Sivuillamme

TÄNÄÄN mm.

Kurkijokelaisen, hiitolaisen ja karjalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä57. VUOSIKERTA Irtonumero 2 E (sis. alv 22 %)Nro 4-5 • Perjantaina 27. tammikuuta 2006

Toivo Lankinen muistelee .............. 4-5Böök: Lidian majatalo.................... 6-7Mellilän Karjalaiset ry, osa 2 .............8Evakoiden sopeutuminen, osa 2 ........9Korpvaellus .......................................10Lumivaaralaiset esineet talteen ....... 11Mikä on tammikuun teema?............ 11

Kurkijokelaisen seuraavat ilmestymis-päivät ovat 10.2., 24.2., 10.3., 24.3.

Kuka tietää tai muistaa,miten ja missä pesäpalloapelattiin Kurkijoella ja Hii-tolassa? Pesäpalloa, pitkä-palloa ja perinteisiä suoma-laisia pallonlyöntipelejä pe-lattiin kylissä, kouluissa,suojeluskunnissa, urheilu-seuroissa ja muissa yhtei-söissä.

Jos tiedätte jotakin asias-ta tai tunnette henkilön,joka voisi tietää aiheesta,toivon, että ottaisitte yh-teyttä Pekka Jyrkiäiseen.Yhteystietoni ovat jutun lo-pussa. Voitte lähettää mi-nulle myös asiaan liittyvääaineistoa (esim. valokuvia,seurojen tunnuksia ymv.),jotka palautan Teille takai-sin. Olen kiinnostunut van-hoista valokuvista, lehti-leikkeistä, kirjeistä, urhei-luseurojen tunnuksista, pe-liasuista sekä niiden väreis-tä, erilaisista kirjallisista jamuista lähteistä. Kari Ra-hiala on ystävällisesti lu-vannut kaikille tietoja luo-vuttaneille kirjapalkinnon.

Kurkijoella pesäpalloaharrastivat useat vapaaeh-toiset yhdistykset, kutenElisenvaaran nuorisoseuranvuonna 1919 perustama ur-

PesäpalloaKurkijoella, Hiitolassa

ja muualla luovutetussa Karjalassaheiluseura ElisenvaaranJymy sekä vuonna 1927 pe-rustettu Kurkijoen Piiska,joka jatkoi toimintaansa so-tien jälkeen Pöytyällä.

Pesäpallo kuului myösSorjon nuorisoseuran ur-heiluosastosta vuonna 1929syntyneen Sorjon Peikko-jen harrastuksiin. Kurkijo-en Alhon kylän urheiluseu-ra Vikkelä harrasti myöspesäpalloa. Alhon Vikkeläperustettiin vuonna 1932.

Vuonna 1934 perustettuElisenvaaran ja Hiitolanyhteinen palloiluseura Kar-jalan Pallo-Kaksoset pelasipesäpalloa vuonna 1934SVUL:n piirinsarjassa.Seuran historia jäi kuiten-kin lyhkäiseksi, ja seuranjäsenet jakaantuivat ja pe-rustivat paikkakunnilleenuudet urheiluseurat. Elisen-vaaraan perustettiin vuonna1934 Elisenvaaran Erä javastaavasti vuonna 1936perustettiin Hiitolan Pallo-seura.

Elisenvaran yhteiskou-lun poikien voimistelun-opettaja Veikko Hirvonenperusti vuonna 1935 poiki-en urheiluseuraksi Elisen-vaaran yhteiskoulun Reip-

Luonnos Hiitolan Urheili-joiden tunnuksesta. Tun-nus on piirretty uudelleenvanhan valokuvan pohjal-ta. Miktä mahtoivat ollatunnuksen värit?

Luonnos Kurkijoen Piiskantunnuksesta. Tunnus onpiirretty uudelleen vanhanvalokuvan pohjalta. Mitkämahtoivat olla tunnuksenvärit?

Mitkä olivat seuraavien urheiluseurojen tunnustenvärit ja mahdolliset myöhemmät versiot?

Elisenvaaran suojeluskunnanlipun keskellä ollut tunnus.Tunnus on piirretty uudelleenSota-arkiston suojeluskunta-lippujen piirrosten pohjalta.Lähde Sota-arkisto.

Hiitolan suojeluskunnan li-pun keskellä ollut tunnus.Tunnus on piirretty uudelleenSota-arkiston suojeluskunta-lippujen piirrosten pohjalta.Lähde Sota-arkisto.

Hiitolan suojeluskunnanpoikaosaston viiri. Viirin vä-rit olivat samanlaiset kaikil-la Viipurin suojeluskuntapii-rin suojeluskuntien poika-osastoilla. Lähde Sota-arkis-to.

Kurkijoen suojeluskunnanpoikaosaston viiri. Viirin vä-rit olivat samanlaiset kaikil-la Sortavalan suojeluskunta-piirin suojeluskuntien poi-kaosastoilla. Lähde Sota-ar-kisto.

Pari esimerkkiä pesäpallo-joukkueiden kokoonpanois-ta. Lähde Sota-arkisto, Sor-tavalan suojeluskuntapiirinarkisto.

Elisenvaaran suojelus-kunnan pesäpallojouk-kue lyöntijärjestyksessävuonna 1931:

1. P. Puhakka2. T. Kovanen3. T. Rämänen4. O. Manner5. Tichanoff6. P. Äikää7. O. Hartikainen8. R. Veijalainen9. R. Kyytinen

Elisenvaaran suojelus-kunnan poikaosasto pe-säpallojoukkue lyöntijär-jestyksessä vuonna 1935:

1. K. Karri2. E. Murola3. R. Kaltio4. Lankinen5. P. Uosukainen6. P. Mikkonen7. Y. Kuokkanen8. Juutilainen9. Valkeapää

paan. Seura pelasi pesäpal-loa muiden lähiseudun op-pikoulujen kanssa.

Suojeluskuntienpesäpallo

Suomen kansallispeliäharrastivat myös Elisenvaa-ran, Kurkijoen ja Hiitolansuojeluskunnat. ErityisestiElisenvaaran suojeluskuntamenestyi hyvin Sortavalansuojeluskuntapiirin suoje-luskuntien välisissä pesä-pallomestaruuskilpailuissa,voittaen suojeluskuntapii-rin mestaruuden ainakinvuonna 1933.

Lisäksi Elisenvaaran suo-jeluskunnan joukkueen pe-laajia valittiin usein Sortava-lan suojeluskuntapiirin jouk-kueeseen suojeluskuntapiiri-en välisiin valtakunnallisiinpesäpallomestaruuskilpai-luihin. Lisäksi lajia harrasti-vat suojeluskuntien poika-osastot.

Hiitolassa pesäpalloa har-rastettiin Hiitolan Urheili-joissa (perustettu 1921), Hii-tolan nuorisoseuran Urheili-joissa (perustettu 1902) jaHiitolan suojeluskunnassa.Vuonna 1929 Hiitolassa pe-lattiin Viipurin suojeluskun-

tapiirin pesäpallomestaruus-kilpailujen lopputurnaus.

Kerään tietoja pesäpallo-harrastuksesta myös muidenluovutetun Karjalan pitäjienalueelta. Kansallispeliä har-rastettiin 1920- ja 1930-lu-vuilla runsaasti Karjalassa,ja Viipurin kaupunki oli yksilajin keskuksista. Lähes100:ssa luovutetun Karjalanalueen urheiluseurassa onpelattu pesäpalloa.

Olen kerännyt tietojakansallispelin harrastukses-ta luovutetun Karjalan pitä-jien historiateoksista ja ky-lähistorioista, urheiluseuro-jen historiikeista, SuomenUrheiluarkistosta ja Sota-arkistosta. Karjalaisten ur-heiluseurojen tietoja olenkoonnut mm. Antti O. Ar-posen ”Luovutetun Karja-lan urheilu” -teoksesta.

Tavoitteenani on kootaaiheesta näyttely kesällä2006 Karjalaisten kesäjuh-lille Haminaan ja SuomenPesäpallomuseoon. Lisäksiaiheesta tehdään mahdolli-sesti myöhemmin jonkin-lainen julkaisu.

Isäni suku on asunut Hii-tolassa ainakin 1600-luvul-ta lähtien. Isäni Aarne Jyr-

kiäinen on syntynyt5.7.1929 Hiitolan Kosen-muonin kylässä. Ukkini oliJohannes (Juho) Jyrkiäinen,joka oli syntynyt Hiitolassa11.7.1896.

Pekka Jyrkiäinen

Pasuunakuja 2 D 43,00420 HelsinkiPuh. kotiin (09) 534 053,töihin (09) 310 87438,GSM 050-401 3567Sähköpostipekka.jyrkiainen@hel.fi

Elisenvaaran suojeluskunnan pesäpallojoukkue Vätikänhiekoilla. Vasemmalta Suurnäkki, Vehniäinen, Manner, Äi-kää, Kiiski, Heikkinen, Hämäläinen, Veijalainen ja Ijäs.

Elisenvaaran yhteiskoulun pesäpallojoukkue voitti keväällä1944 Parikkalan yhteiskoulun joukkueen.

Elisenvaaran nuorisoseuran pesäpallojoukkue 1920-luvunlopussa. Äärimmäisenä vasemmalla aluepäällikkö ViljamToiviainen, takarivissä toisena oikealta Pekka Kiiski (HerraPekka).

PesäpalloaKurkijoella, Hiitolassa

Perjantaina 27. tammikuuta2 – 2006 – Nro 4-5

27.1.2006

Lupaus PorkkalassaMyrskyä

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖwww.kurkijoki.fi

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitusToimitus: Päätoimittaja Raija Hjelm

ja kaikki Kurkijokelaisen ystävät

Toimitus: Koulukuja 7, 32200 LoimaaAvoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14

puh./fax (02) 762 2551, matkapuh. 050-521 3336Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä nume-roista ei suoriteta korvausta. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestätai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituk-sesta maksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT:4-väri .............. 60 centtiä/mm + alv 22 %Mustavalk. ...... 45 centtiä/mm + alv 22 %

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alennus. Väri-ilmoi-tukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattu-neista virheistä lehti ei vastaa. Ilmoitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo16 mennessä.

TILAUSHINNAT:

vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat ..... 39 euroaMuualle ........... 46 euroa

Lehti ilmestyy pääasiassa joka toinen perjantai. Painosmäärä 2000 kpl.

E-mail:toimitus@kurkijokelainen.inet.fiTilinumero: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

Hartaus sunnuntaiksi 29.1.4. sunnuntai loppiaisesta

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

Olin hädin tuskin kouluikäinen, kun menimme sukulaistenmökille saareen. Pieni perämoottori säksätti ja työnsi venettäeteenpäin isolla järvellä. Niemen jälkeen tuuli iski pieneenpurteemme. Aallot murtuivat ryskyen veneen kokkaan. Aikuiset-kin tarrautuivat heittelehtivän veneen laitaan. Vähitellen pää-simme saaren suojiin. Itse taisin hakea turvaa äidin kyljestä jamuistella iltarukouksen sanoja. Kokemus piirtyi pelottavanasieluun ja samalla muistan suuren helpotuksen perille pääsys-tä. Ihminen on pieni.

Tämän pyhän evankeliumissa opetuslapset joutuivat Genne-saretin järven hornankattilassa pimeän ja myrskyn armoille.Eivät he olleet vesillä mitään noviiseja vaan kalastajia ja koke-neita kulkijoita. Sitkeästi purjehtien ja soutaen he olivat ehkätunnissa edenneet viitisen kilometriä. Mutta määränpäätä einäkynyt vielä. He pelkäsivät ja kunnioittivat myrskyä, muttaJeesuksen näkeminen myrskyn keskellä hätkähdytti. Hänessäoli jotain yliluonnollista, jotain yli kokemuksen ja ymmärryk-sen menevää: myrskyn Herra vaahtopäiden keskellä. Evankelis-tat kertovat asiaa niin uskottavasti, että rantakivillä kävelystäei voi puhua. Viesti on selvä: myrsky ja pimeyskään eivät estäJumalan Poikaa.

Jeesus rauhoitti heidät ja sanoi: “Minä tässä, älkää pelät-kö.” Ja samassa oltiinkin jo rannassa. Ikään kuin Mestari olisisanonut: “Turha hätääntyä, reitti löytyy, vaikka nyt ette sitänäekään”. Vapahtaja oli kaiken inhimillisen yläpuolella ja sa-malla niin lähellä opetuslasten hätää.

Ihmisen pienuus on luonnon armoilla vapisuttavaa. Elämä-kin heittelee välillä arvaamatta. Paljon me hallitsemme, muttaemme luontoa, emme lopulta elämääkään. Monelta on rantajäänyt matkallaan näkemättä. Rannikkoseudun pelastuneetkalastajat ovat usein lahjoittaneet kotikirkkoonsa purjeveneen,joka on esillä muistuttamassa Jumalan johdatuksesta elämänmyrskyissä. Myrskyn kourissa pelottaa. Elämän kuohuissa einäe valoa. Liekö Jumalakaan meistä huolehtii?

Johanneksen evankeliumissa myrskyssä kamppailevat ope-tuslapset saivat avun siitä, kun Jeesus tuli lähelle ja puhui rau-hoittavasti. Ei hän ehtinyt edes veneeseen. Riitti, kun tuli lähel-le. Ranta alkoi näkyä. Jeesus on hädässä lähellä, hätkähdyttä-vänkin lähellä. Käy yli ymmärryksen, kun hän murtaa pimey-den ja hallitsee myrskyä.

Vaaran kanssa ei ole leikkimistä. Mutta hädässä ystävä tun-netaan, sanotaan. Elämän pimeässä ja myrskyssä Vapahtajatulee hätääntyneen lähelle ja sanoo: “Minä se olen, älä pelkää,reitti löytyy, vaikka et sitä itse näe.”

Esa LöytömäkiKirjoittaja on Forssan kirkkoherra.

1. Ketkä olivat kolme eni-ten ääniä kerännyttäSuurin Suomalainen –äänestyksessä?

2. Mitä mitataan Richterinasteikolla?

3. Minkä maan osavaltioitakutsutaan kantoneiksi?

4. Mihin fatalisti uskoo?5. Kuka on Lapuan hiippa-

kunnan piispa?

6. Millä nimellä tunnetaanyksikyttyräinen kameli?

7. Mihin useimmin liitetäänsana ”hippu”?

8. Mikä valtio muodostuientisestä Hollannin Itä-Intiasta?

9. Mikä on ruutana?10. Mikä on lapinpuukon

lyhyempi nimi?

Rakas äitimme, mummomme jaisomummomme

Anna RiittaPAKKANEN

* 22.4.1912 Kurkijokit 22.12.2005 Loimaan terveyskeskus

Rakkaamme siunattu läheisten ja ystävien läsnä ollessa.Lämmin kiitos osanotosta.

Rakkaudella kaivaten ja kiittäen

Kerttu ja ArtturiMatti ja ArmiTaistoRauhaRaimo ja SonjaAnneli ja TimoHilkka ja SeppoPirkko ja Hannusekä muut sukulaiset ja ystävät

Lähetti Herra enkelin taivaanluokse äidin rakkaan.Kosketti hiljaa posken nukkaa,silitti hellästi hopeista tukkaa,nosti siivilleen äidin rakkaan,vei turvaan paikkaan varmaanluokse Jumalan kaikkivaltiaan.

Enkeli valkea taivaalta tuolta,pitäkää mummosta hyvää huolta.

Lastenlapset ja lastenlastenlapset

o.s. Pösö

Rakkaamme

ArviROUHIAINEN* 28.1.1915 Kurkijokit 13.12.2005 Vantaa

Siunaus toimitettu. Lämmin kiitos osanotosta.

Sun muistosi kallis ainiaan jääkauniina mieliimme loistamaan.Vaikk’ sydämes kultainen väsyi pois,emme hyvyyttäs, lämpöäs unhoittaa voi.

Lämmöllä muistaenSeppo, Kirsi, TomiSampsa, Tuijasukulaiset, ystävät

Kuolleita

Rakkaamme

IidaKUOKKANEN

* 18.9.1917 Kurkijokit 5.1.2006 Iitti

Siunaus toimitettu läheisten läsnä ollessa. Kiitos osanotosta.

