Kurkijokelaisen, hiitolaisen ja karjalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä56. VUOSIKERTA Irtonumero 2 E (sis. alv 22 %)Nro 40–41 • Perjantaina 7. lokakuuta 2005

Sivuillamme

TÄNÄÄN mm.Ilmari Kontulainen 90 v. .................... 3Häyhän suvulle vaakuna .................... 4Karjalan Liitto tiedottaa .................... 5Kuvasatoa Kurkijoelta .................... 6-7Eero Laukkanen: 20.6.1944 ............... 8Kalaisia muistoja .............................. 11

Kurkijokelaisen toimituspoikkeuksellisesti kiinni pe 14.10.

Voit asioida muina päivinä.

Kurkijokelainen ilmestyy 21.10., 4.11.,18.11., 2.12., 16.12., 30.12.

Eino Vepsää kävivät onnittelemassa monet yhteisöt ja yksityiset. Tässä vuoros-sa ovat Kurkijoki-Säätiön edustajat Pirkko Riikonen ja Leena Virtanen, jokapiti Einolle pienen onnittelupuheen kiitellen tätä monista toimista Säätiön hy-väksi.

hyväkuntoinen jaaktiivinen eläkeläinen

Eino Vepsä täytti syys-kuussa 70 vuotta. Hän ononnellinen eläkeläinen,joka on löytänyt tekemistäja joka pitää kunnostaanhuolta. Siitä Eino innostuu-kin puhumaan, hän on ni-mittäin tehnyt viime vuo-den lopussa Loimaan kun-nalle (nyttemmin Loimaankaupunki) kirjallisen aloit-teen, että se maksaisi eläke-läisille vuosiliput kunto-salille.

Vepsä on ottanut selvää,että vanhuksen hoitopaikkamaksaa yhteiskunnalle 100euroa vuorokaudessa. Kun-tosalille kausikortin saa 70eurolla. Jos sillä, että mak-saa eläkeläisen kuntosali-kortin, saisi tämän käyttä-mään etuoikeuttaan ja sitenmahdollisesti pitkittämäänrappeutumistaan ja hoidet-tavaksi joutumistaan, sekannattaisi, vaikka hoitoonjoutumista saataisiin siirre-tyksi vain vähän.

Vielä kaupunginhallitusei tiettävästi ole päätöksiätehnyt, mutta Vepsä odottaaainakin keskustelua asiasta.Yhteiskunnallinen aktiivi-suu näkyy myös LoimaanLehden yleisönosastoonkirjoittamisena. Hän onsaanut pöyhäistyä moniaasioita niin, että keskusteluon virinnyt puolesta ja vas-taan.

Eino Vepsä ei ole saanutilmaista kuntosalikorttia,mutta se ei ole estänyt hän-tä käyttämästä lähellä koti-aan sijaitsevaa Hirvihovinkuntosalia. Hän myös lenk-keilee, pelaa lentopalloa,liikkuu luonnossa ja tekeevaikkapa halkoja. Moni-puolinen liikunta kuuluu ar-keen, mistä seuraa hyvänkunnon myötä hyvä olo.

Karjalainen ennenkaikkea

Monet harrastukset ovattuoneet Eino Vepsälle myöseläkepäiviksi monenlaistatekemistä. Vuosituhannenalussa hän toimi useammanvuoden Kurkijokelaisenpäätoimittajana, jolloin saitehdä lehden alusta lop-puun. Olihan hän avustanutlehteä jo monet vuodet,mutta lehden päätoimittaja-na toimiminen on kuitenkinerilaista.

Vepsä toivoo Kurkijoke-laisessa käytävän enemmänerilaisia keskusteluja. Vas-taukset ja monenlaiset mie-lipiteet tekisivät jutut mie-lenkiintoisiksi. Hänen mie-lestään esimerkiksi aluepa-lautuskeskusteluja on käytylehtemme palstoilla erittäinvähän. Hän on sitä mieltä,ettei lähivuosina tapahdumitään merkittävää asian

paan, minkä jälkeen perhemuutti eri puolille, muunmuassa Haapavaaraan, jos-sa Eino on syntynyt.

Suvut yhdistyvät, ja sitenkarjalaisuus elpyy. Suku-seurat vievät karjalaisuuttaeteenpäin. Vepsilläkin onsukunimiseura. KarjalanLiiton jäsenmaksu-uudistustosin uhkaa sukuseuroja,joista monet ovat jo eron-neet kattojärjestön jäsenyy-destä korkeiden jäsenmak-sujen takia.

Eino Vepsä on käyttänytlapsensa, vävynsä ja lap-senlapsensa Kurkijoella.Nämä eivät kuitenkaan vie-lä aktiivisesti ole karjalai-sissa toimissa mukana.Eino itse aloitti jo 1960-lu-vulla Kurki-Säätiön nuori-sojaoston puheenjohtajana.Kun vanhoilliset Säätiön

tiimoilla, mutta keskustelutolisivat kuitenkin piikkinäja muistuttaisivat asianmerkittävyydestä.

Karjalan pakkoluovutta-minen Neuvostoliitolle onsellaista Suomen historiaa,jota ei sovi unohtaa. EinoVepsä on pannut iloitenmerkille, että nuoret ovatolleet palautuksen kannallariippumatta siitä, ovatkokarjalaisjuurisia vai eivät.

Entisenä peruskoulunopettajana Eino Vepsä tie-tää, etteivät historiankirjatkertoneet paljonkaan sodis-tamme ja siitä, miten Kar-jala menetettiin. Sitä vas-toin Vepsän omat oppilaatsaivat tietää asiasta kunnonannoksen. Kuten koulut,vaikeni myös valtiovalta,eikä asiasta uskallettu tuol-loin ääneen puhua.

Omaan ikäluokkaansaVepsä on pettynyt, koska setuntuu hyljeksivän Karjalantakaisin saamisen ajatusta.

Ei Karjala tulisi Suomellekalliiksi, päinvastoin se toi-si työpaikkoja. Eikähän sitäaluetta tarvitsisi kerrallakuntoon saattaa. Sitä voitai-siin kunnostaa pitkään.

Nykyään Venäjän jaSuomen suhteista sentäänpuhutaan, mutta mitä, sekinon mielenkiintoista. Venäjätuntuu ärähtävän monistaasioista. Virallinen venäläi-nen lehti muun muassa ker-toi, että Suomi, Viro ja Un-kari kärkkyisivät Venäjänöljyä, kun ovat ottaneetkantaa marien tilanteeseenVenäjällä.

Suomi ja EU laittavat ra-haa muun muassa Venäjällevalmistuvaan jäteveden-puhdistamoon. Lähialueyh-teistyölle kohdistetut avus-tukset ovat olleet 200 mil-joonaa euroa. Yksistäänsuomalaisten osuus jäteve-denpuhdistamolle on 10miljoonaa euroa. Tietenkinsiitä on Suomellekin hyö-

tyä, jos jätevesiä ei lasketaSuomenlahteen.

Eino Vepsä on huolestu-nut Venäjän tulevaisuudes-ta, sillä siellä vaiennetaanjälleen toisinajattelevia ku-ten Jukosin johtaja, jokalaitettiin vankilaan kahdek-saksi vuodeksi. Vepsä kyse-leekin, kuinka kauan köyhäVenäjän kansa jaksaa.

Vepsän sukuhaaraSukututkimusasia on

myös Eino Vepsän sydäntälähellä. Hänen suvuistaan,Lukka ja Räkköläinen, joi-den sivuhaara Vepsä on, onjo tehty sukukirjat. Einonisoisän äiti haettiin Kuup-palanmäestä Räkköläisentalosta emännäksi Vepsäntaloon Elisenvaaraan Saa-vanmäelle. Talo joutui sit-temmin pakkohuutokaup-

luottamushenkilöt eivät pi-täneet nuorten omista pip-paloista, toimintakin lop-pui.

HarrastuksetUudelleen karjalaistoi-

mintaan Vepsä tuli Loi-maan Karjalaseuran kautta.Sen jälkeen hän on toiminutsen puheenjohtajana 11vuotta, Karjalan Liiton liit-tovaltuustossa niin ikääntoistakymmentä vuotta,Karjalaisseurojen Varsi-nais-Suomen piirin halli-tuksessa vielä kauemmin.Kurki-Säätiön ja Kurkijoki-Säätiön hallituksessa Vepsäon toiminut vuosina 1988-2003, ja siitä puheenjohta-jana vuodet 1996-2000.

Liikuntaharrastusten li-

Kurkijoki-Sää-tiö onnitteliEino Vepsäälahjoittaen hä-nelle Kurkijo-ki-isännänvii-rin numero 1.

JATKUU SIVULLA 5

Eino Vepsä,Eino Vepsä,

Perjantaina 7. lokakuuta2 – 2005 – Nro 40–41

7.10.2005

Herran enkelitKuuluuko kirkonprofeetallinenääninykyajassa?

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖwww.kurkijoki.fi

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitusToimitus: Päätoimittaja Raija Hjelm

ja kaikki Kurkijokelaisen ystävät

Konttori: Koulukuja 7, 32200 LoimaaAvoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14

puh./fax (02) 762 2551, matkapuh. 050-521 3336

Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä nume-roista ei suoriteta korvausta. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestätai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituk-sesta maksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT: (Kaikki ilmoitukset)Etusivu ............ 60 centtiä/mm + alv 22 %Muut sivut ....... 45 centtiä/mm + alv 22 %

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alennus. Väri-ilmoi-tukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattu-neista virheistä lehti ei vastaa. Ilmoitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo16 mennessä.

TILAUSHINNAT:

vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat ..... 39 euroaMuualle ........... 46 euroa

Lehti ilmestyy pääasiassa joka toinen perjantai. Painosmäärä 2000 kpl.

E-mail:toimitus@kurkijokelainen.inet.fiTilinumero: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

Hartaus sunnuntaiksi 9.10.21. sunnuntai helluntaista

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

HAUTAKIVETVuodesta 1921luotettavaa ja yksilöllistäpalvelua

PUHELIN (02) 760 511

Kuolleita Sanan Voimaa

Rakkaamme

Aune SiviäTILLI

* 6.10.1919 Kurkijokit 19.9.2005 Alastaro

Ystävällisenä kutsuna ilmoitamme, että rakkaamme siunataanAlastaron kirkossa lauantaina 8.10.2005 klo 11.00,

jonka jälkeen muistotilaisuus seurakuntatalolla.

Kiittäen ja kaivatenAinoUlla-Maija ja Kalervo

Antti ja LumiAki

Sukulaiset ja ystävät

Oli sydän sulla niin lämmin hellä,siellä paikka meillä jokaisella.Mitään et pyytänyt, kaikkesi annoit,meitä muistit ja huolta kannoit.Kauniit muistot voimaa antaa,surun raskaan hiljaa kantaa.

o.s. Lankinen

Tämä aika sairastaa. Kaikilla on kiire. Aamusta yöhön. Ar-jesta pyhään. Ihmisistä otetaan enemmän irti kuin heidän kes-tokykynsä antaa myöten. Kaikki ajattelevat mahdollisimmansuuria taloudellisia voittoja. Toisilla on työtä liikaa ja toisillaei ollenkaan. Mylly pyörii. Kuka tai mikä meidät pysäyttää?Kuolemako? Emmekö muuten osaa tehdä rajauksia? Eräällehenkilölle lääkäri kirjoittikin reseptin, jossa luki: “Mene kerranviikossa hautausmaalle kävelemään ja - mieti!”

Tämä aika sairastaa. Yhteiskunnallisesta ja moraalisestarappiosta kertovat turvallisten kotien ja vanhempien katoami-nen. Tiedämme hyvin, kuinka pysyvä parisuhde on paras taelasten tasapainoiselle kehitykselle, mutta silti elämän rikkinäi-syys valtaa alaa. Nykyinen tilanne johtaa vääjäämättömästitunne-elämältään tasapainottomien ihmisten määrän kasvuunsekä lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntymiseen. Pahaaoloa paetaan liian usein päihteisiin.

Tämä aika sairastaa. Moni vaikuttaja ilmoittaa olevansa“pienen ihmisen” asialla. Vallan rappeuttava vaikutus on kui-tenkin havaittavissa mitä korkeammalle hierarkiassa noustaan.Pieni ihminen ja hänen kärsimyksensä unohtuvat. Liian mo-nella päätökselläkin tuntuu olevan se vaikutus, että rikkaat ri-kastuvat ja köyhiltä otetaan pois sekin, mitä heillä on ollut.

Onko näistä lupa julistaa? Vai käykö silloin, kuten profeettaAamokselle, jolle sanottiin vapaasti siteerattuna: “Näkijä,mene tiehesi ja palaa kotiisi. Profetoi ja hanki leipäsi siellä.Täällä et enää profetoi. Tämä on kuninkaan pyhäkkö ja valta-kunnan temppeli.” (Aam 7:12-13)

Tämä aika sairastaa. Sairauden keskellä etsitään kuitenkinmyös apua sisäiseen tyhjyyteen, tarkoituksettomuuteen, kipuunja tuskaan. Mistä tuo apu tulee? Löytyykö se henkisyyden jahengellisyyden pintaliidosta ja viihteestä? Ei!

Kirkolta odotetaan selkeää evankeliumin ruisleipää, jossa onvastaavuutta ihmisten etsintään. Julistetaan synti synniksi jaarmo armoksi. Olkoon kristillisen seurakunnan evankeliuminaarteet kirkkaina esillä keskuudessamme tänäkin päivänä. Mei-dät on lähetetty maailmaan Jeesuksen lähettiläinä. Pidetäänhänen elämää antava nimensä esillä ja arvossa. Muutoin ti-lanne johtaa siihen, mistä Paavali varoittaa: “Tulee näet aika,jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia, vaan haalivatitselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä, mitä kul-loinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja käänty-vät kuuntelemaan taruja.” (2.Tim. 4:3-4)

Tämä aika sairastaa. Maailman harha opettaa tälle nisullakasvatetulle sukupolvelle, että kaiken pitäisi olla kivaa ja mu-kavaa. Onnellinen on vain se, joka on hymyilevä, terve, onnis-tunut, menestyvä, arvostetussa ammatissa ja omistaa tuottavanosakesalkun. Eikö silloin ole evankeliumia kertoa, että rumakinon kaunis? Elämän ei tarvitse olla kokoaikaista onnellisuutta,vaan siihen kuuluu vääjäämättömästi kärsimystä, sairautta,luopumista, onnettomuutta ja köyhyyttä, itkua ja ikävää, suruaja murhetta, yksinäisyyttä ja kaipausta. Tarvitsemme arjessam-me Kristusta, joka oli kaikessa kiusattu, jotta hän voi meitä kiu-sattuja auttaa.

