sosioekonominen asema ja metabolisen oireyhtymÄn … · metabolinen oireyhtymä (mbo) on...
TRANSCRIPT
1
SOSIOEKONOMINEN ASEMA JA METABOLISEN OIREYHTYMÄN
ESIINTYVYYS – ITÄSUOMALAINEN 5-VUOTISSEURANTATUTKIMUS
Aria Yar
Tutkielma
Lääketieteen koulutusohjelma
Itä-Suomen yliopisto
Terveystieteiden tiedekunta
Yleislääketiede
Lokakuu 2014
2
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta
Lääketieteen laitos
Yleislääketiede
YAR ARIA: Sosioekonominen asema ja metabolisen oireyhtymän esiintyvyys – itäsuomalainen 5-
vuotisseurantatutkimus
Opinnäytetutkielma, 57 sivua
Tutkielman ohjaajat: LT, professori Pekka Mäntyselkä ja yleislääketieteen erikoislääkäri Jorma
Savolainen
Lokakuu 2014
Avainsanat: metabolinen oireyhtymä, MBO, sosioekonominen asema
Johdanto: Metabolinen oireyhtymä (MBO) on keskivartalolihavuudesta, insuliiniresistenssistä,
kohonneesta verenpaineesta ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöstä koostuva sydän- ja
verisuonisairauksien riskitekijöiden ryväs. Eri tutkimuksissa on havaittu käänteinen yhteys
metabolisen oireyhtymän ja sosioekonomisten muuttujien, kuten koulutustason välillä. Tässä
seurantatutkimuksessa tarkasteltiin metabolisen oireyhtymän esiintyvyyden muutosta eri
sosioekonomisissa ryhmissä 5-vuotisjaksossa.
Menetelmät: Tutkimusaineiston muodostivat 371 lapinlahtelaista (185 naista ja 186 miestä, keski-
ikä 50,9 vuotta), jotka osallistuivat tutkimukseen vuosina 2005 ja 2010. Sosioekonomista asemaa
tarkasteltiin koulutusasteen (ei ammatillista koulutusta/ammattikoulu tai opisto/korkeakoulu),
työtilanteen (työssä tai ei työssä) ja siviilisäädyn (naimaton/eronnut/leski tai naimisissa/avoliitossa)
mukaan. Näiden kolmen muuttujan avulla muodostettiin neljäluokkainen sosioekonominen indeksi.
Kliiniset mittaukset, kuten painoindeksi (BMI), paastosokeri, lipidiarvot ja systolinen sekä
diastolinen verenpaine, tehtiin kaikille osallistujille vuosina 2005 ja 2010. MBO:n määritelmän
pohjana käytettiin National Cholesterol Education Programin ATPIII-kriteereitä.
Tulokset: Metabolisen oireyhtymän esiintyvyys nousi 5-vuotisseurannassa 44,5 %:sta 51,5 %:iin.
Oireyhtymää esiintyi yleisemmin miehillä. Alhaisin esiintyvyys todettiin korkeasti koulutetuilla
naisilla (31,4 % nousi 35,7 %:iin) ja korkein esiintyvyys yksin asuvilla naisilla (64,0 % nousi 68,0
%:iin). Jyrkin esiintyvyyden nousu (17,0 %) tapahtui työelämän ulkopuolella olevien miesten
joukossa.
Pohdinta: Aiempien tutkimusten mukaan korkea koulutusaste on yhteydessä pienempään MBO:n
esiintyvyyteen naisilla, mikä tuli esille myös tässä tutkimuksessa. Lisäksi havaittiin selvästi
jyrkempi MBO-esiintyvyyden nousu alemmin kuin korkeasti koulutettujen miesten keskuudessa.
MBO:n esiintyvyys nousi selvimmin työelämän ulkopuolella olevilla miehillä. Vastaavaa muutosta
ei todettu työelämän ulkopuolella olevilla naisilla.
Johtopäätökset: Lapinlahden kunnan väestössä MBO:n esiintyvyys on yhteydessä koulutustasoon,
työtilanteeseen ja siviilisäätyyn. Miehillä ja naisilla sosioekonomisen tilanteen ja MBO:n
esiintyvyyden välisessä yhteydessä on eroja.
3
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences
School of Medicine
General medicine
YAR ARIA: Socioeconomic status and the metabolic syndrome: a 5-year follow-up study in
Eastern Finland
Thesis, 57 pages
Tutors: Pekka Mäntyselkä (D.Med.Sc.), professor, Jorma Savolainen (M.D.), specialist in general
medicine
October 2014
Keywords: Metabolic syndrome, MetS, Socioeconomic status
Introduction: Metabolic syndrome (MetS) is a cluster of risk factors, consisting of abdominal
obesity, insulin resistance, elevated blood pressure and a disruption in lipid metabolism. An inverse
relationship between socioeconomic factors such as education and the MetS have been documented
in various studies. In this follow-up study, we observed the changes in MetS prevalence and the
relationship with SES in a 5-year period.
Methods: A randomly selected population of 371 inhabitants (185 women and 186 men, average
age 50,9 years) participated between 2005 and 2010. Socioeconomic status was determined based
on education level (primary education/vocational schooling or college/university education),
working status (working or not working), and marital status (single/divorced/widowed or
cohabiting/married). In addition, a socioeconomic index was drafted based on these three variables.
Clinical measurements such as body mass index (BMI), fasting glucose, lipid values, systolic and
diastolic blood pressure was gathered from all subjects in 2005 and 2010 separately. ATPIII criteria
by the National Cholesterol Education Program were used to identify the presence of MetS.
Results: Prevalence of MetS increased from 44,5 % to 51,5 %. MetS remained more prevalent
among men. The lowest prevalence for MetS was observed among women with higher education
(31,4 % up to 35,7 % in 5 years), whereas the highest prevalence was among women living
individually (64,0 % up to 68,0 %). The sharpest 5-year increase in MetS occurence was observed
among the unemployed men (+ 17,0 %).
Discussion: Previous studies have documented that higher education attenuates the risk of
developing metabolic syndrome in a female adult population. The connection is confirmed in this
study. Additionally, we recorded a steep increase in MetS prevalence among men with lower
education compared to those with higher education. The sharpest increase in MetS prevalence was
documented among the unemployed men, while unemployed women had no increase in MetS
prevalence ove rtime.
Conclusion: In the municipality of Lapinlahti in Eastern Finland, prevalence of MetS is influenced
by education level, employment and marital status, while some differences between men and
women are documented.
4
Käytetyt lyhenteet
MBO Metabolinen oireyhtymä
BMI Painoindeksi (Body Mass Index)
KOL Seerumin kolesteroli
HDL Seerumin HDL-kolesteroli
LDL Seerumin LDL-kolesteroli
Trigly Seerumin triglyseridit
P-Gluk Plasman paastosokeri
RR Verenpaine
5
Sisällys
1 JOHDANTO ...................................................................................................................... 7
2 SOSIOEKONOMINEN ASEMA, RISKITEKIJÄT JA TERVEYS .............................. 14
2.1 Sosioekonomiset erot terveystutkimuksissa ............................................................. 14
2.2 Sosioekonomisen aseman mittarit ............................................................................ 14
3 METABOLINEN OIREYHTYMÄ ................................................................................ 14
3.1 Metabolisen oireyhtymän määritelmä ...................................................................... 14
3.2 Esiintyvyys ............................................................................................................... 15
3.3 Riskitekijät ................................................................................................................ 15
3.4 Patofysiologia ........................................................................................................... 21
3.5 Kriteerit ..................................................................................................................... 25
4 TUTKIMUKSEN TAVOITE .......................................................................................... 29
5 AINEISTO JA MENETELMÄT .................................................................................... 30
6 TULOKSET .................................................................................................................... 32
6.1 Tutkimusaineiston yleiskuvaus vuonna 2005 ........................................................... 32
6.2 Painoindeksi, verenpaine sekä sokeri- ja rasva-arvot vuosina 2005 ja 2010 ............ 33
6.3 Metabolisen oireyhtymän esiintyvyys vuosina 2005 ja 2010 eri .
6
sosioekonomisissa luokissa ....................................................................................... 34
6.4 Sosioekonominen indeksi .......................................................................................... 38
7 POHDINTA .................................................................................................................... 41
7.1 Keskeiset löydökset .................................................................................................. 41
7.2 Koulutustaso ............................................................................................................. 41
7.3 Työtilanne ................................................................................................................. 42
7.4 Siviilisääty ................................................................................................................ 43
7.5 Metabolisen oireyhtymän osatekijöiden muutokset ................................................. 43
7.6 Keskeisten tutkimustulosten vertailu aikaisempaan tutkimustietoon ........................ 44
7.7 Tutkimuksen vahvuuksien ja heikkouksien tarkastelua ............................................ 45
8 JOHTOPÄÄTÖKSET ..................................................................................................... 47
LÄHDELUETTELO ............................................................................................................ 48
7
1. Johdanto
Metabolinen oireyhtymä (MBO) on keskivartalolihavuuden, insuliinisresistenssin, rasva-
aineenvaihdunnan häiriön ja kohonneen verenpaineen muodostama riskitekijöiden kasauma.
Oireyhtymän esiintyvyyttä ja siihen liittyviä päätetapahtumia on tutkittu paljon maailmanlaajuisesti
(Novak ym. 2013, Marchi-Alves ym. 2012 ja Lao ym. 2012). Viime vuosikymmenten aikana
lihavuus on lisääntynyt räjähdysmäisesti, erityisesti lasten ja nuorten keskuudessa (De Onis ym.
2010 ja Vaamo ym. 2010), mikä tulee tulevaisuudessa lisäämään merkittävästi MBO:n
ilmaantumista (Pacifico ym. 2011).
MBO on merkittävä riski liitännäisongelmille, kuten tyypin 2 diabetekselle (Pajunen ym. 2010 ja
Grundy ym. 2005), valtimonkovettumataudille ja sen myötä iskeemisille sydän- ja aivosairauksille
(Syvänne 2013 ja Grundy ym. 2005), pitkäaikaisille tuki- ja liikuntaelinvaivoille (Seaman 2013 ja
Mäntyselkä ym. 2010) ja myös tietynlaisille syöpäsairauksille (Esposito ym. 2012). Metabolisen
oireyhtymän ja sen osatekijöiden yleistymisen kansanterveydellisenä seurauksena on runsas
terveydenhuollon kuormittuminen (Scarborough ym. 2011), työpoissaolot, pitkät kuntoutusjaksot ja
työkyvyttömyys (Arterbrum ym. 2012, Vanhanen ym. 2012, Svärd ym. 2011 ja Rissanen ym. 1990)
sekä ennenaikaiset kuolemat työikäisessäkin väestössä (Jousilahti ym. 1996).
Sosioekonomisen aseman ja metabolisen oireyhtymän esiintyvyyden välistä yhteyttä on selvitetty
useissa tutkimuksissa (Riediger ym. 2011, Chichlowska ym. 2008 ja Maksimovic ym.
2008). Alhainen sosioekonominen asema on yhteydessä kohonneeseen sydän- ja
verisuonisairauksien riskiin. Kirjallisuudessa on myös dokumentoitu erilaisten MBO-osatekijöiden
kuten insuliiniresistenssin, hypertonian ja ylipainon, kasautumista matalemmin koulutettuun
väestöön (Kim ym. 2013).
Väestötason pidempiaikaisen seurannan tuloksia on tarjolla hyvin niukasti kuvaamaan metabolisen
oireyhtymän esiintyvyyden muutoksia eri sosioekonomisissa luokissa. Seurantatutkimuksesta
saadulla tiedolla voidaan olettaa olevan hyötyä ennaltaehkäisevän hoidon kohdistamisessa
riskiryhmiin.
8
2. Sosioekonominen asema, riskitekijät ja terveys
2.1 Sosioekonomiset erot terveystutkimuksissa
Sosiaaliset olot ja eriarvoisuus vaikuttavat sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Näin on myös
rikkaissa länsimaissa, joissa absoluuttista eli äärimmäistä köyhyyttä ei esiinny näkyvästi.
Eräs modernin kansanterveystieteen kasvavista tutkimusalueista on ollut sosiaalilääketiede ja
mielenkiinto sosiaalisten luokkien välisiä terveyseroja kohtaan. Kulttuurilliset, yhteiskunnalliset,
taloudelliset ja ympäristölliset olosuhteet ovat kaikki terveyteen vaikuttavia tekijöitä. Kulttuuri
itsessään on laaja käsite, johon luokitellaan ihmisten ryhmäkohtaiset toimintamallit, asenteet ja
uskomukset. Suomalaisväestön terveyserot ovat keskimäärin pienemmät kuin Itä-Euroopan maissa,
mutta suuremmat kuin lähes kaikissa muissa läntisissä EU-maissa (Kauhanen ym. 2013).
Sosiaalisen eriarvoisuuden taustalla vaikuttaa aineellisten ja kulttuuristen voimavarojen epätasainen
jakautuminen väestössä. Sosiaaliseen eriarvoisuuteen vaikuttavia syy- ja seuraustekijöitä ovat
matala koulutustaso tai kouluttamattomuus, raskas työ, epävarmuus työn jatkuvuudesta,
suhteellinen köyhyys, alhainen asumistaso, auttavien sosiaalisten verkostojen vähäisyys tai puute
sekä epäterveelliset elämäntavat, kuten tupakointi, runsas alkoholinkäyttö ja
epätarkoituksenmukainen ravitsemus. Osalla näistä syytekijöistä on taipumusta periytyä
sukupolvelta toiselle (Palosuo ym. 2006).
Viime kuluneina vuosikymmeninä on havaittu sosiaalisten terveyserojen kasvua Suomessa, mitä
yleisesti pidetään globalisaation seurauksena. Globalisaation positiivisina seurauksina nähdään
liikkuvuuden lisääntyminen ja esimerkiksi lääketieteen tutkimusta ja teknistä kehitystä suosiva
ilmapiiri. Negatiivisina vaikutuksina nähdään talouskasvun rinnalla tapahtuva väestöryhmien
tuloerojen kasvu, kilpailun ja tuottavuuden vaatimat mukautumiset menestymisen takaamiseksi sekä
stressin ja epäterveellisten elämäntapojen lisääntyminen (Mäkelä 2005).
2.2 Sosioekonomisen aseman mittarit
Tutkimusten perusteella tiedetään, että eri sosiaaliset olot ovat sosioekonomisen aseman sisällä
lähempänä toisiaan kuin eri sosioekonomisissa luokissa keskenään. Vaikka sosioekonomisesta
asemasta ei ole olemassa standardoituja kriteerejä, niin kansanterveystieteessä ja epidemiologiassa
perinteisiä sosioekonomisen aseman mittareita ovat olleet esimerkiksi koulutus, tulotaso ja
9
varallisuus, ammatti ja sosiaalisen arvostuksen kokeminen. Myös työtilannetta ja elinolosuhteita
voidaan pitää perusteltuina mittareina (Kauhanen ym. 2013, MacMahon ym. 1970).
2.2.1 Koulutus
Koulutustaustaa pidetään hyvänä sosiaalisen aseman mittarina, koska kerran hankittu koulutusta ei
menetä, kuten esimerkiksi voi käydä työllisyydelle tai varallisuudelle. Koulutustaustaa voi mitata
joko koulutuksen kestolla vuosissa tai ylimmän saavutetun koulutustason perusteella. Koulutuksella
on ollut merkittävä vaikutus suomalaisten hyvinvointiin, koska suomalaisten terveys ja hyvinvointi
on edistynyt kansallisen koulutustason noustessa (Kauhanen ym. 2013, Martikainen ym. 2013,
Ojala-Oksala ym. 2012 ja Rautio ym. 2000).
Suomalaisessa Tilastokeskuksen väestölaskenta- ja kuolinsyyrekisteritiedoista kerätyn aineiston
perusteella tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin 30-vuotiaiden miesten ja naisten elinajanodotteen
muutosta vuodesta 1971 vuoteen 2010 eri koulutusasteilla. Tuloksissa 30-vuotiaiden miesten
elinajanodote pidentyi vuosien 1971–2010 välillä 39,4 vuodesta 47,3 vuoteen. Samanaikaisesti
korkea-asteen ja perusasteen koulutuksen saaneiden miesten elinajanodotteen ero kasvoi 4,9
vuodesta 7,0 vuoteen. Tämä selitettiin korkea-asteen koulutuksen saaneiden elinajanodotteen
nopeammalla kasvulla. Korkea-asteen koulutuksen saaneiden miesten elinajanodote saavutti
perusasteen koulutuksen saaneiden naisten odotteen, joka oli vuonna 2010 molemmilla noin 51,5
vuotta (Martikainen ym. 2013).
Kun tutkimuksissa on haettu koulutustason ja metabolisen oireyhtymän ja sen osatekijöiden
esiintyvyyden välisiä yhteyksiä, on havaittu MBO:n esiintyvyyden painottumista etenkin
matalemmin koulutettuun väestöön (Kim ym. 2013, Sygnowska ym. 2012, Riediger ym. 2011 ja
Loucks ym. 2007). Verenpainetaudin on osoitettu myös olevan merkittävästi yleisempää alle 12
vuotta kouluttautuneilla kuin pidempään koulua käyneillä (Erceg ym. 2012).
Matalan koulutustason ja MBO:n esiintyvyyden yhteys on tutkimuskirjallisuuden mukaan
vahvempaa naisilla (Sygnowska ym. 2012, Loucks ym. 2007). Puolalaisessa tutkimuksessa
kerättiin 20–74-vuotiaista satunnaisesti valituista 5,940 miehestä ja 6,627 naisesta metabolisen
oireyhtymän IDF-kriteerien mukaiseen diagnoosiin vaadittavat kliiniset mittaukset, tietoa
elämäntavoista, kuten tupakoinnista ja vapaa-ajan fyysisestä aktiivisuudesta, sekä lisäksi tietoa
lääkityksestä ja koulutustaustasta. IDF-kriteerien mukaan MBO:ää esiintyi miehistä 31 %:lla ja
10
naisista 27 %:lla. Naisryhmässä havaittiin merkittävä metabolisen oireyhtymän riskin pieneneminen
koulutustason noustessa (Sygnowska ym. 2012).
