edelleen myytäväksi. 1'\iin tekivät myös Pekkalan pojat Lauri ja Erkki, jotka asuivat Paavolan talossa Taavi Mannisella. Eskolasta saimme kokkomaitoa juodaksemme. mutta emme lämmintä ruokaa. Ateriamme ja koulueväämme olivat tavallisc:sti voileipää, sianlihaajajoskus myös paistetrua kalaa. Oli aina iloinen mieli, kun posti Väinö Kekkonen oli jättänyt meille valkoisen pussin, joka sisälsi lisäevästä ja josku~ viestinkin äidiltä.

Eräänä keväänä pitkän kelirikkakauden jälkeen, kun Puulasta lähtivät jäät, läk­~imme kaikki Puukonsaaren lapset soutamaan viikonvaihteessa kotia kohti kes­kenämme. Muistan heistä Aino-siskoa ja minun lisaksi Bjömisen Laurin. Lind­grenin Einon ja Liukkosen Aatin. Pojat olivat vähän rauhattomia. minkä seu­rauksena veneen tappi irtosi. ju vettä ehti tulla melkoisesti veneeseen. ennen ku in tappi löydettiin ja vesi mätettiin äyskärillä veneestli. Liukkosen Aati vihas i isän­sä vanhoja nahka~aappaita, joita hän joutui koulussa pi tämään. Keskellä järveä Aati heitti saappaat järveen sanoen, ettei näistä muuten pääse eroon.

Hyvin muistissa on vuoden 1938 joululomalle tulo vars in heikkoa jäl!tll myöten. Pekkalan Otto ja isä Kasperi olivat tulleet lastensa joulujuhlaan veneellä. Illan kuluessa pakkanen kiristyi 30 asteeseen, joka jälidytti järven niin nopeasti, ettei sitä soutamalla enää päässyt kulkemaan, joten täytyi jäädä yöksi. Seuraavana päi­vänä jää oli jo niin vahvaa, että se j uuri ja juuri kantoi veneen. kak:.i miestä ja lapset. Isä antoi lähtiessä ohjeen pitää koko ajan veneestä kiinni, ja jään mahdol­lisesti pettäessä hypätä veneeseen. Jää kuitenkin oli koko matkan Eskolanrannasta Puukonsaareen tasaisen vahvaa, ettei se pettänytkenenkään alla, vaikka se rusahteli ja ha.lkeili yhtä mittaa.

Toini-sisko joutui yksjn menemään Väisälän kouluun sota-aikana 194()-luvulla. Hänellä ei ollut kiertokoulun antamia valmiuksia, koska koko kiertokoululaitos oli lakkautettu 1938. Hänellä kerrottiin olleen kn"a koti -ikävä Väisälän Paavo-

173

lassa a~uessaan. l"iinpä hän lopettik.in koulunkäynnin Väisälästä ja siinyi kaksi vuotta nuoremman vc.Jjensä Paulin kanssa Suonsalmen kouluun. Heidän kenteeri­paikkansa oli aluksi Aksel Pöyryn torpassa, myöhemmin Uutelassa Adi ja lida Tantulla. Suonsalmelle oli helpompi huoltaa koululapsia, kun vuorotaivakio kul­ki lauantaisin ja sunnuntaisin ja kirkonkylässä asioimiset useasti kävivät koulu­kyytien yhteydessä. Isompana lapset jaksoivat itse soutaa ja talvisin hiihtää koulu­matkat.

Nuotalla

Kansakoulun jälkeen asuin kotona sisareni Ainon kanssa useita vuosia ja osallistuimme nuotao vetoonkin isän kanssa. Aluksi oli äiti ollut isän nuottakaveri , mutta isän suurcntacssa nuotan kokoon 150 metriä pituutta ja 19 metriä korkeut­ta, vaati se meidän kaikkien osallistumista nuotan vetoon_ Isä ja Aino olivat nuotta­veneessä ja minä apulaisena. Vein ankkurin toisella veneellä ja olin apuna tarpo­rnassa. Silloin kun tuli enemmän muikkuja, lähtivät isä ja Aino heti nuotan ahtamiscn jälkeen soutamaan muikkuja ki rkolle, jonne he saapuivat kun kirkon­kyläläiset vasta heräilivät. Muikut myytyään he soutivat kotiin, jonne he ehtivät puoleen päivään mennessä. Edestakaista soutumatkaa kenyi noin 35 kilometriä. ~iin he tekivät useamman kerran kesässä, nukkumana yhtään niinä öinä. Meillä ei ollut vielä silloin venemoouoria, jajos olisi ollutkin, ei siihen sota-aikana olisi saanut polttoainetta. Me saimme hyviäkin saaliita monesti kohonuotallakin ke­sällä. Isä näytti ilahtuneena meille misille myyntireissun tulosta, sota-aikana ja sen jälkeenkin muikulla oli hyvä hinta_

Säännöstelyajasta muistan vielä kuukausinaisen maitotilien teon. Isä sanoi, että pitäiskö pyytää Pekkalan Ottoa niiden tekoon, mutta äiti sanoi:" Meillä on kaksi aikwsta tyttöä_ niin kyllä niiden pitää ne tilit tehdä"_ Ja niin tehtiin siitä lähtien. Sota-ajasta muistan vielä isän vehnämyllyssä käynnin Mikkelissä- Isä oli lähettä­nyt vehnänjyväsäkit myllylle jauhettavaksi. Kun hän sitten kyseli niitä kaupun­gin ponunituksen jälkeen, ilmoiteuiin sieltä, enä säk.it olivat tuhoutuneet tai muuten hävinneet. Silloin isä suuttui ja lähti kaupunkiin tarkistamaan a~iaa. Hän löysikin ehjänä säilyneestä myllystä omat säkk.insä jauhamattomina_ Pommeja oli pudon­nut siihen lähelle, mutta ei myllyyn_ joka sijaitsi nykyisten viljasii lojen vieressä.

Ylätuvan Mannisen ja Kekkosen ollessa sodassa, oli meille tytöille annettu mää­räys käydä siellä heinän- ja viljankorjuussa sekä puinnissa. Eräänkin kerran Kek­kosen ollessa lomalla, oli riihessä iso ruisahos pui tavana. Siinä meni syyskesän päivä niin tarkkaan, että kello oli jo yksitoista illalla_ Äiti oli jo kotona hermostu­neena odottanut_

174

Ilonaibeitani nuoruudessani Kuivalahdessa oli kotiinpääseminen joululomalle kuukausien yhtärnittai)en pois~aolon jälkeen. Siihen aikaan ei oikein o~annut huomata luonnon kauneutta, vaikka kaupunkilaiset ~itä kehuivat käydessään kes­kikesän hyvillä ilmoilla saaressa. Ei sitä oikein uskottu, sanottiin vain. että mei­dän mieliksemmehe vaan puhuvat. Nyt vanhempana, tehtyäni elämäntyöni emän­tänä Hämeessä lähes 50 vuoden ajan, arvostan entistä kotiseutuani kaivaten !;in­ne sinne ja vienäen siellä aikaa kaikkina vuodenaikoina. Onhan nyt sähköt. kännykät ja paremmat kulkuvälineet,ja helikopterikin palvelee tarvittaessa. Kui­tenkin on edelleen !yyntä ja myrskyä sekä rauhallisuutta kuin siUoin ennen.

PAULI INKEROINEN, Kasperin poika

Vanhemmat sisareni Aino ja Elvi muuttivat kotoa pois 1950-luvun alkuvuo!;ina. Minäkin sain kansakoulun käy!yä samoihin aikoihin ja kykenin tekemään talon töitä sekä käymään asioilla ja nuotan vedossa isän kanssa. Vanha pumpuli­' 'erkkoinen nuorta uhkasi lahota käyttökelvonomak~i. j01en oli tehtävä uusi. Peri en le ik.kuu on niitä vaikeimpia tehtäviä. joten isä kehotti antamaan senlhotun Albinin tehtäväksi. Minä kuitenkin uskabin leikata perät ja kasata muutenkin nuotan. Siitä tuli samankokoinen kun entinenkin.

liman sen kummempaa koulutusta rakensin myö~ kalastajamallisen moouoripaatin lomalaudoituksella. Sen tekemiseen katsoin mallia Pekkalan oikein veistämöllä tehdystä paatista ja ~iihen hankittiin uusi Olympia-moottori. Siihen loppuivat souru-urakat meidän osaltamme .

Mentyäni naimi~iin entisen kansakoulukaverini Leena Martikan kanssa. katsoin pienellä tilalla olevan huonot mahdollisuudet ansaita elantoa. Lähdin Helsinkiin töihin, aluksi vieraalle taksirengiksi ja kohta sen jälkeen ostin oman taksin. Viihdyinkin taksiyrittäjänä Helsingissä 35 vuotta, jonka kuitenkin jätin alle 60-vuotiaana sairauksien takia. Vaimokin jäi eläkkeelle ennen aikojaan. Niinpä myim­me tyttärillemme Eeva-Lihalie ja Kirstilie Helsingin talonune ja ostimme enti­sestä Säästöpankin talosta osakkeen Hirven~almen kirkonkylän keskustasta.

175

KIRJOITTAJAN OMIA MUISTELMIA

SÄKKISALO

Lapsenk.in si lmät näkivät, e ttä muuteuaessa Aittonicmestä Säkkisaloon oli tultu mökistä isoon taloon. Eikä ilune. olihan Säkkisalo ollut Kruunun puustelli Ruot­sin kuninkaan Kaarle X1 vahvistaman lain mukaan. Talon päärakennus käsiui ison tuvan. keiniön, e teisen, ison :.alin ja kaksi kamaria. yhteen~ 200 neliömet­riä. Pihapiirissä oli järeistä kivbtä rakennettu navetta pituudeltaan noin 30 met­riä. 20 metriä pitkä talousrakennus ja aiuoja samassa rivbsä kymmenkunta. Kes­kellä pihaa oli halko liiteri. mikä si irrettiin sittemmin kauemmas nykyiselle pai­kalleen. S isäänlämpiäviä saunoja oli kaksi, toinen sadan metrin päässä ja toinen rannalla, jonne on matkaa puolisen kilometriä. Rakennukset olivat pääosi ltaan tehty 1900-luvun alussa. Peltoa oli muuttaessamme yksitoista hehtaaria. Ne oli­vat eriuäin kivisiä, mutta muuten kasvuvoimai ia. Olihan talolla ollut useita torppareita. jotka tekivät taksvärkkiä torpan vuokrasta päätilan vuokraajalle mm. ajamalla talvisin mutaa pellolle.

AAPELIN TORPPA

Lähellä rantaa ~eisoi Aapeli Marttisen pienen pieni mökki. Se oli rakenneuu hirrestä ja oli kooltaan kuusi neliömetriä. Lämmönlähteenä oli kivistä muurauu helialla varustettu uloslämpiävä tulisija. Lbäksi mökkiin mahtui sänky ja pieni pöyt:l. Aapelilla oli seuralaisena kissa, jonka han oli opettanut soittamaan pelti­palasella hellan nurkalla. Lähellä olevaa isoa kiveä vasten oli Aapeli rakentanut riu"uista. oljistaja turpeista navetan, jonne ihminen ei mahtunut ~ebaalleen. Siellä Aapeli hoi teli yhtä lehmälinsä ja paria lammasta. Rehut hän keräsi peltojen piemareilta. Aapeli oli hyvin auttavainen. ys tävällinen mies lapsille ja naisten karjatalou~töihin hän osallistui mielellään. Siitä auttavaisuudesta hän kai oli sa.anutkin lisänimen "'Karit~a Aapeli'". Aapelin isä oli Tuomas .Marttinen. joka tuli koti' ävyhi Puukonsaaren Ylätuvalle.

Tuon mökin oli Aapeli rakentanut vuonna 1930 asuttuaan sitä ennen Säkkisalon virkatalon huoneissa 21 vuoden ajan. Suullisen Juvan mökin rakentamiseen hän oli saanut talon omistajalta Kasper Hämäläiseltä. Lupa oli elinaikainen ja vuokra kymmenen markkaa vuodessa tai vastaavasti työtä. Kasperin ja hänen lastensa jälkeen uusi omistaja Alpo lnkeroinen halusi häätää Aapelin mökkeinecn pois haastamalla hänet käfcijille asti. Aapelin vuokr.c;uhteen oikeus katsoi päteväksi, joten hän asui mökissä edelleen tuon jälkeen vielä kymmenen vuotta Adi lnkeroi­sen omistuksen aikana. Kärlijäkäsittelystä on taUella pöytäkirja vuodelta 1936. Aapelin mökin paikalle rakensi neljänneksi vanhin Huuhan veljes Väinö Inkeroi-

176

nen kesämökin heti sodan jälkeen. Mökki on nyt hänen tyttärensä Maijan omis­tukscs:.a. Vanha mökki on purectu.

ENSIMMÄINEN KOVA KOKEMUS

Olin heti alusta Aapelin hyvä ka,eri monissa askareissa. Niinpä eräänä aamu­päivänä lähdin hänen mukaan~a hakemaan l..'Uivaa puuta metsästä. Minua oli eri­koisesti varoitettu menemästä mihinkään kauas pihasta etten vaan eksyisi. Kun Aapeli meni mielestäni aivan liian kauas, en enää uskaltanm seurata. Omasta mielestäni käännyin takai~ in , mutta tosiasiassa suuntani olikin syvemmälle met­sään. Kun koti ei rullutkaan vastaan eikä Aapelista kuulunut mitään tajusin ole­vani eksyksissä. Minä onneton viisivuotias. Aloin juosta eteenpäin. 1\inakin ki­lometrin verran juoksin kunnes ranta alkoi häämöuää. En mennyt r.mtaan saak­ka. vaan seur<1sin sitä tietäessäni. että Puukonsaaren puoleiseen rantaan menee useita metsäpolkuja. Ilmeisesti kuitenkin kiireessäni juoksin pollmjcn poikki nii­tä näkemättä, koska en nähnyt yhtään polkua.

Olin lähellä Eteläniemeä kuullessani etsijöiden huudon, johon vastasin. En kyllä huomannut olevani väsynyt. vaikka olin juossut yhtämittaa lähes kolme tumia. Tuon tapauksenjälkeen jouduin teboseurantaan. Ei voinut mennä edes "buussiin"' ilmoittamatta siitä. Sain sii tä sellaisen opetuksen, että se on ollut elämäni ainoa tosi cksyminen.

Setäni perhe asui vielä jonkin aikaa ennen JopuiJista muuttoaan talossa. Heilläoli puolen vuoden ikäinen Atso-poika.jota minua yritettiin määriitä vahtimaan, mutta en ~ i ihen suostunut. Päinvastoin pelkäsin pientä lasta kun en ollut lapsiin tottu­nut. Vietin paljon aikaa Kasperin j a Eedlan luona pihamökissä. He seurustelivat mielellään lasten kanssa. KasperilJa oli kahdesta vaimosta yhteensä kymmenen lasta ja monia lapsenlapsia, jotka vierailivat usein vanhempiensa ja isovanhem­piensa luona. He olivat minullekin hyvää seuraa.

SAAREN ELÄMÄÄ SOTAVUOSINA

Isä sodassa

Talvisotaan johtaneettapnhtumat ja sodan alkaminen, samoin kuin Mikkelin pom­mitukset ja lähikylien sodan uhrit ovat säi lyneet muistis~a. lsäni oli palvellut varusmiehenä rannikkotykistössä. Niinpä hän aluk~ijoutui r.mnikkovarmistukseen Tammisaaren ja Hangon lähelle ja senjälkeen helmikuussa Viipurinlahden Uur.~a­seen,jonne vihollinen oli jo edennyt. hä haavoi ttui Ra vansaaressa maaliskuun 8.

177

päivänä ilmeisesti tarkka-ampujan luodista, mikä katkaisi vasemman käden olka­varrcsta. Tarkka-ampuja oli ilmeisesti onanut ampuma-aseman selville, koska samalla kerta<~ kuoli ja haavoittui muitakin miehiä. Pimeän turvin tuli hevos­kuljetus hakemaan haavoittuneita saaresta pois. Ennen rancaa kuljetushevonen astui miinaan, jolloin kyydissä o lleet lensivät hankeen, mistä kuului valitusta pimeässä yössä. Jalat kantoivat jo sen verran, että tilanteesta selvittyään Adi al­koi kävellä Suomenlahden yli johtavaa hevostietä Vilaniemeä kohti ja pääsi vii­mein toiseen hevoskyytiin valojuovaluotien vi lkuuaessa ja sitä tietä sairaalaan. Sotahistorian mukaan Ravansaari menetettiin seuraavana päivänä eli 9. maalis­kuuta 1940.

