Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 2003:22 Noora Heinonen

Terveysalan koulutuksen työssäoppiminen ja ohjattu harjoittelu Suositus sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköille

SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ Terveydenhuollon ammattihenkilöiden neuvottelukunta Helsinki 2004

KUVAILULEHTI

Julkaisija Sosiaali- ja terveysministeriö

Julkaisun päivämäärä 31.12.2003 Julkaisun laji Suositus Toimeksiantaja Sosiaali- ja terveysministeriö

Tekijät Terveydenhuollon ammattihenkilöiden neuvottelukunta/Ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulututkintojen jaosto Noora Heinonen Toimielimen asettamispäivä

5.3.2001 Julkaisun nimi Terveysalan koulutuksen Terveysalan koulutuksen työssäoppiminen ja ohjattu harjoittelu. Suositus sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköille Tiivistelmä Terveysalan ammatillisen koulutuksen työssäoppimisessa ja ammattikorkeakoulutuksen ohjatussa harjoittelussa opiskelijat perehtyvät terveydenhuollon toimintaan ja arvoperustaan. Työssäoppimisen ja ohjatun harjoittelun (jatkossa harjoittelu) tavoitteena on perehdyttää opiskelija erityisesti ammattiopintojen kannalta keskeisiin työ-tehtäviin sekä tietojen ja taitojen soveltamiseen työelämässä. Sosiaali- ja terveysalan ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen tehtävänä on varmistaa, että terveydenhuollon säänneltyihin ammatteihin valmis-tuvilla on potilasturvallisuuden ja terveyspalveluiden laadun edellyttämät valmiudet. Sosiaali- ja terveyden-huollon toimintayksiköiden tehtävänä on varmistaa, että jokainen harjoittelujakso tarjoaa riittävästi ja tarkoituksenmukaisia oppimismahdollisuuksia opiskelijalle ja että ohjaus vastaa opiskelijan tarpeita ja jaksolle asetettuja vaatimuksia. Nämä suositukset on valmistellut sosiaali- ja terveysministeriön terveydenhuollon ammattihenkilöiden neuvottelukunnan alainen ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulututkintojen jaosto. Suositusten tarkoituksena on tarjota käytännöllistä ja ajankohtaista tietoa sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden ohjauksesta harjoittelussa. Tarkoituksena on myös tukea sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoita yhteistyöhön sosiaali- ja terveysalan koulutusyksiköiden kanssa harjoittelun toteuttamisessa, arvioimisessa ja kehittämisessä työelämän vaatimusten mukaisesti. Suositusten kohderyhmänä ovat kaikki ne sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat, jotka vastaavat opiskelijoiden harjoittelun järjestämisestä, organisoinnista, ohjauksesta, laadunvarmistuksesta, arvioinnista ja kehittämisestä. Suositukset koskevat terveydenhuollon säänneltyjen ammattien (L 559/1994, A 564/1994) tutkintoihin johtavaa koulutusta. Suosituksia voidaan soveltuvin osin käyttää myös sosiaali- ja terveysalan oppisopimuskoulutuksessa sekä näyttötutkinnoissa. Suositukset koskevat sosiaali- ja terveysalan harjoittelujaksojen järjestämistä sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikoilla. Harjoittelun toteutuksessa on keskeistä hyvä informaation vaihto ja tiedonkulku koulutus- ja toimintayksiköiden välillä, harjoittelun riittävä resurssointi ja työnjaosta sopiminen sekä opettajien osallistuminen harjoitteluun. Harjoittelupaikkojen valinnassa on kiinnitettävä huomiota siihen, että toiminta perustuu näyttöön ja moniammatilliseen yhteistyöhön. Ohjauksessa on keskeistä opiskelijalähtöisyys ja opis-kelijan tukeminen teoriassa ja käytännössä opitun yhteensovittamiseen. Harjoittelun ohjaajana toimiminen on vastuullista ja tavoitteellista, ja se edellyttää riittäviä ohjausvalmiuksia. Ohjaajalla on oltava mahdollisuus riittävään koulutukseen, jonka avulla hän perehtyy terveysalan nykyiseen koulutukseen, opetussuunnitelmaan ja oppisisältöihin sekä saa vuorovaikutus- ja muita ohjausvalmiuksia. Harjoittelujakson alkaessa on tärkeää perehdyttää opiskelija toimintayksikön käytäntöihin ja työyhteisöön sekä tarkentaa harjoittelujaksoa koskevat tavoitteet opiskelijakohtaisesti. Harjoittelun edetessä opiskelija ja ohjaaja tarkentavat harjoittelun oppimis-tavoitteita. Harjoittelun lopussa opiskelija, opettaja ja ohjaaja arvioivat opiskelijan oppimista, harjoittelun onnistumista ja toimintayksikköä oppimisympäristönä. Koulutus- ja toimintayksiköt kehittävät harjoittelujaksojen toteutusta muodostamalla uusia yhteistyömuotoja ja -rakenteita. Teorian ja käytännön välisen kuilun kaventaminen, rajallisten resurssien optimaalisen hyödyn saavuttaminen ja terveydenhuollon muutoksiin vastaaminen edellyttävät koulutuksen ja työelämän yhteistyötä sekä vastuun jakamista. Avainsanat: (asiasanat) terveydenhuolto, koulutus, suositukset, ohjaus, opiskelijat Muut tiedot www.stm.fi Sarjan nimi ja numero Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 2003:22

ISSN 1236-200X

ISBN 952-00-1434-9

Kokonaissivumäärä 60

Kieli suomi

Hinta 14,04 €

Luottamuksellisuus julkinen

Jakaja STM:n julkaisumyynti, PL 536, 33101 Tampere puh. (03) 260 8158 ja (03) 260 8535 fax (03) 260 8150 sähköposti: julkaisumyynti@stm.fi

Kustantaja Sosiaali- ja terveysministeriö

PRESENTATIONSBLAD

Utgivare Social- och hälsovårdsministeriet

Utgivningsdatum 31.12.2003 Typ av publikation Rekommendation Uppdragsgivare Social- och hälsovårdsministeriet

Författare Delegationen för yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården/Sektionen för yrkesutbildnings- och yrkeshögskoleexamina Noora Heinonen Datum för tillsättandet av organet

5.3.2001 Publikation (även den finska titeln) Inlärning i arbetet och handledd praktik vid utbildningen inom hälsovården. Rekommendation för verksamhetsenheterna inom social- och hälsovården. Referat Vid inlärning i arbetet vid yrkesutbildningen inom hälsovården och handledd praktik vid yrkeshögskoleutbildningen blir studerandena insatta i verksamheten inom hälso- och sjukvården och dess värdegrund. Målet med inlärning i arbetet och handledd praktik (i fortsättningen praktik) är att studeranden blir insatt i uppgifter som är av central betydelse för yrkesstudierna samt att studeranden lär sig tillämpa sina kunskaper och färdigheter i arbetslivet. Uppgiften för de yrkesinriktade läroanstalterna och yrkeshögskolorna inom social- och hälsovården är att säkra att de som utexamineras till reglerade yrken inom hälso- och sjukvården har de färdigheter som krävs för patientsäkerheten och för att kvalitetskraven för hälsovårdstjänsterna skall uppfyllas. Det är verksamhetsenheternas uppgift inom social- och hälsovården att säkerställa att varje praktikperiod erbjuder tillräckligt med ändamålsenliga möjligheter att lära sig för studeranden och att handledningen motsvarar studerandens behov och de krav som ställs på perioden ifråga. Rekommendationerna har beretts av sektionen för yrkesutbildnings- eller yrkeshögskoleexamina som är underställd social- och hälsovårdsministeriets delegation för yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården. Avsikten med rekommendationerna är att erbjuda konkret och aktuell information för handledning av studerande inom social- och hälsovården under praktiken. Avsikten är också att inspirera aktörer inom social- och hälsovården till samarbete med utbildningsenheterna inom social- och hälsovården vid genomförandet, utvärderingen och utvecklandet av praktiken i enlighet med arbetslivets krav. Målgruppen för rekommendationerna är alla de aktörer inom social- och hälsovården som ansvarar för arrangerandet, organiseringen, styrningen, kvalitetskontrollen, utvärderingen och utvecklandet av praktiken. Rekommendationerna avser hälso- och sjukvårdens reglerade yrken (L 559/1994, F 564/1994) som leder till examen. Rekommendationerna kan till tillämpliga delar också användas vid läroavtalsutbildning samt vid fristående examina. Rekommendationerna avser arrangerande av handledd praktik på arbetsplatser inom social- och hälsovården. Vid genomförande av praktiken är ett gott utbyte av information och god kommunikation mellan utbildnings- och verksamhetsenheterna, adekvat allokering av resurser och en överenskommelse om arbetsfördelningen samt att lärarna deltar i praktiken faktorer av central betydelse. Vid valet av praktikantplatser bör man fästa uppmärksamhet vid att verksamheten grundar sig på fristående examina och samarbete mellan flera yrkesgrupper. Vid handledningen är det viktigt att utgå från studeranden och att stöda honom/henne i att kombinera det han/hon lärt sig teoretiskt och praktiskt. För att verka som handledare krävs ansvarsfullhet och målmedvetenhet, vilket förutsätter att handledaren har tillräckliga färdigheter för uppgiften. Handledaren bör ha möjlighet till en adekvat utbildning, med hjälp av vilken han/hon kan sätta sig in i dagens utbildning, läroplan och undervisningsinnehållet inom hälsovården samt inhämta tillräckliga interaktiva och andra handledningsfärdigheter. Då praktikperioden inleds är det viktigt att introducera studeranden i praxisen vid verksamhetsenheten och i arbetsgemenskapen samt att specificera målen för praktikperioden skilt för varje studerande. Allteftersom praktiken framskrider specificerar studeranden och handledaren målen. I slutet av praktiken utvärderar studeranden, läraren och handledaren hur studeranden lärt sig, hur praktiken lyckats och verksamhetsenheten som inlärningsplats. Utbildnings- och verksamhetsenheterna utvecklar genomförandet av praktikperioderna genom att utveckla nya samarbetsformer och -strukturer. Samarbete mellan utbildning och arbetsliv och ett delat ansvar är förutsättningar för att klyftan mellan teori och praktik skall kunna minskas, för att man skall kunna utnyttja de begränsade resurserna för ett optimalt resultat och kunna svara mot förändringar inom hälso- och sjukvården. Nyckelord handledning, hälso- och sjukvård, rekommendationer, studerande, utbildning Övriga uppgifter www.stm.fi Seriens namn och nummer Social- och hälsovårdsministeriets promemorior 2003:22

ISSN 1236-200X

ISBN 952-00-1434-9

Sidoantal 60

Språk finska

Pris 14,04 €

Sekretessgrad offentlig

Distribution Social- och hälsovårdsministeriets publikationsförsäljning PB 536, 33101 Tammerfors, tfn (03) 260 8158 och (03) 260 8535, fax (03) 260 8150 e-post: julkaisumyynti@stm.fi

Förlag Social- och hälsovårdsministeriet

DOCUMENTATION PAGE

Publisher Ministry of Social Affairs and Health, Finland

Date 31 December 2003 Type of publication Recommendation Commissioned by Ministry of Social Affairs and Health

Authors Advisory Board for Health Care Professionals/ Sub-committee on vocational education and polytechnic degrees Noora Heinonen Date of appointing the organ

5 March 2001 Title of publication On-the-job learning and supervised training in health care education in Finland. Recommendations for social welfare and health care establishments. Summary In health care education students acquaint themselves with health care activities and its value basis through on-the-job learning in vocational education and through supervised training in polytechic education. The objective of on-the-job learning and supervised training (referred to below as ‘training’) is to acquaint students with job tasks that are of central importance in particular from the point of view of professional studies, as well as with how skills and knowledge are applied in working life. It is the task of vocational education institutions and polytechnics for social and health care studies to ensure that those taking a degree for practicing a regulated health care profession have the skills and knowledge required by patient safety and the quality of health services. The social welfare and health care establishments must ensure that each training period gives the students sufficient and appropriate opportunities for learning and that the supervision meets the needs of the students and the requirements set for each training period. The recommendations have been prepared by the sub-committee on vocational education and polytechnic degrees under the Advisory Board for Health Care Professionals of the Ministry of Social Affairs and Health. The purpose of the recommendations is to provide practical and up-to-date information about the supervision and guidance of students of social and health care studies doing their training. A further aim is to support the co-operation of social welfare and health care actors with educational institutions in organising training and in its assessment and development in accordance with the demands of working life. The target group of the recommendations is all those social welfare and health care actors that are responsible for organising such training and for its supervision, quality assurance, assessment and development. The recommendations apply to education for the degrees of regulated social welfare and health care professions (Act 559/1994, Decree 564/1994). The recommendations may, as applicable, be used in apprenticeship training and competence-based qualification in the field. The recommendations concern arranging training periods at workplaces in the social welfare and health care sector. Important issues to be taken care of in organising training are a good exchange and flow of information between the educational institution and the workplace, sufficient resourcing of the training, agreeing on the division of labour, and teachers’ involvement. When choosing the places for training it must be ensured that the activity is based on evidence and multiprofessional co-operation. Important things in the supervision are student-orientation and supporting the student in integrating theory and practice. The supervisor’s work is demanding and target-oriented and requires sufficient supervisory skills. The supervisor must have access to adequate education, by means of which he or she is acquainted with the present education, curriculum and content of studies in the health care field and learns interaction and other supervisory skills. At the beginning of the training period it is important to acquaint students with the practices of the establishment and the workplace community, and as the training goes on the student and supervisor will specify the objectives of the training period for each student. At the end of the period the student, teacher and supervisor assess the student’s learning, how successful the training has been, and the workplace as a learning environment. Educational institutions and workplaces aim to develop the training periods by creating new types and structures of co-operation. Bridging theory and practice, obtaining optimal benefit from the limited resources and responding to changes in health care require co-operation and appropriate division of responsibilities between education and working life. Key words education, health care sector, recommendations, supervision, students Other information www.stm.fi Title and number of series Stencils of the Ministry of Social Affairs and Health 2003:22

ISSN 1236-200X

ISBN 952-00-1434-9

Number of pages 60

Language Finnish

Price 14.04€

Publicity Public

Distributor/Orders Publications Sale of the Ministry, P.O.Box 536, FIN-33101 Tampere, Finland, tel. +358 3 260 8158 and +358 3 260 8535, fax +358 3 260 8150, e-mail: julkaisumyynti@stm.fi

Financier Ministry of Social Affairs and Health

11

SISÄLTÖ

SISÄLTÖ ..................................................................................................................................... 11

1 JOHDANTO......................................................................................................................... 13

2 YLEISET PERUSTEET HARJOITTELULLE....................................................................... 16

3 HARJOITTELUN TOTEUTTAMISEN EDELLYTYKSET..................................................... 17 3.1 Harjoittelun kehittämiskohteet tutkimusten ja selvitysten valossa ............................. 17 3.2 Informaation vaihto ja tiedottaminen.......................................................................... 17 3.4 Opettajien osallistuminen harjoitteluun...................................................................... 20

5 TOIMINTAYKSIKÖN LAATUKRITEERIT............................................................................ 22

6 OPISKELIJALÄHTÖISYYS OHJAUKSESSA...................................................................... 23

6 OPISKELIJALÄHTÖISYYS OHJAUKSESSA...................................................................... 24 6.1 Oppimisen prosessiluonne ........................................................................................ 24 6.2 Teorian ja käytännön yhteensovittaminen ................................................................. 25 6.3 Ohjaus opiskelijan näkökulmasta .............................................................................. 29

7 OHJAAJIEN VALMIUDET JA KOULUTUS ......................................................................... 30 7.1 Ohjaajana toimiminen ................................................................................................ 30 7.2 Vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa......................................................................... 33 7.3 Ohjaajakoulutus ja mahdollisuudet osallistua siihen ................................................. 35

8 OPISKELIJOIDEN OHJAUS HARJOITTELUN ERI VAIHEISSA........................................ 36

9 TOIMINTA- JA KOULUTUSYKSIKÖIDEN YHTEISTYÖRAKENTEET............................... 40

10 LÄHTEET............................................................................................................................. 43

LIITE 1 Ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulututkintojen jaosto .............................. 49

LIITE 2 ARVI-projekti 1999-2002................................................................................................ 50

LIITE 3 Ohjatun harjoittelun kehittäminen hoitotyön koulutusohjelmassa .................................. 51

LIITE 4 Työssäoppimista verkossa............................................................................................. 52

LIITE 5 Oppimisverkkojen kutojat ............................................................................................... 53

LIITE 6 Leonardo da Vinci -pilottiprojekti 2000 - 2003................................................................ 54

LIITE 7 Oulun yliopistollinen sairaala.......................................................................................... 55

LIITE 8 Pirkanmaan sairaanhoitopiiri.......................................................................................... 56

LIITE 9 Turun yliopistollinen keskussairaala............................................................................... 58

13

1 JOHDANTO

Terveysalan ammatillisen koulutuksen työssäoppimisessa ja ammattikorkeakoulutuksen ohjatussa harjoittelussa opiskelijat perehtyvät terveydenhuollon toimintaan ja arvope-rustaan. Ammattitaidon tiedollinen ja taidollinen perusta syntyy koulutuksen aikana, ja työelämässä tapahtuva opiskelu muodostaa merkittävän osan terveysalan koulutuksesta. Työssäoppimisen ja ohjatun harjoittelun tavoitteena on perehdyttää opiskelija erityisesti ammattiopintojen kannalta keskeisiin työtehtäviin sekä tietojen ja taitojen soveltamiseen työelämässä. Oppimiskokemusten avulla opiskelijassa alkaa alan asiantuntijuuteen kas-vu, joka jatkuu työelämässä. Jokainen työssäoppimisen ja ohjatun harjoittelun jakso luo siten perustaa opiskelijoiden ammatilliselle kasvulle ja edistää sitä.

Laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994) säännellään velvollisuudesta ylläpitää ja kehittää ammattitaitoa. Erikoissairaanhoitolaissa (1062/1989) säännellään sairaanhoitopiirin velvollisuudesta huolehtia tehtäväalaansa kuuluvasta koulutustoimin-nasta ja kansanterveyslaissa (66/1972) säännellään terveyskeskusten käyttämisestä ter-veydenhuoltohenkilöstön koulutukseen. Sosiaalihuoltolaissa (710/1982) säännellään toimintayksiköiden käytöstä koulutustoiminnan järjestämiseen. Laissa sosiaalialan osaamiskeskustoiminnasta (1230/2001) säännellään perus- ja erityisosaamisen edistämi-sestä, kehittämisestä ja välittämisestä koulutuksen ja työelämän yhteistyönä.

Työssäoppimisesta on säännöksiä laissa (L 630/1998) ja asetuksessa (A 811/1998) am-matillisesta koulutuksesta sekä siitä määrätään alakohtaisesti Opetushallituksen sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon, lähihoitaja, opetussuunnitelman perusteissa (Opetushalli-tus 2001). Ohjattua harjoittelua säännellään ammattikorkeakoululaissa (L 351/2003) ja asetuksessa (A 352/2003). Virallisten termien ohella työssäoppimisesta ja ohjatusta har-joittelusta käytetään monia eri termejä, kuten käytännön jakso, käytännön harjoittelu ja työharjoittelu. Tässä julkaisussa työssäoppimisesta ja ohjatusta harjoittelusta käytetään virallisten termien lisäksi yhteisnimenä termiä harjoittelu, kun viitataan molempiin kou-lutusasteisiin. Koulutusyksikössä toimivista opettajaohjaajista käytetään termiä opetta-ja, ja terveydenhuollon toimintayksikössä harjoittelua ohjaavasta terveydenhuollon ammattihenkilöstä käytetään termiä ohjaaja.

