1

SISARENPOIKAPaavalin synodi tiedottaaPaulussynoden meddelar2/2005

SYSTERSONEN

Me ihmisraukat sokeina kuljemme harhateillä kuinMe ihmisraukat sokeina kuljemme harhateillä kuinMe ihmisraukat sokeina kuljemme harhateillä kuinMe ihmisraukat sokeina kuljemme harhateillä kuinMe ihmisraukat sokeina kuljemme harhateillä kuinlampaat vailla paimenta, ei kaitsijata meillä. Jos tiesi,lampaat vailla paimenta, ei kaitsijata meillä. Jos tiesi,lampaat vailla paimenta, ei kaitsijata meillä. Jos tiesi,lampaat vailla paimenta, ei kaitsijata meillä. Jos tiesi,lampaat vailla paimenta, ei kaitsijata meillä. Jos tiesi,Herra, hylkäämme, niin valheen valtaan vaivumme jaHerra, hylkäämme, niin valheen valtaan vaivumme jaHerra, hylkäämme, niin valheen valtaan vaivumme jaHerra, hylkäämme, niin valheen valtaan vaivumme jaHerra, hylkäämme, niin valheen valtaan vaivumme ja

käymme kadotukseen.käymme kadotukseen.käymme kadotukseen.käymme kadotukseen.käymme kadotukseen.

VVVVVaan mittaamaton araan mittaamaton araan mittaamaton araan mittaamaton araan mittaamaton armosi on, Hermosi on, Hermosi on, Hermosi on, Hermosi on, Herra, vielä meille.ra, vielä meille.ra, vielä meille.ra, vielä meille.ra, vielä meille.Tuot eksyneitä laumaasi ja avun langenneille. NäinTuot eksyneitä laumaasi ja avun langenneille. NäinTuot eksyneitä laumaasi ja avun langenneille. NäinTuot eksyneitä laumaasi ja avun langenneille. NäinTuot eksyneitä laumaasi ja avun langenneille. Näinsanallasi kirkkaalla pois päästät sielut kahleista, lyötsanallasi kirkkaalla pois päästät sielut kahleista, lyötsanallasi kirkkaalla pois päästät sielut kahleista, lyötsanallasi kirkkaalla pois päästät sielut kahleista, lyötsanallasi kirkkaalla pois päästät sielut kahleista, lyöt

rikki julmat juonet.rikki julmat juonet.rikki julmat juonet.rikki julmat juonet.rikki julmat juonet.

VK 187:3,4VK 187:3,4VK 187:3,4VK 187:3,4VK 187:3,4

2

PIISPOJEN HAUREUS JA JUUDAKSEN EHTOOLLINEN

Juha MuukkonenPastori, päätoimittajaTornio

Pääkirjoitus

LIHAN HAUREUS

Viime keväänä puhuttiinpuolisonsa hylänneestä piispasta,jonka ilmeisesti vuosikausiajatkunut haureuden harjoittaminentoisen miehen vaimon kanssa tulijulkisuuteen. Lihallinen haureus jaavionrikkominen - puolisonhylkääminen ja toisen naiminen -ovat kadottavia, taivaaseenpääsemisen estäviä syntejä.”Ettekö tiedä, ettävääryydentekijät eivät saaomakseen Jumalan valtakuntaa?Älkää eksykö! Jumalanvaltakunnan perillisiä eivätole siveettömyydenharjoittajat eivätkäepäjumalien palvelijat, eivätavionrikkojat, eivät miestenkanssa makaavat miehet,eivät varkaat eivätkä ahneet,eivät juomarit, pilkkaajateivätkä riistäjät.” (1Kor. 6:9-10)

Samaan hengenvetoon onmyös julistettavaparannuksentekijän paikalletulevalle eli syntinsä tunnustavalleja Jumalan sekä seurakunnanedessä syntejään katuvalletäydellinen armahdus ja syntienanteeksiantamus: ”Jeesuksenpyhässä nimessä ja kalliissa maahanasti vuotaneessa uhriveressä saatuskoa syntisi anteeksiannetuksi.Mene, äläkä tästedes enää syntiätee.” Mutta entä jos julkisyntiä

harjoittanut ei halua tunnustaasyntejään, ei niitä katua, eiparannusta tehdä, ei pyytääanteeksi? Tällaisen kohdalla onoikean paimenen käytettäväavainten valtaan kuuluvaa syntiinsitomista (Matt. 16:19, 18:15-18,Joh. 20:23). Katumattomalle ontehtävä selväksi, ettätunnustamaton synti erottaaihmisen Jumalasta, seurakunnanehtoollisyhteydestä jaiankaikkisesta elämästä.Palkkapaimen ei välitä sitoasyntejä, vaan antaa langenneen

kulkea rauhassa omaa tietään kohtikadotusta. Itsestään selvää onmyös, että katumaton ei voi toimiaseurakunnan paimenena jakaitsijana (1Tim. 3:2, Tiit. 1:6).

Haureus eli avioliiton ulkopuolinensukupuolielämä jaavionrikkominen (puolisonhylkääminen muun syyn kuinhaureuden tähden ja toisen

naiminen) ovat kauhistuttavanyleisiä (julki)syntejä. Turhaan eiJeesus puhu nimenomaanavionrikkojasta ja syntisestäsukupolvesta (Matt. 12:39, 16:4,Mark. 8:38). Sukupolvestakäytetty kreikankielen sana ’genea’voidaan kääntää myössukukunnaksi tai jopaihmiskunnaksi. Tuo viimeinentulkintamahdollisuus tuntuukaikkein todellisimmalta. Silläolisivatko Jeesuksen ajan ihmisetvoineet harjoittaa enemmänhuoruutta ja haureutta kuin meidän

aikamme ihmiset?

Meidän Jeesusta Herrakseentunnustavien joukossa lieneekuitenkin vielä joitakuita,jotka eivät ole lihassaanhaureutta harjoittaneet taiaviota rikkoneet. Ovatko hesitten puhtaita ja synnittömiäkuudennen käskyn edessä?”Jokainen, joka katsoonaista himoiten häntä, on josydämessään tehnyt huorin

hänen kanssaan.” (Matt. 5:28)Kenelläkään ei siis ole mahdollistaylpeillä omasta puhtaudestaanjonkun julkisesti saastaisuuteenlangenneen rinnalla. Olemmejokainen samassa armahdusta jasynnin poispanemista tarvitsevienjoukossa. Olemme itsessämme,vähintäänkin ajatuksissamme, jokaainoa syntisiä ja saastaisia ja sitenjokapäiväiseen parannukseenvelvoitettuja.

Pääkirjoitus

Pääkirjoitus

3

HENGEN HAUREUS

Piispan lihallinen haureus onerityisen paha ja Jumalan tahtoajulkeasti rikkova synti (1Kor. 6:12-20). Mutta vielä monin verrointuhoisampaa ja salakavalamminkadottavaa on piispan taiyleisemminkin seurakunnankaitsijan hengellinen haureus.Hengellistä haureutta voidaankutsua myösepäjumalanpalvelukseksi taiharhaoppisuudeksi. Lihallistahaureutta harjoittava tuottaaturmion itselleen sekäkumppanilleen ja samalla aiheuttaasuurta tuskaa ja ahdistusta monellepetetyksi tulleelle - lastenkärsimyksistä puhumattakaan.Paimenen lankeaminen madaltaamyös lampaiden kynnystä astuarajan väärälle puolelle. ’Enkösminäkin voi näin tehdä, jos kerransaarnamieskin…’ Muttahengellinen haureus eliharhaoppisuus tuottaa turmionkaikille väärän opin uskoneille jaomaksuneille, ei ainoastaantiettyihin (teko)synteihinsyyllistyneille. Siksi meidän tuleepaljon enemmän kavahtaaharhaoppista kuin lihassaanlangennutta piispaa tai kaitsijaa.

Esimerkkejä kirkkommejohtomiesten hengellisestähaureudesta eli harhaopeista onikävä kyllä helppo luetella.Luterilaisen uskommeluovuttamaton ydin ja keskus onforenssinen vanhurskauttamisoppi:jumalattoman julistaminenvanhurskaaksi taivaantuomioistuimessa yksin armosta,yksin uskosta ja yksin Kristuksentähden. Jumalalle kelpaamisenperusteeksi ei voi eikä saa tuodamitään ihmisestä itsestään lähtevääja nousevaa. Ns. yhteinen julistusvanhurskauttamisopista, jolla

pyrittiin etsimään yhteyttä Roomanpiispan alaisen kirkon jaluterilaisten nimeä kantavienvälille, hämärsi ja osittain jopaturhensi ja suorastaan kumosiristiriitaisin sanakääntein tätä omanuskomme ja pelastuksemmekirkkainta aarretta. Tällaisen opinhyväksyvää ja sitä ajavaa ei voikutsua muulla nimellä kuinharhaoppinen. Tuo julistus tarjoaapelastustieksi jumalattomanvanhurskauttamisen lisäksi myösuskovan omia hyviä tekoja. Josjoku kristitty ottaa vakavasti tuonjulistuksen sisällön, niin hän joutuuepätoivon rannattomanjuoksuhiekan mereen eikä voikoskaan olla varmapelastumisestaan.

Jo lähes klassiseksi muodostunutpiispojen harhaoppi, ns.naispappeuden hyväksyminen, onviime vuosina saanut yhäräikeämpiä muotoja. Enääpiispoille ei riitä edes se, että heestävät oikein Jumalaa palvelevienpääsyn saarnavirkoihin. Nyt hehaluavat lisäksi erottaa jo viroissaolevat Jumalaa pelkäävätpaimenet. Lisää syvyyttä juuritämän hengellisen haureudenmuodon tuhoavuudenymmärtämiseen antaasyntiinlankeemuskertomuksentutkiminen saarnavirannäkökulmasta.

EEVA - ENSIMMÄINENNAISPAPPI

Aadam oli asetettu paratiisinpaimeneksi. Hänen tehtävänään olipalvella Jumalan sanan saarnalla jasakramentin hoitamisellaseurakuntaansa eli vaimoaanEevaa. Ensimmäisen saarnaviranhoitajan saarnan sisältö oliyksinkertainen: ”Saat syödävapaasti kaikista muistaparatiisin puista, mutta et

paratiisin keskellä olevastahyvän- ja pahantiedon puusta.Sinä päivänä, jona siitä syöt, olettotisesti kuoleva.” (1Moos. 2:16-17) Uskonpuhdistaja MarttiLutherin mukaan Aadam hoitisakramenttia siten, että hän jakoielämän puun hedelmää - samoinkuin mekin saamme saarnamiehenkädestä ottaa ehtoollispöydässävastaan todellisen elämän puunhedelmän, Herran JeesuksenKristuksen ruumiin ja veren.Kielletyn puun hedelmä oli myössakramentti - sitä vain nautittiinsillä tavoin, että sitä nimenomaanei syöty! Tämän ainoan Jumalanantaman kiellon kunnioittamisellaihminen osoitti rakkautensa,ylistyksensä, uskonsa jakuuliaisuutensa Herraansakohtaan. Saatana sai valheillaannimenomaan paimenviran ja siihenkiinteästi liittyvänjumalanpalveluksen muutetuksi.Seurakunta toki kokoontui yhäedelleen jumalanpalvelukseensamaan paikkaan, paratiisinkeskellä olevan puiden juurelle.Yhä edelleen pidettiin saarnaa jamyös sakramenttia nautittiin.Mutta paimenen sijasta saarnasikinseurakunta, Eeva: ’Ota sinäkin,Aadam tästä toisesta puusta.Tämän hedelmä on paljonmaukkaampaa.’ Jumalan sanansijasta saarnattiin omia kokemuksiaja tuntemuksia. Jasakramenttiakaan ei suinkaanhoitanut ja toimittanut enääJumalan asettama paimen, vaansaarnaviran omiin käsiinsä ottanutseurakunta: ”Hän (Eeva) otti senhedelmästä ja söi ja antoi myösmiehelleen, joka oli hänenkanssaan, ja mieskin söi.”(1Moos. 3:6) Se, että syötäväksitarkoitettu sakramentin puu olivaihtunut viereiseen, ei näyttänytkumpaakaan haittaavan.

4

Kumman synti oli tuhoavampi:Eevan vai Aadamin?Yksiselitteisesti Aadamin. Eevaneli seurakuntalaisen synti tuottirangaistuksen vain hänelleitselleen: raskauden vaivat,kivuliaan synnyttämisen ja halunmieheen, joka on kuitenkin häntävallitseva. Aadamin, langenneenpaimenen, synti tuotti sen sijaanverrattomasti suuremmanrangaistuksen: ”Koska kuulitvaimoasi ja söit puusta, jostaminä kielsin sinua syömästä, niinolkoon maa sinun takiasikirottu.” (1Moos. 3:17) Kokoluomakunnan tuska ja sen tuottamatuho ihmiselle johtuvat siitä, ettäkaitsija hyväksyi ns.naispappeuden. Piispaa tai muutapaimenta, joka hyväksyynaispappeuden, on kavahdettavayhtä lailla – jossain mielessäenemmänkin! - kuin naispuolistaseurakuntalaista, joka on ryhtynytHerran käskyn (1Kor. 14:33-38) jamuiden selväsanaisten PyhienKirjoitusten ohjeiden (1Tim. 2:12,3:2, Tiit. 1:6) vastaisesti hoitamaansaarnavirkaa.

