2

Sisältö

Ja tässä numerossa seuraavaa:

Puheenjohtajan päiväkäsky 1/2003 3 Maanpuolustuskoulutus ry:n sotilaalliset lisäkurssit 4 Aivoituksia 2003 Taktiikan harjoittelua JARU:ssa 7

Reserviläisliikunnan saavutuksia 8 Prisoner Snatch, Vietnam-veteraanin tarina 10 Gun corner: Rakentelunurkka: uusi perä reserviläiskivääriin . 12 Esittelyssä 9 mm:n karbiinit 14 Yleistä 19 Jahti 1 20 Hallitus 2004 24 Hyviä lukuhetkiä toivoo toimitus. Taitto: Merja Hokkanen ja Saku Liehu Paino: Jyväs-Moniste Kannen kuva: Kurkistus pj päähän, eli röntgen-kuva nenästä keväisen damage-vuoron jälkeen. Saaliina murtuma kahdessa kohtaa

3

Puheenjohtajan päiväkäsky 1/2003 Hyvä Jarulainen Kädessäsi on taas vuosien jälkeen uusin Jarulainen, onnittelut sinulle siitä. Lehden synnyttäminen on ollut TODELLA tuskaista ja vaivalloista, mutta viimeinkin se saatiin tehtyä. Tämä saattaa samalla olla ensimmäinen tervehdys minulta paperilla ja myös viimeinen. Eli valta vaihtuu ja samalla myös vaikuttajat. Olen toiminut yhdistyksen puheenjohtajana nyt kolme vuotta. Olen sinä aikana nähnyt monia teistä, mutta monta on jäänyt näkemättäkin. Se minua sangen kovasti harmittaa. Olisin toivonut että yksittäisissä tapahtumissa olisi aina ollut enemmän yksittäisiä pällistelijöitä, uusia asioita etsiviä kerran kokeilijoita. Niitä henkilöitä, jotka ovat minulle vain nimiä jäsenlistassa ilman kasvoja. Toki annan arvoa niille jotka tunnollisesti ovat jäseniä aatteen vuoksi. Hekin ovat tärkeitä. Vetäjille tulee vain sellainen tunne että teemmekö kaiken oikein kun suuri joukko jäsenistä jää kasvottomiksi. Eli onko järjestetyssä toiminnassa vikaa vaiko onko nyky opiskelija niin kiireinen ettei enään kerkiä pyörähtämään juuri missään? Jos toiminassa on vikaa, olisi hyvä saada siitä palautetta. Hyvä kanava on netin kautta http://www.cc.jyu.fi/yhd/jaru/ ja sieltä Palaute. Laittakaa rohkeasti tulemaan “parannus ehdotuksia”. Ja toki kun henkilöt vaihtuvat hallituksessa, niin tekeminen muuttuu myös. Minä ainakin jään innolla odottamaan mitä tuleman pitää. Toivon että tulevat hallituslaiset näkevät meistä monia. Kuluneista vuosista kiittäen väistyvä puheenjohtaja Saku Liehu

once and forever

4

Maanpuolustuskoulutus ry:n sotilaalliset lisäkurssit Haluaisitko kerrata sotilastaitoja useammin kuin sinut kutsutaan kertausharjoituksiin? Kiinnostaako sinua saada tietoa myös toisten aselajien kalustosta ja toiminnasta? Maanpuolustuskoulutus ry:n kurssitarjonnasta saattaa löytyä kurssi juuri sinunkin tarpeisiisi. Siirryin reserviin kesällä 1996 enkä paria poikkeusta lukuunottamatta juurikaan osallistunut maanpuolustustoimintaan sen jälkeen. Varsinaisia kertausharjoituskäskyjäkään ei kuulunut. Syksyllä 2002 Puolustusvoimat tarjosi mahdollisuutta maaliskuussa 2003 RUK:n järjestämälle kouluttajakurssille ja tartuin siihen. Kenties juuri tuosta yhteydenotosta innostuneena aloin selvittää, millaista maanpuolustustoimintaa Jyväskylän seudulla olisi tarjolla. Löysin Maanpuolustuskoulutus ry:n. Maanpuolustuskoulutus ry “on valtakunnallinen organisaatio, joka kouluttaa turvallisuuden kansalaistaitoja sekä valmentaa kansalaisia puolustusvoimien, kuntien ja muun yhteiskunnan poikkeusolojen organisaatioihin. Koulutus on tarkoitettu kaikille 15 vuotta täyttäneille Suomen kansalaisille.” (http://www.mpkry.fi/) Minua erityisesti kiinnostaneiden sotilaallisten lisäkurssien lisäksi MPK ry järjestää omia kouluttajakurssejaan sekä mm. turvallisuus- ja valmiuskursseja. Osallistujat maksavat kursseista pienen maksun, jolla katetaan ainakin ruokailu- ja materiaalikuluja. Kouluttajat ovat yleensä vapaaehtoisia. Puolustusvoimat tukee sotilaallisia lisäkursseja etenkin kaluston ja henkilöstön muodossa. Puolustusvoimat kannustaa reserviläisiä sotilaallisille lisäkursseille myös rinnastamalla kurssivuorokaudet kertausharjoitusvuorokausiin korkeintaan 25 vuorokauden edestä. Jotta sotilaallisista lisäkursseista tässä vaiheessa kiinnostuneet saisivat jonkinlaisen mielikuvan siitä, mitä niiltä voi odottaa, olen kerännyt lyhyesti tähänastisia kokemuksiani alle. Tähän mennessä olen osallistunut vain Keski-Suomen piirissä järjestetyille kursseille, mutta erityisen kiinnostavalle kurssille saatan jonain päivänä innostua matkustamaan kauemmaskin. 25.11.-30.11.2002: Komppanian hyökkäys (2 kurssivuorokautta)Agora, Jyväskylä sekä Lievestuore Komppanian hyökkäys oli ensimmäinen MPK ry:n kurssi, jolle osallistuin, ja tietysti hiukan jännitti, kun olin menossa uuteen tilanteeseen. Tunnelma muistutti kuitenkin tavallista opetustilannetta. Huomasin myös, että kurssilaisilla oli eritasoiset taustatiedot eikä se loppujen lopuksi haitannut, sillä osa sai kurssilta uusia tietoja taistelutekniikasta siinä missä toiset saivat kerrattua tuttuja asioita. Viestimiehenkin kannatti siis uskaltautua jalkaväkimiesten sekaan.