Tämä aika sairastaa. Maailma on kuin suuri sairaala.Kaikki olemme enemmän tai vähemmän sairaita. Lohtunameille tuodaan sama Raamatun lupaus, joka annettiin Van-han testamentin profeetoille matkavarusteeksi ja Uuden testa-mentin opetuslapsille voimaksi: “Älä pelkää, sillä minä olensinun kanssasi!” Tämä lupaus on lausuttu Raamatussa 365kertaa. Siitä riittää meille lupaus jokaiselle päivälle. Karkaus-vuosikin on huomioitu.

Vesa Mäkelä

Kirjoittaja on Vaasan vankilan vankilapastorija Vuoden pappi 2004.

7.10. Herra, Ole armollinen,pelasta minut! Herrariennä avukseni! Ps.40:14

8.10. Niin kuin Isä on rakas-tanut minua, niin olenminä rakastanut teitä.Pysykää minun rakkau-dessani. Joh. 15:9

9.10. Hän synnyttää pojan,ja sinun tulee antaa po-jalle nimeksi Jeesus, sillähän pelastaa kansansasen synneistä. Matt. 1:21

10.10. Olkaa keskenänneyksimielisiä. Älkää pitäköitseänne muita parempi-na, vaan asettukaa vähä-osaisten rinnalle. Äkääolko omasta mielestänneviisaita. Room. 12:16

11.10. Ei Ihmisen Poika-kaan tullut palveltavaksi,vaan palvelemaan jaantamaan henkensä lun-naiksi kaikkien puolesta.Mark. 10:45

12.10. Ja tämän hän itse onmeille luvannut: iankaik-kisen elämän. 1 Joh. 2:25

13.10. Hän katsoi heitäkaikkia ja sanoi miehelle:”Ojenna kätesi.” Miesteki niin, ja hänen käten-sä tuli ennalleen. Luuk.6:10

14.10. Siinä minun Isäni

kirkkaus tulee julki, ettäte tuotatte runsaasti he-delmää ja niin osoitatteolevanne opetuslapsiani.Joh. 15:8

15.10. Siksi iloitsen heikkou-desta, loukkauksista,vaikeuksista, vainoista jaahdingoista, joihin jou-dun Kristuksen tähden.Juuri heikkona olen voi-makas. 2 Kor. 12:10

16.10. ”Minä tulen kuinvaras. Autuas se, jokavalvoo ja pitää huolenvaatteistaan, ettei joutuisihäpeään, kulkemaanalasti kaikkien nähden.”Ilm. 16.15

17.10. Tämän päivän onHerra tehnyt, iloitkaa jariemuitkaa siitä! Ps.118:24

18.10. Johannes vastasi:”Kukaan ei voi ottaamitään, ellei sitä annetahänelle taivaasta.” Joh.3:27

19.10. Muistakaa tämä: jokaniukasti kylvää, se niu-kasti niittää ja joka run-saasti kylvää, se runsaastiniittää. 2 Kor. 9:6

20.10. Hän puhuu sinulle, janiiden sanojen voimastasinä pelastut, sinä ja kokoperhekuntasi. Apt. 11:14

VirtaAnna Runo minulle mieli,puhua siitä, mitä olen jokauan miettinyt mielessäni.Ajatukset virtaavat kuinkoski kuohupäissään,

eikä ole pysähdyspaikkaa.Mietin, onko se ajatustenikuinen virta ihmisenmielessä.

Aili Hellin Kurris. Piironen

Viime sunnuntaina oli Mikkelinpäivä, enkelienpäivä. Sain ilon viedä pojantyttäreni Eevin (2 v. 4kk) kirkkoon perhemessuun. Hän ei ole kovin mon-taa kertaa ehtinyt kirkossa käydä eikä ainakaanHumppilan kirkossa, jossa hän tietää mummonsakäyvän usein laulamassa.

Kun menin häntä hakemaan, hän kertoi silmätloistaen: ”Mummo tuli minua hake-maan.” Niin me tytöt kävelimmekäsi kädessä kirkkoon. Vähän mei-tä kumpaakin jännitti. Ensin odo-timme, kuinka lujaa ne kirkonkel-lot soisivat, kun Eevi oli joskus ai-emmin niitä pelästynyt. Mutta tällä kertaa kellot ei-vät pelottaneet, sillä ”ne kutsuivat meitä kirkkoon”,kuten hänelle olin jo etukäteen kertonut.

Pieni suu kävi koko kirkkomatkan ajan. Asioitaoli vaikka kuinka paljon mummolle kerrottavana.Kirkossa sytytimme hänelle ja velivauvalle kynttilätja asetuimme paikoillemme, josta näimme messunkulun hyvin. Katselimme ympärillemme ja näimmesinne tänne sijoitettuja enkeleitä. Otimme myös esil-le kolehtirahat ja virsikirjat. Olin varannut Eevilleoman pienen virsikirjan, jota hän piteli käsissään.

Kun tuli saarnan aika, kirkkoherra ei kiivennyt-kään saarnastuoliin, vaan otti mikrofonin käteensä jakulki kirkon etuosassa. Hän ja lapset yhdessä etsivätkirkkoon sijoitettuja enkeleitä. Eevikin näytti enke-liä, kun kysyttiin, missä vielä olisi yksi. Kun Juhani-kirkkoherra kertoi, että enkeleitä on ihan lähellä, jopavieressä tai sylissä oleva pieni ihminen voi olla enke-

li, tuntui todella siltä, että olin saanutpienen enkelin kanssani kirkonpenk-kiin.

Kun veimme kolehtirahat koriinalttarille, Eevi sai kauniin enkelitar-ran. Se olikin suuri aarre, jota hän

kantoi tiukasti kädessään kotimatkalla. Ehtoolliselleniin ikään osallistuimme yhdessä. Eevi sai siunauk-sen ja minä ehtoollista. Eevi oli vain pahoillaan, kunhän ei muistanut kiittää. Päätimme, että siitä voi kiit-tää jälkikäteenkin.

Koko nelikymmenminuuttinen messu kului niinsujuvasti, ettei Eeville ehtinyt tulla aika pitkäksi. Hänoli kuin ”Herran enkeli” koko ajan, ja mummo oliniin kovin ylpeä kirkkoseuralaisestaan. Suosittelenkaikille isovanhemmille.

Raija Hjelm

”Milloinkaan ei hän hylkää,lastensa kanssa hän on.Jumalan kämmenellä eikukaan ole turvaton.”

Perjantaina 7. lokakuuta 2005 – Nro 40–41 – 3

Muistettavaa

Merkkipäiviä

1. Missä kunnassa sijaitseeAkseli Gallen-Kallelanerämaa-ateljee Kalela?

2. Minkä ansioituneen jou-kon vanhin jäsen on ilo-mantsilainen Onni Määt-tänen?

3. Mitä pelkää pyrofobiastakärsivä ihminen?

4. Kuka on ensimmäinenvaltioneuvoksen arvoni-men saanut nainen Suo-messa?

5. Mikä oli AleksanteriSuuren lempihevosennimi?

6. Kristinusko on suurin us-konto maailmassa. Mikäon toiseksi suurin?

7. Minä vuonna Englantijulisti sodan Suomelle?

8. Minkä alan kirjallisuu-den kuvittajana taide-maalari Rudolf Koivu oliparhaimmillaan?

9. Missä maassa on maail-man pisin eli 53,8 kilo-metriä pitkä rautatietun-neli?

10. Mikä on kolmion kul-mien summa?

pe 7.10. Pirkko, Pirjo,Pirita, Piritta,Birgitta

la 8.10. Hiljasu 9.10. Ilonama 10.10. Aleksi, Aleksis,

Aleksis Kivenpäivä

ti 11.10. Otso, Ohtoke 12.10. Aarre, Aartoto 13.10. Taina, Tanja,

Taijape 14.10. Elsa, Else, Elsila 15.10. Helvi, Hetasu 16.10. Sirkka, Sirkkuma 17.10. Saana, Sainiti 18.10. Satu, Sädeke 19.10.Uljasto 20.10. Kasperi, Kauno

KAIKUKOON KORKEA KIITOSsaamistani sanasista,lauluistanne laatuisista,kaunehista kukkasista,laadukkaista lahjasista.

Kevensitte huomattavasti seitsemän vuosikymmenentuomaa taakkaa harteiltani!

Eino Vepsä

Ilmari Kontulainen syn-tyi 6.10.1915, kasvoi ja asuiKurkijoen Korpisaaressahoitaen siellä maanviljelys-tilaa. Parhaat nuoruusvuo-tensa, lähes neljä vuotta,hän puolusti isänmaatam-me.

Korpisaaren synnyin- jakotipaikan menetysten jaevakkotaipaleiden jälkeenIlmari Kontulainen jatkoiperheensä kanssa maanvil-jelystä raivaten pellot ja ra-kentaen itse kaikki tarvitta-vat asuin-, talous- ja karja-rakennukset Mellilän Pen-ninkulmalla.

Eläkkeelle siirryttyäänKontulainen muutti Elsa-vaimonsa kanssa Loimaal-le, jossa he saivat yhdessä

Ilmari Kontulainen90 v.

viettää 60-vuotishääpäi-väänsä vuonna 1999. Vai-mon kuoltua vuonna 2000Ilmari on asunut yksin ker-rostalohuoneistossaan.

Viime vuoden marras-kuun puolivälissä Aini soit-ti minulle, hän oli käynytkokeissa. Vakava sairaus olivalinnut uhrinsa. Nyt hänenaikansa on täyttynyt. Syk-syn sato on korjattu talteen.

Tämän viljan kypsyttimonenlaiset myrskytuulet.“Ei misseä moaliman kol-kas kasva nii hyvvää potat-tiikoa, ko siell”, sanoi Ainiylistäissään omaa syntymä-pitäjäänsä.

Hän oli syntynyt Kurki-joella, Titon kylässä. Kurki-joki sijaitsi vuonojen ja jyl-hien kallioitten pirstomassaLaatokan luoteisosan kär-jessä. Titto, Ainille niin rak-kaine maisemineen, noinkahdeksan kilometrin pääs-sä Lopotista, kauppapaikas-ta.

Aini KylliäinenVilja on kypsynyt, sato tallessa

Ylistäessään potattia jamuuta viljavien peltojenantia, hän tiesi sen johtuvanmuinaisesta Laatokan poh-jan maa-aineksesta. Viljas-ta ja karjasta tuli perheelleelanto.

Kun sota alkoi ja synkätpilvet peittivät taivasta, sil-loin Ainin korvissa soi isän-maan kutsu niin voimak-kaana, että hän ilmoittautuimukaan. Hän aloitti lotta-työnsä Kurkijoella samassakoulutilan rakennusryh-mässä, johon myöhemmintuotiin 134 Elisenvaaransuurpommituksen kuolon-uhria.

Sodan alkupuolella siinäsijaitsi vankileiri. Vartijoit-ten ja muun sotilashenkilö-kunnan muonitusta oli yh-tenä hoitelemassa lotta Aini

Sofia Kesseli. Vangit lait-toivat itse ruokansa jaettu-jen muona-annosten mu-kaan. Se oli sitä “täällä jos-sain” -aikaa. Paikat ja tilan-teet saattoivat vaihtua päi-vittäin, eikä kahdeksan tun-nin työpäivästä kukaanmuistanut puhua mitään. Seoli opettavainen elämän-koulu.

Monien vaiheitten jäl-keen Ainin lottatyö päättyiAunuksessa juhannuksentienoissa 1944. Sen korpi-vaelluksen aikana Aini olitehnyt kutsumustyönsä niin

hyvin, että oli saanut myösvirassaan ylennyksiä. Hänoli muonituspuolen ryhmä-päällikkö, joka hoiti kol-men eri kohteen muonitus-asiat ja niistä aiheutuvankirjanpidon.

Kaiken kaaoksen jälkeenSuomi oli kuitenkin itsenäi-nen, mikä oli jokaiselle setärkein asia.

Karjalaiset evakot etsi-vät uutta juurtumispaikkaa.Aini löysi sen vihdoin Met-sämaalta, musta multa kyn-sien alla tuntui niin turval-liselta. Moneen otteeseenAini myöhemmin sanoi:“Lottatyöstä saatu kokemusoli koko minun elämäni ki-vijalka. Ilman sitä minustaei olisi tullut ikinä mitään.Sillä taipaleella sisäistettyvelvollisuudentunto jamaataloustyössä saatukotikokemus ovat auttaneetselviytymään tässä myö-hemmässä elämän karusel-lissä.”

Hyvää ystävää lämmöllämuistaen

Onerva

KiitosOli synkkä pimeä lokakuun yö,siellä sade niin raskaasti ikkunaan lyö.Syysmyrsky pauhaa parhaansa mukaan.Uskois, että ulkona ei olla voi kukaan.Mutta kumminkin kuuluu kuisketta

ikkunan alla.Tuikahtaa valo kuin salama leimahtais

taivahalla.Helähtää laulu, niin kauniisti soi.Sitä heräävän enkelten kuoroksi

kuvitella voi.On naapurit, ystävät nyt ulkosallatuomassa terveisiä, viestiä

vuoskymmenen vaihtajalle,ettei hän unohtaisi tämän maallisen

matkan määrääeikä antaisi elon polkunsa kulkea väärään.Tuosta tahtoisin teitä nyt kiittää,vaan siihen eivät omat sanani riitä,siks pyyntöni onkin Herralle hartain:Hän yksin voi palkita teille sen parhain.

Loimaan Piltolassa 25.10.1964

Juho Kemppinen (1889-1971)75-vuotispäivänsä yönä laulajien lähdettyä

Sain juuri aamulla vies-tin poismenostasi. Olinkinarvellut, että sinulla voi ollavaikeuksia kirjoittaa, kunvähään aikaan ei ollut kuu-lunut mitään. Olitkin ollutjo muutaman viikon sairaa-lassa, ennen kuin nukuitpois.