Jatkosotaankin tuli isälle palvelukseenastumismääräys, mutta haava tulehtui matkalla rintamalle ja haavasta tuli mätää ja Iuunsiruja. Hän joutui uuteen leik­kaukseen ja lomalle. Ha<~va parani lopull isesti vasta kolme vuotta haavoittumi­sesta laskettunl!, mutta kädestä ei enää koskaan tullut toisen veroista. Adi mää­rättiin ku itenkin heinäkuun alussa 1944 rintamalle ja oli mukana mm. Ihantalan torjuntataisteluissa. Aselevon tullessa hänen joukko-osa~tonsa vietiin saksalai­sia karkottamaan Lapista. Adi kuitenkin vapautettiin kohta ikänsä perusteella. Hänen sotavammansa aste. jonka perusteella hän sai korvausta, oli kymmenen prosenttia.

Sotilaslearkurin seikkailut

Talvella 1942 Säkkisaloon ruli Tuukkalan kyläpoliisi Mattila pyytämään isää nw­kaansa tunnistamaan sotilaskarkuria, joka oli jättänyt noudattamatta käskyä so­taan. Poliisille oli tullut vihje Kangasniemen kylästä olevan Villio Peuhan ole­m.isesta Niemelän maalla halonteossa. Poliisi löysikin miehen sieltä, muttei roh­jennut yrittää pidätystä, koska mies ilmoitti itselleen toisen nimen. Kun poliisi ja isä menivät paikalle, oli Peuha lähtenyt suksilla Kangasniemelle päin. He lähti ­vät seuraamaan jälkiä, muna kääntyvät takaisin Kangasniemen rajalta ky läpoliisi Matti lan tokaistessa, että joutavat toisen pitäjän poliisi t etsiä miestä. Mattilalle ei kuitenkaan annettu etsinnöistä vapautusta, vaan seuraavana päivänä hän tulijat­kamaan etsintöjä yhdessä Kangasniemen ja Mikkelin poliisien kanssa. He saivatkin Peuhan pidätettyä muutaman päivän kuluttua mielenki intoisten vaiheiden jäl· keen. Peuha kertoi jälkeen päin, että hänellä oli pistooli ampumavalmiina, jos poliisi olisi yritänyt pidätystä.

Sodan päätyttyä oli Vilho Peuha valtion metsässä hakkuutöissä ja Säkkisalon talon töissä "lehekscnhakkuussa'·. Peuhake1toi hymy suupielessä vaiheistaan kar­kurina. Hän oli kerrank.in ollut Jakaran talossa. kun poliisit tulivat kyselemään. onko Peubaa näkynyt. Poliisien tulo huomattiin ajoissa., jolloin karkuri nousi suu­ren uunin päälle piiloon ja vanha isäntä Otto Ukkonen asetrui siihen eteen pitkäk· seen. Poliisien kysymykseen Vilho Peuhasta vastasi Otto uunilta, ettei ole näky-

17&

nyt, ja niin poliisit poistuivat tarkistamatta. Tämän kenoi myös Jakarassa palve­lijana ollut Hulda Liukkonen, joka ehti Peuhaa varoinamaan huomattuaan polii­sien tulon. Toisen kerran Peuha kertoi olleensa Kangasniemen puolella Kalle Berggrenillä. kun häntä etsivät poliisit nllivat pyytämään yösijaa. Silloin hän meni kiireesti lattialuukusta alas talon alle ja joutui viertämMn sie.llä yskäiscnä koko yön poliisien nukkuessa tuvassa samalia kohtaa.

Peuhan arveltiin asuneen halonhakkuussa ollessaan Niemelässä. koska hänen äi­tinsä Ruusa Peuhaja Niemelän Hilda Puikkonen olivat tuttuja nuoruuden ajoilta Viipurin kaupungissa. Erkki Lindgren kenoikin Peuhan asuneen karkumatkallaan ~aunassa. Vilho Peuha sanoi saaneensa sil loin soti laskarkuruudestaan yhdeksän kuukauden linnat.uomion. Rauhan teon jälkeen Neuvostoliitto määräsi, ettei karkureita saanut kohdella huonosti, vaan heille tuli palauttaa kunniansa takai­sin. Anneniin myös käsky, että vankila-ajalta oli valtion maksettava hänelle palk­kaa.

Koulunkäyntiä sotavuosina

llmeisesti harrastin ahkerasti lukemisen opettelua. koska Eedla Hämäläinen sa­noi, että pappi pojasta tulee kun se noin ahkerasti lukee. Niinpä minut läheteniinkin siskoni kanssa Puukonsaaren Pekkalaan muutamaksi viikoksi kiertokouluun. Ky­seinen kurssi oli Hirvensalmen kiertokouluhistoriassa toiseksi viimeinen. Luku­taitoni kohentui niin hyväksi , että kouluun mennessäni osasin lukea, mutta tavaaminen tuotti vaikeuksia. Ennen koulua olin lukenut Kiven Seitsemän vel­jestä ja talvisodan tapahtumat Länsi-Savo-lehdestä sekä sotakirjan ''Suomi tais­telee". Ennen sotaa meille oli hankittu radio, josta kuumelin sotauutiset aikuis­ten kanssa.

Väisälän kansakoulun aloitin välirauhan syksynä 1940. Siskoni Hilkka oli silloin jo neljännellä luokalla, samoin kuin Erkki Lindgren naapurista. Heidän kanssaan opin tuntemaan kivisen polun, joka johti Honkniemestä Ollan taloon. Olla oli minunkjn konteerini monen vuoden ajan. Rantaan johtivat polut Rokkasenlahden ja Kivikonkorkeemman kautta. Tuohon risteykseen oli mäntyyn veistetty toiselle puolelle R, joka tarkoitti Rokkasenlahtea ja toiselle kulmaJic K, mikä osoitti Kivikonkorkeima. Säkkisalosta oli ensin soudettava veneellä kaksi kilometriä Honkniemeen. Siitä oli Ollaan noin 4 kilometriä ja siitä koululle edelleen kaksi kilometriä, joten koulun käynti kotoa käsin ei tullut kysymykseenkään. Lauantai­sin menimme koulun jälkeen niemeen, josta meitä tultiin hakemaan pyhäksi ko .. tiin. Kelirikkoajat olivat tietysti oma lukunsa. Silloin pyhiäkin saatettiin viettää konteeritalossa, mutta niin tapahtui hyvin harvoin. Aati-isä, joka useimmiten haki meidät, oli huonojenkin jäiden kulkija. Hän kulki heikolla jäällä aina kävellen,

t79

vetäen perässään pitkää kuivaa riukuaja toisessa kädessä vankka tasapäinen kanki, jolla kokeili vahvuutta.

Talvella viikkojen kotimatkat tehtiin suksilla Lutakon rannan ja Kiekiomäen kautta, koska maalla oli yleensä aina tallattu tie, muna jäätie oli harvoin muuta kun umpihankea. jossa suksetkin tavoittivat veteen. Tuolla kolmen kilometrin jää­matkalla kävi usein hyytävä viima. Vaarana oli nenän, sormien ja varpaiden jäätyminen, sillä lapasetja kengät olivat usein valmiiiksi märkinäjo lauantaina kotiin lähtiessä. On oikeastaan ihme. että koulumatkoista selvittiin terveinä.

Ollassa kyllä viihtyi. Vanhat Vihtori ja Hilma sekä tytöt Anna ja Vappu (Saima) olivat mukavia. Veljekset Toivo, Viljo ja Väinö olivat sodassa lähes koko sen ajan kun kouluni kesti. Kasvattipoika Erkki Lammi opetti vanhempana minua enirrunäkseen huonoille tavoille. Ollan veljekset Toivo, Viljo ja Väinö Kekkonen palasivat soda~ta syksyllä 1944. Vanhin poika Toivo oli haavoittunut talvisodas­~a jalkaan, muna toiset palasivat lähes ehjinä, vaikka olivat monta vuotta rinta­malla. Vuonna 1918 syntynyt Väinö oli viisi vuotta yhtä mittaa armeijan leivis­sä. Neljäntoista vuoden ikäerostaoune huolimatta meidän välillcmme kehittyi hyvä ystävyys, jota riitti Väinön poismenoon vuoteen 1999 saakka.

Kouluntokailu alkoi toimia vasta ollessani viimeisellä luokalla, siihen saakka täyty i pärjätä omin eväin. Tein koulueväät itse ruisleivästä ja voista, joita toin kotoa viikon tarpeen. Joskus oli sianlihaakio eväänä. Talosta sain palanpainik­keeksi kuoriitua maitoa. Isossa talon tuvassa oli useinkin valon lähteenä vain pieneen mustepulloon asennetuo sydämen valo. joka ei vastannut edes yhden pienen kynttilän valoa. Läksyt piti lukea jo päivän aikaan, jos niissä jotain luke­mista oli. Petrolia oli säännöstelyn vuoksi säästettävä puintitöihinkin.

Sota-aikana koululaisetkin sairastivai kaikki mahdolliset kulkutaudit. mitä yleensä liikkeellä oli. Näitä tauteja olivat syyhy, äkillinen vatsatauti ja vaikea äkämä­ihottuma, jonka takia olin koulusta pois kuukauden verran syksyllä 1943. Käytin tuon ajan oravien metsästykseen. Silloin esiintyi paljon oravia metsä~sä, ja nah­kojen hima oli korkea. Niinpä isä opetti minut li -vuotiaan oravien metsästyk­seen haulikolla. Tassu-pystykorvan kanssa ammuin sinä syksynä 25 oravaa. Hau­likon käsittelystä varoitettiin, mutta kerran säikäbdio kun huomasin käsittelcväni vähän huolimattomasti ladattua asetta nuorisojoukossa. Onneksi huomasin ajoissa, eikä vahinkoa tapahtunut, muna se jäi mieleen eliniäksi.

Samaisena syksynä 1943 pommitettiin usein pääkaupunkia Helsinkiä. Yksi pom­mi osui Vilho-setäni j a Elvi-tät ini asuman talon viereen Iso-Roobertinkadulle vastapuolella olleen elokuvateatterin eteen. jossa juuri sillä hetkellä joootettiin lippuluukulle. Siinä kuoli kymmeniä ihmisiä yhdellä kertaa. Talojen menettäessä ikkunaosa saivat sisällä olijatkin vammoja lasinsiruista. Neljännessä kerroksessa

180

olevcc;sa setäni vaauuriliikkeessäkin osui ihmisiin slruja. Pommittaj ien kerrottiin päässeen ilmavalvonnan huomaamatta kaupunkiin ja näin ollen ihmiset eivät men­neet pommisuojaan. Tuosta järkyrtyneinä tulivat täti Helmi kahden poikansa kan~sa meille toipumaan kokemastaan.

Laskiaiscna talvella 19441äksin Ollasta hiihtämällä toisten mukana "nurkkatans­seihin .. Jakaraan, jonne oli matkaa ainakin kymmenen kilometriä Kaikenlaiset tanssitoli silloin sota-aikana kiellettyjä, joten nii tä ei saanut puhua. Oli kuutamo­aika ja hyvä hiihtokeli maalla ja jäällä. Musiikkia esiui Jakaran Aino gramofonil­laan. Hän oli kuuro, vilka:. nainen ja kova käsinpuhuja. Hän opetti :.illoin minua­kin , li-vuotiasta poikaa Lans:.imaan. Nuoruudestani huolimatta en tuntenut min­käänlaista väsymystä 20 kilometrin nurkkatanssimatkasta, olihan minul la paljon kuntoharjoituksia takana. Seuraavana aamuna saimme me kaikki Anna. Vappu ja minä kovan tuk.istuksen reisustamme. enä "vielä vei tte tuon pojankin sinne·•. Hi lma oli saanut tietoonsa hiihtomatkamme. Tämä ei ollut ainoa nurkkatan~simatka,

jonka tein kiellettynä aikana. Jakaran Aino antoi grammanaan lainaksi talkoo­tun:.seihinkin, joita syksyisin pidettiin. t..;uori siirtolainen Jussi Haapanen Väisä­län Pohjois-Eskolasta oli kysytty haitarinsoittaja talkoo- ja nurkkatansseihin. Hän joutui sotaväkeen lll-vuotiwma talvella 1944. Saman aikaiscst.i Väisälä~tä lähti ~nmanikäisiä 1926 syntyneitä ainakin kuusi miestä. He pitivät komeat läksiäis­tanssit.

Koulu toimi sodasta huolimatta kä<;ittääkseni moitteellomasti. Opettajat olivat Iisakki ja Raakel Savolaineu, joilla oli Marjatta-niminen tytär. lhakki tosin sairasteli välillä ja oli sotahomrnissakin. HeiUe syntyi vuonna 1943 toinen tytär, joka kuitenkin kuoli muutaman kuukauden ikäisenä. Talvisodan jälkeen tuli Väisälään siirtoväkeä kahteen taloon. Haapaset Eskolaan ja Loposet Mikkolaan. Loposilta tuli kuuluun neljä vilkasm lasta. Vuonna 1944 Väisäliiän tuli jälleen siirtoväkeä Kannaksen Jääskestä. Nämä sukua keskenään olleet siirtolaiset tuli­vat Paavolaan ja Tiroseen. Paavolasta ruli kouluun Hilkka Taimi~j.;l -niminen tyttö. Myös Kekkolan kylän lapset kävivät Väisälän koulua aina vuoteen 1956 saakka. jolloin Kekkola liitettiin Mikkelin maalaiskuntaan. Eräänä keväänä Kekkolan eteläkylän lapset tulivat toukokuussa kouluun paljain jaloin. Päivällä tulikin yhtäkkiä takatalvi , lunta satoi toistakymmentä senniä. KotO.;l piti n10da heille jalkineet, että pääsivät kotiin.

Väisälän koulu juhli vuonna 1987 90-vuotisjuhlaansa, jossa pidin puheen kun­nanvaltuuston puheenjohtajan ominaisuudessa. Puheessani toivoin koulun näke­vän myös satavuotisjuhlat, mutta ne juhlat jäivät vuoden päähän kun koulu lak­kauteuiin. Lakkauttamista vauhditti epäilemättä Sokkasen sillan valmistuminen vuonna 1990. Tiet ja siltayhteys mahdollistivat Säkkisaionkin saaren oppilaille jokapäiväinen kotonakäynnin. Lutakonlahti on nyt heidän satamansa. johon kul­jetetaan myös maidot ja muut raskaat tavarat.

lSI

Myös Puukonsaaren lapset pääsevät Yintinniemen kautta joka yöksi kotiin lu­kuunottamatta pahinta kelirikkoa. Tuon kaiken maksaa nykyään kunta. Meidän aikanamme ei kunta avustanut millään lailla saaristolaisten koulukyydityksiä tai kortteerissa asumista.

Komiaika

Sokeri ja kahvi menivät koni lle ensimmäisinä ja kestivät pisimpään, sokeri jopa kolmetoista vuotta, päättyen vasta olympiakesänä 1952. Sinä vuonna kesäkuussa menin sotaväkeen, ja vein sokerikortin sinne, eikä sitä annettu vapautues~ani enää takaisin.

Ensi1runäisen kahvi laivan tulo Suomeen oli tärkeä tapahtuma, sen tulomatkasta kerrotti in päivittäin radiossa ja lehdissä. Kahvia oli sitä ennen metsureille jaetta­vissa "tehopakkauksissa·•. Kahvin korvikkeena käytettiin paahderusta vi ljasta jauhettua vastiketta, ja sokerin korvike oli sakariini. joita kumpaakin sai vapaasti kaupasta.

Sellainen sääntö oli voimassa, että tupakkakortin haltijalle oli pienempi sokeri­kiintiö. Tupakan käyrtö o li siihen aikaan runsasta, eikä korttiannokset tietenkään riittäneet. Puute korjattiin kotitarveviljclyllä. TavaUbesti saunan luona väkevässä maa~sa palaneiden kiuaskivien kaatopaikalla kasvatettiin " havanna'' tai ''virginia" ·merkkisiä tupakoita. Lehdet ja luut.kin kuivattiin ja säilörti in käytettäväksi lisä· hajusteiden kera. Kerrottiin tupakanvälittäjien rikastLmeen hyvin, mutta myös ker· rottiin monen kokeneen tappioita, kun yllättäen tupakan luutjäivätkin käsiin kau­pan vapautuessa.