On tärkeää, että opiskelijat perehtyvät jo harjoittelussa terveydenhuollon suunniteluun, toteutukseen, arviointiin ja kehittämiseen. Sosiaali- ja terveysalan ammatillisten oppilai-tosten ja ammattikorkeakoulujen tehtävänä on varmistaa, että terveydenhuollon säännel-tyihin ammatteihin valmistuvilla on potilasturvallisuuden ja terveyspalveluiden laadun edellyttämät valmiudet. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden tehtävänä on varmistaa, että jokainen harjoittelujakso tarjoaa riittävästi ja tarkoituksenmukaisia op-pimismahdollisuuksia opiskelijalle ja että ohjaus vastaa opiskelijan tarpeita ja jaksolle asetettuja vaatimuksia (Kuvio 1).

14

Kuvio 1. Harjoitteluyhteistyön prosessit (TAT 2002).

OPISKELIJAN AMMATILLINEN KASVU

HARJOITTELU

OPISKELIJA

OHJAAJAOPETTAJA

yhteistyö

suunnittelusuunnittelu

oppimisenohjaus

oppimisenohjaus

Näiden suositusten tarkoituksena on tarjota käytännöllistä ja ajankohtaista tietoa sosiaa-li- ja terveysalan opiskelijoiden ohjauksesta harjoittelussa. Suositusten tarkoituksena on myös tukea sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoita yhteistyössä sosiaali- ja terveysalan toisen asteen oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen kanssa harjoittelun toteuttamises-sa, arvioimisessa ja kehittämisessä työelämän vaatimusten mukaisesti. Suositusten koh-deryhmänä ovat kaikki ne sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat, jotka vastaavat opiske-lijoiden harjoittelun järjestämisestä, organisoinnista, ohjauksesta, laadunvarmistuksesta, arvioinnista ja kehittämisestä. Suositukset koskevat sosiaali- ja terveysalan harjoittelu-jaksojen järjestämistä sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikoilla. Suositukset koskevat terveydenhuollon säänneltyjen ammattien (L 559/1994, A 564/1994) tutkintoihin johta-vaa koulutusta. Suosituksia voidaan soveltuvin osin käyttää myös sosiaali- ja terveys-alan oppisopimuskoulutuksessa sekä näyttötutkinnoissa.

Nämä suositukset on valmistellut sosiaali- ja terveysministeriön terveydenhuollon am-mattihenkilöiden neuvottelukunnan alainen ammatillisen koulutuksen ja ammattikor-keakoulututkintojen jaosto (Liite 1). Neuvottelukunnan toiminta perustuu lakiin tervey-denhuollon ammattihenkilöistä (559/1994). Jaosto tarkastelee tehtäväalueensa mukai-sesti työssäoppimisen ja ohjatun harjoittelun kehittämistä terveydenhuollon erityisvaa-timusten ja työelämän muutosten näkökulmasta. Harjoittelun kehittämistarpeet ovat tulleet esille useissa tutkimuksissa ja selvityksissä sekä työelämän viesteissä jaostolle. Suositusten laatimista varten käytiin läpi terveysalan työssäoppimista, ohjattua harjoitte-lua, ohjausta ja opiskelijan oppimisprosessia koskevia tutkimuksia, selvityksiä ja oppai-ta vuosilta 1993 – 2003 sekä hyödynnettiin jaoston syksyllä 2002 tekemän kyselyn tie-toja, jotka kerättiin hallintoylihoitajien kautta yliopistosairaaloiden erityisvastuualueilta.

15

Näiden suositusten tavoitteena on

�� tuoda sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden harjoittelun jaksot näkyväksi osaksi harjoittelupaikkojen toiminta- ja laatuprosesseja,

�� varmistaa laadukkaan oppimisympäristön luominen opiskelijoille, �� nostaa terveydenhuollon erityisvaatimukset opiskelijoiden oppimisen ja

ohjauksen lähtökohdiksi, �� kannustaa opiskelijaohjauksen kehittämiseen ja antaa siihen ideoita, �� edistää sosiaali- ja terveysalan koulutuksen ja työelämän välisten yhteistyö-

muotojen kehittämistä sekä �� ehkäistä ja korjata harjoitteluun liittyviä epäkohtia ja puutteita.

16

2 YLEISET PERUSTEET HARJOITTELULLE

Terveysalan koulutuksen ensisijaisena tehtävänä on kouluttaa työntekijöitä terveyden-huoltoon. Terveydenhuollon ammatinharjoittaminen edellyttää terveydenhuollon eri-tyisvaatimusten, väestön terveystarpeiden, tutkimuksen, teknologian ja työelämän muu-tosten mukaisia valmiuksia. Terveydenhuollon työntekijöillä on oltava laaja-alaisen ja yleispätevän ammatillisen osaamisen lisäksi erityisiä taitoja, oppimaan oppimisen, on-gelmanratkaisun ja tiedonhankinnan taitoja, sekä kykyä persoonallisen työotteen kehit-tämiseen, kuten itseohjautuvuutta ja kriittistä työotetta. (Pelttari 1997, Metsämuuronen 1998, Jaroma 2000, Sosiaali- ja terveysministeriö 2000, ks. myös Sosiaali- ja terveys-ministeriö 2003.)

Terveysalan koulutusyksiköt vastaavat siitä, että opetus täyttää sille asetetut vaatimuk-set ja säädökset. Terveydenhuollon ammatin harjoittamista sääntelevät monet oikeudel-liset normit, moraalinormit ja kansainväliset sopimukset. Laki (559/1994) ja asetus (564/1994) terveydenhuollon ammattihenkilöistä asettavat vaatimuksia terveydenhuol-lon laillistettaville ja nimikesuojatuille ammattihenkilöille. Heiltä edellytetään alan riit-tävää koulutusta, kokemusta ja ammattitaitoa. Suomessa sairaanhoitajan koulutusta sääntelevät EY:n erityisdirektiivit 77/452/ETY, 77/453/ETY, 89/594/ETY ja 89/595/ETY sekä kätilökoulutusta erityisdirektiivit 80/154/ETY, 80/155/ETY ja 89/594/ETY. Ammatillisen koulutuksen sosiaali- ja terveysalan perustutkintoa, lähihoi-taja, sääntelee kansallisten säännösten lisäksi EY-direktiivi 85/368/ETY. Ammattikor-keakoulutusta ohjaavat myös EY-direktiivit 81/1057/ETY ja 2001/19/EY, jotka säänte-levät tutkintotodistusten tunnustamista Euroopan Unionin jäsenvaltioissa.

Terveysalan koulutukseen kuuluu olennaisena osana terveydenhuollon toimintayksi-köissä tapahtuva harjoittelu, joka sisältyy opetussuunnitelmaan. Työssäoppimisen laa-juus on sosiaali- ja terveysalan perustutkinnossa, lähihoitaja, vähintään 29 opintoviikkoa (Opetushallitus 2001). Lisäksi Opetushallitus (1999) on ohjeistanut työssäoppimista lähihoitajakoulutuksen laatustandardeilla ja kriteereillä. Opetusministeriön 25.6.2003 vahvistamien ammattikorkeakoulukohtaisten koulutusohjelmapäätösten mukaisesti oh-jatun harjoittelun osuus on kätilökoulutuksessa kokonaisuudessaan 80 opintoviikkoa, terveydenhoitajakoulutuksessa 57 opintoviikkoa ja muissa terveysalojen koulutusohjel-missa 50 opintoviikkoa. Sairaanhoitajakoulutusta sääntelevässä EY:n erityisdirektiivissä 77/453/ETY (c-kohta), kätilökoulutusta sääntelevässä EY:n erityisdirektiivissä 80/155/ETY (d-kohta) ja molempia koulutuksia sääntelevässä erityisdirektiivissä 89/594/ETY (liite B) määritellään, että koulutukseen kuuluvan harjoittelun on tapahdut-tava alan ammattihenkilön ohjauksessa. Ammattikorkeakoulut ovat yhteisesti sopineet terveysalan koulutuksen riittävän valtakunnallisen yhtenevyyden turvaamiseksi eri am-mattialojen osaamiskuvaukset, keskeisten opintojen sisällöt ja vähimmäisopintoviikko-määrät (Opetusministeriö 2001). Hankkeen johtoryhmässä sosiaali- ja terveysministeriö sekä Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ovat hyväksyneet kuvaukset. Ammattikor-keakoulut ohjeistavat ja määrittelevät harjoittelupaikan kriteerit itsenäisesti (ks. Liitteet 2 ja 3, ks. myös Manninen & Pulkkinen 2003).

17

3 HARJOITTELUN TOTEUTTAMISEN EDELLYTYKSET

3.1 Harjoittelun kehittämiskohteet tutkimusten ja selvitysten valossa

Harjoittelumyönteisten asenteiden ja harjoittelun toteuttamisen edellytyksiä parannetaan kehittämällä harjoittelun suunnittelua, toimintayksiköitä oppimisympäristöinä ja opiske-lijoiden vastaanottamista. Näiden tavoitteiden toteutuminen mahdollistaa opiskelijoiden ammatillisen osaamisen kehittymisen aidoissa työelämän tilanteissa. Harjoittelupaikko-jen edellytyksiä vastaanottaa opiskelijoita on tutkittu paljon ja tulokset osoittavat, että harjoitteluun liittyy useita kehittämiskohteita.

Kansainvälisessä vertailututkimuksessa suomalaisopiskelijat kokivat harjoittelupaikan ilmapiirin ja johtamistavan keskeisiksi oppimiseen vaikuttavista tekijöistä. Työyksikön toimiminen oppimisympäristönä toteutuu kuitenkin opiskelijoiden kokemusten mukaan heikosti. (Saarikoski 2002.) Opiskelijat haluavat muutoksia työskentely- ja opiskeluti-loihin, henkilökunnan ohjausmyönteisyyteen ja –valmiuksiin sekä työyksikköjen ylei-seen ilmapiiriin. Erityistä huomiota tulee kiinnittää sekä fyysisen että henkisen oppi-misympäristön ja arvioinnin kehittämiseen harjoittelussa. (Luukka 1998, Hulkari 2001.) Osa opiskelijoista kokee vaikeaksi teoreettisen ja käytännön tiedon yhteensovittamisen. Myös harjoittelujaksojen sijoittumisessa lukuvuoden muihin opintoihin ja henkilökoh-taisten oppimissuunnitelmien teossa on puutteita (Rafferty, Alcock & Lathlean 1996, Perälä & Ponkala 1999, Ahonen 2000, Peltomäki & Silvennoinen 2003). Harjoittelun kehittämiskohteiksi nimetään lisäksi laadunvarmistusjärjestelmän kehittäminen, työnja-on ja vastuun selkeyttäminen koulutus- ja toimintayksiköiden välillä, ohjaustoiminnan resurssointi, sopimusjärjestelmien kehittäminen ja harjoittelupaikkojen käyttö sekä har-joittelupaikkojen tarpeiden ja tarjonnan kohtaaminen (Sosiaali- ja terveysministeriö 1998, Ahonen 2000, SuPer 2000, Peltomäki & Silvennoinen 2003, ks. myös Hulkari 2001).

3.2 Informaation vaihto ja tiedottaminen

Tiedonkulun tulee olla avointa harjoitteluun osallistuvien osapuolten välillä, jolloin kaikki saavat tietoa erilaisten harjoittelupaikkojen mahdollisuuksista oppimiskokemus-ten tarjoajana. Harjoittelusta tiedottaminen on toimintayksikön johdon vastuulla. Hyväl-lä tiedotustoiminnalla tuetaan harjoittelun onnistumista sekä varmistetaan työyhteisön tuki ja myönteinen asennoituminen opiskelijaan.

Yhteyshenkilöiden nimeäminen takaa informaation kulun eri organisaatioiden välillä. Heidän kauttaan varmistetaan tarkoituksenmukaiset harjoittelupaikat ja oppimisympä-ristöt opiskelijoille. Koulutusyksikössä harjoittelupaikkojen ja niiden yhteyshenkilöiden tiedot kootaan rekisteriin, josta ilmenevät nimettyjen tahojen harjoitteluun liittyvät työ- ja vastuualueet (ks. Liite 4). Yhteyshenkilöt ovat avainasemassa myös tehtäessä kirjal-lista ohjaus- ja muuta materiaalia ohjaajille ja opiskelijoille.

18

3.3 Harjoittelun sopimukset ja resurssointi

Harjoittelu on koulutuksen opetussuunnitelmaan kuuluvaa tavoitteellista opiskelua, jon-ka järjestämisestä sovitaan sosiaali-/terveydenhuollon toimintayksikön ja koulutuksen järjestäjän välisellä sopimuksella. Siihen kirjataan harjoittelutoimintaa koskeva sekä sopimusosapuolia velvoittava työ- ja vastuujako. Sopimuksella sovitaan myös harjoitte-lun kustannuksista ja niiden rahallisesta ja muusta korvauksesta, jonka yhteydessä huo-mioidaan osapuolten välinen työ- ja vastuujako. Sopimusosapuolten tulee olla tietoisesti ja julkisesti sitoutuneita opetussuunnitelman tavoitteiden edellyttämien harjoittelupaik-kojen tarjoamiseen. Sitoumukset tehdään organisaatioiden korkeimmalla tasolla.

Työssäoppimisen osalta sopimustoimintaa sääntelevät laki (630/1998) ja asetus (811/1998) ammatillisesta koulutuksesta. Lisäksi ammatillisen koulutuksen työssäop-pimisen sopimustoimintaa ovat ohjeistaneet muun muassa Opetushallitus TONET-työssäoppimisen Internet-sivustoilla (Opetushallitus 2003b) ja työssäoppimisen työsuo-jelun oppaassa (Opetushallitus 2003a), monet työmarkkinajärjestöt sekä Suomen Kunta-liitto yleiskirjeessään 19/80/2001 (Suomen Kuntaliitto 2003). Ammattikorkeakouluilla on toiminnassaan sisäinen itsehallinto, ja harjoittelusopimuksista määritellään ammatti-korkeakoulukohtaisesti niiden johto- ja tutkintosäännöissä (L 351/2003, A 352/2003). Sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntö (ks. tämän julkaisun 1. luku) sääntelee am-mattihenkilöiden ja toimintayksiköiden velvollisuuksia harjoittelun toteutuksessa.

Opiskelijoiden oikeusturvan takaamiseksi toimintayksikön harjoittelujärjestelmän on kohdeltava kaikkia opiskelijoita yhdenvertaisesti. Terveysalan opiskelija ei pääsääntöi-sesti ole harjoitteluaikana työsuhteessa työnantajaan eikä saa palkkaa harjoittelun ajalta.

Suositus 1. Informaatio

�� Toiminta- ja työyksiköissä nimetään harjoittelun yhteyshenkilöt ja var-mistetaan tiedonkulku.

�� Koulutus- ja toimintayksikkö kirjaavat eri harjoittelupaikkoja koskeviin tietoihin ja/tai sopimuksiin - opiskelijoilta edellytettävät osaamisvaatimukset, - opiskelijoiden enimmäismäärät samana ajankohtana, - oppimismahdollisuudet.

�� Koulutus- ja toimintayksikön yhteiskäyttöön luodaan uutislehtinen, Internet-sivusto tai tiedote informaation vaihtoa varten.

�� Henkilöstön käyttöön kehitetään ohjausmateriaalia, joka sisältää perus-tiedot - koulutuksista, - oppimis- ja ohjausmenetelmistä, - harjoittelujaksoista ja niiden tavoitteista sekä - opiskelijoiden valmiuksista koulutuksen eri vaiheissa.

�� Toiminta- ja/tai työyksikön Internet-sivustoilla tiedotetaan harjoittelusta ja ohjauksesta.

19

��Osallistuminen ohjaajakoulutuksiin��Ohjaajan työtehtävien mitoitus ��Työyksikön henkilöstömitoitus ��Fyysisen toimintaympäristön ylläpi-

to/muutokset

Opiskelijaa ei milloinkaan lasketa henkilöstövoimavaraksi harjoittelujaksollaan. Har-joittelusopimuksella sekä jatkuvalla arvioinnilla ja valvonnalla varmistetaan, ettei opis-kelijoita sijoiteta työyksiköihin, joissa ilmenee työsuojeluun ja/tai työhyvinvointiin liit-tyvää uhkaa. (L 998/1993, L 630/1998, L 738/2002, A 508/1986, A 128/2002, Opetus-hallitus 2003a, ks. myös A 1347/1988, TMp 756/1996.)

Kuvio 2. Opiskelijaohjauksen huomiointi toimintayksikön resurssoinnissa.

Ohjaajien ja opettajien työnjako, vastuu ja velvollisuudet määritellään yksityiskohtaises-ti ennen harjoittelujakson alkua. Kaikilla ohjaajilla ja jokaisessa työyksikössä, johon opiskelijoita otetaan harjoittelujaksoille, tarvitaan opiskelijan oppimisen edellyttämät riittävät ja tarkoituksenmukaiset resurssit. Kuvioon 2 on koottu ohjaukseen liittyviä seikkoja, jotka vaikuttavat resurssointiin toiminta- ja työyksiköissä.

Suositus 2. Sopimukset ja resurssit

�� Harjoittelua varten varataan opiskelun tavoitteiden edellyttämät ohja-us- ja muut resurssit.

�� Opiskelijalle nimetään ohjaaja ja varaohjaaja jokaiselle harjoittelujak-solle.

�� Opiskelijan ohjaustarpeet huomioidaan ohjaajan valinnassa. �� Harjoittelujaksot toteutetaan työsuojeluohjeiden ja –määräysten mu-

kaisesti. �� Opiskelijoille osoitetaan erillinen opiskelutila, jossa on tarjolla myös

opiskelumateriaalia ja –välineitä sekä mahdollisuus tiedonhankintaan. �� Harjoittelusopimuksista, niiden sisällöistä ja velvoitteista tiedotetaan

ensisijaisesti ohjaajille ja myös muille toimintayksikön työntekijöille.

20

3.4 Opettajien osallistuminen harjoitteluun

Ammatillisten oppilaitosten osalta opettajina toimivien kelpoisuusvaatimukset on mää-ritelty opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetussa asetuksessa (986/1998) ja tehtävä toimia ohjaajana asetuksessa ammatillisesta opettajankoulutukses-ta (357/2003). Ammattikorkeakouluista annetun asetuksen (352/2003) mukaan päätoi-misen opettajan tehtävänä on opetus- ja ohjaustyö. EY-direktiivissä (89/595/ETY) on säännelty sairaanhoitajaopiskelijoiden harjoittelun tapahtuvan terveydenhuollon opetta-jien vastuulla yhteistyössä terveydenhuollon henkilöstön kanssa. Kätilökoulutusta sään-televän EY-direktiivin (80/155/ETY) mukaisesti koulutusyksikön vastuulla on teoreetti-sen ja käytännön opetuksen tasapainoinen yhteensovittaminen koko koulutusohjelman ajan.

