sisältö lainsÄÄdÄntÖkatsaus 3 5 † korkein hallinto ......hallituksen esitys (he 223/ 2018...

��

1/2019

SisältöLAINSÄÄDÄNTÖKATSAUS • Vahvistetut lait 2 • Hallituksen esitykset 3 • Valtioneuvoston asetukset 5• OIKEUSTAPAUKSET • Korkein oikeus 5 • Korkein hallinto-oikeus 7• KKO:n valitusluvat 15

momentti_1_19.fm Tuesday, January 15, 2019 11:53 AM

2

Tämän liitteen on toimittanut Alma Talentin

Suomen Laki -toimitus. Momenttiin on koottu

yhteenveto tärkeimmistä lainsäädäntötoimista

ja oikeustapauksista.

Momentti 1/2019

VAHVISTETUT LAIT

●Tietosuojalaki ja siihen liitty-vät säädösmuutokset (1050-1053/2018)

HE 9/2018 vpHaVM 13/2018 vpEV 108/2018 vp

Lait tulivat voimaan 1.1.2019.

Uusi tietosuojalaki on henkilötie-tojen käsittelyyn sovellettava yleis-laki. Lailla täydennetään EU:n yleistä tietosuoja-asetusta. Tieto-suojalaki ei muodosta itsenäistä ja kattavaa sääntelykokonaisuutta, vaan sitä sovelletaan rinnakkain EU:n tietosuoja-asetuksen kanssa.

EU:n tietosuoja-asetus koskee lähtökohtaisesti kaikenlaista hen-kilötietojen käsittelyä. Se sisältää säännökset rekisteröidyn oikeuk-sista sekä rekisterinpitäjän ja hen-kilötietojen käsittelijän velvolli-suuksista.

Uudella tietosuojalailla sääde-tään tietyissä kysymyksissä poik-keuksia ja täsmennyksiä EU:n tie-tosuoja-asetukseen. Tietosuojalail-la säädetään myös valvontaviran-omaisesta sekä eräistä henkilötie-tojen käsittelyyn liittyvistä erityis-tilanteista, kuten sananvapauden ja henkilötietojen suojan yhteen-sovittamisesta.

●Laki kuntarakennelain muut-tamisesta (1120/2018)

HE 193/2018 vpHaVM 17/2018 vpEV 153/2018 vp

Laki tuli voimaan 1.1.2019.

Lakiin lisättiin säännökset harkin-nanvaraisesta yhdistymisavustuk-sesta. Avustusta voidaan myöntää uudelle kunnalle, mikäli kuntien yhdistymisessä on mukana vai-keassa taloudellisessa asemassa oleva kunta. Avustuksen määrä on valtioneuvoston harkinnassa ja se on sidoksissa vaikeassa taloudelli-

sessa asemassa olevan kunnan uu-delle kunnalle aiheuttamiin talou-dellisiin vastuisiin. Avustus tulee käyttää uuden kunnan talouden vahvistamiseen.

●Laki rikoslain 17 luvun muut-tamisesta, laki ulkomaalais-lain 185 §:n muuttamisesta ja laki aluevalvontalain 44 §:n muuttamisesta (1163-1165/2018)

HE 146/2018 vpLaVM 6/2018 vpEV 147/2018 vp


Rikoslakiin lisättiin uusi säännös maahantulokiellon rikkomisesta. Mainittuun rikokseen syyllistyy se, joka tulee Suomeen, vaikka hä-nelle on määrätty voimassa oleva maahantulokielto. Maahantulo-kielto voi olla Suomen määräämä tai tiettyjä maahantulokiellon rik-komisia koskien myös toisen Schengen-valtion määräämä. Ran-gaistusasteikon mukaan maahan-tulokiellon rikkomisesta tuomi-taan sakkoa tai enintään yksi vuosi vankeutta.

Valtionrajarikosta ja ulkomaa-laisrikkomusta koskeviin rangais-tussäännöksiin tehtiin muutokset, joiden perusteella maahantulokiel-lon rikkojaa ei enää voitaisi tuomi-ta valtionrajarikoksesta, lievästä valtionrajarikoksesta tai ulkomaa-laisrikkomuksesta.

Uudella rangaistussäännöksel-lä saatettiin kaikki maahantulo-kiellon rikkomiset yhtenäisen ran-gaistusasteikon alle ja täsmennet-tiin maahantulokiellon rikkomise-na rangaistavien tekojen tunnus-merkistöä.

●Laki työttömyysturvalain muuttamisesta (1267/2018)

HE 59/2018 vpPeVL 19/2018 vpStVL 2/2018 vpTyVM 9/2018 vpEV 159/2018 vp

Tämä laki tuli voimaan 31.12.2018. Sen 1 luvun 5 §:n 1 momentin 15 kohta tuli kuitenkin voimaan 1.1.2019.

Työnhakijalla on oikeus työttö-myysetuuteen opintojen estämät-tä, jos hän on täyttänyt 25 vuotta ja opinnot kestävät enintään kuusi kuukautta. Lisäksi edellytyksenä on, että opinnot antavat ammatilli-sia valmiuksia tai tukevat yritys-toimintaa. Työttömällä säilyy opintojen aikana työttömyysetuu-den saamisen edellytyksenä vel-vollisuus hakea ja olla valmis vas-taanottamaan kokoaikatyötä sekä osallistua työllistymistä edistäviin palveluihin niitä hänelle tarjottaes-sa. Opiskelu ei ole pätevä syy kiel-täytyä tarjotusta työstä tai palve-lusta. Työnhakijan opintoja pidet-täisiin tietyin edellytyksin työttö-myysturvan niin sanotussa aktiivi-mallissa tarkoitettuna aktiivisuu-tena.

●Raideliikennelaki ja laki lii-kenteen palveluista annetun lain II OSAN 5 luvun 6 §:n ja II OSAN 6 luvun 8 §:n muutta-misesta (1302-1303/2018)

HE 105/2018 vpLiVM 29/2018 vpEV 169/2018 vp


Raideliikennelainsäädännön koko-naisuudistuksella parannetaan rautatiemarkkinoiden toimivuutta ja pannaan kansallisesti täytäntöön Euroopan unionin neljäs rautatie-paketti. Lainsäädännön kokonais-uudistuksen tavoitteena on lisätä raideliikenteen houkuttelevuutta ja kasvattaa matkustajamääriä. Lailla säädetään tasapuolisista edellytyk-sistä käyttää rataverkkoa kotimaan henkilöliikenteessä. Tämä tarkoit-taa erityisesti sitä, että jatkossa kai-kille rautatieyrityksille turvataan yhtäläiset edellytykset saada rata-kapasiteettia kotimaan henkilölii-kenteen harjoittamista varten ja saada sen mukainen oikeus käyttää rataverkkoa.


3 Momentti 1/2019

Mom

entti

●Laki työttömyysturvalain 4 luvun muuttamisesta (1314/2018)

HE 220/2018 vpStVM 18/2018 vpEV 166/2018 vp

Laki tulee voimaan 1.4.2019.

Työttömyysturvalakia muutettiin siten, että lyhytkestoiseen palkka-työhön tai osa-aikaiseen palkka-työhön työllistyvän työnhakijan ansaitsema tulo sovitellaan yhteen työttömyysetuuden kanssa sinä etuuden hakujaksona, jonka aika-na tulo maksetaan.

Tavoitteena on osittaisen työllis-tymisen ja lyhytkestoisen työn vas-taanottamisen edistäminen. Muu-toksen tavoitteena on myös edistää kansallisesta tulotietojärjestelmäs-tä annetun lain mukaisen tulo-rekisterin käytettävyyttä tilantees-sa, jossa työttömyysetuus makse-taan soviteltuna.

●Laki työttömyysturvalain muuttamisesta (1318/2018)

HE 236/2018 vpStVM 23/2018 vpEV 188/2018 vp

Laki tulee voimaan 1.7.2019.

Tavoitteena on parantaa yritykses-sä työskentelevän niin kutsutun ei omistavan perheenjäsenen oikeut-ta ansiopäivärahaan ja näin vä-hentää työllistymiseen ja työttö-mäksi jäämiseen liittyviä taloudel-lisia riskejä perheyrityksessä työs-kenneltäessä. Yrityksessä työsken-televän ns. ei omistavan perheen-jäsenen asema työttömyysturva-järjestelmässä muutettiin palkan-saajaksi.

HALLITUKSEN ESITYKSET

●Hallituksen esitys (HE 223/2018 vp) eduskunnalle laiksi poliisilain 2 luvun muuttami-sesta.

Esityksessä ehdotetaan muutetta-vaksi poliisilakia. Esityksen mu-kaan lakiin lisättäisiin säännökset, joiden perusteella poliisilla olisi nykyistä kattavampi toimivalta puuttua lennokkien ja miehittä-mättömien ilma-alusten kulkuun.

Puuttuminen olisi mahdollista, jos se olisi välttämätöntä yleisen jär-jestyksen ja turvallisuuden ylläpi-tämiseksi, rikosten ennalta estämi-seksi tai jo aloitetun rikoksen kes-keyttämiseksi, erityisten valvonta-kohteiden vartioimiseksi, poliisi-tehtävän tai merkittävän valtiolli-sen tapahtuman turvaamiseksi taikka onnettomuuspaikalla suori-tettavien toimenpiteiden, tai toi-menpiteen kohteena olevan henki-lön yksityisyyden suojaamiseksi. Puuttumisessa voitaisiin käyttää tarpeellisia voimakeinoja tai sel-laista teknistä laitetta, joka ei ai-heuta vähäistä suurempaa haittaa radio- tai muulle viestinnälle tai yleiselle viestintäverkolle. Poliisi saisi käsitellä lennokin tai miehit-tämättömän ilma-aluksen käyt-töön liittyvää radioviestintää, väli-tystietoja ja sijaintitietoja.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.

●Hallituksen esitys (HE 230/2018 vp) eduskunnalle kulut-tajaluottosopimuksia ja eräitä muita kuluttajasopimuksia koskevien säännösten muutta-misesta.

Esityksessä ehdotetaan muutetta-vaksi kuluttajansuojalain kulutta-jaluottoja koskevaa lukua, asunto-omaisuuteen liittyviä kuluttaja-luottoja koskevaa lukua sekä sopi-muksen sovittelua ja tulkintaa kos-kevaa lukua. Lisäksi muutettaisiin korkolakia, saatavien perinnästä annettua lakia ja oikeudenkäymis-kaarta. Muutosten pääasiallisena tavoitteena on vähentää kalleim-pien kuluttajaluottojen aiheutta-mia velkaongelmia.

Ehdotuksen mukaan korkokatto laajennettaisiin koskemaan kaik-kia kuluttajansuojalain kuluttaja-luottoja koskevan luvun sovelta-misalaan kuuluvia luottoja. Korko-katto määriteltäisiin nykyisestä luoton todelliseen vuosikorkoon pohjautuvasta korkokatosta poik-keavasti siten, että laissa asetettai-siin yläraja nostetulle luotolle pe-rittävälle korolle. Tämän lisäksi ra-jattaisiin oikeutta periä kuluttajalta muita luottokustannuksia. Niin ikään rajoitettaisiin oikeutta periä kuluttajalta kuluja maksuajan pi-dentämisestä. Hintasääntelyn laa-jentamisella pyritään kohtuullista-maan markkinoilla tarjolla olevien kuluttajaluottojen hinnoittelua ja

vähentämään kuluttajaluotoista ai-heutuvia velkaongelmia. Korko-kattomallin muutoksella pyritään siihen, että sääntely olisi nykyistä tehokkaampaa ja sen noudattami-nen ja valvonta yksinkertaisem-paa. Tavoitteena on myös lisätä luottojen hinnoittelun läpinäky-vyyttä.

Jos luotonantaja tai luotonvälit-täjä rikkoo korko- tai luottokus-tannuskattoa koskevaa sääntelyä, kuluttajalta ei saisi ehdotuksen mukaan periä korkoa tai muita luottokustannuksia lainkaan. Hintasääntelyn rikkomisen seu-raamusten tiukentamisella pyri-tään tehostamaan sääntelyn nou-dattamista.

Kuluttajansuojalain sopimuk-sen sovittelua ja tulkintaa koske-vaan lukuun ehdotetuilla muutok-silla pyritään saattamaan kansalli-nen lainsäädäntö vastaamaan Eu-roopan unionin kuluttajansuoja-lainsäädäntöä ja samalla selkeyttä-mään oikeustilaa. Oikeudenkäy-miskaaressa ehdotetaan säädettä-väksi nykyistä tarkemmin siitä, mitä seikkoja kuluttajaluottosopi-mukseen perustuvaa saamista kos-kevassa haastehakemuksessa tulisi ilmoittaa. Viimeksi mainitulla muutoksella pyritään yksinker-taistamaan kuluttajaluottoihin liit-tyvän pakottavan sääntelyn huo-mioon ottamista ja samalla vähen-tämään kantajille ja tuomioistui-mille aiheutuvaa työtä.

Lisäksi ehdotetaan, että korko-laki ja saatavien perinnästä annet-tu laki olisivat velallisen hyväksi pakottavia myös silloin, kun kyse on elinkeinonharjoittajan kulutta-jalle välittämästä luotosta, jonka myöntää joku muu kuin ammatti-mainen luotonantaja. Uudistuksen tarkoituksena on parantaa vertais-lainaa ottaneen kuluttajavelallisen asemaa.

Lakien on tarkoitus tulla voi-maan 1.9.2019.

●Hallituksen esitys (HE 231/2018 vp) eduskunnalle laeiksi rikoslain ja valtiontalouden tarkastusvirastosta annetun lain 17 §:n muuttamisesta.