Jatkosodan alkaessa tulivat kaikki muutkin elintarvikkeet kortille, yksi toisensa perään. Leipää, jauhoja ja rasvoja ~ai kukin henki lö työn raskauden mukaan, met­sureiden ollessa suurimpia energiankuluctajia. Myös vaatteet tulivat kortille ja kumisaappaita koululaisillekin oli anottava kansanhuollosta. Kuitenkin monet koulu laisetjoutuivat koulutielle talvellakin puupohjakengillä, joihin kertyi pohjiin lumipaakut. Kesällä naiset pitivät puupohja ja papcripäällisiä kenkiä.

Ruokapula koetteli erikobesti kaupunkilaisia lapsiperheitä. Kerran 1945 elokuussa mlivat Suomen Helluntaiherätyk~en johtajan Eino Mannisen vaimo neljän lap­sensa kanssa pyytämään jauhoja ja voita. Heidän kesäasuntonsa on PuuJan Tähti­saaressa. He olivat he meille hyviä tuttavia, jota he ovat vielä edelleenkin. Isäni sanoi heille, että eiköhän lähdetä yhdessä "ahoksen puintiin" riiheen kun siellä on kuivat lyhteet. Niin tuli ahos puiduksi, vaikka helsinki läiset eivät ol leet kos­kaan näh.ncet.kään sellaista toimitusta. Nuorin poika Pentti oli minun ikäiseni 13-vuotias li ikunta vammainen. Ruokatäydennystä he saivat siten työtä vastaan. Tuota elämystä ou muisteltu tavatessamme vuosia jälkeenkin päin.

182

Lieneekö ~aarien tilanomalla väellä kaikilla ollut leipä- ja rasvakorueja. He sai­vat ruokatarpeensa taloi~ta. joissa oli lehmiä ja viljaa, useimmiten työtä vastaan, ja melkein kaikki kala~tivat. ""Mustanpörssin" kauppaa käytiin jok~eenkin kai­ki~ta ruokatavaroista ja muista tarvikkeista. Liekö salak<~uppaan syyllistymätöntä kansalaista ollutkaan.

Noina ~otavuosioa ei kylillä ollut vielä kotitarvemyllyjä, ja jos oli. ne kansan­huollon toimesta sinetöitiin, samoin kuin myös sinetöiuin talojen käsi kivet . ettei niilläkään voinut jauhaa. Jauhatus oli konilla. ·c aiheuttivat saarelaisillekin sen. että myllymatka-ajat venyivät pitkiksi. Joskus meni myöhään yöhönkin.

Meidän käsikiviemme sinetin mursi veljeni Aulis jo kolmevuotiaana saatuaan vasaran käteensä. Ei sitä kukaan tarkastanut vaikka tuo jauhatussäännöstely jat­kui vie lä 50-luvulle. Jauhatuskortin kuponkeja tahtoi kaikilla jauhallajilla olla liian vähän, mutta ylimääräisten säkkien saami~cksi jauhoiksi löytyi useitakin keinoja. Yksi esimerkki: Isäl lä oli Mikkelin vehnämylly~sä. joka mylly sijaitsi sota-aikanakin siinä nykyisten viljasillojen paikalla. Meillä oli yksi ylimääräinen säkki vehnääjolle ei ollut kuponkeja. Mutta mukana oli kilo voita. jonka näkemi­nen sai myllärin heltymään ja jauhoja tuli. Hän antoi ohjeen, että kun hän heittää sieltä viimeisen säkin. silloin on lähdettävä viivyttelemättä, koska kan~anhuollon t:lrka~taja saattaa iskeä ja lukea säk.it. Mylläre ille kelpasivat muutkin elintarvik­keet, kuten suolamuikut, liha, hyvä pomikka ym. Myllyissä kävijät kertoivat. cuä iltapäivisin mylläri nähtiin usein päibtyneenä melkein kaikissa myllyissä missä käytiin.

AULIS VILHELM INKEROINEN, velipoika

Keväällä 1941 minulle sanottiin syntyneen veljen, jonka odotuksesta en ollut tietänyt mitään. Olin jotensakin nolona siitä kun olin o llut tietämätön, mutten sitä keilekliän kertonut. Veljelle annettiin nimi Aulis Vilhelm. Hän oli hyvin vil­kas lapsi ja seurusteli mieleUään meillä asuvien "'ruukkilaisten"' kanssa.

Auliksella on myös samanlaisia muistoja kouluajoilman kun vanbernmalJa veljelläänkin. Hänkin joutui ku lkemaan koulumatkan tuulessa, tuiskussa ja pak­kasessa. Lauantaisin kotia hiihtlien lähtiessH ol ivat kengät ja lapaset ka~tun\!et.

Oli täysi työ pitääjalat ja sonnet ~ulina ylitettäe~si1 Lutakon~e.Jkää. Aulis muisteli erästä maanantaiaamua. kun hän ensiluokkalainen oli lähtenyt pimeällä Säkki­salo~ta ja tullut kortteentaloonsa Ollaan. Siellä oli piha.~sa mustalais-Hannes Alpo­poikansa kanssa, jolloin Hannes kysyi häneltä kuka hän oli ja mistä tuli . Saatu­aan tietää Hannes ihmetteli. miten noin pieni poika voi kyetä tuollaisiin ~uori tuk­siin tuolla iällä.

183

Yhdentoista ikäisenä Aulikselle kävi onnettomuus, joka oli viedä hengen. Tultu­aan maaliskuun lauantai-iltapäivänä koulusta kotiin hän meni lcik.klmään heinä­talliin laskien hcinäpinkan päältä mäkeä. Siinä sattui olemaan piikit ylöspäin heinähanke johon hän osui laskiessaan ja se puhkaisi suoliston. Tuosta suoJi in osumisesta ei oltu kotona varmoja, joten lääkäriin lähtö lyk.k.äytyi sunnuntai­aamuun. Silloin oli jo kuumetta ja kipuja vatsassa.

Poika tuotiin lääkäri Otto Kiiskiselle lääkärin taloon. Kiiskineo sattui olemaan ongella Ryökäsvedellä. Hänet etsittiin sieltä töihin, mihin Kiiskineo olikin val­mis sanoen, ettei Mikkeliin enää ehditä. Lääkäri avasi vatsan ja paikkasi suolet . Sitä työtä hän oli tehnyt paljonkin sodan rintamaolosuhteissa, näin kerrottiin. Sairaalassa poika viipyi kymmenkunta päivää. liusintaleik.kaus jouduttiin teke­mään neljän vuoden kuluttua lääninsairaalassa, jossa poistettiin suoliston tuk.keu­mmia aiheuttavia kiinnikkeitä. Meitä kaikkia harmitti kun Aulis-veli ei voinut olla sisko-Hilkan ja Urpo-veljen kaksoishäissä heinäkuun seitsemäntenä päivänä vuonna 1956 Säkkisalossa.

Aulis oli kouluaikanaan hyvä hiihtäjä ja juoksija. Hän hiihti joukkueessa, joka voini Hirvensalmen koulujen hi ihtomestaruuden. 1\uliksella on isältä perittyä musiikillista lahjakkuutta. Hän ei ole kuitenkaan ehtinyt opiskella sitä lisää vaan soittelee isältä saatua viuluaan omak~i ja lähiystäviensä iloksi.

Lopetettuaan kansakoulun hän kävi ammattikoulun ja teknillisen koulun. Saa­resta hän lähti muualle ansiotyöhön ammattikoulun käytyään. Hän toimi Hankki­jan palvelukses~a auto- ja raskaskonekorjaamojen työnjohtajana ja kotjaamo­päällikkönä Mikkelissä, Savonl innassa ja Kuopiossa. Nykyisin hän toimii hirvensalmelaissyntyisen Seppo Höhän yrityksessä Siilinjärvellä suunnin:elija­na ja työntekijänä. Aulis asuu Kuopion Jynkä%ä Härkät iellä.

MAANVILJELYÄ, KARJANHOITOA JA KALASTUSTA

Säkkisalossakin elettiin 1950-luvulle saakka Juontahtaloudessa. Oli kasvatus­sikoja, lehmiä ja lampaita, joista saatiin maitoa ja leivän päälle voita ja lihaa. Järvestä tuli lisäsärpimeksi monenlaista kalaa. Tarvittiin vain ~uolaa ja sokeria. Persaitakin tuotettiin omilla emakoilla ja katjulla myytäväksikin. Sikojen täytcruuaksi kerättiin tuoreita hevosen kakkaroita, joista keittiöjätteiden tuoreen heinäsilpun ja jauhojen kanssa tehtiin lämmintä sianruokaa.

Lampaita varten tehtiin pientareiden koivu- ja leppävesakoista "lehtikerppuja'', jotka kuivatettiin aidanseipäissä tai haasioilla. Ahoksenpuinnissa kenyneet suoraolkikuvot kannettiin navetan vinti Iie varastoon odottamaan "silpunhakkuuta'' silppukoneella. Silpunhakkuu olikin raskasta työtä. Toinen henkilö "syötti" olkia

lti4

ja polki konetta avuksi, kun toinen väänsi isoa pyörää, jossa leikkuuterä oli. Silpunhakkuu tehtUn navetan vintillä. Silput pudotettiin luukusta ~ilppu,·arastoon, josta sitä käytettiin lehmien ruoaksi .. sekoittaen niihin kaurajauhoja. Lehm.iJle annettiin pääruuaksi ky lvöhcinää.

Viljeltyjä lehmänlailumia ei silloin ollut, joten lehmät laskettiin kesäpäiväksi metsään etsimään ruokansa. Lehmien löytäminen Säkkisalon 200 hehtaarin suu­ruiselta metsälaitumella tuoHi ajoittain vaikeuksia. Varsinkin sieniaikaan se oli hankalaa, koska ~ienet ovat lehntien herkkua. Yöksi lehmät ajettiin ahojcn yölaitumille. Lehmätlypseuiin kesällä ulkona, joten lasten piti olla ''ripsumassa" kärpäsiä loitommalle, etteivät lehmät potkisi maitoastioita nurin.

Alkuvuosina oli tavallista "risujen hakkuu·· navetalla. Kesällä oli vesakuita kaa­dettu ja kasattu "leheskuappeihin" . Kasat tehtiin apuseipi!iden avulla korkealle, että ne kaatuivat reen ''re Joille'' kerralla hankienkin aikaan. Säkkisalon navetta oli niin iso. että sinne voi ajaa hevosella ja k.ipat:l kuorman navcttaan.jo~sa "viisto­päät" voi hakata lämpimähkössä tilassa. Risujen hnkkuun kerrottiin olleen van­han ajan renkien puhdetyötä.

Myös talvisavoraita tullessa oli havukuorma rukkirekien "ronkeleissa" tavallinen tapa. Meillä oli useita vuosia "kunnan hoidok.ki'' Riku Kuitunen ''viistopäiden" ja pohtopuiden tekijänä. Tuolla taYaUa kotiraitille saatiin talvisin huomatla,·a mll!irä polrtopuuta niistä jätepuista,joita kcnyi melkoiset ka~at. Myöhempinä vuo­sina riitti toukojcn olkia karjan kuivikkciksi, eivätkä ''kalikat" olisi olleetkaan sopivia betonipohjanavenaan. mikä meillekin tehtiin vuonna 1948.

Säkki~alon riihi oli tehty rekikuljetusta vanen. koska muulla sinne ei juuri päässytkään. Paikan oli sanellut myös kalteva kalliolattia. Riihen sisu~tukseen kuului sisäänlämpiävä kiviuuni, ala- ja yläpaJTet. joille lyhtect l:Jdottiin pysty­a~entoon. Uunia lämmitettiin muutama päivä ja kun ''ahos'' oli kuiva, ~e puitiin. Ensin lyhteet "ravaniin" lyöm:illä lat\;oja seinään, jolloin paras vilja karisi sii­hen. sitten siteet avattiin ja puitiin ''linkkuvarstoilla'' viimeiset jyvät. Nämä suo­rat oljet talletettiin ''kupoihin"jotkakannentin navetan vintille. Lanialle karisseisw jyvistä harattiin roskat vähiin, ja lopuksi ''viskauiin viskuukoncella" viimeiset­kin vihneet "kuominaan'' joka oli riihen kupees~a oleva pieni varasto tätä vanen. Suoria ruisolkia oli vanhaan aikaan yleisesti kliytetty varastorakennusten kate­aineena. missä tarkoituksessa se onkin pitkäikäinen. Nukkumapatjojen täytteenä käytettiin oikea maaseudulla ja armeijassakin niin kauan kunnes vaahtomuovi­tai vieteripatjat tulivat käyttöön.

Ruis leikattiin sirpillll lyhteik~i ja pantiin aumoihin. Pitk.in syksyä ja talvea pui­tiin riihessä varstoilla vielä sodan jälkeenkin. Vehnä, ohra ja kaura puitiin aluksi Säkkisalossa käsikiertoisella koneella riihessä. Varsinaiset puimakone ja moot-

tS5

tori hankiuiin käytettyinäheti sodan jälkeen. Kun vilja ensin oli niiteuy viikaneclla ja kuivatettu seipäällä, se puitiin koneella. aina puimurikauden tulemiseen saak­ka 1970-luvulle saakka.

Lehmien lukumäärä vaihteli kuudesta seitsemään. Niistä saatu maito kimuttiin voiksi, josta ylimääräinen vietiin kauppaan tai myyt iin laivamiehille ja muille tarvit~evi llc naapureille ja metsätyörrtiehille. Vi ljan jauhatukseen tarviuiin mo­nia vuosia jauhatuskonit. Maidon tuotosta oli pidettävä Jypsykirjaa. Lypsykirjan täyttämisen laiminlyönnistä joutui isäkin käräjille. Sikoja teurastertiin vuosittain ainakin kaksi, ja cmakolla teetettiin porsaita säännöllisesti. Sikoja teurastettacssa kävi kansanhuollon tarkastaja ruhot punnitsemassa.

Nuotanvcto oli tärkeä sivuelinkeino. Sitä ei kansanhuoltokaan erityisemmin val­vonut, murta kunta yritti kerran "mätkäyttää" veroilla. Se yritys kuitenkin kaatui valituksclla, koska löytyi tarpeeksi kuluja vähentämään puhda.~ta tuloa. Muikku ja saatiin keskikesällä Kohokallionsalmesta kohosta pyytäen, ja syksyllä kutuapajilta Tuli lahdesta, Aatamista, Luodosta, Makkosesta, Kapsanlahdesta ja Kaijannic­mestä. Muikut lähetettiin Mikkelin torikauppiaille myytäväksi Kakrialan Pentti­sen linja-autossa. Syksyisin lähettivät olavalaiset pyllyjä, joihin kaloja suolattiin. Silloin saatiin arvokasta mätiä myyntiin. Kalan hinta oli silloin nykytasoon ver­rattuna kolminkenainen,joten ~e oli kannattavaa, vaikkakin Puolaveden muikku­kannat vaihtelivat silloinkin vuosittain. Parhaina muikkuvuosina jäivät mieleeni vuodet 1945 ja 1954. Ahvenia, siikoja. haukia, lahnoja ja matikoita pyydettiin vcrkoilla, ry~illä ja katiskoilla.

Lisäansioita saimme parhaiten "rahinajosta" . Säkkisalossa oli aina hevostyötä metsässä niin paljon kuin sitä vain muilta löiitäjouti tekemään. aina siitä lähtien kun ikäni puolesta kykenin sitä tekemään. Suosikkityötäni oli halkojen ajo, kos­ka se oli kevyempää vähän keskenkawuisellekin. Kerran Muotkan-Manninen tapasi minut 15-vuotiaana yksinäni haloo ajossa, jolloin hän torui, ettei noin nuori saa työskennellä yksinään.

JUNNU-LANA

Syyskesällä 1941 tuli meille laivakauppias, siihen aikaan Kangasniemellä asu­nut seppä Taavetti Möttö. Laivan hän oli ostanut Kangasniemen seurakunnan lukkari! ta. Junnu oli noin kymmenmetrinen tasasaumaan tehty höyrylaiva, jossa voimanlähteenä oli höyrykatti Ia jonka uuniin mahtuivat 80-senttiset halot. Höyry­kone oli kaksisy linterinen, noin 80 sen\liä pitkä hyvinkin normaalin Jaivahöyry· koneen näköinen, Iukuunoilamalta ns. lauhduuajan puuttumista.

Koeajon jälkeen kauppa kohra syntyikin, ja ni in olimme höyrylaivan omistajia.