JUUDAKSEN EHTOOLLINEN

Viimeisen puolentoista vuodenaikana on useaan kertaan todettujotensakin seuraavasti: ’KoskaJeesus jakoi ehtoollisen myös JuudasIskariotille, niin myös meidän onjaettava ehtoollinen harhaoppisillepiispoille.’ Risto Santalan kirja’Messiaan ateria. Ehtoollisenhengellinen sanoma ja historiallisetjuuret’ (Kuva ja Sana 1999) antaatähän kysymykseen kuitenkinmeille harvemmin esiin nostetunnäkökulman. Rovasti RistoSantala, eläkkeellä oleva Israelinlähetystyöntekijä ja LahdenJoutjärven seurakunnankirkkoherra, on Jeesuksen ajanjuutalaisuuden kansainvälisestitunnettu tutkija, ja hän tuo

kirjassaan esiin mielenkiintoisia jameille useimmille muutentuntemattomia näkökulmiaehtoollisaterian juutalaisiintaustoihin. Santala käy kirjassaanläpi ehtoollisaterian yhteydenjuutalaiseen pääsiäisaterianviettämiseen, ja tulee siihenlopputulokseen, että Juudas eiilmeisesti enää ollut läsnä, kunJeesus jo vietetyn Vanhan liitonpääsiäisaterian jälkeen (Luuk.22:20, 1Kor. 11:25) asetti ja jakoiUuden liiton ehtoollisen.

Seuraavassa lainaus kirjan toisenluvun kohdasta ’Kolmas eli”siunauksen malja”’ (s. 36-37),kursivoinnit ja lihavoinnit teoksenmukaan:

”Egyptin vitsaustenperinteisen kerronnan japohdinnan eli ”magiid-osan”jälkeen Jeesus ottileipäpalasen ja kastoi senvadissa olevaan ”haroshet”-kastikkeeseen. Sekä Matteusettä Markus esittävät, että seolisi tapahtunut ennenehtoollisen asettamista.Matteus (26:21, 23) kertooJeesuksen sanoneen, että”yksi teistä kavaltaa minut …joka minun kanssani pistikätensä vatiin, se kavaltaaminut”. Ja kun kukinvuorostaan penäsi tuntienoman heikkoutensa, olenkose minä, Jeesus vastasiJuudas Iskariotille: ”Sinäpäsen sanoit!” Markus(14:18,20) muistaaJeesuksen paljastaneen, että”joka syö minun kanssani”… ja ”joka kastaa vatiinminun kanssani”, hän se on.Johannes 13:27-30 kertoo,että Jeesus kastoi vieläitsekin palan ja antoiJuudaalle sanoen: ”Minkäteet, tee se pian”.Opetuslapset arvelivat, että

Juudas sai rahastonhoitajanatehtävän ”ostaa jotakin” tai”antaa jotakin köyhille”,kuten tapana oli. ”Niin hän,otettuaan sen palan, menikohta ulos; ja oli yö.”

Näistä asioista voi päätellä,että Juudas ei ilmeisestijäänyt aterianhuipentumaan, ”kolmannenmaljan” siunaamiseen jaaterian päätösosaan, jolloinpääsiäislammas ja muuateria syötiin loppuun.Jälleen tämäkin Jeesuksentoimittama hienovarainenJuudas Iskariotins y r j ä y t t ä m i n e nateriayhteydestä katkeroittiyhä tämän mieltä. Talmudinsäännösten mukaan illanisäntä pesi joka kertakätensä sen jälkeen, kun hänoli kostuttanut leipäpalanastiaan. Näin Jeesuskin onsaattanut toimia tässävaiheessa.

Nyt oli vuorossa kolmasmaljakerta, jolla on nimenä”siunauksen malja” eli”koos ha-brachaa”.Apostoli viittaa siihen 1.Kor.10:16 jakeessa, kun hänkysyy: ”Siunauksen malja,joka siunaamme, eikö se oleosallisuus Kristuksenvereen?”

Santalan esittämien perusteidenmukaan on täysin mahdollista, ettäJuudas Iskariot ei osallistunutkiirastorstain ilta-aterianloppuvaiheeseen, jossa Jeesusasetti ja jakoi Herran PyhänEhtoollisen. Ne, jotka perustelevatehtoollisyhteyttä harhaoppistenpiispojen kanssa tällä ns. Juudaksenehtoollinen -argumentilla, kulkevattässä kohtaa heikoilla jäillä.

5

Näin arvioi syksyn kohukirjan”Ateistit alttarilla” kirjoittaja, tutkijaja dosentti, teol. tri Timo Eskola. Hänon työskennellyt vuodesta 1992Suomen Teologisessa instituutissaUuden Testamentin tutkijana jaopettajana. Samana vuonna hänväitteli teologian tohtoriksi. Lisäksihän on Helsingin yliopiston dosentti.Hänen perheeseensä kuuluu vaimonlisäksi kaksi kasvavaa lasta, joistavanhempi on jo opiskelemassa.

”Ateistit alttarilla” -kirja ilmestyisyksyllä ja ensimmäinen painosmyytiin loppuun ennätysajassa. Mikäinnoitti Sinua kirjoittamaan kirjan?

”Radikaaliteologian herättämistäajatuksista on paljon keskusteltujulkisuudessa. Tavallisellaseurakuntalaisella ei oikein ole tietoa jaymmärrystä siitä, millä perusteella jokuvoi kieltää vaikkapa Jeesuksenylösnousemuksen tai neitseestäsyntymisen. Erityisesti hämmästellään,kuinka pappi voi sanoa näin. Olenpitkään opiskelijoiden kanssa pohtinutnäitä kysymyksiä ja minulla oli siihenaineistoa. Olen halunnut kohdistaakirjan suurelle yleisölle. Samalla se onavuksi teologeille ja opiskelijoille.Halusin myös herättää keskustelua siitä,mihin teologia ja usko perustuvat. Onvälttämätöntäkin, että syntyyvuorovaikutusta. Tavoitteena on, ettäsamalla pohditaan, miten teologiansuuria kysymyksiä pitää käsitellä.”

Kirja paljastaa, kuinka järkyttävänmonessa kohdassa joidenkin pappienusko Raamattuun on murentunut.Osaatko arvioida, kuinka suuri osakirkkomme papeista ei enää pidäRaamattua ehdottomanaauktoriteettinaan?

”Tähän on hankala vastata, koska nämäovat sydämen asioita, jotka eivät kovin

tarkkaan tule näkyviin. Mutta KatiNiemelän tutkimus ”Uskonko niin kuinopetan?” sisältää prosenttilukutietoja,joita olen kirjassanikin lainannut.Tutkimuksen mukaan kolmannespapeistamme epäilee Jeesuksenneitseestä syntymistä. Prosentit ovataika isoja. Keskustelu asiasta onajankohtainen ja välttämätön.Opetuksen tyyli yliopistossa on pitkäänollut sellainen, että luvut tulevat vieläkasvamaan. Suurten ikäluokkienikääntyessä myös suuri määrä vanhastapapistosta, jolla on perinteinenluterilainen käsitys, jää eläkkeelle.Mutta minkälaisia pappeja tulee tilalle?Ne papit, jotka pitävät tunnustustaarvossa, ajautuvat kirkossa paitsioon,eikä kirkko tunnu edes haluavan kaikkiapalvelukseensa. Sen sijaantuomiokapitulit ja piispat eivät olehalunneet asettaa radikaaleillenäkemyksille mitään rajoituksia.Ainoastaan yksi pappi, joka ilmaisi, etteiusko minkäänlaiseen jumaluuteen, onerotettu näkemyksensä takia – hänkintoimi opettajana, eikä papin virassa. Josajatellaan laajaa keskustelua kirkossa,niin siellä saa kieltää ihan mitä haluaa,eikä kukaan piispoista siihen puutu.”

Pitäisikö järjestää tunnustuksellistayliopisto-opetusta?

”Muutokset ovat niin isoja, ettäkirkkomme joutuu harkitsemaan, olisikosen oman opetuksen sisällettäväRaamatun tuntemusta jatunnustuskirjojen tuntemusta edesmatalimmalla vaatimustasolla. NäinRuotsissa on jo tapahtunut. Sielläilmeni, etteivät teologian maisterittunteneet lainkaan Raamattua. Hehakivat pappisvihkimystä, mutta eivätolleet ehkä koskaan lukeneet Raamattuaedes läpi. Silloin muodollinen pätevyysjo on niin heikko, että siihen on pakkopuuttua. Jää nähtäväksi avautuukoSuomessa pohjoismainen malli, että olisi

p a p p i s s e m i n a a r i t y y p p i s i äkoulutuspaikkoja. Näyttää tosin siltä,ettei Suomessa olisi siihen valmiutta.”

Voisiko Suomen Teologinen Instituuttitoimi tällaisena seminaarina?

”Instituutin esikuvana ovat olleettällaiset laitokset muissa pohjoismaissa.Niistä osa on muuttunutpappisseminaareiksi. Oslonseurakuntatiedekunta on ollut keskeisinpaikka, josta yhdessä vaiheessavalmistui jopa 80 % Norjan papeista.En ole luottavainen, että Suomessatilanne muuttuisi näin. Mutta yliopistomuuttuu yhä enemmänuskontotieteelliseksi tiedekunnaksi. Sentunnustuksellisuus ei tule enääkasvamaan. Täytyy keksiä muitatoimintamalleja. Saksassa ja muissapohjoismaissa on ollut selkeätoimintamalli, että on ylimääräineninstituutti, joka antaa kutsumustietoistaopetusta. Se tapahtuu omalla ajalla, eikäsiitä saa opintopisteitä. Mutta tällaisentoimintamallin voi helposti toteuttaamissä tahansa.”

RADIKAALITEOLOGIA TYHJENTÄÄ JASIRPALOI KIRKKOMMEDosentti Timo Eskolaa haastatteli Marja-Liisa Nore

6

Minkälaista palautetta teoksesta ontullut erityisesti siinä mainittujenteologien taholta?

”Kirja on herättänyt keskustelua, kutenoli tarkoituskin. Palautetta on tullut sekäjulkisuudessa että yksityisesti. Palauteon ollut kahdensuuntaista. Osa kirjassamainitsemistani teologeista tuumii, ettäjuuri näin he ajattelevatkin. Kirjassanion suoria lainauksia ja olen neammattitaidolla tehnyt. Tältä osinongelmaa ei pitäisi olla ja luullakseniharva suuttuu tästä. Muttavuorovaikutus syntyy siitä, etteivät hetietenkään hyväksy minun tulkintaani.He eivät ajattele, että tässä olisi mitäänongelmaa kirkon kannalta. Jotkut ovatjo esittäneet kiivaitakin kannanottoja,koska eivät pidä tulkinnastani.”

Mitä Raamattu merkitseeradikaaliteologeille?

”Keskeisenä asiana on Raamatun asemakirkossa ja miten se pitäisi hyväksyäkirkon opin lähtökohdaksi.Radikalismin väite on aina ollut, ettäRaamattu hajoaa käsiin, eikä se sisälläoikeastaan yhtään mitään. Tämä ei oletieteen käsitys, vaan jonkun radikaalinkoulukunnan vaatimus, että kirkonkin

pitäisi omaksua tällainen näkemys. Yksisuuri huolenaihe on, että radikalisoituluterilaisuus tyhjentää kirkot. Amerikanluterilainen kirkko on jo hajoamassa.Toistakymmentä professoria ja tohtoriaon lähtenyt katoliseen tai ortodoksiseenkirkkoon, koska he katsovat, ettäluterilainen kirkko siellä on niinliberalisoitunut, ettei heillä enää ole siellätilaa. Radikalismi onkirkkohistoriallisestikin vakava asia,sillä se ei vain tyhjennä kirkkoja, vaanmyös hajottaa ne sisäisesti.”

Kirkolliskokouksen aiheena on ollut,miten kirkon jäsenmäärä säilytetään.Mikä neuvoksi?

”Yleensä aktiivinen kirkkokansa ei lähdekirkosta ensimmäisenä. MuttaEuroopassa on aivan selviö, ettäjälkikristillinen maailma lähtee kirkosta.Näin Suomessakin tulee lähivuosinatapahtumaan. Sitä joukkoa, joka ei näekirkon sanomalla mitään arvoa, eipelasteta millään radikalismilla. Nämäihmiset vain naureskelevat, että kirkkohajoaa omaan mahdottomuuteensa.Luterilainen maailma on jo joutunutnäkemään hajoamisen. Saksassa,Lutherin omassa maassa, jossa on 85miljoonaa ihmistä, enää 25 miljoonaa

k u u l u upro tes tan t t i seenkirkkoon eli siihenunioituun kirkkoon,jossa reformoidutovat mukana. Allev i i d e s o s asaksalaisista on enääl u t e r i l a i s i a .Romahdus on hirveä.Syynä ei ole yksin Itä-Saksa ja Saksojenyhdentyminen, vaanmyös Länsi-Saksassasatoja tuhansiaihmisiä on eronnutkirkosta. Suuressam i t t a k a a v a s s aluterilaisuus tuleekuihtumaan sekäk r i s t i n u s k oy l e e n s ä k i n .Euroopan tasollakristinuskolla ei ole

enää samaa merkitystä kuin silläaikoinaan on ollut.”

Voisiko herätys muuttaa tilanteen?

”Se vaatisi, että poliitikot ja kansojenjohtajat kokisivat herätyksen. Herätyskanavoituu kuitenkin yleensä kirkonsuuntaan, eikä se yleensä muutayhteiskunnan suuntaa juuri mihinkään.Laaja herätys olisi kirkolle loistavatilaisuus. Mutta jälkikristillinenmaailma Euroopassa etenee omaansuuntaansa. Kristinuskon painopiste onjo pitkään ollut Afrikassa ihanmäärällisestikin. Nyt painopiste onsiirtymässä Kaukoitään. Meille jääkristinuskosta tyhjentynyt, humanistinenja materialistinen Eurooppa, jossa onjäljellä vain pienet paikalliskirkot.”

Mikä meillä on mennyt vikaan, kuntällainen luopumus itse papistonkeskuudessa on voinut tapahtua?