Esityksessä ehdotetaan lainsää-däntömuutoksia, joiden tekemistä edellyttää direktiivi unionin talou-dellisiin etuihin kohdistuvien pe-tosten torjunnasta rikosoikeudelli-sin keinoin.


4

Suomen ulkopuolella tehdyissä direktiivissä tarkoitetuissa rikok-sissa ei enää jatkossa olisi kaksois-rangaistavuuden vaatimusta Suo-men rikosoikeuden soveltamisen edellytyksenä silloin, kun rikok-sen tekijänä on Suomen kansalai-nen tai henkilö, joka rikoksen te-kohetkellä asui tai oikeudenkäyn-nin alkaessa asuu pysyvästi Suo-messa.

Avustuksen väärinkäytölle sää-dettäisiin törkeä tekomuoto, josta tuomittaisiin vankeuteen vähin-tään neljäksi kuukaudeksi ja enin-tään neljäksi vuodeksi.

Virka-aseman väärinkäyttämis-tä koskevaa rangaistussäännöstä ehdotetaan muutettavaksi niin, että säännös soveltuisi myös kan-sanedustajaan silloin, kun tämän tehtävänä on varojen tai muun omaisuuden hallinnointi, jos kan-sanedustaja tässä tehtävässään omaisuuden oikean käyttötarkoi-tuksen vastaisesti varaa, osoittaa, maksaa tai käyttää tällaista omai-suutta tiettyyn tarkoitukseen ja näin vahingoittaa tai yrittää vahin-goittaa unionin taloudellisia etuja. Lisäksi virka-aseman väärinkäyt-tämistä ja törkeää virka-aseman väärinkäyttämistä koskevat ran-gaistussäännökset soveltuisivat nykyistä laajemmin myös ulko-maiseen virkamieheen, jos teko oli-si direktiivin mukainen varojen väärinkäyttö.

Oikeushenkilön rangaistusvas-tuuta laajennettaisiin siten, että oi-keushenkilön rangaistusvastuusta säädettyä sovellettaisiin arvonlisä-veroon kohdistuvaan veropetok-seen ja törkeään veropetokseen. Oikeushenkilön rangaistusvas-tuusta säädettyä sovellettaisiin myös petokseen ja törkeään petok-seen silloin, kun kyseessä olisi di-rektiivissä tarkoitettu Euroopan unionin taloudellisiin etuihin vai-kuttava petos.

Valtiontalouden tarkastusviras-tosta annettua lakia muutettaisiin niin, että tarkastusviraston olisi il-moitettava Euroopan petostentor-juntavirastolle ja muille toimival-taisille Euroopan unionin viran-omaisille kaikki sen tehtäviänsä hoitaessaan tietoonsa saamat teot, jotka voidaan luokitella direktii-vissä tarkoitetuiksi rikoksiksi.

Ehdotettavat lait ovat tarkoite-tut tulemaan voimaan viimeistään 6.7.2019, jolloin direktiivi on vii-meistään pantava täytäntöön.

●Hallituksen esitys (HE 235/2018 vp) eduskunnalle laeiksi ylioppilastutkinnosta ja lukio-lain 1 ja 6 §:n muuttamisesta.

Esityksessä ehdotetaan säädettä-väksi laki ylioppilastutkinnosta. Laki ja sen nojalla annettava valtio-neuvoston asetus korvaisivat voi-massa olevan ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain ja yli-oppilastutkinnosta annetun valtio-neuvoston asetuksen. Esitys on osa pääministeri Juha Sipilän hallituk-sen toimintasuunnitelman mu-kaista lukiokoulutuksen uudista-mista.

Esityksen tavoitteena on tukea lukiokoulutuksen uudistukselle ja uudelle lukiolaille asetettujen ta-voitteiden toteutumista. Ylioppilas-tutkinnon asemaan lukiokoulutuk-sen opetussuunnitelman mukaisten tietojen ja taitojen saavuttamista mittaavana ja yleisen jatko-opinto-kelpoisuuden tuottavana päättötut-kintona ei ehdoteta muutoksia. Yli-oppilastutkintolautakunnan ase-maa tutkintoa toimeenpanevana vi-ranomaisena, oikeutta suorittaa yli-oppilastutkinto tai tutkintoaineita ei myöskään muutettaisi.

Ylioppilastutkinnon rakennetta ehdotetaan muutettavan. Ylioppi-lastutkintoa suorittavan kokelaan olisi suoritettava viisi koetta, joi-hin sisältyy äidinkielessä ja kirjal-lisuudessa järjestettävä koe sekä kokelaan valinnan mukaan vähin-tään kolme koetta ryhmästä, jo-hon kuuluvat matematiikassa, toi-sessa kotimaisessa kielessä, vie-raassa kielessä ja reaaliaineessa järjestettävä koe. Samalla ylioppi-lastutkinnon kokeisiin ilmoittau-tumiseen liittyviä menettelyitä joustavoitettaisiin. Kokelaan ei enää tarvitsisi ilmoittautumisen yhteydessä sitovasti valita kokeita pakollisiksi tai ylimääräisiksi. Myöskään kokelaan ilmoittautu-mista eritasoisiin kokeisiin samas-sa tutkintoaineessa ei rajoitettaisi. Tutkinnon rakenne ja valinnai-suusaste säilyisivät muuten ny-kyisellään.

Nykyisestä poiketen hylätyn ylioppilastutkinnon yhteydessä suoritetut hyväksytyt kokeet voisi sisällyttää aloitettavaan uuteen tutkintoon kolmen vuoden ajan aiemmin suoritetun kokeen hy-väksymisestä. Lisäksi erillisinä kokeina suoritetut hyväksytyt ko-keet voitaisiin sisällyttää ylioppi-

lastutkintoon kolmen vuoden ajan erillisen kokeen hyväksymisestä.

Tutkinto tulisi nykyistä vastaa-vasti suorittaa pääsääntöisesti enintään kolmena peräkkäisenä tutkintokertana. Tutkinnon suorit-tamisajan pidentymisen edellytyk-siä kuitenkin muutettaisiin. Koke-las, joka on osallistunut vähintään yhteen tutkintokertaan ja sairastu-misen, ulkomailla tapahtuvan pää-toimisen opiskelun tai muun niihin rinnastettavan painavan syyn vuoksi on estynyt osallistumasta tutkintokerran kokeisiin, voisi jat-kaa tutkinnon suorittamista enim-mäisajan päättymistä välittömästi seuraavana tutkintokertana. Jos kokelas on edellä tarkoitetun syyn vuoksi estynyt osallistumasta kah-den peräkkäisen tutkintokerran kokeisiin, hän voisi jatkaa tutkin-non suorittamista enimmäisajan päättymistä välittömästi seuraavi-na kahtena tutkintokertana.

Ylioppilastutkinnon voisi jat-kossa suorittaa myös englanniksi. Englanninkielisen ylioppilastut-kinnon voisi suorittaa opiskelija, joka suorittaa tai on suorittanut lukiokoulutuksen oppimäärän tai tutkintoon osallistumisen perus-teena olevan ammatillisen tutkin-non pääosin englannin kielellä, sekä erityisestä syystä myös muu henkilö, jolla voidaan katsoa ole-van riittävät kielelliset edellytyk-set englanninkielisen tutkinnon suorittamiseen. Englanninkieli-nen ylioppilastutkinto vastaisi ra-kenteeltaan suomeksi tai ruotsiksi suoritettavaa tutkintoa.

Lisäksi lukiolaissa ehdotetaan korjattavan viittaukset kumotta-vaan ylioppilastutkinnon järjestä-misestä annettuun lakiin.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1.8.2019. Ehdo-tettuja ylioppilastutkinnon suorit-tamista koskevia muutoksia sovel-lettaisiin kokelaisiin, jotka aloitta-vat ylioppilastutkinnon suoritta-misen kevään 2022 tutkintokerral-la tai sen jälkeen.

●Hallituksen esitys (HE 239/2018 vp) eduskunnalle laeiksi hallintolain muuttamisesta, julkisista kuulutuksista anne-tun lain kumoamisesta ja maa-kaaren 12 luvun 3 §:n muutta-misesta.

Esityksessä ehdotetaan ajantasais-tettavaksi yleistiedoksiantomenet-


5 Momentti 1/2019

Mom

entti

telyä koskeva hallintolain säänte-ly. Yleistiedoksiannossa luovuttai-siin virallisen lehden ensisijaisuu-desta. Asiakirjan nähtäville asetta-misesta olisi ilmoitettava yleisessä tietoverkossa viranomaisen verk-kosivuilla ja tarpeen vaatiessa sel-laisessa sanomalehdessä, josta vastaanottajan voidaan otaksua parhaiten saavan tiedon. Viralli-sen lehden asema yleistiedoksian-non tiedoksisaantiajankohdan määräävänä ilmoittamistapana säilytettäisiin kuitenkin sellaisten poikkeuksellisten tilanteiden va-ralta, joissa asiakirjan nähtäville asettamista koskevaa ilmoitusta ei ole voitu julkaista viranomaisen verkkosivuilla. Esityksen tavoit-teena on tiedonvälityksen ja yleis-tiedoksiantomenettelyn tehosta-minen.

Lisäksi esityksessä ehdotetaan kumottavaksi julkisista kuulutuk-sista annettu laki vanhentuneena ja lisättäväksi julkista kuuluttamis-ta koskevat yleiset menettelysään-nökset hallintolakiin. Lähtökohta-na olisi, että kuulutus ja kuulutet-tavat asiakirjat julkaistaisiin ylei-sessä tietoverkossa viranomaisen verkkosivuilla. Tarpeen vaatiessa kuulutus julkaistaisiin myös asian vaikutusalueen sanomalehdessä tai muulla viranomaisen päättä-mällä tavalla. Jos kuulutusta ei voi-taisi tietoliikennehäiriöiden tai muun tähän rinnastettavan syyn vuoksi julkaista viranomaisen verkkosivuilla, kuulutus olisi jul-kaistava lisäksi virallisessa lehdes-sä. Toimivalta julkisen kuulutuk-sen toimittamiseen johtuisi vastai-suudessakin muusta laista.

Hallintolain mukaisen yleistie-doksiannon ja julkisen kuulutuk-sen kohteena olevat asiakirjat saat-tavat sisältää henkilötietoja tai muita yksityiselämän suojan pii-riin kuuluvia tietoja tai tietoja esi-merkiksi yksityisestä liikesalaisuu-desta. Hallintolakiin ehdotetaan siksi otettavaksi säännökset tieto-jen julkaisemisesta yleistiedok-siantoa ja julkista kuulutusta toi-mitettaessa.

Esityksessä ehdotetaan myös tehtäväksi uudistuksesta välittö-mästi aiheutuva tekninen muutos maakaareen.

Ehdotetut lait on tarkoitettu tu-lemaan voimaan 1.1.2020.

●Hallituksen esitys (HE 269/2018 vp) eduskunnalle laeiksi

eräiden ympäristöllisten lupa-menettelyjen yhteensovittami-sesta ja ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain muuttamisesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi.

Esityksessä ehdotetaan säädettä-väksi uusi laki eräiden ympäristöl-listen lupamenettelyjen yhteenso-vittamisesta. Lupamenettelyjen yhteensovittaminen toteutettaisiin sovittamalla samanaikaisesti vi-reillä olevien lupahakemusten kä-sittelyvaiheet ajallisesti yhteen ja yhdistämällä eräitä niihin liittyviä tehtäviä. Esityksen tavoitteena on sujuvoittaa ja jouduttaa ympäris-töön vaikuttavien hankkeiden lu-pamenettelyjä.

Menettelyjen yhteensovittami-sen edellytyksenä olisi, että hank-keelle haetaan ympäristönsuoje-lulain mukaista ympäristölupaa, vesilain mukaista lupaa tai maa-aineslain mukaista lupaa. Jos hankkeelle lisäksi haetaan saman-aikaisesti luonnonsuojelulain mu-kaista poikkeamislupaa, maan-käyttö- ja rakennuslain mukaista lupaa, kaivoslain mukaista lupaa taikka vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuu-desta annetun lain mukaista lu-paa, lupahakemusten käsittely voidaan hakijan pyynnöstä sovit-taa yhteen. Mainittuihin lakeihin ehdotetaan sisällytettäväksi tar-vittavat säännökset uuden lain so-veltamisesta.

Lisäksi ympäristönsuojelulakia, vesilakia ja luonnonsuojelulakia ehdotetaan täydennettäväksi sään-nöksillä, jotka mahdollistavat Val-tion lupa- ja valvontavirastossa luonnonsuojelulain mukaisen laji- tai luontotyyppisuojelusta poik-keamista koskevan hakemuksen käsittelyn yhdessä ympäristönsuo-jelulain tai vesilain mukaisen lupa-hakemuksen kanssa.

Esityksellä ehdotetaan lisäksi muutettavaksi ympäristövaikutus-ten arviointimenettelystä annettua lakia sekä ympäristönsuojelulakia säätämällä mahdollisuudesta so-vittaa yhteen ympäristövaikutus-ten arviointiselostuksesta ja ympä-ristölupahakemuksesta kuulemi-nen tietyissä tilanteissa. Lisäksi eh-dotetaan säädettäväksi mahdolli-suudesta kuulla arviointiselostuk-sen täydentämisestä ympäristölu-pahakemuksesta tai vesilain mu-

kaisesta hakemuksesta kuulemi-sen yhteydessä.