Me emme olleet koskaantavanneet. Sinä olit sielläkaukana Pohjanmaalla, jaminä täällä itärajalla Kaak-kois-Suomessa. Kirjeen-

Aune Kaksosenmuistolle

vaihtomme alkoi vuosia sit-ten muhkeasta kissan ku-vasta Isoäidin palstalla. Jos-kus soittelimme. Aikaamyöten tulin tietämään mo-nenlaisia asioita elämästäsi.

Sinä olit siirtokarjalai-nen emäntä, joka oli tehnytmaatilallaan pitkän päivä-työn. Sinulta löytyi kuiten-kin jokin väli muiden töi-den ohella tehdä käsitöitä,aina myyntiin saakka. Mi-näkin sain postitse monesti

näitä taidonnäytteitä. Nemuistuttakoon minua sinus-ta.

Tapaturma jätti jälkensävartaloosi, ja aikaa myötense vaikeutti olemistasi. Olitiloinen, että pääsit kuntou-tukseen. Niiltäkin matkoil-ta sain sinulta postia. Kir-joitit aina kortit aivan täy-teen, vaikka kätesi oli väsy-nyt.

Olen monesti ajatellut,että vaikka meillä oli paljonikäeroa - olisit sopinut iäl-täsi äidikseni - meillä olijokin käsittämätön yhteys.Ehkä eläimet, elämä maati-lalla ja ennen kaikkea Kar-jala olivat yhdistäviä tekiji-jöitä.. Olimmehan Karjalan

tyttöjä. Minä, sodan jälkeensyntynyt, olen todennutvain Karjalan nykytilan-teen. Sinä olit nähnyt kau-niin Karjalan ja elänyt kap-paleen elämää siellä. “Siell´ oli elämämmeonnen päivät,kun suvi lauha lauloilauluaan.Soi rannan puissa illoinhuilu rastaan,nukahti laine kaislarantaavastaan.”

Tuli syksy ja sinä nukah-dit ikiuneen. Sielusi pääsikotikumpujen luo. Sinuamuistaen, ystäväsi

Paula

Kokouksia

Loimaan Seudun Karjalaseura ry:n

syyskokouspidetään tiistaina 25.10.2005 klo 18Kurkijokelaisen toimituksessa, Koulukuja 7.Esillä sääntöjen määräämät asiat.

Tervetuloa Hallitus

Tänään pe 7.10. klo 19 LoimaanSeudun Karjalaseura ry:n järj. Kar-jalaiset iltamat Loimaan Heimolin-nassa. Ohjelmaa ja lopuksi tanssit.Buffetti ja karjalaisia tuotteitamyynnissä.

Hiitolan Pitäjäseuran järj. tarinail-ta 11.10. klo 18 Porissa Tuomarink.2. Vieraamme Sirkka-Liisa Nylandertarinoi Hiitolaan liittyvistä asioista.Tervetuloa mukaan kaikki entiset jauudet.

TKN esittää näytelmän Riemuavio-liitto ti 11.10. klo 19, su 16.10. klo15 ja klo 18, Itäpellontie 2, Turku.Tervetuloa!

Elisenvaaran marttakerho kok. pe14.10. klo 12 Eiralla. YhteislähtöKalevalankadulta klo 11.45.

Hiitolan ja Kurkijoen sukututki-muspiiri kok. to 20.10.klo 18 Kar-jalatalon Wärtsilä-salissa, Käpylän-kuja 1, Helsinki. Käsiteltävät kylät:Haapavaara ja Ilmee. Saapua voi joklo 15 alkaen. Seuraavat kokouk-set: 17.11. ja 8.12. Tervetulleitaovat kaikki hiitolaisia ja kurkijoke-laisia sukuja tutkivat ja tutkimustaaloittavat. Lisätietoja tarvittaessaVeikko Revolta puh (03) 762 2147,sähköposti: repo@ pp.phinet.fi.

Vaikuttava tilaisuus, Balladi Ihan-talasta, esittäjänä näyttelijä TimoNärhinsalo, Kampin palvelukeskuk-sessa, Salomonkatu 21B, Helsinkima 31.10. klo 18. Arpojen ja kirjo-jen myynti alkaa klo 17. Järj. Uu-denmaan Karjalaisseurojen piirinKulttuuritoimikunta.

Yleisöltä

SirpaleitaonnestaTässä oon jälleen,muuta tarvitse en,tutussa pihassaolen onnellinen.

Vaik pihamaa kasvoivillinä heinää,eikä jäljellä enääpunaista seinää.

Entinen kaikkimieleeni piirtyi,kun ajanratastaaksepäin siirtyi.

Kuitenkin paikkarakas ja kallis,unhoittuvan täänkoskaan en sallis.

Terttu Ketola

Perjantaina 7. lokakuuta4 – 2005 – Nro 40–41

Kuulkaaha kaik k-kirjai-mel kirjotettuu kuvvaustakot-Karjalast. Kauvva kai-vattu kesäkuu koitti kylmäkevvää kuluttuu, ku kokokonkkaronkka käi kyytiikeula kot-Karjalaa kohti.

Kiitollisin käveltii kot-kylis. Kahteltii kaikkii kai-hottuu, kyl kauneuteesakaik kukatkii koristautuit.Kotkylä kalustuu kuulu-

vamme koettii.Kotkoivu kaikes kom-

meuvessaa kohos korkeuk-sii kotkummul. Kaikkiinkäät kietoutuit kaarnastakoivukylkii koittelemmaa.Kallis koivu. Koita kestääkaikelaiset koittelemukset.Kyl kyynelietkii kihosiitkaikkiin kasvoil, ku kotkoi-vu kuppees käytii kahvitte-lemaa. Kajjautettii kiitos-

laulu korkeuksii. Koko kot-pelto keltasennaa kukkii,kyl kelpas kahtella.

Kuunneltii kukahteliskokäki, kuultasko kuhakeittä-jä kivalt kuulostavvaa ku-jerrusta, kirmailissiitko kot-taraiset kotkoivikos. Kylhäkotkyläs kaikelaista khato-mista kaikil kylliks, ko kaikkunnaat kesäkuus kauneim-millaa kukostaat.

Kylhä kohvi kotkoivukuppees kaikil kelpaa korp-puloihe kans, keksiikii kanskohvii kastetaa. Koha kaikkärmiet kaikkovaisiit kau-vemmaks kivekololoihekiemurtelemaa.

Kotkunnavaakuna koivukyles, kynttiläkkii kunnioit-tamaa kaikkii kottiisa ka-vottaneita. Kummallinekaiho kaikkii kuiteskii kos-kettaa, ku kahtellaa kaikkiikaunista. Kohotettaa kuo-hujuomaa kulku kostuk-keeks. Kippis. Kajjautettaakiitoslaulu Karjala kunnait-te kunniaks. Kohotkoo kau-

niina korkeuksii.Kierrellää kahtelemas

kaik kivat kolot. Kurkistet-taa, kukkiitko kissakäpälätketo-orvokkiloihe kansakalliokololois. Kulleroitakuiteskii kaikkial keltasen-naa. Kieloloitakii kahtellaa,kukkisiitko kot-Karjalas.

Kerrotaa kaikkii kivvoikokemuksii kotkylästä.Kuka kerkijää. Kaikkii kui-teskii kiinnostaa kotkyläkuulumiset. Kaukasuuvestkumpuvaa kaikelaista ker-rottavvaa.

Kivvoi kommelluksiikauheitakkii kokemuksiikoulukäynni kommer-

venkkeikerrotaa kalajuttui kau-

hija kokosist kaloist.Kylältäkkii kuului kaike-

laisii kivvoi kuultavii.Kerrotaa kyläskäymisistkauppareissuloistkärmekokemuksistkotkissa kiusaamisistkinttuloihe kuresaattaistkanapessii kahtomisist

kelkkoi kans kulkemisistkaikelaisest kiusatevostkauhija kovast koulu-

kuristkivoist koulukavereistkukkii katkomisistkäpylöihe kerräämisistkotkoivus keinumisestkaikist kamalist kielto-

loist.Kylhä kaikelaista kivvaa

keksittiikaverloihe kans keikuttiikiljuttii kilpaakikatettii kaikelaisil ko-

helluksilkeksittii kummitusjuttu-

loitakuunneltii kuuluuks

kummituksiikurnuttii kaupas käyneilt

karamelliikauniita kivilöitäkii ke-

rättiikuuse oksis kiipeiltiikepako kans kiijätettii

kaveriikäytii kuurupiilostakimpsuttii kärrikyytiikoitettii kirroillakkii

KuletaakaivatuilkotpoluilKarjalakunnail

keskenää kinattiikeppilöihe kans käveltiikeppikärri kans kirmattiikaikelaisii kilpailuita

käytiikasvimaatakii kitkettiikatolkii kiipeiltii.Kylhä kerrottavaa ker-

tyy.Kaike kiva kerrottava

kans kyl käyp koteloo, kukahteluu kotkylä kontuloi-he kamaluutta. Karjala kau-hiine kuntuu kuuveskym-menävuuves kurjistunt. Kokukkaa kehtaa kotiloitaakunnostella, kaik kallellaakonottäät. Korjaisiit kehno-laist kottiisa kuntuu. Kukakumma käis komentammaakunnottommii?

Koitetaa kuiteskii kestääkaik kamaluuvet. Kahtellaakauneimmillaa kukkivaaKarjalaa, kuunnellaa kä-ekukkumist. Kiitellää kor-keinta, ku kuiteskii Karjalaskesäkuus käymää kerettii.

Terttu KetolaNoormarkku

Häyhän suku sai omanvaakunan pitäessään 13. su-kujuhlaansa ja –kokoustaanHelsingin Vuosaaressa 16.-17.7. Näin kokous sinetöikymmenkunta vuotta vi-reillä olleen hankkeen.

Vijo Häyhä luovuttiNuutin tehtävät yksimieli-sesti valitulle uudelle Nuu-tille, Kouvolassa asuvalleLeena Häyhälle. Sukuneu-vosto vaihtui osittain. Var-sinaiset jäsenet ovat IsmoHäyhä, Aarno Alén, PaavoHäyhä, Pentti Häyhä, KariHäyhä ja Inkeri Risla. Va-ralle nimettiin Riitta Tam-misalo, Veijo Häyhä, Mar-ketta Häyhä ja Riitta Jaati-nen.

Häyhän sukuvaakunanvasemmassa yläreunassahohtaa kolme kultaista kol-miota. Ne kuvaavat Häyhänsuvun kolmea haaraa, jois-ta yksi on lähtöisin Rautjär-ven Ilmeeltä, toinen Kurki-joelta ja kolmas Sortavalas-ta. Alakulmaa peittää kolmehopeista aaltoviivaa, jotkakuvaavat suvun vaiheisiin

Häyhän suvun edustus jättämässä kukkatervehdystä Hietaniemen hautausmaalla sijaitse-valle Karjalaan jääneiden vainajien muistopatsaalle.

Häyhän suvulle vaakuna

radikaalisti vaikuttaneitakolmea rauhansopimusta:Täyssinän, Pähkinäsaarenja Uudenkaupungin rauha.

Toimintasuunnitelmankeskeisiä tavoitteita on pe-rehdyttää jäsenet suvun vai-heisiin, tutustuttaa ihmisiätoisiinsa, järjestää iloa javirkistystä. Erityistä huoltakannetaan nuoren polvenmukaan saamisesta. Tässätarkoituksessa pyritään pe-rustamaan stipendirahasto,jonka turvin tuettaisiin su-vun ahkeria ja lahjakkaitanuoria.

Häyhän sukuseura pyrkiijulkaisemaan kotisivuja jahyödyntämään internetinkäyttöä seuran toiminnassa.Kahden vuoden välein ko-koontuva sukuseura päättiperiä jäsenmaksua 20 euroakahdelta vuodelta.

Sukukokousta johti EeroKataja. Pöytäkirjan laatiseuran sihteeri Pentti Jaati-nen. Lauantain ohjelmassaoli kevyttä ilonpitoa mölk-kykisoista tikanheittoon jatietovisaan.

SukujuhlaHäyhän suvun 13. tapaa-

minen päättyi sukujuhlaan,jonka heläytti vauhtiin Kar-jalan satakieleksikin nimet-ty Raita Karpo säestäjänäänkanttori Riitta Hirvonen.Kuultiin maistiaisia tekeil-lä olevalta levyltä, johontullaan taltioimaan myössellaisia lauluja ja sävelmiä,jotka ovat haipumassa un-hon yöhön.

Juhlapuheessaan kor-keimman oikeuden jäsenJuha Häyhä käsitteli teemaa”Suku ja laki”. Hän totesilakia ja oikeutta tarvittavansilloin, kun ihmisten keskenei ole luottamusta. Suvunjäsenet, jotka tuntevat toi-sensa, yleensä myös luotta-vat toistensa lupauksiin japuheisiin.

Juha Häyhä tunnusti saa-neensa nuorena juristinaauskultantin paikan Por-voon tuomiokunnasta luul-tavasti nimensä ansiosta,hän kun oli kuuluisan sota-sankarin ja tark’ampujanSimo Häyhän sukua.

Leena Häyhästä uusi Nuutti

Katselin vanhaa eloku-vaa, jossa vanhanajan puu-keinu toimi huvipaikkanakuten omassa lapsuudessa-nikin. Muistan ajan, jol-loinka olin vielä ”liian nuo-ri” osallistumaan nuortenhuveihin ja kaiholla katse-lin isompien liekkumiseniloa.

Meillä Hiitolan Pukin-niemessä oli pihapiirissämäntyjen väliin neljällä”aisapuulla” ja kahdella is-tuinlaudalla tehty puukei-nu. Sitä, milloin ja ketkä

sen olivat tehneet, en kos-kaan tullut kysyneeksi. Sekuitenkin oli nuorison ko-vassa suosiossa varsinkinkesäisin. Ainakin juhannuk-sen aikoihin kokkotulienhiipuessa karkelot jatkuivatkeinulla.

Toinenkin samanlainenhuvipaikka oli Roivaisillalähellä Pukinniemen kou-lua. Nämä kaksi muistanvarmuudella, muita enmuista, lienevät kuitenkinolleet kauempana.