”Tämä on kirjani tärkein asia. Miksipapit kiistävät uskonoppeja? Taustanaon se, että yliopistoissa on jo parin sadanvuoden ajan, aina Ranskanvallankumouksesta lähtien, opetettuteologiaa, jossa muodossa tai toisessaväitetään, että kirkon pitää sopeutualänsimaiseen materialismiin. Jo 1700-luvulla osa saksalaisista luterilaisistaopettajista vaati, että kaikkiyliluonnollinen on poistettavaRaamatusta. 1900-luvun alussa oli johyvin paljon opettajia, jotka sanoivat,ettei sovitusjulistus ole kirkon sanoma,vaan se, että yritetään löytää ihmisellesivistynyt ja hyvä elämä, jolla on korkeatmoraaliset tavoitteet. Eettinen uskontulkinta tuli esille. Tuonpuoleinen olikadonnut, koska se ei materialismiinsovi. Oli löydettävä mielekkyyttätämänpuoleisesta ja alettiin keksiä,miten ihmisen olemassaolon kokemusolisi teologisesti merkittävä. Osateologeista on opettanut tällaista jopitkään. Radikalismia on pyöriteltysukupolvesta toiseen pappienkoulutuksen piirissä. Muttaradikalisoitunut teologia on ollutyliopistojen suojissa. Sen omaksuneetjäivät ennen yliopistoihin, eivätkä tulleetkirkkoon. Nyt näyttää, että myös kirkonsisällä teologia on radikalisoitunut. Nyt

7

papit kiistävät uskonoppeja. Tällätavalla tämä keskustelu on tullutnäkyvämmäksi ja vielä vähänaggressiiviseksi. On esiintynyt pappeja,jotka vaativat, että kirkon on muututtavatai muuten se ei pysty seuraamaanaikaansa. Tämä on vienyt keskusteluneri tasolle.”

Piispan tehtävänä on valvoa pappeja,kuka valvoo yliopiston oppeja?

”Teologisessa, hengellisessä mielessäyliopistossa ei ole minkäänlaisiarajoituksia. Siellä saa väittää mitähaluaa. Jos materialisti selittää asiathaluamallaan tavalla, ei yliopiston johtopuutu siihen. Mutta on kysyttävä, kuinkakauan kirkko voi hyväksyä nämäyliopistosta tulevat opiskelijat ja luottaa,että heillä on riittävä pätevyys. Jostodellinen papin ammattitaitopuuttuu, voidaanko sellaista pappiaottaa kirkon palvelukseen? Kysymyson kuitenkin vain radikaaleistakoulukunnista ja niihin kuuluvienopettajien näkemyksistä. Yliopistonopetusohjelma sisältää pääosinperusasioiden opiskelua, kreikkaa,hepreaa, kirkkohistoriaa ymv. Olenkirjassani jättänytkin yliopistonsivuosaan. Mielestäni ongelma onkirkon, koska kyse on näkemyksistäja sisällöstä. Kirkon on tähäntartuttava.”

Uskotko kirjallasi olevan vaikutustakansankirkkomme teologisiinlinjanvetoihin ja päätöksiin?

”Kirjani pyrkimyksenä on vaikuttaa.Meillä ei ole enää pitkään aikaan ollutkansankirkkoa, vaan sirpalekirkko, jossaon erilaisia ryhmiä kirkon sisällä.Kansankirkon edellytyksenä olevayhtenäisyys puuttuu. En usko, ettäsirpalekirkko tästä enää muuttuu. Muttatoivon, että uskovia piirejä ja niitä, jotkalukevat uskontunnustuksen ja saavattoivonsa siitä, voidaan rohkaista. Onselviö, että tästä eteenpäinkin meillä onpappeja, jotka kiistävät uskonoppeja.Minun kirjani ei ole traktaattiradikalisteille, vaan kirjaseurakuntalaisille. Sirpaloituminen eitarkoita vain erilaisia toimivia ryhmiä,vaan meillä on aatteellisesti ja

hengellisesti kirkko, jolla ei enää ole yhtänäkemystä asioista. Tunnustus on enäämuseotavaraa. Piispat eivät enää vaaditätä tunnustusta, koska muuten nämäradikaalit opettajat olisivat joutuneetlähtemään tai vaikenemaan.Pappisvalassa pappi vakuuttaa, että hänei salaisestikaan edistä kirkon opinvastaisia ajatuksia. Mutta eihän tämäole edes salaista, jos on kymmeniäesimerkkejä monien vuosien ajalta siitä,että haastetaan uskontunnustuksenkaikki tärkeimmät kohdat. Tämätarkoittaa, ettei kirkolla ole halua valvoaopetusta, vaan olemme sirpalekirkossa,jossa saa ajatella melkein mitä haluaa.Kirkon tilanne on näin täysin muuttunut.Tunnustuksellisen kansankirkon aika onmennyt. Eikä sellaista enää olemuissakaan pohjoismaissa.”

Voiko Suomen Teologinen Instituuttivahvistaa opiskelijoiden uskoaRaamattuun?

”Sen takia työtä teemme.Toimintaamme osallistuu vuositasollatoistasataa opiskelijaa. Olemme hyvintyytyväisiä, että on paljon innokkaitanuoria, jotka pohtivat teologisiakysymyksiä. Eräs nuori sanoi juuri, ettäteologiaa tehdään vereslihalla. Onelämän ja kuoleman kysymys, kunpohditaan evankeliumia. Ei ole pelkkäjärjen kysymys, kun pohditaan olikohauta tyhjä vai ei, vaan sitä pohditaansiitä näkökulmasta, millä tavalla ihminenpelastuu. Olen tyytyväinen, kun näitäopiskelijoita on vuodesta toiseenriittänyt. Vuosien varrellatoimintaamme on osallistunut toistatuhatta nuorta. Ulkonaiset olosuhteeteivät tee työtä turhaksi. Kirkkomme on

lähetystyötä tekevä kirkko, joka ainatekee mahdottomissa tilanteissa työtä,siellä missä ei näy olevan mitään toivoa.On vain surkeaa huomata, että Suomija Eurooppa ovat ajautumassajälkikristilliseen tilanteeseen, jossajoudumme taistelemaan jopa kirkonsisällä siitä, mikä asemauskontunnustuksella kirkossa on!”

Onko uskovalla kirkkokansalla enäämitään syytä pysyä luterilaisenkirkon jäseninä?

”Opettajana ajattelen, että kun ihmisiäopetetaan näkemään, mistä tässäkeskustelussa on kysymys ja mihintietyt näkemykset perustuvat, niinheidän on helpompi kohdata radikaalejaajatuksia, koska niihin törmää joka

tapauksessa. On turha lähteäkirkosta sen takia, että joutuukohtaamaan jotain hankalaa. Onopittava analysoimaan,arvostelemaan ja antamaan kriittistäpalautetta. Se on mielestäni tervetapa toimia seurakunnassa. Uskonsiihen, että Jumalan valtakunta onnäkymätön, eivätkä sitä pidäpystyssä nämä ulkonaiset puitteet,vaan sakramentit.”

Minkälaisena näet kirkkomme jaSuomen kansan tulevaisuuden

kristinuskon näkökulmasta?

”Olen seurannut, mitä tapahtuu muissapohjoismaissa, Saksassa ja Pohjois-Amerikassa ja on todettava, ettäluterilaisuus on murenemassa. Suuressamittakaavassa varmaan käy niin, ettäulkonaiset puitteet pienenevät jaluterilaisuus kuihtuu. Se onväistämätön kehityskulku. Ruotsissaosallistuminen ja aktiviteetti kirkontoimintaan on vähentynyt niin paljon,että siellä ollaan lakkauttamassa tuhatseurakuntaa eli vajaa puolet kaikistaseurakunnista. Ne yhdistetään isompiinseurakuntiin. Syynä ei ole muuttoliike,vaan se, etteivät ihmiset tule kirkkoihin.Suomessakin tullaan yhdistämisientakia menettämään paljon seurakuntia.Pääkaupunkiseudulla kirkkoonkuuluvien osuus laskee voimakkaasti.Kehäkolmosen alue on mielekäslähetystyön kohde. Mutta

8

missionaarisen seurakunnan työnäkyon, että työtä riittää aina. Työnäky on,että evankeliumi on kaikkia ihmisiävarten. Sen avulla täytyy tehdä työtäaamusta iltaan. Täysin ulkonaisistaolosuhteista riippumatta kirkolla riittäätehtävää.”

Sisarenpojan toimittajaa, TT, FMPetri Hiltusta on hävyttömästivainottu ja painostettupaikallisseurakunnassa jakirkollisen johdon,tuomiokapitulin ja piispan, taholta.Uhkaukset olivat liian raskaat -ollen sekä fyysisiä että henkisiä -jotta hän olisi voinut perheineenelää ja itse jatkaa Valkealanseurakunnassa kirkkoherrana.Vähäinenkin järjen käyttö, lain jaRaamatun tunteminen paljastaaoikeusmurhan tapahtuneen. Tässävoimme lukea hänen tiedotteensasurullisesta erosta khran virasta.

Kuitenkaan niille vallanpitäjille,joiden toiminta ei kestä maalliseneikä jumalallisen oikeuden valoa,ei riitä mikään. Petri Hiltusenväistyminen, Paulus-yhteisönperustaminen ja Luther-säätiönpalvelukseen siirtyminen eiriittänyt. Minkälaiseen vainoontosiasiallisesti kirkkomme ryhtyysekä raamatullisia paimenia ettäHerraan Jeesukseen uskoviaseurakuntalaisia kohtaan, voidaanlukea toisesta aivan tuoreestatiedotteesta.

Kirkossa on toden totta ulko-ovi!Mutta ehkä se on olemassa niitävarten, joille ei sanassaanläsnäoleva Kristus saa koskaanolla kirkkonsa Herra. Moisialausunut piispa on hyvä ja käyttääsitä! Sen sijaan uskovat tarvitsevatperiksiantamatonta Raamattuunpohjautuvaa uskoa joka asiassa.Joka asiassa ja joka päivä.

Kirkkoherra Valkeala 30.8.2005Petri Hiltunen

TIEDOTE

Minut valittiin Valkealan seurakunnan kirkkoherran virkaan selkeälläääntenenemmistöllä 16.9.2001 pidetyssä vaalissa. Otin tehtävän vastaan 1.1.2002ja Mikkelin hiippakunnan piispa Voitto Huotari asetti minut virkaan 17.2.2002.

Virantoimitustani ja erityisesti kristikunnan perinteistä virkaratkaisua noudattavaavakaumustani koskeviin valituksiin liittyen on Mikkelin hiippakunnantuomiokapituli todennut (18.3.2003), etten viranhoidossani ole rikkonut kirkkolakiaenkä kirkkojärjestystä. Minun ei katsottu syyllistyneen mihinkään rangaistavaanja lisätutkintaa edellyttävään tekoon.

Samalla (18.3.2003) Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli päätti, että “toimiessaanValkealan seurakunnan kirkkoherrana Hiltusella ei kuitenkaan ole oikeutta kieltäytyäyhteistyöstä alaisuudessaan olevan naispapin kanssa”. Näin syntyneestä ristiriidastatietoisena esitti Valkealan seurakunnan kirkkovaltuusto kuitenkin kokouksessaan25.5.2005, että tuomiokapituli nimittäisi naispapin Valkealan seurakunnankappalaisen virkaan. Olin kirkkoneuvoston kokouksessa 12.5.2005 ilmoittanutasiaa kysyttäessä luottamushenkilöille, että tällainen päätös aiheuttaisi kohdallani“ylipääsemättömän tilanteen”. Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli antoikokouksessaan 30.8.2005 naispapille valtakirjan virkaan 1.9.2005 alkaen.

Minulla on selkeä Jumalan kutsu, sisäinen kutsu sekä seurakunnan että piispankutsu kirkkoherran tehtävään, ja oikeus hoitaa virkaani myös kirkolliskokouksen(1986) ponnen nojalla. Ponnessahan todetaan, että vanhaan virkakantaan pitäytyvillä“tulee edelleen olla kirkossamme toiminnanvapaus ja mahdollisuus tulla vihityiksija nimitetyiksi Suomen evankelisluterilaisen kirkon eri virkoihin”.

Kaikesta tästä huolimatta olen joutunut raskain mielin toteamaan, ettei minulle jäämuuta vaihtoehtoa kuin jättää kutsumusvirkani Valkealan seurakunnassa. En tahdosaattaa perhettäni, työtovereitani ja seurakuntaani uudelleen siihen myllytykseen,joka olisi odotettavissa kanteluiden, tutkintojen, kurinpitotoimien sekä medianaiheuttamien paineiden vuoksi. Olen hyvin huolissani Valkealan seurakunnantulevaisuudesta.

Olen 1.9. alkaen vuosilomalla ja irtisanoutumiseni astuu voimaan 30.9.2005.

Jatkan työtäni Suomen evankelisluterilaisen kirkon pappina, ja toimin edelleenkinRaamatun, luterilaisen tunnustuksen ja pappisvalani edellyttämällä tavalla. Siirryntyöhön Suomen Luthersäätiön palvelukseen.

KAAKKOIS-SUOMEEN UUSI PAULUS-YHTEISÖ

Kaakkois-Suomessa on tunnetusti varsin vähän tunnustuksellisia, vanhauskoisia pappeja.Siksi Valkealan seurakunta, jossa vietettiin apostolisia jumalanpalveluksia, oli vuosina2002-05 turvapaikkana sadoille vanhauskoisille kristityille. Sanan kuuloon tultiinhyvinkin pitkien matkojen takaa.

Kun kirkkoherra Petri Hiltunen joutui pakon edessä väistymään virastaan, tuli uskovillehätä apostolisen jumalanpalveluselämän saatavuudesta seudulla. Asiaan oli osattuvarautua kaikessa hiljaisuudessa jo useamman vuoden ajan. Siksi Paulus-yhteisönperustaminen 8.9.2005 oli huolellisen pohjatyön ja rukouksen satoa.Perustamiskokouksessa mukana olleet 17 henkeä päättivät kutsua paimenekseenvirastaan väistyvän kirkkoherra Petri Hiltusen ja pyysivät päästä toimimaan Suomen

9

TIEDOTE 24.11.2005

Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli päätti 22.11.2005 olla hyväksymättä adventtiseurakunnan tiloja Kouvolanseurakunnan ehtoollisenjakotiloiksi. Päätöksessä viitattiin Paulus-yhteisön ehtoollisenviettoihin kyseisissä tiloissa.