Opettajan työ on muuttunut koulutuksen kehittyessä ja edellyttää monipuolista tietotai-toa. Opettajan tehtävänkuvaan kuuluu aktiivinen osallistuminen harjoittelun suunnitte-luun, toteutukseen ja arviointiin. Opettajan tehtävänä on selvittää ja ohjata opiskelijan työtehtävien tarkoituksenmukaisuutta oppimisen näkökulmasta. Ohjauksen lisäksi opet-tajalla on keskeinen asema toimiessaan pedagogisena asiantuntijana henkilökunnalle. Opettaja arvioi harjoitteluprosessin aikana myös koulutusyksikön työelämäyhteistyötä, opetuksen ammatillisia kehittämiskohteita ja informaatiotarpeita. Samalla opettaja markkinoi oman koulutusyksikkönsä osaamista ja tiedottaa koulutuksesta työyhteisöille. (Opetushallitus 1998, Peltomäki & Silvennoinen 2003, ks. myös Williamson & Webb 2001.)

Koulutus- ja toimintayksiköiden välisessä yhteistyössä keskeiseksi on viime aikoina noussut etenkin opettajan vastuu ja velvollisuudet opiskelijoiden harjoittelujaksoilla. Perinteisen opiskelijaohjauksen lisäksi opettajien tehtäväkuvan laajentamiselle on työ-elämässä jossain määrin tarvetta. Opettajalle voidaan tunnistaa neljä toiminta-aluetta, joita ovat yhteydenpito, opettaminen, kliininen hoitotoiminta ja tutkimus. Näistä voi-daan muodostaa kolme eri roolia opettajalle: (1) yhteydenpito, jolloin opettaja vierailee harjoittelupaikassa säännöllisesti sekä kannustaa opiskelijoita ja ohjaajaa arvioimaan toimintaympäristöä oppimisympäristönä, (2) opettaminen, jolloin opettaja toimii sään-nöllisesti työntekijänä työelämässä, ja (3) toimiminen konsulttina ja tutkijana, eräänlai-sena ulkopuolisena asiantuntijana työyksiköissä. (Murphy 2000.)

Opetushenkilöstön osallistumismahdollisuudet terveydenhuollon toimintayksiköiden työhön opiskelijoiden harjoittelujaksoilla ovat vähentyneet koulutusmäärärahojen re-surssoinnissa ja yksikköhinnoissa tapahtuneiden muutosten vuoksi. Nämä muutokset ovat osin kaventaneet opettajien mahdollisuuksia työelämätaitojen päivittämiseen ja osallistumista opiskelijaohjaukseen harjoittelupaikoilla. Ammattikorkeakoulujen kehit-tämiskohteeksi nimettiin terveysalan korkeakoulutuksen arvioinnissa vuonna 1998 opet-tajien tietotaitojen päivittäminen terveydenhuollon toiminta- ja hoitokäytännöissä (Perä-lä & Ponkala 1998). Samansuuntaisia tuloksia esitetään työssäoppimista käsitelleessä tutkimuksessa (Peltomäki & Silvennoinen 2003). Koulutusyksiköiden tulee turvata opettajille mahdollisuus ammatillisen asiantuntemuksen ylläpitämiseen erilaisilla hal-linnollisilla ratkaisuilla, esim. asiantuntijavaihtoa, koulutusyhteistyötä ja yhdysopettajia lisäämällä. (Perälä & Ponkala 1998, Jaroma 2000.)

21

Vuodesta 2000 lähtien ammatillisten oppilaitosten opettajilla on ollut mahdollisuus osallistua EU:n rakennerahastojen tuella työelämäjaksolle ja myös muuta työelämäyh-teistyötä on järjestetty. Opetushallitus on laatinut opettajien työelämäosaamisen edistä-miseksi 15 opintoviikon laajuiset opinnot, jotka tarjoavat mahdollisuuden opettajille ja muulle opetustoimen henkilöstölle hankkia täydennyskoulutusta. (Opetushallitus 2003c.)

Suositus 3. Opettaja

�� Opettaja huolehtii, että opiskelijalla on harjoittelupaikan edellyttämät riittävät tiedot ja taidot ennen harjoittelujakson alkua.

�� Opettaja ja ohjaaja muodostavat ohjaustiimin ja sopivat yhdessä ope-tussuunnitelman ja ohjauksen opetuksellisista ja opillisista tavoitteista, menetelmistä ja sisällöistä.

�� Opettaja selvittää ja tarjoaa yhteistyössä harjoittelupaikan kanssa opis-kelijoille aiheita kehittämis- ja oppimistehtäviksi sekä –projekteiksi.

�� Opettaja pitää opiskelijaan yhteyttä säännöllisesti harjoittelujaksolla. �� Opettajat osallistuvat ohjaukseen terveydenhuollon ammatillisen asian-

tuntemuksensa ja harjoittelun tavoitteiden mukaisesti. �� Opettaja täydentää omaa työelämän osaamistaan työskentelemällä ter-

veydenhuollon toimintayksiköissä säännöllisin väliajoin.

22

5 TOIMINTAYKSIKÖN LAATUKRITEERIT

Opiskelijoiden tulee päästä osalliseksi ja kokea näyttöön perustuvaa toimintaa (eviden-ce-based practice), jossa käytetään toiminnan ja päätöksenteon tukena tieteellisiä tutki-mustuloksia, hyviksi havaittuja ja kokemukseen perustuvia käytänteitä sekä vaikuttavia hoitomenetelmiä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003, Zeitz & Mc Cutcheon 2003, ks. myös Leino-Kilpi & Lauri 2003). Opiskelijoita ohjataan käyttämään ja soveltamaan työssään ammattialan peruskäsitteistöä, toimintaperiaatteita ja ammattieettisiä perustei-ta. Harjoittelussa opiskelijaa tuetaan ja ohjataan itsenäiseen tiedonhankintaan ja kriitti-seen ajatteluun sekä tiedon arviointiin päätöksenteossa. (ENB & DH 2001, Opetushalli-tus 2001.)

Harjoittelupaikkojen toiminnan tulee perustua henkilökunnan rakentavaan yhteistyöhön ja moniammatilliseen työskentelyyn, mikäli se yksikön toiminnan kannalta on mahdol-lista. Näin opiskelija oppii tunnistamaan ammattialansa toiminta-alueen moniammatilli-sessa tiimissä sekä saa kokemuksia moniammatillisen yhteistyön vaikutuksista poti-laan/asiakkaan hoidossa ja siitä, kuinka tiimin jokainen jäsen toimii ammattialansa asi-antuntijana. Kun opiskelija osallistuu moniammatilliseen tiimiin, hän oppii arvostamaan moniammatillisuutta voimavarana työyhteisössä. (ks. ENB & DH 2001, Opetushallitus 2001.)

Hoitotyössä korostetaan humanistisia lähtökohtia, jossa potilas/asiakas ymmärretään kokonaisuutena – enemmän kuin osiensa summana (Parse 1995). Hoitaminen on tavoit-teellista toimintaa, jossa hoitaja omalla panoksellaan pyrkii auttamaan potilas-ta/asiakasta terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä ja säilyttämisessä. Poti-laan/asiakkaan ja häntä hoitavan ihmisen kohtaamisen luonne ja sen merkitys ovat hoi-tamisen ydintä (Heikkinen & Laine 1997). Hoitosuhde ymmärretään kahden ihmisen väliseksi tasa-arvoiseksi suhteeksi. Tästä syystä hoitajan on kyettävä huomioimaan poti-laan/asiakkaan tarpeet, odotukset ja ajatukset sekä suuntaamaan toimintaansa näistä lähtökohdista hoitotyön periaatteiden mukaisesti. Kun opiskelijaa ohjataan näiden peri-aatteiden mukaisesti, hän omaksuu hoitosuhteen ominaispiirteet oppimisympäristös-sään. (Sarvimäki & Stenbock-Hult 1996, ks. myös Mäkisalo & Kinnunen 1999.)

23

Suositus 4. Laatukriteerit

�� Harjoittelupaikassa noudatetaan ja toteutetaan seuraavia terveydenhuollon eettisiä periaatteita (ks. ETENE-julkaisuja I): - oikeus hyvään hoitoon - ihmisarvon kunnioitus - itsemääräämisoikeus - oikeudenmukaisuus - hyvä ammattitaito ja hyvinvointia edistävä ilmapiiri, yhteistyö ja kes-

kinäinen arvonanto �� Harjoittelupaikan toimintafilosofia ja toimintaa ohjaavat arvot ovat tiedos-

tettuja, julkisia ja esillä. �� Hoitotoiminnassa tunnustetaan potilaiden ja asiakkaiden oikeudet, ja kun-

nioitetaan jokaisen yksityisyyttä, itsekunnioitusta sekä uskonnollisia ja kulttuurisia uskomuksia potilaina ja asiakkaina.

�� Hoitotoiminta on ajankohtaiseen näyttöön perustuvaa hoitotyötä. �� Opetussuunnitelman ja harjoittelun tavoitteilla on yhteys harjoittelupaikan

toimintaperiaatteisiin ja -lähtökohtiin. �� Opiskelijat osallistuvat moniammatillisten työryhmien/tiimien toimintaan.

24

6 OPISKELIJALÄHTÖISYYS OHJAUKSESSA

6.1 Oppimisen prosessiluonne

Terveydenhuollon ammatillisen yleisosaamisen perusta on monitieteinen, ja terveyden-huollon käytännön toimintaan liittyy monen tyyppistä tietoa. Useimmiten terveyden-huollon ammattihenkilön on yhdistettävä ja osattava arvioida monimutkaisissa ongel-matilanteissa niitä arvoja, vaatimuksia ja edellytyksiä, joiden avulla ratkaisu löytyy. Tässä prosessissa terveydenhuollon ammattihenkilö käyttää yksilöllistä koulutuksen ja kokemuksen kautta syntynyttä tietoperustaansa, joka on kehittynyt terveydenhuollon arvoista, toimintaa ohjaavista tiedoista ja hyviksi osoitetuista toimintakäytännöistä. Koulutuksen aikana opiskelijalle kehittyy valmiuksia terveydenhuollon yleispätevään ja ammattihenkilöltä edellytettävien erityistaitojen osaamiseen. (Sosiaali- ja terveysminis-teriö 2000, Karttunen 2003, ks. myös Opetusministeriö 2001.)

Nykyisin koulutuksessa korostetaan yhä enemmän tiedon jatkuvan muuttumisen luon-netta ja opiskelijoiden henkilökohtaisia kokemuksia oppimisessa. Viime vuosina opis-kelijakeskeiset opetusmenetelmät (Taulukko 1) ovat olleet suosittuja terveysalan koulu-tuksessa, jossa painotetaan teoreettisen ja käytännöllisen tiedon yhteensovittamista sekä parempien valmiuksien antamista opiskelijalle päätöksentekoon ja muutosten kohtaami-seen. Ohjaaja perehtyy erilaisiin opetus- ja oppimiskäsityksiin sekä opetusmenetelmiin ohjaajakoulutuksessa. (Ferguson & Jinks 1994, Tossavainen 1999, Vehviläinen & Nie-minen 1999.)

Taulukko 1. Erilaiset oppimisnäkemykset ja niiden keskeiset sisällöt.

Humanistinen oppimisnäkemys Kognitiivinen oppimisnäkemys Konstruktivistinen oppimiskäsitys

- Ihminen joutuu uusissa elä-mäntilanteissa aina kriittisesti arvioimaan, mikä hänelle on mielekästä.

- Arvostaa oppijan kokemuksia ja niiden jakamista ympäris-tön kanssa, jolloin syntyy uut-ta tietoa.

- Näitä tilanteita ihminen koh-taa yhä uudelleen ja muuttuu aina niiden johdosta ja/tai seurauksena.

(Rousi & Mutka 1994.)

- Oppiminen koostuu yksilön sisäisistä ymmärtämis-, muisti- ja ajattelutoiminnoista.

- Oppija toimii tavoitetietoisesti ja jatkuvasti arvioiden suori-tuksiaan aiempien tietojen ja kokemusten avulla.

- Tunnustaa ympäristön merki-tyksen oppimistapahtumaan.

- Sisältää ajatuksen oppimisesta prosessina.

(Tossavainen & Turunen 1999.)

- Ihmisen toimintaa ohjaavat toi-saalta tarpeet, aikeet ja odotukset, toisaalta toiminnasta saatu palau-te.

- Opetuksen lähtökohtana tulisi olla oppijan tapa hahmottaa maailmaa ja tulkinnassaan käyttämät käsit-teet.

- Kaikki oppimistilanteeseen osallis-tuvat ovat oppijoita.

- Pitää oppijan omaa tarkkaavai-suuden suuntaamista ja palaut-teen hakua tavoitteellisen toimin-nan ehtoina. Tässä mielessä ko-kemuksellisuudella on myös kes-keinen merkitys oppimisessa.

(Rauste-von Wright & von Wright 1994, Ruohotie 1998.)

25

Terveysalan koulutuksessa on otettu käyttöön ongelmaperustainen oppimismenetelmä (Problem Based Learning, PBL), joka tukee teorian ja käytännön yhdistämistä opetus-suunnitelmassa. Ongelmaperustainen oppiminen on opetuksen ja opiskelun muoto, joka korostaa ryhmän keskinäistä vuorovaikutusta, ryhmän yhdessä määrittelemiä oppimis-tarpeita, vuorovaikutuksellista ja yhteisöllistä tiedonmuodostusta. Oppimismenetelmäs-sä ongelmanasettelu ilmenee samankaltaisena kuin terveydenhuollon työelämän tilan-teissa. Opiskelijoita ohjataan ongelmatilanteen selvittämiseen tunnistamalla tietotarpei-taan ja oppimistavoitteitaan sekä hankkimalla uutta tietoa. (Ferguson & Jinks 1994, Creedy & Hand 1994, WPBL 2003.)

6.2 Teorian ja käytännön yhteensovittaminen

Opiskelijat kokevat koulutuksessa oppimassaan ja käytännön toiminnassa eroja, jotka ovat huolettaneet pitkään opettajia, käytännön työssä toimivia ja opiskelijoita. Teorian ja käytännön eroavaisuudet ovat ilmeisiä opiskelijoille, joiden ammatillinen kasvu pe-rustuu teoriatiedon käyttämiseen toiminnassaan. Teorian ja käytännön liittäminen yh-teen on keskeinen haaste opiskelijoiden ohjauksessa (Taulukko 2). Tärkeää on saada opiskelijat ymmärtämään, mikä on merkityksellistä tietoa työelämän erilaisissa tilanteis-sa ja erilaisina aikoina. (Rafferty, Allcock & Lathelean 1996, Jaroma 2000, Landers 2000, Karttunen 2003.)

Taulukko 2. Oppimisen mahdollisuudet koulussa ja työelämässä (Peltomäki & Silvennoinen 2003).

Oppisisällöt koulussa Oppisisällöt työelämässä

mielikuva ammatista kokemus ammatista ja tehtävistä

jatkokoulutusmahdollisuudet työssä etenemisen mahdollisuudet

ideaali malli ammattilaisesta hyvän työsuorituksen kriteerit

työmenetelmät, apuvälineiden käyttö poikkeuksellisista tilanteista selviäminen

käsitys, mitä ammatissa pitää osata käsitys, mitä työelämässä voi ja kannattaa tehdä

Tutkimukset osoittavat, että terveysalan opiskelijat suosivat etenkin oppimista harjoitte-lussa (Peltomäki & Silvennoinen 2003, Luukka 2003, ks. myös Kapborg & Fischbein 2001). Opiskelijat kokevat hoitotoiminnan perustuvan harjoittelupaikoilla lähinnä arki-tietoon, ja toiminnan taustalla oleva teoria jää opiskelijoille usein epäselväksi (Jaroma 2000). Tämä vahvistaa mielikuvaa työstä, joka perustuu hoitotoimenpiteiden suorittami-seen ja rutiininomaisiin käytäntöihin. Tästä syystä on tärkeää, että ohjaajat perustelevat ja selvittävät toimintansa perusteet opiskelijalle. (Landers 2000, Williamson & Webb 2001.)

26

Nykypäivän monimuotoiset vaatimukset edellyttävät koulutuksen tarjoajilta uudenlaisia menetelmiä teoriatiedon ja käytännön toiminnan paremmalle yhteensovittamiselle (Ku-vio 3). Näyttöön perustuva toiminta on muodostunut hoitotyössä (evidence-based nur-sing) ja laajemminkin terveydenhuollossa keskeiseksi (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003, Zeitz & Mc Cutcheon 2003, ks. myös Lauri 2003). Terveydenhuollon ammatti-henkilön tietotaidossa voidaan erottaa teoreettinen tieto (know that) ja arkitieto (know how) (Jaroma 2000). Teoreettinen tieto sisältää hoitotoiminnan kirjallisen sisällön, joka kuvailee, selittää ja ennustaa työtä. Arkitieto on käytännöllistä tietoa hoitotoiminnasta, jota ei usein esiinny kirjoitettuna vaan joka on kokemuksen kautta muodostuvaa osaa-mista, sanatonta ja ei-käsitteellisessä muodossa olevaa tietoa. Näitä ovat esimerkiksi organisaatiokulttuureissa vaikuttavat ääneen lausumattomat ja kirjoittamattomat käyt-täytymisen koodit sekä eettiset arvoasetelmat. Tutkittu tieto on erilaisin menetelmin koottua, tieteellisesti osoitettua ja dokumentoitua tietoa, jonka keskeisenä tavoitteena on yleistettävän, tieteellisesti perustellun tiedon tuottaminen. Ammattitoiminnassa kehittyy myös äänetöntä ammattitaitoa eli hiljaista tietoa (tacit knowledge), joka (1) ilmenee käytännöllisenä tai toiminnallisena tietona, (2) on osa työn kokonaishallintaa, (3) eikä välttämättä ole tiedostettua (Metsämuuronen 1998). (ks. myös Ferguson & Jinks 1994, Hulkari 2001, Karttunen 2003, Peltomäki & Silvennoinen 2003.)

Kuvio 3. Teoriatiedon ja käytännön toiminnan suhteet (mukaillen Karttunen 2003).

KOULUTUKSENKONTEKSTI:

kulttuuri, arvot,menettelytavat

Teoreettisen tiedon sisällyttäminen omaan tietorakenteeseen

Kokemukset hoito- Tiedon käyttö ja työn käytännöstä ja luonti:koulutuksesta reflektio, arviointi,

päätöksenteko

ERILAISISTA TIEDON

LÄHTEISTÄMUODOSTUNUT

KIRJATIETO

Opiskelijan oma jatkuvasti kehittyvätietoperusta= persoonallinen tieto

SOSIAALI- JA TERVEYSALAN KÄYTÄNNÖT:toiminta, traditiot, arvot

Praktinen tieto

ERI TIETEIDEN TEORIAT JA

TIETEELLINEN TIETO

27

Opettajilla ja ohjaajilla on opetusta, ohjausta ja oppimistavoitteita suunnitellessaan mah-dollisuus valita, mistä näkökulmista opetussisältöjä tarkastellaan. Kuviossa 4 kuvataan, kuinka yhteistyö voidaan toteuttaa. Ristiriitoja koulutus- ja toimintayksiköiden välillä aiheuttavat usein erilaiset oppimistavoitteet ja ohjauksen sisällöt. Koulutusyksiköissä opiskelijoita kannustetaan pitkäjänteisyyteen ja itseohjautuvuuteen, harjoittelussa taas vahvistetaan oppimista käytännöllisiksi ja päteviksi työntekijöiksi. Opiskelijan oppimis-ta ei näin ollen ohjata virallisen opetussuunnitelman, vaan piilo-opetussuunnitelman perusteella, jolloin opiskelija saattaa kokea ohjauksen ristiriitaisena. (Ferguson & Jinks 1994, ks. myös Williamson & Webb 2001, Kapborg & Fischbein 2002, Mäkelä ym. 2003.)