Rakkaudella muistaenAiri ja Ailo

Kari ja JaanaMikko

IrmaPekka, Lotta, Ville ja Katja

veljet perheineensukulaiset ja ystävät

Kädet paljon työtä tehneetmeitä lasna kantaneet,kädet rakkaat, kädet väsyneetpuolestamme rukoilleetne viimeisen, viimeisen kerranon käyneet ristihin.

o.s. Puputti

Porkkalan palauttamisesta tuli eilen kuluneeksi50 vuotta. Viimevuotinen Kurkijoki-Seuran järjes-tämä kevätretki suuntautui juuri Porkkalan paren-teesialueelle. Oli todella mielenkiintoista kuulla jaomin silmin nähdä ajallisesti niinkin läheisestä his-toriamme tärkeästä tapahtumasta. Vielä mielen-kiintoisemmaksi asian tekee, että tuo parenteesi-alue sijaitsee kovin lähellämeitä Etelä-Suomessa asuvia.

Kiitettävästi media on nyt50-vuosipäivän aikaan kertoil-lut Porkkalasta ja paranteesis-ta. Meidän ei tule koskaanunohtaa tuotakaan kohtalomme hetkeä. On onnem-me, että tuo aika, jolloin ”ase oli Helsingin ohimol-la”, jäi vähän yli 11 vuoden mittaiseksi eli paljonlyhyemmäksi, kuin mistä alun alkaen oli sovittu.

Porkkalalla oli myös oma osansa vähän aika sit-ten ensi-iltansa saaneessa Ilkka Vanteen ohjaamas-sa elokuvassa Lupaus. Käydessäni elokuvaa katso-massa sain eläytyä lottien elämään rintamalla. Elo-kuvassa kerrotaan porkkalalaisen Moision karta-non sisarusparin ja heidän ystävänsä Ruthin koke-muksista lottapalveluksessa. Elokuvassa pääsee

kurkistamaan ainakin lääkintä-, eläinlääkintä-, il-mavalvonta- ja viestintälottien tehtäviä. Kuolemaon koko ajan läsnä.

Ovatpa nuoret tytötkin joutuneet koville sodanaikana. Siitä kukaan kait ei ole ollutkaan eri mieltä,että nuoret miehet joutuivat sodan aikana näke-mään ja kokemaan sellaista, mitä kenellekään ei

olisi suonut. Sodan aikana ja so-dan jälkeen koko Suomen kansaolisi tarvinnut nykyään niinmuodikasta kriisiapua.

Mielestäni elokuva oli hyvä.Totta kai siinä on joitain puut-

teita. Valintoja on myös ollut pakko tehdä, sillä pa-rituntinen elokuva kertoi niinkin pitkästä ajanjak-sosta kuin vuodesta 1939 vuoteen 1956.

Toivon, että monet näkisivät elokuvan. Olisimyös tärkeätä, että nuoret houkuteltaisiin sitä kat-somaan. Omakin elämä saattaisi tuntua sen jälkeenpaljon ”helpommalta palalta”. Lupaus-elokuva so-pisi Tuntemattoman sotilaan tavoin näytettäväksiitsenäisyyspäivän aikoihin televisiossa.

Raija Hjelm

”Lotta Svärd –merkin suunnitteliEric Wasström vuonna 1921.Siinä on heraldinen hakaristi janeljä ruusua.”

Perjantaina 27. tammikuuta 2006 – Nro 4-5 – 3

Sanan Voimaa

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

27.1. Me rakastamme, koskaJumala on ensin rakasta-nut meitä. 1. Joh. 4:19

28.1. Muista Luojaasi nuo-ruudessasi, ennen kuinpahat päivät tulevat jajoutuvat ne vuodet, jotkaeivät sinua miellytä.Saarn. 12:1

29.1. Herra, meidän Juma-lamme, ole lempeä meille,anna töillemme menestys,siunaa kättemme työt. Ps.90:17

30.1. Istuttaja ei siis olemitään, ei myöskäänkastelija, vaan kaikki onJumalan kädessä, hänsuo kasvun. 1. Kor. 3:7

31.1. Totisesti, totisesti: silläjoka uskoo, on ikuinenelämä. Joh. 6:47

1.2. Olkaa valmiit armahta-maan, niin kuin teidänIsännekin armahtaa.Luuk. 6:36

2.2. Tuli mies Jumalan lä-hettämä, hänen nimensäoli Johannes. Hän tulitodistajaksi, todistamaanvalosta, jotta kaikki us-koisivat siihen. Joh. 1:6-7

3.2. Hän paljastaa syvimmät

salat, tietää sen, minkäpimeys peittää, hänenluonaan asuu valo. Dan.2:22

4.2. Minä seison ovella jakolkutan. Jos joku kuu-lee minun ääneni jaavaa oven, minä tulenhänen luokseen, ja meaterioimme yhdessä,minä ja hän. Ilm. 3:20

5.2. Hän on meidän synti-emme sovittaja, eikä vainmeidän vaan koko maa-ilman. 1. Joh. 2:2

6.2. Siitä, mitä omistat,anna Herran kunniaksiuhrit, kaikesta sadostasiparas osa. Sananl. 3:9

7.2. Sinun liittosi on ikui-nen perintöni, siitä mi-nun sydämeni iloitsee.Ps. 119:111

8.2. Isä rakastaa Poikaa jaon antanut kaiken hänenvaltaansa. Joh. 3:35

9.2. Julista siis kansallenämä Herran Sebaotinsanat: ”Palatkaa minunluokseni, niin minä pa-laan teidän luoksenne,sanoo Herra Sebaot.”Sak. 1:3

Kokouksia

sääntömääräinenvuosikokouspidetään torstaina 16.2.2006 klo18, Tuulensuun palvelukeskuk-sessa.Tervetuloa! Hallitus

KurkijoenMarttayhdistys ry:n

pe 27.1. Viljo, Vainojenuhrien muisto-päivä

la 28.1. Kalle, Kaarlo,Kaarle, Mies

su 29.1. Valtterima 30.1.Irjati 31.1. Allike 1.2. Riittato 2.2. Jemina, Aamupe 3.2. Valola 4.2. Armi, Ronjasu 5.2. Asser,

J. L. Runeberginpäivä

ma 6.2. Terhi, Terhikki,Tea, Teija, Tiia,Saamelaistenkansallispäivä

ti 7.2. Riku, Rikhardke 8.2. Lainato 9.2. Raija, Raisa

Perheuutisia

Etsintä-kuulutus

Onko sinulla tai hoita-mallasi kuolinpesällä van-hoja Kurkijokelaisia?Kaikki ennen vuotta 1990ilmestyneet Kurkijokelai-sen numerot kiinnostavatminua.

Parasta olisi, jos löytyi-si koko vuosikertoja, mut-ta yksittäisetkin lehdetkäyvät. Lehdet saisivat hy-vän kodin luonani, eikä si-nun tarvitsisi heittää lehtiäroskikseen tai paperinkerä-ykseen. Otathan yhteyttä!

Aarne Heinonenpuh. (02) 258 9228

aarne.heinonen@pp2.inet.fi

Minunkin juureniKarjalassa

20.8.2005 syntynyt Mirva ja Vesa Tirkkosen prinsessa saiHelsingissä Viikin kirkossa 6.11.2005 kasteen ja nimen Min-da Merilla. Kasteen toimitti Esko M. Laine. Kummit ovatMarjo ja Tapio Salo, Jani Lehtinen ja Katja Harle. Mindanäidin isovanhemmat Aili (o.s. Vuorimäki) ja Paavo Lisinenolivat Kurkijoelta.

Hiitolaiset ry:nVUOSIKOKOUS

pidetään lauantaina 4.2.2006 klo 13.00 Karjalatalon Käkisalmi-salis-sa, Käpylänkuja 1, Helsinki. Kokouksessa käsitellään sääntöjen mu-kaiset asiat. Lisäksi käsitellään johtokunnan esitys jäsenmaksukäy-tännöstä liittyen Karjalan Liiton vuoden 2006 alusta voimaan tullee-seen jäsenmaksumuutokseen. Ohjelmana Eeva Liikanen kertoo janäyttää kuvia “Arkeologiselta Karjalan matkalta”.

Tervetuloa. Johtokunta.

Lupasitko mitään itselle-si vuodenvaihteessa? Kaitsen verran sinullakin on nii-tä paheita, että kannattaatehdä pienehkö kurssinmuutos siihen oikeaansuuntaan? Minulla niitä riit-tää! Tässä tuon julki muu-taman oman ”lupaukseni”.

Päätin, että lopetankäynnit kuntosalilla, sillä sevei aikaa viikossa noin kol-me tuntia. Ei sinne ehdi,koska eläkeläisellähän onkiire. Ei ole hukattavaksikallista aikaa moiseen.Kuntosalilla käydessä janiitä vempaimia heilutelles-sa heikko kuntoni vahvistuiihan silmissä. Että mihinsen kanssa oikein joutuisi-

Uudenvuoden lupauksetkaan? Salikäynneistä alkoitulla jo paha tapa!

Kun ei mene kuntoile-maan, niin pääsee paljonnopeammin tuonne van-hustenkoteihin ja sittenvuodeosastoille. Siellä oli-si varmasti niin mukavaa-kin, kun olisi muita saman-laisia huulta heittämässätai vaivojaan valittamassatai sitten aivan hiljaisia,joista ei olisi minkäänlais-ta haittaa, mitä nyt jotainpieniä hajuhaittoja erilai-sista päästöistä. Se olisivasta jotain se!

Ei tarvitsisi enää tehdäpieniä kävelyretkiä tuonnelumisille poluille tai ke-vään kukkakedoille. Saisi

vain maata rötköttää ja odot-taa hoiturin tuomaan ateri-aa omaan sänkyyn. Muutahaittaa niistäkään ei olisi,sillä ne ovat, nämä hoituritnimittäin, hyvin harvinaisianykyään.Eikä nuo keväänlintukonsertitkaan pääsisiliiemmin häiritsemään, kunei kerran tarvitsisi mennäulos.

Sitten myös lupasin, ettäruokapöydälläni pitää ainaolla kunnon sapuskat, joihinkuuluu oikea läski, rasvaisetmakkarat, paljon voita jamaidon tulee olla sitä oike-aa punaista. (Elkää ottakopolitikoinniksi tuota punais-ta maitoa.) Viime vuonnaminä join vielä sinistä mai-

toa, mutta en enää! Rasvaasiinäkin olla pitää, sillä ras-va pitää ihon sileänä ja niinkauniin punaisenakin.

Ja sitten myös vielä lupa-sin, että pöydässä pitää ollakunnon juomat! Ne antavatponttalöhöämiselle ja elä-män kaikinpuolisille nautis-keluille. Nyt vanhoilla päi-villä sitä pitää todella laka-ta liikkumasta. Ne olivatminun lupauksiani. Tee sinäsamoin ja pääset ehkä pian-kin samalle vuodeosastollevaikkapa huonekaveriksiparin muun nautiskelijankanssa.

Vai aloitatko käydä kun-tosalilla, uimahallilla ja päi-välenkeillä? Silloin sinustaei ole minun kaveriksi!

Tulevaisuuden tutkija

PeräänkuulutusOn tapana kuuluttaa esi-

merkiksi rikoksista epäilty-jä, mutta on toki muitakinetsitty – ihan tuttavallisesti.Näin etsi mieheni tätikinkerran itseään, kun oli muis-ti kadonnut.

En kerro tätä pilkatakse-ni, kaukana siitä, sillä hänosoitti tässäkin tapauksessavieraanvaraisuuttaan. Muttahuvittavaksi tapauksen tekise, kun vanhus sairaalastakotiin palattuaan ketteräjal-kaisena hääri hellan ja siinälähellä olevan sänkynsä luo-na ja ihmetteli: ”Mihi häänyt män, ku just ol täss?”

Kun tädin vävypoika ky-seli, mitä se mummo oli et-simässä, kuului vastaus: ”A,tää talo emäntää. Just ikkää-hä hää ol täs. Pitäshä se nytnäi pitkämatkasil vierailkohv keittää.” Vävypoikasanoi: ”Siehä se uot tää taloemäntä!” ”Voi ihmettäis.Miek se uonki? Justha mieolin sairashuoniil.”

No, asia kun tuli selväksi,että ”häähä on hää”, ni tuotapikaa kahvipannu oli jo hel-lalla. Tuo muistikatkos olivain onneksi lyhyt, muttaniin herttaisen huvittava. Tä-din muisti pelasi hienostivanhoissa, nuoruuden aikai-sissa tapahtumissa, kun lähi-muisti katosi hetkittäin. Sii-nä oli perään kuulutuksenpaikka: hakea tätä hetkeä.

Nyt kun itsekin olen vart-tunut ”sen ikäiseksi”, ym-märrän hyvin tuon tädinkin

itsensä kadottamisen, tädin,joka pian eli tässä hetkessäkahvipannuineen. Silti ainapuheen kääntyessä vuosi-kymmenten takaisiin tapah-tumiin. Nuo ajat eivät siltikoskaan enää toistu. Ne oli-vat menneitä. Huomisesta-kaan emme tiedä. Se tulee ai-kanaan, jos on tullakseen. Onvain tämä aika ja hetki, nyt jatässä.

Mutta silti koitan erästäkadoksissa olevaa perään-kuuluttaa. Nimittäin kirjoi-tusteni selventämiseksi lähet-tämiäni valokuvia menneistäajoista, jotka ovat vain kuvi-en kertomana historiassa.Nyt haluaisin saada kuvieniverran mennyttä aikaa takai-sin. Minne lienettekin kadon-neet, tulkaapas kotiin luokse-ni jälkipolvieni muistoksi!

Tuskinpa kuvillani lieneekenelläkään käyttöä, kerto-vathan ne vain menneestä,mutta jälkeläiseni voisivatjoskus sivuta ajatuksissaanmummon jalanjäljillä. Kaik-ki he kuitenkin ovat hyvinkiinnostuneita karjalaisistajuuristaan ja tehneet omat ja-lanjälkensä ”mummolan pi-hamaalle” jo useita kertoja.Siinä on rinnalla se mennytaika, tämä hetki ja ripauksentoiveita tulevasta ajasta. Jää-dään odottavalle kannalle.Hyvää alkanutta vuotta 2006kaikille.

Aino KoppiNoormarkku

Mie tarvihtisin nyt yhesassiis teijä loimaalaisii ap-puu. Selittäkää työ loimaa-laist, mite mie oikei hiihän.

Monet paikalliset sanon-nat liittyvät tietenkin johon-kin henkilöön, tapahtumaantai paikkaan. Monet sanon-noista ovat ihan ymmärret-tävissä ja paikkakunnallane tunnetaankin ihan juurtajaksain. Ulkopuoliselle seei aina olekaan niin helppoaja samalla tavalla selvää.

Seuraavatkin sanonnatovat ihan selviä. Naama onniin kuin Hangon keksi.Lapsuudestahan on jo tuttu

naurusuinen keksi, ja sii-henhän sitä tietenkin iloistailmettä onkin hyvä verrata.

On niin kuin Haminankaupunki. Sekaista tai eri-laista Haminan ympyräkau-pungin asemakaavaahan setarkoitta, vaikka usein sa-notaan, että pää on kuinHaminan kaupunkil.

Naama loistaa kuinNaantalin aurinko. Sano-taan tai lieneekö oikein tut-kittu, että Naantali on Suo-men aurinkoisin paikka, joskatsotaan, missä on kaik-kein eniten aurinkoisia päi-viä kesässä.

Nii männyy ko Loimaa susPiru oot, jos Porist oot,

mut koko perkele jos Koke-mäeltä. Onneksi nuo pori-laisetkaan eivät niitä kaik-kein kamalampia ole. Pa-hoista akoistakin sanotaan,että ”Nii on ku myrsky-merkki allaka laijas.”

Hyvästi ymmärtää sen-kin, kun sanotaan, että kä-siala on kuin harakanvar-paita. Sen kävin ihan itsetutkimassa uudessa lumes-sa, missä harakat hyppies-sään jättivät melkoisia ”ha-rakanvarpaita”.

Vähän vaikeampi onkarjalaisen ymmärtää aitoa

Luvian murretta. Siellähänsanotaan: ”Kork kirk kork-ki mäe pääl.” Se tarkoittaatietenkin, että Luvialla onkorkea kirkko korkeanmäen päällä.

Itselleni on monta kertaatullut mieleen, mitenkähänse Loimaan susi oikein me-nee. Lapin reissuilla onmieheni monta kertaa hiih-tovauhtiani ihmetellyt ja to-dennut vain: ”Niinhän sinämenet kuin Loimaan susi”,joten selvittäkääpä minulle,miten se Loimaan susi oi-kein mennä vilistää.

Olisihan se aiheellistatuokin asia selvittää oikeinloimaalaisittain.

Terttu Ketola

Koulukuja 7, 32200 LOIMAAPuh. (02) 762 2551, 050-521 3336

MuistettavaaSu 29.1. klo 10 jumalanpalvelusNoormarkun kirkossa. Vastuuvuo-rossa Noormarkun Karjalaiset ry.Hiitolan kirkon kello tuotu Nuija-maalta Noormarkkuun. MuutakinHiitolan kirkon esineistöä nähtävil-lä. Kirkkokahvit.

