sosiaalinen raportointi tiedon rakentajana · kanssa taina hussi on kehittänyt sosiaalisen...

Sosiaalinen raportointitiedon rakentajana

Taina Hussi

– menetelmäkuvaus ja käytännön kokemukset

SOCCAn ja Heikki Waris -instituutin julkaisusarja 4/2005

Yhteystiedot:SOCCA

fax 310 423 44Heikki Waris -instituutti

puh. 09 310 617 22, fax 09 310 617 25

Tilaukset:[email protected]

[email protected]

Kansisuunnittelu ja toteutus: Vinjetti Ky/Antti Tapola

Ulkoasu ja taitto: Heikki Waris -instituutti/SOCCA/Katri Järvi

Painotyö: Helsingin kaupunki/Digipaino

ISSN 1795-701XISBN 952-5616-03-7

elsingin kaupungissa vuosina 2002–2003 toteutetut Sosiaalinen rapor-tointi -hankkeet arvioitiin Heikki Waris -instituutissa vuonna 2004.Arvioitavia hankkeita oli kolme ja kukin niistä hyvin omannäköisensä.Arvioinnissa on tarkasteltu, millaista tietoa kukin hanke tuotti ja mitä

pitkän aikavälin vaikutuksia toteutetuilla hankkeilla on ollut. Lisäksi on tut-kittu, miten hankkeiden toteutuksen olosuhteet ovat vaikuttaneet niidenonnistumiseen. Arvioinnin pohjalta on täsmentynyt sosiaalisen raportoinninkolme eri muotoa: asiakasraportointi, horisontaalinen raportointi ja verti-kaaliraportointi. Prosessin kulku on samankaltainen kussakin mallissa, mut-ta tiedonmuodostuksen tarpeet ovat erilaiset. Asiakasraportointi on ensi-sijaisesti väline pohtia ja kehittää palveluja yhdessä asiakkaiden kanssa.Horisontaalinen raportointi taas keskittyy alue- tai asiakasryhmäkohtaiseenasiakastiedon tuottamiseen sekä moniammatillisen yhteistyön kysymyk-siin. Tiedontuottajia ovat lähinnä viranomaiset ja muut ammatilliset toimijat.Asukkaita voidaan myös osallistaa tähän tiedontuottamiseen. Vertikaali-raportointi on “perinteisin” muoto eli tarkoittaa asiakastyössä nähtyjen,asiakkaiden elinoloihin ja palvelujen toimivuuteen liittyvien epäkohtien jatoisaalta vahvuuksien raportoimista organisaation johdolle ja kunnan päät-täjille. Myös tässä mallissa tietoa tuottavat lähinnä viranomaiset, kolman-nen sektorin edustajat sekä asiakkaat ja kuntalaiset. Arviointi tuotti itsehankkeiden lisäksi tietoa kehittämistyön ehdoista, joita voinee peilatakaupunkisosiaalityön kehittämiseen yleisemminkin.Avainsanat: sosiaalinen raportointi, sosiaalityö, fokuskeskustelu, arviointi

AAAAAbstrbstrbstrbstrbstraktiaktiaktiaktiakti


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

EsipuheEsipuheEsipuheEsipuheEsipuhe

Heidi HållmanKirsi Nousiainen

Erja Saurama

osiaaliselle raportoinnille on asetettu paljon odotuksia nykyaikaisenasiakaslähtöisen työotteen toteuttajana sekä sosiaalityötä jasosiaalipalveluja koskevan tiedon kokoajana ja jäsentäjänä. Käsilläolevassa loppuraportissaan Taina Hussi kuvaa sosiaalisen rapor-

toinnin menetelmästä saatuja kokemuksia ja esittelee yksityiskohtaisestimenetelmän kehittelyssä tuotettuja malleja. Raportissa yhdistyy siiskehittämistyö ja sen arviointi. Aiemman julkaisun “Sosiaalinen rapor-tointi -menetelmä asiakastyössä syntyneen tiedon prosessointiin” kanssaon nyt saatu tietopaketti, joka esittelee tähänastisen kokemuksen jaymmärryksen sosiaalisen raportoinnin ideoista ja opastaa menetelmänkäyttöönotossa.

Yhdessä sosiaalityöntekijöiden, yhteistyökumppaneiden ja asukkaidenkanssa Taina Hussi on kehittänyt sosiaalisen raportoinnin menetelmän,jonka avulla voidaan kerätä ajantasaista kokemustietoa. Kyse on nimen-omaan laadullisen tiedon kokoamisesta, jossa kohteena voivat ollaesimerkiksi palvelujen toimivuus, uudet nousevat sosiaaliset ilmiöt taipoliittisten päätösten vaikutukset kansalaisten elämään. Kaiken tavoittee-na on luoda kanava ja edistää vuoropuhelua kansalaisten ja viranomais-ten välillä, jotta palvelujärjestelmämme voisi paremmin vastata asiakkai-densa tarpeisiin.

Sosiaalinen raportointi -menetelmän kehittämis- ja arviointihanke onollut Heikki Waris -instituutin ensimmäisiä ja keskeisimpiä hankkeita.Nyt kun hanke on instituutissa päättynyt ja siitä saadut kokemukset ovatkaikkien luettavissa ja hyödynnettävissä, toivomme että kiinnostussosiaalisen raportoinnin kokeiluun leviää sosiaalipalvelujen kehittäjienkeskuudessa.


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

ämä raportti on jatkoa Heikki Waris -instituutissa vuonna 2003 julkais-tuun “Sosiaalinen raportointi -menetelmä asiakastyössä syntyneentiedon prosessointiin” julkaisuun, jossa kuvattiin sekä itse menetel-mää että lyhyesti viiden toteutetun sosiaalinen raportointi hankkeen

kulkua ja tuotoksia. Tässä raportissa on paneuduttu näistä tarkemmin kol-meen hankkeeseen. Tarkastelin hankkeita sekä prosessin että tuotostennäkökulmasta ja hyödynsin realistisen arvioinnin kysymysasettelua “mikätoimii, kenelle ja missä olosuhteissa”. Aineisto on kerätty monitahoarviointi-na eli tietoa ovat tuottaneet sekä raportoinnin toteuttaneet työyhteisöt et-tä prosessiin kutsutut tahot, kuten yhteistyökumppanit, luottamushenki-löt ja organisaation johdon edustaja. Kiitos teille kaikille prosessiin sitou-tumisesta, rakentavista palautteista ja innostamisesta menetelmän edel-leen kehittämiseen!

Kiitän työtäni ohjanneita tahoja, Erja Sauramaa, joka on kommentoi-nut käsikirjoitustani sekä Pekka Borgia, joka on antanut palautetta arviointi-suunnitelmaani ja kommentoinut myös itse raporttia. Lämpimät kiitoksetmyös niille hankkeiden edustajille, jotka lukivat koko työn läpi ja antoivatkorjausehdotuksensa siihen.

Helsingissä 23.6.2005 Taina Hussi

AlkusanatAlkusanatAlkusanatAlkusanatAlkusanat

Sisällys

AAAAAbstrbstrbstrbstrbstrakti 3akti 3akti 3akti 3akti 3

Esipuhe 4Esipuhe 4Esipuhe 4Esipuhe 4Esipuhe 4Alkusanat 5Alkusanat 5Alkusanat 5Alkusanat 5Alkusanat 5

11111. JOHD. JOHD. JOHD. JOHD. JOHDANTANTANTANTANTO 8O 8O 8O 8O 811111.....1 Asiantunti1 Asiantunti1 Asiantunti1 Asiantunti1 Asiantuntijuuden muuttuvjuuden muuttuvjuuden muuttuvjuuden muuttuvjuuden muuttuvat määreet 10at määreet 10at määreet 10at määreet 10at määreet 10

2. SOSIAALINEN RAPOR2. SOSIAALINEN RAPOR2. SOSIAALINEN RAPOR2. SOSIAALINEN RAPOR2. SOSIAALINEN RAPORTTTTTOINTI MENETELMÄNOINTI MENETELMÄNOINTI MENETELMÄNOINTI MENETELMÄNOINTI MENETELMÄNÄ 12Ä 12Ä 12Ä 12Ä 122.2.2.2.2.1 T1 T1 T1 T1 Tiedonkeriedonkeriedonkeriedonkeriedonkeruuuuuuuuuu

2.2 F2.2 F2.2 F2.2 F2.2 Fokuskeskusteluokuskeskusteluokuskeskusteluokuskeskusteluokuskeskustelu

3. MENETELMÄN KEHITT3. MENETELMÄN KEHITT3. MENETELMÄN KEHITT3. MENETELMÄN KEHITT3. MENETELMÄN KEHITTÄMISÄMISÄMISÄMISÄMISVVVVVAIHEETAIHEETAIHEETAIHEETAIHEETJJJJJA UUDET MALLIT 22A UUDET MALLIT 22A UUDET MALLIT 22A UUDET MALLIT 22A UUDET MALLIT 22

4. AR4. AR4. AR4. AR4. ARVIOINTISTRAVIOINTISTRAVIOINTISTRAVIOINTISTRAVIOINTISTRATEGIAN LTEGIAN LTEGIAN LTEGIAN LTEGIAN LAADINTAADINTAADINTAADINTAADINTA JA JA JA JA JA TA TA TA TA TOTEUTUS 26OTEUTUS 26OTEUTUS 26OTEUTUS 26OTEUTUS 264.4.4.4.4.1 Ar1 Ar1 Ar1 Ar1 Arvioinnin tvioinnin tvioinnin tvioinnin tvioinnin toooooteutus 28teutus 28teutus 28teutus 28teutus 28

5. K5. K5. K5. K5. KOOTTUJOOTTUJOOTTUJOOTTUJOOTTUJA VA VA VA VA VAIKUTUKAIKUTUKAIKUTUKAIKUTUKAIKUTUKSIA – MITSIA – MITSIA – MITSIA – MITSIA – MITÄ YLEISTETTÄ YLEISTETTÄ YLEISTETTÄ YLEISTETTÄ YLEISTETTÄÄÄÄÄVVVVVÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄMENETELMÄSTMENETELMÄSTMENETELMÄSTMENETELMÄSTMENETELMÄSTÄ KERRÄ KERRÄ KERRÄ KERRÄ KERROTTIIN?OTTIIN?OTTIIN?OTTIIN?OTTIIN?

MITMITMITMITMITÄ YHTEISTÄ YHTEISTÄ YHTEISTÄ YHTEISTÄ YHTEISTÄ HANKKEILLE OLI? 30Ä HANKKEILLE OLI? 30Ä HANKKEILLE OLI? 30Ä HANKKEILLE OLI? 30Ä HANKKEILLE OLI? 305.5.5.5.5.1 Mielikuv1 Mielikuv1 Mielikuv1 Mielikuv1 Mielikuvat sosiaalinen rat sosiaalinen rat sosiaalinen rat sosiaalinen rat sosiaalinen raporaporaporaporaportttttointi menetelmästointi menetelmästointi menetelmästointi menetelmästointi menetelmästä 30ä 30ä 30ä 30ä 30

5.2 Pr5.2 Pr5.2 Pr5.2 Pr5.2 Prosessin tosessin tosessin tosessin tosessin toooooteutus 30teutus 30teutus 30teutus 30teutus 305.3 Olosuhteet, jo5.3 Olosuhteet, jo5.3 Olosuhteet, jo5.3 Olosuhteet, jo5.3 Olosuhteet, jotktktktktka edesautta edesautta edesautta edesautta edesauttoivoivoivoivoivatatatatat

hankkeen onnistumisthankkeen onnistumisthankkeen onnistumisthankkeen onnistumisthankkeen onnistumista 31a 31a 31a 31a 315.4 T5.4 T5.4 T5.4 T5.4 Tekiekiekiekiekijät, jojät, jojät, jojät, jojät, jotktktktktka va va va va vaikeuttaikeuttaikeuttaikeuttaikeuttaaaaavvvvvat hankkeen onnistumistat hankkeen onnistumistat hankkeen onnistumistat hankkeen onnistumistat hankkeen onnistumista 33a 33a 33a 33a 33

5.5 V5.5 V5.5 V5.5 V5.5 Vaikutukaikutukaikutukaikutukaikutukset 35set 35set 35set 35set 355.6 Menetelmän edut 365.6 Menetelmän edut 365.6 Menetelmän edut 365.6 Menetelmän edut 365.6 Menetelmän edut 36

5.7 Mit5.7 Mit5.7 Mit5.7 Mit5.7 Mitä tekisin tä tekisin tä tekisin tä tekisin tä tekisin toisin? 38oisin? 38oisin? 38oisin? 38oisin? 385.8 Menetelmän jatko? 395.8 Menetelmän jatko? 395.8 Menetelmän jatko? 395.8 Menetelmän jatko? 395.8 Menetelmän jatko? 39

6. ASIAKASRAPOR6. ASIAKASRAPOR6. ASIAKASRAPOR6. ASIAKASRAPOR6. ASIAKASRAPORTTTTTOINTI 41OINTI 41OINTI 41OINTI 41OINTI 416.6.6.6.6.1 Asiak1 Asiak1 Asiak1 Asiak1 Asiakasrasrasrasrasraporaporaporaporaportttttointiin liittyvointiin liittyvointiin liittyvointiin liittyvointiin liittyvä lainsäädäntä lainsäädäntä lainsäädäntä lainsäädäntä lainsäädäntö ja etiikkö ja etiikkö ja etiikkö ja etiikkö ja etiikka 41a 41a 41a 41a 41

6.2 P6.2 P6.2 P6.2 P6.2 Pohdittohdittohdittohdittohdittaaaaavvvvvaa asiakkaa asiakkaa asiakkaa asiakkaa asiakkaiden osallistaiden osallistaiden osallistaiden osallistaiden osallistamisestamisestamisestamisestamisesta 42a 42a 42a 42a 42

6.3 Esimerkki asiak6.3 Esimerkki asiak6.3 Esimerkki asiak6.3 Esimerkki asiak6.3 Esimerkki asiakasrasrasrasrasraporaporaporaporaportttttoinnistoinnistoinnistoinnistoinnista 43a 43a 43a 43a 43PrPrPrPrProsessin kulku 44osessin kulku 44osessin kulku 44osessin kulku 44osessin kulku 44

VVVVVaikutukaikutukaikutukaikutukaikutuksia 45sia 45sia 45sia 45sia 45Menetelmän etuja 47Menetelmän etuja 47Menetelmän etuja 47Menetelmän etuja 47Menetelmän etuja 47

MitMitMitMitMitä tekisin tä tekisin tä tekisin tä tekisin tä tekisin toisin? 48oisin? 48oisin? 48oisin? 48oisin? 48

LopukLopukLopukLopukLopuksi 49si 49si 49si 49si 49

77777. MONIAMMA. MONIAMMA. MONIAMMA. MONIAMMA. MONIAMMATILLINEN RAPORTILLINEN RAPORTILLINEN RAPORTILLINEN RAPORTILLINEN RAPORTTTTTOINTIOINTIOINTIOINTIOINTI(HORISONT(HORISONT(HORISONT(HORISONT(HORISONTAALIMALLI) 51AALIMALLI) 51AALIMALLI) 51AALIMALLI) 51AALIMALLI) 51

77777.....1 Sosiaalisen pääoman k1 Sosiaalisen pääoman k1 Sosiaalisen pääoman k1 Sosiaalisen pääoman k1 Sosiaalisen pääoman kararararartttttoitusoitusoitusoitusoitusja vja vja vja vja vahvistahvistahvistahvistahvistaminen alueella 51aminen alueella 51aminen alueella 51aminen alueella 51aminen alueella 51

77777.2 Esimerkki moniammatillisest.2 Esimerkki moniammatillisest.2 Esimerkki moniammatillisest.2 Esimerkki moniammatillisest.2 Esimerkki moniammatillisesta ra ra ra ra raporaporaporaporaportttttoinnistoinnistoinnistoinnistoinnista 52a 52a 52a 52a 52PrPrPrPrProsessin kulku 52osessin kulku 52osessin kulku 52osessin kulku 52osessin kulku 52

VVVVVaikutukaikutukaikutukaikutukaikutuksia 53sia 53sia 53sia 53sia 53MitMitMitMitMitä jäi puuttumaan tä jäi puuttumaan tä jäi puuttumaan tä jäi puuttumaan tä jäi puuttumaan tai mitai mitai mitai mitai mitä tekisin tä tekisin tä tekisin tä tekisin tä tekisin toisin? 55oisin? 55oisin? 55oisin? 55oisin? 55


8. POLIITTISILLE P8. POLIITTISILLE P8. POLIITTISILLE P8. POLIITTISILLE P8. POLIITTISILLE PÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄTTTTTTTTTTÄJILLE RAPORÄJILLE RAPORÄJILLE RAPORÄJILLE RAPORÄJILLE RAPORTTTTTOINTIOINTIOINTIOINTIOINTI(VER(VER(VER(VER(VERTIKAALIMALLI) 57TIKAALIMALLI) 57TIKAALIMALLI) 57TIKAALIMALLI) 57TIKAALIMALLI) 57

8.8.8.8.8.1 Esimerkki v1 Esimerkki v1 Esimerkki v1 Esimerkki v1 Esimerkki vererererertiktiktiktiktikaaliraaliraaliraaliraaliraporaporaporaporaportttttoinnistoinnistoinnistoinnistoinnista 57a 57a 57a 57a 57PrPrPrPrProsessin kulku 57osessin kulku 57osessin kulku 57osessin kulku 57osessin kulku 57

VVVVVaikutukaikutukaikutukaikutukaikutuksia 58sia 58sia 58sia 58sia 58Sosiaalisen rSosiaalisen rSosiaalisen rSosiaalisen rSosiaalisen raporaporaporaporaportttttoinnin merkitys luooinnin merkitys luooinnin merkitys luooinnin merkitys luooinnin merkitys luottttttttttamushenkilöille 61amushenkilöille 61amushenkilöille 61amushenkilöille 61amushenkilöille 61

Sosiaalisen rSosiaalisen rSosiaalisen rSosiaalisen rSosiaalisen raporaporaporaporaportttttoinnin merkitysoinnin merkitysoinnin merkitysoinnin merkitysoinnin merkityssosiaalivirsosiaalivirsosiaalivirsosiaalivirsosiaalivirastastastastaston johdolle 63on johdolle 63on johdolle 63on johdolle 63on johdolle 63


9. POHDINT9. POHDINT9. POHDINT9. POHDINT9. POHDINTAA 67AA 67AA 67AA 67AA 67

VVVVViitteet 69iitteet 69iitteet 69iitteet 69iitteet 69

KirKirKirKirKirjallisuus 70jallisuus 70jallisuus 70jallisuus 70jallisuus 70

Liite 1Liite 1Liite 1Liite 1Liite 1.....––––– 6. 726. 726. 726. 726. 72


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Sosiaalinen raportointi käsitteen käyttö on yleistynyt viime vuosina, muttaniin myös käsitteelle annetut merkitykset. Esimerkkinä määritelmä, jonkamukaan sosiaalinen raportointi on ajantasaista, systemaattista ja riippuma-tonta tiedon tuottamista sosiaalisista rakenteista ja prosesseista, jotka koh-dentuvat toisaalta ihmisten hyvinvointiin ja toisaalta sosiaaliseen muutok-seen (Heikkilä ja Kautto 2002, 19). Tällä tarkoitetaan lähinnä indikaattoreihinperustuvaa tilastollista tiedonkeruuta. Omassa kehittämistyössäni sosiaali-nen raportointi on puolestaan laadullisen tiedon tuottamista asiakastyöstäkäsin, jonka tavoitteena on asiakkaiden elämäntilanteiden parantaminenomien palvelujen ja yhteistyöverkostojen kehittämisen avulla. Tiedontuotta-jia ovat asiakasrajapinnan toimijat eli asiakastyöntekijät ja asiakkaat itse.

Työkaluja tähän tarkoitukseen on jo olemassa. Stakesissa kehitetyt dia-logiset työkalut ovat välineitä, joilla viranomaisverkosto (sosiaalityö muka-na) tuottaa huolitietoa esimerkiksi asuinalueestaan. Tanskassa kehitetynBIKVA-mallin tavoite on puolestaan välittää palautetietoa palveluista asiak-kailta työntekijöille ja edelleen poliittisille päättäjille. Näin ollen raportissaesitetty sosiaalisen raportoinnin menetelmä on yksi useista käytettävissäolevista vaihtoehdoista.

Sosiaalinen raportointi -menetelmän kehittämisessä on sovellettu tie-tämyksen johtaminen -oppeja (knowledge management), joiden mukaanorganisaatiossa tulee hyödyntää enenevässä määrin työntekijöiden asiakas-työssä muodostamaa kokemustietoa. Ajatus perustuu toimintaympäristönnopeaan muutosvauhtiin, johon esimerkiksi sosiaalityöntekijöillä on kos-ketuspinta asiakastyössä. Tämän tiedon kerääminen on tärkeää, jotta orga-nisaatio pystyy vastamaan muuttuviin haasteisiin ja tarvittaessa kehittä-mään palvelujaan uusiin tarpeisiin sopiviksi. Tietämyksen johtaminen -op-pien mukaan olennaista on eri toimijoiden (kuten sosiaalityöntekijät, yhteis-

11111..... JOHDJOHDJOHDJOHDJOHDANTANTANTANTANTOOOOO

8


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

työkumppanit ja organisaation johto) välinen vuorovaikutus, jotta tieto jaymmärrys siirtyvät eri organisaation tasoilta toisille. (Nonaka & Takeuchi1995)

Tietotuotanto kunnissa on runsasta. Se painottuu kuitenkin indikaat-toripohjaiseen, määrällisen tiedon keruuseen. Tämä rakenteellinen tietoantaa kuvaa esimerkiksi väestön ikäjakaumista, kunnallisten palvelujenasiakasmääristä, työllisyysasteista tai se on asumiseen liittyvää numeeristatietoa. Tilastojen avulla on mahdollista mitata jonkin ilmiön yleisyyttä,kuten asunnottomuuden määrä, päihdeongelmien laajuus tai lastensuoje-lun asiakasmäärien kasvu. Puhutaankin nousevasta indikaattoribuumista,johon liittyy kuitenkin myös riskejä. Tavoitteena on ollut saada yksinkertai-silla indikaattoreilla kattavaa, mutta helposti tulkittavaa tietoa. Kehitys onkäytännössä johtanut “indikaattoriviidakkoon” eli indikaattorien määränhurjaan kasvamiseen, joille on annettu liian yksinkertaiset selitysmallit.Indikaattorit vaativat ammattitaitoista suunnittelua ja tulkintakehystystä.Toinen ongelma on, jos indikaattorien avulla kuvitellaan saatavan tietoamonimutkaisista ilmiöistä ja niiden muutoksesta. Indikaattorit antavat ku-vaa vain niistä tekijöistä, jotka ovat mittauksen kohteena ja ylipäätään mi-tattavissa. (Sauli & Simpura 2004, 2–4)

Sosiaalityössä on tiedostettu pitkään tilastotietoon liittyviä ongelma-kohtia. Tarja Heino ja Tarja Pösö (2003, 584–596) ovat tuoneet esiin lukui-sia esimerkkejä erityisesti lastensuojelun osalta havaittuihin tilastoinninpuutteisiin ja yksiviivaisuuksiin. Kaikki tilastointi ei ole Suomessa eri kun-nissa yhdenmukaista, joten niiden vertailun suhteen tilastotietojen pohjal-ta on näin ollen oltava varauksellinen. Toiseksi, tilastotieto ei pysty kuvaa-maan esimerkiksi lastensuojelun asiakkaisiin tai työhön liittyvää komplek-sisuutta. Määrällisen ja laadullisen tiedon yhdistämisellä on kuitenkin mah-dollista päästä hieman lähemmäs lastensuojelun ja yleisemmin sosiaali-työn kokonaiskuvaa.

Tilastollisen tiedon ansioita ovat muun muassa, että se tuottaa yleis-tettävää ja sitä kautta luotettavaa tietoa esimerkiksi jonkin ilmiön, asianlaajuudesta tai tarkasta määrästä. Laadullisen tiedon edut puolestaan ovat,että se on kontekstisidonnaista, ymmärrystä tuovaa tietoa. Tilastotieto sopiihuonosti yhteiskunnallisten ilmiöiden kuvaamiseen ja kun taas laadulli-

9


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

10

nen tieto voi avata esimerkiksi sitä, mitä ilmiöitä tilastolukujen ja niidenmuutosten takana on. Laadullisen tiedon tuotanto kunnissa on kuitenkinvielä “lapsenkengissä” suhteessa tilastollisen tiedonkeruun volyymiin. Asia-kaspalautetta kerätään jonkin verran laadullisin menetelmin ja erilaisissaprojekteissa saatetaan tuottaa laadullista tietoa esimerkiksi asuinalueestatai asiakasryhmästä. Systemaattista, kattavaa laadullisen tiedonkeruun tradi-tiota ei kuitenkaan ole olemassa.

Tiedontuottamiseen liittyy kysymys siitä, ketkä oikeutetaan asiantuntijoik-si ja millainen tieto legitimoidaan päteväksi? (Niiranen 1997, 161) Kuinkaorganisaatiossa sallitaan avointa, kaikki organisaatiotasot ja toimijat katta-vaa asiantuntijuutta ja tiedon tuottamista? Millaiseen asemaan asetetaanvaikkapa sosiaalityöntekijän tai asiakkaiden itsensä tuottama tieto tehtäes-sä palveluja, niiden suunnittelua ja resursointia koskevia päätöksiä? Yhdys-kuntasuunnittelussa on pohdittu samoja kysymyksiä eli on pohdittu mil-laisia painoarvoja annetaan niin sanotulle maallikkojen arkitiedolle ja toi-saalta virkamiesten ja tutkijoiden asiantuntijatiedolle (Saaristo 2000, Häkli2003). Kysymys pohjautuu siihen, mitä on asiantuntijuus? Kuka voi sanoaolevansa milläkin areenalla asiantuntija? Kuinka asiakkaan ja sosiaali-työntekijän ääni kuuluu organisaation johdossa ja poliittisessa päätöksen-teossa? Millaiseen tietoon sosiaalipalvelujen suunnittelu ja resursointi perus-tuu ja hyötyisikö se asiakas- ja “etulinjan” työntekijälähtöisen näkökulmanvahvistamisesta? Tai kuinka moniammatillisessa verkostossa kuullaan eriosapuolia? Onko joillekin suotu enemmän äänivaltaa kuin toisille?