186

Aluksen matkanopeus kuivilla haloilla oli noin kymmenen kilometriä tunnissa. Se osoittautui myös vahvak~i hinaajakl.i, jolla hinattiin tuklcilauttojakin. Mylly­matkojen teossa se oli myös tarpeellinen . Siinä pääsivät mukana myös puukonsaarelaisetkin ~äkkeineen. Höyrykoneen tarvitsema voiteluöljy saatiin ostettua ammattikalastaja Anshelm Manniselta saaduilla ostokupongeilla. joita häneltäjäi tähteeksi anunattikalastajankiintiöstään. Junnulla tehtiin myllymatk~ja lähellä rantaa sijaitseviin myllyihin, Kek.kolaan. Kinttuniemeen ja Läsäkoskelle aina sen mukaan minkä arveltiin vesitilanteen ja myiJymiesten määrän olevan myUyillä.

Niillä matkoilla saattoi mennä myöhään yöhl1nkin. Kerran pimeällä jäi J unnun kuorma purkamatta, jolloin aamulla huomattiin laivan olevan rantavedessä upoksissa ja jauhosäkkicn kel luvan veden pinnalla. Laivan kuorma oli jäänyt peräpainoiseksi jolloin veden yläpuolella olevista raoista oli tullut vettä sisälle. Vahinko jäi kuitenkin pieneksi. sillä eihän jauhot vähällä kastu.

Junnu-laival la tehtiin vi imeinen palvelus kuolevallesotamies Onni Bcrggrenille marraskuun II. päivänä 1943. Kotona Säk.kbalossa vietettiin Toivo Hämäläi~en ja Alina Venemiehen häitä tavalliseen saarelaisten tapaan, sota-aja~ta huolimatta iloi~esti tanssien. Onni Berggren oli päässyt Mikkelin sotasairaalasta kotilomalle l!!äkäricn varoittaessa häntä lomanvicttotavoisra. Onni kui tenkin tuli tuttujen kavericnsa bäihin sairaa11a. Onnin kanssa tuvan uunin päällä nukkunut Valueri Hokkanen huomasi Onnin a~ioiden olevan buonosti, ja teki siitä hälytyksen. Adi­isä aloitti välittömästi höyryn nostatuksen Junnu~sa ja kohta Onnia vietiin kohti kirkonkylää. Kesken matkan Onni kuitenkin kuoli. Hänellä ei ollut ampuma­vammaa vaan joku vakava sairaus. Alle 30-vuotias Onni haudattiin sankari hautaan.

Kun isä joutui 1944 rintamal le hän vei laivan Talvilahden suorantaan tuulilta suojaan matalaan veteen, jottei se uppoabi. Laiva kallistui, koska se otti vettä si~äänsä. Jauhopulan tullessa elokuussa päätimme yrittää "parta-Ecmin'' ottaa Junnu käyttöön myllyrcissulle. Eemillä oli kokemusta höyrylaivoista nuoruuden ajoilta. Menin ämpärin kanssa laivalle ja aloin mättää veuä ulos ja vajaan tunnin kuluttua alus oli pystyssä valmiina palvelukseen. Seuraavana aamuna menin läm­mittämään kattilaaja myllymatka Kek.kolan myllyyn alkoi ja se onnistuikin moit­teettomasti.

Syksyllä 1945 teimme häätanssikyydin Väisälän Lutakosta Tähtinicmeen ja ta­kaisin. Ollassa oli vihitty päivällä poika Viljo Kekkonen ja Tähtiniemen tytär Rauha Kyröläinen. Siihen aikaan juuri soda~ta sclvinneessä Suomessa oli tanssi­innostus niin ''ahvaa, eueh ät \·esicsteetkään haitanneet.

Ollessani kerran ruorissa. hyppäs i aluskivenyli "'kalaraudan" tavates~a kiveen ajauduttuamme reitiltä liian pohjoiseen. Tuona syysiltana 1 946 olimme juuri Sok-

1ll7

kasenniemen edustalla matkalla Lauri ja Salme Kekkosen häihin Kekkolan Kan­kaalle. Kun tämä sattui lauloimme koulussa oppimaamme ruotsalaista kansan­laulua "Eerik ohjaa valtakunnan laivaa''. Mitään vahinkoa ei alukselle tullut mutta läheltä se raapaisi.

Karille ei Junnu sen koommin ajanut, mutta yksi vaarallinen tilanne sen kanssa koettiin. Isä oli ollut käymässä kirkolla ja lähtenyt juuri paluumatkalle hinaten Eetu Venemiehen soutuveneitä. Siikasaaren pohjoispi:iän kohdalla sattui höyry­kattila äkkiä puhke.amaan ja kuumaa höyryä purkautui voimalla sisälle, jolloin sisällä oleville tuli kiire ulos. Jalaton Eetukin nosti käsivoimillaan it~en~ä venee­seen asti ja isä nousi katolle. Vaarallinen tilanne ol i nopeasti ohi kattilan tyhjennyttyä kuumasta vedestä, mutta tuli oli edelleen uunissa ja puut piti saada nopeasti pois etteivät ''tuubit" palaisi. Lievän luoteisen kesätuulen myötä alus ajautui seppä Taavetti Mötön rantaan. Sielläkattilan irronnut täyttöputki hitsaniin välittömästi kiinni ja kotimatka jatkui vain parin tunnin viivytyksellä.

Juonu oli katsastamaton alus. Se olisi tietenkin pitänyt katsastaa, mutta se olisi vaatinut parannuksia ntrvallisuudessa, joten katsastus jäi tekemättä. Viestejä ja kehotuksia kyllä tuli mm. luotsien kautta. Viimeisenä Junnu-kesänä Adi-isä hinasi Metsähallituksen ''litkan" Otavaan. Saatuaan hinäuksen päättymään hänelle sa­nottiin, että satamaan tulevat kohta kätsastusmiehet. Sen kuultuaan tuli kiire ko­timatkalle, ettei olisi joutunut heidän tutkittavakseen.

Pienten ja isompicnkin höyrylaivojen aika alkoi olla ohi hensiinillä ja petrolilla käyvien moottoreiden tullessa käyttöön. Junnukin myytiin otavalaiscllc laivurillc Antti Marttiselle. Tuommoisen höyryaluksen huono puoli on sen aikaa vievät liikkcellepääsyt höyrynnostatuksen takia, ja huoltotoimitukset sekä talvisäily­tykseen maalle noston vaikeus.

Näin jälkeenpäin olen miettinyt Juonulla kulkemisen turvallisuutta. Joskus oli tusinankin verran matkustajia kerralla siinä höyrykattilallisessa tilassa. Jos katti­la olisi räjähtänyt. kuten se kerran tekikin, olisi onnettomuus ollut valmis, varsin­kaan kun aluksessa ei ollut turvarenkaita eikä pclastusvenettäkään aina ollut hi­nauksessa.

" FORSELIUS "

Uusia nelitahtisia keskimoottoreita ei ollut vielä ostettavissa vuonna 1947. Niin­pä oli tyydyttävä käytettyyn. Isä osti Kuitulan Muhkasta Tahvo Manniselta kaksisylinteriscn, seitsemän hevosvoimaisen käytetyn koneen. Se oli tehty Tu· russa Forseliuksen tehtaalla, siksi sille annettiin nimi forsclius. Kevättalvella 1948 alkoi isä rakentaa koneelle paattia, ja vihdoin heinäkuussa päästiin liikkeelle.

188

Paatti oli ainakin viisi metriä pitkä ja varsin merikelpoinen kuormaa kantava hytillinen vene. Varmatoiminenja taloudellinen l.:ulkuncuvo oli liikentee~sä 1960· luvun lopulle saakka. Sitä käytettiin monenlaisiin tarpeisiin . käytiin kirkossa, kaupassa, myllyssä ja kylässä sekä vietiin muikkuja Kakrialaan linja·autolle ja Suon salmelle. Toisinaan sillä tehtiin pieniä hinauksia ja kyyditettiio naapureita ja valtion herroja. Itsekin käytin sitä, kun piti päästä katselemaan muitakin ilmti· siti, tyttöjäkin.

Säkkisalosta oli silloin maantien päähän Malvaniemccn noin seitsemän k.ilomet· riä. ja lähimmälle linja-autolle Suonsalmelle yli kymmenen. Niin pitkiä matkoja ei viit~inyt eikäjaksanutkaao soutaa, varsinka::m vastatuuleen. Mutta sitäkin täy· tyi jo~kus tehdä kun moottoriveneellä oli muitakin käyttäj iä. Väisälän ja Puukonsaarenkin rantaan polkujen päähän on matkaa noin kolme kilometriä, ja rannasta kävelyä kylille toinen mokoma.

Kun "'forselius"' tuli meille aloin olla aikuinen mies, ja oli kova halu päästä lii­keotee)een mantereelle. Tanssi.iJtamiio ja häihin mentiin kesähin lähes joka viikonloppu. Häihin mentiin kuokkavierdaksikin arkailematta, kuten paikkakun· nalla oli si lloin tapana. Eikä sitä häiden pitäjät pitäneet pahana. Pi!invastoin vitsailtiin kuokkavierasta pidettävän parempana kuin kutsuttua.

Kerran jouduin forseliuksella todella vaikeuk~iin. kun menin Suonsalmelle ja ankkuroin Puulanselän avonaiselle rannalle "Jatkolan hiekkaan", joka on altis pohjoistuulelle. Sunnuntain aamupäivä oli tuuleton. mutta jonkun tunnin päästä tuli kova ukonilma ja pohjoismyrsky. Silloin tajusin. että nyt on maonorivene vaara~sa. Lähdin kiireesti rannalle, muna olin jo myöhässä. Aallot olivat paina· neet paarin pitkin rantaa. ja vettä oli tullut jo ~isälle kastellen magneetonkin. Työoteiin paartia airolla salmelle. jotta voisin yritHiä käynnistystii vapaassa ve· dessä. Kone ei kuitenkaan käynnistynyt sähkölaitteiden puhdistuksista ja monis­ta yrityksistä huolimatta. Meloin suojaiseen rantaan, otin magneeton irti ja vein sen Raatikaisen talon uunin päälle, toivoen sen kuivavanaamuksi kuntoon.

Aamulla myrsky jatkui täydellä voimalla. Koska kone ei käynnistynyt silloin· kaan. päätin lähteä Viljo Hämäläiseltä Jainaamallani soutuveneellli suoraan vas­tatuuleen kohti Säkkisaloa. Arvelin kotiväen olevan huolissaan, joten oli olevi­naan kiire. Puinen ~outuvene oli aivan turvallinen kulkuneuvo tällaisessa myrs­kyssä. muna soutaminen vaati lähes kaikki voimat. kun rnatkaakin ol i kuutisen kilometriä Mielevänsaareen, Hotasen rantaan. Ajanelin pyytää häntä hakemaan moollorin samalla Suoosalmclta.

Tauno Hotasta piti odottaa pari tuntia kotiin tulevaksi, ~e aika tuntui pitkältä. mutta haku onnbtui ja forselius tuotiin kotirantaan heinäkuisen maanantai· illan hämärtyessä. Minulle kerrottiin isänikin näyttäneen jo huolestumisensa viipy·

189

miscstäni, jo myrskynkin takia. vaikka hän ei vähästä yleensä hermostunut. Sat­ruman oikku kai oli kun Hotasenkaan mootrori ei käynnistynyt hänen lähtiessään paluumatkalle. Onneksi oli myötätuuli ,jonka myötä taitava merikalastaja vei ison paatin kotirantaansa Mielevään.

Vastaavaa ei onneksi sattunut, mutra monenlaista pientä hankaluutta kyllä. Eri­laisiin paikkoihin pysäk.öitäessä pi ti aina onaa huomioon rannan tuulen arkuus. Lairuria vailla olevaan Malvaniemen kärkeen ei saanut keskimoottoria turvaan, eikä sitä saa vieläkään.

TOSI VAIKEA KELilUKKO

Vaikeinta mitä kelirikon takia jouduin kokemaan sattui keväällä 1948. Sisko­Hilkka oli Hirvensalmen sairaalassa saanu t leikkauksen jälkeen vaikean tuleh­duksen. ja oli pääsemässä kotihoitoon. mutta liikkuminen oli vaikeata. Väisälän puhelimen kautta saimme tietää hänen pääsevän koti hoitoon, ja Esko Lindgren tu lee ripille päästyään samalla kyydillä. Koska jää oli epävarmaa taitoimme isäni kanssa veneen poikittain pieneen rekeen, ja suuntasimme sunnuntai-iltapäivänä kohti Vintinniemeä, työntäen toinen kokasta ja toinen perästä. Karttuunselällä muuttui jää huonoksi, että jalat pyrkivät menemään jään läpi. Pi ti juosta kevyesti heikkojen kohtien yli, nojaamalla veneen laitaan. Jää huononi , jolloin päätimme kääntyä takaisin, ja menimme Puukonsaaren HLmhaan yöksi, luottaen yöpakkasen vahvistavan jäätä .

Lähdimme auringon noustessa uuteen yritykseen mutta jouduimme toteamaan, ettei yöpakkasta ollutkaan. Lähellä Tirkatsaana meidän oli purettava keli rikkoyhdistelmä ja pantava reki veneeseen. Pääsimme kuitenkin ku ivin ja­loin mantereelle Raatikaiseen jossa Hilkka ja Esko olivat olleet yötä. Siellä oli pakko tehdä päätö~ lähteä etsimään vahvempaa jäätä Väisälän suunnasta. Käve­limme Suonsalmelle ja tilasimme Honkasen Maunon hakemaan meitä. Htin tuli kuom1a-autollaan. jolla hän vei meidät ensin kirkolle ja siitä taksillaan .Malva­nicmen Juntturiin. Veikko Tanttu lupasi meille soutuveneensä lainaksi. Kävelim­me siitä pari kilometriä ''pieneen hikkaan" jossa vene oli . Venettä jäällä vetäen pää.~inune Väisälän Siiskonrantaan. Siitä taas kävelimme Eskolan rantaan, josta Vehmasmäen Rikun vene saatiin lainaksi. KäveUessärrune rannalle päin sattui siten, että Eskolan Jalmari tuli meitä Eskon kanssa vastaan. Kuulmaan menos­tamme jäälle hän nosti kädessään olleen kirveensä korkealle kieltäen sen ehdot­tomasti. Jalmari rauhoittu i kun näki isän olevan mukana. Tässä taa~ rakensimme reki ja vene -yhdistelmän, jonka avulla läksimme liikkeelle Eskon työntäessä keskeltä ja Hilkan istuessa veneessä. Kerran petti jää Eskon alta, mutta muuten jää oli tosiaan vahvempaa tällä reitillä. Sairas Hilkka joutui paljon kävelemään, mutta selvisi siitä terveeksi. Kun tulimme Säkk.isaloon illansuussa oli vuorokau-

190

si kulunut lähdöstämme retkelle.Voittc vaaJJ arvailla minkälainen huoli äili­Helvillä oli ollut meistä. Kuinka tarpeen olisikaan puhelin ollut saarissa tuollais­tenk.in tapausten varalta. Ensimmäinen yhteys saatiin Puukonsaareen ja Säkk.i­saloon saatiin vasta 15 vuotta myöhemmin 1963.

SÄKKISALON METSÄ TYÖT, vuosina 1942-1960

Ison ja pienen Säkkisalon pinta-ala oli noin 500 hehtaaria. Siitä oli valtion omis­tamaa 400 ha hakkaamatonta metsää, joka oli suurelta osin melkoista luonnon­puistoa. Vanhaa järeää puuta ja paljon kuivaneita. Polttoainepulan tullessa teh­tiin kesällä 1941 ~uuri harvennusleimikko, jo~ta alettiin hakkaamaan halkoja pääasiassa rautateiden höyryvetureiden tarpeisiin. Silloin kaikki vctorit olivat höyryvetureita,jotka toimivat myös kivihiilellä. Kivihiilen tuonti oli pysähdyk­sis~ä sodan takia, joten ainoa polttoaine oli kotimainen halko. Halkoj<.l tarvittiin silloin myös rakennuskiinteistöjen ja tchti.liden lämmittämiseen.

Hakkuut alkoivat. mutta etenivät aluksi hiraasti parhaan työvoiman olles:.a so­dassa. Vuonna 1942 annettiin ki.tikille .. kynnelle kykeneville·• määräys halon­hakkuuseen. Siinä määräyksessä annettiin miehille ja naisi lle sekä nuorisolle omat hak.kuukiintiöt. Olin metsässä mukana urakkaa tekemä~sä naisten kanssa yhtenä päivänä. Tavoite jäi kesken, eikä sitä kukaan kysellyt sen jälkeen.