Kun kävin vuonna 1991

Nuoret keinullaensi kertaa sodanjälkeises-sä Karjalassa Hiitolan Pu-kinniemessä, en voinut ko-tipihassa muuta kuin halataisoa koivua ja itkeä! Vaikkajo etukäteen tiesin, etteisiellä ollut jäljellä yhtäänrakennusta, että kaikki olisi”naturana” ja laajat olisivatvielä laita-alueetkin, olihämmästykseni sanoin ku-vaamatonta. Tuo autius tun-tui uskomattomalta.

Oli kuitenkin säilynytennallaan jotain, jota eivätolleet tuhonneet. Ensim-

mäiseksi tervehti koulunalapuolella oleva ”maantie-pylväs”, iso luonnon kivi,johon aikoinaan oli hakattuisäni nimi tieosuudestaan:Onni Ijäs. Tai oikeastaansiinä luki vain O. Ijäs. Olikuin olisi tervehtinyt isoaaarretta, isääni.

Käveltyämme metsänhalki tutuille tanhuville, nä-kyi luhistunutta kivistä na-vetan seinää ja nuo neljä pi-hakoivua, joista enää yksion jäljellä. Mutta keinu-männyt seisoivat omallapaikallaan, olivat vain saa-neet lisää vahvuutta, kutenitsekin olin saanut. Keinuoli lahonnut tai säretty, mut-ta männyn kyljessä ylhäälläoli edelleenkin yläpuun

paikka niin kuin tämänkinkesän matkalaisten nähtä-vänä.

Tämän kevään kahdek-saa Noormarkun Karjala-seuran kävijää täydensi vii-si yliopiston tutkijaa kame-roineen. Filmille tarttui näi-den mainittujen kohteidenlisäksi lähde ja Perälampi,joka ennen oli kirkas keidaspeltojen ympäröimänä, sa-moin kuin Haukilampikin,joka näkyi kotini yläkerranikkunasta.

Kuten olen jo joskus ai-emmin kertonut, on parem-pi puhua PukinniemenKoulupiiristä kuin kylästä,koska kylämme on aikojensaatossa muodostunut use-an kylän salomaista. Näin

taloja kuului Hiitolan usei-siin kyliin muodostaen yh-den koulupiirin. Emme kui-tenkaan enää silloin, kunjouduimme lähtemään ko-deistamme, olleet mitään”salonkävijöitä”, vaan jo-kainen eleli omavaraistalo-uttaan.

Näiden tutkijoiden käy-dessä kotonani minua haas-tattelemassa tuntui, kuintuo keinu olisi saanut taasuutta voimaa keinumisel-leen heidän ansiostaan. Kii-tos kulttuuriperinteen tal-lentajille. Ehkä joskus ”ky-läkeinut” tulevat uudestaankäyttöön. Keinuja muistel-len,

Aino KoppiNoormarkku

Toimittaja Inkeri Rislakertoi, mitä karjalaisuus hä-nelle on merkinnyt sekä yk-sityisesti että journalisminmaailmassa. Rikas ja vivah-teikas vanhempien syn-nyinseudun murre on olluthänelle rikkaus ja avu kir-

joittajan työssä. Hän kertoimyös Aluepalautus ry:n jaProKarelian tavoitteistapakkoluovutettujen aluei-den saamiseksi niiden oi-keille omistajille toivoen,että Häyhän väkikin pereh-tyisi asiaan.

Ohjelmassa oli myösKalevalainen vieraan ter-vehdys, Nuutin tervehdyssukulaisille ja Nora Neno-sen esittämää pianomusiik-kia.

I. R.

Perjantaina 7. lokakuuta 2005 – Nro 40–41 – 5

Piti puhetta pitää, vaan eipuhetta tullut.Tuli riimi, minkä repäisin,Einolle runon tekaisin.Mies on vielänuorenlainen,Vaikka vuosia tulevi.Ajanhammas eihaavoittanut,Kuorta komiaa rikkonut.Ohimoille harmaatkerännyt,Charmia vain on lisännyt.Kurkijoen kunnahillapäivänvalon saavuttanutSeitsemän vuosikymmenentakaa.Vaikka on pikkumiehenälähtenyt,Voi pitäjästä tietoja muillejakaa.Kiinnostus on suuri ollutJuuriansa kaivamahan,Maata armastaastumahan,Kuulemaan käenkukunnat,Lehdot lempeätmuistamahan.Kymmenet on kesäisetmatkat,Joita Eino on johdatellut,Sakin autohon kerännyt,Tarinat monet kertoellut,Majapaikat hankkinut,

Einolle 70 v. 22.9.2005Kirkkomaat kunnostellut,Talkooväen voimistanuthengen,Sielun voimalla,Laulun, puheenpakinalla.

Sukujuurten etsinnässäavuksi on aina ollut.Itseänsä säästämättäMatkanjohtajanamainiona,Joll on sana hallussansa,Kaikki ohjakset käsissä.Monet ovat hommat ollutKoulutyönsä päättäjällä.Milloin miestä tarvitahanVaikka kirjan tekohon,Siin on mies paikallansaPaperille pistämähän,Tekstit, kuvat kulkemahan,Murresanatselvittämähän.

Virkoja vois viiskin olla,Niin on taitava tämänen,Käsistänsäkin kätevä.Jos tupa uusittava,Aitta avara rakenna,Kurkihirret hakattava,Katto komia kohota.Kaikki hommathoituvatkin,Kun vain aikaa olisi,Kiirehiltä kerkiäisi.

säksi Eino Vepsä on tulluttutuksi historiikkien kir-joittajana. Hän kirjoittiKurki-Säätiön 50-vuotis-historiikin vuonna 1996.Nyt on työn alla LoimaanJankon historiikki. Vieläennen joulua pitäisi val-mistua Loimaan SeudunKarjalaseura ry:n 60-vuo-tishistoriikki. Eino Vepsäon myös jo vuosia kuulu-nut Loimaan Tähkän jou-lulehden toimittajakunnanjoukkoon.

Vepsä toimitti toistavuotta sitten Unto Miikku-laisen kurkijokelaisia mur-resanoja sisältävän kirjanNäin ikkeä. Vaikka päivätkuluvat historian parissa,Vepsä pysyttelee tarkkaanajan tasalla seuraamallapäivän uutisia niin lehdistäkuin televisiostakin. Ajan-kohtais-, historia- sekäluonto-ohjelmat ovat kiin-nostavinta antia TV:stä.

Monipuolisen aktiivisenelämän vastapainona Rau-ha ja Eino Vepsä ehtivätnauttia rauhallisestakin yh-dessäolosta. Vaikkapasyöttäen tiaisia omakotita-lon pihamaalla, jossa ne tu-levat syömään ruokaa kä-destä.

Raija Hjelm

Mitä vielä oppimahan,Suuria suunnittelemahan.Rakkaimpana on Rauhaollut.Vuosikymmenet siin onnuoretKasvatettu, opinteilleohjattu.Lapsenlapset leikitetty,Tytöt touhukkaat,tomerat,Mummin, vaarinsilmäterät.Synnytty on samahansukuhun,Heimoveljeksi Karjalan,Josta ylpeitä olemme.

Nyt on aika juhlinnalle,Laulut, puheetpulputettu,Onnittelut ojennettu,Halaukset hellitetty,Taputeltu taitavasti,Lykkyä lisää saneltu,Vuosi hyviä aneltu.

Sylintäydeltä onneaEinolleystävyydellä Sinulleriimitteli

Martta

Vepsän talo ontällä hetkellä ai-noa talo maail-

massa, jonka lip-putangossa heiluu

Kurkijoen isän-nänviiri.

JATKOA SIVULTA 1

“Sellanen ol’ Viipuri,siellä on nyt naapuri!”veisteli Viipurin poika OssiRunne Karelia-puhallinor-kesteria johtaessaan. His-torian suuret käänteet tem-paisivat joukoittain ihmisiäjuuriltaan Karjalasta. Pää-kaupunkiin asettuneet ei-vät antaneet murheen mur-taa, vaan jatkoivat musiik-kiharrastustaan perusta-massaan soittokunnassa,

Karelia-puhallin-orkesteri 60 vuottaJuhlakonsertti lauantaina 29.10.

joka nyt tunnetaan nimelläKarelia-puhallinorkesteri.Tämän 60-vuotisjuhliaanviettävän orkesterin soittajatovat nykyään lähtöisin eripuolilta maata, mutta heitäkaikkia yhdistää karjalai-suuden iloinen pohjavire.

Konsertissa kuullaan mu-siikkia ja muisteloita vuosi-en varrelta. Tämä suuri or-kesteri hallitsee hienostimusiikin tyylilajit eri aika-

kausilta. Nykypäivää edus-taa Arttu Takalon säveltämätilausteos, joka saa konser-tissa kantaesityksensä.

Konsertin johtaa kapelli-mestari Tom Bildo, lauluso-listina on Marjatta Airas, jajuontajana toimii SeppoHovi. Juhlakonsertti lauan-taina 29.10. klo 16 Savoy-teatterissa, Kasarmikatu 46-48, Helsinki. Liput 15 euroa,ennakkoon Lippupalvelusta.

Karjalan Liitto tiedottaa

Tänä vuonna vietetäänkansallispuvun 120-vuo-tisjuhlavuotta. Sen kunni-aksi on aihetta tehdä tutuk-si myös karjalaisia kansal-lis- ja pitäjäpukuja, joitaonkin runsaasti. Uusia asu-kokonaisuuksia syntyy jat-kuvasti niin miehille kuinnaisillekin. Karjalaisia pi-täjä- ja kansallispukuja esi-tellään Karjalatalolla mar-raskuussa.

Lauantaina, marraskuun12. päivänä pidettävässätapahtumassa esitellään

Karjalaispukujen näytösKarjalatalolla 12.11.

luovutetun alueen kansallis-ja pitäjäpukuja ja tehdäänmuutenkin tunnetuksi kan-sallispukua, sen käyttöäja vaiheita. Tilaisuus alkaaKarjalatalolla Helsingissä,Käpylänkuja 1, klo 12, jasen avaa Karjalan Liiton liit-tovaltuuston varapuheen-johtaja, kansanedustaja Kat-ri Komi.

Pukunäytöksessä on mu-kana Suomen Kansallispu-kuneuvoston mallipukuko-koelmassa olevia karjalaisiakansallispukuja ja muita

Karjalan pitäjien asuja. Pi-täjäseurojen toivotaan tule-van esittelemään oman pi-täjänsä asuja.

Karjalaisista kansallis-puvuista kertoo FL LeenaStenberg. Lisäksi nähtävil-lä on Lady Ostapeckin laa-timan valokuvanäyttelykarjalaisista kansallispu-vuista. Ohjelmassa onmyös kansallispuvun val-mistukseen liittyviä työnäy-töksiä.

Näytökseen on 2 euronpääsymaksu.

Karjalaan ja karjalaisuu-teen liittyvää kirjallisuuttailmestyy tiheästi. Niin uu-det kuin vanhemmatkin kir-jat vaihtavat omistajaa toi-silla karjalaisilla kirjames-suilla Karjalatalolla Helsin-gissä perjantaina ja lauan-taina 2.-3.12. Nyt järjestet-tävät karjalaiset kirjamessutovat jatkoa vuoden 2004kirjamessuille.

Tänäkin vuonna on il-mestynyt useita muistelmiaja kyläkirjoja. Niihin jamuihin viime vuosina jul-kaistuihin teoksiin on koot-tuna runsaasti arvokasta jaainutkertaista karjalaista

KirjamessutKarjalatalolla 2.- 3.12.Karjalaiskirjoja keräilijöille, lahjaksi, omaksi iloksi

kulttuuriperintöä.Kahden päivän aikana

ohjelmassa on lisäksi karja-laisuutta käsittelevien kir-jailijoiden esittelyä, kirjan-kustantajien kokemuksia javinkkejä julkaisujen teki-jöille. Mukana on myösrautaisannos karjalankielis-tä kirjallisuutta, jota tulevatesittelemään mm. Tverinkarjalaiset ja Karjalan Kie-len Seuran edustajat.

Tilaisuus pidetään Kar-jalatalossa Helsingissä, Kä-pylänkuja 1, perjantaina2.12. klo 14-19 ja lauantai-na klo 11–18. Pöytävarauk-set Karjalan Liitosta, liiton

jäsenseuroille ja jäsenille30 euroa, muille 100 euroa.

Lisätietoja Karjalan Lii-tosta, Saija Pelvas, p. (09)7288 1713, saija.pelvas@karjalanliitto.fi tai MerviPiipponen, p. (09) 72881714, mervi.piipponen@karjalanliitto.fi.. tai www.karjalanliitto.fi.

Tapahtuman järjestääKarjalan Liitto ja OK-opin-tokeskus.

Tervetuloa kirjamessuil-le Karjalatalolle!

Mervi Piipponenkulttuuri- ja

tiedotussihteeriKarjalan Liitto

Koulukuja 7, 32200 LOIMAAPuh./fax (02) 762 2551

Perjantaina 7. lokakuuta6 – 2005 – Nro 40–41

Paarihuone toivottimeidät tervetulleiksiKurkijoen keskimmäi-selle hautausmaallekuten ennenkin. Mar-jatta Poskiparta ja Rai-ja Hjelm laskivat muis-toristille pyhän puuneli pihlajan oksia.

KuvallisiamuistojaKurkijoeltaKalakurkien kalastusmatka16.-18.9.2005

Kurkijoen kirkkojen muistoristi seisoi tukevasti paikallaanmuistuttaen sillä paikalla sijainneista Jumalan pyhäköistä.

Kalakurjet kokoon-tuivat illalla yhteis-

lauluiltaan Raholankoulun ravintolaan.

Martti ja Saini Repo löysivät Elisenvaarasta tihutyön jälkiä. Muistomerkissäluki: ”Tällä paikalla on sijainnut vuonna 1902 perustetun Elisenvaaran Nuo-risoseuran talo.” Graniittinen muistokivi oli hajotettu, ja se lojui syyskuussa2005 maassa palasina.