Kimmo Saaristo puhuu avoimesta asiantuntijuudesta, jossa asiantunte-mus nähdään tilannekohtaisena ja paikallisena. Suunnittelu- ja päätöksen-tekoprosessissa olennaista on saada erilaiset tietovarannot täydentämääntoisiaan ja sovitetuksi yhteen niin, että syntyy uutta moniulotteista tietoaja asiantuntijuutta. Lähtökohta on, että osallisten erilaiset tiedot ja taidotovat tasa-arvoisia keskenään ja näin ollen myös niin sanottu maallikkojentieto on itsessään tärkeää ja sellaista, jota ei ilman heidän osallistamistaansuunnitteluun ole mahdollista saada. Avoin asiantuntijuus ei kuitenkaan

11111.....1 Asiantunti1 Asiantunti1 Asiantunti1 Asiantunti1 Asiantuntijuuden muuttuvjuuden muuttuvjuuden muuttuvjuuden muuttuvjuuden muuttuvat määreetat määreetat määreetat määreetat määreet


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

11

palaudu yhteenkään yksittäiseen toimijaan tai instituutioon vaan asian-tuntijuutta on se, mitä eri näkökulmista tuotetaan. Se on “puhekupla”, jo-ka syntyy pyöreän pöydän keskustelussa – tieto, joka on kaikkien eikä ke-nenkään, kuten Saaristo oivallisesti muotoilee. (mt. 2000, 147–148).

Jouni Häkli on peilannut yhdyskuntasuunnittelua ja poliittista päätöksen-tekoa Habermas’n optimistiseen kommunikatiivisen toiminnan teoriaan jatoisaalta Foucault’n kriittisiin tiedon- ja vallankäyttöön liittyviin näkemyk-siin. Nämä näkökulmat yhdistämällä onkin ehkä mahdollista saada realis-tisempi kokonaiskuva niin organisaation hallinnoinnista, poliittisesta pää-töksenteosta kuin moniammatillisesta yhteistyöstä. Fokuskeskustelulla voiajatella olevan yhteisiä piirteitä kommunikatiivisen toiminnan teoriaan, jonkamukaan ihmistoimintaa leimaa kommunikatiivisuuden periaate, ihmistenhalu ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Ihanteellinen lähtötilanne on, ettäkeskustelijat osallistuvat avoimessa ja yhteistyöhaluisessa hengessä. Tarkas-teltaessa organisatorista ja poliittista päätöksentekoa Foucault’n valtateoriatarjoaa lisäksi kriittisen viitekehyksen suunnittelun ja päätöksenteon tar-kasteluun. Se huomioi, kuinka päätöksenteossa kilpailee erilaisia intressejäja puhdasta objektiivista rationaalisuutta ei ole olemassa. Suunnittelua japäätöksentekoa sekä tietoa ja valtaa ei voi erottaa toisistaan, sillä valtaa onmääritellä kulloinkin voimassa olevat “totuudet”. Näin ollen erilaisia to-tuuksia tarkasteltaessa on hyvä purkaa, kuka ja missä asemassa sen esittääja mitä instituutiota hän edustaa. (Häkli 2002, 110–124). Optimistina näenkuitenkin enemmän mahdollisuuksia kuin esteitä eri osapuolten ja asian-tuntijuuksien osallistamiseen erilaisissa päätöksentekoprosesseissa.


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

12

Sosiaalinen raportointi menetelmän tavoitteena on tarjota sosiaalityöhönväline sekä asiakastyössä syntyneen kokemustiedon muokkaamiseen ettäeri toimialat ylittävän tiedon hyödyntämiseen. Menetelmä on kaksiportainensisältäen1) tiedonkeruu ja -muokkausvaiheen sekä2) tiedon raportointi-vaiheen fokuskeskustelussa, jossa usean eri näkö-

kulman ja asiantuntijuuden yhdistäminen mahdollistaa uuden tiedonluomisen.

22222..... SOSIAALINEN RAPORSOSIAALINEN RAPORSOSIAALINEN RAPORSOSIAALINEN RAPORSOSIAALINEN RAPORTTTTTOINTIOINTIOINTIOINTIOINTIMENETELMÄNMENETELMÄNMENETELMÄNMENETELMÄNMENETELMÄNÄÄÄÄÄ

Kuvio 1Kuvio 1Kuvio 1Kuvio 1Kuvio 1..... Sosiaalisen raportoinnin prosessi

Aloitus; osallisten sopiminen

1a) Tiedonkeruu esimerkiksiHUOMIS-barometrin avulla

1b) Tietojen ja keskustelurungontyöstäminen työryhmässä(2–4 palaveria)

2) Fokuskeskustelu ja sopimukset

Päätös.Sopimusten toteutus käytännössä.Seuranta ja arviointi

Tiedonkeruu toteutetaan ensin yksilökohtaisesti esimerkiksi Huomis-baro-metrin avulla. Se antaa välineen tuottaa niin huoli- kuin voimavaratietoa


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

13

a) asiakkaisiin ja asukkaisiin liittyen, b) sosiaalityön (tai muun ammatin)ammatillisiin käytäntöihin liittyen sekä c) laajemmin palvelujärjestelmäntoimivuuteen liittyen. Yksilökohtaisen tiedontuottamisen tavoite on, ettäkukin vastaaja pohtii omasta näkökulmastaan huoli- ja voimavaratietoa,eikä ensi vaiheessa ole muiden mielipiteiden vaikutuksen alaisena. Seuraa-vassa vaiheessa yksilöllisesti tuotettu tieto kootaan työryhmätyöskentelyssä.Tieto itsearvioidaan, eli työryhmässä pohditaan, onko se “pätevää” tietoa.Aineistosta valitaan teemat, joihin halutaan erityisesti keskittyä. Valittujateemoja syvennetään ja monipuolistetaan yhteisen pohdinnan avulla. Tee-moista tuotetaan asiakastapausesimerkkejä tai työpäiväkuvauksia, joidenavulla huolia tai voimavaroja on helpompi raportoida eteenpäin. (Hussi2003)

Huoli- ja voimavaratiedon eteenpäin raportoiminen tapahtuu fokus-keskustelussa, johon kutsutaan henkilöitä joilla on a) merkittävää eri näkö-kulmista olevaa tietoa valittuun teemaan liittyen ja b) vaikutusvaltaa pul-mien ratkaisemiseen liittyen. Kokoonpano vaihtelee näin ollen teemojenmukaan hyvinkin paljon. Fokuskeskustelussa voi olla mukana asiakkaita jaasukkaita, yhteistyökumppaneita ja /tai organisaation johtoa sekä poliitti-sia päätöksentekijöitä. Tavoite on, että keskusteluryhmä tuottaisi tietoa erinäkökulmista, jonka avulla on mahdollista päästä uusiin, realistisiin ratkai-suihin. Toisaalta ryhmä voi myös tuottaa tietoa “hyvistä ammatillisistakäytännöistä” ja levittää tätä tietoa laajempaan käyttöön. Menetelmän to-teuttamisesta on tarkemmin seuraavassa.

Tiedon tuottamiseen on kehitetty työkalu, jota kutsutaan HUOMIS-baro-metriksi (Liite 4). Lomakkeessa haetaan työntekijöiden näkemystä asiakas-työssä syntyneistä huolista ja toisaalta myös havaituista voimavaroista.Kysymykset on pyritty laatimaan yleisellä tasolla, jotta ne eivät johdattelevastaajaa vaan antavat tilaa avoimelle ja laaja-alaiselle pohdinnalle. Tällöintyöntekijän on mahdollista tuottaa ajantasaista tietoa esim. uusista, nou-sevista ilmiöistä. Jos tiedonkeruu on suunnattu tiettyyn teemaan, kysy-myksiä voidaan toki muokata sen mukaisiksi. Kysymyksenasettelun tavoit-

2.2.2.2.2.1 T1 T1 T1 T1 Tiedonkeriedonkeriedonkeriedonkeriedonkeruuuuuuuuuu


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

14

teena on auttaa työntekijää tai asiakasta käsitteellistämään ja reflektoimaanhiljaista tietoaan. Reflektoinnin kautta tapahtuu tiedon itsearviointi.

Työntekijöille suunnatun barometrin kysymykset on jaoteltu kolmeeneri osa-alueeseen:1) asiakkaita/yksilöitä koskeva tieto,2) ammatin harjoittamista koskeva tieto ja3) palvelujärjestelmää koskeva tieto.Jaottelun avulla on tarkoitus turvata se, että kutakin teemaa käsitelläänitsenäisesti (kärjistäen asiakkaan pahoinvointi ei selity esim. työntekijänresurssien puutteella). Vastaaja pohtii esim. asiakkaan elämäntilanteeseenliittyvää huoltaan. Tavoitteena on antaa työntekijälle tila käsitteellistää tun-temuksiaan. Ratkaisukeskeisen ajattelun mukaan vastaajaa pyydetään myöspohtimaan, mitä pitäisi tapahtua, että huolta ei enää olisi. Näin pyritäänpääsemään ajattelussa askel eteenpäin ja tuomaan työntekijän näkökulmamahdollisiin ratkaisuvaihtoehtoihin. Työntekijää pyydetään vielä pohtimaanriskejä, mitä tapahtuu jos huoleen ei puututa? Tällöin työntekijä tuo esiinilmiöstä johdettavat mahdolliset riskit, perustelee ongelman ennaltaehkäi-syn tai siihen puuttumisen tärkeyttä. Tämän lisäksi kysytään työntekijänomaa sitoutumista ja mahdollisuuksia vaikuttaa itse asiantilaan.

Huolien lisäksi kysymyksenasettelu sisältää voimavaraosion. Tavoittee-na on tuoda esille, mitä voimavaroja ja selviytymiskeinoja työntekijä näkeeasiakkailla olevan. Toiseksi mitä voimavaroja ja vahvuuksia vastaaja näkeeomassa ammatillisessa työssään. Työntekijä voi tuoda esille työmenetel-miä tai -kaluja, joiden hän näkee olevan tuloksellisia työssään ja joihinkannattaa satsata edelleen. Samoin palvelujärjestelmän näkökulmasta vas-taajaa pyydetään tuomaan esille voimavaroja, jotka voivat liittyä hyviksihavaittuihin yhteistyömuotoihin, asiakaspolkuihin tai uudistuksiin, jotkatuottavat tulosta. Tämä on tärkeää tietoa palvelujen kohdentamisessa jaresursoinnissa.

Tiedonkeruun kohteena voivat olla myös yhteistyökumppanit tai asiak-kaat. Tällöin tiedonkeruu voi tapahtua teeman mukaan muokatun HUOMIS-barometrin avulla tai muulla kartoituksella. Tiedonmuodostukseen yhteis-työkumppaneiden kanssa voi johtaa esimerkiksi tarve suunnitella tai tar-kentaa palveluketjuja. Oletuksena on, että hakemalla tämän tietämyksen


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

15

käyttöönsä työyhteisö pystyy parantamaan palvelujensa laatua ja vaikutta-vuutta. Fokuskeskustelussa syvennetään eri toimijoiden tietoa ja haetaanyhdessä uusia toimintatapoja tai ratkaisuja. Sosiaalisen raportoinnin lähtö-kohtana voivat myös olla asiakaspalautteen saaminen palveluista ja uusienpalvelujen innovoiminen yhdessä asiakkaiden kanssa. Asiakkaille suunna-tun barometrin kysymysrunko on samansisältöinen, mutta tavoitteena onhakea asiakkaan omaa näkemystä elämäntilanteestaan ja saada palautettaniin yksittäisestä palvelusta (esimerkiksi sosiaalityö) kuin koko palvelu-järjestelmän toiminnastakin. Barometri voidaan myös muokata halutunteeman mukaiseksi. Kyselyn jälkeen järjestetään fokuskeskustelu, jossa asiak-kaat ja asian kannalta muut olennaiset tahot syventävät teemoja sekä tuot-tavat uusia ideoita ja ratkaisumalleja. Etuna on, että tällöin saadaan asiak-kaalta suoraan tietoa elämäntilanteestaan, sosiaalityöstä tai muusta asiakas-työstä sekä koko palvelujärjestelmän toiminnasta.

Kun tieto on kerätty, vastaajat tai heidän edustajansa (riippuen luku-määrästä) kokoontuvat yhteen tarkastelemaan tuotettua aineistoa; tuote-tun tiedon reflektointia ja itsearviointia jatketaan työryhmätasolla. Testatustaaineistosta valitaan teemat, joista kootaan keskustelurunko fokuskeskus-teluun. Tässä prosessin vaiheessa tapahtuu vielä yhteistä tiedonmuodos-tusta. Palaverit voivat olla “aivoriihiä”, vapaaseen assosiaatioon perustu-via ideointitapaamisia. Tavoitteena on, että tuotettu tieto prosessoituu edel-leen, tieto syvenee ja perusteluja syntyy lisää. Aivoriihen jälkeen alkaa tuo-tetun tiedon karsiminen – valitaan varsinaiset fokuskeskusteluun tuotavatteemat. Tiedon prosessoinnissa tulee huomioida ryhmäilmiön lainalaisuuk-sia – vaikuttaako esimerkiksi mielipidejohtaja siihen, mikä tieto koetaantärkeäksi ja mikä jää pois. Teemojen avoin käsittely esim. tuplatiimimene-telmän avulla tai äänestäen voi olla hyvä vaihtoehto. Tuotetut teemat kirja-taan kaikkien näkyviin fläppitaululle tai kalvolle ja kukin osallistuja pisteyttäätärkeimmäksi näkemänsä teemat (esim. kolme huolta ja kolme voimavara-teemaa). On tärkeää, että mitä rajatummat teemat pystytään valitsemaan,sitä syvemmälle niissä on mahdollista fokuskeskustelussa päästä. Myösmitä konkreettisempia aiheet ovat, sitä todennäköisempää on saada aikaantoimivia ratkaisumalleja.

Kun teemarunko on saatu valmiiksi, tarkistetaan valittuihin teemoihin


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

16

jo olemassa olevien taustatietojen saatavuus (erilaiset tilastot, kuten jono-tilanteet, asiakasmäärät, suoritteet). Niiden avulla käytettävissä oleva ai-neisto muodostuu monipuolisemmaksi. Vastaajat voivat myös itse tuot-taa teemoja syventävää, yksilöivää lisämateriaalia (kuvio 3). Hyviä voivatolla vaikkapa asiakkaiden elämäntilanteita avaavat casekuvaukset, amma-tin harjoittamista kuvaavat työpäivä-, prosessi- tai tilannekuvaukset. Asiak-kailta voidaan tarvittaessa pyytää asiakaspalautetta. Kuvauksia laadittaes-sa pohditaan, kuinka ne avaavat käsiteltävää ilmiötä – minkä viestin haluam-me niiden kautta antaa? Salassapitosäännökset tulee huomioida muutta-malla kuvaukset niin, etteivät ne palaudu kehenkään yksittäiseen asiakkaa-seen. Nämä aineistot on hyvä jakaa keskustelijoille etukäteen tutustuttavaksi.

Fokuskeskusteluun osallistujat valitaan teemarungon valmistelemisenjälkeen. Olennaisia kysymyksiä ovat, ketä tämä tieto koskee, kenellä on vai-kutusmahdollisuuksia suhteessa käsiteltäviin asioihin? Tämä on keskuste-lijoiden motivaatioon vaikuttava asia. Jos pohditaan työyhteisön sisäisiäkysymyksiä, keskustelijat ovat myös työyhteisön sisältä ja mahdollisestiasiakkaat. Jos taas asia koskee vaikkapa kunnallista päätöksentekoa (resur-sointi), keskusteluun kutsutaan hallinnon edustajia ja poliittisia päättäjiä.

• Työntekijöiden tuottama huoli- ja voimavaratieto alueesta• Asiakkaiden tuottama tieto elinoloistaan ja saamistaan

palveluista• Asiakastapauskuvaukset• Työpäivä- ja tilannekuvaukset• Tilastotiedot (asiakasmäärät, jonotilanteet,

kustannustiedot jne.)• Projektiraportit• Tutkimukst, selvitykset• Artikkelit, lehtikirjoitukset

Kuvio 2.Kuvio 2.Kuvio 2.Kuvio 2.Kuvio 2. Esimerkkejä tuotettavasta ja kerättävästä aineistosta


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

17

Menetelmän taustalla on fokusryhmähaastattelu -menetelmä. Menetelmäkehitettiin sosiaalitieteissä aineistonkeruumenetelmäksi 1920-luvulla ja myö-hemmin 1950-luvulla menetelmää alettiin hyödyntää myös markkinointi-tutkimuksessa. Menetelmän käyttötarkoituksena oli lähinnä tuoteideoidenkehittely ja uusien tuotteiden kehittäminen. Yhteiskuntatieteilijöiden käy-tössä tämä aineistonkeruumenetelmä yleistyi jälleen 1980-lvulla. Laadulli-sessa sosiaalitieteellisessä tutkimuksessa menetelmää on käytetty muunmuassa tutkimusongelmien määrittelyyn ja tutkimusasetelman rakentami-seen. Fokusryhmiä on käytetty myös arviointitutkimuksessa palvelutarpei-den arviointiin ja toimintaohjelmien suunnitteluun sekä kehittämistyössämahdollisuuksien etsimiseen ja väliintulojen suunnitteluun (Morgan 1998).

Kruegerin (1988, 27) mukaan fokusryhmä kootaan ihmisistä, joilla ontiettyjä ominaisuuksia ja jotka tuottavat laadullista tietoa kohdennetussakeskustelussa. Menetelmän etuna nähdään seuraavia seikkoja:

Muutamia ohjeita aineistonkeruuseen:• Fokuskeskuteliljoille lähetettävään kutsukirjeeseen laitetaan

selkeästi esille asiat, joista halutaan puhua. Lisäksi lähetetääntarkempi teemakeskustelurunko taustamateriaaleineen.

• Pohtikaa, millainen taustatieto kuvaa asiaa parhaiten, kutenyksilöiden tilanteita kuvaavat tarinat, palveluprosessikuvaukset,taloudelliset laskelmat, muut tilastot.

• Aineiston jäsennys esimerkiksi niin, että kuvatun pulman taivoimavaratiedon yhteydessä on kyseistä asiaa koskeviataustatietoja. Tekstiin voidaan laittaa myös viittaus ja sijoittaataustatiedot aineiston loppuun liitteeksi.

• Aineiston kokoaminen niin, että vastaanottajan on helppolukea se; ei liian laaja, yksityiskohtainen tai vaikeaselkoinen.Lisäaineistoa voi tarvittaessa tuoda itse fokuskeskusteluun.Lisämateriaali voi olla kirjallisessa tai suullisessa muodossa.

• Aineiston rajaaminen on tärkeää. Keskustelussa aika kuluuyllättävän nopeasti ja mitä syvemmälle mennään, sitävähemmän erilaisia teemoja ehditään käydä läpi.

• Aineiston ryhmitys; alkuun tärkeimmät asiat ja loppuun“varalla olevat” asiat.

2.2 F2.2 F2.2 F2.2 F2.2 Fokuskeskusteluokuskeskusteluokuskeskusteluokuskeskusteluokuskeskustelu


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

18

Menetelmä on sosiaalisesti suuntautunut. Ihmiset ovat haastattelussaniin sanotussa luonnollisessa tilanteessa, jossa kunkin kommentitvaikuttavat toistensa kommentteihin, valintoihin ja päätöksentekoon(vuorovaikutuksellisuus).Menetelmä on joustava ja mahdollistaa lisäkysymykset ennakoimatto-mista esiin tulevista asioista, päinvastoin kuin esimerkiksi strukturoi-dussa kyselyssä.Menetelmää pidetään validina. Se on helposti ymmärrettävissä jatulokset ovat helposti tulkittavissa ja esitettävissä keskustelu siteerauk-sien avulla.Menetelmä on ekonominen. Haastattelija saa aineistoa usealta henki-löltä yhdellä kertaa.Menetelmällä voi saada aikaan nopeita tuloksia. Aineisto on heti käy-tettävissä ja analysoitavissa.Tutkija voi kasvattaa haastattelujen määrää ja tutkimuksen kokoatarpeen mukaan vielä tutkimuksen aikana. (Krueger 1988, 44–46)

Ryhmähaastattelussa osallistujat ovat vuorovaikutuksessa keskenään javoivat vaikuttaa keskustelun suuntaan. Riskinä on keskustelun rönsyilysivuun, mikä vaatii keskustelun vetäjältä kykyä fokusoida keskustelutarvittaessa.Haastattelu tapahtuu sosiaalisessa ympäristössä ja kommentit on tul-kittava kontekstissaan. Onkin varottava kommenttien irrottamista asia-yhteyksistään, lauseestaan tai tehdä keskeneräisiä johtopäätöksiä.Kunkin jäsenen asema ryhmässä voi vaikuttaa tämän vastauksiin.Keskustelun vetäjältä tarvitaan taitoa siirtyä aihealueelta toiselle,tauottaa keskustelua sopivasti ja antaa avoimia kysymyksiä.Ryhmää voi olla hankala saada kokoon; aikataulutuksessa on syytäottaa huomioon osallistujien mahdolliset kiireet.Paikan valinnassa tulee huomioida sen neutraalisuus, ettei tila “lukkiu-ta” osallistujia. (Krueger 1988, 46–47)

•

•

•

•

•

•

Fokusryhmää käytettäessä on hyvä tiedostaa myös siihen liittyvät vai-keudet ja riskit:•

•

•

•

•

Sosiaalisessa raportoinnissa fokusryhmämenetelmää ei käytetä puhtaas-sa muodossaan, vaan sitä on hieman muokattu tähän tarkoitukseen pa-


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

19

remmin sopivaksi. Fokuskeskustelussa pääpaino on sanassa keskustelu elieri näkökulmien ja asiantuntijuuksien yhdistämisessä. Sosiaalisen rapor-toinnin kontekstissa fokuskeskustelu on itsessään sosiaalinen tila, jossakerätty tieto raportoidaan. Samalla sen tavoitteena on olla myös yhteinenuuden tiedonmuodostuksen kenttä. Tiedonmuodostuksen onnistumisek-si osallistujien välillä tulisi olla tunne luottamuksesta ja kuulluksi tulemi-sesta. Näin ollen keskustelutilanteen olisi hyvä olla rauhallinen ja intiimi.Keskustelijat nähdään tasa-arvoisina tiedontuottajina asemastaan riippu-matta – kullakin on oma tärkeä näkökulmansa tarjottavana. Olennaistaon, että ne tahot, jotka omaavat tärkeän näkökulman tai tietämyksen suh-teessa valittuun teemaan, saadaan käsittelemään aihepiiriä kokonaisvaltai-sesti. Vetäjän tehtävä on huolehtia, että nämä periaatteet ovat keskusteli-joilla tiedossa ja huomioida, että kaikki osallistujat saavat äänensä kuulu-ville. Tämä on tärkeää etenkin, jos keskustelemassa on hyvin heterogeeni-nen ryhmä (asiakas, työntekijä, johtoportaan edustaja).

Keskustelun tavoite on yhdistää eri näkökulmat suhteessa käsiteltäviinasioihin – esimerkiksi asiakkaan ja talouden näkökulmat: mitä palveluatarvitaan ja millä ehdoilla sitä voidaan tuottaa? Tämä asettaakin keskuste-lun vetäjälle haasteen toisaalta “pitää keskustelu asiassa” ja toisaalta sallialuova innovointi aiheen ympärillä. Keskustelun tavoitteena on myös ollarakentava ja “todellinen” niin, että keskustelussa saadaan aikaan mahdol-lisia ja innostavia ratkaisuvaihtoehtoja ja sopimuksia – vaikkapa päätöksiäsiitä, mitä kukin osapuoli jatkossa selvittää tai esittää, jos ei voi antaasuoranaisia lupauksia toimenpiteistä.

Poikkeuksena fokuskeskustelu on järjestetty myös yleisötilaisuutena.Etuna tässä vaihtoehdossa on, että suurempi joukko pääsee kuulemaan jaosallistumaankin keskusteluun. Haittana voi olla se, että keskustelu saat-taa jäädä tällöin pinnallisemmaksi – tilaisuuteen on vaikea saada sellaistaluottamuksen ilmapiiriä, joka mahdollistaisi avoimen keskustelun.

Keskustelurunko ja mahdollinen tausta-aineisto lähetetään osallistujil-le etukäteen – näin kukin osallistuja voi orientoitua teemoihin ja pohtiavastauksiaan etukäteen. Kokoonpanon suhteen ihanteellista olisi, että osal-listujamäärä jää maksimissaan 12 henkilöön. Tällöin kaikilla on riittävästimahdollisuuksia puheenvuorojen esittämiseen. Lisäksi tarvitaan keskuste-


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

20

lun vetäjä ja yksi tai kaksi kirjaajaa.Keskustelu dokumentoidaan osallistujien muistilistaksi siitä, mitä on

puhuttu ja sovittu. Nopein tapa lienee työstää pöytäkirja kahta kirjaajaakäyttämällä. Keskustelu voidaan myös nauhoittaa tai videoida, jolloin kes-kustelun purku on tarkempaa, mutta työläämpää. Nauha toimii hyvänävarmenteena, jos kirjaajat eivät saa kaikkea ylös. Keskustelusta on hyväkoota noin yhden sivun mittainen kooste konkreeteista ehdotuksista jasopimuksista. Näin kiireisemmänkin lukijan on helppo löytää pöytäkirjastaolennainen asia. Lisäksi työryhmä voi laatia raporttiin prosessin kulun jaliittää mukaan myös siihen kerätyn aineiston. Raportti jaetaan sovituilletahoille, mutta ainakin kaikille keskusteluun osallistujille. Raportti toimiimuistilistana ja ohjeistuksena muille sosiaalisen raportoinnin hankkeille.Mielenkiintoista tietoa muille prosessia toteuttaville henkilöille ovat myöstyöryhmän arviot prosessin myönteisistä ja negatiivisista sivuvaikutuksista.

Keskustelun jälkeen kerätään arviointi- ja palautetietoa kokemuksista.Palautteen keruun avulla voidaan tarkentaa, onko prosessi tuottanut jotainuutta ja onko tehtyjä sopimuksia noudatettu. Palautetieto on tärkeää moti-voimaan prosessiin osallistuneita toimijoita, koska se tekee näkyväksi ettätehty työ ei ole ollut turhaa tai merkityksetöntä.