Suositus 5. Teoria ja käytäntö

�� Harjoittelujaksot ovat tavoitteisiin nähden riittävän pitkiä. �� Opiskelijaa ohjataan yhdistämään ja käyttämään teoriassa ja harjoittelussa

oppimaansa perustana omalle toiminnalleen. �� Opiskelijaa ohjataan ymmärtämään, mikä on terveydenhuollon toiminnas-

sa ja eri hoitotilanteissa merkittävää tietoa. �� Varmistetaan, että opiskelija ymmärtää hoitotoiminnan perusteet.

28

Kysymykset, joita tulee harkita Opetussuunnitelmaprosessit opetuksen ja käytännön yhdistämiseksi

”Piilo”-opetussuunnitelman käsittely Standardien asettaminen yhdessä, yhteistyön strukturointi koulutus- ja toimintayksiköiden toimintaprosesseihin

Henkilökunta Henkilöstön kehittäminen. Teorioiden päivi-tys, esim. opetustaitojen osalta.

Opettajan roolin määrittely Roolien ja tehtävien määrittely ja/tai uusien roolien kehittäminen.

Arviointikriteerit Heijastavat opiskelijoiden kykyä yhdistää teoria ja käytäntö.

Opiskelijakeskeiset opetusmetodit Kokemuksellinen, reflektoiva ja ongelman ratkaisuun pyrkivä oppimistoiminta.

Opetuksen sisältö Potilaan/asiakaan näkökulman huomiointi, opetus oppijan ja ohjaajan yhteistoimintaa, vahvistaa oppijan omaa aktiivisuutta

Yhteinen suunnittelu

Arviointikriteerien määrittely

Oppimiskokemusten suunnittelu

Todetaan, mitä on tarkoitus oppia

Opetussuunnitelman rakenteen määrittely

Toiminnan luonnetta ja koulutusprosessia

koskevat yksimielisyy-teen perustuvat to-

teamukset

Opetussuunnitelman valmistelu

Opetus koulutusyksi-kössä

Arviointi

Harjoittelu

Opetussuunnitelman arviointi

Muun opetuksen ja harjoittelun jak-sottaminen Opetuksen ja keskeisen tutkimuksen yhdis-täminen kliiniseen käytäntöön. Toteutustavan valinta.

Opetussuunnitelmamalli Oppimisprosessin ja toimintamallien yhdis-täminen. Erilaisten arvojen ja uskomusten yhdistäminen.

Opetussuunnitelman toteuttaminen

Kuvio 4. Koulutus- ja toimintayksiköiden yhteistyö opetussuunnitelman sisältöjen kehittä-misessä (mukaillen Ferguson & Jinks 1994).

29

6.3 Ohjaus opiskelijan näkökulmasta

Opiskelijalle opiskelu on yksi elämänvaiheen ja –tilanteen osa-alue muiden joukossa. Nuorten koulutuksessa opiskelevalle opiskelu on usein päätoimista, ja opintojen aloit-tamiseen liittyy monia muutoksia. Aikuisopiskelijat saattavat opiskella iltaisin työn ohella. Näihin erilaisiin opiskelumuotoihin liittyvät yksilölliset ohjaustarpeet luovat haasteita ohjaukselle. Opiskelijoiden ongelmat ovat usein moninaisia, eivätkä aina liity pelkästään opiskeluun. Ongelmat voivat liittyä myös esimerkiksi taloudellisiin huoliin tai yksinäisyyteen. (Aavarinne 1993, Oinonen 1998, Mykrä 2002.)

Ohjauksella voidaan edistää opiskelijoiden oppimista silloin, kun ohjaus (1) vastaa opiskelijoiden tarpeita, (2) edistää tavoitteiden saavuttamista sekä (3) mahdollistaa op-pimisen ja kokemusten reflektoinnin. Keskeistä näiden toteutumiselle on ohjaajan ja opiskelijan yhteistyösuhde. Siinä ovat merkityksellisiä vuorovaikutus, ilmapiiri ja luot-tamus. Ohjaussuhteen onnistuminen edistää opiskelijoiden ammatillista kasvua ja lisää sitoutumista ammattialan toimintaan. (Mykrä 2002, Räisänen 2002.) Ohjauksen tulee kannustaa opiskelijaa itseohjautuvuuden kehittämiseen ja opintoihin liittyvän epävar-muuden sietämiseen. Opiskelijalla on tarve saada tukea ja arvostusta itselleen, tiedoil-leen ja taidoilleen yksilöllisesti osaavana ihmisenä. Opiskelijat toivovat saavansa enemmän luottamusta, vastuuta ja vapautta toteuttaa itseään niin koulutusyksikössä kuin harjoittelussakin. (Myller & Venejärvi 1999, Luukka 2003.)

30

7 OHJAAJIEN VALMIUDET JA KOULUTUS

7.1 Ohjaajana toimiminen

Sosiaali- ja terveysministeriön (1998) selvityksen mukaan terveydenhuollon toimin-tayksiköiden edustajat arvioivat ohjaajien parhaiksi osaamisalueiksi opittavan ammatin sekä työkäytäntöjen, -menetelmien ja –prosessin hallinnan. Melko puutteellisiksi arvioi-tiin ohjaajien valmiudet soveltaa teoriaa käytäntöön ja opittavan ammatin taitovaatimus-ten muutosten hallintaan. Keskeistä ohjausvalmiuksien lisäämisessä oli ammatillisen osaamisen kehittäminen.

Ohjausprosessin aikana työskennellessään ohjaaja toimii useissa rooleissa, kuten johta-jana, ohjaajana, opettajana, tarkkailijana, arvioijana ja palautteen antajana (Kuvio 5) (Oinonen 1998, Laiho 2001, Mykrä 2002). Aiemmin ohjaajan tehtävänä oli toimia eten-kin kontrolloijana ja arvostelijana, nykyisin ohjaaja on enemmän kuuntelija, kyselijä, neuvoja ja myös oppija. Ohjaajan tehtävänä on olla läsnä ja auttaa opiskelijaa luottamal-la tämän kykyyn kasvaa ja kehittyä. Ohjaajan on sitouduttava ohjaamiseen eikä toimit-tava vain tietojen jakajana. (Oinonen 1998, ks. myös Suvanto 1999.)

Kuvio 5. Ohjaajan toimintarooleja harjoittelussa (mukaillen Mykrä 2002).

HARJOITTELUN OHJAAMINEN JA AMMATILLISEN

KASVUN TUKEMINEN ON

TyönopastustaOpastetaan opiskelija konkreettisesti

tekemään työhön liittyviä työtehtäviä. Tapa tehdä töitä on usein työpaikkasidonnainen ja

ohjaajan on hyvä tuoda esille, että tavat toimia voivat vaihdella työyksiköittäin.

TyönohjaustaTyönohjaus on säännöllisin väliajoin

tapahtuvaa yksilöille tai ryhmille annettavaa ohjausta, jossa

käsitellään työhön ja sen tekemiseen liittyviä asioita. Aiheena

työnohjauksessa voi olla esim. ammatillinen kasvu, työssä

jaksaminen tai työhön liittyvät ongelmat.

PerehdyttämistäOpiskelija perehdytetään

työyhteisöön ja työhön kuin kuka tahansa uusi työntekijä.

Perehdytyksen tukena on hyväkäyttää työyhteisön omia

perehdyttämismateriaaleja.

NeuvomistaOhjaaja voi tarjota opiskelijalle

ideoita, näkemyksiä ja toimintaa. Neuvon painoarvo on

tilannesidonnainen. Neuvot joko hyväksytään, väistetään tai

torjutaan avoimesti.

OpetustaKeskeiset työssä opittavat asiat voidaan tavoitteellisesti opettaa

opiskelijalle tai opiskelijaryhmälle järjestämällä esim. opetustuokioita,

joissa voidaan käyttääopiskelijakeskeisiä

opetusmenetelmiä ja opetusmateriaalia.

Mallina ja esimerkkinä olemistaOhjaaja on esimerkki ammattilaisesta, joka

omalla toiminnallaan luo kuvaa ammattialasta ja sen työntekijöistä.

Opiskelija omaksuu monia asioita ohjaajan toiminnasta.

TukemistaOhjaaja on aidosti kiinnostunut

opiskelijasta ja hänen ammatillisesta kehittymisestään.

Ohjaaja rohkaisee opiskelijaa oppimistilanteissa ja iloitsee

hänen edistymisestään.

Opintojen ohjaustaOpiskelija saattaa tarvita ohjausta ja

olla epävarma muihin opintoihin liittyvissä valintatilanteissa. Opiskelija saattaa myös tarvita ohjausta omaan

opiskelutaitoonsa ja oppimiseen liittyvissä asioissa. Varsinainen

opinto-ohjaus tapahtuu kuitenkin koulutusyksikössä.

31

Opiskeluaika voidaan jakaa alku-, keski- ja loppuvaiheisiin, joiden mukaisesti hyvän ohjaajan toimintaa ja ominaisuuksia tarkastellaan kuviossa 6. Opintojen alkuvaiheessa on keskeistä turvallisuuden tunteen antaminen oppijalle, keskivaiheessa tilan antaminen oppimiseen ja loppuvaiheessa ammattialan olemuksen ymmärtämisen yhteinen pohti-minen (Oinonen 1998). On tärkeää ohjata opiskelijaa teorian ja käytännön tietojen yh-teensovittamiseen kaikissa opiskeluvaiheissa (Williamson & Webb 2001).

Kuvio 6. Ohjaajan merkitys, hyvän ohjaajan toiminta ja ominaisuudet (Oinonen 1998).

Opiskelun alkuvaihe Opiskelun keskivaihe Opiskelun loppuvaihe

Ohjaajan merkitys - tuki, turva, huolehtija - malli

- vertainen ihminen - yhdessä oppija

Hyvän ohjaajan toiminta

- on oma itsensä - kertoo itsestään - sanoo mielipiteensä - haluaa kuunnella opis-

kelijan ajatuksia - ei vaadi liikaa - ei opeta liikaa - osaa arvioida ohjauk-

sen tarpeen - ottaa mukaan työhön - antaa opiskelijalle teh-

täviä - pyytää perusteluja - näkee oppimisen päivit-

täisten tehtävien teke-mistä laajempana

- antaa kehittävää palau-tetta ajallaan

- on kiinnostunut ohjauk-

sesta - haluaa oppia tuntemaan

opiskelijan - ei välttele ohjaustehtävää - tietää opiskelijan tavoit-

teet - antaa riittävästi vastuuta - osoittaa oppimistilanteita - rohkaisee opiskelijan

ajatuksia - kykenee jakamaan osaa-

mistaan - antaa monipuolista ja

kehittävää palautetta ajal-laan

- tunnistaa ohjauksen

vaatimat voimavarat - halu oppia tuntemaan

opiskelija - haluaa oppia tunte-

maan opiskelijan op-pimistavat

- tietää opiskelijan ta-voitteet

- antaa vastuuta opiske-lijan kykyjen mukai-sesti

- auttaa ymmärtämään hoitotyön laajuutta

- antaa jatkuvaa ja ke-hittävää palautetta ajallaan

Hyvän ohjaajan ominaisuudet

- myönteinen - kannustava - kärsivällinen - rauhallinen - joustava - luotettava - kiireetön - sietää erilaisuutta - oppii ohjatessaan

- selkeäkielinen - rauhallinen - kärsivällinen

- ennakkoluuloton - kannustava - tasavertainen

32

Opiskelijoiden ohjaajat toimivat monin tavoin muutokseen ja motivoitumiseen kannus-tajina. Ohjaaja on päivittäisessä työssään osa prosessia, joka tarjoaa opiskelijoille viral-lista tai epävirallista informaatiota opiskelun säännöistä, menestymiskeinoista ja työ-elämän näkymistä. Ohjauksella voidaan opastaa opiskelijaa melko valmiisiin vaihtoeh-toihin tai avata opiskelijaa näkemään monia vaihtoehtoja itsensä kehittämisessä, auttaa häntä tunnistamaan omia pyrkimyksiään ja tukea häntä itsenäisten ratkaisujen tekemisessä. (Vuorinen & Välijärvi 1994, Laiho 2001.)

Suositus 6. Ohjaaja

�� Ohjaaja tiedostaa, tunnistaa, arvioi ja kehittää - oppimis- ja opetuskäsityksiään, - arvomaailmansa ammattihenkilönä ja - ohjaajana toimimiselle asettamiaan tavoitteita.

�� Ohjaaja kehittää opettajan tuella jatkuvasti opetus-, ohjaus- ja arviointitai-tojaan.

�� Ohjaaja käyttää vaihtelevasti erilaisia ohjausmuotoja, joita voivat olla - vaihtuvat osallistujat jokaisessa ohjaustilanteessa, - henkilökohtainen ohjaus (ohjaaja-opiskelija), - tiimiohjaus (ohjaaja-opettaja-opiskelija), - ryhmäohjaus (ohjaaja-opettaja-monta opiskelijaa), - vertaisohjaus (opiskelijat keskenään), - verkko-ohjaus (Internetin käyttö).

�� Ohjaaja tunnistaa erilaiset ohjausroolit harjoittelun eri vaiheissa. �� Ohjaaja ottaa huomioon opiskelijaa koskevat työsuojelun säädökset.

33

7.2 Vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa

Terveydenhuollon ammattihenkilön on kyettävä ottamaan potilas/asiakas kokonaisval-taisesti huomioon ja oltava perillä hänen elämäntilanteestaan. Todellisen vuorovaiku-tuksen mahdollistumisen ja onnistumisen ehtona on, että ammattihenkilö tunnistaa tilan-teen kaksisuuntaisuuden, ymmärtää oman toimintansa perusteet ja osaa käsitellä omia tunnetilojaan. Ammatillinen vuorovaikutus on tärkeä ammattitaidon osa-alue, ja sillä on myös merkittävä yhteys työhyvinvointiin ja työssäjaksamiseen. Terveydenhuollon am-mattihenkilö oppii ammatillista vuorovaikutusta koulutuksensa aikana koulutusyksikös-sä ja harjoittelujaksoilla sekä toimiessaan työelämässä. (Heikkinen & Laine 1997, Veh-viläinen & Nieminen 1999, Luukka 2003.)

Oppiakseen ammattialalla vallitsevia arvoja ja periaatteita opiskelijan tulee opiskeluai-kanaan saada niistä kokemuksia. Opiskelija–ohjaaja –suhde on malli opiskelijalle tule-viin potilas/asiakas–ammattihenkilö –suhteisiin. Mitä tietoisempi ohjaaja on omasta osaamisestaan ja toimintansa taustalla olevasta ajattelusta, sitä paremmin hän voi tehdä näkyväksi ammatillista osaamistaan opiskelijalle ja ohjata opiskelijaa ammatin oppimi-seen. Kuviossa 7 on kooste ohjaajan toiminnasta. (Munnukka 1997, Harju & Väätäinen 1999, Myller & Venejärvi 1999, Mäkisalo & Kinnunen 2000, Mykrä 2002.)

34

Kuvio 7. Ohjaajan toiminta (mukaillen Mykrä 2002).

OPISKELIJAN OHJAAMINEN

LOPUSSA- kokoava arviointi- kehitysehdotukset- palaute työpaikalle

AIKANA- ohjausmenetelmät- toimiva vuorovaikutus- haasteelliset ohjaustilanteet- jatkuva palaute ja arviointi

ALUSSA- ohjaussuhteen luonti- tavoitteiden asetus ja tarkennus- perehdyttäminen

OHJAAJAN TOIMINTA

OHJAUKSEN SUUNNITTELU TYÖPAIKALLAMitä meillä voi oppia? Mitä opiskelijan tulee oppia?- työyhteisökeskustelut työpaikkaosaamisesta - keskustelut opetussuunnitelmasta

OHJAAJAN TEHTÄVÄ LAAJENEE TYÖYHTEISÖN SISÄISEKSI KEHITTÄJÄKSI•oppimisen ohjaaminen työyhteisössä•harjoittelu käytäntöjen kehittäminen

•tuki muille ohjaajille

OPISKELIJAN OPPIMINEN

Hyvä ohjaus perustuu tutkittuun tietoon ja demokraattiseen arvomaailmaan sekä ajatuk-seen, että ohjaussuhteessa myös ohjaaja voi kasvaa ja kehittyä. Ohjauksen teoreettinen määrittelemättömyys ja erilaiset näkemykset ohjauksesta luovat ohjaussuhteeseen haas-teita. Ohjaus synnyttää aina myös jännitteitä ja erilaisia tunnetiloja, ja ohjaajan tulee sietää opiskelijan epävarmuutta, kriittisyyttä sekä ongelmia. (Wilson 1996, Oinonen 1998.)

Ohjauksella pyritään vahvistamaan opiskelijan itseluottamusta, ammatillista ja työyhtei-sön jäseneksi kasvua kannustamalla opiskelijaa vastuunottoon ja itsenäiseen suoriutu-miseen tehtävien hoidossa. Opiskelijan ja ohjaajan henkilökohtainen suhde, ohjauspaik-ka ja -järjestelyt ovat yhteydessä ohjauksen hyödyllisyyteen. Ohjaajan positiivinen asenne opiskelijaa, omaa työtä ja työyhteisöä sekä ohjaajana toimimista kohtaan edesauttaa opiskelijoiden oppimista, ohjaussuhteen toimivuutta ja ohjauksen onnistu-mista. Opiskelijat arvostavat hyvää yhteistyötä ja -henkeä sekä avointa ilmapiiriä, jossa voi ilmaista ajatuksiaan ja mielipiteitään. (Oinonen 1998, Jaroma 2000, Mykrä 2002.)

35

7.3 Ohjaajakoulutus ja mahdollisuudet osallistua siihen

Työyhteisöissä toimivilta ohjaajilta vaaditaan monipuolista osaamista ja taitoja. Näitä ovat muun muassa vuorovaikutustaidot, opettamiseen liittyvät tiedot ja taidot, ammatin hallintaan liittyvät taidot, itsensä kehittämiseen liittyvät taidot ja persoonallisuuden piir-teisiin liittyvät ominaisuudet (Ahonen 2000). Moni taitava työntekijä ei ilman koulutus-ta ole välttämättä taitava ohjaaja. Tällä hetkellä ohjaajien koulutuksessa ja ohjausval-miuksissa on yleisesti puutteita. Ohjaajien koulutustarve vaihtelee yksittäisistä päivistä laajempiin ja pitkäkestoisempiin oppisisältöihin. Lisäkoulutuksen tarve on erityisen suuri ohjaukseen keskeisesti liittyvistä teemoista kuten opetusmenetelmistä, oppimiskä-sityksistä ja –teorioista, opetussuunnitelmista, ohjaajana toimimisesta ja arvioinnista. Ohjaajan työssä keskeistä on myös ajankäytön hallinta ja jaksaminen. (Sosiaali- ja ter-veysministeriö 1998, Määttä 2000, Laiho 2001, ks. myös Manka 2001.)