Hiitolan Pitäjäseuran tarinailta ti7.2. klo 18 Porissa, Tuomarink. 2.Terveysiltamme vieraana kirurgianylilääkäri Jorma Panula. Tervetuloamukaan entiset ja uudet.

Perjantaina 27. tammikuuta4 – 2006 – Nro 4-5

Toivo Lankisen muistoja matkan varreltaMusiikin ammattilaisena

muistelen mennyttä elä-määni. Ensimmäiset soiton-alkeet sain Kurkijoen Poh-jiin kylässä kotona äidiltäniharmonilla, jonka hän olisaanut vanhemmiltaan hää-lahjaksi. Myös äidinäitinioli saanut häälahjaksi har-monin mennessään naimi-siin Simo Braggen kanssaja muuttaessaan KurkijoenRiekkalasta Hiitolan Itu-laan.

Minun äitini oli ennennaimisiin menoaan ollutoppilaana Lahden Kansan-opistossa, jossa oli oppinutsoittamaan. Muistan myöskanttori Heikki Miettisenpitämät virsiharjoituksetKurkijoen kodissamme.Tupa oli täynnä kylän ihmi-siä, harmoni soi, ja lauluraikui.

Ensimmäiset varsinaisetpianotuntini sain sitten käy-dessäni alakoulua Lopotis-sa. Siellä olin opettaja AnniAutereen oppilaana, ja nepianotunnit olivat kuinsuurta juhlaa minulle. Vä-hän ennen talvisotaa muu-timme äidin kotitaloon Hii-tolaan. Aloin käydä Nehvo-lan koulua, jonka opettajal-ta Leonard Männiköltä saintaas pianotunteja.

Syksyllä vuonna 1939alkoi talvisota ja tuli evak-komatka Kankaanpäähän.Siellä kului toista vuottakoulussa ja sotilaspoikahar-rastuksissa, mutta keväällä1941 isä osti maatilan Sii-

kaisista. Muutettuammesinne tapasimme kanttoriRisto Koskisen, joka oli jovalittu Elimäen kanttoriksi,mutta hän hoiti vielä vuo-den isänsä apuna Siikaistenvirkaa.

Aloin käydä kanttoriKoskisen luona pianotun-neilla. Opiskelu hänenkanssaan oli innostavaa, jakun hänen äidillään oli ainatunnin loputtua jotain hy-vää tarjottavaa, jaksoinhiihtää 12 kilometrin mat-kan kotiini Sammiin.

Sitten alkoi jatkosota, jarakennettiin Suur-Suomea.Vanhempani myivät maati-lan Siikaisista, ja tulimmekotiin Hiitolaan vuottamyöhemmin kuin muutsieltä evakkoon lähteneet.Jatkosodan jälkeen suun-tautui toinen evakkomat-kamme Vaasan seudulleMustasaareen.

MusiikkiopintojaHakeuduin Vaasan mu-

siikkiopistoon, jossa soitinpianoa Nils Kyylen oppi-laana. Teoriaa opetti Vaasanurkuri Gösta Stråle, ja hä-nen opastuksellaan soitinMerkelin urkukoulua jal-kioharjoituksineen. EräälläVaasan koululla oli jalkio-harmoni ja piano, ja nämäolivat käytössäni harjoituk-seen hyvin usein. Gösta St-råle oli hyvin innostava jaisällinen opettaja, ja hän lo-pulta viitoitti tieni TurunKirkkomusiikkiopistoon

vuonna 1945.Isäni ja setäni ostivat

vuonna 1945 Mellilästämaatilan, jonka sitten jakoi-vat keskenään. Koskaasuimme sitten jo niin lä-hellä Turkua, hain TurunKirkkomusiikkiopistoon javalmistuin vuonna 1948kanttoriksi.

Vuonna 1945 olin myösliittynyt Mellilän soittokun-taan ja soitin siellä trumpet-tia kolme vuotta AleksiRinteen johdolla. Siinä to-teutui pienen pojan eräshaave Kurkijoen ajalta, kunsiellä olin kuunnellutVPK:n soittokunnan soittoamuun muassa juhannusjuh-lissa Linnamäellä. Soitto-kuntaa Kurkijoella johtiAntti Korjonen, ja nyt sainitse soittaa. Soittokunnastatulikin minulle myöhem-min laaja elämäntehtävä jaharrastus kanttorin työnohella.

Mellilään perustettiinKarjala-kuoro vuonna1946, kun olin vuoden ollutKirkkomusiikkiopistossa.Paljon oli laulajia ja intokova, kun harjoittelimme jaminä sain johtaa, vuoroinmeillä kotona ja vuoroinHartikassa. Ensiesiintymi-nen oli jännittävä juttu.

Vuoden kuluttua kuoronperustamisesta vietettiinLoimaan Heimolinnassakurkijokelaisten juhlaa.Kuoromme esiintyi, ja oh-jelmassa oli muun muassaKuusiston Suomalainen ru-

kous ja Merikannon Mä ok-salla ylimmällä. Myös Tau-no Äikää, kurkijokelainenkanttori esiintyi siellä pia-nistina. Ennen juhlaa häntarjoutui säestämään kuo-roa. Kun kysyin, pitäisikömeidän harjoitella, hän vas-tasi: ”Kyllä myö Kurkijoenpojat osataan ilman harjoi-tustakin.” Tällä lauseella oliminuun ja kuoroon rohkai-seva vaikutus, ja esityksenjälkeen tunsimme onnistu-neemme.

Keväällä 1948 Kirkko-musiikkiopiston päätyttyäsoitin päätöskonsertissa Tu-run Tuomiokirkossa SpittanToccatan ja fuugan d-molli.Ei minulla silloin ollut aa-vistustakaan, että kerranvielä työskentelisin Tuo-miokirkon kanttorina.

Kanttorina jaopettajana

Kesä 1948 kului vt-kant-torina ensin Huittisissa jasitten Loimaan kauppalas-sa. Marraskuussa meninalokkaaksi Turun kasarmil-le, sitten Heikkilän AU-koulun kautta HaminaanUpseerikouluun. Haminas-sa tapasin mus.kapt. Karvo-sen, jolta sain opetusta soit-tokunnan johtamisessa.Sain myös seurata soitto-kunnan johtamista ja sentoimintaa aina, kun se vainoli minulle mahdollista.

Kun syksyllä 1949 pää-sin siviiliin, jatkui työniLoimaan kauppalan kantto-

Musiikki työnäja harrastuksena

Vampulan soittokunta esiintymässä 1950-luvulla Loimaan evankelisen kansanopiston juhlassa. Toivo Lankinen johtaa.

Esite kertoo mm.että soittokunta on perustettu 1960. Soittokunnan

johtajana on toiminut sen perustamisesta lähtien dir.cant. Toivo Lankinen.

Soittokunta toimii neljässä kylässä: Halkivahassa,Huhdissa, Laukeelassa ja Nuutajärvellä omina ryhmi-nään, joista Nuutajärven soittokuntaa johtaa opettajaHeikki Eskola. Nämä ryhmät jakautuvat vielä eri har-joitusryhmiin taidon mukaan. Yhteisharjoituksia pide-tään noin joka toinen kuukausi.

Soittokunnan kokovahvuus on 90 soittajaa. Harjoi-tuksia on vuosittain noin 200 ja esiintymisiä noin 100.Soittokunta kuuluu Joka Pojan musiikkiliittoon.

Soittokunta on esiintynyt laajalti ympäri Suomen jaosallistunut moniin soittokilpailuihin, voittojakin saa-den. Soittokunnan pojista on muodostettu 10 pojannokkahuiluyhtye. Yhtye on voittanut mm. kolme ker-taa mestaruuden valtakunnallisilla poikien talvipäivil-lä.

Vuonna 1963 soittokunnalla oli esiintymismatkaPohjois-Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan. Vuonna 1965käytiin Tanskassa, Saksassa, Hollannissa ja Belgiassa.Vuonna 1967 matkat suuntautuivat Ruotsiin, Tanskaan,Saksaan, Hollantiin, Belgiaan, Englantiin ja Ranskaan.Soittokunnan toiminnan tukena on 15-jäseninen van-hempainneuvosto puheenjohtajanaan maanviljelijäKalle Jaakkola.

Soittokunnan huoltajina matkoilla ovat toimineetrouva Mirjam Lankinen, neiti Anna-Liisa Vähä-Pietiläja nuorisosihteeri Ake Lehti.

Ohjelmistossa on hengellistä musiikkia:Beethoven Jumalan kunnia luonnossaBach Viel’ elää HänWagner Pyhiinvaeltajan kuoroHannikainen Pyhäaamun rauhaKuusisto Suomalainen rukousKuikka sov. KaanaanmaaKuikka sov. Rapsodia ”Elämän kevät”Kuikka sov. Olitko GolgatallaMerikanto Oi, muistatko vielä sen virrenMason Sua kohti Herrani

Hymni ”Kaikki Jeesukselle”

Isänmaallista ym. musiikkia:Sibelius FinlandiaSibelius Andante festivoSibelius Nouskaa kansatKaski Preludi Ges-duuriMendelssohn NotturnoOffenbach Orfeus manalassaSuppé Kevyt ratsuväkiPacius Suomen lauluKuikka sov. Laulusikermä ”Oma maa”

Marsseja:Rope sov. Parolan marssiHämäläinen SuvimarssiKosonen Kevät tullut onNilsson Aurinkoa ja kevättäBennet SotilasvartioKing Trombone kingSaraste Tervehdys hämäläisilleSousa Tähtilipun allaTeike Vanhat toveritZimmerman Ankkurit ylösSonninen Partaharjun marssiRope sov. UrheilumarssiSibelius Partiolaisten marssiRope sov. Muistoja PohjolastaKlemetti Poikien marssi

Urjalan SeurakunnanYhteiskoulun

Nuorisosoittokunta

Perjantaina 27. tammikuuta 2006 – Nro 4-5 – 5

Turun Kristillisen Raittiusseuran nuorisosoittokunta vuonna 1990. Johtaja Toivo Lankinen istumassa toisen rivin oikeassareunassa.

rina ja samalla LoimaanEv.lut. Kansanopiston mu-siikinopettajana. Seuraava-na syksynä lähdin jatko-opinnoille Helsinkiin Sibe-lius-Akatemiaan, jossa soi-tin urkuja Enzio Forsblo-min johdolla. Samanaikai-sesti hoidin kolmen kuu-kauden kanttorinsijaisuuttaLopella, jossa kirkkokuo-roon kuului useita kyläkuo-roja ja laulajia oli yhteensä100.

Kevätkaudella jatkoinopiskelua Helsingissä. Ur-kujen soiton lisäksi sainmuun muassa lauluopetus-ta Mauno Tammiselta. Sa-manaikaisesti olin seura-kunnan poikatyöntekijänäTöölössä.

Helsingistä käsin hainsitten avoimeksi tulluttaVampulan kanttorin virkaaja pääsin sinne. Aloitin siel-lä syksyllä 1951. Sen rin-nalla minulla oli musiikin-opettajan tuntivirka uudellaLoimaan Ev.lut. Kansan-opistolla.

Ensimmäinensoittokuntani

Vuonna 1952 perustinensimmäisen poikasoitto-kunnan Vampulaan. Ensim-mäiset nuottisovituksetsoittokunnalle tekikap.mest. Antti Korjonen,joka siihen aikaan asui lä-hellä Kyrössä, mutta olimeillä useaan otteeseenviikkojakin. (Näitä nuottejamuiden lisäksi käytin sittenkoko soittokunta-aikani eliyli 50 vuotta, ja niitä on vie-lä käytössä muun muassaMynämäen Senioripuhalta-jilla, joille olen edelleentaustatukena.)

Vampulassa pidin myöspoikakerhoja eri toiminta-muotoineen ja kesäleirei-neen, joilla vaimoni Mirjamoli apuna. Muukin seura-kuntatoiminta oli vilkasta.Hartaushetkien yhteydessäkodeissa pidin vuosittainyli 100 virsiharjoitusta.Muukin musiikkitoimintaoli monipuolista. Piispan-tarkastuksessa arkkipiispaIlmari Salomies antoi mi-nulle dir. cant. –arvonimenollessani alle 30-vuotias.

Kun vuonna 1960 tuliUrjalan kanttorin virkaan,sitouduin samalla myösseurakunnan nuoriso-oh-jaajaksi ja yhteiskoulunmusiikinopettajaksi. Mir-

jam aloitti siellä yhteiskou-lun käsityönopettajana.Kirkkokuoro laajeni niin,että siihen kuului lisäksiviisi kyläkuoroa, joihin saa-tiin myös varajohtajat. Lau-lajia oli yhteensä yli 100.Nuorten kerhoja oli 15 kou-lulla. Kerhonjohtajakursse-ja pidettiin vuosittain, jakerholaisia oli yli 400.

Valtakunnallisilla seura-kuntapoikien talvipäivillämuun muassa Varkaudessavoitti Urjala parhaan seura-kunnan arvon pistekilpai-lussa, kun mukaan lasket-tiin hiihto- ym. urheilukil-pailujen, henkisten kilpai-lujen, soittokuntien ja yhty-eitten tulokset.

Valtakunnallisilla kirk-kolaulujuhlilla konsertoiUrjalan kirkkokuoro ominohjelmin. Soittokunnankanssa tehtiin lisäksi jokatoinen vuosi esiintymismat-ka jonnekin ulkomaille.

Kankaanpään vuodetVuonna 1968 tuli muut-

to Kankaanpään kanttorik-si. Vaalissa sain yllättäennoin 1 300 ääntä ja tulin va-lituksi. Kankaanpää oli mi-nulle ennestään tuttu, koskaolin tullut sinne perheenikanssa evakoksi talvisodanjälkeen. Kirkkokuoro jalapsikuoro alkoivat toimiainnolla.

Soittokuntatoiminta al-koi myös. Nyt mukaan tulipoikien lisäksi myös run-saasti tyttöjä. Toimin lisäk-si opettajana yhteislyseossaja musiikkiopistossa. Ne ni-voutuivat mukavasti yhteenseurakuntatyön kanssa.

Harjoituksia alkoi ollaaina, kun vain aikaa oli,myös lauantaisin ja sunnun-taisin. Soittajia oli noin 90.Esiintymispyyntöjä tulipaitsi omalta paikkakunnal-ta myös muualta Suomesta.

Kävimme muun muassavaltakunnallisilla evanke-liumiyhdistyksen vuosijuh-lilla eri puolilla Suomea.Kutsujana oli rovasti ToivoRapeli. Meillä oli ohjelmis-tossa runsaasti myös Siio-nin Kanteleen lauluja, jasoittokuntamme säestikaikki yleensä kaksipäi-väisten juhlien yhteislaulut.

Saimme olla myös Kan-kaanpään kaupungin edus-tussoittokuntana mukanasen ystäväkuntien viikonkestävissä kesätapahtumis-

sa muun muassa Ruotsissa,Norjassa, Tanskassa ja Sak-sassa. Lisäksi teimme jokakesä muita ulkomaanmat-koja.

Ulkomaanmatko i l l akonsertoimme muun muas-sa Kööpenhaminan Tivolis-sa, Lyypekissä saksalaistensotaveteraanien juhlassa,Hannoverin konsertin jäl-keen tuli kutsu päivälliselletuomiokapituliin, Antwer-penissä Merimieskirkolla jaEläintarhan suurella esiin-tymislavalla, Pariisissakaupungin keskustassa al-koi konsertti vasta klo 24, jaKölnissä tuomiokirkon vie-ressä olevalla esiintymisla-valla. Yhdyshenkilöinäkonsertteja järjestellessätoimivat yleensä merimies-ja ulkosuomalaisten seura-kuntien henkilökunta.

Musikaaliset lapsetPoikamme Viljo puhalsi

jo alle vuoden ikäisenä tor-vesta ensimmäiset säve-leensä. Hän löysi bassotor-ven työhuoneeni lattialtaVampulassa, ja usein olimuitakin soittimia saata-villa. Hänen soittoharras-tuksensa jatkuivat sittenviisivuotiaasta lähtienkoko kouluajan johtamis-sani soittokunnissa. Hänoppi soittamaan kaikkiasoittokunnan puhaltimiasaaden lisäoppia kesäisillä

Partaharjun musiikkilei-reillä, joihin aina soitto-kunnan kanssa osallistuim-me.

Kankaanpäässä lukioai-kanaan Veijo oli suurenaapuna antaen yksityisope-tusta nuoremmille soittajil-le. Ylioppilaaksi tulonsajälkeen ja opiskeluaikanaanSibelius-Akatemiassa häntoimi kesäisin hyvin useinsoittokunnan varajohtajanajopa ulkomaanmatkoilla-kin. Tästä oli minulle kor-vaamaton apu.