Ohjeita fokuskeskusteluun:Alussa kerrataan tilaisuuden luonne ja tavoite. Esittelykierros jasopimus sinuttelusta.On hyvä kiinnittää huomiota keskustelun ilmapiirin luomiseen.Tiedonmuodostusprosessin onnistumisen kannalta tasa-arvoi-suus, luottamus ja avoimuus on olennaista. Ulkoiset asiat voivathelpottaa positiivisen ilmapiirin luomisessa, kuten viihtyisä tila jakahvitarjoilu.Sovitaan työskentelytapa ja tärkeimpien asioiden läpikäyminenennalta lähetetyn materiaalin (esimerkiksi caset) pohjalta. Kaikkikeskustelijat ovat harvoin lukeneet koko aineiston.Keskustelun kesto on noin kaksi tai kolme tuntia. Lyhyemmässäajassa tuskin ehtii käydä teemoja syvällisesti läpi. Pidempi aikataas verottaa keskustelijoiden voimia – yli kolme tuntia voi jovaatia tauon käyttöä.Ihanteellinen keskustelijoiden määrä on noin seitsemän–kahdek-san henkilöä, jolloin kaikilla on tilaa puhua.

•

•

•

•

•


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

21

Keskustelun vetäjän rooli on moniulotteinen. Vetäjä toimiipuheenjohtajana, mutta voi osallistua substanssitasolla keskuste-luun. Käytännössä on on hyväksi todettu, että vetäjä on “sisällä”aihepiirissä ja että osaa viedä keskustelua sopivilla kysymyksilläeteenpäin.Vetäjän tehtävä on pitää keskustelu aihepiirissä ja varmistaa, ettäkaikki saavat osallistua keskusteluun. Toisaalta tiedonmuutos-prosessi vaatii luovuutta ja vapauksia hakea ideoita kauempaakin.Keskustelussa on tärkeää ottaa huomioon osallistujien lähtökoh-dat: kuinka paljon he tietävät ennalta teemasta, voidaanko puhua“ammattilais- vai maallikkopuhetta”.Keskustelun tavoitteeksi asetetaan konkreetit sopimukset. Se voitarkoittaa uusia ratkaisumalleja tai tietoa siitä, mihin asia seuraa-vaksi etenee, miten prosessin kulkua voi seurata tai edistää.Keskustelun tallennus on tärkeää muistilistaksi siitä, mitä aspekte-ja keskustelussa on tuotu esille ja mitä on sovittu. Kahdenkirjaajan käyttö pöytäkirjan työstämisessä on osoittautunutnopeimmaksi työmalliksi, mutta nauhoittamalla saadaan keskuste-lu tallennettua varmimmin.Päätetään pöytäkirjan levikistä.

•

•

•

•

•

•


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

22

Sosiaalinen raportointi menetelmän kehittäminen alkoi vuonna 1998, jol-loin Suomen Kuntaliitossa perustettiin aiheeseen pohjautuva tutkimus- jakehittämishanke (Miettinen 2000). Menetelmää käytettiin ensimmäisen ker-ran vuonna 2000 Helsingin sosiaalivirastossa Haagan sosiaalipalvelutoimis-tossa, jolloin sosiaalityön työryhmä raportoi sosiaalityössä koetuista epä-kohdista ja huolistaan poliittisille päättäjille. Seuraavana vuonna sosiaalis-ta raportointia toteutettiin Malminkartanossa moniammatillisena hankkee-na, jossa kartoitettiin alueen lasten ja nuorten hyvinvointia.

Sosiaalinen raportointi -kehittämishankkeen ensimmäinen jakso olivuonna 2002 Heikki Waris -instituutissa. Sen aikana menetelmästä on ke-hitetty eri variaatioita hankkeissa ilmenneiden erilaisten tarpeiden pohjal-ta. Menetelmää on käyttänyt Vuosaaren sosiaalipalvelutoimisto 2002, Kes-kisen alueen vanhussosiaalityön työryhmä 2002 ja Suutarilan lastensuoje-lun työryhmä 2002–2003. Kaikissa näissä hankkeissa on työryhmänjäseniltäkerätty palaute lähinnä prosessin ja välittömien vaikutusten osalta. Hank-keiden kuvaukset ja arviot prosessin kulusta on kirjattu kehittämishankkeenraporttiin (Hussi 2003). Sosiaalisen raportoinnin menetelmää käytti myösVuosaaren yhdyskuntatyön ja Sosiaaliturvan keskusliiton (STKL) Hyve-projekti sekä Vantaan A-klinikan “korvaushoidon hyvät käytännöt”-hanke vuonna 2004.

33333..... MENETELMÄN KEHITTMENETELMÄN KEHITTMENETELMÄN KEHITTMENETELMÄN KEHITTMENETELMÄN KEHITTÄMISÄMISÄMISÄMISÄMISVVVVVAIHEETAIHEETAIHEETAIHEETAIHEETJJJJJA UUDET MALLITA UUDET MALLITA UUDET MALLITA UUDET MALLITA UUDET MALLIT


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kuvio 3.Kuvio 3.Kuvio 3.Kuvio 3.Kuvio 3. Sosiaalisen raportoinnin kehittämisvaiheet

Sosiaalisen raportoinnin muodot ja kohdekenttä on muotoutunut ken-tältä tulleiden tarpeiden pohjalta hyvin moninaiseksi (kuvio 5). Asiakas-raportoinnin tavoite on ollut tuottaa tietoa, jonka avulla on mahdollistakehittää työyhteisön tuottamia palveluja. Asiakkaat ovat tiedon tuottajia jakerättävä tieto koskee asiakaspalautetta palveluista sekä ideoita ja näke-myksiä uusista palvelumuodoista. Fokuskeskusteluun osallistuvat asiak-kaat ja kyseisen työyhteisön jäsenet.

Horisontaaliraportoinnin tavoite on kehittää palveluja verkostonäkö-kulmasta eli erityisesti eri toimijoiden yhteistyömuotoja ja tiedonkulkuakoskien. Kerättävä tieto on alueellista elinolotietoa tiettyyn kohderyhmäänliittyen (esimerkiksi lapset ja nuoret) ja heidän palvelujaan. Mitä kohde-ryhmän tarpeet näyttäisivät olevan ja kuinka olemassa olevat palvelut vas-taavat niihin? Mitä puutteita palveluketjuissa on ja miten ongelmakohtiavoisi poistaa? Tietoa tuottavat kohderyhmän palveluja tuottavat tahot, kuten

23


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

24

lasten ja nuorten palvelujen osalta on toteutettu. Myös kohderyhmä itsevoi olla tiedontuottajana. Fokuskeskusteluun osallistuvat edustajat kokoverkostosta.

Vertikaalimallin tavoite on parantaa palveluja ja poistaa huomattujaepäkohtia, mikä vaatii organisaation tasolla tapahtuvaa päätöksentekoa.Tietoa tuottavat palvelujen tuottajat ja mukana voi olla asiakkaita. Kerättä-vä tieto koskee asiakkaiden elinoloja ja palvelujen toimivuutta. Fokuskeskus-teluun osallistuvat palvelujen tuottajien lisäksi tahot, joilla on päätös-valtaa käsiteltävien asioiden suhteen, kuten organisaation johtoa ja poliit-tisia päättäjiä.

Kuvio 4.Kuvio 4.Kuvio 4.Kuvio 4.Kuvio 4. Sosiaalinen raportointi menetelmän eri mallit

SosiaalinenSosiaalinenSosiaalinenSosiaalinenSosiaalinen TTTTTaaaaavvvvvoiteoiteoiteoiteoite Tiedon-Tiedon-Tiedon-Tiedon-Tiedon- KKKKKerererererättättättättättääääävvvvvä tieä tieä tieä tieä tietttttooooo KKKKKohderohderohderohderohderyhmä:yhmä:yhmä:yhmä:yhmä:rrrrraaaaaporporporporportttttointiointiointiointiointi tuotuotuotuotuottttttttttaaaaajatjatjatjatjat kkkkkenelle tieenelle tieenelle tieenelle tieenelle tietttttoaoaoaoaoa-malli-malli-malli-malli-malli rrrrraporaporaporaporaportttttoidaan?oidaan?oidaan?oidaan?oidaan?

Asiakas-Asiakas-Asiakas-Asiakas-Asiakas- Työyhteisön Asiakas Asiakaspalaute Kyseisen työ-rrrrraporaporaporaporaportttttointiointiointiointiointi palvelujen ja asiakkaiden yhteisön jäsenet

kehittäminen ideat palvelujenasiakaspalautteen kehittämiseksiperusteella

HorHorHorHorHorisontisontisontisontisontaali-aali-aali-aali-aali- Palvelujen Oma työ- Tietoa alueellisten Palveluja tuottavallemallimallimallimallimalli kehittäminen yhteisö/asiak- tai tiettyä kohde- viranomaisille ja

omassa työ- kaat/yhteis- ryhmää koskevien muille toimijoilleyhteisössä ja/tai työkumppanit palvelujen kehittä- (vapaaehtois-yhteistyöverkossa mistarpeista ja toimijat, asukkaat

asukkaiden elin- jne.)oloista

VVVVVererererertikaali-tikaali-tikaali-tikaali-tikaali- Palvelujen kehittä- Palvelujen Tietoa alueellisten Poliittiset päättäjät,mallimallimallimallimalli minen, uudelleen tuottajat/ tai tiettyä kohde- organisaation johto,

kohdentaminen, asiakkaat/ ryhmää koskevien palveluja tuottavatlisäresursointi asukkaat palvelujen kehittä- viranomaiset

mistarpeista jaasukkaiden elin-oloista

Yhteistä hankkeille on tarve käsitteellistää ja jäsentää asiakastyössämuodostunutta kokemustietoa (yksilöiden/asiakkaiden elämäntilanteistaja elinoloista, ammatinharjoittamisen reunaehdoista sekä palvelujärjestel-män toimivuudesta) ja prosessoida tietoa yhdessä tahojen kanssa, joita se


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

koskee ja joilla on vaikutusvaltaa käsiteltävään asiaan. Kehittämishanke onjatkunut vuonna 2004 toteutettujen sosiaalisen raportoinnin hankkeidenarvioinnilla.

25


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

26

Arviointistrategian laadinnassa olen hyödyntänyt Colin Robsonin (2001)ja Riitta Seppänen-Järvelän (2003) mukaista arviointiasetelman viitekehystä(kuvio 6.). Suunnitelman keskiössä ovat arviointikysymykset. Kysymystentakana on ensinnäkin projektin logiikka. Tällä tarkoitetaan lähinnä kehittä-misen taustalla olevia vaikutusolettamuksia: “tietty keino saa aikaan tietty-jä vaikutuksia”. Projektin logiikka voidaan jakaa vielä tulosten ja prosessinlogiikkaan. Tulosten logiikka kuvaa millaisia tuloksia projektilla saavute-taan. Prosessin logiikka kuvaa, miten ja millaisin toimenpitein jokin tulossaavutetaan, mitkä tekijät (mekanismit) vaikuttavat niiden saavuttamiseen.Projektilla voi myös olla piiloinen logiikka, joka vaikuttaa siihen miten asiattodellisuudessa etenevät. Arviointitiedon kerääminen kohdistetaan vali-tun logiikan mukaisiin tekijöihin. Arvioinnin tarkoitus määrittyy puoles-taan vastaamalla, miksi arviointi tehdään ja ketä varten se tehdään. Näi-den vastausten pohjalta laaditaan arviointikysymykset ja niiden pohjaltavalitaan aineiston hankintastrategia ja menetelmät.

Sosiaalinen raportointi -menetelmän logiikka perustuu ajatukseen, ettämenetelmän avulla voidaan tuottaa sosiaalityöntyöntekijöiltä, yhteistyö-kumppaneilta sekä asukkailta laadullista, ajantasaista kokemustietoa mm.palvelujen toimivuudesta, poliittisten päätösten vaikutuksista yksilöidenelämään, uusista, nousevista ilmiöistä alueella ja/tai asiakasryhmäkohtai-sesti. Tietoa käytetään ensisijaisesti palvelujen kehittämiseen. Kehittämi-nen voi tapahtua työyhteisön sisällä, yhteistyöverkostossa tai organisaa-tion läpäisevällä tasolla (esim. virasto tai kaupunki). (Tuloksen logiikka)Tulokset saavutetaan vuorovaikutteisen raportoinnin avulla, kun tietoa pro-sessoidaan yhdessä käsiteltävän asian kannalta relevanttien tahojen kans-sa. Fokuskeskustelussa keskustelijat yhdistävät eri näkökulmia (asiantunti-juuksia) ja tätä kautta voivat tuottaa realistisia ratkaisuvaihtoehtoja käsitel-täviin ongelmakohtiin. Sosiaalinen raportointi on menetelmänä resurssien

44444.....ARARARARARVIOINTISTRAVIOINTISTRAVIOINTISTRAVIOINTISTRAVIOINTISTRATEGIAN LTEGIAN LTEGIAN LTEGIAN LTEGIAN LAADINTAADINTAADINTAADINTAADINTAAAAAJJJJJA TA TA TA TA TOTEUTUSOTEUTUSOTEUTUSOTEUTUSOTEUTUS


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

27

kannalta niin säästeliäs, että se on mahdollista toteuttaa muun työn ohes-sa. (Prosessin logiikka)

Kuvio 5.Kuvio 5.Kuvio 5.Kuvio 5.Kuvio 5. Arviointiasetelman viitekehys (Robson 2001, 123; Seppänen-Järvelä 2003, 17)

Arvioinnin tarkoitus oli saada tietoa sosiaalinen raportointi -menetel-män käyttökelpoisuudesta menetelmän tuleville käyttäjille. Arvioinnissatarkasteltiin, saatiinko menetelmällä tuotettua relevanttia työntekijöidenkokemustietoa palveluista, uusista ilmiöistä tai asukkaiden elinoloista?Kyettiinkö tietoa prosessoimaan vuorovaikutteisesti siten, että ongelmiintuotettiin realistisia ratkaisuvaihtoehtoja? Lisäksi tarkasteltiin, mikä sosiaa-lisen raportoinnin muoto toimii eri tarkoituksiin? Mikä hankkeille oli yh-teistä ja muihin hankkeisiin siirrettävää (yhteinen kehys)? Erityisen kiin-nostavaa oli, mitä eritasoisia vaikutuksia menetelmä on tuottanut? Johtiko


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

28

tiedon tuottaminen muutoksiin palveluissa ja/tai yhteistyöverkoston toi-minnassa?

Olen soveltanut aineiston hankinnassa realistisen arvioinnin viitekehys-tä. Hyvältä viitekehyksen suhteen on tuntunut se, että arvioinnissa huo-mioidaan myös ne olosuhteet, joissa hankkeet on toteutettu. Näin ollen eiole tarkoituskaan pyrkiä yleistettävään tietoon vaan sen etsimiseen, missäolosuhteissa menetelmä näyttäisi toimivan ja missä ehkä ei. Olen halun-nut osallistaa hankkeita toteuttaneet tahot mukaan arviointiin ja he ovatvoineet osallistua tulkintojeni tekemiseen – tutkijalla ei ole “totuutta” mene-telmän hyvyydestä tai huonoudesta saati sen onnistumiseen vaikuttaneis-ta tekijöistä. Lisäksi aineistoon kuuluu haastattelut sosiaalisen raportoinninkohderyhmälle (fokuskeskusteluun kutsutut). Niiden funktio oli tuottaatietoa siitä, mitä vaikutuksia menetelmällä ja tuotetulla tiedolla on ollutheidän työskentelyssään tai onko ollut mitään. Haastatteluaineistot onanalysoitu Atlas Ti (laadullisen analyysin) tietokoneohjelmaa käyttäen.

Arvioinnin tiedonkeruu toteutui hankekohtaisesti. Työryhmäkohtainen ar-viointi oli tarkoituksenmukaisin muoto, koska silloin pystyttiin syventymäänjuuri sen hankkeen tuottamiin vaikutuksiin. Hankkeet ovat a) hyvin erilai-sia muodon ja sisällön suhteen pienimuotoisesta asiakaspalautteen keruustamassiiviseen alueen viranomaisverkoston tiedon kokoamiseen ja b) hanke-raportit ja palautekeskustelut tuottaneet jo eri tavoin tietoa mm. prosessinkulusta.

Hankkeen toteuttaneille työryhmille järjestettiin haastattelut, joissa ensinkäytiin läpi prosessin kulkua ja pyydettiin arvioita se toteutumisesta. Rea-listisen arvioinnin menetelmää soveltaen laadin kunkin hankkeen osaltataulukon, johon on kirjattu hankkeen taustatilanne eli tarve, johon sosiaa-lista raportointia oli käytetty. Toiseksi kirjattiin interventio eli sosiaalisenraportoinnin tuottama “väliintulo”. Siitä johdettiin mekanismeja eli seurauk-sia, joita interventiosta aiheutui. Mekanismit voivat olla prosessia edistä-viä tai estäviä. Taulukkoon kirjattiin myös tulos, joka interventiolla oli ol-lut. Haastattelussa pohdimme hanketta yhdessä työntekijöiden kanssa niin,

4.4.4.4.4.1 Ar1 Ar1 Ar1 Ar1 Arvioinnin tvioinnin tvioinnin tvioinnin tvioinnin toooooteutusteutusteutusteutusteutus


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

29

että peilasimme tuloksia ja sen taustalla olevia mekanismeja toisiinsa. Mitätuloksia sosiaalisella raportoinnilla oli ja mitkä tekijät vaikuttivat tulostensyntyyn? Mikä edesauttoi positiivisen tuloksen syntymistä ja mitkä tekijätestivät sitä?

Fokuskeskusteluun kutsutuille tahoille suunnattu tiedonkeruu tapahtuiperinteisten haastattelujen avulla selvittäen, mitä tietoa he itse arvioivatsaaneensa ja mitä vaikutusta tiedolla oli ollut heidän työskentelyynsä (josollenkaan). Lisäksi heitä pyydettiin arvioimaan, mitä hankkeissa esille tuo-duille epäkohdille oli sittemmin tapahtunut ja mitkä tekijät (estävät ja edis-tävät mekanismit) olivat vaikuttaneet tapahtumiin.

Haastattelut antavat tietoa menetelmän tiedostetuista vaikutuksista jamekanismeista, mikä ei välttämättä takaa, että kaikki tieto tulisi esille. Hank-keella voi olla myös tiedostamattomia vaikutuksia – kaikkea ei ole huomat-tu ja osattu kertoa. Toinen vaikutusten mittaamista vaikeuttava tekijä on,että niitä ei voi erottaa muusta toimintaympäristöstään. Muutosten taus-talla on usein myös muita tekijöitä, joiden yhteissumma arviointiajankohdantilanne on.

Ongelmana tiedonkeruussa oli muun muassa työntekijöiden ja luotta-mushenkilöiden vaihtuminen. Tällöin oli hankala jäljittää, mitä asioille ontapahtunut tai mitä välillisiä vaikutuksia raportoinnilla oli. Toisaalta onkotulos sinänsä, että tieto voi kadota henkilöiden mukana? Toinen ongelmaoli toimijoiden kiire. Arviointiin osallistumisen motivointi ja haastattelu-aikojen sopiminen oli hankalaa muun muassa aikataulujen kireydestä joh-tuen. Niinpä muutamat osalliset vastasivat puhelimitse tai sähköpostitseesitettyihin kysymyksiin, mikä luonnollisesti on kapeuttanut saatavan tie-don laatua.


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

30

5.5.5.5.5.1 Mielikuv1 Mielikuv1 Mielikuv1 Mielikuv1 Mielikuvat sosiaalinen rat sosiaalinen rat sosiaalinen rat sosiaalinen rat sosiaalinen raporaporaporaporaportttttointi menetelmästointi menetelmästointi menetelmästointi menetelmästointi menetelmästäääää

Eri osallisten mielikuvat menetelmästä olivat pääosin positiivisia. Hyvä mieli-kuva oli jäänyt muun muassa siitä, että raportoijat saivat puhuttua tärkeäk-si kokemiaan asioita eteenpäin ja tulivat kuulluksi johdon tai yhteistyö-kumppanien taholta. Toinen hyvä mielikuva oli tullut asiakkaan uudenlaises-ta kohtaamisesta. Fokuskeskustelu oli suurimmalta osin ollut positiivinenkokemus ja usein siellä oli rakentava ja avoin tunnelma. Fokuskeskusteluunliittyy kuitenkin myös yllättäviä elementtejä ja koskaan ei voi tietää, mitenkeskustelu etenee. Tunnekirjot vaihtelivat osittaisesta pettymyksestä onnis-tumisen iloon ja tunneskaalat saattoivat sisältyä yhteen ja samaan hank-keeseen sen eri vaiheissa.

Useimmat työyhteisöt kokivat antoisimpana tapana tuottaa tietoa työ-ryhmissä ja tiimeissä eli tietoa tuotettiin mieluiten keskustellen yhdessä.Huomis-barometrin täyttäminen oli koettu vaikeanakin, mutta kuten jokuvastaaja kommentoi, “onko tulevaisuuden ennustaminen koskaan help-poa”? Samaa voitaneen sanoa huolien käsitteellistämisestä ja voimavaro-jen tunnistamisesta työyhteisössään ja asiakaskunnassa. Huomis -baro-metrin kysymyksenasetteluun ja lomakkeen käytön opastukseen tulee kui-tenkin kiinnittää lisähuomiota. Vastaajille tulee olla selvää, mikä on tiedon-keruun tavoite ja minkä tyyppistä tietoa haetaan. Kieliasu on myös tärkeäerityisesti moniammatillisessa tai asukkaiden kanssa toteutettavassa hank-keessa eli termien tulee olla ymmärrettäviä kullekin vastaajalle. Yksilökohtai-sen alkutiedonkeruun tehtävä on kuitenkin saada ensin yksilöt pohtimaan

55555..... KOOTTUJKOOTTUJKOOTTUJKOOTTUJKOOTTUJA VA VA VA VA VAIKUTUKAIKUTUKAIKUTUKAIKUTUKAIKUTUKSIA – MITSIA – MITSIA – MITSIA – MITSIA – MITÄÄÄÄÄYLEISTETTYLEISTETTYLEISTETTYLEISTETTYLEISTETTÄÄÄÄÄVVVVVÄÄ MENETELMÄSTÄÄ MENETELMÄSTÄÄ MENETELMÄSTÄÄ MENETELMÄSTÄÄ MENETELMÄSTÄÄÄÄÄKERRKERRKERRKERRKERROTTIIN? MITOTTIIN? MITOTTIIN? MITOTTIIN? MITOTTIIN? MITÄ YHTEISTÄ YHTEISTÄ YHTEISTÄ YHTEISTÄ YHTEISTÄÄÄÄÄHANKKEILLE OLI?HANKKEILLE OLI?HANKKEILLE OLI?HANKKEILLE OLI?HANKKEILLE OLI?

5.2 Pr5.2 Pr5.2 Pr5.2 Pr5.2 Prosessin tosessin tosessin tosessin tosessin toooooteutusteutusteutusteutusteutus


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

itsenäisesti ja ehkäistä täten ryhmän tai dominoivan henkilön vaikutusomiin vastauksiin.

Mahdollistavia/edistäviä tekijöitä sosiaalisessa raportoinnissa ovat työyhtei-sön oma motivaatio ja halu tiedon tuottamiseen ja raportoimiseen. Nämäovat tärkeä edellytys sille, että hanke tuottaa syvempää tietoa. Sitoutumi-sen ja innostuksen avulla kyetään “keskivertoa parempaan suoritukseen”ja tuottamaan uutta jäsennystä. Hanketta kantaa eteenpäin käsiteltävänteeman ajankohtaisuus, arjessa läsnä oleva “polttava teema”, johon työ-yhteisö haluaa ratkaisuja.

“Me oltiin niin innostuneita tästä aiheesta.. Nämäkin, jotkaolivat sairaslomalla, niin hekin tekivät panoksensa, kirjoit-tivat nämä esimerkit. Et se sisäinen motivaatio oli niin voi-makas, että he kaikki tuli siihen mukaan.” (sosiaalityöntekijä)

Etenkin ulkoapäin annetuissa hankkeissa työryhmän motivointi on erit-täin tärkeää. Hanke kaatuu ja onnistuu sen varassa, sitoutuuko työryhmäsiihen, kokeeko asian omakseen. Haastatteluissa todettiin, että hankkeentavoitteet ja hyötynäkökohdat tulisi tuoda selkeästi esiin työyhteisöä moti-voitaessa. Lisäksi koettiin, että motivoinnissa voi vedota työntekijöidenammatillisuuteen ja velvollisuuksiin suhteessa tiedonmuodostukseen.

Työyhteisön ominaisuuksista esille nousi lisäksi pitkä työkokemus jarunsas kokemustieto. Työkokemus antaa perspektiiviä sosiaalityön kysymyk-siin ja edesauttaa alueen hyvää tuntemusta. Toisaalta vastavalmistuneidentyöntekijöiden teoreettinen tietämys vahvistaa työyhteisön tietopääomaa:käytännön ja teoreettisen tiedon yhdistäminen koettiin erittäin hedelmällise-nä. Vilkas keskustelukulttuuri, halu käsitteellistää ja jäsentää asiakastyössäkertynyttä tietoa oli yksi selkeä prosessia edistävä tekijä. Jos keskustelu-kulttuuria ei ole työyhteisössä omaksuttu tähän mennessä, on sitä vaikeaomaksua yksittäisen kehittämishankkeen aikanakaan.

Myös johdon tuella on merkitystä, jossa työyhteisölle annetaan tilaa,

31

5.3 Olosuhteet, jo5.3 Olosuhteet, jo5.3 Olosuhteet, jo5.3 Olosuhteet, jo5.3 Olosuhteet, jotktktktktka edesautta edesautta edesautta edesautta edesauttoivoivoivoivoivat hankkeenat hankkeenat hankkeenat hankkeenat hankkeenonnistumistonnistumistonnistumistonnistumistonnistumistaaaaa


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

32

henkistä tukea ja kannustusta työn kehittämiseen. Lähijohdon (sosiaali-työn kyseessä ollen erityisesti johtavan sosiaalityöntekijän) rooli on merki-tyksellinen työyhteisön keskustelukulttuurin muovaajana, kehittämishank-keen aloitteen tekijänä ja osallisena itse työn tekemisessä. Esimerkiksi kes-kusteltukulttuuriin vaikuttaa se, antaako esimies tiimikokouksissa kaikilleosapuolille tilaa ja rohkaisua ilmaista mielipiteitään vai onko viestintä yksi-suuntaista. Hyvin sujuneissa hankkeissa esimies oli usein myös “promoot-tori”, joka innosti ja huolehti prosessin etenemisestä. Tarvittaessa johtoon ainakin taustatukena markkinoitaessa hanketta työyhteisön sisällä taiulospäin. Hankkeen tulosten noteeraaminen ja tiedottaminen niistä on nähtymyös merkittävinä asioina.