Huolimatta vajaasta miehityksesra hakkuutjatkuivat paikallisin voimin koko sota­ajan, ja halkoproomut kuljettivat halot Otavaan rautat ielle meneviksi. Hakkaaj ia olivat pääasiassa nuoret miehet Kuivasaaren Pohjannicmestä. He olivat si lloin alaikäisiä sotaan Einoa lukuun ottamatta, multa kaksi iältään seuraavaakio vel­jestä Eero ja Arvi ehtivät sotaan ennen sen päättymistä. Vanhojakin miehiä kut­suttiin vielä rintamajoukkoihin ja linnoitustöihin kcl'ällä 1944. Silloin ei juuri hak.kaajia liiennyt metsiin.

Kohta sodan päätyttyä alkoi metsissä " sutina•·. Säkk.i~al oonkin tuli useita kortteenmiehiä halkojenhakkuuseen j a ajotöihin hevosillaan Hirvensalmen man­tereelta. Talven 1945 hakkuumiehistä on jäänyt mieleen mm. \·eljekset Eero ja Jaakko Kämppi , Arvi ja Martti Bjöminen Tuukkalasta, Aati Ukkonen. Mauno Pystynen ja Arma:. Saukkonen Pöyrynkylästä sekä Aarne ja August Ukkonen ja Vihtori Ruhanen Vahvamäe~tä. Sodasta vapautunei lle hevo~en omistajille annet­tiin pakkomääräyksiä Säkkisaloon halkojen ajoon. Muistan. etteivät nuo velvoit­teet olleet mitenkään kaikille mieleisiä. Poikkeuslait olivat vielä valtakunnassa voima<;sajoten oli lähdettä\·ä. Enemmistö halkojen ajoss:l oli kuitenkin vapaaeh­tobesti rulleita paikkakuntalaisia ajajia Väisälästä ja Puukonsaaresti.l. Töitä teetti niinä vuosina Helsingin kaupunki. Työnjohtajana Säkkisalossa talvella 1945 oli Eino Uusikartano ja hänellä apulaisena oli tuona vuouna Säkkisalon Tauno Hä-

191

mäläinen. Silloin oli finnan puolesta järjestetty keittolatoimintaa, jonka emäntä­nä toimi Benta Hämäläinen.

Parina seuraavana talvena metsähallitus hakkuutti ja ajatli töitä omana hankintana. Haloista oli edelleen kova puute, joten keksittiin " tehopakkaukset'' piiskaksi töi­den edistämiseen. Pakkauksen sai, kun miehen työn tuotto ylitri tavoitteeksi ase­tetun rajan. Omia metsähallituksen töitäjohti niinä vuosina valtion metsänvanija Adi lnkeroinen.

Hakkuita ja istutuksia

Pienet havupuutkin hakatti in silloin haloiksi, samoin havutukkien latvat. Kaivos­puitakin yritettiin saaresta ottaa, mutta niiden kuljeuaminen Otavaan tuotti vai­keuksia. Sotakorvauksiin ja muuhun vientiin menevää pyöreälä puuta oli useita lajeja. Leimauksessa merkittiin männyistä järeät "saksan tukit", joiden piti olla tyviä. Minimimitai olivat pituutta 3,7 metriä ja paksuutta 25 se.nttiä keskeltä kuoritusta kohdasta mitattuna, ja oksattomia. Vastaanottaja oli tavallisesti Suo­mea taitamaton saksalainen, joka eniten näytti vru1ioivan puunsyiden suoruutta. Järeitä tyvitukkeja otettiin myös koivuista vientiin. Laivanrakennuspuut j a juottapaalut kuuluivat lajivalikoimaan,

Nämä erikoispuut hinattiin ''suomulitkassa" Otavan satamaan. Tavalliset havutukit ja vanerikoivut mitattiin ja myytiin rannalle. jossa Ostajatinna kuori havupuut. Otavan saha veti rukit "paketissa" sahalleen ja muut finnat avolauttakuljetuksena Mäntyharjun reittiä alas Kymijokeen aina meren rantaan Kotkaan saakka. Osa siitä kuljetettiin merta pitkin Askolinin sahalle lsnesiin Loviisan lähelle. Vaneri­koivujen jalostuspaikka oli tavallisesti Kalson tehdas Vuohijärven rannalla Val­kealassa.

Keväällä 1948 tuli Säkkisalon valtionmetsään 40 000 kuusen tainta. l"e tuotiin laivalla Otavasta noin neliömetrin kokoisissa puulaatikoissa. Laatikot jaettiin rantakiville istutuspaikkojen kohdille Otonniemelle. Minun piti lähteä etsimään istutusväkeä Puukonsaaresta ja VäisäHistä. Heitä löytyikin mukavasti, sekä mie­hiä että naisia. Istutusta jatkui parisen viikkoa, mutta sitten alkoivat istuuajat häipyä. Syynä oli huhu palkkojen huonoudesta. Tilanteesta lähetettiin viestiä metsähallituksen teknikolle Alpo Pitkäselle. Parin viikon päästä tulikin Säkki­salaan nuori metsänhoitaja Viljo Uosukainen, joka oli kotoisin Imatralta. lstut­tajille läl1eteltiin uusia töihinkutsuja ja kerrottiin nuoresta komeasta metsänhoi­tajasta. Kuinka ollakaan istuttaj ia löytyi ennätysmäärä ja työ valmistuikin joutui­sasti . Uosukainen osasi käsitellä tyttöjä ja vanhempiakin naisia. nimittäen heitä morsiamikseen. lstutuksen päätyttyä vasta heinäkuun puolessa välissä alkoi leimikon teko Uosukaisen johdolla. Sitä työtä kesti pitkälle elokuulle, joten hän vietti lähes koko parhaan kesän Säkkisalossa.

192

Metsänhoitaja Uosukaisen kanssa uistinta soutae!'sammc saimme yhden lohen Haukisetäitä sekä viisi haukea soutaessamme Simpiän yli Puukonsaaren Pekka­laan katsomaan tyttöjä, jotka olivat olleet istutuksella. ''Myö läbettii Urpon kans­sa sulhasiks", ~anoi Uosukainen Ono-isiinoälle ja valitteli kovasti kun tytöistä kukaan ei ollut kotona. Minusta ujosta nuore~ta pojasta tuntuivat karjalaisotiehen puheet aika rohkeilta. Samalla lailla hän puhuneli myöskin Kangasniemen tyttö­jä käydessämmc Hokassa kesäjuhlilla eräänä sunnuntaina.

Hakkuumäärät suurenee

Vuoden 1948 leimikosta osti Otavan Saha suuren erän tukkeja. Syksyllä 1949 firma vuokrasi talon tuvan asunnoksi ja keittiö varalliin miehien ruuan tcko­paikaksi. Hevosille tehtiin tilapäisiä suojia. Miehet ja hevoset tuotiin laivalla jo lokakuussa ja työ valmistui ~euraavan tammikuun aikana. Samanaikaisesti oli Lauttalahden rannassa Vapon a~untoalus "Anneli·'. jossa halonhakkaajat asuivat. Tuollaisessa miesjoukossa esi intyi tietenkin lieviä järjestyshäiriöitä juopotte­luineen. olivathan politikantekijätkin keksineet hyvän markkinaraon.

Työt tehtiin siihen aikaan justeerilla. pokasahalla ja kilveellä sekä ajo hevosella. Valtakunnassa vallitsi edelleenkin polttoainepula ja tukkipuuta tarvittiin saksan tukeiksi jajunttapaaluiksi ~ekä sahatavaraksi melkoisen runsaasti. Hakkuukausina 1948-1950 oli Säkk.isalos~a savotoissa suurin miehitys. jonka voi arvioida noin 80 mieheksi ja 20 bevoseksi.

Otavan Sahan savotan hakkuumiehet olh·at pääosin Otavan suunnasta. Heidän työnjohtajansa oli Väinö Hokkanen. Hänelle oli varattu oma kamari toimisto- ja makuuhuonecksi. Illaksi miehille keitettiin lämmin keitto talon keittiössä. Savotta­miehiä kuljetti Otavasta Säkkisaloon ja lauantai sin takaisin Otavan Sahan Uisäkoski-laiva. Heillä oli toinenkin hinaaja, Sulka nimeltään. Puolavesi jäätyi sinä syksynä vastajoulunpyhinä. Tapanin jälkeen tuotiin miehiä työmaalle murta­mailo jäätä. Kclirikko jäi :.illoin lyhyeksi jäiden vahvistuttua nopeasti.

Vapon asuntoaluksella asui koko syys- ja talvikauden parikymmentä halkojen­hakkaajaa. Heillä oli samassa proomussa myös oma keiuolansa. Vapolla oli oma huol tola ivansa "Voimanpoika", jolla tehtiin kaikki Vapon halkoproomujen hinauksetkin niinä vuosikymmeninä. Vapon savotan työnjohtajana toimi aluksi Hietasen asemalla asuva Lauri Haponen ja vuoden 1950 talvella Kalle Säämänen Otavasta. Hän oli "vanha pomo'' joka vaati vielä niin metsämoiteihin kuin ranta­pinoihinkin ylimiuaa kymmenkunta senttiä. Sehl!n oli tietysti pomon kunnia. kun määrät kasvoivat rautatielle vietävissä määrissä. Useita hakkaajia ja hevosmiehiä oli mukana myös f>uukonsaaresta. Kesällä 1952. jolloin ei vielä ollut metsäkämp­pää, asui muutama mies Pieneen Säkkisaloon Korpvuoren juurelle tehdyssä havu-

193

majassa. Nämä halkojen hakkaajat olivat Hirvensalmen Pöyrynkylästä: Aati ja Väinö Ukkonen, Tauno Torniainen ja Unto Marttinen. Aati oli vanhempi mies, mutta toiset olivat alle kaksikymppisiä.

Kämppä rakennetaan ja moottorisahat tulevat

Tämän jälkeen metsähallitus alkoi myydä puunsa bankintoina. Niitä varten ra­kennettiin kämppäkin Eteläniemeen. Pyöreistä hirsistä tehty kämppä valmistui syksyllä 1952. Sen veisti ammattimainen kirvesmies Otto Manninen Kangasnie­men Hokasta.

Kämppään tuli kymmenelle miehelle tarkoitettu nukkuma- ja oleskelutila sekä pieni keittotila. Sauna tehtiin erilleen aivan upean hiekkarannan töyräälle. Kämpältä avautuu upea maisema Simpiänselälle, jonka takaa näkyy Kangasnie­men manner 15 kilometrin päässä, kesäauringon laskun suunnassa. Kämpälle ei tehty hevosien suojia, joten hevosmiehet bevosineen asuivat Säkkisalon talossa. Kämpälle ei valtio missään vaiheessa järjestänyt keittäjää, joten miehet valmis­tivat itse lämpimät ateriansa. Tila oli siihen liian pieni.

Pääasiassa kämpässä asuvat miehet hakkasivat Eteläniemen suuren leimikon enim­mäkseen pokasahoilla ja justeereilla. Moottorisahojakin tuli savotalle ensiksi kaatotyöhön vasta vuonna 1953. Kämpällä asui Hirvensalmen mantereelta tul­leita hakkuu miehiä, joista muistissa ovat mm. Aati Marttinen, Aati ja Aarne Uk-

Metsähallituksen kämppä ja sauna hiekkarannalla Hietasaaren kohdalla Säkkisalon etcläpäässä.

194

konen, Alho Tuukkanen ja Mauno Pystynen. Pääasialliset hakkuumiehet olivat kuitenkin Pohjanniemen Liukkosen veljek~et.jotka ottivat ensimmäisenä mootto­risahat käyttöön.

Hevosmiehistä muistetaan muun muassa Viljo Viljakaineo ja Väinö Marttinen Tentunniemcltä, "Lutan Hänninen·· Vanhamäestä. Tauno ja ViJjo Hokkanen sekä Martti Kyröläinen Tähtiruemeitä ja Aarni Lehtinen Penunmaalta. Useimmiten tukinajajina Säkkhalossa olivat Matti Kämppi ja Lauri Py~tynen Pöyryn kylästä, joiden hevosia kuljetettiin sulien vesien aikana useana syksynä rasiinkaadettujen vanerikoivujen ajoon. Kuljetus tapahtui ns. hevosponttuulla. jossa nuonavene ja pienempi vene oli ''hilotettu". Kaksi vaJrvaa riukua oli köytetty veneisiin kiinni ja niiden päälle nostettu hevo~en kestävä "ponnuu··. Hevonen tuli ponttuulle so­vinnolla ja pysyi siinä kun se huomasi, ettei mies pelännyt tai hermoillut. Ponrruuta hinattiin konevoimalla tai soudettiin. Samoja varusteita käytettiin myih teuras­eläinten kuljetuksiin. joko ponttuulia tai pelkällä isomman veneen pohjalla. jol­loin yksi parru riitti hilotukseen. K:1ksi venettä tarvitaan kuljetuksen vakaut· tarniseksi. Vaikka kuljetukset olivat melkoista riskipcliä. ei vahinkoja sattunut.

En~immäinen Säkkisalon metsätyömaalle tullut moottorisaha oli Stihl-merk.k.inen, 16 ki loa painava kaksikahvainen peli. Sen toi mukanaan vuoden 1953 elokuussa myllykoskelainen mies tulles~aan vanerikoh·ujcn rasiinkaatoon. Myöhemmin syksyllä hankkivat Liukkosen pojat moot1ori1>ahat, ison ja vähän pienemmän. Niissä oli uimurikaasurtajat,jotcn niillä ei karsinta onnistunut. Karsintatyön mah­dollistavat kalvokaasunajat 1\llivat käytröön myöhemmin.

Näic.len metsähallituksen itse toteuttamien suuneo hakkuiden puuerien ostajia olivat seuraavat finnat: Koivurukit Kalso Oy:lle. mä.nty- ja kuusitukit Otavan Sahalle, A~kolinille ja TampcllaJle, joka osti nyt jo kuitupuutakin uitettavaksi lautassa. Tukeiksi kclpaamanomat lehtipuut hakauiin haloiksi, jotka met~iihalli­tus myi Vapolle. Eteläniemen puuston ollessa järeää ja hyvälaatuista saatiin niis­tä leimikoista paljon erikoispuita. Saksanrukit oli ~uurin crikoisartikkeli. Tukh kuorirti ostajatimla rantalaverissa jo ennen kevätjäiden heikkenemistä ja puun­kuoren kuivamista kiinni puuhun. Tähän raskaaseen työhön löytyi paljon haluk­kaita tekijöitä, sillä ylimääräistä työväkeä oli vielä silloin runsaasti paikkaklm­nalla. Jäiden suletrua alkoivatkin rukkien vieritykset j ärveen ja sitä tietä uitot.

Talvella !956 siirryttiin tukkien hakkuuseen Pien-Säkkisalon pohjoispään lou­hikoihin. Halot oli korjattu sieltä jo aikaisempina vuosina. Siellä louhikossa tar­vittiin "tienpolkijoita·•. Yksi tientekijöistä oli Taavetti Bcrggren Väisälästä. Ajo­miehenä oli mm. Lutan-Hänninen raisulla vanhalla hevosellaan. Hän ei arastellut käskeä hevostaan eteenpäin rnis~ään tilantee~sa. ja hevooenhan meni vauhdilla. Hännisen arveltiin tahallaan riskeeraavan, jona hevosen loukkaannuttua saisi kor­vauksen vanhasta hevo~estaan. H~!vosclle ei kuitenkaan sattunut mitään vahin-

195

koa. Ajomatkan ollessa lyhyitä ajetti in kaikki tukit "hännällään" rantalaveriin. Myöhemmin rakennusmiehenä työskennellyt Erkki Ta.nttu Sarvulinsaaresta oli yksi ajureista isolta orillaan. Mielevän Ukkosen veljekset ja Mielevän Hotanen perheensä kanssa olivat monitalvisia hakkaajia ja hevosajajia pienessä Säkki­salossa. Yksi ylimääräinen tukkisavotta syntyi heinäkuun 1957 "Imatran myrs­kystä", mikä kaatoi Ison Säkkisalon Eteläniemelle jätetyn suojuspuuston lähes kokonaan, useita tuhansia runkoja.

Moottorisahat olivat jo vakiintuneet ammattimctsurien käyttöön. vaikka olivat­kin vielä isoja ja kömpelöitä. Pohjaniemen veljcksillä oli jo kolmen vuoden ko­kemus moottorisahoista, joten työtä syntyi joutuisasti eikä muita hakkaajia tar­vittu samaa määrää kuin ennen. Pienen Säkkisalon ajotyöt tehtiin vielä kaikki hevosilla 1960-Juvun lopun siemenpuiden kenmta lukuun ottamatta. Silloin teh­tiin ajoväyliä metsäkoneelle kiviä räjäyttämällä . Tätä räjäytystyötä teki Väisälän kuulu mies Eino Mesiäinen. Nykyään niin vähät siemenpuut jätettäisiin korjaa­matta luonnonsuojelun takia.