Työssäoppimisesta sovitaan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/1998) mu-kaisesti koulutuksen järjestäjän ja työnantajan välisessä sopimuksessa. Sopimuksen te-kemisen edellytyksenä on, että työpaikalla on käytettävissä opetussuunnitelman perus-teiden mukaisen työssäoppimisen järjestämisen kannalta ammattitaidoltaan, koulutuk-seltaan ja työkokemukseltaan pätevää henkilökuntaa, joka voidaan määrätä opiskelijan vastuulliseksi ohjaajaksi (ks. Liite 5) (A 811/1998). Opetushallitus antoi vuonna 2000 työpaikkaohjaajien koulutusohjelman perusteet kahden opintoviikon laajuista ohjaajien koulutusta varten. Koulutuksen keskeisenä tavoitteena on edistää työssäoppimisen to-teuttamista ja parantaa työpaikoilla käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävän koulutuksen laatua. Koulutus on tarkoitettu lähinnä työpaikan työntekijöille ja asiantun-tijoille, mutta siihen voi osallistua myös opettajia. Koulutus on osa työssäoppimisen tukiohjelmaa. (Opetushallitus 2000.)

Suositus 7. Ohjaajakoulutus

�� Ohjaajakoulutus - järjestetään säännöllisesti yhdessä koulutusyksiköiden kanssa, - tarjoaa opintoja ohjauksen vaativuuden ja vastuualueen mukaisesti, - on osa ohjaajan oman työn kehittämistä ja urakehitystä.

�� Ohjaaja reflektoi itsenäisesti ja vertaistensa kanssa kliinistä osaamistaan ja ohjausvalmiuksiaan.

�� Toimintayksiköihin luodaan mentor-järjestelmä siten, että kokeneiden oh-jaajien osaaminen tulee kokemattomampien ohjaajien käyttöön.

36

8 OPISKELIJOIDEN OHJAUS HARJOITTELUN ERI VAIHEISSA

Harjoittelujaksot, niiden pituudet ja yleiset tavoitteet esitetään koulutusyksikön opetus-suunnitelmassa, joka perustuu Opetushallituksen vahvistamaan sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon, lähihoitaja, opetussuunnitelman perusteisiin. Lisäksi Opetushallituksen ylläpitämillä TONET-työssäoppimisen Internet-sivustoilla (Opetushallitus 2003b) kuva-taan ja ohjeistetaan sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon työssäoppimista, jota on ke-hitetty myös ammatillisten oppilaitosten omissa projekteissa (ks. Liite 6). Ammattikor-keakoulut ohjeistavat harjoittelua julkaisemalla ohjausmateriaaleja muiden ohella omis-sa julkaisusarjoissaan. Opetusministeriön ylläpitämien Internet-sivustojen kautta pääsee kaikkien ammattikorkeakoulujen Internet-sivustoille (Opetusministeriö 2003). Harjoit-telusta on kirjattu myös ammattikorkeakoulujen yhteisesti sopimiin terveysalan koulu-tuskuvauksiin ammattialakohtaisesti (Opetusministeriö 2001). Lisäksi terveydenhuollon toimintayksiköt ovat tehneet omia harjoittelua koskevia ohjeistuksia ja kuvauksia (ks. Liitteet 7 ja 8, ENB & DH 2001, Henttonen, Laakkonen & Niemelä 2002).

Ennen harjoittelun alkamista

Opettaja käy läpi harjoittelua koskevat yleiset tavoitteet opiskelijoiden kanssa ennen jakson alkua. Opiskelijat perehtyvät oppimistehtäviin ja harjoitteluun liittyviin käytän-nön asioihin, kuten työasuun, työvuorojen laadintaan ja mahdollisiin poissaoloihin en-nen harjoittelun alkua. Myös mahdollisista lähiopetusajoista koulutusyksikössä ja muus-ta olennaisesta tiedotetaan opiskelijoille ennen harjoittelun alkua. Opiskelijat perehdyte-tään lisäksi heitä koskevaan lainsäädäntöön ja muihin työsuojeluun liittyviin kysymyk-siin. Keskeisiä ovat etenkin laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) sekä laki (559/1994) ja asetus (564/1994) terveydenhuollon ammattihenkilöistä. Opetushallitus (2003a) on julkaissut ohjeistuksen työssäoppimisen työsuojelusta. Harjoittelun toimin-tayksikkö vastaa opiskelijoiden ohjaajien nimeämisestä sekä harjoittelujaksojen yleises-tä suunnittelusta ja organisoinnista yhteistyössä koulutusyksikön kanssa.

Harjoittelujakson alku

Harjoittelujakson alkaessa on tärkeää kiinnittää huomiota opiskelijan vastaanottoon työyhteisössä sekä avoimen ja luottamusta herättävän ilmapiirin luomiseen. Ohjaajan vastuulla on perehdyttää opiskelija heti harjoittelujakson alussa toimintayksikön tiloi-hin, tapoihin ja keskeisiin toimintakäytäntöihin. Opiskelijan työajat suunnitellaan tar-koituksenmukaisin osin ohjaajan työvuorojen mukaan. Opiskelijan poissaolokäytännöis-tä ja ilmoitusvelvollisuudesta sovitaan yhdessä kaikkien harjoitteluosapuolten välillä.

Opiskelija, ohjaaja ja opettaja käyvät yhdessä läpi harjoittelun yleiset sekä opiskelijan henkilökohtaiset tavoitteet ja arviointikriteerit. Alkukeskustelussa on hyvä läpikäydä ja tarkentaa oppimistavoitteet ja –tehtävät yksityiskohtaisesti siten, että kaikkien osapuol-ten kesken vallitsee yhteinen ymmärrys niiden sisällöistä (Kuvio 8). Harjoittelun alussa sovitaan myös ohjauksen periaatteista ja käytännöistä.

37

Kuvio 8. Harjoittelun tavoitteiden muodostuminen (TAT 2002).

Ohjaaja tarjoaa omaa asiantuntijuuttaan opiskelijan käyttöön ja ottaa opiskelijan ohjaus-tarpeet oman työnsä kokonaissuunnittelussa huomioon. Harjoittelun alussa opiskelijan ohjaus on intensiivisempää, ja oppimisen edistyessä ohjauksen tarve vähenee, mikäli oppiminen etenee tavoitteiden suuntaisesti. Ohjaajan tehtävänä on koko harjoittelujak-son ajan varmistaa, ettei opiskelija jää yksin osaamattomuutensa kanssa. Opiskelijaa ohjataan ymmärtämään ja yhdistämään toiminnan teoreettisia lähtökohtia ja perusteita. Ohjaaja ja opiskelija ovat yhdessä vastuussa siitä, että opiskelijan oppiminen on tavoit-teiden mukaista ja että oppimistilanteita kertyy riittävästi. Opiskelijan tulee saada jatku-vaa palautetta oppimisestaan ja toiminnastaan koko harjoittelujakson ajan.

1. Opetussuunnitelma (OPS)2. Opintojakson tavoitteet 3. Opiskelijan henkilökohtaiset

oppimistavoitteet (HOPS)4. Harjoittelupaikan mahdollisuudet

Harjoittelun tavoitteet

Suositus 8. Perehdytys

�� Perehdytys tuo opiskelijan mukaan työyhteisöön. �� Opiskelija perehdytetään harjoittelupaikkaan ja sen toimintakäytäntöihin

harjoittelujakson alkaessa. �� Perehdytys voi olla henkilöstölle ja opiskelijoille yhteinen. �� Perehdytyksessä voidaan hyödyntää opiskelijan portfoliota, josta ilmene-

vät opiskelijan tiedot, taidot, tavoitteet ja asenteet harjoittelujaksolle.

38

Harjoittelun eteneminen

Harjoittelun edetessä keskeiseksi muodostuu oppimisen edistäminen ja varmistaminen. Opiskelijan itsenäisyys kasvaa, ja ohjaussuhde voi muuttua ammatillisen vertaistoimin-nan suuntaan. Jatkuvan arvioinnin ja avoimen dialogin merkitys on edelleen tärkeää. Opiskelijaa kannustetaan toimintansa jatkuvaan itsearviointiin siten, että hän tulee tie-toiseksi toimintansa taustalla olevista teorioista ja muista tekijöistä. Opiskelijat voivat muodostaa säännöllisesti kokoontuvia opintopiirejä, joissa eteneminen voi tapahtua en-nalta sovitun teeman, vapaamuotoisen keskustelun tai alustuksen ja keskustelun avulla. Ohjaajan tulee olla käytettävissä opiskelijan ohjaukseen, mutta ohjauksen tavoitteena ei ole tarjota opiskelijalle valmiita vaihtoehtoja tai ratkaisuja. On tärkeää, että harjoittelun edetessä opiskelija, ohjaaja ja opettaja käyvät läpi jaksolle asetettuja tavoitteita ja teke-vät niistä väliarvioita.

Harjoittelun päättyminen

Harjoittelun päättyessä opiskelijan tulee tunnistaa omat osaamis- ja kehittämisalueensa. Vaikka ohjaajan tehtävänä on varmistaa ja valvoa opiskelijan osaamista ja sen kehitystä, opiskelija kuitenkin kantaa vastuun omasta oppimisestaan. Opiskelijaa ohjataan oman osaamisensa ja toimintansa kokonaisuuden hahmottamiseen ammattihenkilönä ja kan-nustetaan osaamisensa jatkuvaan kehittämiseen opintojen edetessä.

Opiskelija, ohjaaja ja opettaja käyvät yhdessä läpi jaksolle asetetut tavoitteet ja saavute-tut oppimistulokset yhteisessä päätöskeskustelussa, joka toimii sekä arviointi- että pa-lautteenantotilaisuutena. Arvioinnin periaatteiden tulee työyksikössä olla samanlaiset kaikille opiskelijoille siten, että opiskelijoiden yhdenvertaisuus ja oikeusturva toteutu-vat. Harjoittelun arvioinnissa kiinnitetään huomiota kullekin opiskelijalle asetettuihin oppimistavoitteisiin sekä opiskelijoiden osaamistasoon yksilöllisesti. Harjoittelun arvi-ointi muodostaa osan ammatillisten opintojen kokonaisuutta.

Arviointitilanteessa ohjaaja, opettaja ja opiskelija antavat suullisen ja kirjallisen palaut-teen opiskelijan oppimisesta. Ohjaaja käyttää arviointinsa perustana myös muiden työ-yksikön työntekijöiden arvioita opiskelijan oppimisesta ja osaamisesta, mikäli tätä tietoa on olemassa. Opiskelija-arvioinnin tulee olla rakentavaa ja oppimista edistävää, ja siinä voidaan käyttää myös muiden ammattiryhmien edustajilta saatua palautetta. Ohjaaja arvioi kriittisesti myös omaa toimintaansa ohjaajana sekä ammattihenkilönä. Annetut palautteet viedään työ- ja koulutusyksikön muun henkilöstön tietoon ja niitä hyödynne-tään harjoittelun, ohjauksen ja yksiköiden toiminnan kehittämisessä.

39

Suositus 9. Arviointi

�� Opiskelija saa tietoonsa arviointikriteerit ja –käytännöt harjoittelun alka-essa.

�� Ohjaaja antaa opiskelijalle harjoittelun aikana jatkuvaa palautetta. �� Opiskelijan arviointiin osallistuvat aina opiskelija, ohjaaja ja opettaja. �� Arviointi perustuu opintojaksolle asetettuihin ja yhteisesti sovittuihin ta-

voitteisiin. Arvioinnissa huomioidaan: - opiskelijan kliiniset taidot, - eettisten periaatteiden toteuttaminen, - ammatin edellyttämien asenteiden omaksuminen, - kyky itsenäiseen päätöksentekoon ja - kommunikaatio- ja yhteistoimintataidot.

�� Ohjaaja antaa harjoittelujaksosta aina kirjallisen arvioinnin. �� Opiskelijan tietotaitojen kokonaisarvioinnissa voidaan käyttää esimerkiksi

portfolio-arviointia ja harjoittelupassia. �� Toiminta- ja/tai työyksikön arviointikriteerit perustuvat yksikön:

- opiskelumahdollisuuksiin, - ohjauksen laatuun ja - organisaatiokulttuuriin.

40

9 TOIMINTA- JA KOULUTUSYKSIKÖIDEN YHTEISTYÖ-RAKENTEET

Yhteistyön kehittäminen koulutusyksiköiden ja harjoittelupaikkoja tarjoavien organisaa-tioiden välillä on tärkeää. Harjoitteluympäristönä toimiminen ja harjoitteluyhteistyö kehittää työyhteisöjä oppiviksi organisaatioiksi, jotka kannustavat henkilöstöä ja opiske-lijoita reflektoimaan kriittisesti olemassa olevia toimintatapoja. Yhteistyö voi edistää myös elinikäisen oppimisen periaatteen toteutumista ja parantaa kuvaa terveydenhuol-lon toimintayksiköiden vetovoimaisuudesta työnantajina. Yhteistyön epäkohdat liittyvät yleisimmin harjoittelupaikkojen vähäisyyteen, harjoittelun kustannuksiin, suuriin opis-kelijamääriin harjoittelupaikoilla sekä henkilökunnan jaksamiseen. (Sosiaali- ja terve-ysministeriö 1998.)

Yhteistyön onnistuneisuus pohjautuu pitkälti terveydenhuollon toimintayksiköiden ja koulutusyksiköiden henkilöstön suunnitelmalliseen verkostoitumiseen. Yhteistyötä ke-hitetään siten, että harjoittelupaikkojen käyttöä ja harjoittelua voidaan suunnitella ja koordinoida nykyistä paremmin. Näin harjoittelupaikkoja voidaan lisätä myös perintei-sistä poikkeaviin toiminta- ja työyksiköihin, ja harjoittelujaksojen resurssointi voidaan suunnitella paremmin. (Määttä 2000, Nikander 2000.)

Terveydenhuollon organisaatioissa on monimutkaisia ja samanaikaisesti tapahtuvia toi-mintaprosesseja, jotka yhdessä ja erikseen vaikuttavat opiskelijaohjaukseen (Kuvio 9) (TAT 2002). Harjoittelujaksojen koordinointi-, tehtävä- ja vastuujaot esitetään organi-saation toimintaprosessien kuvauksissa. Toimintayksikköä ja sen kokonaistoimintaa voidaan pitää ulkoisena tekijänä, joka luo puitteet opiskelijaohjauksen järjestämiselle. Työyksikössä tehtävä työ, hoitotyön toimintafilosofia ja siellä työskentelevä henkilöstö ovat esimerkkejä sisäisistä tekijöistä, joilla on helposti tunnistettavia vaikutuksia opis-kelijaohjaukseen. Opiskelijan ohjausjärjestelmää onkin kehitettävä kokonaisuutena sekä toiminta- että työyksikön tasoilla. (ks. Saarikoski 2002.)

41

Kuvio 9. Yhteenveto harjoittelun prosesseista (mukaillen TAT 2002).

Prosessi 1: Opiskelijan ammatillinen kasvu.

Prosessi 2: Harjoittelu ja harjoittelun ohjaus (koulutus- ja toimintayksikkö).

Prosessi 6: Opettajien työelämäjaksojen toteuttaminen (koulutusyksikkö).

Prosessi 7: Ohjaajakoulutuksen suunnittelu (toiminta- ja koulutusyksikkö).

Prosessi 8: Työpaikkaohjaajakoulutuk-sen toteuttaminen (koulutus-ja toimintayksikkö).

Pros

essi

3: H

arjo

ittel

un su

unni

ttelu

ja o

rgan

isoi

nti (

koul

utus

yksi

kkö)

.

Pros

essi

4: Y

htei

styö

(kou

lutu

s- ja

toim

inta

yksi

kkö)

.

Pros

essi

5: H

arjo

ittel

un to

teut

tam

inen

toim

inta

yksi

köss

ä. …

taitajaksi työelämään

tehokkaalla yhteistyöllä

…

Prosessi 9. Harjoittelun arviointi ja kehittäminen (koulutus- ja toimintayksikkö).

42

Osassa terveydenhuollon toimintayksiköistä opiskelijoiden harjoitteluun liittyvästä or-ganisoinnista vastaa yksi nimetty henkilö/taho, joka koordinoi kaikkia harjoittelujakso-ja. Tällainen keskitetty malli on yleistynyt etenkin terveysalan koulutusyksiköissä viime vuosina. Joissain organisaatioissa harjoittelujaksot koordinoidaan suoraan työyksiköis-sä. Hajautettu malli toimii usein hyvin yksiköissä, joissa harjoittelun järjestämiselle on pitkät perinteet. Kehittyneempänä tapana voidaan pitää tiimiin perustuvaa toimintaa, jossa kokemusta ja osaamista omaavat henkilöt huolehtivat yhdessä/yhteistyössä har-joittelun organisoinnista. (Nikander 2000, ks. Liite 9.)

Koulutus- ja toimintayksiköiden yhteistyön kehittäminen on vasta alussa. Tulosvastuu, rahoituksen uudelleenorganisointi ja alueelliset kehittämisohjelmat ovat moottoreina yhteistyön lisäämiselle. Yhteistyömuotoja on monia (Kuvio 10), kuten muun muassa yhteiset projektit ja koulutustilaisuudet sekä työkierto. Kumppanuushankkeiden avulla voidaan löytää mahdollisia synergiaetuja koulutus- ja toimintayksiköiden välillä, kuten esimerkiksi opettajien työelämäkokemuksen lisäämistä, kehityshankkeita ja julkaisu-toimintaa. Koulutus- ja toimintayksiköiden yhteiset virat ja tutkijat, opetushoitajajärjes-telmä ja uusien yhteistyön toimintamallien kehittäminen nähtiin sosiaali- ja terveysmi-nisteriön (1998) selvityksessä keskeisinä kehittämiskeinoina (ks. myös Williamson & Webb 2001). Myös opettajien läsnäoloa ja osallistumista toimintayksikön arkipäivään toivotaan yleisesti lisättävän. Yhteistyön näkökulmasta on hyvä, mikäli opettajan osaa-mista voidaan käyttää monipuolisesti työyksikön toiminnan kehittämisessä. Oleellista on, että yhteistyösuhteet tuovat näkyviä hyötyjä ja lisäarvoa molemmille osapuolille. Tärkeää on kyetä myös osoittamaan innovatiivisen yhteistyön tuloksia ja vaikuttavuutta muulle yhteiskunnalle.

Kuvio 10. Koulutus- ja toimintayksiköiden yhteistoiminta (mukaillen Siikaniemi 2000).

Henkilöstön ja työyhteisön kehittäminenAlueellinen koulutus- ja kehittämisstrategia

tulevaisuuden osaaminen opetussuunnitelmassa

harjoittelu

laite- ja osaamisresurssien hyödyntäminen

uudet innovatiiviset yhteistyömuodot

TYÖELÄMÄKOULUTUS-YKSIKKÖ

43

10 LÄHTEET A 1347/1988. Ammattitautiasetus.

A 811/1998. Asetus ammatillisesta koulutuksesta.

