sisällys - finnlectura.fi2... · bengali: nasrin jahan jinia ... kielen arvostuksen puute tai jopa...

Lukijalle.................................................................................................... 4Lyhenteet ................................................................................................. 7Materiaalin sisältö ................................................................................... 8Kirjoittajat ............................................................................................... 15

JOHDANTOLUVUT

1. Kielistä kielitaitoon: Mari Honko ja Sanna Mustonen........................... 182. Kielten kirjoa, suomen sävyjä: Yrjö Lauranto.................................... 323. Kirjoittaminen ja kirjoitusjärjestelmät: Tommi Nieminen.................. 944. Monikielisyyttä tukeva pedagogiikka: Sanna Mustonen ja Mari Honko 1185. Vertailusta voimaa: Mari Honko ja Sanna Mustonen............................ 142

KIELIARTIKKELIT

Arabia: Maria Pakkala.......................................................................... 164Bengali: Nasrin Jahan Jinia.................................................................... 190Kiina (mandariini): Gao Sixin............................................................. 210Kurdi (sorani): Samran Khezri............................................................. 234Persia (farsi): Mohsen Zakeri................................................................ 256Romania: Raluca Cenan-Niemi............................................................. 276Somali: Liban Ali Hersi......................................................................... 300Tagalog: Riitta Vartti ja Margarita Sakilayan-Latvala................................. 320Thai: Bongkot Kangaspunta................................................................... 344Turkki: Hatice Kütük............................................................................ 360Venäjä: Larisa Leisiö............................................................................ 384Vietnam: Bui Viet Hoa ja Vo Xuan Que.................................................... 408Viro: Maija Sirola-Belliard ja Diana Maisla............................................... 432

Äännetaulukot.......................................................................................... 452Kiitokset................................................................................................... 454Sanasto..................................................................................................... 455Lähteet..................................................................................................... 465

Sisällys

kielitaitoon

TÄSSÄ LUVUSSA esitellään lyhyesti maailman ja Suomen kielitilannetta ja perehdytään yksi-, kaksi- ja monikielisyyden käsitteisiin: Montako kieltä maail massa on? Minkä verran puhujia suurimmilla ja pienimmillä kielillä on? Millaisia pulmia kielten tilastointiin liittyy, ja miksi kaikki samankaan kielen puhujiksi tilastoidut eivät ymmärrä toisiaan? Kuka on yksikieli-nen – entä monikielinen? Mitä etuja monikielisyydestä on? Minkä kielen

osaamista ja millaista kielitaitoa arvostetaan?

KielistäM A R I H O N KO & S A N N A M U STO N E N

1

20 // Kielistä kielitaitoon

KIELELLINEN MONIMUOTOISUUSMaailman kielitilanne: suuri määrämutta voimakas väheneminenArviot maailmassa puhuttujen kielten kokonaismäärästä vaihtelevat voimakkaasti. Maailman kieliä ja niiden puhuma-alueita 1950-luvulta lähtien kartoittaneen Ethnolo-gue-hankkeen asiantuntijoiden vuonna 2017 julkaisemassa tilastossa on luetteloitu yli 7 000 elävää kieltä eli kieltä, joita opitaan ensikielenä (living language 1). Joidenkin arvioiden mukaan lukumäärä on lähempänä kuutta tuhatta, toisten jopa huomattavasti enemmän kuin seitsemän tuhatta. Vaihteluun vaikuttaa kolmenlaisia tekijöitä. Ensinnäkin kielistä saadaan koko ajan lisää tietoa, ja samalla maailman kielikartta tarkentuu. Myös tavassa tulkita ja jäsentää hankittua tietoa on eroja: mitä väljemmin kieli määritellään, sitä vä-hemmän mutta epäyhtenäisempiä kieliä tulokseksi saadaan ja päinvastoin. Lisäksi maail-man kielitilanne itsessään muuttuu.

Erot eri kielten elinvoimaisuudessa ovat valtavia, sillä Ethnologuen tilastoimista kie-listä 8 suurimmalla on kullakin yli 100 miljoonaa puhujaa, ja pelkästään näiden kielten puhujien osuus on reilut 40 % kaikista tilastoiduista puhujista. Kiinan, espanjan, eng-lannin, arabian, hindin, portugalin, bengalin ja venäjän kieltä taitava löytääkin kaikkein todennäköisimmin juttelukumppanin, mikäli mittapuuna käytetään yksinomaan kielen tilastoitua, varieteetin suhteen erittelemätöntä puhujamäärää. Merkille pantavaa on, että parikymmentä eniten puhuttua kieltä kattaa jo noin puolet kaikista kielen mukaan tilastoi-duista puhujista. Täytyy kuitenkin muistaa, että osa näistäkin kielistä jakautuu toisistaan melko voimakkaasti poikkeaviin kielimuotoihin, jotka eivät välttämättä ole ymmärrettäviä edes saman kielen puhujalle. Kielten ja kielimuotojen rajojen häilyvyyttä käsitellään tar-kemmin tuonnempana johdantoluvuissa sekä kieliartikkeleissa.

Suurin osa maailman kielistä on toisaalta puhujamäärältään suhteellisen pieniä alle 100 000 puhujan kieliä, ja tässä mielessä esimerkiksi suomi on lähes viidellä miljoonal-la puhujalla varsin suuri kieli. Kielten elinvoimaisuuden kannalta on tärkeää, että vaikka näiden pienten kielten osuus kaikista kielistä on hyvin korkea (yli 80 %), niiden puhujien osuus kaikista puhujista on vain yhden prosentin luokkaa. Maailman kielellisen moni-muotoisuuden säilymisen kannalta tilanne on hälyttävä, sillä jopa kolmannes maailman kielistä on alle tuhannen puhujan kieliä ja osa näistä tilanteessa, jossa kielelle ei enää synny yhtään ensikielistä käyttäjää. Kaikkia kieliä ei myöskään ole systemaattisesti doku-mentoitu, joten tieto niistä ja niiden kannattelemasta kulttuurisesta pääomasta elää lähes kirjaimellisesti viimeisissä puhujissa. Kun suurin osa maailmassa nyt puhutuista kielistä on puhujamäärältään hyvin pieniä, on kielellisen monimuotoisuuden edelleen kaventu-minen todennäköistä. Samalla katoaa paljon arvokasta pääomaa, kuten tietämystä kult-tuurien ja eliökunnan monimuotoisuudesta sekä tavoista ottaa niitä haltuun esimerkiksi nimeämällä ja luokittelemalla.

1 Simons & Fennig 2017. Vuonna 2017 julkaistu editio Ethnologuesta on jo kahdeskymmenes, ja työ jat-kuu. Verkko-osoitteesta www.ethonologue.com löytyvät palvelut ovat osittain maksullisia.

21Kielistä kielitaitoon //

Syyt siihen, että yksilöt, perheet ja kokonaiset kieliryhmät luopuvat tietyn kielen käytöstä, ovat yksilöllisiä. On kuitenkin hyvä muistaa, että kieliratkaisut ovat usein vain näennäises-ti perheen sisäisiä saati yksilön omia valintoja.2 Usein luopumisen syynä on vähemmistö-kielen arvostuksen puute tai jopa sorto ympäristössä, jossa valtakieli tai -kielet syövät elintilaa muilta kieliltä. Yhteiskunnallisen ja sosiaalisen arvostuksen puute voi näkyä esimerkiksi huonoina mahdollisuuksina saada koulutusta tai palvelua omalla kielellä tai ylipäätään hyväksyntää oman kielen käytölle. Läheisen esimerkin suomalaisille muodos-tavat saamen kielet, joita sortovuosien jälkeen on pyritty elvyttämään niin, että syntyisi jälleen ehyt sukupolvien yli kulkeva kielensäilyttäjien ketju3. Saamenkielisen kielipesä-toiminnaksi kutsutun varhaiskasvatuksen avulla etenkin inarinsaamen asema on hiljal-leen kohentunut myös perheissä, joissa vanhemmat itse ovat jo olleet menettää kielen kokonaan. Elinvoimaisuuden säilyminen jatkossa edellyttää niin saamen kuin muidenkin vähän puhuttujen kielten tapauksessa sekä arjen käyttömahdollisuuksia että kielen edel-leen siirtämisen kokemista tärkeäksi ja tarpeelliseksi yksittäisissä perheissä.

Kielen menettämisellä on sekä perheen eri sukupolvien että suvun ylirajaisen yhteyden pidon (jos yhteisöstä osa elää diasporassa tai muuten toisaalla) kannalta kauas-kantoiset vaikutukset: kun yhteisön yhteinen kieli on menetetty, sitä on vaikea saada ta-kaisin aktiiviseksi käyttökieleksi. Sukuja ja perheyhteyksiä laajemmin ajateltuna kielten säilyttäminen puhujien uusillakin asuinseuduilla on koko yhteisön kielivarannon kehittä-mistä. Tämä lisää toimintakykyä globaalissa maailmassa sekä ajattelun monimuotoisuut-ta, mikä on kaiken kulttuurisen kehittymisen edellytys.

Monikielisten yhteisöjen kehittymisen ja koko yhteiskuntarauhan kannalta on keskeis-tä, että myös vähemmistökielten puhujat saavat ilmaista ja rakentaa omaa identiteettiään sekä tuntea kuuluvuutta itselleen merkityksellisiin yhteisöihin. Tästä näkökulmasta op-pimista tulisi tapahtua molempiin suuntiin: kaksi- tai monensuuntainen integraatio merkit-see sitä, että myös valtaväestön edustajat (esimerkiksi suomenkieliset oppilaat/naapurit/opettajat ja niin edelleen) tulevat kielen oppijan asemaan. Maahanmuuton yhteydessä ainoastaan tulijat eivät ole oppimassa uuden maan tavoille, vaan parhaimmillaan myös vastaanottajat hahmottavat uusia tapoja olla vuorovaikutuksessa, uusia tapoja toimia, elää ja ilmaista itseään. Esimerkiksi koulussa opetuksen tehtävä ei ole kasvattaa oppilai-ta suomen kieliseksi vaan kohti toimivaa monikielisyyttä.4 Tavoitteena ei siis ole tulijoiden kielenvaihto saati ”suomeen ja suomalaisuuteen” assimiloituminen.

Myöskään suomenkielisten kielivarannon hyödyntämisen esimerkiksi koulussa ei tulisi lokeroitua niin, että esimerkiksi ruotsia käytetään vain ruotsin kielen tunneilla. Luontevin tapa saada vieraat kielet osaksi käyttöä on etsiä tarve ja tilaisuus kielten käytölle arjesta. Tämä voi tarkoittaa varsin pieniä ja konkreettisia asioita: Oppitunnilla käsiteltävää aihetta syven-netään tutustumalla ruotsinkielisiin YouTube-videoihin, joita puretaan yhdessä. Vähäi-sestäkin yksilöllisestä kielitaidosta karttuva parvivoima yhdistetään ja etsitään tarvittavaa

2 Suomalaista monikielisyyttä ja perheiden kielivalintoja käsitellään esimerkiksi Latomaan ja Sunin vuonna 2010 julkaistussa artikkelissa Toisen sukupolven kielelliset valinnat.

3 Lue lisää kielensäilyttäjien ketjusta esimerkiksi Marjaliisa Olthuisin (2003) artikkelista.

4 Katso esim. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014.


tietoa vaikkapa venäjänkielisestä käyttöohjeesta tai uutisesta, tulkitaan rap-lyriikoita tai vertaillaan samoista aiheista eri kielillä bloggaavia tai tubettavia sosiaalisen median suo-sikkeja. Ryhmänä voidaan käydä sähköistä kirjeenvaihtoa tai skypettää esimerkiksi espan-jalaisen yhteistyökoulun tai amerikkalaisen bloggarin kanssa. Parin kanssa voidaan yhdes-sä jakaa omiin harrastuksiin liittyviä kokemuksia sopivalla sosiaalisen median alustalla tai pelata livepeliä saksankielisessä verkkoyhteisössä. Väli- ja oppitunneilla voi tarjoutua mahdollisuuksia jutella arabiaksi tai somaliksi. Ilmiölähtöisyys auttaa oppiaineiden (myös kieliaineiden) välisten raja-aitojen kaatamisessa, kun niin tiedon haku, tulkinta ja käsitte-lykin voivat läpäistä useita aineita.

Kielelliset valinnat kietoutuvat aina vallankäyttöön. Jos esimerkiksi koulussa käyte-tään vain yhtä kieltä – ja välitetään ja rakennetaan vain valtaväen jakamia, kieleen kietou-tuvia toiminta- ja ajattelutapoja, arvoja ja ideologioita – kavennetaan ja poljetaan samalla sekä monikielisten oppilaiden osaamista ja oikeuksia että paikallisten mahdollisuuksia kehittää tietoisuuttaan ja ymmärrystään kielistä ja kulttuureista.

Suomen muuttuva kielimaisemaSuomen kielitilanteen muutos on ollut nopea: kun vieraskielisen väestön määrä 1990- luvun taitteessa oli hieman alle 25 000 ja osuus alle prosentin Suomen koko väestöstä, vuonna 2016 Suomessa asui Tilastokeskuksen mukaan jo yli 350 000 ihmistä (n. 6 % väestöstä), joiden äi-dinkieli oli joku muu kieli kuin suomi, ruotsi tai saame.5 Samaan aikaan Suomessa asuvien ulkomaan kansalaisten määrä oli huomattavasti pienempi (n. 240 000), mikä tarkoittaa, että merkittävä osa ensikieleltään muunkielisestä väestöstä on Suomessa pysyvästi asuvia Suo-men kansalaisia. Kaikki Suomessa puhutut kielet eivät näy kielitilastoissa, mutta tilastoi-tujakin kieliä on jo yli 160. Suomen ja ruotsin jälkeen 10 suurinta kieliryhmää olivat vuonna 2016 suuruusjärjestyksessä venäjän-, viron-, arabian-, somalin-, englannin-, kurdin-, kii-nan-, persian-, albanian- ja vietnaminkieliset, joista ensimmäiseen ryhmään oli tilastoitu yli 70 000, kahteen viimeiseen ryhmään sen sijaan alle 10 000 äidinkielistä puhujaa.

Äidinkielen käsite ei ole yksiselitteinen, ja myös sen tilastoinnissa on monia haastei-ta. Vaikka läheisimmäksi koettu, taidollisesti vahvin, laajalti käytetyin ja varhaislapsuu-dessa ensimmäisenä omaksuttu kieli ovat usein yksi sama asia ja kieli aivan konkreetti-sesti äidiltä peritty, näin ei tietysti aina ole. Äidinkielen omaisia kieliä (jotka on peritty, joiden asiantuntijoita ollaan tai joihin tunnetaan kuuluvuutta) voi ensinnäkin olla monta – vaikka kielten rekisteröinti ei tätä toistaiseksi Suomessa huomioi. Lisäksi äidinkieleksi koettu ja/tai taidollisesti vahvin kieli voi uuden elinympäristön tai muuttuneiden kielen-käyttötapojen myötä muuttua, eikä rekisteröity äidinkieli välttämättä muistakaan syistä aina vastaa kielen asemaa yksilön arjessa. Suomen kielitilanteen nopea muutos on syn-nyttänyt tarpeen myös monimuotoisille opetusjärjestelyille ja tukitoimille koulussa sekä kasvattanut kielitietouden merkitystä muuallakin, esim. neuvoloissa. Eri koulutusasteil-

5 Kouluissa ja oppilaitoksissa monikielisyys näkyy vielä isommissa määrin: peruskoululaisista 6 %, ammat-tikoululaisista 8 % ja aikuisten lukiokoulutuksen opiskelijoista 12 % oli vieraskielisiä. Tietoa eri oppilaitos-ten opiskelijoista löytyy Opetushallituksen ja opetushallinnon tilastopalvelu Vipusen verkkosivuilta.


la tarjotaan muun muassa valmistavaa opetusta, suomi/ruotsi toisena kielenä -opetusta sekä oman äidinkielen opetusta ja jonkin verran myös omakielistä opetusta. Eri kielten asemaa – kuten yksilön oikeutta äidinkieleen – on Suomessa turvattu myös laein ja sää-döksin. Haasteena on kuitenkin kokonaisvaltaisen kielistrategian6, resurssien ja usein myös yhteisen tahtotilan puute.

Paikallisesti maahanmuutto lisää kielidiversiteettiä. Kansainvälisen tutkimuksen mukaan maahanmuuton yhteydessä kielen elinkaari kuitenkin hiipuu tyypillisesti kolmen sukupolven aikana. Sukupolvistuminen näkyy Suomessa mm. siten, että peruskouluikäisten ja sitä nuorempien Suomessa syntyneiden maahanmuuttotaustaisten lasten ja nuorten määrä on 2000-luvun alussa jo saavuttanut Suomeen itse muuttaneiden määrän, vaikka samaan ai-kaan myös ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajissa on suhteellisen paljon juuri lapsia ja nuoria. Monien yksit-täisten kieliryhmien osalta toisen ja kolmannen sukupol-ven kielitodellisuus on Suomessa vasta muotoutumassa, ja 2010-luvun levottomuuksien ja globaalin liikehdinnän seurauksena myös ensimmäisen sukupolven pysyvästi Suomeen muuttavien ihmisten määrään on odotettavissa kasvua. Siksi ajankohta on otollinen sille, että uusien suomalais-ten kieliresurssit nostetaan huomion kohteeksi.

Aika ajoin on keskusteltu siitä, pitäisikö vähemmistökielten elinvoimaisuutta tukea myös kieliyhteisön ulkopuolelta käsin esimerkiksi tutkijoiden tai kielipedagogien voimin. Osa keskustelijoista on päätynyt esittämään neutraalia tarkkailijan roolia, osa puoltamaan näkyvää osallistumista. Tässä kirjassa ei arvioida yksittäisten perheiden tekemiä ratkai-suja tai oteta kantaa siihen, miten esimerkiksi opettajien tai varhaiskasvattajien tulisi yk-sittäistapauksissa toimia yhteistyössä kotien kanssa. Kirja kuitenkin tuo esille, että kes-kustelu monikielisestä Suomesta ja suomalaisesta monikielisyydestä on ajankohtaisempi kuin koskaan aiemmin. Kasvatus- ja opetusalan ohjausasiakirjojen linjauksen mukaisesti jokainen kasvatus- ja opetusalan toimija on osaltaan myös kielikasvattaja ja vaikuttaa sekä suoraan että epäsuorasti oman työympäristönsä kielikäytänteisiin ja -asenteisiin (ks. myös tämän luvun loppua ja lukua 4).

Kielitilastoinnin pulmatKielten elinvoimaisuutta ja levinneisyyttä voidaan arvioida kielitilastojen kautta ja paikalli-sesti kielitilastoja voidaan käyttää esimerkiksi kielipoliittisten ratkaisujen perusteina – esi-merkiksi sen määrittämisessä, millä kielillä opetusta tai palveluja tarvitaan. Kielten tilastoin-nissa on kuitenkin monia pulmia. Kielet eivät nimittäin suinkaan ole yhtenäisiä, eivätkä ne myöskään erotu toisistaan tarkkarajaisesti. Osa kielistä – kuten Ethnologuen puhujatilaston

6 Katso Suomen kansalliskielistrategiaa (2012), Suomen kielivarannon tilaa kartoittavaa selvitystä Monikieli-syys vahvuudeksi (Pyykkö 2017) sekä kielipoliittista toimintaohjelmaa (Hakulinen, Kalliokoski, Kankaanpää, Kanner, Koskenniemi, Laitinen, Maamies ja Nuolijärvi 2009).

Ajankohta on otolli-nen sille, että uusien suomalaisten kieli-resurssit nostetaan huomion kohteeksi.


kärkisijaa pitävä reilusti yli miljardin puhujan kiina ja neljänneksi sijoittuva arabia – on kie-liä, joiden piiriin kuuluu joukko levikiltään, puhujamäärältään ja ominaispiirteiltään toisis-taan poikkeavia kielimuotoja.7 Näitä kielimuotoja ei pidetä pelkästään emokielen murteina, niin kuin vaikkapa suomen savoa ja lounaismurteita pidetään, vaan niillä on oma sijaintinsa ja luokittelukoodinsa kielten virallisessa ISO-631-luokittelusysteemissä. Arabian ja kiinan kaltaisista kielistä onkin alettu käyttää nimitystä makrokieli. Luokittelulla on perusteensa, sillä esimerkiksi Pekingissä asuva mandariinikiinan puhuja ei vaivatta ymmärrä vaikkapa Hong Kongissa puhuttua kantoninkiinaa tai kaikki arabiankieliset vastaavasti toisiaan.

Suomessa niin ikään esimerkiksi kurdin- ja persian- ja albaniankieliset samaistetaan arkipuheessa helposti kielittäin yhtenäisiksi ryhmiksi. On hyvä muistaa, että nämäkin kielet ovat esimerkkejä makrokielistä, joita Ethnologue listaa kaikkiaan yli viisikymmentä. Usein on vaikea sanoa, mihin yksi kieli päättyy ja mistä toinen alkaa, sillä määrittelyyn vaikuttavat paitsi kielten ominaisuudet itsessään myös muun muassa puhuma-alueiden hallinnolliset rajat ja puhujien identifioituminen kieliin. Kirjan seuraavassa pääluvussa Yrjö Lauranto pureutuu tarkemmin kielen määritelmään sekä maailman kielten luokitteluperiaatteisiin.

Toinen kielten tilastointiin liittyvä pulma on puhujien määrittely: Kuka on kielitaitoi-nen eli kuka on vaikkapa arabian- tai englanninkielinen? Riittääkö, että on oppinut kieltä vasta aikuisiällä toisena, kolmantena tai kenties vaikkapa seitsemäntenä kielenä ja käyttää sitä satunnaisesti? Vai pitääkö kielen olla ensikielenä omaksuttu ja päivittäisessä käytössä, jotta voi tunnustautua ja tulla tunnustetuksi sen puhujaksi? Mikäli määrittelyssä otetaan huomioon vain ensikieliset puhujat, sekä puhujia että itse kieliä on tietysti vähemmän kuin siinä tapauksessa, että määrittelykriteerit ovat väljempiä.

Entä edellyttääkö tunnustaminen tietynkieliseksi, vaikkapa suomenkieliseksi, että osaa sekä puhua että lukea ja mahdollisesti vielä kirjoittaa kyseisellä kielellä? Nämä tehtävät eivät edes parhaiten hallitussa kielessä onnistu suurelle osalle maailman väestöä. Vaikka lukutai-toisten osuus maailmassa on kaikissa ikäryhmissä kasvanut vauhdilla 2000-luvun taitteen molemmin puolin, UNESCOn mukaan maailman 15 vuotta täyttäneistä noin 760 miljoonaa eli kutakuinkin joka kymmenes oli vuonna 2014 lukutaidottomia (illiterate). Funktionaalises-ti lukutaidottomia eurooppalaisistakin arvioidaan olevan jopa viidennes; tällöin lukutaito ei välttämättä riitä päivittäisestä arjesta selviämiseen. Kaikille kielille ei myöskään ole luotu va-kiintunutta kirjoitusjärjestelmää, mihin palataan Tommi Niemisen kirjoittamassa luvussa 3.

Kieltä käytetään pääsääntöisesti vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa, ja sen vuoksi kielen puhujaksi voidaan ajatella kuka tahansa, joka käyttää vähäisestikin osaa-maansa kieltä joko itsenäisesti tai tuetusti. Ihmisten eriasteinen monikielisyys, eri kiel-ten lomittainen käyttö ja eriytyneet käyttöalat tekevät kielenpuhujien tarkkojen määrien laskemisesta ongelmallista. Niinpä esimerkiksi englannin kielellä voidaan katsoa olevan joko 339–375 miljoonaa8 tai jopa 1500 miljoonaa9 puhujaa sen mukaan, puhutaanko ensi-kielisistä puhujista vai kaikista kielenkäyttäjistä. Vaikka juuri englannilla lingua francana on poikkeuksellisen paljon käyttöä ensikielen jälkeen opittuna kielenä, myös esimerkiksi

7 Kiinan tilanne tosin poikkeaa arabiasta, mitä käsitellään tarkemmin tämän kirjan kieliartikkeleissa.

8 Ks. Ethnologue (Simons & Fennig 2017) ja Statista (statista.com, The most spoken languages worldwide).

9 Ks. Statistan tilastot.


ranskan puhujien kokonaismäärä on moninkertainen äidinkielisten puhujien määrään verrattuna. Jos kielitaitoa tarkastellaan funktionaalisen kielitaitokäsityksen valossa, suu-rin osa maailman ihmisistä onkin monikielisiä ja yksikielisyys on vähemmistöpiirre.

YKSIKIELISYYDESTÄ MONIKIELISYYTEEN

Yksikielisyyden illuusioYksikielisyyden ideologia on liittynyt vahvasti kansallisvaltioiden syntyyn 1800-luvun lopul-le: aatteisiin, joilla on rakennettu kansallista identiteettiä. Ideologia vahvistui toisen maail-mansodan päättyessä jälleenrakentamisen ja uusien kansojen itsenäistymisen aikana, eikä se ole vieras 2000-luvullakaan. Kuvitelma “lajien (kielten ja kansojen) puhtaudesta” on voi-nut kätkeytyä myös puhetapoihin, joilla on näennäisesti puolustettu diversiteettiä: tällöin esimerkiksi maahanmuuton on nähty uhkaavan oman kansan ja kielen asemaa. Nationalis-tisista huolista ja virallisesta kielipolitiikasta huolimatta useimmat yhteisöt ovat kuitenkin aina olleet monikielisiä. Nykyinen liikkuvuuden lisääntyminen sekä globalisaatioprosessit eli kansallisrajojen ylittäminen kaikilla elämänaloilla kuten viihteessä, politiikassa ja talo-udessa tekevät yhteisöistä entistä ilmeisemmin monikielisiä. Rajojen nopeatahtinen ylit-tely mahdollistaa jatkuvasti uusien etnisten, kulttuuristen ja kielellisten hybridien synnyn ja kasvun. Kielet eivät kunnioita kansallisuuksien, etnisten ryhmien tai maantieteellisten alueiden rajoja. Yksikielisyyden (monolingualism) ideologiasta onkin siirrytty näkemykseen yksilöiden (plurilingualism) ja yhteisöjen (multilingualism) monikielisyydestä. Yhtenäiskult-tuureja on kyllä pyritty rakentamaan, mutta lopulta niitä ei ehkä koskaan ole ollut kuin poliittisista, uskonnollisista ja taloudellisista syistä rakennetuissa mielikuvissa. Tätä kuvaa hyvin esimerkiksi viimeaikainen geneettinen, arkeologinen sekä kielitieteellinen tutkimus, joka on osoittanut ”suomalaisuuden” olevan kansallisromantiikan aikana kokoon karsittu tilkkutäkki idän, etelän ja lännen kansoja sekä näiden perintöä.