Koulustason vaikutus miesten ylipainoon ja MBO:n esiintyvyyteen on tutkimuskirjallisuuden
mukaan kiistanalainen, mutta kokonaisuudessaan heikompi kuin naisilla (Sygnowska ym. 2012,
Loucks ym. 2007 ja Russell ym. 2005).
Korkean koulutustason suojaava vaikutus perustuu vahvasti terveyskäyttäytymiseen etenkin
naisilla: yhdysvaltalaistutkimuksessa tarkasteltiin 45–84-vuotiaiden valkoihoisten naisten
kokonaiskuolleisuutta vuosien 1986 ja 2006 välillä. Kokonaiskuolleisuus kasvoi jonkin verran 20-
vuotisseurannassa. Analyysissä huomattiin, että kuolemien kasvu painottui alemman koulutustason
(0–11 vuotta koulunkäyntiä) väestöön. Sen sijaan pidempään kouluttautuneilla kokonaiskuolleisuus
väheni seuranta-aikana. Kuolemansyistä selittyi merkittävä osuus tupakoinnilla: kaksi
peruskuolinsyytä, jotka ovat kytköksissä tupakointiin – kehkosyöpä ja krooniset keuhkosairaudet –
kattoivat 48 % kuolemista. Naisten ruokailutottumukset ovat keskimäärin terveellisempiä kuin
samanikäisten miesten (Hiza ym. 2013).
Vähäisemmän tupakoinnin lisäksi korkeampi koulutustaso merkitsee usein myös keskimäärin
terveellisempiä ruokailutottumuksia (Hiza ym. 2013), hillitympää alkoholinkäyttöä (Sygnowska
ym. 2012) ja vähemmän ylipainoa (Tzotzas ym. 2010).
2.2.2 Ammatti
Ammatti ilmaisee henkilön asemaa työyhteisössä ja antaa epäsuoraa tietoa tuloluokasta, minkä
vuoksi se kelpaa sosioekonomiseksi mittariksi. Työn fyysinen ja psyykkinen vaativuusaste heijastuu
yksilön terveyteen, ja rasittava työnkuva voi altistaa somaattisille tai psyykkisille sairauksille. Eri
ammatteihin liittyy erilaisia terveydellisiä riskejä, jotka tulee huomioida tutkimuksissa ja primääri-
sekä sekundääripreventiossa (MacMahon ym. 1970).
Fyysisesti passiiviset ja pitkittynyttä istumista vaativat työnkuvat on perinteisesti yhdistetty
kohonneeseen MBO-osatekijöiden ja sydän- ja verisuonisairauksien riskiin (Bertrais ym. 2005).
Tämänlaisessa riskityössä ovat muun muuassa kuljettajat, myyjät, sihteerit ja osa tietotyöläisistä.
Manuaalisella työvoimalla on yleisesti kohonnut subkliinisen ateroskleroosin riski (Fujishiro ym.
2011).
11
Brittiläisen Whitehall II -tutkimusaineiston pohjalta arvioitiin 20 lontoolaisen julkisen palvelun
viraston työntekijän MBO-riskiä. Työntekijät jaettiin asemansa ja tulotason mukaan kuuteen eri
luokkaan virkamiesnimikkeen mukaisesti. Tutkimuksessa vahvistettiin käsitystä MBO-
riskitekijöiden (keskivartalolihavuus, glukoosiyliherkkyys ja dyslipidemian merkit)
klusteroitumisesta alempiin virkamiehiin sekä miehillä että naisilla. Jo edeltävässä Whitehall-
tutkimuksessa todettiin toimistotyöntekijöillä yli kaksinkertainen sydäntautikuolleisuus
hallintovirkamiehiin verrattuna (Brunner ym. 1997).
Työn koettu miellekkyys voi vähentyä raskaassa vuorotyössä, työtehtävien keskitetyksi tulemisessa
ja työtaakan lisääntymisen seurauksena, mikä vaikuttaa sekä työntekijän psyykkiseen että fyysiseen
hyvinvointiin epäedullisesti. Työtehtävien supistaminen ja lomautetuksi tulemisen uhka ovat
etenkin taloudellisen taantuman aikainen realiteetti. Laskusuhdanne on tutkitusti yhteydessä
lisääntyneeseen sairastavuuteen ja kuolleisuuteen (Bacigalupe ym. 2014). Vaikka metabolisen
oireyhtymän ja työtilanteen välistä yhteyttä ei ole suoraan tutkittu, voidaan kirjallisuudesta poimia
liitännäissairauksia ja työperäistä kuormitusta käsitteleviä tutkimuksia. Eräs suomalaistutkimus on
osoittanut yhteyden koetun epävarman työtilanteen ja sydän- ja verisuonisairauksien riskin
kohoamisen välillä. Epävarmuus ja sairastumisriski painottuu etenkin alempiin sosioekonomisiin
luokkiin (Virtanen ym. 2013). Yhdysvaltojen vuosien 2007–2009 talouden taantuman aikana
raportoitiin hypertension insidenssin ja diabeteksen riskin lisääntymistä sellaisissa tehtaissa, joissa
lomautuksia oli paljon (Modrek ym. 2013).
Työtilanne käsitteenä sisältää myös työelämän ulkopuolelle jäämisen. Työttömyys on sydän- ja
verisuonisairauksille riskitekijä, aiheuttaen kohonnutta sydäninfarktin riskiä ensimmäisenä
työttömyysvuonna. Riskiä kohottavat myös sekä toistuvasti työttömäksi joutuminen että
kumulatiivinen, pitkäaikainen työelämän ulkopuolella vietetty aika (Dupre ym. 2012).
Ruotsalaisessa 8-vuotisseurantatutkimuksessa havaittiin jo vähintään 90 päivän mittaisen
työttömyysjakson aiheuttavan sydän- ja verisuonisairauksien riskin kohoamista seuranta-ajan
päätteeksi senkin jälkeen, kun vakioitiin lapsuuden sosiaaliset olosuhteet, varhaisen aikuisiän
painoindeksi, tupakointi ja diastolinen verenpaine (Lundin ym. 2013). Sydänsairauden lisäksi
väestötutkimuksissa on havaittu tiheämpää aikuistyypin diabeteksen esiintymistä alueilla, joilla
työttömyys on suhteellisesti korkeampaa (Müller ym. 2013, Rathmann ym. 2013).
Toisaalta tulee myös huomioida, että sosioekonomisten olosuhteiden rinnalla tai jopa sijaan voivat
työperäiset altisteet olla syypäitä somaattiseen sairastavuuteen: kemianteollisuuden tuotteille ja
erilaisille pakokaasuille altistuminen tehdasolosuhteissa on merkittävä sydänsairauksien riskitekijä
12
(Hart ym. 2013). Näitä altisteita ei voi suoranaisesti laskea sosioekonomisesta asemasta johtuviksi,
vaikkakin matalassa palkkatyössä voi teoriassa kohdata enemmän ympäristön haittatekijöitä.
2.2.3 Tulotaso ja varallisuusaste
Tulotaso mittaa yksilön rahatuloja. Tutkimuksissa voidaan ilmaista sosioekonomista luokkaa
jakamalla väestö eri tuloluokkiin. Korkeampituloisten elämänlaatu on suhteessa parempi kuin
matalapalkkaisilla (Ross ym. 2012), ja myös terveydentila on korkeammassa tuloluokassa
keskimäärin parempi (MacMahon ym. 1970). Metabolisen oireyhtymän sairastavuus on
matalampaa korkeapalkkaisilla (Riediger ym. 2011).
Matala tulotaso vaikuttaa ihmisten ruokailutottumuksiin (Hiza ym. 2013), alkoholinkäyttöön ja
tupakointiin (Bonevski ym. 2014) kokonaisennustetta heikentävästi. Suurituloisella perheellä on
oletettavasti paremmat mahdollisuudet käyttää terveys- ja hyvinvointipalveluja kuin
matalatuloisella.
Tulotason heikkoutena on se, että mittari ei kuitenkaan ilmaise kunnolla ihmisen varallisuutta eikä
yksilön tulotaso anna kokonaiskuvaa yksilön sosioekonomisesta tilanteesta, omaisuudesta tai
velkaantuneisuudesta. Monessa kulttuurissa rahatulot ovat painottuneet perheessä miehelle
(Kauhanen ym. 2013). Kirjallisuudessa on esitetty koko perheen tulotason heijastuvan paremmin
sosioekonomiseen asemaan kuin yksittäisen perheenjäsenen tulotaso (MacMahon ym. 1970).
Hyvä taloudellinen tilanne on tutkimusten mukaan yhteydessä subjektiiviseen hyvänä pidettyyn
terveydentilaan riippumatta siviilisäädystä, koulutustasosta ja koko perheen nettotuloista. Hyväksi
koettu taloudellinen tilanne on myös yhteydessä pienempään kokonaiskuolleisuuteen (Rautio ym.
2000).
Tässä kirjallisuuskatsauksessa ei perehdytä tarkemmin tulotason ja varallisuuden merkitykseen,
koska tulotasoja ja henkilön vaurautta on ensinnäkin vaikea standardoida vertailukelpoisiksi
kansainvälisissä tutkimuksissa eikä toiseksi tutkimusaineistossa ole otettu tulotasoa tarkastelun
kohteeksi.
13
2.2.4 Siviilisääty
Sosiaalisella tuella ymmärretään lähipiirin ihmissuhteista saatavaa sosiaalista, aineellista ja henkistä
tukea. Epidemiologissa tutkimuksissa on tarkasteltu sosiaalisen tuen yhteyttä terveyteen ja on saatu
selvää tutkimusnäyttöä siitä, että sosiaalinen tuki auttaa ylläpitämään terveyttä ja edistää
esimerkiksi sairauksista toipumista (Kauhanen ym. 2013). Avosuhteessa tai avioliitossa eläminen
merkitseekin sosiaalisen tuen läsnäoloa.
On erilaisia hypoteesejä siitä, miksi avo- tai aviokumppanin olemassaolo suojaa terveyttä. Erään
hypoteesin mukaan valmiiksi sairas tai entuudestaan oireileva ihminen jää herkemmin yksinäiseksi,
ja keskimäärin terveemmät ihmiset pariutuisivat keskenään. Toisen hypoteesin mukaan
elämäntavoiltaan vaaroille (esimerkiksi runsas päihteiden käyttö, väkivaltaisuus,
moottoriurheilulajit) alttiit yksilöt jäävät todennäköisemmin yksin eläviksi (MacMahon ym. 1970).
Jälkimmäinen hypoteesi kuitenkin liittyy vahvemmin ääritapauksiin.
Kirjallisuudessa on tutkimuksia, jotka tarkastelevat siviilisäädyn yhteyttä sairastavuuteen ja
kuolleisuuteen. Norjalaisessa vuosina 1971–2007 tehdyssä tutkimuksessa parisuhteessa eläminen
vähensi kokonaisuuskuolleisuutta 75–89-vuotiailla miehillä ja naisilla (Berntsen ym. 2011).
Leskeyteen on osoitettu liittyvän huonompi kardiovaskulaaritapahtumien ennuste (Quinones ym.
2014 ja Hadi ym. 2012).
Ylipainoisilla naisilla voi varhaisessa aikuisiässä olla kulttuuritekijöistä johtuen huonommat
mahdollisuudet löytää elinkumppania itselleen. Eräässä englantilaistutkimuksessa havaittiin, että
lapsuudesta aikuisikään jatkunut ylipaino oli yhteydessä huonompiin työllisyysnäkymiin ja
pariutumismahdollisuuksiin. Lapsuudesta asti aikuisikään normaalipainoisina säilyneet naiset olivat
kaksi kertaa todennäköisemmin avioituneita tai työelämässä kuin ylipainoiset. Naisilla ylipaino oli
yhteydessä kohonneeseen psyykkisen sairastavuuden riskiin. Naisista poiketen miehillä ylipaino oli
yhteydessä parisuhteessa olemiseen (Russell ym. 2005). Erään kreikkalaistutkimuksen mukaan
aviosuhteessa elävien naisten ja miesten keskuudessa todettiin huomattavasti enemmän ylipainoa ja
myös sairaalloista lihavuutta kuin samanikäisillä yksin asuvilla henkilöillä (Tzotzas ym. 2010).
Lisäksi tutkimuksessa havaittiin eronneilla ja leskeksi jääneillä huomattavasti enemmän ylipainoa ja
lihavuutta kuin naimattomien tai muuten yksin asuvien joukossa.
Avioliitto ei aina paranna elämänlaatua tai ehkäise sairauksia. Merkitystä on luonnollisesti myös
suhtautumisella omaan avioliittoon tai elämäntilanteeseen. Avioliittoonsa subjektiivisesti
tyytymättömien naisten keskuudessa on raportoitu korkeampi metabolisen oireyhtymän riski kuin
avioliittoonsa tyytyväisillä, naimattomilla tai leskeytyneillä naisilla (Troxel ym. 2005).
14
3. Metabolinen oireyhtymä
3.1 Metabolisen oireyhtymän määritelmä
Vuonna 1988 Gerald Reaven kuvaili julkaisussaan ylipainon, kohonneen insuliinitason
(hyperinsulinemian), heikentyneen sokerinsiedon (glukoosi-intoleranssin) ja rasva-
aineenvaihdunnan häiriöiden (dyslipidemian) välistä yhteyttä. Hän esitti hypoteesin, jonka mukaan
insuliiniresistenssillä on keskeinen rooli diabeteksen, verenpainetaudin ja sepelvaltimotaudin
puhkeamisessa (Reaven 1988). Riskitekijöiden yhteys sai ensimmäisessä julkaisussa nimikkeekseen
”Oireyhtymä X” (Syndrome X). Jälkeenpäin Reaven nimitti tilan metaboliseksi oireyhtymäksi
(Metabolic syndrome). Seuraavana vuonna Kaplan kuvaili ylävartalolihavuuden,
hypertriglyseridemian, glukoosi-intoleranssin ja kohoneen verenpaineen muodostamaa rykelmää
”tappavaksi kvartetiksi” (deadly quartet) (Kaplan 1989). Omana entiteettinään metabolinen
oireyhtymä kuvailtiin ensimmäisen kerran vuonna 1999 WHO:n esittämien kriteerien pohjalta
(WHO 1999).
Nykykäsityksen mukaan metabolinen oireyhtymä voi olla seurausta yksilön elämäntavoista,
geneettisistä tekijöistä ja mahdollisesti myös ympäristötekijöistä. Oireyhtymään lasketaan
keskeisesti keskivartalolihavuus (vyötärönympärysmitta senttimetreinä), insuliiniresistenssi ja
glukoosinsiedon heikkeneminen, joka heijastuu tutkimuksissa kohonneina paastoarvoina
(Bodadonna ym. 1990). MBO:n kriteereiksi lasketaan myös verenpaineen nousu, triglyseridien
kohonnut pitoisuus ja HDL-kolesterolin madaltuminen viitearvoista (Syvänne 2013). MBO-
diagnoosin asettamiseksi riittää kolmen edellä mainitun ehdon täyttyminen.
Metaboliseen oireyhtymään liittyy selvästi kohonnut riski sairastua tyypin 2 diabetekseen,
sepelvaltimotautiin ja muihin ateroskleroottisiin sairauksiin (Pajunen ym. 2010). MBO aiheuttaa
kaksinkertaisen riskin sairastua verisuonisairauksiin verrattuna niihin, joilla metabolista
oireyhtymää ei ole. Diabetekseen sairastumisen riski on viisinkertainen (Syvänne 2013). MBO
ennustaa aikuistyypin diabeteksen riskiä paremmin kuin pelkkä kohonnut paastoverensokeri (Gupta
ym. 2011).
15
Lihavuus yhdistettynä MBO:ään suurentaa kuolemanriskiä yli kaksinkertaiseksi (Ärnlöv ym. 2010).
Metabolisen oireyhtymän myötä lisääntyy myös tiettyjen syöpäsairauksien riski (Esposito ym.
2012).
3.2 Metabolisen oireyhtymän esiintyvyys
FINRISKI-tutkimuksen mukaan vuonna 2007 metabolisen oireyhtymän esiintyvyys suomalaisessa
aikuisväestössä (24–75 vuotta) oli 35 % (Sundvall ym. 2011). Naisilla sitä esiintyy 24 %:lla ja
miehillä 37 %:lla (Silventoinen ym. 2005). Naapurimaistamme Virossa oli vuoden 2009 arvion
mukaan MBO:n kokonaisesiintyvyys 26 % (naisilla 24 %:lla ja miehillä 29 %:lla) (Eglit ym. 2012).
Välimeren alueella MBO:ta esiintyy hieman vähemmän kuin Pohjois-Euroopassa, esimerkiksi
Italian Veneton alueella 19 %, ollen hiukan vähäisempää naisilla (17 %) kuin miehillä (22 %)
(Novelletto ym. 2012) .
Esiintyvyys on keskimäärin yleisempää hyvinvointivaltioissa (Björntorp 1993), vaikkakin
paradoksaalisesti MBO painottuu enemmän alempiin sosiaaliluokkiin (Santos ym. 2008, Loucks
ym. 2007). Suomalaisten ja keskieurooppalaisten tutkimusten mukaan oireyhtymää esiintyy
maaseudulla enemmän kuin kaupunkialueilla (Miettola ym. 2012 ja Boehm ym. 2005).