Paulus-yhteisön näkökulmasta on todettava, ettei yhteisömme ole anonut kapitulilta, että se myöntäisi adventtikirkonviralliseksi ehtoollistilaksi. Kouvolan seurakunnan kirkkoherran pyynnöstä lähetimme sen sijaan Kouvolankirkkoneuvostolle seuraavan pyynnön: “Pyydämme kohteliaimmin Kouvolan seurakunnan kirkkoneuvostoa toteamaanPaulus-yhteisöllä olevan oikeus ehtoollisenviettoon adventtikirkossa…”. Muutimme myös jumalanpalveluksemmekellonajan, koska halusimme rakentaa sopua seurakunnan kanssa.

Kouvolan seurakunta tekikin asiassa kannaltamme myönteisen päätöksen 31.10., mutta lähetti puoltavan lausuntonsaedelleen tuomiokapituliin. Tuomiokapituli asettuu nyt kielteisessä päätöksessään Kouvolan kirkkoneuvoston kantaavastaan. Paikallistasolla oli asia siis puhuttu selväksi, mutta kapituli ei ottanut todesta tätä sovinnonhalua ja pyrkimystärauhaan.

Totesin 21.11. piispa Huotarille, että on hyvin kyseenalaista, voiko Mikkelin tuomiokapituli määrätä adventtikirkontiloja ehtoollistilaksi. “Tuomiokapitulin toimivalta ei ulotu tietenkään kirkon ja seurakunnan ulkopuolisiin tiloihin“ ja“Kirkollishallinnon (mm. kapitulin ja kirkkoneuvoston) toimivalta ei ulotu kirkon ulkopuolella tapahtuvaanuskonnonharjoitukseen vaikka kysymys olisi evankelis-luterilaisentunnustuksen mukaisen kristinuskon harjoittamisesta” (Lasse Lehtinen2005). Kapitulin päätös 22.11. on siis täysin odotuksen mukainen.

Tuomiokapitulilla ei ole minkäänlaista valtaa tai oikeutta kieltää tai estääehtoollisen jakamista adventtikirkossa. Oman vakaumuksen mukainenuskonnon harjoittaminen kuuluu kansalaisen perusoikeuksiin.

Hyvin erikoiselta kuulostaa kapitulin väite, ettei tällaiseen ehtoollisenviettoonole tarvetta. Tällaisella kannanotollaan kapituli vähättelee ja halveksii hyvinmonien ihmisten hengellisiä tarpeita. Jos ei tarvetta olisi, eivät ihmiset tulisiehtoolliselle.

Ihmisillä on oikeus saada osallistua oman vakaumuksensa mukaiseen uskonnon

Luther-säätiön yhteydessä.

Toiminta Kouvolan adventtikirkon tiloissa käynnistyi Mikkelin-päivänä 2.10.2005. Tuolloin Luther-säätiön hallituksenvarapuheenjohtaja, emerituspääsihteeri Matti Väisänen asetti juhlallisesti yhteisön paimeneksi Petri Hiltusen. Installaatiotatoimittamassa olivat myös Luther-säätiön dekaani Juhana Pohjola ja Paulus-yhteisön esimies Harri Nummenpää.

Valmistelijoiden yllätykseksi kirkkoon ahtautui lähes 150 henkeä. Yhtään lehti-ilmoitusta ei toiminnasta ole ollut, mutta silti kävijämääräon jatkuvasti ollut 100 hengen vaiheilla. Väkeä tulee laajalta alueelta, kuten aikoinaan Valkealaankin, aina Lappeenrantaa ja Kotkaamyöten. Varsinaisiksi jäseniksi noin 300:sta mukana olevasta on halunnut liittyä reilut 60 henkeä.

Paulus-yhteisön toiminnan ytimenä on viikoittainen messu. Sen jälkeen on kirkkokahvit ja jatkossa myös napakka opetusvarttikatekismuksen ja kristinopin perusasioista. Viikolla kokoonnutaan kotiseuroihin, raamattupiireihin jne.

Pastorin lisäksi yhteisölle on asetettu diakoniatyöntekijä Oswald Hohti. Kanttorin tehtävät ovat sujuneet kolmen vapaaehtoiskanttorinvoimin. Suntion, kahvittajan ja siivoajan tehtäviin on löytynyt sitoutuneita vastuunkantajia.

Kouvolan seurakunnan pyynnöstä Paulus-yhteisö on pyytänyt Kouvolan kirkkoneuvostoa toteamaan, että yhteisöllä on oikeus viettääehtoollista adventtikirkon tiloissa. Kirkkoneuvosto teki asiassa myönteisen päätöksen kokouksessaan 31.10.2005. Ehtoollisenviettotapahtuu Kouvolan kirkkoherran valvonnassa, millä tarkoitetaan hänen oikeuttaan seurata, vietetäänkö messut sakraalisesti oikeinja kirkkokäsikirjan mukaisesti.

Kouvolan kirkkoneuvosto lähetti asian Mikkelin tuomiokapituliin. On kuitenkin selvää, että minkään kirkollisen elimen toimivaltaei ulotu adventtikirkon tiloissa tapahtuvaan uskonnonharjoitukseen. Sillä on jo uskonnonvapauslainkin suoja.

10

harjoittamiseen. Nyt sellaista ei ole juurikaan enää tarjolla kristikunnan klassisesta raamattunäkemyksestä ja kirkontunnustuksesta kiinni pitäville seurakuntalaisille. Ihmisiä ei perusoikeuksien mukaan voi myöskään pakottaa vakaumuksensavastaiseen uskonnonharjoittamiseen, mitä tuomiokapituli nyt on vaatimassa.

Paulus-yhteisössä mukana olevat ihmiset ovat joutuneet väistymään omista seurakunnistaan ja niiden ehtoollispöydistä.Vanhalla virkakannalla olevia ihmisiä on toistuvasti kehotettu poistumaan paikallisseurakunnista ja niiden viroista. Kun meolemme näin tehneet, tuntuu erittäin oudolta, ettei meidän edelleenkään sallita kokoontua rauhassa. Edes toisen kirkkokunnantiloissa ei kapitulin mukaan olisi oikeutta kokoontua. Tämä sotii räikeästi jo uskonnonvapauslakia vastaan.

Piispa Huotari syyttää Paulus-yhteisöä “lahkoutumisesta”. Tällöin hän käyttää koko “lahko” -käsitettä hyvin oudossayhteydessä. Lahkoutuminenhan on sitä, että jokin ryhmä irtaantuu Raamatusta ja kirkon ekumeenisesta opista. Olisimielenkiintoista kuulla, millä kohden Paulus-yhteisö on syyllistynyt tällaiseen.

Sen sijaan voidaan hyvällä syyllä kysyä, onko Suomen ev.-lut. kirkko “lahkoutumassa”, kun se hyväksyy keskuudessaanharhaopit ja räikeät poikkeamat Raamatusta. Mm. juuri tämän “lahkoutumisen” vuoksi me olemme joutuneet väistymäänseurakunnista.

Nyt meitä syytetään siitä, että olemme ottaneet ehtoollisen “omiin käsiimme”, vaikka olemme vain noudattaneet piispojenantamaa väistämiskehotusta.

Vietämme ehtoollista hyvässä järjestyksessä ja luterilaisen opin mukaisesti. Ehtoollista jakaa luterilaisen kirkon virkaanvihitty pappi. Eikö papin tehtävä ja velvollisuus ole juuri julistaa evankeliumia puhtaasti ja toimittaa sakramentit oikein. Onperin outoa väittää tällaista ehtoollista jollain tavoin vääräksi tai virheelliseksi.

Mikäli tuomiokapituli yrittää estää ihmisiä pääsemästä ehtoollispöytään, ollaan teologisesti ja hengellisesti erittäin oudossatilanteessa. Eikö kirkollisten viranomaisten tarkoitus pitäisi päinvastoin olla Raamatun ja omantunnon mukaisenehtoollisenvieton turvaaminen kirkon jäsenille?

Kristitty ei voi elää ilman ravintoa.

Kirkon konstituoi Herran antamasana ja sakramentit, joita hoitaaHänen asettamansa virkaseurakunnassa. Kirkon elinehto on,että se julistuksessaan jatoiminnassaan jäsentää kristillisenuskonsa ja elämänsä Kristuksenasetusten mukaan. Kirkko, joka salliijonkin sanalle uskottoman tekijänjäsentää toimintaansa, ei ole enääsanasta kasvava ja sen varassa eläväkirkko. Kun kirkkomme nykyinenkirkkolaki on tehnyt mahdolliseksimyös toimimisen sanaa vastaan

kirkon toiminnassa, on se tuonutkirkon elämään vaarallisenelementin. Kirkkolaki, jonka pitisuojella kristillistä uskoa, onkin nytväline, jonka avulla sitä voidaantuhota.

Oulun hiippakunnan tuomiokapitulinvalmistama toimintasuunnitelmavuosille 2006 - 2008 ei sisälläelementtiä, joka julkilausuttunaantaisi tukensa kirkon aikaisemmanvirkakäsityksen edustajien oikeudellesanaan ja tunnustukseen sidotun

omantunnon mukaiseenj u m a l a n p a l v e l u s e l ä m ä ä nhiippakunnan seurakunnissa. Senjohdosta jatkuu tilanne, jokamahdollistaa toiminnan kirkonuskovia ja tunnustavia jäseniävastaan kirkkolain puitteissa.Olemmeko palanneet kanonisenlakikirjan aikaan — Luther ratkaisiongelman omalla tavallaan.

Kirkon ratkaisevien dokumenttien janiiden käytön välillä onkin suurenluokan ristiriita. Koska kirkkolaki

SANA JA SAKRAMENTIT VAI KIRKKOLAKI

KIRKON ELÄMÄN LÄHTEENÄ?

Vesa PöyhtäriKappalainenOulu

Eriävä mielipide Oulun hiippakuntavaltuuston 21.5.2005 pidetyn kokouksen 7 §:ään.

11

asettaa Raamatun ja tunnustuksetohjeelliseen asemaan, eräänlaiseksiitsenäiseksi ja erilliseksi kriittiseksielementiksi kirkkolain sisällä, sekä,koska ordinaatiolupauksessa pappisitoutetaan Raamatun jatunnustuksen mukaiseen opetuksenantamiseen, on kirkkolain pohjaltamahdotonta johtaa käytäntöä, jossans, vanhauskoinen pappi tuomitaanRaamatun ja tunnustuksenmukaisesta opetuksesta ja elämästä,kun hän jättäisi esimerkiksi avionrikkoneen osapuolen vihkimättä,hyväksyisi kummeiksi pariskunnistavain avioparit ja vastustaisinaispappeutta. Kuitenkin juuri niintehdään esimerkiksi vihkimyssulussajo ennen pappisvihkimystä.Pappiskokelas torjutaan käytännössäsen tähden, että hän pitäytyy sanaanja tunnustukseen. Mihin unohtuusilloin kriittinen elementti? Se onkorvattu kanonisella lakikirjalla.Koska aikaisemman virkakäsityksenkannattajat edustavat kirkon omaa,aikaisempaa käsitystä, josta kirkkoon todennut, ettei se ole harhaoppi,on kohtuutonta, että kirkko ei sallisitällaisen opiskelijan saavanvihkimystä ja papin toimivans e u r a k u n n a s s a a nordinaatiolupauksensa mukaisesti.

Hiippakunnan toimintasuunnitelmanjohdosta lausun seuraavaa:

1. Uskonnonvapauslain tähdenhiippakunnan on huolehdittavayhdyskuntansa jäsententurvallisuudesta yhdyskunnantilaisuuksissa. Kirkon jäsenillä onoikeus saada uskonnolliseltayhdyskunnaltaan sen uskon mukaistapalvelua ja opetusta, kuinyhdyskunnan virallisissa päätöksissäon luvattu antaa. Koska Suomenevankelisluterilainen kirkko antaaitsestään monimerkityksisen kuvanpaitsi sitoutumallauskonharjoituksessaan Raamattuunja tunnustuskirjoihin, sitoutumalla

myös omiin päätöksiinsä, jotka ovatJumalan sanan opetuksen vastaisia,koskevat uskonnonvapauslainoikeudet myös niitä kirkon jäseniä,jotka eivät voi hyväksyä kirkonvirkaratkaisua vuodelta 1986Raamattuun, luterilaiseentunnustukseen ja kirkon omaan2000-vuotiseen käytäntöönperustuen. Siten kirkon aikaisemmanvirkaratkaisun kannattajilla on oikeususkonnonvapauslakiin perustuensaada uskonnolliseltayhdyskunnaltaan omantuntonsamukaista opetusta ja palvelua.Hiippakunta on velvoitettujärjestämään ulkonaiset puitteensasiten, että sen piirissä voi elää jaopettaa seuraavatkin sukupolvetRaamatun mukaisesti.

2. Jotkut hiippakuntammekirkkoherrat, muun muassaKarjasillan seurakunnan kirkkoherraJuhani Lavanko, on ottanutkäytännökseen olla antamattavihittyä kirkkotilaa aikaisemmanvirkanäkemyksen kannattajille, ettähe voisivat kokoontua viettämäänviikoittain Herran pyhää ehtoollistaturvatussa ympäristössä. Tämä siitähuolimatta, että toiminnasta vastasiseurakunnan oma, kirkonaikaisempaan virkanäkemykseenpitäytyvä, kappalainen. Koskakysymys ei ole tässä tapauksessakirkolle vieraasta opista, vaanraamatuntulkinnasta, jota kirkkoitsekin kannatti vuoteen 1986 ja jokahyvin mahtuu tunnustuskirjojemmesisään, on mielestäni välttämätöntä,että hiippakuntavaltuusto yhdessätuomiokapitulin kanssa rohkaiseekirkkoherroja jaseurakuntaneuvostoja antamaantiloja kirkon aikaisemmanvirkakäsityksen kannattajienjumalanpalveluselämän viettämistävarten seurakuntiemme sisällä.