Leena Meskanen ja Marjatta Poskiparta keräsivät kukkia lepotauon aikana matkalla Kurkijoelle. Kalakurkien muisto-kukat ja kynttilän Kurkijoen kirkonmäellä sijaitsevalle vapaussodan vainajien muistomerkille laskivat melliläläisetLeena ja Martti Meskanen. Milloinkohan risti on käännetty?

KuvallisiamuistojaKurkijoelta

Perjantaina 7. lokakuuta 2005 – Nro 40–41 – 7

Marjatta Poskiparta ja Pentti Kemppinen puolestaan laskivat Kalakurkien kukat ja kynttilän talvi- ja jatko-sodissa kaatuneiden kurkijokelaisten sankarivainajien hautamuistomerkille.

Linja-automme sai kotiin lähtöaamunamme odottaa kymmenisen minuuttia, kun muutama-satapäinen karja ylitti Raholan tietä. Pari paimenta koirineen ajoi karjaa laitumelle huuruis-ta peltoa pitkin.

Entinen Raholan koulu jäi lähtiessämme seisomaan yksinäisen oloisena ja odottamaan seu-raavia yöpyjiä ja saunojia.

Ei ollut kirkon sisällä rakenteilla oleva tsasouna saanut kesäkuun jälkeen uusia rakenteita.Entisen hotellin paikalle ei ole rakennettu mitään.

Uusimman hautausmaan ristille laskivat pihlajan oksia Meskaset.

Perjantaina 7. lokakuuta8 – 2005 – Nro 40–41

”Pikku Maurin” koneha-vainnot ja kirjoitus Kurki-jokelaisessa nro 35-36/2.9.2005 pisti minutkin vie-lä kirjoittamaan tästä ikä-västä muistosta. Aloittaisin-ko, että olinhan siellä minä-kin ja aivan paikan päällä?

Olin 14-vuotias ja ollutVR:n palveluksessa jo noinvuoden verran. Ensimmäi-nen työni oli komennusesi-mies Onni Vehniäisen asia-poikana kuljettaa junahen-kilökunnalle ns. virkamää-räyksiä poikkeavista työ-vuoroista. Väliaikoinaavustin aseman henkilö-kuntaa matka- ja säilytysta-varoitten vastaanotossa.

Olikohan minun onnenivai kohtalon oikkua, ettäjuuri sinä päivänä 20.6. olinsaanut ”ylennyksen” vaih-demiehen apulaiseksi rata-pihan pohjoispäähän niinsanotulle tallivaihteelle?Vetureiden ”ruokintapaik-ka” (vesi + puut) olivat hiu-kan kauempana, ja vaihdepiti sitten kääntää jompaan-kumpaan ruokintapaik-kaan. Siis avustin varsinais-ta vaihdemiestä.

Tästä alkaa sitten minunhavaintoni ja kaikki se jär-kytys, jonka sain kokeanuorena VR:läisenä klo13.20. Olin kääntämässäniitä ”rautoja” veturille,joka oli juuri menossa puil-le ja vesille, kun kuulin tai-vaalta melkoista koneidenpauhua. Katsoessani ylösnäin melkoisen konelautanolevan tulossa juuri päälle.

Samalla havaitsin, ettäpommiluukut avautuivatkoneiden alla ja hetken nä-kyi, kun pommit irtosivatpitimistään. Kuului kauheaujellus ja sitten räiske. Ker-kesin huitoa ja näyttää ve-turimiehille ylöspäin. Kuu-lin, kun he huusivat veturinpäältä: ”Käännä, Poika,

Ex-muusikkoEero LaukkanenNiemisjärveltä.Eeron isä PekkaLaukkanen oli in-nokas lehtemmealkuaikojen kir-joittaja-avustaja.

Yöllä 21.6.1944 kuljettivat LaatPE:n kuorma-autot pommituksen uhrit Kurkijoen maamies-opistolle (navetan syöttöpöydälle) omaisten tunnistettaviksi. Kuvassa navetta nykykunnos-saan.

Kuva nykyisen Elisenvaaranveturitallista. Kuvassa sa-malla paikalla, jossa EeroLaukkanen oli pommituksenaikana, seisoo hänen muu-tama vuosi sitten edesmen-nyt ”kotiryssänsä” Alexan-der Morossoff, joka toimivuosia hänen tulkkinaan.Paikat ovat tässäkin vähänmuuttuneet. Ruskipoika ha-kee naftaa siitä, mistä ennen

Olinhan siellä minäkin…Elisenvaara 20.6.1944 klo 13.20

rautoja! Älä huiski!” Sa-malla olin mahallani kisko-jen välissä. Silloin tuli ve-turimiehillekin kiire poiskoneen päältä.

Näytti aivan siltä, ettäniskaan tulee. Minun ja ve-turimiesten onneksi ei tullutmeidän niskaan, vaan ryöp-py tuli juuri siihen paik-kaan, johon se oli tarkoitet-tukin eli keskelle junarykel-miä. Siellä olivat Räisälänevakkojuna ja sotilaskulje-tusjunat.

Siinä sitä ihmeteltiin jakauhisteltiin kolmestaan,mutta ei kauan, kun alkoitaas koneitten ääni kuuluaja näkyä. Ei muuta kuin ra-taluiskaan hiekkaa suutele-maan. Ei riittänyt ”neukuil-le” kaksi aaltoa, oli tulossavielä kolmaskin.

Koneitten määräTässä vaiheessa voisin

palata silloisen 8-vuotiaan”Pikku Maurin” aivan oike-aan havaintoon lentomuo-dostelmasta. Pommaritajoivat kolmelle jaollisella

ryhmällä.. Johtokone olikahden siipikoneen kanssakeulassa ja sitten kaksi kol-men koneen muodostelmaatakana. Siis yhteensä yh-deksän kappaletta, tässä ta-pauksessa DB-3 –tyyppisiäkaksimoottorisia lentoko-neita.

Siinä vaiheessa meitä olijo kolme laskemassa ko-neitten määrää, kaksi yh-deksän koneen muodostel-maa. Veturin lämmittäjä sa-noi lukeneensa myös toisenaallon konemäärän ja saa-neensa 18 konetta. Ensim-mäisen aallon konemäärääei laskenut nuoriVR:läinenkään. Silloin olimuita kiireitä.

Kolmannen aallon aika-na kierteli pienempiä ko-neita mukana, joita luulim-me suomalaisiksi hävittä-jiksi, mutta katin kontit oli-vat nekin ”neukkujen” saat-tohävittäjiä, jotka paukutte-livat tykeillään. Maalinaolivat tavaratoimiston taka-na olevaan lepikkoon ryn-nänneet evakkoraukat ja so-

tilaat. Nämä saattohävittä-jät saattoivat liittyä mukaanvasta viimeisten pomma-reitten mukaan, jota tark-kaavainen ”Pikku Mauri” eikaverinsa kanssa nähnyt,minkä olen tarkistanutMaurilta.

Tuli jälkikäteen mieleen,että olisipa silloisena kesä-kuun päivänä olleet ilmassaja paikalla suomalaisetMannerheimin ritarit ”Has-se” Vind (kaksi ristiä, en-simmäinen 31.7.1943 jatoinen 28.6.1944) ja EinoIlmari ”Illu” Juutilainen(myös kahden ristin hävit-täjä, ensimmäinen26.4.1942 ja toinen28.6.1944). Olis siinä”neukkupilotilla” ollutpupu housussa ja kiire ko-tiin. Vahinko, etteivät olleetpaikalla, heillä oli kiireitäViipurin suunnalla.

Tämä hävittäjien paukut-telu selvisi minulle viimeis-tään silloin, kun olin vie-mässä jotain tiedotusta rata-

korjausjunalta Suohovinkoululle, jonne VR:n toi-minnot oli siirretty. Oikai-sin koululle silloisen jalka-pallokentän kautta, joka olitavaratoimiston ja koulunvälissä. Hävittäjän tykinammus jätti nurmikkoonosuessaan läpimitaltaan 30senttimetrin heinättömänalueen. Olivat kai räjähtä-viä ammuksia. Voi vain ar-vata, millaista tuhoa ne te-kivät siinä lepikossa, johonihmiset epätoivoisina pake-nivat.

Kirjassa Kurkijoki so-dasta evakkoon on kone-määräksi kirjoitettu 55 ko-netta ja ”Pikku Mauri” sa-noo 54 konetta. Sanotaan,että kumpikin on oikein.Toinen laskija oli ”eppuluo-kalla” ja toinen VR:läinen,joka oli nenä ratapölkkyjenvälissä. Kahden aallon ko-nemäärä oli 36.

Pommitus tapahtui rata-pihan suuntaisesti etelä-pohjoinen, siis tulosuuntaHiitolasta päin, luultavastirataa seuraten. Olen myö-hemmin useasti ollut pien-koneissa hirvilaskentalen-noilla mukana ja arvelisinlentojen pommituskorkeu-deksi 1 000 jalkaa eli noin

300 metriä – ja ilman min-käänlaista häirintää. Ovat-kohan Neuvostoliiton san-kareita kaikki?

Ilmatorjunnan puuteTietoni mukaan ilmator-

juntaa samaisena päivänä eiollut kuin yksi niin sanottu”Kitti” vaunu, umpivaunu,jonka katolla 20 m/m kevytit-tykki. Eivät laukausta-kaan ampuneet. Tuli pojil-lekin muita kiireitä, minkähyvin ymmärrän. On kirjoi-tettu, että he olisivat mah-dollisesti pettureita tai de-santteja. On jopa mainittumuutamia nimeltäkin.

Valde Räihä oli silloinenasemapäällikkö ja muistinimukaan Mauri Heikkinenjunanlähettäjänä. Nämä voisulkea epäiltyjen luettelos-ta pois.

Sinä kesäkuisena päivä-nä 20.6.1944 oli Viipurimenetetty ja ”neukuilla” olikoneita ilmassa ainakin tu-hat, ja heidän sodanjohdol-taan oli käynyt käsky:”Suomalaisia joukkoja siir-retään Itä-Karjalasta kan-nakselle. Kaikki risteysase-mat matalaksi, Elisenvaaratärkeimpänä.” Siinä käsi-tykseni tästä kohtalon päi-västä. Sattuma korjasi sato-aan valitettavasti.

Minun onneni oli se, ettäVehniäisen Onni oli mää-rännyt minut ratapihan poh-joispäähän, ja VR:n onni olise, ettei minusta tullut rau-tatieläistä, vaan urheiluliik-keen myymäläpäällikkö Jy-väskylään ja muusikko va-paa-aikoinani. Kuten hyväystäväni Leo Ojalehto mi-nulle käyntikortteihin kir-joitti: ”Ex-muusikko”. Har-monikka on, mutta kun eiossoo ennään soittaa, kuun-telulaite oikeassa korvassaestää sen.

Paljon terveisiä elisen-vaaralaisille, etenkin huuto-mäkeläisille.

Eero Laukkanen 76 v.Ex-muusikko

Perjantaina 7. lokakuuta 2005 – Nro 40–41 – 9

On mainio asia, kun ny-kyisin arvostetaan kokkejaja muitakin ruuanlaittajia.Kumma sen sijaan on se,kun elintarvikkeita mainos-tetaan niin älyttömästi. Eräsrouva kaupassa kyseli:”Mitähän tänään laittaisinpäivälliseksi”, vaikka koto-naan on monta laatikollistasaksittuja ruokaohjeita.Lehdet ovat täynnään ruo-ka- ja laihdutusjuttuja.

Kuulun niihin, jotka te-kevät mitä sattuu tulemaanja minkälaisia tarvikkeitasattuu kotona olemaan. Ar-vostan kyllä hyviä ruokia.On elämys joskus herkutel-la hienossa ravintolassa.Kannattaa sitä joskus leik-kiä rikkaitten elämää, eten-kin jos joku muu maksaa.

Aikoinaan Aino-täti sa-noi: ”Pitää olla ravurinume-roita, jotka aina onnistuvatja joista kaikki tykkäävät.”Karjalanpaisti, 20 pikkupullaa ja kolmen munankakkupohja olivat hänestäpistämätön yhdistelmä..Silloin oli juhla joka pyhä.Nykyaikaan sopimaton pre-setti, vaikka moni suu ko-vasti tykkäisi.

Sama täti sai kerran pää-hänsä, että minun pitäisitulla keittämään ihmekeit-toa, jolla kuulemma laihtui-si. Nauroin, ettei sellaista

Ruoan ympäriltäkeittoa olekaan. Aino-tätioli kiva ihminen, joten me-nin. Mehu-Maija-kattilalli-nen sitä piti tehdä, vaikkakovasti vastustin, että liikaasitä tulisi. Täti pettyi kovas-ti keiton makuun. Hän silp-pusi heti lautasillemmekinkkua sanoen: ”Osaa pi-tää terästää makkaralla jaloppua jauhelihalla. Kukatällaista kaalikeittoa rupiaaahtamaan?”

Nyt ovat pienet lapsetkinliian lihavia. Tyttäreni sa-noo minun lihottaneen hä-nen poikansa. Puolustau-dun: ”Kun saapi ravintoai-neita yllin kyllin, alkaa älli-kin pelata.” Siinäs näkee,kun 13-vuotiaan pojan kes-kiarvo on 9,5.

Minä vetelin pienenäpuolen litran viinapullostatäysmaitoa, jota mummotparansivat ”kermal ja soku-ril”. Minua oli siunattu mo-nella mummolla. Isona olenihmetellyt, mistä känkkä-ränkkä-mummot oikein tu-levat. Karjalassa olivatmummotkin mukavia.

Olen kuullut monen van-han kertovan, miten heillä

oli lapsena nälkä. Muistanyhden Rintalan emännänkertoneen, että kun hän olipieni ja köyhä, hän oli ollutporstuassa kurkkimassajonkun talon juhlia. Siihenoli tullut joku nainen ja sa-nonut: ”Syötkö, tyttö, tä-män? Tämä on hienon ih-misen oksennusta.”

Kerran Virtasalmella ke-säjuhlilla huomasin miehenahmivan muurinpohjalettu-ja. Vieressä kaksi laihaapoikaa ruinasi rahaa isäl-tään. Tämä ei antanut, nau-reskeli vain mennessään.

Mielijohteesta pistin poi-kain käteen rahaa. He no-lostuivat ja niin minäkin.