6 5 Kurssiin kuului teoriaopetusta maanantai- ja keskiviikkoiltoina. Kotitehtävänä oli jääkärikomppanianpäällikön taistelusuunnitelman teko, jossa kurssin kouluttaja Pasi Hakkarainen avusti perjantai-iltana kurssin WWW-sivujen välityksellä. Lauantaina käytiin Lievestuoreella tutustumassa maastoon, jota tehty taistelusuunnitelma koski, ja vertailtiin erilaisia suunnitelmia. Koulutuksen sitominen maastoon osoittautui tässäkin yhteydessä hyödylliseksi.

Kurssilaiset pääsivätkin käsittelemään monenlaisia kevyitä aseita. Tutuiksi tulivat rynnäkkökivääri 62, kevyt konekivääri 62, ilmatorjuntakonekivääri (NSV, 12,7 mm), pistooli M/80, kevyt kertasinko M/88, raskas kertasinko (Apilas) ja tarkkuuskivääri M/85. Osallistujat pääsivät ampumaan rynnäkkökiväärillä (päivänvalossa ja hämärällä), kevyellä konekiväärillä (tosin vain latausharjoituspatruunoilla pakotetulla kertatulella), kevyen kertasingon sisäpiipulla ja tarkkuuskiväärillä.

15.3.-23.3.2003: Johtamistaidon kurssi (3 kurssivuorokautta) 8.10.2003: Opi liikkumaan pimeällä (1 kurssivuorokausi) Keski-Suomen rykmentti,

Keuruu Tikkakosken varuskunta Johtamistaidon kurssilla tarkasteltiin sekä siviili- että sotilasjohtamista kahtena lauantaina ja yhtenä sunnuntaina. Päällimmäiseksi kurssilta jäivät mieleen johtamiskokemuksistaan kertoneet sotaveteraanit, erilaisia johtamisen ongelmatilanteita käsitelleet ryhmätyöt ja taistelustressistä luennoinut psykologi.

Kurssin kuvaus oli hiukan ylimalkainen ja tarkka ajankohtakin selvisi turhan myöhään, mutta annoin sille silti mahdollisuuden. Kurssi osoittautui ensimmäiseksi MPK ry:n kurssiksi, johon en ollut tyytyväinen. Annoinkin jokaiselta kurssilta tutulla palautelomakkeella asiallista kritiikkiä kurssia kohtaan, sillä todenmukaisen palautteen avulla asioita voidaan parantaa.

17.5.-18.5.2003: Joukkueen puolustus (2 kurssivuorokautta) Keski-Suomen rykmentti, Keuruu

Koska kurssilaiset olivat jostain syystä pääasiassa lukiolaisia, reserviläinen ei saanut kurssista sitä, mitä siltä ehkä odotti. Tutustuimme kuitenkin pimeällä liikkumiseen suunnistuksen ja vapaaehtoisen pelastuspalvelun (VaPePa:n) erään etsintämenetelmän esittelyn merkeissä. Vilkuilimme myös valonvahvistimen läpi ja pohdimme taistelukentän valaisemista.

Joukkueen puolustus -kurssi alkoi siinä mielessä tutuissa merkeissä, että alussa kuitattiin varusteita varusvarastolta. Alus- ja välivaatetuksesta sekä telttamajoituksessa vaaditun makuupussin tuomisesta huolehdimme kurssikutsun ohjeiden mukaisesti itse. Kurssi alkoi kuitenkin muistuttaa pienimuotoista kertausharjoitusta viimeistään siinä vaiheessa, kun kuittasimme rynnäkkökiväärit.

Yhdestä negatiivisesta kokemuksesta huolimatta voin suositella MPK ry:n sotilaallisia lisäkursseja kaikille niille, jotka haluavat kerrata sotilastaitoja ohjatusti ja vapaaehtoisesti. Varsinaisia kertausharjoituksia vapaaehtoisuuteen perustuvat kurssit eivät korvaa, mutta ne auttavat pitämään taitoja yllä ja niiden avulla saa maanpuolustuksesta hiukan laajemman kuvan kuin ainoastaan oman sodanajan sijoituksen mukaiseen tehtävään keskittymällä.