Vuonna 1976 tuli kutsu-ja Turusta: ”Tuomiokirkonkanttorin virka tuli avoi-meksi. Hae sitä.” Vanhem-pani asuivat jo siihen ai-kaan Mynämäen maatilalla,joten hain sitä virkaa ja pää-sin ensimmäiselle vaalisi-jalle. Tulin valituksi, ja oli-han se huippuvirka moninekuoroineen ja ammattiso-listeineen.

Turuntuomiokirkossa

Aloitettuani tuomiokir-kon kanttorina läheinen yh-teistoiminta alkoi myös Tu-run Kaupunginorkesterinsoittajien kanssa. Kantaatti-en säestykset sai aina tarvit-taessa, ja muissakin ohjel-missa he avustivat mielel-lään.

Koko seurakuntaa ajatel-len musiikkitoiminta olihaastavaa ja rikasta. Työtäoli paljon, mutta opiskelinsiinä sivussa vielä urkujen-soittoa Helsingissä. Parikertaa sattui, etten ehtinytajoissa kotiin ja sovittuunkuoroharjoitukseen, jolloinsoitin tyttärellemme Eijalle:”Mene pitämään se kuoro-harjoitus.” Kyseessä oliTuomiokirkon Nuorten-kuoro, jossa Eija itsekinlauloi. Hän lauloi kokokouluaikansa seurakunnankuoroissa. Lisäksi hän soit-ti pianoa ja huilua.

Heti Turkuun tultuammesain kutsun perustamaansoittokuntaa Turun Kristil-liseen Raittiusseuraan.TKRS:n soittokunta perus-tettiin vuonna 1976. Soitta-jia siinä oli koko ajan kes-kimäärin 50. Johdin tuotasoittokuntaa 15 vuotta ainaeläkkeelle jäämiseeni asti.

Kanttorina eri puolillaOlin kanttorina Naanta-

lissa ja myös muutamiavuosia Eurajoella, jonnemyös perustin soittokun-nan. Nämä soittajat esiin-tyivät usein yhdessäTKRS:n soittokunnankanssa. Teimme yhteisiä ul-komaanmatkoja, suoritim-me marssisoittoja TurunMessuilla ja myös vuonna1983 Yleisurheilun Helsin-gin MM-kisoissa yhdessäTurun Lahjan Tyttöjenkanssa. Vuonna 1984 tulikustu esiintymään Ruotsi-Suomi –maaotteluun, jossasoitimme kaiken musiikinja myös fanfaarit HelsinginOlympiastadionilla.

Olin vielä muutamiavuosia kanttorina Maarias-sa. Isäni sai iäisyyskutsunvuonna 1981. Äitini asuimeidän kanssamme siitäasti. Kävimme kyllä Mynä-mäen kodissa niin paljon,kuin se suinkin oli mahdol-lista. Viisi vuotta enneneläkkeelle siirtymistänimuutimme kokonaan My-nämäen kotiimme. Minäaloitin Kalannin kanttorina,jolloin voin asua kotonaMynämäessä.

Kalantiin syntyi myösheti nuorisosoittokunta.Johtamani TKRS:n soitto-kunta ja Kalannin nuoretsoittajat tekivät paljon yh-teistyötä muun muassamessusoittokuntana. Muu-tamia ulkomaisia esiinty-mismatkojakin tehtiin: Un-kariin, Venäjälle Viipuriinja Pietariin sekä Viroon Tal-linnaan, Paigeen ja Pär-nuun.

Vuonna 1991 jäin eläk-keelle ja perustin vielä My-nämäelle nuorisosoittokun-nan, jossa oli 30 soittajaa.Maataloustöiden lomassatämä oli mukavaa vaihte-lua. Esiintymisiäkin järjes-tyi mukavasti ja esiintymis-matkoja tehtiin muun mu-assa Pietariin, Tallinnaan,Mallorcalle ja kaksi kertaaKreikkaan Ateenaan. Soit-tokuntatyössä ja kaikessamuussakin työurani aikanaoli tukena vaimoni Mirjam.

Korvaamaton apuMeillä kotona oli lisäksi

14 vuoden ajan vuoteen

1986 asti Suomen Kirkko-musiikkiliiton toimisto javarasto, Suomen Kanttori-urkuriliiton varasto ja vieläValtakunnallisten kirkko-laulujuhlien tilit. Mirjamtoimi näiden liittojen toi-miston- ja tilienhoitajana jasihteerinä. Minä toiminjuoksupoikana ja apulaise-na.

Suomen yli 500 kirkko-kuoroa tarvitsi materiaalia:nuotteja, ansiomerkkejä,viirejä ym. Tietojen kulke-misesta oli myös huolehdit-tava ryhmäkirjeiden muo-dossa. Tähän liittyivät vieläjokakesäisten musiikki-kurssien suunnittelut ja joh-tamiset muun muassa Eura-joella, Loimaalla ja Paimi-ossa.

Osanottajia kursseilla oliyleensä noin 200. Näilläem. Lounais-Suomen kurs-seilla opiskeltiin kuoron- jasoitonjohtamista, kuoro- jayksinlaulua ja musiikinteo-riaa. Lisäksi olivat kurssitpuhallin- ja jousisoittajillesekä soittokunnille. Opetta-jia oli yhteensä noin 20.

EläkepäivinäElämä on ollut rikasta ja

työntäyteistä, kun vielä onsaanut tehdä sitä työtä, mi-hin on ollut kutsumus. Suu-ri apu on tullut perheeltä:vaimolta ja lapsilta. Kurssi-toiminnassa erityisesti kii-tos Veijon perheelle, joltaolen saanut ammattiapuaopetustyössä.

Kun vielä kaikki lasten-lapsetkin harrastavat mu-siikkia ja muutamat heistävalmistuvat jopa kirkkomu-siikin ja seurakuntatyönammattiinkin, ei voi muutakuin kiittää Taivaan Isääkaikesta johdatuksesta jasiunauksesta.

Nyt vietämme Mirjaminkanssa eläkepäiviä Num-melassa, lastemme perhei-den lähituntumassa. On iloolla vielä kanssakäymisissäVakka-Suomen ja Turunalueelta olevien Senioripu-haltajien kanssa ja olla jär-jestämässä heidän kanssaanmusiikkitilaisuuksia, joidentulot ovat menneet Karjalanja Viron orpokotien hyväk-si seurakuntien kautta.

Toivo LankinenSenioripuhaltajat Vampulan kirkossa 28.3.2003. Yhtyeen kokoonpano on tilanteen mukaan5-8 soittajaa. Toivo Lankinen seisomassa takana.

Perjantaina 27. tammikuuta6 – 2006 – Nro 4-5

Neuvostovallan aikanaluovutetun Karjalan raken-nuksista kulttuuriperintönäarvokkaiksi luettiin lähinnävenäläisiin liittyviä paikko-ja, kuten Ilja Repinin jaMaksim Gorkin huvilatKannaksella sekä talo, jos-sa Lenin piileksi kesällä1917. Viimeksi mainittu onsuojattu säältä jättimäiselläbetonilipalla.

Nykyään Venäjällä näh-dään arvoa myös muillasuomalaisaikaisilla raken-nuksilla ja rakennuskoko-naisuuksilla. Restaurointi jasuojelu ovat kuitenkin on-gelmallisia. Esittelen tässäesimerkkinä Kurkijoella si-jaitsevan ”Sonckin talon”,joka toimi kodikkaana tuki-kohtanani viime elokuunmatkallani.

Rakennustaiteellisenataustatietona niille lukijoil-le, jotka eivät vielä tunneKurkijokea: Kurkijoen en-tinen kirkonkylä Lopotti elinykyinen Kurkijoki kuuluuparhaiten säilyneisiin luo-vutetun Karjalan suoma-laiskyliin. Pitkälle neuvos-toaikaan sen sydämenä oli-vat arkkitehti F. A. Sjöströ-min komea, nikkarityylinenkirkko ja vuonna 1875 toi-mintansa aloittanut maan-viljelysopisto (myöh. maa-miesopisto), jonka laaja,nikkarityylinen rakennus-ryhmä puutarhoineen levit-täytyi esihistoriallisen Lin-namäen juureen.

Kurkijoen kirkko paloivuonna 1992, maamies-opiston rakennuksista monion tuhoutunut vasta niinkinmyöhään kuin 1990-luvul-la, tavallisesti tulipaloissa.Alkuperäisistä on jäljellävajaa puolet.

TaloparkaSonckin talo sijaitsee nä-

köetäisyydellä maamies-opistosta, pienellä nyppy-lällä kirkonkylän halki vir-taavan Raholanjoen toisel-la puolella. Talon rakennut-ti agronomi Karl JoelSonck, joka toimi maa-miesopiston johtajana. Talovalmistui agronomin kuu-luisan arkkitehtiveljen LarsSonckin piirustusten mu-kaan vuonna 1915. Agrono-mi perheineen asui siinävain nelisen vuotta ennenkuin muutti Turkuun.

Neuvostoaikana talossaon toiminut ainakin lasten-tarha. Tällainen yleishyö-dyllinen käyttö yleensä ta-

Netta Böök:

kaa rakennuksen säilymi-sen kohtuullisessa kunnos-sa. Varsinainen rappeutu-minen lienee alkanut sil-loin, kun talo jäi paikallisensovhoosin kausityöläistenkäyttöön, jolloin se oli vuo-sittain pitkiä aikoja tyhjil-lään.

Talon nykyinen omistajaLidia Ivanova kertoo seu-raavaa: “Keväisin ennenkausityöläisten saapumistatalossa tehtiin pintaremont-ti. Seinät maalattiin, ikku-nat lasitettiin ja niin edel-leen. Seuraavaan kevääseenmennessä täkäläiset ryysy-läiset panivat talon taas hyl-kykuntoon: ovet apposenavoinna, huoneet sekaisin,ikkunat ilman laseja.”

Pietarilainen Ivanovaosti talon miehensä kanssakodikseen vuonna 1990-lu-vun alussa, valtion omai-

suuden yksityistämisenalettua. Kurkijoen paikal-lishallinto möi lähes kym-menen huonetta käsittäväntalon “halkojen hinnalla”.

Talo oli Ivanovan mu-kaan ulkonäöltään ihastut-tava mutta kunnoltaan sur-kea. Vuorilaudoitus, terassitja parvekkeet olivat hävin-neet, ja alimmat hirsikerratolivat lahoamassa. Savupii-put ja vesikatto olivat rei-käisiä. Sisätilojen lattiat oli-vat paikoin lahot, sisäpor-taikot käyttökelvottomat.Ikkunoita ei ollut eikä il-meisesti oviakaan, tai aina-kaan tallella ei ollut alkupe-räisiä.

On myös mahdollista,että alkuperäisiä ovia, helo-ja ja ikkunoita on kadonnutheti alueluovutusten jäl-keen. Venäläinen kotiseu-duntutkija Jevgeni Balashov

kertoo Kannaksella yleises-ti tapahtuneen, että asutus-vaiheessa ennen uusienneuvostoasukkaiden saapu-mista luovutetun Karjalansuomalaistaloista ja talous-rakennuksista varastettiinovet, ikkunat ja uunit. Vii-purissa puolestaan tiede-tään revityn irti ja poltetunporoksi tammisia peilioviapronssivetimineen ja kar-meineen ja korvatun ne ide-ologisesti sopivammilla, le-ningradilaisilla laakaovilla.

Talon uusi elämäEnnen vuotta 1989 luo-

vutetussa Karjalassa on ol-lut tarjolla hyvin vähän tie-toa alueen suomalaisista ra-kennuksista ja niiden omis-tajista. Monet LaatokanKarjalan neuvostosiirtolai-set kokivat pitkään olevan-sa luvatta jonkun kodissa jamailla, mutta keiden.

Ivanova sai tietoa talos-taan lähettämällä siitä ku-van Suomessa ilmestyväänvenäjänkieliseen lehteen.Talon arvosta hänelle kertoiensiksi arkeologi PirjoUino, joka kävi Kurkijoellatoukokuussa 1994 Karjalanliiton kulttuurimatkalla.

Ivanova hankki Suomes-ta rakennuksen piirustukset

ja sai talon rekisteröityäMoskovassa yksityiseksikulttuurialan laitokseksi.Talo on suojeltu arkkiteh-tuurimuistomerkkinä jamäärätty säilytettäväksi al-kuperäisessä asussaan.

Myös talon lähiympäris-tö on maisemana suojeltu,mikä liittyy usein neuvosto-liittolaiseen ja sittemminvenäläiseen rakennussuoje-luun. Jos ympäristö määri-tellään suojelukohteen his-

Mieluisa lahja

Kurkijoki-isännänviiri

KurkijokelainenKoulukuja 7, LOIMAApuh. (02) 762 2551

ja 050-521 3336

80 e + postitusPituus 4 m, yläosan

leveys 45 cm.

U U T U U S Lidianmajatalo

Elokuussa 2005 Sonckin talon vuorilaudoittaminen oli pitkällä. Kirvesmies noudatti alkuperäisen laudoituksen mallia ikku-noiden kehyslautoja myöten. Kuva Juhani Seppovaara.

Lidia Jevgejevna Ivano-va on pelastanutSonckin talon tuhoutu-miselta. Kuva JuhaniSeppovaara 2005.

Talossa on säilynyt kau-niita kaakeliuuneja. Ovet

Ivanova on joutunutteettämään. Kuva Netta

Böök 2005.

Lidianmajatalo

Perjantaina 27. tammikuuta 2006 – Nro 4-5 – 7

toriallisen kehityksen kan-nalta tärkeäksi, alueenmaankäyttöä ohjaavaankaavaan osoitetaan suojelu-vyöhyke. Tällaisen suojelu-vyöhykkeen luomisesta onvuonna 2005 tehty esitysmyös Kurkijoen pääraitilleeli nykyiselle Lenininka-dulle poikkeuksellisen hy-vin säilyneen suomalaisenkylämiljöönsä ansiosta.

Sonckin talon suojelu-vyöhykemääräyksen toteenpaneminen ei ole ollut on-gelmatonta. Paikallisissaherättää närää, että ”ulko-puolisen” – pietarilaisen -ostama talo on paljastunutarvokkaaksi arkkitehtuuri-muistomerkiksi, joka vai-kuttaa maankäyttöön. Kylä-läiset ovat joutuneet siirtä-mään suojeluvyöhykkeeltäkellarinsa ja halkovajansa,eikä vyöhykkeelle saa ra-kentaa mitään muutakaan.Myös jätteet täytyy nyt toi-mittaa muualle - ennen ky-län epävirallinen kaatopaik-ka sijaitsi Sonckin talonedustalla. Eniten suojelu-vyöhykettä uhannee kuiten-kin varakkaiden venäläis-ten datsarakentaminen. En-simmäinen korkealla aidal-la ympäröity datsa on jonoussut maisemallisestiherkkään kohtaan suojelu-vyöhykkeen tuntumaan.

Rakennussuojelunihanteet ja käytäntö

Historiallisen muisto-merkin statuksen saaneetrakennukset ovat useinproblemaattisia. Venäjällälain mukaan federaation tu-lisi turvata arkkitehtuuri-monumenttien restaurointi.Niin ei tapahdu. Valtionta-louden romahdettua 1990-luvulla muun muassa res-taurointiala on kärsinytsuuresti varojen puutteesta.

Muutenkin rakennustenkunnostamiseen osoitetutmäärärahat ovat lähinnäviitteellisiä. Lisäksi niidenjakaminen etenee monipor-taisena prosessina, joka al-kaa Moskovasta. KarjalanTasavallan osalta prosessi

jatkuu pääkaupungin Pet-roskoin rakennussuojeluko-miteassa ja sieltä edelleenLahdenpohjan piirissä, jon-ka hallinnollisessa keskuk-sessa Lahdenpohjassa pää-tetään rahan paikallisestajaosta.

Sortavalalainen, jo eläk-keelle siirtynyt restaurointi-arkkitehti Valentina Kirja-nova toteaa, että paikallisel-la tasolla joudutaan puoles-taan pohtimaan, osoitetaan-ko määräraha yksityisenomistaman, puisen arvota-lon vai monen perheen asu-man kerrostalon korjaustöi-hin. Yleensä suositaan jäl-kimmäistä ratkaisua, koskase on tavallaan tehokkaam-paa.

Korjausrahan saamistakuitenkin edistää, jos van-hassa arvotalossa toimii jo-kin organisaatio. Esimer-kiksi Kurkijoella sai vuon-na 2005 korjausavustustaentisen maamiesopistonerittäin huonoon kuntoonpäässyt asuntolarakennus,jossa on vastikään alkanuttoimia Kurkijoen kotiseu-duntutkimuslaitos.