Vastakohtana yksikieliselle yksilölle kaksikielisen on ajateltu hallitsevan kaksi ko-konaista lingvististä systeemiä eli osaavan täydellisesti vaikkapa suomea ja ruotsia.10

Näin kaksikielisyyden ideologia osaltaan jatkaa yksikielisyyden hegemoniaa. Todellisuu-dessa edes kukaan yksikielinen ei kuitenkaan osaa kieltään ”täydellisesti”, vaan kullakin kielen puhujalla on omanlaisensa, jatkuvasti elävä kielivaranto. Kaksikielisyyden määrit-tely on hallintakriteerin lisäksi perustunut alkuperä- tai syntyperäkriteerille: kaksi- tai monikie-linen yksilö on kasvanut kielten käyttöön jo perheessään ja osaa näitä kieliä tasavahvasti. Kaksi- tai monikielisyyden syntyperäkriteeriä murtaa esimerkiksi se, että nyky-yhteiskun-nassa on hyvin tyypillistä kasvaa monikieliseksi niin, että kotona käytetään eri kieltä kuin päivähoidossa, koulussa tai työelämässä. Lisäksi monimediaistuva ja -kielellistyvä maise-ma, liikkuvuus, globalisoituva talous, politiikka ja kulttuuri, kansainvälistyvä koulutus ja työmarkkinat sekä moninaiset ylirajaiset sosiaaliset verkostot tuovat kielet kaikkien ulot-tuville. Esimerkiksi englanti on usein luonteva osa jo pikkulasten keskinäistä vuorovaiku-tusta etenkin pelien ja televisio-ohjelmien kautta myös “yksikielisissä” perheissä.

10 Kaksikielisyys, bilingualism, on käsitteenä sittemmin viitannut kahteen tai useampaan osattuun kieleen.


Käyttämiskriteerin näkökulmasta voidaankin katsoa, että jokainen yksilö on monikieli-nen, ja monikieliseksi kasvu on elinikäinen prosessi: Kaikkien kielten, myös äidinkielen, oppiminen on jatkuvaa. Siksi ei ole olemassa myöskään yhtä – saati valmista – tapaa olla monikielinen. Yksilön kielivaranto sisältää aina moninaisia elementtejä, ja voidaan ajatel-la, että niiden hahmottaminen kuuluvaksi vain tiettyyn, erilliseen kieleen on sosiaalisesti omaksuttua. Monikielisyyttä ei näin ollen voi tyhjentää kuvaamalla tai listaamalla, kuin-ka monta (oletetusti erillistä) kieltä yksilö osaa tai yhteisössä käytetään. Ihmisten välinen kommunikaatio on monikielistä kudelmaa, vaikka monikielisestä ympäristöstä tiedostu-minen ei ole välttämättä itsestäänselvyys.

Tutkimukset osoittavat, että toisen kielen oppiminen on sujuvampaa ja toisella kielel-lä opiskelu vähemmän kivikkoista, kun monikielisyyttä tuetaan. Monikielisen identiteetin rakentaminen voi kuitenkin olla haastavaa, eivätkä ympäristön asenteet välttämättä tue muiden kuin paikallisten kielten käyttöä. Perheissä voidaan ympäristön luomien painei-den vuoksi pyrkiä nopeasti vaihtamaan kieltä, eikä varhaiskasvattajilla, opettajilla, työ-tovereilla tai työnantajilla ole välttämättä keinoja tehdä näkyväksi, arvostaa ja hyödyntää yksilöiden monikielisiä resursseja.11 Kieliasenteisiin vaikuttaminen edellyttää herkkyyttä arjessa: avointa keskustelua syntyneistä käytänteistä, niiden taustoista ja mahdollisista seurauksista sekä vaihtoehtojen pohtimista ja konkreettisia tekoja.

Monikielisyys: haittaa vai etuja?Koska yksikielisyys on niin pitkään oletettu normiksi, käsitykset ja uskomukset monikieli-syydestä ovat usein olleet negatiivisia ja kietoutuneet ongelma-ajatteluun. Yhteiskunnan näkökulmasta monikielisyys on näyttäytynyt yhtenäisyyttä hajottavana tekijänä – moni-kielisyyden on ajateltu esimerkiksi estävän vähemmistöjen integroitumisen ja johtavan sosiaalisiin ongelmiin. Tosiasia on, että etnisyys ja kieli kietoutuvat alhaiseen sosioeko-nomiseen asemaan, mikäli vähemmistöt eivät pääse tasavertaisesti osallistumaan koulu-tukseen, työelämään ja varallisuuden jakoon. Toisaalta myös kantaväen osalta on selkeästi nähtävissä samanlainen ylisukupolvinen tendenssi: alhainen koulutustaso ja köyhyys pe-riytyvät. Eriarvoistuminen yhteiskunnassa ei siis selity monikielisyydellä.

Yksilötasolla monikielisyyttä on pidetty jopa uhkana lapsen kielen kehittymiselle ja sen on ajateltu johtavan ”puolikielisyyteen”. On totta, että esimerkiksi kouluikäisten lasten kielellisissä taidoissa voi olla suuria yksilöllisiä eroja, jotka vaikuttavat esimerkiksi opiske-luvalmiuksiin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Erot osaamisessa ja osallisuudessa kosket-tavat kuitenkin yhtä lailla ”yksikielisiä” lapsia, eivät vain monikielisiä tai maahanmuut-tajia. Ajatus puolikielisyydestä perustuu siis sekin paljolti yksikielisyyden hegemoniaan.

11 Tärkeää keskustelua oman äidinkielen merkityksestä ja tukemisesta Suomessa sekä kielitietoisuudesta ja monikielisyyden toteutumisesta suomalaisessa koulussa on käyty esimerkiksi Sirkku Latomaan toimit-tamassa teoksessa Oma kieli kullan kallis (OPH 2007), Latomaan ja Minna Sunin artikkelissa Multilin-gualism in Finnish schools: Policies and practices (2011), Merja Kauppisen ja Mirja Tarnasen artikkelissa Oman äidinkielen opettajat ja oppilaat merkityksellistämässä kieliä ja kielenoppimista (2017), Tarnasen, Kauppisen ja Annika Ylämäen artikkelissa Oman äidinkielen tekstitaidot monikielisyyttä rakentamassa – näkö kulmia kielille annettuihin merkityksiin ja kielten käyttöön (2017) sekä Eija Aallon ja Tarnasen artikkelis-sa Negotiating language across disciplines in pre-service teacher collaboration (2017).


Opettajien ja kasvattajien asenteilla monikielisyyttä kohtaan on merkitystä, sillä niin rohkaiseva kuin lannistavakin palaute voi toimia itseään toteuttavana ennusteena ja vai-kuttaa sekä oppilaiden hyvinvointiin että koulumenestykseen. Myös kodeissa voidaan olla epävarmoja kielivalinnoista tai erilaisten, vanhentuneiden käsitysten varassa monikieli-syyden vaikutuksesta lasten tulevaisuuteen. Kodin, neuvolan, päiväkodin, oppilaitosten ja työyhteisöjen olisikin tärkeä keskustella näkemyksistä, joiden varassa tehdään valintoja kielten käytöstä tai käyttämättä jättämisestä, sekä nostaa keskusteluissa esiin tuoretta tut-kimustietoa. Tutkimusten mukaan monikielisyydestä voi olla yksilölle moninaisia etuja, mikäli sitä tuetaan ja monikielisiä resursseja hyödynnetään: Monikielisyyden tiedetään edistävän koulumenestystä ja luovuutta. Monikieliset oppilaat pärjäävät keskimäärin pa-remmin valikoivaa tarkkaavaisuutta vaativissa tehtävissä, pystyvät usein ohjaamaan omaa toimintaansa tarkoituksenmukaisemmin ja erottelemaan olennaisen epäolennaisesta. He ovat myös taitavia havaitsemaan kielen ilmiöitä ja analysoimaan kieltä – ja oppivat tavalli-sesti vieraita kieliä helpommin.

Monikielisten oppilaiden, opiskelijoiden ja työntekijöiden kielellinen repertuaari eli tietojen, taitojen ja ajattelun varanto on yksikielisten repertuaaria runsaampi ja komplek-sisempi, sillä heillä on useampia näkökulmia ilmiöihin, tapahtumiin ja arvoihin sekä mo-ninaisempia taitoja ilmaista asioita ja tulkita tilanteita. Tämä tulisi tunnistaa myös pe-dagogiikassa ja yhteisöjen toimintakulttuureissa. Edelleen voi esimerkiksi olla voimassa käsityksiä, että yksikielinen toimintakulttuuri olisi jotenkin monikielistä puhtaampi tai oikeampi: monikielinen (työ)yhteisö tai pedagogiikka on kuitenkin yksikielistä rikkaampi ja tukee monikielisten jäsentensä osallisuutta, luovuutta ja kuuluvuutta.

Monikielisyys lisää valinnanmahdollisuuksia elämässä ja auttaa sopeutumaan uusiin tilanteisiin joustavammin. Monikielisyyden tunnistaminen ja tunnustaminen merkitsee siis myös identiteetin rakennustyön tukemista: se vahvistaa toimijuutta ja osallisuutta yk-silöille merkityksellisissä yhteisöissä – liittyvät nämä sitten sukuun, perheeseen, harras-tuksiin tai muihin mielenkiinnon kohteisiin, ystävyyssuhteisiin, opiskelumahdollisuuk-siin ja moninaisiin muihin tulevaisuuden tavoitteisiin. Etenkin kytkös omaan perheeseen ja juuriin on tärkeä. Koulu, joka ei arvosta ja tue oppilaan monikielistä identiteettiä, voi huomaamatta rakentaa sukupolvien välille syviä kuiluja. Kuten eräs syyrialainen maahan-muuttajavanhempi totesi: ”Kodissamme on kaksi kulttuuria, jotka eivät kohtaa toisiaan. Lapset eivät halua käyttää äidinkieltään eikä sitä myöskään koulussa tueta. Vanhemmat eivät ymmärrä paikallista kieltä: mitä koulussa opetetaan tai miksi lapsi käyttäytyy kuten käyttäytyy. Jos kulttuurit keskustelisivat, voisimme molemmat oppia toisiltamme ja poi-mia sen, mikä on hyvää.” Tämänkaltaisen keskustelun avaamiseksi on kunkin kieliartikke-lin loppuun liitetty käännös seuraavan sivun tutkimustietoon pohjautuvasta tekstistä, joka käsittelee monikielisyyden merkitystä (ks. myös s. 12).12 Sivun 26 teksti Yhden kielen sijaan monta on käännetty kirjan kielille kunkin kieliartikkelin yhteydessä. Idea tähän sivuun on sama kuin Tampereella vuonna 2012 tehdyssä perheille suunnatussa esitteessä Monikieli-syys – arvokas voimavara, joka on laajempi ja käännetty 25 kielelle (Daghetti ym. 2012).

12 Tämän osion teemoja käsitellään laajemmin mm. Dufvan ja Pietikäisen (2009) artikkelissa Moni-ilmeinen monikielisyys.


YHDEN KIELEN SIJAAN MONTA (KÄÄNNÖSPOHJA)

Suomessa asumiseen, opiskeluun, työskentelyyn ja ystävyyssuhteiden luomiseen tarvi-taan paikallisen kielen oppimista. Kaikki kielet ovat kuitenkin arvokkaita, ja niitä kannat-taa vaalia. Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin on inhimillinen oikeus mutta Suomessa myös lainsäädännön takaama oikeus.

Tutkimustiedon perusteella tiedetään, että monikielisyydestä on monia etuja.

Monikielisyys rakentaa rikasta identiteettiä lisää kulttuurien välistä ymmärrystä kehittää ajattelua helpottaa uusien kielten oppimista ja edistää myös muuta oppimista voi kehittää tarkkaavuutta ja luovuutta tukee sopeutumista uusiin tilanteisiin ja ihmissuhteisiin on valtti työmarkkinoilla voi ehkäistä ikääntymisen haitallisia seurauksia, kuten muistihäiriöitä.

Monikielisyys on sijoitus tulevaan.

Eri kieliä kannattaa käyttää ja kehittää rinnakkain elämän kaikissa vaiheissa. Kieli ja kult-tuuri ovat tärkeä osa ihmisen juuria, ja niiden tunteminen antaa mahdollisuuden toimia monenlaisissa tilanteissa Suomessa ja Suomen ulkopuolella.

Omien juurten tunteminen (kuka minä olen?) on myös tunne-elämän kannalta tärkeää. Esimerkiksi oman kielen tunnit voivat olla lapselle tärkeä mahdollisuus tavata samaa kieltä puhuvia ja levätä oman kielen parissa.

Perheen yhteinen kieli yhdistää perheen eri sukupolvia mahdollistaa yhteydenpidon muualla asuviin sukulaisiin ja tuttaviin säilyttää siteen suvun kotimaahan ja kulttuuriin auttaa vahvan identiteetin ja omanarvontunnon kehittymistä ja näin myös sopeu-

tumista uuteen kotimaahan.

�Tämän kaiken lapsi voi siis menettää, jos hän menettää vanhempiensa äidinkielen.

Suomen päivähoito- ja koulujärjestelmä tarjoaa paljon tukea monikielisille lapsille ja nuorille. Kysy lisää omasta päiväkodista tai koulusta. Yhteistyössä on oikeus tarvittaessa käyttää tulkkia.

Monet päiväkodit ja koulut ottavat mielellään vastaan vierailijoita kotoa. Haluaisitko sinä kertoa perheesi kielestä ja kulttuurista lapsesi päiväkotiryhmässä tai koululuokassa?

Kaikkein tärkeintä on arvostaa kieliä ja niihin liittyviä kulttuureja kotona: asenteet tarttuvat.


Yksilön, perheiden ja laajempien yhteisöjen hyvinvointi kietoutuvat yhteen. Yksilön mo-nikielisen identiteetin tukeminen on myös tasa-arvokysymys ja yhteydessä koko yhteis-kunnan tasapainoiseen kehitykseen. Monikielisyys – kun siihen suhtaudutaan arvostavasti ja sitä tuetaan – tukee koulussa ja elämässä menestymistä. Mikäli taas oppilaan ei anne-ta käyttää kaikkia resurssejaan ja toisaalta levätä tutun kielen parissa, kehitys voi johtaa pahimmillaan syrjäytymiseen, väsymykseen ja ahdistuneisuuteen. Eri kieliryhmien on voitava tasa-arvoisesti toimia osana myös maansa poliittista ja koulutuksellista kenttää; muutoin synnytetään toisistaan eristäytyviä ryhmiä.

Monikielisyys uutena normina ei ole vastakkainen näkemys sille, että yksilön tulee ponnistella ottaakseen haltuun myös oman lähiympäristönsä ja itselleen merkityksellisiin tilanteisiin sopivia kielimuotoja. Suomessa on paikallisten sosiaalisten suhteiden raken-tamisen ja ylläpitämisen, kouluttautumisen ja työllistymisen kannalta tarpeen osata suo-mea tai ruotsia – niin epämuodollisiin sosiaalisiin tilanteisiin soveltuvaa puhekieltä kuin kirjoitettua yleiskieltä. Monilla aloilla myös englannin osaaminen on tarpeen. Tyypillisesti myös kielipolitiikka nojaa kansalliskielten aseman turvaamiseen ja esimerkiksi kansalai-suuteen vaaditaan tietyn kielen osaamista, vaikka monikielisyyttä periaatteessa kanna-tettaisiinkin. Monipuolinen kielitaito voidaan ottaa haltuun osallistumalla tilanteisiin ja tekemällä asioita, jotka kehittävät taitoa. Tämä merkitsee sitä, että ”heikkoa kielitaitoa” ei ole syytä pitää portinvartijana, joka estää liian kauan esimerkiksi opintoihin tai erilaisiin työtehtäviin osallistumisen.

Onkin ymmärrettävä, että kielitaito ei ole koskaan vain yksilön taito tai yksin kehitet-tävissä eikä vuorovaikutuksen onnistuminen yksilön ponnistelujen varassa, vaan tilanteis-sa on puolin ja toisin jaettava kielellisiä resursseja. Tulija tarvitsee oikeuksia osallisuuteen eli mahdollisuuksia tutustua paikallisiin ihmisiin, kouluttautua ja päästä työelämään. Valtaväen asenteilla ja teoilla on tässä suuri merkitys ja vastuu: Tuetaanko tulijan osalli-suutta ja puutteellisellakin kielitaidolla toimimista? Jos esimerkiksi koulu, harjoittelu- tai työpaikka, urheiluseura, yhdistys, kaverin perhe tai naapurusto sulkee ovensa tulijoilta tai tarjoaa tulijoille lähinnä sivustakatsojan roolin, kielitaidon harjoittamiseen ei synny mah-dollisuuksia eikä kuuluvuuden tunne rakennu. Tukemisen keinoksi riittää usein pieni oi-vallus: huomaaminen ja tervehtiminen, mukaan kutsuminen, kysyminen ja avun tarjoa-minen, ajan antaminen ja keskustelun hiljaisten hetkien sietäminen, alkuun auttaminen ilmauksia mallintamalla jne.

Nykyisessä globalisoituvassa maailmassa on ilmeistä, että monikielisyys on välttämä-töntä sosiaalista pääomaa ja parhaimmillaan sekä puhujiensa että koko yhteisön voimava-ra. Se on lisäksi puhtaasti realiteetti, sillä myös Suomessa on entistä enemmän sekä koti-maisia että kansainvälisiä yhteisöjä, joissa käytetään monia kieliä tarkoituksenmukaisesti rinnakkain ja limittäin. Monikielisyys on myös ihmisoikeuskysymys. Kunkin yksilön on saatava rakentaa ja ilmaista moninaista identiteettiään esimerkiksi käyttämällä ja kehit-tämällä itselleen tärkeitä ja aidon toimijuuden mahdollistavia kieliä. Kun yhteisössä – niin koulutusjärjestelmässä kuin työmarkkinoilla – edistetään kielellisiä oikeuksia ja huomioi-daan vähemmistöt tasa-arvoisina kielenkäyttäjinä, estetään myös maahanmuuttajataus-taisten perheiden ja yksilöiden sosioekonomista eriarvoistumista ja samalla esimerkiksi oppimistulosten eriytymistä.


Pohdittavaksi

Tunnista resurssit: Millaista kielitaitoa (kieliä, rekistereitä, tyylejä) sinulla itselläsi on: Millä kielillä pystyt esimerkiksi ostamaan jäätelön tai ymmärrät uutisten pääotsikoista keskeisen sisällön? Millä kielillä toimiminen tuntuu vaivattomalta? Käytätkö eri tilan-teissa eri kielimuotoja, esimerkiksi eri murretta tai huoliteltua yleiskieltä? Entä puhut-ko samalla tavalla eri-ikäisille (lapsille ja nuorille, aikuisille ja vanhuksille) tai tutuille ja tuntemattomille? Teetkö ja pystytkö tekemään niin kaikilla osaamillasi kielillä?

Kielivalintoja ja poisvalintoja: Eri yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan näkemys-ten välillä voi olla ristipaineita sen suhteen, mitä kieliä kotona, koulussa, töissä ja va-paa-ajalla käytetään. Millaisia ristipaineita tunnistat omasta lähiympäristöstäsi? Kenen ehdoilla kielivalintoja tehdään (miten kielille annetaan aikaa ja tilaa)? Käytetäänkö esi-merkiksi ruokapöydässä, välitunnilla, kahvihuoneessa tai neuvottelupöydässä eri kieliä ja onko se sallittua? Jos kielten käyttöä säädellään, miten se tehdään ja millaisia etuja ja haittoja siitä on? Millaisia tunteita tai kommentteja säätely eri ihmisissä herättää?

Harjoituksia

Kielivarannot näkyviin: Miten ohjaisit läheisiäsi/hoitolapsia/oppilaita jne. tunnista-maan omia kielivarantojaan – ja laajentamaan niitä? Erilaiset visuaaliset ja keholliset esitystavat ovat hyviä tapoja, joiden avulla jo melko pieni lapsi mutta yhtä hyvin aikui-nen voi kuvata omaa monikielistä arkeaan tai kielten käyttöön ja oppimiseen liittyviä tavoitteitaan. Esimerkiksi vuorokausiympyrän, kielimaiseman tai muun visuaalistuk-sen käyttäminen auttaa omien kielivarantojen havaitsemista ja voi helpottaa niiden nostamista myös yhteiseen keskusteluun.

Vuorokausiympyrä: Täydentäkää piirtämällä tai kirjoittamalla oman vuorokauden tapahtumia. Missä olit? Kenen kanssa? Mitä tapahtui? Käytä apuna esimerkiksi suu-rennettua kellotaulupohjaa. Keskustelkaa sitten kuvien/tekstien avulla siitä, millaisia kielellisiä resursseja kukin käytti: Mitä kieltä/kieliä/kielimuotoa käytit esimerkiksi ju-tellessasi äidin/siskon/kaverin/naapurin kanssa? Entä lukiessasi/kirjoittaessasi? Mitä eniten/vähiten? Miksi?

Lisää vinkkejä oman kielirepertuaarin ja tulevaisuuden kielimaiseman visuaalistukseen löytyy esimerkiksi luvusta 4 sekä Maledive-hankkeen kotisivuilta http://maledive.ecml.at kohdasta Study materials > Visualising language repertoires (Eurooppalainen nykykielten keskus).

Kieli ja tunteet: Miltä eri kielten käyttäminen eri tilanteissa tuntuu? Kuvaa tunteita liikkeillä / kehon asennoilla / ilmeillä. Pystytkö päättelemään muiden tunteita? Miksi tunteet ovat / eivät ole samanlaisia?

Palkitse: Mitä jo osaat sanoa tai tehdä tietyllä kielellä? Valitse oma lähitavoite eli asia, joka jo sujuu melko helposti. Palkitse itseäsi esimerkiksi kahden viikon jakson aikana näkyvällä tavalla aina, kun sanoit tai teit valitsemasi asiat. Palkinto voi olla esimerkik-si värikäs lehti luokan seinän yhteiseen puuhun tai helmi yhteiseen purkkiin mutta


myös henkilökohtaisempi asia kuten aikuisryhmässä vaikkapa kolikko omaan säästö-kohteeseen.

Konkretisoi tavoitteet: Mikä on seuraava tavoitteesi tietyn kielen oppimisessa: Mitä haluaisit oppia sanomaan tai tekemään sen avulla? Mitä osa-aluetta haluaisit erityi-sesti kehittää? Muovaile tavoitteesi tai leikkaa lehdistä sopivia kuvia ja kokoa tavoite kollaasiksi.

LÄHTEITÄ JA LISÄLUETTAVAA:

Aalto & Tarnanen 2017. Bialystok 2007. Bialystok, Graik & Freedman 2006. Block 2007. Collier & Thomas 2007. Cummins 2008. Daghetti, Latomaa & Shamekhi 2012. Dufva & Pietikäinen 2009. Garcia & Wei 2014. Hakulinen, Kalliokoski, Kankaanpää, Kanner, Koskenniemi, Laitinen, Maamies & Nuolijärvi 2009. Hakuta 1986. Heller 2007, 2011. Helminen 2015. Helot & Yong 2002. Honko 2013. Huss 2006. Jørgensen 2008. Kansalliskielistrategia. Kauppinen & Tarnanen 2017. Latomaa 2007. Latomaa 2012. Latomaa & Suni 2010. Latomaa & Suni 2011. Latomaa, Pöyhönen, Suni & Tarnanen 2013. Lehtonen 2015. Maledive. Moate 2016. Mustaparta 2016. Mustonen 2015. Mård-Miettinen 2016. Olthuis 2003. Opetushallitus oph.fi Ota koppi. Paolillo & Das 2006. Pietikäinen 2012. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Pyykkö 2017. Pöyhönen & Luukka 2007. Rumbaut 2004. Rynkänen & Pöyhönen 2010. Simons & Fennig 2017. Statista. Suni & Latomaa 2012. Tarnanen, Kauppinen & Ylämäki 2017. Tilastokeskus SVT. The Rosetta Project. UNESCO 2016a, 2016b. Vipunen – opetushallinnon tilastopalvelu vipunen.fi Voipio-Huovinen & Martin 2012.

KIELIARTIKKELEISSA esitellään suomeksi yhteensä 13 eri kieltä. Kieli-artikkelit ovat makupaloja kielistä: ne sisältävät kielen yleisesittelyn, tietoa sanastosta ja rakenteesta sekä paljon esimerkkejä. Kaikilla kieli artikkeleilla on samankaltainen perusrakenne, laajuus ja sisällöl-liset tavoitteet. Kielten erityispiirteitä on nostettu esittelyyn ja avattu

juuri suomenkielisen lukijan kannalta.

artikkelitKieli-

164 // Arabia

ArabiaM A R I A PA K K A L A

1. YLEISESITTELYArabia luetaan maailman valtakieliin, joista se on puhujamäärältään viidenneksi suurin. Äidinkielenä arabiaa puhuu noin 250–3001 miljoonaa ihmistä pääasiallisesti Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa2, mutta vähemmistökielenä myös muualla.3 Se on lisäksi miljoonien ih-misten toinen kieli tai koulussa opittu vieras kieli. Koraanin ja muun islamilaisen kirjalli-suuden kielenä arabia on tärkeä niin ikään sadoille miljoonille ei-arabiankielisille ympäri maailmaa.

Arabia kuuluu seemiläisiin kieliin kuten aramea ja heprea. Seemiläisten kielten yh-teisiä piirteitä ovat mm. kolmikonsonanttinen juurijärjestelmä (esim. k–t–b, ks. myös osio Kotoperäisten sanojen ja lainasanojen suhde). Arabia poikkeaa kuitenkin niin paljon su-kukielistään, etteivät esimerkiksi arabia ja heprea ole keskenään ymmärrettäviä. Sanastol-lisesti niissä on yhtäläisyyksiä, mutta osa samanjuurisista sanoista on eriytynyt. Esimer-kiksi läḥm tarkoittaa arabiaksi lihaa, mutta hepreaksi leḫem tarkoittaa leipää.

Osmanien valtakunnan aikana 1500-luvulla turkki syrjäytti arabian hallinnon kirja-kielenä ja arabiaa käytettiin lähinnä uskonnollisena kielenä, kunnes sitä alettiin elvyttää 1800-luvulta alkaen. Arabian elpymistä auttoi journalismin synty ja kehitys. Aluksi käy-

1 Puhujamääräarvioinnissa on suuria eroja. UNESCO Institute of Statisticsin mukaan vuoden 2015 todellii-nen puhujamäärä voi olla jopa 422 miljoonaa. Arvio perustuu arabimaiden asukasmäärään. Arabimaissa onisojakielivähemmistöjä,joidenäidinkielionjokinmuukielikuinarabia,esimerkiksikurdi,tamazighttai jokin nubialaisista kielistä, kuten nobiin.