3. Kysymyksen tekee ajankohtaiseksimyös tilanne, johon seurakunnat

siellä täällä ovat jo joutuneet.Tuoreimmillaan se on esillähuomenna, kun herra piispa asettaavirkaan Kittilän kirkkoherraksiKerttu Venäläisen. Seurakunnassa eiole yhtään miespappia. Tekeekökirkko oikein, jos se olettaaautomaattisesti tämän ja vastaavienseurakuntien vanhauskoistensuostuvan nielemään pettymyksensähiljaisuudessa ja hankkivansakramenttinsa ja paimenhoivansaehkä satojenkin kilometrien päästä.Sellainen kirkko ei ole oppinutlähimmäisenrakkauden läksyä.Vastaavassa tapauksessa Rengonseurakunnassa hiippakuntammepastori Juhana Pohjola ja Luther-säätiö hoiti vanhauskoisten messun,mitä mielestäni on pidettäväkristillisenä ja kirkkomme kriisinsyvästä ymmärtämisestä nousseenatekona.

Niin sanotut vanhauskoisetlähestyvät koko ongelmavyyhteäraamattukysymyksenä. Raamattu onkirkossa ylin auktoriteetti. Senvuoksi kysymyksenasettelunlähtökohtiin eivät kuulu kysymyksetsopeutumisesta, kompromisseista,lyhemmistä tai pitemmistä väliajoistaja niin edelleen. Vanhauskoiset ovatJumalan sanan tähden Jumalanedessä velvoitetut jatkamaanjumalanpalveluselämää siten kuinkirkkomme on vuoteen 1986viettänyt ja opettamaan siihen myösseuraavat sukupolvet. Pitkälti kirkonomista ratkaisuista on kiinni, saakose tapahtua kirkon sateenvarjon alla.Tässä kirkossa on tosiasiassa jo nytkaksi järjestelmää — naispappeudentunnustavat ja aikaisemmanvirkakäsityksen kannattajat,molemmille olisi taattava vapaustoimia omantuntonsa mukaansateenvarjon alla.

On huomioitava mielihyvällä, ettäkirkko on jo lähtenyt asiassaliikkeelle. Espoon piispan Mikko

12

Heikan johdolla kirkkomme ontutkimassa naispappeudenhyväksymisen kirkolle aiheuttamaajännitystilaa. Komitean työskentelykestänee vielä useita vuosia. Olisitoivottavaa, että sillä olisi työrauhaetsiä rakentavia ratkaisuja. Koskaelämme nyt kirkossammemurrosaikaa, jonka päätöstä eikukaan voi ennustaa, olisi aiheellista,että molemmat kiistan osapuoletpidättyisivät äärimmäisistä toimista.Naispappeuden torjujille tämätarkoittaisi pidättymistä omistapappisvihkimyksistä jariippumattoman hiippakunnanperustamisesta. Naispappeudenhyväksyjille, lähinnä piispoillemme,tämä tarkoittaisi ulkomaillaluterilaisen riituksen mukaanvihittyjen pappien ottamista töihinseurakuntiin, elleivät he itse katsovoivansa suorittaa kirkonaikaisempaa virkateologiaaopettavien ja noudattavienvihkimystä näiden teologiaakunnioittaen. Ensimmäinen askelolisi nähdäkseni otettava piispallisellataholla, sillä sieltä vihkimyshana onsuljettu ja ns. vanhauskoiset on ajettujoko — tai valinnan eteen.Murrosajalla on käveltävävarovaisesti.

HOMOPARIT ALTTARILLE RUOTSISSA?

Kaikille on ilmeistä, ettäihmiskunnan jakautumisellakahteen sukupuoleen onperustavanlaatuinen merkityselämän jatkumiselle. Raamatullisenuskon mukaan tämä kuuluuJumalan luomisjärjestykseen.

Homoseksuaalisen yhteiselämänsiunaaminen tarkoittaa, ettäkieltäydytään hyväksymästätodellisuutta sellaisena miksiJumala on sen järjestänyt.Pohjimmiltaan se siksi merkitseekapinaa Jumalaa vastaan.

Seksuaalisuuden, jälkeläistensaamisen ja lasten kasvunturvaamiseksi on avioliitto.H o m o s e k s u a a l i s t akumppanuussuhdetta ei voirinnastaa siihen. Avioliittoa eiarvosteta nyky-yhteiskunnassamistä varsinkin lapset joutuvatkärsimään. Kirkon tulisi tukeaJumalan antamaa hyvää järjestystä.

Ruotsin kirkon piispat ottavatraskaan vastuun kun pettävättehtävänsä. He hyväksyvätjärjestyksen jolta puuttuuraamatullinen perusta jakeskuudessamme elävienkristittyjen enemmistön tuki. Hemyötävaikuttavat siihen, ettäRuotsin kirkko on taas entistävähemmän Kristuksen Kirkko jasen sijaan muuttumassaorganisaatioksi, joka toteuttaaihmisten erilaisia toiveita. Nytvaikenee profeetallinen ääni, jokakirkon tulisi ajan ilmiöihin nähdenolla. Puoltamalla kumppanuudensiunaamista piispat asettuvatKristuksen Kirkonsakramentaalisen Kristus-yhteydenulkopuolelle.

AjankohtaistaAjankohtaistaAjankohtaistaAjankohtaistaAjankohtaistaAjankohtaistaAjankohtaistaAjankohtaistaAjankohtaistaAjankohtaista

AjankohtaistaAjankohtaistaAjankohtaistaAjankohtaistaAjankohtaista

AjankohtaistaAjankohtaistaAjankohtaistaAjankohtaistaAjankohtaistaAjankohtaistaAjankohtaistaAjankohtaistaAjankohtaistaAjankohtaista

AjankohtaistaAjankohtaistaAjankohtaistaAjankohtaistaAjankohtaista

AjankohtaistaAjankohtaistaAjankohtaistaAjankohtaistaAjankohtaista

Ruotsin kirkkosiunaa homoliitot

Ruotsin kirkon kirkolliskokoushyväksyi torstaina 27.10.2005äänin 160-81 uuden kirkollisenrituaalin, rekisteröidyn homoliitonsiunaustoimituksen. Kahdeksanpidättyi äänestämästä.Kirkolliskokous korostaa, ettäkyseessä ei ole kirkollinenavioliittoon vihkiminen.Kirkolliskokous oli koollaUppsalassa.

Ruotsissa valmistellaan myös uuttalakia siviilivihkimiseen. Nykyisenlain mukaan siviilivihkijä voikieltäytyä vahvistamastahomoliittoa, mutta uuden lainmukaan vihkijä ei enää voikieltäytyä. Hallitus jättäneeesityksen vielä tämän vuodenpuolella. Lain odotetaan tulevanvoimaan mahdollisesti jo ensikeväänä. (Yleisen uutisoinninkooste VK)

Piispa ArneOlssonin lausuntoLausunto kirkolliskokouksenpäätöksestä siunata julkisestikumppanuussuhteet

On tuhoisaa Ruotsin kirkolle, ettäkirkolliskokous on nyt päättänytkumppanuussuhteiden julkisestasiunaamisesta. Se tuskinkuitenkaan yllätti ketään. Ruotsinkirkko on jo aikaa sitten hylännytRaamatun ilmoituksen uskon jaelämän perustana.

13

Oletettavasti päätöksestä seuraa,että monet hakeutuvat muihinyhdyskuntiin jaMissionsprovinssiin. Ruotsinkirkon johtava asemakristikansamme keskuudessa tuleeheikkenemään. Se loitontuu vieläaskeleen kristikunnanenemmistöstä eikä enää pystypitämään merkittävää ekumeenistaasemaansa, jolla se on ylpeillyt.

Kirkon on välitettävä ihmisistä,joilla on homoseksuaalinentaipumus. Heidänelämäntilanteensa on vaikea. Muttaheitä ei auteta rohkaisemallahomoseksuaaliseen yhteiselämään.Jos elää Jumalan asettamanelämänjärjestyksen vastaisesti eiole odotettavissa siunausta.

Arne OlssonPiispaMissionsprovins

Uttalande med anledning avkyrkomötets beslut om offentligvälsignelse av partnerskap.

Det är förödande för Svenskakyrkan att kyrkomötet nu harbeslutat om offentlig välsignelse avpartnerskap. Men det var knappastoväntat. Svenska kyrkan har sedanlänge upphört att lägga det bibliskabudskapet som grund för tro ochliv.

Alla inser att människosläktetsuppdelning i två kön är avgrundläggande betydelse för livetsfortbestånd. Enligt biblisk trotillhör detta Guds avsikt medskapelsen. Att ge sin välsignelse åthomosexuellt samliv innebär attman vägrar att accepteraverkligheten så som Gud harordnat den. Ytterst betyder detdärför att göra uppror mot Gud.

För att ge trygghet åt sexualitet,fortplantning och barns uppväxtfinns äktenskapet. Etthomosexuellt partnerskap går inteatt jämställa med detta. Attäktenskapet inte värderas i dagenssamhälle drabbar människor, inteminst barn. Det borde vara kyrkanssak att stödja goda ordningar medgudomligt ursprung.

Ansvaret faller tungt på Svenskakyrkans biskopar som sviker sinuppgift. De samtycker till enordning som saknar grund i detbibliska budskapet och blandmajoriteten av våra medkristna. Demedverkar till att Svenska kyrkanalltmer upphör att vara Kristi kyrkaför att i stället bli en organisationsom tillfredsställer människorsolika önskemål. Den profetiskaröst som kyrkan skulle vara i mötetmed företeelser i samtiden tystnar.Med sitt ja till välsignelse avpartnerskap ställer biskoparna sigutanför Kristi kyrkas sakramentalagemenskap med Kristus.

Förmodligen kommer beslutet attleda till att många söker sig tillandra samfund och tillMissionsprovinsen. Svenskakyrkans ledande ställning i svenskkristenhet kommer att försvagas.Den distanserar sig ännu ett stegfrån den större delen avvärldskristenheten och kommerinte längre att kunna spela denframträdande ekumeniska roll somden berömt sig av.

Kyrkan skall visa omsorg ommänniskor med homosexuellläggning. De har en svårlivssituation. Men att uppmuntratill homosexuellt samliv är inte atthjälpa dem. Att leva i strid medGuds avsikter med livet kan inteleda till välsignelse.

Arne Olsson

Biskop i Missionsprovinsen

Pappisdeklaraatiokoskien Ruotsinkirkon päätöstäs i u n a t ar e k i s t e r ö i d y tparisuhteet(Käännös VK)

Ruotsin kirkon seurakunnille japäättäjille. Ruotsin kirkko onpäättänyt virallisesta järjestyksestäsiunata rekisteröidyt parisuhteet jatämä on sisällytettyKirkkojärjestykseen.

Me tämän kirkon papit, jotkaolemme allekirjoittaneet tämänjulkilausuman, olemme sitä mieltä,että ko. päätös on ristiriidassa senyhteiselämän ja avioliiton kanssa,jonka Jumala on sanansa kauttailmoittanut meille ja joka kuvataanmiehen ja naisen väliseksisuhteeksi. Jumalan sana ei annameille lupaa siunata jonkun muunkaltaista parisuhdetta.

Me olemme pappeina sidotut niihinlupauksiin, jotka annoimmepappisvihkimyksessä luvaten pysyäPyhissä Kirjoituksissa ja kirkontunnustuksessa. Siksi mesanoudumme kokonaan irti(uudesta) päätetystä järjestyksestäja tuomme sen tällä tavalla kaikillejulki.

Tämän marraskuun 1. päivään2005 päivätyn julkilausuman oli26.11.2005 allekirjoittanut 864Ruotsin kirkon pappia. Näistäselvä vähemmistö naispappeja.Tilastollisesti naispapeista alle

14

viidennes vastustaa homoliittojatai niiden siunaamista.

Homoliittoja ja niidensiunaamista voimakkaasti ajanutRuotsin kirkon arkkipiispanäyttää olevan ihmeissään jajärkyttynyt päätöksenvastustuksesta. Tämäkö on syynähänen ennenaikaiseen jayhtäkkiseen eläkkeellejäämiseensä? (VK)

Minä eroan välittömästi kirkosta, kun SuomenMinä eroan välittömästi kirkosta, kun SuomenMinä eroan välittömästi kirkosta, kun SuomenMinä eroan välittömästi kirkosta, kun SuomenMinä eroan välittömästi kirkosta, kun Suomenkirkko hyväksyy ja siunaa homoliitot!kirkko hyväksyy ja siunaa homoliitot!kirkko hyväksyy ja siunaa homoliitot!kirkko hyväksyy ja siunaa homoliitot!kirkko hyväksyy ja siunaa homoliitot! Tuttu lause

vai mitä ? Minä olen varmasti kuullut sen yli 100:ltaihmiseltä, joista suurin osa on uskovia ihmisiä tai

myös seurakunnan työntekijöitä.

Selkeä kannanotto. Mutta jotakin on pahastipielessä!

Miksi Raamattuun uskovien pitäisi erota? Niidenmuiden pitäisi! Anna sen näkyä ja kuulua! Tee

viralliset valitukset sekä maallisen että jumalallisenoikeuden mukaan!

Miksi odottaa lankeemuksen täyttymystä? Tänäänpitäisi kaikille kertoa Raamatun opetuksesta!

Tänään pitäisi tukea jokaista pappia tai kristittyä,joka - sopivalla ja sopimattomalla hetkellä - tästä

opettaa tai muistuttaa! Ethän ole hiljaa? Et kai oletukematta niitä, jotka joutuvat etulinjaan?