Esitykseen sisältyvät myös eh-dotukset korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain, tuo-mioistuinlain ja hallinto-oikeus-lain muuttamisesta. Mainittujen lakien muutoksilla selvennettäi-siin ratkaisukokoonpanoa koske-vaa sääntelyä tilanteissa, joissa so-vellettaisiin ehdotettavaa yhteis-käsittelyä.

Lait on tarkoitettu tulemaan voi-maan 1.1.2021.

●Hallituksen esitys (HE 303/2018 vp) eduskunnalle laiksi arvonlisäverolain 85 a §:n muuttamisesta.

Esityksessä ehdotetaan arvonlisä-verolakia muutettavaksi siten, että sähköisiin kirjoihin ja sanoma- ja aikakauslehtiin sekä lehtien irto-numeromyyntiin sovellettava ve-rokanta alennettaisiin 24 prosentis-ta 10 prosenttiin.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.7.2019.

VALTIONEUVOSTON ASETUKSET

●Valtioneuvoston asetus yksi-tyisteistä (1069/2018)

Asetus tuli voimaan 1.1.2019.

Asetus koskee erityisesti yksityis-tien rakentamiseen ja kunnossa-pitoon myönnettäviä valtionavus-tuksia, niiden hakumenettelyjä sekä maksatuksia. Asetuksessa säädetään myös avustuksen enim-mäismäärät.

KORKEIN OIKEUS

KKO:2018:78

Perintökaari – Pesänselvittäjä – Pesänjakaja – Hakijavaltuus

Aviopuolisot C ja D olivat mää-ränneet keskinäisessä testamen-tissaan, että toisen heistä kuoltua eloonjäänyt puoliso saa kaiken vainajan omaisuuden täydellä omistusoikeudella. Testamentin toissijaismääräyksen mukaan mo-lempien kuoltua C:n omaisuus meni D:n lapselle K:lle. Puolisot


6

tuomittiin avioeroon, jolloin so-vellettavaksi tuli perintökaaren 11 luvun 8 §:n testamenttimää-räyksen tehottomuutta koskeva säännös. C:n kuoltua K vaati pe-sänselvittäjän ja -jakajan määrää-mistä C:n kuolinpesään. Hovioi-keus hylkäsi hakemuksen kat-soen, että testamentin tulkinnan perusteella voitiin pitää varsin selvänä, että C ei ollut tarkoitta-nut pitää toissijaismääräystä voi-massa avioeron jälkeen ja ettei K siten ollut testamentin perusteella C:n kuolinpesän osakas.

Ratkaisustaan ilmenevillä pe-rusteilla Korkein oikeus katsoi, että K testamentin toissijaissaaja-na tuli oikeutensa riidanalaisuu-desta huolimatta katsoa C:n kuo-linpesän osakkaaksi. Hänellä oli siten oikeus hakea pesänselvittä-jän ja -jakajan määräämistä C:n kuolinpesään. Ks. KKO:2015:46

PK 18 luku 1 §

KKO:2018:79

Kuljetussopimus – Ilmakuljetus – Vahingonkorvaus

Lentomatkustaja oli lennon saapu-mispäivänä tehnyt lentoyhtiölle puhelimitse ilmoituksen matkalau-kustaan kadonneista tavaroista. Lentoyhtiön edustaja oli kirjannut ilmoituksen yhtiön sähköiseen tie-tojärjestelmään. Matkustajan pyyn-nöstä lentoyhtiö oli toimittanut tälle vakuutuskorvauksen hakemista varten kirjallisen todistuksen lento-yhtiölle tehdystä ilmoituksesta.

Vakuutusyhtiö oli korvannut matkatavaravahingon matkustajal-le ja vaati kanteessaan lentoyhtiöltä korvausta vahingosta. Lentoyhtiö kiisti vaatimuksen katsoen, ettei va-hinkoa koskevaa muistutusta ollut tehty ilmakuljetuksia koskevan Montrealin yleissopimuksen 31 ar-tiklan mukaisesti kirjallisesti seitse-män päivän määräajassa. Korkeim-man oikeuden tuomiosta ilmenevil-lä perusteilla matkustaja ei ollut menettänyt kannevaltaansa rahdin-kuljettajaa vastaan.

Montrealin yleissopimus 31 art

KKO:2018:80

Pakkokeino – Etsintä – Kotietsintä

A:n kesämökillä oli 25.12.2015 toi-mitettu kotietsintä, jossa hän ei ollut

ollut läsnä ja josta hänelle ei ollut annettu etukäteen tietoa. A oli 29.2.2016 pannut vireille vaatimuk-sen kotietsinnän saattamisesta tuo-mioistuimen tutkittavaksi. Käräjä-oikeus ja hovioikeus jättivät vaati-muksen myöhään saapuneena tut-kimatta katsottuaan, että A oli saa-nut tiedon kotietsinnän toimittami-sesta ja oikeudestaan saattaa kotiet-sintä tuomioistuimen tutkittavaksi, kun kotietsinnän toimittanut polii-simies oli välittömästi kotietsinnän jälkeen soittanut A:lle. Kysymys sii-tä, oliko A esittänyt vaatimuksensa pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n 1 momentin määräajassa.

PKL 8 luku 18 § 1 mom

KKO:2018:81

Yksityiselämän suoja – Yksityis-elämää loukkaava tiedon levittä-minen – Sananvapaus

A oli kuvannut videon kahden ala-ikäisen lapsensa huostaanoton täy-täntöönpanoon liittyvistä tapahtu-mista. B oli A:n pyynnöstä inter-netissä julkaissut videon, josta lap-set olivat olleet tunnistettavissa, vaikka heidän kasvojaan oli su-mennettu. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein vi-deon julkaisemisen katsottiin liit-tyvän yleisesti merkittävään asiaan mutta selvästi ylittäneen sen, mitä voitiin pitää hyväksyttä-vänä. Videon julkaiseminen ei ol-lut oikeutettua myöskään sillä pe-rusteella, että julkaisemiseen oli ol-lut huoltajien suostumus. A:n ja B:n katsottiin syyllistyneen yksi-tyiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen.

RL 24 luku 8 § 1 momRL 24 luku 8 § 3 momIhmisoikeusSop 8 artIhmisoikeusSop 10 art

KKO:2018:82

Kiinteistötoimitus – Kiinteistön-muodostamislaki – Rasite – Asianosainen

Rasitetoimituksessa oli perustettu ajoneuvojen pitämis-, venevalka-ma- ja laiturirasitteet. Toimitukses-ta ei ollut tiedotettu rasitealuee-seen rajoittuvan kiinteistön omis-tajalle A:lle. Maaoikeus oli A:n tuo-miovirhekantelun johdosta ku-monnut toimituspäätöksen.

Korkeimman oikeuden ratkai-susta ilmenevillä perusteilla A:n katsottiin olevan rasitetoimituksen asianosainen. Maaoikeuden pää-töstä ei muutettu.

KML 17 § 1 mom

KKO:2018:83

Menettämisseuraamus – Hyödyn menettäminen – Oikeudenkäyn-timenettely – Menettämisvaati-muksen tutkiminen

Asianomistajat olivat käräjäoikeu-dessa vaatineet, että vastaaja tuo-mitaan korvaamaan rikoksella ai-heuttamansa vahinko, mutta he ei-vät olleet hakeneet muutosta kärä-jäoikeuden tuomioon, jolla syyte ja korvausvaatimukset oli hylätty. Syyttäjä oli esittänyt rikoshyötyä koskevan menettämisvaatimuksen vasta hovioikeuden pääkäsittelys-sä. Hovioikeus ei olisi saanut jättää menettämisvaatimusta tutkimatta.

ROL 5 luku 3 § 1 momROL 5 luku 17 § 1 momOK 26 luku 1 §

KKO:2018:84

Ryöstö – Törkeä ryöstö – Ran-gaistuksen määrääminen – Ran-gaistuksen mittaaminen

A oli puukolla uhkaamalla pakot-tanut kioskin myyntitiskin takana olleen myyjän luovuttamaan ra-haa. Korkeimman oikeuden ratkai-susta ilmenevillä perusteilla ryöstö ei ollut kokonaisuutena arvostel-len törkeä.

Kysymys myös rangaistuksen mittaamisesta.

Ks. KKO:1992:169 KKO:2014:87

RL 31 luku 1 §RL 31 luku 2 §

KKO:2018:85

Oikeudenkäyntimenettely – Jat-kokäsittelylupa – Ennakkorat-kaisuperuste – Muutosperuste – Yhdyskuntapalvelu – Muuntami-nen vankeudeksi – Muuntami-nen valvontarangaistukseksi

A oli tuomittu yhdyskuntapalve-luun. Hän oli ennen yhdyskunta-palvelun täytäntöönpanon päätty-mistä syyllistynyt uusiin rikoksiin, joista hänet oli tuomittu ehdotto-maan vankeusrangaistukseen. Vankeustuomion antamisen jäl-


7 Momentti 1/2019

Mom

entti

keen käräjäoikeus syyttäjän hake-muksesta muunsi yhdyskuntapal-velusta suorittamatta olevan osan vankeudeksi uusista rikoksista tuo-mitun ehdottoman vankeusran-gaistuksen perusteella. A valitti hovioikeuteen ja vaati yhdyskunta-palvelun muuntamista ehdottoman vankeuden sijasta valvontarangais-tukseksi. Hovioikeus ei myöntänyt A:lle jatkokäsittelylupaa.

Korkeimman oikeuden ratkai-susta ilmenevillä perusteilla kat-sottiin, että hovioikeuden olisi tul-lut myöntää A:lle jatkokäsittely-lupa ennakkoratkaisu- ja muutos-perusteella. (Ään.)

KKO:2018:86

Vahingonkorvaus – Sopimus-suhteeseen perustuva vastuu

Yhtiö oli tehnyt sopimuksen säh-könkäyttöpaikan liittämisestä ja-keluverkkoon (liittymissopimus). Yhtiön kiinteistön sähkölaitteis-toon oli myöhemmin tehty kytken-tä, jonka vuoksi osa eräässä vuok-rattuna olleessa liikehuoneistossa kulutetusta sähköstä oli kulkenut mittauslaitteiston ohi. Kytkennän tekijä oli jäänyt tuntemattomaksi, eikä yhtiö ollut ollut tietoinen kyt-kennästä. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, ettei yhtiö ollut liitty-missopimuksen perusteella vas-tuussa kytkennästä sähköverkko-yhtiölle ja sähköyhtiölle aiheutu-neesta vahingosta.

KKO:2018:88

Kiinteistönmuodostamislaki – Rasite – Kulkuyhteys – Sopimus – Sopimuksen tulkinta

Rasitetoimituksessa oli kaupungin sekä kiinteistöjen A ja B omistajien tekemän maankäyttösopimuksen perusteella perustettu kulkuoi-keusrasitteet ajoneuvolla ajoa, ja-lankulkua ja huoltoajoa varten kiinteistön A hyväksi kiinteistön B alueelle ja kiinteistön B hyväksi kiinteistön A alueelle. Maaoikeus oli kiinteistön A omistajan valituk-sen johdosta katsonut, että kiin-teistön A alueelle perustettu rasite ei ollut tarpeellinen ajoneuvolla ajon ja huoltoajon osalta, ja poista-nut rasitteen tältä osin.

Korkeimman oikeuden ratkai-susta ilmenevin perustein katsot-tiin, että rasitteen perustamiselle kiinteistön A alueelle oli kiinteis-

tönmuodostamislain mukaiset edellytykset myös ajoneuvolla ajon ja huoltoajon osalta. (Ään.)

KML 154 § 1 mom 11 kohtaKML 156 § 1 momKML 157 § 1 momKML 183 §

KKO:2018:89

Rangaistuksen määrääminen – Rangaistuksen mittaaminen – Koventamisperusteet

A ja B olivat anastaneet ja yrittä-neet anastaa veneiden perämootto-reita ja siten syyllistyneet muun ohella lukuisiin törkeisiin var-kauksiin ja niiden yrityksiin. Hei-dät oli lähettänyt Latviasta Suo-meen varkaisiin C, joka oli sopinut D:n kanssa, että A ja B toimittavat anastetut moottorit D:lle. Suomes-sa D oli ensin säilyttänyt mootto-reita ja kuljettanut ne sitten Lat-viaan, missä C oli myynyt ne.

Korkeimman oikeuden ratkai-susta ilmenevin perustein katsot-tiin, että A ja B olivat tehneet rikok-sensa osana järjestäytyneen rikol-lisryhmän toimintaa. Rangaistuk-sia mitattaessa sovellettiin siksi ri-koslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädettyä koventamis-perustetta.

RL 6 luku 5 § 1 mom 2 kohtaRL 6 luku 5 § 2 mom

KKO:2018:90

Virkarikos – Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen – Laiminlyöntirikos – Laillisuus-periaate – Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate

A oli kunnan johtavana rakennus-tarkastajana saanut ympäristömi-nisteriön sähköpostiviestin aihees-ta "suurten hallien riskit" ja sen liit-teenä kaksi onnettomuustutkinta-keskuksen onnettomuusuhkail-moitusta, jotka koskivat aikaisem-min sortuneita urheilu- ja ratsas-tushalleja. A ei ryhtynyt viestin pe-rusteella toimenpiteisiin. Vähän yli kahden ja puolen vuoden kuluttua kunnan alueella sortui ratsastus-maneesi, joka oli samanlainen kuin toinen ilmoituksissa mainituista halleista. Maneesin sortumisen vuoksi yksi lapsi kuoli ja neljä muuta henkilöä loukkaantui.