A 357/2003. Asetus ammatillisesta opettajankoulutuksesta.

A 352/2003. Asetus ammattikorkeakouluista.

A 128/2002. Asetus nuorille työntekijöille vaarallisten töiden esimerkkiluettelosta.

A 508/1986. Asetus nuorten työntekijäin suojelusta.

A 986/1998. Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista.

A 564/1994. Asetus terveydenhuollon ammattihenkilöistä.

Aavarinne, H. 1993. Ohjauksellisten ja opetuksellisten valmiuksien kehittyminen sairaanhoitajakoulutukses-sa. Development of councelling and instruction capacities in nursing education. Acta Universitatis Oulu-ensis. Series D, Medica 269. Oulun yliopisto. Hoitotieteen laitos. Väitöskirja.

Ahonen, H. 2000. Työpaikkaohjaajan rooli ja tehtävät työssäoppimisessa. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustie-teen laitos. Pro Gradu –tutkielma.

Creedy, D. & B. Hand. 1994. The implementation of problem-based learning: changing pedagogy in nurse education. Journal of Advanced Nursing Vol. 20: osa 4, s. 696–702.

ENB & DH. 2001. Placements in Focus. Guidance for education in practice for health care professions. De-velopments in multiprofessional education. English National Board for Nursing, Midwifery and Health Visiting & Department of Health. Luton: Chiltern Press.

ETENE-julkaisuja I. 2001. Terveydenhuollon yhteinen arvopohja, yhteiset tavoitteet ja periaatteet. Valtakun-nallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta (ETENE). Sosiaali- ja terveysministeriö.

77/452/ETY. Neuvoston direktiivi yleissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien tutkintotodistusten, todis-tusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä toimenpiteistä, jotka helpottavat liikkeenperustamisoikeuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden tehokas-ta käyttämistä. EYVL N:o L 176, 15.7.1977, s. 1–7.

77/453/ETY. Neuvoston direktiivi yleissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien toimintaa koskevien laki-en, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta. EYVL N:o L 176, 15.7.1977, s. 8–10.

80/154/ETY. Neuvoston direktiivi kätilön tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä toimenpiteistä, jotka helpottavat liikkeen-perustamisoikeuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden tehokasta käyttämistä. EYVL N:o L 033, 11.2.1980, s. 1–7.

80/155/ETY. Neuvoston direktiivi kätilöntoimeen ryhtymistä ja kätilöntoimen harjoittamista koskevien laki-en, asetuksien ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta. EYVL N:o L 033, 11.2.1980, s. 8–12.

81/1057/ETY. Neuvoston direktiivi lisäyksistä lääkärin, yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan, hammaslääkärin ja eläinlääkärin tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoit-tavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta annettuihin direktiiveihin. EYVL N:o L 385, 31.12.1981, s. 25–26.

44

89/594/ETY. Neuvoston direktiivi lääkärin, yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan, hammaslääkärin, eläinlääkärin ja kätilön tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta annettujen direktiivien 75/362/ETY, 77/452/ETY, 78/686/ETY, 78/1026/ETY ja 80/154/ETY sekä lääkärin-, eläinlääkärin- ja kätilöntointa koskevien laki-en, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annettujen direktiivien 75/363/ETY, 78/1027/ETY ja 80/155/ETY muuttamisesta. EYVL N:o L 341, 23.11.1989, s. 19–29.

89/595/ETY. Neuvoston direktiivi yleissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien tutkintotodistusten, todis-tusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä toimenpiteistä sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpot-tamiseksi annetun direktiivin 77/452/ETY ja yleissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien toimintaa koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 77/453/ETY muuttamisesta. EYVL N:o L 341, 23.11.1989, s. 30–32.

85/368/ETY. Neuvoston päätös Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ammatillisen koulutuksen todistusten vastaavuudesta. EYVL N:o L 199, 31.7.1985, s. 56–59.

2001/19/EY. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ammatillisen koulutuksen tunnustamista koske-vasta yleisestä järjestelmästä annettujen neuvoston direktiivien 89/48/ETY ja 92/51/ETY sekä yleissai-raanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien, hammaslääkäreiden, eläinlääkäreiden, kätilöiden, arkkitehtien, farmasian alan ja lääkäreiden toimintaa koskevien direktiivien 77/452/ETY, 77/453/ETY, 78/686/ETY, 78/687/ETY, 78/1026/ETY, 78/1027/ETY, 80/154/ETY, 80/155/ETY, 85/384/ETY, 85/432/ETY, 85/433/ETY ja 93/16/ETY muuttamisesta. EYVL N:o L 206, 31.7.2001, s. 1–50.

Ferguson, K.E. & A.M. Jinks. 1994. Integrating what is taught with what is practiced in the nursing curricu-lum: a multi-dimensional model. Journal of Advanced Nursing Vol. 20: osa 4, s. 687–695.

Harju, E. & P. Väätäinen. 1999. Hoidonopettajat tutoreina terveys- ja sosiaalialan koulutuksessa. Teoksessa K. Tossavainen & H. Turunen (toim.) Terveys- ja sosiaalialan opiskelijoiden ohjaamisesta ammattikor-keakoulussa. Tampere: Tammer-Paino Oy, s. 128–152.

Heikkinen, R-L. & T. Laine. 1997. Hoitava kohtaaminen. Tampere: Tammer-Paino Oy.

Henttonen, A., Laakkonen, A. & K. Niemelä. 2002. Ohjatun harjoittelun opas terveysalan opiskeluun ja oh-jaukseen. Mikkelin ammattikorkeakoulu B: Artikkeleita, opinnäytetöitä, tiedotteita – Articles, Diploma works, Bulletins. Mikkeli: Kopio Oswald Valokopiolaitos.

Hulkari, K. 2001. Työssäoppimisen laatu lähihoitajakoulutuksessa. Hämeen ammattikorkeakoulu D:144. Tampere: Cityoffset Oy.

Jaroma, A. 2000. Koulutus ja tuleva toiminta hoitotyössä. Kysely kätilö-, sairaanhoitaja- ja terveydenhoitaja-opiskelijoille. Kuopion yliopisto. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 83. Kuopio: Kuopi-on yliopiston painatuskeskus. Väitöskirja.

Kapborg, I. & S. Fischbein. 2002. Using a model to evaluate nursing education and professional practice. Nursing & Health Sciences Vol. 4: osa 1/2, s. 25–31.

Karttunen, P. 2003. Tietävien käytännön osaajien kouluttaminen sosiaali- ja terveysalalla. Teoksessa A. Kauppi & T. Huttula (toim.) Laatua ammattikorkeakouluihin. Korkeakoulujen Arviointineuvoston julkai-suja 7: 2003. Helsinki: Oyj Edita Abp.

L 351/2003. Ammattikorkeakoululaki.

L 1062/1989. Erikoissairaanhoitolaki.

L 66/1972. Kansanterveyslaki.

45

L 710/1982. Sosiaalihuoltolaki.

L 630/1998. Laki ammatillisesta koulutuksesta.

L 998/1993. Laki nuorista työntekijöistä.

L 785/1992. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista.

L 559/1994. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä.

L 1230/2001. Laki sosiaalialan osaamiskeskustoiminnasta.

L 738/2002. Työturvallisuuslaki.

Laiho, I. 2001. Työpaikkakouluttajat tulivat. Vuosien 1996-2000 Työpaikkakouluttajakoulutus-projektin laatuarviointia. Opetushallitus 2001. Helsinki: Hakapaino Oy.

Landers, M.G. 2000. The theory-practice gap in nursing: the role of the nurse teacher. Journal of Advanced Nursing Vol. 32: osa 6, s. 1550–1556.

Lauri, S. 2003. Näyttöön perustuvan hoitotyön merkitys ja tulevaisuuden haasteet. Teoksessa S. Lauri (toim.) Näyttöön perustuva hoitotyö. Helsinki: WSOY.

Leino-Kilpi, H. & S. Lauri. 2003. Näyttöön perustuvan hoitotyön lähtökohdat. Teoksessa S. Lauri (toim.) Näyttöön perustuva hoitotyö. Helsinki: WSOY.

Luukka, K. 1998. Sairaanhoitajaopiskelijoiden arviointi hoitotyön käytännön opiskelusta. Kuopion yliopisto. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Hoitotieteen laitos. Lisensiaatin tutkimus.

Luukka, K. 2003. A study of practical nurses’ personally significant learning experiences. Konferenssie-sitelmä. 10th Biennial Conference of European Association for Research on Learning and Instruction. 26.–30.8.2003, Padova, Italia.

Manka, M-L. 1999. Transformation process: towards a productive, learning and positive workplace commu-nity and personal wellbeing. Teoksessa P. Ruohotie, J. Honka & A. Suvanto (toim.) The Developmental Challenges in the Cooperation of Education and Training and Working Life. Helsinki: Oy Edita Ab Pika-paino, s. 81–91.

Manninen, E. & M. Pulkkinen. 2003. Käsikirjat harjoittelun ohjauksen kehittämisessä. Sairaanhoitaja – Sjuksköterskan Vol. 76: osa 11/2003, s. 13–15.

Metsämuuronen, J. 1998. Maailma muuttuu – miten muuttuu sosiaali- ja terveysala?. Sosiaali- ja terveysalan muuttuva toimintaympäristö ja tulevaisuuden osaamistarpeet. ESR–julkaisut – ESF Publications. Enna-kointeja, Arviointeja, Selvityksiä 39/98. Helsinki: Oy Edita Ab.

Munnukka, T. 1997. Hoitamaan oppiminen ja opettaminen. Acta Universitatis Tamperensis 579. Tampereen yliopisto. Opettajankoulutuslaitos, Hämeenlinnan toimipaikka. Vammala: Vammalan Kirjapaino Oy. Väi-töskirja.

Murphy, F. 2000. Collaborating with practitioners in teaching and research: a model for developing the role of the nurse lecturer in practice areas. Journal of Advanced Nursing Vol. 31: osa 3, s. 704–714.

Mykrä, T. 2002. Työpaikkaohjaaja oppimisen edistäjänä – työssäoppimisen ohjaaminen ja arviointi työyhtei-sön arjessa. Helsinki: Trio-Offset Oy.

Myller, H. & R. Venejärvi. 1999. Opiskelijoiden kokemuksia itseohjautuvuudesta hoitotyön oppimisessa. Teoksessa K. Tossavainen & H. Turunen (toim.) Koulutusrakenteet muuttuvat – muuttuuko opetus ja op-

46

piminen. Terveys ja sosiaalialan koulutus ammattikorkeakoulun uudistusvaiheessa. Tampere: Tammer-Paino Oy, s. 23–37.

Mäkelä, N., Leiwo, L., Paunonen, T., Tiikkanen, P., Liimatainen, L., Tervo, M. & J. Heikkilä. 2003. Opetus-suunnitelma sairaanhoitajan osaamisen ja urakehityksen tukena. Sairaanhoitaja – Sjuksköterskan Vol. 76: osa 8/2003, s. 16–19.

Mäkisalo, M. & J. Kinnunen. 1999. Opiskelijana terveydenhuolto-oppilaitoksessa. Opiskelijoiden käsityksiä terveydenhuolto-oppilaitoksen organisaatiokulttuurin osatekijöistä. Hoitotiede Vol. 12: osa 1/2000, s. 15–25.

Määttä, T. 2000. Työelämäyhteydet oppimisen ja työelämän yhteisenä voimavarana. Teoksessa P. Ruohotie, J. Honka & L. Mustonen Työssäoppimisen haasteet ammattikasvatukselle. Hämeen ammattikorkeakoulu julkaisu D:126. Saarijärvi: Saarijäven Offset Oy, s. 181–192.

Nikander, L. 2000. Työelämäyhteistyön organisointi oppilaitoksessa. Teoksessa P. Ruohotie, J. Honka & L. Mustonen Työssäoppimisen haasteet ammattikasvatukselle. Hämeen ammattikorkeakoulu julkaisu D:126. Saarijärvi: Saarijärven Offset Oy, s. 192–203.

Oinonen, I. 1998. Harjoittelun ohjaus hoitotyön koulutuksen eri vaiheissa. Tampereen yliopisto. Kasvatustie-teiden laitos. Lisensiaatin tutkimus.

Opetushallitus. 1998. Työssäoppimisen opas opettajille ja kouluttajille. Opetushallitus Kehittyvä koulutus 5/1998. Helsinki: Hakapaino Oy.

Opetushallitus. 1999. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon, lähihoitajakoulutuksen laatustandardit ja kritee-rit. Itsearvioinnin tueksi. Opetushallitus Arviointi 11/1999.

Opetushallitus. 2000. Työpaikkaohjaajien koulutus. Koulutusohjelman perusteet. Opetushallitus Moniste 16/2000.

Opetushallitus. 2001. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto. Sosiaali- ja terveysalan koulutusohjelma. Lähi-hoitaja. Ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteet. Opetushallitus Määräys 7/011/2001. Helsinki: Hakapaino Oy.

Opetushallitus 2003a. Työssäoppimisen työsuojelu sosiaali- ja terveysalan perustutkinnossa. Opetushallitus Moniste 6/2003.

Opetushallitus. 2003b. TONET-työssäoppimisen Internet-sivusto. Saatavissa Internetistä 31.10.2003 URL: <http://www.edu.fi/tonet/>.

Opetushallitus. 2003c. Opettajan työelämäosaamisen opinnot 15 ov. Perusteet opetushenkilöstön täydennys-koulutukselle. Opetushallitus Moniste 11/2003.

Opetusministeriö. 2001. Ammattikorkeakoulusta terveydenhuoltoon. Koulutuksesta valmistuvien ammatilli-nen osaaminen, opintojen keskeiset sisällöt ja vähimmäisopintoviikkomäärät. Opetusministeriö 7.9.2001.

Opetusministeriö. 2003. Ammattikorkeakoulut. Saatavissa Internetistä 30.10.2003 URL: <http://www.minedu.fi/opm/koulutus/ammattikorkeakoulut/ammattikorkeakoulut_luettelo.html>.

Parse, R.R. (toim.) 1995. Elämyksiä. Ihmisenä kehittymisen teoria käytännössä ja tutkimuksessa. Suom. S. Ala-Antti, H. Hausen, K. Ranta-Aho, P. Reinikka & L. Ritanen. Tampere: Tammer-Paino Oy.

Peltomäki, M. & H. Silvennoinen. 2003. Työssäoppimisen pedagogiset mallit ammatillisessa peruskoulutuk-sessa. Opetushallitus. Vantaa: Dark Oy.

47

Pelttari, P. 1997. Sairaanhoitajan työn nykyiset ja tulevaisuuden kvalifikaatiovaatimukset. Tampereen yli-opisto. Hoitotieteen laitos. Tampereen yliopistollinen sairaala. STAKES Tutkimuksia 80. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Väitöskirja.

Perälä, M-L. & O. Ponkala (toim.) 1999. Tietoa ja taitoa terveysalalle. Terveysalan korkeakoulutuksen arvi-ointi. Korkeakoulujen Arviointineuvoston julkaisuja 8:1999. Helsinki: Oy Edita Ab.

Rafferty, A.M., Allcock, N. & J. Lathlean. 1996. The theory/practice ‘gap’: taking issue with the issue. Jour-nal of Advanced Nursing Vol. 23: osa 4, s. 685–691.

Rauste-von Wright, M. & J. von Wright. 1994. Oppiminen ja koulutus. Juva: WSOY.

Rousi, H. & U. Mutka. 1994. Opettajankoulutuksen ammattipedagogiikka. Jyväskylän ammatillisen opettaja-korkeakoulun selvityksiä ja puheenvuoroja 6. Papers and reports from the Vocational Education College of Jyväskylä 6. Jyväskylä: Kopi-Jyvä Oy.

Ruohotie, P. 1998. Motivaatio, tahto ja oppiminen. Helsinki: Oy Edita Ab.

Räisänen, A. 2002. Hoitotyöntekijöiksi valmistuvien osaaminen. Vertailututkimus opistoasteelta ja ammatti-korkeakouluista valmistuvien hoitotyöntekijöiden hoitotyön toimintojen hallinnasta sekä opetuksen ja opiskelun painotuksista. Turun yliopiston julkaisuja sarja C, osa 178, Scripta Lingua Fennica Edita. Tu-run yliopisto. Hoitotieteen laitos. Helsinki: Kirjapaino Hakapaino Oy. Väitöskirja.

Saarikoski, M. 2002. Clinical learning environment and supervision. Development and Validation of the CLES Evaluation Scale. Turun yliopiston julkaisuja sarja D, osa 525, Medica – Odontologica. Turun yli-opisto. Hoitotieteen laitos. Turku: Kirjapaino Pika Oy. Väitöskirja.

Sarvimäki, A. & B. Stenbock-Hult. 1996. Hoito, huolenpito ja opetus. Juva: WSOY.

Siikaniemi, L. 2000. Paperiliikenteestä eläväksi yhteydeksi. Teoksessa P. Ruohotie, J. Honka & L. Mustonen (2000) Työssäoppimisen haasteet ammattikasvatukselle. Hämeen ammattikorkeakoulu julkaisu D:126. Saarijärvi: Saarijäven Offset Oy, s. 222–230.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 1998. Käytännön opiskelu hoitoalan ammattiin oppimisessa – kysely sosiaali- ja terveysalan koulutus- ja toimintayksiköille. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden neuvottelukunta. Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 1998:12. Helsinki 1998.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2000. Sairaanhoitajan, terveydenhoitajan ja kätilön osaamisvaatimukset ter-veydenhuollossa. Terveydenhuollon ammatinharjoittamisen kannalta keskeisiä näkökohtia. Terveyden-huollon ammattihenkilöiden neuvottelukunta. Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 2000:15. Helsinki 2000.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2003. Terveyttä ja hyvinvointia näyttöön perustuvalla hoitotyöllä. Kansallinen tavoite- ja toimintaohjelma 2004 – 2007. Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 2003:18. Helsinki 2003.

Suomen Kuntaliitto. 2003. Ammatillinen koulutus ja työssäoppiminen. Saatavissa Internetistä 30.10.2003 URL: <http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;63;375;23762;23778;14005>.

Suvanto, A. 1999. Professional growth and maturation. Teoksessa P. Ruohotie, J. Honka & A. Suvanto (toim.) The Developmental Challenges in the Cooperation of Education and Training and Working Life. Helsinki: Oy Edita Ab Pikapaino, s. 92–102.

SuPer. 2000. Työssäoppimisen selvitys 2000. Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry.

TAT 2002. Työssäoppimisprosessin kehittäminen ja arviointi. Opas oppilaitoksille ja yrityksille. Taloudelli-nen tiedotustoimisto. Vientipaino Oy.

48

TMp 756/1996. Työministeriön päätös nuorille työntekijöille vaarallisista töistä.

Tossavainen, K. 1999. Oppimisen ja opetuksen kehittämismahdollisuudet terveys- ja sosiaalialan ammatti-korkeakoulutuksessa – maailma muuttuu – opiskelu ja opetus uudistuvat. Teoksessa K. Tossavainen & H. Turunen (toim.) Koulutusrakenteet muuttuvat – muuttuuko opetus ja oppiminen? Terveys ja sosiaalialan koulutus ammattikorkeakoulun uudistusvaiheessa. Tampere: Tammer-Paino Oy, s. 9–18.