Kuinka meidät pidättäytyvät ja harkitsevat saattaahäpeään vaikka srk-nuoren kommentti iltayöstä

nakkikioskin pitkässä jonossa: Raamatun mukaanhomous on sekä synti että sairaus!

Piiloutuminen kansankirkon tai herätysliikkeenvarjoihin - sen aika on ohi. On ohi se aika, jolloinvoi sanoa olevansa periaatteessa periaatteellinen -mutta ei sentään mikään paavalinsynodilainen.

On sen aika, että tuetaan omalla persoonalla,rukouksella ja euroilla kaikkea uskoa ja työtä, missä

ilolla ja itsepäisesti pitäydytään Raamatunopetukseen.

Yli 800 kristittyä protestoi piispojenjyrkkyyttä ja ilmaisee tukensa pastoriJuhana Pohjolalle ja pastori SakariKorpiselle.

Pohjola ja Korpinen tuomittiin keväälläpidätettäviksi määräajaksi pappisvirantoimittamisesta. Tämän toimenpiteentaustalla oli Pohjolan ja Korpisen esiintuoma kanta, että yhteinen ehtoollisenvietto edellyttää yksimielisyyttä opissa

ja uskossa. Tätä perinteistä kristillistäkäsitystä opettaa pyhä Raamattu ja siihenperustuvat Kirkon tunnustuskirjat. PiispaHuovinen oli saapunut yllättäen Luther-säätiön jumalanpalvelukseen keväällä2004. Pohjola ja Korpinen olivat tällöinilmoittaneet hänelle, että heidän onvaikea viettää yhteistä ehtoollista, koskaerimielisyys useissa opinkohdissa javarsinkin erilainen käsitys virasta onrikkonut pahasti kirkon yhtenäisyyden.

Pohjola oli nöyrästi pyytänyt piispaHuoviselta, ettei tämä asettaisi pastoriavaikeaan tilanteeseen tulemallaehtoolliselle. Pohjola on keskusteluissajälkeenpäin viitannut siihen tosiasiaan,että Huovinen ei suostu vihkimäänperinteellisellä virkakannalla oleviapappiskandidaatteja. Näin ollenHuovinen on siis tosiasiallisesti itse jopaljon aiemmin valinnut olla ottamatta

YLI KAHDEKSANSATAA KRISTITTYÄOSOITTI TUKENSA POHJOLALLE JAKORPISELLELehdistötiedote

15

vastaan ehtoollista tämän tyyppisiltävastavihityiltä papeilta.

Luther-säätiön pastorit ovat myös tulleetkristittyjen avuksi Rengonseurakunnassa. Siellä ei ole saatu viettääperinteellisen virkakäsityksen mukaisiajumalanpalveluksia ja osa seurakunnanjäsenistä on täten työnnetty syrjään omanseurakuntansa jumalanpalveluksista.

Tuomiokapitulit Oulussa (tosinäänestyksen jälkeen) ja Turussareagoivat voimakkaasti, kun nemainituista syistä tuomitsivat Pohjolanja Korpisen pidätettäviksi määräajaksipappisviran toimittamisesta. Päätöksetilmaisevat välipitämätöntäsuhtautumista Raamattuun jatunnustukseen. Ei yhtäkään PyhänRaamatun sanaa eikä viitettä kirkontunnustukseen ole luettavissa päätöstenargumentoinneissa. Turun ja Ouluntuomiokapitulien tuomioista on valitettuasianomaisiin hallinto-oikeuksiin.

Suomen piispojen jyrkkyys on herättänytkeskustelua myös eri puolilla maailmaaluterilaisten teologien keskuudessa.

Evankelis-luterilaisen yhteyden tuki ryon järjestänyt pienimuotoisennimienkeruun asianomaistenpastoreiden puolesta. Nimilistanallekirjoittajia on 805, joista pappeja jateologeja 180. Suomen kirkon papistosta55 on antanut tukensa. Teologiantohtoreita listalla on 15.

Tukijoita kerätessään yhdistys on tehnytselväksi, että allekirjoittajien nimiä -suurin osa on Suomenevankelisluterilaisen kirkonseurakuntien kristittyjä (ei-teologeja553, suomalaisten kokonaismäärä 637)- ei sen toimesta anneta julkisuuteen.Tiettyjen ulkomaalaisten teologienkanssa on kuitenkin sovittu, että heidännimensä saa tässä lehdistötiedotteessaantaa julkisuuteen. Joukossa onehtoollisopin ja kirkko-opinasiantuntijoita, kuten JürgenDiestelmann (Saksa), joka onkirjoittanut luterilaisen klassikon ActioSacramentalis. Samoin toisenallekirjoittajan, professori John R.Stephensonin (Kanada), teosta, TheLord’s Supper, käytetään teologienoppikirjana eri puolilla luterilaistamaailmaa. Tukilistalla on edelleen mm.seuraavat nimet: professorit PeterBeyerhaus, Charles Evanson, KoreyMaas, John T. Pless, Erling T. Teigen,

piispat Jobst Schöne, Alvin Maleske,Arne Olsson, superintendentti WolfgangSchillhahn ja johtaja, pastori DanielPreus, joka on toiminut suuren Missouri-synodin (LCMS) varapresidenttinä.

Julkisessa keskustelussa Suomessakiinnostanee se, että Suomen piispojenjyrkkyys on herättänyt keskustelua myösmuissa kirkkokunnissa. Kirkkoommeeivät ole tuoneet uutuuksia pyhälleehtoolliselle kokoontuva kirkkokansapastoreineen, vaan demokraattisestivalitut kirkolliskokoukset ja niihinalistuneet tuomiokapitulit.

Solidaarisuuslistan teksti oli seuraavanmuotoinen:

Tahdomme ilmaista solidaarisuutemmepastori Juhana Pohjolaa ja pastori SakariKorpista kohtaan, jotka on tuomittumääräajaksi pidätettäväksi pappisvirantoimittamisesta. He ovat toimineetvastuullisesti kristittyinä pappeinavakaumuksensa mukaisesti. He ovatpainottaneet sitä, että niillä, jotkaviettävät yhdessä pyhää ehtoollista, tuleeolla yhteisymmärrys ja yksimielisyysuskossa.

Me valitamme, että tapaukset Pohjola jaKorpinen on ratkaistu ainoastaanhallinnollisilla toimenpiteillä. Kyseessäolevat hengelliset ongelmat täytyyselvittää keskustelulla ja yhteiselläkuuliaisuudella Jumalan Sanaa jaKirkon tunnustusta kohtaan.

Syyskuun 8. päivänä 2005Evankelis-luterilaisen yhteyden tuki ry

Piispa Arne Olsson ja piispaWalter Obare ovat niinikäänjoutuneet vainon kohteeksi.Olssonilta Ruotsin kirkko onviemässä pappisoikeudet.Obarelta hänenpersoonaansa kohdistetunpainostuksen lisäksi onhänen kirkoltaan vietyLML:n merkittävätaloudellinen tuki ja paikkajärjestössä.

Haluamme siunata jarukoillen muistaa heitä,koska he ovat ahdingossaKristuksen ja hänen sanansaseuraamisen tähden;Jumalan sanastav i e r a a n t u n e i d e np o h j o i s m a i s t e nvaltakirkkojen tähden!

16

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät veljet jasisaret Jeesuksessa Kristuksessa. Tämäkäsiteltävä kirkon nelivuotiskertomus onotsikoitu: Kirkko muutosten keskellä.Kun eletään murrosaikoja, nousee esilletarve etsiä reformeja ja ratkaisevaksimuodostuu se perusta, millä nämäuudistukset tehdään.

Kirkon uudistamisen perusvaihtoehto

Kirjassaan ’Kirkon uudistus janaispappeus’ professori Seppo A.Teinonen mainitsee mm. kaksi toisilleenvastakkaista kirkon uudistamisenlähtökohtaa – toinen on modernistinen,jonka tuntomerkkinä on, että uudistuksettehdään kirkon ulkopuolelta tulevien jasille vieraiden periaatteiden mukaisesti.Toinen on reformistinen, jossa kirkonoman perinteen - siis Jumalan sanan jaluterilaisen tunnustuksen - nojallaetsitään uudistusta.

Nyt 2000-luvulla eletään melkoisessamaailman murroksessa, jopamyllerryksessä. Valitettavasti on käynytilmi, että tässä yhteiskunnanmuutosprosessissa kirkkomme onomaksunut pääasiallisesti modernistisenratkaisun. Se tarkoittaa, että kirkkommeratkaisujen perusteet haetaan kirkonopin ja sen perustana olevan Raamatunsanan ulkopuolelta.

Hyvä esimerkki tästä on kirkkommeviimesyksyinen synodaalikirjoitus, jokamuutamista hyvistä artikkeleistahuolimatta tarjosi pääasiassamodernistisia tai postmodernejaratkaisuja. Kirjan ilmeisenä tendenssinäoli kirkon papiston käännyttäminenmoderniin raamatuntulkintaan. Tämäuudelleenkoulutus tapahtui tosin melkokapealla sektorilla. Kyseessä oli yritys”aivopestä” papisto hyväksymäänhomoseksuaaliset elämäntavat janaispappeuden vastustajien virkakielto.

Tapahtui sellainen keikaus, että kunSuomen kansaa on Jumalan sanalla

opetettu vuosisadat tuntemaan Jumala jahänen tahtonsa ja ennen muuta sepelastus, jonka Jumala on Poikansavälityksellä lahjoittanut meille, niin nytyritetään Jumalan sanaa taivuttaa javääntää Suomen kansan tahdonmukaiseksi. Siksi otetaan koko ajansuuntaa yleisestä mielipiteestä, gallup-tutkimuksista ja ajan virrasta.

Kirkon uudistusta haetaan historiallisentutkimuksen tulosten pohjalta.Historiallinen raamatuntutkimus on siitäihmeellistä, että se ei näytä kykeneväntavoittamaan Raamatun ydinsanomaa.UT:n historiallinen sisältö pannaaneksegeettiseen ja hermeneuttiseenprosessiin, jossa se hävitetään. Tällätavoin löydetään UT:n ”historiallinen”sisältö. Se on aina meneillään olevanvuosikymmenen filosofinenmuotivirtaus. Konjunktuurieksegetiikanseurauksena kirkkoomme on saatukokonainen pappispolvi, joka ei enäätunnista kristillisen kirkon suurimpia jakeskeisimpiä harhaoppeja:

* väärää kristologiaa, joka ilmenee mm.siinä että Kristuksesta puhutaan vapaa-ajattelijoiden tavoin pelkästään JeesusNasaretilaisena, siis historiallisena,erehtyvänä henkilönä, jonka opetuksiameillä on lupa korjata* väärää vanhurskauttamisoppia, jokailmenee tekovanhurskauttamisena jamaailmanparannusfilosofiana* postmodernia maailmankatsomusta,jonka mukaan ilmoitusta ei ole, on vainjäljellä kaikkein paras kertomus - siiskaikkein paras satu.

Kirkon oman olemuksen mukaistatoimintaa on, että se julistuksessaan,järjestyksessään ja eettisissäkannanotoissaan nojaa apostolienopetukseen eikä yritä typistää UT:staitselleen mieluista osaa, joka ei eroamitenkään enemmistön mielipiteestä.

Kaikki ei kirkossa ole hyvin

Nelivuotiskertomus antaayksiselitteisesti myönteisen ja valoisankuvan kirkkomme elämästä onnistuensivuuttamaan pääongelmat. Siitä saa senkäsityksen, että kirkossamme meneehyvin, kun sen toimintaa mitataansamanlaisilla mittareilla kuin maallistenyhteisöjen: yhteisön viihtyvyydellä, senyhteiskunnassa nauttimalla suosiolla,sen talouden tunnusluvuilla.Kirkkomme alkaa muistuttaa ns. it-maailmaa: välineet – siis kaapelit jakaistat ovat loistavat, sisältö vainpuuttuu.

Asetetaanko kysymys oikein? Kirkononnistumista ei voi mitata senyhteiskunnassa nauttimalla suosiolla,lehdistön sille antamilla myönteisilläarvosanoilla, jotka osoittavat senonnistuneen maastoutumaan niinmaallisen yhteiskunnan sekaan, että seon tullut täysin näkymättömäksi.

Kirkon onnistumista mitataan kokonaantoisenlaisilla mittareilla. Entäpä joskysyisimme, toteuttaako se sitä tehtävää,mitä varten se on olemassa. Onko setietoinen perusteistaan, opistaan,tavoitteistaan? Pystyykö se valloittamaanmaallistuneen ja jälkikristillisen maanevankeliumilla? Pystyykö se välittämäänseuraaville sukupolville kristillisentiedon ja aidon kristillisen uskon?Pystyykö se rohkealla Jumalan sananopettamisella korjaamaan senseksuaaliselämän vinosuuntauksen, jokatuhoaa avioliittoja ja tuottaa yhäenemmän lapsia vailla vanhempia?Onko se kaikessa toiminnassaanuskollinen Jumalan sanalle?

Ennen muuta se mitataan silläkysymyksellä, säilyykö kristinuskomaassamme.

Tässä yhteydessä on vaikea ollatekemättä pientä vertailua: meidänkirkkomme tapaan suhtautua kansan

KIRKKO PYRKII UUDISTUMAAN MODERNISTISENKAAVAN MUKAANPuheenvuoro kirkolliskokouksen täysistunnossa 10.5.2005

Lasse MarjokorpiKirkkoherraKemijärvi

17

uskonnolliseen tilaan ja Roomalais-katolisen kirkon tapaan suhtautuaEuroopan uskonnolliseen, henkiseen jaeettiseen tilaan. Meidän kirkkomme jaRoomalais-katolisen kirkon välillävallitsee ero julkisuudessa. Meidänkirkkomme on median myötätuulessa.Todellisuudessa sieltä kuuluu kuitenkinvain huonoja uutisia: ihmiset eroavatkirkosta, he eroavat puolisoistaan, piispaSpong vierailee maassammejulistamassa menneeseenmaailmankuvaan sidottua ateismia.