Oireyhtymän esiintyvyys kasvaa iän myötä, mutta vanhimmissa ikäryhmissä (yli 85 vuotta) sen
esiintyvyys kääntyy laskuun (De Luis ym. 2010). Osittain erot tutkimusten välillä johtuvat niiden
käyttämistä erilaisista MBO:n kriteereistä (Kassi ym. 2011).
3.3 Metabolisen oireyhtymän riskitekijät
3.3.1 Ylipaino ja lihavuus
Ylipaino ja lihavuus kulkevat käsi kädessä metabolisen oireyhtymän kanssa. Lihavuus on itsessään
merkittävä dyslipidemian, kohonneen verenpaineen ja insuliiniresistenssin ja näiden myötä
verisuonisairauksien riskitekijä (Syvänne 2013, Björntorp 2007 ja Guyton 2006). Lasten lihavuuden
16
lisääntymisen seurauksesta metabolista oireyhtymää tavataan myös lapsilla (l'Allemand-Jander
2010).
Eri sukupuolten lihomistaipumusten välillä on eroja. Naisilla ylimääräinen rasvakudos kertyy
tyypillisesti lantion alueelle, kun taas miehillä liikapainolla on taipumusta kertyä keskivartaloon
(Amer 1995). Rasvakudoksen sijainnilla on tiettävästi merkitystä kokonaisriskin ja sairastavuuden
kannalta: keskivartalon rasvoittuminen ja vyötärönympärysmitan kasvaminen aiheuttaa suuremman
riskin MBO:lle kuin pelkkä ylipaino ilman merkittävää keskivartalolihavuutta (Silveira ym. 2013,
Neeland ym. 2013 ja Baudrand ym. 2013), mikä voisi teoriassa selittää, miksi etenkin valkoihoisilla
miehillä esiintyy enemmän metabolista oireyhtymää.
Keskivartalon rasvoittuminen ei aina tarkoita painoindeksillä määritelytä lihavuutta. Vanhenemisen,
kroonisen stressin, alkoholinkäytön ja tupakoinnin seurauksena voi tulla keskivartalolihavuutta
ilman ylipainon kriteerien täyttymistäkin (Björntorp 1993).
Riittävällä fyysisellä aktiivisuudella ja laihduttamalla voidaan vaikuttaa tilanteeseen suotuisasti
ennen merkittävän ateroskleroosin ja siitä seuraavien päätetapahtumien ilmaantumista (Hill ym.
2007, Guyton 2006).
3.3.2 Riittämätön fyysinen aktiivisuus
Säännöllisen fyysisen aktiivisuuden tiedetään kasvattavan lihasmassaa ja kuluttavan rasvavarastojen
energiaa elimistön tarpeisiin. Riittämätön fyysinen aktiivisuus voi johtaa lihaskudoksen
surkastumiseen ja ylimääräisen ravinnon energian varastoitumiseen rasvakudokseen, mikäli
energian määrä ylittää elimistön tarpeet (ns. positiivinen energiabalanssi) (Guyton 2006).
Riittämätön fyysinen aktiivisuus on yhteydessä metabolisen oireyhtymän aiheuttamiin
terveyshaittoihin (Korniloff ym. 2010). Nykyaikaiseen länsimaiseen elämäntapaan kuuluva
television runsas katsominen ja passiivinen, pitkittynyt tietokoneen käyttö ovat tutkitusti yhteydessä
sydän- ja verisuonitautien riskin nousuun (Wennberg ym. 2014, Wagner ym. 2012 ja Bertrais ym.
2005).
Ranskalaistutkimuksen mukaan metabolisen oireyhtymän osatekijöiden esiintymistiheys lisääntyi
näyttötyön yhteydessä vietetyn ajan kanssa ja käänteisesti väheni fyysisen aktiivisuuden tason
mukaan. Etenkin raskas vapaa-ajan fyysinen rasitus pudotti metabolisen oireyhtymän osatekijöiden
esiintyvyttä kolmannekseen (Bertrais ym. 2005).
17
Yhdysvaltalainen 18–24-vuotiaiden yliopisto-opiskelijoiden kuntotutkimus selvitti fyysisen kunnon,
fyysisen aktiivisuuden ja MBO:n osatekijöiden välistä yhteyttä. Tutkimusryhmästä niille, joiden
fyysinen aktiivisuus oli vähäisintä, kasautui eniten metabolisen oireyhtymän osatekijöitä
(keskivartalolihavuus, hypertensio, pienentynyt HDL, kohonneet triglyseridi- ja verensokeriarvot)
(Morrell ym. 2013).
3.3.3 Ravintotottumukset
Lihavuus johtuu etupäässä saadun ravinnon ja energian kulutuksen välisestä epäsuhdasta: arviolta
jokainen ylimääräinen kalori varastoituu 1 grammaan rasvakudosta (Guyton 2006). Pitkään jatkunut
runsasenerginen dieetti lisää ylipainoa ja metabolisen oireyhtymän riskiä.
Länsimaissa ravinnon sisältämä kalorimäärä on kuluneina vuosikymmeninä noussut ruuan
annoskokojen kasvamisen ja ravinnon laadun muutoksien vuoksi (Ello-Martin ym. 2005).
Merkitystä on myös lisääntyneellä sokerin käytöllä ruuan yhteydessä ja välipaloina (Hite 2011).
Etenkin makeutusaineena yleisesti käytetyn glukoosi-fruktoosisiirapin on havaittu edistävän rasvan
kertymistä vatsaonteloon (Stanhope 2012). Punaisen lihan runsas käyttäminen on yhteydessä
metaboliseen oireyhtymään ja kohottaa sydän-verisuonisairauksien riskiä (Babio ym. 2012).
Kaukoidässä ruokakulttuurin länsimaalaistuminen, pikaruokakulttuurin ja esimerkiksi juuri
punaisen lihan käytön lisääntyminen on yhdistetty MBO:n esiintymisen nousuun (Morinaka ym.
2013).
Kasvisruokavaliota noudattavilla on tutkitusti alentunut MBO:n riski (Rizzo ym. 2011). Välimeren
dieetin, jossa on lähtökohtaisesti runsaammin hedelmiä, vihanneksia, pähkinöitä, kohtalaisesti tai
runsaasti kalaa, runsaasti jogurttia ja vähäinen määrä punaista lihaa tai siipikarjaa ja jonka
pääasiallisena rasvan lähteenä toimii oliiviöljy (Keys ym. 1986), on osoitettu suojaavan
kokonaisvaltaisesti MBO:n osatekijöiltä (Viscogliosi ym. 2013).
3.3.4 Varhaislapsuus
Pienikokoisina syntyneillä vauvoilla on todettu kohonnut MBO:n sairastumisriski myöhemmässä
elämässä ja kohonnut riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä tyypin 2 diabetekseen
aikuisena (”small-baby syndrome”) (Björntorp 2007). Espanjalaisen 124 terveenä syntyneen lapsen
aineistosta kootun tutkimuksen mukaan pieni syntymäpaino oli yhteydessä keskivartalon
18
rasvamäärän lisääntymiseen. Isompi syntymäpaino oli yhteydessä tasaisempaan kehon rasvan
jakautumiseen. Syntymähetken pieni ruumiinkoko voi siten altistaa keskivartalon rasvoittumiseen
ja sitä myötä metaboliselle oireyhtymälle (Biosca ym. 2011).
3.3.5 Perimä
Ranskalaistutkimuksessa on havaittu eri terveiden ihmisten välillä eroja ravinnon rasvan
kertymisessä subkutaaniseen ja viskeraaliseen rasvaan, minkä on yhdistetty rasvojen varastointia
säätelevien geenien ekspressioon (Alligier ym. 2013). Tämän lisäksi geenitutkimuksissa on eristetty
useita kymmeniä muitakin metabolisen oireyhtymän riskiin vaikuttavia geenejä (Nolan ym. 2013).
Genetiikan osuutta MBO-esiintyvyydessä on kuitenkin vaikea osoittaa täsmällisesti, koska
perheenjäsenillä on tyypillisesti samanlaiset ruoka- ja liikuntatottumukset.
3.3.6 Hormonitoiminta
Tutkimuksissa on etsitty yhteyksiä hormonitoiminnan ja metabolisen oireyhtymän ilmenemisen
välillä. MBO:n ja matalan sukupuolihormoneja sitovan globuliinin (SHBG) pitoisuuden välillä on
vahvistettu yhteys (Bhasin ym. 2011). Testosteronin ja MBO:n välistä yhteyttä on tutkittu, mutta
tulokset ovat keskenään ristiriitaisia (Kim ym. 2014 ja Bhasin ym. 2011). Hyperkortisolismista
johtuvan Cushingin oireyhtymän ja MBO:n välillä on hyvin yhteneviä löydöksiä taudinkuvan osalta
(Björntorp 2007).
Postmenopausaaliseen ikään saapuminen lisää naisten riskiä sairastua metaboliseen oireyhtymään.
Tämän on selitetty johtuvan metabolisilta häiriöiltä suojaavan hormonijärjestelmän muutoksella
(Jouyandeh ym. 2013).
3.3.7 Tulehdusvälittäjäaineet
Useissa tutkimuksissa on havaittu C-reaktiivisen proteiinin (CRP) ja sytokiinien, etenkin
interleukiini-6:n, olevan yhteydessä metabolisen oireyhtymän puhkeamiseen ja kardio-
vaskulaarisairauksien kehittymiseen. Leukosyyteillä on myös osuutta rasvakudoksen tulehdustilan
laukeamisessa ja tulehdusprosessin etenemisessä (Fuentes ym. 2013).Tämä puolestaan sopii hyvin
väestötasolla havaittuihin normaalipopulaatiota korkeampiin ”herkän CRP:n” (hs-CRP)
pitoisuuksiin metabolista oireyhtymää potevilla (Chung ym. 2013 ja Hu 2008). Ylipainoa onkin
19
luonnehdittu eräänlaiseksi lieväasteiseksi tulehdustilaksi, koska ylipainoon liittyy suurentunut
adipokiinien tuotanto ja tulehdusvälittäjäaineiden aktivaatio (Hotamisligil ym. 1993).
3.3.8 Ikääntyminen
Ikääntymisen yhteydessä lihasmassa korvautuu vähitellen rasvakudoksella (Guyton 2006). Ihmisen
vanhentuessa myös keskivartalon alue rasvoittuu (Björntorp 1993). Tämän vuoksi metabolinen
oireyhtymä liittyy elimistön vanhenemiseen. Espanjalaisessa yli 65-vuotiaiden aineistossa todettiin
MBO:n esiintyvyys (ATPIII-kriteereillä 47 %) korkeammaksi kuin kokonaisväestössä, mutta
esiintyvyyden kääntymistä laskuun vanhimmissa ikäpolvissa (yli 85-vuotiaat) (De Luis ym. 2010).
Ilmiö voisi selittyä sillä, että pitkäikäisimmät ihmiset ovat mahdollisesti joko geeniperimänsä tai
suotuisan terveyskäyttäytymisensä ansiosta suojautuneet paremmin metaboliselta oireyhtymältä.
3.3.9 HPA-akseli, kortisoli ja stressi
Kortisoli on lisämunuaisten kuorikerroksen erittämä mineralokortikoidi, jonka tehtäviin kuuluu
proteiini-, lipidi- ja sokeriaineenvaihdunnan säätely elimistössä. Kortisoli inhiboi insuliinia ja lisää
maksan glukogeneesiä, mikä nostaa verensokeria. Korkeina pitoisuuksina esiintyessään kortisolilla
on myös tulehdusprosessia jarruttava vaikutus. Erityksen säätely tapahtuu hypotalamus–aivolisäke–
lisämunuais (HPA) -akselin välityksellä. HPA-akseli on herkkä erilaisille häiriötiloille. Käytännössä
mikä tahansa fyysinen tai psyykkinen stressi voi johtaa kortisolierityksen kiihtymiseen (Guyton
2006).
Tutkimuskirjallisuudessa esiintyy keskenään ristiriitaisia havaintoja kortisolin, stressin, ylipainon ja
metabolisen oireyhtymän välisistä yhteyksistä (Abraham ym. 2013, Park ym. 2011). Teoriassa
kroonisen stressitilan aiheuttama HPA-akselin aktivaatio ja kortisolineritys voi johtaa
aineenvaihdunnallisiin muutoksiin ja aiheuttaa insuliiniresistenssiä, glukoosinsiedon alenemista,
rasvan kertymistä vatsaonteloon, dyslipidemiaa, verenpaineen nousua ja plakkien muodostumista
sepelvaltimoihin (Björntorp 2007 ja Rosmond ym. 2000).
3.3.10 Alkoholinkäyttö
Alkoholinkäytön vaikutus metaboliseen oireyhtymään on kiistanalainen. Runsaan alkoholinkäytön
on raportoitu aiheuttavan MBO-osatekijöiden, kuten triglyseridien, verensokerin ja verenpaineen,
20
nousua, joskin vähäisempi alkoholinkäyttö saattaa pienentää kardiovaskulaarikuolemien määrää
(Takei ym. 2011). Alkoholinkulutuksen asteella on havaittukin U:n muotoinen suhde metabolisen
oireyhtymän ja diabeteksen ilmenemiseen (Clerc ym. 2010). Alkoholi myös aktivoi HPA-akselia ja
kortisolin eritystä yli 1 promillen pitoisuuksina (Björntorp 2007), mikä voi teoriassa aiheuttaa
systeemisiä metabolisia haittoja hyperkortisolismin kautta runsaammin käytettynä.
3.3.11 Tupakointi
Tupakoinnista koituva ateroskleroosin ja sepelvaltimotaudin riski on kiistaton (Barnett ym. 2007,
Guyton 2006). Aktiivinen polttaminen lyhentää elinajanodotetta (Martikainen ym. 2013).
Useamman prospektiivisen tutkimuksen meta-analyysissä on havaittu yhteys tupakoinnin ja
metabolisen oireyhtymän välillä. Aktiivisilla tupakoitsijoilla on 26 % korkeampi MBO-riski
verrattuna tupakoimattomiin (Sun ym. 2012). Tupakalle altistumisen on havaittu aiheuttavan
verenpaineen ja triglyseridien nousua, HDL:n laskua ja vyötärönympärysmitan kasvua. Lisäksi
aktiivisilla tupakoitsijoilla havaitaan usein hanakampi insuliiniresistenssin muoto kuin
tupakoimattomilla (Willi ym. 2007).
3.3.12 Mielenterveys ja psykososiaalinen stressi
Psyykkiset sairaudet ovat yhteydessä metaboliseen oireyhtymään. Skitsofreniapotilailla on havaittu
kaksinkertainen metabolisen oireyhtymän esiintyvyys (Bener ym. 2014). Masennuspotilailla on
terveeseen väestöön nähden kohonnut MBO:n sairastumisriski ja myös kohonnut sydäinfarktin ja
tyypin 2 diabeteksen riski (Rosolová ym. 2009). Joihinkin psykoosi- ja masennuslääkkeisiin liittyy
haittavaikutuksena painonnousua ja fyysistä lamaantumista, joten antipsykootit ja antidepressantit
ovat mahdollisesti MBO:n riskitekijöitä, mikä voisi teoriassa selittää sairauden korkeampaa
esiintyvyyttä psyykkisten häiriöiden yhteydessä (Margari ym. 2013). Suomalaisessa
seurantatutkimuksessa tarkasteltiin alun perin terveen tutkimusväestön metabolisen oireyhtymän
esiintyvyyttä runsaan 6 vuoden jälkeen ja havaittiin psyykkisen ahdistuksen olevan yhteydessä
kaksinkertaiseen MBO:n esiintyvyyteen (Puustinen ym. 2011).
21
3.4 Metabolisen oireyhtymän patofysiologia
Metabolinen oireyhtymä on kasauma samanaikaisesti esiintyviä häiriöitä aineenvaihdunnassa.
Minkään yksittäisen MBO:n osatekijän patofysiologia ei selitä koko metabolista oireyhtymää
ilmiönä tai pysty mallintamaan oireyhtymän patogeneesia (Björntorp 2007). Sen sijaan MBO:n eri
osatekijöiden patofysiologiaa (kuva 1) on pyritty valottamaan kirjallisuuden pohjalta
mahdollisimman johdonmukaisesti.
Kuva 1: Metabolisen oireyhtymän patofysiologia. Muokattu kuvasta, joka on julkaistu artikkelissa: Beck-Nielsen H:
Introduction and definition of the metabolic syndrome. Springer-Verlag Wien, 2013.
3.4.1 Rasvakudoksen rooli metabolisessa oireyhtymässä
Rasvakudos toimii elimistön energiareservinä varastoiden liiallisesta ravinnosta peräisin olevan
energian triglyseridien muodossa, kunnes tälle energialle muodostuu tarvetta. Se toimii myös
elimistön lämpöeristeenä (Guyton 2006).
22
Rasvakudoksella on lisäksi aktiivinen para- ja endokriininen funktio. Se erittää hormoneja,
peptidejä ja sytokiinejä, jotka osallistuvat potentisti ruokahalun säätelyyn, sokeri- ja rasva-
aineenvaihduntaan, tulehduksen säätelyyn, koagulaatioon ja verenpaineen säätelyyn (Ahima 2006 ja
Saltier 2001). Rasvasoluista eli adiposyyteistä erittyviä sytokiinejä (tarkemmin sanottuna
adipokiinejä) ovat mm. leptiini, tuumorinekroosifaktori-alpha (TNF-α), interleukiini-6 (IL-6),
resistiini ja adiponektiini (Björntorp 2007).