Federaatiossa onkin käy-ty keskustelua, pitäisikövaltion omistamat raken-nusmonumentit myydä,koska niiden restaurointitulee kalliiksi. EsimerkiksiLaatokan Karjalassa sijait-sevaa, vandalisoitua Lumi-vaaran kirkkoa (Ilmari Lau-nis 1934–35) on tarjottumyytäväksi.

Rakennusmuistomerkki-en myyminen yksityisillevaarantaa niiden arvojensäilymisen, sillä yksityisenrakennuksessaan suoritta-mien korjausten valvomi-nen on vaikeaa. Toisaaltavarsinkin Moskovassa onnähty useita tapauksia, jois-sa suojelurakennus on vi-ranomaisten hiljaisella siu-nauksella purettu ja siitä onrakennettu entistä suurem-pi, viitteellisesti vanhaamuistuttava kopio.

Restauroinnit jäävätedellä kuvatuista syistä mo-nesti yksityisen omistajanhenkilökohtaisten intressi-en varaan, ja niiden rahoit-taminen vaatii kekseliäi-syyttä ja määrätietoisuutta.Karjalan Tasavallan alueel-la on tosin jokunen esi-merkki harvinaisesta uus-rikkaan rahoittamasta res-tauroinnista. Sellainen onEliel Saarisen suunnittele-man Taruniemen huvilan(1911–1912) restaurointi,jota toteutetaan paraikaaValentina Kirjanovan suun-nitelmien mukaan.

OmatoimirestaurointiaIvanovan lainmukainen

velvollisuus on siis restau-roida talonsa, koska se onsuojeltu. Koska arvokkais-sakaan asuinrakennuksissaei Venäjällä yleensä edelly-tetä sisustusten säilyttämis-tä, talon suojelu koskee il-meisesti vain julkisivuja.

Suojelumääräysten nou-dattamista ei käytännössäkuitenkaan voida valvoa.Lahdenpohjan piirin taiedes Sortavalan viranomai-sissa ei tällä hetkellä oleketään, jolla olisi pätevyysvalvoa restaurointeja.

Kurkijoen kotiseudun-

tutkimuslaitoksen johtajaMarina Petrova ja hänenmiehensä Igor Petrov kerto-vat: “Varsinkin asuinraken-nuksissa korjaukset teh-dään miten tehdään. Ajatel-laan, että kyllä sitä itse osa-taan. Mutta kun itse teh-dään, tehdään vain hätä- japintaremontteja. Mitä ra-kenteissa tapahtuu, ei kiin-nosta. Sakkoja voi saada,jos korjaa väärin, mutta oi-kein korjaaminen maksaaenemmän kuin sakot.”

Ivanova on korjannut jakorjauttanut taloaan jo ylikymmenen vuotta. Hän onjoutunut tekemään työn yk-sin, sillä mies kuoli äkilli-sesti 1990-luvulla. Venäjän1990-luvun rahakriisiensyötyä säästöt hän on ra-hoittanut työn pitämällä ra-kennuksessa majataloa.Käytännössä hän on pelas-tanut talon tuholta. Ivanov-alla ei kuitenkaan ole talou-dellisia, tiedollisia eikä tai-dollisia edellytyksiä lain

edellyttämään korkeatasoi-seen restaurointiin.

Talolle ei myöskään olelaadittu varsinaista restau-rointisuunnitelmaa, jokapohjautuisi rakennuksenhuolelliseen inventointiin jaarkistotutkimukseen. Hie-man huolestuttavaa onmyös se, että suojelutalonkellariin on sisustettu sau-na. Koska puilla lämmitet-tävän uunin suuluukku onkadonnut, on puulattiaises-sa tilassa olemassa palovaa-ra.

Sonckin talontulevaisuus

Sonckin talon restau-rointiin on toivottu apuamyös Suomesta. Suoran ta-loudellisen avun antaminenrajan yli on kuitenkin erit-täin vaikeaa. Sen sijaanSortavalassa on vuodesta1992 lähtien pidetty venä-läisille kirvesmieskursseja,ja kaupungin arvoraken-nuksissa on onnistuneesti

läpiviety muutama suoma-lais-venäläinen restauroin-tiprojekti. Rahoitus on jär-jestynyt INTERREG- jaTACIS-ohjelmien kautta(uusimmat yhteishankkeet,korjausneuvontakeskuksenperustaminen ja tyttösemi-naarin puutalon restauroin-ti Sortavalassa, ovat valitet-tavasti kaatuneet).

Sonckin talon kunnosta-miseen voisi periaatteessasoveltaa samaa – mutta vainperiaatteessa. Se näet edel-lyttäisi talon yhtiöittämistätai vastaavaa ratkaisua, sil-lä Suomen valtionavustuk-sia tai Karjalan Tasavallankorjausavustuksia ei hevinmyönnetä yksityisille.

Lidia Ivanova “on me-nettänyt sydämensä talolle”ja aikoo jatkaa sekä majata-lon pitämistä että talon kor-jaamista niin kauan kuinkykenee. Mitä tapahtuuIvanovan jälkeen, on vaikeaennustaa.

Netta Böök

Arkkitehti Netta Bööktekee väitöstutkimusta,jossa hän kartoittaa muunmuassa Kurkijoen suo-malaista rakennuskantaaja sen muutoksia neuvos-tovallan ajoista alkaen.Lukijat voivat mielelläänlähettää hänelle muistojatai tietoja Sonckin talostatai muista Kurkijoen Lo-potin taloista ja niidenvaiheista osoitteeseenMariankatu 15 A a 26,00170 Helsinki tai säh-k ö p o s t i t s enetta.book@hut.fi.

Lidia Ivanovan maja-talo tarjoaa yösijaa ja aa-miaista kohtuuhintaan.Samalla yöpyjä tukee ta-lon korjaamista. 186734,Lahdenpohjan piiri, Kur-kijoki, Ulitsa Sovhozna-ja 1, Usadba Andersin-mäki, Ivanova Lidia. Pu-helin +7-814-50-34334.

Syksyllä 2005 talo maalattiin Suomesta ostetulla punaisella öljymaalilla. Alun perin talo ei ole ollut tämän värinen, muttapunamultainen sävy yhdistettäneen Venäjällä suomalaiseen taloon. Kuva Marina Petrova.

Arkeologi Pirjo Uino näki Sonckin talon rappiotilassa vuonna 1989 tehdessään tutkimuksia Kurkijoella. Talo oli tuollointyhjillään. Kuva Pirjo Uino.

Perjantaina 27. tammikuuta8 – 2006 – Nro 4-5

Arvi Heinonen:Mellilän Karjalaisten historiikki, osa 2

Mellilän Karjalaistenkuusi vuosikymmentä

Monipuolista toimintaaMellilässä oli herätetty

henkiin myös Alhon nuori-soseura. Koska seurojen jä-senistö oli osittain sama, teh-tiin myös hyvää yhteistyötä.Alhon Nuorisoseura oli os-tanut erään mökin Mellilänja Kosken välisen tien var-relta, Isoperän ja Vähäperänrajamailta, noin neljän kilo-metrin päässä Mellilän ase-manseudulta, ja kunnostanutsen käyttöönsä sopivaksi.Vaatimatonhan tuo mökkioli, mutta se sopi harjoitte-lupaikaksi, opintokerhojenkäyttöön ja niin edelleen.

Mökkiä käytti ahkerastimyös Mellilän Karjalaisettasaten mökin tontille muunmuassa kyykkäkentän. Kyy-kän pelaaminen ei kuiten-kaan silloin oikein ottanut”tulta”, ja sen harrastaminenjäi myöhemmille ajoille.

Yhteistyötä tehtiin myösmuiden paikkakunnan seu-rojen kanssa osallistumallamuun muassa yhteisiin juh-liin itsenäisyyspäivänä. Jovuonna 1954 pystytettiinMellilän kirkkopuistoonKarjalaan jääneiden vainaji-en muistomerkki. Sitä vartenjärjestettiin hyvin onnistunutvarainkeräys. Myös Kurki-Säätiö avusti hanketta.

Karjalan Liiton myöntä-miä Raivaajan ja rakentajankunniakirjoja jaettiin seurantoimesta vuosina 1951-1955yhteensä 124 kappaletta.Paljon oli siis rakennettu uu-sia koteja. Nyt 60 vuodenkuluttua eivät läheskäänkaikki ole enää asuttuja, sil-lä maaseudun raju rakenne-muutos on koskettanut myöskarjalaista syntyperää ole-vaa väestöä.

Kuitenkin noissa sodanjälkeisissä epävarmoissaoloissa oli karjalaisten asu-tustoiminta oikeaan osunutja kokonaisuudessaan melkohyvin hoidettu, välttämätöntoimenpide.

Seura suunnitteli 10-vuo-tisjuhlia vuoden 1955 syk-syllä, mutta ne samoin kuinsen vuoden joulujuhlat jäi-vät pitämättä maassa riehu-van lavantautiepidemianvuoksi. Yleisöjuhlien pitä-minen oli epidemian aikanakielletty viranomaisten anta-malla määräyksellä. 20-vuo-tisjuhlat pidettiin vuonna1965, jolloin seuralle hankit-tiin oma lippu, ja 30-vuotis-juhlat vuonna 1975. Vuonna1985 pidettiin juhlakokous40 toimintavuoden kunniak-si.

Eräs pitkäaikaisimmista”aktiviteeteista” seuran tai-paleella on ollut laskiaisil-lanviettojen pitäminen yh-dessä Niinijoen Karjalaistenkanssa. Myöhemmin tähänyhteistoimintaan tulivat mu-kaan myös Kyrön Seudun

Karjalaiset. Jo kesäjuhlissaoli aiemmin kisailtu Niinijo-en Karjalaisten kanssa joh-tokuntien välisessä köyden-vedossa sekä viestinjuoksus-sa.

Laskiaisretket aloitettiinvuonna 1950-luvulla, ja vii-meinen retki tehtiin vuonna1986. Retket tehtiin ensinvuorovuosina Mellilään jaNiinipirtille, myöhemminmyös Kyröön. Ohjelmastavastasi lähinnä järjestämis-vuorossa ollut seura, muttatoki vieraatkin toivat muka-naan ohjelmaa. Ohjelmatolivat ”kotikutoisia”, muttatoki suuresta sakista löytyiuseamman alan taitajia jamonille nuorille ne olivatusein ”ponnahdus pinnalle”-tapahtumia.

Aiemmin mainitut kesä-juhlat kilpailuineen jäivätvuosien mittaan pois ohjel-masta, ja ne korvattiin kesäi-sillä rantaretkillä, joita teh-tiin aikanaan Someron Pit-käjärvelle Mellilän SeudunOsuuspankin huvilalle jamyöhemmin Yläneen Vaski-järvelle yhteismetsän huvi-lalle ja myös Pappisten jär-velle Hoppulaan. Rantaret-killä pidettiin myös kilpailu-ja uinnissa, soudussa ja ti-kanheitossa, ja aina löytyi-vät voittajat.

Kyykkää harrastettiinmuutamana vuonna 1960-luvulla, mutta se ei ottanutoikein ilmaa siipiensä alle, janiin se jäi sillä kertaa. 1990-luvulla harrastus elpyi uu-delleen, ja esimerkiksi Mel-lilä-päivien kyykkäkilpai-luissa seuran joukkue onvienyt mestaruuden kolmekertaa.

Siihen aikaan kun kurki-jokelaisten pitäjäjuhlat kier-sivät kurkijokelaisten sijoi-tusalueen eri kunnissa, jär-jestettiin yhteisvoimin Kur-ki-Säätiön kanssa Mellilässäkahdet pitäjäjuhlat, vuosina1949 ja 1958. Myöhemmin

juhlien pitopaikaksi vakiin-nuttua Loimaan on seura ol-lut järjestämisvuorossa sekäosallistunut ohjelman tuotta-miseen kolme kertaa eli vuo-sina 1981, 1997 ja 2004.

Kilpailujen satoaMellilän Karjalaisten jä-

senet ovat osallistuneet eri-laisiin kilpailuihin sekä fyy-sisen että henkisen kulttuu-rin aloilla. Niina Haapanenon saavuttanut Karjalan Lii-ton maastojuoksumestaruu-den vuonna 1979. Toimintaaon ollut myös muun yleisur-heilun saralla. Seuran hiihtä-jät ovat osallistuneet menes-tyksellä mm. Varsinais-Suo-men Karjalaisseurojen piirinhiihtokilpailuihin, jotka seu-ra on järjestänytkin pari ker-taa.

Karjalan Liiton sekä V-S:n piirin henkisiin kilpai-luihin on vuosikymmenienaikana seura osallistunut ah-kerasti, ja kilpailijoita on ol-lut laulu-, lausunta- ja puhe-kilpailuissa, joissa on tullutmonia palkintosijoituksia jakilpailijat ovat ennen kaik-kea saaneet uskoa omiin ky-kyihinsä ja sitä kautta kehit-tymisen mahdollisuuksia.Myös näytelmäryhmä onosallistunut kilpailuihin, jasieltäkin on tuomisina ollutsekä joukkue- että henkilö-kohtaisia palkintosijoja.

Seuran jäsenistön ikäänty-essä ja nuoremman sukupol-ven löydettyä paikkansamuualta on viimeisinä vuosi-na seuran toiminta hiipunutniin kuin monien muidenkinpienten paikkakuntien karja-laisseurojen. Taakse päin kat-soen voidaan sanoa seurantäyttäneen ne tavoitteet, mit-kä sille aikanaan on asetettukarjalaisen väestön ja sen ai-neellisen ja kulttuuriperin-nön vaalimiseksi. Ei karjalai-nen kulttuuri mihinkään ka-toa, vain toimintamuodotmuuttavat muotoaan.

Seuran johtokuntaMotto: “Ken on syntynytheimoomme heliseväänken on laulanut laulujanoita.Ken on kantanut Karjalaasydämessäänhäntä houkutus muuhun eivoita.Hänen kotinsa maisematallessa on,se on uskoni horjumaton.“

Mellilän Karjalaiset ry:nperustavassa kokouksessahyväksyttiin seuralle sään-nöt Karjalan Liiton malli-sääntöjen mukaan. Seurallevalittiin 15-jäseninen johto-kunta, johon tulivat valituik-si Hilja Asikainen, AnttiLankinen, Helmi Lankinen,Tuomas Jussilainen, LahjaOjalainen, Matti Ojalainen,Alina Pitkänen, AmandaRaikaa, Heikki Ristolainen,Hilja Ristolainen, PekkaRistolainen, Sulo Ristolai-nen, Antti Rouhiainen, San-ni Torikka ja ViljoTorikka.

Johtokunta valitsi pu-heenjohtajaksi Matti Ojalai-sen, varapuheenjohtajaksiPekka Ristolaisen, rahaston-hoitajaksi Viljo Torikan jasihteeriksi Alina Pitkäsen.Toiminta lähti ripeästi al-kuun, sillä jo seuraavanavuonna voitiin seuran jäsen-määräksi kirjata 129 jäsentä.Valtaosa jäsenistä oli luon-nollisesti kurkijokelaisia,mutta mistään pitäjäseurastaei ollut kysymys.

Jonkinlaisia kasvukipujaon seurassa kuitenkin ollut,sillä vuonna 1949 katsottiinvuosikokouksessa, että kokojohtokunta on pantava “uu-delle puulle“. Aivan näin eikuitenkaan tapahtunut, silläentisistä johtokunnan jäse-nistä kelpuutettiin jatka-maan Helmi Lankinen,Heikki Ristolainen, MattiOjalainen ja Viljo Torikka.Uusiksi jäseniksi valittiinMartta Jakonen, Irja Kurri,

Martta Lajunen, Anton Mie-lonen, Juhana Nenonen,Kalle Nikkanen, Heikki Pii-ronen, Emil Pitkänen, HelläRantala, Tauno Tonder ja Jo-hannes Vento.

Seuran uudeksi puheen-johtajaksi valittiin JuhanaNenonen, joka hoitikin teh-tävää aina vuoteen 1962saakka, jolloin tehtävään va-littiin Arvi Heinonen. Hänenkautensa kesti aina vuoden1975 loppuun saakka. Hänjätti tehtävät paikkakunnaltapois muuttamisen takia. Uu-deksi puheenjohtajaksi valit-tiin Martti Jakonen, jokahoiti tehtävää vuoteen 1987saakka. Sen jälkeen on pu-heenjohtajan tehtäviä hoita-nut Martti Meskanen. Pu-heenjohtajien kaudet ovatsiis olleet varsin pitkiä. Hei-tä on siis kuuden vuosikym-menen aikana ollut vain vii-si.