Tossavainen, K. & H. Turunen. 1999. Neuvojasta oppimisen ohjaajaksi – ohjaamiskäytännöt tarkoituksen-mukaisiksi. Teoksessa K. Tossavainen & H. Turunen (toim.) Terveys- ja sosiaalialan opiskelijoiden oh-jaamisesta ammattikorkeakoulussa. Tampere: Tammer-Paino Oy, s. 8–17.

Vehviläinen, S. & H. Nieminen. 1999. Tutorointisuhde sairaanhoitajaopiskelijan ja opettajatutorin kokemana. Hoitotiede Vol. 11: osa 2/99, s. 63–71.

Vuorinen, R. & J. Välijärvi. 1994. Itsenäisiin valintoihin ohjaaminen. Helsinki: Painatuskeskus Oy.

Williamson, G.R. & C. Webb. 2001. Supporting students in practice. Journal of Clinical Nursing Vol. 10: osa 2, s. 284–292.

Wilson, T. 1996. Levels of helping: a framework to assist tutors in providing tutorial support at the level students want and need. Nurse Education Today. The Journal for Health Care Education. Vol. 16: osa 4, s. 270–273.

WPBL. 2003. WPBL Ongelmaperustainen opiskelu verkossa. Saatavissa Internetistä 30.10.2003. URL: <http://www.uta.fi/~hotipo/wpbl/raportti.htm>.

Ylipulli-Kairala, K. & V. Lohiniva. 1999. Development of Supervised Practice in Nurse Education. Oulu and Rovaniemi Polytechnics. Publications of the Higher Education Evaluation Council 14:2002. Helsinki: Pikseri Julkaisupalvelut.

Zeitz, K. & H. McCutcheon. 2003. Evidence-based practice: To be or not to be, this is the question!. Interna-tional Journal of Nursing Practice Vol. 9: osa 5, 272–279.

49

Liite 1.

Terveydenhuollon ammattihenkilöiden neuvottelukunta. Ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulututkintojen jaosto. Toimikausi 5.3.2001 – 15.11. 2003

Puheenjohtaja Vallimies-Patomäki Marjukka, ylitarkastaja, STM

Jäsenet Haapa-Laakso Pirjo, ylitarkastaja, Terveydenhuollon oikeusturvakeskus Hellstèn Soile, erityisasiantuntija, Suomen Kuntaliitto Jääskeläinen Terttu, opetusneuvos, opetusministeriö Kolimaa Maire, ylitarkastaja, sosiaali- ja terveysministeriö Korte Ritva, opetusneuvos, Opetushallitus, 13.11.2001 asti Krogerus-Therman Iselin, vararehtori, Arcada Luukka Katri, rehtori, Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitos Mattila Markku, ylihoitaja, Oulun yliopistollinen sairaala Moilanen Raija, ammattiasiain sihteeri, SuPer Pelkonen Marjaana, dosentti, Kuopion yliopisto, 24.3.2003 asti Partanen Pirjo, lehtori, Kuopion yliopisto, 24.3.2003 lähtien Pitkänen Tuula, koulutusasiain sihteeri, Tehy Rajamäki Aira, opetusneuvos, Opetushallitus, 13.11.2001 lähtien Vannes Anja, hallintoylihoitaja, Turun terveystoimi

Asiantuntijat Nordström Soila, opetusneuvos, Opetushallitus, 12.3.2002 lähtien Heinonen Noora, korkeakouluharjoittelija (1.9.–30.11.2003), STM/Jaoston Ohjatun harjoittelun ja työssäoppimisen suositukset –työryhmän sihteeri

50

Liite 2.

Hoitotyön opiskelijoiden ohjatun harjoittelun oppimisympäristöjen arviointi- ja seurantajärjestelmän kehittäminen, ARVI –projekti 1999 – 2002.

Taustaa Kymenlaakson ammattikorkeakoulun Kotkan terveysalan hoitotyön koulutusohjelman auditoi keväällä 1999 English National Board for Nursing, Midwifery and Health Visiting (ENB). Auditoinnissa kiinnitettiin huo-miota siihen, ettei harjoitteluyksiköille ole Suomessa määritelty hoitotyön ja opiskelijaohjauksen laatukritee-reitä. Palautteessa suositeltiin, että harjoittelupaikkojen valinnat tehtäisiin enemmän harjoitteluyksiköissä toteutettavan hoitotyön kuin lääketieteellisen hoidon näkökulmasta.

ARVI -tutkimus- ja kehittämishankkeen tavoitteena oli kehittää oma arviointijärjestelmä. Hankkeessa olivat mukana edustajat Kymenlaakson sairaanhoitopiiristä, Kymenlaakson keskussairaalasta, Kotkan sosiaali- ja terveystoimesta sekä Kymenlaakson ammattikorkeakoulun Kotkan terveysalalta.

Tavoitteet 1) Luoda systemaattinen arviointijärjestelmä ja harjoittelupaikkojen oppimisympäristökuvaukset

opiskelijoiden harjoittelupaikkojen arviointia varten. 2) Arvioida harjoittelun toteutumista opetussuunnitelman, opiskelijoiden ammatillisten tavoitteiden ja

opiskeluvaiheen näkökulmasta. 3) Kehittää ohjaajien ohjaus- ja arviointitaitoja sekä ammatillista osaamista. 4) Kehittää opiskelijoiden työelämävalmiuksia, kuten projektiosaamista, kehittämis- ja arviointitaito-

ja. 5) Muodostaa tavoitteellinen yhteistyö opiskelijoiden, koulutusyksikön ja työelämän välille.

Tulokset Opiskelijoilta on kerätty lokakuusta 2001 alkaen systemaattista kirjallista palautetta harjoittelujaksoista. Vuoden 2002 loppuun mennessä oli auditoitu noin 30 terveydenhuollon oppimisympäristöä. Kaikki harjoitte-lupaikat arvioitiin oppimisympäristöinä. Hyväksyttyinä harjoittelupaikkoina toimivat ne yksiköt, jotka täytti-vät asetut kriteerit. Auditointiryhmässä on ollut mukana edustaja erikoissairaanhoidosta, perusterveydenhuol-losta ja ammattikorkeakoulun terveysalalta.

ARVI-projektissa määriteltiin, minkälainen on hyvä harjoittelupaikka oppimisympäristönä. Kriteerit kattavat neljä pääkohtaa:

1. OPPIMISYMPÄRISTÖ: Tarjoaa henkilökunnan, varusteiden, osaamisen, työturvallisuuden ja ilmapiirin osalta riittävät edellytykset oppimiselle. (4 kriteeriä) 2. YKSIKÖN TOIMINNAN EDELLYTTÄMÄ HOITOTYÖ: Yksikön hoitotyö on määritelty ja henkilökunta on sitoutunut kehittämään tutkimukseen perustuvaa hoitotyötä yksikössään. (6 kriteeriä) 3. YHTEISTYÖ AMMATTIKORKEAKOULUN KANSSA: Toimintayksikön ja ammattikorkeakoulun välillä on jatkuva yhteistyö ja tehokas viestintä. (6 kriteeriä) 4. OPISKELIJAN OHJAAMINEN JA ARVIOIMINEN: Oppiminen on vuorovaikutuksellista toimintaa opiske-lijan, ohjaajan, potilaan/asiakkaan ja opettajan välillä. Opiskelijaohjauksen ja arvioinnin lähtökohtana on yhteinen näkemys koulutuksen tavoitteista ja ammatillisen kasvun tukemisesta. (8 kriteeriä)

Lisätietoja Lehtori Päivi Mäenpää, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, e-mail: paivi.maenpaa@kyamk.fi

Lehtori Toini Nurminen, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, e-mail: toini.nurminen@kyamk.fi

Mäenpää, P. & T. Nurminen. 2002. Ohjatun harjoittelun oppimisympäristöt ammatillisen kehittymisen edis-täjinä – ARVI–projekti 1999 - 2002. Loppuraportti 2002. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu. Tutkimuksia ja raportteja sarja B, No.12. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, Kotka.

51

Liite 3.

Ohjatun harjoittelun kehittäminen hoitotyön koulutusohjelmassa – kehittämishanke 2000 – 2001.

Taustaa Oulun seudun ja Rovaniemen ammattikorkeakoulujen sosiaali- ja terveysalan yksiköt käynnistivät hoitotyön opiskelijoiden ohjatun harjoittelun kehittämishankkeen syksyllä 2000. Hankkeen tarkoituksena oli kehittää ohjattua harjoittelua benchmarking-menetelmää apuna käyttäen.

Toteutus Ammattikorkeakoulujen harjoittelutoiminnan itse- ja vertaisarvioinnissa tunnistettiin ohjatun harjoittelun järjestelmään ja ohjausprosessiin liittyvät hyvät käytännöt ja kehittämiskohteet. Harjoittelujärjestelmässä kehittämiskohteiksi täsmentyivät (1) ohjattu harjoittelu opiskelijan oppimisprosessissa, (2) harjoittelupaikka oppimisympäristönä, (3) ohjatussa harjoittelussa käytettävät dokumentit, (4) ohjatun harjoittelun opettajien ja ohjaajien työn- ja vastuunjako sekä (5) ohjatun harjoittelun kustannukset. Ohjausprosessin kehittämiskoh-teiksi täsmentyivät (1) ohjauksen suunnittelu, (2) ohjaus, (3) arviointi ja (4) ohjatun harjoittelun tietoperusta.

Keskeisenä tavoitteena oli löytää uusia menetelmiä, joilla toiminnan oppimiseen voidaan ohjatun harjoittelun yhteydessä liittää teoreettisten perusteiden oppimista ja tutkivaa oppimista, luoda taloudellinen ja tehokas ohjatun harjoittelun ohjausjärjestelmä, selkiyttää ohjaajien työjakoa sekä luoda perustaa ohjatun harjoittelun laatujärjestelmälle. Parhaita käytäntöjä etsittiin neljästä ulkomaisesta yliopistosta, joissa ryhmä vieraili.

Tulokset Tulosten perusteella tehtiin seuraavia kehittämisehdotuksia toteutettavaksi:

Kansallisena yhteistyönä - ohjatun harjoittelun rahoitus- ja sopimusjärjestelmän kehittäminen ja yhtenäistäminen sekä - opettajien kliinistä työelämän tuntemusta ylläpitävä järjestelmä.

Alueellisena yhteistyönä - ATK-pohjainen ohjatun harjoittelun oppimisympäristöjen (harjoittelupaikkojen) laatujärjestelmä, - ohjauksen verkkoympäristön luominen ja - ohjattua harjoittelua ohjaavien mentoreiden koulutuksen organisointi.

Ammattikorkeakoulujen omana kehittämistyönä - teorianopintojen ja ohjatun harjoittelun jaksotuksen uudistaminen tukemaan teorian ja käytännön integ-

roitumista, - opettajien ohjatun harjoittelun ohjauksen tehostaminen ja systematisointi sekä ohjausvalmiuksien kehit-

täminen ja - ohjatun harjoittelun ohjausmateriaalin tuottaminen verkkomateriaaliksi.

Lisätietoja Tutkimuspäällikkö Vuokko Lohiniva, Rovaniemen ammattikorkeakoulu, e-mail: vuokko.lohiniva@ramk.fi

Ylipulli-Kairala, K. & V. Lohiniva (eds.) 2002. Development of Supervised Practice in Nurse Education. Oulu and Rovaniemi Polytechnics. Publications of the Higher Education Evaluation Council 14:2002. Helsinki: Edita.

52

Liite 4. Työssäoppimista verkossa – kehittämisprojekti 2000 – 2003.

Tausta Helsingin kaupungin opetusviraston ammatti- ja aikuiskoulutuslinjalla toteutettiin ’Työssäoppimista ver-kossa’ –ESR-projekti ajalla 1.8.2000 – 30.9.2003. Projektin kohderyhmänä olivat tutkintoon johtavassa kou-lutuksessa olevat nuoret, heidän opettajansa ja työpaikkaohjaajansa. Projekti toteutettiin kolmessa Helsingin kaupungin ammatillisessa oppilaitoksessa: Helsingin palvelualojen oppilaitoksessa, Helsingin tekniikan alan oppilaitoksessa ja Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa (HESOTE).

Tavoite - Kehittää mallit työssäoppimisen verkko-ohjauksen. - Kehittää työpaikkaohjaajien koulutusmallit. - Kouluttaa työpaikkaohjaajia ja opettajia. - Luoda työssäoppimispaikkojen rekisteri.

Toimintamalli - Opettajien verkkopedagogista ja tietoteknistä osaamista lisättiin. - Työssäoppimisen sisällöt luotiin verkko-oppimisympäristöihin. - Verkko-ohjauksen toimintatapoja kehitettiin. - Verkko-ohjausta kokeiltiin käytännössä.

Lisäksi kehitettiin työpaikkaohjaajien koulutusta ja koulutusmalleja oppilaitoksessa ja työpaikoilla tapah-tuvaan, tietoverkkoa hyödyntävään koulutukseen. HESOTE:ssa koulutettiin 389 työpaikkaohjaajaa. Työssä-oppimisen organisoinnin apuvälineeksi luotiin yhteinen työpaikkarekisteri. Verkko-ohjauksen käytäntöjä selkiytettiin luomalla työssäoppimisen verkko-ohjaussuunnitelmat. HESOTE:ssa ohjaus painottui keskus-telupalstoilla käytyihin keskusteluihin.

Tulokset Projektin tavoitteet saavutettiin hyvin. Verkko-ohjausjärjestelmä on lisännyt työssäoppimisen laatua. Pro-jektissa kehitettiin työssäoppimisen verkko-ohjauksen toimintatavat. HESOTE:ssa verkko-ohjausta käyte-tään kaikissa perustutkinnoissa ja koulutusohjelmissa. Lisäksi verkko-oppimisympäristön sisältöjä käytetään työssäoppimisen tietopankkina. Oppilaitosten ja työelämän välinen yhteistyö tiivistyi ja tietämys työ-paikkojen tietoteknisistä edellytyksistä lisääntyi. Projektissa luotiin myös systemaattinen käytäntö opiske-lijoiden tieto- ja viestintäteknisten taitojen opettamiseen ennen työssäoppimisjaksoja.

Opettajien verkkopedagogiikan sekä tieto- ja viestintätekniikan osaaminen lisääntyi huomattavasti. Työssä-oppimisen, kehittämishankkeiden ja projektien toteuttamisen kokemus on kasvanut. Samoin työpaikkaoh-jaajien työssäoppimisen ja alan peruskoulutuksen tuntemus sekä tietotekniset taidot lisääntyivät.

Lisätietoja Projektikoordinaattori, lehtori Tiina Kohonen, Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitos, e-mail: tiina.kohonen@edu.hel.fi

53

Oppimisverkkojen kutojat – projekti 2000 – 2003. Liite 5.

Tavoite Helsingin Diakoniaopisto käynnisti ajalle 1.9.2000 – 31.12.2003 ’Oppimisverkkojen kutojat’ –projektin, jonka tavoitteena oli uudistaa lähihoitajien työssäoppimista yhdessä työelämän kanssa ja parantaa lähihoita-jakoulutuksen vastaavuutta työelämän tarpeisiin. Projektissa toteutettiin vuonna 1999 yhteistyössä työelämän kanssa laaditun Helsingin Diakoniaopiston työssäoppimisen kehittämissuunnitelman tavoitteita.

Toteutus Projektissa muodostettiin pysyvä yhteistyö- ja vuorovaikutusverkosto oppilaitoksen ja sosiaali- ja terveysalan työyhteisöjen välille. Työyhteisöt edustivat lähihoitajakoulutuksen eri opintokokonaisuuksia ja koulutusoh-jelmia, ja työssäoppiminen keskitettiin pääosin verkostoon kuuluviin työpaikkoihin.

Keskeisenä toteutusmenetelmänä projektissa oli työpaikoilla järjestetty kahden opintoviikon laajuinen työ-paikkaohjaajakoulutus, joka oli yhteistyöryhmissä suunniteltua ja jossa työyhteisön erityistarpeet yhdistyivät koulutuksen lähtökohtiin. Työpaikkaohjaajakoulutusta järjestettiin myös oppilaitoksessa kurssimuotoisesti, erityisesti työyhteisöjen työntekijöille koskien esimerkiksi kotihoitoa ja asumisyksiköitä. Työpaikoilla toteu-tettuihin työpaikkaohjaajakoulutuksiin liitettiin myös yhden opintoviikon laajuinen opetussuunnitelmatyös-kentely. Siinä laadittiin työyhteisöille prosessikuvaukset lähihoitajakoulutuksen opintokokonaisuuksien ja koulutusohjelmien ohjaamisesta sekä määriteltiin sisältökuvauksilla työpaikan tarjoamat oppimismahdolli-suudet.

Työpaikkaohjaajakoulutuksen käyneille järjestettiin mahdollisuus suorittaa myös kahden opintoviikon laajui-nen työpaikkaohjaajien kouluttajakoulutus, jossa osallistujat saivat valmiuksia toimia (1) työyhteisössään työssäoppimisen asiantuntijoina yhteistyössä opettajan kanssa, (2) vertaistukena toisille työpaikkaohjaajille, (3) oppilaitoksen ja työpaikan yhteistyöryhmän jäsenenä sekä (4) työpaikan yhteyshenkilönä oppilaitokselle.

Oppilaitoksessa pidettiin verkostoseminaareja, joissa asiantuntijaluentojen avulla paneuduttiin muun muassa koulutuksen ja työssäoppimisen teoriaan, työssäoppimisen kehittämiseen sekä koulutuksen ja työelämän yhteistyön lisäämiseen ja työyhteisöjen keskinäiseen verkottumiseen. Oppilaitos järjesti työpaikkaohjaaja-koulutuksen suorittaneille myös ’näytön vastaanottaja’ –koulutusta projektin ulkopuolella.

Tulokset Työpaikkaohjaajakoulutus uudisti lähihoitajaopiskelijoiden työssäoppimista. Oppilaitos arvioi, kehitti ja täsmensi omia ohjeitaan ja käytäntöjään työssäoppimisesta. Oppilaitoksen ja projektissa mukana olleiden työyhteisöjen yhteisen työskentelyn vakiinnuttua syntyi opiskelijoiden työssäoppimisen toteuttamiseen ja ohjaamiseen uusi toimintamalli, joka kehitti myös työyhteisön omaa toimintaa. Ohjaustaitojen lisäksi paran-nettiin ohjaajien opetussuunnitelman ja ammattikoulutusta ohjaavan lainsäädännön tuntemusta. Työssäoppi-misen ohjausprosessin kehittämisen kautta opetussuunnitelmaan perustuvat työssäoppimisen tavoitteet muut-tuivat työpaikalla opiskelijan henkilökohtaiseksi työssäoppimisen suunnitelmaksi. Opiskelijan työssäoppimi-sen tueksi ja työpaikan ja oppilaitoksen yhteistyön välineeksi tuotettiin muun muassa työssäoppimiskansio.