Samaan aikaan varuskunnan harjoitusalueella järjestettiin myös muita kursseja, mm. tiedustelukurssi, joten arvasimme, että harjoitusvihollinenkin saattaisi näyttäytyä tukikohtamme lähistöllä. Joukkueen tukikohdassa kertasimme panssarintorjuntaa, hyvän tuliaseman vaatimuksia ja muita puolustukseen liittyviä asioita. Asetimme vartion ja tiedustelupartion, mutta myönnyimme pääkouluttajan ehdotukseen, että yöllä pidettäisiin vain kipinävuoroja. Jos innokkaita vartiomiehiä olisi löytynyt, toki he olisivat saaneet viettää yötä poterossakin.

Mahdollisia juttuun liittyviä viestejä ja kysymyksiä saa lähettää osoitteeseen tmhirvi@iki.fi.

Teksti: Timo Hirvi Koska kyse oli toisaalta opetustilanteesta, olimme saaneet tiedon, että aamulla kannattaisi olla tarkkana, joten kuudelta olimme jo poteroissa odottamassa vihollisen hyökkäystä. Onkin ollut hauska kertoa tutuille, kuinka olin sunnuntaiaamuna kello kuusi tihkusateessa poterossa vapaaehtoisesti ja vielä maksoinkin siitä hiukan. 20.9.-21.9.2003: Kevytasekurssi (2 kurssivuorokautta) Ilmavoimien teknillinen koulu, Halli Kevytasekurssi, jolle olin ilmoittautunut hyvissä ajoin, alkoi minun osaltani etuajassa, sillä sain torstaina puhelinsoiton, jossa minua kyseltiin kurssille kouluttajaksi! Vähän aikaa pohdittuani totesin, että tunnen osan koulutettavista aseista ja nyt pääsisin käyttämään RUK:ssa keväällä saamiani oppeja. Kurssin pääkouluttajana toimi Pertti Louni, ja minun lisäkseni kolme muuta jarulaista toimivat apukouluttajina.

7

Taktiikan harjoittelua JARU:ssa Jarulaiset ovat kolmena vuotena peräkkäin järjestäneet taktiikan karttaharjoituksen yhdessä MPKry:n kanssa. Harjoitusten aiheina ovat olleet komppanian puolustus ja hyökkäys. Marraskuun 2003 harjoituksessa käsiteltiin komppanian perustamista. Harjoitukset koostuvat luennoista, kotityöstä ja maastontarkastelusta. Harjoituksiin on osallistunut keskimäärin 20 henkilöä reservin nuoremmasta päästä ja palaute on ollut positiivista. Sotilaalliset lisäkurssit istuvat hyvin JARU:n toimintaan ja tilausta kursseille riittää varmasti tulevaisuudessa.

juttu by Pasi Hakkarainen

8

Aktionia Pikainen katsaus missä liikunnallisessa toiminnassa jarulaiset ovat olleet mukana viimeisen parin vuoden aikana. Tammikuussa 2001 sai joku päähänsä että lähdetään ResUL Talvijotokselle “hiihtelemään”. Kiva reissu tiedossa, viikonloppu Heinäveden maisemissa, jossa hiihdellään n.40 km kahden päivän aikana. Ja kun osallistujina on kuitenkin vain vanhoja ressuja niin nou hätä. Just joo... Varastomarketeista ruotsin armeijan vanhoja suksia ostamaan ja testaamaan. Eli pikainen lasku pihassa, toteamuksella “näillähän pääsee eteenpäin”. Perjantaina paikalle ja lähtö klo 19:00. Karu totuus alkoi paljastua viimeistään lauantaiaamuna siinä neljän aikaan. Yksi sauva poikki pääsimme majoitusalueelle nukkumaan. Lähtö aamulla klo 6:00. Joku siinä vielä tarjosi hälyttimen tekoa lisäpisteiden saamiseksi, ei hirveesti kiinnostanut. No seuraava päivä oli sitten yhtä tuskaa, mutta sentään paistoi aurinko. Ja rasvaa löytyi. Ja päästiin ampumaan, se jos mikä on meidän porukassa aina mieltä nostattava asia, ja myös sijoitusta. Kääpien, saati sitten eri perhoslajien, tunnistaminen ei ollut oikein meidän juttu. Nyt päästiin sitten jo 23 aikaan majoitukseen ja yöammuntaan. No nyt se ei mennyt vahvasti. Osa meistä jopa nukahti käskynjaossa. Aamulla oli vielä pirteä pikataival ja kohti kotia. Sijoitus oli jossain 21 tienoilla. Kokemuksia tuli, ei kannata ottaa niin paljon tavaraa, ja hiihtää olisi hyvä ennen koitosta, reppujen kanssa. No syksyllä suuntasimme sitten syysjotokselle Taipalsaareen. Edellisestä reissusta viisastuneena asioita alettiin kerrata hyvissä ajoin, jo tuossa Vaajakoskella. Syysjotos oli kertaluokkaa suurempi tapahtuma missä oli yli 100 partiota ulkomaita myöten. Homma hoitui hienosti. Pääsimme kuvan kanssa reserviläiseen ja melkein ymmärsimme kaikki rastikuvaukset. Yösuunnistukseen saimme pari lisävinkkiä mitenkä rastin löytää nopeinten. Mini-Maglite kannattaa korvata otsahalogeenilla ja järjestäjän nuotiolta menee liputus rastille. Lauantaiaamuna meinasi tuloslista tehdä tepposen, ei meinannut millään löytyä nimeä. Mutta kun aikamme selailimme listaa alhaalta ylöspäin, hämmästykseksemme löysimme itsemme 2. sijalta. Yllätyksiä mahtui matkalle. “Mikä toi on? Se on muuten Musti. Onko kukaan koskaan koskenut siihen? Ei…” Vanhat kaivautumismaastot tuli taas käytyä läpi ja sijoituksena 16. No talvella oli taas vuoro osallistua uudestaan talvijotokselle, nyt ihan kotinurkille Tikkakoskelle. Täähän oli ihan suffelia. Valmiit ladut ja kamppeita ei tarvinnut kantaa mukana. Ja työajat melkein oli kuin valtion virkamiehillä. Tehtävinä oli mm. lumikenkien teko ja käytännön testaus. Sijoitus 20 parhaan joukossa. Syksyllä oli vuorossa taas syysjotos Toijalassa. Edelliskerrasta viisastuneena partiomme innokkaana teki tehtäviään ja samoili läpi pimeän Toijalan takametsien. Osa osattiin, osa ei, välillä häröiltiin, välillä ei. Yöllä väsättiin kaarisaha, ja päivällä hikoiltiin miinaviestissä. Reissu oli leppoisa ja lopullisissa tuloksissa hävisimme neljä pistettä 3. sijasta. Olimme 5.