Varapuheenjohtajina ovattoimineet Pekka Ristolai-nen, Anton Mielonen, ArviHeinonen, Tauno Tonder,Runo Vesterinen, Matti Ris-tolainen, Martti Jakonen jaKerttu Lahtinen. Sihteerienvaihtuvuus on ollut puheen-johtajien vaihtuvuutta no-peampaa, sillä sihteereinäovat vuosikymmenien mit-taan aikajärjestyksessä toi-mineet seuraavat henkilöt:Alina Pitkänen, Kalle Nik-kanen, Hellä Rantala, AnjaHyöppinen, Irja Kurri, An-ton Mielonen, Terttu Lattu,Viljo Torikka, Arvi Heino-nen, Matti Ojalainen, MarttiJakonen, Tuula Poutanen,Sirkka-Liisa Nummela jaSirkka Lukka.

Seuran rahavaroja ovatvartioineet Viljo Torikka, Ju-hana Nenonen, Emil Pitkä-nen, Matti Ojalainen, TuulaPoutanen (myöh. Rautiai-nen) ja Kaarina Sikiö. Mui-ta toimihenkilöitä ovat olleettilintarkastajat, seuranemännät, järjestysmiehet,

myöhemmin järjestyshenki-löt ja jäsenkerääjät. Heitä onvuosikymmenien mittaanollut useita kymmeniä hen-kilöitä, ja he ovat osaltaantehneet arvokasta työtä seu-ran ja sen jäsenistön hyväk-si.

Mellilän Karjalaiset ry:npuheenjohtajana toimii ny-kyisin Martti Meskanen, va-rapuheenjohtajana MattiRistolainen, sihteerinä Sirk-ka Lukka ja rahastonhoitaja-na Kaarina Sikiö. Johtokun-taan kuuluvat lisäksi AnjaKoskinen, Jorma Lankinen,Eila Rantala, Kerttu Lahti-nen, Raimo Sikiö, Keijo To-rikka, Aila Schwartz ja Tuo-mas Lankinen.

LoppulauseMotto: ”Olet raivannutlihaksin pullistuvinsinä kontusi korpien syliin.Nytpä aika on astuaaatoksinkotikansasi keskeen, kyliinja kyntää ja kylvää seperintömaamikä ruohottuneena joodottaa.”

Vuosikymmenien mit-taan on seuran alkuvuosi-kymmenien perinteinen toi-minta muuttunut ja myöshiipunut. Ei ole enää sellai-sia erilliskysymyksiä, joitapitäisi välttämättä hoitaa.Myös seuran vanhat työnte-kijät ovat siirtyneet yli ajanrajan.

On oikeastaan suuriihme, että karjalainen perin-ne on näinkin kauan pitänyterikoispiirteensä kaikestasopeutumisesta ja sulautu-misesta huolimatta.

En halua olla “mustan il-man lintu“, mutta vahvastiepäilen, että tämä on viimei-nen Mellilän Karjalaistenhistoriikki. Aika tahkoaameidät Karjalassa syntyneetpois, ja nuoremmilla suku-polvilla on niin paljon muu-ta tekemistä, että seuran toi-minta väistämättä tulee en-nen pitkää loppumaan.

Se ei kuitenkaan tarkoitakarjalaisuuden katoamista.Karjalainen verenperinne,geenit elävät Mellilässäkinehkä enemmän kuin osataanarvatakaan. Olihan noin jokaneljäs Mellilän seurakunnas-sa vuosina 1949-1953 sol-mittu avioliitto sellainen,jossa toinen osapuoli oli kar-jalainen.

Em. ajanjaksona solmit-tiin Mellilän seurakunnassa126 avioliittoa. Näistä 32 olisellaisia, joissa karjalaisnuo-ri oli toinen osapuoli. 15Mellilän poikaa otti puoli-sokseen karjalaisen tytön, ja17 Mellilän tyttöä meni mie-helään karjalaispojan kans-sa.

Karjalaisten nuorten kes-ken solmittiin samana ajan-kohtana vain 10 avioliittoa.Seuraavien sukupolvienkohdalla taitavat karjalaisetgeenit levitä entistä laajem-malle.

Menneisyyttä nöyrästikunnioittaen, tulevaisuuteenuskoen

historiikin tekijä

Lainaukset ovat SamppaUimosen runosta Perintö-Sampo.Kuva on todennäköisesti Mellilän Karjalaiset ry:n 20-vuotisjuhlasta vuodelta 1965 Mellilän maataloustuottajien talolta.

Kuv

a A

rvi H

eino

nen.

Perjantaina 27. tammikuuta 2006 – Nro 4-5 – 9

Osa 2

Liisa Kohonen:

Karjalaisten evakoidensopeutuminen

Vampulan kuntaan vuosina 1939-49

Vampula ja karjalaisetevakot

Vampulan kunta sijaitseeSatakunnan maakunnassaLounais-Suomessa, ja se onalueelle tyypillinen pienimaalaiskunta. Tässä tutki-muksessa tarkastelen Vam-pulassa tapahtunutta kehi-tystä suhteessa kansallisentason kehitykseen. Koskanäkökulma on paikallinen,en pyri johtopäätoksiin, jot-ka pätisivät kansallisella ta-solla.

Vuonna 1939 Vampulas-sa oli 3 272 asukasta. Pää-elinkeinoja olivat maanvil-jely ja metsänhoito, joista92 % työssä käyvästä väes-töstä sai tulonsa. Teollisuus,rakennusala ja käsityöt tuli-vat seuraavina elinkeinoi-na.

Vuonna 1945 Vampulas-sa oli 3 215 asukasta. Tämälaskusuuntainen kehitys so-tavuosien 1939 ja 1945 vä-lillä selittyy pääasiallisestikuolleisuuden ja ulospäinsuuntautuneen muuttoliik-keen huippulukemilla. So-dan seurauksena Vampu-laan muutti yhteensä 541karjalaista evakkoa. Suurinosa heistä (91 %) oli kotoi-sin Kurkijoen kunnasta jaloput seitsemästä muustakarjalaisesta kunnasta. Kai-ken kaikkiaan evakot toivatkunnan väkilukuun 16 pro-sentin lisäyksen vuonna1945.

Vampulan seurakuntakuuluu Suomen Evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Us-konnolliset seikat otettiinhuomioon Asutuslautakun-nan päätöksenteossa suun-niteltaessa siirtoväen uudel-leenasutusta vuosien 1940ja 1945 välisenä aikana.Näin ollen Kurkijoen karja-laiset, jotka sijoitettiinVampulaan ja sen lähikun-tiin, olivat myös luterilai-sia.

Vuosien 1939-40evakuoinnit

Koska siirtoväen jälleen-asuttaminen piti toteuttaapikaisesti, Pika-asutuslakihyväksyttiin Eduskunnassajo kesäkuussa 1940. Senpääasiallinen tarkoitus olivarmistaa kelvolliset asu-tusolosuhteet siirtoväelle jaantaa mahdollisuus jatkaaedellistä ammattia, milloinse oli mahdollista.

Tonttien ja viljelysmaanlöytyminen siirtoväellenousi monimutkaiseksi ky-symykseksi. Ensisijaisestisiirtoväelle annettu maa olivaltion maata. Muut julki-set omistajat (kuten seura-kunta ja kunta) olivat myösensisijaisia luovuttajia. Tar-peen mukaan yksityisiämaanomistajia vaadittiinmyös luovuttamaan maatatiettyjen prosenttien mukai-sesti. Siirtoväkeä kannus-tettiin mahdollisuuksienmukaan ostamaan maata it-sekseen vapailta markki-noilta.

Toimeenpaneva elin jäl-leenasutustoiminnassa olipika-asutuslautakunta, jokaperustettiin jokaiseen kun-taan. Sen pääasiallinen teh-tävä oli jakaa maata tiloiksi

ja arvioida tilan hinta. Eva-koille oli annettu valtionobligaatioita vastineenamenetetylle omaisuudelle.Viiden vuoden ajanjaksonjälkeen he saivat ostaa ti-lansa, joka annettiin pika-asutuslain nojalla. Maksuk-si kävivät heille annetutvaltion obligaatiot.

Pika-asutuslain tulokse-na koko maahan muodos-tettiin noin 5 900 tilaa.Tämä prosessi keskeytettiinkuitenkin Jatkosodan sytty-essä. Monet palasivat takai-sin Karjalaan, ja vain noin1 000 evakkoa jäi uusille ti-loilleen.

Ensimmäiset karjalaisetevakot tulivat VampulaanMuolaan alueelta Karjalankannakselta. He tulivat suu-rilta osin 23. joulukuuta1939, ja heidät sijoitettiineri koteihin Vampulassa.

Toukokuussa 1940 Vam-pulan kunnanvaltuusto ryh-tyi selvittämään pika-asu-tuslain mukaisia asutus-mahdollisuuksia. Vampu-lan kunta oli vähän aikai-semmin ostanut maat Jon-kan kartanolta. Näin ollenmelko suuri alue maata olivapaana siirtoväen asutustavarten.

Perustettiin lautakuntalaatimaan suunnitelma Jon-kan kartanon maiden jaka-misesta. Tämä odottamatonja sopiva vapaana oleva vil-jely- ja tonttimaa helpottihuomattavasti Vampulan ti-lannetta. Se supisti yksityi-sen maan tarvetta jälleen-asutuksessa, mikä vähensi

mahdollisten riitatilantei-den määrää paikallistenmaanomistajien ja siirtovä-en välillä.

Eräiden erimielisyyksienratkettua asutusviranomais-ten ja Vampulan seurakun-tavaltuuston välillä karta-non maista perustettiin lo-pulta viisi tilaa, joista kukinoli keskimäärin 20 hehtaa-ria.

Talvena 1940 karjalais-ten kuntien lopulliset sijoi-tussuunnitelmat olivat val-miit kansallisella tasolla.Suunnitelmat laadittiin pää-asiallisesti siten, että kylä-yhteisöt pidettiin yhdessä.Erilaisista syistä muutotviivästyivät.

Esimerkiksi Muolaanevakot olivat vielä vuonna1940 Vampulassa, minkävuoksi Kurkijoelta tullei-den evakkojen siirrot eivätvoineet alkaa ennen kuinvasta vuonna 1941. Muut-tojen viivästymiset aiheutti-vat turhautuneisuuden kas-vua karjalaisten keskuudes-sa, kun he joutuivat odotte-lemaan kansallisten suun-nitelmien toteuttamista.

ValmistelutVampulassa ennenvuotta 1944

Karjalan evakot alkoivatmuuttaa takaisin Karjalaanjo syksyllä 1941. Näin ollenpika-asutusprosessi ja tilo-jen muodostus hidastuivat.Vampulan kunta jatkoi kui-tenkin (monien muidenkuntien tavoin) mahdolli-

sen toisen aallon evakuoin-nin valmisteluja. Vuonna1941 Vampula oli yksi niitäharvoja kuntia, jossa val-mistelut olivat niin pitkällä,että tilat oli osoitettu jo puo-lelle siirtolaisväestä.

Suurin osa Kurkijoenkarjalaisista oli ensin kulje-tettu Pohjanmaalle pika-asutusta varten. Kesästä1941 alkaen he alkoivatmuuttaa Vampulaan. Yksihaastateltu, joka jäi Vampu-laan keväästä 1942 syksyyn1943, kuvaili oman viljely-maan herättämää intoa seu-raavasti:

”Ukothan oli kauheaninnostuneita, kun oli maataja oli tekemistä. Siis täätyön puute, tekeminen, seoli kuule karjalaisukollevaltava, kun oli tehnyt kokoikänsä, sitten joutui täm-möseen pieneen asumaan,kamariin. Kun äijät saimaata, niin kauhea into.”

Joitakin ristiriitoja lu-kuun ottamatta (kuten Jon-kan kartanon maiden jakoakoskeva kiista) yleinen yh-teisymmärrys vallitsi pikai-sesta kiistojen ratkaisusta jasuunnitelmien jatkamisestavuoden 1941 jälkeen. Tämäsuotuisa tilanne Vampulas-sa mainittiin erityisenä so-peutumista helpottaneenaetuna kahdessa haastatte-lussa.

Yksi haastateltava sanoi,että vuonna 1944 he pystyi-vät jopa merkitsemäänomaisuutensa kirjoittamallasiihen tarkan sijoituskylännimen lähtiessään toisen

kerran Karjalasta. Tällä sei-kalla oli suuri vakautta jaluottamusta luova merkitys,mikä auttoi evakoiden sel-viytymistä yleisen epävar-muuden ja epätietoisuudenkeskellä.

Pysyvä asutus vuoden1944 jälkeen

Toisen Moskovan rau-han jälkeen (19. syyskuuta1944) uusien evakuointienvalmistelut alkoivat, jaeduskunta hyväksyi maan-omistuslain toukokuussa1945. Laki noudatti suuril-ta osin pika-asutuslain peri-aatteita, mutta erilaisuuk-siakin siinä oli. Suurin erooli kuitenkin se, että maataannettiin myös sotaveteraa-neille, -invalideille, -leskil-le ja -orvoille.

Lakia myös valmisteltiinseikkaperäisemmin otta-malla huomioon tilanteenpysyvä luonne. Vuonna1940 jokaiselle karjalaisel-le kunnalle laaditut alkupe-räiset suunnitelmat kansal-lisesta sijoittamisesta vah-vistettiin pienin muutoksinvuonna 1945.

Vampulaan Kurkijoeltatulleiden evakkojen voi-daan katsoa olleen etuoi-keutetussa asemassa vuon-na 1944. Siirtoväki kolmes-ta Kurkijoen kylästä palasipääasiassa samoille tiloille,jotka heille oli suunniteltuvuonna 1941, vaikka moniei ollut asettunut tilalleenvielä 1941-43 välisenä ai-kana. Näiden kolmen kylänlisäksi noin 50 perhettä kol-

mesta muusta Kurkijoenkylästä sijoitettiin Vampu-laan vuonna 1944. Osanäistä uusista evakoistapystyi ostamaan tilan vapa-ilta markkinoilta, mikä no-peutti tilan saantia huomat-tavasti. Toiset saivat tilansayksi kerrallaan.

Yhteensä 75 tilaa muo-dostettiin siirtoväelle Vam-pulaan, tyypillisimmän ti-lan ollessa viljelystila. Tilankeskimääräinen suuruusVampulan siirtoväellä oli8,8 hehtaaria. Tämä nou-datti periaatetta, että vilje-lystilan tuli elättää keskiko-koinen perhe, joka sai pää-elantonsa maanviljelystä.Kun metsäala lisättiin ti-laan, sen piti kooltaan olla6-15 hehtaaria.

Pohjois- ja Itä-Suomessaevakoille muodostettiinmelko paljon niin sanottujakylmiä tiloja. Näillä tiloillaoli vain vähän valmistamaata viljeltäväksi, ja kun-nolliset rakennukset puut-tuivat, mikä teki evakkojenelannon hankkimisen vai-keaksi varsinkin alussa.

Satakunnan alueella olikuitenkin vahva maatalous-pohja, eikä kylmiä tilojajouduttu muodostamaanVampulaan. Tämänlaistentilojen osuus Satakunnanalueella oli 12 %, kun kan-sallinen keskiarvo oli 38,4%. Tämä seikka oli osaltaanmerkittävässä asemassaevakoiden sopeutumisessaVampulaan.

Evakot saivat valittaaSatakunnan maakunnanasutusviranomaisille. Tois-tuvia valituksia syntyi esi-merkiksi asutuksen ollessaliian kaukana pelloista. Va-lituksia tehtiin myös vahin-goista, joita tapahtui tilallevuosien 1941-44 välisenäaikana, kun siirtoväki oliollut Karjalassa. Valituksiatehtiin myös maan laadus-ta:

”Tila on liian heikko use-an perheen viljeltäväksi,maat ovat heikkokuntoisetja rakennukset liian pie-net… Valtion toimesta eiole suoritettu mitään töitä.”

Vaikka suurin osa haas-tatelluista osoittaa erittäinmyönteistä mielipidettäyleisellä tasolla, nämä vali-tukset osoittavat kuitenkin,että laajoja ongelmia ilme-ni yksityisellä tasolla.

Satakunnan maanvilje-lysseuran asutustoimikuntatoi esille myös toimenpitei-den hitauteen liittyviä on-gelmia. Kokouspöytäkir-jassa vuodelta 1946 tode-taan, että

”- - jo yksin siirtoväensijoittaminen tuottaa vaike-uksia - - olisi erikseen kii-rehdittävä viljelystilojenperustamista maataloussiir-toväelle, koska muussa ta-pauksessa maalaissiirtoväkikyllästyy odottamaan javarsinkin nuoret vieraantu-vat koko maanviljelyksestä,niin, ettei heistä maanvilje-lijöitä tulekaan.”