Ylipainossa rasvaa kertyy subkutaanisesti, viskeraalisesti ja elinkohtaisesti esimerkiksi
luurankolihakseen ja maksaan. Kun rasvakudoksen fysiologinen kapasiteetti ylittyy, adiposyyttien
erittämien tulehdusvälitteisten, pro-aterogeneettisten ja insuliinisensitiivisyyttä lisäävien sytokiinien
välille muodostuu epäsuhta (Frigolet ym. 2013). Lisäksi vapaiden rasvahappojen eritys
verenkiertoon lisääntyy (Ebbert 2013 ja Hu ym. 2008). Tämän on osoitettu altistavan
luurankolihasta oksidatiiviselle stressille ja insuliiniresistenssille (Jing ym. 2013 ja Hotamisligil ym.
1993).
Eräässä tutkimuksessa määritettiin metabolista oireyhtymää ja sepelvaltimotautia sairastavien
ohitusleikkauspotilaiden leptiini-, TNF-α- ja adiponektiinipitoisuuksia rasvakudoksissa. Leptiiniä ja
TNF-α:aa säätelevien geenien ilmentyminen lisääntyi huomattavasti epikardiaalisessa,
perikardiaalisessa ja lisäksi myös ihonalaisessa rasvassa. Samanaikaisesti adiponektiiniä säätelevien
geenien ilmentyminen oli alentunut huomattavasti sydäntä ympäröivässä rasvassa (Gomez ym.
2011).
Rasvan kertyminen ja tulehdusmuutokset osaltaan johtavat luurankolihaksen insuliiniresistenssiin,
joka on merkittävä tekijä MBO:ssa (Jornayvaz ym. 2010).
3.4.2 Metabolinen oireyhtymä ja insuliiniresistenssi
Haiman Langerhansin saarekkeiden β-solut erittävät insuliinia hiilihydraattipitoisen ravinnon
nauttimisen jälkeen. Insuliini edistää glukoosin varastoitumista lihas- ja maksasoluihin ja pyrkii
ylläpitämään verensokerin homeostaasia (Guyton 2006).
Lihominen on kytköksissä insuliiniresistenssin kehittymiseen (Hu 2008). On todettu, että
ihannepainon 35–40 -prosenttinen ylitys johtaa insuliinisensitiivisyyden alenemiseen 30–40 %
(Bodadonna ym. 1990). Erään teorian mukaan lihominen ja rasvakudoksen insuliinivasteen
heikkeneminen lisää vapaiden rasvahappojen eritystä verenkiertoon. Rasvahapot johtavat
solutasolla luurankolihaksen insuliiniresistenssin kehittymiseen (Ormseth ym. 2013 ja Moro ym.
23
2008). Koska kohdekudosten insuliiniherkkyys on heikentynyt, haima pyrkii kompensatorisesti
erittämään enemmän insuliinia (Guyton 2006).
Insuliiniresistenssin patofysiologia on toistaiseksi vielä avoin ja tutkimuksen kohteena.
Epidemiologisissa tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että metabolisessa oireyhtymässä ilmenevä
insuliiniresistenssi edeltää glukoosinsiedon heikkenemistä ja aikuistyypin diabetestä. Elimistö
pyrkii tasoittamaan verensokeria kiihdyttämällä insuliinin eritystä. Lopulta tapahtuu ns. β-solujen
väsyminen ja sen seurauksena insuliinintuotannon ehtyminen, jolloin haiman kompensaatiokyky ei
riitä enää madaltamaan verensokeria runsaammin hiilihydraatteja sisältävien ravintojen nauttimisen
jälkeen. Tällöin puhutaan aikuistyypin diabeteksesta (Vanhala 1996). Kroonisesti koholla oleva
verensokeri heikentää pidemmällä aikavälillä kudosperfuusiota ja altistaa iskemialle ja
amputaatiolle (Barnett ym. 2007, Guyton 2006).
Eglitin väestötutkimuksen mukaan metabolisen oireyhtymän yhteydessä insuliiniresistenssin
esiintyvyys oli 62 %, kun taas esiintyvyys ilman metabolista oireyhtymää oli 12 % (Eglit ym.
2012).
3.4.3 Metabolinen oireyhtymä ja hypertensio
Hypertonialle on esitetty erilaisia syntymekanismeja. Insuliinin on osoitettu lisäävän
munuaistubulusten natrium-kalium-ATPaasin aktiivisuutta. On ajateltu, että insuliiniresistenssi
aiheuttaa natriumretentiota, mikä lisää kiertävän veren volyymiä ja aiheuttaa verenpaineen
kohoamista. Toiseksi mekanismiksi on esitetty sympaattisen hermoston ylivireyttä
hyperinsulinismin ja leptiinin yhteisvaikutuksesta (Björntorp 2007). Tarkempi patofysiologia on
vielä toistaiseksi avoin.
Eräässä latinalaisamerikkalaisessa tutkimuksessa selvitettiin hypertension ja metabolisen
oireyhtymän yhteyttä satunnaisesti valitussa 261 täysi-ikäisen ihmisen joukosta. Hypertensiivisistä
henkilöistä 61 %:lla todettiin metabolinen oireyhtymä. Normotensiivisillä MBO-kriteerit täyttyivät
vain 18 %:lla. Tutkimus osoitti myös, että hypertensiivisillä henkilöillä MBO:n muut
kardiometaboliset osatekijät enteilevät sydän- ja verisuonisairauksien riskiä vahvemmin kuin
normotensiivisillä potilailla (Marchi-Alves ym. 2012).
Ruotsalaisessa 50-vuotiaiden aineiston pohjalta tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että etenkin
hypertensiivisillä naisilla esiintyi samanaikaisesti useampia metabolisen oireyhtymän osatekijöitä
kuin muilla (Novak ym. 2013).
24
3.4.4 Metabolinen oireyhtymä ja dyslipidemia
Metabolinen oireyhtymä on tietyiltä osin lipidiaineenvaihdunnan häiriö. Oireyhtymä yhdistyy
dyslipidemian merkkeihin, kuten kohonneeseen triglyseriditasoon (ja samanaikaisesti myös
elevoituneisiin vapaisiin rasvahappoihin) ja madaltuneeseen HDL-tasoon.
3.4.5 Metabolinen oireyhtymä ja sepelvaltimotauti
Useat tutkimukset vahvistavat metabolisen oireyhtymän ja kohonneen sydän- ja
verisuonisairausriskin yhteyden (Novelletto ym. 2012, Jansen-Chaparro ym. 2012, Ärnlöv ym. 2010
ja Ford 2005). Ruotsalaisessa seurantatutkimuksessa arvioitiin lähtötilanteessa 50-vuotiaiden
miesten painoindeksin ja metabolisen oireyhtymän yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksiin ja
kardiovaskulaarikuolemiin 30 vuoden seurantajaksossa. Tutkimuksessa havaittiin MBO-potilailla
koholla oleva sairastavuus ja kuolleisuus riippumatta painoindeksistä (Ärnlöv ym. 2010).
Italialaistutkimuksessa tutkittiin metabolisen oireyhtymän esiintyvyyttä (koko väestössä arviolta 19
%) ja samanaikaista kardiovaskulaarisairastavuutta Veneton alueella. Sydän- ja verisuonisairauden
komorbiditeetti oli kaksinkertainen metabolista oireyhtymää sairastavilla (2,8 %) verrattuna niihin
joilla MBO:ää ei todettu (1,4 %) (Novelletto ym. 2012).
Metabolisen oireyhtymän ja samanaikaisella diabeteksen sairastamisella on kardiovaskulaaririskiä
selvästi nostava vaikutus. Espanjalaisessa satunnaistutkimuksessa laskettiin metabolisen
oireyhtymän esiintyvyys Malagan alueella 40–65-vuotiaalla väestöllä. Tutkimuksessa henkilö
laskettiin diabeetikoksi, mikäli hänellä oli aiemmin diagnosoitu diabetes, käytössä diabeteslääke tai
verensokeri noussut diabeettiselle tasolle. Sydän- ja verisuonisairaus todettiin aiemman iskeemisen
sydänsairauden, aivoverenkiertohäiriön, aortan aneurysman tai perifeerisen valtimosairauden
pohjalta. SCORE-riskillä mitattuna vain pienellä osalla diabetesta ja sydänsairauksia
sairastamattomista MBO-henkilöistä oli korkea sydän- ja verisuonisairauden riski. Kun tarkasteltiin
SCORE-riskiä pelkillä diabeetikoilla, laskettiin korkean riskin henkilöiden MBO-esiintyvyydeksi
73 % (Jansen-Chaparro ym. 2012).
Jo insuliiniresistenssi ilman todettua diabetestä voi ennustaa sydän- ja verisuonitapahtumia.
Hollantilaisessa seurantatutkimuksessa tarkasteltiin sydän- ja aivoverenkiertotapahtumia sekä näistä
seuranneita kuolemia, jotka tutkimuksen mukaan oli valtakunnallista keskitasoa (morbiditeetti
vuodessa 16 per 1000 ja mortaliteetti 11 per 1000) . Kun insuliiniresistenssi jaettiin kolmeen
25
tertiiliin, havaittiin sekä metabolisen oireyhtymän esiintyvyyden, sydän- ja verisuonitaudin
morbiditeetin että mortaliteetin painottumista ylempiin tertiileihin. Tästä huolimatta
insuliiniresistenssin ja kokonaiskuolleisuuden välinen yhteys ylimmässä tertiilissä ei ollut
tilastollisesti merkittävä (Verhagen ym. 2011).
On myös esitetty, ettei MBO tarjoa osatekijöitään parempaa ennustearvoa kuolemanriskiä
arvioitaessa sydän- ja verisuonisairaalla väestöllä. Saksalaistutkimuksen mukaan tulisi kiinnittää
enemmän huomiota metabolisen oireyhtymän osatekijöihin kuin MBO:n kriteerien täyttymiseen
(Haring ym. 2010). MBO jättää huomiotta tärkeäksi osoitettuja sydäntaudin riskitekijöitä, kuten
esimerkiksi tupakoinnin merkityksen.
Sepelvaltimotaudin riskiä voidaan arvioida käyttämällä SCORE-riskiä, joka on Suomessakin
hyväksytty riskilaskuri. SCORE arvioi 45–64-vuotiaiden valtimotautikuoleman riskiä seuraavan 10
vuoden aikana. Se huomioi iän lisäksi sukupuolen, tupakoinnin, systolisen verenpaineen ja
kokonaiskolesterolin tason kuolemanriskiä arvioitaessa (Suomen Sisätautilääkärien yhdistys, 2004).
3.5 Metabolisen oireyhtymän kriteerit
Tiedeyhteisö on esittäynyt vuosien saatossa erilaisia kriteereitä oireyhtymälle. Ensimmäiset kriteerit
esitti WHO (World Health Organization) vuosina 1998–1999. WHO:n mukaan metabolinen
oireyhtymä koostui insuliiniresistenssistä, alentuneesta glukoosinsiedosta tai tyypin 2 diabeteksesta,
yhdistettynä vähintään kahteen seuraavista parametreistä: kohonnut verenpaine,
hypertriglyseridemia ja/tai matala HDL-kolesteroli, lihavuus ja mikroalbuminuria (WHO 1998 ja
Alberti ym. 1998). Sittemmin on julkaistu muiden joukossa amerikkalaisen National Cholesterol
Education Programin Adult Treatment Panel III:n (NCEP:ATPIII) kriteerit vuonna 2001 (National
Cholesterol Education Program Expert Panel 2001) ja Kansainvälisen Diabetesliiton (The
International Diabetes Federation, IDF) kriteerit vuonna 2005 (Alberti ym. 2005).
ATPIII- ja IDF-kriteereissä on asetettu samat raja-arvot triglyserideille, HDL-kolesterolille ja
verenpaineelle. ATPIII:n kriteeri paastoverensokerille oli 6,1 mmol/l, IDF:llä vastaava arvo 5,6
mmol/l. Keskivartalolihavuutta arvioitiin vyötärönympärysmitalla ja riskirajaksi asetettiin ATPIII:n
kriteereissä miehille 102 cm ylittävät arvot ja naisille 88 cm ylittävät arvot. IDF:n kriteereissä
26
miehillä ylärajana oli 94 cm ja naisilla 80 cm, minkä lisäksi huomioitiin myös etninen tausta,
asettaen esimerkiksi valkoihoiselle ja kaukoaasialaiselle väestölle eri raja-arvot
vyötärönympärysmitalle. Taustalla vaikuttanee tieto, jonka mukaan aasialaisilla ilmenee metabolista
oireyhtymää eurooppalaisia herkemmin. Etenkin IDF painotti WHO:sta poiketen
keskivartalolihavuuden merkitystä insuliiniresistenssin sijaan. ATPIII päivitti kriteerit vielä vuonna
2005 (ATPIII modified) (Grundy ym. 2005), jolloin paastoverensokerin raja-arvoa kiristettiin 5,6
mmol/l:aan.
National Cholesterol Education Programin Adult Treatment Panel III:n (NCEP:ATPIII) kriteerit
vuodelta 2001 (National Cholesterol Education Program Expert Panel 2001). Kolmen seuraavista
ehdoista tulee täyttyä:
Vyötärönympärys > 102 cm miehillä ja > 88 cm naisilla
Triglyseridit 1,70 mmol/l tai enemmän
HDL-kolesteroli < 1,03 mmol/dl miehillä ja < 1,29 mg/dl naisilla
Verenpaine 130/85 mmHg tai enemmän.
Paastoverensokeri 6,1 mmol/l tai enemmän
Kansainvälisen diabetesliiton (IDF) kriteerit vuodelta 2005 (Alberti ym. 2005).
Keskivartalolihavuus (joko vyötärönympäryskriteerien täyttyessä tai painoindeksin (BMI) ylittäessä
arvon 30 kg/m2 ) etnis-spesifiset arvot* huomioiden sekä vähintään kaksi seuraavista kriteereistä:
Triglyseridit 1,70 mmol/l tai enemmän
HDL-kolesteroli < 1,03 mmol/l miehillä ja < 1,29 mmol/l naisilla.
Verenpaine 130/85 mmHg tai enemmän
Paastoverensokeri 5,6 mmol/l tai enemmän, tai aiemmin diagnosoitu tyypin 2 diabetes.
* Vyötärönympärys eurooppalaisilla miehillä > 94 cm ja naisilla > 80 cm; eteläaasialaisilla, kiinalaisilla ja
japanilaisilla miehillä > 90 cm ja naisilla > 80cm. Keski- ja etelä-amerikkalaisille käytetään eteläaasialaisia
viitearvoja, sen sijaan Itä-Välimeren väestölle, Lähi-Idän väestölle ja Saharan eteläpuolen afrikkalaisille
käytetään eurooppalaisia viitearvoja.
27
NCEP päivitti MBO:n kriteerit vielä vuonna 2005 (ATPIII modified) (Grundy ym. 2005). MBO
vaatii vähintään kolmen seuraavan kriteerin täyttymisen:
vyötärön ympärysmitan kriteereiksi miehille yli 102 cm ja naisille yli 88 cm.
Triglyseridipitoisuuden tulee vähintään olla 1,7 mmol/l,
HDL-kolesterolien tulee olla miehillä alle 1,03 mmol/l ja naisilla alle 1,29 mmol/l.
Paastoverensokeripitoisuuden rajaksi kriteereissä on asetettu vähintään 5,6 mmol/l
verenpaineeksi vähintään 130/85 mmHg.
Vaikka metabolinen oireyhtymä on ollut runsaan tutkimisen kohteena, tieteellisessä maailmassa ei
ole vielä saavutettu yksimielisyyttä syndrooman kriteereistä – väittelyn kohteena on edelleen, onko
kyseessä riskien ryväs vai konkreettinen oireyhtymä. Lisäksi viitearvoista, diagnoosikriteereistä ja
taustalla vallitsevista riskitekijöistäkin on kiistelty vuosien varrella (Hu 2008). Tästä huolimatta
epidemiologisissa tutkimuksissa metabolisen oireyhtymän on havaittu ennustavan vahvasti sydän-
ja verisuonisairauksien riskiä (Grundy 2006 ja Ford 2005). Näin ollen diagnoosin turvin voidaan
ainakin seuloa korkean riskin yksilöitä ja auttaa kliinikoita ennaltaehkäisevässä työssään (Takei ym.
2011).
Nykykirjallisuudessa tavataan tavallisesti IDF:n ja ATPIII:n kriteerejä metabolisen oireyhtymän
esiintyvyyttä ilmoitettaessa (Kassi ym. 2011). Riippuen siitä, kumpia kriteerejä käytetään, saadaan
keskenään erilaisia lukemia metabolisen oireyhtymän esiintyvyydelle. IDF:n mukaan esiintyvyys on
yleensä korkeampi, mikä johtuu alhaisemmista viitearvoista vyötärönympärysmitoille. Esimerkiksi
suomalaisesta senioriväestöstä (70 vuotta ja enemmän) tehdyssä tutkimuksessa metabolisen
oireyhtymän esiintyvyys oli miehillä ja naisilla NCEP-kriteereillä 24,7 % ja 20,9 %, modifioiduilla
NCEP-kriteereillä 35,2 % ja 33,1 %, ja IDF-kriteereillä 37,2 % ja 47,8 % (Saukkonen ym. 2012).
Tuloksiin heijastuu IDF-kriteereiden kireämpi viitearvo vyötärönympärysmitalle etenkin naisille,
mikä nostaa NCEP-kriteereihin verrattaessa MBO:n esiintyvyyden naisilla melkein
kaksinkertaiseksi. Tutkimuksessa itsessään on huomautettu, että IDF hyväksyy yhden kriteeriluokan
vähemmän kuin NCEP, mikä nostaa MBO:n esiintymistä, muttei välttämättä paranna
kardiovaskulaaritapahtumien riskin ennustamista sensitiivisyyden laskemisen vuoksi.