2 Arabiaa puhutaan äidinkielenä mm. seuraavissa maissa: Syyria, Jordania, Libanon, Palestiinalaisalueet, Irak, Kuwait, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Saudi-Arabia, Oman, Jemen, Egypti, Sudan, Tšad, Bahrain, Qatar, Algeria, Marokko, Tunisia, Libya, Mauritania.

3 Vähemmistökielenä arabiaa puhutaan mm. Turkissa ja Malissa sekä arabien diasporassa ympäri maaill-maa.

165Arabia //

tetty kirjakieli kehittyi spontaanisti ja se sisälsi paljon puhekielisiä ja vieraskielisiä sano-ja sekä ilmaisuja. Tästä seuranneiden kiivaiden keskustelujen ansiosta arabian kirjakieli alkoi kehittyä toimivaksi kirjakieleksi. Vuonna 1863 Egyptin hallitsija Ismail pašša julisti arabian kielen Egyptin ainoaksi viralliseksi kieleksi, ja käytännössä siitä lähtien arabian kirjakieltä on käytetty Egyptissä ja vähitellen muissakin arabimaissa.

Arabialla voidaan viitata klassiseen arabiaan, moderniin standardiarabiaan (MSA) tai arabian murteisiin. Nimityksiä klassinen arabia ja MSA käytetään usein synonyymisesti. Klassinen arabia kuvaa kuitenkin paremmin esi-islamilaista runoutta, Koraania ja suurta osaa keskiajan kirjallisuudesta kuin nykyarabiaa. Klassisella arabialla ja MSA:lla on eroja kieliopin, syntaksin ja morfologian tasolla, mutta enemmän niitä erottaa tyyli ja sanasto. Siksi MSA:n osaaminen ei riitä esimerkiksi esi-islamilaisen runouden tai keskiajan kirjal-lisuuden ymmärtämiseen.

MSA on arabiaa puhuvien yhteinen kirjakieli, jota kukaan ei kuitenkaan puhu äidin-kielenään. Sitä opiskellaan koulussa esikoulusta lähtien. Klassista arabiaa opiskellaan lähinnä arabian ja islamin tutkimuslaitoksissa. Sitä käytetään kirjallisuudessa, sanoma-lehdissä, radiossa, televisiossa ja muodollisissa puhetilanteissa kuten konferensseissa. Tosin näissä tilaisuuksissa käytetään usein myös keskiarabiaa, kirjakielen ja puhutun kie-len välimuotoa. Erotuksena MSA:sta verbeihin liitetään puhekielisiä liitteitä korvaamaan puuttuvia nyansseja. Muun muassa kestomuoto ”olla tekemässä” ilmaistaan Egyptin ja Levantin arabiassa verbin edelle laitettavalla b- tai bi- partikkelilla. Esimerkiksi kirjakie-len verbi jusāʿidu4 ’auttaa’ muuttuu tässä tapauksessa muotoon b-jusāʿid. Jotkut nykyään puhekielillä kirjoitetut tekstit ovat lähinnä välimuoto puhutusta ja kirja-arabiasta niiden runsaan kirjakielen käytön vuoksi.

Puhutun kielen variaatio, murteetArabia on diglossinen eli käyttöalaltaan eriytynyt kieli. Äidinkielenään arabiaa puhuvat käyttävät kahta erillistä päällekkäistä variaatiota, kirjakieltä5 ja puhuttua kieltä. Puhut-tua kieltä käytetään jokapäiväisessä elämässä ja epämuodollisissa tilanteissa, kirjakieltä puolestaan kirjallisena kielenä sekä muodollisissa keskustelutilanteissa. Arabiankieliset omaksuvat koulussa ja esimerkiksi lastenohjelmista kirjakieltä eräänlaisena äidinkielenä, vaikka se ei ole kenenkään ensikieli.

MSA:n rakenne poikkeaa arabian puhutuista kielimuodoista6, minkä takia koulutta-mattomat eivät ymmärrä eivätkä puhu sitä. Osa koulutetuista taas ymmärtää MSA:ta, vaik-ka ei pysty puhumaan sitä itse tarkasti kieliopin mukaan tai sekoittamatta siihen omaa pu-huttua varieteettiaan. Onkin hyvin yleistä, että kirjakieltä puhuva todellisuudessa käyttää eri kielimuotoja rinnakkain ja limittäin sen sijaan että käyttäisi yhtä kielimuotoa katego-

4 Latinalaisaakkosin kirjoitettaessa pitkät vokaalit merkitään vokaalin yläpuolelle viivalla.

5 Arabian kirjakieli tarkoittaa myös kirjakielen puhuttua muotoa.

6 Esimerkiksi persoonapronomineja on MSA:ssa enemmän kuin puhutuissa kielimuodoissa. Sijapäätteet ovat säilyneet kokonaan vain MSA:ssa; Arabian niemimaalla ja beduiinien murteissa on puolestaan säilynyt genetiivi.

166 // Arabia

risesti. Esimerkiksi joitakin kirjakielen sanoja voidaan korvata puhekielen synonyymeilla. Oma puhutun arabian muoto vaikuttaa siis puhujan sanavalintoihin ja muihin ilmaisuta-poihin.

Käytännössä puhekielen varieteetit vaikuttavat kirjakieleen ja päinvastoin. Koulussa opittu kirjakieli ja media vaikuttavat puhekieliin. Toisaalta puhutussa kirjakielessä käy-tetty fonologia riippuu osin nykyisten puhuttujen variaatioiden fonologiasta, Koraanin luennan säännöistä ja puhujan koulutustasosta. Esimerkiksi uskonnollisen koulutuksen saaneet lausuvat MSA:ta eri tavalla kuin modernin koulutuksen saaneet: Koska arabiassa ei ole p-äännettä, lainasanoissa se korvataan usein b:llä, esimerkiksi bärlämǟn ’parlament-ti’. Länsimaisia kieliä osaava puhuja saattaa kuitenkin ääntää sanan lähinnä muodossa parlämǟn − varsinkin, jos hän tuntee sanan alkuperän.

Arabian puhutut varieteetit voidaan luokitella seuraaviin pääryhmiin: 1. Mesopota-mian arabia, jota puhutaan Irakissa, Koillis-Syyriassa, Kaakkois-Turkissa sekä rajoitetuilla alueilla Iranissa ja Keski-Aasiassa, 2. Levantin arabia, jota puhutaan Libanonissa, Syyrias-sa, Jordaniassa, Israelissa, Palestiinassa sekä Kyproksella, 3. Arabian niemimaan arabia, 4. Egyptin arabia, 5. Pohjois-Afrikan arabia, 6. Sudanin ja Tšadin arabia sekä 7. Arabian pidginit ja kreolit. Puhutut arabiat poikkeavat toisistaan niin paljon, että kielitieteelli-sesti monia niistä voi pitää erillisinä kielinä. Ideologisista, poliittisista ja uskonnollisista syistä arabimaissa ei kuitenkaan voida tunnustaa, että kyseessä ovat eri kielet. Esimerkiksi tulkkia tilattaessa kielimuotojen kirjo on otettava huomioon: Jos tulkki puhuu Egyptin ja lapsi Algerian arabiaa, lapsi yleensä ei ymmärrä, mitä tulkki sanoo ja toisinpäin. Näin ta-pahtuu myös silloin, kun aikuinen asiakas ei ole koulutettu eikä ymmärrä muita arabian kielimuotoja.

Puhutun kielimuodon ymmärtäminen riippuu siitä, kuinka paljon se poikkeaa kuu-lijan omasta varieteetista. Musiikki- ja elokuvateollisuuden ansiosta Egyptin ja Levantin arabioita ymmärretään laajimmin koko arabimaailmassa. Samasta syystä myös Arabian niemimaan murteita ymmärretään yhä enemmän. Pohjois-Afrikan murteet taas aiheutta-vat eniten ymmärtämisongelmia muun muassa niiden semanttisen ja fonologisen erilai-suuden takia. Jokaisen mainitun murreryhmän sisällä on lisäksi toisistaan eroavia murtei-ta. Pääero tehdään beduiini- eli paimentolaismurteiden ja kaupunkilaismurteiden välillä, mutta todellisuudessa kaupunkilaismurteiden sisältä löytyy isoja eroja.

Kielen statusArabia on virallinen kieli yhdeksässätoista maassa: Algeriassa, Arabiemiraateissa, Bah-rainissa, Egyptissä, Irakissa, Jemenissä, Jordaniassa, Kuwaitissa, Libanonissa, Libyassa, Marokossa, Mauritaniassa, Omanissa, Qatarissa, Saudi-Arabiassa, Somaliassa, Sudanissa, Syyriassa ja Tunisiassa. Lisäksi se on toinen virallinen kieli seitsemässä muussa maassa: Is-raelissa, Eritreassa, Djiboutissa, Komoreilla, Tšadissa, Somaliassa ja Somalimaassa. Arabia on myös yksi YK:n kuudesta virallisesta kielestä ja maailmanlaajuisesti muslimien pyhä kieli. Suomessa arabia nousi vuonna 2016 kolmanneksi puhutuimmaksi vieraaksi kieleksi venäjän ja viron jälkeen.

167Arabia //

KirjoitusjärjestelmäArabiaa kirjoitetaan oikealta vasemmalle. Kirjat, vihot ja matkustusasiakirjat avautuvat luonnollisesti myös oikealta vasemmalle. Kirjoituksessa käytetään arabialaisia kirjaimia. Nykyään nuoret kuitenkin kirjoittavat arabiaa latinalaisin kirjaimin esimerkiksi sosiaa-lisessa mediassa. Näillä niin sanotuilla arabīzin aakkosilla arabian äänteet, joita ei löydy latinalaisista aakkosista, korvataan numeroilla (esim. /ʕ/ 3; /ʔ/ 2 jne.). Esim. shu 3äm tä3mul? [šū ʿæm tæʿmul?] ’Mitä teet’. Maltan kieli, jota osa tieteilijöistä pitää arabiana, kir-joitetaan latinalaisin kirjaimin lisäämällä joitakin diakriittisiä merkkejä (esim. ġ /dʒ/) ja kirjainyhdistelmiä (esim. għ / ˤː/).

Kaikki arabian kirjaimet ovat konsonantteja, mutta kolmella niistä (ʾ, w, ja j) on kak-soisfunktio. Ne ovat konsonantteja mutta voivat toimia myös pitkinä vokaaleina ā /a:/, ū /u:/ ja ī /i:/. Toisin kuin suomessa, esimerkiksi a- ja ä-mäisten vokaalien eroa ei merkitä kirjoitukseen. Arabian teksti koostuu pääasiallisesti konsonanteista ja mainituista pitkistä vokaaleista. Lyhyitä vokaalimerkkejä käytetään erittäin vähän ja ainoastaan, jos ne autta-vat selkeyttämään tai nopeuttamaan lukemista. Vaikka sanoja voi joskus lukea eri tavoin, konteksti yleensä kertoo, mikä on oikea vokalisointi. Täysin vokalisoidut tekstit ovat harvi-naisia, mutta Koraani, Muhammadin hadīṯit7 sekä lasten kirjat ja lukutaidottomille suun-natut oppikirjat on vokalisoitu.

Arabian kirjakielessä ei ole v-, p- ja g-kirjaimia tai äänteitä. G-äänne on kuitenkin ole-massa monessa puhutussa varieteetissa. Silloin kun näitä äänteitä tarvitaan esimerkiksi vierassanoissa, p- ja v-kirjaimet voidaan kirjoittaa (پ ja ڤ). G-äänteellä sen sijaan ei ole kaikille arabeille yleistä vakiintunutta kirjoitustapaa, vaikka se löytyy monesta puhutusta variaatiosta.8

Lyhyet vokaalit merkitään konsonanttien päälle tai alle. Pitkät vokaalit sen sijaan kir-joitetaan konsonanttien perään seuraavasti:

LYHYET VOKAALIT

b a ba b u bu b i bi

ب ب ب ب ب بPITKÄT VOKAALIT

b a baa b uu buu b ii bii

ب ا با ب و بو ب ي بـي

7 MuhammadinhadīṯitovatperimätietoaprofeettaMuhammadinelämästä,teoistajasanoista.Neovatlyhyitä tekstejä, jotka määrittelevät muun muassa, miten muslimien tulee elää. Siksi ne ovat Koraanin jälkeen tärkeä auktoriteetti muslimiyhteisölle.

8 Se voidaan kirjoittaa joko گ, چ, ڨ, غ, ك tai ق . Virtuaalinen arabiankielen akatemia ehdotti vuonna 2014 uutta kirjainta ݠkorvaamaannämäkirjoitusasutjaantoisillenimeksi”al-qajf”.Tämäkirjoitusasuei ole vielä kuitenkaan levinnyt.

168 // Arabia

Konsonanttien kahdennus merkitään yhden konsonantin päälle laitettavalla šadda-merkillä. Kahdennusmerkin päälle tai alle voi lisätä vokaalin seuraavasti:

b bb bba bbu bbi

ب ب ب ب ب

Käsinkirjoitetussa arabiassa on myös eroja. Arabiaa voi kirjoittaa nasḫ- tai ruqʿa-tyylillä.9 Helppoutensa ja selkeytensä vuoksi nasḫ liitetään kuitenkin lasten kirjoittamiseen, ja yleensä peruskoulun käynyt siirtyy kirjoittamaan ruqʿa-tyylillä. Tämä tosin pitää paikkan-sa enemmän Lähi-idässä kuin Pohjois-Afrikassa. Alla on esitetty molemmilla tyyleillä lau-se ’arabian kieli’:

NASḪ RUQʿA

Arabiankielisissä maissa käytetään intialaisia numeroita (۰۱۲۳٤٥٦٧۸۹). Poikkeuksena ovat Marokko, Algeria ja Tunisia, joissa käytetään arabialaisia numeroita (0123456789). Joissakin maissa, esim. Arabian niemimaalla, käytetään molempia. Muusta tekstistä poi-keten numerot kirjoitetaan ja luetaan vasemmalta oikealle. Välimerkit merkitään toisin-päin kuin suomen kielessä:

pilkku puolipiste kysymysmerkki

، ؛ ؟Arabian kirjaimet voidaan liittää yhteen joko niitä edeltävän tai seuraavan kirjaimen kanssa. Poikkeuksen muodostavat kuitenkin seuraavat kuusi kirjainta: و ذ، د، ز، ر، -jotka voi ,ا، daan liittää vain edeltävään kirjaimeen. Liittäminen viereisiin kirjaimiin muuttaa kirjaimen kirjoitusasua. Arabiassa sanoja ei voi jakaa kahdelle riville tavuviivalla samalla tavalla kuin latinalaisilla kirjaimilla kirjoitetut sanat voidaan. Arabiassa ei ole myöskään isoja kirjaimia.

Sidonnan takia arabian kirjakielen kirjoitettu teksti ei täysin vastaa luettua. Esimer-kiksi seuraavan lauseen sanat on mahdollista ääntää erikseen: jädrusu äl-wälädu äl-latīfu fī äl-mädräsäti. Oikein luettuna se kuuluisi tosin kutakuinkin jädrusulwälädullatīfufilmädräsä eli lause äännetään kuin yhtenä sanana ja määräisen artikkelin ä jää pois. Lauseen lo-pussa on ns. ”paussi”, eli viimeinen sijapääte jätetään pois. Määräisen äl-artikkelin liittä-

9 Näitä tyylejä voidaan verrata suomen kielessä käytettäviin tekstaus- ja kaunokirjaimiin. Arabien mielestä tekstaus (arabiaksi naskheli’kopiointi’)onpientenlastenkirjoitustapa,javanhemmatlapsetsiirtyvätRuq’a-tyyliinelikaunokirjaimiin.Ensimmäinenonselkeäjahelppojatoinenonvaikealukuinen–javaatiipaljon harjoitusta.

169Arabia //

minen vaikuttaa myös ääntämistapaan, sillä konsonantin ääntäminen vaihtelee riippuen siihen liitettävän sanan ensimmäisestä konsonantista.10

Jotkut sanat kirjoitetaan lyhyellä vokaalilla, vaikka ne äännetäänkin pitkällä; näin esimerkiksi Ṭāhā [tɑ:hɑ:] ja hǟḏǟ [hæ:dæ:] – eli suomalaisittain lähinnä taahaa ja häädää. Joissakin tapauksissa kirjain voidaan jättää ääntämättä, esimerkiksi erisnimi ʿAmr kirjoi-tetaan ʿAmrū.

Kirjoitetun kielen tilanneAramea oli Lähi-idän lingua sacra ja lingua franca eli valtakieli, kunnes arabia alkoi syrjäyttää sitä 600-luvulta jaa. alkaen. Piirtokirjoituslöytöjen perusteella voidaan päätellä, että klassi-sen arabian kirjoitusjärjestelmä kehittyi Nabatean arameasta, jota puhuttiin Arabian nie-mimaan pohjoisosissa. Monia klassisen arabian epäsäännöllisiä ortografisia seikkoja selittää juuri lainaaminen arameasta. MSA on kehittynyt klassisesta arabiasta vasta 1800-luvulla.

2. KIELEN SANASTO JA RAKENNE

2.1. SanastoKotoperäisten sanojen ja lainasanojen suhdeSuurin osa arabian sanastosta on kotoperäistä tai yhteisseemiläistä alkuperää. Sanat muo-dostetaan juurijärjestelmän kautta tiettyjen kaavojen avulla, joilla ilmaistaan mm. teki-jää, teon välinettä, paikkaa ja tapaa. Kaavan ilmaisemisessa käytetään apuna verbiä (esim. faʕala) ja siitä johdatettuja sanoja; faʕala esimerkiksi ilmaisee tekemistä, fāʕil tekijää, maf ʕal teon paikkaa jne. Sanat, joissa tietty juuri esiintyy (konsonantit samassa järjestyk-sessä), ovat yleisesti ottaen merkitysyhteydessä toisiinsa. Esimerkiksi juuri k–t–b viittaa kirjoittamiseen (ks. myös kohta 2.3.3.).

kataba ’kirjoittaa’ maktab ’kirjoittamisenpaikka:toimisto’

istaktaba ’kirjoituttaa’ maktaba ’kirjojenpaikka:kirjasto’

kātib ’kirjuri,kirjailija,kirjoittava’ kuttāb ‘koraanikoulu’

maktūb ’kirjoitettu’ kitābijj ’kirjanihminen:juutalainen/kristitty’

kitāb ’kirja,kirje’ kutubijj ’kirjoihinliittyvä:kirjamyyjä’

kutajjib ’kirjanen’

kitāba ’kirjoittaminen,kirjoitus’

10 Mikäli pääsana alkaa ns. kuukirjaimella, artikkeli lausutaan äl[æl].Näinonesimerkiksisanassa’kuu’qamar > al-qamar.Mikälipääsananensimmäinenkonsonanttionns.aurinkokirjain,se”värjää”artikkelinkonsonantin.Silloinpääsananensimmäinenkonsonanttikahdennetaan.Esimerkiksisana’aurinko’lausutaan äš-šäms, eikä äl-šäms.

170 // Arabia

Juuresta voidaan johtaa uusia sanoja ja merkityksiä monella tavalla. Lähtökohtana on kol-mikonsonanttinen verbijuuri, josta muodostetaan erimerkityksisiä verbejä ja nomineja. Kaava mahdollistaa myös nominien muuttamisen verbeiksi. Sananjohtamisessa käytettä-vää järjestelmää käytetään samalla tavalla myös puhekielissä ja vierasperäisistä sanoista. Esimerkiksi ranskalaisesta sanasta grippe ’influenssa’ tehdään Libanonin arabiassa verbi gärräp ’sairastua influenssaan’.

Nykyaika on tuonut mukanaan muutoksia arabian kirjakieleen. Alkuvaiheessa lehdis-tö lainasi sanoja vapaasti muista kielistä. Artikkeleissa käytettiin runsaasti vieraita sanoja kuten ğurnāl ’sanomalehti’, tijātr ’teatteri’, uksiğīn ’happi’ jne. Tämä aiheutti vastareaktion arabi-intellektuellien parissa ja synnytti laajan keskustelun kielen puhtaudesta ja säilyt-tämisestä. Seurauksena perustetut kieliakatemiat loivat uusia sanoja, joilla pyrittiin mah-dollistamaan keskustelu eri aiheista arabialaisin sanoin.

Ensimmäinen keino luoda uusia merkityksiä oli laajentaa klassisen arabian sanojen semanttista kenttää. Esim. sanasta hǟtif ’näkymätön ääni’ löydettiin hyvä vastine puhe-limelle. Toinen keino oli arabisoida vieraskielinen sana. Esimerkiksi sanasta televisio tuli tilifizjūn. Joskus arabialaisen asun antaminen tapahtui fono-semanttisen sovittamisen kautta eli kehittämällä sanoja, jotka sopivat merkitykseltään vieraaseen sanaan ja samalla kuulostavat samalta. Englanninkielisestä sanasta technology tuli ensin tiknulūgjǟ, kunnes keksittiin sana taqāna käyttämällä hyväksi arabian juurta t–q–n ’hallita’. Latinasta lainat-tu lapsus calami ’kirjoitusvirhe’ sai arabiasukseen lubs kälǟmī, koska arabian lubs tarkoittaa sekaannusta ja kälǟmī puheeseen liittyvää. Kolmas keino oli kääntäminen muista kielistä. Esim. ḥǟsūb11 ’se, joka laskee paljon’ on suora käännös englannin sanasta computer.

Arabian kieleen on suhtauduttu omistushaluisesti ja jopa jyrkkämielisesti. Osa arabi-kielitieteilijöistä on hylännyt kieleen jo omaksuttuja sanoja ja tarjonnut niiden tilalle uu-sia itse keksittyjä sanoja. Heidän luomansa sanat eivät kuitenkaan aina ole saaneet hyvää vastaanottoa. Esim. raitiovaunuille ehdotettu sana ğämmǟz ’nopeasti menevä’ ei pystynyt korvaamaan jo vakiintunutta sanaa trām.

Koko arabimaailman kattavaa kieliakatemiaa ei kuitenkaan ole: jokaisella maalla on oma kieltä ohjaileva järjestelmänsä, minkä seurauksena eri arabimaissa luodaan ja käy-tetään eri termejä. Vaikka uusien sanojen keksimisen katsotaan ensisijaisesti olevan kieli-toimistojen tehtävä, myös toimittajat ja kirjailijat luovat ja vakiinnuttavat sanoja. Samalle käsitteelle voi siksi eri arabimaista löytyä monta eri sanaa. Joskus ero näkyy vain sanan taivutuksesta. Esimerkiksi MSA:ksi ’pankki’ on Levantin maissa maṣrif ja Pohjois-Afrikassa bank. Molempia sanoja käytetään mediassa, ja molemmat ovat ymmärrettävissä. Jälkim-mäisen sanan monikko kuitenkin vaihtelee: toisille se on bunūk ja toisille ʾabnāk.

Kieliakatemioiden yhteistyöstä huolimatta jotkut MSA:n sanat saattavat toisinaan hämmentää arabiankielisiä, koska ne voivat tarkoittaa eri varieteetin puhujille eri asioi-ta. Esimerkiksi Tunisiassa käytetty MSA:n fraasi mamnūʿ ʾalʾintiṣāb ’pysäköinti kielletty’ tarkoittaa muille arabeille ’erektio kielletty’. Olisikin selvä tarve systemaattisemmin stan-dardisoida terminologiaa kautta arabimaailman ja etenkin Levantin ja Pohjois-Afrikan maiden välillä. Tämä ei tarkoita niinkään kielen ”puhtaana” säilyttämistä vaan käytän-

11 Käännöksessä on käytetty arabiankielistä kaavaa faa’uul, joka merkitsee paljoutta.

171Arabia //

nöllisyyttä; on epäkäytännöllistä, jos eri puolilla arabiankielisiä yhteisöjä otetaan käyttöön erilaisia uusia sanoja, kun tarkoitetaan samaa asiaa.

Toisin kuin puhekielissä, hämmentäviä tilanteita syntyy MSA:ssa kuitenkin harvoin. Eri murteita puhuvien välillä taas tulee väärinkäsityksiä mm. sanaston merkityserojen ta-kia. Väärinkäsityksiä voidaan välttää, jos eri murteiden puhujat yrittävät selkeyttää omaa puhettaan tai jos he käyttävät ns. valkoista murretta, jossa omalle murteelle tyypilliset vai-keat sanat vaihdetaan MSA:sta lainattuihin sanoihin tai muihin kielenaineksiin. Tämä edellyttää, että puhuja on tietoinen oman murteensa vaikeasti ymmärrettävistä piirteistä.

LainasanojaArabiassa on myös lainasanoja. Klassisessa arabiassa on lainasanoja persiasta, hepreasta ja arameasta. Yleensä lainasanasto pyritään integroimaan arabian juuri- ja kaavajärjes-telmään. Esimerkiksi kreikasta aramean kautta lainattu genus ’suku’ sai arabiasun ğins, ja murretun monikon ʾağnās johdoksineen arabian kielen taivutuksen mukaan. MSA:ssa pyritään samaan. Englannin ja ranskan verbistä recycle ’kierrättää’ lainattiin konsonantit, joista muodostettiin verbi räskälä ’kierrättää’ sekä verbaalinomini är-räskälä ’kierrätys’. Uu-dissanojen kautta syntyy myös yhdyssanoja kuten lǟʾinsǟnijj ’epäinhimillinen’ ja šibh-rasmī ’puolivirallinen’.

Nykykirjakieli on lainannut paljon fraaseja ja idiomeja eurooppalaisista kielistä. Ara-biankielinen media pursuaa englannista ja ranskasta käännettyjä sanoja ja fraaseja kuten ʿumlä saʿba ’kova valuutta’, tämmä tauqīʿu äl-ʾittifǟqijjä (englannin sanoista the agreement was signed) ’sopimus allekirjoitettiin’. Puhekielissä on vielä enemmän lainoja muista kie-listä sekä sanaston että fraasien tasolla. Mesopotamian murteet ovat lainanneet runsaasti sanastoa mm. osmaniturkista ja persiasta. Egyptin arabia lainaa koptista, kreikasta, ara-measta, turkista, persiasta, ranskasta ja englannista. Pohjois-Afrikassa taas lainataan pal-jon ranskasta, espanjasta, italiasta ja berberistä.