“Se oli aikasemmin jäänyt sellaiseksi keskinäiseksi voivot-teluksi ja että he tietää keskenään mitä tämä on, mutta sitäei ole osattu kanavoida. Johtava sosiaalityöntekijä oli sitsitä mieltä, että asioita ei voi jättää vaan täytyy yrittääomalta osalta tuoda niitä esiin, kanavoida johonkin järke-vään.” (toimistopäällikkö)

Hankkeen toteuttamisen suhteen edistäväksi tekijäksi oli kaikissa hank-keissa mainittu menetelmän joustavuus. Kutakin sosiaalisen raportoinninhanketta on räätälöity sen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Menetelmä antaaselkeän kehikon tiedon työstämiselle ja raportoinnille, mutta hienosäätöon tehty kunkin hankkeen tarpeiden mukaisesti. Toiseksi tärkeänä on näh-ty ulkopuolinen ohjaus. Työpaineiden alla työyhteisöt totesivat lähes yksi-mielisesti, että hanke olisi jäänyt viemättä loppuun ilman ohjaajan tukea ja“pakotetta”. Ulkopuolinen ohjaaja pystyy myös antamaan perspektiiviäkäsiteltäviin asioihin, olemaan apuna tiedon jäsentämisessä. Yhdessä hank-keessa ohjaus jäi kapeaksi ohjaajan äitiysloman vuoksi, minkä hankkeenvetäjä koki suurena puutteena.

“Ohjaus oli varmasti lähtökohta, että eihän me oltas lähdet-ty tekemään tätä ilman sitä ohjausta”. (sosiaalityöntekijä)


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

33

“Se joustavuus oli hyvä. Me saatiin perustietoa ja työvälinei-tä tehdä tätä juttua. Mutta me todella pystyttiin sovelta-maan.” (sosiaalityöntekijä)

Pakottavia tekijöitäkin nähtiin jossain määrin hyvänä. Sellaisena koet-tiin ulkopuolisen ohjaajan kanssa sovitut tapaamiset tai vaikka tulospalkkio-sopimus. Pakote voi myös kääntyä itseään vastaan, jos se koetaan ulkoaannetuksi. Tällöin työryhmä ei motivoidu eikä sitoudu hankkeen eteen-päin viemiseen, hanketta ei koeta omaksi. Hankkeeseen voi lisäksi kana-voitua vastustus vaikkapa johtoa vastaan.

Estävinä tekijöinä hankkeen onnistumiselle nähtiin muun muassa ristiriitai-nen, ei-motivoitunut työyhteisö tai yhteistyöverkosto, jota on vaikea innos-taa mukaan hankkeeseen. Tähän mainittiin syyksi sosiaalityölle tutut asiat,kuten esimerkiksi kiire, aikapula, työntekijöiden stressi, väsymys, asiakas-työn paine. Sairaus- ja kesälomat katkaisevat myös kehittämisprosessin.Lisäksi estävänä tekijänä voi olla liian eri tavoin ajatteleva työryhmä, esi-merkiksi sosiaalityön perustehtävä nähdään hyvin eri tavoin. Yksi haasta-teltava mainitsi, että etenkin lastensuojelun sosiaalityössä on yleisellä ta-solla “jotain deprivoivaa”, kehittämiseen ei löydy innostusta, perinteitäeikä tehtäväkuvaa haluta helposti laajentaa ohi totutun. Lisäksi työnteki-jöiden vaihtuvuus hankaloittaa itse prosessia kuin myös tulosten etene-mistä hankkeen jälkeen.

“Arki ei oikein anna mahdollisuutta kehittää.. Ihmiset onniin läkähtyneitä ja tietyllä tavalla myös kulttuuri semmoi-nen. Et se ajatus on niin vahva, mitä pitää tehdä ja muuta eitartte tehdä. On niin vaikee saada ihmisiä innostumaanmihinkään uuteen.” (sosiaalityöntekijä)

Hankkeen huonon etenemisen syynä voi myös olla hankkeen epäselväaloitus ja epäonnistunut motivointi; osallisille ei selviä hankkeen tarkoitus ja

5.4 T5.4 T5.4 T5.4 T5.4 Tekiekiekiekiekijät, jojät, jojät, jojät, jojät, jotktktktktka va va va va vaikeuttaikeuttaikeuttaikeuttaikeuttaaaaavvvvvat hankkeen onnistumistat hankkeen onnistumistat hankkeen onnistumistat hankkeen onnistumistat hankkeen onnistumistaaaaa


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

34

sen mahdollisesti tuottama hyöty. Taustalla voi olla myös erilaisia pelkojaja uhkakuvia, kuten pelko lisätyöstä ilman tarvittavaa lisäresursointia taisellaisten asioiden esille tuloa, “mikä ei ole toivottavaa”. Vastustus voi il-metä aktiivisena vastustamisena tai passiivisena vastarintana, joista viimek-si mainittu ilmenee esimerkiksi sovittujen tehtävien tekemättä jättämisenä.

“Osalla työntekijöistä oli koko ajan sellasta puolustustaiste-lua. Että jos ei koko ajan kovasti rajaa niin sitä työtä vaanvyöryy tehtäväksi.” (sosiaalityöntekijä)

Estävänä tekijänä mainittiin myös vähäinen keskustelukulttuuri työyhtei-sössä ja/tai viranomaisverkostossa. Jos työntekijät eivät ole tottuneet vuoro-vaikutukseen, jakamaan näkemyksiään asiakastyöstä ja työmenetelmistä,menetelmän dialogisuutta on hankala tavoittaa. Haastatteluissa mainittiinmyös, että ylipäätään sosiaalityössä on vähäinen kokoavan tiedonkeruunperinne. Yksittäisistä asiakastapauksista kirjoitetaan paljonkin päätös- jamuistiinpanotekstejä, mutta yleisempää analysointia ja jäsennystä ei oletapana tehdä ja se koetaan vaikeaksi. Pahimmillaan työyhteisössä voi ilme-tä tiedonpanttausta – yksittäiset työntekijät eivät anna tietoa vaikkapa asiak-kaista edes työyhteisön sisäiseen käyttöön. Eräässä haastattelussa sosiaali-työntekijät pohtivat, onko nyt kyse sosiaalityön kulttuurin muutoksesta.Aiemmin sosiaalityön asiakassuhteet nähtiin enemmän henkilökohtaisinasuhteina, kun nyt kulttuuri on muuttunut läpinäkyvämmäksi ja yhteistyötäkorostavaksi, mikä voi olla vaikeaa joillekin työntekijöille.

“Ei sosiaalityöhön oikeestaan enää voi hakeutuakaan kuinsemmoiset ihmiset, jotka on aika avoimia. Aika on ajanutniitten ihmistyyppien ohi, jotka saattoivat aikanaan olla hy-viäkin sosiaalityöntekijöitä – hiljaisia, säyseitä ja kilttejä –mutta joitten työstä ei tiennyt paljoakaan.. että mitä he teki-vät kahdestaan asiakkaan kanssa” (johtava sosiaalityöntekijä)

Suuri, eri yksiköistä koostuva työryhmä voi myös olla kehittämistä hank-keen aloittava tekijä. Motivointi on vaikeaa, vastuun jakaminen hankaloituu


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

ja tehtäviä on vaikea koordinoida tasapuolisesti. Johdon merkitys näkyymyös, jos hanke ei kulje toivotusti. Johdon tuen ja hankkeen legitimoinninpuute voi heijastua vaikeutena motivoida muita toimijoita mukaan. Johdonnäkymättömyys voi myös antaa signaalin työn merkityksettömyydestä itsetoimijoille.

“Toivoin, että (johdolla) olis ollut joku kiinnostus asiaan jasaatu se tilaus vaikka suurpiiritasolta, jolloin se olis pönkittä-nyt mun asemaa siinä toimistossa. Ja jos se on esimies, jokasanoo opetusvirastoon päin, että tällaisia asioita täällä puhu-taan, niin se on eri asia, että minä viestitän sitä asiaa. Joten-kin se tilaus, että “tehdään tämmönen, hyvä!” (sosiaali-työntekijä)

Vaikutukset eri hankkeissa olivat hyvin moninaisia, kunkin hankkeen tavoit-teiden mukaisia. Oli mielenkiintoista havaita, kuinka erilaisia ja ennakoimat-tomiakin sivuvaikutuksia hankkeilla saattoi olla. Hankkeet olivat saaneetaikaan erilaisten prosessien liikkeelle lähdön, joista on toki vaikea sanoa,mikä on hankkeen ansiota ja mikä jostain muusta lähtöisin. Näistä on ker-rottu enemmän kunkin raportointimallin esittelyn yhteydessä.

Vaikutusten osalta voitaneen yhteisesti todeta sen verran, että osin tie-to ja vaikutukset ovat henkilöiden varassa olevia ominaisuuksia, osin yhtei-sön. Arviointiin lähtiessä pohdin, löytääkö henkilöstön ja päättäjien vaih-tuessa enää tietoa hankkeen aikaansaamista tuotoksista. Erityisesti po-liittisten päättäjien osalta vaikutuksia olikin vaikea saada esiin ja luultavas-ti tieto on hävinnyt henkilöiden vaihtuessa. Myös niin sanottujen hankkei-den avainhenkilöiden vaihtuminen on vaikuttanut siihen, miten suunnitel-mat ovat toteutuneet ja ideat jääneet elämään työyhteisöissä. Kuitenkinhankkeiden aikaansaamia vaikutuksia eli perinteisten toimintatapojen muu-tosta on voinut huomata, vaikka henkilöstö on osin vaihtunut. Olennaistalienee, onko jokin toimintatapa ehditty ottaa osaksi toimintakulttuuria ennenhenkilöstön vaihtumista vai ei. Jos kyllä, käytännöt elävät helpommin henki-

35

5.5 V5.5 V5.5 V5.5 V5.5 Vaikutukaikutukaikutukaikutukaikutuksetsetsetsetset


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

36

löstön vaihtuessakin. Toiseksi olennaista on käytössä olevien resurssien jatyömäärän suhde. Jos resurssisuhde heikkenee, uudistukset jäävät helpos-ti sivuun ja työyhteisöissä tehdään vain “pakollinen” työosuus.

Yhteisenä hyötynä tehdyissä hankkeissa nähtiin eri toimijoihin tutus-tuminen ja vuorovaikutuskanavien avaaminen – olivatpa kyseessä omatkollegat, yhteistyökumppanit tai päättäjät. Hankkeessa tapahtunut tiedonkäsitteellistäminen ja jakaminen edesauttoi yhteisen tietopääoman kasva-mista niin työyhteisö kuin aluetasoilla.

Lisäksi hankkeet olivat olleet hyvää “mainosta” sosiaalityölle niin asiak-kaiden, yhteistyökumppanien tai poliittiset päättäjien ja organisaation joh-don suuntaan. Hankkeiden myötä sosiaalityö teki näkyväksi työnkuviaan.Tämä ehkä edesauttoi vähentämään sosiaalityöhön usein liittyviä virheel-lisiä uskomuksia työmenetelmistä ja prosessien kulusta. Ehkä myönteisenmielikuvan muodostumista edisti myös se, että hankkeet osoittivat sosiaali-työntekijöiden eettistä kiinnostusta palvelujen asiakaslähtöiseen toteutu-miseen. Kaikissa hankkeissa oli julkilausuttu tavoite parantaa sosiaalityönpalveluja tai laajemmin moniammatillista yhteistyötä.

Menetelmän etuja pohti erityisesti asiakasraportointia toteuttanut työryhmä,jossa verrattiin menetelmää tilastolliseen asiakaspalautteen keruuseen. Yksi-mielisesti ryhmä totesi, että fokuskeskustelu antaa mahdollisuuden saadaasiakkailta syvällistä, työyksikkö- ja asiakasryhmäkohtaista tietoa sosiaali-työn menetelmien kehittämisen evääksi. Tarkemmin tätä pohdintaa on ku-vattu asiakasraportointia koskevassa kappaleessa.

Horisontaali- ja vertikaalimallien osalta hyvänä menetelmässä nähtiin huo-lellinen tiedonmuodostus. Tieto “suodattuu” monen henkilön kautta eli seitsearvioidaan työryhmässä. Tiedon analysointi koettiin tärkeäksi prosessiksimonessa mielessä: toisaalta se varmentaa, että eteenpäin vietävä tieto on luo-tettavaa ja työryhmän tuki on sen takana. Toiseksi, tiedon analysointi jäsentäämyös itselle “arjessa vellovaa huolta”, mikä auttaa sen käsittelyä ja työntekijöi-den jaksamista. Materiaali jää myös elämään vielä fokus-keskustelun jälkeenkineli esimerkiksi päättäjät voivat hyödyntää sitä työskentelyssään myöhemmin.

5.6 Menetelmän edut5.6 Menetelmän edut5.6 Menetelmän edut5.6 Menetelmän edut5.6 Menetelmän edut


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

37

“Se jollain tavalla helpotti munkin työtäni, että kanavoidaansitä ahdistusta mikä siellä työssä nousee. Että se ei jää sellai-seksi epämääräiseksi, kaikkia väsyttäväksi vellovaksi tilan-teeksi.. Silloin se helpotti munkin työtä, kun siellä oli asiatjollain tavalla kanavoitu oikein.” (toimistopäällikkö)

Horisontaalimallissa pidettiin hyvänä muun muassa kirjallista kartoi-tusta alueen ja tietyn asukasryhmän osalta; “tiedetään missä täällä men-nään”. Myös fokuskeskustelun osalta hyvänä pidettiin sen suomaa mah-dollisuutta syventää Huomis -barometrilla saatua aineistoa. Näin esille nous-seita teemoja ja kysymyksiä oli mahdollista purkaa auki tarkemmin. Kunmoniammatillisen yhteistyön kysymyksiin pureudutaan yhdessä, myös vas-tuu tuloksista on yhteistyöverkostolla itsellään. Toisin sanoen vaikuttamis-mahdollisuudet eivät karkaa omista käsistä, vaan muutosta saadaan ai-kaan yhteisillä sopimuksilla ja niiden toteuttamisella. Konkreetit tuloksetnäissä hankkeissa liittyivätkin yhteistyökumppaneiden välisen tiedonkulunparantamiseen, yhteisten ammatillisten rajapintojen määrittelyyn ja ver-kostotyöotteen vahvistamiseen alueella.

Etuna vertikaalimallin osalta nähtiin se, että työntekijät itse ovat tuot-tamassa tietoa asiakastyön kysymyksistä hallintoon ja luottamustoimeen.Näin tieto ei jää esimiesten suodattamaksi vaan se on suoraan asiakastyönarjesta nousevaa:

“He voivat sitten luottaa, että on oikeilta työntekijöiltä käy-tännön työssä saatua tietoa” (toimistopäällikkö)

Myös luottamushenkilöt mainitsivat, että fokuskeskustelun paras antioli mahdollisuus tutustua työntekijöiden arkeen ja asiakastapauksien proble-matiikkaan. Uskottiin myös, että puhuttuna viesti välittyy parhaiten. Luot-tamushenkilöille tulee erittäin paljon kirjallista materiaalia, joten huolelli-nen perehtyminen kaikkeen on vaikeaa. Lisäksi aineistosta mahdollisestiesille nousevia kysymyksiä pääsee purkamaan välittömästi. Henkilökohtai-nen kohtaaminen ja tutustuminen nähtiin sekä työntekijöiden että luotta-mushenkilöiden puolelta hyvänä asiana. Asia saa “kasvot” ja kommuni-


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

38

kointi on jatkossa helpompaa, kun henkilöt ovat tuttuja.

Arviointihaastatteluissa pohdittiin muun muassa työryhmän motivoinninja velvoittamisen välistä suhdetta. Työryhmän sitoutuessa heikosti hank-keeseen johtavat sosiaalityöntekijät pohtivat, olisiko työntekijöitä pitänytinnostaa ja motivoida enemmän vai olisiko parempaa sitoutumista saanutaikaan joillain “pakotteilla”. Toisaalta koettiin, että on hyvä valmistautuatyöyhteisön mahdolliseen turhautumiseen ja suunnitella, miten sitä käsi-tellään yhdessä. Tunteiden työstäminen on kehittämisessä tärkeää. Myösmotivoinnin tapaan kiinnitettiin huomiota – työyhteisössä tulisi varmis-taa, että kaikki ovat paikalla ja kuulevat infon yhtä aikaa erilaisten tulkinto-jen välttämiseksi. Puhuttiin eri tavoista innostaa ja kannustaa työyhteisöä:

“Puhua enemmän puolesta ja enemmän tunteella. Että usko-kaa mua, hyvä tästä tulee!” (johtava sosiaalityöntekijä)

Fokuskeskustelun osalta tuotiin myös esille, kuinka sen tarkoitus ja tavoi-te on tärkeä selventää kaikille osapuolille. Kaikissa keskusteluissa ei kutsu-tuille ollut tullut selväksi, mikä keskustelun tavoite on tai mitä heiltä odote-taan. Nimenomaan tavoite keskustelun prosessiomaisuudesta, kuten eri-laisen tiedon tasa-arvoinen yhdistäminen ja uusien ratkaisujen etsiminensiltä pohjalta, oli saattanut jäädä epäselväksi. Kutsutut, kuten hallinnontai luottamustoimen edustajat, saattoivat olettaa, että he ovat “vain” tie-don vastaanottajia eivätkä osanneet tuoda omaa panostaan keskusteluun.Avointa, dialogista vuorovaikutusta estää myös se, jos ryhmä on liian suuri.

Eräässä hankkeessa pohdittiin myös johdon sitoutumisen merkitystä.Hankkeen vetäjä koki, että yksi syy muiden osallisten vaikeaan motivointiinoli se, että hän ei saanut johtoa taakseen legitimoimaan hanketta. Kehittämis-työtä tehdään kentällä vähän, mistä johtuen myöskään kehittämisen ra-kenteita tai kulttuuria ei ollut olemassa. Vetäjä totesi, että seuraavalla ker-ralla hän olisi itse aktiivisempi ja varmistaisi etukäteen, saako johdonkonkreetin tuen taakseen.

5.7 Mit5.7 Mit5.7 Mit5.7 Mit5.7 Mitä tekisin tä tekisin tä tekisin tä tekisin tä tekisin toisin?oisin?oisin?oisin?oisin?


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

39

“Nyt tekisin toisin, että mä menisin esimiehen kanssa kes-kustelemaan, että ´teenks mä tän vai enkö tee´? Ja jos sesanoo, että ´et tee´, niin mä en tekis. Jos se sanois, että´tee´, niin mä sanoisin, että ´mitä sä aiot tehdä edes-auttaaksesi tämän prosessin onnistumista´? Sen ei tartte ollakovin iso juttu.” (sosiaalityöntekijä)

Fokuskeskustelun osalta tuotiin esille keskustelun vetäjän rooli, joka olijoissain tapauksissa ollut vaikea. Mielipiteet jakautuivat siitä, tulisiko vetä-jän olla ryhmän sisä- vai ulkopuolinen henkilö. Ulkopuolisen henkilön onehkä helpompi olla välittämättä esimerkiksi valtakysymyksistä, jos paikallaon organisaation esimiehiä. Toisaalta sisäpuolisuus tuo asiasisällön asian-tuntemusta ja mahdollista syvällisemmän otteen keskustelun vetämisessä.

Haastateltavat kertoivat olevansa kiinnostuneita käyttämään menetelmäätai osallistumaan fokuskeskusteluihin jatkossakin. Toimijat uskoivat, että han-ke sujuisi toisella kertaa helpommin, kun kokonaiskuva menetelmästä ja sentoteutumisesta on olemassa. Kysyttäessä, miksi he eivät olleet käyttäneet me-netelmää uudelleen, haastateltavat vetosivat hankkeen työläyteen tai ettätyöyhteisössä ei ole ollut ajankohtaista teemaa ja tarvetta sen käyttöön.

Menetelmän runko on yksinkertainen ja hankkeen työläys osallistenmäärästä riippuva. Ehkä kyse on siitä, että menetelmä vaatii etenkin en-simmäisellä kerralla erilaista pohdintaa eli asiakastyöstä nousevan tiedonanalysointia yleisellä tasolla ohi yksittäisten asiakastapausten. Siihen eiole perinteitä tai juurikaan tilausta kiireisessä sosiaalityön arjessa. Vastaa-jat korostivatkin ulkopuolisen ohjaajan suurta merkitystä menetelmän käy-tössä ensimmäisellä kerralla. Menetelmälle on luotu niin sanottu mentori-verkko1, joka tarjoaa ohjausapua menetelmää aiemmin käyttäneiden hankkei-den toimijoilta. Mentori toimii peilipintana uusien hankkeiden suunnittelus-sa ja tarjoaa kokemustietoaan omasta hankkeesta niiden käyttöön. Mentoriauttaa keskustellen ja yhdessä pohtien uusia hankkeita muovaamaan siitäoman näköisensä, tarkoitus ei ole antaa yksiselitteisiä ohjeita kuinka toimia.

5.8 Menetelmän jatko?5.8 Menetelmän jatko?5.8 Menetelmän jatko?5.8 Menetelmän jatko?5.8 Menetelmän jatko?


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

40

Asiakasraportointi syntyi tarpeesta asiakkaiden osallistamiseen sosiaalityönpalvelujen arvioinnissa ja lisätä näin asiakkaiden vaikutusmahdollisuuksia.Sosiaalista raportointia muokattiin välineeksi asiakkaiden “äänen” kuuluvil-le tuomiseen ja väyläksi asiakkaiden vaikuttamiseen. Asiakkaiden tarpei-den huomioonottamisesta palvelujen suunnittelussa, resursoinnissa sekäpalvelun toteuttamissa on säädetty useassa laissa ja eettisissä ohjeistuksissa.

Edistävät tekijät• Työryhmän motivoituneisuus, hankkeen asian kokeminen

omana, innostus• Ulkopuolinen ohjaaja kannustajana ja lisäresurssina• Johdon tuki, etenkin henkisesti, hankkeen näkeminen tärkeänä,

asian esillä pitäminen työyhteisössä, tuloksista kertominen• Jokin pakote, kuten tulospalkkio• Onnistunut tavoitteen asettelu ja motivointi• Teeman ajankohtaisuus ja tärkeys, “polttava teema”• Työntekijöiden kokemustiedon ja tiedontuottamisen osaamisen

yhdistäminen• Vilkas keskustelukulttuuri työyhteisössä• Menetelmän joustavuus ja työntekijälähtöisyys

Estäviä tekijöitä• Kiire, suuri työmäärä, uupumus, “deprivoiva työ”• Haluttomuus tehdä “yksilötyön” ohi meneviä työtehtäviä• Pelot, epäluulot menetelmää kohtaan tai oman työn arviointia

kohtaan• Pelko työkuorman kasvamisesta• Hanketta ei koeta “omaksi”, epäonnistunut motivointi tai

lähtöasetelma• Työryhmän ristiriitaisuus ja kyvyttömyys keskustella• Erilainen ajattelemisen ja työn tekemisen kulttuuri työyhteisön

jäsenillä• Ylemmän ja/tai lähijohdon tuen puute• Tiedon panttaus työyhteisössä• Työntekijöiden vaihtuvuus työyhteisössä• Vähäinen kokoavan tiedonkeruun perinne sosiaalityössä, kokoa-

misen vaikeus


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

41

Kuntalain (27 §) mukaan valtuuston on pidettävä huolta siitä, että kunnanasukkailla ja palvelujen käyttäjillä on edellytykset osallistua ja vaikuttaakunnan toimintaan. Kunta voi vapaasti päättää siitä, miten se tämän vel-vollisuutensa käytännössä toteuttaa. Kuntalain mukaan osallistumista javaikuttamista voidaan edistää muun muassa tiedottamalla kunnan asiois-ta ja järjestämällä kuulemistilaisuuksia, selvittämällä asukkaiden mielipitei-tä ennen päätöksen tekoa sekä avustamalla asukkaiden oma-aloitteistaasioiden hoitoa, valmistelua ja suunnittelua.

Vuoden 2001 tammikuun alusta tuli voimaan laki sosiaalihuollon asiak-kaan asemasta ja oikeuksista (812/2000). Tämän lain tarkoituksena onedistää asiakaslähtöisyyttä ja asiakassuhteen luottamuksellisuutta sekäasiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa. Asiak-kaan kohtelulla tarkoitetaan pääasiassa sitä tapaa, miten häneen eri asiakas-tilanteissa suhtaudutaan. Lain tavoitteena on sosiaalihuollon asiakkaan koh-telussa toteuttaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta ottamalla huomioonasiakkaan tarpeet, toivomukset ja mielipiteet sen suuntaisina ja sellaisina,kuin asiakas ne itse ilmaisee. Tavoitteena on palveleminen ensisijaisestiasiakkaan esille tuomien lähtökohtien mukaan, eikä auttajan tai organisaa-tion sanelemista tarpeista. Lain myötä pitää luottaa enemmän asiakkaanomaan kykyyn kertoa, minkälaisia palveluja hän tarvitsee. Lailla pyritäänlisäämään asiakkaan aktiivisuutta ja edistämään sosiaalihuoltoon liittyvääasiakkaan myönteistä kohtelua. Erityistä huomiota on kiinnitettävä paljonhoivaa ja huolenpitoa tarvitsevien vanhusten, kehitysvammaisten ja ala-ikäisten asemaan ja oikeuksiin.

Laki korostaa hyvän hallinnon vaatimuksia sosiaalihuollossa. Hyvän hallin-non vaatimuksiin kuuluu muun muassa oikeus saada asiansa käsitellyksi viivy-tyksettä sekä oikeussuojakeinojen tehokkuus. Hyvään hallintoon kuuluu myösasiakkaan kuuleminen, päätöksentekovelvollisuus ja velvollisuus perustella

66666.....ASIAKASRAPORASIAKASRAPORASIAKASRAPORASIAKASRAPORASIAKASRAPORTTTTTOINTIOINTIOINTIOINTIOINTI

6.6.6.6.6.1 Asiak1 Asiak1 Asiak1 Asiak1 Asiakasrasrasrasrasraporaporaporaporaportttttointiin liittyvointiin liittyvointiin liittyvointiin liittyvointiin liittyvääääälainsäädäntlainsäädäntlainsäädäntlainsäädäntlainsäädäntö ja etiikkö ja etiikkö ja etiikkö ja etiikkö ja etiikkaaaaa


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

42

päätökset. Viranomaisella on velvollisuus neuvoa asiakasta siinä, miten asiatvoidaan panna vireille ja muista menettelyihin liittyvistä asioista. Hyvän hallin-non takeiden noudattaminen ja soveltaminen järjestettäessä sosiaalihuoltoaturvaa osaltaan asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun.