28
Kirjallisuudessa esiintyy tutkimuksia, joiden mukaan NCEP ennustaa kardiovaskulaarisairauksien
riskiä IDF-kriteereitä paremmin (Ivezic-Lalic ym. 2013, Moebus ym. 2010 ja Athyros ym. 2007).
29
4. Tutkimuksen tavoite
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 5-vuotisseurannan aikana tapahtunutta muutosta MBO:n
esiintyvyydessä Pohjois-Savon Lapinlahden kunnan väestössä. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia
MBO:n ja sosioekonomisen aseman välistä yhteyttä lähtötilanteessa ja seurannassa sekä
sosioekonomisen aseman ja MBO:n esiintyvyyden muutoksen välistä yhteyttä.
30
5. Aineisto ja menetelmät
Aineistona on käytetty Lapinlahti 2005 -tutkimusta, jossa selvitettiin metabolisen oireyhtymän,
elintapojen ja elämänlaadun välisiin yhteyksiin vaikuttavia yksilö- ja yhteisötekijöitä työikäisessä
väestössä. Alkuperäiseen tutkimukseen kutsuttiin vuonna 2004 postikyselylomakkeen avulla
mukaan kaikki vuosina 1939, 1944, 1949, 1954, 1959, 1964, 1969 ja 1974 syntyneet
lapinlahtelaiset asukkaat (yhteensä 760 henkilöä). Kutsun saaneista nuorimmat olivat 30- ja
vanhimmat 65-vuotiaita. Keväällä ja syksyllä 2005 toteutettiin terveysselvitykset, joihin saatiin
yhteensä 480 henkilöä eli 63 % koko väestöotoksesta.
Terveysselvitys koostui lomakekyselystä, tutkimushoitajan tekemistä mittauksista ja
laboratoriohoitajan ottamista verikokeista. Lomakekyselyssä mm. tiedusteltiin taustatietoja
koulutuksesta, siviilisäädystä, toimeentulosta ja asumisesta sekä muusta terveyskäyttäytymisestä.
Tutkimushoitaja teki kliinisiä mittauksia (verenpaine, sydämen syketaajuus, paino, pituus, lantion-
ja vyötärönympärys) ja laboratoriohoitaja otti verikokeita (veriplasman paastoverensokeripitoisuus,
kahden tunnin sokerirasitus, seerumin rasvojen kuten HDL:n, LDL:n ja triglyseridien pitoisuudet,
sekä seerumin uraatin pitoisuus). Tutkimuksessa kaikkiaan 38 %:lla osallistuneista täyttyivät
National Cholesterol Education Programin (NCEP) ATP III:n vuonna 2005 julkaisemat MBO:n
kriteerit (Grundy ym. 2005).
Lisäksi tässä selvityksessä hyödynnettiin Lapinlahti 2010 - 5-vuotisseurantatutkimuksen aineistoa.
480:sta alkuperäistutkimukseen osallistuneesta henkilöstä saatiin jatkotutkimukseen mukaan 376.
Seurantatutkimuksen avulla oli tarkoitus selvittää osallistumisaktiivisuutta ja elämäntapamuutosten
vaikuttavuutta. Tutkimushoitaja mittasi muiden tutkimusten joukossa edellä mainitut parametrit
(paastoverensokeri, lipidiarvot, verenpaine, paino ja painoindeksi, vyötärönympärys) uudestaan.
Tarkastelun kohteeksi otettiin 371 henkilöä, joiden osalta vaaditut kriteerit täyttyivät ja kaikki
tarvittava tieto oli saatavilla.
Sosioekonomista asemaa kuvailtiin kolmessa eri kategoriassa: ammatillisen koulutuksen taustaa
kaksiluokkaisesta näkökulmasta (ei ammatillista koulutusta/ammattikoulu tai opisto/korkeakoulu),
työtilannetta kaksiluokkaisesti ilmaistuna (työssä tai ei työssä) ja siviilisäätyä kahtena luokkana
(naimaton/eronnut/leski tai naimisissa/avoliitossa). Lisäksi edellä mainitun kolmen muuttujan
perusteella laskettiin sosioekonomista luokkaa kuvaava indeksiskaala, jonka mukaan annettiin
sosioekonomiseksi indeksiarvoksi 0, 1, 2 tai 3. Pienimmällä arvolla (0) täyttyi kaikki alemman
31
sosioekonomisen aseman kriteerit (matalampi koulutustaso, ei työssä, yksin asuva), toiseksi
alimmalla arvolla täyttyi yhden korkeamman, kahden alemman sosioekonomisen aseman kriteerit,
ja puolestaan korkeimmalla (3) kaikki ylemmän sosioekonomisen aseman kriteerit.
Analyysissä huomioitiin sukupuolen lisäksi metabolisen oireyhtymän kriteerien täyttyminen vuoden
2005 NCEP ATPIII:n päivitettyjen kriteerien mukaan ja tutkimusjoukon painoindeksin (BMI)
keskiarvo. Lisäksi huomioitiin paastoverensokerin keskiarvo.
Tulokset on raportoitu keskiarvoina ja suhteellisina osuuksina sekä niiden muutoksina.
Tilastollisessa käsittelyssä käytettiin Micorosft SPSS -tilasto-ohjelmaa (versio 19.0).
32
6. Tulokset
6.1 Tutkimusaineiston yleiskuvaus vuonna 2005
Taulukossa 1 on esitetty tutkimusaineistoa kuvaavat sosiodemografiset ja keskeiset metaboliseen
oireyhtymään liittyvät tiedot tutkimuksen lähtötilanteessa vuonna 2005. Henkilöiden keski-ikä oli
51 vuotta. Naisten ja miesten lukumäärä oli lähes sama. Suurimmalla osalla tutkituista koulutuksena
oli enintään ammattikoulu. Työelämän ulkopuolella ilmoitti olevansa runsas kolmannes tutkituista.
Yksin asuvia oli noin kuudesosa. MBO:n kriteerit täyttyivät 44,5 %:lla. Naisista metabolinen
oireyhtymä oli 40,3 %:lla, miehistä 48,4 %:lla.
Taulukko 1: tutkimusaineiston (n = 371) kuvaus vuonna 2005
Muuttuja
Naiset, n (%) 185 (49,5)
Ikä vuosina, keskiarvo (SD) 50,9 (9,8)
Koulutusluokkana ammattikoulu tai ei
ammatillista koulutusta, n (%)
263 (70,9)
Ei työssä, n (%) 142 (38,3)
Asuu yksin, n (%) 65 (17,5)
Metabolinen oireyhtymä todettavissa, n (%) 165 (44,5)
Painoindeksi kg/m2, keskiarvo (SD) 27,9 (5,24)
Plasman paastoverensokeri (mmol/l),
keskiarvo
5,57 (1,06)
Seerumin kokonaiskolesteroli (mmol/l),
keskiarvo
5,22 (1,18)
Seerumin HDL-kolesteroli (mmol/l),
keskiarvo
1,23 (0,42)
Seerumin LDL-kolesteroli (mmol/l), keskiarvo 3,26 (0,98)
Seerumin triglyseridi (mmol/l), keskiarvo 1,36 (0,83)
Systolinen verenpaine (mmHg), keskiarvo 140 (18,6)
Diastolinen verenpaine (mmHg), keskiarvo 83,1 (11,0)
33
6.2 Painoindeksi, verenpaine sekä sokeri- ja rasva-arvot vuosina 2005 ja 2010
5-vuotisseurannassa MBO:n esiintyvyys oli kokonaisuudessaan noussut 51,5 %:iin. Naisilla
esiintyvyys nousi 43,5 %:iin, miehillä jopa 58,2 %:iin. Seuraavissa taulukoissa 2 ja 3 on esitetty
MBO:n osatekijöiden arvot ja muutokset vuosien 2005 ja 2010 välisenä aikana miesten ja naisten
ryhmissä.
Taulukko 2: Painoindeksin, verenpaineen sekä sokeri- ja rasva-arvojen keskiarvot vuosina 2005 ja
2010 naisilla ( n = 185)
Muuttujat 2005 (SD) 2010 (SD) Keskiarvojen
erotus
Suhteellinen
erotus ( %)
Painoindeksi, kg/m2 27,3 (5,73) 27,8 (5,71) + 0,50 +1,83 %
Paastoverensokeri, mmol/l 5,44 (0,77) 5,88 (1,44) +0,44 +8,10 %
Seerumin lipidiarvot, mmol/l
Kokonaiskolesteroli 5,15 (1,17) 4,94 (0,92) -0,21 -4,25 %
LDL 3,09 (0,94) 2,72 (0,77) -0,37 -13,6 %
HDL 1,38 (0,43) 1,57 (0,45) +0,19 +13,8 %
Triglyseridi 1,22 (0,71) 1,13 (0,50) -0,09 -7,96 %
Verenpaine, mmHg
Systolinen 133,5 (17,3) 142,4 (19,1) +8,90 +6,67 %
Diastolinen 80,2 (9,47) 82,2 (8,12) +2,00 +2,49 %
Taulukko 3: Painoindeksin, verenpaineen sekä sokeri- ja rasva-arvojen keskiarvot vuosina 2005 ja
2010 miehillä ( n = 186)
Muuttujat 2005 (SD) 2010 (SD) Keskiarvojen
erotus
Suhteellinen
erotus ( %)
Painoindeksi, kg/m2 28,5 (4,66) 28,7 (5,44) +0,20 +0,70 %
Paastoverensokeri, mmol/l 5,71 (1,28) 6,18 (1,91) +0,47 +8,23 %
Seerumin lipidiarvot, mmol/l
Kokonaiskolesteroli 5,29 (1,19) 4,87 (0,97) -0,42 -8,62 %
LDL 3,43 (0,98) 2,81 (0,79) -0,62 -22,1 %
HDL 1,08 (0,35) 1,26 (0,39) +0,18 +16,7 %
Triglyseridi 1,51 (0,92) 1,52 (0,89) +0,01 +0,66 %
Verenpaine, mmHg
Systolinen 145,9 (17,8) 150,9 (18,3) +5,00 +3,43 %
Diastolinen 86,0 (11,7) 87,0 (10,9) +1,00 +1,16 %
Naisten painoindeksin keskiarvo kasvoi 0,5 yksikön verran. Miehillä muutos oli vähäinen. Miehillä
havaittiin lähestulkoon yhtä suuri paastoverensokerin arvon muutos kuin naisilla, mutta miesten
keskiarvo oli kuitenkin jo lähtötilanteessa noin 0,30 yksikköä korkeampi.
34
Naisilla verenpainearvot nousivat miehiä enemmän. Tässäkin miehillä oli lähtökohtaisesti
korkeampi verenpaine kuin naisilla. Sekä naisilla että miehillä todettiin rasva-arvojen parantumista
lähtötilanteeseen nähden, miehillä vielä suurempi kokonaiskolesterolin lasku. Metabolisen
oireyhtymän kriteereihin kuuluva HDL nousi sekä naisilla että miehillä lähtötilanteesta.
Triglyseriditasot pysyivät melkein samoissa lukemissa.
6.3 Metabolisen oireyhtymän esiintyvyys vuosina 2005 ja 2010 eri sosioekonomisissa luokissa
Taulukossa 4 on vertailtu metabolisen oireyhtymän esiintyvyyttä vuosina 2005 ja 2010, kun
huomioidaan sosioekonominen asema. Kuvissa 2, 3 ja 4 esitetään MBO:n esiintyvyys eri
sosioekonomisissa ryhmissä tutkimuksen alku- ja lopputilanteessa.
Taulukko 4: MBO:n esiintyvyys vuosina 2005 ja 2010 koulutustason, työtilanteen ja siviilisäädyn
mukaan.
Sosioekonominen ryhmä kaksiluokkaisena MBO:n esiintyvyys eri vuosina
2005 2010 Muutos
n (%) n (%) %
Koulutustaso
Opisto tai korkeakoulu, n = 108 39 (36,1 %) 44 (40,7 %) 4,6
Ei ammatillista koulutusta tai
ammattikoulu, n = 263
126 (47,9 %) 147 (55,9 %) 8,0
Työtilanne
Työssä, n = 229 96 (41,9 %) 112 (48,9 %) 7,0
Ei työssä, n = 142 69 (48,6 %) 79 (55,6 %) 7,0
Siviilisääty
Naimisissa tai avoliitossa, n = 306 129 (42,2 %) 151 (49,3 %) 7,1
Naimaton, eronnut tai leski, n = 65 36 (55,4) % 40 (61,5 %) 6,1
MBO-esiintyvyys yhteensä: 165 (44,5 %) 191 (51,5 %) 7,0
MBO oli jo lähtötilanteessa yleisempi matalammin koulutetuilla (naisilla 46,1 % ja miehillä 49,3
%) kuin korkeammin koulutetuilla (vastaavat luvut 31,4 % ja 44,7 %). Viiden vuoden jälkeen
matalasti koulutetuilla MBO-esiintyvyys oli naisilla 49,6 % ja miehillä 60,8 %, korkeasti
koulutetuilla vastaavat luvut 35,7 % ja 50,0 %. Esiintyvyys oli siten noussut matalammin
koulutetuilla jyrkemmin kuin korkeammin koulutetuilla, vaikka jo lähtötaso oli matalammin
koulutetuilla korkeampi (Kuva 2).
Työssäkäyvistä metabolinen oireyhtymä todettiin lähtötilanteessa naisilla 34,3 %:lla ja miehillä 48,8
%:lla. Työssä käymättömistä oireyhtymää esiintyi 49,4 %:lla naisista ja 47,7 %:lla miehistä. Viiden
vuoden jälkeen työelämässä olevilla naisilla MBO:n esiintyvyys oli noussut (41,7 %), mutta
35
työelämän ulkopuolella olevilla pysyi esiintyvyys lähes ennallaan (48,1 %). Miehillä työelämässä
olevien joukossa MBO nousi 48,8 %:sta 55,4 %:iin, mutta jyrkimmillään muutos oli työssä
käymättömien joukossa, jossa esiintyvyys nousi alkutilanteen 47,7 %:sta 64,6 %:iin. Tässä
ryhmässä tavattiin myös jyrkin paastosokerin nousu (Kuva 3).
Avo- tai avioliitossa asuvien naisten joukossa MBO:ta esiintyi lähtötilanteessa 36,9 %:lla, ja viiden
vuoden jälkeen esiintyvyys oli 40,6 %. Sen sijaan yksin asuvien joukossa esiintyvyys oli lähtö- ja
lopputilanteessa korkeimmillaan, luvut 64,0 % ja 68,0 %. Tässä ryhmässä myös painoindeksi oli
korkeimmillaan muihin ryhmiin verrattuna. Siviilisääty vaikutti miesten MBO:n esiintyvyyteen
paljon lievemmin (Kuva 4).
Kuva 2: MBO:n esiintyvyys vuosina 2005 ja 2010 eri koulutusryhmissä
naiset
miehet0,0 %
10,0 %
20,0 %
30,0 %
40,0 %
50,0 %
60,0 %
70,0 %
20052010
20052010
Ylempi koulutus
Alempi koulutus
naiset
miehet
36
Kuva 3: MBO:n esiintyvyys vuosina 2005 ja 2010 työtilanteen mukaan
Kuva 4: MBO:n esiintyvyys vuosina 2005 ja 2010 siviilisäädyn mukaan
naiset
miehet0,0 %
10,0 %
20,0 %
30,0 %
40,0 %
50,0 %
60,0 %
70,0 %
20052010
20052010Työssä
Ei työssä
naiset
miehet
naiset
miehet0,0 %
10,0 %
20,0 %
30,0 %
40,0 %
50,0 %
60,0 %
70,0 %
20052010
20052010Ei yksin asuva
Yksin asuva
naiset
miehet
37
MBO:n osatekijät on esitetty taulukoissa 6 ja 7 naisilla ja miehillä erikseen. Naisten joukossa
painoindeksi oli alemmissa ryhmissä lähtötilanteessa korkeampi, ja ero pysyi viiden vuoden
seurannan jälkeen merkittävänä, kun painoindeksiä tarkasteltiin koulutusasteen ja siviilisäädyn
mukaan. Paastosokeriarvoissa erot olivat keskenään marginaalisia, mutta yksin asuvien naisten
keskuudessa lähtöarvo oli muita ryhmiä korkeampi. Kokonaiskolesteroli laski kaikissa ryhmissä
lähtötilanteeseen nähden, ja muutos oli selkeämpää alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä. Sekä
systolisessa että diastolisessa paineessa havaittiin tasaista nousua kaikissa ryhmissä. Erot olivat
lähtötilanteessa marginaalisia, vaikkakin lähtöarvot olivat matalemmissa ryhmissä korkeammat
(taulukko 6).
Miehillä painoindeksissä esiintyvät erot olivat kaikissa ryhmissä marginaalisia, eikä painonnousu
ollut merkitsevää viiden vuoden jälkeen. Selvin nousu osatekijöissä havaittiin paastosokeriarvoissa,
jotka olivat miehillä jo lähtötilanteessa keskimäärin korkeampia kuin naisilla vastaavissa
sosioekonomisissa luokissa, tästä ainoana poikkeuksena yksin asuvat miehet. Paastosokeriarvon
nousu oli merkittävää kaikissa ryhmissä, mutta etenkin työssä käymättömillä (+ 13,0 %). Kuten
naisilla, myös miehillä todettiin kolesteroliarvojen suotuisa laskusuuntainen kehitys, mikä oli
voimakkaampaa alemmissa sosioekonomisissa luokissa. Systolisen tai diastolisen verenpaineen
arvojen vaihtelu oli eri ryhmien välissä marginaalista (taulukko 7).