2.2. FonologiaÄänteetArabiassa konsonantit ovat merkityksen ensisijainen välityskanava. Sanojen perusmerki-tys hahmotetaan konsonantin kautta ja vokaalit täydentävät merkityksen. Konsonanttien ensisijaisuutta kuvaa se, että arabiassa on 28 konsonanttia, joille on myös käytössä oma kirjainmerkki. Kolme näistä konsonanteista toimii puheessa kuitenkin lisäksi pitkänä vo-kaalina. Ensimmäinen kirjain ا on sekä ʾ-konsonantti (eli /ʕ/) että pitkä vokaali ā (eli /a:/), viimeinen kirjain ي on sekä j-konsonantti että pitkä vokaali ī (/i:/), ja toiseksi viimeinen kirjain و on sekä w-konsonantti että pitkä vokaali ū (/u:/). Suomen näkökulmasta arabiassa on kaksi t-äännettä, kaksi s:ää, kolme h:ta ja neljä d:tä. Konsonantit p- ja v- puuttuvat sekä kirja- että puhekielistä ja g kirjakielestä, mutta toisaalta arabiassa on myös suomelle vierai-ta konsonantteja kuten kurkkuäänteet /q/, /ʕ/ ja /ħ/. Arabiassa tärkeää on ero konsonanttien emfaattisuudessa, mitä voisi verrata suomessa tärkeään etuja takavokaalien eroon. Tarja ja Tuija kirjoitetaan suomessa samalla t:llä, vaikka ne äännetään eri tavoin — ensimmäinen emfaattisena, toinen ei-emfaattisena. Arabiassa ne kirjoitettaisiin eri konsonanteilla.

172 // Arabia

Konsonantit voivat esiintyä myös kahdennettuina, ja kesto vaikuttaa merkitykseen ku-ten suomessakin. Kaksoiskonsonantin tärkein lisämerkitys verbeissä on kuitenkin inten-siivisyys. Esimerkiksi qataʿa ’halkaista’ ja qattaʿa ’leikata osiksi’.

Arabian ääntämisessä on etenkin vokaaleissa sekä laaja-alaista että kielimuotoihin liit-tyvää vaihtelua, ja myös vokaalien määrä eri kielimuodoissa poikkeaa toisistaan. MSA:ssa voidaan erottaa neljä vokaalia, jotka vastaavat suomen i-, u-, a- ja ä-vokaaleja, mutta esimer-kiksi Damaskoksen arabiassa on lisäksi e- ja o-maiset vokaalit. A ja ä eivät erota merkityksiä samalla tavalla kuin suomessa, eikä niitä merkitä kirjoitukseen, mutta puheessa ne ovat kui-tenkin olemassa. Emfaattiset konsonantit, joiden ääntämykseen vaikuttaa nielussa syntyvä kapeikko, kuten Tarjassa t ja saunassa ṣ, periaatteessa värjäävät viereisiä vokaaleja. Jos em-faattisen äänteen lausuu ei-emfaattisena, sanan merkitys voi muuttua; näin on esimerkiksi sanoissa ṣajf [ṣaif] ’kesä’ ja säjf [sæif] ’miekka’.

Sananloppuisella vokaalilla puolestaan on taipumus lyhentyä puheessa: Hunǟ > huna ’täällä’; bänǟ > bänä ’hän (mask.) rakensi’. Näissä tapauksissa vajaaääntöisyys ei yleensä vaikuta merkitykseen. Hyvin artikuloidussa puheessa, kuten saarnoissa, pitkä vokaali taas voi vaikuttaa pidemmältä kuin suomessa. MSA:ssa myös konsonanttien ääntämistapa voi vaihdella.12 Konsonanttien pituuden lisäksi vokaalin pituus on kuitenkin suomen tapaan tärkeä myös arabiassa, koska sekin vaikuttaa merkitykseen. Pitkän vokaalin tärkein lisä-merkitys verbeissä on vastavuoroisuus: esimerkiksi kätäbä ’kirjoittaa’ ja kǟtäbä ’olla kir-jeenvaihdossa’. Diftongeja arabiassa on vain viisi: ai kuten sanassa tairʾ ’lintu’, äi kuten sanassa šäiʾ ’asia’, äu kuten sanassa äu ’tai’ ja au kuten sanassa ḍauʾ ’valo’.

MSA:ssa esiintyvien kuuden vokaalin lisäksi puhekielissä on muita vokaaleja. Osa vo-kaaleista esiintyy vain paikallisesti, ja jossain tapauksissa murre-erot perustuvat ainoas-taan vokaalieroon. Esimerkiksi sana ’ovi’ on Kairossa bǟb, Beirutissa ja Tunisissa bēb, Irakissa bāb, mutta Libanonin Tripolissa bōb. Puhekielissä vokaalien kirjo on laaja. Marra-kechin murteesta löytyy jopa ö:tä vastaava foneemi.13

Vokaalien a, u ja i väliset erot ovat tärkeitä. Toisaalta e- ja i-vokaalien ero on pieni ja usein liittyy murre-eroihin. Esimerkiksi ’mitä kuuluu (fem.)’14 on Damaskoksessa kīfék mutta Beirutissa kīfik. Molemmat ovat keskenään täysin ymmärrettävissä.

12 Esimerkiksi jīm-kirjaimella (ج)onmontaääntämistapaa.Koraaninlukijatlausuvatsen[dʒ]:näjaharvemmin[ʒ]:nä–ensimmäistälausumistapaapidetäänoikeampana.Puhekielissäjīm:in ääntämi-nen vaihtelee. Se lausutaan g:nä Egyptissä ja joillain alueilla Omanissa ja Jemenissä, mutta muualla se äännetään[dʒ]:nätai[ʒ]:nä.

Myösqāfin(ق)ääntäminenvaihtelee.Seonsäilynytqāfinajoillainalueillaesim.SyyrianLatakianmurteessa, mutta muualla se on muuttunut g:ksitaiʾ:ksi.Betleheminmurteessaselausutaanfaryngaa-lisena[kˤ].Jossainmurteissaqāfinääntäminenvaihteleesamanmurteensisälläniin,ettätytötlausuvatsenkutenʾjapojatkuteng. Joillakin alueilla Sudanissa ja Jemenissä se lausutaan kuten ranskan r.

Lisäksi ṯ lausutaan mm. Egyptissä ja Syyriassa s:nä; ḏ ja ẓ lausutaan kuten z myös kirjakieltä puhut-taessa. Tämän takia joskus tapahtuu ylikorjauksia ja lausutaan mm. z kuten ḏ.

13 Arabian kirjoitusjärjestelmä ei tarjoa tarkempaa kirjoitusasua. Maltan ja turkin kielillä, joissa käytetään latinalaisia kirjaimia, pystytään sen sijaan kirjoittamaan kaikki erilaiset vokaalit.

14 Fem. viittaa feminiiniin: kuulumisia kysytään näet eri tavoin tytöltä kuin pojalta. Pojalle sama kysymys kuuluisi Kīfäk.

173Arabia //

FonotaksiArabiassa esiintyy sekä konsonanttiin että vokaaliin päättyviä tavuja, mutta tavut alkavat aina konsonantilla. Tyypillisimmät tavut kirja- ja puhekielissä ovat seuraavat viisi:

a. KV qä-läm ’kynä’b.KVV kǟ-tib ’kirjailija’c.KVK ğä-mäl ’kameli’d.KVVK säkǟ-kīn ’veitsiä’e. KVKK sä-hirt ’valvoin’

Sama sana lausutaan eri tavoin MSA:ssa ja puhekielissä. Alla esimerkkejä:

MSA Syyria Marokko Suomennos

fahimtu KVKVKKV fhəmət KKVKVK fhəmt KKVKK ymmärsin

taktubīna KVKKVKVVKV btəktəbī KKVKKVKVV katktbi KVKKKKV kirjoitat (f.)

ṭāliba(tun) KVVKVKV(KVK) ṭālbe KVVKKV ṭāliba KVVKVKV naisopiskelija

Kirjakielessä ei esiinny kahdella konsonantilla alkavia tai loppuvia sanoja. Joissakin pu-hekielissä sanat voivat alkaa pitkillä konsonanttikasaumilla: esim. Marokon mbrzət ’stres-saantunut’ ja Libanonin mḥtrmətkon ’kunnioitan teitä’. Konsonanttijonoja voi esiintyä myös sanan keskellä kuten yllä oleva esimerkki kätktbi ’sinä fem. kirjoitat’ (hitaasti pu-huttaessa [kætkətbi]). Keski-Jemenissä löytyy pitkään konsonanttikasautumaan päättyviä š-loppuisia sanoja, esim. bsartš ’en nähnyt’. Egyptin arabiassa ei esiinny konsonanttika-sautumia, ja sen takia egyptiläinen lisää yleensä apuvokaalin vierassanojen eteen. Esim. englannin step lausutaan [estep]. Irakin arabiassa kolmen konsonantin jonot ovat erittäin harvinaisia. Sanan sisällä esiintyvät kahden konsonantin jonot ovat sen sijaan erittäin ylei-siä, esim. näfsī ’itseni’; sǟknä ’asuu/asuva 1. fem.’

ProsodiaSanan painolla on merkitystä arabian kirjakieltä eli MSA:ta puhuttaessa. Mikäli sanassa ei ole pitkää tavua (KVV tai KVK), paino sijoittuu sanan alkuun, muutoin yleensä viimeiselle tavulle seuraavasti:

kätäbä kätäbät kätäbū

Yksitavuisissa sanoissa paino on luonnollisesti sen ainoalla tavulla. Kaksitavuisissa sanois-sa paino on sanan alussa eli ns. penultimalla: kǟtib ’kirjailija’, wäläd ’poika’. Monitavuisissa sanoissa paino on antepenultimalla eli kolmanneksi viimeisellä tavulla, mikäli alkutavu on kevyt (KV). Jos sanan viimeinen tavu on erittäin raskas (KVVK, KVKK), paino tulee kui-tenkin viimeiselle tavulle: riğǟl; jädīd. Puhujan oma äidinkieli voi myös vaikuttaa siihen, mihin tämä sijoittaa sanan painon. Esimerkiksi libanonilainen ja jordanialainen laittavat MSA:n sanan kätäbähu ’hän kirjoitti sen’ painon antepenultimalle, mutta egyptiläinen laittaa painon penultimalle eli toiseksi viimeiselle tavulle.

174 // Arabia

On tärkeätä huomata, että puhujat jättävät jopa muodollisissa tilanteissa pois MSA:n sija-päätteet. Tämä muuttaa sanan tavumäärän ja joskus myös sanan painon. Näin tapahtuu varsinkin lauseissa, koska sijapäätteiden poisjättäminen tarkoittaa käytännössä sidonnan poisjättämistä. Lause kätäbä-l-kǟtibu-l-kitǟbä ’kirjailija kirjoitti kirjan’ muuttuu muotoon kätäbä äl-kǟtib äl-kitǟb tai jopa el-kǟtib kätäb el-kitǟb.

Vaikka arabian puhutuissakin varieteeteissa on suuria eroja sanan painossa, se ei kui-tenkaan yleensä vaikuta merkitykseen. Poikkeuksena tästä ovat esimerkiksi sanat ʾäjäl ’toki’ ja ʾäjäll ’kunnioittavampi’, jotka huolettomasti äännettyinä kuulostavat samalta. Näiden sanojen semanttinen kenttä on kuitenkin niin erilainen, ettei sekaannusta yleensä käytännössä tapahdu.

MSA Jordania Marokko Suomennos

ʿällämätkä ʿällämätäk ʿällmātək hän (fem.) opetti sinua (mask.)

Sanaintonaatiolla ei arabiassa ole merkitystä erottavaa tehtävää, mutta lauseintonaatio on tärkeä. Näin on erityisesti puhekielissä, koska niissä intonaatio on ainoa tapa erottaa väite- ja kysymyslauseet toisistaan. Käskylauseella on myös erilainen intonaatio kuin lauseella, joka ilmaisee kohteliasta pyyntöä. Seuraavat esimerkit ovat Syyrian arabiasta.

Muāfiq? ’Sopiiko?’ Eğät-el-benet min-élmädräsé? ’Tulikotyttökoulusta?’ Muāfiq. ’Sopii.’ Eğät-el-benét min-élmädräsé. ’Tyttötulikoulusta.’

2.3. Morfologia ja morfosyntaksiMorfologinen rakennetyyppiArabia on synteettinen kieli. Sanan juuri antaa perusmerkityksen, ja lisämerkityksiä saa-daan sanansisäisillä muutoksilla sekä lisäämällä etuja loppuliitteitä. Sanan sisäisillä muutoksilla voidaan muuttaa mm. aktiiviverbejä passiiveiksi räsämä ’hän piirsi’ rusimä ’se piirrettiin’. Sanan sisäisillä muutoksilla voidaan myös ilmaista asioita kompaktisti. Esi-merkiksi sana suğğädun koostuu juuresta sğd ’polvistua’, juuren sisään sijoittuvasta mo-nikollisuutta ilmaisevasta taivutusaffiksista (-u-a-) sekä konsonanttigeminaatasta, joka ilmaisee intensiivisyyttä ’he, jotka polvistuvat paljon’. Yhteen sanaan voidaan pakata ko-konainen lause kuten seuraavassa esimerkissä: fäsäjäkfīkähumu_llāh.

fä sä jäkfī kä humu AllāhSitten on oleva riittävä suoja -si/sinua he Jumala’Sitten Jumala on oleva riittävä suojasi heitä vastaan.’ (Koraani 2:137)

Yksikonsonanttiset prepositiot liitetään suoraan kiinni pääsanaansa, kuten bi-lmǟʾi: PRE ’-lla’ + ’vesi’ = ’vedellä’, mutta suurin osa prepositiosta laitetaan erillisinä sanoina ennen pääsanaa. Kahdentamalla konsonantteja, pidentämällä vokaaleja tai vaihtamalla niitä

175Arabia //

saadaan lisää merkityksiä. Lisäksi affikseilla voidaan ilmaista mm. teon paikkaa, tapaa tai välinettä. (Katso lisää kohdasta 2.1. Sanasto.)

NominitArabiassa nomineilla on kaksi sukua (maskuliini ja feminiini), kolme lukua (yksikkö, duaali eli kaksikko ja monikko) ja kolme sijaa (nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi). Duaalia käytetään, kun viitataan parillisiin ruumiinosiin, mutta sillä voidaan myös ilmaista vähäisyyttä. Esimer-kiksi Libanonin arabiaksi jaumain tarkoittaa ’kaksi päivää’ tai yleisemmin lyhyttä aikaa.

Maskuliini on tunnusmerkitön ja feminiinin tunnus on -t. Kaikilla feminiineillä ei ole t-päätettä. Tähän joukkoon kuuluu mm. luonnollisia feminiinejä (ummun ’äiti’), parilliset ruumiinosat (jad ’käsi’) sekä maita ja kaupunkeja paitsi Marokko, Kuwait, Irak, Jordania, Libanon ja Sudan, jotka ovat maskuliineja.

NominintaivutusNominien perusmuoto on yksikön nominatiivi, esimerkiksi qälämun ’kynä’. Määräisyyttä ilmaistaan määräisellä artikkelilla äl-, joka sijoitetaan kiinteästi sanan eteen. Epämää-räisyys ilmaistaan kirjakielessä nunaatioksi kutsutulla muodolla, joka on nominatiivissa -un, akkusatiivissa -an, ja genetiivissä -in. Nunaatio liitetään sanan loppuun. Esimerkiksi äl-qäläm, ’(se) kynä’ ja qälämun, ’(joku) kynä’; muʿallimun ’eräs miesopettaja’, äl-muʿällimu ’tietty miesopettaja’; muʿällimǟtun ’eräät naisopettajat’ äl-muʿällimātu ’tietyt naisopettajat’. Sekä substantiiveilla että adjektiiveilla on epämääräisen ja määräisen muodon lisäksi kol-me eri sijamuotoa sekä yksikön ja monikon lisäksi duaalimuoto (ks. taulukko alla). Puhekie-lissä epämääräisyyttä voidaan kuitenkin ilmaista eri tavoin. Lisäksi MSA:ssa on pieni joukko diptootteja eli nomineja, jotka eivät saa nunaatiota ja joilla on vain kaksi sijamuotoa.15

substantiivimuʿällimun=’miesopettaja’

maskuliini feminiini

epäm. määr. epäm. määr.

yks. nom. muʿällimun äl-muʿällimu muʿällimätun äl-muʿällimätu

gen. muʿällimin äl-muʿällimi muʿällimätin äl-muʿällimäti

akk. muʿällimän äl-muʿällimä muʿällimätän äl-muʿällimätä

duaali nom. muʿällimāni äl-muʿäl-limāni muʿällimätāni äl-muʿällimätāni

gen. muʿällimäini äl-muʿäl-limäini muʿällimätäini äl-muʿällimätäini

akk. muʿällimäini äl-muʿäl-limäini muʿällimätäini äl-muʿällimätäini

15 Epämääräisessä muodossa nämä substantiivit saavat seuraavat päätteet: nominatiivissa u ja genetiivis-sä sekä akkusatiivissa a. Diptootit eivät saa nunaatiota. Määräisessä muodossa ja osana genetiiviraken-netta ne kuitenkin saavat genetiivin i-päätteen. Esim. fī mäsǟğidä käbīrätin ’isoissamoskeijoissa’muttafī_lmäsāğidi_lkabīrati ja fī mäsāğidi Helsinki äl-käbīräti’Helsinginisoissamoskeijoissa’.

176 // Arabia

mon. nom. muʿällimūnä äl-muʿäl-limūnä muʿällimǟtun äl-muʿällimǟtu

gen. muʿällimīnä äl-muʿäl-limīnä muʿällimǟtin äl-muʿällimǟti

akk. muʿällimīnä äl-muʿäl-limīnä muʿällimǟtin äl-muʿällimǟti

adjektiivikäbīrun=’iso’

maskuliini feminiini

epäm. määr. epäm. määr.

yks. nom. Käbīrun äl-käbīru käbīrätun äl-käbīrätu

gen. Käbīrin äl-käbīri käbīrätin äl-käbīräti

akk. Käbīrän äl-käbīrä käbīrätän äl-käbīrätä

duaali nom. käbīrāni äl-käbīrāni käbīrätǟni äl-käbīrätǟni

gen. käbīräini äl-käbīräini käbīrätäini äl-käbīrätäini

akk. käbīräini äl-käbīräini käbīrätäini äl-käbīrätäini

mon nom. kibārun äl-kibāru käbīrǟtun äl-käbīrǟtu

gen. kibāran äl-kibāra käbīrǟtin äl-käbīrǟti

akk. kibārin äl-kibāri käbīrǟtin äl-käbīrǟti

Viitattaessa ainesanoihin käytetään yksikköä. Esimerkiksi ʾälmǟʾu ḥäjǟtun ’vesi on elämää’ tai ʾälʾäklu wäfīrun ’ruokaa on runsaasti’. Monikkoja on kahdenlaisia. Säännöllinen mo-nikko muodostetaan lisäämällä monikon pääte, ja se voi olla joko maskuliini tai feminiini (ks. taulukko).16 Murrettu monikko taas muodostetaan sanan sisäisillä muutoksilla.

PronominitAlla olevaan taulukkoon on koottu arabian persoonapronominit kolmesta eri varieteetista: MSA:sta sekä Syyrian ja Marokon arabiasta.

16 Maskuliinin monikko muodostetaan lisäämällä maskuliiniseen sanaan ūna-pääte nominatiivissa (muʿällimūnä) ja īnä-pääte akkusatiivissa ja genetiivissä (muʿallimīnä). Feminiinin monikko muodostetaan korvaamalla yksiköllinen feminiinin pääte -at nominatiivissa päätteellä -ātun (muʿällimātun) ja akkusatii-vissa ja genetiivissä päätellä -ātin (muʿällimātin).

177Arabia //

MSA Syyria Marokko

Yks. Persoona Pronomini(Pron.)

Persoonaprono- miniensuffiksi- muoto (Suff.)

Pron. Suff. Pron. Suff.

1. änǟ ī/nī änā ī änä i

2. f. änti -ki éntī -ék nti -k

2. m. äntä -kä énté -äk ntä -k

3. f. hiyä -hǟ hijjé -hǟ hijjä -hä

3. m. huwä -hu/-hi huwwé -u huwwä -u

Mon. 1. näḥnu nā néḥnä nä ḥnä/ḥnäjä nä

2. f. äntunnä kunnä éntū kun ntūma kum

2. m. äntum kum éntū kun ntūma kum

3. f. hunnä -hunnä/-hinnä hénné -hun hūmä -hum

3. m. hum -hum/-him hénné -hun hūmä -hum

Duaali 2. m./f. äntumǟ -kumǟ

3. m./f. humǟ -humǟ/-himǟ

KomparatiiviArabiassa komparatiivin muodostaminen riippuu adjektiivin kaavasta. Yleisimmät kaavat ovat faʿil /fɑʕil/, faʿīl /fɑʕi:l/, fāʿil /fɑ:ʕil/ ja mafʿūl /mɑfʕu:l/.17 Näistä tehdään komparatiivi kaavalla ʾafʿal ja superlatiivi kaavalla äl-ʾäfʿäl. Esimerkiksi:

bäšiʿ –ʾäbšäʿ– älʾäbšäʿ ’ruma–rumempi–rumin’käbīr – ʾakbar – älʾakbar ’iso–isompi–isoin’wǟsiʿ – ʾäwsäʿ– älʾäwsäʿ ’laaja–laajempi–laajin’mäšhūr – ʾašhar – alʾašhar ’kuuluisa–kuuluisampi–kuuluisin’

Vertailtavien suhde ilmaistaan preposition min (’-sta’) avulla seuraavalla tavalla: al-qaṣru ʾäkbäru min äl-bäjti ’palatsi’ (nom.) + ’isompi’ (nom.) + ’-sta’ + ’talo’ (gen.) eli ’palatsi on suurempi kuin talo’ (sananmukaisesti siis lähinnä ”palatsi isompi talosta”). Komparatiivin voi muodostaa myös käyttämällä rakennetta ’enemmän’ + akkusatiivissa oleva verbaalin-omini. Näin ollen ʾäbšäʿ ’rumempi’ ja ʾäkṯäru bäšāʿätän ’enemmän rumuutta’ tarkoittavat samaa asiaa.

17 Näiden yleisempien kaavojen lisäksi löytyy vielä enemmän säännöllisiä ja epäsäännöllisiä muita kaavoja.

178 // Arabia

Nominilausekkeen omistusrakenneOmistusta ilmaistaan genetiivirakenteella, jossa omistettu (nom.) on epämääräisessä muodossa ja suomesta poiketen rakenteen alussa, omistaja puolestaan määräisessä muo-dossa heti omistetun jälkeen. Esimerkiksi rakenteessa kitābu at-tālibi ’opiskelijan kirja’ sana kitābu ’kirja’ on omistettu ja epämääräisessä muodossa, kun taas sana at-tālibi ’opis-kelija’ on omistaja ja määräisessä muodossa.

Puhekielissä voidaan käyttää kirjakieltä mukailevan genetiivirakenteen ktǟb_éttālib lisäksi partikkeleita omistajan ja omistetun välissä, esimerkiksi léktǟb täbäʿ_éttālib ’kirja prep. opiskelija’. Nämä prepositiot vaihtelevat eri puhekielissä:

Marokko Algeria Libya Levantin maat Arabian niemimaa Irak

dyǟl/d ntǟʿ mtǟʿ täbäʿ/lä ḥagg mǟl

Omistamista voidaan ilmaista myös omistusliitteen avulla:

MSA Syyria

kitǟbu-kä’kirja-si(mask.)’>’sinunkirjasi’ ktǟb-äk’kirja-si(mask.)’>’sinunkirjasi’

bäjt-ī’talo-ni’>’minuntaloni’ beet-i’talo-ni’>’minuntaloni’

Genetiivimuodon tulkinta voi muuttua käyttöyhteyden mukaan. Esim. Libanonissa muo-to bintik ”tyttö-si” tarkoittaa ’tyttäresi’ mutta rakenne elbint täbäʿik ’tyttö’ + partikkeli + ’sinun’ tarkoittaa ’apulaisesi’. Libanonin murteessa käytetään epeksigeettistä genetiiviä, joka on ikään kuin kaksoisgenetiivi: ktǟbū lä_ttālib ”hänen kirjansa opiskelijan” eli ’opiske-lijan kirja’. Epeksegeettisellä genetiivillä voi ilmaista myös suoraa objektia: šiftǟ lä-lbénét ”näin hänet tytön” eli ’näin tytön’.

Nominilausekkeen kongruenssiArabian kirja- ja puhekielissä nominilausekkeen jäsenet kongruoivat keskenään sijassa, luvussa sekä määräisyydessä. Huomaa kuitenkin monikon inkongruenssi eli se, että ara-biassa attribuutti on yksikön feminiinissä, mikäli substantiivi on eloton:

Suomi MSA Levantti

Eräässä isossa talossa

fībäjtinkäbīrin fbeetkbīr-ssa (epäm. gen.) talon ison (epäm. gen.)

-ssa (epäm.) talon ison (epäm.)

Tietyssä isossa talossa

fi_lbäjtial-käbīri félbeetlékbīr-ssa (määr. gen.) talon ison (määr. gen.)

-ssa (määr.) talon ison (määr.)

179Arabia //

Eräissä isoissa taloissa

fībujūtinkäbīrätin fébjūtkbār-ssa (epäm. mon. gen.) talon ison (epäm. yks. fem. )

-ssa (epäm.) talon ison (epäm. fem.)

Tietyissä isoissa taloissa

fi_lbujūtiäl-käbīräti flébjūtlékbār-ssa talojen(määr. mon.) ison (määr. fem. yks.)

-ssa (määr.) talojen isojen (määr. fem.)

VerbitSeemiläisille kielille tyypillistä on juurijärjestelmä. Verbijuuren kolme konsonanttia mää-rittelevät sanan päämerkityksen, ja vartalon taivutus ilmaisee tarkan merkityksen. Alla on esimerkkinä esitelty juuresta k–t–b johdetut tärkeimmät vartalot18 merkityksineen:

Vartalo verbi Suomennos

I vartalo kätäbä kirjoittaa

II vartalo kättäbä kirjoituttaa

III vartalo kǟtäbä olla kirjeenvaihdossa

IV vartalo ʾäktäbä sanella tekstiä

V vartalo täkättäbä kokoontua

VI vartalo täkǟtäbä olla kirjeenvaihdossa

VII vartalo inkätäbä tulla kirjoitetuksi

VIII vartalo iktätäbä tilata (uutislehti)

X vartalo istäktäbä pyytää kirjoittamaan

Verbin taivutusToisin kuin puhekielissä, kirjakielessä verbit taipuvat kaikissa persoonissa. Verbit voivat olla aktiivissa (esim. däräsä ’hän opiskeli’) tai passiivissa (esim. durisä ’se opiskeltiin’). Suomesta poiketen passiivi taipuu tekemisen kohteen mukaisesti:

suʾilū ’heiltä(mask.)kysyttiin’ suʾilä_l-muʿällimu ’miesopettajaltakysyttiin’suʾilnä ’heiltä(fem.)kysyttiin’ suʾiläti_l-muʿällimätu ’naisopettajaltakysyttiin’suʾilnǟ ’meiltäkysyttiin’

Kontakti eurooppalaisten kielten kanssa on synnyttänyt uusia muotoja. Mediassa käyte-tään muotoa ’tehty jonkun toimesta’. Esim. qutila ʿalā jadi ʾalʿaduwwi ’hänet (mask.) ta-pettiin vihollisen kädellä’ eli ’vihollinen tappoi hänet’.19 Suomessa käytetään joissain ta-

18 On olemassa vielä yksi verbivartalo (IX vartalo), joka on kuitenkin käytössä ilmaisemaan värimuutosta (’mustua,punastua’jne.)taiilmaisemaanfyysistäpoikkeavuutta(’alkaakarsastaa’).