Seuraavaksi valtion hakkuut siirtyivät jälleen Iso-Säkkisalan pohjoisosaan. Irtouiton loputtua 1960-luvun alussa aleuiin tukit ja pinotavara laittamaan jäälle nippuihin, mitkä sitten hinauiin Hirvensalmen Kilkinkylän Mäkilahteen tehdyile nosturille. Jäätarvitsi tietenkin vahvistaa paksuksi nippulautan kestäväksi. mikä aiheutti joinakin lauhoina talvina y limääräisiä kustannuksia.

Konesahojen käyttöönottaminen aiheuni maaseudulla työttömyyttä. kun sama hal<kuutulos saatiin puolta pienemmällä työvoimalla. Sahojen käytön rajoittami­sestakin puhuniin. Samaan aikaan maatalouden koneeliistuminen vauhdittui ja myös traktoreitakin käytettin metsässä. Puiden kuorintaja irtouitto sekä halkojen hakkuut vähenivät merkittävästi. Kaikesta tuostajohtuen maalta muutto maa- ja metsätalousvaltaisista kunnista alkoi voimistua ja oli pahimpina vuosina Hirven­salmellakin noin 150 henkeä.

Koneellistamisen vastustaminen on ollut kuitenkin turhaa. Kehitys eteni siitä vä­hitellen nykymenetelmiin, järeisiin kouraharvestereihin ja ajokoneisiin. Mootto­risahailJa tehdään arrunattimaista metsätyötä enää varsin vähän nyt siirryttäessä 2000-luvulle. Koneet ovat vieneet miehi ltä hakkuutyönkin. Moottorisahatyö so­veltuu hankintatyötä tekevälle metsänomistajalle ensiharvennuksissa ja vaneri­koivujen korjuussa.

HINAAJALIIKENNETTÄ

Säkkisalon ohi kulkee nykyäänkin virallistamaton laivaväylä Kangasniemcltä Suonsalmelle. Höyrylaiva-aikaan rannan ohi liikkui monia laivoja hinaten avo-

196

lauttoja Suonsalmclle. Tukkeja tuli aina Kyyvcdelta Läsäkosken kauua PuuJalle ja aina merelle saakka. Meidän lasten buvi oli mennä laivan tekemiin aaltoihin uimaan, kun huoma~imme laivan tulevan Kobokallionsalmessa. Usein oli yhtä aikaa monta hin:msta meneillään. Laiva- ja tukkimiehiä kävi usein maidon, voin ja leivän ostossa. Pikku Säkkisalossa on reitin varressa Launalabti. mikä on saa­nut nimensä juuri siitä suojaisesta lautanpitopaikasta. Niin hyvää paikkaa ei tä­män reitin varressa ole ennen Suonsalmea. Suurehkobsa aalloissa lautan puut pääsevät helposti puomien yli, jolloin lautta hajoaa.

Vilkkaimmillaan uitto oli kesäisin 1940-luvun lopulla heti sodan jälkeen. Suon­salmi oli ajoinain niin tukkilaUloista täysi , etteivät vuorolaivat tahtoneet päästä läpi. Firmat kuljeuivat omilla hinaajillaan tukit Suon:.almeen saakka. jossa ne :.iinyivät Kymin Uittoyhdistyksen edelleen kuljetenaviksi erouelupaikoille. jois­ta ensimmäinen lienee ollut Kuusankoskella. Sitä ennen oli Kalso Oy ottanut vanerikaivonsa tehtaalleen VuohijärvcUä. Tukkeibin oli tehty ennen järveen pu­dotusta uittomerkit ja kirvesleimat omistuksen selvittämiseksi nopeasti. Yleisin uittomerkki oli tukin tyvipäähän kovelimella ympäri tukin tehty ura. :-Jäitä uria oli firmojen keskeisen sopimuksen mukaan yksi tai useampia. Nuo uramerkit näkyivät varmemmin kuin pelkät kirve:.leimat, vaikka niirä lyötiin propsi­pölleihinkin useita eri puolille.

Kangasniemen kirkonkylän vesireitiltä ja Läsäkoskesta ala~ lasketut Kymijoen­varren ja Suomenlahden rantojen sahoille menevät tukit kulkivat kaikki avolautoissa Säkki~alonsaaren editse Suonsalmelle. l'oin pari vi.ikkoajäiden läh­dön jälkeen alkoivat ensimmäiset laUlat kulkea. ''Kutzetin'' höyryvarppari Suo­ma nähtiin ja kuulti in useimmiten hinaamassa. Siinä oli ankkuri, joka vieti in va­jaan kahden kilometrin päähän ja kelattiin hinatcssa noin ~0 sentin läpimittaisel­le kelalle. Näistä varpeistaja kelasta lähtevä ääni oli niin voimakas. etlli se kuului usean kilometrin päähän. Siinä mctelissä miehet työ:.kentelivät ilman kuulo­suojaimia. Konemestari Vilho Liimataisen Olavi-poika oli kesäisin isän~ä muka­na aluksessa. Hän menetti aikuiseksi tultuaan kuuloosa lähes täydellbesti var­maankin juuri tästä syystä.

Kymiyhtiön höyrylaiva Kissakoski oli potkurihinaaja, joka hina:.i Läsäkoskcn reitillä hyvin paljon. Kymjllä oli myös halkoiorjia hinattavana Otavaan. Otavan Sahan laivat Läsäkoski ja Sulka vetivät tukkeja paketis:.a Otavaan, ja firmalla oli myöskin halkolotjia. Irma oli Karhulan höyryhinaaja, mikä muutettiin 1960-lu­vulla dieselkäyttöiseksi kauppa-alukseksi . Voimanpoika-nimisen höyrylaivan omisti Valtion Polttoainetoimisto Yapo. Se olikin suurin halkojcn toimittaja Ota­van satamaan uscalJa lotjalla. Otavalainen halkokauppia~ Herman Muotka omis­ti höyrylaiva Allin ja lotjia. Kuitulan Saha omisti PuuJan vuorolaivat Ilmarin ja Toivon, mutta myös muutaman lotjan. Noina vilkkaimpina uittovuosina oli Puu­lavedellä samanaikaisesti liikenteessä 15 hinaajaa.

197

LAUTTAONNETTOMUUS 1960-LUVULLA

Puutavaran kmjuun koneeliistuessa metsäfirmat Tehdaspuu ja En~o toivat Puulalle ensimmäiset lautat 1960-luvun loppupuolella metsäkoneiden siirtoja varten ja vuokiasivat niitä tarvitseville. Ensimmäisen Tepun lautan kanssa sattui vakava vahinko. Nimismies Hoviniemi oli tuomassa jalasmökkiänsä lautalla Puukon­saareen. Traktori peräkärrykuormineen oli ajettu lautalle,jota hinasi Huuhan Eemil Jnkeroinen moouorillaan Malvaniemestä kohti Puukonsaarta . Hinaus oli eden­nyt Lehmisaaren salmeen kun ukkoskuuron noustessa luoteistuuli alkoi nostaa isohkoja aaltoja, mitkä hinauksessa kohosivat lautan keulassa korkeammalle. Lautta oli jo ennestään vesilastissa ja lisää vettä meni lautan keulassa olevista ruostccn tekemistä rei'istä , joita ei tiedetty olevankaan. Lautal la olleet miehet Kari Gynther ja Erkki Paasonen pumppasivat vettä pois, mutta se vain lisääntyi kun hinausta ei lopetenu.

Hinausta hi ljennettiiessä siirtyi Jamassa ol lut vesi toiselle sivulle. mikä aiheutt i lautan kallistumisen niin paljon, että traktori ja peräkärry kuom1ineen ja koko lauttakin sukelsivai pohjaan. Lautalla olleet miehet jomuivat uimasilleen ennen kuin heidät pelastettiin veneeseen. Hinausmoottorissakin hätäi ltiin, euä riiuää­kö hinausköysi vai viekö lautta moottorinkin mennessään. Köyttä jäi tähteeksi vain metrin verran. Jalasmökki ja kuom1assa olleet irtolaudat nousivat pintaan. Tilanne näytti melkoisen pahalta onnettomuudelta. Jalasmökki hinattiin ensim­mäisenä Puukonsaareen ja vedettiin maalle. Se olikin melkoisen vaikeaa kun mö­kin seinässä olleet villat ol i keränneet vettä runsaasti itseensä. Erkki Paa~onen vitsaili, että tapauksen johdosta häneltä joutui ajokortti "kuivumaan". Konstaa­peli Antti Gynther o li laittanut Erkin kastuneen kortin kuivumaan uunin päälle.

Traktorilie tarvittiin sukeltaja apuun, ja paikalle hankittiin halkolotja. Lotjan keu­Laan asennettiin vinuuri, jonka avulla trak."tori nostettiin ylemmäs pohjasta, ja si­ten hinattiin sitä Malvanicntä kohti. Laivan reitillä oli suuria kiviä, mitkä rikkoi­vat traktoria kuljetettaessa lähellä pohjaa. Traktorin pyörien ilma piti sitä ylös­alaisin vedessä koko ajan. Malvaniemessä traktori vedettiin maihin pohjaa myö­ten. Traktori saatiin järvestä pahasti kolhiintuneena, mutta siitä tuli vielä toiminta­kuntoinen. Koneen omisti Arvi Kaihila Pöyrynkylästä. Lautan omistavan puu­firman edustajat eivät ilmeisesti olleet huomanneet lautan kuntoa, vaikka lautathan olisi katsastellava, jotta niitä olisi lupa käyttää. Lauttaa nostettiin ja kuljetettiin samalla tavalla Malvaniemeen, jossa vasta todettiin lautan huono kunto.

198

Suojeltu saaristo

199

Edellisen si"un kuva~sa Pienen Säkkisalon Kohokallionvuori samannimisen salmen rannalla.Taustalla Iso Säkkisalo.

200

ARVOKKAAT MAISEMAT

Puukonsaaren luoteiskulmalla olevat Peräsaari. Maijansaari, Pitkäsaari ja Hankisaari muodostavat maisemallisesti hienon saaristojonon ka lliorantoineen ja mäntyvaltaisine mctsineen. Puukonsaaren pohjoispään komeat ja kallioiset Porninierni , Lamminniemi ja Korosängennierni hakkuujäljistä huolimatta ovat arvokasta maisemaa varsikin Simpiänselältä ka~ottuna. Lounaisen Puukonsaaren pitkä yhtenäinen hiekkaranta näyttää olevan luomo- ja maisemaihmisten erityi­sessä suojeluksessa. Eteläosasta on löydetty valko~elkätikan ruokailukoivikko ja pikkutikan pesä Hilapuunlahden pohjuka.sta ja pieniltä saarilla valkoselkätikan ~yönnöksiä.

l~on Säkkisalon länsipuolen :v.läkränvuori on maisemall isesti hieno, mänty­valtainen jyrkänne, joka näkyy kauas Simpiänselälle. Vuori menee vede~säkin melkein pystysuordsti a la~päin, ollen hyvä kalapaikka onkijoi IIe, vcrkkokalastajille ja nuotanvetäjillekin. Taipaleenvuori - Vilhusenvuori ja Makkosensaari kuuluvat osana Etelä-Savon seutukaavan 1. vaihekaavassa esitettyyn suojelualuevaraukseen (SU I), jonka mukaan metsien tulisi kehittyä luonnontilaisina. Säkkisalonsaaren koill iskulmalla on suorantaineo Kaijanlampi, j ossa huusivat ennen kaakkurit. ja MatOniemen sekä Kaij anniemen hienot kalliorannat nuotta-apajapaikkoineen. Matoniemen länsipuolella. Yuorikaarteenniemecn asti on muikun kutupyyntiapaj ia melkein vieri vieressä. Niistä mainiuakoon Kankaanatus. Ollinkaivo. Aatami, Makkonen, Luoto, Kapsanlahti sekä Vanhamäen puolella Heikinpää ja Heikin itäapaja.

Valtion ostama~sa Komurissa on kivika~oista päätellen vanha metsälaidun. Saa­ren keskiosissa esiintyy hyvin rehevää kasvillisuutta. Aikoinaan kaikki nämä pie­netkin saaret kaskettiin kokonaisuudessaan leivän hankkimiseksi. Komurissa ja viereisessä Marjosaaressa ovat Simpiän puolella komeat kalliot vesirajassa. Komurin Kikolai Väisänen oli sanonut kovan liin~imyrskyn heittävän veHll 200 metrin päässä olevan mökin ikkunaan? Komurin eteläosassa oli vakinaisesti asuttu mökki 1940-luvulla.

Mubsakin alueen saarbsa on arvokasta maisemaa. Saaristo on sivussa vi lkkaalta vcsiliikennereiti ltä. Tekeillä olevaan yleiskaavaan on merkitty kaksi uutta ve~i­rcittiä Uimän saariston läpi, jotka merenk ulkuhallitus ja kunta viilaittavat lähi­vuosina. Toinen reitti lähtee Konesalmen reitiltii Kamuunselältä Porttisalmestu Simpiän yli Ukonniemeen Kangasniemi-Otava -reiti lle, ja toinen Säkkisalonsaaren eteläpäästä pohjoiseen Soisalon ja Väisälän välistä Haukiselälle samaan Simpiän reittiin. Viimemainirtua ~uunuu on ainakin sata vuotta käytetty inouittoreittinä Lä:.äkoskeha Suoosalmelle.

201

SAARTEN LUONTOA

Tälle Puolan alueelle ovat tunnusomaisia karujen ja ajoittain jyrk.kicnkin kallio­rantojen lisäksi myös monien saarien lehtipuuvaltaiset rantamctsät. Ne ovat syn­tyneet entiselle järven pohjalle, joka paljastui viime vuosisadan puolella tapahtu­neen 2,5 metrin vedenpinnan laskun seurauksena. Alueelta on tutkimuksissa löy· deuy useita uhanalaisia kasvilajeja sekä uhanalaisia lintuja. Erittäin uhanalaisia kalasääskeä, huuhkajaa eikä valkoselkätikkaa ei kutenkaan havaittu.

Jääkauden jäljiltä on alueella avokallioita, rakkakivikoita ja siirtolohkareita, var­sinkin Pien-Säkkisalassa ja Paatsalossa. Korkeimmat maastokohdat ovat Iso­Paatsalossa 156 metriä ja Iso-Säkk isalossa 148 metriä. Soita ei saarissa juuri esiin­ny. ja ne on suurelta osin ojitettu tai pilauu metsänhakkuun yhteydessä.

Maaperäitään kyseisen saaristoalueen saaret ovat erilaisia. Tasaisin ja väbäkivisin on Puukonsaari,joka on soveltunut hyvin kaskiviljelyyn. Merkkejä ka~kiviljelystä on siellä vielä paljon nähtävissä. Viljavinta maastoa on saaren eteläosassa. jossa esiintyy OMT-mctsätyyppiäkin itärannikolla. Siellä ei metsän luontainen uudis­taminen onnistu maaperän rehevyyden takia, vaan on alueet on taimetettava. Muun muassa Hilapuunlahden kohdalla ja Kesälahden pohjoisrannan metsissä on merk­kejä vanhoista pellonpaikoista. Puukonsaaren ereläpään kalliosta kerrotaan !ouhitun ennen ruusukvansia. Kall ioita on näkyvissä encnunän saaren pohjois­päässä Simpiän rannoilla.

Iso-Säkkisalo on hieman kivisempää. kallioisempaa ja mäkisempää, mutta kui­tenkin maapohjaltaan erinomaista metsämaata. Tätä valtionmaata ei ole kaskettu lukuun ottamatta saaren poikki keski.kohdalta menevää 300 metrin levyistä van­haa kaskiviljelykaistaleua. Tuo met~äkaistale on muodostunut puustellin vuok­raajien vuosittaisista kahden hehtaarin oikeudesta hakata, kasketa ja vi ljellä. 1'\yt siinä voi sanoa olevan saaren tuottavimman metsän.

1900-luvun alkukymmenet saivat Säkkisalojen metsät olla hakkuilta rauhassa miltei kokonaan. Silloin linnusto oli erittäin monipuolinen ja runsas. Pohjois­osan Kaijanlammella kuului komea kaakkurin huuto ja Haapalahden -Taipaleen­vuoren suunnassa huhuilivat säännöllisesti buuhkajat iltahämärissä. Huuh.kajia, vai olivatko ne muita pöllöja, näki polunvarren kuusien alaoksilla lähes joka ker­ta siitä ohi kulkiessa. Ne ainakin olivat huuh.kajia, jotka uhkasivat puolen tusinan yksilön voimalla käydä nuoren pojan kimppuun Haapalahden pohjassa kesäise­nä iltapäivänä. Ne kaartelivat laumana puiden latvojen yläpuolella ja seurasivat kulkijaa pitkän matkan. Taipaleenvuorella saattoi olla useita pesiä. Tämä tapah­tui 1940-luvun lopulla, jolloin hakkuut eivät vielä olleet käynnistynect niillä alu­eilla.