Korkeimman oikeuden ratkai-susta ilmenevillä perusteilla kat-

sottiin, että rakennustarkastajan velvollisuus valvoa rakennuksen kunnossapitoa ja siihen liittyen vä-littää turvallisuusuhasta tieto ra-kennuksen kunnosta vastaavalle kävi rikosoikeudellisen laillisuus-periaatteen edellyttämällä tavalla ilmi maankäyttö- ja rakennuslais-ta. A:n katsottiin huolimattomuu-desta laiminlyöneen virkavelvolli-suutensa. Tekoa ei pidetty koko-naisuutena arvostellen vähäisenä. A tuomittiin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkorangaistukseen.

RL 40 luku 10 §RL 3 luku 1 §RL 3 luku 3 §RL 3 luku 7 §MRL 166 §

KKO:2018:92

Rangaistuksen määrääminen – Rangaistuslajin valinta – Liiken-nerikos – Rattijuopumus – Tör-keä rattijuopumus

A oli kuljettanut yleisillä teillä moottoripyörää nautittuaan alko-holia niin, että hänen verensä alko-holipitoisuus oli ollut 3,14 promil-lea. A oli menettänyt moottoripyö-ränsä hallinnan ja suistunut ajora-dalta kevyen liikenteen väylälle. A tuomittiin törkeästä rattijuopu-muksesta ja liikenneturvallisuu-den vaarantamisesta viiden kuu-kauden ehdottomaan vankeusran-gaistukseen. A:n rikosten vaka-vuus ja A:n syyllisyys edellyttivät ehdottoman vankeusrangaistuk-sen tuomitsemista siitä huolimatta, että A:ta ei ollut aikaisemmin ri-koksesta rekisteröity. (Ään.)

RL 6 luku 3 §RL 6 luku 4 §RL 6 luku 9 § 1 mom

KORKEIN HALLINTO-OIKEUS

Yleishallinto-asiat

KHO:2018:153

Asiakirjajulkisuus – Viestintä-suunnitelma – Kunnan viestintä – Yksityinen liikesalaisuus

Asiassa oli kysymys siitä, sisälsikö asiakirjapyynnön kohteena ollut yksityisen yhtiön kaupungin toi-


8

meksiannosta laatima kaupungin kehittämishanketta koskeva vies-tintäsuunnitelma julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 20 kohdan pe-rusteella salassa pidettäviä tietoja vai oliko se julkinen asiakirja.

Viranomaisen on julkisuuslain 20 §:n 2 momentin perusteella ja kunnan kuntalain 29 §:n 1 momen-tissa tarkoitetuin tavoin tiedotetta-va toiminnastaan. Tähän nähden yksityisen toimijan kunnan toi-meksiannon perusteella laatiman viestintäsuunnitelman voidaan ai-noastaan poikkeuksellisesti katsoa sisältävän suunnitelman laatijan yksityisiä liikesalaisuuksia tai muulla perusteella salassa pidettä-viä tietoja.

Viestintäsuunnitelma ei sisältä-nyt yksittäin tai kokonaisuutena sellaisia suunnitelman laatimista, ideoita, strategioita, viestintäme-netelmiä, viestinnän toteuttamista tai muitakaan seikkoja koskevia tietoja, jotka olisivat osoittaneet alan tavanomaisesta tietoja tai-totasosta poikkeavaa erityistä in-novatiivisuutta. Sen ei myöskään voitu arvioida poikkeavan erityi-sellä tavalla viranomaisten itsensä laatimista viestintäsuunnitel-mista.

Arvioitaessa sitä, voitiinko vies-tintäsuunnitelman katsoa sisältä-vän laatijansa yksityisiä liikesalai-suuksia, oli lisäksi otettava huo-mioon, että kunnalla on lakisäätei-nen velvollisuus viestiä toiminnas-taan ja että suunnitelma koski kau-pungin oloissa erittäin merkittävää kehittämishanketta, johon sekä si-nänsä että sitä koskevan viestin-nän toteuttamiseen kohdistui huo-mattava yleinen tiedonsaanti-int-ressi. Viestintäsuunnitelman ei voitu katsoa sisältävän sen laatijan yksityisiä liikesalaisuuksia.

Suomen perustuslaki 12 § 2 mo-menttiViranomaisten toiminnan julki-suudesta annettu laki (julkisuus-laki) 1 § 1 momentti, 3 §, 9 § 1 mo-mentti, 10 §, 20 § 2 momentti ja 24 § 1 momentti 20 kohtaKuntalaki (365/1995) 29 § 1 momentti Kuntalaki (410/2015) 29 § 1 momentti

KHO:2018:154

Asiakirjajulkisuus – Virkamies-oikeudellinen päätös – Henki-lölle tuomittua rangaistusta

koskeva tieto – Nimikirjalain soveltaminen

Asiassa oli kysymys siitä, olivatko määräaikaista virantoimituksesta erottamista ja virantoimituksesta pidättämistä koskeviin viranomai-sen päätöksiin sisällytetyt tiedot henkilölle tuomitusta rangaistuk-sesta eli käräjäoikeuden tuomiosta rikosnimikkeineen ja rangaistuksi-neen julkisia vai salassa pidettäviä. Rikosasia ja siitä annettu tuomio olivat muodostaneet perustan vir-kamiehen määräaikaiselle viran-toimituksesta erottamiselle ja li-säksi ne olivat olleet taustatekijöi-nä virantoimituksesta pidättämis-tä harkittaessa.

Tällaisten virkamiesoikeudellis-ten päätösten luovuttamisessa ei ollut kysymys nimikirjalain 6 §:ssä tarkoitetusta nimikirjaan talletet-tujen tai muutoin henkilöstöasioi-den hoitamiseksi viranomaisella olevien tietojen luovuttamisesta. Sanottu koski myös viranomaisella henkilöstöasioiden hoitamiseksi olevia yksittäisiä tietoja niiden tul-tua sisällytetyiksi osiksi nyt käsillä olevan kaltaisia virkamiesoikeu-dellisia päätöksiä. Tällöin myös-kään nimikirjalain 7 §:n 1 momen-tin säännös, jonka mukaan tieto tuomitusta rangaistuksesta on pi-dettävä salassa, ei tullut sovelletta-vaksi. Päätösten ja niihin sisällytet-tyjen tietojen julkisuus ja salassa pidettävyys määräytyi siten yksin-omaan julkisuuslaissa säädetyn perusteella.

Vaikka käräjäoikeuden rikos-asiassa antama tuomio ei sinänsä lähtökohtaisesti ole salassa pidet-tävä asiakirja, julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 28 kohdasta johtuu ni-mikirjalain 7 §:ää vastaavalla ta-valla, että käräjäoikeuden tuomio ei hallintoviranomaisen hallussa olevana ole yleensä sellaisenaan yleisöjulkinen asiakirja. Suomen perustuslain 12 §:n 2 momentista ja julkisuuslain 1 §:n 1 momentista ilmenevä julkisuusperiaate ja julki-suuslain 3 §:stä ilmenevä lain tar-koitus huomioon ottaen julkisuus-lain 24 §:n 1 momentin 28 kohdan sanamuotoa ei ollut kuitenkaan perusteltua tulkita laventavasti. Viranomaisen virkamiesoikeudel-linen päätös ei julkisuuslain perus-teella ole pääsääntöisesti salassa pidettävä. Tällaiseen päätökseen sisällytettyinä ja siihen olennaises-ti liittyvinä tietoja käräjäoikeuden tuomiosta ei voitu pitää julkisuus-

lain 24 §:n 1 momentin 28 kohdan perusteella salassa pidettävinä ot-taen huomioon säännöksen tarkoi-tus ja sitä koskeva edellä mainittu tulkintaohje. Sanotut tiedot eivät olleet salassa pidettäviä muulla-kaan perusteella.

Suomen perustuslaki 12 § 2 mo-menttiNimikirjalaki 1 § 1 momentti, 6 § ja 7 §Viranomaisten toiminnan julki-suudesta annettu laki (julkisuus-laki) 1 § 1 momentti, 3 §, 9 § 1 mo-mentti, 10 § ja 24 § 1 momentti 28 kohta

KHO:2018:156

Lastensuojelu – Huostaanotto ja sijaishuoltoon sijoittaminen – Lapsen puhevalta – Lapsen esit-tämä vaatimus suullisen käsitte-lyn toimittamisesta – Suullisen käsittelyn toimittamista kos-keva prosessuaalinen oikeus – Lapsen kuuleminen ja mieli-piteen selvittäminen

Hallinto-oikeudessa oli ollut kyse A:n ja B:n lapsen, tuolloin 14-vuo-tiaan C:n huostaanottoa ja sijais-huoltoon sijoittamista koskevan hakemuksen käsittelystä. A ja B ei-vät olleet heitä sosiaalitoimessa kuultaessa vastustaneet huostaan-ottoa, mutta C oli itse vastustanut sitä. C oli hallinto-oikeudelle toi-mittamassaan selityksessä ilmoit-tanut haluavansa, että asiassa toi-mitetaan suullinen käsittely, jotta hän voisi keskustella asiasta perus-teellisesti. Selityksessään C oli il-moittanut haluavansa, että suulli-sessa käsittelyssä olisivat läsnä hä-nen itsensä lisäksi hänen isänsä, isän puoliso ja ohjaajia. Hän oli kertonut pitävänsä enemmän pu-humisesta kuin kirjoittamisesta ja haluavansa saada selvitystä huos-taanottoasiasta.

Hallinto-oikeus oli lähettänyt C:lle kirjeen, jossa kerrottiin lapsen mielipiteen selvittämisen tarkoi-tuksesta ja ilmoitettiin, että hallin-to-oikeus voi tulla C:n sijaishuolto-paikkaan kuulemaan tätä, mikäli tämä niin toivoo. C ei ollut vastan-nut kirjeeseen. Hallinto-oikeus oli hylännyt C:n vaatimuksen suulli-sen käsittelyn toimittamisesta ja hyväksynyt hakemuksen hänen ottamisestaan X:n kaupungin so-siaalihuollosta vastaavan toimieli-men huostaan.


9 Momentti 1/2019

Mom

entti

Korkein hallinto-oikeus totesi, että tuolloin 14-vuotias C oli huos-taanottoaan ja sijaishuoltoon sijoit-tamistaan koskevaa asiaa hallinto-oikeudessa käsiteltäessä käyttänyt erikseen omaa puhevaltaansa huoltajanaan toimineen isänsä ohella. Hänellä oli siten ollut itse-näinen oikeus vaatia häntä itseään koskeneessa asiassa suullisen kä-sittelyn toimittamista asiaa ensi as-teen tuomioistuimena käsitelleessä hallinto-oikeudessa. Suullisen kä-sittelyn toimittamista koskeva pro-sessuaalinen oikeus on erityisen merkittävä perhe-elämän suojaan vakavasti puuttuvassa asiassa ku-ten lapsen huostaanottoa koske-vassa asiassa, jossa lapsi itse oli vastustanut huostaanottoa. Lapsen mielipiteen selvittäminen lasten-suojelulain 20 §:n nojalla ei menet-telyllisesti korvaa tai vastaa suulli-sen käsittelyn toimittamista koske-vaa oikeutta.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että C oli riittävän selvästi hallinto-oikeudessa ilmaissut suullisen kä-sittelyn toimittamista koskevan vaatimuksensa. Hän oli myös erik-seen perustellut vaatimustaan suullisen käsittelyn toimittami-seen keskeisesti liittyvillä, asian käsittelyn välittömyyttä ja siten oi-keudenmukaisen oikeudenkäyn-nin takeita koskevilla syillä. C:llä ei ollut asiaa hallinto-oikeudessa kä-siteltäessä ollut oikeudenkäynti-avustajaa. Hallinto-oikeus ei ollut voinut hylätä C:n vaatimusta suul-lisen käsittelyn toimittamisesta il-meisen perusteettomana.

Lastensuojelulaki 21 § ja 40 §Hallintolainkäyttölaki 37 § 1 mo-mentti sekä 38 § 1 ja 3 momentti

KHO:2018:157

Lääkevalmisteen korvattavuus – Peruskorvattavuus – Hoidolli-nen arvo – Uusi vaikuttava aine – Vakava sairaus – Harvinais-lääke – Pieni potilasmäärä – Ehdollinen myyntilupa

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen lääkkeiden hintalauta-kunnan (HILA) päätöksestä, jolla Translarna-valmisteen peruskor-vattavuuden ja kohtuullisen tuk-kuhinnan vahvistamista koskeva hakemus oli hylätty. HILA oli kat-sonut, ettei käytettävissä olleen tutkimustiedon perusteella ollut riittävää näyttöä siitä, että valmis-

teen hoidollinen arvo dystrofiini-geenin nonsense-mutaatiosta joh-tuvan Duchennen lihasdystrofian hoidossa olisi sairausvakuutuslain 6 luvun 5 §:n 2 momentin 2 koh-dassa tarkoitetulla tavalla vähäistä suurempi.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että sairausvakuutuslain 6 luvun 5 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoi-tetusta hoidollisen arvon vähäisyy-destä oli kysymys silloin, kun lääke-valmisteella ei saatu aikaan todellis-ta muutosta vakuutetun terveyden-tilaan, sekä tilanteessa, jossa lääke-valmisteella ei voitu katsoa sitä kos-kevaan tutkimustietoon liittyvän epävarmuuden vuoksi olevan vä-häistä suurempaa hoidollista arvoa. Selvittämisvastuu valmisteen hoi-dollisesta arvosta oli sairausvakuu-tuslain 6 luvun 4 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla hakijalla.