38
6.4 Sosioekonominen indeksi
Seuraavassa taulukossa on esitetty tutkimusjoukon jakautuminen sosioekonomisen indeksin
mukaan neljään eri luokkaan (taulukko 5). Pienin arvo (0) merkitsi matalempaa sosioekonomista
luokkaa kaikissa kolmessa eri sosioekonomisessa luokassa (koulutustaso, työtilanne, siviilisääty),
korkein arvo merkitsi korkeampaa koulutustasoa, työssä käyntiä ja avio- tai avoliitossa elämistä.
Taulukko 5: Sosieokonomisen indeksin yhteys metabolisen oireyhtymän esiintyvyyteen.
Metabolisen oireyhtymän esiintyvyys eri vuosina
ja eri sukupuolten välillä ( %)
Sosioekonominen indeksitaso
0 1 2 3
2005; naiset 81,8 % 50,0 % 34,3 % 28,6 %
2005; miehet 40,0 % 51,0 % 53,3 % 30,4 %
2010; naiset 81,8 % 48,2 % 40,0 % 34,7 %
2010; miehet 50,0 % 68,6 % 60,0 % 34,8 %
MBO:n kriteerit täyttyivät 2005 ja 2010; naiset 63,6 % 41,1 % 27,1 % 26,5 %
MBO:n kriteerit täyttyivät 2005 ja 2010; miehet 30,0 % 45,1 % 46,7 % 26,1 %
Naisilla metabolisen oireyhtymän esiintyvyyden ja sosioekonomisen indeksin välillä vallitsi
käänteinen, lineaarinen yhteys, joka säilyi viiden vuoden seurannassa oireyhtymän esiintyvyyden
lisääntyessä. Miehillä yhteys ei ollut yhtä lineaarinen, mutta miestenkin keskuudessa havaittiin
matalin metabolisen oireyhtymän esiintyvyys korkeimmassa sosioekonomisessa asemassa olevilla.
39
Am
mat
illi
nen
ko
ulu
tus
(n=
70
vs
n=
10
5)
Työ
tila
nn
e
(n=
10
8 v
s. n
= 7
7)
Siv
iili
säät
y
(n =
14
6 v
s. n
= 4
0)
Yle
mp
iA
lem
pi
tai
ei
ko
ulu
tust
a
Työ
ssä
Ei
työ
ssä
Ei
asu
yk
sin
Yk
sin
asu
va
Pai
no
ind
eksi
20
05
25
,72
8,4
26
,72
8,3
26
,93
0,0
Pai
no
ind
eksi
20
10
26
,52
8,7
27
,32
8,6
27
,53
0,1
pai
no
ind
eksi
n a
bso
luu
ttin
en m
uu
tos
+0
,82
+0
,30
+0
,62
+0
,33
+0
,55
+0
,2
pai
no
ind
eksi
nsu
hte
elli
nen
mu
uto
s+
3,1
%+
1,1
%+
2,3
%+
1,2
%+
2,0
%+
0,7
%
Paa
sto
sok
eri
20
05
5,3
55
,50
5,3
75
,54
5,3
85
,83
Paa
sto
sok
eri
20
10
5,7
95,9
45,8
65,9
25,8
26,2
8
paa
sto
sok
erin
ab
solu
utt
inen
mu
uto
s+
0,4
5+
0,4
4+
0,4
9+
0,3
9+
0,4
4+
0,4
5
paa
sto
sok
erin
suh
teel
lin
en m
uu
tos
+8
,4 %
+8
,0 %
+9
,1 %
+7
,4 %
+8
,2 %
+7
,7 %
Ko
ko
nai
sko
lete
roli
20
05
4,9
45
,27
5,0
35
,31
5,1
45
,17
Ko
ko
nai
sko
lete
roli
20
10
4,8
45
,01
4,8
55
,07
4,9
54
,91
ko
ko
nai
sko
lest
ero
lin
ab
solu
utt
inen
mu
uto
s-0
,10
-0,2
6-0
,18
-0,2
4-0
,19
-0,2
6
ko
ko
nai
sko
lest
ero
lin
suh
teel
lin
en m
uu
tos
-2,1
%-5
,2 %
-3,7
%-4
,7 %
-3,8
%-5
,3 %
Syst
oli
nen
ver
enp
ain
e 2005
130
135
132
136
133
137
Syst
oli
nen
ver
enp
ain
e 2
01
01
38
14
51
39
14
71
41
14
6
syst
oli
sen
pai
nee
n a
bso
luu
ttin
en m
uu
tos
+8
,00
+1
0,0
+7
,00
+11
,0+
8,0
0+
9,0
0
syst
oli
sen
pai
nee
n s
uh
teel
lin
en m
uu
tos
+6
,2 %
+7
,4 %
+5
,3 %
+8
,1 %
+6
,0 %
+6
,6 %
Tau
lukko
5:
MB
O:n
osa
tekij
ät ja
BM
I ko
ulu
tust
ason
, ty
öti
lan
teen
ja
sivii
lisä
ädyn
mu
kaa
n n
aisi
lla
20
05
–2
01
0
6:
40
Am
mat
illi
nen
koulu
tus
(n=
38 v
s.
n=
148)
Työti
lanne
(n=
121 v
s. n
= 6
5)
Siv
iili
säät
y
(n=
146 v
s. n
=40)
Yle
mpi
Ale
mpi
tai
ei
koulu
tust
a
Työss
äE
i ty
öss
äE
i as
u
yksi
n
yksi
n
asuva
Pai
noin
dek
si 2
005
28,1
28,6
28,5
28,5
28,4
28,8
Pai
noin
dek
si 2
010
28,3
28,8
28,8
28,5
28,6
29,1
pai
noin
dek
sin a
bso
luutt
inen
muuto
s+
0,1
8+
0,2
0+
0,3
20,0
+0,1
8+
0,2
7
pai
noin
dek
sin
suhte
elli
nen
muuto
s+
0,6
%+
0,7
%+
1,1
%0,0
%+
0,6
%+
0,9
%
Paa
stoso
ker
i 2005
5,3
95,7
95,5
85,9
45,6
16,0
5
Paa
stoso
ker
i 2010
5,6
76,3
15,8
96,7
26,0
86,5
6
paa
stoso
ker
in a
bso
luutt
inen
muuto
s+
0,2
8+
0,5
2+
0,3
1+
0,7
8+
0,4
7+
0,5
1
paa
stoso
ker
insu
hte
elli
nen
muuto
s+
5,2
%+
9,1
%+
5,6
%+
13,0
%+
8,3
%+
8,4
%
Kokonai
skole
tero
li 2
005
5,4
15,2
65,2
75,3
35,2
45,4
7
Kokonai
skole
tero
li2010
5,1
54,7
95,0
14,6
04,8
54,9
1
kokonai
skole
ster
oli
n a
bso
luutt
inen
muuto
s-0
,26
-0,4
7-0
,26
-0,7
3-0
,39
-0,5
6
kokonai
skole
ster
oli
nsu
hte
elli
nen
muuto
s-5
,0 %
-9,8
%-5
,2 %
-16,0
%-8
,0 %
-11,0
%
Syst
oli
nen
ver
enpai
ne
2005
146
146
145
147
146
144
Syst
oli
nen
ver
enpai
ne
2010
149
151
151
150
151
151
syst
oli
sen p
ainee
n a
bso
luutt
inen
muuto
s+
3,0
0+
5,0
0+
6,0
0+
3,0
0+
4,0
0+
7,0
0
syst
oli
sen p
ainee
n s
uhte
elli
nen
muuto
s+
2,1
%+
3,4
%+
3,4
%+
2,0
%+
3,4
%+
5,0
%
Tau
lukko 6
: M
BO
:n o
sate
kij
ät ja
BM
I koulu
tust
ason, ty
öti
lante
en ja
sivii
lisä
ädyn m
ukaa
n m
iehil
lä 2
005 –
2010
7:
41
7. Pohdinta
7.1 Keskeiset löydökset
Tutkimuksessa tarkasteltiin metabolisen oireyhtymän esiintyvyyden muutosta 5-vuotisseurannassa
sosioekonomisen aseman näkökulmasta, kun huomioitiin koulutus, työtilanne ja siivilisääty. Viiden
vuoden seurannassa metabolisen oireyhtymän kokonaisesiintyvyys nousi 44,5 %:sta 51,5 %:iin.
Alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä metabolisen oireyhtymän esiintyminen oli lähtökohtaisesti
korkeampi, ja tuo kuilu paremmin koulutettuihin tai työssäkäyviin verrattuna pysyy ja
koulutustason mukaan tarkasteltuna jopa kasvaa viisivuotisseurannan aikana. Alempi
sosioekonominen indeksiluku, joka tarkoitti sijoittumista useampaan alempaan sosioekonomiseen
ryhmään, ennusti hyvin voimakkaasti MBO:ta sekä miehillä että naisilla. Naisilla yhteys oli
lineaarinen, miehillä epäsäännöllisempi, mutta miehilläkin matalimmat MBO-esiintyvyydet
painottuivat niihin, jotka sijoittuivat kaikissa kolmessa kategoriassa ylempään sosioekonomiseen
luokkaan.
Lähtötilanteessa matalin MBO-esiintyvyys havaittiin korkeasti koulutettujen naisten (31,4 %),
korkein naimattomien, eronneiden tai leskeksi jääneiden naisten (64,0 %) joukossa.
Vuonna 2011 on julkaistu englantilaisen Whitehall II -terveystutkimuksen pohjalta artikkeli, jossa
todettiin keski-ikäisten työläisten sairastumisriskin kohoavan 10-vuotisseurannassa alemmissa
sosioekonomisissa luokissa (Elovainio ym. 2011). Analyysissä käytettiin samoja NCEP ATP III -
kriteerejä MBO:lle. Tässäkin tutkimuksessa voidaan karkeasti ottaen todeta MBO:n esiintyvyyden
nousua kaikissa ryhmissä, prosentuaalisesti kuitenkin selvemmin tietyissä alemmissa
sosioekonomisissa luokissa, kuten työssä käymättömien (+16,9 %) ja alemman koulutuksen
saaneiden miesten (+11,5 %) ryhmissä. Merkille pantavaa oli avokumppanin kanssa asuvien
miesten MBO-esiintyvyyden (+11,0 %) kasvu lähestulkoon samalle tasolle kuin naimattomilla
miehillä (luvut 58,9 % ja 57,5 %).
7.2 Koulutustaso
Sekä naisilla että miehillä koulutustaso oli kääntäen verrannollinen MBO:n esiintyvyyteen. Naisten
joukossa korkeammalla koulutusasteella oli lähtökohtaisesti käänteinen yhteys painoindeksiin,
mutta ero kaveni hieman viiden vuoden aikana. Tästä huolimatta alemman koulutuksen ryhmässä
42
painoindeksin keskiarvo säilyi merkittävästi korkeampana, ja naisten MBO:n esiintyvyys vaikuttaisi
käyttäytyvän melko lineaarisesti painoindeksiin nähden. Korkeamman koulutustason on havaittu
suojaavan naisia ylipainolta, pienentäen sekä metabolisen oireyhtymän että sydän-
verisuonisairauksien, tyypin 2 diabeteksen riskiä (Maksimović ym. 2008, Sygnowska ym. 2012 ja
Wamala ym. 1999). Merkittävää yhteyttä muihin metabolisen oireyhtymän komponentteihin ei
tilastoissa havaittu.
Kuten jo aikaisemmin mainittiin, tässä tutkimusaineistossa havaitaan myös, että korkeampi
koulutusaste vähentää jonkin verran miesten sairastumista metaboliseen oireyhtymään. Vaikutus
tulee esille 5-vuotisseurannassa, jossa huomataan alemman koulutustason ryhmässä MBO-
esiintyvyyden merkittävä nousu. Kirjallisuudessa esiintyy sekä samansuuntaisia että vastakkaisia
havaintoja. Hollantilaistutkimuksessa vuodelta 2009 havaittiin, kuten tässäkin tutkimuksessa, että
alempi koulutusaste lisäsi metabolisen oireyhtymän riskiä sekä miehillä että naisilla. Tutkimuksessa
käytettiin vastaavanlaista 2-portaista koulutustason jakoa kuin tässäkin tutkimuksessa (Agyemang
ym. 2010). Osassa tutkimuksista sen sijaan yhteys miesten koulutustason ja metabolisen
oireyhtymän välillä on vähäinen tai sellaista ei havaittu (Bolanowski ym. 2010, Loucks ym. 2007 ja
Santos ym. 2008). Metabolisen oireyhtymän komponentteja tarkastelemalla huomataan, että
painoindeksin pienehkö ero säilyy seuranta-aikana. Painoindeksin merkitys on kuitenkin
huomattavasti pienempi kuin naisilla. Sen sijaan miehillä näyttäisi kiihtyvä paastosokerin nousu
selittävän terveydelle epäedullisia muutoksia alemmassa sosioekonomisessa luokassa.
7.3 Työtilanne
Tässä tutkimuksessa aineisto oli jaettu karkeasti työssäkäyviin ja työelämän ulkopuolella oleviin,
kiinnittämättä huomiota ammattinimikkeeseen tai asemaan. Naisilla on jälleen matalampi
painoindeksi työssäkäyvillä kuin työssäkäymättömillä. Ero kavenee hieman seurannassa mutta
kuitenkin säilyy merkittävänä. Vaikka muissakin MBO:n komponenteissa tavataan nousua, on
muutos tasaisempaa ja ero marginaalista kahdessa eri ryhmässä.
Naisiin verrattuna työelämän ulkopuolella olevilla miehillä havaittiin selvemmät muutokset MBO-
esiintyvyydessä. MBO:n osatekijöistä selkein muutos oli kohonnut paastoverensokeritaso.
Työelämän ulkopuolella olleilla miehillä paastosokeri oli jo lähtötilanteessa ollut kohtuullisen
korkea. Muutos vaikuttaa itsenäiseltä ja vain miessukupuolen kohdalla ilmenevältä. Kirjallisuudesta
ei löytynyt täysin vastaavaa asetelmaa, jossa työelämän ulkopuolella olevien miesten
paastoverensokeria olisi rekisteröity seurantatutkimuksessa sosioekonomisen aseman mukaan.
43
Myöskään näin selkeää MBO:n esiintyvyyden nousua ei ole dokumentoitu muissa tutkimuksissa.
On tiedossa, että pitkään työttöminä tai työelämän ulkopuolella olleet potevat yleisemmin
pitkäaikaissairauksia, mukaan lukien diabetesta (Alavinia ym. 2008) ja sydän- ja
verisuonisairauksia (Lundin ym. 2014).
7.4 Siviilisääty
MBO:n esiintyvyys oli yksin elävillä naisilla prosentuaalisesti lähes kaksi kertaa yleisempää kuin
naimisissa tai avopuolison kanssa asuvilla. Viiden vuoden seurannassa kuilu pysyy lähestulkoon
samansuuruisena. Tulokset naisten osalta puoltavat hypoteesia, jonka mukaan parisuhteessa
eläminen olisi terveyden kannalta edullisempi vaihtoehto. Kirjallisuudessa esiintyy tätä hypoteesia
puoltava tutkimus (Russell ym. 2005). Miettola ym. (2012) havaitsivat tutkimuksessaan
eristäytyneisyyden (sosiaalinen alienaatio) olevan metabolisen oireyhtymän kannalta merkittävä
riskitekijä.
Miehillä viiden vuoden aikainen muutos oli eri suuntaan kehittyvä: parisuhteessa elävillä miehillä
tavataan jyrkkä MBO:n esiintyvyyden nousu samalle tasolle naimattomien miesten kanssa.
Painoindeksi on lähtökohtaisesti hieman matalampi parisuhteessa olevilla ja kuilu pysyy vähintään
yhtä suurena viiden vuoden aikana. Näin ollen taustasyistä voi tehdä vain hypoteesejä. On
esimerkiksi mahdollista, että parisuhteessa elävät miehet ovat keskimäärin ”tyytyväisempiä”
elämäntilanteeseensa, minkä vuoksi esimerkiksi panostus omaan fyysiseen suorituskykyyn jää
vähäisemmäksi kuin naimattomilla miehillä. Erään teorian mukaan pariskuntien ruoka-annokset
ovat kalorimäärällisesti keskimäärin suurempia kuin yksinasuvilla (Berntsen 2011).
Liikkumattomuus ja ruokailutottumukset voivat teoriassa vaikuttaa MBO:n komponenttien arvoihin
juuri sen verran, että oireyhtymän kriteerit täyttyvät.
7.5 Metabolisen oireyhtymän osatekijöiden muutokset
Eräs positiivinen 5-vuotisseurannasta havaittavissa oleva muutos on sosioekonomisesta asemasta tai
sukupuolesta riippumaton lipidiarvojen muuttuminen parempaan. Suomessa kolesterolilääkkeiden
käyttö lisääntyi Kansaneläkelaitoksen tilastotietojen mukaan tasaisesti aina vuoteen 2010 asti,
minkä jälkeen tilastoissa havaittiin lievä lasku lääkkeen käyttöasteessa (Suomen Lääkäriseura
Duodecim ym. 2013). Jo pelkällä rasva-arvojen laskemisella alle riskirajojen (kokonaiskolesteroli
alle 5,0 mmol/l, LDL-kolesteroli alle 3,0 mmol/l, seerumin triglyseridiarvo, HDL-kolesteroli)
44
voidaan teoriassa muokata yksilön riskiprofiilia siten, että metabolisen oireyhtymän kriteerit eivät
enää täyty: statiineilla voidaan laskea seerumin LDL-pitoisuutta arviolta noin 30–40 % lähtötasoon
nähden, triglyseridipitoisuutta noin 10–30 % ja HDL-pitoisuutta suurentaa 5–15 % verran
(Strandberg ym. 2013). Tutkimuksessa havaittujen lipidiarvojen paranemisen selityksenä voivatkin
olla etupäässä statiinit, joilla rasva-arvot on kyetty kääntämään tehokkaasti laskuun. Statiinien etuna
on yleisesti ottaen monoterapian mahdollisuus, mihin on suhteellisella tasolla helpompi sitoutua.