9 Mainintana että voittajajoukkueessa oli ex-jarulainen Iiro Kakko ja kaverinsa Pekka Vesterinen. Tänä vuonna ei ollut edustusta jotoksilla mutta kävi osa porukkaa tutustumassa Utin Ljk:n järjestämään Kaukopartiohiihtoon. Neljä vetreää jarulaista kävi hiihtämässä n. 100 km 19 tuntiin armeijan suksilla ja saappailla. Lisää kokemuksia tuli, ja taas vanha toteamus pätee, olisi hyvä treenata etukäteen ko. lajia. Ensi kerralla tavoitteena on 200 km 48 h. Mukaan on jo useita ilmoittautuneita. Ai niin matkaseura oli hyvää. Alussa meitä viihdytti hikisellä olemuksellaan Aki Parviainen, joka osasi heittää muutakin kuin vain keihästä. Monessa muussakin olemme olleet mukana, ja jos keksitte, ehdotuksia otetaan aina vastaan uusista ideoista. Teksti: Saku Liehu

10

Prisoner Snatch Vietnamin veteraanin tarina It was February 1968. The TET offensive of 68 was winding down. Our mission was to bring back a prisoner from War Zone C, just outside of the sprawling Ben Hoa Air Base. Intelligence reports indicated that the 5th Viet Cong regiment was massing for another assualt on Ben Hoa. We were going in heavy for our usual missions. A prisoner Snatch is always a disastrous operation. Not only would we be deep in enemy held territory, but most likely the guy wouldn’t want to go and would put up a fight. So 3 recon teams were put together for this operation. A total of 18 Vietnamese and 7 American Special Forces Soldiers made up the group. My team was rear security and were to search the dead and secure the prisoner. We all departed Ho Nak Tau (B-56 Sigma) just before dark in a convoy of 3 UH1B slicks and a couple of gun ships. Flying South in the direction highway 5. There were several dummie touch downs made before putting down close to highway 5. We all ran off the Landing Zone (LZ, then formed up in a single file to walk to the proposed ambush site. It was dark when we arrived at the site. Everyone knew his job as we had rehearshed it all several times. Everything went smooth like a well tuned Swiss watch. I put out a Claymore mine. There was a 500 pound bomb crater about 5 meters wide and 3 meters deep along side of the highway. That was to be our rally site. Highway 5 was actually a dirt road. Two teams were to form a linear ambush along the road. A starlight scope at each end. With these night vision scopes at each end of the ambush we could dectect the VC unit before it got into the kill zone. If it was too big we were to let pass. There were several Claymore mines placed along the kill zone overlapping each other except in the middle of the kill zone. There was a dead space left so when the mines were detoniated anyone in the dead space would not be hit by shrapnel only suffer from sever concusion. That was where we were to snatch the prisoner. We had just got setteled in when we heard Vietnamese voices. At first I thought it was some of our troops. As I looked back over my shoulder in the direction of the ambush and voices I saw a flashlight coming out of the jungel about the center of the ambush where the dead space was. The group leader had the flashlight and as he walked past accidently shined it on Rickie (Recon) Lavoy’s claymore. I guess he didn’t know what it was so he called a whole bunch over to look at it. Fearing that the ambush had been comprimised, Rickie detonated the mine. There were 7 VC bending over looking at it when it detonated, trying to figuer out what “this side towards enemy” -means (that is printed on the killing side of a Claymore mine). At that point everyone opened up on the rest of the colum coming out of the jungel. I blew my claymore. My team and I assualted the kill zone. I searched the bodies, taking a ruck sack off the dead dumb assed leader that had the flashlight. I also took his Ho Chi Minh Sandels (sandels made from used truck tires) seeing as how he wouldn’t need them anymore, and I need some for the shower. I threw them into the ruck sack with all my empty magazines.