Korkein hallinto-oikeus totesi lääkevalmisteen hoidollisen arvon viittaavan ensisijaisesti sen lääke-tieteellisesti arvioiden myönteiseen hoidolliseen arvoon. Lääkevalmis-teelle ehdotettu tukkuhinta ei sisäl-tynyt sairausvakuutuslain 6 luvun 5 §:n mukaisiin peruskorvattavuu-den arviointiedellytyksiin. Lääke-valmisteen peruskorvattavuutta ar-vioitaessa merkitystä ei siis annettu sen käytöstä aiheutuvien kustan-nusten korkeudelle.

HILA oli asiassa esitetyn selvi-tyksen perusteella kokonaisuutena arvioituna voinut katsoa valituk-senalaisen päätöksen tekemisen ai-kaan jääneen osoittamatta, että Translarna-valmisteella saataisiin aikaan todellista muutosta hake-muksessa tarkoitetun potilasryh-män terveydentilassa. HILA oli si-ten voinut pitää valmisteen osoi-tettua hoidollista arvoa vähäisenä.

Valmisteelle myönnetystä ehdol-lisesta EU-myyntiluvasta ei itses-sään johtunut, että valmisteen olisi katsottava täyttävän myös perus-korvattavuudelle säädetyt edelly-tykset. Myöskään valmisteelle vah-vistettu harvinaislääkestatus ei si-nänsä osoittanut, että edellytykset sen sisällyttämiseksi lääkekorvaus-järjestelmään täyttyisivät.

Sairausvakuutuslaki 6 luku 4 § 2 momentti 1 kohta ja 5 § 2 mo-mentti 2 kohtaEuroopan parlamentin ja neuvos-ton asetus (EY) N:o 141/2000 har-vinaislääkkeistäHallintolaki 6 § ja 45 § 1 momenttiNeuvoston direktiivi 89/195/ETY

ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden hintojen sääntelytoimenpiteiden avoimuudesta ja niiden soveltami-sesta kansallisissa sairausvakuu-tusjärjestelmissä (avoimuusdirek-tiivi) 6 artikla 1 kohta 2 alakohtaVrt. KHO 2018:72

KHO:2018:159

Lastensuojelu – Huostaanotto ja sijaishuoltoon sijoittaminen – Lapsen kuuleminen – Alaikäinen 12 vuotta täyttänyt kehitysvam-mainen lapsi

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli kysymys A:n ja B:n lapsen, ny-kyään 16-vuotiaan C:n huostaanot-toa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan valituksen käsittelystä. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa valittajina olivat huoltajat A ja B. C:llä oli todettu vaikea-asteinen ke-hitysvamma ja autismi. Hän ei pu-hunut, vaan ilmaisi itseään elein ja osoittelemalla esineitä ja asioita. Kysymys oli muun ohella siitä, oli-ko C:tä kuultava korkeimmassa hallinto-oikeudessa hänen van-hempiensa valituksen johdosta.

Lastensuojelulaissa tai muussa-kaan laissa ei ole asianosaisen kuu-lemista täsmentävää säännöstä sen tilanteen varalta, että 12 vuotta täyttänyt, mutta alle 18-vuotias henkilö ei kykene ymmärtämään itseään koskevan lastensuoje-luasian merkitystä. Hallintolain 14 §:n 2 momentista ja hallintolain-käyttölain 18 §:n 2 momentista sen sijaan ilmenee, että 18 vuotta täyt-tänyt vajaavaltainen voi yksin käyttää puhevaltaansa henkilöään koskevassa asiassa sillä edellytyk-sellä, että hän kykenee ymmärtä-mään asian merkityksen.

C:n kehitysvammasta saadun selvityksen perusteella hän ei kyennyt ymmärtämään huostaan-ottoaan ja sijaishuoltoon sijoitta-mistaan koskevan asian merkitystä eikä siten myöskään vanhempien-sa korkeimmalle hallinto-oikeu-delle asiassa tekemän valituksen merkitystä.

Kun otettiin huomioon lasten-suojelulain 4 §:n 1 momentin vii-meinen virke, lastensuojelulain 21 § ja hallintolainkäyttölain 34 §:n 2 momentti, korkein hallinto-oi-keus ratkaisi asian kuulematta C:tä hänen vanhempiensa valituksen johdosta. Tämän vuoksi C:lle ei ol-lut myöskään tarpeen määrätä las-tensuojelulain 87 §:ssä tarkoitettua


10

oikeudenkäyntiavustajaa. Sen li-säksi, mitä lastensuojelulain 21 §:ssä säädetään kaksitoista vuotta täyttäneen alaikäisen lap-sen oikeudesta käyttää puheval-taansa, alaikäisen lapsen edunval-vojina olevat huoltajat käyttävät oikeudenkäynnissä hallintolain-käyttölain 17 §:n mukaan alaikäi-sen lapsen puhevaltaa. Kun asiassa ei ollut ilmennyt C:n ja hänen huol-tajiensa välistä eturistiriitaa, C:lle ei ollut tarpeen määrätä huoltajien esteellisyyden vuoksi myöskään hallintolainkäyttölain 19 a §:ssä tarkoitettua edunvalvojaa oikeu-denkäyntiä varten. Lapsen oikeuk-sia koskevan yleissopimuksen 12 artiklan 1 ja 2 kappale eivät an-taneet aihetta arvioida asiaa toisin.

Lapsen oikeuksia koskeva yleis-sopimus 12 artikla 1 ja 2 kappaleSuomen perustuslaki 6 § 3 mo-menttiLastensuojelulaki 4 § 1 momentti, 20 § 2 momentti, 21 § ja 87 § 1 mo-menttiHallintolainkäyttölaki 17 §, 18 § 2 momentti, 19 a § 1 momentti, 34 § 1 ja 2 momenttiHallintolaki 14 § 2 momentti, 34 § 1 momentti ja 2 momentin 5 kohta

KHO:2018:162

Tietosuoja – Tietosuojavaltuu-tettu – Tarkastuspyyntö – Viran-omaisen ohjaus – Valituskelpoi-suus – Valitus – Prosessuaali-nen kantelu – Hallintokantelu

A oli tietosuojavaltuutetulle sähkö-postitse lähettämässään tarkastus-pyynnössä pyytänyt, että tietosuo-javaltuutettu tarkastaisi A:ta koske-vien tietojen lainmukaisuuden sel-laisissa pyynnössä tarkemmin yksi-löidyissä muiden ohella poliisin ja tullin rekistereissä, joihin A:lla ei ol-lut henkilötietojen käsittelystä po-liisitoimessa annetun lain 44 §:ssä tarkoitettua tarkastusoikeutta.

Tietosuojavaltuutettu ei ollut ot-tanut A:n pyyntöä käsiteltäväk-seen. Tietosuojavaltuutettu oli A:n pyynnön johdosta antamallaan vastauksella ohjannut A:ta teke-mään tarkastusoikeuden käyttöä koskevan pyynnön henkilökohtai-sesti poliisin tai tullin toimipaikas-sa sekä todennut, että asian käsitte-ly tietosuojavaltuutetun toimistos-sa oli päättynyt.

A teki tietosuojavaltuutetun vastauksen johdosta hallinto-oi-

keudelle kantelun, jossa hän vaati tietosuojavaltuutetun ratkaisun poistamista ja asian palauttamista tietosuojavaltuutetun ratkaista-vaksi sähköpostitse tehdyn pyyn-nön perusteella. Hallinto-oikeus tutki A:n vireille saattaman asian kantelun sijaan valituksena ja pa-lautti asian tietosuojavaltuutetulle uudelleen käsiteltäväksi.

Asiassa oli korkeimmassa hal-linto-oikeudessa tietosuojavaltuu-tetun valituksesta ratkaistavana erityisesti, oliko tietosuojavaltuu-tetun A:lle antama vastaus valitus-kelpoinen päätös.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:lle oli tietosuojavaltuutetun vastauksella annettu ohjaus siitä, mitä menettelyä oli noudatettava esitettäessä tietosuojavaltuutetulle pyyntö rekisteröidyn tarkastusoi-keuden käyttämiseksi. A:n teke-mää pyyntöä ei ollut mainitulla vastauksella ratkaistu tai jätetty tutkimatta. Tietosuojavaltuutetun vastaus ei siten ollut hallintolain-käyttölain 5 §:n 1 momentissa tar-koitettu päätös, johon olisi voinut hakea valittamalla muutosta. Hal-linto-oikeuden päätös oli näin ol-len kumottava siltä osin kuin hal-linto-oikeus oli tutkinut A:n vireil-le saattaman asian valituksena, ja A:n vireille saattama asia oli jätet-tävä valituksena tutkimatta.

Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa 45 §Hallintolainkäyttölaki 6 § 2 mo-mentti

KHO:2018:164

Asiakirjajulkisuus – Julkisuus-lain soveltamisala – Kunnan tytäryhteisö – Kunnan omistama osakeyhtiö – Kunnan omistaja-ohjaus – Kunnan sisäinen tar-kastus

Kaupungille osoitettu asiakirja-pyyntö koski muistioita, jotka oli laadittu kaupungin omistaja-ohjaustoiminnan ja siihen liittyvän sisäisen tarkastuksen yhteydessä. Muistioissa tarkastellut kysymyk-set liittyivät eräisiin kaupungin ko-konaan omistaman osakeyhtiön eli kaupungin tytäryhteisön tekemiin palveluhankintoihin.

Julkisuuslain 4 §:n perusteella mainittua lakia ei sovelleta kunnan omistamiin yhtiöihin elleivät ne hoida julkista tehtävää ja käytä jul-kista valtaa. Kysymyksessä oleva

kaupungin tytäryhteisö ei ollut sel-lainen julkisuuslaissa tarkoitettu viranomainen tai muu taho, jonka hallussa oleviin asiakirjoihin niitä siltä pyydettäessä sovellettaisiin mainittua lakia.

Asiakirjoja ei kuitenkaan ollut pyydetty sanotulta tytäryhteisöltä vaan kaupungilta, jonka hallussa pyydetyt muistiot olivat. Kunta toimii viranomaisen ominaisuu-dessa siinäkin yhteydessä kun se harjoittaa omistajaohjaustoimintaa ja ryhtyy tähän liittyen sisäiseen tarkastustoimintaan. Näin ollen asiakirjapyynnössä tarkoitetut muistiot kuuluivat julkisuuslain soveltamisalan piiriin, vaikka ne sisälsivätkin kaupungin tytäryh-teisöä koskevia tietoja.

Laki viranomaisten toiminnan jul-kisuudesta (julkisuuslaki) 4 ja 5 §

KHO:2018:165

Ulkomaalaisasia – Kansainväli-nen suojelu – Pakolaisaseman peruuttaminen – Kiintiöpakolai-nen – Kiintiövalinnassa annettu-jen tietojen merkitys

Kongon demokraattisen tasavallan kansalaiselle A:lle oli 1990-luvun puolivälissä myönnetty pakolais-asema prima facie -perusteella hä-nen etnisen taustansa ja hänen ko-tialueellaan Pohjois-Kivussa val-linneen turvallisuustilanteen pe-rusteella. Sittemmin A otettiin Suomeen Ruandasta UNHCR:n tarjoamana pakolaisena vuoden 2012 pakolaiskiintiössä Woman at risk -kategoriassa.

Maahanmuuttovirasto peruutti A:n pakolaisaseman sekä pakolai-sen matkustusasiakirjan katsoen, että A oli kiintiövalinnassa antanut vääriä tietoja olosuhteistaan turva-paikkamaassa. Tiedot koskivat A:n seurustelusuhdetta ja avioliittoai-keita, joiden valossa hänen ei voitu katsoa olleen yksinäinen nainen vailla miespuolista suojelijaa. Hal-linto-oikeus kumosi Maahanmuut-toviraston päätöksen sillä perus-teella, ettei mainituilla tiedoilla ol-lut katsottava olleen vaikutusta UNHCR:n arvioon A:n turvapai-kan tarpeesta suhteessa kotimaa-hansa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että uudelleensijoittamista koskevassa menettelyssä ei määri-tetä henkilön pakolaisasemaa. Sen tarkoituksena on arvioida pako-


11 Momentti 1/2019

Mom

entti

laisen tilannetta turvapaikka-maassa ja tunnistaa haavoittu-vimpiin ryhmiin kuuluvia pako-laisia.

UNHCR:n tunnustama pako-laisasema ei sinänsä sido Suomen viranomaisia. Maahanmuuttovi-rasto voi peruuttaa myös kiintiö-pakolaisena Suomeen tulleen hen-kilön pakolaisaseman ulkomaa-laislain 108 §:n 1 momentissa sää-dettyjen edellytysten täyttyessä. Kansainvälisen suojelun tarve, ja siten myös suojeluaseman peruut-taminen, oli kuitenkin tutkittava suhteessa henkilön kansalaisuus-valtioon. Pakolaisasemaa ei siten voinut peruuttaa sillä perusteella, että henkilö oli antanut vääriä tie-toja olosuhteistaan turvapaikka-maassa, ellei samalla osoitettu, että hän oli myös kansainvälistä suojelua hakiessaan mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla antanut itsestään vääriä tietoja tai salannut tietoja. Asiassa ilmeni, että A ei edelleenkään voi asettua kotialueelleen siellä vallitsevan heikon turvallisuustilanteen vuoksi. Maahanmuuttoviraston valitus hylättiin.