202

Paikallisten asukkaiden mukaan ei Säkkisalossa ole pesinyt Huuhkajaa vuosi­kymmeniin, mutta niiden huhuilua on joskus kuultu. Ehkä ne ovat olleet olti­kulkumatkalla. Pöllöt ovat lisääntyneet huomattavasti samoilla paikoilla, joissa niitä ennenkin oli. Säkkisalolaisten mielestä kanalintujen ja jäniksien vähäisyys selittyy runsaalla pöllökannalla, joka taas johtunee nuorien kasvatusmetsien li­sääntymisestä. Silloin kun Säkkisalossa oli vasta hakattu ja suuria aukkoja, esiin­tyi alueella paljon teeriä. Nehän vaativat laajan aukean paikan vihollisten, peto­lintujen havaitsemiseksi.

Uudisasukkaita saarilla ovat joutsenet, joilla tiedetään olevan ainakin kaksi pesää saaristossa. Muuttolinnuista joutsenet ja kurjet ovat selvästi lisääntyneet verrat­tuna tilanteeseen 1950-luvulla. Kalasääski pesi Lutakonselän luodolla 1960-lu­vulla, mutta ilmeisesti pesä hävitettiin. Silie on rakennettu pesiä, jotta ne palaisi­vat takaisin, mutta palaamisesta ei saarelaisilla ole havaintoja vielä ollut. Kurkien pesimäpaikkoja on Väisälässä kolmekin melko lähellä: Lääsänsuo, Vänkkäänsuo ja Simoniemensuo. Niistä kaksi viimeksi mainittua ovat suojelukohteita. Noilla soilla kesäisin asustavia kurkia näkee usein liikkeellä.

Säkkisalossa alkoivat hakkuut vuonna 1941, ensiksi halkojen hakkuilla. Hak­kuut etenivät kuitenkin hitaasti sotavuosina työvoimapulan vallitessa. Sodan pää­tyttyä hakkuut voimistuivat, ja ne kestivät yhtämittaa kaksikymmentä vuoua. Hakkuiden käytyä huuhkajien ja kaakkureiden asuinsijoilla niiden äänet vaime­nivat. Eteläniemen itärannalle jätettiin 1953 leimauksessa kolmen hehtaarin rauhoitusalue, mikä picnalaisuudestaan huolimatta on toimittanut suojelualueen virkaa koko ajan. Siellä pesii tänäkin päivänä korppejaja haukkoja. Hirvimiesten tuoreen kertomuksen mukaan Säkkisalon molemmat saaret ovat kawanect niin tiheiksi nuoriksi metsiksi, ertä siellä on vaikea liikkua, ja lähes mahdotonta saada hirviä liikkeelle. Jos ne liikkeelle saakin, ei ole ampumalinjoja olemassa. Tulevi­na aikoina voi ennustaa saaristoon muodostuvan ympärivuotisen hirvikannan, kun ne tähän asti ovat olleet vain kävijöitä. Suojelu toteutuu siltäkin osalta1

Sadan hehtaarin Pieni Säkkisalo ja osittain Soisalonsaaren itäosa sekä myös Väisä­länsaaren länsirannikko poikkeavat täysin muiden saarien pinnanmuodostuksesta. Niihin tavoittaa jääkauden vesivirtausten muovaama ravinneköyhä kivikko, joka 1-2 kilometrin levyisenä kulkee halki Hirvensalmen etelästä pohjoiseen. Sen itä­puolella on suurempia tai pienempiä soraesiintymiä. Niiden vierellä on useita rantasoita. Kivikkokaistalla esiintyy monia suuria siinolohkareita, joista suurin lienee Hanksalmen rannalla oleva lähes talon kokoinen lohkare.

Pienen Säkkisalon ainakin 200 vuotta vanha puusto hakattiin 1950-luvun puoli­välissä lähes kokonaan ja alue metsittyi pääosin luontaisesti. Tukkipuusto oli tiuhasyistä punaista honkaa eli vertaansa vailla olevaa rakennus- ja tarvckalu-

203

puuta. Pien-Säkkisalassa näkyy vieläkin palaneita tervaskantoja koko sadan heh­taarin alueella. Ne todistavat saaren palaneen laidasta laitaan useita satoja vuosia sitten. Ainakin sata vuotta ennen hakkuita ja parikymmentä vuotta niiden jäl­keenkin on saari ollut paikkakunnan paras mustikan ja puolukan kasvupaikka. Maljastajia alueella on aina käynytkin Kangasniemestä, Otavasta ja Hirvensalmen mantereelta asti. Nyt taimikon kasvaessa ovat Pienestä Säkkisalosta maljat vä­hissä_

Pienen Säkkisalon läntisen rannan komistus on Kohokallion vedestä loivasti nou­seva sileäpintainen, osittain sammaleinen vuori. Vuoren takana oleva~sa vesijänö­notkossa esiintyy lehmusta ihan metsikkönä. Keskellä saarta Korpvuoren lähellä viihtyvät korpit ja haukat. Tämän saaren ympärillä ovat varmaan seudun parhaat kalavedet. Länsipuolella Kohokallionsalmessa on syvä muikkuvesi kesäiseen nuolla- ja verkkopyyntiin. Hanksalmen puolelta kivipohjaisilta vesiltä saa ruo­kakalaa ympäri vuoden. Talvella saa matik.kaa rysällä tai katiskal la, keväällä hau­kea ja ahventa, kesällä lahnaaja syksyllä siikaa verkoilla sekä virvelilläja uistellen kaikkia kaloja lohta myöten.

Vääräsaaren ja Jaakonsaaren rannat on rakennettu maisemiiLaan melkein pilalle, sanotaan tulkimuk~essa. mutta ovathan kalliomaisemat ehjinä ja puusto pii lottaa l}jan kanssa kasvaessaan isommaksi. Soisalon saaristo on vaihtelevaisra salmineen, saarineen ja lahtineen.

SEUTUSUUNNITTELUN ALKU

Rantarakentamisen alettua voimakkaana Puulavedenkin rannoille huolestuivai siitä erikoisesti varsinaiset luonnonsuojelijat. He saivat aikaan päätöksiä van­haan luonnonsuojelulakiin vedotessaan. Eduskunta sääti lain, jolla lääneihin oli perustettava seutukaavaliitot toimivien maakuntaliittojen lisäksi. Nimensä mu­kaisesti sai organisaatio pääasialliseksi tehtäväkseen seutusuunniuelun, joka toi­mi vasta perustetun ympäristöministeriön alaisena.

Seutukaavoittajat aloittivatkin piireellä Puulavedelle. sen saariin ja rannoille viivojaan rantarakentamisen lopettamiseksi, tai ainakin vähentämiseksi selkä· vesien rannoilla. Ensimmäiset rakermuskieltoehdotukset ulottuivat jopa 200 metrin päähän ramaviivasta. Näitä ensimmäisiä, suuresti maanomistajia loukkaavia eh­dotuksia sitten lievennettiin kovan vastustuksen edessä, mutta vain osittain. Ranta· rakentaminen jatkui kuitenkinmelko villinä, ilman kaavoja tai poikkeusluvilla, kunnanvaltuuston antamilla mitoitusohjeilla, jotka olivat mantereella 4-5 ja saarissa 2-3 mökkiä muunnetulle rantaki lometri IIe. Muuntaminen tarkoittaa, et· tei kapeita niemiä ja lahtia oteta koko rantaviivan pituudelta huomioon.

204

RANTOJENSUOJELUlAKI

Seuraavassa vaiheessa rantayleissuunniuelija scutukaavaliiuo roi julki ehdotuk­sensa, jossa oli ehdotettu keskitettyä rakenrarn.ista, maanomistajakohtaisuudesta vlllittilmättä. Rannoil le valmistlli myös maanomistajakohtaisia rantakaavoja melko vi lkkaasti. Seutukaavan kolmas vaihe olikin sitteulakiin perusruva ensimmäinen · virallisin - ohje suojelukohteista. Joulukuun 20. päivänä 1990 hallitus päätti yllättäen rantojensuojeluohjelmasta. Ohjelmaan oli valittu arvokkaita ranta- ja vesistöalueita, jotka edustavat monipuolisesti suomalaista rantaluontoa ja -mai· semaa. Ohjelman tarkoituksena on säilyttää siihen kuu luvat ranta-alueet luonnonmukaisina ja rakentamattontina. Tuo valtioneuvoston päätös pantiin täy­täntöön heti,joten rantatonttien uudisrakentaminen rantojensuojelualueella päättyi tarpeellisia lisärakennuksia lukuun ottamatta. Näin tehtiin Puulaveden saaristos­sa ja siihen alueeseen liittyvällä muutamalla Väisälän niemellä.

Puulavedeo rantojensuojeluohjelmaan kuuluva alue on kooltaan noin 166 neliö­kilometriä, Puukon~aaren sijaitessa alueen keskipisteessä. Siihen kuuluu yli 500 eri kokoista saarta. Saarten pima-ala on noin 4400 hehtaaria ja niistä kaksi kol­m<I!>Osaa on pinta-alaltaan alle yhden hehtaarin. Alueen saarten omistajat säikäh· tivät suojelupäätöstä ja hakkasivat raotojaan aukeiksi , peläten valtion vievän rannat ilmaiseksi. Tuon pelon olisi valtiovalta voinut torjun paremmalla tiedottamisel­la. Mitään selviä hakkuukieltoja viranomaiset eivät kuitenkaan antaneet, suosi· tuksia kylläkin.

Virdnomaiset olivat jo alun alkaen kcbonaneet maanomistajia ja kuntia ranta· ja yleiskaavojen tekoon. Kaavoituksen maksajasta oli usein keskustelua. Aivan vii­me vuosina annettiin mtiäräys, että rakennusluvan saannin ehtona on kaava tai poikkeuslupa. PuuJan alueen rantayleiskaavoitus aloitettiin 1990-luvun lopulla kunnan toimesta. Siinä määritellään tilakohtai~esti rakennusoikeus, jossa mene­tetyistä oikeuksista ~aisi korvauksen. Vuonna 1999 kaavaluonnos on edennyt nähtävilläolo-ja lausuntovaiheescen. Eosi vilkaisu näyttää, ettei Puukonsaareen. Säkkisaloon eikä Vanhamäen saaristoon tule yhtään uutta Jdinteistöl!. vaan kaik­ki kaavoituksessa todetut mahdolliset rakennusoikeudet tulevat olemaan korvat· tavia.

NATURA 2000 - YLEISKAAVOITUS

Kesld~en PuuJan selkäalue kuuluu valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaiseen r.llltojensuojeluohjelmaan. Kyseinen alue on ehdolla myös Naturd 2000 kohteeksi. minkä valtioneuvosto on hyväksynyt 20.8.1998 Suomen ebdorukseksi EU:Jle esi tettävälin malliin. Natura-kohteen suojelutavoitteen toteuttamiskeinoina käy-

205

tetään valtioneuvoston päätöksen mukaan alueen eri osissa joko luonnonsuoje­lulakia, rakennuslakia tai vesi lakia. Puulan keskeinen saaristo on osoitettu mer­kinnällä AV eli arvokas vesistöalue. Rajaus on lähes yhteneväinen rautojensuoje)u­ohjelman j a Natura 2000 -kohteen kanssa. Seutukaavan SL kohteista sijoittuu tähän saaristoon Säkkisalon valtionmaa jo 1 980-luvun päätöksillä.

Puulaveden rantaosayleiskaavaehdotukseen on tehty mitoitusaluejako. Tämän alu­een merkityt maisemavyöhykkeet ovat Puukonsaaren pohjoispää~sä, mikä jat­kuu yhtenäisenä Koveronsaariston yli Kangasniemen rajaa myötäillen. Toinen laaja alue tulee etelästä saaristoa pitkin Pieni-Säkkisato mukaan luettuna. Luonto­vyöhykettä on koko Kartruunselkä ja Iso-Säkkisaiosta koilliseen oleva saaristo kokonaan.

Puulavedellä on tiellävästi lähimaakuntien sisäjärvisrä eniten suojeltua saaristoa. Tämä kyseessä oleva alue kuuluu kokonaan rantojensuojeluohjelmaan. Valtion vanhaa omistusta on Säkkisalon saarissa noin viisisataa hehtaaria, ja uutta 1990-luvulla ostettua Puukonsaaresta ja Vanhamäen saaristosta yhteensä noin 150 heh­taaria. Valtiolla on siten hallussaan yhteensä puolet koko maa-alan pinta-alasta. Sen alan voidaan katsoa kokonaisuudessaan olevan suojeltua. Vai ovatko kenties nuo saa1ten maat varattu niille tiloille lisämaiksi , joille rantakaavoituksessa tulee valtion maksettavaksi korvausta rakentamattomista tonttioikeuksista?

Otteita Naturasta

"Silloin kun maankäyttö estyy luonnonsuojelulain nojalla annettujen rajoitusten johdosta, maksetaan täysi korvaus maanomistajalle tai erityisten oikeuksien hal­tijalle, jos hänelle aiheutuu rajoituksesta merkityksellistä haittaa".

"Jos luonnonsuojelulain nojalla Natura 2000 -verkoston suojelusta johtuva kiel· teinen päätös lupa-asiassa rajoittaa kiinteistön käyttöä siten, että alueen omista­jalle aiheutuu merkityksellistä haittaa, on oikeudesta korvaukseen voimassa, mitä säädetään siinä laissa, jonka nojalla päätös tehdään. Mahdollinen korvaus­velvollisuus kuuluu valtiolle".

MAISEMAN JA LUONNON HUOMIOIMINEN Otteita Pl.tulan ramaosayleiskaavaluonnoksesta vuodelta 1999

"Rantojensuojelualuc osoitetaan pääsääntöisesti luonnonsuojelualueeksi. Kuiten­kin olemassa olevat maatilat, asunnot ja loma-asunnot osoitetaan kaavassa. Kaa­valla ; elvitetään myös ns. kotitarverakentamisen mahdollisuus L~. kaavaprosessin aikana tutkitaan mahdollisuudet uusien rakennettaviksi tarkoitenuje.n rakennus-

206

p:likkojen sijoittamiseen rantojen~uojeluohjelman alueelle. Alueen r<~kennus­oikeudet määritetään samojen periaatteiden mukaan kuin muillakin alueilla.

Yleiskaavan merkintä SL tarkoittaa luonnonsuojelualuetta,jota rantojensuojelua­lue kokonaan onkin, lukuun ottamatta alueelle aikabemmin rakennettuja rakennus­paikkoja. Ne on osoitettu kaavaan nykyisen käyttötarkoituksen mukaan joko RA­tai A-alueiksi. Niiden tilojen osalta, joiden rantojen suojelua ei olla vielä toteu­tettu. on kaavaan merkitty tilan mitoituksen mukainen korvauavien rakennus­paikkojen lukumäärä. Puukonsaaren ja Ison Säkkisalon yksiryistcn tilojen osalta on ~uojeltavaksi merkitty tilojen rantakaistaleet. Suojelualueen syvyys rantaviiva~ta on näiltä osin n. 200 metriä kuitenkin niin. euä rantaa lähempänä olevat peltoalueet on jätelly suojelualueen ulkopuolelle.

LV -vesi liikenncalue, venevalkama-alueeksi on Puukonsaareen merki11y paikat Kuivalahdessa ja Kesälahdessa. LV- I rantautumispaikat on kaavaluonnokses~a osoitellu tällä alueella Simpiän rannalle Säkkisalon Laajalahteen, Soisaloon, Kankariluotoon. Lokkaluotoon ja Pieneen Paatsaloon. LV -2 veneenla~kupaikoista ovat lähimpinä Vintinniemen ja Väisälän Taipaleenlahden luiskat.

M -alueet ovat normaaleja maa- ja metsätalouden harjoittamiseen sekli haja­a~utusluonteiscen rakentamiseen tarkoitettuja alueita. Näillä alueilla rakentami­nen voi sijoittua vapaasti vähintään 200 metrin etäisyydelle rantaviivasta yleis­kaavan periaatteet ja rakennusjärjestyhen säl!dökset huomioon ottaen. Ranta­vyöhykkeen taakse sijoiuuva rakentaminen voi olla joko kiinteää asutusta tai loma­asutusta. Kaavassa ei ole M-alueiden me~ien kä~ittclyä ko~kevia määräyksiä.