Lisäksi sosiaalityön eettisissä ohjeissa on kiinnitetty huomiota asiak-kaiden “edunvalvontaan” ja sosiaalityön tehtävään syrjäytymisen ehkäise-misessä. International Federation of Social Workers (IFSW) toteaa vuoden2004 ehdotuksessaan uudeksi eettiseksi ohjeistoksi seuraavasti: “Challengingunjust policies and practices – Social workers have a duty to bring to theattention of their employers, policy makers, politicians and the generalpublic situations where people are living in poverty, where resources areinadequate or where distribution of resources, policies and practices areoppressive, unfair or harmful.2”

Asiakkaiden osallistamisessa riskinä voi olla asiakkaiden näennäinen valtais-taminen eli asiakkaille tarjotaan vain illuusio vaikuttamisesta. Asiakkaidenosallistamisessa tärkeitä tekijöitä ovat vastuu ja luottamus. Vuorovaiku-tuksessa on olennaista, että asiakkaaseen luotetaan ja olet itse luotettava.Vaikuttamismahdollisuuden tarjoaminen sisältää vastuun, että näin myösoikeasti tapahtuu. (Stephen Rose 2002). Toisaalta vaatii harkintaa, missätilanteissa ja keitä asiakkaita on “reilua” vaatia osallistumaan tämän kaltai-siin tilanteisiin. Asiakkailla ei välttämättä ole kielellisiä resursseja tai voima-varoja puhua puolestaan vaikka asiakaskunta onkin tänä päivänä yhä hetero-geenisempi esimerkiksi koulutustaustojensa suhteen. Käsiteltävistä teemois-ta riippuen myös asiakkaan yksityisyyden suojeleminen on huomioon otetta-va asia. Tällöin sosiaalityöntekijän toimiminen asiakkaan tulkkina tai asian-ajajana voi olla perusteltua. Toiseksi sosiaalityöntekijällä on koulutuksensa myö-tä taitoa käsitteellistää ja analysoida asiakastyössä muodostunutta tietoa.

Valtakysymykset voivat tulla esille esimerkiksi arvioitaessa sosiaalityönpalveluja – uskaltaako asiakas puhua ja antaa palautetta avoimesti, jos läs-nä on tuttuja sosiaalityöntekijöitä? Pelkääkö asiakas, että annettu negatiivi-nen palaute vaikuttaisi myöhemmin saatuun palveluun? Näitä ongelmia

6.2 P6.2 P6.2 P6.2 P6.2 Pohdittohdittohdittohdittohdittaaaaavvvvvaa asiakkaa asiakkaa asiakkaa asiakkaa asiakkaiden osallistaiden osallistaiden osallistaiden osallistaiden osallistamisestamisestamisestamisestamisestaaaaa


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

43

pystytään välttämään asiakasraportoinnin toteutuksella niin, että kyseisetasiat puhutaan auki ja tilaisuuteen osallistujana ei ole oma sosiaalityöntekijä.

Perustelut asiakasraportointia vastaan on hyvä purkaa huolellisesti auki,koska niiden takana voi olla erilaisia motiiveja, kuten haluttomuus osallistaaasiakkaita jostain syystä. Sen syynä voivat olla vaikkapa “pelot”, että asia-kas on ylikriittinen tai antaa sosiaalityöntekijästä huonoa henkilökohtaistapalautetta. Voidaan myös ajatella, että saatava tieto ei ole relevanttia, koskaasiakkailla on rajattomat tarpeet tms. Asiakkaiden osallistamiselle on jokatapauksessa tarvetta ja sen määrä on vielä hyvin vähäistä sosiaalipalvelu-jen suunnittelussa ja toteuttamisessa.

Asiakasraportoinnista on esimerkkinä Helsingissä, Vuosaaren sosiaalipalvelu-toimistossa toteutettu hanke. Siellä oli vuoden 2002 tulospalkkiosuunni-telmaan asetettu tavoitteeksi järjestää sosiaalityön asiakkaille asiakaspalaut-teen keräämistarkoitukseen fokuskeskustelu. Hanketta vetämään perustet-tiin työryhmä, johon osallistui toimiston kolme sosiaalityöntekijää, sosiaali-ohjaaja Vuomasto-projektista ja kehittävä sosiaalityöntekijä Heikki Waris-instituutista. Hankkeen tavoite asetettiin perinteistä palautteen keruuta laa-jemmaksi koskemaan myös sosiaalityön kehittämistä ja ideointia yhdessäasiakkaiden kanssa. Huomis-barometria muokattiin niin, että asiakkaat voi-sivat itse tuottaa omaan elämäntilanteisiinsa ja sosiaalipalvelujen toimi-vuuteen liittyvää tietoa. Sosiaalitoimiston sosiaalityöntekijöille annettiintehtäväksi jakaa kyselylomaketta omille asiakkailleen ja rekrytoida asiakkai-ta fokuskeskusteluun.

Kyselyn vastausmäärä jäi laihaksi, vain muutama asiakas palautti lo-makkeet. Myös niiden sisältämä tieto jäi vähäiseksi, joten alkuperäinenajatus laatia fokuskeskustelun kysymysrunkoa sieltä nousevien ajatustenpohjalta ei onnistunut. Toisena vaihtoehtona oli saada kysymyksiä silloinmeneillään olleesta sosiaaliviraston tilastollisesta asiakaskyselystä, muttamyös sen vastausmäärä jäi vähäiseksi. Niinpä työryhmä laati itse keskustelu-rungon, jossa kysyttiin alkuun konkreettista asiakaspalautetta sosiaali-toimiston käytännöistä. Sen jälkeen asiakkaita pyydettiin pohtimaan muun

6.3 Esimerkki asiak6.3 Esimerkki asiak6.3 Esimerkki asiak6.3 Esimerkki asiak6.3 Esimerkki asiakasrasrasrasrasraporaporaporaporaportttttoinnistoinnistoinnistoinnistoinnistaaaaa


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

44

muassa kysymyksiä, “mitä on mielestäsi hyvä sosiaalityö, millainen onhyvä sosiaalityöntekijä? Mikä on auttanut sinua sosiaalityössä? Minkä voi-sit kuvitella auttavan?” Keskusteluun lupautui mukaan kahdeksan asiakas-ta, joista vain kaksi tuli paikalle. Toinen oli vuosia sosiaalitoimen asiakkaa-na ollut ja viimeisenä vuotena työllistämisprojektiin osallistunut nuori mies.Toinen keskustelija oli muutaman vuoden sosiaalitoimiston asiakkaana ollutmiespuolinen maahanmuuttaja. Mukana oli kaksi johtavaa sosiaalityön-tekijää ja keskustelun vetäjänä kehittävä sosiaalityöntekijä. Keskusteluadokumentoi kaksi kirjaajaa. Fokuskeskustelu vietiin läpi osallistujien vähäi-syydestä huolimatta ja osallistujat kommentoivat, että tilaisuus oli loppu-jen lopuksi hyvin antoisa.

Kaksi vuotta myöhemmin pidettiin arviointihaastattelu, johon osallis-tui työyhteisön kolme seitsemästä johtavasta sosiaalityöntekijästä. Haas-tattelussa käytiin läpi itse prosessia ja hankkeen aikaan saamia tuloksialyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Lisäksi pohdinnassa apuvälineenä oli realisti-sen arvioinnin pohjalta laadittu taulukko, jota täydennettiin yhdessä haasta-teltavien kanssa (liite 1). Varsinaisen hankkeen työryhmän jäsenistä kaksioli siirtynyt muihin tehtäviin, joten heitä ei ollut mahdollista saada mu-kaan arviointiin.

Sosiaalinen raportointi -hankkeen prosessi oli hankala, sillä toimiston so-siaalityön työryhmää oli vaikea motivoida hankkeen taakse. Sosiaalityön-tekijät eivät rekrytoineet sovitusti asiakkaita fokuskeskusteluun ja heitä it-seään oli myös vaikea saada osallistumaan siihen. Itse hanketta työstäväpieni työryhmä motivoitui kyllä hankkeeseen ja sitoutui tehtäviinsä kiitet-tävästi. Haastateltavat pohtivat sosiaalityöntekijöiden hankkeeseen sitou-tumiseen vaikuttaneita tekijöitä. Sosiaalipalvelutoimiston työryhmä oli laajaeli se koostui neljästä eri tiimistä. Kaikki tiimien johtavat sosiaalityöntekijäteivät olleet täysin hankkeen takana, minkä koettiin osaltaan vaikuttaneentyöntekijöiden motivoitumiseen. Yksi toteutumista hankaloittava tekijä olihankkeen tehtäväksianto. Tulospalkkiopaperi herätti itsessään ristiriitaisiatunteita eikä se motivoinut toimistoa osallistumaan tehtävään. Näin ollenhankkeen tavoite jäi epäselväksi eikä sitä koettu kaikkien osalta “omaksi”.

Prosessin kulku


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

45

Lisäksi hankkeen esittelyt tapahtuivat useassa eri tilaisuudessa, minkä vuoksihankkeesta koettiin lähteneen toimistossa erilaisia tulkintoja liikkeelle. Johta-vat sosiaalityöntekijät kuitenkin totesivat, että menetelmän käyttöön näyt-tää riittävän, että pienehkökin työryhmä sitoutuu ja toteuttaa hankkeen.Se ei vaadi koko työryhmän täysimittaista panostusta.

Arviointihaastattelussa johtavat sosiaalityöntekijät pohtivat hyvin laajas-ti laadullisen asiakaspalautteen keräämisen vaikeutta, mitä pelkoja ja estei-tä siihen liittyy. Pelkojen nähtiin liittyvän muun muassa joutumiseen tavalli-suudesta poikkeavaan asemaan asiakkaan kanssa. Fokuskeskustelussa olitarkoitus pyytää asiakkailta palautetta sosiaalityöstä ja ehkä se herätti epäi-lyksiä, että asiakkaat antavat henkilökohtaisia arvioita työntekijöistä. Tämäei kuitenkaan ollut keskustelun tarkoitus vaan puhua sosiaalityöstä yleisel-lä tasolla, minkä asiakkaat oivalsivatkin. Haastateltavat pohtivat myös, ettäarviointi ei ehkä kiinnosta siinä tapauksessa, jos työntekijä ei ota palautet-ta kuitenkaan huomioon vaan jatkaa vanhalla tavalla toimimista.

Asiakasraportointi tuotti useita eritasoisia vaikutuksia. Osa tapahtui asenne-tasolla, osa konkreeteissa asiakaspalveluissa. Johtavat sosiaalityöntekijätmainitsivat tärkeänä vaikutuksena asiakkaan uudenlaisen kohtaamisen, jokavahvisti asiakkaan näkemistä “asiantuntijana omassa asiassaan”. Tämänmahdollisti keskustelufoorumi, jossa asiakas–työntekijä -suhde ei ole ensi-sijainen vaan sosiaalityön pohtiminen yleisemmällä tasolla ja keskustelu“ihminen ihmisenä”. Johtavat sosiaalityöntekijät kokivat, että tilanne voi-maannutti myös sosiaalityöntekijöitä ja jätti positiivisen “tunnemuiston”kohtaamisesta.

“Mikä siinä oli niin merkityksellistä, oli se että asiakkaantieto nousi niin voimakkaasti. Elikkä on vaan se asiakkaanoma asiantuntijuus ja semmoinen oma käsitys tilanteestaanilman, että me tulkitaan sitä. Se oli se arvokas. Ja se mikävarmaan antoi sen voiman, kun lähti sieltä, että oli jotainuutta ollut siinä tilanteessa.” (johtava sosiaalityöntekijä)

Vaikutuksia


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

46

Asiakkaat tuottivat enemmän toiveita sosiaalityön sisällön osalta jamuun muassa toimeentulotukeen liittyvät ehdotukset jäivät vähäisemmäksi.Asiakkaat mainitsivat hyvinä kokemuksina esimerkiksi perusteellisen alku-haastattelun, toiminnalliset, arkipäivisin kokoontuvat ryhmät ja sosiaali-työntekijän kanssa käydyt keskustelut. Se rohkaisi sosiaalityöntekijöidenmukaan näkemään sosiaalityön muutostyön arvon. Lisäksi keskustelussaannettu palaute antoi tärkeää tietoa muutostyöhön motivoinnin edellytys-ten ymmärtämisestä. Johtava sosiaalityöntekijä muisteli asiakkaan kerto-musta, kuinka tämä kuvasi suostumistaan työllistämisprojektiin: “aina vaantuli joku lappu kotiin, että tulisitko kuitenkin tänne.. niin se loppujen lo-puksi teki sen, että vastarinta murtui”. Se heijastui puolestaan jatkossasosiaalityöntekijöille annettuun työnohjaukseen motivoida asiakkaita pitkä-jänteisesti.

“Yhä useammin mä saatan kuulla itseni sanovan työnohjaus-tilanteessa sosiaalityöntekijälle, että odota vaan, kyllä se(asiakas) sieltä tulee. Kun vaan osoitat, että olet olemassa.Millä tavalla nyt ylipäätään mietitään aikuissosiaalityötä..niin jotenkin sellaista rinnalla kulkemista ja läsnä olemista”

Maahanmuuttajataustaisen henkilön osallistuminen asiakasraportointiinja hänen esille tuomansa mielipiteet rohkaisivat johtavan sosiaalityönteki-jän mukaan jatkossa keskittymään maahanmuuttajien palvelujen kehittämi-seen. Aiemmin teemaan oli ollut vaikea tarttua ja näkemykset siitä, tuleekomaahanmuuttajille olla erikseen suunniteltua palvelua vai ei, olivat olleet työ-ryhmässä ristiriitaisia. Asiakasraportoinnin jälkeen maahanmuuttajatyötäkoskeva tavoite otettiin toimistossa vuoden 2004 tulospalkkiotavoitteeksi.

Asiakasraportoinnin muut konkreetit vaikutukset koskivat muun muas-sa toimeentulotukipäätöstekstien selkeyttämistä asiakkaiden toiveidenmukaisesti, informoinnin lisäämistä palveluista ja asiakasohjauksen lisää-mistä yhteistyökumppaneiden tuottamiin toiminnallisiin palveluihin.

Fokuskeskustelu-menetelmää on Vuosaaressa sittemmin käytetty kaksikertaa call center -työntekijöiden kuulemiseen. Ajatuksena on ollut, että callcenter -työntekijät saavat sosiaalitoimistossa ensikäden asiakaspalautteen


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

47

ja voivat kootusti kertoa sitä eteenpäin toimiston työntekijöille ja johdolle.

Asiakasfokuskeskustelun etuna nähtiin muun muassa se, että se tuottaasisällöllistä tietoa, jota voi hyödyntää välittömästi oman työn kehittämi-sessä. Asiakkailta oli myös mahdollista saada ajankohtaista tietoa heidänpalvelutarpeistaan ja innovatiivisia näkemyksiä toimivista palveluista;

“Noi asiakkaathan ne on olleet moderneja ja nykyaikaisia,kyllä niillä osa siitä viisasten kivestä on ollut tuossa. Ei meil-lä (sosiaalityössä) ole kaksi vuotta sitten puhuttu tuollaisis-ta asioista, mitä asiakkaat on puhuneet.” (johtava sosiaali-työntekijä)

Ideointia pystyi jatkamaan dialogissa asiakkaiden kanssa, mitä kysely-muotoinen asiakaspalautteen keruu ei luonnollisesti mahdollista. Tilastol-lisen palautteen koettiin jäävän ulkokohtaisemmaksi, josta ei niinkään saarakennuspuita itselle omaan työhön.

“Varmaan meidän asiakaskunnassa täytyy hyväksyä se tosi-asia, että vastausprosentit tulee olemaan aina alhaiset.. Etkannattasiko satsata siihen, että me saatais oikeesti sellais-ta tietoa, joka voisi tuoda ideoita työntekijälle, voi muuttaajotain?” (johtava sosiaalityöntekijä)

Laadullisten asiakashaastattelujen avulla todettiin myös saatavan eriyty-nyttä asiakaspalautetta. Johtavat sosiaalityöntekijät pohtivat, kuinka tilas-tolliset tulokset “kadottavat” eri asiakasryhmien ja etenkin vähemmistös-sä olevien mielipiteet. Esimerkkinä mainittiin maahanmuuttajat ja nuoret,jotka ehkä asiakasryhmänä omaavat erilaisia tarpeita ja tarvitsevat oman-näköisiään palveluja.

Lisäksi fokuskeskustelun todettiin jättäneen työntekijöille arvokkaantunnemuiston, jonka myötä saatu palaute ja tieto vaikutti syvemmin kuinesimerkiksi kirjallinen palaute. Työtekijät pitivät itse tätä seikkaa tärkeänä.

Menetelmän etuja


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

48

Toisin sanoen laadullinen asiakaspalaute ja dialogi hyödyttävät asiakas-lähtöistä, työyksikkökohtaista palvelujen kehittämistä ja innovointia.

Tilastollisilla asiakaskyselyillä on toki oma tärkeä paikkansa tuottaayleistettävämpää tietoa muun muassa asiakastyytyväisyydestä. Asiakas-raportointia käyttäen on puolestaan mahdollista päästä tarkastelemaan sy-vemmin erityisryhmien tarpeista ja työn sisällöllisistä haasteista.

Haastateltavat sanoivat, että hankkeen tavoitteen asettelu ei ollut täysinonnistunut. Se jäi ulkoapäin annetuksi ja tulospalkkiosuunnitelmaan liitty-väksi, johon osa sosiaalityöntekijöistä suhtautui silloin negatiivisesti. Nyttavoite pyrittäisiin asettamaan sosiaalityön menetelmälliseen kehittämiseenliittyväksi ja osallistamaan sosiaalityöntekijöitä itseään sen tarkempaanpohtimiseen. Tulospalkkiosuunnitelmien tekeminen onkin kyseisessä työ-yhteisössä tänä päivänä kehittynyt tuohon suuntaan.

Motivointiin johtavat sosiaalityöntekijät satsaisivat nyt eri tavoin. Info-tilaisuus tulisi järjestää niin, että kaikki työntekijät pääsisivät osallistumaansiihen. Toiseksi esitettiin, että motivoinnissa tulisi olla “enemmän puoles-ta puhumista ja tunteella”. Hyötynäkökohtien esille tuominen on tärkeää.

Myös asiakkaiden motivointiin tulisi kiinnittää vielä enemmän huomiota.Esimerkkitapauksessa asiakkaille annettiin palkkioksi lahjakortti, mutta se itses-sään ei ollut tarpeeksi suuri kannustin tulla tilaisuuteen. Arvioinnissa pohdit-tiin, onko “kato” aina yhtä suuri, jolloin järjestäjän on otettava riski ja kutsuttavapaikalle kaksinkertainen määrä tarvittavia asiakkaita? Vai onko kyse siitä ettätoimintakulttuurin tulee ensin muuttua ja tämän tyyppisen toiminnan tullessatutuksi myös osallistumisaste kasvaa? Tämän tyyppisiä viitteitä on Helsingissämuilla alueilla sosiaalityön asiakkaille toteutetuista fokuskeskusteluista3.

Haastateltavat pohtivat, mihin tarkoituksiin asiakasraportointia voisijatkossa käyttää. Nähtiin, että se olisi käyttökelpoinen väline ideoitaessauusia työmenetelmiä sekä asiakastarpeiden kartoittamiseen sen pohjaksi.Menetelmän avulla voisi myös saada palautetta uusista työmuodoista jaorganisaatiosta nyt uudistuksen ollessa käynnissä.

Mitä tekisin toisin?


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

49

“Kerätään asiakkailta tietoa, mitä he tarvitsee? Jotenkin hy-vin viisailla kysymyksillä.. Siinä ei voi kysyä, ’miten päihde-ongelmaisia voisi palvella paremmin?’, vaan jotenkin hyvinjännästi elämänhallintaan liittyvillä kysymyksillä.” (johta-va sosiaalityöntekijä)

“Mä voisin kuvitella, että siinä uudessa aikuissosiaalityönmallintamisessa, jossa muutostyö tulee tiiviimmäksi osaksi,niin palautteen kerääminen tällä tavalla olisi erityinen haaste.Kysyttäs asiakkailta, miltä tämä uusi työmenetelmä heidännäkökulmastaan tuntuu? Mitä se antaa heille?” (johtavasosiaalityöntekijä)

Asiakasraportointi sisälsi sekä onnistumisia että parantamisen varaa. Itsehankkeeseen osallistuneet työntekijät nostivat esille asiakkailla olevan tie-don ainutlaatuisen merkityksen. He kokivat saaneensa arvokasta kokemustaja tietoa, jota voi hyödyntää omassa ja työyksikön työskentelyssä. Tuote-tulla tiedolla kerrottiin olleen joitain vaikutuksia sosiaalitoimiston käytän-töihin, joilla puolestaan voi olettaa olevan vaikutusta myös asiakkaille. Semissä mitassa vaikutusta on asiakkaille ollut, ei tässä arvioinnissa tullutesille.

Asiakasraportointi toimii työyhteisötasolla laadullisen asiakaspalautteenkeräämisessä, jonka pohjalta voidaan kehittää palveluja. Riittää, että hank-keen toteuttamiseen sitoutuu pienikin työryhmä. Tulosten leviäminen edel-lyttää kuitenkin työyhteisössä kohtuullista yhteisöllisyyttä ja yhteistä näke-mystä sosiaalityön painopisteistä ja arvoista, kuten asiakaslähtöisyys jamuutostyön merkitys. Merkityksellistä on myös, millainen yhteishenki jakeskustelukulttuuri työyhteisössä on. Avoimuus ja halu toimia yhdessäasiakkaiden kanssa on tärkeää. Lisäksi asiakasraportoinnin onnistumistaedistävä tekijä voisi olla se, että työyhteisössä olisi perinnettä asiakkaidenryhmätoimintaan ja osallistamiseen. Täysin uuden työmuodon juurrutta-minen vienee aikansa niin asiakkaiden kuin työntekijöiden osalta.

Haastateltavat peräänkuuluttivat sosiaaliviraston taholta enemmän laa-

Lopuksi


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

50

dullisen asiakaspalautteen keräämistä. Asiakasraportoinnissa on potentiaa-lia saada tietoa myös palvelujen vastuualuekohtaiseen kehittämiseen, josyhdistetään eri hankkeiden tuottama tieto ja analysoidaan, mikä on yksi-tyistä ja mikä yleistettävää.Horisontaalisen sosiaalisen raportoinnin malli on syntynyt tarpeesta jä-sentää tietyllä alueella eri toimijoilla olevaa tietoa tietystä asiakasryhmästäja heidän palveluistaan. Tieto koskee alueen sen hetkistä tilannetta ja tule-vaisuuden näkymiä: asiakkaiden hyvinvointia, palvelujen vastaavuutta asiak-kaiden tarpeisiin sekä moniammatillisen yhteistyön toimivuutta. Menetel-mää on käytetty myös tiedon jakamiseen hyvistä toimintakäytännöistä tie-tyssä palvelujärjestelmässä.


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

51

Alueellisen horisontaaliraportoinnin taustalla on muun muassa näkemyssosiaalisesta pääomasta alueen asukkaiden hyvinvointia turvaavana tekijä-nä. Sosiaalisen pääoman nähdään “putnamilaisen” koulukunnan mukaankoostuvan kolmesta tekijästä: a) arvot ja normit, b) yhteisöllisyys ja c)luottamus (Pulkkinen 2002, 38). Olennaista on, jaetaanko ja pidetäänköyhteisössä tärkeänä samoja arvoja, joiden pohjalta käyttäytymisnormit muo-toutuvat. Tämä puolestaan vaikuttaa alueen yhteisöllisyyteen ja verkostojenmuotoutumiseen, ovatko ne suppeita tai laajoja. Se heijastuu myös toimi-joiden väliseen luottamukseen, jaetaanko yhteisössä sosiaalista tukea vaiovatko toimijat eristäytyneitä. Sosiaalista pääomaa rappeuttaa köyhyys,eriarvoisuus ja syrjintä. Peruspalvelujen tuottajilla, kuten sosiaali-, terveys-ja koulutoimi, on tärkeä tehtävä alueen sosiaalisen pääoman eheyttäjänä.(Gordon 2001, 61–62). Pystyäkseen tähän, myös palvelujen tuottajien vä-lillä on tärkeää työstää, mikä yhteinen perustehtävä on ja yhteiset arvotsen takana. Ilman vuorovaikutusta ja yhteisen kielen luomista näiden ele-menttien pohtiminen ei ole mahdollista.

Lasten ja nuorten kasvuoloja koskevissa tutkimuksissa on tuotu esiinkasvuun liittyviä riskitekijöitä sekä toisaalta lapsen kasvua vahvistavia teki-jöitä (mm. Gilligan 2001, 182; Gordon 2001, 59–66; Pulkkinen 2002, 36–43). Tärkeää sosiaalisen pääoman ja lasten kasvun tukemisen kannalta on,että alueilla tunnistetaan ja kartoitetaan mahdolliset riskit ja vahvuudet se-kä pyritään muuntamaan palveluja vastaamaan näihin haasteisiin. Nimen-omaan toimivat lasten ja nuorten palvelut ovat yksi lapsen kasvuoloja vah-vistava tekijä. Samantyyppisiä alue- ja elinolokartoituksia on varmasti mah-dollista ja hyödyllistä tehdä myös muihin asiakasryhmiin liittyen.