Tämä osoittaa, että pai-kallinen valvontaelin oliselvillä pääasiallisista on-gelmista.

…jatkuu…

Vampulassa ei ollut ns. kylmiä tiloja ollenkaan, mutta monet Vampulaan pysyvästi sijoitetut evakot laajensivat peltojaanuudisraivauksilla. Kuvassa Pellonraivaus Oy:n telaketjutraktori työntämässä kantoja kasalle.

Kuva Erkki Poutasen kokoelmasta.

Perjantaina 27. tammikuuta10 – 2006 – Nro 4-5

Erään tarmokkaan ja ahkeran äidin tarinaOsa 2”Täätinän” tarinat

Lapinlahden marttojenompeluseuroja ja ainakinomenamehun puristuskurs-sit pidettiin meillä. Neuvo-ja tuli kirkolta. Oman ky-lämme monitaitoinen neu-voja Anna Kaisa Nenonen –koko kylän täätinä – asuiihan meidän naapurissa.Hän oli usein muutenkinmeillä kyläilemässä ja sau-navieraana.

Omenatuoremehu puris-tettiin puhtaaksi pestyistäomenista, ja mehupullot la-dottiin kyljelleen kellarinhyllylle. Niin mehu säilyihyvänä niin kauan, kuin sitäpiisasi. Se oli kyllä hyvää jakuluvaista.

Anna Kaisa-”täätinä” olisen ajan lapselle kuin tele-visio nykylapsille, muttaparempi. Hän oli ollut Pie-tarhovissa keittäjänä ennenrajan sulkeutumista. Eläk-keellä ollessaan hän tuli sit-ten Lapinlahdelle leskeksijäätyänsä.

Täätinä oli hyvä kertojaja osasi hauskasti käyttäämyös huumoria kertoes-saan, millaista elämä Pie-tarhovissa oli ollut. Kesäk-si oli menty Shotsin kylpy-

läkaupunkiin Mustan me-ren rannalle. Hän hän ker-toi, miten ihmeellistä sielläoli ollut ja kuinka kaunista.

Ajattelin täätinän ker-rontaa kuunnellessani, ettäkun kasvaisin isoksi ja josse olisi mahdollista, kävisinitse sen paikan katsomassa.Aikaa kului kyllä vuosi-kymmeniä, mutta vuoden1990 heinäkuussa olin mie-heni kanssa Mustan merenrantakaupunkiin tutustu-massa. Kyllä kannatti näh-dä.

Iso vahinko lähelläVielä on erikoisesti jää-

nyt mieleeni eräs lapsuus-aja tapahtuma, joka tapah-tui syksyllä 1939 ennenjoulua. Oli joku arki-ilta.Veljeni Otto pelkäsi mennäulos asioille pimeällä. Säh-köä ei kylässämme ollut, jaillalla ulkona oli pimeää.Otto lähti käymään ”asioil-la”.

Kun huomasin Otonulosmenon, sain ajatuksen.Otin pellavakuontalostaparran suuhuni ja menineteiseen häntä vastaan. KunOtto tulisi sisälle, peljästyt-täisin hänet. Peljästys tuli-

kin minun osakseni, kunOtolla olikin mukanaan tu-litikut ja hän raapaisi tikunja tuli tarttui siihen ”par-taan”.

En osaa sanoa, kuinkaminulle olisi käynyt, elleiNenosen Toivo olisi ollutmeillä käymässä. Hän istuiovensuussa ja kuuli sen älä-kän. Hän pääsi äkkiä etei-seen ja sieppasi minut sy-liinsä ja juoksi ulos. Hän löiminut lumihankeen pääedellä. Tuli oli jo tukassa jakulmakarvoissa. Varmastikasvot olisivat palaneet pa-hoin, ellei Toivo olisi ollutniin nopea. Kiitos hänellevieläkin pilven päälle.

Olin sinä syksynä aloit-tanut koulunkäynnin, kunmatka oli lyhyt ja osasin jolukea. Opettajana oli Mart-ta Tevola. Kun paloillan jäl-keen menin kouluun, jätinpipon päähän ja vieläpämahdollisimman syvällevedettynä, etteivät kulma-karvojen paikat olisi näky-neet. Tuppasi vähän naa-maa ja korvia kirvelemään,vaikka kermalla voideltiin.

Opettaja määräsi minuariisumaan pipon päästä.”En riisu”, sanoin, mutta enselittänyt, miksen riisunut.Istuin koko päivän pipopäässä ja illalla vielä tunninarestissa. Silloin vasta näy-tin opettajalle, miten kama-la se pää oli. Opettaja antoiviikon pitää pipoa. Otollaoli vähän suu hymyssä, kunhän sanoi: ”Ähäkutti, siitässait.”

Tarmokas ja uskovaParikkalassa, jossa äiti

oli elänyt aikuisikäänsäasti, murre oli vähän erilai-nen kuin Kurkijoella. Kunhän komensi, hänellä oli ta-pana sanoa: ”Herkiittäkstyö tottelemast!” Meitä vä-hän huvitti se sanonta, kunyleensä olimme jo olleettottelemattomia: ”Mitenkäsolis, jos me alettas tottelem-maa?” ”Näkispäs sen ih-meen”, äiti totesi ja nauroipäälle ja jatkoi: ”Töihin sii-tä viisastelemasta.”

Äitini oli tarmokas javahvarakenteinen kansan-nainen. Hänellä oli aina esi-liinan taskussa rukiinjyviä,joita hän pureksi. Hänelläoli ehjät hampaat vielä 74-

vuotiaana. Hän oli sitkeä jakova tekemään töitä. Olenihmetellyt, kuinka paljonihminen jaksaa, kun se onjaksavaa laatua.

Äiti oli mielestäni oi-kealla tavalla ”uskova”, eituputtanut uskoaan toisille,mutta ohjasi vakaasti oike-alle tielle. Esimerkiksi hänsanoi: ”Vain tyhmä ihminenon ylpeä. Jos on järkevä, eitarvitse ylpeillä. Taitavuusnäkyy ihmisessä aina tekoi-na.” Näinhän se on. Totises-ti.

Äitini harras toivomusoli, että hän olisi niin hyvä-osainen, että saisi kuollaomaan sänkyynsä eikä tar-vitsisi kauan sairastaa. Hä-nen toiveensa toteutui täy-sin. Hän oli ollut vähänflunssainen kahden päivänajan, mutta jälkimmäisenäpäivänä hän oli jo hakenutpostin Lankisesta, jonne olimatkaa 150 metriä. Seuraa-vana aamuna hän ei enääherännyt.

Kun menin äitiä katso-maan, minun täytyi koettaaposkea, olisiko se kylmä. Eiollut. Tyytyväinen ilme oliliikkumattomilla kasvoilla.Hän oli päässyt toivomal-

laan tavalla lähtemään tai-vasmatkalleen.

Muistelen äitiäni ainasuurenmoisena, taitavana javoimakkaana ihmisenä.Hän kasvatti yhdeksän las-ta aikuisiksi ja opetti työte-liäiksi ihmisiksi. Vaikkajouduimmekin evakkoon,silti jokainen meistä asuuomistusasunnoissa ja voim-me ihan hyvin. Äidin anta-mat opit ovat kantaneetmeitä elämän tiellä hyvin.

Äidin lempilauluja olivat”Kell’ on turva Jumalassa,turvassa on paremmassa”,”Joka aamu on armo uus”,”Pikkulintu riemuissaanlaulelevi onneaan”, ”Tulekanssani, Herra Jeesus, tulesiunaa päivän työ”, ”Kans-sain ole, Jeesus, päivä tä-mäkin, auta askareissas,että kulkisin” ja ”Oi, Herra,luoksein jää, jo ilta on, jasammunut on valo aurin-gon”.

Kiitos, äiti, elämänasen-teestasi ja opetuksistasi.Olit jalo ihminen. Muisteliaina kiitollinen tyttäresi

Kerttu

Mite ollakkaa ni tupsahtmielee toiskesäne Kurkjo-ven reissu. Meit ol sellanesukulaisrevohka matkas, ai-naki väärä koivun takkaakaik on sukkuu keskenää.Lustii sakkii.

Siin sitä männä kpörötel-tii kottii päi. Vaalimaanraja-asemal tutkittii vähätarkemmi Amerikan passilmatkustava Upi (Ray), hääku näät assuu tuol lännen-kultamaas. Näit Amerikanpoikii pittää ain tuteeratavähä tarkemmin.

No, ihan mukavast pääs-tii jatkamaa. Joha ol kuulo-ne kumma ja ilmone ihme,Vennäi poika autos passi-loita tarkastaissaa hymmyilja jopa haastel. Naamat onenne ain olleet nii peruslu-kemil, jot oikei on hirvit-tänt.

Viipuris pysähyttii tavanmukkaa. Sit hurruuteltiiKurkjovel Raholan koululmeijä majapaikkaa. MyöEira-serkun kansa lähettiiElssiinvaaraa ”taksil”. Käy-tii kahtomas, millane sekuulusa pusutunnel oikeion. Ka, sielhä se ol entselpaikallaa.

Rapistunutta ol aseman-seutu. Tie ol nii huono, jottakapuol ol mustelmil.”Taksis” tais olla jouset jo-teki heikos jamas. Saunaskäytii ja pientä illatsuu vie-tettii.

Aamul syötyy lähettiikotkontuloil. Eira-serkku,Lauri, Jussi vaimonee, Pi-ritta, Kyösti ja mie mäntiiIhojärvel, toist jäivät Rum-munsuol. Päästiiki aika li-kel kottii linjuril. Eihä siin

Korpvaellusmittää: alettii ruintamaamehtää. Nii, suuntaha ol ihaselvä!

Kotpaikan etsintääRuihnetaa, ruihnetaa, ei

löyvy tuttuu kallijoo. Kiive-tää ylös ja alas, tuoha se onoikii paikka. Tää pittää kylolla Kiukkosen paikka, vaaei olt. Näkkyy Ihojärv japeltoaukii. Männää mehänlaitaa, nyt on suunta ainakioikii.

Taas tulloo Kiukkosenpaikka, ehitää eikamma, ol-laaki Rantakojos, Lääräs,Savolaisen Toivos ja Kaar-tises. Terveisii, ei olt kylkettää koton. (Tarkistin jäl-keepäi, jot mis oltii harhail-tu.)

Eihä se mittää, pistettiinauruks, vaik rupes vsyt-tämmääki tää korpvaellus.Niihä myö oltii ko israeli-laist aikanaa, meil ol kyltuttu päämäärä.

Lähettii jokkaine ersuuntaa ehtimää mei tuvanpaikkaa. Löytyhä se oikiimäk, ei muuta, ku huute-lemmaa, jot tulkaaha kyl-lää, kohvi on just valmis.Siin pihakivil istuttii ja juo-tii samppanjat, syötiievväät. Laur pan tyhjän pu-telin lipputangon tukrau-toin vällii, Piritta oiko va-nunk lankan, mil köytettiiputel kii. Vielköhä löytynööens kerral?

Kyl meil on olt monetlystit Kiukkose paikast ain,ku on tavattu. A, sit ehtimäätoisiin paikkaa. Iha lähelhäse on, mut nii metsittynt, jotol vaikii löytää. Toisiis juo-tii taas samppanjat. Sit osat-

tiiki jo suoremp tie, ku poislähettii.

Voi maalima, mite kai-hertaa syvänalas, ku siinkoin kuppeel olet. Millokaase ikävä ei haihu.

Käytii kahtomas Kyöstikotpaikka Kangaskyläs.Lääväs ol lehmiin juotto-kaukalot tallel kivjalas. Sittaas Raholaa takasi.

TurvekylpylöiMut, kuulkaaha, ku Ju-

kolan Jussi ja PoskparranMauri ehtiit Riihlampii.Hyö on näit Rummunsuonpoikii, heil se vast kovaurakka ol. Kartat ja kom-passit ol mukan ja varmatieto, mis tää Riihlamp si-jaisoo. No, ehtiit, ehtiit,mittää ei löyvy. Metsittyntol koko paikka. Peltoloil oltult vettäki, vaikiiks käihomma. Eihä nää sankarithevil periks antaneet.

A, sit Jussi uppos vyötäi-sii myöte suoho, turvekyl-vythä on iha muotii ja ter-veellissii. Jussi sai ilmastakauneuven hoitoo. Sukat eikuulemma vieläkää ole läh-teneet puhtaiks, jot se onlaskettava miinuksen puo-lel. Heil ol iha oma kyytisä,ko Mauril ol kortteer tutunmehtäpomon luon. Riih-lamp se jäi löytymättä, mutseuraaval kerral sit.

Kotmatkal opetettii Hil-kan ja Mairen tyttölöilMoskaa, mitä ukot enne ah-kerast pelasiit. Ihme, jotmyö vaa uskallettaa sieläasumattomis korpilois ruih-naa. Vaa myöhä ei pienistsäikähetä.

Anja

Suomen Sotaveteraa-niliitto, Rintamaveteraani-liitto, Rintamanaisten Liittoja Kaatuneitten OmaistenLiitto yhdistävät rahankerä-yksen ja varainhankinnanselkeästi Sotiemme vete-raanit keräys -nimen alle.

Tavoitteena on tulevinavuosina koota koko sodissataistellut joukko saman ra-hankeräyksen piiriin. Näinlahjoittajalle tulee selväksi,että vain yksi virallinentaho kerää varoja keski-iäl-tään 84-vuotiaiden kunnia-kansalaistemme - sotiemmeveteraanien hyväksi.

Varainhankinnan tuottokäytetään pienituloisimpiensotiemme veteraanien ja so-taleskien hyväksi. Tavoit-teena on, että he voisivatkorkeasta keski-iästään,huolimatta selviytyä omas-sa kodissaan mahdollisim-man pitkään. Tuottoa käyte-

tään mm. apuvälineidenesim. silmälasien ja lääk-keiden hankintaan sekä ko-tiavun järjestämiseen.

Varainhankinnan yhdis-täminen on järkevää ja pe-rusteltua, sillä sotiemmeveteraanien määrä väheneekiihtyvällä vauhdilla. Tuki-tarve kuitenkin kasvaa.Suomen sotiin vuosina1939-1945 osallistuneitamiehiä ja naisia on tällä het-kellä elossa alle 100 000.Kahden vuoden kuluttuaheitä on elossa alle 80 000ja viiden vuoden kuluttuaalle 50 000 ja kymmenenvuoden kuluttua alle 20000.

Sotiemme veteraaneista14 000 on sodissa haavoit-tuneita ja 30 000 rintamallaeri tehtävissä toimineitanaisia. Sotaleskiä on noin2 000.

Sotiemme Veteraanit

Sotiemme veteraanityhdistämässävarainhankintaansa

Keräys 2006 käynnistyymaaliskuun alussa. Rahan-keräystoimia ja muuta va-rainhankintaa toteuttavatnuoremmat voimat mm.maanpuolustusyhteisöt,Suomen Partiolaiset ja Ha-lavatun Papat. Puolustus-voimat osallistuu keräyk-seen antamalla varusmies-ten keräysapua 1.3.-31.5.välisenä aikana.

Merkkipäiväänsä viettä-vät yksityiset henkilöt jayhteisöt voivat lahjojen jakukkien sijaan osoittaa va-rat Sotiemme VeteraanitKeräyksen hyväksi. Lah-joittajatoimintaa aletaan ke-hittää ja varainhankintaanon tulossa myyntituote.Valtakunnallinen lahjoitus-puhelinnumero on 0600-12060 (10,10 euroa + pai-kallisverkkomaksu).

SuomenSotaveteraaniliitto ry

Perjantaina 27. tammikuuta 2006 – Nro 4-5 – 11

Esk

on p

uum

erk

ki

Lumivaaralaisen esineistön tallentaminen

Lumivaaralaisten evakkojen tavaroita aseman puistossa Kemissä 1940. Kuvannut Matti Valtonen.Lähde: Seppo Rapon arkisto.

Presidentti vaalit! Laih-duttaminen! Tipaton tam-mikuu! Siinä on, senkus va-litset.

Vaalit on kovassa me-nossa, kun tätä kirjoitetaan.Jäljellä ovat Sauli, jolla onniin hauska hymy. Sellais-ta suuta olisi kiva pussata.Sekä Tarja, koko kansanmuumimamma. Edustavanäyte Suominaisesta, jokaosaa, jaksaa ja oivaltaa.

Laihtuminen taas on sitä,että ottaa henkilökohtaisel-ta rasvatililtä enemmänkuin sinne säästää.