11 By this time there were gun ships overhead dropping flares turning night into daylight. I could see Rickie with his 45 caliber Greas Gun with a silencer on it giving all the VC the coupe de grace. The gun didn’t make much noise, but the heavy 45 caliber slugs made the bodies bounce when they hit. I had just started searching a woman that was killed by the mine when Rickie started bouncing her around with his Grease Gun. I chased after the body looking for anything of any intelligence value. Rickie told a different story when we got back in. He told everyone that I was chashing her with my pants down trying to get some pussy that was giving off the dieing quivers. Being hard core Special Forces I never denied it, that added to my persona. Our helicopter got lost or something on the way back to base. We flew so long that there was even a refuelig stop. When we finally got back everyone else was already there and had cold beer waiting on us. The man from Military Intelligence (MI) was there to get anything that we had of intel value could be picked up. I reached into the captured ruck sack with out looking into it, fished out my sandals and magazines. Handed it to him. He took off, but was back in a few minutes. He said, “Do you know that the ruck sack was full of money”? I said, “No if I had known it would not have been turned in”. Next day I learned that there was $1,500 in the sack. Our commander Lieutenant Colonel Drake said that he would use the money to build a club for the Vietnamess in camp. Later Daffie (his nick name was Daffie Drake after the duck cartoon) was in command of another operation to liberate some American Prisoners of War that was a total faliure. My team was sent to Khe Sahn shortly there after which is another story. Mean while Daffie kept changing the story as to what he was going to use the money for, and just kept it all for himself after everyone on that prisoner snatch had left the camp. We had planned on the VC coming down the road, but came out of the jungle infront of the ambush site. No matter how much you plan and rehearsh something always goes amuck in combat. I have another story about another prisoner snach that went wrong also. It is much more humorus. I am writing on a book that I want to call, “This one is Dead”. Been writing on it for nearly 20 years. (C) 1996 H. Dale Jennings Kirjoittaja on entinen erikoisjoukkojen, vihreiden barettien, sotilas Yhdysvaltain armeijasta. Hän on koulutusupseerimme Juha Hyytiäisen hyvä ystävä. Pojat ovat tavanneet toisensa Vietnamissa...

12

Gun corner Rakentelunurkka: uusi perä reserviläiskivääriin. Rakentelunurkan ensimmäisessä osassa keskitytään reserviläiskivääriin. Norincolla tai Saigalla ammuttaessa perä tuntuu monelle ampujalle liian lyhyeltä. Lisäksi perälinja laskee aseeseen nähden, jolloin rekyylin suuntautuessa alaviistoon pyrkii aseen piippu ammuttaessa nousemaan. Esimerkiksi Sako M92 ja AR15 –kivääreissä perälinja on suora ja piipunnousu ammuttaessa tältä osin pienempi. Rakentelunurkan testiryhmä päätti siis tehdä (M56S) Norinco -projektiin suoran ja vakiota pidemmän perän. Koska projektiase oli halpa ja opiskelijat tunnetusti varattomia, asetettiin projektin hintakatto viiteen euroon. Lisäksi perän tuli olla yksinkertainen, kenttäkelpoinen, helppo valmistaa sekä luonnollisesti katu-uskottava. Perän irrotus Vanha perä oli kiinni kahdella puuruuvilla, joiden irrottamisen jälkeen perä irtosi taaksepäin vetämällä. Laatikkoa mittaillessamme havaitsimme, että laatikon takapäähän sopii 30mm:n neliöprofiili. Tarvikkeet Ostimme rautakaupasta pätkän neliöprofiilia (riittävästi n. kymmeneen perään). Koska neliöprofiili ei tunnu miellyttävältä poskea vasten, päätimme laittaa profiilin päälle muoviputken. Omasta autotallista löytyikin kymmenisen metriä mustaa 50 mm:n vesijohtoputkea, jonka sisähalkaisija oli juuri sopiva neliöprofiiliin. Perälevyn päätimme tehdä puusta. Suoritus Otimme pullon lahjapunaviiniä, aseen ja hankkimamme tarvikkeet ja siirryimme autotalliin. Neliöprofiili ei ilman muokkausta mene kovinkaan syvälle laatikkoon, joten muokkasimme profiilin päätä kulmahiomakoneella, smirgelillä ja dremelillä. Lopputulos selviää parhaiten kuvasta. Tällä tavoin muotoiltu profiili meni nyt laatikon sisään n. 5,5 cm ja kiinnittyi huomattavasti tukevammin kuin vanha puuperä. Mittailtuamme vanhaa perää päätimme tehdä uudesta perästä kokonaisuudessaan 26 cm pitkän ja perälevyn 40 mm:n massiivipuusta. Profiiliin peräosaan hitsasimme teräslaatan, johon porasimme kaksi reikää perälevyn kiinnittämistä varten. Lisäksi porasimme profiiliin 3,5 mm:n reiät varsinaisille kiinnitysruuveille sekä kaksi reikää irrotettavaa poskipakkaa varten. Teimme kierretapilla kaikkiin reikiin M4-kierteen.