19 Esimerkiksi kaunokirjallisuudessa sen sijaan käytettäisiin passiivimuotoa qutila.

180 // Arabia

pauksissa aktiivia ilmaisemaan tekemistä, jonka arabia ilmaisee passiivilla. Esim. ʾuṣibtu biz-zukām ’minuun osui flunssa’ eli ’vilustuin’. Kirjakielessä taas käytetään passiivin il-maisemiseen eri kaavaa kuin puhekielissä. Esim. yllä mainittu qutilä on Syyrian arabiassa inʾätäl, Irakissa ʾinkitäl, Marokossa ttéqtl. Saman voi kuitenkin ilmaista aktiivissa, jolloin sanotaan ’he tappoivat hänet’.

AikamuodotArabian verbitaivutuksen tunnuspiirteenä voidaan pitää aspekteja, jotka tarkentavat ver-bin ajallista merkitystä. Verbit ovat aspektiltaan joko imperfektiivisiä tai perfektiivisiä. Perfektiivinen aspekti osoittaa loppuun suoritettua. Imperfektiivinen aspekti osoittaa ei loppuun suoritettua, jatkuvaa tai toistuvaa toimintaa. Imperfektiivisellä aspektilla on kak-si aikamuotoa: preesens ja futuuri.

Arabian aikamuodot eivät toisin sanoen vastaa suomen kielen aikamuotoja. Arabias-sa verbit ilmaisevat pääasiallisesti mennyttä aikaa (päättynyt teko) tai nykyaikaa (päätty-mätön teko). Mennyt aika osoittaa perusmerkityksessään loppuun suoritettua tekemistä. Nykyaika taas osoittaa ei loppuun suoritettua, jatkuvaa tai toistuvaa toimintaa. Menneessä ajassa jatkunut toiminta ilmaistaan olla-verbin avulla kuten suomessakin: kānä jäktubu ’hän oli kirjoittamassa’.

Futuuri ilmaistaan lisäämällä futuuria ilmaiseva etuliite preesensmuotoiseen verbiin. Esim. MSA:ssa Kätäbä ’hän kirjoitti’ jäktubu, ’kirjoittaa’, säjäktubu/säufä jäktubu ’hän kir-joittaa tulevaisuudessa’. Jatkuvaa toimintaa tulevaisuudessa kuvataan futuuria ilmaiseval-la partikkelilla tai rakenteella etuliite + olla verbi + toiminta: säjäkūnu jäktubu ’hän on oleva kirjoittamassa’.

TapaluokkaArabian kirjakielen tapaluokkia ovat indikatiivi, jussiivi eli päätteetön verbimuoto sekä subjunktiivi eli a-päätteinen verbimuoto.20 Konditionaali ja potentiaali voidaan ilmaista erilaisilla yhdistelmillä. Partikkelia qäd ’ehkä’ käytetään ilmaisemaan potentiaalia: qäd jäktubu ’hän kirjoittanee’. Konditionaalia ilmaistaan käyttämällä konditionaalipartikke-leita ja preesensmuotoista verbiä jussiivissa:

Mätǟtäʿmältänğäḥ. ’Milloinahkeroit(juss.)menestyt(juss.).’ʾIʿmäl fätänğäḥ. ’Ahkeroi(imp.)niinmenestyt(juss.).’ʾIntäzurfinländǟtäbtähiğ. ’Joskäyt(juss.)Suomessariemuitset(juss.).’

Konditionaali voidaan muodostaa myös mennyttä aikaa ilmaisevalla verbillä:Läuʿälimtämǟnimtä. ’Jostiesit,etnukkunut’eli’Jostietäisit,etnukkuisi’.

Puhekielissä verbit ovat päätteettömiä ja näin ollen kaikki tapaluokat muistuttavat jussiivia.

20 Tietyt partikkelit vaativat jussiivia, toiset subjunktiivia. Jussiivia voidaan ajatella päätteettömänä verbi-muotona, jonka loppuun kuitenkin tulee vokaaliaines, ns. nollavokaali. Jos käyttää väärää muotoa, mer-kitys ei muutu, mutta kieliopillisuus kärsii. Tilanne on vastaava, kuin jos suomeksi sanoo asun Keravassa: muoto ei ole kieliopillisesti oikein mutta se on helposti ymmärrettävissä.

181Arabia //

Kongruenssin mahdolliset muodotArabian kielessä verbit taipuvat persoonassa esim. därästu – därästä – däräsä ’ opiskelin – opiskelit – opiskeli’. Lisäksi ne taipuvat luvussa därästu – därästumā – däräsnā – därästum – därästunnä eli ’opiskelin’ – ’te kaksi opiskelitte’ (= duaali) – ’opiskelimme’ – ’opiskelitte’ (mask.) – ’opiskelitte’ (fem.) ja suvussa däräsä – däräsät ’hän (mask.) opiskeli’ – ’hän (fem.) opiskeli’.

Nominaali- ja verbaalilauseetArabiankielisestä lauseesta puuttuu usein kokonaan verbi tilanteissa, joissa Suomessa käy-tetään olla-verbiä eri funktioissa. Tämän piirteen perusteella lauseet jaetaan nominaali- ja verbaalilauseisiin. Nominaalilause on lause, jossa ei ole verbiä. Yksinkertaisimmillaan se koostuu määräisessä muodossa olevasta subjektista ja epämääräisessä muodossa olevasta predikatiivista. Esim. ʾäl-wälädu wäsīmun: ’poika’ (nom. määr.) + ’komea’ (nom. epäm.) eli ’poika on komea.’ Verbaalilauseissa predikaattina on verbin persoonamuoto (esim. kätäbä_lkǟtibu ’kirjailija kirjoitti’), nominaalilauseessa sen sijaan nomini, verbin nomi-naalimuoto tai prepositioilmaus.

Infiniittiset muodot (= infinitiivit ja partisiipit)Arabiassa ei ole varsinaista infinitiiviä. Sen sijaan perfektin 3. persoonan maskuliinia käy-tetään verbin perusmuotona. Arabiassa on sekä aktiivin että passiivin partisiippeja. Parti-siippien muodostaminen riippuu verbin vartalotyypistä21. Huomattakoon, että suomesta poiketen sanakirjojen perusmuotona käytetään perfektin 3. persoonan maskuliinia. Li-säksi esimerkiksi länsimaisissa yliopistoissa on käytössä juurijärjestelmäsanakirjoja.

NegaatioPuhekielessä negaatio ilmaistaan kieltopartikkelien avulla. Käytettävä kieltopartikkeli riippuu lauseen tyyppistä. Verbaalilauseessa kielto ilmaistaan kieltopartikkelilla lǟ/mǟ. Nominaalilause kielletään negaatiopartikkeleilla, jotka vaihtelevat eri puhekielissä: miš/muš/maši/mū/mā ym. Joissain puhekielen muodoissa käytetään negaatiopartikkelin lisäksi negaatioloppupäätettä.

Kirjakielessä on olemassa muun muassa negaatiopartikkelit lǟ, läm, lämmǟ, mǟ ja län, joita kaikkia käytetään verbaalilauseiden kieltoon. Kaikkia negaatiopartikkeleita ei kui-tenkaan voida MSA:ssa käyttää kaikkien tempusten kanssa (ks. taulukko alla). Kirjakie-lessä nominaalilauseen negaatio ilmaistaan verbin läjsä avulla. Läjsä taipuu persoonissa, suvussa ja luvussa. Lästu ’en ole’, lästä ’et ole’ läsnǟ ’emme ole’ jne. Verbin läjsä subjekti on nominatiivissa ja predikatiivi akkusatiivissa. Sami läjsä finländijjän – ’Sami ei ole suoma-lainen’. Hum läjsū finländijjīnä – ’He eivät ole suomalaisia’.

Hän ei kirjoita. Hän ei kirjoittanut. Hän ei tule kirjoittamaan. Äläkirjoita!

lǟjäktubu. lämjäktub./mǟkätäbä. län jäktubä. lǟtäktub!

21 Esimerkiksi kätäbä, kǟtib, mäktūb’kirjoittaa,kirjoittava,kirjoitettu’;täkǟtäbä, mutakǟtibun’ollakirjeen-vaihdossa,kirjeenvaihdossaoleva’jne.

182 // Arabia

Muut sanaluokatTeon tapaa, paikkaa ja aikaa ilmaistaan adverbeilla, akkusatiivilla tai muiden rakenteiden avulla. Varsinaisia adverbeja ovat mm. hunǟ ’täällä’, hunǟk ’siellä’ ja ḥäjṯu ’siellä, missä’. Adverbeja voi myös muodostaa laittamalla substantiivi akkusatiiviin. Esim. ʾäbädun ’ikui-suus’ muuttuu adverbiksi akkusatiivissa ʾäbädän ’ikuisesti’. Verbirakenteella voidaan il-maista teon tapaa tai samanaikaisuutta, esim. ğǟʾä juġannī ’hän tuli hän laulaa’ tai ğǟʾa wahuwa juġännī ’hän tuli ja hän laulaa’ eli ’hän tuli laulaen’.

Prepositioilla on tärkeä rooli, sillä lausekkeen merkitys voi riippua sen yhteydessä käytetystä prepositiosta. Esimerkiksi kätäbä ʾilǟ ’kirjoitti -lle’ eli ’kirjoitti jollekulle’ mutta kätäbä ʿän ’kirjoitti -sta’ eli ’kirjoitti jostakin’. Postpositioita arabiassa ei ole.

Prepositioon liittyvä nomini tulee aina preposition jälkeen, ja sen sija on genetiivi: esim. ḏähäbä mäʿä Ali ’hän lähti Alin kanssa’. Prepositioiden loppuun voidaan liittää per-soonasuffikseja, esimerkiksi mäʿä (’kanssa’) + -ī (’minun’) eli maʿī ’minun kanssani’. Pre-positiot saavat myös genetiivin, mikäli niitä ennen on toinen prepositio. Esimerkiksi:

täḥtä l-kitǟbi ’kirjanalla’ mutta min täḥti l-kitǟbi ’kirjanalta’PREalla kirja PRE-sta PREalla kirja

Huwä ʿindä_l muʿällimi ’Hänonopettajanluona.’ muttahän PREluona opettaja.GEN’

ğǟʾä min ʿindi älmuʿällimi ’Häntuliopettajanluota.’tuli PRE-sta PREluona opettaja.GEN’

3. SYNTAKSISanajärjestysMSA:ssa yleisin verbaalilauseen sanajärjestys on VSO, mutta sanajärjestystä SVO saatetaan joskus käyttää, mikäli subjektia halutaan korostaa. Niin sanotulla topikalisaatiolla sijoi-tetaan painotettava lauseenjäsen lauseen alkuun. Esimerkiksi lauseen kätäbä äl-wälädu är-risǟlätä ”kirjoitti poika (nom.) kirje (akk.)” eli ’poika kirjoitti kirjeen’ voi ilmaista myös sanajärjestyksellä SVO: äl-wälädu kätäbä ärrisǟlätä ”poika (nom.) kirjoitti kirje (akk.)”.22 Modernissa kaunokirjallisuudessa sanajärjestys on pääsääntöisesti VSO. Puhekielissä ylei-sin verbaalilauseen sanajärjestys on SVO, kun taas VSO on harvinaisempi. Nominilausek-keessa sanajärjestys on sekä kirja- että puhekielissä pääsana – määre.

Määreinä voi olla attribuutteja mädīnätun käbīrätun ’kaupunki’ + ’iso’ eli ’iso kaupun-ki’, tai omistusrakenteessa omistaja kitǟbu älwälädi ’kirja’ (epämäär. nom.) + ’poika’ (määr. nom.) eli ’pojan kirja’. Attribuuttina toimiva adjektiivi seuraa pääsanaansa suvussa, lu-

22 Myös är-risǟlätä kätäbä_l-wälädu”kirje(akk.)kirjoittipoika(nom.)”onkieliopillisestioikein,muttasana-järjestys OVS on erittäin harvinainen.

183Arabia //

vussa ja sijassa ja se sijoitetaan pääsanansa jälkeen, esim. lbeet lékbīr ’talo’ (määr.) + ’iso’ (määr.) > ’iso talo’. Puhekielissä sanajärjestyksen voi kääntää, jolloin pääsanan ja adjektii-vimääreen väliin sijoitetaan demonstratiivipronomini: kbīr hä_lbeet ”iso tämä talo”. Esi-merkkitapauksessa käänteisellä sanajärjestyksellä korostetaan talon suuruutta tai ilmais-taan ihailua.

VäitelauseetArabiassa intransitiivilause voi koostua yhdestä verbistä: nāma ’hän nukkui’. Transitiivi-lauseita on kahdenlaisia: niitä, jotka vaativat yhden objektin, esim. Kätäbä kitǟbän ’Hän kirjoitti kirjan’ ja niitä, jotka kaipaavat kahta tai kolmea objektia, esim. wähäbä_lmäliku äl-wäzīrä hädijjätän = ”antoi kuningas ministeri (akk.) lahja (akk.)” eli ’kuningas antoi mi-nisterille lahjan’.

Omistuslause muodostetaan prepositioiden avulla: ʿ indä Leena qittatun eli ”PREP (-lla) Leena (gen.) kissa (nom.)” eli ’Leenalla on kissa.’ Koska omistuslause on nominaalilause, joissa suomen olla-verbiä vastaavaa verbiä ei käytetä, kielto tapahtuu läjsä-verbin avulla. ’Läjsä ʿindä Leena qittatun ”ei -lla Leena (gen.) kissa (nom.)” eli ’Leenalla ei ole kissaa’.

Eksistentiaalilause muodostetaan joko preposition tai verbin avulla. Prepositiotapa on vanhempi: fī_lbäiti wälädun ”-ssa talo (gen.) poika (nom.)” eli ’talossa on poika.’ Ek-sistentiaalilause voidaan muodostaa myös verbin avulla. Jūğädu_lʾoksiğīnu fī_lğäu tai äl-ʾoksiğīnu mäwğūdun fī_lğäu ”löytyy happi -ssa ilma” eli ’ilmassa on happea’. Puhekielissä eksistentiaalilause ilmaistaan eri tavoin.

Koska arabiassa ei ole preesensissä olla-verbiä, kopulalause muodostetaan nominaa-lilauseen avulla: Leena tabībatun ”Leena lääkäri (nom.)” eli ’Leena on lääkäri’. Kielto ta-pahtuu läjsä-verbin avulla. Leena läjsät tabībatan ”Leena ei lääkäri (akk.)” eli ’Leena ei ole lääkäri’.

Tilalauseʾäs-sämǟʾu tumṭiru ’Sataa.’taivasDEF.NOM heittää sadetta IMPERF.3SG.F

ʾälğäwwu muẓlimun ’Onpimeää.’ilmaDEF.NOM pimentynytAKT.PARTIS.NOM

Tuloslause muodostetaan taipuvilla verbeillä kuten ʾaṣbaḥa, ṣāra, ʾämsǟ’tullajoksikin’:ʾaṣbaḥat Leena ṭabībätän ’Leenastatulilääkäri.’tullaIMPERF.SG3.FEM. Leena lääkäriAKK

Kokijalause muodostetaan tuntea-verbien ʾäḥässä tai šaʿara sekä preposition b-’-lla’avulla:Täšʿuru Leenä bi_ ttäʿäbi ’Leenaaväsyttää.’TunteeFEM Leena PRE-lla väsymysGEN

184 // Arabia

KysymyslauseetLauseen intonaatio on tärkeä erityisesti puhekielissä, koska se on ainoa tapa erottaa väi-te- ja kysymyslauseet toisistaan (ks. kohta Prosodia). Kirjakielessä kysymys esitetään aloit-tamalla toteava lause sanalla häl tai partikkelilla ʾä. Häl kätäbä äl-wälädu är-risǟlätä? tai ʾäkätäbä äl-wälädu är-risǟlätä? ”-ko kirjoitti poika kirjeen?” eli ’kirjoittiko poika kirjeen?’ Myös kielteisiä lauseita voi ilmaista yllämainitulla partikkelilla: ʾämā kätäbä äl-wälädu är-risǟlätä? ”-ko ei kirjoittanut poika (nom.) kirje (akk.)?” eli ’eikö poika kirjoittanut kirjettä?’ Muut kysymykset esitetään kysymyssanoilla samalla tavalla kuin suomen kielessä: matā kataba al-waladu ar-risālata? ”milloin kirjoitti poika kirjeen?” ʾäjnä kätäbä äl-wälädu är-risǟlätä? ”missä kirjoitti poika kirjeen?” jne.

Kielteiseen kysymykseen vastaaminen tapahtuu arabiassa eri logiikalla kuin suomes-sa. Esimerkiksi kysymykseen ʾämǟ kätäbä äl-wälädu är-risǟlätä? (”-ko ei kirjoittanut poika (nom.) kirje (akk.)?) ’eikö poika kirjoittanut kirjettä?’ vastataan myöntävästi bälǟ eli ’kyllä, poika kirjoitti’. Jos taas vastataan näʿäm ’kyllä’ tai lǟ ’ei’, vastaus tarkoittaa, että poika ei kirjoittanut kirjettä.

MSA:ssa sanalla ’kyllä’ on useita synonyymejä, mm. ʾäğäl. Sanaa ’ei’ vastaa yleisimmin lǟ, ja mikäli halutaan ilmaista voimakasta kieltoa, käytetään usein sanaa källǟ. Puhekie-lissä tämäkin perussanasto vaihtelee murteista riippuen. Esimerkiksi sanan ’kyllä’ eri va-riantteja ovat mm. eeh, näʿäm, wǟh, īh ja äiwä.

LÄHTEET JA LISÄLUKEMISTO

Abdo, D. 1969. On stress and Arabic phonology: A generative approach. Beirut: Khayats.

Al-Wer, E. 2013. Sociolinguistics. Teoksessa J. Owens (toim.), The Oxford Handbook of Arabic Linguistics, 241–263. Oxford: Oxford University Press.

Aoun, J. E., E. Benmamoun & L. Choueiri 2010. The Syntax of Arabic. Cambridge: Cambridge University Press.

Bassiouney, R. 2006. Functions of Code-Switching in Egypt. Leiden: Brill.

Côté,M.-H.2011.Finalconsonants.TeoksessaM.vanOostendorp,C.Ewen,E.Hume&K.Rice(toim.),The Blackwell Companion to Phonology II, 848–872. Malden, MA: Blackwell Publishing Ltd.

Cowell, M. W. 1964. A Reference grammar of Syrian Arabic, based on the dialect of Damascus. Washington, DC: Georgetown University Press.

Elgibali,A.,&Badawi,A.M.1996.Understanding Arabic: essays in contemporary Arabic linguistics in honor of El-Said Badawi. Cairo: American University in Cairo Press.

Erwin, W. M. 1963. A short reference of grammar of Iraqi Arabic. Washington, DC: Georgetown University Press.

Farwaneh,S.2009.TowardatypologyofArabicdialects:Theroleoffinalconsonantality.Journal of Arabic and Islamic Studies, 9, 82–109.

Ferguson, C. 1959. The Arabic koine. Language, 35, 616–630.

Fleisch, H. 1974. Études d’arabe dialectal. Beirut: Dar el-Mashreq.

Ibrahim, M. 2013. The CV phonological Treatment of Consonantal Geminates in Arabic: A Non-Linear Approach. International Research Journals of Arts and Social Sciences, 2, 49–57.

Kenstowicz,M.1986.NotesonsyllablestructureinthreeArabicdialects.Revue québécoise de linguistique, 16 (1), 101–127.

185Arabia //

Ryding, K. C. 2014. Arabic: A linguistic introduction. Cambridge: Cambridge University Press.

Watson,J.C.2007.SyllabificationpatternsinArabicdialects:longsegmentsandmorasharing.Phonology, 24 (2), 335–356.

Weninger, S., Khan, G., Streck, M. P., & Watson, J. C. 2011. Semitic languages an international handbook. Berlin: De Gruyter Mouton.

Materiaalia arabian kielen oppimiseen:

Hallenberg, H. & Perho, I. 1991. Arabiaa vasta-alkajille - seesam aukene! Helsinki: Yliopistopaino.

Rinne, T. 1994. ‘il-masri: arabian puhekielen alkeet. Helsinki: Yliopistopaino.

http://www.syrianarabic.com/

https://www.madinaharabic.com/

http://learning.aljazeera.net/

Sanastoja ja sanakirjoja

Abdallah, M. M. 2007. Suomi-arabia sanakirja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

El Hilali, M. 2008. Arabia-suomi sanakirja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Harb, E. 2008. Suomi-arabia-suomi sanakirja. Helsinki: Art House.

Khalil, T. 1992. Suomalais-arabialainen sanakirja. Helsinki: T. Khalil.

Luqman, A. 2006. Suomi-arabia sanakirja. Helsinki: Lokman Abbas.

Naja, Y. et all. 1994. Yleisavain: ulkomaalaisen ensisanasto. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, pakolaistoimisto.

Salonen, E. 2008. Arabia-suomi-suursanakirja. Helsinki: Finn Lectura.

Sähköinensanakirja:https://fi.glosbe.com/fi/ar/

186 // Arabia

أمور سهلة يف اللغة الفنلندية اللغة الفنلندية:

• ليس فيها مؤنث ومذكر• ليس فيها تعريف وتنكري

• تقرأ الكلامت مثلام تكتب• موسيقى الكالم ال تؤثر عىل املعنى

• طول املصوت أو قرصه يؤثر عىل املعنى كام هو األمر يف العربية (مثال عد / عود)• التضعيف يؤثر عىل املعنى كام هو األمر يف العربية (مثال درس / درس)

أمور تختلف فيها الفنلندية عن العربيةاللغة الفنلندية:

• فيها حروف ال توجد يف اللغة العربية • فيها مثانية حروف علة

• ترتيب الكلامت يف الجملة مختلف عن العربية • حروف الجر تلصق بآخر الكلامت• فيها الكثري من الكلامت الطويلة

• يف اللغة املحكية تصبح الكلامت أقرص

HELPPOA JA ERILAISTA SUOMEN KIELESSÄ (ARABIA)

187Arabia //

YHDEN KIELEN SIJAAN MONTA (ARABIA)

عدة لغات بدل لغة واحدة السكن يف فنلندا، والدراسة والعمل وخلق الصداقات كلها أمور تتطلب تعلم

اللغة املحلية. ولكن هذا ال يعني أن اللغات األخرى أقل أهمية، بل عىل العكس، كل اللغات مهمة وينبغي الحفاظ عليها. كام أن الحق يف اللغة األم وثقافتها من

حقوق اإلنسان األساسية التي يضمنها القانون الفنلندي أيضا.وقد برهنت األبحاث العلمية أن للتعدد اللغوي عدة إيجابيات.

التعدد اللغوي• يبني هوية غنية

• يقوي التفاهم بني الثقافات• يطور التفكري

• يسهل تعلم لغات جديدة ويقوي القدرة عىل تعلم أمور أخرى• ميكن أن يقوي اإلبداع ورسعة البديهة

• يدعم القدرة عىل التكيف مع األوضاع والعالقات الجديدة• ميثل ورقة رابحة يف سوق العمل

• ميكن أن يقي من آثار الشيخوخة السلبية كاضطرابات الذاكرة مثال.

التعدد اللغوي استثامر للمستقبل. ينصح باستخدام اللغات املختلفة وتطويرها بالتوازي يف مختلف مراحل الحياة.

فاللغة والثقافة يشكالن جزءا هاما من جذور اإلنسان، ومعرفتهام تفتح آفاقاعديدة داخل فنلندا وخارجها.

إن معرفة جذورنا (أي من نحن؟) أمر مهم للغاية عاطفيا. فحصص اللغة األم عىلسبيل املثال ميكن أن تكون فرصة هامة للقاء أطفال آخرين يتكلمون نفس اللغة.

188 // Arabia

لغة األرسة املشرتكة • تربط بني مختلف أجيال األرسة

• تتيح التواصل مع األقارب واملعارف الذين يعيشون خارج فنلندا• تحفظ عالقة األرسة بالوطن األم وبثقافته

• تساهم يف تطور الهوية واحرتام الذات، ومن مثة االندماج يف الوطن الجديد أيضا.

قد يخرس الطفل كل هذا إذا خرس لغة والديه. تقدم املدارس ورياض األطفال دعام كبريا لألطفال والشباب متعددي اللغات.

استفرسوا أكرث عن ذلك من روضة طفلكم أو مدرسته. لديكم الحق يف استعامل خدمات مرتجم للتواصل مع إدارة الحضانة أو املدرسة.

يسعد الكثري من املدارس ورياض األطفال تنظيم زيارات األرس إليها. فهل لديكم الرغبة يف التعريف بلغة أرستكم وثقافتها لفائدة مجموعة طفلكم أو لفائدة صفه

الدرايس؟

تقدير األرسة لقيمة اللغات وثقافاتها أمر من األهمية مبكان؛ ألن مواقفاألرسة من اللغات تنتقل للطفل كالعدوى!

1. YLEISESITTELYKielen puhuma-alueet ja arviokielen puhujamäärästäVenäjän federaatiossa eli koko Venäjän valtion alueella venäjää käyttää 137 miljoonaa kan-salaista. Muualla maailmassa venäjänkielisiä on noin 27 miljoonaa, joista Suomessa asuvia on yli 75 000. Valko-Venäjällä, Kirgisiassa ja Kazakstanissa venäjä on edelleen toinen viral-lisista kielistä. Maailman kielistä venäjä on kahdeksanneksi puhutuin.