77777.....MONIAMMAMONIAMMAMONIAMMAMONIAMMAMONIAMMATILLINEN RAPORTILLINEN RAPORTILLINEN RAPORTILLINEN RAPORTILLINEN RAPORTTTTTOINTIOINTIOINTIOINTIOINTI(HORISONT(HORISONT(HORISONT(HORISONT(HORISONTAALIMALLI)AALIMALLI)AALIMALLI)AALIMALLI)AALIMALLI)

77777.....1 Sosiaalisen pääoman k1 Sosiaalisen pääoman k1 Sosiaalisen pääoman k1 Sosiaalisen pääoman k1 Sosiaalisen pääoman kararararartttttoitusoitusoitusoitusoitusja vja vja vja vja vahvistahvistahvistahvistahvistaminen alueellaaminen alueellaaminen alueellaaminen alueellaaminen alueella


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

52

Esimerkkinä on Helsingissä, Suutarilassa toteutettu sosiaalinen raportointi-hanke. Hankkeen lähtökohtana oli uuden lastensuojelun erityissosiaali-työntekijän tehtävän aloittaminen. Tehtäväkuvaa mietittäessä haluttiin saadayleistä kuvaa alueen lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja kyseisen asiakas-ryhmän kanssa työskentelevien viranomaisten verkostosta. Lasten ja nuor-ten hyvinvointia peilattiin lastensuojelututkimuksessa kartoitettuun tietoonhyvinvoinnin riskeistä ja vahvistavista tekijöistä (Gordon 2001, Gilligan2001). Huomis-barometria muokattiin hakemaan näihin tekijöihin liittyväätietoa.

Kysely lähetettiin kaikille alueen lasten ja nuorten parissa työskentelevilleviranomaisille ja kolmannen sektorin toimijoille, jossa heitä pyydettiin nimeä-mään huolia sekä alueen lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyen että ammatil-lisiin kysymyksiin (menetelmät, yhteistyömuodot, resurssit) liittyen. Lisäksiheiltä pyydettiin tietoa alueen voimavaroista ja hyvistä ammatillisista työkäytän-nöistä. Kaikki yksiköt (13) palauttivat ainakin yhden vastauslomakkeen, yh-teensä vastauksia tuli 27. Tieto koottiin ja sieltä valittiin teemat fokuskeskus-teluun, jonne kutsuttiin edustajat vastanneista ammattiryhmistä.

Esille tulleita asioita syvennettiin fokuskeskustelussa ja lisäksi pyrittiinhakemaan ratkaisukeinoja esille nousseisiin pulmiin. Konkreetteja aiheitaolivat eri ammattiryhmien tehtäväkuvien selkeyttäminen ja yhteisten raja-pintojen määrittäminen. Tiedonkulku muun muassa asiakasohjauksen osal-ta todettiin puutteelliseksi ja keskustelussa etsittiin keinoja sen epäkohdanparantamiseksi.

Hankkeen arviointi toteutettiin noin vuosi myöhemmin haastatellensekä erityissosiaalityöntekijää että alueen virkamiestyöryhmää. Tietoa saa-tiin myös sähköpostikyselyllä alueen lastensuojelutyöryhmältä. Myös täs-tä hankkeesta laadittiin realistisen arvioinnin mukainen taulukko, jonkatuottamiseen osallistui erityissosiaalityöntekijä (liite 2).

Erityissosiaalityöntekijä kertoi kokeneensa prosessin mielenkiintoisena,mutta vaativanakin. Hän tuli tehtäväänsä toiselta alueelta Helsingistä, jo-

77777.2 Esimerkki moniammatillisest.2 Esimerkki moniammatillisest.2 Esimerkki moniammatillisest.2 Esimerkki moniammatillisest.2 Esimerkki moniammatillisesta ra ra ra ra raporaporaporaporaportttttoinnistoinnistoinnistoinnistoinnistaaaaa

Prosessin kulku


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

53

ten sekä lastensuojelun tiimi että alueen muut toimijat olivat vieraita hä-nelle. Prosessi tarjosi hyvän mahdollisuuden tutustua alueen verkostoon,mutta toisaalta hän koki joutuvansa tekemään paljon töitä hankkeen si-sään ajamiseen ja eri toimijoiden motivoimiseen. Yhteistyökumppanit läh-tivät kuitenkin hyvin mukaan hankkeeseen.

Sosiaalitoimistossa perustettiin hankkeelle työryhmä, jonka tarkoitusoli koota ja analysoida yhdessä kerättyä tietoa. Kaikki työryhmän jäsenetvaihtuivat prosessin aikana, joten konkreetti työ jäi pitkälti erityissosiaali-työntekijän varaan.

Hankkeen vetämiseen saatu ulkopuolinen tuki jäi erityissosiaalityön-tekijällä vähäiseksi. Heikki Waris -instituutin kehittävä sosiaalityöntekijäoli mukana hankkeen suunnitteluvaiheessa, mutta jäi äitiyslomalle ennenkonkreettista toteutusta. Näin ollen erityissosiaalityöntekijä ei saanut juuriulkopuolista ohjausta prosessin eteenpäin viemiseen.

Hankkeen vaikutuksina mainittiin muun muassa, että alueen toimijat tuli-vat hankkeen myötä toisilleen tutuiksi, mikä helpotti heidän välistään yh-teistyötä. Osa toimijoista teki hankkeen aikana asiakaskartoituksia, mikäjäsensi heidän näkemystään omasta asiakaskunnastaan. Etenkin uusilletyöntekijöille prosessi helpottaa toimijakentän ja asiakasryhmän hahmot-tamista. Tavoitteeksi asetettiin dokumentoida eri toimijoiden tehtäväkuvatja yhteistyökäytännöt hyödynnettäväksi ammatillisessa käytössä. Lisäksisuunnitelmana oli tehdä asukasesite alueen palveluista.

Palautekeskustelussa kerrottiin myös, että fokuskeskustelu auttoi hah-mottamaan, miten eri tavalla eri ammattiryhmät ajattelevat sekä hahmot-tavat lasten ja nuorten kanssa tehtävän työkentän. Toisaalta hanke auttoilaajentamaan tätä kuvaa – esimerkiksi koulujen tehtävä ei ole vain lasten januorten opettaminen vaan viranomaisilla on kokonaisvastuu lastensuoje-lusta. Hanke oli lisäksi innoittanut ammattilaisia pohtimaan lapsen ja nuo-ren kohtaamista omassa työssään – kuinka kohtaan lapsen ja miten voisinparantaa vuorovaikutusta asiakastyössä? Palautteessa mainittiin myös, ettäfokuskeskustelussa oli mahdollista jakaa tietoa lastensuojelun työkäytännöis-tä ja lastensuojeluprosessien kulusta, jolloin ne avautuivat muille toimijoille.

Vaikutuksia


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

54

“Mä uskon, että ymmärrys lastensuojeluprosessista lisään-tyi muilla toimijoilla. Ja se ymmärrys sitten tietysti vois hei-jastua lastensuojeluun hyvänä asiana.” (sosiaalityöntekijä)

Erityisesti lastensuojelun ja koulujen oppilashuollon yhteistyö oli hank-keen myötä tiivistynyt. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja koulujen op-pilashuollon ryhmien kanssa on sovittu yhteiset toimintamallit. Yläasteenoppilashuollon työryhmä ja lastensuojelun sosiaalityöntekijä tapaavat noinkaksi kertaa vuodessa ja käyvät kokonaisvaltaisesti yhdessä läpi niidennuorten tilanteita, joissa oppilashuollon mielestä on suurta huolta heik-koon koulumenestykseen perustuen (“nelosen oppilaat”). Yhteistyön myötäasiakasohjaus lastensuojeluun on parantunut, mikä tarkoittaa muun muas-sa oppilashuollon tekemiä konkreetteja lastensuojeluilmoituksia ja aktiivis-ta tiedonkulkua yhteisistä asiakkaista.

“Sehän oli paras keskustelu, mikä siinä käytiin, että ne ym-märsi siinä koulussa, miten tärkeetä on, että me saadaanajankohtasta tietoa (lapsista) eri tahoilta!” (sosiaali-työntekijä)

Sosiaalityössä ja peruspalveluissa yleinen henkilöstön nopea vaihtu-vuus kosketti myös Suutarilan sosiaalisen raportoinnin hanketta. Alueenerityissosiaalityöntekijä sekä suuri joukko muita toimijoita vaihtui vuoden2004 aikana. Osa toimijoista koki, että yhteistyön kehittäminen taantuiyhteistyökumppaneiden vaihtuessa ja esimerkiksi lasten kohtaamiseensuunniteltu koulutus ja palvelukuvaukset olivat jääneet toteuttamatta. Osatoimijoista kuitenkin kertoi, että sosiaalinen raportointi hankkeen hyödytolivat edelleen nähtävissä moniammatillisessa yhteistyössä. He kokivat,että eri toimijoiden, etenkin koulun oppilashuollon ja lastensuojelun raja-pintojen selkeyttäminen auttoi arkityöskentelyä – yhteistyökysymyksissäoli selvää, kehen ottaa missäkin asioissa yhteyttä ja tiedonkulku toimi.Myös virkamiestyöryhmä KOLU kokoontui 2004 syksyllä edelleen aktiivi-sesti. Erityissosiaalityöntekijä koki, että hanke kaiken kaikkiaan tuotti alueel-la positiivista huomiota lastensuojelun sosiaalityölle.


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

55

“Mulle tuli palautetta, että lastensuojelu sai yleisesti hyvää“peeärrää” alueella. Ulkopuolelta tuli paljon kiitosta.”(sosiaalityöntekijä)

Hanketta vetänyt erityissosiaalityöntekijä toi arvioinnissa esille, kuinka hänjäi kaipaamaan ulkopuolista ohjausta ja johdon tukea prosessissa. Tässähankkeessa ulkopuolinen ohjaus jäi kapeaksi kehittävän sosiaalityöntekijänjäätyä äitiyslomalle alkusuunnitteluvaiheen jälkeen. Toiseksi kehittämisenrakenteet kentällä olivat heikot – siihen ei ollut perinnettä ja arjen hektisyysrajoitti rakenteiden luomista. Erityissosiaalityöntekijä koki, että hänen olisiollut hyvä olla aktiivisempi tuen hakemisessa esimerkiksi johdolta päin.Yksi vaihtoehto olisi ollut luoda hankkeelle oma ohjausryhmä.

Hankkeen tuottama tieto painottui palvelujärjestelmän toimintaa kuvaa-vaan tietoon ja se antoi eväitä alueen toimijoiden välisen yhteistyön hiomi-seen. Hanke antoi myös suuntaa sille, että moniammatillinen raportointivoisi olla väline lasten asiakaspolkujen tutkimiseen ja kehittämiseenkin. Las-ten ja nuorten hyvinvointia ja elinoloja kuvaava tieto jäi ulkokohtaisemmaksija melko yleiselle tasolle. Ehkä se kertoo tottumattomuudesta käyttää me-netelmää ja toisaalta myös vaikeudesta eksplikoida kyseistä tietoa. Tämäon kuitenkin yksi tavoite, joka menetelmälle on osoitettu ja jonka saavut-tamiseen tulisi jatkossa vastaavissa hankkeissa satsata vielä enemmän.

“Mun oma ajatus oli, että lastensuojelun tietoa pitäs syven-tää, mitä ihmisillä siellä on. Että ei ole yksittäisiä keissejä jayksittäisten keissien yksittäisiä tapauksia, vaan että mietittäsmitä oikeesti tapahtuu. Mun mielestä se ei edennyt kovinpitkälle, joka liittyy siihen alkuun, että mä en saanut väkeeottaan sitä asiaa omakseen.” (sosiaalityöntekijä)

Hankkeessa oli suunniteltu jatkoksi lasten ja nuorten sekä heidän van-hempiensa osallistamista tiedontuottamiseen. Lasten oma näkökulma oli-si tuonut arvokkaita näkemyksiä heidän hyvinvoinnistaan ja tarpeistaan esi-

Mitä jäi puuttumaan tai tekisin toisin?


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

56

merkiksi alueen palveluiden sisältöjen kehittämisen eväiksi. Erityissosiaali-työntekijä pohti, että tiedonkeruun olisi voinut tehdä yhteistyössä vaikka-pa koulun kanssa. Työntekijävaihdoksien vuoksi hankkeen jatko jäi kuiten-kin toteuttamatta. Erityssosiaalityöntekijä oli pyrkinyt koulujen vanhempain-iltoihin kertomaan hankkeen tuloksista, mutta tilaisuutta ei ollut järjesty-nyt. Hän piti tärkeänä, että vanhempia olisi informoitu tuloksista sekä ker-rottu toimista, joihin viranomaiset ovat ryhtyneet hankkeen tiimoilta.

Erityissosiaalityöntekijä kertoi, että hän oli joistain vastoinkäymisistä huo-limatta tyytyväinen hankkeen antiin ja aikoi käyttää menetelmää myös tu-levaisuudessa. Hankkeen tuottama tieto painottui tässä esimerkissä viran-omaisten yhteistyömuotojen ja tiedonkulun parantamiseen. Tältä osin tuo-tettu tieto koettiin tärkeäksi ja eri osapuolia hyödyttäväksi. Hanke sai aikaanmuutoksia käytännössä (oppilashuollon ja lastensuojelun yhteistyö), jot-ka ovat heijastuneet myös pienelle, joskin tarvitsevalle osalle alueen lapsiaja nuoria. Auttajaverkosto pystyy toimimaan parantuneen tiedonkulun myö-tä laadukkaammin.

Lopuksi


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

57

Poliittiseen päätöksentekoon suuntautuvan sosiaalisen raportoinnin lähtö-kohta on sosiaalityön selvitysraportissa “Murros on mahdollisuus” (Kanan-oja 1997), jossa eräänä sosiaalityön tulevaisuuden tehtävänä nähdään so-siaaliraporttien laatiminen poliittisille päättäjille toisaalta epäkohdista, joi-ta poliittisista päätöksistä aiheutuu kuntalaisille (feedback) ja toisaaltanousevista kielteisistä ilmiöistä (heikot signaalit).

Tietämysjohtamisen (knowledge management) oppien mukaan on myösjohtamisen haaste saada “ruohonjuuritason” tietoa toimintaympäristöstä,sen muutossignaaleista ja palveluiden toimivuudesta tukemaan organisaa-tion kehittämistä. Tiedontuottamisen intressit ovat näin ollen molemmin-puoliset.

Esimerkkinä on Helsingin keskisen suurpiirin vanhussosiaalityöntekijöidenhanke, jossa he halusivat tuoda esiin huonoissa elinoloissa elävien van-husten tilanteita ja riittämättömiä tai huonosti ja yksipuolisesti kohdentuviapalvelujaan. Työryhmä tuotti tietoa, jäsensi aineiston eri asiakasryhmienmukaan ja laati ongelmia kuvaavia asiakastapausesimerkkejä. Keskeisiä tee-moja olivat vanhusten erityisryhmät (kuten mielenterveyspotilaat ja päihde-ongelmaiset), joille ei löydy räätälöityjä palveluja sekä palvelurakenteen jous-tamattomuus ylipäätään vanhusten yksilöllisiin elämäntilanteisiin. Yhtenäsyynä tähän on RaVa-indeksin yksipuolisuus vanhusten hoitopaikkojen mää-rittelyssä. Sosiaalityöntekijöiden tuottama kokemustieto yhdistettiin ihmis-käsitykseen liittyvään teoreettiseen tietoon. Fokuskeskusteluun työryhmäkutsui sosiaaliviraston johtoa ja luottamushenkilöitä. Keskustelussa käy-tiin läpi työryhmän esille nostamia ongelmakohtia ja tuotettiin ratkaisu-ehdotuksia niihin.

Hanketta arvioitiin haastatellen sosiaalityön työryhmän edustajia, toi-

POLIITTISILLE PPOLIITTISILLE PPOLIITTISILLE PPOLIITTISILLE PPOLIITTISILLE PÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄTTTTTTTTTTÄJILLEÄJILLEÄJILLEÄJILLEÄJILLERAPORRAPORRAPORRAPORRAPORTTTTTOINTI (VEROINTI (VEROINTI (VEROINTI (VEROINTI (VERTIKAALIMALLI)TIKAALIMALLI)TIKAALIMALLI)TIKAALIMALLI)TIKAALIMALLI)88888.....

8.8.8.8.8.1 Esimerkki v1 Esimerkki v1 Esimerkki v1 Esimerkki v1 Esimerkki vererererertiktiktiktiktikaaliraaliraaliraaliraaliraporaporaporaporaportttttoinnistoinnistoinnistoinnistoinnistaaaaa


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

58

mistopäällikköä sekä luottamushenkilöiden edustajaa. Sähköpostitse arvioin-tiin osallistui lisäksi yksi luottamushenkilö ja johdon edustaja. Myös tästähankkeesta on laadittu realistisen arvioinnin mukainen taulukko (liite 3).

Sosiaalisen raportoinnin prosessi alkoi heidän omasta aloitteestaan ja työ-ryhmä oli erittäin motivoitunut toteuttamaan hankkeen. Haastateltavat ker-toivat, kuinka huoli asiakkaiden tilanteista oli vellonut kahvipöytäkeskus-teluissa, kunnes johtava sosiaalityöntekijä oli todennut, että tarvitaan kana-va huolen eteenpäin välittämiseen ja tehnyt aloitteen sosiaalisesta raportoin-nista. Työryhmä oli niin innostunut ja sitoutunut hankkeeseen, että jopasairaslomalla olevat työntekijät tuottivat muun muassa asiakastapaus-esimerkkejä. Teema oli ajankohtainen ja “polttava”.

“Kaikki koki sen asian tärkeäksi ja niin tärkeäksi, että halusitehdä sille jotain. Kaikki oli motivoituneita ja sitoutuneita”(sosiaalityöntekijä)

Sosiaalityöntekijät tuottivat huolellisesti aineistoa asiakkaistaan, heidänelämäntilanteistaan, palvelutarpeistaan sekä niistä ongelmista, joita palvelujenja tarpeiden ristiriidan suhteen on olemassa. Työryhmä oli tottunut keskustele-maan ja tiedon tuottaminen työryhmässä keskustellen sopikin heille parhai-ten. Huomis-barometrin käytön he sen sijaan kokivat itselleen vieraampana.Tiedontuottamisessa he yhdistivät sekä pitkää kokemustietoa, jota työryhmäs-sä oli paljon, sekä uuden työntekijän mukanaan tuomaa teoreettista tietoa.

Fokuskeskustelun osalta he totesivat, että toisaalta tilaisuus oli onnistu-nut ja toisaalta hämmentävä ja yllätyksiä sisältänyt tilanne. Näitä olivat muunmuassa yllättävä “valtataistelu” puheenjohtajuudesta ja luottamushenkilöidentietämättömyys vanhuspalvelujen sisältökysymyksistä. Siitä, tulisiko fokus-keskustelun vetäjän olla ulko- tai sisäpuolinen, hei eivät osanneet ottaa yhtäkantaa. Sisäpuolinen vetäjä tuntee aihealueen, mutta ulkopuolinen vetäjäpystyy olemaan paremmin erilaisten valta-asetelmien ulkopuolella.

Työntekijät korostivat ulkopuolisen ohjaajan merkitystä prosessin ete-nemisessä. He eivät uskoneet, että innostuksestaan huolimatta olisivat il-

Prosessin kulku


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

59

man ohjausta saaneet hanketta loppuun. Ohjaustapaamiset jäsensivät jakannustivat hankkeen etenemistä.

“Kun sä tulit aina meille tietyin väliajoin keskustelemaan,niin mehän pistettiin töpinäks.” (sosiaalityöntekijä)

Sosiaalityöntekijät tuottivat asiakaskuntaa koskevaa tietoa hyvin tarkastianalysoiden. He itse kokivat tuottamansa aineiston hyväksi, joka auttoiheitä itseään jäsentämään moniongelmaista asiakaskuntaansa. Sosiaali-työntekijät kokivat, että jäsennys on tuonut järjestystä ennen kaoottiseltatuntuneeseen “huonokuntoisten asiakkaiden” ryhmään. Jäsennykset ovatjääneet elämään työkäytännöissä. Esimerkiksi tiimikokouksissa koettiin pääs-tävän heti asian ytimeen hankkeessa luotujen käsitteiden avulla.

“Se oli semmonen heureka hetki, ihana hetki, kun me saatiinne tietyt asiakasryhmät. Et kun oltiin aina puhuttu vaanhuonokuntoisista vanhuksista niin sitten ykskaks tajus, ettäei ne ole fyysisesti huonokuntoisia vaan ne on näitä erilaisiaryhmiä.. niin se auttoi hirveesti hahmottamaan tätä kent-tää.” (johtava sosiaalityöntekijä)

Ryhmässä oli niin pitkän työkokemuksen omaavia kuin vahvan teoreet-tisen tietämyksen omaavia työntekijöitä, ja prosessi mahdollisti näidentietämysten yhdistämisen ryhmässä. Sosiaalityöntekijät kertoivat, että pro-sessi lisäsi työryhmän yhteistä tietopääomaa ja osaamista. Myös rapor-toinnin vastaanottajilta eli organisaation johdolta ja poliittisilta päättäjiltäon tullut kiitosta sosiaalityöntekijöiden tuottamasta aineistosta. Sen onkoettu antavan tärkeää “ruohonjuuritason” tietoa asiakkaiden elinoloistaja palvelujen toimivuudesta. Myös nämä tahot kommentoivat, että aineis-toa on hyödynnetty myöhemmässäkin vaiheessa. Näin ollen voidaan sanoa,että hanke tuotti relevanttia työntekijöiden kokemustietoa asiakkaiden elin-oloista, palveluista ja hieman uusista ilmiöistäkin.

Vaikutuksia


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

60

Toimistopäällikön mukaan prosessilla oli ollut myös työryhmän työ-hyvinvointia parantava vaikutus. Asiakkaiden vaikeat elämäntilanteet ja käy-tössä olevan palveluarsenaalin puutteellisuus ahdisti työryhmässä. Työ-ryhmän kokouksissa ja kahvipöydässä kuului sosiaalityöntekijöiden turhau-tuminen ja väsyminen tilanteeseen. Se, että työryhmä kanavoi huolitietoaaneteenpäin ja koki tulevansa kuulluksi paransi työilmapiiriä. Heidän ei tar-vinnut enää yksin kantaa vastuuta tilanteesta.

“Mä koin sen sillä tavoin, että tuntu kauheen ahdistavallejotkut asiakastilanteet ja miten nää on tälleen.. Se toityössäjaksamista, että niitä käsiteltiin yhdessä ja vietiin eteen-päin. Oli tunne siitä, että kaikki haluaa viedä sitä asiaaeteenpäin ja siihen on väylä.” (sosiaalityöntekijä)

Yllätyksellistä fokuskeskustelussa oli ollut se, että luottamushenkilöteivät olleet tietoisia vanhuspalvelujen käsitteistä. Haastateltavat kertoivat,että tämä on johtanut oman ammattislangin käytön vähentämiseen myösyhteiskumppanien kanssa ja käsitteiden avaamiseen heille. Eli hanke tuottiymmärrystä siitä, että yhteistyökumppaneiden ei voi odottaa osaavan hei-dän “kieltään” vaan merkitykset on avattava sekä teksteissä että puheessa.Sosiaalityöntekijät kertoivat, että tiedon tarjoaminen ja “lihallisen” kuvanantaminen huonokuntoisten vanhusten tilanteesta oli keskustelun tärkeinfunktio.

“..että ainakin tiedon verran. Eihän he (päättäjät) voi käsit-tää, mitä siellä kotona on. Mä ajattelen, että jos joku ihmi-nen tietää, mitä todellisuus on, niin itse pyrkii vaikuttamaan.”(sosiaalityöntekijä)

Fokuskeskustelun osalta toimijat arvioivat, että se oli onnistunut en-simmäisen vaiheen “tiedon siirtona” kentältä päättäjille, mutta keskusteluei edennyt täysin vuoropuhelun, dialogin tasolle. Luottamushenkilöt itsekertoivat, että he eivät olleet täysin oivaltaneet tilaisuuden luonnetta elisitä, että heidän tulisi itse osallistua aktiivisesti uusien ratkaisujen etsin-


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

61

tään. Fokuskeskustelu kuitenkin tuotti uuden innovaation. Pohdinta RaVa-indeksin puutteellisuudesta vanhusten hoivan tarpeen mittarina tuotti ideanuudesta mittarista tai kehikosta, joka toisi esiin hyvinvoinnin psyykkiset jasosiaaliset tekijät. Johtava sosiaalityöntekijä suunnitteli “vanhusten arjessaselviytymisen profiilin”, jota on otettu käyttöön laajemminkin. Sosiaali-työntekijät kokivat, että mittarin lanseeraus ei ole helppo tehtävä ja senpainoarvoa ei koettu vielä yhtä hyväksi kuin RaVa -mittarilla on.

Tutustuminen valtuutettuihin nähtiin hyvänä. Sosiaalilautakunnan puheen-johtaja oli konsultoinut hankkeen jälkeen työryhmän sosiaalityöntekijää.Myöskään sosiaalityöntekijöiden yhteydenotto luottamushenkilöihin päinei tuntunut vieraalle ajatukselle. Työryhmässä oli puhuttukin valtuutettu-jen kahville kutsusta ja tämän hetkisen tilanteen päivityksestä.

Sosiaalityöntekijöillä oli tunne, että hanke oli osaltaan nostamassa van-huspalvelujen imagoa. Todettiin, että nyt vanhuspalvelujen puolella tapah-tuu paljon positiivisia asioita, kuten koulutus- ja kehittämisohjelman suun-nittelu, vanhuspalveluohjelma jne. Tulos oli myös se, että valtuusto myönsivanhuspalveluihin lisärahoitusta, vaikka sen määrä oli vähäinen. Sosiaali-työntekijät kertoivat syksyllä 2004, että resurssilisäyksistä ja kehitystyöstähuolimatta joidenkin vanhuspalvelujen asiakkaiden elinoloissa oli edelleenvakavia puutteita. Joillain saroilla siis tapahtui edistystä, mutta toisaallaheikennystä.

“Tämähän on ollut meille hirvittävän merkittävä tapaus,mutta noille luottamusmiehille se oli vaan yksi kokous sato-jen kokousten joukossa. Että muistaaks ne?” (sosiaali-työntekijä)

Pyrin saamaan vastausta muun muassa tähän kysymykseen käydessä-ni arviointikeskustelua luottamushenkilöiden kanssa. Tiedon saaminen olikuitenkin vaikeaa. Yksi luottamushenkilöistä tuli haastatteluun, toinen vas-tasi lyhyesti sähköpostilla ja yksi ei vastannut lainkaan.