Yhteistyöryhmien toiminta turvaa osaltaan työelämän ja oppilaitoksen suunnitelmallisen yhteistyön sekä työsäoppimisen kehittämisen jatkumisen myös projektin päättymisen jälkeen. Yhteistyömalli ja työpaikkaoh-jaajakoulutus vakiintuivat oppilaitoksessa ja työyhteisöissä. Projektin loppuvaiheessa yhteistyöryhmiä oli 14, mukana olevia työyhteisöjä 115, työpaikkaohjaajakoulutuksen oli suorittanut n. 600 henkilöä ja osa opettajis-ta oli osallistunut työelämäjaksolle. Projektin tulosten arviointia varten luotiin palautejärjestelmä ja projektis-ta kirjoitettiin artikkelikokoelma. Projektin kokonaistulokset kootaan vuoden 2004 alussa.

Lisätietoja Projektikoordinaattori, lehtori Lea Leveelahti, Helsingin Diakoniaopisto, e-mail: lea.leveelahti@helsingindiakoniaopisto.com

Työelämäkoordinaattori Marna Lehmusoja, Helsingin Diakoniaopisto, email: marna.lehmusoja@helsingindiakoniaopisto.com

54

Liite 6.

Expansion of the Transnational Module and Development of Work Placement Super-vising (ETM), Leonardo da Vinci –pilottiprojekti 2000 – 2003.

Tausta Kuuden EU-maan verkostossa kehitettiin vuosina 1996 – 1999 toisen asteen sosiaali- ja terveysalan perus-koulutukseen, lähihoitaja, yhteinen 8 opintoviikon ’The Transnational Module’ –opintokokonaisuus valinnai-siin opintoihin. Myös kolmen EU-maan verkostossa kehitettiin vuosina 1995 – 1999 ’Module in Social Care’ –kokonaisuus, jonka laajuus oli 3 opintoviikkoa. Molemmissa verkostoprojekteissa todettiin, ettei ulkomailla tapahtuviin työssäoppimisen (TOP) jaksoihin ole olemassa opiskelijoiden valmentautumista tukevia oppima-teriaaleja. Samalla havaittiin, että työssäoppimisen jaksojen ohjauskäytännöt ja käsitykset ohjauksesta vaihte-livat suuresti maiden välillä.

Tavoite ETM-projektissa asetettiin tavoitteeksi (1) luoda yhtenevät oppimateriaalit vanhustyöhön ja alle 7-vuotiaiden lasten kanssa tehtävään hoito-, huolenpito- ja kasvatustyöhön. Oppimateriaalien tuli palvella käsikirjan tavoin etenkin ulkomaisten opiskelijoiden TOP-ohjaajia työelämässä. Toiseksi keskeiseksi tavoitteeksi asetettiin (2) luoda ulkomaisen opiskelijan ohjaamiseen yhteisesti sovittu ymmärrys itse ohjauksesta ja tuottaa yhteiset käytännöt. Molempien keskeisten tavoitteiden toivottiin palvelevan opiskelijoiden ulkomailla tapahtuvaa työssäoppimisen jaksoa. Yleisemmin tavoitteena oli (3) helpottaa opiskelijoiden valmentautumista TOP-jaksoille oppimateriaalien avulla, jotka toimivat lähdemateriaalina opiskelijoiden oppimistehtäville, yhden-mukaistavat ohjauskäytäntöjä ja edistävät työssäoppimisen ohjauksen ja muiden prosessien läpinäkyvyyttä sekä arviointia.

Toimintamalli Projektiverkko koostui Alankomaiden, Saksan, Irlannin, Ruotsin ja Suomen sekä myöhemmin mukaan tul-leen Skotlannin maakohtaisista tiimeistä, joiden edustajat muodostivat projektin johtoryhmän. Eri maiden kansallisissa tiimeissä oli edustajia oppilaitoksista ja työelämästä. Oppilaitosedustus koostui vanhustyön ja lapsityön opettajasta. Työelämäedustus koostui vastaavista hoito-, kasvatus- ja huolenpitotyön työntekijöistä. Projektin koordinaattorina toimi Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitos, yhteistyökumppanina työmark-kinajärjestö SuPer ry ja ulkoisena arvioijana hoitotieteen tohtori, kansanedustaja Paula Risikko.

Johtoryhmä sopi materiaalien yhtenäisestä sisällysluettelosta ja tarkisti, että materiaalit olivat laajuudeltaan riittävän samankaltaisia ja kattavia. Keväällä 2003 maakohtaiset tiimit pyysivät omista oppimateriaaleistaan ulkoista palautetta vertaisoppilaitoksilta, sidosryhmiltä ja opiskelijoilta, jotka osallistuivat myös materiaalien esitestaukseen.

Jokainen maa teki yhteisesti sovittujen teemojen mukaisen esityksen tehtävistä oppimateriaaleista siten, että niistä ilmeni maiden kansalliset näkemykset TOP-ohjauksesta. Oppilaitosedustajat tuottivat oppimateriaalien tekstit, joihin työelämäedustajat täydensivät maakohtaisia tietoja työelämäkäytännöistä. Näistä erillisversiois-ta työstettiin yhteinen käsikirja, jossa korostui työelämäedustajien näkemys.

Tulokset Lopputuotteena syntyi "Handbook for Students - Care Work Abroad with Older People and Children" -käsikirja, joka koostuu kuuden maan vanhustyön "Care Work with Older People" ja viiden maan lasten hoito-, kasvatus- ja huolenpitotyön "Care Work with Children" oppimateriaalikirjasista. Osa kansallisista tiimeistä teki näiden oppimateriaalien tueksi lisätuotteina myös videomateriaalia. Toisen työprosessin loppu-tuotteena valmistui "Käsikirja työpaikkaohjaajille – ulkomaisen opiskelijan ohjaus työssäoppimispaikalla (Handbook for Work Placement Supervisors – Supervising Foreign Student at Work Placement), jota on saatavilla englanniksi, saksaksi, ruotsiksi, hollanniksi ja suomeksi. Kaikki kirjalliset lopputuotteet ovat ver-kostoon kuuluneiden oppilaitosten Internet-sivustoilla ilmaiseksi saatavissa ja vapaasti käytettävissä oppilai-toksia ja työyhteisöjä varten.

Lisätietoja Projektikoordinaattori, lehtori Matti Remsu, Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitos,

e-mail: matti.remsu@edu.hel.fi, URL: <http://www.hesote.edu.hel.fi/english/projects/etm/>.

55

Liite 7.

Oulun yliopistollinen sairaala

Toimintamalli Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden harjoittelun toteuttaminen perustuu oppilaitoksen ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tekemään toistaiseksi voimassa olevaan sopimukseen. Sairaan-hoitopiiri on tehnyt keskitetysti sopimukset useiden koulutuksen järjestäjien kanssa. Yksittäiset, erilliset koulutusyksikkö- ja opiskelijakohtaiset sopimukset tekee ylihoitaja aina erikseen jokaiselle harjoittelujaksol-le.

Koulutusyksikön harjoittelun yhdysopettaja ottaa yhteyttä ylihoitajaan tarvittavien harjoittelupaikkojen va-raamiseksi. Tavoitteena on, että varaukset olisivat mahdollisimman lopullisia. Mahdollisia muutoksia voi-daan tehdä vielä kuukautta ennen jakson alkamista.

Ylihoitajan tehtävänä on koordinoida eri koulutusyksiköistä tulevia varauksia ja tasata opiskelijasijoituksia eri työyksiköiden välillä. Ylihoitaja toimittaa kevään ja syksyn opiskelijasijoituslistat työyksiköihin hyvissä ajoin ja tiedottaa niihin tulevista muutoksista osastonhoitajille. Sairaalan jokaisella tulosyksiköllä on oma opiskelijaohjauksen käsikirja, jotka on laadittu yhteistyössä Oulun seudun ammattikorkeakoulun kanssa.

Lisätietoja Hallintoylihoitaja Kaarina Torppa, Oulun yliopistollinen sairaala, e-mail: kaarina.torppa@ppshp.fi URL: <http://www.ppshp.fi/opetustarjonta/>.

Opiskelijan polku vuokaavio

56

Liite 8.

Pirkanmaan sairaanhoitopiiri

Tausta Terveysalan opiskelijoiden harjoittelun toteutuminen perustuu koulutuksen järjestäjän ja Pirkanmaan sai-raanhoitopiirin tekemään sopimukseen. Pirkanmaan sairaanhoitopiiri on tehnyt jatkuvan harjoittelusopimuk-sen Pirkanmaan ammattikorkeakoulun ja Tampereen ammattiopiston terveydenhuolto-oppilaitoksen terveys-alojen kanssa. Erillissopimuksia harjoittelusta on mahdollista tehdä muiden oppilaitosten kanssa opiskelija-kohtaisesti.

Toimintamalli Tampereen yliopistollisessa sairaalassa

Tampereen yliopistollisessa sairaalassa harjoittelupaikkojen tilaaminen ja varaaminen tapahtuvat työnjakoso-pimuksen mukaisesti joko ylihoitajien tai koordinoijien kautta. Työnjakosopimustaulukosta löytyy harjoitte-lutilauksista vastaava koordinoija, jonka tehtävänä on sijoittaa opiskelijat työyksiköihin niiden ohjausresurs-sit huomioiden. Koulutusyksiköiden yhdysopettajat kokoavat harjoittelupaikkojen määrät, tekevät sijoitus-suunnitelmat ja toimittavat harjoittelupaikkatilaukset koordinoijille. Koordinoijat tarkistavat opiskelijoiden sijoitussuunnitelmat ja ilmoittavat ylihoitajan vahvistamat harjoittelupaikat yhdysopettajalle. Opettaja jakaa opiskelijat harjoittelupaikoille ja ilmoittaa opiskelijoiden tiedot vastuuyksikölle. Harjoittelujakson päätyttyä koordinoija toimittaa toteutuneen harjoittelujakson tiedot laskutusta varten taloustoimistoon. Hyvän harjoitte-lun perustana on opiskelijamäärän mitoittaminen työyksikön ohjausresurssien mukaisesti sekä harjoittelun eteneminen suunnitelmallisesti.

Opiskelija tekee työvuoronsa ohjaajan työvuorojen pohjalta ja ilmoittaa tälle henkilökohtaiset tavoitteensa harjoittelun alkaessa. Opiskelijalle pyritään nimeämään myös varaohjaaja, joka on käytettävissä esimerkiksi varsinaisen ohjaajan poissaolojen aikana.

Harjoittelutoimintaa varten sairaala on valmistellut kirjallisen ohjeistuksen, joita ovat:

1. Työnjakosopimukset 2. Koordinoijien yhteystiedot 3. Harjoittelujaksojen aikataulu TAYS:ssa 4. Harjoittelun eteneminen 5. Harjoittelun arviointilomake ohjeineen

Erillisprojektina TAYS:n kirurgian klinikalla toteutetaan moniammatillisen harjoittelun kokeilua (MOHA).

Lisätietoja Opetuskoordinaattori Katja Luojus, Tampereen yliopistollinen sairaala, e-mail: katja.luojus@pshp.fi, URL: <http://www.tays.fi/koulutus/ohj_harj.htm>.

Ervomaa, K., Holmia, S., Juntunen, K., Kaukonen, L., Laaja, P., Laakso, H. & P. Paasi. 1997. Terveyden-huollon opiskelijoiden käytännön opetuksen kehittäminen Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Pir-kanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja 6/97.

57

HARJOITTELUN ETENEMINEN TAYS:SSA Liite 8.

HARJOITTELU ALKAA

TAVOITTEIDEN ASETTAMINEN

VÄLIARVIOINTI

HARJOITTELU JATKUU

LOPPUARVIOINTI

HARJOITTELUN HYVÄKSYMINEN

HARJOITTELUN HYLKÄÄMINEN

TAVOITTEIDEN TARKISTAMINEN

HARJOITTELUN JATKAMINEN

58

Liite 9.

Turun yliopistollinen keskussairaala

Taustaa Ohjatun harjoittelun opintojakson aikana opiskelija kehittää systemaattisesti hoitokäsitystään ja -taitoaan syventäen opiskelunsa tavoitteita opintojaksolta toiselle siirryttäessä. Sairaanhoitajien, terveydenhoitajien ja kätilöiden harjoittelu on sairaalan henkilökunnan ja ammattikorkeakoulun opettajan (klinikkaopettaja) oh-jaamaa. Malli perustuu klinikkaopettajan, avainsairaanhoitajan, lähiohjaajan ja opiskelijan kiinteään yhteis-työhön. Klinikkaopettajamallin avulla ohjauksesta muodostuu kokonaisuus, jossa vastuu- ja tehtäväjaot ovat selkeitä koulutus- ja toimintayksikön välillä.

Toimintamalli Ammattikorkeakoulu on vastuussa teorian ja ohjatun harjoittelun yhteensovittamisesta koko koulutuksen ajan. Turun ammattikorkeakoulu on asettanut TYKS:aan kolme hoitotyön opettajaa, joita kutsutaan klinikka-opettajiksi. Klinikkaopettajat ovat vastuussa opiskelijoiden ohjatusta harjoittelusta ja ohjauksen kehittämises-tä. Klinikkaopettajilla on TYKS:ssa oma työhuone ja muun henkilökunnan oikeudet. Klinikkaopettajien työ- ja aikaresurssit on jaettu tasapuolisesti sairaalan ja koulutusyksikön kesken.

Klinikkaopettajat ovat luoneet toimivan tiimi- ja yhteistyöverkoston TYKS:n sisällä sekä ammattikorkea-koulun ja TYKS:n välille terveysalan opiskelijoiden ohjatun harjoittelun kehittämiseksi. Klinikkaopettajien työpareina toimivat avainsairaanhoitajat, jotka huolehtivat osastokohtaisesti opiskelijan ohjauksen suunnitte-lusta ja toteutumisesta sekä ohjauksen kehittämistyötä yhdessä klinikkaopettajan kanssa. Osastojen avainsai-raanhoitajat muodostavat klinikoittain opiskelijaohjaustiimin, jota klinikkaopettaja ohjaa. Klinikkaopettajat järjestävät jatkuvaa koulutusta ohjaajille. Lähiohjaaja on hoitaja, joka vastaa opiskelijan päivittäisestä ohja-uksesta ja palautteen annosta.

Opiskelijat tutustuvat etukäteen ohjatun harjoittelun oppimisympäristöön infokansioiden ja Internet-sivustojen kautta. Opiskelijat laativat oppimispolkunsa ja omat tavoitteensa opetussuunnitelman pohjalta opettajan ohjauksessa, ja ne toimitetaan avainsairaanhoitajille ennen harjoittelun alkua.

Klinikkaopettajamalli on ohjaavan hoitajan ja opettajan yhteistyömalli, jossa hyödynnetään molempien osa-puolten asiantuntijuutta opiskelijan oppimisen parhaaksi. Yhteistyö rakentuu kumppanuusajattelulle, jolla saavutetaan synergiaetua.

Lisätietoja Klinikkaopettaja, lehtori Anna-Liisa Hautakangas, Turun ammattikorkeakoulu/Turun yliopistollinen keskus-sairaala, e-mail: anna-liisa.hautakangas@tyks.fi

Klinikkaopettaja, lehtori Hilkka Helle, Turun ammattikorkeakoulu/Turun yliopistollinen keskussairaala, e-mail: hilkka.helle@tyks.fi,

Turun yliopistollisen keskussairaalan Internet-sivusto URL: <www.tyks.fi/opetus/hoitotyo>.

SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN MONISTEITA SOCIAL- OCH HÄLSOVÅRDSMINISTERIETS STENCILSERIE STENCILS OF THE MINISTRY OF SOCIAL AFFAIRS AND HEALTH ISSN 1236-200X 2003: 1 Sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisradioverkko-opas käyttäjälle. ISBN 952-00-1277-X 2 Mirja Myöhänen. Näkökulmia varhaiskasvatukseen osana sosiaalialan osaamiskes-

kustoimintaa. ISBN 952-00-1281-8 3 Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan tulossopimukset kaudelle 2003-2006. ISBN 952-00-1284-2 4 Järjestöt sosiaali- ja terveyspolitiikan toimijoina. Kansalaisjärjestötoiminnan strategia. ISBN 952-00-1292-3 5 Social- och hälsovårdens riksomfattande anvisningar för användare av myndighets-

radionätet. ISBN 952-00-1295-8 6 Priorisointi ja jonoonasettamisindikaatiot –kirjallisuuskatsaus. ISBN 952-00-1325-3 7 Veto-ohjelma 2003-2007. Valtakunnallinen toimenpideohjelma työssäoloajan jatka-

misesta, työssä jaksamisesta ja kuntoutuksesta. ISBN 952-00-1338-5 8 Suomen kansainvälisten lapseksiottamisasioiden lautakunta. Toimintakertomus

2002. ISBN 952-00-1340-7 9 Nämnden för internationella adoptionsärenden i Finland. Verksamhetsberättelse

2002. ISBN 952-00-1341-5 10 Finnish Adoption Board. Annual Report 2002. ISBN 952-00-1342-3 11 Marianne Mustajoki. Terveydenhuoltohenkilöstön täydennyskoulutus Suomessa ja

eräissä muissa maissa. Kansallinen projekti terveydenhuollon tulevaisuuden turvaa-miseksi. Terveydenhuollon täydennyskoulutus –osahanke.

ISBN 952-00-1364-4 12 Elina Lindström. Terveydenhuollon eri ammattiryhmien välisen työnjaon kehittäminen

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. ISBN 952-00-1370-9 13 Heikki Murtomaa, Päivi Hatakka, Anne Nordblad, Kimmo Räsänen. Kipeitä paikkoja?

Suomalaisten hammaslääkärien työolot ja kuormittuneisuus. ISBN 952-00-1372-5 14 Margit Päätalo, Seppo Suorsa, Päivi Hämäläinen. Sosiaali- ja terveyspalvelujen vuo-

den 2002 valtakunnallinen peruspalvelujen arviointi. Vanhusten kotona selviytymisen kannalta keskeisten terveyspalveluiden verkko. (Julkaistaan ainoastaan verkossa www.stm.fi)

ISBN 952-00-1377-6

15 Hennamari Mikkola. Kansainväliset kokemukset palvelusetelien käytöstä sosiaali- ja terveydenhuollossa.

ISBN 952-00-1385-7 16 Heidi Villikka. Kartoitus opioidiriippuvaisten lääkekorvaushoidon hoitojonoista. ISBN 952-00-1401-2 17 Veto-programmet 2003-2007. Nationellt åtgärdsprogram för att befrämja arbetslivets

dragningskraft och den yrkesaktiva befolkningens arbets- och funktionsförmåga. ISBN 952-00-1403-9 18 National Veto Programme 2003-2007. Action Programme for longer Working Life,

Well-being at Work and Rehabilitation. ISBN 952-00-1404-7 19 Juhani Ilmarinen, Matti Toiviainen, Pekka Siren, Ismo Suksi. Taustaa Veto-

ohjelmalle. Ohjelma vetovoimaiseen työelämään, taustajulkaisu. ISBN 952-00-1405-5 20 Sosiaalialan kehittämishanke. Toimeenpanosuunnitelma. ISBN 952-00-1413-6 21 Utvecklingsprojektet för det sociala området. Verkställlighetsplan. 952-00-1440-3 22 Noora Heinonen. Terveysalan koulutuksen työssäoppiminen ja ohjattu harjoittelu.

Suositus sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköille. ISBN 952-00-1434-9