14 13 Koska muoviputki oli ollut kerällä, oli sen päiden leikkaaminen suoriksi hivenen vaikeaa. Perää rakentaessa kannattaisikin laittaa muoviputki oikenemaan profiilin päälle jo etukäteen. Madalsimme lisäksi aseessa perän takimmaisen kiinnitysruuvin molemmilla puolilla olevia korvakkeita, jotta muoviputki menisi tasaisesti profiilin päälle. Autotallisession jälkeen vierailimme tutussa puusepänverstaassa ja teimme useita perälevyjä sekä kahvoja eri puumateriaaleista. Projektikiväärin perälaatan materiaaliksi valitsimme männyn, koska aioimme petsata puuosat vihreiksi ennen vahaamista. Perälevy ja perä ruuvattiin paikoilleen 4 mm:n pulteilla ja projekti alkoi olla valmis. Lopuksi Projektin tuloksia voi tarkastella kuvista. Projekti-Norinco tarvitsi korkeamman tähtäinlinjansa vuoksi poskipakallisen perän, mutta suora versio käy tavalliseen reserviläiskivääriin mainiosti. Kuvista puuttuu vielä hihnanlenkki, joka sijoitetaan perän vasemmalle puolelle muutaman sentin päähän laatikosta. Perän valmistuskustannukset olivat n. 2 euroa, joten tavoitehinta alittui ja aikaa kului vain parisen iltaa. Perälinja on tavoitteiden mukaan suora ja ammunta tämän vuoksi ainakin hieman sujuvampaa. Katu-uskottavuutta voi jokainen arvioida itse.

Projekti-Norincon perä, perälevy mäntyä (pintakäsittelemättä). Kuvassa myös kahvojen aihioita. Teksti ja kuvat: Petri Syvänne Esittelyssä 9 mm:n karbiinit Jokainen toiminta-ammuntaa harrastanut on törmännyt kivääreille sopivien ratojen vähyyteen. Nekin sopivat usein huonosti hässäkkälajien harrastamiseen sopivan avaran liikkumiseen alueen puutteen vuoksi. Practical-monttu sopii ratana hyvin hässäkkäammuntaan, mutta aina radoilla ei saa ampua kiväärikaliiperin aseilla tai ainankin matkat voivat olla turhauttavan lyhyitä kiväärille. Tähän lokeroon sopii pistoolikaliiperinen karbiini kuin nenä päähän. Markkinoilla on useita 9 mm:n karbiineita, jotka sopivat Sovellettuun reserviläisammuntaan ja practicaliin.

Normaali suora perä, pyökkinen perälevy vielä viimeistelyhiomatta ja vahaamatta.

Pistoolikarbiinien luvituskäytännöt ovat vaihdelleet huomattavasti eri paikkakunnilla. Lisäksi ase- ja arpajaishallinnon poliisipiireille lähetetyt kiertokirjeet (80-luvun hengessä)

15 ovat monelta osin kiristäneet uuden aselain tulkintaa. Tällä hetkellä harrasteperustainen luvansaanti “muuksi aseeksi” luokiteltuun tai avoimelta lukolta ampuvaan aseeseen lienee vaikeaa. Testin aseista vain Suomi on “muu ase” -luokituksessa, CCU:n ja Olympic Armsin ollessa kiväärin luvilla. Suomi Joitakin perinteikkäitä M-31 (Suomi) konepistooleja on muutettu pelkästään kertatulta ampuviksi. Tällöinkin ase ampuu avoimelta lukolta, mikä tekee ampumaominaisuudet totutusta poikkeaviksi. Erityisesti vapaaalta kädeltä nopeasti ammuttaessa toimintaperiaate ja suuri paino takaavat minimaalisen rekyylin useimpiin pistoolikarbiineihin verrattuna. Testattavaan Suomi-konepistooliin on kiinnitetty ruotsalaisen M-37/39 lyhyt piippu ja vaippa, johon on rakennettu optisen tähtäimen kiinnityskisko. Testattu lipas on ruotsalaisperäinen nelirivinen tankolipas, vetoisuudeltaan 50 ptr. Ase onkin jokseenkin futuristisen näköinen, mikä varmasti herättää pahennusta puristeissa. Aseen omistaja on kuitenkin tallettanut alkuperäiset osat ja ase on muutettavissa tarpeen vaatiessa klssiseen ulkoasuunsa.

Modifioitu Suomi-konepistooli Glock Carbine Conversion Unit - E.R. Special Mechtech Systemsin CCU on melko uusi tulokas asemarkkinoilla. Kyseessä on kiväärin koneisto ilman laukaisukoneistoa ja lipaskuilua, joiden virkaa toimittaa isäntänä toimiva pistoolin kahvarunko. Utahilainen yritys on selkeästi haistanut markkinoiden olemassa olon tämäntapaiselle aseelle, joka ei kotimaassaan ole ase ollenkaan eikä siten tarvitse lupia. Pistoolin omistajalle hyviä uutisia. CCU:ta on tehty ainakin Glockille, Beretalle, 1911-kopioille ja FN High Powerille. Kaliiperivalikoimaa on 9 mm:stä 460 Rowlandiin.