Luottamushenkilöiden kokemukset olivat pääosin positiivisia, mutta

Sosiaalisen raportoinnin merkitys luottamushenkilöille


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

62

näkemykset menetelmän toimivuudesta tai sen tuottamasta tiedosta vaih-telivat jonkin verran. Toinen haastateltu näki, että jo työntekijöiden tapaa-minen oli arvokasta – asia saa kasvot ja yhteydenotot jatkossa ovat hel-pompia tutustumisen jälkeen. Myös työyhteisön työhyvinvoinnista hänkoki saavansa käsityksen näkemällä työntekijät, ovatko he uupuneita taihyvinvoivan oloisia.

Fokuskeskusteluun tuotettu taustamateriaali nähtiin hyvänä ja sitä arvel-tiin luetun laajemminkin luottamushenkilöiden keskuudessa. Toinen vas-taajista kuitenkin epäili, voiko asiakasesimerkkeihin liittyä “harhaisen esi-merkin vaara” ilmeisesti tarkoittaen, että ne olisivat jotenkin todellisuuttavääristäviä. Hän myös totesi, että päättäjät tarttuvat herkästi konkreettisiinesimerkkeihin, joten niillä voi olla reaalista vaikutusta toimintatapoihin.Toinen luottamushenkilö taas koki, että nimenomaan asiakasesimerkit ja työn-tekijöiden arkea kuvaava tieto olivat hankkeen tärkeää antia. Se tuotti syvälli-sempää tietoa vanhuspalveluista, jota olisi toivonut kuulevansa enemmän-kin. Toimistopäällikkö oli myös kuullut myönteistä palautetta aineistosta:

“Kun aineisto jaettiin päättäjille, niin siitä tuli kommenttia,että se oli merkittävä. He olivat huomanneet, miten hanka-lia tapauksia on, mitä olette joutuneet käsittelemään. Ilmansitä (aineistoa) olis ollut aika vaikea siinä lyhyessä ajassaselittää, että on tällasia ja tällasia asiakkaita. Ja se jäi elä-mään sellaiseksi taustamateriaaliksi päättäjille. Sellainen-kin jäsen, joka ei ollut saanut sitä halusi nimenomaan., ettähänellekin toimitetaan se.”

Keskustelun kokoonpanon suhteen toivottiin, että asiakastyötä tekevientyöntekijöiden määrä olisi voinut olla suurempi suhteessa hallinnon edus-tajiin, jotta juuri asiakastyön arki olisi noussut enemmän esille. Itse kes-kusteluryhmän koon (12 henkilöä) toivottiin olleen pienempi, jotta keskus-telu olisi päässyt paremmin niin sanotun prosessikeskustelun tasolle. Myöstilaisuuden luonteesta oli jäänyt hieman epäselvyyttä. Ideaa osallistujientasa-arvoisesta asiantuntijuudesta ja yhteisestä ongelmanratkaisusta olisitoivottu selvennettäväksi enemmän heti alkuun.


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

63

Kysyttäessä sosiaaliseen raportointiin liittyviä negatiivisia tekijöitä luot-tamushenkilöt kokivat, ettei sellaisia ollut tässä hankkeessa. Toinen vas-taaja pohti, että mahdollinen negatiivinen vaikutus voisi olla se, jos fokus-keskustelussa jostain syystä syntyisi vastakkainasettelu viranomaisten jaluottamushenkilöiden välille, mikä voisi hankaloittaa yhteistyötä entises-tään. Toisena uhkana hän näki, jos viranomaisilla on liian suuret odotuk-set raportoinnin tulosten suhteen ja joutuvat pettymään siinä. Tämä voisilannistaa työntekijöitä.

Tulevaisuutta ajatellen menetelmän mahdollisuutena nähtiin muunmuassa aluetiedon tuottaminen uudessa sosiaaliviraston organisaatiossa,jossa aluejakoon perustuva palvelujen organisointi ja hallinnointi poistuu.Yhteydenpidon merkityksestä luottamushenkilöt olivat erimielisiä. Toisenvastaajan mielestä yhteydenpitoa kentän työntekijöiden kanssa tulisi ollaenemmän ohi linjaorganisaation, ja hän toivoi lisää epävirallista keskuste-lua. Toinen vastaaja korosti esimiesten roolia tiedon tuottajina ja toivoinäiden olevan päätöksentekijöitä sosiaalisen raportoinnin toteuttamises-ta. Hän totesi myös, että keskustelut vievät paljon aikaa ja niitä ei voijärjestää “joka asiassa”. Hänen mukaansa fokuskeskustelu toi uutta tietoaja konkreettisia esimerkkejä. Hän kertoi kuitenkin olevan vaikea sanoa, muut-tiko se hänen kantojaan tai johtopäätöksiään myöhemmässä vaiheessa.

Sosiaalinen raportointi tuotti siis valtuutetuille tietoa vanhuspalveluistaja sen ongelmista sekä niiden vaikutuksista vanhusten ja omaishoitajienelämään. Kaikkia raportoinnin aikaansaamia vaikutuksia ei ole mahdollistasaada selville. Helsingin Tietokeskuksen valtuutetuille vuonna 2004 teke-mässä itsearviointikyselyssä valtuutetut muun muassa ovat vastanneet,että vanhuspalvelut ovat tärkeä osa-alue, mutta vanhuspalveluohjelma onyksi huonosti toteutuneista ohjelmista vuosien 2001–2004 valtuusto-kaudella. Vanhuspalvelujen tarpeet ovat edelleen valtuutettujen tiedossa.(Bäcklund 2004) Menetelmän tavoite ei kuitenkaan ole saada etuja am-mattilaisille itselleen tai yhdelle asukasryhmälle muiden kuntalaisten kus-tannuksella vaan tuottaa päättäjien käyttöön asiakastyössä syntynyttä koke-mustietoa muun käytössä olevan tiedon oheen. Poliittiset päättäjät tekevätviime kädessä arvovalinnat.


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

64

Sosiaaliviraston johdon palaute sosiaalisesta raportoinnista oli myös aika-taulujen kiireydestä johtuen hankalaa saada, mutta sähköpostilla saatupalaute oli rohkaisevaa. Menetelmän merkitys nähtiin siinä, että se antaakanavan asiakastyöstä nousevien kysymysten käsittelyyn. Nämä kysymyk-set eivät välttämättä näy johdolle mitenkään, ne eivät tule esille tilastolli-sessa tiedonkeruussa, vaan ne ovat puhtaasti asiakastyössä esillä oleviaepäkohtia. Epäkohtien korjaaminen on kuitenkin tärkeää palvelujen laadunkannalta. Samoin niin sanottuja “hyviä käytäntöjä” koskeva tieto, jonkaperusteella on mahdollista tehdä palvelujen resursointia koskevia linjauk-sia tulevaisuuteen.

“Olettaisin kuitenkin, että työntekijöillä on runsaasti sellai-sia asiakastilanteita, joissa ei päästä eteenpäin, ei tunnulöytyvän ratkaisuja, tilastolliset analyysit eivät tee oikeuttaasioiden sisällölliselle luonteelle ja samat vaikeudet vaintuntuvat jatkuvan. Näissähän tarvittaisiin pysähtymistä jatarkempaa analyysiä, sen perusteella raportointia eteenpäin.Juuri tämänlaatuisten tilanteiden yhteisten ja yksilöllistenpiirteiden kuvaaminen ja raportoiminen, olisi viraston kan-nalta hyödyllistä. Myös onnistuneiden prosessien raportoimi-selle olisi tilausta. Tällaiset raportit olisivat linjajohdolletavattoman tärkeitä, etenkin jos niihin liittyy vielä johtopää-töksiä ja kehittämisehdotuksia.”

Epäkohdat ja ongelmat voivat myös näkyä tilastovaihteluina, mutta niil-le on vaikea löytää syy–seuraussuhteita. Asiakastyössä olevilla työnteki-jöillä voi olla käytännöstä nousevaa tietoa tilastovaihteluja aiheuttavistatekijöitä, ymmärrystä erilaisista ilmiöistä ja niiden taustoista. Tämän tie-don esille tuominen on hyödyllistä, jotta päätöksenteossa pystytään esi-merkiksi ennakoimaan mahdollista negatiivista muutosta toimintaympä-ristössä.

Sosiaalisen raportoinnin merkitys sosiaaliviraston johdolle


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

65

“Viraston johdon näkökulmasta itselleni on herännyt moniakysymyksiä esimerkiksi vuositilastojen tarkastelun yhteydes-sä. Miksi jotkin luvut vaihtelevat niin kuin vaihtelevat, mitäasiakkaiden elämäntilanteiden muutoksia tai muita tekijöi-tä on vaihtelun takana. Näihin kysymyksiinhän tilastot ei-vät anna vastauksia – tarvittaisiin asiakastason kuvauk-sia. Mutta niitä ei ole!”

Kysyttäessä, mitä vaikutusta sosiaalisen raportoinnin tuottamalla tie-dolla on, johdon näkemyksen mukaan ensisijainen vaikutus on tiedon-välittäminen. Mahdollisimman oikeat ja hyvät päätökset eivät tällöin jääsiitä kiinni, onko päättäjien käytettävissä ollut tietopohja ollut tarpeeksilaaja. Raportointia toteuttaneet tahot ovat tehneet osansa tiedon tuotta-misessa ja tuoneet aktiivisesti esille muutosta kaipaavia asioita.

Päätöksenteossa vaikuttavat kuitenkin monet eri tekijät ja suoraa vai-kuttavuutta annetulle tiedolle ei voida luvata. Sosiaalijohtaja on siteeran-nut muun muassa tohtori Phil Daviesia4, joka on määritellyt, mitä eri tieto-lähteitä ja -lajeja vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. Näitä ovat karkeas-ti määriteltynä asiantuntijatieto, arviointitieto, kokemustieto, perinteet, ar-vot, resurssit sekä erilainen intressiryhmien ja lobbaajien tuottama tieto.Näin ollen esimerkiksi sosiaalisen raportoinnin tyyppisessä tiedontuotta-misessa tärkeää on ymmärtää päätöksentekoon vaikuttavien tekijöiden koko-naiskuva ja tuoda oma osansa siihen annettavaan tietopohjaan.

LopukLopukLopukLopukLopuksisisisisi

Organisaation johdolle ja poliittisille päättäjille suuntautuvassa sosiaali-sessa raportoinnissa on erityisen tärkeää selventää kunkin osallistujan roo-li prosessissa. Eri toimijat ovat asemaltaan hierarkkisesti eri tasoilla, muttasosiaalisessa raportoinnissa tasa-arvoisia toimijoita, joilla on erilaista, toi-siaan täydentävää tietoa. Olennaista on selventää, mitä tietoa kullakin osa-puolella oletetaan olevan. Esimerkiksi tässä esimerkissä luottamushenki-löille oli jäänyt osin epäselväksi, mikä heidän roolinsa on. Tavoitehan oli,että luottamushenkilöt voivat valottaa kunnallista päätöksentekoprosessia,


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

66

resurssitilannetta ja pohtia tältä pohjalta esille tuotujen teemojen ratkaista-vuutta.

Tämä hanke toimi keskustelukanavan avaajana niin johtoon kuin luot-tamushenkilöihin päin ja lisäsi myös myöhempää heidän välistä keskus-teluaan. Tämä oli rohkaiseva kokemus kentän sosiaalityöntekijöille. Hei-dän työssä kertyneelle tiedolle ja kokemukselle annettiin laajemminkin ar-voa. Myös oma tietoisuus tästä vahvisti ammatillista itsetuntoa.


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Sosiaalinen raportointi hankkeiden arviointi tuotti monipuolista tietoa niinitse hankkeiden onnistumisesta kuin kehittämisen reunaehdoista ylipää-tään. Yhteistä siirrettävää menetelmässä on sen selkeä ja yksinkertainenrunko, joka palvelee hyvin monenlaisia, asiakastyöstä nousevia laadullisentiedontuottamisen tarpeita. Se, että tieto on suoraan toimintayhteyksistäännousevaa, antaa sille painoarvoa. Voitaneen puhua “sosiaalisesti robustistatiedosta” (socially robust knowledge; Nowotny 2003), joka on testattu jatodettu luotettavaksi käytännön arjessa. Yhteistä on myös menetelmänarvopohja, jossa perimmäisenä tavoitteena on asiakkaiden elinolojen pa-rantaminen palvelujen sisällön ja muotojen kehittämisen kautta.

Menetelmän siirrettävyyden kannalta olennaista onkin, että sen runkoon selkeä, mutta se joustaa kunkin hankeen tarpeiden mukaisesti. Mene-telmä palvelee käyttäjiään eikä päinvastoin. Juha Koivisto (2004, 6–7) onpohtinut sosiaalialan työ- ja interventiomenetelmien siirrettävyyttä ja tuo-nut esiin mallin, jossa interventio ja konteksti kehittyvät yhtä aikaa. Siinäinterventiomenetelmä nähdään kehittyvän paikallisesti, eri toimijoidenvuorovaikutuksen tuloksena. Ihmisten vuorovaikutteinen toiminta, jotamenetelmä välittää, tuottaa mahdollisesti (ei automaattisesti) haluttujatuloksia. Vaikka hän puhuu lähinnä sosiaalityön asiakastyöhön liittyvistäinterventioista, sama ajatus on mielestäni siirrettävissä sosiaalisen raportoin-nin hankkeisiin. Kussakin hankkeessa työyhteisölle on tarjottu karkea mal-li, joka auttaa heitä saavuttamaan päämääränsä – menetelmä (interventio)on muovautunut lopulliseen muotoonsa toimijoiden kanssa käydyissä kes-kusteluissa, heidän tarpeiden määrittelyn ja prosessin kulkuun liittyvänneuvottelun pohjalta. Neuvotteluun ovat vaikuttaneet erilaiset tekijät, ku-

POHDINTPOHDINTPOHDINTPOHDINTPOHDINTAAAAAAAAAA99999.....

67


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

68

ten ketä muita hankkeessa on mukana, kuinka paljon osallisia on sekämikä on hankkeen tavoite ja miten se on parhaiten saavutettavissa? Kulla-kin hankkeella on ollut erilaiset tavoitteet, jolloin niiden onnistuminen (vai-kuttavuus) voidaan myös arvioida hankkeittain.

Kontekstista tai toimintaympäristöstä pystyi erottelemaan joitain teki-jöitä (mekanismeja), jotka näyttävät yleisesti edistävän menetelmän käy-tön onnistumista. Näitä olivat muun muassa ajankohtainen, polttava tee-ma ja siitä nouseva työryhmän oma tarve, motivaatio tiedontuottamiseen.Työyhteisön avoin keskustelukulttuuri, vankka työkokemus ja uudempi tiedon-tuottamiseen liittyvä osaaminen edistävät myös menetelmän käyttöä. Joh-don tuella, kannustuksella ja motivoinnilla kerrottiin myös yleisesti olevanmerkitystä. Yksi merkittävä tekijä etenkin ensimmäisellä kerralla oli ulko-puolinen ohjaaja, joka rytmittää ja tukee hankkeen etenemistä.

Kootusti voitaneen sanoa, että hankkeista sosiaalityöntekijän tai muunammattilaisen saama merkitys liittyi seuraaviin asioihin. Menetelmä mah-dollisti omasta työstä, siellä todetuista epäkohdista ja toimivista käytän-nöistä tiedottamisen. Prosessi auttoi jäsentämään omaa, asiakastyössä syn-tynyttä ammatillista tietoa ja se heijastui työskentelyyn monella eri tasolla.Hanke laajensi myös hanketta toteuttaneiden omaa tietämystä esimerkiksiasiakasnäkökulmasta tai moniammatillisessa hankkeessa yhteistyökumppa-neiden työnkuvista. Hanke mahdollisti uusien innovaatioiden, toimintatapo-jen kehittelyn yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Hanke toimi lisäksi väli-neenä erilaisten väärien oletusten purkuun, kuten luottamushenkilöidentietämyksen tasosta erityissosiaalityön kysymyksissä. Hankkeen koettiinparhaimmillaan lisänneen ammatillista itsetuntoa ja työssä jaksamista.

Poliittisten päättäjien ja organisaation johdon saama merkitys keskittyiseuraaviin asioihin. Hankkeiden tuottaman tiedon koettiin avaavan ja syven-tävän tilastojen tuottamaa tietoa palveluista. Fokuskeskustelu mahdollistipääsyn yksilökohtaisen tiedon äärelle koskien asiakkaiden ja työntekijöi-den arkea. Konkreettisen tiedon koettiin esimerkiksi avaavan tilastotieto-jen kautta suljetuksi jääviä kysymyksiä. Sosiaalisella raportoinnilla oli myös“valistava” merkitys eli se toi tietoa eri ammattien (kuten sosiaalityö, perhe-työ, lähityö) tehtäväkuvista ja tiettyjen asiakasryhmien erityisestä problema-tiikasta.


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Sosiaalisen raportoinnin arviointi antoi rohkaisevaa tietoa menetelmänkäyttökelpoisuudesta niin sosiaalityöntekijöiden, moniammatillisten yhteis-työkumppaneiden, asiakkaiden kuin päättäjienkin kanssa toteuttavaan tiedon-muodostukseen ja -tuottamiseen.

69

VVVVViitteetiitteetiitteetiitteetiitteet

1 Mentori-verkko löytyy osoitteesta http://www.hel.fi/waris/sos_raport_taina/mentori.htm

2 2004 annettu ehdotus IFSW’n (International Federation of Social Workers) uudeksi eettiseksiohjeistoksi löytyy osoitteesta http://www.ifsw.org/ Vapaa suomennos: “Epäoikeudenmukaisuuttatuottavien politiikkojen ja käytäntöjen haastaminen – sosiaalityöntekijöiden velvollisuus on tuodatyönantajien, poliittisten päättäjien ja laajemman yleisön tietoisuuteen tilanteita, joissa ihmisetelävät köyhyydessä, resurssit ovat riittämättömät tai joissa resurssien jako, politiikat ja käytännötovat epäoikeudenmukaisia tai vahingoittavia.”

3 Fokuskeskusteluja asiakaspalautteen hankintaan on käytetty onnistuneesti muun muassa Helsinginsosiaalivirastossa Alppiharjun ja Vironkadun sosiaalitoimistoissa.

4 Phil Davies on pääministerin strategia yksikön sosiaalitutkimuksen osaston hallintopäällikkö Iso-Britanniassa. Siteeraus on Nordic Campbell Center -seminaarista vuonna 2004. http://www.sfi.dk/sw9872.asp


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

70

KirKirKirKirKirjallisuusjallisuusjallisuusjallisuusjallisuus

Bäcklund Pia (2004) Puhutaan valtuustosta! Helsingin kapunginvaltuuston itsearviointi 2001–2004.Helsingin kaupungin tietokeskuksen verkkojulkaisuja 32.

Gilligan Robbie (2001) Promoting positive outcomes for children in need: the assesment ofprotective actors. Teoksessa The Child’s World. Assessing Children in Need. Gateshead: AtheneumPress, 180–193.

Gordon Jack (2001) Ecological perspectives in assessing children and families. Teoksessa TheChild’s World. Assessing Children in Need. Gateshead: Atheneum Press, 53–74.

Heikkilä Matti & Kautto Mikko (2002) Sosiaalinen raportointi ja muuttuva hyvinvoinnin käsite.Teoksessa Heikkilä Matti & Kautto Mikko (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2002. Sosiaali- jaterveysalan kehittämiskeskus. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 18–29.

Heino Tarja & Pösö Tarja (2003) Tilastot ja tarinat lastensuojelun tietolähteinä. Yhteiskuntapolitiikka68 (6), 584–596.

Hussi Taina (2003) Sosiaalinen raportointi. Menetelmä asiakastyössä syntyneen tiedon raportoin-tiin. Selvityksiä 10. Helsinki: Helsingin kaupungin sosiaalivirasto.

Häkli Jouni (2002) Kansalaisosallistuminen ja kaupunkisuunnittelun tiedonpolitiikka. Teoksessa PiaBacklund, Jouni Häkli ja Harry Schulman (toim.) Osalliset ja osaajat. Kansalaiset kaupunkisuunnitte-lussa. Tampere: Tammer-Paino Oy, 110–124.

Kananoja Aulikki (1997) Murros on mahdollisuus. Sosiaalityön selvityshenkilön raportti. Raportteja211. Helsinki: Stakes.

Koivisto Juha (2004) Millaisin ehdoin sosiaalialan työ- ja interventiomenetelmät ovat siirrettävissä?FinSocNews uutiskirje sosiaalihuollon menetelmien arvioinnista 2/04. Helsinki: Stakes.

Krueger Richard (1988) Focus Groups. A Practical Guide for Applied Research. Beverly Hills: SagePublications.

Miettinen Taina (2000) Sosiaalityön raportointi. Kohti vuorovaikutteista raportointia. Helsinki:Suomen Kuntaliitto.

Morgan David L (1998) The Focus Group Guidebook. Focus Group Kit 1. London: Sage publi-cations.

Niiranen Vuokko (1997) Kuntalaisten osallistuminen ja kunnallinen demokratia. Teoksessa TuulaKivinen, Juha Kinnunen, Vuokko Niiranen ja Sari Hyvärinen (toim.) Kuntalaisten arviot ja osallisuussosiaali- ja terveyspalveluihin. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 45. Kuopio:Kuopion yliopiston painatuskeskus, 137–188.

Nonaka Ikujiro & Takeuchi Hirotaka (1995) The Knowledge Creating Company. New York: OxfordUniversity Press.

Nowotny Helga (2003) Dilemma of expertise. Democratising expertise and socially robustknowledge. Science and Public Policy 30 (3), 151–156.

Pulkkinen Lea (2002) Mukavaa yhdessä. Sosiaalinen alkupääoma ja lapsen sosiaalinen kehitys. PS-kustannus. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

Robson Colin (2001) Käytännön arvioinnin perusteet: opas evaluaation tekijöille ja tilaajille.Helsinki: Tammi.

Rose Stephen (2002) Vierailu Heikki Waris -instituutissa.


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Saaristo Kimmo (2000) Avoin asiantuntijuus. Ympäristökysymys ja monimuotoinen ekspertiisi.Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 66. Saarijärvi: Gummerus Kirjapaino Oy.

Sauli Hannele ja Simpura Jussi (2004) Auttaako indikaattoriaalto tietotulvassa? Hyvinvointikatsaus.Tilastollinen aikakauslehti 1, 2–5.

Seppänen-Järvelä Riitta (2004) Projektiarvioinnin työpaja 24–25.2.2004. Kalliola, Helsinki.

71

SOC

CA

n ja Heikki W

aris -instituutin julkaisusarja 4/2005

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

72

Liite 1. Vuosaaren sosiaalipalvelutoimiston asiakkaiden ja sosiaalityöntekijöiden palvelujen arviointi sekä uusien palvelu-muotojen innovointi

Konteksti/ Interventio Mekanismi Mitä muuta Mitä muuta Lopputulostaustatilanne

Vähäinen asiakas- Asiakaspalautteen Asiakkaiden näkökulma puut- Sosiaalityöntekijöiden Saatu palaute käsitel- Konkreetit muutoksetpalautteen keruu hakeminen fokus- teista sosiaalitoimiston käytän- ymmärrys kehittämis- lään toimistopäällikön sosiaalitoimiston käytän-sosiaalitoimiston keskustelun avulla nöissä tulee esille (epäselvät tarpeista sosiaali- johdolla toimisto- nöissä (mm. toimeentulo-käytännöistä päätökset, liian vähäinen infor- toimiston käytännöis- kokouksessa pohdi- tukipäätöstekstien muok-

maatio toimintatavoista jne.) sä lisääntyy taan tarvittavia muu- kaaminen lukijaystävälli-toksia semmäksi, tiedotteiden

tekeminen asiakkaille)

Asiakkaiden ja Asiakkaiden ja viran- Asiakkaiden tieto sosiaalityön Ymmärrys asiakkaiden Sosiaalityöntekijöille Asiakaskuva muutuu. Uusisosiaalityöntekijöiden omaisten välinen palveluista ja toimintatavoista osallistamisen sisältä- hyvä tunnekokemus ymmärrys sosiaalityönvähäinen keskustelu- vuorovaikutus lisääntyy mästä potentiaalista asiakkaiden erilaisesta muutostyön perusteistaperinne palvelujen (fokuskeskustelu) kasvaa sosiaalityön- kohtaamisesta etenkin hankkeeseen osal-kehittämisestä tekijöiden keskuudessa listuneilla sosiaalityön-

tekijöillä

Asiakastarpeiden Asiakkaiden toiveiden Asiakkaiden sosiaalityössä Fokuskeskusteluun Estävä mekanismi: Palvelujen suunnittelun jakartoittamisen vähäi- ja odotusten läpi- tärkeänä pitämien asioiden osallistuneiden osan työyhteisön toteutuksen asiakaslähtöi-nen perinne sosiaali- käynti fokuskeskuste- esille tuleminen ja asiakkaiden sosiaalityöntekijöiden huono sitoutuminen syys osalla työyhteisöntoimistossa lussa näkemykset hyvästä sosiaali- näkökulma laajenee ja asiakkaiden puut- jäsenistä

työstä sosiaalityöntekijöille näkemään palvelut teellinen rekrytointimyös asiakkaan ja fokuskeskusteluunheidän tarpeidensanäkökulmasta

SOC

CA

n ja Heikki W


○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

Liite 2. Suutarilan moniammatillinen kouluikäisten lasten ja nuorten elinolojen kartoitus (horisontaalimalli)

Konteksti/ Interventio Mekanismi/ Mitä muuta Mitä muuta Lopputulostaustatilanne mitä seurasi?

Erityissosiaalityön- Työntekijöiden koke- Tuottaa tietoa asiakaskunnasta Hyvä “pr” lasten- Estävä tekijä: eri toimi- Erityissosiaalityöntekijäntekijän tarve hahmot- mustiedon käsitteel- ja alueellisista ilmiöistä sekä suojelulle joiden kiire ja kehit- oivallus lasten asiakas-taa aluetta, yhteistyö- listäminen valitun auttoi tutustumaan yhteistyö- tämistyön heikot polkujen (eri palveluissa)kumppaneita ja asiakaskunnan elin- kumppaneihin rakenteet tutkimisen tärkeydestäasiakaskuntaa oloista ja hyvin-

voinnista

Viranomaisten (kou- Eri viranomaisten Eri viranomaisten ja muiden Lastensuojelun Kommunikointi hel- Alueen toimijoiden välisenlut ja ls) välinen keskinäinen vuoro- toimijoiden ymmärrys lisääntyy sosiaalityön ja työ- pottuu eri toimijoiden tiedonkulun säännön-yhteistyö ja tiedon- vaikutus käsitteellis- kunkin tahon työkuvista ja prosessien näkyväksi tutustumisen ja mukaistuminenkulku oli ollut epä- tetyn tiedon pohjalta toimintamalleista sekä yhtei- tekeminen yhteisen kielen muo-säännöllistä ja/tai (fokuskeskustelu) sistä rajapinnoista toutumisen myötähenkilösuhteisiinperustuvaa. Pulmal-lista myös työnteki-jöiden vaihtuvuudenvuoksi.