Se taas on säästäväisellesielulle sellainen tuska, et-tei sitä sivullinen arvaak-kaan.

Kovassa huudossa onruoka, jota voit syödä, min-

kä jaksat ja siten laihtua. Onhapankaalidieettiä, näkki-leipäkuuria ja rasvapaas-toa. Julkisessa sanassa vili-see Atkinsi ja Kutri taiMontag tai Beryl Hils.Kaikki ne on keksijänsämukaan nimettyjä ruokase-koiluja. Mutta kaikki ovatyhtä mieltä siitä, että vettäon syytä ja sopiva nauttia.Ja paljon.

Tietysti kaikki mainitutovat myös liikunnan kan-nalla. Pari tuntia kuntosalil-la joka päivä, pelkkää vettälipitellen, niin keväällä einaapurisi sinua tunne.

Mutta, mutta… kun nesalilaitteet on osa painora-joitettuja. Salihousuja jamuita kamppeita myydäänvain korkeintaan kokoon xl.

Uimapukua ei rubensin nai-nen löydä kuin suurella ra-halla ja korkeintaan jostainkehäkolmosen sisäpuolelta.Voisihan sitä harrastaa lii-kuntaa tietysti ilman mitäänasustetta, mutta kun lapsetpelästyy ja poliisi kiinnos-tuu.

Lihava on ruma ja tyhmäja laiska ja inhottava. Siltise kelpaa äänestäjäksi! Mi-tenkä ihmeellistä!

Oikeesti hätä ei ole tä-män näköinen. Yhteiskun-ta, julkinen sana ja tervey-denhuolto on keksinyt, etteikaikki ihmiset ole samankokoisia. Jokainen taho onnyt huolestumassa omil-laan, jotenka me ruuansääs-täjät vain odotamme val-mista. Kyllä joku taho vielä

Mikä on tammikuun teema?keinon keksii. Ehkä se onverottaja joka on perintei-sesti, jo keskiajalta asti, li-kistänyt kansaa, ja laihtu-minen on taattu.

Tipattomasta tammi-kuusta on hyvin vähän sa-nottavaa. Mutta kun nyt vä-hän tutustun asiaan, ehkäminä sitten tulevaisuudessapystyn esittämään syvänrintaäänen kommenttejasiitäkin, miksi tipaton kuu-kausi on tarpeen. Miksi senpitää olla tammikuu? Mitäsiitä on hyötyä yksilötasol-la tai koko yhteiskuntaa aja-tellen? Kohta on onneksihelmikuu!

Vieno Hovatta

Karjalaisveljet ja sisaret!Vetoan teihin, ettei meidänlappilaisten tarvitsisi lähteätäältäkin evakkoon, kun asu-misedellytyksiä edelleenheikennetään jopa Suomenvaltion ministereiden tahol-ta uhkaamalla lopettaa mm.rataliikenne Rovaniemen jaKemijärven välillä.

Rohkenen pyytää apuan-ne siihen, että koko Lapinasuttamisen edellytykset säi-lyisivät. Uskoisin, että myösväki kautta maan voi sitä pa-remmin, miten koko Lappivoi.

Uskon myös siihen, ettäradan säilyttäminen Itä-Lap-piin ja sen edelleen kehittä-minen paitsi hyödyttää mei-tä täällä asuvia myös pitkäl-lä tähtäimellä koko maata,kunhan rataa joskus jatke-taan Venäjälle Kantalahteen.Nyt tuosta radasta on sota-ajan seurauksena purettunoin 10 kilometrin pätkäpois.

Tuolloin sieltä olisi siisyhteydet Murmanskiin jaPietariin sekä edelleen Mos-kovaan saakka. Myös Sto-raEnso voisi sitten kuljettaaVenäjältä puuta Kemijärventehtaalleen. Edelleen muutatavaraa voidaan junalla kul-

Rataliikennettäei saa lopettaa

jettaa jäämerelle lähteviinMurmanskin sataman lai-voihin. Sieltä on lyhin meri-yhteys Tokioon saakka sit-ten.

Kunhan Barentsinmerenöljy- ja maakaasuvarat kai-vetaan esiin, kasvattaa seMurmanskin elämää ja teol-lisuutta aivan toisin mitta-kaavoihin kuin nyt. Nykyi-set Norjan meren öljy- jamaakaasuvarat ovat hytty-sen ininää Barentsinmerenvastaaviin.

Laittakaa, jos kannatatteniin sanottujen syrjäseutujenasuttamista, nimenne

Itä-Lapin kuntayhtymänadressiin, jossa pyydetäänsäilyttämään makuuvaunu-ja autopikajunayhteydet Ke-mijärvelle.

On koko maan etu, ettäkoko Lappi säilyy asuttunaja myös palvelut säilytetääntäällä periferiassa. Pyytäkäämyös halukkaita etelässäasuvia ystäviänne ja tutta-vianne laittamaan nimensäadressiin. Aikaa on31.1.2006 saakka.

Adressin nettiosoite onhttp://addressi.kemppa.info

Unto ViitamäkiPuh. 040-835 4253

Mielipide

Hymyähuuleen

Erään kirkonkylän tuntu-massa nuori poika soittelihanuria kotinsa ulkorapuil-

la. Ruustinna oli iltakävelyl-lä ja nuhteli poikaa: ”Voi,sinua poikaparkaa. Osaatkosinä edes isämeitää?” ”Jostäti vaikka viheltäis vähänsäveltä, niin eiköhän semene!” vastasi poika.

Lumivaaralaisten lähti-essä kotiseudultaan kohtituntematonta päämääräävuonna 1944 rauhan solmi-misen jälkeen oli kiire, mu-kaan kerättiin vain kaikkeintarpeellisin.

Paljon ei mukaan saatu.Kuitenkin mukana tuotiintavaroita ja tarpeellisiksikoettuja papereita, kuka mi-täkin katsoi vaivan arvoi-seksi.

Paljon oli tarvekaluja,astioita, papereita ja valo-kuvia. Näitä tavaroita onollut paljon yksityisten ih-misten hallussa, osaa on jotarpeettomana hävinnyt,mikä minnekin. Osaa onmyös hyvin rakkaina muis-toina menetetystä kotiseu-dusta tarkkaan talletettu.

Evakkomatkan kokeneetihmiset alkavat olla jo vä-henemässä, joten uusi suku-polvi alkaa ottaa vastuutamonessa asiassa. Olisi suu-ri vahinko, jos Lumivaaras-ta suurella vaivalla vaikeis-sa olosuhteissa tuodut rak-kaat tavarat pääsisivät kato-amaan. Paljon tavaroita onhuolellisesti säilytettynä eriihmisten ja järjestöjen toi-mesta. Moni yksityinen on

antanut kotinsa tiloja näi-den esineiden säilyttämi-seen, siitä suuri kiitos heil-le.

Viime kesän Lumivaara-juhlien yhteydessä nousiesille ajatus lumivaaralais-ten esineiden tallentamises-ta. Olimme asiasta yhtämieltä: jotain teemme. Lu-pauduin tiedustelemaanasian kuntoon saattamisek-si ystävieni apua Etelä-Poh-janmaan maakuntamuseol-ta. Selvitin Alavuden, Perä-seinäjoen ja Jalasjärven ol-leen lumivaaralaisten pää-asiallisia sijoituskuntia.Sain asian liikahtamaanmyönteisesti eteenpäin.Päätökset vain uupuivat.

12.1.2006 PeräseinäjoenSiirtolaisinstituutissa pitä-mässämme palaverissa asiasai myönteisen siunauksen.Mukana olivat kaupunginsivistystoimenjohtaja Heik-ki Vierula, Etelä-Pohjan-maan maakuntamuseonjohtaja Marja-Liisa Niemi-Haveri ja Lumivaara-Seu-rasta Leo Malinen.

Esitin aikaisemman pe-rusteluni Etelä-Pohjanmaanmaakuntamuseon sopivuu-desta lumivaaralaisten esi-

neiden tulevaksi sijoitus-paikaksi ja sain suostumuk-sen museolta. Ensimmäi-seksi tehtäväksi toivottiinesineiden määrän selvittä-mistä tilojen tarpeen mää-rittelemiseksi. Toinen asia,

jossa museo toivoi apua, oliesineiden luettelointi ja ku-vaaminen. Talkooapua siistarvitaan. Emmeköhän menäistä selviä?

Nyt esitänkin teille, hy-vät lumivaaralaiset, jos teil-

lä on tiedossa lumivaaralai-sia esineitä tai asioita, jotkaolisi syytä säilyttää jälki-polville, olisitteko ystäväl-lisiä ja ottaisitte yhteyttäminuun.

Leo Malinen

Lumivaara-SeuranvarapuheenjohtajaKirkkotie 5961100 Peräseinäjokipuh. 050- 533 0657E-mail:leomalinen@jippii.fi

Perjantaina 27. tammikuuta12 – 2006 – Nro 4-5

T I L A A

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 2313heikki.rantanen@kolumbus.fi

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OY

Asianajaja, varat. Jari Heikmanvaratuomari Kaarina Nylamovaratuomari Katri Nieminenvaratuomari Anne RöppänenTuruntie 8–14, II krs. Loimaa,

puh. (02) 762 4400, fax 763 1301jari.heikman@aatsto.inet.fi

www.heikman.com

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

ERLUND-taloERLUND-talo Hengittävä hirsitalo. Rakenteissa eimuoveja eikä epäorgaanisia aineita.Englannin MTV:n valinta Suomenedustajaksi Grand Designs-ohjelmaan.

Asu terveellisesti, hengitä vapaastiunelmiesi talossa, Erlund-talossa!

Kotimaan myynti:Juhani Eklund p. 0400-530 979e-mail: myynti@erlund-house.com

MELLILÄN HIRSITYÖYsitie 345, 32300 MELLILÄ

ERLUND-talo

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. 7622 950,Oikokatu 3

Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00

EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko

MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa

Ajanvaraus puh. (02) 763 1179

Uusipöytästandaari

- lahjaksi- muistoksi- omalle pöydälle- kiitokseksi

35Tilaukset ja kyselyt:

KurkijokelainenKoulukuja 7, 32200 LOIMAApuh. (02) 762 2551, 050-521 3336toimitus@kurkijokelainen.inet.fi

€

”Kurkijoen vaakuna”

35

SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18, su 12-21

RuokakauppaSinun makuusi

762 2848

LOP-Kultapiste

763 2150

040-765 7028

Ritvanja OilinEines-keittiö

76368520762 4432

762 2062

762 1413

Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle

Tarjoukset voimassa: perjantai - lauantai 27. - 28.1.2006.

EspanjanPunainen paprika

250kg

4,99kg

PopsiIso Viitonen

900 g (2,21 kg)

KARHU III12-pack 7,99SUOMALAINENNAUDANPAISTI 6,90palana, kuutioina,tai suikaleina

kg

6,79 + 1,20 (1,71 l)

Savustettukirjolohifile

990kg

Spar Maustettu Porsaan Uunifilee n. 1,4 kg

Atria Kevyt jauhelihanauta-sika

400 g (5,73 kg)

Valio Oltermanni 17tai Oltermanni

900-1000 g (7,21-6,49 kg)

139pkt

VaasanMaalaisviipaleet

500-535 g (2,78-2,60 kg)

229pkt 649

kpl

Uutuus!

Riitan HerkkuMetripizzat

700-750 g (7,13-6,65 kg)

499kpl

SnellmanVoileipäkinkku

300 g (8,30 kg)

249pkt

Valiojogurtit200 g (1,50 kg)

30010 prk

LOIMAAN KOULUMUSEOLoiman Koulumuseon – Koulunäyttelyn

AVAJAISET ti 31.1.2006Loimaan pääkirjaston yläkerrassa klo 15-18.

Tervetuloa! Loimaa-Seura ry

On ollut lehdistössäkinpuhetta suomenkielenköyhtymisestä. Jonkun kir-joittajan mielestä puhujatkäyttävät liian paljon hoke-mia (no niin, tota noin, itseasiassa). Niinhän ne käyttä-vät. Kielitoimistomme mu-kaan on kuitenkin kyseessäpuhekieli; sitä ei pitäisimennä arvostelemaan.

Mutta arvostellaanhanmuidenkin alojen ammatti-laisia heidän työnsä perus-teella. Miksi puhujat jaesiintyjät olisivat eri ase-massa? Jätetäänpä sivuunmeidän tavallisten pulliais-ten kesken puhuttu kieli japohditaan hieman varsi-naisten esiintyjien vaiku-tusta suomen kieleen.

Jos putkimies jättää lii-toksen löysäksi ja aiheuttaapienen vedenpaisumuksen,hän käy korjaamassa vir-heensä ilman, että tuhannetoppipojat ovat oppineet vir-heellisen tavan. Mutta entäskun television viihdeohjel-man ylifiksu juontaja lähet-tää voittajat Thaimaaseen japari kuukautta myöhemminuutisohjelman toimittajapuhuu samalla tavoin: kuin-ka moni lie saanut puhevi-an? (Tämä tapaus muistuimieleen, kun näin samankauheuden kirjallisena Ete-lä-Suomen Sanomien si-vuilla.)

Jos itse joskus lähdenmainittuun maahan, lähdentoki Thaimaahan. Eihänlaskuvarjohyppääjäkäänlaskeudu maaseen, vaanmaahan! Sama tökerö tai-vutushirviö on ainakin ker-ran esiintynyt myös muo-dossa TV:seen. Yhteyttä envalitettavasti muista.

Muita kuultuja sanahir-vityksiä ovat muiden muas-sa nämä: meedia, alkkohoo-li, arkkeoloogi, Argenttiina,Porttugali. Mistä kummas-ta nuo ylimääräiset kirjai-met ilmestyvät? Esimerkki-en tapaiset runnellut sanatvoisi helpommin, ja nimen-omaan oikein, sanoa lyhy-esti media, alkoholi, arke-ologi, Argentiina, Portuga-li. Mutta kun YLE:n enti-nen pääjohtajakin puhuuhienosti meediasta, niinmiksipä eivät pikkunilkitperässä.

Linnan juhlien selostaja:”Oletteko te, kansanedusta-ja X, jo ehtineet tanssilatti-alle?” On aivan alokasmai-nen virhe puhutella yhtähenkilöä teonsanan eli ver-bin monikkomuodossa.

”Pataan voi lisätä myöskaalta.” (Makupalat). Puri-sinko huulta vai kaalta,maistaisinko sitten viintä?

Ja sadat muut sanat ja sa-nonnat saavat yllä olevientavoin lisätehostusta koke-neidenkin puhujien teks-teissä. Olisi mukava tietää(vai olisiko?), miten moniperuskoulun ja lukion opet-taja vetää tänäkin päivänäpunaista viivaa oppilaidenkoevihkoihin edellä esitel-tyjen tahojen antaman esi-merkin vuoksi.

Jos tätä linjaa ei vastus-teta, saatamme jonain päi-vänä kuulla TV-uutisista,että ”jokaiseen pohjoismaa-seen on tuotu kaalta ja viin-tä jo kymmeniä vuosia. Sensijaan viiltä valmistetaanitse.” Tämä on sitä vastus-tusta minun osaltani.

Veikko SiiraLahti

Mielipide

Puren huulta,puren kaalta

ONKSTIETOOVASTAUKSET1. Mannerheim, Ryti ja

Kekkonen2. maanjäristysten voi-

makkuuksia

3. Sveitsin4. kohtaloon5. Simo Peura6. dromedaari7. kultaan, kultasiru8. Indonesia9. särkikala10. leuku

Tina uskoutui välitunnil-la Tainalle: ”Mummo olioikeassa sanoessaan, ettenminä lukioikäisenä saisimennä yökerhoon. Siellänäkee sellaista, mitä ei sai-si nähdä.”

”No, mitä sinä sittennäit?” Taina utelee.

”Vaarin!” kuuluu vas-taus.

* * *Pikku Paavo saapastelee

päiväkotiin ja päästää en-simmäiseksi kirosanan.

”Mutta, Paavo!” johta-jatar nuhtelee ja jatkaa:

”Keneltä olet oppinut noinruman sanan?”

”Isältä”, Paavo tokai-see.

”No, tiedätkö sinä, mitäse tarkoittaa?” jatkaa joh-tajatar tenttaamistaan.

”Auto ei lähde käyn-tiin!” kuuluu topakka vas-taus.

* * *Pyhäkoulun opettaja olilukenut lapsille luomisker-tomuksen. Hän kysyi, tiesi-vätkö lapset, miksi Jumalaoli aluksi luonut valon.Muuan pikku tyttö vastasireippaasti: ”Siksi, että senäkisi, mitä on tekemäs-sä.”

* * *

Hymyähuuleen