Kielikunta ja läheiset sukukieletVenäjä kuuluu indoeurooppalaisen kieliperheen slaavilaiseen haaraan. Kantaslaavi eriy-tyi balttilais-slaavilaisesta kantakielestä ja alkoi jakautua 500-luvulta alkaen eri murteiksi, jotka nykyään on tapana hahmottaa länsi-, itä-, ja eteläslaavilaisiksi kieliksi.

Länsislaavilaisista kielistä tšekki, slovakki ja puola ovat vastaavasti Tšekin, Slovakian ja Puolan viralliset kielet. Niiden lisäksi ryhmään kuuluu muutama vähemmistökieli, kuten itäisessä Saksassa puhutut ylä- ja alasorbi. Länsislaavien keskinäinen ymmärtäminen riip-puu kielestä ja murteesta, ja parhaiten se onnistuu naapuruussuhteissa olevilta.

Eteläslaavilaisia kieliä puhutaan Balkanilla ja siihen rajoittuvilla alueilla. Eteläslaavi-laiset kielet ja niiden murteet jakautuvat kahteen pääryhmään: itäiseen kuuluvat make-donia ja bulgaria ja läntiseen kroaatti, serbia, bosnia ja montenegro, jotka historiallisesti pohjautuvat samaan murteeseen. Läntiseen ryhmään kuuluu vielä sloveeni. Eteläslaavi-laisten kielten kaikki puhujat ymmärtävät toisiaan jossain määrin. Todellisuudessa ete-läslaavilaiset murteet muodostavat jatkumon, jossa parhaiten toisiaan ymmärtävät ne väestöryhmät, joiden murrealueet ovat maantieteellisiä naapureita ja joiden välillä on

VenäjäL A R I S A L E I S I Ö

385Venäjä //

ollut runsaasti kanssakäymistä. Yleisesti ottaen ymmärtäminen riippuu myös poliittisista rajoista: saman valtion sisällä muodostuu jokseenkin yhtenäinen kulttuuri, jolloin mur-teet lähestyvät toisiaan, kun taas hyvinkin läheiset kielet vähitellen etääntyvät, jos niiden puhujien välille on muodostunut poliittinen raja.

Itäslaavilaisia kieliä ovat venäjä, ukraina, valkovenäjä sekä ruteeni, jonka puhujia on Ukrainassa, Slovakiassa, Tšekissä, Unkarissa, Puolassa, Romaniassa, Serbiassa ja Kroatias-sa. Itäslaavilaisten kielten puhujat ymmärtävät arkitilanteissa toisiaan käyttämällä kukin omaa kieltään.

Kirjakieli ja murteetVenäjän federaation julkisessa kielenkäytössä (tiedotusvälineissä, opetustilanteissa, viral-lisissa puheissa ja oikeudenkäynneissä) käytetään venäjän kirjakieltä. Murteiden monet piirteet ovat väistymässä mm. väestöryhmien useiden pakkosiirtojen vuoksi ja siksi, että koulutettu väestö arvostaa yleiskieltä ja pitää murteita osoituksena sivistyksen puutteesta.

Venäjän murteet jakautuvat pohjois- ja etelämurteisiin. Niiden välille sijoittuvat kes-kimurteet. Moskova, jonka puhetapa tuli aikanaan kirjakielen pohjaksi, sijaitsee keski-murteiden alueella. Ääntämyksen osalta1 pohjoismurteiden (kuten Novgorodin, Arkan-gelin ja Jaroslavlin murteiden) selvin ominaispiirre on ns. ókanje: niissä vokaalien /o/2 ja /a/ välinen ero säilyy äännettäessä myös painottomissa tavuissa. Esimerkiksi horošó ’hyvä’ lausutaan pohjoismurteissa /horošó/, kun taas keski- ja etelämurteissa noudatetaan ns. ákanjen mukaista ääntämystä /harašó/, eli painoton o lausutaan a-na. Etelämurteissa /g/ lausutaan /ɣ/:nä niin kuin suomen h sanassa boheemi. Murteiden välisiä eroja esiintyy myös sanastossa ja taivutuksessa sekä vähemmässä määrin lauseopissa.

Kielen statusVenäjä on ainoa virallinen kieli ja kaikkien asiakirjojen laillinen kieli Venäjän federaatios-sa. Venäjän lisäksi maassa puhutaan yli 100 muuta kieltä. Alkuperäiskansojen omilla hal-lintoalueilla myös kansallinen kieli on hyväksytty viralliseksi kieleksi venäjän rinnalla, ku-ten komin kieli Komin tasavallassa ja niittymari ja vuorimari Marin tasavallassa. Yhteensä 35 kielellä on virallinen asema.3 Kansallisalueiden pääkielille (mm. komiksi, udmurtiksi ja tundranenetsiksi) on käännetty muun muassa lainsäädäntöä. Oikeudenkäynnissä valta-kieliä hallitsemattomilla asianomaisilla on oikeus asioida omalla äidinkielellään. Valta-osa virallisista asioista hoidetaan kuitenkin venäjäksi, samoin kuin koulutus. Suurin osa

1 Tässä mainitsen vain keskeiset piirteet, jotka on mahdollista yleistää koko murreryhmään alue-eroihin menemättä.

2 Sanan foneeminen tarkekirjoitus ilmaistaan vinoviivojen välissä: kirjoitettu sana horošó lausutaan /harašó/.Oikeaankallistuvaheittomerkkivokaalinyläpuolella´osoittaapainonpaikan:horošó. Huomaa, ettävasempaankallistuvaaheittomerkkiäkäytetäänkyrillisenэ-kirjaimentranslitterointimerkissäè, joka edustaa /e/-vokaalia; è on useimmiten painollinen eikä siihen osuvaa sanapainoa ole merkitty erikseen.

3 Esimerkiksi karjalan kielellä ei kuitenkaan ole virallista statusta Karjalan tasavallassa, jossa ainoa viralli-nen kieli on venäjä.

386 // Venäjä

Venäjän alkuperäiskansojen kielistä on uhanalaisia: niiden käyttö on jo pitkään ollut vähe-nemässä ja rajoittumassa perhe- ja tuttavapiiriin sekä perinteisten elinkeinojen harjoitta-miseen.

Kirjoitusjärjestelmä Slaavien kirjallinen kulttuuri käynnistyi, kun Bysantin keisari lähetti 800-luvun jälki-puoliskolla kreikan kielellä kouluttautuneet ja slaavilaisen kielen hallinneet teologit Konstantinin (Kyrilloksen) ja Methodioksen Määriin4. He ryhtyivät kehittämään orto-dokseiksi kääntyneille slaaveille ominaista kirjoitustapaa, glagoliittia (glagólitsaa). Se oli tuleva malliksi myöhemmälle kyrilliikalle, jonka monien kirjainten esikuvat löytyivät kreikasta. Itäslaavitkin omaksuivat kyrilliikan 1000-luvulla. Nykyään kyrilliikkaa käyte-tään venäjän lisäksi monissa muissa kielissä, esim. valkovenäjässä, ukrainassa, tataaris-sa, udmurtissa ja marissa.

Kyrilliset aakkoset ovat olleet käytössä nykypäivään asti venäjässä vain pienin muu-toksin. Pietari Suuren aikana 1700-luvun alussa kehitettiin ns. kansalaiskirjaimisto, jonka tarkoitus oli yksinkertaistaa kirjainten asua ja sovittaa ne maallisten julkaisujen paino-asuun. Viimeiset huomattavat kirjainuudistukset toteutuivat vuosina 1917–1918, ja joitakin muutoksia tehtiin vielä 1930- ja 1950-luvuilla. Nykyään koko Venäjän federaatiossa käyte-tään samaa venäjän kirjakieltä ja sen yhtenäistä kirjoitusjärjestelmää. Moskovassa ja Pieta-rissa venäjän kielen tutkimuslaitokset seuraavat kielen kehitystä ja tarvittaessa ehdottavat uudistuksia. Kielen normit hyväksyy Venäjän federaation hallitus.

Seuraavassa esitän isot ja pienet kyrilliset kirjaimet ja suluissa niiden suomalaiset vas-tineet. Suluissa olevat merkit esittävät suomalaisen käytännön mukaista siirtokirjoitusta eli translitterointia.5

A a (a(, Б б (b(, В в (v(, Г г (g(, Д д (d(, E e (je, e(, Ё ё (jo, o(, Ж ж )ž(, З з (z(, И и (i(, Й й (j(, К к (k(, Л л (l(, М м (m(, Н н (n(, O o (o(, П п (p(, Р р (r(, С с (s(, T т (t(, У у (u(, Ф ф (f(, Х х (h(, Ц ц (ts(, Ч ч (tš(, Ш ш (š(, Щ щ (štš(, Ы ы (y(, Э э )è(, Ю ю (ju(, Я я (ja(, ь (’ (, ъ(’’ (.

Aakkosten joukossa on kaksi merkkiä, ь (pehmeä merkki) ja ъ (kova merkki), jotka eivät vastaa äännettä vaan ääntämistapaa. Jos esimerkiksi suomalaiseen palo-sanaan lai-tetaan keskelle toinen näistä merkeistä, palьo tai palъo, se lausutaan vastaavasti /pal’jo/ tai /paljo/. Pehmeä merkki nimensä mukaan tekee edellisestä konsonantista liudentu-neen. Sen myötä sanan merkitys muuttuu: кон kon ’pelikierros’, конь kon’ ’hevonen’ (vrt. suomen murt. koni).

4 Historiallinen alue nykyisessä Tšekin tasavallassa.

5 Tässä käyttämäni translitterointi on kompromissi kansallisen standardin (SFS 4900) ja kansainvälisen standardin (ISO 9) välillä. Tarkoitus on muuntaa venäläinen asu helposti ymmärrettävällä tavalla suo-malaiseksi vastineeksi: mm. kova ja pehmeä merkki, jotka jäävät SFS 4900-standardissa merkitsemättä, on merkitty näkyviin. Vokaali e translitteroidaan konsonanttien jälkeen e:nä ja muissa tapauksissa je:nä. Vokaali ё esiintyy vain painollisissa tavuissa, ja se translitteroidaan o:na vain konsonanttien ж, ч, ш ja щ jäljessä.

387Venäjä //

2. KIELEN SANASTO JA RAKENNE

2.1. SanastoVenäjän kielen vanhimpaan sanastoon kuuluu luontoon liittyviä ja sukulaissuhteita tar-koittavia sanoja kuten mat' ’äiti’, syn ’poika’, med’ ’vaski’, vodá ’vesi’, sneg ’lumi’, luná ’kuu’ jne. Yhteisslaavilaiseen sanastoon kuuluu myös kehonosiin ja elinkeinoihin liittyviä sano-ja, työkaluja ja ammattinimiä, numeraaleja ja pronomineja kuten ruká ’käsi’, serp ’sirppi’, šit’ ’ommella’; odin ’yksi’, dva ’kaksi’, tri ’kolme’; ja ’minä’, ty ’sinä’, my ’me’.

Useat vesistön- ja paikannimet Luoteis- ja Keski-Venäjällä ovat suomalais-ugrilaista perua. Luoteismurteissa on myös runsaasti itämerensuomalaista lainasanastoa. Osa van-himmista lainoista, jotka liittyvät mereen ja merenkulkuun, on peräisin muinaisskandi-naavista. Venäjän nimi Rus’ on samaa alkuperää kuin suomen Ruotsi ja viittaa Keski-Ruot-sissa sijaitsevaan Roslagenin alueeseen (alun perin merkityksessä ’soutukunta, soutue’). Myös venäjän finn ’suomalainen’ on laina muinaisskandinaaveilta.

Itäslaaviin lainautui runsaasti sanastoa kreikasta etenkin taiteen, tieteen ja uskonnon alueilta. Keskiajalla venäläiset lainasivat turkkilaisilta sanoja kuten dén’gi ’raha’ ja halát ’aa-mutakki’. Latinalaisia sanoja puolestaan tuli venäjään muiden eurooppalaisten kielten vä-lityksellä. Latinankielisiä affikseja käytetään venäjässä nykyäänkin produktiivisesti, esim. anti- ’vasta-’ > antidemokratitšeskij ’demokratiavastainen’.

Pietari Suuren aikana 1690-luvulta alkaen Venäjällä tapahtui suuria sosiaalisia, tek-nisiä ja kulttuurisia uudistuksia. Lainasanoja ilmaantui runsaasti mm. merenkulkuun, tekniikkaan, armeijaan, ruokakulttuuriin ja vaatetukseen. Esim. saksasta tuli buterbród ’voileipä’ ja hollannista gálstuk ’solmio’. Ranskasta tuli taiteeseen, vaatetukseen ja ruoka-kulttuuriin kuuluvia sanoja kuten menjú ’ruokalista’ ja balét ’baletti’. Musiikkitermistöä, kuten ópera ’ooppera’, omaksuttiin italiasta. Nykyaikana sanoja on lainattu englannista, esim. biznesmén < engl. businessman ’liikemies’, hedhánter < engl. headhunter ’työvoiman vär-vääjä’ ja interféjs engl. interface ’liittymä’.

Taulukko 1. Suomenkielinen tunnistaa esimerkiksi monet seuraavista sanoista:

futból ’jalkapallo’ móre ’meri’ krest ’risti’ sup ’soppa,keitto’

hokkéj ’jääkiekko’ vídeo ’video’ média ’media’ onlajn ’online’

bank ’pankki’ sáhar ’sokeri’ vodá ’vesi’ prázdnik ’juhla’

avtóbus ’bussi’ sol’ ’suola’ kárta ’kartta, pelikortti’

kis-kis-kis maaniteltaessa kissaa

vinó ’viini’ ópera ’ooppera’ kófe ’kahvi’ vot ’tässä(on)’

fóto ’foto’ video- ’video- kámera kamera’

bódryj ’potra, reipas’

koróna ’(valtiaan) kruunu’

tánets ’tanssi’ balét ’baletti’ teátr ’teatteri’ polítsija ’poliisi(laitos)’

múzyka ’musiikki’ arhív ’arkisto’ kafé ’kahvila’ melódija ’melodia’

máster ’mestari’ ármija ’armeija’ própusk ’pääsylupa’ otél’ ’hotelli’

taksí ’taksi’ tsemént ’sementti’ gitára ’kitara’

388 // Venäjä

Suomessa on 300–400 slaavilaista ja venäläistä lainasanaa. Esimerkiksi venäjän sanasta prázdnik on lainautunut Suomen itämurteisiin sana praasniekka, ja johdin -nik esiintyi jo vanhassa kirjasuomessa merkityksessä ’taitaja’. Myös nykysuomessa sama johdin esiin-tyy yhdyssanoissa kuten sananiekka ja soittoniekka. Tuttu sana maatuska ’puunukke’ taas on tullut äitiä tarkoittavan mat’-sanan lempeän vanhahtavasta hellittelymuodosta mátuška. Helsingin eli Stadin slangissa on puolestaan yli 500 venäläisperäistä sanaa. Yksi niistä on mesta, joka on tullut slangiin itämurteista ja juurtunut sittemmin osaksi yleispuhekieltä. Se heijastaa suoraan venäjän sanan mésto ’paikka, sija’ ääntämystä: /mésta/. Muita venäläis-peräisiä lainasanoja ovat esimerkiksi snaijata ja narikka.

SananmuodostusSananmuodostuksen yleisin keino on liittää sanavartaloon yksi tai useampi johdin. Joh-timina toimivat etuliitteet ja takaliitteet, jotka liitetään sanavartalon eteen tai loppuun. Takaliitettä seuraa taivutettavissa sanoissa pääte. Etuliitteitä voi sanassa olla yksi tai kaksi, suffikseja yhdestä neljään ja päätteitä vain yksi. Produktiivinen on esim. suffiksi -tel’, jonka avulla verbeistä muodostetaan tekijänimi (vrt. suomen -jA-johdin): vodít’ ’kuljettaa’ > vo-dí-tel’ ’kuljettaja’, stróit’ ’rakentaa’ > stroí-tel’ ’rakentaja’. Joidenkin ammattinimien kohdalla tätä sananmuodostusketjua voi jatkaa muodostamalla naiseen viittaava nimitys suffiksilla -nits-, jota seuraa feminiineille ominainen -a-pääte: utšítel’ ’miesopettaja’ > utší-tel’-nits-a ’naisopettaja’ (vrt. suom. opetta-ja-tar). Suffiksi -(n)ik puolestaan muodostaa produktiivi-sesti sekä henkilöiden että elottomien esineiden nimiä: tšaj ’tee’ > tšáj-nik ’teekannu’, les ’metsä’ > les-ník ’metsänhoitaja’. Suffiksi -ost’ taas muodostaa produktiivisesti abstrakteja substantiiveja: bédnyj ’köyhä’ > bédn-ost’ ’köyhyys’; tšéstnyj ’rehellinen’ > tšéstn-ost’ ’rehelli-syys’ (vrt. suomen -UUs).

Adjektiivien muodostuksessa produktiivisia johtimia ovat esimerkiksi -n- ja -sk-, joita seuraa pääte6: les ’metsä’ > les-n-ój ’metsä-, metsäinen’, hólod ’kylmyys’ > holód-n-yj ’kylmä’, górod ’kaupunki’ > gorod-sk-ój ’kaupunki-, kaupunkilainen (adj.)’. Adverbin tyypillinen -o-johdin vastaa usein suomen -sti-johdinta: tíh-ij ’hiljainen, hidas’ > tíh-o ’hiljaa, hiljaises-ti, hitaasti’, holódnyj ’kylmä’ > hólodn-o ’kylmää, kylmästi’, plohój ’huono’ > plóh-o ’huonosti’.Uusien verbien muodostuksessa etuliitteet puolestaan ovat varsin produktiivisia: délat’ ’tehdä, olla tekemässä’ > s-délat’ ’tehdä, saada tehdyksi’, bežát’ ’juosta’ > pri-bežát’ ’tulla juos-ten’; u-bežát’ ’juosta pois’.

Toinen yleinen sananmuodostustapa on yhdistäminen7. Yhdyssana koostuu vähintään kahdesta kannasta: nóv-yj ’uusi’ + górod ’kaupunki’ > Nóv-gorod ’Uusikaupunki’, kinó ’elo-kuva’ + teátr ’teatteri’ > kino-teátr ’elokuvateatteri’, Yhdyssanan muodostuksessa on usein mukana vartaloita yhdistävä vokaali eli interfiksi: sam ’itse’ + ljot ’lento’ > sam-o-ljót ’lento-kone’. Yhdistämisessä voi poistua osa yhdestä (vrt. suom. sellulloosaeristevilla > selluvilla) tai kummastakin vartaloista: meditsínskaja ’medisiininen, lääketieteellinen’ + sestrá ’sisar’ >

6 Ilman kontekstia adjektiivit on tapana esitellä yksikön maskuliinissa, jonka pääte on -ój, -ij, -yj.

7 Venäjässä on muitakin sananmuodostustapoja, jotka ovat (osittain) ei-morfologisia. Esim. partisiippilau-sekkeen osat voivat liittyä yhdeksi sanaksi, kuten dólgo igrájuštšaja’kauansoiva’>dolgoigrájuštšaja ’pitkä-soitto-[levy]’.

389Venäjä //

medsestrá ’terveydenhoitaja, sairaanhoitaja’, kollektívnoe ’kollektiivinen, yhteis-’ + hozjájstvo ’talous’ > kol-hóz ’yhteistalous, kolhoosi’.

2.2. FonologiaKuten suomessa, venäjänkin kirjoituksessa pääosin yksi kirjain vastaa tiettyä foneemia. Tätä ominaisuutta hyödynnetään seuraavassa esityksessä: fonemaattiset tarkekirjoitus-merkit korvataan mahdollisuuksien mukaan siirtokirjoitusmerkeillä.

Äänteet KonsonantitLaskutavasta riippuen konsonantteja on 33:sta 37:ään. Venäjästä löytyy vastine melkein jo-kaiselle suomen konsonantille. Velaarinasaali /ŋ/ eli äng-äänne kuitenkin puuttuu, joten sen ääntäminen voi olla venäjänkielisille suomen puhujille haastavaa, ja se korvataan suo-mea puhuttaessa /ng/:llä. Seuraavat konsonantit kuulostavat suomessa ja venäjässä täysin tai melkein samoilta: j, k, l, m, n, p, r, s, h, v; b, d, g, f. Venäläinen l on kuitenkin velaaristunut (foneettisessa tarkekirjoituksessa [ɫ]). Tämä niin sanottu tumma l kuuluu korostuksena venäläisen puhuessa suomea. Myös velaarinen frikatiivi h on venäjässä erilainen kuin suo-men glottaalinen frikatiivi h. Tämä venäjänkielisen oppijan on usein helppo havaita ja op-pia, jos hänelle selitetään ääntämyksen ero.

Taulukko 2. Venäjän konsonantit

labiaali dentaali,alveolaari

postal-veolaari

palataali velaari

kova pehmeä kova pehmeä kova pehmeä kova pehmeä

nasaali m /m’/ n /n’/

klusiilisoinnillinen

b /b’/ d /d’/ g (/g’/)

klusiilisoinniton

p /p’/ t /t’/ k (/k’/)

affrikaattasoinniton

ts (/ts’/) tš/tš’/

frikatiivisoinniton

f /f’/ s /s’/ š štš/štš’/ h (/h’/)

frikatiivisoinnillinen

v /v’/ z /z’/ ž (/ž’ž’/) (/ɣ/)

approksi-mantti

l[ɫ] /l’/ j

täryäänne /r’/ r

Fonemaattisina tarkekirjoituksina, kuten /z’/, on esitetty foneemit, joilla ei ole vastaavuut-ta venäjän aakkosissa; l:n kohdalla on merkitty foneettinen asu.

Venäjän sanoissa esiintyy myös kaksoiskonsonantteja, mutta toisin kuin suomessa, kak-soiskonsonantit eivät ole tärkeitä venäjän sanojen ääntämyksen ja tulkinnan kannalta (vrt.

390 // Venäjä

summa ja suma). Esimerkiksi sana prográmma ’ohjelma’ voidaan lausua muodossa /pragráma/ tai /pragrám:a/. Tämän vuoksi suomen pitkät konsonantit vaativat venäjänkieliseltä oppi-jalta ilmiön tiedostamista sekä tarkkaavaisuutta kuuntelemisessa ja ääntämisessä.

Useimmilla venäjän liudentumattomilla (kovilla) konsonanteilla on vastaava pehmeä parinsa, jota lausuttaessa kielen keskiosa nousee kuperasti kohti kovaa kitalakea samalla tavalla kuin suomen j-äännettä lausuttaessa. Liudennos muuttaa sanan toiseksi: vrt. móda /móda/ ’muoti’ ja mjóda /m’óda/ ’hunajaa’ (esim. lauseessa mjóda net ’hunajaa ei ole’), byt’ /byt’/ ’olla’ ja bit’ /b’it’/ ’hakata’, úgol /úgal/ ’kulma’ ja úgol’ /úgal’/ ’hiili’.8

Usealla venäjän konsonantilla on myös soinnillisuuden kannalta vastakohta, niin että ne muodostavat soinnillinen–soinniton-parin: b–p, v–f, g–k, d–t, ž–š, z–s. Soinnillisuus–soin-nittomuus on obstruenteilla9 distinktiivinen piirre, vrt. bit’ ’hakata’ ja pit’ ’juoda’, žar ’kuu-me’ ja šar ’pallo’.

VokaalitVenäjän painollisissa tavuissa on 6 vokaalifoneemia, joista 5 on kutakuinkin kuten suomen a, o, u, i ja e. Suomesta puuttuu /ɨ/ 10, korkea lavea keskivokaali. Fonologisesti pitkiä vokaale-ja ei ole, kuten ei ole myöskään diftongeja11. Yhdessä tavussa on siis yksi vokaali.

Sanan painottomat vokaalit lausutaan painollista epäselvemmin eli niin, että vokaali-en väliset erot osittain häviävät. Tätä ilmiötä sanotaan vokaalien reduktioksi. Reduktiossa on 2 astetta: vähiten redusoituvat painollista tavua edeltävän tavun vokaalit, toista vokaa-lia seuraavat vokaalit sekä sanan alkuvokaalit (1. aste). Muissa asemissa olevat painottomat vokaalit redusoituvat enemmän (2. aste). Esimerkiksi a ja o lausutaan 1. reduktioasteessa [ʌ]:na ja 2. reduktioasteessa [ə]:na: glazá [glʌzá] ’silmät’, molokó [məlʌkó] ’maito’. Liuden-tuneiden konsonanttien jälkeen painottomat e, a ja o lausutaan i-mäisenä, vrt. esim. les /l’es/ ’metsä’ – v lesú /fl’ɪsú/ ’metsässä’.

Vokaalien fonologisen pituuseron puutteen ja reduktion vuoksi venäjänkielisen oppi-jan on usein vaikea tuottaa ja erottaa suomen kielen vokaalien pituuseroja sekä lausua sa-nan kaikki vokaalit selkeästi ja riittävän pitkinä.

Vaikka venäjässä ei ole suomen vokaaleja ä, ö ja y vastaavia foneemeja, liudentuneiden konsonanttien jäljessä, edellä ja välissä esiintyy niitä muistuttavia etisiä äänteitä. Esimer-kiksi sanassa pjat’ ’viisi’ vokaali lausutaan suomen ä:nä: [p’æt’]. Sen vuoksi suomen oppija-na venäjänkielinen usein liudentaa etuvokaalia edeltävän konsonantin ja lyhentää pitkiä vokaaleja, jolloin sana kengissä ääntyy [k’en’g’is’ə] ja sana lääni ääntyy [l’æn’i].

8 Tarkekirjoituksessaliudentuneisuusmerkitäänyläpilkulla’.Oikeinkirjoituksessaliudentumiaeimerkitä,ja konsonantin liudentuneisuus voidaan päätellä seuraavan kirjainmerkin perusteella. Jos konsonan-tin jäljessä on kirjain е (e), ё (jo), и (i), ю (ju), я (ja) tai pehmeä merkki ь(’),konsonanttionmuutamiapoikkeuk sia lukuun ottamatta liudentunut, muissa tapauksissa liudentumaton.

9 Obstruentitkäsittävätklusiilit(kuten/k,g,p,b/),frikatiivit(kuten/s,ʃ,f,h/)jaaffrikaatat(kutents).

10 Monettutkijatpitävät/ɨ/-vokaalia/i/:nallofonina,koskaseesiintyyvainkovienkonsonanttienjälkeen.

11 Joissakin kuvauksissa diftongiksi katsotaan vokaalin ja j:n yhdistelmää, jossa j:nallofoninaesiintyy[ɪ].

391Venäjä //

Fonotaksi Suomen tapaan venäjänkin pienin fonotaktinen rytmiyksikkö on tavu. Venäjän tavussa on vain yksi vokaali, joten vokaalia edeltävät konsonantit liittyvät useimmiten tämän vokaalin muodostamaan tavuun. Kahden peräkkäisen vokaalin jonot kuuluvat kahteen eri tavuun, po-è-zi-ja ’runous’. Vokaalin pituus ei ole fonologinen käsite vaan liittyy sanan prosodiaan.