Dyslipidemian lääkehoidossa statiinit ovat tällä hetkellä hoitosuositusten mukainen standardi.
Statiineihinkin liittyy itsenäinen diabeteksen puhkeamisen riski yhdellä hengellä jokaista 255
statiinihoitoa saaneella (Sattar ym. 2010).
7.6 Keskeisten tutkimustulosten vertailu aikaisempaan tutkimustietoon
Elovainio ym. (2011) huomasivat 10-vuotisseurantatutkimuksessaan, että alhaisempi
sosioekonominen asema oli yhteydessä epäedullisiin muutoksiin rasva- ja
sokeriaineenvaihdunnassa, korottaen metabolisen oireyhtymän riskiä. Muutos todettiin itsenäiseksi
lapsuusajan riskeihin nähden. Omassa tutkimuksessa saamme näyttöä samankaltaisesta
alhaisempaan sosioekonomiseen asemaan liittyvästä riskistä.
Eräässä aiemmassa tutkimuksessa on havaittu ylemmän koulutustason pienentävän metabolisen
oireyhtymän riskiä vain naisväessä (Santos ym. 2008), toisissa lähteissä sen sijaan korkeamman
asteen koulutuksen on havaittu vähentävän oireyhtymän esiintyvyyttä molemmilla sukupuolilla
(Riediger 2011, Silventoinen ym. 2005). Silventoinen ym. painottivat tutkimuksessaan myös sydän-
ja verisuonisairauksien riskin olevan korkeampi alemmin koulutetulla väestöllä. Näkemys siitä, että
koulutustason edullinen vaikutus naisten terveyteen on merkittävämpi kuin miehillä, saa
kirjallisuudessa kannatusta (Loucks ym. 2007). Omassa tutkimuksessa nähtiin jo lähtötilanteessa
korkeamman asteen koulutuksen suotuisa vaikutus sekä naisten että miesten riskiin.
Työtilanteen ja metabolisen oireyhtymän välistä suoraa yhteyttä käsittelevää tutkimuskirjallisuutta
ei ollut saatavilla vertailua varten. Liitännäissairauksien ja työtilanteen yhteydestä sen sijaan on
näyttöä. Virtanen ym. (2013) osoittivat, että koettu työepävarmuus on yhteydessä kohonneeseen
sydän- ja verisuonisairauksien riskiin ja painottuu alempiin sosioekonomisiin olosuhteisiin.
Huolimatta sosioekonomisista eroista jo lähtötilanteessa, naisten työttömyyden ei havaittu
vaikuttavan MBO:n esiintyvyyden poikkeavaan kasvuun seuranta-aikana, mutta miehillä havaittiin
jyrkkä esiintyvyyden nousu. Kliinisistä mittareista paastosokerin keskiarvo kohosi rajusti
työttömien miesten ryhmässä. Riediger (2011) suosittelee tutkimuksessaan sydän- ja
45
verisuonisairauksien seulomista etenkin sellaisilta miehiltä, joilla on osoitettavissa kohonneen
paastosokerin lisäksi muita metabolisen oireyhtymän komponentteja.
Tässä tutkimuksessa ei ole huomioitu työelämästä poissaolon kestoa eikä siihen liittyviä muita
suoria syytekijöitä, kuten työhönpaluuta estäviä vammoja, pitkäaikaissairauksia tai
työkyvyttömyyttä ja sairaseläkkeellä olemista. On huomioitava, että lähtökohtaisesti työelämän
ulkopuolella ovat saattaneet viiden vuoden seurannan aikana työllistyä tai tehdä pätkätöitä, joten
kokonaistilanteen kartoittamiseksi voisi kumulatiivinen työelämän ulkopuolella vietetty aika olla
spesifimpi sairastumisriskin osoittaja, kuten Dupre ym. (2012) osoittavat. Kirjallisuudessa koulutus-
ja tulotaso ovat työtilannetta yleisempiä ja itsenäisesti havainnollistavampia sosioekonomisen
aseman mittareita, minkä vuoksi niiden käyttö on vakiintuneempaa. Lisäksi tässä tutkimuksessa ei
ole tarkemmin jaoteltu työtä hallinnollisiin tehtäviin, virkamiestehtäviin tai manuaaliseen työhön.
Jako voisi valottaa sosioekonomista tilannetta hieman pintaa syvemmältä.
Miettola ym. (2012) esittävät yhteenvetona samaa aineistoa käsittelevässä tutkimuksessaan, että
terveyskasvatus kohtaa maaseudulla suurempia haasteita kuin kaupunkialueilla, mikä
todennäköisesti huonontaa kliinikoiden ennaltaehkäisevän työn tehoa esimerkiksi diabeteksen osalta
harvemmin asutuilla alueilla. Metabolisen oireyhtymän hoidossa on merkitystä sekä potilaan
hoitomyöntyvyydellä että perusterveydenhuollossa työskentelevän lääkärin kyvyllä saada potilas
sitoutumaan omaan hoitoonsa. Eräässä tutkimuksessa todetaan suomalaislääkärien tunnistavan
metabolinen oireyhtymä huonosti. Lisäksi potilaat itse ovat usein epätietoisia sairaudesta ja sen
liitännäissairauksien riskistä (Helminen ym. 2009).
7.7 Tutkimuksen vahvuuksien ja heikkouksien tarkastelua
Tutkimus perustuu yhden kunnan satunnaiseen väestöotokseen. Terveystarkastukset ja mittaukset
on tehty samalla tavalla molempina tutkimusajankohtina, joten on ollut mahdollista luoda
standardoitu asetelma ja saada luotettava käsitys tapahtuneista muutoksista. Tutkimusaineisto
käsittelee vain yhden kunnan asukkaita, joten sen tuloksia ei välttämättä voi yleistää koskemaan
esimerkiksi isomman kaupungin väestöä. Tässä tutkimuksessa sekä perinnöllisyys että yksilön
terveyskäyttäytyminen on rajattu tarkastelun ulkopuolelle ja keskitytty MBO:n esiintyvyyteen.
Siten ei ole arvioitu esimerkiksi sukurasitteen, fyysisen aktiivisuuden, dieetin, tupakoinnin ja
haitallisen alkoholinkäytön yhteyttä tuloksiin. Usein haitalliset elintavat ryvästyvät alempiin
sosioekonomisiin ryhmiin. Kuitenkin Virtanen ym. (2013) päätyivät tutkimuksessaan pitämään
46
alempaa sosieokonomista asemaa myös terveyskäyttäytymisestäkin riippumattomana riskitekijänä
metabolisen oireyhtymän liitännäissairauksille, kuten sydän- ja verisuonisairauksille.
47
8. Johtopäätökset
Tämä tutkimus vahvistaa käsitystä metabolisen oireyhtymän esiintyvyyden ja alhaisen
sosioekonomisen aseman välisestä yhteydestä. Naisilla matala koulutustaso oli yhteydessä
yleisempään MBO-esiintyvyyteen. Yksin asuvilla naisilla oli selvästi korkeampi MBO:n
esiintyvyys kuin avo- tai aviosuhteessa asuvilla, mikä voi olla yhteydessä sosisaaliseen
eristäytyneisyyteen. Myös miehillä todettiin pienempi MBO:n esiintyvyys korkeammin
koulutettujen joukossa. Lisäksi miehillä havaittiin seuranta-aikana jyrkkä MBO:n esiintyvyyden
nousu sekä alemmin koulutetuissa että työelämän ulkopuolella olevien joukossa.
Alempi sosioeokonominen asema, etenkin matala koulutusaste, sosiaalinen eristäytyneisyys ja
työelämän ulkopuolelle jääminen eri syistä, voivat kaikki ennustaa epäedullisempaa
terveyskäyttäytymistä ja riskitekijöiden esiintymistä. Tämä tulee ottaa huomioon terveyden
edistämisessä ja sairauksien ehkäisyssä.
48
Lähdeluettelo
Abraham SB, Rubino D, Sinaii N ym.: Cortisol, obesity, and the metabolic syndrome: a cross-
sectional study of obese subjects and review of the literature. Obesity 2013, 21:E105–17
Agyemang C, van Valkengoed I, Hosper K ym.: Educational inequalities in metabolic syndrome
vary by ethnic group: evidence from the SUNSET study. Int J Cardiol. 2010, 141:266–74
Ahima RS, Rexford S: Adipose tissue as an endocrine organ. Obesity. 2006, 14:242S–9S
Alavinia SM, Burdorf A: Unemployment and retirement and ill-health: a cross-sectional analysis
across European countries. Int Arch Occup Environ Health 2008, 82:39–45
Alberti KG, Zimmet PZ: Definition, diagnosis and classification of diabetes mellitus and its
complications. Part 1: diagnosis and classification of diabetes mellitus provisional report of a WHO
consultation. Diabet Med. 1998, 15:539–53
Alberti KG, Zimmet P, Shaw J: The metabolic syndrome - a new worldwide definition. Lancet
2005, 366:1059–1062
Alligier M, Gabert L, Meugnier E ym.: Visceral fat accumulation during lipid overfeeding is related
to subcutaneous adipose tissue characteristics in healthy men. J Clin Endocrinol Metab. 2013,
98:802–10
Arner P: Differences in lipolysis between human subcutaneous and omental adipose tissues. Annals
of Medicine 1995;27:435–438
Arnlöv J, Ingelsson E, Sundström J ym.: Impact of body mass index and the metabolic syndrome on
the risk of cardiovascular disease and death in middle-aged men. Circulation. 2010, 121:230–6
Arterburn D, Westbrook EO, Ludman EJ ym.: Relationship Between Obesity, Depression, and
Disability in Middle-Aged Women. Obes Res Clin Pract. 2012, 6:197–206
Athyros VG, Ganotakis ES, Elisaf MS ym.: Prevalence of vascular disease in metabolic syndrome
using three proposed definitions. Int J Cardiol. 2007, 117:204–10
Babio N, Sorlí M, Bulló M ym.: Association between red meat consumption and metabolic
syndrome in a Mediterranean population at high cardiovascular risk: cross-sectional and 1-year
follow-up assessment. Nutr Metab Cardiovasc Dis. 2012, 22:200–7
Bacigalupe A, Escolar-Pujolar A: The impact of economic crises on social inequalities in health:
what do we know so far? Int J Equity Health. 2014. 13:52
Barnett PS, Braunstein GD: Diabetes Mellitus. Kirjassa: Cecil. Essentials of Medicine. Saunders
Elsevier,2007:697–720
49
Baudrand R, Domínguez JM, Tabilo C ym.: The estimation of visceral adipose tissue with a body
composition monitor predicts the metabolic syndrome. J Hum Nutr Diet. 2013. 26 Suppl 1:154–8
Bener A, Al-Hamaq AO, Dafeeah EE: A two fold risk of metabolic syndrome in a sample of
patients with schizophrenia: do consanguinity and family history increase risk? Diabetes Metab
Syndr. 2014, 8:24–9
Berntsen KN: Trends in total and cause-specific mortality by marital status among elderly
Norwegian men and women. BMC Public Health 2011, 11:537
Bertrais S, Beyeme-Ondoua JP, Czernichow S ym.: Sedentary behaviors, physical activity, and
metabolic syndrome in middle-aged French subjects. Obes Res. 2005, 13:936–44
Bhasin S, Jasjua GK, Pencina M ym.: Sex hormone-binding globulin, but not testosterone, is
associated prospectively and independently with incident metabolic syndrome in men: the
Framingham heart study. Diabetes Care. 2011 34:2464–70
Biosca M, Rodríguez G, Ventura P ym.: Central adiposity in children born small and large for
gestational age. Nutr Hosp. 2011 26:971–6
Björntorp P: Etiology of the Metabolic Syndrome. Kirjassa: Handbook Of Obesity, Informa
Healthcare 2007, 32:787–805
Björntorp P: Visceral obesity: A “civilization syndrome”. Obes Res 1993, 1:216–222
Bodadonna R, Groop L, Kraemer N ym.: Obesity and insulin resistance in man: a dose response
study. Metabolism 1990, 39:452–459
Boehm BO, Claudi-Boehm S, Yildirim S ym.: Prevalence of the metabolic syndrome in southwest
Germany. Scand J Clin Lab Invest Suppl. 2005, 240:122–8
Bolanowski J, Bronowicz J, Bolanowska B ym.: Impact of education and place of residence on the
risk of metabolic syndrome in Polish men and women. Int J Cardiol 2010, 145:542–4
Bonevski B, Regan T, Paul C ym.: Associations between alcohol, smoking, socioeconomic status
and comorbidities: evidence from the 45 and Up Study. Drug Alcohol Rev. 2014, 33:169–76
Brunner EJ, Marmot MG, Nanchahal K ym.: Social inequality in coronary risk: central obesity and
the metabolic syndrome. Evidence from the Whitehall II study. Diabetologia 1997, 40:1341–9
Chichlowska KL, Rose KM, Diez-Roux AV ym.: Individual and Neighborhood Socioeconomic
Status Characteristics and Prevalence of Metabolic Syndrome. The Atherosclerosis Risk in
Communities (ARIC) Study. Psychosom Med. 2008, 70: 986–992
Chung SW, Kang SG, Rho JS ym.: The Association between Oxidative Stress and Metabolic
Syndrome in Adults. Korean J Fam Med. 2013, 34:420–8
Clerc O, Nanchen D, Cornuz J ym.: Alcohol drinking, the metabolic syndrome and diabetes in a
population with high mean alcohol consumption. Diabet Med. 2010, 27:1241–9
50
De Luis DA, Lopez Mongil R, Gonzalez Sagrado M ym.: Prevalence of metabolic syndrome with
International Diabetes Federation Criteria and ATP III Program in patients 65 years of age or older.
J Nutr Health Aging. 2010, 14:400–4
De Onis M, Blössner M, Borghi E: Global prevalence and trends of overweight and obesity among
preschool children. Am J Clin Nutr. 2010, 92:1257–1264
Dupre ME, George LK, Liu G ym.: The Cumulative Effect of Unemployment on Risks for Acute
Myocardial Infarction. Arch Intern Med. 2012. 172:1731–1737.
Ebbert JO, Jensen MD: Fat depots, free fatty acids, and dyslipidemia. Nutrients. 2013, 5:498–508
Eglit T1, Rajasalu T, Lember M: Metabolic syndrome in Estonia: prevalence and associations with
insulin resistance. Int J Endocrinol. 2012, 2012:95167
Ello-Martin JA, Ledikwe JH, and Rolls BJ: The influence of food portion size and energy density
on energy intake: implications for weight management. Am J Clin Nutr July 2005, 82:236S–241S
Elovainio M, Ferrie JE, Sing-Manoux A ym.: Socioeconomic Differences in Cardiometabolic
factors: Social Causation or Health-related Selection? Evidence From the Whitehall II Cohort
Study, 1991-2004. Am J Epidemiol. 2011, 174:779–89
Erceg M, Ivicević-Uhernik A, Kern J ym.: Is there any association between blood pressure and
education level? The CroHort study. Coll Antropol. 2012. 36 Suppl 1:125–9
Esposito K, Chiodini P, Colao A ym.: Metabolic Syndrome and Risk of Cancer: a systematic
review and meta-analysis. Diabetes Care 2012, 35:2402–2411
Executive Summary of The Third Report of The National Cholesterol Education Program (NCEP)
Expert Panel on Detection, Evaluation, And Treatment of High Blood Cholesterol In Adults (Adult
Treatment Panel III). JAMA 2001, 285:2486–2497
Ford ES: Risks for all-cause mortality, cardiovascular disease, and diabetes associated with the
metabolic syndrome: a summary of the evidence. Diabetes Care 2005, 28:1769–1778
Frigolet ME, Torres N, Tovar AR: The renin-angiotensin system in adipose tissue and its metabolic
consequences during obesity. J Nutr Biochem. 2013, 24:2003–15
Fuentes E, Fuentes F, Vilahur G ym.: Mechanisms of chronic state of inflammation as mediators
that link obese adipose tissue and metabolic syndrome. Mediators Inflamm. 2013, 2013:136584
Fujishiro K, Diez-Roux AV, Landsbergis P ym.: Associations of occupation, job control and job
demands with intima-media thickness: the Multi-Ethnic Study of Atherosclerosis (MESA). Occup
Environ Med. 2011, 68:319–26
Gormez S, Demirkan A, Atalar F: Adipose tissue gene expression of adiponectin, tumor necrosis
factor-a and leptin in metabolic syndrome patients with coronary artery disease. Intern Med. 2011,
50:805–10
51
Grundy SM, Cleeman JI, Daniels SR ym.: Diagnosis and management of the metabolic syndrome:
an American Heart Association/National Heart, Lung, and Blood Institute Scientific Statement.
Circulation 2005, 112:2735–2752
Grundy SM. Metabolic syndrome: connecting and reconciling cardiovascular and diabetes worlds. J
Am Cell Cardiol. 2006, 47:1093–1100
Gupta AK, Prieto-Merino D, Dahlöf B ym.: Metabolic syndrome, impaired fasting glucose and
obesity, as predictors of incident diabetes in 14,120 hypertensive patients of ASCOT-BPLA:
Comparison of their relative predictability using a novel approach. Diabet Med. 2011, 28:941–7
Guyton AC, Hall JE: Textbook of Medical Physiology. Elsevier Saunders 2006. 846,866–879,945–
960,962–975
Hadi Khafaji HA, Al Habib K, Asaad N ym.: Marital status and outcome of patients presenting with
acute coronary syndrome: an observational report. Clin Cardiol. 2012, 35:741–8
Haring R, Wallaschofski H, Nauck M: Total and cardiovascular disease mortality predicted by
metabolic syndrome is inferior relative to its components. Exp Clin Endocrinol Diabetes. 2010,
118:685–9
Hart JE, Garshick E, Smith TJ: Ischaemic heart disease mortality and years of work in trucking
industry workers. Occup Environ Med. 2013, 70:523–8
Helminen EE, Mäntyselkä P, Nykänen I ym.: Far from easy and accurate – detection of metabolic
syndrome by general practitioners. BMC Fam Pract. 2009. 10:76.