16 Tässä esiteltävä yksilö on saanut jonkin verran modaamista osakseen. Vakiokuntoisessa yksilössä oli lattaraudasta taitettu lankaperä, joka aiheutti aseen merkittävää heiluntaa rekyylin vaikutuksesta. Asia korjaantui asentamalla aseeseen AR-15:n teleperä, jonka ansiosta itse perä jäykistyi ja aseen rekyyli kohdistuu suoraan ampujaan pyrkimättä nostamaan piippua. Aseeseen on myös asennettu kiinteä vaimennin ja punapistetähtäin, sekä muita tuiki tarpeellisia lisävarusteita.

Glock CCU - E.R. Special 9mm Olympic Arms AR-15 Olympic Arms 9mm AR-15 on Glock CCU:n tapaan enemmänkin vaihtosarja kuin kokonainen kivääri. Oly tulee tavallisen AR-15:n alarunkoon kiinni. Käyttäjän tarvitsee vain ottaa AR-15:n sokat auki, vaihtaa tilalle Olyn 9mm:n yläkerta ja 9mm:n lipas. AR-15:n kaliiperi siis muuttuu kädenkäänteessä 5.56mm NATOsta 9mmx19 Parabellumiin. Samalla laukaukseen menevä senttimäärä puolittuu. Samalla lailla kuin Suomeen, Olyn lippaaseen liittyy paljon historian siipien havinaa. Se käyttää lippaanaan modifioitua Stenin lipasta. Sten-konepistooli on taas kaikille tuttu legendaarisen Korkeajännityksen “hyvien jätkien” konepistoolina. Stenin lipas on jousiltaan hyvin jäykkä ja sen täyttäminen vaatii mekaanisen apulaitteen. Kyseistä lipasta saa kuitenkin edullisesti puolustusvoimien myymälöistä, mikä antaa anteeksi tietyt mekaaniset puutteet. Testattava yksilö on saapunut hiljattain rapakon yli. Sen tähtäinvalinnat ovat vielä auki, mutta testiä varten siihen saatiin venäläinen Kobra-punapistetähtäin. Kobra lukittuu Olyn ylärungossa olevaan weaver-kiskoon kiinni. Ase antaa tähtäimen kanssa melkoisen “special

18 17 forces”-vaikutelman. Jokainen kotiseutukommando voikin visioida itsensä aseen kanssa puolustamaan halpaa ölj... ei kun demokratiaa.

varsin miellyttävä. Rekyyli oli täysin olematon ja äänikin oli varsin hiljainen. Aseen ominaistarkkuus jäi arvoitukseksi, koska asetta ei ole käytetty vielä isommilla radoilla.

Yhteenveto

Yhteenvetona voidaan todeta, että 9 mm:n karbiinit ovat loistava vaihtoehto toiminta-

ammuntaan lyhyille etäisyyksille. Pidemmillä etäisyyksillä sitten kannattaa katsastaa jo varsinaisia kiväärikaliipereja. Ammattikielellä “somottamiseen” pistoolikarbiinit ovat omiaan.

9mm Olympic Arms AR-15 Torrakot radalla Testi suoritettiin KSA:ien toiminta-ammuntaradalla eräänä pimeänä syysiltana. Testattavista aseista Suomi ja CCU oli varustettu taktisella valolla. Oly taas joutui käyttämään ulkopuolista valaisua. Kaikissa aseissa oli punapisteet, jotka mahdollistavat nopean ja tarkan tulenavauksen. Yhteistä kaikille aseille oli olematon rekyyli, mikä on toiminta-ammunnassa erittäin tärkeä ominaisuus.

E.R on the road with Suomi. Avoimelta lukolta ampuva Suomi-konepistooli erottui joukosta avoimen lukon aiheuttaman erilaisen laukaisutunteen takia. Suomen piipusta nousi savua myös siinä määrin, että taktisen valon käyttö vaikeutui. Suomen iso lipaskapasiteetti voi tulla tarpeelliseksi pitkillä rasteilla, joten siitä plussaa.

Teksti ja kuvat: Risto Tammela

CCU on lyhyimmän testaajan mieleen ehkä aavistuksen liian pitkä perältään. Jälkiasennettu perä pitää kuitenkin tähtäimen erittäin hyvin maalissa, joten perämodifikaatiota voidaan pitää erittäin onnistuneena. CCU:n tarkkuus on myös tämän luokan aseeksi hyvä: sillä osuu ongelmitta keilaan vielä sadasta metristä. Olympic Arms yllätti testaajat pienellä suuliekillään. Oikeammin voisi puhua jopa olemattomasta, koska liekinsammuttajan läpi ei tullut kuin joitain satunnaisia kipunoita. AR-sukuisiin aseisiin tottumatonta häiritsi aseen perässä oleva palautinjousibufferin kova “sproinks”-ääni. Tämä on kuitenkin pelkästään tottumiskysymys. Ammuttaessa ase oli