Hartolan Kuninkaanpor-tissa näin lastenkasvatusku-vaelman, joka järkytti mi-nua. Viereiseen pöytään tulikaikin puolin ”timmissä”oleva pariskunta, joilla oli3-vuotias tytär ja 7-vuotiaspoika. Poika pudotti haaru-kan. Sanoin hänelle, ettähakisin hänelle uuden, kos-ka olin menossa hakemaanjuotavaa. Poika sanoi hil-jaa: ”Kiitos.” Äiti komensikiittämään kunnolla. Poika

nousi ylös ja tuli eteeni ku-martamaan ja sanoi: ”Kii-tos, rouva, avustanne.”

Siitäpä aloin toisella sil-mällä seurata naapuripöy-tää. Tyttö oli hintelä, kalpeaja ihan hikinen eikä syönyt.Äiti tunki tytölle ruokaa:”Syö heti paikalla, vastahuomenna saat ruokaa. Sitä

vain limukkaa litkitään.”Tyttö alkoi yökätä, jolloinisä nappasi tytön tukasta jakäsivarresta kiinni ja veilennossa tytön autoon. Tyt-tö ei inahtanutkaan, kuuluivain, kun auton ovi lojahtikiinni. Silloin oli kamalankuuma päivä.

Mieheni muistelee vielä-kin, että heillä oli seitsemänkilometrin koulumatka.Rikkaan talon emäntä huu-teli heille joskus: ”Tulkaa,lapset, syömään.” Jos sattuipaha ilma, emäntä käskipoikansa viedä kylän lapsethevosella kouluun.

Kyläillessäni sain kuul-la, että täysin valaistu voielää ilman ravintoa. Jokumies on ollut syömättä jo

neljä vuotta. Sain tästäopista nipun lehtiä, muttaeivät ne minuun ole yhtääntehonneet. Tästä tuli mie-leeni, että Minna Anna olinoin 4-vuotias, kun kuuli,että taivaassa ei syödä. Tyt-tö tuli topakasti minulle sa-nomaan: ”Minä en aina-kaan sinne taivaaseen läh-

de, kerra siellä ei saasyödä hyvää ruokaa.”Eräs tuttavani, entinensuurtalousemäntä sa-noo ilolla menevänsätaivaallisia patojahämmentämään. Naa-puri käski sanoa tytöl-

le, että taivaassa pidetäänoikein pitoja.

Enpä uskalla tuohon mi-tään lisätä. Olkaamme on-nellisia, kun on ahkeria ih-misiä, jotka tuottavat meil-le ruuan. On millä mällätä,vähemmillä etelän hedel-milläkin tultaisiin ihan hy-vin toimeen.

Karjalanpiiraat ovat nytin, mutta vatruskat ovat hel-pompia tehdä. Nimi vaintahtoo kadota. Käytän uuttamuistioppia: kiinnitetäänkirjain kerrallaan johonkintuttuun. Siis V siihen ylei-seen sanaan ja A on aakkos-ten alku, mutta mikäs kir-jain sitten…

Anna

Minä vetelin pienenäpuolen litran viinapullostatäysmaitoa, jota mummotparansivat ”kermal jasokuril”.

Oikeusministeri LeenaLuhtanen sopi Moskovassasyyttäjien vaihdosta Suo-men ja Venäjän välillä. Pit-käaikaisen yhteistyön tu-loksena Suomi sopi ensim-mäisenä EU:n jäsenvaltio-na syyttäjiä koskevastavaihdosta Venäjän kanssa.

Oikeusministeri Luhta-nen allekirjoitti asiaa kos-

kevan yhteisymmärryspöy-täkirjan keskiviikkona 5.10.Venäjän pääsyyttäjänviras-tossa Moskovassa. Pöytä-kirjalla sovitaan yhteys-syyttäjistä, joiden tehtävänäon edistää rikosoikeusavuntoimivuutta Suomen ja Ve-näjän välillä.

Venäjän oikeusministeriJuri Tshaika oli kutsunut

Oikeusministeri Luhtanen MoskovassaLuhtasen kolmen päivänvierailulle 3.-5.10. Ministe-rit keskustelivat muun mu-assa Euroopan unionin jaVenäjän välisistä suhteistasekä oikeus- ja sisäasioidentulevista painopisteistä. Ve-näjä toimii Euroopan neu-voston ministerikomiteanpuheenjohtajana samaan ai-kaan, kun Suomi on EU:n

puheenjohtajamaa syksyllä2006.

Ministeri Luhtasen vie-railuun kuului myös tapaa-minen Venäjän presidentinhallinnon valtio-oikeudelli-sen osaston johtajan LarisaBrytshovan kanssa. Venä-jän ja Suomen oikeusminis-teriöiden yhteistyönä toteu-tetaan useita eri hankkeita.

Yleisen oikeusavun kehit-tämishankkeen tuloksenaVenäjä ottaa käyttöön suo-malaisen oikeusapujärjes-telmän ensi vuoden alusta.

Oikeusministeri Luhta-sen seurueeseen kuului oi-keusministeriön kanslia-päällikkö Kirsti Rissanen,joka avasi tiistaina 4.10.Moskovassa järjestetyn

Haagin vuoden 1965 yleis-sopimusta käsittelevänkoulutusseminaarin. Yleis-sopimus koskee oikeuden-käynti- ja muiden asiakirjo-jen tiedoksiantoa ulkomail-la siviili- ja kauppaoikeu-dellisissa asioissa. Semi-naarin järjestivät Suomi jaKanada yhteistyössä Haa-gin kansainvälisen yksityis-oikeuden konferenssinkanssa.

Oikeusministeriö

Kotona tehdyn viikko- jaylläpitosiivouksen tuntihin-nat vaihtelevat 18 eurosta30,50 euroon Länsi-Suomenläänin suurissa kaupungeis-sa. Tampereella tuntihintaon 24,00-30,50 euroa, Tu-russa 18,00-26,84 euroa, Jy-väskylässä 20,00-26,84 eu-roa, Porissa 20,00-28,67 eu-roa ja Vaasassa 20,00-30,50euroa. Siivouspalvelu onkeskimäärin halvinta Jyväs-kylässä (23,51 euroa/h) jakalleinta Tampereella (26,23euroa/h).

Kotitalouspalveluidenhinnat eivät ole aina kiintei-tä, vaan palvelujentarjoajatvoivat noudattaa ”alkaen”-hintoja tai tarjousten perus-teella annettuja hintoja.

Hinta-arvio kannattaapyytää useammalta yrittäjäl-tä vertailukelpoisesti määri-teltynä. Osa palveluntarjo-ajista on hinnoitellut kerta-siivouksen, suursiivouksen,muuttosiivouksen ja ikku-noiden pesun 1-8 euroa/hkorkeammaksi kuin tavalli-sen viikko- ja ylläpitosiivo-uksen. Myös lauantaina,

sunnuntaina ja iltaisin tehtä-vä työ on usein kalliimpaakuin tavallisena arkipäivänätehty työ.

Länsi-Suomen lääninhal-litus vertaili toukokuussa2005 Kuluttajaviraston toi-meksiannosta kotisiivouk-sesta perittäviä hintoja lää-nin suurissa kaupungeissa.Kirjekyselynä toteutetussaselvityksessä oli mukana 39siivouspalvelujen tarjoajaaTurusta, Tampereelta, Jyväs-kylästä, Vaasasta ja Porista.Kyselyn liikkeet valittiin pu-helinluetteloista ja interne-tistä löytyvien yhteystieto-jen perusteella. Kuluttajan eiole kovin helppoa löytääkattavaa tietoa kotisiivoustatarjoavista yrityksistä ja yrit-täjistä.

Luetteloista tietoja joutuuhakemaan eri kohdista jaaina ei ole selkeästi kerrottuminkälaista siivousta tarjo-taan.

Välineet, aineet jamatkakustannukset

Yleensä siivoustyö teh-dään palveluntarjoajan työ-

välineillä ja aineilla, jotkauseimmiten sisältyvät perit-tyyn tuntiveloitukseen. Mat-kakustannukset sisältyvät lä-hes poikkeuksetta tuntihin-taan, jos kyse on lyhyestämatkasta. Hintoja vertailta-essa kannattaa mahdollisetmatkakustannukset sekä sii-vousaine- ja välinekustan-nukset kuitenkin selvittää.

Monet vertailussa muka-na olevat yritykset tarjoavatsiivouspalveluiden lisäksimyös muita kotitalouspalve-luja kuten asiointiapua, ul-koiluapua, pihatöitä, lasten-hoitoa, pyykinpesua, silitys-tä, vanhusten hoitoa ja pien-remonttia. Remonttipalvelutmaksavat yleensä kotitalo-ustöitä enemmän.

Kotona teetetyn työn kus-tannukset voi osittain vähen-tää verotuksessa. Kotona taivapaa-ajan asunnossa teh-dystä työstä saa kotitalous-vähennyksen, jonka määräon 60 prosenttia yrityksellemaksetusta työkorvaukses-ta. Verovähennys on vuodes-sa enintään 1 150 euroa/hen-kilö ja omavastuu 100 euroa.

Puolisoilla vähennyksenmäärä on yhteensä 2 300 eu-roa. Täyden 1 150 euron vä-hennyksen saa, kun kotita-lous ostaa siivous- tai muitapalveluita 2 083 eurolla.

Jos puolisot käyttävät ko-titaloudessa vuoden aikanasiivouspalveluja esimerkiksi4 h/viikko eli yhteensä 200 h/vuosi tuntihinnan ollessa 25euroa tunnissa, maksaa vuo-den siivous yhteensä 5 000euroa. Verovähennyksen jäl-keen puolisoille jää viikko-siivouksesta maksettavaksi 2700 euroa eli 13,50 euroa/h.

Vähennystä ei saa, jostyön suorittava yritys tai yrit-täjä ei kuulu ennakkoperintä-rekisteriin. Kuitenkin yleis-hyödylliselle yhteisölle ta-vanomaisesta kotitaloustyös-tä tai hoiva- ja hoitotyöstämaksettu korvaus oikeuttaavähennykseen. Rekisteröin-nin voi tarkastaa esimerkiksiinternetistä osoitteestawww.ytj.fi . Verohallinnonsivuilta www. vero.fi löytyyohjeita kotitalousvähennyk-sen tekemiseen.

Kotisiivous maksaakeskimäärin 24 euroa tunnilta

Länsi-Suomen lääninhallitus tiedottaa:

SatakieliSinä lauloit, lauloit ja luritit,olit ryhtynyt keväiseen työhön.Sinun laulusi jatkui, jatkui vain.Sinä laulelit puoleen yöhön.

En nähnyt sinua, laulaja,vain äänesi heleän kuulin.Sinä lauloit onnea, iloa,ihan pakahtuvan sun luulin.

Olit saapunut, keväinen laulaja,tänne Suomen suloiseen kesään.Sinä pikkuiset munasi pyöräytitikiomaan ruohoiseen pesään.

Aina laulella jaksoit iltaisinja hoitelit poikasi pienet,mutta syksyllä pois taas lennähdit,minne saakka mennytkään lienet.

Terttu Ketola

RakennusmiesHää ol päivän rakennushommis:aamul olkii jäykkä ja kippii.”Hieroppa sie selkää ja kylkii.”

Miehä yritin jyystääniitä luita kuivii.Ähke ja puhke käi:”Tuosta ja tuolta ja kovemmi.”

Mitä jos polkisin niinko enne?”Älä sunkaa, kuka tassiibonnelin sisält miut henkii?”

Anna

Perjantaina 7. lokakuuta10 – 2005 – Nro 40–41

Eino Heikinmaan Lapsuusmuistoja-sarjan osa 18 Oi niitä aikojaentisiä ja lapsuusvuosia noitaMuistelmani alkavat aivan lapsuusvuosistani Kurkijoen Saa-reksen kylästä 16-vuotiaaksi nuorukaiseksi asti. 4.1.1942sain kutsun IS-joukkoihin Kurkijoelle, ja siitä alkoi Suomenarmeijan palveleminen aina 23.10.1945 saakka. Nämä tari-nat olen kirjoittanut aivan muistinvaraisesti, en ole mitäänmuistiinpanoja käyttänyt. Ne muutamat päivämäärät, jotkatästä löytyvät, on otettu teoksista, jotka on myös mainittu.

Eino Heikinmaa

Elettiin tammikuunpuoltaväliä 1940. Uusia jaaina vain vanhempia ikä-luokkia oli kutsuttu reser-viin. Isänikin oli jo valmis-tautunut siihen, että vielähänellekin se kutsu tulee.Sen tähden hän oli minulle-kin vähän selvitellyt töitä,miten ne oli parhaiten teh-tävissä, jotta voisin niistäselviytyä.

”Kyllähän se vähän ras-kasta sinulle on, mutta kyl-lä sinä niistä selviät. Tietys-ti tuo halonajo, jos se jää si-nun harteillesi, on ehkäkaikkein raskain tehtäväkaiken muun lisäksi”, selit-teli isä. Isä oli nimittäin teh-nyt 50 kuution halkokaupanValtion rautateille. Halotpiti ajaa Akkaharjun ase-malle.

Nousiaisen Pekka oli lu-vannut jo syksyllä, että hänkevättalvella tekisi ne mei-dän halot. Hän ei ollut jou-tunut sotahommiin, sillähän jonkun takia kuului B-luokkaan, joten hän ei ollutkäynyt sotaväkeä eikä niinollen ollut reserviläistenkirjoissa. Sen takia hän eiollut velvollinen lähtemäänsotahommiin. Hän oli ollutuseasti meillä sellaisissa sa-tunnaisissa töissä.

Pekka oli jo aloittanuthalkojen tekemisen, koskase kävi aika lailla hitaam-min, kuin jos ne tehtäisiinsulan maan aikaan. Ne pitiolla maaliskuun alkuunmennessä asemalla pinot-tuina vastaanottoa varten.Silloin tulisi hankintapääl-likkö tarkastamaan pinon jasamalla hyväksymään kau-pan, jos pino olisi oikein la-dottu. Se ei saanut olla liiantiivis, ja siinä sai olla vainsallittu määrä pyöreitä hal-koja, ja nekin täytyi olla ai-sattuja eli niihin oli kahdel-ta kantilta veistetty viiltopöllin päästä päähän.