Hill JO, Saris WHM, Levine JA: Energy Expenditure in Physical Activity. Kirjasta: Handbook of
Obesity, Informa Healthcare 2007, 24:631–646
Hite AH, Meguid MM: Destined for greater obesity. Nutrition 2011, 27:1078–9
Hiza HA, Casavale KO, Guenther PM ym.: Diet quality of Americans differs by age, sex,
race/ethnicity, income, and education level. J Acad Nutr Diet. 2013, 113:297–306
Hotamisligil GS, Shargill NS, Spiegelman BM. Adipose expression of tumor necrosis factor-a:
direct role in obesity-linked insulin resistance. Science. 1993, 259:87–91
Hu FB: Metabolic Consequences of Obesity. Kirjasta: Obesity Epidemiology, Oxford University
Press 2008:149–165
Ivezic-Lalic D, Bergman Marković B, Kranjćević K ym.: Diversity of metabolic syndrome criteria
in association with cardiovascular diseases - family medicine-based investigation. Med Sci Monit.
2013, 19:571–578
Jansen-Chaparro S, Mancera J, Cuende JI ym.: Metabolic syndrome and vascular risk estimation in
a Mediterranean non-diabetic population without cardiovascular disease. Eur J Intern Med. 2012,
23:558–63
52
Jing F, Mogi M, Horiuchi M: Role of renin-angiotensin-aldosterone system in adipose tissue
dysfunction. Mol Cell Endocrinol. 2013, 378(1-2):23–8
Jornayvaz FR, Samuel VT, Shulman GI: The role of muscle insulin resistance in the pathogenesis
of atherogenic dyslipidemia and nonalcoholic fatty liver disease associated with the metabolic
syndrome. Annu Rev Nutr. 2010, 30:273–90.
Jousilahti P, Tuomilehto J, Vartiainen E ym.: Body weight, cardiovascular risk factors, and
coronary mortality. 15-year follow-up of middle-aged men and women in eastern Finland.
Circulation, 1996, 93:1372–9
Jouyandeh Z, Nayebzadeh F, Qorbani M ym.: Metabolic syndrome and menopause. J Diabetes
Metab Disord. 2013, 12:1
Kaplan NM: The deadly quartet. Upper-body obesity, glucose intolerance, hypertriglyceridemia,
and hypertension. Arch Intern Med. 1989, 149:1514–20
Kassi E, Prevanidou P, Kaltsas G ym.: Metabolic syndrome: definitions and controversies. BMC
Medicine 2011, 9:48
Kauhanen J, Erkkilä A, Korhonen M ym.: Kansanterveystiede. SanomaPro 2013, 260–70.
Kern PA, Ranganathan S, Li C, Wood L ym.: Adipose tissue tumor necrosis factor and interleukin-
6 expression in human obesity and insulin resistance. Am J Physiol Endocrinol Metab. 2001,
280:E745–51
Keys A, Menotti A, Karvonen MJ ym.: The diet and 15-year death rate in the seven countries study
Am J Epidemiol. 1986, 124: 903–915
Kim C, Halter JB: Endogenous Endogenous sex hormones, metabolic syndrome, and diabetes in
men and women. Curr Cardiol Rep. 2014, 16:467
Kim JY, Kim SH, Cho YJ: Socioeconomic Status in Association with Metabolic Syndrome and
Coronary Heart Disease Risk. Korean J Fam Med. 2013, 34:131–8
Korniloff K, Häkkinen A, Kautiainen H ym.: Leisure-time physical activity and metabolic
syndrome plus depressive symptoms in the FIN-D2D survey. Prev Med. 2010. 51:466–70
l'Allemand-Jander D: Clinical diagnosis of metabolic and cardiovascular risks in overweight
children: early development of chronic diseases in the obese child. Int J Obes. 2010. 34 Suppl
2:S32–6.
Lao XQ, Zhang YH, Wong MC ym.: The Prevalence of metabolic syndrome and cardiovascular
risk factors in adults in southern China. BMC Public Health 2012, 12:64
Loucks EB, Magnusson KT, Cook S ym.: Socioeconomic position and the metabolic syndrome in
early, middle, and late life: evidence from NHANES 1999-2002. Ann Epidemiol. 2007, 17:782–90
Lundin A, Falkstedt D, Lundberg I ym.: Unemployment and coronary heart disease among middle-
aged men in Sweden: 39 243 men followed for 8 years. Occup Environ Med 2014. 71:183–188
53
MacMahon B, Pugh TF: Kirjasta: Epidemiology - Principles and Methods. Little, Brown And
Company 1970. 124-131.
Mäkelä PJ: Globalisaatio: lisää terveyttä vai lisää tauteja? Suomen Lääkärilehti 2005, 60:4147–9
Mäntyselkä P, Kautiainen H, Vanhala M: Prevalence of neck pain in subjects with metabolic
syndrome – a cross-sectional population-based study. BMC Musculoskelet Disord. 2010. 11:171.
Maksimović MZ, Vlajinac HD, Radak DJ ym.: Association of Socioeconomic Status Measured by
Education and Risk Factors for Carotid Atherosclerosis: Cross-sectional Study. Croat Med J. 2008,
49:824–31
Marchi-Alves LM, Rigotti AR, Noqueira MS ym.: Metabolic syndrome components in arterial
hypertension. Rev Esc Enferm USP 2012, 46:1348–53
Margari F, Lozupone M, Pisani R ym.: Metabolic syndrome: differences between psychiatric and
internal medicine patients. Int J Psychiatry Med. 2013, 45:203–26
Martikainen P, Ho J, Preston S ym.: Koulutusryhmien välillä suuria ja kasvavia eroja
elinajanodotteessa – Tupakointi on merkittävä taustatekijä. Suomen Lääkärilehti 2013, 68:2435–42
Miettola J, Nykanen I, Kumpusalo E: Health views and metabolic syndrome in a Finnish rural
community: a cross-sectional population study. Can J Rural Med. 2012, 17:10–6
Modrek S, Cullen MR: Health consequences of the ‘Great Recession’ on the employed: evidence
from an industrial cohort in aluminum manufacturing. Soc Sci Med. 2013, 92:105–13
Moebus S, Balijepalli C, Lösch C ym.: Age- and sex-specific prevalence and ten-year risk for
cardiovascular disease of all 16 risk factor combinations of the metabolic syndrome – A cross-
sectional study. Cardiovasc Diabetol. 2010, 9:34
Montez JK, Zajacova A: Trends in Mortality Risk by Education Level and Cause of Death Among
US White Women From 1986 to 2006.Am J Public Health. 2013, 103:473–9
Morinaka T, Wozniewicz M, Jeszka J ym.: Westernization of dietary patterns among young
Japanese and Polish females – a comparison study. Annals of Agricultural and Environmental
Medicine 2013, 20:122–130
Moro C, Bajpeyi S, Smith SR: Determinants of intramyocellular triglyceride turnover: implications
for insulin sensitivity. Am J Physiol Endocrinol Metab 2008, 294:203–13
Morrell JS, Cook SB, Carey GB: Cardiovascular fitness, activity, and metabolic syndrome among
college men and women. Metab Syndr Relat Disord. 2013, 11:370–6
Müller G, Kluttig A, Greiser KH ym.: Regional and neighborhood disparities in the odds of type 2
diabetes: results from 5 population-based studies in Germany (DIAB-CORE consortium). Am J
Epidemiol. 2013, 178:221–30
54
Neeland IJ, Ayers CR, Rohatgi AK ym.: Associations of visceral and abdominal subcutaneous
adipose tissue with markers of cardiac and metabolic risk in obese adults. Obesity 2013, 21:E439–
47
Nolan JJ, O'Gorman DJ: Kirjasta: Pathophysiology of the Metabolic Syndrome. The Metabolic
Syndrome, Springer-Verlag Wien 2013.
Novak M, Björck L, Welin L ym.: Gender differences in the prevalence of metabolic syndrome in
50-year-old Swedish men and women with hypertension born in 1953. J Hum H ypertens. 2013,
27:56–61
Novelletto BF, Guzzinati S, Avogaro A: Prevalence of metabolic syndrome and its relationship with
clinically prevalent cardiovascular disease in the Veneto region, northeastern Italy. Metab Syndr
Relat Disord. 2012, 10:56–62
Ojala-Oksala, J, Jokinen H, Kopsi, V: Educational History Is an Independent Predictor of Cognitive
Deficits and Long-Term Survival in Postacute Patients With Mild to Moderate Ischemic Stroke.
Stroke 2012, 43:2931–5
Ormseth MJ, Swift LL, Fazio S ym.: Free fatty acids are associated with metabolic syndrome and
insulin resistance but not inflammation in systemic lupus erythematosus. Lupus. 2013, 22:26–33
Pacifico L, Nobili V, Anania C ym.: Pediatric nonalcoholic fatty liver disease, metabolic syndrome
and cardiovascular risk. World J Gastroenterol, 2011, 17:3082–91
Pajunen P, Rissanen H, Härkänen T ym.: The metabolic syndrome as a predictor of incident
diabetes and cardiovascular events in the Health 2000 Study. Diabetes Metab. 2010, 36:395–401
Palosuo H, Linnanmäki E, Sihto M ym.: Sosioekonomiset terveyserot – terveyspolitiikan
ikuisuusongelma? Lääketieteellinen Aikakausikirja Duodecim 2006, 122:1409–11
Park SB, Blumenthal JA, Lee SY ym.: Association of cortisol and the metabolic syndrome in
Korean men and women. J Korean Med Sci. 2011, 26:914–8
Puustinen PJ, Koponen H, Kautiainen H: Psychological distress predicts the development of the
metabolic syndrome: a prospective population-based study. Psychosom Med. 2011, 73:158–65
Quinones PA, Kirchberger I, Heir M ym.: Marital status shows a strong protective effect on long-
term mortality among first acute myocardial infarction-survivors with diagnosed hyperlipidemia –
findings from the MONICA/KORA myocardial infarction registry. BMC Public Health. 2014,
14:98
Rathmann W, Scheidt-Nave C, Roden M ym.: Type 2 diabetes: prevalence and relevance of genetic
and acquired factors for its prediction. Dtsch Arztebl Int, 2013, 110:331–7
Rautio N, Heikkinen E: Sosioekonomisten tekijöiden yhteys terveyteen 75- ja 80-vuotiailla
jyväskyläläisillä miehillä ja naisilla. Gerontologia 2000, 14:14–26
Reaven GM: Banting lecture 1988. Role of insulin resistance in human disease. Diabetes 1998,
37:1595–607
55
Riediger N, Clara I: Prevalence of metabolic syndrome in the Canadian adult population. CMAJ.
2011, 183:E1127–34
Rissanen A, Heliövaara M, Knekt P ym.: Risk of disability and mortality due to overweight in a
Finnish population. BMJ. 1990, 301:835–7
Rizzo NS, Sabaté J, Jaceldo-Siegl K ym.: Vegetarian dietary patterns are associated with a lower
risk of metabolic syndrome: the adventist health study 2. Diabetes Care. 2011, 34:1225–7
Rosmond R, Holm G, Björntorp P: Food-induced cortisol secretion in relation to anthropometric,
metabolic and hemodynamic variables in men. Int J Obes Relat Metabol Disord 2000, 24:416–22
Rosolová H, Podlipný J: Anxious-depressive disorders and metabolic syndrome. Vnitr Lek. 2009,
55:650–2
Ross NA, Garner R, Bernier J ym.: Trajectories of health-related quality of life by socio-economic
status in a nationally representative Canadian cohort. J Epidemiol Community Health. 2012,
66:593–8
Russell MV, Cole TJ: Adult socioeconomic, educational, social, and psychological outcomes of
childhood obesity: a national birth cohort study. BMJ. 2005, 330:1354
Saltiel AR: You Are What You Secrete. Nat Med. 2001, 7:887–8
Santos AC, Ebrahim S, Barros H: Gender, socio-economic status and metabolic syndrome in
middle-aged and old adults. BMC Public Health, 2008, 8:62
Sattar N, Preiss D, Murray HM ym.: Statins and the risk of incident diabetes: a collaborative meta-
analysis of randomized statin trials. Lancet 2010, 375:735–42
Saukkonen T, Jokelainen J, Timonen M ym.: Prevalence of Metabolic syndrome components
among the elderly using three different definitions: A cohort study in Finland. Scand J Prim Health
Care. 2012, 30:29–34
Scarborough P, Bhatnagar P, Wickramasinghe KK ym.: The economic burden of ill health due to
diet, physical inactivity, smoking, alcohol and obesity in the UK: an update to 2006-08 NHS costs.
J Public Health (Ofx). 2011, 33:527–35
Seaman DR: Body mass index and musculoskeletal pain: is there a connection? Chiropr Man
Therap, 2013, 21:15.
Silveira LS, Monteiro PA, Antunes BM ym.: Intra-abdominal fat is related to metabolic syndrome
and non-alcoholic fat liver disease in obese youth. BMC Pediatr. 2013, 13:115
Silventoinen K, Pankow J, Jousilahti P ym.: Education inequalities in the metabolic syndrome and
coronary heart disease among middle-aged men and women. Int J Epidemiol. 2005, 34:327–34
Stanhope KL: Role of fructose-containing sugars in the epidemics of obesity and metabolic
syndrome. Annu Rev Med. 2012, 63:329–43
56
Strandberg T, Vanhanen H: Dyslipidemioiden hoito. Kirjasta: Lääkärin käsikirja, Kustannus Oy
Duodecim 2014
Sun K, Liu J, Ning G: Active smoking and risk of metabolic syndrome: a meta-analysis of
prospective studies. PLoS One. 2012, 7:e47791
Sundvall J, Leiviskä J, Laatikainen T ym.. The use of fasting vs. non-fasting triglyceride
concentration for estimating the prevalence of high LDL-cholesterol and metabolic syndrome in
population surveys. BMC Med Res Methodol 2011, 11:63
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Sisätautilääkäreiden Yhdistys ry:n asettama
työryhmä: Dyslipidemiat. Käypä hoito –suositus, 8.4.2013
Suomen Sisätautilääkärien Yhdistys, Suomen Kardiologinen Seura, Suomen Verenpainehdistys,
ym. Uusittu eurooppalainen suositus: Sydän- ja verisuonitautien ehkäisy käytännön lääkärintyössä.
Suomen Lääkärilehti 2004, 59:2117–9
Svärd A, Lyytikäinen P, Roos E ym.: Lihavuus nopeuttaa fyysisen, mutta ei psyykkisen
toimintakyvyn heikkenemistä. Suomen Lääkärilehti 2011, 66:3487–92
Sygnowska E, Piwońska A, Waśkiewicz A ym.: Socioeconomic factors and the risk of metabolic
syndrome in the adult Polish population: the WOBASZ study. Kardiologia Polska 2012, 70: 718–27
Syvänne M: Metabolinen Oireyhtymä. Lääkärin Käsikirja 19.8.2013
Takei Y, Fujita N: Alcohol consumption and metabolic synrome. Hepatol Res. 2011, 41:287–295
Troxel WM, Matthews KA, Gallo LC ym.: Marital quality and occurrence of the metabolic
syndrome in women. Arch Intern Med. 2005, 165:1022–7
Tzotzas T, Vlahavas G, Papadopoulou SK ym.: Marital status and educational level associated to
obesity in Greek adults: data from the National Epidemiological Survey. BMC Public Health. 2010,
10:732
Vaarno J, Leppälä J, Niinikoski H ym.: Lasten ja nuorten ylipainoepidemia on pysäytettävä – mutta
miten? Suomen Lääkärilehti 2010, 47:3883–8
Vanhala M: Kirjasta: Metabolinen oireyhtymä Suomessa. Kuopio University Publications, 1996.
Vanhanen H, Takala T: Sydänpotilaan työkyvyn arvio sairausvakuutus- ja eläkeasioissa.
Lääketieteellinen Aikakausikirja Duodecim 2012, 128:1861–7
Verhagen SN, Wassink AM, van der Graaf Y ym.: Insulin resistance increases the occurrence of
new cardiovascular events in patients with manifest arterial disease without known diabetes. the
SMART study. Cardiovasc Diabetol. 2011, 10:100
Virtanen M, Nyberg S, Batty D ym.: Perceived job insecurity as a risk factor for incident coronary
heart disease: systematic review and meta-analysis. BMJ 2013. 347:f4746
57
Viscogliosi G, Cipriani E, Liguori ML: Mediterranean dietary pattern adherence: associations with
prediabetes, metabolic syndrome, and related microinflammation. Metab Syndr Relat Disord. 2013,
11:210–6
Wagner A, Dallongeville J, Haas B ym.: Sedentary behaviour, physical activity and dietary patterns
are independently associated with the metabolic syndrome. Diabetes Metab. 2012, 38:428–35
Wamala SP, Lynch J, Horsten M ym.: Education and the metabolic syndrome in women. Diabetes
Care. 1999, 22:1999–2003
Willi C, Bodenmann P, Ghali WA ym.: Active smoking and the risk of type 2 diabetes: a systematic
review and meta-analysis. JAMA 2007, 298:2654–2664