Roomalaiskatolinen kirkko on medianvastatuulessa. Samaan aikaan sieltä tuleejulkisuuteen hyviä uutisia. Mitentoisenlainen tunnelma välittyikäänmaailmalle vajaa kuukausi sittenRoomasta, kun tiedotusvälineisiinkajahti tuo tuttu viesti: ’Habemuspapam’.

Tuo paavi valittiin kaikkien niidenperiaatteiden vastaisesti, joitanyttemmin sovelletaan maassammepapinvaaleissa, virkaan vihkimisessä,ehdollepanossa ja siihen nimittämisessä.Hän ei läpäissyt median ”paavintenttiä”,kun hänet todettiin aborttien,avoliittojen, avioerojen, naispappeudenja homoliittojen vastustajaksi.

Näin siis kristikunnan suurimman, ylimiljardin jäsenen kirkon johtoonvalittiin mies, jonka kaltaisillamielipiteillä varustettua luterilaistatunnustusta edustavaa miestä meidänkirkkomme piispat eivät suostuisivihkimään edes papiksi.

Silti Roomassa otettiin iloiten vastaantuo uusi piispa, joka oli toiminutVatikaanin Uskonopin kongregaationjohtajana. Siis opin kysymystenvalvojana. Kirkko valitsee palvelijansaoman olemuksensa ja opinkäsityksensämukaisesti, ei median suositustenmukaan.

Avioliittoetiikkamme tila

Minkälainen on avioliittoetiikan tilamaassamme? Julkisuudessa ovatyleisenä puheenaiheena syrjähypyt,pedofiilit ja insestit. Kulttuurin nimessäyritetään ihmisille pakkosyöttäähomomyönteistä käsitystä. Tässä maassavallitsee farssimainen kulttuuri.Jumalan laintaulut se tahtoo hylätä, vainiltalehtien tabloidit sitä hätkähdyttävät.Kirkko yrittää samaan aikaanassimiloitua yhteiskuntaan tavalla, joka

on selvästi Raamatun vastainen. Sentehtävänä on muka vain hoitaa näitäkaikkia mahdollisia ilmiöitä ja vaietasäilyttääkseen julkishallinnollisenaseman ja kansankirkon jäsenet. Siitä ontullut narrimaisen kulttuurinmyötäjuoksija.

Miten toisenlaisen kuvan olemmekaansaaneet kristillisten kirkkojentoiminnasta muiden Euroopan kirkkojentaholta. Englannin kirkon piispat eivätsuostuneet vihkimään prinssi Charlesiaavioliittoon. Siviiliavioliiton siunausannettiin pitkän ja nöyryyttävän julkisenkatumusharjoituksen jälkeen.

Miten erilainen onkaan kristikunnansuurimman kirkon avioliitto-opetus, kunpaavi Benedictus XVI ilmoitti samanapäivänä kun hän astui virkaansavoivansa harkita sitä mahdollisuutta,että ehtoollinen annetaan avioeronsyyttömälle osapuolelle.

Jos meillä olisi tajua siitä, mitenkirkossamme menee avioliittoasioissa,silloin meillä olisi myös halua puuttuaniihin epäkohtiin, jotka vallitsevatkeskuudessamme niillä keinoin, mitkäkirkolle on annettu: Jumalan sananopettamisella myös nuhtein jakehotuksin ja esimerkiksi sellaisen asiankorostamisella, että Jumalan tahdonmukaista on, että jokaisella lapsella olisimolemmat vanhemmat, sen lisäksioikeat vanhemmat ja vielä lisäksipysyvät vanhemmat.

Silloin tässä maassa olisi myösenemmän sellaisia lapsia, jotka voisivatsanoa: ”Meillä on isä.”

Vielä virkaanastujaispuheessaan tämäuusi Rooman piispa osoitti sanansaEuroopalle, jossa kristinuskostaluopumisen vuoksi ollaan eksyneitä kuinlampaat. Miksei meilläkin sen sijaan ettäturvaudutaan kirkon ulkopuolisiinsisällöntuottajiin kuten kirkkopäivillä,miksei päähuomiota kiinnitettäisimaallistuneen maamme valloittamiseenJumalan sanalla. Olisipa meilläkinkirkko, joka suhteessaan yhteiskuntaan,enemmistömielipiteeseen javallanpitäjiin toimii oman olemuksensaja Jumalan sanan mukaan.

Piispanvirka ei toimi

Meidän kirkkomme nykyinen ongelmaon, ettei sen piispanvirka toimi. Se ehkätoimii joissakin toisarvoisissa asioissa

kuten arvonimien ja ympäristödiplomienmyöntämisessä, mutta se jättäähoitamatta tai hoitaa huonosti virankolme pääasiallista funktiota.

Ne piispanviran tehtävät, jotka onlaiminlyöty ovat ensiksi Jumalan sananja luterilaisen tunnustuksen mukaisenopin valvominen. Toiseksi kristinuskoonvälinpitämättömästi suhtautuviensuomalaisten evankelioiminen. Veljeily,suhdetoiminta ja seminaarien pitomaamme johtavien piirien kanssa eitarkoita suinkaan evankelioimista.

Nelivuotiskertomuksesta käy ilmi, ettäkirkkomme ei tunnista sitä ateismin,epäuskon, maallistumisen jaitseriittoisuuden perusilmettä, jonkavallassa maassamme eletään, niintaiteessa, kirjallisuudessa näyttämölläkuin työelämässä eikä kykene käymäänkeskustelua näistä kysymyksistä ajanjohtavien virtausten kanssa.

Yleisen mielipiteen panttivankeudessaoleva kirkko ei pysty valloittavallatavalla tuomaan ihmisille evankeliuminsanomaa. Perääntyminen maallisenkulttuurin ylivallan edessä on se ainoasuunta, jonka moderni teologia kykeneenäyttämään.

Kolmanneksi se ei toimi myöskäänpappien vihkimisessä vanhauskoistenvirkaboikotin vuoksi. Kirkkommenykyinen piispanvirka vihkiikaikenlaisilla inhimillisillä ajatuksillatoimivia kandidaatteja kirkon virkaan,ympäristöihmisiä, tasa-arvoihmisiä,kehitysmaaihmisiä, rauhantyöntekijöitä,maailmanparantajia. Samaan aikaanNikean uskontunnustuksen tunnustavatja Jumalan sanan arvovallan tunnustuvatkandidaatit joutuvat vaikeuksiin. Näinse päästää harhaoppiset sisälle kirkonvirkaan ja sallii heidän pysyä siinä.Samalla se sulkee boikotillaoikeaoppisilta tien kirkon virkaan.

Piispan virka ei toimi yhteyden virkana,kun se hyväksyy mukaan sellaiset, jotkaeivät siihen kuulu ja työntää ulossellaiset, jotka siihen kuuluvat.

Tämä kysymys olisi nyt helpostiratkaistavissa, kun Turun piispan virkaon avoinna. Valittavalle Turun piispalletai jollekulle muulle piispalleannettaisiin piispainkokouksenpäätöksellä tehtäväksi hoitaa pelkkienmiespappien vihkimykset. Tämä

18

Anna lahjasiAnna lahjasiAnna lahjasiAnna lahjasiAnna lahjasiPaavalin SynodinPaavalin SynodinPaavalin SynodinPaavalin SynodinPaavalin Synodin

työlle !työlle !työlle !työlle !työlle !

Paavalin Synodi tekeePaavalin Synodi tekeePaavalin Synodi tekeePaavalin Synodi tekeePaavalin Synodi tekeetyötä, että rakkaassatyötä, että rakkaassatyötä, että rakkaassatyötä, että rakkaassatyötä, että rakkaassa

kirkossa mme kuuluisikirkossa mme kuuluisikirkossa mme kuuluisikirkossa mme kuuluisikirkossa mme kuuluisiRaamatun eläväksiRaamatun eläväksiRaamatun eläväksiRaamatun eläväksiRaamatun eläväksitekevä kokonainentekevä kokonainentekevä kokonainentekevä kokonainentekevä kokonainen

opetus.opetus.opetus.opetus.opetus.

Olemme juuri sinunOlemme juuri sinunOlemme juuri sinunOlemme juuri sinunOlemme juuri sinunrukouksesi jarukouksesi jarukouksesi jarukouksesi jarukouksesi ja

taloudellisen tukesitaloudellisen tukesitaloudellisen tukesitaloudellisen tukesitaloudellisen tukesivarassa.varassa.varassa.varassa.varassa.

PankkisiirtolomakePankkisiirtolomakePankkisiirtolomakePankkisiirtolomakePankkisiirtolomakelehden välissälehden välissälehden välissälehden välissälehden välissä

TilinumeroTilinumeroTilinumeroTilinumeroTilinumerotakakannessatakakannessatakakannessatakakannessatakakannessa

yksinkertainen toimenpide poistaisitarpeen vihkiä ylimääräinen piispamaahamme.

Tuon nelivuotiskertomuksensosiologisten laskelmien mukaanSuomesta löytyy ainakin satatuhattakristittyä, jota iloitsivat kyseisestäpäätöksestä ja siitä, että heillä onjatkossakin tässä kirkossa mahdollisuuspäästä ehtoolliselle ja nauttia Jumalansanan opetusta tarvitsematta turvautuakirkon kaksinkertaiseenorganisoimiseen, mikä nyt on jomenossa. Mekin voisimme sanoa:”Habemus episcopum!” (’Meillä onpiispa!’).

Ensiksi haluan tuoda terveisiäKalannin seurakunnastalänsirannikolta, rukoilevaisuudensynnyinpitäjästä, missä olen ollutkakkospappina yli 17 vuotta.Valitettavasti en voi tuoda terveisiäsellaisesta seurakunnasta, jossaedelleen elävänä vaikuttaisirukoilevaisuus. Eikä esimerkiksipaikallinen Vehmaan rovastikunta olepappien tai seurakunnantyöntekijöiden suhteen mitenkäänvanhauskoinen – lienen siellä,raamatullinen virkakäsitys mukaanlukien, ainoa pappi, joka mielellääntunnustautuu Paavalin synodinmieheksi ja mielellään on sitoutunutsen tavoitteisiin. Tarkoitan sitätunnustautumista ja sitoutumista,mistä Paavalin synodin esitteessäRAAMATUN JA RAAMATUNJEESUKSEN PUOLESTA sanotaannäin:

Raamattu on Jumalan sana, jonkavaraan haluamme kristittyinä rakentaauskomme ja elämämme…. Koskakirkossamme on paljon opetusta jatoimintaa, joka ei rakennu Raamatunsanan varaan, vaan jopa tietoisestisulkee sen pois, haluamme tuoda esiinsen ainoan perustan, jollepelastuksemme rakentuu… Raamatunopetukseen kohdistuvapiittaamattomuus ei saa meitälannistaa, vaan se velvoittaa jatkuvasti… pysymään Raamatun opetuksessaja pitämään sitä esillä ja näintarjoamaan parannuksen tekemisenmahdollisuutta niin kirkollemme kuinkirkkomme pappisvirkaan vihityillenaisille.

Asiat ja tilanteet ovat todellariemunkirjavat tai surullisenkuuluisat.Näinhän lehdistä olemme lukeneet. Janämä minunkin kuulumiseni jaterveiseni ovat piispa Kantolanhiippakunnasta, joka sattuneestasyystä on ollut tapetilla viime aikoina.

Ei paljoa voi siis olla inhimillistäylpeilyä, eikä viestejä taivaasta maanpäällä. Elämä on karua ja rankkaa.Yksittäisinä ihmisinä, kirkkona jayhteiskuntana me paljolti niitämmejuuri sitä, mitä olemme kylväneet!Katsomme Kaakkois-Aasiankatastrofiin tai Turun piispanjärkyttäviin ja surullisiin vaiheisiin,mieleen tulee Jeesuksen sana Luuk. 13“Luuletteko, että nämä … olivatsyntisemmät kuin kaikki muut …,koska he saivat kärsiä tämän? 3.Eivät olleet, sanon minä teille, muttaellette tee parannusta, niin samointe kaikki hukutte. 4. Taikka ne …,jotka saivat surmansa, ..., luuletteko,että he olivat syyllisemmät kuinkaikki muut ihmiset…5. Eivät olleet,sanon minä teille, mutta ellette teeparannusta, niin samoin te kaikkihukutte.”

Siksi haluan tervehtiä kaikkia ennenmuuta sen Herran nimessä, joka onpuolestamme itsensä uhrannut.Haluan, että meidän katseemme olisiluotuna häneen, joka pitää kaikkilupauksensa, joka ei hukkaa yhtäkään

AUTUAS SINÄ, JOKA USKOIT!HERRAN SINULLE ANTAMALUPAUS ON TÄYTTYVÄ!Puhe päiväjuhlassa Joroisten kirkkopäivillä 20.3.2005

Vesa KiertokariNuorisopastoriKalanti

Näin haluan omaan persoonaanisoveltaa sen, että toimin Jeesuksenasettaman apostolisen viran puolesta- mutta en vain tämän yhden asianpuolesta, niin kuin ei Paavalinsynodikaan.

19jatkuu sivulla 22

laumansa lampaista, jolla on kaikkivalta ja, jonka sanoissa on henki jaelämä.

Viime pyhän, marianpäivän, sanajulistaa selkeästi ja voimallisestimeille samaa Elisabetin sanoissaMarialle Autuas sinä, joka uskoit!Herran sinulle antama lupaus ontäyttyvä!

Onko sinulla, ystävä, tätä uskoa jakäytännön ratkaisuja, silloin kunsinun järkesi lyö tyhjää, tiheneväpimeys ympärillä pelottaa tai, kunoma sisimpäsi vieroksuu Jumalansanoja ja suunnitelmia? Autuas sinä,joka uskoit! Herran sinulle antamalupaus on täyttyvä!