Vastaanottajat tekivätaina pistokokeita ja ottivatjoitain pyöreitä halkoja janäin totesivat, oliko niissäaisat ja jos aisattomia löy-tyi, saattoi joutua purka-maan koko pinon ja aisaa-maan ehjät halot tai heittä-mään ne sivuun ja latomaanpinon uudestaan. Saattoipajoskus käydä myös niin,että jos oli latonut pinon lii-an tiiviiksi ja virheellisesti,niin silloinkin joutui purka-maan pinon ja latomaan ha-lot uudestaan määrätyllä ta-valla asetellen ja sopivanharvaksi, sillä halkojen japinojen välissä täytyi ilmanpäästä hyvin kiertämään,jotta halot kuivuisivat hy-vin.

Näin kävi eräälle isän-nälle, kun hän ei raaskinnutottaa latojaa, vaan latoi itse

Valmistautuminenisän sotaanlähtöön

samalla, kun purki kuor-man, jolloin tuli liian tiivispino, joka täytyi latoa uu-destaan. Isäntä kyllä saimonta mottia halkoja takai-sin, kun ammattilatoja tekipinon, joka kelpasi vastaan-ottajalle. Siksi isäkin antoilatomisen siellä olevalle la-tojalle, joka latoi monelleajajalle.

Meiltä ei kerinnyt tehdäkuin kaksi reissua päivässä,ja yhdessä kuormassa meninoin motti kelistä riippuen.Hyvällä kelillä meni vähänenemmän. Me emme isänkanssa ehtineet kuin muuta-mana päivänä käydä vie-mässä kuormat asemalle,kun isälle tuli leijonakuval-la varustettu kirje, jonka si-sällön heti arvasi. Isällä olimuistaakseni noin viikkoaikaa ilmoittautua jossakin,sitä en muista missä, muttajoka tapauksessa siviilityötloppuivat ja alkoi armeijanhommat.

Minä sain isältä vielä vii-meisiä ohjeita, miten mene-tellä missäkin tapauksessa.Kun lähdön hetki koitti hänlohdutteli: ”Kyllä sinä tääl-lä pärjäät siihen saakka,kun minä tulen takaisin.” Japärjäsinhän minä, jos einiin hyvin mutta jotenkin.

Taakka harteillaKyllähän se vähän ou-

dolta tuntui, kun itse joutuiajattelemaan kaikki tehtä-vät, miten olisi parempi:tehdäkö nyt vai jättää huo-

miseksi. Sillä tekemistäkyllä riitti, olihan pidettävähuoli siitä, että karjalle oliheiniä ja jauhoja. Heinätnäet olivat Koskuilla, jajauhot täytyi käydä teettä-mässä Tyrjän myllyssä, jo-hon oli matkaa noin viisikilometriä.

Joskus sattui niin, ettämyllyreissulla meni mel-kein päivä, jos ei lähtenyttarpeiksi ajoissa aamullaliikkeelle. Myllyssä jauhet-tiin siinä järjestyksessä,kuin oli myllylle saapunutja jokainen piti kiinni omas-ta vuorostaan, vaikka kyllä-hän ne joskus tahtoivatpientä poikaa vähän juksa-ta. Mutta kyllä myllärikinpiti vähän vuoroista huolta,etteivät jotkut kovin paljonetuilleet. Mutta oman ai-kansa se aina kuitenkin vei,ennen kuin jälleen oli koto-na.

Pari viikkoa siitä sittensai olla rauhassa. Silloin voikeskittyä muihin tehtäviin,joita kyllä riitti, sillä karja-tiloilla on aina työtä, kunvain ehtii tehdä. Isän läh-dettyä ne jäivät yksin mi-nun harteilleni. Navettatyöthoituivat kyllä suurelta osinnaisten toimesta, joten hei-dänkin työtaakkansa lisään-tyi, mutta kovalla sisulla jasitkeydellä siitä selvittiin.Silloin ajateltiin: ”Eihänsota voi kovin kauan kes-tää.”

HalkourakkaKaikkein suurimman

työn aiheutti halkojen ajo,joka oli sellainen ylimääräi-nen tehtävä normaalin päi-vätyön lisäksi. Ja se oli teh-tävä helmikuun aikana, ei

siinä muukaanauttanut kuinruveta ajamaan.Nousiaisen Pek-kakin ahkeroi,että saisi urak-kansa määräai-kaan mennessätehdyksi, etteis o p i m u k s e ntäyttämisen on-nistuminen olisihänestä kiinni.

Sota-aikanakaikki oli mah-dollista, voisisattua mitä ta-hansa, etten sai-si sopimuksenmukaista mää-rää halkoja ajet-tua asemalle.Ehkä Pekkakinvähän pelkäsi,mahtaisinkohankeritä kaikkiamaaliskuun al-kuun mennessäajamaan, muttayrittää kuiten-kin täytyi, kävi-

si sitten miten kävi. Jos eiyritä, niin sitten ei ainakaanmitään saavuta. Niin alkoitämän pojan ensimmäinenrahdinajourakka asemalle,jonne oli matkaa noin kuu-tisen kilometriä, muidenvälttämättömien töiden ku-ten heinänajojen ja muidenkotitöiden lomassa.

Kahdella hevosellaAkkaharjuun

Kun läksin yksin ensim-mäiselle reissulle asemalleviemään halkoja, valjastinmolemmat hevoset rekieneteen. Kolmas hevosemmeoli niin nuori, että sitä vastaalettiin opettaa ajohommiinkesää varten. Äitini näkiminun valjastavan molem-mat hevoset ja kysyi: ”Ku-kas tuolla toisella hevosellaajaa?” Minä tuumasin yks-kantaan, että minähän sitämeinasin ajaa ja tulisihan seperästä ilman ajamistakin.

”Olisihan tuo riittänyt si-nulle yksikin hevonen”, jat-koi äiti, johon minä vasta-sin: ”Mutta jos samalla me-nee kaksi kuormaa, niin no-peammin saan ne ajetuksi.”Niin läksin tekemään kuor-mia metsään, jonne ei ollutkovin pitkä matka, sillä ko-tihaassa oli sellaista taajaakoivikkoa, josta tämä hal-komäärä hakattiin.

Kun sain kuormat tehtyä,läksin ajelemaan asemallepäin. Nuorempaa hevostaajelin itse, ja vanhempi seu-rasi perässä. Niin matka jat-kui asemalle ilman mitäänhämminkiä, ja minä löysinoman pinoni paikan, jonkalatoja oli jo aloittanut, silläajaja vain purki kuormanniin nopeasti kuin suinkinja läksi hakemaan uuttakuormaa.

Minäkin heittelin omatkuormani tyhjäksi ja läksinhakemaan uutta kuormaa.Latoja ihmetteli: ”Mitässinä nyt yksin ajelet, kun eikaveria näy?” Kerroin, ettäisä joutui lähtemään armei-jan hommiin ja nämä jäivätminun tehtäväkseni, muttaehkä tästä selvittäisiin, josei mitään erikoista tapahtui-si.

Halonajo jatkui, samoinmyös sota. Suomalaiset oli-vat joutuneet peräytymäänLänsi-Kannaksella kovanpainostuksen alaisena. Lin-jat lähestyivät jo Viipuria,mutta mitään paniikkia eisuomalaisten joukkojenkeskuudessa ollut, ainakinjos radiosta saadut tiedotpitivät paikkansa. Myös ko-tirintamalla oli jo sotatilaantotuttu, kun ensi järkytyk-sestä oli selvitty eikä Tiltunlupaama pikamarssi Hel-sinkiin ollutkaan onnistu-nut. Siitä olivat pitäneet

suomalaiset sotilaat huolen.Mutta joka päivä sota

muistutti olemisestaan, sil-lä tykkien jyly kuului kuinkaukainen ukkosen jylinä.Lisänä olivat lukuisat Eli-senvaaran pommitukset,jotka saivat meilläkin ikku-nat helisemään. Tuntui,kuin sinne ei varmasti jäisikiveä kiven päällä eikä yh-tään ehjää asuntoa, kun sitäjoskus kirkkaana talvipäi-vänä pommitettiin useam-man kerran päivässä.

Akkaharjuapommitettu

Eräänä aamupäivänä,kun ajoin asemalle ja ylitinylikäytävän ja käännyinhalkolaanille, huomasin,että tie oli poikki. Edessänijonkun matkan päässä nä-kyi kaksi suurta pommi-kuoppaa, joista oli multa le-vinnyt laajalle alalle. Ajet-tuani lähemmäksi huoma-sin, että aikaisemmin tulleetolivat tehneet jäljet pommi-kuoppien ohitse laanille, jo-ten minä käytin myös niitäjälkiä.. Todennäköisestinämä pommit oli tarkoitet-tu radan katkaisemiseksi,mutta ne olivat menneethiukan sivuun. Tätä kierto-tietä käytettiin siihen saak-ka, kunnes kaikki halot tuliajettua.

Asemapäällikkö kävi il-moittamassa että siitä lähti-en oli aina käytävä asemal-ta ensin kysymässä, olikoasemalle annettu ilmahäly-tys ja jos oli, ei saanut ajaaasema- alueelle, vaan oliodotettava metsätaipaleel-la, kunnes hälytys oli ohi.Sillä jos koneet sattuisivattulemaan päälle, niin silloinvoisi leikki olla kaukana.Vaikka eivät olisikaan pom-mittaneet, niin niissä olleetkonekivääriampujat olivatjo osoittautuneet sangen lii-pasinherkiksi miehiksi: nesaattoivat ampua kaikkea,mikä vain liikkui, yksittäi-siä henkilöitäkin. Sellaista-kin oli sattunut.

Minun kohdalleni ei sat-tunut yhtään hälytystä, jo-ten sain ajaa halkoni aivanrauhassa. Mutta jotkut sa-noivat joutuneensa odotta-maan. Kuormat laaneillapurettiin yleensä siihen tah-tiin, ettei siellä kauan viih-dytty, sillä koskaan ei tien-nyt, milloin ratakiskon pät-kä alkaisi soida. Se oli hä-lytysmerkki, kun asema-

päällikkö alkoi suurella va-saralla lyödä roikkuvaankiskonpätkään, jollei sittenasemalla sattunut olemaanjotain veturia, jolla annet-tiin hälytys.

Kaikesta huolimatta 50kuutiota halkoja tuli ase-malle ajettua ennen määrä-aikaa eli helmikuun loppua.Latojakin pysyi aikataulus-sa, eli joka aamu olivatkaikki ajetut halot ladottu.Hänen tehtäväkseen jäivain halkojen luovuttami-nen vastaanottajalle, sillälatominen oli hänen vas-tuullaan. Sen piti olla niinsuoritettu, että vastaanotta-ja sen hyväksyisi.

Näin päättyi elämäni en-simmäinen rahtiurakka,josta selvisin omasta mie-lestäni aika hyvin. Ei mi-tään suurempaa haaveria-kaan sattunut, eivät hajon-neet vehkeet eivätkä hevo-setkaan loukanneet jalko-jaan eivätkä karanneet,vaikka niitä oli kaksi, joistapiti huolehtia.

SunnuntaisinKirkkohonkoinpukroilla

Vaikka minulla olikinvuonna 1940 kiireinen hel-mikuu, oli minulla sentäänsen verran vapaata ainakinpyhien seutuna, että kerke-sin toisten kylän poikienkanssa Kirkkohonkoin puk-roille mäenlaskuun ja pa-rantamaan tätä maailmaa -ainakin omasta mielestäm-me. Kaikilla oli sama toivo,että sota loppuisi pian. Sii-nä yks kantaan todettiin:”Jos se niin kauan kestää,että näillä pukroilla taistel-taisiin, niin silloin taitaisiolla mennyttä koko Suo-mi.”

Ei kukaan aavistanut,että ne taisivat olla Saarek-sen pojille viimeiset yhdes-sä vietetyt mäenlaskuhetketKirkkohonkoin pukroilla.Olihan siellä vietetty luke-mattomia talvipäiviä, eivain poikien kanssa, vaansiellä olivat myös tytöt use-asti mukana. Sillä eivät ty-töt sen huonompia laskijoi-ta olleet kuin pojatkaan.Ehkä ne kaikkein jyrkim-mät rinteet jäivät heiltä las-kematta, mutta jäi moneltapojaltakin, mutta se ei yh-teistä iloa pilannut.

Toinen mäenlaskupaikkaoli Kelkutmäki, joka sijait-si meiltä noin runsaan puo-len kilometrin päässä, siinäoli yksi rinne, joka laskiAumasuolle. Kyllä siitäkinaika hyvät kyydit sai, kun eihaluttu mennä pukroilleasti.

Mutta jokapäivä sota muistuttiolemisestaan, sillätykkien jyly kuuluikuin kaukainenukkosen jylinä.”

Kyllä sinä täälläpärjäät siihen saakka,kun minä tulentakaisin.”

Perjantaina 7. lokakuuta 2005 – Nro 40–41 – 11

Laitanpa minäkin lusik-kani tuohon ”Kalakurkien”soppaan, he kun käyvätsiellä Laatokalla kaloja nar-raamassa. Ainahan kannat-taa pyydystää, vaikka eisaisikaan ja jos se iso kalasitten nappaa eli se vonka-le, jonka pituutta kertomaaneivät kädetkään riitä, niinsiitähän vasta tarinaa riit-tääkin.

Meidän ukko ennen ka-lasti kotitarpeiksi, pääasias-sa Rokkalammesta, joka ol-lakseen niin pieni lampi olikalarikas ja puhdasvetinen.Se sai täydennystä lähteis-tä, ja muistan itsekin uinti-reissulla ihmetelleeni vedenkirkkautta, näki syvälle pal-jain silmin.

Ukko ei kehuskellut kos-kaan saaliin suuruudella.Mikäli joku kysyi, olikotullut kalaa, oli vakiovas-taus: ”Ainahan sieltä jok-kuu tulloo.” Tervun joestahän sai kerran hauen, jokapainoi kuusi kiloa. Minäkinmuistan tuon kalan. Kun sesuuressa ”taasassa” vedessäloiski tuvan lattialla, kalas-taja myhäili tyytyväisenä.