Ulkomaalaislaki 3, 90, 92, 106 ja 108 §Direktiivi 2011/95/EU vaatimuk-sista kolmansien maiden kansalais-ten ja kansalaisuudettomien henki-löiden määrittelemiseksi kansain-välistä suojelua saaviksi henkilöik-si, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (uu-delleenlaadittu määritelmädirek-tiivi) 14 artikla 3 kohta

KHO:2018:174

Kunnallinen viranhaltija – Maa-seutuhallinnon yhteistoiminta-alueen muodostaminen – Liik-keenluovutus – Viranhaltijan siirtymistä koskeva epäselvyys – Viran lakkauttaminen – Palve-lussuhteen jatkumisen vahvista-minen – Hallintoriita

X:n kaupungin kehitysjohtaja oli vuonna 2010 tehdyllä päätöksellä muuttanut A:n kehityssuunnitteli-jan viranhoitovelvoitteen koske-maan myös kaupungin maaseutu-toimiston tehtäviä. Päätöksen mu-kaan A:n työaika jakautui kehitys-suunnittelijan tehtävän ja uuden tehtävän kesken suhteessa 40 ja

60 prosenttia. Korkein hallinto-oikeus kumosi sittemmin 8.4.2013 antamallaan päätöksellä virantoi-mitusvelvoitteen muuttamisen lainvastaisena.

X:n kaupunginhallitus päätti 17.2.2012 eli ennen korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamista lakkauttaa kehityssuun-nittelijan viran vuoden 2013 alusta, koska kuntien välisen yhteistoimin-tasopimuksen mukaan A siirtyi mainitusta ajankohdasta maaseutu-hallinnon uudelleen järjestelyssä 60-prosenttisesti järjestelyn isäntä-kunnan Y:n palvelukseen.

Hallinto-oikeus kumosi A:n va-lituksesta kehityssuunnittelijan vi-ran lakkauttamista koskevan pää-töksen sekä A:n tätä koskevan oi-kaisuvaatimuksen hylkäävän pää-töksen. Hallinto-oikeus vahvisti samalla A:n hallintoriitana teke-mästä hakemuksesta, että A:n vir-kasuhde X:n kaupunkiin oli jatku-nut myös 1.1.2013 alkaen.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi X:n kaupungin valituksen ja pysyt-ti hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden perustelujen mukaan maaseutu-hallinnon järjestämisestä kunnissa annetun lain 14 §:n nojalla oli sel-vää, että henkilöstön aseman kan-nalta maaseutuhallinnon uudel-leen järjestelyssä oli kysymys kun-nallisesta viranhaltijasta annetun lain 25 §:ssä tarkoitetusta liikkeen-luovutuksesta. Liikkeenluovutuk-sessa luovutuksensaajan palveluk-seen siirtyvä henkilöstö määräytyi sen perusteella, sisältyivätkö hei-dän tehtävänsä luovutuksen koh-teena olevaan toiminnalliseen ko-konaisuuteen. Kun luovutuksen kohteena oli vain liikkeen osa, läh-tökohtana oli, että siirtyminen kos-ki luovutettavaan osaan kuuluvaa henkilöstöä. Viranhaltijan kuulu-mista luovutettavaan toiminnalli-seen kokonaisuuteen ei voitu arvi-oida vain kiinnittämällä huomiota tämän hoitamien työtehtävien pro-sentuaaliseen osuuteen.

A:n kehityssuunnittelijan viran asemaa ei ollut vuonna 2010 muu-tettu kaupungin organisaatiossa. A:n pääasiallinen esimies oli edel-leen kehitysjohtaja. Päätös viran-toimitusvelvollisuuden muuttami-sesta ei ollut liikkeenluovutuksen ajankohtana lainvoimainen, ja pää-tös tuli myöhemmin kumotuksi. Maaseutuhallinnon järjestämiseen

liittyvässä henkilöstösopimukses-sa ei ollut myöskään määritelty A:n asemaa. Sopimuksesta ei il-mennyt, että kehityssuunnittelijan viran haltijan oli tarkoitus kuulua liikkeen luovutuksen piiriin, vaik-ka sopimuksessa oli muutoin mai-nittu siirtyvä henkilöstö nimineen ja tehtävineen. Muusta esitetystä asiakirjaselvityksestä kävi ilmi, että X:n kaupungilla ja Y:n kunnal-la oli A:n siirtymisestä liikkeen-luovutuksessa eriävät käsitykset, eikä Y:n kunta ollut ottanut A:ta palvelukseensa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:n asema edellä tarkoitetuis-sa oloissa oli muodostunut viran-haltijan palvelussuhdeturvan nä-kökulmasta oikeudellisesti kestä-mättömäksi liikkeenluovutuksen kummankin osapuolen katsoessa, ettei A kuulu sen palvelukseen. Kun otettiin huomioon, että A:n kuulumista X:n kaupungin Y:n kunnalle luovuttamaan toiminnal-liseen kokonaisuuteen ei voitu pi-tää selvänä hänen virkansa ase-masta ja virkatehtävistään saadun selvityksen perusteella, X:n kau-pungin ei voitu katsoa liikkeenluo-vutuksesta huolimatta vapautu-neen velvollisuuksistaan A:n työn-antajana. Koska A:n virkasuhdetta ei ollut 1.1.2013 mennessä irtisa-nottu tai muullakaan tavalla pää-tetty, virkasuhde oli jatkunut 1.1.2013 lähtien. Se seikka, että A:lle oli sittemmin myönnetty van-huuseläke 1.1.2013 alkaen, ei näis-sä oloissa antanut syytä arvioita asiaa toisin. Kun A:lla oli ollut asiassa oikeussuojan tarve, hallin-to-oikeuden oli tullut hänen vaati-muksestaan hallintoriita-asiana vahvistaa virkasuhteen voimassa-olo 1.1.2013 alkaen.

Edellä todetusta seurasi, että A:n kehityssuunnittelijan virkaa ei ollut myöskään voitu lakkauttaa sillä perusteella, että se oli tullut maaseutuhallinnon järjestämisen yhteistoimintasopimukseen ja sii-hen liittyvään henkilöstösopimuk-seen perustuvan liikkeenluovu-tuksen johdosta avoimeksi 1.1.2013 alkaen kuntalain (365/1995) 45 §:n 2 momentissa tarkoite-tulla tavalla.

Laki kunnallisesta viranhaltijasta 11 § ja 25 § 1 ja 2 momenttiLaki maaseutuhallinnon järjestä-misestä kunnissa 4 §, 6 § ja 14 §Kuntalaki (365/1995) 45 §Hallintolainkäyttölaki 69 §


12

KHO:2018:175

Julkinen hankinta – Markkina-oikeuden määräämä väliaikai-nen täytäntöönpanokielto – Valituslupa-asia – Tarjous-kilpailun voittajan kuulematta jättäminen markkinaoikeudessa – Menettelyvirhe

Asiassa oli kysymys kansallisen kynnysarvon ylittävästä hankin-nasta, jossa muutoksenhaulla ei lähtökohtaisesti ollut vaikutusta hankintasopimuksen tekemiseen. Markkinaoikeus oli muutoksen-haun kohteena olevalla välipää-töksellään kieltänyt hankintayk-sikköä asettamansa sakon uhalla väliaikaisesti tekemästä hankinta-sopimusta tai muutoinkaan pane-masta täytäntöön hankintayksikön tekemää hankintapäätöstä. Kielto oli määrätty olemaan voimassa sii-hen saakka, kunnes asia ratkais-taan tai asiassa toisin määrätään. Kuultuaan asiassa hankintayksik-köä markkinaoikeus oli tehnyt päätöksensä varaamatta tarjouskil-pailun voittaneelle yhtiölle tilai-suutta lausua markkinaoikeuteen valittaneen yhtiön esittämästä täy-täntöönpanokieltoa koskevasta vaatimuksesta. Asiassa ei ollut ky-symys sellaisesta kiireellisestä ti-lanteesta, ettei yhtiötä olisi voitu kuulla samalla, kun hankintayk-sikköä kuultiin.

Kun otettiin huomioon asianosaisen kuulemista koskeva hallintolainkäyttölain 34 §, kor-kein hallinto-oikeus katsoi mark-kinaoikeuden menetelleen vir-heellisesti, kun se ei ollut kuullut tarjouskilpailun voittanutta yhtiö-tä. Koska yhtiö oli kuitenkin voi-nut korkeimmassa hallinto-oikeu-dessa ilmaista kantansa markki-naoikeuden määräämään väliai-kaiseen täytäntöönpanokieltoon, asiaa ei ollut syytä mainitun me-nettelyvirheen vuoksi palauttaa markkinaoikeudelle, eikä muu-toksenhaun kohteena ollutta markkinaoikeuden välipäätöstä ollut tällä perusteella myöskään syytä kumota.

Asiassa ei ollut korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetty sellai-sia perusteita, että markkinaoikeu-den välipäätöstä olisi ollut syytä muuttaa huomioon ottaen myös se, että pääasian käsittely oli mark-kinaoikeudessa kesken.

Korkein hallinto-oikeus totesi lisäksi, että täytäntöönpanon väli-

aikaista kieltämistä koskeva asia voitiin ottaa markkinaoikeudessa tarvittaessa uudelleen käsiteltä-väksi.

Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista 150 §, 151 §, 165 § ja 167 §Hallintolainkäyttölaki 34 § 1 ja 2 momentti

KHO:2018:176

Kuntien välinen hallintoriita – Lastensuojelun vai kehitysvam-mahuollon kustannukset – Jälki-huollon sisältö – Laitoshoito – Kotikunnan muuttuminen

Vuonna 2000 syntynyt A oli ollut Y:n kunnan perusturvalautakun-nan huostassa 1.11.2007–1.2.2010. Huostaanoton ja sijoituksen aikana ilmeni, että A tarvitsee pitkäaikai-sesti kehitysvammaisten tukitoimia ja kuntoutusta. A:n hoito keskitet-tiin vuonna 2009 yliopistosairaalan kehitysvammapoliklinikalle.

Huostassapidon päättymisen jälkeen A aloitti 7.1.2012 erityis-huolto-ohjelman mukaisen kehi-tysvammaisille tarkoitetun laitos-hoidon Z:n kuntoutuskeskuksessa. A:n äiti B muutti lapsineen 16.1.2013 Y:n kunnasta X:n kau-punkiin. A:n laitoshoito jatkui, mutta myös hänen kotikuntansa muuttui mainitusta ajankohdasta lukien Y:n kunnasta X:n kaupun-kiin. X:n kaupunki jatkoi A:n pit-käaikaista laitoshoitoa Z:n kuntou-tuskeskuksessa 16.1.2013 vahviste-tun kehitysvammaisten erityis-huolto-ohjelman mukaisesti.

X:n kaupunki vaati hallintoriita-hakemuksessaan Y:n kunnan vel-voittamista korvaamaan X:n kau-pungille A:n laitoshoidosta aiheu-tuneet kustannukset 16.1.2013 al-kaen ensisijaisesti lastensuojelu-lain 16a §:n nojalla. Toissijaisesti kustannusten korvaamista vaadit-tiin sosiaalihuoltolain (710/1987) 16a §:n (1378/2010) ja 42 b §:n (1378/2010) nojalla.

Hallinto-oikeus hylkäsi X:n kau-pungin hakemuksen ja korkein hallinto-oikeus X:n kaupungin va-lituksen. Korkein hallinto-oikeus pysytti hallinto-oikeuden päätök-sen perusteluineen.

Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan A:n laitos-hoidon tarve tammikuusta 2012 lähtien oli perustunut hänen kehi-tysvammaisuuteensa. Laitoshoito

oli järjestetty hänelle erityishuolto-ohjelman perusteella. A:n kehitys-vammalaitoksessa saama hoito ei perustunut lastensuojelun tarpee-seen, eikä kysymys ollut tältä osin lastensuojelulaissa tarkoitetusta jälkihuollosta. Y:n kunta ei täten ollut lastensuojelulain 16a §:n pe-rusteella velvollinen korvaamaan X:n kaupungille A:n laitoshoidosta Z:n kuntoutuskeskuksessa 16.1.2013 lukien aiheutuneita kus-tannuksia.

A oli 12-vuotias perheen muut-taessa X:n kaupunkiin tammi-kuussa 2013. A oli tuolloin laitos-hoidossa kehitysvammaisuutensa vuoksi Z:n kuntoutuskeskukses-sa. Kun otettiin huomioon A:n nuori ikä sekä se, että kotikunta-lain 2 §:n mukaan henkilön koti-kunta on se kunta, johon hänellä on muun ohella perhesuhteensa perusteella kiintein yhteys, asias-sa ei ollut kysymys aikaisemmin voimassa olleen sosiaalihuolto-lain (710/1987) 16a §:ssä (1378/2010) tarkoitetusta tilanteesta. X:n kaupungilla ei ollut siten myös-kään mainitun lain 42b §:n (1378/2010) perusteella oikeutta saada A:n laitoshoidosta korvausta Y:n kunnalta.