Kyse on Jeesuksesta

Paavalin synodin esitteessä ei olevahingossa otsikkona RAAMATUNJA RAAMATUN JEESUKSENPUOLESTA. Me voimme näethelposti eksyä kovissa paineissa taioman syntisen luontomme puolesta,eksyä uskomaan, että me todellaolemme hairahtuneet niuhottamaanjostakin sivuasiasta – niin kuin nytnaispappeudesta. Yllämme makaapainavana vaatimus keskittyäpääasioihin, ydinkysymyksiin.

Monellakin tapaa voisikuitenkin perustella, miksiPyhän Raamatun kaikkiinsanoihin ja lupauksiinuskominen on juuri Jeesukseenuskomista ja hänenseuraamistaan. SanoohanVapahtaja itse esim. Joh.8:31-32 “Jos te pysytte minunsanassani, niin te totisestiolette minun opetuslapsiani;ja te tulette tuntemaantotuuden, ja totuus on tekeväteidät vapaiksi”. Mutta tätäuskoton maailma ei ymmärrälainkaan. Ehkä jotenkin vieläsen, että Raamatun sivuiltalöytyy tietyt perustotuudet.Ajatus lahjana saatavastasyvimmästä japerustavanlaatuisimmasta

vapaudesta menee täysin yliymmärryksen. Paitsi jokaisella, jokaRaamatun sanassa aina näkee, kuuleeja seuraa sanassa asuvaa Kristusta.

Me olemme paljon samanlaisessatilanteessa, kuin kerran oltiin Korintonseurakunnassa. On monenlaistajakaantumista ja riitaa, ylistyslaulujaja juomalauluja rinta rinnan. Vilkkaanmaallisen elämän, synnissä rypemisenja syntyjen syvien pohtimiseninhimillinen panos oli vahvanaseurakuntaelämän taustalla. Ei kai siismikään ihme, että tilastollisesti vilkastoiminta ei ollut laadullisestitarkastelua kestävää.

Kun Herran apostoli Paavali olimennyt Korinttoon saarnaamaantuota hullutusta, ristiinnaulittuaKristusta, jonka kautta Jumala olinähnyt hyväksi pelastaa ihmiset, olisyntynyt seurakunta. Ja seurakuntasiellä oli sekaannuksen jahajaannuksenkin keskellä. Paavalikävi korjaamaan tilannetta samoinkuin oli alkanutkin: Sillä minä olinpäättänyt olla teidän tykönännetuntematta mitään muuta paitsiJeesuksen Kristuksen, ja hänetristiinnaulittuna. Oli lähdettäväuudelleen liikkeelle Jumalanrakkaudesta Jeesuksessa. Olisiirrettävä inhimilliset mielipiteet,

viisaudet ja taidot syrjään. Jumalantyöstä oli alettava.

Mutta entä sitten? Nykyäänkirkkomme vallankahvassa roikkuvatja knowhow:n opettajat olisivat iloisiaja panisivat tähän pisteen. Apostoli eitehnyt näin. Apostoli täytti tuttipullonJumalan sanalla ja lähti liikkeelle kuinlasten kanssa, jotka eivät vahvaaruokaa vielä voineet sulattaa. Muttasiitä edettiin sitten määrätietoisestikaikkiin akuutteihin ongelmiin jakipeihin kysymyksiin – etsittiin jalöydettiin vastaus PyhistäKirjoituksista. Yhtä hyvinvirkakysymys kuin armolahjatseurakunnan elämässä kuin monetmuutkin asiat käytiin läpi jaselvitettiin ja löydettiin oikea tie.

Miten on, sen sijaan, että aika ajoinisketään hanskoja tiskiinmasentuneina tai ollaan jonkin hengenharjalla perustamassa Tosi PuhtaidenKirkkoa, systemaattisesti, asiasta jahenkilöstä riippumatta, ydintäunohtamatta nostaisimme esilleRaamatun opetuksen selkeästi,lainkaan häpeämättä tai sanan kulmiapyöristelemättä. Näin apostoli Paavalitoimi, sillä kun hän opetti samassaKorinttolaiskirjeen luvussa, että vainJumalan henki tietää, mitä Jumalassaon, se merkitsi, että me olemmetäydellisesti ihanalla tavalla sidotuttuohon Jumalan Pyhän Hengenkirjaan, Raamattuun. Muutoin meilläon vain loputon määräihmismielipiteitä, kaikenlaisiakolmannen polven opetuslastenmuisteluita aikaisempienuskonnollisista kokemuksista. Jos eimeillä muuta olisi – niin kuinRiekkisen, Aejmalaeuksen tai Kuulanuusimmat julkaisut antavat ymmärtääettei muuta olekaan – niin rehellinenratkaisu olisi panna lappu luukullekoko kirkossa. Mutta nyt meillä onsana, jossa Kristus elää ja vaikuttaa!Sitä haluamme kuulla ja vain sitäuskoa ja seurata.

Luther sanoo: »Emme tiedä mistäänKristuksesta, saati sitten siitä, mitäKristus tarkoittaa, ulkopuolellahänen sanansa ja ilman hänen

20

sanaansa. Se Kristus näet, jokailmaisee meille tarkoituksensa ilmansanaansa, on kirottu Perkelehelvetistä, joka esiintyy Kristuksenpyhän nimen varjolla myyskennellenhelvetillistä myrkkyään.»

Raamatullisen uskon tähdensyytettyjen penkillä

Olla vaikeuksissa ja vainottavanaJeesuksen seuraajana, on monelletuttua ja pitkänkin ajan raskas taakka.Uutta tai yllättävää sen ei toki pitäisiolla. Näinhän Jeesus sanoi olevan taikäyvän. Tältä kannalta se olkoonmeille kunnia-asia, että meitäkin onkatsottu arvollisiksi kärsimäänKristuksen tähden, sillä se kertoo,kenen omat me olemme. Se kertoo senmeille ja myös vastapuolelle.

Me tarvitsemme kuitenkin toinentoistamme tukemaan meitä rukouksintai Jumalan sanan armolupauksin.Joskus me voimme auttaa myösjollakin muulla konkreettisella tavallaniitä, jotka nyt ovat fariseusten jakirjanoppineiden haarukassa. Muttavoi meitä, jos kiellämme tuen ja avunniiltä uskonveljiltä tai –sisarilta, jotkasitä tarvitsevat. Sellainen haisevamädännäisyys merkitsee, mitä meihintulee, lampaiden jättämistä sudensuuhun. Ja vaikka meillä olisimuodollisesti hyvä syy, järjestömmeidentiteetti tai eteneminen virkaurallatai edes herätysliikkeen sisällä, enhämmästyisi, vaikka nämäkynnyksellä tasapainoilevat ja ikuisiaopillisia hiljaisuuden retriittejäharrastavat, saisivat niinikäänkohtalon tulla oksennetuiksi Herransuusta ulos.

Tällä kerralla me saamme muistaa jakaikin sopivin tavoin tukea esim.Sakari Korpisen ja Juhana Pohjolantyötä, kun kohta tuomiokapitulit japiispat käsittelevät heidän asiaansa javirasta pidättämistään siksi, että heovat halunneet Raamatun sanat ottaatäydestä todesta. - Piispa Kantolakyllä sai liki korkeimmankunniamerkin omista saavutuksistaan,n. 5000 nimeä internetaddressiin,jossa hänen jatkamistaan piispana

pyytämällä vaadittiin - ja lupasipajoku moisesta uroteosta palkitakirkkomme suunnattomillarikkauksilla tuplaamallakirkollisveromaksunsa, kunhan piispavain jatkaisi. Missä on addressitKorpisen ja Pohjolan puolesta?Raamattuun pitäytymisen palkkiovoikin – huomaa: yhtäaikaisenaprosessina – olla määräaikainenvirastapidätys.

Entä tuolla piispa Olavin mailla? JosSamuel Salmi jollakin tavalla yrittipitää kielen keskellä suuta aluksi, niinnyt viimeistään on eri ääni kellossa.Sisarenpoika-lehden päätoimittajanharmittavasti epäonnistunuterottaminen Tervolan seurakunnanpapin virasta, sai piispan sapenkiehumaan niin, että hän TV:ssävastasi kysymykseen, tekeekö hänparannuksen ”En koskaan, sillä se eiole minun uskoni eikä kirkontunnustuksen mukaista”. En epäile,etteikö vastaus ole aito. Ja jos kirkontunnustuskin samaistetaankirkolliskokousten uusimpienpäätösten kanssa, niin mikä ettei. –Kittilän karnevaalien antaessa odottaaitseään (toteutui helluntaina 2005,toim. huom.) piispa on toki ehtinythylätä pappiskandidaatinvihkimyksestä kysymällä häneltä,aikooko hän saarnassa tehdä sellaisenhävyttömyyden, että mainitsee syntejäihan nimeltä.

Ei tällä pidä herkutella liikoja muttatällainen tilanne on. Ja moni muu onsyytteessä uskollisuudesta Jumalansanaa ja Jeesuksen seuraamistakohtaan. Jeesus ei omiaan hylkää,emmehän mekään.

Jo nyt kirkkomme hätätila alkaa sattuasokeankin silmiin. Sen tähden yli 20vuotta Sisarenpojan kimpussa eritavoilla häärineenä, minun täytyysanoa, etten muista toista tällaistaPaavalin synodin jäsenmäärän kasvuakuin mikä on tapahtunut viime keväänjälkeen. Raamatulle ja RaamatunJeesukselle on siis lisääntyvääkysyntää. Se on ihana asia se. Sitä iloaei riistä naiskhran toive, ettei heidänseurakuntansa enää saisi sitä lehteä,

jossa on se harhaoppi, että tunnetaantotuus. Tai Paavalin seurakunnanilmoitus: kieltäytynytvastaanottamasta.

Ja kun me itse kukin vuorollammetulemme puhuttelusta taisyytteenluvusta, kirjoittaisimmepa mepäiväkirjaamme kuin apulaispastoriJohan Mikael Stenbäck vuonna 1842,kun hän oli ollut arkkipiispanpuhuttelussa mm. saarnojenloukkaavien sanontojen takia jasopimattomasta menettelystäsairaskäynnillä. Hän kirjoitti:Toivoivat parannustani. SuokoonJumala, että heidän toiveensa ei sinäilmoisna ikinä kävisi toteen.

Paikat muurin aukoissa odottavat

Raamatun kuva on, että vihollisenhyökätessä muurilla ja muurinaukoissa tarvitaan valpas puolustuskohdallensa. Ei siksi, että Siion voisisortua, vaan sielujen autuuden tähden.

Hyökkäys on käynnissä Herraa jahänen autuaaksitekevää sanaansakohtaan. Emmekä me voi edes laulaa,että vain yksi on joukosta poissa. Sillämoni ja taas moni on joukosta poissa.En puhu niistä, jotka ovat autuaastinukkuneet pois. Puhun niistä monensortin Deemaista, jotka rakastuivatmaailmaan ja jättivät vaeltavanJumalan kansan. Tai tiedä häntä, mikäon syynä. Monta teologian tohtoria,monta ansioitunutta tutkijaa, montaherätysliikevaikuttajaa on riveistäpoissa. Ainakin Paavalin synodinriveistä, ehkä Jeesuksenlammaslaumastakin. Onko syyPaavalin synodin kiristynyt linja?Moinen väite on pelkkääkaliumkarbonaattia!

Mutta muurin aukoissa on sinullekinsopiva paikka. Ota se tai ne, mihinHerra sanansa kautta sinut omallatahollasi kutsuu. Pidä sanasta kiinni,ole vähässä uskollinen. Uskallatkosinä ajatella näin? Voisitko tänäänvetää ne johtopäätökset, joita Jumalansana edellyttää?

21

Paavalin Synodi 30Paavalin Synodi 30Paavalin Synodi 30Paavalin Synodi 30Paavalin Synodi 30v u o t t a !v u o t t a !v u o t t a !v u o t t a !v u o t t a !

LapinTL seurakunnassajärjestetään PaavalinSynodin kirkkopäivät8 . - 9 . 4 . 2 0 0 6 .

Ohjelmassa - jos Jumalasuo - mmmmmmmmmm. F. Sidenvall,A. Simojoki, T.Holma,u l k o m a i n e npiispavieras, P.Räsänen,O. Rimpiläinen,Suomalainen messu,musi ikkie s i t yk s iä ,esitelmiä, kanavia.

Moni on siis joukoista poissa muttayksi ei – Jeesus. Hän on lupauksensamukaan luonamme. Ja näytti miltänäytti, hän sanoo: Minulle on annettukaikki valta taivaassa ja maanpäällä.

Niinpä edes tämä Raamatun opitpilkallisesti luotaan työntävähurskastelijoiden luvattu aika ei nousevallan kahvaan. Valta on ainaJeesuksella. Vapaus on aina jokaisella,joka luetussa ja kuullussa Raamatunsanassa kohtaa elävän Jeesuksen.

Autuas sinä, joka uskoit! Herransinulle antama lupaus on täyttyvä!

ENTÄ JOSMAAILMANLOPPUTULISIKIN JOHUOMENNA?Kun Lutherilta kysyttiin kerran, mitähän tekisi jos maailmanloppu tulisi jo

huomenna, niin hän vastasiomintakeiseen tyyliinsä, “istuttaisinomenapuun”. Lutherin aikana lopun

ajan merkkejä oli jo runsaastinähtävissä. Evankeliumin puhdas oppioli pimentynyt kirkosta (1.Tim. 4:1),

kirkkoa hallitsi “Vicarius Filii Dei” eliJumalan pojan sijainen maan päällä(2. tess. 2:4), munkit olivat keksineet

itselleen ylimääräisiä ansioita ts.sellaisia hyviä tekoja, joilla he

hankkivat aarteita tulevaa elämäävarten (Gal. 3:5, Ef. 2: 9), ja joita

tavallinen kansa sitten ostianekirjeiden muodossa joko itseään tai

poisnukkuneita sukulaisiaan varten(Ap.t. 8: 18-24). Tämä kirkko julisti