19

Tapionkatu 20, JKL (014) 273 327 0440-273 327 www.armoria.net - info@armoria.net

Yleistä Tietoa toiminnasta yhdistyksen kotisivuilta: http://www.cc.jyu.fi/yhd/jaru/toiminta.html Jos teillä on asiaa yhdistyksen hallitukselle, laittakaa sitä osoiteella: jaru-hallitus@cc.jyu.fi Ja Jarulla on oma irc-kanava missä liikkuu myös paljon tietoa, enimmäkseen ammunnasta mutta myös kaikesta muusta. Iltasella kanavalla on myös edustajamme vapaasta maasta.. Jäsenmaksusta Jos olet “vahingossa” “unohtanut” tältä vuodelta, maksa alla olevan tiedon mukaan. Jos suoritteesi on kunnossa, älä panikoi, vaan odota yhteydenottoa Jarulta ensi vuoden puolella

• Jäsenmaksu on 8 euroa tilille 104530-464957 • Uudet jäsenet maksakaa viitteellä 8921 • Vanhat jäsenet maksakaa viitteellä 8772

20

Jahti 1 Kosto & Huumori Abstrakti Ekstrapolativiivisin menetelmin on märitetty esihistoriallisten ja fiktiivisten petojen metsästykseen tarvittavien ammusten liike-energiaa, sekä arvioitu kyseiseen käyttöön soveltuvia aseita. Lähtökohdat Koska reaalisia vertailukohtia varsinkin godzillan1 kaltaisille fiktiivisille olioille ei ole, on metsästysammuksen liike-energiantarve ekstrapoloitava tunnetuista lähtökohdista. Valitsimme tarkasteltaviksi suureiksi tunnetun eläimen massan2 ja empiirisesti hyväksi koetun metsästysaseen ja ampumatarvikkeen3 ko. eläimelle (Taulukko 1). Taulukko 1

Eliö Massa (kg) Ase Ammus (kg) V (m/s) Ekin (J) hiiri 0.05 Ilmakivääri 0.0005 160 6.4 rotta 0.15 .22 lr 0.003 300 135 kettu 6 .22 Hornet 0.003 600 540 peura 60 .30-30 0.009 650 1901.25 hirvi 300 .30-06 0.012 850 4335 puhveli 700 .375 H&H 0.0175 850 6321.875 norsu 3000 .460 W. M. 0.032 800 10240 Kun saaliseläimen massa ja soveltuvan metsästysammuksen liike-energia Ekin merkitään graafiin ja sovitetaan potenssifunktion (Ekin = 135.6 meliö

0.59 ) aineistoon, voidaan Ekin arvioida massaltaan tuntemattomille eliöille (Taulukko 2).

21

y = 135.57x0.5927

R2 = 0.9214

1

10

100

1000

10000

100000

0.01 1 100 10000Eliön massa (kg)

Tarv

ittav

a E

kin

(J)

hiiri-norsu data

Taulukko 2 Havainnot ja johtopäätökset Jurakaudella eläneen Tyrannosaurus Rexin (m » 7000 kg)4 kaatamiseen riittäisi näin ollen .50 BMG aseelle tyypilliset ominaisuudet (ammus = 58 g, V = 900 m/s). Godzillan kaltainen kamala peto (m » 360000 kg)5 tokenee jo 37 mm PST- tykillä (ammus = 660 g, V = 900 m/s). Täten viitteen (1) ohjusaseiden käyttöä voidaan pitää ylimitoitettuna ja absurdina. Viitteet 1 Paska elokuva 2 Burroughs, William, “Nisti”, Länsimainen perikato-kustannus, 1970. 3 Leukku ja Rokastus – verkkojulkaisu 2003 4 Biologian tunti, Jämsänkosken Lukio, 1984. 5 Von Däniken, Erich, “Kaikuja avaruudesta”, Helsingin kirjayhtymä, 1974. Tekijät: Anonyymit fysiikan laitoksen tutkijat

22

23

24

Hallitus 2004

Puheenjohtaja Kari Uusitalo 040 720 3977 karuusit@cc.jyu.fi Vänrikki Fysiikka Varapuheenjohtaja, www Olavi Paananen 050 413 5609 laolpaan@cc.jyu.fi Vänrikki Tietotekniikka Sihteeri Viivi Koivu viivi.koivu@jyu.fi Fysiikka Talous, ORUP Risto Tammela 044 531 5787 rikke@cc.jyu.fi Vänrikki Kansantaloustiede Jäsenasiat Mikko Laitinen 0400 994836 mlaitin@cc.jyu.fi Vänrikki Fysiikka

Urheilu, kerho Henrik Martikainen 050 338 8112 hemajmar@cc.jyu.fi Tykkimies Tietotekniikka Koulutus Juha Hyytiäinen 050 4111 344 juhyytia@cc.jyu.fi Vänrikki Tietotekniikka Ammunta Petri Syvänne 0400 808 076 petri.syvanne@sci.fi Alikersantti Laskentatoimi “Arttu” Harri Niiranen hjniiran@st.jyu.fi Vänrikki Fysiikka Hallituksen jäsen Mikael Viitala maukku@yahoo.com Vänrikki valtio-oppi