Venäjässä on vähemmän fonotaktisia rajoituksia kuin monessa muussa kielessä. Sa-nan alussa ja lopussa voi olla vokaali. Toisaalta myös konsonanttijonoja voi olla sanan alussa, keskellä ja lopussa: stvol ’runko’, rasprávit´ ’suoristaa’. Venäläisperäisissä morfee-meissa voi olla enintään kolme konsonanttia. Sanassa voi toisaalta olla enemmän kuin kolme konsonanttia peräkkäin, jos ne kuuluvat sanan eri osiin kuten vz-gljad ’katse’ (mis-sä vz- on prefiksi eli etuliite) tai jos kyseessä on kahden konsonantin suffiksi: Nojábr’-sk (’Marraskuinen’ kaupungin nimenä). Kolmen ja neljän konsonantin jonossa on aina mu-kana v, m, l tai r (tai näiden palatalisoidut parit) tai j.

Soinnittomia konsonantteja edeltävät ja lausuman päättävät soinnilliset konsonantit lausutaan soinnittomina, esim. górod ’kaupunki’ lausutaan /górat/. Obstruenttiklusteris-sa12 edeltävä konsonantti mukautuu seuraavaan soinnillisuudessaan: esimerkiksi sdélat’ ’tehdä, saada tehtyä (jotakin)’ lausutaan /zd’élat’/. Samalla tavalla sanan lopussa olevaan obstruenttiin vaikuttaa seuraavan sanan alkuobstruentti: moróz /marós/ ’pakkanen’, vrt. moróz byl /maróz-byl/ ’pakkanen oli’.13

Sävelkulku (prosodia)Venäjän kielen sanoissa yksi vokaali lausutaan sanan muita vokaaleja voimakkaammin, selkeämmin ja pidemmin sekä korkeammalla sävelkorkeudella. Tätä ilmiötä sanotaan sanapainoksi ja vokaalia painolliseksi. Vain vokaali voi olla painollinen. Yhdessä sanassa on vain yksi painollinen vokaali, ja se muodostaa painollisen tavun. Painollinen tavu ei ole sidottu sanan alkuun, keskiosaan tai loppuun eikä tiettyyn morfeemiin; sanapaino on toisin sanoen liikkuva. Sanapaino on venäjässä distinktiivinen tekijä, eli sillä on ratkaise-va rooli merkityksen tulkinnassa. Monen tavuyhtymän merkitys määrittyy painon paikan mukaan: porá ’aika’ – póra ’huokonen’. Joidenkin sanojen kohdalla paino systemaattises-ti vaihtelee taivutuksessa: móre ’meri’ – morjá ’meret’; smotrí! /smatr’í/ ’katso!’ – smótr’ish’ /smótriš/ ’katsot’. Suomea puhuessaan venäjänkielinen ei myöskään aina muista suomen kiinteää painoa eikä kohdista sitä sanan ensimmäiselle tavulle.

Sanapainolla on ratkaiseva rooli myös lausuman prosodiassa, koska intonaation muu-tokset tapahtuvat aina painollisen tavun yhteydessä. Lausuman pragmaattisesti tärkeim-män sanan eli avainsanan14 painollinen vokaali lausutaan saman lausuman muita pai-nollisia vokaaleja terävämmin ja painokkaammin. Venäjässä intonaatiokäyrä vaihtelee voimakkaammin kuin suomessa ja intonaatiolla on suuri merkitys lausuman tulkinnalle.

12 Konsonanttiklusteri tarkoittaa peräkkäin lausuttuja konsonantteja. Obstruentteja ovat konsonantit kuten/d/ja/z/,joitaäännettäessämuodostuusulkeuma(klusiilit)taikapeikko(frikatiivit).

13 Konsonantit/m/,/m’/,/r/,/r’/,/l/,/l’/,/j/,/v/ja/v’/osallistuvatsoinnillistamiseenvainrajoitetusti,vrt.tot mjatš /totm’atš’/’sepallo’jatot dom /tod-dom/’setalo’.

14 Avainsanalla tarkoitan sanaa tai sanaryhmää, joka ilmaisee lausuman tärkeimmän asian.

392 // Venäjä

Lausuman avainsanan painollisella tavulla tapahtuu intonaation lasku, nousu ja lasku tai pelkkä nousu.

Tarkastellaan lausetta Ánna prišlá ’Anna tuli’ tai ’Anna on tullut’. Intonaatiosta ja avain-sanasta riippuen lause voi tarkoittaa suomeksi yhtä seuraavista vaihtoehdoista: 1) ’Anna on tullut’, 2) ’se, joka tuli, on Anna’, 3) ’onko Anna tullut?’, 4) ’Annako tuli?’, 5) ’hienoa, että Anna on päässyt tulemaan’ ja 6) ’hienoa, että nimenomaan Anna on tullut’. Kirjoitetussa asussa välimerkki auttaa ymmärtämään, onko kyseessä väitelause (1 ja 2), kysymyslause (3 ja 4) vai huudahduslause (5 ja 6). Puheessa lauseen tulkintaa ohjaavat avainsana ja siihen kytkeytyvä sävelkulun muutos.

Väitelauseessa, jossa avainsana on viimeisenä (1), sävelkulku on samankaltainen kuin vas-taavassa suomen väite- ja kysymyslauseessa. Kun avainsana on lauseen alussa (2), sävelkulku nousee ja laskee avainsanan painotavulla korkealla ja jatkaa loivaa laskua loppua päin15:

1) Ánna prišlá. ’Annaontullut’.

2) Ánna prišlá. ’SeonAnna,jokatuli’.

Kysymyksessä, joka päättyy avainsanaan (3), intonaatio nousee jyrkästi painollisella tavul-la. Jos avainsana on keskellä tai alussa (4), intonaatio nousee voimakkaasti painollisella tavulla ja laskee jyrkästi sen jälkeen:

3) Ánna prišlá ? ’OnkoAnnatullut?’

4) Ánna prišlá? ’Annakotuli?’

Huudahduslauseissa (5) ja (6) intonaatiokäyrä pysyy suhteellisen korkealla tasolla ja sen loiva nousu ja lasku sijoittuvat avainsanan painotavulle.

5) Ánna prišlá! ’Annaontullut!’

6) Ànna prišlá! ’Annaontullut!’

Suomea puhuessaan venäjänkieliset usein käyttävät äidinkielelleen ominaista intonaatio-ta ja muodostavat kysymyksiä pelkkää sävelkulkua käyttämällä.

15 Sävelkulun kuvat ovat silmämääräisiä piirroksiani natiivipuhujan puheesta PRAATilla tehdyistä F0-käyrä-kuvista.

393Venäjä //

2.3. Morfologia ja morfosyntaksiMorfologinen rakennetyyppiSuomen tapaan venäjänkin sanassa on vartalon lisäksi erilaisia tunnuksia. Toisin kuin suomessa, jotkut näistä tunnuksista sijoittuvat vartalon eteen: ne ovat etuliitteitä eli pre-fiksejä. Sanassa voi olla prefiksi tai kaksi, yhdestä neljään takaliitettä eli suffiksia ja pääte. Pääte on ainoa tunnus, joka muuttuu taivutuksessa. Suomen sanassa paiko-i-lle -i- osoittaa monikkoa ja -lle allatiivisijaa eli yksi tunnus vastaa yhtä kategoriaa. Toisin on venäjässä, jossa yksi tunnus useimmiten edustaa kahta tai kolmeakin kategoriaa. Sanassa mest-ám pääte -ám viittaa lukuun (monikkoon) ja sijaan (datiiviin). Verbimuoto prišjó-l on mennyt aikamuoto verbistä prijtí ’tulla’: suffiksi -l- osoittaa kolmea kategoriaa: sukua (maskuliinia), lukua (yksikköä) ja tempusta (preteritiä).

Kuten suomessa, myös venäjässä nominit ja verbit taipuvat. Partikkelit, konjunktiot, prepositiot, adverbit, verbiadverbit ja interjektiot ovat taipumattomia.

NominitNomineja ovat substantiivit, adjektiivit, pronominit ja numeraalit. Ne taipuvat sijassa ja luvussa, ja tämän lisäksi adjektiivinmuotoiset nominit taipuvat suvussa.

SubstantiivitSubstantiivit jakautuvat kohteensa mukaisesti elollisiin, joihin kuuluvat ihmiset ja eläin-kunta, ja elottomiin. Myös sukukategoria on substantiivien ominaisuus. Jokainen subst-antiivi kuuluu yhteen kolmesta suvusta, feminiiniin (F), maskuliiniin (M) tai neutriin (N). Ihmisiin viittaavien substantiivien suku määräytyy kohteen biologisella suvulla. Esimer-kiksi mámaF

16 ’äiti’ on feminiini ja pápaM ’isä’ on maskuliini. Suvun voi usein myös tunnistaa substantiivin perusmuodon (nominatiivin) loppuäänteestä. Esimerkiksi maskuliinin tun-nistaa liudentumattomasta loppukonsonantista: vorM ’varas’, domM ’talo’, górodM ’kaupunki’, supM ’soppa’. Useat feminiinit puolestaan päättyvät -(ij)a:han: pogód-aF ’ilma’, konferénts-ijaF

’konferenssi’.17 Neutrisukuisten substantiivien yksikön nominatiivin pääte on -o tai -e: mést-oN ’paikka, sija’, mór-eN ’meri’.

PerusluvutPerusluvut ovat odín ’yksi’, dva ’kaksi’ tri ’kolme’, tšetýre ’neljä’, pjat’ ’viisi’, šest’ ’kuusi’, sem’ ’seitsemän’, vósem’ ’kahdeksan’, dévjat’ ’yhdeksän’, désjat’ ’kymmenen’, sto ’sata’ ja týsjatša ’tuhat’. Lukusanat 11–19 muodostetaan siten, että jälkimmäisen numeron kantaa seuraa -nádtsat’18, esim. odínnadtsat’ 11, trinádtsat’ 13. Lukusanat 20–99 muodostetaan yhdistämällä kymmenet ja ykköset, jotka kirjoitetaan kuitenkin erikseen: dvádtsat’ pjat’ ’kaksikymmentä-

16 Suku on kirjoitettu substantiivien alaindeksinä.

17 Pehmeään merkkiin päättyvät substantiivit voivat olla maskuliineja tai feminiinejä, esim. zver’M’peto’,rož’F’ruis’,dver’F’ovi’,nol’M’nolla’,rol’F’rooli’.

18 Historiallisesti tulee prepositiolausekkeesta *na desetь = na désjat’päällekymmenen’kymmenenpäälle’;logiikka on siis sama kuin suomen toisen kymmenen lukusanoissa, esim. yksitoista on toisin sanoen ’yksikymmenenpäälle’.

394 // Venäjä

viisi’. Seuraava suuruusluokka ilmaistaan lisäämällä suurin pyöreä luku ensimmäiseksi: sto dvádtsat’ pjat’ ’satakaksikymmentäviisi’.

Kaikki lukusanan osat taipuvat sijoissa, kuten suomessa: dvádtsat’ pjat’ (NOM) : dvadtsat-í (GEN) pjat-í (GEN) ’kahdenkymmenenviiden; kahtakymmentäviittä’. Lukusana odín ’yksi’ mukautuu adjektiivin tavoin sen pääsanana toimivan nominin sukuun, lukuun ja sijaan. Myös muut -odin-päätteiset lukusanat mukautuvat nominin sukuun ja sijaan: odn-ó méstoN

’yksi paikka’, odín den’M ’yksi päivä’, odn-á sem'jáF ’yksi perhe’.

Lukusanalla 2 (sekä lukusanoilla 102, 122, 132 jne.) on kaksi muotoa: ei-feminiini dva ja feminiini dve: dv-a dn-jaM kaksi-M päiväM-Y.GEN ’kaksi päivää’, dv-e sem'-iF kaksi-F perheF-Y.GEN ’kaksi perhettä’. Muut lukusanat eivät mukaudu substantiivin sukuun.

Suomen tapaan järjestysluvuilla on taipuvat päätteet. Järjestysluvut )pérv-yj ’ensimmäi-nen’, vtor-ój ’toinen’ jne.) taipuvat adjektiivien tavoin ja mukautuvat pääsanansa lukuun, sukuun ja sijaan: pérv-yj den’M ’ensimmäinen-M päiväM’, pérv-oe méstoN ’ensimmäinen-N si-jaN’, pérv-aja utšítel’nitsaF ’ensimmäinen-F (nais)opettajaF’. '1. päivä/sija/(nais)opettaja'.

AdjektiivitKuten suomessa, myös venäjässä adjektiivit toimivat substantiivien määritteinä ja mu-kautuvat pääsanansa lukuun ja sijaan. Näiden lisäksi venäjän adjektiivit mukautuvat myös substantiivin sukuun. On hyödyllistä muistaa, että myös monilla pronomineilla ja kaikilla partisiipeilla on sama taivutus kuin adjektiiveilla. Adjektiivin kaltaisten sanojen päätteet ovat nominatiivissa -ój 19, -ij, -yj (maskuliini), -aja, -jaja (feminiini) ja -oe, -ee (neutri).

Niillä adjektiivilla, jotka toimivat astemääritteinä20, on tyypillisen täyden muodon li-säksi myös lyhyt muoto. Lyhyttä muotoa käytetään vain predikatiivina, ja se kuvaa väli-aikaista tai suhteellista ominaisuutta: rebjónokM bólen lapsiM sairasLYH.M ’lapsi on kipeänä’, rebjónokM bol’n-ój lapsiM sairas-M ’lapsi on sairas’. Lyhyt muoto ei taivu sijoissa vaan mukau-tuu lauseen subjektin sukuun ja lukuun.

Ominaisuutta ilmaisevien adjektiivien lisäksi venäjässä on myös possessiiviadjektiive-ja, jotka merkitsevät määritteen omistus- tai muun suhteen pääsanaan. Esimerkkinä mää-rite nimestä Tánja:

Tán-in domM ’Tanjantalo’ Tán-in-a škólaF ’Tanjankoulu’Tanja-ADJ.POSS.M taloM Tanja-ADJ.POSS-F kouluF

Nykykielessä possessiiviadjektiiveja muodostetaan produktiivisesti vain -a/-ja-päätteisistä ihmisten nimien ja nimikkeiden tuttavallisista muodoista, kuten máma ’äiti’ > mám-in ’äi-din’, pápa ’isä, isi’ > páp-in ’isän’.

Pronominit Venäjän pronominit voidaan jakaa useaan luokkaan, joista esittelen tarkemmin persoona-pronominit. Venäjän persoonajärjestelmä muistuttaa suomea mutta on hienojakoisempi,

19 Painomerkki tarkoittaa, että tällainen pääte on aina painollinen.

20 Tiettyjä ominaisuuksia voi olla enemmän tai vähemmän, esim. erittäin hyvä. Toisaalta esim. puinen suh-teessa aineeseen ei ole aste- vaan absoluuttinen määrite (puinen talo).

395Venäjä //

koska 3. persoonan pronomineja on kolme. Toisaalta elottomaan ja elolliseen kohteeseen viitataan samalla 3. persoonan pronominilla.

Taulukko 3. Persoonapronominit

P Y M

1. ja ’minä’ my ’me’

2. ty ’sinä’ vy, Vy 21 ’te,Te’

3. onM, onáF, onóN’hän,se’ oní ’he,ne’

Venäjässä vy ’te’ voi teititeltäessä viitata suomen tapaan yhteen henkilöön. Teitittely on Ve-näjällä huomattavasti yleisempää kuin Suomessa: keskenään tuntemattomilla ja tutuilla-kin aikuisilla on tapana teititellä toisiaan iästä ja asemasta riippumatta.

Suomen possessiivisuffikseja vastaavat venäjässä possessiivipronominit, jotka adjektii-vien tavoin ovat substantiivien etumääritteitä. Adjektiivien tapaan myös 1. ja 2. persoo-nan possessiivipronominit (moj ’minun’, tvoj ’sinun’, naš ’meidän’, vaš ’teidän’) mukautuvat pääsanoihinsa suvussa, luvussa ja sijassa:

(7) moj páp-aM ’minunisäni’ mo-já mám-aF ’minunäitini’minun.PRO.POSS.M isä minun.PRO.POSS.F äiti

mo-jó mést-oN ’minunpaikkani’minun.PRO.POSS.N paikka

3. persoonan possessiivipronominit egó (maskuliini ja neutri), ejó (feminiini) ’hänen’, ih ’heidän’ lankeavat yhteen vastaavien persoonanpronominien genetiivin kanssa eivätkä mukaudu pääsanoihinsa, vaan pysyvät aina samassa muodossa.

Demonstratiivipronomineja ovat ètot ’tämä’ (mask.) ja tot ’tuo, se’ (mask.)22, stól’ko ’sen verran, tämän verran, tuon verran, niin paljon, niin monta’. Paikkaan voi viitata mm. ad-verbipronomineilla zdes’ ’täällä, tässä’ ja tam ’tuolla, siellä, tuossa, siinä’. Kuten jo monet suomennosmahdollisuudet kertovat, venäläisen oppijan on tyypillisesti vaikea valita var-sinkin suomen pronomineista tämä – tuo – se ja niiden sijamuodoista (ulko- ja sisäpaikallis-sijoista) oikea vaihtoehto.

Taivutus Nominien taivutusparadigmat ovat luku, sija ja suku. Lukuparadigma käsittää yksikön ja monikon, sukuja ovat maskuliini, feminiini ja neutri, ja sijamuotoja on kuusi: nominatiivi (NOM), genetiivi (GEN), akkusatiivi (AKK), datiivi (DAT), instrumentaali (INS) ja preposi-tionaali eli lokatiivi (LOK)23. Sijamuotojen nimet antavat vihjeen siitä, mikä sijamuodon tehtävä voi olla lauseessa, esim. omistuslausekkeessa genetiivi tarkoittaa usein omistajaa,

21 Vy kirjoitetaan isolla kirjaimella teititeltäessä.

22 Esittelen suvussa ja luvussa taipuvista sanoista vain yksikön maskuliinin.

23 Nimi prepositionaali (ven. predlóžnyj) perustuu siihen, että tätä sijaa käytetään aina preposition (ven. predlóg) kanssa. Käytän kuitenkin nimeä lokatiivi (LOK), koska se kuvaa sijan tyypillistä merkitystä.

396 // Venäjä

akkusatiivi on tekemisen kohdetta ilmaisevan suoran objektin sija, datiivi ilmaisee usein vastaanottajaa, instrumentaali ilmaisee usein välinettä tai tapaa ja lokatiivi kertoo, missä jotain tapahtuu. Sijamuotoja ei kuitenkaan voi suoraviivaisesti yhdistää nimistä johdatet-taviin tehtäviin, koska jokaisella sijalla voi olla muitakin funktioita. Esimerkiksi genetiiviä käytetään partiaalisena objektina (ks. 27) sekä kielteisen eksistentiaalilauseen subjektina (ks. 40). Datiivia käytetään esimerkiksi suomen kokija- ja nesessiivilauseita vastaavissa ra-kenteissa (ks. 31, 32, 42). Sen vuoksi näissä suomen lausetyypeissä venäjänkielinen oppija saattaa sanoa: minulle pitää lähteä tai minulle on kylmä eikä minun pitää lähteä, minun on kylmä.

Substantiivien taivutuspäätteet määräytyvät taivutusluokan ja kieliopillisen suvun mukaan. Substantiivi voi olla myös taipumaton, kuten lainasanat kófe ’kahvi’, kafé ’kahvila’ ja taksi ’taksi’.

Substantiivien etumääritteitä ovat adjektiivit, partisiipit, järjestysluvut ja adjektiivi-muotoiset pronominit, jotka mukautuvat pääsanaansa taipumalla suvussa, luvussa ja si-jassa. Seuraavassa taulukossa esitellään nominintaivutusta. Taivutettavat lausekkeet ovat fem. odn-á bél-aja berjóz-aF yksi-F valkoinen-F koivuF, mask. od-ín bél-yj domM yksi-M valkoi-nen-M taloM, neut. odn-ó bél-oe pól-eN yksi-N valkoinen-N peltoN ’yksi/muuan valkoinen koi-vu/talo/pelto’.

Taulukko 4. Nominitaivutus

NOM GEN AKK DAT INS LOK

YKSF

odn-á bél-aja berjóz-a

odn-ój bél-oj berjóz-y

odn-ú bél-uju berjóz-u

odn-ój bél-oj berjóz-e

odn-ój b él-oj berjóz-oj

odn-ój bél-oj berjóz-e

YKSM

odín bél-yj dom

odn-ogó bél-ogo dóm-a

odín bél-yj dom

odn-omú bél-omu dóm-u

odn-ím bél-ym dóm-om

odn-óm bél-om dóm-e

YKSN

odn-ó bél-oe pól-e

odn-ogó bél-ogo pól-ja

odn-ó bél-oe pól-e

odn-omú bél-omu pól-ju

odn-ím bél-ym pól-em

odn-óm bél-om pól-e

MON odn-í bél-ye berjóz-y, dom-á, pol-já

odn-íh bél-yhberjóz/dom-óv/pol-éj

odn-í bél-yeberjóz-y/dom-á/pol-já

odn-ím bél-ymberjóz-am/dom-ám/pol-ám

odn-ími bél-ymiberjóz-ami/dom-ámi/pol-jámi

odn-íh bél-yhberjóz-ah/domáh/pol-áh

NUM tr-i ’kolme’ tr-joh tri, trjoh 24 tr-jom tr-emjá tr-joh

PPRON ja ’minä’ty ’sinä’

menjátebjá

menjátebjá

mnetebé

mnojtobój

mnetebé

F = feminiini, M = maskuliini, N = neutri, Y = yksikkö, MON = monikko, NUM = lukusana, PRON = persoonapronomini

KomparaatioAdjektiivit ovat substantiivien määreitä, kun taas useimmat adverbit ovat verbien mää-reitä eli määrittävät sitä tekoa tai toimintaa, jota verbit ilmaisevat: esimerkiksi tíhijADJ hod ’hiljainen’ + ’meno/kulku/käynti’ = ’hidas kulku’ ded tíhoADV hódit ’vaari kävelee hitaasti’. Adjektiivit mukautuvat pääsanaansa, kun taas adverbit ovat taipumattomia.

24 Akkusatiivimuodonvalintariippuukvantifioivannomininkohteenelottomuudesta(tri) tai elollisuudesta (trjoh).

397Venäjä //

Venäjän astemääritteenä toimivilla adjektiiveilla ja adverbeillä on vertailuasteita kuten suomessa: vrt. suuri – suurempi – suurin, nopeasti – nopeammin – nopeimmin. Adjektiivin kom-paratiivi voidaan muodostaa kahdella tavalla: joko analyyttisesti (AN) lisäsanalla tai mor-fologisesti (MF) suffiksilla: prijátnyj ’miellyttävä, mukava’ > (AN) bólee prijátnyj ’enemmän miellyttävä’, (MF) prijátn-ee, prijátn-ej ’miellyttävämpi’. Adverbin komparatiivimuodoista morfologinen komparatiivi on sama kuin adjektiivilla, ja analyyttisessa komparatiivissa käytetään samaa vertailusanaa bólee (’enemmän’): prijátno ’miellyttävästi, mukavasti’ > (AN) bólee prijátno ’miellyttävämmin’, (MF) prijátn-ee, prijátn-ej ’miellyttävämmin’. Morfologiset komparatiivimuodot ovat taipumattomia, ja taipuvana määritteenä käytetäänkin analyyt-tisia muotoja. Myös adjektiivin ja adverbin superlatiivilla on analyyttinen ja morfologinen muodostustapa. Muodostustavat ovat muutoin samankaltaiset, mutta kummallakin on sana luokalle tyypillinen lopputunnus: prijátnyj > (AN) sámyj prijátnyj ’kaikkein miellyttävin’, (MF) prijátn-ejš-ij ’miellyttävin, mukavin’; prijátno > (AN) prijátnej vsegó ’kaikkein miellyttä-vimmin’, (MF) prijátn-ejš-e ’miellyttävimmin, mukavimmin’ (ks. myös taulukko alla).

Taulukko 5. Adjektiivin ja adverbin vertailumuodot.

positiivi komparatiiviAN

komparatiivi MF

superlatiiviAN

superlatiiviMF

prijátnyj (ADJ) ’miellyttävä’

bólee prijátnyj’miellyttävämpi’

prijátn-ee, prijátn-ej

sámyj prijátnyj = naibólee prijatnyj, prijátnej vsegó’kaikkeinmiellyttävin’

(nai-)priátn-ejš-ij

prijátno (ADV) ’miellyttävästi’

bólee prijátno’miellyttävämmin’

prijátn-ee, prijátn-ej

naibólee prijátno, prijátnej vsegó’kaikkeinmiellyttävimmin’

(nai-)priátn-ejš-e

horóšij ’hyvä’ bólee horóšij*’parempi’

lutš-še naibólee horóšij*, lutš-še vsegósamyj horóšij ’paras’

(nai)lútššij

horóšó ’hyvin’ bólee horóšo*’paremmin’

lutš-še naibólee horóšo*, lutš-še vsegó’parhaiten’

nai-lútšše

AN = analyyttiinen muodostustapa, MF = morfologinen muodostustapa*Käytetään erittäin harvoin.

Nominilausekkeen omistusrakenneOmistussuhteita ilmaisevia lausekkeita on kahta tyyppiä. Toisessa on omistajaan viittaa-va etumäärite, joka mukautuu pääsanaansa luvussa, suvussa ja sijassa (ks. esimerkki 7 ja Adjektiivit: possessiiviadjektiivit), kun taas toisessa on omistajaan viittaava genetiivimuo-toinen takamäärite, joka ei mukaudu pääsanaansa (8, 9). Poikkeuksena 3. persoonan pos-sessiivipronominit ovat mukautumattomia (niiden suku riippuu vain kohteesta), ja silti ne ovat etumääritteitä (10, 11):

(8) domM Ann-y ”taloAnna-GEN” ’Annantalo’

(9) ím-ja róz-y ”nimiruusu-GEN” ’ruusunnimi’

(10) egóM/ejóF pápa ”hänen.M/hänen.Fisä” ’(hänen)isänsä’

(11) egóM/ejóF/ih máma ”hänen.M/hänen.F/heidän.MONäiti” ’(hänen/heidän) äitinsä’

398 // Venäjä

Mukautuminen (kongruenssi)Adjektiivimaiset predikaatin nominiosat (vrt. suomen predikatiivit) mukautuvat subjek-tiinsa luvussa ja suvussa (12–14, ks. myös 1).