Lastensuojelulaki 16a § 1 moment-ti, 75 § 1 momentti ja 76 § 1 mo-menttiSosiaalihuoltolaki (710/1987) 16a § (1378/2010) ja 42 b § (1378/2010) 1 momenttiKotikuntalaki 2 §

Ympäristöasiat

KHO:2018:172

Jätelaki – Jätteenkuljetusrekis-teri – Kuntien omistama jäte-huoltoyhtiö – Tehtävien siirtäminen jätehuoltoyhtiölle – Perustuslaki – Julkinen hallinto-tehtävä – Julkisen vallan käyttö

Alueellinen jätelautakunta oli päät-tänyt tilata jätteenkuljetusrekiste-rin perustamiseen ja tietojen kerää-miseen liittyvät erikseen mainitut tehtävät kuntien omistamalta jäte-huoltoyhtiöltä. Päätöksen liitteenä olleen sopimusluonnoksen mu-kaan jätehuoltoyhtiö muun ohella vastasi lautakunnan toimittaman kuljetusrekisterin ylläpitoa varten tarvittavan tietoaineiston siirtämi-sestä ja järjestämisestä sähköiseen rekisteriohjelmaan sekä täydentä-


13 Momentti 1/2019

Mom

entti

vän tietoaineiston keräämisestä. Hallinto-oikeus oli hylännyt pai-kallisten jätteenkuljetusyrittäjien valituksen päätöksestä.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden ja jätelautakun-nan päätökset. Jätelain 39 §:n 2 mo-mentin ja 143 §:n 1 momentin mu-kaan jätehuoltoviranomaisen teh-tävänä on merkitä jätteenkuljetta-jilta saadut tiedot jätteenkuljetus-rekisteriin sekä ylläpitää rekisteriä. Kun otettiin huomioon mainitun rekisterin valvonnallinen tarkoitus ja se, että rekisterin ylläpito oli sää-detty jätehuoltoviranomaisen teh-täväksi, rekisterin ylläpitoa oli pi-dettävä perustuslain 124 §:ssä tar-koitettuna julkisena hallintotehtä-vänä. Kuntien omistamalle jäte-huoltoyhtiölle siirrettävissä olevis-ta tehtävistä oli säädetty tyhjentä-västi jätelain 43 §:n 1 momentissa, eikä lainkohdassa ollut mainittu jätteenkuljetusrekisterin ylläpito-tehtävää tai siihen liittyvää muuta-kaan tehtävää.

Osa jätelautakunnan päätöksen mukaan jäteyhtiöltä tilattavista tehtävistä oli luonteeltaan sellaisia hallinnollisia palvelutehtäviä, joita kunta voi hankkia kuntalain nojalla ilman, että ne siirretään yhtiölle jä-telain 43 §:n 1 momentin perusteel-la. Lautakunnan päätöksen liittee-nä olleen sopimusluonnoksen poh-jalta ei kuitenkaan voitu riittävällä tavalla varmistua siitä, että täyden-tävän tiedon keräämiseen ei sisäl-tynyt sellaisia tehtäviä, jotka kuu-luvat yksinomaan jätehuoltoviran-omaiselle. Jätelautakunnan päätök-sen oli tämän vuoksi katsottava si-sältävän sellaista tehtävien siirtoa, joka perustuslain 124 § huomioon ottaen ei ollut mahdollista jätelain 43 §:n 1 momentin nojalla.

Äänestys 4–1.

Perustuslaki 124 §Kuntalaki (365/1995) 90 § (1375/2007) 2 momenttiJätelaki 23 § 1 ja 2 momentti, 39 § 2 ja 3 momentti, 43 § 1 ja 2 moment-ti ja 143 §

Verotusasiat

KHO:2018:160

Lahjaverotus – Sukupolvenvaih-doshuojennus – Yrityksen käsite – Konserniin rinnastaminen

Asiassa oli ratkaistavana, voitiinko A:lle myöntää perintö- ja lahjave-

rolain 55 §:ssä tarkoitettu sukupol-venvaihdoshuojennus sillä perus-teella, että A:n isältään B:ltä vuon-na 2011 lahjana saamiin X Oy:n osakkeisiin sisältyi osa perintö- ja lahjaverolain 55 §:ssä tarkoitetusta yrityksestä.

X Oy oli muodostunut vuonna 2002 Y Oy:n jakauduttua X Oy:ksi ja uudeksi Y Oy:ksi. Jakautumises-sa X Oy:lle siirtyivät metsämaat ja kiinteistöt teollisuusrakennuksi-neen sekä pääosa osakkeista. Uusi Y Oy jatkoi osittain entisen Y Oy:n sahausliiketoimintaa X Oy:n sille vuokraamilla maa-alueilla ja teolli-suusrakennuksilla. X Oy:tä oli ve-rotettu tuloverolain mukaan. X Oy:n tytäryhtiöistä ainoastaan Z Oy harjoitti elinkeinotoimintaa. Z Oy:n toiminta oli verovuonna 2011 ollut tappiollista ja yhtiön 302666 euron suuruinen liikevaih-to oli muodostanut vain vähäisen osan X-konsernin mainitun vuo-den liikevaihdosta 1379060 euroa. X Oy:tä ei siten voitu pitää perintö- ja lahjaverolain 55 §:ssä tarkoitet-tuna yrityksenä. Kun otettiin huo-mioon, ettei X Oy omistanut osaa-kaan jakautumisessa syntyneestä Y Oy:stä, joka ei kuulunut X-kon-serniin, asiaa ei myöskään ollut syytä arvioida toisin sen johdosta, että X Oy oli vuokrannut omista-mansa maa-alueet ja teollisuusra-kennukset Y Oy:lle ja että yhtiöissä oli osakkaina samoja luonnollisia henkilöitä.

Perintö- ja lahjaverolaki 55 § 1 mo-mentti ja 57 §

KHO:2018:161

Kiinteistöverotus – Verotusar-von enimmäismäärä – Käypä arvo omistajan hallussa – Arvos-tamisperusteet – Tuottoarvo – Hankintahinta – Todennäköinen luovutushinta

A Oy:n omistaman entisen virasto-talokiinteistön verotusarvoksi oli vahvistettu vuoden 2014 kiinteis-töverotuksessa 3577166 euroa. A Oy oli vuonna 2013 ostanut kiin-teistön Suomen valtiolta 250000 euron kauppahinnalla ja harjoitti kiinteistöllä toimistotilojen vuok-raustoimintaa. Asiassa oli ratkais-tavana, ylittikö kiinteistön varojen arvostamisesta verotuksessa anne-tun lain (arvostamislaki) mukais-ten kaavamaisten laskentaperus-teiden mukaisesti vahvistettu ve-

rotusarvo mainitun lain mukaisen käyvän arvon, joka on kiinteistön verotusarvon enimmäismäärä.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että arvostamislain 32 §:n 2 mo-mentissa on ilmaistu kaksi vaihto-ehtoista menetelmää käyvän arvon määrittämiseksi. Kumpaakin me-netelmää käytettäessä kysymys on kiinteistön arvostamisesta sen yk-silöllisten ominaisuuksien perus-teella. Kiinteistön käypää arvoa omistajan hallussa osoittaa lähtö-kohtaisesti sen taloudellinen käyt-töarvo omistajalleen siinä toimin-nassa, jossa kiinteistöä käytetään. Siten vuokrauskäytössä olevan kiinteistön käypään arvoon vai-kuttavat keskeisesti kiinteistöstä saatavissa olevat vuokratulot ja sii-tä aiheutuvat menot. Myös varsin-kin arvostamishetkeä ajallisesti lä-hellä olevassa kiinteistön hankin-nassa käytetty hankintahinta on yksi osoitus kiinteistön käyvästä arvosta omistajan hallussa.

Silloinkin, kun määritettävänä on omaisuuden arvo omistajan hallussa, merkitystä voi olla myös tiedolla siitä, mikä on kohteen to-dennäköinen luovutushinta.

Esillä olleissa olosuhteissa kor-kein hallinto-oikeus katsoi kiin-teistön käyväksi arvoksi kiinteistö-verotuksessa sen hankintahintaa korkeamman kokonaisarvon 400000 euroa.

Äänestys 2+1-2

Kiinteistöverolaki 15 § (811/2013)Varojen arvostamisesta verotuk-sessa annettu laki 28 §, 29 § 1 ja 4 momentti, 30 § ja 32 §Ks. myös KHO 2014:128

KHO:2018:163

Ennakkoratkaisu – Lahjaverotus – Sukupolvenvaihdoshuojennus – Yritysvarallisuus – Yritystoi-mintaan kuulumattomat varat – Maksuunpanematta jätettävän veron osan laskeminen

Lääkäri A harjoitti toimintaansa täysin omistamansa B Oy:n muo-dossa. A:n oli tarkoitus luovuttaa B Oy:n osakkeita 12,2 prosenttia kullekin alalle kouluttamattomalle ja sillä työskentelemättömälle lap-selleen, jotka oli tarkoitus valita B Oy:n hallituksen jäseniksi. B Oy:n lääkäritoimintaa oli vero-tettu elinkeinotulon verottamises-ta annetun lain nojalla ja vuokraus- ja sijoitustoimintaa tuloverolain


14

nojalla. B Oy:n henkilökohtaisen tulolähteen tulot ovat olleet sen elinkeinotoiminnan tuloihin ver-rattuna vähäisiä. B Oy:n henkilö-kohtaisen tulolähteen varojen sekä sen omistamien tuloverotuksessa elinkeinotoiminnan tulolähteeseen kuuluviksi katsottujen taulujen ja juhlarahojen osuus B Oy:n taseen bruttovaroista oli kirjanpitoarvol-taan 81,7 prosenttia ja käyvältä ar-voltaan 93 prosenttia. Yhtiön va-rallisuus koostui siten lähes täysin sen elinkeinotoiminnan ulkopuoli-sista varoista. Näiden varojen ei ol-lut osoitettu olevan tarpeen B Oy:n elinkeinotoiminnan harjoittami-sessa tai sen jatkamisen tai työ-paikkojen säilymisen turvaamises-sa yrityksen sukupolvenvaihdok-sen yhteydessä. Kun lisäksi otettiin huomioon A:n työpanoksen vaiku-tus B Oy:n toimintaan sekä vero-velvollisten yhdenvertaisuus, ku-vatuissa olosuhteissa yhtiön edellä mainittuja varoja ei pidetty perin-tö- ja lahjaverolain 55 §:n 1 mo-mentin 2 kohdassa tarkoitettuina varoina eikä niitä tullut ottaa huo-mioon laskettaessa osakeyhtiön yritysvarallisuutena maksuunpa-nematta jäävän veron osaa perin-tö- ja lahjaverolain 55 §:n 2 mo-mentin mukaisesti. Ennakkorat-kaisu ajalle 12/2018–08/2019. Ää-nestys 3–2.

Perintö- ja lahjaverolaki 55 §

KHO:2018:166

Autovero – Verovapauden edel-lytykset – Sairasauto – Rekiste-riin merkitty käyttötarkoitus – Sairaankuljetuslupa

A Oy oli vuonna 2011 rekisteröity-nä asiamiehenä tuonut maahan henkilöauton, jonka se oli ilmoitta-nut autoverotusta varten autove-rosta vapaaksi sairasautoksi. Tulli oli toimittanut autoverotuksen yh-tiön ilmoituksen mukaisesti. Tulli oli vuonna 2014 tekemällään auto-verotuksen muutospäätöksellä määrännyt jälkiverotuksin A Oy:n maksettavaksi ajoneuvosta auto-veroa, veronkorotusta ja veron-lisäystä, koska se oli katsonut, että verovapauden edellytykset eivät olleet täyttyneet sen tähden, että sairausautoa rekisteröitäessä ajo-neuvon käyttötarkoitukseksi oli merkitty luvanvaraisen sijasta yk-sityinen käyttö ja että ajoneuvon omistajalla tai rekisteriin merkityl-

lä haltijalla ei ollut esittää voimas-sa olevaa yksityisestä terveyden-huollosta annetussa laissa tarkoi-tettua sairaankuljetuslupaa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että autoverolain 21 §:n 1 momen-tin perusteella sairasauton vero-vapauden edellytyksenä ei ole se seikka, että ajoneuvon osalta on esitettävissä voimassa oleva sai-raankuljetuslupa, eikä se, että ajo-neuvo on rekisteröity muuhun kuin yksityiseen käyttöön. Näin ol-len sanottuja seikkoja ei voida aset-taa sairasauton autoverovapauden edellytykseksi. Esillä olevaa ajo-neuvoa oli siten tullut pitää sen ajoneuvorekisteritietojen mukai-sesti sairasautona, kun autovero-tuspäätös vuonna 2011 oli tehty. Koska A Oy ei ollut antanut auto-verolain 57 §:n 1 momentissa tar-koitetulla tavalla puutteellista, erehdyttävää tai väärää veroilmoi-tusta taikka muuta tietoa tai asia-kirjaa, korkein hallinto-oikeus ku-mosi vuonna 2014 toimitetun auto-verotuksen jälkiverotuksen.

Autoverolaki 1 § 1 momentti (5/2009) ja 2 momentti (5/2009), 4 § 1 momentti (5/2009) ja 2 momentti (193/2011), 21 § 1 momentti (413/1997) ja 57 § 1 momenttiAjoneuvolaki 21 § (1090/2002) 1 momentti ja 2 momentti

KHO:2018:170

Henkilökohtaisen tulon verotus – Omaisuuden luovutus – Pää-omalaina – Luovutustappio

A, joka ei ollut B Oy:n osakkeen-omistaja, oli antanut B Oy:lle lai-naa. Osa lainasta oli sittemmin muutettu osakeyhtiölain 12 luvun mukaiseksi pääomalainaksi. Kun A myi pääomalainasaatavansa C Oy:lle pääomalainan nimellis-arvoa alemmasta käyvästä arvos-ta, A:lle kertyi tuloverotuksessa vähennyskelpoinen luovutus-tappio.

Tuloverolaki 50 § 1 momentti (1546/2015)

KHO:2018:173

Elinkeinotulon verotus – Siirto-hinnoittelu – Konserni – Lisens-simaksut – Valmiiden tuotteiden myynti – OECD:n siirtohinnoitte-luohjeet – Markkinahintavertai-lumenetelmä – Jälleenmyynti-

hintamenetelmä - Jäännösvoit-tolisämenetelmä

A-konsernin yhtiöt olivat verovuo-sina 2006–2008 harjoittaneet raken-nusalan tuotteiden valmistusta ja myyntiä. Konsernissa laaditussa siirtohintadokumentaatiossa kon-sernin emoyhtiön A Oy:n konser-nin valmistusyhtiöiltä perimien li-senssimaksujen markkinaehtoi-suus oli määritetty markkinahinta-vertailumenetelmän mukaan. Konsernin valmiiden tuotteiden myynnissä käytettyjen siirtohinto-jen markkinaehtoisuus oli määri-tetty jälleenmyyntihintamenetel-män mukaan.