Rakennusoikeuden määrällä ja rakennuspaikkojen sijoittamisella pyritä:in \'ähen­täm!liln rakentamisen vaikutusta maisemaan ja luonnonoloihin. Loma-asuntoja sijoitettaessa suositaan peitteisiä rama-alueita. Pellot, avokalliot sekä riirtävää ~uojapuustoa vailla olevat rannat ja kapeat niemenkärjet pyritään säilyttämään rakentamattomina. Luonto- ja maisemaselvityksen mukaiset erityiskohteet pyri­tään ottamaan loma-asuntojen sijoiuelussa huomioon. Loma-asunnot on pyrittä­vä sijoittamaan siten. että nykyinen luonnonmaisema ja vesilintujen pesi mä- ja elinmahdollisuudet säilyvät. Rakentaminen on pyrittävä ohjaamaan kalojen kutu­alueiden ja apajapaikkojen ulkopuolelle"'.

TAPAUS "ISO HIEKKA"

Puukonsaaren kylässä rakennusoikeutta eli korvanavaa on eniten boimmilla ti ­loilla, joilla on muodostettu vähiten rdkennustOntteja aikaisemmin. Joillakin ti­loilla se on kokonaan käytetty. Puukonsaaren Alatuvan Lempi Ruhanen kertoi,

207

että he saivatlautakunnan luvan mökilleen "Ison hiekan" eteläosaan Mustikka­niemen kainaloon. Luvan perusteella he valoivat siihen betoniperustuksen syk­syllä 1990. Tarkoituksena oli jatkaa hirsirakentamista talven aikana.

Mikkelil1 ympäristökeskus kielsi rakentamisen jatkamisen, määräämällä paikan rakenuuskieltoon. Se väilti rakennuksen betonipohjan valamisen tapahtuneen suojelupäätöksen antamisen jälkeen, mikä annettiin 20.12.1 990. Omistajan mu­kaan se väite oli paikkC:Ulsapitämätön. Ympäristökeskus esitti loma-asunnon pai­kan vaihtamista jonnekin toiseen paikkaan ti lan rannalla. Siihen maanomistajat eivät voineet kuitenkaan suostua, muun muassa siksi, että oli jo tehty yksi perus­tus. He kokivat olevansa melkoisessa suojelun puristuksessa, joka koetteli vah­vasti henkistäkin kanttia, jo virkamiesten esittämien väitteidenkin takia.

Sovintoa asiasta ei syntynyt, vaikka monia neuvotteluja käytiin. Rakennuskieltoa ei määrättömästi voi jatkaa, niinpä valtio haki ja sai pakkolunastusoikeuden kysebelle tontille. Kooksi määrättiin toimituksessa 3000 neliömetriä ja sille hin­ta. Ruhasia ei päätös tyydyttänyt, vaan he val ittivat maaoikeuteen. Maaoikeus korotti tontin hintaa, mutta piti muuten päätöksen voimassa. Jälkeenpäin tuHot­tiin ybuen maaoikeuden jäsenen olleen jäävi sillä perusteella, että hänkin neu­votteli maansa myynnistä. Tuo tulkinta oli vähintään kyseenalainen, mutta ympä­ristökeskus sai valitusluvan korkeimpaan oikeuteen. Uuteen oikeudenkäyntiin tulivat tuomarit toiselta puolen Suomea, jotka alensivar hinnan pakkolunas­tuspäätöksen mukaiseksi, mutta muuten päätös jäi ennalleen.

Uusi paikka löytyi kahden kilometrin pituisen Ison Hiekan pohjoispäästä /\la­tuvan talon kohdalta vuokramaalra. Huvila piti rakentaa 120 metrin päähän ramaviivasta. Ruhaset odottavat yleiskaavoituksen mal1dollistavan rantasaunankin r-akentamisen tontille. Noista viivästymisistä johtuen tuli vahinkoa rakennustarvik­kei lle, hyvät hirret tummuivat sateessa. Ennen kaikkea tuo "projekti" reki maan­omistajille henkistä vahinkoa, mutta sitähän korkeat virkamiehet eivät tunnu ta­juavan. Alkuperäisellä paikalla mökki olisi ollut ihan riittävän suojassa järvi­näkymäitä Mustikkaniemen takana. Vapaata hiekkarantaa olisi edelleen riittänyt kilometritolkulla. Monilta harmeilta olisi säästytty jos mökki olisi rakennettu sii­hen valmiiksi asti. Arvi ja Lempi Ruhasella ei ollut yhtään omaa kesäpaikkaa rannoillaan.

Iso Hiekka sijaitsee Puukonsaaren länsirannalla ja kokonaan rakentamaton, joten sen alueen maiseman arvotuksen jotenkin ymmänää. Samoja järjestelyjä oli teh­tävä Pekkalan tilalla, vaikka sukupolvikauppojen järjestelyssä rakennuspaikat oli määrätty kaupoissa. Mökkipaikat siirrettiin Simpiänselän rannalta Kuivalahden pohjaan pilaamasta Simpiän maisemaa.

208

TILAKAUPPOJA JA RAJOITUKSIA

Valtio sai ostettua kaksi kokonaista metsätilaa ja ainakin kaksi tonttia Puukon­saaren kylästä luonnonsuojelutarkoitukseen. Valtio osti myös kaksi boa tilaa ja muutaman tontin Vanhamäen saaristosta. Varsinkin Komurin saaristo on arvokas maisema- ja luontokokonaisuus Simpiänselän laidalla. Tähän saaristoon kuulu­vat Marjosaari. Komurinsaari , Pajusaaret, Laehtosaaret ja Mannetsaari, jotka ovat kuuluneet vanhastaan Vanhamäen Hasan tilaan.

Senjälkeen omistaja oli Uisäkoski-ybtiö, sitten Otavan saha ja Pohja-yhtiö, kun­nes fuusios~a tuli omistajaksi Pohjola-yhtiö. Pohjola k.aavoilli saaria ranra­asutuk.secn, kunnes valtio tuJi väliin ostaen tämän merkittävän saaristoalueen. Kamuriosaaren eteläpäässä oli 55 vuona sitten vakinainen asunto. jonka asukas oli Hi lma Väisänen. Yhtiöomistuksen jäljiltä on saaren pohjoispäässä autiomökki . Soisalossa on maanomistajien hakema vapaaehtoinen rauhoitus. jossa rakenta­misoikeudet on jo korvattu.

Ennen näitä tehorajoituksia ehdittiin saariinkin rakentaa kymmeniä kcsä;c;unto­ja. Rakentaminen :~lkoi vilkkaana kun vcsijättötoimitukset oli saatu valmiiksi. Sehän mahdoUisti tonttien muodostamisen aivan vesirajaan asti. Nyt vuoden 2000 alkaessa on Puukon~aaren ja Vanhamäen kyliin tullut melkein 80 mökkikiinteistöä noin kahdenkymmenen vuoden aikana ennen lain voimaantuloa.

Ennen vuotta 1995 Vanhamäen saaristo oli Mikkelin maalaiskuntaa. Alue on kar­tasta mitattuna noin 10 neliökilometrin suuruinen ja siitä on vettä noin 60 pro­senttia. Vähintään hehtaarin kokoisia saaria on kaksikymmentä, joista kahdessa­toista on loma-asunto. Kuivasaaressa on vakinaisia asukkaita ollut viime vuosi­sadalta alkaen jatkuvasti. Tällä hetkellä asuttuna on Kuivasaari-niminen tila saa­ren eteläpäässä. Asukkaat ovat :vtark.ku ja Siiri Lepistö sekä Siirin veli Kauko Myyryläinen. He omistavat myös Hirsisaaren ja Pauninsaaren. Soisalon~aaren vakinai~et asukkaat ovat Matti ja Anja Liukkonen Sainlahden suulla.

1990-luvun alkupuolella maanmittauslaitos teki aloitteen tämän emäpitäjästl-1 eril­lään olleen alueen hallinnon uudelleen jädestämiseksi ja pyysi lausuntoja kol­melta kunnalta_ Maalaiskunta ja maanomistajat halusivat pitää ti lanteen ennal­laan. Kangasniemen kunta halusi lausunnossaan aluetta itselleen, väiHäen asiointiliikcnteen saarista kulkevan siihen suuntaan. Hirvensalmi perusteli hakemustaan sillä, että pcrinteisest i ovat asukkaat tulleet Puukonsaaresta ja suun­tautuneet aina Hirvensalmeen. Suuntautuminen on entisestään helpottunut Väi­sälän tien ja sillan valmistuttua. ja asukkailla on satamau~a Väisälän Jakaran ran­na~sa.

209

Valtioneuvosto tekikin päätöksensä Hirvensalmen hyväksi. Samalla päätöksellä liitettiin Kangasniemeen kuuluneet lhotunsaari Luoteis-Puulaitaja kuuden heh­taarin tila Väisälänsaaren keskeltä. Näin tehtynä on Puutaveden saaristossa ol­leet kuntarajat muotoutuneet vuosisatojen kuluessa käytännöllisiksi kokonais­alueiksi. Perinteiset jakokunnat ja kalastuskunnat ovat jääneet tietenkin maan­omistajien omistuksiksi.

SUOJELTU IH MINEN

Saarissa monella tavalla suojellun luonnon keskellä vakinaiset asukkaat kysyvät edelleen, miksi heidät halutaan suojella esimerkiksi toisilta ihmisiltä, uusilta kesäasukkailta, jotka ovat tuoneet heidän kesiinsä uutta piristystä viimeisinä vuo­sikyrruueninä. liman heitä olisi e1ämä ollut huomattavasti köyhempää sekä hen­kisesti ettätaloudellisesti Kesäasukkaat ovat osallistuneet aktiivisesti kesärien­toihin. ja tulleet muutenkin tuttaviksi paikkakuntalaisten kanssa. Melkoinen on se tulojen sununa. minkä saarelaisetkin ovat saaneet työpalveluista ja puutava­roideJl myynneistä kesäasuntojen rdkentamisessa viime vuosikymmenillä.

Hyvin sijoittuneina olisi kesäpaikkoja voinut olla enemmänkin Puulan saarissa. Niitähän on tai tulee mantereelle kaksinkertainen määrä rantojensuojelualueeseen verrattuna rantakilometriä kohti. Se toisi mukanaan enenunän kesäasukkaita ja mökkejä ja sen mukana työtä paikkakuntalaisille rakentajille. Kun nyt metsän· hakkuut ja hoitotyöt vähenevät tai loppuvat kokonaan saarista, se taa~ entises­tään vähentää paikallisasutusta. Suunniteltua ramayleiskaavaluonnosta katsellessa, voidaan havaita, ettei tiloille ole mökkejä luvassa, vaan kaikki ovat korvattavia.

Mutta jospa siuenkin? Lakihan on ihmisten Jaarima ja se voi muuttua ihmisten toimesta. Lait ja muutkin Säännökset voidaan eduskunnassa muuttaa. jos vain löytyy hyvää tahtoa ymmänää saarelaisten kotiseuturakkauden syvyyttä. Yleis­kaavaluonnoksesta on havaittavissa lisärakentamisen mahdollisuuden huomioi­mineo rantojensuojelualueellekin Puulaila vakinaisesti asuluissa saarissa. Tilo­jen rannoille on korvattavat rakennuspaikat merkitty pääosin suojaisiin, vesille näkymättömiin paikkoihin. Siinä aivan kuin ennustenaisiin mahdollista uusien lomatonttien muodostamista. Paikathanon jo valmiina kartalle merkitty, joten ei tarvita muura kun myöntää rakennuslupa.

Nykyiset kesäasukkaat pääosin lienevät mielissään. ettei mökkejä eikä asukkaita tule lisää ja rauhallisuus säilyy lomanvietossa. Se on tietenkin ymmärrettävää heidän kannaltaan. Yleiskaavaluonnoksessa todetaan loma-asutuksen virkistä­vän kylien toimintaa. Kesäasukkaiden ansiosta kunnan palvelutasoa on kyetty ylläpitämään parempana kuin mitä vakituisten asukkaiden määrä edellyttäisi.

2 10

Talvella 1999 pidetyillä Puukonsaaren kink.ereillä AJatuvan talossa pohdittiin Mik­kelin piispan Voitto Huotarin ja kirkkoherra Pekka Huokunan johdolla ihmisarvon ranrojensuojelun ja Natunm keskellä:''Saarelaisille asiasta puhutaan hyvin lähei­sellä ja koskettavalla tavalla. Näissä saarissa kyllä hyvin tiedetään millaista elä­mä on kun luonto on nostettu ihmisarvoa tärkeämmäksi. Tuntuu kun ihmisen arvo olisi saanut väistyä muiden arYojen tieltä. Sen sijaan. että puhutaan yksilöis· tä ja heidän tekemisistään, pitäisi korostaa yhteisöllisyyttä ja yhteisön merkitys­tä. Maaseudulla on perinteisesti eletty yhteisöllisesti ja sitä on vieläkin jäljellä. Sen säi lyttäminen on meille kaik ille haaste. Ketään ei pidä jättää yksin selviä­mään. Jokaiselle löytyy oma paikkansa. Yhteisöön mahtuu monenlaisia ihmi· ~iä''.

Piispa Huotari seuralaisineen saivat kokea saaristolaisten vaikeuksia Hirven~almen ~eurakunraan tekemiillään tarkastuksella, johon kuului yhtenä osana Puukonsaaren kinkerit. Silloinkin piispan matkatessa Puukonsaaren kinkereille 4,5 kilometrisellä Karnuunselällä roiskui vesi jäällä mennen tullen.

On se saarelaisten asema suhteessa luontoon ollut päivittelyn kohteena jo ennen :"'aturaakin. Adi lnkeroiselta kyselivät saanaja vcnä pelkäävät mantereen ihmi· >et huolestuneena: "Miten täältä pääsee mantereelle'"/ A<.li lohdutti heitä sano­malla. että ei tiälä ole hautausmuata! Kirkolla rutut kyselivät Ruhasen Arvilta kelirikon jälkeen: ''Mitenkäs sieltä suaresta on oikee tultu"'? Arvi vastasi kysy­mykseen jotenkin vasrentahtoisesti, jo~ta sai käsityksen. ettei hän pitänyt koko kysymyksestä. Kaikki saarelaiset ovat aina kokeneet tuollaiset kysymykset ja kommentoinnit va~tenmielisiksi jopa loukkaaviksi heitä kohtaan. Kysymyksiin liittyy samalla päivittelyn ja surkmtelun makua yleensäkin saaressa asumisesta, eivätkä he halua olla päivittelyjen kohteena. Saarelaiset eivät haJua olla muita kuntalaisia huonompia, eivätkä alempiarvoisia kulkuvaikeuksistaan huolimatta. Saarelaiset haluavat kulkea pää ylpeänä pystyssä.

21 1

LÄHTEET

Kirjallisuutta

Hirvensalmen hi~toria 1 1968 Hirvensalmen historia II 1990 Hirvensalmen Kirja 1979 PuuJan KaJJoo ·Leivän palloo -kaskukirja 1997 Savuja Saaresta. Väisälän histori ikki 1997 :Mikkelin pitäjän historia Vanhamäen vaiheita -kirja Mikkelin seudun murrekirja 2000 Sanomalehti Länsi-Savo Hirvensalmen Sanomat

Haastatteluja

Lempi Ruhanen Eino ja Anneli Lindgren Esko ja Hilkka Lindgren Elvi ja Alvar Mikkola Pauli lnkeroinen Raimo lnkeroinen Pentti ja Tytti Pynnönen Risto Venemies Eila Kuokkaneo Anna-Liisa Hotti Markku ja Siiri Lepistö Kauko Myyryläinen Matti Liukkonen Taimo Gynther Matti Puupponen

KANNEN KlNAT

Etukannessa maisema Kankariluodolta luoteeseen. Vasenunalla Puukonsaari, oikealla Säkkisalo ja Simpiä näkyy välistä. Kuva Hannu lnkeroisen. Takakannen kuvat: Yläkuvassa Simpiä on luonut jäänsä kovalla tuulella vappuna 1994. Kuva Raimo lnkeroisen. Keskellä maisema Kankariluodolta Pieneen Säk.kisaloon päin. Saaressa on PuuJan venei lijöille tarkoitettu rantauturnispaikka. Kuva Hannu lnkeroisen. Alakuvassa Pekkalan Erkki ja Lauri nuoralla Porttiniemen kärjessä Simpiällä. Kuva Ensio Bjömisen.

212

1 13