(12) DomM Tán-in. ”taloM Tanja-ADJ.POSS.M” ’TaloonTanjan’.

(13) MašínaF mo-já. ”autoF minun-PRO.POSS.F” ’Autoonminun.’

(14) MóreN holódn-oe. ”meriN kylmä-N” ’Merionkylmä.’

Erikoistapauksen muodostavat ammattinimet, joita käytetään sekä naisesta että miehestä ja jotka vaativat predikaatilta kohteensa suvun mukaista taivutusmuotoa. Esimerkissä 15 puhutaan naislääkäristä ja 16 mieslääkäristä, mikä näkyy verbimuodosta – vaikka substan-tiivi vratš ’lääkäri’ on sinänsä venäjässä maskuliini.

(15) VratšM priš-l-a ”lääkäritulla-PRET-F” ’(nais)lääkärituli’,(16) VratšM pri-šjó-l ”lääkäritulla-PRET-M” ’(mies)lääkärituli’

Persoonapronominien yhteydessä mukautuminen myös määräytyy pronominin kohteen sukupuolen mukaan (17, 18) ja monikkopronominien kanssa luvun mukaan (19, 20):

(17) Ja tak-ój ”minäsellainen-M” ’Olensellainen.’(miesitsestään)(18) Ja tak-ája ”minäsellainenF” ’Olensellainen’.(nainenitsestään)(19) My/vy/oni tak-íe ”me/te/hesellaiset” ’Olemme,olette/ovatsellaiset.’(20) Vy tak-ája/tak-ój ”Tesellainen-M/sellainen-F”’Teolettesellainen.’(miehel- le/ naiselle teititellen)

PrepositiolausekkeetVenäjässä käytetään runsaasti prepositioita ruotsin ja englannin kielen tapaan; postposi-tioita sen sijaan ei ole. Prepositiolausekkeilla ilmaistaan merkityksiä, joita suomessa vas-taa yleensä joko sijataivutus tai postpositiolauseke. Vanhimmat prepositiot ovat lyhyitä sanoja, kuten u, o(b), s(o), v(o), bez, pro ja po. Ne kirjoitetaan erikseen substantiivista, vaikka niistä useilla ei ole omaa sanapainoa: bez trudá /bistrudá/ ’vaivatta, vailla vaivaa’, so mnoj /samnój/ ’minun kanssani’.

Prepositio edeltää sen täydennyksenä toimivaa nominilauseketta ja määrää täydennyk-sen sijamuodon. Esimeriksi prepositio u ’luona’ vaatii aina genetiivin (21, 22) ja vastaa omis-tuslauseessa suomen adessiivia: u menjá ’minulla’, u vas ’teillä’, u nih ’heillä’ (ks. 39, 40). Pai-kasta lähtemistä ilmaistaan esimerkiksi prepositioilla iz ja s(o), jotka vaativat genetiivin (23).

Joillakin prepositioilla voidaan ilmaista useita eri merkityksiä sen mukaan, mitä sija-muotoa niiden kanssa käytetään. Esimerkiksi s-prepositiolauseke voi ilmaista eri asioita sen mukaan, käytetäänkö sen kanssa instrumentaalia, akkusatiivia vai genetiiviä (24–25).

merkitys täydennyksen esimerkki suomeksi sijamuoto

(21) omistus, genetiivi u teb-já PREPu sinä-GEN ’sinunluonasi, lähisijainti sinulla’

(22) udóm-a PREPu talo-GEN ’talonvieressä’

399Venäjä //

(23) lähtökohta, genetiivi s mést-a PREPS paikka-GEN ’paikalta’ -pintaa pitkin so stúl-a PREPso tuoli-GEN ’tuolinpäältä, tuolilta’ -sisältä iz dóm-a PREPiztalo-GEN ’talonsisältä’

(24) seura instrumentaali s Tán-ej PREPs Tanja-INS ’Tanjankanssa’(25) vertailun akkusatiivi s Tán-ju PREPs Tanja-ACC ’Tanjan mittapuu vertainen (esim.kooltaan)’

Yleisesti ottaen suomen sisäpaikallissijoja (inessiivi – elatiivi – illatiivi) vastaavat prepo-sitiolausekkeet v + LOK – iz + GEN – v + AKK. Merkitykset ’talossa – talosta – taloon’ ilmais-taan venäjäksi vastaavasti v dóm-e (LOK) – iz dóm-a (GEN) – v dom (AKK). Ulkopaikallissijoja (adessiivi – ablatiivi – allatiivi) puolestaan vastaavat prepositiolausekkeet na + LOK – s + GEN – na + AKK. Merkitykset ’tuolilla – tuolilta – tuolille’ ilmaistaan siis na stúle – so stúla – na stul. Ulko- ja sisäpaikallissijojen vastaavuus ei kuitenkaan aina toteudu (vrt. 26). Tämän lisäksi suomen dynaamista sijaa vastaa venäjässä usein staattinen ilmaisu (vrt. 27). Ve-näjänkielinen oppija luo kuitenkin helposti analogian prepositiolausekkeen ja vastaavan suomen paikallissijan välille ja voi siten hyödyntää suomeen venäjän prepositiolausekkei-den käyttömalleja.

(26) Ósen’ju Tánja pojdjót v šestój klass.

Syksy-INS Tanja lähtee PREPv kuudes luokka [AKK]’SyksylläTanjameneekuudennelleluokalle.’ven.kirj.’kuudenteenluokkaan’

(27) Kupí tšerník-iF na rýnk-e

Osta mustikka-GEN PREPna tori-LOK ’Ostamustikkaatorilta!’ven.kirj.’torilla’

VerbitVenäjässä on muutoin samat tapaluokat (modukset) kuin suomessa, mutta potentiaali puuttuu. Indikatiivissa on kolme aikamuotoa: preteriti (mennyt aika), preesens ja futuuri. Verbi mukautuu subjektinsa lukuun (yksikköön tai monikkoon). Lisäksi preesensissä ja fu-tuurissa verbi mukautuu myös subjektinsa persoonaan (taulukko 6) ja preteritin yksikössä sukuun (taulukko 7).

Taulukko 6. Verbin persoonataivutus preesensissa ja futuurissa (znat’ ’tietää’)

Ja zná-ju my zná-em ty zná-eš’ vy zná-ete on/oná zná-et oni zná-jut

minä tiedä-n me tiedä-mme sinä tiedä-t te tiedä-tte hän tietä-ä he tietä-vät

Taulukko 7. Verbin sukutaivutus preteritissä

Ja/ty/oná zná-l-a Ja/ty/on zna-l my/vy/oní zná-l-i

tietää-PRET-F’tiesin,tiesit,tiesi’(naisesta)

tietää-PRET.M’tiesin,tiesit,tiesi’(miehestä)

tietää-PRET-MON’tiesimme,tiesitte,tiesivät’

400 // Venäjä

AspektiJokaisella yksittäisellä verbillä on oma aspektinsa: verbi on aspektiltaan joko perfektii-vinen tai imperfektiivinen.25 Perfektiivinen verbi viittaa toiminnan aloittamiseen tai jo päättyneeseen tekoon. Se ei voi ilmaista puhehetkenä tapahtumassa olevaa toimintaa. Sen takia perfektiivisellä verbillä ei ole preesensmuotoja vaan ainoastaan preteriti- ja futuuri-muodot. Imperfektiivinen verbi taas kertoo jatkuvasta tai toistuvasta toiminnasta eikä ota kantaa toiminnan alku- tai loppupisteeseen. Sille mahdollisia aikamuotoja ovat preesens, preteriti ja liittofutuuri. Jälkimmäinen muodostetaan byt’-verbillä ja infinitiivillä: byt’ ’olla’, délat’ ’tehdä’ > búd-u délat’ ’tulen tekemään’. Aspektien käyttöä havainnollistaa seu-raava kuvio, jossa on esitetty verbi sdélat’PF ’tehdä, saada tehdyksi’ 26 ja aspektiltaan imper-fektiivinen verbi delat’ ’tehdä, olla tekemässä’ (preteriti délala viittaa feminiinisubjektiin).

Verbiaspektit puhehetkeen (PH) suhteutettuna27

Nuolet osoittavat puhehetkestä (PH) menneeseen aikaan (pret.) ja tulevaan. Aikasuoralle on sijoitettu imperfektiiviset verbimuodot, koska ne ilmaisevat tekemisen prosessia ajassa kertomatta mitään siitä, onko prosessi ollut tai tuleeko se olemaan tuloksekas. Preesensin muoto délaju ’teen, olen tekemässä’ kuvaa puhehetken aikana tapahtuvaa. Perfektiiviset muodot taas osoittavat tekemisen tulosta: sdélala (pret.) sanotaan jo päättyneestä tekemi-sen kokonaisuudesta ja sdélaju ’teen, tulen saamaan tehdyksi’ sanotaan tekemisestä, joka tullaan tulevaisuudessa tekemään loppuun asti.

Venäjän preesens voi vastata suomen preesensiä tai perfektiä:

(28) Ja živ-ú v Píter-e užé dva góda.

minä asu-/elä-n PREPv Pietari-LOK jo kaksi vuotta

’OlenasunutPietarissajokaksivuotta.’

Venäjän preteriti voi käyttötilanteen mukaan vastata suomen perfektiä, imperfektiä tai pluskvamperfektiä. Venäjänkieliselle oppijalle varsinkin suomen perfektin käyttö voi ai-heuttaa vaikeuksia.

25 Joidenkin verbien aspektitulkinta riippuu kontekstista. Tällaisia ovat esimerkiksi -irovat’-päätteiset laina-verbit, kuten informírovat’’informoida’.

26 Preteriti sdéla-l-a, -a viittaa feminiinisubjektiin, fut. sdélaju’teen,saantehdyksi’.

27 Verbin aspekti on merkitty alaindekseillä PF = perfektiivinen ja IPF = imperfektiivinen.

délat’IPF

délajuPHdélaju

pret. fut.

sdélalaPF sdélajuPF

sdélat’PF

délala búdudélat’

401Venäjä //

Imperatiivi ja konditionaaliImperatiivi muodostetaan tunnuksen -i tai -j avulla, joten yksikön imperatiivin lopussa on aina -i, -j tai pehmeä merkki -´ (ks. Kirjoitusjärjestelmä). Monikon imperatiivi (tulkaa!) muodostetaan yksiköstä lisäämällä -te (29).

(29) smotr-íIPF! smotr-í-teIPF!katso-IMP katso-IMP-MON

Katso! Katsokaa!

Kolmannelle persoonalle tarkoitettu käsky ilmaistaan partikkelin pust’ 28 ja verbin indika-tiivin preesensin tai futuurin 3. persoonan muodon avulla: pust’ délajetIPF! ’Tehköön!’, pust’ déla-jutIPF! ’Tehkööt!’, kirj. ”laske teke-vät”. Kehotus yhteistoimintaan puhujan kanssa eli monikon ensimmäisen persoonan käsky ilmaistaan partikkelin daváj (imperatiivi verbis-tä davát’IPF ’antaa’) ja verbin futuurimuodon29 (liittofutuurin) avulla: Davá-j(-te) sdéla-emPF!

’tehkäämme!’ (kirj. ”anna tee-mme” ja ”anta-kaa tee-mme”).Konditionaali muodostuu verbin preteritistä ja partikkelista by.30 Partikkeli ei vaikuta

verbin muotoon ja voi vaihtaa paikkaa lauseessa: on sdéla-l by = on by sdélal hänM teki.M by = hänM by teki.M ‘Hän (mask.) olisi tehnyt / Hän tekisi’.

KieltoKielto ilmaistaan ne-partikkelilla, joka edeltää kiellon piirissä olevaa sanaa. Kieltopartik-keli ei vaikuta verbin muotoon, joka säilyy samana niin kielto- kuin myöntölauseissakin: Iván pridjótPF

’Ivan tulee’, Iván ne pridjótPF ’Ivan ei tule’ (sananmukaisesti "Ivan ei tulee").

Infiniittiset muodot: infinitiivit, gerundit ja partisiipitInfinitiivimuotoja venäjässä on vain yksi.31 Se voi vastata suomen A-infinitiiviä, MA-infi-nitiiviä tai minen-loppuista substantiivia. Sen takia suomea puhuessaan venäjänkielinen oppija laajentaa A-infinitiivin käytön helposti MA- ja minen-alueille.

(30) Pomóžеš’ mn-e petš’IPF piróg? ’Autatkominualeipomaan auta-t minä-DAT leipoa piirakka[AKK] piirakkaa?’

(31) Mn-e netšego délat’IPF ’Minullaeiolemitään minä-DAT mitään tehdä tekemistä.’

(32) Mn-e nádo idtí ’Minunpitäämennä. minä-DAT pitäämennä Minunonlähteminen.’

(33) Ujti nel’zjá ’Eisaalähteä.Lähteminen lähteä ei.saa eikäy.’

28 Alun perin imperatiivi verbistä pustit’PF’päästää,laskea’.

29 Imperfektiivisistäverbeistäkäytössäonliittofutuuritaiinfinitiivi:daváj budem délat’ = davaj délat´kirj.anna tulemme tekemäänIPF = anna tehdä/tekemäänIPF’tehkäämme’.

30 By-partikkeli on kopulaverbin byt’’olla’aoristimuodonkäyttöönjäänytalkuosa,yksinkertaistaen’oli’.

31 Se päättyy aina pehmeään merkkiin tai -i:hin, joita useimmiten edeltää -t- ja joskus -tš-: sdélat’’tehdäPF’,petš’’leipoaIPF’,ujtí’lähteäPF[pois]’.

402 // Venäjä

Suomen tapaan partisiipit ovat aktiiveja tai passiiveja adjektiivinkaltaisia verbimuotoja, jotka toisaalta säilyttävät aspektin. Alla on esitetty partisiipit imperfektiivisestä verbistä délat’IPF ’tehdä, olla tekemässä’ ja perfektiivisestä verbistä sdélat’PF ’tehdä, saada tehdyksi’32:

Taulukko 8. Venäjän ja suomen partisiipit (verbit délat’IPF , sdélat’ PF’tehdä’)

venäjä pääluokka, tempus venäjän tunnus suomi suomen tunnus

déla-juštš-ij IPF aktiivi, preesens -(j)uštš/(j)aštš33- ’tekevä’ -vA

déla-vš-ijIPF sdéla-vš-ijPF aktiivi, preteriti -(v)š- ’tehnyt’ -nUt

déla-em-yjIPF passiivi, preesens -m- ’tehtävä’ -(CtA)vA

sdéla-nn-yjPF passiivi, preteriti -nn/t- ’tehty,tekemä’ -tU/-ttU, -mA

Venäjän gerundi vastaa usein suomen E-infinitiiviä, (t)tUA-temporaalirakennetta tai -MA-infinitiivin adessiivia. Imperfektiivisen verbin gerundi ilmaisee toimintaa, joka ta-pahtuu samaan aikaan finiittiverbin kanssa: délat’IPF ’tehdä’

déla-ja ’tehd-en, teke-mäl-

lä’. Perfektiivisen verbin gerundi edeltää pääverbin toimintaa tai tekoa: sdélat’ ’tehdäPF’ sdéla-v ’teh-tyä-’: sdélav délo guljá-j smélo (sanonta) "tehtyä asia ulkoile/juhli rohkeasti" eli ’Tehtyäsi työn ota rennosti’.

3. SYNTAKSI

SanajärjestysVallitseva sanajärjestys on subjekti–verbi–objekti (SVO). Sanajärjestys on kuitenkin jousta-va ja riippuu lausuman avainsanojen ja muiden sanojen suhteista.

VäitelauseetVenäjän ja suomen intransitiivi- ja transitiivilauseet ovat rakenteeltaan suunnilleen sa-manlaisia. Subjektina olevaa persoonapronominia käytetään venäjässä kuitenkin useam-min kuin suomessa. Avainsana asettuu tyypillisesti lauseen loppuun. Esimerkin (34) tran-sitiivilauseessa (’Äiti ostaa takin’), avainsana on objekti pal’tó (’takki’). Tällaisessa lauseessa datiivivastaanottaja (mne ’minulle’) edeltää objektia (35). Kun vastaanottaja on avainsana, se voi olla lauseen lopussa (mne esimerkissä 36).

(34) Máma kúpitPFV pal’tó. ’Äitiostaatakin.’(35) Máma kúpitPFV mne pal’tó. ’Äitiostaaminulle takin.’(36) Máma kúpitPFV pal’tó mne. ’Äitiostaatakin minulle.’

32 Imperfektiivisistä verbeistä voi muodostaa sekä preesens- että preteritipartisiipit, kun taas perfektiivisis-tä verbeistä vain preteritipartisiipit.

33 uštš=ущ;juštš;=ющ,aštš;=ащ;jaštš=ящ.

403Venäjä //

Jos lauseen ’minä’ haluaa esittää asiat niin, että onni on nyt hänen puolellaan, hän kirjoit-taa esimerkin (37) tavoin ja lausuu asian suullisesti esimerkin (38) tavoin:

(37) Mne mamaF kúpit pal’to. ’Minulleäitiostaatakin.’(kirjoitetaan)(38) Mne mama pal’to kupit. ’Minulleäititakinostaa.’(lausutaanspontaanisti)

Omistuslauseessa (39–40), eksistentiaalilauseessa (41) ja kokijalauseessa (42) ensimmäi-sellä sijalla on vastaavasti omistaja, olemassaolopaikka tai kokija. Kieltosana net on kieltei-sen eksistentiaalilauseen predikaatti (40). Esimerkeistä nähdään, että tällaisissa lauseissa entiteetin sijamuoto on genetiivi, joka vastaa tässä tehtävässään suomen partitiivia.

(39) U nas est’ kóška. ’Meilläonkissa’. PREPu me.GEN olla.3.Y kissa.(40) U nas net kóšk-i. ’Meilläeiolekissaa.’ PREP me.GEN NEG kissa-GEN

(41) Ókolo dóma igrájutIPF déti. ’Talon vieressäleikkiilapsia’. vieressä talo-GEN leikkiä-3.MON lapsi.MON

(42) Mne hólodno. ’Minunonkylmä’.Sanan- minä-DAT kylmä mukaisesti:”minullekylmä”(43) Ty kto? ’Kukaolet?’ sinä kuka(44) Ja Anna ’OlenAnna.’ minä Anna

Venäjän lokatiivi-, kokija- ja ekvatiivilauseissa34 olla-verbiä ei tavallisesti käytetä pree-sensissä (42, 43–44). Venäjässä on myös infinitiivilauseita, joissa ei preesensissä käytetä olla-verbiä (31–33, 45). Olla-verbin puute preesensissä ja persoonapronominien runsas käyttö kuuluvat usein venäjänkielisen oppijan suomeen.

KysymyslauseetVaihtoehtokysymykset eroavat väitelauseista ainoastaan intonaatiolla (ks. Intonaatio). Vas-tata voi lyhyesti net (kielto) tai da (myöntö) (47). Kysymyssana (esim. kto ’kuka’, tšto ’mikä’, gde ’missä’, kogda ’milloin’) on tyypillisesti kysymyksen alussa (45, 46).

(45) Tšto teb-é kupít’? ’Mitäostaisinsinulle?’ mikä sinä-DAT ostaa.INF

(46) Kogdá (ty) pridjó-š’? ’Milloinsinätulet?’ milloin (sinä) tule-t(47) Iván prišjó-l? Net./Da ’(Onko)Ivantullut?–Ei(ole)./Kyllä(on).’ Ivan tulla-PRET.M ei/kyllä

34 Ekvatiivilauseontyyppiä’AonB’jailmoittaaidentifiointisuhteista(esim.43–44).

404 // Venäjä

LÄHTEETBandle, O. (toim.) 2005. The Nordic Languages: An International Handbook of the History of the North Germanic Languages. Berlin – New York: Walter de Gruyter.

Bendix, R. 1980. Kings Or People: Power and the Mandate to Rule. Oakland, CA: University of California Press.

Fedjanina, H. A. 1976. Udarenie v sovremennom russkom jazyke. Moskva: Russkij jazyk.

Jones, D. & D. Ward 1969. The Phonetics of Russian. Cambridge: Cambridge University Press.

Leisiö, L. 2004. Sijamuotojen käytöstä suomenvenäjässä. Virittäjä 2, 172–199.

Leisiö, L. 2000. The word order in genitive constructions in diaspora Russian. International Journal of Bilingualism, 4 (3), 301–325.

Paunonen, H. 2016. Sloboa stadissa. Jyväskylä: Docendo.

Suomi, K., J. Toivanen ja R. Ylitalo 2006. Fonetiikan ja suomen äänneopin perusteet. Helsinki: Gaudeamus.

Švedova, N. Ju. (toim.) 1980. Russkaja grammatika. niteet 1, 2. Moskva: Nauka.

Svetozarova, N. 1998. Intonation in Russian. Teoksessa: D. Hirst & A. Di Cristo (toim.), Intonation systems. A survey of twenty languages, Cambridge: Cambridge University Press, 261-274.

Tavi, S. 2014. Sputnik ja muut niekat. Kielikello 4, 18–20.

Timberlake, A. 2012. Reference Grammar of Russian. Cambridge, UK: Cambridge University Press.

Valgina, N. S., D. È. Rozental’ & M. I. Fomina 2002. Sovremennyj russkij jazyk. Moskva: Logos.

VISK = A. Hakulinen, M. Vilkuna, R. Korhonen, V. Koivisto, T. R. Heinonen ja I. Alho 2004: Iso suomen kielioppi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Verkkoversio. Saatavissa: http://scripta.kotus.fi/visk URN:ISBN:978-952-5446-35-7

Lisälukemisto

Aho, E. & Toivola, M. 2008. Venäläisten maahanmuuttajien suomen prosodiasta. Virittäjä 1, 3–23.

Kahla M. & Peltola R. 1977. Venäläisten nimien kirjainasu suomenkielisessä tekstissä. Kielikello 2, s. 8–10.

Nikunlassi, A. 2002. Johdatus venäjän kieleen ja sen tutkimukseen. Helsinki: Finn Lectura.

405Venäjä //

HELPPOA JA ERILAISTA SUOMEN KIELESSÄ (VENÄJÄ)

Финский– этонетактрудно,каккажется! Восновефинскогоязыка–логикаисистемность.Грамматикаоснованана

правилахбезисключений. Согласныхвдвоеменьше,чемврусском,ипочтикаждыйизнихимеетв

русскоманалог. Ударениевсегдападаетнапервыйслог. Орфографияпредельнопроста:пишуткакговорятиговоряткакпишут. Нетграмматическогорода,дажеуличныхместоимений3-голица:hän –

этоодновременноиониона. Нетартиклей. Относительносвободныйпорядокслов,почтитакойже,какврусском.

Чтовфинскомнеобычного? Гласныхвфинскомнатрибольше,чемврусском,ивсловахонираспреде-

ляютсяпозаконугармониигласных:гласныеa-u-oневстречаютсяводномитомже(несложном)словесгласнымиä-y-ö,агласныеi-eмогутсочетать-сяистемиисдругими:tuuli’ветер’,tyyli’стиль’,halu’желание’,häly’шум’.

Всловахвстречаютсядолгиегласныеидвойныесогласные,которыенадопроизноситьчетко,иначеваснеправильнопоймут:tuli’огонь’,tuuli сдолгимuозначает’ветер’,аtulliсудвоеннымlикраткимuозначает’таможня’.

Падежейвфинскомзначительнобольше,чемврусском,предлоговпочтинет,нозатоестьпослелоги:sauna-ssa(падежинессив)означает‘всауне’,saunan jälkeen(букв.сауныпосле)–‹послесауны›.

Вфинскомсловадовольнодлинные,потомучтомногиеизнихсостоятизнесколькихслов.Означениитакогосложногослованевсегдаможносудитьнаосновaниизначенийегосоставляющих.Так,pyykkipoikaсостоитизсловpyykki’белье’иpoika’мальчик’,ноpyykkipoikaзначит’бельеваяпри-щепка’.

406 // Venäjä

YHDEN KIELEN SIJAAN MONTA (VENÄJÄ)Вместоодногоязыка-многоязычиеЧтобыполноценножитьвФинляндии–учиться,работать,дружить–надовыучитьфинский.Каждыйязык–бесценноебогатство;свойроднойязыкнадоберечь.Каждыйчеловекимеетправонасвойязыкикультуру,ивФинляндииэтоправозакрепленозаконом.

Научныеисследованиядоказывают,чтомногоязычиеоченьполезнодлячеловека.

Многоязычие помогаетформированиюсильногоидентитета, являетсяключомковзаимопониманиювмногокультурномобществе, развиваетмышление, помогаетусваиватьдругиеязыкиипомогаетвучебевцелом, развиваетвниманиеитворческиеспособности, помогаетлучшеориентироватьсявновыхситуацияхинаходитьобщийязыкс

людьми, ценитсянарынкетруда, препятствуетстарческимболезням,например,ухудшениюпамяти.

Многоязычие-вкладвбудущее

Навсехязыках,которымивывладеете,стоитговоритьиразвиватьихнавсехжиз-ненныхэтапах.Роднойязыкикультура–этовашикорни,которыепомогутвамвомногихситуацияхкаквФинляндии,такизаеепределами.

Знаниесвоихкорней,понимание‹откудаяродом›,важноидляэмоциональногоразвитияребенка.Урокиродногоязыкадаютдетямвозможностьвстретитьсясосверстниками,которыеговорятнатомжеязыке,расслабитьсяватмосфереродно-гоязыка.

Общийязыквсемье объединяетразныепоколения; даетвозможностьподдерживатьсвязьсродственникамиизнакомыми,иногда

живущимивдругихстранах; сохраняетсвязисисторическойродинойсемьи; способствуетформированиюсильногоидентитетаичувствауверенностив

себеитакимобразомпомогаетлегчеосвоитьсянановойРодине.

Всеэторебенокможетпотерять,еслинеусвоитязыкродителей.

Финскаясистемадошкольногоишкольногообразованияобеспечиваетмногоя-зычнымдетямиподросткамхорошуюязыковуюподдержку,оконкретныхформахкоторойвыможетеузнатьввашемдетскомсадуилишколе.Вслучаенеобходимо-стиувасестьправовоспользоватьсяуслугамипереводчика.

Есливыхотитерассказатьовашемродномязыкеикультуревдетскомсадуилившколе,кудаходитвашребенок,вассрадостьютамвстретятипредоставятвозмож-ностьвыступитьпереддетьми.

Вкругусемьиважноподчеркиватьуважениекродномуязыкуикультурекаждогочеловека:детилегкоперенимаютустановкивзрослых.

sisällys - finnlectura.fi2... · bengali: nasrin jahan jinia ... kielen arvostuksen puute tai jopa...

Documents