Verohallinto oli oikaissut A-konsernin suomalaisen emoyhtiön A Oy:n verovuosien 2006–2008 ja sen suomalaisen valmistustoimin-taa harjoittaneen tytäryhtiön B Oy:n verovuoden 2006 verotuksia niiden vahingoksi, koska lisenssi-maksujen osalta vertailtavana ole-vat sopimukset olivat eronneet tuotteiden, sopimusehtojen sekä markkina-alueiden osalta niin, että sopimukset olivat olleet ver-tailukelvottomia. Valmiiden tuot-teiden myyntien osalta jälleen-myyntihintamenetelmän ei ollut katsottu antaneen riittävän luo-tettavaa kuvaa vertailuyhtiöiden toiminnan tuloksellisuudesta, kos-ka vertailuhaussa löydetyistä yhti-öistä vain neljä oli katsottu mah-dollisesti vertailukelpoisiksi ja näistä yhtiöistä vain yksi yhtiö oli myynyt samanlaisia tuotteita kuin A-konsernin yhtiöt. Verohallinto oli OECD:n vuoden 2010 siirtohin-taohjeiden perusteella katsonut, että parhaiten A-konsernin yhtiöi-den voitontasojen markkinaehtoi-suuden määrittämiseen soveltui voitonjakamismenetelmään pe-rustuva jäännösvoittolisämene-telmä.

Asiassa oli ratkaistavana, olivat-ko A Oy ja B Oy antaneet virheelli-set veroilmoitukset, kun ne olivat määrittäneet siirtohintojensa markkinaehtoisuuden OECD:n siirtohintaohjeissa tarkoitettujen markkinahintavertailumenetel-män ja jälleenmyyntihintamenetel-män nojalla. Asiassa tuli ensin rat-kaista, olivatko yhtiöt menetelleet oikein siirtohintamenetelmiä vali-tessaan. Siirtohintamenetelmän valinta muodosti keskeisen lähtö-kohdan sen arvioimiselle, oliko ve-roilmoituksen katsottava muodos-tuneen siirtohinnoittelun osalta


15 Momentti 1/2019

Mom

entti

virheelliseksi siten, että veronoi-kaisun edellytykset olisivat olleet olemassa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tässä yhteydessä huo-miota oli erityisesti kiinnitettävä niihin OECD:n siirtohinnoitte-luohjeisiin, jotka olivat olleet jul-kaistuna silloin, kun veroilmoitus oli tullut antaa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi ratkaisustaan tarkemmin ilmene-vin perustein, että A Oy:n ja B Oy:n markkinaehtoisten voittojen määrät oli voitu määrittää sovelta-malla yhtiöiden siirtohinnoittelu-dokumentaatiossa käytettyjen siir-tohintamenetelmien perusteella eikä yhtiöiden nyt kysymyksessä olevilta verovuosilta antamia ve-roilmoituksia voitu pitää siirtohin-tamenetelmän valinnan osalta vir-heellisinä.

Laki verotusmenettelystä 14 b § (1041/2006), 31 § (1558/1995 ja 1041/2006), 56 § (1079/2005) 1 mo-mentti ja 57 § 1 momentti (1079/2005)

KHO:2018:177

Arvonlisävero – Poikkeukset myynnin verollisuudesta – Kou-lutuspalvelu – Yksityinen kaup-pakorkeakoulu – MBA-koulutus – Ulkomaisen yliopiston myön-tämä tutkinto

A Oy oli yksityinen kauppakor-keakoulu, joka järjesti Suomessa suomalaisille opiskelijoille MBA-koulutusta. Koulutus johti isobri-tannialaisen yliopiston myöntä-mään tutkintoon. A Oy maksoi isobritannialaiselle yliopistolle franchising-sopimuksen nojalla korvauksen yliopiston suoritta-mista palveluista, joita olivat ko-keiden ja tarkastuksen valvonta, tutkinnon myöntäminen ja yliopis-ton nimen käyttäminen palvelujen ja tutkinnon markkinoinnissa. A Oy järjesti koulutuksen ja myi ja markkinoi sitä omissa nimissään ja veloitti opiskelijoilta lukukausi-maksut omissa nimissään. A Oy katsottiin koulutuspalvelujen myyjäksi, ja koska koulutus tapah-tui Suomessa, sen myyntimaa oli Suomi.

A Oy ei tarjonnut koulutuspal-veluja arvonlisäverolain 40 §:ssä tarkoitetulla tavalla lain nojalla eikä se saanut lain nojalla valtion tukea. Tämän vuoksi A Oy:n tar-joama MBA-koulutus ei ollut va-

pautettu verosta arvonlisäverolain nojalla.

Asiassa ei ollut merkitystä sillä, että A Oy:n tarjoama koulutus johti isobritannialaisen yliopiston myön-tämään tutkintoon, koska mainittu yliopisto ei tarjonnut koulutuspal-veluja Suomessa eikä asiassa muu-toinkaan ollut kysymys yliopiston verovelvollisuudesta.

Keskusverolautakunnan ennakko-ratkaisu vuosille 2018 ja 2019.Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 2 § 1 momentti, 39 § ja 40 §Neuvoston direktiivi yhteisestä ar-vonlisäverojärjestelmästä 2006/112/EY 2 artikla 1 kohta a ja c ala-kohta, 9 artikla 1 kohta ja 132 artikla 1 kohta i alakohta

KHO:2018:178

Arvonlisävero – Poikkeukset myynnin verollisuudesta – Kou-lutuspalvelu – Liiketaloudellisin perustein järjestetty MBA- ja EMBA-koulutus

A Oy oli suomalaisen yliopiston tytäryhtiönä toimiva liikkeenjoh-don koulutus- ja kehittämispalve-luja tarjoava oppilaitos, joka järjes-ti muun ohella MBA- ja EMBA-koulutusohjelmia. Mainitut koulu-tusohjelmat olivat liiketaloudelli-sin perustein järjestettyjä eikä niitä järjestetty lain nojalla eikä avustet-tu lain nojalla valtion varoin.

Koska koulutus ei täyttänyt ar-vonlisäverolain 39 ja 40 §:ssä sää-dettyjä koulutuspalvelun verosta vapauttamisen edellytyksiä, A Oy:n oli suoritettava arvonlisäve-roa koulutuksista veloittamistaan vastikkeista.

Asiassa oli A Oy:n valituksesta kysymys myös siitä, tuliko A Oy:n järjestämä koulutus vapauttaa ar-vonlisäverosta, koska vuosikirja-ratkaisussa KHO 2017:79 Isossa-Britanniassa kotipaikan omaavan yliopiston Suomessa tarjoama MBA-koulutus oli katsottu verosta vapautetuksi koulutuspalveluksi. Koska mainittu koulutus oli Isos-sa-Britanniassa viralliseen tutkin-tojärjestelmään kuuluvaa ja kor-keakoulututkintoon johtavaa kou-lutusta, koulutuksia ei katsottu sil-lä tavoin samankaltaisiksi, että koulutusten erilainen verokohtelu johtaisi arvonlisäverotuksessa so-vellettavan verotuksen neutraali-suuden periaatteen loukkaami-seen.

Keskusverolautakunnan ennakko-ratkaisu ajalle 2.3.2018–31.12.2019.Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 2 § 1 momentti, 39 § ja 40 §Neuvoston direktiivi yhteisestä ar-vonlisäverojärjestelmästä 2006/112/EY 2 artikla 1 kohta a ja c ala-kohta, 9 artikla 1 kohta ja 132 artikla 1 kohta i alakohta

KKO:NVALITUSLUVAT

KKO VL:2018-102

Oikeudenkäyntimenettely – Jatkokäsittelylupa – Avioliitto – Omaisuuden ositus – Pesän-jakaja

Diaarinumero: S2018/468

Alemman tuomioistuimen ratkai-su: Itä-Suomen hovioikeus 5.6.2018 nro 296

A ja B oli tuomittu avioeroon 5.5.1998. Käräjäoikeus oli 26.11.2013 antamallaan päätöksellä määrännyt asianajaja X:n toimittamaan omai-suuden osituksen A:n ja B:n välillä. Pesänjakaja katsoi 14.11.2014 alle-kirjoittamassaan osituskirjassa, että A oli pitkään jatkuneen passiivisuu-tensa vuoksi menettänyt oikeutensa vaatia osituksessa tasinkoa B:ltä. Pe-sänjakaja totesi, että A ja B pitävät omistuksessaan kaiken nimissään olleen omaisuuden, eikä tasinkoa puolin ja toisin makseta. 　

A moitti käräjäoikeudessa pe-sänjakajan tekemää ositusta ja vaati käräjäoikeutta asiaa pesänja-kajalle palauttamatta muutta-maan ositusta siten, että B velvoi-tetaan maksamaan hänelle tasin-koa. Käräjäoikeus katsoi, ettei ositus- ja tasinkovaatimus van-hennu eikä A:n vaatimus muu-toinkaan ollut lakannut ja asiaa pesänjakajalle palauttamatta suo-ritti omaisuuden osituksen A:n ja B:n välillä.

A valitti käräjäoikeuden tuo-miosta hovioikeuteen ja vaati muun ohella, ettei B:n suullisessa valmistelussa ilman kannetta esit-tämää vuokratuottoa koskevaa vaatimusta oteta osituksessa huo-mioon. Hovioikeus ei myöntänyt A:lle jatkokäsittelylupaa.

Kysymys siitä, olisiko hovioi-keuden tullut myöntää asiassa jat-kokäsittelylupa käräjäoikeuden


menettelyn oikeellisuuden arvioi-miseksi.　

KKO VL:2018-103

Kiinteistönvälitys – Kiinteistön-välittäjä – Selonotto – ja tiedon-antovelvollisuus – Vahingon-korvaus


Alemman tuomioistuimen ratkai-su: Turun hovioikeus 16.5.2018 S17/739

Kysymys välitysliikkeen tiedonan-tovelvollisuudesta toimeksianta-jansa vastapuolille tilanteessa, jos-sa asunto-osakeyhtiössä tehdyn putkiremontin kustannuksia ei vie-lä asuntoa markkinoitaessa ja kau-pantekohetkellä ollut yhtiössä jyvi-tetty asuntokohtaisesti.

VL:2018-104

Kiskonta – Törkeä kiskonta

Diaarinumero: R2018/614

Alemman tuomioistuimen ratkai-su: Helsingin hovioikeus 12.6.2018 R16/2720

Hovioikeus oli katsonut A:n käyttä-neen hyväkseen X Oy:n riippuvais-ta asemaa erään kiinteistökaupan yhteydessä vaatimalla X Oy:n edus-tajilta 60000 euroa siitä, että peruisi tekemänsä kunnallisvalituksen. X Oy oli maksanut A:lle kunnallisva-lituksen peruuttamisesta 24 800 eu-roa. Hovioikeus katsoi, että makset-tu summa oli selvästi epäsuhteessa A:n omaan suoritukseen nähden ja että A oli menettelyllään syyllisty-nyt törkeään kiskontaan. 　

Kysymys törkeän kiskonnan tun-nusmerkistön täyttymisestä sekä erityisesti siitä, onko X Oy ollut riip-puvaisessa asemassa A:han nähden ja siitä, onko X Oy:n ja A:n välisessä järjestelyssä ollut kysymys sellaises-ta sopimuksesta tai muusta oikeus-toimesta, jota kiskonnan tunnus-merkistössä tarkoitetaan.

VL:2018-109

Työsopimus – Työntekijän palk-kaedut – Liikkeen luovutus


Alemman tuomioistuimen ratkai-su: Turun hovioikeus 11.7.2018 S17/686

A oli työskennellyt B:n palveluk-sessa ainoana ulkopuolisena työn-tekijänä kuorma-autonkuljettaja-na. B oli työsuhteen aikana jättänyt maksamatta A:lle palkkasaatavia. B oli sittemmin myynyt A:n kuljet-taman kuorma-auton C:lle, jonka palveluksessa A oli kaupanteon jälkeen toiminut työntekijänä ajaen samaa kuorma-autoa ja sa-man asiakkaan ajoja kuin B:n pal-veluksessa.

A vaati, että C velvoitetaan suo-rittamaan A:lle mainitut maksa-matta olevat palkkasaatavat. A:n mukaan kysymys oli sellaisesta liikkeen luovutuksesta, jonka pe-rusteella C oli yhdessä B:n kanssa vastuussa A:n erääntyneistä palk-kasaatavista. C:n mukaan kysy-mys ei ollut liikkeen luovutuksesta ja tässä harkinnassa tuli ottaa huo-mioon muun ohella se, että B:n lii-kennelupa ei ollut eikä ollut edes voinut siirtyä C:lle. 　

Kysymys siitä, oliko asiassa kyse liikkeen luovutuksesta ja oli-ko C siten velvollinen suoritta-maan A:n vaatimat palkkasaa-tavat.

Toimitus: Carina KålaAlma Talentshop.almatalent.fipro.almatalent.fi/#suomenlaki


sisältö lainsÄÄdÄntÖkatsaus 3 5 † korkein hallinto ......hallituksen esitys (he 223/ 2018...

Documents