Keväisin tuli paljon pie-niä kaloja, jotka sitten pe-

rattiin ja kuivatettiin (aha-voitettiin) ulkona. Naruvain laitettiin pään läpi jaripustettiin roikkumaan lan-kaan, joka oli viritettypuusta puuhun. Niistä ka-loista sitten myöhemminhaudutettiin läskin kanssaruokaa savipotissa. A vot!Ukolla oli tuohikontti, jos-sa saalis kulki selässä mu-kavasti.

Suurlähettiläänvonkale

Itse en ole koskaan edesonkinut enkä siis saanutedes pienintäkään sinttiä,mutta kerron tosi isosta ka-lasta, jonka entinen isäntä-ni suurlähettiläs sai. Hän oliYhdysvalloissa presidenttiKekkosen ja seurueen kans-sa kalastamassa suurilla ve-sillä 1970-luvulla, ja kala,joka tarttui pyydykseen, olimiekkakala. Se tosin mää-riteltiin myöhemmin purje-kalaksi.

Aikamoinen vonkale sepurjekala todella oli. Näin-kin sen, kun otus tuli tosinkuolleena ja täytettynä mei-dänkin ihailtavaksemme.Sen miekkakin oli varmaanainakin puoli metriä pitkä.

Saini Revolla ei ollut kovaa työtä punnitessaan tänä syksynä Kalakurkien kalansaaliita.Homma hoitui sukkelaan Raholan koulun rappusilla.

Kalaisia muistojaTämä saalis ei sitten tart-tunutkaan presidentin pyy-dykseen, vaan suurlähetti-lään. En tiedä, liekö ollutkateutta ison herran puolel-la, mutta jotain lie hänellemyös ”Ahti” antanut elimeri suonut.

Tämä miekkakala onerittäin maukas ja arvokaskala, sitä tarjottiin useinlounasvieraille grillattuna,mutta kalakaupastahan setietysti piti ostaa. Eikä semyöskään ollut halpaa syö-tävää.

No, tämä kyseessä olevakala tuli sitten isossa laati-kossa kuin ruumis arkus-saan muistoksi sen pyydys-täjälle. Mutta tämä lahjoittisen Suomeen palattuaanLuonnontieteelliseen muse-oon, jossa se nyt on. Soitinsinne ja olisin halunnut tie-tää kalan mittoja, muttamuseo on kiinni ja remon-tissa seuraavat pari vuotta,joten ei ollut mahdollisuut-ta saada tietoja kortistosta.

Erilaisia herkkujaOlen myös syönyt Tek-

sasissa savustettua haika-laa, eikä sekään ollut has-summan makuista. Aika

tummalihaista se kylläkinmuistini mukaan oli. NäinTeksasissa myös haikalojaisoissa pakastealtaissa ko-konaisina. Sievä rivi ham-paita vain irvisteli kohtikatsojaa. Eipä olisi olluthyvä joutua niiden leukojenväliin vesillä ollessa. Hyvä,kun olivat siellä pakasteal-taissa!

Koska minulta ei kalas-taminen suju, olen keskitty-nyt vain syömäpuoleen.

Muistaakseni Karjalassa eisyöty juurikaan silakoita (eiainakaan meillä), muttamuikkuja kylläkin. Sitäsuosittiin.

Olen reissuillani maistel-lut kaikenlaisia merenanti-mia, muun muassa ostereita,mutta vain joko paistettuinatai grillattuina. En ota sitäriskiä, että raakana nielais-tusta osterista saisin itsenikipeäksi. Niin on monellekäynyt. Paras on uskoa.

Kalassa ei ole muuta vi-kaa kuin ne ruodot. Ainajoku piikki ruoasta löytyy,vaikka ostaisi kalafileitä.Mutta sanontahan kuuluu,ettei ole luutonta lihaa eikäruodotonta kalaa. Ankeri-aassakin on selkäruoto.Kaikenlaista elävää se vesisisällään pitää, valtameretniistä isoimpia. Näitä miet-tien

Jaakon tytär

Esk

on p

uum

erk

ki

Syöpäjärjestöt tempaise-vat teemaviikollaan 10.-14.10. liikunnan ja painon-hallinnan tärkeyden puoles-ta ympäri Suomea. Tilai-suuksissa toivotaan liikku-van muidenkin kuin Syöpä-järjestöjen 140 000 jäsenen,ja ne muistuttavat kunkinomista mahdollisuuksistaehkäistä syöpää. Tapahtu-mat ovat osa kansainvälistäEuroopan syöpäviikkoa.

- Lihavuus näyttää lisää-vän tiettyjen syöpätautienvaaraa. Näyttö on vahvintakohdunrungon, rinta-, mu-nuais- ja paksusuolen syö-

Syöpäviikolla liikuntaa ja laihdutustavän osalta. Rintasyövänsuhteen lisääntynyt vaaranäyttää rajoittuvan vaihde-vuosien jälkeiseen aikaan,sanoo Syöpäjärjestöjen yli-lääkäri Matti Rautalahti.

Ylipainosta ja liikkumat-tomuudesta johtuvat syövätyleistyvät.. Teollisuusmais-sa ihmiset ovat yhä ylipai-noisempia, ja näissä maissatietyntyyppiset syövät ovatedelleen kasvussa, vaikkaterveydenhuolto on yhä te-hokkaampaa. Kansainväli-nen syöväntutkimuslaitosIARC arvioi, että kolman-nes paksusuolen ja munu-

ais- sekä rintasyövistä joh-tuu ylipainosta ja liikunnanpuutteesta.

Liikunnan ja painonhal-linnan keinot ovat yksinker-taisia. Painoindeksin javyötärön ympäryksen mit-taamalla voi arvioida omantilanteensa. Yli 40-vuotiai-den kannattaa käydä ensinlääkärillä tarkistuttamassasydän- ja verenkiertoeli-mistönsä kunto. Aikuistentulisi liikkua vähintäänpuoli tuntia päivässä, lastenja nuorten tunti päivässä.Ravinnossa tulisi välttäärasvaa ja sokeria ja olla al-

koholin kohtuukuluttaja.Kasviksia, hedelmiä ja mar-joja pitäisi syödä päivittäinpuoli kiloa eli kuuden omankämmenellisen verran. Tär-keää on tasapaino eli syödäsen verran kuin kuluttaa.

Syövän kokemus voiauttaa muutokseen.. Syö-vän sairastaneiden on myöshyvä kiinnittää huomiotaelämäntapoihinsa, joilla voiehkäistä sairauden uusiutu-mista. Syöpäsäätiö myönsiviime vuonna 200 000 eu-ron apurahan liikunnanmerkityksen selvittämiseenrintasyöpäpotilailla. Tutki-

muksen avulla pyritään saa-maan selkoa mu9un muas-sa siitä, kuinka rasvakudos,estrogeenin määrä elimis-tössä sekä liikunta liittyvätyhteen. Elinikäinen estro-geenialtistus lisää rintasyö-vän määrää.

- Liikkumista voi harras-taa jopa hoitojen aikana.Sopivan rauhalliset liikun-taharjoitukset parantavatelämälaatua, lihasvoimaa jakuntoa sekä vähentävät hoi-tojen sivuvaikutuksia. Sai-rauden kokemus voi auttaaelämäntapojen muutokseenpitkällä aikavälillä, sanoo

ylilääkäri Rautalahti Syö-päjärjestöistä.

Tärkeät muistisäännöt• Painoindeksin pitäisi

pysyä 18,5-25 välissä.• Lihavien tulisi laihtua

ainakin 5-10 %. Laihtu-misen aiheuttamat hor-monaaliset muutoksetpienentävät myös syöpä-vaaraa.

• Terveydenhuollon tuleekiinnittää huomiota pai-nonhallinnan ja fyysisenaktiivisuuden merkityk-seen. Painon ja vyötärönympäryksen mittaamisenpitää kuulua vakiomitta-uksiin.

Syöpäjärjestöt

Perheemme joutui muutta-maan usein, koska miehenioli armeijan palveluksessa.Lapsemme oppivat solmi-maan nopeasti ystävyyssuh-teita. Eräänä talvipäivänäkuusivuotias poikammehalusi lähteä leikkimäänuuden ystävänsä kanssa,jonka hän oli tavannutedellisenä päivänä pihalla.Hän puki ylleen suojahaa-larin ja pynttäsi itsensäniin, että lopulta näkyivätvain silmät. Melko pian hänkuitenkin palasi kotiin myr-tyneen näköisenä. ”Mikäsnyt on hätänä?” kysyin.Poika vastasi niin halveksi-vasti kuin kuusivuotias vainkykenee: ”Se olikin likka.”

* * *Viisivuotias poikani tuliinnoissaan näyttämäänpihalta löytämäänsä aar-retta. Hänen kädessään oli

Hymyähuuleen

kastemato. Yritin kätkeäinhoni tuota limaista otustakohtaan ja sanoin suostut-televasti: ”Eiköhän sinunolisi paras viedä pikkumato sinne, mistä löysitsen. Sillä on varmaan jokova ikävä äitiä.”Poika meni ulos, muttapalasi hetken kuluttua sil-mät säteillen. Nyt hänelläoli kädessään kaksi matoa.”Kato!” hän sanoi tohkeis-saan. ”Mä löysin sen äi-din!”

* * *Soitin äsken eräälle ystä-välleni. Hän ei ollut kotona,mutta puhelinvastaajastakuului tuttu ääni: ”Vakuu-tusasiamme ovat kunnossa.Emme tarvitse uutta tieto-sanakirjaa. Emme haluaosallistua mihinkään kyse-lytutkimukseen. Emmemyöskään halua tilata yh-tään uutta lehteä. Jos kai-kesta huolimatta haluattejättää meille viestin, tehkääse äänimerkin jälkeen.”

* * *

Perjantaina 7. lokakuuta12 – 2005 – Nro 40–41

T I L A A

Koulukuja 732200 Loimaa

Avoinna: Ti & Pe klo 9–14puh. (02) 762 2551

Matkapuh. 050-521 3336

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 2313heikki.rantanen@kolumbus.fi

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OY

Asianajaja, varat. Jari Heikmanvaratuomari Kaarina Nylamovaratuomari Katri Nieminenvaratuomari Anne RöppänenTuruntie 8–14, II krs. Loimaa,

puh. (02) 762 4400, fax 763 1301jari.heikman@aatsto.inet.fi

www.heikman.com

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. 7622 950,Oikokatu 3

Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko

MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa

Ajanvaraus puh. (02) 763 1179

LOIMAAN VIIALANKONDITORIA-KAHVIOKauppalankatu 2, puh. 763 2001Avoinna: Ma – pe 8.30–17

ERLUND-taloERLUND-talo Hengittävä hirsitalo. Rakenteissa eimuoveja eikä epäorgaanisia aineita.Englannin MTV:n valinta Suomenedustajaksi Grand Designs-ohjelmaan.

Asu terveellisesti, hengitä vapaastiunelmiesi talossa, Erlund-talossa!

Kotimaan myynti:Juhani Eklund p. 0400-530 979e-mail: myynti@erlund-house.com

MELLILÄN HIRSITYÖYsitie 345, 32300 MELLILÄ

ERLUND-talo

ONKSTIETOOVASTAUKSET1. Ruovedellä2. Mannerheim-ristin

ritarien3. tulta4. Riitta Uosukainen5. Bukefalos6. islam7. vuonna 19418. satujen9. Japanissa10. 180 astetta

Kurkijoen Lopottiin onnoussut uusi tasokas ”oma-kotitalo”. Sitä tarjotaanmatkailijoille kohtuuhin-taan. Talo on erittäin siisti.Siihen saadaan majoitettuakaiken kaikkiaan 18 henki-löä.

Varsinaisessa talossa onuseampia makuuhuoneita,joihin mahtuu 14 henkilöänukkumaan, sekä yhteinenkeittiö ja ruokailutilat. Li-säksi talosta löytyy pieniuima-allas ja sosiaalitilat.

Piha on viihtyisä, joskinvähän vielä kesken. Pihallaon myös pieni allas. Piha-piiri on aidattu kauttaaltaanja sille on rakennettu tilavasaunarakennus, jonne saa-daan neljälle sängyt.

Uusi talo on noussut Kurkijoen Lopottiin. Sinne toivotaan myös suomalaisia matkailijoita.

Makuuhuoneet ovat askeetti-sia mutta erittäin siistejä, uu-sia kun ovat. Myös WC:t jamuut tilat ovat siististi tehdyt.

UusimajoituspaikkaKurkijoella

Talo pihoineen sijoittuuKurkijoen sahan ja LarsSonckin piirtämän talon vä-liin siis kirkonmäeltä katsot-tuna Linnamäen ”takapuo-lelle”. Matkaa kirkonmäelletaitaa kertyä noin kilometri,ehkä vähän allekin.

Pienessä keittiössä onmahdollista vaikkapa koka-ta porukalle ruoat. Mielestä-ni ateriapalvelun voi myösostaa. Huoneet olivat erit-täin siistit. Taloa on käytet-ty.

Raija Hjelm

SyksySyksy saapuu omenaposkin,lapset läiskii kurasaappain,värikkäät lehdet tuulessa tanssii,pian on tienoot kuurassa.

Syksy ja ruska, tuo elon tuska,katoavaisuuden meille näyttää,alleen vanhan vihreyden peittää,mutta uudesta toivon antaa. Anna

SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18

RuokakauppaSinun makuusi

762 2848

LOP-Kultapiste

763 2150

040-765 7028

Ritvanja OilinEines-keittiö

76368520762 4432

762 2062

762 1413

Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle

Tarjoukset voimassa: perjantai - lauantai 7. - 8.10.2005.

Norjalainen Merilohifiletai Suomalainen NaudanPaisti-jauhe-liha

Suomalainenperuna 380

10 kg pussi

SparKarjalanpaisti

700 g (5,70 kg)

3,99rasia

PopsiIso Viitonen nakki

900 g (2,88 kg)

259pkt 595

kg

Spar Maustettuporsaan uunifile

n. 1,2 kg

OululainenReissumies235 g (3,36 kg)

079ps

Valio Aamupalasulatejuustoviipaleet

200 g (8,45 kg)

169pkt 159

rasia

Forssan Peruna-,punajuuri- tai

italiansalaatti 400 g (3,98 kg)

PremiaVaniljakermajäätelö

1 l

069pkt

5,99kg

TUORETTA & RAIKASTA