Asiakasohjaus lasten- Tiedonkulun pulmien Sovitaan toimintakäytäntö Sovitaan toiminta- Sovitaan joustavasta Asiakasohjauksen jasuojeluun alueen esille nosto fokus- koulun oppilashuollon ja käytäntö riskiryhmien tiedonkulusta yhteisten tiedonkulun paraneminenkouluista on ollut keskustelussa lastensuojelun tapaamisista eli “nelosen oppilai- “vanhojen” asiakkaiden koulusta lastensuojeluun.vähäistä den” tilanteen arvioin- osalta

nista yhdessä koulunoppilashuoltoryhmänja lastensuojelunkesken

73

SOC

CA

n ja Heikki W


○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

○○

74

Liite 3. Vanhussosiaalityön sosiaalinen raportointi sosiaaliviraston johdolle ja luottamushenkilöille (vertikaalimalli)

Konteksti/ Interventio Mekanismi Mihin johtaa? Mitä muuta? Lopputulostaustatilanne

Vanhussosiaalityön Sosiaalityöntekijän Eri asiakasryhmiä koskeva Ammatillinen itse- Työryhmän yhteisyys,työryhmän vähäinen kokemustiedon ja tieto jäsentyy omaan tunto vahvistuu yhteinen tietämys ja osaa-yhteisen ja kokoavan osaamisen käsitteellis- ammatilliseen käyttöön sekä ja työssä jaksaminen minen kasvavatdokumentoimisen täminen (tiedonkeruu- moniammatilliseen yhteis- paraneeperinne vaihe) työhön

Tiedonkulun vähäi- Hallinnon, luottamus- Hallinnon ja luottamustoimen Sosiaalityöntekijöiden Tuttuus helpottaa Laajempi tietopohja päätös-nen perinne sosiaalitoimen ja sosiaalityön edustajien tieto sosiaalityöstä ymmärrys lisääntyy yhteydenottoja ja ten pohjana (valistus-työstä poliittiseen vuorovaikutus käsit- ja vanhusten elinoloista ja päätöksentekijöiden yhteistyötä tulevai- tehtävä) ja sosiaalityön-päätöksentekoon teellistetyn tiedon tarpeista lisääntyy tietotarpeista suudessakin tekijöiden valmius vaikut-

pohjalta (fokus- tamisen lisääntyykeskustelu)

Puutteellinen, yksi- Sosiaalityön kokonais- Sosiaalityöntekijöiden lisäänty- Fokuskeskustelussa Vanhusten “arjessa Estävä tekijä: terveyden-puolinen mittari valtaisen ihmiskäsi- nyt tiedostaminen omasta syntyy idea sosiaali- selviämisen profiilin” huollon vahva asema van-(RaVa) vanhusten tyksen esille tuominen ammatillisesta tietämyksestään, työn omasta, vanhuk- innovointi RaVa-mitta- hustenhuollossa vaikeuttaahoitopaikkojen fokuskeskustelussa jota tulee nostaa enemmän sen elämäntilannetta rin rinnalle uuden työvälineen käyt-ohjauksessa (verraten terveyden- esille yhteistyöverkostoissa kuvaavasta mittarista töönottoa

huollon fyysiseenihmiskäsitykseen)

Viranomaiskeskeinen Vanhusasiakkaiden Hallinnon ja luottamushenkilöi- Vanhustenhuollon Yhteistyön pohtiminen Palvelujen tuottamisessa eimalli vanhuspalvelu- yksilöllisten tarpeiden den vanhuspalveluihin liittyvä resursseja lisätään hie- vapaaehtois- ja järjestö- ole kuitenkaan tapahtunutjen tuottamisessa ja ja palvelujärjestelmän tietämys näistä kysymyksistä man ja vanhuspalvelu- sektorin kanssa suurta muutosta eli lähesstandardoidut palve- jäykkyyden esille lisääntyi ja ongelmat myön- jen kehittäminen on samat ongelmat edelleenlut, jotka eivät huo- tuominen fokus- nettiin käynnistynyt olemassamioi yksilöllisiä keskustelussatarpeita


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

HELSINGIN KAUPUNKISOSIAALIVIRASTOHeikki Waris -instituutti

KYKYKYKYKYSELSELSELSELSELYN ESITTELYN ESITTELYN ESITTELYN ESITTELYN ESITTELYYYYYHUOMIS-barometri

ArArArArArvvvvvoisa tyoisa tyoisa tyoisa tyoisa työntekiöntekiöntekiöntekiöntekijä!jä!jä!jä!jä!

HUOMIS-barometri on väline, jolla Sinä voit koota “näkyviin” työssäsiläsnä olevaa tietoa ongelmista tai tietoa toimintaympäristöstäsi näyttäyty-vistä voimavaroista. Tätä kutsutaan ns. hiljaiseksi tiedoksi, joka on kokemus-tietoa, ammattilaisen näppituntumaa.

Tietojärjestelmissä ei välttämättä ole muuttujia tällaisten ilmiöiden esillesaamiseen, sillä tiedonkeruu niissä painottuu ns. menneeseen “näkyvään”tietoon ja on usein vain kvantitatiivista. HUOMIS-barometrin avulla Sinävoit tuottaa, reflektoiden muiden toimijoiden ja asiakkaiden kanssa, laa-dullista tietoa ajassa näyttäytyvistä ilmiöistä ja tulevan kehityksen ensi-merkeistä, ns. heikoista signaaleista.

Pyydämme Sinua vastaamaan tässä kyselyssä esitettyihin kysymyksiin,ja kertomaan, mitä huolia Sinulla itselläsi on työhösi liittyen, ja mitkä ovatvoimavarasi.

Barometri on suomeksi ilmapuntari. HUOMIS-barometri on siis ajantilannekuva. Se täydentää näkyvän tiedon (mm. tilastojen) pohjalta synty-vää kuvaa. HUOMIS-barometri on osa kokonaisarvioinnin kehikkoa ja sii-hen sisältyvää muuta tiedonkeruuta. Monipuoliseen tietopohjaan perus-tuvassa kokonaisarvioinnissa on mahdollisuus analysoida yhteiskunnallis-ten muutosten heijastumista yksilöiden ja eri väestöryhmien elämään.HUOMIS-barometriin voit koota havaintoja eri näkökulmista.Tietoa jäsennetään

yksilöiden näkökulmasta,sosiaalityön tai muun ammatin näkökulmasta taipalvelujärjestelmän näkökulmasta

Tuotettua tietoa voi hyödyntää muun muassaasiakkaiden elämäntilanteen ja ongelmien korjaamiseenammatilliseen kehittämiseen

•••

Liite 4

••

75


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

76

organisaation tavoitteiden suuntaamiseen ja työyhteisön toiminnankehittämiseenpalvelujärjestelmän puutteiden korjaamiseen

Asiakkailta kerättyä tietoa hyödynnämme muun muassa:asiakkaiden elämäntilanteen ja ongelmien korjaamiseensosiaalityön palvelujen kehittämiseenpalvelujärjestelmän puutteiden korjaamiseen

TTTTTietietietietietojen kokoaminenojen kokoaminenojen kokoaminenojen kokoaminenojen kokoaminen

Palauta mieliin asiakaskuntasi nyt ja tapahtumat ennalta sovitulta ajalta.Työyhteisössäsi voidaan sopia otosajankohdasta vapaasti (esim. kuukau-si). Mieliin palauttamisessa voit hyödyntää mahdollista asiakaskartoitustasi,työpäiväkirjaasi ja tarvittaesa asiakasasiakirjoja. Pohdi, mikä on herättänythuolta joko asiakkaiden elämäntilanteissa, ammattityössäsi tai palvelu-järjestelmän toiminnassa – valitse yksi teema kerrallaan.

Pohdi myös voimavaroja, joita yksilöillä, ammattityössä ja palvelujärjes-telmässä on: miten asiakkaasi ovat onnistuneet elämäntilanteissaan hyö-dyntämään erilaisia selviytymiskeinoja ja millaisia ne ovat, mitkä menetel-mät ovat osoittautuneet työssä toimiviksi ja onnistuneiksi. Pohdi myöspalvelujärjestelmää ja sen rakenteita, jotka mahdollistavat tai tukevat työs-sä onnistumista ja asiakkaiden pärjäämistä. Vastaa omin sanoin barometrinkysymyksiin edempänä olevalle lomakkeelle. Vastausta voi jatkaa erillisellepaperille.

TTTTTietietietietietojen yhteinen projen yhteinen projen yhteinen projen yhteinen projen yhteinen prosessointi fosessointi fosessointi fosessointi fosessointi fokuskeskustelussaokuskeskustelussaokuskeskustelussaokuskeskustelussaokuskeskustelussa

Tietojen kokoaminen ei kannata elle niitä myös hyödynnetä. Tiedonkeruunjälkeen valitaan työryhmä, joka kokoaa kunkin työntekijän tuottamat ha-vainnot ja laatii niiden pohjalta keskustelurungon. Salassapitovelvollisuushuomioiden tieto pilkotaan ja analysoidaan niin, ettei se ole palautettavissayksittäiseen asiakkaaseen.

Taustamateriaaliksi voi kerätä tilastoja, työntekijät voivat tuottaa ilmiö-tä avaavia case-, työpäiväkuvauksia tms.

•

•

•••


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Fokuskeskustelu tarkoittaa suljettua keskustelufoorumia, jossa kukin osal-listuja on asiantuntijana omasta roolistaan käsin. Esimerkiksi asiakkaita,ammatinharjoittamista tai palvelujärjestelmän toimintaa koskevaa huoltavoi pohtia fokuskeskustelussa, jossa on edustajia niin asiakkaista, työn-tekijöstä, hallinnosta kuin kunnan poliittisesta päätöksenteostakin.

Sen sijaan esimerkiksi sosiaalityön ammatillisia kysymyksiä voidaanpohtia työyhteisön sisältä valitussa fokuskeskusteluryhmässä. Olennaistaon tarkastella, ketä tieto koskee ja kenellä on vaikutusmahdolisuuksia suh-teessa käsiteltävään asiaan.

Keskustelun tavoite on prosessoida tuotettua tietoa useasta eri näkö-kulmasta, jolloin voidaan tuottaa uusia, realistisia ratkaisuvaihtoehtoja.

Taina Hussi, Heikki Waris -instituutti

77


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

78

HELSINGIN KAUPUNKISOSIAALIVIRASTOHeikki Waris -instituutti

HUOMIS-barHUOMIS-barHUOMIS-barHUOMIS-barHUOMIS-barometrometrometrometrometrikyselikyselikyselikyselikyselyyyyy

HUOLIKARHUOLIKARHUOLIKARHUOLIKARHUOLIKARTTTTTOITUSOITUSOITUSOITUSOITUS

I Mikä herättää mielessäsi huolta? Pohdi kohdat I–IV, yhtä teemaa kerral-laan. Avainsanat on tarkoitettu viitteellisiksi ja suuntaa antaviksi.

Teemat:1. Yksilöiden (asiakkaiden) arkeen liittyvät huolet

Avainsanoja: terveys, asuminen, työ, koulutus, päihteet, lähiverkosto,harrastukset, muu toiminta

2. Omaan työhön liittyvät huoletAvainsanoja: toiminnan resurssit, palvelun laatu, aikaansaatu vaikut-tavuus, palvelun riittävyys, oikea kohdentuminen, työmenetelmät,välineet, työssä saatu tuki jne.

3. Palveluihin liittyvät huoletAvainsanoja: palvelujen yhteensopivuus, palveluketjut, yhteistyönsujuvuus, palvelujen kohdentuminen, palvelujen kirjo, riittävyys,saatavuus jne.

Kuinka huolissasi olet asteikolla 1 vähän – 5 erittäin huolissani:


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

II Mitä asiantilan korjaamiseksi voisi tehdä? Kuvittele tilanne, jossahuolta ei ole.a) mitä olisi pitänyt tapahtua, jotta huolta ei enää ole?b) mitä toimenpiteitä/tapahtumia se vaatisi?

III Mitä mielestäsi seuraa siitä, jos huoleen ei puututa tai asiantilaa eikorjata? Mitä riskejä on olemassa?

IV Mitä voin itse asialle tehdä?a) Mitä teen tai mitä yksikköni voi tehdä asian korjaamiseksi? Mitä

siitä seuraa?b) Missä tilanteessa en voi tehdä asialle mitään? Minne kerron siinä

tapauksessa?

79


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

80

VVVVVOIMAOIMAOIMAOIMAOIMAVVVVVARARARARAROJEN KAROJEN KAROJEN KAROJEN KAROJEN KARTTTTTOITUSOITUSOITUSOITUSOITUS

V Mikä on jo hyvin? Mihin kannattaa satsata? Miksi?

1. Yksilöiden/asiakkaiden arjessaAvainsanoja: asiakkaiden selviytymiskeinot, voimavarat, resurssit

2. TyössäsiAvainsanoja: toimivat menetelmät, työmallit, projektit jne.

3. PalvelujärjestelmässäAvainsanoja: palvelujen laatu, niillä aikaansaatu vaikuttavuus, palvelu-jen oikea kohdentuminen, palvelujen monipuolisuus, hyvät yhteis-työkäytännöt ja -projektit, riittävyys, saatavuus jne.

Muuta kommentoitavaa:

Anna palaute lomakkeen täyttämisestä (vaikeaa, helppoa tms.)

Kiitos vastauksestasi! Taina Hussi, Heikki Waris -instituutti


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

HELSINGIN KAUPUNKISOSIAALIVIRASTOHeikki Waris -instituuttiTapulin sosiaalipalvelutoimisto

Liite 5

SUUTSUUTSUUTSUUTSUUTARILARILARILARILARILAN ALAN ALAN ALAN ALAN ALUEEN ALUEEN ALUEEN ALUEEN ALUEEN ALAAAAA- J- J- J- J- JA YLA YLA YLA YLA YLÄASTEIKÄISETÄASTEIKÄISETÄASTEIKÄISETÄASTEIKÄISETÄASTEIKÄISETLLLLLAPSET JAPSET JAPSET JAPSET JAPSET JA NUORETA NUORETA NUORETA NUORETA NUORET

1. Mikä herättää mielessäsi huolta?(Voit tarvittaessa jatkaa vastauksiasi paperin toiselle puolelle taierilliselle paperille)

b) Huolet, jotka liittyvät työhöni lasten ja nuorten kanssaAvainsanoja: toiminnan resurssit, palvelun laatu, palvelun riittä-vyys, oikea kohdentuminen, työmentelmät, välineet, työssä saatutuki, jne.

c) Lasten ja nuorten palveluihin liittyvät huoletAvainsanoja: palveluiden yhteensopivuus, yhteistyön sujuvuus,palveluiden kohdentuminen, palveluiden kirjo, riittävyys, saata-vuus, jne.

a) Lasten ja nuorten arkeen liittyvät huoletAvainsanoja: perhe, koulunkäynti, kouluviihtyvyys, vapaa-aika,harrastukset, kasvuympäristö, köyhyys, päihteet, rikollisuus, jne.

81


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

82

2. Mitä mielestäsi pitäisi tehdä?

a) Mitä asioiden korjaamiseksi voisi tehdä (suhteessa lapsiin januoriin, omaan työhösi ja alueen palveluihin)? Kuvittele tilanne,jossa huolta ei enää ole...

Lapset ja nuoret:

Oma työsi:

Alueen palvelut:

b) Mitä tapahtuu, jos asioille ei tehdä mitään? Mitä riskejä on olemassa?

Lapset ja nuoret:

Oma työsi:

Alueen palvelut:


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

c) Kenen palvelujärjestelmässä pitäisi ensisijaisesti toimia asioidenkorjaamiseksi? Mitä voin itse tai mitä yksikköni voi asioiden korjaa-miseksi tehdä?

Lapset ja nuoret:

Oma työsi:

Alueen palvelut:

3. Voimavarojen kartoitus – Mikä on jo hyvin?

a) Mikä on jo hyvin Suutarilan alueen kouluikäisten lasten ja nuortenarjessa?Avainsanat: perhe, lähipiiri, koulunkäynti, kouluviihtyvyys, vapaa-aika, harrastukset, kasvuympäristö, jne.

b) Mikä on jo hyvin työssäsi (ajatellen lapsia ja nuoria)?Avainsanoja: toiminnan resurssit, palvelun laatu, palvelun riittä-vyys, oikea kohdentuminen, työmenetelmät, välineet, työssä saatutuki, jne.

83


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

84

c) Mikä on jo hyvin alueen palvelujärjestelmässä?Avainsanoja: palveluiden yhteensopivuus, yhteistyön sujuvuus,palveluiden kohdentuminen, palveluiden kirjo, riittävyys, saata-vuus, jne.

Työyksikkö:(Tätä tarvitaan lähinnä fokuskeskustelun kokoamista varten.)

Kiitos vastauksestasi!


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Sosiaalinen rSosiaalinen rSosiaalinen rSosiaalinen rSosiaalinen raporaporaporaporaportttttointi hankkeen arointi hankkeen arointi hankkeen arointi hankkeen arointi hankkeen arviointiviointiviointiviointiviointiVVVVVuosaaren asiakuosaaren asiakuosaaren asiakuosaaren asiakuosaaren asiakasrasrasrasrasraporaporaporaporaportttttointiointiointiointiointiHaastHaastHaastHaastHaastattelukysymattelukysymattelukysymattelukysymattelukysymykykykykykset sosiaalipalset sosiaalipalset sosiaalipalset sosiaalipalset sosiaalipalvvvvvelutelutelutelutelutoimistoimistoimistoimistoimiston johton johton johton johton johtaaaaavillevillevillevillevillesosiaalitysosiaalitysosiaalitysosiaalitysosiaalityöntekiöntekiöntekiöntekiöntekijöillejöillejöillejöillejöille

Liite 6

Prosessi

Millainen mielikuva asiakasfokuskeskustelusta jäi?Oliko koulutus/ohjaus menetelmän käyttöön riittävää?Mitkä tekijät edesauttoivat prosessin toteuttamista ja onnistumista?Mitkä tekijät taas vaikeuttivat toteuttamista?

••

Vaikutukset

••

Mitkä olivat hankkeelle asetetut tavoitteet?Toteutuivatko ne?Mitä muita tuloksia hanke mielestänne tuotti?Mikä tekijä (mekanismi) mahdollisti kunkin tuloksen?Jos tavoitteet eivät toteutuneet, niin minkä arvelette olleen syynä(estävä mekanismi)?Voitteko nimetä vielä jotain “sivutuotteita” ja/tai odottamattomiavaikutuksia (myönteisiä tai kielteisiä), joita syntyi prosessissa?

•••••

•

Lopuksi

Mitä eroa asiakasraportoinnin tuottamalla tiedolla oli viraston tilastolli-sen asiakaspalautteen tuottamaan tietoon?Vastasiko koko prosessi odotuksia?Aiotteko käyttää menetelmää uudelleen?Jos kyllä, mitä tekisitte samoin kuin tässä hankkeessa? Mitä tekisittetoisin?Muita kommentteja?

•

•

•

•

•

KKKKKOOSTE AROOSTE AROOSTE AROOSTE AROOSTE ARVIOINTIHAASTVIOINTIHAASTVIOINTIHAASTVIOINTIHAASTVIOINTIHAASTAAAAATTELTTELTTELTTELTTELUJENUJENUJENUJENUJENKYKYKYKYKYSYMYKSYMYKSYMYKSYMYKSYMYKSISTSISTSISTSISTSISTÄ ERI OSAPUOLILLEÄ ERI OSAPUOLILLEÄ ERI OSAPUOLILLEÄ ERI OSAPUOLILLEÄ ERI OSAPUOLILLE

85


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

86

Sosiaalinen rSosiaalinen rSosiaalinen rSosiaalinen rSosiaalinen raporaporaporaporaportttttointi hankkeen arointi hankkeen arointi hankkeen arointi hankkeen arointi hankkeen arviointiviointiviointiviointiviointiSuutSuutSuutSuutSuutarararararilan horilan horilan horilan horilan horisontisontisontisontisontaalinne malliaalinne malliaalinne malliaalinne malliaalinne malliHaastHaastHaastHaastHaastattelukysymattelukysymattelukysymattelukysymattelukysymykykykykykset alueen virkset alueen virkset alueen virkset alueen virkset alueen virkamiestyamiestyamiestyamiestyamiestyöröröröröryhmälleyhmälleyhmälleyhmälleyhmälle

Prosessi

Oliko koulutus/ohjaus menetelmän käyttöön riittävää?Mitkä tekijät edesauttoivat prosessin toteuttamista ja onnistumista?Mitkä tekijät taas vaikeuttivat toteuttamista?

•••

VaikutuksetSaatiinko mielestäsi hankkeella koottua relevanttia tietoa?Mitkä olivat hankkeelle asetetut tavoitteet?Toteutuivatko ne?Mitä muita tuloksia hanke mielestänne tuotti?Mikä tekijä (mekanismi) mahdollisti kunkin tuloksen?Jos tavoitteet eivät toteutuneet, niin minkä arvelette olleen syynä(estävät mekanismit)?Voitteko nimetä vielä jotain “sivutuotteita” ja/tai odottamattomiavaikutuksia (myönteisiä tai kielteisiä), joita syntyi prosessissa?

••••••

•

Vastasiko koko prosessi odotuksia?Aiotteko käyttää menetelmää uudelleen?Jos kyllä, mitä tekisitte samoin kuin tässä hankkeessa? Mitä tekisittetoisin?Muita kommentteja?

Lopuksi•••

•


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

ProsessiOliko koulutus/ohjaus menetelmän käyttöön riittävää?Mitkä tekijät edesauttoivat prosessin toteuttamista ja onnistumista?Mitkä tekijät taas vaikeuttivat toteuttamista?

•••

Vaikutukset

Mitkä olivat hankkeelle asetetut tavoitteet?Toteutuivatko ne?Mitä muita tuloksia hanke mielestänne tuotti?Mikä tekijä (mekanismi) mahdollisti kunkin tuloksen?Jos tavoitteet eivät toteutuneet, niin minkä arvelette olleen syynä(estävät mekanismit)?Voitteko nimetä vielä jotain “sivutuotteita” ja/tai odottamattomiavaikutuksia (myönteisiä tai kielteisiä), joita syntyi prosessissa?

•••••

•

Vastasiko koko prosessi odotuksia?Aiotteko käyttää menetelmää uudelleen?Jos kyllä, mitä tekisitte samoin kuin tässä hankkeessa? Mitä tekisittetoisin?Muita kommentteja?

Lopuksi•••

•

Sosiaalinen rSosiaalinen rSosiaalinen rSosiaalinen rSosiaalinen raporaporaporaporaportttttointi hankkeen arointi hankkeen arointi hankkeen arointi hankkeen arointi hankkeen arviointiviointiviointiviointiviointiKKKKKeskisen alueen veskisen alueen veskisen alueen veskisen alueen veskisen alueen vererererertiktiktiktiktikaaliraaliraaliraaliraaliraporaporaporaporaportttttointiointiointiointiointiHaastHaastHaastHaastHaastattelukysymattelukysymattelukysymattelukysymattelukysymykykykykykset vset vset vset vset vanhussosiaalityanhussosiaalityanhussosiaalityanhussosiaalityanhussosiaalityön työn työn työn työn työröröröröryhmälleyhmälleyhmälleyhmälleyhmälle

87


○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Sosiaalinen rSosiaalinen rSosiaalinen rSosiaalinen rSosiaalinen raporaporaporaporaportttttointi hankkeen arointi hankkeen arointi hankkeen arointi hankkeen arointi hankkeen arviointiviointiviointiviointiviointiKKKKKeskisen alueen veskisen alueen veskisen alueen veskisen alueen veskisen alueen vanhussosiaalityanhussosiaalityanhussosiaalityanhussosiaalityanhussosiaalityön vön vön vön vön vererererertiktiktiktiktikaaliraaliraaliraaliraaliraporaporaporaporaportttttointiointiointiointiointiHaastHaastHaastHaastHaastattelukysymattelukysymattelukysymattelukysymattelukysymykykykykykset luoset luoset luoset luoset luottttttttttamushenkilöilleamushenkilöilleamushenkilöilleamushenkilöilleamushenkilöille

Menetelmän käyttökelpoisuuden arviointi fokuskeskusteluun osallistuneilletahoille suunnittelun, hallinnon ja luottamustoimen näkökulmasta(“raportoinnin vastaanottajat”). Kysymyksiä siitä, kuinka menetelmän tuot-tama tieto on vaikuttanut tai onko se vaikuttanut?

Prosessi

Millainen mielikuva fokuskeskustelusta jäi?Oliko keskusteluryhmän kokoonpano mielestäsi onnistunut?Sosiaalityöntekijöiden keräämä taustamateriaali – miten arvioit sen?Olisitko kaivannut jotain muuta lisätietoa?Loppuraportti tai pöytäkirja – saitko sellaisen ja oli(si)ko se tarpeen?

•••••

Tuotos

Tuottiko prosessi uutta tietoa käsiteltävistä asioista?Tuliko ohessa muita “sivutuotteita”? (esim. arvokeskustelua, uuttaymmärrystä asiakkaiden elämäntilanteista, eri ammattiryhmientyökuvista tai alueellisista ilmiöistä?)Mitä vaikutuksia keskustelussa syntyneellä tiedolla oli työskentelyysi –oliko sitä tai pystyykö nimeämään?Onko keskustelussa läpikäydyille asioille sittemmin tapahtunutmitään? (Poliittisia tai hallinnollisia päätöksiä tai linjan vaihtoja,yhteistyöverkostoissa tehtyjä muutoksia tms.)

••

•

•

Lopuksi

Mitä uhkia tai mahdollisia negatiivisia vaikutuksia näet suhteessamenetelmään?Entä, mitä mahdollisuuksia?Fokuskeskustelun raportoinnin menetelmänä. Etuja ja haittoja esimer-kiksi kirjallisiin raportteihin verraten?

•

••

88

sosiaalinen raportointi tiedon rakentajana · kanssa taina hussi on kehittänyt sosiaalisen...

Documents